Alasimi,Maula_Seuraamistaitojen
Tii Alasimi & Elina Maula SEURAAMISTAIDON KEHITTYMINEN ALOITTELEVILLA PARITANSSIJOILLA Kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvan metodin vertailututkimus SEURAAMISTAIDON KEHITTYMINEN ALOITTELEVILLA PARITANSSIJOILLA Kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvan metodin vertailututkimus Tii Alasimi & Elina Maula Opinnäytetyö Syksy 2009 Tanssinopettajan koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu TIIVISTELMÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu Tanssinopettajan koulutusohjelma, Seuratanssin suuntautumisvaihtoehto Tekijät: Opinnäytetyön nimi: Tii Alasimi & Elina Maula Seuraamistaidon kehittyminen aloittelevilla paritanssijoilla – Kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvan metodin vertailututkimus Työn ohjaajat: Petri Hoppu & Liisa Kontturi Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Syksy 2009 Sivumäärä: 46 + 10 Sosiaalisen paritanssin ydin eli parin välinen kommunikaatio, vapaa vienti ja musiikkiin tanssiminen ovat jääneet perinteisen kuviopainotteisen opetuksen varjoon. Siksi paritanssin opetusta tulisi rakentaa enemmän ydintaitojen ympärille. Aiheenvalinnan tarkoitus on tuoda esille uutta näkökulmaa paritanssinopettamiseen ja yhdistää opetukseen enemmän kommunikaatiota. Vertailemme tutkimuksessa seuraamisen kehittymistä aloittelevilla paritanssijoilla kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvilla metodeilla. Tutkimuksen pääote on kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytetään alku- ja loppukyselyä, koehenkilöiden tanssitusta sekä videokuvausta. Tutkimuksessa on kaksi koeryhmää, joista toista opetettiin kommunikaatioon ja toista kuvioihin perustuvalla metodilla yhteensä viisi opetuskertaa. Ryhmässä 1 on 11 ja ryhmässä 2 yhteensä seitsemän koehenkilöä. Opetusjakson päätteeksi kahdeksan viejää arvioi arviointilomakkeen kysymysten avulla motoristen taitojen kehittymistä. Tutkimuksen tulokset on analysoitu Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla. Tutkimustuloksista käy ilmi, että lyhyellä aikavälillä opetettaessa molemmat metodit kehittävät seuraamistaitoja lähes tasapuolisesti. Kuvioihin perustuvalla metodilla opetetun ryhmän taidot kehittyivät hieman enemmän kuin kommunikaatioon perustuvalla metodilla opetetun ryhmän taidot. Ero on kuitenkin tuskin merkittävä. Seuraamisen arviointi perustuu viejien subjektiiviseen kokemukseen sen hetkisestä seuraajasta. Seuraamisen oppimisessa vaikuttavina tekijöinä ovat koehenkilön ikä, temperamentti sekä ryhmissä harjoitelleiden viejien taidot. Johtopäätös on, että käytännön opettamisessa kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvaa metodia kannattaisi yhdistää hyödyntäen molempien metodien vahvuuksia, jolloin opetus tukee sekä kinesteettistä että visuaalista oppimistyyliä. Tällöin myös oppimistulokset saattavat parantua. Asiasanat: Paritanssi, sosiaalinen tanssi, seuraaminen, motorinen oppiminen, motoriset taidot 3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ...................................................................................................................................... 5 2 MOTORISET TAIDOT ....................................................................................................................... 7 2.1 Motoristen taitojen luokittelu ........................................................................................................ 7 2.2 Taidon harjoittelu......................................................................................................................... 8 3 MOTORINEN OPPIMINEN ............................................................................................................. 10 3.1 Motorinen muisti ja oppiminen .................................................................................................. 10 3.2 Aikuinen ja motorinen oppiminen .............................................................................................. 11 3.3 Oppimistyylit .............................................................................................................................. 12 4 MOTORISEN OPPIMISEN TEORIOITA ......................................................................................... 13 4.1 Fitts – Posnerin malli ja Adamsin oppimisteoria ........................................................................ 13 4.2 Skeemaoppimisen teoria........................................................................................................... 14 4.3 Oppimisen siirtovaikutus ........................................................................................................... 15 4.4 Ydinkeskeinen motorinen oppimiskäsitys.................................................................................. 16 5 KOMMUNIKAATIO PARITANSSISSA ............................................................................................ 17 5.1 Roolit paritanssissa ................................................................................................................... 17 5.2 Kinesteettinen ja visuaalinen kommunikaatio ............................................................................ 18 6 KOMMUNIKAATIOON PERUSTUVAN METODIN KESKEISET PERIAATTEET ........................... 20 7 KUVIOIHIN PERUSTUVAN METODIN KESKEISET PERIAATTEET ............................................. 24 8 SEURAAJAN MOTORISET TAIDOT PARITANSSISSA ................................................................. 26 9 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT............................................................. 28 10 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN .............................................................................................. 29 10.1 Koehenkilöt ............................................................................................................................. 29 10.2 Tutkimusmenetelmät ja aineiston hankinta ............................................................................. 30 11 TULOKSET ................................................................................................................................... 33 11.1 Seuraamisen kehittyminen ...................................................................................................... 33 11.2 Videon analysointi ................................................................................................................... 36 11.3 Henkilötieto- ja loppukysely ..................................................................................................... 37 12 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................ 39 12.1 Tulosten tulkinta ja johtopäätökset .......................................................................................... 39 12.2 Yleistä pohdintaa..................................................................................................................... 41 12.3 Jatkotutkimusaiheita................................................................................................................ 42 LÄHTEET ........................................................................................................................................... 43 LIITTEET 4 1 JOHDANTO Paritanssin opetus on jo 1900-luvun alusta perustunut tanssilajeihin, joilla on ollut nimi (Niemelä 1998, 60). Osittain siksi suomalainen paritanssiperinne pohjautuu tanssilajien opettamiseen nimettyjen tanssilajien ja kuvioiden avulla. Myös Blomqvist painottaa 1970-luvulta peräisin olevassa tanssioppaassaan kuvioiden ja askelten osaamista (Blomqvist, 15, 41). Kuitenkin sosiaalisen paritanssin ydin eli parin välinen kommunikaatio, vapaa vienti ja musiikkiin tanssiminen ovat kokemuksemme mukaan jääneet perinteisen kuviopainotteisen opetuksen varjoon. Siksi paritanssin opetusta tulisi rakentaa enemmän ytimen ympärille. Tutkimuksessamme paritanssilla tarkoitetaan sosiaalisen tanssin muotoa, jota yleensä kutsutaan seuratanssiksi. Se perustuu vapaalle viennille eli sille, että tanssissa ei ole ennalta määriteltyä koreografiaa, eikä ennalta määrättyä askelten rytmiä. Aiheenvalinnan tarkoitus on tuoda esille uutta näkökulmaa paritanssinopettamiseen ja yhdistää opetukseen enemmän kommunikaatiota, jolla työssämme tarkoitetaan paritanssin seuraamista ja viemistä. Opinnäytetyössämme tutkitaan seuraamisen kehittymistä suljetun otteen paritanssissa kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvan metodin avulla aloittelevilla tanssijoilla. Tutkimuksessa suljettu tanssiote tarkoittaa neljän tai viiden kontaktikohdan muodostamaa asentoa, jonka avulla kaksi tanssijaa muodostaa tanssiasennon, jossa kummallakin on oma tila. Suljettu tanssiote perustuu Wrightin ja Bottomerin määritelmiin (Wright 2003, 40; Bottomer 2006, 3, 9). Kehitimme jo olemassa olevien teorioiden sekä tanssinopettajakollegoiden samansuuntaisten ajatusten pohjalta kommunikaatioon perustuvan metodin. Sen avulla paritanssia voidaan opettaa niin, että kaikki paritanssin ydintekijät ovat alusta asti mukana. Kommunikaatioon perustuvan metodin periaatteissa on yhtäläisyyksiä ydinkeskeisen oppimiskäsityksen periaatteisiin. Kuvioihin perustuvan metodin periaatteet pohjautuvat tanssinopetuksessa perinteisesti käytettyyn tanssilajien opettamiseen kuvioiden ja askelten avulla. Tutkimuksessa käytettiin kahta opetusryhmää, joista toista opetettiin kommunikaatioon ja toista kuvioihin perustuvalla metodilla. Opetusjakson päätteeksi järjestettiin testipäivä, jossa kahdeksan viejää arvioi koehenkilöiden seuraamistaitoja arviointilomakkeen avulla. Lisäksi seuraamisen kehittymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä analysoitiin videon avulla. 5 Nykymuodossaan paritanssin alkeisopetus ei keskity riittävästi ydintaitojen oppimiseen, ja siksi opetus harvoin saavuttaa paritanssin laadullisia tavoitteita. Tärkeimmät ydinasiat tuodaan mukaan usein liian myöhään, vaikka niiden pitäisi olla opetuksessa mukana alusta asti. Paritanssinopetus kaipaakin mielestämme päivittämistä ja siksi aihe on tutkimuskohteena ajankohtainen. Tutkimuksen avulla haluamme korostaa kommunikaatiolähtöisyyttä opetuksessa ja tuoda tuoretta näkökulmaa myös muille paritanssin alalla toimiville. Tutkimuksen myötä oma ammatillinen ajattelumme on saanut vahvistusta siitä, että opetuksen laadullisia elementtejä tulisi lisätä opettamiseen. 6 2 MOTORISET TAIDOT Motorinen taito on liikesuoritus, joka saavutetaan oppimisen kautta (Nuutinen 1988, 9), ja sitä voidaan parantaa harjoittelemalla (Hannola 2005). Taitava suoritus on kontrolloitu, tehokas, olosuhteisiin mukautunut, ja liikkeen suoritusmuoto on toistettaessa yhdenmukainen (Phillips 2001, 13). Motoriset taidot voivat olla hyvin yksinkertaisia tai hyvin monimutkaisia (Purtsi 2006, 17), kuten leivän leikkaaminen tai jousiammunta. Motorista taitoa voidaan luonnehtia sarjana toisiinsa liittyviä toimintoja, jotka rakentuvat hierarkisesti. Taidon hallitsemisen edellytyksiä ovat hierarkisesti yksinkertaisimmat toiminnot, jotka ovat automatisoituneita taidon osasuorituksia. (Nuutinen 1988, 9.) 