kilpi 2/2014 - Puolustusvoimat

Karjalan prikaatin Kilpi on Karjalan prikaatin ja sen kanssa yhteistoiminnassa olevien kiltojen sekä prikaatin että
siihen kuuluvien joukkoyksiköiden perinnejoukkojen jäsenlehti. Kilpi on myös Karjalan prikaatin henkilöstö- ja tiedotuslehti, sekä prikaatin aliupseerikoulujen ja -kurssien kurssijulkaisu.
Kun Karjalan prikaatille oli annettu 1957 nykyinen nimi ja prikaatille oli määrätty vaalittavat perineet, perustivat entisessä
Viipurin Papulassa sijainneessa Karjalan Kaartin Rykmentissä palvelleet aseveliyhdistyksen Karjalan Kaartin Kilta. Killan nimeä ja jäsenmerkkiä käyttäen julkaistiin ensimmäinen jäsenlehti vuonna 1959. Vuodesta 1960 lehden nimi oli Kaartilainen, jota
julkaistiin neljä numeroa vuodessa ja toimittamisen suoritti killan hallitus. 1970-luvun alusta lähtien toimittaminen suoritettiin
Karjalan prikaatin esikunnassa. Haminalaisen Kymen jääkäripataljoonan nimi, joukko-osastolippu, kunniamarssi ja perinteet
annettiin vuoden 1990 alussa Karjalan prikaatin jääkäripataljoonalle. Tuolloin lehden nimeksi muutettiin Kaartilainen-Vauhtipyörä. Vuodesta 1995 lehteä ryhdyttiin julkaisemaan kaksi numeroa vuodessa aliupseerikurssien päättyessä noin viikkoa ennen
juhannnusta ja ennen joulua. Karjalan prikaatin valmiusyhtymäksi muodostamisen käynnistyessä kesällä 1998 lehden nimeksi
muutettiin Karjalan prikaatin Kilpi ja toimittamisen on suorittanut toimituskunta.
Lehti on vuosina 1998, 2002 ja 2010 palkittu valtakunnallisena Vuoden kiltalehtenä sekä vuonna 2013 Vuoden joukkoosastolehtenä.
KUSTANTAJAT: Karjalan prikaati, Karjalan Prikaatin Kilta ry, Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry, Karjalan Tykistökilta ry,
Korian Pioneerikilta ry, Kymen Viestikilta ry, Salpausselän Ilmatorjuntakilta ry ja Autojoukkojen Kymenlaakson Kilta ry.
56. vuosikerta.
Päätoimittaja
5DPL6DDULUDPLVDDUL#PLOÀ
Toimitussihteeri
3lLYL9LVXULSDLYLYLVXUL#PLOÀ
PL 5, 46140 Vekaranjärvi
p. 0299 431 107
Toimitusneuvosto
Puheenjohtaja Rami Saari
Karjalan prikaatin joukkoyksiköiden komentajat:
Vesa Vainio, Mika Tauru, Aki Hotti,
Jarmo Vähätiitto, Vesa Valtonen ja Matti Heininen
Kiltojen edustajat:
Markku Seppä, Jaakko Janhunen, Seppo Rantalainen,
Kai Lampi, Juha Varanka, Jukka Puurula ja Matti Mikkonen
Toimittaja ja layout:
SHQWWLYDLQLNND#SSLQHWÀ
Seuraava numero 1/2015
Aineiston deadline 15.05.2015. Ilmestyy 12.06.2015
Kirjapaino
Scanweb Oy, Kouvola
ISSN 1456-6540 (Painettu)
ISSN 2341-6963 (Verkkojulkaisu)
Ilmoitushinnat
1/1 s 220 €, kannet 2 ja 3 250 €, kansi 4 270 €
1/2 s 120 €, 1/4 s 90 €, 1/8 s 75 €, 1/16 s 50 €
2
Uuteen vuoteen. Jari Kallio ...................................................................... 5
Pääkirjoitus: Vahvistuva Karjalan prikaati III osa. Rami Saari .............. 7
Johtamis- ja hallintojäjestelmä muuttuu 1.1.2015. Antti Lehtisalo ......... 8
Apulaiskomentaja esittäytyy ........................................................................ 10
Organisaatiomuutos 1.1.2015. Jussi Aapro .................................................. 10
Suusonnettomuusharjoitus. Riku Hämäläinen ....................................... 12
Karjalan prikaatin rakennushankkeet. Jouko Oinonen .......................... 14
Käytännön johtamisopissa. Ilja Varha.................................................... 16
Karjalan tykistörykmentissä ajankohtaista. Mika Tauru ........................ 18
Ilmatorjunta – aina ensimmäisenä, aina edessä. Aki Hotti ......................... 20
Ajatuksia Itä-Suomen viestipataljoonasta. Jarmo Vähätiitto...................... 22
Kymen pioneeripataljoonan perinnepäivä ja komentajanvaihtuminen .. 26
ROK saapuu Karjalan prikaatiin .................................................................. 28
Kunnossapidon uudistukset ja Karjalan huoltopataljoonan
ajankohtaiset asiat. Matti Heininen ja Antti Pienimäki ................................ 30
Henkilöstötapahtumia Karjalan prikaatissa ................................................. 32
Karjalan prikaati järjesti pohjoismaiset ampumakilpailut ........................... 34
Karjalan prikaatin komentaja vaihtui ........................................................... 36
Karjalan prikaatissa valapäivä .................................................................... 37
Valkealan sotilaskotiyhdistys..................................................................... 38
Karjalan prikaatin kanssa yhteistoiminnassa olevat killat ..................... 40
Johtajana esikunta- ja viestikomppaniassa. Henri Leppänen ................. 53
Taka--asema ja rauha. Pekka Hovilainen ............................................... 54
Karjalan prikaatin aliupseerikoulut ja -kurssit ....................................... 56
Kokemuksia Kilpi -lehtien tekemisestä. Pentti Vainikka ....................... 70
Kannen kuva: Karjalan prikaatin komentaja avasi 30.10.2014 Raivaamiskentän Onnosensuon ja varuskunnan risteyksen läheisyyteen Kääpälän kylään. Ilmavoimien tukikohdan hävittäjäkoneparin väistöpaikan ja kiitotienpätkän muotoon rakennettu uusi koulutuspaikka on osa pioneerikoulutusaluetta, joka palvelee erityisesti prikaatiin perustettavaa raivaamisen osaamiskeskusta. Kuvassa
noin metrin korkuinen kauko-ohjattava raivausrobotti. Kuva: Puolustusvoimat.
3
Valoa pimeyteen
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille,
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Jes.
9:1
Elämme adventtiaikaa, adventtikynttilöitä sytytetään ja hämärässä huoneessa kynttilät riittävät valaisemaan koko huoneen. Joulunodotus on saanut alkaa. Monelle joulun lähestyminen merkitsee suunnittelua, valmistelua, ehkä joillekin kiirettä ja
stressiäkin. Adventtiaikaan sisältyvät perinteisesti joulukorttien
lähettäminen, joululahjojen ostaminen, leipominen ja siivoaminen, jotta aattona koti hohtaisi puhtauttaan.
Entäpä, jos joskus joulunodotukseen ottaisikin ihan uudenlaisen näkökulman? Mitäpä, jos kerrankin vain hiljentyisi adventtiaikaan rauhassa ja siivoaisi kodin vasta joulun jälkeen?
Ulkoista puhtautta tärkeämpää ovat sisimpämme ajatukset. Onkin syytä miettiä mihin keskitymme adventtiaikana, tarvitsisimmeko kuitenkin sydämen suursiivousta ennemmin kuin kodin?
Olisiko tänä adventtina aika luopua turhista ajatuksista ja vastaanottaa Jumalan anteeksiantamuksen ja armon tuoma joulurauha, joka syväpuhdistaa sydämemme, kun vain annamme sille
tilaisuuden?
Adventtina ja jouluna meitä kehotetaan: ”Tulkaa valoon!”,
sillä Kristus itse on tullut luoksemme. Lapsi on syntynyt meille,
Poika on meille annettu. Jouluna taivas koskettaa maata. Tuo
Poika tuli pelastamaan maailman ja kantamaan kaikki pahat tekomme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme, jotta me saisimme
elää. Hänen suurin toiveensa on, että joulukiireidemme keskellä
pysähtyisimme kuuntelemaan todellista joulunsanomaa, huomaamaan lähimmäisemme ja ojentamaan heille auttavan kätemme.
Jonakin vuonna teimme partiossa sudenpentujen kanssa
joulukuulle päivän hyvien töiden joulukalenterin, jonka tarkoituksena oli, että joka päivä ilahdutetaan toista jollakin tavalla. Kalenteri sisälsi adventtiajan keskeisen ajatuksen. Pienillä teoilla toista ihmistä auttamalla keskitymme olennaiseen.
Sillä sinä voit olla juuri se, joka rikkoo työkaverin, naapurin
tai ystävän pimeyden, sinä voit auttaa häntä jaksamaan pimeän yli ja valaista hänen elämäänsä adventtikynttilän tavoin.
Siunattua ja rauhallista joulunodotusta sekä joulua! Kiitos
kuluneesta vuodesta ja Hyvää uutta vuotta 2015!
Sotilaspastori Sanna Timonen
K
4
Karjalan prikaatin komentaja,
prikaatikenraali Jari Kallio
Uuteen vuoteen
V
uoden vaihteessa on tapana
katsoa hieman taaksepäin ja
arvioida mennyttä vuotta sekä
pohtia mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Päättymässä oleva vuosi on ollut
Karjalan prikaatissa monellakin tapaa
valmistautumista tulevaan, nykyistä
laaja-alaisempaan joukko-osastoon ja
sen edellyttämiin tehtäviin. Takana on
erittäin paljon erityisesti esikunnassa
tehtyä työtä, joka ei ehkä ole näkynyt
koko prikaatissa. Ja hyvä niin, sillä
tavoitteena olikin, että perusyksiköt
ja muut toimipisteet saisivat mahdollisimman rauhassa keskittyä päätehtäväänsä asevelvollisten kouluttamiseen.
Tässä olemme onnistuneet ilmeisen
hyvin, sillä koulutustulokset ja varusmiesten antamat palautteet ovat säilyneet perinteisellä korkealla tasolla. Ja
kun Kaartinhalli saatiin kesällä peruskorjauksen jälkeen entistä ehompana
takaisin käyttöön, on lupa odottaa, että
arviot liikuntakoulutuksen järjestelyistäkin taas palaavat muiden koulutustulosten tasolle.
Puolustusvoimauudistukselle asetetut tavoitteet tullaan saavuttamaan
ja sen myötä puolustusvoimien toiminnan taso on mahdollista palauttaa
suorituskykyvaatimusten
edellyttämälle tasolle. Uudistuksen myötä
puolustusvoimissa siirrytään uuteen
organisaatioon ja uusiin toimintatapoihin. Uudistukset vaikuttavat monin tavoin myös Karjalan prikaatiin.
Maavoimien uudistettu taistelutapa,
alati tarkentuvat joukkotuotantotehtä-
vät ja toiminnan tason palautuksen myötä
muuttuva harjoitusjärjestelmä vaikuttavat
prikaatin kaikkeen toimintaan. Karjalan
prikaati ottaa vastaan merkittävän osan
lakkautettavan Itä-Suomen sotilasläänin
tehtävistä. Pioneeritoiminnassa olemme
jo ottaneet päävastuun valtakunnallisesta
raivaamisen osaamisesta sekä sen kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Vuoden vaihteessa tapahtuu muutoksia
myös maa- ja merivoimien kunnossapidon järjestelyissä. Jatkossa MILLOG Oy
vastaa pääosasta meidän kaluston kunnossapitoon liittyvistä tehtävistä. Karjalan prikaatin vastuulle jää lähinnä vain
käyttäjän vastuulla oleva käyttöhuolto.
Olen pahoillani, että kunnossapitoon
liittyvien päätösten teko jäi kovin myöhäiseen ja sitä myöden asioiden suunnittelulle ja muutoksen valmistelulle tuli
kohtuuton kiire. Olen kuitenkin luottavainen, että asiat on saatu sovittua ja että eri
tason huollot kalustoille saadaan tehtyä
jatkossakin yhtä laadukkaasti kuin ne on
tehty kunnossapitokeskuksessa tähänkin
saakka. Onhan jatkossakin laadun takeena sama osaava henkilöstö kuin nykyään.
Meidän jokaisen tehtävänä on olla
valmiina muutoksien toimeenpanoon.
Jokaisen tulee omaksua uudet toimintatavat siltä osin kuin ne itseä koskevat. Vain
tekemällä esim. virkamatkalaskut tai hankintaesitykset siten kuin ne edellytetään,
voidaan uusista toimintatavoista saada
kokemuksia ja mahdollistetaan niiden jatkuva parantaminen.
Puolustusvoimauudistuksen myötä
ensi vuonna meidän vastuulle tulee noin
kymmenkertainen määrä kertausharjoi-
tuskoulutettavia. Kertausharjoitukset tulee aina valmistella huolellisesti ja niiden
ohjelmat tulee rakentaa tehokkaiksi.
Muutosten keskellä palvelusturvallisuus- ja työsuojeluasiat on pidettävä
korostetusti esillä. Kyky välttää palvelustapaturmat on keskeinen osa ammattitaitoamme. Pyrimme prikaatina tässä
kiivastahtisessa muutoksessa pitämään
mahdollisimman hyvää huolta henkilöstöstä. Palvelustovereiden oma-aloitteinen
tukeminen on tärkeää. Se auttaa meitä
kaikkia jaksamaan paremmin.
Meillä on hyvät edellytykset toimeenpanna vuoden vaihteen uudistukset yhtä
laadukkaasti kuin uudistukset on täällä
perinteisestikin tehty. Toimintaedellytykset ovat kunnossa. Aselajien ja eri
toimijoiden saumaton yhteistoiminta on
perinteinen vahvuustekijämme. Jo tässä
lyhyessä ajassa olen itse voinut todeta,
että prikaatin henkilöstö on erittäin motivoitunutta ja halukas kehittämään uusia
toimintamenetelmiä ”Kaarti päälle - yhdessä voima” hengessä. Samalla kun rakennamme uutta, meillä on myös kyky
ylläpitää prikaatiamme.
Kiitän Karjalan prikaatin henkilöstöä,
KILPI-lehden tekijöitä ja muita yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta. Henkilökohtaisesti haluan kiittää kaikkia lämpimästä vastaanotosta prikaatiin. Voimme
lähteä hyvillä mielin Joulun viettoon ja
vuoteen Uuteen. Toivon, että kaikki ehdimme Joulun aikana myös hieman hiljentyä ja unohtaa arjen työhuolet ja sitä
myöden luoda hyvä joulumieli myös läheisille - heidän tuki on korvaamattoman
tärkeää.
5
6
Kilpi -lehden päätoimittaja, Karjalan
prikaatin esikuntapäällikkö, eversti
Rami Saari
Vahvistuva
Karjalan prikaati, osa III
K
ohta se tapahtuu. Puolustusvoimien kenties suurin rauhan
ajan organisaatiomuutos toteutuu täysimääräisesti 1.1.2015 lukien.
Puolustusvoimien kokoa pienennetään; hallintoyksiköitä lakkautetaan,
yhdistetään ja vahvistetaan. Johtamistasoja madalletaan ja tukipalveluja
organisoidaan laajasti uudelleen. Karjalan prikaatissa uskotaan, että puolustusvoimien uudistetut toimintatavat,
keskitetty logistiikka ja yhteiset palvelut toimivat suunnitellulla tavalla.
Ymmärrämme, että Puolustusvoimat
kykenee tehtäviinsä myös tulevaisuudessa. Tiedämme, että toiminnan taso
pystytään palauttamaan ja että Karjalan prikaatin lisääntyvät tehtävät ja
vahvistunut asema Kaakkois-Suomen
puolustajana kyetään täyttämään.
Toivotan lämpimästi tervetulleeksi
eri toimialojen osaajat Itä-Suomen Sotilasläänin esikunnasta, Pioneerirykmentistä, aluetoimistoista ja muualta.
Teitä kaikkia tarvitaan. Pääosa tästä
väestä on koossa komentajan kausipuhuttelussa ja joululounaalla 15.12. Vekaranjärvellä. Operatiivinen suunnitte-
lu siirtyi Karjalan prikaatin vastuulle jo
1.7.2014 lukien, ja vuosia 2015 ja 2016
on suunniteltu yhdessä pitkin vuotta. Prikaatin esikunnan ja Sotilasläänin esikunnan muutot toteutetaan kertarysäyksellä
viikolla 51. Sen jälkeen hiljennytään ansaittuun joulunviettoon ja uudenvuoden
vastaanottoon, minkä jälkeen aloitetaan
uudessa kokoonpanossa.
Karjalan prikaatin 2020-luvun toimintaedellytysten varmistaminen on edennyt. Harjoitusjärjestelmä on suunniteltu, tilojen kunnostaminen on edennyt ja
harjoitusalueita sekä ampumaratoja on
parannettu. Hieno peruskorjattu Kaartinhalli on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi. Neloskasarmin remontti valmistuu näinä päivinä ja kolmoskasarmin
peruskorjaus käynnistyy. Myös työn alla
olevat keskusvarasto ja pioneerikoulutuksen koulutuspaikat etenevät suunnitelmien mukaisesti.
Karjalan prikaatin apulaiskomentaja on nimetty. Kuka olisikaan parempi
tehtävänhoitaja kuin sotilasläänin nykyinen esikuntapäällikkö, etenkin kun ItäSuomen sotilasläänin tehtävien pääosa
ja kaksi aluetoimistoa siirtyvät Karjalan
prikaatin vastuulle. Toivotan eversti Antti
Lehtisalon tervetulleeksi Karjalan prikaatiin 1.1.2015.
Lehden kolme viimeistä numeroa ovat
käsitelleet puolustusvoimauudistuksen
toteutusta prikaatissa Kiltojen ja muiden
perusartikkelien ohella. Kiitän Kilven lukijoita mielenkiinnosta ja samalla lupaan,
että vuoden 2015 numeroissa haetaan
toista näkökulmaa. Lehtemme jatkaa uudistumista myös tuotannon osalta. Seuraavat lehdet toimitetaan Karjalan prikaatin virkatyönä, mikä näkynee edelleen
lehden ilmeessä, mutta siihen palaamme
keväällä. Nyt kiitän majuri evp. Pentti
Vainikkaa lehden pitkäaikaisesta toimittamisesta, josta Pena hieman kertoo kokemuksiaan tässä lehdessä.
Lopuksi palaan vielä uudistuksen toteuttamiseen. Suurkiitos prikaatin henkilöstölle peruskuorman ohessa tehdystä
mittavasta työstä ja yhteistyökumppaneille hienosta tuesta. Toivotan Kilven lukijoille mukavaa joulun odotusta.
7
Johtamis- ja hallintojärjestelmä
muuttuu 1.1.2015
S
otilaslääni nimenä on kuvannut
puolustusvoimien alueorganisaatiota 1930-luvulta alkaen. Ensimmäisen kerran nimi otettiin käyttöön vuoden
1933 asetuksessa puolustuslaitoksesta.
Nimi ehti olla yhtäjaksoisesti käytössä yli
80 vuotta. Sotilasläänin päätehtävänä on
ollut eri vaiheissa vastuu joko alueen puolustamisesta tai asevelvollisuusasioista.
Sotien jälkeen itäisen alueen puolustuksen suunnittelusta, valmisteluista ja johtamisesta ovat vastanneet 3.Divisioonan
esikunta, Kaakkois-Suomen ja SavoKarjalan sotilasläänien esikunnat, Itäisen
maanpuolustusalueen esikunta ja ItäSuomen sotilasläänin esikunta. Vuodesta
2015 alkaen vastuu siirtyy Karjalan prikaatille ja Kainuun prikaatille. Ajanjaksot
vuosilukuineen näkyvät oheisissa kuvissa.
Sotilasläänien alueelliset tehtävät siirtyvät Maavoimien esikunnalle ja kuudelle
joukko-osastolle sekä osin aluetoimistoille. Uudistuksen myötä joukko-osastolla
on koulutustehtävän lisäksi myös vastuualueensa operatiiviset tehtävät sekä asevelvollisuusasiat. Alueellisista tehtävistä
vastaavat Karjalan prikaati, Porin prikaati
ja Kainuun prikaati, Panssariprikaati, Jääkäriprikaati ja Kaartin jääkärirykmentti.
Asevelvollisuusasioista vastaavat edelleen aluetoimistot (12), jotka kuuluvat
edellä mainittujen joukko-osastojen kokoonpanoon.
Kouvola on koko itsenäisyytemme
ajan ollut merkittävä sotilaskaupunki ja
Teksti: Antti Lehtisalo
Kuvat: Puolustusvoimat
sen merkitys korostuu entisestään puolustusvoimauudistuksen seurauksena vuodesta 2015 alkaen. Karjalan prikaati ottaa
vastuun Kaakonkulmasta. Itä-Suomen
sotilasläänin lakkauttamisen myötä aluevastuu siirtyy vuoden 2015 alussa Karjalan prikaatille. Vastuualue kattaa EteläSavon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson
maakunnat. Pohjois-Savon ja PohjoisKarjalan maakuntien alueet siirtyvät Kajaanissa sijaitsevan Kainuun prikaatin
vastuulle.
Sotilasläänien perinnön siirto
8
Asevelvollisuusasioista vastaavat Karjalan prikaatiin kokoonpanoon kuuluvat
Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon aluetoimistot. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson
aluetoimisto lakkautetaan ja tehtävät siirtyvät perustettavalle Kaakkois-Suomen
aluetoimistolle.
Puolustusvoimauudistuksen toteutuminen Itä-Suomen sotilasläänin esikunnassa
on toteutunut suunnitelmien mukaisesti.
Vuoden 2012 kevään tilanteesta ja sen
hetkisten käsitysten mukaan uudistus on
henkilöstön näkökulmasta toteutunut paremmin kuin alun perin uskottiinkaan.
Työilmapiiri on kokonaisuutenaan pysynyt erinomaisella tasolla.
Kouvolassa palveluksessa olevien henkilöiden kohdennukset toteutetaan seuraavasti 1.1.2015 lukien:
- Karjalan prikaati 21 henkilöä
- Maavoimien esikunta yhdeksän henki
löä
Utin jääkärirykmentti kaksi henkilöä
Maasotakoulu kaksi henkilöä
1. Logistiikkarykmentti kaksi henkilöä
Pääesikunta ja sen alaiset laitokset
neljä henkilöä
- Ilmavoimat yksi henkilö
Itä-Suomen sotilasläänin lakkauttamiseen liittyen sotilasläänin esikunta järjesti
alueensa viranomaisille ja maanpuolustusjärjestöille yhteistoimintatilaisuudet
keväällä 2014. Maakunnittain pidettyjen
tilaisuuksien tarkoituksena oli jakaa tietoa
puolustusvoimauudistuksesta ja yhteistoiminnan järjestelyistä vuodesta 2015 alkaen sekä esitellä uudet puolustusvoimien
alueelliset toimijat.
Tätä ensimmäistä informaatiokierrosta
täydennettiin joulukuussa 2014 maakunnittain järjestetyillä sotilasläänin lakkauttamisen tilaisuuksilla, joihin kutsuttiin
-
alueellisten viranomaisten ja vapaaehtoisen maanpuolustuskentän edustajat.
Karjalan prikaatilla ja sen alaisilla
aluetoimistoilla on hyvä perusta rakentaa
yhteistoiminnan ilmapiiri koko toimintaalueelleen vuoden 2015 aikana.
Kirjoittaja on eversti, joka on nimetty
Karjalan prikaatin apulaiskomentajaksi
1.1.2015 lukien.
P.S.
Seuraavalla aukeamalla Antti Lehtisalo
kertoo muutamin sanoin itsestään. Hänen
valokuvansa on sivulla 32.
Sotilasläänien perinnön siirto
2008 – 2014
1.1.2015 –
9
Apulaiskomentaja esittäytyy
Olen syntynyt Mäntyharjussa vuonna
1964, jossa kävin koulut ja kirjoitin ylioppilaaksi Mäntyharjun Lukiosta vuonna 1984. Varusmiespalveluksen suoritin
Savon prikaatissa ja Karjalan prikaatissa 1984-85. Kadettikoulu alkoi syksyllä
1985 kolmen siviilipäivän jälkeen. Upseerin tutkinnon suoritin Kadettikoulun
jalkaväkilinjalta ja minut ylennettiin luutnantiksi vuonna 1988. Ensimmäinen palveluspaikka oli Karjalan prikaati, jossa
toimin joukkueenjohtajana ja komppanian päällikkönä kranaatinheitintehtävissä
vuosina 1988-92. Tämän jälkeen siirryin
kranaatinheitinopettajaksi
Kadettikouluun.
Mielenkiintoinen kouluttaja- ja opettajavaihe päättyi vuoden 1995 syksyllä,
jolloin alkoi yleisesikuntaupseerikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulussa. Nuorena
yleisesikuntaupseerina ensimmäinen palveluspaikka oli vuonna 1997 Kymen sotilasläänin esikunta Kouvolassa. Sotilasläänin kolmeen vuoteen sisältyy Bosnian
SFOR-operaation suomalaisen jääkäripataljoonan operaatiopäällikön tehtävä
vuonna 1998 Pohjoismais-Puolalaisessa
prikaatissa.
Siirryin vuonna 2000 Reserviupseerikouluun operaatiopäälliköksi, josta tie
vei Pääesikunnan operatiiviselle osastolle vuoden kuluttua. Neljä vuotta operatiivisella osastolla olivat palvelusuran
kiireisintä, mutta samalla ammatillisesti
palkitsevinta aikaa. Vajaan kymmenen
vuoden operatiivisen alan tehtävien jälkeen vaihdoin koulutusalan tehtäviin.
Toimin Haminassa Reserviupseerikoulun
reserviupseerikurssin johtajajana ja Maasotakoulun koulutuspäällikkönä. Tätä
seurasi Maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla strategisen suunnittelusektorin
ja apulaisosastopäällikön tehtävät. Päätehtävä oli puolustusvoimauudistuksen
suunnittelu maavoimissa. Vuodet 2013 2014 toimin Itä-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä, josta on loogista siirtyä
apulaiskomentajan tehtävään.
Harrastan kuntoliikuntaa, metsästystä
ja ravihevosten kasvatusta. Perheeseeni
kuuluu vaimo Anu ja kolme lasta. Asumme Kuusankoskella. Lasten monipuoliset harrastukset ovat myös iso osa isän
vapaa-aikaa. Metsästykseen on hyvät
puitteet perikunnan tilalla Mäntyharjulla.
Ravihevosvarsoja syntyy 2- 4 vuodessa ja
kuulun Kouvolan raviradan hallitukseen.
Apulaiskomentaja tuo mukaan merkittävän osan sotilasläänin nykytehtävistä
Karjalan prikaatille. Aluetoimistojen johtaminen ja maanpuolustustyö kuuluvat
apulaiskomentajan tehtäviin. Lisäksi hän
on joukko-osaston komentajan ensimmäinen sijainen. Viranomaisyhteistyön
johtaminen tapahtuu käytännössä aluetoimistojen kautta. Yhteistyön tavoite
on, johon uskon koko Karjalan prikaatin
henkilöstön sitoutuvan, poikkeusoloihin
varautuminen ja kokonaismaanpuolustuksen järjestäminen. Karjalan prikaatin
henkilöstön on näyttävä ympäroivässä
yhteiskunnassa kaikilla tasoilla.
Prikaatilainen, aina kun sinut kutsutaan tilaisuuksiin alueen kaupungeissa
ja kunnissa, osallistu niihin. Vuosi 2015
on AKTIIVISEN YHTEISTOIMINNAN
VUOSI!. Tällöin opetetaan yhteistyökumppanit asioimaan Karjalan prikaatin
kanssa. Apulaiskomentaja kantaa tästä
päävastuun.
Organisaatiomuutos 1.1.2015
Puolustusvoimauudistuksen tuomia viimeisimpiä muutoksia niin
henkilöstössä kuin organisaatiossakin. Vuoden vaihde lähestyy
ja muutoksia tulee edelleen.
