selvitys ehkäisevän lastensuojelun palveluista varsinais

Oy VASSO Ab
VARSINAIS-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUS
JULKAISUJA 2/2013
SELVITYS EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN
PALVELUISTA VARSINAIS-SUOMESSA
Ia Karvinen
SELVITYS EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN PALVELUISTA
VARSINAIS-SUOMESSA
Kannen kuvat:
Turun kaupungin kuvapankki / Susse Määttänen
Turun kaupungin kuvapankki / Päivi Vänttinen
Turun kaupungin kuvapankki / Heini
Turun kaupungin kuvapankki / koulut liikkeelle
TEKIJÄ:
Ia Karvinen, Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden laitos,
sosiaalityön tutkinto-ohjelma
ISBN 978-952-5577-35-8 (PDF)
ISSN 1795-2298 (PDF)
SISÄLLYSLUETTELO
1.
JOHDANTO ...................................................................................................................................... 4
2.
SELVITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET..................................................... 8
3.
AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT ................................................................................. 11
4.
TULOKSET ..................................................................................................................................... 15
4.1.
KÄSITYKSET EHKÄISEVÄSTÄ LASTENSUOJELUSTA .................................................... 15
4.2.
TYÖMENETELMIEN TUNTEMUS.......................................................................................... 16
4.3.
ASIAKASLÄHTÖISYYS ........................................................................................................... 20
4.4.
TOIMIALOJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ ................................................................................. 23
4.5.
KEHITTÄMISHANKKEET JA KOULUTUSTARVE .............................................................. 28
5.
TULOSTEN ARVIOINTIA ............................................................................................................ 31
LÄHTEET/LIITTEET ............................................................................................................................. 33
4
1. JOHDANTO
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisprosessien
myllerryksessä tarvitaan kokoavaa näkökulmaa asiakaslähtöisten palveluiden ja työtapojen
kehittämisen seurauksista Suomessa. Tarvitaan tietoa siitä, mitä kehittämistyö on jättänyt
jälkeensä ja siitä, ovatko valtakunnallisessa Kaste-hankkeessa1 määritetyt hyvinvoinnin
edistämiseen liittyvät suuret tavoitteet lähempänä toteutumista. Kasteen strategisia tavoitteita
ovat
esimerkiksi
asiakkaan
osallisuuden
lisääminen
ja
asiakaslähtöisten
palvelujen
kehittäminen. Kasteen Länsi-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma (2012-2015)
sisältää perustavoitteen eri osa-alueiden kehittymisen seurannasta.
Julkisia palveluita pyritään Suomessa kehittämään tehokkuusnäkökulmasta käsin. Hankkeiden
arviointi on kuitenkin puutteellista. Hankesuunnitelmiin ja -kehittämistyöhön haetaan
rahoitusta, ja jatkohankkeita suunnitellaan ilman pätevää tieteellistä näyttöä hankkeiden
varsinaisesta tuloksellisuudesta.
Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen sekä ehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja
seuranta ovat keskeisiä valtion politiikassa. Valtiovarainministeriö on selvityttänyt perheiden
ennaltaehkäisevien palveluiden vaikutusta julkisen talouden kestävyyteen. On selvitetty missä
määrin on perusteltua tarkastella perheitä tukevia julkisia palveluja investointeina, joihin
panostamalla voidaan välttää tulevia suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä.
Ministeriö viittaa tutkimukseen, jonka mukaan lasten ja nuorten palveluissa tehdyt säästöt ovat
pitkällä
aikavälillä
lisänneet
lasten
pahoinvointia
ja
kuntien
kustannuksia.
(Valtiovarainministeriön tiedote 2012.)
Tätä tutkimusta motivoivat edellä mainittujen tekijöiden lisäksi viime aikoina julkista
keskustelua herättäneet lapsenmurhat ja perhesurmat. Niihin liittyvän sisäasiainministeriön
selvityksen (2012) mukaan tarvitaan kattavaa tutkimusta muun muassa palvelupoluista ja niille
ohjautumisesta
sekä
ylisektorisen
(toimialojen
välisen)
yhteistyön
kehittämisestä.
Kehittämistyön seuranta on tärkeää, sillä uhkana on, että hankkeiden jälkeen myös
kehittämistyö päättyy ja hankkeiden tulokset saattavat jäädä hyödyntämättä.
1
Kaste-hanke on sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. Se on pitkäkestoinen muutos-,
modernisointi- ja innovaatioprosessi, ja lisäksi se on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen, strateginen
ohjausväline, jolla johdetaan valtakunnallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. (STM 2012.; 1; 13, STM 2010c).
5
Länsi-Suomen alueella on Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden Remontti-hankkeessa2
tavoiteltu asiakaslähtöisten palveluiden ja työmenetelmien juurruttamista kuntarakenteisiin.
Hankkeen tavoitteista huolimatta riskinä on, etteivät työmenetelmät ja -tavat jää
kuntarakenteisiin tai se, että ne jäävät vain joihinkin kuntiin. Remontti-hankkeen uusimmat
uutiset -tiedotteessa (2013) todetaan:
”Remontin periaatteet on liitetty osaksi jo vajaan kymmenen kunnan toimintamalleja ja
strategioita. Useissa piloteissa on myös tutkittu, että ennaltaehkäisevä työ tulee huomattavasti
korjaavia toimia halvemmaksi. Esimerkiksi Salon pilotin loppuraportissa todetaan jokaisen
huostaanoton korvaamisen ennaltaehkäisevällä työllä säästävän keskimäärin 80 000 euroa
vuodessa. Samalla rahalla kyetään palkkaamaan kaksi perhetyöntekijää.”
Palvelujen kehittäminen ja kehittämistyön arviointi ovat haasteellisia tehtäviä jo pelkästään
palvelujen kirjon ollessa nykyään todella laaja. Aluehallintovirastot suorittavat palvelujen
arviointia, mutta ne liittyvät usein kanteluihin, eikä kehittämistyön tulosten tai palvelujen
kokonaisuuden arviointiin. Lisäksi palvelujen tilaajilta on odotettu palvelujen arviointia, joskin
tämä työ on osoitettu usein jääneen melko pinnalliseksi. Kehittämishankkeiden tuloksia
arvioidaan yleensä hankkeen sisäisesti; näin ollen missään ei arvioida tai vertailla keskenään
kaikkia kehittämishankkeita tai kaikkia palvelumalleja. Ministeriöt teettävät selvityksiä, joissa
arvioidaan palvelujen toimivuutta ja tuloksellisuutta. Nämäkin selvitykset uhkaavat valikoitua
sellaisiin, joita ministeriöt voivat taloudellisesta näkökulmasta katsoen parhaiten hyödyntää,
eivätkä sellaisiin, jotka todella osoittaisivat muutos- ja kehittämistarpeita monipuolisesti
hallinnon ja valtionpolitiikan tasolla.
Ministeriölähtöisissä tavoitteissa on viime vuosina alettu painottaa lasten, nuorten ja perheiden
palvelujen ehkäisevää työtä sekä kehittämistä ja kehittämistyön tuloksellisuuden arviointia.
Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön (STM 2012; 28) muistiossa mainitaan lasten ja
perheiden palvelujen ja lastensuojelun uudistamisen edellyttävän resurssien tarkastelun lisäksi
huomion kiinnittämistä myös toimintoja määrittelevään lainsäädäntöön sekä työkäytäntöihin, menetelmiin
ja
osaamiseen.
Jatkossa
pyritään
arvioimaan
ehkäisevien
toimien
ja
lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelulain nojalla annettavaa ohjeistusta ja resursointia
sekä lastensuojelun johtamista, asiakastyön toimintamalleja ja koulutustarpeita. Toimenpide-
2
Remontti-hanke on Länsi-Suomen Kaste-alueella vuosina 2008-2013 toteutettu lasten, nuorten ja perheiden
palveluiden kehittämishanke.
6
ehdotukset ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi tehtiin kesällä 2013
(Toimiva lastensuojelu 2013).
Ministeriön selvitystyöryhmä toteaa tiedotteessaan (STM: 2012), että käytäntöjen kirjavuus eri
alueilla on ongelma. Näin ollen tiedonkulkua ja osaamista on yhtenäistettävä. Joillain alueilla
lastensuojelu ja perheiden palvelut toimivat hyvin, mutta näin ei ole kaikilla alueilla. Hyvät
käytännöt eivät leviä itsestään. Selvitysryhmä ehdottaakin pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista
uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve. Lisäksi
todetaan, että viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat hajallaan yleis- ja
erityislaeissa, eikä niitä tunneta riittävästi kentällä. Tämä johtaa selvitysryhmän havaintojen
mukaan siihen, että tärkeitä tietoja jää siirtymättä viranomaisten välillä ja toisaalta siihen, että
asiakkaan kokemusten mukaan tietoja siirretään asiakkaiden tietämättä. Eri säännösten
kokoaminen yhteen on tarpeen ja kiireellistä, jotta tiedon puute ja kirjavat tulkinnat eivät
vaikeuta toiminnan hyvää toteuttamista. (Mt.)
Suomen nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin tiedotteessa (2012) todetaan, että oppilas- ja
opiskelijahuollon lainsäädännön uudistuksessa painopiste tulee siirtää ennaltaehkäisyyn.
Perusopetuksessa oppilaalla on jo nykyisen lainsäädännön mukaan oikeus saada maksutta
opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Tarkoituksena on laajentaa
psykologi- ja kuraattoripalveluita myös lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Jatkossa
oppilas- ja opiskelijahuolto olisi järjestettävä eri viranomaisten välisenä yhteistyönä niin, että
opiskeluhuollosta muodostuu toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Oppilaiden ja opiskelijoiden
oikeutta
päästä
psykologin,
kuraattorin
tai
opiskeluterveydenhuollon
vastaanotolle
parannettaisiin. Oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta lisättäisiin sitomalla
opiskeluhuollon suunnitelmat osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, joiden
laatiminen on jo nyt kuntien tehtävänä. Tavoitteena on, että merkittävä osa niistä lapsista ja
nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilasja opiskelijahuollossa. Ennaltaehkäisevä oppilas- ja opiskelijahuolto tuo siten myös
kustannussäästöjä, koska se vähentää tarvetta lastensuojeluasiakkuuksiin ja korjaaviin
toimenpiteisiin. (Mt.)
