Valitus-paatoksesta

Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry
Juha Juuti
PL 180
53101 Lappeenranta
Valitus
Päätöksestä
Nro 2014/00013
sähköposti: [email protected]
puh. 0500221213
31.3.2014
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta
PL 820
00101 Helsinki
sähköposti:
[email protected]
Valitus Suomen Riistakeskuksen myöntämästä rauhoittamattomien
lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä koskevasta poikkeusluvasta
2014/00013
Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro:
2014/00013, joka myöntää metsästyslain 41 b §:n mukaisen poikkeusluvan Saaren Riistamiehet ry:lle
rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Hakijalle myönnetään
metsästyslain 41 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuslupa ja metsästyslain 41 b §:n 1
momentin 4 kohdassa tarkoitettu poikkeuslupa, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole.
Valittaja katsoo, että lupa varisten, harakoiden, harmaalokkien ja räkättirastaiden hävittämiseen on
peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty.
Valittaja katsoo, ettei Suomen Riistakeskuksen myöntämää lupaa 2014/00013 voida enää tulkita
poikkeusluvaksi, jonka hakijana pitäisi olla vahingon kärsijän ja jonka pitäisi koskea tarkoin määriteltyä
aluetta ja yhtä selkeää poikkeusluvan hakuperustetta. Nyt hakijana on yksi metsästysseura, Saaren
Riistamiehet ry, joka jakaa poikkeuslupaa edelleen lukuisille muille metsästysseuroille, joiden ohella
vahingonkärsijöiksi on nimetty suuri joukko maatalousyrittäjiä. Valittaja katsoo, että kun lupaa saa käyttää
näin laajalla alueella (koko kunta) ja se on myönnetty viideksi vuodeksi, on kyseessä yleislupa
rauhoittamattomien lajien pesimäaikaisen rauhoituksen kiertämiseksi. Lisäksi luvalla siirretään
viranomaistehtäviä luvanhakijalle, kun sillä on oikeus jakaa lupaa edelleen muille metsästysseuroille.
Tuotantotiloihin kohdistuvien, po. lintujen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen mahdollisina kärsijöinä ovat
yksittäiset maatalousyrittäjät (ei kaikki), eivät metsästysseurat. Poikkeuslupien hakijoina näissä tapauksissa
pitäisi olla näiden tilanomistajien, ei metsästysseurojen. Valittaja katsoo, että tämä poikkeuslupa on
peruutettava siihen sisältyvien hakijoita, vahingonkärsijöitä, aluerajauksia ja myöntämisperusteita
koskevien epäselvyyksien vuoksi.
1
Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa
täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan
Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei
poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu ja yksilöity kohdelajeille mitään sellaista vakavan
vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.
Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu
tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05).
Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin
lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on
parhaillaan menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on
varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Myös harmaalokkien hävittämisluvan alku
osuu aikaan, jolloin harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa on edelleen meneillään
Harmaalokkien hävittämisluvan alkamisajankohta on muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Jotta
räkättirastaiden hävittäminen ei kohdistuisi muuttaviin lintuihin, on hävittämisluvan alkamisajankohta
(10.4.) muutettava alkavaksi aikaisintaan 15.5. Muuttoaikojen havainnollistamiseksi on liitteessä 1 esitetty
ko. lajien muuttohavainnot Tiira-tiedostoista Etelä-Karjalassa. Kuitenkin on huomattava, että harrastajat
ilmoittavat Tiira-havaintojärjestelmään havainnot lähinnä ensimmäisistä yksilöistä ja suurista parvista.
Huippumuuton jälkeen paikallisten ja muuttavien yksilöiden erottaminen on yleensä mahdotonta.
Lukurengastuksen avulla on voitu osoittaa, että esiaikuisten lintujen muutto tapahtuu oleellisesti
myöhemmin kuin aikuisten ja jatkuu lähes läpi koko kesän. Nuorimpien ikäluokkien muuton huippu sattuu
toukokuun alulle (liite 1 kuviot 5.32 ja 5.33)
Lupapäätös ei täytä ajallisesti eläinsuojelullisia näkökohtia, koska pyyntilupa on annettu
pesäpoikasvaiheelle, vaikka päätöksessä mainitaan ”Pesäpoikasajan alun, eli poikkeuslupa-ajan lopun,
määrittämisessä on variksen ja harakan osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa.”
Ilmeisesti rengastusaineistoja on tulkittu väärin, sillä kaikilla po. lajeilla on poikasia jo toukokuun lopulla.
Perustelut
Lintujen aiheuttamista vahingoista koituva työ ja kustannukset
Yrittäjyyteen sisältyy aina välttämättömiä kustannuksia ja riskejä. Maatalousyrittäjyyteen sisältyy erityisesti
luonnonolojen aiheuttamia kustannuksia ja riskejä. Viljelytiloilla vahinkoa aiheuttavia lintuja ei voida ruveta
rauhoitusaikaisilla poikkeusluvilla kohtuuttomasti vähentämään saati sitten tähdätä niiden täydelliseen
hävittämiseen tietyistä ympäristöistä (joihin ne ovat aina kuuluneet), jotta niiden tuottajille aiheuttamat
hävikit saataisiin eliminoiduiksi. Hakemuksessa on esitetty useita ylimalkaisia perusteluja, väitteitä ja
laskelmia, jotka ovat selvästi virheellisiä ja ristiriitaisia. Näitä ei voi käyttää hakemuksen hyväksymisen
perusteluina. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
Karjatilojen rehupaalien rikkoutuminen
Suuren muovipallorehupaalin arvo on alle 50 €, hävityskustannus ei voi olla 10-kertainen(!), korkeintaan
sama. 400 kpl rikkimenneitä 6 karjatilalla tarkoittaa keskimäärin noin 1/5 kaikista (keskikoko 33 lehmää,
a10 paalia) eli selvä yliarvio rikkimenneistä. Laskelmalla saatu 3milj. euron vahinko on mielikuvituksellinen,
hakija itsekin arvioi aiemmin vahinkojen olevan kymmeniä tuhansia euroja! Lisäksi vahinkoarviossa on
ilmeisesti jätetty huomiotta se, että paaleja rikkovat myös rauhoitetut linnut (mm. naakat, korpit) ja
nisäkkäät (mm. karhut, villisiat, jänikset, kissat ja jyrsijät) ja jopa ihmiset. Harmaalokit eivät puhko paaleja,
niitä ei yleensä edes esiinny pelloilla! Lintuvahingot voidaan myös pääosin estää sijoittamalla ne oikein tai
suojaamalla ne.
2
Marjatilojen vahingot
Yhdellä marjatilalla po. lintujen pilaaman sadon käsittelyn väitetään rasittavan kutakin tilaa 48 500 euron
verran (alueella kaksi marjatilaa). Jos sadon arvoksi otetaan normaali 5 €/kilo, niin ko. määrä vastaisi noin
10 tonnin marjamäärää. Satoa pilaavat myös rauhoitetut rastaat (laulu-, punakylki-, musta- ja kulorastaat),
etanat, tuhohyönteiset ja homeet. Näiden osuus on varmasti suurempi kuin poikkeuslupalajien. Tuntuu
uskomattomalta, että yhdellä tilalla pilaantuneita marjoja kerättäisiin, lajiteltaisiin ja kompostoitaisiin
kymmeniä tonneja.
Poikkeuslupia ei tule myöntää mahdollisesti haittaa aiheuttavien lintujen etukäteisharvennukseen.
Esimerkiksi rastaiden osalta on epätodennäköistä, että marjatiloilla keväällä tapahtuvalla ampumisella
voitaisiin ehkäistä loppukesällä tapahtuvaa vahinkoa, koska rastaat levittäytyvät laajalle alueelle pesinnän
jälkeen ja toinen pesintä tapahtuu usein eri paikassa kuin ensimmäinen. Loppukesällä tietyllä alueella
ruokailevat rastaat ovat suureksi osaksi eri yksilöitä kuin siellä loppukeväästä-alkukesästä pesineet (Kekki &
Metsänen 2013).
Riistataloudelliset vahingot (riistalinnut )
Luonnossa normaalia predaatiota, jota ei voi pitää haittana, tarkastellaan myöhemmin. Hakijan kahdestikin
esittämä kuvaus oppivien harmaalokkien pienryhmätoiminnasta karjatilojen peltosaroilla lintujen munien ja
poikasten (mm. kuovit ja töyhtöhyypät) hävittäjinä on täysin virheellinen. Mielikuva saattaa syntyä muiden
lokkilajien tavasta etsiä mm. hyönteis- ja matoravintoa pelloilta. Tyypillisiä ja tehokkaita predaattoreita
pelloilla ovat mm. pienpedot ja kissat. Peltolajin väheneminen johtuu tutkitusti (mm. Luonnontila 2014)
maatalousympäristömuutoksista. Hakijakin toteaa syyksi maatalouslaitteiden kehitykseen ja sarkaojien
vähenemiseen. Hakija viittaa myös yhteisöissä isoissa parvissa viihtyviin ”haittalintuihin”, johon on
todettava, että pesinnän aikana (poikkeuslupa-aikana) eivät varikset, harakat ja harmaalokit Parikkalan
alueella parveile. Ainoastaan nauru- ja kalalokeilla sekä naakoilla esiintyy parviruokailua pelloilla. Hakija on
ilmeisesti sotkenut lajeja ja käyttäytymismalleja. Poikkeavasta käyttäytymisestä ja vahingoista tulisi esittää
yksilöityjä tutkimuksia. Hakija ei viittaa mihinkään tutkimukseen.
Toimivampi ratkaisu lintujen aiheuttamiin haittoihin
Lintujen pääsy tuotantotiloihin on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mahdollista estää. Tällaiset
suojauskeinot ovat pysyvästi toimivampia kuin lintujen rauhoitusaikainen tappaminen, jonka on aina oltava
äärimmäinen vaihtoehto ja joka sellaisenakin tarjoaa lintujen aiheuttamiin ongelmiin vain tilapäisratkaisun,
jos sitäkään. Nämä suojaukset tehoavat samalla myös muihin tiloilla liikkuviin lintuihin.
Lintujen aiheuttamat Paalivahinkoja voidaan vähentää ja jopa täysin välttää sijoittamalla paalit
metsänreunoihin (ei keskelle peltoja) tai suojaamalla kattein tai niiden ylle nauhoilla tai paaliverkoilla
(www.agro.fi keskustelu).
Paalivahinkoja ja marjatilojen vahinkoja tulisi vähentää mm. karkotustoimin, kun paalit tulevat pelloille ja
marjasato kypsyy. Hakemuksessa on esitetty pesien ja munien tuhoamista jo hyvissä ajoin ennen
varsinaista marjojen keruuaikaa.
Lintudirektiivissä todetaan, että lupa tulee myöntää ainoastaan, mikäli ongelmaan ei ole olemassa muuta
tyydyttävää ratkaisua. Hakija ei tarkemmin esittele, millaisin vaihtoehtoisin ratkaisuin lintuhaittoja on
yritetty torjua. Ainoa tarkemmin selvitetty keino on, että lintuja on aiemminkin tapettu poikkeusluvin,
mutta sillä ei ole ollut vaikutusta vaan hakijan mukaan vaikutus on ollut päinvastainen (ammuttujen lintujen
määrä, paalivahingot ja tautiriskit lisääntyvät ja muiden lintujen määrät vähenevät). Tämä osoittaa
toimenpiteiden tehottomuuden. Sama on todettu myös useissa tutkimuksissa (liite 2). Yhden
predaattorilajin poisto ei paranna riistalintujen poikastuottoa. Ammuskelu ranta-alueilla häiritsee kaikkien
lajien pesintöjä.
Vaikutelmaksi jää, että hävittämislupien hakemiseen on päädytty liian kevyin perustein. Myös lintujen
hävittämisen luulisi aiheuttavan kustannuksia, vaivaa ja ajankulua - vai katsotaanko lintujen tappaminen
3
enemmän huviksi kuin työksi. Yhtenä taustasyynä poikkeuslupien hakemiselle on se, että poikkeusluvilla
pyydystettyjä variksia ja muita lajeja käytetään metsästyskoirien kouluttamisessa. Variksia myydään muun
muassa avoimesti erilaisilla internetlistoilla. Tällainen kätketty tavoite lienee aika useasti poikkeusluvan
hakemisen takana yhtenä luvan saannin vaikuttimena.