Puolustusvoimauudistukseen liittyen
Karjalan prikaatiin siirtyy henkilöstöä
ympäri Etelä-Suomea. Alkuperäisen henkilöstösuunnitelman mukaan prikaatiin
piti siirtyä noin 110 henkilöä muista hallintoyksiköistä, mutta tuo luku on tällä
hetkellä noin 80.
Karjalan prikaatiin siirtyy ja on siirtynyt henkilöitä useasta joukosta. Eniten
henkilöstöä siirtyy prikaatiin lakkautettavasta Itä-Suomen sotilasläänin esikunnasta (noin 35) tuoden mukanaan myös lääniltä siirtyviä tehtäviä. Henkilöstöä siirtyy
myös Reserviupseerikoulusta, Hämeen
rykmentistä, Viestirykmentistä, Tykistöprikaatista, Kaartin jääkärirykmentistä,
Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnasta,
Sotilaslääketieteen keskuksesta, Maavoimien esikunnasta ja Pioneerirykmentistä.
Vuoden 2013 aikana lakkautetusta Poh-
10
jois-Karjalan prikaatista siirtyi Vekaranjärvelle noin kymmenen henkilöä.
Henkilöstön siirtyminen Vekaranjärvelle ei kosketa pelkästään siirtyviä
henkilöitä vaan myös vastaanottavia
työpisteitä. Siirtyvälle henkilöstölle ja
heidän läheisille on järjestetty tutustumis- ja perehdytystilaisuuksia Karjalan
prikaatissa ja samalla heitä on tutustutettu
myös Kouvolan talousalueeseen. Muualta
siirtyvien henkilöiden työpisteiden esimiehille on järjestetty muutoskoulutusta,
jossa on korostettu siirtyvien henkilöiden
vastaanottamista, perehdyttämistä ja kotouttamista.
Vuoden 2015 alussa prikaatissa järjestetään ns. perinteinen ”Tervetuloa
taloon”-perehdytystilaisuus, joka räätälöidään saapuvalle henkilöstölle.
Prikaatin komentajan kausipuhutteluun
15.12.2014 osallistuivat niin Itä-Suomen
sotilasläänin esikunnasta prikaatiin siirtyvät kuin Karjalan prikaatin alaisuuteen tulevien aluetoimistojen tulevat työntekijät.
Karjalan prikaati on vuosien saatossa
ollut aina pääsääntöisesti vastaanottavana osapuolena, mutta henkilöstöä on
Teksti: Jussi Aapro
Kuvat: Puolustusvoimat
myös siirtynyt pois prikaatin vahvuudesta. Uudistuksiin liittyen on Vekaranjärven
terveysasema sekä varuskuntaravintola
Linna siirtyneet kumppaneille ja nyt viimeisimpänä kumppanille siirtyy Karjalan
prikaatin kunnossapitokeskus (noin 50
henkilöä).
Maavoimien esikunta on käskenyt
syyskuussa 2014 maavoimien joukkoosastoille uuden esikuntarakenteen. Esikuntiin ei perusteta hallinto-osastoa vaan
esikuntiin tulee tämän tilalle henkilöstösekä huolto-osasto.
”Vain muutos on pysyvää”, ja tämä on
tullut tutuksi tässä vuosien saatossa. Puolustusvoimauudistus koskee meitä kaikkia. Uudet haasteet ja toimintatavat ovat
edessäpäin ja niistä varmasti selvitään,
joskin työtä se teettää.
”Kaarti päälle!”
Kirjoittaja on majuri, joka toimii Karjalan prikaatin esikunnassa henkilöstöpäällikkönä.
11
Suuronnettomuusharjoitus Valkealan
räjähdevarastoalueella
”Harjoitushälytysilmoitus, harjoitushälytysilmoitus.
412A liikennevälinepalo keskisuuri,
Vekaranjärven varuskunta, Valkealan räjähdevarasto.
RKY P 32, RKY 661, RKY 651, MP
241, RKY 663, RKY 653
Lisätietoja: Räjähdelastissa oleva
rekka syttynyt palamaan, yritetty
alkusammutusta, savuaa edelleen.
Ihmiset poistuneet paikalta. Rekan
vieressä räjähdevarasto.”
V
alkealan räjähdevarastoalueella
järjestettiin suuronnettomuusharjoitus 18.9.2014.
Harjoituksen valmisteli ja johti Karjalan
prikaatin pelastusupseeri yliluutnantti
Riku Hämäläinen yhteistyössä Kymenlaakson pelastuslaitoksen asemamestari
Riku Hietalan kanssa.
Harjoitukseen osallistui Karjalan prikaatin erikseen nimetty henkilöstön (ml.
sidosryhmät) lisäksi kaksi sopimuspalokuntaa ja päällystöä (4 hlöä) Kymenlaakson pelastuslaitokselta sekä yksi henkilö
Kaakkois-Suomen poliisilaitoksesta.
Harjoituksen onnettomuusskenaarioksi
valittiin tilanne jossa räjähdelastissa oleva
rekka syttyi kuorman purkamisen aikana
tuleen ohjaamon kojelaudan sähkölaitteista, josta tuli levisi kuormaan aiheuttaen räjähdyksen, koska osassa ammuksissa
on valmiina sytyttimet asennettuina tehdaspakkauksissaan.
HARJOITUKSEN KULKU
Harjoitus aloitettiin harjoituspuhuttelulla jossa YT-viranomaisille kerrottiin
harjoituksen tarkoitus ja toimijat sekä harjoitukseen liittyvät yhteistoiminta-asiat.
Puhuttelun jälkeen toimijat ryhmittyivät
sisäisen pelastussuunnitelman mukaisille
ryhmityspaikoille.
Onnettomuustilanne kuvattiin räjähdevarastoalueella
varastohenkilöstölle
harjoitussuunnitelman mukaisesti jonka
jälkeen tilanne eteni varastohenkilöstön
tekemän hätäilmoituksen suorittamisesta
harjoitushätäkeskukseen, josta annettiin
hälytysilmoitus vastesuunnittelun mukaisille resursseille.
Pelastustoimintaan osallistuvien toimijoiden organisointi aloitettiin sisäisen
pelastussuunnitelman mukaisesti. Tilannejohto muodostui Karjalan prikaatin
päävartioon jossa virkapaikalla oleva vartiopäällikkö (MP 240) sekä sotilaspalokunnan pelastusryhmänjohtaja (MPP241)
aloittivat tilannearvion tekemisen hyödyntäen teknisiä apuvälineitä. Pelastustoiminnan johtajana toimi pelastuslaitoksen päällystöpäivystäjä (RKYP34).
Pelastuslaitoksen, poliisin sekä Karjalan prikaatin johtopaikka perustettiin Vekaranjärven asuntoalueelle pelastussuunnitelman mukaiselle paikalle, joka toimii
myös yhteydenottopisteenä ja sisääntulokohtana Karjalan prikaatiin tuleville ensi-
Teksti: Riku Hämäläinen
Kuvat: Puolustusvoimat
hoidon-, pelastuksen-, ja poliisinyksiköille kun onnettomuus- tai häiriötilanne ei
mahdollista saapumista kasarmialueelle.
Johtopaikalla suoritetut toimenpiteet:
– tilannekuvan muodostaminen, vaaran
arviointi
_ resurssien vastaanottaminen ja johto
– pelastustoiminnan suunnittelu ja johtaminen (VIRYT KYMPE, KAAPOL,
KARPR)
– yhteyden pito ja tilannekuvan välittäminen muille viranomaisille ja toimijoille (FINAVIA, HÄKE, ESAVI, CAREA)
Karjalan prikaatin johtoryhmä muodostui useiden päällekkäisten tilaisuuksien johdosta esikuntapäälliköstä ja tiedottajasta. Johtoryhmä valmisteli tiedotteen
tiedostusvälineille.
Pelastustoiminnan johtamisvälineinä
käytettiin VIRVE-radioita voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti. Harjoitukseen oli ennalta sovittu käytössä olevat
puheryhmät, jotka olivat pääsääntöisesti
pelastuksen ja -viranomaisyhteistyön mahdollistavia viestiohjeen mukaisia puheryhmiä. Matkapuhelinta käytettiin niiden
harjoitustilanteen mukaisten avainhenkilöiden tavoittamiseen joilla ei ole mah-
HARJOITUKSEN TARKOITUS JA
TAVOITE
Valkealan räjähdevarastoalue luokitellaan SEVESO II-direktiivin mukaiseksi
tuotantolaitokseksi, jossa vaarallisten
kemikaalien varastointi tai käsittely voi
aiheuttaa suuronnettomuuden vaaran. Direktiivin ja monen muun lain ja asetuksen
velvoittamana alueelle on laadittu sisäinen pelastussuunnitelma.
Harjoituksen tarkoituksena oli tarkastella sisäisen pelastussuunnitelman toimivuutta, räjähdysvaraan liittyviä ensitoimenpiteitä sekä kehittää organisaation
kykyä varautua ja toimia onnettomuustilanteessa johon, liittyy räjähteitä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.
12
Pelastustoiminnan johtajan käskynanto johtopaikalla vartiopäällikölle sekä terveysaseman henkilöstölle.
dollisuutta käyttää VIRVE-radiota.
Sisäinen hälytys suoritettiin koestamalla räjähdevarastoalueen suurtehohälytin
puhetoiminnolla sekä soittokierroksella
työpisteisiin. Työpisteitä kehotettiin suojautumaan sisätiloihin, pois ikkunoiden ja
ovien läheisyydestä. Päävartion muuton
johdosta sisäinen kuulutusjärjestelmä ei
ollut käytössä.
Onnettomuus eskaloitui ammuskuorman räjähdykseen (tulenkuvaus), jonka
seurauksena viereisessä räjähdesuojassa
syttyi palo aiheuttaen toisen räjähdyksen.
Räjähdysten seurauksena räjähdevarastoalueella syttyi maastopaloja ja heitteitä
levisi n. 300 metrin alueelle.
Räjähdyksen aiheuttamien vaurioiden
selvittäminen toteutettiin lähettämällä
raivaajapartio (EOD) panssaroidulla ajoneuvolla kohteelle. EOD-partion välittämän tiedon perusteella todettiin alueella
olevan heitteitä n. 300 m päässä räjähdyspaikasta sekä maastopaloja.
Raivaustoiminnan jälkeen ja riskinarvion perusteella pelastustoiminnan johtaja lähetti alueelle sammutusyksiköt sammuttamaan maastopalot. Tilanne päättyi
räjähdyksen seurauksena syttyneiden
maastopalojen sammuttamiseen.
HAVAINNOT
Harjoituksesta saatujen kokemusten
perusteella pelastussuunnitelma mahdollistaa nopeat ensitoimenpiteet mahdollisessa onnettomuusuhassa joka liittyy räjähdevarastoalueeseen.
Yhteistoiminta viranomaisten kesken
sujui hyvin ja pelastustoiminnan tilannekuva välittyi kaikille toimijoille, tämä
mahdollisti reaaliaikaisen pelastustoiminnan johtamisen ja toiminnan suunnittelun
sekä tilanteen kehittymiseen liittyvän
vaara-arvion tekemisen.
Tulevaisuudessa onnettomuusharjoituksissa on kiinnitettävä huomiota sisäiseen toimintaan tilanteessa jossa uhka
kohdistuu koko kasarmialueeseen.
VIRANOMAISYHTEISTYÖ KARJALAN
PRIKAATISSA
Karjalan prikaati on tehnyt tiivistä
yhteistyötä mm. poliisi- ja pelastuslaitosten kanssa henkilöstön koulutuksen,
harjoittelun ja materiaalin osalta. Lähes
viikoittaista yhteistoimintaa tapahtuu sodanaikaisten räjähteiden tunnistamisen
ja hävittämisen osalta sekä osallistumi-
sesta kiireelliseen pelastus- ja ensihoitotehtäviin lähialueelle Karjalan prikaatin
sotilaspalokunnan ja Sotilaslääketieteenkeskuksen Vekaranjärven terveysaseman
toimesta.
Yhteistyö on lisännyt henkilöstön tietoisuutta eri viranomaisten tehtävistä
tilanteissa, joihin osallistuu useita viranomaisia. Tämä on parantanut Karjalan
prikaatin valmiutta mm. virka-avun antamiseen muille viranomaisille Karjalan
prikaatille käskettyjen velvoitteiden mukaisesti.
Puolustusvoimauudistuksen seurauksena Kymenlaakson aluetoimisto ja sen
tehtävät siirtyvät Karjalan prikaatille
1.1.2015. Karjalan prikaatin merkitys
alueellisena sotilasviranomaisena tulee
korostumaan ja sen myötä myös viranomaisyhteistyön osuus tulee lisääntymään
merkittävästi.
Kirjoittaja on yliluutnantti ja toimii Karjalan prikaatin pelastusupseerina.
Harjoitus panssaroidusta ajoneuvosta pelastamisesta Kymenlaakson pelastuslaitokselle.
13
Keskusvarastohanke etenee rakennuksen
vanhan osan peruskorjaustöillä.
Uudis- ja korjausrakentaminen Vekaranjärvellä ei ole hiljentynyt,
vaikka viime aikoina hankkeita on valmistunut runsain mitoin.
Käynnissä olevia hankkeita jatketaan, uusia käynnistellään ja tulevia suunnitellaan. Varuskuntasuunnittelun myötä pyritään saamaan
myös uusia hankkeita Maavoimien investointiohjelmiin. Investointihankkeiden lisäksi kiinteistökantaa pyritään ehostamaan myös pieninvestoinnein sekä kunnossapidon vuosikorjausohjelmien toimenpitein.
Karjalan prikaatin rakennushankkeet
M
eneillään olevista hankkeista
Karjalan tykistörykmentti ja
Kymen
pioneeripataljoona
saivat käyttöönsä peruskorjatun kasarmirakennuksen, kun kasarmi 4:n
peruskorjaushankkeen viimeinen vaihe
valmistuu joulukuussa. Rakennushanke
on edennyt suunnitelmien mukaisesti ja
vuoden vaihteessa kasarmin neljään lohkoon sijoittuvat kenttätykistön perusyksiköt sekä Raivaajakomppania.
Keskusvarastohankkeen
laajennusosa valmistui marraskuun lopulla, minkä
jälkeen rakennustyöt siirtyivät hankkeen
toiseen vaiheeseen rakennuksen vanhan
osan peruskorjaamiseksi. Varastopalvelut
siirretään tämän toisen vaiheen ajaksi laajennusosaan ja rakennuksen piha-alueen
liikennejärjestelyjä muutetaan hieman
nykyisestä. Laajennettu ja peruskorjattu
keskusvarasto luovutetaan prikaatin käyttöön kokonaisuudessaan keväällä 2015.
Suluttamis- ja raivaamiskoulutushallin
rakennustyömaan aloituskokous pidettiin syyskuun puolivälissä ja hankkeen
vastaanottokatselmus pidetään ensi maa-
Teksti: Jouko Oinonen
Kuvat: Puolustusvoimat
liskuussa edellyttäen, että kaikki sujuu
suunnitelmien mukaisesti. Näin pioneerit
saavat käyttöönsä suluttamis- ja raivaamiskoulutukseen tarvittavan tilakokonaisuuden sisältäen tarvittavat huolto- ja
varastotilat.
Suluttamis- ja raivaamiskoulutushallin perustustyöt.
14
Lentokenttäympäristön suojavallit
Onnosensuon kaakkoispuolelle rakennettavan raivaamiskoulutuksen harjoitusalueen rakennustyöt ovat valmistuneet ja
kohde luovutettiin prikaatille lokakuun
lopulla. Pioneerit saavat koulutuskäyttöönsä lentotukikohtaa simuloivan lentokenttäympäristön sekä syväetsinradan.
ALKAVAT HANKKEET
Kasarmi 3:n peruskorjauksen rakennussuunnittelu on toteutettu ja hanke on
parhaillaan urakkalaskennassa. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa ensi tammikuulla ja hanke toteutetaan aiempien kasarmiremonttien mukaisella konseptilla,
porrashuoneisto kerrallaan. Kasarmi kokonaisuudessaan on peruskorjattu kesäkuun 2016 loppuun mennessä.
Vekaranjärven urheilukentän rakennussuunnittelu on meneillään ja hanke
lähtee kilpailutukseen alkuvuodesta 2015.
Nykyisen urheilukenttää kuvaavan hiekkakentän paikalle rakennetaan 4-ratainen
ja 400-metrinen pinnoitettu juoksurata
sekä tämän sisäpuolelle sijoittuva hiekkatekonurmialue
aluevalaistuksineen.
Rakennustyöt on tarkoitus toteuttaa sulan
maan aikana vuoden 2015 loppuun mennessä.
SUUNNITTELUPÖYDÄLLÄ
Varuskuntaravintolan peruskorjaushankkeen hankesuunnittelu on meneillään ja se valmistuu loppuvuoden aikana.
Tämän jälkeen jäämme odottamaan investointipäätöksiä, jotta varsinainen toteutussuunnittelu voidaan aloittaa. Hankkeen rakennustyöt on tarkoitus käynnistää
vuoden 2016 alussa ja niiden arvioitu kestoaika on noin puolitoista vuotta. Hanke
sisältää myös tarvittavat väistötilaratkaisut.
Sotilaskodin
peruskorjaushankkeen
hankesuunnittelu on alkamassa. Hankesuunnittelun kautta hahmotetaan hankkeen laajuus ja sen kustannusvaikutukset
ja näin ollen tämä suunnitteluvaihe tuottaa tarvittavat perusteet investointipäätöksille. Hankesuunnittelussa huomioidaan
myös väistötila-asiat. Hankkeen varsinainen rakennusvaihe on tarkoitus toteuttaa
vuoden 2017 alusta alkaen ja rakennusajan pituus lienee varuskuntaravintolan
luokkaa eli noin puolitoista vuotta.
Kirjoittaja on kapteeni, joka toimii Karjalan prikaatin esikunnan huolto-osastossa
toimialajohtajana.
Varuskuntaravintola Linna
15
Käytännön johtamisopissa
Ammattiupseerin tärkein työ on
johtaminen. Rauhan ajan olosuhteissa tämä on omalla tavallaan
haastavaa, mutta huonolla johtamisella korkeintaan pahoitat mieliä ja
aiheutat muille töitä. Nykyaikana
kasvoton johtaminen eri tietojärjestelmien ja sähköisten sovellusten
takaa piilosta on mahdollista. Valitettavan moni ammattisotilas astuu tähän ansaan ja vieraannuttaa
itsensä joukkonsa arkitodellisuudesta. Sotilasjohtaminen poikkeusoloissa on ihmisten johtamista ja se
vaatii kovaa harjoittelua.
K
irjoittajalle tarjoutui mahdollisuus päästä Libanoniin toimimaan
suomalaisen jääkärikomppanian
päällikkönä poikkeuksellisissa, vaikkakin rauhallisissa olosuhteissa. Suomella
on tällä hetkellä vain kaksi operatiivista
komppaniaa maailmalla, joten koin itseni
etuoikeutetuksi. Nämä ovat niitä oikeita
sotilaan töitä!
Etelä-Libanonissa vallitsee rauha. Suomalaiset sotilaat toimivat YK:n lipun alla
rauhanturvaajina suomalaisirlantilaisessa
pataljoonassa (FINIRISHBATT) UNIFIL –operaatiossa. Operaation nimen
ensimmäinen I, ”Interim” tarkoittaa väliaikaista. Operaatio on ollut käynnissä
jo vuodesta 1978. Odotukset operaation
suhteen eivät siis olleet kovin kummoiset.
Lähdimme kuitenkin alueelle hoitamaan
omat tehtävämme niin hyvin kuin mahdollista ja paikallisten antaman palautteen
perusteella tässä lopulta onnistuimmekin,
kovan työn jälkeen.
HIEKKALAATIKKO
Päästyäni Etelä-Libanoniin pataljoonan johtovastuu vaihtui suomalaisille.
Heti perään pataljoonan vastuualue muuttui ja yksikköni sai vastuulleen neljä uutta, meille tuntematonta kylää. Komentaja
antoi minulle tehtävän ja tavoiteltavan
loppuasetelman. Kaikki muu olisi minun
harteillani, UNIFIL:n rajoitteet tietenkin
huomioon ottaen. Tunsin ensimmäistä
kertaa johtajana olevani oikeasti kosketuksissa tehtävätaktiikan kanssa. Tehtävätaktiikka vaatii luottoa alaiseen, eli
vastuukin oli suuri. Ajattelutapaani piti
sovittaa vallitseviin olosuhteisiin. Panssarimiehen selkärankaan iskostettu ”hyökkää, iske ja murra” -asenne piti korvata
UNIFIL:n tehtävillä ”valvo, tue ja avusta”.
Jääkärikomppaniassani palveli yhteensä 111 sotilasta. Johtajisto oli ammattisotilaita, suurin osa reserviläisiä. Tär-
Teksti: Ilja Varha
Kuvat:Jääkärikomppania/SKJL
Kuva yllä: Jääkärikomppania Etelä-Libanonin komeissa maisemissa. Osa vuoden
2006 sodan päätaisteluista käytiin kuvan
alueella.
keimmät alaiseni, joukkueiden johtajat
olivat entuudestaan tuttujani ja tulimme
hyvin toimeen. Ensimmäisen joukkueen
johtaja Perttu Pellinen on myös Kymen
jääkäri, varapäällikköni Matti ”Risto”
Ruotsalainen työskentelee Itä-Suomen
viestipataljoonassa. Yksikön johto muodosti operaation aikana hyvin toimivan
tiimin. Joukkueiden johtajilla oli hyvin
erilaiset lähtökohdat: yksi aliupseeri (palveli reservinupseerin arvolla), yksi sotatieteiden kandidaatti, yksi maisteri ja yksi
opistoupseeri. Kaikki täyttivät tehtävänsä
moitteettomasti. Sitä oli ilo seurata.
Ryhmänjohtajina toimi ammattialiup-
Rauhan keskellä koulutusta pahimman varalle. Jääkärit etenevät vaunun suojassa rakennuksille.
16
seereita ja miehistön pääosa koostui Porin
prikaatin valmiusjoukkokoulutuksen saaneesta jääkärikomppaniasta. Lähes kaikilla oli takanaan vuoden varusmieskoulutus
ja heidät oli seulottu vapaaehtoisista ja
kyvykkäistä hakijoista. Yksikön henkilöstön laatu oli erinomainen. Lähtökohdat
alaisten osalta olivat siis kunnossa. Entäs
se johtaminen?
”ÄLÄ TYRI NYT, ÄLÄ LYÖ YLI NYT”
Ympäristö, jossa vallitsee rauha, mutta
kuitenkin aito uhka hengelle ja terveydelle on mitä haasteellisin. ”Sotilaan ammattitaito mitataan kyvyssä kestää sietämätöntä rutiinia”. Allekirjoitan pataljoonan
toisen suomalaisen komentajan, everstiluutnantti Kari Nisulan lausahduksen
täysin. Yksikköni uurasti tauotta eri partiointi-, vartiointi- ja suojaustehtävissä
libanonilaisten keskuudessa ilman näkyvää uhkaa. Komppanian toimintatapoja
hiottiin aluksi kiivaasti ja sopeuduimme
ympäristöön. Pian jokainen jääkärikomppanian rauhanturvaaja oli kuin kotonaan
tukikohdan porttien ulkopuolella. Sisäpuolella tämä ei onnistunut, kiitos puolustusvoimien vakiintuneiden toimintatapamallien ja esimiesten…
Johtamisessa vannon esimerkin voimaan, pienintä yksityiskohtaa myöten.
”Älä vaadi alaisiltasi mitään sellaista,
mitä et itseltäsi”. Itse viihdyin jääkäreiden ja paikallisväestön keskuudessa ”kentällä”, vastuualueellani partioiden, kiertäen paikallisten vaikuttajien tapaamisissa,
sekä tavaten tavallisia libanonilaisia ja
paikallisen armeijan (LAF) sotilaita. Mieliala nousi aina, kun tukikohta jäi taakse
ja partio matkasi kohti paikallisia kyliä tai
Sinistä Linjaa tähystyspaikkoineen.
SIETÄMÄTÖN RUTIINI
Marras-joulukuussa 2013 Libanonia
ravisutti autopommi-iskujen, itsemurhaiskujen, rajaselkkausten, salamurhien
ja kostoiskujen sarja. Vain kuukausi taaksepäin Syyriassa käytettiin kemiallisia
aseita ja länsimaiden intervention pelättiin johtavan sotaan myös Libanonissa.
Paikallinen armeija oli yhä tiukemmin sidottu maan pohjoisosien levottomuuksien
selvittelyyn ja etelässä vahva Hizbollah
oli pääjoukollaan sitoutunut sotatoimiin
al-Assadin rinnalla Syyriassa. Israelin
uusi hyökkäys Gazaan oli vain ajan kysymys. Tänä päivänä uutisotsikoita dominoivat äärijärjestöt, kuten ISIS ja Jabhat
al-Nusra tekivät vasta itseään tunnetuiksi.
Niiden toiminta laajeni myös Libanoniin.
Etelä on Libanonin rauhallisinta aluetta
Jääkärit päätyössään valvomassa aselevon toteutumista Sinisellä Linjalla.
tällä hetkellä.
Kiristynyt tilanne ja yksikön kouluttautuminen uusiin, käskemiini toimintatapamalleihin piti mielenkiintoa yllä.
Tilanteen hieman rauhoituttua ja toimintatapojen vakiinnuttua alkoi se kuuluisa ”sietämätön rutiini”. Tässä vaiheessa
johtajien rooli korostuu! Jokainen sotilas
herpaantuu, jos mitään ei tapahdu pitkään
aikaan. Tällöin joukko on altis vastoinkäymisille, jotka johtuvat omasta toiminnasta tai huomaamatta jääneistä ulkoisista
uhista. Henkilökohtaisten ylilyöntien vaara kasvaa. UNIFIL -operaatiossa on menehtynyt yli 250 rauhanturvaajaa, suomalaisiakin. Kolme rauhanturvaajaa menetti
henkensä meidän palveluksen aikana.
Komppaniani selviytyi tästä ”epäsotilaallisesta tulikokeesta” erinomaisesti.
Kun poikkeavia tilanteita tuli vastaan,
niistä selvittiin kalustovahingoilla ja säikähdyksellä, pilaamatta helposti särkyviä
suhteita paikallisväestön kanssa, ilman
ylilyöntejä, henkilövahinkoja tai tilanteen
eskaloimista omin toimin. Ammattimainen toiminta jatkui sietämättömästä rutiinista huolimatta loppuun saakka. Vielä viimeisinä päivinä jääkärit keräsivät
kehuja Irlannin ammattiarmeijan uuden
rotaation päällystöltä täsmällisestä ja hyvähenkisestä sotilastoiminnasta. ”Toimettomat kädet ovat paholaisen leikkikenttä”
vitsailin puolitosissani alaisilleni pukiessani taisteluliiviä, kun valmistauduimme
ties monenteen yöpartioon, jonka aikana
tuskin tulisimme havaitsemaan mitään
muuta kuin ”Jalla-koirien” ulvontaa Lähi-idän yössä. Vaikka tehtäviä oli usein
enemmän kuin tekijöitä, nurinaa ei kuulunut, kun lähdettiin portista ulos töihin.
Olin joukostani aidosti ylpeä.
kehitä sotilaan ammattitaitoa. Sotilaan
ammattitaidoksi lasketaan helposti ainoastaan aseiden käsittelytaito, ampumataito ja taistelutaito. Olen eri mieltä. Kuusi
kuukautta oman joukon kanssa poikkeuksellisissa olosuhteissa on aina johtajuuden tulikoe. Hankalana hetkenä kukaan
ei huuda ”Tuli seis! Kokoon palautetta
varten”, vaan seisot johtajan saappaissa
myös vastoinkäymisissä. Vaikeuksien ilmetessä katseet kääntyvät sinuun, ainakin
aluksi. Miten sitten tämän jälkeen, se on
kiinni itsestäsi ja ammattitaidostasi johtajana. ”Köydellä ei voi työntää”. Valitettavan pieni osa ammattisotilaistamme pääsee harjoittelemaan ihmisten johtamista
poikkeuksellisissa olosuhteissa riittävän
usein.
Käteen jäi paljon. Usko omaan koulutukseen ja nuoriin reserviläisiimme nousi
kohisten. Pidän minulle suotua mahdollisuutta toimia komppanian päällikkönä
haasteellisissa olosuhteissa erinomaisten
alaisten kanssa sotilasurani tähän asti
kirkkaasti parhaana kokemuksena.
