Kuva Käpytikka, Elli Narvi Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen Jäsenlehti 2/2011 Raisiossa 4.10.2011 Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry Kotisivu: http://www.raisionjoki.fi Sähköpostiosoite: [email protected] Hallitus 2011 Puheenjohtaja Jan Hietanen Huhkontie 4, 21280 Raisio 439 8779, 040 716 5129 [email protected] Jäsenet Varapuheenjohtaja Riikka Susi Kaivohaka 3-5 as. 51, 13210 Hämeenlinna 040 748 4358 [email protected] Taloudenhoitaja, luontopolut Kari Loikas Polusmäentie 31, 21260 Raisio 438 3061, 040 532 0026 [email protected] Sihteeri, www-sivut, tiedotus Eeva Ennola Pasantie 14, 21280 Raisio 438 3560 [email protected] Marja Hietala Kerttulantie 40, 21200 Raisio 050 520 1822 [email protected] Kauko Häkkilä Syrjätie 14, 21220 Raisio 438 6526 [email protected] Salme Kangassalo Kirkkoväärtinkuja 7 as 34 21200 Raisio 045 132 9028 [email protected] Kari Laine Alatie 1, 21200 Raisio 438 7530, 040 587 7647 [email protected] leikekirjanpitäjä Hanna Loikas Polusmäentie 31, 21260 Raisio 438 3061 Tuula Lundén 438 2313 Elli Narvi [email protected] Jarmo Salonen Lehtokertunkatu 13, 21210 Raisio 040 833 6680 [email protected] Risto Terho Paatsamatie 16, 21260 Raisio 438 0361, 050 313 0910 [email protected] Varajäsenet Kari Ennola Pasantie 14, 21280 Raisio 438 3560 [email protected] Helena Lehtonen Uudentorpankatu 2 C 8, 21260 Raisio 040 551 5877 [email protected] Mikko Rautio Lehtokertunkatu 12, 21210 Raisio 0503074011 [email protected] Bongaa Raision ja Ruskon alueen tikat Elli Narvi Tikkojen heimoon kuuluvat linnut osaavat kiipeillä puiden rungoilla ja hakkaavat niistä ravintonsa, sekä hakkaavat nokallaan itselleen pesäkolon. Tikkojen neljästä vahvasta varpaasta kaksi osoittaa eteen- ja kaksi taaksepäin, mikä auttaa tarttumista pystysuoraan puunrunkoon. Nokka on vahva, talttamainen ja sopeutunut puun hakkaamiseen. Tikan kieli on vahvasti erikoistunut sen ruokailutapoihin. Kieliluu on pidentynyt eräänlaiseksi linkolaitteeksi, joka sinkauttaa pitkän kielen kauas puunkoloihin ja vetää sen sitten takaisin rullalle kuten metrimitan. Kieli on 2-5 kertaa nokkaa pitempi ja ulottuu kauas hyönteisten koloihin. Sen päässä on väkäsiä, joihin saaliseläimet tarttuvat tahmean syljen avulla. Tikkojen soidinääni on kuuluva rummutus, jolla ne ilmoittavat reviiristään. Palokärki on suurin tikkamme. Se on helppo tuntea kokomustasta puvusta ja punaisesta päälaesta. Se voi pesiä myös ihmisen läheisyydessä, jos riittävän suuria pesäpuita on tarjolla. Palokärjen rummutus on hyvin äänekäs ja se myös usein päästää kuuluvan kiljahduksen puuhun laskeutuessaan. Palokärki on erikoistunut syömään muurahaisia. Käpytikka on Suomen yleisin tikka. Se pärjää myös talousmetsissä, mikä lienee sen menestyksen salaisuus. Käpytikka vierailee usein myös pihojen talviruokinnoilla hakkaamassa talia. Kesällä käpytikka syö mm. hyönteisiä, mutta talvella käpyjen siemenet ovat sen pääravintoa. Käpytikka vie kävyt ”pajaan”, kiilaa ne puunkoloon ja nokkii siemenet. Tikanpajan alla voi olla iso kasa tyhjiä käpyjä. Harmaapäätikka Harmaapäätikka pesii yhdistyksen alueella, toisin kuin erittäin harvinainen vihertikka, johon sen saattaa sekoittaa. Pään kuviointi on kuitenkin erilainen. Harmaapäätikka on pääasiassa lehtimetsien laji ja hakkaa pesä kolonsa usein haapaan. Hyvin kantava soidinhuuto paljastaa