Tiedot lintujen määristä
Poikkeuslupahakemuksessa väitetään, että ”edellä mainituista toimenpiteistä (lintujen tappaminen)
huolimatta haittalintujen lukumäärä edelleen runsastuu ja muiden pesivien lintujen määrä vähenee”.
Näin siis hakija itse toteaa, että haetut toimenpiteet ovat tehottomia. Tämän kyllä osoittavat
tutkimuksetkin (liite 2).
Poikkeuslupahakemuksesta puuttuvat täysin tarkemmat havaintotiedot lintujen todellisista määristä. Kaikki
arviot vaikuttaisivat olevan pelkästään tuntemusperäisiä. Tällaisiin arvioihin ei rauhoittamattomien lintujen
rauhoitusaikaista hävittämistä voida perustaa.
Etelä-Karjalan Lintutieteellisellä Yhdistyksellä on esitettävänään pitkäaikaista, luotettavaa seurantatietoa
alueen lintukannoista. Parikkalan harmaalokkikanta on kokonaisuudessaan noin 50–65 paria, joista
Simpelejärvellä n.40 paria, Pyhäjärvellä n.10 paria (Juvaste kirjallinen ilmoitus), Tyrjänjärvellä n.5 paria (osa
ehkä Venäjän puolella) sekä Korpijärvellä 1 pari. Muilla pikkujärvillä voi olla muutama pari. Simpelejärven
harmaalokkikanta kasvoi vuoden 1997 29 parista vuosien 2007–2008 noin 45 pariin, mutta nyt kasvu on
taantunut. Simpelejärven Kurhonselän alueella havaittiin vuonna 2008 29 paria, mutta vuonna 2013 enää
20 paria. Simpelejärven (laskenta-alue 91 km2) harmaalokkikanta on vertailuvesistöihin verrattuna vain
puolet: rehevän Hollolan Vesijärven (pinta-ala 107 km2) kanta oli vuonna 2000 yhteensä 95 paria, karun
Hartolan – Joutsan Jääsjärven (84 km2) kanta oli vuonna 2008 yhteensä 82 paria (Virtanen 2008). Parikkalan
harmaalokkikanta on siis pieni eikä kestä pesimäaikaista häirintää.
Hakemuksessa kerrotaan harmaalokkien tähystyksestä peltojen puhelin- ja sähkölangoilla, joista syöksyvät
peltolintujen poikasten kimppuun. Harmaalokkeja havaitaan kuitenkin harvoin Parikkalan pelloilla, sen
sijaan rauhoitetut selkä-, kala- ja naurulokki ruokailevat pelloilla syöden matoja, hyönteisiä, myyriä, hiiriä ja
pieneliöitä. Selkälokki on uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut, naurulokki silmälläpidettävä. Myös
pikkulokki (EU:n lintudirektiivin liitteen I laji) esiintyy satunnaisesti hyönteisjahdissa Parikkalan pelloilla,
mutta yleisin peltolokkimme on täällä kaikkialla kalalokki, joka muistuttaa ulkonäöltään suuresti
harmaalokkia. Harmaalokki puhelinlangalla on myös tuiki harvinainen näky, sillä laji on siihen liian iso ja
kömpelö. Mitä ilmeisimmin kyseessä on siis lajinmääritysvirhe, josta syystä poikkeuslupaperustelut on tältä
osin jätettävä huomioimatta. Myös anomuksessa mainittu ”rastas” herättää kysymyksiä, sillä räkättirastas
on ainoa rauhoittamaton rastaslajimme, muut Parikkalan pesimälajit musta-, kulo-, laulu- ja punakylkirastas
ovat rauhoitettuja.
Parikkalan variskannaksi eläinmuseon prof. Risto A. Väisänen arvioi 2006–2013 linjalaskenta-aineiston
perusteella 470 pariksi (Väisänen kirj.). 800 emoa vuodessa on siis täysin kohtuuton määrä.
Yleinen käsitys vaikuttaa olevan, että rauhoittamattomien lintujen kannat ovat kasvaneet ja niitä tulee sen
vuoksi säädellä. Lintulaskenta-aineistot eivät tue tätä näkemystä: esimerkiksi varis on taantunut Suomessa
1970-luvulta noin neljänneksen ja harakkakanta on pysynyt vakaana, räkättirastas taas on vähentynyt tällä
vuosituhannella noin kolmanneksen (Väisänen & Lehikoinen 2013).
Tautiriskit
Sekä poikkeuslupahakemuksessa että riistakeskuksen päätöksessä luvan perusteeksi nimetään
tuotantoeläimiin kohdistuvat tarkemmin määrittelemättömät tautiriskit. Jotta nämä spekulatiiviset
4
tautiriskit muuttuisivat todellisiksi poikkeusluvan myöntämisperusteiksi, vaaditaan tilan hoitavan
eläinlääkärin tai alueen valvontaeläinlääkärin puoltava lausunto.
Rauhoittamattomat luonnonvaraiset linnut, joille poikkeuslupia haetaan, eivät muodosta mitään erityistä
tautiriskiä verrattuna muihin lintuihin. Todennäköisempää on tautien leviäminen ihmisen tai
rehutoimitusten kautta. Siitä, etteivät varikset, harakat ja harmaalokit ole erityisiä tautiriskin aiheuttajia on
myös tieteellistä näyttöä. Lähinnä Suomen olosuhteita kuvannee Oslossa tehty tutkimus (Kapperud & Rosef
1983). Siinä isossa lintuaineistossa variksessa ei todettu lainkaan salmonellaa. Salmonellaa voitiin osoittaa
koko aineistossa vain 0.8 % linnuista ja kaikki salmonella-positiiviset linnut olivat lokkeja. Lokkien
aiheuttamia tautiriskejä on tutkittu myös Suomessa (Juvaste 2002) ja osoitettu, etteivät edes jäteasemilla ja
Pohjanmaan turkistarhoilla esiintyvät tuhansien lokkien parvet eivät ole aiheuttaneet merkittäviä
tautiriskejä tai tautiepidemioita. Esimerkiksi aikuisten lokkien ulosteissa oleva salmonellariski on
äärimmäisen pieni. Keskimäärin voisi salmonellojen puolesta aikuinen syödä yli kilokaupalla ulostetta
ennen sairastumista salmonellaan. Auringon UV-valo tappaa nopeasti ko. bakteerit. Parikkalassa lintujen
aiheuttama tautiriskitilanne on täysin normaali ja hallinnassa eikä edellytä mitään erityistoimia.
Kansanterveydelliset syyt eivät siis yleisesti ottaen anna aihetta lintujen pesimäaikaiseen pyyntiin, koska
näyttöä lintujen aiheuttamista terveydellisistä haitoista ei ole.
Lisäksi Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry on pyytänyt asiantuntijalausunnon tautiriskistä, joka on
liitteessä 3.
”Haittalintujen” aiheuttama uhka luonnon monimuotoisuudelle
Hakemuksessa ”Luontoa vahingoittaviksi linnuiksi” ja ”haittalinnuiksi” nimetyt linnut ovat osa luontoa ja
luonnon monimuotoisuutta. Tehtävämme ei ole ottaa kantaa tai puuttua luonnon peto-saalis -suhteisiin.
Luonnon monimuotoisuus on vakavan uhan alla ihmisen toiminnan vuoksi, ei luontoon kuuluvien
alkuperäislajien (tässä tapauksessa varikset, harakat, harmaalokit, räkättirastaat) vuoksi. Elinympäristöjen
heikkenemistä voimme ehkäistä ja estää muuttamalla omaa toimintaamme.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei voi olla peruste rauhoittamattomien lintujen
rauhoitusaikaiselle hävittämiselle. Lintulajien kannat reagoivat elinympäristöjen muutoksiin ja
heikkenemiseen kuten esim. vesistöjen rehevöitymiseen ja umpeenkasvuun sekä metsä- ja
maatalousympäristöjen yksipuolistumiseen. Ei ole metsästysseurojen asia ruveta kompensoimaan näitä
muutoksia tappamalla kohtuuttomia määriä joidenkin alkuperäislajienlajien yksilöitä poikkeusluvilla niiden
rauhoitusaikana. Rauhoituksen takanahan on periaate kaikkien lintulajien rauhoittamisesta niiden pesintäja muuttoaikana.
Poikkeuslupahakemuksessa sanotaan: ”Tämän lisäksi haittalintujen määrän lisääntymisen takia…
monimuotoinen lintukanta on ollut vaarassa ja on tulevaisuudessakin vaarassa” Tämä on todeksi
osoittamatonta spekulaatiota. Faktaa sen sijaan on, että metsästämällä on saatettu ja saatetaan edelleen
mm. monia lintulajeja ahdinkoon.
Predaatio ja pesimätulokset
”Suomen Riistakeskus toteaa olevan yleisessä tiedossa ja myös eri tutkimuksin ja selvityksin on osoitettu
kiistattomasti rauhoittamattomien lintujen, kuten variksen, harakan ja harmaalokin vaikutus muiden
lintulajien pesinnän tulokseen.” Tällaisia väitteitä esitettäessä olisi hyvä liittää mukaan lähdetietoa
kyseisistä tutkimuksista.
Lisäksi todetaan: ” Hakemuksen eri käsittelyvaiheissa saadun selvityksen mukaan, jota voidaan pitää
riittävän yksityiskohtaisena ja vaikutusten osalta riittävästi todennettuina, lintujen tappaminen ampumalla
on hakemuksessa tarkoitetuilla alueilla ainoa tyydyttävä ratkaisu muiden eläinlajien pesien ja poikasten
suojelemiseksi. Poikkeus on siten tarpeen eläimistön suojelemiseksi.”
5
Riistakeskus toteaa lupapäätöksessä myös: ”Ko. lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ei ole olemassa
alueella muuta tehokasta torjuntakeinoa. Kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen määrän
mahdollisimman tehokas rajoittaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi. Muina vuoden aikoina
tapahtuvalla pyynnillä vahinkoja ei pystytä riittävästi vähentämään. Näin ollen poikkeusluvan
myöntämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua.”
Luvan perusteluissa on todettu, että varikset, harakat ja harmaalokit aiheuttavat vakavia vahinkoja lupaalueen linnustolle ja että näitä haittoja voidaan tehokkaasti ehkäistä keväällä tapahtuvalla pyynnillä.
Valittaja katsoo, ettei varisten, harakoiden ja harmaalokkien poikkeusluvan mahdollistamalla keväisellä
pyynnillä saavuteta sitä vaikutusta, jolla lupa on perusteltu ja luvan mukaisen pyynnin vaikutukset muuhun
linnustoon ovat jopa haitallisia.
Valittajan mielestä olisi myös syytä huomioida, että varikset hävittävät keväisin räkättirastaspesueita. Eikö
varisten keväisellä tappamisella heikennetä tätä luonnonmenetelmää räkättirastaiden vähentämiseksi?
Riistalintujen väheneminen johtuu useimmiten muista tekijöistä kuin pesäpredaatiosta, yleensä
elinympäristön muutoksista kuten vesistöjen umpeenkasvusta tai maa- ja metsätalousympäristöjen
yksipuolistumisesta. Tällöin lintukantoihin on myös tehokkainta vaikuttaa elinympäristön hoidolla, millä
saavutetaan pysyvämpiä tuloksia kuin pesärosvojen poistolla (Evans 2004). Vaikka elinympäristömuutokset
saattavat myös lisätä pesäpredaatiota tai altistaa linnut sille suuremmassa määrin (Evans 2004), ei
pesärosvojen poisto ole tässäkään tilanteessa oikea ratkaisu, koska tällöin ei hoideta varsinaista ongelmaa,
vaan sen seurausta.
On kyseenalaista, voidaanko ”pesärosvojen” poistolla vaikuttaa muiden lajien kantoihin edes paikallisesti.
