Lasten lääkehoito 06.04.2010 Virpi Riuttanen, lasten sh, TtM-opiskelija Lääkkeiden antotavat lapsilla Suun kautta (per os) Oraalineste (ent. mikstuura), tabletti Bukkaalisesti eli imeytetään posken limakalvolle Epistatus® Peräsuoleen (per rectum) Suppo Rectioli Antotavat jatkoa… Parenteraalinen annostelu Ihon kautta (dermaalisesti, d.) Ihon alle (subcutaanisesti, s.c.) Keuhkoihin (intrapulmonaalisesti, inhal.) Lihakseen (intramuskulaarisesti, i.m.) Laskimoon (intravenoosisti, i.v.) Epiduraalitilaan (epid.) Spinaalitilaan (intratekaalisesti, i.t.) Myös erilaiset tipat (nenä, korva, silmä) Lääkkeen antaminen lapselle Huomioitava eri-ikäisten lasten kyky ottaa eri lääkemuotoja Yksilöllisyyden huomioiminen Usein tarvitaan kekseliäisyyttä, rauhallisuutta ja varmuutta Selitetään ikätason mukaisesti, miksi lääke on tarpeellinen Lapsen annetaan tehdä jokin oma valinta lääkkeenottotilanteessa Ei kuitenkaan lääkkeen ottamisesta päättäminen Lääkkeen antaminen lapselle Mahdollisimman tuttu hoitaja lapselle Turvallisuutta luomaan jokin tuttu asia esim. vanhempi, oma unilelu Lapselle aikaa totutella ajatukseen Ymmärrettävästi lääkkeen tarpeellisuuden perusteleminen Vältetään kipua tuottavia lääkkeen antotapoja Käytetään mahdollisuuksien mukaan etukäteen kipulääkitystä ja puuduterasvaa (Emla®, Ametop®) Lääkkeen antaminen lapselle Luetaan pakkausseloste huolella Noudatetaan annosohjetta (lääkärin määräämä) Lapsille lääkemäärä annostellaan tarkasti Lääkkeitä ei saa säilyttää lasten ulottuvilla (myrkytysvaara) OIKEA LÄÄKE, OIKEA MÄÄRÄ, OIKEAAN AIKAAN, OIKEALLA TAVALLA, OIKEALLE LAPSELLE! Per os – huomioitavaa Alle 5v usein vaikea niellä tabletteja Aspiraatiovaara tablettien ja kapseleiden kohdalla ei saa antaa väkisin Tabletit voidaan jakaa pienempiin osiin, varsinkin jos jakouurre Tabletit voidaan hienontaa tarkista ettei huhmareeseen jää lääkettä Per os – huomioitavaa Jos oraaliliuos pullossa lukee, että ravistettava, lääke on todellakin huolellisesti sekoitettava Oraalinesteet annetaan ruiskulla posken ja hampaiden väliin Noudatettava varovaisuutta lääkkeen antamisessa ruokaan sekoitettuna Oraaliliuosten annostelu ruiskulla, ei ruoka- tai teelusikalla Per rectum – huomioitavaa Paras asento on, että lapsi on kyljellään jalat hieman koukistettuna Rasvattu peräsuppo tai rectioli tarpeeksi syvälle peräaukkoon Rectiolin puristaminen myös ulospäin otettaessa, jotta lääke jää peräsuoleen Puristetaan hetken aikaa molempia pakaroita, jotta lääke ei pääse luiskahtamaan ulos Lääkeaineen imeytyminen hitaampaa, epävarmempaa ja epätäydellisempää kuin per os (vaikuttaa mm. suolen sisältö) Peräpuikkojen antaminen voi tuntua kiusalliselta jo leikkiikäisestäkin HOX! Intimiteetin huomioiminen Erilaiset suihkeet ja tipat – muistettavia asioita Korvatippoja ei saa antaa ilmastoituun korvaan Rähmäinen tai vetistävä silmä puhdistetaan ennen silmätippojen/-voiteen laittamista Silmätipat laitetaan alaluomen sisäpinnalle Hoitajan kannattaa pyytää kaveria pitämään lapsi paikallaan Jääkaapissa säilytettävien lääkkeiden annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi Vältetään lääkkeen