Mylly kevensi naisten työtä

7 | 2010
Tasaus Senegalissa
Mylly kevensi
naisten työtä
Pakistan
Toisen kotimaan
hätä koskettaa
Anni Suhosta
Etiopia
Lasten Pankki
pelasti perheen
nälältä
Liity tasaajaksi!
www.mission.fi
151. vuosikerta
ISSN 0780-8313 | 5 €
Kuva Christine Björkskog
 ARKEA JA JUHLAA
Fantaye kirjoitti
runon ompelukoneesta
O
n markkinapäivä Sirinkan kaupungissa
Pohjois-Etiopiassa. Fantaye Abate on
herännyt varhain ja nostanut poljettavan
ompelukoneensa kotinsa kuistille, joka on
samalla hänen ompelimonsa ja työpaikkansa. Ensimmäinen asiakaskin on jo tuonut
hameensa korjattavaksi.
Poljettava ompelukone on luotettava työväline, sillä sen käyttöä eivät haittaa toistuvat
sähkökatkot. Fantaye opetteli ompelua
Mekane Yesus -kirkon järjestämällä kolmen
viikon kurssilla ja sai kurssin päätteeksi oman
ompelukoneen. Se maksoi tuhat birriä eli 70
euroa. Fantaye Abate oli ompelukoneesta
niin iloinen, että hän kirjoitti siitä runon
äidinkielellään amharalla.
Siskonsa kanssa elävä Fantaye on elättänyt
itsensä jo neljä vuotta ompelutöillä. Hän
haluaisi pystyä parantamaan ammattitai­
toaan ja opetella tekemään myös muotivaatteita.
Ompelukurssi oli osa kehitysyhteistyöhanketta, jolla parannetaan köyhien naisten toimeentulomahdollisuuksia Sirinkan alueella.
Naisille on järjestetty mm. koulutusta karjanhoidosta ja kirjanpidosta ja he ovat saaneet
vuohia ja lampaita. Naiset pyörittävät myös
omavaraista luottorinkiä. Hankkeesta vastaa
Mekane Yesus -kirkon Dessien synodi, ja se
saa ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötukea Lähetysseuran kautta.
n Teksti Marjatta Kosonen
Fantaye Abate ansaitsee päivässä noin
sata birriä eli seitsemän euroa korjaamalla
vaatteita ja ompelemalla liinoja ja huiveja.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
3
Tämä Lähetyssanomien
numero lähetetään kaikille
Lähetysseuran sitoutuneille
tukijoille ja lehden tilaajille
ulkoministeriön kehitys­
yhteistyötiedotustuella.
 SISÄLLYS
10
7
Paimenten kirkossa
­männyn tuoksussa
WNummen seurakunta
PALSTAT
2 Arkea ja juhlaa
6 Ajankohtaista
9 Seurassanne
22 Kalenteri
35 Vierashuone
41 LÖYTÖKORI
42 Esra
43 Palvelukortti
45 Tulot € menot
46 Raamattuni
46 Hetki hiljaa
| Harjoittelu
11 ­AMukana
frikassa jatkui
­vapaaehtoistyönä
WElina Alatalo Tansaniassa
12 Hirssihuhmareet
joutavat museoon
WTasaus-keräys auttaa
18
Kuva Pirre Saario
syyskuu | 2010
Senegalin maaseutua
Pakistanissa 20 vuotta
­työskennellyt Anni Suhonen
vastaa nyt Suomen Lähetysseurassa yhteyksistä Pakistanin kirkkoon, joka auttoi
nopeasti tulvan uhreja.
26
Lehdessä esitetyt Suomen
Lähetysseuran kannanotot
eivät välttämättä edusta ulko­
ministeriön virallista kantaa.
Ollaan ihmisiksi
Kuva Kanwal Isaacs
| Taistelu
21 Näkökulma
albiinojen murhia vastaan jatkuu
WTansania
päällimmäisenä mielessä
26 WPakistan
Anni Suhonen
saa kerrankin avata suunsa
30 WTyttö
Regina Hantikainen ja tyttötyö Etiopiassa
34
34
Maailmankuva avartui leirillä
WVarhaisnuoret koolla Rymättylässä ja Sulkavalla
sinnitteli nälkäjakson yli
36 Etiopialaisperhe
Lasten Pankin avulla
saa kirkkokuoron svengaamaan
38 WMajuri
Botswanalainen kuoro vieraili Suomessa
Kuva Regina Hantikainen
45
Kirkon tyttöpiireissä Etiopiassa tehdään
­käsitöitä ja puhutaan naiseksi ­kasvamisesta.
Toimitus
Vastaava p
­ äätoimittaja Seppo Rissanen
 [email protected]
Toimituspäällikkö Pirre Saario
 (09) 129 7269
 [email protected]
Toimittaja Marjatta Kosonen
 (09) 129 7270
 [email protected]
 PÄÄKIRJOITUS | 13.9.2010
30
6
Lehtitilaukset ja
­osoitteenmuutokset
Riitta Santalahti
(09) 129 7317 (klo 9–15)
[email protected][email protected]
 postiosoite
Tilaushinnat: ks. palvelukortti s. 43
Suomen Lähetysseura on
Suomen ev.lut. kirkon ­lähetysjärjestö
www.mission.fi/lahetyssanomat
ISSN 0780-8313 | Aikakaus­lehtien liiton jäsen | Ulkoasu Tımo Jokivartio, Ultimo Oy | Kirjapaino ja repro Art-Print Oy, Helsinki
(09) 12 971
PL 154, 00141 Helsinki
 käyntiosoite Tähtitorninkatu 18, Helsinki
Lähetyssanomien
seuraava numero
8/2010 ilmestyy 11.10.
 vaihde
Suomen Lähetyssanomat on perustettu vuonna 1859
151. vuosikerta | Lähetyssanomat ilmestyy 10 kertaa vuodessa
Kansi:
Suomen Lähetysseuran Tasaus-keräyksen
kohteena on tänä vuonna maaseudun
kehittäminen Senegalissa ja Mauritaniassa.
Tyttöjen koulutus on yksi kehityksen avaimista.
Kuva Mauritaniasta, Joel Takala
Kansainvälisen arvion mukaan Suomi
on maailman paras maa elää. Tästä on
tehtävä oikeita johtopäätöksiä. Yksi sellainen on, että suomalaisten elämää on
rakennettu oikeille arvoille. Niihin on
kuulunut keskeisesti yhteisvastuullisuus,
jossa oman elämän merkitys on löydetty yhteistyöstä toisten ihmisten kanssa.
On ymmärretty, että voin paremmin, jos
huolehdin toisten hyvinvoinnista. Tämän
taustalla on eittämättä ollut kansan kristillisestä uskonvakaumuksesta noussut
arvomaailma. Tämä voidaan esittää muistutukseksi niille, jotka viime vuosina ovat
vaatineet kansalaisia irrottautumaan kirkon ja sen arvomaailman yhteydestä.
Kuka voi esittää parempaa näyttöä?
Elämän tarkoituksellisuuden ja oman
elämän arvokkuuden löytämiseen eivät
riitä sellaiset tavoitteet, jotka tuovat
hyvää vain omaan elämään. Epäitsekkyyttä ei voi pitää vanhentuneena arvona. Toisen ihmisen tarpeiden kieltäminen tai piittaamattomuus niistä sen sijaan
vahingoittaa aina itseä ja yhteisen elämän edellytyksiä.
Jokainen voi testata näitä asioita suhteessa omaan elämänkokemukseensa.
Tästä huolimatta julkisuudessa esitetään
toisinaan myös kritiikkiä sellaista toimintaa kohtaan, josta kerrotaan tämän lehden sivuilla. Väitetään, että heikossa asemassa olevat ihmiset voisivat paremmin,
jos emme välittäisi heistä. Lisäksi esitetään usein, että meillä on niin paljon tekemistä kotimaassa, ettemme voi auttaa
muita. Esitetään myös, ettei meidän tulisi
toimia siellä, missä on korruptiota. Tällaiset väitteet tuntuvat minusta omituisilta.
Kehitysyhteistyön tarkoitus ei ole tehdä
kaikista ihmisistä rikkaita, vaan taata
jokaiselle elämän perusedellytykset ja
-oikeudet. Yksi elämän perusedellytyksiin keskeisesti kuuluva asia on yhteys
toisiin ihmisiin. Yhteyteen kuuluu, että
jaamme rajallisia voimavaroja toistemme kanssa. Tämän lehden kirjoitukset
kertovat, millä tavoin voimme sen tehdä. Korruption olemassaolo ei ole hyväksyttävä peruste olla auttamatta. Korruptioon vain ei saa itse osallistua missään
päin maailmaa, ei Suomessakaan, sillä
sen seurauksista kärsivät heikoimmat
ihmiset kaikkialla.
Kristillisyyteen kuuluu keskeisesti toisen
ihmisen arvostaminen. Se nousee kristillisen uskon ytimenä olevasta sanomasta, joka kertoo Jumalan rakkaudesta
jokaista ihmistä kohtaan. Itse uskon,
että tämä usko vaikuttaa hyviä asioita
kaikkien ihmisten elämään. Toivon, että
kaikki maat olisivat parhaita. Toisesta
välittäminen lisää omaa arvoa. Ollaan
sen vuoksi ihmisiksi.
