Tenerifen Sanomat 2014
4 Puheenjohtajan palsta ”KERHON TOIMINTA ON SOPUISAA JA JOPA HAUSKAA!” V auhdikas kausi Tenerifen Suomi-kerhon toimintaa on takana! Heti aluksi lausun suuret kiitokset kaikille toimijoille ja erityisesti johtokunnalle. Kerhomme toiminta on ollut sopuisaa – ja välillä jopa hauskaa! Ilman teitä kaikkia uurastajia emme olisi saaneet niin paljon aikaan kuin nyt saimme. Vuoden aikana olemme esimerkiksi rakentaneet uuden toimistotilan ja jäsenkahvion. Nyt pystymme paremmin palvelemaan jäsenistöämme. Kokonaisuudessaan kerhomme tilat ovat nyt hyvät, tai ainakin varsin tyydyttävät. Kerhon omistaman, Bel Airissa sijaitsevan asunnon keittiöremontti toteutettiin muutama kuukausi sitten. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa kerhomme olisi syytä harkita siitä asunnosta luopumista. Nyt se asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen. Kerhollamme on noin kaksikymmentä eri toimintaryhmää. Ryhmien määrä lienee huipussaan, sillä hallitusti ei nykyisillä resursseilla ole juuri mahdollista toteuttaa enempää. Yhden uusimmista ryhmistä tässä mainitsen: nyt on perustettu oma näytelmäkerho. Kerholaiset tulevat viihdyttämään meitä jo tulevana syksynä. Toimintamme keskittyy valtaosaltaan hotelli Palmeras Playan tarjoamiin tiloihin. Olemme tehneet sopimuksen hotellin kanssa, ja yhteistyömme jatkuu edelleen erittäin sujuvan yhteistyön hengessä. Haasteita riittää myös jatkossa. Meidän on johtokuntana pystyttävä vastaamaan muuttuviin tilanteisiin. Vastuullamme on kerhon omien asioiden lisäksi myös viestintää ja järjestelyjä muidenkin Teneriffalla oleskelevien tai vierailevien suomalaisten hyväksi. Kerhommehan on esimerkiksi saanut järjestettäväkseen Teneriffalla Suomen valtiollisten vaalien äänestystilaisuudet. Hoidamme ajallaan presidentinvaalit, eduskuntavaalit, ja nyt touko- kuussa olivat EU-vaalien ennakkoäänestykset. Kerho tulee kohta jo nelikymppiseksi. Tuohon aikaan mahtuu monen moista sieltä alkutaipaleelta tähän päivään. Nyt ovat puitteet hyvässä kunnossa tehdä jäsenistön parhaaksi asioita monin tavoin. Varsinkin, kun kerhossa on hyvä ja eteenpäin pyrkivä henki. Jäsenmäärämme on ollut voimakkaassa kasvussa. Se on nyt korkeimmillaan koko kerhon historian aikana, eli lähentelee tuhannen jäsenen rajaa! On tärkeää, että tämä hyvä tilanne jatkuu ja kerhon toiminta uudistuu. Olemme nyt päässet rytmiin, jossa joka syksy pidetään johtokunnan vaalit. Silloin Kuvassa johtokunta 2014: Vas Ola Koivunen, Satu Dahlman, Arja Partti, Maria Slotte, Erkki Kosonen, Matti Tolvanen, Marketta Kuru, Aimo Hakkarainen ja Ismo Mikkonen. valitaan erovuoroisten tilalle tuoreet jäsenet. Erovuoroiset voivat myös olla ehdolla johtokuntaan. Annamme näet arvoa uusien jäsenten tuoreille ideoille, mutta myös nykyisten jäsenten kokeneisuudelle. Kehotankin nyt jäseniä asettumaan ehdolle johtokunnan vaaleissa ja tulemaan toimintaan mukaan. Toivotan hyvää kesää kaikille, sekä tervetuloa uuteen syksyyn Teneriffalle! Erkki Kosonen _____________________________________________________________________________________________ 6 Niina Leivo: ”KERHON TOIMISTOSSA ISTUN MINÄ” Tenerife Suomi-kerhon toimistossa istun minä, Niina Leivo, kahden pojan äiti, entinen matkaopas ja ikuinen laihduttaja. Toimisto on minun oma pieni maailmani. Siellä tapaan päivittäin kymmeniä suomalaisia, tuttuja ja vielä tuntemattomia, nykyisiä jäseniä ja toivottavasti tuleviakin. ”Tavoitteeni on, että jokainen toimistoon tuleva lähtee ovesta ulos hymyssä suin”, Niina Leivo sanoo. Suomi-Kerholla on merkittävä rooli monen Teneriffalla talvehtivan suomalaisen elämässä. Minä omalta osaltani yritän järjestää asiat niin, että informaatio kerhon järjestämistä retkistä, muista aktiviteeteista ja ajankohtaisista tapahtumista tavoittaa mahdollisimman monet suomalaiset mahdollisimman nopeasti. Suurena apuna tiedonvälityksessä toimii perinteisten ilmoitustaulujen lisäksi kotisivumme: www.tenerifensuomi-kerho.org ja siellä oleva blogi ”kerhossa tapahtuu”, jota päivittelen parhaimmillaan useamman kerran päivässä. Toimistolla yritän vastailla kykyjeni mukaan kysymyksiin laidasta laitaan. Milloin minulta toivotaan asiantuntijalausuntoa verotusasioissa, milloin oleskeluluvan hankinnassa. Yksin en tähän pystyisi, mutta onneksi apunani on joukko toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Johtokunnan jäsenet tekevät upeata ja pyyteetöntä työtä kerholaisten hyväksi. Eikä pidä unohtaa kerhon kymmeniä vapaaehtoistyöntekijöitä, joiden työpanos on korvaamaton. Ilman heitä eivät lanteet keinuisi Palmeras Playan tanssilattialla monena iltana viikossa, eivät bingopallot pyörisi tuoden jännitystä keskiviikkoiltapäiviin, eikä Maamme-laulu raikuisi niin komeasti joulukuun kuudentena. Kiitos kaikille ahertajillemme, ketään unohtamatta. Te olette korvaamattomia! Toinen puolisko työstäni tapahtuu suljettujen ovien takana. Hoidan laskutukset ja rahaliikenteen, vastaan jäsentietojen ylläpidosta, alustavasta kirjapidosta ja yhdistysrekisteristä, sekä avustan kokousjärjestelyissä. Työni on monipuolista, mielenkiintoista ja osittain haastavaakin. Talvikuukausina toimistolla suhisee enemmän kuin kesäaikana Kustavin kaislikossa. Jonoa muodostuu joskus jopa kadulle asti! Tavoitteeni kuitenkin on, että jokainen toimistoon tuleva lähtee ulos hymyssä suin. Lähtee ehkä korvapuustin ja kahvin nauttineena… Niina Leivo toimistotyöntekijä Club Finlandia de Tenerife – Tenerifen Suomi-kerho sijaitsee Pohjois-Teneriffalla, Puerto de la Cruzissa, osoitteessa Calle Iriarte 43. Toimisto on katutasossa, aivan lähellä Aurinkomatkojen toimipistettä, ja on avoinna lokakuusta huhtikuuhun ma, ti, to ja pe klo 10–14. Tervetuloa! 