kontaminoitumista Inhalaatiosuihkepullon lääkemäärän tarkistaminen Hengitettävien lääkkeiden vaikutus alkaa nopeasti Eri-ikäisten lasten lääkehoidon erityispiirteitä (Hoppu 2002) Vastasyntyneet ja keskoset Äidiltä synnytyksen yhteydessä saadut lääkkeet Hidas lääkeaineiden eliminaatiokyky, joka muuttuu nopeasti ensimmäisten elinviikkojen aikana Vastasyntyneiden tehohoito monine lääkkeineen Imetyksen yhteydessä äidiltä saadut lääkkeet Imeväisikäiset Imetyksen yhteydessä äidiltä saadut lääkkeet Lääkkeiden eliminaation nopeutuminen ja lapsen nopea kasvu lisäävät annostarvetta ensimmäisen elinvuoden aikana Eri-ikäisten lasten lääkehoidon erityispiirteitä (Hoppu 2002) Leikki-ikäiset Toistuvat infektiot Uhmaiässä lääkkeen antaminen lapselle vaikeaa Myrkytystapaturmien riski lapsen pannessa kaiken käteen saamansa suuhun Lääkkeiden nopean eliminaation vuoksi suhteelliset lääkeannokset suurimmillaan Murrosikäiset Nopean kasvun huomioonotto pitkäaikaishoidon lääkeannoksissa Hoitomyöntyvyysongelmat (itsenäistymisprosessi) Lasten kuumeen ja kivun hoito Lasten kuumetta kannattaa alentaa silloin, kun siitä on haittaa lapselle Kuumeisen lapsen riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen tärkeää Ensisijaisesti lapsilla käytetään parasetamolia Saatavilla useammalla kauppanimellä (Para-Suppo®, Panadol®, Paraceon®, Pamol® F) Oraalineste, peräsuppo, tabletti, dispergoituva tabletti Annostus 15mg/kg tarvittaessa 6 tunnin välein (neljä kertaa vuorokauden aikana) Lasten kuumeen ja kivun hoito Kuumeen hoitamiseen voidaan käyttää myös Ibuprofeeni, saatavilla vain suppoina (Burana®), annostus 10mg/kg 8 t välein (kolme kertaa vuorokauden aikana) Naprokseeni, saatavilla vain oraaliliuos (Pronaxen®), noin 1vuotiaasta alkaen, annostus 5mg/kg 12 t välein (kaksi kertaa vuorokauden aikana) Parasetamolin kanssa yhtä aikaa voidaan käyttää jompaakumpaa, mutta ei kumpaakin ed mainituista, joita ei saa antaa yhtä aikaa Lasten kuumeen ja kivun hoito Kovassa kivussa myös muita lääkkeitä (kuten tramadoli esim. tippoina) Leikkauksessa ja syöpäkivun hoidossa käytetään lapsillakin opiaatteja (esim. morfiinia, oksikonia, petidiiniä) Epilepsialääkkeitä käytetään hermoperäisen kivun hoidossa Lapsen kivun arvioiminen on vaikeaa Yksilölliset tavat ilmaista kipua Yleisesti tutkimusten mukaan lasten kipua hoidetaan liian vähän eikä lasten ja vanhempien/hoitajien arviot kivusta kohtaa Ripuli- ja oksennustaudin lääkehoito Lapsen yleisvointi ja painon lasku ovat parhaat mittarit lapsen ripuli- ja oksennustaudin hoidossa sairaalahoitoa tarvitaan, jos ripulointi tai oksentelu on runsasta tai lapsi on väsynyt eikä jaksa enää leikkiä eivätkä vanhemmat pysty lasta nesteyttämään kotona tarpeeksi Yleensä virustauteja Tärkeintä on nesteytyksestä huolehtiminen! Kannattaa antaa pieniä määriä kerrallaan Maitohappobakteereja sisältäviä tuotteita voi suosia Normaali ruoka Tarvittaessa ripulijuomaa (Osmosal®, Floridral®) näiden kanssa aina myös vettä/laimeaa mehua tarjottava Tyypin I diabetes Puhkeaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa, joskus varhaisessa aikuisiässä Autoimmuunisairaus, joka hoidetaan