Seppo Rissanen,
Suomen Lähetysseuran johtaja
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
5
 AJANKOHTAISTA
 AJANKOHTAISTA
Jakaranda sai Golden Gospel -palkinnon
Lähetysseuran Jakaranda-musiikkiryhmä sai tämän vuoden
­ olden Gospel -palkinnon. Palkinto luovutettiin Joensuun 15.
G
Gospel-festivaaleilla 14. elokuuta.
Suomen Lähetysseura on toiminut Pakistanin luoteisessa rajamaakunnassa 50 vuotta. Sen yhteistyökumppanina on Pakistanin yhdistynyt kirkko. Lähetysseura on ACT-allianssin tarkkailijajäsen.
Kuva Ari Koivulahti
Suuri osa Risalpurin asukkaista menetti tulvassa kotinsa.
Pakistanin yhdistynyt kirkko on majoittanut Peshawarin
­hiippakunnassa vähemmistöryhmiin kuuluvia kouluihinsa.
Suomen Lähetysseuran katastrofirahastoa voi
tukea soittamalla keräyspuhelimeen 0600 02020.
­Puhelun hinta on 19,95 euroa + pvm.
Suomen Lähetysseuralta
50 000 Pakistanin
­hätäapuun
Tavoitteena on ollut auttaa hätäavun ulkopuolelle jääviä väestöryhmiä selviytymään vaikeimman yli. Peshawarin alueella apua on annettu noin 1 400 kristitylle ja
hinduperheelle, jotka heikon yhteiskunnallisen asemansa vuoksi jäävät muun avustustoiminnan ulkopuolelle. Ihmisille on tarjottu suojaa, ruokaa, puhdasta vettä, lääkkeitä ja hygieniatarvikkeita. Kirkko antaa apua
uskonnolliseen taustaan katsomatta. Kirkon klinikka
Risalpurissa varustautui rokotuskampanjalla koleraa ja
muita kulkutauteja vastaan.
Peshawarin hiippakunnan alueella sadot tuhoutuivat
monin paikoin jo toisena vuonna peräkkäin. Viime
vuonna sadot jäivät seudulla käytävien taistelujen alle.
6
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
Jakaranda on kulkenut ympäri Suomen jo neljännesvuosisadan ja tuonut
eteläisen Afrikan lämmön ja sykkeen kirkkoihin, juhlasaleihin ja kaduille.
Vuodesta 1990 musiikkiryhmää on johtanut Pekka Nyman, joka on vahvalla
ammattitaidollaan pitänyt Jakarandan musiikkiryhmien eturivissä.
Katastrofirahastoon voi lahjoittaa myös tilisiirtona.
Tili Sampo Pankki 800014-161130, viestiksi AUTA.
IBAN: FI38 8000 1400 1611 30, BIC: DABAFIHH
Pohjoisen lähetysjuhlassa
rajatonta yhteyttä
Teologian tohtori Eero Junkkaala
piti raamattuopetuksen aiheesta
Yhteyden ydin, ja rovasti Johan
Candelin veti salin täyteen aiheellaan Vainottuna uskon tähden.
Candelin on World Evangelical
R
ajaton yhteys -teemaa käsiteltiin monelta kantilta Oulun hiippakunnan lähetysjuhlissa Kokkolassa 20.–22.8. Mukana olivat seurakuntien ohella kaikki kirkon suomenkieliset lähetysjärjestöt ja Kirkon
ulkomaanapu.
Juhlakulkueessa oli mukana Kokkolassa asuvia maahanmuuttajia, ja
toritapahtumassa kuultiin burmalaista ja sudanilaista lauluryhmää.
Juhlilla nähtiin koko perheen musikaali Lähetystyötä Zongapolassa,
jonka toteutti opettaja Veli-Matti Erkkilä yhdessä Mäntykankaan koulun musiikkiluokka 5 A:n kanssa. Ensi kertaa Lähetysjuhlilla laulettiin
yhdessä kauneimpia lähetyslauluja. Suurimman osallistujamäärän
keräsi lauluyhtye Rajattoman konsertti.
Alliancen (WEA) eli Maailman
evankelisen allianssin uskonnonvapauskomission johtaja ja edustaa sitä myös YK:n ihmisoikeus­
komissiossa.
n Teksti Aune-Inkeri Björkström
Lähetysseuroissa puhui raamatunkääntäjä Iraida Popova Venäjän
Komista. Komi on yksi Venäjällä puhuttavista suomensukuisista kielistä. Monet lähetystyöntekijät kertoivat kokemuksistaan muun muassa
Etiopiassa, Thaimaassa, Nepalissa ja Venäjällä.
Piispa Samuel Salmi toi terveisiä Tansanian-matkaltaan. Piispa kertoi,
että vaikka lähetystyö on ollut hänelle papin poikana ja pappina aina
läheistä, Tansanian-matka oli merkittävä kokemus. ”Jumala avasi ikkunan uuteen todellisuuteen”, Salmi kiteytti.
Golden Gospel -palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna
1998. Aiemmin sen ovat saaneet muun muassa Jaakko Löytty,
Pekka Simojoki, Jukka Leppilampi sekä Jaakko Ryhänen. Viime
vuonna palkinto meni Sakari Kukolle.
Kuva Eveliina Palola
S
uomen Lähetysseura on myöntänyt 50 000
euroa katastrofiapua Pakistanin kirkon tekemään avustustyöhön tuhotulvien runtelemilla
alueilla. Apu kanavoidaan kirkkojen kansainvälisen kata­
strofi- ja kehitysyhteistyöjärjestön ACT-allianssin kautta
maan luoteisosassa toimivalle Peshawarin hiippakunnalle. Katastrofityöhön osallistunut hiippakunta on pelastanut veden varaan joutuneita ihmisiä, toimittanut heille
ruoka-apua ja majoittanut noin 8 000 kodittomiksi jäänyttä Risalpurin ja Nowsheran kirkkoihin ja kouluihin.
Jakaranda on Pekka Simojoen vuonna 1985 perustama musiikkiryhmä, jonka ohjelmisto koostuu eteläisen Afrikan musiikista
ja afrikkalaisvaikutteisesta kotimaisesta musiikista. Jakarandassa
on noin 30 jäsentä. Laulajien rinnalla soittavat kitarat, puhaltimet, basso ja erilaiset lyömäsoittimet.
Kuva Markku Keski-Mäenpää
Kuva Kanwal Isaacs
Rankoista monsuunisateista alkunsa saaneet tulvat
ovat Pakistanin pahimmat 80 vuoteen. Pakistanin
hallituksen arvioiden mukaan ne koettelevat kaik­
kiaan jopa 20 miljoonaa ihmistä.
Veli-Matti Erkkilä (edessä) johdatti Yhteyden askeleet -kulkueen kirkolta torille.
Mukana oli Kokkolassa asuvia maahanmuuttajia.
Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa sijaitsevasta Mekane
Yesus -kirkon musiikkikoulusta valmistui kesäkuussa 20 uutta
muusikkoa. He ovat kotoisin eri puolilta Etiopiaa, ja suurin osa
heistä palaa kotiseurakuntiinsa kirkkomuusikoiksi. Kolmivuotinen koulutus antaa monipuoliset taidot sekä musiikista että
­teologiasta. Mekane Yesus -kirkko on Suomen Lähetysseuran
yhteistyökumppani, ja Lähetyssseura tukee myös musiikkikoulun
toimintaa.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
7
 AJANKOHTAISTA
 SEURASSANNE
Kuva Mikko Pyhtilä
Oulun piispa vieraili Tansaniassa
O
ulun hiippakunnan piispa
Samuel Salmi, hiippakuntadekaani Niilo Pesonen ja hiippakunnan lähetyssihteeri Matti
Laurila vierailivat elokuussa Tansaniassa luterilaisen kirkon Victorianjärven hiippakunnan piispan Andrew Gullen kutsumina.
Hiippakunnilla on ollut keske-
nään kumppanuussopimus vuodesta 2002.
Ohjelmaan kuului Mwanzan
Nyakatossa sijaitsevan uuden
raamattukoulun vihkiminen ja
Suomen Lähetysseuran tuella
laajennetun opetustilan avaaminen. Piispat vihkivät myös
Mwanzan suurkaupungissa si-
Piispat Samuel Salmi ja Andrew Gulle
vihkivät yhdessä Nyakaton raamattukoulun Mwanzassa, Victorianjärven
rannalla.
jaitsevan Mkuyunin kappeliseurakunnan itsenäiseksi seurakunnaksi, avasivat Mkuyunin uuden
kirkon ja asettivat seurakunnan
kirkkoherran virkaan pastori
J­ acob Kituun.
Liity uuteen
Verkostoon
Suomalaiset saarnasivat kirkoissa,
vierailivat Tansanian luterilaisen
kirkon päätoimistossa Arushas­sa
ja tutustuivat kirkon Tumainiyliopistoon Makumirassa.