7 Reilusti yli 4000 lainausta – aukioloa illalla jatkettaneen KERHON KIRJASTO ELÄÄ JA KASVAA ”Kerhomme kirjastosta Puerto de la Cruzista lainattiin viime vuonna reilusti yli 4000 teosta ja kirjastoon tehtiin noin 1700 vierailua”, kertoo kerhomme kirjastovastaava Arja Partti. Kirjastossa on yli 5000 suomenkielistä nidettä. Lisäksi löytyy ruotsinkielistä ja esimerkiksi englanninkielistä luettavaa. Kirjasto toimii vapaaehtoisvoimin. Kuluneella kaudella kirjastoa hoitavassa ringissä oli 13 vapaaehtoista työntekijää. Kirjahyllyjen välissä tapaan Paula Mannosen, joka vierailee kirjastossa noin joka toinen viikko. Nyt Paulalla ovat haun kohteena jännitys- ja rakkauskirjat. ”Pidän kirjastoa kerhon tärkeimpänä toimintamuotona. Olen löytänyt vielä hyvin luettavaa, sillä en ole lainannut vielä kaikkia kirjoja”, naurahtaa Paula. Hänelle kerhon tilat ovat tuttuja myös kielikurssin kautta. Paula asuu vakituisesti saarella, jonka vuoksi kehuja saa kirjaston aukiolo kuukausittain myös kesäisin. Paula Mannonen lueskelee joskus myös kirjastossa olevia lehtiä, mutta dvd-elokuvia hän ei ole vielä lainannut. Yläkuva: Kirjastovastaava Arja Partti (vasemmalla) kertoo, että kirjaston aukiolosta illalla saatiin hyviä kokemuksia, ja kokeilua aiotaan jatkaa. Alakuva: Paula Mannonen etsi tällä kertaa jännitys- ja rakkauskirjoja. ”Kirjasto saa teokset lahjoituksina. Tänä vuonna merkittävin lahjoittaja oli Aurinkomatkat, jolta saimme noin 300 kirjaa”, kertoo Arja Partti. Runsas vuosi sitten Raija Westman-Holopaisen aloittama ja Ilkka Puhakan jatkama kirjaluettelojen siirto tietokoneelle on nyt tehty. Tietotekniikan avulla nähdään helposti, mitä kirjoja kirjastosta löytyy. Normaalisti samaa kirjaa on kaksi tai kolme kappaletta. Ylimää räiset kirjat on voitu poistaa, ja osa niistä on annettu kerhon etelän kirjastolle. ”Olen tyytyväinen kokeiluun kirjaston aukiolosta illalla. Yhden illan aikana kävijöitä oli viisi ja saatu palaute myönteistä. Niinpä syksyllä kirjasto jatkanee iltakokeilua”, lupailee Arja. Hän on tyytyväinen kirjaston runsas vuosi sitten saamiin uusiin avarampiin tiloihin. Väljyyden ansiosta kävijämäärät ovat kasvaneet ja paikka on aiempaa rauhallisempi. Kerhon kirjasto saaren eteläpäässä on vaatimattomampi, mutta senkin palveluihin ollaan tyytyväisiä. Kauno-, jännitys- ja muistelmakirjojen lisäksi hyllyiltä löytyy muistelmia, sotakirjoja ja terveystietoa; jopa luettavaa perheen pienimmillekin. Osmo Welling ___________________________________________________________________________________________ TULE NYT vaikuttamaan! Tenerifen Suomi-kerhossa valitaan erovuorossa olevien tilalle tai uudestaan kahdeksi vuodeksi johtokunnan jäsenet. Tule omalla panoksellasi vaikuttamaan mukavan ja mielenkiintoisen kerhon toimintaan ja kehittämään sitä edelleen. Club Finlandia de Tenerife –-Tenerifen Suomi-kerhon johtokunnan vaalit ovat marraskuussa 2014. Ilmoittaudu ehdokkaaksi! – 8 650 juhli Casinon ulko- ja sisätiloissa SUOMEN 76. ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin Teneriffalla jälleen suurella joukolla. Nykyisen muotoista kansanjuhlaa vietettiin nyt jo seitsemättä kertaa 650 juhlijan voimin. Väkeä olisi tullut vieläkin enemmän, jos olisi ollut tilaa. Pois jääneitä tulijoita oli arviolta vielä toista sataa. Vuonna 2013 tapahtuma oli ulkotiloissa, Casinon upeissa puitteissa, Martianezin merivesilaguunilla. Tunnelma oli juhlavan isänmaallinen, täyttihän Suomen itsenäisyys jo 76 vuotta. Itsenäisyysjuhlien järjestäminen on iso juttu. Nyt viimeksi pyrimme tekemään niistä entistäkin juhlavammat. Järjestimme muun muassa tarjoilun pöytiin. Casinon miljöö antoi juhlimiseemme hyvät mahdollisuudet. Sää suosi juhlijoita, vaikka vain muutamien kilometrien päässä ukkosti ja satoi melkoisesti. Juhlan alussa esiintyi Evankelisluterilaisen seurakunnan kuoro. Puerto de la Cruzin kaupunginjohtaja Marcus Brito toi kaupungin tervehdyksen. Sitten kuultiin kunniakonsuli Juan Carlos Félix Díaz Lorenzon juhlapuhe. Teneriffan matkailutoimiston edustaja, señor Cipriano toi matkailualan tervehdyksen. Allekirjoittanut avasi juhlan Tenerifen Suomi-kerhon puolesta, ja toivotti 650-henkisen juhlaväen tervetulleeksi. Tilaisuuden juonsi aikaisempien vuosien