loppuraportti
1 LOPPURAPORTTI Vihreä sohva -projekti 1.10.2008 – 31.12.2012 2 1. PROJEKTIN PERUSTIEDOT 2. PROJEKTIN LÄHTÖKOHTA, KOHDERYHMÄ JA TAVOITTEET 2.1 Projektin lähtökohta 2.2 Projektin kohderyhmä 2.3 Projektin tavoitteet 3. PROJEKTIN TOTEUTUS JA YHTEISTYÖ 3.1 Projektin toteutus 3.1.1 Projektihenkilöstö 3.1.2 Huonekalujen kierrättäminen ja materiaalien hyödyntäminen 3.1.3 Uusiotuotteistus 3.1.4 Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutukset 3.1.5 Projektiasiakkaat 3.2 Yhteistyö yritysten ja muiden tahojen kanssa 4. JULKISUUS JA TIEDOTTAMINEN 4.1 Tapahtumat 4.2 Tiedottaminen 4.3 Vierailut 5. ONGELMAT JA SUOSITUKSET 5.1 Huonekalujen käsittely 5.1.1 Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen 5.2 Huonekalujen verhoilu 5.3 Uusiotuotteistus 5.4 Työpajat 6. PROJEKTIN TULOKSET 6.1 Toimintamalli 3 6.2 Huonekalujen käsittely ja hyödyntäminen 6.3 Uusiotuotteistuksen, verhoilun ja purkuosaston taloudellinen kannattavuus 6.4 Projektiasiakkaat 6.4.1 Toteutuneet henkilötyöpäivät 6.4.2 Sijoittuminen projektin päättymisen jälkeen 7. PROJEKTIN INNOVATIIVISUUS 8. PROJEKTIN TASA-ARVOVAIKUTUKSET 9. HYVÄT KÄYTÄNNÖT 9.1 Huonekaluista saatavan materiaalin hyödyntäminen 9.2 Uusiotuotteistus 10. TOIMINNAN JATKUVUUS 11. PROJEKTIN RAHOITUS 12. YHTEENVETO PROJEKTIN TOTEUTUKSESTA JA TULOKSISTA 4 1. Projektin perustiedot Projektin nimi: Vihreä sohva Projektin kesto: 1.10.2008 – 31.12.2012 Projektikoodi: S10541 Toimintalinja: 2: Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen Ohjelman osio: Valtakunnallinen osio Projektityyppi: Projekti, jossa henkilöitä mukana Projektin vastuuviranomainen: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Projektin hallinnoiva organisaatio: Päijät-Hämeen koulutuskonserni kuntayhtymä / Tuoterengas Teinintie 4 15200 Lahti Projektin vastuuhenkilö: Pekka Kotiaho, johtaja [email protected] 044 708 1450 Projektin seurantayhdyshenkilö Satu Liedes, projektipäällikkö [email protected] 044 708 0694 5 2 Projektin lähtökohta, kohderyhmä ja tavoitteet 2.1 projektin lähtökohta Vihreä sohva -projektin lähtökohtana oli keskittyä uusiotuotteistukseen sekä sohvien ja muiden huonekalujen kierrättämiseen kestävällä tavalla. Projektin tavoitteena oli myös tarjota työtä ja koulutusta heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Jätteenä sohva sisältää mm. puuta, uretaania, vaahtomuovia, vanua, verhoilukangasta, nahkaa ja metallia. Tästä johtuen käytöstä poistettua sohvaa ei voi sellaisenaan suoraan hyödyntää esimerkiksi materiaalina. Kokonsa takia sohva, kuten muutkin huonekalut, koetaan kotitalouksissa vaikeasti kierrätettäväksi, jolloin käytöstä poistettu huonekalu jää jopa jätelain vastaisesti luontoon tai kiinteistöjen pihoille. Kuluttajille huonekalun vieminen jätekeskukseen on kuljetuskaluston puuttuessa hankalaa ja on aiheuttanut jätemaksun lisäksi ylimääräisiä kuljetuskustannuksia. Huonekaluissa käytettävää materiaalia voidaan hyödyntää sellaisenaan esimerkiksi uusiotuotannossa. Vanua ja vaahtomuovia voidaan edelleen käyttää esimerkiksi koristetyynyissä. Puhtaasta ja ehjästä kankaasta sekä nahkasta voidaan valmistaa monenlaisia tuotteita. Kierrätyskeskuksiin tuodaan myös paljon muita tuotteita, kuten vaatteita ja kodinirtainta, jotka eivät sellaisenaan kelpaa kierrätykseen kuntonsa vuoksi. Näitä tuotteita tai tuotteiden osia voidaan myös hyödyntää uusiotuotteistuksessa. 2.2 Projektin kohderyhmä Projektin varsinaisena kohderyhmänä olivat heikossa työmarkkina-asemassa tai syrjäytymisvaarassa olevat, aiemman ammattitaidon omaavat vajaakuntoiset tai vammaiset, ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät sekä nuoret ja maahanmuuttajat. Kestävän kehityksen ympäristöarvojen lisäksi hanke työllisti työpajatyöhön heikossa työmarkkina-asemassa olevia työttömiä, kuten pitkäaikaistyöttömiä, nuoria ja maahanmuuttajia. Välilliset kohderyhmät olivat huonekaluja valmistavat ja niitä myyvät yritykset, jätehuoltoala sekä kuluttajat, jotka olivat poistamassa käytöstään vanhoja huonekalujaan. Projektin asiakkaina olivat myös työharjoittelupaikkaa vailla olevat nuoret ja aikuisopiskelijat. 2.3 Projektin tavoitteet Projektin tavoitteena oli antaa mielekästä työtä ja koulutusta heikossa työmarkkinaasemassa oleville henkilöille ja näin ehkäistä syrjäytymistä, edistää henkilöiden osaamista sekä työkykyä. Tavoitteena oli myös löytää kestävä toimintatapa erityisesti sohvien kierrättämiseen, uusiokäyttöön ja materiaalina hyödyntämiseen sekä kehittää jätemateriaalien ja kierrätykseen toimitettujen tuotteiden hyötykäyttöä uusiotuotannossa. 6 3 Projektin toteutus ja yhteistyö Vihreä sohva -projekti käynnistyi 1.10.2008. Alkuperäinen päättymispäivä projektille oli 30.4.2010. Projekti toteutui suunnitelman mukaisesti, mutta projektin aikana alueen jätehuolto kehittyi, jolloin projektin painopistettä ja tavoitteita oli tarpeen tarkastella uudelleen. Projektille myönnettiin jatkorahoitus 1.5.2011 – 31.12.2012 väliseksi ajaksi, jotta toimintaa voitiin muuttaa vastaamaan tulevaisuuden tarpeita ja kehittää hyvin käynnistynyttä käytettyjen materiaalien hyödyntämistä uusissa tuotteissa. 3.1 Projektin toteutus 3.1.1 Projektihenkilöstö Projektin toteuttamisesta vastasivat alkuvaiheessa projektipäällikkö Satu Liedes, logistiikkapuolen työnjohtaja Keijo Kumpulainen ja uusiopajan työnjohtaja Hely Korhonen sekä projektisihteeri Jenni Helin. Projektin muutoshakemuksen yhteydessä projektiin palkattiin verhoilijataitoinen työnjohtaja uuden työpajatoiminnon aloittamiseksi. Hely Korhosen ja Keijo Kumpulaisen siirryttyä muihin tehtäviin heidän tilalleen valittiin Sirpa Leppänen ja Tomi Sairomaa. Tällä kokoonpanolla henkilöstö jatkoi projektin päättymiseen saakka. Projektipäällikön tehtäviin kuului vastata projektin tavoitteiden toteutumisesta, taloudesta sekä toiminnan koordinoinnista. Projektipäällikkö vastasi tiedonkeruusta, arkistoinnista sekä dokumentoinnista. Lisäksi projektipäällikön tehtäviin kuului tiedottaminen ja tapahtumien järjestämisen koordinointi sekä yhteistyö niin rahoittajan kuin yhteistyökumppaneiden kanssa. Projektipäällikkö vastasi myös raportoinnista rahoittajataholle. Projektisihteeri huolehti projektiin liittyvistä yleisistä toimistotehtävistä, kuten laskujen tiliöinnistä, muistioiden laatimisesta sekä maksatushakemusten ja seurantaraporttien valmistelutyöstä. Lisäksi projektisihteeri oli mukana uusiotuotetiimissä, jonka tehtävänä oli yhteistyössä edistää kehitystyötä sekä tapahtumien suunnittelussa ja toteutuksessa. Työnjohtajien tehtävänä oli perehdyttää projektiasiakkaat työyhteisöön, ohjata työelämän pelisääntöjen noudattamiseen sekä opastaa, seurata, arvioida ja antaa palautetta työtehtävistä suoriutumisessa. Työnjohtajat osallistuivat aktiivisesti myös oman vastuualueensa päivittäisiin työtoimintoihin ohjaten samalla valmennettavia ja kehittäen toimintoja projektin tavoitteiden mukaisesti. 3.1.2 Huonekalujen kierrättäminen ja materiaalien hyödyntäminen Projekti käynnistyi 1.10.2008. Alkuvaiheessa keskityttiin projektisuunnitelman mukaisesti huonekalujen tehokkaampaan kierrätykseen ja niistä saatavien materiaalien hyödyntämiseen. 