Myös itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA on käynnistänyt Lapset, nuoret ja
perheet -tutkimus- ja vaikuttamisohjelman juhlistaakseen satavuotiaan itsenäisen Suomen
lapsia, nuoria ja perheitä. Ohjelma toteutetaan vuosina 2013−2017, ja sen kuvataan kokoavan
yhteen useita tutkimushankkeita ja tuottavan korkealaatuista tutkimusta lasten, nuorten ja
7
perheiden elämään liittyvistä asioista ja ilmiöistä, joita on mahdollista soveltaa päätöksenteossa
ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ohjelmaan halutaan ottaa mukaan myös sellaisia teemoja,
joista puhuminen on epätavanomaista ja joiden esille ottaminen saattaa rikkoa hiljaisia
sopimuksia ja tabuja. (Lastensuojelun Keskusliiton tiedote 2012.)
Paras-hankkeessa vuosina 2005-2011 aloitetulla kunta- ja palvelurakenneuudistuksella pyritään
kohti suurempaa kuntakokoa
(Annala 2011, 5-7). Sosiaalipalveluiden muutoksen
seurantatutkimus ParasSos toteutettiin vuosina 2008-2011. Tutkimuksen mukaan uudet
monimutkaiset hallintomallit ovat synnyttäneet ajoittain epäselvyyttä ja epätietoisuutta
vastuunjaossa. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, että palveluohjauksen kysyntä kasvaa
tulevaisuudessa. (Virkki, Vartiainen, Kettunen & Heinämäki 2011.)
Toinen Paras -hanketta arvioinut tutkimus on toteutettu Itä-Suomen yliopistossa (Niiranen,
Puustinen, Zitting & Kinnunen 2013). Siinä todetaan, että lasten ja perheiden palvelut
huomioitiin Paras-hankkeen aikana kunnan strategisessa päätöksenteossa melko hyvin,
esimerkiksi lakisääteisissä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa. Lasten ja nuorten
palveluissa puutteita ilmeni eritoten yhteistyössä ja tiedonkulussa kunnan muiden toimialojen,
kuten kulttuurin, liikunnan ja opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen välillä.
Tutkimuksessa havaittiin tiedonkulun puutteita muun muassa ostopalvelutyöntekijöiden
suunnalta päätöksentekoon.
Tämän selvityksen teon mahdollistamisesta ja sen ohjauksesta kiitän harjoittelun ohjaajaani
Merja Anista, joka valitsi minut harjoittelijaksi Vassoon syksyksi 2012. Kiitokset myös
työtoverilleni Hanna Inkeroiselle hyvästä ohjauksesta ja monenlaisista keskusteluista sekä
kaikille työyhteisön jäsenille kannustavasta ja kriittisestä otteesta työtäni kohtaan. Lopuksi:
Suuri kiitos kaikille kyselyyn vastanneille panoksestanne sosiaalitutkimukselle!
Avainsanoja: ehkäisevä lastensuojelu, moniammatillisuus, toimialojen välinen yhteistyö,
asiakaslähtöisyys.
8
2.
SELVITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET
Olen toteuttanut tämän selvityksen Tampereen yliopiston sosiaalityön maisteriopintojen
työharjoittelussa Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (Vasso) 1.9.-14.12.2012.
Selvitys on osa työharjoittelun kehittämistehtävää, joka liittyy valtakunnallisen Kaste-hankkeen
tavoitteiden seurantajärjestelmän kehittämiseen alueellisesti.
Tämän selvityksen tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, millaisia ehkäisevän
lastensuojelun
kuntapalvelut
ovat
Varsinais-Suomessa.
Tarkastelen
asiakaslähtöisiksi
nimettyjen asiakastyömenetelmien ja ehkäisevien palvelujen tunnettavuutta ja niiden käyttöön
vaikuttavia tekijöitä sekä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden välistä yhteistyötä laajasti.
Yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa.
Tämän selvitystyö alkoi kysymyksellä: ”Miten mitata ehkäisevän lastensuojelun kehittämisen
tuloksellisuutta?” Suunnittelin survey-kyselyn (ks. liite 1) kartoittamaan Varsinais-Suomen
ehkäisevien lastensuojelupalvelujen sisällöllisiä tekijöitä, kuten palvelujen valikoimaa,
työntekijöiden koulutustarvetta ja osallistumista ehkäisevän lastensuojelun hankkeisiin ja
heidän
mielipiteitään
hankkeiden
tuloksista,
toimialojen
välistä
yhteistyötä,
asiakastyömenetelmien asiakaslähtöisyyttä sekä menetelmien tuntemusta ja käyttöä.
Siitä huolimatta, että selvitys painottuu työntekijöiden näkökulmiin, en ole unohtanut asiakasta
palvelujen käyttäjänä: kysyn esimerkiksi työntekijöiden käsityksiä siitä, saavatko asiakkaat
heille sopivia palveluja ja saavatko he niitä oikea-aikaisesti. Kyseessä ei kuitenkaan ole
asiakkaan oma näkökulma, vaan työntekijöiden käsitykset asiakkaan tilanteesta. Tästä
muodostuva tieto on suuntaa-antavaa ja kertoo työntekijöiden konstruktioista.
Tässä selvityksessä keskeisiä käsitteitä ovat ehkäisevä lastensuojelu ja toimialojen välinen
yhteistyö. Lastensuojelulain § 3 käsittää muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta:
Ehkäisevä lastensuojelu sisältää lasten, nuorten ja perheiden varhaisia tukimuotoja, joilla
pyritään ehkäisemään varsinaisen lastensuojelun asiakkuutta. Lisäksi edellytetään, että lapsen
tuen ja suojelun tarve otetaan huomioon aikuisille suunnatuissa palveluissa (LsL § 8-10).
Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia
sekä tuetaan vanhemmuutta.
Toimialojen välistä yhteistyötä on kuvattu rajapintatyöksi, ylisektoriseksi yhteistyöksi ja
moniammatilliseksi
työtavaksi.
Kunta-
ja
palvelurakenneuudistuksen
näkökulmasta
moniammatillinen yhteistyö voidaan nähdä rakenneuudistuksessa myös mahdollisuutena
9
muuttaa toimintaa muuttamatta valtarakenteita (Rimpelä 2012). Yhteistyö tekee mahdolliseksi
sen, että hallintokuntien väliset erot, toimialojen erilaiset historialliset muutokset ja
lainsäädännöt kohtaavat.
Monialainen johtaminen on haasteen edessä. Kuntaliitoskehitys on muuttanut kuntien
hallintorakenteita: linjaorganisaatiosta on siirrytty prosessiorganisaatiomalliin, jossa tavoitteena
on ennaltaehkäistä pitkäaikainen palvelutarve (Annala 2011; 5-7). Hallintorakenteiden
muutoksella on tavoiteltu muun muassa hierarkkisten elementtien vähenemistä organisaatiossa.
Kuitenkin monissa tutkimuksissa on havaittu, että hallintorakenteen uudistus ei ole vähentänyt
hierarkiaa, vaan päinvastoin jopa lisännyt sitä (Niiranen, Sinkkonen-Järvelä, Seppänen,
Vartiainen 2011; 20). Tämä näkynee toimialojen välisessä yhteistyössä professioiden
vahvistumisena ja toisen toimialan tuntemuksen tärkeyden korostumisena.
Moniammatillisessa yhteistyössä keskeistä on asiakkaan edun määrittely. Aina ei ole
yksimielisyyttä siitä, mitä esimerkiksi lapsen etu tarkoittaa erilaisissa perhetilanteissa (Forsman
2010; 16). Tässä mielessä yhteistyön onnistuminen tarkoittaisi edun käsitteen määrittelyä
asiakkaan kanssa siten, että päätöksentekoon kykenevä asiakas voisi itse päättää, mikä on
hänen oman etunsa mukaista. Lapsen edun määrittelyssä viranomaisyhteistyön merkitys
korostuu. Määrittely ja tilanne voivat olla toimijoille äärimmäisen vaikeita, jos huonoista
vaihtoehdoista tulisi valita vähiten huono.
Moniammatillisuuden haasteina on pidetty muun muassa vastuualueiden määrittelyä ja
työskentelyn jatkuvuuden turvaamista. Lisäksi toimintaa voi vaikeuttaa työntekijöiden yhteen
keräämisen hitaus, palaverien peruuntuminen sekä asiakkaan ja työntekijän välinen suhde.
Esimerkiksi lastensuojelussa on tavallista, että asiakkaalla ei ole positiivisia tunteita työntekijää
kohtaan, mikä osaltaan saattaa johtaa asiakkaan turvautumiseen toiseen tiimin työntekijään.
Tällainen tilanne saattaa aiheuttaa jännitteitä tiimin yhteisen tiedon muodostukselle.
Pidän osana sosiaalityön ammattitaitoa asiakkaan edun näkemistä ja puolustamista
hierarkkisten valtasuhteiden ohi. Tämä merkitsee yhteiskunnallisiin ilmiöihin (kuten
medikalisaatioon) liittyvän määrittelyvallan tunnistamista ja toimialojen välisessä yhteistyössä
toisinaan esiintyvien vallan verkostojen näkyväksi tuomista ja niiden hienovaraista purkamista.