tapaan Keijo Luhtakallio. Lauloimme yhteislauluna ponnekkaasti Maamme laulun, taputusten saattelemana. Illan aikana kävi myös tanssiryhmä Carnaval viihdyttämässä juhlakansaa. Ilta päättyi tansseihin Casinon sisätiloissa, jos- Casinon ulkotilat antoivat tapahtumalle juhlavat puitteet. Taivas juhlakansan yllä oli selkeä, vaikka muutaman kilometrin päässä jyrisi ukkossade. Ana Delgado Llanos, Suomikerhon pj. Erkki Kosonen, sekä juhlapuhuja Juan Carlos Félix Díaz Lorenzo. Tanssirymä Carnaval viihdytti juhlakansaa niin näkyvällä kuin kuuluvallakin esityksellään sa musiikista vastasi Veli Matti Friman. Aiempina vuosina olimme järjestäneet juhlat lähellä Playa Jardinin uimarantaa. Casino uutena paikkana oli haasteellinen näin suurelle joukolle. Väkeä olisi tullut vieläkin enemmän, jos olisi ollut tilaa. Pois jääneitä tulijoita oli arviolta vielä toista sataa. Tekniikan osalta juhlamme ei mennyt ihan nappiin, koska ää- nentoisto ja televisionäytöt eivät valitettavasti toimineet aivan koko juhla-alueella. Olemme järjestäneet itsenäisyyspäiväjuhlat yhteistyössä C.I.T:n eli Tenerifen matkailutoimiston kanssa. Johtokunta pohtii tulevien juhlien pitopaikkakysymystä ja pitää eri vaihtoehdot avoimina. Ratkaisu tehdään hyvissä ajoin syksyllä. Valittavina vaihto ehtoina ovat lähinnä Casinon alue, Playa Jardinin puistoalue, sekä uusi Tauronmäelle noussut sisätilallinen vaihtoehto. Espanjan perustuslainpäivä on samana päivänä kuin Suomen itsenäisyyspäivä: kuudes joulukuuta. Kerhomme toimintaa on arvostettu suomalaisten hyväksi tehdystä työstä. Tästä osoituksena tuli Tenerifen Suomi-kerhon puheenjohtajalle ja avecille kutsu Espanjan Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Se pidettiin kolmas joulukuuta Madridissa, jonne osallistuin kumppanini kanssa. Erkki Kosonen _________________________________________________________________________________________________________________ 10 Valokeilassa kansikuvamme Marja Ruuti RAVITSEMUSTERAPEUTTI JA JOOGAOHJAAJA Ravitsemusterapeutti-joogaohjaaja-suomikerholainen Marja Ruuti on sivullisen silmin hento ja pieni nainen, josta tuulahtaa hienoinen yrttien tuoksu. Hänestä huokuu tasapainoisuutta, herkkyyttä, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja ymmärrystä. Terveyttä. Marja on aito ja aidosti kiinnostunut toisten hyvinvoinnista. Marja Ruutin toiveammattina lapsuudessa oli sairaanhoitaja. Elämä kuitenkin johdatti Marjan opiskelemaan 70-luvulla ravitsemustiedettä Helsingin yliopistoon. Tuohon aikaan ei vielä ollut ravitsemusterapeutin koulutusta, vaan hänestä valmistui vuonna 1981 Ravitsemustieteen maisteri. Aluksi tuore maisteri piti elävän ravinnon kursseja kotonaan. Hiljalleen idea omasta luontaistuotekaupasta alkoi kiehtoa ja niinpä 90luvulla hän vuokrasi liikehuoneiston kotinsa läheltä. ”Luontaistuotekaupan aika oli elämäni parasta aikaa”, hän kertoo. Marja tunsi putiikkinsa joka ikisen purnukan ja tuotteen perinpohjaisesti. Luontaistuotteiden myynnin ohella hän teki erilaisia luontaisterapiahoitoja, shiatsuhierontaa, sekä järjesti elävän ravinnon kursseja. Yksityisyrittäjyys oli Marjan mukaan antoisaa aikaa. Ei ehkä niinkään taloudellisesti, mutta kaupassa hän tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin. Yksi heistä oli Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi RaipalaCormier. Virpi houkutteli Marjan jooga- ja fytoterapiakursseille luomuyrttitilalleen. Kaikesta oppimastaan innostuneena Marja hakeutui Saarijärven jooganohjaajakoulutuksen. Vuosien saatossa tämän villiyrttien hurmaaman monitoiminaisen ansioluetteloon on kertynyt moninaisia kursseja. Tärkeimpänä ehkä pätevöitymiskoulutus Kuopion yliopistossa, josta hän valmistui Laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi vuonna 2002. Työsaralle on niin ikään kertynyt meriittejä luennoitsijana, kouluttajana ja ravitsemusasiantuntijana 30 vuoden ajalta. Vuodesta 2005 Marja Ruuti on toiminut esimerkiksi freelancerina Antioksidanttiklinikalla, jossa hänellä on vastaanotto kerran viikossa, aina silloin kun hän on Suomessa. Lisäksi hän pitää luentoja, ravintokursseja ja kirjoittaa kirjoja. Tähän mennessä on ilmestynyt Oikeaa ravintoa minulle, Parasta aivoillesi (ravinto-osuus) sekä Ihana elämä (elävää ravintoa koskeva osuus). Puerto de la Cruz on Marjalle ikuisen kevään paratiisi, johon hänet kaksi vuotta sitten houkutteli aurinko ja lämpö. Ensimmäistä talveaan Marja kuvailee paratiisimaiseksi. Asiat loksahtivat paikoilleen kuin palapelin palaset: asunnonvälittäjänä toiminut, mutta samalla SuomiKerhon toimistonhoitaja työskennellyt Niina houkutteli hänet ensin kerhon jäseneksi ja hieman myöhemmin ohjaamaan joogaa kerholaisille. Marja sanoo saaneensa SuomiKerhon toiminnasta paljon. Hänen mielestään on tärkeää että myös täällä, kaukana kotoa, on mahdollisuus pitää itsestä huolta jumppaamalla, joogaamalla tai vaikkapa patikoimalla. ”Kerhon aktiviteetit tuovat ihmiset yhteen. Monipuolisesta viikkoohjelmasta on mahdollisuus valita itselle sopivat harrasteet”, Marja toteaa. Hänen lähiajan suunnitelmiin sa kuuluu kirjan viimeistely. Kirja 11 kertoo ravinnon merkityksestä maksan hyvinvoinnille. Kesällä on myös kursseja Suomessa. Syksyllä on taas aika palata rakkaaseen Puerto de la Cruziin kotimaan synkkyyttä ja kylmyyttä pakoon, joogaryhmää vetämään. Niina Leivo Marja Ruutin haaveissa on oma koti Teneriffalla. Fytoterapia eli kasvilääkintä (fyton = kasvi) on sairauksien tai terveyden luonnonmukaista hoitoa lääkekasveilla tai niistä tehdyillä valmisteilla. Shiatsu on japanilainen hierontamenetelmä, joka perustuu tuhat vuotta vanhaan kiinalaisen akupainannan perinteeseen. 