2.1 Motoristen taitojen luokittelu Motoristen taitojen luokittelu yksinkertaistaa motorisen käyttäytymisen ymmärtämistä. Schmidt toteaa, että luokittelutapoja on useita. (Schmidt 1988, 45.) Taito voidaan luokitella esimerkiksi liikkeen tarkkuuden, alku- ja loppupisteen selkeyden ja suoritusympäristön vaihtelun perusteella. (Hannola 2005; Purtsi 2006, 15–16.) Liikkeen tarkkuuden mukaan tarkasteltuna motorinen taito jaetaan karkeamotorisiin ja hienomotorisiin liikkeisiin. Karkeamotorisissa liikkeissä, kuten hyppäämisessä ja kävelemisessä, toimivat isot lihasryhmät. Hienomotorisissa liikkeissä, esimerkiksi kirjoittamisessa ja piirtämisessä, kuormittuvat pienet lihakset. (Gallahue & Ozmun 1995, 21–22.) Paritanssi luokitellaan liiketarkkuuden mukaan karkeamotorisiin taitoihin. Tärkeä luokittelutapa on motoristen taitojen jakaminen erillis-, jatkuviin ja sarjataitoihin suorituksen alun ja lopun selkeyden perusteella. Tehtävät, joilla on selkeä alku ja loppu ovat erillistaitoja. Ne voivat olla nopeita ja kestoltaan lyhyitä, kuten pallon potkaiseminen ja heittäminen. (Purtsi 2006, 15.) Jatkuva taito määritellään taidoksi, jota toistetaan tietyn ajanjakson ajan (Gallahue & Ozmun 1995, 22), eikä siinä ole havaittavissa selkeää alkua ja loppua. Näitä ovat esimerkiksi uiminen ja polkupyöräily. Sarjataidoiksi luokitellaan kokonaisuudet, jotka muodostuvat useasta erillistaidosta, esimerkiksi auton käynnistäminen. (Purtsi 2006, 15.) Paritanssi luokitellaan sarjataidoksi, koska se muodostuu useasta erillisestä toisiinsa liittyvästä taidosta, kuten kääntyminen, pyöriminen, eteneminen jne. 7 Yksi yleinen tapa on tarkastella taitoa suoritusympäristön perusteella, jolloin taito erotetaan avoimeen ja suljettuun taitoon. Avoin taito on alttiina ympäristön vaihteleville olosuhteille ja se vaatii nopeaa reagointia ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Suljetuiksi taidoiksi luokitellaan tehtävät, joiden suoritusolosuhteet ovat vakiot tai muutokset ennustettavissa. Muutokseen pystytään tällöin harjoittelulla valmistautumaan, eikä se tule suorittajalle yllätyksenä. (Nuutinen 1988, 9; Hannola 2005; Purtsi 2006, 15.) Paritanssi lukeutuu avoimiin taitoihin. Ympäristön vaihtelevia muuttujia ovat esimerkiksi tanssilattian luisto, lattian muoto ja koko. Toisten tanssiparien liikkeet ovat myös muuttuvia tekijöitä, joita ei voi ennalta määritellä. Gallahue & Ozmundin (1995, 86) mukaan motoriset taidot voidaan jäsentää kolmeen eri perusliikkumisen luokkaan: tasapainoliikkeet, liikkumisliikkeet ja käsittelyliikkeet. Näistä tanssiin liittyvät liikkumisliikkeet ja tasapainoliikkeet (Gallahue & Ozmun 1995, 392). Liikkumisliikkeisiin kuuluvat muiden muassa käveleminen, juokseminen, hypyt, hyppelyt, liu’ut eli liikkeet, joissa kehoa siirretään paikasta toiseen. Tasapainoliikkeet muodostuvat erilaisista staattisista ja dynaamisista asennoista sekä akselin suuntaisista tasapainoliikkeistä (mm. kierto, taivutus, kääntyminen). (Gallahue & Ozmun 1995, 387, 392.) 2.2 Taidon harjoittelu Yksi lähestymistapa taidon harjoitteluun on sarjaharjoittelu (blocked practice), jossa samaa taitoa harjoitellaan toistuvasti harjoittelujakson aikana ennen siirtymistä seuraavan taidon harjoitteluun. Toinen lähestymistapa harjoitteluun on satunnaisharjoittelu (random practice), jossa eri taitoja harjoitellaan satunnaisessa järjestyksessä kunkin taidon peräkkäisen toistomäärän ollessa mahdollisimman pieni. Ääritapauksessa samaa taitoa ei tehdä kahta kertaa peräkkäin. Useimmat tutkimukset osoittavat, että satunnaisharjoittelua käytettäessä tulokset harjoittelutilanteessa ovat huonompia kuin sarjaharjoittelulla. Taito kuitenkin palautuu paremmin tauon jälkeen satunnaisharjoittelua toteuttaneilla kuin sarjaharjoittelua tehneillä. Tätä ilmiötä kutsutaan tilannehäirinnän vaikutukseksi (contextual interference effect). Ihminen, joka harjoittelutilanteessa suoriutuu huonommin, oppii lopulta paremmin. (Schmidt & Wrisberg 2004, 249–250.) Tehtäessä liikkeitä oppimisen alkuvaiheessa ensimmäisiä kertoja, sarjaharjoittelusta saattaa kuitenkin olla enemmän etua kuin satunnaisharjoittelusta. Ehkä siksi, että taidon onnistuneeseen suorittamiseen tarvitaan useampia toistoja. Uuden taidon karkean liikemallin oppimisen jälkeen harjoittelumalli pitäisi kui- 8 tenkin mahdollisimman nopeasti vaihtaa satunnaisharjoitteluksi. (Schmidt & Wrisberg 2004, 257– 258.) Muuttumaton harjoittelu (constant practice) on taidon harjoittelumalli, jossa harjoittelun aikana toistetaan yhtä ja samaa versiota harjoiteltavasta liikkeestä. Vaihtelevassa harjoittelussa (varied practice) harjoitellaan vastaavasti eri variaatioita samasta opeteltavasta taidosta (esim. heittäminen eri etäisyyksille, eri ajoituksella, eri voimalla, eri suuntaan jne.). Vaihteleva harjoittelu kehittää ihmiselle skeeman eli mallin opeteltavasta taidosta. Malli koostuu liikkeen sisältämistä säännöistä ja ominaisuuksista, jotka ovat välttämättömiä liikkeen eri versioiden toteuttamisessa. Vaihtelevan harjoittelun on tutkittu kehittävän harjoiteltua taitoa aikuisilla yhtä paljon ja toisinaan enemmän kuin muuttumaton harjoittelu, ja lapsilla jopa paljon enemmän. Vaihteleva harjoittelu auttaa tekemään saman taidon uusia versioita tehokkaammin kuin muuttumaton harjoittelu. Vaihtelevalla harjoittelulla tehostetaan sopeutumiskykyä ja joustavuutta liikkeiden tekemisessä. Vaihtelevan harjoittelun ja satunnaisharjoittelun onnistuneella yhdistämisellä voidaan saavuttaa vielä parempia oppimistuloksia verrattuna siihen, että näitä harjoittelumalleja käytetään yksinään. (Schmidt & Wrisberg 2004, 262–264, 266–268.) 9 3 MOTORINEN OPPIMINEN Motorinen oppiminen määritellään suhteellisen pysyväksi käyttäytymisen muutokseksi, joka johtuu harjoittelusta tai aikaisemmista kokemuksista. Motorisella oppimisella tarkoitetaan muutosta liikesuorituksessa. (Gallahue & Ozmun 1995, 19; Phillips 2001, 129–130; Shumway-Cook & Woollacott 2007, 22.) Se on sisäinen prosessi, joka heijastaa yksilön suorituskykyä (Schmidt & Wrisberg 2004, 12). Motorinen oppiminen on aina harjoittelun tulosta (Nuutinen 1988, 8; Schmidt & Wrisberg 2004, 12) ja sitä on vaikea mitata suoraan (Peltonen 1981, 46). Päätelmät on usein tehtävä käyttäytymisen tai suorituksen laadullisista muutoksista (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 22). Paras tapa arvioida motorista oppimista on tarkkailla fyysisten suoritusten laatua ja tehokkuutta sekä suoritusten keskinäistä samankaltaisuutta. Jos liikesuorituksen taso säilyy samana tarkkailun aikana useissa eri olosuhteissa, voidaan olettaa, että tehty suoritus heijastaa motorisen oppimisen tasoa. (Schmidt & Wrisberg 2004, 11–12.) Oppimisen seurauksena suoritus tehostuu, tarkkuus kasvaa, virheet vähenevät ja oikean suoritusmallin esiintymistodennäköisyys kasvaa. Häiriötekijät haittaavat suoritusta vähemmän ja yksilö oppii säännöstelemään voimavarojaan suorituksen aikana. (Peltonen 1981, 45–46.) 3.1 Motorinen muisti ja oppiminen Oppiminen on aivojen hermosoluyhteyksien muovautumista kokemuksen ja harjoituksen myötä. Uuden oppiminen perustuu hermosoluyhteyksien vahvistumiseen ja uudelleen järjestäytymiseen sekä turhien yhteyksien ja hermosolujen karsintaan. (Virsu 1991, 149, 168; Shumway-Cook & Woollacott 2001, 92–93, 95.) Uuden taidon oppiminen edellyttää muistitoimintoja, sillä ilman muistia ei voisi esiintyä pysyviä käyttäytymisen muutoksia. (Virsu 1991, 218; Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkqvist 1999, 562). Muistitoiminnot jaetaan lyhytkestoiseen ja pitkäkestoiseen muistiin niiden toiminnallisen eron perusteella. Lyhytkestoisen muistin toiminnot perustuvat hermosolujen sähköiseen aktiivisuuteen, mutta pitkäkestoisen muistin hermosoluissa tapahtuu pysyviä rakenteellisia muutoksia. (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 85.) Pitkäkestoisen muistin merkitys motorisessa oppimisessa on hyvin keskeinen, koska käyttäytymisen muuttuminen ja muutosten pysyvyys ovat oppimisessa tärkeitä (Hämäläinen 2005). 10 Lyhytkestoinen muisti toimii mm. työmuistina ja sinne mahtuu vain tietty määrä muistettavaa. Se on kapasiteetiltaan rajoitettu väliaikainen muistivarasto, jossa tieto säilyy vain hetken. (Nienstedt ym. 1999, 562; Shumway-Cook & Woollacott 2007, 85.) Tarkkaavaisuudesta ja motivaatiosta riippuen ne muistijäljet, jotka vahvistuvat riittävästi, siirtyvät väliaikaisesta lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin (Nienstedt ym. 1999, 562–563). Pitkäkestoinen muisti voidaan jakaa kahteen osaan se perusteella, kuinka automaattista ja tiedostamatonta muistaminen on. Deklaratiivinen (eksplisiittinen) on tietoinen ja nondeklaratiivinen (implisiittinen) on tiedostamaton muisti. (Virsu 1991, 219.) Opitut liikemallit tallentuvat tiedostamattoman nondeklaratiivisen motorisen muistin alueelle. (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 24–26.) 3.2 Aikuinen ja motorinen oppiminen Tutkijat määrittelevät ihmisen kehityskaudet eri tavoin, koska niiden välille ei ole määriteltävissä selkeitä rajoja (Haywood 1993, 8). Yksi tapa kuvata ihmisen kehittymistä on kronologinen ikä, joka antaa hyvin karkean ja yleistävän arvion ihmisen kehitystasosta, etenkin aikuisiällä (Gallahue & Ozmun 1995, 13–14). Aikuisuus jaetaan yleensä kolmeen osaan ikäkausien perusteella. Varhainen aikuisuus ajoittuu noin ikävuosille 18–40, keski-ikä 40–60 ja vanhuus ikävuosille yli 60. (Haywood 1993, 8; Gallahue & Ozmun 1995, 14, 94.) Peltosen mukaan aikuistuminen alkaa oppimisen kannalta selkeästi jo murrosiässä (Peltonen 1981, 68). Aikuinen kykenee oppimaan läpi koko elämän (Peltonen 1981, 44; Shumway-Cook & Woollacott 2007, 184), mutta hän oppii monessa suhteessa eri tavoin kuin lapsi (Peltonen 1981, 68). Aikuisen keskushermoston rakenne ja toiminta eroavat lapsen keskushermostosta. Lapsen ajattelua ja oppimista hallitsee aivojen affektiivinen osa eli osa, joka säätelee käyttäytymistä, sekä psykomotorinen alue eli osa, joka säätelee mm. liikkeitä. Aikuisten oppimisessa korostuu logiikka eli vallitsevana on aivojen tiedoista vastaava kognitiivinen osa. (Peltonen 1981, 28–30, 67.) Selväpiirteisin ikääntymisestä johtuva muutos on hermosolujen ja niiden yhteyksien vähentyminen, mikä vaikuttaa aikuisen suorituskykyyn ja aivojen muotoutuvuuteen. Hermosoluyhteyksien karsiutuminen jonkin tietyn suorituskyvyn kehittämiseksi vähentää mahdollisuuksia vaihtoehtoisten hermoverkkojen ja suorituskykyjen muodostamiseen. Tämä on yksi syy muotoutuvuuden 11 vähenemiseen iän mukana. Toimeliaisuus kuitenkin hidastaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia sekä hermosolujen ja niiden yhteyksien tuhoutumista. (Virsu 1991, 184–186, 188.) Myös reaktioajassa havaitaan huononemista jo 20 ikävuoden jälkeen (Gallahue & Ozmun 1995, 471), mutta fysiologiset muutokset ja aistien heikkeneminen alkavat varsinaisesti haitata oppimista normaalilla aikuisella vasta vanhuusiässä, yli 65-vuotiaana (Peltonen 1981, 43). Yleinen henkinen ja älyllinen suorituskyky sekä oppimiskyky säilyvät aina vanhuuteen asti (Peltonen 1981, 30; Virsu 1995, 184). Vaikka mekaaninen muisti on aikuisella huonompi kuin lapsella, looginen järkeilymuisti korvaa sen puutteet. Muisti huononee suhteellisen hitaasti ikääntymisen vaikutuksesta, ja muistin heiketessä lyhytkestoinen muisti heikkenee nopeammin kuin pitkäkestoinen muisti. Aikuisen oppimiselle on tunnusomaista, että heille on vaikea oppia tekemään jo oppimiaan asioita uudella tavalla, mutta täysin uuden oppiminen on helppoa. (Peltonen 1981, 36– 37, 44, 57.) 3.3 Oppimistyylit Tiedon oppimiseen vaikuttavat ihmisen aisteista eniten näköaisti, kuuloaisti, kosketus- ja liikeaisti. Näitä kutsutaan myös visuaaliseksi, auditiiviseksi, taktiiliseksi ja kinesteettiseksi aistiksi. Visuaalinen henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. (Prashnig 2003, 67–69) Vahvojen näkömielikuvien luominen opittavista liikkeistä edistää oppimista. Auditiivinen henkilö oppii kuulohavainnon avulla ja häntä auttavat sanalliset ohjeet. Auditiivinen oppija tallentaa havaintonsa kuulokuvien muotoon ja hänen oppimistaan helpottavat rytmi, musiikki ja keskusteleminen. Kinesteettinen oppiminen perustuu tuntohavaintoon. Tietoa omaksutaan tunnustellen ja kokemuksen kautta (Seitola, Tarvainen & Hyyti 2007.) Koko keho osallistuu tiedon omaksumiseen. Taktiilinen oppija oppii koettelemalla ja koskettelemalla. (Prashnig 2003, 67.) Hänen keskittymistään auttavat piirtely, näpräily tai esineiden kädessä pitäminen (Seitola ym. 2007). 12 4 MOTORISEN OPPIMISEN TEORIOITA Yksilö tuo oppimistilanteeseen oman motivaationsa, kokemuksensa sekä perityt ominaisuutensa. Jokainen myös aloittaa oppimisen omalta senhetkiseltä taitotasoltaan. Vaikka motorisen oppimisen vaiheista on käytetty monia eri nimityksiä, ja niiden lukumäärä vaihtelee kahdesta kolmeen, vaiheiden tyypillisimmät piirteet ovat keskenään hyvin samankaltaisia. (Schmidt & Wrisberg 2004, 195.) 