Esimerkiksi varislintujen poiston ei ole todettu merkittävästi vaikuttaneen kosteikkolintujen (Clark ym.
1995) tai kanalintujen (Parker 1984) pesimätulokseen. Niissä kokeissa, joissa petojen poistolla on tulkittu
olleen vaikutusta, on tavallisesti poistettu lintujen lisäksi myös nisäkäspetoja (esim. Tapper ym. 1996),
jolloin yksittäisen lajin poiston merkitystä ei voi arvioida. Ylipäänsä ei ole näyttöä siitä, että petojen
poistolla voitaisiin saavuttaa pysyviä vaikutuksia hyvin eristyneitä alueita, kuten meren ulkoluotoja, lukuun
ottamatta. Yhteenveto poistotutkimuksista on esitetty liitteessä 2.
Munat ja poikaset muodostavat hyvin pienen osan harakan pesimäaikaisesta ravinnosta (esim. Krystofkova
ym. 2011). Esimerkiksi riistalintujen pesimätulokseen harakalla ei ole vaikutusta
Lupaharkinnassa tulisi aina arvioida myös toimenpiteiden negatiiviset vaikutukset. Esimerkiksi
reviirilintujen, kuten kosteikolla reviiriä puolustavien varisten poisto voi johtaa saalistuspaineen kasvuun
pesimättömien, parvessa elävien yksilöiden voidessa siirtyä vapaasti alueelle. Pesimäaikainen, erityisesti
pesimäajan alussa tapahtuva ampuminen, merkitsee myös väistämättä häiriötä alueen muulle linnustolle,
ja tästä aiheutuva haitta voi olla suurempi kuin petojen poistolla saavutettava hyöty. Ampumisen
aiheuttamaa häiriötä linnuille on tarkasteltu lähinnä syysmetsästyksen yhteydessä (Madsen 1998,
Väänänen 2001), mutta ei ole syytä olettaa, että linnut reagoisivat häiriöön keväällä eri tavalla. Lisäksi
keväistä häiriötä voidaan pitää merkitykseltään suurempana, koska se vaikuttaa lintujen pesintään, mukaan
lukien linnun päätökseen pesiä tietyllä paikalla.
Alueella tapahtuva ampuminen häiritsee mitä todennäköisimmin sorsalintujen lisäksi myös muita
lintuja ja rikkoo näin keskeistä lintudirektiivin periaatetta pesimis- ja lisääntymisrauhan turvaamisesta
linnustolle. Sorsalintujen kohdalla häiriövaikutus on varmimmin todettavissa häiriötä välittömästi
seuraavan pakenemisreaktion havaittavuuden vuoksi.
Lajimääritysongelmat
Mikäli tappaa rauhoitetun linnun toisen lajin vähentämiseksi myönnetyllä luvalla, syyllistyy
luonnonsuojelurikokseen. Lokkien määrittäminen on haastavaa. Tottumaton määrittäjä sekoittaa helposti
harmaa- ja kalalokin toisiinsa. Niin on mitä ilmeisimmin käynyt Parikkalan poikkeuslupahakemuksen
laatijalle ja niin voi helposti käydä myös sen toteuttajalle. Nuorten ja esiaikuisten lokkien määrittäminen on
erittäin vaikeaa jopa lokkitutkijoille (Juvaste 2002). Myös rastaiden lajimääritys saattaa kiireessä horjua.
6
Jos rauhoittamattomien lintujen hävittämistä niiden rauhoitusaikana kuitenkin ryhdytään suorittamaan,
pitäisi Riistakeskuksen vaatia ammuttujen lintujen dokumentointia valokuvaamalla sen varmistamiseksi,
ettei tapettujen lintujen joukossa ole muita, rauhoitettuja lajeja. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys
olisi myös erittäin kiinnostunut tarkistamaan kyseiset valokuvat.
Yhteenveto
Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys pitää tätä poikkeuslupaa rauhoittamattomien lintujen
pesimäaikaiseksi tappamiseksi perusteettomana, ylimitoitettuna ja toimimattomana ratkaisuna esitettyihin
ongelmiin. Riista- ja muiden lintujen suojeluun on olemassa tehokkaampia keinoja ja lintujen aiheuttamat
vahingot olisivat enimmäkseen torjuttavissa muilla menetelmillä.
KIRJALLISUUS
Evans, K.L. 2004: The potential for interactions between predation and habitat change to cause population
declines of farmland birds. Ibis 146: 1-13
Clark, R.G., Meger, D.E. & Ignatiuk, J.B. 1995: Removing American crows
and duck nesting success. Canadian Journal of Zoology 73: 518-522
Juvaste, R. 2002: Harmaalokit seuranamme - populaatiot, ympäristövaikutukset ja hallinta -lisensiaattityön
”Harmaalokit kaatopaikoilla”/JoY 2001 erillisjulkaisu, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun julkaisuja A:
Tutkimuksia, 10: 128 s.
Krystofková, M., Fousová, P. & Exnerová, A. 2011: Nestling diet of the Common Magpie ( Pica pica ) in
urban and agricultural habitats. Ornis Fennica 88:138-146
Parker, H. 1984: Effect of corvid removal on reproduction of willow ptarmigan and black grouse. Journal of
Applied Ecology 33: 965-978.
Tikkanen, H. 1990: Kokkolan turkistarhojen ja kaatopaikan lokeista sekä lintujen turkistarhoille pääsyn
estosta. Ornis Botnica 11.
Väisänen, R.A. & Lehikoinen, A. 2013: Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina 1975-2012.
Linnut-vuosikirja 2013: 62-81.
Väänänen, V.-M. 2001: Hunting disturbance and the timing of autumn migration in Anas species. Wildlife
Biology 7:3-9.
Luonnontila 29.3.2014: http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/maatalousympaeristot/ma9maatalousymparistojen-pesimalinnut
BirdLife 7.2.2014: Rauhoittamattomien lintujen pesimäaikaiseksi tappamiseksi myönnettävät
poikkeusluvat: lupaperusteiden tarkastelu ja lupien myöntämiskäytäntöjen arviointi.
http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/BirdLife-poikkeusluvat-taustaselvitys.pdf
7
Liitteet:
Liite 1 Graafiset kuvaajat variksen, harmaalokin ja räkättirastaan muuton ajoittumisesta Etelä-Karjalassa
Liite 2 Predaattorien poiston vaikutustutkimuksia
Liite 3 Asiantuntijalausunto tautiriskistä
Liite 4 Suomen Riistakeskuksen päätös ja valitusosoitus
Lappeenranta 31.3.2014
Juha Juuti, puheenjohtaja
Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry
Raine Kekäläinen, sihteeri
Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry
8
9
11.5-15.5
6.5-10.5
1.5-5.5
26.4-30.4
21.4-25.4
16.4-20.4
11.4-15.4
6.4-10.4
1.4-5.4
27.3-31.3
22.3-26.3
17.3-21.3
12.3-16.3
7.3-11.3
2.3-6.3
25.2-1.3
20.2-24.2
15.2-19.2
10.2-14.2
5.2-9.2
31.1-4.2
11.-15.5.
6.-10.5.
1.-5.5.
26.-30.4.
21.-25.4.
16.-20.4.
11.-15.4.
6.-10.4.
1.-5.4.
27.-31.3.
22.-26.3.
17.-21.3.
12.-16.3.
7.-11.3.
2.-6.3.
25.2.-1.3.
20.-24.2.
15.-19.2.
10.-14.2.
5.-9.2.
31.1.-4.2.
LIITE 1
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
Kuva 1. Variksen muutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n = 3760 yksilöä). Vain
muuttolennossa havaitut yksilöt.
2000
1800
1600
1400
1200
1000
800
600
400
200
0
Kuva 2. Harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa 2013 Tiira-aineiston perusteella (n= 8860 yksilöä).
Lukurengasharmaalokkien tulo ( 1. havainto ) Tarasteelle
2000 - 2004 7pv jaksot 1.3. alkaen
yks
120
1kv n=338
100
80
2-3kv n=775
60
4-5kv n=962
40
>5kv n=839
20
0
7.3.
6.4.
6.5.
5.6.
5.7.
4.8.
3.9.
3.10. 2.11. 2.12.
1.1.
Lukurengasharmaalokkien lähtö ( viimeinen havainto )
Tarasteelta 2000 - 2004 7pv jaksot 1.3. alkaen
yks
80
1kv n=338
2-3kv n=775
60
4-5kv n=962
>5kv n=839
40
20
0
7.3.
6.4.
6.5.
5.6.
5.7.
4.8.
3.9. 3.10. 2.11. 2.12. 1.1.
Kuviot 5.32 ja 5.33 Lukurengastettujen harmaalokkien tulo (ens. havainto) ja lähtö (viim. havainto)
Tarasteella ikäryhmittäin vuosina 2000 - 2004 (n = 2914); kahden 7pv-jakson liukuvat keskiarvot.
Juvaste, R., Kangasniemi, M. ja Koskinen H. 2009. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen lokit 19992008, tutkimusraportti Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle. s.66
10
Räkättirastaan kevätmuutto
5000
4500
4000
3500
3000
2500
2000
1500
1000
500
11.-15.5.
6.-10.5.
1.-5.5.
26.-30.4.
21.-25.4.
16.-20.4.
11.-15.4.
6.-10.4.
1.-5.4.
27.-31.3.
22.-26.3.
17.-21.3.
12.-16.3.
7.-11.3.
0
Kuva 3. Räkättirastaan kevätmuutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n= 11360 yksilöä).
11
LIITE 2
Predaattorien poiston vaikutustutkimuksia http://www.birds.cornell.edu/crows/removal.htm
Studies investigating the removal of crows as an aid to reproductive success in other birds.
Johtopäätös: se ei toimi
(General conclusion: it doesn't work.)
Broyer, J., J. Y. Fournier, and P. Varagnat. 1995. Effect of carrion crow (Corvus corone)
reduction on predation on artificial anatid (Anatidae) nests. Gibier Faune Sauvage 12: 95-107.
Removal of crows caused little change in predation on artificial duck nests. No changes in predation
rates were seen in the first year, but in the second year of removal predation on early (May) nests
decreased. Predation rates on late nests (June) were unaffected in either year, being compensated for
by predation by other species.
Chesness, R. A., M. M. Nelson, and W. H. Longley. 1968. The effect of predator removal on
pheasant reproductive success. Journal of Wildlife Management 32: 683-697.
The authors removed skunks (Mephitis mephitis), raccoons (Procyon lotor), and American Crows,
and got a gradual decline in predation on pheasant nests over three years. The effect of predator
removal had no carryover benefits one year after removal. They found no conclusive effect on the
presence of young pheasants in late summer. They concluded that predator removal was not
economically supportable, even if the fall pheasant chick numbers increased (which they didn't).
Clark, R. G., D. E. Meger, and J. B. Ignatiuk. 1995. Removing American Crows and duck
nesting success. Canadian Journal of Zoology 73: 518-522.
Nesting success of ducks in two areas where crows were removed did not differ from that of two
control areas. Removing only one of a community of predators has no effect in increasing
reproduction and survival of the prey species.
Parker, H. 1984. Effect of corvid removal on reproduction of willow ptarmigan and black grouse.
Journal of Wildlife Management 48: 1197-1205.
The authors removed Hooded Crows (Corvus corone cornix), Common Ravens (Corvus corax), and
Black-billed Magpies (Pica pica) from Willow Ptarmigan (Lagopus lagopus) and Black Grouse
(Lyrurus tetrix) nesting habitat. In ptarmigan habitat, the removal of corvids resulted in increased
nest success in only one of the four years. Chick mortality, production, and nesting densities did not
change in any year. Estimated Black Grouse nest loss was lower, but chick mortality and production
were unaffected. Compensatory nest predation, probably by ermines (Mustela erminea), occurred in
the absence of corvids. They concluded that corvid removal was not an effective management
technique for increasing game bird production.
Parr, R. 1993. Nest predation and numbers of Golden Plovers Pluvialis apricaria and other
moorland waders. Bird Study 40: 223-231.