12 Kerhon harrastusryhmät vetävät väkeä: PETANKKIA, BINGOA, JUMPPAA, VOIMISTELUA… Rautapalloja rakastamme! Playa Jardinin puisto Puertossa on ollut kuluneena talvikautena suosittu petankin pelaajien areena. Enimmillään suomalaisia naisia ja miehiä on ollut yhden aamupäivän aikana rautapallon lumoissa yli kuusikymmentä. Petankin huipputapahtuma oli neljättä kertaa järjestetty parikilpailu, joka pelattiin maaliskuussa 2014. Kisaan osallistui 22 paria. Voittokukon nappasivat asiantuntijoiden yllätykseksi Helena Nummela ja Ilkka Puhakka. (Pikkukuva.) Isossa kuvassa näkyy Ilkan voitokas suoritus. Ravintola Gallineron eli Kanakopin palkintogaalassa hopeakukon vastaanottivat Olavi ja Maija Järvinen. Loput joukkueet joutuivat tyytymään pronssisijoitukseen ja Manun maukkaaseen lohikeittoon. Suomalaiset ovat pelanneet petankkia tuttuun tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin aamupäivällä. Pelikausi oli pitkä, sillä pelit aloitettiin lokakuun alussa ja viimeisten peli- en vuoro oli huhtikuun lopussa. Syksystä 2013 lähtien Kerhon petankkiporukkaa ovat vetäneet Osmo, Aila, Pertti ja Christer. Toinen suomalaisjoukko on pelannut Sauli Kivirannan vetämänä. Suomalaisten pelaajien innoittamina puiston ovat löytäneet niin saksalaiset kuin ruotsalaisetkin pelimiehet ja pelinaiset – toisinaan jopa ihan tungokseen asti. Osmo Welling Bingo! Ällistyttävän suosittu harrastus Tänä talvikautena bingo oli erittäin suosittua kerholaisten kesken. Sitä pelattiin Palmeras Playassa keskiviikkoisin klo 16. Osallistujia oli keskimäärin 40 joka kerralla. Kierroksia pelattiin kaksi tai kolme. Vetäjinä olivat syksyllä Taina, Pertti ja Reijo ja kevätkaudella Virve, Eeva, Satu, Seppo ja Timo. Palkintoina oli lahjakortteja seuraaviin ravintoloihin: Herreria, Pikku Pohjola, Casa Pablo, Tic-Tac ja Napolitana. Myös Hieroja Annen lahjakortteja jaettiin neljän bingorivin voittajille. Alkuun Bingoa pelattiin Teide-salissa, mutta kevätkaudella peluu siirettiin Palmeras Playan baarin puolelle. Siinä myös juomien haku pelin ohessa sujuu kätevästi. Syksyllä bingon peluu jatkuu entiseen malliin. Stinan lääkintäjumppa uudistaa Monet meistä ovat jumpanneet koko elämänsä ajan. Jotkut saavat jumppainnostuksen täällä saarella parantaakseen lihaskuntoaan, niveltensä liikkuvuutta, verenkiertoelimiään ja aivojaan. Ja kun huomaavat, kuinka hauskaa jumppatunneilla on. Iloisia ihmisiä! On kiva kuulua ryhmään. Tunnit rytmittävät viikkoa ja hyvien opettajien johdolla liikkuminen on laadukasta. Yhä useampi mies on uskaltautunut mukaan ”akkakööriin”. Jumppaohjaaja Stina on virallisesti Kristiina Keyriläinen, fysioterapeutti, ikinuori suomenruotsalainen. Kesällä hänet löytää varmimmin mökiltä Nauvosta, upeasti hoidetusta miljööstä, tekemästä pihatöitä tai saunomasta – tai sitten Turusta. Stina on pitänyt jumppaa – lääkintäjumpaksi kutsumaansa – Puertossa niin kauan kuin muistetaan; viime vuosituhannelta alkaen. Rautaisella ammattitaidollaan, anatomian tuntemuksellaan ja sopivasti huumorilla höystäen Stina saa meidät huhkimaan, venyttelemään ja pinnistämään lihaksiamme. On hämmästyttävää, miten monipuolisesti voi treenata koko kropan – useimmiten makuuasennossa. Nukahtamaan ei kuitenkaan pääse, siitä Stina pitää huolen! Puolitoista tuntia hurahtaa ja viimeisten niskavenytysten jälkeen poistumme uudistuneina. Veri kiertää ja mieli on iloisen tyytyväinen. Vaikka liikkeet ovat samat vuodesta toiseen, saa Stina niihin aina uutta potkua kannustuksellaan ja vaikkapa ”kosiskelemalla” vierustoveriaan Marttia. Eikä kukaan uskoisi, että 80 vuotta ja rapiat on Stinalla takana! Meille siinä on esikuvaa ja haastetta. Stinassa konkretisoituu sanonta: ”Vierivä kivi ei sammaloidu”. Kannattaa tulla mukaan. Liikkumalla saamme lisää elinvuosia ja terveyttä! Kirstin keppi, vesipullo ja kuminauha… Kirsti Siipola on jumppamaikka koulutukseltaan, musiikkiin perehtynyt, pianonsoittaja, Bachiin ja Harriin rakastunut, äskettäin Halikosta Jyväskylään muuttanut. Hän kantaa mukanaan pientä CD-soitinta ja laajaa CD-kokoelmaa. Kirsti kuuntelee täkäläiset katusoittajat ja kelpuuttaa heidänkin tuotantoaan jumppareiden liikuttamiseen. Kirsti käyttää jumpan tahdittamisessa musiikin laajaa kirjoa iskelmästä klassiseen – ja aina liikkuminen on oikeassa