Kiimassuon tuulivoimapuisto – ympäristövaikutusten arviointiselostus
4 Voimavapriikki Oy Forssan, Jokioisten ja Tammelan tuulivoimahanke Kiimassuo Ympäristövaikutusten arviointiselostus 2011 Käyttö- ja julkaisuluvat © Maanmittauslaitos, lupanro 7/MLL/10 (OIVA-paikkatietopalvelu Hertta) © Maanmittauslaitos, lupanro 3/MLL/11 (MML:n karttapohjat) © Suomen Tuuliatlas © Maanmittauslaitos Lupa nro 7/MML/11 © Affecto Finland Oy, Karttakeskus Lupa L4659 Esipuhe Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kuvattu Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön sijoittuvaksi suunnitellun tuulivoimapuiston arvioidut ympäristövaikutukset. Arviointiselostuksen on laatinut Ramboll Finland Oy Voimavapriikki Oy:n toimeksiannosta. Ympäristövaikutusten arviointiin ovat Ramboll Finland Oy:stä osallistuneet seuraavat henkilöt: Projektipäällikkö: ins. (AMK) Janne Huttunen Varaprojektipäällikkö: FT Joonas Hokkanen Projektisihteeri: DI Virve Suoaro, FM geologi Auri Koivuhuhta Maisemaselvitys ja kuvasovitteet: ins. (AMK) Tuomas Pelkonen Asukashaastattelu ja sosiaalisten vaikutusten arviointi: PsM Anne Vehmas Melumallinnus ja tärinä: ins. (AMK) Janne Ristolainen, ins. (AMK) Arttu Ruhanen Varjostusmallinnus: ins. (AMK) Emilia Siponen Kaavoitus ja maankäyttö: maisema-arkkitehti Hannu Eerikäinen Maaperä- ja pohjavesivaikutukset: FM geologi Auri Koivuhuhta Linnusto: FM biologi Asko Ijäs, ins. (AMK) Ville Yli-Teevahainen Luontoselvitykset: FM biologi Tarja Ojala, FM luonnonmaantieteilijä Kirsi Lehtinen Liikenne: ins. (AMK) Marjaana Rautpalo Kartta-aineistot: ins. (AMK) Tuomas Pelkonen, FM suunnittelumaantiede Dennis Söderholm Työtä ovat ohjanneet hallituksen puheenjohtaja Immo Sundholm Voimavapriikki Oy:stä ja projektipäällikkö Lasse Kosonen Jokioisten Maanrakennus Oy:stä. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman ja voimajohtoreittisuunnitelmat on laatinut Empower Oy. YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaava: Yhteyshenkilö: Voimavapriikki Oy Immo Sundholm puh. 050 553 0709 [email protected] Yhteysviranomainen: Postiosoite: Yhteyshenkilö: Hämeen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat vastuualue Kirjaamo, PL 29, 15141 Lahti Riitta Turunen puh. 040 842 2680 [email protected] YVA-konsultti: Postiosoite: Yhteyshenkilö: Ramboll Finland Oy (aik. Groundia Oy) Kirjastokatu 4, 70100 Kuopio Janne Huttunen puh. 050 570 0014 [email protected] Erillisselvitykset: Linnustoselvitykset: Suomen Luontotieto Oy, FM biologi Jyrki Oja Arkeologiset selvitykset: Mikroliitti Oy, arkeologi Timo Jussila ja Tapani Rostedt 3 4 Voimavapriikki Oy käynnisti vuonna 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointimenettelyn (YVA-menettely), joka koskee Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön suunniteltua tuulivoimapuistoa. Hankealue on 26,8 km2 suuruinen. Tuulipuistoon on tarkoitus sijoittaa 20–33 tuulivoimalaa, jotka pyritään ottamaan käyttöön vuoteen 2013 mennessä. Tavoitteena on rakentaa teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteuttamiskelpoinen tuulivoimapuisto. Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää alueen kaavoittamista ja lupaa maa-alueiden omistajilta. Päätökset hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta tekee Voimavapriikki Oy ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja kaavoitusmenettelyn jälkeen. Hankkeelle toteutetaan ns. YVA-lain (468/1994) mukainen harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli ELYkeskuksen 31.8.2010 antaman päätöksen mukaisesti. YVAmenettelyn hankkeesta vastaavana toimii Voimavapriikki Oy ja YVA-konsulttina Ramboll Finland Oy (aik. Groundia Oy). YVA-lain mukainen yhteysviranomainen on Hämeen ELY-keskus. YVA-menettely YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja eri tahojen huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia. Menettely jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa hankkeesta vastaava laatii ympäristövaikutusten arviointiohjelman, jossa kuvataan hankkeen keskeiset tiedot, arvioitavat vaihtoehdot, arviointialueen rajaus sekä esitetään menetelmät, joilla ympäristövaikutukset arvioidaan. Toisessa vaiheessa hankkeesta vastaava selvittää YVA-ohjelmassa kuvatuin menetelmin hankkeen ympäristövaikutukset. Tiedot esitetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Tiivistelmä Tiivistelmä Aikataulu Arviointimenettely käynnistyi syyskuussa 2010, kun hankkeesta vastaava jätti Hämeen ELY-keskukselle YVA-ohjelman, jonka yhteysviranomainen kuulutti. Yhteysviranomainen kokosi muistutusten ja lausuntojen pohjalta lausunnon arviointiohjelmasta, jonka jälkeen käynnistyi ympäristövaikutusten arviointityö. Hankkeesta on järjestetty paikallisille asukkaille tiedotustilaisuuksia YVA-menettelyn aikana. Arviointityön tulokset on koottu YVA-selostukseksi. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Ympäristövaikutusten arviointityön tulosten perusteella jatketaan hankkeen suunnittelua. Hankkeen kuvaus ja arvioidut vaihtoehdot Hankkeena on tuulivoimapuiston rakentaminen Kiimassuon alueelle sisämaahan. Alue sijaitsee Forssan, Tammelan ja Jokioisten kuntien rajalla. Tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti olisi yhteensä 40−99 MW ja se tuotettaisiin yhteensä enintään 33 voimalalla. Rakennettavat tuulivoimalaitokset ovat kooltaan 2−3 MW. Tuulivoimaloiden rakenne Tuulivoimalaitos koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta. Tuulivoimaloilla on erilaisia rakennustekniikoita. Käytössä olevia tornien rakenneratkaisuja ovat teräs- tai betonirakenteinen putkimalli, ristikkorakenteinen terästorni ja harustettu teräsrakenteinen putkimalli, jonka perustus on teräsbetonirakenteinen, sekä erilaisia yhdistelmiä näistä ratkaisuista. Tuulivoimaloiden rakentamisaloiksi tarvitaan nykyisellä tekniikalla noin 60 m x 80 m alueet. Tältä alueelta puusto on raivattava kokonaan ja pinta on tasoitettava. 5 Tiivistelmä Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin liikenteen turvallisuusvirasto Trafin määräysten mukaisesti. Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalaitoksesta on pyydettävä Finavian lausunto, jossa Finavia ottaa kantaa lentoturvallisuuteen sekä tuulivoimalalle määrättäviin merkintävaatimuksiin, kuten lentoestevaloihin ja päivämerkintöihin. Lisäksi on pyydettävä lausunto puolustusvoimilta kustakin tuulivoimatornista ja selvitettävä sen esteettömyys ilmavoimien harjoitellessa Jokioisten varalaskupaikalla. Voimaloiden sijoittelussa toisiinsa nähden on otettava energiantuoton kannalta huomioon voimaloiden taakse syntyvät pyörteet. Yksittäisten voimaloiden välinen riittävä minimietäisyys riippuu monista tekijöistä, mm. voimaloiden koosta, kokonaislukumäärästä, sekä yksittäisen voimalan sijainnista tuulivoimapuistossa. Tuulivoimaloiden perustusten ja tornin laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin (konehuone ja siivet) vastaavasti noin 20–30 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon avulla. Tarkastellut hankevaihtoehdot •• Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0): Nykytilanne, tuulivoimalaitoshanketta ei toteuteta. Vastaava sähkömäärä tuotetaan jossain muualla ja jollain muulla tuotantotavalla. •• Vaihtoehto 1 (VE1): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 33 voimalaa. •• Vaihtoehto 2 (VE2): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 20 voimalaa. Sähkönsiirto Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Tuulipuisto liitetään Forssan Energia Oy:n tai Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistamiin olemassa oleviin 110 kV voimajohtoihin. Myös vaihtoehto, että tuulipuisto liitetään molempiin, on mahdollinen. Forssan Verkkopalvelut Oy:n 110 kV sähköjohdon siirtokapasiteettia on mahdollisesti lisättävä noin yhden kilometrin matkalta tuulipuiston 110 kV verkkoliityntäpisteen ja Fingrid Oyj:n Forssan sähköaseman välillä. Tuulipuisto liitetään 110 kV sähköverkkoon yhdellä tai kahdella uudella sähköasemalla. Sähköasemat rakennetaan olemassa olevien 110 kV ilmajohtojen viereen. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemille tapahtuu 20 kV maakaapelein. 6 Rakennus- ja huoltotiet Tuulivoimalaitoksia palvelemaan tarvitaan rakennus- ja huoltotieverkosto. Huoltoteitä pitkin kuljetetaan tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavat rakennusmateriaalit ja pystytyskalusto. Rakennettavat huoltotiet tulevat olemaan sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin 6 metriä. Rakentamisvaiheen jälkeen tiestöä käytetään sekä voimaloiden huolto- ja valvontatoimenpiteisiin että paikallisten maanomistajien tarpeisiin. Huoltotieverkoston alustavissa suunnitelmissa on hyödynnetty mahdollisimman paljon alueella olemassa olevaa tiestöä. Ympäristövaikutukset Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun hankkeen vaikutuksia mm. ihmisiin, luonnonympäristöön ja kulttuuriympäristöön. Vaikutus on tarkastellun asiantilan ennustettu muutos nykytilanteesta. Vaikutukset ilmastoon Tuulivoiman ilmastovaikutuksilla tarkoitetaan tässä suunnitellun tuulivoimahankkeen vaikutusta kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja maailmaan laajuiseen ilmastonmuutokseen. Energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, maakaasu) käyttö lisää kasvihuonekaasujen, etenkin hiilidioksidin päästöjä kiihdyttäen osaltaan ilmastonmuutosta. Suomessa fossiilisten polttoaineiden osuus maan omasta sähköntuotannosta on noin puolet. Loppuosa tuotetaan ydin- tai vesivoimalla sekä uusiutuvilla energianlähteillä. Tuulivoimalla korvataan useita erilaisia energiamuotoja (mm. hiililauhde, maakaasu, ydinvoima, vesivoima). Suurimmat hyödyt saadaan korvattaessa tuotantokustannuksiltaan kalliita energiamuotoja. Suomen sähköntuotannossa nyt suunniteltujen tuulivoimaloiden tuottamalla sähköllä on arvioitu saavutettavan noin 60 000 tonnin säästöt Suomen vuosittaisista hiilidioksipäästöistä. Karkeasti arvioiden se on noin 5700 suomalaisen yhteenlasketut kasvihuonepäästöt, mikä vastaa Forssan, Tammelan ja Jokioisen kunnan asukkaista noin 20 %:a (yhteensä noin 30 000 asukasta). Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei tuotantovaiheessaan aiheuta kasvihuonepäästöjä. Päästövähennyksiä arvioitaessa on kuitenkin syytä huomioida tuulivoimaloiden rakentamisen ja ylläpidon edellyttämät materiaali- ja energiankulutukset, joiden osuuden on arvioitu olevan enimmillään noin 5 % tuulivoimalan toiminta-aikanaan tuottamasta energiamäärästä, jollainen syntyy 4-12 kuukauden toiminnasta (arvio 3 MW tuulivoimalalle). Vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa on kuitenkin huomioitu tuulivoimapuiston aluevaraus. Lisäksi Kiimassuon tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi Forssan kaupunki sekä Jokioisten ja Tammelan kunnat ovat käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen oikeusvaikutteisen teemayleiskaavan laatimisen. Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön Suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee Forssan kaupungin Kiimassuon, Kaalikorven ja Ratasmäen, Jokioisten kunnan Peltosuon ja Paununharjun sekä Tammelan kunnan Sukulan, Häiviän ja Riihivalkaman alueilla, jotka muodostavat kolmen kunnan alueelle yhtenäisen tarkastelualueen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 26,8 km2. Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa. Alueen keskellä sijaitsee Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n jätteenkäsittelyalue ja muuta Kiimassuon Envitec-alueen toimintoja. Suuri osa suunnittelualueesta on rakentamatonta, soista metsätalousvaltaista aluetta. Alueen ympärillä ja myös hankealueella on loma- ja asuinrakennuksia. Alueella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava, joka on vahvistettu vuonna 2006. Maakuntakaavassa Forssan alue on osoitettu ympäristövaikutuksiltaan mm. merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi, jätteenkäsittelyalueeksi, urheilualueeksi, maa- metsätalousvaltaiseksi alueeksi, työpaikka-alueeksi sekä ns. valkoiseksi alueeksi, jolla ei ole merkintää. Jokioisten alue on ns. valkoista aluetta, jossa on merkittyjä kallionottoalueita. Tammelan alueella on Kiimassuon laajennusalue ja lentokenttä melualueineen. Kakkostien varressa on työpaikka-aluetta sekä maa- ja metsätalousaluetta. Hankealueen lävistävät kaakosta luoteeseen sekä tästä voimajohdosta lounaaseen lähtevät valtakunnalliset voimajohdot. Lisäksi maakuntakaavassa on merkitty ulkoilureittejä, jotka johtavat Torronsuolta Forssaan, Jokioisille ja Ypäjälle. Suunnitellulla tuulivoimapuistolla on arvioitu olevan jossain määrin vaikutuksia alueelle tai sen reunoille suunniteltuun rakentamiseen (haja-asutuksen lisääntymisen rajoitus) ja alueella tapahtuvaan ilmailuun, jolloin tuulivoimalat tulee merkitä asianmukaisesti ilmailuturvallisuuden säilyttämiseksi. Tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan vaikutusta alueen käyttämiseen jätteidenkäsittely- tai teollisuus- ja varastoalueena, eikä merkittävää vaikutusta viereisten alueiden maaja metsätalouskäyttöön. Uusien huoltoteiden rakentaminen ja nykyisten metsäteiden kunnostaminen parantavat ympäröivän alueen hyödyntämistä metsätalouskäyttöön. Tuulivoimapuiston toteuttamista hankealueelle ei ole käsitelty voimassa olevan maakuntakaavan yhteydessä. Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa ja muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Tuulivoimaloiden yhtenä laaja-alaisimmista ympäristövaikutuksista on yleisesti pidetty visuaalisia, maisemakuvaan kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli sekä osaltaan myös säätila, vuodenaika ja vuorokaudenaika. Suurimittakaavaisessa rakennetussa ympäristössä tuulivoimalat tai voimajohdot eivät poikkea merkittävästi jo olevasta ympäristöstä tai sen luonteesta kun taas pienimittakaavaisessa luonnonympäristössä ne saattavat muuttaa maiseman hierarkiaa merkittävästi. Maisemalliset muutokset koetaan suurimmaksi yleensä heti rakentamisen jälkeen. Ajan kuluessa tuulivoimaloiden voidaan olettaa istuvan maisemakuvaan paremmin, kun ne mielletään osaksi uudenlaista kulttuurimaisemaa. Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu Hämeen viljely- ja rantamaahan. Hankealue on luokiteltu maisematyypiltään Loimijokilaakson viljelymaisemaan, jolle tyypillistä on laajat savipohjaiset pellot ja loivasti kumpuilevat pitkät näkymät. Vesistöjä ja korkealle kohoavia mäkiä on vähän. Yksi alueen maisemallisista erityispiirteistä on suuri avonainen Torronsuo. Hankealueen ympäristössä on valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä, kuten Forssan teollisuusyhdyskunta, Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisemaalue on Tammelassa sijaitseva Kaukolan harju (8 km:n päässä) ja lähin maakunnallisesti arvokas kohde on Tammelan Sukulan kylä- ja kulttuurimaisema (n. 500 metrin päässä hankealueesta). Lähin Natura 2000-alue on Torronsuo noin yhden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Lisäksi hankealueella, Tammelan ja Forssan rajalla, on vanha edelleen käytössä oleva pitäjän rajamerkki. Hankealueella tuulivoimaloiden vaikutukset liittyvät maisemakuvan muuttumiseen. Näkymäalueita tuulivoimapuiston suuntaan syntyy lähes joka ilmansuunnasta ympäröiviltä alueilta, joita metsäalueet osaltaan vähentävät. Voimakkaimpana muutos maisemassa koetaan hankealueella liikuttaessa. Suurin osa hankealueella olevista rakennuksista on metsän ympäröimiä tai ne sijaitsevat Tiivistelmä Kasvihuonekaasuja vähentävänä energiamuotona, tuulivoimatuotannon etuja ovat myös muiden ilmapäästöjen (rikkidioksidi, typen oksidit) vähäisyys sekä tässä hankkeessa kotimaisen energiantuotannon omavaraisuus. Suomi on lisäksi sitoutunut kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta energiantuotannossa, jota tämä hanke pystyy edesauttamaan. 7 Tiivistelmä metsän laidalla. Näille metsän keskellä sijaitseville rakennuksille maisemavaikutukset ovat vähäisiä tai niitä ei arvioida muodostuvan lainkaan. Arvokkailta alueilta, kuten Saaren kansanpuistosta ei merkittäviä maisemanäkymiä avaudu ja Torronsuolta hankealue on arvioitu havaittavaksi Torronsuon kolmelta lintutornilta. Hankealueen kiinteä rajamerkki tulee huomioida huoltoteitä rakennettaessa. Vaikutukset maa- ja kallioperään Hankealue sijaitsee itä-länsisuuntaisella laajalla kohoumaalueella, ollen keskimäärin noin +120 m mpy, ja jonka korkein kohta on noin +143 m mpy. Hankealueen maaperä on valtaosin hiekkamoreenia, joka ympäröi muutamia suoalueita (Sinipäänsuo, Kaakkosuo, Kiimassuo ja Kailassuo). Kalliopaljastumia esiintyy koko hankealueella, erityisesti sen etelä- ja itäpuolella kohoten muuta maastoa hieman ylemmälle tasolle. Kallioperän vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti, tuffiitti, granodioriitti ja gneissigraniitti. Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita moreenimuodostumia. Lähimmät ovat Forssassa (Kukonojanharju ja Ihamäen–Jalokallion drumliinit), noin 15–20 km etäisyydellä Forssan keskustasta. Lähin Tammelan kunnan arvokas moreenimuodostuma Salonmäki sijaitsee 8 km Tammelan keskustasta itään päin. Jokioisen kunnan alueella ei ole arvokkaita moreenimuodostumia. Hankealueen etelä-lounaispuolella sijaitsee hiekkamuodostuma Murronkulma, joka on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue ja pohjoispuolella, noin 3–4 km päässä, on veden hankinnan kannalta tärkeä Vieremän soramuodostuma. Hankealueelle tullaan rakentamaan uusia tai kunnostamaan vanhoja tiepohjia huoltotieyhteydeksi jokaiselle tuulivoimalalle. Tiet pyritään sijoittamaan moreeni- ja kallioalueille sekä käyttämään olemassa olevia tiepohjia hyväksi. Teiden rakentamisen yhteydessä tullaan vetämään maakaapelit teiden viereen jokaiselle voimalalle. Lisäksi maaperää tullaan muokkaamaan tuulivoimaloiden rakentamis- ja nostoalueilla (alle hehtaarin alalta). Kallioperää on arvioitu louhittavan kahden tuulivoimalan kohdalla. Suunnitellun tuulivoimahankkeen vaikutukset kohdistuvat lähinnä maaperään teiden ja tuulivoimala-alueiden rakentamisen sekä maakaapeleiden asentamisen aikana. Kallioperää louhitaan muutaman tuulivoimalan kohdalta. Vaikutukset ovat vähäisiä ja paikallisia. Rakentamisvaiheen jälkeen toiminnalla ei arvioida olevan vaikutuksia maa- ja kallioperään. Poikkeuksena on Kaakkosuota rikkova tielinja tuulivoimaloiden välillä, mikä pirstaloisi ja kuivattaisi suoaluetta. Tämä on kuitenkin huomioitu arvioinnin aikana ja uusissa suunnitelmissa. 8 Vaikutukset pohjavesiin Hankealueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Murronkulman pohjavesialue, josta suoraa pohjaveden virtausyhteyttä tuulivoimapuiston alueelle ei oleteta olevan. Hankealueella pohjaveden antoisuus moreenialueilla on arvioitu riittäväksi vain yksittäistalouksien tarpeisiin ja kallioperän pohjaveden antoisuus on arvioitu keskimääräiseksi noin 1 m3/vrk. Tuulivoimapuiston alueella irtomaakerros on hyvin ohut ja kallio on laajoilla alueilla paljastunut, joten sadannasta suurin osa virtaa pintavetenä pois alueelta. Pieni määrä sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi. Pohjaveden virtausmatkat ovat ohuessa maaperässä lyhyitä eikä kallioisella alueella muodostu laajaa yhtenäistä pohjavesiesiintymää. Pohjavesi purkautuu notkelmissa ojiin. Maastokäyntien perusteella alueella ei havaittu talousvesikaivoja suunniteltujen tuulivoimaloiden tai rakennettavien huoltotiealueiden läheisyydessä. Mikäli talousvesikaivoja kuitenkin alueella on, niin karttatarkastelun perusteella vain yksi asuinrakennus ja oletettu talousvesikaivo sijoittuisi yli 200 metrin etäisyydellä tuulivoimalasta, seuraavaksi lähin noin 300 metrin päähän tuulivoimalasta ja loput puolen kilometrin etäisyydelle. Suunnitellulla tuulivoimahankkeella on vähäisiä vaikutuksia maaperässä esiintyvän pohjaveden laadulle (hetkellinen samentuminen) ja vaikutus on rakentamisaikainen ja siten ohimenevä. Kalliopohjaveden laadulle tai antoisuudelle ei hankkeella arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia, sillä kallion louhintaa on arvioitu tehtävän vain kahden tuulivoimalaitoksen perustamisalueella, mikä voi aiheuttaa pohjaveden hetkellistä purkautumista louhittavaan kuoppaan kuopan ollessa avoinna. Vaikutukset pintavesiin Hankealue sijaitsee kokonaisuudessaan Kokemäenjoen vesistöalueella. Maaston selänteisyydestä johtuen alueella on useita vedenjakajia ja pintavedet purkautuvat useisiin ympäröiviin vesistöihin. Suunnittelulla tuulivoimapuistoalueella ei ole juurikaan pienvesiä, kuten lampia tai puroja. Valtaosa maaston painanteista ja suoalueista on ojitettu metsätaloustoimien myötä. Vaikutuksia pintavesiin muodostuu erityisesti rakentamisvaiheessa, lisäten tilapäisesti kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Vaikutukset ovat kuitenkin ohimeneviä, paikallisia ja siten vähäisiä. Käytönaikaisia vaikutuksia pintavesiin ei muodostu. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on satoja litroja öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa häiriötilanteissa päästä vuotamaan vesistöön, jolloin Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Valtaosa hankealueen metsistä on ikärakenteeltaan nuoria tai varttuneita havupuuvaltaisia ja hakkuin käsiteltyjä kasvatusmetsiä. Alueella on viimeisten vuosikymmenien aikana tehty laajoilla alueilla metsänuudistuksia, mistä johtuen taimikkovaiheen metsiä esiintyy erityisen runsaasti. Hakkuukypsiä metsiä esiintyy vain vähän ja ne ovat pääsääntöisesti yksijaksoisia ja yksipuulajisia. Yleisin metsätyyppi hankealueella on puolukkatyyppi (VT). Tuulivoimapuiston rakentamisaikana tuulivoimaloiden paikoilta poistetaan puustoa ja muokataan sekä tasoitetaan maata. Luonnonympäristön muuttuminen saattaa aiheuttaa pysyviä tai väliaikaisia vaikutuksia, kuten maaston kulumis- ja kasvillisuusvaurioita, joihin vaikuttavat puolestaan mm. lajien kestävyys sekä kasvualusta (kallio, kangas). Näiden lisäksi rakentaminen aiheuttaa muun rakentamisen tavoin elinympäristöjen pirstoutumista ja siten luonnonympäristön muutosta. Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden alustavilla rakentamisalueilla ei ole ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä kummassakaan hankevaihtoehdossa. Vaikutukset luontotyyppeihin ja kasvillisuuteen ovat voimakkaimmillaan rakentamisvaiheessa. Hankealueelle suunniteltu yksi huoltotieyhteys ylittää metsälain 10 §:n mukaisen arvokkaan puronvarren. Lisäksi vaihtoehdossa 1 suunniteltu huoltotieyhteys Kaakkosuon ojittamattomalle, luonnontilaiselle suo-osuudelle suositellaan toteuttavaksi muuta reittiä (asia on huomioitu uusissa suunnitelmissa). Hirsikorven vanhan metsän aluetta sivuaa huoltotieyhteys, joka sijoittuu nykyiseen avohakattuun maastokäytävään, jolloin sillä ei ole metsäaluetta pirstovaa vaikutusta. Muilla rakentamisalueilla esiintyvät luontotyypit eivät ole määrällisesti tai laadullisesti uhanalaisiksi luokiteltuja luonnontilaisia metsiä. Rakentamisalueilla kasvava puusto on yksipuolista ja aluskasvillisuus tavanomaista. Metsätalouskäytössä olevien metsien laadulliset tekijät ovat näin ollen heikentyneet luonnontilaisesti kehittyneisiin metsiin nähden. Hankkeen kasvillisuusvaikutuksia voidaan ehkäistä rajaamalla maanmuokkaustoimet mahdollisimman pienelle alueelle tuulivoimalan ja huoltotien sijoituspaikan ympäristöön ja arvokkaat luontokohteet suositellaan rajattavaksi nauhoin rakentamis- ja liikkumisalueiden ulkopuolelle. Tiivistelmä vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle erittäin pieni. Merkittävä pintavesivaikutus on hankealueen lounasosassa, kahden tuulivoimalan välisen huoltotieyhteyden rakentaminen, joka muuttaa rakentamisalueella sijaitsevien purouomien luonnontilaa. Huoltotieyhteyden rakentaminen ja uoman muuttaminen edellyttää lupaa poiketa vesilain säädöksistä. Vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamiin törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden arviointiin, kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella ja sen lähiympäristössä on tehty YVA-hankkeen aikana pesimälinnusto-, kevätmuutto- ja syysmuuttoselvitykset. Hankealueella havaittiin kymmeniä pesiviä lintulajeja ja satoja lintupareja. Yleisimmät pesimälajit suunniteltujen tuulivoimaloiden läheisyydessä olivat peippo, pajulintu ja punarinta, jotka ovat tyypillisiä lajeja nuorissa ja metsätaloustoimin käsitellyissä kasvatusmetsissä. Näitä lajeja tavataan Suomessa melko yleisesti lähes kaikilla metsävaltaisilla alueilla ja eri metsätyypeillä. Linnuston kannalta arvokkaampia vanhojen tai varttuneiden kuusimetsien alueita on hankealueella metsätaloustoimista johtuen vähän, mikä näkyy niille ominaisten lajien (mm. pohjantikka, puukiipijä, tiltaltti) harvalukuisuutena. Suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoon kuuluu nykyisin ainakin 10 eri suojeluluokituksissa mainittua lajia. Suojelullisesti hankealueen huomionarvoisinta lajistoa ovat useat petolintulajit, jotka pesivät erityisesti alueen keskiosien, pääosin asumattomilla, metsätalousvaltaisilla alueilla. Muutonseurannassa näkyvimmin hankealueen kautta muuttivat eri lintulajeista erityisesti kurki sekä eri päiväpetolintulajit, joiden lisäksi havaittiin hanhia ja pienempiä varpuslintuja. Tuulivoimapuiston toteuttaminen tulee osaltaan muuttamaan hankealueen yleisluonnetta metsätalousvaltaisesta alueesta enemmän teolliseen suuntaan, mikä tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös alueelle luonteenomaiseen linnustoon. Hankkeen kannalta keskeisiksi vaikutusmekanismeiksi voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti tuulivoimaloista ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden lisääntyminen, hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset ja alueen nykyisten metsäalueiden pirstoutuminen sekä joidenkin lajien osalta myös tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysriskit ja törmäyksistä aiheutuva aikuiskuolleisuuden kasvu. Hankealueen keskiosiin sijoittuva Kiimassuon jätekeskus vaikuttaa osaltaan myös suunnitellun tuulivoimapuistoalueen linnustoon. 9 Tiivistelmä Pesimälinnuston osalta Kiimassuon pääosin teollisuuskäytössä olevat alueet ovat varsin karuja niiden pesimälinnuston muodostuessa lähinnä ihmistoiminnan läheisyydessä viihtyvistä lajeista (mm. västäräkki, kivitasku). Erityisesti muuttoaikaan sekä talvella, jolloin luontaisia ravinnonlähteitä on vähemmän tarjolla, jätekeskuksen jäteaumat keräävät yhteen vaihtelevia määriä ruokailevia ja lepäileviä lintuja. Muuttolinnuston kannalta hankealueesta etelään, pääosin 1-2 km etäisyydellä sijaitsevat Torronsuon kansallispuiston laita-alueet sekä lähiseudun pellot ovat sekä kevätettä syysmuuton aikaan lintujen ruokailu- ja kerääntymäalueita, jotka lisäävät lintujen lentoaktiivisuutta myös hankealueella. Hankkeella ei kuitenkaan arvioida olevan merkittää vaikutusta esim. kurkien muuttoon Suomen mittakaavassa. Suunnitellun puistoalueen kautta muutti esim. syksyllä 2011 suoritetun seurannan perusteella noin 0,5 % kaikista Suomesta muuttaneista kurjista (noin 350 kurkea). Myöskään maailmalla suoritetuissa kurkien seurantatutkimuksissa ei ole todettu kurkien törmäämisiä tuulivoimaloihin (esim. Saksassa yksi rekisteröity törmäys 10 vuoden aikana). Tämän perusteella kurkien törmäämisriskiä voidaan pitää erittäin alhaisena ja epätodennäköisenä puiston osalta. Muista suurikokoisista lajeista, hanhien muutto kulkee Forssan alueella tehdyn seurannan perusteella pääosin Kalliojärven ja Jokioisten Lintupajun alueiden kautta, kun taas hankealueen kautta ja edelleen Forssan kaupungin yli muuttavien yksilöiden määrä arvioitiin pieneksi. Torronsuon alueen ohella suunnitellut tuulivoimalat lisäävät Kiimassuon jätekeskusalueella ruokailevien lintujen törmäysriskiä kohdistuen pääosin lokki- ja varislintuihin, joiden runsaslukuisuudesta johtuen mahdollisilla törmäyksillä ei arvioida olevan juurikaan vaikutusta lajimäärään. Niiden määrää on pyritty alueella vähentämään muilla toimenpiteillä vuosittain, niiden aiheuttamien haittojen johdosta mm. Forssan kaupungin alueilla, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa jätekeskusten lähialueilla. Tuulivoimapuistolla on vaikutusta hankealueen pesimälinnustoon sekä alueen ja sen ympäristön muuttolinnustoon. Hankkeen toteuttaminen muuttaa todennäköisesti muuttavien lintujen reittejä alueella. Törmäysriskejä voidaan vähentää oikeilla tuulivoimaloiden teknisten ominaisuuksien ja värityksen valinnalla. 10 Vaikutukset luonnonsuojeluun, luonnonsuojelualueisiin ja uhanalaisiin lajeihin Luonnonsuojelualueet Suunnitellun tuulivoimapuiston läheisyydessä sijaitsee Torronsuon Natura-alue. Lähin tuulivoimala on Torronsuon Natura-alueesta hieman yli yhden kilometrin päässä. Naturaalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 3 093 hehtaaria ja se koostuu Torronsuon laajasta, luonnontilaisesta suoalueesta sekä suoalueen pohjoispuolisesta Talpianjärvestä, joka on vedenpinnan laskun seurauksena kehittynyt pääasiassa saraikko- ja pensaikkoniittyvaltaiseksi luhta-alueeksi. Torronsuo on Rannikko-Suomen kermikeidasvyöhykkeen luonnonsuojelullisesti arvokkain suokokonaisuus ja samalla myös Etelä-Suomen alueen suurin luonnontilainen suoalue. Torronsuolla on havaittu 10 eri Natura-luontotyyppiä, joiden osuus Natura-alueen pinta-alasta on kaikkiaan noin 93 %. Torronsuon alueella pesii nykyään hyvin monimuotoinen lintulajisto, jolle luonteenomaista on erityisesti pohjoisten suo-alueille tyypillisten kahlaaja- ja varpuslintulajien (mm. kurki, kapustarinta, liro) runsaus. Useiden suolajien kannat ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana taantuneet voimakkaasti erityisesti maan eteläosissa, minkä vuoksi useat niistä luokitellaankin nykyisin uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin lajeihin. Pesimälinnuston ohella Torronsuo sekä sitä reunustavat peltoalueet keräävät sekä kevät- että syysmuuton aikaan yhteen Forssan alueen kautta kulkevaa lintumuuttoa. Suuremmista lajeista kurkien, metsähanhien ja joutsenten on havaittu keväällä yöpyvän ja/tai lepäilevän Torronsuon alueelle. Rakentamistoimet sijoittuvat Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta kokonaisuudessaan Torronsuon Natura-alueen ulkopuolelle. Hankealueen ja Torronsuon välillä ei ole vesistöyhteyttä, eikä hankkeen toteuttamisella siten ole vaikutusta Torronsuon Naturaalueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin. Tuulivoimaloiden rakentamisella ei myöskään ole vaikutusta liito-oravan tai ahman mahdollisuuksiin elää Torronsuon alueella. Hankkeella ei ole myöskään suoraa vaikutusta lintujen pesimiseen ja niiden käyttämiin elinympäristöihin Torronsuon alueella. Tuulivoimaloiden ja niiden toteuttamisen aiheuttamat epäsuorat vaikutukset (mm. rakentamis- ja toiminnan aikainen melu) voivat kuitenkin ulottua varsinaisten rakentamisalueiden ulkopuolelle. Torronsuon tapauksessa lähimpien rakennusalueiden etäisyys Natura-alueesta pienentää kuitenkin mahdollisten häiriövaikutusten riskiä Torronsuon alueella pesivien lajien kannalta. Liito-oravat Yleisesti tuulivoimapuiston vaikutukset liito-oravien elinympäristöihin ilmenevät rakentamisen aikana, mikäli tuulivoimalaitosten tai voimajohtoyhteyksien tieltä hakataan liito-oravien ruokailuun, levähtämiseen tai siirtymiseen käyttämiä puita. Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella ei ole kuitenkaan tehty havaintoja liito-oravista. Lajista on tehty yksittäinen aikaisempi papanahavainto todennäköisesti läpikulkumatkalla olleesta yksilöstä Hirsikorven peltoalueen kupeesta. Hankealueen ulkopuolella lajia on havaittu Forssantien/ Jokioistentien pohjoispuolelta vuonna 2009. Tuulivoimapuiston rakentamisella ei arvioida olevan vaikutuksia liito-oravien elinolosuhteisiin, sillä tuulivoimalaitokset ja huoltotiet sijoittuvat alueille, joilla ei ole lajille soveliasta elinympäristöä. Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia vaikutuksia liito-oraviin. Lepakot Yleisesti tuulivoimalat vaikuttavat aikuisiin lepakoihin lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta, elinympäristömuutosten ja häirinnän jäädessä nykytietojen mukaan varsin pieniksi. Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella tehtiin useita satoja havaintoja lepakoista kolmena kartoitusyönä. Valtaosa havainnoista sijoittui Sukulan kylän ympäristöön, missä on runsaasti vanhoja päiväpiiloiksi soveltuvia rakennuksia sekä saalistukseen soveltuvia suojaisia pihoja ja puutarhoja. Valtaosa lepakoista oli pohjanlepakoita. Hankealueella ei ole lepakoille saalistusalueiksi soveltuvia reheviä lehtipuumetsiä tai vesistöjä, eikä myöskään päiväpiiloiksi soveltuvia vanhoja kolopuita, sillä alueella on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta. Tuulivoimapuiston toi- minnan aikaiset vaikutukset lepakoihin arvioidaan jäävän vähäisiksi, sillä Sukulan kylän lepakot suuntaavat saalistusmatkoillaan pääasiassa hankealueelta poispäin. Tiivistelmä Vaikkakin suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat kokonaisuudessaan Torronsuon alueen ja sen lähiympäristössä sijaitsevien tärkeiden muuttolintujen levähdysalueiden pohjoispuolelle, voivat tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset erityisesti muuttolintujen osalta ulottua selvästi suunnitellun tuulivoima-alueen ulkopuolelle. Suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon kansallispuistoalueeseen tullaan hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä laatimaan luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Naturaarviointi. Hankealueen läheisyyteen sijoittuu myös Jyrkänkallion luonnonsuojelualue, Pellilänsuon ja LoimalamminSalmistonmäen luonnonsuojelualue. Hankkeen toteuttamisesta ei etäisyydestä johtuen aiheudu vaikutuksia näille muille hankealueen läheisyydessä sijaitseville luonnonsuojelualueille. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen, metsästykseen ja metsätalouteen Tuulipuiston tuulivoimaloiden ja sen oheisrakenteiden valmistus edellyttävät raaka-aineita sekä energiaa. Luonnonvarojen käyttö painottuu tuulivoimaloissa rakentamisvaiheeseen eikä energian tuottamiseen tarvita lisää luonnonvarojen käyttöä. Yleisesti tuulipuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4–6 kuukauden aikana, kun otetaan huomioon varsinaisen tuulipuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet Metsästys Suunniteltu tuulivoimapuisto alue jakautuu kahden riistanhoitoyhdistyksen, kolmen metsästysseuran alueisiin. Alueella metsästetään lintu- että nisäkäsriistaa. Tärkeimpiä riistaeläimiä ovat hirvieläimet (hirvi, valkohäntäpeura ja kauris) ja metsäkanalinnut (teeri, pyy ja fasaani). Hirvieläinten kannalta tuulivoimapuistojen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat pääasiassa hankkeen rakentamisvaiheessa, jolloin ihmistoiminnan määrä on suunnittelualueella suurimmillaan. Rakentamisen aikainen häirinnän seurauksena on todennäköistä, että osa lähimpänä voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai lisääntyvistä hirvieläimistä tulee siirtymään rauhallisemmille alueille. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin väliaikaisiksi eläinten palatessa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän vähentyessä. Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen, jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet pystytään alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta. Metsästys ja riistanhoito alueella voi jatkua. Lähinnä hirvenmetsästyksen järjestelyihin hankkeella voi olla vähäisiä vaikutuksia. Metsästysseurojen on tarkistettava ampumalinjat ja jahtitornien sijainti, jotta voimaloille ei aiheudu vaurioita ja kimmokkeiden vaara saadaan eliminoitua. Tieyhteyksien ja teiden kunnon paraneminen hankkeen myötä helpottavat kulkemista alueella ja siten myös metsästystä. 11 Tiivistelmä Metsätalous Hankealue on metsätalousvaltaista aluetta, jossa hakkuukypsiä metsiä esiintyy vähän. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat rakentamisaikaan, jolloin rakennetaan ja kunnostetaan tuulivoimaloille meneviä teitä. Tällöin metsätaloustoiminta alueella voi hankaloitua teiden osittaisen käytön esteen vuoksi. Vaikutus on tilapäistä. Hankealueella, muulla kuin tuulivoimaloiden perustamisaloilla, metsätalouteen (puiden kaato ja kuljetus) ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta hankkeen toiminnan aikana. Varjostusvaikutukset Varjostusvaikutus ulottuu Kiimassuon sääolosuhteet ja tuulivoimaloiden käyttöasteen huomioivan mallinnuksen mukaan noin 500–1 000 metrin etäisyydelle hankealueen uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa). Varjostusalue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueella on asuin- ja lomarakennuksia. Todellinen tilanne (Real Case) -varjostuslaskelmien perusteella hankevaihtoehdossa 1 varjostusvaikutuksia muodostuisi noin 20 asuinrakennukselle sekä kolmelle vapaa-ajan asunnolle enemmän kuin vaihtoehdossa 2. Hankealuetta reunustaville teille muodostuvan varjostuksen osuus on kummassakin vaihtoehdossa lähes samansuuruista. Tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksia arvioitaessa on huomioitava, että mallinnus ei ota huomioon maaston kasvillisuutta eikä metsän peitteisyyttä. Elleivät tuulivoimalat näy hankealueen läheisyydessä oleviin pihapiireihin, eivät ne myöskään aiheuta ko. pihapiireihin varjostusvaikutuksia. Meluvaikutukset Suunniteltu tuulivoimapuiston alueen keskellä on Envitechalue, johon sijoittuu muun muassa jätekeskus ja voimalaitos, ja hankealueen eteläpuolella on ampumarata. Näitä toimintoja lukuun ottamatta alueella ei ole muita merkittäviä melulähteitä. Hankealueen laidoilla kulkee vilkasliikenteisiä teitä, kuten valtatie 2 ja 10 sekä Forssan ja Jokioisten välinen tie. Tuulivoimaloiden rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimaloiden vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä. Tällöin meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta tai paalutustyöt. Varsinainen voimalaitoksen pystytys vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua, samoin kuin muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.). 12 Toiminta-aikanaan tuulivoimalan synnyttämän melun vaikutussäde vaihtelee muutamasta sadasta metristä yli kilometriin. Tuulivoimalan äänen havaitsemiseen vaikuttavat merkittävästi kuitenkin alueen luontaiset ääniolosuhteet sekä taustamelu. Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden meluvaikutukset on arvioitu napakorkeudeltaan 110 ja 120 metrisillä tuulivoimaloilla. Laskennallinen melutaso lähimpien asuintalojen kohdalla on noin 46 dB (2 kpl), muiden vakituisten asuintalojen kohdalla alitetaan 45 dB. Yli 40 dB melualueella on 30 asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa. Hankevaihtoehdossa 2 on kaksitoista voimalaa vähemmän kuin hankevaihtoehdossa 1. Muutoksella on vaikutusta lähinnä pohjoisen ja etelän suunnalla. Hankevaihtoehdossa 2 napakorkeuden ollessa 120 metriä kaikissa tuulivoimaloissa on laskennallinen melutaso lähimpien kahden asuintalon ja muiden asuinrakennusten kohdalla sama kuin vaihtoehdossa 1. Vaikutukset elinkeinoelämään EWEA (European Wind Energy Association) on laskenut, että Euroopassa tuulipuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettua megawattia kohti. Tämä jakaantuu siten, että voimaloiden ja sen komponenttien valmistus työllistää noin 12,5 ihmistä, ja rakentaminen 1,2 ihmistä megawattia kohti. Kun nämä luvut sovelletaan Kiimassuon tuulivoimapuisto-hankkeeseen, niin tuulivoimapuiston rakentaminen työllistäisi tuulivoimaloiden valmistusvaiheessa 550–1125 ihmistä sekä 52–108 ihmistä tuulivoimapuiston perustamisvaiheessa. Vastaavasti käyttövaiheessaan tuulivoimapuiston on arvioitu työllistävän keskimäärin 0,4 ihmistä asennettua megawattia kohti. Mikäli Kiimassuon tuulivoimapuiston työllistävät vaikutukset ovat samansuuruiset kuin Euroopassa keskimäärin, tämä tarkoittaisi noin 35–90 uutta työpaikkaa. Suunniteltu tuulivoimapuistohanke on Forssan seudulla suuri investointihanke (arviolta 150-170 M€), jolla arvioidaan olevan etenkin rakennusaikanaan merkittäviä vaikutuksia seudun elinkeinoelämään, kuten majoitus- ja ravitsemuspalveluihin, konevuokraukseen, nostopalveluihin, tarviketoimittajiin, sähkötyöpalveluihin, jne. Hankkeesta vastaavan mukaan yksistään työmaa tulee tarvitsemaan noin 300-400 henkilötyövuotta rakentamisvaiheessa, jonka kesto on noin 16 kk. Lisäksi hanke tuo seudulle huomattavia määriä vero- ja maanvuokratuloja. Kolmenkymmenen toimintavuoden aikana on arvioitu verotuloja kertyvän seudun kunnille noin 10 M€ ja maanvuokratuloja noin 5 - 10 M€. Hankkeen toteutuessa, se voi myös mahdollistaa muiden "vihreän energian" toimijoiden tuloa seutukunnalle sekä lisätä uusien teknologioiden teollisuustoimintaa seu- Vaikutukset ihmisen elinoloihin ja viihtyvyyteen Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueen pohjoispuolella sijaitsevat Jokioisten ja Forssan keskustaajamat ja eteläpuolella Sukulan ja Häiviän kylät. Hankealueella sijaitsee 63 asuinrakennusta, 6 lomarakennusta sekä Kiimassuon jätekeskus ja Envitech-alueen teollisuuslaitoksia. Muuten hankealue on lähinnä metsätalouskäytössä. Vaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden väliin jää arviolta 45 asuin- ja 3 lomarakennusta. Vaihtoehdossa 2 voimalaitosten väliin jää 31 asuinrakennusta ja 1 lomarakennus. Kummassakin vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro 4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta ja vaihtoehdossa 2 kolme asuinrakennusta. Terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset, sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Hankealueen eteläpuolella sijaitsee Torronsuon kansallispuisto, jossa on Etelä-Suomen suurin keidassuoalue. Kansallispuistoa käytetään ulkoiluun ja retkeilyyn. Paikalliset arvostavat kansallispuistoa myös alueen turistinähtävyytenä. Lisäksi hankealueella ja sen lähistöllä sijaitsee pyöräily- ja ulkoilureittejä sekä kuntorata. Hankealueen polkuja ja teitä käytetään ulkoiluun, marjastukseen sekä eläinten ja kasvien tarkkailuun. Hankealuetta käytetään myös mm. hirven ja pienriistan metsästykseen sekä koirakoulutukseen. Lintuharrastajien suosimia lintujen tarkkailualueita sijaitsee hankealueen välittämässä läheisyydessä pohjois-, etelä- ja itäpuolella. Forssan seudun ilmailuyhdistys käyttää hankealueen koillispuolen pienlentokenttää. Tuulivoimapuiston valmistuttua alueella voi jokamiehenoikeuksien sallimissa puitteissa liikkua kuten ennenkin, kun rakentamisaikaiset liikkumisrajoitukset on poistettu. Ryhmähaastatteluun osallistuneet hankealueen lähiasukkaat arvostavat elinpiirinsä lähimetsää ja alueen luontoa. Asukkaat arvostavat alueen rauhallisuutta, luontoa ja maaseutumaisuutta. Metsästys- ja riistanhoitoyhdistysten edustajat puolestaan korostavat hankealueen merkitystä yhtenäisenä metsäalueena. Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja läheisyys haittaavat lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä. Toisaalta tieyhteyksien paraneminen voi lisätä hankealueen virkistyskäyttöä. Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista lieventää muiden vaikutusten yhteydessä kerrottujen teknisten keinojen lisäksi tiedottamalla hankkeen etenemisestä ja vaikutuksista sekä vakituisille että vapaa-ajan asukkaille. Tiivistelmä dulla tai sen ympäristössä (esim. tuulivoimalakomponentteihin liittyvä teknologiateollisuus). Hanke soveltuu myös Forssan seudun tuoreeseen elinkeinostrategiaan, jossa tuetaan ympäristöystävällistä sekä kestävän kehityksen toimintaa (Järkivihreä Forssan seutu). Seudun lähitulevaisuuden tavoite onkin tuottaa monipuolisemmin ekologisia tuotteita ja palveluja sekä sitouttaa asukkaat, yritykset, yhteisöt ja päättäjät vähentämään ympäristövaikutustaan. Vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen Hankealue sijaitsee valtateiden 2 ja 10 välissä, yhdystien 2804 eteläpuolella. Hankealueen itäosan läpi kulkee seututie 282 (Loimalammintie) ja länsiosan läpi paikallistie 13553 (Murronkulmantie). Alueen eteläpuolelta kulkee Sukulantie, joka yhdistää Loimalammintien ja Murronkulmantien. Näiden teiden lisäksi hankealueelle menee useita metsäautoteitä. Valtatien 2 liikennemäärä on keskimäärin 5 800 ajoneuvoa/vrk ja valtatien 10 keskimäärin 5 900 ajoneuvoa/vrk. Nykyinen liikennemäärä tiellä 2804 on keskimäärin 3 600 ajoneuvoa/vrk. Tien 13553 (Murronkulmantie) alkuosan nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 830 ajoneuvoa/vrk. Tien 282 alkupään nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 1800 ajoneuvoa/vrk. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennusmateriaalien ja tuulivoimalan osien kuljettamista. Työmaaliikennettä aiheutuu myös työntekijöiden työmatkaliikenteestä ja työkoneiden liikkumisesta. Nämä lisäävät tuulivoimalan lähialueen liikennemäärää ja raskaan liikenteen kuljetuksia. Liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia aiheutuu tuulivoimaloiden rakentamisen aikana, jonka jälkeen alueelle suuntautuva liikenne on enää tuulivoimaloiden ajoittaista huoltoliikennettä. Hankkeen vaikutukset liikennemääriin näkyvät lähinnä teillä 2804 ja 13553 (Murronkulmantie) sekä aivan tien 282 (Somerontie) alkupäässä. Valtateillä 2 ja 10 raskaan liikenteen kuljetusten lisäys on teiden liikennemääriin verrattuna vähäistä. Voimaloiden rakentamisen aikana teillä 2 ja 10 kulkee kuitenkin raskaan liikenteen lisäksi suuri määrä muuta liikennettä hidastavia erikoiskuljetuksia. Tuulivoimaloiden osat ovat 20–60 metriä pitkiä ja suurimmat voivat painaa yli 300 tonnia. Erikoispitkät ja raskaat kuljetukset vaativat erikoiskuljetusluvan. Liikenteen aiheuttamia haittoja ja riskejä voidaan vähentää ajoittamalla erikoiskuljetukset ja rakas liikenne sel- 13 Tiivistelmä laisiin aikoihin, jolloin niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Riskit ja häiriötilanteet Rakentamisen aikaiset riskit liittyvät lähinnä työturvallisuuteen. Rakentamisen aikana tuulivoimapuiston rakennusalue, jolla ulkopuolisten liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon. Ympäristövahinkojen todennäköisyys on pieni, minkä lisäksi mahdollisia vaikutuksia vähentää alueen tiivis maaperä. Ilmailulle mahdollisesti aiheutuvia riskejä vähennetään viranomaisten määräysten mukaan toteutettavilla lentoestemerkinnöillä ja alueen merkitsemisellä ilmailukarttoihin. Tuulivoimalan roottoreista irtoavien kappaleiden tai vakavien tuulivoimalaonnettomuuksien todennäköisyys on maailmalta saatujen kokemusten perusteella pieni. Tuulivoimalan lapoihin voi tietyissä sääolosuhteissa kertyä jäätä, joka irrotessaan voi lentää etäälle voimalasta. Jään muodostusta ja irtoavan jään aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää lapojen sulatuksella ja tarpeen mukaisella voimalan pysäytyksellä. Tuulivoimala-alueen sijainti asumattomalla ja vähän käytetyllä metsäalueella sekä sääolojen vaikutus alueen virkistyskäyttöön vähentävät ihmisiin kohdistuvan onnettomuusriskin erittäin pieneksi. Säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla varmistetaan voimaloiden turvallinen käynti. Mahdollisten häiriötilanteiden ehkäisemiseksi tuulivoimalat varustetaan erilaisin hälyttimin ja voimalat ohjelmoidaan pysähtymään jos jokin rajaarvo on rikottu, esimerkiksi kova tuuli. 14 Sisältö Esipuhe 3 Tiivistelmä 5 OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY 17 1. Johdanto 19 6. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen kuvaus 31 6.1 Hankkeen yleiskuvaus 31 6.2 Vaihtoehtojen muodostaminen 31 6.3 Tarkastellut hankevaihtoehdot 32 32 1.1 Taustaa 19 6.4 Alueen muut toimijat 1.2 Miksi tuulivoimaa 20 6.5 Sähkönsiirto 33 6.6 Tuulivoimapuisto 35 6.7 Tuulivoima osana energiajärjestelmää 43 6.8 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 43 2. Hankkeesta vastaava 21 3. Tavoitteet ja suunnittelutilanne 22 3.1 Hankkeen tausta ja tavoitteet 22 3.2 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu 23 4. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja sen aikataulu 24 4.1 Yleistä 24 4.2 Arvioinnin tarpeellisuus 24 4.3 YVA-menettelyn osapuolet ja organisointi 24 4.4 Arviointimenettelyn vaiheet 25 4.5 Arvioinnin aikataulu 25 4.6 Arviointiohjelma 25 4.7 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet 25 4.8 Yhteysviranomaisen lausunnon huomiointi 27 4.9 Arviointiselostuksen kuuluttaminen ja nähtävilläolo 28 4.10 Arviointimenettelyn päättyminen 28 4.11 Osallistumisen ja vuorovaikutuksen järjestäminen 28 5. Hankkeen edellyttämät luvat, suunnitelmat ja päätökset 29 5.1 Ympäristövaikutusten arviointi 29 5.2 Hankkeen yleissuunnittelu 29 5.3 Kaavoitus 29 5.4 Ympäristölupa 29 5.5 Rakennusluvat 29 5.6 Kytkentä sähköverkkoon 29 5.7 Lentoestelupa 5.8 Sopimukset maanomistajien kanssa 5.9 Natura-arviointi ja poikkeaminen luonnonsuojelulain säädöksistä OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 47 7. Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat 49 7.1 Arviointitehtävä 49 7.2 Hankkeen vaikutusalue 50 7.3 Käytetty aineisto 50 7.4 Vaikutusten ajoittuminen 50 8. Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 51 8.1 Aineisto ja arviointimenetelmät 51 8.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 51 8.3 Arvioinnin epävarmuustekijät 53 9. Vaikutukset yhdyskunta-rakenteeseen ja maankäyttöön 54 9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 54 9.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen: VE1 ja VE2 60 9.3 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 60 9.4 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen 60 9.5 Arvioinnin epävarmuustekijät 61 30 10. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 62 30 10.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 62 10.2 Tuulivoimaloiden vaikutus-mekanismit 62 10.3 Nykytila 64 30 15 10.4 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet ja kohteet 65 10.5 Tuulivoimapuiston vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön: VE1 ja VE2 67 11.Vaikutukset luonnonympäristöön 76 11.1 Maa- ja kallioperä 76 11.2 Pohjavesi 77 11.3 Pintavedet 79 11.4 Kasvillisuus ja luontotyypit 80 11.5 Linnusto 93 11.6 Luonnonsuojelualueet 106 11.7 Luontodirektiivin liite IV(a) lajit ja uhanalaiset lajit 110 12.Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 115 OSAIII VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA 139 TOTEUTTAMISKELPOISUUS 139 16. Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi 141 16.1 Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun periaatteet 141 16.2 Haitallisten vaikutusten lieventämisen mahdollisuudet 144 17. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 145 17.1 Yhteiskunnallinen toteuttamis-kelpoisuus 145 17.2 Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus 145 17.3 Taloudelliset edellytykset 145 18. Sanasto ja lyhenteet 146 19. Lähteitä 147 12.1 Materiaalikulutusvertailu 115 12.2 Metsästys ja riistanhoito 115 12.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous 117 LIITTEET 12.4 Metsätalous 117 Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta. 12.5 Riskit ja häiriötilanteet 117 Liite 2 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Suomen Luontotieto Oy 12/2011. 13.Vaikutukset ihmisiin 119 13.1 Melu ja tärinä 119 13.2 Varjostus 122 13.3 Liikenne ja tieyhteydet 126 13.4 Elinkeinoelämä 128 13.5 Ihmisten elinolot ja viihtyvyys 129 13.6 Vaikutukset ihmisten terveyteen 134 14.Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa 136 15. Jatkotutkimusten ja seurannan tarve 137 15.1 Melu 137 15.2 Varjostus 137 15.3 Elinolot ja viihtyvyys 137 15.4 Linnusto 137 Liite 3 Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011. Liite 4 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen syysmuuton seurantaselvitys 2011. Väliraportti 23.9. Suomen Luontotieto Oy 23/2011. Erillisliitteenä. Liite 5 Jussila & Rostedt, 12.7.2011. Forssa - Jokioinen - Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti Oy. Liite 6 Vaikutusarvioinnin perusteella tehty esitys uusiksi tuulivoimalaitosten paikoiksi hankealueella (karttakuva). Liite 7 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. Liite 8 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. 16 OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY 17 18 1. Johdanto 1.1 Taustaa Voimavapriikki Oy suunnittelee Forssan kaupungin Kiimassuon Envitech-alueelle ja Tammelan ja Jokioisten kunnan alueelle tuulivoimapuistoa (kuva 1-1). Tämän vuoksi Voimavapriikki on käynnistänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointimenettelyn (YVA-menettely), joka koskee Forssan Kiimasuon alueelle suunniteltua tuulivoimapuistoa. Hankkeeseen kuuluvat tuulivoimalaitokset, tuulivoimalaitosten edellyttämät huoltotiet sekä kytkentävoimajohdot valtakunnan verkkoon. Tuulivoimalaitoksia on suunniteltu rakennettavan 20 – 33 kappaletta. Hankealueen pinta-ala on yhteensä noin 27 km2. Tavoitteena on rakentaa teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteuttamiskelpoinen tuulivoimapuisto, joka on suunniteltu otettavan käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2013 mennessä. YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Arvioinnissa olennaista on avoimuus ja toimiva vuorovaikutus eri tahojen kesken. Viranomaisilla, järjestöillä, lähialueen asukkailla sekä muilla kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa ympäristövaikutusten arviointiin ja hankkeen suunnitteluun antamalla lausuntoja tai esittämällä mielipiteensä arviointiohjelmasta sekä tehdystä arvioinnista. Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää alueen kaavoittamista ja lupaa maa-alueiden omistajilta. Päätökset hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta tekee Voimavapriikki Oy ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja kaavoitusmenettelyn jälkeen. Tuulivoimapuiston osayleiskaava valmistelu on käynnissä, ja kaavasuunnittelun toteuttavat yhteistyössä Forssa, Jokioinen ja Tammela. Kuva 1-1. Tuulivoimapuiston sijainti. 19 1.2 Miksi tuulivoimaa Tuulivoima on ekologisesti erittäin kestävä energiantuotantomuoto, koska energian lähde on uusiutuva ja sen aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää voimakasta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Tuulivoimaloiden käytöstä ei synny hiilidioksidia eikä muita ilmansaasteita eikä voimalan purkamisesta jää jäljelle vaarallisia jätteitä. Lisäksi tuulivoimalat lisäävät Suomen energiaomavaraisuutta. EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vähentämään kasvihuonepäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Myös Suomen valtioneuvoston vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaan Suomeen tulee rakentaa 6 TWh edestä tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomeen tulee rakentaa noin tuhat tuulivoimalaitosta lisää. Pääosin tämä tullaan ratkaisemaan maalle rakennettavin tuulivoimaloin ja puistoin, kuten muuallakin Euroopassa on noin 90-prosenttisesti tehty. 20 2. Hankkeesta vastaava Voimavapriikki Oy on forssalainen yhtiö. Se perustettiin kesällä 2010, ja sen tavoitteena on uusiutuvien energiavarojen hyödyntämisen lisääminen. Voimavapriikki Oy:n perustajia ja omistajia ovat suomalaiset yksityishenkilöt. Voimavapriikki Oy keskittyy tällä hetkellä tuulivoiman hyödyntämiseen ja mahdollisuuksiin sisämaassa. Ensimmäisen, nyt käynnissä olevan YVA-hankkeen valmistelu käynnistyi vuonna 2010 Forssan, Jokioisten ja Tammelan alueille. Humppilan tuulivoimapuiston selvitystyö aloitettiin vuonna 2011. Maa-alueiden vuokrasopimuksia on tehty ja selvitykset puiston toteuttamiseksi ovat meneillään. 21 3. Tavoitteet ja suunnittelutilanne 3.1 Hankkeen tausta ja tavoitteet 3.1.1Lähtökohdat tuulivoimapuistolle Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat nykyisin voimakkaasti erityisesti Euroopan Unionin kansainväliset energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet. Euroopan komissio antoi vuonna 2008 jäsenmaita koskevat säädösehdotukset ilmaja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen sekä uusiutuvan energian käytön tehostamiseen tähtäävistä toimista. Näiden tavoitteiden avulla pyritään vähentämään uusiutumattomien, fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä hillitsemään maapallon keskilämpötilan nousua ja kasvihuoneilmiötä. Euroopan Unionin ilmastostrategian sekä päästöjen rajoittamiseen tähtäävien säädösehdotusten keskeiset tavoitteet ovat seuraavat: •• Lämpötilan nousun rajoittaminen pidemmällä aikavälillä kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Tavoite edellyttää teollisuusmailta 60–80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. •• EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisella sitoumuksella vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuodesta 1990. Vähennystavoite nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. •• Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa nostetaan 8,5 prosentista energian loppukulutuksesta vuonna 2005 vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin. Komissio on esittänyt, että EU:n sisällä uusiutuvan energian edistämisvelvoite jaetaan eri maiden kesken siten, että Suomen velvoite olisi nostaa uusiutuvan energian osuus vuoden 2005 noin 28,5 prosentista 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Euroopan komission suunnitelmien mukaan tuulivoiman avulla voitaisiin kokonaisuudessaan tuottaa noin 12 % jäsenmaiden sähkönkulutuksesta, josta karkeasti kolmasosa voidaan sijoittaa merelle. 22 Suomessa valtioneuvoston vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä. Ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaan Suomen kokonaistuotanto tulisi pyrkiä nostamaan vuoteen 2020 mennessä 6 TWh:iin, joka vastaa nykyisten tuulivoimalaitosten maksimitehojen mukaan noin tuhannen uuden tuulivoimalaitoksen rakentamista. Laitosrakentamisessa tulee ilmastostrategian mukaan pyrkiä ensisijaisesti laajoihin yhtenäisiin voimalaitosalueisiin, tuulivoimapuistoihin, jotka mahdollistavat osaltaan tuulisähkön kustannustehokkaan tuottamisen. Suomessa tuulivoimalle soveltuvia alueita on pääasiassa merellä, rannikolta sisämaahan noin sadan kilometrin vyöhykkeellä ja sisämaassa korkeiden alueiden päällä, jossa tuulen keskinopeus mahdollistaa tehokkaan sähköntuotannon. Maakunnallisia tavoitteita on käsitelty muun muassa Forssan seudun strategisen rakennetarkastelun FOSTRA luonnoksessa (15.3.2011), jossa Kiimassuon tuulivoimapuisto on esitetty yhdeksi mahdolliseksi uusiutuvan energian lähteeksi. Myös Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaselvityksessä 2010 Kiimassuon alue on luokiteltu tuulivoimalle suotuisaksi alueeksi. Hämeen maakuntaohjelmaan 2011–2014 on kirjattu, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on tärkein maailmanlaajuinen haaste. Vaikka vaikutukset eivät ohjelmakauden aikana välttämättä esiinny nykyistä dramaattisempina, on ilmastomuutokseen reagoiminen tärkeä painopiste. Entistä tiukemmat ympäristö- ja ilmastovaatimukset ovat mahdollisuus ympäristöteknologiatoimialalle. Hämeellä on mahdollisuus profiloitua vähäpäästöisenä ja -hiilisenä maakuntana. Kansallista ilmastostrategiaa toteutetaan maakunnallisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja rajoittamiseen tähtäävillä hankkeilla. 3.1.2 Hankkeen alueellinen ja valtakunnallinen merkitys Suunnitellun hankkeen tavoitteena on tuoda tuulivoimatuotantoa alueelle ja näin kehittää maakunnan omaa, uusiutuviin energianlähteisiin pohjautuvaa sähköntuotantoa. Suomessa oli 133 tuulivoimalaa vuoden 2010 lopussa. Niiden yhteenlaskettu teho on noin 200 MW. Vuonna 2009 tuotettiin tuulivoimalla sähköä 277 GWh eli 0,3 % Suomen sähkön kulutuksesta. Hanke lisäisi toteutuessaan merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöä Suomessa ja olisi huomattava parannusaskel uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa. Lisäksi, koska tuulivoima ei tuotantovaiheessaan synnytä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä, voidaan suunnitellun hankkeen avulla osaltaan vähentää Suomen energiantuotannossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja siten osaltaan vaikuttaa Kioton sopimuksen mukaisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Kuva 3‑1 Tuulen nopeus (m/s) vuositasolla Forssan Kiimassuon alueella 100 metrin korkeudessa (Lähde Tuuliatlas) . 3.1.3 Tuulisuus Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita ovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaa tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttamasta Tuuliatlaksesta. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tavoite on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta, alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosija kuukausikeskiarvoina. Tuloksia on mahdollista tarkastella tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduissa. Hankkeesta vastaavan toimesta on hankealueella ja sen läheisyydessä mitattu tuulen nopeuksia ja suuntia kolmessa paikassa: Forssan raviradalla, Häiviässä ja Kiimassuon laidalla. Mittausseuranta on alkanut raviradalla toukokuussa 2010 (mittausdataa 15 kk:n ajalta) ja Häiviässä lokakuussa 2010 (mittausdataa 10 kk ajalta). Kiimassuon laidalla, hankealueen keskellä, mittauksia on suoritettu tammikuun 2011 alusta alkaen. Mittauksia on suoritettu anemometrimittauksin sekä Sodar-äänimittauksin. Mittauskorkeudet ovat olleet 50–200 metriä välillä, maan pinnasta mitattuna. Mittausten aikana maksimituulen nopeudeksi on mitattu 120 metrin korkeudella 17,6 m/s ja keskituuleksi 6,8 m/s. Kuva 3‑2 Tuuliruusu Forssan Kiimassuon alueella 100 metrin korkeudessa (Lähde Tuuliatlas). 3.2 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu Hankkeen alustavaa suunnittelua on tehty Voimavapriikki Oy:ssä vuodesta 2010 alkaen. Hankkeen yleissuunnittelua tehdään ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, ja se jatkuu ja tarkentuu arviointimenettelyn jälkeen. Ympäristövaikutusten arviointi on tarkoitus saattaa päätökseen vuonna 2011. Voimavapriikki Oy päättää investoinneista YVA-menettelyn jälkeen. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat on esitelty luvussa 5. Laajan tuulivoimapuiston toteuttaminen edellyttää mm. alueen kaavoittamista. Hankkeiden toteuttamisen ajankohta riippuu hankkeen teknis-taloudellisista reunaehdoista. Hankkeen rakentamiseen kuluvaa aikaa on käsitelty luvussa 6.6.7. 23 4. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja sen aikataulu 4.1 Yleistä Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) astui voimaan 1.9.1994 ("YVA-laki" 468/1994). Lain tavoite on kaksijakoinen. Tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluvaiheessa. YVA-laissa on säädetty arviointimenettelystä ja sen osapuolista, asiakirjoista sekä vaiheista. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely. Arvioinnissa ei tehdä päätöstä hankkeen toteuttamisesta tai toteutettavasta vaihtoehdosta. Hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat luvat haetaan erikseen kullekin luvan tarvitsemalle toiminnalle. Hanketta koskevassa lupapäätöksessä tai siihen rinnastettavassa muussa päätöksessä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. 4.2 Arvioinnin tarpeellisuus Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on varmistaa merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi riittävällä tarkkuudella. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan asetuksen (713/2006) 6 §:ssä on määritelty hankkeet, jotka edellyttävät YVA-menettelyä. Tuulivoima on lisätty hankeluetteloon 1.6.2011 voimaan tulleella asetuksella. Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä hankkeelle, kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia. 24 YVA-lain 4 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin edellä tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, hankeluettelossa esitettyjen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä otetaan lisäksi huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Suunniteltu Voimavapriikki Oy:n tuulipuisto käsittää vaihtoehdossa 1 yhteensä 33 ja vaihtoehdossa 2 yhteensä 20 tuulivoimalaa. Tilantarve tuulivoimalapuistolle on noin 26,8 km2. Suunnitellulle tuulipuistohankkeelle toteutetaan ympäristövaikutusten arviointimenettely Hämeen ELYkeskuksen 31.8.2010 antaman ympäristövaikutusten arviointimenettelyn harkinnanvaraista soveltamista koskevan päätöksen mukaisesti. 4.3 YVA-menettelyn osapuolet ja organisointi 4.3.1Hankkeesta vastaava Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa Voimavapriikki Oy. Pääkonsulttina arvioinnin tekemisessä toimii Ramboll Finland Oy (aik. Groundia Oy). Lisäksi arvioinnissa käytetään muita konsultteja ja asiantuntijoita. Hankkeesta vastaava toiminnanharjoittaja on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteutuksesta. YVA-lain mukaisesti hankkeesta vastaavan on selvitettävä toiminnan ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankkeesta laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma), joka toimii suunnitelmakehyksenä hankkeen eri ympäristövaikutusten arvioinneille. Ympäristövaikutusten arvioinnit kootaan YVA-menettelyn lopussa ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi (YVAselostus). 4.3.2 Yhteysviranomainen 4.6 Arviointiohjelma Kiimassuon tuulivoimapuiston YVA-hankkeen yhteysviranomaisena toimii Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteysviranomainen huolehtii, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely järjestetään. Yhteysviranomaisen tehtäviin kuuluu muun muassa arviointiohjelman ja -selostuksen laittaminen nähtäville, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavien lausuntojen antaminen. Tarkemmin yhteysviranomaisen tehtävistä on säädetty YVA-laissa ja -asetuksessa. Voimavapriikki Oy käynnisti Kiimassuon tuulivoimapuiston YVA-menettelyn toimittamalla hankkeen arviointiohjelman yhteysviranomaiselle (Hämeen ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue) syyskuussa 2010. Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoitti julkisesti hankkeen vireillä olosta. Arviointiohjelma oli julkisesti nähtävillä 28.9.–26.11.2010 Forssan kaupungintalolla, Tammelan kunnantalolla ja Jokioisten kunnantalolla. Samoissa paikoissa kuulutettiin myös YVA-ohjelmaan tehty lisäys, joka oli nähtävillä 2.12.2010–30.1.2011. YVA-ohjelma ja sen lisäys olivat lisäksi nähtävillä Forssan, Tammelan ja Jokioisten kirjastoissa. Materiaaleihin oli mahdollista tutustua myös Hämeen ELY-keskuksen Internet-sivuilla www.elykeskus.fi/fi/ELYkeskukset/HameenELY > Ympäristönsuojelu > Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA > Vireillä olevat YVA-hankkeet. Hankkeesta on tiedotettu ja materiaalit ovat olleet nähtävillä myös Voimavapriikki Oy:n Internetsivuilla (www.voimavapriikki.fi). 4.4 Arviointimenettelyn vaiheet YVA -menettely jakautuu kahteen päävaiheeseen: Arviointiohjelmavaihe: YVA-menettelyssä rajataan aluksi hankkeen tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot sekä vaikutukset ja laaditaan selvitysten tekemistä varten ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan laatima suunnitelma tarvittavista selvityksistä sekä arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointimenettely käynnistyy, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaisena alueelliselle ELY-keskukselle. Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiohjelmasta ja asettaa arviointiohjelman nähtäville. Yhteysviranomainen pyytää kunnilta ja viranomaisilta tarvittavat lausunnot sekä varaa kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden mielipiteiden esittämiseen. Kansalaiset voivat jättää arviointiohjelmasta huomautuksia tai muistutuksia arviointiohjelmaa koskevassa kuulutuksessa ilmoitetulla tavalla. Yhteysviranomainen esittää omassa lausunnossaan yhteenvedon muista annetuista lausunnoista ja mielipiteistä. Arviointiselostusvaihe: Ympäristövaikutusten arviointi tehdään arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon pohjalta. Arviointiselostuksessa selvitetään ympäristön tila ja arvioidaan hankkeen vaikutusten merkittävyys, vertaillaan eri vaihtoehtoja keskenään sekä suunnitellaan, miten haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää. Hankkeen edellyttämistä luvista päättävät viranomaiset YVA-menettelyn jälkeen siten kuin ympäristönsuojelulaissa (86/2000), maa-aineslaissa (555/1981) ja erityislaeissa on esitetty. 4.5 Arvioinnin aikataulu Arvioinnin suunniteltu aikataulu on esitetty kuvassa 4-1. 4.7 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet Yhteysviranomainen pyysi arviointiohjelmasta ja sen lisäyksestä lausunnot vaikutusalueen kunnilta, muilta keskeisiltä viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lausuntonsa YVAohjelmasta yhteysviranomaiselle toimittivat seuraavat tahot: •• Forssan kaupunginhallitus •• Tammelan kunnanhallitus •• Jokioisten kunnanhallitus •• Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä •• Metsähallitus •• Museovirasto •• Hämeen liitto •• Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja Infrastruktuuri -vastuualue •• Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Arviointiohjelman nähtävilläoloaikana niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, oli mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmasta yhteysviranomaiselle. Arviointiohjelmasta jätettiin yhteensä 5 mielipidettä. Kolme mielipiteistä oli yksityisiltä henkilöiltä, joiden lisäksi mielipiteensä antoivat Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Fingrid Oyj. 25 HANKKEESTA VASTAAVAN TEHTÄVÄT Hankkeen esisuunnittelu Arviointiohjelman laatiminen AJANKOHTA YVA ALKAA SYYSKUU 2010 VUOROPUHELU - Selvitysten tekeminen - Vaikutusten arviointi - Vaihtoehtojen vertailu Arviointiselostuksen laatiminen MARRASKUU 2011 Arviointiselostuksen kuulutus ja tiedottaminen VUOROPUHELU Mielipiteet ja lausunnot arviointiselostuksesta YVA PÄÄTTYY 26 Mielipiteet ja lausunnot arviointiohjelmasta Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 2012 Kuva 4‑1 Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu. Arviointiohjelman kuulutus ja tiedottaminen HELMIKUU 2011 MAALISKUU -Hankkeen jatkosuunnittelu -Ympäristö-, ottolupahakemukset yms. YHTEYSVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta 4.8 Yhteysviranomaisen lausunnon huomiointi Yhteysviranomainen antoi lausunnon (HAMELY/29/ 07.04/2010) ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 8.2.2011. Lausunnossa kerrotaan mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA-ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Lausunnossa on esitetty myös eri tahoilta saadut lausunnot ja mielipiteet arviointiohjelmasta. Yhteysviranomaisen lausunto on nähtävissä Hämeen ELY-keskuksen nettisivuilla kohdassa Ympäristönsuojelu ja vireillä olevat YVA-hankkeet. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin arviointiohjelman ja ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Yhteysviranomaisen lausunnossaan esille tuomat asiat ja niiden huomioon ottaminen YVA-selostuksessa sekä mahdollinen viittaus asianomaiseen kohtaan YVA-selostuksessa on esitetty seuraavassa (Taulukko 4‑1). Lausunto on liitteenä 1. Taulukko 4‑1 Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVA:ssa. Yhteysviranomaisen lausunnon kohta Käsittely YVA-selostuksessa Hankekuvausta hankkeen koko elinkaaren ajalta tulee tarkentaa, etenkin liikennöinti, liityntä sähköverkkoon, rakentaminen, toiminta (tekniset ratkaisut) ja toiminnan päättyminen. Esitetty luvuissa 5.6, 6.5 ja 6.6 Tuulivoimalla korvattavan tuotannon perustelu eli kuinka tuulivoimapuistoa vastaava energiamäärä tuotettaisiin, mikäli hanke ei toteudu. Esitetty luvuissa 8.2.2 Hankkeeseen liittyvien muiden hankkeiden tarkempi pohdinta, YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla. Tarkasteltava ainakin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Esitetty luvuissa 6.8, 9.2.2 ja 14 Hankkeen edellyttämät luvat-kohdasta uupui maininta rakennus-, lunastus-, lentoesteluvista sekä sopimuksesta sähköverkkoon liittymisestä Huomioitu luvussa 5 Jokioisten kaavatilanne esitetty arviointiohjelmassa virheellisesti. Luku 9.1.4 Hankkeen vaikutusalue tulee päivittää. Hankealue päivitetty Ympäristön nykytilan kuvauksen tulee kattaa laajimman hankevaihtoehdon mukainen Esitetty luvussa 7.2 vaikutusalue. Asukasmäärät, asutuksen sijoittuminen ja mahdolliset herkät kohteet tulee täydentää/ Esitetty luvussa 13.5. huomioida tarkemmin. Liikenneväylien lähiympäristön asutus ja muut mahdolliset häiriintyvät kohteet on selvitettävä. Esitetty luvussa 13.5. Ajantasaiset tiedot vaikutusalueen talousvesikaivoista, virkistyskäytöstä ja melutilanteesta on esitettävä. Virkistyskäytöstä on kysytty ryhmähaastattelussa. Melua käsitelty luvuissa 13.1 ja 16.2, talousvesikaivoja luvussa 11.2. Kulttuurillisesti arvokkaita ja/tai maisemallisesti herkkiä kohteita tai alueita koskevia tietoja tulee täydentää ja mahdollisia muinaismuistoja koskevat tiedot pitää esittää. Esitetty luvussa 10 Ajantasaiset tiedot alueen kasvillisuus- ja luontokohteista sekä linnustosta ja lepakoiden esiintymisestä on esitettävä. Huom. Korpihohtosammal. Esitetty luvussa 11 Hankealueen yksityiskaivot ja niihin kohdistuvat vaikutukset selvitettävä. Esitetty luvuissa 11.2.1 ja 11.2.2 Rakentamisen aikainen liikennemelu ja tärinä ja mahdollisten räjäytysten tärinä on arvioitava häiriintyvissä kohteissa. Huomioitu luvussa 13.1 Täydennettävä meluarviointia melumallinnuksella, joka huomioi säätilan muutokset, luonnollisen ja teollisuuden taustamelun. Melulaskelmia verrattava myös alueen nykyiseen melutilanteeseen. Melumallinnus on tehty. Taustamelua ei ole huomioitu mallinnuksessa, koska taustamelun mallintamiseen ei ole edellytyksiä. Luku 13.1 Välkynnän aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset tieliikenteellä on selvitettävä. Huomioitu luvussa 13.2 Selvitettävä kuinka hanke rajoittaa esim. ympäristöön suunniteltua tai suunniteltavaa maankäyttöä sekä hankkeen aiheuttamat liikennevaikutukset tiestölle ja tiestön soveltuvuus kuljetuksille. Esitetty luvussa 13.3.3 Vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen tulee selvittää. Huomioitu luvussa 12.4 Maisemavaikutusten arviointi myös karttapohjaisena tarkasteluna. Esitetty luvussa 10.4 ja 10.5 27 4.9 Arviointiselostuksen kuuluttaminen ja nähtävilläolo Yhteysviranomainen (ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat) tiedottaa YVA-selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA-ohjelmassa. Tämä arviointiselostus kuulutetaan ja asetetaan nähtäville lokakuussa 2011. Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen nähtävillä olosta, joka järjestetään samoin kuin arviointiohjelman nähtävillä olo. Määräaika mielipiteiden ja lausuntojen toimittamiseksi yhteysviranomaiselle on 2 kuukautta. Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Yhteysviranomainen pyytää lausunnot keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kokoaa mielipiteet ja lausunnot yhteen ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. 4.10Arviointimenettelyn päättyminen YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta kahden kuukauden kuluessa nähtävillä oloajan päättymisestä. Yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. 4.11Osallistumisen ja vuorovaikutuksen järjestäminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, yhteisöt ja säätiöt joiden oloihin ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin toteutettava hanke saattaa vaikuttaa. Arvioinnin aikana järjestettiin kolme avointa yleisötilaisuutta, joista kaksi ensimmäistä järjestettiin arviointiohjelmavaiheessa lokakuussa 2010 ja helmikuussa 2011. Kolmas yleisötilaisuus järjestetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistumisen jälkeen syksyllä 2011. Tilaisuudessa esitellään hanketta ja arvioinnin tuloksia. Tilaisuuksissa kuntalaisilla oli mahdollisuus kysyä ja saada tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista. 28 Tiedotuskanavina käytettiin lehdistötiedotteita ja hankkeen Internet-sivuja. Keskeisenä osallistumisen keinona arvioinnissa hyödynnettiin kesällä 2011 asukkaille ja muille alueen toimijoille järjestettyä ryhmähaastattelua. Tätä on kuvattu tarkemmin luvussa 13.5. Arviointia varten perustettiin suunnitteluryhmä, johon kuului hankkeesta vastaava, Empower Oy ja YVA-konsultti. Suunnitteluryhmä vastasi arvioinnin käytännön toteutuksesta, kuten lähtötietojen kokoamisesta, dokumenteista ja tiedottamisesta. Lisäksi eri viranomaisten ja muiden asianosaisten tahojen kanssa on pidetty useita neuvotteluja. 5. Hankkeen edellyttämät luvat, suunnitelmat ja päätökset 5.1 Ympäristövaikutusten arviointi Voimavapriikki Oy pyysi kirjallisesti Hämeen ELY-keskusta tekemään YVA-lain 4 §:n mukaisen päätöksen siitä, että hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä. Hämeen ELY-keskuksen 31.8.2010 antamassa päätöksessä (YLO/147/2010) todetaan, että hankkeeseen on YVA-lain nojalla sovellettava YVA-menettelyä. YVA-menettely ei ole lupamenettely, mutta niissä tuulivoimahankkeissa, joihin YVA-menettelyä on päätetty soveltaa, sen suorittaminen on edellytys muun lain mukaisen luvan myöntämiselle. Tällöin viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen lausunnon (YVAL 13§). lähiasutukselle naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tuulivoimaloiden ympäristölupa-asiat käsittelee sijaintialueen kunta tai aluehallintovirasto. 5.5 Rakennusluvat Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista rakennuslupaa rakennusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupaa hakee alueen haltija. Rakennusluvan myöntämisen edellytys on, että hankkeen YVA-menettely on päättynyt ja Ilmailuhallinnolta on saatu lausunto lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Rakennuslupaa ei voida myöntää, jos vaikeutetaan alueella voimassa olevan oikeusvaikutteisen kaavan toteutumista. 5.2 Hankkeen yleissuunnittelu 5.6 Kytkentä sähköverkkoon Hankkeen yleissuunnittelua tehdään arvioinnin yhteydessä. Yleissuunnittelu jatkuu ja tarkentuu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen. Liityntävoimajohdon ympäristövaikutukset on arvioitu osana tuulivoimapuiston YVA-menettelyä. Menettelyn aikana on laadittu reittivaihtoehdot maankäyttö- ja ympäristötietojen avulla. Voimayhtiö hakee rakentamisluvan valitsemalleen reittivaihtoehdolle. Ennen liityntävoimajohdon rakentamista laaditaan valitulle reitille yksityiskohtainen toteutussuunnitelma, jossa selvitetään mitoitus-, liityntä- ja rakenneratkaisut sekä mahdolliset varayhteydet. Tämä vaihe sisältää pylväspaikkojen suunnittelun. Voimajohdon maastotutkimuksia varten tarvitaan lunastuslain (603/1977) 84 §:n mukainen maastotutkimuslupa. YVA-menettelyn aikana tehtävän esisuunnittelun aikana on selvitetty alustavat reitit, joista yhdelle laaditaan tarkempi suunnitelma. Tarkempaa suunnittelua varten voimayhtiö hakee aluehallintovirastolta luvan (tutkimuslupa) valitun johtoreitin tutkimiseen. Tutkimuslupapäätös ei ratkaise voimajohdon tulevaa sijaintia. Tutkimuslupa oikeuttaa luvansaajan merkitsemään pylväspaikat, tutkimaan maastoa ja maaperän rakennettavuutta johdon tarkempaa suunnittelua varten. Tutkimuksesta on tiedotettava maanomistajille ja käyttöoikeuden haltijoille. Tutkimusaikaiset vahingot on korvattava tutkimusluvan ehtojen mukaisesti. 5.3 Kaavoitus Tuulivoimalaitosalueiden toteuttaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain perusteella joko alueen kaavoittamisen siihen tarkoitukseen tai toteuttamisen luparatkaisuihin perustuen. Lainvoimaisessa maakuntakaavassa ei ole hankealuetta koskevaa merkintää tuulivoimasta, mikä ei ole este tuulivoiman rakentamiselle. Kiimassuon tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi laaditaan oikeusvaikutteinen teemayleiskaava. Forssan, Jokioisten ja Tammelan kunnat ovat käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen tuulivoimaa tarkastelevan teemayleiskaavan laatimisen. 5.4 Ympäristölupa Ympäristönsuojelulain mukaisen (86/2000) ympäristöluvan tarve selvitetään tapauskohtaisesti lupaviranomaisten kanssa. Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa tarvitaan, jos tuulivoimalan toiminnasta saattaa aiheutua 29 Voimajohtojen rakentamista varten tarvittava lunastuslain 5 §:n mukainen lunastuslupa haetaan työvoima- ja elinkeinoministeriöltä, joka esittelee hakemuksen valtioneuvostolle. Jos lunastuslupaa haetaan voimajohdon rakentamista varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee asianomainen maanmittaustoimisto. Lunastuslupahakemuksen liitteenä tulee olla voimajohdon ympäristövaikutusten selvitys. Lunastustoimituksen käynnistyminen edellyttää lunastuslupaa. Toimituksessa lunastetaan käyttöoikeus, jonka perusteella johdon rakentaminen, käyttö ja kunnossapito ovat mahdollisia. Lunastustoimituksesta vastaa Maanmittauslaitos. Toimitukseen kuuluu toimituskokousten pitäminen. Sähkömarkkinalain (386/1995) 18 §:n mukaan vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on pyydettävä sähkömarkkinaviranomaisen eli Energiamarkkinaviraston lupa. Haettava rakentamislupa on tarveperusteinen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että sähköjohdon rakentaminen on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista. Lupahakemukseen tulee liittää mahdollinen YVA-lain mukainen arviointiselostus tai erillinen ympäristöselvitys. Lupa ei koske rakentamista, vaan siinä todetaan, että tarve sähkön siirtämiseen on olemassa. Luvassa ei määritellä johdon reittiä eikä lupa perusta lunastus-, käyttö tai muuta niihin verrattavaa oikeutta toisen omistamaan alueeseen. Oikeus johtoalueelle haetaan sopimusteitse tai lunastamalla. Tuulivoimaloiden kytkentä alueelliseen sähköverkkoon edellyttää sähköverkon omistajan kanssa solmittavaa liittymissopimusta. 5.7 Lentoestelupa Uuden ilmailulain (1194/2009) 165 § mukaan yli 30 metriä korkeiden rakennelmien, rakennusten ja merkkien rakentamiseen tulee olla lentoestelupa. Lupaa hakee alueen haltija ja hakemukset käsittelee Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi. Hakemukseen tulee liittää ilmaliikennepalvelujen tarjoajan eli Finavian sekä ilmavoimien lausunto asiasta. Hankkeen valmistelun yhteydessä tuli esiin myös Jokioisten varalaskupaikan vaikutus tuulivoimapuiston toteuttamiseen. Puolustusvoimien tutkaselvitystyöryhmän hankekartoituksen lisäksi Voimavapriikki selvittää erikseen kunkin tuulivoimalan esteettömyyden jaksoittain tapahtuvan harjoittelun kannalta. Voimavapriikki sopii puolustusvoimien kanssa erillissopimuksella tuulivoimaloiden pysäytyksistä, lapojen irrotuksista ja korkeuksista harjoituksen aikana. 30 5.8 Sopimukset maanomistajien kanssa Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää sopimuksia maanomistajien kanssa. Voimavapriikki Oy on tehnyt tuulivoimaloiden toteuttamisen mahdollistavat sopimukset maanomistajien kanssa. 5.9 Natura-arviointi ja poikkeaminen luonnonsuojelulain säädöksistä Natura-arvioinnin tarve arvioidaan tässä selostuksessa. Hankkeen toteuttaminen saattaa edellyttää poikkeamista luonnonsuojelulain säädöksistä. Nämä arvioidaan erillisessä Natura-arvioinnissa, jos sellainen todetaan tarpeelliseksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on Naturaarviointi havaittu tarpeelliseksi. Natura-arviointi tullaan tekemään hankkeesta vastaavan toimesta. 6. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen kuvaus 6.1 Hankkeen yleiskuvaus 6.2 Vaihtoehtojen muodostaminen Hankkeena on tuulivoimapuiston rakentaminen Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön. Suunnitellun tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on yhteensä 40–99 MW ja se tuotetaan yhteensä enintään 33 voimalalla. Rakennettavat tuulivoimalaitokset ovat yksikköteholtaan 2–3 MW. Hankealueen alustava pinta-ala on noin 26,8 km². Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa. Suuri osa hankealueesta on nykyisin rakentamatonta, suoalueiden kirjomaa metsäaluetta. Suurin osa hankealueen maaalueesta pysyy nykyisellään. Tuulivoimalaitosten perustuksia ja huoltotieverkostoa varten tarvittava maapinta-ala on yhteensä vain muutamia prosentteja hankealueen kokonaispinta-alasta. Tuulivoimaloiden sijoittelulla on pyritty sekä optimoimaan tuulivoimaloilla saavutettava sähköntuotanto että minimoimaan hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Tuulivoimaloiden sijoittelun kannalta tuulivoimaloiden välisten etäisyyksien on maa-alueilla oltava sijoituspaikasta ja voimalan koosta riippuen 400–1 000 metriä. Tuulivoimaloiden sijoittaminen tätä lähemmäs toisiaan ei ole kannattavaa johtuen tuulivoimaloiden toisilleen aiheuttamasta varjostuksesta sekä sen aiheuttamasta tuotantopotentiaalin vähenemisestä. Lisäksi tuulivoimalat on tarkoituksenmukaisesti sijoitettu mahdollisimman etäälle vakituisessa asutuskäytössä olevista rakennuksista, millä on pyritty ehkäisemään tuulivoimaloista paikallisiin ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia (mm. melu ja varjostus). Kuva 6‑1 Kiimassuon tuulivoimapuiston sijoittuminen. 31 Kuva 6‑2 Hankevaihtoehto VE1 (33 voimalaa). Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelmaa on päivitetty YVA-menettelyn aikana. Sijoitussuunnitteluun vaikutti olennaisesti ilmavoimilta 28.3.2011 saatu lausunto, jossa määriteltiin Jokioisten varalaskupaikan toimintaedellytykset sekä suurimmat sallitut lentoestekorkeudet osalle suunnitellusta tuulivoimapuistoalueesta. Voimaloiden korkeudet ja sijoituspaikat ovat nykyisessä hankesuunnitelmassa tämän lausunnon mukaisesti. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on voimalapaikkakohtaisesti tarkasteltu suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksia sekä arvioitu eri vaikutusten (esim. maisema, luontoarvot) kannalta haitallisimpia tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja. Hankkeesta vastaava voi hyödyntää tämän arvioinnin tuloksia edelleen hankkeen jatkosuunnittelussa. Sähkönsiirron osalta hankkeen yhteydessä on tarkasteltu eri linjausvaihtoehtoja. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman ja voimajohtoreittisuunnitelmat on laatinut Empower Oy. 6.3 Tarkastellut hankevaihtoehdot •• Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0): Nykytilanne, tuulivoimalaitoshanketta ei toteuteta. Vastaava sähkömäärä tuotetaan jossain muualla ja jollain muulla tuotantotavalla. •• Vaihtoehto 1 (VE1): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 33 voimalaa. •• Vaihtoehto 2 (VE2): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan laajuudessa 20 voimalaa. 32 Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti, vaikuttavatko tuulivoimaloiden määrä ja sijoittaminen oleellisesti hankkeesta aiheutuvien ympäristövaikutusten merkittävyyteen. 6.4 Alueen muut toimijat Hankealueella toimii nykyisin LHJ Group:n ylläpitämä jätteenkäsittelykeskus eri laitoksineen (Cool-Finland Oy, LoimiHämeen Jätehuolto Oy, Suomen Elektroniikkakäsittely Oy, Suomen Erityisjäte Oy ja Suomen Tietoturva Oy). Jätekeskuksen välittömässä läheisyydessä toimii Envor Group Oy:n eri laitokset (Envor Processing Oy, Envor Biotech Oy, Envor Palvelut ja Envor Recycling Oy), Vapo Oy:n CHP-Bioenergialaitos sekä Ekoport Oy, Uusioaines Oy ja J. Syrjänen Oy. Envor Group Oy tuottaa ympäristöpalveluja kierrätyksen, puhtaanapidon, jäte- ja kiinteistöhuollon sekä kuljetus- ja kuormauspalvelujen alalla. Envor Biotec Oy käsittelee laitoksissaan biologisesti hajoavaa jätettä (biokaasulaitos ja kompostointi), jonka lopputuotteena syntyy biokaasua, puutarhamultaa ja maanparannusainetta. Envor Processing Oy käsittelee kierrätysmateriaaleja, kuten energiajätettä, pahvia ja paperia, ja vastaavasti Envor Recycling Oy käsittelee metallia ja lasia. Envor Palvelut tarjoaa kokonaisvaltaisia jätehuoltopalveluja. Vapo Oy:n voimalaitos sijaitsee jätteenkäsittelykeskuksen alueen pohjoisosassa ja tuottaa kaukolämpöä Forssan kaupungin tarpeisiin sekä sähköä verkkoon (polttoaineena metsäbioenergia, peltobiomateriaalit sekä turve). J. Syrjänen Oy käsittelee laitoksissaan purku- ja rakennusjätteitä. Uusioaines Oy:n lasinpuhdistuslaitoksella tehdään kierrätyslasista eri lasituotteita, kuten vaahtolasia. Ekoport Kuva 6‑3 Hankevaihtoehto VE2 (20 voimalaa). Turku Oy kerää laivojen öljy- ja pilssivesiä sekä erottelee niistä kehittämänsä prosessin avulla teollisuuden poltto- ja raaka-ainetta. Kiimassuon itäpuolella sijaitsee ikkunoita ja ovia valmistava Fenestra Oy, Sanoma Oy:n Hämeen paino, Hydro Salko Aluminium Oy ja Forssan Asentajat Oy. Lisäksi hankealueen ympäristössä toimii useita yksityisyrittäjiä, kuten puutavaran myyntipiste ja ratsutiloja. 6.5 Sähkönsiirto 6.5.1 110 kV ilmajohto •• 110 kV kytkinlaitos, jonka kautta muuntaja on liitetty 110 kV sähköjohtoon •• Asemarakennus, jossa oleviin keskijännitekennoihin tuulivoimaloilta tulevat maakaapelit kytketään. Lisäksi sähköasemalla mitataan tuulivoimaloiden tuottaman sähköenergian määrä. Sähköaseman pohjatyöt tehdään samassa laajuudessa kuin vastaavan kokoisen rakennuksen. Aidatun alueen koko on 200–1000 neliömetriä. Lisäksi maastoa pitää tasoittaa aidan ulkopuolelta muutaman metrin matkalta, jolta kasvillisuus joudutaan rakennustöiden yhteydessä poistamaan. Sähköaseman rakentamisaika on kokonaisuudessaan noin 1–6 kuukautta. Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Tuulipuisto liitetään Forssan Energia Oy:n tai Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistamiin olemassa oleviin 110 kV voimajohtoihin. Myös vaihtoehto, että tuulipuisto liitetään molempiin, on mahdollinen. Forssan Energia Oy:n 110 kV sähköjohdon siirtokapasiteettia on hankkeen toteuttamisen yhteydessä kuitenkin mahdollisesti lisättävä noin yhden kilometrin matkalla tuulipuiston 110 kV verkkoliityntäpisteen ja Fingrid Oyj:n Forssan sähköaseman välillä. 6.5.2 110 kV sähköasema Kuva 6‑4 Esimerkkikuva sähköasemasta. Tuulipuisto liitetään 110 kV sähköverkkoon yhdellä tai kahdella uudella sähköasemalla (kuva 6-4). Sähköasemat rakennetaan olemassa olevien 110 kV ilmajohtojen viereen. Sähköaseman tärkeimmät komponentit ovat: •• Muuntaja, jolla keskijännite (20 tai 30 kV) muunnetaan 110 kV jännitteeksi 33 Kuva 6‑6 Maakaapelireitit VE1. 6.5.3 Tuulipuiston sisäinen sähköverkko Jokaisella tuulivoimalalla on oma muuntaja, jossa voimalan generaattorijännite muunnetaan keskijännitteeksi. Muuntaja sijaitsee voimalan sisällä tai voimalan lähellä erillisessä kevytrakenteisessa muuntamorakennuksessa. Tuulivoimalat kytketään 110 kV sähköasemaan käyttäen keskijännitemaakaapeleita. Maakaapelit pyritään asentamaan puiston alueella kulkevien teiden viereen. Kuva 6‑5 Hankealueella kulkevat 110 kV voimajohdot. 34 Asennustyö tehdään pääosin teiden rakentamisen yhteydessä. Kaapelit asennetaan vähintään 0,7 metrin syvyyteen. Mikäli asennussyvyys on tätä pienempi tai asennuspaikka asettaa erityisvaatimuksia, kaapelit suojataan erikseen asennettavilla kaapelisuojilla. Kaapeliojan leveys on noin yksi metri. Kaapeliojasta kaivettu maa läjitetään kaivannon viereen ja maa-aines käytetään mahdollisuuksien mukaan kaapeliojan täytössä. Samaan kaivantoon asennetaan 20 kV keskijännitekaapeli, Kuva 6‑7 Maakaapelireitit VE2. maadoitus, sisäisen sähköverkon kaapeli ja tuulivoimaloiden tietoliikennettä varten erillinen valokuitukaapeli. 6.5.4 Sähkönsiirron vaihtoehdot Tuulivoimaloiden välille rakennetaan kummassakin vaihtoehdossa maakaapelireitistö ja 1–2 sähköasemaa. Suunnitellut maakaapelireittivaihtoehdot on esitetty kuvissa 6-6 ja 6-7. 6.6 Tuulivoimapuisto 6.6.1 Tuulivoimaloiden rakenne Tuulivoimalaitos koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta. Käytössä olevia tornien vaihtoehtoisia rakenneratkaisuja ovat nykyisin teräs- tai betonirakenteinen putkimalli, ristikkorakenteinen terästorni ja harustettu teräsrakenteinen putkimalli, jonka perustus on teräsbetonirakenteinen, sekä erilaiset yhdistelmät näistä ratkaisuista. Monet komponenttivalmistajat kuitenkin kehittävät jatkuvasti uusia tuulivoimaloiden toteutusratkaisuja, jotka voivat tekniseltä toteutukseltaan tai materiaaleiltaan poiketa edellä mainituista. Tuulivoimaloiden vaihtoehtoisia perustusratkaisuita on käsitelty yksityiskohtaisemmin kappaleessa 6.6.4. Nykyisellä rakentamistekniikalla yksittäisen tuulivoimalaitoksen rakentaminen edellyttää noin 60 × 80 metrin kokoisen rakentamisalueen (nk. nostoalue), jolta kasvillisuus joudutaan ennen töiden aloittamista poistamaan ja maan pinta tasaamaan. Tuulivoimalaitokset kootaan niiden sijoituspaikalla, jonne voimalakomponentit (tornirakenteet, konehuone, roottorin napa ja lavat) kuljetaan rekka-autoilla. Roottori Roottori koostuu lavoista, navasta, mahdollisista lapojen jatkopaloista ja siivenpääjarruista. Suurin osa tuulivoimaloiden lavoista valmistetaan lasikuidusta. Liima-aineena käytetään joko polyesteri- tai epoksihartsia. Muita lavan valmistuksessa käytettyjä materiaaleja ovat puu ja metallit. Tuulivoimalan lavat voivat olla kiinteäkulmaisia tai lapakulmaa voidaan säätää. Yleensä säätö tapahtuu hydrauliikkajärjestelmällä. Lapoja säätämällä voidaan vaikuttaa tuulen aikaansaamaan momenttiin. Tuulivoimalat voidaan luokitella lapojen säätötavan perusteella sakkaussäätöisiin, lapakulmasäätöisiin ja aktiivisakkaussäätöisiin. 35 Konehuone Konehuoneessa sijaitsevat generaattori ja vaihteisto sekä säätö- ja ohjausjärjestelmä, jarrut, hydrauliikka, jäähdytysyksikkö, kääntöjärjestelmä sekä tuulen nopeuden ja suunnan mittaus. Ylhäällä tornissa tapahtuvia korjaus- ja huoltotöitä varten konehuoneeseen on tikkaat ja hissi. Muuntaja voidaan sijoittaa tornin sisälle. Yleisin generaattorityyppi tuulivoimaloissa on kolmivaiheinen epätahtigeneraattori. Suuritehoisissa voimaloissa voidaan käyttää myös tahtigeneraattoreita. Roottorin pysäyttämiseen ja pysähdyksissä pitämistä varten asennetaan jarrut. Voimalan kääntöjärjestelmä kääntää roottoria tarvittaessa tuulen suunnan muuttuessa. Tuulivoimaloissa käytetään mikroprosessoriohjattua valvonta- ja mittausjärjestelmää. Turbiinikohtainen prosessori lähettää tietoja voimalan toiminnasta keskustietokoneelle, joka huolehtii tietojen tallennuksesta ja tarkkailusta. Automaattinen hälytysjärjestelmä tekee ilmoituksen poikkeavasta toiminnasta operaattorille. Voimaloiden toimintaa valvotaan 24/7. Valvottavia asioita ovat mm. tuulen nopeus ja suunta, generaattorin ulosmenon kytkentä verkkoon, lapakulma, konehuoneen asento, tuulivoimalan normaali- ja hätä-alasajo ja häiriötilantteet. 6.6.2 Vaihtoehtoiset tornirakenteet Tornin tehtävä on kannattaa generaattoria ja kohottaa roottori tuulisuuden kannalta edulliselle korkeudelle. Käytössä olevien suurien tuulivoimaloiden tornien perustyyppejä ovat putkitorni ja ristikkotorni. Tuulivoimalaitosten torneja kehittävät ja tuottavat maailmalla lukuisat yritykset. Lopullinen tornityypin valinta tehdään hankkeen toteutusvaiheessa, jolloin myös tarvitaan tornin ulkonäköä esittävät periaatekuvat rakennusluvan hakemista varten. Tornityypin valintaan vaikuttavat muun muassa tarjolla olevat tornityypit, rakentamis- ja ylläpitokustannukset, rakentamisolosuhteet ja ulkonäköseikat. Putkitornisten tuulivoimaloiden väritys on vakiintunut harmahtavan valkoiseksi. Voimalat nähdään useimmiten vaaleaa taustaa, taivasta vasten ja harmahtava sävy tasoittaa kontrastisuutta ja sopeutuu eri valaistus- ja sääolosuhteisiin. Voimalat varustetaan lentoestevaloin ja mahdollisesti myös puna-valkoisin siipiin maalatuin raidoin. Lentoestevalot ja mahdolliset maalaukset määräytyvät kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) suositusten ja kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti, joita hallinnoivat Suomessa Finavia ja TraFi. Putkitornit Putkitornit (tubular towers) ovat nykyisin yleisin tuulivoimaloiden tornityyppi. Tornien perusmuoto on kartiomainen, minkä ansiosta paksumpi tyviosa on vahva ja tukeva sekä yläosa ohuempi ja vähemmän valmistusmateriaaleja edellyttävä. Tornit ovat joko teräsbetoni-, teräs- tai hybridirakenteisia. Hybriditornien alaosa on teräsbetonia ja yläosa terästä. Tornien teräsosat valmistetaan tehdasolosuhteissa, mikä varmistaa niiden oikean muodon, lujat hitsaukset sekä kestävän pintakäsittelyn. Teräsrunko kootaan paikalle tuotavista putkielementeistä. Betonitorni voidaan valaa paikalla tai rakentaa esivalmistetuista elementeistä. Tornin maisemalliseen vaikutelmaan ja kokemiseen voidaan vaikuttaa tornin muotoilulla. Putkitorni aiheuttaa tuulivarjon, mikä vähentää muun muassa tuulivoimalan tehoa ja aiheuttaa kuormitusta roottorin lapoihin. Tuulivarjoresonanssi on keskeinen syy, minkä vuoksi isojen tuulivoimaloiden lapamäärä on pariton. Kuva 6‑8 Tuulivoimalaitosten periaatepiirros. 36 Kuva 6‑9 Putkitorni. Kuva 6‑10 Ristikkorakenteinen torni. Ristikkotornit Ristikkotorni on perinteisin tuulivoimaloissa käytetty tornirakenne, jonka käyttö myös suurissa, napakorkeudeltaan yli 100 m korkeissa tuulivoimalaitoksissa, on viime aikoina ollut kasvamaan päin. Tuulivoimavalmistajien mukaan ristikkotornin etuja ovat muun muassa putkitornia pienempi materiaalitarve ja pienemmät investointikustannukset, tornimateriaalin teolliset pinnoitusmahdollisuudet, tornimateriaalin hyvä kierrätettävyys sekä pienempien komponenttien vuoksi helpompi toteutettavuus kuljetusten kannalta hankalilla alueilla. Ristikkotornissa rakenteen ulkoreunat muodostavat tornin näkyvän hahmon. Ristikkorakenteisen tornin perustaminen vaatii jonkin verran suuremman alueen kuin putkitorni. kintöjä. Merkintävaatimusten tapauskohtaisuudesta ja ennakkotapausten vähäisestä määrästä johtuen varmoja tietoja tuulivoimaloiden lopullisesta ulkonäöstä ei voida tässä vaiheessa esittää. Yleistäen voidaan kuitenkin olettaa, että hankkeen tuulivoimalaitokselle tullaan edellyttämään jonkinlaista yövalaistusta (lentoestevalot). Maalattuja päivämerkintöjä ei sen sijaan välttämättä edellytetä näissä voimalaitoksissa. Maisemalliselta kannalta lentoestemerkinnät saatetaan kokea ympäristölle epämieluisina tai häiritsevinä tekijöinä. Alla on kuvailtu tarkemmin erilaisia lentoestevalotyyppejä. 6.6.3 Tuulivoimaloiden valaistus ja merkinnät Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin Ilmailuhallinnon määräysten mukaisesti. Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalaitoksesta on pyydettävän Finavian lausunto. Lausunnossaan Finavia ottaa kantaa lentoturvallisuuteen sekä tuulivoimalan merkintävaatimuksiin. Lopullisen hyväksynnän lentoesteen rakentamiselle sekä lentoestemerkinnöille antaa Liikenteen turvallisuusvirasto (TraFi). Merkintävaatimuksiin vaikuttavat tapauskohtaisesti mm. lentoaseman ja lentoreitin läheisyys sekä tuulivoimaloiden ominaisuudet. Merkintävaatimuksissa käsitellään kohteen merkitsemistä yö- ja/tai päivämerkinnällä. Yömerkinnät ovat lentoestevaloja ja päivämerkinnät lentoestevaloja sekä mahdollisesti voimaloihin, lähinnä siipiin, maalattavia värillisiä mer- Lentoestevalot Lentoestevaloja on pien-, keski- ja suurtehoisia. Lisäksi jokaisesta teholuokasta löytyy useita eri tyyppejä (A, B ja C-tyypin valot). Eri valotyyppien välillä on eroja mm. valon voimakkuudessa, välähdysfrekvenssissä sekä valon värissä. Eri valotyypeissä välähdysfrekvenssin taajuus vaihtelee ja joissakin valotyypeissä käytetään jatkuvaa valoa. Tuulivoimaloiden lentoestevaloissa käytettävät värit ovat punainen ja/tai valkoinen. Suurtehoiset valot on tarkoitettu sekä päivä- että yökäyttöön. Esimerkkinä maatuulivoimaloille vaadituista merkinnöistä toimii Tornion Röyttään suunniteltu tuulivoimapuisto, jossa lapakorkeus on 150 metriä. Tällä alueella voimaloille on edellytetty tornien huippuun konehuoneen päälle keskitehoisia B-tyypin lentoestevaloja sekä tornien puoliväliin pienitehoisia B-tyypin valoja. Tornien huippuun tulevien valojen välähdysfrekvenssi on 20–60 kertaa minuutissa ja valon väri on punainen. Tornien puoliväliin tulevat valot ovat myös väriltään punaisia ja niiden valosignaali on jatkuva. Tornion Röyttässä vaihtoehtoina olleille 180 m la- 37 pakorkeuden voimaloille on edellytetty suurtehoisia A-tyypin lentoestevaloja sekä pienitehoisia B-tyypin valoja. Suurtehoiset A-tyypin valot ovat vilkkuvia ja väriltään valkoisia. Tämä valo on toiminnassa myös päiväaikaan. Lisäksi torneissa on yöaikaan päällä pienitehoiset B-tyypin valot, joiden väri on punainen ja valosignaali jatkuva. Näille voimaloille on valojen lisäksi edellytetty päivämerkinnöiksi maalauksia. Maalaukset sijoittuvat voimalan lapojen kärkeen, joihin maalataan kolme kahdeksan metriä leveää punaista raitaa kahdeksan metrin välein. Päivämerkinnät Päivämerkinnöin varustettavat lentoesteet on maalattava tietyn värisiksi. Tuulivoimaloissa käytettävät päivämerkinnät ovat tyypillisesti voimalarakenteisiin maalattavia leveitä punaisia raitoja. Päivämerkintävaatimukset voidaan osoittaa koskien tuulivoimalan lapoja. Kuva 6‑11 Esimerkkikuva tuulivoimalan päivämerkinnöistä. 6.6.4 Tuulivoimalaitosten vaihtoehtoisia perustamistekniikoita Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu jokaisen yksittäisen voimalaitoksen paikan pohjaolosuhteista. Myöhemmin tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannuksiltaan edullisin perustamistapavaihtoehto. 38 Maavarainen teräsbetoniperustus Tuulivoimala voidaan perustaa maanvaraisesti silloin, kun tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä on riittävän kantavaa. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ym. kuormineen ilman että lyhyt- tai pitkäaikaiset painumat ylittävät sallitut arvot. Tällaisia kantavia maaperiä ovat yleensä mm. erilaiset moreenit, luonnonsora ja sekarakeiset hiekat. Tulevan perustuksen alta poistetaan orgaaniset ainekset sekä pintamaakerrokset noin 3–4 m syvyyteen saakka. Teräsbetoniperustus tehdään valuna ohuen rakenteellisen mursketäytön päälle. Teräsbetoniperustuksen vaadittava koko vaihtelee tuuliturbiinitoimittajasta ja turbiinin koosta riippuen, mutta kokoluokka on noin 20 × 20 m tai 25 × 25 m perustuksen korkeuden vaihdellessa 1–3 metrin välillä. Teräsbetoniperustus ja massanvaihto Teräsbetoniperustus massanvaihdolla valitaan niissä tapauksissa, joissa tuulivoimalan alueen maaperä ei ole riittävän kantavaa. Teräsbetoniperustuksessa massanvaihdolla perustusten alta kaivetaan ensin löyhät pintamaakerrokset pois. Kaivusyvyys, jossa saavutetaan tiiviit ja kantavat maakerrokset, on yleensä 5–8 metriä. Kaivanto täytetään karkearakeisella painumattomalla maamateriaalilla (yleensä murskeella tai soralla) kaivun jälkeen, ohuissa kerroksissa tehdään tiivistys täry- tai iskutiivistyksellä. Täytön päälle tehdään teräsbetoniperustukset paikalla valaen kuten maanvaraisessa teräsbetoniperustuksessa. Teräsbetoniperustus paalujen varassa Teräsbetoniperustusta paalujen varassa käytetään tapauksissa, joissa maan kantokyky ei ole riittävä ja jossa kantamattomat kerrokset ulottuvat niin syvälle, ettei massanvaihto ole enää teknistaloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto. Paalutetussa perustuksessa orgaaniset pintamaat kaivetaan pois ja perustusalueelle ajetaan ohut rakenteellinen mursketäyttö, jonka päältä tehdään paalutus. Paalutyyppejä ja kokoja on useita erilaisia. Paalutyypin valintaan vaikuttavat merkitsevästi pohjatutkimustulokset, paalukuormat sekä rakentamiskustannukset. Pohjatutkimustulokset määrittävät miten syvälle kantamattomat maakerrokset ulottuvat ja mikä maa-ainesten varsinainen kantokyky on. Erilaisilla paalutyypeillä on eri asennusmenetelmät, mutta yleisesti lähes kaikki vaihtoehdot vaativat järeää kalustoa asennukseen. Paalutuksen jälkeen paalujen päät valmistellaan ja teräsbetoniperustus valetaan paalujen varaan. Paalutettu perustus saattaa tietyissä tapauksissa olla vaakamitoiltaan pienempi kuin maavarainen perustus. Kuva 6-12 Maavarainen teräsbetoniperustus.. Kuva 6-13 Teräsbetoniperustus ja massanvaihto. Kuva 6-14 Paaluperustus. Kuva 6-15 Kallioon ankkuroitu perustus. 39 Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää tapauksissa, joissa kalliopinta on näkyvissä ja lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Ankkurien määrä ja syvyys riippuvat kallion laadusta ja tuulivoimalan kuormista. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita perustustyyppejä pienempi. Tuulivoimaloille laaditaan huolto-ohjelma, jonka mukaisia huoltokäyntejä tehdään kullekin tuulivoimalalle 2–5 vuodessa. Lisäksi jokaista voimalaa kohti voidaan olettaa noin 2–5 ennakoimatonta huoltokäyntiä vuosittain. 6.6.5 Tuulivoimaloiden sijoittelu Yksittäisten voimaloiden sijoittelussa toisiinsa nähden on otettava huomioon voimaloiden taakse syntyvät pyörteet, jotka häiritsevät taaempana sijaitsevia voimaloita. Liian tiivis sijoittelu aiheuttaa paitsi häviöitä energiantuotannossa, myös ylimääräistä mekaanista rasitusta voimaloiden lavoille ja muille komponenteille. Rasituksen aiheuttama tuulivoimaloiden kuluminen voi pitkällä aikavälillä edelleen lisätä tuulivoimapuiston käyttö- ja ylläpitokustannuksia, alentaa tuulivoimapuiston sähköntuotantoa sekä lyhentää yksittäisten voimaloiden käyttöikää. Voimaloiden välinen minimietäisyys riippuu monista tekijöistä, mm. voimaloiden koosta, kokonaislukumäärästä, sekä yksittäisen voimalan sijainnista tuulivoimapuistossa. Tuulivoimapuiston reunoilla sijaitsevat voimalat, erityisesti ne jotka sijaitsevat ”eturivissä” vallitsevaan tuulensuuntaan nähden, voidaan periaatteessa sijoittaa hieman lähemmäs toisiaan, kun taas puiston keskellä tai vallitsevasta tuulensuunnasta katsottuna ”takarivissä” sijaitsevien voimaloiden osalta joudutaan voimaloiden optimaalisen tuotannon saavuttamiseksi käyttämään suurempia välimatkoja. Merellä tuuli on tasaisempaa kuin maalla, mistä johtuen voimalan taakse muodostuva ”jälkipyörre” ei maalla ulotu niin pitkälle kuin avoimessa maastossa tai merellä. Näin ollen maalle sijoittuvissa tuulivoimapuistoissa ei ole tarpeen käyttää yhtä suuria etäisyyksiä voimaloiden välillä kuin rakennettaessa samankokoisia voimaloita merelle. Mitä suuremmasta tuulivoimapuistosta (voimaloiden lukumäärällä mitattuna) on kyse, sitä pidempi välimatka voimaloiden väliin on jätettävä. Ehdottomia ja yleispäteviä kriteereitä voimaloiden välisille etäisyyksille ei ole. Muutaman tuulivoimalan ryhmissä voivat voimalat sijaita varsin lähekkäin, jopa 2–3 roottorinhalkaisijan etäisyydellä toisistaan – erityisesti jos voimalat 40 ovat yhdessä rivissä kohtisuoraan vallitsevaa tuulensuuntaa vastaan. Pienehköissä tuulivoimapuistoissa (5–10 voimalaa) suositeltava minimietäisyys on viisi roottorinhalkaisijaa, mutta tämäkin riippuu tuulivoimapuiston geometriasta ja tuulen suuntajakaumasta. Suurissa tuulivoimapuistoissa (useita kymmeniä voimaloita) tulisi voimaloiden välisen etäisyyden olla vähintään 7,5–8 roottorinhalkaisijaa, ja yli sadan voimalan puistossa jopa 9–10 roottorinhalkaisijaa. Suunniteltaessa voimaloiden sijoittelua turbulenssia eli pyörteiden syntymistä tarkastellaan mallilaskennalla. 6.6.6 Rakennus- ja huoltotiet Tuulivoimalaitoksia palvelemaan tarvitaan rakennus- ja huoltotieverkosto. Huoltoteitä pitkin kuljetetaan tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavat rakennusmateriaalit ja pystytyskalusto. Rakentamisvaiheen jälkeen tiestöä käytetään sekä voimaloiden huolto- ja valvontatoimenpiteisiin että paikallisten maanomistajien tarpeisiin. Huoltotieverkoston alustavissa suunnitelmissa on hyödynnetty mahdollisimman paljon alueella olemassa olevaa tiestöä. Metsämaastossa tielinjauksien kohdalta puustoa raivataan ja kaadetaan noin 12–15 metrin leveydeltä työkoneiden ja tien reunaluiskien tarvitseman tilan vuoksi. Jyrkissä kaarteissa raivattavan tielinjauksen leveys voi kuitenkin helposti olla lähes kaksinkertainen johtuen erikoispitkän kuljetuksen (siiven pituus jopa 60 m) vaatimasta tilasta. Puuston raivauksen jälkeen pintamaat poistetaan ja pohja tasataan tiesuunnitelmien mukaisesti. Kivikkoisissa ja kallioisissa kohdissa joudutaan pohjaa louhimaan riittävän tasauksen saavuttamiseksi ja vastaavasti pehmeiden, huonosti kantavien maalajien kuten turpeen kohdalla joudutaan huonosti kantava maa-aines korvaamaan paikalle tuodulla kantavalla materiaalilla (massanvaihto). Tuulivoimarakentamisessa tarvittavat kuljetukset tuovat erityisvaatimuksia myös tien kantavuuden suhteen. Raskaimpia kuljetuksia ovat nasellin eli konehuoneen kuljetus, missä kuljetusyhdistelmän kokonaispaino voi olla yli 300 tonnia. Myös nosturin ja siinä tarvittavien laitteiden kuljetukset ovat erittäin raskaita. Tien rakenteissa tarvitaankin huomattavat rakennekerrokset riittävän kantavuuden varmistamiseksi. Rakennekerroksissa käytetään eri murskelajikkeita ja louhetta. Myös nykyinen olemassa oleva tieverkosto tarvitsee kantavuuden parantamista ja jyrkkien mutkien oikomista. Rakennettavat huoltotiet tulevat olemaan sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin 6 metriä. Huoltoteiden rakentamisen alustavan yleissuunnitelman mukaan hankealueella tarvitaan kokonaan uutta huoltotietä vaihtoehdossa 1 noin 8 km. Lisäksi kunnostettavia teitä on yhteensä noin 16 km verran. Vaihtoehdossa 2 uusia teitä on noin 5 km ja kunnostettavia teitä noin 11 km. Alustavien arvioiden mukaan uusien ja parannettavien huoltoteiden rakennekerrosten rakentamisessa tarvittavien murskelajikkeiden määrä on noin 6 000 m3 ja vaihtoehdossa 2 noin 4 000 m3. Massojen määrät tulevat täsmentymään jatkossa varsinaisen tierakennesuunnittelun yhteydessä. Tierakentamisen lisäksi massoja tarvitaan maastonmuotojen tasauksissa ja mahdollisissa massanvaihdoissa myös tuulivoimaloiden nostoalueilla. Karkeana arviona voidaan esittää, että jokaisella nostoalueella mursketta tarvitaan noin 1 000–2 000 m3. 6.6.7 Tuulivoimapuiston rakentamisaika Tuulivoimapuiston rakentaminen on monivaihteista työtä ja ennen kuin varsinaiseen rakentamiseen päästään, on taustalla jo yleensä vuosien työ, joka sisältää eriasteisten selvitysten ja lupavaiheiden läpikäyntiä. Koko hankkeen eri vaiheet voidaan yksinkertaistaa alla olevan luettelon muotoon: •• Tuulimittaukset •• Maanvuokrasopimukset •• Tarvittavat YVA-, kaavoitus- ja lupaprosessit •• Hankkeen suunnitelmien laatiminen •• Urakoitsijoiden kilpailutus •• Alueelle tulevan tiestön rakentaminen/nykyisen tieyhteyden parantaminen •• Voimalaitosalueen tilavarausten tekeminen ja nostoalueiden rakentaminen •• Voimalaitosten perustusten rakentaminen •• Sähköaseman ja voimajohtojen rakentaminen •• Voimalaitosten pystytys •• Voimalaitosten koekäyttö •• Voimalaitosten käyttöönotto Tuulivoimapuistojen rakentamistyöt aloitetaan ns. valmistelevilla töillä, joilla taataan mm. kuljetusten esteetön reitti rakennusalueelle ja varmistetaan tuulivoimalan ympäristön soveltuvuus rakentamiselle. Tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavien tornien, roottoreiden, nosturikaluston yms. materiaalien kuljettaminen työmaa-alueelle tapahtuu yleensä useita kymmeniä metrejä pitkinä lavettikuljetuksina, jotka vaativat tiestöltä kantavuutta ja loivia kaarresäteitä. Jokaisen voimalaitoksen ympäristössä tulee olla riittävästi tilaa mm. materiaalien varastointia, kokoonpanoa, ja luonnollisesti asennusta varten. Tämän lisäksi alueella tulee voida liikkua nostureilla, joten oheistoimintoihin varattavan alueen tulee olla kooltaan jopa useita tuhansia neliöitä. Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida alueen kantavuusvaatimukset mm. nostureiden liikkumisen vuoksi. Rakenteet tulee mitoittaa vallitsevat maape- räolosuhteet huomioiden siten, että kantavuus on riittävä nostureiden käyttämiselle. Tuulivoimaloiden perustusten rakentaminen on yksi keskeisimmistä rakentamisvaiheista. Perustukset voidaan toteuttaa joko maanvaraisina perustuksina tai paaluperustuksina riippuen vallitsevista maaperäolosuhteista alueella. Maanvaraista perustusta käytettäessä maapohjan kantavuus varmistetaan yleensä esim. massanvaihdolla tai muuten maapohjaa vahvistamalla. Perustusten betonoinnit voidaan tehdä vuodenajasta riippumatta, mutta betonin tulee antaa saavuttaa asennusten kestävä lujuus noin yhden kuukauden ajan, ennen kuin varsinaiseen voimaloiden nostotöihin voidaan alkaa. Tuulivoimaloiden pystytys toteutetaan pääsääntöisesti nostureiden avulla. Voimalat kootaan pystytyspaikan välittömässä läheisyydessä sopivan kokoisiksi blokeiksi, jotka nostetaan nosturin avulla paikalleen. Voimaloiden varsinainen pystytys tapahtuu varsin nopeassa tahdissa. Optimiolosuhteissa voimala saavuttaa harjakorkeutensa 2–3 vuorokauden kuluessa nostotyön aloittamisesta. Riippuen rakennettavien voimaloiden määrästä ja sijainnista toisiinsa nähden voidaan arvioida pystytykseen käytettävää aikaa. Mikäli voimalat sijaitsevat etäällä toisistaan, tulee aikaa varata myös nostokaluston siirtoon. Tarvittaessa nosturi tulee purkaa ja siirtää autokuljetuksella uuden voimalan viereen. Ennen urakan luovuttamista tuulivoimalalle suoritetaan koekäyttö, jossa testataan, että eri yksiköt toimivat asianmukaisella tavalla ja ovat luovutettavissa asiakkaalle. Koekäyttö kestää yleensä tuulivoimaloiden määrästä riippuen muutamia viikkoja. Yhtä aikaa tuulivoimapuiston rakentamisen kanssa tulee alueelle rakentaa sähköverkko, johon voimalat liitetään. Verkon suunnittelu ja rakentaminen tulee ajoittaa siten, että voimalat voidaan liittää sähköverkkoon niiden valmistuttua. Suunnittelu ja rakentamistyöt sekä rakentamisen volyymi oikein ajoitettuna ja mitoitettuna pienen tuulivoimapuiston rakentaminen on mahdollista yhden kalenterivuoden aikana. Lisäaikaa rakentamiseen tulee varata, mikäli alue sijaitsee kaukana olemassa olevasta tie- ja sähköverkosta, rakennettavien voimaloiden määrä on huomattava tai niiden sijainti edellyttää perinteisestä rakentamisesta poikkeavia toimenpiteitä. 41 Kuva 6‑16 Kaaviokuva tuulivoimapuiston elinkaaresta. 6.6.8 Tuulivoimapuiston elinkaari Ympäristövaikutustensa suhteen tuulivoimapuiston elinkaari voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen, jotka ovat: 1. Voimalarakentamisessa käytettävien materiaalien ja raaka-aineiden tuotanto ja käsittely 2. Voimalakomponenttien valmistus 3. Tuulivoimapuiston rakentaminen suunnittelu-alueelle 4. Tuulivoimapuiston toiminta-aika (ml. huolto- ja korjaustoimenpiteet) 5. Tuulivoimapuiston poistaminen käytöstä ja sen eri rakenteiden hävittäminen Tuulivoimalaitosten rakentaminen Tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksista ja materiaalitarpeista suurin osa kohdistuu tuulivoimalaitosten ja sen oheisrakenteiden valmistukseen. Tuulivoimalaitoksen rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä, jonka lisäksi niiden konehuoneessa käytetään myös mm. alumiini- ja kuparikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat lasi- ja polyesterikuitu. Tarvittava metallien louhiminen ja käsittely kuluttavat energiaa ja raaka-aineita. Tuotantovaiheen ympäristövaikutuksia ovat mm. ilma- ja vesipäästöt. Ympäristövaikutusten suuruuteen vaikuttavat voimalaitoskomponenttien tuottamisen osalta erityisesti käytetyt toimintatavat sekä käytettävän energian tuotantotapa. Mikäli metallien työstämisessä käytetty energia on pystytty tuottamaan käyttämällä esimerkiksi uusiutuvia energianlähteitä, voidaan myös tuulivoimapuiston elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia osaltaan vähentää. 42 Tuulivoimaloiden toiminta-aika Tuulivoimapuiston rakentamisvaiheessa suunnitellulle sijoitusalueelle perustetaan varsinaiset tuulivoimalaitokset sekä niiden edellyttämät oheisrakenteet. Tuulivoimapuiston toiminnallinen jakso on nykyaikaisissa tuulivoimaloissa suhteellisen pitkä, mikä vähentää osaltaan tuulivoimalla tuotetun sähkön elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia sekä parantaa sen tuotantotehokkuutta. Tuulivoimaloiden perustusten ja tornin laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin (konehuone ja siivet) vastaavasti 20–30 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin merkittävästi pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon avulla. Tuulivoimaloiden käytöstä poistaminen Tuulivoimapuiston elinkaaren viimeinen vaihe on sen käytöstä poisto sekä tuulivoimapuistosta syntyvien laitteiden kierrättäminen ja jätteiden käsittely. Tuulivoimapuiston elinkaaren aikana aiheutuvien ympäristövaikutusten kannalta voimala-alueen käytöstä poiston ja erityisesti laitoskomponenttien hävityksen merkitys on keskeinen. Materiaalien tehokkaan kierrättämisen ja uusiokäytön avulla tarvetta uusien raaka-aineiden tuotannolle, mikä vähentää osaltaan loppusijoituksen tarvetta niiden osalta. Nykyisin lähes 80 % prosenttia 2,5 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään. Voimaloiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) osalta kierrätysaste on yleensä jo nykyisin hyvin korkea, jopa lähes 100 %. Kierrätyksen kannalta ongelmallisimpia ovat lavoissa käytetyt lasikuitu- ja epoksimateriaalit, joiden uusiokäyttö ei sellaisenaan vielä ole mahdollista. Näiden materiaalien energiasisältö pystytään nykyisin kuitenkin hyödyntämään polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa sekä käsittelemällä poltossa syntyvät jätteet asianmukaisessa käsittely- ja loppusijoituslaitoksessa. 6.7 Tuulivoima osana energiajärjestelmää 6.8 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Tuulivoima on osa kestävää energiajärjestelmää ja se korvaa sähkömarkkinoilla muita energiantuotantomuotoja. Tuulisuus vaihtelee ajallisesti paljon ja tuulivoimalle ovat ominaista tuotannonvaihtelut tunti-, kuukausi- ja vuositasolla. Kuitenkin myös sähkönkulutus vaihtelee huomattavasti ja vaihtelevan kulutuksen kattamiseksi tarvitaan erityyppisiä sähköntuotantotekniikoita. Tuulivoimatuotannon vaihtelu tuuliolosuhteiden mukaan ei muodostu tekniseksi eikä taloudelliseksi ongelmaksi ennen kuin vasta erittäin suurilla tuotantomäärillä. Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategiassa vuodelle 2020 asetettu tuulivoimatavoite (2 500 MW) on määrällisesti samaa suuruusluokkaa kuin sähkönkulutuksen normaali vuorokausivaihtelu. Useiden eri maiden kokemusten ja mallilaskelmien perusteella tuulivoiman vaatima säätötarve on 1–5 % asennetusta tuulivoimakapasiteetista, kun tuulivoimalla tuotetaan 5–10 % sähköstä (VTT 2008). Tuulivoiman lisäys vaikuttaa sähköjärjestelmässämme eniten lyhytaikaiseen säätöön. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta tehdä. Suomen sähkömarkkinat ovat osa yhteispohjoismaisia sähkömarkkinoita, joilla on vesivoimaosuuden vuoksi hyvät mahdollisuudet siihen joustavuuteen mitä tuulivoiman lisääminen järjestelmään tuo. 6.8.1 Muut lähiseudun hankkeet Fingridin varavoimalaitos tulee sijaitsemaan ForssaJokioinen tien pohjoispuolella lähellä ravirataa. Voimalaitoksen rakennustyöt alkoivat syksyllä 2010 ja työt valmistuvat syksyllä 2012. Varavoimalaitoksen teho tulee olemaan noin 300 MW. Uusi voimalaitos perustuu kaasuturbiinitekniikkaan. Projektin kokonaiskustannusarvio on noin 125 milj. €. Verkkoliittymään tulee myös 110 kV sähköaseman laajennus ja 110 kV maakaapelit. Hankealueen keskellä sijaitsee myös Sinipäänsuon turvetuotantoalue, jolla turpeen korjuu on käynnistymässä. Sinipäänsuolla tuotetaan pääasiassa jyrsinpolttoturvetta Vattenfall Lämpö Oy:n tarpeisiin ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta vähittäismyyntiin lähialueen maatiloille. Koko tuotantokelpoisen pinta-alan ollessa tuotannossa keskimääräinen turpeen vuosituotantomäärä on noin 16 500 m3. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt painottuvat syksyyn ennen vesien jäätymistä. Vuodessa on noin 40–60 tuotantopäivää painottuen alku- ja keskikesän poutajaksoihin, jolloin työskennellään ympärivuorokautisesti. Tuotannon arvioidaan kestävän vuoteen 2035. Hämeen ympäristökeskus on todennut, ettei hankkeella ole erityisiä luontoarvoja heikentäviä vaikutuksia. Tuulivoimahanke ja turvetuotanto eivät vaikuta toisiinsa toteutuessaan. Kuva 6‑17 Tuulivoiman keskimääräinen kausivaihtelu: Suomen tuulivoimalaitosten yhteenlasketun tuotannon jakautuminen eri kuukausille vuosina 1992–2008. (Lähde VTT 2009). 43 Forssalainen Envor Group Oy on aloittanut selvitykset noin 60 miljoonan kilon vuotuisesta bioetanolin ja rehun tuotannosta. Tavoitteena on, että hankkeen toteutukseen päästäisiin vuonna 2012, ja tuotanto käynnistyisi vuonna 2013. Myöskään Envor Groupin hankkeet ja tuulivoimahanke eivät vaikuta toisiinsa toteutuessaan. 6.8.2 Hankkeen suhde ympäristöasioita koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia: •• YK:n ilmastosopimus •• EU:n ilmasto- ja energiapaketti •• EU:n energiastrategia •• Kansallinen energia- ja ilmastostrategia •• Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet •• Energiapoliittiset ohjelmat •• Ilmansuojeluohjelma 2010 •• Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005 •• Natura 2000-verkosto •• Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006–2016 •• Melun ohjearvot YK:n ilmastosopimus YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus hyväksyttiin vuonna 1992. Sopimus tuli voimaan vuonna 1994, samana vuonna myös Suomi ratifioi sopimuksen. Ilmastosopimuksen kolmannessa konferenssissa vuonna 1997 allekirjoitettiin ns. Kioton pöytäkirja, joka sisältää sitovat päästövähennysvelvoitteet teollisuusmaille aikatauluineen. Kioton ilmastokokouksessa EU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää 8 % vuoden 1990 tasosta. Velvoite tulee saavuttaa vuosina 2008–2012, joka on nk. ensimmäinen velvoitekausi. Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 % vuoden 1990 tasosta eli päästöjen tulee olla 2008–2012 aikana vuoden 1990 tasolla. EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna (EU:n ilmastostrategia: Komission tiedonanto KOM(2007)2, Komission tiedonanto KOM (2005)35, Eurooppa-neuvoston päätelmät maaliskuu 2007, Ympäristöneuvoston päätelmät 2007). Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edes- 44 auttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista. EU:n energiastrategia EU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin 10.1.2007. EU:n energiastrategian tavoitteena on turvata kilpailukykyinen ja puhdas energian saanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energiankysyntään ja tulevaisuuden energian toimituksen epävarmuuksiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu kymmenen kohdan toimintaohjelma. Ohjelmaan sisältyvät mm. EU:n sisäisen energiamarkkinan kehittäminen, energian huoltovarmuuden takaaminen ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Vuoden 2008 kansallisessa energia ja ilmastostrategiassa esitetään ehdotukset keskeisiksi toimenpiteiksi, joilla EU:n tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi, energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa asennettu kokonaisteho nykyisestä 197 MW:sta noin 2500 MW:iin vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähköntuotanto kasvaisi tuulivoiman osalta noin 6 TWh. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto teki vuonna 2000 maankäyttö- ja rakennuslain 24§:n perusteella päätöksen valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT). Valtioneuvoston päätöksellä tavoitteita tarkistettiin vuonna 2008. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on muun muassa auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Tavoitteet on ryhmitelty sisällön perusteella kokonaisuuksiin. Tuulivoimapuistohanketta koskevat seuraavat alueidenkäyttötavoitteiden eri aihekokonaisuuksiin sisältyvät yleis- ja erityistavoitteet: Energiapoliittiset ohjelmat Useiden puolueiden energiapoliittisissa ohjelmissa on esitetty että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä ja tuulivoiman lisärakentamista tuettava. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto •• Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. •• Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Ilmansuojeluohjelma 2010 Ilmansuojeluohjelman 2010 tavoitteena on, että Suomi toteuttaa tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetun direktiivin (2001/81/EY) velvoitteet vuoteen 2010 mennessä. Suomen on vähennettävä rikkidioksidin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten aineiden päästöjä asteittain. Ilmansuojeluohjelma käsittää suunnitelman päästöjen vähentämiseksi energiantuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja teollisuudessa sekä toimenpiteet työkoneiden, huviveneiden ja pienpolton päästöjen vähentämiseksi. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu •• Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen. Alueidenkäytön suunnittelussa olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat •• Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. •• Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Alueidenkäytössä edistetään kyseiseen tarkoitukseen osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä. •• Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005 Ensimmäinen alueellinen ilmansuojelusopimus oli Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (ECE) piirissä 1979 tehty valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (SopS 15/1983). Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin Göteborgissa 1999 ja pantiin voimaan Suomessa asetuksella nro 40/2005. Sopimusosapuolet hyväksyivät moniaine-monivaikutuspöytäkirjan eli pöytäkirjan happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä. Sopimusosapuolet ovat velvollisia vähentämään päästöjään niin, että vuonna 2010 päästöt alittavat kullekin osapuolelle määritellyn päästörajan. Pöytäkirjan tavoitteena on valvoa ja vähentää rikin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, jotka aiheutuvat ihmisten toiminnasta ja joilla todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, luonnon ekosysteemeihin, materiaaleihin ja kasveihin kaukokulkeutumisesta johtuvan happamoitumisen, rehevöitymisen tai alailmakehän otsonin vuoksi. Natura 2000 -verkosto Valtioneuvosto päätti Suomen ehdotuksesta Natura 2000 -verkostoksi 20.8.1998. Natura 2000 on Euroopan Unionin hanke, jonka tavoitteena on turvata luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Natura 2000 -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan Unionin alueella ja toteuttamaan luonto- ja lintudirektiivin mukaiset suojelutavoitteet. Luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lintudirektiivin yleistavoite on ylläpitää lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. 45 Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006–2016 Valtioneuvosto hyväksyi strategian joulukuussa 2006. Tavoitteena on pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä, vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010– 2016 kuluessa, varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Melun ohjearvot Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista (993/1992) meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi. Ohjearvoja sovelletaan maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, eri liikennemuotoja koskevassa liikenteen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Melutason ohjearvoja koskeva päätös annettiin meluntorjuntalain (382/1987) nojalla. Ohjearvopäätös jäi voimaan, vaikka meluntorjuntalaki kumoutui ympäristönsuojelulain (86/2000) tullessa voimaan vuonna 2000. Ohjearvopäätöksen soveltamiskäytäntö on sittemmin laajentunut ympäristönsuojelulain ja myös maa-aineslain (555/1981) mukaisiin lupa- ja valvonta-asioihin. Melutason yleiset ohjearvot eivät koske ampuma- ja moottoriurheiluratojen aiheuttamaa melua. 46 OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 47 48 7. Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat Ympäristövaikutusten arviointi on lakiin (268/1999) perustuva menettely. Sen tarkoituksena on arvioida merkittävien hankkeiden ympäristövaikutukset, tutkia mahdollisuudet haitallisten vaikutusten vähentämiseen sekä turvata kansalaisten osallistumismahdollisuudet. Jos toiminnanharjoittaja päättää arvioinnin jälkeen edistää hanketta, siihen on haettava ja saatava asianomaiset luvat ennen toteutukseen ryhtymistä. Tehtävänä on arvioida Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön, sijoittuvan tuulivoimapuiston rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset hankkeen ympäristössä YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mm. •• Määritellään tarkasteltavan hankkeen toteutusvaihtoehdot •• Kuvataan hankkeen keskeiset ominaisuudet, tekniset ratkaisut ja vaiheistus •• Kuvataan vaikutusalueen ympäristön nykytila ja ominaispiirteet •• Arvioidaan odotettavissa olevat ympäristövaikutukset •• Selvitetään haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet •• Arvioidaan hankkeen toteuttamiskelpoisuus •• Selvitetään mitä lupia hankkeen toteuttamiseksi on haettava •• Esitetään ehdotus hankkeen vaikutusten seurantaohjelmaksi •• Järjestetään osallistuminen sekä kuullaan asukkaita ja muita hankkeen vaikutuspiirissä olevia tahoja. 7.1 Arviointitehtävä Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitavaksi tulevat kuvassa 7-1 esitetyt vaikutukset sekä näiden keskinäiset suhteet. Kuva 7‑1 Arvioitavat ympäristövaikutukset (lähde: laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta, 2 §, 1.4.1999). Jokaisella YVA-hankkeella on omat vaikutuksensa, jotka riippuvat hankkeen luonteesta, laajuudesta ja sijainnista. Tässä hankkeessa keskeisiä ympäristövaikutuksia olivat: •• Vaikutukset maisemaan –– Tuulivoimaloiden näkyminen vapaa-ajan ja vakituisiin asuinkiinteistöihin –– Sukulan kulttuurimaisema –– Torronsuon kansallispuiston maisemakuva •• Vaikutukset luontoon –– Linnustovaikutukset ja vaikutukset Torronsuon kansallispuistoon •• Meluvaikutukset •• Valon vilkkuminen ja voimaloiden aiheuttama varjostus •• Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen –– Vaikutukset virkistyskäyttöön Hankkeen vaikutukset ovat osittain pysyviä, osittain väliaikaisia ja osittain vain rakentamisen aikaisia. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti virkistyskäyttöön ja liikenteeseen. Pysyviä vaikutuksia aiheutuu mm. maisemalle ja linnustolle. Toiminnan aikana muodostuu melu- ja varjostusvaikutuksia. 49 7.2 Hankkeen vaikutusalue Jokaisella vaikutustyypillä on erilainen vaikutusalue. Osa vaikutuksista rajoittuu rakennuskohteiden läheisyyteen ja osa levittäytyy laajemmalle alueelle. Tästä johtuen tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Vaikutukset maisemaan: Tarkastelualue on laaja, se kattaa tuulivoimapuiston ympäristön noin 10–15 kilometrin säteellä. Voimaloiden valon vilkkuminen ja voimaloiden aiheuttama varjostus: Vaikutukset tarkastellaan siinä laajuudessa, jolla laskelmat osoittavat hankkeella olevan varjostusvaikutuksia. Luontovaikutukset: Vaikutukset rajataan ensisijaisesti rakennuspaikkoihin ja niiden lähiympäristöön. Lisäksi vaikutustarkastelussa otetaan huomioon hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat arvokkaat luontokohteet, luontodirektiivin (Liite IVa) mukaiset lajit sekä uhanalaiset lajit. Alueen linnustoa tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa. Pesimälinnuston lisäksi tarkastellaan tiedossa olevia lintujen muuttoreittejä. Meluvaikutukset: Vaikutukset tarkastellaan siinä laajuudessa, jolla laskelmat osoittavat hankkeella olevan meluvaikutuksia. Maankäyttö: Yhdyskuntarakennetta tarkastellaan hankealuetta laajempana kokonaisuutena. Virkistyskäytön kannalta tarkastelu kohdistetaan pääasiassa hankealueeseen. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen: Vaikutuksia tarkastellaan laajemmalla alueella, mutta keskeisin huomio kohdistuu noin 5 km säteelle tuulivoimapuistosta. 