4.1 Fitts – Posnerin malli ja Adamsin oppimisteoria Fitts – Posnerin motorisen oppimisen mallissa (1967) on kolme vaihetta: kognitiivinen vaihe, assosioitumisvaihe ja automatisoitumisvaihe. Kognitiivisessa vaiheessa ymmärretään liikesuorituksen tavoitteet ja tarkoitus sekä valitaan oppimisstrategia motorisen liikkeen oppimiseksi. (Shumway-Cook & Woollacott 2001, 36.) Puhutaan motorisen oppimisen karkeamotorisesta vaiheesta, jolloin hermoverkko on vielä hatara ja taidosta muodostuu hyvin suuripiirteinen käsitys (Eloranta 2003b, 87). Oppimisen edetessä hermoverkko laajenee ja tihenee. Oppiminen etenee assosioitumisvaiheeseen, jossa ymmärretään liikkeen eri osien keskinäinen yhteys. Taito tarkentuu ja taloudellistuu eikä liikkeiden suoritusjärjestystä tarvitse enää miettiä. Assosioitumisvaiheessa eli oppimisen hienomotorisessa vaiheessa taito varsinaisesti opitaan. Suorituksen toistaminen ja harjoittelu lisäävät suoritusvarmuutta, ja vähitellen osaaminen siirtyy automaation vaiheeseen, tiedostamattomalle tasolle, jolloin liikekokonaisuuksien osat eivät enää vaadi tietoista kontrollia. (Shumway-Cook & Woollacott 2001, 36; Eloranta 2003b, 87–88.) Taidon automatisoiduttua voidaan keskittyä taidon soveltamiseen, kun aivojen tiedostavalle ja tahdonalaiselle osalle vapautuu resursseja (Eloranta 2003b, 88). Adamsin oppimisteoria (1971) käsittelee oppimista kaksivaiheisena. Ensimmäinen vaihe yhdistää Fitts – Posnerin kongnitiivisen ja assosiatiivisen vaiheen verbaalis-motoriseksi tasoksi. Ajattelulla on Adamsin mallissa suuri merkitys, koska eri liikemekanismien hahmottaminen tapahtuu ajattelun avulla. Adamsin toinen taso, motorinen taso, vastaa Fitts – Posnerin automaatiovaihetta. Suorituksen toistaminen vahvistaa keskushermoston aistijälkeä. Mikäli suorituksesta saatu palaute vastaa harjoittelijan odotuksia, liikkeestä muodostuu muistijälki aivojen motoriselle kuorikerrokselle, jolloin suoritus vakiintuu ja taito paranee. (Sumway-Cook & Woollacott 2001, 31–32.) 13 Adamsin teorian mukaan voidaan olettaa, että mitä enemmän ja mitä tarkemmin taitoa harjoitellaan, sitä tehokkaampaa on oppiminen (Shumway-Cook & Woollacott 2001, 32). 4.2 Skeemaoppimisen teoria Richard Schmidtin skeemaoppimisen teoria (1975) käsittelee motoriseen oppimiseen liittyviä skeemoja eli malleja. Schmidtin teorian mukaan uutta taitoa opeteltaessa aivot muodostavat erillisistä tiedon osista mallin, skeeman. (Shumway-Cook & Woollacott 2001, 32.) Se voidaan määritellä ajattelua, havaintoa ja suoritusta ohjaavaksi tiedostoksi (Eloranta 2003b, 87). Motorisen alueen muisti voidaan jakaa mielikuva- ja tunnistusskeemaan, joista lopullinen suoritusskeema eli liikkeen sääntörakenne muodostuu. Mielikuvaskeema tuottaa liikettä ja yhdistää liikesuorituksen eri osat. Ennen liikkeen suorittamista harjoittelija tallentaa mieleensä alkuolosuhteet, kuten vartalon asennon ja käsiteltävän kohteen painon sekä suorituksen erityispiirteet, kuten liikkeen suunnan, voiman ja nopeuden. Kun mielessä on kuva liikesuorituksesta, liike toteutetaan mielikuvaskeeman avulla. (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 28–29.) Liikkeen suorituksen jälkeen suorituksen onnistumista arvioidaan aistien aivoihin välittämän sensorisen palautteen kautta, ja verrataan lopputulosta suunniteltuun liikkeeseen. Tämän tunnistusskeeman avulla arvioidaan liikkeestä saatu informaatio ja tehdään siihen tarvittavat korjaukset. Uusi liikesuoritus toteutetaan muistissa olevien samankaltaisten liikekokemusten avulla ja sen rakentamiseen käytetään vanhoja liikemalleja ja niissä esiintyneitä parametreja. Schmidt olettaa, että harjoittelun monipuolisuus ja vaihtelevuus vaikuttaa oppimiseen enemmän kuin harjoittelun määrä. Hän olettaa myös, että uusien, aiemmin suorittamattomien liikkeiden tekeminen on mahdollista, jos ne perustuvat aikaisemmin muodostettuihin malleihin. (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 29–30.) Skeemaoppimisen teorian mukaan väärä liikesuoritus aiheuttaa väärän motorisen liikemallin syntymisen. Uusia taitoja opeteltaessa olisi hyvä harjoitella taitoja muuttuvissa olosuhteissa niin, että harjoittelija saa erilaisia kokemuksia liikkeen suorittamisesta. (Shumway-Cook & Woollacott 2001, 34.) 14 4.3 Oppimisen siirtovaikutus Lähes kaikki motoriset taidot opitaan ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana. Sen jälkeen uusien taitojen oppiminen on suurimmalta osin vanhojen taitojen soveltamista uusissa tilanteissa ja olosuhteissa. (Hannola 2005; Purtsi 2006, 22.) Siirtovaikutus tarkoittaa aiemmin opittujen taitojen hyödyntämistä uuden motorisen taidon oppimisessa ja se voi olla positiivista, negatiivista tai neutraalia (Schmidt & Lee 2005, 436, 451; Purtsi 2006, 22). Neutraalilla siirtovaikutuksella ei ole vaikutusta motorisen taidon oppimiseen (Purtsi 2006, 22). Siirtovaikutusta tapahtuu sekä tarkoituksella että tahattomasti (Peltomaa 2002). Positiivista siirtovaikutusta ilmenee silloin, kun aiemmin opitut taidot helpottavat uuden taidon oppimista (Purtsi 2006, 22). Liikunnassa positiivista eli oppimista helpottavaa siirtovaikutusta pyritään lisäämään (Kaurala & Maula 2005, 14.). Positiivisen siirtovaikutuksen tehokkuus motoristen taitojen välillä riippuu taitojen samankaltaisuudesta. Mitä enemmän liikkeellisiä sekä ympäristöllisiä yhdistäviä tekijöitä hallitun taidon ja uuden opeteltavan tehtävän välillä on, sitä helpompaa voidaan olettaa uuden taidon oppimisen olevan (Peltonen 1981, 52; Shumway-Cook & Woollacott 2001, 35,43; Schmidt & Lee 2005, 436; Purtsi 2006, 22). Uusien samankaltaisten taitojen oppiminen helpottuu siirtovaikutuksen ansiosta, koska aivoihin muodostuneita hermoverkkojen osia voidaan hyödyntää uusien toimintojen osina. Oppiminen ja motoristen taitojen muistaminen on vaivattomampaa, kun uusi asia voidaan liittää muistissa aiemmin olevaan tietoon. (Kaurala & Maula 2005, 14.) Tehokkaimmillaan siirtovaikutus on uuden taidon opettelun alkuvaiheessa. Positiivista siirtovaikutusta on havaittu esiintyvän myös aikuisten motorisessa oppimisessa. (Purtsi 2006, 22.) Negatiivinen siirtovaikutus hidastaa tai estää uuden motorisen taidon oppimista. Kun vanhat suoritusmallit vaikeuttavat tai estävät uuden motorisen taidon oppimista, puhutaan negatiivisesta siirtovaikutuksesta. (Hannola 2005, 13; Purtsi 2006, 22–23.) Purtsi (2006, 22–23) viittaa Magilliin sanoessaan, että negatiivinen siirtovaikutus on kuitenkin väliaikaista eikä vaikuta oppimiseen kaikissa vaiheissa. Aikuisilla negatiivista siirtovaikutusta esiintyy etenkin silloin, jos asioita on opittu ja totuttu tekemään väärin. Suuri toistomäärä pitkällä aikajaksolla johtaa ylioppimiseen eli taidon harjaantumiseen korkeammille osaamisen tasoille. Tässä osaamisen yhdellä tavalla opittua on vaikea oppia suorittamaan uudestaan eri tavalla. Kokonaan uusien asioiden oppiminen on aikuisille helpompaa. (Peltonen 1981, 37, 52–53, 55.) 15 4.4 Ydinkeskeinen motorinen oppimiskäsitys Veikko Eloranta on kehitellyt ydinkeskeisen oppimiskäsityksen, joka hyödyntää aiempien teorioiden vahvuuksia ja motorisen käyttäytymisen teoriataustaa. Se pohjautuu jokaisen oppijan kokonaisvaltaiseen huomioimiseen. (Eloranta 2003b, 86) Ydinkeskeinen oppimiskäsitys lähtee oppilaasta ja hänen osaamisytimestään (Eloranta 2003a, 291). Se pitää sisällään kognitiivisen oppimiskäsityksen, jonka mukaan oppija pyrkii itse oppimaan ja arvioimaan toimintaansa. Koska opetus kohdistuu yksilöön, se on aina eriyttävää. Keskeisenä tekijänä ideologiassa on käyttäytymistä säätelevän skeemarakenteen toiminta eli oppijan aikaisempien taitojen ja kokemusten huomioiminen opetuksessa. (Eloranta 2003b, 86, 94–96.) Opettamisen kannalta tehtävä pitää kohdistaa olennaiseen ja keskeiseen sisältöön, lajin ideaan eli ytimeen. Ydintä tulisi pitää aina harjoittelussa mukana (Eloranta 2003a, 289). Tärkeää on, että ydintä harjoitellaan alusta asti kokonaisena, mahdollisimman pelkistetysti ja yksinkertaisesti. Ydin on suorituksen olennaisin ja usein myös haastavin osa, minkä vuoksi sitä on harjoiteltava eniten. Sen harjoittelua ei voi siirtää myöhemmäksi. Yksinkertaistetun mallin ytimen ympärille lisätään tarkentavia harjoitteita, jolloin ydin laajenee ja sen keskeisin osa tulee tutuksi. Tärkeää on, että suoritus on tuttu, mutta sopivan haastava. (Eloranta 2003b, 98–99). 16 5 KOMMUNIKAATIO PARITANSSISSA Parin välistä kommunikaatiota paritanssissa kutsutaan yleisesti seuraamiseksi ja viemiseksi, vaikka nämä nimitykset virheellisesti johtavatkin käsitykseen yksipuolisesta viestien välittämisestä ja vastaanottamisesta. Näiden nimitysten tarkoitus on erottaa toisistaan parin sisällä olevat kaksi eri roolia, joilla on hieman toisistaan eroavat tehtävät. Kommunikaatio paritanssissa on parin välistä viestintää, viestien välittämistä ja vastaanottamista. Se on myös paritanssin edellytys. Parin välinen kommunikaatio eli fyysinen, visuaalinen ja henkinen yhteys tekevät kahden ihmisen välisestä tanssista paritanssia. 5.1 Roolit paritanssissa Tanssijoilla on parin sisällä lähtökohtaisesti eri roolit. Toinen osapuoli tanssissa on johtavassa roolissa. Tätä johtavassa roolissa olevaa osapuolta kutsutaan yleisesti paritanssissa viejäksi ja eijohtavassa roolissa olevaa osapuolta seuraajaksi. Paritanssissa yleensä mies on viejän ja nainen seuraajan roolissa. Roolijakoa tukevat miehen fyysiset ominaisuudet, kuten pituus, joka helpottaa ympäristön havainnointia parin yli. Seuraajan tai viejän sukupuolella ei ole paritanssissa väliä, mutta paritanssikulttuurissa on tavanomaisempaa, että mies vahvempana ja kulttuuriperinnöstäkin johtuen toimii viejän roolissa. (Hietanen 2008, 12) Viejä on paritanssissa se, joka pitää huolta tanssiin liittyvistä käytännön asioista, kuten oikeassa tanssisuunnassa tanssimisesta (Kontturi 13.10.2009, haastattelu). Viejä ehdottaa seuraajalle liikkeen suunnan, voiman, nopeuden ja ajoituksen sekä muita sosiaalisessa tilanteessa huomioitavia tekijöitä. Vaikka molemmat tanssijat kuuntelevat musiikkia ja tulkitsevat sitä, yhteistyön ja kommunikaation onnistumiseksi seuraajan on mukauduttava viejän tanssiin (Hietanen 2008, 12). Seuraajan tehtävä on roolinsa mukaisesti jatkaa viejän aloittamaa ja ehdottamaa liikettä (Kontturi 13.10.2009, haastattelu). Pitkälle vietynä paritanssin roolien merkitys pienenee ja osapuolien roolit tulevat tasaarvoisemmiksi, jolloin molemmat tanssijat voivat toimia sekä viejän että seuraajan roolissa (Hietanen 2008, 12). Jossain vaiheessa viejän ja seuraajan roolit voivat vaihdella niin sulavasti, ettei sitä välttämättä tanssin aikana huomaa. Toinen parista jatkaa toisen aloittamaa liikettä ja täyttää toisen mahdollisesti antamaa tilaa. (Kontturi 3.10.2009, haastattelu.) 17 5.2 Kinesteettinen ja visuaalinen kommunikaatio Kommunikointi on molemminpuolista viestien välittämistä ja vastaanottamista. Parin väliseen kommunikointiin kuuluu olennaisena osana herkkyys aistia parin vartalon liikkeitä sekä reagoida toisen osapuolen liikkeisiin. Liikkeet välittyvät kinesteettisesti vartalon eri osien välityksellä sekä näköaistin välittämän tiedon perusteella. Kommunikaatioon vaikuttaa kummankin osapuolen oma fyysinen tulkinta sekä konkreettinen tapa toteuttaa tulkinta motorisina liikkeinä. Tämä optimaalinen tulkinta- ja reagointitapa on se motorinen taito, jota paritanssinopetuksella pyritään kehittämään, jotta viestien välittäminen ja vastaanottaminen olisi yhdenmukaisesti tulkittavissa ja ymmärrettävissä. Kinesteettinen ja visuaalinen kommunikointi mahdollistaa paritanssille luonteenomaisen vapaan viennin suhteessa musiikkiin. Kuten Hietanen (2008, 13–14) opinnäytetyössään kirjoittaa vapaaseen vientiin viitaten, parin keskinäinen kinesteettinen kommunikaatio on välttämätöntä tanssin mielekkyyden ja myös tanssin muuntelun kannalta. Keskeistä liikkeiden toteuttamisessa ja siten myös parin välisessä kommunikoinnissa on toteutettavan liikkeen kannalta oikea lihastoiminta. Optimaalisessa lihastoiminnassa lihakset supistuvat ja rentoutuvat oikeaan aikaan ja toimivat liikkeen aikana oikeassa roolissa. Myös lihasten aktivoitumisjärjestys suoritettavassa liikkeessä on oikeanlainen. Kävelyssä, kuten paritanssissakin vatsaja selkälihakset aktivoituvat ensin, jotta agonistilihaksilla, tässä tapauksessa lonkankoukistajilla, on luja vetopohja toimia eli koukistaa lonkkaa. (Orell 5.10.2009, haastattelu.) Seuraaminen ja vieminen ovat sekä kinesteettistä että visuaalista kommunikointia. Kehon liikkeisiin voidaan reagoida näköaistin välittämän informaation avulla. Otteella ei paritanssissa ole merkitystä tanssin kulkuun, vaan samat impulssit voidaan välittää eri otteilla ja eri kehonosilla (Hietanen 2008, 12). Tanssiotteen ollessa avoin, visuaalisen kommunikoinnin merkitys kasvaa kinesteettisen aistikanavan ollessa pois käytöstä. Visuaalisen aistin välityksellä tapahtuvaa kommunikointia esiintyy etenkin avoimen otteen tansseissa, jolloin parin vartaloiden etäisyys mahdollistaa toisen osapuolen vartalon- sekä raajojen liikkeiden lukemisen ja ennakoimisen. Visuaalisesti välittyvä informaatio toisen osapuolen vartalon liikkeistä helpottaa kommunikointia ja auttaa aistimaan tulevia liikkeitä ja liikesuuntia. Keskivartalon ennakoiva lihasaktivaatio ennen jalkalihasten liikuttavaa lihastyötä välittyy kinesteettisen mutta myös visuaalisen aistin kautta toiselle tanssijalle. 18 Optimaalinen kommunikaatio vaatii parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen paritanssin motoristen taitojen hallintaa (tasapaino- ja liikkumistaidot) sekä hyvän tanssiasennon (vartalon linjaus). Hyvää tanssiasentoa tukeva vartalonkannatus on edellytys sille, että kumpikin osapuoli pystyy säilyttämään liikkeistä riippumatta oman tasapainonsa joutumatta tukeutumaan pariinsa. Se on myös edellytys sille, että kommunikaatio toimii sujuvasti ilman häiriöitä. Linjatussa hyväryhtisessä vartalossa eri ruumiinosat, pää, olkapäät, käsivarret, rintakehä, lantio, jalat ja jalkaterät, ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Keho on hyvin linjattu, kun painopistettä on siirretty hivenen eteenpäin niin, että kehon paino lepää kantapäiden sijaan päkiöillä. Kun seistään jalkaterät samansuuntaisina, katse suoraan eteenpäin, voidaan piirtää suora pystylinja alkaen silmien välistä navan läpi ja päättyen varpaiden kärkiin. (Hammond 2006, 30–31.) Vartalon linjausta tarvitaan optimaalisen tanssiasennon muodostamiseen. Hyvä tanssiasento mahdollistaa vartalon lihaksien tehokkaan käytön eri suuntiin, eri voimalla ja eri liikelaajuuksilla (Wright 2003, 3). Kun molemmilla osapuolilla, ja etenkin johtavassa roolissa tanssivalla osapuolella, on ymmärrys oman ja parin tasapainon äärirajoista sekä sen sisällä tapahtuvasta liikkumisesta, optimaalinen kommunikointi on mahdollista. Hyvän paritanssin syntyminen edellyttää henkistä yhteyttä. Kontturi (13.10.2009, haastattelu) kokee, että paritanssin kommunikaatioon vaikuttaa läsnäolo. Itsevarmuus ja rohkeus eli tanssijan temperamentti vaikuttavat rentouteen, mikä lisää vientituntumaa ja helpottaa kommunikointia. Muita kommunikaatioon vaikuttavia asioita ovat parin pituusero sekä mieltymyserot, kuten halu tanssia etäällä tai lähikontaktissa. 19 6 KOMMUNIKAATIOON PERUSTUVAN METODIN KESKEISET PERIAATTEET Kommunikaatioon perustuva metodi kehitettiin monipuolistamaan paritanssinopetusta, kommunikaatiota, luovuutta ja soveltamiskykyä lisäämällä. Kommunikaatioon perustuvassa opetusmetodissa huomioidaan alusta alkaen viejän ja seuraajan omat roolit mahdollisimman todellisessa tilanteessa. Sen avulla opetetaan paritanssia alusta alkaen siinä muodossa, kun sen halutaan toteutuvan (ks. Eloranta 2003a, 289). Kaikki paritanssin elementit kulkevat koko ajan mukana, kommunikointi parin kanssa, rytmit ja musiikkiin liikkuminen. (ks. Eloranta 2003b, 85, 98–99; Eloranta & Jaakkola 2003, 6) Tavoitteena on löytää kommunikointiyhteys parin kanssa ja lisäksi oppia soveltamaan taitoja luovasti eri olosuhteissa. Kommunikaatioon perustuvan metodin keskeiset periaatteet ovat perusliikkeiden hiominen lajitaidoiksi, kommunikaatiotaidon kehittäminen, luovuuden ja soveltamistaidon kehittäminen, oppilaslähtöinen harjoittelu ja musiikkiin tanssiminen (kuvio 1). Perusliikkeiden hiominen lajitaidoiksi Kommunikaatiotaidon kehittäminen Luovuuden ja soveltamistaidon kehittäminen KESKEISET PERIAATTEET Musiikkiin tanssiminen Oppilaslähtöinen harjoittelu KUVIO 1. Kommunikaatioon perustuvan metodin keskeiset periaatteet Perusliikkeiden hiominen lajitaidoiksi Kommunikaatioon perustuva opetusmetodi pohjautuu paritanssin eri perustaitojen ohjattuun luovaan yhdistelyyn yksin ja parin kanssa. Taitoja voidaan kehittää harjoittelemalla eri suuntiin etenemistä, hitaita ja nopeita askeleita, tasoja ja joustoja, dynamiikan vaihtelua, musiikin ja liikkeen yhdistämistä, rytmistä hyppelyä, kommunikaatiota, kääntymistä ja pyörimistä sekä jalkojen käyttöä. Kun paritanssiin tarvittavia perustaitoja yhdistellään toisiinsa eri tavoin, taidot on helpompi 20 omaksua ja siirtää uuteen ympäristöön ja tilanteeseen (kuvio 3). Karkeamotoriset perustaidot hiotaan lajinomaisen erikoisharjoittelun kautta paritanssin lajitaidoiksi. Käytännössä viejä voi annettujen ohjeiden perusteella yhdistellä yhtä tai useampaa perusliikettä, rytmiä ja joustoa luovasti omien taitojensa mukaan. (Liite 4) Kommunikaatiotaidon kehittäminen Kommunikaatiotaito kehittyy kommunikaatioon perustuvassa metodissa paritanssin motoristen perustaitojen harjoittelun ohella. Siksi viejän ja seuraajan roolia ei tarvitse erikseen opetella. Taidon oppiminen tapahtuu kolmen vaiheen kautta edeten ymmärtämisen tasolta liikkeen oppimiseen ja toistojen kautta liikkeen automatisoitumiseen (Eloranta 2003b, 87). Perusmallien automatisoitumisen jälkeen taitoja voidaan soveltaa ja kehittää (Eloranta 2003b, 88) satunnaisharjoittelun ja vaihtelevan harjoittelun avulla. Yhtenä harjoitteluperiaatteena metodissa käytetään satunnaisharjoittelua (random practice). Eri askelrytmejä harjoitellaan yhdistelemällä niitä toisiinsa epäsäännöllisessä järjestyksessä, vaihtelevin toistomäärin. Satunnaisharjoittelun lisäksi käytetään myös vaihtelevaa harjoittelua (varied practice). Taitoja varioidaan eri tavoin, esimerkiksi oikealle kääntymistä harjoitellaan eri askelrytmein, käännösmäärin sekä liikkuen tilassa ja paikallaan pysyen. Harjoittelussa pyritään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa siirtymään liikkeen toistamisesta niiden yhdistelemiseen ja varioimiseen. Satunnaisharjoittelua ja vaihtelevaa harjoittelua sekoitetaan myös keskenään esimerkiksi yhdistämällä etenemistä ja kääntymistä oikealle ja vasemmalle sekä toistamalla niistä eri variaatioita (eteneminen lyhyin tai pitkin askelin ja kääntyminen paikalla tai edeten) satunnaisessa järjestyksessä. Viejä saa alusta asti välitöntä palautetta seuraajan reaktioiden pohjalta ja tätä kautta kokemusta ja tuntumaa viemisestä. Viejä oppii oman roolinsa vaatimukset, koska hänellä on mahdollisuus toteuttaa vapaata vientiä. Seuraaja herkistyy kuuntelemaan viejän liikkeitä oppien olemaan läsnä tilanteessa ja löytää seuraamiseen oikean ja johdonmukaisen reagointitavan, koska viejä toteuttaa vapaata vientiä. Näin seuraaja pystyy keskittymään oman roolinsa keskeisiin piirteisiin. Luovuuden ja soveltamistaidon kehittäminen Paritanssi vaatii viejältä monia erillisiä motorisia taitoja ja niiden yhdistämis- ja soveltamiskykyä. Kommunikaatioon perustuva metodi tähtää luovaan lajinomaisten perustaitojen soveltamis- ja yhdistelytaitoon. Taitoja harjoitellaan ongelmanratkaisun, vaihtelevan harjoittelun ja satunnaishar21 joittelun keinoin, jolloin opitaan reagoimaan ympäristön muuttuviin olosuhteisiin ja erilaisiin tanssipareihin. Oppimista monipuolistetaan parinvaihdon avulla. Sovelluskyky ei ole suoraan verrattavissa opittujen tietojen ja taitojen määrään, vaan soveltamistaitoa on opeteltava. Soveltamiskyvyn oppimista edistää ennakkoluuloton, rohkea ja kokeileva asennoituminen. (Peltonen 1981, 52.) Harjoittelussa hyödynnetään skeemateorian oletusta, että harjoittelun monipuolisuus ja vaihtelevuus vaikuttavat oppimiseen enemmän kuin harjoittelumäärä. Vaihtelevalla harjoittelulla on myös vaikutusta skeemojen muodostumiseen. Uuden rakentamiseen käytetään muistissa olevia vanhoja liikemalleja ja niissä esiintyneitä lainalaisuuksia eli skeemoja. (Schmidt & Wrisberg 2004, 264; Shumway-Cook & Woollacott 2007, 30.) Yleiset lainalaisuudet ovat edellytys sille, että taitoja pystytään siirtämään tilanteesta toiseen, yksittäiset esimerkit puolestaan antavat mallin taitojen soveltamiseen (Peltonen 1981, 52). Kommunikaatioon perustuvan metodin avulla opetellaan yleisiä sääntöjä, jotka luovat pohjan taitojen soveltamiseen. Näitä sääntöjä ovat esimerkiksi kääntymisen periaatteet, eli oikealle kääntyminen aloitetaan oikealla jalalla, liike alkaa vartalon liikkeellä ja pidempiin askeleisiin tarvitaan enemmän lihasvoimaa jne. Kommunikaatioon perustuvan metodin avulla harjoitellaan lisäksi myös useita erilaisia soveltamismalleja. Oppilaslähtöinen harjoittelu Kommunikaatioon perustuva metodi ruokkii tanssijan luovuutta tarjoamalla välineet, joiden avulla liikesuuntia, askelia ja askelrytmejä voidaan yhdistellä eri tavoin. Kun oppijalle tarjotaan mahdollisuus itse keksiä ja ratkaista ongelmia, hän joutuu yhdistelemään aikaisempia tietojaan uudella tavalla ja kokeilemaan erilaisia ratkaisuja (Karvonen 2002, 16). Tämä auttaa ymmärtämään, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, vaan vaihtoehtoja on monia (Karvonen 2002, 16). Opetus ohjaa oppijaa itsenäiseen ajatteluun, lainalaisuuksien ymmärtämiseen ja tätä kautta luovuuden kehittymiseen (ks. Eloranta 2003b, 95). Harjoittelussa huomioidaan oppilaan taitotaso. Taitoja rakennetaan johdonmukaisesti aiemmin opittujen taitojen päälle hyödyntäen samankaltaisten taitojen oppimisen siirtovaikutusta. Eritasoiset oppijat voivat toteuttaa tanssia omalla tasollaan, mikä mahdollistaa opetuksen eriyttämisen eritasoisille oppijoille. (ks. Eloranta 2003a, 290–291, Eloranta 2003b 95–96.) Metodi motivoi ja kannustaa yrittämään ja kokeilemaan, koska opetuksessa korostetaan, ettei ole väärää tapaa toteuttaa liikkeitä. (ks. Eloranta 2003b, 96.) 22 Musiikkiin tanssiminen Paritanssiin liittyy olennaisena osana musiikin ja tanssin yhteys. Musiikin elementtejä, kuten tunnelmaa, sanoja, rytmikulun ja teeman muutoksia tai muita yksityiskohtia, voi ilmentää tanssissa liikkeellä. Kommunikaatioon perustuvassa metodissa harjoitellaan reagoimaan musiikin eri vaihteluihin yksinkertaisten perusliikkeiden avulla. Kommunikaatioon perustuva metodi ja ydinkeskeinen oppimiskäsitys Kommunikaatioon perustuvassa metodissa käytetään paljolti samoja periaatteita, jotka kuuluvat ydinkeskeisen motorisen opettamisen kymmeneen periaatteeseen (ks. Eloranta & Jaakkola 2003, 5). Oppimisympäristöstä pyritään luomaan sellainen, että oppilailla taitotasosta riippumatta olisi motivoivaa ja mielekästä tekemistä (Eloranta & Jaakkola 2003, 5–6). Kommunikaatioon perustuvassa metodissa huomioidaan oppimisympäristön monipuolisuus helpotettuna tanssin perusasioiden opetteluna, jossa vaikeustasoa on mahdollista muunnella oppijan mukaan. Toinen ydinkeskeisen opettamisen periaate on positiivisen oppimisilmaston luominen (Eloranta & Jaakkola 2003, 6). Kuten ydinkeskeinen opettaminen, myöskään kommunikaatioon perustuva metodi ei tunne virheellisiä suorituksia. Oppilas voi omien taitojensa mukaan harjoitella opetettua taitoa kauemmin omien edellytystensä mukaan. Kolmas ydinkeskeisen opettamisen periaate on oppilaan osaamisytimen laajentaminen (Eloranta & Jaakkola 2003, 6). Kommunikaatioon perustuvassa metodissa paritanssin ideaa harjoitellaan koko ajan riippumatta siitä, ovatko oppijat aloittelijoita vai jo enemmän tanssineita. Kommunikaatio parin kanssa, musiikkiin tanssiminen jne. ovat mukana oppimisessa koko ajan. Neljännen periaatteen mukaan harjoittelu perustuu helpotetun kokonaissuorituksen harjoittelemiseen, jolloin vaatimustasoa on laskettu, jotta heikompitasoisillakin olisi mahdollisuus onnistua (Eloranta & Jaakkola 2003, 7). Paritanssia harjoitellaan kokonaisena suorituksena, jolloin oppimisessa on koko ajan mukana helpotettujen elementtien yhdistelemisen avulla syntyvä vapaa vienti. Kuudes ydinkeskeisen motorisen opettamisen periaate on oivaltavaan oppimiseen ohjaaminen (Eloranta & Jaakkola 2003, 7). Kommunikaatioon perustuvassa metodissa oppimiseen ohjataan ongelmanratkaisujen ja oman ajattelun avulla. Kahdeksannen periaatteen mukaan ydinkeskeinen opetus pyrkii pysyvien oppimismuutoksien tuottamiseen (Eloranta & Jaakkola 2003, 7). Myös kommunikaatioon perustuvassa metodissa tavoitteena on oppia asioita omista lähtökohdista niin, että taito on muistettavissa mahdollisimman hyvin ja toistettavissa myöhemmin. 