Kirjoittaja on kapteeni, joka palveli Jääkärikomppanian päällikkönä UNIFIL
-operaatiossa marraskuusta 2013 toukokuuhun 2014. Hän palvelee nyt 2.Panssarijääkärikomppanian päällikkönä Kymen
jääkäripataljoonassa.
JOHTAJUUDEN TULIKOE
Ammattisotilaat ajattelevat helposti,
että operaatio, jossa ei ammuta ketään ei
17
Karjalan tykistörykmentissä
ajankohtaista
122H63 ”huokaisee” suora-ammunnassa
Pahkajärven Rosoharjussa.
R
ykmentin arjessa kahtena viime vuotena näkynyt kasarmin
peruskorjaus on loppusuoralla.
Viimeisenä valmistuvaan kasarmin C-portaaseen muuttavat 1. Kenttätykistöpatteri ja Keuruulta prikaatiin tullut
Kymen pioneeripataljoonan Raivaajakomppania. Joukkojen tuotanto etenee
suunnitelmien mukaisesti ja rykmentillä
on nyt koulutuksessa mielenkiintoinen
joukko. Rykmentti juhli perinnepäiväänsä perjantaina 31. päivänä lokakuuta, kun
varsinaista perinnepäivää maanantaina 3.
marraskuuta ei olisi voitu juhlia koulutustapahtumien johdosta.
Keväällä tavoitteeksi asetettu tykistökenraali Nenosen kiertopalkinnon palauttaminen Vekaranjärvelle ei toteutunut.
Koulutustason mittauksessa patteristo teki
lähes täydellisen suorituksen, mutta tulenjohdon maalin paikannuksessa tehdyt
virheet veivät voittoon vaaditut pisteet.
AMOS-komppania teki myös erinomaisen suorituksen, mutta siinäkin mittelössä jäätiin toiselle sijalle tulenjohtopaikan
koordinaattien virheellisen paikantamisen vuoksi. Voitto kranaatinheittimistön
mittauksessa meni pienellä piste-erolla
Merivoimiin Uudenmaan prikaatin kranaatinheitinkomppanian
erinomaisen
suorituksen päätteeksi. Tykistön peruskäsitteiden, piiru - metri - sekunti, tulee olla
18
kohdallaan ja oikein, jotta tykistöjärjestelmä saadaan toimimaan halutulla tavalla!
Kasarmin 4 peruskorjaus valmistuu
ja kaikki rykmentin yksiköt ovat uusissa tiloissa joulukuun lopulla. Rykmentin
majoitus- ja luokkatilat ovat sen jälkeen
uudenaikaisia. Rykmentin kaluston koulutustilat ovat seuraavat kehitettävät
kohteet. Huonona uutisena oli se, että
AMOS-järjestelmän koulutustilahanke on
viivästetty ensi vuodelta vuoteen 2017.
Rykmentillä on tällä hetkellä vastuullaan ainutlaatuisen yksikön koulutus.
Saapumiserässä 2/14 astui palvelukseen
69 esivalittua taistelijaa kansainväliseen
AMOS-yksikköön. Kaikkien palvelusaika on 347 vuorokautta. Yksikkö on osa
Porin prikaatin koulutusvastuulla olevaa
kansainvälistä mekanisoitua jääkäripataljoonaa. Rykmentti antaa joukolle AMOSjärjestelmäkoulutuksen ja kansallisen
puolustuksen koulutuksen. Ensi vuoden
helmikuussa yksikkö siirtyy Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniaan Niinisaloon, jossa se saa kansainvälisen koulutuksen. Esivalittu joukko on näkynyt
positiivisena asiana rykmentissä. Kuka
olisi aiemmin ajatellut, että prikaatin 60
parhaan suunnistajan joukossa lähes puolet on rykmentistä.
Tekasti: Mika Tauru
Kuvat. Puolustusvoimat
PERINNEPÄIVÄN JUHLIMINEN
Rykmentti juhli perinnepäiväänsä perjantaina 31.10. Perinnepäivänä kunnioitetaan rykmentin perinnejoukko-osaston
KTR 2:n perinteitä. Käsky KTR 2:n perustamisesta annettiin 96 vuotta sitten
3.11.1918.
Raikkaassa syyssäässä seppeleen lasku
KTR 2:n muistokivelle suoritettiin yhdessä Karjalan tykistökillan kanssa. Paikalle
oli saapunut runsaasti kutsuvieraita. Musiikista vastasi Kaartin soittokunta. Paraatikatselmus päästiin pitämään pitkän
tauon jälkeen Kaartin aukiolla. Aukion
käyttö paraateihin ei ollut mahdollista
Kaartinhallin peruskorjauksen aikana.
Katselmuksessa ylennettiin ja palkittiin
varusmiehiä. Ohimarssin jälkeen päiväjuhla pidettiin kutsuvieraiden ja palkatun
henkilöstön kanssa. Majuri Petri Majuri
piti erittäin mielenkiintoisen juhlaesitelmän uudistetusta ampumaopista. Rykmentin henkilökuntaa palkittiin lipuin,
stipendein ja perinneristein. Kouluttajan tykki luovutettiin luutnantti Lasse
Hilckille esimerkillisestä toiminnasta
kouluttajana. Iso pienoistykki ja rykmentin pienoislippu luovutettiin pitkän
ja ansiokkaan uran rykmentissä tehneelle
luutnantti Jari Ylä-Outiselle. Jari siirtyi
reserviin heinäkuun alussa.
Lisäksi luovutettiin aiemmin tänä
vuonna tykistön tarkastajan myöntämät
tykkimiesmitalit yliluutnanteille Mikko Anttonen, Janne Mäkinen ja Janne
Pönkä. Päivän juhlallisuudet päätettiin
juhlalounaaseen varuskuntaravintola Linnassa.
Osana puolustusvoimauudistus 2015:ssa
kehitettävää ja vahvistuvaa Karjalan prikaatia rykmentillä on erinomaiset edellytykset oman aselajinsa koulutukseen
kiinteässä yhteistoiminnassa taistelevan
voiman ja muiden tukevien aselajien
kanssa. Tämä on osoittautunut hyväksi
ratkaisuksi ja hyvät koulutustulokset on
todennettu useissa valtakunnallisissa harjoituksissa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.
Yhdessä voima - Kaarti Päälle!
Kirjoittaja on everstiluutnantti ja palvelee
Karjalan tykistörykmentin komentajana.
Luutnantti Lasse Hilck ja kouluttajan
tykki.
Luutnantti res Jari Ylä-Outinen ja iso
pienoistykki.
Karjalan tykistörykmentti perinnepäivän
paraatin ohimarssissa
19
Ilmatorjunta - aina ensimmäisenä,
aina edessä!
Kirjoitukseni otsikko on lainaus kenraalimajuri Rauli Helmisen
sähköpostiviestistä, jolla hän viime keväänä vastasi Salpausselän ilmatorjuntapatteriston perinnepäivän kutsuun. Ilmatorjunta-aselajin pitkäaikainen vaikuttaja kenraali Helminen toimi virkaurallaan
myös Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentajana 1970-luvulla. Otsikko kuvaa erittäin hyvin ilmatorjunnan roolia taistelutavassa 2015. Aselaji kantaa ensimmäisenä vastuun ilmavihollisen
hyökkäysten torjunnasta ja tätä tehtävää toteutetaan edestä.
S
alpausselän ilmatorjuntapatteristo kantaa vastuunsa maavoimien
ilmatorjuntajoukkojen
pääkoulutuspaikkana. Patteristolla on
käytössään monipuolinen ja moderni ilmatorjuntakalusto. Suorituskykyä kasvatetaan merkittävästi vuoden 2015 alussa,
jolloin patteristo saa käyttöönsä uuden
ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Olalta ammuttava Amerikkalainen Stinger RMP
BLOCK1 ohjukselle on Suomessa annettu nimeksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
15 [ITO(15)]. Varsinaisten ohjusten lisäksi patteristolle tulee käyttöön runsaasti
koulutusvälineitä sekä yksikkövarustusmateriaalina mm. maastoskoottereita,
lämpötähystimiä, puominostimia ja viestivälineitä.
ITO(15)- yksikön käyttöperiaatteet
toimivat erinomaisesti maavoimien taistelutavassa 2015. Ohjusryhmien kalusto
mahdollistaa yksikön aktiivisen, yllätyksellisen ja ketterän käytön. Koulutettujen
ryhmien oma-aloitteisuus, yhteistoiminta
sekä tehtävätaktiikan ymmärtäminen ovat
korostuneessa roolissa. Erittäin liikkuvat,
pimeätoimintakykyiset ja monipuolisilla
viestivälineillä varustetut ohjusryhmät
Teksti: Aki Hotti
kykenevät tuottamaan vastustajalle merkittävät tappiot.
Uuden järjestelmän käyttöönotto on
haastava urakka. Tärkeimpänä valmistautumisena ennen joukkotuotannon
aloittamista on henkilökunnan osaamisen
kasvattaminen materiaalin ja käyttöperiaatteiden osalta. Henkilökunnan valmistautuminen sisältää kaikkea mahdollista
maastoskootterin ajo- ja koulutuslupien
hankinnasta, ohjuspatterin käyttöperiaatteiden ymmärtämiseen ja maavoimien
taistelu 2015-konseptin sisäistämiseen.
Raytheon press release
Partio ampuu ohjuksen.
20
ITO(15) käyttöönoton valmisteluista vastaa käyttöönottoprojekti, joka perustettiin Karjalan prikaatiin kuluvan
vuoden alussa. Uuden asejärjestelmän
koulutussuunnitelmien, käyttöohjeiden,
opetusmateriaalin, varomääräysten, käsikirjojen ja lukuisten muiden ohjeiden ja
määräysten laatiminen lähes tyhjästä on
yhtä aikaa sekä työlästä että innostavaa.
Uusia suunnitelmia laadittaessa on aina
hyvä mahdollisuus aikaisempien mallien
kriittiseen tarkasteluun ja uusien toimintatapojen luomiseen. Keskustelut patteriston -, prikaatin - ja aselajin henkilöstöjen
kanssa ovat olleet aktiivisia ja kehityshakuisia.
Maavoimien taistelutavassa 2015 korostuu myös ilmasuojelu. Ilmasuojelu
ei ole vain ilmatorjunnan asia, vaan sen
opettaminen pitää sisällyttää kaikkien
aselajien koulutukseen heti peruskoulutuskaudesta alkaen. Tässä asiassa ilmatorjunnalla on erinomainen tilaisuus tuoda
osaamista ja lisäarvoa aselajien väliseen
yhteistoimintaan, erityisesti täällä Karjalan prikaatissa.
Syksy on kiivasta aikaa lukuisten harjoitusten kanssa. Olemme saaneet oppimme erikoiskoulutuskauden harjoituksissa
ja tätä juttua kirjoittaessani kouluttaudumme parhaillaan joukkokoulutuskauden harjoituksissa, joista keskeisimpänä
mainitsen kaikille ilmatorjuntahenkilöille
tutun Lohtajan. Kotiutamme joulukuussa
jälleen kerran erinomaisen taitavan ilmatorjuntajoukon reserviin.
Päätän juttuni toiseen lainaukseen kenraali Helmisen sähköpostiviestistä, johon
mielipiteeseen on helppo yhtyä: ”Maanpuolustuksen eteen tehty ja tehtävä työ
tänä epävarmana aikana on äärimäisen
tärkeää!”
Kirjoittaja on everstiluutnantti ja toimii
Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentajana.
Kapteeni Antti Laaksonen
Uuden toimintatavan kehittäminen vaatii
innovatiivisia ratkaisuja: henkilönostin
ITO(15) kokeiluharjoituksessa.
21
Ajatuksia Itä-Suomen
viestipataljoonasta
I
tä-Suomen viestipataljoonan kehitys
on liittynyt kiinteästi Karjalan prikaatin valmiusyhtymäkehitykseen pataljoonan perustamisesta vuodesta 1998
alkaen. Kehityksen näkyviä toimia ovat
olleet koulutusolosuhteiden kehittyminen
johtamisjärjestelmähallin rakentamisena
Vekaranjärvelle, XA-200 esikunta- ja viestipanssariajoneuvojen sekä CL600 viestiasemasuojien koulutuskäyttöön ottaminen
ja kasarmi 2:n peruskorjaaminen. Nämä
edellä mainitut materiaaliset toimenpiteet
ovat omalta osaltaan mahdollistaneet toiminnan konkreettisen kehittämisen osaksi
iskukykyistä joukko-osastoa.
Materiaalisen ja olosuhteiden kehittämisen rinnalla on toiminnan ja toimintamallien, organisaation ja henkilöstön
osaamisen sekä hengen ja asenteen kehittäminen ollut kuitenkin kaikista merkittävimmässä roolissa. Itä-Suomen viestipataljoonalla on toimiva organisaatio, joka
vastaa hyvin perustehtävän, joukkotuotannon toteuttamiseen. Jokaisella yksiköllä
(1.Viestikomppania, 2.Viestikomppania ja
Esikuntakomppania) on vakioitu joukkotuotantotehtävä ja vastuu oman tuotantotehtävänsä mukaisen sodan ajan joukkojen
toiminnan kehittämisestä. Viestijärjestelmäsektori ja pataljoonan esikunta tukevat
perustehtävän toteuttamista omalla asiantuntemuksellaan. Henkilöstön osaamisen
kehittäminen on liittynyt viime vuosiin
asti vahvasti Karjalan jääkäriprikaatin
taktiikan ja suorituskyvyn kehittämiseen.
Esikunta- ja viestikomppanian perusoperaatiosuunnitelma.
22
UUSI SUUNTA
Nykyinen tehtävä, alueellisten joukkojen tuottaminen, on tuonut pataljoonalle
uusia haasteita. Henkilöstö on selättänyt
ison kasan haasteita jo Karjalan jääkäriprikaatin kehityksestä opituilla toimiviksi todetuilla menetelmillä. Keskeistä on
ollut aktiivinen ote toiminnan kehittämiseen, pyrkimys yhteistoimintaan, nopea
siirtyminen ongelmista ratkaisuihin ja erityisesti toiminnan dokumentoitu vakiointi, joka mahdollistaa jäntevien muutosten
teon saapumiseräsyklissä.
Uusia opittavia ja edelleen varusmiehille opetettavia asioita alueellisen
taistelun koulutuksessa on määrällisesti
enemmän kuin aikaisemmassa opetuksessa. Tämä edellyttää ajankäytön ja varusmiesten palveluksen tarkkaa suunnittelua.
Muutoksia Itä-Suomen viestipataljoonan
vastuulla oleviin joukkotuotantotehtävien kouluttamiseen liittyen on tapahtunut
mm. johtamisessa, viestitoiminnassa, johtamisjärjestelmässä, huollossa ja toimin-
Teksti: Jarmo Vähätiitto
Kuvat: Puolustusvoimat
tamalleissa alkaen aina yksittäisestä taistelijasta komentajiin asti. Isoin muutos on
ollut palkatun henkilöstön ajattelutavan
muutoksessa ja uuden oppimisessa, jota
on vaadittu siirryttäessä operatiivisen joukon hyökkäämisestä alueellisen joukon
aktiiviseen puolustustaisteluun. Samanaikaisesti on aikaisemmin hankittua osaamista pidettävä yllä, koska operatiiviset
tehtävät sitä edellyttävät.
YHTEISTOIMINNAN MERKITYS
Itä-Suomen viestipataljoona on johtamisen tuen kokonaisvaltainen joukkoyksikkö. Sen kouluttamat joukot perustavat
ja suojaavat käsketyt johtamispaikat, rakentavat toiminnan edellyttämät viestiverkot ja tarjoavat johtamisjärjestelmäpalveluja muille joukoille. Pataljoonan
tehtäviin kuuluu myös kouluttamiensa
joukkojen huollon tehtäviä ja oman toi-
Kasarmi 2 ja XA-202 viestipanssariajoneuvo.
minnan suojaaminen. Yksi merkittävimmistä tehtävistä on mahdollistaa Karjalan prikaatin kaikkien joukkojen välinen
yhteistoiminta rakentamalla joukkojen
välinen viestiverkko, joka yhdistää joukot
tilannekuvan, suunnittelu- ja toimeenpanotehtävien sekä tulenkäytön-, tiedustelun- ja huollon johtamisen osalta.
Yhteistoiminnan merkitystä korostetaan
tuskin koskaan liikaa. Toimivalta ja tehtävissään hyvin pärjäävältä sotajoukolta
edellytetään, että yhteistoiminta sujuu
kitkattomasti ja turha ”säätäminen” on
kyetty minimoimaan. Huolimatta siitä,
että Karjalan prikaatille käsketyt joukkotuotantotehtävät eivät parhaalla mahdollisella tavalla ole tasapainossa eri joukkoyksiköiden kesken, on joukkojen välistä
yhteistoimintaa suunniteltava kaikkeen
harjoitustoimintaan liittyen vaikka välillä
joukkotuotantotehtävää ja joskus käyttöperiaatteitakin vastoin.
KOHTI VAHVISTUVAA
PRIKAATIA
KARJALAN
Karjalan prikaatin siirtyminen KAR
PR2015 kokonpanoon 1.1.2015 alkaen
ei muuta Itä-Suomen viestipataljoonan
perustehtävää. Organisaatio sekä tehtävät
säilyvät myös pääosin nykyisinä. Henkilöstömuutoksia on tehty etupainoisesti ja
muutaman henkilön osalta tehtävä muuttuu vielä 1.1.2015 kuluessa. Perusasiat
ovat kunnossa ja vakiintuneet, mutta muu-
toksen tuo toimintavolyymin kasvu sotaharjoitusten vuorokausimäärissä, reservin
koulutustapahtumien lisääntymisenä ja
erityisesti uuden johtamisjärjestelmän,
Johtamisjärjestelmän M18 käyttöönottamisena ja siihen valmistautumisena.
Edellä mainittujen uusien tehtävien
toteuttamiseksi on pataljoonan henkilöstöllä osaamista tai sitä ollaan parhaillaan
hankkimassa lisää. Työilmapiirikyselyjenkin valossa motivaatiota on ja työn
imua riittää, mutta henkilöstön jaksaminen edellyttää niin esimiesketjulta kuin
henkilöstöltä itseltään hyviä esimies- ja
alaistaitoja.
PRINSIIPIT
jessamme kuin työssämme on hyvä nähdä laajemmat, toimintaamme vaikuttavat
asiat. Neljäs orientaatio on ihmiskuva,
joka vaatii meiltä kaikilta kasvamista. Lähestymmekö alaisiamme ja työkavereitamme heidän rajoitteidensa kautta, jolloin olemme pakottamisen kierteessä vai
mahdollisen potentiaalin kautta, jolloin
meillä on mahdollisuus päästä kasvavan
menestyksen tielle. Viidentenä ja viimeisenä tulevat hyvät työtaidot, jotka synnyttävät työn hyvää laatua.
Kirjoittaja on everstiluutnantti ja toimii
Itä-Suomen viestipataljoonan komentajana.
Uskon, että uusien tavoitteiden onnistuneeseen saavuttamiseen tarvitaan oikeaan suuntaan nojaamista eli orientoitumista. Monessa tapauksessa pataljoonan
henkilöstö on onnistunutkin nojaamaan
oikeaan suuntaan. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä on ollut realistisen myönteinen suhtautuminen haasteisiin. Tällainen
joko luontainen tai opittu toimintamalli
synnyttää menestystä ja lisää entisestään
myönteisyyttä. Toisena lähtökohtana on
tulevaisuuteen nojaaminen, joka mahdollistaa tavoitteellisen toiminnan ja antaa
meille kaikille yhden hyvän tavoitteen
ponnistella lisää meille arvokkaiden asioiden eteen. Kolmantena orientaationa on
kokonaisuuden hahmottaminen. Niin ar-
23
Viestipataljoonan perinnepäivä
I
tä-Suomen viestipataljoona juhli
perinnepäiväänsä
Vekaranjärvellä
perjantaina 26.9. kauniin syyssään
vallitessa jo perinteisiksi muodostunein
menoin. Päivä alkoi siis sopivasti paraatin merkeissä. Pataljoonan komentaja,
everstiluutnantti Jarmo Vähätiitto suoritti katselmuksen Kaartinaukiolla ja otti
ohimarssin vastaan kasarmin edustalla.
Katselmuksen yhteydessä pidetyn kenttähartauden piti sotilaspastori Sanna Timonen.
Paraatin jälkeen oli aika tutustua kalustonäyttelyyn ja kutsuvieraat olivatkin
ilahduttavan kiinnostuneita kuulemaan
uudistetun taistelutavan ja muuttuneiden
joukkotuotantotehtävien
aiheuttamista
muutoksista pataljoonan käyttämään kalustoon. Yksissä tuumin todettiin, että
tämän päivän varusmiehiltä löytyy niin
kaluston käyttötaitoa kuin myös sosiaalisia taitoja. Siksi vakuuttavia olivat esittelijöiden vastaukset vieraiden esittämiin,
osin kiperiinkin kysymyksiin.
Perinnepäivän päiväjuhlan juhlaesitelmän piti tällä kertaa everstiluutnantti,
sotatieteiden tohtori Janne Mäkitalo
Maasotakoululta. Ajankohtaisessa ja
mielenkiintoisessa esitelmässään hän käsitteli psykologista sodankäyntiä osana
johtamissodankäyntiä. Esimerkit menneiltä vuosikymmeniltä olivat asiaa varsin hyvin valaisevia, mutta muutamat
ajankohtaisemmat havainnot olivat osin
jopa hätkähdyttäviä, ja antoivat varmasti ajattelemisen aihetta monisatapäiselle
kuulijakunnalle.
Juhlan aikana oli pataljoonan komentajalla mukava mahdollisuus palkita erityisen ansioituneita taistelijoita.
Viestitarkastaja myönsi viestiristin puolustusvoimien
johtamisjärjestelmäalan
tehtävissä ansiokkaasti vähintään kymmenen vuoden ajan palvelleille:
- kapteeni Antti Lähteenmäki, yliluutnantti Mikko Anttonen (KARTR), insinöörikapteeni Pekka
Tiirikainen,
vääpelit Tuomas Miromäki, Antti Niskanen ja Sami Pekkarinen.
Lisäksi viestitarkastaja myönsi erityisistä ansioista soljen aiemmin myönnettyyn viestiristiin kiinnitettäväksi everstiluutnantti Jarmo Vähätiitolle.
24
Itä-Suomen viestipataljoonan perinnelippu: insinööriluutnantti evp Ville Nuutilainen ja vääpeli Marko Virtanen
Karjalan prikaatin viestimiesristi:
yliluutnantti Jaakko Mäkynen,
luutnantti Matias Seppänen, ylikersantit Atte Liikanen, Teemu
Roitto ja Markus Viitanen, upseerikokelas Simeon Syvänen,
kersantti Teemu Pohjonen ja
alikersantti Mitja Karjalainen
Työpistekohtaiset
kannustepalkkiot jaettiin seuraaville
henkilöille: yliluutnantti Mikko
Vepsäläinen 1.viestikomppania,
ylikersantti
Ville
Vihanne
2.viestikomppania, yliluutnantti
Tuomas Niemelä esikuntakomppania ja insinööriyliluutnantti
Harri Pesonen viestijärjestelmäsektori.
ISVP:n kummilusikat perinnevuoden aikana pataljoonan henkilökunnan perheisiin syntyneille
pienokaisille:
- Otto Juhani Tuomi
- Erin Laura Maria Vepsäläinen
- Aamos Kaarlo Mikael Sakala
Pataljoonan vuoden urheilijana palkittiin erityisesti haulikkoampujana kunnostautunut
luutnantti Juho Hannonen esikuntakomppaniasta. Hannonen
sijoittui elokuussa ammutuissa
yleisissä trapin Suomen mestaruuskisoissa kuudenneksi.
Pro ISVP-palkinnolla palkittiin pataljoonaa jo vuosien ajan
ansiokkaasti eri harjoituksissa
ja muissa koulutustapahtumissa
tukenut vääpeli Eero Haapanen
Reserviupseerikoulusta.
Pataljoonan vuoden kouluttajana palkittiin luutnantti Matias Seppänen.
Hänen asenteensa kouluttaa on aina ollut
innokas ja kehityshenkinen ja hän saanutkin aikaan erittäin hyviä koulutustuloksia.
Hän on myös innokas kehittämään omaa
ammattitaitoaan laajemminkin.
Kirjoittaja on majuri ja palvelee Itä-Suomen viestipataljoonan pataljoonaupseerina.
Teksti: Marko Kaisto
Kuvat: Puolustusvoimat
Pro ISVP-palkinto:
vääpeli Eero Haapanen.
Vuoden kouluttaja:
luutnantti Matias Seppänen.
Matkailua sotahistorian merkeissä
Teksti ja sivun kuvat: Marko Kaisto
L
ähes kymmenen vuotta sitten alkanut perinne jatkui, kun viestipataljoonan sotahistorian matka
toimeenpantiin elokuun loppupuolella.
Tällä kertaa matka suuntautui Latviaan ja
teemana oli ”ISVP jääkärien jäljillä.”
Matka aloitettiin perjantaina 22.8.
luonnollisesti sieltä mistä jääkäriliikekin
sai alkunsa, Ostrobotnialta eli pohjalaisten osakuntien talolta Helsingistä. Tuon
syksyllä 1912 valmistuneen talon toisen
kerroksen kassahuoneessahan pidettiin
loppusyksystä 1914 kokous, josta Suomen itsenäistymiseen tähdännyt jääkäriliike sai alkunsa.
Jätimme jääkäreiden Lockstedtin vaiheen tällä reissulla väliin ja siirryimme
Riikaan tarkoituksenamme perehtyä jääkärien käymiin taisteluihin osana Saksan
itärintaman taisteluita ensimmäisessä
maailmansodassa. Ensin kuitenkin perehdyimme Riian vanhaan kaupunkiin, joka
tarjosikin todella paljon mielenkiintoista
ja kaunista nähtävää.
Lauantaina otimme asiaksemme kiertää jääkäreiden varsinaiset taistelupaikat.
Päivä alkoi Misse-joelta ja jatkui Aa-joen,
Schmardenin ja Tukumsin kautta Riianlahdelle. Taisteluiden kulku tuli varsin
selväksi lähinnä kapteenit Niko Koivulan
ja Tuomas Väyrysen pitämien esitelmien
kautta.
Huolella ja asianmukaisella kunnioituksella vaalittu jääkärihuone teki kävijöihin
lähtemättömän vaikutuksen.
Sunnuntain pääasiallinen tutustumiskohde oli Liepajan (Libau) Pyhän kolminaisuuden katedraali, jossa jääkärilippu
vihittiin käyttöön ja jääkärit vannoivat sotilasvalan Suomen lailliselle hallitukselle
päivää ennen pääjoukon lähtöä vapaussotaan 13.2.1918. Luulenpa, että kirkkoon saavuttuaan jokainen matkalainen
pysähtyy miettimään tuota hetkeä ja sitä,
mitä se itsenäistyvälle isänmaallemme on
merkinnyt. Myös jääkäreiden Liepajassa
oloaikanaan käyttämät kasarmit ja patal-
”Parempi hauta vieraassa kuin orjuus omassa maassa.” Vain portaat ovat jäljellä jääkärikapteeni Leppäsen alkuperäisestä, 1929 paljastetusta muistomerkistä. Neuvostoaikana muistomerkki tuhottiin ja sen jalusta siirrettiin Leninin patsaan jalustaksi!
joonan esikunta ovat edelleen olemassa ja
helposti löydettävissä.
Palasimme maanantaina Riian kautta
Suomeen monta hienoa ja vaikuttavaa
paikkaa nähneinä.
Matka jatkoi siis jo vuonna 2005 Karjalan kannakselta alkanutta sotahistoriamatkojen sarjaa. Vuosien saatossa ovat
tulleet tutuiksi kannaksen lisäksi niin Laatokan Karjala, Inkerinmaa kuin Ardennien
alue ja Normandiakin. Saa nähdä, vieläkö
intoa riittää tulevillekin vuosille.
Jääkäriperinnettä vaalitaan yhä Liepajassa. Kuvassa Pyhän kolminaisuuden
kirkko.
