Tenerifen Sanomat 2014

4
Puheenjohtajan palsta
”KERHON TOIMINTA ON SOPUISAA JA JOPA HAUSKAA!”
V
auhdikas kausi Tenerifen
Suomi-kerhon toimintaa on
takana! Heti aluksi lausun suuret kiitokset kaikille toimijoille ja
erityisesti johtokunnalle. Kerhomme toiminta on ollut sopuisaa – ja välillä jopa hauskaa!
Ilman teitä kaikkia uurastajia
emme olisi saaneet niin paljon
aikaan kuin nyt saimme.
Vuoden aikana olemme esimerkiksi rakentaneet uuden
toimistotilan ja jäsenkahvion. Nyt
pystymme paremmin palvelemaan jäsenistöämme. Kokonaisuudessaan kerhomme tilat ovat
nyt hyvät, tai ainakin varsin
tyydyttävät.
Kerhon omistaman, Bel Airissa sijaitsevan asunnon keittiöremontti toteutettiin muutama kuukausi sitten. Jossain vaiheessa
tulevaisuudessa kerhomme olisi
syytä harkita siitä asunnosta luopumista. Nyt se asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen.
Kerhollamme on noin kaksikymmentä eri toimintaryhmää.
Ryhmien määrä lienee huipussaan, sillä hallitusti ei nykyisillä
resursseilla ole juuri mahdollista
toteuttaa enempää.
Yhden uusimmista ryhmistä
tässä mainitsen: nyt on perustettu oma näytelmäkerho. Kerholaiset tulevat viihdyttämään meitä
jo tulevana syksynä.
Toimintamme keskittyy valtaosaltaan hotelli Palmeras Playan
tarjoamiin tiloihin. Olemme tehneet sopimuksen hotellin kanssa, ja yhteistyömme jatkuu edelleen erittäin sujuvan yhteistyön
hengessä.
Haasteita riittää myös jatkossa. Meidän on johtokuntana pystyttävä vastaamaan muuttuviin
tilanteisiin. Vastuullamme on
kerhon omien asioiden lisäksi
myös viestintää ja järjestelyjä
muidenkin Teneriffalla oleskelevien tai vierailevien suomalaisten hyväksi.
Kerhommehan on esimerkiksi saanut järjestettäväkseen Teneriffalla Suomen valtiollisten
vaalien äänestystilaisuudet. Hoidamme ajallaan presidentinvaalit, eduskuntavaalit, ja nyt touko-
kuussa olivat EU-vaalien ennakkoäänestykset.
Kerho tulee kohta jo nelikymppiseksi. Tuohon aikaan
mahtuu monen moista sieltä alkutaipaleelta tähän päivään.
Nyt ovat puitteet hyvässä
kunnossa tehdä jäsenistön parhaaksi asioita monin tavoin.
Varsinkin, kun kerhossa on hyvä
ja eteenpäin pyrkivä henki.
Jäsenmäärämme on ollut voimakkaassa kasvussa. Se on nyt
korkeimmillaan koko kerhon historian aikana, eli lähentelee tuhannen jäsenen rajaa!
On tärkeää, että tämä hyvä
tilanne jatkuu ja kerhon toiminta
uudistuu.
Olemme nyt päässet
rytmiin, jossa joka syksy pidetään johtokunnan vaalit. Silloin
Kuvassa johtokunta 2014: Vas
Ola Koivunen, Satu Dahlman,
Arja Partti, Maria Slotte, Erkki
Kosonen, Matti Tolvanen,
Marketta Kuru, Aimo Hakkarainen ja Ismo Mikkonen.
valitaan erovuoroisten tilalle tuoreet jäsenet. Erovuoroiset voivat
myös olla ehdolla johtokuntaan.
Annamme näet arvoa uusien jäsenten tuoreille ideoille, mutta
myös nykyisten jäsenten kokeneisuudelle.
Kehotankin nyt jäseniä asettumaan ehdolle johtokunnan
vaaleissa ja tulemaan toimintaan
mukaan.
Toivotan hyvää kesää kaikille, sekä tervetuloa uuteen syksyyn Teneriffalle!
Erkki Kosonen
_____________________________________________________________________________________________
6
Niina Leivo:
”KERHON TOIMISTOSSA ISTUN MINÄ”
Tenerife Suomi-kerhon toimistossa istun minä, Niina Leivo,
kahden pojan äiti, entinen matkaopas ja ikuinen laihduttaja. Toimisto on minun oma pieni maailmani. Siellä tapaan päivittäin
kymmeniä suomalaisia, tuttuja ja
vielä tuntemattomia, nykyisiä
jäseniä ja toivottavasti tuleviakin.
”Tavoitteeni on, että jokainen toimistoon tuleva lähtee ovesta ulos
hymyssä suin”, Niina Leivo sanoo.
Suomi-Kerholla on merkittävä rooli
monen Teneriffalla talvehtivan suomalaisen elämässä. Minä omalta
osaltani yritän järjestää asiat niin,
että informaatio kerhon järjestämistä
retkistä, muista aktiviteeteista ja
ajankohtaisista tapahtumista tavoittaa mahdollisimman monet suomalaiset mahdollisimman nopeasti.
Suurena apuna tiedonvälityksessä toimii perinteisten ilmoitustaulujen lisäksi kotisivumme:
www.tenerifensuomi-kerho.org ja
siellä oleva blogi ”kerhossa tapahtuu”, jota päivittelen parhaimmillaan
useamman kerran päivässä. Toimistolla yritän vastailla kykyjeni mukaan kysymyksiin laidasta laitaan.
Milloin minulta toivotaan asiantuntijalausuntoa verotusasioissa,
milloin oleskeluluvan hankinnassa.
Yksin en tähän pystyisi, mutta
onneksi apunani on joukko toinen
toistaan ihanampia ihmisiä. Johtokunnan jäsenet tekevät upeata ja
pyyteetöntä työtä kerholaisten hyväksi. Eikä pidä unohtaa kerhon
kymmeniä vapaaehtoistyöntekijöitä,
joiden työpanos on korvaamaton.
Ilman heitä eivät lanteet keinuisi
Palmeras Playan tanssilattialla monena iltana viikossa, eivät bingopallot pyörisi tuoden jännitystä keskiviikkoiltapäiviin, eikä Maamme-laulu
raikuisi niin komeasti joulukuun kuudentena.
Kiitos kaikille ahertajillemme, ketään unohtamatta. Te olette korvaamattomia!
Toinen puolisko työstäni tapahtuu suljettujen ovien takana. Hoidan
laskutukset ja rahaliikenteen, vastaan jäsentietojen ylläpidosta, alustavasta kirjapidosta ja yhdistysrekisteristä, sekä avustan kokousjärjestelyissä. Työni on monipuolista, mielenkiintoista ja osittain haastavaakin.