Moniammatillisuuden etuina on pidetty asiakkaan tilanteen holistista kartoitusta, uuden tiedon
luomista, ajansäästöä, asiakaslähtöisyyttä ja taloudellista säästöä. Yhteistyökumppanuuteen
10
liittyy usein myös tilaaja-tuottaja- asetelma ja toisen toiminnan seuranta. Tätä vasten on
ymmärrettävää, että myös jokaisen työntekijän ammattitaitoa arvioidaan.
Vuoden 2009 Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Turun yliopistossa moniammatillisuutta
lähestyttiin myös kyseenalaistaen: Mihin sosiaalityö tarvitsee moniammatillisuutta sekä mitä
käsitteellä tarkoitamme? Moniammatillisuutta on perusteltu asiakkaan edulla. Voidaankin
kysyä: Millaista sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan moniammatillisessa yhteistyössä, missä
ja kuka tai ketkä määrittelyn tekevät sekä millainen on asiakkaan asema ja miten hän tulee
kuulluksi
moniammatillisessa
tiimissä?
Tutkimuksen
päivien
perusteella
moniammatillisuudella tarkoitetaan eri ammattiryhmiin kuuluvien asiantuntijoiden yhteistyötä
ja yhdessä työskentelyä, ei siis rinnakkain työskentelyä. Moniammatillisen työotteen voi
ajatella edellyttävän sosiaalityöltä vahvaa professiota, jota voidaan tukea koulutuksen ja
tutkimuksen avulla. Toisaalta moniammatillisissa työryhmissä on havaittu joskus tarve eriyttää
työtä ja toteuttaa työtä jopa erillisillä tavoitteilla: moniammatillista taitoa on saada erilliset
tavoitteet sopimaan asiakkaan tilanteen kokonaisuuteen.
Tarkastelen tässä selvityksessä
asiakaslähtöisyyttä ehkäisevien asiakastyömenetelmien
tuntemuksen ja käytön sekä työntekijöiden käsitysten perusteella (ks. kuvio 7 ja liite 1:
kysymykset nro 11, 18 ja 19). Asiakaslähtöisyyttä voidaan toki katsoa myös esimerkiksi
organisaatio- ja kuntatasolla, työntekijöiden ideologiana ja osana toimialojen välistä
yhteistyötä.
11
3. AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT
Lähetin 15.10.2012 sähköisen survey-kyselyn Varsinais-Suomen kuntien sosiaali- ja
terveydenhuoltoon,
kulttuuri-,
liikunta-,
nuoriso-
ja
koulutoimeen,
poliisiin
ja
varhaiskasvatukseen, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrialle sekä työhallintoon.
Näitä toimialoja voidaan pitää keskeisinä ehkäisevän lastensuojelun toteuttamisessa. Kolmas
sektori huomioidaan vastausvaihtoehtona, osana kuntapalveluja. Kyselylinkki oli avoinna
yhteensä noin kahden viikon ajan. Tuona aikana kyselyyn vastasi 252 työntekijää eri puolilta
Varsinais-Suomea. Vastausmäärä riittää alueellisen selvityksen toteuttamiselle, vaikkakaan
vastausprosenttia ei voida tarkkaan määritellä, sillä sähköisestä kyselystä ei voida laskea,
monelleko kysely on todellisuudessa mennyt perille. Toisaalta, suuntaa antava vastausprosentti
saadaan, kun verrataan kyselylinkin avanneiden määrää vastanneiden määrään. Tällöin se olisi
koko kyselyn osalta 74 prosenttia ja avovastausten osalta 68 prosenttia. Kyselyn tulosten
valmistumisajankohtaa ja niiden saatavuutta tiedusteli kaksi kyselyn vastaajaa sähköpostitse.
Kokonaisuudessaan arvioituna kyselyyn on vastattu huolellisesti ja avovastauksiin tuli monia
pitkiä vastauksia, mikä kertonee kyselyn aiheen kiinnostaneen monia vastaajia.
Olen analysoinut aineiston SPSS –tilastolaskentaohjelmistolla, ja avovastauksia olen luokitellut
webropol-ohjelmiston avulla. Kyselyyn vastanneista suurin osa lukeutuu ehkäisevän
lastensuojelun toimijoihin ja varsinaisen lastensuojelun toimijoita eli lastensuojelun
sosiaalityöntekijöitä kyselyyn vastanneista on vain muutama. Koulutoimi on vastannut
ahkerimmin (44,8 % vastanneista), kun taas liikunta- ja kulttuuritoimi ovat vastanneet kaikista
vähiten (yhteensä 4 %), ja työhallinnon vastaukset puuttuvat kokonaan. Työhallinnon oma
vastausvaihtoehto toimialojen kohdalta oli jäänyt kyselystä puuttumaan, mikä saattaa olla
vastaamatta jättämisen syy.
Terveystoimen vastaajia kyselyssä on noin viidennes (19 %), sosiaalitoimen noin 10 prosenttia
ja poliisin noin 10 prosenttia. Nuorisotoimen osuus vastaajista on vain noin neljä prosenttia ja
varhaiskasvatuksen noin seitsemän prosenttia. Vähiten vastanneilla aloilla ei ehkä koeta
kyselyn aihetta itseä läheisesti koskevaksi tai mielenkiintoiseksi tai näillä aloilla ei kenties ole
mahdollisuutta vastata sähköisiin kyselyihin samassa määrin kuin muilla aloilla. Lisäksi työtä
saatetaan tehdä vähemmän tietokoneen äärellä, jolloin vastaaminen voi jäädä väliin.
12
Jakaumasta huolimatta vastaajamäärä riittää tilastolliseen analyysiin, joskin edellä mainittu
jakauma huomioidaan analyysissä. Lisäksi huomioidaan, että aineiston koko ei mahdollista
kaikkien kuntien välistä tilastollista vertailua, eikä kaikkien toimialojen välistä vertailua. Joka
tapauksessa kysely tuottaa ajankohtaisen katsauksen ehkäisevän lastensuojelun palveluista ja
niiden toimivuudesta Varsinais-Suomen kunta-alan työntekijöiden näkökulmasta.
Kyselyyn vastaajista yli kolmanneksen toimipaikka sijaitsee Turussa. Pienemmistä kunnista
vastauksia määrällisesti eniten saapui Salosta, Uudestakaupungista, Kaarinasta ja Paraisilta.
Kaikista pienistä Varsinais-Suomen kunnista tuli vastauksia, vaikkakin eräistä vain yhden
vastaajan voimin. Vastaajat ovat monipuolisesti eri ammateista. Yli kolmannes vastaajista on
opettajia, 10 prosenttia varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajia (myös perhepäivähoitajia) ja 8
prosenttia sosiaalityöntekijöitä. Toimialojen johtavia työntekijöitä vastaajista on jopa 13
prosenttia.
Asteikkokysymyksiin on vastattu tilastollisesti katsoen monipuolisesti, ja avovastausten
sisällön perusteella on syytä olettaa, että vastaukset vastaavat pitkälti vastaajien käsityksiä
todellisuudesta: niin negatiiviset kuin positiivisetkin asiat on tuotu myös avovastauksissa hyvin
esiin. Voidaan kuitenkin kysyä, halusivatko kyselyyn vastata pääasiassa ne, joilla oli halu antaa
nimettömänä
palvelujärjestelmäkritiikkiä.
Mieluummin
arvioin
kuitenkin
kyselyyn
vastanneiden vastausmotivaation syntyneen mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa kertomalla
mielipiteitä sekä raportoida nykytilanteesta nimettömänä.
vastanneiden jakaumia havainnollisesti esitettynä.
Kuvio 1: Vastaajien toimiala (%).
Seuraavissa kuvioissa on
13
Kuvio 2: Vastaajien määrä työpaikkakunnittain.
Kuvio 3: Vastaajien ammatillinen jakauma (%).
14
Kuvio 4: Vastaajien koulutustaso (%).
’
15
4. TULOKSET
Tässä luvussa esittelen tutkimuksen keskeisimmät tulokset suorina jakaumina ja vertailen
vastauksia mahdollisuuksien mukaan.
4.1. KÄSITYKSET EHKÄISEVÄSTÄ LASTENSUOJELUSTA
Noin 10 prosenttia vastaajista on sitä mieltä että ehkäisevä lastensuojelu ei kuulu osaksi heidän
työtään tai he eivät tiedä kuuluuko se työn osaksi. Toiseksi on huomionarvoista, että
ehkäisevän lastensuojelun lain muutossäädös on tuttu vain osalle ehkäisevän lastensuojelun
toimijoita.
Kaikkien toimialojen vertailussa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, miten ehkäisevä
työ käsitetään kuuluvaksi omaan työhön. Huomion arvoista kuitenkin on, että terveystoimen
vastaajista jopa lähes viidennes (17 %, n= 48) on sitä mieltä, että ehkäisevä lastensuojelu ei
koske heidän työtään. Eniten ehkäisevän lastensuojelun arvioivat koskevan omaa työtään
varhaiskasvatuksen, poliisitoimen ja nuorisotoimen vastaajat, joista jokainen vastaa ehkäisevän
lastensuojelun koskevan omaa työtään vähintään joskus. Varsinaisen lastensuojelun toimijoista
kukaan ei vastannut oman työnsä liittyvän jatkuvasti ehkäisevään työhön, vaikka on
oletettavaa, että nämäkin työntekijät tekevät runsaasti yhteistyötä ehkäisevän lastensuojelun
toimijoiden, kuten koulutoimen ja lastenpsykiatrian kanssa. Varsinaisen lastensuojelun
painopisteen onkin ajateltu olevan korjaavassa työssä, joka voidaan kuitenkin mieltää myös
ehkäiseväksi työksi esimerkiksi ylisukupolvisesta näkökulmasta. Lastensuojelulla voidaan
ehkäistä ongelmien siirtymistä jälkipolville.
16
Kuvio 5: Ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden käsitykset siitä, koskeeko ehkäisevä
lastensuojelu omaa työtä (%).