7 Projektin luomat työpajat olivat huonekalujen purku-, pesu ja korjauspiste. Toiminta keskittyi aluksi enimmäkseen purkutyöhön, jolloin jätejakeet voitiin hyödyntää pääasiassa lähialueella kaatopaikkasijoittamisen tai Lahden alueen ulkopuolelle toimittamisen sijaan. Huonekaluille tehtiin myös pienimuotoisia korjaustoimenpiteitä. Projektin uusiopajassa valmistui pääosin huonekalujen purkumateriaalista valmistettuja uusiotuotteita, kuten jalkaraheja ja erilaisia kodin käyttöesineitä. Tuotteita oli myynnissä Patinan kierrätysmyymälässä. Kuva 1. ja 2. kunnostettuja huonekaluja Projektin muutoshakemus hyväksyttiin 5.10.2009, jolloin toimintaa laajennettiin verhoilupajan avulla. Projektille palkattiin verhoilutaitoinen työnjohtaja, jolloin oli mahdollista tarjota monipuolisempia työtehtäviä projektiasiakkaille sekä edistää huonekalujen tehokkaampaa kierrätystä. Projektin käyttöön hankittiin kuorma-auto huonekalujen noutoon ja vientiin sekä jätejakeiden toimittamiseen, jonka myötä projektin tarjoamat työtehtävät laajenivat, asiakkaita voitiin myös palvella paremmin ja jätejakeita voitiin kuljettaa itse hyötykäyttöön tai jätekeskukseen. Osa Lahden alueen huonekalumyymälöistä lähti projektin alkuvaiheessa mukaan projektiin toimittamalla asiakkaiden vanhoja huonekaluja kierrätettäväksi Vihreä sohva -projektille. Aikaisemmin huonekalut olivat päätyneet kunnosta riippumatta jätteeksi. Yhteistyö Vihreä sohva -projektin kanssa sai yhteistyökumppaneiden mukaan hyvää palautetta myymälöiden asiakkailta. Sekä yritykset ja ympäristö hyötyivät: yrityksien jätekustannukset saivat helpotusta ja monien huonekalujen elinkaarta voitiin pidentää kierrätysmyymälän välityksellä. Alueen kehittyvä jätehuolto toi projektille uudenlaisia haasteita vuoden 2011 aikana. Siihen saakka huonekalujen purkujäte oli voitu pääosin toimittaa energiahyötykäyttöön Lahti Energian Kymijärven voimalaitokseen, mutta sopimusta ei voitu jatkaa Kymijärvi II-voimalaitoksen valmistumisen myötä. Tämä vaikutti projektin jätekustannuksiin nousevasti. Uudessa voimalaitoksessa on mahdollista hyödyntää myös huonekalujätettä, sillä Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:lle oli valmistunut murskainlaitos MURRE, joka murskaa jätteen energiajätelaitoksessa hyödynnettävään muotoon. Näin ollen ei ollut enää tarvetta erottaa materiaaleja 8 täysin toisistaan, sillä huonekalut voidaan hyödyntää energiatuotannossa muutoinkin Lahden alueella. Kuva 3. ja 4. huonekalujen käsittelyä Projektin muutos- ja jatkohakemus 31.12.2012 saakka hyväksyttiin 30.3.2011. Vihreä sohva -projektin painopistettä muutettiin entistä enemmän uusiotuotteistuksen kehittämisen suuntaan. Huonekalujen vastaanotto-, käsittely- ja purkutoiminta jatkui edelleen, mutta purkamistyössä keskityttiin nyt enemmän uusiopajalla hyödynnettävien materiaalien talteenottoon. Sellaisenaan uusiotuotannossa hyödynnettäviä materiaaleja olivat esimerkiksi vanu ja sohvien taustanahkat sekä puhtaat kankaat. Lisäksi runko- ja joustinpatjat voitiin purkaa nopeasti ja erotella niistä metallit ja puut hyötykäyttöön. 3.1.3 Uusiotuotteistus Uusiotuotannossa keskityttiin projektin alkuvaiheessa hyödyntämään materiaaleja, jotka otettiin talteen huonekalujen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden purkuosastolta. Uusiopajan ja tuotevalikoiman laajentumisen yhteydessä uusiomateriaalin talteenottoa ja hankintaa laajennettiin. Patinan lajittelussa otettiin talteen yksityisten toimittajien lahjoittamia materiaaleja sekä noudettiin yritysten ylijäämämateriaalia. Esimerkiksi Isku-Yhtymä Oy lahjoitti kangas- ja nahkaleikkuujätettä projektin hyödynnettäväksi. Uusiotuotteistukset kehittämisen tueksi perustettiin uusiotuotetiimi, jonka tarkoituksena oli kehittää ja viedä eteenpäin uusiotuotantoa. Uusiotuotetiimin jäseninä toimivat projektipäällikkö Satu Liedes, työnjohtaja Sirpa Leppänen, projektisihteeri Jenni Helin, markkinointisuunnittelija Tuula Puustinen, yksikön esimies Katja Ålander sekä lehtori Liisi Aro. Tiimi kokoontui tarpeen mukaan noin kerran kuukaudessa. Tiimi ideoi uusia tuotteita ja selvitti yhteistyömahdollisuuksia eri tahojen kanssa. Uusiotuotetiimissä päätettiin yhteisesti tuotteiden kehittämisestä ja niiden viemisestä tuotantoon asti. 9 Uusiotuotteiden kehittelytyössä käytettiin apuna myös muotoilijoita. Muotoilija Vivi Koivisto suunnitteli projektille pääosin käytetystä messumatosta valmistettavia tuotteita. Tuotteet ensi esiteltiin Patinan kevättori -tapahtumassa 21. – 22.4.2012 Kuva 5. Messumatosta valmistettuja tuotteita Muotoilija Hanna van Ingen suunnitteli heijastavia tuotteita: lapsille, aikuisille, nuorisolle omat mallinsa. Tuotteiden valmistuksessa on hyödynnetty muun muassa käytettyjen nahkasohvien taustoja. Kuva 6. heijastavia tuotteita 10 3.1.4 Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutukset Projektisuunnitelmassa oli yhtenä tavoitteena toteuttaa yksi – kolme kierrätykseen ja jätehuoltoon keskittyvää koulutusta, joka olisi suunnattu kädentaitoisille heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Projektille ei ollut myönnetty rahoitusta koulutuksen järjestämiseen, vaan koulutukset toteuttivat ja rahoittivat TE-toimisto ja Työtä ja osaamista välityömarkkinoille -hanke. Koulutukset olivat kuitenkin osa Vihreä sohva -projektia ja ne toteutettiin Patinassa Vihreä sohva -projektin työpajoja hyödyntäen. Osa koulutukseen osallistujista myös suorittivat harjoittelujaksonsa Vihreä sohva -projektissa. Koulutuksista toteutui kaksi; ensimmäinen Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutus toteutettiin 23.11.2009 – 25.2.2010 ja toinen 13.9. – 13.12.2010. Koulutusten vastuukouluttajana ja yksilövalmentajana toimi lehtori Liisi Aro. Kouluttajina toimi pääasiassa Salpauksen opettajia sekä ulkopuolisia luennoitsijoita. Molempiin koulutuksiin valittiin viisitoista työtöntä työnhakijaa. Koulutukset olivat samansisältöisiä sisältäen 455 tuntia eli yhteensä 975 opiskelijatyöpäivää. OPETUSSUUNNITELMAN SISÄLTÖ Oppimis- ja työnhakuvalmennus • • • • Henkilö- ja tuoteriskien hallinta • • • • • 42 kiinteistöjen jätehuolto ja kierrätys ympäristösuojelun perusteet asiakaspalvelu ympäristöhuollon neuvonta Kierrätys ja uusiotuotevalmistus • • • • 14 työsuojelu ergonomia työkyky – mitä se on Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sen edistäminen Työturvallisuuskorttikoulutus + testi Ympäristöhuollon ammattitaidon perusteet • • • • 14 tietoa työmarkkinoista ja niiden vaatimuksista työnhaku prosessina ammatilliset jatkosuunnitelmat työnhaku- ja oppimisvalmiuksien kehittäminen 35 huonekalujen kierrätys uusiotuotevalmistus se-laiteromun käsittely materiaalien talteenotto ja käsittely Työssäoppiminen 350 455 Oppimis- ja työnhakuvalmennus, henkilö- ja tuoteriskien hallinta sekä tietotekniikan opetus oli osin integroitu muihin oppiaineisiin. 11 3.1.5 Projektiasiakkaat Vihreä sohva -projektin asiakkaat tulivat projektiin useiden eri lähettävien tahojen kautta: Nuorten työpajan, Kuntouttavan työtoiminnan, Lahden kaupungin sekä Päijät-Hämeen työ- ja elinkeinotoimiston kautta. Lisäksi asiakkaita tuli projektiin oppilaitoksien ja Kierrätys ja hyötykäyttö-koulutuksien välityksellä. Suurin työllistäjä projektin alkuvaiheessa oli huonekalujen purkuosasto. Koska työt olivat fyysistä kuntoa vaativia, projektiasiakkaat purkuosastolla olivat pääosin miehiä. Uusiotuotepajalla, jossa työt keskittyivät ompeluun ja muihin kädentaitoja vaativiin tehtäviin, osallistujat olivat pääsääntöisesti naisia. Huonekalujen verhoiluja pesupisteellä henkilöt jakautuivat tasaisemmin miehiin ja naisiin. Projektissa aloittaneita henkilöitä oli yhteensä 163 henkilöä, joista 60 oli naisia. Projektissa aloittaneiden henkilöiden määrät vuosittain 60 50 40 30 20 10 0 2008 2009 2010 2011 2012 Kaavio 1. Projektin kokonaishenkilötyöpäivät olivat yhteensä 9 389 päivää. Alla olevassa kaaviossa henkilötyöpäivät on eritelty vuosittain. Kaavioista käy ilmi, että vuonna 2011 aloittaneita henkilöitä oli vähemmän kuin vuonna 2010, mutta henkilötyöpäiviä on enemmän. Projektissa aloittaneiden henkilöiden toimenpiteet ovat olleet siten pidempiä vuonna 2011. Vuoden 2012 määrä ei suoraan verrannollinen muihin vuosiin, sillä projektiasiakkuudet päättyivät 31.10.2012 ja näin ollen tarkastelujakso on kaksi kuukautta vuosia 2009 – 2011 lyhyempi. 12 Koulutus- ja henkilötyöpäivät 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2008 2009 2010 2011 2012 Kaavio 2. Kaaviossa 3. on näkyvissä projektiasiakkaiden ikäjakauma; 75 % asiakkaista oli alle 45-vuotiaita ja hiukan yli puolet näistä henkilöistä oli alle 25-vuotiaita nuoria. Ikäjakauma 0% 12 % 15-24 38 % 13 % 25-44 45-54 55-64 yli 64 37 % Kaavio 3. 13 Kaavio 4. kuvaa projektiasiakkaiden koulutustasoa. Yli puolella asiakkaista ei ollut peruskoulun jälkeistä koulutusta lainkaan tai se oli jäänyt kesken. Koulutustaso 4% 1% perusaste keskiaste 40 % 55 % keskiasteen jälkeinen koulutus (ei korkea-aste) korkea-asteen koulutus Kaavio 4. 