Talvikuukausina toimistolla suhisee enemmän kuin kesäaikana Kustavin kaislikossa. Jonoa muodostuu
joskus jopa kadulle asti!
Tavoitteeni kuitenkin on, että jokainen toimistoon tuleva lähtee ulos
hymyssä suin. Lähtee ehkä korvapuustin ja kahvin nauttineena…
Niina Leivo
toimistotyöntekijä
Club Finlandia de Tenerife –
Tenerifen Suomi-kerho sijaitsee
Pohjois-Teneriffalla, Puerto de la
Cruzissa, osoitteessa Calle Iriarte
43. Toimisto on katutasossa,
aivan lähellä Aurinkomatkojen
toimipistettä, ja on avoinna lokakuusta huhtikuuhun ma, ti, to ja
pe klo 10–14. Tervetuloa!
7
Reilusti yli 4000 lainausta – aukioloa illalla jatkettaneen
KERHON KIRJASTO ELÄÄ JA KASVAA
”Kerhomme kirjastosta Puerto
de la Cruzista lainattiin viime
vuonna reilusti yli 4000 teosta
ja kirjastoon tehtiin noin 1700
vierailua”, kertoo kerhomme
kirjastovastaava Arja Partti.
Kirjastossa on yli 5000 suomenkielistä nidettä. Lisäksi löytyy ruotsinkielistä ja esimerkiksi englanninkielistä luettavaa.
Kirjasto toimii vapaaehtoisvoimin. Kuluneella kaudella kirjastoa
hoitavassa ringissä oli 13 vapaaehtoista työntekijää.
Kirjahyllyjen välissä tapaan Paula Mannosen, joka vierailee kirjastossa noin joka toinen viikko. Nyt
Paulalla ovat haun kohteena jännitys- ja rakkauskirjat.
”Pidän kirjastoa kerhon tärkeimpänä toimintamuotona. Olen löytänyt vielä hyvin luettavaa, sillä en ole
lainannut vielä kaikkia kirjoja”, naurahtaa Paula. Hänelle kerhon tilat
ovat tuttuja myös kielikurssin kautta.
Paula asuu vakituisesti saarella,
jonka vuoksi kehuja saa kirjaston
aukiolo kuukausittain myös kesäisin.
Paula Mannonen lueskelee joskus myös kirjastossa olevia lehtiä,
mutta dvd-elokuvia hän ei ole vielä
lainannut.
Yläkuva: Kirjastovastaava Arja
Partti (vasemmalla) kertoo, että
kirjaston aukiolosta illalla saatiin
hyviä kokemuksia, ja kokeilua
aiotaan jatkaa.
Alakuva: Paula Mannonen
etsi tällä kertaa jännitys- ja rakkauskirjoja.
”Kirjasto saa teokset lahjoituksina. Tänä vuonna merkittävin lahjoittaja oli Aurinkomatkat, jolta saimme
noin 300 kirjaa”, kertoo Arja Partti.
Runsas vuosi sitten Raija Westman-Holopaisen aloittama ja Ilkka
Puhakan jatkama kirjaluettelojen
siirto tietokoneelle on nyt tehty.
Tietotekniikan avulla nähdään helposti, mitä kirjoja kirjastosta löytyy.
Normaalisti samaa kirjaa on kaksi tai kolme kappaletta. Ylimää
räiset kirjat on voitu poistaa, ja osa
niistä on annettu kerhon etelän kirjastolle.
”Olen tyytyväinen kokeiluun kirjaston aukiolosta illalla. Yhden illan
aikana kävijöitä oli viisi ja saatu
palaute myönteistä. Niinpä syksyllä
kirjasto jatkanee iltakokeilua”,
lupailee Arja. Hän on tyytyväinen
kirjaston runsas vuosi sitten saamiin
uusiin avarampiin tiloihin. Väljyyden
ansiosta kävijämäärät ovat kasvaneet ja paikka on aiempaa rauhallisempi.
Kerhon kirjasto saaren eteläpäässä on vaatimattomampi, mutta
senkin palveluihin ollaan tyytyväisiä.
Kauno-, jännitys- ja muistelmakirjojen lisäksi hyllyiltä löytyy muistelmia, sotakirjoja ja terveystietoa;
jopa luettavaa perheen pienimmillekin.
Osmo Welling
___________________________________________________________________________________________
TULE NYT
vaikuttamaan!
Tenerifen Suomi-kerhossa
valitaan erovuorossa olevien tilalle tai uudestaan
kahdeksi vuodeksi johtokunnan jäsenet.
Tule omalla panoksellasi
vaikuttamaan mukavan ja
mielenkiintoisen kerhon
toimintaan ja kehittämään
sitä edelleen.
Club Finlandia de Tenerife
–-Tenerifen Suomi-kerhon
johtokunnan vaalit ovat
marraskuussa 2014.
Ilmoittaudu ehdokkaaksi!
–
8
650 juhli Casinon ulko- ja sisätiloissa
SUOMEN 76. ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ
Suomen itsenäisyyspäivää
juhlittiin Teneriffalla jälleen
suurella joukolla.
Nykyisen muotoista kansanjuhlaa vietettiin nyt jo
seitsemättä kertaa 650 juhlijan
voimin.
Väkeä olisi tullut vieläkin
enemmän, jos olisi ollut tilaa.
Pois jääneitä tulijoita oli arviolta vielä toista sataa.
Vuonna 2013 tapahtuma oli ulkotiloissa, Casinon upeissa puitteissa, Martianezin merivesilaguunilla. Tunnelma oli juhlavan
isänmaallinen, täyttihän Suomen
itsenäisyys jo 76 vuotta.
Itsenäisyysjuhlien järjestäminen on iso juttu. Nyt viimeksi pyrimme tekemään niistä entistäkin juhlavammat. Järjestimme
muun muassa tarjoilun pöytiin.
Casinon miljöö antoi juhlimiseemme hyvät mahdollisuudet.
Sää suosi juhlijoita, vaikka vain
muutamien kilometrien päässä
ukkosti ja satoi melkoisesti.
Juhlan alussa esiintyi Evankelisluterilaisen
seurakunnan
kuoro. Puerto de la Cruzin kaupunginjohtaja Marcus Brito toi
kaupungin tervehdyksen. Sitten
kuultiin kunniakonsuli Juan Carlos Félix Díaz Lorenzon juhlapuhe. Teneriffan matkailutoimiston edustaja, señor Cipriano
toi matkailualan tervehdyksen.
Allekirjoittanut avasi juhlan
Tenerifen Suomi-kerhon puolesta, ja toivotti 650-henkisen juhlaväen tervetulleeksi.