Uusi Verkosto tarjoaa erilaisia tapo-
Ensimmäistä kertaa Afrikassa
käyneisiin teki vaikutuksen lämmin vastaanotto ja luterilaisen
kirkon kasvu Itäisen Victorianjärven hiippakunnan alueella.
Itsenäisten seurakuntien lukumäärä on kasvanut neljässä vuodessa 37:sta 72:een. Matkalaiset
vierailivat muutamassa seurakunnassa, joista yhdessä oli
juuri valmistunut kirkko ja kolmessa oli kirkko rakenteilla.
ta. Tarjolla on myös muita jäsenetu-
Hiippakuntien kumppanuussopimuksen tavoitteena on tasaveroinen ystävyys ja yhteydenpito, ei taloudellisen tuen antaminen. Oulun hiippakunta lahjoitti kuitenkin määrärahan uudelle Nyakaton raamattukoululle
kolmen evankelistan koulutukseen Suomen Lähetysseuran
kautta. Suunnitteilla on kutsua
myös piispa Gulle vierailulle Suomeen.
n Teksti Matti Laurila
ja osallistua Suomen Lähetysseuran
toimintaan. Jäsenenä saat säännöllisesti tietoa Lähetysseuran toiminnasta ja tietoa valitsemistasi aiheisja. Liittyminen on ilmaista!
Lähetysseuran toiminnassa on aina
ollut mukana paljon vapaaehtoisia
erilaisissa tehtävissä ympäri Suomea. Verkoston toivotaan vahvistavan vapaaehtoistoimintaa kotimaassa ja ulkomailla ja parantavan yhtey­
denpitoa verkoston jäsenten kesken.
”Tavoitteena on 15 000 ihmisen verkosto, joka toimii aktiivisesti valtakunnallisesti ja paikallisesti. Valtakunnalliset verkostotapaamiset ko­
koa­vat vapaaehtoisia yhteen”, toteaa
verkostokoordinaattori Tanja Hirvilammi.
Ketään vapaaehtoista tai lahjoittajaa ei liitetä automaattisesti verkostoon vaan siihen pitää ilmoittautua itse. Jäseneksi voivat ilmoittautua myös, vaikka ei olisi Internetyhteyttä ja sähköpostia. Tiedustelut Tanja Hirvilammi, (09) 129 7304.
Verkostossa voi olla mukana esimerkiksi säännöllisenä rukoilijana,
lahjoittajana, vapaaehtoisena erilaisissa tapahtumissa ja kampanjois-
Tilaan Hengellisen Kuukauslehden
3 kuukaudeksi hintaan 10 euroa
uudistunut, aikaansa seuraava, kirkollinen ja
kansantajuinen. Hengellinen Kuukauslehti
välittää ihmisestä ja rohkaisee eteenpäin. Nimi
Tutustu Hengelliseen Kuukauslehteen:
3 kuukautta vain 10 euroa
Voit tehdä tilauksen myös netissä:
www.h-y.fi/hk
Herättäjä-Yhdistys ry
PL 21, 62100 Lapua
www.h-y.fi, [email protected]
Lähiosoite
Postinumero
Postitoimipaikka
Allekirjoitus
Leikkaa irti ja postita. Postimaksu on maksettu puolestasi.
HerättäjäYhdistys
maksaa
postimaksun
sa, ideoimassa uudenlaisia toimintamuotoja, pienryhmävastaavana
tai puolestapuhujana omassa ympäristössään, vaikkapa Facebookissa.
Herättäjä-Yhdistys ry
Tunnus 5004701
00003 Vastauslähetys
Pitkäjänteinen työ tuo kestäviä
tuloksia, mutta myös lyhyeksi aikaa
voi ottaa korren kannettavakseen.
www.mission.fi/osallistu/
verkosto
Olipa kerran
­kehitysyhteistyö
A
loitin kesän kynnyksellä Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyötiedottajana. Viime kuukausiin on mahtunut paljon
ajatustyötä. Olen pohtinut mitä, missä ja
kenelle Lähetysseuran kehitysyhteistyön
kirjosta olisi hyvä kertoa.
Kysymys on vaikea, sillä kehitysyhteistyön
kenttä on laaja. Siihen kuuluvat sekä valtavat poliittiset rakenteet että pieni ruohonjuuritason toiminta. Kuinka kertoa
suurelle yleisölle, miten Suomen poliittinen päätöksenteko voi muuttaa ihmisten
elämää toisella puolella maailmaa ja
miten lähes kaikki päätöksemme ovat
kannanotto siihen, millaisessa maailmassa haluamme elää? Kuinka kertoa näistä
teemoista siten, että ihmiset jaksavat
ottaa tiedon vastaan?
Maailmaa on ravistellut 2000-luvulla ruokakriisi, talouskriisi, ilmastokriisi sekä rajut
luonnonmullistukset: tsunami, Haitin maanjäristys ja nyt viimeisimpänä 20 miljoonan
ihmisen elämään vaikuttava Pakistanin
tulvakatastrofi. Kriisien ristitulessa ihmiset
helposti väsyvät huoleen ja hätään. Iskee
kriisiväsymys. Kuka lohduttaisi nyytiä maailmassa, jossa nyytejä on enemmän kuin
koskaan ennen? Kun apua tarvitsevien
määrä kasvaa, riittääkö meillä auttajia,
”lohduttajia”?
Kolmas haaste piilee runsaudenpulassa –
kehityksen kentällä tapahtuu jatkuvasti.
Heinäkuussa järjestettiin aids-työn huippukokous, jossa kirkolliset toimijat pääsivät hienosti esiin. Syyskuussa YK kokoontuu arvioimaan vuonna 2000 asetettujen
vuosituhattavoitteiden toteutumista, ja
kokouksen lopputulokset tulevat pitkälti
määrittämään tulevaisuuden kehitysyhteis-
työtä. Ensi kevään eduskuntavaalit ovat
kirvoittaneet käyntiin vilkkaan kehityspoliittisen keskustelun, ja järjestömaailma
availee ääntään uuden hallitusohjelman
sisällön suhteen. Samaan aikaan Pakistanista kuuluu järkyttäviä uutisia, ja ihmisiä muistutetaan globaalin vastuunkannon tärkeydestä.
Globaali vastuunkanto ei ole hienosta
nimestään huolimatta uusi asia. Viktor E.
Frankl, itävaltalainen psykiatri ja kirjailija,
on todennut, että ihmisen ei tulisi kysyä
elämän tarkoitusta, vaan ymmärtää, että
itse asiassa elämä kysyy sitä meiltä. Jokainen voi vastata elämälle ainoastaan vastaamalla omasta elämästään, tuntemalla
vastuunsa. Tämä on lähetysseuralaisille
tuttu ajatus.
Kysymykseni kuuluukin: mistä te Lähetysseuran tukijoina ja globaalin vastuun kantajina haluaisitte kuulla? Tehtäväni on
jakaa kehitysyhteistyön onnistumisia ja
haasteita, avata kehityspolitiikan koukeroita ja kertoa tukemienne hankkeiden
tilanteesta. Yhteisten aiheiden äärellä voimme vaikuttaa.
Salla Matilainen
kehitysyhteistyötiedottaja
[email protected]
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
9
 MUKANA
Paimenten
­kirkossa ­männyn
­tuoksussa
Opetusharjoittelu Afrikassa
Nummen seurakunnassa läntisellä
Uudellamaalla on vietetty luontomessua
jo 20 vuoden ajan. Pienestä ideasta on
kasvanut monille tärkeä kesäperinne ja
siunauksen paikka.
Luokanopettajaksi opiskeleva rovaniemeläinen Elina Alatalo suoritti opintoihinsa kuuluvan harjoittelun kuurojenkoulussa Tansaniassa. Kokemuksestaan
innostuneena hän palasi kouluun
vapaaehtoistyöntekijänä ja tutustui
samalla lähetystyön maailmaan.
Teksti ja kuvat Toini Suopellonmäki
H
einäkuun helteisen sunnuntain iltana kymmeniä autoja kääntyy Nummentieltä Pakkalan kylätielle ja sieltä vielä pienemmälle
sivutielle ja lopulta metsäautotielle. Pääseekö tänne edes ilman
maasturia? Ei ihan perille saakka.
Loppumatka mäelle kävellään kaunista kalliopolkua.
Mäntyjen keskellä on iso halkeama kalliossa, oikeastaan isossa
kivessä. Paikka on kauan tunnettu
nimellä Paimenten kirkko. Kanervikkoon ja sileiden kallioiden päälle on aseteltu penkkejä, kallionlohkeaman edessä on kelottunut
risti ja sen edessä alttaripöytä,
kukat ja kynttilät.
Kuuselan talon sisarukset AinoMaija, Leena ja Kaisa Aarnio ovat
tunteneet tienoon jo kauan, mutta
20 vuotta sitten, metsäautotien
tultua lähelle, he näkivät paikan,
joka Kaisan sanoin ”kasvaa kehnosti metsää, mutta voisi kasvaa
jotain muuta arvokasta”. Silloinen
kirkkoherra Alpi Saloranta innostui myös paikasta, ja ensimmäistä
luontokirkkoa alettiin suunnitella
Aarnioiden ja muiden vapaaehtoisten kanssa. Nämä järjestivät kaikki käytännön asiat, kuten alttaripöydän, penkit ja tarjoilun. Messu
10
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
Musisoimassa Sanna Kuoppala,
­ armonikka, Teemu Heinonen, huilu
h
ja Helena Takari, viulu.
on järjestetty kerran kesässä, joka
vuosi, eikä yhtään kertaa sade ole
häirinnyt.