Carrion Crows and Common Gulls (Larus canus) were removed from a moorland in Scotland to
test whether the nest predators were responsible for declining European Golden-Plover populations.
The removal of crows and gulls had no effect on plover or other breeding shorebird population. An
increase in fox predation was noted that compensated for the removal of the avian predators.
12
LIITE 3
ETT
02.04.2014
Asiantuntijaeläinlääkäri
Olli Ruoho
PL 221, 60101 Seinäjoki
Puh. 040/8201257
E-mail; [email protected]
www.ett.fi
LAUSUNTO VILLILINTUJEN AIHEUTTAMASTA
SALMONELLATARTUNNAN RISKISTÄ KOTIELÄINTILOILLA
Salmonellatartuntoja esiintyy kotieläintiloilla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti
vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa ja Keski-Euroopassa. Salmonellatartunta on Suomessa
nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla viranomaisten toimesta vastustettava tauti. Tartuntatiloille annetaan
läänineläinlääkärin toimesta päätös salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehtävistä
toimenpiteistä ja ne ohjataan salmonellasaneeraukseen tartunnasta vapautumiseksi.
Elintarviketuotantoketjun kaikissa vaiheissa on nollatoleranssi salmonellan suhteen, eli jos
salmonellatartuntoja tai -kontaminaatioita todetaan, ne pyritään saneeraamaan pois ja estämään
salmonellan pääsy elintarvikeketjussa kuluttajalle asti.
Huolimatta tilatasolla toteutettavista tautisuojaustoimenpiteistä todetaan Suomessa vuosittain
salmonellaa keskimäärin kymmenellä nautatilalla sekä yksittäisillä sika- ja siipikarjatiloilla,
Salmonellan tartuntalähde jää monessa tapauksessa epäselväksi. Nautatiloilla salmonellatartunnat
kuitenkin todennäköisimmin tulevat lintujen ja jyrsijöiden salmonellapitoisilla ulosteillaan
saastuttamien rehuvarastojen, ruokintalaitteiden tai juoma-astioiden kautta. Teollisten rehujen
riskinhallinta on Suomessa korkealla tasolla, eikä nautatiloilla ole todettu teollisista rehuista
johtuvaa salmonellaepidemiaa 1990 -luvun puolivälin jälkeen.
Noin kaksi kolmasosaa nautatiloilla vuosittain todettavista salmonellatartunnoista on Salmonella
Typhimuriumin eri faagityyppejä, mikä viittaa Iintuihin ja jyrsijöihin tartunnan alkulähteenä.
Salmonellatartunta ei kuitenkaan säily lintupopulaatiossa loputtomiin, vaan niiden ulottuvilla on
oltava jokin tartuntalähde, josta linnut saavat uusia salmonellatartuntoja. Saattaa myös olla niin,
että salmonellatartunta on tullut tilalle esimerkiksi ostoeläinten tai karjaa hoitavien ihmisten
mukana. Linnut voivat saada tartunnan tilan lantalasta ja levittää tartuntaa tilan sisällä.
Sika- ja munantuotantotiloilla todettiin v. 2009 rehuperäinen Salmonella Tennessee -epidemia,
jonka yhteydessä kyseistä salmonellaserotyyppiä löytyi noin 90 tilalta joko uloste-, pöly-, rehu· tai
tuotantoympäristönäytteistä. Tämän jälkeen on siipikarjatiloilla todettu vuosittain salmonellaa
kahdesta seitsemään tilalla. Tapauksista runsas puolet on Salmonella Typhimuriumin eri
faagityyppejä. Todennäköisimpänä tartuntalähteenä on lintujen ja jyrsijöiden salmonellapitoisilla
ulosteillaan saastuttama rehuvarasto ja rehunkäsittelylaitteisto tai muu ympäristöperäinen
tartuntareitti johtuen puutteellisesta tuotantotilojen tautisuojauksesta.
Sikatiloilla on Salmonella Tennessee -epidemian jälkeen todettu salmonellaa vain kahdella tilalla.
Näistä toinen on emakkoja ulkoiluttava tila, jolla todettiin todennäköisesti ympäristöperäinen
Salmonella Typhimurium FT 1 -tartunta. Toisella tiloista todettiin todennäköisesti rehuperäinen
Salmonella Mbandaka -tartunta, jonka alkulähdettä ei ole pystytty selvittämään.
1
13
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Kuopion aluelaboratorion tilastojen mukaan löytyy tutkittaviksi
lähetetyistä kuolleista villilinnuista eniten juuri Salmonella Typhimuriumia eri faagityyppeinä.
Kuolleita ja sairaita lintuja tutkitaan kuitenkin vuosittain salmonellan varalta varsin vähän. Terveistä
luonnonlinnuista ole juurikaan tehty kartoitustutkimuksia salmonellan varalta. Eviran tutkimukset
eivät siten anna luotettavaa kuvaa suomalaisten lintujen salmonellatilanteesta, vaan aineisto on
hyvin valikoitunutta.
Rehuvarastojen, ruokintalaitteiden ja juoma-altaiden suojaus
Tuotantorakennukset ja rehuvarastot eivät nautatiloilla ole lintutiiviitä, eikä niitä ole mahdollista
täysin tiiviiksi rakentaa. Eläimiä pidetään kylmäpihatoissa, ulkoilutetaan tarhoissa ja laidunnetaan
kesäisin, joten kontaktia villilintuihin ja jyrsijöihin ei voida täysin välttää. Valtaosa viime vuosina
rakennetuista lypsykarjapihatoista on verhoseinäisiä viileäpihattoja, joissa ilmanvaihtoa säädellään
seinäverhojen korkeutta muuttamalla; tällöin ei lintujen pääsyä sisään tuotantotiloihin voida täysin
estää.
Siipikarja- ja sikatilojen tuotantorakennukset on periaatteessa mahdollista rakentaa lintutiiviiksi.
Rehut voidaan varastoida umpinaisissa siiloissa ja tulo-, sekä poistoilmakanavat suojata verkolla
tai lintupiikeillä. Tuotantotilan sisäänkäyntiin voidaan asettaa vaatteiden ja jalkineiden vaihtoa
edellyttävä tautisulku, jotta esim. lintujen ulosteita ei pääse pihamaalta kulkeutumaan sisään
tuotantotiloihin. Yleistymässä oleva luomutuotanto kuitenkin edellyttää myös siipikarja- ja
sikatiloilla, että eläinten tulee ainakin kesäaikana päästä ulkoilemaan. Tällöin ei kontaktia
villilintuihin voida täysin välttää, vaikka eläinten ruokinta ja juotto tapahtuisivatkin sisätiloissa.
Villilintuja saattaa myös päästä eläinten kulkuaukoista sisälle tuotantotiloihin.
Todennäköisesti vain harvat linnut ja jyrsijät kantavat salmonellatartuntaa. Yksittäinen rehun
sekaan joutunut salmonellapitoinen linnun uloste ei välttämättä johda tartunnan leviämiseen, mutta
mitä enemmän ulostetta ja salmonellaa eläinten rehuun ja juomaveteen joutuu, sitä
todennäköisempää on tartunnan leviäminen. Periaatteessa vapautuu satunnaisen tartunnan
saanut eläin salmonellasta, kunhan se ei saa uutta tartuntaa suun kautta, eli rehu ja juomavesi
ovat jatkossa puhtaita. Oleellista on, että tartunta ei lähde kiertämään karjassa tai eläinryhmässä,
eli salmonellaa erittävien eläinten ulosteita ei joudu niiden rehuun tai juomaveteen. Tähän liittyy
myös se, että lantaisilla saappailla ei kävellä eläinten ruokintapöydillä. Nautatiloilla tämä
tartuntaketjun katkaisu on helpommin toteutettavissa, sika ja siipikarjatiloilla se on hankalampaa,
ellei jopa mahdotonta.
Suojattaessa kotieläintiloja villilintuihin liittyvältä salmonellatartunnan riskiltä on oleellista suojata
rehut ja ruokintalaitteet sekä juoma-astiat lintujen ulostekontaminaatiolta mahdollisimman hyvin.
Erityisesti siipikarjatiloilla tulee huolehtia myös tulo- ja poistoilmakanavien suojauksesta verkoilla
tai lintupiikeillä. Väkirehut ja eläinten ruokinnassa käytettävä vilja on syytä säilyttää päältä
suljetuissa, umpinaisissa siiloissa suojattuna linnuilta ja jyrsijöiltä. Mikäli tämä ei ole mahdollista,
tulee huolehtia siitä, että varastojen yläpuolella ei esim. kattorakenteissa ole istumapaikkoja
linnuille, jossa ne voivat istuskella ulostaen rehujen sekaan. Tämä pätee myös ruokinnassa
käytettävien koneiden, kuten esimerkiksi seosrehuvaunun säilytyspaikkoihin. Ongelma voidaan
ratkaista esim. asentamalla rehuvaraston kattoristikoiden alapaarteisiin kuitukankainen
rakennusten aluskate, jolloin kaikki istumapaikoiksi soveltuvat rakenteet jäävät katteen yläpuolelle
lintujen ulottumattomiin.
Ulkona varastoitavat säilörehupaalit voidaan suojata esimerkiksi tarkoitukseen saatavana olevalla
peitteellä tms., jotta linnut eivät pääse nokkimaan niitä tai likaamaan niitä ulosteillaan. Likaantuneet
paalit on syytä puhdistaa ja tarvittaessa jopa pestä päältä ennen rehuvarastoon ja ruokintapöydälle
/ -laitteisiin vientiä, jotta mahdollisesti salmonellapitoista lintujen ulostetta ei kulkeudu rehun
sekaan. Rehuvaraston lattia on syytä pitää mahdollisimman puhtaana.
2
14
Varsinaisissa tuotantotiloissa on syytä jo rakennusvaiheessa huolehtia siitä, että eläinten
ruokintapöytien, väkirehu- ja juottoautomaattien ym. sekä juomakuppien ja -altaiden yläpuolella ei
ole kaapelihyllyjä, vesijohtoputkia, tukipalkkeja yms. rakenteita siten, että linnut voivat istuskella
em. kohteiden yläpuolella ulostamassa niihin. Tarvittaessa voidaan lintujen oleskelua estää esim.
lintupiikeillä, verkoilla tai asentamalla kireitä siimoja istumapaikkojen yläpuolelle.
Mikäli sisällä tuotantotiloissa on pääskysten pesiä rehunkuljetusreittien, ruokintapöytien,
ruokintalaitteiden, juomakuppien ja -altaiden yms. yläpuolella, voidaan ulosteiden joutuminen
rehun ja juomaveden sekaan estää asettamalla esimerkiksi pahvilaatikko pesän alapuolelle. Tällöin
pesästä putoilevat ulosteet kertyvät laatikkoon, joka voidaan hävittää polttamalla poikasten
lähdettyä pesästä. Pääskysten ei ole todettu tuoneen salmonellatartuntoja tiloille, mutta ne voivat
levittää tartuntaa tilan sisällä. Pääskysten aiheuttama salmonellatartunnan riski on todennäköisesti
kuitenkin hyvin pieni, eikä niiden karkottaminen tilalta tai kotieläinrakennuksista ole tarpeen.
Laitumella on riittävän tehokas automaattikuppi tartuntojen leviämistä ajatellen turvallisempi
ratkaisu kuin juoma-allas. Mikäli altaita käytetään, on ne syytä puhdistaa ja tarvittaessa desinfioida
säännöllisesti. Samaa pätee juoma-altaisiin sisällä tuotantotiloissa.
Kotieläintilojen omalla toiminnalla pystytään vaikuttamaan siihen, kuinka paljon lintuja tilan alueella
oleskelee. Mitä enemmän linnuille on ruokaa tarjolla suojaamattomissa rehuvarastoissa ja
ruokintalaitteissa
sekä
kulkualueille
pudonneina
rehuntähteinä,
sitä
suuremmalla
todennäköisyydellä ne hakeutuvat paikalle. Tätä edesauttaa vielä sopivien pesäpaikkojen
löytyminen lähialueelta; näitä ovat esimerkiksi naakoille autiotalojen savupiiput.