4.2. TYÖMENETELMIEN TUNTEMUS
Tarkasteltaessa erilaisten kuntapalveluiden tuntemusta ja niiden käyttöä työssä voidaan havaita,
että moni vastaaja ei osaa sanoa, ohjataanko niihin asiakkaita heidän omasta organisaatiostaan.
Myös vertaisryhmien vähäinen käyttö on huomionarvoista, sillä juuri vertaisryhmien
todennetusta tuloksellisuudesta asiakkaiden tilanteessa on paljon keskusteltu.
Asiakastyön menetelmien käytössä ja tuntemuksessa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja
toimialojen välisessä vertailussa. Tarkastelen asiakastyömenetelmien tuntemusta ja käyttöä
lähinnä uusimpien, hankkeissa ja palvelurakenneuudistuksessa sekä koulutuksessa kehitettyjen
ja tutkimuksessa painotettujen menetelmien osalta. Olen valinnut tarkasteluun seuraavia
menetelmiä: verkostotyö, dialogisen arvioinnin menetelmä, ryhmämuotoinen asiakastyö,
motivoiva haastattelu, lapsen kommunikointia tukevat menetelmät, lasten ja nuorten
käytöshäiriöiden varhainen tunnistus -menetelmä, kouluvaari, lapset puheeksi - menetelmä,
perhekoulu sekä ehkäisevä ja korjaava perhetyö. Käytän työmenetelmien kuvauksessa sekä
omia työkokemuksiani että koulutuksia, joihin olen osallistunut työssäni.
Asiakastyön menetelmien tuntemuksen arvioinnilla on yhteys toimialojen välisen yhteistyön
arviointiin, sillä useat menetelmät perustuvat yhteistyöhön. Kaikista menetelmistä parhaiten
tunnetaan verkostotyö ja kouluvaari sekä ehkäisevä ja korjaava perhetyö. Kouluvaarin
17
tuntemuksen määrä selittyy koulutoimen vastaajien suurella osuudella aineistossa. Muiden
menetelmien osalta tuntemus on vähäistä, sillä noin kolmasosa vastaajista ei tunne useimpia
menetelmiä. Tulosta voi pitää merkittävänä etenkin toimialojen välisen yhteistyön
näkökulmasta, jossa toisen toimialan työn ja osaamisen tuntemuksella on keskeinen yhteistyötä
edistävä merkitys (ks. kpl 4.4.).
Ehkäisevällä
perhetyöllä
tarkoitetaan
tässä
tutkimuksessa
esimerkiksi
kotipalvelua,
sosiaalitoimen kotiapua ja neuvolan perhetyötä. Asiakastyömenetelmien käyttöä ja tuntemusta
kartoittavien kysymysten perusteella toimialojen välillä ei ole merkittäviä eroja ehkäisevän
perhetyön käytön suhteen. Suurin osa kaikkien toimialojen vastaajista (lukuun ottamatta
poliisia) arvioi käyttävänsä tai tilaavansa ehkäisevää perhetyötä asiakkaalle silloin tällöin tai
usein. Koulutoimen sisäisiä eroja on nähtävissä, sillä vastaukset jakaantuvat tasan niiden
koulujen välillä, joissa perhetyötä tilataan ja joissa sitä ei käytetä. (Ks. Liite ).
Ehkäisevä perhetyö tunnetaan laajalti, joskin kaikilta muilta toimialoilta paitsi sosiaalitoimelta
löytyy muutama vastaaja, jotka eivät tunne sitä lainkaan. Tämä voi kertoa siitä, että perhetyötä
saatetaan tehdä eri nimikkeellä. Huomionarvoista on, että terveystoimen vastaajista kymmenen
prosenttia (n=43) ilmoittaa, ettei tunne ehkäisevää perhetyötä lainkaan. Poliiseilla ehkäisevän
perhetyön tuntemus on yhtä harvinaista. Sosiaalitoimen vastaajista kaikki tuntevat menetelmän.
Korjaavalla perhetyöllä tarkoitetaan varsinaisen lastensuojelun avohuollon perhetyötä
tilanteessa, jossa perhe on lastensuojelun asiakkaana. Korjaavan perhetyön tuntemuksessa ei
ole merkittäviä eroja toimialojen välillä. Kuitenkin - kuten kuviosta näkyy - kaikkien
toimialojen vertailussa kulttuuri- ja liikuntatoimi tuntevat vähiten korjaavan perhetyön. Tämä
saattaa
selittyä
kyseisen
toimialan
vastaajien
vähäisellä
lukumäärällä.
Lisäksi
on
huomionarvoista, että terveystoimen vastaajista jopa 15 prosenttia ei tunne lainkaan korjaavaa
perhetyötä. Eri menetelmien tuntemus on luonnollisesti yhteydessä siihen, minkälaisissa
työtehtävissä kukin omassa ammatissaan toimii.
18
Kuvio 6: Toimialoittainen prosentuaalinen jakauma korjaavan perhetyön tuntemisessa.
Verkostotyöllä tarkoitetaan kaikkea asiakkaan sosiaalisen verkoston kanssa tapahtuvaa työtä,
kuten asiakkaan lähipiirin tai viranomaisverkoston kanssa tehtävää työtä. Verkostotyötä on
perinteisesti tehty sosiaalitoimessa. Sosiaalitoimi erottuukin toimialojen välisessä vertailussa
ainoaksi toimialaksi, jonka vastaajista jokainen tuntee menetelmän.
Verkostotyön tuntemus on yleistä, mutta liikuntatoimen vastaajista puolet ja poliisin vastaajista
jopa noin kolmannes ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan. Kaikista vastaajista noin neljäsosa
ei tunne tätä menetelmää lainkaan. Tämä on huomionarvoista, sillä nykyisin verkostotyön
merkitystä
painotetaan
voimakkaasti
moniammatillisessa
toiminnassa
ja
erityisesti
sosiaalitoimessa.
Dialoginen arviointi on menetelmä, joka on kehitetty asiakastyöhön tavoitteena saada
asiakkaan oma ääni paremmin kuuluville ja vähentää viranomaisten taipumusta määritellä
asiakkaan tilannetta. Menetelmässä korostuu avoimen dialogin periaate, jossa on elementtejä
motivoivasta haastattelusta. Motivoivassa haastattelussa on ideana saada asiakas itse
tuottamaan oma käsityksensä todellisuudesta ja tavoitteistaan ilman, että haastattelijan
kysymykset johdattelisivat kuvaamaan tilannetta haastattelijan tarpeiden suuntaan. Tavoitteena
on
saada
jokaisen
osallistujan
mielipide
näkyväksi
ja
jokainen
osallistumaan
mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan yhteiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Lisäksi
dialogisen arvioinnin keinoin voidaan saavuttaa parempi yhteisymmärrys ja vuorovaikutus
työntekijän ja asiakkaan välille sekä löytää asiakkaan oma ”kieli”.
19
Dialoginen arviointi ei ole yleisesti tunnettu eikä laajasti käytetty menetelmä. Kaikkien
toimialojen vertailussa sosiaali- ja terveystoimessa sitä käytetään eniten ja sosiaalitoimessa sen
tuntemus on laajinta. Esimerkiksi terveystoimen vastaajista noin kolmannes ei tunne
menetelmää lainkaan. ”En osaa sanoa”- vastausten suuri osuus tämän kysymyksen osalta
saattaa kertoa siitä, että työntekijät käyttävät arvioinnissa työmenetelmänä keskustelua, joka
yleisesti on dialogi asiakkaan ja työntekijän välillä, mutteivät systemaattisesti ja tietoisesti
sovella dialogisen arvioinnin ideologiaa keskustellessaan asiakkaan kanssa. Koulutoimen
vastaajista lähes puolet ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan, mikä saattaa kertoa siitä, että
koulutoimessa ei ole järjestetty riittävästi koulutusta liittyen tähän asiakastyömenetelmään tai
siihen, että koulutoimi saattaa määritellä asiakkaaksi oppilaan, eikä oppilaan koko perhettä
yleisemmin kuin esimerkiksi sosiaalitoimi.
Ryhmämuotoisella asiakastyöllä tarkoitetaan erilaisia asiakkaan kuntoutumista tai osallisuutta
tukevia ryhmiä, joissa ideana on tehdä yhdessä ja yksin asioita, kuten valokuvauskerhot,
taideryhmät, retkeilyryhmät ja muu tavoitteellinen ryhmätoiminta. Ryhmien käyttöä on
perusteltu myös resurssien tehokkaalla hyödyntämisellä. Ryhmien käyttö on toimialojen
vertailussa yleisintä terveys- ja sosiaalitoimessa, vaikkakin terveystoimen vastaajista noin
neljännes ei tunne menetelmää lainkaan.
Kommunikointia tukevat menetelmät on kehitetty pääasiassa varhaiskasvatuksen käyttöön, ja
niiden
käytön
tuloksellisuudesta
raportoitiin
muun
muassa
Remontti-
hankkeen
tiedotustilaisuudessa keväällä 2013. Nämä menetelmät tunnetaan kaikkien toimialojen
vertailussa parhaiten varhaiskasvatuksessa, vaikkakin varhaiskasvatuksen vastaajista noin
neljännes ei tunne menetelmää lainkaan. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ei tunne tätä
menetelmää lainkaan.
Perhekoulu on systemaattinen menetelmä, jossa tavoitellaan perheen sisäisen dynamiikan
parantumista sekä päiväkirjan pitämisellä ja tehtävien teolla edistetään asiakkaan ja työntekijän
ymmärrystä siitä, miten perheen sisäisiä asioita hoidetaan. Tämä menetelmä ei ole kovin
laajasti ollut käytössä; sitä on käytetty muun muassa varsinaisen lastensuojelun perhetyössä
avohuollon korjaavana keinona. Tämän menetelmän soveltaminen olisi mielekästä myös muilla
toimialoilla, joissa työskennellään koko perheen kanssa. Kaikista vastaajista yli puolet ei joko
osaa sanoa tai ei tunne kyseistä menetelmää lainkaan.