Tällä kertaa messun toimittavat kirkkoherra Erkki Kuusanmäki ja kanttori Sanna Kuoppala.
Huilu, viulu ja harmonikka soivat
mäntyjen alla.
Kirkkokuoro
vahvistaa yhteistä
laulua ja ehtoollisen viettoa.
Mukana on väkeä
naapuriseurakunnista sekä
kesäasukkaita,
yhteensä yli 150
henkilöä. Muistamme Kuuselan
talon rakastettua
Luontomessun
j­ älkeen väkeä on
odottamassa
­vanhalla puu­
hellalla keitetyt
kirkkokahvit.
Maija-äitiä, joka vielä viime kesänä oli mukana, mutta nyt, uskomme mukaan, liittyy juhlaamme taivaan juhlasta käsin.
Lähetystyö on ollut alusta asti
kokoontumisen sydän. Nummen
seurakunta tukee Namibian ja
Inkerin kirkkoja, ja tarjoilukolehti
kerätään nytkin lähetykselle. Kahvi
on valmistunut paikalle kuljetetun
vanhan ja paljon kokeneen puuhellan levyillä, savu tupruaa koti-
tekoisesta piipusta ja tuoksu käy
kauas. Tarjoilua ovat valmistelleet
yhdessä Aarnion sisarusten kanssa
lähetyksen vastuuihmiset. Maasturit ovat kulkeneet mäelle monta
kertaa.
Ei ole tuottamatonta maata.
Kyse on siitä, miten näemme sen
mahdollisuudet ja kauneuden.
n
”
Kolmantena opiskeluvuonna
mei­dän on suoritettava kuukauden mittainen opetusharjoittelu itse valitsemassamme
koulussa”, Elina Alatalo (28) kertoo. ”Olin suorittanut viittomakielen tulkkiopintoja ja toivoin voivani yhdistää viittomakielentaitoni opetusharjoitteluun. Etsin netistä kuurojenkouluja maailman
eri kolkista ja lähettelin yhteydenottopyyntöjä. Mihinkään muihin
ei vastattu, mutta Suomen Lähetysseurasta kerrottiin, että Päivi Mäki
opettaa viittomakieltä luterilaisen
kirkon Tumaini-yliopistossa Tansaniassa.”
”Kävin ’pyörähtämässä’ kuukauden mittaisen opetusharjoittelun
Tansaniassa, ja kun palasin Suomeen, tiesin, että minun oli palattava sinne uudelleen. Tällä kertaa
olin lähdössä vapaaehtoisena opettamaan tuohon samaan kouluun
ja laskin, että voisin olla opettajana niin kauan, kunnes matkakassa
loppuisi ja olisi palattava Suomeen.”
”Tein Suomessa töitä viisi kuukautta hiki hatussa ja säästin mat-
kakassaa. En lähtenyt reissuun minkään järjestön kautta, vaan hommasin lentoliput itse ja tupsahdin takaisin tuttuihin maisemiin.
Asunto löytyi perille saavuttuani paikallisen ystävän
avustamana.”
”Myös se oli rukousvastaus, sillä
päädyin asumaan yhteen uskovan
opettajan kanssa ja koen, että
Jumala teki minussa valtavasti
työtä hänen kauttaan. Koululle oli
tullut sillä aikaa uusi rehtori. Olihan hän ihmeissään kun valkoinen tyttö kolkutti kanslian ovelle
ja kysyi mahdollisuutta opettaa
lapsia!”
”Oppilaani olivat 15–25-vuo­
tiaita – he olivat aloittaneet koulun eri ikäisinä. He olivat ahkeria
ja oppimishaluisia, mutta heillä oli
tiedoissa suuria puutteita. Sain opettaa heille perusasioita, esimerkiksi
kellon käyttöä ja mittayksiköitä.”
”Valtaosa opettajista oli tavallisia luokanopettajia, jotka olivat
oppineet viittomakielen työn ohessa. Onneksi koulussamme oli myös
kuuroja opettajia, joiden viittoma-
Kuva Elina Alatalon albumi
jatkui vapaaehtoistyönä
kielen taito oli hyvä. Olisi hyvä
kouluttaa kuuroista itsestään opettajia kuurojen kouluihin. Koska
heillä on kokemus kuuron elämästä, he voivat paremmin siirtää viittomakielistä kulttuuria eteenpäin
oppilailleen ja tukea heidän itsetuntoaan.”
”Näiden yhdeksän kuukauden
aikana tutustuin lähemmin myös
Lähetysseuran työhön. Kotikaupungissani Arushassa oli neljä Lähetysseuran työntekijää, ja tapasimme toisiamme melko usein. Lähettikokouksen aikana minä ja toinen suomalainen toimimme lastenohjaajina. Oli mukava jutella
lähettien kanssa, kysellä heidän
työstään ja huomata, kuinka erilaisissa tehtävissä he toimivat.
Uskon, että siinä on rikkaus ja siunaus. Koska työnkuvat ja työ­alueet
ovat niin laajoja, voidaan tavoittaa
paljon ihmisiä ja viedä evankeliu-
Elina Alatalo teki viidennen luokan
oppilaille muistoksi kaularistit.
mia eteenpäin – sehän on lähetystyön tärkein asia!”
”Opintoni ovat loppusuoralla,
ja on mukava nähdä mitä Taivaan
Isä on varannut tulevaisuudelle.
Menin keväällä naimisiin ja odotan nyt vauvaa. Lähetyssanomien
lukeminen ja erilaisiin lähetystapahtumiin osallistuminen ovat
ihana juttu sillä aikaa kun lähetyskentälle ei nyt itse pääse. Rukous
on voimallinen työkalu ja meidän
lähettäjien on tärkeää käyttää sitä.”
n
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
11
Hirs sihuhmareet
jou tavat ­museoon
—SENEGAL—
Teksti ja kuvat Paula Laajalahti
Senegalilaisen
Fangaden kylän
naisilla on
­nykyään hymy
herkässä.
Luterilaisen
­kirkon puima­
kone ja mylly
ovat korvanneet
perinteiset huhmareet, ja työ
sujuu vikkelästi.
Toisessa kylässä
hyttysverkkojen
käyttö on vähentänyt malariaa.
Kehitys lähtee
asukkaista itsestään, ja kaiken
pohjana on valistus ja koulutus.
Suomen
Lähetysseura
saa tähän maaseudun kehittämishankkeeseen
Suomen valtion
kehitysyhteistyötukea.
Kaledou Diouf ja Latyr Sarr kulkevat
kylästä toiseen Senegalin luterilaisen kirkon puimakoneen mukana ja
puivat asukkaille näiden viljat.
Tänään he puivat Fangaden kylässä.
Diayi Kama tuo hirssinsä puitavaksi heti aamusta.
”Tuntuu ihmeelliselle saada hirssit puitua näin
nopeasti, kun käsipelillä huhmaressa meiltä
meni siihen päiväkausia.”
D
iayi Kama astelee
ulos talonsa pihapiiristä. Ryhti on
ylväs, sillä hänen
päänsä päällä on
vati täynnä hirssintähkiä. Hän kumoaa tähkät maahan ja katoaa tyhjän vadin kanssa
kotipihaan ruokoaidan taa.
14
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
Kaledou Diouf ja Latyr Sarr
valmistautuvat päivän työhön. He
vetävät huivit tiukasti hiusten ja
kasvojen suojaksi niin, että vain
silmät jäävät näkyviin. Silmät he
peittävät aurinkolaseilla.
Syy moiseen selviää, kun Kaledou Diouf on vetäissyt puimakoneen käyntiin. Sarr nostelee täh-
käpaketteja Dioufille, joka syöttää
niitä koneeseen. Tyhjät tähkät ja
muu puintijäte puskevat ulos
aukosta, jota Sarr käy puhdistamassa. Koneen ympärillä leijuu
paksu pöly, joten miesten suojavarusteet ovat tarpeen. Pienet hirssinjyvät putoavat muoviseen saaviin.
Tätä puimakonetta ei ajeta pellolla, vaan se seisoo Fangaden kylän
laidalla. Hirssi on korjattu aiemmin,
ja kukin perhe tuo vuorollaan tähkät puitaviksi. Tänään puidaan
Diayi Kaman perheen hirssi.
Kama kumoaa uuden lastin
hirssintähkiä puimakoneen viereen.
Hän on tuonut mukanaan myös
tyhjiä säkkejä, joihin miehet kaatavat puidut jyvät. ”On tämä uskomatonta”, Diayi Kaman naama
loistaa tyytyväisyydestä. Vielä puoli
vuotta sitten hän ja muut kylän
naiset joutuivat puimaan hirssin
käsin. He laittoivat tähkät suureen
huhmareeseen ja jyskyttivät jyvät
irti paksulla puusurvimella.
”Meiltä meni siihen koko päivä.