Tilaisuuden juonsi aikaisempien vuosien tapaan Keijo Luhtakallio. Lauloimme yhteislauluna ponnekkaasti Maamme laulun, taputusten saattelemana.
Illan aikana kävi myös tanssiryhmä Carnaval viihdyttämässä juhlakansaa. Ilta päättyi tansseihin Casinon sisätiloissa, jos-
Casinon ulkotilat antoivat
tapahtumalle juhlavat puitteet.
Taivas juhlakansan yllä oli
selkeä, vaikka muutaman
kilometrin päässä jyrisi ukkossade.
Ana Delgado Llanos, Suomikerhon pj. Erkki Kosonen,
sekä juhlapuhuja Juan Carlos
Félix Díaz Lorenzo.
Tanssirymä Carnaval
viihdytti juhlakansaa niin
näkyvällä kuin kuuluvallakin
esityksellään
sa musiikista vastasi Veli Matti
Friman.
Aiempina vuosina olimme järjestäneet juhlat lähellä Playa
Jardinin uimarantaa.
Casino uutena paikkana oli
haasteellinen näin suurelle joukolle. Väkeä olisi tullut vieläkin
enemmän, jos olisi ollut tilaa.
Pois jääneitä tulijoita oli arviolta
vielä toista sataa.
Tekniikan osalta juhlamme ei
mennyt ihan nappiin, koska ää-
nentoisto ja televisionäytöt eivät
valitettavasti toimineet aivan koko juhla-alueella.
Olemme järjestäneet itsenäisyyspäiväjuhlat yhteistyössä
C.I.T:n eli Tenerifen matkailutoimiston kanssa. Johtokunta pohtii
tulevien juhlien pitopaikkakysymystä ja pitää eri vaihtoehdot
avoimina.
Ratkaisu tehdään hyvissä
ajoin syksyllä. Valittavina vaihto
ehtoina ovat lähinnä Casinon
alue, Playa Jardinin puistoalue,
sekä uusi Tauronmäelle noussut
sisätilallinen vaihtoehto.
Espanjan perustuslainpäivä
on samana päivänä kuin Suomen itsenäisyyspäivä: kuudes
joulukuuta. Kerhomme toimintaa
on arvostettu suomalaisten hyväksi tehdystä työstä.
Tästä osoituksena tuli Tenerifen Suomi-kerhon puheenjohtajalle ja avecille kutsu Espanjan
Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Se pidettiin kolmas joulukuuta Madridissa, jonne osallistuin kumppanini kanssa.
Erkki Kosonen
_________________________________________________________________________________________________________________
10
Valokeilassa kansikuvamme Marja Ruuti
RAVITSEMUSTERAPEUTTI JA JOOGAOHJAAJA
Ravitsemusterapeutti-joogaohjaaja-suomikerholainen Marja
Ruuti on sivullisen silmin hento
ja pieni nainen, josta tuulahtaa
hienoinen yrttien tuoksu. Hänestä
huokuu tasapainoisuutta, herkkyyttä, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja ymmärrystä. Terveyttä.
Marja on aito ja aidosti kiinnostunut toisten hyvinvoinnista.
Marja Ruutin toiveammattina lapsuudessa oli sairaanhoitaja. Elämä
kuitenkin johdatti Marjan opiskelemaan 70-luvulla ravitsemustiedettä
Helsingin yliopistoon. Tuohon aikaan ei vielä ollut ravitsemusterapeutin koulutusta, vaan hänestä valmistui vuonna 1981 Ravitsemustieteen maisteri.
Aluksi tuore maisteri piti elävän
ravinnon kursseja kotonaan. Hiljalleen idea omasta luontaistuotekaupasta alkoi kiehtoa ja niinpä 90luvulla hän vuokrasi liikehuoneiston
kotinsa läheltä.
”Luontaistuotekaupan aika oli
elämäni parasta aikaa”, hän kertoo.
Marja tunsi putiikkinsa joka ikisen
purnukan ja tuotteen perinpohjaisesti. Luontaistuotteiden myynnin
ohella hän teki erilaisia luontaisterapiahoitoja, shiatsuhierontaa, sekä
järjesti elävän ravinnon kursseja.
Yksityisyrittäjyys oli Marjan mukaan antoisaa aikaa. Ei ehkä niinkään taloudellisesti, mutta kaupassa
hän tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin. Yksi heistä oli Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi RaipalaCormier. Virpi houkutteli Marjan
jooga- ja fytoterapiakursseille luomuyrttitilalleen. Kaikesta oppimastaan innostuneena Marja hakeutui
Saarijärven jooganohjaajakoulutuksen.
Vuosien saatossa tämän villiyrttien hurmaaman monitoiminaisen
ansioluetteloon on kertynyt moninaisia kursseja. Tärkeimpänä ehkä
pätevöitymiskoulutus Kuopion yliopistossa, josta hän valmistui Laillistetuksi
ravitsemusterapeutiksi
vuonna 2002.
Työsaralle on niin ikään kertynyt
meriittejä luennoitsijana, kouluttajana ja ravitsemusasiantuntijana 30
vuoden ajalta.
Vuodesta 2005 Marja Ruuti on
toiminut esimerkiksi freelancerina
Antioksidanttiklinikalla, jossa hänellä
on vastaanotto kerran viikossa, aina
silloin kun hän on Suomessa. Lisäksi hän pitää luentoja, ravintokursseja ja kirjoittaa kirjoja.
Tähän mennessä on ilmestynyt
Oikeaa ravintoa minulle, Parasta
aivoillesi (ravinto-osuus) sekä Ihana elämä (elävää ravintoa koskeva
osuus).
Puerto de la Cruz on Marjalle
ikuisen kevään paratiisi, johon hänet
kaksi vuotta sitten houkutteli aurinko
ja lämpö. Ensimmäistä talveaan
Marja kuvailee paratiisimaiseksi.
Asiat loksahtivat paikoilleen kuin
palapelin palaset: asunnonvälittäjänä toiminut, mutta samalla SuomiKerhon toimistonhoitaja työskennellyt Niina houkutteli hänet ensin kerhon jäseneksi ja hieman myöhemmin ohjaamaan joogaa kerholaisille.
Marja sanoo saaneensa SuomiKerhon toiminnasta paljon. Hänen
mielestään on tärkeää että myös
täällä, kaukana kotoa, on mahdollisuus pitää itsestä huolta jumppaamalla, joogaamalla tai vaikkapa
patikoimalla.
”Kerhon aktiviteetit tuovat ihmiset yhteen. Monipuolisesta viikkoohjelmasta on mahdollisuus valita
itselle sopivat harrasteet”, Marja
toteaa. Hänen lähiajan suunnitelmiin
sa kuuluu kirjan viimeistely. Kirja
11
kertoo ravinnon merkityksestä maksan hyvinvoinnille. Kesällä on myös
kursseja Suomessa.