Kaikista vastaajista alle puolet tuntee Lapset puheeksi -menetelmän. Toimialojen vertailussa
eniten menetelmää käytetään terveystoimessa. Menetelmä on kehitetty sosiaali- ja
20
terveystoimen käyttöön tavoitteena lisätä lapsen näkyvyyttä perhetilanteessa esimerkiksi
silloin, jos vanhempi sairastuu tai jos perheessä on jokin muu kriisi tai ongelma. Lisäksi
menetelmää on lanseerattu aloilla, jotka perinteisesti on suunnattu aikuisten palveluihin, kuten
aikuispsykiatriaan. Parhaimmillaan lapsi on voinut saada menetelmän avulla varhaista tukea
vaikeaksi kokemiinsa tilanteisiin, mikä on edistänyt koko perheen jaksamista. Menetelmän
tavoitteena on tukea lapsen ymmärrystä siitä, mitä vanhemman sairastuminen tai
päihdeongelma merkitsee lapselle. Tilanteen sanoittaminen on usein vähentänyt lapsen pelkoa
ja ahdistusta vanhemman toimintaa kohtaan. Joissakin sairaaloissa ja poliklinikoilla
sosiaalityöntekijä on edistyksellisesti tuonut mallin systemaattiseen käyttöön osaksi
työyhteisön menetelmiä.
4.3. ASIAKASLÄHTÖISYYS
Asiakaslähtöisyyttä tarkasteltiin tässä tutkimuksessa muun muassa monivalintakysymyksillä,
joilla kartoitettiin palvelujen saatavuutta, asiakkaan osallisuutta ja työntekijän käsitystä
oikeudestaan määritellä asiakkaalle sopivat palvelut (Ks. kuviot 7-10).
Lähes neljännes (23,8 %) vastaajista on täysin tai osittain sitä mieltä, että heillä työntekijöinä
on aina oikeus määritellä asiakkaalle sopivat palvelut. Osittain tai täysin eri mieltä väittämästä
on lähes puolet vastaajista. Tämän perusteella voidaan ajatella, että työntekijäjoukolla voi olla
hyvinkin vastakkaisia käsityksiä siitä, kenen olisi hyvä määritellä asiakkaan paras. Asiakas voi
joutua kahden vastakkaisen näkemyksen vaikutuksen piiriin, mikä oletettavasti voi vaikeuttaa
viranomaisyhteistyön lisäksi asiakastyöskentelyä.
Erittäin suuri osa vastaajista (85,5 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, että asiakas joutuu
odottamaan usein liian kauan sopivaan palveluun pääsyä. Täysin eri mieltä kysymyksestä on
vain 1,8 prosenttia vastaajista, ja nämä vastaajat (n=8) ovat kaikki johtavissa asemissa.
Niin ikään erittäin suuri määrä vastaajista on täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että
asiakkaalle sopivia palveluja ei voida toteuttaa kustannussyistä (77,6 %). Tämä voi kertoa siitä,
että terveyspalveluiden hoitotakuu ei toteudu ja siitä, että sosiaalipalveluiden asiakkaat saavat
palveluita vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä. Huostaanottojen määrän jatkuva kasvu
saattaa kertoa tätä samaa todellisuutta.
Palveluvalikoimaan liittyen erittäin suuri osa vastaajista on täysin tai osittain sitä mieltä (75 %),
että asiakkaalle sopivaa palvelua ei aina ole olemassa. Tämä merkinnee sitä, että yksilöllisesti
räätälöityjä palveluja ei ole helppoa tai mahdollista toteuttaa, vaikka laki sitä edellyttääkin.
21
Huomionarvoista on se, että hyvin suuri osa vastaajista (83,6 %) on täysin tai osittain sitä
mieltä, että organisaation säästötoimet voivat joskus mennä asiakkaan tarpeiden edelle.
Tällaisessa tilanteessa työntekijät saattavat joutua ikävään tilanteeseen nähdessään asiakkaan
pahoinvoinnin samalla tietäen sen johtuvan säästötoimista. Pahimmillaan säästötoimet siis
heikentävät sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön lain hengen mukaisten palvelujen
saatavuutta.
Suuri osa vastaajista (81,8 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, ettei asiakas tunnista aina omaa
parastaan. Lähes puolet vastaajista (44,8 %) on täysin tai osittain sitä mieltä, että asiakkaan
palvelutarve kartoitetaan aina riittävän laajasti. Merkille pantavaa on, että vain 10 prosenttia
vastaajista on täysin samaa mieltä väittämästä. Lisäksi huomionarvoista on, että lähes viidennes
vastaajista ei osaa sanoa kartoituksen laajuudesta.
Kuvio 7: Työntekijöiden käsityksiä palvelujen saatavuudesta ja asiakkaan osallisuudesta.
22
Kuvio 8: Vastaukset toimialoittain väittämään: ”Asiakas ei aina tunnista omaa parastaan.”
Kuvio 9: Vastaukset toimialoittain (%) väittämään ”Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan aina
riittävän laajasti”.
23
Kuvio 10: Vastaukset toimialoittain (%) väittämään: ”Minulla on aina oikeus määritellä
asiakkaalle sopivat palvelut.”
4.4. TOIMIALOJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ
Esitän tässä luvussa aineiston sisällönanalyysin alustavia tuloksia (464 avovastausta) kahdesta
kysymyksestä: 1) Mitkä tekijät edistävät ja 2) mitkä rajoittavat toimialojen välistä yhteistyötä?
Esittelen pääluokat ja niiden sisältöä, mutta tarkemmin tämä analyysi on luettavissa tekeillä
olevassa sosiaalityön pro gradu-tutkielmassani (Karvinen 2013; tulossa), joka valmistuu tänä
vuonna Tampereen yliopistosta. Kartoitan toimialojen välistä yhteistyötä tässä raportissa lisäksi
kysymällä vastaajien käsityksiä yhteistyön määrästä ja toimivuudesta.
Toimialojen välisen yhteistyön tarkastelussa voidaan huomata, että moniammatillisuus on
monelle vastaajalle tuttu, mutta tarkemmin perustelematon toimintatapa. Pro gradu -tutkielmani
(Karvinen 2013; mt.) sisällönanalyysissä toimialojen välistä yhteistyötä edistävät tekijät ovat:
1) tietotaito, 2) avoimuus, 3) rakenteet, 4) tuttuus, 5) asenteet, 6) luottamus ja 7) en osaa sanoa
(kuvio 11 alla.)
24
Kuvio 11: Työntekijöiden käsitykset toimialojen välistä yhteistyötä edistävistä tekijöistä
pääluokittain (mainintojen määrä avovastauksissa, n= 232).
Vastaukset osoittavat, että yhteistyötä edistävistä tekijöistä tietotaito ja osaaminen ovat
merkittäviä. Tietotaitoon ja osaamiseen sisältyvät seuraavat alaluokat: tieto vastapuolen
toimintatavoista, osaaminen ja yhteisymmärrys sekä yhteistyöhön kutsuminen. Vastausten
perusteella avoimuus edistää merkittävästi yhteistyötä ja se voidaan jakaa kahteen osaan:
tiedonvälityksen avoimuus ja keskustelun avoimuus.
Kolmanneksi yhteistyötä edistävät
rakenteelliset tekijät, johon sisältyvät resurssit, toisen osapuolen tavoitettavuus ja
yhteydenpito sekä ammatillisuus ja lainsäädäntö.
Yhteistyökumppanien tuttuus edistää myös merkittävästi yhteistyötä. Sitä kuvataan
vastauksissa esimerkiksi seuraavasti:
”Kun yhteistyötä tarvitaan, siihen pitäisi varata riittävästi aikaa. Jos esim. verkostopalaverissa
eri alojen työntekijät tapaavat toisensa vasta samaan aikaan, kun asiakaskin saapuu paikalle,
ei tilanne ole paras mahdollinen.”
”Se kun vuosien myötä tulee eri tahojen yhteistyökumppanien "kasvot" konkreettisiksi, tutuiksi--> helpompi ottaa yhteyttä. Työntekijöiden pysyvyys yleensä edistää yhteistyötä.!”
Yhteistyötä edistävät aineiston perusteella varsin merkittävästi myös asenteet toista osapuolta
kohtaan. Asenteet sisältävät yhtäältä sellaiset vastaukset, joissa vastaaja tiedostaa kyseessä
olevan asenteen vaikutuksen (manifests content) ja toisaalta sellaiset vastaukset, joiden
25
tulkitsen sisältävän (latent content) asenne-tekijän joko vastaajan itsensä taholta, odotuksena,
arvostelmana tai toisen osapuolen taholta arvostelmana. Asenteissa erottuu selvästi kolme osaaluetta: toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, motivaatio yhteistyöhön ja asenteellinen
(arvoperusteinen) yhteisymmärrys, kuten esimerkiksi ”samanlaiset arvot” ja ”keskustelu
samalla aaltopituudella”.
Vastausten perusteella myös luottamus edistää toimialojen välistä yhteistyötä, ja sitä kuvataan
esimerkiksi
luottamuksellisena
yhteistyönä
ja
luottamuksena
kaikkien
toimijoiden
ammatillisuuteen sekä luottamuksen pitämisenä.
Vastausten perusteella toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavat rakenteelliset ja asenteelliset
tekijät, osaamisen puute, tuntemattomuus ja pelko.
Kuvio 12: Työntekijöiden käsityksiä toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavista tekijöistä
(mainintojen määrä avovastauksissa, n= 232).
Yhteistyötä rajoittavat merkittävästi rakenteelliset tekijät. Rakenteeseen sisältyvät esimerkiksi
työmäärä, kiire, resurssipula, työntekijöiden vaihtuvuus, organisaatioiden kulttuurit ja historia,
tosiasiallisesti vaikuttavat valtasuhteet, byrokratia, budjettien tiukkuus ja lainsäädäntö.