Lintujen hävittäminen on tilapäisratkaisu
Salmonellan
tartuntariskin
pienentämiseksi
tai
salmonellasaneerauksen
yhteydessä
tartuntapaineen alentamiseksi on tietyissä poikkeustilanteissa perusteltua hävittää tuotantotilojen
läheisyydessä oleskelevia ja sisälle rehuvarastoihin sekä tuotantotiloihin pyrkiviä lintuja. Luvan
myöntämisen edellytyksenä tulee aina olla tilan hoitavan ja I tai salmonellasaneerauksesta
vastaavan eläinlääkärin tai valvontaeläinlääkärin puoltava lausunto.
Lintujen hävittäminen ei kuitenkaan tuo pitkällä tähtäimellä pysyvää ratkaisua ongelmaan, mikäli
rehuvarastojen,
rehunkuljetusreittien,
ruokintapöytien ja -laitteiden sekä juoma-altaiden
suojaamisesta edellä kuvatulla tavalla ei ole huolehdittu. Mikäli tilan alueella on tarjolla ruokaa ja
oleskelupaikkoja linnuille, hakeutuu hävitettyjen tilalle ennemmin tai myöhemmin uusia lintuja.
Lintuongelmien ratkaisemiseksi tulisi tilanväen, tilan olosuhteet tuntevan eläinlääkärin, ornitologien
ja maatalousasiantuntijoiden miettiä yhdessä kestäviä ja eettisiä keinoja, jotta lintujen aiheuttamia
haittoja pystyttäisiin vähentämään ja estämään.
-----------------------------------Olli Ruoho
Asiantuntijaeläinlääkäri, ETT ry
Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri
Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri
Dipl. ECBHM
3
15
LIITE 4
2014/00013
1
SUOMEN RIISTAKESKUS
Kaakkois-Suomi
Pikkuympyräkatu 3 A
49400 Hamina
029 431 2001
PÄÄTÖS
Pvm
Nro
03.03.2014
2014/00013
Marjo Mäenpää
Selänteentie 377
59510 SAARI
METSÄSTYSLAIN 41 B §:N MUKAINEN POIKKEUSLUPA
HAKIJA
Saaren Riistamiehet ry
HAKEMUS
Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti:
Lintulaji ja -määrä
Hakemuksen alue
Alueen pinta-ala
Varis (2014)
Varis (2015)
Varis (2016)
Varis (2017)
Varis (2018)
Harakka (2014)
Harakka (2015)
Harakka (2016)
Harakka (2017)
Harakka (2018)
Harmaalokki (2014)
Harmaalokki (2015)
Harmaalokki (2016)
Harmaalokki (2017)
Harmaalokki (2018)
Räkättirastas (2014)
Räkättirastas (2015)
Räkättirastas (2016)
Räkättirastas (2017)
Räkättirastas (2018)
Parikkala
33180 ha
13
Intsilän Seudun Erämiehet ry
Kannaksen Metsästysyhdistys ry
Kesusmaan Erä ry
Kirjavalan Erämiehet ry
Koitsanlahden Eränkävijät ry
Melkoniemen Riista ry
Parikkalan-Järvenpään Metsästysyhdistys ry
Rajan Metsästäjät ry
Rautalahden Erä ry
Saaren Riistamiehet ry
Särkisalmen Seudun Metsästysyhdistys ry
800 kpl
800 kpl
800 kpl
800 kpl
800 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
100 kpl
100 kpl
100 kpl
100 kpl
100 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
300 kpl
2014/00013 2
Tarvaspohjan Erä ry
Uukuniemen Erämiehet ry
Hakija on hakenut 17.1.2014 päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 800
variksen, 300 harakan, 300 räkättirastaan ja 100 harmaalokin pyyntiin
kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, viljelmille, kotieläimille,
metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi ja kasviston
ja eläimistön suojelemiseksi ajalle 1.3. - 31.7. Hakemus on tehty viidelle vuodelle ja
haetut eläinmäärät ovat vuosittaisia. Hakemus on Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen alueen kattava metsästysseurojen
yhteislupa, jolla haetaan yhteisesti poikkeuslupaa 13 eri lupaosakkaalle ja heidän
toimialuellaan sijaitseville vahingonkärsijöille. Kyseisillä vahinkoalueilla on lisäksi
metsästysseurojen omia riistanhoidollisia kohteita. Luettelo lupa-osakkaista ja vahingonkärsijöistä: 1. Intsilän Seudun Erämiehet ry Alueella on 1 karjatila. 2. Kannaksen Metsästysyhdistys ry Alueella on 10 karjatilaa ja 1 marjanviljelytila. 3. Kesusmaan Erä ry Alueella on 5 karjatilaa. 4. Kirjavalan Erämiehet ry Alueella on 10 karjatilaa. 5. Koitsanlahden Eränkävijät ry Alueella on 5 karjatilaa ja yksi marjanviljelytila. 6. Melkoniemen Riista ry Alueella on 8 karjatilaa. 7. Parikkalan-Järvenpään Metsästysyhdistys ry Alueella on 1 karjatila. 8. Rajan Metsästäjät ry Alueella on 6 karjatilaa. 9. Rautalahden Erä ry Alueella on 2 karjatilaa. 10. Saaren Riistamiehet ry Alueella on 17 karjatilaa. 11. Särkisalmen Seudun Metsästysyhdistys ry Alueella on 8 karjatilaa ja yksi lintukasvattamo. 12. Tarvaspohjan Erä ry Alueella on 5 maatilaa ja kaksi turkistarhaa. 13. Uukuniemen Erämiehet ry Alueella on 10 maatilaa. 2014/00013 3
Perusteluina hakemukselleen hakija mainitsee seuraavaa: Maataloudelle ja kotieläimille aiheutuvat vahingot Parikkalan alueella haittalintujen maataloudelle aiheuttamien vahinkojen arvioidaan
nousevan useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Vahinkomäärä riippuu
metsästysseuran alueesta ja alueella toimivien eläintuottajien lukumäärästä. Tämän
lisäksi tulee huomioida myös tauti- ja epidemiariskit, jotka ovat oma lukunsa, mikäli
haittalintujen (varis, harakka, harmaalokki ja rastas) poikkeuslupaa ei myönnetä
anottaville alueillemme. Haittalinnut vahingoittavat Parikkalan alueella toimivien maatalous-karjantuottajien
elinkeinoja tuhoten rehupaaleja ja aiheuttaen ylimääräisiä kustannuksia,
työjärjestelyjä tuhottuihin rehupaaleihin kohdistuneiden lisätöiden takia. Tämän lisäksi haittalinnut tuovat tautiriskitekijöitä karja- ja sikatiloille, turkistarhaajille
ja lintukasvattamoille. Mahdollisessa tautitilanteessa eläintuotantolaitoksien yrittäjien
elinkeino vaarantuu. Ilmentyneet taudit aiheuttavat karjatiloilla eläinsuojien
desinfiointeja ja jälkitarkastuksia, ja jopa mahdollisesti eläintilojen sulkemisia. Haittalintujen tuomien lisätöiden takia maatalousyrittäjät ja muut eläintilalliset joutuvat
siirtämään normaaleja työtehtäviään ja pidentämään työpäiväänsä. Lisätyöt
vaikuttavat myös tilalla työskentelevien maataloustyöhön palkattujen henkilöiden
töihin ja sidosryhmiin. Lisätyöt ovat myös ylimääräinen kustannuserä maaseudun
elinkeinoharjoittajille. Poikkeuslupaan liittyvien haittalintujen poistoalueiden määrittely on haasteellista,
koska maatalousyrittäjät ovat myös vuokranneet jo aiemmin tuotannosta
luopuneiden maita, joten alueillamme maataloustuotantoa harjoittavat yrittäjät
varastoivat rehupaalit sekä omille että vuokramailleen vuosittaisten viljelypäätösten
mukaan. Lintukasvattamoissa vierailevien haittalintujen ulosteet lisäävät tautiriskiä
tuotantolaitoksissa. Haittalinnut ovat oppivaisia; haittalinnut tarkkailevat alueen
toimintoja ja vierailevat mahdollisuuksien mukaan kasvattamoiden tiloissa ja
aiheuttavat tautiriskitilanteita lintujen kasvattajien elinkeinoille. Tautiriskien
pienentämiseksi ja kasvatettavien lintujen turvaamiseksi lintukasvattamoiden
ympäristöt tulisi vapauttaa haittalintujen pesinnästä haittalintujen pesimisaikana,
lisäksi alueilla tarvitaan muita hakemuksessa esitettyjä haittalintujen poistotoimenpiteitä. Kartoissa olevat pelto- ja järvien ranta-alueet katsotaan otollisiksi haittalintujen
poistoalueiksi marjatilallisten viljelyalueiden ja marjan kasvatusalueiden välittömien
alueiden lisäksi. Mikäli pelloilla ja järvialueilla pesivä monimuotoinen lintukanta muuttuu yhteisöissä
isoissa parvissa viihtyvien haittalintujen pesintä-,ruokailu- ja levähdyspaikaksi, niin
tapahtuneelle lajimuutokselle ei ole taloudellisia arvomittareita. Kadotettujen ja
vähentyneiden lintulajien luontovahingot ovat todennettavissa vasta vuosien päästä,
jolloin tilanne on jo myöhäistä menetettyjen lintukantojen pelastamiseksi. Luontoa
vahingoittavat haittalinnut ovat taitavia heikoimpien, puolustuskyvyttömien lintulajien
pesien ja poikasten hävittämisessä. Eritoten oppivat harmaalokit osaavat pienryhmissä toimia erittäin tehokkaasti
karjatilojen peltosaroilla hävittäen pesivien lintujen munia ja poikasia (mm. kuovit,
töyhtöhyypät). 2014/00013 4
Maatalouslaitteiden teknisen kehityksen myötä peltojen sarkaojien määrä on
vähentynyt ja näin ollen sarkaojissa pesivien lintujen määrä on myös vähentynyt,
jolloin olisi suotavaa, että pelloilla pesivien lintuja voitaisiin suojella poistamalla
haittalintuja (harmaalokkeja ja varislintuja). Haittalinnut ovat lisääntyneet taajamissa ja linnut vierailevat alati ahkerammin kylien
keskustoissa ruokaa etsien. Linnut ovat oppineet oleilemaan koulujen ja
päiväkerhojen lähettyvillä ja tilanteen salliessa ottavat ruokaa hyvinkin läheltä
ihmistä. Jatkuva ja lisääntyvä haittalintukanta on omiaan lisäämään riskejä lintujen
tuomien tautien leviämisestä Parikkalassa. Marjanviljelylle aiheutuvat vahingot Marjatilat kärsivät rastaiden marjoille aiheuttamista tuhoista; marjat, ja
hedelmäpuiden tuotteet ovat osin syötyjä ja ulosteilla saastuneita. Pilaantuneet
tuotteet aiheuttavat lisätyötä marja- ja hedelmätarhojen tuottajille. Ylimääräinen työ hidastaa ja alentaa marja- ja hedelmätarhojen
tuottoastetta ja vähentää myös marjapoimijoiden ansiotuloja. Tehokas tapa viljelijöiden elinkeinon turvaamiseksi on poistaa asutut pesät ja munat
hyvissä ajoin ennen varsinaista marjojen keruuaikaa. Tämän lisäksi tarvitaan
ennaltaehkäiseviä ja marjojen ja hedelmien kehittymis-kypsymisvaiheessa muita
poikkeusluvassa anottuja haittalintujen poistamiseen tarvittavia tukitoimia. Riistataloudelliset vahingot (riistalinnut ) ja muun luonnon kärsimät vahingot Luontoa vahingoittavat haittalinnut ovat taitavia heikoimpien, puolustuskyvyttömien
lintulajien pesien ja poikasten hävittämisessä. Eritoten harmaalokit osaavat
pienryhmissä toimia erittäin tehokkaasti karjatilojen peltosaroilla hävittäen pesivien
lintujen pesimäpaikkoja ja poikasia (mm. kuovit, töyhtöhyypät). Harmaalokit, noin 4-7
linnun pienyhteistön päävartijat istuvat vartioimassa puhelin- ja sähkölangoilla kun
samanaikaisesti muut harmaalokin tekevät täsmäiskujaan pelloilla ja peltojen ojien
tuntumissa pesivien lintujen pesiin. Maatalouslaitteiden teknisen kehityksen myötä myös peltojen sarkaojien määrä on
vähentynyt, joten näin ollen sarkaojissa pesivien luonnonlintujen määrä on
vähentynyt, joten olisi suotavaa, että aiemmin runsaslukuisesti sarkaojissa pesivien
lintujen pesintää voitaisiin suojella poistamalla haittalintuja (harmaalokkeja,
varislintuja). Tämän lisäksi haittalintujen määrän lisääntymisen takia haittalinnut pesivät
voimallisesti ranta-alueiden läheisyydessä ja haittalintujen poikastensa