23 7 KUVIOIHIN PERUSTUVAN METODIN KESKEISET PERIAATTEET Kuvioihin perustuva metodi on perinteinen paritanssinopettamisen muoto, jossa jokaisella tanssilajilla on oma perusaskeleensa. Metodissa opetetaan lajien perusteet ja tanssijoiden roolit oletusarvoisen perusaskeleen ja -kuvioiden avulla. Metodin avulla tanssija kokee oppivansa tanssilajin nopeasti ja kokee myös tanssivansa. Kuvioihin perustuvan metodin keskeiset periaatteet ovat rytmin hahmottaminen, kuvioiden oppiminen sekä viennin ja seuraamisen harjoittelu (kuvio 2). Rytmin hahmottaminen KESKEISET PERIAATTEET Viennin ja seuraamisen harjoittelu Kuvioiden oppiminen KUVIO 2. Kuvioihin perustuvan metodin keskeiset periaatteet Rytmin hahmottaminen Musiikkia käytetään oppimisen alkuvaiheessa rytmin hahmottamiseen. Tavoitteena on tanssilajin perusaskeleen ja -kuvioiden oppiminen siten, että tietyn musiikin soidessa, viejä osaa yhdistää oikeat askeleet oikeaan musiikkiin. Kuvioihin perustuvassa metodissa opitaan löytämään musiikin perussyke kuuntelemalla ja liikkumalla perusrytmikerroksen iskuille. Kuvioiden oppiminen Kuvioihin perustuva metodi pohjautuu jokaisen tanssilajin askelrytmiin, jota toistetaan harjoittelussa samanlaisena. Erilaiset askelrytmit muodostavat tanssilajien perusaskeleet. Esimerkiksi foksin perusaskel on hidas – hidas – nopea – nopea, jossa hidas askel kestää kaksi musiikin iskua ja nopea yhden. Perusaskel mielletään yleensä yhdeksi kuvioista. Lisäksi metodissa opetellaan muita nimettyjä kuvioita, joita voivat olla mm. neljänneskäännös oikealle, oikea käännös ja vasen käännös. Sekä viejälle että seuraajalle opetetaan oman roolinsa askeleet. (liite 5) 24 Taidon oppiminen kulkee kolmen vaiheen kautta ymmärtämisen tasolta liikkeen oppimiseen ja toistojen kautta automatisoitumiseen (Eloranta 2003b, 87). Perusmallien automatisoitumisen jälkeen taitoja voidaan soveltaa ja kehittää (Eloranta 2003b, 88) kuvioihin perustuvassa metodissa sarjaharjoittelun ja muuttumattoman harjoittelun avulla. Kuvioiden harjoittelussa käytetään harjoittelumuotona sarjaharjoittelua (blocked practice), eli toistetaan samaa askelrytmiä tai kuviota yhä uudelleen (Schmidt & Wrisberg 2004, 249) ennen siirtymistä seuraavaan harjoitteeseen. Lisäksi harjoittelumuotona käytetään muuttumatonta harjoittelua (constant practice). Esimerkiksi foksin oikeasta käännöksestä harjoitellaan samalla harjoituskerralla vain yksi versio, jota toistetaan samanlaisena harjoituskerran aikana (liite 5). Oppimista monipuolistetaan parinvaihdon avulla. Yksittäisten kuvioiden harjoittelun jälkeen kuviot sijoitetaan peräkkäin sarjaksi, jota toistetaan samanlaisena. Sarja voi muodostua esimerkiksi kahdesta perusaskeleesta ja oikeasta käännöksestä (liite 5). Viennin ja seuraamisen harjoittelu Tärkeää viennissä ja seuraamisessa on raami eli kahden kehon välinen tila, joka muodostuu suljetussa otteessa ylävartalon ja käsivarsien asennosta. Kuvioihin perustuvassa metodissa vientiä ja seuraamista opetellaan vasteen avulla. Vaste syntyy yhteisen kontaktipinnan kautta, kun paino on päkiöillä ja vartalo oikeassa linjassa. Vastetta opetellaan erilaisissa harjoitusotteissa painonsiirtojen, liikkeellelähdön ja kävelyn avulla. Viennin ja seuraamisen harjoitteluun kiinnitetään enemmän huomiota peruskuvioiden oppimisen jälkeen. Suomalaiseen paritanssikulttuuriin liittyy olennaisena osana sosiaalisuus, joka kehittyy kuvioihin perustuvassa metodissa taitojen harjoittelun ohella. Yksi sosiaalisuutta lisäävä muoto on parinvaihto. Sen avulla opitaan lähestymään toista ihmistä ja huomioimaan pari sekä toiset tanssijat. 25 8 SEURAAJAN MOTORISET TAIDOT PARITANSSISSA Paritanssissa tarvittavat motoriset taidot ovat melko yksinkertaisia. Ne koostuvat kahdesta perusliikkeiden osa-alueesta: tasapainoliikkeistä ja liikkumisliikkeistä. Perusliikkeiden (mm. juoksu, hyppääminen, kävely ja yhden jalan tasapaino) kehittyessä perusliikevaiheessa ensin vakiintuneiksi taidoiksi ja perusliikeyhdistelmiksi, seuraa motorisessa kehityksessä liikkeiden erikoistumisvaihe (Gallahue & Ozmun 1995, 83, 86–88). Erikoistumisvaiheen aikana perusliiketaidot kehittyvät ja niitä voidaan kehittää edelleen eri lajitaidoiksi (Gallahue & Ozmun 1995, 88). Paritanssin lajitaitoihin sisältyy kommunikaatiotaitojen lisäksi myös muita motorisia taitoja. Tutkimuksessa keskitymme kommunikaatiotaitoihin ja niistä erityisesti seuraajan motorisiin taitoihin. (Kuvio 3) Yksi tärkeimmistä motorisista taidoista seuraamisessa on tasapainotaito (kuvio 3). Tanssijan täytyy kyetä pitämään yllä omaa tasapainoaan paikalla ja liikkeessä, yhden tai kahden jalan varassa vartalon ollessa eri asennoissa. Pari tuo haastetta tasapainon ylläpitämiseen, koska parin liikkeet ja oma vartalonasento vaikuttavat yhteiseen tasapainoon. Paritanssissa on tarkoitus ylläpitää tasapaino suurimman osan aikaa niin, että kontaktin puuttuessa painopiste säilyy oman tukipinnan päällä. Tällöin tasapaino säilyy horjumatta eikä vaadi suuria korjaavia liikkeitä. Optimaalinen seuraaminen vaatii oikean vartalonasennon (kuvio 3), jolloin vartalon eri osat ovat suorassa linjassa. Suljetussa tanssiotteessa parien oikea asento suhteessa toisiinsa edesauttaa kommunikaation toimimista. Tanssiasennossa vartalot ovat lomittain ja tanssijoiden hartiat ovat samansuuntaisesti suhteessa toisiinsa. Asennonhallinnan lisäksi seuraajan täytyy hallita käveleminen (kuvio 3), johon paritanssissa sisältyy jalkojen tehokas ja hallittu käyttö sekä painonsiirron hallinta eri etäisyyksille ja eri suuntiin. Toinen keskeisimmistä optimaalisen seuraamisen motorisista osatekijöistä on lihastoiminnan säätelytaito (kuvio 3). Lihastoiminnan säätelyyn liittyy taito vaihtaa kehon dynamiikkaa eri suuntiin. Liikkeeseen käytetty voima vaihtelee, kun edetään nopeilla tai hitailla, pitkillä tai lyhyillä askelilla eteen, taakse tai sivusuuntaan. Myös erilaiset joustot edellyttävät lihastoiminnan säätelyä. Seuraajan tulee hallita oikea-aikainen, -suuntainen ja -voimainen lihastoiminta reagoidessaan vientiin. Oikeaa liikkeen voimaa, suuntaa ja ajoitusta suhteessa parin liikeimpulssiin kutsutaan viiveeksi. Seuraaja toteuttaa liikkeet hieman myöhemmin, kuin viejä. Tämän ajoituksen oppiminen on välttämätöntä, jotta viejällä ja seuraajalla on helppo kommunikoida keskenään. Vaikka seuraa26 jan pitää olla roolissaan aktiivinen ja toteuttaa itse viejän hänelle ehdottamat liikkeet, liiallinen aktiivisuus johtaa helposti pois musiikin rytmistä ja viennistä. Seuraajan motorisiin taitoihin kuuluu lisäksi reagoiminen eri kehonosiin kohdistuviin vienti-impulsseihin sekä rytmimuutoksiin. Koska paritanssia voidaan tanssia eri otteissa, voi vienti-impulssi välittyä vartalon tai raajojen liikkeiden välityksellä. MOTORISET TAIDOT jaetaan PERUSLIIKEMUODOT Tasapainoliikkeet Liikkumisliikkeet Käsittelyliikkeet voidaan kehittää TAIDON KEHITYSVAIHEET Perusliikevaihe Erikoistumisvaihe kuten PARITANSSI kautta ERITYISTAIDOT Lajitaidot osataitoihin kuuluu mm. KOMMUNIKAATIOTAIDOT SEURAAMISTAITO VIEMISTAITO sisältää tasa-arvoisina KÄVELYTAITO Painonsiirto Jalkojen käyttö ASENNONHALLINTATAITO Tanssiasento ja linjaus Asento suhteessa pariin LIHASTOIMINNAN SÄÄTELYTAITO Oikea-aikainen ja -voimainen lihastyö Dynamiikan vaihtelu eri suuntiin TASAPAINOTAITO Oma ja parin välinen Paikalla ja liikkeessä Akselin suuntainen tasapaino REAGOINTITAITO Eri kehonosiin kohdistuviin voimiin reagointi Liikkeen ajoitus eli viive Rytmin muutoksiin reagointi KUVIO 3. Seuraamisen motoriset taidot (Mukailtu: Nuutinen 1988, 11; Gallahue & Ozmun 1995, 86, 88) 27 9 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tavoitteena on vertailla seuraamisen kehittymistä kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvilla metodeilla. Tutkimus on rajattu aloitteleviin paritanssijoihin ja suljettuun tanssiotteeseen. Yhtenä tavoitteena on selvittää, kehittääkö kommunikaatioon perustuva metodi paritanssijan seuraamistaitoa monipuolisemmin kuin kuvioihin perustuva metodi. Lisäksi tutkimme, onko seuraamisen kehittyminen ollut merkitsevää jollain paritanssin osa-alueella. Hypoteesina on, että kommunikaatioon perustuva metodi kehittää seuraamistaitoa monipuolisemmin kuin kuvioihin perustuva metodi. Tutkimusongelmat: 1. Onko seuraamisen kehittymisessä eroja opeteltaessa kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvalla metodilla? 2. Onko seuraamisen kehittymisessä eroja paritanssin eri osa-alueilla opeteltaessa kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvalla metodilla? 28 10 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Motorista oppimista on vaikea mitata (Peltonen 1981, 46) ja siksi päätelmät on usein tehtävä käyttäytymisen tai suorituksen laadullisista muutoksista (Shumway-Cook & Woollacott 2007, 22). Tutkimuksessa selvitettiin seuraamisen motoristen taitojen kehittymistä eli kinesteettistä oppimista. Tutkimuskohteen määrittelemiseksi laadittiin kaavio seuraamisen motorisista taidoista ja niiden peruslähtökohdista (kuvio 3). Tulosten analysointiin käytettiin otannan rajallisuudesta ja tutkimuskohteesta johtuen laadullisten ja määrällisten menetelmien yhdistelmää laadullisen menetelmän ollessa pääasiallinen tutkimusote. 10.1 Koehenkilöt Tutkimuksen koehenkilöinä oli 18 naista, jotka olivat iältään 17–54 -vuotiaita. Koehenkilöt harjoittelivat kahdessa eri opetusryhmässä. Ensimmäisessä opetusryhmässä harjoitteli 24 henkilöä, joista valittiin koehenkilöiksi 11 naista. Koehenkilöt olivat iältään 20 – 30 -vuotiaita. Toisessa opetusryhmä harjoitteli yhteensä 16 henkilöä, joista valittiin koehenkilöiksi 7 naista. Koehenkilöt olivat iältään 17 – 54 -vuotiaita. (Taulukko 1) Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat aloittelevia tanssijoita. Aloittelevalla tanssijalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa henkilöä, jolla ei ole säännöllistä paritanssikokemusta, mutta hän on voinut osallistua paritanssin opetukseen aikaisemmin satunnaisia kertoja. Harrastamisessa on huomioitu ainoastaan tanssinopetukseen osallistuminen. Aloitteleva tanssija on voinut osallistua ala- ja yläkoulun tai lukion paritanssinopetukseen ja vanhojentansseihin. Henkilöllä voi olla aiempaa kokemusta myös muista tanssilajeista, kuten showtanssi, jazztanssi tai muu yksintanssi. TAULUKKO 1. Koehenkilöiden ikäjakauma ja ikien keskiarvo Kommunikaatioon perustuva metodi Kuvioihin perustuva metodi Kaikkien keskiarvo Hlö (lkm.) Ikä / v (ka.) 17–25v 26–34v 35–43v 44–52v 53–54v 11 23,4 8 3 0 0 0 7 37,7 1 2 1 1 2 30,55 29 Markkinointivaiheessa kahdelle paritanssikurssille etsittiin aloittelevia tanssijoita, joilla ei ollut aiempaa paritanssikokemusta. Kommunikaatioon perustuvan metodin opetusryhmä oli suunnattu Oulun seudun ammattikorkeakoulun sekä Oulun yliopiston opiskelijoille. Kuvioihin perustuvan metodin opetusryhmä oli avoin kaikille. Tästä johtuivat ryhmien erilaiset ikäjakaumat. Ilmoittautuneille naisille teetettiin ennen tutkimuksen aloittamista henkilötietokysely (liite 1), jonka avulla pyrittiin selvittämään naisten aikaisempi tanssi- ja paritanssikokemus. Kyselyn avulla selvitettiin, onko henkilö ollut aikaisemmin mukana tanssinopetuksessa ja miten usein. Lisäksi selvitettiin mitä tanssilajeja henkilö on harrastanut, miten kauan edellisestä harrastuskerrasta on aikaa ja miten intensiivistä mahdollinen aikaisempi tanssiharrastus on ollut. Henkilötietokyselyn (liite 1) vastausten perusteella valittiin tutkimukseen soveltuvat koehenkilöt. 