25
Kymen pioneeripataljoonan
perinnepäivä ja pataljoonan
komentajan vaihtotilaisuus
Pioneeriaselajin vuosipäivää, Kymen pioneeripataljoonan 20. vuosipäivää osana Karjalan prikaatia ja pataljoonan komentajan vaihtoa
juhlittiin Schmardenin päivänä 25.7.2014. Juhlallisuudet järjestettiin Korian vanhan varuskunnan alueella, josta Kymen pioneeripataljoona siirtyi 1.7.1994 osaksi Karjalan prikaatia Vekaranjärvelle.
Teksti: Kymen pioneripataljoonan
esikunta
Kuvat: Puolustusvoimat
T
ämän vuoden perinnepäivänä Kymen pioneeripataljoonan kokoonpano oli vahvistunut yhdellä perusyksiköllä. Raivaajakomppania aloitti
pioneeripataljoonassa 1.4.2014 ja oli
ensimmäistä kertaa mukana tilaisuudessa osana pataljoonaa täytenä perusyksikkönä. Pataljoonassa on uudessa organisaatiossa on raivaajakomppanian lisäksi
edelleen 1. ja 2. pioneerikomppania sekä
esikunta. Juhlaparaatia komensi pataljoonaupseeri, majuri Jouni Ruotsalainen.
Heinäkuinen helle suosi koko tapahtuman ajan paraatijoukkoja, jonka nuorimmat sotilaat alokkaat olivat vasta 19. päivää palveluksessa. Tilaisuutta kunnioitti
läsnäolollaan Karjalan prikaatin komentaja, prikaatin joukkoyksiköiden komentajat, kuusi entistä pioneeripataljoonan
komentajaa, ”vanhoja Korian veteraaneja” sekä monet muut tärkeät kutsuvieraat,
ystävät ja yhteistyökumppanit.
Perinnepäivän ohjelman aloittivat sotilasparaatiin perinteisesti kuuluvat katselmus ja ohimarssi. Tämän jälkeen kentällä
esitettiin kaksi taidokasta ja hauskaa toimintanäytöstä, jotka kuvastivat pioneeripataljoonan perinteistä koulutustapaa.
Päivä jatkui kutsuvieraiden, sekä henkilökunnan kahvitilaisuudella, jossa suoritettiin palkitsemiset ja kuultiin eversti (evp)
Paavo Ahon mieleenpainuva juhlaesitelmä Korian varuskunnan historiasta.
Korian sotilaskotiyhdistys tuki tilaisuutta omalla arvokkaalla panoksellaan
virvokkeilla sekä perinteisellä munkkikahvitarjoilulla.
Paraatiin oli 1. Pioneerikomppania asettanut kunniakomppanian, jonka päällikkönä
toimi yliluutnantti Arttu Mustonen (vas.)
26
Pataljoonan komentajan tehtävien vaihdon merkiksi luovutti everstiluutnantti
Riku Mikkonen joukkoyksikkölipun seuraajalleen everstiluutnantti Vesa Valtoselle (vas.). Valokuvaaja myöhästyi pari
sekuntia eikä saanut ikuistettua kuvaa,
jossa molempien komentajien kädet ovat
kiinni lipputangossa.
Tilaisuuden päätyttyä komentajan tehtävät vaihtaneet ja muutamat paikalle saapuneet aiemmat komentajat kokoontuivat
65 tonnia painavan pioneerimuistomerkki ”Läpi harmaan kiven” edustalle ryhmäkuvaan. Vasemmalta everstiluutnantti
Vesa Valtonen, eversti Panu Loikkanen,
kenraalimajuri Juhani Kääriäinen, eversti Ilmari Hurmerinta, eversti Paavo Aho,
eversti Teppo Lahti ja everstiluutnantti
Riku Mikkonen.
27
ROK tulee Karjalan prikaatiin!
Otsikon ROK ei tarkoita uutta
musiikkityyliä, vaan Raivaamisen osaamiskeskusta, joka perustetaan osana Puolustusvoimauudistusta Karjalan prikaatiin
vuoden 2015 alusta alkaen.
K
äytännössä prikaatiin ei synny
uutta laitosta tai rakennusta, vaan
raivaamisen osaaminen ja toiminnot (joukkotuotanto, henkilökunnan koulutus ja Raivaamisen erikoisosasto) siirtyvät lakkautettavasta Pioneerirykmentistä
Karjalan prikaatiin ja prikaatiin kuuluvan
Kymen pioneeripataljoonan johtoon.
Raivaamisen osaamiskeskus tuottaa palveluita kaikille puolustushaaroille kaikissa puolustusvoimien lakisääteisissä
tehtävissä. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävää varten Raivaajakomppania
joukkotuottaa sodan ajan yksiköitä maavoimien ja ilmavoimien tarpeisiin. Raivaamisen erikoisosasto on yksi puolustusvoimien yhteisistä suorituskyvyistä, jolla
maanpuolustustehtävän lisäksi varaudutaan kansainväliseen kriisinhallintaan ja
muiden viranomaisten tukemiseen.
Osaston johtaja apulaisineen työskentelee Kymen pioneeripataljoonan esikunnassa. Heidän lisäkseen osastoon kuuluu
tällä hetkellä raivaajia kahdeksasta eri
joukko-osastosta. Lisäksi osaamiskeskuksen tehtäviin kuuluu puolustusvoimien
palkatun henkilökunnan raivaamiskurssien järjestäminen. Kursseille osallistuu
puolustusvoimien henkilökuntaa kaikista puolustushaaroista ja tulevaisuudessa
Raivaajapari suojavarusteissaan.
28
Teksti: Kymen pioneripataljoonan
esikunta
Kuvat: Puolustusvoimat
myös joitakin ulkomaisia opiskelijoita.
Ensimmäinen osa Raivaamisen osaamiskeskusta, eli Raivaajakomppania
(RAIVK) aloitti toimintansa prikaatissa
1.7.2014. Komppanian tuki- ja erikoishenkilöstöstä muodostettiin henkilökunnan koulutusta varten kurssiosasto. Toisessa vaiheessa lokakuun alussa siirtyi
Raivaamisen erikoisosasto Vekaranjärvelle. Osasto evaluoitiin NATO -yhteensopivaksi syyskuussa 2014 ja se on saanut
tehtävän valmistautua EU:n valmiusosastoon vuonna 2016.
Raivaajaryhmän partioajoneuvo RG32M.
29
Kunnossapidon uudistukset ja
Karjalan huoltopataljoonan ajankohtaiset asiat
Karjalan huoltopataljoonan kesää ja syksyä ovat värittäneet
vuoden 2015 alussa tapahtuvat
muutokset. Suurimmat niistä
koskevat Kunnossapitokeskusta
ja Materiaalikeskusta.
uoden 2013 lopulla Karjalan
huoltopataljoonan perusyksiköt
ja Autokoulu kokivat suuria muutoksia: Autokoulu muutti Jokelasta Tykkimäelle uusiin tiloihin ja yhdestä Huoltoja kuljetuskomppaniasta muodostettiin
kaksi perusyksikköä. Uusissa tiloissa ja
organisaatioissa on toimittu nyt vuoden
päivät - uudet toimintatavat ovat muotoutuneet ja ensimmäisten saapumiserien kokemukset on kerätty. Seuraavien muutosten kourissa Karjalan huoltopataljoonassa
ovat erityisesti Kunnossapitokeskus ja
Materiaalikeskus.
V
KUNNOSSAPITO SIIRTYY
KUMPPANILLE
Maavoimien materiaalin kunnossapidon kumppanuuden ulkoistaminen siirtyy
uuteen vaiheeseen vuoden 2015 alussa
jolloin strateginen kumppanimme Millog Oy ottaa vastuulleen entisten, vaativimpien kunnossapitotöiden lisäksi myös
maavoimien ja merivoimien varuskuntien kunnossapitokeskukset ja korjaamot.
Kunnossapito jakautuu käsitteenä kahteen
osaan, kunnossapitoon ja käyttöhuoltoon.
Käyttöhuollon rajanveto tehdään järjestelmittäin, mutta nyrkkisääntönä käyttöhuollolle voisi pitää niitä tehtäviä, jotka
ovat toteutettavissa käyttäjän toimenpitein
kenttäolosuhteissa. Tämän muutoksen
jälkeen puolustusvoimat vastaa käyttöhuollosta ja Millog Oy kunnossapidosta.
Yhteistoiminta kumppanin kanssa jatkuu
tiiviinä: Millogin henkilökuntaa osallistuu harjoituksiin ja eri kunnossapidon varusmieskurssien koulutukseen.
Karjalan prikaatissa laajentuvan kumppanuuden tuoma muutos koskee eniten
Kunnossapitokeskusta, mutta myös kaikkia joukko-yksikköjä. Karjalan huoltopataljoonan kunnossapidon henkilöstöä
siirtyy sekä kumppanin palvelukseen että
30
käyttöhuollon henkilöstöksi Karjalan prikaatin joukkoyksikköihin. Pääesikunnan
johdolla tehdystä sopimusvalmistelusta
tihkui niukasti tietoja joukko-osastoihin.
Tämä aiheutti ymmärrettävästi ikävää
epävarmuutta kunnossapidon tehtävissä
palvelevien keskuudessa. Vuoden vaihdetta kohti kuljettaessa ihmiset ja asiat
ovat löytämässä paikkansa uudessa järjestelmässä. On selvää, että muutoksen
valmistelut kaikkine yksityiskohtineen
pitävät Kunnossapitokeskuksen henkilöstön kiireisinä koko loppuvuoden.
Karjalan prikaatin näkökulmasta keskeistä on, että hyvässä yhteistyössä kumppanin kanssa joukko saa ne kunnossapidon
palvelut jotka se tarvitsee toteuttaessaan
ykköstehtäväänsä, sodan ajan joukkojen
tuottamista. Tämä tarkoittaa materiaalin
osalta kunnossa olevaa, käyttökelpoista
kalustoa. Tämä on yhteinen tavoitteemme
Millog Oy:n kanssa. Mitään syytä ei ole
nähtävissä, ettei tämä tavoite toteutuisi
- yhteisen asian eteen tekee työtä samat
ihmiset kuin nykyäänkin. Kaikkien, sekä
kumppanin että puolustusvoimien on nyt
huolehdittava siitä, ettemme omalla toiminnallamme pystytä välillemme sellaisia raja-aitoja jotka vaikeuttavat yhteisen
tavoitteen eteen tehtävää työtä.
Vaunujen kunnossapito siirtyy kumppanille.
Teksti: Matti Heininen ja
Antti Pienimäki
Kuvat: Puolustusvoimat
MATERIAALIKESKUS MUUTOKSESSA
Materiaalikeskuksen kesää ja syksyä
leimasivat saapumiserän kotiuttamiset ja
uuden varustamiset tilapäisjärjestelyin.
Keskusvarastohankkeen siirtyminen rakennusvaiheeseen aiheutti toiminnan uudelleen organisointia ja siihen liittyvää
suunnittelua. Toiminnan taso pystyttiin
kuitenkin turvaamaan keskittämällä materiaalikeskuksen voimavaroja tilapäisesti
muilta varastoilta varusvarastolle. Rakennushankkeen keskellä työskentely on ollut haastavaa ja henkilöstöä kuormittavaa.
Asiakkaamme ovat suhtautuneet haasteisiimme ymmärtäväisesti. Kaartinhallin
perusparannuksen valmistuminen kesällä
mahdollisti myös liinavaatevaraston paluun hallin alakerrokseen.
Materiaalivirrat ovat kesän ja syksyn
aikana olleet huimaavia. Hämeen rykmentin ja varsinkin Pioneerirykmentin
lakkauttamista edeltävät materiaalien
kohdennukset Karjalan prikaatiin ovat
olleet erittäin työllistäviä. Pioneerimateri-
aalivarasto on työskennellyt paineen alla
ja sopeuttanut toimintaansa ja tilojaan uusien toimijoiden kanssa. Kymen pioneeripataljoonan kanssa yhteistyö on toiminut erinomaisesti ja kompromissit tilojen
suhteen ovat olleet toimivat. Raivaajien
koulutukseen liittyvän erikoismateriaalin
varastointi ja siihen liittyvä asiakaspalvelu ovat haasteellisia ja edellyttävät kouluttautumista, joka valitettavasti etenee
hieman jälkijunassa.
Karjalan prikaatiin tulee eri kehittämishankkeiden myötä runsaasti materiaalia. On ollut ilo todeta, että tiedonkulku
eri hankkeissa on parantunut ja materiaalien siirroista tulee pääsääntöisesti
ennakkovaroitus riittävän ajoissa. Tämä
on materiaalin varastoijan näkökulmasta
ensiarvoisen tärkeää, jotta vaaditut varastointijärjestelyt voidaan tehdä ajoissa.
Hankkeiden tuottama materiaali on poikkeuksetta erittäin teknistä ja edellyttää
säilyäkseen huippuluokan tiloja.
Salpausselän ilmatorjuntapatteristo on
erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankkeessaan toiminut esimerkillisesti varastoinnin näkökulmasta
ja materiaalin vastaanotto on onnistunut
kitkatta. Alueellisten joukkojen tykistöhankkeen valmistelu ja toteutus Karjalan
tykistörykmentin osalta on ollut laadukasta ja tietoa on toimitettu MAKE:en aina
kun sitä on ollut annettavissa.
Maapuolustuksen johtoportaat -hankkeen materiaalin varastointi ja sen edellyttämä koulutus on ennakoitu hyvin ja
materiaalia on otettu vastaan syksyn aikana varsin hallitusti. Mainitun materiaalin
koulutusvelvoitteet ovat kuormittaneet
MAKE:a, mutta niistäkin on selvitty.
Keskusvarastohankkeen eteneminen
marras-joulukuun vaihteessa peruskorjausosuuteen edellyttää suuria varastojärjestelyjen muutoksia. Suurena haasteena
on ollut turvaluokitellun materiaalin varastointi väistötiloihin. Pääosaan haasteista on löytynyt tyydyttävät ratkaisut ja
toiminta voidaan turvata ainakin tärkeimmiltä osin.
Kalustonäyttelyt ja muu vastaava
maanpuolustustyö ovat tärkeitä puolustusvoimille ja Karjalan prikaatille. Materiaalikeskus ottaa merkittävällä panoksella ja mielellään osaa näihin arvostettuihin
tapahtumiin. Materiaalikeskukseen onkin
vuosien varrella kehittynyt melkoinen
ammattitaito varsin vaativien tapahtumien järjestämiseen - kiitettyjä tapahtumia
on lukuisia.
Kirjoittajista Matti Heininen on everstiluutnantti, Karjalan huoltopataljoonan
komentaja, Antti Pienimäki on kapteeni ja
Materiaalikeskuksen johtaja.
Huoltopataljoonan komentaja vaihtui
K
arjalan huoltopataljoonan komentajan vaihtoparaati järjestettiin
maanantaina 1.9. Vekaranjärvellä.
Everstiluutnantti Petri Rantanen luovutti komentajan tehtävät everstiluutnantti
Matti Heiniselle. Petri Rantanen ehti
johtaa Karjalan huoltopataljoonaa noin
kahden vuoden ajan. Tehtävien vaihdon
myötä hän siirtyi uusiin tehtäviin 3. Logistiikkarykmentin runko-organisaatioon.
Uusi komentaja Matti Heininen siirtyi
tehtävään Maavoimien esikunnan huoltoosastolta, jossa hän toimi täydennyssektorin johtajana.
Paraatikentällä pitämässään vastaanottopuheessaan everstiluutnantti Heininen
muistutti, että puolustusvoimauudistuksen
myötä tapahtuvien organisaatiomuutosten
toteuttaminen on loppusuoralla ja muutokset koskettavat merkittävällä tavalla
juuri huollon toimijoita. Kunnossapidon
kumppanuuden järjestelyt koskevat suurta osaa Karjalan huoltopataljoonan henkilöstöstä. Huoltojärjestelmän muuttuessa
on kyettävä edelleen hyvään yhteistyöhön
kaikkien sidosryhmien kanssa.
Puheessaan uusi komentaja totesi ottavansa vastaan huoltopataljoonan, joka
on joukkoyksikkönä varsin nuori. Samalla pataljoona on kuitenkin valtakunnan
vanhin huollon joukkoyksikkö. Se on
toiminut esimerkkinä ja tien raivaajana
koko huoltopataljoonakonseptille maavoimissa. Tämän roolinsa Karjalan huoltopataljoona on täyttänyt kouluttamalla
vaatimukset täyttäviä huoltojoukkoja ja
toteuttamalla Karjalan prikaatin huollon
järjestelyt.
Komentajan havaintojen mukaan
mielikuva Karjalan huoltopataljoonasta
prikaatin ulkopuolellakin on hyvä. Mielikuvat - hyvät ja huonot - syntyvät tuloksista ja teoista. Everstiluutnantti Heininen
painotti, että pataljoonan kaikkien henkilöiden työtä arvioidaan päivittäin sen
mukaan kuinka kykenemme tehtävämme
täyttämään. Hyvä maine on ansaittava
päivittäin uudelleen.
Karjalan huoltopataljoonan joukkotuotantoa käsittelevässä puheen osuudessa
komentaja korosti, että huoltopataljoonan joukkoja koulutetaan tehtäviin, joiden toteuttaminen edellyttää kykyä sekä
taistella että toteuttaa tukemistehtävää.
Tukemistehtävän onnistuminen taas on
kaikkien huollon joukkojen olemassaolon oikeutus. Logistiikan ja huollon on
mahdollistettava operaatiot. Maavoimien
huollon iskulause, ” huolto taistelee ja tukee”, kuvaa edellä mainittua periaatetta.
Everstiluutnantti Petri Rantanen (oik.)
luovutti Karjalan huoltopataljoonan
joukkoyksikkölipun uudelle komentajalle,
everstiluutnantti Matti Heiniselle.
31
Henkilöstötapahtumia
Karjalan prikaatiin apulaiskomentaja 1.1.2015 lukien
Karjalan prikaatiin 1.1.2015 perustettavaan apulaiskomentajan tehtävään on määrätty eversti Antti Juhani Lehtisalo.
Antti Lehtisalo on syntynyt 24.6.1964. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi 1984 Mäntyharjun lukiosta. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 72. kadettikurssilla 1988 ja
yleisesikuntaupseerin tutkinnon Sotakorkeakoulussa 1997.
Antti Lehtisalo on palvellut Karjalan prikaatissa opetusupseerina 1988-90 ja kranaatinheitinkomppanian päällikkönä 1990-92, opettajana Kadettikoulussa 1992-95
ja Sotakorkeakoulussa1995-97, osastoesiupseerina Kymen sotilasläänin esikunnassa
1997-2000, Reserviupseerikoulussa 2000-01 ja Pääesikunnan operatiivisella osastolla
2001-05. Kurssin johtajana Reserviupseerikoulussa hän palveli 2005-07 ja koulutuspäällikkönä Maasotakoulussa 2007-2010. Tämän jälkeen hän palveli Maavoimien esikunnassa Mikkelissä suunnitteluosastolla strategisen suunnittelusektorin johtajana ja
apulaisosastopäällikkönä 2011 - 2012.
Itä-Suomen sotilasläänin esikunnan esikuntapäällikönä hän on palvellut vuodesta
2013 alkaen.
Kansainvälisissä tehtävissä Lehtisalo on palvellut SFOR-operaatiossa Bosniassa
operaatiopäällikönä vuonna 1998 kuusi kuukautta.
Everstiksi Antti Lehtisalo on ylennetty 6.12.2011.
Karjalan prikaatin Kymen pioneeripataljoonan uusi
komentaja 1.8.2014 lukien
Everstiluutnantti Vesa Valtonen on syntynyt 10.7.1969 Joutsenossa ja kirjoittanut
ylioppilaaksi Kuusaan lukiossa 1988. Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 77. kadettikurssilla 1993, esiupseerikurssin 2000, yleisesikuntaupseerikurssin 2004 ja sotatieteiden tohtorin tutkinnon 2010. Hän on palvellut varusmiehenä 1989, opetusupseerina, komppanian varapäällikkönä ja päällikkönä Kymen pioneeripataljoonassa 1990 ja
1993-1998, sekä 1999 osastoesiupseerina Karjalan prikaatin operatiivisella osastolla.
Valtonen on palvellut pioneeri- ja suojeluopettajana Maasotakoululla 2001–2002,
apulaisosastopäällikkönä Karjalan prikaatin operatiivisella osastolla 2004–2005, tutkijaesiupseerina Maanpuolustuskorkeakoululla 2006–2010, osastoesiupseerina Maavoimien esikunnassa 2010–2011 ja yleissihteerinä Turvallisuuskomiteassa (PLM) 2011–
2014.
Kansainvälisissä tehtävissä hän on toiminut 1999 pioneeripäällikkönä SJP/SFOR
Bosniassa ja Mannerheim -stipendiaattina Sveitsissä 2006.
Karjalan prikaatin esikunnan operatiivisen osaston
uusi päällikkö 1.9.2014 lukien
Everstiluutnantti Tero Koljonen on syntynyt 28.9.1972 Mikkelissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kangasniemen lukiossa 1991.
Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 79. kadettikurssilla 1996, esiupseerikurssin
2007 ja yleisesikuntaupseeritutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa 2009.
Koljonen on palvellut opetusupseerina Kymen ilmatorjuntarykmentissä 1996–98,
Reserviupseerikoulun ilmatorjuntapatterissa linjanjohtajana ja varapäällikkönä 1998–
2001 ja Maasotakoulussa aselajiopettajana ja sotataidon opettajana 2001–2006. Koljonen palveli 2007–2008 Suomenlahden meripuolustusalueella operatiivisella osastolla
ilmatorjuntapäällikkönä, 2009–2012 Maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla operatiivisen suunnittelun sektorilla ja 2012–2014 Itä-Suomen sotilasläänin esikunnassa
suunnittelukeskuksen päällikkönä.
Everstiluutnantiksi Tero Koljonen on ylennetty 2014.
32
Karjalan prikaatin Karjalan huoltopataljoonan
uusi komentaja 1.9.2014 lukien
Everstiluutnantti Matti Heininen on syntynyt Salossa 30.12.1970 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1989 Porvoon Linnankosken lukiossa.
Hän on suorittanut upseerin tutkinnon 78. kadettikurssilla 1995, esiupseerikurssin
ja yleisesikuntaupseerikurssin vuonna 2005. Hän palveli opetusupseerina, komppanian varapäällikkönä ja komppanian päällikkönä Savon prikaatissa 1995–2003. Vuonna
2002 Heininen palveli sotilastarkkailijana Lähi-idässä.
Heininen on palvellut Itäisen maanpuolustusalueen esikunnan huolto-osastolla
suunnittelutoimialan johtajana 2005–2007, Maavoimien esikunnan suunnitteluosaston
strategisen suunnittelun sektorilla 2008–2011, Itä-Suomen huoltorykmentin esikunnan
huolto-osaston apulaisosastopäällikkönä 2011. Ennen Karjalan huoltopataljoonan komentajan tehtävää Heininen palveli Maavoimien esikunnan huolto-osastolla täydennyssektorin johtajana.
Everstiluutnantiksi Matti Heininen on ylennetty 2013.
Ylennetty 6.12.2014
Tasavallan Presidentti on ylentänyt
Puolustusvoimissa 6.12.2014
kapteeniksi:
yliluutnantti Herkko Ilari Hannula
yliluutnantti Hannu Santeri Jokinen
yliluutnantti Juha Johannes Jyrkkä
yliluutnantti Tatu-Matti Tapio Karhunen
yliluutnantti Jarkko Juha Pekka Kolehmainen
yliluutnantti Johanna Elina Laanola
yliluutnantti Henri Johannes Laine
yliluutnantti Juho Anselmi Leppälä
yliluutnantti Arttu Mikael Mustonen
yliluutnantti Jaakko Ilmari Mäkynen
yliluutnantti Matti Juhani Niemeläinen
yliluutnantti Matti Olavi Ruotsalainen
yliluutnantti Henri Sulo Antero Silovaara
yliluutnantti Mikko Johannes Vepsäläinen
yliluutnantti Ville Olli Matias Viljaranta
yliluutnantti Anton Ilmari Vuorinen
yliluutnantti Harri Kalevi Hasanen
yliluutnantti Riku Petteri Hämäläinen
yliluutnantti Pasi Ilmari Saari
yliluutnantti Esa Martti Sillanpää
Tasavallan Presidentti on ylentänyt
reservissä 6.12.2014
kapteeniksi:
atk-suunnittelija (res ylil) Marko Tapio
Lehtinen
Karjalan prikaatin komentaja on ylentänyt reservissä ja antanut palvelusarvon 6.12.2014
vääpeli:
ylikersantti Jon Kristian Huotari
ylikersantti Mika Tapani Karhula
ylikersantti Jussi-Pekka Leskinen
ylikersantti:
kersantti Joonas Petteri Soinvirta
kersantti Veikko Antero Lassila
33
Nordic Military
Shooting Championship 2014,
NMSC2014
Karjalan prikaati järjesti
pohjoismaiset ampumakilpailut
Pohjoismaiset sotilaiden ammunnan mestaruuskilpailut
Karjalan prikaatissa oli kansainvälistä tunnelmaa kesäkuussa juhannuksen jälkeisellä viikolla 23.–27.6., jolloin prikaati järjesti Pohjoismaiset sotilaiden ammunnan mestaruuskilpailut 2014 eli Nordic
Military Shooting Championship 2014 (NMSC2014).
Pohjoismaiden sotilaiden ammunnan
mestaruuskilpailuihin osallistui lähes 80
kilpailijaa neljästä maasta; Tanskasta,
Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Mailla
kilpailujen järjestämisvastuu on edellä
mainitussa järjestyksessä. Suomen vuorolla järjestetty kilpailu oli nyt 47. kerta. Edellisen kerran Karjalan prikaati oli
järjestämisvuorossa ja -vastuussa vuonna
2006.
Kilpailut käytiin kolmella eri ampumaradalla; miesten 300 metrin kiväärilajit ja
naisten 50 metrin pienoiskiväärilajit Hollolan Hälvälässä, pistoolilajit Kouvolassa
Utin Tyrrissä sekä maastoammunnat Pahkajärvellä.
Kilpailujen johtajana toimi prikaatin
esikuntapäällikkö, eversti Rami Saari.
Kilpailujen avajaiset pidttiin Kaartinaukiolla, jossa esiintyivät Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja sen taidokas
kivääriryhmä
Kilpailtuihin lajeihin sai kukin osanottajamaa asettaa viisi kilpailijaa, joista
neljän parhaan tulos laskettiin joukkuekilpailuun. Suomella ei ollut naisten sarjassa
osanottajia.
Suomalaisten menestys oli hyvä. Henkilökohtaiseen lajivoittoon ylsi Marko
Räsänen pistoolilla kilpaillussa maastoammunnassa. Hän saavutti toisen sijan
pistoolin 30+30 laukauksen kilpailussa
kuten myös Ville Nousiainen pistoolin
pika-ammunnassa. Jorma Jäntti saavutti
pronssisijan pistoolin maastoammunnas-
Teksti: Karjalan prikaatin esikunta
Kuvat: Puolustusvoimat
sa. Pistoolijoukkueemme voitti kaikki
kolme joukkuekilpailua; maastoammunnan, pika-ammunnan ja isopistoolin. Viisikon kuva on oikealla lehdessämme.
Muissa lajeissa ei suomalaisilla ollut
menestystä.
Koko uutisviikon jännittävät kilpailut
tuloksineen on nähtävissä netistä:
ZZZSXROXVWXVYRLPDWÀZFPHULNRLVVLYXVWRWQPVFHQJOLVKWDL
ZZZYHHYHHLQIRQPVF
oli 47. kerta. Edellisen kerran Suomi oli järjestämisvuorossa 2006 ja vastuussa
oli Karjalan prikaati.
Kilpailut käytiin kolmella eri ampumapaikalla; 300
metrin kiväärilajit ja naisten
ja miesten pienoiskiväärilajit Hollolan Hälvälässä,
pistoolilajit Kouvolan Utin
Tyrrissä sekä maastoa
300 metrin kiväärilajeissa kilpailtiin Hollolan Hälvälän kansainvälisestikin huippuhienoilla radoilla, jossa ovat mm. sähtöiset taululaitteet. Kuvassa on menossa 300 metrin asentokilpailun polviasento.