Syksyllä on taas aika palata rakkaaseen Puerto de la Cruziin kotimaan synkkyyttä ja kylmyyttä pakoon, joogaryhmää vetämään.
Niina Leivo
Marja Ruutin haaveissa on oma
koti Teneriffalla.
Fytoterapia eli kasvilääkintä (fyton
= kasvi) on sairauksien tai terveyden luonnonmukaista hoitoa lääkekasveilla tai niistä tehdyillä valmisteilla. Shiatsu on japanilainen hierontamenetelmä, joka perustuu tuhat vuotta vanhaan kiinalaisen akupainannan perinteeseen.
12
Kerhon harrastusryhmät vetävät väkeä:
PETANKKIA, BINGOA, JUMPPAA, VOIMISTELUA…
Rautapalloja
rakastamme!
Playa Jardinin puisto Puertossa
on ollut kuluneena talvikautena
suosittu petankin pelaajien areena. Enimmillään suomalaisia
naisia ja miehiä on ollut yhden
aamupäivän aikana rautapallon
lumoissa yli kuusikymmentä.
Petankin huipputapahtuma
oli neljättä kertaa järjestetty
parikilpailu, joka pelattiin maaliskuussa 2014. Kisaan osallistui
22 paria. Voittokukon nappasivat
asiantuntijoiden yllätykseksi
Helena Nummela ja Ilkka Puhakka. (Pikkukuva.) Isossa
kuvassa näkyy Ilkan voitokas
suoritus.
Ravintola Gallineron eli Kanakopin palkintogaalassa hopeakukon vastaanottivat Olavi ja
Maija Järvinen. Loput joukkueet joutuivat tyytymään pronssisijoitukseen ja Manun maukkaaseen lohikeittoon.
Suomalaiset ovat pelanneet petankkia tuttuun tapaan
keskiviikkoisin ja sunnuntaisin
aamupäivällä. Pelikausi oli
pitkä, sillä pelit aloitettiin lokakuun alussa ja viimeisten peli-
en vuoro oli huhtikuun lopussa.
Syksystä 2013 lähtien Kerhon petankkiporukkaa ovat vetäneet Osmo, Aila, Pertti
ja Christer. Toinen suomalaisjoukko on
pelannut Sauli Kivirannan vetämänä.
Suomalaisten pelaajien innoittamina
puiston ovat löytäneet niin saksalaiset kuin
ruotsalaisetkin pelimiehet ja pelinaiset –
toisinaan jopa ihan tungokseen asti.
Osmo Welling
Bingo!
Ällistyttävän suosittu
harrastus
Tänä talvikautena bingo oli erittäin suosittua
kerholaisten kesken. Sitä pelattiin Palmeras
Playassa keskiviikkoisin klo 16. Osallistujia
oli keskimäärin 40 joka kerralla. Kierroksia
pelattiin kaksi tai kolme.
Vetäjinä olivat syksyllä Taina, Pertti ja
Reijo ja kevätkaudella Virve, Eeva, Satu,
Seppo ja Timo.
Palkintoina oli lahjakortteja seuraaviin
ravintoloihin: Herreria, Pikku Pohjola, Casa
Pablo, Tic-Tac ja Napolitana. Myös Hieroja
Annen lahjakortteja jaettiin neljän bingorivin
voittajille.
Alkuun Bingoa pelattiin Teide-salissa,
mutta kevätkaudella peluu siirettiin Palmeras
Playan baarin puolelle. Siinä myös juomien
haku pelin ohessa sujuu kätevästi.
Syksyllä bingon peluu jatkuu entiseen
malliin.
Stinan
lääkintäjumppa uudistaa
Monet meistä ovat jumpanneet koko
elämänsä ajan. Jotkut saavat
jumppainnostuksen täällä saarella
parantaakseen lihaskuntoaan, niveltensä
liikkuvuutta, verenkiertoelimiään ja aivojaan.
Ja kun huomaavat, kuinka hauskaa
jumppatunneilla on.
Iloisia ihmisiä! On kiva kuulua ryhmään.
Tunnit rytmittävät viikkoa ja hyvien opettajien
johdolla liikkuminen on laadukasta. Yhä
useampi mies on uskaltautunut mukaan
”akkakööriin”.
Jumppaohjaaja Stina on virallisesti Kristiina Keyriläinen, fysioterapeutti, ikinuori
suomenruotsalainen. Kesällä hänet
löytää varmimmin mökiltä Nauvosta,
upeasti hoidetusta miljööstä, tekemästä pihatöitä tai saunomasta – tai sitten
Turusta.
Stina on pitänyt jumppaa – lääkintäjumpaksi kutsumaansa – Puertossa
niin kauan kuin muistetaan; viime
vuosituhannelta alkaen.
Rautaisella ammattitaidollaan,
anatomian tuntemuksellaan ja sopivasti huumorilla höystäen Stina saa
meidät huhkimaan, venyttelemään ja
pinnistämään lihaksiamme. On hämmästyttävää, miten monipuolisesti voi
treenata koko kropan – useimmiten
makuuasennossa.
Nukahtamaan ei kuitenkaan pääse, siitä
Stina pitää huolen! Puolitoista tuntia
hurahtaa ja viimeisten niskavenytysten jälkeen poistumme uudistuneina. Veri kiertää ja
mieli on iloisen tyytyväinen.
Vaikka liikkeet ovat samat vuodesta toiseen, saa Stina niihin aina uutta potkua
kannustuksellaan ja vaikkapa ”kosiskelemalla” vierustoveriaan Marttia. Eikä kukaan
uskoisi, että 80 vuotta ja rapiat on Stinalla
takana!
Meille siinä on esikuvaa ja haastetta. Stinassa konkretisoituu sanonta: ”Vierivä kivi ei
sammaloidu”. Kannattaa tulla mukaan. Liikkumalla saamme lisää elinvuosia ja terveyttä!
Kirstin
keppi, vesipullo ja
kuminauha…
Kirsti Siipola on jumppamaikka
koulutukseltaan, musiikkiin perehtynyt,
pianonsoittaja, Bachiin ja Harriin rakastunut,
äskettäin Halikosta Jyväskylään muuttanut.
Hän kantaa mukanaan pientä CD-soitinta ja
laajaa CD-kokoelmaa.
Kirsti kuuntelee täkäläiset katusoittajat ja
kelpuuttaa heidänkin tuotantoaan
jumppareiden liikuttamiseen. Kirsti käyttää
jumpan tahdittamisessa musiikin laajaa kirjoa
iskelmästä klassiseen – ja aina liikkuminen
on oikeassa rytmissä.