ruokintavaiheessa haittalintujen emolinnut hävittävät järvialueella sorsalintujen,
muiden vesilintujen ja rantojen läheisyydessä pesivien pikkulintujen pesiä,
ryöstämällä pesistä munat ja elävät poikaset. Näin ollen monimuotoinen lintukanta
on ollut vaarassa ja on tulevaisuudessakin vaarassa. Riskinä on, että jäljellä oleva,
järvialueilla vielä pesivä, vähäinen ja monimuotoinen sorsa-, vesi- ja pikkulintukanta
on vaaravyöhykkeessä muuttua harvalajiseksi. Hakijan tekemä vahinkoarvio Rikkoutuneiden rehupaalien käsittelemiseksi tarvitaan organisointia ja lisätyön
suorittamista, joita ovat konetyö, henkilötyö, lisämateriaalit ja jätteiden käsittelyyn
liittyvät työt: Esimerkkinä Rajan metsästäjien 2014/00013 5
laskelma; arvio yhden vahingoitetun paalin kustannukset ovat noin n. 465 euroa. Kun
laskelman mukaisesti kustannusarvio suhteutetaan Parikkalan alueen karjatilojen ja
paalien määriin niin kustannukset ovat huomattavia: Esimerkkilaskelma: Paaleja rikkoutuu 400 kpl / 6 karjatilaa (n. 67 paalia per karjatila),
ja yhden pilatun, vahingoitetun paalin arvo on 465 euroa - kun luvut suhteutetaan
Parikkalan RHY:n alueen karjatilojen määrään, rikottujen paalien määrään ja yhden paalin käsittelyyn liittyviin
kustannuksiin niin saadaan laskelmaksi: 88 karjatilallista + 2 marjatilallista ja 4 muuta
eläinelinkeinoharjoittajaa = 94 tuottajaa, joiden tiloilla paajeja tuhoutuu keskimäärin
n. 65 kappaletta per tila, yhteensä 6110 paalia joutuu vahingon kohteeksi, joten
paaleihin kohdistuva taloudellinen vahinkoarvio on noin 3 miljoonaa euroa. Hyvin varovaisen arvion mukaan, keskivertoisen kesän aikana, yhdellä marjatilalla
pilaantuneiden marjojen- ja hedelmien käsittely rasittaa tiloja noin 48 500 euron
verran (sisältäen mm. pilaantuneet marjat ja hedelmät, ylimääräinen valikointityö, hidasteet tuotteiden tuotantovaiheessa,
kompostointi ja marjatuottajien ja -keräilijöiden ansiomenetykset). Lisäksi menettyihin vahinkoihin voidaan laskea marjatuottajien eri sidosryhmien
kansantaloudelliset tuottavuusvajeet. Sikatilan ja turkistarhojen tautiriskin hinta on erittäin varovaisen arvion mukaan 440
000 euroa per tila, mikäli hintaan lasketaan eläinten hoitamiseen, siirtämiseen ja
mahdollisesti lopettamiseen liittyvät kulut. Mikäli eläintilalle tulee tautiepidemia niin eläintilan lopettaminen maksaa koko
tuotannon lopettamiseen liittyvät kustannukset, jotka ovat karjatilakohtaisia ja
karjatilalla työskentelevien henkilöiden määrästä riippuvaisia: yhteiskunnalliset
kokonaiskustannukset ja -vaikutukset ovat suuria ja korvaamattomia työ- ja
ansiomenetyksineen. Vahingon estämiseksi tehtyjä toimenpiteitä hakija kuvaa seuraavasti: Metsästysseuroissa on toimittu paikallisten metsästäjien voimavaroin haittalintujen
poistamiseksi Parikkalan alueelle myönnetyn poikkeusluvan mukaisesti. Tämän lisäksi yksittäiset metsästäjät harjoittavat pienpetopyyntiä ranta-alueilla.
Lisäksi seurat järjestävät kampanjointia pienpetojen ja haittalintujen poistamiseksi:
Seurojen saalistiedot on toimitettu sekä Suomen Metsästäjäliiton alueen piirille että
Parikkalan riistanhoitoyhdistykselle pienpeto- ja haittalintujen kantojen
seuraamiseksi. Edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta haittalintujen lukumäärä edelleen
runsastuu, paalivahingot lisääntyvät, mahdollinen sika- ja karjatilojen ja
lintukasvattamoiden tautiriski kasvaa, haittalintujen tekemien vahinkojen korjaaminen
lisääntyy ja muiden pesivien lintujen määrä vähenee. Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen ja elävänä pyytävän loukun käyttötarvetta
hakija kuvaa seuraavasti: Kevätsäät ovat vaikeasti ennustettavissa ja keväällä pälviaikaan tapahtuvan
haittalintujen pyynnin tukemiseksi anomme em. laitteita riistanhoidollisten
toimenpideiden onnistumiseksi. Esimerkiksi vuonna 2013 poikkeuksellisen kevään takia haittalintujen riistanhoidon
otollinen pälviaika oli vain parin - kolmen päivän pituinen ja näin ollen haittalintujen
2014/00013 6
kevätpoisto ei onnistunut toivotulla tavalla. Tekniset laitteet tukisivat alueemme haittalintujen poistoon perehtyneiden
riistanhoitajien työtä maaseudun elinkeinojen ja muiden eläinlajien
monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tilojen läheisyydessä tapahtuva haittalintujen
pyynti on mahdollista vain käyttämällä varishäkkejä, jolloin vältytään tuotantoeläimille
aiheutuvasta meluhaitasta. Anomme myös äänilaitteiden käyttöä siksi, että sen käyttö tukee sekä alkukeväisin
että elo-syyskuussa tapahtuvaa haittalintujen poistamista. Hakijan arvio poikkeusluvan vaikutuksesta Natura-alueille Natura 2000 alueilla mahdollisesti harjoitettava hyvin vähäinen haittalintujen poisto ei
tule vaikuttamaan Natura-alueella pesiviin lintukantoihin, koska Natura-alueiden
olosuhteet ovat haittalintujen poistotoimenpiteille haastava ympäristö luonnon
vaikeakulkuisuuden takia. Hakemuksen liitteet Hakemuksen liitteenä on valtakirjoin tehty lupaosakasluettelo allekirjoituksin
varustettuna. Lupaosakkaat ovat valtuuttaneet hakijan luvan hakijaksi ja jokaiseen
valtakirjaan on erikseen lueteltu karjatilat, maatilat, marjanviljelytilat ja muut
vahinkohteet yhteystietoineen. Liitteenä on myös ja kartta, johon on merkitty eri osakkaiden alueilla olevat
vahinkoalueet ja pyyntialueet. Välitoimenpiteet
Suomen riistakeskus on hakemuksen käsittelyn yhteydessä selvittänyt
hakemusalueiden ja niiden lähiympäristön Natura 2000 -alueet, sekä arvioinut
hakemuksen mukaisen toiminnan vaikutusta näiden alueiden suojeluarvoihin. Hakijalta pyydettiin 17.2.2014 sähköpostilla lisäselvityksiä koskien varishäkkien
käyttöä ja yhden osakkaan alueella sijaitsevien vahingonkärsijien yhteystietoja. Hakija toimitti sähköpostilla 25.2.2014 pyydetyt selvitykset. PÄÄTÖS
Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää poikkeusluvan hakemuksesta poiketen
seuraavasti:
Varis (2014)
Varis (2015)
Varis (2016)
Varis (2017)
Varis (2018)
Harakka (2014)
Harakka (2015)
Harakka (2016)
Harakka (2017)
Harakka (2018)
Harmaalokki (2014)
800 kpl 800 kpl 800 kpl 800 kpl 800 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl 100 kpl 2014/00013 7
Harmaalokki (2015)
Harmaalokki (2016)
Harmaalokki (2017)
Harmaalokki (2018)
Räkättirastas (2014)
Räkättirastas (2015)
Räkättirastas (2016)
Räkättirastas (2017)
Räkättirastas (2018)
100 kpl 100 kpl 100 kpl 100 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl 300 kpl Yllä oleva pyydettäväksi sallittujen vuotuinen lintujen määrä on hakemusten eri
osakkaiden alla olevilla hakemuksen karttaliitteissä kuvatuilla alueilla pyydettävien
lintujen yhteismäärä, jota ei saa ylittää. Tämä poikkeuslupa on voimassa hakemuksessa ilmoitetuilla ja karttaliitteissä
kuvatuilla alueilla eri lintulajeilla seuraavasti: 1. Marjanviljelytilat (joita on Kannaksen Metsästysyhdistys ry:n alueella 1 tila ja
Koitsanlahden eränkävijöiden alueella 1 tila) Vuosittain aikavälillä 10.4.- 31.7. (räkättirastas), Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 31.7. ja muina vuosina (2015-2018) aikavälillä 10.3. 31.7. (varis), Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 31.7. ja muina vuosina (2015-2018) aikavälillä 1.4. 31.7. (harakka) Vuosittain marjanviljelytiloilla räkättirastaiden osalta ajanjaksolla 14.5.-15.7.
poikkeuslupaa voidaan käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä
läheisyydessä välittömän vahingon estämiseksi. Vuosittain marjanviljelytiloilla ajanjaksolla 30.4. - 15.7. poikkeuslupaa voidaan
käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä läheisyydessä harakan
aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Vuosittain marjanviljelytiloilla ajanjaksolla 5.5. - 15.7. poikkeuslupaa voidaan käyttää
vain vahinkokohteella ja sen välittömässä läheisyydessä variksen aiheuttaman
välittömän vahingon estämiseksi. 2. Maanviljelystilat, kotieläintilat ja turkistatarhat (kohteet, joiden rehuvarastoissa,
paalien säilytysalueilla, kotieläintarhoissa ja sisätiloissa ko. linnut aiheuttavat
vakavaa vahinkoa ja tautiriskin) Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 31.7. ja muina vuosina (2015 - 2018) aikavälillä 10.3.
- 31.7. (varis) Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 31.7. ja muina vuosina (2015 - 2018) aikavälillä 1.4. 31.7. (harakka) Vuosittain 10.4. - 31.7. (harmaalokki) Maanviljelys- ja kotieläintiloilla ja turkistarhoilla ajanjaksolla 30.4 .- 15.7.
poikkeuslupaa voidaan käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä
läheisyydessä harakan aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. 2014/00013 8
Maanviljelys- ja kotieläintiloilla ja turkistarhoilla ajanjaksolla 5.5. - 15.7.
poikkeuslupaa voidaan käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä
läheisyydessä variksen aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Maanviljelys- ja kotieläintiloilla ja turkistarhoilla ajanjaksolla 9.5.-15.7. poikkeuslupaa
voidaan käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä läheisyydessä
harmaalokin aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. 3. Riistanhoidolliset kohteet (riistalinnuston pesinnän turvaaminen) Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 4.5. ja muina vuosina (2015 - 2018) aikavälillä 10.3. 4.5. (varis) Vuonna 2014 aikavälillä 10.4. - 29.4. ja muina vuosina (2015 - 2018) aikavälillä 1.4. 29.4. (harakka) Vuosittain 10.4. - 8.5. (harmaalokki) Hakijalle myönnetään lupa ääntä synnyttävän koneellisen laitteen ja elävänä
pyydystävän loukun (varishäkki) käyttöön edellä mainitulle variksen
poikkeuslupa-ajoille pois lukien aikaväli 5.5. - 15.7. vuosittain, jolloin on variksen oma
pesäpoikasvaihe. Muina aikoina ääntä synnyttävän koneellisen laitteen ja varishäkin käyttö ei ole
sallittu. Marjan- ja maanviljelystilojen osalta tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993)
41 b §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan
vahingon estämiseksi. Riistanhoidollisten kohteiden osalta tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993)
41 b §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella eläimistön suojelemiseksi.