rytmissä. Aluksi kohotetaan sykettä, lämmitellään, sitten käydään läpi kaikki lihasryhmät, unohtamatta tasapainoharjoituksia. Usein – ainakin karnevaalien alla – tanssahdellaan. Lopuksi on muistettava tehokkaat venytykset. Liikkeiden tehostamiseksi apuna voi olla keppi, täysi puolentoista litran vesipullo, tai kuminauha. Sama ohjelma tehdään kaksi kertaa peräkkäin. Sitten seuraa taas uusia liikesarjoja. Jouluun asti Palmeras Playassa myös vesijumpattiin Kirstin johdolla. Kylmät säät valitettavasti lopettivat vesjumpan ennen aikojaan. Muutaman kerran kerhon juhlissa on nähty hauskoja Kirstin koreografioita miesjumpparyhmälle. Toisinaan Suomen kesässä, jumppaharrastuksen huvetessa muiden kiireellisempien harrastusten vuoksi, ruumis jäykistyy. Tulee kolotuksia, vauhti hiljenee. Silloin jaksaa odottaa Puerton talvea. Taas silloin jumppa on osa elämää! Satu Dahlman, Kirsti Siipola, Kaija Sorsa Vielä Jäljelle jääneet jumpparit kukittivat Kirstin 21. huhtikuuta. 14 Suomi-kerhon Calderan patikkaretket: RAIKASTA METSÄÄ – HUIKEITA MAISEMIA Taina ja Taisto ovat lähteneet joka toinen tiistai, parittomilla viikoilla, vetämään patikkareissuja. Calderan patikkaretkille mennään bussilla numero 345, kello 9.45. Calderassa on kolme reittiä. Taina johdattaa helpommalle polulle. Taisto vetää vähän vaativampia reittejä. Tainan mukaan lähtevät ne, jotka eivät ole paljon patikoineet ja pelkäävät korkeita paikkoja. Polku on sorapohjainen metsätie, vähän nousua ja laskua. Kuljemme kanervapuiden, laakeripuiden ja kanarianmäntyjen ympäröimää tietä. Puissa roikkuu paljon naavaa. Se kertoo, että ilma on puhdasta. Kävelemme noin neljä kilometriä, ja kääntöpaikalla syömme eväitä. Siitä löytyy pöytä ja penkit. Sitten patikoimme takaisin Calderaan. Jos ei jaksa koko matkaa, aina voi kävellä lyhyemmän matkan. Eikä tuossa matkassa ole eksymisen vaaraa. Taisto vetää vähän vaativampaa reittiä. Siinä on nousua ja laskua kolmisen sataa metriä. Mukaan lähtevät ne, jotka olivat patikoineet enemmän, eivätkä jalat remppaa. Se on kahdeksan kilometrin lenkki. Tämä on kaunis ja vaihteleva kävely mäntyrinteillä, neulasten peittämillä poluilla. Sammaloituneet kivet ja naavan täyttämät puunrungot viilentävät varjoillaan. Kaikissa matkoissa pidetään tilanteen mukaan taukoja tarvittaessa. Juodaan vettä ja syödään eväitä. Kolmas reitti oli noin 12 kilometriä, ja se on vaikein. Reitillä on nousua ja laskua jo kuutisen sataa metriä. Vaikuttava vuoristoreitti tarjoaa vaihtelevia nousuja ja laskuja jyrkissä rinteissä. Välillä mahtavat havupuut tarjoavat varjoa ja välillä avautuvat upeat näkymät Orotavan laaksoon ja Teidelle. Polku on louhittu ja kivetty vuoren sivuun aikoinaan käsivoimin. Polku kulkee välillä vähän pelottavan kapealla kielekkeellä kallion seinämässä. Keväällä täällä pääsee ihastelemaan vuoristokukkia. Kaikki patikkareissut päättyvät Calderaan nuotiopaikalle. Nyt Virve ja Seppo ovat pitäneet nuotiota valmiina grillaamista varten. Nuotiossa voi myös valmistaa kalaa savustuspussissa. Kun lähtee patikoimaan, pitää olla hyvät jalkineet ja lämmintä vaatetta mukana. Ylhäällä on viileämpää kuin äkkiä arvaisikaan. Tenerifen Suomi-kerho hakee uusia patikoinnin vetäjiä ja tulen tekijöitä ensi kaudeksi. Jos olet kiinnostunut patikkaretkien vetämisestä, ota yhteyttä puheenjohtajaamme Erkki Kososeen. Taina Huhtala Taisto Levola Calderan patikointiruno Titsan keula Calderaan näyttää, tätikuski alkaa hevosvoimia käyttää. Jos siinä ei tarkkana olla malta, löytää itsensä bussin lattialta! Väki on ehjänä Calderaan saatu, patikoijat kahteen ryhmään jaettu. Helpompaa matkaa Taina vetää, katsoo toki, ettei jälkeen jää ketään. Kääntyessä syödään ja juodaan. nuotiolle väki grillaamaan tuodaan. Vaikeammalle reitille Taisto johtaa, siinä heti melkoisen nousun kohtaa. Kun taukopaikalle väki istuutuu, liika syke siinä samalla asettuu. Matkaa jatketaan tasaista maata, alamäessä kukaan ei kaatua saata. Virve ja Seppo oottaa nuotiolla, Kummallakin ryhmällä on hyvä olla. Kokemuksia yksi ja toinen vertaa, ja innolla odottaa seuraavaa kertaa. 16 Käsityökerho otti uuden jäsenen upeasti vastaan SUKKIA, TIPUJA, TONTTUJA, MATTOJA… un päätin matkustaa kolmeksi K kuukaudeksi Puerto de la Cruziin, ajattelin että mitähän siellä tekisin. Luin jo kotona netistä Teneriffan Sanomista käsityökerho Lankakorista. Mietin, että tämähän on minun juttu, koska olin ollut myös Vetelissä samanlaisessa kerhossa mukana. Toiset olivat kokoontuneet jo monta kertaa yhdessä. Tulin mukaan vähän niin kuin kesken kauden. Lankakori kokoontuu joka viikon tiistai klo 12 kirjaston vieressä. Arkaillen menin sinne. Mutta arkuus hävisi heti. Minut otettiin hyvin vastaan. Heti sain käsiini langat ja puikot. Miesten villasukkia tarvittiin, koska Puertossa on ollut kuluneena talvena niin kylmä. Tein kahdet sukat, ja viimeisinä kerhopäivinä teimme pääsiäistipuja myyjäisiin. Kauden aikana on tehty muun muassa tonttuja joulumyyjäisiin, sekä