Nyt sama työ sujuu koneella kymmenessä minuutissa!”
Diayi Kaman kotikylässä Fangadessa sadekausi alkaa tavallisesti kesäkuussa. Jo ennen sateita pellot on muokattu kylvökuntoon.
Ensimmäisten sateiden jälkeen kylvetään hirssi ja maapähkinä. Hirssi on alueen asukkaiden perusruoka. Sitä syödään puurona sekä
vihannesten ja kalan kanssa lisukkeena. Lihaa on tarjolla vain juhlapyhinä tai erikoistilaisuuksissa,
kuten häissä ja hautajaisissa.
Fangaden kylä sijaitsee alueella,
jossa jopa kaksi kolmasosaa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Koko Senegalin asukkaista 39,4
prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa,
mutta tällä seudulla lukutaito on
vielä harvinaisempaa.
Näistä savimajoista on perinteisesti lähdetty sadonkorjuun jälkeen etsimään leivän jatketta. Moni
nuori on siirtynyt talviajaksi pääkaupunkiin, mutta lukutaidottomalle ja kouluja käymättömälle
löytyy vain hanttihommia. Tytöt
ovat päätyneet kotiapulaisiksi ja
pojat verstaille töihin. Jos
töitä ei löydy, kylään jääneen kotiväen avustaminen
on mahdotonta ja paluu
äärimmäisen noloa. Siksi
vaara joutua prostituutioon
tai rikollisuuteen on suuri.
Työ sujuu
nyt puima­
koneella
­kymmenessä
minuutissa
Koneet vähentävät
naisten työtaakkaa
Senegalin luterilaisen kirkon kehitystyöosasto on pohtinut yhdessä
asukkaiden ja paikallishallinnon
kanssa, miten kylien väkeä voidaan
auttaa pois köyhyydestä. Esiin putkahti naisten valtava työtaakka. Jo
ennen aamunkoittoa alkoi eri puolilta Fangaden kylää kuulua tasainen ”jumps, jumps”. Naiset nousivat lyhyen yöunen jälkeen puimaan, puhdistamaan ja jauhamaan
hirssiä. Usein he tekivät työtä tyhjin vatsoin, sillä edellisen päivän
hirssiannos oli lopeteltu iltapalalla.
”Hirssi pitää jauhaa samana
päivänä kuin se käytetään. Jauho
ei säily yön yli”, Angéle Ngom
selostaa. ”Jouduimme nousemaan
aamuvarhain, jotta saimme hirssin valmiiksi ennen lounasta.”
Nyt Ngom ei pidättele tyytyväisyyttään: survinten jumputus
on vaihtunut myllyn hyrinään.
Mylläri Ngor Sarr laittaa korvasuojat päälle, vetää koneen käytiin
ja kumoaa Angéle Ngomin tuomat
hirssinjyvät myllyyn. ”Uusi mylly
sekä kuorii että jauhaa jyvät.
Olemme sanomattoman tyytyväisiä. Tämä säästää meiltä sekä aikaa
että vaivaa”, Ngom hymyilee uuden
myllyn ovella. Sinne on jo kerty-
nyt jono, sillä jokainen haluaa jauhattaa päivän hirssiannoksensa
hyvissä ajoin.
Angéle Ngom saa jauhonsa ja
suuntaa kohti kotia. Majan nurkassa sängyn päässä on iso kasa
riisintähkiä. Riisiä syödään juhlaruokana, ja ennen sitä piti ostaa
kaupasta. Nyt Ngomin perhe on
viljellyt riisiä omalla pellollaan. Riisin viljely vaatii paljon vettä, mutta
Angéle Ngomin mukaan sitä kui-
Fangaden ja muiden kylien ympärillä
on vielä puita, mutta ne ovat vähentyneet. Puuta käytetään polttopuuna,
ja juuria kaivetaan perinteisiin lääkkeisiin. Kirkon hankkeeseen kuuluu
myös uusien puiden istuttaminen.
tenkin riittää alavalla maalla. Sadekaudella tiettyihin paikkoihin kertyy vettä lammikoiksi asti, ja näitä
he hyödyntävät riisin viljelyksessä.
Vettä kotiin ja puutarhaan
Mari ja Khady Séne seisovat kaivon reunalla ja katselevat alas.
Kaivosta on loppunut vesi niin,
että pohjalla lojuva muovinen leikkinalle on tullut näkyviin. Sementtireunalla odottaa yksi täysi vesisaavi. ”Kyllä vettä tulee, kun malttaa odottaa”, naiset vakuuttavat.
Pakkohan heidän on odottaa,
sillä tässä kuivassa maassa puhdasta vettä ei ole lähimaillakaan.
Sadekausi on loppunut jo nelisen
Angéle Ngomin perhe on kokeillut jotain
ihan uutta: he ovat kasvattaneet riisiä pikkulammikoiden lähellä. Nyt Ngomin ei tarvitse
ostaa juhlaruokana käytettyä riisiä kaupasta.
Arvokkaat tähkät he sälyttävät majassa, jossa
myös nukutaan.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
15
Kirkon lainoilla on
istutettu mangopuita
kuukautta sitten, ja kaivo täyttyy
hitaasti. Onneksi naisten ei tarvitse kävellä enää kilometrikaupalla
veden hakuun kuten ennen. Luterilaisen kirkon kaivattama kaivo
valmistui heidän kyläänsä viime
vuonna.
Francois Ngomia on onnistanut, sillä hän kaivoi puutarhaansa
pari metriä syvän kuopan ja saa
sieltä nyt kasteluvettä hedelmäpuun taimilleen. Ngom kuuluu
Francois Ngom sai Senegalin luterilaiselta kirkolta pienlainan ja osti
rahalla mangopuun taimia. Mangot
ovat vielä pieniä, mutta puolentoista
vuoden päästä Ngom toivoo saavansa niistä ensimmäiset hedelmät. Niitä
myymällä hän saa lisätuloja perheen
elättämiseen.
Pape Diouf käänsi 12 vuotta Raamattua sereerin kielelle. Kun työ saatiin
päätökseen, Diouf opiskeli agrologiksi ja toimii nykyään kirkon kyläyhteisön kehittämishankkeessa maa­
talous­neuvojana.
16
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
niihin, jotka ovat saaneet kirkolta
pienen lainan. Hän on istuttanut
mangopuita ja toivoo niiden tuottavan hedelmiä puolentoista vuoden päästä. Vieressä kasvaa jujubapuita, jotka menestyvät kuivassakin maaperässä. Puiden välissä
kasvaa maniokkia.
Ngom kaivaisee
esille muutaman
maniokinjuuren ja
kuorii ne.
”Ihmiselle on
tärkeää, että hänellä on työtä”,
Francois Ngom
toteaa pudistellessaan hiekkamaata
käsistään. ”Kun
ihmisellä on työtä,
ei jää aikaa tehdä
tyhmyyksiä, ja silloin on rauha sydämessä.” Kylän
pikkupojat avustavat puuntaimien
kastelussa,
ja
Ngom kiittää heitä
ja kirkkoa avusta.
Senegalin luterilainen kirkko on
myöntänyt pien-
lainoja sekä yksityisille että ryhmille. Jotkut ovat hankkineet lainoilla kotieläimiä, naiset ovat pystyttäneet kyläkaupan. Takaisinmaksu suunnitellaan kunkin kanssa
erikseen.” Kaikki ovat jo maksaneet
lainansa takaisin”, kertoo pienlainoista vastaava Jean Baptiste Sarr.
Puut eivät saa hävitä
”Seuraava haaste on puiden istuttaminen”, Pape Diouf kertoo mutustellessaan Francois Ngomin kuorimaa maniokinpalasta. Hän toimi
vuosikausia sereerinkielisen raa-
Mari ja Khady Séne ovat saapuneet
Fangaden kylän kaivolle jo aamu­
varhain. He nostavat veden kaivosta
ämpäreillä ja kuljettavat sen kotiin
muovisaaveissa.
Maaseudulla vesi ei tule kotiin johtoa
pitkin, vaan se pitää noutaa kaivosta.
Veden hakeminen on perinteisesti
naisten työtä. Senegalin luterilainen
kirkko kaivatti Fangaden kylään kaivon viime vuonna. Välillä kyläläiset
tarvitsevat vettä niin paljon, että se
loppuu kesken. Jos sadekaudella
sataa vähän, vesi ei riitä kaivoissa.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
17
Maryama Ba toimii Aaban kylän
­terveysmajan
apteekkarina.
Kyläterveyden­
hoitaja ottaa
­potilaita ­vastaan
terveysmajassa,
joten tavallisimpien sairauksien
takia ei tarvitse
lähteä Ndioumin
kaupunkiin
­saakka.
Pierre Séne toimi 2002–2010
­Senegalin luterilaisen kirkon
­johtajana. Nykyään hän
työs­kentelee Saint Louis’n
seura­kunnan kirkkoherrana.
Äkilliset sään vaihtelut
haittaavat viljelyä
P
astori Pierre Séne on kotvan ajan hiljaa, kun kysyn, näkyykö ilmastonmuutos Senegalissa. ”Säät ovat heittelehtineet arvaamattomasti viime vuosina”,
Séne toteaa. ”Talvikuukausina Senegalissa
on tavallisesti melko viileää, mutta parina
viime talvena viileää kautta ei ole ollut ollenkaan. Myös sateet ovat vähentyneet.”