3.2 Yhteistyö yritysten ja muiden tahojen kanssa Vihreä sohva -projektin yhteistyökumppaneina toimivat yritykset ja muut organisaatiot olivat: • • • • • • • • • • • • Isku-Yhtymä Oy Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy Päijät-Hämeen työ- ja elinkeinotoimisto Lahden kaupunki, työllisyysyksikkö Lahden seudun ympäristöpalvelut Indoor Group Oy: Sotka ja Asko, Lahti Maskun Kalustetalo, Lahti Vepsäläinen, Lahti Lahti Energia Oy Kuusakoski Oy Kamala Design Humbugi Asuste Yhteistyö yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa sujui hyvin ja toimintaa kehitettiin aktiivisesti muun maussa ohjausryhmän kokouksissa. Huonekalualan yritysten kanssa yhteydenpitoa oli tarpeen mukaan ja yhteistyötä kehitettiin palvelemaan niin projektin kuin yhteistyöyritysten toimintaa palvelevaksi toiminnaksi. Osa yrityksistä osallistui aktiivisesti Vihreä sohva -projektin toimintaan toimittamalla huonekaluja käsiteltäväksi Patinaan. Kaikki yhteistyössä olevat yritykset ovat osaltaan edistäneet kierrätystä kertomalla asiakkailleen Vihreä sohva -projektin toiminnasta ja jakamalla projektiesitteitä. 14 Humbugi Asuste oli yksi projektin kanssa yhteistyötä tekevistä yrityksistä. Yrittäjä Anni Jokinen hyödynsi tuotteissaan projektin jätemateriaalia. Purettujen sohvien nahasta valmistui esimerkiksi laukkuja ja muita asusteita. Kuva 7. ja 8. Humbugi Asusteen valmistamia tuotteita Projektin kanssa yhteistyössä toimi myös verhoilupajassa työskennellyt projektiasiakas. Hän perusti Kamala Design yrityksen, jossa valmistettiin ja myytiin erilaisia uusiotuotteita. Vihreä sohva -projektin tuotteita oli myynnissä myös yrityksen myymälässä. Salpauksessa opettajana toimiva muotoilija Vivi Koivisto suunnitteli projektille useita erilaisia uusiotuotteita, joiden päämateriaalina oli käytetty messumatto. Kuva 9. Uusiotuotelaukku, jonka valmistamisessa on hyödynnetty myös messumattoa 15 Lahti Energialle projekti toimitti energiahyödynnettävää jätettä ja yhteistyötä tehtiin myös koulutuksen toteuttamisen aikana, jolloin Lahti Energian edustaja luennoi opiskelijoille voimalaitoksen toiminnasta. Kuusakoski Oy on toiminut Patinan yhteistyökumppanina pitkään. Projektin kanssa Kuusakoski Oy toimi yhteistyössä monissa projektin toteuttamissa tapahtumissa sekä toimittamalla hyödynnettävää käytettyä materiaalia uusiotuotantoon. Projektin ohjausryhmä perustettiin viranhaltijapäätöksellä ohjaamaan ja valvomaan projektin etenemistä. Mukana olevat organisaatiot pysyivät vakiona koko projektin ajan, mutta henkilöt vaihtuivat muutaman toimijan osalla. Ohjausryhmässä mukana ovat olleet seuraavat henkilöt ja organisaatiot: • • • • • • • • • • • • • • • • • Ensio Sipilä, toimialapäällikkö, Tuoterengas, puheenjohtaja Pekka Kotiaho, johtaja, Tuoterengas Mika Kari, toimialapäällikkö, Tuoterengas Jorma Nikkari, Lahden kaupunki, työllisyysyksikkö Jasmina Lebnaoui, työllisyyssihteeri, Lahden kaupunki, työllisyysyksikkö Sami Kuikka, työllisyysasioiden päällikkö, Lahden kaupunki, työllisyysyksikkö, varajäsen Katariina Suikki, työllisyyssihteeri, Lahden kaupunki, työllisyysyksikkö Eila Hellman, ympäristöneuvoja, Lahden seudun ympäristöpalvelut Ilkka Forss, ympäristösuojelun tarkastaja, Lahden seudun ympäristöpalvelut Anitta Ronkainen, työvoimaneuvoja, Päijät-Hämeen työ- ja elinkeinotoimisto Tuula Honkanen, toimitusjohtaja, Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy Jarmo Ylivainio, kehityspäällikkö, Isku-Yhtymä Oy Satu Liedes, Vihreä sohva -projektipäällikkö, ohjausryhmän sihteeri Nea Leo, erikoissuunnittelija, Hämeen ELY-keskus Valtteri Karhu, ESR-koordinaattori, Hämeen ELY-keskus Teea Niemi, ESR-koordinaattori, Hämeen ELY-keskus Niina Lamberg, ESR-koordinaattori, Hämeen ELY-keskus Ohjausryhmä kokoontui säännöllisesti noin neljän kuukauden välein. Ohjausryhmän kokouksissa tuli runsaasti esiin kehitysideoita ja muita huomioita, joista oli apua projektin tavoitteiden saavuttamisessa ja toiminnan kehittämisessä. 4 Julkisuus ja tiedottaminen Projektia esiteltiin monille vierailijoille, niin oppilasryhmille kuin yritysvieraille. Tapahtumien sekä myös median kautta projekti sai runsaasti lisähuomiota. Lahden seudun ympäristöpalveluiden tiloissa oli uusiotuote- ja verhoilutuotenäyttely tammikuussa 2012 sekä kesä – syyskuussa 2012. 16 Kuva 10. Uusiotuotenäyttely ympäristöneuvonnan tiloissa 4.1 Tapahtumat Projektin ensimmäinen tapahtuma järjestettiin 13.2.2009. Tapahtuman tarkoituksena oli levittää tietoa asiakkaille projektin toiminnasta ystävänpäiväkahvituksen merkeissä. Toukokuussa 2009 Tuoterengas järjesti yhteistyössä Kiveriön omakotiyhdistyksen kanssa Kiveriö-päivän, jossa projekti oli esillä yhdessä Patinan kanssa. Vihreä sohva -projekti järjesti 23. -24.9.2009 ympäristöviikolla kaksipäiväisen tapahtuman, joka kulki nimellä ”Jätteestä Glamouria”. Tapahtumaa markkinoitiin lehtiilmoitteluin. Radio Voima haastatteli projektipäällikköä tapahtumapäivän aamuna, mikä houkutteli paikalle monia projektin toiminnasta ja Patinasta kiinnostuneita asiakkaita. Paikalla oli muun muassa Humbugi Asusteen Anni Jokinen esittelemässä tuotteitaan, jotka olivat osin valmistettuja Vihreä sohva -projektin tuottamasta jätemateriaalista. Kuva 11. Anni Jokisen valmistamia uusiotuotteita 17 Huhtikuun hulinat -tapahtuma järjestettiin 14. – 15.4.2010. Tapahtuman tarkoituksena oli esitellä projektin tuloksia ja verhoiluosaston töitä. Kuva 12. Verhoilunäyttely Huhtikuun hulinat -tapahtumassa Lisäksi esillä oli muotoilijaopiskelija Sirpa Heponiemen lopputyönäyttely. Heponiemi oli käyttänyt lopputyössään kierrätysmateriaaleja, jotka Vihreä sohva -projekti oli lahjoittanut. Kuva 13. Sirpa Heponiemen lopputyönäyttely Ympäristöviikon Get the life! -tapahtumassa 25.9.2010 mukana olivat Kyllä huomiselle -luomukauppa ja Sirpa Heponiemi. Tapahtuma oli yhden päivän mittainen. Projekti osallistui ympäristöviikkoon myös vuonna 2011 ja 2012 omalla tapahtumallaan. Vuoden 2011 tapahtumapäivät järjestettiin 21. – 23.9, jolloin paikalla olivat KamalaDesign ja Kuusakoski Oy. Vihreä sohva -projekti esitteli uusiotuotteita ja purettuja sohvia purkuraportteineen. 18 Vihreä sohva -projekti osallistui 26.11.2011 lasten ympäristöpäivään 8-salilla uusiotuotenäyttelyin, jossa tuotteet saivat runsaasti kiinnostusta kävijöiden keskuudessa. Patinan kevättori oli 21. – 22.4.2012, jossa järjestettiin uuden uusiotuoteperheen lanseeraus. Tapahtumassa vieraili runsaasti kuluttajia ja Etelä-Suomen sanomat teki tapahtumasta ja projektin toiminnasta jutun, joka julkaistiin 23.4.2012. Kuva 14. Patinan kevättori -tapahtuma Projektin loppusuoralla 17. – 22.9.2012 järjestettiin ympäristöviikon tapahtuma, joka oli koko viikon mittainen. Tapahtuma suunniteltiin yhteistyössä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. Lisäksi mukana olivat ympäristöneuvonta-auto Kaisla ja Kuusakoski Oy. Projekti oli mukana myös Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n järjestämässä tapahtumassa LAHTI - Reilu Ympäristökylä, joka järjestettiin Lahden torilla. Kuva 15. LAHTI - Reilu Ympäristökylä -tapahtuma 20.9.2012 19 4.2 Tiedottaminen Projektin käynnistämisvaiheessa alueen huonekalumyymälöihin toimitettiin tiedote käynnistyvästä projektista ja sen sisällöstä. Samalla tiedusteltiin halukkuutta toimia yhteistyössä projektin kanssa. Myöhemmin myymälöissä kierrettiin kertomassa projektista tarkemmin ja myymälöille annettiin esitteitä asiakkaille jaettavaksi. Tuoterenkaan henkilöstön työyhteisövalmennuksessa projektia esiteltiin 26.11.2008 ja 1.12.2009. Patinan henkilökunnalle järjestettiin tiedotustilaisuus alkuvuonna 2009, jossa kerrottiin projektin tavoitteista ja toiminnan käynnistymisen vuoksi Patinan muuttuneista käytänteistä ja uusista toiminnoista. Tammikuussa 2009 toimitettiin lehdistötiedote eri medioihin, jonka perusteella Suomen tietotoimisto haastatteli projektipäällikköä ja julkaisi artikkelin, joka ilmestyi sanomalehdissä eri puolilla Suomea. Myös Lahden Radio kiinnostui Vihreästä sohvasta ja teki jutun projektista ja Patinasta. Helmikuussa 2009 Uusi Lahti -lehti haastatteli projektihenkilöstöä ja julkaisi artikkelin projektista. Kesäkuussa 2009 Kierrätyskeskusten yhdistys piti kokoustaan Patinassa, jolloin heille kerrottiin Vihreän sohva -projektin toiminnasta. Lisäksi tapahtumien yhteydessä projekti oli esillä eri medioissa. 