sen keväisin ja talvella se saattaa ilmestyä ruokinnalle. Harmaapäätikka syö muurahaisia ja muita hyönteisiä. Palokärki Pikkutikka on nimensä mukaisesti pieni, vain peipon kokoinen. Se pystyy kiipeilemään ohuillakin oksilla hyönteisiä etsiessään. Pikkutikan nokka on melko hento ja siksi sen on riippuvainen lahopuusta, jota se pystyy hakkaamaan. Myös talvella pikkutikka etsii hämähäkkejä ja hyönteisiä lahopuiden sisältä. Vanhojen metsien vähentyminen on siksi johtanut lajin taantumiseen. Tikoistamme käenpiika on poikkeuksellinen: se ei rummuta eikä hakkaa pesäkoloa ja on tikoista ainoa pitkän matkan muuttaja. Käenpiika on vaikea havaita erinomaisen maastopukunsa ansiosta. Se pesii puunkoloissa ja pöntöissä. Pohjantikka ei pesi Raision ja Ruskon alueilla, mutta sitä havaitaan joskus, etenkin syysvaelluksen aikaan. Viimeisin Tiira-järjestelmään kirjattu havainto on vuodelta 2009. Pohjan tikka on kuusimetsien laji. Se kuorii kaarnaa kuolevien kuusten ympäriltä etsiessään toukkia. Valkoselkätikka on yhdistyksen alueella harvinaisuus. Lajin uhanalaisuus johtunee sen elinympäristöjen, runsaasti lahopuuta sisältävien lehtimetsien, väistymisestä talousmetsän tieltä. Lähde retkeilemään ja bongaa Raision ja Ruskon alueen tikat. Osan tikkalajeista voi löytää omalta pihaltakin. Tikkaretket kannattaa suunnata vanhoihin metsiin. Hyvä retkikohde on esimerkiksi Raision Kukonpään alue, jossa on tavattu kaikki yllämainitut tikat. Kuinka monta sinä löysit? Rastita tähän:  Palokärki  Käpytikka  Harmaapäätikka  Pikkutikka  Käenpiika  Pohjantikka  Valkoselkätikka Pikkutikka Liittyisinkö öljyntorjuntajoukkoihin? Eeva Ennola Surullisia kuvia öljylautoista merellä ja öljyyn kuolleista, rantaan ajautuneista linnuista. Nämä kuvat toistuvat mediassa muutaman vuoden välein isompien öljyonnettomuuksien yhteydessä. Öljyonnettomuuksia tapahtuu kuitenkin jatkuvasti sekä meillä että muualla. Olen itse kasvanut meren äärellä ja välillä mietin, voisiko omaa kotirantaa joskus kohdata samanlainen onnettomuus. Samaa miettivät varmasti monet rannikolla asuvat ja mökkei levät. Jos onnettomuus sattuu, onko jotain, mitä juuri minä voin tehdä? Olen ollut tietoinen WWF:n järjestämästä kaikille avoimesta, vapaaehtoisesta öljyntorjuntakoulutuksesta jo vuosia, mutta vasta tänä syksynä vihdoin tulin osallistuneeksi kurssille. Siitä voin kiittää työnantajaani, Turun kaupunkia, joka osana Itämerihaastetta tarjosi työntekijöilleen mahdollisuuden osallistua öljyntorjuntakoulutuksen yhden päivän mittaiseen teoriaosuuteen ja myöhemmin järjestettävään, samoin päivän kestävään käytännön koulutukseen. Teoriakoulutuksessa kuulimme WWF:n öljyntorjuntajoukkojen toiminnasta, ja siitä miten onnettomuuspaikalla toimitaan. Kuulimme myös viranomaisten roolista öljyntorjuntatöissä, ja meille esiteltiin uusinta öljyntorjuntateknologiaa ja kerrottiin öljyn vaikutuksista luontoon. Luennoitsijat olivat kaikki oman alansa asiantuntijoita, ja koko teoriapäivä oli yllättävänkin antoisa kokemus. WWF järjestää öljyntorjuntakoulutuksia ryhmänjohtajakoulutuksen nimikkeellä, mikä tarkoittaa sitä, että 2 päivää kestävän kurssin käytyään voi öljyonnettomuuden sattuessa saada vastuulleen 10 hengen ryhmän. Pakko ei kuitenkaan ole ryhmänjohtajaksi ryhtyä vaikka olisi kurssin käynytkin – yhtä hyvin kurssin antia voi hyödyntää vaikka oman mökki rannan puhdistamisessa. Mutta