Maaperässä oleva makea vesi vähenee,
kun sadetta ei tule tarpeeksi. Maa muuttuu suolaiseksi varsinkin meren läheisyydessä. Myös kaivoihin saattaa tulla suolaista vettä.
Senegalin luterilainen kirkko on tehnyt
paljon työtä maaseudun kehittämiseksi.
Puimakoneet ja myllyt helpottavat naisten työtaakkaa, moni kylä on saanut oman
kaivon, terveysvalistus on vähentänyt tavallisimpia sairauksia kuten ripulia ja malariaa.
Pienlainat ovat antaneet asukkaille mahdollisuuden parantaa toimeentuloaan.
”Meidän pitää vastata ihmisten omiin toi-
18
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
veisiin”, Pierre Séne pohtii. ”Kehitys on sitä,
että asukkaat itse ottavat vastuuta toimeentulostaan.”
Lainoilla on ostettu muun muassa kotieläimiä ja siemenviljaa. Jotkut ovat perustaneet hedelmätarhoja. Toiveikkuutta varjostavat kuitenkin arvaamattomat sääolot
ja niiden seuraukset: ”Mangot alkavat kypsyä kesäkuussa, mutta tänä vuonna niitä
on ollut hälyttävän vähän. Samoin kävi
tomaateille. Kukkia oli runsaasti, mutta
hedelmiä ei tullut”, Séne miettii.
Ongelma näkyy koko eteläisessä Senegalissa Casamancen maakunnasta Dakarin
korkeudelle saakka. ”Sateita on ollut niukalti. Aiemmin, kun satoi reilusti, mangopuut tuottivat runsaasti hedelmiä. Nyt
saattaa Saharan suunnalta puhaltaa yllättäen kuuma tuuli, ja sää muuttuu äkkiarvaamatta.”
n Teksti Paula Laajalahti
matun kääntäjänä. Kun raamattu
valmistui vuonna 2007, Diouf siirtyi kirkon kehitystyön osastolle ja
vastaa nyt siellä maatalousasioista.
Hän pitää silminnähden työstään.
”Kylissä liikkuessani kysyn usein
asukkailta, onko siellä puita. No,
onhan täällä vielä isoja puita, mutta
vanhat sanovat, että aiemmin oli
enemmän.”
Puita hakataan polttopuuksi,
mutta tiettyjen puiden juuria käytetään myös perinteisiin lääkkeisiin. Jos juuria kaivetaan liikaa,
puu kuolee. Asukkaat eivät ole itse
huomanneet, että puita kannattaisi istuttaa, mutta Pape Diouf uskoo,
että yhteistyöllä istuttaminen saadaan vauhtiin. ”Puun kasvaminen
tuollaisiin mittoihin vaatii aikaa”,
Diouf sanoo viitaten yli kymmenmetriseen apinanleipäpuuhun.
Ba esittelee kyläterveydenhoitajan vastaanottotilan. Hänen oma
työtilansa, kylän apteekki, on perähuoneessa. Sieltä hän myy terveydenhoitajan määräämät lääkkeet.
”Yleisimmät sairaudet ovat malaria ja ripuli sekä muut vatsavaivat”,
Maryama Ba kertoo.
Suolistoloisten poistoon
tarvittavaa lääkettä kuluu, ja
sen tähden Ba keskustelee
usein potilaiden kanssa ripulin syistä. Sairauksien hoito
on tärkeää, mutta ripulia
vastaan auttaa hyvä hygienia. Siksi alueen kolmeen
kylään rakennettiin vuoden
aikana käymälä.
Ndioumin ympäristössä
toimiva terveydenhoidon
tiimi on jakanut alueen
asukkaille hyttysverkkoja, joilla he
voivat suojautua malariaa vastaan.
Tiimi kiertää säännöllisesti rokottamassa 13 kylässä, joissa on terveysmaja. Samalla työntekijät tarkistavat terveysmajojen lääkevarastot, kassan ja potilaskäynnit.
Lukutaito voi pelastaa elämän
Kaikki nivoutuu yhteen: puhdas
vesi, monipuolinen ruoka, terveys,
koulutus, toimeentulo. Luterilainen
kirkko antaa lukutaito-opetusta
paikallisilla kielillä sekä Keski- että
Pohjois-Senegalissa. Näin nekin,
jotka eivät pääse kouluun, voivat
hankkia tietoa omalla äidinkielellään. Lukutaitoluokissa yksi tärkeä
opetusaine onkin terveysoppi. Mitä
pitää syödä, jotta pysyy terveenä.
Mikä aiheuttaa ripulin tai mala­
rian.
Lapset voivat joskus opettaa
vanhempiaan. Eräs poika opiskeli
lukutaitoluokassa. Hänen veljensä
sairastui, mutta lukutaidottomat
vanhemmat eivät tienneet, mitä
tälle pitäisi tehdä. Isoveli katseli
sairastunutta veljeään ja totesi, että
tällä on jäykkäkouristuksen oireet.
Hän oli lukenut niistä lukutaitoluokan kirjasta. Vanhemmat eivät
olleet koskaan kuulleet moisesta
sairaudesta. mutta veivät pikkuveljen sairaalaan. Isoveljen diagnoosi oli oikea; pikkuveli olisi
Lukutaitoluokassa
opitaan myös
terveysasioita
pian kuollut ellei olisi saanut ajoissa apua.
n
Suomen Lähetysseura saa
­Senegalin maaseudun kehittämishankkeeseen Suomen valtion
kehitysyhteistyötukea.
Omavastuuosuus 15 prosenttia
kerätään Tasaus-keräyksellä.
Hyttysverkko ja käymälä
­terveystyön aseina
Maryama Ba seisoo vauva selkäpussissa terveysmajan kuistilla
Aaban kylän laidalla Pohjois-Senegalissa. Tavallisesti kuistilla on
väkeä tähän aikaan aamusta, mutta
nyt se on tyhjä: suurin osa kylän
asukkaista on mennyt viikoittaisille
markkinoille Ndiou­min kaupunkiin.
Houléye Diallo (oik.) opiskelee
Aaban kylän pulaarinkielisessä
lukutaito­luokassa kolmatta
vuotta. Luku- ja kirjoitustaidon lisäksi luokassa opetetaan
useimpia kouluaineita, mm.
terveysoppia.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
19
 SENEGAL JA MAURITANIA
 NÄKÖKULMA
Tasaus 2010 auttaa saamaan
ruokaa ja juomavettä
S
uomen Lähetysseuran Tasaus-keräyksellä autetaan kehitysmaiden ihmisiä kohti parempaa tulevaisuutta. Tänä vuonna pääkohteina ovat Mauritania ja Senegal; kaksi länsiafrikkalaista maata, joissa aavikoituminen varjostaa ravinnon ja puhtaan juomaveden saamista.
Tansaniassa nousi pari vuotta sitten viikoittain
uutisiin murhia, joiden uhreina oli perinnöllisestä pigmentin puutteesta kärsiviä albiinoja.
Surmat saivat kristityt nuoret Mwanzassa
kaduille osoittamaan mieltään.
Mikä on tilanne nykyään?
Kansainvälinen talouskriisi ja ruoan hinnan nousu ovat pahentaneet länsiafrikkalaisten ahdinkoa. Tasaus puuttuu tilanteeseen ja auttaa asukkaita Senegalin luterilaisen kirkon kautta. Tasauskeräysvaroin tuetaan maaseudun elinolosuhteiden
kehittämistä. Hankkeen tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen tukeminen. Tavoitteeseen pyritään vahvistamalla monipuolisen elinkeinorakenteen syntymistä muun muassa rakentamalla uusia kaivoja ja kunnostamalla
vanhoja.
Puiden istutusta Mauritaniassa
Teksti Mikko Pyhtilä
S
Mauritanian pinta-alasta suurin osa on Saharan autiomaata. Ilmastonmuutos kiihdyttää aavikoitumista. Tuulen mukana liikkuva hiekka työntyy kaupunkeihin ja
kyliin. Ihmiset yrittävät estää aavikon leviämistä istuttamalla puita ja pensaita. Niiden juuret kovettavat hiekan ja pitävät sen paikallaan. Useita asuinalueita on jo
onnistuttu pelastamaan vihreän vyöhykkeen avulla. Tasaus-keräyksen tuotoilla tuetaan Luterilaisen maailmanliiton kautta muun muassa puiden istutusta ja autetaan
näin mauritanialaisia kohti parempaa tulevaisuutta.
Mauritanian-hankkeen kokonaistavoitteena on elinmahdollisuuksien ja ihmis­
oikeuk­sien vahvistaminen. Paikallisia voimaannutetaan niin, että he tunnistavat
oikeutensa puhtaaseen veteen ja osaavat etsiä resursseja vesihuollon ja ravinnontuotannon järjestämiseksi.
Lue lisää ja katso videoita: www.tasaus.fi
n Teksti ja kuva Joel Takala
Sangrava-kylän naiset istuttavat puita Mauritaniassa.