7.3 Käytetty aineisto Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoa suunnittelualueesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen teknisistä toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointi perustui seuraaviin aineistoihin ja menetelmiin: •• Arvioinnin aikana tarkennettuihin hankkeen suunnitelmiin •• Olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin •• Arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin kuten melun leviämisen ja varjostuksen mallilaskelmiin, maastokartoituksiin, linnustoinventointeihin, asukashaastatteluun jne. •• Erilisiin vaikutusarvioihin, jotka kuvataan jäljempänä kunkin vaikutuksen osalta erikseen. •• Kirjallisuudessa esitettyihin vaikutusarvioihin vastaavan tyyppisistä hankkeista. 50 •• Tiedotus- ja yleisötilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin •• Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin •• Muualla harjoitettavaa vastaavaa toimintaa koskeviin tarkkailutuloksiin ja käyttökokemuksiin Tässä arviointiselostuksessa kuvataan hankkeen vaikutukset ja sen tuomat muutokset vaikutusalueen olosuhteisiin ja sen läheisyydessä harjoitettavan nykyisen toiminnan vaikutuksiin. 7.4 Vaikutusten ajoittuminen 7.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimalaitoksen rakentaminen kestää noin yhden vuoden. Rakentamisen aikaiset vaikutukset liittyvät huoltoteiden, sähkönsiirron ja varsinaisten voimalaitosten rakentamiseen. 7.4.2 Käytönaikaiset vaikutukset Käytön aikaiset vaikutukset alkavat kunkin alueen valmistuttua. Voimalaitosten perustuksille ja tornille lasketaan noin 50 vuoden tekninen ikä. Voimalaitoksen turbiini (konehuone ja siivet) käyttöikä on 20–30 vuotta. Erilaisilla modernisointitoimilla voidaan pidentää laitteiden käyttöikää, joten kokonaisuuden käyttöiäksi arvioidaan noin 50 vuotta. 7.4.3 Toiminnan lopettamisen vaikutukset Sen jälkeen kun tuulivoimalaitos on tullut teknisen käyttöikänsä päähän, se voidaan purkaa. Kokonaisuudessaan lähes 80 % prosenttia 2,5 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään. Voimaloiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) osalta kierrätysaste on nykyisin jo hyvin korkea, jopa lähes 100 %. Myös kierrätykseen kelpaamattomien materiaalien energiasisältö pystytään nykyisin hyödyntämään polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa. Perustusten päälle voidaan rakentaa uusi, perustusten ominaisuuksiin sopiva voimalaitos. Perustukset voidaan myös purkaa käytön päätyttyä. 8. Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 8.1 Aineisto ja arviointimenetelmät Suunnitellun hankkeen vaikutuksia ilmastoon arvioitiin sen perusteella, kuinka paljon hanke toteutuessaan korvaa kasvihuonekaasupäästöiltään haitallisempia sähköntuotantomuotoja ja tällä tavalla hillitsee ihmistoiminnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Arviointi tehtiin tukeutuen kirjallisuudesta saatuihin tietoihin Suomessa käytettyjen sähköntuotantomuotojen keskimääräisistä kasvihuonekaasupäästöistä sekä arvioimalla näiden tietojen avulla edelleen suunnitellun hankkeen avulla saavutettavia kasvihuonekaasusäästöjä. 8.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 8.2.1 Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikutukset Tuulivoimapuiston ilmastovaikutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, mikä voidaan arvioida olevan suunnitellun hankkeen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja edelleen maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Ilmakehässä merkittävin kasvihuonekaasu on yleisesti vesihöyry, jonka määrän on kuitenkin arvioitu olevan riippuvainen ihmistoiminnan sijaan ensisijaisesti Maapallon omista prosesseista (ilmakehän lämpötila, valtameristä tapahtuva haihdunta jne.). Ihmistoiminnan on sen sijaan havaittu lisäävän osaltaan muiden kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin (CO2) mutta myös metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O), määriä ilmakehässä. Energiantuotannossa näitä yhdisteitä vapautuu eniten fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, maakaasu) polton yhteydessä, jossa yhdisteet ovat peräisin pitkäikäisistä hiilivarastoista. Hiilidioksidin ohella polttoprosessissa syntyy käytettävästä polttoaineesta ja sen ominaisuuksista riippuen yleensä myös vaihtelevia määriä mm. typen oksideja (NOx), rikkidioksidia (SO2) sekä pienhiukkasia, jotka voivat vaikuttaa ilman laatuun erityisesti tuotantoalueen läheisyydessä. Suomessa energiantuotannon osuus koko maan hiilidioksidipäästöistä on noin 80 prosenttia, minkä vuoksi energiantuotannosta aiheutuvien päästöjen vähentäminen nähdään nykyisen keskeiseksi tekijäksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Yleisesti energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää tehokkaimmin joko 1) pienentämällä energiankulutusta, tai 2) lisäämällä vähäpäästöisten tai päästöttömien energialähteiden osuutta tuotannossa. Tuulivoimalaitoksessa energiantuotanto perustuu tuuleen ja sen sisältämän kineettisen energian muuttamiseen sähköenergiaksi. Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei toimintavaiheessaan synnytä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä, minkä vuoksi suunnitellulla hankkeella voidaan osaltaan alentaa Suomen oman energiantuotannon vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Taulukko 8‑1 Suomen sähköntuotannon keskimääräiset ominaispäästöt viimeisten 10 vuoden keskiarvona (VTT 2010) Yhdiste CO2 N2O Ominaispäästö (g/kWh) 240 0,007 Typen oksidit 0,375 SO2 CH4 0,273 0,008 Taulukko 8‑2 Lauhdevoimalaitoksen avulla tuotetun sähkön keskimääräiset ominaispäästöt (Holttinen 2004) Yhdiste CO2 Ominaispäästö (g/kWh) 660 Typen oksidit 1,06 SO2 0,7 Suunnitellun hankkeen ilmastovaikutuksia on arvioidun hankkeen osalta arvioitu sen mukaan, kuinka paljon tuulivoimaloiden avulla pystytään osaltaan vähentämään Suomen oman sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä. Tuulivoimaloilla saavutettavat kasvihuonekaasujen sekä muiden ilmapäästöjen alenemat ovat keskeisesti riippuvaisia tuulipuiston suunnittelualueella käytössä olevista energiantuotantotavoista sekä siitä, mitä tuotantomuotoja niiden avulla pystytään korvaamaan. Suomessa fossiilisten polttoaineiden osuus maan omasta sähköntuotannosta on noin puolet. Loppuosa tuotetaan vastaavasti joko ydin- tai 51 Kuva 8‑1 Päästöttömillä sähköntuotantomuodoilla vältetyt hiilidioksidipäästöt Suomessa. Tuulivoiman osuus on vielä niin pieni, että se ei kaaviossa erotu.(Lähde: Energiateollisuus ry) vesivoimalla tai uusiutuvilla energianlähteillä. Suomalaisen sähköntuotantojärjestelmän keskimääräisiksi hiilidioksidipäästöiksi on arvioitu noin 240 g tuotettua kilowattituntia kohti (taulukko 8-1), joka sisältää jo em. hiilineutraaleja tuotantomuotoja. Yleisesti tuulivoiman voidaan kuitenkin arvioida korvaavan ensisijaisesti tuotantokustannuksiltaan kalliita energiamuotoja, joita ovat erityisesti hiililauhde- tai maakaasupohjainen sähköntuotanto. Esimerkiksi Holttinen (2004) on tutkimuksessaan arvioinut tuulivoimatuotannon korvaavan pohjoismaisessa energiantuotantojärjestelmässä ensisijaisesti juuri lauhdevoimalla tuotettua sähköä, jonka keskimääräiseksi hiilidioksidipäästöksi on arvioitu jopa 620–720 gCO2/kWh (taulukko 8-2). Vastaavasti, mikäli tuulivoimaloilla korvataan jo nykyisin käytössä olevia hiilineutraaleja energiantuotantomuotoja (mm. ydin- tai vesivoima), voivat hankkeen ilmastovaikutukset jäädä tällä tavalla tarkasteltuna pieniksi. Mikäli Suomessa tuotetun energiamäärän ja energiatuotantomuotojen arvioidaan pysyvän vakiona ja suunniteltujen tuulivoimaloiden tuottaman sähkön arvioidaan korvaavan eri sähköntuotantomuotoja niiden keskimääräisen käytön mukaan, voidaan hankkeella arvioida saavutettavan noin 60 000 tonnin säästöt Suomen sähköntuotannon vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä. Vastaavasti, jos tuulivoiman arvioidaan korvaavan lauhdevoimalla tuotettua sähköä, voivat päästövähenemät nousta ylin 160 000 tonniin vuosittain (taulukko 8-3). Karkeasti nämä luvut vastaavat vuositasolla noin 5 700 ja 15 700 suomalaisen yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä, kun suomalaisen keskimääräisen hiilijalanjäljen suuruudeksi oletetaan noin 10 400 kgCO2 52 vuodessa (Heinonen & Junnila 2010). Tuulipuiston tuotantovaiheessa saavutettavat päästövähennykset eivät kuitenkaan suoraan kerro tuotantomuodon kannattavuudesta ja ilmastohyödyistä, vaan niiden arvioimiseksi tulisi laskelmissa ottaa huomioon myös tuulivoimaloiden rakentamisen ja ylläpidon edellyttämä materiaalija energiankulutus. Luonteenomaista erityisesti uusiutuvien energianmuotojen sekä mm. ydinvoiman elinkaaren aikaisille ilmastovaikutuksille on niiden painottuminen energiantuotantoketjun alkuvaiheisiin ja rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin, jotka kattavat usein valtaosan koko energiantuotantoprosessin synnyttämistä kasvihuonekaasupäästöistä. Varsinaisen tuotantovaiheen aikana kasvihuonekaasupäästöjä ei niissä sen sijaan merkittävissä määrin synny. Nykyaikaisten tuulivoimaloiden rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvan energiankulutuksen on kuitenkin havaittu olevan pieniä verrattuna niillä tuotettuun energiamäärään verrattuna. Elinkaarianalyysien perusteella esimerkiksi 3 MW tuulivoimalan valmistamisen ja pystyttämisen kuluttaman energian on arvioitu vastaavan enimmillään 5 % tuulivoimalan toiminta-aikanaan tuottamasta energiamäärästä ja tuulivoimalan on arvioitu tuottavan tämän energiamäärän 4−12 toimintakuukauden aikana laskentatavasta ja käytetyistä oletuksista riippuen (Schleisner 2000, Crawford 2009). Kasvihuonekaasupäästöjen ohella tuulivoimatuotannon avulla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä myös muiden ilmapäästöjen osalta, koska ilmanlaatuun vaikuttavien ilmapäästöjen (mm. rikkidioksidi, typen oksidit) määrät ovat tuulivoimatuotannossa vähäisiä esimerkiksi fossiili- Taulukko 8‑3 Tuulipuiston avulla saavutettavat, laskennalliset päästövähenemät hiilidioksidin, rikkidioksidin sekä typen oksidien osalta. Laskennassa oletetaan, että hanke toteutetaan maksimikoossaan (33 tuulivoimalaitosta) 3 MW kokoisilla tuulivoimaloilla ja että voimaloiden huipunkäyttöaika on keskimäärin 2 500 tuntia vuodessa. Laskennassa käytetyt ominaispäästökertoimet on esitetty taulukoissa 8-1 ja 8-2. Yhdiste Päästövähenemät Suomen sähköntuotannon päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Päästövähenemät hiililauhdevoimalan päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Hiilidioksidi (CO2) 59 000 164 000 Rikkidioksidi (SO2) 68 174 Typen oksidit (NOx) 93 263 siin polttoaineisiin verrattuna. Arviot rikkidioksidin ja typen oksidien säästöpotentiaaleista on esitetty taulukossa 8-3. Hiilidioksidipäästöjen tapaan myös nämä arviot ovat lähinnä suuntaa antavia ja perustuvat keskimääräisten päästökertoimien käyttöön. 8.2.2 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Hankkeella tuotettu sähkömäärä joudutaan tässä vaihtoehdossa tuottamaan muita energiantuotantomuotoja käyttäen. Suomen energiantuotantojärjestelmässä sähkö tuotetaan nykyisin käyttäen pääosin joko ydinvoimaa, kivihiiltä tai vesivoimaa (Energiateollisuus 2010). Lisäksi merkittävä osa (vuonna 2009 noin 14 %) Suomen käyttämästä sähköstä tuodaan sähkökaapeleiden avulla myös ulkomailta, pääosin Venäjältä, jossa energia on pääosin tuotettu joko ydinvoimaa tai fossiilisia polttoaineita käyttäen. Suunnitellun hankkeen avulla pystytään erityisesti lisäämään Suomen energianomavaraisuutta, vähentämään sähköntuontia ulkomailta sekä vähentämään myös ympäristövaikutuksiltaan haitallisempien sähköntuotantomuotojen käyttöä ja lisärakentamisen tarvetta. Nollavaihtoehto hidastaa osaltaan Suomen tavoitetta kasvattaa uusiutuvan energian osuutta maan energiatuotannossa sekä myös vuodelle 2020 asetettuja tavoitteita tuulivoimatuotannon kasvattamisen osalta. Pitkällä aikavälillä vaihtoehdolla voi olla vaikutuksia myös sähköntuotannon kustannuksiin, mikäli fossiilisten polttoaineiden sekä ydinvoiman hintaa kasvaa odotetulla tavalla energiavarojen hupenemisen ja raaka-aineiden tuotantokustannusten kasvun myötä. 8.3 Arvioinnin epävarmuustekijät Tuulivoimahankkeen avulla saavutettavat päästövähenemät riippuvat keskeisellä tavalla siitä, mitä energiantuotantomuotoja hankkeen avulla korvataan sekä toisaalta siitä, mikä on hankkeen rakentamisen edellyttämien kustannusten ja raaka-aineiden kokonaismäärä suhteessa hankkeen toiminta-aikaan. Kiimassuon tuulivoimapuiston ilmastovaikutusten arvioimiseksi tehty tarkastelu on tehty kokonaisuudessaan melko yleispiirteisesti tukeutuen pääasiassa kirjallisuudesta löydettyihin arvioihin maa-alueille sijoitettujen tuulivoimaloiden keskimääräisistä raaka-ainetarpeista sekä niiden kasvihuonekaasupäästöistä. Raaka-ainetarpeet kuitenkin vaihtelevat hankekohtaisesti riippuen esimerkiksi tuulivoimaloiden edellyttämien oheisrakenteiden (mm. huoltotiet, voimajohdot) määrästä sekä toisaalta rakentamisessa raaka-aineiden tuotantotavoista ja -paikoista. Näiden tekijöiden huomioiminen ei tässä yhteydessä ollut mahdollista, vaan se olisi edellyttänyt yksityiskohtaisemman elinkaarianalyysin toteuttamista. 53 9. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön 9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 9.1.2 Asutus ja loma-asutus, rakennuskanta 9.1.1 Sijainti ja nykyinen maankäyttö Alueen läheisyydessä sijaitsevat Forssan ja Jokioisten taajamat, kyliä ja asuinrakennuksia. Hankealuerajauksen sisällä sijaitsee vakituisia asuinrakennuksia ja joitakin loma-asuntoja (kuva 9-1). Lisäksi alueella on myös muita rakennuksia, jotka liittyvät lähinnä jätehuoltoyhtiön sekä teollisuus- ja varastotoimintoihin. Hankealueen eteläpuolella rakennettu ympäristö koostuu pääasiallisesti eri-ikäisistä maatilojen talouskeskuksista ja talousrakennuksista. Asutus on ryhmittynyt kylämäisesti Sukulantien ja Somerontien sekä niihin liittyvien pikkuteiden varsille. Sukula ja Häiviä muodostavat omat kyläkokonaisuutensa. Tuulivoimapuisto sijaitsee Forssan kaupungin Kiimassuon, Kaalikorven ja Ratasmäen, Jokioisten kunnan Peltosuon ja Paununharjun sekä Tammelan kunnan Sukulan, Häiviän ja Riihivalkaman alueilla, jotka muodostavat kolmen kunnan alueelle yhtenäisen tarkastelualueen. Suunnittelualueen pinta-ala on molemmissa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) noin 26,8 km2. Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa. Alueen keskellä sijaitsee Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n jätteenkäsittelyalue. Suuri osa suunnittelualueesta on rakentamatonta, soista metsätalousvaltaista aluetta. Alueen ympärillä ja myös hankealueen sisällä on useita asuinrakennuksia. Hankealueen ympäristön liikenneverkkoa on käsitelty tarkemmin liikennettä ja liikenneturvallisuutta käsittelevässä luvussa 13.3. Kuva 9‑1 Kartta kiinteistöistä hankealueella ja sen läheisyydessä. 54 9.1.3 Maanomistus Hankealueen maa-alueen omistavat pääasiassa yksityiset maanomistajat (OAS 2010). Hankkeesta vastaava on tehnyt vuokrasopimukset maa-alueista niillä tiloilla, joille tuulivoimalaitokset on tarkoitus rakentaa. Kuva 9‑2 Hankealueen tilajako. Kuva 9‑3 Hankealueen maanomistusolot. Kaupunki ja kunta omistava vihreällä osoitetut alueet, siniset ovat valtion ja lila Mustialan yhteismetsän osakaskunnan omistuksessa (Lähde: OAS 2011). 55 9.1.4 Kaavat ja kaavoitustilanne 9.1.4.1 Maakuntakaava Alueella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava, joka on vahvistettu vuonna 2006. Maakuntakaavassa Forssan alue on osoitettu ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi (TT), jätteenkäsittelyalueeksi (EJ), urheilualueeksi (VU) sekä maa- metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), työpaikka-alueeksi (TP) sekä ns. valkoiseksi alueeksi, jolla ei ole merkintää. Jokioisten alue on ns. valkoista aluetta. Alueella on maakuntakaavaan merkittyjä kallionottoalueita EO/k 63 (Rippu), 195 (Laukkusuo) ja 196 (Paununharju). Tammelan alueella on Kiimassuon laajennusalue ja lentokenttä melualueineen. Kakkostien varressa on työpaikka-aluetta (TP) sekä maa- ja metsätalousaluetta, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamisen tarvetta (MU). Alueen lävistävät kaakosta luoteeseen sekä tästä voimajohdosta lounaaseen lähtevät valtakunnalliset voimajohdot. Lisäksi maakuntakaavassa on merkitty ulkoilureittejä, jotka johtavat Torronsuolta Forssaan, Jokioisille ja Ypäjälle. Kanta-Hämeen vaihemaakuntakaava on luonnosvaiheessa. Tuulivoimapuiston alue on osoitettu vaihemaakuntakaavaan. Luonnoksessa on osoitettu Tammelan puolelle laajennettu jätehuollon alue (EJ), teollisuusaluetta (TT) ja työpaikka-aluetta (TP). Lentokenttävaraus on poistettu. Lisäksi on osoitettu Vt 2 -tien parannettava liikennekäytävä. Torronsuolta Forssan kulkevan ulkoilureitin paikkaa on vaihdettu. Ulkoilureitti on osoitettu kulkevaksi jätehuollon ja teollisuusalueen välistä. Tuulipuiston sijoittuminen alueelle perustuu maakuntaliittojen tekemään Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitykseen vuodelta 2010. Siinä alue on todettu yhdeksi parhaista koko Etelä-Suomessa. 56 Kuva 9‑4 Ote maakuntakaavasta (Lähde: OAS 2011). Kuva 9‑5 Ote vireillä olevasta Kanta-Hämeen vaihemaakuntakaavaluonnoksesta (Lähde: Hämeen liitto). 57 9.1.4.2 Yleiskaava Forssan Kiimassuon osayleiskaava on tullut voimaan 2010. Kaavassa on tarkennettu ja laajennettu jätehuollon ja teollisuuden alueita sekä suojavyöhykkeitä (kuva 9-6). Tammelan Sukulan–Häiviän osayleiskaava on ollut luonnoksena nähtävillä. Kaavassa on laajennettu Tammelan puolella jätehuollon ja teollisuuden alueita (kuva 9-7). Tammela Syrjäharjun-, Kydön-, Häiviän ja Similänkulman alueen osayleiskaava on tullut voimaan 2002 (kuva 9-8). Hankealueella on vireillä oikeusvaikutteisen tuulivoimapuiston osayleiskaavan laatiminen. Forssan kaupunginhallituksessa on käsitelty 31.1.2011 § 19 tuulivoimapuiston teemayleiskaavan laatimisen aloittamista. Jokioisten kunnanhallituksessa 1.2.2011 § 29 ja Tammelassa 7.2.2011 § 42. 9.1.4.3 Asemakaava Forssan kaupungin alueella on vireillä Kiimassuon asemakaava. Tammelan alueella on vireillä Tupasuon asemakaava. Asemakaavoissa tutkitaan tuulivoimaloiden sijoittamista. Forssan YVA A‐selostukseen liitettäväksi kappaleeeseen 9.1.4.2 2 Yleiskaava, kuvan 9‐6 O Ote Kiimassuo on osayleiskaavasta alle tai viereen. merkintöjen selityksiä kuva 9‐1 Kiimassuon osaayleiskaavam 9‑6 Ote Kiimassuon osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011). Kuva Osayleiskkaavamerrkinnät Selitys S TP/lg T TT‐1 TY ET ja ET‐1 EJ‐1 ja EE‐JT‐1 EA/EM jja EV‐1 M ja MU U 58 Teollisuus‐ ja T varastoalue Ympäristövaik Y kutuksiltaan merkittävä teollisuustoiimintojen alu ue Teollisuusalue T e, jolla ympääristö asettaa a toiminnallee vaatimuksia Yhdyskuntate Y eknisen huollon alue Jä ätteenkäsitteely ja jätteitää hyväksikäytttävän teollissuuden alue Ampumarata/ A /moottoriurheilualue ja suojaviherallue Maa ja metsä M ätalousvaltainen alue Pelastustien y P yhteystarve Työpaikka‐alu T ue /logistiikkkakeskittymä Ulkoilureitti U Maisemavaur M rioalue Kuva 9‑7 Ote Sukula-Häiviän osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011). Kuva 9‑8 Ote Syrjäharjun-, Kydön-, Häiviän ja Similänkulman osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011). 59 9.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen: VE1 ja VE2 9.2.1 Tuulivoimapuiston vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Tuulivoimaloiden perustukset ja torni vievät maa-alaa. Tornin ympärillä tarvitaan noin 60 x 80 metrin kokoinen puuton tai matalapuustoinen tasainen alue. Rakennuspaikkojen tasaista avointa aluetta on mahdollista hyödyntää sopimusten mukaan esimerkiksi matalien puiden kasvattamiseen tai muuhun sopimuksen mukaiseen käyttöön. Alueelle ei saa rakentaa yli 40 metriä korkeaa rakennelmaa. Tuulivoimaloille täytyy johtaa huoltotiet. Uusien rakennettavien teiden, voimaloiden, sähkölinjojen ja sähköasemien kohdalta puusto poistetaan ja tehdään tarvittavat maansiirtotyöt. Hankkeen mukaiset aluevaraukset tapahtuvat alueilla, jotka ovat nykyisin pääasiassa maa- ja metsätalouskäytössä, mutta myös osittain asutuksen läheisyydessä. Tuulivoimapuiston rakentaminen vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen rajoittamalla alueen käyttämistä asuinrakentamiseen. Toisaalta alueella oleva jätteidenkäsittelyalue ja teollisuustoiminnat jo osaltaan estävät alueen käyttämistä asuintarkoitukseen. Erityisesti alueen reunoilla olevat tuulivoimalat vaikuttavat mahdolliseen haja-asutusluonteiseen rakentamiseen. Tuulivoimapuisto ei vaikeuta alueen käyttämistä jätteidenkäsittelyyn tai teollisuus- ja varastoalueena. Tuulivoimapuiston toteuttaminen vaikuttaa alueella tapahtuvaan ilmailuun. Tuulivoimalat on merkittävä asianmukaisesti ilmailuturvallisuuden säilyttämiseksi. Tuulivoimaloilla ei ole haitallista vaikutusta viereisten alueiden maa- ja metsätalouskäyttöön. Uusien huoltoteiden rakentaminen ja nykyisten metsäteiden kunnostaminen parantavat ympäröivän alueen hyödyntämistä metsätalouskäyttöön. 9.2.2 Tuulivoimapuiston suhde kaavoitukseen Tuulivoimapuiston toteuttamista hankealueelle ei ole käsitelty voimassa olevan maakuntakaavan yhteydessä. Laajemmat tuulivoimapuistot on valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaan merkittävä maakuntakaavaan. Vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa on huomioitu tuulivoimapuiston aluevaraus. Hankkeen toteuttaminen edellyttää oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laatimista ja alueella jo voimassa olevien asemakaavojentarkistamista. Eri toteuttamisvaihtoehdot 60 eivät eroa toisistaan kaavan laatimisen tarpeen tai kaavan sisältövaatimusten osalta. Kiimassuon tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi Forssan kaupunki sekä Jokioisten ja Tammelan kunnat ovat käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen oikeusvaikutteisen teemayleiskaavan laatimisen. 9.2.3 Sähkönsiirron vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Alueella voidaan liittyä olemassa olevaan 110 kV sähköverkkoon eikä uusia johtokäytäviä tarvitse rakentaa. Hankkeen takia on rakennettava 1–2 sähköasemaa, jotka voidaan sijoittaa lähelle olemassa olevia voimalinjoja ja teollisuustoimintoja. Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön eivät siten juurikaan lisäänny nykyisestä. Voimaloilta sähköasemalle on rakennettava maakaapelit, jotka voidaan kuitenkin sijoittaa maan alle voimalalle johtavan huoltotien yhteyteen. Maakaapelit on huomioitava muun maankäytön suunnittelun yhteydessä. 9.2.4 Sähkönsiirron suhde kaavoitukseen Sähkönsiirron järjestäminen ei sinänsä edellytä alueen kaavoittamista, mutta ko. toiminnot on kuitenkin merkittävä kaavoihin ja otettava huomioon alueen muun maankäytön suunnittelun yhteydessä. Sähkönsiirtoa varten tarvittavat aluevaraukset merkitään valmisteilla olevaan teemayleiskaavaan ja mahdollisiin asemakaavoihin. 9.3 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Jos hanketta ei toteuteta, alue säilyy nykyisessä käytössä jätehuolto- ja teollisuusalueena sekä metsätalousvaltaisena alueena. Erityisesti hankealueen reunoilla Jokioisten ja Tammelan puolella vähäisen haja-asutuksen lisääntyminen voi olla mahdollista (tosin myös tuulivoiman toteutuessa). 9.4 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Hankkeen haitallisia vaikutuksia maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan lieventää huomioimalla hankkeen vaikutukset maankäytön suunnittelun ohjaamisessa, suunnittelussa ja lupamenettelyissä. Maankäytön suunnittelussa huomioidaan eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen ja sijoittaminen. Tuulivoimarakentamisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää kaavamääräyksin ja -merkinnöin. Rakennuslupaviranomainen tarkistaa rakennuslupaa myöntäessään, että rakennussuunnitelma on vahvistetun kaavan ja rakennusmääräysten mukainen. Kaavoituksessa voidaan antaa määräyksiä mm. tuulivoimaloiden sijoitteluun, ulkonäköön, korkeuteen, valaistukseen, merkitsemiseen, suojavyöhykkeisiin, sähkönsiirtoon. Lisäksi kaavoituksessa annetaan määräyksiä, joiden keinoin on pyrittävä vähentämään tuulivoimaloiden haittavaikutuksia ympäristöön mm. maisemaan, asutukseen ja linnustoon. 9.5 Arvioinnin epävarmuustekijät Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien vaikutusten arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Epävarmuutta lisää tuulivoimaloiden alueiden puuttuminen voimassa olevista kaavoista ja vireillä olevien maakuntakaavan ja osayleiskaavojen keskeneräisyys. 61 10.Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 10.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Maisemaa tarkastellaan kokonaisuutena, joka muodostuu ekologisista perustekijöistä sekä niiden vuorovaikutussuhteista. Maisema on jatkuvasti muuttuva ympäristökokonaisuus, johon vaikuttavat muutokset maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Selvitykseen kuuluu näiden muutosten suuruuden ja merkittävyyden arviointi. Kulttuuriympäristö käsittää ympäristön, jossa näkyy ihmisen käden jälki. Kulttuuriympäristömuutokset koostuvat muutoksista alueen kulttuurihistoriallisessa luonteessa, laadussa ja ajallisessa kerroksellisuudessa. Näiden muutosten suuruus ja merkittävyys ovat olennaisia arvioinnin kannalta. Tarkastelussa olennaista on, kuinka paljon maisemarakenne, maisemakuva, kulttuuriympäristö tai erilliset maiseman perustekijät voivat muuttua menettämättä ominaispiirteitään. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on käytetty karttoja, ilmakuvia, paikkatietoaineistoja ja muinaisjäännösinventoinnin tuloksia (Jussila & Rostedt 2011, Liite 5). Lisäksi on hyödynnetty julkaisuja, kuten Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009), Maisemaaluetyöryhmän mietinnöt (Ympäristöministeriö 1992), Kanta-Hämeen maakuntakaava (Hämeen liitto 2007), Sukula–Häiviä osayleiskaavan luonnos (Tammelan kunta 2010), Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2009), Tuulivoimalat ja maisema (Weckman 2006) ja Mastot maisemassa 2003. Arviointia on tarkennettu maastokäynnillä. Hankkeen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön on selvitetty karttatarkastelujen ja -analyysien, ympäristöleikkausten, näkymäsektoritarkastelujen sekä maastokäyntien avulla. Maisema-analyysissä on tarkasteltu karttaja ilmakuvatarkasteluna mm. alueen peitteisyyttä, tärkeitä reunavyöhykkeitä, näkymiä, avoimia ja sulkeutuneita maisematiloja sekä maiseman solmukohtia ja häiriötekijöitä. Kulttuuriympäristöanalyysissä on tarkasteltu alueen asutus- ja maankäyttöhistoriaa ja nykytilannetta, sekä alueen nykyisen rakennuskannan ja kulttuuriympäristön ominai- 62 suuksia ja arvoa. Visuaalisten muutosten arvioimisessa on käytetty apuna etäisyysvyöhykkeitä, joilla maisemavaikutukset ovat erilaiset. Näkyvyystarkasteluissa on käytetty apuna mm. ympäristöleikkauksia, kaaviokuvia ja karttapohjaisia näkymäsektoritarkasteluja. Arvioitaessa tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron eri reittivaihtoehtojen aiheuttamia maisema- ja kulttuuriympäristövaikutuksia ja niiden merkittävyyttä, on lähtökohdiksi otettu seuraavat tarkastelunäkökulmat: •• Miten, kuinka paljon ja kuinka merkittävästi tuulivoimalat ja sähkönsiirron reittivaihtoehdot muuttavat alueen nykyistä luonnetta. •• Missä vaikutukset kohdistuvat maiseman tai kulttuuriympäristön kannalta erityisen herkille alueille. •• Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön on arvioitu asiantuntija-arviona. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa ei ole käytössä täysin objektiivisia tai kokonaisuuden kattavia laskennallisia menetelmiä. Tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista ja sen vuoksi mm. vaikutusten merkittävyyden ja vaikutustavan arvioiminen on haastavaa. Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen, aiheeseen liittyvä tietämys ja mielenkiinto sekä henkilökohtaiset perusteet kyseisen alueen arvostamiseen. Esimerkiksi loma-asunnolta avautuvaan maisemaan saattaa kohdistua erilaisia toiveita ja odotuksia kuin esimerkiksi yleiseltä uimarannalta avautuvaan maisemaan. 10.2Tuulivoimaloiden vaikutusmekanismit Tuulivoimaloiden yhtenä laaja-alaisimmista ympäristövaikutuksista on pidetty visuaalisia, maisemaan kohdistuvia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Merellä suurimmat (5 MW) tuulivoimalat voivat näkyä kirkkaalla säällä noin 30 kilometrin päähän. Maalla isoimmat tuulivoimalat ovat noin 3 MW:n luokkaa ja maisema on sulkeutuneempaa, joten näkymät jäävät lyhyemmiksi. Vaikutus lievenee etäisyy- den kasvaessa. Häiritsevintä tuulivoimaloiden näkyminen on silloin, kun ne hallitsevat maisemaa. Tuulivoimaloiden hallitsevuuteen vaikuttavat mm. ympäristön ominaisuudet ja tuulivoimaloiden etäisyys katselupisteestä. Alueen maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot ja luonne voivat muuttua tuulivoimaloiden rakentamisen seurauksena. Etäisyys ja ympäröivä maisema ovat merkittäviä tekijöitä maisemavaikutuksia arvioitaessa. Korkeille teknisille rakenteille, kuten tuulivoimaloille, voimajohdoille ja mastoille on määritelty vaikutusalueita. Korkeiden rakenteiden vaikutusvyöhykkeet on määritelty useissa pohjoismaisissa maisemaselvityksissä sen mukaan, miten rakenteet näkyvät ja miten voimakkaasti ne hallitsevat maisemaa. Yleistäen tuulivoimala hallitsee merkittävästi maisemaa alle viiden kilometrin etäisyydellä, mikäli näkemäesteitä ei ole. Selkeällä säällä tuulivoimaloista erottaa 5–10 kilometrin säteellä roottorin lavat, joiden näkyvyyttä pyörimisliike korostaa. 15–20 kilometrin säteellä lapoja ei voi enää havaita paljaalla silmällä. Torni erottuu ihanteellisissa oloissa noin 20– 30 kilometrin päähän. Voimalan koko vaikuttaa vaikutusvyöhykkeiden laajuuteen. 1 MW:n tuulivoimalan lapa pyörii noin 120 metrin korkeudessa ja 5 MW:n tuulivoimalan lapa noin 180 metrin korkeudessa. Säätilalla, vuoden- ja vuorokauden ajalla (valon suunta ja määrä, sade, pilvisyys, sumu, jne.) on merkittävä vaikutus näkyvyyteen. Myös maapallon kaarevuudella on lievä vaikutus näkyvyyteen, esim. 20 km etäisyydellä tuulivoimalasta peittyy 18 m ja 30 km etäisyydellä 49 m. 30 km etäisyys on suurin mahdollinen etäisyys, josta tuulivoimala ylipäätään voi näkyä. Suurimittakaavaisessa rakennetussa ympäristössä tuulivoimalat tai voimajohdot eivät poikkea merkittävästi jo olevasta ympäristöstä tai sen luonteesta kun taas pienimittakaavaisessa luonnonympäristössä ne saattavat muuttaa maiseman hierarkiaa merkittävästi. Vaikutusten katsotaan olevan haitallisimmillaan pienipiirteisessä luonnonympäristössä, josta muodostuu laajoja näkymiä tuulivoimaloille. Rakennetussa tai metsäisessä ympäristössä tuulivoimaloiden vaikutus voi olla hyvin paikallinen. Kun laajoja näkymiä tuulivoimaloille ei pääse syntymään, visuaaliset vaikutukset saattavat jäädä vähäisiksi. Tällöin olennaista on, mistä päin näkymiä tuulivoimaloille syntyy. Voimaloiden ja olemassa olevien maisemaelementtien (mm. kirkontornit) välille saattaa syntyä kilpailutilanne mittakaavallisesti sekä symbolisten merkitysten suhteen. Tästä syystä maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit sekä maisemaelementit ovat keskeisiä tuulivoimaloiden sijoituksia suunniteltaessa sekä niiden aiheuttamia maisemavaikutuksia arvioitaessa. Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei tule nähdä ainoastaan negatiivisina. Harkitusti sijoitettuna, maisema ja kulttuuriympäristö huomioon ottaen, tuulivoimalat voivat tuoda ympäristölleen lisäarvoa. Kuva 10‑1 Alueen topografia. 63 Kuva 10‑2 Näkymä Sukulassa. 10.3Nykytila 10.3.1 Yleiset maisemanpiirteet Maisemamaakuntajaossa hankealue sijoittuu Hämeen viljely- ja rantamaahan, tarkemmin Tammelan ylänköseutuun. Hämeen maakunnallisessa maisemaselvityksessä hankealue on luokiteltu maisematyypiltään Loimijokilaakson viljelymaisemaan, jolle tyypillistä on laajat savipohjaiset pellot ja loivasti kumpuilevat pitkät näkymät. Vesistöjä on melko vähän, samoin kuin korkealle kohoavia mäkiä. Yksi alueen maisemallisista erityispiirteistä on suuri avonainen Torronsuo (Hämeen liitto 2011a). Hankealue sijaitsee Forssan ja Jokioisten yhdyskuntarakenteen välissä sijaitsevalla itä-länsisuuntaisella laajalla kohouma-alueella, ollen keskimäärin noin +120 m mpy. Sen korkein kohta nousee tasoon +143 m mpy. Alueella on useita maapeitteisiä mäkiä joiden välissä suot ja korpimetsät vaihtelevat. Alueen maaperä on moreenia. Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä on asuinrakennuksia. Hankealueen ulkopuolelle jäävät voimakkaasti viljellyt tasangot, suot ja muinaisjärvet ovat keskimäärin korkeudessa +80 – +100 m mpy. Erityisesti Vatikallio (+145 m mpy) pohjoisessa, Mustikkamäki (+138 m mpy) etelässä ja Teerimäki (+138 m mpy) lännessä erottuvat loivapiirteisen maiseman keskeltä (kuva 10-1). 64 Hankealue toimii maiseman jakajana, jonka pohjoisja itäpuolella sijaitsevat Forssan ja Jokioisten taajamat. Hankealueen itäosasta on noin 5 km matkaa Pyhäjärven rannalla sijaitsevaan Tammelan keskustaajamaan. Hankealueen eteläpuolella rakennettu ympäristö koostuu pääasiallisesti eri-ikäisistä maatilojen talouskeskuksista ja talousrakennuksista. Asutus on ryhmittynyt kylämäisesti Sukulantien ja Somerontien sekä niihin liittyvien pikkuteiden varsille. Sukula ja Häiviä muodostavat omat kyläkokonaisuutensa. Hankealuetta lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Forssan teollisuusyhdyskunta sekä Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema, jotka sijaitsevat noin 2–4 kilometrin päässä hankealueen rajasta. Vanhempi rakennuskanta hankealueen ympäristössä on pääosin peräisin 1800-luvun tienoilta (RKY 2009, Tammelan kunta 2010, Hämeen liitto 2007). Maiseman solmukohtia muodostavat Sukulan kylä- ja kulttuurimaisema yhdessä Torronsuon kansallispuiston kanssa, sekä Loimijokilaakso ja sitä ympäröivät laajat peltoaukeat vanhoine rakennuksineen. Kuva 10‑3 Näkymä Loimijokilaaksossa. 10.4Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet ja kohteet 10.4 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet Hankealuetta lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Forssan teollisuusyhdyskunta sekä Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema noin 2 km etäisyydellä hankealueesta (RKY 2009). Forssan teollisuusympäristön muodostavat kehräämön ja kutomon tehdasalueet sekä alueelle sijoittunut kirkko, koulu ja eri aikakausilla rakentunut työväen asuinalue. Tehdasalueet sijaitsevat Forssan kaupungin keskustassa Loimijoen varressa. Kehräämön alueen rakennuskanta on peräisin 1800-luvun puolivälistä vuosisadan loppupuolelle. Kutomon rakennusvaiheet ulottuvat vuodesta 1877 aina 1960-luvun lopulle (RKY 2009). Jokioisissa laajat peltoaukeat muodostavat tasapainoisen kulttuurimaiseman Loimijokilaaksoon. Kartanoalueella sijaitsee korkeatasoista asuin-, talous- ja tuotantorakentamista sekä puisto- ja puutarhasuunnittelua. Kartanoalueeseen kuuluvat kartanon ja sen puiston lisäksi Ferrarian tehtaan tuotantorakennukset sekä asuma-alue. Länsipuolella kartanoon liittyy laaja Jokioisista Ypäjälle ulottuva Loimijokilaakson viljelyalue, jonka pitkästä asutushistoriasta kertovat keskiaikaiset kylänpaikat ja muinaisjäännökset. Loimijoen–Jänhijoen kulttuurimaisemat on huomi- oitu Kanta-Hämeen maakuntakaavassa tärkeinä maisemaalueina (RKY 2009). Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue (Ympäristöministeriö) on Tammelassa sijaitseva Kaukolan harju noin 8 km etäisyydellä hankealueesta. Alue on myös valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009). Harju sijaitsee vuonna 1932 perustetussa Saaren kansanpuistossa. Puisto on olennainen osa keskiajalta asti asuttua ja viljeltyä Saaren kartanoympäristöä. Harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsee näkötorni, josta avautuvat näkymät Pyhäjärvelle ja Kuivajärvelle (RKY 2009). Lähin maakunnallisesti arvokas kohde on Tammelassa alle 500 metrin päässä hankealueesta sijaitseva Sukulan kylä- ja kulttuurimaisema. Sukulan kylä on sijoittunut kuivuneen Talpianjärven rannalle. Kylää leimaavat laajat peltoaukeat, jotka alkavat Häiviän puolelta ja jatkuvat kohti Jokioisten Murronkulmaa. Asuinrakentaminen on pääasiassa sijoittunut ketjumaisesti metsänrajaan peltoalueiden laitamille. Kylän päärakennukset ovat enimmiltä osin 1800-luvun lopulta (Tammelan kunta 2010). Forssan keskustassa maakunnallisesti arvokkaita kohteita on 16. Noin kahden kilometrin päässä sijaitsee Kuuston kylä ja Loimijoen kulttuurimaisema. Kylä sijaitsee entisen kylätien varrella. Alueella sijaitsee sekä uudempaa että vanhempaa rakennuskantaa. Kylän keskustassa sijaitsee Lunttilan kylän Anttilan pitkä päärakennus, joka on rakennettu 1800-luvulla. Kylän eteläpuolella levittäytyy laaja Loimijoen tasankomainen kulttuurimaisema (Hämeen liitto 2007). 65 Kuva 10‑4 Maisemavyöhykekartta. Hankealueen läheisyydessä, Sukulan itäpuolella, sijaitsee paikallisesti arvokas Häiviän kylämaisema. Alkujaan kylä on sijoittunut 1950 – luvulla kuivatetun Kalliojärven luoteisrannalle (Tammelan kunta 2010). Murronkulmassa Peltosuon kulttuurimaisema sijaitsee hankealueen luoteispuolella, hyvin keskeisellä paikalla hankealueeseen nähden. Kylämaisemaa leimaavat avarat peltoaukeat, joita talousmetsät rajaavat. Asutus on paikoin historiallista ja on sijoittunut peltojen äärelle. Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöt on esitetty kuvassa 10-4. 10.4.2 Merkittävät luontokohteet Lähin Natura 2000-alue on Torronsuo noin yhden kilomet- 66 rin etäisyydellä hankealueesta. Torronsuo kuuluu RannikkoSuomen kilpikeidasalueeseen ollen Suomen suurin luonnontilainen keidassuo. Kooltaan Torronsuon kansallispuisto on 3 114 hehtaaria, josta Natura 2000 -alueeseen kuuluu 3 093 hehtaaria. Lisäksi Torronsuo–Talpianjärvi on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Alue kuuluu myös kansainväliseen kosteikkojen Ramsar-sopimukseen (Metsähallitus 2009). Hankealueen läheisyydessä noin kilometrin päässä hankealueen rajasta sijaitsee valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema Salmistonmäen haka. Alue toimi 1990-luvun alkuun asti nautakarjan laitumena. Salmistonmäen vieressä sijaitsee umpeenkasvanut linnustonsuojelualue Loimalammi. Loimalammen näkee parhaiten Salmistonmäellä sijaitse- Kuva 10‑5 Maisema-analyysi ulottuen 5 km etäisyydelle hankealueesta. Punaisella numeroidut voimalat aiheuttavat suurimmat muutokset maisemakuvaan. vasta lintutornista (Jylhänkangas & Esala 2002). Maakunnallisesti arvokas Papinnokan keto sijaitsee noin 2 km päässä hankealueesta. Seudullisesti arvokkaat Kälkän katajaniitty ja Joensuun niitty sijaitsevat molemmat noin 3 km päässä hankealueesta (kuva 10-5). 10.4.3 Kiinteät muinaisjäännökset Museovirasto edellyttämänä hankealueella suoritettiin muinaisjäännösinventointi (Jussila & Rostedt) vuoden 2011 aikana. Inventoinnissa voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä Tammelan ja Forssan rajalla havaittiin vanha edelleen käytössä oleva pitäjän rajamerkki (kuva 10-6). Rajamerkki on muinaismuistolain (295/1963) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (Schultz, 24.8.2011) Huoltotietä rakentaessa rajamerkin säilyminen tulee huomioida. Kanta-Hämeen maakuntakaavaan merkittyjä suojeltuja kiinteitä muinaisjäännöksiä hankealueen läheisyydessä ovat Kylä-Tulokas noin 1 km etäisyydellä, Hakala noin 2 km etäisyydellä sekä Lepokallio ja Myllysyrjä noin 5 km etäisyydellä hankealueesta (kuva 10-6). Lisäksi hankealueen ympäristössä on muita lukuisia rauhoitusluokkaan 2 kuuluvia kohteita, jotka tarvitsevat tarkempaa kartoitusta (Hämeen liitto 2011b). 10.5Tuulivoimapuiston vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön: VE1 ja VE2 10.5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Rakentamisen visuaaliset vaiku- 67 tukset ulottuvat pääasiassa lähimaisemaan. Laajempia maisemavaikutuksia syntyy kuitenkin rakentamisen edetessä vaiheeseen, jossa tuulivoimaloiden tornit ovat pystyssä. Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. Tuulivoimaloiden rakentamisen on arvioitu kestävän 1-1,5 vuoden ajan. 10.5.2 Tuulivoimaloiden vaikutukset maisemaan Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Tämä muutos koskee molempia vaihtoehtoja. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvassa vaikutusten arvioinnissa on keskitytty kuvaamaan suunnitelmaan kuuluvien vaihtoehtojen aiheuttamien vaikutusten välisiä eroja. Vaikutusten arvioinnissa on keskitytty mahdollisten arvojen menetyksiin tai riskeihin eri vaihtoehdoissa. Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli. Tuulivoimaloiden tornit voidaan rakentaa sekä ristikko- että pylväsrakenteisina. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista, huoltoteistä sekä tuulivoimaloita yhdistävistä maakaapeleista, jotka kytketään muuntoasemaan. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimayksiköt koostuvat sekä 110 m että 120 m napakorkeudeltaan olevista torneista. Kolmilapainen roottori on mallista riippuen halkaisijaltaan 100 tai 120 metriä. Hankealueelle suunnitellut 3 MW:n voimalat tulee varustaa valoilla. Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana yönä. Tuulivoimaloiden vaikutuksien voidaan katsoa olevan haitallisimmat ristikkorakenteisilla torneilla. Vaihtoehtojen 1 ja 2 vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat erilaiset. Vaihtoehto 1 aiheuttaa itä-länsisuunnassa kolmen tai useamman tuulivoimalan muodostamia satunnaisia suoria linjoja mikä voi voimistaa maisemavaikutuksia kaukomaiseman osalta. Pohjoiseteläsuunnassa jää vaihtoehdossa 2 keskelle ns. voimalavapaa alue mikä voi puolestaan lieventää kaukomaiseman näkymää. Lähimaisemassa eroja syntyy etenkin läheiselle Sukulan alueelle. Vaihtoehdon 1 toteutuessa rakennetaan 33 tuulivoimalaa, joiden korkeus tuulivoimalan tehokkuudesta riippuen on lapoineen noin 160–180 metriä. Vaihtoehdossa 2 toteu- Kuva 10‑6 Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat suojellut muinaisjäännökset ja pitäjän rajamerkki. 68 tetaan 20 tuulivoimalaa, joiden sijoituspaikat ovat samat, kuin vaihtoehdossa 1. Hankealueen keskiosassa olevia tuulivoimaloita (nro 16–26, 28 ja 30) ei esitetä toteutettavaksi vaihtoehdossa 2. 10.5.2.1 Tuulivoimapuiston näkymäalueet Pohjoisessa näkymäalueita syntyy paikoitellen Humppilan suunnalta valtatietä 2 ajettaessa. Myös tien itä- ja länsipuoleisilta peltoaukeilta Minkiön asemalta, Latovainiosta ja Kukkapäästä voi näkymiä syntyä hankealueen suuntaa. Lähimaisemassa näkymät voivat avautuvat Minkiön ja Lamminkylän välisiltä peltoaukeilta. Hankealue on havaittavissa myös valtatien 2 varrella sijaitsevilta huoltoasemilta, jonne tuulipuiston näkyminen voi teknisellä tyylillään tuoda lisäarvoa. Forssan keskustassa näkymiä voi syntyä paikoitellen rakennuksien välistä. Ajettaessa Jokioistentietä (2804) tuulivoimalat näkyvät laajan avoimen peltoalueen ylitse. Myös Loimalammen linnustonsuojelualueen lintutornista avautuu näkymä hankealueelle. Lännen puolella Loimijokilaaksossa voimakkaimmat vaikutukset syntyvät Pohjanmaankulman ja Kirkonkulman välisiltä peltoaukeilta sekä Vaulammista ajettaessa tietä 28012. Hankealue on havaittavissa myös Ypäjän ja Levän välisiltä laajoilta peltoaukeilta, etäisyyttä tuulivoimaloille on kuitenkin noin 10 km, joten tuulivoimalat eivät hallitse näkymää. Jokioisten kartanolta päänäkymät suuntautuvat kohti Vaulammia, joten hankealue jää päänäkymäsektorin sivuun. Turusta valtatietä 10 pitkin Forssaan saavuttaessa avautuu maisemanäkymiä paikoitellen hankealueelle tietä reunustavien peltoaukeitten yli. Voimalat voi havaita myös Levän eteläpuolella sijaitsevilta Jyvänmäen ja Isoniityn välisiltä peltoaukeilta. Peltosuo sijaitsee keskeisellä paikalla hankealuetta, joten näkymät avautuvat peltoaukean yli Murronkulman ja Sukulan suuntaan. Idässä päänäkymät avautuvat Pyhäjärveltä ja sen idän puoleisilta rannoilta kohti hankealuetta. Kaukolan harju toimii näkymän rajaajana joten hankealue näkyy vain osittain Kuivajärveltä. Saaren kansanpuistosta hankealueen voi havaita näkötornista. Tuulivoimalat on mahdollista havaita paikoin myös Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitsevilta Myllykylän ja Isoniityn peltoaukeilta, sekä etelässä Miekkoon peltoaukeilta. Tammelasta Forssan suuntaan ajettaessa tietä 2821 pitkin avautuvat näkymät Vanhalan ja Linikkalan kohdalta hankealueelle, näkymä jää osittain päänäkymäsektorin laidalle. Vaikutukset kaukomaisemaan ovat etelän suunnalla metsäisyyden vuoksi vähäiset eikä näkymiä juuri synny. Someron Kuuselassa voi näkymiä tulla Jaatilanjoen ylitse syntyvältä näkymäsektorilta. Näkymiä voi syntyä myös peltoaukeilta Kaurakedosta ja Hirmutinmäen pohjoispuolelta sekä Kimalasta. Karkkilan suunnalta Forssaan saavuttaessa valtatietä 2 pitkin ei näkymiä tuulivoimaloille synny. Näkymät avautuvat hankealueen suuntaan vasta Riihivalkaman ja Similän kulman välisiltä peltoaukeilta. Metsät toimivat useissa paikoissa näkymän rajaajana liikuttaessa Similänkulman ja Pikku-Muolaan välisellä alueella. Sukulan kylän peltoaukeilta avautuvat näkymät laajalla sektorilla hankealueen suuntaan. Häiviän kohdalla vaikutukset ovat samantyyppisiä, mutta hieman lievempiä kuin Sukulan Peltolassa. Torronsuota rajaa metsävyöhyke, joten näkymiä syntyy paikoitellen alueen ulkoilureiteiltä. Hankealueen läheisyydessä liikkujalle tuulivoimalat näkyvät eri tavoin. Reiteillä, joilla kuljetaan kohti hankealuetta, maiseman muutos koetaan voimakkaampana, kuin osuuksilla, joilla tuulivoimalat jäävät sivuun päänäkymälinjasta. Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan koetaan eri tavalla liikuttaessa eri nopeudella. Esim. kävellessä kohti tuulivoimaloita, ne näkyvät pitempään ja lapojen pyörimisliike saattaa vaikuttaa häiritsevältä omaan liikenopeuteen verrattuna. Sen sijaan autolla liikuttaessa oma liikenopeus on suurempi, eikä lapojen pyörimisliike tunnu häiritsevältä. Lapojen pyöriessä tuulivoimala näkyy kauemmas ja selkeämmin, kuin tuulivoimalan ollessa pysähdyksissä. Utuisella ja aurinkoisella säällä pyörivistä lavoista heijastuu pieniä valonsäteitä. 10.5.2.2 Näkymäalueet hankealueella sijaitseville rakennuksille Suurin osa hankealueella olevista rakennuksista on metsän ympäröimiä tai ne sijaitsevat metsän laidalla. Näille metsän keskellä sijaitseville rakennuksille maisemavaikutukset ovat vähäisiä tai niitä ei synny. Vaihtoehdoilla 1 ja 2 ei ole merkittävää eroa hankealueella sijaitsevien asuinrakennuksien näkymille. Kummassakin vaihtoehdossa vaikutuksia syntyy voimaloista nro 1 – 5, 7 sekä 29 – 32, sekä vaihtoehdossa yksi myös voimalasta nro 28. Metsän laidalla sijaitsee rakennuksia Murronkulman Markkulassa, Lähteenmäessä, Metsolassa, Alhossa, Pahnalassa ja Turkissa. Markkulassa ja Turkissa päänäkymät avautuvat hankealueesta ulospäin, eikä näkymäsektorilla sijaitse tuulivoimaloita. Myös Lähteenmäessä päänäkymät avautuvat hankealueesta ulospäin, mutta näkymiä voi silti syntyä voimaloiden nro 4 ja 5 suuntaa. Alhossa päänäkymä suuntautuu kohti Pahnalaa ja näkymät voivat avautua voimaloille nro 1–4. Pahnalassa näkymät avautuvat luode-kaakkosuuntaisesti, jolloin tuulivoimalat nro 1 ja 5 voivat näkyä alueella sijaitsevalle lomaasunnolle. Metsolassa näkymät avautuvat länteen, eikä näkymäsektorilla sijaitse tuulivoimaloita. Peltosuon itäpuoleisessa Ojalassa näkymät voivat aueta pellon yli lännen suuntaan tuulivoimalle nro 2 sekä pohjoisen suuntaan tuulivoimalalle nro 7. Ojalan viereisessä Pöyti- 69 Kuva 10‑7 Näkemäaluekartta Kuva 10‑8 Torronsuon retkeilyreitit. 70 puhtaassa näkymät avautuvat pohjoiseen jolloin näkymiä voi syntyä voimaloille nro 7 ja 10. Hankealueen itäosassa Perämäen ja Niemelän välisellä alueella sijaitseva asutus on suurimmaksi osaksi metsän ympäröimää tai metsän laidalla. Alueelta voi syntyä näkymiä paikoitellen lähimmille voimaloille nro 28–32. Tuulivoimaloiden näkemä-alueet on esitetty kuvassa 10-7. 10.5.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset kulttuuriympäristöön Hankkeen voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat lähimaisemaan ja hankealuetta lähimpänä sijaitsevalle asutukselle erityisesti Sukulassa ja Peltosuolla. Rakennusten pihat ovat pääasiassa avoimia ja niiltä avautuu näkymiä ympäröivään viljelymaisemaan. Hankealueen maanomistajat asuvat pääosin Sukulassa ja ovat vuokranantajia tuulivoimapuistolle. Sukulan Peltolassa sijaitsevalta tilalta näkymä avautuu peltoaukean ylitse hankealueen suuntaan (kuvat 10-9 ja 10-10). Voimakkain vaikutus tulee olemaan noin kilometrin päässä sijaitsevilla tuulivoimaloilla nro 27 ja 29. Voimalat on esitetty rakennettaviksi molemmissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa 2 maisemavaikutukset ovat lievempiä, koska voimaloiden nro 27 ja 29 taustalle olevia voimaloita (nro 16–26, 28 ja 30) ei rakenneta. Näkymät avautuvat samanlaisina Somenrontien (282) risteyksestä. Häiviän kohdalla vaikutukset ovat myös samantyyppisiä, mutta lievempiä kuin Peltolassa. Sukulan Kylä-Tulokkaassa olevilta rakennuksilta avautuu näkymä pellon yli hankealueelle. Näkyvin vaikutus tulee olemaan vaihtoehdossa 1 rakennettavilla tuulivoimaloille nro 20 ja 22. Voimalat sijaitsevat noin 1–1,5 km etäisyydellä. Muut vaihtoehdossa 1 rakennettavat voimalat (nro 16–26, 28 ja 30) jäävät osittain metsän reunan taakse, mikä voi aiheuttaa alueen asutukselle häiritsevän vaikutuksen. Koillisessa voimalat nro 27 ja 29 erottuvat maisemasta metsälinjan yläpuolelta. Ajettaessa Sukulantietä jäävät näkymät osittain päänäkymäsektorin laidalle. Vaihtoehdolla 2 on lievempi vaikutus alueen maisemakuvaan. Vaihtoehtojen 1 ja 2 vaikutukset Peltosuon maisemaan ovat keskenään samankaltaiset. Voimakkain vaikutus näkymään tulee olemaan tuulivoimaloilla nro 4 ja 5, joilta on matkaa noin 600–800 metriä Peltosuon etelälaidalla sijaitsevalle asutukselle (kuvat 10-9 ja 10-11). Myös muut Peltosuota ympäröivät tuulivoimalat nro 3, 6, 7, 8 ja 33 tulevat näkymään metsälinjan yläpuolella. Edellä mainitut voimalat on tarkoitus rakentaa molemmissa vaihtoehdoissa. Peltosuolla sijaitsee rakennuksia, joille tuulivoimalat voivat aiheuttaa lähes 270 asteen sektorin jolle tuulivoimalat pystyvät teoriassa näkymään. Loimijokilaaksossa Pohjanmaankulman ja Kirkonkulman välisiltä peltoaukeilta näkymät avautuvat Teerimäen ohitse kohti hankealuetta. Suurin osa asutuksessa on sijoittunut peltojen eteläpuolelle Teerimäen laidalle, jonne maisemavaikutuksia ei synny tai ne ovat hyvin vähäisiä. Savikosta katsottuna maamerkin metsälinjan yläpuolelle muodostavat, samassa ryhmässä näkyvät vesitorni ja radiomasto. Tuulipuistohankkeen toteutuessa tuulivoimalat tulevat hallitsemaan metsälinjan yläpuolista maisemaa. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 rakennettavilla korkeamman rakennusasteen voimaloilla nro 1–4 on voimakkain vaikutus maisemakuvaan. Vaihtoehdossa 1 tuulivoimalat muodostavat alueelle katselupaikasta riippuen kolmen tai useamman tuulivoimalan suoria linjoja, minkä johdosta vaihtoehto 2 on alueen kannalta suotuisampi. Forssan puolella sijaitsevat valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Forssan teollisuusyhdyskunta, maakunnallisesti arvokas Kuuston kylä ja Loimijoen kulttuurimaisema, sekä 15 muuta maakunnallisesti arvokasta kohdetta jonne tuulivoimalat voivat näkyä paikoitellen. Voimaloiden näkyvyydet vaihtelevat johtuen taajamarakenteesta. Kuuston kylään tuulivoimapuisto näkyy lähes koko laajuudessaan, voimalat nro 31 ja 32 aiheuttavat voimakkaimmat vaikutukset. Vaihtoehdolla 2 on lievempi vaikutus alueen maisemakuvaan. Tuulivoimapuiston toteutuessa alueiden kulttuuriympäristöön tulee uusi ajallinen kerrostuma, kun nykyaikaiset tuulivoimalat tulevat osaksi kulttuuriympäristöä. Vaikutukset ovat todennäköisesti voimakkaimmillaan heti rakentamisen jälkeen tuulivoimaloiden edustaessa uutta ja vielä melko tuntematonta teknologiaa. Ajan kuluessa tuulivoimaloiden voidaan olettaa soveltuvan maisemakuvaan paremmin, kun ne mielletään osaksi uudenlaista kulttuurimaisemaa. Sitä ennen niillä voi olla alueen nykyisiä ajallisia kerroksia hetkellisesti latistava vaikutus. Tämä voi johtua siitä, että maisemakuvassa näyttää yhdistyvän vanha ja uusi toiminta, vaikka vanhassa toiminnassa olisikin jo useampia ajallisia kerrostumia. Tuulivoimaloiden kanssa samaa aikakautta edustavien rakennettujen alueiden ja kaupunkirakenteeseen liittyvien teollisen toiminnan alueiden on nähty sietävän tuulivoimaa lähistölleen. Pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna tuulivoimapuisto edustaa maisemassa yhteiskunnan muutosta vihreämmän teknologian suuntaan. 71 Kuva 10‑10 Havainnekuva Sukulan Peltolasta vaihtoehdossa 1. Kuva 10‑9 Havainnekuvien näkymäkohdat hankealueen ympäristössä. 72 10.5.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset arvokkaisiin alueisiin ja kohteisiin Saaren kansanpuistosta ei merkittäviä maisemanäkymiä avaudu, joten tuulivoimapuiston vaikutukset alueen maisemakuvaan ovat pieniä. Hankealueen voi havaita alueella sijaitsevasta näkötornista, josta tarkasteltuna tuulivoimalat nro 11, 13 ja 27 sekä voimalat nro 19, 23, 31 muodostavat kolmen tuulivoimalan suoran linjan. Lisäksi voimalat nro 1, 15, 22 ja 29 muodostavat neljän voimalan suoran linjan. Voimaloiden nro 11, 13 ja 27 muodostuma suora linja syntyy molemmissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdolla 2 on lievemmät vaikutukset alueen maisemaan. Torronsuolla päänäkymät kohti hankealuetta avautuvat Mustasaaren ja Kivirounionmaan välisellä alueella kulkevilta talviretkeilyreiteiltä (kuva 10-8). Näkymiä syntyy myös Talpianjärven, Kakarlammin ja Luodesuon välisiltä alueilta, jossa kulkee yksi talviretkeilyreitti Kakarlammin itäreunalla. Torronsuolla sijaitsee myös kolme lintutornia, joista hankealue on havaittavissa koko laajuudessaan. Vaihtoehdossa 2 hankealueen keskelle jää voimalavapaa alue, joka lieventää maisemavaikutuksia (kuva 10-12). Luonnon maiseman koskemattomuuden arvo muuttuu tuulivoimapuiston rakentamisen myötä. Alueen ympäristössä sijaitsee muitakin näkötorneja mm. Lavosuolla, Pajuniemessä ja Loimalammilla. Tuulivoimapuisto muuttaa alueiden ilmettä teknisempään ja nykyaikaisempaan suuntaan, mikä voi laskea alueiden arvoa jonkin verran. Vaikutukset jäävät kuitenkin paikallisiksi. Voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä sijaitseva pitäjän rajamerkki tulee huomioida huoltoteitä rakentaessa (kuva 106, Jussila & Rostedt 2011). 73 Kuva 10‑11 Havainnekuva Peltosuolta vaihtoehdossa 1. Näkymäsektori on lähes 270 astetta. 10.5.5 Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Sähkönsiirrosta ei synny vaikutuksia maisemaan tai kulttuuriympäristöön. 10.5.5.1 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, alueen maisemakuvan kehitys jatkuu nykyisenlaisena. Muutoksia alueen maisemaan tulee, jos alueella toteutetaan avohakkuita tai alueen maankäyttö muuttuu. Maisemallisesti arvokkaiden peltomaisemien säilyminen riippuu siitä, jatkuuko perinteinen maatalous. 10.5.6 Haitallisten vaikutusten lieventäminen Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa merkittävästi voimalan koko, sillä koko vaikuttaa väritykseen ja valaistustarpeeseen. Lisäksi suuremmat voimalat näkyvät kauemmas. Tuulivoimaloiden toteuttaminen putkitorneina lieventäisi vaikutuksia lähimaisemaa. Vaikutuksia maisemaan voidaan lieventää välttämällä tuulivoimaloiden muodostamien satunnaisten suorien linjojen syntymistä. Vaihtoehdossa 1 tällaisia suoria linjoja kolmen tai useamman tuulivoimalan välille muodostuisi muutama itä-länsisuunnassa. Kuva 10‑12 Havainnekuva Torronsuolta Idänpäänkallion lintutornista tarkasteltuna vaihtoehdossa 2. Kuvassa on käytetty suurennusta, jotta voimaloiden sijainnit näkyvät paremmin. 74 Maisemavaikutusta asutukseen ja kulttuuriympäristöön arvioidaan olevan tuulivoimaloilla nro 1, 4, 22, 27, 29 ja 31. Kyseisten tuulivoimaloiden uudelleen sijoittaminen, voisi vähentää vaikutuksia alueen maisemakuvaan. Tuulivoimaloiden sijoittamiseen vaikuttavat kuitenkin mm. maanomistus ja perustusolosuhteet sekä kappaleessa 6.6.5 mainitut asiat. Vaikutuksia lähimaisemaan voidaan lieventää esim. rakentamalla tuulivoimalan alue lähiympäristöön luonnollisesti liittyväksi kasvillisuuden, käytettävien pinnoitteiden ja maastonmuotojen suhteen. Voimaloiden läheisyydessä vaikutuksia voidaan vähentää myös katkaisemalla näkymiä tuulivoimaloille istutettavan puuston avulla. 10.5.7 Epävarmuustekijät Arviointia vaikeuttaa maiseman ja sitä kautta näkymien muuttuminen ajan kuluessa sekä vuodenaikoina. Puuston, muun kasvillisuuden kasvaminen tai avohakkuut voivat muuttaa maiseman luonnetta ja näkymiä lyhyessäkin ajassa. Maisemavaikutukset eivät ole mitattavia tai yksiselitteisiä. Vaikutusten arvioinnissa on huomioitu pahin mahdollinen tilanne vaikutuksen voimakkuuden suhteen ja sen todennäköisyys sekä lieventämismahdollisuudet. Tuulivoimaloiden koko ja ulkoasu vaikuttavat vaikutusten voimakkuuteen ja laatuun. Ulkonäköseikat ja koko selviävät vasta hankkeen edetessä. 75 11.Vaikutukset luonnonympäristöön 11.1Maa- ja kallioperä 11.1.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Kallio- ja maaperätietojen selvittäminen pohjautuu peruskarttatarkasteluun (paikkatietoikkuna-ohjelmalla), Geologisen tutkimuskeskuksen kartoitusraportteihin (Rainio 1985, Punakivi 1970) ja luontokartoituksen yhteydessä tehtyyn maastokatselmukseen. 11.1.2 Nykytilanne Forssan alueella kallioperän vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti ja tuffiitti sekä granodioriitti ja gneissigraniitti (Rainio 1985). Hankealueella ei ole tehty erillisiä kallioperään liittyviä selvityksiä tai ruhjetulkintoja. Hankealueen maaperä on valtaosin hiekkamoreenia, joka ympäröi muutamia suoalueita (Sinipäänsuo, Kaakkosuo, Kiimassuo ja Kailassuo). Kalliopaljastumia esiintyy koko hankealueella, erityisesti sen etelä- ja itäpuolella nämä kohoavat muuta maastoa hieman ylemmälle tasolle. Hankealuetta reunustaa joka puolelta savialueet. Hankealue kohoaa keskimäärin korkeuteen +120 m mpy ja sen korkein kohta on tasolla +143 m mpy. Tarkemmin hankealueen maisemaa on kuvattu luvussa 10.3.1. Hankealueen suoalueiden koot vaihtelevat 34–91 ha, keskimääräinen turvekerroksen paksuus on 2,0–3,0 metriä. Suot ovat suurimmaksi osaksi rahkaturvesoita, poikkeuksena Kailassuo, jossa tavataan sekä rahka- että saraturvetta. (Rainio 1985). Tarkemmin suoalueista on kappaleessa 11.4. luonnon nykytilakuvauksessa. Torronsuo sijaitsee hankealueelta noin kilometrin päässä etelään päin. Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita moreenimuodostumia. Tällaisia on Forssan alueella kaksi. Kukonojanharju sijaitsee Paattilammen pohjoisosassa, noin 15 km Forssan keskustasta koilliseen. Ihamäen–Jalokallion drumliinit sijaitsevat Kokonjärven eteläpuolella noin 19 km Forssan keskustasta. Tammelan kunnan alueella lähin arvokas moreenimuodostuma Salonmäki sijaitsee 8 km Tammelan keskustasta itään päin. Jokioisen kunnan alueel- 76 la ei ole arvokkaita moreenimuodostumia. (Mäkinen et al. 2007) Hankealueen etelä-lounaispuolella, lähimmillään 0,3 km päässä hankealueen eteläreunasta, sijaitsee hiekkamuodostuma Murronkulma, joka on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Hankealueen pohjoispuolella, noin 3–4 km päässä, on veden hankinnan kannalta tärkeä Vieremän soramuodostuma (MML paikkatietoikkuna). 11.1.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään: VE1 ja VE2 Hankkeen maaperävaikutukset kohdistuvat alueille, joille tehdään rakentamistoimia. Maaperää muokataan tuulivoimaloiden perustusten, nosto- ja asennusalueen, sekä huolto- ja tulotieyhteyden kattamalta alueelta. Rakentamistöissä tarvittava kiviaines tuodaan hankealueen ulkopuolelta. 11.1.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maa- ja kallioperään Hankealueelle tullaan rakentamaan jokaiselle tuulivoimalalle oma huoltotieyhteys, jonka ympäriltä joudutaan raivaamaan puustoa 12–15 metrin leveydeltä. Tiet tulevat olemaan sorapintaisia ja noin 6 metrin levyisiä, poikkeuksena kaarteet, joissa tiestöä levennetään kaarresäteestä riippuen. Kaarteissa voidaan kuljetusuran vuoksi joutua puustoa raivaamaan leveämmältä alalta. Tiet pyritään sijoittamaan moreeni- ja kallioalueille. Tielinjoilta kuoritaan pintamaat, tienpohja tasataan ja rakennusaineena käytetään moreenia ja mursketta tai vastaavia materiaaleja. Mikäli tietä joudutaan rakentamaan heikommin kantavalle pohjalle (turve, savi), niin tie tullaan tekemään riittävän kantavaksi massanvaihdoilla. Teiden rakentamisen yhteydessä tullaan vetämään maakaapelit (kuvat 6-6 ja 6-7) tienvarsia seuraten jokaiselle voimalalle. Maaperää muokataan myös tuulivoimaloiden rakentamisalueilla. Yhden voimalan tarvitsema rakentamis- ja nostoalue on alle hehtaarin kokoinen, jossa suurimmat toimenpiteet kohdistuvat varsinaisen voimalan perustuksen kohdalle. Perustuksen pinta-ala noin 25 m x 25 m, korkeus 1–3 metriä. Kallioperää on arvioitu louhittavan kahden tuulivoimalan (16 ja 31) kohdalta. Tällöin vaikutukset kallioperään tulevat olemaan paikallisia ja ulottuvat maksimissaan noin 3 metrin syvyydelle. Louhinta voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista louhittavaan kuoppaan kuopan ollessa avoinna. Huoltoteiden, voimaloiden ja niitä ympäröivien nostoalueiden rakentamiseen tarvitaan huomattava määrä maaja kiviaineksia. Alustavaan yleissuunnitelmaan perustuvien arvioiden mukaan maamassoja tarvitaan maaleikkaus- ja pengerrystöihin 200 000 m3 sekä tiestön ja asennuskenttien rakentamiseen noin 250 000 m3. Tarvittavat ja tarkoitukseen soveltuvat, maa- ja kiviainekset pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä hankealuetta. Alueelle rakennettavan tiestön ja tuulivoimaloiden perustusten ulkopuolella, hankkeella ei ole vaikutusta maa- tai kallioperään. 11.1.4 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen 11.1.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset maa- ja kallioperään Teiden ja tuulivoimala-alueiden rakentamisen sekä maakaapeleiden asentamisen jälkeen toiminta ei aiheuta muutoksia maa- ja kallioperään. Tuulivoimaloiden huoltotöiden yhteydessä alueella käsitellään öljyjä. Yhdessä voimalassa on satoja litroja öljyä. Normaalitilanteissa öljyt eivät pääse kulkeutumaan ympäristöön. Öljyjen käsittelyyn liittyviä riskejä maaperään tai pohjaveteen käsitellään tarkemmin luvussa 12.4 riskit ja häiriötekijät. Maaperä ja kallioperätiedot on arvioitu käytettävissä olevan tiedon perusteella. Maaperän osalta tiedot voidaan olettaa riittäviksi. Kallioperän ruhjeisuuteen tai kynnyksiin (veden jakaja) liittyviä selvityksiä ei alueella ole tehty. 11.1.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset maa- ja kallioperään Sähkönsiirtoa varten tehdään maanrakennustöitä maakaapeleiden vetämiseksi alueella. Vaikutus maa- ja kallioperään tulevat jäämään vähäisiksi. Vaihtoehdossa 1 tullaan tekemään enemmän maanrakennustöitä kuin vaihtoehdossa kaksi. Tällöin vaihtoehto 1 tulee kuivattamaan enemmän hankealueen kosteita paikkoja. Vaihtoehdossa 2 vaikutukset jäävät hankealueen länsireunalle ja vaihtoehdossa 1 vaikutukset kohdistuvat koko hankealueelle, jolloin on mahdollista, että hankealueen keski- ja itäpuolella olevat suoalueet pirstoutuvat ja pienevät teiden ojien kuivattavasta vaikutuksesta. Hankealueen suoalueita (Kiimassuo ja Sinipäänsuo) katkoo ja kuivattaa alueella sijaitseva kaatopaikka-alue. Kallioperään ei tule kohdistumaan merkittäviä vaikutuksia. 11.1.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Hankealueen maa- ja kallioperä pysyvät nykytilassa, mikäli hanketta ei toteuteta. Haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää rakentamisaikana käyttämällä nykyistä alueen tieverkostoa hyväksi siten kuin se on mahdollista sekä huomioimalla maastonmuodot. Suoalueiden kuivumista voi vähentää, mikäli tiealueet voidaan rakentaa suoalueiden reunoja myötäillen. Esimerkiksi Kaakkosuon läpi on suunniteltu tie tuulivoimaloiden 22– 25 väliin. Suoaluetta pirstaloivan ja kuivattavan vaikutuksen vähentämiseksi voitaisiin harkita uuden tieyhteyden rakentamista tuulivoimalle 25 tuulivoimalan 29 kautta, jossa tiepohjaa on jo olemassa. Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa 6.2. 11.1.5 Arvioinnin epävarmuustekijät 11.2Pohjavesi 11.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Pohjavesitarkastelu tehtiin peruskarttatarkastelun perusteella. Lähimmät pohjavesialueet selvitettiin ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (OIVA, Herttatietokanta). Lisäksi on käytetty lähteenä maaperäkartan lähtötietoja (Rainio et al. 1985) Kaivokartoitus perustuu alueella tehtyjen aluesuunnittelujen sekä maastotutkimusten yhteydessä tehtyihin havaintoihin. 11.2.2 Nykytilanne Tuulivoimapuiston alueella irtomaakerros on hyvin ohut ja kallio on laajoilla alueilla paljastunut, joten sadannasta suurin osa virtaa pintavetenä pois alueelta. Pieni määrä sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi. Pohjaveden virtausmatkat ovat ohuessa maaperässä lyhyitä eikä kallioisella alueella muodostu laajaa yhtenäistä pohjavesiesiintymää. Pohjavesi purkautuu notkelmissa ojiin. Pohjaveden antoisuus moreenialueilla on arvioitu riittäväksi vain yksittäistalouksien tarpeisiin ja kallioperän pohjaveden antoisuus on arvioitu keskimääräiseksi noin 1 m3/vrk. (Rainio et al. 1985) 77 Hankealueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Murronkulman II-luokan pohjavesialue. Alue sijaitsee lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä hankealueen eteläpuoleiselta rajalta. Lähimpien suunniteltujen tuulivoimaloiden etäisyys Murronkulman pohjavesialueelta on noin 1 km. Tuulivoimapuiston alue sijoittuu neljälle eri valuma-alueella (luku 11.3). Murronkulman pohjavesialue sijoittuu kahdelle valuma-alueelle, jotka jakavat pohjavesialuettakin. Suoraa pohjaveden virtausyhteyttä tuulivoimapuiston alueelta pohjavesialueelle ei oleteta olevan. Suurin osa hankealueelle sijoittuvista asuinrakennuksista on yli 500 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloiden paikoista. Vaihtoehdossa 1 neljä asuinrakennusta ja yksi lomarakennus ovat hieman alle 500 metrin päässä, ja yksi asuinrakennus on noin 300 metrin päässä. Vaihtoehdossa 2 kolme asuinrakennusta on hieman alle 500 metrin päässä ja yksi asuinrakennus on noin 300 metrin päässä. Näiden tietojen perusteella voidaan olettaa, että lähin talousvesikaivo on yli 200 metrin etäisyydellä voimalasta (nro 4), mikäli talousvesikaivoja esiintyy hankealueella. Aluesuunnittelun ja maastokatselmuksien yhteydessä ei havaittu kaivoja alle 100 metrin etäisyyksillä rakennettavista huoltotie- ja tuulivoimala-alueilta. 11.2.3 Vaikutukset pohjaveteen: VE1 ja VE2 11.2.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset pohjaveteen Tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta pohjaveteen. Alueella tehtävät maarakennustyöt voivat aiheuttaa vähäisiä muutoksia veden virtausreitteihin, veden laadun häiriöitä (esim. samentumista) tai vedenpinnan tason muutoksia lähinnä rakennettavan kohteen kohdalla. Muutokset tulevat kohdistumaan lähinnä moreenissa esiintyvään pohjaveteen, eikä kalliopohjaveteen. Esimerkiksi rakennettavien teiden reunaojat voivat kuivattaa jossain määrin suoalueita, mikäli tiet rakennetaan niiden viereen. Vaikutuksia kalliopohjaveteen voi ilmaantua kalliolouhinnan aikana. Vaikutus kohdistuu lähinnä pohjaveden virtaukseen ja on hetkellinen, kunnes louhittava tuulivoimalan paikka täytetään maa-aineksella. Pohjaveden virtaus voidaan olettaa edellisessä luvussa mainittujen selvitysten perusteella vähäiseksi. Tuulivoimaloiden asentamisen aikana koneiden käytöstä voimalan perustusalueella voi aiheutua pieniä öljypäästöjä louhosalueella. 78 11.2.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset pohjaveteen Tiestön ja perustusten rakentamisen jälkeen toiminta ei aiheuta muutoksia maaperän pohjavedessä. Alueella käsitellään mahdollisesti vähäisiä määriä tuulivoimalaitosten koneistojen voiteluöljyjä sekä muita kemikaaleja, mutta määrät tulevat olemaan vähäisiä, jolloin toiminnasta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisriskiä. 11.2.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset pohjaveteen Sähkönsiirtoa varten alueelle vedetään maakaapeleita noin 1–2 metrin syvyydelle rakennettavien teiden reunojen viereen. Teiden rakentamisella ja maakaapeleiden asentamisella ei oleteta olevan merkittäviä vaikutuksia pohjaveteen. Moreenissa esiintyvä pohjavesi saattaa hieman samentua, mutta vaikutus on hetkellinen ja paikallinen. Toiminnan aikana sähkönsiirto ei vaikuta pohjaveteen. Eri reittivaihtoehdoilla ei ole eroa pohjavesivaikutusten kannalta. 11.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Hankkeen toteuttamatta jättämisellä ei ole vaikutuksia pohjaveteen. 11.2.5 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen Olemassa olevien teiden käyttö sekä niiden leventäminen, niiltä osin kuin se on mahdollista tai vähiten häiriötä aiheuttavaa asukkaille, vähentävät mahdollisia vaikutuksia. Hankkeen pohjaveteen kohdistuvat vaikutukset ovat vähäisiä. Yleisesti ottaen näitä vaikutuksia voidaan vähentää huolellisella työskentelyllä ja koneiden huollolla. Muita erillisiä toimenpiteitä ei pidetä tarpeellisena. 11.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät Alueella ei ole tehty tarkentavia pohjavesitutkimuksia. Pohjaveden virtaustarkastelu on arvioitu kartta-aineiston ja käytettävissä olevien yleisten tutkimusten pohjalta. 11.3Pintavedet 11.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankealueen pintavesitarkastelu tehtiin peruskarttapohjalta ja sitä täydennettiin luontoselvityksen maastokäynneillä tehtyjen havaintojen avulla. Hankealueen vesistöaluejako selvitettiin ympäristöhallinnon OIVA-paikkatietopalvelusta sekä maanmittauslaitoksen ylläpitämästä paikkatietoikkunasta. Vaikutusten arviointi perustuu asiantuntija-arvioon ja vastaavanlaisista maanrakennustöistä saatuihin kokemuksiin. 11.3.2 Nykytilanne Suunnittelualue sijaitsee kokonaisuudessaan Kokemäenjoen vesistöalueella. Maaston selänteisyydestä johtuen alueella on useita vedenjakajia ja pintavedet purkautuvat useisiin ympäröiviin vesistöihin. Alueen keski- ja länsiosan vedet valuvat Haapaojaan ja siitä edelleen Loimijokeen. Suunnittelualueen pohjoisin osa kuuluu Jokioisen valuma-alueeseen, länsi- ja keskiosat kuuluvat Haapajoen valuma-alueeseen, eteläosat Kalliojärven valuma-alueeseen ja itäiset osat puolestaan Pyhäjärven– Kuivajärven valuma-alueeseen. Suunnittelualueella ei ole juurikaan pienvesiä, kuten lampia tai puroja. Valtaosa maaston painanteista ja suoalueista on ojitettu metsätaloustoimien myötä. 11.3.2.1 Luonnontilaiset purouomat hankealueen länsireunalla Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys sijoittuu luonnontilaisen ja luonnontilaisen kaltaisen purouoman alueelle. Uomista kaakko-luoteissuuntaista on mahdollisesti joskus kaivettu, mutta se on palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Pahnalan pellolta alkunsa saava uoma yhtyy etelä-pohjoissuuntaiseen luonnontilaiseen uomaan ja puro laskee Haaranojan kautta Haapajokeen. Uomat ovat vesilain 17a §:n ja metsälain 10 §:n mukaisia kohteita. Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa 6.2. 11.3.2.2 Lähde hankealueen koillisosassa Hankealueen koillisosassa Kassinmäen eteläpuolella sijaitseva lähde on altaaltaan luonnontilaisen kaltainen, mutta sen lasku-uomaa on suoristettu ja perattu. Muokkaustoimien johdosta lähde ei ole vesilain 17a §:n mukainen kohde. Kuva 11‑1 Luonnontilaista purouomaa hankealueen länsireunalla. 11.3.3 Vaikutukset pintavesiin: VE1 ja VE2 11.3.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset pintavesiin Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välisen huoltotieyhteyden rakentaminen muuttaa rakentamisalueella sijaitsevien purouomien luonnontilaa kummassakin hankevaihtoehdossa. Huoltotieyhteyden rakentaminen ja uoman muuttaminen edellyttää lupaa poiketa vesilain säädöksistä. Hankealueen koillisosassa sijaitsevan lähteen läheisyyteen ei ole suunnitteilla rakentamistoimia. Muut mahdolliset vaikutukset pintavesiin muodostuvat erityisesti rakennusvaiheessa, jolloin rakennetaan perustuksia tuulivoimayksiköille. Puusto raivataan perustusalueelta (n. 0,5 ha/yksikkö) ja pintamaata poistetaan 1–5 metrin syvyyteen asti perustamistavasta riippuen. Tämä saattaa tilapäisesti lisätä kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin, mikäli rakentamisen ajankohta on hyvin sateinen. Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa 6.2. 11.3.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset pintavesiin Käytönaikaisia vaikutuksia pintavesiin ei ole. Tuulivoimapuistot eivät muodosta normaalitilanteessa kuormitusta, joka vaikuttaisi pintavesiin. Myöskään huollon aikaisilla toimilla ei katsota olevan vaikutusta pintavesien tilaan. 79 Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on satoja litroja öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa häiriötilanteissa (esim. rakennevirhe tai tuulivoimalan kaatuminen esim. maanjäristyksestä) päästä vuotamaan vesistöön, jolloin vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle erittäin pieni. 11.3.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset pintavesiin Tuulivoimaloille johtavat maakaapelit pyritään sijoittamaan mahdollisuuksien mukaan teiden yhteyteen, jotta vältytään ylimääräisiltä rakennustöiltä. Toimenpiteillä on vähäinen tai ei lainkaan vaikutusta pintavesien vedenlaatuun. Rakentamisaikaisen vaikutuksen katsotaan olevan hyvin lyhytaikainen, joka saattaa näkyä veden samenemisena. ja Hertta-tietopalvelu) ja Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmästä. Tuulivoimaloiden alustavat rakentamisalueet ja huoltotiet lähiympäristöineen inventoitiin maastokäynnein 12.– 13.5. ja 17.–19.5.2011. Rakentamiseen kohdistetuilla alueilla selvitettiin esiintyykö alueilla luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä, metsälain 10 §:n mukaisia tärkeitä elinympäristöjä tai vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a §:n mukaisia kohteita. Lisäksi kuvattiin rakentamisalueiden luontotyypit ja kasvilajistoa. Rakentamisalueilla esiintyvien luontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin Raunion ym. 2008 toteuttaman luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin perusteella. Rakentamisalueiden lisäksi hankealueelta kartoitettiin muita arvokkaita luontokohteita. 11.4.2 Vaikutusmekanismit 11.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli tuulivoimapuistoa ei rakenneta, pintavesien tila säilyy nykyisellään ja kehittyy luonnollisen muutoksen (esim. ilmastonmuutos) sekä mahdollisten valuma-alueella tapahtuvien toimenpiteiden, kuten metsänhakkuiden ja ojitusten, vuoksi. 11.3.5 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen Uoman yli rakennettavien teiden rakentamisessa tulisi välttää kiintoaineen kulkeutumista uomaan. Teiden rakentamisessa tulisi käyttää mahdollisimman karkeita maa-ainesmateriaaleja, siten kuin se työn puitteissa on mahdollista. Tierumpujen riittävällä määrällä ja oikealla mitoituksella voidaan vähentää vaikutuksia valuntaan ja ojien virtaamiin. Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty myös luvussa 6.2. Tuulivoimapuiston rakentamisaikana tuulivoimaloiden paikoilta hakataan puustoa ja muokataan sekä tasoitetaan maata, mikä aiheuttaa luonnonympäristön häviämistä. Rakentamisalueita laajemmilla alueilla saattaa syntyä lisäksi pysyviä tai väliaikaisia maaston kulumis- ja kasvillisuusvaurioita työkoneiden liikkumisesta ja maansiirtotöistä johtuen. Tuulivoimalakomponenttien kuljetuksen ja kokoamisen yhteydessä kokoamiskenttien ja huoltoteiden ympäristöstä voidaan joutua kaatamaan puustoa ahtailla alueilla. Rakentamisaikaiset kasvillisuusvauriot vaihtelevat luontotyypeittäin. Esimerkiksi kallioisilla alueilla kasvillisuusvaurioita syntyy herkemmin kuin kovaakin kulutusta kestävillä tuoreilla kankailla. Rakentamisalueisiin kohdistuvien suorien vaikutuksien lisäksi tuulivoimapuiston rakentaminen aiheuttaa muun rakentamisen tavoin elinympäristöjen pirstoutumista. Pirstoutumisella tarkoitetaan yhtenäisen luonnonympäristön muutosta erillisiksi saarekkeiksi ja sillä on negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. 11.3.6 Arvioinnin epävarmuustekijät Pintavesien vaikutusten arviointiin ei katsota liittyvän epävarmuustekijöitä, jotka merkittävästi muuttaisivat arvioinnin lopputulosta. 11.4Kasvillisuus ja luontotyypit 11.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Hankealuetta koskevaa tietoa kerättiin Forssan kaupungilta, sekä Tammelan ja Jokioisten kunnilta, ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmistä (Oiva- 80 11.4.3 Nykytilanne 11.4.3.1 Hankealueen yleiskuvaus Valtaosa hankealueen metsistä on ikärakenteeltaan nuoria tai varttuneita havupuuvaltaisia ja hakkuin käsiteltyjä kasvatusmetsiä. Alueella on viimeisten vuosikymmenien aikana tehty laajoilla alueilla metsänuudistuksia, mistä johtuen taimikkovaiheen metsiä esiintyy erityisen runsaasti. Hakkuukypsiä metsiä esiintyy vain vähän ja ne ovat pääsääntöisesti yksijaksoisia ja yksipuulajisia. Yleisin metsätyyppi hankealueella on puolukkatyyppi (VT) (kuva 11-2). Maaston painanteissa ja notkelmissa mänty vaihettuu kuuseksi ja näillä alueilla vallitsevat mustikkatyypin (MT) kuusikot; sekapuuna kasvaa paikoitel- len rauduskoivua sekä muutamin paikoin myös haapaa. Rehevämpiä käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kuusikoita esiintyy paikoitellen. Alueen vähälukuiset suot on pääsääntöisesti ojitettu ja ne ovat kuivuneet muuttumiksi ja turvekankaiksi. Soiden pienialaiset ojittamat osat ovat säilyneet luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina. 11.4.3.2 Arvokkaat luontokohteet hankealueella Luonnontilaiset purouomat Suunnittelualueen länsireunassa Pahnalan peltoalueiden läheisyydessä sijaitsee luonnontilainen ja luonnontilaisen kaltainen purouoma (kuva 11-4). Uomat ovat vesilain 17a §:n ja metsälain 10 §:n mukaisia kohteita. Purouomien läheisyydessä puustoa on käsitelty voimakkain harvennushakkuin, mutta kasvillisuudessa on nähtävissä luhtaisuutta; uoman reunoilla kasvaa muun muassa mesiangervoa, suokelttoa, hiirenporrasta, rentukkaa, rönsyleinikkiä ja korpikaislaa. Kuva 11‑2 Puolukkatyypin (VT) mäntymetsää hankealueella Metsäpirtintien luonnonmuistomerkki Metsäpirtintien varrella kasvavat kaksi järeää mäntyä on rauhoitettu luonnonsuojelulain 23 §:n nojalla luonnonmuistomerkkinä (kuva 11-5). Kuva 11‑3 Hankealueella kasvaa laajoja taimikkovaiheen metsiä Kuva 11‑4 Arvokkaiden luontokohteiden sijainti hankevaihtoehdossa 1. 81 Kaakkosuo ja Tupasuo Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Kaakkosuo on eteläisiä osia lukuun ottamatta ojitettu. Luonnontilaiset ojittamattomat osuudet ovat rahkarämettä, puustoisia osuuksia luonnehtivat tupasvilla- ja isovarpurämeet. Valtapuuna kasvaa kitukasvuista mäntyä ja aluskasvillisuudessa vallitsevat varvut ja vaivaiskoivu. Kaakkosuon itäreunalla sijaitseva vähäpuustoinen rahkaneva on Sukula–Häiviä osayleiskaavan luontoselvityksissä (2010) todettu metsälain 10 §:n mukaiseksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Myös suunnittelualueen kaakkoisosassa sijaitseva avoin Tupasuo on metsälain 10 §:n mukainen arvokas elinympäristö. Hirsikorven vanha metsä Suunnittelualueen pohjoisosassa Hirsikorven peltoalueeseen rajautuva kuusivaltainen vanhan metsän alue on todettu luontoarvoiltaan merkittäväksi Kiimassuon osayleiskaavatyön yhteydessä laadituissa selvityksissä (Kiimassuo OYK 2008). Peltoalueeseen rajautuvassa metsäkuviossa on havaittavissa vanhan metsän piirteitä. Kookkaan puuston seassa on runsaasti lahopuuta, tuulenkaatoja ja maakeloja. Kuva 11‑5 Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut kaksi mäntyä. Kuva 11‑6 Näkymä Kaakkosuon eteläosaan. 82 11.4.3.3 Tuulivoimaloiden rakentamispaikat Jokioinen Tuulivoimala 1 Tuulivoimala sijoittuu hakkuukypsään kuusta ja mäntyä kasvava metsikköön, jossa kasvaa sekapuuna vähän rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, yleisiä lajeja ovat lisäksi käenkaali, oravanmarja, metsäalvejuuri ja puolukka. Metsätyypiltään mustikkatyyppiä (MT). Kuva 11‑7 Tuulivoimala 1. Tuulivoimala 2 Rakentamisalueella kasvaa varttunut vastikään harvennettu kasvatusmetsämännikkö, iältään noin 35–40-vuotias. Metsätyypiltään metsä on käenkaali-mustikka- ja mustikkatyyppiä (OMT ja MT). Liian rehevän kasvupaikan vuoksi puuston rungot ovat lenkoja. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat valkovuokko ja metsälauha, muuta yleistä lajistoa ovat mustikka ja puolukka sekä paikoitellen kevätpiippo, metsäalvejuuri, käenkaali ja oravanmarja. Ajourilla kasvaa vadelmaa. Tuulivoimalalta 1 tuulivoimalalle 2 johtava huoltotieyhteys Voimalapaikan 2 eteläpuolella puusto on varttunutta mustikkatyypin (MT) kasvatusmetsämännikköä, joka tilanrajalta muuttuu hakkuukypsäksi kuusikoksi; kuusikossa ei kasva muita puulajeja. Metsäautotien eteläpuolella puusto muuttuu varttuneeksi mäntytaimikoksi. Rinteen eteläosassa puusto muuttuu taas hakkuukypsäksi kuusikoksi ja sekapuuna kasvaa jonkin verran haapaa ja järeitä raitoja. Rinteen alaosalla kasvillisuudessa yleistyvät valkovuokko, käenkaali ja mustikka. Metsätyyppinä on käenkaali-mustikkatyyppi (OMT). Suunniteltu huoltotieyhteys ylittää luonnontilaisen purouoman; uoman reunoilla kasvaa mesiangervoa, suokelttoa, hiirenporrasta, rentukkaa, rönsyleinikkiä ja korpikaislaa. Puusto uoman välittömässä läheisyydessä on harmaaleppää. Uoma on vesilain 17a §:n mukainen kohde. Kuva 11‑8 Tuulivoimala 2. Kuva 11‑9 Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys. Tuulivoimala 3 Tuulivoimalan rakentamisalueella kasvaa noin 40-vuotiasta kasvatusmetsämännikköä, jonka metsätyyppinä mustikkatyyppi (MT). Sekapuuna kasvaa vähän rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat valkovuokko ja mustikka, muita yleisiä lajeja ovat metsälauha, puolukka, metsätähti, sananjalka ja riidenlieko. Kuva 11‑10 Tuulivoimala 3. 83 Tuulivoimala 4 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat nuoreen, muutama vuosi sitten istutettuun kuusitaimikkoon. Sekapuuna kasvaa lehtipuuvesaikkoa. Vieressä sijaitsee ojitettu turvekangas, jossa kasvaa nuorta kuusikkoa ja ylispuina hieskoivuja. Tuulivoimala 5 Rakentamisalueella kasvaa varttunutta mustikkatyypin (MT) kasvatusmetsäkuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna vanhoja rauduskoivuja ja muutamia mäntyjä. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka, yleisiä lajeja ovat lisäksi valkovuokko, puolukka, metsälauha, riidenlieko, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä ja kevätpiippo. Kuva 11‑11 Tuulivoimala 4. Tuulivoimala 6 ja huoltotie Tuulivoimala sijoittuu mäenlaelle nuoreen mustikkatyypin mänty- ja rauduskoivuvaltaiseen taimikkoon. Rinteeseen on jätetty kapea sekapuustoinen kaistale varttunutta kasvatusmetsää. Alarinne lähellä tietä on ojitettu ja puusto on varttunutta kuusitaimikkoa. Tuulivoimala 7 ja huoltotie Tuulivoimalan rakentamisalue sijoittuu varttuneeseen ja harvennettuun kasvatusmetsään, jossa pääpuulajina, männyn lisäksi, kasvaa sekapuuna rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat metsäkastikka ja valkovuokko, muita yleisiä lajeja ovat käenkaali, metsätähti, ahomansikka, sinivuokko ja metsäkeltano. Huoltotieyhteys sijoittuu käenkaali-mustikkatyypin mäntyvaltaiseen nuoreen kasvatusmetsämännikköön, jossa sekapuuna kasvaa kuusta ja rauduskoivua. Kuva 11‑12 Tuulivoimala 5. Kuva 11‑13 Tuulivoimala 6 ja huoltotie. Kuva 11‑14 Tuulivoimala 7 ja huoltotie. 84 Tuulivoimala 8 Rakentamisalue sijoittuu nuoreen ja soistuneeseen puolukkatyypin (VTs) mänty/hieskoivusekametsään. Alue rajoittuu etelässä avohakkuualaan, joka on istutettu kuuselle. Yleistä lajistoa ovat mustikka, puolukka, metsälauha, metsäkastikka, nuokkutalvikki, vanamo ja kangasmetsien rahkasammalet. Tuulivoimala 9 ja huoltotie Rakentamisalue sijoittuu tilanrajalle. Alueella kasvaa hakkuukypsää, karua mustikkatyyppiä (MT) olevaa mäntyvaltaista metsää, toisella puolella rajaa kasvaa puolestaan nuorta harventamatonta mustikkatyypin kasvatusmetsää, jossa puusto on kuusta, mäntyä ja rauduskoivua. Huoltotieyhteys sijoittuu nuoreen kuusi/mänty -taimikkoon. Tuulivoimala 10 ja huoltotie Rakentamisalue sijoittuu käenkaali-mustikkatyypin (OMT) harvennettuun rauduskoivuvaltaiseen kasvatusmetsään, jossa sekapuuna kasvaa harmaaleppää, kuusta ja raitaa. Kenttäkerroksen yleistä lajistoa ovat valkovuokko, metsäkastikka, kevätpiippo, ahomansikka, metsätähti, nuokkutalvikki, metsäalvejuuri, mustikka, puolukka ja käenkaali. Huoltotieyhteys sijoittuu taimettuneelle siemenpuuaukolle, jossa puuston muodostavat mänty ja rauduskoivu sekä sekapuuna kasvavat kuusi ja pihlaja. Kuva 11‑15 Tuulivoimala 8. Kuva 11‑16 Tuulivoimala 9 ja huoltotie. Tuulivoimala 12 Rakentamisalueella kasvaa noin 15-vuotiasta nuorta kasvatusmetsämännikköä, joka on ojitusmätästetty uudistamisen yhteydessä. Metsätyypiltään mustikkatyyppiä (MT). Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, metsäkastikka, kevätpiippo ja metsälauha. Kuva 11‑17 Tuulivoimala 12. 85 Forssa Tuulivoimala 16 Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jolle on jätetty yksittäisiä ylispuumäntyjä. Kasvillisuus koostuu lisäksi varttuneesta sekapuutaimikosta sekä yksittäisistä varttuneista kuusista, männyistä ja rauduskoivuista. Huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen puolukkatyypin (VT) kasvatusmetsään. Tuulivoimala 19 Rakentamisalueella kasvaa varttunutta puolukkatyypin (VT) mäntymetsää, jossa alikasvoksena hieman kuusta. Kenttäkerroksen tyypillisimmät lajit ovat puolukka, mustikka, metsätähti ja metsälauha. Maaston painanteissa on paikoin soistuneita rämelaikkuja, joissa kasvillisuus koostuu nuoresta männystä, kuusesta ja hieskoivusta. Kenttäkerroksessa vallitsevat suokukka, tupasvilla ja kanerva. Huoltotieyhteys tuulivoimalalle 18 sijoittuu avohakkuualueen ja varttuneen mäntytaimikon rajalle. Kuva 11‑18 Tuulivoimala 16. Kuva 11‑19 Tuulivoimala 19. Kuva 11‑20 Huoltotie 19. 86 Tuulivoimala 23 Tuulivoimala ja huoltotieyhteys sijoittuvat nuoreen, tiheäkasvuiseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa alikasvoksena hieman kuusta. Tuulivoimala 24 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat järeäkasvuiseen, puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa alikasvoksena varttunutta kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka, metsätähti ja metsälauha. Kuva 11‑21 Tuulivoimala 23 ja huoltotie. Tuulivoimala 26 Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jolla kasvaa pientä mänty- ja kuusitaimikkoa. Tuulivoimaloiden 23 ja 26 välinen huoltotieyhteys sijoittuu avohakattuun maastokäytävään. Kuva 11‑22 Tuulivoimala 24 ja huoltotie. Kuva 11‑23 Tuulivoimala 26. Kuva 11‑24 Huoltotie tuulivoimaloiden 23 ja 26 välillä. 87 Kuva 11‑25 Tuulivoimala 28 ja huoltotie. Tuulivoimala 28 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa pieni kuusitaimikko. Tuulivoimala 30 Tuulivoimala sijoittuu avoimeen varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua ja hieman mäntyä. Kuva 11‑26 Tuulivoimala 30. 88 Tammela Tuulivoimala 11 Rakentamisalueella kasvaa kivinen mustikkatyypin (MT) kasvatusmetsäkuusikko ojan varressa. Puusto on varttunutta kasvatusmetsää ja pääpuulaji kuusen lisäksi sekapuuna kasvaa hieskoivua ja muutama raita. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka, käenkaali, vanamo ja metsäalvejuuri. Tuulivoimala 13 ja huoltotieyhteys Tuulivoimala sijoittuu varttuneeseen mustikkatyypin (MT) mäntytaimikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivuvesaikkoa. Kenttäkerroksen valtalaji on metsäkastikka, yleisiä lajeja ovat lisäksi sananjalka, valkovuokko, puolukka, ahomansikka ja kevätpiippo. Huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen mäntytaimikkoon sekä varttuneeseen kuusi/ mänty/hieskoivu/haapa -sekametsään. Tuulivoimala 14 Tuulivoimala sijoittuu varttuneeseen rauduskoivun, männyn ja kuusen muodostamaan taimikkoon ja nuoreen kasvatusmetsään. Metsänuudistusalalle on jätetty ylispuiksi mäntyjä. Kuva 11‑27 Tuulivoimala 11. Kuva 11‑28 Tuulivoimala 13 ja huoltotieyhteys. Tuulivoimala 15 ja huoltotieyhteys Tuulivoimalan rakentamisalueella kasvaa nuorta kasvatusmetsämännikköä, jossa sekapuuna kasvaa vähän rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka ja metsäkastikka, muita yleisiä lajeja ovat kevätpiippo, metsälauha ja metsätähti. Huoltotieyhteys sijoittuu mustikkaja käenkaali-mustikkatyypin (MT ja OMT) kuusi- ja mäntyvaltaisiin hakkuin käsitellyin nuoriin ja varttuneisiin kasvatusmetsiin. Kuva 11‑29 Tuulivoimala 14. Kuva 11‑30 Tuulivoimala 15 ja huoltotieyhteys. 89 Tuulivoimala 17 Alueella kasvaa väljään asentoon harvennettu nuori mäntyvaltainen kasvatusmetsä, jossa sekapuuna on rauduskoivua ja kuusta. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, valkovuokko, metsäkastikka, kevätpiippo, metsälauha, sananjalka, metsätähti ja nuokkutalvikki. Tuulivoimala 20 Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalueelle, jossa kasvaa pieni mänty- ja koivutaimikko. Tuulivoimalalle johtava huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua ja hieman mäntyä. Kuva 11‑31 Tuulivoimala 17. Tuulivoimala 21 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään. Kuva 11‑32 Tuulivoimala 20. Kuva 11‑33 Huoltotie. Kuva 11‑34 Tuulivoimala 21 ja huoltotie. 90 Tuulivoimala 22 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa sekapuuna varttunutta kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka ja metsätähti. Tuulivoimalalta 22 voimalalle 25 johtava huoltotieyhteys sijoittuu Kaakkosuon luonnontilaiselle osuudelle, jossa suotyyppinä vallitsee isovarpu- ja tupasvillaräme. Tuulivoimala 25 Tuulivoimala sijoittuu Kaakkosuohon rajautuvaan varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon. Kenttäkerros on mustikkavaltainen. Kuva 11‑35 Tuulivoimala 22 ja huoltotie. Tuulivoimala 27 Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa varttunutta mänty- ja koivutaimikkoa. Voimalalle johtavan huoltotien alueella kasvaa järeäkasvuista puolukkatyypin (VT) mäntymetsää, jossa kasvaa sekapuuna kuusta sekä tiheäkasvuista varttunutta mustikkatyypin (MT) kuusikkoa. Pellon läheisyydessä puusto vaihettuu varttuneeseen mänty- ja koivutaimikkoon. Tuulivoimala 28 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa pieni kuusitaimikko. Kuva 11‑36 Tuulivoimala 25. Kuva 11‑37 Tuulivoimala 27. Kuva 11‑38 Tuulivoimala 28 ja huoltotie. 91 Tuulivoimala 29 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa varttunutta mänty- ja koivutaimikkoa. Tuulivoimala 31 Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen, tiheäkasvuiseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa sekapuuna kuusta ja rauduskoivua. Tuulivoimala 32 Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa varttunut kuusi- ja koivutaimikko. Tuulivoimala 33 Tuulivoimala sijoittuu avohakkuualalle, jolle jätetty mäntyjä ja rauduskoivuja siemenpuiksi. Puusto on lehtipuuvesaikkoa ja pihlajaa, kenttäkerroksessa kasvaa vadelmaa. Tuulivoimaloiden 11 ja 33 välinen tieyhteys sijoittuu nuoriin ja varttuneisiin, harvennettuihin kasvatusmetsiin. Alavilla paikoilla pääpuulaji on kuusi, mäkien päällä mänty. Metsätyyppinä on kivinen mustikka ja käenkaali-mustikkatyyppi (MTkiv ja OMTkiv). Kuva 11‑39 Tuulivoimala 29. Kuva 11‑40 Tuulivoimala 31. Kuva 11‑41 Tuulivoimala 32. Kuva 11‑42 Tuulivoimala 33. 92 11.4.4 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin: VE1 ja VE2 11.4.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden alustavilla rakentamisalueilla ei ole ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä kummassakaan hankevaihtoehdossa. Tuulivoimalalta 1 voimalalle 2 johtava huoltotieyhteys ylittää kummassakin hankevaihtoehdossa metsälain 10 §:n mukaisen arvokkaan puronvarren. Puronvarressa on tehty runsaasti metsänhakkuita, mutta sen kasvillisuudessa on nähtävissä luhtaisuutta. Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimalalle 25 suunniteltu huoltotieyhteys sijoittuu Kaakkosuon ojittamattomalle, luonnontilaiselle osuudelle. Isovarpu- ja tupasvillarämeet ovat luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa (Raunio ym. 2008) luokiteltu Etelä-Suomessa silmälläpidettäviin luontotyyppeihin. Huoltotien rakentamisella on ojituksiin verrattavia vaikutuksia suon valumaolosuhteisiin ja kasvillisuuteen ja käynti voimalalle suositellaan toteuttavaksi muuta reittiä. Tuulivoimaloiden 23 ja 26 välinen huoltotieyhteys sivuaa Hirsikorven vanhan metsän aluetta, mutta sijoittuu nykyiseen avohakattuun maastokäytävään, jolloin sillä ei ole metsäaluetta pirstovaa vaikutusta. Muilla rakentamisalueilla esiintyvät luontotyypit eivät ole määrällisesti tai laadullisesti uhanalaisiksi luokiteltuja luonnontilaisia metsiä. Rakentamisalueilla kasvava puusto on yksipuolista ja aluskasvillisuus tavanomaista. Metsätalouskäytössä olevien metsien laadulliset tekijät ovat näin ollen heikentyneet luonnontilaisesti kehittyneisiin metsiin nähden. 11.4.4.2 Sähkönsiirron vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Sähkönsiirron vaikutus alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin jää vähäiseksi maakaapeleiden vaatiman vähäisen tilantarpeen vuoksi. Kaapeloitu alue kuitenkin erottuu ympäristöstään, sillä voimajohtoalue pidetään puista ja muista syväjuurisista kasveista vapaana. Vaikutusta vähentää kaapeliyhteyksien sijoittaminen teiden varsille. 11.4.4.3 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Tuulivoimapuistolla ei ole kasvillisuuteen tai luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen. 11.4.5 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli tuulivoimapuistoa ei rakenneta, alueen kasvillisuus ja luontoarvot säilyvät nykyisellään. Luontoarvojen säilymiseen ja niiden kehittymiseen vaikuttavat lähinnä alueella toteutettava metsätaloustoimet ja alkava turpeen otto. 11.4.6 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen Hankkeen kasvillisuusvaikutukset ovat suurimmillaan rakentamisen aikana. Kasvillisuusvaikutuksia voidaan ehkäistä rajaamalla maanmuokkaustoimet mahdollisimman pienelle alueelle tuulivoimalan ja huoltotien sijoituspaikan ympäristöön. Arvokkaat luontokohteet suositellaan rajattavaksi nauhoin rakentamis- ja liikkumisalueiden ulkopuolelle. 11.4.7 Arvioinnin epävarmuustekijät Hankealueella esiintyviä arvokkaita luontokohteita on tarkasteltu yleispiirteisesti. Hankealueen laajuudesta johtuen voi olla mahdollista, että hankealueella sijaitsee muita arvokkaita pienialaisia metsäluontokohteita, joita ei maastokäyntien yhteydessä havaittu. Näihin hankkeen toteuttamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta. 11.5 Linnusto 11.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankealueesta laadittiin YVA-menettelyn aikana erillisselvitykset koskien tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoa, eri lajien kevätmuuton ohjautumista hankealueen kautta sekä syysmuuttoa (Liitteet 2 ja 3). Syysmuuton seurannasta on tässä arviointiselostuksessa esitetty alustavat tulokset seurannasta laaditun väliraportin (liite 4 erillisliitteenä) pohjalta. Loppuraportti tullaan toimittamaan sen valmistuttua. Pesimälinnustosta ja kevätmuuton seurannasta laaditut erillisraportit ovat arviointiselostuksen liitteinä 2-3. Linnustoselvityksistä on vastannut Suomen Luontotieto Oy. Tuulivoimapuiston pesimälinnusto Hankealueen pesimälinnustoa kartoitettiin 4.5.–26.6.2011 välisenä aikana käyttämällä maalinnustoinventoinneissa yleisesti käytettyä kartoituslaskentamenetelmää (kuvaukset menetelmästä Koskimies ja Väisänen 1988, Söderman 2003). Laskennat kohdistettiin erityisesti suunniteltujen voimaloiden oletetuille rakentamispaikoille, joiden kaikkien ympäristössä suoritettiin kesällä 2011 kahteen laskentakertaan perustuva linnustokartoitus. Laskenta-alue käsitti noin 100–150 metrin levyisen alueen tuulivoimalan sijoi- 93 tuspaikan ympäriltä. Erityisesti maastotöiden avulla pyrittiin selvittämään valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien sekä muiden linnustonsuojelun kannalta huomionarvoisten lajien (mm. Euroopan unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteen I lajit) esiintymistä alueella. Voimalapaikoilla tehtyjen kartoituslaskentojen lisäksi uhanalaisten tai elinympäristövaatimustensa suhteen vaateliaiden pesimälajien esiintymistä selvitettiin myös suunnittelualueelta yleensä. Tämä selvitys toteutettiin ajamalla systemaattisesti läpi alueen metsäautotiet sekä tarkastamalla maastossa em. lajien kannalta potentiaalisia kohteita. Näitä olivat erityisesti hankealueen vielä jäljellä olevat varttuneen metsän alueet sekä suo- ja kosteikkoalueet. Laskennat suoritettiin aamuisin klo 3.30–9.30 välisenä aikana. Laskennassa hyödynnettiin myös atrappia, jonka avulla pyrittiin erityisesti keräämään havaintoja jo laulukautensa päättäneistä lajeista (mm. pöllöt). Linnustolaskennoista vastasi biologi FM Jyrki Oja (Suomen Luontotieto Oy), jonka lisäksi maastotöissä avustivat Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Tietoja alueen pesimälinnustosta saatiin myös Lasse Kososelta (Jokioisten Maanrakennus Oy) sekä Kiimassuon jätteenkäsittelylaitoksen henkilökunnalta. Kevätmuutto Suunnitellun tuulivoima-alueen kautta muuttavien lintujen määriä sekä eri lajien muuttoreittien sijoittumista selvitettiin kevätmuuttokauden 2011 aikana alueella suoritetulla muutonseurannalla. Kaikkiaan seurantaa suoritettiin 34 päivänä (havainnointiaika yhteensä noin 220 tuntia) 4.4–3.6. välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin kahdelta havaintopisteeltä, jotka olivat Forssan Kiimassuon jätteidenkäsittelyalueella sijaitsevan biokaasulaitoksen katto sekä Kiljamon lintutorni Torronsuon kansallispuistoalueella. Kummaltakin havaintopaikalta hankealueen yläpuolista ilmatilaa pystyttiin havainnoimaan lähes esteettömästi laajalla sektorilla. Useina päivinä havainnointia toteutettiin samanaikaisseurantana molemmilla havaintopisteillä, jolloin esimerkiksi kurkiparvien liikkeitä pystyttiin seuraamaan hyvinkin pitkältä matkalta Torronsuon eteläpuolelta aina Forssan keskustaajaman pohjoispuolelle. Muutontarkkailupäivät pyrittiin ajoittamaan lintumuuton kannalta parhaille päiville ja parhaisiin sääolosuhteisiin. Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 sekä peto- ja kurkimuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00–17.00. Lisäksi toukokuussa alueella seurattiin kolmena päivänä erikseen mahdollista iltamuuttoa. Muutontarkkailun aikana hankealueen kautta muuttava lintulajisto sekä eri lajien yksilömäärät ja muuttosuunnat kirjattiin mahdollisimman tarkasti ylös. Laji- ja yksilömäärän sekä kellonajan lisäksi havaittujen yksilöiden ja par- 94 vien osalta arvioitiin myös niiden muuttokorkeus sekä linnun ohituspuoli suhteessa käytettyihin havaintopaikkoihin. Ohituspuolien määrittelemiseksi näkemäalue jaettiin seurannassa viiteen sektoriin kuvan 11–43 mukaisesti. Tässä tarkastelutavassa sektoreiden 0 ja W1 kautta muuttavien yksilöiden arvioitiin kulkevan varsinaisen hankealueen kautta. Lintujen muuttokorkeudet kirjattiin seurannan yhteydessä vastaavalla tavalla käyttäen kolmiportaista asteikkoa: 1) 0−60 m (voimalan lapojen alapuoli), 2) 60–175 m (lapojen korkeus), ja 3) >175 m (lapojen yläpuoli). Muutonseurannan lisäksi huhtikuussa Kalliojärven pelloilla levähtävien metsähanhien, kurkien ja joutsenten sekä Kiimassuolla ruokailevien lokkien määrät laskettiin selvityksen yhteydessä säännöllisesti. Kalliojärven osalta laskentaalue käsitti koko valtatie 2 ja Torronsuon välisen peltoalueen, jolla levähtävät linnut laskettiin huhtikuussa kaikkiaan 7 kertaa. Muutonseurantaan osallistuivat Jyrki Oja ja Lasse Kosonen, joiden lisäksi lepäilijälaskentoihin osallistuivat ja avustajina toimivat lisäksi Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Syysmuutto Syysmuuton seurantaa toteutetaan Forssan suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella kaikkiaan noin 25 päivänä, joista on väliraportin laatimispäivään (23.9.) mennessä käytetty kaikkiaan 16 (elokuu 5, syyskuu 11). Havainnointi suoritetaan käyttäen vastaavia havaintopisteitä ja havaintojen kirjaamistapoja kuin keväällä. Kurkimuuton aikaan havainnointia suoritettiin lisäksi myös Kalliojärven peltoalueella. Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 ja peto- ja kurkimuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00- 17.00. Ilta- tai yömuuttoa ei sen sijaan ole erikseen seurattu. Syysmuuton seurannasta laaditaan vielä erillinen selvitysraportti, jossa esitetään yksityiskohtaisempi kuvaus havaintopäivistä sekä kerätystä havaintoaineistosta. Arviointimenetelmät Tuulivoimapuistohankkeen vaikutuksia alueen linnustoon arvioitiin YVA-menettelyn yhteydessä alueella tehtyihin linnustoselvityksiin pohjalta tukeutuen eri maissa tehtyihin tutkimuksiin tuulivoimaloiden vaikutuksista alueella pesivään tai sen kautta muuttavaan linnustoon. Erityisesti vaikutusten arvioinnin tavoitteena on tässä yhteydessä löytää keskeiset lajiryhmät, joihin suunnitellulla hankkeella voidaan arvioida olevan vaikutusta sekä tarkastella niihin kohdistuvia vaikutuksia mahdollisten vaikutusmekanismien kannalta. Vaikutuksia ei tässä yhteydessä ole eritelty erikseen rakentamisen ja toiminnan aikaisiin vaikutuksiin, koska rakentamisvaiheesta aiheutuvia vaikutuksia ei tässä yhteydessä ole mahdollista selkeästi erottaa hankkeen yleisistä vaikutuksista. Kuva 11–43. Muutonseurannan havaintopaikat (siniset ympyrät) sekä havaintojen kirjaamisessa käytetty sektorijako. 11.5.2 Alueen nykytilan kuvaus Pesimälinnusto Kaikkiaan voimalakohtaisissa kartoituslaskennoissa havaittiin 42 pesivää lintulajia ja 330 lintuparia (Suomen Luontotieto 2011b). Yleisimmät pesimälajit voimaloiden läheisyydessä olivat peippo, pajulintu ja punarinta. Valtaosa suunnitelluista tuulivoimaloista sijoittuu kasvillisuudeltaan nuoriin ja metsätaloustoimin käsiteltyihin kasvatusmetsiin, joiden pesimälinnusto koostuu pääasiassa havu- ja sekametsille tyypillisistä varpuslintulajeista (mm. peippo, pajulintu, punarinta, rautiainen sekä erilaiset tiaiset ja rastaat). Näitä lajeja tavataan Suomessa melko yleisesti lähes kaikilla metsävaltaisilla alueilla ja eri metsätyypeillä. Linnuston kannalta arvokkaampia vanhojen tai varttuneiden kuusimetsien alueita on hankealueella sen sijaan metsätaloustoimista johtuen vähän, mikä näkyy niille ominaisten lajien (mm. pohjantikka, puukiipijä, tiltaltti) harvalukuisuutena. Suurimpia lintutiheydet ja lajimäärät olivat voimaloiden 7, 9, 11, 23, 26, 30 ja 32 ympäristössä, joissa havaittiin tehdyissä kartoituksissa 11–14 lajia ja 14–19 pesivää paria selvitettävää voimalaa kohden. Etenkin voimala 23 sijoittuu linnustoltaan muuta aluetta arvokkaammalle alueelle lähelle Hirsikorven vanhan metsän aluetta. Kaikkiaan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoon kuuluu nykyisin ainakin 10 eri suojeluluokituksissa mainittua lajia (Taulukko 11-1). Elinympäristövaatimuksiltaan nämä lajit kuuluvat Suomessa pääasiassa varttuneille havu- ja sekametsille luonteenomaisiin lajeihin, joiden kantoihin erityisesti metsätaloustoimet, vanho- jen metsien pinta-alan väheneminen sekä metsäalueiden pirstoutuminen ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet. Suojelullisesti hankealueen huomionarvoisinta lajistoa ovat useat petolintulajit, jotka pesivät erityisesti alueen keskiosien pääosin asumattomilla, metsätalousvaltaisilla alueilla. Pesimäpaikan valinnassaan suurikokoisemmat petolinnut välttelevät aktiivisessa ihmiskäytössä olevia alueita, minkä vuoksi ne yleensä puuttuvat asutus- tai teollisuuskäytössä olevien alueiden läheisyydestä. Asutuksen leviämisen ohella metsätaloustoimet ovat vähentäneet erityisesti petolintujen mutta myös mm. metsojen kannalta potentiaalisten lisääntymisalueiden määrää etelä- ja keskisuomalaisissa metsissä. Kesän 2011 linnustokartoitusten perusteella alueen pesimälinnustoon kuuluvat nykyisin ainakin kanahaukka (2 reviiriä), hiirihaukka (1 reviiri) ja varpushaukka (1 reviiri) sekä varpuspöllö (2 reviiriä). Havainnot perustuvat joko pesälöytöihin tai paikalla varoitelleisiin lintuihin. Lisäksi Kiimassuon jätekeskusalueella tehdään säännöllisesti havaintoja saalistelevista huuhkajista, mikä viittaa lajin pesimiseen jätekeskusalueen lähiympäristössä. Huuhkajan tarkkaa pesäpaikkaa ei kuitenkaan linnustoselvitysten yhteydessä löydetty. Em. lajien lisäksi hankealueella esiintyy potentiaalista elinympäristöä myös ampu- ja nuolihaukalle sekä pöllöistä viiru- ja helmipöllölle, jotka voivat erityisesti hyvinä myyrävuosina pesiä alueella. Hankealueella sijaitsevat suoalueet on nykyisin lähes kokonaisuudessaan ojitettu, minkä vuoksi alueella erityisesti suo- ja kosteikkolajien kannalta potentiaalisia elinympäristöjä on alueella vain vähän jäljellä. Suo- ja kosteikkolajiston kannalta arvokkaimmat kohteet sijoittuvat- 95 kin varsinaisen hankealueen sijaan sen etelä- ja itäpuolille. Kosteikkoalueista selkeästi merkittävin on hankealueen eteläpuolelle sijoittuva Torronsuon kansallispuisto- ja Naturaalue, joka rajautuu lähimmillään noin 700 metrin päähän hankealueen eteläpuolelle. Lähimmän tuulivoimalan (nro 20) etäisyys Natura-alueesta on vastaavasti noin 1,5 km. Torronsuon–Talpianjärven alue on yksi Etelä-Suomen laajaalaisimmista luonnontilaisista suoalueista, joka on Natura 2000 -ohjelman lisäksi määritelty myös kansainvälisen kosteikkojensuojelusopimuksen alaisiin kohteisiin (nk. Ramsarsopimus) sekä Suomen kansainvälisesti merkittäviin lintualueisiin (IBA-alueet). Pesimälinnuston kannalta Torronsuon alue muodostaa keskeisen pesimäalueen useille erityisesti pohjoista suoluontoa luonnehtiville lajeille (mm. kurki, liro, kapustarinta, riekko), joiden kannat ovat Etelä-Suomen alueella taantuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana erityisesti suo-ojitusten sekä avosuoalueiden kutistumisen seurauksena. Torronsuon linnustollisia arvoja on kuvattu laajemmin luonnonsuojelualueita käsittelevässä kappaleessa 11.6. Torronsuon ohella Lounais-Hämeen alueelle arvokkaista lintukosteikoista suunnitellun tuulivoimapuistoalueen läheisyyteen sijoittuvat Loimalammin–Salmistonmäen luonnonsuojelualue Forssan keskustaajaman itäpuolella sekä Pellilänsuon lintukosteikko Jokioistentien eteläpuolella. Luonteenomainen piirre molempien alueiden pesimälinnustolle on monimuotoinen vesi- ja rantalintulajisto, johon kuuluu myös useita nykyisin uhanalaisiksi luokiteltavia lajeja. Loimalammin alueelle tyypillisiä pesimälajeja ovat mm. kurki, ruskosuohaukka, luhtahuitti sekä puolisukeltajista mm. lapasorsa (Venetvaara ym. 2006). Vastaavasti Pellilänsuon alueen luonteenomainen pesimälaji on naurulokki, jonka yhdyskunnassa on Pellilänsuolla ollut enimmillään jopa 450 paria. Lokkiyhdyskunnan ohella alueen pesimälinnustoon ovat viime vuosien aikana kuuluneet uhanalaisista lajeista myös mm. heinätavi, jouhisorsa, mustakurkku-uikku sekä keltavästäräkki (LHLH 2011a). Kevätmuutto Suunniteltu tuulivoimapuistoalue sijoittuu Lounais-Hämeen alueelle selkeästi sisämaan puolelle, jossa Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikkoalueiden muuttoa ohjaava vaikutus on jo melko heikkoa ja muutto suuntautuukin alueella pääosin sisämaahan. Sisämaassa lintujen muutto keskittyy yleensä voimakkaimmin tiettyjen johtolinjojen läheisyyteen, joita voivat alueesta riippuen olla esimerkiksi alueen isoimmat, yleensä pohjois−etelä- tai koillinen−lounas -suuntaiset vesistöt, alavat maaseutu- tai kosteikkoalueet sekä erilaiset harju- ja harjannealueet. Kiimassuon suunnittelun tuulivoimapuiston alueella tai sen läheisyydessä erityisesti Torronsuon kansallispuisto ja sitä ympäröivät peltoalueet keräävät lepäileviä ja ruokailevia muuttolintuja (erityisesti joutsenia, kurkia ja hanhia) keskittäen samalla lintujen muuttoa näiden alueiden ympäristöön. Torronsuon ohella toinen muuttoa keskittävä alue ovat todennäköisesti hankealueen länsipuolella sijaitsevat peltoalueet, joista ainakin Jokioisten Lintupajussa havaitaan usein suuria hanhija vesilintukerääntymiä (LHLH 2011b). Kevään 2011 muutonseurannassa näkyvimmin hankealueen kautta muuttivat eri lintulajeista erityisesti kurki sekä eri päiväpetolintulajit, joista kurkia havaittiin seurannan Taulukko 11-1 Hankealueella havaitut, suojelullisesti merkittävät lajit. Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa (Rassi ym. 2010), NT = silmälläpidettävä laji, RT = Eteläboreaalisella Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikkovyöhykkeellä (vyöhyke 2a) alueellisesti uhanalainen laji. LsL = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojellut lajit. Lintudirektiivi = EU:n lintudirektiivin liitteessä Laji Teeri (Tetrao tetrix) Uhanalaisuus LsL Lintudirektiivi NT - x Metso (T. urogallus)* NT,RT - x Pyy (Bonasa bonasia) - - x VU - - Hiirihaukka (Buteo buteo) Palokärki (Dryocopus martius) - - x NT - x Varpuspöllö (Glacidium passerinum) - - x Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) - - x Kivitasku (Oenanthe oenanthe) VU - - Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) NT - - Huuhkaja (Bubo bubo)? *ei havaittu kesän 2011 kartoituksissa. Lajista on Forssan Luonnonhistorialliselta Museolta saadun tiedon mukaan kuitenkin olemassa vanhoja havaintoja erityisesti alueen keskiosista Sukulan pohjoispuoliselta alueelta sekä Kaakkosuolta. 96 yhteydessä kaikkiaan 3 518 yksilöä ja petolintuja vastaavasti noin 90. Petolintulajeista eniten seurannassa havaittiin hiirihaukkoja (32). Sekä kurjen että petolintujen muutolle luonteenomaista oli kevään 2011 seurannassa muuton jakautuminen leveälle vyöhykkeelle havaintopisteiden eri puolille (Kuva 11–44). Kaikkiaan hankealueen kautta muuttaneiden yksilöiden osuudeksi saatiin kerätyssä aineistossa kurjella noin 36 % (1280) ja petolinnuilla vastaavasti noin 49 % (42). Näistä useimmat muuttivat hyvin korkealla. Sekä kurjet että isommat päiväpetolinnut kuuluvat nk. termiikkimuuttajiin, jotka hyödyntävät muuttomatkallaan tehokkaasti vallitsevia tuuliolosuhteita sekä nousevia ilmavirtauksia. Tästä syystä matkalennossa olevien yksilöiden muutto voi erityisesti kirkkaassa säässä ja myötätuulessa kulkea usein hyvinkin korkealla. Hankealueen kautta muuttaneista kurjista noin 58 % (2040) arvioitiin muuttavan nykyaikaisten tuulivoimaloiden yläpuolella (yli 175 metrin korkeudessa). Kurjen kannalta Torronsuon alue sekä sitä reunustavat peltoalueet muodostavat merkittävän muutonaikaisen levähdys- ja kerääntymäalueen, jonne voi kerääntyä parhaimmillaan jopa tuhansia lepäileviä kurkia. Muuttosään ja vuorokaudenajan ollessa edullinen kurjet jatkavat usein matkaansa suoraan Lounais-Hämeen yli, eivätkä pysähdy lainkaan Torronsuon alueella. Sen sijaan esimerkiksi myöhään iltapäivällä tai illalla Forssan alueelle saapuvat muuttoparvet lähes poikkeuksetta pysähtyvät Torronsuolle tai sen lähialueille yöpymään. Torronsuon alueella levähtävien kurkien muuttoreitin havaittiin keväällä 2011 kulkevan pääsääntöisesti hankealueen kautta niiden ottaessa ensin korkeutta Torronsuon alueen päällä ja jatkaen tästä yleensä suoraan pohjoiseen Forssan kaupungin yli. Levähdysalueilta muutolle lähtiessään kurkien lentokorkeus on usein pitkään maksimikorkeutta matalampi lintujen nostaessa vähitellen lentokorkeuttaan sopivien nosteiden mukaan. Kevätseurannan aikana havaittiin myös kurkiparvia, jotka nousivat Torronsuon ja Kalliojärven päällä nousevien ilmavirtausten mukana matkakorkeuteen ja ylittivät hankealueen usean sadan metrin korkeudessa. Muutonseurantaraportissa Torronsuolla levähtäneiden ja sieltä muutolle lähteneiden yksilöiden määriä ei ole eritelty, minkä vuoksi niiden osuutta kevään 2011 muutonseurantaaineistossa on tässä yhteydessä vaikea erotella. Metsähanhien muutto oli Forssan alueella keväällä 2011 hyvin nopeaa ja huhtikuun puolivälin jälkeen alueella havaittiin vain yksittäisiä lintuja. Kaikkiaan harmaita hanhia (Anser sp.) havaittiin muutonseurannassa 279 yksilöä, joista metsähanhiksi pystyttiin määrittämään noin 61 %. Alueen poikki muuttaa jonkin verran metsähanhia, mutta kevään havaintojen perusteella metsähanhet liikkuvat alueen itäpuolella Kalliojärven pelloilla. Vastaavasti toinen hanhia vetävä kohde sijaitsee hankealueen länsipuolella Jokioisten Lintupajun alueella ja lähipelloilla. Näille kohteille saapuvat linnut ylittävät suunnittelualueen todennäköisesti vain harvoin. Vaikka muutonseurannassa keskityttiinkin erityisesti suurikokoisimpiin lajeihin, havaittiin seurannassa runsaasti myös pienempiä varpuslintuja (määritetyistä valtaosa peippolintuja). Kiljamon tornista tehtyjen havaintojen perusteella Torronsuon laajan avosuoalueen alueen poikki pohjoiseteläsuunnassa kulkeva metsäkannas toimii johtolinjana suoalueen kautta kulkevalle lintumuutolle. Varpuslintujen muuttokorkeus vaihteli aivan puiden latvusten tasosta muutamaan sataan metriin. Selkeällä säällä muuttokorkeus oli sadekeliä korkeampi ja tällöin valtaosa linnuista muutti törmäysriskialueella. Varpuslintujen ohella myös kyyhkymuuton havaittiin muutonseurannan aikana painottuvan em. metsäkannaksen läheisyyteen. Muuttavien kyyhkyjen määrät jäivät seurannassa kuitenkin melko pieniksi seuranta-aikaan verrattuna. Hankealueen keskiosiin sijoittuva Kiimassuon jätekeskus vaikuttaa osaltaan myös suunnitellun tuulivoimapuistoalu- Kuva 11–44. Forssan alueen kurki- (a) ja petolintumuuton (b) jakautuminen eri muuttosektoreihin kevään 2011 muutonseuranta-aineistossa. 97 Taulukko 11-2. Lokkimäärät Kiimassuon alueella keväällä 2011 (Suomen Luontotieto 2011a) Päivämäärä 4.4. 5.4. 7.4. 8.4. 12.4. 14.4. 25.4. Kalalokki 6 30 8 Harmaalokki 80 200 150 200 300 400 500 een linnustoon. Pesimälinnuston osalta Kiimassuon pääosin teollisuuskäytössä olevat alueet ovat varsin karuja niiden pesimälinnuston muodostuessa lähinnä ihmistoiminnan läheisyydessä viihtyvistä lajeista (mm. västäräkki, kivitasku). Erityisesti muuttoaikaan sekä talvella, jolloin luontaisia ravinnonlähteitä on vähemmän tarjolla, jätekeskuksen jäteaumat keräävät yhteen suuriakin määriä ruokailevia ja lepäileviä lintuja. Lajiryhmistä runsaslukuisimpina alueella esiintyvät erityisesti lokki- (lähinnä harmaa- ja naurulokki) ja varislinnut, joiden määrät voivat alueella nousta tuhansiin (Taulukko 11-2). Kiimassuolla ruokailevat lokit hakeutuvat yleensä yöpymään jätekeskusalueen ulkopuolelle erityisesti Torronsuolle tai vaihtoehtoisesti hankealueen itäpuoliselle Pyhäjärvelle. Tällöin niiden lentoreittien voidaan arvioida kulkevan pääsääntöisesti suunnitellun tuulivoima-alueen kautta. Pellilänsuolla pesivien naurulokkien ruokailukäyttäytymisestä ei ole olemassa tarkempaa tietoa, mutta alueen läheisyyden vuoksi todennäköisesti ainakin osa Pellilänsuolla pesivistä naurulokeista myös hyödyntää Kiimassuon jätekeskusta ruokailualueenaan. Lokki- ja varislintujen ohella Kiimassuon alueen lokki- ja varislintuparvet houkuttelevat paikalle myös saalistelevia päiväpetolintuja ja mm. merikotka on erityisesti muuttoaikana jopa melko säännöllinen ruokavieras Kiimassuon alueella. Syysmuutto Lintujen syysmuutto jakautuu Suomessa selkeästi kevättä pidemmälle ajanjaksolle muuttokauden alkaessa yleensä jo kesä-heinäkuussa (mm. kahlaajat) jatkuen aina marras-joulukuulle (mm. laulujoutsen) asti, minkä vuoksi näkyvä lintumuutto ei useinkaan ole yhtä keskittynyttä. Lisäksi Etelä-Suomessa keväällä runsaslukuisina havaittavista lajeista mm. metsähanhimuutto jakautuu osaltaan kevättä laajemmalle muuttosektorille, minkä vuoksi havaittavat yksilömäärät jäävät sen osalta usein kevättä pienemmiksi. Forssan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen poikki ei kulje tehdyn seurannan (Suomen Luontotieto 2011c, liite 4) merkittäviä lintujen muuttoreittejä kurkea lukuun ottamatta. Kurkimuutto kulkee syksyllä yleensä keskittyneesti Suomen keski- ja länsiosien kautta levittäytyen melko le- 98 Naurulokki 10 30 50 850 1 200 600 Selkälokki 2 3 10 10 veälle sektorille Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueille. Sää- ja tuuliolosuhteet vaikuttavat kuitenkin huomattavasti kurkimuuton ohjautumiseen ja keskeisten muuttoreittien sijoittumiseen. Syksyllä 2011 kurkien päämuutto ajoittui 17.–19.9. väliselle ajalle, jolloin maan poikki arvioitiin muuttaneen kaikkiaan noin 50 000 kurkea (Birdlife Suomi 2011). Vuonna 2011 kurjen päämuuttoreitti painottui luoteistuulen vuoksi selkeästi sisämaan puolelle pääosin Pirkanmaan ja Keski-Suomen väliselle vyöhykkeelle. Forssan suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella kurkimuutto jakautui leveälle sektorille sekä hankealueen päälle että sen itä- ja länsipuolelle. Kaikkiaan seurannan aikana havaittiin 4968 muuttavaa kurkea, joista 1341 (27 %) kurjen arvioitiin muuttavan hankealueen kautta (seurantasektori 0 ja W1). Hankealueen kautta muuttaneista yksilöistä kaikkiaan 322 (24 %) kurkea arvioitiin muuttavan tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla muuton kulkiessa muuten selkeästi tuulivoimaloiden yläpuolella (muuttokorkeus arviolta noin 500 m). Forssan-Jokioisten-Tammelan alueella TorronsuonTalpianjärven alue sekä sitä reunustavat peltoalueet ovat tunnettuja kurkien yöpymis- ja levähdysalueita, joiden yksilömäärät voivat parhaina vuosina nousta joihinkin tuhansiin. Sää- ja tuuliolosuhteet vaikuttavat keskeisesti myös kurkien käyttämiin levähdys- ja ruokailualueisiin, minkä vuoksi erityisesti muuttoreitillä olevien alueiden yksilömäärät voivat vaihdella huomattavasti vuosien välillä. Syksyn 2011 päämuuttopäivinä valtaosa kurjista muutti sen sijaan pysähtymättä Torronsuon yli jatkaen matkaansa kohti etelärannikkoa. Syksyllä 2011 Kalliojärvellä lepäilevien kurkien määrät vaihtelivat tehdyn seurannan (Suomen Luontotieto 2011, liite 4) perusteella karkeasti 150–300 yksilöön. Sen sijaan Torronsuolla ei seurantojen yhteydessä havaittu merkittäviä kurkikerääntymiä. Yleisesti kurkien yöpymis- ja ruokailualueet eroavat toisistaan lintujen ruokaillessa pääosin pelloilla ja siirtyessä illalla edelleen yöpymään esim. alueiden suurimmille kosteikoille (mm. Huittisten-Kokemäen Puurijärvi) tai merenrannikolla myös saaristoalueelle (mm. Vaasan Söderfjärden). Tästä syystä kurkien lentoaktiivisuus voi ruokailu- ja levähdysalueiden välisellä vyöhykkeel- Kuva 11-45. Kurjen syysmuuton jakautuminen Forssan hankealueella syksyllä 2011. lä olla usein hyvinkin voimakasta. Torronsuon alueella em. kaltaista ruokailulentokäyttäytymistä ei ole laajemmin dokumentoitu. Kuitenkin esim. satelliittikurki Renttimän havaittiin syksyllä 2010 ruokailleen useamman päivän ajan Someron peltoalueilla ja siirtyneen sieltä edelleen iltaisin yöpymään Torronsuolle (Satelliittikurkien seurantasivusto 2011). Someron peltoalueet sijoittuvat Torronsuon etelä- ja lounaispuolelle. Muista lajeista syysmuutonseurannan yhteydessä havaittiin kevättä runsaslukuisemmin mm. päiväpetolintuja sekä sepelkyyhkyjä, joiden muutto kuitenkin jakautui kurjen tapaan melko leveälle sektorille. Mm. petolintujen (erityisesti kotkat), hanhien ja kyyhkyjen muutto on väliraportin kirjoittamisen aikaan vielä kesken, minkä vuoksi tuloksia niiden osalta tarkennetaan vielä lopulliseen seurantaporttiin. 11.5.3 Vaikutusmekanismit Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamiin törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden arviointiin, kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Myös lintujen häiriöherkkyyksistä suhteessa tuulivoimarakentamiseen on olemassa vasta melko vähän tutkimustietoa, joka vaikeuttaa niiden hankekohtaista arviointia. Yksittäisistä lajeista eniten tutkimuksia on viime vuosina tehty tuulivoimaloiden vaikutuksista petolintuihin, joiden on yleisesti arvioitu kuuluvan tuulivoimaloiden mahdollisesti linnustovaikutusten kannalta merkittävimpiin lajiryhmiin. Systemaattisimpia tutkimukset ovat 1990- ja 2000-lukujen aikana olleet erityisesti Yhdysvaltojen Altamont Passissa (Thelander & Smallwood 2003) ja Norjan Smølassa (Bevanger ym. 2010), jossa tutkimukset ovat käsittäneet törmäysvaikutusten ohella myös mm. suurien petolintujen käyttäytymistä tuulivoimaloiden läheisyydessä sekä alueen petolintukannan seurantaa ennen ja jälkeen tuulivoimapuiston rakentamisen. Yleisesti tuulivoimapuiston vaikutukset linnustoon voidaan jakaa karkeasti kolmeen keskeiseen vaikutusmekanismiin, jotka ovat (Kuva 11–46). 1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen muuttumisen vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulipuiston vaikutukset lintujen käyttäytymiseen (ml. tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä) 3. Tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden vaikutukset lintuihin ja lintupopulaatioihin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Hankekohtaisten vaikutusten arviointia vaikeuttaa osaltaan se, ettei vaikutusmekanismeja ole aina mahdollista yksiselitteisesti määritellä, vaan ne menevät usein päällekkäin, mikä vaikeuttaa edelleen kokonaisvaikutusten arviointia. Esimerkkinä vaikutusten määrittelyn vaikeudesta ovat tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamat häiriövaikutukset, jotka sulautuvat usein mm. tuulivoimapuiston aiheuttamiin suoriin elinympäristömuutoksiin tai vaihtoehtoisesti ihmistoiminnan lisääntymisestä aiheutuviin vaikutuksiin. Tuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista eniten huomiota on julkisuudessa viime vuosina saanut voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekä siitä johtuva lintukuolleisuus. Kuolleisuutta aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäykset varsinaisten tuulivoimaloiden että myös tuulivoimapuistoon liittyvien muiden rakenteiden, kuten sähkönsiirrossa käytettävien voimajohtojen, kanssa. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista kuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (Percival 2005, Koistinen 2004). Yleensä suurimman osan lintulajeista on havaittu pystyvän varsin tehokkaasti väistämään tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloiden aiheuttamaa lintukuolleisuutta. Kirjallisuudesta on kuitenkin löydettävissä useita esimerkkejä populaatiotasolla huomattavan korkeista törmäyskuolleisuuksista (mm. Belgian Zeebrugge (Everaert ja Stienen 2007), Espanjan Navarra (Lekuona ja Ursúa 2007) ja Yhdysvaltojen Altamont Pass (Thelander ja Smallwood 2007)). Korkeat törmäysluvut on yleensä raportoitu alueilta, joilla tuulivoimalat on sijoitettu lintujen aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen ja joilla lintujen lentoaktiivisuus on siten korkea (mm. lintujen muuttoa ohjaavat johtoreitit tai suurimpien yhdyskuntien reuna-alueet). Törmäysriskien sijaan erityisesti pesimälinnuston sekä lepäilevien muuttolintujen osalta erilaiset häiriö- ja estevaikutukset voivat usein nousta suoria törmäysriskejä keskeisem- 99 pään asemaan. Häiriövaikutuksilla (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä, mikä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Vastaavasti estevaikutuksilla tarkoitetaan erityisesti tuulivoimaloiden aiheuttamia muutoksia lintujen vakiintuneilla lentoreiteillä, joita linnut käyttävät yleensä muuttomatkoillaan tai esimerkiksi pesimä- ja ruokailualueiden välillä. Estevaikutukset aiheutuvat yleensä siitä, että joidenkin lintulajien on havaittu luontaisesti välttelevän lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä ja pyrkivän sen sijaan kiertämään ne turvallisen matkan päästä (Hötker ym. 2006). Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset, joista kahden viimeisen voidaan ennakoida kuitenkin vakiintuvan tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana (Exo ym. 2003). 11.5.4 Vaikutukset pesimälinnustoon VE1 ja VE2 Tuulivoimapuiston toteuttaminen tulee osaltaan muuttamaan hankealueen yleisluonnetta metsätalousvaltaisesta alueesta enemmän teolliseen suuntaan, mikä tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös alueelle luonteenomaiseen linnustoon. Hankkeen kannalta keskeisiksi vaikutusmekanismeiksi voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti tuulivoimaloista ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden lisääntyminen, hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset ja alueen nykyisten metsäalueiden pirstoutuminen sekä joidenkin lajien osalta myös tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysriskit ja törmäyksistä aiheutuva aikuiskuolleisuuden kasvu. Tuulivoimaloiden vaikutuksia metsäalueiden linnustoon on tutkittu viime vuosien aikana lähinnä Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien esiintymistä (Kerlinger 2000). Suomessa näitä vaikutuksia Kuva 11–46. Kaaviokuva tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja niiden vaikutusmekanismeista (perustuen Fox ym. 2006) 100 voidaan verrata yleisten metsätaloustoimien aiheuttamiin linnustomuutoksiin, joille luonteenomaista on erityisesti ihmistoimintaa välttelevien lajien (mm. suuret petolinnut, metso) taantuminen vanhojen metsien vähenemisen sekä metsien pirstoutumisen seurauksena. Kiimassuon alueelle suunnitellut tuulivoimalaitokset sijoittuvat pääosin käsitellyille metsäalueille sekä avohakkuualueille, joilla erityisiä vanhoja, yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien parimäärät ovat jo nykyisin melko pieniä. Tuulivoimala-alueella pesivistä lajeista voimakkaimmin hankkeen voidaan arvioida vaikuttavan erityisesti alueella pesiviin suuriin petolintuihin (kanahaukka, hiirihaukka, huuhkaja). Nämä lajit pyrkivät yleensä valitsemaan asuinpaikkansa aktiivisessa ihmiskäytössä olevien alueiden ulkopuolelta, minkä vuoksi ihmistoiminnan lisääntyminen niiden pesäpaikkojen läheisyydessä tulee todennäköisesti osaltaan kasvattamaan pesintöjen epäonnistumisen ja reviirien autioitumisen riskiä. Esimerkiksi Ison-Britannian ylänköalueilla keskimääräisten hiirihaukkatiheyksien on havaittu olevan keskimääräistä alempia aina 500 metrin päähän tuotannossa olevista tuulivoima-alueista (Pierce-Higgins ym. 2009). Vastaava ilmiö havaittiin tutkimuksessa myös mm. useilla kahlaajalajeilla, kun taas varpuslinnuilla linnustomuutokset ja havaitut häiriöetäisyydet olivat pienempiä. Mahdollisia syitä havaituille vaikutuksille voivat tässä yhteydessä olla mm. tuulivoimala-alueilla pesivien parien siirtyminen pesimään alueen ulkopuolelle tai voimala-alueilla pesivien parien heikompi pesimämenestys (havaittu mm. Norjassa merikotkalla, Bevanger ym. 2010). Petolintujen ohella häiriötekijöiden lisääntymisestä aiheutuvia vaikutuksia tullaan petolintujen ohella todennäköisesti havaitsemaan myös metsolla, joka petolintujen tapaan kuuluu ihmistoimintaa vältteleviin lajeihin. Sen sijaan tavanomaisempien varpuslintujen sekä mm. tikkalintujen on yleisesti havaittu sietävän melko hyvin ihmistoimintaa pesimäalueidensa läheisyydessä, kun elinympäristömuutokset eivät kohdistu suoraan niiden käyttämiin pesäpaikkoihin. Suurimpia tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriövaikutukset ovat erityisesti hankkeen rakentamisen aikana, jolloin aktiivinen ihmistoiminta ja liikenne ovat alueella voimakkainta. Myös valtaosa hankkeen linnustovaikutuksista tullaan havaitsemaan jo tässä vaiheessa. Hankkeen rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen ihmistoiminnasta aiheutuvat häiriötekijät tulevat hankealueella vähenemään lähelle nykyistä tasoa lukuun ottamatta tuulivoimaloiden huollon edellyttämää liikennettä sekä uuden tieverkoston mahdollisia vaikutuksia alueen maankäyttöön (esim. parantuneen tieverkoston myötä alueella tehtävät metsätaloustoimet kuten hakkuut saattavat lisääntyä). Osa suoran ihmishäirinnän vuoksi muualle siirtyneistä lajeista saattaa palata pesimään vanhoille elinalueilleen, joiden nykytila ei ole muuttu- nut hankkeen toteuttamisen myötä. Todennäköisesti erityisesti ihmistoimintaa välttelevien lajien osalta lajin pesimäkannat tulevat hankealueella kuitenkin jäämään hanketta edeltävää aikaa alemmalle tasolle rakentamistoimien aiheuttamien elinympäristömuutosten sekä toisaalta ihmisvaikutuksen lisääntymisen myötä, kuten on vertailevissa tutkimuksissa havaittu mm. Yhdysvalloissa (Kerlinger 2000) ja Skotlannissa (Pierce-Higgins ym. 2009). Valtaosa hankealueella pesivistä lajeista kuuluu metsäympäristöille ominaisiin lajeihin, jotka hakevat ravintonsa etupäässä metsäympäristön sisältä. Lisäksi nämä lajit kuuluvat parimäärillä mitattuna suhteellisen runsaslukuisiin lajeihin, minkä vuoksi tuulivoimaloiden törmäysriskeillä sekä mahdollisilla törmäysvaikutuksilla tuskin on merkittävää vaikutusta näiden lajien kannankehitykseen. Poikkeuksina tähän voidaan Forssan suunnitellun tuulivoimapuiston osalta nostaa kuitenkin esiin 1) alueella pesivät petolinnut, sekä 2) Pellilänsuolla pesivät lokit. Erityisesti paikallisten lokki- ja petolintujen on maailmalla tehdyissä tutkimuksissa havaittu usein esittävän jopa melko suurta piittaamattomuutta niiden lentoreiteille sijoittuvista tuulivoimaloista lintujen liikkuessa usein hyvinkin lähellä tuulivoimaloiden lapoja ja väistävän ne usein hyvin myöhään. Toisaalta todennäköisesti em. lintujen käyttäytymisluonteesta johtuen maailmalta on olemassa useita esimerkkejä tapauksista, joissa tuulivoimaloiden on havaittu nostavan lokkien tai petolintujen kuolleisuutta (mm. Everaert & Stienen 2007, Lekuona & Ursúa 2007, Bevanger ym. 2010). Yleensä näissä tapauksissa voimalat on sijoitettu joko suurien lokkiyhdyskuntien tai petolintukeskittymien läheisyyteen, jolloin lintujen suorittamien läpilentojen määrä on tuulivoima-alueella ollut keskimääräistä korkeampi. Kiimassuon hankkeen osalta petolinnuista kana- ja hiirihaukka kuuluvat törmäysriskien kannalta alttiimpiin lajeihin, koska niiden pesäpaikat sijoittuvat tuulivoimaloiden välittömään läheisyyteen. Isompien petolintujen reviiri- ja saalistusalueet ulottuvat usein hyvinkin etäälle niiden käyttämistä pesäpaikoista, minkä vuoksi hankealueella pesivät petolinnut liikkuvat todennäköisesti säännöllisesti myös suunniteltujen tuulivoimaloiden rakennusalueilla. Vastaavasti Pellilänsuon tapauksessa ainakin osa alueella pesivistä lokeista (erityisesti naurulokki) käy todennäköisesti ruokailemassa Kiimassuon jätekeskusalueella, jolloin niiden ruokailulennot suuntautuvat myös hankealueen läpi. Kokonaisuudessaan suunnitellun tuulivoimapuiston voidaan arvioida vaikuttavan voimakkaimmin alueella pesiviin petolintuihin sekä mahdollisesti pesivään metsoon (ks. taulukko 11-3), joihin kohdistuvat vaikutukset voivat näkyä lajien esiintymisessä suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella. Vuonna 2011 lähimmät metsohavainnot ovat tosin Forssan kaupungin pohjoispuolelta Kaisun metsistä ja 101 todennäköinen havainto Hyrsynkulman suunnalla lännessä usean kilometrin päässä hankealueelta (Valkama ym. 2011). Muiden lajien osalta vaikutukset ovat sen sijaan todennäköisesti paikallisempia ja rajoittuvat lähinnä voimaloiden ja mahdollisten oheisrakenteiden rakentamisalueisiin. Hankevaihtoehdoista vaikutusten arviointi on toteutettu pääosin vaihtoehdon VE 1 mukaiselle tilanteelle. Vaihtoehdossa VE 2 hankkeen suorat vaikutukset erityisesti alueen keskiosissa pesiviin petolintuihin ovat pienempiä, minkä lisäksi erityisesti Kiimassuon ympäristöön sijoitettujen voimaloiden poistaminen pienentää Kiimassuolle ruokailemassa käyvien lintujen törmäysriskiä. Petolintuihin kohdistuvien vaikutusten (häiriötekijöiden lisääntyminen, törmäysriskit) kannalta yksittäisten tuulivoimaloiden sijainnilla ei ole huomattavaa merkitystä, koska hankkeen edellyttämät rakentamistoimet eivät nykyisissäkään hankevaihtoehdoissa sijoitu niiden pesäpaikoille. Yksittäisistä tuulivoimaloista voimalat 6, 9 ja 12 sijoittuvat hyvin lähelle Pellilänsuon kosteikkoaluetta. Linnustoon kohdistuvan häirinnän välttämiseksi erityisesti näitä voimaloita olisi syytä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan siirtämään kauemmas kosteikkoalueen reunasta. 11.5.5 Hankkeen vaikutukset muuttolinnustoon VE1 ja VE2 Tuulivoimalat voivat vaikuttaa alueen kautta muuttavaan linnustoon lähinnä kolmella tavalla: 1) lisäämällä lintujen törmäysriskejä ja vaikuttamalla siten lajien aikuiskuolleisuuteen ja edelleen populaatiokehitykseen, 2) vaikuttamalla lintujen käyttämiin muuttoreitteihin ja tätä kautta edelleen mahdollisiin levähdysalueisiin (nk. estevaikutukset), sekä 3) vaikuttamalla suoraan lintujen käyttämiin ruokailualueisiin ja edelleen ravinnonhankintaan, mikäli tuulivoimalat sijoittuvat lintujen aktiivisesti käyttämille ruokailu- ja levähdysalueille. Näiden vaikutusten arvioimiseksi on oleellista tuntea eri lintulajien muuttoreitit sekä niiden käyttämät ruokailu- ja levähdysalueet suunnitelluilla tuulivoima-alueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Näiden tietojen perusteella voidaan edelleen arvioida sitä, mikä on suunniteltujen tuulivoimaloiden sijoittuminen suhteessa eri lajien käyttämiin muuttoreitteihin sekä edelleen mahdollinen vaikutus niihin. Tuulivoimaloiden vaikutuksia muuttaviin lintuihin on viime vuosien aikana tutkittu maa-alueilla mm. Saksassa (Hötker ym. 2006) sekä merialueilla esimerkiksi eteläiselle Itämerelle rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (Pettersson 2004, Desholm & Kahlert 2005). Näiden tutkimusten perusteella useiden lintulajien on havaittu pystyvän tehokkaalla tavalla havaitsemaan ja väistämään niiden lentoreitille osuvat tuulivoimalat, minkä vuoksi tuulivoimaloiden linnuille 102 aiheuttama törmäysriski arvioidaan pääosin melko pieneksi sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (esim. Koistinen 2004). Törmäysriskien on kuitenkin havaittu vaihtelevan voimakkaasti mm. sääolosuhteiden ja lintujen lentoaktiivisuuden mukaan. Yleensä suurimpia törmäysriskit ovat huonossa säässä (sade, voimakas sumu), jolloin myös lintujen kyky havaita niiden lentoreitille osuvat tuulivoimalat on yleensä huonompi. Lisäksi törmäysriskit arvioidaan yleensä keskimääräistä suuremmiksi tapauksissa, joissa tuulivoimalat sijoittuvat lintujen säännöllisesti käyttämille muuttoreiteille tai merkittävien ruokailu- ja levähdysalueiden välittömään läheisyyteen. Näillä alueilla lintujen lentoaktiivisuus on kerääntymäalueiden läheisyyden vuoksi luonnostaan suuri. Kiimassuon suunniteltu tuulivoimapuistohanke sijoittuu Forssan kaupungin eteläpuolelle lähelle Torronsuon kansallispuistoaluetta. Muuttolinnuston kannalta Torronsuon alue muodostavat sekä kevät- että syysmuuton aikaan tärkeän ruokailu- ja kerääntymäalueen, joka lisää lintujen lentoaktiivisuutta myös varsinaisella hankealueella. Yksittäisistä lajeista suurimmiksi hankkeen vaikutukset voidaan arvioida erityisesti kurjen osalta, jonka muutto voi joinakin vuosina kanavoitua merkittävästi Torronsuon alueen kautta. Kurki on eri lintulajien vertailussa arvioitu suuren kokonsa ja lentotyylinsä (hidas kaartelu) vuoksi yhdeksi tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta riskialtteimmista lajeista (Langston & Pullan 2003). Toisaalta kurkien on havaittu Saksassa tehdyissä tutkimuksissa systemaattisesti välttelevän lentämistä tuulivoimala-alueilla, mikä pienentää myös mahdollisia törmäysriskejä. Kokonaisuudessaan esimerkiksi Saksan tuulivoima-alueilla tuulivoimaloihin törmänneitä kurkia on löydetty vain hyvin vähän esimerkiksi petolintuihin verrattuna. Fanken (2009) mukaan Saksassa on raportoitu yksi kurjen törmäyskuolema tuulivoimalaan kymmenen vuoden seurannan aikana. Kurkiin kohdistuvien vaikutusten kannalta suurimmiksi riskitekijät voidaan arvioida Torronsuon alueella ja sen ympäristössä lepäilevien yksilöiden kannalta, joiden lähtö- (kevät) tai tulosektorille (syksy) suunniteltu hankealue sijoittuu. Erityisesti iltapäivällä tai alkuillasta Forssaan alueelle saapuvat kurjet pysähtyvät melko säännöllisesti yöpymään Torronsuon ympäristöön. Nousu- ja laskeutumisvaiheessa kurkien lentokorkeus on usein vielä selkeästi varsinaista muuttokorkeutta matalampi, jolloin myös suurempi osa yksilöistä mahdollisesti lentää lähempänä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksia. Hankealueen läpi lentävien ja tuulivoimaloita väistämään joutuvien lintujen määrä vaihtelee kausittain riippuen Torronsuon alueella lepäilevien kurkien määrästä. Kurkien selkeä taipumus vältellä lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä pienentää tässäkin yhteydessä mahdollisia törmäysriskejä. Kuitenkin tämän käyttäyty- Taulukko 11-3. Lajikohtainen tarkastelu tuulivoimapuiston vaikutuksista suojelullisesti huomionarvoisiin lajeihin. Vaikutukset on taulukossa määritelty seuraavasti: 1) vähäinen vaikutus = hanke voi vaikuttaa lajin lähinnä paikallisesti, muttei sellaisenaan uhkaa lajin esiintymistä hankealueella yleensä, 2) kohtalainen vaikutus = hankkeella voidaan arvioida vaikuttavan lajin yleiseen esiintymiseen koko hankealueella, ja 3) suuri vaikutus = hankkeella voidaan arvioida olevan vaikutusta lajin esiintymiseen myös hankealueen ulkopuolella. Laji Vaikutukset Pyy (Bonasa bonasia) Pyy on hankealueella jopa varsin runsaslukuinen pesimälaji, jonka reviirit jakautuvat melko tasaisesti hankealueen eri osiin. Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä häviää tuulipuiston huoltotiestön rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Alueen pirstoutumisella voi kuitenkin pitkällä aikavälillä olla vaikutusta lajin esiintymiseen alueella, mutta nämä vaikutukset arvioidaan pääosin vähäisiksi. Teeri (Tetrao tetrix) Teeri on säännöllinen, mutta kuitenkin melko harvalukuinen pesimälaji erityisesti hankealueella sijaitsevien suoalueiden laitamilla. Teeri viihtyy metsoa useammin myös metsien reuna-alueilla sekä taimikoissa, minkä vuoksi lajin kannalta potentiaalisia elinympäristöjä on hankealueella melko paljon. Laji saattaa jossain määrin häiriintyä erityisesti ihmistoiminnan lisääntymisestä hankealueella, mutta vaikutukset arvioidaan sen osalta kuitenkin melko vähäisiksi. Metso (T. urogallus) Metsoa ei havaittu hankealueella kesällä 2011 tehdyissä linnustoselvityksissä, mutta siitä on olemassa vanhoja havaintoja alueen keskiosista. Metso on yhtenäisiä metsäalueita suosiva laji, joka yleensä välttelee aktiivisessa ihmistoiminnassa olevia alueita. Hankkeesta aiheutuvien häiriötekijöiden kannalta metso on todennäköisesti yksi herkimpiä lajeja, johon tuulivoimaloista sekä ihmistoiminnan lisääntymisestä aiheutuvilla vaikutuksilla voidaan arvioida olevan vaikutusta. Vaikutukset metson kannalta ovat joko pieniä tai kohtalaisia. Hiirihaukka (Buteo buteo) Hankealueella havaittiin linnustoselvityksen yhteydessä yksi hiirihaukkareviiri. Muiden petolintujen tapaan hiirihaukka suosii pesäpaikan valinnassaan asumattomia metsäalueita, minkä vuoksi riski pesinnän häiriintymiselle on suuri. Etelä-Suomen metsävaltaisilla alueilla hiirihaukka on vielä melko säännöllinen pesimälaji, kun taas peltovaltaisemmilla alueilla laji esiintyy yleensä harvalukuisempana. Hankkeen vaikutukset arvioidaan tässä kohtalaisiksi. Huuhkaja (Bubo bubo) Huuhkaja kuuluu Kiimassuon jätekeskusalueella ruokaileviin lajeihin. Lajin pesäpaikkaa ei kuitenkaan tiedetä, mikä vaikeuttaa vaikutusten arviointia. Huuhkaja kuuluu mm. hiirihaukan tapaan ihmistoiminnan kannalta häiriöherkkiin lajeihin. Laji saattaa kuitenkin pesiä myös varsin lähellä ihmistä, kunhan häirintä ei sen pesäpaikan läheisyydessä nouse liian suureksi. Vaikutukset ovat pieniä tai kohtalaisia. Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) Varpuspöllö pesii yleensä runsaslukuisimpina varttuneissa ja vanhoissa kuusimetsissä, Hankealueella havaittiin linnustoselvityksessä 2-3 varpuspöllöreviiriä alueen etelä- ja keskiosissa. Varpuspöllön kannalta optimaalisimmille alueille ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista. Palokärki (Dryocopus martius) Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä tuhoutuu tuulipuiston rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Liikkuu pesimäaikana vain harvoin törmäysriskikorkeudella, joten lajin törmäysriski on vähäinen. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pikkulepinkäisen kannalta potentiaalisten elinympäristöjen (erityiset pensoittuneet hakkuuaukot) ei tuulivoimapuiston toteuttamisen myötä merkittävällä tavalla muutu, minkä vuoksi lajin pesimämahdollisuudet säilyvät pääosin ennallaan. Lajia tavataan säännöllisesti myös ihmisvaikutteisilla alueilla, minkä vuoksi myös lajin häiriöherkkyys voidaan arvioida melko pieneksi. Vaikutukset pikkulepinkäiseen arvioidaan vähäisiksi. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Linnustoselvityksessä havaitut kivitaskureviirit sijoittuvat kokonaisuudessaan Kiimassuon jätekeskusalueelle. Teollisuusalueiden lisäksi laji pesii usein myös mm. hakkuuaukoilla. Vaikutukset ovat samanlaisia kuin pikkulepinkäisellä. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Sirittäjä kuuluu lähinnä lehtipuuvaltaisille sekametsäalueille ominaisiin varpuslintuihin. Sirittäjän kannalta keskeisenä vaikutusmekanismina on lähinnä lajin kannalta potentiaalisten elinympäristöjen muuttuminen. Vaikutukset ovat todennäköisiä vähäisiä. 103 misen seurauksena on mahdollista, että mm. kurjet tulevat osaltaan välttelemään myös Torronsuon aluetta, mikäli väistöliikkeiden seurauksena lintujen käyttämä muuttoreitti ohjautuu selkeästi levähdysalueen ohi ja ne joutuvat tästä syystä hyödyntämään vaihtoehtoisia levähdysalueita. Kurkien käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä sekä mahdollisista estevaikutuksista ei nykyisin ole olemassa pitkäaikaisempaa seurantatietoa (mm. Hötker ym. 2006), minkä vuoksi erityisesti estevaikutusten suuruutta ja sen merkitystä esimerkiksi Torronsuon ympäristössä lepäileviin kurkiin on vaikea täysin luotettavasti arvioida. LounaisHämeessä on seurattu monen vuosikymmenen ajan lintujen muuttoa. Havaintojen mukaan kurjista suurin osa käyttää pääasiallisina levähdys- ja ruokailupaikkana muuta kuin Torronsuota. (sähköposti 13.10.2011, Simo Veistola) Muista suurikokoisista lajeista erityisesti hanhien muutto kulkee Forssan alueella tehdyn seurannan perusteella pääosin Kalliojärven ja Jokioisten Lintupajun alueiden kautta, kun taas hankealueen kautta ja edelleen Forssan kaupungin yli muuttavien yksilöiden määrä arvioitiin melko pieneksi. Muuton ohjautuminen etupäässä alueen reunoille pienentää osaltaan myös tuulivoimaloiden hanhille aiheuttamaa törmäysriskiä sekä helpottaa myös lintujen mahdollisuutta kiertää suunnitellut tuulivoimalat. Yksittäisistä tuulivoimaloista hanhimuuton kannalta ongelmallisimpia ovat todennäköisesti aivan alueen länsireunalle Niemenkylän alueelle sekä alueen itäpäähän valtatie 2 itäpuolelle suunnitellut voimalat, jotka sijoittuvat lähelle em. ruokailualueiden tulo- ja lähtösektoreita. Kokonaisuudessaan hankkeen vaikutukset alueen kautta kulkevaan hanhimuuttoon arvioidaan kuitenkin melko vähäisiksi johtuen muuton ohjautumisesta pääosin hankealueen reuna-alueille. Keväinen joutsenmuutto vastaa pääpiirteiltään alueen kautta kulkevaa hanhimuuttoa, joten siihen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan rinnasteisiksi alueiden kautta muuttaviin hanhiin. Torronsuon alueen ohella suunnitellut tuulivoimalat lisäävät myös Kiimassuon jätekeskusalueella ruokailevien lintujen törmäysriskiä. Kiimassuon osalta törmäysriski kohdistuu erityisesti lokki- ja varislintuihin, joita jätekeskusalueella liikkuu usein tuhatpäisiä parvia. Näiden lajien osalta tullaan todennäköisesti myös havaitsemaan törmäysonnettomuuksia ja voimaloihin kuolleita lintuja. Lajien runsaslukuisuudesta johtuen törmäyksillä ei kuitenkaan tässä yhteydessä arvioida olevan merkittävää vaikutusta em. lajien esiintymiseen ottaen kuitenkin huomioon sen, että myös lokeista vain hyvin pienen osan on havaittu yleisesti törmäävän tuulivoimaloihin (mm. Everaert & Kuijken 2007). Lokeista suurin törmäysriski on erityisesti harmaa- ja naurulokilla, joista naurulokki luokitellaan nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin. Kiimassuon lähialueiden kosteikkoalueista naurulokki pesii nykyisin ainakin Pellilänsuolla, minkä 104 vuoksi osa Kiimassuolla havaittavista naurulokeista on todennäköisesti alueen pesivää kantaa. Naurulokin pesimäkanta on viime vuosien aikana runsastunut huomattavasti 1990-luvun aallonpohjan jälkeen (Valkama ym. 2011), mikä mahdollistaa osaltaan uusien yksilöiden saapumisen korvaamaan kuolleita yksilöitä. 11.5.5.1 Sähkönsiirron vaikutukset linnustoon Tuulivoimapuisto liitetään sähköverkkoon hankealueen läpi kulkevan 110 kV voimajohdon kautta, minkä vuoksi hankkeen yhteydessä ei ole tarpeen rakentaa uusia ilmajohtoja. Tuulivoimapuiston sisällä voimaloiden kytkeminen toteutetaan maakaapeleiden avulla, joiden toteuttamisen arvioidaan kuitenkin aiheuttavan vain vähäisiä muutoksia alueen kasvillisuuteen. Linnustovaikutusten kannalta sähkönsiirron vaikutukset arvioidaan vähäisiksi eikä niitä todennäköisesti ole mahdollista erottaa varsinaisen tuulivoimapuiston aiheuttamista linnustovaikutuksista. 11.5.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Nollavaihtoehdossa hankealueelle ei sijoiteta tuulivoimapuistoa, minkä takia alueen nykytila säilyy linnuston osalta ennallaan. Hankealue sijoittuu kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä olevalle alueelle, minkä takia alueen linnustossa tulee todennäköisesti kuitenkin tapahtumaan tuulivoimapuistohankkeen aiheuttamiin linnustovaikutuksiin verrattavia vaikutuksia alueella harjoitettavien metsätalouden ja soiden hyödyntämisen seurauksena. Hankealueen keskiosissa sijaitsevaa Sinipäänsuon aluetta ollaan ottamassa mukaan turvetuotantoon, mikä tulee toteutuessaan lisäämään häiriötekijöiden määrää tällä alueella ja todennäköisesti vaikuttamaan mm. metson esiintymiseen suunnitellulla tuulivoima-alueella. 11.5.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia pystytään ehkäisemään yleensä tehokkaimmin tuulivoimaloiden ja voimala-alueiden sijaintipaikan valinnalla. Lisäksi yksittäisten tuulivoimaloiden sijaintipaikkojen suunnittelussa erityisen herkkien lintulajien esiintymisalueet tulisi pyrkiä huomioimaan, jotta niiden elinalueet pystyttäisiin osaltaan turvaamaan hankkeen toteuttamisesta huolimatta. Forssan− Jokioisten−Tammelan tuulivoimapuiston osalta huomionarvoisia kohteita ovat erityisesti hankealueella sijaitsevat petolintujen reviirialueet sekä toisaalta hankealueen läheisyydessä sijaitsevat kosteikot, joihin kohdistuva häirintä tulisi pyrkiä ehkäisemään tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen suunnittelulla sekä toisaalta rakentamistöiden oikealla ajoi- tuksella. Johtuen lajien elinalueiden levittäytymisestä melko suurille alueille, ei erityisesti petolintuihin tai metsoon kohdistuvia vaikutuksia ole mahdollista täysin ehkäistä yksittäisten tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ja töiden suunnittelulla. Vastaava pätee myös muuttolinnustoon kohdistuviin vaikutuksiin, joiden ehkäisemiseksi keskeisessä asemassa on tuulivoimaloiden sijoittaminen lintujen pääasiallisten muuttoreittien (pääasiassa pohjois-etelä tai lounaskoillinen) suhteen kapeaan muodostelmaan. Sijoituspaikkojen valinnan lisäksi tuulivoimapuiston linnustolle aiheuttamia törmäysriskejä voidaan vähentää myös voimaloiden teknisten ominaisuuksien ja värityksen avulla. Puhtaasti valkoisten voimalarakenteiden sijaan tuulivoimaloiden lavoissa käytettyjen eriväristen kuvioiden on havaittu joiltakin osin lisäävän voimaloiden erottumista ympäröivästä maisemasta (Johnsson ym. 2007). Tutkimukset parhaimmista värikuvioista eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, minkä takia tarkkoja ohjeita lapojen maalaamisesta ei voida antaa. Lisäksi tuulivoimaloiden näkyvyyden lisääminen vaikuttaa niiden ihmisille aiheuttamien maisemavaikutusten suuruuteen niiden erottuessa kauemmas sijoituspaikoiltaan. Tuulivoimaloiden värityksen sijaan suurempi merkitys niiden aiheuttamien törmäyskuolleisuuden ehkäisemisessä on niissä yöaikaan käytetyn valaistuksen suunnittelussa, jotta esimerkiksi majakoiden yhteydessä havaitut lintujen yöaikaiset massakuolemat pystytään välttämään. Yöllä muuttavien lintujen on todettu joissain olosuhteissa hakeutuvan tällaisten valonlähteiden läheisyyteen (nk. majakkaefekti, katso Koistinen 2004). Linnustovaikutusten ehkäisemiseksi voimaloihin sijoitetut lentoestevalot tulisi ilmailulain (1194/2009) sallimissa puitteissa suunnitella mahdollisimman himmeiksi ja kapea-alaisiksi. Sen sijaan voimakastehoisten, yläviistoon suunnattujen valonheittimien sijoittamista tulisi osaltaan pyrkiä välttämään. Nykyisin käytettyjen lentoestevalojen ei yleisesti ole havaittu lisäävän lintujen törmäysriskiä (Koistinen 2004). 11.5.8 Arvioinnin epävarmuustekijät Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia on tutkittu viime vuosikymmenien aikana hyvinkin intensiivisesti eri puolilla maailmaa johtuen tuulivoimarakentamisen voimakkaasta kasvusta viime vuosikymmenien aikana. Nämä tutkimukset ovat parantaneet ymmärrystä tuulivoimaloiden linnustovaikutusten kannalta riskialttiimmista lajeista sekä mahdollisista vaikutusmekanismeista. Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu kuitenkin tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamiin törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden arviointiin, kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Myös lintu- jen häiriöherkkyydestä sekä tuulivoimaloiden mahdollisista estevaikutuksista on olemassa vasta melko vähän tutkimustietoa, minkä vuoksi yksityiskohtaisten vaikutusarvioiden ja suositusten antaminen on nykytiedon valossa hankalaa. Lisäksi erityisesti tuulivoimapuiston pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa voidaan osaltaan hyödyntää yleisen rakentamisen ja metsätaloustoimien yhteydessä kerättyä tietoa ihmistoiminnan kannalta herkistä lajeista, joihin myös tuulivoimarakentamisen vaikutukset tulevat voimakkaimmin kohdistumaan. Hankealueen linnustosta on laadittu vuoden 2011 erillisselvitykset koskien alueen pesimälinnustoa sekä eri lajien syys- ja kevätmuutonaikaisia muuttoreittejä. Linnustoselvitysten epävarmuustekijät liittyvät osaltaan selvityksissä käytettyihin menetelmiin ja niiden avulla saatavien tulosten kattavuuteen. Pesimälinnuston osalta kartoitukset kohdennettiin erityisesti voimaloiden suunniteltujen sijoituspaikkojen lähiympäristöön, kun taas voimaloiden välisiä alueita ei selvitysten puitteissa kattavasti kartoitettu. Tästä syystä on mahdollista, että hankealueella esiintyy joitakin lajeja, joita ei ole tehdyssä selvityksessä. Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu pääosin käsiteltyjen havu- ja sekametsien luonnehtimalle alueelle, kun taas erityisesti uhanalaisten lintulajien suosimia elinympäristöjä (mm. luonnontilaiset suoalueet, vanhan metsän alueet) on alueella vähemmän. Tästä syystä linnustoselvityksen antama kuva hankealueen pesimälinnustosta kuvaa todennäköisesti hyvin koko hankealueen linnustollisia yleispiirteitä. Muuttolinnustosta tehty selvitys sisältää sen sijaan enemmän epävarmuustekijöitä johtuen erityisesti siitä, kuinka hyvin eri lajeja ja lajiryhmiä on mahdollista havaita yleisen muutonseurannan yhteydessä. Yleisesti muutonseurannassa havaittavat lajit kuuluvat pääosin päiväsaikaan muuttaviin lajeihin, kun taas yömuuttavien lajien (mm. kahlaajat ja varpuslinnut) havaintomäärät jäävät päiväseurannassa usein melko pieniksi. Havaittavuuserojen lisäksi lintujen muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat usein paljonkin vuosien välillä mm. sääolojen ja kevään etenemisen mukaan, minkä vuoksi lintujen muuttoreitit ja alueelliset muuttajamäärät voivat vaihdella suuresti vuosien välillä. Tästä syystä yhden muuttokauden aikana kerättyä havaintoaineistoa voidaankin vain varauksella soveltaa lintumuuton yleisten ominaisuuksien arvioimiseen. Toisaalta alueella vuosia muuttoa seuranneiden havainnot vahvistavat nyt tehtyjä havaintoja (sähköposti 28.9.2011, Simo Veistola). Hankealueen syysmuuton seurantatiedot on arviointiselostusta laadittaessa tehty väliraporttiin perustuen (liite 4 erillisenä liitteenä). 105 11.6Luonnonsuojelualueet 11.6.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Arvio tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon Naturaalueeseen on tehty pääasiassa olemassa olevaan aineistoon perustuen, jonka lisäksi erityisesti muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty myös YVA-menettelyn yhteydessä suoritetun kevätmuutonseurannan tuloksia. Torronsuon Natura-alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2009 (Metsähallitus 2009), johon on kerätty tiedot alueen Natura-luontotyypeistä sekä alueen lajistollisista arvoista. Kokonaisvaltaisen hoito- ja käyttösuunnitelman lisäksi Talpianjärven alueesta on laadittu erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2007 (Venetvaara & Kangas 2007). Lintujen muuttoa Forssan alueella seurattiin keväällä 2011 kaikkiaan 34 päivänä, joiden aikana pyrittiin erityisesti keräämään tietoa eri lajien muuttoreiteistä Forssan alueella sekä muuton ohjautumisesta suunnitellulle tuulivoimapuistoalueelle. Tämän seurannan tuloksia on hyödynnetty Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. 11.6.2 Torronsuon (FI0344002) Naturatarveharkinta 11.6.2.1 Yleistä Natura-suojelusta ja Naturaarvioinnin tarpeesta Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Luonnonsuojelulain 66 § mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura-2000 verkostoon. Vastaavasti lain 65 §:ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: ”Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisel- 106 la tavalla arvioitava nämä vaikutukset” (Luonnonsuojelulaki 65.1 §). Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä voivat aluekohtaisesti olla joko: •• luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SCI-alueet), tai •• luontodirektiivin liitteen II lajit (SCI-alueet), tai •• lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet), tai •• lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SCI-alueilla siten luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPAalueilla lintudirektiivin mukaiset lajit sekä SCI/SPA-alueilla vastaavasti molemmat. Näin ollen, vaikka SCI-alueella esiintyisi esimerkiksi lintudirektiivin mukaisia lajeja, on Naturaarvioinnissa tässä yhteydessä tarpeen tarkastella ainoastaan luontodirektiivin mukaisia arvoja, joita on käytetty perusteena alueen liittämiselle Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Torronsuon kansallispuisto on liitetty mukaan Natura-suojelualueverkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisena alueena (FI0344002, SCI/SPA), minkä vuoksi siihen kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on tarpeen tarkastella sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisia luontoarvoja. 11.6.2.2 Torronsuon nykytila ja luontoarvot Torronsuon Natura-alue sijoittuu Forssan ja Someron keskustaajamien väliin lähimmillään noin 700 metrin päähän suunnitellusta tuulivoimapuistoalueesta. Suunnitelluista tuulivoimaloista lähimmäksi kansallispuistoa sijoittuu voimala 20, jonka etäisyys Natura-alueesta on vastaavasti noin 1,5 kilometriä. Natura-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 3 093 hehtaaria ja se koostuu Torronsuon laajasta, luonnontilaisesta suoalueesta sekä suoalueen pohjoispuolisesta Talpianjärvestä, joka on vedenpinnan laskun seurauksena kehittynyt pääasiassa saraikko- ja pensaikkoniittyvaltaiseksi luhta-alueeksi. Torronsuo on Rannikko-Suomen kermikeidasvyöhykkeen luonnonsuojelullisesti arvokkain suokokonaisuus ja samalla myös Etelä-Suomen alueen suurin luonnontilainen suoalue. Suon keskustaa hallitsevat etupäässä keidasrämeet sekä erikokoiset allikkoalueet. Suon laiteilla esiintyy kuitenkin myös nevoja ja nevakorpia sekä niiden luhtaisia variantteja. Suoluontotyyppien ohella Torronsuo muodostaa myös sekä pesimä- että muuttolinnuston kannalta merkittävän alueen. Torronsuon ja Talpianjärven Natura-alueet sijoittuvat 97 % Torronsuon kansallispuistoon, joka perustettiin vuonna 1990 (laki Torronsuon kansallispuistosta 169/1990). Kansallispuiston tavoitteena on erityisesti säilyttää laaja ja edustava keidassuoalue. Myöhemmin kansallispuistoon on Torronsuon li- säksi liitetty mukaan myös Talpianjärven alue sekä osia suon reunametsistä. Kansallispuisto- ja Natura-alueiden lisäksi Torronsuo on liitetty mukaan myös kansainvälisesti arvokkaisiin nk. Ramsar-kohteisiin sekä Suomen kansainvälisesti (IBAFI069) ja kansallisesti (FINIBA410030) arvokkaisiin linnustoalueisiin (Leivo ym. 2002). Kaikkiaan Torronsuolla on havaittu 10 eri Naturaluontotyyppiä, joiden osuus Natura-alueen pinta-alasta on kaikkiaan noin 93 % (Taulukko 11-4). Alueen Naturaluontotyypit edustavat pääasiassa suoalueille ominaisia kasvillisuustyyppejä, joista keidassoiden (83 %) tai vahettumis- ja rantasoiden luontotyyppejä (noin 9 %). Taulukko 11-4. Torronsuon Natura-alueen Natura-luontotyypit (Metsähallitus 2009) Natura-luontotyyppi Osuus alueen kokonaispintaalasta *Keidassuot (7110) 83 % Vaihettumis- ja rantasuot (7140) 8,6 % *Puustoiset suot (91D0) 0,8 % *Metsäluhdat (9080) 0,5 % *Luonnonmetsät (9010) 0,6 % Lehdot (9050) 0,2 % *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270) 0,04 % Kosteat suurruohoniityt (6430) 0,03 % Silikaattikalliot (8220) 0,01 % Pikkujoet ja purot (3260) 0,01 % *priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit Luontodirektiivin liitteessä II mainituista lajeista Torronsuon alueella esiintyvät ainakin liito-orava ja ilves. Torronsuon alueella pesii nykyään hyvin monimuotoinen lintulajisto, jolle luonteenomaista on erityisesti pohjoisten suo-alueille tyypillisten kahlaaja- ja varpuslintulajien (mm. kurki, kapustarinta, liro) runsaus. Useiden suolajien kannat ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana taantuneet voimakkaasti erityisesti maan eteläosissa, minkä vuoksi useat niistä luokitellaankin nykyisin uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin lajeihin. Etelä-Suomen alueella harvalukuisista tai voimakkaasti taantuneista lajeista Torronsuon pesimälinnustoon kuuluvat nykyisin vielä mm. riekko, keltavästäräkki sekä mustapyrstökuiri, joista viimeisenä mainitun tiedetään ainakin parina vuotena pesineen kansallispuiston alueella. Lisäksi pesivä kurkikanta on Torronsuon alueella poikkeuksellisen suuri jopa valtakunnan tasolla. Varsinaisten suolajien lisäksi Torronsuon pesimälinnustoa monipuolistavat useat yleensä erityisesti reheville lintujärville ominaiset lajit (mm. ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti sekä rytikerttunen), joille erityisesti Talpianjärven pensoittuneet niitty- ja luhta-alueet tarjoavat potentiaalisen elinympäristön. Lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja pesii Torronsuon alueella nykyisin ainakin 32 (Taulukko 11-5), joista valtaosa kuuluu eri suo- ja kosteikkoalueille ominaisiin kahlaaja- ja varpuslintulajeihin. Lisäksi petolintulajisto on Torronsuon alueella nykyisin hyvin monipuolinen. Taulukko 11-5. Lintudirektiivin liitteen I lajit Torronsuon Natura-alueella (Metsähallitus 2009) Kaakkuri Kaulushaikara Laulujoutsen Sinisuohaukka Ruskosuohaukka Mehiläishaukka Sääksi Ampuhaukka Metso Teeri Pyy Ruisrääkkä Luhtahuitti Kurki Kapustarinta Suokukko Liro Pikkulokki Kalatiira Suopöllö Mustapyrstökuiri Huuhkaja Viirupöllö Varpuspöllö Helmipöllö Kehrääjä Palokärki Harmaapäätikka Pohjantikka Kangaskiuru Pikkusieppo Pikkulepinkäinen Pesimälinnuston ohella Torronsuo sekä sitä reunustavat peltoalueet keräävät sekä kevät- että syysmuuton aikaan yhteen Forssan alueen kautta kulkevaa lintumuuttoa. Kurkien lisäksi Torronsuon alue lähiympäristöineen on erityisesti keväisin myös perinteinen metsähanhien ja joutsenten lepäilyalue. Näiden lajien ruokailualueet sijoittuvat keväisin varsinaisten suoalueiden sijaan kuitenkin enemmän viljellyille peltoalueille, joista erityisesti kansallispuiston koillispuolella sijaitseva Kalliojärven alue kerää vuosittain useampia satoja lepäileviä hanhia ja joutsenia (Suomen Luontotieto 2011a). Kalliojärven lisäksi useiden hanhiparvien havaittiin kevään 2011 muutonseurannassa pysähtyvän ruokailemaan myös Talpianjärven luhta-alueille, jotka keräävät myös mm. muuttavia kahlaajia (Venetvaara & Kangas 2007). Eri lintulajien ja lajiryhmien kevätmuutonaikaisten muuttoreittien sijoittumista on kuvattu erikseen linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 11.5. 107 11.6.2.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset Torronsuon kansallispuiston luontoarvoihin Vaikutukset Natura-luontotyyppeihin ja luontodirektiivin mukaisiin lajeihin Rakentamistoimet sijoittuvat Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta kokonaisuudessaan Torronsuon Natura-alueen ulkopuolelle. Hankealueen ja Torronsuon välillä ei ole vesistöyhteyttä, eikä hankkeen toteuttamisella siten ole vaikutusta Torronsuon Naturaalueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin. Tuulivoimaloiden rakentamisella ei myöskään ole vaikutusta liito-oravan tai ahman mahdollisuuksiin elää Torronsuon alueella. Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Torronsuon Natura-alue sijoittuu kokonaisuudessaan Kiimassuon suunnitellun tuulivoimapuistoalueen eteläpuolelle, minkä vuoksi alueella ei hankkeen yhteydessä ole tarpeen toteuttaa rakentamis- tai maanmuokkaustoimia. Näin olleen hankkeella ei ole suoraa vaikutusta lintujen pesimiseen ja niiden käyttämiin elinympäristöihin Torronsuon alueella. Tuulivoimaloiden ja niiden toteuttamisen aiheuttamat epäsuorat vaikutukset (vaikutusmekanismeista erityisesti tuulivoimaloiden rakentamisen ja toiminnan aikainen melu, mahdolliset häiriövaikutukset, törmäysriskien kasvu sekä lintujen taipumus vältellä liikkumista tuulivoima-alueilla ja siitä aiheutuvat estevaikutukset) voivat kuitenkin ulottua selkeästi myös varsinaisten rakentamisalueiden ulkopuolelle. Tuulivoimapuiston toteuttamisvaiheessa melua aiheuttavat erityisesti voimaloiden sekä niiden edellyttämien huoltoteiden rakentamistoimet ja voimaloiden toimintavaiheessa vastaavasti ensisijaisesti voimaloiden omat käyntiäänet. Yleisesti melun lisääntymisellä on havaittu olevan negatiivinen vaikutus alueella pesivien lintujen määrään (mm. Kuitunen ym. 1998, Francis ym. 2009). Torronsuon tapauksessa lähimpien rakennusalueiden etäisyys Natura-alueesta pienentää kuitenkin mahdollisten häiriövaikutusten riskiä Torronsuon alueella pesivien lajien kannalta. Esimerkiksi tuulivoimaloiden toiminnan aikaisten melualueiden arvioidaan mallinnuksen perusteella rajautuvan lähes kokonaisuudessaan kansallispuistoalueen ulkopuolelle (katso kappale 13.1), minkä vuoksi hanke ei merkittävällä tavalla muuta melutasoja Torronsuon kansallispuistoalueella. Hankealueen ja kansallispuiston välisellä alueella on jo nykyisin melko paljon vakituista asutusta ja muuta ihmistoimintaa, jotka voidaan tässä yhteydessä arvioida todennäköisesti merkittävämmäksi häiriönlähteeksi Torronsuon pohjoisosissa pesivien lajien kannalta. Valtaosa Torronsuon ja Talpianjärven alueella pesivistä lajeista (mm. metsäkana- ja varpuslinnut sekä valtaosa 108 kahlaajista) etsii ravintonsa pääasiassa oman pesäpaikkansa lähiympäristössä, minkä vuoksi näiden lajien säännöllinen liikkuminen suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella on epätodennäköistä. Kansallispuistossa pesivistä, lintudirektiivin liitteen I lajeista pisimpiä ruokailulentoja tekevät lähinnä suuremmat petolinnut (mm. sääksi, rusko- ja sinisuohaukka, mehiläishaukka) sekä kaakkuri, joiden ruokailualueet sijoittuvat usein etäämmälle niiden varsinaisesta pesäpaikasta. Nämä lajit on useissa tutkimuksissa arvioitu usein myös mahdollisten törmäysriskien kannalta herkiksi lajeiksi johtuen niiden lentokäyttäytymisestä (hidas kaartelu nousevien ilmavirtausten mukana), joka altistaa ne osaltaan törmäyksille voimaloiden lapojen kanssa, mutta myös niiden hitaasta lisääntymisnopeudesta, joka nostaa edelleen yksittäisten törmäysten merkitystä lajien kannan kehityksen kannalta (Langston & Pullan 2003). Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu valtaosin metsätalous- ja osin teollisuuskäytössä (Kiimassuon jätekeskusalue) oleville alueille, jotka eivät lukeudu erityisesti edellä mainittujen petolintujen suosimiin ruokailu- tai saalistusalueisiin. Tästä syystä tuulivoimaloiden aiheuttamien törmäysriskien arvioidaan jäävän Torronsuon alueella pesivien lajien osalta vähäisiksi ja aiheutuvan lähinnä yksittäisistä satunnaistapauksista. On todennäköisesti, että osa Torronsuon alueella pesivistä petolinnuista saattaa myös pyrkiä välttelemään lentämistä tuulivoimapuistoalueella, mikä pienentää osaltaan myös mahdollisia törmäysvaikutuksia. Tätä käyttäytymistä on jo rakennetuissa tuulivoimapuistoissa havaittu mm. kaakkurilla (Halley & Hopshaug 2007) sekä maakotkalla (Walker ym. 2005). Vaikutukset muuttolinnustoon Pesimälinnuston ohella Torronsuon kansallispuisto sekä sitä reunustavat peltoalueet toimivat tärkeänä levähdys- ja ruokailualueena useille lintulajeille. Suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat kokonaisuudessaan Torronsuon alueen ja sen lähiympäristössä sijaitsevien tärkeiden muuttolintujen levähdysalueiden pohjoispuolelle, käsiteltyjen metsäalueiden luonnehtimalle kivennäismaaselänteelle. Keski-Euroopassa tehtyjen seurantojen perusteella tuulivoimaloiden häiriövyöhykkeiden (ts. vyöhykkeiden, joilla ruokailevien lintujen määrät ovat ympäröiviä alueita pienempiä) on muuttolinnuilla havaittu ulottuvan enimmillään 600–800 metrin päähän tuulivoima-alueesta (Hötker ym. 2006). Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta hankealue sijoittuu lähimmillään noin 700 metrin ja lähimmät voimalat vastaavasti hieman yli kilometrin päähän Torronsuon alueen lähimmistä levähdysalueista (Talpianjärvi ja sen laskupuron varressa olevat peltoalueet, Kalliojärvi), minkä vuoksi tuulivoimaloiden toteuttamisen ei pitäisi suoraan merkittävällä tavalla vaikuttaa Torronsuon alueen houkuttelevuuteen muuttolintujen kannalta. Vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeämmiksi vaikutusmekanismeiksi voidaankin tässä yhteydessä nostaa erityisesti suunniteltujen tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamat törmäysriskit sekä toisaalta tuulivoima-alueiden mahdolliset estevaikutukset, jotka voivat osaltaan vaikuttaa lintujen käyttämiin muuttoreitteihin sekä lintujen kerääntymiseen perinteisille levähdysalueille. Suuret kerääntymäalueet keskittävät yleensä merkittävissä määrin lähialueiden kautta kulkevaa muuttoa, minkä vuoksi lintujen muuttajamäärät sekä lentoaktiivisuus ovat kerääntymäalueiden ympäristössä (erityisesti lähtö- ja tulosuunnat) yleensä keskimääräistä suurempia. Mahdollisten törmäys- ja estevaikutusten kannalta merkittävin laji on erityisesti kurki, joita voi Torronsuon alueelle kerääntyä sekä keväisin että syksyisin satojen yksilöiden suuruisia parvia. Osan Torronsuolla lepäilevistä kurjista havaittiin kevään 2011 seurannassa muuttavan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta, minkä vuoksi niihin kohdistuvat törmäysriskit ovat yleistä kurkimuuttoa suurempia. Lisäksi Torronsuon alueelle saapuvien tai muutolle lähtevien kurkien törmäysalttiutta nostaa osaltaan myös niiden lentokorkeus, joka voi levähdysalueiden läheisyydessä olla yleistä matkalentokorkeutta matalampi. Törmäyshavainnot kurjista ovat harvinaisia jo rakennetuissa tuulivoimapuistossa. Peto- ja lokkilintujen törmäyksiä sen sijaan on kirjattu eri puolilla maailmaa, kun taas kurkien on havaittu Saksassa melko säännöllisesti välttelevän liikkumista tuulivoima-alueiden läheisyydessä, minkä vuoksi suunniteltu tuulivoimapuisto tulee todennäköisesti osaltaan vaikuttamaan myös kurkien käyttäytymiseen tuulivoimapuistoalueen läheisyydessä. Torronsuon Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten kannalta suurin riskitekijä on se, miten tuulivoimalat vaikuttavat Torronsuon alueen houkuttelevuuteen kurkien kannalta sekä edelleen alueella lepäilevien kurkien määriin. taista vaihtelua, mikä aiheuttaa arviointiin epävarmuutta. Syysmuutonseurannan loppuraportti valmistuu myöhemmin, minkä vuoksi sitä ei vielä kokonaisuudessaan saatu mukaan tähän vaikutusten arviointiin. Tältä osin Naturavaikutusten arviointia tullaankin täydentämään YVAselostuksen jälkeen erillisen Natura-arvioinnin yhteydessä. 11.6.3 Arvioinnin epävarmuustekijät 11.6.4 Muut luonnonsuojelu- ja luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat alueet Torronsuon Natura-alueen direktiiviluontotyyppien ja liitteen II lajien osalta arviointiin ei sisälly epävarmuutta, sillä alueen luonnonolosuhteet tunnetaan hyvin. Pesimä- ja muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten osalta epävarmuuksia on sen sijaan enemmän johtuen epävarmuuksista siinä, miten tuulivoimalat vaikuttavat yleensä sijoitusalueen sekä sitä ympäröivien alueiden linnustoon (kappale 11.5.8) sekä toisaalta puutteet alueen nykytilan kuvauksen osalta. Natura-alueen kautta kulkevasta muuttolinnustosta laadittiin kevätmuuton osalta erillisselvitys keväällä 2011 (Suomen Luontotieto 2011a, liite 2) ja syysmuuton osalta seuranta on käynnissä (väliraportti Suomen Luontotieto 2011c, liite 4). Näiden selvitysten tavoitteena oli antaa perustietoa eri lajien muutosta Torronsuon sekä suunnitellun tuulivoimapuiston kautta. Kurkien muuttoon liittyy vuosit- 11.6.3.1 Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista Torronsuon kansallispuiston luontoarvoihin ja Naturaarvioinnin tarpeesta Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu lähimmillään vajaan kilometrin päähän Torronsuon kansallispuistoalueesta, joka on sisällytetty myös Natura-suojelualueverkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena alueena. Pesimälinnuston ohella Torronsuon alue on myös tärkeä lintujen kevät- ja syysmuutonaikainen ruokailualue. Tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset sekä mahdolliset törmäysvaikutukset voivat erityisesti muuttolintujen osalta ulottua usein selvästi suunnitellun tuulivoima-alueen ulkopuolelle, minkä vuoksi suunnitellulla hankkeella voi olla vaikutusta myös Torronsuon alueen linnustoon. Tästä syystä suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon kansallispuistoalueeseen laaditaan hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Naturaarviointi. Natura-arvioinnin kannalta keskeisiä vaikutusmekanismeja ovat tässä yhteydessä erityisesti tuulivoimaloiden vaikutukset Torronsuon alueen muuttolinnustoon sekä alueella lepäileviin kurkiin. Muuttolintujen kannalta Naturaarvioinnin yhteydessä tarkastellaan Torronsuon alueelle kerääntyvien ja alueelta muutolle lähtevien lintujen muuton ohjautumista suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta sekä arvioidaan tätä kautta edelleen hankkeen mahdollisia vaikutuksia muuttolintuihin. Muita hankealueen läheisyyteen sijoittuvia luonnonsuojelualueita ovat Jyrkänkallion luonnonsuojelualue (YSA043234) Pellilänsuon ja valtatien pohjoispuolella sekä Loimalammin-Salmistonmäen luonnonsuojelualue (YSA205267) hankealueen ja Pyhäjärven välissä. 11.6.5 Vaikutukset suojelualueisiin VE1 ja VE2 Hankkeen toteuttamisesta ei etäisyydestä johtuen aiheudu vaikutuksia muille hankealueen läheisyydessä sijaitseville luonnonsuojelualueille. Tuulivoimalat voivat kuitenkin pieneltä osin lisätä Loimalammilla pesivien lintulajien (lähinnä ruskosuohaukka sekä alueella joinakin vuosina pesivä naurulokki) törmäysriskejä, mikäli ne käyvät ruokailemassa tuu- 109 livoimala-alueella tai niiden ruokailulentoreitit kulkevat alueen kautta. Yksittäisistä voimaloista Loimalammin linnuston kannalta huomionarvoisimmat ovat erityisesti kosteikon eteläpuolelle sijoittuvat tuulivoimalat 31 ja 32, jotka sijoittuvat tässä yhteydessä lintujen pesimäalueen ja Kalliojärven peltoalueen väliin. Kalliojärven lisäksi erityisesti petolintujen kannalta potentiaalisia saalistusalueita on kuitenkin myös Loimalammin välittömässä läheisyydessä kosteikon pohjoispuolella. Törmäysriskeistä aiheutuvat linnustovaikutukset arvioidaan Loimalammin osalta jäävän em. syistä johtuen melko vähäisiksi eikä niillä arvioida olevan suoraan vaikutusta suojelualueen linnuston kannalta. 11.6.5.1 Sähkönsiirron vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Sähkönsiirto voimalaitosalueelta sähköasemille ja edelleen valtakunnanverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtoyhteyksien rakentamista. Sähkönsiirto hoidetaan metsäautoteiden varteen kaivettavilla maakaapeleilla. Maakaapeleilla ei ole läheisille luonnonsuojelualueille kohdistuvia vaikutuksia. 11.6.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Tuulivoimaloiden rakentamatta jättämisellä ei ole vaikutuksia läheisiin luonnonsuojelualueisiin. Nollavaihtoehdossa läheisten Natura- ja muiden suojelualueiden nykytila säilyy ennallaan. 11.6.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja lieventäminen Hankkeen vaikutukset Natura- ja luonnonsuojelualueisiin aiheutuvat pääasiassa tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamista häiriö- estevaikutuksista sekä mahdollisten törmäysten aiheuttamasta aikuiskuolleisuuden kasvusta. Näitä vaikutuksia voidaan osaltaan pyrkiä ehkäisemään tuulivoimaloiden oikealle sijoittelulla, töiden huolellisella suunnittelulla sekä jossain määrin myös tuulivoimaloiden teknisillä ratkaisuilla. Mahdollisten linnustovaikutusten ehkäisemistä on käsitelty laajemmin linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 11.5. 11.7Luontodirektiivin liite IV(a) lajit ja uhanalaiset lajit 11.7.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Uhanalaisten eliölajien tilanne tarkistettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit-tietojärjestelmästä sekä alueella aikaisemmin tehdyistä selvityksistä. Myös maastoselvitysten yhteydessä tarkkailtiin uhanalaisten laji- 110 en esiintymistä alueella. Luontodirektiivin liitteen IV(a) nisäkkäistä hankealueella on tarkasteltu liito-oravia ja lepakoita. Nämä lajit on valittu tarkastelukohteeksi, koska tuulivoimarakentamisella voi olla näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvia vaikutuksia. Viitasammakoiden esiintymistä ei selvitetty, sillä tuulivoimalaitokset sijoittuvat maaston lakialueille, eikä hankkeen toteuttamisella ole vaikutusta lajin elinympäristöihin. Luontodirektiivin liitteen IV(a) sekä valtakunnallisesti vaarantuneen (VU) liito-oravan esiintymistä Kiimassuon alueella selvitettiin muiden maastokäyntien yhteydessä toukokuussa 2011 (FM biologi Tarja Ojala ja FM maantieteilijä Kirsi Lehtinen) inventoimalla tuulivoimalaitosten ja yhdysteiden alueen vähälukuiset kuusivaltaiset metsät, jotka kehitysluokaltaan olivat vähintään varttuneita kasvatusmetsiä. Inventointi toteutettiin etsimällä liito-oravan jätöksiä lähinnä järeiden kuusten tyviltä, sillä sekä alueen karuudesta että intensiivisistä metsänkäsittelyistä johtuen haapapuustoa on alueella erittäin niukasti. Vähälukuiset järeät kuusikot taas ovat pääsääntöisesti yhden puulajin voimakkaasti harvennettuja metsiä. Kaikki lepakkolajit on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ja ne kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. Suomi on myös liittynyt Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen (EUROBATS). Suomessa on tavattu 14 lepakkolajia, joista yleisimmät ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö (taulukko 11-6). Tuulivoimapuiston alueella ja lähiympäristössä tehtiin lepakkokartoitus neljän yön havainnointina kesä- ja heinäkuussa 2011 (FM biologi Tarja Ojala). Kartoituksessa pyrittiin selvittämään, onko tuulivoimapuiston alue lepakoille merkityksellinen ruokailualueena tai levähdyspaikkana. Lisäksi lepakoita kartoitettiin hankealueen eteläpuolella sijaitsevalla Sukulan kylällä vertailutiedon saamiseksi. Kartoitusyöt olivat 13.6., 15.6. sekä 1.7. Kahtena ensimmäisenä yönä oli puolipilvistä ja lämpötila +11 astetta. Heinäkuun alun kartoitusyönä taivas oli pilvetön ja lämpötila +19 astetta. Kartoitus suoritettiin klo 23–04 välisenä aikana. Lisäksi detektori jätettiin äänittämään hankealueen pohjoispuolella sijaitsevan lammen rantaan yhdeksi yöksi (12.6). Alueen laajuudesta johtuen aktiivinen kartoitus suoritettiin polkupyörällä ja autolla liikkuen. Kartoitusreitit on esitetty kuvassa 11-47. 11.7.2 Vaikutusmekanismit Tuulivoimapuiston vaikutukset liito-oravien elinympäristöihin ilmenevät ainoastaan rakentamisen aikana, mikäli tuulivoimalaitosten tai voimajohtoyhteyksien tieltä hakataan liito-oravien ruokailuun, levähtämiseen tai siirtymiseen käyttämiä puita. Tuulivoimalat vaikuttavat lepakoihin ensisijaisesti aikuisten lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta elinympäristömuutosten ja häirinnän jäädessä nykytietojen mukaan varsin pieniksi. Suorien törmäysten ohella tuulivoimaloiden aiheuttamaa lepakkokuolleisuutta voi linnuista poiketen kuitenkin lisätä lepakoiden suurempi alttius pyörivien lapojen aiheuttamille ilmanpaineen muutoksille, erityisesti nopealle ilmanpaineen laskulle, jotka voivat joissain tilan- teissa aiheuttaa suoraan lepakon kuoleman niiden keuhkoihin muodostuvista ilmakuplista aiheutuvien verisuonivaurioiden sekä sisäisen verenvuodon kautta (nk. barotrauma). Suorien fyysisten törmäysten ja ilmanpaine-erojen aiheuttaman lepakkokuolleisuuden keskinäisestä merkityksestä kuolinsyyn aiheuttajana ei vielä tunneta tarkasti, mutta esimerkiksi Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa tuulivoimaloihin kuolleista lepakoista kaikkiaan 90 % havaittiin kärsi- Taulukko 11-6. Suomessa tavatut lepakkolajit ja niiden esiintyminen EUROBATS-raportin mukaan. Taulukon tietoja on täydennetty Salovaaran (2007) ja Lappalaisen (2008) perusteella. Tähdellä merkityt lajit eivät olemassa olevien tietojen mukaan talvehdi Suomessa. Laji Lajin esiintyminen Suomessa Vesisiippa (Myotis daubentonii) Etelä- ja Keski-Suomessa 63–64°N asti Lampisiippa (M. dasycneme) Paikoin Etelä-Suomessa (1 talvehtimishavainto vuodelta 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) Isoviiksisiippa (M. brandtii) Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti Viiksisiippa (M. mystacinus) Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti Ripsisiippa (M. nattereri) Harvinaisena Etelä-Suomessa *Isolepakko (Nyctalus noctula) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Koko maassa *Etelänlepakko (E. serotinus) Harvinainen, yksi havainto Hangosta v. 2008 *Kimolepakko (Vespertilio murinus) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa *Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2001) *Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Paikoin Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2007) *Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Paikoin Etelä-Suomessa Korvayökkö (Plecotus auritus) Etelä- ja Keski-Suomessa 63°N asti Kuva 11‑47 Lepakkokartoituksessa käytetyt reitit sekä passiivisen havainnointipaikan sijainti. 111 vän sisäisestä verenvuodosta, kun fyysisestä törmäyksestä aiheutuvia vammoja, jotka voisivat selittää sen kuoleman, löydettiin vain noin puolella tutkituista yksilöistä. Lepakot voivat altistua törmäyksille tuulivoimaloiden kanssa ravinnonhankintansa aikana sekä muutto- ja siirtymälentojen aikana. Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäyskuolleisuus vaihtelee niillä lintujen tapaan huomattavasti tuulivoimaloiden sijainnin ja niiden teknisten ominaisuuksien mukaan, mikä korostaa osaltaan hankekohtaisen suunnittelun tärkeyttä myös tuulivoimapuiston lepakoille aiheuttamien haittavaikutusten minimoimiseksi. Suurinta tuulivoimaloiden aiheuttama lepakkokuolleisuus on tutkimusten mukaan yleisesti myöhään kesällä ja alkusyksystä, joka vuodenajallisesti ajoittuu lepakoiden syysmuuton sekä lisääntymis- ja talvehtimisalueiden välisten siirtymien ajankohtaan. Lisäksi useissa sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa merkittävän osan lapoihin törmänneistä lepakoista on havaittu kuuluvan erityisesti muuttaviin lajeihin, mikä tukee osaltaan käsitystä tuulivoimaloiden synnyttämästä törmäysriskistä erityisesti muuttolennossa oleville lepakoille. Syiksi muuttavien lepakoiden törmäysherkkyydelle on esitetty mm. kaikuluotauksen vähäisempää käyttöä muuttomatkan aikana verrattuna tavalliseen saalistuslentoon sekä tuulivoimarakenteiden houkuttelevuutta mahdollisina lepopaikkoina. Lisäksi muuttomatkalla olevat lepakot pysähtyvät usein saalistamaan matkansa aikana, mikä voi merkittävästi lisätä lepakoiden paikallisia yksilömääriä sekä nostaa tätä kautta tuulivoimaloiden mahdollisia törmäysvaikutuksia alueen lisääntyneen lepakkoaktiivisuuden vuoksi. 11.7.3 Nykytilanne 11.7.3.1 Uhanalaiset lajit Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan hankealueen itäosassa on tehty vuonna 2000 havainto vaarantuneesta (VU) korpihohtosammalesta pienialaisen korpijuotin alueelta. Hankealueen ulkopuolella, Turun valtatiestä luoteeseen on tehty vuonna 1998 havainto vaarantuneesta (VU) hirvenkellosta sekä vuonna 1996 havainto vaarantuneesta (VU) kirjomaayökkösestä. Loimalammin alueelta on tehty vuonna 2001 havainto silmälläpidettävästä (NT) turrisammalesta. 11.7.3.2 Liito-oravat Selvitysalueella ei tehty havaintoja liito-oravista. Lajista on tehty yksittäinen aikaisempi papanahavainto todennäköisesti läpikulkumatkalla olleesta yksilöstä Hirsikorven peltoalueen kupeesta (Kiimassuon OYK). Hankealueen ulkopuolella lajia on havaittu Forssantien/Jokioistentien pohjoispuolelta vuonna 2009. 11.7.3.3 Lepakot Lepakoista tehtiin useita satoja havaintoja kolmena aktiivisena kartoitusyönä. Valtaosa havainnoista sijoittui Sukulan kylän ympäristöön, missä on runsaasti vanhoja päiväpiiloiksi soveltuvia rakennuksia sekä saalistukseen soveltuvia suojaisia pihoja ja puutarhoja. Sen sijaan hankealueen pohjoispuolella sijaitsevan lammen rannalta ei saatu lepakoista yhtään havaintoa. Yksittäisiä pohjanlepakkohavaintoja tehtiin lisäksi Häiviän kylällä hankealueen itäpuolella sekä hankealueen länsireunalla metsäautotien päällä. Kuva 11-48 Tiedossa olevat aikaisemmat havainnot uhanalaisista lajeista hankealueella ja sen ympäristössä (Syke/Kiimassuon OYK) sekä hankevaihtoehto 1. 112 Kuva 11‑49. Lepakoiden elinalue Sukulan kylällä sekä hankealueella ja sen itäpuolella tehdyt havainnot pohjanlepakoista. Valtaosa lepakoista oli pohjanlepakoita, jotka saalistivat pääasiassa Sukulantien varrella sijaitsevien rehevien lehtimetsien tuntumassa. Lisäksi kahtena yönä tehtiin samalla paikalla sekä näkö- että detektorihavainto isolepakoista, jotka saalistivat Raaskan tilan koillispuolella jyrkänteen lehtimetsässä. Paikalliselta saadun tiedon perusteella lepakoita käytiin kuuntelemassa myös Jaakkolan tilan 400 vuotta vanhan aitan pihassa, mistä saatiin kymmeniä havaintoja vesija viiksi/isoviiksisiipoista. Räystään alta saalistamaan lähteneistä vesi- ja viiksi/isoviiksisiipoista valtaosa suuntasi kohti kaakkoa, pieni osa länteen. Lajien mahdollisesta lisääntymisestä vanhan aitan suojissa ei ole tietoa. Kuvassa 11-49 on esitetty lepakoiden kannalta merkittävä alue Sukulan kylällä sekä muutamat yksittäiset havainnot pohjanlepakoista hankealueelta ja sen itäpuolelta. onkin mahdollista ja todennäköistä, että alueella tavataan muitakin lajeja kuin nyt kartoituksen yhteydessä havaitut yleiset lajit. 11.7.5 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset VE 1 ja VE 2 Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia vaikutuksia iito-oraviin. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset myös lepakoihin jäävät vähäisiksi, sillä Sukulan kylän lepakot suuntaavat saalistusmatkoillaan pääasiassa hankealueelta poispäin. Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu myös kokonaisuudessaan metsätalousvaltaiselle alueelle, jolla ei todennäköisesti sijaitse lepakoiden kannalta merkittäviä muuttoväyliä. 11.7.4 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja uhanalaisiin lajeihin VE1 ja VE2 Korpihohtosammalen kasvupaikkaan ei kohdisteta rakentamista kummassakaan hankevaihtoehdossa. Kohteen sijainti tulee ottaa huomioon rakentamisen aikana. Tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole vaikutuksia liitooravien elinolosuhteisiin, sillä tuulivoimalaitokset ja huoltotiet sijoittuvat alueille, joilla ei ole lajille soveliasta elinympäristöä. Hankealueella ei myöskään ole lepakoille saalistusalueiksi soveltuvia reheviä lehtipuumetsiä tai vesistöjä, eikä myöskään päiväpiiloiksi soveltuvia vanhoja kolopuita, sillä alueella on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta. Sen sijaan Sukulan kylä on lepakoille tärkeä elinympäristö ja Kuva 11‑50. Vesi- sekä viiksi/isoviiksisiippojen jätöksiä Jaakkolan tilan vanhan aitan seinustalla. 113 11.7.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, liito-oraviin ja lepakoihin kohdistuvat vaikutukset liittyvät lähinnä maankäytön muutoksiin ja alueella harjoitettavaan metsätalouteen. 11.7.7 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Hankkeen mahdollisia vaikutuksia lepakoihin voidaan vähentää säilyttämällä hankealueella sijaitsevat suuret kivikot, merkittävät kolopuut sekä mahdolliset autiot rakennukset, jotka voivat toimia lepakoiden päiväaikaisina piilopaikkoina mutta myös mahdollisina talvehtimispaikkoina. Näin lepakoiden kannalta merkittävät lisääntymis- ja talvehtimisalueet voidaan hankealueella turvata hankkeen toteuttamisesta huolimatta. 11.7.8 Arvioinnin epävarmuustekijät Liito-oravien osalta arviointiin ei sisälly epävarmuutta, sillä maastoinventoinnit tehtiin keväällä, jolloin liito-oravien jätökset olivat vielä hyvin nähtävissä. Lepakoiden osalta epävarmuutta liittyy lähinnä siihen, ettei lepakoiden muuttoreittejä tässä yhteydessä selvitetty; yleinen käsitys kuitenkin on, että lepakoiden muuttoreitit ovat samankaltaiset kuin linnuilla ja ne seurailevat lähinnä rannikkolinjoja ja muita ilmasta selkeästi havaittavia maastonmuotoja. 114 12.Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 12.1Materiaalikulutusvertailu Suurin osa ympäristövaikutuksista kohdistuu tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden valmistamiseen, joka edellyttää raaka-aineita ja energiaa. Tuulivoimaloiden rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä. Lisäksi niiden konehuoneessa käytetään muun muassa kupari- ja alumiinikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat puolestaan lasi ja polyesterikuitu. Metallien louhiminen ja käsittely kuluttaa huomattavia määriä energiaa ja raaka-aineita ja aiheuttaa siksi usein merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten päästöjä veteen ja ilmaan sekä muutoksia tuotantoalueiden ympäristössä. Ympäristövaikutusten suuruutta voidaan hallita erityisesti voimalaitoskomponenttien tuotannon aikaisilla toimintatavoilla ja käytetyn energian tuotantotavalla. Taulukossa 12-1 on esitelty tuulivoimapuiston elinkaarensa aikana kuluttamia materiaalivarantoja suhteessa tuulivoimapuiston tuottaman sähköenergian määrään. Eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa elinkaarensa aikana vettä, jota käytetään laitoskomponenttien valmistusprosesseissa ja niiden edellyttämässä energiatuotannossa. Seuraavaksi eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa tuulivoimalan rungon päämateriaalina käytettävää terästä sekä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä energianlähteitä, kuten kivihiiltä, maakaasu ja öljyä. Tuulivoimapuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa käyttämällä elinkaarianalyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksilla on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen aikaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistossa kuluvan energiamäärän keskimäärin 4–6 käyttökuukauden aikana. Laskennassa otetaan huomioon varsinaisen tuulivoimapuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet (Schleisner 2000, Vestas 2006). Taulukko 12‑1 Arvio 3 MW merituulivoimalan (malli Vestas V90) elinkaaren aikaisesta materiaalikulutuksesta suhteessa tuotetun energian määrään. Luvuissa on huomioitu varsinaisten voimalaitosten ohella myös niiden edellyttämät voimajohdot ym. oheisrakenteet (Vestas 2006). Materiaali Vesi Kivihiili Raakaöljy Rauta Maakaasu Kvartsihiekka Ligniitti Kalkkikivi Natriumkloridi (vuorisuola) Kivi Savi Sinkki, alumiini, mangaani, kupari, lyijy Kulutus (g/kWh) 49,346 0,740 0,630 0,419 0,375 0,335 0,324 0,126 0,051 0,055 0,031 0,03–0,41 12.2Metsästys ja riistanhoito 12.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Forssan Kiimassuon tuulivoimapuistoalueen nykyisestä metsästyskäyttöarvosta saatiin tietoa pyytämällä lausuntoja alueen riistanhoitoyhdistyksiltä. Tietoja saatiin Forssan− Tammelan riistanhoitoyhdistykseltä (Heikki Sillanpää, 17.4.2011) ja Jokiläänin riistanhoitoyhdistykseltä (Heikki Tanhuapää, 10.4.2011). Metsästysseurojen edustajilta pyydettiin tietoja alueen metsästystoiminnan aktiivisuudesta ja riistakannasta sekä alueen merkityksestä metsästysalueena. Hankkeen vaikutuksia metsästykseen ja riistanhoitoon sekä riistaeläimiin arvioitiin pääasiassa kirjallisuudesta kerätyn tiedon avulla. 12.2.2 Metsästyksen ja riistanhoidon nykytila Forssan Kiimassuon Jokioisten kunnan puoleinen tuulivoimapuistoalue kuuluu Jokiläänin riistanhoitoyhdistyksen alaisuuteen. Forssan ja Tammelan puoleinen tuulivoimapuistoalue kuuluu Forssan−Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alaisuuteen. Alueella toimii kolme paikallista metsäs- 115 tysseuraa. Forssan ja Tammelan alueella toimii Halli ry sekä Forssan metsästysseura ry ja Jokioisten alueella Jokioisten Kontio ry. Halli ry:n ja Forssan metsästysseura ry:n yhteenlaskettu jäsenmäärä on 350 ja Jokioisten kontio ry:n 130. Kaikilla jäsenillä on metsästysoikeus alueella. Alueella harjoitetaan sekä lintu- että nisäkäsriistan metsästystä. Tärkeimpiä riistaeläimiä ovat hirvieläimet (hirvi, valkohäntäpeura ja kauris) ja metsäkanalinnut (teeri, pyy ja fasaani). Muista riistalajeja alueella ovat rusakko, metsäjänis, ilves, kettu, supikoira, mäyrä, näätä, lehtokurppa ja sorsalinnut. Hirvijahdissa on vuosittain mukana Forssan− Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alueella vuodesta riippuen noin 110 henkilöä. Alue on tärkeä etenkin suurena, yhtenäisenä metsäalueena, joka mahdollistaa muun muassa metsästyskoirien käytön. Alueen pelätään molemmissa saaduissa lausunnoissa pirstaloituvan tuulivoimaloiden ja niiden uusien huoltoteiden rakentamisen myötä. 12.2.3 Vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon: VE1 ja VE2 12.2.2.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon Hirvieläinten kannalta tuulivoimapuistojen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat pääasiassa hankkeen rakentamisvaiheessa, jolloin ihmistoiminnan määrä on suunnittelualueella suurimmillaan. Rakentamisen aikainen häirinnän seurauksena on todennäköistä, että osa lähimpänä voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai lisääntyvistä hirvieläimistä tulee siirtymään rauhallisemmille alueille. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin väliaikaisiksi eläinten palatessa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän vähentyessä. 12.2.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon Hirvieläinten käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että voimaloiden suorat, käytönaikaiset vaikutukset, esim. melu ja visuaaliset häiriötekijät, ovat kokonaisuudessaan suhteellisen pieniä, eivätkä hirvet merkittävällä tavalla vierasta niiden elinympäristöön sijoitettavia voimalarakenteita. Esimerkiksi Oklahomassa Yhdysvalloissa tuulivoimapuiston rakentamisen ei havaittu merkittävästi muuttaneen saksanhirvien ruokailu- tai elinalueita lukuun ottamatta voimaloiden varsinaisia rakentamisalueita, joiden käyttö saksanhirvillä väheni lähinnä jäkälien määrän alenemisen seurauksena. Vastaavia tuloksia tuulivoimaloiden pienistä häiriövaikutuksista hirvieläimiin on Yhdysvaltojen ohella saatu myös mm. Norjassa, jossa on tutkittu aitauksissa ruokailevien porolaumojen käyttäytymistä suhteessa käytössä oleviin ja pysäy- 116 tettyihin voimaloihin. Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen, jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet pystytään alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta. Suunnitellun tuulivoimapuiston osalta sekä tuulivoimalat että niiden edellyttämät huoltotiet ja voimajohdot on sijoiteltu suurilta osin olemassa olevien teiden mukaisesti, jotta hankkeen aiheuttamia elinympäristömuutosten määrää sekä mm. metsä- ja suo-alueiden pirstaloitumista pystyttäisiin vähentämään. Lisääntymisaikanaan keväällä ja alkukesästä erityisesti naarashirvet hakeutuvat koiraita useammin varttuneempiin metsiin ja suoalueiden reunoihin, mihin voivat olla syynä ruokailumahdollisuuksien ohella myös tiheämmän kasvillisuuden tarjoama suoja synnyttämään valmistautuvalle hirvinaaraalle. Näihin elinympäristöihin ei hankkeen yhteydessä kohdistu merkittäviä rakennustoimia, minkä takia myös niihin kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida pieniksi. Talvehtimisalueinaan hirvet suosivat vastaavasti usein avohakkuualoja sekä nuorten mäntyjen luonnehtimia taimikoita, joiden määrä suunnittelualueella on suhteellisen suuri, eivätkä rakentamistoimet merkittävästi vähennä niiden määrää suunnittelualueella. Erityisesti voimalinjojen rakentaminen ja niiden yhteyteen muodostuvat taimikkoalueet voivat osaltaan jopa lisätä hirville soveliaiden ruokailualueiden määrää alueella. Tuulivoimapuiston yhteyteen rakennettavat huoltotiet vastaavat kooltaan metsäautoteitä, joiden liikennemäärät eivät pääsääntöisesti nouse merkittäviksi. Tästä syystä niiden synnyttämät estevaikutukset hirvien liikkumisen kannalta ovat todennäköisesti hyvin pieniä. Rakennettavat huoltotiet ja olemassa olevien tieyhteyksien parantaminen helpottavat kulkemista ja siten metsästystä hankealueella. Metsästys ja riistanhoito alueella voi jatkua. Lähinnä hirvenmetsästyksen järjestelyihin hankkeella voi olla vähäisiä vaikutuksia. Metsästysseurojen on tarkistettava ampumalinjat ja jahtitornien sijainti, jotta voimaloille ei aiheudu vaurioita ja kimmokkeiden vaara saadaan eliminoitua. 12.2.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon Tuulivoimapuiston tapaan sähkönsiirron toteuttaminen vaikuttaa alueen metsästykseen voimakkaimmin rakentamisvaiheensa aikana, jolloin ihmistoiminta sekä siitä aiheutuvat häiriötekijät voimajohtojen rakentamisalueella lisääntyvät. Yleisesti hirvieläinten on havaittu välttelevän aktiivisimman rakentamisen aluetta, minkä takia hirvieläinten voidaan arvioida siirtyvän etäämmälle suunnitellun voimajohdon rakentamisalueelta. Lisäksi rakentamisvaiheessaan voi- majohtojen rakentamistoimet voivat rajoittaa metsästystä voimajohtojen rakentamisalueilla ihmisten turvallisuuden vuoksi. Käytön aikaisia sähkönsiirron vaikutuksia hirvieläimiin ei ole, koska alueelle ei tarvita uusia ilmajohtoja. 12.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Nollavaihtoehdossa hankealueelle ei sijoiteta tuulivoimapuistoa, minkä johdosta alueen riistaeläinten osalta tilanne säilyy ennallaan. Eläinkantojen suuruudessa ilmenee luontaista vaihtelua joka voi heijastua myös vuosittaisiin saalismääriin. 12.2.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen, jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet pystytään alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta. sekä kunnostettaville ja/tai rakennettaville tiealueille ja niiden reuna-alueille (maakaapelit). Näiltä alueilta puustoa ja kasvillisuutta tullaan poistamaan sekä raivaamaan myös toiminnan aikana. Rakentamis- ja nostoaloilta alueen puustoa poistetaan alle hehtaarin (100 m x 100 m) alalta. Jatkossa tornin läheisyyteen voi istuttaa puita. Tornin juureen tarvitsee varata ainoastaan huoltotöiden (nosturin) vaatima huoltoalue. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat rakentamisaikaan, jolloin rakennetaan ja kunnostetaan tuulivoimaloille meneviä teitä. Tällöin metsätaloustoiminta alueella voi hankaloitua teiden osittaisen käytön esteen tai korvaavien kiertoteiden käytön vuoksi. Rakentamisvaiheen ja siten metsätaloustoimintaan (puiden kuljetus hakkuualueilta) vaikuttavan hanketoiminnan on arvioitu kestävän korkeintaan vuoden ajan. Vaikutus on tilapäistä. Hankealueella, muulla kuin tuulivoimaloiden perustamisaloilla, metsätalouteen (puiden kaato ja kuljetus) ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta hankkeen toiminnan aikana. 12.5Riskit ja häiriötilanteet 12.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 12.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät Metsästykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tehty pääosin kirjallisuustietojen perusteella. Hankealueen riistalle tärkeistä alueista ei ole olemassa yksityiskohtaista tietoa. 12.3Kalasto, kalastus ja kalatalous Hankealueella ei ole merkittäviä pintavesialueita (lampia tai puroja). Suoalueet ja maastonpainanteet on suurilta osin ojitettuja. Alueella ei ole kalastusta tai kalataloutta, eikä näin ollen merkittäviä vaikutuksia kalastoon tai kalatalouteen. 12.4Metsätalous Tammelan ja Jokioisen kunnissa maa- ja metsätalous on huomattava elinkeino. Hankealue on metsätalousvaltaista aluetta, jossa hakkuukypsiä metsiä esiintyy vähän (luku 11.3.3). Hakkuukypsiä alueita on havaittu tuulivoimaloiden 1, 2 ja 9 alueilla ja niiden läheisyydessä. Tuulivoimalat 1 ja 2 sijoittuvat hankealueen länsipuolelle ja tuulivoimala 9 hankealueen pohjoispuolelle Jokioisen kunnan alueelle. Metsätaloudella on havaittu olleen vaikutusta alueen linnustoon (luku 11.5) sekä luonnontilaisten purojen ja uomien tilaan (luku 11.3). Hankkeen vaikutukset metsätalouteen rajautuvat hankkeesta vastaavan vuokraamille alueille (perustamisalueet) Arviointimenettelyn yhteydessä arvioitiin suunnitellun tuulivoimapuiston riskejä ja niiden vaikutuksia ympäristöön ja turvallisuuteen. Erikseen arvioitiin rakentamisen aikaisia vaikutuksia ja käytön aikaisia vaikutuksia. Lisäksi tarkasteltiin riskien todennäköisyyttä ja keinoja riskien vähentämiseksi. Lähtöaineistona käytettiin kirjallisuustietoja rakentamisesta, toteutettuja ympäristövaikutusten arviointeja ja niiden yhteydessä tehtyjä riskeihin ja turvallisuuteen liittyviä selvityksiä. 12.5.2 Rakentamiseen liittyvät riski- ja häiriötilanteet Rakentamisen aikaiset riskit liittyvät lähinnä työturvallisuuteen. Rakentamisen aikana liikenne lisääntyy teillä ja turvallisuussyistä liikkuminen on kielletty koneiden työalueella, eikä pystytysnosturin läheisyyteen ole pääsyä. Pystytysnosturin varoalue on kaksi kertaa nosturin korkeus. Kaapelien rakentamisen aikana työalueella liikkuminen ei ole turvallisuussyistä sallittua ja tuulivoimapuiston rakennusalue, jolla liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon. Voimajohtojen rakentamisen aikaiset riskit liittyvät työkoneiden liikkumiseen alueella. Rakentamisen aikana työalueella liikkuminen kielletään onnettomuusriskin vähentämiseksi. 117 Rakentamisessa käytettävistä laitteista ja kuljetuskalustosta voi onnettomuus- ja häiriötilanteessa päästä öljyä maaperään tai vesistöihin. Öljymäärien arvioidaan kuitenkin olevan suhteellisen vähäisiä ja öljyvuoto on melko epätodennäköinen. Maaperään tai vesistöön päässyt öljyvuoto pystytään rajaamaan ja puhdistamaan. 12.5.3 Tuulivoimapuiston mahdolliset riski- ja häiriötilanteet Suomessa yli 30 metriä korkeat lentoesteet on merkittävä Liikenteen turvallisuusviraston (TraFi) lentoesteluvassa määräämällä tavalla. Tuulivoimala varustetaan lentoestevalolla, joka on tähän mennessä toteutetuissa suomalaisissa voimaloissa ollut konehuoneen katolle sijoitettu matalatehoinen punainen valonlähde. Korkeilta tuulivoimaloilta (yli 150 m) voidaan edellyttää vilkkuvaa suurtehoista lentoestevaloa. Tällä on myös visuaalisia, erityisesti yöaikaista maisemaa muuttavia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden paikat merkitään ilmailukarttoihin kuten muutkin korkeat mastot ja esteet. Tuulivoimalat tulevat sijoittumaan noin 400–1 000 metrin päähän toisistaan. Tuulivoimala on suhteellisen helppo havaita ja väistää ja turvallisuustekijät huomioiden, ilmailuturvallisuudelle aiheutuva riski Kiimassuon tuulivoimapuistosta on pieni. Tuulivoimalaitosten vaikutukset tutka-, viesti- ja muihin yhteyksiin ovat hankekohtaisia ja riippuvat mm. tuulivoimapuiston sijainnista, koosta ja käytetystä lapamateriaalista. Tähän saakka Suomessa tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset tutka- ja viestiyhteyksiin ovat olleet suhteellisen harvinaisia ja vähäisiä. Tuulivoimalasta irtoava kappale tai talviaikana irtoava lumi ja jää voivat aiheuttaa riskin tuulivoimalan lähistöllä liikkuville. Irtoava kappale tai jää voi lentää jopa 350 metrin päähän voimalasta kun tuulen nopeus on 25 m/s. Tämä etäisyys on huomattavasti alle melun takia suositettu asutukseen pidettävä etäisyys. Kappaleiden irtoaminen tuulivoimalasta on erittäin epätodennäköistä, ja lisäksi Forssan seudulla tuulen maksiminopeus on jäänyt mittauksissa alle 18 m/s. Hollantilaisen laskelman mukaan jonkin kappaleen irtoaminen sattuu vuodessa 1 voimalalle 4 000:sta 95 % todennäköisyydellä. Tämä tarkoittaa, että yhden tuulivoimalan toiminta-aikana (30 vuotta) riski on kokonaisuudessaan 0,7 %. Jäätä muodostuu tuulivoimaloiden lapoihin vain tiettyjen sääolosuhteiden aikana kun on kosteaa ja kylmää, kuten silloin kun esiintyy alijäätynyttä sumua, alijäätynyttä sadetta tai kun lämpötila nousee nopeasti yöllä. Jään putoileminen voidaan estää varustamalla voimalan lavat jäänestojärjestelmällä (lämmitys) tai jääntunnistimella, joka pysäyttää voimalan jäätävissä olosuhteissa. Suurin riski jään putoamiselle on silloin, kun seisoksissa ollut voimala käynnistetään. Tässä tilanteessa voimalan vauhti on kuitenkin hidas ja 118 vaara-alue näin ollen toiminnassa olevaa tuulivoimalaitosta pienempi. Lisäksi niinä päivinä, jolloin jäätymistä todennäköisimmin esiintyy, on ihmisille vähemmän houkuttelevaa liikkua ulkona. Tuulivoimalan lähialue voidaan varustaa putoilevasta jäästä varoittavilla kylteillä. Tuulivoimalan toimintaa haittaavat mahdolliset häiriötilanteet voivat aiheuttaa vaaraa myös ympäristölle. Oikosulku tai sääolosuhteet (esim. myrsky tai salama) voivat vaurioittaa voimalaitosta ja aiheuttaa tulipalon konehuoneessa. Rakennevirhe tai maanjäristys voi aiheuttaa voimalan kaatumisen. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on öljyä satoja litroja, mikä saattaa vakavissa häiriötilanteissa päästä vuotamaan maaperään tai vesistöön. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Tuulivoimalaitokset ovat korkeita rakenteita ja näin olleen alttiita salamoille. Tuulivoimalat varustetaan ukkosenjohtimilla. Tällä tavalla salamaniskun riski ja sen aiheuttamat vahingot lähialueen metsille ja rakennuksille vähenevät. Maailmassa on tilastoitu vuosina 2004–2007 45 tuulivoimaan liittyvää onnettomuutta ja 3–4 kuolemantapausta vuodessa. Tämä tarkoittaa 0,3 onnettomuutta tai 0,02 kuolemantapausta tuotettua terawattituntia kohti. Pääsääntöisesti onnettomuudet ja kuolemantapaukset ovat koskeneet tuulivoimalaitosten parissa työskenteleviä henkilöitä. Ruotsissa Räddningsverket on tilastoinut seuraavat tuulivoimaan liittyvät onnettomuudet vuosina 1996– 2007 (Vuonna 2006 Ruotsissa oli 750 tuulivoimalaa): •• palo 5 kpl •• työtapaturma 3 kpl •• alueen evakuointi 1 kpl •• öljyvuoto 1 kpl Tavallisesti tuulivoimala-aluetta ei eristetä ja alueella on vapaa kulku. Turvatoimet, joihin hankkeen yhteydessä on tarkoitus ryhtyä, ovat seuraavat: •• voimakkailla tuulilla voimala pysäytetään •• valvontajärjestelmä havaitsee, kun voimalan siiville muodostuu jäätä •• voimalat varustetaan lentoestevaloilla •• jokainen voimala varustetaan ukkosenjohtimella •• voimalat varustetaan savu- ja lämpöhälyttimillä 12.5.4 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot Säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla varmistetaan voimaloiden turvallinen käynti. Myös panostamalla ohjeistukseen ja valvontaan saavutetaan parempaa turvatasoa. Mahdollisten häiriötilanteiden ehkäisemiseksi tuulivoimalat varustetaan erilaisin hälyttimin ja voimalat ohjelmoidaan pysähtymään jos jokin raja-arvo on rikottu, esimerkiksi kova tuuli. Lentoestevaloilla ehkäistään lentokoneiden ja helikoptereiden törmääminen voimaloihin ja ukkosenjohtimilla varustaudutaan salamaniskuihin. 13.Vaikutukset ihmisiin 13.1Melu ja tärinä Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia arvioitiin melun laskentamallin avulla. Laskentaohjelmana käytettiin SoundPlan 6.5 -melulaskentaohjelmaa ja siihen sisältyvää Nord2000 -melulaskentastandardia. Malli toimii 3D-ympäristössä ja se huomioi 3-ulotteisessa laskennassa mm. rakennukset, maastonmuodot, heijastukset ja vaimenemiset, melulähteiden käyntiajat ja suuntaavuudet sekä säätiedot. Nord2000laskentastandardin on todettu soveltuvan aiemmin käytettyjä laskentamalleja (esim. Pohjoismainen yleinen melulaskentamalli vuodelta 1982 sekä ISO 9613 teollisuusmelun laskentamalli vuodelta 1993) paremmin tuulivoimalaitosten melun mallintamiseen erilaisissa sääolosuhteissa merialueella sekä maa-alueilla (Di Napoli 2007). Meluvyöhykkeet laskettiin 2 metrin korkeudelle maanpinnasta. Laskennassa tuulennopeudeksi määriteltiin 8 m/s 10 metrin korkeudella maanpinnasta, koska tämä on tuulivoimalaitosten melusta tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella melutasoltaan yleensä häiritsevin tilanne. Tätä voimakkaammalla tuulella taustakohina ja siitä aiheutuva peittovaikutus lisääntyvät voimakkaasti ja toisaalta tuulivoimalaitoksen käyntiääni ei kaikilla voimalaitostyypeillä lisäänny vaan saattaa jopa pienentyä. Tuulennopeus voimalaitosten napakorkeudella laskettiin logaritmisen tuulennopeusprofiilin mukaisesti. Mallinnuksen lähtötietoina käytettiin Maanmittauslaitokselta saatua alueen numeerista kartta-aineistoa, joka sisältää mm. maanpinnan korkeustiedot, rakennukset ja vesialueet. Tuulivoimalaitosten osalta lähtötietoina käytettiin voimalaitosten suunnittelutietoja (laitosten napakorkeus ja laitosten suunnitellut sijainnit). Koska valintaa tarkasta laitetyypistä tai -mallista ei ole tehty, ei rakennettavien tuulivoimalaitosten äänitehotasoa vielä tiedetä. Tarkasteluissa äänitehotasoksi valittiin LWA 104 dB, joka on nykyisen kehityksen mukainen äänitehotaso useissa turbiineissa. Mallinnuksen mukaiset melutasot eivät esiinny hankealueen ympäristössä joka puolella samanaikaisesti, vaan laskentakuvat esittävät tuulivoimalaitosten aiheuttamia melutasoja myötätuulitilanteessa tuulivoimalaitokselta tarkastelupistettä kohti. Kuvatunlainen tilanne toistuu eri ta- valla eri puolella hankealuetta, sillä vallitseva tuulensuunta hankealueella on tehtyjen selvitysten mukaan lounaasta. Täten kuvatun kaltaisia melutasoja esiintyy hankealueen koillispuolella useammin kuin esim. kaakkois-, lounais- ja luoteispuolella. 13.1.1 Vaikutusmekanismit Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin laajakaistaisesta (noin 60–4 000 Hz) lapojen aerodynaamisesta melusta sekä hieman kapeakaistaisemmista sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien meluista (mm. vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Näistä aerodynaaminen melu on hallitsevin lapojen suuren vaikutuspinta-alan ja jaksollisen ns. amplitudimoduloituneen (äänen voimakkuus vaihtelee jaksollisesti ajan funktiona) äänen vuoksi. Useassa tutkimuksessa jaksollisuuden on paikoin havaittu olevan merkittävä melun häiritsevyystekijä pisteissä joissa mitattu melutaso on alhainen. Koska äänilähde sijaitsee korkealla, leviää melu laajemmalle kuin matalalla sijaitsevan äänilähteen melu. (Di Napoli 2007) Ihmisen kuuloalue ulottuu tyypillisesti noin 20…20 000 Hz taajuusalueelle ja herkin kuuloalue on taajuusalueella 500…4000 Hz. Matalataajuiseksi ääneksi luokitellaan yleensä alle 200 Hz taajuusalueen äänet ja infraääneksi alle 20 Hz äänet. Kuulon herkkyys vähenee kuuloalueen ylä- ja alapäässä, mistä johtuu, että matalat äänet lähellä kuuloalueen alarajaa havaitaan vasta varsin kovalla äänenvoimakkuudella. Matalataajuista ääntä (mukaan lukien infraääni) on lähes kaikissa kuunteluympäristöissä ja sen lähteitä ovat mm. koneet ja laitteet (moottorit, pumput ym.), liikenne sekä tuuli, ukkonen, aallot ym. luonnon äänilähteet. Tuulivoimalan melu painottuu matalille taajuuksille, mutta tuulivoimalan tuottaman infraäänen on todettu ns. downwind-laitoksia lukuun ottamatta olevan taustaäänen tasolla muutoin kuin aivan voimalaitoksen välittömässä läheisyydessTaustaäänet tai hiljaisuus vaikuttavat merkittävästi tuulivoimalan äänen havaitsemiseen. Tuulivoimalan äänen havaittavuutta nostaa sen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Tietyissä olosuhteissa (erityinen pystysuuntainen tuuliprofiili, lehdet- 119 tömät puut) taustamelu havaintopisteessä saattaa olla niin alhainen, että tuulivoimalan vaimeakin ääni voi olla havaittavissa. Toisenlaisissa olosuhteissa taas huomattavasti voimakkaampi tuulivoimalan käyntiääni saattaa peittyä taustamelun (tuulen humina puissa, maa- ja metsätalouskoneiden ääni, liikenne ym.) alle. Taustaäänten peittovaikutus riippuu paitsi äänitasosta, myös äänen taajuusjakaumasta. Tästä syystä tuulivoimalan melun havaittavuus riippuu voimakkaasti havaintopaikasta ja sen ympäristöstä. Tuulivoimalan melun on todettu olevan häiritsevää alhaisemmilla äänitasoilla kuin esim. liikennemelun. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan häiritsevyys nousee voimakkaammin, kun tuulivoimalan aiheuttama äänitaso ylittää LAeq 40–45 dB. Näin alhaisilla melutasoilla tuulivoimalaitosten melu on useimmiten ensisijaisesti viihtyvyyshaitta ja esimerkiksi unen häirintä ja siitä johtuvat terveysvaikutukset ovat harvinaisempia. Tuulivoimalan melun häiritsevyyteen vaikuttaa voimalan aiheuttaman äänitason lisäksi esim. tuulen ja alueen muun toiminnan aiheuttaman taustaäänten peittovaikutus, tuulivoimalaitosten näkyvyys maisemassa ja kuulijan yleinen asenne tuulivoimaa kohtaan. Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustaääniin, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Kovalla tuulella laitoksen käyntiääni on pääsääntöisesti voimakkaampi kuin hiljaisella tuulella, vaikkei voimalaitoksen käyntiääni seuraakaan suoraan tuulennopeuden kasvua. Tuulivoimalan meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden lisäksi myös laitostyyppi ja -koko. Tuulivoimalaitoksen melutaso pääsääntöisesti kasvaa laitoskoon kasvaessa, vaikka eri laitostyypeillä ja laitosvalmistajien voimalaitoksilla onkin eroja. Myös suurempi napakorkeus kasvattaa osaltaan vaikutussädettä. 13.1.2 Nykytilanne Hankealue ja sen ympäristö ovat pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Hankealueen laidoilla kulkee vilkasliikenteisiä teitä, kuten valtatie 2 ja 10 sekä Forssan ja Jokioisten välinen tie. Hankealueen keskelle jää Envitechalue, johon sijoittuu muun muassa jätekeskus ja voimalaitos. Tieliikennettä, Envitech-aluetta sekä hankealueen eteläpuolella sijaitsevaa ampumarataa lukuun ottamatta alueella ei ole muita merkittäviä melulähteitä. Nykytilanteessa hankealueen ja sen ympäristön melutilanteeseen vaikuttavat edellä mainitut toiminnot sekä ajoittain maa- ja metsätaloustyössä käytettävät työkoneet. Hankealueella sijaitsee 63 asuinrakennusta ja kuusi lomarakennusta. Kummassa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro 4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta tuulivoimaloiden 4, 5, 14 ja 20 lähellä. Vaihtoehdossa 2 sijaitsee kolme asuinrakennusta alle 500 metrin etäisyydellä tuulivoimaloista 4,5, ja 14. 120 13.1.3 Tuulivoimapuiston meluvaikutukset 13.1.3.1 Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimaloiden vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä. Varsinainen voimalan pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja se vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt, joiden kesto on kuitenkin yhdessä paikassa lyhytaikainen. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia maarakentamista ja ne aiheuttavat melua rakennusvaiheen aikana vain ajoittain eri osiin hankealuetta. 13.1.3.2 Toiminnan aikaiset meluvaikutukset Hanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hankealueen ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin. Eri voimalaitostyyppejä voidaan säätää eri tavalla ja tietyillä asetuksilla (mm. lapakulman säätö) tuulivoimalaitosyksikön aiheuttamaa melutasoa voidaan alentaa. Lapakulman säätö vaikuttaa myös voimalaitoksen sähköntuottoon. Myös laitoskokonaisuuden osien valinnalla voidaan vaikuttaa tuulivoimalaitosyksikön meluntuottoon, esimerkkinä turbiinin valinta. Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden meluvaikutukset arvioitiin napakorkeudeltaan 110 ja 120 metrisillä tuulivoimaloilla (kuva 13-1). Laskennallinen melutaso lähimpien yksittäisten asuintalojen kohdalla on noin 46 dB (2 kpl), muiden vakituisten asuintalojen kohdalla alitetaan 45 dB. Yli 40 dB melualueella on 30 asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa. Melutaso hankealueella sijaitsevien viiden loma-asunnon kohdalla ylittää loma-asumiseen käytettyjen alueiden yöajan ohjearvon. Lasketut melutasot vakituisten asuntojen kohdalla ovat sitä luokkaa, ettei tuulivoimalaitosten aiheuttamaa melua pysty erottamaan lähellekään kaikissa sääoloissa, sillä tuulen aiheuttama ääni peittää tuulivoimalaitoksen äänen alleen suuren osan ajasta. Tietyissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimalaitosten ääni on kuitenkin kuultavissa. Hankevaihtoehdossa 2 on kaksitoista voimalaa vähemmän kuin hankevaihtoehdossa 1 (kuva 13-2). Muutoksella on vaikutusta lähinnä pohjoisen ja etelän suunnalla. Hankevaihtoehdossa 2 napakorkeuden ollessa 120 metriä kaikissa voimalaitoksissa on laskennallinen melutaso lähimpien kahden asuintalon kohdalla sama kuin vaihtoehdossa 1, 46 dB, muiden asuinrakennusten luona alitetaan 45 dB, kuten myös vaihtoehdossa 1. Yli 40 dB melualueelta poistuu kolme loma-asuntoa, jolloin yöajan ohjearvon ylityksiä Kuva 13‑1 Vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. Kuva 13‑2 Vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. 121 on kahden loma-asunnon kohdalla. Yli 40 dB melualueella on 22 asuinrakennusta ja 2 loma-asuntoa. Lisäksi kahden loma-asunnon kohdalla melutaso on yöajan ohjearvon tasolla. 13.1.3.3 Sähkönsiirron meluvaikutukset Sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleilla, jolloin käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa johtuen työkoneista ja kuljetusajoneuvoista. 13.1.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, alueelle ei aiheudu tuulivoimaloista johtuvia meluvaikutuksia. Tieliikenteen lisäksi meluvaikutuksia syntyy nykytilanteessa ampumaradan ja Envitech-alueen toiminnoista. 13.1.5 Tärinävaikutukset Tuulivoimalaitoksista saattaa aiheutua tärinää lähinnä rakentamisaikana, riippuen perustamistavasta. Mahdollinen paalutus tai louhinta on tällöin tärinää aiheuttavia työvaiheita. Alustavien tietojen mukaan louhintaa vaativia tuulivoimaloiden perustamispaikkoja ovat voimalaitokset 16 ja 31. Nämä voimalaitokset sijaitsevat yli 600 m etäisyydellä lähimmistä asuinkiinteistöistä. Mahdollisesti perustuksia varten tehtävä louhinta on joka tapauksessa varsin pienimuotoista, joten siinä käytettävät räjähdeainemäärätkin ovat varsin pienet. Näistä seikoista johtuen rakentamisaikaiset tärinävaikutukset ovat erittäin pienet ja kestoltaan lyhytaikaiset. Toiminnan aikana tuulivoimalaitos ei aiheuta tärinää ympäristöön. 13.1.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Tuulivoimaloista aiheutuvia meluvaikutuksia voidaan pienentää voimalaitoksen äänitasoa alentamalla tai kasvattamalla suojaetäisyyttä voimalaitosten ja häiriintyvien kohteiden välillä. Tuulivoimalan melutasoon voidaan vaikuttaa mm. voimalatyypin valinnalla ja voimalaitoksen käyttöasetuksilla. Tietyillä voimalaitostyypeillä on mahdollista vaikuttaa laitoksen tuottamaan melutasoon lapakulmaa säätämällä. Lapakulman säätäminen vaikuttaa melutason lisäksi tuotettuun sähkötehoon pienentävästi. 122 Suojaetäisyyttä voimalaitosten ja asuin- tai lomakiinteistöjen välillä voidaan kasvattaa tuulivoimalaitosten paikkoja muuttamalla tai jättämällä yksittäisiä tuulivoimalaitoksia pois suunnitelmasta. Mikäli jokin suunta tai alue koetaan melun kannalta erityisen herkäksi, tätä voidaan harkita. 13.1.7 Arvioinnin epävarmuustekijät Melumallinnuksessa melutasot laskettiin ns. Worst case -tilanteessa. Todelliset melutasot hankealueen ympäristössä eivät ole jatkuvasti kuvatunlaiset. Lisäksi voimalatyyppi saattaa hyvinkin olla eri kuin tässä meluarvion lähtökohtana ollut voimalatyyppi. Todellinen melutilanne ja melun kuuluvuus riippuu valittavan voimalatyypin lisäksi hyvin paljon tuuliolosuhteista. Tuulivoimalan äänen kuulumiselle otollisten sääolosuhteiden esiintyminen saattaa vaihdella kuukausi- ja vuositasolla merkittävästi, mikä vaikuttaa suoraan häiriön kokemiseen hankealueen ympäristössä. 13.2Varjostus 13.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Kiimassuolle suunniteltujen tuulivoimaloiden ympäristöönsä aiheuttaman ns. vilkkuvan varjostuksen esiintymisalue ja esiintymistiheys laskettiin EMD WindPRO 2.7 -ohjelmalla. Varjostuslaskelmat tehtiin WindPRO -ohjelman SHADOW -moduulilla, joka laskee kuinka usein ja minkälaisina jaksoina tietty kohde on tuulivoimaloiden luoman vilkkuvan varjostuksen alaisena. Katselupisteeseen kohdistuvan mahdollisen varjostusvaikutuksen lisäksi laskentamallilla voidaan tuottaa ns. samanarvokäyräkartta vilkkuvan varjostuksen esiintymisalueesta. Se kuvaa varjostusvaikutuksen suuruutta missä tahansa tarkastelualueella. Laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyräaineistoa, jonka käyräväli on viisi metriä. Pohjakarttana laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen peruskarttaa (1: 20 000). Mallinnuksessa varjostuksen laskenta-alueeksi määritettiin 2 000 metriä jokaisesta tuulivoima-alueen uloimmasta laitosyksiköstä ulospäin. Todellinen varjostuksen esiintymissäde jää tuon tarkastelualueen sisäpuolelle ja on tämän kokoisilla rakennelmilla käytännössä noin 500–1 000 metriä. Puuston ja kasvillisuuden aiheuttama varjostus jää tässä tarkastelussa huomiotta. Ohjelmalla voidaan tehdä kahdentyyppisiä laskentoja, ns. Pahin tilanne (Worst Case)- ja Todellinen tilanne (Real Case) – laskelmia: Pahin tilanne (Worst Case) -laskennassa oletetaan, että tuulivoimalat ovat käytössä taukoamatta koko laskentaajan •• aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta horisontin yläpuolella ollessaan joka laskentapäivä. Pahin tilanne (Worst Case) -laskelmassa huomioitiin maaston korkeustiedot, tuulivoimalan sijainti, tuulivoimalan napakorkeus, aikavyöhyke sekä vaikutusalueen maksimilaajuus. Varjostuksen tarkastelukorkeutena käytettiin 1,5 metriä eli noin ihmisen silmänkorkeutta. Laskennassa auringonpaistekulman rajana horisontista oli kolme astetta, jonka alle menevää auringon säteilyä ei otettu huomioon. Pahin tilanne (Worst Case) – laskennan tulos on astrominen maksimivarjostus. Tulos on teoreettinen, eikä se ota huomioon säätilanteen vaihtelua (tuulisuuden vaikutus tuulivoiman tuottoon), eikä aurinkoisuuden/pilvisyyden vaikutusta varjon esiintymiseen. Mikäli sää on pilvinen, tyyni tai tuulen suunta painaa roottorin tason samansuuntaiseksi kuin auringon ja katselupisteen välinen jana, tuulivoimala ei aiheuta varjostusvaikutusta. Todellinen tilanne (Real Case) -laskennassa otetaan lisäksi huomioon •• paikallinen säätilanne (pilvisyys, tuulisuus) •• tuulivoimalan roottorin todellinen liikkuminen Laskenta antaa paremman kuvan todellisesta varjostusvaikutuksen esiintymisestä kohdealueella. Säätietoina todellinen tilanne (Real Case) -laskennassa käytettiin Ilmatieteenlaitoksen meteorologisia havaintotietoja; lähimpiä saatavilla olevia tuulensuunta- ja auringonpaisteisuustietoja vuosien 1971–2000 ajalta. Tuulensuunta-, ja aurinkoisuustiedot on mitattu Jokioisten observatorion sääasemalta noin kuuden kilometrin päässä Kiimassuolle suunnitellusta tuulivoima-alueesta. Voimalan roottorin on oletettu tässä laskennassa liikkuvan n. 80 % vuoden tunneista. Vuosittain tämä tarkoittaa runsasta 7 000 tuntia vuoden 8 760 kokonaistunnista. Tällöin vilkkuvaa varjostusilmiötä voi esiintyä. Mikäli voimalan roottori liikkuu tunteina vähemmän, vähentää se varjostusilmiön esiintymistä nyt lasketusta, ja mikäli enemmän, se vastaavasti lisää varjostusilmiön esiintymismahdollisuuksia. Varjostuslaskennoissa tuulivoimalatyyppinä käytettiin Vestas V112 3000 112.0-tuulivoimalaa, joiden napakorkeudet olivat kummassakin vaihtoehdossa 110 ja 120 metriä. Lapojen halkaisija oli 112,0 metriä. 13.2.2 Vaikutusmekanismit Tuulivoimalat voivat aiheuttaa varjostusvaikutusta lähiympäristöönsä, kun auringon säteet suuntautuvat tuulivoimalan roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen. Toiminnassa oleva tuulivoimala aiheuttaa tällöin ns. vilkkuvaa varjostusilmiötä. Olemassa olevien tuulivoimaloiden läheisyydessä asuvat ihmiset kokevat varjostusilmiön hyvin eri tavoin. Jotkut voivat suhtautua siihen haittana, mutta useimpien mielestä se ei heitä häiritse. Esim. Ruotsin Gotlannissa haastateltiin lähes sataa tuulivoimalaitosalueiden lähellä asuvaa ihmistä, ja heistä 6 % koki varjostusilmiöstä aiheutuvan heille häiriötä, toisin sanoen 94 %:n mielestä haittaa ei aiheudu. (Widing ym. 2005). Mahdollinen häiritsevyys riippuu myös siitä, asutaanko tai oleillaanko kohteessa (katselupisteessä) aamulla, päivällä ja illalla, jolloin ilmiötä voi esiintyä tai onko kyseessä asunto- tai loma-asunto, toimitila tai tehdasalue. Ilmiö on säästä riippuvainen: sitä ei esiinny kun aurinko on pilvessä tai kun tuulivoimala ei ole käynnissä. Varjo ulottuu pisimmälle, kun aurinko on matalalla (aamulla, illalla). Kun aurinko laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei enää muodostu. Tämä johtuu siitä, että valonsäteet joutuvat kulkemaan pitemmän matkan ilmakehän läpi, jolloin säteily hajaantuu. 13.2.3 Tuulivoimapuiston varjostusvaikutukset: VE1 ja VE2 Tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ei ole Suomessa määritelty ohjearvoja. Saksassa määriteltyjen ohjeellisten maksimiarvojen mukaan tuulivoimalan vaikutus viereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8 tuntia (todellinen tilanne, Real Case). Muissakaan Pohjoismaissa ei ole asetettu ohjearvoja varjostusvaikutuksille, mutta esimerkiksi Tanskassa on käytännön laskelmissa käytetty arvona 10:tä tuntia ja Ruotsissa 8:aa tuntia vuodessa (todellinen tilanne, Real Case). Todellinen tilanne (Real case) -laskennassa, joka ottaa huomioon alueen valaistus- ja sääolosuhteet sekä voimaloiden oletetut käytössäolotunnit, varjostusvaikutus ulottuu Kiimassuolla noin 500–1 000 metrin etäisyydelle hankealueen uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa). Hankealueella tai sen lähiympäristössä sijaitsevien mahdollisesti häiriintyvien vakituisten ja loma-asuntojen määrät on esitelty alla olevissa taulukoissa. 123 13.2.3.1 Hankevaihtoehto 1 Ensimmäisessä hankevaihtoehdossa (kuva 13-3) alueella, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa, sijaitsee 71 asuinrakennusta ja seitsemän lomarakennusta (taulukko 13-1). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 30–80 tuntia vuodessa. Tämä asuinrakennus sijaitsee voimalan 14 pohjoispuolella. Varjostusvaikutusta ilmenee paikoitellen teillä VT2, VT10 sekä pienemmillä teillä 13553 ja 282. Varjostusta tiealueille ja siinä liikennöiville kulkuneuvoille ilmenee 10–29 tuntia vuodessa. Teiden liikennemääriä on kuvattu luvussa 13.3 ja kuvassa 13-5. Hankealueen sisällä oleville pienemmille metsä- ja huoltoteille varjostusta ilmenee suurimmalta osin 10–29 tuntia vuodessa ja paikoitellen hankealueen keskiosassa sekä eteläpuolella, tuulivoimaloiden läheisyydessä 30–80 tuntia vuodessa. 13.2.3.2 Hankevaihtoehto 2 Toisessa hankevaihtoehdossa (kuva 13-4) alueella, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa, sijaitsee 47 asuinrakennusta ja neljä lomarakennusta (taulukko 13-3). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 10–29 tuntia vuodessa. Tämä asuinrakennus sijaitsee voimalan 14 pohjoispuolella. Varjostusvaikutusta ilmenee lähes saman verran teillä VT2, VT10 ja 13553 kuin vaihtoehdossa 1. Tiellä 282 varjostusvaikutusalue on pinta-alaltaan hieman pienempi. Varjostusta tiealueille ja siinä liikennöiville kulkuneuvoille ilmenee 10–29 tuntia vuodessa. Teiden liikennemääriä on kuvattu luvussa 13.3 ja kuvassa 13-5. Kuva 13‑3. Varjostuslaskelma VE 1 Vestas V112 3000 112.0 Kiimassuo Real Case. 124 Hankealueen keskiosassa sijaitseville metsä- ja huoltoteille varjostusvaikutusta ei hankevaihtoehdossa 2 muodostu. Taulukko 13‑1. Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevien asuinja lomarakennusten määrät, jotka sijaitsevat varjostusvaikutusalueella (todellinen tilanne Real Case) hankevaihtoehdoissa 1 sekä 2. Hankevaihtoehto Asuinrakennusten määrä (8 tunnin varjostus vuodessa) Vapaa-ajan asuntojen määrä (8 tunnin varjostus vuodessa) Hankevaihtoehto 1 71 7 Hankevaihtoehto 2 47 4 13.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta (VE0), ympäristöön ei myöskään aiheudu tuulivoimaloista johtuvia varjostusvaikutuksia. 13.2.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Varjostusvaikutusta vähentää mattapintaisen materiaalin käyttö tuulivoimalan lavoissa, jolloin aurinko ei heijastu niin pahasti lapojen pinnasta. Voimalat on myös mahdollista pysäyttää välkkymisen kannalta pahimpina aikoina (esim. auringon laskiessa), jolloin voimala on poissa toiminnasta ja sähköntuotantoa ei synny. Kuva 13‑4. Varjostuslaskelma VE 2 Vestas V112 3000 112.0 Kiimassuo Real Case. 125 13.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät 13.3.2 Tieyhteydet ja liikenteen nykytilanne Hankkeen toteutuessa valittava tuulivoimalatyyppi saattaa olla eri kuin varjostusmallinnuksessa käytetyt voimalatyypit. Lisäksi mikäli alueella on muita varjostukseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi metsää, varjostusvaikutukset eivät ole välttämättä niin suuret kuin laskelmien perusteella voisi olettaa, koska laskenta ei huomioi kasvillisuuden aiheuttamaa peitevaikutusta. Hankealue sijaitsee valtateiden 2 ja 10 välissä, yhdystien 2804 (Jokioistentien/Forssantien) eteläpuolella. Hankealueen itäosan läpi kulkee seututie 282 (Loimalammintie) ja länsiosan läpi paikallistie 13553 (Murronkulmantie). Alueen eteläpuolelta kulkee Sukulantie, joka yhdistää Loimalammintien ja Murronkulmantien. Näiden teiden lisäksi hankealueelle menee useita metsäautoteitä. Valtatien 2 liikennemäärä Forssan, Tammelan ja Jokioisten kohdalla on keskimäärin 5 800 ajoneuvoa/vrk ja valtatien 10 keskimäärin 5 900 ajoneuvoa/vrk. Tästä raskaan liikenteen osuus on molemmilla teillä noin 13 % (valtatiellä 2 keskimäärin 740 ajoneuvoa/vrk ja valtatiellä 10 keskimäärin 760 ajoneuvoa/vrk). Nykyinen liikennemäärä tiellä 2804 on keskimäärin 3 600 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 4 % (keskimäärin 160 kpl/vrk). Tien 13553 (Murronkulmantie) alkuosan nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 830 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 3 % (keskimäärin 26 kpl/vrk). Tien 282 alkupään nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 1800 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 5 % eli keskimäärin 90 ajoneuvoa/vrk. (Tilastot 1.1.–8.6.2011, Uudenmaan ELY-keskus ja Tiehallinto 2010.) 13.3Liikenne ja tieyhteydet 13.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Nykyistä tieverkkoa on kuvailtu karttatarkastelun perusteella. Tiehallinnon aineistoista on koottu tiedot alueen pääväylän nykyisistä liikennemääristä. Tuulivoimapuiston liikennevaikutuksia on arvioitu puiston rakentamiseen tarvittavien massojen siirtämiseen tarvittavien liikennesuoritteiden perusteella. Kuva 13‑5 Keskimääräiset liikennemäärät hankealuetta ympäröivillä teillä. 126 13.3.3 Vaikutukset liikenteeseen: VE1 ja VE2 13.3.3.1 Tuulivoimapuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset liikenteeseen Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennusmateriaalien, työkoneiden ja tuulivoimaloiden osien kuljettamista. Tällöin liikennemäärä ja raskaan liikenteen kuljetukset lisääntyvät lähialueilla. Liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia aiheutuu kuitenkin vain tuulivoimaloiden rakentamisen aikana, mikäli hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen VE1 tai VE2 mukaiset suunnitelmat toteutuvat. Tuulivoimapuiston toiminnan aikana alueen liikennemäärä ja vaikutukset liikenneturvallisuuteen pienenevät merkittävästi rakentamisen aikaisesta, kun alueelle suuntautuva liikenne on enää tuulivoimaloiden ajoittaista huoltoliikennettä. Mikäli tuulivoimapuistoa ei vaihtoehdon VE0 mukaisesti rakenneta, lähialueen liikennemäärät ja liikenneturvallisuus säilyivät nykyisellään. Tuulivoimaloiden rakentamisen aikainen liikenne ja rakentamiseen liittyvät kuljetukset tehdään valtateiden 2 ja 10 kautta Forssaan ja Jokioisiin. Forssasta liikenne Kiimassuon alueelle kulkee pitkin Forssan eteläpuolista yhdystietä 2804, josta käännytään Kiimassuon tehdasalueelle johtavalle Kiimassuontielle. Jokioisten puolella tuulivoimaloiden kuljettamiseen alueelle käytetään valtatielle 10 liittyvän yhdystien 13553 (Murronkulmantie) alkuosaa (noin 2 km), johon liittyvät työmaateiksi kunnostettavat yksityistie ja metsäautotie. Myös valtatielle 2 liittyvän tien 282 (Somerontie) alkuosasta käytetään noin 850 metrin pituista osaa reittinä työmaa-alueelle johtavalle tielle. Työmaa-alueelle rakennetaan osin uusia teitä ja osin parannetaan Forssan, Tammelan ja Jokioisten alueella olemassa olevaa yksityis- ja metsäautoteiden verkostoa. Rakennettavat ja parannettavat tiet vaikuttavat pysyvästi liikenteen sijoittumiseen alueella. Hankkeen vaikutukset liikennemääriin näkyvät lähinnä teillä 2804 ja 13553 (Murronkulmantie) sekä aivan tien 282 (Somerontie) alkupäässä. Rakentamisen aikana alueelle kuljetetaan tuulivoimaloiden osia sekä voimaloiden perustuksissa ja työmaateiden parantamisessa ja rakentamisessa tarvittavia materiaaleja. Jo yhden tuulivoimalan teräsbetoniperustusten tekemiseen tarvitaan vähintään 350 m3 betonia, mikä tarkoittaa noin sataa käyntikertaa työmaalla tavallisella betoniautolla. Lisäksi tiestön kunnostaminen vaatii noin 250 rekkakuormaa kunnostettavaa kilometriä kohden. Näin ollen rakentamisen aikana teiden 2804 ja 13553 (Murronkulmantie) sekä tien 282 (Somerontie) alkuosan raskaan liikenteen määrä kasvaa merkittävästi nykyisestä. Raskaan liikenteen ja erikoiskuljetusten lisääntyminen tiellä 2804 ja etenkin teiden 13553 (Murronkulmantie) ja 282 (Somerontie) alkupäässä heikentää kevyenliikenteen turvallisuutta etenkin pimeällä ja talviaikana. Valtateillä 2 ja 10 raskaan liikenteen kuljetusten lisäys on teiden liikennemääriin verrattuna vähäistä. Voimaloiden rakentamisen aikana teillä 2 ja 10 kulkee kuitenkin raskaan liikenteen lisäksi suuri määrä muuta liikennettä hidastavia erikoiskuljetuksia. Tuulivoimaloiden osat ovat 20–60 metriä pitkiä ja suurimmat voivat painaa yli 300 tonnia. Erikoispitkät ja raskaat kuljetukset vaativat erikoiskuljetusluvan Tiehallinnolta. Erikoiskuljetusten ajaksi teiden varsilta on tarvittaessa poistettava tilapäisesti liikennemerkkejä, katuvalaisimia ja muita laitteita, joiden sijainti haittaa kuljetuksen perille pääsyä. Vaativimpien kuljetusten aikana voidaan jopa tilapäisesti sulkea tie muulta liikenteeltä tai muutoin tarvittaessa rajoittaa liikennettä kuljetuksen ajaksi. Edellä mainitut tilanteet ovat kuitenkin toteutuessaan tilapäisiä ja hetkellisiä eikä niillä ole kovin merkittävää vaikutusta itse liikenneturvallisuuteen. Erikoiskuljetusten vuoksi lähinnä liikenteen sujuvuus saattaa hetkellisesti vaikeutua. 13.3.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset liikenteeseen Tuulivoimapuiston vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen ovat rakentamisen aikaisia vaikutuksia. Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia liikennevaikutuksia. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset huoltokäynnit tehdään pääasiassa pakettiautolla, ja huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme vuodessa jokaista tuulivoimalaitosta kohti. 13.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Jos tuulivoimapuistoa ei toteuteta, lähialueen liikenne ja liikenneturvallisuustilanne pysyy nykyisellään. 13.3.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Liikenteen aiheuttamia haittoja ja riskejä voidaan vähentää ajoittamalla erikoiskuljetukset ja rakas liikenne sellaisiin aikoihin, jolloin niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Myös liikenteen ohjaamisella ja liikennereittien valinnalla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta sekä ehkäistä liikenteen haittoja. Alueen lähiasukkaita haittaava raskas liikenne pyritään hoitamaan klo 7-21 ja muuta liikennettä haittaavat ja hidastavat erikoiskuljetukset pyritään tekemään aikoina, jolloin muun liikenteen eteneminen ei häiriinny merkittävästi. 13.3.6 Arvioinnin epävarmuustekijät Tieto perustuu kokemukseen vastaavista liikennemäärien lisäyksestä ja on riittävän luotettavaa arvioinnin tekemiseen. 127 13.4Elinkeinoelämä 13.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Tiedot elinkeinoelämän nykytilanteesta on käytetty Forssan kaupungin, Jokioisten ja Tammelan kuntien sekä verohallinnon julkaisemia tilastotietoja. Tuulivoimalaitosten rakentamiseen ja käyttöön liittyvät tiedot on saatu teknologiateollisuudelta. 13.4.2 Nykytilanne 13.4.2.1 Tuulivoimateknologian kehitys Suomessa Suomessa tuulivoimateknologian osaamista kannattelevat lukuisat tuulivoimaloiden ja niiden komponenttien suunnitteluun sekä valmistamiseen erikoistuneet yritykset. Suomessa tuulivoimaloita valmistavia yrityksiä ovat muun muassa WinWinD ja Mervento. Tuulivoimaloiden eri komponentteja valmistavia yrityksiä ovat muun muassa ABB, Moventas, Vacon, The Switch, Vaisala ja Hydroll (Teknologiateollisuus 2009). Lisäksi Suomessa toimii useita yrityksiä, jotka toimivat osana laaja-alaista alihankintaketjua suunnittelusta ja valmistuksesta aina tuulivoimapuiston käytön aikaisiin huoltotöihin saakka. Vuonna 2008 tuulivoimateollisuus työllisti suoraan 3 000 henkilöä. Viime vuosina suomalaisen teknologiateollisuuden osuus maailman tuulivoimalamarkkinoista on ollut noin kolmen prosentin tasolla. Teknologiateollisuus ry on pohtinut suomalaisen tuulivoimateknologialiikevaihdon mahdollisuuksia tähtäimenään vuosi 2020. Perusskenaariossa (base case) suomalaisen tuulivoimateollisuuden markkinaosuus pysyy jatkossa nykyisellä tasolla, jolloin viennin arvoksi muodostuu noin kolme miljardia euroa vuodessa. Kasvuskenaariossa (growth case) suomalainen tuulivoimaosaaminen valtaa ulkomaisia markkinoita seitsemän prosentin markkinaosuudella, jolloin viennin osuus nousee 12 miljardiin euroon vuonna 2020. Selvänä trendinä markkinoilla voidaan pitää sitä, että työpaikkoja syntyy alueille, joilla tuulivoimaa rakennetaan. 13.4.2.2 Alueen elinkeinorakenne Forssan kaupungin suurimmat elinkeinoalat ovat teollisuus, majoitus- ja retkeilypalvelut sekä rakentaminen, kunnan palveluiden (terveys- ja sosiaalipalvelut, koulutus, muut tukipalvelut) ohella. Näiltä aloilta tulee lähes 87 %:a Forssan alueen kaikista työpaikoista. Kunta on suurin työllistäjä. Työttömyysaste oli vuoden 2011 heinäkuussa 14,6 %. Asukasmäärä vuoden 2011 kesäkuussa on ollut 17867 (väestörekisterikeskus). Vuoden 2011 tuloveroprosentti on 19,5 % (Forssan kunnan nettisivut) 128 Tammelan kunnan elinkeinoalat ovat yhteiskunnalliset palvelut (28 %), teollisuus, kauppa, majoitus- ja ravintopalvelut, maa- ja metsätalous, rahoitus-, kiinteistö, ym. palvelut, rakentaminen sekä kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (yht. 97 %). Työttömyysaste heinäkuussa 2011 on ollut 7,7 %. Vuonna 2007 ammatissa toimivan väestön osuus oli 46,4 % ja työpaikkaomavaraisuus oli 64,6 %. Asukasluku on noin 6500 ja tuloveroprosentti 18,50 %. (Tammelan kunnan nettisivut) Jokioisen kunnan elinkeinorakenne koostuu palveluista (64,9%), jalostuksesta (23,3 %) ja maa- ja metsätaloudesta (9,6 %). Suurimmat työnantajat ovat maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioisten kunta ja Jokioisten leipä Oy. Työttömyysprosentti on ollut 8,9 % heinäkuussa 2011 Asukasluku on vajaa 6000 ja tuloveroprosentti 20,50 %. (Jokioisen kunnan nettisivut) Kiinteistövero Forssan, Tammelan ja Jokioisen kunnissa on esitetty taulukossa 13-2. Taulukko 13-2. Kiinteistöveroprosentit vuonna 2011 (Verohallinto 3.2.2011) verotettava kiinteistö Forssa Tammela Jokioinen yleinen 0,8 0,65 0,65 vakituinen asunto 0,4 0,32 0,32 muu asuinkiinteistö 0,9 0,92 0,85 voimalaitos 2,85 2,85 rakentamaton tontti yleishyödylliset yhteisöt 1,65 0,00 0,00 0,00 13.4.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset 13.4.3.1 Rakentamisen työllisyysvaikutukset Seudun kuntien kannalta hankkeella olisi toteutuessaan erittäin huomattavia työllistäviä vaikutuksia monella elinkeinoelämän alalla (majoitus, ravitsemus, konevuokraus, sähkötyöt, nostot yms.). Rakennusvaiheessa työmaan työllistämisvaikutus on arviolta 300–400 henkilötyövuotta. Teknologiateollisuus ry:n mukaan tuulivoima-alan työpaikat syntyvät jatkossakin pääasiassa teknologiateollisuuden pariin. EWEA on laskenut, että Euroopassa tuulivoimapuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettua megawattia kohti. Tämä jakaantuu vielä siten, että voimaloiden ja niiden komponenttien valmistus työllistää noin 12,5 ihmistä ja rakentaminen työllistää 1,2 ihmistä megawattia kohti. 13.4.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset työllisyys- ja elinkeinovaikutukset EWEA on laskenut, että eurooppalainen tuulivoimapuisto synnyttää keskimäärin 0,33 käyttöön ja huoltoon liittyvää työpaikkaa asennettua megawattia kohti. Lisäksi muuhun toimintaan syntyy vielä 0,07 työpaikkaa/MW. Yhteensä tuulivoimapuisto työllistää käytön aikana noin 0,4 ihmistä asennettua megawattia kohti. Mikäli Kiimassuon tuulivoimapuiston työllistävät vaikutukset ovat samansuuruiset kuin Euroopassa keskimäärin, tarkoittaisi tämä noin 35–90 uutta työpaikkaa. Työpaikkoja on arvioitu syntyvän mm. kunnossapito- ja huoltoalalle. 13.4.3.3 Verotulot Tuulivoimalan runko konehuoneineen on Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä katsottu olevan rakennelma, josta kunnalle maksetaan kiinteistöveroa. Kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Kiinteistöveron tarkkaa ennakkoarviointia vaikeuttaa se, että hankkeen toteutumisajankohtana veroperusteet voivat olla eri kuin suunnitteluvaiheessa. Kiinteistöveroa voidaan muuttaa kunnan päätöksellä lain rajoissa sekä valtakunnallisesti eduskunnassa, mikäli näin katsotaan tarpeelliseksi. Rakentamisen ja käytön aikana muodostuu tuloveroja hankkeen rakentajien tai projektille palveluja tuottavien työntekijöiden tuloista. Lisäksi tuulivoimapuiston toiminnan aikana syntyy vuokratuloa maataan tuulivoiman käyttöön vuokranneille. Verotuloja on arvioitu tulevan 30 toimintavuoden aikana seudun kunnille n. 10 M€ ja maanvuokrauksesta n. 5 - 10 M€. Hanke voi osaltaan myös lisätä muuta "vihreän energian" teollisuutta, sekä mahdollistaa uudenlaisen teollisuustoiminnan kehittymistä Forssan seudulla, liittyen mm. tuulivoimalan osien rakentamiseen. 13.5Ihmisten elinolot ja viihtyvyys 13.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan hankkeen ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Hankkeen vaikutukset voivat kohdistua suoraan ihmisten elinoloihin tai viihtyvyyteen. Toisaalta luontoon, elinkeinoelämään tai energiantuotantoon kohdistuvat muutokset vaikuttavat välillisesti myös ihmisten hyvinvointiin. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät siis läheisesti muihin hankkeen aiheuttamiin vaikutuksiin joko välittömästi tai välillisesti. Vaikutusten arvioinnin tukena on käytetty Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen ”Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin käsikirjaa” (STAKES 2009) sekä sosiaali- ja terveysministeriön opasta ”Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset.” (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999). Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia voivat olla hankkeen aiheuttamat muutokset •• asuin- ja elinympäristön viihtyisyydessä (vakituiset ja loma-asukkaat) •• kiinteistöjen arvossa (vakituiset, loma-asunnot ja maaalat) •• virkistysmahdollisuuksissa (esim. ulkoilu, luontoharrastus,, retkeily, marjastus, metsästys) •• ihmisten huolissa ja peloissa, tulevaisuuden suunnitelmissa (esim. ilmastonmuutos, melu, maisema, linnut) •• yhteisöllisyydessä (mm. hankkeen aiheuttamat ristiriidat tai yhteistyö) •• energiantuotannossa, elinkeinoelämässä, työllisyydessä, alue- ja kuntataloudessa Yhteiskunnallisia vaikutuksia on käsitelty luvussa 13.4. Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutusten arviointimenetelminä käytettiin seuraavien lähteiden perusteella tehtyä asiantuntija-analyysia: •• hankkeen muut vaikutusarvioinnit •• kartta- ja tilastoaineistot •• ryhmähaastattelu •• YVA-ohjelmasta jätetyt mielipiteet. Lisäksi on tutustuttu mediassa esitettyihin kannanottoihin hankkeesta. Hankealueen ja sen lähiympäristön asutus- ja virkistyskohteiden selvittämisessä käytettiin lisäksi lähtöaineistona kuntien Internet-sivuja, Hämeen virkistysalueyhdistyksen ulkoilukarttaa ja maanmittauslaitoksen maastotietokantaa. Arvioinnin perustaksi on kuvattu vaikutusalueen nykyisiä elinoloja ja viihtyvyyttä, kuten vakituista ja vapaa-ajan asumista, virkistysalueita ja -toimintaa sekä hankealueen merkitystä ja käyttötapoja. Sosiaalisten vaikutusten tunnistamisessa ja arvioinnissa selvitettiin ne väestöryhmät tai alueet, joihin vaikutukset erityisesti kohdistuvat. Elinolosuhteisiin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia selvitettiin analysoimalla ja vertailemalla sekä paikallisten ihmisten kokemuksia että mitattua tietoa ja asiantuntija-arvioita. Asukkaiden ja muiden osallisten näkemyksiä tarkasteltiin suhteessa hankkeen muiden vaikutusten arviointituloksiin ja nykytilatietoihin. Yhdistämällä subjektiivista ja objektiivista tietoa on mahdollista muodostaa luotettavampi kokonaiskuva hankkeen sosiaalisista vaikutuksista. Arvioinnissa tuotiin esiin paikallisten hankkeeseen liittyvät huolet ja toiveet. Samalla arvioitiin vaikutusten merkittä- 129 vyyttä sekä mahdollisuuksia lievittää ja ehkäistä haittavaikutuksia. Ryhmähaastattelu Ryhmähaastattelulla selvitettiin lähiasukkaiden ja paikallisten järjestöjen edustajien hankealueen käyttöä ja merkitystä sekä näkemystä alueen nykytilasta, heille tärkeistä asioista, hankkeesta ja sen vaikutuksista. Ryhmähaastatteluun kutsuttiin kaikkiaan 22 asukasta tai toimijaa seuraavista järjestöistä: Riihivalkaman koulualueen kyläyhdistys, Viksbergin kyläyhdistys, Paavolan kaupunginosayhdistys, Tammelan Eteläinen maamiesseura, Jokioisten Murron kyläyhdistys, Forssan–Tammelan riistanhoitoyhdistys, Jokiläänin riistanhoitoyhdistys, Metsästysseura Halli, Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys, LounaisHämeen Lintuharrastajat, Forssan Seudun Ilmailuyhdistys ja Forssan yrittäjät. Ryhmähaastattelu järjestettiin keskiviikkona 15.6.2011 klo 18–20 Forssan kaupungintalolla. Tilaisuuteen osallistui 11 henkeä, joiden taustajärjestönä oli Riihivalkaman koulualueen kyläyhdistys, Tammelan Eteläinen maamiesseura, Jokioisten Murron kyläyhdistys, Jokiläänin riistanhoitoyhdistys, Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ja Forssan Seudun Ilmailuyhdistys. Erillinen kutsu oli lisäksi lähetetty kuudelle muulle yhdistykselle. Aluksi haastattelija esitteli lyhyesti hanketta ja arvioituja muita vaikutuksia. Sitten osallistujat saivat kertoa näkemyksensä hankealueen käytöstä ja merkityksestä, elinolojensa nykytilasta, hankkeen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista vapaamuotoisessa keskustelussa. Osallistujien käyttämiä alueita ja kohteita merkittiin myös kartalle. 13.5.2 Asumisen ja virkistyskäytön nykytila Asuminen Hankealueen pohjoispuolella sijaitsevat Jokioisten ja Forssan keskustaajamat ja eteläpuolella Sukulan ja Häiviän kylät (kuva 13-6). Hankealueella sijaitsee 63 asuinrakennusta, 6 lomarakennusta sekä Kiimassuon jätekeskus ja Envitech-alueen teollisuuslaitoksia. Muuten hankealue on lähinnä metsätalouskäytössä. Kuva 13‑6 Lähialueen nykyinen asutus, mahdolliset häiriintyvät kohteet sekä harrastus- ja virkistyskohteet. 130 Kuva 13‑7 Vaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden väliin jäävien rakennusten sijoittuminen. Rajaus (sininen viiva)on tehty ulommaisten tuulivoimaloiden keksipisteiden välille. Asuinrakennukset ovat punaisilla pisteillä. Kuva 13‑8 Vaihtoehdossa 2 tuulivoimaloiden väliin jäävien rakennusten sijoittuminen. Rajaus (vihreä viiva)on tehty ulommaisten tuulivoimaloiden keksipisteiden välille. Asuinrakennukset ovat punaisilla pisteillä. Tuulivoimalaitosten lähistöllä sijaitsee useita asuinrakennuksia. Tuulivoimaloiden väliin jääviä asuinrakennuksia kartoitettiin tekemällä rajaus uloimmaisten voimaloiden keskipisteiden välille (kuvat 13-7 ja 13-8) ja ottamalla mukaan rakennukset rajauksen sisältä sekä 50 metriä rajatun alueen ulkopuolelta. Vaihtoehdossa 1 voimalaitosten välimaastoon jää 45 asuin- ja 3 lomarakennusta. Vaihtoehdossa 2 voimalaitosten välissä sijaitsee 31 asuin- ja 1 lomarakennus. Kummassa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro 4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta ja vaihtoehdossa 2 kolme asuinrakennusta. Terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset, sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Asukkaat arvostavat alueen rauhallisuutta, luontoa ja maaseutumaisuutta. Näiden asioiden kerrotaan tuovan asumisviihtyvyyttä. Yksi haastateltavista kertoi asuvansa 1500-luvulla perustetulla tilalla suojellussa Sukulan kulttuurimaisemassa. Hän arvostaa perinteitä ja pyrkii luonnonmukaiseen elämään. Kielteisenä asukkaat pitävät vain Kiimassuon jätekeskukselta joskus tulevaa hajua. Heidän mielestään kaatopaikka on sijoitettu väärään paikkaan. Virkistyspalvelut ja hankealueen käyttö Hankealueen eteläpuolella sijaitsee Torronsuon kansallispuisto, jossa on Etelä-Suomen suurin keidassuoalue. Kansallispuistoa käytetään ulkoiluun ja retkeilyyn – lintujen ja muiden eläinten, kasvien ja maisemien ihailuun. Paikalliset arvostavat kansallispuistoa myös alueen turistinähtävyytenä. Hankealueella ja sen lähistöllä sijaitsee pyöräily- ja ulkoilureittejä sekä kuntorata. Ryhmähaastatteluun osallistuneet hankealueen lähiasukkaat arvostavat elinpiirinsä lähimetsää ja alueen luontoa. Hankealueen polkuja ja teitä käytetään ulkoiluun, marjastukseen sekä eläinten ja kasvien tark- 131 kailuun. Metsästys- ja riistanhoitoyhdistysten edustajat korostavat hankealueen merkitystä yhtenäisenä metsäalueena. Muualla metsät ovat rikkonaisia. Hankealuetta käytetään mm. hirven ja pienriistan metsästykseen sekä koirakoulutukseen. Metsästyksestä kerrotaan tarkemmin luvussa 12.2. Lintuharrastajien suosimia lintujen tarkkailualueita sijaitsee hankealueen välittämässä läheisyydessä pohjois-, eteläja itäpuolella. Forssan seudun ilmailuyhdistys käyttää hankealueen koillispuolen pienlentokenttää. 13.5.3 Asukkaiden näkemykset hankkeesta ja sen vaikutuksista Suhtautuminen tuulivoimaan Forssan ryhmähaastatteluun osallistuneet pitivät tuulivoimaa periaatteessa hyvänä ja ympäristöystävällisenä energiantuotantomuotona. Kansalaisten suhtautumista eri energiantuotantomuotoihin on kysytty useissa asukaskyselyissä, joita Ramboll on tehnyt vuonna 2009–2010 tuulivoimahankkeiden suunnittelun yhteydessä. Valtaosa (72 %) suunniteltujen tuulivoimapuistojen ympäristössä asuvista vastaajista (N=2 534, 9 eri tuulivoimapuistohanketta) on sitä mieltä, että Suomeen pitäisi rakentaa uusia tuulivoimalaitoksia. Seuraavaksi suosituimpia (42 %) ovat uudet jätteenpoltto- ja biopolttoainevoimalaitokset. Monet korostavat, että Suomessa pitää keskittyä uusiutuvan, ympäristöystävällisen, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Tavallisimpia tuulivoimaan liittyviä myönteisiä mielikuvia ovat tuotetun energian puhtaus ja saasteettomuus, tuulivoiman uusiutuvuus ja tuulivoimaloiden turvallisuus. Toisaalta vastaajat ovat huolissaan maisema- sekä lintu- ja meluhaitoista. Vapaamuotoisissa vastauksissa osa epäilee tuulienergiaa tehottomaksi ja kalliiksi rakentaa ja käyttää. Asukkaiden näkemykset hankkeen vaikutuksista Lähiasukkaat pitivät pahimpana asutuksen lähelle sijoitettuja voimaloita, jotka aiheuttavat jatkuvaa melua ja maisemahaittaa sekä välkettäkin. Myös kansallispuistolle aiheutuvaa maisemahaittaa pidettiin pahana. Luonnonystävät, lintuharrastajat ja metsästäjät korostivat sitä, että voimaloiden ääni ja muut rakentamisen häiriöt pelottavat eläimet muualle ja tieverkosto pirstaloi suuren metsäalueen. Tällöin luontoarvot ja -elämys katoavat ja luontoharrastusmahdollisuudet heikkenevät. Haastateltavat kertoivat tieverkoston tuhoavan metsää myös siksi, että teiden myötä metsiin alkaa kertyä rojuja ja ihmiset ”ulkoilevat” metsässä autoilla kävelemisen sijasta. Ryhmähaastatteluun osallistuneet arvioivat, että tuulivoimapuistohanke vaikuttaisi myönteisesti kunnan talou- 132 teen, työllisyyteen sekä lisäisi luontoystävällistä energiantuotantoa. Elinkeinoelämään ja talouteen kohdistuvia vaikutuksia on tarkasteltu luvussa 13.4 ja ilmastonmuutokseen luvussa 8. Nämä myönteiset vaikutukset kohdistuisivat pääosin koko yhteisöille, mutta haitat koituisivat lähiasukkaiden ja -toimijoiden kärsittäväksi. Ilmailuharrastajat olivat huolissaan siitä, että korkeat voimalat tulevat liian lähelle pienlentokentän suoja-alueita. Hankkeen tiedotus ja osallistuminen Hankkeesta tiedottaminen on ollut hankalaa, sillä tuulivoimaloiden määrä ja tuulivoimapuiston pinta-ala ovat muuttuneet merkittävästi YVA-menettelyn aikana. Asukkaiden on ollut vaikea tietää, mikä tieto on uusinta ja luotettavaa, kun keskeisimmätkin tiedot hankkeesta ovat muuttuneet. Ryhmähaastatteluun osallistuneet olivat sitä mieltä, että tietoa on saatu liian vähän. Hankkeeseen liittyviin kysymyksiin saadut vastaukset on koettu niin ympäripyöreiksi, ettei niistä ole ollut paljoakaan apua asukkaiden huoliin. Suhtautuminen Forssan Kiimassuon tuulivoimahankkeeseen Ryhmähaastatteluun osallistuneet yksitoista eri yhdistysten ja järjestöjen edustajaa sekä YVA-ohjelmasta mielipiteensä jättänyt henkilö pitivät parhaana nollavaihtoehtoa, jossa Kiimassuolle ei rakenneta tuulivoimapuistoa. Tuulivoimahankkeesta on uutisoitu paikallisessa lehdistössä. Eniten lehdissä on käsitelty puolustusvoimien lentoesterajoituksia. Muutamia kannanottoja on esitetty tuulivoimahankkeen puolesta ja vastaan, mutta hanke ei ole herättänyt suurempaa yleisönosastokirjoittelua. 13.5.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja elinoloihin 13.5.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikana ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy tuulivoimalaitosten perustusten, tieyhteyksien ja voimajohdon maarakennustöistä sekä voimalaitosten osien kuljetuksesta ja pystytyksestä. Rakentaminen aiheuttaa lähiympäristöön melua ja lisää raskaan liikenteen ja erikoiskuljetuksien määrää kuljetusreiteillä (luvut 13.1 ja 13.3). Raskaan liikenteen kasvu haittaa erityisesti pienempien kuljetusteiden, kuten Murronkulmantien ja Somerontien, alkupäässä asuvien viihtyvyyttä sekä jalan ja pyörällä liikkuvien turvallisuutta etenkin pimeällä ja talviaikana. Lähitalojen asumisviihtyvyyden rakentamisvaihe haittaa myös hankealueella liikkumista ja alueen virkistyskäyttöä, kuten metsästystä ja ulkoilua. Rakentamisen aikana rajoitetaan hankealueella liikkumista turvallisuussyistä. Liikkumisrajoitukset koskevat vain kulloinkin rakennettavi- en voimaloiden lähiympäristöä. Rakentamismelu voi kartoittaa alueen eläimet ja kuulua myös hankealueen lähiympäristöön, mikä haittaa myös lähiympäristön virkistyskäyttöä. Hankkeella on työllistävä vaikutus (luku 13.4). 13.5.4.2 Toiminnan aikaiset vaikutukset Asumisviihtyvyys Tuulivoimapuiston rakentaminen muuttaa ympäristön maisemakuvaa (luku 10). Tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista. Toiset pitävät niitä maisemaa hallitsevina teknisinä rakennelmina ja luonnonympäristöön kuulumattomina. Myös lentoestevalot voidaan kokea yön pimeyttä häiritsevinä. Toiset taas kokevat tuulivoimalat sulavalinjaisiksi ja veistosmaisiksi kestävän kehityksen ja alueen edistyksen edustajiksi. Yleensä tuulivoimaloita siedetään paremmin kaukomaisemassa kuin lähietäisyydellä. Ryhmähaastatteluun osallistuneet pitivät tuulivoimaloita Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien ja kansallispuiston luonnonmaisemaa rikkovina. Tuulivoimapuiston äänen kantautuminen vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin mm. sääolojen ja taustamelun mukaan (luku 13.1). Melun ohjearvot ylittyvät kahden lähimmän asuinrakennuksen luona molemmissa vaihtoehdoissa ja 5 (VE1) tai 2 (VE2) loma-asunnon luona. Yli 40 dB melualueella on 30 (VE1) tai 22 (VE2) asuinrakennusta. Alle ohjearvojenkin jäävä melu voi aiheuttaa merkittävää viihtyvyyshaittaa, sillä vaikka tuulivoimalan ääntä ei aina pysty erottamaan tuulen aiheuttamasta äänestä, niin taustamelun ollessa hiljaista se kuuluu hyvin. Tuulivoimalan äänen häiritsevyyden kokemisessa on yksilöllisiä eroja. Monia häiritsee erityisesti äänen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Häiritseväksi koettu melu voi vaikeuttaa nukahtamista ja keskittymistä, alentaa elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä. Varjostusmallinnuksen mukaan vähintään 8 tunnin välkealueella sijaitsee 78 (VE1) tai 51 (VE2) asuin- tai lomarakennusta (luku 13.2). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva vaikutus voi olla huomattava. Vaikutus on kuitenkin ajoittaista ja edellyttää, että aurinko paistaa alhaalta. Tuulivoimaloiden varjostusvaikutus häiritsee ihmisiä eri tavoin. Varjostusvaikutus koetaan häiritsevämpänä, jos tuulivoimalat jäävät ilta-auringon ja oleskelutilojen väliin. Asukkaiden on vaikea arvioida varjostusvaikutuksen kokemista, jollei heillä ole mitään kokemusta ilmiöstä. Ryhmähaastatteluun osallistuneet epäilivät välkevaikutusta osin pahaksi. Tuulivoimapuisto heikentää niiden lähiasukkaiden asumisviihtyvyyttä ja elämänlaatua, joiden koti tai loma-asunto jää voimaloiden kuuluvuus-, varjostus- tai näkyvyysalueelle ja jotka kokevat voimalan äänen, varjostuksen tai näkymisen häiritseväksi. Näitä on vähän enemmän vaihtoehdossa 1 kuin vaihtoehdossa 2. Voimaloiden ääni ja liike muuttavat lähiasukkaiden asuinympäristöä ja joitakin voimaloiden näkyminen voi häiritä kauempanakin. Tuulivoimaloiden aiheuttama muutos on suurempi vanhojen kylien ja haja-asutuksen luontoympäristöön ja rauhaan tottuneille kuin taajamien asukkaille. Virkistyskäyttö Tuulivoimapuiston valmistuttua alueella voi jokamiehenoikeuksien sallimissa puitteissa liikkua kuten ennenkin, kun rakentamisaikaiset liikkumisrajoitukset on poistettu. Jokamiehen oikeudet mahdollistavat liikkumisen luonnossa jalan, hiihtäen tai pyöräillen riippumatta siitä, kuka alueen omistaa, poissulkien kuitenkin pihamaat ja pellot. Toimivat tuulivoimalat eivät siis estä hankealueen virkistyskäyttöä, kuten ulkoilua tai luonnon tarkkailua, mutta monet kokevat voimaloiden äänen, varjostuksen tai näkymisen virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Joidenkin ulkoilua, retkeilyä ja luonnosta nauttimista tuulivoimalan näkyminen horisontissa voi häiritä laajemmallakin alueella. Osa taas saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita. Tuulivoimalat muuttavat luonnonympäristöä enemmän rakennetuksi, tekniseksi ympäristöksi. Yhtenäistä metsäaluetta rikkovien teiden ja voimaloiden myötä menetetään hankealueen ja sen lähiympäristön luonto- ja virkistyskäyttöarvoja. Metsästäjät ja lintuharrastajat arvelivat rakentamisen pelottavan eläimiä muualle pysyvämminkin. Haastateltavat ja mielipiteen jättäneet korostivat hankealueen ja sen lähiympäristön merkitystä virkistyskäytössä. Huolet ja epätietoisuus Sosiaalisia vaikutuksia voi ilmetä jo hankkeen suunnitteluja arviointivaiheessa mm. asukkaiden huolina, pelkoina, toiveina tai epävarmuutena tulevaisuudesta. Monellakaan ei ole omakohtaista kokemusta tuulivoimaloista, joten melu tai välkevaikutuksen haitallisuutta on vaikea ennakoida. Edellä kuvattujen elinympäristön fyysisten muutosten lisäksi haastatellut olivat huolissaan vaikutuksista kansallispuiston ja paikkakunnan imagoon, kiinteistöjen ja asuntojen hintoihin sekä lähikiinteistöjen rakentamismahdollisuuksiin tulevaisuudessa. IVA-käsikirjan mukaan huoli ja epävarmuus voivat liittyä sekä tuntemattomaksi koettuun uhkaan että tietoon mahdollisista tai todennäköisistä vaikutuksista. Siten asukkaiden pelko ja muutosvastarinta eivät välttämättä liity vain oman edun puolustamiseen, vaan taustalla voi olla myös monipuolinen tieto riskeistä ja paikallisista olosuhteista. Myös huolen seuraukset yksilöön ja yhteisöön ovat riippumattomia siitä, onko pelkoon objektiivisen tarkastelun perusteella aihetta vai ei. Yksilötasolla huoli ja epävarmuus heikentävät viihtyvyyt- 133 tä ja hyvinvointia. Etenkin pitkäkestoisena huoli voi aiheuttaa stressiä ja jopa fyysisiä terveysongelmia. Vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin muita heikommassa asemassa oleviin. Yhteisön kannalta huoli ja epävarmuus voivat toimia joko yhdistävänä tai erottavana tekijänä. Organisoituneen vastarinnan syntyminen voi yhdistää yhteisöä, mutta asukkaiden väliset erimielisyydet taas voivat hajaannuttaa sitä. Erimielisyyttä syntyy helposti siitä, että yksi saa korvauksia voimalan sijoittumisesta mailleen, mutta naapurit joutuvat kärsimään haitoista ilman korvauksiaEpävarmuus ja huoli syntyvät kollektiivisesti, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yhteisön muiden jäsenten kanssa. Käsitykset ja mielikuvat eivät heijasta vain yksilön näkemystä. Ne muotoutuvat myös sen perusteella, missä valossa asiaa käsitellään julkisuudessa ja yhteisön keskuudessa. Tuulivoimalaitokset voivat herättää kansalaisissa myös odotuksia ja toiveita ympäristöystävällisemmästä energiantuotannosta. Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään hankkeen aikanakin, esimerkiksi vuorovaikutuksen, vaikutusarviointien tulosten tai hankkeesta riippumattomien uutisten tai tapahtumien perusteella. Sosiaaliset vaikutukset ovat siis osin sidoksissa arvioinnin ajankohtaan. 13.5.4.3 Vaikutusten yhteenveto Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja läheisyys haittaavat lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä. Asumisviihtyvyyshaitan kärsijöitä on vähän vähemmän vaihtoehdossa 2. Rakentamistoimet haittaavat jonkin verran lähistön asumisviihtyvyyttä, liikenneturvallisuutta sekä hankealueen virkistyskäyttöä. 13.5.4.4 Sähkönsiirron vaikutukset Sähkönsiirrossa käytetään maakaapeleita ja nykyisiä 110 kV voimajohtoja eikä uusia johtokäytäviä tarvitse rakentaa. Hankkeen takia rakennettavat 1–2 sähköasemaa rakennetaan nykyisten voimajohtojen viereen. Tuulivoimapuiston sähkönsiirto ei siis aiheuta paljoakaan muutoksia nykytilanteeseen eikä siten vaikuta ihmisten viihtyvyyteen ja elinoloihin. 13.5.5 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Hankkeen toteuttamatta jättäminen ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen lähialueella. Sekä pelot haitoista että odotukset hankkeen myönteisistä vaikutuksista jäävät toteutumatta. 134 13.5.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista lieventää muiden vaikutusten yhteydessä kerrottujen teknisten keinojen lisäksi tiedottamalla hankkeen etenemisestä ja vaikutuksista sekä vakituisille että vapaa-ajan asukkaille. Asiallinen tiedotus voi merkittävästi lieventää hankkeen aiheuttamia huolia ja epävarmuutta. Ryhmähaastattelussa haittojen lieventämiseksi esitettiin voimaloiden siirtämistä kauemmas asuinrakennuksista sekä kompensaatioita melusta kärsiville. Korvaukseksi ehdotettiin esimerkiksi kunnan viemärin rakentamista haitankärsijöille. 13.5.7 Arvioinnin epävarmuustekijät Sosiaalisille vaikutuksille ei ole raja-arvoja, mikä korostaa asiantuntija-arvion merkitystä. Asiantuntija-arviot ovat väistämättä jossakin määrin alttiita subjektiivisille tulkinnoille. Ihmisin kohdistuvat vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Tuulivoimaloiden aiheuttamien vaikutusten kokeminen on subjektiivista, mikä vaikeuttaa mm. vaikutusten merkittävyyden arviointia. Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen ja tuulivoimaan yleensä, alueen käyttö sekä henkilökohtaiset arvostukset. Ryhmähaastattelun avulla on selvitetty paikallisten asukkaiden ja toimijoiden näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä vaikutusten luonteesta ja merkittävyydestä. Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään esimerkiksi hankesuunnitelman muuttamisen, hankkeesta riippumattomien uutisten tai tapahtumien perusteella. Sosiaaliset vaikutukset ovat siis osin sidoksissa arvioinnin ajankohtaan. 13.6Vaikutukset ihmisten terveyteen Tausta ja kriteerit Merkittävänä terveysvaikutuksena pidetään terveydensuojelulain tarkoittamaa terveyshaittaa, joka on määritelty terveydensuojelulain 1 §:ssä seuraavasti: •• ihmisessä todettava sairaus, tai •• muu terveydenhäiriö, taikka •• sellainen tekijä tai olosuhde, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. (Sosiaali- ja terveysministeriön.. 1999). Lisäksi merkittävänä terveysvaikutuksena pidetään myös tapaturmavaaraa, suuronnettomuusriskiä tai muuta vastaavaa uhkaa terveydelle. Työterveyteen liittyvät asiat, kuten työtapaturmat, eivät sisälly terveysvaikutusten arviointiin. (Sosiaali- ja terveysministeriön.. 1999). Jokin hanke voi myös aiheuttaa lieviä ja/tai tilapäisiä terveysvaikutuksia ihmisissä ja heidän elinympäristössään. Tällaisia ovat esim. melun ja hajun aiheuttamat viihtyvyyshaitat, joita ei kuitenkaan pidetä terveyshaittoina. (Sosiaali- ja terveysministeriön 1999). Merkittävien terveysvaikutusten yleisiä tunnistamisperusteita ovat: •• terveysvaikutusten vakavuusaste (kuolema, vamma, epidemian uhka, sairaus, taudin oireet, unihäiriöt) •• terveysvaikutusten vaihtelu ajan mukaan (tunti-, vuorokausi- ja vuodenaikavaihtelu) •• terveysvaikutusten kesto (pysyvä, vuosia, kuukausia) •• terveysvaikutusten kohdistuminen erityisryhmiin (lapset, vanhukset, sairaat, eri altisteille herkistyneet yksilöt) •• altistustapa (ihon kautta, hengitettynä, nieltynä, aistinelinten kautta) •• altistuvien ihmisten lukumäärä (yksi henkilö … koko alueen väestö). Vaikutusarviointi Tuulivoimalla tapahtuva sähköntuotanto ei aiheuta ihmisen terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään. Tuulivoima korvaa osaltaan mm. fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa, josta aiheutuu polttoaineesta ja tekniikasta riippuen erilaisia päästöjä. Tuulivoimaan ei liity suuria onnettomuusriskejä, joilla olisi laajoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Onnettomuusriskit liittyvät lähinnä voimaloiden lähiympäristöön. Koska voimalat sijoitetaan useiden satojen metrien etäisyydelle asutuksesta, ei terveysriskejä muodostu. Tuulivoimalat synnyttävät ääntä. Hankkeen meluvaikutuksia on käsitelty luvussa 13.1. Tuulivoimaloiden aiheuttamaa varjostusta on käsitelty luvussa 13.2. Näistä vaikutuksista ei aiheudu terveyshaittaa. Konaisuudessaan voidaan arvioida, että tuulivoimahankkeesta ei aiheudu merkittäviä terveysvaikutuksia. 135 14.Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa Sukulan Häiviän osayleiskaavaluonnoksessa (Tammelan kunta 11.5.2010) on maininta hankealueen läpi suunnitellusta maakaasulinjasta, joka kulkisi Sukulan peltoja pitkin idästä kohti länsirannikkoa. Suunniteltu linjaus kaivettaisiin maan sisään. Mikäli maakaasulinja-hanke toteutuu, niin vaikutukset suunnitellun tuulivoimapuiston alueella kohdistuvat maaperään. Hankkeessa tulee tällöin huomioida tuulivoimapuistossa sijaitsevien sähkölinjojen ja tornien paikat, mikäli putki vedetään hankealueen läpi. Hankkeiden yhteysvaikutuksia tulisi tarkastella tarkemmin, mikäli maakaasuhanke toteutuu ja tarkentuu. 136 15.Jatkotutkimusten ja seurannan tarve 15.1Melu Mikäli suunnitelmat muuttuvat olennaisesti, tulee melumallinnus päivittää vastaavasti. Tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen tuulivoimalaitosten aiheuttama melutaso tulee mitata laskennan mukaan eniten melulle altistuvissa kohteissa. Mittauspisteiden valinnassa ja mittausten toteutuksessa tulee huomioida sääolosuhteiden vaikutus tuulivoimalaitosten meluun sekä alueen muut taustaäänet. 15.2Varjostus Mikäli suunnitelmat ja tuulivoimaloiden sijoituspaikat muuttuvat olennaisesti, voi tulla tarve tarkistaa varjostusilmiön esiintyminen mallintamalla. Seurantatarvetta varjostuksen osalta ei nähdä. 15.3Elinolot ja viihtyvyys Elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia muutoksia seurataan mm. melumittauksin. Niiden lisäksi tulisi tehdä myös seurantakysely tai haastattelu hankkeen lähiympäristön asukkaille tuulivoimapuiston koetuista vaikutuksista ja niiden merkityksestä. tämiseen on yhteinen. Linnustonseurannan jatkotutkimustarpeet ja -selvitykset tulisivatkin kohdistaa ensimmäisiin Suomessa rakennettaviin maatuulivoimapuistohankkeisiin, jotta niistä saatavia kokemuksia ja tietoa voitaisiin hyödyntää laaja-alaisemmin jatkossa. Seurannassa käytettävät menetelmät tulisi pyrkiä osaltaan vakioimaan, jotta tulosten vertailukelpoisuus ja mahdollinen yleistettävyys pystyttäisiin turvaamaan ja tuloksia hyödyntämään siten myös tulevien tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. Forssan–Jokioisten–Tammelan alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston linnustovaikutusten kannalta erityiskysymys on Torronsuon kansallispuistoalueen läheisyys ja hankkeen vaikutukset kansallispuistoalueella lepäilevään lintulajistoon, varsinkin kurkeen. Hankkeen jatkosuunnittelun ja hankkeen toteuttamisen alkuaikana tulisikin Torronsuon kansallispuistoalueen linnustoa ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia yksityiskohtaisesti seurata, jotta tuulivoimahankkeen vaikutukset alueen muuttolinnustossa pystyttäisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennakoimaan. Mahdollisista vaikutusmekanismeista keskeisimpiä ovat tässä yhteydessä erityisesti 1) tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysvaikutukset, sekä 2) tuulivoimapuiston mahdolliset estevaikutukset ja niiden aiheuttamat muutokset Torronsuon lepäilevien muuttolintujen määriin ja lentoreitteihin. 15.4Linnusto Sisämaahan sijoitettujen tuulivoimapuistojen vaikutuksista alueen linnustoon ei Suomessa ole vielä kertynyt kokemusta, koska yhtäkään laaja-alaista maatuulivoimapuistoa ei ole Suomeen vielä rakennettu. Maa-alueelle sijoitettavien tuulivoimapuistojen linnustoon kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuukin ensisijaisesti maailmalla (erityisesti Yhdysvalloissa) tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin ja niistä saatuihin tuloksiin. Kansainvälisistä tutkimuksista saadut kokemukset eivät ole kaikilta osin suoraan verrattavissa Suomen erilaisiin olosuhteisiin ja pesimälajistoon. Tällä hetkellä sisämaahan on suunnitteilla useita tuulivoimapuistoja monen eri energiayhtiön toimesta, ja siten tarve maatuulivoimapuistojen linnustoon kohdistuvien vaikutusten selvit- 137 138 OSAIII VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS 139 140 16.Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi 16.1Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun periaatteet YVA-menettelyn tavoitteena oli arvioida Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksia. Hankkeen vaihtoehdot ovat VE1, VE2, sekä ns. nollavaihtoehto VE0, jossa hanketta ei toteuteta. Hankkeen vaihtoehdot on esitetty tarkemmin luvussa 6.3. Ympäristövaikutusten arvioinnissa arvioitiin vaikutuksia, jotka ovat kunkin tarkastellun vaikutuksen osalta muutos nykytilasta tarkasteluhetkeen. Hankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitu vertaamalla niitä nollavaihtoehdon, eli käytännössä suunnittelualueen nykytilan ja sen luontaisen kehityksen mukaisiin vaikutuksiin. Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muutoksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden avulla sekä vertaamalla vaikutuksia kuormitusta koskeviin ohje- ja raja-arvoihin, ympäristön laatunormeihin sekä alueen nykyiseen ympäristökuormitukseen. Tässä on lisäksi otettu huomioon asukashaastattelun aikana saatua palautetta niistä vaikutuksista, joita asukkaat pitävät alueen ja suunnitellun hankkeen kannalta merkittävinä. Eri vaikutuksia on vertailu jäljempänä kuvailevan (kvalitatiivisen) vertailutaulukon avulla. Taulukkoon on kirjattu tarkasteltujen vaihtoehtojen keskeiset, niin positiiviset kuin negatiivisetkin vaikutukset. Vaikutusten merkittävyyttä voidaan tarkastella erikseen niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Jokin vaikutus voi olla paikallisesti hyvin merkittävä mutta alueellisella tasolla sen merkittävyys on sen sijaan vähäisempi. Arvioinnissa on otettu huomioon seuraavia merkittävyyteen vaikuttavia tekijöitä: •• Aiheutuvan muutoksen suuruus (vaikutuksen intensiteetti tai määrä, kohderyhmän tai alueen suuruus) •• Kohde ja sen herkkyys muutoksille •• Vaikutuksen todennäköisyys: epätodennäköinen – varma •• Vaikutuksen laajuus: paikallinen – kansainvälinen •• Vaikutuksen kesto: lyhytaikainen – pysyvä •• Kasautuvat vaikutukset: ei ole - on kasautuvia vaikutuksia •• Arvion varmuus: hyvin epävarma - erittäin varma •• Tärkeys intressitahojen kannalta: ei merkitystä - erittäin tärkeä Taulukko 16‑1 Merkittävyyden arviointi Vaikutuksen suunta (-/+) 4 3 2 1 0 -1 -2 Vaikutuksen merkittävyys Esimerkiksi; Elinolot ja viihtyvyys Erittäin merkittävä Merkittävä Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön, Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen -3 Merkittävä -4 Erittäin merkittävä Lisää erittäin merkittävästi viihtyvyyttä erittäin laajalla alueella jatkuvasti Lisää merkittävästi viihtyvyyttä laajalla alueella tai jatkuvasti Lisää kohtalaisesti viihtyvyyttä laajemmalla alueella tai usein Lisää vähän viihtyvyyttä lähialueella (nykyisten haittojen väheneminen) Ei vaikutusta viihtyisyyteen Lisää vähän viihtyvyyshaittaa lähialueella (melu, varjostus, maisema) Lisää kohtalaisesti viihtyvyyshaittaa laajemmalla alueella tai usein (melu, varjostus, maisema) Lisää merkittävästi viihtyvyyshaittaa laajalla alueella tai jatkuvasti (melu, varjostus, maisema) Lisää erittäin merkittävästi viihtyvyyshaittaa erittäin laajalla alueella jatkuvasti (melu, varjostus, maisema) 141 Keskeiset ympäristövaikutukset Taulukko 16‑2 Merkittävimmät vaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu. 142 VE0 Hanketta ei toteuteta VE 1 33 tuulivoimaa VE 2 20 tuulivoimalaa Vaikutukset ilmastoon ja uusiutuvan energian tuotantoon Ei edistä tuulivoimatuotannon kehittämistä Suomessa. Hankkeella pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Hankkeen osuus Suomen tuulivoiman tuotantotavoitteesta noin 4,2 % Hankkeella pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Hankkeen osuus Suomen tuulivoiman tuotantotavoitteesta noin 3 % Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Alue säilyy nykyisessä käytössä jätehuolto- ja teollisuusalueena sekä metsätalousvaltaisena alueena. Erityisesti hankealueen reunoilla Jokioisten ja Tammelan puolella vähäisen haja-asutuksen lisääntyminen voi olla mahdollista. Tuulivoimalat eivät vaikeuta alueen käyttöä jätehuolto- ja teollisuusalueena, eikä metsätalousvaltaisena alueena. Hankealueen reunoilla olemassa olevien asuinkiinteistöjen, virkistysreittien ja alueiden käytölle aiheutetaan vähäistä häiriötä. Haitalliset vaikutukset hankealueen reunoilla olevien asuinrakennuksien sekä virkistysreittien ja -alueiden käytölle ja kehittämiselle ovat hieman vähäisempiä kuin vaihtoehdossa 1. Maa- ja kallioperä Hankealue säilyy ennallaan, jolloin muutoksia maa- ja kallioperään ei synny. Hankealueen vaikutukset kohdistuvat tuulivoimaloiden perustusten ja huoltoteiden rakentamisalueille. Hankealueen vaikutukset kohdistuvat tuulivoimaloiden perustusten ja huoltoteiden rakentamisalueille. Pohjavesi Hankealue säilyy ennallaan, jolloin ei esiinny pohjavesi vaikutusta. Hankealue ei sijoitu luokitelluille pohjavesialueille. Maaperässä esiintyvän pohjaveden laatu voi hetkellisesti heiketä, mutta pitkä-aikaisia tai pysyviä muutoksia pohjaveden laatuun ei aiheudu. Vaihtoehdoilla ei ole eroa pohjavesivaikutuksien kannalta. Pintavesi Hankealueen pintavesiolosuhteet säilyvät ennallaan. Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteyden rakentaminen vaatii poikkeamisen vesilain 17a §:n säädöksistä. Kasvillisuus ja luontotyypit Hankealueen kasvillisuus- ja luontotyypit säilyvät ennallaan. Alueella harjoitettava metsätalous voi vaikuttaa kasvillisuuteen. Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys ylittää metsälain 10 §:n mukaisen puronvarren. VE 1: Tuulivoimaloiden 22 ja 25 välinen huoltotieyhteys sijoittuu paikallisesti arvokkaan Kaakkosuon luonnontilaiselle osuudelle. Tämän vuoksi esitetään, että tästä huoltotiestä luovutaan kuvan 16.1 mukaisella suunnitelmalla. Muuttavat linnut Hankealue säilyy ennallaan. Tuulivoima-alue sijoittuu Torronsuon alueen kautta muuttavien kurkien muuttoreitille. Suomessa muuttavien kurkien määrä on yli 50 000. Hankealueen kautta muuttaa noin 5 % kurkimuutosta. Näistä noin 350 muuttaa tuulivoimapuiston alueen kautta. Näiden osalta muuttoreitit muuttuvat väistämistarpeen vuoksi. Yksittäisiin lintuihin kohdistuu törmäysriski. Vaikutusmekanismit kuten VE 1. Vaihtoehto jättää kuitenkin leveämmän sektorin Torronsuolta lähtevien lintujen noususektorista vapaaksi, mikä vähentää väistämään joutuvien lintujen määrää. Pesivä linnusto Alueen pesimälinnusto säilyy pääosin nykyisenlaisena. Alueella harjoitettava metsätalous, turvetuotannon aloittaminen Sinipäänsuolla sekä muut Kiimassuon alueelle suunnitellut teolliset toiminnot voivat kuitenkin vaikuttaa osaltaan alueella pesivään lintulajistoon Hankealue sijoittuu pääosin linnustollisesti vähäarvoiselle alueelle. Alueelliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä suuriin päiväpetolintuihin. Lisäksi vähäisiä vaikutuksia Pellilänsuolla pesiviin lokkeihin sekä muihin Kiimassuolla ruokaileviin lajeihin. Vaikutusmekanismit kuten VE 1. Kaakkosuon alueen rajaaminen rakentamisalueen ulkopuolelle pienentää erityisesti metsoon ja hiirihaukkaan kohdistuvia vaikutuksia. VE0 Hanketta ei toteuteta VE 1 33 tuulivoimaa VE 2 20 tuulivoimalaa Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden nykytila ja luontoarvot säilyvät ennallaan. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvat luonnonsuojelualueista Torronsuon kansallispuisto- ja Natura-alue hankealueen eteläpuolella. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat Torronsuon alueen muuttolinnustoon, joiden muuttoreitit kulkevat osin hankealueen kautta. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat Torronsuon alueen muuttolinnustoon, joiden muuttoreitit (erityisesti kurki) kulkevat osin hankealueen kautta. Maisema ja kulttuuriperintö Maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat lähimaisemaan Sukulassa ja Peltosuolla. Valtakunnallisesti arvokkaaseen Loimijokilaakson viljelymaisemaan tulee uusi ajallinen kerrostuma. Muodostaa itä-länsisuuntaisia kolmen tai useamman tuulivoimalan linjoja. Vaikutukset vastaavia kuin VE 1:ssa. Keskelle jää voimalavapaa-alue (aukko) pohjois-eteläsuuntaisesti, mikä lieventää vaikutuksia etenkin Torronsuolla. Melu Hankealue säilyy ennallaan, alueen melutilanne kehittyy liikenteen ja muun maankäytön mukaisesti. Yli 40 dB melualueella on 30 asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa, mutta yli 45 dB melualueella vain 2 asuintaloa. Joissain tilanteissa melu saattaa asuintalojen kohdalla olla häiritsevää, mutta usein muut äänet peittävät tuulivoimalaitosten melun alleen. Yli 40 dB melualueella on 22 asuinrakennusta ja 2 lomaasuntoa. Yli 45 dB melualueella on 2 asuintaloa. Melun vaikutusalue on pienempi kuin VE1:ssä, mutta muuten vaikutukset ovat vastaavat. Varjostus Varjostusvaikutusta ei synny Varjostusvaikutus alueella kohdistuu vähintään 8 tuntia/ vuosi 71 vakinaiseen ja 7 lomaasuntoon. Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 30–80 tuntia vuodessa. Varjostusvaikutus alueella kohdistuu vähintään 8 tuntia/ vuosi 47 vakinaiseen ja 4 lomaasuntoon. Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 10–29 tuntia vuodessa. Metsästys Vaikutuksia metsästykseen ei synny Rakentamisen aikana todennäköisesti osa alueen hirvieläimistä siirtyy rauhallisemmille alueille, mutta palaa vanhoille ruokailuja elinalueilleen rakentamisen jälkeen. Rakentamisen aikana todennäköisesti osa alueen hirvieläimistä siirtyy rauhallisemmille alueille, mutta palaa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen jälkeen. Ihmisten elinolot ja viihtyvyys Ihmisten elinolosuhteissa ei tapahdu muutosta Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja näkyminen haittaavat jonkin verran lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä. Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja näkyminen haittaavat jonkin verran lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä. Asumisviihtyvyyshaitta kohdistuu vähäisempään määrään asukkaita kuin vaihtoehdossa 1. Elinkeinoelämä Vaikutuksia ei synny, mikäli hanke ei toteudu. Työllistävä vaikutus, etenkin rakentamisvaiheessa. Työllistävä vaikutus, etenkin rakentamisvaiheessa. 143 16.2Haitallisten vaikutusten lieventämisen mahdollisuudet Ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia voidaan hyödyntää suoraan jatkosuunnittelussa. Keskeiset paikkaan sidotut ympäristövaikutukset, jotka voidaan minimoida tai välttää kokonaan muuttamalla voimaloiden sijoituspaikkoja ovat melusta ja rakentamisesta aiheutuvat suorat vaikutukset luonnonympäristöön. Seuraavat muutokset suunnitelmaan parantavat hankkeen toteuttamiskelpoisuutta (kuva 16-1): •• Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys voidaan rakentaa siten, ettei puron ylitystä tarvita. •• Tuulivoimaloiden 22 ja 25 välinen huoltotieyhteys ratkaistaan siten, että huoltotieyhteys poistetaan ja tällöin vaikutuksia paikallisesti arvokkaan Kaakkosuon luonnontilaiselle osuudelle ei synny. Uusi yhteys on esitetty kuvassa •• Tuulivoimalan 6, 14, 23, 24 ja 28 sijoituspaikan siirrolla minimoidaan huoltoteiden tarvetta ja näin ympäristön muutostarve pienenee •• Voimaloiden 14 ja 23 siirroilla pienennetään melun vaikutuksia asuinkiinteistöille. Kuvan 16-1 mukaiset sijoituspaikat ovat meneillään olevan osayleiskaavan pohjana. Kaavoitustyön ja rakennuslupien valmistelun yhteydessä uusien sijoituspaikkojen luonnonolosuhteet tulee tarkistaa. Kuva 16-1 on myös liitteenä 6. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen muutos vähentää voimaloiden 6, 14 ja 23 meluvaikutusta lähimpiin asutuksiin (liitteet 7 ja 8). Kuva 16‑1. Vaikutusarviointien perusteella tehty esitys uusiksi tuulivoimalaitosten paikoiksi. 144 17.Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 17.1Yhteiskunnallinen toteuttamiskelpoisuus Hankkeen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta. 17.2Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus Hankkeen ympäristölliseen toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavat huomattavasti hankkeen jatkosuunnittelussa tehtävät valinnat (esim. tuulivoimaloiden koko, käytettävä tornirakenne ja mahdolliset tuulivoimalan paikan täsmennykset). Tuulivoimaloiden asutukselle aiheuttama häiriö muodostuu yleisesti meluhaitasta, ajoittaisesta varjostusvälkynnästä sekä lähimaiseman muutoksesta. Voimaloista ei kuitenkaan aiheudu laajalle asutukseen, elinoloihin tai virkistykseen kohdistuvaa haittaa eikä lainkaan terveyshaittaa. Forssan seudun hankkeen osalta merkittävin vaikutus kohdistuu muuttolinnustoon. Hankealueen sijoittuminen Torronsuon kansallispuisto- ja Natura-alueen välittömään läheisyyteen on haasteellinen. Tuulivoima-alueen etäisyys varsinaisesta suojelualueesta sekä suojelu- ja hankealueen välinen asutus rajaavat tässä yhteydessä osaltaan tuulivoimaloista ja niiden rakentamisesta Natura-alueeseen aiheutuvia nykytilan muutoksia. Tämän vuoksi hankkeen suorien vaikutusten voidaan nykytiedon valossa arvioida jäävän melko pieniksi. Keskeinen muutos nykytilaan hankkeessa on tuulivoimaloiden aiheuttama olosuhdemuutos Torronsuolla ja sitä ympäröivillä peltoalueilla lepäileville muuttolinnuille. Vuoden 2011 seurantatietojen perusteella suunnitellun tuulivoimapuiston tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla muuttaneiden kurkien osuus kaikista alueella havaituista kurjista oli alle 15 %, ja valtakunnallisesti alle 1%. Torronsuon alueelle kerääntyvien muuttolintujen lähtö- ja tulosektorit sijoittuvat osittain suunnitellulle tuulivoima- puistoalueelle, ja tuulipuiston rakentaminen tulee muuttamaan tuulipuistoalueen kautta muuttavien lintujen lentosuuntia nykyisestä. Molemmat hankevaihtoehdot ovat ympäristöön kohdistuvien vaikutusten osalta toteuttamiskelpoisia. Tässä YVA-selostuksessa on tuotu esiin mahdollisuuksia lieventää hankkeen haitallisia vaikutuksia. Näiden seikkojen huomioon ottaminen on suositeltavaa hankkeen jatkosuunnittelussa. Hanke on ympäristönsuojelullisesti toteutuskelpoinen, vaikka arviointiin sisältyvät epävarmuudet otettaisiin huomioon. 17.3Taloudelliset edellytykset Hankkeesta vastaavalla Voimavapriikki Oy:llä on hyvät edellytykset toteuttaa suuri energiainvestointi. 145 18.Sanasto ja lyhenteet 146 generaattori Kone, joka muuttaa liike-energian sähkövirraksi. kW kilowatti, tehoyksikkö 1 MW (megawatti) = 1 000 kW = keskikokoisen tuulivoimalan huipputeho kWh kilowattitunti, energiayksikkö 1 MWh (megawattitunti) = 1 000 kWh kV, kilovoltti Voltti (V) on jännitteen yksikkö, jota käytetään jännitteen ja sähköisen potentiaalin ilmaisemiseen. 1 kV = 1 000 V MW, megawatti Watti (W) on tehon yksikkö. 1 MW = 1 000 kW = 1 000 000 W roottori Turbiinin juoksupyörä suunnittelualue Käytetään myös termiä hankealue Alue, jonka sisälle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat turbiini Tuuliturbiini eli kone, jolla virtaavan ilman liike-energia muutetaan mekaaniseksi energiaksi yhteysviranomainen Hankkeen yhteysviranomaisena toimii Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELYkeskus). Yhteysviranomaisen tehtäviin YVA-prosessissa kuuluu mm. arviointiohjelman ja -selostuksen laittaminen nähtäville, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavien lausuntojen antaminen. YVA Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukainen menettely ympäristövaikutusten arvioimiseksi. YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin, joista voi aiheutua merkittäviä ympäristövaikutuksia. 19.Lähteitä Bevanger K., Berntsen F., Clausen S., Dahl E.L., Flagstad Ø, Follestad A., Halley D., Hanssen F., Johnsen L., Kvaløy P., Lund-Hoel P., May R., Nygård T., Pedersen H.C., Reitan O., Røskaft E., Steinheim Y., Stokke B. & Vang R., 2010. Pre- and post-construction studies of conflicts between birds and wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on findings 2007-2010. NINA Report 620. 152 s. BirdLife International, 2011. Important Bird Areas factsheet: Torronsuo and Lake Talpianjärvi. Birdlife International. www.birdlife.org on 31/08/2011 /30.8.2011. Birdlife Suomi 2011: Viikonloppuna muutti lähes 50 000 kurkea. Mediatiedote 19.9.2011. 1 s. Boverket, 2003. Planering och prövning av vindkraftsanläggningar. Handbok. Karlskrona. Sverige. Crawford R.H., 2009. Life cycle energy and greenhouse emissions analysis of wind turbines and the effect of size on energy yield. Renewable and Sustainable Energy Reviews 13: 2653–2660. Desholm M. & Kahlert J., 2005. Avian collision risk at an offshore wind farm. Biology Letters 1(3): 296–298. Di Napoli C., 2007. Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007, Rakennettu ympäristö, s. 32. Ympäristöministeriö. Drebs A., Nordlund A., Karlsson P., Helminen J. & Rissanen P., 2002. Ti-lastoja Suomen ilmastosta 1971-2000. EMD International A/S. 2008. WindPRO 2.6 User Guide. Energiateollisuus ry. 2010. Energiavuosi 2009. Lehdistötiedote. EU:n ilmastostrategia: Komission tiedonanto KOM(2007)2, Komission tiedonanto KOM (2005)35, Eurooppa-neuvoston päätelmät maaliskuu 2007, Ympäristöneuvoston päätelmät 2007. Everaert J. & Kuijken E., 2007. Wind turbines and birds in Flanders (Belgium): Preliminary summary of the mortality research results. Research Institute for Nature and Forest (INBO). Bryssel, Belgia. 10 s. Everaert J. & Stienen E.W.M., 2007. Impact of wind turbines on birds in Zeebrugge (Belgium): Significant effect on breeding tern colony due to collisions. Biodiversity Conservation 16: 3345−3359. Exo K.-M., Hüppop O. & Garthe S., 2003. Birds and offshore wind farms: a hot topic in marine ecology. Wader Study Group Bulletin 100: 50−53. Fanke, J., 2009, Die Krankheiten und Todesursachen des Grauen Kranichs (Grus grus) in Deutschland in den Jahren 1998-2008, Journal-Nr:3353, ISBN: 978-3-86664-778-7 Forssan kaupungin nettisivut. http://www.forssa.fi/ Forssan seudun strateginen rakennetarkastelu, FORSTA (Luonnos 15.3.2011). Selostus: lähtötiedot, tavoitteet ja vaihtoehtoiset rakennemallit. http://www.forssa.fi/ UserFiles/forssa/File/Palvelut/kaavoitus/FOSTRA/FOSTRA_ selostus_luonnos_15.3.2011.pdf /elokuu 2011 Fox A. D., Desholm M., Kahlert J., Christensen T.K., & Petersen I.K., 2006. Information needs to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis 148: 129−144. Francis C.D., Ortega C.P. & Crux A., 2009. Noise pollution changes avian communities and species interactions. Current Biology 19(16): 1415–1419. 147 Halley D.J. & Hopshaug P., 2007. Breeding and overland flight of red-throated divers Gavia stellata at Smøla, Norway, in relation to the Smøla wind farm. NINA report 297. 26 s. Jokioisen kunta, 2011. Yleistietoa Jokioisilta. www.jokioinen.fi/Suomeksi/Kunta/Yleistiedot /elokuu 2011 Hanski I. K. ym., 2001. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459. 32 s. Jylhäkangas T. & Esala M., 2002. Niittykasvien kasvupaikkavaatimukset maaperän suhteen. MTT:n selvityksiä 3. Hanski I., 2006. Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsingin yliopisto. 35 s. Kanta-Hämeen maakuntakaava. Maakuntakaavamerkinnät, -määräykset ja suositukset 29.11.2004. http://hameenliitto.php10.srv.ambientia.fi/tiedostot/aluesuunnittelu/ maakuntakaavamerkinnat_ja_maaraykset.pdf Heinonen J. & Junnila H., 2010. Hiilikulutus ja hiilijohtamisen mahdollisuudet Tampereen alueella. Aalto-yliopisto. 34 s. Holttinen H., 2004. The Impact of Large Scale Wind Power Production on the Nordic Electricity System. VTT Publications 554. Hämeen ELY-keskus. Alueen tila ja näkymät – Häme, dokumentti: Työttömyysaste Hämeessä. http://www.ely-keskus. fi/fi/ELYkeskukset/HameenELY/Alueentilajanakymat/Sivut/ default.aspx Hämeen liitto, 2011a. www.hameenliitto.fi/default. asp?docId=24519 /heinäkuu 2011 Hämeen liitto, 2011b. www.hameenliitto.fi/default. asp?docId=31309 /elokuu 2011 Hämeen maakuntaliitto, 2007. Hämeen maakuntaohjelma 2007–2010. http://hameenliitto.php10.srv.ambientia.fi/tiedostot/aluekehitys/maakuntaohjelma/Hameen_maakuntaohjelma2007-2010.pdf /elokuu 2011 Hämeen maakuntaliitto, 2010. Hämeen maakuntaohjelma 2011–2014. www.hameenliitto.fi/content/Maakuntaohjelma2011-2014_painoon. pdf?from=-16459770789900309 / elokuu 2011 Hötker H., Thomsen K-M. & Jeromin H., 2006. Impacts on biodiversity of exploitation of renewable energy sources: the example of birds and bats. − Facts, gaps in knowledge, demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU. Bergenhusen. 65 s. Ilmatieteen laitos, 2011. Tuulisuustiedot 1971–2000, Jokioinen. 24.5.2011. 148 Jussila & Rostedt, 2011. Muinaismuistoinventointi. Kellomäki S. & Saastamoinen V.-P., 1975. Trampling tolerance of forest vegetation. Acta Forestalia Fennica 147. Kellomäki S., 1977. Deterioration of forest ground cover during trampling. Silva Fennica 11(3): 153–161. Kerlinger P., 2000. An Assessment of the Impacts of Green Mountain Power Corporation’s Wind Power Facility on Breeding and Migrating Birds in Searsburg, Vermont. National Renewable Energy Laboratory. 95 s. Kiimassuon osayleiskaava, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2008. Koistinen J., 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721/2004. Ympäristöministeriö. Koskimies P. & Väisänen R.A., 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 143 s. Kuitunen M., Rossi E. & Stenroos A., 1998. Do highways influence density of land birds? Environmental management 22 (2): 297–302. Kyheröinen E.-M., Vasko V., Hagner-Wahlsten N., Inberg E., Kosonen E., Lappalainen M., Lilley T., Lindstedt R., Liukko U.-M., Norrdahl K., 2009. Bat migration studies in Finland 2008.– Teoksessa: 1st International Symposium on Bat Migration. Leibniz Institute for Zoo and Wildlife Research (IZW). 104 s. Kyheröinen E-M, Osara M. & Stjernberg T., 2006. Agreement on the conservation of populations of European bats. National implementation report of Finland, 2006. Inf. EUROBATS.MoP5.19. 16 s. Langston R.H.W. & Pullan J. D., 2003. Windfarms and Birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Julkaisu T-PVS/Inf (2003). Euroopan komissio. 58 s. Lappalainen M., 2008. Suomeen uusi nisäkäslaji: etelänlepakko ilmestyi Hankoon. Suomen luonto 67(8): 33. Leivo M., Asanti T., Koskimies P., Lammi E., Lampolahti J., Mikkola-Roos M. & Virolainen E., 2002. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut. Kuopio. 142 s. Lekuona J. M. & Ursúa C., 2007. Avian mortality in wind power plants of Navarra (Northern Spain). Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and wind farms. Quercus, Madrid. S. 177−192. Liedenpohja-Ruuhijärvi M., 2005. Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma 2004–2005, loppuraportti 2005. Hämeen ympäristökeskus. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö. YM/1/501/2005. 16 s. Liito-oravatyöryhmä, WWF. 1996. Liito-orava Suomessa. Maailman Luonnon Säätiö, WWF. Suomen Rahaston Raportteja Nro 8. Helsinki. 80 s. Liito-oravayhdistyksen internet-sivut: www.amfibi.net/liito-oravayhdistys/ LHLH2011a. Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry. 2011a. Pellilänsuo. Lounais-Hämeen lintupaikkojen kuvaus. www. lhlhry.fi/21 / 24.8.2011. LHLH2011b. Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry. 2011b. Lintupajun luhta. Lounais-Hämeen lintupaikkojen kuvaus. www.lhlhry.fi/21 /24.8.2011. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö. 2004. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/2003. 7 s. Metsähallitus. 2009. Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut. 75 s. Mäkinen K., Palmu J.-P., Teeriaho J., Rönty H., Rauhaniemi T., Jarva J., 2007. Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, Luonto, 120 s. Ympäristöministeriö. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Pettersson J., 2004. The Impact of Offshore Wind Farms on Bird Life in Southern Kalmar Sound, Sweden. A final report based on studies 1999–2003. Lunds Universitet. 128 s. Punakivi K., 1970. Lausunto maaperästä ja rakennusgeologiset kartat Forssan 1:100 000 karttalehtialueen peruskarttalehdiltä n:ot 2113 04, 07 ja 10 Kanta-Hämeen seutukaavaliitolle. 15 s., 5 l. Geological Survey of Finland, Archive report, P 13.5.1.024 Rahkila P., Carlson E. ja Hiironen J., 2005. Maisemahaitoista ja niiden käsittelystä maanmittaustoimituksissa. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 99. Rainio H., Sten C.-G., Herola E., 1985. Forssa. Maaperäkartan 211304 selitys. 211304. 1 p Rassi P., Hyvärinen E., Juslen A., & Mannerkoski I. (toim.), 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio A., Schulman A., Kontula T. (toim.), 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2. Suomen ympäristö 8/2008. Reimers E. & Colman J.E., 2003. Reindeer and caribou (Rangifer tarandus) response towards human activities. Rangifer 26 (2): 55–71. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2009. Riistakantojen runsaudenseuranta. http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/ metsakanalinnut_2009/metso.html /20.4.2010. RKY 1993. Museovirasto: Rakennettu ympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. http://www.nba.fi/rky1993/ RKY 2009. Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt. http://www.rky.fi /elokuu 2011 149 Saunders D., Hobbs R. & Marcules C. R., 1991. Biological Consequences of Habitat Fragmentation: A Review. Conservation Biology Vol. 5 no 1, 1991. Satelliittikurkien seurantasivusto: www.satelliittikurjet.fi / 4.10.2011. Schleisner L., 2000. Life cycle assessment of a wind farm and related externalities. Renewable Energy 20: 279–288. Schultz E.-L., 24.8.2011 (Museovirasto). Sähköpostiviesti Lasse Kososelle. Sierla L., Lammi E., Mannila J. & Nironen M., 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. 114 s. Sosiaali- ja terveysministeriö, 1999. Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1999:1. STAKES, 2011. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (IVA) käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus. http://info.stakes.fi/iva/FI/index.htm Sukula–Häiviä osayleiskaavan luontoselvitys. 2010. Sito. Suomen Luontotieto. 2011a (liite 2). Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Suomen Luontotieto Oy 12/2011. 13 s. Suomen Luontotieto. 2011b (liite 3). Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 14/2011. Suomen Luontotieto. 2011c (erillisliite 4). Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Syysmuuton seurantaselvitys, väliraportti 23.9. Suomen Luontotieto Oy 23/2011. Suomen Tuuliatlaksen internet-sivut: www.vindatlas.fi/fi/ index.html Söderman T., 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi –kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus. 150 Tammelan kunnan nettisivut. http://www.tammela.fi/portal/yleistietoa/ elokuu 2011 Tammelan kunta 2010. Sukula–Häiviä osayleiskaavan luonnos 11.5.2010. http://www.tammela.fi/attachments/tekla/ sukula/selostus_110510.pdf Thelander C. G. & Smallwood K. S., 2007. The Altamont Pass Wind Resource Area's effects on birds: A case history. Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and wind farms. Quercus, Madrid. S. 25−46. Valkama J., Vepsäläinen V. & Lehikoinen A., 2011. Suomen III lintuatlas. Suomen luonnontieteellinen keskusmuseo ja Ympäristöministeriö, <http://atlas3.lintuatlas.fi>. Viitattu 20.6.2011. ISBN 978-952-10-6918-5. Walker D., McGrady M., McCluskie A., Madders M. & McLeod D.R.A., 2005. Resident Golden eagle ranging behavior before and after construction of a windfarm in Argyll. Scottish Birds 25: 24−40. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista Opas 5. Maankäyttö- ja rakennuslaki. 2000. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistaminen. Weckman E. & Yli-Jama L., 2003. Mastot maisemissa. Ympäristöopas 107, Alueiden käyttö, s. 42. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=4318&lan=fi Weckman E., 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006, Luonto, 42 s., Ympäristöministeriö. http:// www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=180661 Veistola S., 2011. Arvio kurkien muuttoreiteistä KantaHämeen alueella lintuharrastajan näkökulmasta, sähköpostiviesti 28.9.2011 Venetvaara J. & Kangas K., 2007. Tammelan Talpianjärven hoito- ja käyttösuunnitelma. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. 62 s. Venetvaara J., Kangas K. & Klinga J., 2006. Forssan Loimalammin ja Salmistonmäen hoito- ja käyttösuunnitelma. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Widing A., Britse G., Wizelius T., 2005. Vindkraftens miljöpåverkan – Ut-värdering av regelverk och bedömninsmetoder. Högskolan på Gotland. 83 s. WindPRO 2.7 User Guide. 2008. EMD International A/S. VTT 2008. Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta Suomessa 3/2008. 4 s. VTT 2010. Raideliikenteen yksikköpäästöjen määritysperusteet. VTT:n Lipasto-palvelun Internet-sivut. (http://lipasto. vtt.fi/yksikkopaastot/tavaraliikenne/raideliikenne/maaritysperusteet_tavara_raide.htm). Haettu 1.6.2011. Väestörekisterikeskus (www-sivut). Suomen asukasluku kuukausittain. http://www.vrk.fi/default.aspx?id=278 / 9.8.2011 Väisänen R.A., Lammi E. & Koskimies P., 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. Ympäristöhallinnon OIVA-paikkatietokanta. Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu: www.ymparisto.fi Ympäristöministeriö 16.3.2011. Gasum Oy:n kaasuputkihanke Mäntsälä-Naantali. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=43579 Ympäristöministeriö. 1992a. Maisemanhoito. Maisemaaluetyöryhmän mietintö, osa 1. Ympäristöministeriön mietintö 66/1993. Ympäristöministeriö. 1992b. Arvokkaat maisemaalueet. Maisema- aluetyöryhmän mietintö II. Osa 2. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto; työryhmän mietintö 66/1992. 204 s. Ympäristöministeriö. 2005. Tuulivoimarakentaminen. Ympäristöministeriön esite. Ympäristöministeriö. Mustiala-Porras-Kaukolanharju. (Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtioneuvoston periaatepäätöksessä ) http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=110877&lan=fi /elokuu 2011 151 Liitteet Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta. Liite 2 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Suomen Luontotieto Oy 12/2011. Liite 3 Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011. Liite 4 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen syysmuuton seurantaselvitys 2011. Väliraportti 23.9. Suomen Luontotieto Oy 23/2011. Erillisliitteenä. Liite 5 Jussila & Rostedt, 12.7.2011. Forssa - Jokioinen - Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti Oy. Liite 6 Vaikutusarvioinnin perusteella tehty esitys uusiksi tuulivoimalaitosten paikoiksi hankealueella (karttakuva). Liite 7 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. Liite 8 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä. Liite 1 HAMELY/29/07.04/2010 Häme 8.2.2011 LUV/28/2011 Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue Voimavapriikki Oy Aukeentie 3 30100 Forssa Forssan tuulivoimahanke LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA Voimavapriikki Oy on toimittanut 23.9.2010 Hämeen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukseen (ELY-keskukseen) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointiohjelman (YVAohjelman) Forssan tuulivoimahankkeesta. YVA-ohjelman on laatinut hankkeesta vastaavan toimeksiannosta Groundia Oy (30.11.2010 alkaen Ramboll Finland Oy). Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toimii YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena ja antaa YVA-ohjelmasta yhteysviranomaisen lausunnon. Näiden tahojen yhteystiedot ovat seuraavat: Voimavapriikki Oy, Aukeentie 3, Forssa Konsultista ei ole ajantasaisia yhteystietoja. Hämeen ELY-keskus, Kirkkokatu 12, PL 29, 15141 Lahti Hanketiedot Hanke käsittää tuulivoimapuiston rakentamisen ja toiminnan Kiimassuon Envitech-alueella ja sen ympäristössä. Hanke sijaitsee Forssan ja Tammelan kuntien alueella lähellä Jokioisten rajaa. Hankkeella on toteuttamatta jättämisen vaihtoehto ja kaksi toteutusvaihtoehtoa: vaihtoehto 1:ssä hankealueella rakennetaan ja otetaan käyttöön 15 ja vaihtoehto 2:ssa 30 turbiinia vuoteen 2013 mennessä. Kokonaiskorkeudeltaan 140 – 170 metrin mittaisten turbiinien lisäksi alueelle tarvitaan teitä, voimalinjoja ja muuntajia. Hankealueen pinta-ala on vaihtoehdossa 1 noin 3,6 ja vaihtoehdossa 2 noin 7,4 km2. Myöhemmin hankesuunnitteluun on otettu vielä uusi vaihtoehto 3, jossa hankealue laajenee Forssassa ja Tammelassa ja ulottuu lisäksi myös Jokioisten alueelle. Vaihtoehto 3 on pinta-alaltaan 14.9 km2, ja alueelle on tarkoitus sijoittaa 25 tuulivoimalaa. Sittemmin hankealue on edelleen laajentunut itä- ja länsisuunnassa, ja tuulivoimaloita on 35 (karttaliite). ____________________________________________________________ Suoritemaksu (hankkeesta vastaavalle) HÄMEEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero 020 636 0130 Kirkkokatu 12 www.ely-keskus.fi/hame PL 29, 15141 Lahti 7 200 € Birger Jaarlin katu 15 PL 131, 13101 Hämeenlinna 2/17 YVA-menettely YVA-menettelyä on tässä hankkeessa sovellettava Hämeen ELYkeskuksen 31.8.2010 tekemän YVA-menettelyn harkinnanvaraista soveltamista koskevan tapauskohtaisen päätöksen perusteella. YVA-menettely alkoi, kun Voimavapriikki Oy toimitti YVA-ohjelman yhteysviranomaisena toimivalle Hämeen ELY-keskukselle. YVA-ohjelma on hankkeesta vastaavan suunnitelma siitä, mitä vaihtoehtoja hankkeella on ja mitä ympäristövaikutuksia aiotaan selvittää ja millä menetelmillä. ELY-keskus kuulutti YVA-ohjelman nähtävillä olosta ja toimitti sen nähtäville. Kaikki, joiden oloihin tai etuihin hanke voi vaikuttaa, samoin kuin ne yhteisöt ja säätiöt, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea, voivat ilmaista mielipiteensä arviointiohjelmasta. ELYkeskus myös pyysi arviointiohjelmasta lausunnot. Kuulutusajan ollessa lopuillaan hankkeesta vastaavan edustaja otti yhteyttä ja kertoi, että suunnitteluun oli tullut mukaan uusi, aiemmista huomattavasti poikkeava vaihtoehto. Jotta se oltaisiin saatu YVAmenettelyyn mukaan samanveroisena muiden vaihtoehtojen kanssa, yhteysviranomainen päätti kuuluttaa uuden vaihtoehdon YVA-ohjelman täydennyksenä vastaavalla tavalla kuin alkuperäisen YVA-ohjelman ja pyytää siitä lausunnot lausunnonantajilta. Tämän jälkimmäisen kuulutuksen lopulla kävi ilmi, että hanke on edelleen muuttunut: alue on laajentunut itä- ja länsipuolelta, ja tuulivoimaloiden määrä on kasvanut. Tätä uusinta muutosta ei enää asetettu nähtäville eikä siitä pyydetty lausuntoja eikä mielipiteitä. Saatuaan mielipiteet ja lausunnot sekä alkuperäisestä YVA-ohjelmasta että sen täydennyksestä ELY-keskus antaa niistä yhteysviranomaisen lausunnon hankkeesta vastaavalle. Lausunnossa yhteysviranomainen ottaa huomioon saamansa tiedon hankkeen viimeisestä laajenemisesta. Hankkeesta vastaava tekee tarvittavat ympäristöselvitykset YVAohjelman ja sen täydennyksen sekä yhteysviranomaisen lausunnon mukaisesti ja kokoaa tiedot arviointiselostukseksi. Tässä hankkeessa sen on arvioitu valmistuvan loppukeväästä 2011. YVA-selostuksesta pyydetään lausunnot ja mielipiteet ja pidetään yleisötilaisuus vastaavalla tavalla kuin YVA-ohjelmasta. ELY-keskus antaa lopuksi yhteysviranomaisen lausunnon arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Hankkeen edellyttämät luvat Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Tämä koskee paitsi ympäristölupaa myös muita hankkeen toteuttamisen edellyttämiä lupia. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai muusta päätöksestä on käytävä ilmi, kuinka arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto on otettu huomioon. 3/17 Eri menettelyiden yhteensovittaminen YVA-menettelyn ja tarvittavan kaavoituksen yhteensovittamisesta ja aikatauluista pidettiin neuvottelu 27.1.2011. Siinä sovittiin, että hankealueelle laaditaan Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien yhteinen teemaosayleiskaava. Kaavan valmistelussa hyödynnetään YVAmenettelystä saatavia aineistoja. Kaavaluonnoksen ja YVA-selostuksen nähtävilläolo ja esittely sovittiin alustavasti hoidettavaksi yhteisellä kuulutuksella ja yleisötilaisuudella. Arviointiohjelmasta ja sen täydennyksestä tiedottaminen ja kuuleminen Arviointiohjelman nähtävillä olosta kuulutettiin Forssan Lehdessä 2.10.2010. Kuulutus ja YVA-ohjelma olivat nähtävillä Forssan kaupungintalolla sekä Tammelan ja Jokioisten kunnantaloilla. YVA-ohjelma oli nähtävillä myös Forssan, Tammelan ja Jokioisten kirjastoissa sekä sähköisesti ELY-keskuksen verkkosivuilla osoitteessa www.elykeskus.fi/hame/yva > Vireillä olevat YVA-hankkeet. Kuulutus oli sähköisesti ELY-keskuksen verkkosivuilla osoitteessa www.ely-keskus.fi/hame > Ajankohtaista > Kuulutukset. Hanketta ja arviointiohjelmaa esiteltiin yleisötilaisuudessa 12.10.2010. Arviointiohjelman täydennys ja sitä koskeva kuulutus olivat nähtävillä edellä mainituissa paikoissa sekä ELYkeskuksen verkkosivuilla 2.12.2010 – 30.1.2011. Täydennystä koskeva kuulutus julkaistiin Forssan Lehdessä 2.12.2010. Uutta yleisötilaisuutta ei järjestetty. Toista hankkeen laajennusta ei kuulutettu eikä se ollut nähtävillä. Arviointiselostuksesta ja sen täydennyksestä pyydettiin lausunnot Forssan kaupunginhallitukselta, Jokioisten ja Tammelan kunnanhallituksilta, Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelta, Hämeen liitolta, Etelä-Suomen aluehallintoviraston Ympäristöterveydeltä, Hämeen maakuntamuseolta/Hämeenlinnan kaupungin historialliselta museolta, Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän Terveysvalvonnalta, Metsäkeskus Häme-Uusimaalta, Etelä-Hämeen riistanhoitopiiriltä, Metsähallituksen Etelä-Suomen Luontopalveluilta, Museovirastolta ja TraFi Ilmailulta. Yhteenveto annetuista lausunnoista ja mielipiteistä Forssan kaupunginhallitus toteaa, että onnistuessaan hanke tukee kaupungin ja muun Forssan seudun elinkeinopoliittista strategiaa ja sen toteutumista. Muilta osin kaupunginhallitus viittaa ympäristölautakunnan valmistelemaan lausuntoon. Siinä todetaan, että alueella voimassa olevien lupien tiedot pitää päivittää ja arvioinnissa pitää ottaa huomioon Tammelan kunnan puolella vireillä olevan Sinipäänsuon turvetuotantohankkeen vaikutukset tuulivoimalaitokselle. Rakentamisen ja toiminnan aikaisten ympäristövaikutusten eri osa-alueet on tuotu hyvin esiin. Luontovaikutusten arviointiin pitää kuitenkin tehdä lisäselvityksiä. Esim. vuoden 2002 maastokartoitus on ehdottomasti vanhentunut ja sitä voidaan käyttää korkeintaan jo tapahtuneiden muutosten seurantatietona. Yhte- 4/17 nä merkittävänä toiminnan vaikutuksena saattaa olla lintujen törmäys tuulivoimaloihin. Lintujen kulkureittien selvitystyön pitäisi olla vaikutusten arvioinnin pohjana. Arvioitaessa vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja maisemaan pitää yhtenä tekijänä ottaa huomioon YVA-menettelyssä oleva biohajoavan materiaalin käsittelyn laajennus- ja kehittämishanke sekä ympäristövaikutusten kannalta että siltä osin, että ne sijoittuvat osin samoile alueille. Sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa ei pitäisi sulkea pois mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sen lisäksi, että aiotaan arvioida hankkeen hyödyt ja positiiviset vaikutukset Forssan kaupungin ja Kiimassuon Envitech-alueen elinkeinoelämälle. Maankäytöstä pitää selvittää, kuinka tuulivoimalat, niiden vaatimat sähkövedot ja tiestö vaikuttavat osayleiskaavan toimintojen sijoittumiseen ja suojaviheralueelle tehdyn metsänhoitosuunnitelman tavoitteisiin. Forssan alueella suunnitellut tuulivoimalat sijaitsevat jätteenkäsittelyalueella, sen suojaviheralueella sekä teollisuusalueella. Jätealueen itäpuolella olevan suojavihervyöhykkeen kautta on esitetty maakuntakaavassakin osoitettu yhteys Torronsuolle. YVAssa pitää selvittää se, mitä rajoituksia tuulivoimalat asettavat eri maankäyttömuodoille, kuten kulkemiselle, teollisuuden rakentamiselle tai jätealueen sijoittumiselle. Suojaviheralueelle tehdyssä metsänhoitosuunnitelmassa pyritään hoitamaan metsää eri ikäisenä ja monilajisena siten, että puusto suojaa jatkuvasti. Varsinkin kaupungin suuntaan tuleva mäkialueen reuna-alueen puusto on tärkeä. Aluetta suositellaan hoidettavaksi esim. pienaukkoja tekemällä. YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa kaupunginhallitus toteaa, että hankealue on levinnyt kaupungin puolella niin laajalle, että hanketta ei voi ratkaista vireillä olevan Kiimassuon asemakaavan avulla. Tuulivoimaloiden sijoitusta tulisi tarkastella teemayleiskaavan avulla. Arviointiselostuksen käyttökelpoisuus paranee, jos jo YVAarvioinnissa tarkastellaan yksittäisten tuulivoimaloiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Arviointitulosten tulee olla käytettävissä yleiskaavaa ja asemakaavaa laadittaessa, jotta kaavat voidaan laatia ripeästi. Alueella, jolle laaditaan asemakaava, ympäristövaikutuksia tulee tarkastella niin tarkasti kuin asemakaavoitustyö ja asemakaavaselvitykset vaativat. Onnistuessaan hanke tukee Forssan seudun elinkeinopoliittisen strategian toteutumista. Tammelan kunnanhallitus viittaa ympäristölautakunnan valmistelemaan lausuntoon. Siinä todetaan, että arvioinnissa tulee ottaa huomioon Tammelan kunnan puolella vireillä olevan Sinipäänsuon turvetuotannon vaikutukset tuulivoimalaitostoiminnalle. Rakentamisen ja toiminnan aikaisten ympäristövaikutusten eri osa-alueet on tuotu hyvin esiin. Luontovaikutusten arviointiin pitää kuitenkin tehdä lisäselvityksiä. Tammelan puolella tehty luontoselvitys osayleiskaavoitusta varten ei tarkkuudeltaan kaikilta osin riittäne rakentamishankkeiden pohjaksi. Yhtenä merkittävänä toiminnan vaikutuksena saattaa olla lintujen törmäys tuulivoimaloihin. Lintujen kulkureittien selvitystyön pitäisi olla vaikutusten arvioinnin pohjana. Alueella liikkuu jätteidenkäsittelyalueen, Torronsuon kansallispuiston sekä Loimalammin ja Pyhäjärven ruovikkoalueiden lä- 5/17 heisyyden vuoksi paljon lintuja. Maankäyttöön aiheutuvia vaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon nähtävillä olevan Sukula-Häiviä osayleiskaavaluonnoksen aluevaraussuunnitelmat Kiimassuon jätteiden käsittelyalueen laajentumiseksi Tammelan puolelle rajaa Sinipäänsuon alueella sekä yleiskaavassa suunniteltujen teollisuusaluevarausten toteutuminen. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tulee varautua myös hankkeen mahdollisiin negatiivisiin vaikutuksiin. Arvioinnissa tulee selvittää rakentamisen vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen, virkistyskäyttöön ja kulkemiseen metsäalueella laitosten välittömässä läheisyydessä. Hankkeen maisemavaikutukset ovat merkittävät ja laajalle ulottuvat. Maisemavaikutusten arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota vaikutuksiin Sukulan vanhalle kyläalueelle. YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa kunnanhallitus toteaa, että toteutuessaan vaihtoehto 3:n mukaisena tuulipuiston alue laajenee lähemmäksi asutusta Tammelassa Häiviässä ja Sukulan kylässä, minkä vuoksi kunnanhallitus edellyttää, että ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa tulee selvittää tuulivoimaloiden vaikutukset ympäröivään asutukseen. Jokioisten kunnanhallitus toteaa YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa, että arvioinnissa on otettava huomioon riittävästi tuulivoimaloiden vaikutukset asutukseen, ympäristöön ja lintujen lentoreitteihin. Tuulivoimaloiden sijoitusta olisi järkevintä tarkastella teemayleiskaavan avulla. Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä toteaa, että hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä on jo useita melua tuottavia toimintoja. Tuulivoimalan tai yhden turbiinin melutason on todettu olevan melko alhainen. Tuulipuisto, jossa on 15 – 30 turbiinia, lisää kuitenkin alueen kokonaismelutasoa. Toiminnasta ei saa aiheutua melumäärää, joka alueella olevan muun meluntuoton kanssa ylittäisi melutason ohjearvot ja aiheuttaisi haittoja ympäristön asukkaille. Kiimassuon alueella on runsaasti lintuja, lähinnä lokkeja, jotka lentävät päivittäin Tammelan järvialueille. Lintujen mahdollisesti aiheuttamat vauriot ja huollon tarve turbiineille pitäisi ottaa huomioon toimintaa suunniteltaessa. Hankealueen sijainnin vaikutus Tammelan kunnan alueella olevaan lentoliikenteelle varattuun alueeseen tulee selvittää. Voimala-alueella liikkumisen pitää olla turvallista tai tarvittaessa pääsyä alueelle pitää rajoittaa. Turbiinien huolto tai jään kertyminen rakenteisiin saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa kuntayhtymä toteaa, että tehtyyn muutosesitykseen ei ole esitetty riittäviä perusteluita, jotta alueen laajennuksen välttämättömyyttä voisi arvioida. VE3:ssa toiminnan vaikutus ja merkittävyys alueella kasvavat. Laajemman alueen myötä toiminta-alueen vaikutuspiiriin tulee huomattavasti enemmän asukkaita ja erilaisia toimintoja kuin edellisissä vaihtoehdoissa. Metsähallitus näkee myönteisenä, että YVA-ohjelma on päädytty tekemään heti hankkeen alkuvaiheessa. YVA-ohjelmassa on esitetty 6/17 hankkeen vaikutuksia tarkasteltavaksi varsin kattavasti ja monipuolisesti. YVA-ohjelman laajuuteen ja kattavuuteen nähden ohjelman läpiviemiseen suunniteltu aikataulu vaikuttaa melko kunnianhimoiselta. Väljempi aikataulu antaisi varmasti paremmat mahdollisuudet YVAohjelmassa esitettyjen asioiden asianmukaiseen tarkasteluun. Metsähallituksen tehtävänä on huolehtia luonnonsuojelulain toteutumisesta hallinnoimillaan luonnonsuojelualueilla. Metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa on hankkeen vaikutusalueella mm. Natura 2000 -verkostoon kuuluva Torronsuon kansallispuisto, joka kuuluu lisäksi kansainväliseen Ramsar-verkostoon. Verkoston tarkoituksena on suojella merkittäviä kosteikko- ja vesialueita. Kosteikot ovat maailman uhanalaisimpia elinympäristöjä. Torronsuon kansallispuiston näkökulmasta esiin nousee kaksi merkittävää asiaa: linnusto ja maisema. Näiden asioiden tarkastelu sisältyykin YVA-ohjelmaan. Torronsuon kansallispuisto on erittäin merkittävä alue linnustoltaan, niin pesivien kuin muuttavienkin lajien osalta. Keskeisenä syynä Torronsuon valinnassa Natura-verkostoon on juuri sen linnusto. Metsähallituksen näkemyksen mukaan YVAohjelmassa esitetty tarkastelun laajuus ei ole linnuston osalta riittävä. Toteutuessaan tuulivoimahankkeen vaikutukset eivät kosketa pelkästään vaikutusalueella pesivää lajistoa. Hankkeen vaikutukset koskettavat merkittävällä tavalla myös kansallispuiston muuttavaa lintulajistoa. Muutamiin maastokäynteihin ja aikaisemmin kerättyyn aineistoon perustuva arviointi ei ole riittävä muuttavan lintulajiston osalta. Jotta vaikutuksia muuttavaan lintulajistoon voitaisiin riittävällä varmuudella arvioida, tulisi olla käytössä riittävät havainnot ja tiedot muuttavien lintujen muutonaikaisesta käyttäytymisestä ja lentoreiteistä niin kevät- kuin syysmuutonkin osalta. Lisäksi Metsähallitus esittää, että maisematekijät otetaan YVA-ohjelmassa korostetusti huomioon siten, että tuulivoimahanke toteutuessaan rikkoo mahdollisimman vähän kansallispuistosta havainnoitavaa maisemaa. Keskeisiä perusteita kansallispuistoa perustettaessa ovat alueen luonnontilaisuus sekä ehyt ja kaunis maisema (luonnonsuojeluL 10 ja 11 §; 1096/1996). YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa metsähallitus toteaa, että hankealueen laajentaminen ja yksittäisten voimaloiden määrän pienentäminen VE2:een verrattuna antaa enemmän vaihtoehtoja voimaloiden sijoittamiselle. Sen vuoksi pitäisi kiinnittää entistä suurempi huomio yksittäisten voimaloiden sijoittamiseen maisemallisesta näkökulmasta, jotta maisemalliset haitat voidaan minimoida. Metsähallitus muistuttaa myös siitä, että tulee arvioida hankkeen vaikutukset lepakoihin. Torronsuon alueella elää merkittävä määrä lepakoita. Ne on määritelty EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan uhanalaisiksi lajeiksi. Tuulivoimahankkeilla on todettu olevan selviä vaikutuksia lepakkokantoihin. Entistä suurempi huomio on syytä kiinnittää myös YVA-ohjelman aikatauluun. On varmistettava, että kaikkien ohjelmaan sisältyvien asioiden asianmukaiseen arviointiin on käytettävissä riittävät ajalliset ja määrälliset resurssit, jotta arvioinnit voidaan tehdä luotettavasti. 7/17 Museovirastolla ei ole YVA-arviointiohjelmasta erityistä huomautettavaa. Suunnitellun tuulipuiston kahden vaihtoehdon (VE 1 ja VE 2) alueilta ei ole tiedossa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintöön liittyviä erityisiä arvoja. Tuulivoimapuiston kaukomaisemien vaikutusten arviointiin, erityisesti Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien osalta, tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. YVA-ohjelman täydennyksestä Museovirasto toteaa, että se on kulttuuriperinnön ja -ympäristön kannalta huono vaihtoehto. Tuulivoimaloita suunnitellaan erityisesti etelässä ja idässä varsin lähelle vanhoja, historiallisia kyliä. Museovirasto korostaa edelleen tuulivoimapuiston vaikutusten arvioinnin tärkeyttä kaukomaisemiin erityisesti Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien osalta. Hämeen liitto pitää tuulivoimahanketta myönteisenä ja erityisesti Forssan kaupunkiseudun kehitystä eteenpäin vievänä hankkeena. Tuulivoiman rakentaminen sopii erinomaisen hyvin Forssan seudun kehittämisen strategiaan, jossa ympäristöasiat ja ympäristöteknologiaan perustuva yrittäjyys ovat keskeisellä sijalla. Hämeen liitto valmistelee parhaillaan ensimmäistä vaihemaakuntakaavaa. Siinä yhteydessä on mahdollista käsitellä myös tuulivoimapuiston sijoittumista. Liitolla ei ole huomautettavaa YVA-ohjelman täydennyksestä. Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue esittää lausunnossaan, että tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää useiden kymmenien yksittäisten vaativien erikoiskuljetusten järjestämistä turbiinien osien kuljettamiseksi kohdealueelle. Valtakunnallinen erikoiskuljetusten reittiverkosto ulottuu hankkeen vaikutusalueella Jokioistentielle asti. Arviointiselostuksessa tulee arvioida Jokioistentien ja Kiimassuontien liittymän soveltuvuutta erikoiskuljetusten välittämiseen ja esitellä mahdollisesti tarvittavat liittymän parantamistoimenpiteet. Myös sorapäällysteisten huoltoteiden kantavuus olisi tarpeen varmistaa ja dokumentoida selostuksessa ja osoittaa päällysteen soveltuminen isojen erikoiskuljetusten välittämiseen. Arviointiselostuksessa on lisäksi arvioitava valtakunnan voimalinjaan liittymisestä mahdollisesti aiheutuvat rakentamisen aikaiset liikennevaikutukset sekä huomioitava ja eriteltävä heijastuksista, vilkkumisesta ja välkehtimisestä mahdollisesti tieliikenteelle aiheutuvat haittavaikutukset. Vaihtoehto 2:n kohdalla on kiinnitettävä huomiota riittävän suoja-alueen jättämiseksi erityisesti kohdealueen kaakosta ohittavan seututie 282:n välittömään läheisyyteen. Yksittäinen tuulivoimala/turbiini tulee sijoittaa niin kauas maantiestä, ettei se mahdollisesti kaatuessaan yllä maantien suoja-alueelle, joka on pääsääntöisesti 20 m maantien keskilinjasta. Riskinä voi myös olla tuulimyllyn osien ja talvella mahdollisesti muodostuvan jään sinkoutuminen. YVA-ohjelman täydennyksestä lausunnonantaja pyytää hankevastaavaa kiinnittämään huomiota tuulivoimaloiden suojaetäisyyksiin suhteessa kohdealuetta sivuaviin ja halkoviin maanteihin. Tuulivoimaloiden sijoittelua suunniteltaessa on otettava huomioon etenkin seututien 282 ja valtateiden 2 ja 10 ja yhdysteiden 2894 ja 13553 suoja-alueet. Yksittäi- 8/17 nen tuulivoimala/turbiini tulee sijoittaa niin kauas maantiestä, että se ei kaatuessaan yllä maantien suoja-alueelle. Maantien suoja-alue on yleensä 20 m maantien keskilinjasta. Riskinä on tuulimyllyn osien ja mahdollisesti talvella muodostuvan jään sinkoutuminen. Riittävä etäisyys maantiestä saadaan kertomalla tuulivoimalan maksimikorkeus (torni + lapa) 1,5:llä ja lisäämällä lukuun maantien suoja-alue. Tuulivoimalaan mahdollisesti asennettavat lämmityslaitteet eivät vaikuta suojaetäisyyden pituuteen. Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue kiinnittää lausunnossaan huomiota mm. tuulivoimahankkeiden meluvaikutuksiin. Meluvaikutuksia selvitettäessä tulee ottaa huomioon arviointiohjelmassa mainittujen seikkojen lisäksi tuulisuus- ja säädata sekä alueen kokonaismelu, sillä alueella sijaitsee jo ennestään melua aiheuttavaa toimintaa ja alueelle on lisäksi suunnitteilla uutta teollista toimintaa. Sääolosuhteisiin ja taustameluun, jotka vaikuttavat merkittävästi tuulivoimaloiden meluhaittoihin, tulee arvioinnissa kiinnittää erityistä huomiota etenkin niissä häiriintyvissä kohteissa, joissa tuulivoimaloiden melu ylittää 35 dB. Laskennalliset melutasot tulee määritellä eri vaihtoehdoille sekä päivä- että yöaikaan. Arviointiselostuksessa tulee selvittää, onko hankealueen vaikutuspiirissä yksityistalouksien talousvesikaivoja, joiden vedenlaatuun tai kaivojen antoisuuteen hankkeen rakentamisaikaiset työt voisivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Arvioinnin yhteydessä on tarpeellista selvittää arviointiohjelmassa mainittujen kohteiden lisäksi myös vaikutusalueella mahdollisesti sijaitsevat muut terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset, ja hankkeen vaikutukset niiden olosuhteisiin. Edellä luetellut kohteet sekä hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat asuinrakennukset ja vapaa-ajan asunnot tulee olla selvästi nähtävillä kartoissa. Arviointiselostuksessa tulee käsitellä myös se, miten hoidetaan roottorien lapojen epoksi- ja hartsimateriaalin hävitys/kierrätys käytöstä poiston jälkeen, ja onko ko. materiaaleja mahdollista korvata haitattomammilla vaihtoehdoilla. Sosiaalisten (ihmisiin kohdistuvien) vaikutusten arvioinnissa on ensisijaisen tärkeää ihmisten osallistumismahdollisuuksien varmistaminen. Tuulivoima on asia, johon liittyy objektiivisen tiedon lisäksi runsaasti subjektiivisia käsityksiä, jopa pelkoja. Osallistumisen kautta kansalaisilla on mahdollisuus purkaa pelkojaan ja tuntojaan, joita tuulivoimalan rakentamiseen mahdollisesti liittyy. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota erilaisiin ihmisryhmiin sekä heidän tiedon- ja vuoropuhelun tarpeidensa selvittämiseen. Selvitystyö onkin suunniteltu käynnistettävän jo arviointiohjelmaa laadittaessa, mutta arviointiohjelmasta puuttuu kuitenkin asiaa koskeva seurantasuunnitelma. YVA-arviointiohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue toteaa, ettei sillä ole lisättävää alun perin antamaansa lausuntoon. 9/17 Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry toteaa, että kotimaisen uusiutuvan energian tuottaminen on mitä kannatettavin ajatus. Tuulipuistohankkeelle on kuitenkin syytä etsiä toinen sijoituspaikka, sillä valtakunnallisesti arvokas Torronsuon kansallispuisto on muutaman kilometrin päässä ja on kokonaan tuulipuiston maisemavaikutusalueella. Jos tuulipuisto toteutuu suunnitellulla tavalla, se pilaa arvokkaan maiseman. Luonnontilaisella Torronsuolla on merkitystä kansainvälistäkin luontomatkailua kiinnostavana kohteena. Tuulivoimapuistoa ympäröivät alueet ovat tärkeitä muuttolintujen, erityisesti hanhien ja kurkien, levähdysalueina. Alue toimii näiden muuttoparvien kiitoratana. On myös syytä tehdä alueelta pätevä liito-oravakartoitus, jotta Suomen erityisvastuulla oleva laji pystytään ottamaan huomioon tuulipuiston rakentamisessa. Fingrid Oyj toteaa, että arviointiohjelman kappaleessa 3.1 ”Keskeiset säädökset sekä tarvittavat luvat ja päätökset” tulee mainita tuulivoimapuiston liityntävoimajohdon vaatimat lupamenettelyt (rakentamislupa ja lunastuslupa). Tuulivoimapuiston liityntä sähköverkkoon on hankkeen olennainen osa, ja sen ympäristövaikutukset tulee selvittää riittävästi osana puiston meneillään olevaa YVA-menettelyä. Näin ollen laitoksen liityntätapa, liityntäpiste ja tarvittavien liityntävoimajohtojen sijainti tulee olla määriteltynä jo YVA-vaiheessa siinä määrin, että myös niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan luotettavalla tavalla arvioida. Jos tuulivoimapuisto liitetään kantaverkkoon, liityntäpiste on Fingridin Forssan sähköasemalla. Muissa tapauksissa liityntäpiste on Fortum Sähkönsiirto Oy:n tai Forssan Verkkopalvelut Oy:n 110 kV:n verkossa. Fingridin voimajohdot ovat maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n tarkoittamia voimajohtoja. Henkilö A muistutti Forssan lentopaikasta ja sen vaatimuksista. Ilmailukarttoihin on merkitty korkeat tuulivoimalat, koska potkurikoneiden minimilentokorkeus on 150 m maan pinnasta tai esteistä. Etäisyydet esteisiin korkeutena ja vaakasuuntaan on määrätty myös ilmailun ja lentäjien turvaksi. Henkilö B on sitä mieltä, että koko hanke pitää jättää toteuttamatta eikä laajennusta pidä tehdä. Perusteluina hän toteaa, että sisämaahan tämänkokoisten asutuskeskusten lähelle ei pidä rakentaa näin massiivista tuulipuistoa. Forssan ja Jokioisten välillä on laajoja teollisuuskäyttöön muutettuja alueita, mutta myös vielä virkistyskäyttöön sopivia talousmetsiä. Suunniteltu valtava laitos merkitsisi niiden täydellistä häviämistä. Alueen pohjoispuolelle Forssan ja Jokioisten rajalle on jo nyt rakennettu suuri muuntaja- ja varavoimala-alue sähkölinjoineen, ja näiden kuntien välinen alue muuntuisi näin yhdeksi suureksi sähkövoimalaitoskompleksiksi ja alueen luonne muuttuisi nykyisestä täydellisesti. Tuuliturbiinit vaikuttaisivat pysyvästi etenkin Jokioisten kunnan maisemiin, tuhoaisivat näkymät omakotialueilta ja laskisivat asuntojen arvoa. Ne näkyisivät myös laajalti Tammelan Pyhäjärveltä, Jokioisten kartanon kulttuurimaisemista ja Torronsuolta ja tuhoaisivat näiden kansallismaisemien luonteen. Tampereella Näsinneula (150 m) hallitsee koko kau- 10/17 punkia. Tuulipuistosuunnitelma merkitsisi 25 Näsinneulaa. Maiseman menetyksen ohella turbiinien melu ja infraäänet aiheuttaisivat merkittävää haittaa. Jokioisten uusin omakotialue on alle kilometrin päässä läntisemmästä turbiinista. Useimmat ihmiset eivät halua tuuliturbiineita kotimaisemaansa pilaamaan. Ihmiset eivät halua asua sähkölaitosten takapihoilla. Torronsuo on Etelä-Suomen suurin kohosuo ja sijaintinsa ja arvokkuutensa sekä pääkaupunkiseudun läheisyyden takia EteläSuomessa Suomen tärkeimpiä Natura-alueita. Turbiinit näkyisivät koko Torronsuolle. Tuulimyllyjen siivet olisivat kolmena vuodenaikana uhka alueen linnustolle ja lepakoille. Jo tämä tekee hankkeesta toteuttamiskelvottoman ja EU-direktiivien vastaisen. Myös Jokioisten puolella oleva Pellilänsuo on linnustoltaan arvokas. Investoinnin eteneminen pysähtyy todennäköisesti valituskierteeseen, kun tosiseikat valkenevat suurelle yleisölle pääkaupunkiseudulla. Suunnitelmaa toteutetaan liian kireällä aikataululla ilman pätevää viestintää. Vain yksi Forssan lehden uutinen, asiakirjojen pito virastoissa ja vaatimaton yleisötilaisuus eivät ole avointa ja pätevää tiedotusta asutuskeskuksiin tulevasta 15 neliökilometrin tuulivoimapuistohankkeesta. Alueella on vähäinen korkeusero muuhun maastoon verrattuna. Paikkakunnalla pitkään asuneena ja ilmatieteen laitoksella työskennelleenä kirjoittaja väittää, että Jokioisten tuuliolot tuskin riittävät tällaisen jätti-investoinnin perustaksi. Mittaustuloksia ei ole esitetty julkisesti. Pelkkä kaupallinen arvio hankkeesta ei voi oikeuttaa tällaista kolmen kunnan maisemat perin pohjin tuhoavaa epärealistista suurhanketta. Sen jatkosuunnittelun rahoittamisesta tulee luopua heti. Henkilö C katsoo, että tuulivoimapuiston meluvaikutuksia selvitettäessä on otettava huomioon tuulen vaikutus melun etenemiseen ja usean tuulivoimalan aiheuttaman melun yhteisvaikutus silloin, jos ne tuottavat eri taajuudella olevaa melua. YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue antaa yhteysviranomaisen lausunnon arviointiohjelmasta täydennyksineen. Lausunnossa on YVA-lain 9 §:n mukaisesti tarvittaessa todettava, miltä osin arviointiohjelmaa on täydennettävä. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset tulee selvittää arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon mukaisesti. Yhteysviranomaisen lausunnon valmistelussa on otettu huomioon arviointiohjelman kuulemisvaiheessa annetut lausunnot ja mielipiteet. ELYkeskus lähettää kopiot niistä hankkeesta vastaavalle. Alkuperäiset asiakirjat säilytetään Hämeen ELY-keskuksessa. Hankekuvaus Hankekuvauksessa on esitelty tuulivoimapuiston rakentamista, käyttövaihetta ja toiminnan päättymistä eli hankkeen koko elinkaarta, kuten YVA-asetuksessa edellytetään. Kuvaus on kuitenkin varsin yleispiirtei- 11/17 nen, ja sitä pitää tarkentaa, kuten arviointiohjelmassa on esim. huoltoteiden sijainnin osalta luvattukin tehdä. Hankkeen rakentamisvaiheen liikennöinnin ja liikennemäärien kuvaus kuuluu myös hankkeen kuvaukseen. Myös mm. tuulivoimapuiston liityntä sähköverkkoon on hankkeen keskeinen osa, joka pitää kuvata. Tuulivoimapuiston rakentaminen, toiminta ja toiminnan päättyminen pitää kuvata niin selkeästi ja yksityiskohtaisesti kuin se meneillään olevassa suunnitteluvaiheessa on suinkin mahdollista, jotta hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan tunnistaa ja arvioida riittävästi. Esimerkiksi tuulivoimaloiden tekniset ratkaisut vaikuttavat oleellisesti meluun, joten tiedot mahdollisista voimalaitosten teknisiä toteutustapoja koskevista päätöksistä ovat tärkeitä pyrittäessä mahdollisimman oikeaan osuvaan ympäristövaikutusten arviointiin. Hankkeen vaihtoehdot Hankkeelle on tullut YVA-menettelyn aikana kaksi uutta hankevaihtoehtoa, VE3 ja toistaiseksi nimeämättä oleva neljäs vaihtoehto. Vaihtoehdot eroavat toisistaan lähinnä tuulivoimaloiden lukumäärän ja tuulipuiston sijoittumisen ja kokonaispinta-alan suhteen. Arviointiselostuksessa kaikki arvioitavat vaihtoehdot pitää kuvata kootusti ja selkeästi. Jos mahdollista, hankkeen toteuttamatta jättämisen vaihtoehdossa olisi kuvattava sitä, kuinka tuulivoimapuistoa vastaava energiamäärä tuotettaisiin, jos hanketta ei toteuteta. Näin siitä saataisiin hankevaihtoehtojen kanssa vertailukelpoinen vaihtoehto. Muussa tapauksessa nollavaihtoehto on lähinnä alueen ja ympäristön nykytilan kuvaus. 'Vaikutukset ilmastoon' -luvussa on esitetty tuulivoiman korvaavan sitä osaa sähköntuotantoa, jonka käyttökustannukset ovat suurimmat, mikä arviointiohjelman mukaan on lähinnä hiililauhdevoimaa. Ainakaan Forssan lähialueella ei kuitenkaan ole hiililauhdevoimaloita. Se, mitä tuotantoa tuulivoimalla esitetään korvattavan, on perusteltava hyvin YVAselostuksessa. Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Arviointiohjelmassa on mainittu hankkeeseen liittyvinä hankkeina LoimiHämeen Jätehuolto Oy:n jätteenkäsittelykeskus eri laitoksineen, Envor Group Oy:n eri laitokset, Vapo Oy:n CHP-bioenergialaitos, EteläSuomen Multaravinne Oy, Syrjänen Oy:n rakennusjätteen käsittelylaitos sekä Fenestra Oy. Hankkeeseen liittyvät muut hankkeet pitää tunnistaa ja esitellä, jotta mm. havaitaan ja voidaan arvioida ja tuoda esiin hankkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset tai seikkoja, jotka mahdollisesti vaikuttaisivat tavalla tai toisella hankkeen toteutumiseen. Jää kuitenkin epäselväksi, onko edellä esitellyssä hankkeiden listauksessa ajateltu näitä seikkoja; ainakaan arviointiohjelmassa ei esimerkiksi esitetä hankkeiden yhteisvaikutusten selvittämistä. Arviointiselostukseen onkin syytä pohtia tarkemmin sitä, mitkä ovat YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla hankkeeseen liit- 12/17 tyviä muita hankkeita. Jos kaikki Kiimassuon ja sen lähiympäristön yritykset liittyvät tuulivoimahankkeeseen YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla, ne pitää myös esittää kattavasti. Lähiympäristössä on Fenestran (jolla on nykyisin enää kokoonpanotoimintaa) lisäksi esim. Pilvenmäen alueella myös mm. Saint-Gobain Isover Oy, Forssan lasivilla. Luettelosta puuttui ainakin Tammelan Sinipääsuon turvetuotantoalue. EteläSuomen Multaravinne Oy on nykyisin Envor Biotech Oy. Luvun otsikkona on arviointiohjelmassa 'Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin'. Yhtään suunnitelmaa ei kuitenkaan mainita. YVAasetuksen mukaan arviointiselostuksessa pitää esittää hankkeen kannalta olennaiset luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskevat suunnitelmat ja ohjelmat. YVA-arvioinnissa ne ovat tarpeen, jotta voidaan todeta, kuinka hanke niitä toteuttaa tai on niiden kanssa ristiriidassa. Tässä yhteydessä on tarpeen tarkastella ainakin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Hankkeen toteuttamisen edellyttämät luvat Arviointiohjelmassa on esitelty hanketta koskevien säädöksien ja lupien kohdassa myös edellä mainittujen yritysten ympäristölupia. Paitsi että tiedot ovat osin virheellisiä ne ovat myös tässä arviointiohjelmassa tarpeettomia. YVA-asetuksessa tarkoitetaan tässä kohdassa esitettävän vain YVA-menettelyssä olevan hankkeen toteuttamisen edellyttämiä suunnitelmia, lupia ja päätöksiä. Hankkeen toteuttamisen edellyttämistä luvista puuttuivat tuulipuiston liityntävoimajohdon vaatimat lupamenettelyt eli rakentamislupa ja lunastuslupa. Kytkentä sähköverkkoon edellyttää liittymissopimusta sähköverkon omistajan kanssa. Tuulivoimapuisto edellyttää myös lentoestelupaa Liikenteen turvallisuusvirastolta. Kaavoitus Erillisessä neuvottelussa on sovittu laadittavaksi Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien yhteinen teemayleiskaava, joka käsittää tuulivoimalan turbiinien sijoittelun, tiestön ja sähkön siirron turbiineilta muuntamoon ja verkkoon. Kutakin turbiinia koskevat määräykset ja sijoittelu merkitään karttaan riittävän täsmällisesti. Kunnat valmistelevat teemayleiskaavan yhdessä, mutta se käsitellään kuntakohtaisesti kunkin kunnan omissa elimissä. Arviointiohjelman täydennyksessä Jokioisten kaavatilanne on esitetty virheellisesti. Vaikutusalueen rajaus Hankkeen eri vaikutuksista laajin vaikutusalue on todennäköisesti maisemavaikutuksilla. Arviointiohjelman täydennyksessä on esitetty vaihtoehdon 3 mukainen maisemavaikutusten tarkastelualue. Vaikutusalue pitää päivittää hankkeen uusimman laajennuksen mukaiseksi. Ympäristön kuvaus Ympäristön kuvaus tarvitaan pohjaksi vaikutusten tunnistamiselle ja vaikutusselvitysten kohdentamiselle, joten siinä pitää kertoa riittävän katta- 13/17 vasti arvioidun vaikutusalueen ympäristön nykytilasta. Sen vuoksi ympäristön nykytilan kuvauksen pitää kattaa laajimman hankevaihtoehdon mukainen vaikutusalue. Selostuksessa pitää täydentää nyt puuttuvia tai puutteellisia ympäristön nykytilatietoja vaikutusalueen asutuksen sijoittumisesta ja asukasmääristä sekä mahdollisista herkistä kohteista. Myös ympäristön liikenneväylien lähiympäristön asutus ja muut mahdolliset häiriintyvät kohteet on selvitettävä. Sijoittuminen pitää esittää selkeästi kartalla. Myös talousvesikaivoista, vaikutusalueen erilaisesta virkistyskäytöstä ja vaikutusalueen melutilanteesta pitää esittää ajantasaiset tiedot. Kulttuurisesti arvokkaita ja/tai maisemallisesti herkkiä kohteita tai alueita koskevia tietoja pitää tarkentaa, ja alueen mahdollisia muinaismuistoja koskevat tiedot pitää esittää. Vaikutusalueen arvokkaista kasvillisuus- ja luontokohteista, alueen pesivästä ja muuttavasta linnustosta, lintujen muuttoreiteistä ja lepakoiden esiintymisestä pitää hankkia ja esittää ajantasaiset tiedot. Tuulivoimaloiden, huoltoteiden ja vastaavien alueilta pitää selvittää mahdolliset liitooravien lisääntymis- ja levähdyspaikat. ELY-keskuksella on tieto luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluvan korpihohtosammalen esiintymästä hankkeen vaikutusalueella. Arvioitavat vaikutukset Arvioinnissa aiotaan esittää erikseen hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset, mikä on varmasti selkein ratkaisu. Vaikutusten arviointia pitää täydentää seuraavasti. Pohjavedet Jos hankkeen vaikutusalueella on yksityiskaivoja, on selvitettävä mahdolliset vaikutukset niihin. Melu ja tärinä Rakentamisen aikaisen liikenteen aiheuttama melu ja tärinä sekä mahdollisten räjäytysten tärinä pitää arvioida häiriintyvissä kohteissa. Melun leviämisen arviointia on täydennettävä käyttäen melumallinnusyhtälöitä, joissa otetaan erityisesti huomioon säätilan aiheuttamat muutokset melun etenemisessä sekä alueen mahdollinen luonnollinen ja teollinen taustamelu. Meluvärikarttojen täydennyksenä on syytä esittää joissakin herkissä kohteissa yhden laskenta-arvon sijasta tilastollinen laskelma melun vuotuisesta määrästä. Tuulivoimaloiden melun leviämislaskennoista on tarkemmin ainakin julkaisussa Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007, kirjoittaja Carla Di Napoli. Melulaskelmia tulee verrata paitsi melun päivä- ja yöaikaisiin ohjearvoihin myös alueen nykyiseen melutilanteeseen. Välkkyminen Arvioinnissa on selvitettävä välkkymisestä ja heijastuksista myös tieliikenteelle mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset. 14/17 Maankäyttö Arvioitaessa hankkeen vaikutuksia maankäyttöön on selvitettävä myös mm. se, kuinka hanke mahdollisesti rajoittaa esimerkiksi ympäristöön suunniteltua tai myöhemmin suunniteltavaa maankäyttöä. Arvioinnissa on selvitettävä hankkeen aiheuttaman liikenteen vaikutuksia tiestölle ja tiestön soveltuvuutta hankkeen edellyttämille kuljetuksille. Vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen pitää selvittää. Maisema Maisemavaikutuksia on tarpeen havainnollistaa kuvasovitteiden lisäksi myös karttapohjaisena tarkasteluna, jotta maisemaan kohdistuvat vaikutukset tulevat kattavasti selvitetyiksi. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Ohjelmassa esitetään, että ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, talouteen ja elinkeinoihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan yleisötilaisuuksissa ja postitse jaettavien kyselylomakkeiden sekä haastattelujen pohjalta. On kuitenkin huomattava, että ihmisiin kohdistuvat vaikutukset eivät tarkoita ihmisten mielipiteitä, näkemyksiä ja pelkoja hankkeesta ja sen mahdollisista vaikutuksista, ja sen vuoksi ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin perusmenetelmiä eivät ole haastattelut ja kyselyt; niistä saa aineistoa parhaiten erilaisten vaikutusten merkittävyyden arviointia varten. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin perusaineistoa ovat muiden ympäristövaikutusten (melu, maisema, välkkyminen yms.) arvioinnista saatavat tulokset, joiden pohjalta on arvioitava niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Terveysvaikutukset aiotaan arvioida vertaamalla tuloksia ohjearvoihin ja tunnuslukuihin. On myös muistettava, että alle ohjearvojenkin oleva ympäristövaikutus voi aiheuttaa merkittävää viihtyvyyshaittaa. Läheskään kaikista ympäristövaikutuksista ei edes ole olemassa ohjearvoja tai tunnuslukuja. Vaikutukset ilmastoon Jotta voidaan arvioida vaikutuksia ilmastoon, on tärkeää määritellä oikein hankkeen toteuttamatta jättämisen vaihtoehto eli se, kuinka tuulivoimapuistoa vastaava energiamäärä tuotettaisiin, jos hanketta ei toteutettaisi. Hiilidioksidipäästöjä syntyy myös tuulivoiman rakentamisen ja huoltojen aikana, ja ne kuuluvat mukaan arvioitaviin ilmastovaikutuksiin. YVA-menettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestäminen Arviointimenettelyssä on tärkeää osallistuminen ja sen avulla saatava palaute. Osallistumismahdollisuus YVA-menettelyssä perustuu yleiseen tiedottamiseen eikä edellytä henkilö- tai kiinteistökohtaisia tiedotteita tai kirjeitä. Tässä YVA-menettelyssä osallistumisen järjestäminen on ollut ongelmallista sen vuoksi, että tuulivoimaloiden määrä ja tuulivoimapuiston pinta-ala ovat muuttuneet merkittävästi menettelyn aikana. Kun YVAohjelma tuli vireille ja yhteysviranomainen kuulutti sen nähtävillä olosta, vaihtoehtoja oli toteuttamatta jättämisen lisäksi kaksi: vaihtoehto 1:ssä 15 turbiinia noin 3,6 km2:n ja vaihtoehto 2:ssa 30 turbiinia noin 7,4 km2:n 15/17 alueella. Kuulutusajan päättyessä hankkeesta vastaava ilmoitti, että hankkeeseen on tullut mukaan kolmas vaihtoehto, jossa turbiinien määrä on 25 ja hankealueen pinta-ala noin 14,9 km2. Koska muutos kaksinkertaisti hankealueen pinta-alan, yhteysviranomainen katsoi parhaaksi kuuluttaa muutoksen YVA-ohjelman täydennyksenä ja pyytää siitä uudet lausunnot. Tämän uuden kuulutusajan loppupuolella hankkeesta vastaava pyysi järjestettäväksi hankkeen YVA-menettelyä ja kaavoitusta koskevan viranomaisneuvottelun. Se pidettiin 27.1.2011, ja siinä olivat läsnä ELY-keskuksen sekä Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien edustajat. Tässä neuvottelussa kävi ilmi, että hanke oli edelleen muuttunut: nyt hankkeessa suunnitellaan 35 turbiinia alueelle, joka käsittää kolmannen vaihtoehdon mukaisen alueen ja sen itä- ja länsipuolella olevat laajennusalueet: Jokioisilla taajaman ja Peltosuon etelä- ja lounaispuolella valtatien 10 eteläpuolella olevan metsäselänteen sekä Tammelan ja osin Forssan puolella lähes Tammelan Pyhäjärveen ulottuvan metsäselänteen. Uudesta laajennusalueesta ei ole vielä pintaalatietoja. Kartta on tämän lausunnon liitteenä. On tärkeää, että lausunnon antajat ja mielipiteen esittäjät saavat tiedon ja voivat esittää näkemyksensä arvioitavasta hankkeesta. Arvioitava hanke saattaa kuitenkin YVA-menettelynkin aikana muuttua ja vaihtoehtoja voi tulla lisää, kuten tässä hankkeessa on käynyt, koska YVAmenettely kuuluu vielä hankkeen suunnitteluvaiheeseen. On järkevää arvioida ympäristövaikutukset mahdollisimman tuoreen hankesuunnitelman mukaisesti, mutta ongelmallista on se, jos lausunnon antajat ja mielipiteen esittäjät eivät ole saaneet uusista suunnitelmista tietoja eivätkä ole voineet esittää niistä näkemyksiään. Yhteysviranomainen ei kuitenkaan tehnyt enää 26.1.2011 tietoonsa tulleen hankkeen muutoksen vuoksi kolmatta kuulutusta YVA-ohjelmavaiheen nähtävillä olosta eikä pyytänyt siitä lausuntoja, jotta YVA-menettely ei arviointiohjelmavaiheessa venyisi kohtuuttomasti. Yhteysviranomainen katsoo, että osallistumismahdollisuudet voidaan hankkeen muuttumisesta huolimatta kuitenkin vielä YVA-menettelyn tässä vaiheessa turvata kohtuullisella tavalla, sillä arviointiselostuksen tullessa nähtäville tulee uudelleen mahdollisuus lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen. YVA-menettely on myös sovitettu yhteen kuntien yhteisen teemayleiskaavan valmistelun kanssa, ja kaavoitukseen sisältyvä osallistuminen osaltaan lisää kansalaisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia hanketta koskevien näkemystensä esille tuomiseen. Arvioinnin aikataulu Arvioinnin aikataulu pitää päivittää muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Aineistot ja raportointi Arviointiohjelma ei ollut kovin havainnollinen. Arviointiselostukseen pitää lisätä tekstin havainnollistamista esimerkiksi kuvin, kaavioin ja kartoin; karttojen pitää olla selkeitä ja varustettuja kunnollisilla karttamerkinnöillä ja -selityksillä. 16/17 Lausunnon nähtävillä olo ELY-keskus lähettää yhteysviranomaisen lausunnon tiedoksi lausunnon antajille ja mielipiteen esittäjille. Lausunto tulee nähtäville ELYkeskuksen verkkopalveluun osoitteeseen www.ely-keskus.fi/hame/yva > Vireillä olevat YVA-hankkeet. Johtaja Harri Kallio Yksikön päällikkö Riitta Turunen LIITTEET Maksun määräytyminen ja maksua koskeva muutoksenhaku Laajennusalueen kartta TIEDOKSI Lausunnon antajat ja mielipiteen esittäjät Someron kaupunginhallitus Suomen ympäristökeskus (ja 2 kpl arviointiohjelmia) 17/17 LIITE MAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN JA MAKSUA KOSKEVA MUUTOKSENHAKU Maksun määräytyminen Maksu määräytyy valtioneuvoston asetuksessa (1097/2009) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista vuonna 2010 olevan maksutaulukon mukaisesti. Maksua koskeva muutoksenhaku Maksuvelvollisella, joka katsoo, että maksun määräytymisessä on tapahtunut virhe, on oikeus vaatia siihen oikaisua Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Oikaisuvaatimus on toimitettava ELY-keskukselle kuuden (6) kuuden kuukauden kuluttua maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksessa on ilmoitettava oikaisua vaativan nimi, asuinpaikka ja postiosoite, vaatimus maksun muuttamiseksi sekä oikaisuvaatimuksen perustelut. Oikaisuvaatimus on oikaisuvaatimuksen tekijän ja oikaisuvaatimuksen muun laatijan omakätisesti allekirjoitettava. Jos ainoastaan laatija on allekirjoittanut oikaisuvaatimuksen, siinä on mainittava myös laatijan nimi, asuinpaikka ja postiosoite. Oikaisuvaatimus voidaan toimittaa ELY-keskukseen myös sähköisessä muodossa. Kun sähköisessä asiakirjassa on riittävät tiedot lähettäjästä, sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella eikä myöskään ns. sähköistä allekirjoitusta tarvita. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä maksun määräämisen perusteena oleva asiakirja alkuperäisenä tai jäljennöksenä. Omalla vastuullaan oikaisuvaatimuksen voi lähettää postitse tai lähetin välityksellä. Kirjallinen oikaisuvaatimus on jätettävä postiin tai sähköinen oikaisuvaatimus lähetettävä siten, että se ehtii perille oikaisuvaatimusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen postiosoite on PL 29, 15141 Lahti ja käyntiosoite Kirkkokatu 12, Lahti, tai PL 131, 13101 Hämeenlinna ja käyntiosoite Birger Jaarlin katu 15, Hämeenlinna. Sähköposti toimitetaan osoitteeseen [email protected]. Sovelletut oikeusohjeet Valtion maksuperustelaki (150/1992) Laki valtion maksuperustelain muuttamisesta (961/1998) Valtioneuvoston asetus (1097/2009) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista vuonna 2010 Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) Liite 2 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Suokukkkoja havaittiin vain muutamia parvia. Kuvassa nuoria intuja Suomen Luontotieto Oy 12/2011 Jyrki Oja ja Lasse Kosonen Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Sisältö 1. Johdanto......................................................... 3 2. Aineisto ja menetelmät................................... 3 3. Tulokset.......................................................... 5 4. Epävarmuustekijät........................................ 11 5. Yhteenveto kevätmuutosta........................... 11 6. Lähteet ja kirjallisuus.................................... 12 7. Liitteet.......................................................... 13 2 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. 1. Johdanto Voimavapriikki Oy tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä lintujen kevätmuuttoselvityksen suunnitteilla olevan Forssan tuulipuistohankkeen vaikutusalueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Ramboll Finland Oy:ssä on toiminut Asko Ijäs, Voimavapriikki Oy:ssä Lasse Kosonen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Forssan kaupungin eteläpuolelle suunnitellun tuulipuiston alueen läpimuuttavaa linnustoa havainnoitiin 4.4- 3.6.2011 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin Forssan Kiimassuon jätteidenkäsittelyalueelta sekä Torronsuon Kiljamon lintutornista. Kummaltakin havaintopaikalta näkyy koko suunnittelualueen yläpuolinen ilmatila lähes esteettömästi. Kiimassuolla havainnointipaikkana toimi biokaasulaitoksen siilon katto. Havainnointia suoritettiin yhdestä pisteestä kerrallaan yhden havainnoijan voimin ja useimmiten havainnointia suoritettiin kummastakin havainnointipisteestä samanaikaisesti. Samanaikaisesti suoritettu havainnointi mahdollisti esim. kurkiparvien pitkän seurannan alkaen Torronsuon eteläpuolelta ja päättyen Forssan taajaman pohjoispuolelle. Huhtikuussa havainnointipäiviä oli yhteensä 23. Toukokuussa havainnointia suoritettiin yhteensä 10 päivänä. Kesäkuussa havainnointia suoritettiin yhtenä päivänä 4 tunnin ajan. Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 ja peto- ja kurkimuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00- 17.00. Iltamuuttoa seurattiin toukokuun alusta eteenpäin noin 18.00- 23.00. Iltamuuttoa seurattiin yhteensä 3 päivänä. Yhteensä havainnointia oli 34 päivänä (Liite 1) ja havainnointiin osallistui kaksi tutkijaa (Jyrki Oja ja Lasse Kosonen). Lepäilijälaskentoihin osallistuivat ja avustajina toimivat myös Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Kiljamon lintutornissa samanaikaisesti olleiden havainnoitsijoiden havainnot kelpuutettiin mukaan aineistoon. Muutonseuranta ei ollut satunnaista ja muutontarkkailupäivät pyrittiin valitsemaan muuton kannalta sääolosuhteiltaan parhaimpiin päiviin. Kurkien ja metsähanhien läpimuutosta alueen läpi saatiin varsin aukoton kuva, sillä näiden lajien muutonhuipun aikaan seuranta oli lähes päivittäistä. Muuttohavainnot kirjattiin yksilöittäin ja yksilömäärän sekä kellonajan lisäksi kirjattiin muuttokorkeus sekä linnun käyttämä reitti suunnittelualueen kohdalla. Suunnittelualue oli jaettu viiteen sektoriin (W1, W2, 0, E1 ja E2). Sektorit oli helppo paikallistaa korkeiden maastokohteiden (linkkimastot ym.) perusteella ja ennen havainnointia selvitettiin maastossa sektoreiden rajat siten, että kumpikin havainnoitsija käytti varmasti samoja rajalinjoja linnun liikkeitä tulkitessaan. Muuttokorkeudessa käytettiin kolmipykäläistä asteikkoa, jossa 1 pykälä tarkoitti 0-60 m, 2 pykälä 60-175 ja kolmas yli 175 m. Muutonseurannan lisäksi laskettiin huhtikuussa Kalliojärven pelloilla levähtäneet metsähanhet ja laulujoutsenet. Selvitysalue käsitti koko valtatie 2 ja Torronsuon välisen peltoalueen. Alue ajettiin autolla läpi ja kaikki metsähanhet ja laulujoutsenet kirjattiin ylös. Myös Kiimassuon alueella ruokailleet paikalliset lokit laskettiin säännöllisesti. Näkymä Kiimassuon havainnointipaikalta etelänsuuntaan.Kuva Lasse Kosonen 3 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Havainnoinnissa käytetyt sektorit ja muutontarkkailupaikat Keväällä 2011 suunnittelualueella havaittiin kolme muuttavaa kalasääkseä. 4 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. 3. Tulokset Muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät on esitetty taulukossa 1. Seuraavassa alueen läpi kulkevaa kevätmuuttoa kuvataan ryhmäkohtaisesti. Taulukko. 1 Forssan tuulipuistohanke. Kevätmuutolla havaitut lintulajit ja yksilömäärät. Taulu kossa on yhdistettynä Kiimassuon ja Kiljamon havaintopisteiden havainnot. Laji Yksilömäärä Niittykirvinen 1 Ampuhaukka 1 Nuolihaukka 3 Anas sp 17 Närhi 32 Buteo sp 8 Pajusirkku 1 Falco sp 2 Peippo 357 Haapana 12 Peippolaji 90 Haarapääsky 36 Piekana 10 Harmaahaikara 2 Pikkukuovi 18 Harmaahanhilaji 115 Pikkulintu 3206 Harmaasieppo 6 Pikkukäpylintu 7 Hiirihaukka 32 Punakylkirastas 4 Isokoskelo 9 Rastas sp 359 Kahlaajalaji 119 Ruskosuohaukka 2 Kalalokki 60 Rautiainen 6 Kalasääski 3 Räkättirastas 228 Kanahaukka 2 Räystäspääsky 5 Kapustarinta 14 Selkälokki 14 Keltasirkku 1 Sepelkyyhky 322 Kiuru 28 Silkkiuikku 2 Kottarainen 372 Sinisorsa 11 Kyyhkylaji 20 Sinisuohaukka 1 Kuikka 9 Suokukko 73 Kuikkalintulaji 14 Suopöllö 1 Kulorastas 4 Taivaanvuohi 2 Kuovi 14 Tavi 9 Kurki 3518 Telkkä 4 Käki 1 Tervapääsky 21 Laulujoutsen 117 Tilhi 27 Laulurastas 7 Tuulihaukka 3 Liro 22 Töyhtöhyyppä 136 Mehiläishaukka 4 Urpiainen 1 Metsähanhi 179 Uuttukyyhky 2 Metsäkirvinen 23 Valkoposkihanhi 21 Metsäviklo 2 Valkoviklo 1 Muuttohaukka 1 Varpushaukka 13 Naurulokki 286 Västäräkki 3 Mukana vain selkeästi muuttaneet linnut. 5 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Kuikka- ja uikkulinnut sekä haikarat Arktisten kuikkalintujen päämuuttoreitit eivät kulje Lounais-Hämeen yli. Alueen läpimuuttavat kuikkalinnut ovat todennäköisesti sisämaan pesiviä kuikkia ja kaakkureita. Myös alueen yli muuttavat uikkulinnut ovat todennäköisesti Etelä -ja Keskisuomen pesimäkantaa. Alueella havaittiin vain 9 läpimuuttavaa kuikkaa ja kuikkalinnuiksi määritettiin 14 yksilöä. Kaikki muuttavat kuikat muuttivat huomattavan korkealla eli selkeästi törmäysriskirajan yläpuolella. Ainoa kaakkurihavainto koski 21.4 Torronsuon päällä lennellyttä kaakkuriparia, joka saattoi etsiä pesimäpaikkaa alueelta. Lajista ei kuitenkaan tehty muita havaintoja eikä kaakkuri pesi enää Torronsuon alueella. Muuttavia silkkiuikkuja nähtiin kaksi ja muuttavia harmaahaikaroita kaksi (7.4 ja 8.5). Laulujoutsen Laulujoutsenen muutto ajoittuu alueella pääosin huhtikuun alkupuolelle, mutta pesimättömiä ja alueella pesiviä lintuja nähtiin koko havainnointikauden. Ensimmäiset linnut liikkuvat alueella sulapaikkoja etsien, eikä selvää muuttosuuntaa linnuilla muuton alkuvaiheessa ole. Laulujoutsenet saapuvat alueelle vielä soiden ja järvien ollessa jäässä ja usein ne kerääntyvät alkukeväänä Kalliojärven peltoaukean pälvipaikoille tai orasmaille. Muutonhuippu havaittiin alueella 8.4., jolloin Talpianjärven ja Kalliojärven alueella laskettiin yhteensä 112 levähtävää laulujoutsenta. Muuttavia laulujoutsenia nähtiin kevään muutontarkkailussa melko vähän (117) eikä alue ole kevään havaintojen perusteella erityisen merkittävä lajin muuttoväylä. Torronsuon alueella pesii useita laulujoutsenpareja, jotka käyvät ruokailemassa säännöllisesti lähialueen pelloilla. Suunnittelualueen poikki nämä linnut eivät kuitenkaan kevään havainnoinnin perusteella tavallisesti kulje. Hanhet Metsähanhi Torronsuon alue lähiympäristöineen on perinteinen metsähanhien kevätmuutonaikainen levähdysalue. Nykyisin alueella levähtää enimmillään muutamia satoja metsähanhea, jotka Laulujoutsenia kerääntyy Kalliojärven pelloille keväisin 6 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. kuitenkin suon sijaan viihtyvät enimmäkseen viljellyillä peltoaukeilla, kuten Kalliojärven alueella. Kevään 2011 havainnoinnissa Torronsuon alueella ei havaittu suolla levähtäneitä metsähanhia, mutta Talpianjärvellä sekä Kalliojärvellä pysähtyi useita hanhiparvia. Kalliojärven pelloilla suurin laskettu metsähanhimäärä oli 280 yksilöä 14.4 (LK). Metsähanhien läpimuutto alueen läpi on hyvin nopeaa ja huhtikuun puolenvälin jälkeen alueen poikki muutti vain yksittäisiä metsähanhia. Metsähanhia ei nykyisin pesi Torronsuon alueella. Kevään aikana havaittiin yhteensä 179 läpimuuttavaa metsähanhea. Tämän lisäksi havaittiin n.115. muuttavaa lajilleen määrittämätöntä harmaahanhea (Anser sp). Näistä ylitti suunnittelualueen törmäyskorkeudella 85 yksilöä. Taulukko 2. Kalliojärven pelloilla levähtäneet laulujoutsenet ja metsähanhet keväällä 2011. Päivämäärä Laulujoutsen Metsähanhi 5.4 8 8.4 112 2 9.4 8 17 14.4 64 280 16.4 4 42 25.4 2 30.4 4 Arktiset hanhet Arktiset hanhet muuttavat vain poikkeuksellisten säätilanteiden seurauksena keväällä alueen poikki. Ainoa arktisia hanhia koskeva muuttohavainto oli 18.5 Torronsuon itäosan poikki muuttanut 21 valkoposkihanhen parvi. Muita arktisia hanhia ei kevään seurannassa havaittu. Puolisukeltajasorsat, telkkä ja muut vesilinnut Useimmat vesilintulajit ovat yömuuttajia ja aamun muutontarkkailussa nähdään usein vain muuton rippeet. Koska lajit muuttavat keskiyön tunteina, ei tarkkoja muuttoreittejä ole mahdollista selvittää valoisan ajan havainnoinnilla. Vesistöt toimivat sisämaassa useimpien vesilintujen muuttoväylinä, joten suunnittelualueen poikki muuttaa todennäköisesti vain hyvin pieni määrä puolisukeltajasorsia. Aamumuuton seurannan yhteydessä nähtiin satunnaisesti vain haapanoita, taveja sekä sinisorsia. Talpianjärvellä levähtää keväisin pieniä määriä puolisukeltajasorsia, joista osa muuttanee suunnittelualueen poikki. Telkkiä nähtiin muuttavina vain muutamia, kuten myös isokoskeloita Lähes kaikki havaitut puolisukeltajasorsat muuttivat huomattavan korkealla eli yli 300 m. korkeudella. Arktiset vesilinnut (mustalintu, pilkkasiipi ja alli) Arktisten vesilintulajien muuttoreitit eivät normaalisti kulje suunnittelualueen poikki. Aivan poikkeuksellisesti Suomenlahtea pitkin kulkeva muuttovirta voi voimakkaan itätuulen vuoksi suuntautua aiemmin sisämaahan ja tällöin myös Forssan seudulla saattaa nähdä yksittäisiä mustalintu- tai alliparvia. Nämä linnut ovat ajautuneet sisämaahan joko Paimionlahden tai Salon Halikonlahden pitkiä merenlahtia seuratessaan. Mantereen yllä nämä lajit muuttavat tavallisesti erittäin korkealla. Kevään seurannassa ei arktisia vesilintuja havaittu. 7 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Maa ja merikotka Kevätmuutonseuranta aloitettiin maa- ja merikotkamuuton selvittämiseksi todennäköisesti liian myöhään. Kummankin lajin päämuutto Etelä-Suomen yli ajoittuu maaliskuun lopulle (joskus jopa maaliskuun alkupuolelle) ja muutontarkkailussa havaittiin vain yksi muuttava merikotka 15.4. Laji muutti suunnittelualueen yli osan aikaa törmäyskorkeudella. Ainoa paikallinen merikotkahavainto koski Kiimassuon alueella havaittua esiaikuista merikotkaa, joka viihtyi jäteaseman alueella huhtikuun alussa. Suunnittelualueen läpi saattaa keväällä muuttaa yksittäisiä maa ja merikotkia, mutta merkittävänä muuttoväylänä aluetta ei voi pitää. Muut petolinnut Lounais-Hämeessä ei ole merkittäviä petolintujen muuttoreittejä, joita petolinnut selkeästi noudattaisivat keväisin. Nousevia ilmavirtauksia käyttävien petolintujen muutto on riippuvainen nousevista ilmavirtauksista ja alueilla, josta puuttuvat korkeat maastomuodot, muuttoreitit eivät ole pysyviä ja ne vaihtelevat vuodesta toiseen. Kevään muutonseurannassa havaitut petolinnut muuttivat hyvin laajalla alueella ja useimmat havaitut yksilöt muuttivat hyvin korkealla (joka sisämaassa on tavallista). Havaittujen petolintujen yksilömäärät jäivät pieniksi, jos määriä vertaa rannikon muutontarkkailupaikkoihin. Runsaslukuisin muuttava laji oli hiirihaukka ja toiseksi runsain laji oli piekana. Muita muuttavana havaittuja petolintulajeja olivat muuttohaukka (1), ampuhaukka, tuulihaukka, nuolihaukka, varpushaukka, kanahaukka, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka ja kalasääksi. Havaitut petolinnut muuttivat laajalla alueella, eikä selkeää muuttoväylää alueella havaittu. Petolintujen muutosta alueen poikki saatiin todennäköisesti hyvä kuva, sopivien muuttosäiden osuttua muutontarkkailupäiville. Merikotkia havaittiin muuttavana vain yksi yksilö 8 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Kurki Kevätmuuton seurannan tärkein seurattava laji oli kurki, sillä suunnittelualueen eteläpuoleinen Torronsuon alue on merkittävä kurkien kevätmuutonaikainen levähdysalue. Kurkien keväinen muuttoreitti kulkee tavallisesti lounaisen Suomen yli ja se mitä reittiä kurjet käyttävät riippuu pitkälti sääolosuhteista. Muuttosään ollessa edullinen kurjet jatkavat usein matkaansa, eivätkä pysähdy lainkaan Torronsuon alueella. Myöhään iltapäivällä tai illalla alueelle saapuvat muuttoparvet sen sijaan lähes poikkeuksetta pysähtyvät alueelle yöpymään ja tämä havaittiin myös kevään 2011 seurannassa. Alueelle yöpymään jääneet kurjet jatkoivat muuttoaan heti seuraavana aamuna. Nämä parvet ottivat korkeutta Torronsuon päällä ja suurin osa näistä parvista kulki suunnittelualueen kautta. Päämuuttopäivinä kurkien muuttoreitti kulki Torronsuon itäreunassa tai idempänä ja nämä linnut eivät kulkeneet suunnittelualueen kautta. Suurin osa alueen yli muuttaneista kurjista muutti selkeästi törmäysriskirajan yläpuolella. Toisaalta osa Torronsuolta lähteneistä linnuista oli vielä suunnittelualueen kohdilla törmäysriskialueella. Havainnoinnissa laskettiin yhteensä noin 3518 alueen läpi muuttavaa kurkea. Näistä 1280 kulki suunnittelualueen (sektorit W1 ja 0) yli ja näistä törmäyskorkeudella lensi yhteensä 433 kurkea. Taulukko 3. Kevätmuutossa havaittujen kurkien yksilömäärät sektoreittain W2 W1 0 E1 E2 874 586 694 569 795 Taulukko 4. Suunnittelualueen (W1 ja 0) yli muuttaneiden kurkien lentokorkeus (1-3) 1 2 (törmäysriskialueella) 3 102 433 745 Kurkia suunnittelualueen yllä. Kuva Lasse Kosonen 9 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Kahlaajat Muutonseurannassa suunnittelualueen poikki havaittiin muuttavan vain pieniä määriä kahlaajia. Suurin osa kahlaajista on yömuuttajia ja aamumuutolla näkyy tavallisesti vain yöllisen muuton jälkijoukkoja. Varhaisista muuttajista töyhtöhyyppiä muuttaa alueen poikki jonkin verran ja osa näistä linnuista pysähtyy levähtämään Torronsuon alueelle. Suokukkoja ja liroja nähtiin vain muutamia parvia eikä arktisia kahlaajia havaittu muutonseurannassa lainkaan. Töyhtöhyyppien muuttokorkeus oli lajille tyypilliseen tapaan matala, mutta muut havaitut kahlaajat muuttivat huomattavan korkealla. Lokkilinnut Lokkilintujen muuton seuraaminen ja muuttajien yksilöiden tulkitseminen on suunnittelualueen ytimessä sijaitsevan Kiimassuon jätteidenkäsittelyalueen vuoksi haastavaa. Taulukossa esitetyt muuttajamäärät ovat todennäköisesti paljon pienempiä kuin todellinen alueen läpimuuttavien lokkilintujen määrä. Etelä-Suomen kaatopaikoilla vierailevat linnut liikkuvat kevätaikaan hyvin laajalla alueella ja sama lintu voi muutaman päivän sisällä vierailla useilla kaatopaikoilla. Muuttaviksi tulkitut linnut ohittivat selkeästi Kiimassuon alueen ja alueelle suuntaavia lintuja ei tulkittu muuttaviksi. Selkeää muuttoa alueen yli havaittiin vain naurulokilla, selkälokilla sekä kalalokilla. Seurannan yhteydessä laskettiin Kiimassuolla vierailevien lokkien kokonaismääriä, jotka on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Kiimassuon lokkimäärät keväällä 2011. Lukumäärä on päivän maksimimäärä, mikäli lokit on laskettu useampaan kertaan. Päivämäärä Kalalokki Harmaalokki Naurulokki 4.4 80 5.4 200 10 7.4 150 30 8.4 200 50 Selkälokki 2 3 12.4 6 300 850 14.4 30 400 1200 10 25.4 8 500 600 10 Kyyhkyt Alueen läpi muutti jonkin verran sepelkyyhkyjä, mutta muuttajamäärä oli varsin vähäinen. Torronsuon poikki pohjois-eteläsuunnassa kulkeva metsäkannas toimii jonkinlaisena muutonohjaajana erityisesti sepelkyyhkylle. Muista kyyhkyistä muuttavina havaittiin uuttukyyhky (3) sekä kesykyyhky. Varpuslinnut Varpuslintujen muutto sisämaassa tapahtuu tavallisesti laajana rintamana, jos muuttoa ohjaavia vesistöjä tai laajoja peltoaukeita ei ole. Vaikka seurannassa keskityttiin suurten ja törmäyksille mahdollisesti alttiiden lajien seurantaan havaittiin muuttavia varpuslintuja yllättävän runsaasti. Suurin osa muuttavista lajeista jätettiin määrittämättä (pikkulintu) ja valtaosa määritetyistä linnuista oli peippoja tai peippolintuja. Kiljamon tornin havaintojen perusteella Torronsuon poikki kulkeva metsäkannas, jossa päätie kulkee, toimii jonkinlaisena johtolinjana niin varpuslinnuille kuin esim. myös kyyhkyille. Varpuslintujen muuttokorkeus vaihteli aivan puiden latvusten tasolta muutamaan sataan metriin. Selkeällä säällä muuttokorkeus oli sadekeliä korkeampi ja tällöin valtaosa linnuista muutti törmäysriskialueella. 10 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. 4. Epävarmuustekijät Lintujen muuttoreitit, muuton ajoitus ja monet muut muuttoon vaikuttavat tekijät vaihtelevat vuosien välillä. Esim. alueen läpi muuttavien kurkien määrä vaihtelee huomattavasti vuosien välillä ja kurkien päämuuttoreitti voi vaihdella kymmeniä kilometrejä keväiden välillä. Merkittävin muuttoon vaikuttava tekijä on sääolot, jotka vaihtelevat huomattavasti vuosien välillä. Nyt saadut tulokset selvittävät lintujen muuttoa alueen poikki keväällä 2011 eikä tulosten perusteella voi antaa yleispätevää kuvaa lintujen kevätmuutosta alueella. Havainnoinnin tehokkuutta lisäsi se , että kumpikin käytetty havainnointipaikka on poikkeuksellisen hyvä havainnointitehokkuuden kannalta (esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin sekä riittävä korkeus). Havainnointi osui hyvin muuton huippuhetkiin erityisesti suurten lintujen osalta ja ainakin kurkimuuton perusasiat alueelta tulivat selvitetyiksi. 5. Yhteenveto kevätmuutosta Kevään 2011 muuttohavainnoinnin perusteella suunnitellun tuulipuiston alueen poikki ei kulje selkeitä muuttolinjoja, kurjen muuttoreittiä lukuun ottamatta. Torronsuon alue on perinteinen kurkien muutonaikainen levähdysalue, jonne osa kurjista pysähtyy yöpymään. Osa yöpymään jääneistä kurjista muuttaa suunnitellun tuulipuiston poikki. Kevään 2011 havaintojen perusteella suurin osa kurjista kuitenkin muutti pysähtymättä Torronsuon kautta ja näistä linnuista suurin osa ei kulkenut suunnittelualueen kautta. Alueelle pysähtyvien kurkien määrä vaihtelee todennäköisesti säätekijöiden ja muuton ajoittumisen vuoksi. Myöhään meren ylittäneet linnut jäävät todennäköisimmin alueelle lepäämään. Tämä näkyi selkeästi kevään muutonseurannassa. Alueen poikki muuttaa jonkin verran metsähanhia, mutta kevään havaintojen perusteella metsähanhet liikkuvat alueen itäpuolella Kalliojärven pelloilla ja esim. Torronsuolla linnut eivät viihdy. Toinen hanhia vetävä kohde sijaitsee suunnittelualueen länsipuolella Jokioisten Lintupajun alueella ja lähipelloilla. Näille kohteille saapuvat linnut ylittävät suunnittelualueen todennäköisesti vain harvoin. Muita vesilintuja alueen läpi muuttaa niukasti, selkeiden vesistölinjojen puuttuessa. Myöskään kahlaajia ei alueen läpi havaintojen perusteella muuta merkittäviä määriä. Petolintuja muuttaa alueen poikki laajana rintamana, eikä selkeää muuttolinjaa pedoilla havaittu. Maa-ja merikotkien muuton selvittämiseksi seuranta aloitettiin myöhään, mutta hyvin todennäköisesti alueen läpi ei muuta merkittäviä määriä kotkalintuja. Uhanalaisista petolinnuista muuttavina havaittiin muuttohaukka, kalasääksi ja mehiläishaukka. Kevään 2011 havainnoinnin perusteella petolintujen muuttokorkeus on alueella korkea ja suurin osa nyt havaituista petolinnuista ylittäisi mahdollisen tuulipuiston selkeästi törmäyskorkeuden yläpuolelta Varpuslinnut muuttavat alueen poikki laajana rintamana ja ainoa selkeä muuttolinja, joka seurannassa havaittiin, kulki Torronsuon poikki pohjois-eteläsuunnassa menevää kannasta pitkin. Samaa linjaa käyttivät myös sepelkyyhkyt 11 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. 6. Lähteet ja kirjallisuus Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: 110-124. Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_6. html Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen 1991:Monoitoring bird populations in Finland . A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History. Helsinki 145 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus– Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No. 3. 600 s. Cambridge, UK: Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/2006. 54. Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Ympäristöministeriö. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1891&lan=fi Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9837&lan=fi Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki 2004. 145 s. 12 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. 7. Liitteet Liitetaulukko 1. Muutontarkkailupäivät kellonaikoineen (J.O= Jyrki Oja, L.K= Lasse Kosonen 4.4 5.4 5.4 6.4 7.4 8.4 8.4 12.4 13.4 14.4 15.4 15.4 16.4 17.4 18.4 19.4 19.4 20.4 21.4 21.4 22.4 23.4 24.4 24.4 25.4 25.4 26.4 27.4 27.4 28.4 29.4 30.4 1.5. 6.5 7.5 8.5 9.5 10.5 14.5 15.5 18.5 3.6 6.20-18.00 6.20-16.30 7.00-9.00 7.00-13.00 10.35-13.10 7.15-16.30 5.45-10.30 7.00-17.00 5.30-12.30 6.30-17.00 6.45-12.00 6.00-12.00 6.00-10.00 6.00-12.30 5.50-10.00 11.30-16.00 6.00-15.30 5.40-8.30 5.30-12.00 10.00-14.00 11.00-16.00 6.00-9.30 7.15-12.00 6.00-12.00 6.30-11.00 6.00-11.20 11.00-16.00 5.30-11.30 6.00-12.15 5.30-9.30 5.30-9.30 5.30-9.00 7.00-9.30 5.00-9.00 6.00-11.00 7.00-11.10 4.50-8.00 16.00-19.00 17.00-21.00 18.00-20.00 5.00-8.00 3.30-7.30 Kiimassuo Kiimassuo Kiljamo Kiljamo Kiimassuo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiimasssuo Kiljamo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiljamo Kiimassuo Kiimassuo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiljamo Kiljamo Kiimassuo Kiljamo Kiimassuo Kiimassuo Kiljamo Kiljamo Kiljamo Kiljamo Kiljamo Kiljamo L.K L.K J.O J.O L.K L.K J.O L.K J.O L.K J.O L.K J.O L.K J.O J.O L.K J.O J.O L.K L.K L.K J.O L.K J.O L.K J.O J.O L.K J.O J.O J.O L.K J.O L.K L.K J.O J.O J.O J.O J.O J.O 13 Liite 3 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 Rautiainen on kuusimetsien peruslajeja. Kuvan lintu rengastajan kädessä Suomen Luontotieto Oy 14/2011 Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 Sisältö 1. Johdanto......................................................... 3 2. Aineisto ja menetelmät................................... 3 3. Tulokset.......................................................... 5 3.1 Suunniteltujen voimalayksiköiden alueen . pesimälinnusto............................................... 5 3. 2. Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I . ...... pesimälajit.................................................... 15 3.3 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa ... uhanalaisluokituksessa(Rassi ym 2010) ........... mainitut lintulajit......................................... 17 4. Yhteenveto................................................... 18 5. Lähteet ja kirjallisuus.................................... 19 6. Liitteet.......................................................... 20 2 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 1. Johdanto Voimavapriikki Oy tilasi keväällä 2011 Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksen suunnitteilla olevan Forssan tuulipuistohankkeen vaikutusalueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Ramboll Finland Oy:ssä on toiminut Asko Ijäs, Voimavapriikki Oy:ssä Lasse Kosonen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Forssan kaupungin eteläpuolelle suunnitellun tuulipuiston alueen pesimälinnusto selvitettiin 4.5- 26.6.2011 välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Tietoja pesimälinnustosta saatiin myös Lasse Kososelta sekä Kiimassuon jätteenkäsittelylaitoksen henkilökunnalta. Suunniteltujen tuulivoimayksiköiden alueen pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskentamenetelmän avulla (Koskimies 1988). Laskenta-alue käsitti noin 100–150 metrin levyisen alueen tuulimyllyn sijoituspaikan ympäriltä. Kullakin kohteella käytiin kahdesti. Laskenta suoritettiin aamuisin klo 3.30-9.30 välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Tiltaltti pesii vähälukuisena alueella 3 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oli yksinäisestä linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki, petolinnut ja korppi) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi. Suunniteltujen voimalanpaikkojen kartoituslaskennan lisäksi koko suunnittelualueelta etsittiin vaateliaita tai uhanalaisia pesimälajeja. Alueen laajuuden vuoksi systemaattista selvitystä oli mahdotonta toteuttaa ja inventointi suoritettiin ajamalla metsäautotiet systemaattisesti läpi ja havainnoimalla hakkuualueilla petolintuja sekä tarkastamalla varttuneita metsäkuvioita ja suokohteita. Lauluatrappia käyttämällä alueelta löytyi mm. kaksi varpuspöllöreviiriä. Erityshuomio kiinnitettiin petolintujen reviirien paikallistamiseen. 4 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 3. Tulokset 3.1 Suunniteltujen voimalayksiköiden alueen pesimälinnusto Suunniteltujen voimalayksiköiden sijainti on esitetty yllä olevassa kartassa. Liitteessä 1. on esitetty suunniteltujen voimalayksiköiden koordinaattitiedot. J1. 14.5 ja 8.6. Hakkuualuetta, nuorta havumetsää. Alue rajautuu osin peltoon. Sepelkyyhky 1 Käpytikka 1 Räkättirastas 1 Punakylkirastas 1 Pajulintu 1 Pensaskerttu 1 Peippo 2 Viherpeippo 1 8 lajia ja 9 paria J2. 14.5 ja 8.6. Nuorta, valtaosin harvennettua mäntyvaltaista metsää. Metsäkirvinen 1 Punakylkirastas 1 Pajulintu 2 Harmaasieppo 1 Vihervarpunen 1 Peippo 2 6 lajia ja 8 paria J3. 14.5 ja 8.6. Nuorta metsää, taimikkoa, avohakkuualuetta, Punarinta 1 Rautiainen 1 Laulurastas 1 Pajulintu 2 Peippo 2 Keltasirkku 1 6 lajia ja 8 paria J4. 14.5 ja 8.6. Taimikkoa, nuorta metsää. Metsäkirvinen 1 Punarinta 1 Laulurastas 1 Mustarastas 1 (pesä) Pajulintu 2 Lehtokerttu 1 Vihervarpunen 1 7 lajia ja 8 paria 5 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 J5 14.5 ja 8.6 Nuorta mäntymetsää, taimikkoa, hakkuuaukeaa. Punakylkirastas 1 Metsäkirvinen 1 Pajulintu 1 Hernekerttu 1 Talitiainen 1 Peippo 1 Keltasirkku 1 7 lajia ja 7 paria J6. 14.5 Harvennettua, nuorta taimikkoa, harvaa, varttunutta kuusikkoa ja avohakkuualuetta. Metsäkirvinen 2 Laulurastas 1 Talitiainen 1 (pesä tuulenkaadon kannossa) Hippiäinen 1 Pajulintu 2 Korppi 1 (varoittelee voimakkaasti) Peippo 2 Vihervarpunen 1 8 lajia ja 11 paria J7. 17.5 ja 2.6. Hieman rehevämpipohjaista nuorta sekametsää. Osin harvennettua Lehtokurppa 1 Punakylkirastas 1 Mustarastas 1 Hömötiainen 1 Rautiainen 1 Hippiäinen 1 Pajulintu 3 Tiltaltti 1 Kirjosieppo 1 Lehtokerttu 1 Varis 1 Peippo 3 Keltasirkku 1 6 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 J8 14.5 ja 8.6. Hakkuaukeaa, nuorta taimikkoa Västäräkki 1 metsäautotiellä Punarinta 1 Pajulintu 1 Peippo 1 Keltasirkku 1 5 lajia ja 5 paria. Hyvin niukkalajinen lohko J9. 17.5 ja 2.6. Hyvin vaihtelevaa ympäristöä, jossa on vanhaa kuusikkoa, avohakkuuta ja tiheää taimikkoa. Alueella on paikoin melko runsaasti lahopuuta. Pyy 1 (poikue) Palokärki 1 varoittelee Metsäkirvinen 1 Laulurastas 2 Mustarastas 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 3 Harmaasieppo 1 Lehtokerttu 1 Peippo 3 Vihervarpunen 2 11 lajia ja 17 paria, runsaslinnustoinen kohde Keltasirkku viihtyy hakkuuaukeiden reunamilla 7 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 J10. 17.5 ja 2.6. Tiheää taimikkoa ja avohakkuualuetta Metsäkirvinen 1 Punakylkirastas 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Kirjosieppo 1 Pajulintu 1 Peippo 1 Keltasirkku 1 8 lajia ja 8 paria Lisäksi metsäautotien päässä 16.6 kaksi sirittäjäkoirasta T11. 17.5 ja 2.6 Melko reheväpohjaista, nuorehkoa sekametsää. Osin saniaiskorpea. Käpytikka 1 Lehtokurppa 1 Pyy 1 Mustarastas 1 Punakylkirastas 1 Sinitiainen 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Lehtokerttu 1 Pajulintu 2 Peippo 2 Vihervarpunen 1 12 lajia ja 14 paria. Hyvin runsaslinnustoinen kohde. Alueella havaittiin 2 sirittäjäreviiriä 8 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 J12. 17.5 ja 2.6. Taimikkoa ja nuorta istutusmetsää Pyy 1 vanha lintu hakkuun reunassa Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Punarinta 1 Pajulintu 2 Tiltaltti 1 rakensi pesää metsäautotien varteen Peippo 1 Keltasirkku 1 8 lajia ja 9 paria T13. 17.5 ja 2.6. Lähes kokonaan avohakkuualuetta, nuorta havumetsää Kulorastas 1 Metsäkirvinen 1 Pajulintu 1 Peippo 1 Pikkukäpylintu 1 poikue (huonosti lentäviä) 5 lajia ja 5 paria T14. 16.5 ja 11.6. Hyvin vaihtelevaa ympäristöä. Taimikkoa, nuorta kuusivaltaista metsää, hakkuualuetta. Käpytikka 1 pesä kelossa Metsäkirvinen 2 Laulurastas 1 Punakylkirastas 1 Talitiainen 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Pajulintu 3 Peippo 4 Punatulkku 1 Keltasirkku 1 T15.16.5 ja 11.6. Keski-ikäistä havumetsää. Osin harvennettua , osin hyvin tiheää. Hyvin niukkalajinen kohde Laulurastas 1 Punakylkirastas 1 Punarinta 1 Pajulintu 2 Harmaasieppo 1 5 lajia 6 paria 9 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 F16. 17.5 ja 2.6. Kaatopaikan reuna-aluetta, avohakkuualuetta, nuorta taimikkoa Punakylkirastas 1 Mustarastas 1 Pajulintu 1 Hernekerttu 1 Viherpeippo 1 (pesä katajassa) Peippo 1 Keltasirkku 1 7 lajia ja 7 paria. T17.16.5 ja 11.6. Keski-ikäistä, harvennettua havumetsää. Rajautuu nuoreen taimikkoon. Lehtokurppa 1 (vasta kuoriutunut maastopoikue) Metsäkirvinen 1 Talitiainen 1 Kuusitiainen 1 Pajulintu 2 Vihervarpunen 1 Peippo 4 7 lajia 11 paria T18. 17.5 ja 2.6. Nuorta metsää, joka paikoin tiheää, rämeenreunaa sekä kaatopaikan reunaaluetta. Tavi 1 naaras lähti pesältä ojan varresta Metsäkirvinen 1 Punakylkirastas 1 Kulorastas 1 Punarinta 2 Rautiainen 1 Pajulintu 1 Närhi 1 Keltasirkku 1 9 lajia ja 10 paria F19. 15.5 ja 9.6 Nuorta taimikkoa. Paikoin hyvin tiheää. Ei varttuneempaa puustoa. Osa avohakkuuta Metsäkirvinen 1 Punarinta 1 Pajulintu 1 Peippo 1 Viherpeippo 1 5 lajia ja 5 paria. 10 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 T20. 15.5 ja 9.6. Avohakkuualuetta ja nuorta havumetsää Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Punarinta 1 Hernekerttu 1 Pajulintu 1 Harmaasieppo 1 Vihervarpunen 1 Peippo 2 8 lajia ja 8 paria T21. 15.5 ja 9.6. Jäteaseman aluetta,rämeenreunaa metsää ja joutomaata. Västäräkki 1 Kivitasku 1 Peippo 1 Keltasirkku 2 4 lajia 2 paria T22. 21.5 ja 4.6. Nuorta noin 10 metristä taimikkoa, hieskoivuvaltaista suonreunaa ja taimettuvaa hakkuuaukeaa. Varpushaukka 1 piilotteleva lintu. Pesinee jossain alueella Laulurastas 1 Punarinta 2 Rautiainen 1 Pajulintu 2 Lehtokerttu 1 Peippo 1 Keltasirkku 1 8 lajia 10 paria F23. 13.5 ja 5.6. Vanhaa kuusikkoa, osa Hirsikorven kosteikkoa Pyy 1 Taivaanvuohi 1 (Hirsikorven kosteikko) Punarinta 1 Rautiainen 1 Peukaloinen 1 Puukiipijä 1 Mustarastas 1 Laulurastas 1 Punakylkirastas 2 Tiltaltti 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Vihervarpunen 2 Peippo 4 14 lajia ja 19 paria Alueen runsaslinnustoisimpia kohteita 11 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 T24. 13.5. ja 4.6 Osittain avohakkualuetta, osittain hyvin tiheää kuusikkoa Käpytikka 1 Västäräkki 1 (pesä puupinossa) Laulurastas 1 Kuusitiainen 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Korppi 1 Peippo 4 8 lajia 11 paria F25. 16.5 ja 6.6. Nuorta mäntyvaltaista metsää, taimikkoa, suonreunaa ja hakkuualuetta. Punakylkirastas 1 Metsäkirvinen 1 Västäräkki 1 Punarinta 1 Hömötiainen 1 suon reunakoivuissa Pajulintu 1 Harmaasieppo 1 Peippo 2 8 lajia ja 9 paria F26. 13.5 ja 4.6 Osittain hakkuualuetta, osittain tuoretta keski-ikäistä kuusikkoa. Muutama kolopuu. Pyy 1 Metsäkirvinen 2 Punarinta 2 Rautiainen 1 Laulurastas 1 Talitiainen 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Peippo 3 Punatulkku 1 11 lajia 15 paria 12 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 T27. 16.5 ja 6.6 Harvapuustoista, siemenpuuasentoon hakattua aluetta, peltoa. Kiuru 1 Räkättirastas 1 Mustarastas 1 Pajulintu 1 Peippo 1 Keltasirkku 1 6 lajia ja 6 paria F28. 13.5 ja 5.6 Suurin osa alueesta hakkuualuetta. Osa tiheää kuusi-koivusekametsää Käki 1 Sepelkyyhky 1 Metsäkirvinen 1 Pensastasku 1 (reviiri hakkuaukealla) Punarinta 1 Laulurastas 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Peippo 3 10 lajia 12 paria Sepelkyyhky pesii metsäalueiden reunamilla 13 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 T29. 16.5 ja 6.6 Suurin osa hakkuualuetta, keski-ikäistä sekametsää. Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Punakylkirastas 1 Rautiainen 1 Hippiäinen 1 Pajulintu 1 Lehtokerttu 1 Peippo 2 8 lajia 9 paria F.30. 13.5 ja 4.6. Varttunutta kuusikkoa, jossa seassa kasvaa myös kookkaita rauduskoivuja ja haapoja. Liito-oravan elinpiiri. Rajautuu joutomaahan. Laulurastas 1 Mustarastas 1 Räkättirastas 2 Punarinta 2 Kuusitiainen 1 Hippiäinen 1 Tiltaltti 1 Harmaasieppo 1 Kirjosieppo 1 Vihervarpunen 1 Peippo 2 11 lajia 14 paria T.31. 13.5 ja 4.6. Kassinmäki on kookaspuustoista varttunutta havumetsää. Lehtipuuta runsaammin vain Kassinmäensuon reunassa. Sepelkyyhky 1 pesä Laulurastas 1 Punarinta 1 Hippiäinen 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 1 Harmaasieppo 2 Varis 1 pesii mäellä Peippo 3 14 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 T.32. 13.5 ja 4.6. Osin taimettunutta hakkuuaukeaa, osin vanhaa kuusikkoa, jossa runsaasti lahopuuta. Alue rajautuu etelässä Kassinmäensuohon. Melko tiheälinnustoinen kohde Pyy 1 Käpytikka 1 Metsäkirvinen 1 Talitiainen 1 Kuusitiainen 1 Puukiipijä 1 poikue Hippiäinen 1 Punarinta 1 Lehtokerttu 1 Pajulintu 1 Peippo 3 Pikkukäpylintu 1 laulava koiras T.33. 17.5 ja 2.6. Suurin osa avohakkuualuetta, osa nuorta mäntytaimikkoa. Metsäkirvinen 1 Punarinta 1 Peippo 1 3 lajia 3 paria. Avohakkuualuetta, joten linnusto hyvin niukkaa. 3. 2. Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Teeri (Tetrao tetrix) 3 pari Alueella havaittiin kolme teerinaarasta ja useita koiraita. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Kaikki naaraslintuja koskeneet havainnot tehtiin soitten laita- Teeri kuuluu alueen pesimälinnustoon 15 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 milta. Naarashavainnot tulkittiin pesiviksi, mutta yhtään pesä tai poikuehavaintoja ei teeristä tehty. Alueella havaittiin myös teeren talvisin jätöksiä. Lajin soidinpaikkoja on ainakin Torronsuolla ja mahdollisesti muuallakin lähialueella. Torronsuon soivien teerien maksimimäärä Kiljamon tornista laskettuna oli 18 koiraslintua. Pyy (Bonasa bonasa) 6 paria Pyy esiintyy koko suunnittelualueella tasaisesti ja todellinen parimäärä saattaa olla jopa 20 paria. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Suurin osa havainnoista koski aikuista lintua ja poikuehavaintoja tehtiin vain muutamia. Palokärki (Dryocopus martius) 3 paria Suunnittelualueella on vähintään kolme palokärkireviiriä ja alueen koon perusteella reviirejä voisi olla useampikin. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Palokärki pesi todennäköisesti voimala no. J.9 eteläpuolella, muta suunnitellulta voimalan alueelta ei pesäpuuta löytynyt. Laji havaittiin myös Kaakkosuon itäpuolella lähellä suunniteltua voimala no. F25 aluetta. Parin pesäpaikka sijaitsi kuitenkin muualla. Kolmas pari pesii Kiimassuon kaatopaikan ympäristössä, jossa aikuisia lintuja näkyi useasti. Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) 2 paria Pesimälinnustoselvityksessä havaittiin atrappiin reagoivia varpuspöllöjä kahdella alueella. Kumpikaan kohteista ei sijaitse suunniteltujen tuulivoimayksiköiden sijoituspaikoilla. Toinen havainto, joka koski yhtä aikuista lintua tehtiin 6.5 Kiimassuon kaatopaikan itäpuolella Hirsikorven alueen eteläpuolella. Lähialueelta ei kuitenkaan löytynyt pesäpaikaksi sopivaa koloa tai pönttöä. Laji kuitenkin pesi hyvin todennäköisesti jossain lähistöllä, sillä Kiimassuon jäteaseman alueella havaittiin myöhemmin varpuspöllöpoikue, jonka emot kävivät saalistamassa jyrsijöitä jopa hallien sisältä! (Lasse Kosonen suullinen tiedonanto). Toinen varpuspöllöhavainto tehtiin suunnittelualueen etelärajalla Sukulan alueella, jossa metsätien varren laavun läheltä varpuspöllö vastasi atrappiin 16.5. Suunnittelualueella on lintuharrastajien asettamia varpuspöllönpönttöjä ja alueella saattaa pesiä useampikin pari. Lajin pesimäkannan selvittäminen vaatii lopputalvesta tehtyjä soidinkuunteluretkiä. Laji löytyy atrapin avulla kyllä myöhemminkin keväällä. 16 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 Huuhkaja (Bubo bubo) 1 pari ? Kiimassuon jäteaseman alueella vierailee säännöllisesti saalistavia huuhkajia ja mitä todennäköisimmin laji pesii jossain jäteaseman lähialueella. Alueelta puuttuvat kokonaan huuhkajan tavalliset pesimäpaikat eli jyrkät kalliot ja louhikot. Laji on kuitenkin pesäpaikan suhteen sopeutuva ja pesiä löytyy mm. hakkuaukeilta tuulenkaatojen alta. Lajin pesimäpaikka on melko helppo paikallistaa keväisellä yökuuntelulla, mutta koska selvitystyö alkoi vasta huhtikuussa, tämä ei ollut mahdollista. Lajin pesää haettiin linnustoselvityksen yhteydessä, mutta etsintä ei ollut systemaattista. Inventoinnissa ei lajin mahdollisesta pesimäpaikasta saatu mitään viitteitä, mutta laji todennäköisesti kuitenkin alueella pesii. Huuhkajan pesintää ei alueella varmistettu Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 pari Ainoa selvityksessä havaittu pikkulepinkäinen nähtiin aivan alueen luoteiskulmassa. Rippun louhosalueella havaittiin pikkulepinkäispari pesintään sopivassa pensaikkomaastossa. Pesinnän alkuvaiheessa laji on hyvin piilotteleva ja usein lajin pesintä paljastuu vasta heinäkuun alkupuolella poikasten lähdettyä pesästään. Alueen hakkuuaukeilla saattaa pesiä useampikin pikkulepinkäispari 3.3 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa(Rassi ym 2010) mainitut lintulajit Hiirihaukka (Buteo buteo) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) Kevään muuttolintuseurannassa nähtiin säännöllisesti soidintava hiirihaukkapari Kaakkosuon länsi- ja pohjoispuolella. Myös pesimälinnustoselvityksessä laji nähtiin, mutta pesää ei löytynyt pienellä etsinnällä. Lajille soveliasta pesimä- ja saalistusympäristöä on suunnittelualueella runsaasti ja runsaina pikkujyrsijävuosina alueella pesinee muutamia pareja. Teeri (Tetrao tetrix) kts. 3.2 (NT= silmälläpidettävä) Huuhkaja (Bubo bubo) kts. 3.2(NT= silmälläpidettävä) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 3 paria (NT= silmälläpidettävä) Selvityksen ainoat kivitaskuhavainnot tehtiin Kiimassuon jäteaseman alueella, jossa pesiviä pareja on ainakin kolme. Muualla suunnittelualueella on niukasti lajille soveliaita elinympäristöjä. Laji on nopeasti taantunut perinteisiltä maaseutubiotoopeilta ja nykyisin varmimmin sen löytää louhos- ja teollisuusalueilta. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) (NT= silmälläpidettävä) Ainoat inventointialueella havaitut sirittäjäreviirit sijaitsivat alueen länsiosassa, jossa mäntyä kasvavalla valoisalla harjanteella lauloi kaksi sirittäjää lähellä toisiaan. 17 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 4. Yhteenveto Suunnittelualueelta selvitettiin suunniteltujen voimalayksiköiden sijaintipaikkojen pesimälinnusto kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Valtaosa suunnitelluista voimalayksiköistä tulisi sijoittumaan joko hakkuualueille tai nuoriin taimikoihin, joissa lajimäärä ja linnuston tiheys ovat pieniä. Muutamilla kohteilla kuten Hirsikorven alueella voimala (F23) sijoittuisi osittain linnustoltaan keskimääräistä arvokkaammalle alueelle. Pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä ei inventointikohteilla havaittu, mutta muualla suunnittelualueella niitä on. Alueen pesivään petolintulajistoon kuuluu ainakin kanahaukka (vähintään 2 paria), varpushaukka (1 pari) ja hiirihaukka (1 pari). Pienistä jalohaukoista alueella saattaisi pesiä nuolihaukka, josta kuitenkaan ei inventoinnissa tehty havaintoja. Myös ampuhaukka saattaa satunnaisesti pesiä suurten avohakkuualueiden tuntumassa. Myös mehiläishaukka saattaisi pesiä alueella, vaikka nyt lajista ei tehty yhtään pesimäaikaista havaintoa. Alueen metsäkanalintukanta on pyytä lukuun ottamatta alhainen ja mm. metsosta ei tehty ainoatakaan havaintoa. Alueen pyykanta on melko tiheä ja runsaista hakkuista huolimatta elinvoimainen. Pöllöreviirien selvittämiseksi inventointiajankohta oli myöhäinen, mutta atrapin avulla alueelta löytyi 2 varpuspöllöreviiriä. Alueella on todennäköisesti myös huuhkajareviiri, mutta lajin pesäpaikka ei inventoinneissa löydetty. Alueella pesinee runsaina pikkujyrsijävuosina ainakin helmipöllö ja sarvipöllö. Viirupöllöreviirien selvittäminen vaatisi lopputalvisen soidinkuuntelua pesimäpaikan selvittämiseksi. Inventoinnissa havaittiin joitakin alueelle ripustettuja pöllönpönttöjä, mutta pöllöille pesäpaikoiksi soveltuvia luonnonkoloja alueella on hyvin vähän. Varttuneiden tai vanhojen metsien lajeja inventoinnissa havaittiin niukasti näiden ympäristötyyppien vähäisyyden vuoksi. Esimerkiksi hömötiaisia tai puukiipijöitä alueella havaittiin hyvin vähän. Nuorten metsien ja taimikoiden pesimälinnusto oli melko niukkaa ja samojen lajien kuten punarinnan dominoimia. Erityisesti hoidetut mäntytaimikot olivat hyvin niukkalinnustoisia. Kolopuiden niukkuus näkyy kololintujen vähyytenä. Kanahaukka pesii alueella 18 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 5. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. – Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No. 3. 600p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978952-10-6918-5. Sähköinen versio, Ei julkaistu vielä. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6. Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä. www.karttapaikka.fi www.ymparisto.fi. 19 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 6. Liitteet Liite 1. Suunniteltujen voimalaitosyksiköiden koordinaattitiedot 5.5.2011 urbiinien koordinaatit KKJ2 Voimavapriikki turbiinien 20 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 Liite 2. Arvokkaimpien pesimälajien sijoittuminen alueelle 21 Suomen Luontotieto Oy Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011 22 Liite 4, erillisliitteenä Liite 5 1 Forssa-Jokioinen-Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011. Timo Jussila Tapani Rostedt Kustantaja: Voimavapriikki Oy 2 Sisältö: Perustiedot ................................................................................................ 2 Inventointi ................................................................................................. 3 Suunitelmakartta ...................................................................................... 4 Kuninkaankartta 1790l .............................................................................. 5 Maastokartat ............................................................................................. 6 Valokuvia ................................................................................................... 7 Kansikuva: Voimalan nro 16 paikan maastoa tutkimusalueen keskiosan pohjoisosassa Perustiedot Suunnitellun tuulipuiston alue Forssan keskustan ja Jokioisten keskustan välillä, Torronsuon pohjoispuolisella laajalla mäkialueella. Tarkoitus: Tarkistaa riittävissä määrin alueen maastot ja etsiä niiltä uusia muinaisjäännöksiä. Pääpaino voimalapaikoilla, uusilla tielinjoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Työaika: Kenttätyöaika: maastotyö 27.-30.6.2011. Kustantaja: Voimavapriikki Oy Tekijät: Mikroliitti Oy, Timo Jussila ja Tapani Rostedt. Aiemmat tutkimukset: Tulokset: Alueelta ei ennestään tunnettu muinaisjäännöksiä. Mäkialueen eteläpuolella sijaitsevien muinaisten Talpian- ja Kallionjärven rannoilta tunnetaan useita kivikautisia asuinpaikkoja, ne kaikki sijaitsevat alle 105 m korkeustasoilla. Tuulipuiston alueella ei havaittu muinaisjäännöksiä. Yhden huoltotien varrella sijaitsee vanha, edelleen käytössä oleva pitäjän rajamerkki – kiviraunio jonka keskellä paasi ja lähellä viisarikivi. Alue: Tuulipuiston alue rajattu vihreällä, voimalapaikat vihreä pallo. 3 Inventointi Alueelle on suunniteltu 32 voimalan tuulipuisto. Alun perin suunnitellun tuulipuiston keskiosa jää mahdollisesti toteuttamatta (ks. suunnitelmakartta, keltaisella rajattu alue). Museovirasto antoi hankkeen johdosta lausunnon (7.6.2011, 275/303/2011) jossa edellytettiin muinaisjäännösinventoinnin suorittamista alueella sekä pyytämään kustannusarvio Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksiköltä. Hankkeen toteuttaja, Voimavapriikki Oy tilasi inventoinnin Mikroliitti Oy:ltä 23.6.2011. Inventoinnin maastotyö suoritettiin kesäkuun lopulla 2011 kahden arkeologin voimin. Pääosan ajasta arkeologit kulkivat samalla alueella mutta eri reittejä. Yhteyttä idettiin radiopuhelimilla ja välillä kokoonnuttiin yhteen kun tarvittiin toista mielipidettä jostain jäännöksestä tai ilmiöstä. Maastotyö keskittyi em. Museoviraston lausunnon mukaisesti uusille voimalapaikoille sekä niiden huoltotielinjoille (joiden yhteyteen kaapelit). Voimalapaikat ja niiden lähiympäristöt n. 40100 m säteelle (säde maaston mukaan) tarkastettiin kattavasti silmänvaraisesti. Uudet, rakennettavat huoltotielinjat lähialueineen tarkastettiin kattavasti. Suurin osa huoltoteistä tulee kulkemaan alueella jo olevilla, ajokelpoisilla metsäteillä joita tultaneen paikoin parantamaan ja leventämään. Myös näiden jo olemassa olevien teiden liepeitä tarkasteltiin. Inventoinnissa tarkastettiin kaikki voimalapaikat, myös VE2 alueen voimalat jotka mahdollisesti tulevat jäämään pois lopullisesta toteutuksesta. Alue on laaja ylänkö jossa kallioisia, useimmiten kuitenkin maapeitteisiä, mäkiä joiden välissä soita ja korpimetsää. Alueen maaperä on moreeni. Suurin osa, lähes kaikki voimalapaikat ja uudet tielinjat sijaitsevat korkeustasoilla (n. 95-130 m), jonne muinaiset, ihmisasutuksen aikaiset vesistövaiheet eivät ole ulottuneet. Yoldiamerivaiheen aikainen (karkeasti n. 9300 eKr.) korkein ranta alueella on n. 130 m tasolla. Suurin osa voimalapaikoista sijaitsee 115 m korkeustason yläpuolella, millä tasolla muinainen itämeri oli Yoldia/Ancylus –vaiheiden taitteessa n. 8900 eKr., karkeasti arvioiden. Alimmat voimalapaikat sijaitsevat n. 95 m (nro 1) ja 105 m (nro 27) tasoilla. Näiden luona tehtiin myös koekuopitusta koska maaperä oli niiden kohdalla alueen yleistä maaperää vähäkivisempi ja hiekkainen. Nro 1:n kohdalla myös topografia oli kohtalainen pyyntikulttuurin asuinpaikalle. Muutoin ei alueella havaittu varhaisen Ancylusjävivaiheen kivikautisille asuinpaikoille ”sopivaa” maastoa. Alueella voisi periaatteessa sijaita erilaisia historiallisen ajan takamaille tyypillisiä jäänteitä, kuten terva- tai hiilihautoja. Alueen maaperä on kuitenkin ilmeisesti ollut kivisyyden takia hankala kaivamista vaativille rakenteille sekä alue on ollut syrjäinen ja vaikeasti kuljettava, joten varhaisempaa historiallisen ajan ”tuotannollista” toimintaa ei alueella ole ollut tai on ollut vain vähän (ja muualla kuin tarkastetussa maastoissa). 1700luvun lopun Kuninkaankartan mukaan alueen halki kulkee vanha polkureitti Sukulasta (vanha kylä ylängön eteläpuolella Talpianjärven rannalla) Viksbergiin (Forssan keskustaan). Polku näyttää noudattavan nykyisen metsätien linjaa. Mitään vanhan kulkureitin rakenteita tai hylättyjä osia ei havaittu. Voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä havaittiin Tammelan ja Forssan rajalla vanha, edelleen käytössä oleva pitäjänrajamerkki, 2,5 x 2,5 m kokoinen nelisivuinen kiviraunio jonka keskellä paasi. Tyypillinen vanha rajamerkki, joka kokonsa puolesta on näyttävä ja edustava esimerkki pitäjänrajasta. Se on kuitenkin VE 2 alueella jonka toteuttaminen on epävarma. Käytössä oleva rajamerkki ei välttämättä ole muinaisjäännös mutta jos kuitenkin sen vierestä kulkeva huoltotie toteutetaan niin rajamerkin säilyminen olisi hyvä huomioida. Alueella ei havaittu mitään esihistoriaan tai kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa Porvoossa 12.7.2011 Timo Jussila 4 Suunitelmakartta 5 Kuninkaankartta 1790l Ote ns. kuninkaankartasta 1700-luvun lopulta. Sen päälle on projisoitu (karkeasti) tuulipuiston alue ja voimalapaikat (vihreä pallo). Alue on ollut historiallisena aikana erämaista takamaata. 6 Maastokartat 7 Maastokartat: alueen länsiosa, keskiosa ja itäosa. Voimalapaikat (vihreä pallo) ja numero. Uudet huoltotiet sinipunaisella. Tekstissä mainittu rajamerkki merkitty sinisellä pallolla. Läheiset kivikautiset asuinpaikat = punainen pallo. Valokuvia Pitäjänrajamerkki kaatopaikan kupeessa (N 6743469 E 314671) 8 Sama rajamerkki kuin edellä. Yllä voimalapaikan 3 maastoa, alla voimalapaikka 5. 9 Voimalapaikka 6 Voimalapaikka 14 Voimalapaikka 22. Paikat oli maastossa merkitty kuvassa olevin puisin merkein. 10 Voimalapaikka 28 taustalla olevassa metsässä Voimalapaikka 29:n maastoa. Liitteet 6 - 8 LIITE 6 LIITE 7 LIITE 8
© Copyright 2024