Aluksi kohotetaan sykettä, lämmitellään,
sitten käydään läpi kaikki lihasryhmät,
unohtamatta tasapainoharjoituksia. Usein –
ainakin karnevaalien alla – tanssahdellaan.
Lopuksi on muistettava tehokkaat
venytykset.
Liikkeiden tehostamiseksi apuna voi olla
keppi, täysi puolentoista litran vesipullo, tai
kuminauha.
Sama ohjelma tehdään kaksi kertaa
peräkkäin. Sitten seuraa taas uusia
liikesarjoja.
Jouluun asti Palmeras Playassa myös
vesijumpattiin Kirstin johdolla. Kylmät säät
valitettavasti lopettivat vesjumpan ennen
aikojaan. Muutaman kerran kerhon juhlissa
on nähty hauskoja Kirstin koreografioita
miesjumpparyhmälle.
Toisinaan Suomen kesässä,
jumppaharrastuksen huvetessa muiden
kiireellisempien harrastusten vuoksi, ruumis
jäykistyy. Tulee kolotuksia, vauhti hiljenee.
Silloin jaksaa odottaa Puerton talvea.
Taas silloin jumppa on osa elämää!
Satu Dahlman,
Kirsti Siipola,
Kaija Sorsa
Vielä Jäljelle jääneet jumpparit kukittivat Kirstin 21. huhtikuuta.
14
Suomi-kerhon Calderan patikkaretket:
RAIKASTA METSÄÄ – HUIKEITA MAISEMIA
Taina ja Taisto ovat lähteneet
joka toinen tiistai, parittomilla viikoilla, vetämään patikkareissuja.
Calderan patikkaretkille mennään
bussilla numero 345, kello 9.45.
Calderassa on kolme reittiä.
Taina johdattaa helpommalle
polulle. Taisto vetää vähän vaativampia reittejä.
Tainan mukaan lähtevät ne, jotka
eivät ole paljon patikoineet ja pelkäävät korkeita paikkoja.
Polku on sorapohjainen metsätie, vähän nousua ja laskua. Kuljemme kanervapuiden, laakeripuiden ja
kanarianmäntyjen ympäröimää tietä.
Puissa roikkuu paljon naavaa. Se
kertoo, että ilma on puhdasta. Kävelemme noin neljä kilometriä, ja
kääntöpaikalla syömme eväitä. Siitä
löytyy pöytä ja penkit.
Sitten patikoimme takaisin Calderaan. Jos ei jaksa koko matkaa,
aina voi kävellä lyhyemmän matkan.
Eikä tuossa matkassa ole eksymisen vaaraa.
Taisto vetää vähän vaativampaa reittiä. Siinä on nousua ja laskua kolmisen sataa metriä. Mukaan
lähtevät ne, jotka olivat patikoineet
enemmän, eivätkä jalat remppaa.
Se on kahdeksan kilometrin lenkki.
Tämä on kaunis ja vaihteleva kävely
mäntyrinteillä, neulasten peittämillä
poluilla.
Sammaloituneet kivet ja naavan
täyttämät puunrungot viilentävät
varjoillaan. Kaikissa matkoissa pidetään tilanteen mukaan taukoja tarvittaessa. Juodaan vettä ja syödään
eväitä.
Kolmas reitti oli noin 12 kilometriä, ja se on vaikein. Reitillä on
nousua ja laskua jo kuutisen sataa
metriä. Vaikuttava vuoristoreitti tarjoaa vaihtelevia nousuja ja laskuja
jyrkissä rinteissä.
Välillä mahtavat havupuut tarjoavat varjoa ja välillä avautuvat
upeat näkymät Orotavan laaksoon
ja Teidelle. Polku on louhittu ja kivetty vuoren sivuun aikoinaan käsivoimin. Polku kulkee välillä vähän
pelottavan kapealla kielekkeellä
kallion seinämässä. Keväällä täällä
pääsee ihastelemaan vuoristokukkia.
Kaikki patikkareissut päättyvät
Calderaan nuotiopaikalle. Nyt Virve
ja Seppo ovat pitäneet nuotiota valmiina grillaamista varten. Nuotiossa
voi myös valmistaa kalaa savustuspussissa.
Kun lähtee patikoimaan, pitää olla hyvät jalkineet ja lämmintä vaatetta mukana. Ylhäällä on viileämpää
kuin äkkiä arvaisikaan.
Tenerifen Suomi-kerho hakee
uusia patikoinnin vetäjiä ja tulen tekijöitä ensi kaudeksi. Jos olet kiinnostunut patikkaretkien vetämisestä, ota yhteyttä puheenjohtajaamme
Erkki Kososeen.
Taina Huhtala
Taisto Levola
Calderan patikointiruno
Titsan keula Calderaan näyttää,
tätikuski alkaa hevosvoimia käyttää.
Jos siinä ei tarkkana olla malta,
löytää itsensä bussin lattialta!
Väki on ehjänä Calderaan saatu,
patikoijat kahteen ryhmään jaettu.
Helpompaa matkaa Taina vetää,
katsoo toki, ettei jälkeen jää ketään.
Kääntyessä syödään ja juodaan.
nuotiolle väki grillaamaan tuodaan.
Vaikeammalle reitille Taisto johtaa,
siinä heti melkoisen nousun kohtaa.
Kun taukopaikalle väki istuutuu,
liika syke siinä samalla asettuu.
Matkaa jatketaan tasaista maata,
alamäessä kukaan ei kaatua saata.
Virve ja Seppo oottaa nuotiolla,
Kummallakin ryhmällä on hyvä olla.
Kokemuksia yksi ja toinen vertaa,
ja innolla odottaa seuraavaa kertaa.
16
Käsityökerho otti uuden jäsenen upeasti vastaan
SUKKIA, TIPUJA, TONTTUJA, MATTOJA…
un päätin matkustaa kolmeksi
K
kuukaudeksi Puerto de la Cruziin, ajattelin että mitähän siellä tekisin. Luin jo kotona netistä Teneriffan Sanomista käsityökerho Lankakorista. Mietin, että tämähän on minun juttu, koska olin ollut myös Vetelissä samanlaisessa kerhossa mukana.
Toiset olivat kokoontuneet jo
monta kertaa yhdessä. Tulin mukaan vähän niin kuin kesken kauden. Lankakori kokoontuu joka viikon tiistai klo 12 kirjaston vieressä.
Arkaillen menin sinne. Mutta arkuus
hävisi heti. Minut otettiin hyvin vastaan. Heti sain käsiini langat ja puikot.