4.3 Vierailut Projekti vieraili kotimaassa tutustuen muun muassa Jyväskylän katulähetyksen Eco Centerin toimintaan. Vierailun tarkoitus oli selvittää tehokkaampaa kankaiden kierrätystoimintaa. Eco Center valmistaa kierrätyskankaasta muun muassa altakastelumattoa, konepyyhkeitä sekä suojamattoa muovikalvolla. Investointikulut vastaavanlaiseen toimintaan ovat kuitenkin suuret, eivätkä kannattavia pienemmässä mittakaavassa. Kesäkuussa 2009 projektihenkilöstö vieraili Alankomaissa, Amsterdamissa tutustuen paikalliseen jätehuoltoon sekä osallistuen kierrätysalan messuille. Vihreä sohva -projekti vieraili lokakuussa 2011 Saksassa Berliinissä tutustumassa uusiotuotteistukseen ja erilaisiin työpajoihin. Vihreä sohva -projektia ja sen toimintaa tuotiin esille vierailukohteissa. Projekti oli myös mukana Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutus opiskelijoiden opetussuunnitelmaan sisältyvissä vierailukohteissa, joita olivat Kuusakoski Oy:n Heinolan toimipiste ja Hämeenlinnassa sijaitsevaan Luotsi säätiö. Lisäksi toteutettiin pienempiä paikallisia vierailuja kierrätyksen ja sen kehittämisen kannalta hyödyllisiin kohteisiin. 5 Ongelmat ja suositukset Vihreä sohva -projektin toiminta-aikaan mahtui erilaisia ongelmakohtia, joihin haettiin ratkaisuja toimintaa muuttamalla, jotta voitiin palvella paremmin projektin tavoitteita ja jatkuvuutta. Useita onnistumisia ja hyväksi havaittuja toimintamalleja tuli projektin aikana vastaan, niin yrityksen ja erehdyksen kautta kuin kehittämisen tuloksena. 20 5.1 Huonekalujen käsittely Patinassa toimi ennen projektin käynnistymistä vastaanottopiste, jossa vastaanotettiin hyväkuntoisia huonekaluja, kodinirtaimistoa sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Projektin myötä vastaanotto laajeni koskemaan myös rikkonaisia huonekaluja. Projektin kunnianhimoisena tavoitteena oli projektin käynnistyessä niin vastaanottaa kuin noutaa kaikenkuntoiset huonekalut projektin käyttöön. Tämä käytäntö oli käytössä jonkin aikaa ja hyvin nopeasti tieto uudesta toimintamallista levisi vanhojen huonekalujen hävittämistarpeessa olevien kuluttajien keskuudessa. Palvelu oli positiivinen asia kuluttajille, joiden oli hankalaa itse toimittaa isoja huonekalujaan jätekeskukseen tai projektille, mutta samalla palvelu kuormitti projektin ja Patinan muuta toimintaa niin, että sitä oli tarpeen rajoittaa. Vastaanotto jatkui entiseen malliin, mutta noudoista luovuttiin. Näin voitiin keskittyä luomaan myös muita suunniteltuja toimintoja projektille. Yhteistyö huonekalualan yritysten kanssa oli erittäin positiivinen asia kestävän kehityksenkin näkökulmasta, sillä usein kuluttajien vanhat huonekalut päätyivät suoraan jätteeksi kunnosta riippumatta. Huonekaluliikkeiden huonekalujen vastaanottamisessa oli kuitenkin monia ongelmakohtia ja käytäntöjä muutettiin useaan kertaan. Alussa yrityksen toimittivat huonekalut yhtenä suurena kuormana, josta eroteltiin hyvät tai kunnostettavat tuotteet. Loppuosa tuotteista päätyi purkupisteelle. Kuormien koot olivat kuitenkin niin isoja, että työskentelytilat kävivät liian ahtaiksi. Käyttökuntoisilla huonekaluilla oli myös vaarana vahingoittua tämäntyyppisessä kuljetuksessa ja varastoinnissa ja näin ollen suurin osa huonekaluista oli hyvin likaisia tai rikkinäisiä. Jotta tavaran vastaanotto olisi ollut taloudellisesti kannattavaa, olisi myytävien huonekalujen osuus tulleista huonekaluista pitänyt olla suurempi kuin purettavien huonekalujen määrä, jo jätekustannustenkin vuoksi. Vastaanottoon ja käsittelyyn haettiin ratkaisua yhteisten palavereiden kautta ja tuloksena vakiintui käytäntö, jossa hyväkuntoiset tai pienin toimenpitein kunnostettavat tuotteet noudettiin suoraan yritysten varastosta projektin kuljetuskalustolla, jolloin voitiin käyttökuntoiset tuotteet erotella varhaisemmassa vaiheessa epäkuranteista. Projektille saapuvien huonekalujen määrä vaihteli suuresti kuten myös purkupisteessä työskennelleiden henkilöiden määrä ja työvalmiudet. Purkutyö oli fyysisesti raskasta eikä soveltunut kaikille. Suuri vaihtelevuus toi omat ongelmansa, kuten ylimääräisen varastointitilan järjestämisen. Tämä ongelma ratkaistiin siirrettävällä kontilla. Konttiin voitiin laittaa pahoin likaantuneet tai vaikeasti purettavat tuotteet ja purkupisteelle toimitettiin helposti purettavat huonekalut. Huonekalujen purkutyön koneellistamista harkittiin useaan otteeseen. Käytännössä kuitenkin huomattiin, että purkaminen onnistuu parhaiten käsityökaluilla, koska tuotteiden materiaalit ja koot vaihtelivat runsaasti ja siksi myös purkamismetodit olivat erilaisia. 5.1.1 Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen Eri materiaalijaokkeita syntyi purkupisteellä runsaasti, mutta uusiotuotannossa käyttökelpoista materiaalia oli murto-osa materiaalijaokkeista. Eri kanavia materiaalien hyödyntämiselle etsittiin lähialueilta, jolloin kuljetukset eivät kuormittaisi ympäristöä ja toiminta olisi mahdollisimman kustannustehokasta. Huonekalujen purkumateriaali toimitettiin pääosin Lahti Energian Kymijärven voimalaitokseen energiahyötykäyttöön. Jätekustannuksia syntyi lähinnä kangas- ja 21 nahkajätteestä. Vuoden 2011 keväästä alkaen voimalaitos ei enää vastaanottanut jätejakeita tällöin alkaneen huoltokatkon vuoksi. Uuden Kymijärvi II -voimalaitoksen valmistumisen myötä vastaanottosopimus päättyi kokonaan. Tästä johtuen jätekustannukset nousivat ja uusia toimintamalleja etsittiin materiaalien kierrätykseen. Yhteistyön nimissä Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy myönsi projektille jätetoimitukset veloituksetta projektin päättymiseen saakka. Koska huonekalujen vastaanotto- ja käsittelytoiminnan oli tarkoitus jatkua myös projektin päättymisen jälkeen, tuli toimintaa ja sen kannattavuutta tarkistaa yksityiskohtaisesti. Likainen kangas osoittautui ongelmalliseksi jatkohyödynnettäväksi materiaaliksi ennen Kymijärvi II -voimalaitoksen valmistumista. Se ei soveltunut Lahti Energian ensimmäiseen voimalaitokseen sellaisenaan energiana hyödynnettäväksi ja Lahden alueen ulkopuolella sijaitsevassa kankaiden keräykseen ja hyödyntämiseen erikoistuneelle toimijalle oli muutoinkin kankaasta ylitarjontaa. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy rakennutti murskainlaitos MURRE:n, joka otettiin käyttöön 7.11.2011. Murskaimessa oli mahdollista saada muiden jätteiden lisäksi huonekalujäte Kymijärvi II -voimalaitoksessa hyödynnettävään muotoon. Näin ollen toiminta Vihreä sohva -projektin purkupisteellä oli syytä ottaa tarkasteltavaksi. Materiaalien täydellinen erottelu toisistaan lähialueella hyödyntämistä ajatellen ei ollut enää mielekästä, vaan toiminnassa keskityttiin erottelemaan sellaisenaan hyödynnettävät materiaalit projektin käyttöön ja ohjaamaan edelleen murskattavaksi muut osat huonekaluista. Talteen otettavia materiaaleja olivat muun muassa puu, metalli sekä puhdas vaahtomuovi, vanu, nahka ja kangas. 5.2 Huonekalujen verhoilu Kuva 16. Verhoilupajassa verhoiltu nojatuoli 22 Verhoilupajalla verhoiltiin pääasiassa nojatuoleja, jotka olivat projektiasiakkaille hyviä työstettäviä tuotteita. Lisäksi tehtiin yksinkertaisia korjaustöitä, kuten pikkutuolien päällystämistä. Nojatuolit olivat nopeita valmistaa ja kangasmenekki ei ollut suuri, joten tuotteiden hinta jäi kohtuulliseksi ja näin ollen tuote kiersi myymälän kautta nopeasti eteenpäin. Sohvien uudelleen verhoilu ei ollut kannattavaa, sillä tuotteeseen tarvittava kangasja työmäärä oli huomattavasti suurempi kuin pienemmissä huonekaluissa, ja näistä syistä hinta tuotteelle nousi niin korkeaksi, että se ei kierrätysmyymälässä kiertänyt eteenpäin. Verhoilutaitoisten työttömien ohjautuminen projektiasiakkaiksi oli määrältään vähäistä ja se vaikutti työstettävien tuotteiden määrää. Tästä syystä pääosin keskityttiin tuotteisiin, jotka olivat pienin toimenpitein saatavissa myyntikuntoisiksi. Työstettävät huonekalut tulivat projektille pääosin yksityisiltä toimittajilta. 