aina päivittäisillä insuliinipistoksilla (ei elimistön omaa insuliinituotantoa) Olennaista arvioida syödyt hiilihydraattimäärät aterioilla määrittää pistettävän ateriainsuliinin määrän Hoitovaihtoehtoja useita: Monipistoshoito (pistetään insuliinia jokaisen pääaterian yhteydessä:aamupala,lounas,päivällinen,iltapala) Insuliinipumppuhoito (annostelee insuliinin jatkuvasti katetrin avulla ihon alle) Kolmipistoshoito (koulussa/hoitopaikassa ei tarvitse pistää) Kaksipistoshoito (edellytys vakiintunut pistos- ja ruokailuaikataulu) Tyypin I diabetes Perusinsuliini Ateriainsuliini Korvataan insuliinin peruseritys eli aterioiden välinen ja yöllinen insuliinineritys Käytetään pitkävaikutteista detemir-, glargiini- tai NPH-insuliinia Korvataan aterian aiheuttama lisäinsuliinin tarve Käytetään pika- tai lyhytvaikutteista insuliinia Insuliini pistetään insuliiniruiskulla tai –KYNÄLLÄ Tyypin I diabetes Käytettävät neulat ovat hyvin ohuita ja teräviä, pistäminen miltei täysin tai lähes kivutonta Pistospaikkoina käytetään yleensä reisien ulkosyrjiä, pakaroita ja vatsan aluetta Pistospaikkojen kunto vaikuttaa insuliinin imeytymiseen (myös ihon ja kudosten lämpötila) Insuliini säilytetään viileässä (viileä- tai jääkaappi), ei saa jäätyä Käytössä olevat insuliinit säilytetään huoneenlämmössä, suojellaan auringonvalolta Tyypin I diabetes Hypoglykemia eli matala verensokeri Oireina heikotus, tärinä, hikoilu, nälän tunne, hermostuneisuus, huimaus, keskittymisvaikeudet, näköhäiriöt, puheen sekavuus, kasvojen kalpeus Hoitona: Tajuissaan heti nopeasti imeytyvää hiilihydraattia 1020g esim. 2 rkl hunajaa, sokeria, 2dl appelsiinimehua/limukkaa, banaani Hoitona: Jos tajuton Glukagoni-injektio lihakseen ja jatkohoito sairaalassa Tyypin I diabetes Hyperglykemia eli ketoasidoosi eli happomyrkytys Voi kehittyä lapselle nopeastikin (pistos jäänyt ottamatta, pumppu ei toimi, infektio) Oireina: jatkuva jano, tihentynyt virtsaamistarve, ihon punoitus ja kuivuus, pahoinvointi ja oksentelu, väsymys ja sekavuus, hengenahdistus, asetonin haju hengityksessä Hoidetaan sairaalassa, voi olla hengenvaarallinen Lasten astman hoito Lasten astma on yleisimmin ns. infektioastma, joka liittyy toistuviin infektioihin. Pienet hengitystiet ja herkästi turpoava limakalvo. Yleensä paranee kouluikään mennessä Säännöllisenä lääkkeenä voi olla inhaloitava kortisoni tilan laajentimella (Babyhalerilla) esim. Flixotide® tai Pulmicort® Ja/tai leukotrieenisalpaaja (Singulair® purutabletti) Inhaloidun kortisonin jälkeen suu on aina huuhdeltava vedellä (sieni-infektioriski) Lasten astman hoito Kohtauslääkkeenä yleensä salbutamoli (Ventoline®) Annostellaan babyhalerilla (tilan laajennin) Annokset suurempia kuin aikuisilla Latausannos jopa 6 suihkausta 0,1mg salbutamolia 20min välein 4 kertaa Jatkossa annetaan 2-6 suihkausta 3-4t välein Annostellaan kaksi suihkausta kerrallaan Pidetään babyhaler vaakasuorassa asennossa Tiiviisti lapsen kasvoille Leikki-ikäinen hengittää 5-6 kertaa, imeväisikäinen noin 10 kertaa venttiilit liikkuvat Kouristusten hoito Yleisin lasten kouristusten syy on kuumekouristus, toiseksi yleisin syy on