26
Vastausten perusteella yhteistyötä rajoittavat myös asenteet, jotka sisältävät esimerkiksi
ennakkoluulot, itsekkyyden, eristäytymisen, salailun, vaitiolovelvollisuuteen tukeutumisen sekä
työntekijöiden käsityksiä motivaation, arvostuksen ja luottamuksen puutteesta.
Lisäksi yhteistyötä rajoittaa merkittävästi osaamisen puute, johon lukeutuvat esimerkiksi
tietämättömyys toisesta toimijasta, tiedonpuute tukitoimien mahdollisuudesta, salassapidon
väärinkäyttö tai ylikorostaminen, vuorovaikutuksen puute sekä puutteet kokonaisuuden
hahmottamistaidoissa.
Vastausten perusteella myös pelko ja asioiden luonne rajoittavat jonkin verran toimialojen
välistä yhteistyötä. Tähän sisältyvät esimerkiksi pelko vaitiolovelvollisuuden väärinkäytöstä,
käsiteltävien asioiden vaikeus, ja rohkeuden puute asioiden puheeksi ottamisessa, kuten
esimerkiksi:
”Iso kynnys ottaa lastensuojeluun yhteyttä, vanhemmat pitävät rangaistuksena.”
”Epävarmuus millaista yhteistyötä ja miten saa tai ei saa tehdä.”
”Pelko seurauksista.”
Koko aineiston tarkastelussa havaitaan neuvolan, aikuissosiaalityön ja aikuispsykiatrian kanssa
tehtävän vain vähän yhteistyötä. Lisäksi moni vastaaja arvioi yhteistyön lastensuojelun,
aikuispsykiatrian, perusterveydenhuollon, poliisin sekä lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa
toimivan vain kohtalaisesti tai ei lainkaan (ks. kuvio 13).
Kaikkien toimialojen vertailussa eniten neuvolan kanssa yhteistyötä vastaavat tekevänsä
sosiaalitoimen, liikuntatoimen ja varhaiskasvatuksen työntekijät. Neuvolan kanssa yhteistyötä
tekevistä yli kolmannes arvioi yhteistyön toimivan vain kohtalaisesti ja vain viidesosa arvioi
sen toimivan hyvin (ks. kuvio 13).
Varhaiskasvatuksen kanssa yhteistyötä tekevistä noin neljäsosa arvioi yhteistyön toimivan
kohtalaisesti, ja hyväksi toimivuuden arvioi yli kolmannes vastaajista (ks. kuvio 13).
Koulutoimen kanssa tehtävän yhteistyön vain kohtalaisesti toimivaksi arvioi yli puolet
sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja varhaiskasvatuksen vastaajista ja lähes puolet terveystoimen
vastaajista.
Yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa tekevistä vastaajista noin puolet arvioi yhteistyön
perusterveydenhuollon kanssa toimivan vain kohtalaisesti ja vain noin kolmasosa heistä arvioi
sen toimivan hyvin (kuvio 13). Sosiaali- ja terveystoimen vastaajista yli puolet arvioi
27
yhteistyön perusterveydenhuollon kanssa toimivan vain kohtalaisesti. Merkille pantavaa on,
että lähes neljä viidestä (78 %) poliisista arvioi yhteistyön perusterveydenhuollon kanssa
toimivan vain kohtalaisesti, eikä yksikään poliisi arvioi sen toimivan hyvin.
Lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa yhteistyötä tekevistä vastaajista yli puolet arvioi
yhteistyön toimivan vain kohtalaisesti ja vain alle viidesosa heistä arvioi sen toimivan hyvin
(kuvio 13). Kaikkien toimialojen vertailussa koulutoimen vastaajissa on eniten, jopa yli 10
prosenttia niitä, jotka ilmoittavat, että yhteistyö lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa ei toimi
lainkaan. Lisäksi koulutoimen vastaajista vain alle 10 prosenttia on sitä mieltä, että yhteistyö
toimii hyvin. Yhteistyötä lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa määrällisesti vähiten tekevät
varhaiskasvatuksen työntekijät, joista jopa kolmannes vastaa, ettei yhteistyötä tehdä lainkaan.
Yhteistyötä aikuispsykiatrian kanssa vastaa tekevänsä noin 60 prosenttia vastaajista ja merkille
pantavaa on, että heistä vain noin viidesosa arvioi yhteistyön toimivan hyvin. Kohtalaisesti sen
arvioi toimivan noin kolmannes vastaajista. Merkittävänä voidaan pitää myös sitä, että yli
neljännes (27 %) vastaajista ei osaa sanoa miten yhteistyö toimii. Yhteistyön vähyys saattaa
liittyä yleisesti aikuisten palveluihin, sillä yli neljännes (30 %) vastaajista ei osaa sanoa miten
yhteistyö toimii työvoimapalvelujen kanssa ja yli neljännes (27,2 %) vastaajista ei osaa sanoa
miten se toimii aikuissosiaalityön kanssa.
28
Kuvio 13: Ehkäisevän lastensuojelun yhteistyön toimivuus eri toimialojen kanssa.
4.5. KEHITTÄMISHANKKEET JA KOULUTUSTARVE
Vastaajista
alle
viidesosa
(18,6
%)
on
osallistunut
ehkäisevän
lastensuojelun
kehittämishankkeisiin ja 6 % vastaajista ei osaa sanoa onko osallistunut sellaisiin. Kaikkien
toimialojen vertailussa ei esiinny tilastollisesti merkitseviä eroja hankkeisiin osallistumisessa.
Sosiaalitoimen vastaajista puolet ja terveystoimen vastaajista yli viidesosa (22 %) on
osallistunut hankkeisiin.
Hankkeiden keskeisinä etuina avovastauksissa mainitaan esimerkiksi:
”Asiakaslähtöisyyden lisääntyminen.”
”Kyseessä oli vanhempainryhmä mm. tukea tarvitseville vanhemmille; "tuloksista" voisin
mainita vertaistuen, keskustelumahdollisuuden ja mahdollisuuden saada uusia näkökulmia
mieltä painaviin asioihin.”
”Yhteistyön parantuminen eri toimijoiden kesken.”
”Sen huomion levittäminen, että lastensuojelu ei kuulu ainoastaan sosiaalitoimelle.”
29
”Etsivän työn kautta syrjäytymisvaarassa olevat nuoret täytyy löytää ajoissa, jotta asioihin
voidaan vaikuttaa parhaiten. Tiedonkulun on oltava sujuvaa kaikkien eri toimijoiden kesken ja
salassapitosäännöksiin ei tule vedota.”
”Matalan kynnyksen toimintamallit, asiakkaille enemmän vaihtoehtoja.”
”Suunnitelma
viranomaisyhteistyön
kehittämisestä
ja
vahvistamisesta.
Toivottavasti
suunnitelmat saadaan toteutettua myös käytännössä tehokkaasti.”
Lisäksi aineistossa on joitakin vastauksia, jotka eivät tue kehittämishankkeiden tuloksellisuutta,
esimerkiksi:
”Emme saaneet tuloksia, yritimme kehittää toimintatapoja”.
”Ajatustapojen muutos on käynnistynyt, mutta käytännön toimintatapoihin ajattelu ei vielä
ulotu.”
”Ehkäisevä lastensuojelu on koulun jokapäiväistä arkea, ei hanke. Nyt YTE- pedagogiikan
vaatimat useat kirjaamiset vievät liian suuren osan oikean ja aidon ehkäisevän lastensuojelun
ajasta. Tuloksena onkin siis lainlaatijan tarkoituksen mukaisen hyödyn ja avun sijasta
vähemmän aikaa, tukea ja apua tarvitseville.”
Koulutustarvetta pyydettiin kyselyssä arvioimaan uusien ja jo pidempään tunnettujen
asiakastyömenetelmien osalta. Toimialojen välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja
koulutustarpeen suhteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä molemmista noin
viidesosa (20 %) ja liikuntatoimesta neljäsosa arvioi saaneensa riittävästi koulutusta uusien
työmenetelmien käytöstä. Liikuntatoimen kohdalla tulee kuitenkin huomioida vastaajien pieni
kokonaismäärä. Tilastollisesti merkitsevästi vähemmän riittävää koulutusta arvioivat saaneensa
koulutoimen (6 %) nuorisotoimen (9 %), poliisin (9 %) ja kulttuuritoimen (0 %) edustajat.
Kulttuuritoimen kohdalla tulee huomioida vastaajien pienen määrän lisäksi se, että alalla ei
samalla tavoin tarvita asiakastyömenetelmiä kuin muilla vertailussa mukana olevilla aloilla.
Merkille pantavaa kaikkien toimialojen vertailussa on se, että riittävästi kyseistä koulutusta
arvioi saaneensa vain 14,5 prosenttia vastaajista (ks. kuvio 17).
30
Kuvio 14: Kaikkien vastaajien arvio omasta koulutustarpeesta (%).
31
5. TULOSTEN ARVIOINTIA
Ehkäisevää työtä on pyritty toteuttamaan jatkuvasti vähenevillä resursseilla palvelujen laadun
parantamista sekä työmenetelmien ja -prosessien kehittämistä apuna käyttäen. Tämän
selvityksen perusteella toimialojen välisen yhteistyön tärkeänä esteenä nähdään kiire ja
työntekijöiden vaihtuvuus: Monilla toimialoilla koetaan epäinhimillisiä työkiireitä, joita
aiheuttanevat ainakin organisaatiomuutokset, joissa pitää opetella paljon uusia asioita
työtehtävien ja yhteistyökäytäntöjen muuttuessa. Lisäksi on mahdollista, että tuloksellisuuteen
tähtäävät organisaatiouudistukset ja kehittämishankkeet vain uuvuttavat työntekijöitä, eivätkä
siksi tuota odotettuja säästöjä lyhyellä aikavälillä. Kaikki työntekijät eivät kenties pysy
muutoksessa mukana, ja kokevat oman osaamisensa riittämättömänä. Huomionarvoista ja
ajankohtaista tässä tutkimuksessa on, että suurin osa työntekijöistä toivoo lisää koulutusta
ehkäisevien työmenetelmien osalta.