muuta ajankohtiin sopivaa. Kerholaiset ovat ahkeria talkoolaisia. Minua pyydettiin myös mukaan tekemään karjalanpiirakoita. Teimme Marian ihanassa kodissa yli 200 karjalanpiirakkaa seuraavan päivän myyjäisiin. Olin mukana myös kahvin ja laskiaispullien myynnissä. Olin heti valmis, kun mukaan pyydettiin. Tuntui, että nyt kuulun joukkoon. Porukka oli tosi mahtava. Näillä mielipiteilläni haluan kertoa myös muille uusille tulijoille, että tulkaa rohkeasti mukaan kerhoon. Jos et ole oikein käsityöihminen, niin ainakin saat hyviä kavereita ja juttuseuraa. Voit tehdä myös omia töitä. Ja aina tulee uutta tietoa monesta asiasta. Tule vain rohkeasti mukaan! Ensi vuodelle jo vähän suunniteltiin virkattujen mattojen tekemistä. Olet elämän sykkeessä mukana, kun tulet käsityökerho Lankakoriin! Marja-Liisa Nisula _____________________________________________________________________________________________ 18 Viljelijälle banaaneista 20 senttiä kilolta... KULTTUURI- JA RUOKARETKI BUENAVISTA DEL NORTEEN Yksi kerhon retkistä suuntautui Buenavista del Norteen. Nyt tutustuimme banaanien viljelyyn. Aluksi tutustumme Atlantin rannassa Garachicon kaupunkiin. Kuulimme sen historiasta ja tutustuimme ”kaupungin porttiin”. Siitä on nähtävissä, kuinka paljon alempana kaupungin keskusta oli ollut ennen 5. toukokuuta 1706 tapahtunutta tulivuorenpurkausta. Kaupunkiin aamulla valunut laavavirta tuhosi koko kaupungin ja sen sataman, mutta ei onneksi surmannut ihmisiä. Useimmat asukkaista pelastautuivat veneillä läheiselle kalliosaarelle. Vain kirkko säästyi. Matkamme jatkuu Buenavistan kaupunkiin joka on peräisin 1500– 1600 luvuilta. Buenavistassa on portugalilaistyylinen kaupunkikeskusta. Aloitamme tutustumisen banaaniviljelyksiin. Siellä työskentelevän mieshenkilön opastuksella saamme kuulla ja nähdä kaiken teneriffalaisesta banaaninviljelystä. Ensin on istutettu banaanintaimi. Tämä taimi tuottaa banaanitertun. Samanaikaisesti rungon vierestä alkaa kasvaa yksi tai useampia uusia taimia, ”poikia”. Terttu leikataan pois ja pian sen jälkeen koko kasvi. Rungon viereen kasvaneista pojista valitaan yleensä yksi ainoa. Mutta jos pojat ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, niitä kaksi saa jäädä tuottamaan uutta ruokoa ja uutta banaaniterttua. Ja vähitellen kasvuketjuun ilmestyy seuraava sukupolvi, ”pojanpoika”. Banaania ei siis lisätä siemenestä, vaikka turistimyymälöiden hyllyillä näkee banaaninsiemenpusseja. Banaaniterttua hoidetaan vähän kuin pientä lasta. Jokainen kasvava terttu saa osakseen huomiota. Terttu syntyy kaksineuvoisesta kukasta. Vähitellen tertun yläosaan alkaa kasvaa tulevien banaanien aihiot. Jokaisen tertun päässä on ryhmä ”kukkasia”, jotka on poimittava pois käsin. Tähän tarkoitukseen palkataan tavallisesti naisia, joilla on yleensä pienemmät kädet kuin miehillä. Banaaniterttu painaa 40–60 kiloa, ja sen valmistumiseen kuluu aikaa puoli vuotta. Viljelijä saa kaksikymmentä eurosenttiä kilosta, kun lopulta myy tuotteensa ulos. Ruokailemme ravintola El Burgadossa, joka sijaitseee aivan meren rannalla. Ruoka on maittavaa, ja meren tyrskyt upeaa katsottavaa. Ruokailun jälkeen suuntaamme ylemmäs vuoristoon kohti El Palmaria. Taas kuljemme ylös kohti sadepilveä. Tapaamme siellä El Car- don oppaan. Hän kertoo yrityksestään, joka on erikoistunut ympäristöja seikkailureissuhin. Kuulemme paljon mielenkiintoisia asioita retkistä jotka liikkuvat sananmukaisesti maan ja taivaan välillä: siis kanoottiretkiä, sukellusretkiä merellä, ja riippuliitoa taivaalla! Sää reissumme aikaan oli aurinkoinen ja upea. Ainoastaan ylempänä vuorella oli pilvisempää. Kerhossamme on paljon todella ihania ihmisiä! Matkaseura oli hauskaa ja oppaamme Gracia jälleen aivan loistava. Kuva oikealla: Maukas ateria ravintola El Burgadossa meren rannalla. Ruoka ja viini olivat erinomaisia. Ja meren tyrskyihin ei kyllästy koskaan. Kanarian saarista, kulttuurista, viineistä ja historiasta osoitteessa: http://lainegraciavh.blogspot.com Marketta Kuru 19 20 Päivän retki vuoristosaarelle Gracian kanssa VIHELLYSKIELI SILBO ELÄÄ GOMERALLA atkasimme bussilla Puertosta M Los Cristianokseen, josta jatkoimme laivalla matkaa San Sebastianin satamaan, La Gomeralle. San Sebastianissa kävelimme kaupungin pääkatua Calle de Meliaa jonka varrella näimme kaikki aikaisemmat hienostorakennukset. Pysähdyimme Marian ylösnousemuskirkon, Iglesia de Asuncion eteen. Katselimme kauniita rakennuksia ja vanhaa arkkitehtuuria. Itse kirkko on rakennettu 1500-luvulla. Aloitimme varsinaisen saarikierroksemme linja-autoasemalta. Ajoimme ylös ja aina vaan ylöspäin. La Gomera on todella kaunis ja jylhä saari. Kävimme La Lajas näköalapaikalla, tosin siellä olimme sananmukaisesti pilvessä. Sää oli tällä kertaa kostea sateinen, mutta näimme kuitenkin Gomeran sinisen neidonkielen. Sitä ei kasva muualla luonnontilassa. Näköalapaikalta jatkoimme Garajonayn kansallispuistoon. Retkemme patikointiosuus alkoi täältä. Meitä