mihin tarvitaan kurssia – eikö öljyä voi muutenkin kerätä? Maailmalla tapahtuneissa öljyonnettomuuksissa hyvää tarkoittavat maallikot ovat saaneet usein aikaiseksi enemmän haittaa kuin hyötyä, ja tulleet esimerkiksi vahingossa levittäneeksi öljyä puhtaille alueille. Öljy on lisäksi myrkyllistä myös ihmiselle, joten työturvallisuudesta on pidettävä huolta. Käytännössä työ on hyvin yksinkertaista: apuna ovat hiekkalapiot, astiaharjat ja muut välineet, joilla hiekka- kivi- kallio- ja muun tyyppisiltä rannoilta vain voi öljyä irrottaa. Odotan innolla keväällä järjestettävää käytännön koulutuspäivää vaikka voin kuvitella, että jo suojapuvun pukeminen on täyttä työtä – alimmaiseksi puetaan omien vaatteiden päälle sadevaatteet ja niiden päälle kertakäyttöhaalari. Jalka kumisaappaat, käteen kumihanskat, päähän suojalasit, ja hihojen ja lahkeiden suut vielä teipataan kiinni. Melko hikinen varustus vaikkapa heinäkuun helteillä! Suunnittelen osallistuvani myös öljyyntyneiden lintujen hoito –kurssille, joita niitäkin järjestetään vuosittain. Jos Itämeren (tai ainakin omien koti- ja mökkirantojen) suojelu kiinnostaa, kannattaa suunnata nettiin ja ilmoittautua WWF:n öljyntorjuntajoukkojen postituslistalle. WWF:n sivuilta löytyy myös paljon tietoa öljyntorjuntatyöstä. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry:n SYYSKOKOUS Tiistaina marraskuun 15. päivänä 2011 klo 18:00 Raision Tornilassa (Tornikatu 9, Tornitalo 1.krs). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet vuodeksi 2012. Kokouksen jälkeen n. klo 18.30 biologi Jyrki Oja kertoo alueemme mielenkiintoisista ja ajankohtaisista luontokohteista, mm. Haunisten altaasta. KAHVITARJOILU TERVETULOA ! Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry Toimintasuunnitelma vuodelle 2012 Yleistä Vuonna 2012 Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta jatkuu perinteisellä tavalla. Vanhojen, hyviksi koettujen tapahtumien perinnettä jatketaan, ja uuttakin ohjelmaa pyritään kehittämään. Elinympäristömme muutokset ja niihin vaikuttavat ratkaisut tulevat antamaan sisältöä toimintaan. Valtakunnalliset ja kansainväliset vuoden 2012 teemat: otetaan huomioon myös paikallisessa toiminnassa. Kokoukset Sääntömääräiset kokoukset pidetään keväällä ja syksyllä. Näiden kokousten yhteydessä järjestetään yleisötilaisuus ajankohtaisesta tai muuten mielenkiintoisesta aiheesta. Hallitus kokoontuu noin parin kuukauden välein ja tarpeen vaatiessa useamminkin. Tiedotus Vuoden aikana julkaistaan kaksi jäsenlehteä, keväällä ja syksyllä. Yhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista ja retkistä tiedotetaan jäsentiedotteen lisäksi kotisivuilla, paikallislehdissä, kirjaston ilmoitustaululla, Raisio kanavalla tai Raisio Tiedottaa -lehdessä. Kannanotoista, aloitteista, muistutuksista ym. annetaan tarvittaessa lehdistö tiedotteet ja/tai pidetään tiedotustilaisuuksia. Kotisivuja kehitetään tiedotuskanavana ja ne pidetään ajan tasalla. Ympäristökysymyksiin vaikuttaminen Aloittein ja kirjelmin vaikutetaan kuntien päättäviin elimiin luonnon- ja ympäristönsuojelu asioissa. Yhdistys antaa lausuntoja, tekee muistutuksia ja valituksia sekä lähettää kannanottoja viran-omaisille ympäristön ja luonnon muuttamista tai vahingoittamista koskevista asioista ja hankkeista. Perinnemaiseman ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten säilyttämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Raision ja Ruskon kaavoitus- ja rakennussuunnitelmia seurataan, annetaan lausuntoja ja vaikutetaan niiden sisältöön. Raisionlahden suojelussa ollaan mukana ja osallistutaan kokouksiin ja neuvotteluihin kaupungin kanssa sekä seurataan hoitosuunnitelman toteutumista. Erityisellä mielenkiinnolla seurataan luontokoulua ja Friisilän aluetta koskevaa päätöksentekoa. Haunisten alueen suunnitelmiin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tilaisuudet jäsenistölle ja muu toiminta ɣɣ Kevät/kesä- ja syysretket järjestetään perinteisesti. Hallitus päättää kohteet esitetyistä ehdotuksista pyrkien pitämään kohteet mielenkiintoisina ja ajankohtaisina. ɣɣ Lintujen tiirailuiltoja järjestetään Raisionlahden lintutornilla parhaaseen muuttoaikaan. ɣɣ Yölaulajaretki pyöräillään kesäkuun alussa Raisionlahden ja Kukonpään alueella. ɣɣ Pöllöretki järjestetään helmi- maaliskuussa. ɣɣ Linnunpönttöjen rakennustalkoot pidetään Friisilässä. Myös lepakoille rakennetaan pönttöjä. ɣɣ Osallistutaan BirdLife Finlandin organisoimaan Lasten lintupäivään järjestämällä opastusta tai retkiä. ɣɣ Jokavuotinen kasvien vaihtopöytä ja pihatapahtuma järjestetään Friisilässä muiden toimijoiden kanssa yhteistyönä. ɣɣ Paikallisiin ja valtakunnallisiin toimintaan liittyviin tapahtumiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. ɣɣ Lasten luontokerho järjestetään keväällä ja syksyllä mikäli löydetään kerhoille vetäjä. ɣɣ Tuulilankedon kunnostusta jatketaan ja järjestetään talkoita tarpeen mukaan. ɣɣ Jaetaan kannustusstipendejä koululaisille. ɣɣ Luontokoulun toiminnan uudelleenkäynnistämistä edesautetaan ja sen kasvatuksellista merkitystä korostetaan. ɣɣ Friisilän luontokeskusta tuodaan esille lähiluontokohteena. ɣɣ Luontoretkinäyttely Pajupilliä ylläpidetään edelleen yhdessä Rinkan kanssa ja se pidetään auki yleisölle tarvittaessa. ɣɣ Järjestetään yhteisiä tilaisuuksia Friisilän verstaiden ja luontokeskuksessa toimivien muiden yhteisöjen kanssa. ɣɣ Kerttulan luontopolkua ja Uikkupolkua ylläpidetään ja kehitetään Raision kaupungin kanssa solmittujen sopimusten mukaisesti. Polkujen ympäristö siivotaan säännöllisesti ja taulut pidetään puhtaana. Viitoitukset, pitkospuut ja muut rakenteet pidetään kunnossa yhdessä kaupungin kanssa. ɣɣ Raision metsänhoitosuunnitelman toteutumista seurataan ja edistetään järkevää metsänhoitoa Raision alueella. ɣɣ Lintujen ruokintaa hoidetaan Friisilässä yhdessä päiväkotilasten kanssa. ɣɣ Kiinnitetään huomiota liikenteen aiheuttamiin haittoihin Raision alueella. ɣɣ Edistetään Raisionlahden suojelua ja sen ympäristön tilan kohentamiseen tähtääviä toimia. ɣɣ Raisionjoen ja Haunisten tekoaltaan suojeluun, sen veden laatuun ja rantojen virkistyskäytön lisäämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Alueen tulevaa käyttöä koskevaa suunnittelua seurataan erityisellä mielenkiinnolla nyt kun vesilaitoksen toiminta on loppumassa. ɣɣ Lepakkojen tarkkailuun järjestetään tilaisuuksia keväällä ja syksyllä. ɣɣ Osallistutaan kurssien kustannuksiin mikäli sopivia toimintaan liittyviä kursseja löytyy ja halukkaita osallistujia. Päätökset tehdään tapauskohtaisesti. ɣɣ Järjestetään esitelmiä/koulutustilaisuuksia yhteistyössä muiden tahojen kanssa, esim. Raision kaupunki, Raision työväenopisto, Tly, Turun lepakkokerho, Raision Rinkka. ɣɣ Osallistutaan Raisiopäivien ohjelmaan joko markkinoilla tai Friisilässä. ɣɣ Järjestetään sieniretki ja/tai puolukkaretki syksyllä. ɣɣ Järjestetään valokuvausaiheista toimintaa. ɣɣ Osallistutaan Ruskolla järjestettäviin luontotapahtumiin. ɣɣ Ruskon alueella järjestetään myös toimintaa. ɣɣ Järjestetään jäseniltoja. Näistä ja muista vuoden 2012 painopistealueista päättää yhdistyksen hallitus vuoden aikana. Syysretki Järjestämme lauantaina 15.10 syysr etken Marttilan Korven eräreitistölle. Suo- ja metsäympäristössä retkeilemme noin 7km pituisella reitillä. Lähtö Raision kaupungin talon edustalta klo 9. Jäsenet 10e, ei-jäsenet 15e, lapset ilmaiseksi. Varustautuminen sään mukaan, omat eväät. Ilmoittautumiset: elli. [email protected] Kuva: Kari Ennola Yhdistys Raisio-päivillä Salme Kangassalo Yhdistys oli mukana elokuun loppupuolella järjestetyillä Raisio-päivillä esittelemässä toimintaansa. Raision lukion ympäristöekologian kurssin opiskelijat järjestivät yhdistyksen kojun yhteyteen lintujen tunnistuskisan. Täytetyt linnut kiinnostivat markkinaväkeä, ja muutaman tunnin aikana vastauslomakkeita saatiin noin 80. Tunnistettavana oli seuraavat kymmenen lintua: kuovi, varis, tilhi, viherpeippo, punatulkku, talitiainen, sinitiainen, kottarainen, keltasirkku ja naurulokki. Vastauslomakkeeseen merkittiin myös vastaajan ikäluokka ja sukupuoli. Selvästi parhaiten lintuja tunsivat yli 60-vuotiaat; miehet ylsivät hiukan naisia parempaan tulokseen. Huo noiten lintuja tunsivat n. 20-30 -vuotiaitten ryhmät. Lasten lintutuntemuksesta oli vaikea saada oikeaa tietoa, koska he pyysivät vanhemmiltaan apua nimeämisessä. Parhaiten linnuista tunnistettiin punatulkku. Seuraavaksi tutuimpia olivat varis ja tali- ja sinitiainen. Huonoiten tunnistettiin keltasirkku ja kottarainen. Kaikkien vastaajien kesken arvottiin lintukirja, jonka sai Irma Laitinen Raisiosta. Kevätretki Karkaliin ja Torholan luolalle Riikka Susi Yhdistyksemme kevätretki suuntautui lauantaina 14. toukokuuta Karkalin luonnonpuistoon Karjalohjalle, läntiselle Uudellemaalle. Retken oppaina toimivat yhdistyksen varapuheenjohtaja Riikka Susi sekä geologianopiskelija Helena Susi. Retkeläisiä oli 15. Karkali on pitkälle Lohjanjärveen ulottuva niemi, jonka kärjessä neliökilometrin laajuinen luonnonpuisto sijaitsee. Alue on rauhoitettu tieteellistä tutkimusta varten, mutta toisin kuin yleensä luonnonpuistoissa, Karkalissa voi retkeillä merkittyjä polkuja pitkin. Torholan kalkkikiviluola Menomatkalla tutustuimme Torholan luolaan ja Pitkänperänlahden luonnonsuojelualueeseen, joilta on vajaa viisi kilometriä matkaa Karkalinniemen kärkeen. Torholan luola on Suomen suurin (pituus 31m) veden syövyttämä kalkkikiviluola ja rauhoitettu luonnonnähtävyys. Luolassa talvehtii pohjanlepakoita ja lahdenpohjukan lehdossa kasvaa komeita vuori- ja kynäjalavia. Kuva: Marja Hietala Maanviljelymaasta luonnonpuistoksi Karkalinniemi on kuuluisa eritoten rehevästä lehtoluonnostaan. Se sijaitsee eteläisimmällä kasvillisuusvyöhykkeellämme tammivyöhykkeellä, jonka lehtometsiä on säilynyt verraten vähän. Ne on maaperän rehevyyden takia otettu monin paikoin jo varhain maatalouskäyttöön. Karkalinniemelläkin vakituista asutusta on ollut jo 1500-luvulla ja vuosisatojen kuluessa alueella on harjoitettu niin kaski- kuin peltoviljelyäkin. Karkalin kaskiahoilla ja niityillä on laidunnettu myös karjaa lannan tuottamiseksi peltoviljelyä varten ja niityiltä on kerätty heinää karjan talvirehuksi. Metsää on Karkalissa hakattu 1950-luvulle asti mm. puuhiilen valmistamista varten. Karkalin edustava lehtokokonaisuus on säilynyt luonnon puolestap uhujien ansiosta. 