Ehdot
Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat:
Tämän poikkeusluvansaajan tulee huolehtia siitä, että alueella sijaitseviin
Natura-alueeseen rajoittuvien pyyntialueiden ampumapaikat sijaitsevat vähintään
150 metrin päässä Natura-alueen rajauksesta. Näitä Natura-kohteita ovat seuraavat: Siikalahti, Sammallampi, Rautalahti ( FI0415001, SPA-alue), Ristimäki (FI0415002
SCI ja SPA-alue), Naattikumpu (FI0419003, SCI ja SPA-alue), Pieni- ja
Suuri-Rautjärvi (FI0419001, SPA-alue), Kanavalampi (FI0419005, SCI-alue SPA:n
sisällä). Harmaalokin osalta pyynti tulee kohdistaa vain aikuispuvun omaaviin yksilöihin, jotta
vähennetään riskiä tappaa erehdyksessä vaikeasti erotettavia rauhoitettujen
lokkilajien nuoria yksilöitä. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan
nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä toimittamalla Suomen
riistakeskuksen Kaakkois-Suomen aluetoimistolle oheinen saalisilmoituslomake
poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos
poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin
kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. 2014/00013 9
Ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, pyydystettyjen lintujen
määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta
pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää
voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen ja elävänä pyytävän loukun käyttöoikeus
loppuu aina erikseen siltä kohteelta, jos pysyvän kohteen peruste jonkin
hakemuksessa mainitun erillisen kohteen osalta lakkaa. Elävien eläinten käyttö houkuttimena on kielletty elävänä pyytävää loukkua
käytettäessä. Elävänä pyytävän loukun käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran
vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläimiä mennyt pyyntilaitteeseen. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa
säännöksissä määrätään. Perustelut
Keskeiset sovelletut säännökset Metsästysasetuksen (666/1993) 25 a §:n mukaan rauhoittamattomat linnut ovat
rauhoitettuja seuraavasti: 1) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Pohjois-Pohjanmaan,
Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan
maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7; 2) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin
maakuntien alueella 10.4.-31.7. ja muualla maassa 1.4.-31.7; 3) korppi poronhoitoalueella 10.4.-31.7; sekä 4) harmaalokkikoloniat koko vuoden. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41
§:n 1 momentin nojalla 41 b §:ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää
ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä 1) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 2) lentoturvallisuuden takaamiseksi; 3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan
vahingon estämiseksi; 4) kasviston ja eläimistön suojelemiseksi; tai 5) tutkimus- ja koulutustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja
uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten
tapahtuvan kasvatuksen. Suomen riistakeskus voi metsästyslain 41 b §:n 1 momentissa tarkoitetuissa
tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 §:ssä säädetyistä moottorikäyttöisten
kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 §:ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 §:n nojalla annetun valtioneuvoston
asetuksen säännöksistä ja 35 §:ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista
koskevista säännöksistä sekä 51 §:n 1 momentissa säädetystä koiran
kiinnipitovelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen
(452/2013) 1 §:ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 2 §:ssä poikkeusluvan
edellytysten arvioinnista, 5 §:ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta ja 7 §:ssä
poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta. 2014/00013 10
Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2
§:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 b §:n 1
momentin 1-4 kohdassa säädettyä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan
selvitettävä rauhoittamattomien lintujen osalta toimenpiteet, jotka poikkeusluvan
sijasta voitaisiin toteuttaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan Suomen
riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen.
Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5
§:n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on
vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta.
Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5
§:n 3 momentin mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen
riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan
myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan
voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 §:ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä
ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 7
§:n 2 momentin mukaan pyynnin tuloksesta on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle
poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos
poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin
kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Saman pykälän 3
momentin mukaan ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja
pyyntipaikan koordinaatit. Suotuisa suojelutaso Tämä poikkeuslupapäätös on tehty variksen, harmaalokin, harakan ja räkättirastaan
kannantila huomioon ottaen, jolloin poikkeamisella ei haitata näiden lintujen
suotuisan suojelutason säilyttämistä. Varis, harmaalokki, harakka ja räkätttirastas
ovat runsaslukuisia ja niiden suojelun taso on suotuisa. Tällä
poikkeuslupapäätöksellä sallittu rauhoituksesta poikkeaminen ei millään tavoin
haittaa lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä. Varisten, harmaalokkien, harakoiden ja räkättirastaiden esiintyminen ja niiden
aiheuttamat vahingot hakemusalueella Varikset, harmaalokit ja harakat ovat alueella yleisiä ja ne aiheuttavat vakavaa
vahinkoa alueen viljelmille, kotieläimille, marjanviljelylle ja pesivälle riistalinnustolle.
Lisäksi varikset, harakat ja harmaalokit aiheuttavat alueella tautivaaran maa- ja
kotieläintiloilla. Räkättirastaat aiheuttavat vakavaa vahinkoa alueen marjaviljelmillä . Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Ko. lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ei ole olemassa alueella muuta
2014/00013 11
tehokasta torjuntakeinoa. Kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen määrän
mahdollisimman tehokas rajoittaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi. Muina
vuoden aikoina tapahtuvalla pyynnillä vahinkoja ei pystytä riittävästi vähentämään.
Näin ollen poikkeusluvan myöntämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Rajattu alue Suomen riistakeskus katsoo käytettävissä olevien tietojen perusteella, että
poikkeuslupa voidaan myöntää haetulle alueelle. Poikkeuslupa-aika Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5
§:n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on
vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta.
Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Hakemuksessa mainittujen lajien lupa-aikaa on rajoitettu siten, ettei pyynti kohdistuisi
muuttaviin yksilöihin (KHO:n päätös 3909/1/05) ja että eläinsuojelulliset näkökohdat
tulisivat lajien pesäpoikasvaiheen osalta mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Pesäpoikasajan alun, eli poikkeuslupa-ajan lopun, määrittämisessä on variksen ja
harakan osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa. Räkättirastaan osalta poikkeusluvan alkamisaikaa on muutettu haettua
myöhäisemmäksi, jotta vielä seudulta muuttavat ja muualla pesivät
räkättirastasyksilöt voitaisiin paremmin suojata ampumiselta ja kohdistaa se viljelmän
lähistölle pesimään asettuviin ja todennäköisesti viljelmälle vahinkoa aiheuttaviin
yksilöihin (KHO:n päätös 3949/1/05). Lisäksi lupa-aikaa on rajattu siten, että
eläinsuojelulliset näkökohdat tulisivat lajin pesäpoikasvaiheen osalta
mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Riistanhoidollisten kohteiden osalta kyseisillä rauhoittamattomilla linnuilla alkaa
niiden oma pesäpoikasvaihe tällä poikkeuslupapäätöksellä myönnetyn pyyntiajan
loputtua ja niiden pesintäkausi jatkuu heinäkuulle asti. Useimpien riistalajeihin
kuuluvien sorsien pesintä on jo heinäkuun loppupuolella niin pitkällä, että
rauhoittamattomat linnut eivät yleensä aiheuta niiden pesinnälle merkittävää
riistanhoidollista haittaa. Tästä syystä poikkeuslupa variksen, harmaalokin ja harakan
pyyntiin on myönnetty riistanhoidollisiin kohteisiin vain niiden oman
pesäpoikasvaiheen alkuun asti. Variksen ja harakan osalta poikkeamisaikaa on rajattu alkamaan vuonna 2014
haettua myöhemmäksi, jotta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisujen
(esim. Dnro 143/4/2012, 19.7.2012, Dnro 103/4/2011, 10.11.2011, Dnro
104-105/4/2011, 17.11.2011 ja Dnro 275/4/2008, 20.11.2008) mukainen valitusaika
ehtii kulua ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Harkinnassa on otettu huomioon
myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (mm. 4.2.2014 nro 286) sekä
apulaisoikeuskanslerin on ratkaisu Dnro OKV/931/1/2012 12.2.2014. Sallitun pyynnin määrä 2014/00013 12
Suomen riistakeskus on rajoittanut poikkeusluvan siihen laajuuteen, joka on
välttämätön kyseessä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Päätösharkinnassa on
otettu huomioon samalle hakijalle aiempina vuosina myönnetyt poikkeusluvat ja
niiden nojalla saatu saalis. Eläimistön suojelu Metsästyslain 3 §:n mukaan riistanhoidolla tarkoitetaan toimintaa, jonka
tarkoituksena on riistaeläinkantoja säätelemällä, riistaeläinten elinolosuhteet
turvaamalla tai niitä parantamalla taikka muulla tavalla lisätä, säilyttää tai parantaa
riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Riistanhoidollisilla
toimenpiteillä pyritään esimerkiksi auttamaan riistaeläimiä vaikean kauden yli, joka
voi olla talvi tai kuten tässä tapauksessa lintujen pesimäkauden muninta- ja
poikasvaihe. Näitä riistanhoidollisia toimenpiteitä ovat muun muassa pienpetojen ja
ns. rauhoittamattomien lintujen, kuten varisten ja harakoiden pyynti. Tällöin toimitaan
erityisesti metsästyslain 3 §:ssä säädetyn mukaisesti eli lisätään, säilytetään tai
parannetaan riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Suomen
riistakeskus toteaa lisäksi, että hakemuksessa tarkoitetut lajit ovat metsästyslain 5
§:n mukaisia lajeja, jolloin Suomen riistakeskus on asiassa toimivaltainen. Suomen riistakeskus toteaa olevan yleisessä tiedossa ja myös eri tutkimuksin ja
selvityksin on osoitettu kiistattomasti rauhoittamattomien lintujen, kuten variksen,
harakan ja harmaalokin vaikutus muiden lintulajien pesinnän tulokseen. Tämä asia
tunnustetaan myös lintudirektiivin ohjeasiakirjassa (s. 58 - 59). Suomen riistakeskus toteaa lisäksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa
(30.3.2007, taltionumero 873) on jo aiemmin vahvistettu se, että lintudirektiivi
mahdollistaa perustellusta syystä ajallisesti ja alueellisesti rajatusti poikkeusluvan
nojalla tappaa variksia ja harmaalokkeja eläimistön suojelemistarkoituksessa. Näin
on todettu myös toisessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (30.3.2007,
taltionumero 875), joka koski variksia, harakoita, harmaalokkeja ja merilokkeja.
Edelleen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (4.2.2014 taltionumero 286),
joka koski varista ja harakkaa sekä ratkaisussa (4.2.2014 taltionumero 287), joka
koski harmaalokkia ja merilokkia, on vahvistettu ao. lajien pyynti eläimistön
suojelemistarkoituksessa. Tällä päätöksellä myönnetty poikkeuslupa ei poikkea
poikkeuslupahakemuksessa esitetyiltä lähtökohdiltaan olennaisella tavalla edellä
mainituissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa olleista tilanteista. Niin ikään edellä jo käsitellyssä komission lintudirektiivistä laatimassa
ohjeasiakirjassa todetaan, joskin viljelmille koituvan vakavan vaaran estämistä
käsittelevässä asiayhteydessä, että vahinkojen estämisen maksimoimiseksi
vahinkoja aiheuttavien lintujen sääntelytoimet ovat todennäköisesti tehokkaimmillaan
silloin, kun kanta on pienimmillään ja tilalle tulevien lintujen määrä on
mahdollisimman pieni - yleensä tämä on pesimäkausi tai pesimistä edeltävä kausi.