34
Voittoisa pistooliviisikkomme: yliluutnantti Ville Nousiainen (vas.), vanhempi
rajavartija Marko Räsänen, ylimerivartija Kai Jahnsson, kapteeni Jorma Jäntti,
yliluutnantti Petri Ylinen.
Kilpailujen avajaiset pidettiin Kaartinaukiolla, jossa nähtävissä oli eksotiikkaa ja hienoja ulkomaisia sotilasasuja niin miehillä kuin naisillakin
Maastoammunta suoritettiin
pistooleilla ja kivääreillä Pahkajärven jylhissä maastoissa.
Maalitaulut olivat eri etäisyyksillä ja ampuma-asennot
ampujan valitsemat maaten,
polvelta tai pystystä. Suorituksen vaikeutta lisäsivät varsin
lyhyet ampuma-ajat.
35
Karjalan prikaatin komentaja vaihtui
Teksti: Sari Vanhalakka Kuvat: Puolustusvoimat
P
Kenraalimajuri Timo Kivinen (vas,) luovutti tehtävien vaihdon sinetiksi
prikaatin joukko-osastolipun prikaatikenraali Jari Kallion hoiviin.
rikaatikenraali Jari Kallio vastaanotti Karjalan prikaatin komentajan
tehtävät 1.7.2014 kenraalimajuriksi
ylennetyn Timo Kivisen siirtyessä uusiin
tehtäviin Pääesikuntaan.
Kivinen kiitti puheessaan koko prikaatin henkilökuntaa, muistutti varusmiehiä
ja -naisia maanpuolustuksen tärkeydestä
sekä antoi erityiskiitokset esimiehilleen
kenraalimajuri Jukka Pennaselle ja VeliPekka Parkatille tuesta ja ohjauksesta
tehtävässään. ”Mieli on haikea, kun lähtöhetki täältä koittaa”, kenraalimajuri Kivinen totesi.
Uusi Karjalan prikaatin komentaja Jari
Kallio toivoi puheessaan menestyksekästä yhteistyötä henkilökunnan ja koko
prikaatin kanssa. Hän kiitti edeltäjäänsä
erittäin hyvin hoidetusta tehtävästä ja hyvästä perehdytyksestä.
Juhlallisuudet jatkuivat vasta remontoidussa Kaartinhallissa, missä vieraiden oli
mahdollista tutustua uusittuihin liikuntatiloihin. Kaartinhallin avajaisia juhlittiin
tilaisuuden ohessa.
Joukkoyksiköiden komentajat ja esikuntapäällikkö ojensivat esimiehelleen kenraalimajuri Timo Kiviselle prikaatin ja
joukkoyksiköiden lippulinnan kiitokseksi
ja muistoksi hänen ajastaan Karjalan prikaatissa.
36
Ohimarssin vastaanotti Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali
Jari Kallio seurassaan Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari
Larikka.
Valapäivä Karjalan prikaatissa
S
aapumiserän 2/14 vakuutus- ja valapäivää vietettiin 8.8.2014 Karjalan
prikaatissa Vekaranjärvellä lähes
+30:n asteen helteessä. Sotilasvakuutusja valapäivä on tärkeä etappi varusmiespalveluksessa. Viisi viikkoa palvelusta oli
takana ja talon tavat ovat alkaneet tulla
tutuiksi. Sotilasvakuutuksen (89 alokasta)
antoi ja sotilasvalan (1634) vannoi noin
7000 vierailijan ympäröimänä. Valaparaatin komentajana toimi esikuntapäällikkö, eversti Rami Saari.
Valakaavan esilukijana oli Kouvolan
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari
Larikka.
Kenttähartauden paraatissa toimitti sotilaspastori Sanna Timonen.
Prikaatin komentajan sotilasvalan teh-
neille kohdistamien kehoitussanojen jälkeen hän nimitti heidät jääkäreiksi, tykkimiehiksi, pioneereiksi ja viestimiehiksi.
Rakuunasoittokunta vastasi musiikillisesta annista.
Paraatin ohimarssin jälkeen läheiset
pääsivät tutustumaan kasarmiolosuhteisiin ja nauttimaan kenttälounasta.
Teksti: Sari Vanhalakka.
Kuvat: Puolustusvoimat
Paraatin lopuksi suoritetun ohimarssin vastaanotti
prikaatin komentaja seurassaan valakaavan esilukijana toiminut Kouvolan
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka.
37
SOTILASKOTI
Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry.
Vekaranjärven tukipilari, Valkealan
sotilaskotiyhdistys täyttää vuonna 2016
viisikymmentä vuotta. Menneisiin vuosiin mahtuu paljon. Niihin mahtuu myös
paljon sellaista mitä tavallinen varusmies
ei tule sotilaskodissa asioidessaan välttämättä huomioineeksi.
Valkealan sotilaskotiyhdistyksen perustava kokous pidettiin 4.9.1966 Valkealan koulukeskuksessa. Yhdistys otti
vuonna 1967 tavoitteekseen sotilaskodin
aikaansaamisen Vekaranjärvelle, kun tuli
tiedoksi, että ensimmäiset Karjalan prikaatin osat siiryvät sinne kesällä 1968.
Ensimmäinen sotilaskotirakennus, vajaa
satapaikkainen puuparakki, sijaitsi lämpökeskuksen kupeessa. Syksystä 1968
lähtien sotilaskoti toimi alivuokralaisena
varuskunnan ruokalassa.
Vuodesta 1973 on Vekaranjärven sotilaskoti toiminut nykyisissä tiloissa. Koti
valmistui marraskuun lopulla ja ensimmäisenä tilaisuutena järjestettiin itsenäisyyspäivän iltajuhla noin 600 vieraan
läsnä ollessa. Osallistujien joukossa oli
varuskunnan oman väen lisäksi runsaasti kutsuvieraita naapurikunnista. Hyvää ohjelmaa ja tanssia sisältänyt juhla
oli erittäin arvokas ja antoi kävijöilleen
unohtumattoman elämyksen. Viimeinen
itsenäisyyspäivän iltajuhla sotilaskodissa
järjestettiin 2007.
Varusmiesten käyttöön sotilaskoti avattiin vuoden 1973 itsenäisyspäivää seuranneena päivänä. Sotilaskodin juhlalliset
vihkiäiset pidettiin 10.2.1974.
Lähivuosina on tulossa sotilaskotiin remontti, jossa parannetaan esimerkiksi sotilaskodin ilmastointia, joka ei muutamina
viimeisinä kuumina kesinä ole osoittautunut kovin toimivaksi. Remonttia hieman
hidastaa se, ettei sotilaskodissa saa tehdä
liian paljon muutoksia, koska se on osittain suojeltu.
VARUSMIEHEN ILON HETKI
Sotilaskotiauto on monelle varusmie-
helle ilon hetki rankan maastopäivän
jälkeen. Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että varusmiehet ja sotilaskodin
henkilökunta ovat harjoittelemassa sodan
ajan valmiuteen. Yleensä sotilaskotiautoa
hoitavatkin nuorekkaat sotilaskotisisaret,
joista osa tunnetaan nimellä kanttiinijoukot. Vekaranjärvellä nykyisin toimiva
auto on ollut käytössä vuodesta 2010 lähtien. Auto on nelivetoinen ja korkea maavara takaa, että maastossa päästään hyvin
liikkeelle.
- Yhden kerran olen jäänyt kiinni lumipenkkaan, mutta sekin oli vanhalla autolla, kertoo Margetta Ala-Krekola, 30
vuotta sotilaskotisisarena toiminut sisar.
KIRJALLISUUDEN KOTIKOLO
Tärkeän osan sotilaskotia muodostaa
sotilaskodin kirjasto. Kirjasto tukee hyvin varusmiesten kirjaharrastusta ja sieltä
löytävät itsensä jopa ne, jotka eivät siviilissä usein kirjaan tartu. Esimerkiksi man-
Teksti ja kuvat:
Jääkäri Riku Niemelä ja
tykkimies Markus Ketola
Yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Henttu (vas.) ja sotilaskotisisar Seija Tynys tiskaustoimissa.
38
SALAINEN RESEPTI
Saimi Valkama on yksi sotilaskodin kirjastossa vapaaehtoisena työskentelevistä vihreistä sisarista.
gavalikoima on erittäin suuri ja se ylittää
jopa Kouvolan pääkirjaston tarjonnan.
Valkealan sotilaskotiyhdistys tukee
hyvin kirjastoa, joten uusimpia toivehankintoja voidaan tehdä läpi vuoden ja näin
kirjaston valikoima pysyy ajantasaisena.
Kirjastossa käy hyvin paljon asiakaskuntaa ja vaikeinta kirjastosta onkin saada
kovimmat lukuihmiset ennen sulkemisaikaa ulos. Häiriköintiä kirjastosta ei löydy,
sillä kaikki varusmiehet osaavat kunnioittaa kirjaston pyhää hiljaisuutta. Sotilaskotikirjaston kirjastonhoitajiltakaan eivät
jää uusimmat teokset lukematta, sillä ne
tulevat pelkästään uteliaisuudesta luettua.
Kirjasto on sijainnut samalla paikalla sotilaskodissa aina perustamisesta lähtien.
Luultavasti toimintatapa hieman muuttuu
kun väliaikaiset tilat tulevan remontin takia supistuvat.
Ensimmäistä vuotta puheenjohtajana
on toiminut Pirjo Henttu: ”Vuoteen on
kuulunut paljon tekemistä. On ollut monia
edustustilaisuuksia, sotilaskodin esittelyä
varusmiesten tulojuhlissa ja koulutuksia.
Kiirettä ovat aiheuttaneet myös uuden
kahvikoneen hankinta, mutta muuten
vuosi on ollut rauhallinen. Puheenjohtajan varsinainen työ on mukavaa ja hän tapaa työssään uusia ja mukavia ihmisiä.”
Sotilaskotisisarena Henttu on toiminut
vuodesta 1996 lähtien ja sitäkin ennen
silloin tällöin. Viimeiset seitsemän vuotta
hän on ollut jo johtokunnassa. Sisar Henttu on huomannut vuosien kuluessa, että
varusmiehet nuorenevat vuosien saatossa.
Vapaaehtoisia sisaria yhdistyksessä on
vähän yli 200. Yleensä he koostuvat lähialueen paikkakunnilta, mutta silti laajalta
alueelta. Palkattua henkilökuntaa on 20.
Sotilaskodin leipurit ovat ammattitaitoisia
ja kehittelevät jatkuvasti uutta. Erikoisen
hyvää mainetta sotilaskoti onkin saanut
hyvistä ja halvoista munkeistaan.
- ”Salainen resepti menestykseen on hyvä
henki ja henkilökunta,” paljastaa sotilaskodin puheenjohtaja sisar Henttu.
Pentti Vainikan kokoelmat
Tässä Puolustusministeriön rakennustyömaan vuokraamassa lautaparakissa lämpökeskuksen kupeessa alkoi sotilaskodin toiminta
Vekaranjärellä 15.5.1968. Tuolloin ensimmäisinä asiakkaina olivat Kouvolasta siirtyneet prikaatin viestikomppanian varusmiehet.
39
Karjalan Prikaatin Kilta ry
Puheenjohtajan tervehdys Kilpi-lehteen
2/2014
Hei kiltalaiset! Vuosi 2014 alkaa olla
”paketissa”. Voin mielihyvin todeta, että
kuluva vuosi on ollut killassamme erittäin
aktiivinen. Kilta on tarjonnut mahdollisuuden jokaiselle kiltalaiselle osallistua
kiltamme järjestämiin tapahtumiin.
Menneistä tapahtumista mainittakoon
laskiaistiistain tilaisuus 4.3. Ravintola
Belizzissä, jossa kiltaveljemme Kalevi Sirén, Mauri Leivo ja Heimo Kivistö
esiintyivät ja laulattivat kiltalaisia. Kaikilla oli niin mukavaa…
Killan vuosipäivänä 5.4. killan kunniajäsen Olli Kolho piti erittäin mielenkiintoisen esitelmän aiheesta: ”Toimintani
maanpuolustuksen hyväksi 1940–47”.
Olli palveli varusmiehenä sodan jälkeen
JR 8:n riveissä Kouvolassa.
Karjalan prikaatin vuosipäivänä 6.5.
laskimme kukkalaitteen Kouvolan kasarminmäellä sijaitsevalle Kulmahuone
-muistomerkille. Killan kuoro, ”Kaartin
kuoro” esiintyi. Muistelimme aikoja, kun
Jalkaväkirykmentti 8:n ja Karjalan prikaati sijaitsivat Kouvolassa ja esikunta oli
muistomerkin paikalla.
Kiltapäivää vietimme 14.6. Haukkajärven rannalla, ”komentopaikkana” oli Utin
jääkärirykmentin henkilökunnan rantasauna.
Karjalan Prikaatin Kilta on saanut
runsaasti kutsuja eri tilaisuuksiin ja edustajamme ovat osallistuneet niihin kiitettävästi. Näistä mainittakoon: Karjalan
prikaatissa järjestetyt vala- ja kotiuttamistilaisuudet, Lappeenrannassa 4.6. järjestetty puolustusvoimien lippujuhlapäivän
valtakunnallinen paraati ja Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämä tilaisuus Ritarihuoneella Helsingissä sekä Karjalan
prikaatin komentajan vaihtotilaisuus 1.7.
Vekaranjärvellä.
Tulevasta toiminnasta on kirjoitettu
toisaalla tässä lehdessä. Mainitsen kuitenkin, että 35. Pohjoismaiset Kiltapäivät
järjestetään v. 2015 Tanskassa Aalborgin
kaupungissa 17. – 21.6. Samaan aikaan
Suomessa ja Ruotsissa vietetään juhannusta. Tanskalaisille ei sopinut muu ajankohta. Jos mahdollista, niin kannattaa
osallistua.
Sotahistoriallinen retki tehdään Viroon
7. – 9.8. Kannattaa laitaa aika jo nyt kalenteriin. Lisätietoja matkasta saa kiltamme internetsivuilta ja tarvittaessa allekirjoittaneelta.
Haluan lausua mitä parhaimmat kiitokseni työtämme tukeneille yhteistyökumppaneillemme ja erikoisesti Karjalan
prikaatille hyvästä yhteistoiminnasta.
Toivotan meille kaikille Rauhallista
Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle 2015!
päätöksiä oli jäsenmaksu vuodelle 2015.
Maksu päätettiin pitää nykyisellään, eli 17
€, minkä perusteella hyväksyttiin myös
talousarvio vuodelle 2015. Kiltaa pyöritetään hieman vajaalla 8000 €:n budjetilla
vuonna 2015. Toimintasuunnitelmassa
killan painopistealueina ovat jäsenhankinta ja –huolto, osaava ja maanpuolustustahtoinen kiltalainen. Vuoden 2015
teemana on ”Huolehdimme kiltalaisista
– ketään ei jätetä”. Toiminnassa otetaan
huomioon myös Maanpuolustuskiltojen
periaatteet: ”Elämme tätä päivää – Tähtäämme tulevaisuuteen”.
Suunnitelmissa on tehdä sotahistoriallinen retki Viroon 7.-9.8.2015. Asiantuntijaoppaana on kiltaveli, kenraaliluutnantti, VTM Pentti Lehtimäki. Kesällä 2015
viedään muistolaatta JR 8:n Lapin sodan
viimeiselle taistelupaikalle Muonion Lätäsenoon. Kilta viettää 60 –vuotisjuhlaa
vuonna 2017.
Kokouksessa vuodelle 2015 valittu killan hallitus sai seuraavalla sivulla kerrotun kokoonpanon, joilla kaikilla on oma
vastuusektorinsa killan toiminnassa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Pasi Laari ja
Eero Mattila, joiden varalla Jari Heinonen ja Timo Pajarinen.
Killan jäsenmäärä oli kokouspäivänä
517 henkilöä, joista naisia oli 49, kunniajäseniä oli 27, joista JR 8:n veteraaneja oli 16. Vuoden aikana oli liittynyt 27
uutta jäsentä ja 6 on eronnut ja yksi on
kesken toimintavuoden 16.12.2013 vapautettu jäsenyydestä. Killan toiminnassa
on havaittavissa innokkuutta maanpuolustusasioihin, joten tästä on hyvä jatkaa
vuodelle 2015.
Matti Mikkonen
Killan syyskokous
Karjalan Prikaatin Kilta ry:n sääntömääräisessä syyskokouksessa ISSLE:n
Aseveliluokassa tiistaina 4. marraskuuta todettiin, että toimintaa on ollut varsin runsaasti ja tulee olemaan myös ensi
vuonna. Kuluvana vuonna on tähän mennessä ollut 61 ”lähtöä”, joihin on osallistuttu joko yksin tai suurehkolla porukalla.
Jotkut tapahtumat ovat olleet kestoltaan
muutamia vuorokausia.
Kokoukseen osallistui 40 henkilöä, joten kokoustilassa vallitsi ”hyvä kiltahenki”.Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jari Kallio piti 51 minuuttia
kestäneen mielenkiintoisen ajankohtaisesitelmän ennen varsinaista vuosikokousta maan puolustamisesta. Esitelmän
jälkeen puheenjohtaja Matti Mikkonen
kiinnitti esitelmöitsijän asetakin rintapieleen killan hallituksen myöntämän Killan
Ansioristin. Ansioristiä seurasi myös asianomainen kunniakirja.
Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Mikkonen valittiin myös vuosikokouksen puheenjohtajaksi. Pöytäkirjan tarkastajiksi
valittiin Pasi Laari ja Jouko Mononen
sekä ääntenlaskijoiksi Heimo Kivistö ja
Antero Susi. Päätökset kirjasi yhdistyksen sihteeri Paavo Mikkonen. Tärkeimpiä
40
Teksti ja kuvat Paavo Mikkonen
Kiltaristeillä palkittuja
Maanpuolustuskiltojen liitto on myöntänyt 4.6.2014 Karjalan Prikaatin Killan
jäsenille seuraavat kiltaristit:
Hopeinen kiltaristi
Jari Heinonen, Olli Kolho, Lasse Mäkelä,
Pauli Pölönen, Jukka Telkkinen ja Rebeca
Vaara.
Pronssinen kiltaristi
Tuomas Hallenberg, Ari Kainulainen,
Riku Mikkonen, Taru Rantanen, Jarmo
Rouvinen ja Taru Suninen.
Killan palkitsemia
varusmiehiä
Kokousväki seurasi kiinnostuneena prikaatikenraali Jari Kallion esitelmää.
Killan puheenjohtaja kiinnitti esitelmän jälkeen Pentti Vainikan suunnitteleman ja 1998
käyttöön otetun killan ansioristin prikaatikenraali Kallion rintaan. Lisäksi kilta oli
myöntänyt 5.5.2014 ansioristin everstiluutnantti (4.6.2014 eversti) Rami Saarelle.
Kilta on palkinnut ”Hyvästä varusmiespalveluksesta” –levykkeellä sekä killan
historiikilla seuraavat Karjalan prikaatista vuonna 2014 kotiutuneet varusmiehet.
Luettelosta puuttuvat 15.12. kotiuttamistilaisuudessa 165 ja 347 vuorokautta palvelleiden nimet.
16.06.
347 ja 165 vuorokautta palvelleet
upseerikokelas Paulus Pentikäinen,
KYMJP
upseerikokelas Daniel Melendez,
SALPITPSTO
alikersantti Hanne-Mari Toikka, I-SVP
korpraali Rudolf Koivu, KYMPIONP
jääkäri Tero Ketonen, KARHP
tykkimies Tommi Terävä, KARTR
16.09.
225 vuorokautta palvelleet
korpraali Joel Jokinen, KYMJP
korpraali Simo Nissinen, KARTR
jääkäri Henri Laitinen, I-SVP
tykkimies Eero Alhola, SALPITPSTO
korpraali Ville Vakkuri, KYMPIONP
jääkäri Jussi Ruuskanen, KARHP
Karjalan Prikaatin Killan hallitus 2015
3XKHHQMRKWDMD0DWWL0LNNRQHQ7XUNNLODQWLH
9$/.($/$
PDWWLPLNNRQHQ#SSLQHWÀ
9DUDSXKMRKW.DUL6RLQLQHQ.DOHYDQNDWX$.2892/$
NDULDWVRLQLQHQ#VOOÀPQHWÀ
6LKWWDOKRLWDMD3DDYR0LNNRQHQ.HVNLNRVNHQWLH$0<//<.26., SDDYRPLNNRQHQSSLQHWÀ
Jäsenet:
Ari Heikkilä
Kumputie 14 as 27 45200 KOUVOLA
[email protected]
Tuomo Jaanu
Palolaiturintie 7
45810 PILKANMAA
[email protected]
7LLQD0HLVROD
+DYXVWRQNXMD .2892/$ WLLQDPHLVROD#HUWRÀ
Jouko Mononen
Erätie 12
45720 KUUSANKOSKI [email protected]
Jukka-Pekka Nuorivuori
Sippolankatu 6 B 37 45150 KOUVOLA
[email protected]
0DUNR3DWUDNND
7HUYDVNDWX
/$+7,
PDUNRSDWUDNND#SKQHWÀ
0DWWL5RPSSDQHQ
+DPLQDQWLH' .2892/$
PDWWLURPSSDQHQ#SSLQHWÀ
Alpo Seppälä
Maununnevantie 4 B 00430 HELSINKI
[email protected]
41
Pohjois-Kymen Piikki
P
ohjois-Kymen Piikki on PohjoisKymenlaakson maakuntakomppaniaan sijoitettujen reserviläisten
perustama Karjalan Prikaatin Kilta ry:n
killan osasto sekä myös komppanian
jäsenten komppanialleen antama nimi.
Nimen pohjustuksena on kunnianosoitus Kymenlaaksosta jatkosotaan
lähtenyttä JR 25:tä (Piikkirykmenttiä)
kohtaan sekä kielikuva ”olla piikkinä
vihollisen lihassa”.
Mietimme seitsemän vuotta sitten
ensimmäisiä kertoja kokoontuessamme, että maakuntakomppanian porukalle täytyisi saada oma vapaa-ajan osasto,
Sen tulisi toimia porukan yhdessä pitävänä voimana silloinkin, kun puolustusvoimien järjestämiä harjoituksia ei olisi
ja osasto voisi järjestää sellaista toimintaa ja tapahtumia, joita puolustusvoimat
ei pystyisi tarjoamaan. Lähdettyämme
liikkeelle tällaisista lähtökohdista, ei
ollut vaikeaa hyväksyä mahdollisuutta liittyä valmiiseen Karjalan Prikaatin
Kilta ry:n organisaatioon osastoksi, kun
sieltä tehtiin aloite ko. asiassa.
Osastomme on ollut pystyssä nyt
kuusi vuotta ja toimintaa on riittänyt ja
se on kehittynyt. Alusta asti on vuotuinen päätapahtuma ollut ”Piikin Teroitus”, jossa hiotaan piikki terävimpään
taistelukuntoon. Tapahtuman aiheena
oli alkujaan sotilaallisia tietoja ja taitoja mittaava tehtävärata, mikä kierrettiin
kahden - kolmen henkilön partioissa.
Esimerkkeinä rasteista voidaan mainita:
viestilinjan vikapartiointi, tuliylläkön
suunnittelu ja toteuttaminen vain erilaisia miinoja hyväksikäyttäen, ampumakilpailu eri tavoin jne.
Tänä vuonna päätimme tarjota jotain
aivan uutta jäsenillemme. Saimme Utin
jääkärirykmentistä eläkkeelle jääneen
kouluttajan vetämään noin viiden tunnin lähitaistelukoulutuksen. Koulutustapahtuma oli varta vasten räätälöity
maakuntakomppanian tarpeisiin.
Kesäkuisena lauantaiaamuna kokoonnuimme Haukkajärven rannalla
Utin jääkärirykmentin henkilökunnan
rantasaunalla, jossa kävimme läpi päivän ohjelman sekä turvallisuusmääräykset. Puimme päällemme tarvittavat
42
suojavarusteet ja aloitimme alkulämmittelyn.
Koulutusaiheiden ajankohtaisuutta
ja tarpeellisuutta oli helppo peilata sillä
hetkellä ajankohtaista Krimin niemimaan kaappausta seuratessa.
Aiheita koulutuksessa olivat mm.
aseenriistoyrityksen torjuminen, oli
uhkaaja sitten aseeton, kepillä, puukolla tai pistoolilla varustautunut sekä
erilaiset skenaariot, joissa omaa henkilökohtaista asetta käytettiin torjumaan
uhkaajan suora hyökkäysyritys jatkaen
tilannetta siihen, että uhkaaja makaisi
maassa vaarattomana.
Tällaista toimintaa jatkoimme iltapäivä kolmeen asti pitäen välissä pienen
lounastauon. Koleasta kelistä huolimatta kenellekään ei näyttänyt tulevan kylmä ja hymy oli herkässä, vaikka koulutus otettiinkin tosissaan.
Olennainen ja tärkeä osa Piikin Teroitusta on ollut virallisen osuuden jälkeinen vapaa-aika, johon kuluvat suomalaiseen tapaan sauna, järvi ja grillattu
ruoka.
Sotilaan perustaito eli ammunta on
myös ollut jo useamman vuoden Piikin
ohjelmassa. Kerran vuodessa järjestämme ampumapäivän, jolloin kokoonnumme Uttiin Tyrrin ampumakeskukseen, johon muutamat jäsenemme ovat
tuoneet omia aseitaan muiden kokeiltavaksi.
Piikillä on ollut muitakin hienoja tilaisuuksia. joista päällimmäisenä
Pistooliuhan torjuntaa. Pasi
Kaarretkoski (vas.), Jari Liukkonen ja Lasse Myllylä (oik. takana), sekä edessä Juha Mäntynen
(vas.) ja Veli Pekka Pakkala.
Teksti ja kuva: Tuomo Jaanu
mielessä on Pohjoismaiset Kiltapäivät
2013 Vekaranjärvellä, johon toteutimme pienen maastotehtäväradan Karjalan prikaatissa sekä makkaranpaiston
upeissa Repoveden kansallispuiston
maisemissa Lapinsalmen sillan maastossa.
Yhteishenki Piikillä on aina ollut
hyvä, tekijöitä on riittänyt eikä ole
tarvinnut toimia hampaat irvessä. Toimintamme tasokkuuden onkin mahdollistanut hyvät suhteet Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Kymenlaakson
KOTU -yksikköön, sekä oman kattojärjestömme Karjalan Prikaatin Kilta
ry:n antama tuki. Useimmat toimijamme ovat myös aktiivisesti mukana
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
kouluttaja- tai/ja huollollisissa tehtävissä sekä muissa paikallisissa reserviläisjärjestöissä. Uusia jäseniä tipahtelee
aina silloin tällöin: reservin kertausharjoitukset ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssit ovat olleet loistavia
tilaisuuksia tavata uusia komppaniaan
sijoitettuja taistelijoita, jotka ovat olleet kiinnostuneita liittymään toimintaa
järjestävään osastoomme.
Kaiken kaikkiaan sanomme hyvillä
mielin, että Pohjois-Kymen Piikki on
terävänä, valppaana ja valmiina.
Kirjoitaja on Pohjois-Kymen Piikin
varapuheenjohtaja.
Karjalan Kaartin–Prikaatin Kilta ry:n ansioristi
(Vuodesta 2000 Karjalan Prikaatin Kilta ry)
Heraldinen selitys
Valkoiseksi emaljoidun kultareunaisen yrjönristin keskuskuviona punaisessa emaljoidussa kultareunaisessa kilvessä
Karjalan Kaartin Rykmentin tunnus; Karjalan historiallisen
maakuntavaakunan panssaroidut taistelevat käsivarret
kullattuina ilman yläpuolista kruunua kultaisen laakerinlehtiseppeleen päällä.
Ansioristin syntyhistoria
Vuonna 1996 päätti Karjalan Kaartin–Prikaatin killan hallitus puheenjohtaja Antero Suden esittämänä hankkia killalle ansioristin,
jolle hankittaisiin kanto-oikeus sotilasvirkapuvussa. Ristin suunnittelijaksi ja toteuttajaksi nimettiin yhden miehen työryhmä majuri
Pentti Vainikka.