1900-luvun alussa Karkalissa sijaitsi arkkipiispa Johanssonin kesänviettopaikka. Arkkipiispa ja hänen poikansa Kustavi Kaila olivat suuria luonnonystäviä. He pyrkivät säilyttämään niemen luonnon mahdollisimman luonnontilaisena. 1950-luvulla alueelle alettiin suunnitella muun muassa mökkikylää. Valtio kuitenkin hankki niemeltä 100 hehtaarin kokoisen alueen asiasta nousseen kohun tuloksena ja Karkalista tuli luonnonsuojelualue. Luonnonpuisto perustettiin lailla vuonna 1964. Kuva: Kevätlinnunsilmä, Riikka Susi Kevätkukkien aikaan Kuva: Marja Hietala Karkalissa on laajoja kuusivaltaisia lehtoja ja pähkinäpensasmetsiköitä. Suotuisan ilmaston lisäksi alueen kallioperän kalkkikivi mahdollistaa rehevien metsätyyppien esiintymisen. Kasvillisuus on yleisilmeeltään rehevää ja ehkäpä kukkeimmillaan se on keväällä. Kevätretkemme aikaan vuokot kukkivat laajoina mattoina ja lehtoniityillä loistivat sinipunaisina imikkä ja kevätlinnunherne. Pähkinäpensaiden alla tapasimme melko vaatimattoman, heleänvihreän lehtosinijuuren ja lähteikön reunalla keltaisena loistavan kevätlinnunsilmän. Pensaskerroksessa kukkivat keväällä muun muassa näsiä, taikinamarja ja lehtokuusama. Yhteensä Karkalissa esiintyy 380 putkilokasvi- ja 210 sammallajia. Kuva: Marja Hietala Energiansäästöviikko 10.-16.10.2011: pieniä ekotekoja Eeva Ennola (Lähde: Valonia, www.pieniatekoja.fi) Varsinaissuomalaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 13,8 tonnia henkilöä kohden vuodessa. Vaikka yhden ihmisen ekoteot voivat tuntua merkityksettömiltä, pienillä teoilla voit kuitenkin vähentää energiankulutustasi ja sitä myötä aiheuttamiasi hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Jos 4 hengen perheessä jokainen perheenjäsen vähentää suihkuaikaa 1 minuutilla joka päivä, säästyy vuodessa 17 tonnia vettä. ɣɣ Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä 120 litraa, ja veden lämmittäminen kuluttaa paljon energiaa. Tehokas säästökeino on sulkea hanat saippuoinnin ajaksi. Jos Raisiosta Turussa töissä käyvä henkilö vaihtaa henkilöauton polkupyörään työmatkoilla (7km), kolmessa kuukaudessa säästyy 144 kg hiilidioksidipäästöjä ja 390 euroa (eli yhden pyörän verran rahaa). ɣɣ Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota lyhyisiin automatkoihin, koska kaupunkiajo kuluttaa eniten energiaa. Tutkimusten mukaan suuri osa automatkoista on 1-3 km pituisia eli hyvin lyhyitä matkoja, jotka olisi usein helppo kulkea kävellen tai pyörällä. Jos lasket huoneen lämpötilaa 1 asteella, säästät 5% lämmityskustannuksissa. ɣɣ Nopein tapa vähentää kodin energiankulutusta ja samalla hiilidioksidipäästöjä on huonelämpötilan laskeminen. Todella merkittäviin säästöihin päästään, kun esim. sähkölämmitys korvataan maalämpöpumpulla (4 hengen taloudessa 150m2 talossa päästöt vähenevät 3900 kg/v!) Säästät joka kerta 80 senttiä kun jätät sähkösaunan lämmittämättä. Jos vähennät saunassakäyntiä yhdellä kerralla viikossa, vuodessa säästyy 83 kg hiilidioksidipäästöjä. ɣɣ Koko perheen kannattaa saunoa samana päivänä. Sähkönkulutus pienenee jopa kolmanneksella, jos tyydytään 