10.2 Tutkimusmenetelmät ja aineiston hankinta Tutkimuksessa oli kaksi opetusryhmää, joita opetettiin kahdella eri opetusmetodilla, kommunikaatioon perustuvalla (opetusryhmä 1) ja kuvioihin perustuvalla metodilla (opetusryhmä 2). Molemmilla ryhmillä oli oma vastuuopettaja. Tutkimukseen sisältyi yhteensä viisi 75 minuutin opetuskertaa. Ryhmät harjoittelivat kerran viikossa saman ajanjakson aikana ja molemmissa ryhmissä vaihdettiin paria. Tutkimusmetodeihin pohjautuvat opetussuunnitelmat laadittiin mahdollisimman pitkälle vastaamaan metodien keskeisiä periaatteita, jotta metodien erot tulisivat tutkimuksessa selkeämmin esiin. Kommunikaatioon perustuvan metodin ryhmässä (opetusryhmä 1) opetettiin ainoastaan paritanssin perustaitoja kytkemättä niitä tanssilajeihin (liite 4). Opetusryhmässä keskityttiin viiden kerran aikana opettelemaan liikkumisen ja parityöskentelyn perustaitoja (liite 4). Kuvioihin perustuvan metodin ryhmässä (opetusryhmä 2) opetus sidottiin mahdollisimman tarkasti kuvioihin, kuviosarjoihin ja tanssilajeihin (liite 5). Metodissa opetettiin viiden kerran aikana viittä eri tanssilajia (liite 5). Testipäivä Kaksi viikkoa opetusjakson jälkeen kaikille koehenkilöille järjestettiin yhteinen testipäivä. Koehenkilöille ei tehty alkumittauksia, vaan ennakkokyselyn perusteella valittiin koehenkilöiksi samansuuntaisen tanssitaustan omaavat henkilöt. Testipäivään arvioitsijoiksi valitut kahdeksan tanssitaidoiltaan edistynyttä miestä (viejää) tanssittivat tutkimukseen valittua 18:aa koehenkilöä vuoro- 30 tellen yhden kerran. Ennen arviointitilannetta viejät tanssittivat koehenkilöitä kahden kappaleen ajan vaihtaen paria muutaman kerran, jotta saisivat käsityksen seuraajien tasosta. Viejät ohjeistettiin arvioimaan seuraajat vertaamalla koehenkilöitä toisiinsa huomioiden sen, että he olivat aloittelevia tanssijoita. Viejät antoivat arvion koehenkilöiden seuraamistaidoista arviointilomakkeen avulla (liite 2). Arvioijat eivät tienneet koehenkilöiden opetusryhmää eivätkä opetusmetodien sisältöä. Viejät tanssittivat koehenkilöille vapaasti vietyä paritanssia suljetussa tanssiotteessa, vaihdellen suuntia, joustoa ja rytmiä. Askelia ei ollut sidottu tiettyihin kuvioihin tai tanssilajeihin. Musiikkeina soitettiin vaihtelevia musiikkirytmejä. Arviointilomakkeet ja analysointi Viejät ohjeistettiin suullisesti ja kirjallisesti arviointilomakkeen täyttöä ja tulkintaa varten. Viejät täyttivät jokaisesta koehenkilöstä arviointilomakkeen, jossa he arvioivat seuraajien tanssitaitoa tanssittamisen perusteella lomakkeen kuuden kysymyksen avulla. Jokaista lomakkeen kysymystä arvioitiin asteikolla 1–5, jossa asteikon arvo 1 on ei ollenkaan ja 5 erittäin hyvin. Kysymysten avulla arvioitiin koehenkilön seuraamisen motorisia taitoja sekä sopeutumista vientiin (liite 2). Motoristen taitojen osa-alueista tutkittiin asennon hallintaa, reagointitaitoa ja lihastoiminnan säätelyä (kuvio 3). Näiden avulla tarkasteltiin oikeaa viivettä, joustoon mukautumista, asentoa suhteessa pariin, reagointia rytmivaihteluihin, hidastuksiin ja pysähdyksiin. Kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvalla metodilla harjoitelleiden koehenkilöiden seuraamisen kehittymistä verrattiin toisiinsa tutkimalla arviointien keskiarvoja. Ensin verrattiin ryhmien keskiarvoja toisiinsa, ja tutkittiin oliko oppimisessa havaittavia eroja ryhmien välillä (kuvio 4). Arviointilomakkeen kysymykset jaettiin osa-alueisiin seuraamisen motoristen taitojen perusteella (kuvio 3). Kysymykset 1 ja 5 koskivat asennon hallintaa, 2 ja 4 lihastoiminnan säätelyä sekä kysymykset 3 ja 6 seuraajan reagointitaitoa (liite 2). Seuraamisen osa-alueiden kehittymistä analysoitiin vertaamalla samaa osa-aluetta koskevien kysymysten keskiarvoja (kuvio 5). Osa-alueiden keskiarvojen vertailu tehtiin sekä ryhmien sisällä (kuvio 6 ja kuvio 7) että ryhmien välillä (kuvio 5). Jokaisen arvioijan ensimmäinen arviointi jätettiin huomioimatta tulosten analysoinnissa, koska viejien mielestä ensimmäisellä arviointikerralla oli vaikea määritellä seuraajien yleistä tasoa. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Opetusjakson lopuksi kurssilaisille teetettiin loppukysely, jonka avulla tiedusteltiin koehenkilöiden viihtymistä kurssilla. Sen avulla selvitettiin koehenkilöiden ajatuksia ja arvioita omasta oppimisesta sekä siitä, kokivatko he oppineensa tanssimaan ja uskaltautuisivatko lähteä näiden taitojen 31 turvin lavatansseihin tai tanssiravintolaan tanssimaan paritansseja. (Liite 3) Kyselyn tavoitteena oli selvittää opetusmetodien mielekkyyttä ja tunnilla viihtymistä sekä sitä, oliko henkilö kokenut tanssivansa paritansseja, vaikka opetusryhmä 1:ssä harjoittelu aloitettiin tanssin perusteista sitomatta niitä mihinkään tiettyyn tanssilajiin. Havainnointi videon avulla Koehenkilöiden testipäivän tanssitukset kuvattiin videokameralle ja tulosten tarkastelua varten editoitiin vain paritanssitilanteet. Arviointilomakkeiden analysoinnin jälkeen todennettiin viejien arviointeja videolta kysymyskohtaisesti ja tehtiin johtopäätöksiä siitä, toteutuivatko koehenkilöille annetut arvioinnit, ja toteuttivatko viejät ohjeita sekä arviointilomakkeen kysymyksiä. 32 11 TULOKSET 11.1 Seuraamisen kehittyminen Arviointeihin perustuvat keskiarvot olivat ryhmällä yksi 2,97 ja ryhmällä kaksi 3,45 korkeimman arvion ollessa viisi ja alimman yksi (kuvio 4). Kahden ryhmän keskiarvojen ero oli 9,6 %. Kahta ryhmää verrattaessa kommunikaatioon perustuvan metodin, ryhmän 1, koehenkilöiden seuraamistaidot olivat tulosten perusteella kehittyneet vähemmän kuin kuvioihin perustuvan metodin, ryhmän 2, koehenkilöillä. 5 ARVIOT 4 3 3,45 2,97 Keskiarvo 2 1 0 Ryhmä 1 Ryhmä 2 KUVIO 4. Ryhmien keskiarvot Ryhmien 1 ja 2 osa-alueiden keskiarvot eroavat asennonhallinnan kohdalla 5,2 %, reagoinnin 11,8 % ja lihastoiminnan säätelyn kohdalla 11,6 % (kuvio 5). Ryhmän 1 osa-alueiden asennon hallinnan keskiarvo koehenkilöiden välillä on 3,23, reagoinnin 2,9 ja lihastoiminnan säätelyn 2,79 (kuvio 5). Asennon hallinta on tulosten perusteella kehittynyt eniten: 6,6 % enemmän kuin reagointi. Lihastoiminnan säätely ja reagointi ovat kehittyneet melko tasapuolisesti reagoinnin kehittyessä 2,2 % enemmän kuin lihastoiminnan säätelyn. Ryhmästä 1 erottuu kolme koehenkilöä, joiden osa-alueiden kehittyminen on keskiarvoon nähden selkeästi suurempaa. Koehenkilöllä numero 6 osa-alueiden keskiarvo on ryhmän keskiarvoa 19,7 % suurempi, henkilöllä 11 keskiarvo on 17,8 % suurempi ja henkilöllä 9 arvo on 8,2 % suurempi (kuvio 6). Ryhmästä 1 erottuu kolme koehenkilöä, joiden osa-alueiden kehittyminen on keskiarvoon nähden vähäisempää. Koehenkilöllä numero 7 osa-alueiden keskiarvo on 13,3 % pienempi, henkilöllä 5 arvo on 12,7 % pienempi, 33 ja henkilöllä 4 keskiarvo on 8,9 % pienempi kuin koko ryhmän keskiarvo. Koehenkilöllä numero 5 asennon hallinta on kehittynyt poikkeavasti enemmän suhteessa lihastoiminnan ja reagoinnin osa-alueisiin (kuvio 6). 5 4,5 4 3,5 3 2,9 3,49 3,37 3,49 3,23 2,79 Reagointi 2,5 Lihastoiminnan säätely 2 Asennon hallinta 1,5 1 0,5 0 Ryhmä 1 Ryhmä 2 RYHMÄ 1 KUVIO 5. Motoristen taitojen osa-alueiden keskiarvot ryhmien välillä 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Ryhmän ka Reagointi Lihastoiminnan säätely Asennon hallinta 0 1 2 3 4 5 KUVIO 6. Motoristen taitojen osa-alueiden keskiarvot ryhmällä 1 34 Ryhmän 2 osa-alueiden asennon hallinnan keskiarvo on 3,49, lihastoiminnan säätelyn 3,37 ja reagoinnin 3,49 (kuvio 5). Asennon hallinta ja reagointi ovat tulosten perusteella kehittyneet eniten: 2,4 % enemmän kuin lihastoiminnan säätely. Ryhmästä 2 erottuu kolme koehenkilöä, joiden osa-alueiden kehittyminen on keskiarvoon nähden selkeästi suurempaa. Koehenkilöllä numero 18 osa-alueiden kehittyminen on 22,4 % suurempaa ja henkilöllä 17 arvo on 12,9 % suurempi (kuvio 7). Ryhmästä 2 erottuu kaksi koehenkilöä, joiden osa-alueiden kehittyminen on keskiarvoon nähden vähäisempää. Koehenkilön 15 kehittyminen on 28,6 % vähäisempää ja numeron 16 kehittyminen on 12,4 % vähäisempää kuin koko ryhmän osa-alueiden keskiarvo. Koehenkilöllä 15 asennon hallinta on poikkeavasti heikompi henkilön muihin osa-alueisiin nähden. Suhteessa ryhmän 2 muihin koehenkilöihin arvo on 37,0 % alempi. Koehenkilön 16 lihastoiminnan säätely on kehittynyt huomattavasti vähemmän henkilön muihin osa-alueisiin verrattuna. (Kuvio 7) 18 17 RYHMÄ 2 16 Reagointi 15 Lihastoiminnan säätely 14 Asennon hallinta 13 12 Ryhmän ka 0 1 2 3 4 5 KUVIO 7. Motoristen taitojen osa-alueiden keskiarvot ryhmällä 2 Lisäksi tutkimme ryhmiä vain 17–40 -vuotiaiden osalta (kuvio 8) vähentääksemme ryhmien laajan ikäjakauman vaikutusta. Poistettaessa ryhmistä keski-ikäiset koehenkilöt, tulokset lähentyivät toisiaan. Asennon hallinta on tulosten perusteella kehittynyt edelleen eniten sen ollessa 3,23 ryhmällä 1 eli 6,6 % suurempi kuin reagointi ja 3,0 ryhmällä 2 eli 1 % suurempi kuin reagointi. Lihastoiminnan säätely ja reagointi ovat ryhmien välillä lähes samat (kuvio 8). 35 5 4,5 4 3,5 3 2,9 3,23 2,79 3 2,95 2,82 Reagointi 2,5 Lihastoiminnan säätely 2 Asennon hallinta 1,5 1 0,5 0 Ryhmä 1 Ryhmä 2 KUVIO 8. Motoristen taitojen osa-alueiden keskiarvot, kun mukana varhaisaikuiset 17-40v. 11.2 Videon analysointi Videon perusteella viejien arviot asennonhallinnasta pitävät paikkansa. Videolta voidaan havaita, että koehenkilöt kehittyivät testipäivän aikana oman puolen sekä tanssiasennon hallinnassa. Ensimmäisillä tanssituskerroilla voi havaita selviä puutteita asennonhallinnassa, joka kehittyy tanssituskertojen edetessä. Oman asennon hallinta vaikuttaa myös kääntymiseen, jonka toteutumista on videolta hankala havaita. Pääsääntöisesti viejät ovat arvioineet kääntymisen sujuvan keskiarvoisesti heikommin kuin asennon hallinnan. Videon perusteella käännökset näyttävät kuitenkin onnistuvan arvioita paremmin. (Alasimi & Maula 2008.) Videolta havaittiin, että koehenkilöt osasivat toteuttaa seuraajan roolia tarkoituksenmukaisesti ja seurasivat hyvin aloitteleviksi tanssijoiksi. Koehenkilöiden välillä havaittiin suuria yksilökohtaisia eroja esimerkiksi asennon hallinnassa sekä joustoihin että rytmivaihdoksiin sopeutumisessa. (Alasimi & Maula 2008.) Videolta voidaan todentaa seikkoja, jotka eivät avaudu arviointilomakkeiden perusteella. Esimerkiksi viejän ja seuraajan pituuserolla on selkeästi vaikutusta arviointiin ja se selittää, miksi saman henkilön arvioinnissa on suuriakin poikkeamia. Lisäksi havaittiin edellisen koehenkilön tason vai- 36 kuttavan seuraavan koehenkilön arviointiin. Taitavan seuraajan jälkeen tanssinut, muiden paremmaksi arvioima koehenkilö, sai useassa tapauksessa huomattavasti tasoaan heikommat arviot. (Alasimi & Maula 2008.) Arviointilomakkeessa arviointikohteiksi on määritelty rytmit, joustot ja käännökset sekä hidastukset ja pysähdykset. Videolta voidaan todentaa, että suurin osa tanssittajista toteuttaa kiitettävästi eri rytmityksiä yhtä viejää lukuun ottamatta, joka toistaa suurimman osan ajasta samaa rytmitystä. Videon perusteella voidaan todeta myös, että suurin osa viejistä ei toteuta joustoja, hidastuksia tai pysähdyksiä jokaisen seuraajan kohdalla niin, että pystyisivät arvioimaan koehenkilöitä luotettavasti. Kahta tanssittajaa lukuun ottamatta viejät vaihtoivat vientietäisyyttä tanssin aikana tai eri koehenkilöä tanssittaessaan. (Alasimi & Maula 2008.) 11.3 Henkilötieto- ja loppukysely Kommunikaatioon perustuvan metodin ryhmästä 10 henkilöä koki oppineensa tanssimaan. Vastauksista voi kuitenkin päätellä, että moni koehenkilöistä on kokenut oppineensa tanssin elementtejä, mutta ei tanssimaan. Koehenkilöt kokevat muun muassa näin: ”Olen parempi tanssija kuin kurssin alkaessa eli oppimista on tapahtunut, mutta en sanoisi että osaan silti oikeasti tanssia.”, ”En nyt täysin koe osaavani tanssia, ainakaan mitään tiettyä tanssia, mutta tanssimisen peruselementtejä olen oppinut, joten eiköhän sitä jotenkin selviä tanssimisesta.” ja ”On oppinut olemaan vietävänä, on oppinut tanssin perusaskeleet.” Naiset kokivat oppineensa seuraamaan. Kuusi naista ryhmästä 1 olisi valmis kurssin jälkeen lähtemään lavatansseihin tai tanssiravintolaan. Koehenkilöt kokevat muun muassa näin: ”Aikaisemmin en olisi missään nimessä lähtenyt. Nyt voisin jopa harkita.”, ”haluaisin ensin tietää tanssin askeleet, että tietää mitä on odotettavissa” tai ”ei osaa vielä kaikkia perustansseja”. Koehenkilöt pitivät loppukyselyn perusteella kurssista, mutta olisivat toivoneet, että tanssia olisi opetettu tanssilajien nimillä: ”Olisi kiva tietää mitä kulloinkin tanssitaan” ja ”Enemmän olisin halunnut tutustua itse tanssilajeihinkin jo tässä vaiheessa – perusasioiden lisäksi”. Kuvioihin perustuvan metodin ryhmästä kaikki 7 ovat kokeneet oppineensa tanssimaan. Koehenkilöt ovat kokeneet näin: ”Ei varmaan aivan täydellisesti, mutta kuitenkin askelkuvioita on jäänyt päähän” ja ”Perustanssit jollain lailla hallinnassa.”