Suunnittelijan lähtökohtana oli aikaansaada valkoemaljoitu yrjönristi korostamaan vanhan kaartin erikoisasemaa maamme sotahistoriassa ja erottamaan risti selkeästi sotiemme muistoristeistä ja eri järjestöjen tai yhteisöjen ansioristeistä, jotka pääosaltaan ovat
metalliristejä.
Ensimmäinen idea syntyi ristin valmistajaksi tarjousten perusteella valitun Suomen Merkkikeskus Oy:n esityksestä. Siinä valkoiseksi emaljoidun yrjönristin punaisessa keskuskuviossa olisi killan alkuperäisen vuonna 1957 käyttöön otetun tunnuksen pohjalta
valmistettu kultainen ansiomerkki. Näin tehtynä ristin valmistus tuli erittäin edulliseksi, sillä valmistajalla oli tarvittavat jo työkalut
valmiina.
Maaliskuussa 1997 killan hallituksen vuosikokoukselle esitelty ja hyväksymä malli kariutui kuitenkin Sotamuseon
(heraldikko Juhani Vepsäläinen) lausuntoon. Siinä todettiin mm., että ansioristin aihio on epäonnistunut niin ristin kuin myös päätunnuksen osalta. Laakeriseppelettä kuvaava kehä on sekava ja epäonnistunut. Seppele on umpinainen hautaseppele, ikuisuuden symboli,
eikä voitonseppele, jollainen sen tulisi olla. Lisäksi ansiomerkissä oleva kolmen K-kirjaimen versaali ei ole tyylillisesti onnistunut,
sillä heraldiikassa kirjaimet ja numerot ovat vältettäviä.
Vuoden 1998 alussa suunnittelijan Sotamuseossa heraldisista periaatteista ja ”pelisäännöistä” käymien keskustelujen jälkeen hän
laati rististä nopeasti uuden ehdotuksen, joka Sotamuseossa hyväksyttiin. Maaliskuussa 1998 toimeksianto vietiin valmistajalle.
Ristin kantonauhaksi otettiin Karjalan Kaartin Rykmentin punasävyinen nauha, jota valmistettiin Saksassa – Suomessa ei tällaista
korkealaatuista nauhaa valmisteta.
Ansioristin ensimmäiset kappaleet luovutettiin Karjalan prikaatin vuosipäivänä 6.5.1998. Jakopäivä osui killalle merkittävään
ajankohtaan; niin prikaatin kuin myös killan perinnejoukko-osasto Karjalan Kaartin Rykmentti perustettiin 80 vuotta sitten 16. toukokuuta 1918 Helsingissä järjestettynä vapaussodan päättymisen juhlaparaatipäivänä. Ristit luovutettiin: Karjalan prikaati, Karjalan
Kaartin–Prikaatin killan kunniapuheenjohtaja, everstiluutnantti evp Aimo Zilliacus (estynyt saapumasta), suunnittelija Pentti Vainikka,
Valkealan sotilaskotiyhdistys (pj. Kaarina Mikkola), Karjalan prikaatin komentaja, eversti Jaakko Koskela ja pitkäaikainen killan
hallituksen jäsen, everstiluutnantti evp Olavi Eronen.
Ansioristille laadittujen sääntöjen mukaan risti luovutetaan killan hallituksen päätöksellä ansioituneelle killan jäsenelle, joka on
toiminut uutterasti ja aktiivisesti killan tarkoitusperien hyväksi.
Ansioristi voidaan myöntää myös yhteisölle tai järjestölle tai ulkopuoliselle henkilölle, joka on toiminut maanpuolustuksen ja killan
säännöissä ilmaistujen tavoitteiden hyväksi ja on tukenut killan toimintaa erittäin merkittävällä tavalla.
Ansioristille on myönnetty kanto-oikeus sotilasvirkapuvussa ja se on sijoitettu maamme viralliseen kunniamerkkiluetteloon.
Ansioristiä seuraa omistuskirja.
Vuoden 2014 loppuun mennessä ansioristejä on luovutettu 261 kpl.
Ansioristin esittely: ristin suunnittelija, killan jäsen vuodesta 1965, joka toimi vuodesta 1979 vuoteen 2004 killan hallituksen
sihteerinä ja 1984 alkaen vuoteen 2004 saakka taloudenhoitajana. Hänet kutsuttiin killan kunniajäseneksi v. 2000.
43
Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry.
KESÄN JA SYKSYN TAPAHTUMIA
JA VAPAAEHTOISTA VARAINHANKINTAA
esän vehreys ja vihreät niityt ovat
takanapäin. Syksyn ensimmäiset
pakkaset ovat antaneet enteitä
talventulosta. Mitenkähän kukin sitten
vietti kesänsä ja onko tultu oltua marja- ja
sienimetsällä? Kaikkien kiltalaisten syksyn puuhasteluistakaan allekirjoittaneella
ei ole aivan tarkkaa tietoa, mutta kilta ja
kiltalaiset eivät viettäneet kesäänsä vain
paistattelemalla ja ruskettamalla itseään
auringossa vaan tekivät otsikon mukaista
vapaaehtoista varainkeruuta.
Kuluneena kesänä järjestettiin jälleen
Hamina Tattoo. Suuren sotilasmusiikkitapahtuman järjestäminen pienessä ympyräkaupungissa ei olisi mahdollista ilman
lukuisten vapaaehtoisten sitoutumista moninaisiin askareisiin aina kahvinkeitosta
sotilassoittokuntien opastamiseen asti. Ne
tehtävät, joissa erityisesti Kymen Jääkäripataljoonan Kilta – Reserviupseerikerhon
ja Haminan reserviläisten ohella – kunnostautui, olivat järjestyksenvalvonta ja
liikenteenohjaus. Kiltalaisten osuus tästä
urakasta oli peräti 508,5 talkootuntia 33:n
vapaaehtoisen voimin. Näistä 20:llä on
voimassa oleva järjestyksenvalvontakortti. Kilta kannustaa hankkimaan/uusimaan
K
kortin osallistumalla koulutuskustannuksiin. Vapaaehtoistyöstä saadut palkkiot
kanavoituvat stipendeiksi jääkäreille ja
avustuksiksi veteraaneille.
Mikä sitten saa kiltalaiset lähtemään
mökeiltään ja kodeistaan kauniina ja kalseinakin kesäiltoina ahertamaan killan
piikkiin? Pitkän päivätyön järjestyksenvalvonnassa tehnyt kiltalainen Teuvo Remes kiteytti ajatuksensa: ” Me takaamme
yleisölle turvallisen olon! Talkootyötä
motivoivat kilta, veteraanit ja Tattoo -tapahtuma, koska opastamme yleisöä ystävällisesti. Edustamme Haminaa ja Tattoota.” Tavoitteena järjestyksenvalvonnassa
on tietenkin, että homma hoituu ja kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Työn melskeessä ei aina pääse nauttimaan ohjelmasta, jonka tulee sujua häiriöittä. Joskus täytyy pelastaa myöhästynyt VIP katsomoon piippuhyllyn kautta
kesken esityksen tai on pakko siirrätyttää
kulkuneuvo pois tärkeältä ajoreitiltä silläkin uhalla, että ”ministeri jää kyllä ilman
ruokaa!” kuten Bastioinin järjestyksenvalvojien esimies Arto Leinonen kertoi.
Tehtävästä riippuen talkoilusta saa siis
palkakseen hienon kokemuksen marssishown hymyilevästä yleisöjoukosta tai
karumman tuntikausien rupeaman pölyisellä hiekkakentällä yksinäistä bussia vartioiden… Mutta näilläkin näkymillä kilta
Kiltalaiset lähdössä vierailulle Vekaranjärvelle.
44
Teksti: Markku Seppä ja Nina Janes
Kuvat Nina Janes
on valmiina palvelukseen myös Hamina
Tattoossa 2016! Kiitokset kuuluvat teille
kaikille tapahtumassa mukana olleille.
Yhdessä teimme upeata työtä ja hienon
tuloksen.
Toimintasuunnitelman mukainen onkikilpailu pidettiin Harri Uusikankaan
johdolla 20.8. Parhaiten 14 onkijan porukasta kalasteli Jari Uusikangas. Kivääri- ja pistoolikilpailu pidettiin 7.9.
Lupinmäen ampumaradalla. Osanottajia
oli yhdeksän, ja kiertopalkinnon nappasi
Ahti Pajula. Syysjotos jäi tänä syksynä
vaeltamatta osanottajien vähäisyyden takia. Kiltayhtymän 24.9. pidettyyn kokoukseen osallistui puheenjohtaja.
Killan syyskauden avajaiset pidettiin
Vekaranjärvellä Kymen jääkäripataljoonan toimiessa isäntänä. Seurasimme
ammuntoja, saimme lyhyen katsauksen
pataljoonan tämän hetken toiminnasta
sen komentajalta, everstiluutnantti Vesa
Vainiolta ja nautimme maittavan kenttälounaan ja Vesanpäivän kahvit. Retken
11 osallistujaa voivat todeta, että ”Kaarti
päälle ja jääkärit kärkeen ”-henki on voimissaan pataljoonassa. Kiltalaisten nöyrimmät kiitokset isännille!
Isänpäivän ohjelmallinen kirkkohetki
pidettiin 9.11 Haminan Johanneksen kirkossa. Tilaisuudessa kannetun kolehdin
tuotto osoitettiin Kymen jääkäripataljoonan parissa tehtävän kirkollisen työn hyväksi.
Ennen joulua kilta käy vielä luovuttamassa pataljoonan kotiuttamistilaisuudessa Oiva-polkupyörän erittäin hyvin palveluksensa suorittaneelle varusmiehelle.
KILLAN SYYSKOKOUS
Killan syyskokous pidettiin Haminan
Varuskuntakerholla 20.11. Kokous vahvisti vuoden 2015 toimintasuunnitelman
ja talousarvion. Killan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Markku Seppä. Hallituksen jäseniksi valittiin
kahdeksi vuodeksi uudelleen erovuorossa
olleet Nina Janes, Juha Kytömäki, Jari
Saari ja Pentti Snygg. Vuonna 2013 valittuina hallituksessa jatkavat Simo Nyberg, Juha Paavola, Merja Pajari ja
Arto Leinonen.
Toiminnantarkastajina ovat vuonna
2015 Esko Nevamaa ja Erkki Rau-
tamaa sekä varalla Osmo Suhonen ja
Harri Uusikangas. Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Kari Suominen ja
varapuheenjohtajana Risto Auvinen.
Kokouksessa palkittiin vapaaehtoisen
maanpuolustustyön hopeisella ansiomitalilla Martti Rela. Vuoden kiltalaisena
palkittiin Juha Kytömäki ja komentajan
maljalla palkittiin Arto Leinonen.
Sotiemme veteraaneja huomioitiin yhdistyksille tehdyillä lahjoituksilla ja Haminan Soittokunnalle luovutettiin killan
tukiraha soittotoimintaan.
Killan valtuuskunta kokoontui ennen
syyskokousta pohtimaan killan tulevan
toiminnan mahdollisuuksia.
TULEVAA TOIMINTAA
Killan syyskokouksen hyväksymän
toimintasuunnitelman mukaan vuoden
2015 teemaksi on valittu ”kohti 50. toimintavuotta”. Meidän kiltalaisten tulee
jokaisen tykönänsä pohtia vakavasti, miten kilta jatkaa toimintaansa vuoden 2016
jälkeen. Tuolloinhan kilta täyttää 50 vuotta. Huimista toiminnanvuosista on tultu
nykyiseen realistiseen tilanteeseen. Killan
väki vähenee vääjäämättä. Uutta nuorekasta verta ei saada riveihin. Vekaranjärven Kymen jääkäripataljoonan jääkäreille
kilta ei ole kiinnostava kohde.
Toiminnan painopistealueina ovat edelleen Kymen jääkäripataljoonan varusmiesten ja henkilökunnan sekä sotiemme
veteraanien tukeminen. Yhteistoimintaa
jatketaan Karjalan prikaatin Kiltayhtymän ja muiden maanpuolustusjärjestöjen
kanssa.
Ulkoilupäivä
pilkkikilpailuineen,
maastoretket/jotokset ja onkikilpailut
sekä vierailut jääkäripataljoonaan järjestetään. Osallistutaan 12.3.2015 Kymen
jääkäreiden perinnepäivään ja luovutetaan perinteinen Oiva-polkupyörä hyvin
palvelleelle varusmiehelle.
Tapahtumista tiedotetaan tarkemmin
Kymen Sanomien ja aluelehti Reimarin
järjestöpalstoilla sekä killan Internet-sivuilla www.mpkl@kymjpkilta.
Kiitokset kuluneesta vuodesta ja Hyvää
Joulua sekä alkavaa vuotta 2015!
Neuvottoman koulun 1. luokan kuoro esiintyi Isänpäivänä 9. marraskuuta Johanneksen kirkossa killan järjestämässä kirkkohetkessä. Kuoroa johti kameran takana ollut oma opettaja Nina Janes.
45
Karjalan Tykistökilta ry.
KILLAN SYYSKOKOUS
illan sääntömääräinen syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan
Vekaranjärvellä Karjalan tykistörykmentin perinnepäivänä 31.10.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin
kiltaveli Matti Tiihonen ja sihteeriksi killan sihteeri Sini Timonen. Kokouksessa
käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat, muun muassa vuoden 2015 toimintasuunnitelma sekä talousarvio. Killan
vakaasta taloudellisesta tilanteesta johtuen jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 23 euroa. Toimintasuunnitelmassa
vahvistettiin, että killan 50-vuotisjuhlat
järjestetään 17.4.2015 Vekaranjärvellä
kevätkokouksen yhteydessä.
Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroisista jäsenistä Tuomas Kola, Erkki Rika, Timo Rintanen ja Sini Timonen
valittiin edelleen hallitukseen. Sara Viirun tilalle valittiin Lasse Valjakka. Muut
hallituksen jäsenet ovat Maija Leskinen,
Olli Pasila ja Hilla Puhakka.
Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa
Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Karjalan tykistörykmentin komentaja
everstiluutnantti Mika Tauru. Valtuuskuntaan valittiin uusina jäseninä Erkki
K
Heinilä, Matti Tiihonen ja Raimo Vertanen.
Toiminnantarkastajiksi valittiin Seppo
Nokelainen ja Leo Pyöriä sekä varatoiminnantarkastajiksi Olli Kröger ja Leo
Laurila.
Kokouksen jälkeen Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti
Mika Tauru ja killan puheenjohtaja Jaakko Janhunen laskivat seppeleen KTR 2:n
muistomerkille. Tämän jälkeen kiltalaiset
osallistuivat perinnepäivän muihin juhlallisuuksiin.
VIERAILU TYKISTÖN JA
HEITTIMISTÖN AMPUMA- JA
TULENKÄYTTÖHARJOITUKSEEN
Kiltalaiset pääsivät jälleen tutustumaan
122H63-tykkikaluston ja heittimistön
ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä 12. marraskuuta. Mukana oli maanpuolustusväkeä myös
Lahden seudulta. Ohessa tapahtuman kuvasatoa.
TOIMINTAA VUONNA 2015
Killan hallitus pitää järjestäytymiskokouksen 8.1. Kouvolassa. Kokouksessa
valitaan hallituksen toimihenkilöt eri vas-
Teksti ja kuvat: Jaakko Janhunen
tuutehtäviin.
Tutustuminen 1. Logistiikkarykmenttiin 4.3.2015 Kouvolassa 4.3. klo 18.00.
Osoite Paraatikenttä 1 Kouvola. Ilmoittautumiset 27.2. mennessä varapj. puh.
040 5478442 tai sähköpostitse pj@karjaODQW\NLVWRNLOWDÀ
Killan kevätkokous ja 50-vuotisjuhlallisuudet pidetään Vekaranjärvellä perjantaina 17.4.
Kutsut tilaisuuteen lähetetään jäsenille
ja julkaistaan tiedotusvälineissä vuoden
alkupuolella.
Kilta on perustettu 11.4.1965 Lappeenrannassa. Perustava kokous pidettiin
Lappeenrannan varuskunnan keskussotilaskodissa 102:n asiasta kiinnostuneen
tykkimiehen läsnä ollessa. Killan nimenä oli Karjalan Tykistörykmentin kilta
ry vuoteen 1993 saakka, jolloin nimeksi
muutettiin Karjalan Tykistökilta ry. Kilta julkaisi Piiru-lehteä yhdessä Karjalan
tykistörykmentin kanssa vuodesta 1966
aina vuoteen 1998 saakka.
Karjalan tykistöä Viipurista Lappeen-
Yli 80 kiltalaista ja muuta tykistön toiminnasta kiinnostunutta vierailijaa seurasi heittimistön ja tykistön tulitoimintaa.
46
rantaan -kirjan ensimmäinen painos valmistui 1969. Kirjan neljäs täydennetty
painos ilmestyi 1980-luvun lopulla.
Kilta on ollut mukana 1998 Vekaranjärvellä paljastetun KTR 2:n perinnekiven
suunnittelussa ja pystytyksessä.
Karjalan Tykistörykmentin Killan Helsingin alaosasto perustettiin 10.12.1970.
Sittemmin sen korvasi 19.4.1977 perustettu Kenttätykistön Pääkaupunkiseudun
Kilta, nykyiseltä nimeltään Uudenmaan
tykistökilta.
Talkooretki Museo Militariaan
Talkooretki killan hoitovastuulla olevan
kiltatykin sekä muiden museotykkien
kunnostamiseen Hämeenlinnassa Museo
Militariassa lauantaina 13.6. Tutustutaan
uusimpiin näyttelyihin. Yhteiskuljetus
Lappeenranta – Kouvola - Hämeenlinna.
Ilmoittautumiset 5.6. mennessä varapj.
puh. 040 5478442 tai sähköpostitse pj@
NDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ
Kilta Facebookissa
Karjalan Tykistökilta löytyy myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä: http://www.facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts
mentoja –lehdissä sekä killan kotisivuilla
osoitteessa ZZZNDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ
KILTA -TUOTTEIDEN MYYNTI
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi
tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja
killan tilaisuuksista.
KILLAN YHTEYSTIEDOT
LISÄÄ TULEVISTA TAPAHTUMISTA
Tulevista tapahtumista lisää tietoa
myös Karjalan Prikaatin kilpi– ja Tuliko-
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola
puh. 040 592 4445, sähköposti pj@karjaODQW\NLVWRNLOWDÀ
Yleissihteeri
Sini Timonen, puh.
040 755 0575, sähköposti yleissihteeri@
NDUMDODQW\NLVWRNLOWDÀ
Jäsensihteeri
Maija Leskinen, Naavatie 9G, 45200 Kouvola,
sähköposti jasensihteeri@karjalantykisWRNLOWDÀ
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteiden
muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilla
tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia
käyttäen.
Kuva vas.: Tulenjohto työskenteli ammattitaitoisesti.
Kuva alh.:Kenttähaupitsi 122 H 63 on
ampunut – tulitauko.
47
Kymen Viestikilta ry.
Kymen Viestikilta Kouvolan radiomuseon
yhteistyökumppanina
Teksti ja kuvat: Kari Taskinne
Sotilasradiopäivän osanottajia v. 2013.
Kymen Viestikillan ja Kouvolan
Radiomuseon hallinnoiman sotilasradiomuseon yhteistyö vuoden 2014
aikana on johtanut moniin yhteisiin
tapahtumiin. Jatkossa on tarkoitus
tiivistää yhteistyötä entisestään,
koska se on hyödyllistä molemmille
osapuolille.
varsinkin esineistön hankintaan. Museo
avattiin sotilasradiopäivän yhteydessä
3.5. Museon avaamisen suoritti Museo
Militarian johtaja Jaakko Martikainen.
Museon on ollut avoinna kesällä kolmena
päivän viikossa ja muulloin sopimuksesta. Kesän aikana museossa on vieraillut
lähes 400 kävijää. Suhteellisen pieneen
kävijämäärään on pääsyynä, että viime
kesänä museo oli auki vain kolmena päivänä viikossa kolme tuntia päivässä.
Museo on osallistunut viestikillan
kanssa Utissa jääkärirykmentin avoimien
ovien päiviin. Viime kevään tapahtumassa
museo sai vinkin venäläisestä Sever – desanttiradiosta täydellisin varustein. Lait-
oukokuussa Kymen Viestikillan
ja Kouvolan Sotilasradiomuseon
yhteistyönä järjestämään sotilasradiopäivään osallistui toista sataa
henkilöä. Hyvät esitelmöitsijät Seppo
Uro, Antero Tanninen ja Peter Tigerstedt varmistivat, että enemminkin olisi
ollut tulossa, mutta tilat eivät sallineet
suurempaa osanottajamäärää.
Sotilasradiopäivän luentojen jälkeen
Itä-Suomen viestipataljoonan viestikomppania esitti käytännössä pitkälanka-antennin pystystä museon alueella komppanian
päällikkö Paavo Kaivonurmen johdolla.
Ensi vuonna sotilasradiopäivä järjestetään taas yhteistoimin 25.4.2015 Kouvolassa Kouvola-talolla. Aiemmasta oppineina tilaisuuteen on varattu suurempi
sali, joten tila ei loppune kesken.
T
SOTILASRADIOMUSEO
Kymen Viestikillan jäsenet ovat osallistuneet merkittävällä panoksella Kouvolan Sotilasradiomuseon kehittämiseen,
48
Pitkälanka-antennin pystytysnäytöksen museon alueella johti Paavo Kaivonurmi.
Kuva vasemmalla:
Sotilasradiomuseon välineistöä.
Kuva keskellä:
Sotiemme aikaiset partioradiot, vasemmalla vastaanotin Töpö (korkeus 18 cm,
halkaisija 7 cm) ja kaukopartioradio Kyynel (leveys 24 cm, pituus 19 cm ja korkeus 13 cm)
Kuva alinna:
Museon radioamatööriasema OH5K.
teisto oli ollut piilossa Hermusen kylässä
Kouvolassa koko sodan jälkeisen ajan.
Nyt se on esillä Sotilasradiomuseolla.
RADIOAMATÖÖRITOIMINTA
Viestikillan jäsenet ovat aktiivisesti
toimineet museon radioamatööriasemalla
ja museo on osallistunut perinneradiotapahtumiin 4.6. ja 6.12.
Yhteistyössä on järjestetty vuosittain
radioamatöörikurssi syksyisin museolla.
Kurssilaisia on ollut 4 – 6 henkilöä / kurssi.
Kymen Viestikillan
hallitus v. 2015
Puheenjohtaja Jukka Puurula
puh 0400 833171
MXNNDSXXUXOD#SSLQHWÀ
Jussi Hakulinen
[email protected]
Maija Jaakkola
PDLMDMDDNNROD#SSLQHWÀ
Paavo Kaivonurmi
[email protected]
Juhani Kunnasto
MXKDQLNXQQDVWR#SSLQHWÀ
Kari Syrjänen
[email protected]
Kari Taskinen
NDULWDVNLQHQ#SSLQHWÀ
Perinteinen Sotilasradiopäivä
Kouvolassa 25.4.2015 klo10–15
49
Autojoukkojen Kymenlaakson
Kilta ry
Aira Vainikka
Toimintavuoden päättyessä
n miellyttävää todeta, että kuluvalle vuodelle laadittu toimintasuunnitelma on toteutunut. Kiitos
kiltalaisille runsaasta osallistumisesta järjestettyihin tilaisuuksiimme.
Kiitos myös kaikille jäsenmaksunsa
maksaneille jäsenillemme. Olemme voineet toteuttaa päätehtäväämme varusmieskoulutuksen tukemisen palkitsemalla
kiitettävästi palvelleita Karjalan huoltopataljoonan varusmiehiä aliupseerikurssien päättyessä ja kotiuttamisjuhlissa.
Everstiluutnantti Petri Rantaselle lämmin kiitos erinomaisesta yhteistoiminnastasi, jonka olisimme toivoneet vielä
jatkuvan. Aikasi jäi valitettavan lyhyeksi
Karjalan huoltopataljoonan komentajana.
Toivotamme uuden kiltaveljen everstiluutnantti Matti Heinisen tervetulleeksi
otettuasi 1.9.2014 huoltopataljoonan komentajuuden. Toivomme saavamme pitää
Sinut pitkään, että yhteistoimintamme
muodostuisi molemminpuoliseksi hyväksi.
O
Palkitsemiset
Killan ansiolevyke
Utin jääkärirykmentissä kotiuttamisjuhlassa 17.6.2014 jääkäri Joonas Annervo
Karjalan huoltopataljoonassa kotiuttamisjuhlassa
19.6.2014 Auk:n päättäjäisissä
alikersantit Valtteri Lehtinen kuljetuslinja, Otsi Lensu huoltopalvelulinja, Ville Helminen kunnossapitolinja ja Tero
Karvonen lääkintälinja.
21.8.2014 johtaja Heikki Karhinen
1.9.2014 everstiluutnantti Petri Rantanen
5.12. 2014 Autojoukkojen liiton ansiomitali Timo Pohjola, Jani Siljander, Juha
Reinikainen ja Veli-Pekka Muona
Automiesristi Pentti Vainikka
Autokillan stipendi Seppo Oinonen
Osa kiltamme moottoripyöräilyn harrastajista kävi 5.6.2014 tervehtimässä
kiltaveli Paavo Vainikkaa Savitaipaleella. Vasemmalta Jukka Hauhio (vas.), Paavo
Vainikka, Jukka Niemelä, Kimmo Hovilainen, Heimo Kivistö ja Kai Lampi.
Taustalla osa Paavo Vainikan entisöimistä kuorma-autoista – Volvo ja järeä Vanaja.
ls:n kenttäammunta) kiltamme ykkösjoukkue saavutti hopeatilan tuloksella
847 pistettä häviten voittajajoukkueelle
(Kouvolan res) vain kaksi pistettä.
Joukkueessa ampuivat Jarno Tani, VeliPekka Muona, Jani Siljander, Tero
Wallin ja Ilkka Repo. Kiltamme kakkosjoukkue sijoittui seitsemänneksi tuloksella 791 pistettä. Joukkueessa ampuivat
Janne Mäntylä, Heimo Kivistö, Kai
Lampi, Tony Niemelä ja Kimmo Hovilainen. Tulos oli aivan kohtuullisen hyvä
– lähes kahdeksikon luokkaa.
Henkilökohtaisen kilpailun voitti kiltamme Jarno Tani 185 pisteellä.
Ampujia oli kaikkiaan 75 ja joukkueita
14. Toivomme, että vastaava kilpailu voisi jatkua vuonna 2015 Karjalan prikaatin
Puolustusvoimat
Ampumatoiminta
Koko kuluvan vuoden ovat ammunnan
harrastajat ampuneet lauantaisin Tyrrissä.
Harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, sillä
30.8.2014 Itä-Suomen reserviläisten rynnäkkökivääriampumakilpailussa (10+10
50
Kotiuttamisjuhlassa 18.6.2014 killan ansiolevykkeellä palkittiin alikersantti Riku
Sarena (vas.), jääkärit Joni Alanko ja Admiro Bunga sekä alikersantti Cian Carrol.
Levykkeet ojensi Heimo Kivistö.
51
Salpausselän Ilmatorjuntakilta ry.
1
Salpausselän ilmatorjuntakillan
50-vuotisjuhlaristeily
Toinen päivä elokuuta kokoontui neljänkymmenen hengen joukko kiltalaisia
sekä ilmatorjuntayhdistyksen jäseniä Haminan Tervasaaren satamaan juhlaristeilyn merkeissä. Satamassa meitä odotteli
Vikla-alus aurinkoisessa säässä. Aluksen
yläkansi täyttyi nopeasti ja alus suuntasi
Haminan lähivesille pariksi tunniksi.
Risteilyn aikana nautimme herkullisen
lohisopan sekä kuuntelimme sotakamreeri, museoisäntä Matti Kulmalan mielenkiintoisen esityksen sota-ajan tapahtumista Haminan-Kotkan alueella. Aluksen
kiinnittyessä takaisin Tervasaaren laituriin, osa risteilijöistä jäi vielä illaksi Haminaan seuraamaan Tattoo-marssiesitystä
Bastiooniin. Ensi kesänä päätettiin lähteä
uudestaan risteilemään Kotkan vesille,
mahdollisesti kävisimme Rankin saaressakin.