5.3 Uusiotuotteistus Uusiotuotteet olivat kysyttyjä. Tuotteita oli myynnissä Patinan kierrätysmyymälän lahjatavaramyymälässä ja Tuoterenkaan verkkokaupassa. Myös jälleenmyyjät olivat tuotteista kiinnostuneita. Esimerkiksi messumattotuotteita myydään Saksassa Frankfurtissa Suomi-Shopissa. Pääosin tuotteet suunniteltiin projektihenkilöstön ja uusiotuotetiimin kesken. Koska aluksi keskityttiin vain lajittelun tai purkuosaston ylijäämämateriaaliin, käytössä olevat materiaalit vaihtelivat ja sen vuoksi laajempi sarjatuotannon tekeminen oli vaikeaa ja rajoitti myös tuotteiden markkinointia. Alkuvaiheessa tuotteita valmistettiinkin yksittäiskappaleita tai pieniä sarjoja, joka ei mahdollistanut tuotteiden nettikauppamyyntiä. Tuotevalikoima myös vaihteli usein, eikä moniakaan tuotteita valmistettu muutamaa kappaletta enempää. Avuksi palkattiin ammattitaitoisia suunnittelijoita; muotoilija Vivi Koivisto suunnitteli pääosin käytetystä messumatosta valmistettavia tuotteita. Muotoilija Hanna van Ingen suunnitteli tuotteita, joiden pääraaka-aineena oli keinonahka. Keinonahkaa saatiin talteen nahkasohvien taustoista ja huonekaluvalmistajien ylijäämämateriaalista. Kuva 17. Muotoilija Vivi Koiviston suunnittelemia kravatteja ja rusetti 23 5.4 Työpajat Projektin alkuvaiheessa ongelmana olivat projektiasiakkaiden vaihtelevat työvalmiudet. Huonekalujen purkuosastolla oli suurin henkilöstötarve, mutta pisteeseen oli vähinten halukkuutta ja soveltuvaa henkilöstä, koska työ oli fyysisesti raskaampaa kuin muut työtehtävät. Tämä ongelma poistui uusiotuotepajan kasvun, verhoilupajan syntymisen sekä purkutyön muuttumisen myötä. Tarjottavat työtehtävät monipuolistuivat ja myös työnkierto oli mahdollista toteuttaa. Projektin työpajat työllistivät henkilöitä monenlaisiin tehtäviin. Vastaanottopisteessä toimivat henkilöt ottivat tavarantoimittajilta tuotteita vastaan, hinnoittelivat tuotteita, kuljettivat niitä myymälään ja veivät myytyjä tuotteita pois. Lisäksi tehtäviin kuului kuljetusajoneuvon täyttö ja purkaminen. Huonekalujen purkupisteellä tuotteet purettiin ja materiaalit lajiteltiin sekä puuosia pilkottiin polttopuiksi. Huonekalujen pesupisteellä tuotteet imuroitiin tai pestiin ja hinnoiteltiin. Uusiotuotepajalla keskityttiin pääasiassa ompelutöihin, mutta lisäksi valmistettiin koruja ja muita pientuotteita. Verhoilupajalla tehtävät liittyivät verhoilualan töihin. 6 Projektin tulokset 6.1 Toimintamalli Kuvassa 18. on esitetty Vihreä sohva -projektin luoma toimintamalli huonekalujen tehostetulle kierrätykselle sekä uusiotuotteistuksen kehittämiseen. Projektin luoma toimintamalli lähtee liikkeelle siitä lähtökohdasta, että kierrätyskeskuksiin saapuu yrityksien sekä yksityisien toimittajien kautta epäkuranttia materiaalia, kuten huonekalujätettä ja muita sellaisenaan kierrätyskelvottomia tuotteita tai käyttökelpoista ylijäämämateriaalia, jotka muutoin olisivat päätyneet jätteeksi. Saapuneesta materiasta osa päätyy jätehuollon kautta edelleen energiantuotantoon, osa päätyy projektin työpajoihin; pesu- tai purkupisteelle, verhoilu- tai uusiotuotepajalle. Verhoilupajan tai pesupisteen kautta tuotteet kiertävät edelleen kierrätysmyymälän välityksellä kiertoon. Uusiotuotepajan ja purkupisteen kautta tuotteet päätyvät materiaalihyötykäyttöön sekä purkupisteeltä osa myös jätehuollon välityksellä energiana hyödynnettäväksi. 24 Yksityiset huonekalutoimittajat Yritysten ylijäämämateriaali Huonekalumyymälät, huonekalujäte Jätehuolto Energiaa! Purkupiste Verhoilupaja Vihreä sohva -projekti Uusiotuotepaja Pesupiste Kierrätysmyymäl ä Kuva 18. Toimintamalli 25 6.2 Huonekalujen käsittely ja hyödyntäminen Projektin käsittelemät huonekalumäärät olivat suuria ja vaihtelivat vuosittain jonkin verran johtuen toimintojen tai niiden painopisteiden muuttumisesta. Vuonna 2009 projekti vastaanotti huonekaluja yhteensä noin 108 000kg. Alla olevasta taulukosta on nähtävissä yksityisten ja yritysten toimittamien huonekalujen määrien suhteet ja kilomäärät. Vastaanotettujen huonekalujen määrät vuonna 2009 40945 kg 67237 kg yritykset yksityiset Kaavio 5. Käsiteltyjen huonekalujen kappalemäärät vuonna 2009 900 800 700 600 500 400 300 200 100 Puretut tuotteet (kpl) vastaanotetut tuotteet (kpl) 0 Kaavio 6. Kaaviosta 6. on nähtävissä projektin työpajassa käsiteltyjen huonekalujen kokonaismäärä, sekä purettavien ja käsittelyn avulla myyntikuntoisten huonekalujen määrät. Kaaviossa ei ole näkyvissä ne tuotteet, jotka on toimitettu suoraan jätehuoltoon 26 ilman käsittelyä. Tämän vuoksi kaavio ei ole verrattavissa kokonaiskilomäärätaulukkoon. Vuonna 2010 Vihreä sohva -projekti vastaanotti yhteensä noin 128 000 kg sellaisenaan kierrätyskelvottomia huonekaluja. Huonekaluista noin puolet tuli yrityksiltä ja toinen puoli yksityisiltä toimittajilta. Osa huonekaluista päätyi sellaisenaan jätehuoltoon, mutta isolle osalle tehtiin toimenpiteitä, joiden avulle niiden oli mahdollista päätyä myymälän kautta uudelleen käyttöön tai purkupisteen kautta materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi. Vastaanotetujen huonekalujen määrät vuonna 2010 63800 kg 64475 kg yritykset yksityiset Kaavio 7. Käsiteltyjen huonekalujen kappalemäärät vuonna 2010 1400 1200 1000 800 600 400 200 Purettujen huonekalujen määrä (kpl) Vastaanotettujen huonekalujen määrä (kpl) 0 Kaavio 8. Vuoden 2011 aikana projekti vastaanotti yhteensä noin 163 000 kg huonekaluja. Kaaviosta 9. on nähtävissä, että edelliseen vuoteen verrattuna yksityisten toimittajien toimittama huonekalumäärä on pienempi, mutta yritysten suurempi. Kokonaismäärä on kuitenkin suurempi kuin edellisenä vuonna. Yrityksien toimittamissa huonekalujen 27 määrissä on mukana myös suoraan jätehuoltoon toimitetut tuotteet, eli kaikille tulleille huonekaluille ei ole tehty purku- tai muita toimenpiteitä. Yksityisten toimittajilta saatu huonekalumäärä oli vuonna 2011 pienempi kuin edellisenä vuonna. Tähän muutokseen voi olla osasyynä, että tulleet tuotteet ovat olleet hyväkuntoisempia, jolloin toimenpiteitä ei ole ollut projektissa tarpeen tehdä. Toinen syy voi olla kirjaamistavan muutos, joka on voinut aiheuttaa sen, että osa tuotteista on jäänyt huomiotta. Vuonna 2010 kaikki projektille tulleet tuotteet kirjattiin, eli nimettiin ja punnittiin samalle lomakkeelle tuotteiden pesupisteellä. Vuonna 2011 lomaketta yksinkertaistettiin samalla kun toimintatavat muuttuivat. Vastuu kirjaamisesta jakautui kuitenkin usealle taholle, mikä on voinut aiheuttaa epätarkkuutta. Kirjaaminen tapahtui purku-, pesu- sekä lisäksi vastaanottopisteellä, josta osa huonokuntoisista tuotteista toimitettiin suoraan konttiin. Vastaanotetujen huonekalujen määrät vuonna 2011 55494 kg yritykset 107698 kg yksityiset Kaavio 9. Käsiteltyjen huonekalujen kappalemäärät vuonna 2011 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kaavio 10. Puretut huonekalut Vastaanotetut huonekalut 28 Vastaanotetujen huonekalujen määrät vuonna 2012 66414 kg 83157 kg yrityksien toimittamat huonekalut yksityisien toimittamat huonekalut Kaavio 11. Käsiteltyjen huonekalujen kappalemäärät vuonna 2012 800 700 600 500 400 300 Puretut huonekalut 200 Vastaanotetut huonekalut 100 0 Kaavio 12. Kaaviossa 11. ja 12. on näkyvissä vuoden 2012 tilanne. Vuonna 2012 tarkastelujakso oli lyhyempi kuin vuosina 2009 – 2011, sillä tarkastelujakso päättyi 31.10.2012. Näin ollen tulokset eivät ole suoraan verrannollisia muihin vuosiin. Kokonaisuudessaan vuonna 2012 vastaanotettiin noin 149 000 kg huonekaluja. Tarkastelujakson pituus huomioiden voidaan todeta, että toimitettujen huonekalujen määrän kasvu on jatkunut verraten edellisiin vuosiin. Huonekalujen käsittely oli tuomassa projektin päättymisen jälkeen jätekustannuksia, joten projektilla oli haastetta kehittää toiminta sellaiseksi, että sitä on kannattavaa jatkaa rahoituksen päätyttyä. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n kanssa projekti teki yhteistyötä koko projektin keston ajan ja neuvotteluita projektin jälkeisestä yhteistyöstä käytiin useaan otteeseen. Neuvottelujen tuloksena päädyttiin Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n ehdotukseen, jonka mukaisesti jätehuolto ottaa edelleen vastaan syntyvät 29 energiajätteet veloituksetta. Tämä mahdollistaa projektin luoman toimintamallin huonekalujen käsittelyn osalta jatkumisen edelleen. 