. Koehenkilöistä kaikki olisivat valmiita lähte- 37 mään lavatansseihin tai tanssiravintolaan, mutta vastauksista voi päätellä epävarmuutta. ”Kyllä, riippuen mitä tanssia pitäisi tanssia.”, ”No, miksi ei. Toisaalta taitoja ei ole vielä niin paljon, että tuntuisi siltä, niin kuin ihan oikeasti voisi tanssia parin kanssa.”. Koehenkilöt pitivät loppukyselyn perusteella kurssista ja haluaisivat jatkaa: ”Halu olisi päästä useammankin kerran viikossa parin kanssa tanssaamaan.”, ”Tämä oli hauska ja jännittävä kokemus. En kadu, et tulin tanssimaan.” ja ”Haluaisin oppia lisää, mutta se vaatisi harjoittelua myös kotona.”. Vanhojentanssit eivät henkilötietokyselyn ja arvioiden vertailun tulosten perusteella todistettavasti ole vaikuttaneet koehenkilöiden seuraamistaitoon. Liikunnallisilla harrastuksilla on ollut vähäinen positiivinen vaikutus, etenkin jos laji on kehittänyt kehonhallintaa. 38 12 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 12.1 Tulosten tulkinta ja johtopäätökset Opetus- ja paritanssikokemuksemme perusteella oletimme seuraamisen kehittyvän kommunikaatioon perustuvalla metodilla opetettaessa monipuolisemmin kuin kuvioihin perustuvalla metodilla. Tutkimustulokset kumoavat hypoteesimme, tosin ero ei ole merkitsevän suuri. Tutkimustulosten perusteella kommunikaatioon perustuvan metodin ryhmässä seuraamisen kehittyminen oli 9,6 % vähäisempää kuin kuvioihin perustuvan metodin ryhmässä. Motorisen oppimisen kannalta opetuskertoja oli tutkimuksessa liian vähän soveltamistaitojen kehittymiseen. Tuloksista voi päätellä, ettei kommunikaatioon perustuvalla metodilla opettaminen ainakaan vielä oppimisen alkuvaiheessa tuo parempia oppimistuloksia kuvioihin perustuvaan metodiin verrattuna. Kuitenkin oppimistulokset molemmilla ryhmillä ovat todella hyvät suhteutettuna lyhyeen opetusjaksoon. Kommunikaatioon perustuva metodi tuo oppimiseen kinesteettistä oppijaa tukevia harjoitteita ja elementtejä, kun taas kuvioihin perustuva metodi tukee enemmän visuaalista oppijaa. Visuaalisia oppijoita on ihmisistä noin 30–40 %, kinesteettisiä oppijoita 30 % ja auditiivisia oppijoita 30 % (Vaasan yliopisto, Oppimistyylit, hakupäivä 2.11.2009). On mahdollista, että kommunikaatioon perustuvalla metodilla opetetussa ryhmässä koehenkilöt eivät olleet kinesteettisiä oppijoita ja siksi heidän kehittymisensä jäi vähäisemmäksi. Kuvioihin perustuvalla metodilla opetetussa ryhmässä oli mukana kolme iältään keskiarvoa vanhempaa koehenkilöä (taulukko 1). Oletimme, että ikä olisi vaikuttanut oppimiseen eri tavalla, kuin tuloksista kävi ilmi. Iän vaikutus tuloksiin oli yllättävä, koska nämä kolme vanhempaa henkilöä olivat seuraamistaidoltaan parhaat. Mielestämme elämänkokemus ja ikä ovat vaikuttaneet seuraamisen kehittymiseen. Iän tuoma kokemus, rohkeus ja itsevarmuus helpottavat parin välistä kommunikaatiota, koska seuraajan on helppo olla luonteva ja rento viejän lähellä. Jos tutkimuksessa ei olisi ollut vanhempia koehenkilöitä, ikätekijä olisi jäänyt huomaamatta. Koska ikätekijä mielestämme vaikuttaa seuraamisen oppimiseen, tarkastelimme ryhmän 2 kaikkia arvioita ilman koehenkilöitä 13, 17 ja 18 (kuvio 8). Näiden koehenkilöiden poistaminen vaikuttaa ryhmän keskiarvoon melko merkitsevästi, sillä se laskee 10,6 % arvosta 3,45 arvoon 2,92. Tämä ei juuri vaikuta osa-alueiden keskiarvojen eroihin (kuvio 8). 39 Asennonhallintaa harjoiteltiin vähemmän muihin osa-alueisiin verrattuna kuvioihin perustuvan metodin ryhmässä, ja kommunikaatioon perustuvan metodin ryhmässä suunnilleen saman verran, kuin muita osa-alueita. Tästä huolimatta asennonhallinta kehittyi eniten. Syynä voisi olla se, että asennonhallinta on motorisena taitona helpompi eli sisältää vähemmän osataitoja kuin lihastoiminnan säätely- ja reagointitaito (kuvio 3). Ryhmien osa-alueitten keskiarvojen perusteella lihastoiminnan säätely- ja reagointitaidot ovat suunnilleen yhtä vaikeita. Niiden kehittymiseksi täytyy oppia monia eri osataitoja (kuvio 3), jotka ovat monimutkaisempia kuin asennonhallinnan osataidot. Reagointitaito on kehittynyt ryhmällä 2 yhteensä 11,8 % ja lihastoiminnan säätely 11,6 % enemmän kuin ryhmällä 1. Mielestämme näihin on keskeisesti vaikuttanut koehenkilöiden iän tuoma itsevarmuus sekä opetusryhmässä 2 tanssineiden viejien ikäjakauma. Opetusryhmässä 1 tanssineet viejät olivat ikäjakaumaltaan nuorempia kuin ryhmässä 2 tanssineet viejät. Ryhmän 2 ikäjakauma vaikuttaa viejien varmuuteen, jolloin seuraajan on helpompi oppia uusia motorisia taitoja. Kuvioihin perustuvan metodin etuna on, että viejä oppii perusaskeleen ja muut kuviot melko nopeasti, mikä vaikuttaa viejän varmuuteen. Varmuus heijastuu myös seuraajan liikkumiseen. Havainnoimme videolta, miten koehenkilöitä arvioivat viejät toteuttivat arviointikohteita. Havaitsimme, että viejät toteuttivat puutteellisesti hidastuksia ja joustoja eri osa-alueiden arvioimiseksi. Viejät eivät välttämättä pystyneet arvioimaan lihastoiminnan säätelyä ja reagointia täysin luotettavasti. Tästä johtuen tutkimme ryhmien keskiarvoja kaikkien koehenkilöiden välillä myös ilman kysymyksiä 2 ja 6. Koko ryhmän 1 keskiarvo on 3,03 ja koko ryhmän 2 keskiarvo on 3,48. Ryhmän 1 keskiarvo parani 1,2 % ja ryhmän 2 keskiarvo parani 0,6 %. Kysymysten huomiotta jättäminen ei siis muuta tuloksia merkittävästi. Yksilöiden välinen hajonta tuloksissa oli melko suuri. Havaitsimme arviointien ja videon perusteella, että edellisenä tanssineen koehenkilön taso vaikuttaa seuraavan koehenkilön arviointiin. Taitavan seuraajan jälkeen tanssinut, muiden paremmaksi arvioima koehenkilö, sai useassa tapauksessa huomattavasti heikommat arviot. Johtopäätöksenä on, että arvioijien oli vaikea säilyttää arviointiasteikko tasapuolisena koko testitilanteen ajan. Videolta oli havaittavissa myös koehenkilön ja viejän pituuden merkitys arviointiin. Viejän ja seuraajan ollessa lähes yhtä pitkiä, keskiarvot olivat parempia, suurien pituuserojen kohdalla arviot huononivat. 40 Arviointiin ja tulosten hajontaan ovat vaikuttaneet myös muut tekijät. Arviointi on aina subjektiivista ja se ilmaisee viejän mielipiteen parista arviointihetkellä. Viejän mieltymykset hyvän seuraajan fyysisistä ja taidollisista ominaisuuksista sekä miellyttävästä parituntumasta, vaikuttavat arviointiin. On myös huomioitava, että testitilanne ei ole aito tanssitilanne. Henkilön temperamentti on myös vaikuttanut oppimiseen sekä parin kanssa toimimiseen. Toiset ihmiset ovat luonteeltaan rohkeita, toiset arkoja tai ujoja (Lauritsalo 2009, 19). Muita temperamenttiin liittyviä osa-alueita ovat rauhallisuus, sopeutumis- ja keskittymiskyky sekä kiinnostus muita ihmisiä kohtaan (Lauritsalo 2009, 19). Videolta voi havaita, että koehenkilöiden seuraamistaidot kehittyivät testipäivän aikana huomattavasti verrattaessa ensimmäistä ja viimeistä tanssitusta. Tästä voimme päätellä, että myös viejien taitotasolla on selkeä vaikutus seuraamisen kehittymiseen. 12.2 Yleistä pohdintaa Tutkimusta toteutettaessa minimoimme opettajien ja olosuhteiden vaikutuksen tutkimuksessa mahdollisuuksien mukaan. Ryhmiä opetettiin samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Opettajien ikä ja koulutustausta ovat yhtenevät ja lisäksi ryhmien opetussuunnitelmat laadittiin yhdessä. Toteutimme arvioinnin kahdeksan viejän avulla, koska halusimme ulkopuolisten viejien mielipiteen koehenkilöiden seuraamistaidoista, mikä osoittautui tulosten puolesta onnistuneeksi ratkaisuksi. Halusimme, että erilaiset ja eritaustaiset viejät arvioivat seuraajia, jotta yhden arvioijan mieltymykset eivät painottuisi tuloksissa liikaa. Olisimme voineet myös itse olla testitanssittajina, jotta olisimme saaneet tuntumaa seuraajien taidoista ja ymmärtäneet tuloksia paremmin, mutta olisimme saattaneet olla arvioinneissa haluamattamme puolueellisia. Koehenkilöitä testanneet viejät olivat taidoiltaan hyviä paritanssijoita, mutta testitulosten yhdenmukaistamiseksi ja arvioitavien tekijöiden ymmärtämiseksi miehet olisi voitu kouluttaa tehtävään täsmällisemmin. Arviointilomakkeen kysymykset olisivat voineet olla tarkemmin kohdistettuja tiettyyn asiaan, mikä olisi helpottanut arvioijien tehtävää testitilanteessa. Myös alkumittaukset olisivat antaneet tuloksille vertailupohjaa. 41 Johtopäätös on, että käytännön opettamisessa kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvaa metodia kannattaisi yhdistää hyödyntäen molempien vahvuuksia, jolloin opetus tukee useampaa oppimistyyliä. Tällöin myös oppimistulokset saattavat parantua. 12.3 Jatkotutkimusaiheita Ehdotus tutkimuksen kehittämiseksi voisi olla sen toistaminen toteuttaen metodeja pidemmällä aikavälillä ja esimerkiksi taidon palautumisen tutkiminen. Jatkossa voisi tutkia lisäksi, miten viejät kehittyvät kommunikaatioon perustuvalla metodilla verrattuna kuvioihin perustuvaan metodiin. Myös tutkimus, jonka avulla selviäisi, miten kommunikaatioon ja kuvioihin perustuvaa opetustyyliä kannattaisi yhdistää, olisi hyödyllinen. 42 LÄHTEET Painetut lähteet: Blomqvist, Å. Kaikki tanssimaan: helppotajuinen tanssiopas alkajille. 3. painos. Helsinki: Å. Blomqvist. (Ei julkaisuvuotta) Bottomer, P. 2006. Ballroom dancing, step by step. Lontoo: Southwater. Eloranta, V. 2003a. Perusliikunta – hyvinvoinnin liikuntamuoto. Teoksessa P. HeikinaroJohansson, T. Huovinen & L. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: WSOY, 282–294. Eloranta, V. 2003b. Ydinkeskeinen motorinen oppiminen. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson, T. Huovinen & L. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: WSOY, 85–100. Gallahue, D. & Ozmun J. 1995. Understanding motor development: Infants, children, adolescents, adults. 3. painos. Madison (WI): Brown & Benchmark. Hammond, S. 2006. Piruetti: baletin perusteet. Suom. M. Nikkilä & T. Tunkkari. Helsinki: Art house. Haywood, K. 1993. Life span motor development. 2. painos. Champaign (IL): Human Kinetics. Karvonen, P. 2002. Hyppää pois! Lapsen motoriikan arviointi ja kehittäminen. 2. painos. Helsinki: Tammi. Lauritsalo, K. 2009. Oppimisen osatekijät. Teoksessa J. Hakamäki, K. Hotti, I. Keskinen, K. Lauritsalo, S. Liinpää, J. Läärä & T. Pantzar (toim.) Uimaopettajan käsikirja. 2. painos. Helsinki: WSOY, 11–45. Niemelä, V. 1998. Paritanssin pyörteitä vuodesta 1650 vuoteen 1995. Helsinki: Otava. 43 Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 1999. Ihmisen fysiologia ja anatomia. 12. painos. Helsinki: WSOY. Nuutinen, L. 1988. Kansantanssin opettaminen, oppimisen teoriasta käytännön toimenpiteisiin. Helsinki: Vapaan Sivistystoiminnan Liitto. Peltonen, M. 1981. Aikuisdidaktiikan perusaineksia. Helsinki: WSOY. Phillips, N. 2001. Motor learning. Teoksessa M. Trew & T. Everett (toim.) Human movement, An introductory text. 4. painos. Edinburgh: Churchill Livingstone, 129–141. Prashnig, B. 2003. Eläköön erilaisuus: oppimisen vallankumous käytännössä. 3. painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Schmidt, R. 1988. Motor control and learning: A behavioral emphasis. 2. painos. Champaign (IL): Human Kinetics. Schmidt, R. & Lee, T. 2005. Motor control and learning: A behavioral emphasis. 4. painos. Champaign (IL): Human Kinetics. Schmidt, R. & Wrisberg, C. 2004. Motor learning and performance: A problem-based learning approach. 3. painos. Champaign (IL): Human Kinetics. Shumway-Cook, A. & Woollacott, M. 2001. Motor control: Theory and practical applications. 2. painos. Baltimore: Lippincott William & Wilkins. Shumway-Cook, A. & Woollacott, M. 2007. Motor control: Translating research into clinical practice. 3. painos. Baltimore: Lippincott William & Wilkins. Virsu, V. 1991. Aivojen muotoutuvuus ja kuntoutuminen. Helsinki: Kuntoutussäätiö. Wright, J. 2003. Social dance, steps to success. 