Osallistu Tasaukseen
Tilille
Sampo Pankki
800014-161130.
Kirjoita viestikenttään
Tasaus 2010.
IBAN: FI38 8000 1400 1611 30,
BIC: DABAFIHH
Soita 0600 01010
(10,02 €/puhelu + pvm)
Keräyslupa: Manner-Suomi
OKH626A, voimassa 2009–2010,
myönnetty 3.12.2008,
Etelä-Suomen lääninhallitus.
20
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
Kuva Mikko Pyhtilän albumi
Taistelu albiinojen murhia
vastaan jatkuu
urmien taustalla on usko,
että albiinojen ruumiinosista saadaan voimakkaita taikakaluja ja lääkkeitä. Noitatohtorit saattavat määrätä vaikkapa albiinon käden taikakaluksi
jollekin, joka kaipaa lisää onnea ja
rikkautta. Albiinomurhat olivat
yleistyneet ja albiinojen elämä
muuttunut entistä painajaismaisemmaksi.
Kristityt eivät voineet hyväksyä väkivaltaa. Nuoret aloittivat, ja
sitten papit ja piispat alkoivat ottaa
kantaa. Kristitty ei voi jäädä sivusta seuraamaan, jos yhteiskunnassa
ilmenee epätasa-arvoa, sortoa, hyväksikäyttöä tai muuta ihmisarvon
polkemista. Kristittyjen nuorten
mielenosoituksia seurasi muita,
muun muassa Mwanzan suurkaupunki järjesti omansa. Presidentti Jakaya Kikwete on ottanut
voimakkaasti kantaa albiinojen
puolesta. Lähes jokaisella Itäisen
Victorianjärven hiippakunnan lukemattomista kirkkokuoroista on
lauluja albiinojen puolesta.
Salakuljettajilta löytyi
albiinokaksoset
Albiinoihin kohdistuvasta väkivallasta kiinnijääviä rangaistaan kovimmalla mahdollisella tavalla. Uutiset murhista ovat saaneet myös
muut maat reagoimaan. Ihmiset
eivät kuitenkaan ole turvassa niin
kauan kun uskotaan, että ruumiissa voi olla taikavoimia. Aiemmin
tapettiin taikauskon vuoksi punasilmäisiä naisia, sitten albiinoja. Nyt
on poltettu nuoria poikia roviolla,
mitähän seuraavaksi?
Yindi, kirkkomme evankelistoja ja itse albiino, kertoo kaltaistensa kokevan olonsa nyt turvallisemmaksi kuin aiemmin. Tansanian Albino Societyn Mwanzan
johtajan Alfred Kadolen mukaan
viime vuonna tilastoitiin viisi
albiinomurhaa. Vaikka surmat ovat
vähentyneet, albiinojen turvallisuudentunne ei ole riittävästi parantunut. Kaupungissa voi olla turvallista, mutta monet eivät uskalla
mennä pelloilleen maaseudulle.
Äskettäin viranomaiset pysäyttivät
salakuljettajia, jotka yrittivät tuoda
Keniasta Tansaniaan pienet albii­
nokaksoset myytäviksi.
Eri uskonnot ovat yhdessä puolustaneet albiinojen oikeuksia. Tansanian Albino Societyn tilaisuudet
ovat kaikille avoimia. Kokoontumiset alkavat rukouksella. Sen
pitää milloin kristitty, milloin muslimi, sen mukaan, kuka vuorollaan johtaa kokoontumista.
Uskon, että parhaiten ja pitkäjänteisimmin voimme auttaa teke-
mällä kristillistä lähetystyötä ja
kertomalla Jumalasta, joka on voimakkaampi kuin pahan vallat.
Seurakunta kertoo
pahan voittajasta
Victoriajärven hiippakunta tekee
Sinema Leon elokuva-autollaan
julistustyötä pikkukylillä. Markuksen evankeliumia mukaileva pitkä
filmi esitetään kolmessa osassa,
yksi osa illassa. Mukana on myös
ajankohtaisia opetusfilmejä.
Elokuva-auto menee vain alueil­
le, joilla on jo pitkäjänteistä seurakunnan toimintaa. Evankelista
Boniphace Maduhu ja kuljettaja
Ruben Laiza kiertävät kutsumassa
ihmisiä elokuviin ja antavat kristillistä opetusta yhdessä alueen
evankelistojen ja pappien kanssa.
Työn halutaan olevan osa nuorten
seurakuntien omaa toimintaa. Toisenkinlaisia esimerkkejä löytyy.
Kerran ryhmä ulkomaalaisia pappeja tuli ja suuntasi pariin kaukaiseen kylään. Muutaman päivän
evankeliointitapahtuman jälkeen
he kertoivat kastaneensa 400 ihmistä. ”Missä ovat nyt nämä kristityt?”
kysellään nyt hiippakunnassamme.
Evankeliointityön johtaja, piispan
apulainen Emmanuel Makala
muistuttaa: ”Menemme aina sinne
missä kirkko on jo aloittanut toi-
mintansa ja missä on mahdollisuus uskonsa hoitamiseen.”
Swahilin- ja sukumankielisiä
elokuvia kokoontuu katsomaan
iltaisin satojen, jopa tuhannen ihmisen joukko. Evankelista selittää
elokuvan tapahtumia. Ihmiset puhkeavat valtaviin suosionosoituksiin, kun Jeesus voittaa pahan kiusaukset, karkottaa pahat henget
tai parantaa sairaan. Nämä ihmiset tietävät, mitä tarkoittaa pahojen henkien pelossa eläminen ja
ihmeparaneminen kylillä, joissa
lääkäreinä toimivat vain noitatohtorit. Onko todella joku, joka voittaa pahan?
Parin viikon kiertueen jälkeen
kastettuja on kymmeniä, kirkon
toimintaan mukaan tulleita vielä
enemmän. Monet noitatohtorit
haluavat luopua taikakaluistaan ja
tulla kastetuksi. He ovat löytäneet
jotain, joka on voittanut pahan.
n
Kirjoittaja on Itäisen Victoriajärven
hiippakunnan lähetys- ja evan­
keliointityön koordinaattori.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
21
Kalenteri-palsta ­kertoo lähetys­työhön liittyvistä
tapahtumista. ­Muista liittää ­menovinkkeihin
­tarkat ajankohta- ja ilmoittautumis­tiedot!
Palsta on ­maksuton.
Lähetysseminaari Lapualla
Lapuan hiippakunnan lähetysseminaari la 25.9. Haapaniemen
hiippakuntakartanossa Kuortaneella teemalla …Jumalan Pyhä.
Mukana mm. Tasaus-vieraat Senegalista ja Mauritaniasta sekä Tasauslähettiläs Mikko Vaismaa sekä
kaikki kirkon lähetysjärjestöt.
Osallistumismaksu 35 e/henkilö.
Ilm. 17.9. mennessä Lapuan
­hiippakunnan lähetystoimistoon,
043 824 0646. Lisätietoja:
www.mission.fi/lapua.
Pajaleiri Päiväkummussa
Päiväkummun kurssikeskuksessa
Orivedellä pajaleiri lastenlapsille
(6–12-vuotiaille) ja isovanhemmille 15.–17.10. Työpajoissa rakennellaan, askarrellaan, taiteillaan ja
kisaillaan yhdessä. Aloitus pe
15.10. klo 18 ja päätös su klo 13.
Ilm. 30.9. mennessä www.mis­
sion.fi/paivakumpu/tapahtumat
tai 040 534 9507.
Miten ehkäistä rasismia
Seminaari Mitä rasismi on ja miten
siihen puututaan pe 22.10. klo
9.30–15 Sinitaivassalissa Turussa
(Rauhankatu 15–17). Seminaari on
suunnattu seurakuntien työntekijöille. Alustajina kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa
Laihia ja SPR:n Varsinais-Suomen
piirin hanketyöntekijä Miska Keskinen. Hinta 30 e sis. ohjelman,
kahvit ja aterian. Ilm. arkkihiippakunnan lähetystoimistoon,
040 451 4112 tai [email protected] 15.10. mennessä. Tiedustelut: Liisa Purho, 040 507 2086.
Naistenpäiville Päiväkumpuun
Kansainväliset naistenpäivät
8.–10.10. Päiväkummun kurssikeskuksessa, teemana Sydämeni laulu
– The Songs of My Heart. Naisille,
jotka kaipaavat Jumalan ja toistensa kohtaamista ja jotka ovat kiinnostuneita kulttuurien vuorovaikutuksesta. Kielinä suomi ja englanti. Hinta 20–140 e, majoituksesta ja osallistumisajasta riippuen.
Lähetyssanomat julkaisee maksutta ilmoituksia syntymäpäivä­keräyksistä, jos
­lahja annetaan Suomen Lähetysseuran merkki­päivätilin kautta. Muut ilmoitukset
ovat maksullisia. Lahjan k­ ohdentamisesta on sovittava ensin Lähetysseuran
nimikko- ja keräystoimiston kanssa, puh. (09) 129 7207.
Järj. Suomen Lähetysseura ja
­Seurakuntaopisto. Lisätiedot ja ilm.
www.mission.fi/osallistu/koulutus/muut-koulutukset/kansainvaliset-naistenpaivat-201/.