6.3 Uusiotuotteistuksen, verhoilun ja purkuosaston taloudellinen kannattavuus Kuva 18. Uudelleen verhoiltu keinutuoli. Projektin luomat työpajat mahdollistavat monipuolisten työtehtävien tarjoamisen työvalmennuksen ja työssäoppimisen tueksi. Toimintojen kannattavuutta oli kuitenkin tarpeen tarkastella projektirahoituksen päättyessä huomioon ottaen työllisyysnäkökohdat. Alla olevassa taulukossa on näkyvissä tulo- ja kustannusrakenne vuodelta 2011. Kustannuksissa ovat mukana sekä verhoilu-, että uusiotuotepajan ja purkuosaston kustannukset. Tuolloin toiminnat olivat jo käynnissä nykyisessä laajuudessaan ja sekä tulojen osuus vakiintunut. Vuonna 2010 osaa toiminnoista vielä käynnistettiin, eikä sitä näin ollen kannata ottaa huomioon toimintaa arvioidessa. Menot koostuivat työpajoille hankituista työaineista, purkutyökaluista ja muista välttämättömistä tarvehankinnoista, kuten suojavälineistä. Tarkasteltaessa tarkemmin pajojen kustannuksia tulisi ottaa huomioon tilakulut, henkilöstön palkat, koneiden ja laitteiden leasing-vuokrat, joita ei ole näissä kustannuksissa huomioitu. Lisäksi muita kustannuksia syntyy jätehuollosta ja kuljetuskustannuksista. Tulopuoleen tulisi lisäksi laskea myös rikkinäisten huonekalujen vastaanottomaksuista koostuvat tulot. Alla olevassa taulukossa olevat tulot koostuvat projektissa valmistettujen uusiotuotteiden, projektin kunnostamien huonekalujen ja purkumateriaalien myyntituloista sekä yritysten toimittamien kuormien vastaanottomaksuista. 30 vuosi 2011 maksatuskausittain, 3 krt vuodessa Tulot 4220,97 3293,14 2931,25 10445,36 Menot 3076,64 2309,65 943,89 6330,18 Tuoterenkaan perustoimintana on tarjota työhönvalmennuspalveluita heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Työllistämisen näkökulmasta katsottuna monipuolisten työtehtävien tarjoaminen on perusteltua ja tarpeellista. Uusiotuote- ja verhoilupajojen avulla pystytään tarjoamaan lisäksi kuluttaja-asiakkaille enemmän palveluita. Uusiotuotevalmistus on helppo toteuttaa yhdistettynä muuhun ompelutyöhön. Patinassa toimii tekstiilipiste, jossa valmistetaan myös tuotteita uusista materiaaleista lahjatavaramyymälään tai asiakkaille tilauksesta. Uusiotuotepajan yhdistäminen tähän pisteeseen on järkevää ja taloudellisesti kannattavaa. Uusiotuotepaja ei tarvitse toimintaansa suuria investointeja, koska suurin osa käytetystä materiaalista tulee kierrätyksen kautta ja tarvittavat laitteet ovat olemassa ja hyödynnettävissä molempiin toimintoihin. Verhoilupajan tulevaisuuden arviointi ei ole näin yksioikoista. Tarvittavat väline- ja materiaalihankinnan kustannukset ovat suuret ja asiakkaiden ohjautuminen verhoilupajalle on lähinnä satunnaista. Näin ollen tulovirta ei ole tasaista ja asettaa omat haasteensa pitää yllä tämän tyyppistä toimintaa. Asiakastöiden vastaanotto on kannattavaa. Töiden vastaanottomahdollisuus kuitenkin riippuu siitä, onko pisteellä tarvittava määrä työvalmennettavia, joten on syytä todeta, että toiminta ei ole kannattaa työllisyyden edistämisen näkökulmasta eikä myös kustannussyistä. Kokonaisuudessaan toiminta on kannattavaa työpajaympäristössä, jossa tuottavuus ei ole avainasemassa ja rahoitusta työllistämiseen saadaan osittain myös muilta tahoilta. Liiketoimintana yksityisellä sektorilla Vihreä sohva -projektin luoma toimintamalli ei kuitenkaan tule kannattavaksi tässä kokonaisuudessa ja laajuudessa. 6.4 Projektiasiakkaat Projektin käynnistyessä Vihreä sohva -projektin työpajojen tarjoamat työtehtävät keskittyivät purkamistyöhön, tavaran vastaanottamiseen ja huonekalujen muuhun käsittelyyn eli tarjottavat työt olivat pääosin miesvaltaisilta aloilta ja luonteeltaan raskaita. Näin ollen iso osa projektissa aloittaneista henkilöistä oli miehiä. Huonekalujen pesutoiminnassa sekä ompelupajalla ja uusiotuotevalmistuksessa toimi enemmän naisia suhteessa miehiin. Toimintaa lähdettiin kehittämään ja ratkaisuja haettiin työtehtävien monipuolistamisen kautta. Projektin työllistävä vaikutus oli arvioitua suurempi: käsiteltävät huonekalumäärät olivat isoja ja eri tehtäviin voitiin osoittaa useampia henkilöitä kuin ensimmäisessä projektihakemuksessa oli arvioitu. Asiakkaat ohjautuivat Vihreä sohvan -projektiin Päijät-Hämeen TE-toimiston, Kaupungin, Nuorten työpajatoiminnan, muiden projektien, Kuntouttavan työtoiminnan, oppilaitoksien sekä Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutuksien kautta. 31 Projektin varsinaista kohderyhmää eivät olleet oppilaitoksien kautta työharjoitteluun tulevat henkilöt, sillä projektin tavoitteena oli työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ja varsinaisena kohderyhmänä oli heikossa työmarkkina-asemassa tai syrjäytymisvaarassa olevat, aiemman ammattitaidon omaavat vajaakuntoiset, ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät sekä nuoret ja maahanmuuttajat. Projektiin kautta kuitenkin myös opiskelijat, jotka olivat vaarassa jäädä ilman harjoittelupaikkaa, saivat mahdollisuuden työskennellä tuetussa työpajaympäristössä ja henkilötyöpäivät voitiin ottaa huomioon projektin henkilötyöpäiviä laskettaessa. Toiminnalla voitiin edistää sekä kohderyhmän, että opiskelijoiden osaamista ja vaikuttaa positiivisesti henkilöiden työllistymispolkuihin. Ammattiaineita opiskelevat harjoittelijat toivat omaa osaamistaan projektin käyttöön ja sitä kautta edistivät myös projektin muita tavoitteita kuten uusiotuotteistuksen ja kierrätyksen kehittämistä. Myös varsinainen kohderyhmä hyötyi ja pääsi kehittämään osaamistaan opiskelijoiden tuoman osaamisen ja kehittämisen avulla. Projektin henkilötyöpäivistä suhteellisen suuri osa muodostui opiskelijoiden henkilötyöpäivistä ja tästäkin syystä henkilömäärä- sekä henkilötyöpäivätavoitetta oli tarpeen nostaa alkuperäisistä tavoitteista. Alla olevassa taulukossa on nähtävissä projektissa aloittaneiden henkilöiden työmarkkina-asema. Kokonaisuudessaan aloittaneita henkilöitä oli 163. Työttömiä aloittaneista henkilöistä oli 111 ja heistä pitkäaikaistyöttömiä oli 78 henkilöä. Työelämän ulkopuolella oli 48 henkilöä, heistä koulutuksessa 43 henkilöä. Työssä muualla kuin avoimilla työmarkkinoilla oli 2 henkilöä. Aloittaneiden henkilöiden työmarkkina-asema 120 100 Työssä muualla kuin avoimilla työmarkkinoilla 80 Työttämänä 60 Työttömistä pitkäaikaistyöttömiä 40 20 0 Kaavio 13. Työelämän ulkopuolella Työelämän ulkopuolella olevista koulutuksessa 32 6.4.1 Toteutuneet henkilötyöpäivät Projektin tavoitteena oli yhteensä 9 885 henkilötyöpäivää. Projektin aikana toteutuneita henkilötyöpäiviä oli yhteensä 9389 päivää. Tavoitteesta jäätiin lähinnä siitä syystä, että projektiasiakkuudet päättyivät alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen 31.10.2012. Vuosi 2009 Vuonna 2009 alkuperäisessä projektisuunnitelmassa arvioitiin muita henkilötyöpäiviä olevan yhteensä 2 000. Toteutuneita muita henkilötyöpäiviä oli yhteensä 2 345. Päivien määrät ylittyivät siis tavoitteiden osalta. Projektin muutoshakemuksessa, joka hyväksyttiin 5.10.2009, arvioitiin vuonna 2009 aloittaneita henkilöitä olevan 28 henkilöä. Vuoden 2009 aikana uusia aloittaneita projektiasiakkaita oli 35 henkilöä, joten tavoite ylitettiin myös aloittaneiden henkilöiden osalta. Naisten lukumäärä oli 8 henkilöä. Vuosi 2010 Vuonna 2010 määräksi arvioitiin 1 900 henkilötyöpäivää. Henkilötyöpäivien määräksi muodostui 2 415 päivää, joten päivien määrä ylitti tavoitteet. Tavoitteiden ylittämisen myötä, projektisuunnitelmaan tehtiin muutoksia. Vuonna 2010 aloittaneita henkilöitä 29.9.2010 hyväksytyn muutoshakemuksen mukaan arvioitiin olevan 35 henkilöä. Vuoden 2010 uusia aloittaneita projektiasiakkaita oli 53 henkilöä. Aloittaneiden naisten lukumäärä oli 20 henkilöä. Projektin alkuperäisen projektisuunnitelman tavoitteissa ei ollut yhtään uutta syntyvää yritystä. Projektin asiakas perusti uusiotuotteistukseen keskittyvän Kamala Design-nimisen yrityksen, joten tavoite ylitettiin. Vuosi 2011 Vuonna 2011 muita henkilötyöpäiviä arvioitiin 2400. Toteutuneiden muiden henkilötyöpäivien lukumäärä oli yhteensä 2659. Vuonna 2011 aloittaneita henkilöitä arvioitiin olevan 50 henkilöä. Vuoden 2011 uusia aloittaneita projektiasiakkaita oli 38. Aloittaneiden naisten lukumäärä oli 15 henkilöä. Vuoden 2011 aikana aloittaneiden henkilöiden määrä oli arvioitua pienempi. Tämä johtui lähinnä siitä, että kolmas Kierrätys ja hyötykäyttö -koulutus jäi toteutumatta. Kuitenkin päivien osalta määrä saavutettiin eli käytännössä projektiasiakkaiden työllistämis- tai harjoittelujaksot olivat pidempikestoisia kuin oli arvioitu. Vuosi 2012 Vuonna 2012 henkilöpäiviä arvioitiin olevan 2400. Jotta tulokset saataisiin kokoon ja analysoitua ennen projektin päättymistä, projektin päivien ja henkilöiden laskenta päätettiin 31.10.2012. Toteutuneita päiviä oli yhteensä 1924 joten toteuma jäi hiukan tavoitteista. 