70-80 asteen löylyihin Jos vaihdat 1 naudanliha-aterian kasvisateriaksi, säästät 225 g hiilidioksidipäästöjä. Samaan tulokseen pääset, jos pienennät päivittäistä liha-annosta ja lisäät kasvisten määrää. Jos kaik kien Vaisaaren koulun oppilaiden perheet pitäisivät yhden kasvisruokapäivän viikossa, säästyisi 39 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa. ɣɣ Noin viidesosa yksityisen ihmisen hiilijalanjäljestä koituu ruuankulutuksesta. Suomalaiset syövät lihaa keskimäärin 76 kg vuodessa. Koska puolet hiilijalanjäljestä johtuu lihankulutuksesta, lihan- ja maidonkulutusta pienentämällä voidaan pienentää hiilikuormaa merkittävästi. Myös terveyden kannalta kasvisten suosiminen on hyvä teko. Takapihan tarinoita Kekseliäs rakentaja Urbanisoituneen arkkitehtioravamme pesästä ulkovaraston hyllyltä on löytynyt mm. seuraavia sisustuselementtejä: näppylähansikas, maalitela, froteinen käsipyyhe (kuljetettu varaston toisesta päästä), pulkanvetonaru muoviosineen ja hajotettua tikkataulua. Lisäksi pesän ympärille oli viritetty mitä taiteellisimpia narukieppejä. Yllätin rakentajan myös kiskomassa pontevasti käytetyn loisteputken päältä pahvisuojusta – häiriön seurauksena se luopui kyseisestä materiaalista, mutta olisi ollut kiinnostavaa nähdä, miten se olisi projektissa hyödynnetty! (Marja Hietala) Mustarastaan onnea ja epäonnea Kaadoimme pihalta pari mäntyä. Kun aloimme pilkkoa pöllejä, huomasimme niissä isoja, valkoisia toukkia. Myös kesy mustarastaamme huomasi ne ja tuli syömään esiin paljastuneet toukat aina kun puunhakkaaja piti taukoa. Yritimme saada pois kaikki toukat ja viedä puuvarastoon vain halot, joissa ei ole toukanreikiä. Emme ilmeisesti olleet riittävän tarkkoja, koska jonkin aikaa myöhemmin kun avasimme puuvaraston oven, meitä tervehti noin kymmenen komeaa sarvijaakkoa. Mustarastaspariskunta yritti keväällä pesäntekoa hieman erikoisiin paikkoihin. Yksi pesä oli vesirännissä. Ensimmäisen sateen tullessa pesä ja sen neljä munaa tietysti tuhoutui. Seuraavan pesän linnut tekivät terassille sähkökaapin päälle ja sitkeästi sietivät ihmisiä terassilla aivan vieressä. Valitettavasti hellekausi alkoi juuri silloin. Terassilla lämpötila nousee helposti sietämättömäksi. Toimme hautovalle linnulle vettä, mutta munia emme voineet pelastaa, niistä ei tullut mitään. Seuraava pesä oli pensaassa ja se onneksi onnistui. (Elli Narvi) Metsäsorsa Tämän sorsanpesän lapset löysivät koulumatkallaan toukokuun alussa. Illalla Aamu opasti minutkin pesälle. Sorsa oli tehnyt pesänsä kalliomäelle epätyypilliseen paikkaan ilman minkäänlaista näkösuojaa. Suojaväritykseensä lintu luotti täysin eikä paennut katselijoita. Mitään varsinaista vesistöä ei pesän lähellä ollut, joten liekö kuljettanut poikasensa Kuloisten koulun vieressä olevaan pieneen lampeen. (Kari Ennola) Citykettu Tämä pieni citykettu on viettänyt kesän Raision Kuloisissa. Se kiertelee pihoilla keskellä päivää ihmisistä piittaamatta. Kerran se ryntäsi piilostansa nappaamaan lasten heittämän omenankaran ja söi sen, vaikka lapsilauma katseli vierestä. (Elli Narvi) (Kuva seuraavalla sivulla) Tällä palstalla mieluusti julkaisemme jäseniemme lähiluontokokemuksia. Lähetä tarinasi ja mahdollinen kuva osoitteella [email protected]. Värillinen versio jäsenlehdestä löytyy Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry:n kotisivulta pdf-muodossa