2
Teksti ja kuvat: Seppo Rantalainen
3
4
1 Suuntaamme Tervasaaresta merelle.
2 Risteilyvieraita Jyväskylästä.
3 Risteilyvieraita Kotkasta ja
Hartolasta.
4 Risteilyn nuorin, Joel Nurminen
1 v , 3 kk.
52
Johtajana Esikunta- ja
viestikomppaniassa
R
eserviupseerikoulutuksesta
palatessamme Vekaranjärvelle tiesimme, että meidät sijoitettaisiin
viestiasema-, tele- ja hallintajoukkueisiin.
Päällikkö suoritti valinnat P-kauden viidennellä viikolla. Kaksi kokelasta valittiin
viestiasemajoukkueeseen, yksi telejoukkueeseen ja viisi hallintajoukkueeseen.
Valintojen jälkeen alkoi viisiviikkoinen
hallintakurssi. Kurssin lopulla kokelaista
valittiin kolme suunnittelu-upseeria.
Hallintakurssilla vanhemman saapumiserän taistelijat syventävät viestillistä
osaamistaan. Kurssilla tutustuttiin tarkemmin keskuksen, reitittimen ja muiden
YVI-laitteiden toimintaan. Saimme myös
oppia nuorien viestimiesten kouluttamisesta ja tukemisesta johtamisjärjestelmän asiantuntijoina. Kurssilla saimme
myös pienen pintaraapaisun suunnitteluupseerin tehtäviin. Harjoittelimme YVI-,
ETLP- ja VKSL-kaavioiden sekä EETIkäskyjen tekemistä. Kurssilla aika kului
todella nopeasti. Kurssin aiheet olivat
äärimmäisen kiinnostavia ja kouluttajat
todella ammattitaitoisia. Kurssin lopulla
hallintakurssilta valittiin kolme suunnittelu-upseeria. Vaikka suunnittelu-upsee-
riksi ei pääsisikään, voi hallintakurssin
käymiseen olla tyytyväinen. Kurssi antoi
syvemmän ymmärryksen viestijärjestelmään ja teki palveluksesta entistä mielekkäämpää.
Koulutukseen kuuluu kaksiviikkoinen
tiedustelu-upseerikurssi Haminassa. Siellä opittiin perusteita ja syvennettiin osaamista harjoitusvastustajasta. Opimme sen
organisaatiosta sekä toimintatavoista. Tärkeä osa kurssia oli esikuntatyöskentelyn
harjoittelu sekä johtamislaitteen käyttö.
Kurssin tahti oli tiukka ja asiaa oli melkoisesti. Onneksi Hamina on kuitenkin
varusmiehen vapaa-ajanviettokaupunki
numero yksi. Rankan opiskelun jälkeen
alkoi edellisen saapumiserän hehkuttamat
kymppilomat.
Lomien jälkeen alkoi paneutuminen tuleviin SA-tehtäviin. Muiden ollessa metsässä jäimme kasarmille harjoittelemaan
perusteita sodan ajan tehtävää varten. Tutustuimme samalla työtiloihimme, jotka
ovat hulppeat viestikonttiin verrattuna.
Suunnittelu-upseerin tärkeimpiä tehtäviä ovat harjoituksia edeltävä ja niiden
aikainen suunnittelu. Tehtävät saattavat
olla stressaavia, mutta ne ovat myös pal-
Teksti: Henri Leppänen
Kuva: Puolustusvoimat
kitsevia. Harjoituksissa valvomme viestiverkon tilaa ja teemme läheistä yhteistyötä hallintaryhmien kanssa. Harjoituksissa
päivitämme aiemmin tekemiämme kaavioita ja suunnitelmia sekä suunnittelemme
uusia viestiupseerin antamien perusteiden
mukaisesti. Suunnittelu-upseerin työ ei
siis ole pelkkää ihmisten johtamista. Siihen kuuluu myös kokonaisuuden johtaminen. Suunnittelu-upseerin tulee koko ajan
olla tietoinen verkon tilasta, jotta hän kykenee käskyttämään oikeat asiat oikealla
hetkellä oikealle viestiasemalle. Tämän
lisäksi työhömme kuuluu verkonmuutosten suunnittelu ja toimeenpaneminen.
Suunnittelu-upseerin tehtävissä parasta
kuitenkin on henkilökohtainen koulutus
alansa huippuosaajilta. Suunnittelu-upseerihan on harjoituksissa käytännössä
yksin kahden kouluttajan kanssa.
Kirjoittaja on upseerikokelas ja palvelee
Itä-Suomen viestipataljoonassa.
53
Taka-asema ja rauha
Väliaseman murruttua 27.2 23.D:n (eversti Woldemar Oinonen) lohkolla annettiin divisioonan joukoille vetäytymiskäsky. Joukot jaettiin kahteen alalohkoon: oikeanpuoleisella alalohkolla viivytti taisteluosasto Sihvonen (1.Pr, 3.Pr, XI/KT-Pr),
joka viivytti Kämäränjärven ja -Lyykylän välisellä alueella.
Vasemman alalohkon viivyttämisestä vastasi taisteluosasto
Maskula (2.Pr, VI/KT-Pr sekä Kevyet Osastot 2 ja 5) Kämärän
kylän ja Heinjoen aseman välisellä alueella (noin 5 km). Vetäytymismatka taka-asemaan oli pisimmillään noin 10 km.
H
elmikuun 28 päivänä 1940 yleistilanteen heikentyessä annettiin
päämajan käsky joukkojen (I ja II
AK) vetäytymisestä T-asemaan: Viipurinlahti-Viipuri-Tammisuo-Tali-VuoksiRäisälä-Vuoksi-Käkisalmi. Linnoitustyät
olivat pahasti kesken. T-asemaa puolustivat suomalaiset 4.D (eversti Johan
Arajuuri), 3.D (eversti Auno Kaila), 5.D
(eversti Selim Isakson), 23.D (eversti
Woldemar Oinonen), 1.D (eversti Ilmari
Martola), 2.D (eversti Eino Koskimies),
8.D (everstiluutnantti Martin Berg), 7.D
(eversti Einar Vihma) sekä ryhmä Johannes Sihvo.
I AK vetäytyi puolustukseen Repolanjärven-Noskuanselän-Vuoksen välille.
I AK:n joukkoja vastassa olivat 19 AK
(kom.div. F.N. Starikov) ja 3 AK (kom.
div. S.D. Akimov). Taisteluosasto Lauri
Maskula (2.Pr, Pataljoona Ramsay, Kevyt
osasto 2, Kevyt osasto 5, Krhkomppania
/Os. B, 12.Krhkomppania, II/Kenttätykistörykmentti 1, sekä 2. Pioneerikomppania). 2. Prikaati vetäytyi taka-asemaan
linjalla Näätälänjärvi-Äntereenjärvi-Noskuanselkä. Oikealla viivytti Taisteluosasto Urho Sihvonen ja vasemmalla 4.Pr.
Maaliskuun alkuun mennessä joukot
olivat vetäytyneet jatkuvasti taistellen
taka-asemaan. Suomalaisten vetäytyessä
taka-asemaan neuvostojoukot saattoivat
nyt raportoida ”loistavasta menestyksestä”. Hyökkäys pysähtyi kuitenkin pimeän ajaksi, hyökkääjät eivät pysyneet vetäytyvien suomalaisjoukkojen tahdissa.
Myöskään vihollisen tykistö ei aiheuttanut vetäytyville suuria tappioita, koska
puna-armeijan tykistö oli jäänyt jälkeen
huonojen keliolosuhteiden takia sekä ilman lämpötilan ollessa noin –30 - –400
C. Samoin vihollisen panssarivaunujen
käyttö epäonnistui johtuen lämpötilasta ja
kannaksen ruuhkautuneista teistä. Esimerkiksi Viipuri-Tali suunnalla puna-armeija
saapui vasta 3. maaliskuuta mennessä.
Maaliskuun alkupuolella Karjala kan-
54
I Armeijakunnan joukkojen viivytys väliasemasta taka-asemaan
27.2.– 4.3.
naksella käytiin ratkaisutaisteluita kolmella pääsuunnalla: Antrean aseman
suunnalla neuvostojoukkojen pyrkiessä
etenemään suomalaisten joukkojen selustaan, Viipurin itä- ja pohjoispuolella sekä
Viipurinlahdella.
,
TILANNE KANNAKSELLA
TALVISODAN LOPUSSA
Luoteisrintaman komentajan Timosenkon suunnitelma oli murtaa vastarinta Viipuriasemissa, ja hankkia sillanpääasema
Viipurinlahden länsirannalta. 7.Armeijan
tuli edetä linjalle Karisalmen asema Lavola - Jukola - Ahokas sekä pureutua
lujasti Viipurinlahden länsirannalle. Viipurinlahdella tilanne muuttui kriittiseksi,
kun puna-armeija onnistui katkaisemaan
8.3. Viipuri - Helsinki valtatien, jonka jälkeen se pyrki laajentamaan sillanpäätään
länteen, pohjoiseen ja koilliseen. Suomalaiset toivat rannikolle kaikki käytettävissä olevat reservit kenraaliluutnantti
Oeschin alaisuuteen. Samaan aikaan tilanne alkoi muodostua kestämättömäksi
Vuosalmella, mutta Viipuria vihollinen ei
onnistunut murtamaan raskaista tappioista huolimatta.
On laskettu, että sodan päättyessä oli
Suomea vastaan ryhmitettynä kaikkiaan
960 000 miestä, 11 266 tykkiä ja kranaatinheitintä, 2 998 panssarivaunua ja 3 253
sotilaskonetta. Ainakin 60 divisioonaa,
kolme maaahanlaskuprikaatia sekä yksi
jalkaväkiprikaati, kahdeksan panssariprikaatia ja 10 panssarirykmenttiä. Kaikkiaan näissä joukoissa oli ainakin 700 jalkaväkipataljoonaa. Punailmavoimista oli
Suomea vastaan keskitetty 56 rykmenttiä,
joka vastaa 39 % vahvuudesta. Neuvostolaivaston ilmavoimissa osuus oli samaa
luokkaa.
Suomen armeijan kokonaisvahvuus oli
sodan päättyessä 340 000 miestä. Rintamalla oli 180 jalkaväkipataljoonaa, joista
70 itärajalla ja 110 Kannaksen suunnalla.
Kenttätykkejä Suomella oli 944, joista
kolmannes oli täysin vanhentuneita jäykkälavettisia sekä panssarintorjuntatykkejä.
Apua emme saaneet, ja Suomen johto
joutui toteamaan tilanteen muodostuttua annetun sotilasinformaation perusteella kestämättömäksi allekirjoittamaan
Moskovassa 13.3. rauhansopimuksen.
Huolimatta jatkuvista yrityksistä ei punaarmeija pystynyt murtamaan taka-linjaa
eikä saanut vallattua Viipuria. Tie Helsinkiin ei tullut avoimeksi eikä Suomea
onnistuttu katkaisemaan 13.3.1949 klo
11.00.
TAPPIOT
Neuvostoliiton menetykset talvisodassa:
– Kaatuneet, haavoittuneet ja haavoihinsa
kuolleet
131 4761
– Haavoittuneet, vammautuneet 186 584
– Sairastuneet
51 892
– Paleltuneita
9 614
Yhteensä
379 566
1
Venäjän sota-arkiston tappioluettelo
Neuvostojoukot kärsivät myös huomattavia kalusto- ja aseistustappioita:
– Ilmavoimat
540 lentokonetta
– Panssarijoukot 3543 panssarivaunua
Sekä lukematon määrä jalkaväkiaseita.
Suomalaisten tappiot:
Joulukuu
13 200
Tammikuu
7 700
Helmikuu
17 200
Maaliskuu
28 900
Yhteensä
67 000
Sota iski raskaasti Suomen väestöön,
tappioiden ollessa 1,8% väkiluvusta,
Neuvostoliitolla vain 0,15%.
Suomen armeija ja yksimielinen kansa torjuivat Suomen miehityksen, vaikka
aluemenetykset olivat suuret; Karjala,
Salla ja Hangon vuokraus.
SOTAVANGIT
NKVD:lle esitettiin, että suomalaisia
sotavankeja varten varaudutaisiin noin
20 000 vankiin, kuitenkin vangiksi joutui ainoastaan 20 kertaa vähemmän eli
yhteensä 1 100. Esimerkiksi Karjalan
kannaksella koko sodan aikana jäi sotavangiksi yhteensä ainoastaan 535 henkeä.
Rauhan solmimisen jälkeen parisenkymmentä kieltäytyi palaamasta (yhteistoimintamiehet). Suomalaisten vankeina oli
lähes 6000 neuvostosotilasta, joista useimmat olivat jääneet sotavangiksi
itärajan suurissa saarrostustaisteluissa.
Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen suomalaiset vapauttivat 5 572 henkilöä, jotka palautettiin takaisin NKVD:n
tarkasti vartioimina Neuvostoliiton puolelle ”valansa rikkoneiden pettureiden”
leireille. Leireille sijoitettiin erityinen 50
hengen tutkijaosasto, joka ryhtyi selvittä-
mään miten he olivat joutuneet vangeiksi. Pitkien tutkimusten jälkeen vangeista
noin 350 tuomittiin kuolemaan, mutta
valtaosa (4 354) tuomittiin 5-8 vuodeksi
työleireille, koska ei löydetty mitään todisteita. Synkkä oli neuvostoliittolaisten
sotavankien kohtalo!
Karjalan kannaksen taistelut olivat tyypillisiä materiaalitaisteluja, joissa pääosaa
neuvostoliittolaisten puolella näyttelivät
tykistö, panssarivaunut ja ilmavoimat,
suomalaisten puolella taas jalkaväki heikon ja ammuspulaa potevan tykistön tukemana.
Suomen armeija ja yksimielinen kansa
takasivat Suomelle raskain ehdoin rauhan
ja itsenäisyyden säilymisen.
Teksti: Pekka Hovilainen, II/2.Pr:n perinneyhdistyksen sihteeri
Lähteet:
Y.A. Järvinen: Suomalainen ja venäläinen
taktiikka talvisodassa
Manninen: Miten Suomi valloitetaan
Vehviläinen, Rzesevski: Yksin suurvaltaa
vastassa
Talvisodan historia, osa 2
55
Karjalan prikaatin aliupseerikoulut ja -kurssit 1.9.-25.12.2014
Aliupseerikurssin 2/2014 ryhmänjohtajat!
O
nnittelen teitä aliupseerikurssin
menestyksekkäästä suorittamisesta!
Takananne on puoli vuotta sotilaskoulutusta. Sinä aikana teidät on perehdytetty
oman aselajinne taistelutekniikkaan ja sodan ajan ryhmänjohtajan tehtäviin. Olette
myös saaneet kouluttajakoulutusta sekä
johtamistaidollista valmennusta rauhan
ajan tehtäviin. Saamanne koulutus antaa
teille hyvät edellytykset aloittaa ryhmänjohtajana ja jatkaa johtajana kasvamistanne sekä soveltaa opittua käytännössä.
Tammikuussa saatte johdettavaksenne
alokkaita. Opetelkaa heti tuntemaan oma
ryhmänne ja kohdelkaa kaikkia oikeuden-
mukaisesti ja tasavertaisesti. Armeijan
toimintaympäristö on heille alussa outo.
Uudet asiat on opetettava vaiheittain rauhallisesti opastaen. Koulutuksen tulee olla
aina asiallista, vaativaa ja siihen kuuluu
rehti sotilaallinen kurinalainen toiminta.
Oma toimintanne tulee aina olla esimerkillistä.
Suomalainen arvostaa asiansa osaavaa esimiestä. Opetelkaa aina asiat niin,
että osaatte ja kykenette itse näyttämään
miten asiat tehdään. Ryhmänjohtajan on
aina kyettävä johtamaan joukkoaan sen
esitaistelijana!
Nuorille johtajille on erityisen tärkeää
valmistautua huolella yksittäisiin johta-
mis- ja kouluttamistehtäviin. Kouluttajanne ohjaavat ja tukevat teitä. Kun eteenne tulee tilanne, jossa tarvitsette tukea,
turvautukaa oma-aloitteisesti esimiehiinne.
Johtakaa ryhmäänne rohkeasti ja kehittäkää johtajuuttanne oman itsenne varaan.
Muistakaa, että todellinen arvovalta ja
alaisten kunnioitus hankitaan osaamisella
ja omalla esimerkillisellä toiminnalla.
Toivotan teille kaikille menestyksekästä
ja mielenkiintoista johtajakautta.
Prikaatin komentaja
Prikaatikenraali Jari Kallio
Uudet sotilasjohtajat!
P
arhaimmat onnittelut aliupseerikurssin suorittamisesta ja ylennyksestä alikersantiksi. Aliupseerikurssi on antanut teille perusteet vaativaan
tehtävään, mutta ei ole tehnyt teistä vielä
valmiita ryhmänjohtajia.
Aliupseerikurssilla on teille koulutettu
hyvän sotilasjohtajan ominaisuuksia. Aihetta on käsitelty oppitunneilla, on tehty
esseitä ja niistä on saatu palautetta kouluttajilta johtamissuoristusten jälkeen.
Tiedän, että jokainen on tätä kautta ymmärtänyt syväjohtajuuden perimmäisen
tarkoitusperän. Nyt oppimanne tiedot ja
taidot laitetaan todelliseen koetukseen
oikeiden alaisten astuessa riviin tammikuussa 2015. Muista aina johtamistoiminnassasi, ettei simputus ole koulutuskeino.
Kovalla ja vaativalla koulutuksella kuitenkin saadaan aikaan hyvää tulosta, joten älä pelkää olla vaativa alaisia kohtaan.
Tässä sinua auttaa aina oman esimerkin
näyttäminen, joka on keskeisin johtamiskeino ryhmänjohtajalla.
Tammikuussa 2015 astuvat palveluk-
56
seen uudet alokkaat. Peruskoulutuskaudella saatte johdettavaksi ja koulutettavaksi ensimmäistä kertaa oman ryhmän.
Muista peruskoulutuskaudella sotiemme
veteraanien yksi tunnuslauseista: Kaveria
ei jätetä! Pidä alaistasi huolta, ja tue aina
muita varusmiesjohtajia toiminnassaan.
Älä koskaan ponnista toisten silmäkuopasta. Tukea omaan johtamiseenne saatte
toisiltanne ja kouluttajiltanne. Pidä peruskoulutuskauden tavoitteena, että perusasia ovat kunnossa erikois- ja joukkokoulutuskautta varten.
Muista erikois- ja joukkokoulutuskausilla, että olet kouluttamassa omaa sodanajan joukkoasi. Ole aina esimerkillinen ja
luo joukkoosi korkea ”kaarti päälle” henki ja suoritusmotivaatio, unohtamatta sitä
pilkettä silmäkulmassa. Kouluta ja vaadi
loppuun saakka. Ryhmäsi on valmis kotiuttamisparaatissa.
Hyödyntäkää ja kehittäkää reserviin
siirtyessänne hankkimaanne johtamistaitoa ja koulutusta. Vaatikaa johtajakoulutuksestanne tulevissa opiskelupaikois-
sanne hyväksiluettavuutta opinnoissanne.
Hakeutukaa tulevalle työurallanne aina
haasteellisempiin tehtäviin, sillä perusteet
teillä siihen johtamistaitonne puolesta on
täällä luotu. Hakeutukaa aktiivisesti ylläpitämään reservissä sotilastaitojanne.
Miettikää voisiko teillä olla mahdollisuus
osallistua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Sotilaallinen ammatti- ja johtamistaitonne kestää varmasti vertailun
kaikkien ammattiarmeijoiden edustajien
kanssa.
Haluan kiittää jokaisen aliupseerikurssin
johtajaa ansiokkaasta työstä. Erityisen
kiitoksen haluan osoittaa kouluttajille,
jotka tinkimättömyydellään ovat tämän
saaneet aikaan.
Koulujen ja kurssien päälliköiden
puolesta:
Viestialiupseerikurssin johtaja,
yliluutnantti Mikko Vepsäläinen
Kymen jääkäripataljoona
1. Panssarijääkärikomppanian aliupseerikurssi
1. Panssarijääkärikomppaniassa koulutetaan jalkaväen aliupseereita sekä hajautetun taistelutavan jääkäripataljooniin, että mekanisoidun valmiusyhtymän iskuportaaseen. Lisäksi yksikössä toteutetaan KYMJP:n panssarivaunumiehistöjen peruskoulutus sekä panssarijääkäreiden joukkotuotanto. Koulutus on monipuolista ja testaa varusmiesten fyysistä ja henkistä kanttia, joita jokaiselta etulinjan jalkaväkitaistelijalta vaaditaan. Kurssin
jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat siirtyvät KYMJP:n kaikkiin perusyksiköihin, joissa he jatkavat kehittymistään
oman aselajinsa teräksen lujiksi ammattilaisiksi. Vaunumiehistöt jatkavat yksikössä panssarijääkärijoukkueen
koulutuksessa.
Jääkärilinja
Jääkärilinjalla koulutuksensa saa pääosa hajautetun jääkäripataljoonan jääkärikomppanioiden johtajistosta. Linjan
oppilaat valmistuvat ryhmänjohtajiksi ja RUK:uun komennetut joukkueenjohtajiksi joukkoon, joka toimii laajalla alueella hajautetusti, mutta iskee viholliseen kootusti. Tärkein keinovalikoima vihollisen tuhoamiseksi on yhdistelmä hyvin valmisteltuja väijytyksiä, nopeita tuliylläköitä ja häikäilemättömiä iskuja. Taistelutapa vaatii hyvää fyysistä kuntoa,
oma-aloitteellisuutta ja taisteluhenkeä. Jalkaväen johtaja johtaa joukkoaan etulinjassa, omalla esimerkillään! Jalkaväen
johtajien tulee lisäksi hallita eri aselajien tuen suunnittelu omaan taisteluunsa liittyen.
TAKARIVI (vas): Westerlund Konsta, Tarvainen Aleksi, Lehtonen Ruben, Halén Janne, Haatainen Juuso, Ibrahim Aydarus, Kinnunen Valtteri, Laakso Topi, Joukainen Olli, Hölsä Antti, Kilpeläinen Ville ja Kälkäjä Niko.
KOLMAS RIVI: Ruotsalainen Aleksi, Korhonen Ville, Jylhä Julius, Hill Tomi, Räsänen Markus, Heino Samu-Pekka, Jurmu Samuli,
Kuusimaa Oskari, Kurula Sampsa, Gråsten Samu ja Kamiev Katteden.
TOINEN RIVI: Mustikka Jiri, Koivisto Jon, Kemppainen Topi, Arminen Olli, Franssi Jan, Eerola Riku, Nojonen Nikke, Nevala Leo,
Keijonen Mikko, Suominen Jesse ja Huvinen Otso.
EDESSÄ: upseerikokelas Lindström Joonas, yliluutnantti Ahvonen Mikko ja alikersantti Penttala Aleksi.
57
Tulenjohtolinja
Tulenjohtolinjalla koulutetaan jalkaväkijoukkojen epäsuorantulen ammattilaiset. Linjalta valmistuu tulenjohtoaliupseerit, tulenjohtajiksi ja tiedustelutulenjohtajiksi koulutettavien koulutus jatkuu RUK:ssa. Kaikkiin KYMJP:n kouluttamiin jalkaväen joukkoihin kuuluu tulenjohtoryhmiä tai -partioita, jotta joukko kykenee tehokkaasti käyttämään epäsuoraa tulta taistelunsa tukemiseksi. Jalkaväen joukkueenjohtajan tai tiedusteluryhmänjohtajan tärkeimpänä taistelijaparina
toimii yleensä juuri tulenjohtaja. Tämän takia tulenjohtolinjan oppilaista koulutetaankin sekä taitavia tulenjohtajia, että
tehokkaita jalkaväen taistelijoita.
TAKARIVI (vas): Surakka Joni, Kukkola Antti, Kalenius Henri, Kuosmanen Joona, Hartonen Mika, Haajanen Lauri, Sälekari Alexander, Hätönen Vili, Jurvanen Janne, Eklund Sami, Kosonen Ilari, Kansikas Miika ja Pöntinen Aki.
KOLMAS RIVI: Leppänen Väinö, Sario Ilkka, Nefedov Jaroslav, Kainulainen Henri, Ruotsi Olli, Gabel, Akseli, Termonen Antti,
Laitinen Santeri, Nikkonen Jonas, Rantakaulio Roni, Nyyssönen Alex, Parantainen Samuli ja Hakala Eemil.
TOINEN RIVI: Buuri Marko, Wahlstedt Henri, Muikku Aleksi, Lamminen Pyry, Linkinen Julius, Lehmusvirta Lauri, Huttunen Marko,
Ihalainen Juho, Heinikainen Rene, Laakso Otto, Mustakallio Miki, Nupponen Henrik ja Ala-Laurinaho Riku.
EDESSÄ: upseerikokelaat Lundström Erik ja Sinkko Simo ja alikersantti Monola Lauri.
Panssarintorjuntalinja
58
Panssarintorjuntalinjalla koulutetaan PST-aliupseerit hajautetun taistelutavan joukkoihin. Osa oppilaista valikoituu
RUK:uun ja sitä kautta joukkueenjohtajan tehtäviin. Panssarintorjuntamiesten käytössä on valtakunnan uusin ja tehokkain panssarintorjunta-aseistus: NLAW ja PSTOHJ2000 -aseistuksella kyetään tuhoamaan kaikki modernit panssarivaunut, eikä vihollisen panssarit ole turvassa edes yön pimeydessä. Hajautettu taistelutapa vaatii PST-johtajilta omaaloitteellisuutta ja häikäilemättömyyttä. Vihollisen panssareita vastaan isketään laajalla toiminta-alueella yllättäen ja
nopeasti, tuottaen mahdollisimman suuri tuho nopeasti, jonka jälkeen joukko väistää alueelta vihollisen vielä yrittäessä
toipua iskusta.
TAKARIVI (vas): Paasonen Tony, Karttunen Juha-Matti, Steiner Amos, Hartikka Benjamin, Suni Miikka, Piskonen Timo, Salmi
Max ja Loimulahti Misa.
ETURIVI: Pitkänen Ville, Rantanen Ossi, Reini Rasmus, Lindeman Oskari, Luoto Lauri, Kudryakov Egor, Norring Jiri ja Fabricius
Tommy.
EDESSÄ: alikersantti Virtanen Aleksi.
Rynnäkkövaunulinja
Rynnäkkövaunulinjalla koulutetaan CV9030 -miehistöjä vaativiin sodan ajan tehtäviin panssarijääkärikomppanioissa.
Kalustokurssin 3. viikon jälkeen koulutus eriytyy johtaja-, ampuja- ja ajajatehtäviin. Johtajista koulutetaan aliupseereita
ja osa komennetaan PSRUK:uun reservinupseereiksi koulutettaviksi. Rynnäkkövaunulinja jatkaa taistelukoulutusvaihetta aina seuraavan P-kauden loppuun asti, jonka jälkeen peruskoulutetut vaunumiehet jatkavat harjaantumista osana
panssarijääkärijoukkuetta.
TAKARIVI (vas): Marttinen Niko, Salo Petteri, Ranta Pentti, Hämäläinen Mika, Mettovaara Niko, Mukala Joona, Haapasalo Joonas, Simola Riku ja Wallius Pekka.
TOINEN RIVI: Salmivaara Valtteri, Leppänen Ilmari, Almgrén Samuel, Kivelä Jari, Hautamäki Niko, Laamanen Riku, Laukkanen
Ville ja Vesterinen Arttu.
EDESSÄ: kapteeni Hämäläinen Markku.
59
Tiedustelulinja
Tiedustelulinjalla koulutetaan tulevat tiedustelualiupseerit, sekä RUK:uun komennettavat tiedusteluryhmien johtajat.
Koulutus on vaativaa, sillä omaksuttavia asioita on paljon ja tiedustelutiedon merkitys muiden joukkojen taistelun onnistumiseksi on keskeinen. Tiedustelujohtajilta vaaditaan runsaasti soveltamistaitoa, koska tiedustelijat toimivat tehtävissään pääsääntöisesti itsenäisesti, omillaan toimeen tullen.