oli muutamia uskaliaita, jotka uskaltauduimme patikoimaan sateiseen säähän. Noin kolmen kilometrin patikkapolku kulki ikivihreässä laakeripuumetsässä. Niin kaunista oli! Ne jotka eivät uskaltautuneet lähteä kävelyretkelle, jatkoivat bussilla matkaa Las Hayasin kylään jossa ruokailimme ”La Montana/Casa Efigenia”-ravintolassa. Nautimme perinteistä gomeralaista ruokaa, joka ei sisältänyt lainkaan lihaa. Kaik- ki raaka-aineet olivat talon omasta puutarhasta, ja ruoka oli taivaallisen hyvää! Saimme syödäksemme kasvispataa sekä lämmintä gofiota. Aiemmin en ollut sitä maistanut, mutta se oli todella hyvää: valmistettu hieman kuin suomalainen talkkunapuuro. Myös kaikki muut lisäkkeet ja jälkiruoka olivat oman puutarhan tuotteita; tietenkin myös talon oma viini. Casa Elfengiasta saattoi ostaa myös siellä tehtyä almogrotea ja palmusiirappia. Tulihan niitä ostettua tuliaisiksi. Ruokailun jälkeen talon emäntä ja hänen miehensä esittivät pienen gomeralaisen rumpu/silboesityksen. Silboaminen on vihellyskieli jolla yli laaksojen viestiteltiin asioita. Sanoivat, että juorutkin kulkivat takavuosina yli laaksojen, ja jo siihen aikaan oli viestien sieppaajia! Nythän meillä on nämä puhelimet monilla eri toiminnoilla ja tietenkin Facebook. (Mutta entä jos ei ole kenttää?) Paluumatkalla näimme myös silbomuistomerkin. Oppaamme Gracia on Kanarian saarihallituksen virallinen opas, jolla on suunnaton tietomäärä. Hän kertoi meille missä kohti mikäkin laavatappi tai rotko on, mutta kun oli niin sateista ja pilvistä, emme me niitä kohteita niin paljon nähneet. Toisaalta ei tarvinnut myöskään pelätä siellä korkealla, kun ei ollut näkymää alas rotkoon! Vaatii siis toisen reissun. Moni sanoikin että patikoiminen näissä maisemissa olisi elämys. Vuorilta alas tultuamme saimme hieman jaloitella ja tehdä pieniä ostoksia ennen laivan lähtöä. Alhaalla paistoi aurinko. Kävimme vielä katsomassa Torre del Conden, eli kreivin tornin. Se on saariston kaikkein vanhin, ja ainoa keskiajalta peräisin oleva rakennus. Näin sitten retkestä nautittuamme saimme astella laivaan. Päivä oli pitkä mutta antoisa. Sään sateisuudesta huolimatta kaikki olivat reissun antiin tyytyväisiä. Marketta Kuru SILBO oli vähällä kuolla Gomeralla on ainoana maailmassa säilynyt tuhansia vuosia vanha vihellyskieli Silbo. Se voi kantaa jopa neljä kilometriä leveän rotkon yli. Silboa puhutaan viheltämällä neljää konsonanttia: ch, y, k ja g sekä kahta vokaalia: a ja i. Silbon lausuntaohje: ”Purista huulet tiukoiksi ja käännä ne sisäänpäin hampaiden päälle. Aseta etusormi koukkuun keskelle suuta, purista huulilla, ja paina kieli sormea vasten. Sitten puhalla ilmaa ulos suupielistä.” Vuosituhannen vaihteessa La Gomeralla oli enää parisataa vihellyskieli Silbon taitajaa. Kieli oli aivan kuolemaisillaan. Aktiiviset ihmiset tarttuivat asiaan. Nyt Silbo on viiden vuoden ajan ollut Unescon suojelema maailmanperintökohde. Silboa opetetaan La Gomeran kouluissa kaikille oppilaille puoli tuntia viikossa. Jo ehkä nelisen tuhatta gomeralaista osaa viheltää sitä. Vanha kieli pelastui viime hetkillä. Lauri Kotilainen 24 Tuulen viemää alkuräjähdyksestä globalisaation rappioon... JUTTUTUVAN ENTISTÄ KIEHTOVAMMAT JUTUT Kaikki alkoi räjähdyksestä! Alkuräjähdyksestä 13,8 miljardia vuotta sitten! ”Puhdistus” vei meidät elävästi naapurimaamme Viron vaiettuun lähihistoriaan. Argentiinassa kävimme Eva Peronin kanssa, eloSiitä ja muusta maailmankaik- kuvassa ”Evita” ja toisen maailkeuden syntyyn ja olemassa- mansodan Itävallassa Trappin oloon saimme tuhdin tietopake- perheen mukana elokuvassa tin tammikuussa. Matti Laukka- ”Sound of Music”. nen esitelmöi. Muumimaailmaan ja Tove Menneenä kautena olimme Janssonin elämään tutustuimme mukana historiassa monin ta- Sirun ja Leilan loistavalla kervoin. Vuosien 1861–1865 Ame- ronnalla. Tutuiksi tulivat Niiskurikan sisällissodan ihmiskohta- neidit ja Nuuskamuikkuset. Maaloista kertoi todentuntuisesti iki- ilman merille pääsimme Roberihana elokuva ”Tuulen viemää”. tin mukana ja Sri Lankan kumEntisaikojen Puertosta saimme milapsityöhön tutustutti meidät kuulla Sadun kertomuksia pa- Marja-Leena, omakohtaiset koriinkin otteeseen. ravintoasioista, tällä kertaa ra- tio meitä uhkaa viedä oli asiankemukset heillä molemmilla. Suomen historiaa Lottien silJuttutuvan suosittuja elokuvia vinnon vaikutuksesta aivoihin. tuntevasti kertomassa Eero Taimin oli hienosti kertomassa Lei- olivat myös komedia ”KreikkaLähisaaristamme olivat tällä valsaari. la itsenäisyyspäivän aattona. lainen naimakauppa” ja aina kertaa vuorossa Gomera (GraKiitos runsaasta osanotosta! Tarinaa elävöittivät Christerin koskettava klassikko ”Yksi lensi cia) ja Lanzarote Cesar Manri- On ilo järjestää tapahtumia, kun quen silmin(Christer). kiitoksena on paljon osallistujia. skannaamat kuvat. Niin ikään yli käenpesän”. Suomen historiaa, nyt 20–40 -luJa alkulähteistä kohti tuhoa Syksyllä alkavat Juttutuvassa Talven infopaketit