33 Aloittaneiden henkilöiden määräksi arvioitiin 35 henkilöä. Aloittaneita henkilöitä 31.10.2012 mennessä oli yhteensä 35, joten tavoite henkilömäärien osalta saavutettiin. 6.4.2 Sijoittuminen projektiin päättymisen jälkeen Projektissa aloittaneita henkilöitä oli yhteensä 163 henkilöä. Näistä henkilöistä naisten osuus oli 60 henkilöä. Projektissa päättäneiden henkilöiden työmarkkinaasema on kuvattu alla olevassa taulukossa. Tilanne on kuvattu välittömästi projektiasiakkuuden päättyessä eli tiedossa ei ole projektissa työskentelyn vaikutusta pidemmällä aikavälillä. Päättäneistä henkilöistä seitsemän siirtyi suoraan töihin avoimille työmarkkinoille ja 14 töihin muualle kuin avoimille työmarkkinoille. Työttömänä oli 74 henkilöä ja heistä 26 oli pitkäaikaistyöttömiä. Työelämän ulkopuolella oli 46 henkilöä, joista 45 henkilöä koulutuksen vuoksi. Projektissa päättäneiden henkilöiden työmarkkinasema 80 70 60 50 40 30 20 10 0 työssä avoimilla työssä muualla kuin avoimilla työttömänä työelämän ulkopuolella Kaavio 14. Projektissa keskeyttäneitä henkilöitä oli yhteensä 22 henkilöä. Syy keskeyttämiseen työllistymisen vuoksi oli yhteensä seitsemällä henkilöllä. Neljä näistä henkilöistä siirtyi suoraan töihin avoimille työmarkkinoille. Keskeyttäneistä henkilöistä työelämän ulkopuolella oli yhteensä 5 henkilöä, joista neljä siirtyi opiskelemaan. Työttömiä keskeyttäneistä henkilöistä oli yhteensä 10 henkilöä ja heistä pitkäaikaistyöttömiä 3 henkilöä. 34 Projektissa keskeyttäneiden henkilöiden työmarkkina-asema 12 10 8 6 4 2 0 työssä avoimilla työssä muualla kuin avoimilla työttömänä työelämän ulkopuolella Kaavio 15. Projektin päättäneiden ja keskeyttäneiden tilanne verrattuna projektin aloittamisajankohtaan on parantunut huomattavasti. Projektissa aloittaneista henkilöistä oli työttömänä 111 henkilöä. Heistä pitkäaikaisesti työttömiä oli 78 henkilöä. Projektin päättäneistä sekä keskeyttäneistä yhteensä 84 henkilöä oli työttömiä ja heistä pitkäaikaisia 29. Näin ollen työttömistä henkilöistä 27:llä projektiin osallistuminen oli johtanut työllistymiseen tai koulutukseen. Pitkäaikaistyöttömistä henkilöistä 49 ei ollut enää pitkäaikaistyöttömiä projektin päättäessään. Tämä osaltaan paransi työttömän asemaa ja edesauttoi työllistymisessä Avoimille työmarkkinoille siirtyi projektista suoraan 10 henkilöä ja töihin muualle kuin avoimille siirtyi 18 henkilöä. Projektiasiakkuus vaikutti positiivisesti työllistymisen muodossa yhteensä 28 henkilön kohdalla. Työelämän ulkopuolella projektiasiakkaista oli yhteensä 48 henkilöä, joista koulutuksessa 43. Työelämän ulkopuolelle koulutukseen jatkoi tai siirtyi asiakkaista 50. Seitsemän henkilön kohdalla projektiasiakkuus oli johtanut koulutukseen siirtymiseen. Näiden tuloksien perusteella voidaan todeta, että oleellinen muutos henkilön tilanteeseen aloittamistilanteeseen verraten tapahtui 62 henkilön kohdalla. Lisäksi jokainen asiakas sai arvokasta kokemusta erilaisista tehtävistä projektiin osallistuessaan sekä henkilökohtaista tukea työvalmennuksen kautta, jolloin heidän asemansa on parantunut lähtötilanteesta. 7 Projektin innovatiivisuus Vuonna 2000 huonekalualan suurimmat yritykset toteuttivat huonekalujen kierrätyksen kehittämisprojektin (Jaakko Pöyry, Huonekalujen hyötykäytön kehittämismalli). Tutkimuksessa todettiin, että huonekalut koostuvat pääosin 97 - 100 %:sti hyötykäyttökelpoisista materiaaleista. Tehokkaimmaksi menetelmäksi todettiin käsinlajittelu. Alhaisimmiksi hyötykäytettävän materiaalin osuus jäi kahmarilla varustetulla kaivinkoneella suoritetussa käsittelyssä. Tutkimuksessa todettiin myös, että huonekalujen keräys ja hyötykäyttö on toteutettava aina tapauskohtaisesti, koska tilanne vaihtelee eri 35 paikkakunnilla huomattavasti. Tehokkaita huonekalujen hyödyntämisen malleja ei kuitenkaan ole jäänyt käyttöön. Vihreä sohva -projektin tavoitteena oli edistää huonekalujen kierrätystä yritysyhteistyön avulla, sekä hyödyntää huonekalujätemateriaalia mahdollisimman tehokkaasti uusiotuotannossa. Ongelmana käytöstä poistettujen huonekalujen kierrättämisessä tai hävittämisessä oli se, että vain käyttökuntoinen huonekalu oli mahdollista toimittaa kierrätyskeskuksiin ja huonompikuntoiset tuotteet oli toimitettava jätekeskuksiin. Kuluttajien ja huonekaluja vastaanottavien toimijoiden näkemykset huonekalujen kunnosta saattoivat poiketa toisistaan, jolloin asiakas saattoi joutua kuljettamaan huonekaluja useaan pisteeseen. Tavoitteena oli myös luoda sellainen toimintamalli huonekalujen kierrätyksen osalta, jonka myös kuluttajat voivat kokea helpoksi toteuttaa. 8 Projektin tasa-arvovaikutukset Projektin kohderyhmänä olivat niin miehet kuin naisetkin. Toiset hankkeen työpisteiden töistä olivat enemmän voimaa tai fyysistä kuntoa vaativia, kuten esimerkiksi purkupiste ja huonekalujen nouto- ja vastaanotto. Näin ollen näihin pisteisiin hakeutui enemmän miesasiakkaita, kun taas uusiotuotepajalla työskenteli enemmän naisia. Kaikkiin pajoihin hakeutui ja valittiin kuitenkin niin miehiä kuin naisiakin yksilöllisien tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti. 9 Hyvät käytännöt 9.1 Huonekaluista saatavien materiaalien hyödyntäminen Huonekalujen ja niistä saatavien materiaalien hyödyntämistä kehitettiin tavoitteiden mukaisesti. Huonekaluista syntyi muun muassa puu-, nahka-, kangas-, vaahtomuovi-, vanu- ja metallijätejakeita. Ensisijaisesti pyrittiin jakeet hyödyntämään materiaalina ja toissijaisesti energiana. Puu: Soveltuva puu pilkottiin ja myytiin kierrätyspolttopuuna. Vaneri- ja lastulevyistä valmistettiin esimerkiksi raheja tai muita uusiotuotteita. Jätepuuta hyödynnettiin lisäksi esimerkiksi muotoilija Sirpa Heponiemen lopputyössä. Uusiotuotantoon soveltumaton puu toimitettiin Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitokseen energiahyötykäyttöön sekä Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n kautta energiana hyödynnettäväksi. Vaahtomuovi: Puhdasta vaahtomuovijätettä hyödynnettiin uusiotuotannossa. Likainen vaahtomuovi paalattiin paalauskoneella ja toimitettiin PHJ:n välityksellä energiahyötykäytettäväksi. Kangas ja nahka: Likaisen tai rikkinäisen kankaan kierrättäminen oli alkuun ongelmallista. Kankaat olivat sellaisenaan sekajätettä, koska Kymijärven voimalassa ei voitu hyödyntää kangasjätettä. Jätehuollon välityksellä kangasjäte kuitenkin päätyi poltettavaksi sekajätteen polttolaitokseen. Kymijärven II -voimalaitoksen käynnistyttyä kangasjäte oli mahdollista hyödyntää energiana Lahti Energialla. Huonekaluista on hyvät nahkaja kangaspalat kerättiin talteen ja niistä valmistettiin uusiotuotteita, kuten säilytyspussukoita, viinipullopusseja ja laukkuja. Uusiotuotteisiin keskittyvä yritys 36 Humbugi Asuste nouti hyväkuntoista nahkajätettä, josta valmistui muun muassa asusteita ja laukkuja. Metalli: Metalli toimitettiin Kuusakoski Oy:lle. Metalli voidaan hyödyntää esimerkiksi terästeollisuudessa. Sohvien jousistosta sekä joustinpatjojen jousista valmistettiin myös uusiotuotteita. Vanu: Puhdas vanu hyödynnettiin uusiotuotteissa. Likainen vanu päätyi energiahyötykäyttöön. 