Porkkanamarkkinat Turussa
Turun Porkkanamarkkinat 18.9.
klo 10–13 Tuomiokirkkotorilla
Tasauksen merkeissä.
Onko afrikkalaisella
oikeus ruokaan
Kuinka turvata jokaisen afrikkalaisen oikeus ruokaan? Onko naisilla
oikeus omistaa viljelymaata Afrikassa? Ruokaturvaseminaari ke
13.10. klo 13 Lähetystalolla Helsingissä (Tähtitorninkatu 18). Mukana
apulaiskansliapäällikkö Hannu
Shipena, Namibian maa- ja uudelleenasutusministeriö ja kampanjakoordinaattori Angeline Munzara,
Ecumenical Advocacy Alliance /
Food Campaign. Järjestäjänä Lähetysseura. www.e-alliance.ch/en/s/
food/2010-churches-week-ofaction-on-food/
Nuoret Nurmossa
Nuorten lähetysviikonloppu on
22.–24.10. Nurmon Lankarissa.
Katso www.mission.fi/lapua.
Mikä on pyhää?
Aabrahamin tyttäret – Mikä meille
on pyhää? Naisten iltapäivässä
sunnuntaina 24.10. klo 13–17 jaetaan kokemuksia pyhästä juutalaisuudessa, islamissa ja kristinuskossa. Paikka hotelli Helkan Saarni-sali,
Pohjoinen Rautatienkatu 23, Helsinki. Keskustelun alustajat lehtori
Suaad Onniselkä, toiminnanjohtaja Ulla Lumijärvi, TM Aino Nenola,
FM Nurit Steinbock-Vatka ja osastopäällikkö Nina Nadbornik.
Osanottomaksu 7 e (sis. kahvin).
Ilm: [email protected]. Tiedustelut: kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, (09) 129 7296.
Järjestää Suomen Ekumeenisen
neuvoston naisjaosto.
Nuorten aikuisten
­lähetyskonferenssi
Kristittyjen yhteinen nuorten
aikuisten lähetyskonferenssi
Trans-4mission la 27.11. Agricolan
kirkossa Helsingissä.
www.lahetyskonffa.fi.
Tervetuloa sisältö­rikkaalle
matkalle Namibiaan
Lähde liikkeelle -kurssit
26.3.–10.4.2011 Windhoek–Etosha–Ambomaa–
Opuwo–Swakopmund–Sossusvlei
Matkanjohtajina lääkäri-sairaanhoitajapariskunta Hannu
ja Seija-Liisa Kyrönseppä, oppaana ­Koonono-matkojen
Stefan Eriksson. Valmismatkan hinta 3 600 euroa.
Turussa 2010
Kolmena viikonloppuna: 30.–31.10., 20.–21.11., 4.–5.12.2010
­Sinitaivassali, Rauhankatu 15–17, Turku. Kurssi on tarkoitettu
­henkilölle, joka etsii mielekästä tekemistä, opiskelumahdollisuutta
esimerkiksi vuorotteluvapaalla tai eläkkeellä.
14.–26.4.2011 Windhoek–Kavango–Ambomaa–Etosha
Matkanjohtajina piispa Wille Riekkinen ja
­hiippakuntasihteeri Sirpa Juola, oppaana
­Koonono-matkojen Stefan Eriksson.
Valmismatkan hinta 3 000 euroa.
Teemoina mm. Raamattu- ja lähetys, kristittynä kulttuurien ja uskontojen keskellä, tutustuminen lähetystyön arkeen kotimaassa ja ulkomailla,
paikkani lähetystyössä.
Kummankin matkan päätteeksi mahdollisuus nelipäiväiseen opastettuun vierailuun ­Kapkaupungissa, 700 euroa.
Kysy myös muista matkoistamme eteläiseen Afrikkaan.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Arkkihiippakunnan lähetystoimisto,
040 451 4112 tai [email protected]. Vastuuhenkilö arkkihiippakunnan lähetyssihteeri, rovasti Liisa Purho, 040 507 2086.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset vastuulliselle matkanjärjestäjälle:
Kalahari Consultants / Koonono-matkat
www.koonono.com
[email protected], 050 465 6152
[email protected], 045 123 8272
22
Lähetä menovinkkisi ­mieluiten sähköpostitse o
­ soitteella
[email protected]. Kirjoita teksti itse viestiin, älä laita
­liitetiedostoja. Voit myös laittaa menovinkit ­kirjeessä osoitteella
­Lähetyssanomat/Kalenteri, PL 154, 00141 Helsinki.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
Valmismatkaliiketunnus
3986/05/Mj
Syksyn sadon tuotteita, käsi­töitä,
leivonnaisia, mehua, ­hilloa ym.
Ohjelmatuokioita. Järj. seurakunnat ja Suomen Lähetysseura.
Oikeusruokaan
Porkkanamarkkinat ­Helsingissä
Porkkanamarkkinat la 18.9. klo
10–14 Helsingin Tuomiokirkon
portaiden edustalla. Syksyn satoa,
tuoreita vihanneksia, mehuja,
­hilloja, leivonnaisia ja paljon
­muuta!
Ilmoittautuminen 12.1.2011 mennessä, yhteystiedot yllä. Järjestäjät
Suomen Lähetysseura, Porin Teljän seurakunta ja Seurakuntaopisto.
13.00
Tervetuloa
varainhankinnan päällikkö Silja Lehti
13.15
SuomenLähetysseurankehitystyö
SenegalissajaMauritaniassa
kehitysyhteistyösuunnittelija Tiina Tuominen
Kryptassa Opiskelijoiden Lähetysliiton kahvila. Markkinat alkavat
­hartaudella portailla klo 10.
13.30
TyötäruokaturvanjaympäristönsuojelunedistämiseksiMauritaniassa
Luterilaisen maailmanliiton ohjelmakoordinaattori
Houlèye Tall
Musiikkia ja ruokaa Senegalista
Senegal-ilta to 7.10. Lähetystalolla
Helsingissä. Senegalilainen illallinen klo 18, ohjelmaa Lähetyskirkossa klo 19. Ruokalippu 5 e, jolla
tuetaan Suomen Lähetysseuran
työtä Senegalissa Tasaus-keräyksen kautta. Lähetyskirkossa kuulemme kertomuksia Senegalista ja
Lähetysseuran työstä siellä.
14.30
Musiikkiajakahvia
15.00
Työtämaaseudunelinolosuhteiden
kehittämiseksijapienluottotoiminnan
edistämiseksi
Terveiset Senegalista Tasaus-lähettiläs
Kristiina Wheeler
Senegalin ev.lut. kirkon kehitysyhteistyöosaston
johtaja Pierre Thiam
16.00
Kommenttipuheenvuoroedellisiin
ulkoministeriön ylitarkastaja Tapani Haapala
16.30
Senfi-yhtye esittää suomalaissenegalilaista musiikkia yhdistelemällä kansanlauluja, omia sävellyksiä ja perinteisiä soittimia.
Musiikkiajayleiskeskustelu
puheenjohtajana ulkomaantyön johtaja
Rolf Steffansson
Ilm. illalliselle 4.10. mennessä
Sara Pykäläiselle: [email protected], (09) 129 7251,
050 598 6466. Järj. Suomen
­Lähetysseura ja Opiskelijoiden
Lähetysliitto.
Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Hinta 70 e/osio.
Kurssille otetaan noin 20–25 henkilöä.
Porissa 2011
Kurssi on kolmena viikonloppuna: 22.–23.1., 12.–13.2., 12.–13.3.2011
Porin seurakuntakeskuksessa, Eteläpuisto 10.
Tasaus-tapahtumatorstaina
23.9.2010klo13 –17Suomen
Lähetysseurantoimitalossa,
Tähtitorninkatu18,Helsinki
Keräyslupa: Manner-Suomi OKH626A,
voimassa 2009 - 2010, myönnetty
3.12.2008, Etelä-Suomen lääninhallitus.
 KALENTERI
OsallistuTasaus-keräykseen
• Tilille Sampo Pankki 800014-161130.
Kirjoita viestikenttään Tasaus2010
(IBAN: FI38 8000 1400 1611 30,
BIC: DABAFIHH)
• Soita keräyspuhelimeen
060001010 (10,02 €/puhelu + pvm)
www.tasaus.fi
Tasataan ympäri
maata
Tasauksen hyväksi tempaistaan
monella eri paikkakunnalla.
­Katso tapahtumia oman seurakuntasi tapahtumatiedoista tai
netistä ww.tasaus.fi/ajankoh­
taista/tapahtumat.
Vanhaliina palvelee
Vanhaliina-kauppa on auki keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12–18
(Vuorimiehenkatu 17). Myytävänä
käytettyjä astioita, liinavaatteita,
kirjoja, tauluja, seinävaatteita,
hopeaesineitä ja keräilytavaraa
lähetystyön hyväksi. Otamme
tavaralahjoituksia vastaan (ei vaatteita!). Jos haluat toimia vapaaehtoisena myyjänä, ota yhteyttä! Sara
Pykäläinen, (09) 129 7251.
LÄHETYSSANOMAT 7 | 2010
23