toivat Esvuilta olivat kertomassa Leila ja ko tietokoneinfolla ja Julia tes- kulkevaa maapalloa! Aika loh- taas uudet jutut. Terttu, Sulo Luiron elämäntari- tamentin teosta Espanjassa. duttoman kuvan tulevaisuudesnaa myötäillen. Raju elokuva Marja jatkoi suosittua luentoaan tamme ja siitä, mihin globalisaaMaria _______________________________________________________________________________________________________________ Delfiinejä, valaita, merileijonia… LORO PARQUEN LIPUT SAAT NYT KERHOLTAMME Puerto de la Cruzissa on Kanarian saarten suurin nähtävyys: Loro Parque, eli Papukaijapuisto. Sieltä löytyy todella paljon muutakin kuin papukaijoja. Esimerkiksi joukko taitavasti esiintyviä delfiinejä, merileijonia, sekä leikkisästi yleisön kanssa hassuttelevia (ja etupenkkiläiset pyrstön lätkäytyksellä kastelevia) valaita. Apinoita, gorilloja, laiskiaisia, liskoja ja maailman kenties ainoa vitivalkoinen albiinotiikeri. Loro Parquessa on myös Etelämantereen ilmastoa valaistuksineen ja lumisateineen tarkoin jäljittelevä pingviinitalo, elokuvateatteri, vuoristorata ja upea lasten leikkipuisto. Alueella on myös paljon ravintoloita ja kahviloita. Nyt Tenerifen Suomi-kerholla on myytävänä lippuja Loro Parqueen. Ei tarvitse jonottaa lippuja puiston portilla. Saat ne jonottamatta samalla hinnalla kerholta. Satu Dahlman 25 26 Kuka on tuo lempeän näköinen mies? SIINÄHÄN ON YSTÄVÄMME FRANCISCO Usein tanssi-iltoina kuulee kysymyksen: ”Kuka on tuo isokokoinen lempeän näköinen mies, joka ilmestyy aina illan tullen Palmeras Playaan ja kurkistaa Teidesaliin?” Paljastetaan salaisuus. Hän on Francisco, Puerto de la Cruzissa sijaitsevien Elegance-hotelliketjun hotellien ravintolatoimen johtaja. Hotelli Palmeras Playa valmistui 1964. Francisco on työskennellyt hotellissa siitä saakka kun rakennustyöt saatiin päätökseen. Aluksi hän toimi tarjoilijana. Francisco tykkää kovasti työstään. Vaikka päivät ovat pitkiä, työ on antoisaa, haastavaa ja monipuolista. Francisco sanookin että työ on hänelle elämäntapa. Silti hän vakuuttaa, että toki perheellekin jää aikaa. Siltähän meistä suomalaisistakin näyttää. Franciscon vastuulla on kolmen hotellin ravintolatoimet. Silti hän ilmestyy aina yhtä hyväntuulisena myös Palmeras Playaan arki-iltoina tervehtimään meitä suomalaisia, sekä vaihtamaan kuulumiset työntekijöiden kanssa Francisco sanoo, että hänellä on erityisen hyvä kuva meistä suomalaisista. Hänellä on myös pitkä kokemus toiminnasta suomalaisten kanssa. Kuluneen kaudenkin aikana yhteistyö Tenerifen Suomi-kerhon kanssa on sujunut kitkattomasti ja vain parantunut kauden loppua kohti. Syksyllä taas jatkamme yhteistyötämme iloisin mielin! Franciscon lisäksi kuvassa on myös Elena. Hän on Puerto de la Cruzissa sijaitsevien Elegance-hotellien johtaja. Marketta Kuru ____________________________________________________________________________________________________________________________ Club Finlandia de Tenerife – Tenerifen Suomi-kerho Toimiston yhteystiedot: puh.& fax +34 922 383 050 Sähköposti: [email protected] Verkkosivut: www.tenerifensuomi-kerho.org Puheenjohtajan matkapuhelin: +34 648 540 060 Postiosoite: Club Finlandia de Tenerife – Tenerifen Suomi-kerho Calle Iriarte 43, 38400 Puerto de la Cruz, Tenerife, ESPAÑA Kirjaston aukioloajat kesäkaudella: Kuukauden ensimmäinen tiistai klo 10.00–12.00 Toimisto on auki 1.10.2014 alkaen: Maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 10.00–14.00. Keskiviikkoisin suljettu. Jäsenmaksut maksetaan Nordean tilille: FI 53 1271 3000 2558 06 Vuoden 2014 jäsenmaksu on 20 euroa ja liittymismaksu 15 euroa. Ainaisjäsenmaksu 200 euroa. Kerhon johtokunta 2014: Erkki Kosonen, puheenjohtaja [email protected] puh. +34 685 285 169 tai +34 648 540 060 Marketta Kuru, varapuheenjohtaja [email protected] puh. +34 650 243 653 Satu Dahlman, sihteeri [email protected] puh. +34 629 680 554 Maria Slotte, rahastonhoitaja [email protected] puh. +34 639 547 241 Arja Partti, vararahastonhoitaja [email protected] puh. +34 683 238 968 Matti Tolvanen, varasihteeri [email protected] puh. +34 633 248 279 Olavi Koivunen, jäsen [email protected] puh. +358 40 5828 696 Ismo Mikkonen, jäsen [email protected] puh. +34 609 224 402 Aimo Hakkarainen, varajäsen [email protected] Teneriffan Sanomat 2014 Toimitustyöryhmä: Lauri Kotilainen (päätoimittaja), Satu Dahlman, Erkki Kosonen, Marketta Kuru, Niina Leivo, Riitta Niskanen, Esko Prusti. Mukana lehden teossa myös: Taina Huhtala, Minna Kotilainen, Taisto Levola, Marja-Liisa Nisula, Kirsti Siipola, Christer Slotte, Maria Slotte, Kaija Sorsa, Osmo Welling – ja moni muu nimeltä mainitsematon. Lehden ulkoasu: Lauri Kotilainen Painopaikka: La Orotava, Tenerife ANNA SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI! Jos haluat nähdä tuoreena kerhon tiedotteet, anna sähköpostisoitteesi. Huom! Mikä on tavallinen postiosoite, johon haluat paperisen postisi kerholta? Anna vain yksi osoite! 27
© Copyright 2024