TAKARIVI (vas): Salmén Ville, Mäenpää Aleksi, Sivula Markus, Kotonen Mikko, Korhonen Sami, Hasu Atte, Nurmesniemi Paavo,
Laumola Lassi, Porvari Riku, Jäppinen Jaakko, Mäntynen Joona, Pohjonen Peetu ja Räsänen Jere.
KOLMAS RIVI: Moilanen Joni, Miettinen Aleksi, Uimonen Tuukka, Leinonen Petrus, Havia Santeri, Haapanen Ville, VarpamaTaittonen Anton, Kivistö Samu, Fabritius Taneli, Kiuru Eero, Rosendahl Pekko ja Koho Samuli.
TOINEN RIVI: Aito Vertti, Ryöppy Roope, Saira Kimmo, Etelä-Aho Riku, Huotari Oskari, Pajala Aleksi, Hänninen Kari, Mars, Heikkinen Jesse, Kokkonen Leevi, Peltola Teemu, Rekonen Tuomas ja Lankinen Lauri.
EDESSÄ: alikersantti Vääriskoski Riku.
60
Karjalan tykistörykmentti
1. Kenttätykistöpatterin tykistöaliupseerikurssi
1.Kenttätykistöpatterin tykistöaliupseerikurssilla koulutetaan tulevia ryhmänjohtajia kolmella eri linjalla: tuliasemalinjalla, viestilinjalla sekä kranaatinheitinlinjalla. Tässä saapumiserässä kranaatinheitinlinjalla koulutetaan myös Suomen
kansainvälisten joukkojen AMOS-kranaatinheitinkomppania. Aliupseerikurssilla tuleville ryhmänjohtajille koulutetaan
hyvät perusteet johtaja- ja kouluttajatehtäviin oman koulutushaaransa mukaisissa tehtävissä. Aliupseerikurssin päättyessä tulevat ryhmänjohtajat sijoittuvat Karjalan tykistörykmentin perusyksiköihin jatkamaan johtajaksi kasvamistaan.
Helmikuussa 2015 KV AMOS-KRHK siirtyy Niinisaloon ja saa siellä kansainvälisen koulutuksen Porin prikaatin
alaisuudessa.
Tuliasemalinja
Kenttätykistö on edelleen modernien maavoimien horjumaton kivijalka, jonka tukea ilman muut, yksiköt eivät pystyisi toimimaan.
Se vaikuttaa epäsuoralla sekä suoralla tulella tehokkaasti ja perinteitään kunnioittaen piiruntarkasti, vihollisen joukkoihin, kalustoon,
huoltoon ja taisteleviin yksiköihin. Tarkkuus on erinomainen, 122 H 63-haupitsilla pystyy ampumaan vaikka 14 kilometrin päässä
sijaitsevaan ämpäriin. Tykistöaliupseerikurssin eliittiä on nimenomaan tuliasemalinja. Siellä koulutetaan teräksenlujia tykistön ryhmänjohtajia vaativiin sodan ajan tehtäviin. Kalusto on tuliasemalinjalla niin ikään huippuluokkaa - tulevat ryhmänjohtajat koulutetaan 122 H 63-haupitsin käyttöön, käytössä on myös isompaa kalustoa kuten 130 K 54 ja 155 K 98 kanuunat.
TAKARIVI (vas): oppilaat Ailio Tino, Furuholm Valtteri, Rogers Stefan, Tasanen Timi, Laine Markus, Salomaa Anssi, Ylikarjula Antti, Hattunen Ville, Patronen Miro, Karvonen Santeri, Hokkanen Miikka. KESKIRIVI: oppilaat Huttunen Aleksi, Väätäinen Tuomas,
Rahikainen Harri, Bergman Niko, Rantanen Niklas, Nieminen Tony, Korolainen Aapo, Kaisko Jimi, Lohi Pauli, Karasmäki Sampo.
ALARIVI: oppilaat Mäenpää Mikael, Laine Jere, Laitinen Mikko, Romberg Johannes-Braen, Al-shebibi Jasim, Saaristo Tero, Nizovsky Verne, Koponen Jani, Taskinen Kalle, Leino Miika, Tarmola Teemu.
EDESSÄ: kokelaat Hirvonen Jani ja Tamminen Henri, ylikersantti Sopanen Jarkko, yliluutnantti Zerni Tommi, kokelas Teräsaho
Eemeli, alikersantti Markovaara Villemarkus. (Kuvasta puuttuu: luutnantti Siikilä Juho)
61
Kranaatinheitinlinja
Saapumiserän 2/14 kranaatinheitinlinja on poikkeuksellisen suuri, sillä perinteisen kranaatinheitinjoukkueen lisäksi
kurssilla on kansainvälisen valmiusjoukkojen sekä kansallisen puolen AMOS-linja. Kranaatinheittimistöä tarvitaan tukemaan omien joukkojen puolustus- ja hyökkäystaistelua. Linjalla koulutettavaan välineistöön kuuluu 81-millinen KRH,
raskaampi 120-millinen KRH sekä uutuus AMOS-kranaatinheitinpanssariajoneuvo. AMOS-vaunujen ansiosta kranaatinheittimistöllä on enemmän tulivoimaa, sekä sen liikkuvuus on parantunut oleellisesti. 1. Kenttätykistöpatterin kranaatinheitinlinja on edellisiä saapumiseriä suurempi, ja se on myös muita tehokkaampi. Kiittäminen on myös osaavia oppilaita
joiden ansiosta kurssi onkin niin mahtava.
TAKARIVI (vas): Koivisto Aleksi, Tompuri Jere, Männikkö Pertti, Vuorikko Juuso, Mäensivu Elmo, Neste Jaakko, Virlander Topias, Lairi Jukka, Simola Lauri, Lind Jaakko, Bruk Leo, Länsisalmi Jouni, Heljo Eero, Viitaharju Olli-Pekka, Saranpää Johannes,
Hiltunen Jesse, Saarinen Juho, Pyykkönen Joona, Leinonen Antti, Arvonen Tuomas, Kuokkanen Olli-Pekka, Vuohelainen Vertti,
Mäkipaakkanen Jere.
4. RIVI: Hartikainen Verne, Sinisalmi Ville, Juvonen Juho, Melkko Ville, Timonen Veikko, Vihtkari Tuomas, Tiilikainen Jere, Myrsky
Ville, Bairoh John, Rinne Jani, Kontio Antti, Valojää Eero, Niinisaari Joona, Lipponen Jonne, Mustonen Joel, Niemelä Anton, Salo
Erkka, Orimus Oskari, Puustinen Otto, Merisaari Riku, Pouru Asser, Kalligas Stergos.
3. RIVI: Ratilainen Miika, Lehtikangas Antti, Partola Simo, Hietala Juuso, Leitola Joe, Pusa Justus, Löytäinen Jere, Lappi Kimmo,
Hagelberg Jon, Ahonen Jesse, Jokinen Taneli, Hämäläinen Andreas, Reunanen Petri, Harmainen Joona, Lampela Joona, Korhonen
Tommi, Pirttinen Lassi, Lyijynen Mikko, Lohikoski Aaro, Kontiola Janne, Järvinen Jesse, Peltomäki Joonas, Ollikainen Eeli.
2. RIVI: Labutin Artjom, Nurmela Ismo, Lahdenkauppi Jaakko, Seppälä Topi, Linnavuo Markku, Pyykönen Ilkka, Pentti Toni, Lehtonen Eetu, Koivula Mika, Rantanen Santeri, Vanhanen Patrik, Makkonen Erik, Lehtimäki Akseli, Saarinen Janne, Vesimäki Simo,
Pussinen Mikko, Saresma Risto, Lehtonen Oskari, Perttula Tomi, Myyryläinen Kim, Haapaniemi Jaakko, Mauno Tuomas.
1. RIVI: Lähdesmäki Valtteri, Lähde Lari, Harlin Akseli, Helenius Roosa, Koskinen Matti, Tornberg Renne, Tulenheimo Tapio, Salminen Alpertti, Malmivaara Miika, Muurinen Erik, Salonen Jeremias, Vartiainen Lasse, Leppänen Riku-Mikael, Ahonen Jukka, Jordan
Karri, Muotio Josua, Keinänen Eero, Riikola Kalle.
EDESSÄ: kokelaat Serenius Reijo, Vesala Jonne ja Tenhunen Eero, kersantti Lehtinen Rasmus, yliluutnantti Westerberg Toni, luutnantti Lesonen, alikersantit Kunttu Jirko ja Maunula Elmo. (Kuvasta puuttuu: kersantti Hellsten Ville-Markus)
62
Viestilinja
Tykistöaliupseerikurssin viestilinja kouluttaa varusmiehistä viestialiupseereita ja viestiupseereita. Tehtävänämme on
luoda ja ylläpitää komentopaikan ja tuliasemien välisiä yhteyksiä. Ilman meitä eivät tykit eivätkä heittimet saa ampumakäskyjä, joten olemme koko tykistön selkäranka. Varusmiesjohtajina tehtävämme on kouluttaa uusista alokkaista
viestimiehiä.
TAKARIVI (vas): Flinkman Leo, Rantala Kristian, Hiveli Tuomas, Tietäväinen Lauri, Aalto Jyri, Ilonen Miiro, Pulkkinen Atte, Fred
Samuli, Grönroos Tomi ja Granberg Sebastian.
KESKIRIVI: Ahola Aleksi, Luotomaa Markus, Väisänen Pauliina, Luukkonen Joni, Kujala Juha-Matti, Kivimäki Tommi, Lohi Pauli,
Loima Markus, Raittinen Santeri, Salminen Sami.
EDESSÄ: alikersantti Viita Vili, kokelas Utriainen Ville-Einari, yliluutnantti Mäkinen Janne, luutnantti Peltonen Veijo, alikersantit
Paavilainen Markus ja Häkkänen Jon. (Kuvasta puuttuu kokelas Korander Jere)
63
Salpausselän ilmatorjuntapatteristo
2.Ilmatorjuntapatteri, aliupseerikurssi
Johtamisjärjestelmälinja
Johtamisjärjestelmälinjalla koulutetaan lähetyspiste- ja viestiryhmien johtajia (JOKE06), viestiaseman johtajia (JOKE06) taistelunjohtoryhmien valvontajohtajia (JOKE06), sekä johtokeskuksen tutkaryhmiin valvonta-aliupseereita (JOKE06) teknisesti haastaviin laitteisiin. AUK 1-vaiheessa kaikki oppilaat saavat perusteet lähetyspistelaite- ja viestiryhmien kalustosta. AUK 2-vaiheessa linja eriytyy neljään koulutushaaraan: lähetyspiste- ja viestiryhmä-, viestiasema- (VIPA),
johtamisajoneuvo- (ITJONE) sekä maalinosoitustutka-opintosuuntaan. Näissä koulutusryhmissä annetaan tärkeät perusteet lähetyspisteryhmän, viestiryhmän, viestiaseman tai maalinosoitustutkaryhmän johtamiselle sekä toimimiseen osana
taistelunjohtopaikan kokoonpanoa.
TAKARIVI (vas): Ritakoski Juha, Nurmi Joonas, Kalpio Maarit, Tikkanen Marko, Valentine Nicolas, Koivisto Martti, Luostarinen
Samu, Hinkka Atte, Saarinen Riku, Huovinen Anton, Toikka Leo, Pokkinen Matias, Carey Jonathan, Määttä Riku
KOLMAS RIVI: Liukkonen Jesse, Härkin Aleksi, Saarinen Arttu, Harmanen Ville, Alanen Santeri, Mäkelä Severi, Routa Teemu, Sarkkinen Atro, Arolainen Jesse, Vuorilehto Antero, Lappalainen Timo, Mattsson Jyri, Savola Santeri, Pasanen Samu
TOINEN RIVI: Etholén Vilma, Valjakka Tommi, Roiha Teo, Böstman Alec, Kiilava Julius, Metso Simo, Jantunen Jere, Pärssinen
Tuomas, Hakulinen Pasi, Paloniemi Joeli, Numminen Ilmari, Korpinen Katriina, Valta Jali, Stenberg Johanna.
EDESSÄ: Valo Harri, Hernandez–Seppänen Erica, Karjalainen Lauri, Hietakallio Immo, Ketola Sami, Riehunkangas Valtteri, Leppälä Juho, Nieminen Jarno, Timonen Juho, Korpelainen Antti, Kaalinpää Anton, Rantanen Onni
64
Kymen pioneeripataljoona
1. Pioneerikomppania, pioneerialiupseerikurssi, pioneerilinja
1. Pioneerikomppanian aliupseerikurssin pioneerilinjalla koulutetaan Kymen pioneeripataljoonan pioneeriryhmänjohtajat. Kurssin jälkeen ryhmänjohtajien on osattava mm. miinojen, panosten ja räjähdysaineiden käyttö, miinoitteiden rakentaminen ja raivaaminen, sekä erilaisten kohteiden räjäytykset. Kurssi muodostuu kahdesta vaiheesta. AUK 1
-vaiheessa oppilaille opetetaan pioneerin perustaidot, pioneeriryhmän johtamisen perusteet, ryhmänjohtamisen teoriaa
ja käytännön harjoittelua. AUK 1 -vaiheen jälkeen osa oppilaista komennetaan Reserviupseerikouluun Haminaan ja Karjalan huoltopataljoonan erikoisaliupseerikursseille.
AUK 2 -vaiheessa tulevien ryhmänjohtajien johtamistaitoja syvennetään ja harjoitellaan yhteistoimintaa muiden aselajijoukkojen kanssa. AUK 2 -vaiheen painopiste on oppia pioneeriryhmän ja -joukkueen toiminta suluttamis- ja raivaamistehtävissä. Valmistumisen jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat siirtyvät 1. ja 2. Pioneerikomppaniaan, missä he harjoittelevat toimintaa omassa sodan ajan tehtävässään ja -joukossaan.
TAKARIVI (vas): Pennanen Miro Juhani, Lempelto Atte Samuli, Pesonen Kevin Juhani Sebastian, Haapiainen Mikael Verneri,
Romppanen , Piilola Juho, Puonti Niko , Kultanen Nati, Mutkala Visa Matti Tapani, Siitari Aapo, Kettunen Paavo Samuel, Kuosari
Vili Armas, Karjalainen Tuomas , Sinisalo Raimo Kalevi ja Udd Jussi Otto Johannes.
KOLMAS RIVI: Ranta Riku Arvo Olavi, Berg Lauri Johannes, Aarnio Ville Valtteri, Saarinen Niko Olavi, Lahdenpää Veikka, Hämeri
Aaro, Halmesarka Toni, Lehtinen Jaakko Johannes, Alm Joonas Kalle Iivari, Puputti Antti, Mesimäki Werneri, Lehto Petri Tapani,
Malpakka Tomi ja Mölsä Lassi Ilmari.
TOINEN RIVI: oppilaat Hyrsky Matias, Ojala Rasmus Aatu Santeri, Parmi Mio, Poikkimäki Samuli, Kivimäki Teppo Olavi , Purhonen Roland Santeri Samuel, Levanto Roope, Junttila Juha Matias, Ahola Antton Aleksanteri, Valve Sampsa Kasperi, Lappalainen
Pauli, Partanen Antti-eemeli, Myllyoja Tuomas Joakim, Pietarinen Johan ja Huuhtanen Jasper Mikael.
ENSIMMÄINEN RIVI: Aho Teemu Topias, Tiihonen Aki Armas Ensio, Devoyon Alexandre Juhani, Pettinen Miro Rainer, Nurminen
Rauli Markku, Suonio Pyry, Riikonen Matias Aleksanteri, Topp Miro, Halttunen Mikko Sakari Johannes, Kallio Juho Petteri, Uusitalo Riku Ville, Järvinen Juha Kalervo, Excell Mikael Joakim , Paananen Joni Juhani ja Saarinen Tommi Juhani.
EDESSÄ: alikersantti Lehikoinen Jasper, kokelas Pälli Samu-Ville, luutnantti Sutinen Kimmo, yliluutnantti Pöntinen Jarno, yliluutnantti Mustonen Antti , luutnantti Hutri Tapio, kersantti Valtonen Markus, kokelas Kortelainen Eetu ja alikersantti Anttila Julius.
65
Raivaajakomppania, raivaajalinja
Raivaajakomppanian raivaajalinjalla koulutetaan raivaajaryhmänjohtajat. Raivaajalinja on osa pioneeerialiupseerikurssia. Kurssin jälkeen ryhmänjohtajien on osattava mm. miinojen, panosten ja räjähdysaineiden käyttö, miinoitteiden
rakentaminen ja raivaaminen, sekä erilaisten kohteiden räjäytykset. Kurssi muodostuu kahdesta vaiheesta. AUK 1
-vaiheessa oppilaille opetetaan pioneerin perustaidot, pioneeriryhmän johtamisen perusteet, ryhmänjohtamisen teoriaa
ja käytännön harjoittelua. AUK 1 -vaiheen jälkeen osa oppilaista komennetaan Reserviupseerikouluun Haminaan ja
Karjalan huoltopataljoonan erikoisaliupseerikursseille.
AUK 2 -vaiheessa tulevien ryhmänjohtajien johtamistaitoja syvennetään. AUK 2 -vaiheen painopiste on EOD2-kurssi.
Kurssin hyväksytysti suorittaneen tulee kyetä toimimaan puolustusvoimien normaali- ja poikkeusolojen räjähteiden
raivaamispartion johtajana, kyetä raivaamaan kaikkia räjähteitä pl ydinräjähteet räjäyttämällä löytöpaikalla, sekä
siirtämään ja kuljettamaan turvalliseksi toteamiaan räjähteitä. Valmistumisen jälkeen tuoreet ryhmänjohtajat jäävät
raivaajakomppaniaan, missä osa jatkaa EOD1-kurssille jossa tavoitteena on oppia raivaamaan kaikkia sotilasräjähteitä pl
ydinräjähteet kaikilla hyväksytyillä raivaamismenetelmillä.
TAKARIVI (vas.): Ukkonen Aatu Santeri, Ratnik Raul, Hämeen-Anttila Olavi Antero, Lahtinen Pekko Joona Ilmari, Karjalainen Arttu Pekka Ilmari, Kuisma Veikko Antero, Joaniquet-Tukiainen Angel Jalmari Enrique, Finnilä Ville, Rönn Miika Tapio Lars, Kuokka
Santeri ja Viljakainen Lassi Oiva Ilmari.
TOINEN RIVI: Riihiaho Tomi Tapani, Sweygberg Sami Sebastian, Mäkinen Joni Johannes, Tynkkynen Jani, Rasi Matias Matti Sakari, Valonen Teemu Valtteri, Karjalainen Henri Johannes, Tolkkila Mikko Lauri Antero, Laine Pyry Petteri, Ovaska Juho Valtteri
ja Pennola Jenna,
EDESSÄ: alikersantti Lappi Joonas, ylikersantti Luutsaari Mikko Kalle Juhani, luutnantti Luukka Jussi Erkki Vihtori, kokelas Ylihärsilä Juha ja alikersantti Holttinen Juho.
66
Itä-Suomen viestipataljoona
1. Viestikomppanian aliupseerikurssi
Viestiasemalinja ja komppanian viestilinja
Viestialiupseerikurssilla koulutetaan sodan ajan ryhmänjohtajia johtamisjärjestelmän M12 A- ja E-viestiasemille.
Viestiasemat muodostavat pataljoonan viestiverkon rungon, sekä tarjoavat tukiasemapalveluita alueellaan. Viestiasemien
muodostama kenttäviestiverkko voidaan mieltää pataljoonan keskushermostona, joka yhdistää iskevät osat tuki- ja
suunnitteluosiin. Ilman tätä selkärankaa pataljoonan toiminta vaikeutuisi huomattavasti.
Kurssin vahvuus I-jaksolla on noin 70 oppilasta joista noin 20 valitaan koulutettavaksi reservin upseeriksi, lääkintä-,
huoltopalvelu-, aseseppä- ja moottorialiupseeriksi. I-jaksolla koulutus keskittyy taistelu- ja johtajakoulutukseen. Lisäksi
opitaan aselajin perustaitoja, kuten päätelaitteiden käyttö. Kurssi eriytyy komppanian viestilinjaan ja viestiasemalinjaan.
II-jakson tavoitteena on kouluttaa viestiryhmänjohtajalle tarvittavat tiedot ja taidot, joten koulutuksen painopiste on
aselajikoulutuksessa.
TAKARIVI (vas): Väisänen Timo, Tervo Niko, Halttunen Otto, Henriksson Jesse, Laattala Markus, Majamäki Antti, Haaranen Daniel,
Hietala Paavo, Myllärinen Samu, Lindberg Linus, Puustinen Niko, Manninen Eemeli, Toppinen Lari ja Kontola Ville.
VIIDES RIVI: Mertakorpi Aatu, Fager Karl, Nummela Tuomo, Matikainen Janne, Hyppönen Rasmus, Laukkanen Antti, Meriläinen
Sampo, Hänninen Teemu, Kyläheiko Markus, Henell Sami, Majamäki Matias, Asikainen Antti ja Luomalahti Lauri.
NELJÄS RIVI: Tiainen Joona, Alho Juuso, Sorjonen Aapo, Niemelä Johan, Massinen Leevi, Virtanen Tino, Kaivola Lasse, Karppinen
Mikael, Iivarinen Ville, Meltti Lauri, Lehtinen Jere, Koskinen Kalle, Piipponen Eelis ja Lahti Joni.
KOLMAS RIVI: Hiltunen Heikki, Pellinen Juuso, Virkki Niko, Kauppinen Vili, Liljenmaa Eevertti, Peltomäki Ilari, Höglund Simo,
Makkonen Alvi, Tolvanen Jesse, Tamminen Juho, Arapkirli Emine, Halonen Pasi ja Silvola Janne.
TOINEN RIVI: Solje Toivo, Puhakka Sanna, Nuutinen Eveliina, Perunka Kari, Kauppinen Tuukka, Kokki Justus, Räsänen Juho,
Ratinen Antti, Kouhia Arttu, Vainio Jutta, Korpaeus Atte-Eemeli, Talka Miitta, Luukkanen Miina ja Vornanen Iina.
EDESSÄ: Alikersantit Karjalainen Mitja ja Mähönen Juuso, upseerikokelaat Marttinen Elmo ja Eronen Kiti, ylikersantti Metsäketo
Aleksi, luutnantti Viljanen Jussi, yliluutnantit Vepsäläinen Mikko ja Turunen Ari-Heikki, kersantti Seppälä Arttu, upseerikokelas
Toikka Joona, kersantti Lindewall Santeri, alikersantit Ritonen Mika, Inkinen Tuomas ja Juuti Otto.
(Kuvasta puuttuvat: Kossila Aki, Le Binh, Muilu Ville, Nieminen Mikko, Pakarinen Aleksi, Roivas Santeri ja Taipale Joonas)
67
Esikuntakomppania
Esikuntakomppanian aliupseerikurssilla koulutetaan ammattitaitoisia johtajia sotilaspoliisi-, ja komentopaikkajoukkueisiin. Kurssin ensimmäisellä jaksolla luodaan kaikille perusteet jääkäriryhmän johtamiseen taistelussa. Perustehtävää
tukevina teemoina on monipuolinen ase- ja ampumakoulutus sekä liikunta- ja kamppailukoulutus. Kurssin toisen jakson pääpaino on koulutushaarakoulutuksessa, jolloin oppilaat koulutetaan johtamaan oman aselajinsa ryhmiä ja heille
opetetaan oman koulutushaaran vaatimat erityistaidot. Komentopaikkalinja harjoittelee komentopaikkojen perustamista,
suojausta, siirtoa ja ylläpitoa. Sotilaspoliisilinja harjoittelee valvonta- ja suojaustehtäviä. Molemmille linjoille jatketaan
tärkeiden jalkaväkitaitojen opettamista myös kurssin toisella jaksolla, kuten taistelua rakennetulla alueella.
TAKARIVI (vas.): Laurila Aleksi, Supinen Jani, Kuitunen Juho, Bergmann Ville, Lopperi Verneri, Loipponen Jussi,
Karvonen Tuomas, Kapanen Mikko, Anttila Atte, Harjunen Samuli, Åkerlund Tomi ja Nieminen Nicolaj.
NELJÄS RIVI: Oppilaat Vehmassalo Kai, Lyytikäinen Ville, Kaiser Tony, Nurmela Jeremias, Kultanen Teemu, Ristola
Olli, Lahtinen Elmeri, Munmang Sarayt, Nenonen Niko, Sorsa Jere ja Aunola Johannes.
KOLMAS RIVI: Oppilaat Kostamo Jarmo, Mäkelä Misa, Maunu Juho, Jourio Lari, Jaakkola Elmeri, Kamula JuhaPekka, Alatalo Tapio, Lamberg Andreas, Mustonen Ville, Aro Antti, Nieminen Alexander ja Mattila Jonne.
TOINEN RIVI: Oppilaat Jurvanen Maija, Leppänen Otto, Hossain Abir, Koivula Mikko, Kaija Toni, Forsman Joona,
Nokkala Valtteri, Rantanen Mikko, Lee Jing, Lakimo Niko ja Neuvonen Aleksi.
ETURIVI: alikersantti Huhta Samu, kersantti Heikkilä Kalle, kokelas Puranen Lauri, ylikersantti Kortesuo Jarno, luutnantti Seppänen Matias, kokelas Janhunen Ville, kersantit Laukkanen Panu ja Paukkunen Jyri.
68
Karjalan huoltopataljoona
Aliupseerikurssi
Karjalan huoltopataljoonan aliupseerikurssi alkoi hyvissä tunnelmissa vaikka uutta porukkaa tuli taloon myös ensimmäisestä huoltokomppaniasta. Yhteishenki oli hyvää ja kurssi jaettiin alfa ja bravo -joukkueisiin. Näin ollen mukaan
saatiin kilpailuhenkeä esimerkiksi siitä kumpi joukkueista pääsee ensimmäisenä syömään.
Aliupseerikurssin taisteluampumaharjoituksessa tuli koettua paljon uutta ja erittäin miellyttäviä kokemuksia jäi mieleen.
Useampana päivänä tuli valvottua myöhään ja kiirettä riitti. Uutta asiaa tuli nopealla vauhdilla, mutta kaikki pysyivät
hyvin mukana ja olivat leirillä hyvillä mielin loppuun saakka.
Aliupseerikurssin taisteluharjoitus sen sijaan oli sateinen, kylmä ja pitkä kokemus. Yöt venyivät pitkään, hälytyksiä
tuli keskellä yötä ja välillä odottelimme pitkään vastapuolena toimineen hyökkäystä. Valituksen aiheita olisi ollut, mutta
kaikki olivat niin voitonhaluisia ja mukana leirillä, että valitusta ei paljon kuulunut.
Käytös kasarmiolosuhteissakin muuttui, kurista tuli tiukempi ja käytökseltä vaadittiin selkeästi enemmän. Tämä ei kurssihenkeä heikentänyt, vaan päinvastoin. Ylpeänä kuljimme muodossa, joka näytti ja toimi paremmin kun p-kaudella,
jolloin kaikki oli uutta ja vierasta.
Kurssilaiset odottavat innolla AUK 2:n alkamista. Toivottavasti mahdollisimman moni meistä pääsee haluamalleen
linjalle.
TAKARIVI (vas.): Kilpinen, Sukola, Luomanen, Kareinen, Lahti, Salonen, Lehtinen, Hynönen, Kalpus, Korhonen, Lintunen ja Toivonen.
KOLMAS RIVI: Kaarikivi, Koljonen, Hartman, Lehtimäki, Tirronen, Kiander, Hallikas, Heikkinen, Launonen, Harju ja Ylijoki.
TOINEN RIVI: Hyvärinen, Seppänen, Kinnunen, Manninen, Heino, Vahvanen, Kuparinen, Kellokoski, Ikäläinen, Ranta, Virtanen
ja Rautiainen.
ENSIMMÄINEN RIVI: Khan, Huovinen, Laine, Halme, Kinnunen, Saarinen, Ervo, Ala-ilomäki, Laukkanen, Paakkunainen, Keränen
ja Ristilä.
EDESSÄ: alikersantit Arttu Huuhtanen, Petri Jauhiainen ja Sami Vaarankorpi, kokelas Sami Nylund, luutnantti Hellgren, ylikersantti Hongisto, kokelas Teo Hova, alikersantit Joni Laasonen, Petteri Österman, Arttu Lääti ja Nikki Japola.
69
70
71
75