Tämä toteutuu myös tässä päätöksessä. Hakemuksen eri käsittelyvaiheissa saadun selvityksen mukaan, jota voidaan pitää
riittävän yksityiskohtaisena ja vaikutusten osalta riittävästi todennettuina, lintujen
tappaminen ampumalla on hakemuksessa tarkoitetuilla alueilla ainoa tyydyttävä
ratkaisu muiden eläinlajien pesien ja poikasten suojelemiseksi. Poikkeus on siten
tarpeen eläimistön suojelemiseksi. Lisäksi poikkeusluvassa on määritelty se
lajikohtainen enimmäismäärä lintuyksilöitä, jotka kyseisinä rajattuina aikoina saadaan
ampua eläimistön suojelemiseksi hakemuksessa tarkoitetulla rajatulla alueella. Suomen riistakeskus katsoo asiassa toimivaltaisena päätöksentekijänä edellä olevan
ja hakemuksessa esitetyn perusteella, että poikkeusluvan myöntämiselle eläimistön
2014/00013 13
suojelemistarkoituksessa on sekä juridiset että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat
biologiset perusteet. Elävänä pyytävän loukun käyttäminen pyynnissä Metsästysasetuksen 11 §:n mukaan elävänä pyytävää loukkua ei voida käyttää
rauhoittamattomien lintujen pyynnissä. Lisäksi metsästyslain 33 §:n 1 momentin 9
kohdassa kielletään elävien eläinten käyttö houkuttimena. Kiellosta voidaan poiketa
ML 41 §:n 3 momentin nojalla 41 b §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Perusteena aikarajauslinjaukselle on se, että poikkeusta tulee soveltaa vain kun se
on tarpeen poikkeuksen edellytysten näkökulmasta. Useimmissa
ongelmatapauksissa muina vuoden aikoina tapahtuva pyynti ei ole erityisen
tehokasta tai tarpeellista vahinkojen tai haittojen vähentämisen näkökulmasta. Ilman
loukun käyttölupaa voidaan rauhoitusajan ulkopuolella vähentää haittoja ampumalla
tapahtuvalla pyynnillä ja hätistelyllä. Elävien eläinten käyttö houkuttimena on kielletty eikä sitä nähdä tarpeelliseksi sallia
elävänä pyytäävää loukkua käytettäessä. Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttäminen Metsästyslain muutoksen (206/2013) myötä ääntä synnyttävän koneellisen laitteen
käyttäminen tuli kielletyksi 1.6.2013 lukien (ML 33 §:n 1 momentin 15 kohta).
Kiellosta voidaan poiketa ML 41 §:n 3 momentin nojalla 41 a §:n 1 momentissa, 41 b
§:n 1 momentissa ja 41 c §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Perusteena tämän päätöksen aikarajaukselle on se, että poikkeusta tulee soveltaa
vain kun se on tarpeen poikkeuksen edellytysten näkökulmasta. Aikarajaus on
asetettu myös siksi, että variksen oman pesäpoikasvaiheen aikana ei ole
tarkoituksenmukaista houkutella pesiviä lintuja pyydettäväksi. Suomen riistakeskus katsoo, että tässä tapauksessa pystytään ilman ääntä
synnyttävän koneellisen laitteen käyttölupaa rauhoitusajan ulkopuolella
vähentämään haittoja ampumalla tapahtuvalla pyynnillä. Näin ollen lupa ääntä
synnyttävän koneellisen laitteen käyttöön on myönnetty vain päätöskohdassa
mainitulle poikkeuslupa-ajalle. Natura-arvioinnin tarveharkinta Natura-arvioinnin tarveharkinta ja selvitys läheisten Siikalahti, Sammallampi,
Rautalahti ( FI0415001, SPA-alue), Ristimäki (FI0415002, SCI ja SPA-alue),
Korpisaaren metsä (FI0415004, SCI-alue), Suurmäki (FI0415006 SCI-alue),
Siikalahti (FI0415007, SCI-alue), Kirjavalan laitumet (FI0419004, SCI-alue),
Naattikumpu (FI0419003 SCI ja SPA-alue), Pieni- ja Suuri-Rautjärvi (FI0419001
SPA-alue), Kanavalampi (FI0419005,SCI-alue SPA:n sisällä), Syrjiensärkkä
(FI0423001, SCI-alue), Niukkala (FI0423003, SCI-alue), Suurtuvan niitty (FI0423004,
SCI-alue) ja Pyhäjärven alueen luontokokonaisuus (FI0700019, SCI-alue)
Natura-alueiden luontoarvoihin Tämän poikkeusluvan nojalla sallittu poikkeaminen variksen ja harakan ja
räkättirastaan rauhoituksesta ei ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka
todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella tai sen läheisyydessä
sijaitsevien Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden niitä luontoarvoja, joiden
vuoksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. 2014/00013 14
Tämän poikkeusluvan nojalla tapahtuva rauhoittamattomien lintujen pyynti voi
aiheuttaa lyhytaikaista ja paikallista häiriötä ko. Natura alueiden luonnolle. Tällä
häiriöllä voi olla lyhytaikaista ja paikallista vaikutusta alueilla olevien lintujen
käyttäytymiseen. Häiriö on kuitenkin niin lyhytaikaista ja paikallista, ettei sillä sen
vuoksi voi katsoa todennäköisesti merkittävästi heikennettävän Natura-alueiden niitä
luontoarvoja, joiden vuoksi läheiset alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Pyyntitoiminta ja siihen liittyvä alueella liikkuminen ei vaikuta pienimuotoisuutensa
vuoksi mitenkään merkityksellisesti viereisten Natura-alueiden luontotyyppeihin. Suomen riistakeskus on tässä poikkeusluvassa tehnyt päätöksen ehtoihin rajauksen
siten, että kyseisten rauhoittamattomien lintujen ampumapaikat eivät sijaitse 150
metriä lähempänä sellaisia Natura-kohteita, jotka ovat linnuston suojelukohteita. Näin
ollen kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen pyynti ei aiheuta merkittävää
haittaa eikä häiriötä pesimälinnustolle eikä keväisellä muuttomatkalla oleville
linnuille. Päinvastoin kyseinen pyynti parantaa näidenkin alueiden vesilinnuston
tuottoa. Natura-kohteisiin sisältyy myös sellaisia Natura-alueita, jotka ovat muita kuin
linnuston suojelukohteita. Näitä ovat Kirjavalan laitumet(FI0419004, SCI-alue),
Korpisaaren metsä(FI0415004, SCI-alue), Pyhäjärven alueen luontokokonaisuus
(FI0700019, SCI-alue), Siikalahti, FI0415007,SCI-alue), Suurmäki (FI0415006,
SCI-alue) , Suurtuvan niitty (FI0423004, SCI-alue) ja Syrjiensärkkä-nimiset
(FI0423001, SCI-alue) Natura-alueet. Näillä alueilla kyseisten rauhoittamattomien
lintujen ampumisella vahinkojen estämiseksi ei ole vaikutusta alueen
suojelutarkoitukseen, mikäli hakijalla muutoin on näillä alueilla rauhoittamattomien
lintujen pyyntiin lupa tai oikeus. Loppuyhteenveto Hakijalle myönnetään metsästyslain 41 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu
poikkeuslupa ja metsästyslain 41 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu
poikkeuslupa, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Poikkeusluvan nojalla tapahtuvalla pyynnillä ei haitata myöskään päätöskohdassa
tarkoitettujen lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä. Ajallisesti ja määrällisesti
rajattu poikkeuslupa on myönnetty vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41
b §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Päätöksellä on
päätös- kohdassa kuvatusti sallittu poiketa räkättirastaan, variksen, harakan ja
harmaalokin rauhoituksesta sekä käyttää pyynnissä ääntä synnyttävää koneellista
laitetta ja elävänä pyytävää loukkua. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa
säännöksissä määrätään. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset
Suomen riistakeskus on tehnyt päätöskohdasta ilmenevän päätöksen ehdotkohdassa mainituin rajoituksin. Päätöksen täytäntöönpano
Tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta
huolimatta riistahallintolain (158/2011) 31 §:n 2 momentin nojalla.
Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon.
Oikeusohjeet
Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 41 §:n 1 momentti, 41 b §:n 1 momentti ja 90 §,
riistahallintolain (158/2011) 8 §:n 4 momentti ja 31 §:n 2 momentti,
metsästysasetuksen (666/1993) 25 a §, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista
2014/00013 15
annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 §:n 1 ja 2 momentti, 2 §:n 1 ja 3
momentti, 5 §:n 2 ja 3 momentti ja 7 §:n 2 ja 3 momentti, valtion maksuperustelain
(150/1992) 6 §, 11 a § ja 11 b §, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten
julkisten hallintotehtävien maksuista vuonna 2014 annetun maa- ja
metsätalousministeriön asetuksen (1023/2013) 1 §:n 1 momentin 6 kohta,
luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta
maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on
päätöksen liitteenä. Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain
(150/1992) 11 b §:n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta.
Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä.
LISÄTIEDOT
Lisätietoja päätöksestä antaa:
Erkki Kiukas
029 431 2221
SUOMEN RIISTAKESKUS
Julkiset hallintotehtävät
Keijo Kapiainen
julkisten hallintotehtävien päällikön sijaisena, riistapäällikkö
Erkki Kiukas
esittelijä, riistapäällikkö
Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 §:n 4 momentin
nojalla.
JAKELU
Päätös hakijalle käsittelymaksuin postiennakolla Tiedoksi:
Parikkalan riistanhoitoyhdistys Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Kaakkois-Suomen poliisilaitos MAKSU
Käsittelymaksu
30,00 EUR
VALITUSOSOITUS
Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valitus on tehtävä kirjallisesti.
Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen
Valituskirjelmässä, joka osoitetaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle, on ilmoitettava seuraavat asiat:
valittajan nimi ja kotikunta;
päätös, johon muutosta haetaan, miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja
millä perusteilla muutosta vaaditaan;
postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa.
Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö,
valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta.
Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä.
Valituskirjelmän liitteet
Valituskirjelmään on liitettävä
valituksenalainen päätös alkuperäisenä tai jäljennöksenä
tiedoksisaantitodistus tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta
asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja
asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle
Valitusaika
Valitusaika on 30 päivää. Ajan laskeminen alkaa tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti:
Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä
olevasta leimasta.
Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta.
Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei
muuta ilmene.
Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto),
katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen
osoittamasta päivästä.
Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella
ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa
lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle.
Valituskirjelmän toimittaminen
Valituskirjelmän voi toimittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä,
postitse maksettuna postilähetyksenä, telekopiona tai sähköpostina. Valituskirjelmän lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla.
Valituksen on saavuttava viranomaiselle virka-aikana ennen 30 päivän valitusajan päättymistä, jotta valitus voidaan tutkia. Jos
valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu
kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän virka-ajan päättymiseen.
Käsittelymaksu
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta perii pääsääntöisesti valitusasian tutkimisesta käsittelymaksuna 114 euroa maa- ja
metsätalousministeriön antaman asetuksen (1067/2012) nojalla. Maksu peritään yleensä postiennakolla päätöksen lähettämisen
yhteydessä.
Yhteystiedot
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta
postiosoite:
PL 820, 00101 HELSINKI
käyntiosoite:
Kaisaniemenkatu 4 A
puhelinvaihde
(09) 6811 500
telekopio
(09) 6811 5010
sähköposti
[email protected]
virka-aika
klo 8.00 - 16.15
MSVLK 00.02.2010
OIKAISUVAATIMUSOSOITUS
Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n sekä Suomen riistakeskuksen ja
riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuonna 2014 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen
(1023/2013) 1 §:n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11
b §:n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti.
Oikaisuvaatimuksen sisältö
Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat:
vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot
päätös, johon oikaisua haetaan, miltä kohdin maksuun haetaan oikaisua, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja
millä perusteella oikaisua vaaditaan.
Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on
joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot.
Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet
Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä:
päätös tai muu asiakirja, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä.
asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja
Aika oikaisuvaatimuksen tekemiselle
Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä.
Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen
Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä taikka
asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen
riistakeskukselle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on
pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän.
Käsittelymaksu
Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton.
Yhteystiedot
Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.