Miesten villasukkia tarvittiin, koska Puertossa on ollut kuluneena talvena niin kylmä. Tein kahdet sukat,
ja viimeisinä kerhopäivinä teimme
pääsiäistipuja myyjäisiin. Kauden aikana on tehty muun muassa tonttuja
joulumyyjäisiin, sekä muuta ajankohtiin sopivaa. Kerholaiset ovat ahkeria talkoolaisia.
Minua pyydettiin myös mukaan
tekemään karjalanpiirakoita. Teimme Marian ihanassa kodissa yli 200
karjalanpiirakkaa seuraavan päivän
myyjäisiin. Olin mukana myös kahvin ja laskiaispullien myynnissä. Olin
heti valmis, kun mukaan pyydettiin.
Tuntui, että nyt kuulun joukkoon.
Porukka oli tosi mahtava. Näillä
mielipiteilläni haluan kertoa myös
muille uusille tulijoille, että tulkaa
rohkeasti mukaan kerhoon. Jos et
ole oikein käsityöihminen, niin ainakin saat hyviä kavereita ja juttuseuraa. Voit tehdä myös omia töitä.
Ja aina tulee uutta tietoa monesta
asiasta. Tule vain rohkeasti mukaan!
Ensi vuodelle jo vähän suunniteltiin virkattujen mattojen tekemistä.
Olet elämän sykkeessä mukana,
kun tulet käsityökerho Lankakoriin!
Marja-Liisa Nisula
_____________________________________________________________________________________________
18
Viljelijälle banaaneista 20 senttiä kilolta...
KULTTUURI- JA RUOKARETKI BUENAVISTA DEL NORTEEN
Yksi kerhon retkistä suuntautui Buenavista del Norteen.
Nyt tutustuimme banaanien
viljelyyn.
Aluksi tutustumme Atlantin rannassa Garachicon kaupunkiin. Kuulimme sen historiasta ja tutustuimme
”kaupungin porttiin”. Siitä on nähtävissä, kuinka paljon alempana kaupungin keskusta oli ollut ennen 5.
toukokuuta 1706 tapahtunutta tulivuorenpurkausta.
Kaupunkiin aamulla valunut laavavirta tuhosi koko kaupungin ja sen
sataman, mutta ei onneksi surmannut ihmisiä. Useimmat asukkaista
pelastautuivat veneillä läheiselle
kalliosaarelle. Vain kirkko säästyi.
Matkamme jatkuu Buenavistan
kaupunkiin joka on peräisin 1500–
1600 luvuilta. Buenavistassa on portugalilaistyylinen kaupunkikeskusta.
Aloitamme tutustumisen banaaniviljelyksiin. Siellä työskentelevän
mieshenkilön opastuksella saamme
kuulla ja nähdä kaiken teneriffalaisesta banaaninviljelystä.
Ensin on istutettu banaanintaimi.
Tämä taimi tuottaa banaanitertun.
Samanaikaisesti rungon vierestä alkaa kasvaa yksi tai useampia uusia
taimia, ”poikia”. Terttu leikataan pois
ja pian sen jälkeen koko kasvi.
Rungon viereen kasvaneista pojista valitaan yleensä yksi ainoa.
Mutta jos pojat ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, niitä kaksi saa jäädä tuottamaan uutta ruokoa ja uutta
banaaniterttua.
Ja vähitellen kasvuketjuun ilmestyy seuraava sukupolvi, ”pojanpoika”. Banaania ei siis lisätä siemenestä, vaikka turistimyymälöiden
hyllyillä näkee banaaninsiemenpusseja.
Banaaniterttua hoidetaan vähän
kuin pientä lasta. Jokainen kasvava
terttu saa osakseen huomiota.
Terttu syntyy kaksineuvoisesta
kukasta. Vähitellen tertun yläosaan
alkaa kasvaa tulevien banaanien aihiot. Jokaisen tertun päässä on ryhmä ”kukkasia”, jotka on poimittava
pois käsin. Tähän tarkoitukseen palkataan tavallisesti naisia, joilla on
yleensä pienemmät kädet kuin miehillä. Banaaniterttu painaa 40–60 kiloa, ja sen valmistumiseen kuluu aikaa puoli vuotta.
Viljelijä saa kaksikymmentä eurosenttiä kilosta, kun lopulta myy
tuotteensa ulos.
Ruokailemme ravintola El Burgadossa, joka sijaitseee aivan meren rannalla. Ruoka on maittavaa, ja
meren tyrskyt upeaa katsottavaa.
Ruokailun jälkeen suuntaamme
ylemmäs vuoristoon kohti El Palmaria. Taas kuljemme ylös kohti sadepilveä. Tapaamme siellä El Car-
don oppaan. Hän kertoo yrityksestään, joka on erikoistunut ympäristöja seikkailureissuhin.
Kuulemme paljon mielenkiintoisia asioita retkistä jotka liikkuvat
sananmukaisesti maan ja taivaan
välillä: siis kanoottiretkiä, sukellusretkiä merellä, ja riippuliitoa taivaalla!
Sää reissumme aikaan oli aurinkoinen ja upea. Ainoastaan ylempänä vuorella oli pilvisempää.
Kerhossamme on paljon todella
ihania ihmisiä! Matkaseura oli hauskaa ja oppaamme Gracia jälleen aivan loistava.
Kuva oikealla: Maukas ateria ravintola El Burgadossa
meren rannalla. Ruoka ja viini
olivat erinomaisia. Ja meren
tyrskyihin ei kyllästy koskaan.
Kanarian saarista, kulttuurista, viineistä ja historiasta osoitteessa:
http://lainegraciavh.blogspot.com
Marketta Kuru
19
20
Päivän retki vuoristosaarelle Gracian kanssa
VIHELLYSKIELI SILBO ELÄÄ GOMERALLA
atkasimme bussilla Puertosta
M
Los Cristianokseen, josta jatkoimme laivalla matkaa San Sebastianin satamaan, La Gomeralle.
San Sebastianissa kävelimme
kaupungin pääkatua Calle de Meliaa jonka varrella näimme kaikki aikaisemmat hienostorakennukset.
Pysähdyimme Marian ylösnousemuskirkon, Iglesia de Asuncion
eteen. Katselimme kauniita rakennuksia ja vanhaa arkkitehtuuria. Itse
kirkko on rakennettu 1500-luvulla.
Aloitimme varsinaisen saarikierroksemme linja-autoasemalta.
Ajoimme ylös ja aina vaan ylöspäin.
La Gomera on todella kaunis ja jylhä saari. Kävimme La Lajas näköalapaikalla, tosin siellä olimme sananmukaisesti pilvessä. Sää oli tällä
kertaa kostea sateinen, mutta näimme kuitenkin Gomeran sinisen neidonkielen. Sitä ei kasva muualla
luonnontilassa.