Kaste-ohjelmassa on kysytty, miten mitata lastensuojelun painopisteen siirtymää varsinaisesta
lastensuojelusta ehkäisevään. On ajateltu, että mitä vähemmän perheitä ohjautuu varsinaiseen
lastensuojeluun, sitä paremmin ehkäisevässä työssä olisi onnistuttu ja painopiste olisi siirtynyt.
Toisaalta varsinaisen lastensuojelun asiakkuuksien määrään vaikuttavat myös lastensuojelun
omat, valtakunnallisesti vaihtelevat määrittelykriteerit ja se, miten riittävästi varsinainen
lastensuojelu ohjaa asiakkaitaan ehkäisevän lastensuojelun palveluihin, kuten koulukuraattorille
tai perheneuvolaan. Lisäksi asiakkuuksien määrään vaikuttaa se, miten taitavasti varsinainen
lastensuojelu tekee yhteistyötä ehkäisevän lastensuojelun toimialojen, kuten neuvolan kanssa.
Toimialojen välistä yhteistyötä rajoittavat ja edistävät tekijät liittyvätkin tutkimukseni
perusteella merkittävästi työntekijän osaamiseen ja tietotaitoon.
Lastensuojelun
painopisteen
siirtymä
vaatinee
otollista
alustaa
organisatorisessa,
lainsäädännöllisessä ja kulttuurisessa merkityksessä. Siirtymää helpottaisivat riittävät resurssit
ja oikea-aikaiset palvelut. Tämän selvityksen perusteella syntyy huoli siitä, ettei resursseihin
panosteta riittävästi, sillä asiakkaat eivät saa työntekijöiden mielestä riittävän ajoissa palveluita,
eivätkä palvelut aina vastaa asiakkaiden tarpeita. Lisäksi erityisen huolestuttavia ovat tämän
selvityksen perusteella työntekijöiden käsitykset siitä, että organisaation säästöt menevät usein
asiakkaan tarpeiden edelle.
32
Sosiaali-
ja
terveysministeriön
asettaman
selvitysryhmän
loppuraportissa
(Toimiva
lastensuojelu 2013) esitetään yhteensä 54 toimenpide-ehdotusta lastensuojelun kehittämiseksi.
Niissä esitetään muun muassa pitkän aikavälin tavoitteeksi lasten ja perheiden kohtaaminen
kokonaisuutena ja yhteisten palvelujen ja niihin sisältyvän yleisen tuen järjestäminen
elämänkulun myötä jatkuvana kokonaisuutena. Rakenteellisena kehityssuuntana esitetään
hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista perustasolla.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluihin esitetään järjestelmää, jolla on yhteinen tietopohja ja
viitekehys.
Kokonaisuudessaan voidaan arvioida, että ehkäisevän lastensuojelun työmenetelmät ja
toimialojen välinen yhteistyö ovat etsimässä paikkaansa lakisääteisten palvelujen kentällä, ja
niiden tuleminen palvelujen valikoimaan tai sen osaksi tasavertaisesti kaikkien saataville
aiheuttaa muutospaineita koko palvelurakenteessa.
33
LÄHTEET/LIITTEET
Ahvenus, Päivi (2012) Sosiaalityön erityispiirteet pienessä kunnassa. Teoksessa: Minna
Strömberg-Jakka ja Teija Karttunen (toim.) Sosiaalityön haasteet. Juva: PS-kustannus, 296319.
Annala,
Erja
(2011)
Paras-hankkeen
ja
kuntaliitosten
vaikutukset
organisaation
toimintakäytäntöihin, tarkastelussa ennaltaehkäisevä lastensuojelu. Tutkimuskohteena Salon
kaupungin sosiaali- ja terveystoimi sekä varhaiskasvatus. Liiketaloustiede: Johtamisen ja
organisoinnin pro gradu- tutkielma: Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö.
Forsman, Sinikka (2010) Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa.
Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Sosiaalityön tutkimuksen laitos.
Tampereen yliopisto. Sähköinen julkaisu Tampere: University Press Tampere 2010.
Heikkinen, Alpo (2007) Nuoret lastensuojelun avohuollossa - palveluiden ja menetelmien
tarkastelu. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun
kehittämisohjelman raportti. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto: ISBN. Helsinki.
Huotari, Päivi (2009) Strateginen osaamisen johtaminen kuntien sosiaali- ja terveystoimessa.
Akateeminen väitöskirja TAY: Tampereen yliopistopaino – Juvenes Print.
Isoherranen, Kaarina (2008) Yhteistyön uusi haaste- moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa
(toim.: Isoherranen, Rekola ja Nurminen): Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö.
Helsinki: WSOY oppimateriaalit.
Konttinen, Esa (1997) Professionaalinen asiantuntijatyö ja sen haasteet myöhäismodernissa.
Teoksessa: Muuttuva asiantuntijuus. (Toim.): Kirjonen, Remes, Eteläpelto 1997: Jyväskylän
yliopistopaino. 48-61.
Lankinen, Niko (2011) Yhdessä oikeaan aikaan. Lapsiperheiden hyvinvointia tukevan
kasvuympäristölähtöisen toimintamallin kehittäminen Raision kaupunkiin. Väliraportti.
Lindén, Mirja (1999) Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa ympäristössä. Stakes.
Raportteja 234. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.
Mertala, Sirpa (2011) Yhdessä tietämisen episodeja. Terveydenhuollon kompleksiset
työympäristöt. Tampere: Juvenes Print.
34
Niemi, Annukka (2006) Asiakaslähtöisyys sosiaali- ja terveyspalveluissa: Yksityisen ja julkisen
kotihoidon
työntekijöiden
käsityksiä
asiakaslähtöisyydestä.
Pro
gradu
-tutkielma
Terveyshallintotieteen pääaine: Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -talouden laitos.
Niiranen, Sinkkonen-Järvelä, Seppänen, Vartiainen (2011) (toim.) Johtaminen sosiaalialalla.
Tallinna Raamatutrukikoda: Gaudeamus Helsinki University Press Oy Yliopistokustannus.
Pärnä, Katariina (2012) Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden
varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Akateeminen väitöskirja, Turun yliopisto. Turku:
Uniprint Oy.
STM 2012; 1: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja (2012) 1. Juvenes Print: Tampereen
yliopistopaino.
Valtakunnallisen Kaste-ohjelman Länsi-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma vuosille
2012- 2015.
Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012: SISÄASIAINMINISTERIÖN
JULKAISUJA 35/2012 30.8.2012 <http://www.intermin.fi/julkaisu/352012?docID=36314>.
Sähköinen julkaisu (PDF): <www.intermin.fi/julkaisut>. Sisäasiainministeriö. 12.11.12 klo
10.05.
www-lähteet:
Ehkäisevä
työ.
Prosessikuvaus.
Sähköinen
julkaisu:
<http://www.sosiaaliportti.fi/fi-
fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/ehkaisevatyo/>.
Hankesuunnitelma Kaste I -ohjelman mukaisen hankkeen toteuttamiseksi: Remontti –
juurruttamishanke: Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden uudistaminen Länsi-Suomen
Kaste-alueella 1.10.2012–31.10.2013. Liite 2 valtionavustushakemukseen. Länsi-Suomen
Kaste-aluejohtoryhmä.
<http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=333991&nodeid=14716>.
Lastensuojelun Keskusliiton tiedote (2012).
Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tarkoitettu
työkaluksi asiakaslähtöisten palveluinnovaatioiden tuottamiseen. Sisältää paitsi tutkittua tietoa
asiakaslähtöisyyden merkityksestä myös käytännön vinkkejä alan ammattilaisille ja kehittäjille:
<http://www.tekes.fi/ohjelmat/Tyke/Ajankohtais...si?type=news>.
35
<http://www.socca.fi/yhteistutkiminen. Yhteistutkiminen sosiaalityön menetelmäksi –hanke>.
Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen, Varsa (2010) Ehkäisevän lastensuojelun
kirjava todellisuus. Lastensuojelulain vaikutukset eri ammattiryhmien toimintatapoihin: Mikä
toimii, mikä takkuaa, mitä pitäisi kehittää? (pdf) Lastensuojelun Keskusliitto. Helsinki.
<http://www.lskl.fi/files/395/Ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf>.
Niiranen, Vuokko (2013). < http://yle.fi/uutiset/parashanke_toi_uusia_palveluratkaisuja_ja_lisasi_yhteistyota/6530055>.
Niiranen, Vuokko, Puustinen, Alisa, Zitting, Joakim & Kinnunen, Juha. Sosiaali- ja
terveyspalvelut kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa. verkkoversiona Kuntaliiton sivuilta:
<www.kunnat.net/arttu>.
Puro, Markku (2012) Asiakaslähtöisyys terveydenhuollossa. Terveyskeskusten johdon
neuvottelupäivät 9 – 10.2.2012 Helsinki. Forssan seudun terveydenhuollon ky. Sähköinen
julkaisu.
Remontti-hankkeen uusimmat uutiset (2013)
<http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=438959&nodeid=14716>.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (2012). Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun
toimintatapojen
sekä
lastensuojelulain
toimivuuden
kehittämisestä.
<http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/lastensuojelu>
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tiedote 05.12.2012. Tiedote stm.fi-palvelussa.
<http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1845826#fi>.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) (2010c) tiedote. Sosiaali- ja terveydenhuollon
kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011.
<http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste;jsessionid=cd173c209774af1
943344f108632>.
Suomen nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin tiedote 30.11.2012:
<http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/2190/ngid/40/. 13.12.2012. klo 10.40>.
Toimiva lastensuojelu. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:28.
<http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1845758#fi>.
Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja
ja muistioita 2013:19. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858918
36
Valtiovarainministeriön tiedote (2012).
<http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=37134713.12.2012.klo
11.00>.
Virkki, Tuija, Vartiainen, Anssi, Kettunen, Pekka & Heinämäki, Liisa. Sosiaalipalvelut
muutoksessa – Kuntalaisten ja henkilöstön näkemyksiä Paras-uudistuksesta. Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 56/2011.
Muut lähteet:
Karvinen Ia (2013): Edistävät ja rajoittavat tekijät ehkäisevän lastensuojelun toimialojen
välisessä yhteistyössä. Vuonna (syys- lokakuussa) 2013 valmistuva pro-gradu-tutkielma.
Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Sosiaalityön maisteriopinnot.
Remontti- hankkeen tiedotustilaisuus Turussa syksyllä 2013.
Rimpelä, Matti (2012) Onko nykyjärjestelmän hajanaisuus / nykyjärjestelmä este lasten,
nuorten ja perheiden hyvinvoinnille? Remontti-hankkeen koulutusluento: ”Lasten, nuorten ja
perheiden palveluiden yhteen sovittava johtaminen”. 7.11.2012. Puutarhakadun auditorio.
Turku.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) uutiset Twitterissä: <http://twitter.com/STM_Uutiset>.
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa.
Lastensuojelulain § 3 käsittää muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta. Ehkäisevä lastensuojelu sisältää lasten,
nuorten ja perheiden varhaisia tukimuotoja, joilla pyritään ehkäisemään varsinaisen lastensuojelun asiakkuutta. Lisäksi
edellytetään, että lapsen tuen ja suojelun tarve huomioidaan aikuisten palveluissa, lastensuojelulaki 8-10§ (Finlex).Tämä
tutkimus kartoittaa kuntapalveluiden ehkäisevän tuen muotoja. Tutkimuksen tuloksia käytetään sosiaali- ja
terveyspalvelujen kehittämisessä. Vastaukset käsitellään nimettöminä.
1. Ikä *
j
k
l
m
n
20-30
j
k
l
m
n
31-40
j
k
l
m
n
41-50
j
k
l
m
n
51-60
j
k
l
m
n
61-
2. Sukupuoli *
j
k
l
m
n
Mies
j
k
l
m
n
Nainen
3. Koulutus *
j
k
l
m
n
Lukio
j
k
l
m
n
Opistoaste
j
k
l
m
n
Alempi korkeakoulututkinto
j
k
l
m
n
Ylempi korkeakoulututkinto
4. Työtehtävä / ammatti *
g
5
6
5. Toimiala *
j
k
l
m
n
Sosiaalitoimi
j
k
l
m
n
Terveystoimi
j
k
l
m
n
Poliisi
j
k
l
m
n
Koulutoimi
j
k
l
m
n
Liikuntatoimi
j
k
l
m
n
Kulttuuritoimi
j
k
l
m
n
Nuorisotoimi
j
k
l
m
n
Varhaiskasvatus
6. Työpaikkasi postinumero *
qqqqq
5
6
0 merkkiä jäljellä
Keskeytä
20% valmiina (Sivu 1 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa.
7. Tunnetko kyselyn alussa mainitun lastensuojelulain (§3) muutossäädöksen ehkäisevästä lastensuojelusta? *
i
j
k
l
m
n
En osaa sanoa
j
k
l
m
n
En tunne
j
k
l
m
n
Tunnen jonkin verran
j
k
l
m
n
Tunnen hyvin
8. Koskeeko ehkäisevä lastensuojelu omaa työtäsi? *
j
k
l
m
n
En osaa sanoa
j
k
l
m
n
Ei lainkaan
j
k
l
m
n
Joskus
j
k
l
m
n
Usein
j
k
l
m
n
Jatkuvasti/ päivittäin
9. Oletko ollut mukana ehkäisevää lastensuojelua kehittävissä hankkeissa/ kehittämistyössä? *
j
k
l
m
n
En osaa sanoa
j
k
l
m
n
Kyllä
j
k
l
m
n
En
Keskeytä
40% valmiina (Sivu 2 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa.
10. Mikä/mitkä ovat mielestäsi hankkeen merkittävimmät tulokset? *
kk
5
6
Keskeytä
60% valmiina (Sivu 3 / 5)
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa.
11. Käytetäänkö/ tilaako organisaatiosi seuraavia asiakastyömenetelmiä? *
Tunnen
menetelmän,
mutta ei käytössä
meillä
En
osaa
sanoa
En tunne
menetelmää
Kyllä,
käytetään /tilataan
silloin tällöin
Kyllä,
käytetään/tilataan
usein
Perhetyö ehkäisevä (esim.
(esim. neuvolan
perhetyö, sosiaalitoimen
kotiapu)
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhetyö korjaava ( esim.
lastensuojelun
avohuolto)
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Verkostotyö
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Dialoginen arviointi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Ryhmämuotoinen
asiakastyö
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Motivoiva haastattelu
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Ryhmänvetäjä
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kommunikointia tukevat
menetelmät
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lasten käytöshäiriöiden
varhainen tunnistus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kouluvaari tai -mummi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Dialoginen arviointi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lapset puheeksimenetelmä
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekoulu
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
12. Miten usein työskentelet alla lueteltujen alojen ammattilaisten kanssa? *
Neuvola
1= en
koskaan
2 =
harvoin
3= melko
harvoin
4= melko
usein
5=
usein
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Varhaiskasvatus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Koulutoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perusterveydenhuolto (esim. päihdepalvelut,
terveystutkimukset)
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lasten- tai nuorisopsykiatria
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Aikuispsykiatria
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lastensuojelu
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Aikuissosiaalityö / toimeentulotuki
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Vammaispalvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kela
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Vakuutusyhtiöt
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekeskus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Poliisi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kolmas sektori
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kulttuuri- ja liikuntatoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Nuorisotoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Työvoimapalvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
13. Arvioi alla lueteltujen alojen kanssa tehtävän yhteistyön toimivuutta. *
En osaa
sanoa
Ei
yhteistyötä
Yhteistyö ei
toimi
Yhteistyö toimii
kohtalaisesti
Yhteistyö toimii
hyvin
Neuvola
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Varhaiskasvatus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Koulutoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perusterveydenhuolto
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lasten- tai nuorisopsykiatria
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Aikuispsykiatria
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Lastensuojelu
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Aikuissosiaalityö /
toimeentulotuki
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Vammaispalvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kela
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Vakuutusyhtiöt
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekeskus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Poliisi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kolmas sektori
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kulttuuri- ja liikuntatoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Nuorisotoimi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Työvoimapalvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
14. Mitkä ovat mielestäsi yhteistyötä edistäviä tekijöitä? *
gg
5
6
15. Mitkä tekijät mielestäsi rajoittavat yhteistyötä? *
gg
5
6
Keskeytä
80% valmiina (Sivu 4 / 5)
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kysely lasten-, nuorten- ja perheiden kuntapalveluista ehkäisevän lastensuojelun osalta Varsinais-Suomessa.
16. Rastita palvelut, joita organisaatiosi tarjoaa/tilaa tai joihin teiltä ohjataan asiakkaita *
1=en osaa
sanoa
2=ei ole
käytössä
3= poistunut
käytöstä
4=kyllä,
toisinaan
5=kyllä,
usein
Verkkokurssit
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekerhot
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekeskus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Matalan kynnyksen kohtaamispaikat
perheille
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Vertaisryhmä
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Koulukuraattori
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Mielenterveysambulassi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Nuorisotalo
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Koulupoliisi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Nettipoliisi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Sopeutumisvalmennus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kasvatus- ja perheneuvola
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Kolmannen sektorin palvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Henkilökohtainen avustaja
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Tukihenkilö
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Tukiperhe
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Terapia
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Päivähoito
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Perhekuntoutus
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Etsivä nuorisotyö
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Päihdepalvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
17. Arvioi minkä verran aikaa käytät työssäsi seuraaviin osa-alueisiin: *
En osaa sanoa
En lainkaan
Vähän
Melko vähän
Melko paljon
Paljon
Ehkäisevä lastensuojelutyö
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Dokumentointi
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Muu
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
18. Arvioi seuraavia väittämiä *
1=en
osaa
sanoa
2= täysin
eri mieltä
3= osittain
eri mieltä
4= osittain
samaa mieltä
5= täysin
samaa
mieltä
Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan aina
riittävän laajasti
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Asiakas ei aina tunnista omaa parastaan
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Organisaation tarpeet, kuten
säästötoimet, voivat joskus mennä
asiakkaan tarpeiden edelle
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Asiakkaalle sopivaa palvelua ei ole aina
olemassa
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Asiakkaalle sopivaa palvelua ei ole aina
mahdollista toteuttaa kustannussyistä
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Asiakas joutuu joskus odottamaan liian
kauan sopivaan palveluun pääsyä
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
Minulla on aina oikeus määritellä
asiakkaalle sopivat palvelut
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
j
k
l
m
n
19. Oletko saanut mielestäsi riittävästi koulutusta ja tietoa uusimpien asiakastyömenetelmien käytöstä? *
j
k
l
m
n
En osaa sanoa
j
k
l
m
n
En
i
j
k
l
m
n
Vanhat menetelmät ovat
riittäviä
j
k
l
m
n
Kyllä
Keskeytä
100% valmiina (Sivu 5 / 5)
LIITE 2: EXEL-taulukot
Kuvio 1: Vastaajien ikä (%).
Kuvio 7: Palvelujen käyttö ja tuntemus kaikkien vastaajien osalta.
Kuvio 8: Asiakastyömenetelmien käyttö ja tuntemus Varsinais-Suomessa kaikkien vastaajien
osalta.
Kuvio 18: Kaikkien vastausten prosenttijakauma kysymykseen: ”Oletko osallistunut ehkäisevän
lastensuojelun kehittämishankkeisiin?”.