9.2 Uusiotuotteistus Uusiotuotteet saivat näkyvyyttä erilaisten tapahtumien välityksellä. Lisäksi uusiotuotteita oli esillä esimerkiksi ympäristöneuvonnan tiloissa sekä Tuoterenkaan verkkokaupassa. Huonekalujen purkumateriaalin ja kierrätykseen toimitettujen muiden tuotteiden lisäksi uusiotuotteisiin etsittiin laadukasta materiaalia esimerkiksi huonekalutehtailta. Käytetystä messumatosta valmistettiin monenlaisia tuotteita. Isku Oy lahjoitti projektille kangasleikkuujätettä käytettäväksi tuotteisiin. Esimerkiksi meikkipusseja syntyi trendikkäistä huonekalukangastilkuista. Esimerkkejä uusiotuotteista: • • • • • • • • • • • • • • • • • • rahit naulakot koriste-esineet hiuspannat rannekorut kaulakorut viinipullopussi lemmikkieläinpedit koristetyynyt pöytätabletit laukut reput kännykkäpussit säilytyskorit ja -pussukat imetystyynyt messumattotuotteet henkarisuojukset silmälasikotelot Projektin uusiotuotetavaramerkiksi haettiin ja hyväksyttiin CuCO3 , joka on kuparikarbonaatin kemiallinen merkki. Nimi syntyi ajatusleikin tuloksena muotoilija Vivi Koiviston toimesta; kupari kun patinoituu, syntyy kuparikarbonaattia ja projektihan toimi Patinassa. 37 10 Toiminnan jatkuvuus Vihreä sohva -projekti on käynnistynyt 1.10.2008 ja päättyi 31.12.2012. Projektille tehtiin kolme muutoshakemusta, jolloin sisältöä hiukan muutettiin vastaamaan paremmin toimintaa ja tukemaan sen jatkuvuutta. Alkuperäiset työpajat ovat säilyneet, mutta niiden toimintaa on kehitetty matkan varrella. Viimeisen toimintavuoden haasteena oli kehittää toimintaa huonekalujen vastaanoton ja käsittelyn suhteen sellaiseksi, että toiminnan olisi kannattavaa jatkua projektirahoituksen päätyttyä. Tulosten analysointien perusteella voidaan todeta, että uusiopajan on hyödyllistä jatkaa tekstiilipajan yhteydessä. Huonekalujen pesupiste on yksi olennaisimmista keinoista saada jatkuvuutta huonekaluille ja nykyisin suurin osa Patinaan toimitetuista huonekaluista kiertää pesupisteen kautta. Huonekalujen verhoomotoiminta ei ole kannattavaa kierrätyskeskuksen tiloissa, koska verhoilukustannukset ovat suuret, jolloin tuotteen hinta kasvaa niin suureksi, että menekkiä ei myymälän kautta ole. Lisäksi syynä ovat verhoilualella suuntautuneiden työvalmennettavien määrällinen vähyys. 11 Projektin rahoitus Vihreä sohva -projekti oli Hämeen ELY-keskuksen myöntämä ja Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama projekti. Omarahoitusosuus oli 24 % Rahoitus jakaantui seuraavasti: Valtion ja ESR:n rahoitus Kuntien rahoitus Projektin tulot Yhteensä 654 018 206 532 32 657 893 207 Projektin rahoitussuunnitelma: Vuosi Aineet, tarvikkeet, tavarat Henkilöstökulut Palveluiden ostot Matkakulut Muut kustannukset Välilliset kustannukset Yhteensä 2008 783 21 204 11 1 788 597 24383 2009 8 303 145 273 4 982 3 534 17 677 2 661 182 430 2010 10 733 164 984 9 608 1 163 22 961 4 206 213 655 2011 6 330 177 325 24 474 4 450 27 429 3 276 243 284 2012 9 500 168 515 8 500 2 500 36 640 3 800 229 455 38 12 Yhteenveto projektin toteutuksesta ja tuloksista Vihreä sohva -projekti käynnistyi 1.10.2008 ja päättyi 31.12.2012. Neljän vuoden ja kolmen kuukauden mittaiseen projektiin mahtui monenlaista toimintaa, haasteita ja onnistumisia. Asiakaskunta oli monenkirjavaa: nuorista maahanmuuttajiin, pitkäaikaistyöttömiin ja opiskelijoihin. Osa asiakkaista oli ollut pitkään poissa työelämästä, osalla ei ollut työkokemusta lainkaan ja osalla asiakkaista oli fyysinen tai psyykkinen vamma, joka haittasi työllistymistä tai teki työllistymisen avoimille työmarkkinoille vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Projektissa aloittaneiden henkilöiden ja lopettaneiden tai keskeyttäneiden henkilöiden työmarkkina-asemaa tarkasteltaessa voitiin huomata, että yli puolet henkilöistä oli saanut mitattavissa olevia positiivisia tuloksia projektiin osallistumisesta. Jokainen henkilö sai lisäksi arvokasta työkokemusta, josta on hyötyä työllistymispolulla. Lisäksi syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille työskentelyjakso osaltaan toi apua ja helpotusta elämän laatuun ja hallintaan. Kokonaisuudessaan projekti toteutui tavoitteiden mukaisesti. Ensisijainen tavoite projektilla oli tarjota työtä ja koulutusta heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Tässä tavoitteessa onnistuttiin hyvin. Projektiasiakkaita oli runsaasti enemmän kuin mitä alkuperäisessä suunnitelmassa tavoiteltiin. Kaikille osallistujille voitiin tarjota tavoitteiden mukaista työtä. Henkilöiden oli mahdollista myös vaihtaa työpistettä, mikäli tarjotut työt eivät syystä tai toisesta olleet henkilöille sopivia. Projekti synnytti uusia pajoja Kierrätyskeskus Patinaan. Uudet pajat olivat uusiotuotepaja, verhoomo, huonekalujen purku- sekä pesupiste. Pajojen myötä olemassa olevan toiminnan lisäksi voitiin tarjota entistä monipuolisempia työtehtäviä asiakkaille. Projektiasiakkaat ohjautuivat usealta taholta projektin työpajoihin. Lähettäviä tahoja olivat muun muassa Kuntouttava työtoiminta, Nuorten työpaja, Lahden kaupunki, Päijät-Hämeen työ- ja elinkeinotoimisto sekä oppilaitokset. Projektiasiakkaat saivat työskennellä pajoilla työvalmentajan tukea hyödyntäen ja osa henkilöistä sai myös yksilövalmentajan apua työllistymispolulla etenemisen tueksi. Projekti järjesti kaksi työvoimapoliittista koulutusta. Koulutuksien kautta osallistujat hyödynsivät projektin työpajoja uuden oppimiseen. Kouluttajina toimi Koulutuskeskus Salpauksen opettajia ja muita alan asiantuntijoita. Näin työttömät työnhakijat sekä oppivat käytännön töitä tuetussa työpajaympäristössä, että saivat asiantuntevaa opetusta ympäristöhuollosta, kierrätyksestä sekä uusiotuotevalmistuksesta. Lisäksi koulutuksien avulla edesautettiin työnhakuvalmiuksien kehittymistä. Suuri osa koulutuksiin osallistuneista henkilöistä suorittivat osan tai koko harjoittelun projektissa. Koulutus tuki myös projektin tavoitteita muun muassa siten, että koulutukseen osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat uusiotuotteita, joita valmistettiin ja valmistetaan edelleen projektin luomassa uusiotuotepajassa. Kaikki koulutuksiin osallistujat saivat yksilövalmentajan tukea tulevaisuuden suunnitelmien hahmottamiseksi tai konkretisoimiseksi. Projektin muita tavoitteita olivat huonekalujen kierrätyksen tehostaminen ja uusiotuotevalmistus. Projekti loi toimintamallin, jossa kierrätykseen kelpaamaton tuote voitiin ottaa vastaan kierrätyskeskukseen ja edelleen hyödyntää materiaalina, energiana tai uuden tuotteen valmistuksessa. Tällä toimintamallilla voitiin tarjota kuluttajille parempaa palvelua ja helpottaa vanhojen huonekalujen hävittämiseen liittyviä ongelmia. Myös yrityksille tarjottiin mahdollisuutta toimittaa huonekalujäte projektille, jolloin voitiin pelastaa jätteen joukosta sellaiset huonekalut, joiden olisi vielä mahdollista jatkaa elinkaartaan kierrätysmyymälän kautta sellaisena tai tuunattuna. Uusiotuotteiden valmistuksessa hyödynnettiin kierrätykseen toimitettuja tuotteita; niin yksityisten toimittajien lahjoittamia materiaaleja ja tuotteita kuin huonekalujen purkumateriaalia. Lisäksi hyödynnettiin yrityksien ylijäämämateriaalia, kuten huonekalukangasta ja messumattoa. 39 Projektin luomat työpajat jatkavat toimintaansa projektin päättymisen jälkeen verhoilupajaa lukuun ottamatta sellaisenaan. Verhoilutoimintaa ei ole kustannus- eikä työllistämisnäkökohdat huomioon ottaen tarpeellista jatkaa nykyisessä mittakaavassaan. Uusiotuote- ja tekstiilipajan yhteyteen verhoilutyö sopii kuitenkin hyvin pienimuotoisena toimintana jatkettavaksi. Yhteistyö eri tahojen kanssa oli antoisaa ja tuki projektin toimintaa ja tavoitteita. Yhteistyötä tehtiin esimerkiksi huonekalumyymälöiden, Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n, Päijät-Hämeen työ- ja elinkeinotoimiston, Lahden seudun ympäristövalvonnan, Lahti Energian, Kuusakoski Oy:n sekä monien muiden toimijoiden kanssa. Projekti järjesti useita tapahtumia näkyvyyden saamiseksi ja valmistettujen tuotteiden markkinoimiseksi. Tapahtumien myötä projekti oli esillä paikallisissa ja valtakunnallisissa medioissa. 40 LIITTEET Lehtijuttu, 31.1.2009, Itä-Savo Humpuukia, designia - jätteestä glamouria, syyskuu 2009, Etelä-Suomen Sanomat Lokki-kalenteri ilmoitus, 2009 Lokki-kalenteri ilmoitus, 2010 Patinan ympäristöpäivä -juliste, 25.9.2010 Patinan kevättori -tapahtuman lehtijuttu, 23.4.2012, Etelä-Suomen Sanomat Patinan kevättori -juliste, 21.- 22.4.2012
© Copyright 2024