Näköalapaikalta jatkoimme Garajonayn kansallispuistoon. Retkemme patikointiosuus alkoi täältä. Meitä oli muutamia uskaliaita, jotka uskaltauduimme patikoimaan sateiseen säähän. Noin kolmen kilometrin patikkapolku kulki ikivihreässä
laakeripuumetsässä. Niin kaunista
oli!
Ne jotka eivät uskaltautuneet
lähteä kävelyretkelle, jatkoivat bussilla matkaa Las Hayasin kylään jossa ruokailimme ”La Montana/Casa
Efigenia”-ravintolassa. Nautimme
perinteistä gomeralaista ruokaa, joka ei sisältänyt lainkaan lihaa. Kaik-
ki raaka-aineet olivat talon omasta
puutarhasta, ja ruoka oli taivaallisen
hyvää!
Saimme syödäksemme kasvispataa sekä lämmintä gofiota. Aiemmin en ollut sitä maistanut, mutta
se oli todella hyvää: valmistettu hieman kuin suomalainen talkkunapuuro. Myös kaikki muut lisäkkeet ja jälkiruoka olivat oman puutarhan tuotteita; tietenkin myös talon oma viini.
Casa Elfengiasta saattoi ostaa
myös siellä tehtyä almogrotea ja
palmusiirappia. Tulihan niitä ostettua tuliaisiksi.
Ruokailun jälkeen talon emäntä
ja hänen miehensä esittivät pienen
gomeralaisen rumpu/silboesityksen.
Silboaminen on vihellyskieli jolla yli
laaksojen viestiteltiin asioita. Sanoivat, että juorutkin kulkivat takavuosina yli laaksojen, ja jo siihen aikaan
oli viestien sieppaajia! Nythän meillä
on nämä puhelimet monilla eri toiminnoilla ja tietenkin Facebook.
(Mutta entä jos ei ole kenttää?)
Paluumatkalla näimme myös silbomuistomerkin.
Oppaamme Gracia on Kanarian
saarihallituksen virallinen opas, jolla
on suunnaton tietomäärä. Hän kertoi meille missä kohti mikäkin laavatappi tai rotko on, mutta kun oli
niin sateista ja pilvistä, emme me
niitä kohteita niin paljon nähneet.
Toisaalta ei tarvinnut myöskään
pelätä siellä korkealla, kun ei ollut
näkymää alas rotkoon!
Vaatii siis toisen reissun. Moni
sanoikin että patikoiminen näissä
maisemissa olisi elämys.
Vuorilta alas tultuamme saimme
hieman jaloitella ja tehdä pieniä ostoksia ennen laivan lähtöä. Alhaalla
paistoi aurinko. Kävimme vielä katsomassa Torre del Conden, eli kreivin tornin. Se on saariston kaikkein
vanhin, ja ainoa keskiajalta peräisin
oleva rakennus.
Näin sitten retkestä nautittuamme saimme astella laivaan. Päivä oli pitkä mutta antoisa. Sään sateisuudesta huolimatta kaikki olivat
reissun antiin tyytyväisiä.
Marketta Kuru
SILBO
oli vähällä kuolla
Gomeralla on ainoana maailmassa
säilynyt tuhansia vuosia vanha vihellyskieli Silbo. Se voi kantaa jopa
neljä kilometriä leveän rotkon yli.
Silboa puhutaan viheltämällä neljää
konsonanttia: ch, y, k ja g sekä
kahta vokaalia: a ja i. Silbon lausuntaohje:
”Purista huulet tiukoiksi ja käännä ne sisäänpäin hampaiden
päälle. Aseta etusormi koukkuun
keskelle suuta, purista huulilla, ja
paina kieli sormea vasten. Sitten
puhalla ilmaa ulos suupielistä.”
Vuosituhannen vaihteessa La Gomeralla oli enää parisataa vihellyskieli Silbon taitajaa. Kieli oli aivan
kuolemaisillaan.
Aktiiviset ihmiset tarttuivat asiaan.
Nyt Silbo on viiden vuoden ajan ollut
Unescon suojelema maailmanperintökohde. Silboa opetetaan La Gomeran kouluissa kaikille oppilaille
puoli tuntia viikossa. Jo ehkä nelisen tuhatta gomeralaista osaa viheltää sitä.
Vanha kieli pelastui viime hetkillä.
Lauri Kotilainen
24
Tuulen viemää alkuräjähdyksestä globalisaation rappioon...
JUTTUTUVAN ENTISTÄ KIEHTOVAMMAT JUTUT
Kaikki alkoi räjähdyksestä!
Alkuräjähdyksestä 13,8
miljardia vuotta sitten!
”Puhdistus” vei meidät elävästi
naapurimaamme Viron vaiettuun
lähihistoriaan. Argentiinassa kävimme Eva Peronin kanssa, eloSiitä ja muusta maailmankaik- kuvassa ”Evita” ja toisen maailkeuden syntyyn ja olemassa- mansodan Itävallassa Trappin
oloon saimme tuhdin tietopake- perheen mukana elokuvassa
tin tammikuussa. Matti Laukka- ”Sound of Music”.
nen esitelmöi.
Muumimaailmaan ja Tove
Menneenä kautena olimme Janssonin elämään tutustuimme
mukana historiassa monin ta- Sirun ja Leilan loistavalla kervoin. Vuosien 1861–1865 Ame- ronnalla. Tutuiksi tulivat Niiskurikan sisällissodan ihmiskohta- neidit ja Nuuskamuikkuset. Maaloista kertoi todentuntuisesti iki- ilman merille pääsimme Roberihana elokuva ”Tuulen viemää”. tin mukana ja Sri Lankan kumEntisaikojen Puertosta saimme milapsityöhön tutustutti meidät
kuulla Sadun kertomuksia pa- Marja-Leena, omakohtaiset koriinkin otteeseen.
ravintoasioista, tällä kertaa ra- tio meitä uhkaa viedä oli asiankemukset heillä molemmilla.
Suomen historiaa Lottien silJuttutuvan suosittuja elokuvia vinnon vaikutuksesta aivoihin.
tuntevasti kertomassa Eero Taimin oli hienosti kertomassa Lei- olivat myös komedia ”KreikkaLähisaaristamme olivat tällä valsaari.
la itsenäisyyspäivän aattona. lainen naimakauppa” ja aina kertaa vuorossa Gomera (GraKiitos runsaasta osanotosta!
Tarinaa elävöittivät Christerin koskettava klassikko ”Yksi lensi cia) ja Lanzarote Cesar Manri- On ilo järjestää tapahtumia, kun
quen silmin(Christer).
kiitoksena on paljon osallistujia.
skannaamat kuvat. Niin ikään yli käenpesän”.
Suomen historiaa, nyt 20–40 -luJa alkulähteistä kohti tuhoa
Syksyllä alkavat Juttutuvassa
Talven infopaketit toivat Esvuilta olivat kertomassa Leila ja ko tietokoneinfolla ja Julia tes- kulkevaa maapalloa! Aika loh- taas uudet jutut.
Terttu, Sulo Luiron elämäntari- tamentin teosta Espanjassa. duttoman kuvan tulevaisuudesnaa myötäillen. Raju elokuva Marja jatkoi suosittua luentoaan tamme ja siitä, mihin globalisaaMaria
_______________________________________________________________________________________________________________
Delfiinejä, valaita, merileijonia…
LORO PARQUEN LIPUT
SAAT NYT KERHOLTAMME
Puerto de la Cruzissa on Kanarian saarten suurin nähtävyys:
Loro Parque, eli Papukaijapuisto. Sieltä löytyy todella paljon
muutakin kuin papukaijoja. Esimerkiksi joukko taitavasti esiintyviä delfiinejä, merileijonia, sekä leikkisästi yleisön kanssa hassuttelevia (ja etupenkkiläiset pyrstön lätkäytyksellä kastelevia)
valaita.
Apinoita, gorilloja, laiskiaisia, liskoja ja maailman kenties ainoa vitivalkoinen albiinotiikeri.
Loro Parquessa on myös Etelämantereen ilmastoa valaistuksineen ja lumisateineen tarkoin jäljittelevä pingviinitalo, elokuvateatteri, vuoristorata ja upea lasten leikkipuisto. Alueella on
myös paljon ravintoloita ja kahviloita.
Nyt Tenerifen Suomi-kerholla on myytävänä lippuja Loro
Parqueen. Ei tarvitse jonottaa lippuja puiston portilla. Saat ne
jonottamatta samalla hinnalla kerholta.
Satu Dahlman
25
26
Kuka on tuo lempeän näköinen mies?
SIINÄHÄN ON
YSTÄVÄMME FRANCISCO
Usein tanssi-iltoina kuulee
kysymyksen: ”Kuka on tuo
isokokoinen lempeän näköinen mies, joka ilmestyy
aina illan tullen Palmeras
Playaan ja kurkistaa Teidesaliin?”
Paljastetaan salaisuus. Hän on
Francisco, Puerto de la Cruzissa sijaitsevien Elegance-hotelliketjun hotellien ravintolatoimen
johtaja.
Hotelli Palmeras Playa valmistui 1964. Francisco on työskennellyt hotellissa siitä saakka
kun rakennustyöt saatiin päätökseen. Aluksi hän toimi tarjoilijana.
Francisco tykkää kovasti työstään. Vaikka päivät ovat pitkiä,
työ on antoisaa, haastavaa ja
monipuolista. Francisco sanookin että työ on hänelle elämäntapa. Silti hän vakuuttaa, että toki perheellekin jää aikaa.
Siltähän meistä suomalaisistakin näyttää. Franciscon vastuulla on kolmen hotellin ravintolatoimet. Silti hän ilmestyy aina
yhtä hyväntuulisena myös Palmeras Playaan arki-iltoina tervehtimään meitä suomalaisia,
sekä vaihtamaan kuulumiset
työntekijöiden kanssa
Francisco sanoo, että hänellä
on erityisen hyvä kuva meistä
suomalaisista. Hänellä on myös
pitkä kokemus toiminnasta suomalaisten kanssa. Kuluneen
kaudenkin aikana yhteistyö Tenerifen Suomi-kerhon kanssa on
sujunut kitkattomasti ja vain parantunut kauden loppua kohti.
Syksyllä taas jatkamme yhteistyötämme iloisin mielin!
Franciscon lisäksi kuvassa on
myös Elena. Hän on Puerto de
la Cruzissa sijaitsevien
Elegance-hotellien johtaja.
Marketta Kuru
____________________________________________________________________________________________________________________________
Club Finlandia de Tenerife
– Tenerifen Suomi-kerho
Toimiston yhteystiedot:
puh.& fax +34 922 383 050
Sähköposti: [email protected]
Verkkosivut: www.tenerifensuomi-kerho.org
Puheenjohtajan matkapuhelin:
+34 648 540 060
Postiosoite:
Club Finlandia de Tenerife – Tenerifen Suomi-kerho
Calle Iriarte 43, 38400 Puerto de la Cruz,
Tenerife, ESPAÑA
Kirjaston aukioloajat kesäkaudella:
Kuukauden ensimmäinen tiistai klo 10.00–12.00
Toimisto on auki 1.10.2014 alkaen:
Maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina
klo 10.00–14.00. Keskiviikkoisin suljettu.
Jäsenmaksut maksetaan Nordean tilille:
FI 53 1271 3000 2558 06
Vuoden 2014 jäsenmaksu on 20 euroa ja
liittymismaksu 15 euroa.
Ainaisjäsenmaksu 200 euroa.
Kerhon johtokunta 2014:
Erkki Kosonen, puheenjohtaja
[email protected]
puh. +34 685 285 169 tai +34 648 540 060
Marketta Kuru, varapuheenjohtaja
[email protected]
puh. +34 650 243 653
Satu Dahlman, sihteeri
[email protected]
puh. +34 629 680 554
Maria Slotte, rahastonhoitaja
[email protected]
puh. +34 639 547 241
Arja Partti, vararahastonhoitaja
[email protected]
puh. +34 683 238 968
Matti Tolvanen, varasihteeri
[email protected]
puh. +34 633 248 279
Olavi Koivunen, jäsen
[email protected]
puh. +358 40 5828 696
Ismo Mikkonen, jäsen
[email protected]
puh. +34 609 224 402
Aimo Hakkarainen, varajäsen
[email protected]
Teneriffan Sanomat 2014
Toimitustyöryhmä:
Lauri Kotilainen (päätoimittaja), Satu Dahlman,
Erkki Kosonen, Marketta Kuru, Niina Leivo,
Riitta Niskanen, Esko Prusti.
Mukana lehden teossa myös:
Taina Huhtala, Minna Kotilainen, Taisto Levola,
Marja-Liisa Nisula, Kirsti Siipola, Christer Slotte,
Maria Slotte, Kaija Sorsa, Osmo Welling – ja
moni muu nimeltä mainitsematon.
Lehden ulkoasu: Lauri Kotilainen
Painopaikka:
La Orotava, Tenerife
ANNA SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI!
Jos haluat nähdä tuoreena kerhon tiedotteet,
anna sähköpostisoitteesi.
Huom! Mikä on tavallinen postiosoite, johon haluat
paperisen postisi kerholta? Anna vain yksi osoite!
27