2. painos. Champaign (IL): Human Kinetics. 44 Digitaaliset lähteet: Alasimi, T. & Maula E., Opinnäytetyön testitanssitus 18.11.2008. 2008. Dvd. Tekijän hallussa. Eloranta, V. & Jaakkola, T. 2003. Ydinkeskeinen motorinen opettaminen. Hakupäivä 7.9.2009, http://www.skisport.fi/@Bin/5053/motorinen+oppiminen.pdf. Peltomaa, H. 2002. Transfer eli siirtovaikutus oppimisessa. Hakupäivä 14.9.2009, http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-008. Purtsi, J. 2006. Motorinen oppiminen 55–78 -vuotiailla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Hakupäivä 7.9.2009, https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/9349. Seitola, T., Tarvainen, V. & Hyyti, H. 2007. Oppimistyylin yhteys oppimiseen. Hakupäivä 26.10.2009, http://hyyti.satakuntatalo.fi/materiaali/070312_tutkielma_aihe6.pdf. Vaasan yliopisto 2009. Oppimistyylit. Hakupäivä 2.11.2009, http://www.uwasa.fi/opiskelu/suunnittelu/opi_oppimaan/oppiminen/oppimistyylit/. Haastattelut: Kontturi, L., Seuratanssin suuntautumisvaihtoehtovastaava, tanssinopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu. 2009. Haastattelu 13.10.2009. Tekijän hallussa. Orell, P., Lehtori, Fysioterapian koulutusohjelma, Oulun seudun ammattikorkeakoulu 2009. Sähköpostihaastattelu 5.10.2009. Tekijän hallussa. Opinnäytteet: Hietanen, E. 2008. Vapaan ja luonteeltaan sosiaalisen ryhmätanssin ohjaaminen. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tanssinopettajan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Kaurala, O. & Maula, E. 2005. Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmassa opiskelemisen vaikutus motoriikkaan. Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. 45 Luennot: Hannola, H., päätoiminen tuntiopettaja, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Liikunnan ja vapaaajan koulutusohjelma. 2005. Luentomuistiinpanot 3.4.2005. Tekijän hallussa. Hämäläinen, P., yliopettaja, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. 2005. Luentomuistiinpanot 13.1.2005. Tekijän hallussa. 46 LIITE 1 Henkilötietokysely Vastaa seuraaviin itseäsi koskeviin kysymyksiin mahdollisimman tarkasti tai ympyröi vaihtoehtoa vastaava kirjain tai kirjaimet. Nimi:___________________________________________ 1. Ikä: _________ 2. Oletko ollut aikaisemmin mukana tanssinopetuksessa: A = Kyllä B = Ei Mikäli vastasit kysymykseen ei, siirry kysymykseen 8. 3. Jos olet, niin kauanko edellisestä opetuskerrasta on aikaa: A = Alle 1 kuukausi B = 1 – 6 kk D = 1 – 2 vuotta E = Yli 2 v C = 6 – 12 kk 4. Kuinka kauan olet harrastanut tanssia (aloitusajankohdasta edelliseen kertaan) A = 1 kuukausi B = 1 – 6 kk D = 1 – 2 vuotta E = Yli 2 v C = 6 – 12 kk 5. Kuinka kauan keskimäärin tanssit kerralla? ____________________ 6. Tanssilaji, jota harrastat tai olet harrastanut: A = Paritanssi B = Yksintanssi 7. Onko tanssiharrastuksesi ollut säännöllistä vai satunnaista? Kirjoita lyhyesti omin sanoin mitä lajia ja kuinka usein. _____________________________________________________________________ _____________________________________________________________________ _____________________________________________________________________ 8. Harrastatko tai oletko aikaisemmin harrastanut muita liikuntalajeja, mitä? _____________________________________________________________________ _____________________________________________________________________ _____________________________________________________________________ LIITE 2 Arviointilomake Arvioija: __________________________ Testihenkilö: ______Nro_____________________ 1 – ei ollenkaan 5 – erittäin hyvin 1. Pysyikö tyttö omalla puolellaan? (käännökset, tila tylpällä puolella) 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ 2. Mukautuiko tyttö eri joustoihin? (tasainen, yksinkertainen, tupla) 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ 3. Reagoiko tyttö eri rytmivaihteluihin? (hitaat askeleet, nopeat askeleet) 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ 4. Sopeutuiko tyttö tanssiisi? (edistääkö, onko seuraamisessa oikea viive) 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ 5. Onnistuivatko käännökset? (oikea, vasen, pivot) 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ 6. Reagoiko tyttö hidastuksiin / pysähdyksiin? 1 2 3 4 5 ____________________________________________________________ Arvioi lyhyesti omin sanoin kyseisen henkilön seuraamistaitoa _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ Kysely tanssikurssin lopuksi LIITE 3 Nimi: _____________________________________ 1. Oletko oppinut tanssimaan viidellä opetuskerralla? Ympyröi ja perustele. Kyllä Ei _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ 2. Uskaltaisitko kurssin jälkeen lähteä lavatansseihin / tanssiravintolaan? Ympyröi ja perustele. Kyllä Ei _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ 4. Mistä pidit kurssilla? _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ 5. Mistä et pitänyt kurssilla? _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ 6. Miltä sinusta tuntuu kurssin jälkeen? _______________________________________________________________________ _______________________________________________________________________ Kiitos vastauksestasi! Elina ja Tii OPETUSSUUNNITELMA 1 Kommunikaatioon perustuva metodi LIITE 4 5 x 75 min 1. Opetuskerta - Paritanssin perustaitojen harjoittelua neli- ja kolmijakoiseen musiikkiin Painonsiirrot Yksin (avorivistö) - Jalat yhdessä (polvi koukistuu sivuttain painoa siirrettäessä / ei koukistu) - Jalat yhdessä painonsiirto eteen taakse - Jalat yhdessä ympyrä painoa siirtäen - Askelin: eteen, sivulle x2 - Askelin: taakse, sivulle x2 - Askelin: eteen, sivulle, taakse, sivulle (samalla puolella) 8 - Askelin: eteen, sivulle, taakse, yhteen, aloittavan jalan vaihto (merengue-musiikki, cha cha) Hitaat ja nopeat askeleet, suunnat, parityöskentely Yksin (rivit) - NNNN (sivu-yhteen) (naiset ja miehet omissa riveissä) molempiin suuntiin - NNNN (eteen-yhteen) molempiin suuntiin (digis) Parin kanssa - Parin kanssa kämmenet yhdessä – hartiat alas, rennot kädet, ei peukaloita, tomaatit kainaloihin - Painonsiirrot eteen taakse kämmenet vastakkain - Painonsiirrot sivulta sivulle ja NNNN Yksin (piiri) - Tanssisuunta - HHHH eteenpäin - HHHH taaksepäin - rytmejä Parin kanssa - mies eteen, nainen taakse HHHH ja NNNN (etuviistoon / vartalo edellä) - HHHH Nx8 - HHNNNN - HHNN - HNN HNN Parityöskentely Parin kanssa kämmenet vastakkain / tynnyriote - Painonsiirto, liikkeelle lähtö (varmuus, selkeys) - Hitaat ja nopeat askeleet (HH NNNN / HHHH Nx8) 2. Opetuskerta Painonsiirrot (kertaus) 8 Musiikki: Valssi, 1, 2, 3 / 1, 2, 3 (suunnan vaihto) Yksin (avorivistö) - Askelin: eteen, sivulle x2 - Askelin: taakse, sivulle x2 - Askelin: eteen, sivulle, taakse, sivulle (samalla puolella) 8 - Askelin: eteen, sivulle, taakse, yhteen, aloittavan jalan vaihto Liikkeellelähtö 2 Musiikin ja liikkeen yhdistäminen 30 - tynnyriote Yksin (piiri) - Tanssisuunta - HHHH 8xN - HHNNNN - HHNN - HNN HNN Parin kanssa - mies eteen, nainen taakse - nojailu - HHNNNN - HHNN - HNN HNN - HHH (valssi) Päkiän varassa kääntyminen 20 Harppiharjoitus Yksin paikalla - Edestakaisin (jalat peräkkäin, jalkaterät samaan suuntaan, takajalan kanta ylös) - Oikealle kääntyen - Edestakaisin (vj eteen) - Vasemmalle kääntyen Parin kanssa (tynnyriote / tanssiote) - Edestakaisin (tyttö/poika, sisäreisi) - Pyörien paikalla oikealle Parityöskentely 15 Parin kanssa kämmenet vastakkain - Painonsiirto, liikkeelle lähtö (varmuus, selkeys) - Hitaat ja nopeat askeleet (HH NNNN / HHHH Nx8) Musiikki: Lauri Tähkä, FBI Beat, Heli Ruotsalainen, Charlies, Sillanpää, Jani & Jetsetters, Yölintu, Paula Koivuniemi, Freddie, Santana (cha cha) Best of Santana (Ultimate Santana), Celia Cruz (cha cha), Della Reese, Elvis 3. Opetuskerta Musiikin rakenteen ja liikkeen yhdistäminen 25 Parin kanssa (tanssiote) - HHNNNN - HNN HNN Yksin ja parin kanssa - HHNNNN HNN HNN - HHNN x 4 HHHH (suoraan) Pyöriminen 25 Harppiharjoitus Yksin paikalla - Edestakaisin (jalat peräkkäin, jalkaterät samaan suuntaan, takajalan kanta ylös) - Oikealle kääntyen - Edestakaisin (vj eteen) - Vasemmalle kääntyen Tanssiote! Parin kanssa (tanssiote) - Edestakaisin (tyttö/poika, sisäreisi) - Pyörien paikalla oikealle - Pyörien paikalla vasemmalle - HHNN x 4 HHHH (vasemmalle kääntyen) - HHNN x 4 HHHH (oikealle kääntyen, pa alkaa oj) Joustot 10 - Perusjousto (suora, koukku) - Tasainen - Tuplajousto (kannat napsaa, polvet rentoina) 4. Opetuskerta Joustolämmittely 15 Yksin piirissä - Perusjousto (suora, koukku - ) - Tasainen (energia eteen, työntö takajalalla, oluttuoppi pään päälle, rennot polvet) - Tuplajousto (kannat napsaa, polvet rentoina) Parin kanssa (tanssiote) - Edelliset - Eri otteissa (avo, tynnyri, yksi käsi, vierellä) - Mies vie ja nainen vie Parityöskentely 40 Yksin - Alla olevat rytmit Parin kanssa (tanssiote) - HH HNN - 2 x HHNN, NNNN - 2 x HNN HHHH (2. HNN kääntyy selkä menosuuntaan, HHHH paikalla kääntyen oikealle, vartalon kierto?) - Peruuttaminen eri rytmeillä miehen askelin - Naisen askel? - (Laput: HH, NN, HHNN, HNN, 4x, 2x) - Hitaat ja nopeat askeleet (HH NNNN / HHHH Nx8) Pyöriminen 20 Edeten Yksin - Iso tynnyri (tynnyrin reunoja pitkin) - Suora viiva (lähdetään taakse) oikealle kääntyen Parin kanssa (tanssiote) - Pyöriminen oikealle (Tyttö väliin, poika väliin, omat puolet, sisäreisi, ryhti) – poika lähtee taaksepäin - Pyöriminen HH NNNN? 5. Opetuskerta Lämmittely 10 (breikit) Yksin - Väliosalla potkut eteen, aurinkokädet - Twist (painoa siirtäen) - Twist piirin keskelle ja takaisin - Twist ympäri paikalla - Potkut eteen ristiin ja taakse - Potkut edeten - Potkut keskelle ja twistaten keskellä Elvis – All Shook Up Parityöskentely, pyöriminen 30 (Kääntyminen oikealle) - Ote sisäänpäin, kiinni lihasta! Yksin - Pieni tynnyri / ämpäri HHHH HHHH - Iso tynnyri paikalla - HHH käännä, Taakse, eteen, taakse, eteen (Edestakaisin riveissä) Parin kanssa (tanssiote) - Parin kanssa HHHH HHHH ympäri Yksin - 4H eteen, Eteen, 2,3,4 (käännös oikealle) Parin kanssa - tanssisuuntaan 4H eteen, H eteen, 3H käänny Musiikkiin tanssi, break Break Elvis – All Shook Up Yksin - Kerrataan biisin rakenne - Hitain askelin mutkitellen, hitailla pyöriminen, hitailla peruuttaminen - Breakit pysähtyen Parin kanssa - Breakit sivulle-viereen x2 (pojat vasemmalle) Dimitri – Eikö niin - Kuunnellaan biisi – musiikin fraasi - 12 H ja 8NN OPETUSSUUNNITELMA 2 Kuvioihin perustuva metodi LIITE 5 5 x 75min 1. Opetuskerta Tanssilaji: valssi musiikin perusrytmin hahmottaminen perusaskel eteen ja taakse yksin: 1-2-3, 1-2-3… vienti-seuraamisharjoite parin kanssa perusaskel paikallaan oikealle kääntyen yksin: 4 paikallaan kääntymättä – 4 paikallaan kääntyen parin kanssa valssia tanssisuuntaan edeten yksin parin kanssa valssia 4 suoraan – 4 ympäri lopuksi vapaata tanssia 2. Opetuskerta Tanssilaji: humppa humpan joustoharjoitusta sama rakenne kuin valssikerralla lisäksi vasemmalle kääntyminen yksin: 4 suoraan – 4 ympäri parin kanssa 2 suoraan – 2 ympäri, yksin ja parin kanssa lopuksi vapaata tanssia 3. Opetuskerta Tanssilaji: foksi musiikin perusrytmin hahmottaminen, kävelyä musiikkiin perusaskel tanssisuuntaan edeten yksin: H-H-N-N parin kanssa peruuttaen parin kanssa ¼ käännös, kummallekin omat askeleet 2 PA suoraan + ¼ käännös, toista vienti-seuraamisharjoite oikea käännös yksin, kummallekin omat askeleet 2PA suoraan + oikea käännös, toista lopuksi vapaata tanssia 4. Opetuskerta Tanssilaji: tango musiikin perusrytmin hahmottaminen, kävelyä musiikkiin rytmit: H-H-H-H, H-H-N-N sama rakenne kuin foksitunnilla vienti-seuraamisen kertaus vasen käännös yksin, kummallekin omat askeleet 2 PA suoraan + vasen käännös, toista lopuksi vapaata tanssia 5. Opetuskerta Tanssilaji: bugg jammailua musiikkiin, perusrytmin hahmottaminen vuorottelu: toinen liikkuu 8 iskun aikana tanssisuuntaan, toinen odottaa, rooli vaihtuu ensin ilman otetta otteella eri otteilla eri käännöksillä sama, mutta 4 iskun aikana vienti-seuraamisperiaate kummankin vasen käännös ja eteneminen lopuksi vapaata tanssia
© Copyright 2024