epilepsia Ensiapulääkkeenä pitkittyneeseen kohtaukseen diatsepaami rectioli tai midatsolaami suun limakalvoille Bukkaalinen midatsolaami eli Epistatus® Vanhemmat yleensä laittaneet lapselle sopivan annoksen valmiiksi ruiskuun, joka löytyy esim. repusta Ruiskutetaan suun alaikenien ja posken väliseen tilaan (mielellään puolet toiselle puolelle ja puolet toiselle puolelle) Lääkkeen vahvuus on 1mg = 0,1ml. Maksimiannos on 10mg = 1ml! Lääke on alkoholipitoinen, joten sen haihtumisen estämiseksi valmiiksi vedetty ruisku kääritään huolellisesti folioon ja laitetaan tiiviiseen muovipussiin haihtumista seurattava Raskaudenajan lääkkeiden käyttö Raskauden aikana äidin lääkkeen käytön on oltava aivan erityisesti perusteltua Suurin osa lääkkeistä kulkee istukan läpi melko helposti sikiöön Parasetamoli on turvallinen kipu ja kuumelääke myös raskaana olevalle Tavalliset infektioiden hoidossa käytettävät antibiootit yleensä turvallisia esim. penisilliini Ihovoiteet ja astmalääkkeet turvallisia Raskaudenajan lääkkeiden käyttö Sydän- ja verenpainetaudin hoitoon löytyy sopivia lääkkeitä, mutta myös tiedetään, että esim. ACE:n estäjät eivät tule kysymykseen raskauden aikana Epilepsiaan ja epilepsian hoidossa käytettäviin lääkkeisiin liittyy lievästi lisääntynyt epämuodostumariski Annoskoko ja useamman lääkkeen yhdistely lisää riski Tavallisimmat uni- ja rauhoittavat lääkkeet, kilpirauhaslääkkeet, astma- ja allergialääkkeet eivät ole sikiölle haitallisia Diabeteksen hoitoon käytetyt insuliinit voivat aiheuttaa vastasyntyneelle hypoglykemiaa Lääkkeet ja imetys Lääkkeiden pitoisuus äidinmaidossa vaihtelee, mutta yleensä pitoisuus on sama kuin äidin plasmassa Lääkkeiden käyttö imetettäessä tarkistettava aina lääkekohtaisesti Esimerkiksi solunsalpaajahoidon aikana ei voi imettää Parasetamoli on turvallinen Runsas tupakointi (nikotiini) voi aiheuttaa lapselle nopean pulssin, levottomuutta, oksentelua ja ripulointia YHTEENVETOA Lasten kohdalla täytyy olla erittäin tarkka lääkityksessä Kaikenlaista turhaa lääkkeiden käyttöä tulee välttää (antibioottien tarve?) Toisaalta alihoitoa tulee välttää (mm.kivun hoito ja arviointi) Lapsilla käytettävistä lääkkeistä suuri osa (jopa 70%) on puutteellisesti tutkittu tutkimusta tarvitaan Iästä riippuen lapsi voi tarvita suhteellisesti pienempää tai suurempaa annosta kuin aikuinen, mutta koskaan ei saa ylittää aikuisten maksimiannosta Lapsilla voi esiintyä haittavaikutuksia, joita aikuisella ei ole Raskauden ja imetyksen aikana tulee käyttää vain turvalliseksi todettuja lääkkeitä Lähteet Diabetesliitto 2008. Lapsen diabetes. Opas perheelle. Huttunen N-P (toim.) 2002. Lasten ja nuorten sairaudet. WSOY, Helsinki. Ivanoff ym. 2001. Hoidatko minua? Lapsen, nuoren ja perheen hoitotyö. WSOY, Helsinki. Koistinen ym. 2004. Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Kouvalainen ym. 2001. Lapsi ja lääke. Duodecim. Nurminen M-L. 2007. Lääkehoito. 7.-8.painos. WSOY oppimateriaalit, Helsinki. Veräjänkorva ym. 2008. Lääkehoito hoitotyössä. WSOY, Helsinki. Ylikorkala O. & Kauppila A. (toim.) 2001. Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim.