kilpi 2/2014 - Puolustusvoimat
Karjalan prikaatin Kilpi on Karjalan prikaatin ja sen kanssa yhteistoiminnassa olevien kiltojen sekä prikaatin että siihen kuuluvien joukkoyksiköiden perinnejoukkojen jäsenlehti. Kilpi on myös Karjalan prikaatin henkilöstö- ja tiedotuslehti, sekä prikaatin aliupseerikoulujen ja -kurssien kurssijulkaisu. Kun Karjalan prikaatille oli annettu 1957 nykyinen nimi ja prikaatille oli määrätty vaalittavat perineet, perustivat entisessä Viipurin Papulassa sijainneessa Karjalan Kaartin Rykmentissä palvelleet aseveliyhdistyksen Karjalan Kaartin Kilta. Killan nimeä ja jäsenmerkkiä käyttäen julkaistiin ensimmäinen jäsenlehti vuonna 1959. Vuodesta 1960 lehden nimi oli Kaartilainen, jota julkaistiin neljä numeroa vuodessa ja toimittamisen suoritti killan hallitus. 1970-luvun alusta lähtien toimittaminen suoritettiin Karjalan prikaatin esikunnassa. Haminalaisen Kymen jääkäripataljoonan nimi, joukko-osastolippu, kunniamarssi ja perinteet annettiin vuoden 1990 alussa Karjalan prikaatin jääkäripataljoonalle. Tuolloin lehden nimeksi muutettiin Kaartilainen-Vauhtipyörä. Vuodesta 1995 lehteä ryhdyttiin julkaisemaan kaksi numeroa vuodessa aliupseerikurssien päättyessä noin viikkoa ennen juhannnusta ja ennen joulua. Karjalan prikaatin valmiusyhtymäksi muodostamisen käynnistyessä kesällä 1998 lehden nimeksi muutettiin Karjalan prikaatin Kilpi ja toimittamisen on suorittanut toimituskunta. Lehti on vuosina 1998, 2002 ja 2010 palkittu valtakunnallisena Vuoden kiltalehtenä sekä vuonna 2013 Vuoden joukkoosastolehtenä. KUSTANTAJAT: Karjalan prikaati, Karjalan Prikaatin Kilta ry, Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry, Karjalan Tykistökilta ry, Korian Pioneerikilta ry, Kymen Viestikilta ry, Salpausselän Ilmatorjuntakilta ry ja Autojoukkojen Kymenlaakson Kilta ry. 56. vuosikerta. Päätoimittaja 5DPL6DDULUDPLVDDUL#PLOÀ Toimitussihteeri 3lLYL9LVXULSDLYLYLVXUL#PLOÀ PL 5, 46140 Vekaranjärvi p. 0299 431 107 Toimitusneuvosto Puheenjohtaja Rami Saari Karjalan prikaatin joukkoyksiköiden komentajat: Vesa Vainio, Mika Tauru, Aki Hotti, Jarmo Vähätiitto, Vesa Valtonen ja Matti Heininen Kiltojen edustajat: Markku Seppä, Jaakko Janhunen, Seppo Rantalainen, Kai Lampi, Juha Varanka, Jukka Puurula ja Matti Mikkonen Toimittaja ja layout: SHQWWLYDLQLNND#SSLQHWÀ Seuraava numero 1/2015 Aineiston deadline 15.05.2015. Ilmestyy 12.06.2015 Kirjapaino Scanweb Oy, Kouvola ISSN 1456-6540 (Painettu) ISSN 2341-6963 (Verkkojulkaisu) Ilmoitushinnat 1/1 s 220 €, kannet 2 ja 3 250 €, kansi 4 270 € 1/2 s 120 €, 1/4 s 90 €, 1/8 s 75 €, 1/16 s 50 € 2 Uuteen vuoteen. Jari Kallio ...................................................................... 5 Pääkirjoitus: Vahvistuva Karjalan prikaati III osa. Rami Saari .............. 7 Johtamis- ja hallintojäjestelmä muuttuu 1.1.2015. Antti Lehtisalo ......... 8 Apulaiskomentaja esittäytyy ........................................................................ 10 Organisaatiomuutos 1.1.2015. Jussi Aapro .................................................. 10 Suusonnettomuusharjoitus. Riku Hämäläinen ....................................... 12 Karjalan prikaatin rakennushankkeet. Jouko Oinonen .......................... 14 Käytännön johtamisopissa. Ilja Varha.................................................... 16 Karjalan tykistörykmentissä ajankohtaista. Mika Tauru ........................ 18 Ilmatorjunta – aina ensimmäisenä, aina edessä. Aki Hotti ......................... 20 Ajatuksia Itä-Suomen viestipataljoonasta. Jarmo Vähätiitto...................... 22 Kymen pioneeripataljoonan perinnepäivä ja komentajanvaihtuminen .. 26 ROK saapuu Karjalan prikaatiin .................................................................. 28 Kunnossapidon uudistukset ja Karjalan huoltopataljoonan ajankohtaiset asiat. Matti Heininen ja Antti Pienimäki ................................ 30 Henkilöstötapahtumia Karjalan prikaatissa ................................................. 32 Karjalan prikaati järjesti pohjoismaiset ampumakilpailut ........................... 34 Karjalan prikaatin komentaja vaihtui ........................................................... 36 Karjalan prikaatissa valapäivä .................................................................... 37 Valkealan sotilaskotiyhdistys..................................................................... 38 Karjalan prikaatin kanssa yhteistoiminnassa olevat killat ..................... 40 Johtajana esikunta- ja viestikomppaniassa. Henri Leppänen ................. 53 Taka--asema ja rauha. Pekka Hovilainen ............................................... 54 Karjalan prikaatin aliupseerikoulut ja -kurssit ....................................... 56 Kokemuksia Kilpi -lehtien tekemisestä. Pentti Vainikka ....................... 70 Kannen kuva: Karjalan prikaatin komentaja avasi 30.10.2014 Raivaamiskentän Onnosensuon ja varuskunnan risteyksen läheisyyteen Kääpälän kylään. Ilmavoimien tukikohdan hävittäjäkoneparin väistöpaikan ja kiitotienpätkän muotoon rakennettu uusi koulutuspaikka on osa pioneerikoulutusaluetta, joka palvelee erityisesti prikaatiin perustettavaa raivaamisen osaamiskeskusta. Kuvassa noin metrin korkuinen kauko-ohjattava raivausrobotti. Kuva: Puolustusvoimat. 3 Valoa pimeyteen ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Jes. 9:1 Elämme adventtiaikaa, adventtikynttilöitä sytytetään ja hämärässä huoneessa kynttilät riittävät valaisemaan koko huoneen. Joulunodotus on saanut alkaa. Monelle joulun lähestyminen merkitsee suunnittelua, valmistelua, ehkä joillekin kiirettä ja stressiäkin. Adventtiaikaan sisältyvät perinteisesti joulukorttien lähettäminen, joululahjojen ostaminen, leipominen ja siivoaminen, jotta aattona koti hohtaisi puhtauttaan. Entäpä, jos joskus joulunodotukseen ottaisikin ihan uudenlaisen näkökulman? Mitäpä, jos kerrankin vain hiljentyisi adventtiaikaan rauhassa ja siivoaisi kodin vasta joulun jälkeen? Ulkoista puhtautta tärkeämpää ovat sisimpämme ajatukset. Onkin syytä miettiä mihin keskitymme adventtiaikana, tarvitsisimmeko kuitenkin sydämen suursiivousta ennemmin kuin kodin? Olisiko tänä adventtina aika luopua turhista ajatuksista ja vastaanottaa Jumalan anteeksiantamuksen ja armon tuoma joulurauha, joka syväpuhdistaa sydämemme, kun vain annamme sille tilaisuuden? Adventtina ja jouluna meitä kehotetaan: ”Tulkaa valoon!”, sillä Kristus itse on tullut luoksemme. Lapsi on syntynyt meille, Poika on meille annettu. Jouluna taivas koskettaa maata. Tuo Poika tuli pelastamaan maailman ja kantamaan kaikki pahat tekomme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme, jotta me saisimme elää. Hänen suurin toiveensa on, että joulukiireidemme keskellä pysähtyisimme kuuntelemaan todellista joulunsanomaa, huomaamaan lähimmäisemme ja ojentamaan heille auttavan kätemme. Jonakin vuonna teimme partiossa sudenpentujen kanssa joulukuulle päivän hyvien töiden joulukalenterin, jonka tarkoituksena oli, että joka päivä ilahdutetaan toista jollakin tavalla. Kalenteri sisälsi adventtiajan keskeisen ajatuksen. Pienillä teoilla toista ihmistä auttamalla keskitymme olennaiseen. Sillä sinä voit olla juuri se, joka rikkoo työkaverin, naapurin tai ystävän pimeyden, sinä voit auttaa häntä jaksamaan pimeän yli ja valaista hänen elämäänsä adventtikynttilän tavoin. Siunattua ja rauhallista joulunodotusta sekä joulua! Kiitos kuluneesta vuodesta ja Hyvää uutta vuotta 2015! Sotilaspastori Sanna Timonen K 4 Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jari Kallio Uuteen vuoteen V uoden vaihteessa on tapana katsoa hieman taaksepäin ja arvioida mennyttä vuotta sekä pohtia mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Päättymässä oleva vuosi on ollut Karjalan prikaatissa monellakin tapaa valmistautumista tulevaan, nykyistä laaja-alaisempaan joukko-osastoon ja sen edellyttämiin tehtäviin. Takana on erittäin paljon erityisesti esikunnassa tehtyä työtä, joka ei ehkä ole näkynyt koko prikaatissa. Ja hyvä niin, sillä tavoitteena olikin, että perusyksiköt ja muut toimipisteet saisivat mahdollisimman rauhassa keskittyä päätehtäväänsä asevelvollisten kouluttamiseen. Tässä olemme onnistuneet ilmeisen hyvin, sillä koulutustulokset ja varusmiesten antamat palautteet ovat säilyneet perinteisellä korkealla tasolla. Ja kun Kaartinhalli saatiin kesällä peruskorjauksen jälkeen entistä ehompana takaisin käyttöön, on lupa odottaa, että arviot liikuntakoulutuksen järjestelyistäkin taas palaavat muiden koulutustulosten tasolle. Puolustusvoimauudistukselle asetetut tavoitteet tullaan saavuttamaan ja sen myötä puolustusvoimien toiminnan taso on mahdollista palauttaa suorituskykyvaatimusten edellyttämälle tasolle. Uudistuksen myötä puolustusvoimissa siirrytään uuteen organisaatioon ja uusiin toimintatapoihin. Uudistukset vaikuttavat monin tavoin myös Karjalan prikaatiin. Maavoimien uudistettu taistelutapa, alati tarkentuvat joukkotuotantotehtä- vät ja toiminnan tason palautuksen myötä muuttuva harjoitusjärjestelmä vaikuttavat prikaatin kaikkeen toimintaan. Karjalan prikaati ottaa vastaan merkittävän osan lakkautettavan Itä-Suomen sotilasläänin tehtävistä. Pioneeritoiminnassa olemme jo ottaneet päävastuun valtakunnallisesta raivaamisen osaamisesta sekä sen kehittämisestä ja kouluttamisesta. Vuoden vaihteessa tapahtuu muutoksia myös maa- ja merivoimien kunnossapidon järjestelyissä. Jatkossa MILLOG Oy vastaa pääosasta meidän kaluston kunnossapitoon liittyvistä tehtävistä. Karjalan prikaatin vastuulle jää lähinnä vain käyttäjän vastuulla oleva käyttöhuolto. Olen pahoillani, että kunnossapitoon liittyvien päätösten teko jäi kovin myöhäiseen ja sitä myöden asioiden suunnittelulle ja muutoksen valmistelulle tuli kohtuuton kiire. Olen kuitenkin luottavainen, että asiat on saatu sovittua ja että eri tason huollot kalustoille saadaan tehtyä jatkossakin yhtä laadukkaasti kuin ne on tehty kunnossapitokeskuksessa tähänkin saakka. Onhan jatkossakin laadun takeena sama osaava henkilöstö kuin nykyään. Meidän jokaisen tehtävänä on olla valmiina muutoksien toimeenpanoon. Jokaisen tulee omaksua uudet toimintatavat siltä osin kuin ne itseä koskevat. Vain tekemällä esim. virkamatkalaskut tai hankintaesitykset siten kuin ne edellytetään, voidaan uusista toimintatavoista saada kokemuksia ja mahdollistetaan niiden jatkuva parantaminen. Puolustusvoimauudistuksen myötä ensi vuonna meidän vastuulle tulee noin kymmenkertainen määrä kertausharjoi- tuskoulutettavia. Kertausharjoitukset tulee aina valmistella huolellisesti ja niiden ohjelmat tulee rakentaa tehokkaiksi. Muutosten keskellä palvelusturvallisuus- ja työsuojeluasiat on pidettävä korostetusti esillä. Kyky välttää palvelustapaturmat on keskeinen osa ammattitaitoamme. Pyrimme prikaatina tässä kiivastahtisessa muutoksessa pitämään mahdollisimman hyvää huolta henkilöstöstä. Palvelustovereiden oma-aloitteinen tukeminen on tärkeää. Se auttaa meitä kaikkia jaksamaan paremmin. Meillä on hyvät edellytykset toimeenpanna vuoden vaihteen uudistukset yhtä laadukkaasti kuin uudistukset on täällä perinteisestikin tehty. Toimintaedellytykset ovat kunnossa. Aselajien ja eri toimijoiden saumaton yhteistoiminta on perinteinen vahvuustekijämme. Jo tässä lyhyessä ajassa olen itse voinut todeta, että prikaatin henkilöstö on erittäin motivoitunutta ja halukas kehittämään uusia toimintamenetelmiä ”Kaarti päälle - yhdessä voima” hengessä. Samalla kun rakennamme uutta, meillä on myös kyky ylläpitää prikaatiamme. Kiitän Karjalan prikaatin henkilöstöä, KILPI-lehden tekijöitä ja muita yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta. Henkilökohtaisesti haluan kiittää kaikkia lämpimästä vastaanotosta prikaatiin. Voimme lähteä hyvillä mielin Joulun viettoon ja vuoteen Uuteen. Toivon, että kaikki ehdimme Joulun aikana myös hieman hiljentyä ja unohtaa arjen työhuolet ja sitä myöden luoda hyvä joulumieli myös läheisille - heidän tuki on korvaamattoman tärkeää. 5 6 Kilpi -lehden päätoimittaja, Karjalan prikaatin esikuntapäällikkö, eversti Rami Saari Vahvistuva Karjalan prikaati, osa III K ohta se tapahtuu. Puolustusvoimien kenties suurin rauhan ajan organisaatiomuutos toteutuu täysimääräisesti 1.1.2015 lukien. Puolustusvoimien kokoa pienennetään; hallintoyksiköitä lakkautetaan, yhdistetään ja vahvistetaan. Johtamistasoja madalletaan ja tukipalveluja organisoidaan laajasti uudelleen. Karjalan prikaatissa uskotaan, että puolustusvoimien uudistetut toimintatavat, keskitetty logistiikka ja yhteiset palvelut toimivat suunnitellulla tavalla. Ymmärrämme, että Puolustusvoimat kykenee tehtäviinsä myös tulevaisuudessa. Tiedämme, että toiminnan taso pystytään palauttamaan ja että Karjalan prikaatin lisääntyvät tehtävät ja vahvistunut asema Kaakkois-Suomen puolustajana kyetään täyttämään. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi eri toimialojen osaajat Itä-Suomen Sotilasläänin esikunnasta, Pioneerirykmentistä, aluetoimistoista ja muualta. Teitä kaikkia tarvitaan. Pääosa tästä väestä on koossa komentajan kausipuhuttelussa ja joululounaalla 15.12. Vekaranjärvellä. Operatiivinen suunnitte- lu siirtyi Karjalan prikaatin vastuulle jo 1.7.2014 lukien, ja vuosia 2015 ja 2016 on suunniteltu yhdessä pitkin vuotta. Prikaatin esikunnan ja Sotilasläänin esikunnan muutot toteutetaan kertarysäyksellä viikolla 51. Sen jälkeen hiljennytään ansaittuun joulunviettoon ja uudenvuoden vastaanottoon, minkä jälkeen aloitetaan uudessa kokoonpanossa. Karjalan prikaatin 2020-luvun toimintaedellytysten varmistaminen on edennyt. Harjoitusjärjestelmä on suunniteltu, tilojen kunnostaminen on edennyt ja harjoitusalueita sekä ampumaratoja on parannettu. Hieno peruskorjattu Kaartinhalli on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi. Neloskasarmin remontti valmistuu näinä päivinä ja kolmoskasarmin peruskorjaus käynnistyy. Myös työn alla olevat keskusvarasto ja pioneerikoulutuksen koulutuspaikat etenevät suunnitelmien mukaisesti. Karjalan prikaatin apulaiskomentaja on nimetty. Kuka olisikaan parempi tehtävänhoitaja kuin sotilasläänin nykyinen esikuntapäällikkö, etenkin kun ItäSuomen sotilasläänin tehtävien pääosa ja kaksi aluetoimistoa siirtyvät Karjalan prikaatin vastuulle. Toivotan eversti Antti Lehtisalon tervetulleeksi Karjalan prikaatiin 1.1.2015. Lehden kolme viimeistä numeroa ovat käsitelleet puolustusvoimauudistuksen toteutusta prikaatissa Kiltojen ja muiden perusartikkelien ohella. Kiitän Kilven lukijoita mielenkiinnosta ja samalla lupaan, että vuoden 2015 numeroissa haetaan toista näkökulmaa. Lehtemme jatkaa uudistumista myös tuotannon osalta. Seuraavat lehdet toimitetaan Karjalan prikaatin virkatyönä, mikä näkynee edelleen lehden ilmeessä, mutta siihen palaamme keväällä. Nyt kiitän majuri evp. Pentti Vainikkaa lehden pitkäaikaisesta toimittamisesta, josta Pena hieman kertoo kokemuksiaan tässä lehdessä. Lopuksi palaan vielä uudistuksen toteuttamiseen. Suurkiitos prikaatin henkilöstölle peruskuorman ohessa tehdystä mittavasta työstä ja yhteistyökumppaneille hienosta tuesta. Toivotan Kilven lukijoille mukavaa joulun odotusta. 7 Johtamis- ja hallintojärjestelmä muuttuu 1.1.2015 S otilaslääni nimenä on kuvannut puolustusvoimien alueorganisaatiota 1930-luvulta alkaen. Ensimmäisen kerran nimi otettiin käyttöön vuoden 1933 asetuksessa puolustuslaitoksesta. Nimi ehti olla yhtäjaksoisesti käytössä yli 80 vuotta. Sotilasläänin päätehtävänä on ollut eri vaiheissa vastuu joko alueen puolustamisesta tai asevelvollisuusasioista. Sotien jälkeen itäisen alueen puolustuksen suunnittelusta, valmisteluista ja johtamisesta ovat vastanneet 3.Divisioonan esikunta, Kaakkois-Suomen ja SavoKarjalan sotilasläänien esikunnat, Itäisen maanpuolustusalueen esikunta ja ItäSuomen sotilasläänin esikunta. Vuodesta 2015 alkaen vastuu siirtyy Karjalan prikaatille ja Kainuun prikaatille. Ajanjaksot vuosilukuineen näkyvät oheisissa kuvissa. Sotilasläänien alueelliset tehtävät siirtyvät Maavoimien esikunnalle ja kuudelle joukko-osastolle sekä osin aluetoimistoille. Uudistuksen myötä joukko-osastolla on koulutustehtävän lisäksi myös vastuualueensa operatiiviset tehtävät sekä asevelvollisuusasiat. Alueellisista tehtävistä vastaavat Karjalan prikaati, Porin prikaati ja Kainuun prikaati, Panssariprikaati, Jääkäriprikaati ja Kaartin jääkärirykmentti. Asevelvollisuusasioista vastaavat edelleen aluetoimistot (12), jotka kuuluvat edellä mainittujen joukko-osastojen kokoonpanoon. Kouvola on koko itsenäisyytemme ajan ollut merkittävä sotilaskaupunki ja Teksti: Antti Lehtisalo Kuvat: Puolustusvoimat sen merkitys korostuu entisestään puolustusvoimauudistuksen seurauksena vuodesta 2015 alkaen. Karjalan prikaati ottaa vastuun Kaakonkulmasta. Itä-Suomen sotilasläänin lakkauttamisen myötä aluevastuu siirtyy vuoden 2015 alussa Karjalan prikaatille. Vastuualue kattaa EteläSavon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Pohjois-Savon ja PohjoisKarjalan maakuntien alueet siirtyvät Kajaanissa sijaitsevan Kainuun prikaatin vastuulle. Sotilasläänien perinnön siirto 8 Asevelvollisuusasioista vastaavat Karjalan prikaatiin kokoonpanoon kuuluvat Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon aluetoimistot. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson aluetoimisto lakkautetaan ja tehtävät siirtyvät perustettavalle Kaakkois-Suomen aluetoimistolle. Puolustusvoimauudistuksen toteutuminen Itä-Suomen sotilasläänin esikunnassa on toteutunut suunnitelmien mukaisesti. Vuoden 2012 kevään tilanteesta ja sen hetkisten käsitysten mukaan uudistus on henkilöstön näkökulmasta toteutunut paremmin kuin alun perin uskottiinkaan. Työilmapiiri on kokonaisuutenaan pysynyt erinomaisella tasolla. Kouvolassa palveluksessa olevien henkilöiden kohdennukset toteutetaan seuraavasti 1.1.2015 lukien: - Karjalan prikaati 21 henkilöä - Maavoimien esikunta yhdeksän henki löä Utin jääkärirykmentti kaksi henkilöä Maasotakoulu kaksi henkilöä 1. Logistiikkarykmentti kaksi henkilöä Pääesikunta ja sen alaiset laitokset neljä henkilöä - Ilmavoimat yksi henkilö Itä-Suomen sotilasläänin lakkauttamiseen liittyen sotilasläänin esikunta järjesti alueensa viranomaisille ja maanpuolustusjärjestöille yhteistoimintatilaisuudet keväällä 2014. Maakunnittain pidettyjen tilaisuuksien tarkoituksena oli jakaa tietoa puolustusvoimauudistuksesta ja yhteistoiminnan järjestelyistä vuodesta 2015 alkaen sekä esitellä uudet puolustusvoimien alueelliset toimijat. Tätä ensimmäistä informaatiokierrosta täydennettiin joulukuussa 2014 maakunnittain järjestetyillä sotilasläänin lakkauttamisen tilaisuuksilla, joihin kutsuttiin - alueellisten viranomaisten ja vapaaehtoisen maanpuolustuskentän edustajat. Karjalan prikaatilla ja sen alaisilla aluetoimistoilla on hyvä perusta rakentaa yhteistoiminnan ilmapiiri koko toimintaalueelleen vuoden 2015 aikana. Kirjoittaja on eversti, joka on nimetty Karjalan prikaatin apulaiskomentajaksi 1.1.2015 lukien. P.S. Seuraavalla aukeamalla Antti Lehtisalo kertoo muutamin sanoin itsestään. Hänen valokuvansa on sivulla 32. Sotilasläänien perinnön siirto 2008 – 2014 1.1.2015 – 9 Apulaiskomentaja esittäytyy Olen syntynyt Mäntyharjussa vuonna 1964, jossa kävin koulut ja kirjoitin ylioppilaaksi Mäntyharjun Lukiosta vuonna 1984. Varusmiespalveluksen suoritin Savon prikaatissa ja Karjalan prikaatissa 1984-85. Kadettikoulu alkoi syksyllä 1985 kolmen siviilipäivän jälkeen. Upseerin tutkinnon suoritin Kadettikoulun jalkaväkilinjalta ja minut ylennettiin luutnantiksi vuonna 1988. Ensimmäinen palveluspaikka oli Karjalan prikaati, jossa toimin joukkueenjohtajana ja komppanian päällikkönä kranaatinheitintehtävissä vuosina 1988-92. Tämän jälkeen siirryin kranaatinheitinopettajaksi Kadettikouluun. Mielenkiintoinen kouluttaja- ja opettajavaihe päättyi vuoden 1995 syksyllä, jolloin alkoi yleisesikuntaupseerikurssi Maanpuolustuskorkeakoulussa. Nuorena yleisesikuntaupseerina ensimmäinen palveluspaikka oli vuonna 1997 Kymen sotilasläänin esikunta Kouvolassa. Sotilasläänin kolmeen vuoteen sisältyy Bosnian SFOR-operaation suomalaisen jääkäripataljoonan operaatiopäällikön tehtävä vuonna 1998 Pohjoismais-Puolalaisessa prikaatissa. Siirryin vuonna 2000 Reserviupseerikouluun operaatiopäälliköksi, josta tie vei Pääesikunnan operatiiviselle osastolle vuoden kuluttua. Neljä vuotta operatiivisella osastolla olivat palvelusuran kiireisintä, mutta samalla ammatillisesti palkitsevinta aikaa. Vajaan kymmenen vuoden operatiivisen alan tehtävien jälkeen vaihdoin koulutusalan tehtäviin. Toimin Haminassa Reserviupseerikoulun reserviupseerikurssin johtajajana ja Maasotakoulun koulutuspäällikkönä. Tätä seurasi Maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla strategisen suunnittelusektorin ja apulaisosastopäällikön tehtävät. Päätehtävä oli puolustusvoimauudistuksen suunnittelu maavoimissa. Vuodet 2013 2014 toimin Itä-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä, josta on loogista siirtyä apulaiskomentajan tehtävään. Harrastan kuntoliikuntaa, metsästystä ja ravihevosten kasvatusta. Perheeseeni kuuluu vaimo Anu ja kolme lasta. Asumme Kuusankoskella. Lasten monipuoliset harrastukset ovat myös iso osa isän vapaa-aikaa. Metsästykseen on hyvät puitteet perikunnan tilalla Mäntyharjulla. Ravihevosvarsoja syntyy 2- 4 vuodessa ja kuulun Kouvolan raviradan hallitukseen. Apulaiskomentaja tuo mukaan merkittävän osan sotilasläänin nykytehtävistä Karjalan prikaatille. Aluetoimistojen johtaminen ja maanpuolustustyö kuuluvat apulaiskomentajan tehtäviin. Lisäksi hän on joukko-osaston komentajan ensimmäinen sijainen. Viranomaisyhteistyön johtaminen tapahtuu käytännössä aluetoimistojen kautta. Yhteistyön tavoite on, johon uskon koko Karjalan prikaatin henkilöstön sitoutuvan, poikkeusoloihin varautuminen ja kokonaismaanpuolustuksen järjestäminen. Karjalan prikaatin henkilöstön on näyttävä ympäroivässä yhteiskunnassa kaikilla tasoilla. Prikaatilainen, aina kun sinut kutsutaan tilaisuuksiin alueen kaupungeissa ja kunnissa, osallistu niihin. Vuosi 2015 on AKTIIVISEN YHTEISTOIMINNAN VUOSI!. Tällöin opetetaan yhteistyökumppanit asioimaan Karjalan prikaatin kanssa. Apulaiskomentaja kantaa tästä päävastuun. Organisaatiomuutos 1.1.2015 Puolustusvoimauudistuksen tuomia viimeisimpiä muutoksia niin henkilöstössä kuin organisaatiossakin. Vuoden vaihde lähestyy ja muutoksia tulee edelleen. Puolustusvoimauudistukseen liittyen Karjalan prikaatiin siirtyy henkilöstöä ympäri Etelä-Suomea. Alkuperäisen henkilöstösuunnitelman mukaan prikaatiin piti siirtyä noin 110 henkilöä muista hallintoyksiköistä, mutta tuo luku on tällä hetkellä noin 80. Karjalan prikaatiin siirtyy ja on siirtynyt henkilöitä useasta joukosta. Eniten henkilöstöä siirtyy prikaatiin lakkautettavasta Itä-Suomen sotilasläänin esikunnasta (noin 35) tuoden mukanaan myös lääniltä siirtyviä tehtäviä. Henkilöstöä siirtyy myös Reserviupseerikoulusta, Hämeen rykmentistä, Viestirykmentistä, Tykistöprikaatista, Kaartin jääkärirykmentistä, Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnasta, Sotilaslääketieteen keskuksesta, Maavoimien esikunnasta ja Pioneerirykmentistä. Vuoden 2013 aikana lakkautetusta Poh- 10 jois-Karjalan prikaatista siirtyi Vekaranjärvelle noin kymmenen henkilöä. Henkilöstön siirtyminen Vekaranjärvelle ei kosketa pelkästään siirtyviä henkilöitä vaan myös vastaanottavia työpisteitä. Siirtyvälle henkilöstölle ja heidän läheisille on järjestetty tutustumis- ja perehdytystilaisuuksia Karjalan prikaatissa ja samalla heitä on tutustutettu myös Kouvolan talousalueeseen. Muualta siirtyvien henkilöiden työpisteiden esimiehille on järjestetty muutoskoulutusta, jossa on korostettu siirtyvien henkilöiden vastaanottamista, perehdyttämistä ja kotouttamista. Vuoden 2015 alussa prikaatissa järjestetään ns. perinteinen ”Tervetuloa taloon”-perehdytystilaisuus, joka räätälöidään saapuvalle henkilöstölle. Prikaatin komentajan kausipuhutteluun 15.12.2014 osallistuivat niin Itä-Suomen sotilasläänin esikunnasta prikaatiin siirtyvät kuin Karjalan prikaatin alaisuuteen tulevien aluetoimistojen tulevat työntekijät. Karjalan prikaati on vuosien saatossa ollut aina pääsääntöisesti vastaanottavana osapuolena, mutta henkilöstöä on Teksti: Jussi Aapro Kuvat: Puolustusvoimat myös siirtynyt pois prikaatin vahvuudesta. Uudistuksiin liittyen on Vekaranjärven terveysasema sekä varuskuntaravintola Linna siirtyneet kumppaneille ja nyt viimeisimpänä kumppanille siirtyy Karjalan prikaatin kunnossapitokeskus (noin 50 henkilöä). Maavoimien esikunta on käskenyt syyskuussa 2014 maavoimien joukkoosastoille uuden esikuntarakenteen. Esikuntiin ei perusteta hallinto-osastoa vaan esikuntiin tulee tämän tilalle henkilöstösekä huolto-osasto. ”Vain muutos on pysyvää”, ja tämä on tullut tutuksi tässä vuosien saatossa. Puolustusvoimauudistus koskee meitä kaikkia. Uudet haasteet ja toimintatavat ovat edessäpäin ja niistä varmasti selvitään, joskin työtä se teettää. ”Kaarti päälle!” Kirjoittaja on majuri, joka toimii Karjalan prikaatin esikunnassa henkilöstöpäällikkönä. 11 Suuronnettomuusharjoitus Valkealan räjähdevarastoalueella ”Harjoitushälytysilmoitus, harjoitushälytysilmoitus. 412A liikennevälinepalo keskisuuri, Vekaranjärven varuskunta, Valkealan räjähdevarasto. RKY P 32, RKY 661, RKY 651, MP 241, RKY 663, RKY 653 Lisätietoja: Räjähdelastissa oleva rekka syttynyt palamaan, yritetty alkusammutusta, savuaa edelleen. Ihmiset poistuneet paikalta. Rekan vieressä räjähdevarasto.” V alkealan räjähdevarastoalueella järjestettiin suuronnettomuusharjoitus 18.9.2014. Harjoituksen valmisteli ja johti Karjalan prikaatin pelastusupseeri yliluutnantti Riku Hämäläinen yhteistyössä Kymenlaakson pelastuslaitoksen asemamestari Riku Hietalan kanssa. Harjoitukseen osallistui Karjalan prikaatin erikseen nimetty henkilöstön (ml. sidosryhmät) lisäksi kaksi sopimuspalokuntaa ja päällystöä (4 hlöä) Kymenlaakson pelastuslaitokselta sekä yksi henkilö Kaakkois-Suomen poliisilaitoksesta. Harjoituksen onnettomuusskenaarioksi valittiin tilanne jossa räjähdelastissa oleva rekka syttyi kuorman purkamisen aikana tuleen ohjaamon kojelaudan sähkölaitteista, josta tuli levisi kuormaan aiheuttaen räjähdyksen, koska osassa ammuksissa on valmiina sytyttimet asennettuina tehdaspakkauksissaan. HARJOITUKSEN KULKU Harjoitus aloitettiin harjoituspuhuttelulla jossa YT-viranomaisille kerrottiin harjoituksen tarkoitus ja toimijat sekä harjoitukseen liittyvät yhteistoiminta-asiat. Puhuttelun jälkeen toimijat ryhmittyivät sisäisen pelastussuunnitelman mukaisille ryhmityspaikoille. Onnettomuustilanne kuvattiin räjähdevarastoalueella varastohenkilöstölle harjoitussuunnitelman mukaisesti jonka jälkeen tilanne eteni varastohenkilöstön tekemän hätäilmoituksen suorittamisesta harjoitushätäkeskukseen, josta annettiin hälytysilmoitus vastesuunnittelun mukaisille resursseille. Pelastustoimintaan osallistuvien toimijoiden organisointi aloitettiin sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti. Tilannejohto muodostui Karjalan prikaatin päävartioon jossa virkapaikalla oleva vartiopäällikkö (MP 240) sekä sotilaspalokunnan pelastusryhmänjohtaja (MPP241) aloittivat tilannearvion tekemisen hyödyntäen teknisiä apuvälineitä. Pelastustoiminnan johtajana toimi pelastuslaitoksen päällystöpäivystäjä (RKYP34). Pelastuslaitoksen, poliisin sekä Karjalan prikaatin johtopaikka perustettiin Vekaranjärven asuntoalueelle pelastussuunnitelman mukaiselle paikalle, joka toimii myös yhteydenottopisteenä ja sisääntulokohtana Karjalan prikaatiin tuleville ensi- Teksti: Riku Hämäläinen Kuvat: Puolustusvoimat hoidon-, pelastuksen-, ja poliisinyksiköille kun onnettomuus- tai häiriötilanne ei mahdollista saapumista kasarmialueelle. Johtopaikalla suoritetut toimenpiteet: – tilannekuvan muodostaminen, vaaran arviointi _ resurssien vastaanottaminen ja johto – pelastustoiminnan suunnittelu ja johtaminen (VIRYT KYMPE, KAAPOL, KARPR) – yhteyden pito ja tilannekuvan välittäminen muille viranomaisille ja toimijoille (FINAVIA, HÄKE, ESAVI, CAREA) Karjalan prikaatin johtoryhmä muodostui useiden päällekkäisten tilaisuuksien johdosta esikuntapäälliköstä ja tiedottajasta. Johtoryhmä valmisteli tiedotteen tiedostusvälineille. Pelastustoiminnan johtamisvälineinä käytettiin VIRVE-radioita voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti. Harjoitukseen oli ennalta sovittu käytössä olevat puheryhmät, jotka olivat pääsääntöisesti pelastuksen ja -viranomaisyhteistyön mahdollistavia viestiohjeen mukaisia puheryhmiä. Matkapuhelinta käytettiin niiden harjoitustilanteen mukaisten avainhenkilöiden tavoittamiseen joilla ei ole mah- HARJOITUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE Valkealan räjähdevarastoalue luokitellaan SEVESO II-direktiivin mukaiseksi tuotantolaitokseksi, jossa vaarallisten kemikaalien varastointi tai käsittely voi aiheuttaa suuronnettomuuden vaaran. Direktiivin ja monen muun lain ja asetuksen velvoittamana alueelle on laadittu sisäinen pelastussuunnitelma. Harjoituksen tarkoituksena oli tarkastella sisäisen pelastussuunnitelman toimivuutta, räjähdysvaraan liittyviä ensitoimenpiteitä sekä kehittää organisaation kykyä varautua ja toimia onnettomuustilanteessa johon, liittyy räjähteitä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. 12 Pelastustoiminnan johtajan käskynanto johtopaikalla vartiopäällikölle sekä terveysaseman henkilöstölle. dollisuutta käyttää VIRVE-radiota. Sisäinen hälytys suoritettiin koestamalla räjähdevarastoalueen suurtehohälytin puhetoiminnolla sekä soittokierroksella työpisteisiin. Työpisteitä kehotettiin suojautumaan sisätiloihin, pois ikkunoiden ja ovien läheisyydestä. Päävartion muuton johdosta sisäinen kuulutusjärjestelmä ei ollut käytössä. Onnettomuus eskaloitui ammuskuorman räjähdykseen (tulenkuvaus), jonka seurauksena viereisessä räjähdesuojassa syttyi palo aiheuttaen toisen räjähdyksen. Räjähdysten seurauksena räjähdevarastoalueella syttyi maastopaloja ja heitteitä levisi n. 300 metrin alueelle. Räjähdyksen aiheuttamien vaurioiden selvittäminen toteutettiin lähettämällä raivaajapartio (EOD) panssaroidulla ajoneuvolla kohteelle. EOD-partion välittämän tiedon perusteella todettiin alueella olevan heitteitä n. 300 m päässä räjähdyspaikasta sekä maastopaloja. Raivaustoiminnan jälkeen ja riskinarvion perusteella pelastustoiminnan johtaja lähetti alueelle sammutusyksiköt sammuttamaan maastopalot. Tilanne päättyi räjähdyksen seurauksena syttyneiden maastopalojen sammuttamiseen. HAVAINNOT Harjoituksesta saatujen kokemusten perusteella pelastussuunnitelma mahdollistaa nopeat ensitoimenpiteet mahdollisessa onnettomuusuhassa joka liittyy räjähdevarastoalueeseen. Yhteistoiminta viranomaisten kesken sujui hyvin ja pelastustoiminnan tilannekuva välittyi kaikille toimijoille, tämä mahdollisti reaaliaikaisen pelastustoiminnan johtamisen ja toiminnan suunnittelun sekä tilanteen kehittymiseen liittyvän vaara-arvion tekemisen. Tulevaisuudessa onnettomuusharjoituksissa on kiinnitettävä huomiota sisäiseen toimintaan tilanteessa jossa uhka kohdistuu koko kasarmialueeseen. VIRANOMAISYHTEISTYÖ KARJALAN PRIKAATISSA Karjalan prikaati on tehnyt tiivistä yhteistyötä mm. poliisi- ja pelastuslaitosten kanssa henkilöstön koulutuksen, harjoittelun ja materiaalin osalta. Lähes viikoittaista yhteistoimintaa tapahtuu sodanaikaisten räjähteiden tunnistamisen ja hävittämisen osalta sekä osallistumi- sesta kiireelliseen pelastus- ja ensihoitotehtäviin lähialueelle Karjalan prikaatin sotilaspalokunnan ja Sotilaslääketieteenkeskuksen Vekaranjärven terveysaseman toimesta. Yhteistyö on lisännyt henkilöstön tietoisuutta eri viranomaisten tehtävistä tilanteissa, joihin osallistuu useita viranomaisia. Tämä on parantanut Karjalan prikaatin valmiutta mm. virka-avun antamiseen muille viranomaisille Karjalan prikaatille käskettyjen velvoitteiden mukaisesti. Puolustusvoimauudistuksen seurauksena Kymenlaakson aluetoimisto ja sen tehtävät siirtyvät Karjalan prikaatille 1.1.2015. Karjalan prikaatin merkitys alueellisena sotilasviranomaisena tulee korostumaan ja sen myötä myös viranomaisyhteistyön osuus tulee lisääntymään merkittävästi. Kirjoittaja on yliluutnantti ja toimii Karjalan prikaatin pelastusupseerina. Harjoitus panssaroidusta ajoneuvosta pelastamisesta Kymenlaakson pelastuslaitokselle. 13 Keskusvarastohanke etenee rakennuksen vanhan osan peruskorjaustöillä. Uudis- ja korjausrakentaminen Vekaranjärvellä ei ole hiljentynyt, vaikka viime aikoina hankkeita on valmistunut runsain mitoin. Käynnissä olevia hankkeita jatketaan, uusia käynnistellään ja tulevia suunnitellaan. Varuskuntasuunnittelun myötä pyritään saamaan myös uusia hankkeita Maavoimien investointiohjelmiin. Investointihankkeiden lisäksi kiinteistökantaa pyritään ehostamaan myös pieninvestoinnein sekä kunnossapidon vuosikorjausohjelmien toimenpitein. Karjalan prikaatin rakennushankkeet M eneillään olevista hankkeista Karjalan tykistörykmentti ja Kymen pioneeripataljoona saivat käyttöönsä peruskorjatun kasarmirakennuksen, kun kasarmi 4:n peruskorjaushankkeen viimeinen vaihe valmistuu joulukuussa. Rakennushanke on edennyt suunnitelmien mukaisesti ja vuoden vaihteessa kasarmin neljään lohkoon sijoittuvat kenttätykistön perusyksiköt sekä Raivaajakomppania. Keskusvarastohankkeen laajennusosa valmistui marraskuun lopulla, minkä jälkeen rakennustyöt siirtyivät hankkeen toiseen vaiheeseen rakennuksen vanhan osan peruskorjaamiseksi. Varastopalvelut siirretään tämän toisen vaiheen ajaksi laajennusosaan ja rakennuksen piha-alueen liikennejärjestelyjä muutetaan hieman nykyisestä. Laajennettu ja peruskorjattu keskusvarasto luovutetaan prikaatin käyttöön kokonaisuudessaan keväällä 2015. Suluttamis- ja raivaamiskoulutushallin rakennustyömaan aloituskokous pidettiin syyskuun puolivälissä ja hankkeen vastaanottokatselmus pidetään ensi maa- Teksti: Jouko Oinonen Kuvat: Puolustusvoimat liskuussa edellyttäen, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Näin pioneerit saavat käyttöönsä suluttamis- ja raivaamiskoulutukseen tarvittavan tilakokonaisuuden sisältäen tarvittavat huolto- ja varastotilat. Suluttamis- ja raivaamiskoulutushallin perustustyöt. 14 Lentokenttäympäristön suojavallit Onnosensuon kaakkoispuolelle rakennettavan raivaamiskoulutuksen harjoitusalueen rakennustyöt ovat valmistuneet ja kohde luovutettiin prikaatille lokakuun lopulla. Pioneerit saavat koulutuskäyttöönsä lentotukikohtaa simuloivan lentokenttäympäristön sekä syväetsinradan. ALKAVAT HANKKEET Kasarmi 3:n peruskorjauksen rakennussuunnittelu on toteutettu ja hanke on parhaillaan urakkalaskennassa. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa ensi tammikuulla ja hanke toteutetaan aiempien kasarmiremonttien mukaisella konseptilla, porrashuoneisto kerrallaan. Kasarmi kokonaisuudessaan on peruskorjattu kesäkuun 2016 loppuun mennessä. Vekaranjärven urheilukentän rakennussuunnittelu on meneillään ja hanke lähtee kilpailutukseen alkuvuodesta 2015. Nykyisen urheilukenttää kuvaavan hiekkakentän paikalle rakennetaan 4-ratainen ja 400-metrinen pinnoitettu juoksurata sekä tämän sisäpuolelle sijoittuva hiekkatekonurmialue aluevalaistuksineen. Rakennustyöt on tarkoitus toteuttaa sulan maan aikana vuoden 2015 loppuun mennessä. SUUNNITTELUPÖYDÄLLÄ Varuskuntaravintolan peruskorjaushankkeen hankesuunnittelu on meneillään ja se valmistuu loppuvuoden aikana. Tämän jälkeen jäämme odottamaan investointipäätöksiä, jotta varsinainen toteutussuunnittelu voidaan aloittaa. Hankkeen rakennustyöt on tarkoitus käynnistää vuoden 2016 alussa ja niiden arvioitu kestoaika on noin puolitoista vuotta. Hanke sisältää myös tarvittavat väistötilaratkaisut. Sotilaskodin peruskorjaushankkeen hankesuunnittelu on alkamassa. Hankesuunnittelun kautta hahmotetaan hankkeen laajuus ja sen kustannusvaikutukset ja näin ollen tämä suunnitteluvaihe tuottaa tarvittavat perusteet investointipäätöksille. Hankesuunnittelussa huomioidaan myös väistötila-asiat. Hankkeen varsinainen rakennusvaihe on tarkoitus toteuttaa vuoden 2017 alusta alkaen ja rakennusajan pituus lienee varuskuntaravintolan luokkaa eli noin puolitoista vuotta. Kirjoittaja on kapteeni, joka toimii Karjalan prikaatin esikunnan huolto-osastossa toimialajohtajana. Varuskuntaravintola Linna 15 Käytännön johtamisopissa Ammattiupseerin tärkein työ on johtaminen. Rauhan ajan olosuhteissa tämä on omalla tavallaan haastavaa, mutta huonolla johtamisella korkeintaan pahoitat mieliä ja aiheutat muille töitä. Nykyaikana kasvoton johtaminen eri tietojärjestelmien ja sähköisten sovellusten takaa piilosta on mahdollista. Valitettavan moni ammattisotilas astuu tähän ansaan ja vieraannuttaa itsensä joukkonsa arkitodellisuudesta. Sotilasjohtaminen poikkeusoloissa on ihmisten johtamista ja se vaatii kovaa harjoittelua. K irjoittajalle tarjoutui mahdollisuus päästä Libanoniin toimimaan suomalaisen jääkärikomppanian päällikkönä poikkeuksellisissa, vaikkakin rauhallisissa olosuhteissa. Suomella on tällä hetkellä vain kaksi operatiivista komppaniaa maailmalla, joten koin itseni etuoikeutetuksi. Nämä ovat niitä oikeita sotilaan töitä! Etelä-Libanonissa vallitsee rauha. Suomalaiset sotilaat toimivat YK:n lipun alla rauhanturvaajina suomalaisirlantilaisessa pataljoonassa (FINIRISHBATT) UNIFIL –operaatiossa. Operaation nimen ensimmäinen I, ”Interim” tarkoittaa väliaikaista. Operaatio on ollut käynnissä jo vuodesta 1978. Odotukset operaation suhteen eivät siis olleet kovin kummoiset. Lähdimme kuitenkin alueelle hoitamaan omat tehtävämme niin hyvin kuin mahdollista ja paikallisten antaman palautteen perusteella tässä lopulta onnistuimmekin, kovan työn jälkeen. HIEKKALAATIKKO Päästyäni Etelä-Libanoniin pataljoonan johtovastuu vaihtui suomalaisille. Heti perään pataljoonan vastuualue muuttui ja yksikköni sai vastuulleen neljä uutta, meille tuntematonta kylää. Komentaja antoi minulle tehtävän ja tavoiteltavan loppuasetelman. Kaikki muu olisi minun harteillani, UNIFIL:n rajoitteet tietenkin huomioon ottaen. Tunsin ensimmäistä kertaa johtajana olevani oikeasti kosketuksissa tehtävätaktiikan kanssa. Tehtävätaktiikka vaatii luottoa alaiseen, eli vastuukin oli suuri. Ajattelutapaani piti sovittaa vallitseviin olosuhteisiin. Panssarimiehen selkärankaan iskostettu ”hyökkää, iske ja murra” -asenne piti korvata UNIFIL:n tehtävillä ”valvo, tue ja avusta”. Jääkärikomppaniassani palveli yhteensä 111 sotilasta. Johtajisto oli ammattisotilaita, suurin osa reserviläisiä. Tär- Teksti: Ilja Varha Kuvat:Jääkärikomppania/SKJL Kuva yllä: Jääkärikomppania Etelä-Libanonin komeissa maisemissa. Osa vuoden 2006 sodan päätaisteluista käytiin kuvan alueella. keimmät alaiseni, joukkueiden johtajat olivat entuudestaan tuttujani ja tulimme hyvin toimeen. Ensimmäisen joukkueen johtaja Perttu Pellinen on myös Kymen jääkäri, varapäällikköni Matti ”Risto” Ruotsalainen työskentelee Itä-Suomen viestipataljoonassa. Yksikön johto muodosti operaation aikana hyvin toimivan tiimin. Joukkueiden johtajilla oli hyvin erilaiset lähtökohdat: yksi aliupseeri (palveli reservinupseerin arvolla), yksi sotatieteiden kandidaatti, yksi maisteri ja yksi opistoupseeri. Kaikki täyttivät tehtävänsä moitteettomasti. Sitä oli ilo seurata. Ryhmänjohtajina toimi ammattialiup- Rauhan keskellä koulutusta pahimman varalle. Jääkärit etenevät vaunun suojassa rakennuksille. 16 seereita ja miehistön pääosa koostui Porin prikaatin valmiusjoukkokoulutuksen saaneesta jääkärikomppaniasta. Lähes kaikilla oli takanaan vuoden varusmieskoulutus ja heidät oli seulottu vapaaehtoisista ja kyvykkäistä hakijoista. Yksikön henkilöstön laatu oli erinomainen. Lähtökohdat alaisten osalta olivat siis kunnossa. Entäs se johtaminen? ”ÄLÄ TYRI NYT, ÄLÄ LYÖ YLI NYT” Ympäristö, jossa vallitsee rauha, mutta kuitenkin aito uhka hengelle ja terveydelle on mitä haasteellisin. ”Sotilaan ammattitaito mitataan kyvyssä kestää sietämätöntä rutiinia”. Allekirjoitan pataljoonan toisen suomalaisen komentajan, everstiluutnantti Kari Nisulan lausahduksen täysin. Yksikköni uurasti tauotta eri partiointi-, vartiointi- ja suojaustehtävissä libanonilaisten keskuudessa ilman näkyvää uhkaa. Komppanian toimintatapoja hiottiin aluksi kiivaasti ja sopeuduimme ympäristöön. Pian jokainen jääkärikomppanian rauhanturvaaja oli kuin kotonaan tukikohdan porttien ulkopuolella. Sisäpuolella tämä ei onnistunut, kiitos puolustusvoimien vakiintuneiden toimintatapamallien ja esimiesten… Johtamisessa vannon esimerkin voimaan, pienintä yksityiskohtaa myöten. ”Älä vaadi alaisiltasi mitään sellaista, mitä et itseltäsi”. Itse viihdyin jääkäreiden ja paikallisväestön keskuudessa ”kentällä”, vastuualueellani partioiden, kiertäen paikallisten vaikuttajien tapaamisissa, sekä tavaten tavallisia libanonilaisia ja paikallisen armeijan (LAF) sotilaita. Mieliala nousi aina, kun tukikohta jäi taakse ja partio matkasi kohti paikallisia kyliä tai Sinistä Linjaa tähystyspaikkoineen. SIETÄMÄTÖN RUTIINI Marras-joulukuussa 2013 Libanonia ravisutti autopommi-iskujen, itsemurhaiskujen, rajaselkkausten, salamurhien ja kostoiskujen sarja. Vain kuukausi taaksepäin Syyriassa käytettiin kemiallisia aseita ja länsimaiden intervention pelättiin johtavan sotaan myös Libanonissa. Paikallinen armeija oli yhä tiukemmin sidottu maan pohjoisosien levottomuuksien selvittelyyn ja etelässä vahva Hizbollah oli pääjoukollaan sitoutunut sotatoimiin al-Assadin rinnalla Syyriassa. Israelin uusi hyökkäys Gazaan oli vain ajan kysymys. Tänä päivänä uutisotsikoita dominoivat äärijärjestöt, kuten ISIS ja Jabhat al-Nusra tekivät vasta itseään tunnetuiksi. Niiden toiminta laajeni myös Libanoniin. Etelä on Libanonin rauhallisinta aluetta Jääkärit päätyössään valvomassa aselevon toteutumista Sinisellä Linjalla. tällä hetkellä. Kiristynyt tilanne ja yksikön kouluttautuminen uusiin, käskemiini toimintatapamalleihin piti mielenkiintoa yllä. Tilanteen hieman rauhoituttua ja toimintatapojen vakiinnuttua alkoi se kuuluisa ”sietämätön rutiini”. Tässä vaiheessa johtajien rooli korostuu! Jokainen sotilas herpaantuu, jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan. Tällöin joukko on altis vastoinkäymisille, jotka johtuvat omasta toiminnasta tai huomaamatta jääneistä ulkoisista uhista. Henkilökohtaisten ylilyöntien vaara kasvaa. UNIFIL -operaatiossa on menehtynyt yli 250 rauhanturvaajaa, suomalaisiakin. Kolme rauhanturvaajaa menetti henkensä meidän palveluksen aikana. Komppaniani selviytyi tästä ”epäsotilaallisesta tulikokeesta” erinomaisesti. Kun poikkeavia tilanteita tuli vastaan, niistä selvittiin kalustovahingoilla ja säikähdyksellä, pilaamatta helposti särkyviä suhteita paikallisväestön kanssa, ilman ylilyöntejä, henkilövahinkoja tai tilanteen eskaloimista omin toimin. Ammattimainen toiminta jatkui sietämättömästä rutiinista huolimatta loppuun saakka. Vielä viimeisinä päivinä jääkärit keräsivät kehuja Irlannin ammattiarmeijan uuden rotaation päällystöltä täsmällisestä ja hyvähenkisestä sotilastoiminnasta. ”Toimettomat kädet ovat paholaisen leikkikenttä” vitsailin puolitosissani alaisilleni pukiessani taisteluliiviä, kun valmistauduimme ties monenteen yöpartioon, jonka aikana tuskin tulisimme havaitsemaan mitään muuta kuin ”Jalla-koirien” ulvontaa Lähi-idän yössä. Vaikka tehtäviä oli usein enemmän kuin tekijöitä, nurinaa ei kuulunut, kun lähdettiin portista ulos töihin. Olin joukostani aidosti ylpeä. kehitä sotilaan ammattitaitoa. Sotilaan ammattitaidoksi lasketaan helposti ainoastaan aseiden käsittelytaito, ampumataito ja taistelutaito. Olen eri mieltä. Kuusi kuukautta oman joukon kanssa poikkeuksellisissa olosuhteissa on aina johtajuuden tulikoe. Hankalana hetkenä kukaan ei huuda ”Tuli seis! Kokoon palautetta varten”, vaan seisot johtajan saappaissa myös vastoinkäymisissä. Vaikeuksien ilmetessä katseet kääntyvät sinuun, ainakin aluksi. Miten sitten tämän jälkeen, se on kiinni itsestäsi ja ammattitaidostasi johtajana. ”Köydellä ei voi työntää”. Valitettavan pieni osa ammattisotilaistamme pääsee harjoittelemaan ihmisten johtamista poikkeuksellisissa olosuhteissa riittävän usein. Käteen jäi paljon. Usko omaan koulutukseen ja nuoriin reserviläisiimme nousi kohisten. Pidän minulle suotua mahdollisuutta toimia komppanian päällikkönä haasteellisissa olosuhteissa erinomaisten alaisten kanssa sotilasurani tähän asti kirkkaasti parhaana kokemuksena. Kirjoittaja on kapteeni, joka palveli Jääkärikomppanian päällikkönä UNIFIL -operaatiossa marraskuusta 2013 toukokuuhun 2014. Hän palvelee nyt 2.Panssarijääkärikomppanian päällikkönä Kymen jääkäripataljoonassa. JOHTAJUUDEN TULIKOE Ammattisotilaat ajattelevat helposti, että operaatio, jossa ei ammuta ketään ei 17 Karjalan tykistörykmentissä ajankohtaista 122H63 ”huokaisee” suora-ammunnassa Pahkajärven Rosoharjussa. R ykmentin arjessa kahtena viime vuotena näkynyt kasarmin peruskorjaus on loppusuoralla. Viimeisenä valmistuvaan kasarmin C-portaaseen muuttavat 1. Kenttätykistöpatteri ja Keuruulta prikaatiin tullut Kymen pioneeripataljoonan Raivaajakomppania. Joukkojen tuotanto etenee suunnitelmien mukaisesti ja rykmentillä on nyt koulutuksessa mielenkiintoinen joukko. Rykmentti juhli perinnepäiväänsä perjantaina 31. päivänä lokakuuta, kun varsinaista perinnepäivää maanantaina 3. marraskuuta ei olisi voitu juhlia koulutustapahtumien johdosta. Keväällä tavoitteeksi asetettu tykistökenraali Nenosen kiertopalkinnon palauttaminen Vekaranjärvelle ei toteutunut. Koulutustason mittauksessa patteristo teki lähes täydellisen suorituksen, mutta tulenjohdon maalin paikannuksessa tehdyt virheet veivät voittoon vaaditut pisteet. AMOS-komppania teki myös erinomaisen suorituksen, mutta siinäkin mittelössä jäätiin toiselle sijalle tulenjohtopaikan koordinaattien virheellisen paikantamisen vuoksi. Voitto kranaatinheittimistön mittauksessa meni pienellä piste-erolla Merivoimiin Uudenmaan prikaatin kranaatinheitinkomppanian erinomaisen suorituksen päätteeksi. Tykistön peruskäsitteiden, piiru - metri - sekunti, tulee olla 18 kohdallaan ja oikein, jotta tykistöjärjestelmä saadaan toimimaan halutulla tavalla! Kasarmin 4 peruskorjaus valmistuu ja kaikki rykmentin yksiköt ovat uusissa tiloissa joulukuun lopulla. Rykmentin majoitus- ja luokkatilat ovat sen jälkeen uudenaikaisia. Rykmentin kaluston koulutustilat ovat seuraavat kehitettävät kohteet. Huonona uutisena oli se, että AMOS-järjestelmän koulutustilahanke on viivästetty ensi vuodelta vuoteen 2017. Rykmentillä on tällä hetkellä vastuullaan ainutlaatuisen yksikön koulutus. Saapumiserässä 2/14 astui palvelukseen 69 esivalittua taistelijaa kansainväliseen AMOS-yksikköön. Kaikkien palvelusaika on 347 vuorokautta. Yksikkö on osa Porin prikaatin koulutusvastuulla olevaa kansainvälistä mekanisoitua jääkäripataljoonaa. Rykmentti antaa joukolle AMOSjärjestelmäkoulutuksen ja kansallisen puolustuksen koulutuksen. Ensi vuoden helmikuussa yksikkö siirtyy Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniaan Niinisaloon, jossa se saa kansainvälisen koulutuksen. Esivalittu joukko on näkynyt positiivisena asiana rykmentissä. Kuka olisi aiemmin ajatellut, että prikaatin 60 parhaan suunnistajan joukossa lähes puolet on rykmentistä. Tekasti: Mika Tauru Kuvat. Puolustusvoimat PERINNEPÄIVÄN JUHLIMINEN Rykmentti juhli perinnepäiväänsä perjantaina 31.10. Perinnepäivänä kunnioitetaan rykmentin perinnejoukko-osaston KTR 2:n perinteitä. Käsky KTR 2:n perustamisesta annettiin 96 vuotta sitten 3.11.1918. Raikkaassa syyssäässä seppeleen lasku KTR 2:n muistokivelle suoritettiin yhdessä Karjalan tykistökillan kanssa. Paikalle oli saapunut runsaasti kutsuvieraita. Musiikista vastasi Kaartin soittokunta. Paraatikatselmus päästiin pitämään pitkän tauon jälkeen Kaartin aukiolla. Aukion käyttö paraateihin ei ollut mahdollista Kaartinhallin peruskorjauksen aikana. Katselmuksessa ylennettiin ja palkittiin varusmiehiä. Ohimarssin jälkeen päiväjuhla pidettiin kutsuvieraiden ja palkatun henkilöstön kanssa. Majuri Petri Majuri piti erittäin mielenkiintoisen juhlaesitelmän uudistetusta ampumaopista. Rykmentin henkilökuntaa palkittiin lipuin, stipendein ja perinneristein. Kouluttajan tykki luovutettiin luutnantti Lasse Hilckille esimerkillisestä toiminnasta kouluttajana. Iso pienoistykki ja rykmentin pienoislippu luovutettiin pitkän ja ansiokkaan uran rykmentissä tehneelle luutnantti Jari Ylä-Outiselle. Jari siirtyi reserviin heinäkuun alussa. Lisäksi luovutettiin aiemmin tänä vuonna tykistön tarkastajan myöntämät tykkimiesmitalit yliluutnanteille Mikko Anttonen, Janne Mäkinen ja Janne Pönkä. Päivän juhlallisuudet päätettiin juhlalounaaseen varuskuntaravintola Linnassa. Osana puolustusvoimauudistus 2015:ssa kehitettävää ja vahvistuvaa Karjalan prikaatia rykmentillä on erinomaiset edellytykset oman aselajinsa koulutukseen kiinteässä yhteistoiminnassa taistelevan voiman ja muiden tukevien aselajien kanssa. Tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi ja hyvät koulutustulokset on todennettu useissa valtakunnallisissa harjoituksissa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Yhdessä voima - Kaarti Päälle! Kirjoittaja on everstiluutnantti ja palvelee Karjalan tykistörykmentin komentajana. Luutnantti Lasse Hilck ja kouluttajan tykki. Luutnantti res Jari Ylä-Outinen ja iso pienoistykki. Karjalan tykistörykmentti perinnepäivän paraatin ohimarssissa 19 Ilmatorjunta - aina ensimmäisenä, aina edessä! Kirjoitukseni otsikko on lainaus kenraalimajuri Rauli Helmisen sähköpostiviestistä, jolla hän viime keväänä vastasi Salpausselän ilmatorjuntapatteriston perinnepäivän kutsuun. Ilmatorjunta-aselajin pitkäaikainen vaikuttaja kenraali Helminen toimi virkaurallaan myös Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentajana 1970-luvulla. Otsikko kuvaa erittäin hyvin ilmatorjunnan roolia taistelutavassa 2015. Aselaji kantaa ensimmäisenä vastuun ilmavihollisen hyökkäysten torjunnasta ja tätä tehtävää toteutetaan edestä. S alpausselän ilmatorjuntapatteristo kantaa vastuunsa maavoimien ilmatorjuntajoukkojen pääkoulutuspaikkana. Patteristolla on käytössään monipuolinen ja moderni ilmatorjuntakalusto. Suorituskykyä kasvatetaan merkittävästi vuoden 2015 alussa, jolloin patteristo saa käyttöönsä uuden ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Olalta ammuttava Amerikkalainen Stinger RMP BLOCK1 ohjukselle on Suomessa annettu nimeksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 15 [ITO(15)]. Varsinaisten ohjusten lisäksi patteristolle tulee käyttöön runsaasti koulutusvälineitä sekä yksikkövarustusmateriaalina mm. maastoskoottereita, lämpötähystimiä, puominostimia ja viestivälineitä. ITO(15)- yksikön käyttöperiaatteet toimivat erinomaisesti maavoimien taistelutavassa 2015. Ohjusryhmien kalusto mahdollistaa yksikön aktiivisen, yllätyksellisen ja ketterän käytön. Koulutettujen ryhmien oma-aloitteisuus, yhteistoiminta sekä tehtävätaktiikan ymmärtäminen ovat korostuneessa roolissa. Erittäin liikkuvat, pimeätoimintakykyiset ja monipuolisilla viestivälineillä varustetut ohjusryhmät Teksti: Aki Hotti kykenevät tuottamaan vastustajalle merkittävät tappiot. Uuden järjestelmän käyttöönotto on haastava urakka. Tärkeimpänä valmistautumisena ennen joukkotuotannon aloittamista on henkilökunnan osaamisen kasvattaminen materiaalin ja käyttöperiaatteiden osalta. Henkilökunnan valmistautuminen sisältää kaikkea mahdollista maastoskootterin ajo- ja koulutuslupien hankinnasta, ohjuspatterin käyttöperiaatteiden ymmärtämiseen ja maavoimien taistelu 2015-konseptin sisäistämiseen. Raytheon press release Partio ampuu ohjuksen. 20 ITO(15) käyttöönoton valmisteluista vastaa käyttöönottoprojekti, joka perustettiin Karjalan prikaatiin kuluvan vuoden alussa. Uuden asejärjestelmän koulutussuunnitelmien, käyttöohjeiden, opetusmateriaalin, varomääräysten, käsikirjojen ja lukuisten muiden ohjeiden ja määräysten laatiminen lähes tyhjästä on yhtä aikaa sekä työlästä että innostavaa. Uusia suunnitelmia laadittaessa on aina hyvä mahdollisuus aikaisempien mallien kriittiseen tarkasteluun ja uusien toimintatapojen luomiseen. Keskustelut patteriston -, prikaatin - ja aselajin henkilöstöjen kanssa ovat olleet aktiivisia ja kehityshakuisia. Maavoimien taistelutavassa 2015 korostuu myös ilmasuojelu. Ilmasuojelu ei ole vain ilmatorjunnan asia, vaan sen opettaminen pitää sisällyttää kaikkien aselajien koulutukseen heti peruskoulutuskaudesta alkaen. Tässä asiassa ilmatorjunnalla on erinomainen tilaisuus tuoda osaamista ja lisäarvoa aselajien väliseen yhteistoimintaan, erityisesti täällä Karjalan prikaatissa. Syksy on kiivasta aikaa lukuisten harjoitusten kanssa. Olemme saaneet oppimme erikoiskoulutuskauden harjoituksissa ja tätä juttua kirjoittaessani kouluttaudumme parhaillaan joukkokoulutuskauden harjoituksissa, joista keskeisimpänä mainitsen kaikille ilmatorjuntahenkilöille tutun Lohtajan. Kotiutamme joulukuussa jälleen kerran erinomaisen taitavan ilmatorjuntajoukon reserviin. Päätän juttuni toiseen lainaukseen kenraali Helmisen sähköpostiviestistä, johon mielipiteeseen on helppo yhtyä: ”Maanpuolustuksen eteen tehty ja tehtävä työ tänä epävarmana aikana on äärimäisen tärkeää!” Kirjoittaja on everstiluutnantti ja toimii Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentajana. Kapteeni Antti Laaksonen Uuden toimintatavan kehittäminen vaatii innovatiivisia ratkaisuja: henkilönostin ITO(15) kokeiluharjoituksessa. 21 Ajatuksia Itä-Suomen viestipataljoonasta I tä-Suomen viestipataljoonan kehitys on liittynyt kiinteästi Karjalan prikaatin valmiusyhtymäkehitykseen pataljoonan perustamisesta vuodesta 1998 alkaen. Kehityksen näkyviä toimia ovat olleet koulutusolosuhteiden kehittyminen johtamisjärjestelmähallin rakentamisena Vekaranjärvelle, XA-200 esikunta- ja viestipanssariajoneuvojen sekä CL600 viestiasemasuojien koulutuskäyttöön ottaminen ja kasarmi 2:n peruskorjaaminen. Nämä edellä mainitut materiaaliset toimenpiteet ovat omalta osaltaan mahdollistaneet toiminnan konkreettisen kehittämisen osaksi iskukykyistä joukko-osastoa. Materiaalisen ja olosuhteiden kehittämisen rinnalla on toiminnan ja toimintamallien, organisaation ja henkilöstön osaamisen sekä hengen ja asenteen kehittäminen ollut kuitenkin kaikista merkittävimmässä roolissa. Itä-Suomen viestipataljoonalla on toimiva organisaatio, joka vastaa hyvin perustehtävän, joukkotuotannon toteuttamiseen. Jokaisella yksiköllä (1.Viestikomppania, 2.Viestikomppania ja Esikuntakomppania) on vakioitu joukkotuotantotehtävä ja vastuu oman tuotantotehtävänsä mukaisen sodan ajan joukkojen toiminnan kehittämisestä. Viestijärjestelmäsektori ja pataljoonan esikunta tukevat perustehtävän toteuttamista omalla asiantuntemuksellaan. Henkilöstön osaamisen kehittäminen on liittynyt viime vuosiin asti vahvasti Karjalan jääkäriprikaatin taktiikan ja suorituskyvyn kehittämiseen. Esikunta- ja viestikomppanian perusoperaatiosuunnitelma. 22 UUSI SUUNTA Nykyinen tehtävä, alueellisten joukkojen tuottaminen, on tuonut pataljoonalle uusia haasteita. Henkilöstö on selättänyt ison kasan haasteita jo Karjalan jääkäriprikaatin kehityksestä opituilla toimiviksi todetuilla menetelmillä. Keskeistä on ollut aktiivinen ote toiminnan kehittämiseen, pyrkimys yhteistoimintaan, nopea siirtyminen ongelmista ratkaisuihin ja erityisesti toiminnan dokumentoitu vakiointi, joka mahdollistaa jäntevien muutosten teon saapumiseräsyklissä. Uusia opittavia ja edelleen varusmiehille opetettavia asioita alueellisen taistelun koulutuksessa on määrällisesti enemmän kuin aikaisemmassa opetuksessa. Tämä edellyttää ajankäytön ja varusmiesten palveluksen tarkkaa suunnittelua. Muutoksia Itä-Suomen viestipataljoonan vastuulla oleviin joukkotuotantotehtävien kouluttamiseen liittyen on tapahtunut mm. johtamisessa, viestitoiminnassa, johtamisjärjestelmässä, huollossa ja toimin- Teksti: Jarmo Vähätiitto Kuvat: Puolustusvoimat tamalleissa alkaen aina yksittäisestä taistelijasta komentajiin asti. Isoin muutos on ollut palkatun henkilöstön ajattelutavan muutoksessa ja uuden oppimisessa, jota on vaadittu siirryttäessä operatiivisen joukon hyökkäämisestä alueellisen joukon aktiiviseen puolustustaisteluun. Samanaikaisesti on aikaisemmin hankittua osaamista pidettävä yllä, koska operatiiviset tehtävät sitä edellyttävät. YHTEISTOIMINNAN MERKITYS Itä-Suomen viestipataljoona on johtamisen tuen kokonaisvaltainen joukkoyksikkö. Sen kouluttamat joukot perustavat ja suojaavat käsketyt johtamispaikat, rakentavat toiminnan edellyttämät viestiverkot ja tarjoavat johtamisjärjestelmäpalveluja muille joukoille. Pataljoonan tehtäviin kuuluu myös kouluttamiensa joukkojen huollon tehtäviä ja oman toi- Kasarmi 2 ja XA-202 viestipanssariajoneuvo. minnan suojaaminen. Yksi merkittävimmistä tehtävistä on mahdollistaa Karjalan prikaatin kaikkien joukkojen välinen yhteistoiminta rakentamalla joukkojen välinen viestiverkko, joka yhdistää joukot tilannekuvan, suunnittelu- ja toimeenpanotehtävien sekä tulenkäytön-, tiedustelun- ja huollon johtamisen osalta. Yhteistoiminnan merkitystä korostetaan tuskin koskaan liikaa. Toimivalta ja tehtävissään hyvin pärjäävältä sotajoukolta edellytetään, että yhteistoiminta sujuu kitkattomasti ja turha ”säätäminen” on kyetty minimoimaan. Huolimatta siitä, että Karjalan prikaatille käsketyt joukkotuotantotehtävät eivät parhaalla mahdollisella tavalla ole tasapainossa eri joukkoyksiköiden kesken, on joukkojen välistä yhteistoimintaa suunniteltava kaikkeen harjoitustoimintaan liittyen vaikka välillä joukkotuotantotehtävää ja joskus käyttöperiaatteitakin vastoin. KOHTI VAHVISTUVAA PRIKAATIA KARJALAN Karjalan prikaatin siirtyminen KAR PR2015 kokonpanoon 1.1.2015 alkaen ei muuta Itä-Suomen viestipataljoonan perustehtävää. Organisaatio sekä tehtävät säilyvät myös pääosin nykyisinä. Henkilöstömuutoksia on tehty etupainoisesti ja muutaman henkilön osalta tehtävä muuttuu vielä 1.1.2015 kuluessa. Perusasiat ovat kunnossa ja vakiintuneet, mutta muu- toksen tuo toimintavolyymin kasvu sotaharjoitusten vuorokausimäärissä, reservin koulutustapahtumien lisääntymisenä ja erityisesti uuden johtamisjärjestelmän, Johtamisjärjestelmän M18 käyttöönottamisena ja siihen valmistautumisena. Edellä mainittujen uusien tehtävien toteuttamiseksi on pataljoonan henkilöstöllä osaamista tai sitä ollaan parhaillaan hankkimassa lisää. Työilmapiirikyselyjenkin valossa motivaatiota on ja työn imua riittää, mutta henkilöstön jaksaminen edellyttää niin esimiesketjulta kuin henkilöstöltä itseltään hyviä esimies- ja alaistaitoja. PRINSIIPIT jessamme kuin työssämme on hyvä nähdä laajemmat, toimintaamme vaikuttavat asiat. Neljäs orientaatio on ihmiskuva, joka vaatii meiltä kaikilta kasvamista. Lähestymmekö alaisiamme ja työkavereitamme heidän rajoitteidensa kautta, jolloin olemme pakottamisen kierteessä vai mahdollisen potentiaalin kautta, jolloin meillä on mahdollisuus päästä kasvavan menestyksen tielle. Viidentenä ja viimeisenä tulevat hyvät työtaidot, jotka synnyttävät työn hyvää laatua. Kirjoittaja on everstiluutnantti ja toimii Itä-Suomen viestipataljoonan komentajana. Uskon, että uusien tavoitteiden onnistuneeseen saavuttamiseen tarvitaan oikeaan suuntaan nojaamista eli orientoitumista. Monessa tapauksessa pataljoonan henkilöstö on onnistunutkin nojaamaan oikeaan suuntaan. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä on ollut realistisen myönteinen suhtautuminen haasteisiin. Tällainen joko luontainen tai opittu toimintamalli synnyttää menestystä ja lisää entisestään myönteisyyttä. Toisena lähtökohtana on tulevaisuuteen nojaaminen, joka mahdollistaa tavoitteellisen toiminnan ja antaa meille kaikille yhden hyvän tavoitteen ponnistella lisää meille arvokkaiden asioiden eteen. Kolmantena orientaationa on kokonaisuuden hahmottaminen. Niin ar- 23 Viestipataljoonan perinnepäivä I tä-Suomen viestipataljoona juhli perinnepäiväänsä Vekaranjärvellä perjantaina 26.9. kauniin syyssään vallitessa jo perinteisiksi muodostunein menoin. Päivä alkoi siis sopivasti paraatin merkeissä. Pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Jarmo Vähätiitto suoritti katselmuksen Kaartinaukiolla ja otti ohimarssin vastaan kasarmin edustalla. Katselmuksen yhteydessä pidetyn kenttähartauden piti sotilaspastori Sanna Timonen. Paraatin jälkeen oli aika tutustua kalustonäyttelyyn ja kutsuvieraat olivatkin ilahduttavan kiinnostuneita kuulemaan uudistetun taistelutavan ja muuttuneiden joukkotuotantotehtävien aiheuttamista muutoksista pataljoonan käyttämään kalustoon. Yksissä tuumin todettiin, että tämän päivän varusmiehiltä löytyy niin kaluston käyttötaitoa kuin myös sosiaalisia taitoja. Siksi vakuuttavia olivat esittelijöiden vastaukset vieraiden esittämiin, osin kiperiinkin kysymyksiin. Perinnepäivän päiväjuhlan juhlaesitelmän piti tällä kertaa everstiluutnantti, sotatieteiden tohtori Janne Mäkitalo Maasotakoululta. Ajankohtaisessa ja mielenkiintoisessa esitelmässään hän käsitteli psykologista sodankäyntiä osana johtamissodankäyntiä. Esimerkit menneiltä vuosikymmeniltä olivat asiaa varsin hyvin valaisevia, mutta muutamat ajankohtaisemmat havainnot olivat osin jopa hätkähdyttäviä, ja antoivat varmasti ajattelemisen aihetta monisatapäiselle kuulijakunnalle. Juhlan aikana oli pataljoonan komentajalla mukava mahdollisuus palkita erityisen ansioituneita taistelijoita. Viestitarkastaja myönsi viestiristin puolustusvoimien johtamisjärjestelmäalan tehtävissä ansiokkaasti vähintään kymmenen vuoden ajan palvelleille: - kapteeni Antti Lähteenmäki, yliluutnantti Mikko Anttonen (KARTR), insinöörikapteeni Pekka Tiirikainen, vääpelit Tuomas Miromäki, Antti Niskanen ja Sami Pekkarinen. Lisäksi viestitarkastaja myönsi erityisistä ansioista soljen aiemmin myönnettyyn viestiristiin kiinnitettäväksi everstiluutnantti Jarmo Vähätiitolle. 24 Itä-Suomen viestipataljoonan perinnelippu: insinööriluutnantti evp Ville Nuutilainen ja vääpeli Marko Virtanen Karjalan prikaatin viestimiesristi: yliluutnantti Jaakko Mäkynen, luutnantti Matias Seppänen, ylikersantit Atte Liikanen, Teemu Roitto ja Markus Viitanen, upseerikokelas Simeon Syvänen, kersantti Teemu Pohjonen ja alikersantti Mitja Karjalainen Työpistekohtaiset kannustepalkkiot jaettiin seuraaville henkilöille: yliluutnantti Mikko Vepsäläinen 1.viestikomppania, ylikersantti Ville Vihanne 2.viestikomppania, yliluutnantti Tuomas Niemelä esikuntakomppania ja insinööriyliluutnantti Harri Pesonen viestijärjestelmäsektori. ISVP:n kummilusikat perinnevuoden aikana pataljoonan henkilökunnan perheisiin syntyneille pienokaisille: - Otto Juhani Tuomi - Erin Laura Maria Vepsäläinen - Aamos Kaarlo Mikael Sakala Pataljoonan vuoden urheilijana palkittiin erityisesti haulikkoampujana kunnostautunut luutnantti Juho Hannonen esikuntakomppaniasta. Hannonen sijoittui elokuussa ammutuissa yleisissä trapin Suomen mestaruuskisoissa kuudenneksi. Pro ISVP-palkinnolla palkittiin pataljoonaa jo vuosien ajan ansiokkaasti eri harjoituksissa ja muissa koulutustapahtumissa tukenut vääpeli Eero Haapanen Reserviupseerikoulusta. Pataljoonan vuoden kouluttajana palkittiin luutnantti Matias Seppänen. Hänen asenteensa kouluttaa on aina ollut innokas ja kehityshenkinen ja hän saanutkin aikaan erittäin hyviä koulutustuloksia. Hän on myös innokas kehittämään omaa ammattitaitoaan laajemminkin. Kirjoittaja on majuri ja palvelee Itä-Suomen viestipataljoonan pataljoonaupseerina. Teksti: Marko Kaisto Kuvat: Puolustusvoimat Pro ISVP-palkinto: vääpeli Eero Haapanen. Vuoden kouluttaja: luutnantti Matias Seppänen. Matkailua sotahistorian merkeissä Teksti ja sivun kuvat: Marko Kaisto L ähes kymmenen vuotta sitten alkanut perinne jatkui, kun viestipataljoonan sotahistorian matka toimeenpantiin elokuun loppupuolella. Tällä kertaa matka suuntautui Latviaan ja teemana oli ”ISVP jääkärien jäljillä.” Matka aloitettiin perjantaina 22.8. luonnollisesti sieltä mistä jääkäriliikekin sai alkunsa, Ostrobotnialta eli pohjalaisten osakuntien talolta Helsingistä. Tuon syksyllä 1912 valmistuneen talon toisen kerroksen kassahuoneessahan pidettiin loppusyksystä 1914 kokous, josta Suomen itsenäistymiseen tähdännyt jääkäriliike sai alkunsa. Jätimme jääkäreiden Lockstedtin vaiheen tällä reissulla väliin ja siirryimme Riikaan tarkoituksenamme perehtyä jääkärien käymiin taisteluihin osana Saksan itärintaman taisteluita ensimmäisessä maailmansodassa. Ensin kuitenkin perehdyimme Riian vanhaan kaupunkiin, joka tarjosikin todella paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Lauantaina otimme asiaksemme kiertää jääkäreiden varsinaiset taistelupaikat. Päivä alkoi Misse-joelta ja jatkui Aa-joen, Schmardenin ja Tukumsin kautta Riianlahdelle. Taisteluiden kulku tuli varsin selväksi lähinnä kapteenit Niko Koivulan ja Tuomas Väyrysen pitämien esitelmien kautta. Huolella ja asianmukaisella kunnioituksella vaalittu jääkärihuone teki kävijöihin lähtemättömän vaikutuksen. Sunnuntain pääasiallinen tutustumiskohde oli Liepajan (Libau) Pyhän kolminaisuuden katedraali, jossa jääkärilippu vihittiin käyttöön ja jääkärit vannoivat sotilasvalan Suomen lailliselle hallitukselle päivää ennen pääjoukon lähtöä vapaussotaan 13.2.1918. Luulenpa, että kirkkoon saavuttuaan jokainen matkalainen pysähtyy miettimään tuota hetkeä ja sitä, mitä se itsenäistyvälle isänmaallemme on merkinnyt. Myös jääkäreiden Liepajassa oloaikanaan käyttämät kasarmit ja patal- ”Parempi hauta vieraassa kuin orjuus omassa maassa.” Vain portaat ovat jäljellä jääkärikapteeni Leppäsen alkuperäisestä, 1929 paljastetusta muistomerkistä. Neuvostoaikana muistomerkki tuhottiin ja sen jalusta siirrettiin Leninin patsaan jalustaksi! joonan esikunta ovat edelleen olemassa ja helposti löydettävissä. Palasimme maanantaina Riian kautta Suomeen monta hienoa ja vaikuttavaa paikkaa nähneinä. Matka jatkoi siis jo vuonna 2005 Karjalan kannakselta alkanutta sotahistoriamatkojen sarjaa. Vuosien saatossa ovat tulleet tutuiksi kannaksen lisäksi niin Laatokan Karjala, Inkerinmaa kuin Ardennien alue ja Normandiakin. Saa nähdä, vieläkö intoa riittää tulevillekin vuosille. Jääkäriperinnettä vaalitaan yhä Liepajassa. Kuvassa Pyhän kolminaisuuden kirkko. 25 Kymen pioneeripataljoonan perinnepäivä ja pataljoonan komentajan vaihtotilaisuus Pioneeriaselajin vuosipäivää, Kymen pioneeripataljoonan 20. vuosipäivää osana Karjalan prikaatia ja pataljoonan komentajan vaihtoa juhlittiin Schmardenin päivänä 25.7.2014. Juhlallisuudet järjestettiin Korian vanhan varuskunnan alueella, josta Kymen pioneeripataljoona siirtyi 1.7.1994 osaksi Karjalan prikaatia Vekaranjärvelle. Teksti: Kymen pioneripataljoonan esikunta Kuvat: Puolustusvoimat T ämän vuoden perinnepäivänä Kymen pioneeripataljoonan kokoonpano oli vahvistunut yhdellä perusyksiköllä. Raivaajakomppania aloitti pioneeripataljoonassa 1.4.2014 ja oli ensimmäistä kertaa mukana tilaisuudessa osana pataljoonaa täytenä perusyksikkönä. Pataljoonassa on uudessa organisaatiossa on raivaajakomppanian lisäksi edelleen 1. ja 2. pioneerikomppania sekä esikunta. Juhlaparaatia komensi pataljoonaupseeri, majuri Jouni Ruotsalainen. Heinäkuinen helle suosi koko tapahtuman ajan paraatijoukkoja, jonka nuorimmat sotilaat alokkaat olivat vasta 19. päivää palveluksessa. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan Karjalan prikaatin komentaja, prikaatin joukkoyksiköiden komentajat, kuusi entistä pioneeripataljoonan komentajaa, ”vanhoja Korian veteraaneja” sekä monet muut tärkeät kutsuvieraat, ystävät ja yhteistyökumppanit. Perinnepäivän ohjelman aloittivat sotilasparaatiin perinteisesti kuuluvat katselmus ja ohimarssi. Tämän jälkeen kentällä esitettiin kaksi taidokasta ja hauskaa toimintanäytöstä, jotka kuvastivat pioneeripataljoonan perinteistä koulutustapaa. Päivä jatkui kutsuvieraiden, sekä henkilökunnan kahvitilaisuudella, jossa suoritettiin palkitsemiset ja kuultiin eversti (evp) Paavo Ahon mieleenpainuva juhlaesitelmä Korian varuskunnan historiasta. Korian sotilaskotiyhdistys tuki tilaisuutta omalla arvokkaalla panoksellaan virvokkeilla sekä perinteisellä munkkikahvitarjoilulla. Paraatiin oli 1. Pioneerikomppania asettanut kunniakomppanian, jonka päällikkönä toimi yliluutnantti Arttu Mustonen (vas.) 26 Pataljoonan komentajan tehtävien vaihdon merkiksi luovutti everstiluutnantti Riku Mikkonen joukkoyksikkölipun seuraajalleen everstiluutnantti Vesa Valtoselle (vas.). Valokuvaaja myöhästyi pari sekuntia eikä saanut ikuistettua kuvaa, jossa molempien komentajien kädet ovat kiinni lipputangossa. Tilaisuuden päätyttyä komentajan tehtävät vaihtaneet ja muutamat paikalle saapuneet aiemmat komentajat kokoontuivat 65 tonnia painavan pioneerimuistomerkki ”Läpi harmaan kiven” edustalle ryhmäkuvaan. Vasemmalta everstiluutnantti Vesa Valtonen, eversti Panu Loikkanen, kenraalimajuri Juhani Kääriäinen, eversti Ilmari Hurmerinta, eversti Paavo Aho, eversti Teppo Lahti ja everstiluutnantti Riku Mikkonen. 27 ROK tulee Karjalan prikaatiin! Otsikon ROK ei tarkoita uutta musiikkityyliä, vaan Raivaamisen osaamiskeskusta, joka perustetaan osana Puolustusvoimauudistusta Karjalan prikaatiin vuoden 2015 alusta alkaen. K äytännössä prikaatiin ei synny uutta laitosta tai rakennusta, vaan raivaamisen osaaminen ja toiminnot (joukkotuotanto, henkilökunnan koulutus ja Raivaamisen erikoisosasto) siirtyvät lakkautettavasta Pioneerirykmentistä Karjalan prikaatiin ja prikaatiin kuuluvan Kymen pioneeripataljoonan johtoon. Raivaamisen osaamiskeskus tuottaa palveluita kaikille puolustushaaroille kaikissa puolustusvoimien lakisääteisissä tehtävissä. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävää varten Raivaajakomppania joukkotuottaa sodan ajan yksiköitä maavoimien ja ilmavoimien tarpeisiin. Raivaamisen erikoisosasto on yksi puolustusvoimien yhteisistä suorituskyvyistä, jolla maanpuolustustehtävän lisäksi varaudutaan kansainväliseen kriisinhallintaan ja muiden viranomaisten tukemiseen. Osaston johtaja apulaisineen työskentelee Kymen pioneeripataljoonan esikunnassa. Heidän lisäkseen osastoon kuuluu tällä hetkellä raivaajia kahdeksasta eri joukko-osastosta. Lisäksi osaamiskeskuksen tehtäviin kuuluu puolustusvoimien palkatun henkilökunnan raivaamiskurssien järjestäminen. Kursseille osallistuu puolustusvoimien henkilökuntaa kaikista puolustushaaroista ja tulevaisuudessa Raivaajapari suojavarusteissaan. 28 Teksti: Kymen pioneripataljoonan esikunta Kuvat: Puolustusvoimat myös joitakin ulkomaisia opiskelijoita. Ensimmäinen osa Raivaamisen osaamiskeskusta, eli Raivaajakomppania (RAIVK) aloitti toimintansa prikaatissa 1.7.2014. Komppanian tuki- ja erikoishenkilöstöstä muodostettiin henkilökunnan koulutusta varten kurssiosasto. Toisessa vaiheessa lokakuun alussa siirtyi Raivaamisen erikoisosasto Vekaranjärvelle. Osasto evaluoitiin NATO -yhteensopivaksi syyskuussa 2014 ja se on saanut tehtävän valmistautua EU:n valmiusosastoon vuonna 2016. Raivaajaryhmän partioajoneuvo RG32M. 29 Kunnossapidon uudistukset ja Karjalan huoltopataljoonan ajankohtaiset asiat Karjalan huoltopataljoonan kesää ja syksyä ovat värittäneet vuoden 2015 alussa tapahtuvat muutokset. Suurimmat niistä koskevat Kunnossapitokeskusta ja Materiaalikeskusta. uoden 2013 lopulla Karjalan huoltopataljoonan perusyksiköt ja Autokoulu kokivat suuria muutoksia: Autokoulu muutti Jokelasta Tykkimäelle uusiin tiloihin ja yhdestä Huoltoja kuljetuskomppaniasta muodostettiin kaksi perusyksikköä. Uusissa tiloissa ja organisaatioissa on toimittu nyt vuoden päivät - uudet toimintatavat ovat muotoutuneet ja ensimmäisten saapumiserien kokemukset on kerätty. Seuraavien muutosten kourissa Karjalan huoltopataljoonassa ovat erityisesti Kunnossapitokeskus ja Materiaalikeskus. V KUNNOSSAPITO SIIRTYY KUMPPANILLE Maavoimien materiaalin kunnossapidon kumppanuuden ulkoistaminen siirtyy uuteen vaiheeseen vuoden 2015 alussa jolloin strateginen kumppanimme Millog Oy ottaa vastuulleen entisten, vaativimpien kunnossapitotöiden lisäksi myös maavoimien ja merivoimien varuskuntien kunnossapitokeskukset ja korjaamot. Kunnossapito jakautuu käsitteenä kahteen osaan, kunnossapitoon ja käyttöhuoltoon. Käyttöhuollon rajanveto tehdään järjestelmittäin, mutta nyrkkisääntönä käyttöhuollolle voisi pitää niitä tehtäviä, jotka ovat toteutettavissa käyttäjän toimenpitein kenttäolosuhteissa. Tämän muutoksen jälkeen puolustusvoimat vastaa käyttöhuollosta ja Millog Oy kunnossapidosta. Yhteistoiminta kumppanin kanssa jatkuu tiiviinä: Millogin henkilökuntaa osallistuu harjoituksiin ja eri kunnossapidon varusmieskurssien koulutukseen. Karjalan prikaatissa laajentuvan kumppanuuden tuoma muutos koskee eniten Kunnossapitokeskusta, mutta myös kaikkia joukko-yksikköjä. Karjalan huoltopataljoonan kunnossapidon henkilöstöä siirtyy sekä kumppanin palvelukseen että 30 käyttöhuollon henkilöstöksi Karjalan prikaatin joukkoyksikköihin. Pääesikunnan johdolla tehdystä sopimusvalmistelusta tihkui niukasti tietoja joukko-osastoihin. Tämä aiheutti ymmärrettävästi ikävää epävarmuutta kunnossapidon tehtävissä palvelevien keskuudessa. Vuoden vaihdetta kohti kuljettaessa ihmiset ja asiat ovat löytämässä paikkansa uudessa järjestelmässä. On selvää, että muutoksen valmistelut kaikkine yksityiskohtineen pitävät Kunnossapitokeskuksen henkilöstön kiireisinä koko loppuvuoden. Karjalan prikaatin näkökulmasta keskeistä on, että hyvässä yhteistyössä kumppanin kanssa joukko saa ne kunnossapidon palvelut jotka se tarvitsee toteuttaessaan ykköstehtäväänsä, sodan ajan joukkojen tuottamista. Tämä tarkoittaa materiaalin osalta kunnossa olevaa, käyttökelpoista kalustoa. Tämä on yhteinen tavoitteemme Millog Oy:n kanssa. Mitään syytä ei ole nähtävissä, ettei tämä tavoite toteutuisi - yhteisen asian eteen tekee työtä samat ihmiset kuin nykyäänkin. Kaikkien, sekä kumppanin että puolustusvoimien on nyt huolehdittava siitä, ettemme omalla toiminnallamme pystytä välillemme sellaisia raja-aitoja jotka vaikeuttavat yhteisen tavoitteen eteen tehtävää työtä. Vaunujen kunnossapito siirtyy kumppanille. Teksti: Matti Heininen ja Antti Pienimäki Kuvat: Puolustusvoimat MATERIAALIKESKUS MUUTOKSESSA Materiaalikeskuksen kesää ja syksyä leimasivat saapumiserän kotiuttamiset ja uuden varustamiset tilapäisjärjestelyin. Keskusvarastohankkeen siirtyminen rakennusvaiheeseen aiheutti toiminnan uudelleen organisointia ja siihen liittyvää suunnittelua. Toiminnan taso pystyttiin kuitenkin turvaamaan keskittämällä materiaalikeskuksen voimavaroja tilapäisesti muilta varastoilta varusvarastolle. Rakennushankkeen keskellä työskentely on ollut haastavaa ja henkilöstöä kuormittavaa. Asiakkaamme ovat suhtautuneet haasteisiimme ymmärtäväisesti. Kaartinhallin perusparannuksen valmistuminen kesällä mahdollisti myös liinavaatevaraston paluun hallin alakerrokseen. Materiaalivirrat ovat kesän ja syksyn aikana olleet huimaavia. Hämeen rykmentin ja varsinkin Pioneerirykmentin lakkauttamista edeltävät materiaalien kohdennukset Karjalan prikaatiin ovat olleet erittäin työllistäviä. Pioneerimateri- aalivarasto on työskennellyt paineen alla ja sopeuttanut toimintaansa ja tilojaan uusien toimijoiden kanssa. Kymen pioneeripataljoonan kanssa yhteistyö on toiminut erinomaisesti ja kompromissit tilojen suhteen ovat olleet toimivat. Raivaajien koulutukseen liittyvän erikoismateriaalin varastointi ja siihen liittyvä asiakaspalvelu ovat haasteellisia ja edellyttävät kouluttautumista, joka valitettavasti etenee hieman jälkijunassa. Karjalan prikaatiin tulee eri kehittämishankkeiden myötä runsaasti materiaalia. On ollut ilo todeta, että tiedonkulku eri hankkeissa on parantunut ja materiaalien siirroista tulee pääsääntöisesti ennakkovaroitus riittävän ajoissa. Tämä on materiaalin varastoijan näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää, jotta vaaditut varastointijärjestelyt voidaan tehdä ajoissa. Hankkeiden tuottama materiaali on poikkeuksetta erittäin teknistä ja edellyttää säilyäkseen huippuluokan tiloja. Salpausselän ilmatorjuntapatteristo on erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankkeessaan toiminut esimerkillisesti varastoinnin näkökulmasta ja materiaalin vastaanotto on onnistunut kitkatta. Alueellisten joukkojen tykistöhankkeen valmistelu ja toteutus Karjalan tykistörykmentin osalta on ollut laadukasta ja tietoa on toimitettu MAKE:en aina kun sitä on ollut annettavissa. Maapuolustuksen johtoportaat -hankkeen materiaalin varastointi ja sen edellyttämä koulutus on ennakoitu hyvin ja materiaalia on otettu vastaan syksyn aikana varsin hallitusti. Mainitun materiaalin koulutusvelvoitteet ovat kuormittaneet MAKE:a, mutta niistäkin on selvitty. Keskusvarastohankkeen eteneminen marras-joulukuun vaihteessa peruskorjausosuuteen edellyttää suuria varastojärjestelyjen muutoksia. Suurena haasteena on ollut turvaluokitellun materiaalin varastointi väistötiloihin. Pääosaan haasteista on löytynyt tyydyttävät ratkaisut ja toiminta voidaan turvata ainakin tärkeimmiltä osin. Kalustonäyttelyt ja muu vastaava maanpuolustustyö ovat tärkeitä puolustusvoimille ja Karjalan prikaatille. Materiaalikeskus ottaa merkittävällä panoksella ja mielellään osaa näihin arvostettuihin tapahtumiin. Materiaalikeskukseen onkin vuosien varrella kehittynyt melkoinen ammattitaito varsin vaativien tapahtumien järjestämiseen - kiitettyjä tapahtumia on lukuisia. Kirjoittajista Matti Heininen on everstiluutnantti, Karjalan huoltopataljoonan komentaja, Antti Pienimäki on kapteeni ja Materiaalikeskuksen johtaja. Huoltopataljoonan komentaja vaihtui K arjalan huoltopataljoonan komentajan vaihtoparaati järjestettiin maanantaina 1.9. Vekaranjärvellä. Everstiluutnantti Petri Rantanen luovutti komentajan tehtävät everstiluutnantti Matti Heiniselle. Petri Rantanen ehti johtaa Karjalan huoltopataljoonaa noin kahden vuoden ajan. Tehtävien vaihdon myötä hän siirtyi uusiin tehtäviin 3. Logistiikkarykmentin runko-organisaatioon. Uusi komentaja Matti Heininen siirtyi tehtävään Maavoimien esikunnan huoltoosastolta, jossa hän toimi täydennyssektorin johtajana. Paraatikentällä pitämässään vastaanottopuheessaan everstiluutnantti Heininen muistutti, että puolustusvoimauudistuksen myötä tapahtuvien organisaatiomuutosten toteuttaminen on loppusuoralla ja muutokset koskettavat merkittävällä tavalla juuri huollon toimijoita. Kunnossapidon kumppanuuden järjestelyt koskevat suurta osaa Karjalan huoltopataljoonan henkilöstöstä. Huoltojärjestelmän muuttuessa on kyettävä edelleen hyvään yhteistyöhön kaikkien sidosryhmien kanssa. Puheessaan uusi komentaja totesi ottavansa vastaan huoltopataljoonan, joka on joukkoyksikkönä varsin nuori. Samalla pataljoona on kuitenkin valtakunnan vanhin huollon joukkoyksikkö. Se on toiminut esimerkkinä ja tien raivaajana koko huoltopataljoonakonseptille maavoimissa. Tämän roolinsa Karjalan huoltopataljoona on täyttänyt kouluttamalla vaatimukset täyttäviä huoltojoukkoja ja toteuttamalla Karjalan prikaatin huollon järjestelyt. Komentajan havaintojen mukaan mielikuva Karjalan huoltopataljoonasta prikaatin ulkopuolellakin on hyvä. Mielikuvat - hyvät ja huonot - syntyvät tuloksista ja teoista. Everstiluutnantti Heininen painotti, että pataljoonan kaikkien henkilöiden työtä arvioidaan päivittäin sen mukaan kuinka kykenemme tehtävämme täyttämään. Hyvä maine on ansaittava päivittäin uudelleen. Karjalan huoltopataljoonan joukkotuotantoa käsittelevässä puheen osuudessa komentaja korosti, että huoltopataljoonan joukkoja koulutetaan tehtäviin, joiden toteuttaminen edellyttää kykyä sekä taistella että toteuttaa tukemistehtävää. Tukemistehtävän onnistuminen taas on kaikkien huollon joukkojen olemassaolon oikeutus. Logistiikan ja huollon on mahdollistettava operaatiot. Maavoimien huollon iskulause, ” huolto taistelee ja tukee”, kuvaa edellä mainittua periaatetta. Everstiluutnantti Petri Rantanen (oik.) luovutti Karjalan huoltopataljoonan joukkoyksikkölipun uudelle komentajalle, everstiluutnantti Matti Heiniselle. 31 Henkilöstötapahtumia Karjalan prikaatiin apulaiskomentaja 1.1.2015 lukien Karjalan prikaatiin 1.1.2015 perustettavaan apulaiskomentajan tehtävään on määrätty eversti Antti Juhani Lehtisalo. Antti Lehtisalo on syntynyt 24.6.1964. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi 1984 Mäntyharjun lukiosta. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 72. kadettikurssilla 1988 ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon Sotakorkeakoulussa 1997. Antti Lehtisalo on palvellut Karjalan prikaatissa opetusupseerina 1988-90 ja kranaatinheitinkomppanian päällikkönä 1990-92, opettajana Kadettikoulussa 1992-95 ja Sotakorkeakoulussa1995-97, osastoesiupseerina Kymen sotilasläänin esikunnassa 1997-2000, Reserviupseerikoulussa 2000-01 ja Pääesikunnan operatiivisella osastolla 2001-05. Kurssin johtajana Reserviupseerikoulussa hän palveli 2005-07 ja koulutuspäällikkönä Maasotakoulussa 2007-2010. Tämän jälkeen hän palveli Maavoimien esikunnassa Mikkelissä suunnitteluosastolla strategisen suunnittelusektorin johtajana ja apulaisosastopäällikkönä 2011 - 2012. Itä-Suomen sotilasläänin esikunnan esikuntapäällikönä hän on palvellut vuodesta 2013 alkaen. Kansainvälisissä tehtävissä Lehtisalo on palvellut SFOR-operaatiossa Bosniassa operaatiopäällikönä vuonna 1998 kuusi kuukautta. Everstiksi Antti Lehtisalo on ylennetty 6.12.2011. Karjalan prikaatin Kymen pioneeripataljoonan uusi komentaja 1.8.2014 lukien Everstiluutnantti Vesa Valtonen on syntynyt 10.7.1969 Joutsenossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kuusaan lukiossa 1988. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 77. kadettikurssilla 1993, esiupseerikurssin 2000, yleisesikuntaupseerikurssin 2004 ja sotatieteiden tohtorin tutkinnon 2010. Hän on palvellut varusmiehenä 1989, opetusupseerina, komppanian varapäällikkönä ja päällikkönä Kymen pioneeripataljoonassa 1990 ja 1993-1998, sekä 1999 osastoesiupseerina Karjalan prikaatin operatiivisella osastolla. Valtonen on palvellut pioneeri- ja suojeluopettajana Maasotakoululla 2001–2002, apulaisosastopäällikkönä Karjalan prikaatin operatiivisella osastolla 2004–2005, tutkijaesiupseerina Maanpuolustuskorkeakoululla 2006–2010, osastoesiupseerina Maavoimien esikunnassa 2010–2011 ja yleissihteerinä Turvallisuuskomiteassa (PLM) 2011– 2014. Kansainvälisissä tehtävissä hän on toiminut 1999 pioneeripäällikkönä SJP/SFOR Bosniassa ja Mannerheim -stipendiaattina Sveitsissä 2006. Karjalan prikaatin esikunnan operatiivisen osaston uusi päällikkö 1.9.2014 lukien Everstiluutnantti Tero Koljonen on syntynyt 28.9.1972 Mikkelissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kangasniemen lukiossa 1991. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 79. kadettikurssilla 1996, esiupseerikurssin 2007 ja yleisesikuntaupseeritutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa 2009. Koljonen on palvellut opetusupseerina Kymen ilmatorjuntarykmentissä 1996–98, Reserviupseerikoulun ilmatorjuntapatterissa linjanjohtajana ja varapäällikkönä 1998– 2001 ja Maasotakoulussa aselajiopettajana ja sotataidon opettajana 2001–2006. Koljonen palveli 2007–2008 Suomenlahden meripuolustusalueella operatiivisella osastolla ilmatorjuntapäällikkönä, 2009–2012 Maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla operatiivisen suunnittelun sektorilla ja 2012–2014 Itä-Suomen sotilasläänin esikunnassa suunnittelukeskuksen päällikkönä. Everstiluutnantiksi Tero Koljonen on ylennetty 2014. 32 Karjalan prikaatin Karjalan huoltopataljoonan uusi komentaja 1.9.2014 lukien Everstiluutnantti Matti Heininen on syntynyt Salossa 30.12.1970 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1989 Porvoon Linnankosken lukiossa. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 78. kadettikurssilla 1995, esiupseerikurssin ja yleisesikuntaupseerikurssin vuonna 2005. Hän palveli opetusupseerina, komppanian varapäällikkönä ja komppanian päällikkönä Savon prikaatissa 1995–2003. Vuonna 2002 Heininen palveli sotilastarkkailijana Lähi-idässä. Heininen on palvellut Itäisen maanpuolustusalueen esikunnan huolto-osastolla suunnittelutoimialan johtajana 2005–2007, Maavoimien esikunnan suunnitteluosaston strategisen suunnittelun sektorilla 2008–2011, Itä-Suomen huoltorykmentin esikunnan huolto-osaston apulaisosastopäällikkönä 2011. Ennen Karjalan huoltopataljoonan komentajan tehtävää Heininen palveli Maavoimien esikunnan huolto-osastolla täydennyssektorin johtajana. Everstiluutnantiksi Matti Heininen on ylennetty 2013. Ylennetty 6.12.2014 Tasavallan Presidentti on ylentänyt Puolustusvoimissa 6.12.2014 kapteeniksi: yliluutnantti Herkko Ilari Hannula yliluutnantti Hannu Santeri Jokinen yliluutnantti Juha Johannes Jyrkkä yliluutnantti Tatu-Matti Tapio Karhunen yliluutnantti Jarkko Juha Pekka Kolehmainen yliluutnantti Johanna Elina Laanola yliluutnantti Henri Johannes Laine yliluutnantti Juho Anselmi Leppälä yliluutnantti Arttu Mikael Mustonen yliluutnantti Jaakko Ilmari Mäkynen yliluutnantti Matti Juhani Niemeläinen yliluutnantti Matti Olavi Ruotsalainen yliluutnantti Henri Sulo Antero Silovaara yliluutnantti Mikko Johannes Vepsäläinen yliluutnantti Ville Olli Matias Viljaranta yliluutnantti Anton Ilmari Vuorinen yliluutnantti Harri Kalevi Hasanen yliluutnantti Riku Petteri Hämäläinen yliluutnantti Pasi Ilmari Saari yliluutnantti Esa Martti Sillanpää Tasavallan Presidentti on ylentänyt reservissä 6.12.2014 kapteeniksi: atk-suunnittelija (res ylil) Marko Tapio Lehtinen Karjalan prikaatin komentaja on ylentänyt reservissä ja antanut palvelusarvon 6.12.2014 vääpeli: ylikersantti Jon Kristian Huotari ylikersantti Mika Tapani Karhula ylikersantti Jussi-Pekka Leskinen ylikersantti: kersantti Joonas Petteri Soinvirta kersantti Veikko Antero Lassila 33 Nordic Military Shooting Championship 2014, NMSC2014 Karjalan prikaati järjesti pohjoismaiset ampumakilpailut Pohjoismaiset sotilaiden ammunnan mestaruuskilpailut Karjalan prikaatissa oli kansainvälistä tunnelmaa kesäkuussa juhannuksen jälkeisellä viikolla 23.–27.6., jolloin prikaati järjesti Pohjoismaiset sotilaiden ammunnan mestaruuskilpailut 2014 eli Nordic Military Shooting Championship 2014 (NMSC2014). Pohjoismaiden sotilaiden ammunnan mestaruuskilpailuihin osallistui lähes 80 kilpailijaa neljästä maasta; Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Mailla kilpailujen järjestämisvastuu on edellä mainitussa järjestyksessä. Suomen vuorolla järjestetty kilpailu oli nyt 47. kerta. Edellisen kerran Karjalan prikaati oli järjestämisvuorossa ja -vastuussa vuonna 2006. Kilpailut käytiin kolmella eri ampumaradalla; miesten 300 metrin kiväärilajit ja naisten 50 metrin pienoiskiväärilajit Hollolan Hälvälässä, pistoolilajit Kouvolassa Utin Tyrrissä sekä maastoammunnat Pahkajärvellä. Kilpailujen johtajana toimi prikaatin esikuntapäällikkö, eversti Rami Saari. Kilpailujen avajaiset pidttiin Kaartinaukiolla, jossa esiintyivät Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja sen taidokas kivääriryhmä Kilpailtuihin lajeihin sai kukin osanottajamaa asettaa viisi kilpailijaa, joista neljän parhaan tulos laskettiin joukkuekilpailuun. Suomella ei ollut naisten sarjassa osanottajia. Suomalaisten menestys oli hyvä. Henkilökohtaiseen lajivoittoon ylsi Marko Räsänen pistoolilla kilpaillussa maastoammunnassa. Hän saavutti toisen sijan pistoolin 30+30 laukauksen kilpailussa kuten myös Ville Nousiainen pistoolin pika-ammunnassa. Jorma Jäntti saavutti pronssisijan pistoolin maastoammunnas- Teksti: Karjalan prikaatin esikunta Kuvat: Puolustusvoimat sa. Pistoolijoukkueemme voitti kaikki kolme joukkuekilpailua; maastoammunnan, pika-ammunnan ja isopistoolin. Viisikon kuva on oikealla lehdessämme. Muissa lajeissa ei suomalaisilla ollut menestystä. Koko uutisviikon jännittävät kilpailut tuloksineen on nähtävissä netistä: ZZZSXROXVWXVYRLPDWÀZFPHULNRLVVLYXVWRWQPVFHQJOLVKWDL ZZZYHHYHHLQIRQPVF oli 47. kerta. Edellisen kerran Suomi oli järjestämisvuorossa 2006 ja vastuussa oli Karjalan prikaati. Kilpailut käytiin kolmella eri ampumapaikalla; 300 metrin kiväärilajit ja naisten ja miesten pienoiskiväärilajit Hollolan Hälvälässä, pistoolilajit Kouvolan Utin Tyrrissä sekä maastoa 300 metrin kiväärilajeissa kilpailtiin Hollolan Hälvälän kansainvälisestikin huippuhienoilla radoilla, jossa ovat mm. sähtöiset taululaitteet. Kuvassa on menossa 300 metrin asentokilpailun polviasento. 34 Voittoisa pistooliviisikkomme: yliluutnantti Ville Nousiainen (vas.), vanhempi rajavartija Marko Räsänen, ylimerivartija Kai Jahnsson, kapteeni Jorma Jäntti, yliluutnantti Petri Ylinen. Kilpailujen avajaiset pidettiin Kaartinaukiolla, jossa nähtävissä oli eksotiikkaa ja hienoja ulkomaisia sotilasasuja niin miehillä kuin naisillakin Maastoammunta suoritettiin pistooleilla ja kivääreillä Pahkajärven jylhissä maastoissa. Maalitaulut olivat eri etäisyyksillä ja ampuma-asennot ampujan valitsemat maaten, polvelta tai pystystä. Suorituksen vaikeutta lisäsivät varsin lyhyet ampuma-ajat. 35 Karjalan prikaatin komentaja vaihtui Teksti: Sari Vanhalakka Kuvat: Puolustusvoimat P Kenraalimajuri Timo Kivinen (vas,) luovutti tehtävien vaihdon sinetiksi prikaatin joukko-osastolipun prikaatikenraali Jari Kallion hoiviin. rikaatikenraali Jari Kallio vastaanotti Karjalan prikaatin komentajan tehtävät 1.7.2014 kenraalimajuriksi ylennetyn Timo Kivisen siirtyessä uusiin tehtäviin Pääesikuntaan. Kivinen kiitti puheessaan koko prikaatin henkilökuntaa, muistutti varusmiehiä ja -naisia maanpuolustuksen tärkeydestä sekä antoi erityiskiitokset esimiehilleen kenraalimajuri Jukka Pennaselle ja VeliPekka Parkatille tuesta ja ohjauksesta tehtävässään. ”Mieli on haikea, kun lähtöhetki täältä koittaa”, kenraalimajuri Kivinen totesi. Uusi Karjalan prikaatin komentaja Jari Kallio toivoi puheessaan menestyksekästä yhteistyötä henkilökunnan ja koko prikaatin kanssa. Hän kiitti edeltäjäänsä erittäin hyvin hoidetusta tehtävästä ja hyvästä perehdytyksestä. Juhlallisuudet jatkuivat vasta remontoidussa Kaartinhallissa, missä vieraiden oli mahdollista tutustua uusittuihin liikuntatiloihin. Kaartinhallin avajaisia juhlittiin tilaisuuden ohessa. Joukkoyksiköiden komentajat ja esikuntapäällikkö ojensivat esimiehelleen kenraalimajuri Timo Kiviselle prikaatin ja joukkoyksiköiden lippulinnan kiitokseksi ja muistoksi hänen ajastaan Karjalan prikaatissa. 36 Ohimarssin vastaanotti Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jari Kallio seurassaan Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka. Valapäivä Karjalan prikaatissa S aapumiserän 2/14 vakuutus- ja valapäivää vietettiin 8.8.2014 Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä lähes +30:n asteen helteessä. Sotilasvakuutusja valapäivä on tärkeä etappi varusmiespalveluksessa. Viisi viikkoa palvelusta oli takana ja talon tavat ovat alkaneet tulla tutuiksi. Sotilasvakuutuksen (89 alokasta) antoi ja sotilasvalan (1634) vannoi noin 7000 vierailijan ympäröimänä. Valaparaatin komentajana toimi esikuntapäällikkö, eversti Rami Saari. Valakaavan esilukijana oli Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka. Kenttähartauden paraatissa toimitti sotilaspastori Sanna Timonen. Prikaatin komentajan sotilasvalan teh- neille kohdistamien kehoitussanojen jälkeen hän nimitti heidät jääkäreiksi, tykkimiehiksi, pioneereiksi ja viestimiehiksi. Rakuunasoittokunta vastasi musiikillisesta annista. Paraatin ohimarssin jälkeen läheiset pääsivät tutustumaan kasarmiolosuhteisiin ja nauttimaan kenttälounasta. Teksti: Sari Vanhalakka. Kuvat: Puolustusvoimat Paraatin lopuksi suoritetun ohimarssin vastaanotti prikaatin komentaja seurassaan valakaavan esilukijana toiminut Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka. 37 SOTILASKOTI Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry. Vekaranjärven tukipilari, Valkealan sotilaskotiyhdistys täyttää vuonna 2016 viisikymmentä vuotta. Menneisiin vuosiin mahtuu paljon. Niihin mahtuu myös paljon sellaista mitä tavallinen varusmies ei tule sotilaskodissa asioidessaan välttämättä huomioineeksi. Valkealan sotilaskotiyhdistyksen perustava kokous pidettiin 4.9.1966 Valkealan koulukeskuksessa. Yhdistys otti vuonna 1967 tavoitteekseen sotilaskodin aikaansaamisen Vekaranjärvelle, kun tuli tiedoksi, että ensimmäiset Karjalan prikaatin osat siiryvät sinne kesällä 1968. Ensimmäinen sotilaskotirakennus, vajaa satapaikkainen puuparakki, sijaitsi lämpökeskuksen kupeessa. Syksystä 1968 lähtien sotilaskoti toimi alivuokralaisena varuskunnan ruokalassa. Vuodesta 1973 on Vekaranjärven sotilaskoti toiminut nykyisissä tiloissa. Koti valmistui marraskuun lopulla ja ensimmäisenä tilaisuutena järjestettiin itsenäisyyspäivän iltajuhla noin 600 vieraan läsnä ollessa. Osallistujien joukossa oli varuskunnan oman väen lisäksi runsaasti kutsuvieraita naapurikunnista. Hyvää ohjelmaa ja tanssia sisältänyt juhla oli erittäin arvokas ja antoi kävijöilleen unohtumattoman elämyksen. Viimeinen itsenäisyyspäivän iltajuhla sotilaskodissa järjestettiin 2007. Varusmiesten käyttöön sotilaskoti avattiin vuoden 1973 itsenäisyspäivää seuranneena päivänä. Sotilaskodin juhlalliset vihkiäiset pidettiin 10.2.1974. Lähivuosina on tulossa sotilaskotiin remontti, jossa parannetaan esimerkiksi sotilaskodin ilmastointia, joka ei muutamina viimeisinä kuumina kesinä ole osoittautunut kovin toimivaksi. Remonttia hieman hidastaa se, ettei sotilaskodissa saa tehdä liian paljon muutoksia, koska se on osittain suojeltu. VARUSMIEHEN ILON HETKI Sotilaskotiauto on monelle varusmie- helle ilon hetki rankan maastopäivän jälkeen. Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että varusmiehet ja sotilaskodin henkilökunta ovat harjoittelemassa sodan ajan valmiuteen. Yleensä sotilaskotiautoa hoitavatkin nuorekkaat sotilaskotisisaret, joista osa tunnetaan nimellä kanttiinijoukot. Vekaranjärvellä nykyisin toimiva auto on ollut käytössä vuodesta 2010 lähtien. Auto on nelivetoinen ja korkea maavara takaa, että maastossa päästään hyvin liikkeelle. - Yhden kerran olen jäänyt kiinni lumipenkkaan, mutta sekin oli vanhalla autolla, kertoo Margetta Ala-Krekola, 30 vuotta sotilaskotisisarena toiminut sisar. KIRJALLISUUDEN KOTIKOLO Tärkeän osan sotilaskotia muodostaa sotilaskodin kirjasto. Kirjasto tukee hyvin varusmiesten kirjaharrastusta ja sieltä löytävät itsensä jopa ne, jotka eivät siviilissä usein kirjaan tartu. Esimerkiksi man- Teksti ja kuvat: Jääkäri Riku Niemelä ja tykkimies Markus Ketola Yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Henttu (vas.) ja sotilaskotisisar Seija Tynys tiskaustoimissa. 38 SALAINEN RESEPTI Saimi Valkama on yksi sotilaskodin kirjastossa vapaaehtoisena työskentelevistä vihreistä sisarista. gavalikoima on erittäin suuri ja se ylittää jopa Kouvolan pääkirjaston tarjonnan. Valkealan sotilaskotiyhdistys tukee hyvin kirjastoa, joten uusimpia toivehankintoja voidaan tehdä läpi vuoden ja näin kirjaston valikoima pysyy ajantasaisena. Kirjastossa käy hyvin paljon asiakaskuntaa ja vaikeinta kirjastosta onkin saada kovimmat lukuihmiset ennen sulkemisaikaa ulos. Häiriköintiä kirjastosta ei löydy, sillä kaikki varusmiehet osaavat kunnioittaa kirjaston pyhää hiljaisuutta. Sotilaskotikirjaston kirjastonhoitajiltakaan eivät jää uusimmat teokset lukematta, sillä ne tulevat pelkästään uteliaisuudesta luettua. Kirjasto on sijainnut samalla paikalla sotilaskodissa aina perustamisesta lähtien. Luultavasti toimintatapa hieman muuttuu kun väliaikaiset tilat tulevan remontin takia supistuvat. Ensimmäistä vuotta puheenjohtajana on toiminut Pirjo Henttu: ”Vuoteen on kuulunut paljon tekemistä. On ollut monia edustustilaisuuksia, sotilaskodin esittelyä varusmiesten tulojuhlissa ja koulutuksia. Kiirettä ovat aiheuttaneet myös uuden kahvikoneen hankinta, mutta muuten vuosi on ollut rauhallinen. Puheenjohtajan varsinainen työ on mukavaa ja hän tapaa työssään uusia ja mukavia ihmisiä.” Sotilaskotisisarena Henttu on toiminut vuodesta 1996 lähtien ja sitäkin ennen silloin tällöin. Viimeiset seitsemän vuotta hän on ollut jo johtokunnassa. Sisar Henttu on huomannut vuosien kuluessa, että varusmiehet nuorenevat vuosien saatossa. Vapaaehtoisia sisaria yhdistyksessä on vähän yli 200. Yleensä he koostuvat lähialueen paikkakunnilta, mutta silti laajalta alueelta. Palkattua henkilökuntaa on 20. Sotilaskodin leipurit ovat ammattitaitoisia ja kehittelevät jatkuvasti uutta. Erikoisen hyvää mainetta sotilaskoti onkin saanut hyvistä ja halvoista munkeistaan. - ”Salainen resepti menestykseen on hyvä henki ja henkilökunta,” paljastaa sotilaskodin puheenjohtaja sisar Henttu. Pentti Vainikan kokoelmat Tässä Puolustusministeriön rakennustyömaan vuokraamassa lautaparakissa lämpökeskuksen kupeessa alkoi sotilaskodin toiminta Vekaranjärellä 15.5.1968. Tuolloin ensimmäisinä asiakkaina olivat Kouvolasta siirtyneet prikaatin viestikomppanian varusmiehet. 39 Karjalan Prikaatin Kilta ry Puheenjohtajan tervehdys Kilpi-lehteen 2/2014 Hei kiltalaiset! Vuosi 2014 alkaa olla ”paketissa”. Voin mielihyvin todeta, että kuluva vuosi on ollut killassamme erittäin aktiivinen. Kilta on tarjonnut mahdollisuuden jokaiselle kiltalaiselle osallistua kiltamme järjestämiin tapahtumiin. Menneistä tapahtumista mainittakoon laskiaistiistain tilaisuus 4.3. Ravintola Belizzissä, jossa kiltaveljemme Kalevi Sirén, Mauri Leivo ja Heimo Kivistö esiintyivät ja laulattivat kiltalaisia. Kaikilla oli niin mukavaa… Killan vuosipäivänä 5.4. killan kunniajäsen Olli Kolho piti erittäin mielenkiintoisen esitelmän aiheesta: ”Toimintani maanpuolustuksen hyväksi 1940–47”. Olli palveli varusmiehenä sodan jälkeen JR 8:n riveissä Kouvolassa. Karjalan prikaatin vuosipäivänä 6.5. laskimme kukkalaitteen Kouvolan kasarminmäellä sijaitsevalle Kulmahuone -muistomerkille. Killan kuoro, ”Kaartin kuoro” esiintyi. Muistelimme aikoja, kun Jalkaväkirykmentti 8:n ja Karjalan prikaati sijaitsivat Kouvolassa ja esikunta oli muistomerkin paikalla. Kiltapäivää vietimme 14.6. Haukkajärven rannalla, ”komentopaikkana” oli Utin jääkärirykmentin henkilökunnan rantasauna. Karjalan Prikaatin Kilta on saanut runsaasti kutsuja eri tilaisuuksiin ja edustajamme ovat osallistuneet niihin kiitettävästi. Näistä mainittakoon: Karjalan prikaatissa järjestetyt vala- ja kotiuttamistilaisuudet, Lappeenrannassa 4.6. järjestetty puolustusvoimien lippujuhlapäivän valtakunnallinen paraati ja Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämä tilaisuus Ritarihuoneella Helsingissä sekä Karjalan prikaatin komentajan vaihtotilaisuus 1.7. Vekaranjärvellä. Tulevasta toiminnasta on kirjoitettu toisaalla tässä lehdessä. Mainitsen kuitenkin, että 35. Pohjoismaiset Kiltapäivät järjestetään v. 2015 Tanskassa Aalborgin kaupungissa 17. – 21.6. Samaan aikaan Suomessa ja Ruotsissa vietetään juhannusta. Tanskalaisille ei sopinut muu ajankohta. Jos mahdollista, niin kannattaa osallistua. Sotahistoriallinen retki tehdään Viroon 7. – 9.8. Kannattaa laitaa aika jo nyt kalenteriin. Lisätietoja matkasta saa kiltamme internetsivuilta ja tarvittaessa allekirjoittaneelta. Haluan lausua mitä parhaimmat kiitokseni työtämme tukeneille yhteistyökumppaneillemme ja erikoisesti Karjalan prikaatille hyvästä yhteistoiminnasta. Toivotan meille kaikille Rauhallista Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle 2015! päätöksiä oli jäsenmaksu vuodelle 2015. Maksu päätettiin pitää nykyisellään, eli 17 €, minkä perusteella hyväksyttiin myös talousarvio vuodelle 2015. Kiltaa pyöritetään hieman vajaalla 8000 €:n budjetilla vuonna 2015. Toimintasuunnitelmassa killan painopistealueina ovat jäsenhankinta ja –huolto, osaava ja maanpuolustustahtoinen kiltalainen. Vuoden 2015 teemana on ”Huolehdimme kiltalaisista – ketään ei jätetä”. Toiminnassa otetaan huomioon myös Maanpuolustuskiltojen periaatteet: ”Elämme tätä päivää – Tähtäämme tulevaisuuteen”. Suunnitelmissa on tehdä sotahistoriallinen retki Viroon 7.-9.8.2015. Asiantuntijaoppaana on kiltaveli, kenraaliluutnantti, VTM Pentti Lehtimäki. Kesällä 2015 viedään muistolaatta JR 8:n Lapin sodan viimeiselle taistelupaikalle Muonion Lätäsenoon. Kilta viettää 60 –vuotisjuhlaa vuonna 2017. Kokouksessa vuodelle 2015 valittu killan hallitus sai seuraavalla sivulla kerrotun kokoonpanon, joilla kaikilla on oma vastuusektorinsa killan toiminnassa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Pasi Laari ja Eero Mattila, joiden varalla Jari Heinonen ja Timo Pajarinen. Killan jäsenmäärä oli kokouspäivänä 517 henkilöä, joista naisia oli 49, kunniajäseniä oli 27, joista JR 8:n veteraaneja oli 16. Vuoden aikana oli liittynyt 27 uutta jäsentä ja 6 on eronnut ja yksi on kesken toimintavuoden 16.12.2013 vapautettu jäsenyydestä. Killan toiminnassa on havaittavissa innokkuutta maanpuolustusasioihin, joten tästä on hyvä jatkaa vuodelle 2015. Matti Mikkonen Killan syyskokous Karjalan Prikaatin Kilta ry:n sääntömääräisessä syyskokouksessa ISSLE:n Aseveliluokassa tiistaina 4. marraskuuta todettiin, että toimintaa on ollut varsin runsaasti ja tulee olemaan myös ensi vuonna. Kuluvana vuonna on tähän mennessä ollut 61 ”lähtöä”, joihin on osallistuttu joko yksin tai suurehkolla porukalla. Jotkut tapahtumat ovat olleet kestoltaan muutamia vuorokausia. Kokoukseen osallistui 40 henkilöä, joten kokoustilassa vallitsi ”hyvä kiltahenki”.Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jari Kallio piti 51 minuuttia kestäneen mielenkiintoisen ajankohtaisesitelmän ennen varsinaista vuosikokousta maan puolustamisesta. Esitelmän jälkeen puheenjohtaja Matti Mikkonen kiinnitti esitelmöitsijän asetakin rintapieleen killan hallituksen myöntämän Killan Ansioristin. Ansioristiä seurasi myös asianomainen kunniakirja. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Mikkonen valittiin myös vuosikokouksen puheenjohtajaksi. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Pasi Laari ja Jouko Mononen sekä ääntenlaskijoiksi Heimo Kivistö ja Antero Susi. Päätökset kirjasi yhdistyksen sihteeri Paavo Mikkonen. Tärkeimpiä 40 Teksti ja kuvat Paavo Mikkonen Kiltaristeillä palkittuja Maanpuolustuskiltojen liitto on myöntänyt 4.6.2014 Karjalan Prikaatin Killan jäsenille seuraavat kiltaristit: Hopeinen kiltaristi Jari Heinonen, Olli Kolho, Lasse Mäkelä, Pauli Pölönen, Jukka Telkkinen ja Rebeca Vaara. Pronssinen kiltaristi Tuomas Hallenberg, Ari Kainulainen, Riku Mikkonen, Taru Rantanen, Jarmo Rouvinen ja Taru Suninen. Killan palkitsemia varusmiehiä Kokousväki seurasi kiinnostuneena prikaatikenraali Jari Kallion esitelmää. Killan puheenjohtaja kiinnitti esitelmän jälkeen Pentti Vainikan suunnitteleman ja 1998 käyttöön otetun killan ansioristin prikaatikenraali Kallion rintaan. Lisäksi kilta oli myöntänyt 5.5.2014 ansioristin everstiluutnantti (4.6.2014 eversti) Rami Saarelle. Kilta on palkinnut ”Hyvästä varusmiespalveluksesta” –levykkeellä sekä killan historiikilla seuraavat Karjalan prikaatista vuonna 2014 kotiutuneet varusmiehet. Luettelosta puuttuvat 15.12. kotiuttamistilaisuudessa 165 ja 347 vuorokautta palvelleiden nimet. 16.06. 347 ja 165 vuorokautta palvelleet upseerikokelas Paulus Pentikäinen, KYMJP upseerikokelas Daniel Melendez, SALPITPSTO alikersantti Hanne-Mari Toikka, I-SVP korpraali Rudolf Koivu, KYMPIONP jääkäri Tero Ketonen, KARHP tykkimies Tommi Terävä, KARTR 16.09. 225 vuorokautta palvelleet korpraali Joel Jokinen, KYMJP korpraali Simo Nissinen, KARTR jääkäri Henri Laitinen, I-SVP tykkimies Eero Alhola, SALPITPSTO korpraali Ville Vakkuri, KYMPIONP jääkäri Jussi Ruuskanen, KARHP Karjalan Prikaatin Killan hallitus 2015 3XKHHQMRKWDMD0DWWL0LNNRQHQ7XUNNLODQWLH 9$/.($/$ PDWWLPLNNRQHQ#SSLQHWÀ 9DUDSXKMRKW.DUL6RLQLQHQ.DOHYDQNDWX$.2892/$ NDULDWVRLQLQHQ#VOOÀPQHWÀ 6LKWWDOKRLWDMD3DDYR0LNNRQHQ.HVNLNRVNHQWLH$0<//<.26., SDDYRPLNNRQHQSSLQHWÀ Jäsenet: Ari Heikkilä Kumputie 14 as 27 45200 KOUVOLA [email protected] Tuomo Jaanu Palolaiturintie 7 45810 PILKANMAA [email protected] 7LLQD0HLVROD +DYXVWRQNXMD .2892/$ WLLQDPHLVROD#HUWRÀ Jouko Mononen Erätie 12 45720 KUUSANKOSKI [email protected] Jukka-Pekka Nuorivuori Sippolankatu 6 B 37 45150 KOUVOLA [email protected] 0DUNR3DWUDNND 7HUYDVNDWX /$+7, PDUNRSDWUDNND#SKQHWÀ 0DWWL5RPSSDQHQ +DPLQDQWLH' .2892/$ PDWWLURPSSDQHQ#SSLQHWÀ Alpo Seppälä Maununnevantie 4 B 00430 HELSINKI [email protected] 41 Pohjois-Kymen Piikki P ohjois-Kymen Piikki on PohjoisKymenlaakson maakuntakomppaniaan sijoitettujen reserviläisten perustama Karjalan Prikaatin Kilta ry:n killan osasto sekä myös komppanian jäsenten komppanialleen antama nimi. Nimen pohjustuksena on kunnianosoitus Kymenlaaksosta jatkosotaan lähtenyttä JR 25:tä (Piikkirykmenttiä) kohtaan sekä kielikuva ”olla piikkinä vihollisen lihassa”. Mietimme seitsemän vuotta sitten ensimmäisiä kertoja kokoontuessamme, että maakuntakomppanian porukalle täytyisi saada oma vapaa-ajan osasto, Sen tulisi toimia porukan yhdessä pitävänä voimana silloinkin, kun puolustusvoimien järjestämiä harjoituksia ei olisi ja osasto voisi järjestää sellaista toimintaa ja tapahtumia, joita puolustusvoimat ei pystyisi tarjoamaan. Lähdettyämme liikkeelle tällaisista lähtökohdista, ei ollut vaikeaa hyväksyä mahdollisuutta liittyä valmiiseen Karjalan Prikaatin Kilta ry:n organisaatioon osastoksi, kun sieltä tehtiin aloite ko. asiassa. Osastomme on ollut pystyssä nyt kuusi vuotta ja toimintaa on riittänyt ja se on kehittynyt. Alusta asti on vuotuinen päätapahtuma ollut ”Piikin Teroitus”, jossa hiotaan piikki terävimpään taistelukuntoon. Tapahtuman aiheena oli alkujaan sotilaallisia tietoja ja taitoja mittaava tehtävärata, mikä kierrettiin kahden - kolmen henkilön partioissa. Esimerkkeinä rasteista voidaan mainita: viestilinjan vikapartiointi, tuliylläkön suunnittelu ja toteuttaminen vain erilaisia miinoja hyväksikäyttäen, ampumakilpailu eri tavoin jne. Tänä vuonna päätimme tarjota jotain aivan uutta jäsenillemme. Saimme Utin jääkärirykmentistä eläkkeelle jääneen kouluttajan vetämään noin viiden tunnin lähitaistelukoulutuksen. Koulutustapahtuma oli varta vasten räätälöity maakuntakomppanian tarpeisiin. Kesäkuisena lauantaiaamuna kokoonnuimme Haukkajärven rannalla Utin jääkärirykmentin henkilökunnan rantasaunalla, jossa kävimme läpi päivän ohjelman sekä turvallisuusmääräykset. Puimme päällemme tarvittavat 42 suojavarusteet ja aloitimme alkulämmittelyn. Koulutusaiheiden ajankohtaisuutta ja tarpeellisuutta oli helppo peilata sillä hetkellä ajankohtaista Krimin niemimaan kaappausta seuratessa. Aiheita koulutuksessa olivat mm. aseenriistoyrityksen torjuminen, oli uhkaaja sitten aseeton, kepillä, puukolla tai pistoolilla varustautunut sekä erilaiset skenaariot, joissa omaa henkilökohtaista asetta käytettiin torjumaan uhkaajan suora hyökkäysyritys jatkaen tilannetta siihen, että uhkaaja makaisi maassa vaarattomana. Tällaista toimintaa jatkoimme iltapäivä kolmeen asti pitäen välissä pienen lounastauon. Koleasta kelistä huolimatta kenellekään ei näyttänyt tulevan kylmä ja hymy oli herkässä, vaikka koulutus otettiinkin tosissaan. Olennainen ja tärkeä osa Piikin Teroitusta on ollut virallisen osuuden jälkeinen vapaa-aika, johon kuluvat suomalaiseen tapaan sauna, järvi ja grillattu ruoka. Sotilaan perustaito eli ammunta on myös ollut jo useamman vuoden Piikin ohjelmassa. Kerran vuodessa järjestämme ampumapäivän, jolloin kokoonnumme Uttiin Tyrrin ampumakeskukseen, johon muutamat jäsenemme ovat tuoneet omia aseitaan muiden kokeiltavaksi. Piikillä on ollut muitakin hienoja tilaisuuksia. joista päällimmäisenä Pistooliuhan torjuntaa. Pasi Kaarretkoski (vas.), Jari Liukkonen ja Lasse Myllylä (oik. takana), sekä edessä Juha Mäntynen (vas.) ja Veli Pekka Pakkala. Teksti ja kuva: Tuomo Jaanu mielessä on Pohjoismaiset Kiltapäivät 2013 Vekaranjärvellä, johon toteutimme pienen maastotehtäväradan Karjalan prikaatissa sekä makkaranpaiston upeissa Repoveden kansallispuiston maisemissa Lapinsalmen sillan maastossa. Yhteishenki Piikillä on aina ollut hyvä, tekijöitä on riittänyt eikä ole tarvinnut toimia hampaat irvessä. Toimintamme tasokkuuden onkin mahdollistanut hyvät suhteet Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Kymenlaakson KOTU -yksikköön, sekä oman kattojärjestömme Karjalan Prikaatin Kilta ry:n antama tuki. Useimmat toimijamme ovat myös aktiivisesti mukana Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttaja- tai/ja huollollisissa tehtävissä sekä muissa paikallisissa reserviläisjärjestöissä. Uusia jäseniä tipahtelee aina silloin tällöin: reservin kertausharjoitukset ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssit ovat olleet loistavia tilaisuuksia tavata uusia komppaniaan sijoitettuja taistelijoita, jotka ovat olleet kiinnostuneita liittymään toimintaa järjestävään osastoomme. Kaiken kaikkiaan sanomme hyvillä mielin, että Pohjois-Kymen Piikki on terävänä, valppaana ja valmiina. Kirjoitaja on Pohjois-Kymen Piikin varapuheenjohtaja. Karjalan Kaartin–Prikaatin Kilta ry:n ansioristi (Vuodesta 2000 Karjalan Prikaatin Kilta ry) Heraldinen selitys Valkoiseksi emaljoidun kultareunaisen yrjönristin keskuskuviona punaisessa emaljoidussa kultareunaisessa kilvessä Karjalan Kaartin Rykmentin tunnus; Karjalan historiallisen maakuntavaakunan panssaroidut taistelevat käsivarret kullattuina ilman yläpuolista kruunua kultaisen laakerinlehtiseppeleen päällä. Ansioristin syntyhistoria Vuonna 1996 päätti Karjalan Kaartin–Prikaatin killan hallitus puheenjohtaja Antero Suden esittämänä hankkia killalle ansioristin, jolle hankittaisiin kanto-oikeus sotilasvirkapuvussa. Ristin suunnittelijaksi ja toteuttajaksi nimettiin yhden miehen työryhmä majuri Pentti Vainikka. Suunnittelijan lähtökohtana oli aikaansaada valkoemaljoitu yrjönristi korostamaan vanhan kaartin erikoisasemaa maamme sotahistoriassa ja erottamaan risti selkeästi sotiemme muistoristeistä ja eri järjestöjen tai yhteisöjen ansioristeistä, jotka pääosaltaan ovat metalliristejä. Ensimmäinen idea syntyi ristin valmistajaksi tarjousten perusteella valitun Suomen Merkkikeskus Oy:n esityksestä. Siinä valkoiseksi emaljoidun yrjönristin punaisessa keskuskuviossa olisi killan alkuperäisen vuonna 1957 käyttöön otetun tunnuksen pohjalta valmistettu kultainen ansiomerkki. Näin tehtynä ristin valmistus tuli erittäin edulliseksi, sillä valmistajalla oli tarvittavat jo työkalut valmiina. Maaliskuussa 1997 killan hallituksen vuosikokoukselle esitelty ja hyväksymä malli kariutui kuitenkin Sotamuseon (heraldikko Juhani Vepsäläinen) lausuntoon. Siinä todettiin mm., että ansioristin aihio on epäonnistunut niin ristin kuin myös päätunnuksen osalta. Laakeriseppelettä kuvaava kehä on sekava ja epäonnistunut. Seppele on umpinainen hautaseppele, ikuisuuden symboli, eikä voitonseppele, jollainen sen tulisi olla. Lisäksi ansiomerkissä oleva kolmen K-kirjaimen versaali ei ole tyylillisesti onnistunut, sillä heraldiikassa kirjaimet ja numerot ovat vältettäviä. Vuoden 1998 alussa suunnittelijan Sotamuseossa heraldisista periaatteista ja ”pelisäännöistä” käymien keskustelujen jälkeen hän laati rististä nopeasti uuden ehdotuksen, joka Sotamuseossa hyväksyttiin. Maaliskuussa 1998 toimeksianto vietiin valmistajalle. Ristin kantonauhaksi otettiin Karjalan Kaartin Rykmentin punasävyinen nauha, jota valmistettiin Saksassa – Suomessa ei tällaista korkealaatuista nauhaa valmisteta. Ansioristin ensimmäiset kappaleet luovutettiin Karjalan prikaatin vuosipäivänä 6.5.1998. Jakopäivä osui killalle merkittävään ajankohtaan; niin prikaatin kuin myös killan perinnejoukko-osasto Karjalan Kaartin Rykmentti perustettiin 80 vuotta sitten 16. toukokuuta 1918 Helsingissä järjestettynä vapaussodan päättymisen juhlaparaatipäivänä. Ristit luovutettiin: Karjalan prikaati, Karjalan Kaartin–Prikaatin killan kunniapuheenjohtaja, everstiluutnantti evp Aimo Zilliacus (estynyt saapumasta), suunnittelija Pentti Vainikka, Valkealan sotilaskotiyhdistys (pj. Kaarina Mikkola), Karjalan prikaatin komentaja, eversti Jaakko Koskela ja pitkäaikainen killan hallituksen jäsen, everstiluutnantti evp Olavi Eronen. Ansioristille laadittujen sääntöjen mukaan risti luovutetaan killan hallituksen päätöksellä ansioituneelle killan jäsenelle, joka on toiminut uutterasti ja aktiivisesti killan tarkoitusperien hyväksi. Ansioristi voidaan myöntää myös yhteisölle tai järjestölle tai ulkopuoliselle henkilölle, joka on toiminut maanpuolustuksen ja killan säännöissä ilmaistujen tavoitteiden hyväksi ja on tukenut killan toimintaa erittäin merkittävällä tavalla. Ansioristille on myönnetty kanto-oikeus sotilasvirkapuvussa ja se on sijoitettu maamme viralliseen kunniamerkkiluetteloon. Ansioristiä seuraa omistuskirja. Vuoden 2014 loppuun mennessä ansioristejä on luovutettu 261 kpl. Ansioristin esittely: ristin suunnittelija, killan jäsen vuodesta 1965, joka toimi vuodesta 1979 vuoteen 2004 killan hallituksen sihteerinä ja 1984 alkaen vuoteen 2004 saakka taloudenhoitajana. Hänet kutsuttiin killan kunniajäseneksi v. 2000. 43 Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry. KESÄN JA SYKSYN TAPAHTUMIA JA VAPAAEHTOISTA VARAINHANKINTAA esän vehreys ja vihreät niityt ovat takanapäin. Syksyn ensimmäiset pakkaset ovat antaneet enteitä talventulosta. Mitenkähän kukin sitten vietti kesänsä ja onko tultu oltua marja- ja sienimetsällä? Kaikkien kiltalaisten syksyn puuhasteluistakaan allekirjoittaneella ei ole aivan tarkkaa tietoa, mutta kilta ja kiltalaiset eivät viettäneet kesäänsä vain paistattelemalla ja ruskettamalla itseään auringossa vaan tekivät otsikon mukaista vapaaehtoista varainkeruuta. Kuluneena kesänä järjestettiin jälleen Hamina Tattoo. Suuren sotilasmusiikkitapahtuman järjestäminen pienessä ympyräkaupungissa ei olisi mahdollista ilman lukuisten vapaaehtoisten sitoutumista moninaisiin askareisiin aina kahvinkeitosta sotilassoittokuntien opastamiseen asti. Ne tehtävät, joissa erityisesti Kymen Jääkäripataljoonan Kilta – Reserviupseerikerhon ja Haminan reserviläisten ohella – kunnostautui, olivat järjestyksenvalvonta ja liikenteenohjaus. Kiltalaisten osuus tästä urakasta oli peräti 508,5 talkootuntia 33:n vapaaehtoisen voimin. Näistä 20:llä on voimassa oleva järjestyksenvalvontakortti. Kilta kannustaa hankkimaan/uusimaan K kortin osallistumalla koulutuskustannuksiin. Vapaaehtoistyöstä saadut palkkiot kanavoituvat stipendeiksi jääkäreille ja avustuksiksi veteraaneille. Mikä sitten saa kiltalaiset lähtemään mökeiltään ja kodeistaan kauniina ja kalseinakin kesäiltoina ahertamaan killan piikkiin? Pitkän päivätyön järjestyksenvalvonnassa tehnyt kiltalainen Teuvo Remes kiteytti ajatuksensa: ” Me takaamme yleisölle turvallisen olon! Talkootyötä motivoivat kilta, veteraanit ja Tattoo -tapahtuma, koska opastamme yleisöä ystävällisesti. Edustamme Haminaa ja Tattoota.” Tavoitteena järjestyksenvalvonnassa on tietenkin, että homma hoituu ja kaikille osapuolille jää hyvä mieli. Työn melskeessä ei aina pääse nauttimaan ohjelmasta, jonka tulee sujua häiriöittä. Joskus täytyy pelastaa myöhästynyt VIP katsomoon piippuhyllyn kautta kesken esityksen tai on pakko siirrätyttää kulkuneuvo pois tärkeältä ajoreitiltä silläkin uhalla, että ”ministeri jää kyllä ilman ruokaa!” kuten Bastioinin järjestyksenvalvojien esimies Arto Leinonen kertoi. Tehtävästä riippuen talkoilusta saa siis palkakseen hienon kokemuksen marssishown hymyilevästä yleisöjoukosta tai karumman tuntikausien rupeaman pölyisellä hiekkakentällä yksinäistä bussia vartioiden… Mutta näilläkin näkymillä kilta Kiltalaiset lähdössä vierailulle Vekaranjärvelle. 44 Teksti: Markku Seppä ja Nina Janes Kuvat Nina Janes on valmiina palvelukseen myös Hamina Tattoossa 2016! Kiitokset kuuluvat teille kaikille tapahtumassa mukana olleille. Yhdessä teimme upeata työtä ja hienon tuloksen. Toimintasuunnitelman mukainen onkikilpailu pidettiin Harri Uusikankaan johdolla 20.8. Parhaiten 14 onkijan porukasta kalasteli Jari Uusikangas. Kivääri- ja pistoolikilpailu pidettiin 7.9. Lupinmäen ampumaradalla. Osanottajia oli yhdeksän, ja kiertopalkinnon nappasi Ahti Pajula. Syysjotos jäi tänä syksynä vaeltamatta osanottajien vähäisyyden takia. Kiltayhtymän 24.9. pidettyyn kokoukseen osallistui puheenjohtaja. Killan syyskauden avajaiset pidettiin Vekaranjärvellä Kymen jääkäripataljoonan toimiessa isäntänä. Seurasimme ammuntoja, saimme lyhyen katsauksen pataljoonan tämän hetken toiminnasta sen komentajalta, everstiluutnantti Vesa Vainiolta ja nautimme maittavan kenttälounaan ja Vesanpäivän kahvit. Retken 11 osallistujaa voivat todeta, että ”Kaarti päälle ja jääkärit kärkeen ”-henki on voimissaan pataljoonassa. Kiltalaisten nöyrimmät kiitokset isännille! Isänpäivän ohjelmallinen kirkkohetki pidettiin 9.11 Haminan Johanneksen kirkossa. Tilaisuudessa kannetun kolehdin tuotto osoitettiin Kymen jääkäripataljoonan parissa tehtävän kirkollisen työn hyväksi. Ennen joulua kilta käy vielä luovuttamassa pataljoonan kotiuttamistilaisuudessa Oiva-polkupyörän erittäin hyvin palveluksensa suorittaneelle varusmiehelle. KILLAN SYYSKOKOUS Killan syyskokous pidettiin Haminan Varuskuntakerholla 20.11. Kokous vahvisti vuoden 2015 toimintasuunnitelman ja talousarvion. Killan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Markku Seppä. Hallituksen jäseniksi valittiin kahdeksi vuodeksi uudelleen erovuorossa olleet Nina Janes, Juha Kytömäki, Jari Saari ja Pentti Snygg. Vuonna 2013 valittuina hallituksessa jatkavat Simo Nyberg, Juha Paavola, Merja Pajari ja Arto Leinonen. Toiminnantarkastajina ovat vuonna 2015 Esko Nevamaa ja Erkki Rau- tamaa sekä varalla Osmo Suhonen ja Harri Uusikangas. Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Kari Suominen ja varapuheenjohtajana Risto Auvinen. Kokouksessa palkittiin vapaaehtoisen maanpuolustustyön hopeisella ansiomitalilla Martti Rela. Vuoden kiltalaisena palkittiin Juha Kytömäki ja komentajan maljalla palkittiin Arto Leinonen. Sotiemme veteraaneja huomioitiin yhdistyksille tehdyillä lahjoituksilla ja Haminan Soittokunnalle luovutettiin killan tukiraha soittotoimintaan. Killan valtuuskunta kokoontui ennen syyskokousta pohtimaan killan tulevan toiminnan mahdollisuuksia. TULEVAA TOIMINTAA Killan syyskokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman mukaan vuoden 2015 teemaksi on valittu ”kohti 50. toimintavuotta”. Meidän kiltalaisten tulee jokaisen tykönänsä pohtia vakavasti, miten kilta jatkaa toimintaansa vuoden 2016 jälkeen. Tuolloinhan kilta täyttää 50 vuotta. Huimista toiminnanvuosista on tultu nykyiseen realistiseen tilanteeseen. Killan väki vähenee vääjäämättä. Uutta nuorekasta verta ei saada riveihin. Vekaranjärven Kymen jääkäripataljoonan jääkäreille kilta ei ole kiinnostava kohde. Toiminnan painopistealueina ovat edelleen Kymen jääkäripataljoonan varusmiesten ja henkilökunnan sekä sotiemme veteraanien tukeminen. Yhteistoimintaa jatketaan Karjalan prikaatin Kiltayhtymän ja muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Ulkoilupäivä pilkkikilpailuineen, maastoretket/jotokset ja onkikilpailut sekä vierailut jääkäripataljoonaan järjestetään. Osallistutaan 12.3.2015 Kymen jääkäreiden perinnepäivään ja luovutetaan perinteinen Oiva-polkupyörä hyvin palvelleelle varusmiehelle. Tapahtumista tiedotetaan tarkemmin Kymen Sanomien ja aluelehti Reimarin järjestöpalstoilla sekä killan Internet-sivuilla www.mpkl@kymjpkilta. Kiitokset kuluneesta vuodesta ja Hyvää Joulua sekä alkavaa vuotta 2015! Neuvottoman koulun 1. luokan kuoro esiintyi Isänpäivänä 9. marraskuuta Johanneksen kirkossa killan järjestämässä kirkkohetkessä. Kuoroa johti kameran takana ollut oma opettaja Nina Janes. 45 Karjalan Tykistökilta ry. KILLAN SYYSKOKOUS illan sääntömääräinen syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan Vekaranjärvellä Karjalan tykistörykmentin perinnepäivänä 31.10. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kiltaveli Matti Tiihonen ja sihteeriksi killan sihteeri Sini Timonen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat, muun muassa vuoden 2015 toimintasuunnitelma sekä talousarvio. Killan vakaasta taloudellisesta tilanteesta johtuen jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 23 euroa. Toimintasuunnitelmassa vahvistettiin, että killan 50-vuotisjuhlat järjestetään 17.4.2015 Vekaranjärvellä kevätkokouksen yhteydessä. Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroisista jäsenistä Tuomas Kola, Erkki Rika, Timo Rintanen ja Sini Timonen valittiin edelleen hallitukseen. Sara Viirun tilalle valittiin Lasse Valjakka. Muut hallituksen jäsenet ovat Maija Leskinen, Olli Pasila ja Hilla Puhakka. Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Mika Tauru. Valtuuskuntaan valittiin uusina jäseninä Erkki K Heinilä, Matti Tiihonen ja Raimo Vertanen. Toiminnantarkastajiksi valittiin Seppo Nokelainen ja Leo Pyöriä sekä varatoiminnantarkastajiksi Olli Kröger ja Leo Laurila. Kokouksen jälkeen Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Mika Tauru ja killan puheenjohtaja Jaakko Janhunen laskivat seppeleen KTR 2:n muistomerkille. Tämän jälkeen kiltalaiset osallistuivat perinnepäivän muihin juhlallisuuksiin. VIERAILU TYKISTÖN JA HEITTIMISTÖN AMPUMA- JA TULENKÄYTTÖHARJOITUKSEEN Kiltalaiset pääsivät jälleen tutustumaan 122H63-tykkikaluston ja heittimistön ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä 12. marraskuuta. Mukana oli maanpuolustusväkeä myös Lahden seudulta. Ohessa tapahtuman kuvasatoa. TOIMINTAA VUONNA 2015 Killan hallitus pitää järjestäytymiskokouksen 8.1. Kouvolassa. Kokouksessa valitaan hallituksen toimihenkilöt eri vas- Teksti ja kuvat: Jaakko Janhunen tuutehtäviin. Tutustuminen 1. Logistiikkarykmenttiin 4.3.2015 Kouvolassa 4.3. klo 18.00. Osoite Paraatikenttä 1 Kouvola. Ilmoittautumiset 27.2. mennessä varapj. puh. 040 5478442 tai sähköpostitse pj@karjaODQW\NLVWRNLOWDÀ Killan kevätkokous ja 50-vuotisjuhlallisuudet pidetään Vekaranjärvellä perjantaina 17.4. Kutsut tilaisuuteen lähetetään jäsenille ja julkaistaan tiedotusvälineissä vuoden alkupuolella. Kilta on perustettu 11.4.1965 Lappeenrannassa. Perustava kokous pidettiin Lappeenrannan varuskunnan keskussotilaskodissa 102:n asiasta kiinnostuneen tykkimiehen läsnä ollessa. Killan nimenä oli Karjalan Tykistörykmentin kilta ry vuoteen 1993 saakka, jolloin nimeksi muutettiin Karjalan Tykistökilta ry. Kilta julkaisi Piiru-lehteä yhdessä Karjalan tykistörykmentin kanssa vuodesta 1966 aina vuoteen 1998 saakka. Karjalan tykistöä Viipurista Lappeen- Yli 80 kiltalaista ja muuta tykistön toiminnasta kiinnostunutta vierailijaa seurasi heittimistön ja tykistön tulitoimintaa. 46 rantaan -kirjan ensimmäinen painos valmistui 1969. Kirjan neljäs täydennetty painos ilmestyi 1980-luvun lopulla. Kilta on ollut mukana 1998 Vekaranjärvellä paljastetun KTR 2:n perinnekiven suunnittelussa ja pystytyksessä. Karjalan Tykistörykmentin Killan Helsingin alaosasto perustettiin 10.12.1970. Sittemmin sen korvasi 19.4.1977 perustettu Kenttätykistön Pääkaupunkiseudun Kilta, nykyiseltä nimeltään Uudenmaan tykistökilta. Talkooretki Museo Militariaan Talkooretki killan hoitovastuulla olevan kiltatykin sekä muiden museotykkien kunnostamiseen Hämeenlinnassa Museo Militariassa lauantaina 13.6. Tutustutaan uusimpiin näyttelyihin. Yhteiskuljetus Lappeenranta – Kouvola - Hämeenlinna. Ilmoittautumiset 5.6. mennessä varapj. puh. 040 5478442 tai sähköpostitse pj@ NDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä: http://www.facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts mentoja –lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa ZZZNDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ KILTA -TUOTTEIDEN MYYNTI Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. KILLAN YHTEYSTIEDOT LISÄÄ TULEVISTA TAPAHTUMISTA Tulevista tapahtumista lisää tietoa myös Karjalan Prikaatin kilpi– ja Tuliko- Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola puh. 040 592 4445, sähköposti pj@karjaODQW\NLVWRNLOWDÀ Yleissihteeri Sini Timonen, puh. 040 755 0575, sähköposti yleissihteeri@ NDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ Jäsensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9G, 45200 Kouvola, sähköposti jasensihteeri@karjalantykisWRNLOWDÀ Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteiden muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilla tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Kuva vas.: Tulenjohto työskenteli ammattitaitoisesti. Kuva alh.:Kenttähaupitsi 122 H 63 on ampunut – tulitauko. 47 Kymen Viestikilta ry. Kymen Viestikilta Kouvolan radiomuseon yhteistyökumppanina Teksti ja kuvat: Kari Taskinne Sotilasradiopäivän osanottajia v. 2013. Kymen Viestikillan ja Kouvolan Radiomuseon hallinnoiman sotilasradiomuseon yhteistyö vuoden 2014 aikana on johtanut moniin yhteisiin tapahtumiin. Jatkossa on tarkoitus tiivistää yhteistyötä entisestään, koska se on hyödyllistä molemmille osapuolille. varsinkin esineistön hankintaan. Museo avattiin sotilasradiopäivän yhteydessä 3.5. Museon avaamisen suoritti Museo Militarian johtaja Jaakko Martikainen. Museon on ollut avoinna kesällä kolmena päivän viikossa ja muulloin sopimuksesta. Kesän aikana museossa on vieraillut lähes 400 kävijää. Suhteellisen pieneen kävijämäärään on pääsyynä, että viime kesänä museo oli auki vain kolmena päivänä viikossa kolme tuntia päivässä. Museo on osallistunut viestikillan kanssa Utissa jääkärirykmentin avoimien ovien päiviin. Viime kevään tapahtumassa museo sai vinkin venäläisestä Sever – desanttiradiosta täydellisin varustein. Lait- oukokuussa Kymen Viestikillan ja Kouvolan Sotilasradiomuseon yhteistyönä järjestämään sotilasradiopäivään osallistui toista sataa henkilöä. Hyvät esitelmöitsijät Seppo Uro, Antero Tanninen ja Peter Tigerstedt varmistivat, että enemminkin olisi ollut tulossa, mutta tilat eivät sallineet suurempaa osanottajamäärää. Sotilasradiopäivän luentojen jälkeen Itä-Suomen viestipataljoonan viestikomppania esitti käytännössä pitkälanka-antennin pystystä museon alueella komppanian päällikkö Paavo Kaivonurmen johdolla. Ensi vuonna sotilasradiopäivä järjestetään taas yhteistoimin 25.4.2015 Kouvolassa Kouvola-talolla. Aiemmasta oppineina tilaisuuteen on varattu suurempi sali, joten tila ei loppune kesken. T SOTILASRADIOMUSEO Kymen Viestikillan jäsenet ovat osallistuneet merkittävällä panoksella Kouvolan Sotilasradiomuseon kehittämiseen, 48 Pitkälanka-antennin pystytysnäytöksen museon alueella johti Paavo Kaivonurmi. Kuva vasemmalla: Sotilasradiomuseon välineistöä. Kuva keskellä: Sotiemme aikaiset partioradiot, vasemmalla vastaanotin Töpö (korkeus 18 cm, halkaisija 7 cm) ja kaukopartioradio Kyynel (leveys 24 cm, pituus 19 cm ja korkeus 13 cm) Kuva alinna: Museon radioamatööriasema OH5K. teisto oli ollut piilossa Hermusen kylässä Kouvolassa koko sodan jälkeisen ajan. Nyt se on esillä Sotilasradiomuseolla. RADIOAMATÖÖRITOIMINTA Viestikillan jäsenet ovat aktiivisesti toimineet museon radioamatööriasemalla ja museo on osallistunut perinneradiotapahtumiin 4.6. ja 6.12. Yhteistyössä on järjestetty vuosittain radioamatöörikurssi syksyisin museolla. Kurssilaisia on ollut 4 – 6 henkilöä / kurssi. Kymen Viestikillan hallitus v. 2015 Puheenjohtaja Jukka Puurula puh 0400 833171 MXNNDSXXUXOD#SSLQHWÀ Jussi Hakulinen [email protected] Maija Jaakkola PDLMDMDDNNROD#SSLQHWÀ Paavo Kaivonurmi [email protected] Juhani Kunnasto MXKDQLNXQQDVWR#SSLQHWÀ Kari Syrjänen [email protected] Kari Taskinen NDULWDVNLQHQ#SSLQHWÀ Perinteinen Sotilasradiopäivä Kouvolassa 25.4.2015 klo10–15 49 Autojoukkojen Kymenlaakson Kilta ry Aira Vainikka Toimintavuoden päättyessä n miellyttävää todeta, että kuluvalle vuodelle laadittu toimintasuunnitelma on toteutunut. Kiitos kiltalaisille runsaasta osallistumisesta järjestettyihin tilaisuuksiimme. Kiitos myös kaikille jäsenmaksunsa maksaneille jäsenillemme. Olemme voineet toteuttaa päätehtäväämme varusmieskoulutuksen tukemisen palkitsemalla kiitettävästi palvelleita Karjalan huoltopataljoonan varusmiehiä aliupseerikurssien päättyessä ja kotiuttamisjuhlissa. Everstiluutnantti Petri Rantaselle lämmin kiitos erinomaisesta yhteistoiminnastasi, jonka olisimme toivoneet vielä jatkuvan. Aikasi jäi valitettavan lyhyeksi Karjalan huoltopataljoonan komentajana. Toivotamme uuden kiltaveljen everstiluutnantti Matti Heinisen tervetulleeksi otettuasi 1.9.2014 huoltopataljoonan komentajuuden. Toivomme saavamme pitää Sinut pitkään, että yhteistoimintamme muodostuisi molemminpuoliseksi hyväksi. O Palkitsemiset Killan ansiolevyke Utin jääkärirykmentissä kotiuttamisjuhlassa 17.6.2014 jääkäri Joonas Annervo Karjalan huoltopataljoonassa kotiuttamisjuhlassa 19.6.2014 Auk:n päättäjäisissä alikersantit Valtteri Lehtinen kuljetuslinja, Otsi Lensu huoltopalvelulinja, Ville Helminen kunnossapitolinja ja Tero Karvonen lääkintälinja. 21.8.2014 johtaja Heikki Karhinen 1.9.2014 everstiluutnantti Petri Rantanen 5.12. 2014 Autojoukkojen liiton ansiomitali Timo Pohjola, Jani Siljander, Juha Reinikainen ja Veli-Pekka Muona Automiesristi Pentti Vainikka Autokillan stipendi Seppo Oinonen Osa kiltamme moottoripyöräilyn harrastajista kävi 5.6.2014 tervehtimässä kiltaveli Paavo Vainikkaa Savitaipaleella. Vasemmalta Jukka Hauhio (vas.), Paavo Vainikka, Jukka Niemelä, Kimmo Hovilainen, Heimo Kivistö ja Kai Lampi. Taustalla osa Paavo Vainikan entisöimistä kuorma-autoista – Volvo ja järeä Vanaja. ls:n kenttäammunta) kiltamme ykkösjoukkue saavutti hopeatilan tuloksella 847 pistettä häviten voittajajoukkueelle (Kouvolan res) vain kaksi pistettä. Joukkueessa ampuivat Jarno Tani, VeliPekka Muona, Jani Siljander, Tero Wallin ja Ilkka Repo. Kiltamme kakkosjoukkue sijoittui seitsemänneksi tuloksella 791 pistettä. Joukkueessa ampuivat Janne Mäntylä, Heimo Kivistö, Kai Lampi, Tony Niemelä ja Kimmo Hovilainen. Tulos oli aivan kohtuullisen hyvä – lähes kahdeksikon luokkaa. Henkilökohtaisen kilpailun voitti kiltamme Jarno Tani 185 pisteellä. Ampujia oli kaikkiaan 75 ja joukkueita 14. Toivomme, että vastaava kilpailu voisi jatkua vuonna 2015 Karjalan prikaatin Puolustusvoimat Ampumatoiminta Koko kuluvan vuoden ovat ammunnan harrastajat ampuneet lauantaisin Tyrrissä. Harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, sillä 30.8.2014 Itä-Suomen reserviläisten rynnäkkökivääriampumakilpailussa (10+10 50 Kotiuttamisjuhlassa 18.6.2014 killan ansiolevykkeellä palkittiin alikersantti Riku Sarena (vas.), jääkärit Joni Alanko ja Admiro Bunga sekä alikersantti Cian Carrol. Levykkeet ojensi Heimo Kivistö. 51 Salpausselän Ilmatorjuntakilta ry. 1 Salpausselän ilmatorjuntakillan 50-vuotisjuhlaristeily Toinen päivä elokuuta kokoontui neljänkymmenen hengen joukko kiltalaisia sekä ilmatorjuntayhdistyksen jäseniä Haminan Tervasaaren satamaan juhlaristeilyn merkeissä. Satamassa meitä odotteli Vikla-alus aurinkoisessa säässä. Aluksen yläkansi täyttyi nopeasti ja alus suuntasi Haminan lähivesille pariksi tunniksi. Risteilyn aikana nautimme herkullisen lohisopan sekä kuuntelimme sotakamreeri, museoisäntä Matti Kulmalan mielenkiintoisen esityksen sota-ajan tapahtumista Haminan-Kotkan alueella. Aluksen kiinnittyessä takaisin Tervasaaren laituriin, osa risteilijöistä jäi vielä illaksi Haminaan seuraamaan Tattoo-marssiesitystä Bastiooniin. Ensi kesänä päätettiin lähteä uudestaan risteilemään Kotkan vesille, mahdollisesti kävisimme Rankin saaressakin. 2 Teksti ja kuvat: Seppo Rantalainen 3 4 1 Suuntaamme Tervasaaresta merelle. 2 Risteilyvieraita Jyväskylästä. 3 Risteilyvieraita Kotkasta ja Hartolasta. 4 Risteilyn nuorin, Joel Nurminen 1 v , 3 kk. 52 Johtajana Esikunta- ja viestikomppaniassa R eserviupseerikoulutuksesta palatessamme Vekaranjärvelle tiesimme, että meidät sijoitettaisiin viestiasema-, tele- ja hallintajoukkueisiin. Päällikkö suoritti valinnat P-kauden viidennellä viikolla. Kaksi kokelasta valittiin viestiasemajoukkueeseen, yksi telejoukkueeseen ja viisi hallintajoukkueeseen. Valintojen jälkeen alkoi viisiviikkoinen hallintakurssi. Kurssin lopulla kokelaista valittiin kolme suunnittelu-upseeria. Hallintakurssilla vanhemman saapumiserän taistelijat syventävät viestillistä osaamistaan. Kurssilla tutustuttiin tarkemmin keskuksen, reitittimen ja muiden YVI-laitteiden toimintaan. Saimme myös oppia nuorien viestimiesten kouluttamisesta ja tukemisesta johtamisjärjestelmän asiantuntijoina. Kurssilla saimme myös pienen pintaraapaisun suunnitteluupseerin tehtäviin. Harjoittelimme YVI-, ETLP- ja VKSL-kaavioiden sekä EETIkäskyjen tekemistä. Kurssilla aika kului todella nopeasti. Kurssin aiheet olivat äärimmäisen kiinnostavia ja kouluttajat todella ammattitaitoisia. Kurssin lopulla hallintakurssilta valittiin kolme suunnittelu-upseeria. Vaikka suunnittelu-upsee- riksi ei pääsisikään, voi hallintakurssin käymiseen olla tyytyväinen. Kurssi antoi syvemmän ymmärryksen viestijärjestelmään ja teki palveluksesta entistä mielekkäämpää. Koulutukseen kuuluu kaksiviikkoinen tiedustelu-upseerikurssi Haminassa. Siellä opittiin perusteita ja syvennettiin osaamista harjoitusvastustajasta. Opimme sen organisaatiosta sekä toimintatavoista. Tärkeä osa kurssia oli esikuntatyöskentelyn harjoittelu sekä johtamislaitteen käyttö. Kurssin tahti oli tiukka ja asiaa oli melkoisesti. Onneksi Hamina on kuitenkin varusmiehen vapaa-ajanviettokaupunki numero yksi. Rankan opiskelun jälkeen alkoi edellisen saapumiserän hehkuttamat kymppilomat. Lomien jälkeen alkoi paneutuminen tuleviin SA-tehtäviin. Muiden ollessa metsässä jäimme kasarmille harjoittelemaan perusteita sodan ajan tehtävää varten. Tutustuimme samalla työtiloihimme, jotka ovat hulppeat viestikonttiin verrattuna. Suunnittelu-upseerin tärkeimpiä tehtäviä ovat harjoituksia edeltävä ja niiden aikainen suunnittelu. Tehtävät saattavat olla stressaavia, mutta ne ovat myös pal- Teksti: Henri Leppänen Kuva: Puolustusvoimat kitsevia. Harjoituksissa valvomme viestiverkon tilaa ja teemme läheistä yhteistyötä hallintaryhmien kanssa. Harjoituksissa päivitämme aiemmin tekemiämme kaavioita ja suunnitelmia sekä suunnittelemme uusia viestiupseerin antamien perusteiden mukaisesti. Suunnittelu-upseerin työ ei siis ole pelkkää ihmisten johtamista. Siihen kuuluu myös kokonaisuuden johtaminen. Suunnittelu-upseerin tulee koko ajan olla tietoinen verkon tilasta, jotta hän kykenee käskyttämään oikeat asiat oikealla hetkellä oikealle viestiasemalle. Tämän lisäksi työhömme kuuluu verkonmuutosten suunnittelu ja toimeenpaneminen. Suunnittelu-upseerin tehtävissä parasta kuitenkin on henkilökohtainen koulutus alansa huippuosaajilta. Suunnittelu-upseerihan on harjoituksissa käytännössä yksin kahden kouluttajan kanssa. Kirjoittaja on upseerikokelas ja palvelee Itä-Suomen viestipataljoonassa. 53 Taka-asema ja rauha Väliaseman murruttua 27.2 23.D:n (eversti Woldemar Oinonen) lohkolla annettiin divisioonan joukoille vetäytymiskäsky. Joukot jaettiin kahteen alalohkoon: oikeanpuoleisella alalohkolla viivytti taisteluosasto Sihvonen (1.Pr, 3.Pr, XI/KT-Pr), joka viivytti Kämäränjärven ja -Lyykylän välisellä alueella. Vasemman alalohkon viivyttämisestä vastasi taisteluosasto Maskula (2.Pr, VI/KT-Pr sekä Kevyet Osastot 2 ja 5) Kämärän kylän ja Heinjoen aseman välisellä alueella (noin 5 km). Vetäytymismatka taka-asemaan oli pisimmillään noin 10 km. H elmikuun 28 päivänä 1940 yleistilanteen heikentyessä annettiin päämajan käsky joukkojen (I ja II AK) vetäytymisestä T-asemaan: Viipurinlahti-Viipuri-Tammisuo-Tali-VuoksiRäisälä-Vuoksi-Käkisalmi. Linnoitustyät olivat pahasti kesken. T-asemaa puolustivat suomalaiset 4.D (eversti Johan Arajuuri), 3.D (eversti Auno Kaila), 5.D (eversti Selim Isakson), 23.D (eversti Woldemar Oinonen), 1.D (eversti Ilmari Martola), 2.D (eversti Eino Koskimies), 8.D (everstiluutnantti Martin Berg), 7.D (eversti Einar Vihma) sekä ryhmä Johannes Sihvo. I AK vetäytyi puolustukseen Repolanjärven-Noskuanselän-Vuoksen välille. I AK:n joukkoja vastassa olivat 19 AK (kom.div. F.N. Starikov) ja 3 AK (kom. div. S.D. Akimov). Taisteluosasto Lauri Maskula (2.Pr, Pataljoona Ramsay, Kevyt osasto 2, Kevyt osasto 5, Krhkomppania /Os. B, 12.Krhkomppania, II/Kenttätykistörykmentti 1, sekä 2. Pioneerikomppania). 2. Prikaati vetäytyi taka-asemaan linjalla Näätälänjärvi-Äntereenjärvi-Noskuanselkä. Oikealla viivytti Taisteluosasto Urho Sihvonen ja vasemmalla 4.Pr. Maaliskuun alkuun mennessä joukot olivat vetäytyneet jatkuvasti taistellen taka-asemaan. Suomalaisten vetäytyessä taka-asemaan neuvostojoukot saattoivat nyt raportoida ”loistavasta menestyksestä”. Hyökkäys pysähtyi kuitenkin pimeän ajaksi, hyökkääjät eivät pysyneet vetäytyvien suomalaisjoukkojen tahdissa. Myöskään vihollisen tykistö ei aiheuttanut vetäytyville suuria tappioita, koska puna-armeijan tykistö oli jäänyt jälkeen huonojen keliolosuhteiden takia sekä ilman lämpötilan ollessa noin –30 - –400 C. Samoin vihollisen panssarivaunujen käyttö epäonnistui johtuen lämpötilasta ja kannaksen ruuhkautuneista teistä. Esimerkiksi Viipuri-Tali suunnalla puna-armeija saapui vasta 3. maaliskuuta mennessä. Maaliskuun alkupuolella Karjala kan- 54 I Armeijakunnan joukkojen viivytys väliasemasta taka-asemaan 27.2.– 4.3. naksella käytiin ratkaisutaisteluita kolmella pääsuunnalla: Antrean aseman suunnalla neuvostojoukkojen pyrkiessä etenemään suomalaisten joukkojen selustaan, Viipurin itä- ja pohjoispuolella sekä Viipurinlahdella. , TILANNE KANNAKSELLA TALVISODAN LOPUSSA Luoteisrintaman komentajan Timosenkon suunnitelma oli murtaa vastarinta Viipuriasemissa, ja hankkia sillanpääasema Viipurinlahden länsirannalta. 7.Armeijan tuli edetä linjalle Karisalmen asema Lavola - Jukola - Ahokas sekä pureutua lujasti Viipurinlahden länsirannalle. Viipurinlahdella tilanne muuttui kriittiseksi, kun puna-armeija onnistui katkaisemaan 8.3. Viipuri - Helsinki valtatien, jonka jälkeen se pyrki laajentamaan sillanpäätään länteen, pohjoiseen ja koilliseen. Suomalaiset toivat rannikolle kaikki käytettävissä olevat reservit kenraaliluutnantti Oeschin alaisuuteen. Samaan aikaan tilanne alkoi muodostua kestämättömäksi Vuosalmella, mutta Viipuria vihollinen ei onnistunut murtamaan raskaista tappioista huolimatta. On laskettu, että sodan päättyessä oli Suomea vastaan ryhmitettynä kaikkiaan 960 000 miestä, 11 266 tykkiä ja kranaatinheitintä, 2 998 panssarivaunua ja 3 253 sotilaskonetta. Ainakin 60 divisioonaa, kolme maaahanlaskuprikaatia sekä yksi jalkaväkiprikaati, kahdeksan panssariprikaatia ja 10 panssarirykmenttiä. Kaikkiaan näissä joukoissa oli ainakin 700 jalkaväkipataljoonaa. Punailmavoimista oli Suomea vastaan keskitetty 56 rykmenttiä, joka vastaa 39 % vahvuudesta. Neuvostolaivaston ilmavoimissa osuus oli samaa luokkaa. Suomen armeijan kokonaisvahvuus oli sodan päättyessä 340 000 miestä. Rintamalla oli 180 jalkaväkipataljoonaa, joista 70 itärajalla ja 110 Kannaksen suunnalla. Kenttätykkejä Suomella oli 944, joista kolmannes oli täysin vanhentuneita jäykkälavettisia sekä panssarintorjuntatykkejä. Apua emme saaneet, ja Suomen johto joutui toteamaan tilanteen muodostuttua annetun sotilasinformaation perusteella kestämättömäksi allekirjoittamaan Moskovassa 13.3. rauhansopimuksen. Huolimatta jatkuvista yrityksistä ei punaarmeija pystynyt murtamaan taka-linjaa eikä saanut vallattua Viipuria. Tie Helsinkiin ei tullut avoimeksi eikä Suomea onnistuttu katkaisemaan 13.3.1949 klo 11.00. TAPPIOT Neuvostoliiton menetykset talvisodassa: – Kaatuneet, haavoittuneet ja haavoihinsa kuolleet 131 4761 – Haavoittuneet, vammautuneet 186 584 – Sairastuneet 51 892 – Paleltuneita 9 614 Yhteensä 379 566 1 Venäjän sota-arkiston tappioluettelo Neuvostojoukot kärsivät myös huomattavia kalusto- ja aseistustappioita: – Ilmavoimat 540 lentokonetta – Panssarijoukot 3543 panssarivaunua Sekä lukematon määrä jalkaväkiaseita. Suomalaisten tappiot: Joulukuu 13 200 Tammikuu 7 700 Helmikuu 17 200 Maaliskuu 28 900 Yhteensä 67 000 Sota iski raskaasti Suomen väestöön, tappioiden ollessa 1,8% väkiluvusta, Neuvostoliitolla vain 0,15%. Suomen armeija ja yksimielinen kansa torjuivat Suomen miehityksen, vaikka aluemenetykset olivat suuret; Karjala, Salla ja Hangon vuokraus. SOTAVANGIT NKVD:lle esitettiin, että suomalaisia sotavankeja varten varaudutaisiin noin 20 000 vankiin, kuitenkin vangiksi joutui ainoastaan 20 kertaa vähemmän eli yhteensä 1 100. Esimerkiksi Karjalan kannaksella koko sodan aikana jäi sotavangiksi yhteensä ainoastaan 535 henkeä. Rauhan solmimisen jälkeen parisenkymmentä kieltäytyi palaamasta (yhteistoimintamiehet). Suomalaisten vankeina oli lähes 6000 neuvostosotilasta, joista useimmat olivat jääneet sotavangiksi itärajan suurissa saarrostustaisteluissa. Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen suomalaiset vapauttivat 5 572 henkilöä, jotka palautettiin takaisin NKVD:n tarkasti vartioimina Neuvostoliiton puolelle ”valansa rikkoneiden pettureiden” leireille. Leireille sijoitettiin erityinen 50 hengen tutkijaosasto, joka ryhtyi selvittä- mään miten he olivat joutuneet vangeiksi. Pitkien tutkimusten jälkeen vangeista noin 350 tuomittiin kuolemaan, mutta valtaosa (4 354) tuomittiin 5-8 vuodeksi työleireille, koska ei löydetty mitään todisteita. Synkkä oli neuvostoliittolaisten sotavankien kohtalo! Karjalan kannaksen taistelut olivat tyypillisiä materiaalitaisteluja, joissa pääosaa neuvostoliittolaisten puolella näyttelivät tykistö, panssarivaunut ja ilmavoimat, suomalaisten puolella taas jalkaväki heikon ja ammuspulaa potevan tykistön tukemana. Suomen armeija ja yksimielinen kansa takasivat Suomelle raskain ehdoin rauhan ja itsenäisyyden säilymisen. Teksti: Pekka Hovilainen, II/2.Pr:n perinneyhdistyksen sihteeri Lähteet: Y.A. Järvinen: Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa Manninen: Miten Suomi valloitetaan Vehviläinen, Rzesevski: Yksin suurvaltaa vastassa Talvisodan historia, osa 2 55 Karjalan prikaatin aliupseerikoulut ja -kurssit 1.9.-25.12.2014 Aliupseerikurssin 2/2014 ryhmänjohtajat! O nnittelen teitä aliupseerikurssin menestyksekkäästä suorittamisesta! Takananne on puoli vuotta sotilaskoulutusta. Sinä aikana teidät on perehdytetty oman aselajinne taistelutekniikkaan ja sodan ajan ryhmänjohtajan tehtäviin. Olette myös saaneet kouluttajakoulutusta sekä johtamistaidollista valmennusta rauhan ajan tehtäviin. Saamanne koulutus antaa teille hyvät edellytykset aloittaa ryhmänjohtajana ja jatkaa johtajana kasvamistanne sekä soveltaa opittua käytännössä. Tammikuussa saatte johdettavaksenne alokkaita. Opetelkaa heti tuntemaan oma ryhmänne ja kohdelkaa kaikkia oikeuden- mukaisesti ja tasavertaisesti. Armeijan toimintaympäristö on heille alussa outo. Uudet asiat on opetettava vaiheittain rauhallisesti opastaen. Koulutuksen tulee olla aina asiallista, vaativaa ja siihen kuuluu rehti sotilaallinen kurinalainen toiminta. Oma toimintanne tulee aina olla esimerkillistä. Suomalainen arvostaa asiansa osaavaa esimiestä. Opetelkaa aina asiat niin, että osaatte ja kykenette itse näyttämään miten asiat tehdään. Ryhmänjohtajan on aina kyettävä johtamaan joukkoaan sen esitaistelijana! Nuorille johtajille on erityisen tärkeää valmistautua huolella yksittäisiin johta- mis- ja kouluttamistehtäviin. Kouluttajanne ohjaavat ja tukevat teitä. Kun eteenne tulee tilanne, jossa tarvitsette tukea, turvautukaa oma-aloitteisesti esimiehiinne. Johtakaa ryhmäänne rohkeasti ja kehittäkää johtajuuttanne oman itsenne varaan. Muistakaa, että todellinen arvovalta ja alaisten kunnioitus hankitaan osaamisella ja omalla esimerkillisellä toiminnalla. Toivotan teille kaikille menestyksekästä ja mielenkiintoista johtajakautta. Prikaatin komentaja Prikaatikenraali Jari Kallio Uudet sotilasjohtajat! P arhaimmat onnittelut aliupseerikurssin suorittamisesta ja ylennyksestä alikersantiksi. Aliupseerikurssi on antanut teille perusteet vaativaan tehtävään, mutta ei ole tehnyt teistä vielä valmiita ryhmänjohtajia. Aliupseerikurssilla on teille koulutettu hyvän sotilasjohtajan ominaisuuksia. Aihetta on käsitelty oppitunneilla, on tehty esseitä ja niistä on saatu palautetta kouluttajilta johtamissuoristusten jälkeen. Tiedän, että jokainen on tätä kautta ymmärtänyt syväjohtajuuden perimmäisen tarkoitusperän. Nyt oppimanne tiedot ja taidot laitetaan todelliseen koetukseen oikeiden alaisten astuessa riviin tammikuussa 2015. Muista aina johtamistoiminnassasi, ettei simputus ole koulutuskeino. Kovalla ja vaativalla koulutuksella kuitenkin saadaan aikaan hyvää tulosta, joten älä pelkää olla vaativa alaisia kohtaan. Tässä sinua auttaa aina oman esimerkin näyttäminen, joka on keskeisin johtamiskeino ryhmänjohtajalla. Tammikuussa 2015 astuvat palveluk- 56 seen uudet alokkaat. Peruskoulutuskaudella saatte johdettavaksi ja koulutettavaksi ensimmäistä kertaa oman ryhmän. Muista peruskoulutuskaudella sotiemme veteraanien yksi tunnuslauseista: Kaveria ei jätetä! Pidä alaistasi huolta, ja tue aina muita varusmiesjohtajia toiminnassaan. Älä koskaan ponnista toisten silmäkuopasta. Tukea omaan johtamiseenne saatte toisiltanne ja kouluttajiltanne. Pidä peruskoulutuskauden tavoitteena, että perusasia ovat kunnossa erikois- ja joukkokoulutuskautta varten. Muista erikois- ja joukkokoulutuskausilla, että olet kouluttamassa omaa sodanajan joukkoasi. Ole aina esimerkillinen ja luo joukkoosi korkea ”kaarti päälle” henki ja suoritusmotivaatio, unohtamatta sitä pilkettä silmäkulmassa. Kouluta ja vaadi loppuun saakka. Ryhmäsi on valmis kotiuttamisparaatissa. Hyödyntäkää ja kehittäkää reserviin siirtyessänne hankkimaanne johtamistaitoa ja koulutusta. Vaatikaa johtajakoulutuksestanne tulevissa opiskelupaikois- sanne hyväksiluettavuutta opinnoissanne. Hakeutukaa tulevalle työurallanne aina haasteellisempiin tehtäviin, sillä perusteet teillä siihen johtamistaitonne puolesta on täällä luotu. Hakeutukaa aktiivisesti ylläpitämään reservissä sotilastaitojanne. Miettikää voisiko teillä olla mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Sotilaallinen ammatti- ja johtamistaitonne kestää varmasti vertailun kaikkien ammattiarmeijoiden edustajien kanssa. Haluan kiittää jokaisen aliupseerikurssin johtajaa ansiokkaasta työstä. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa kouluttajille, jotka tinkimättömyydellään ovat tämän saaneet aikaan. Koulujen ja kurssien päälliköiden puolesta: Viestialiupseerikurssin johtaja, yliluutnantti Mikko Vepsäläinen Kymen jääkäripataljoona 1. Panssarijääkärikomppanian aliupseerikurssi 1. Panssarijääkärikomppaniassa koulutetaan jalkaväen aliupseereita sekä hajautetun taistelutavan jääkäripataljooniin, että mekanisoidun valmiusyhtymän iskuportaaseen. Lisäksi yksikössä toteutetaan KYMJP:n panssarivaunumiehistöjen peruskoulutus sekä panssarijääkäreiden joukkotuotanto. Koulutus on monipuolista ja testaa varusmiesten fyysistä ja henkistä kanttia, joita jokaiselta etulinjan jalkaväkitaistelijalta vaaditaan. Kurssin jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat siirtyvät KYMJP:n kaikkiin perusyksiköihin, joissa he jatkavat kehittymistään oman aselajinsa teräksen lujiksi ammattilaisiksi. Vaunumiehistöt jatkavat yksikössä panssarijääkärijoukkueen koulutuksessa. Jääkärilinja Jääkärilinjalla koulutuksensa saa pääosa hajautetun jääkäripataljoonan jääkärikomppanioiden johtajistosta. Linjan oppilaat valmistuvat ryhmänjohtajiksi ja RUK:uun komennetut joukkueenjohtajiksi joukkoon, joka toimii laajalla alueella hajautetusti, mutta iskee viholliseen kootusti. Tärkein keinovalikoima vihollisen tuhoamiseksi on yhdistelmä hyvin valmisteltuja väijytyksiä, nopeita tuliylläköitä ja häikäilemättömiä iskuja. Taistelutapa vaatii hyvää fyysistä kuntoa, oma-aloitteellisuutta ja taisteluhenkeä. Jalkaväen johtaja johtaa joukkoaan etulinjassa, omalla esimerkillään! Jalkaväen johtajien tulee lisäksi hallita eri aselajien tuen suunnittelu omaan taisteluunsa liittyen. TAKARIVI (vas): Westerlund Konsta, Tarvainen Aleksi, Lehtonen Ruben, Halén Janne, Haatainen Juuso, Ibrahim Aydarus, Kinnunen Valtteri, Laakso Topi, Joukainen Olli, Hölsä Antti, Kilpeläinen Ville ja Kälkäjä Niko. KOLMAS RIVI: Ruotsalainen Aleksi, Korhonen Ville, Jylhä Julius, Hill Tomi, Räsänen Markus, Heino Samu-Pekka, Jurmu Samuli, Kuusimaa Oskari, Kurula Sampsa, Gråsten Samu ja Kamiev Katteden. TOINEN RIVI: Mustikka Jiri, Koivisto Jon, Kemppainen Topi, Arminen Olli, Franssi Jan, Eerola Riku, Nojonen Nikke, Nevala Leo, Keijonen Mikko, Suominen Jesse ja Huvinen Otso. EDESSÄ: upseerikokelas Lindström Joonas, yliluutnantti Ahvonen Mikko ja alikersantti Penttala Aleksi. 57 Tulenjohtolinja Tulenjohtolinjalla koulutetaan jalkaväkijoukkojen epäsuorantulen ammattilaiset. Linjalta valmistuu tulenjohtoaliupseerit, tulenjohtajiksi ja tiedustelutulenjohtajiksi koulutettavien koulutus jatkuu RUK:ssa. Kaikkiin KYMJP:n kouluttamiin jalkaväen joukkoihin kuuluu tulenjohtoryhmiä tai -partioita, jotta joukko kykenee tehokkaasti käyttämään epäsuoraa tulta taistelunsa tukemiseksi. Jalkaväen joukkueenjohtajan tai tiedusteluryhmänjohtajan tärkeimpänä taistelijaparina toimii yleensä juuri tulenjohtaja. Tämän takia tulenjohtolinjan oppilaista koulutetaankin sekä taitavia tulenjohtajia, että tehokkaita jalkaväen taistelijoita. TAKARIVI (vas): Surakka Joni, Kukkola Antti, Kalenius Henri, Kuosmanen Joona, Hartonen Mika, Haajanen Lauri, Sälekari Alexander, Hätönen Vili, Jurvanen Janne, Eklund Sami, Kosonen Ilari, Kansikas Miika ja Pöntinen Aki. KOLMAS RIVI: Leppänen Väinö, Sario Ilkka, Nefedov Jaroslav, Kainulainen Henri, Ruotsi Olli, Gabel, Akseli, Termonen Antti, Laitinen Santeri, Nikkonen Jonas, Rantakaulio Roni, Nyyssönen Alex, Parantainen Samuli ja Hakala Eemil. TOINEN RIVI: Buuri Marko, Wahlstedt Henri, Muikku Aleksi, Lamminen Pyry, Linkinen Julius, Lehmusvirta Lauri, Huttunen Marko, Ihalainen Juho, Heinikainen Rene, Laakso Otto, Mustakallio Miki, Nupponen Henrik ja Ala-Laurinaho Riku. EDESSÄ: upseerikokelaat Lundström Erik ja Sinkko Simo ja alikersantti Monola Lauri. Panssarintorjuntalinja 58 Panssarintorjuntalinjalla koulutetaan PST-aliupseerit hajautetun taistelutavan joukkoihin. Osa oppilaista valikoituu RUK:uun ja sitä kautta joukkueenjohtajan tehtäviin. Panssarintorjuntamiesten käytössä on valtakunnan uusin ja tehokkain panssarintorjunta-aseistus: NLAW ja PSTOHJ2000 -aseistuksella kyetään tuhoamaan kaikki modernit panssarivaunut, eikä vihollisen panssarit ole turvassa edes yön pimeydessä. Hajautettu taistelutapa vaatii PST-johtajilta omaaloitteellisuutta ja häikäilemättömyyttä. Vihollisen panssareita vastaan isketään laajalla toiminta-alueella yllättäen ja nopeasti, tuottaen mahdollisimman suuri tuho nopeasti, jonka jälkeen joukko väistää alueelta vihollisen vielä yrittäessä toipua iskusta. TAKARIVI (vas): Paasonen Tony, Karttunen Juha-Matti, Steiner Amos, Hartikka Benjamin, Suni Miikka, Piskonen Timo, Salmi Max ja Loimulahti Misa. ETURIVI: Pitkänen Ville, Rantanen Ossi, Reini Rasmus, Lindeman Oskari, Luoto Lauri, Kudryakov Egor, Norring Jiri ja Fabricius Tommy. EDESSÄ: alikersantti Virtanen Aleksi. Rynnäkkövaunulinja Rynnäkkövaunulinjalla koulutetaan CV9030 -miehistöjä vaativiin sodan ajan tehtäviin panssarijääkärikomppanioissa. Kalustokurssin 3. viikon jälkeen koulutus eriytyy johtaja-, ampuja- ja ajajatehtäviin. Johtajista koulutetaan aliupseereita ja osa komennetaan PSRUK:uun reservinupseereiksi koulutettaviksi. Rynnäkkövaunulinja jatkaa taistelukoulutusvaihetta aina seuraavan P-kauden loppuun asti, jonka jälkeen peruskoulutetut vaunumiehet jatkavat harjaantumista osana panssarijääkärijoukkuetta. TAKARIVI (vas): Marttinen Niko, Salo Petteri, Ranta Pentti, Hämäläinen Mika, Mettovaara Niko, Mukala Joona, Haapasalo Joonas, Simola Riku ja Wallius Pekka. TOINEN RIVI: Salmivaara Valtteri, Leppänen Ilmari, Almgrén Samuel, Kivelä Jari, Hautamäki Niko, Laamanen Riku, Laukkanen Ville ja Vesterinen Arttu. EDESSÄ: kapteeni Hämäläinen Markku. 59 Tiedustelulinja Tiedustelulinjalla koulutetaan tulevat tiedustelualiupseerit, sekä RUK:uun komennettavat tiedusteluryhmien johtajat. Koulutus on vaativaa, sillä omaksuttavia asioita on paljon ja tiedustelutiedon merkitys muiden joukkojen taistelun onnistumiseksi on keskeinen. Tiedustelujohtajilta vaaditaan runsaasti soveltamistaitoa, koska tiedustelijat toimivat tehtävissään pääsääntöisesti itsenäisesti, omillaan toimeen tullen. TAKARIVI (vas): Salmén Ville, Mäenpää Aleksi, Sivula Markus, Kotonen Mikko, Korhonen Sami, Hasu Atte, Nurmesniemi Paavo, Laumola Lassi, Porvari Riku, Jäppinen Jaakko, Mäntynen Joona, Pohjonen Peetu ja Räsänen Jere. KOLMAS RIVI: Moilanen Joni, Miettinen Aleksi, Uimonen Tuukka, Leinonen Petrus, Havia Santeri, Haapanen Ville, VarpamaTaittonen Anton, Kivistö Samu, Fabritius Taneli, Kiuru Eero, Rosendahl Pekko ja Koho Samuli. TOINEN RIVI: Aito Vertti, Ryöppy Roope, Saira Kimmo, Etelä-Aho Riku, Huotari Oskari, Pajala Aleksi, Hänninen Kari, Mars, Heikkinen Jesse, Kokkonen Leevi, Peltola Teemu, Rekonen Tuomas ja Lankinen Lauri. EDESSÄ: alikersantti Vääriskoski Riku. 60 Karjalan tykistörykmentti 1. Kenttätykistöpatterin tykistöaliupseerikurssi 1.Kenttätykistöpatterin tykistöaliupseerikurssilla koulutetaan tulevia ryhmänjohtajia kolmella eri linjalla: tuliasemalinjalla, viestilinjalla sekä kranaatinheitinlinjalla. Tässä saapumiserässä kranaatinheitinlinjalla koulutetaan myös Suomen kansainvälisten joukkojen AMOS-kranaatinheitinkomppania. Aliupseerikurssilla tuleville ryhmänjohtajille koulutetaan hyvät perusteet johtaja- ja kouluttajatehtäviin oman koulutushaaransa mukaisissa tehtävissä. Aliupseerikurssin päättyessä tulevat ryhmänjohtajat sijoittuvat Karjalan tykistörykmentin perusyksiköihin jatkamaan johtajaksi kasvamistaan. Helmikuussa 2015 KV AMOS-KRHK siirtyy Niinisaloon ja saa siellä kansainvälisen koulutuksen Porin prikaatin alaisuudessa. Tuliasemalinja Kenttätykistö on edelleen modernien maavoimien horjumaton kivijalka, jonka tukea ilman muut, yksiköt eivät pystyisi toimimaan. Se vaikuttaa epäsuoralla sekä suoralla tulella tehokkaasti ja perinteitään kunnioittaen piiruntarkasti, vihollisen joukkoihin, kalustoon, huoltoon ja taisteleviin yksiköihin. Tarkkuus on erinomainen, 122 H 63-haupitsilla pystyy ampumaan vaikka 14 kilometrin päässä sijaitsevaan ämpäriin. Tykistöaliupseerikurssin eliittiä on nimenomaan tuliasemalinja. Siellä koulutetaan teräksenlujia tykistön ryhmänjohtajia vaativiin sodan ajan tehtäviin. Kalusto on tuliasemalinjalla niin ikään huippuluokkaa - tulevat ryhmänjohtajat koulutetaan 122 H 63-haupitsin käyttöön, käytössä on myös isompaa kalustoa kuten 130 K 54 ja 155 K 98 kanuunat. TAKARIVI (vas): oppilaat Ailio Tino, Furuholm Valtteri, Rogers Stefan, Tasanen Timi, Laine Markus, Salomaa Anssi, Ylikarjula Antti, Hattunen Ville, Patronen Miro, Karvonen Santeri, Hokkanen Miikka. KESKIRIVI: oppilaat Huttunen Aleksi, Väätäinen Tuomas, Rahikainen Harri, Bergman Niko, Rantanen Niklas, Nieminen Tony, Korolainen Aapo, Kaisko Jimi, Lohi Pauli, Karasmäki Sampo. ALARIVI: oppilaat Mäenpää Mikael, Laine Jere, Laitinen Mikko, Romberg Johannes-Braen, Al-shebibi Jasim, Saaristo Tero, Nizovsky Verne, Koponen Jani, Taskinen Kalle, Leino Miika, Tarmola Teemu. EDESSÄ: kokelaat Hirvonen Jani ja Tamminen Henri, ylikersantti Sopanen Jarkko, yliluutnantti Zerni Tommi, kokelas Teräsaho Eemeli, alikersantti Markovaara Villemarkus. (Kuvasta puuttuu: luutnantti Siikilä Juho) 61 Kranaatinheitinlinja Saapumiserän 2/14 kranaatinheitinlinja on poikkeuksellisen suuri, sillä perinteisen kranaatinheitinjoukkueen lisäksi kurssilla on kansainvälisen valmiusjoukkojen sekä kansallisen puolen AMOS-linja. Kranaatinheittimistöä tarvitaan tukemaan omien joukkojen puolustus- ja hyökkäystaistelua. Linjalla koulutettavaan välineistöön kuuluu 81-millinen KRH, raskaampi 120-millinen KRH sekä uutuus AMOS-kranaatinheitinpanssariajoneuvo. AMOS-vaunujen ansiosta kranaatinheittimistöllä on enemmän tulivoimaa, sekä sen liikkuvuus on parantunut oleellisesti. 1. Kenttätykistöpatterin kranaatinheitinlinja on edellisiä saapumiseriä suurempi, ja se on myös muita tehokkaampi. Kiittäminen on myös osaavia oppilaita joiden ansiosta kurssi onkin niin mahtava. TAKARIVI (vas): Koivisto Aleksi, Tompuri Jere, Männikkö Pertti, Vuorikko Juuso, Mäensivu Elmo, Neste Jaakko, Virlander Topias, Lairi Jukka, Simola Lauri, Lind Jaakko, Bruk Leo, Länsisalmi Jouni, Heljo Eero, Viitaharju Olli-Pekka, Saranpää Johannes, Hiltunen Jesse, Saarinen Juho, Pyykkönen Joona, Leinonen Antti, Arvonen Tuomas, Kuokkanen Olli-Pekka, Vuohelainen Vertti, Mäkipaakkanen Jere. 4. RIVI: Hartikainen Verne, Sinisalmi Ville, Juvonen Juho, Melkko Ville, Timonen Veikko, Vihtkari Tuomas, Tiilikainen Jere, Myrsky Ville, Bairoh John, Rinne Jani, Kontio Antti, Valojää Eero, Niinisaari Joona, Lipponen Jonne, Mustonen Joel, Niemelä Anton, Salo Erkka, Orimus Oskari, Puustinen Otto, Merisaari Riku, Pouru Asser, Kalligas Stergos. 3. RIVI: Ratilainen Miika, Lehtikangas Antti, Partola Simo, Hietala Juuso, Leitola Joe, Pusa Justus, Löytäinen Jere, Lappi Kimmo, Hagelberg Jon, Ahonen Jesse, Jokinen Taneli, Hämäläinen Andreas, Reunanen Petri, Harmainen Joona, Lampela Joona, Korhonen Tommi, Pirttinen Lassi, Lyijynen Mikko, Lohikoski Aaro, Kontiola Janne, Järvinen Jesse, Peltomäki Joonas, Ollikainen Eeli. 2. RIVI: Labutin Artjom, Nurmela Ismo, Lahdenkauppi Jaakko, Seppälä Topi, Linnavuo Markku, Pyykönen Ilkka, Pentti Toni, Lehtonen Eetu, Koivula Mika, Rantanen Santeri, Vanhanen Patrik, Makkonen Erik, Lehtimäki Akseli, Saarinen Janne, Vesimäki Simo, Pussinen Mikko, Saresma Risto, Lehtonen Oskari, Perttula Tomi, Myyryläinen Kim, Haapaniemi Jaakko, Mauno Tuomas. 1. RIVI: Lähdesmäki Valtteri, Lähde Lari, Harlin Akseli, Helenius Roosa, Koskinen Matti, Tornberg Renne, Tulenheimo Tapio, Salminen Alpertti, Malmivaara Miika, Muurinen Erik, Salonen Jeremias, Vartiainen Lasse, Leppänen Riku-Mikael, Ahonen Jukka, Jordan Karri, Muotio Josua, Keinänen Eero, Riikola Kalle. EDESSÄ: kokelaat Serenius Reijo, Vesala Jonne ja Tenhunen Eero, kersantti Lehtinen Rasmus, yliluutnantti Westerberg Toni, luutnantti Lesonen, alikersantit Kunttu Jirko ja Maunula Elmo. (Kuvasta puuttuu: kersantti Hellsten Ville-Markus) 62 Viestilinja Tykistöaliupseerikurssin viestilinja kouluttaa varusmiehistä viestialiupseereita ja viestiupseereita. Tehtävänämme on luoda ja ylläpitää komentopaikan ja tuliasemien välisiä yhteyksiä. Ilman meitä eivät tykit eivätkä heittimet saa ampumakäskyjä, joten olemme koko tykistön selkäranka. Varusmiesjohtajina tehtävämme on kouluttaa uusista alokkaista viestimiehiä. TAKARIVI (vas): Flinkman Leo, Rantala Kristian, Hiveli Tuomas, Tietäväinen Lauri, Aalto Jyri, Ilonen Miiro, Pulkkinen Atte, Fred Samuli, Grönroos Tomi ja Granberg Sebastian. KESKIRIVI: Ahola Aleksi, Luotomaa Markus, Väisänen Pauliina, Luukkonen Joni, Kujala Juha-Matti, Kivimäki Tommi, Lohi Pauli, Loima Markus, Raittinen Santeri, Salminen Sami. EDESSÄ: alikersantti Viita Vili, kokelas Utriainen Ville-Einari, yliluutnantti Mäkinen Janne, luutnantti Peltonen Veijo, alikersantit Paavilainen Markus ja Häkkänen Jon. (Kuvasta puuttuu kokelas Korander Jere) 63 Salpausselän ilmatorjuntapatteristo 2.Ilmatorjuntapatteri, aliupseerikurssi Johtamisjärjestelmälinja Johtamisjärjestelmälinjalla koulutetaan lähetyspiste- ja viestiryhmien johtajia (JOKE06), viestiaseman johtajia (JOKE06) taistelunjohtoryhmien valvontajohtajia (JOKE06), sekä johtokeskuksen tutkaryhmiin valvonta-aliupseereita (JOKE06) teknisesti haastaviin laitteisiin. AUK 1-vaiheessa kaikki oppilaat saavat perusteet lähetyspistelaite- ja viestiryhmien kalustosta. AUK 2-vaiheessa linja eriytyy neljään koulutushaaraan: lähetyspiste- ja viestiryhmä-, viestiasema- (VIPA), johtamisajoneuvo- (ITJONE) sekä maalinosoitustutka-opintosuuntaan. Näissä koulutusryhmissä annetaan tärkeät perusteet lähetyspisteryhmän, viestiryhmän, viestiaseman tai maalinosoitustutkaryhmän johtamiselle sekä toimimiseen osana taistelunjohtopaikan kokoonpanoa. TAKARIVI (vas): Ritakoski Juha, Nurmi Joonas, Kalpio Maarit, Tikkanen Marko, Valentine Nicolas, Koivisto Martti, Luostarinen Samu, Hinkka Atte, Saarinen Riku, Huovinen Anton, Toikka Leo, Pokkinen Matias, Carey Jonathan, Määttä Riku KOLMAS RIVI: Liukkonen Jesse, Härkin Aleksi, Saarinen Arttu, Harmanen Ville, Alanen Santeri, Mäkelä Severi, Routa Teemu, Sarkkinen Atro, Arolainen Jesse, Vuorilehto Antero, Lappalainen Timo, Mattsson Jyri, Savola Santeri, Pasanen Samu TOINEN RIVI: Etholén Vilma, Valjakka Tommi, Roiha Teo, Böstman Alec, Kiilava Julius, Metso Simo, Jantunen Jere, Pärssinen Tuomas, Hakulinen Pasi, Paloniemi Joeli, Numminen Ilmari, Korpinen Katriina, Valta Jali, Stenberg Johanna. EDESSÄ: Valo Harri, Hernandez–Seppänen Erica, Karjalainen Lauri, Hietakallio Immo, Ketola Sami, Riehunkangas Valtteri, Leppälä Juho, Nieminen Jarno, Timonen Juho, Korpelainen Antti, Kaalinpää Anton, Rantanen Onni 64 Kymen pioneeripataljoona 1. Pioneerikomppania, pioneerialiupseerikurssi, pioneerilinja 1. Pioneerikomppanian aliupseerikurssin pioneerilinjalla koulutetaan Kymen pioneeripataljoonan pioneeriryhmänjohtajat. Kurssin jälkeen ryhmänjohtajien on osattava mm. miinojen, panosten ja räjähdysaineiden käyttö, miinoitteiden rakentaminen ja raivaaminen, sekä erilaisten kohteiden räjäytykset. Kurssi muodostuu kahdesta vaiheesta. AUK 1 -vaiheessa oppilaille opetetaan pioneerin perustaidot, pioneeriryhmän johtamisen perusteet, ryhmänjohtamisen teoriaa ja käytännön harjoittelua. AUK 1 -vaiheen jälkeen osa oppilaista komennetaan Reserviupseerikouluun Haminaan ja Karjalan huoltopataljoonan erikoisaliupseerikursseille. AUK 2 -vaiheessa tulevien ryhmänjohtajien johtamistaitoja syvennetään ja harjoitellaan yhteistoimintaa muiden aselajijoukkojen kanssa. AUK 2 -vaiheen painopiste on oppia pioneeriryhmän ja -joukkueen toiminta suluttamis- ja raivaamistehtävissä. Valmistumisen jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat siirtyvät 1. ja 2. Pioneerikomppaniaan, missä he harjoittelevat toimintaa omassa sodan ajan tehtävässään ja -joukossaan. TAKARIVI (vas): Pennanen Miro Juhani, Lempelto Atte Samuli, Pesonen Kevin Juhani Sebastian, Haapiainen Mikael Verneri, Romppanen , Piilola Juho, Puonti Niko , Kultanen Nati, Mutkala Visa Matti Tapani, Siitari Aapo, Kettunen Paavo Samuel, Kuosari Vili Armas, Karjalainen Tuomas , Sinisalo Raimo Kalevi ja Udd Jussi Otto Johannes. KOLMAS RIVI: Ranta Riku Arvo Olavi, Berg Lauri Johannes, Aarnio Ville Valtteri, Saarinen Niko Olavi, Lahdenpää Veikka, Hämeri Aaro, Halmesarka Toni, Lehtinen Jaakko Johannes, Alm Joonas Kalle Iivari, Puputti Antti, Mesimäki Werneri, Lehto Petri Tapani, Malpakka Tomi ja Mölsä Lassi Ilmari. TOINEN RIVI: oppilaat Hyrsky Matias, Ojala Rasmus Aatu Santeri, Parmi Mio, Poikkimäki Samuli, Kivimäki Teppo Olavi , Purhonen Roland Santeri Samuel, Levanto Roope, Junttila Juha Matias, Ahola Antton Aleksanteri, Valve Sampsa Kasperi, Lappalainen Pauli, Partanen Antti-eemeli, Myllyoja Tuomas Joakim, Pietarinen Johan ja Huuhtanen Jasper Mikael. ENSIMMÄINEN RIVI: Aho Teemu Topias, Tiihonen Aki Armas Ensio, Devoyon Alexandre Juhani, Pettinen Miro Rainer, Nurminen Rauli Markku, Suonio Pyry, Riikonen Matias Aleksanteri, Topp Miro, Halttunen Mikko Sakari Johannes, Kallio Juho Petteri, Uusitalo Riku Ville, Järvinen Juha Kalervo, Excell Mikael Joakim , Paananen Joni Juhani ja Saarinen Tommi Juhani. EDESSÄ: alikersantti Lehikoinen Jasper, kokelas Pälli Samu-Ville, luutnantti Sutinen Kimmo, yliluutnantti Pöntinen Jarno, yliluutnantti Mustonen Antti , luutnantti Hutri Tapio, kersantti Valtonen Markus, kokelas Kortelainen Eetu ja alikersantti Anttila Julius. 65 Raivaajakomppania, raivaajalinja Raivaajakomppanian raivaajalinjalla koulutetaan raivaajaryhmänjohtajat. Raivaajalinja on osa pioneeerialiupseerikurssia. Kurssin jälkeen ryhmänjohtajien on osattava mm. miinojen, panosten ja räjähdysaineiden käyttö, miinoitteiden rakentaminen ja raivaaminen, sekä erilaisten kohteiden räjäytykset. Kurssi muodostuu kahdesta vaiheesta. AUK 1 -vaiheessa oppilaille opetetaan pioneerin perustaidot, pioneeriryhmän johtamisen perusteet, ryhmänjohtamisen teoriaa ja käytännön harjoittelua. AUK 1 -vaiheen jälkeen osa oppilaista komennetaan Reserviupseerikouluun Haminaan ja Karjalan huoltopataljoonan erikoisaliupseerikursseille. AUK 2 -vaiheessa tulevien ryhmänjohtajien johtamistaitoja syvennetään. AUK 2 -vaiheen painopiste on EOD2-kurssi. Kurssin hyväksytysti suorittaneen tulee kyetä toimimaan puolustusvoimien normaali- ja poikkeusolojen räjähteiden raivaamispartion johtajana, kyetä raivaamaan kaikkia räjähteitä pl ydinräjähteet räjäyttämällä löytöpaikalla, sekä siirtämään ja kuljettamaan turvalliseksi toteamiaan räjähteitä. Valmistumisen jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat jäävät raivaajakomppaniaan, missä osa jatkaa EOD1-kurssille jossa tavoitteena on oppia raivaamaan kaikkia sotilasräjähteitä pl ydinräjähteet kaikilla hyväksytyillä raivaamismenetelmillä. TAKARIVI (vas.): Ukkonen Aatu Santeri, Ratnik Raul, Hämeen-Anttila Olavi Antero, Lahtinen Pekko Joona Ilmari, Karjalainen Arttu Pekka Ilmari, Kuisma Veikko Antero, Joaniquet-Tukiainen Angel Jalmari Enrique, Finnilä Ville, Rönn Miika Tapio Lars, Kuokka Santeri ja Viljakainen Lassi Oiva Ilmari. TOINEN RIVI: Riihiaho Tomi Tapani, Sweygberg Sami Sebastian, Mäkinen Joni Johannes, Tynkkynen Jani, Rasi Matias Matti Sakari, Valonen Teemu Valtteri, Karjalainen Henri Johannes, Tolkkila Mikko Lauri Antero, Laine Pyry Petteri, Ovaska Juho Valtteri ja Pennola Jenna, EDESSÄ: alikersantti Lappi Joonas, ylikersantti Luutsaari Mikko Kalle Juhani, luutnantti Luukka Jussi Erkki Vihtori, kokelas Ylihärsilä Juha ja alikersantti Holttinen Juho. 66 Itä-Suomen viestipataljoona 1. Viestikomppanian aliupseerikurssi Viestiasemalinja ja komppanian viestilinja Viestialiupseerikurssilla koulutetaan sodan ajan ryhmänjohtajia johtamisjärjestelmän M12 A- ja E-viestiasemille. Viestiasemat muodostavat pataljoonan viestiverkon rungon, sekä tarjoavat tukiasemapalveluita alueellaan. Viestiasemien muodostama kenttäviestiverkko voidaan mieltää pataljoonan keskushermostona, joka yhdistää iskevät osat tuki- ja suunnitteluosiin. Ilman tätä selkärankaa pataljoonan toiminta vaikeutuisi huomattavasti. Kurssin vahvuus I-jaksolla on noin 70 oppilasta joista noin 20 valitaan koulutettavaksi reservin upseeriksi, lääkintä-, huoltopalvelu-, aseseppä- ja moottorialiupseeriksi. I-jaksolla koulutus keskittyy taistelu- ja johtajakoulutukseen. Lisäksi opitaan aselajin perustaitoja, kuten päätelaitteiden käyttö. Kurssi eriytyy komppanian viestilinjaan ja viestiasemalinjaan. II-jakson tavoitteena on kouluttaa viestiryhmänjohtajalle tarvittavat tiedot ja taidot, joten koulutuksen painopiste on aselajikoulutuksessa. TAKARIVI (vas): Väisänen Timo, Tervo Niko, Halttunen Otto, Henriksson Jesse, Laattala Markus, Majamäki Antti, Haaranen Daniel, Hietala Paavo, Myllärinen Samu, Lindberg Linus, Puustinen Niko, Manninen Eemeli, Toppinen Lari ja Kontola Ville. VIIDES RIVI: Mertakorpi Aatu, Fager Karl, Nummela Tuomo, Matikainen Janne, Hyppönen Rasmus, Laukkanen Antti, Meriläinen Sampo, Hänninen Teemu, Kyläheiko Markus, Henell Sami, Majamäki Matias, Asikainen Antti ja Luomalahti Lauri. NELJÄS RIVI: Tiainen Joona, Alho Juuso, Sorjonen Aapo, Niemelä Johan, Massinen Leevi, Virtanen Tino, Kaivola Lasse, Karppinen Mikael, Iivarinen Ville, Meltti Lauri, Lehtinen Jere, Koskinen Kalle, Piipponen Eelis ja Lahti Joni. KOLMAS RIVI: Hiltunen Heikki, Pellinen Juuso, Virkki Niko, Kauppinen Vili, Liljenmaa Eevertti, Peltomäki Ilari, Höglund Simo, Makkonen Alvi, Tolvanen Jesse, Tamminen Juho, Arapkirli Emine, Halonen Pasi ja Silvola Janne. TOINEN RIVI: Solje Toivo, Puhakka Sanna, Nuutinen Eveliina, Perunka Kari, Kauppinen Tuukka, Kokki Justus, Räsänen Juho, Ratinen Antti, Kouhia Arttu, Vainio Jutta, Korpaeus Atte-Eemeli, Talka Miitta, Luukkanen Miina ja Vornanen Iina. EDESSÄ: Alikersantit Karjalainen Mitja ja Mähönen Juuso, upseerikokelaat Marttinen Elmo ja Eronen Kiti, ylikersantti Metsäketo Aleksi, luutnantti Viljanen Jussi, yliluutnantit Vepsäläinen Mikko ja Turunen Ari-Heikki, kersantti Seppälä Arttu, upseerikokelas Toikka Joona, kersantti Lindewall Santeri, alikersantit Ritonen Mika, Inkinen Tuomas ja Juuti Otto. (Kuvasta puuttuvat: Kossila Aki, Le Binh, Muilu Ville, Nieminen Mikko, Pakarinen Aleksi, Roivas Santeri ja Taipale Joonas) 67 Esikuntakomppania Esikuntakomppanian aliupseerikurssilla koulutetaan ammattitaitoisia johtajia sotilaspoliisi-, ja komentopaikkajoukkueisiin. Kurssin ensimmäisellä jaksolla luodaan kaikille perusteet jääkäriryhmän johtamiseen taistelussa. Perustehtävää tukevina teemoina on monipuolinen ase- ja ampumakoulutus sekä liikunta- ja kamppailukoulutus. Kurssin toisen jakson pääpaino on koulutushaarakoulutuksessa, jolloin oppilaat koulutetaan johtamaan oman aselajinsa ryhmiä ja heille opetetaan oman koulutushaaran vaatimat erityistaidot. Komentopaikkalinja harjoittelee komentopaikkojen perustamista, suojausta, siirtoa ja ylläpitoa. Sotilaspoliisilinja harjoittelee valvonta- ja suojaustehtäviä. Molemmille linjoille jatketaan tärkeiden jalkaväkitaitojen opettamista myös kurssin toisella jaksolla, kuten taistelua rakennetulla alueella. TAKARIVI (vas.): Laurila Aleksi, Supinen Jani, Kuitunen Juho, Bergmann Ville, Lopperi Verneri, Loipponen Jussi, Karvonen Tuomas, Kapanen Mikko, Anttila Atte, Harjunen Samuli, Åkerlund Tomi ja Nieminen Nicolaj. NELJÄS RIVI: Oppilaat Vehmassalo Kai, Lyytikäinen Ville, Kaiser Tony, Nurmela Jeremias, Kultanen Teemu, Ristola Olli, Lahtinen Elmeri, Munmang Sarayt, Nenonen Niko, Sorsa Jere ja Aunola Johannes. KOLMAS RIVI: Oppilaat Kostamo Jarmo, Mäkelä Misa, Maunu Juho, Jourio Lari, Jaakkola Elmeri, Kamula JuhaPekka, Alatalo Tapio, Lamberg Andreas, Mustonen Ville, Aro Antti, Nieminen Alexander ja Mattila Jonne. TOINEN RIVI: Oppilaat Jurvanen Maija, Leppänen Otto, Hossain Abir, Koivula Mikko, Kaija Toni, Forsman Joona, Nokkala Valtteri, Rantanen Mikko, Lee Jing, Lakimo Niko ja Neuvonen Aleksi. ETURIVI: alikersantti Huhta Samu, kersantti Heikkilä Kalle, kokelas Puranen Lauri, ylikersantti Kortesuo Jarno, luutnantti Seppänen Matias, kokelas Janhunen Ville, kersantit Laukkanen Panu ja Paukkunen Jyri. 68 Karjalan huoltopataljoona Aliupseerikurssi Karjalan huoltopataljoonan aliupseerikurssi alkoi hyvissä tunnelmissa vaikka uutta porukkaa tuli taloon myös ensimmäisestä huoltokomppaniasta. Yhteishenki oli hyvää ja kurssi jaettiin alfa ja bravo -joukkueisiin. Näin ollen mukaan saatiin kilpailuhenkeä esimerkiksi siitä kumpi joukkueista pääsee ensimmäisenä syömään. Aliupseerikurssin taisteluampumaharjoituksessa tuli koettua paljon uutta ja erittäin miellyttäviä kokemuksia jäi mieleen. Useampana päivänä tuli valvottua myöhään ja kiirettä riitti. Uutta asiaa tuli nopealla vauhdilla, mutta kaikki pysyivät hyvin mukana ja olivat leirillä hyvillä mielin loppuun saakka. Aliupseerikurssin taisteluharjoitus sen sijaan oli sateinen, kylmä ja pitkä kokemus. Yöt venyivät pitkään, hälytyksiä tuli keskellä yötä ja välillä odottelimme pitkään vastapuolena toimineen hyökkäystä. Valituksen aiheita olisi ollut, mutta kaikki olivat niin voitonhaluisia ja mukana leirillä, että valitusta ei paljon kuulunut. Käytös kasarmiolosuhteissakin muuttui, kurista tuli tiukempi ja käytökseltä vaadittiin selkeästi enemmän. Tämä ei kurssihenkeä heikentänyt, vaan päinvastoin. Ylpeänä kuljimme muodossa, joka näytti ja toimi paremmin kun p-kaudella, jolloin kaikki oli uutta ja vierasta. Kurssilaiset odottavat innolla AUK 2:n alkamista. Toivottavasti mahdollisimman moni meistä pääsee haluamalleen linjalle. TAKARIVI (vas.): Kilpinen, Sukola, Luomanen, Kareinen, Lahti, Salonen, Lehtinen, Hynönen, Kalpus, Korhonen, Lintunen ja Toivonen. KOLMAS RIVI: Kaarikivi, Koljonen, Hartman, Lehtimäki, Tirronen, Kiander, Hallikas, Heikkinen, Launonen, Harju ja Ylijoki. TOINEN RIVI: Hyvärinen, Seppänen, Kinnunen, Manninen, Heino, Vahvanen, Kuparinen, Kellokoski, Ikäläinen, Ranta, Virtanen ja Rautiainen. ENSIMMÄINEN RIVI: Khan, Huovinen, Laine, Halme, Kinnunen, Saarinen, Ervo, Ala-ilomäki, Laukkanen, Paakkunainen, Keränen ja Ristilä. EDESSÄ: alikersantit Arttu Huuhtanen, Petri Jauhiainen ja Sami Vaarankorpi, kokelas Sami Nylund, luutnantti Hellgren, ylikersantti Hongisto, kokelas Teo Hova, alikersantit Joni Laasonen, Petteri Österman, Arttu Lääti ja Nikki Japola. 69 70 71 75
© Copyright 2024