1. No category

HAKKIVIESTI
1/2015





Puheenjohtajan tervehdys
Oman pihan havainnot
Vuoden hakkilainen
Hakkipäivä Gunnarlassa
Syyskokous 26.11.2015
HALLITUS 2015
Arvi Hägglund, puheenjohtaja
Karkalintie 676
08100 Lohja
puh. 040 589 0487
[email protected]
http://www.birdlife.fi/hakki
Osoitteenmuutokset:
Birdlife Suomi ry
Annankatu 29 A 16
00100 Helsinki
Hakki on
BirdLife Suomen jäsenyhdistys.
HAKKIVIESTI on Lohjan
lintutieteellinen yhdistys Hakki
r.y.:n jäsentiedote
Ari Nordström,
varapuheenjohtaja
puh. 040 766 0068
[email protected]
Jarmo Puumalainen, sihteeri
Pauninpätkä 14
08500 Lohja
puh. 040 761 4931
[email protected]
Leo Wallinmaa,
taloudenhoitaja
Vantaanjänne 1 B 8
01730 Vantaa
puh. 040 838 1550
[email protected]
Risto Salo
Kovelantie 38
09810 Nummi
puh. 0400 466 213
Toimittaja
Minna Laurentz
Laura Vuokko
[email protected]
Paino
CopySet Oy, Helsinki 2015
Kannen kuva: Pähkinähakki
© Hannu Kekkonen
Puheenjohtajan tervehdys
Suurin osa linnustostamme on jo muuttanut etelän lämpöön. Lintujen
pesinnän kannalta vuosi ei ollut paras mahdollinen. Ensin alkukesä oli hyvin
sateinen ja kylmä ja loppukesä lämmin ja kuiva. Lintujen pesintä
epäonnistui monin paikoin ja poikaskuolemat olivat paikoin aika suuria.
Syynä oli lähinnä kylmä ja niukkaravinteinen alkukesä, varsinkin
hyönteissyöjien osalta.
Hakki juhli taas kesäpäivää elokuussa Gunnarlan majalla. Oli hyvät eväät ja
meininki mukavaa ja rentoa. Hakin ensimmäisen mölkkymestaruuden vei
upealla suorituksella Reima Stigell. Reima oli tässäkin lajissa yhtä
täsmällinen kuin lintuja havainnoidessaankin. Tarkkaa ja hyvin
suunnitelmallista ranteen käyttöä palikoita kaataessaan ja lopussa
totesimme, että emme onneksi huonolle hävinneet.
Hakkiin on liittynyt uusia jäseniä mukavasti koko vuoden ajan. Haluankin
toivottaa kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi Hakkiin. Hakin
hallituksen yhteystiedot löytyvät kotisivuilta: www.hakkilohja.fi. Hallituksen
jäsenet vastaavat mielellään lintuharrastukseen liittyviin kysymyksiin.
Hakin sähköposti on [email protected]
Hakilla on kolme eri kanavaa yhteydenpitoon. Kotisivut ja Facebook ovat
yleisimmät ja lisäksi on Hakkiverkko, joka on vain siihen liittyneiden
käytössä. Hakkiverkkoon on tarkoitus laittaa ilmoitusasiaa jäsenistölle.
Sinne kannattaa laittaa myös retkikertomuksia ja muita tarinoita muiden
luettavaksi. Risto Salo on tässä kirjoittelussa hienosti kunnostautunut ja
Karin terävää kynääkin lukisi mielellään useammin. Ohjeet Hakkiverkkoon
liittymisestä löytyvät kotisivuilta kohdasta yhdistys→jäsenyys→hakkiverkko
ja hakkilinja. Hakkilinja poistuu vuoden vaihteessa ja se korvataan
WhatsApp-sovelluksella. Lisätietoa asiasta löytyy kotisivuilta.
Mustakurkku-uikku © Hannu Kekkonen
-3-
Lohjan
lintutieteellinen
yhdistys Hakki ry täyttää
20 vuotta ensi vuonna.
Varsinaista ”pukujuhlaa” ei
ehkä
tulla
järjestämään,
mutta
vuoden
aikana
synttäreitä tullaan juhlimaan
erilaisin tapahtumin. Pääjuhla
tultaneen viettämään Hakkipäivänä. Asiasta informoidaan
alkuvuodesta tarkemmin.
Mustakurkku-uikut Porlassa © Hannu Kekkonen
Porlan ympärillä on paljon kuhinaa liittyen sinne kaavailtujen kerrostalojen
rakentamiseen. Mielestäni rakentaminen tuhoaisi kauniin ja herkän Porlan
luontoalueen. Meillä kaikilla on mahdollisuus asiaan omalla tavallamme
vaikuttaa. Tietoa Porlasta ja sen historiasta saa tarvittaessa kaupungin
sivuilta ja myös allekirjoittaneelta.
Hakki on taas Menneen Ajan Joulumarkkinoilla Lohjan kirkkokentällä
joulukuussa 12.12.–13.12. omalla kojulla yhdessä ympäristöyhdistyksen
kanssa. Hakkilaisia kaivataan kojulle myymään esim. tunnin vuoroissa.
Mitään erityisosaamista ei tarvita, hyvä ja reipas mieli riittää. Hakilla on
”munkinkaapuja”, jos omia varusteita ei löydy. Lisätietoa saa minulta
soittamalla tai sähköpostilla.
Hakin varsinainen syyskokous on taas tuttuun tapaan Lohjan Lukiolla
26.11. klo 18.00 alkaen. Kokoukseen on käynti pääovesta, opastus löytyy
talon sisätiloissa. Kokouksen lopuksi näemme ja kuulemme mainion
esityksen Jukka Hintikan esittämänä, ”Lintuharvinaisuudet- sattumaa vai
säännöllisyyttä”.
Hyvää loppuvuotta ja nähdään siis syyskokouksessa ja kirkkokentän
markkinatunnelmissa!
Terveisin
Arvi Hägglund
Puheenjohtaja
-4-
Omalta pihaltakin voi havaita yllätyksiä
Oman pihapiirin lintujen seuraaminen on jokavuotinen jännitysnäytelmä.
Mitä lintuja käy ruokinnalla talvella, milloin ja mitkä muuttolinnut saapuvat,
mitkä pesivät ja milloin taas palaavat takaisin. Jonkinlainen pettymys tulee,
kun jokin vuosia samassa paikassa laulanut lintu ei ilmestykään reviirilleen.
Siinä ei sitten voi muuta kuin pohtia, onko syy säiden (toivon mukaan) vai
vaarallisen muuttomatkan. Oman pihapiirin lintuja seuraamalla oppii niistä
paljon enemmän kuin uskookaan. Erilaiset laulut, äänet ja käyttäytyminen
tulevat tutuiksi. Kevätiltana kun menet ulos, lehtokurppa lentää pihan yli
lähes kellontarkasti soidinlentoaan, varpuspöllöä viheltäessä lintu vastaa
omalla viheltelyllä ”täällä ollaan” tai harmaapäätikan surumielinen laulu
kajahtaa keväällä tai syksyllä, kaikki nämä saavat hyvän olon tunteen.
Pyrstötiainen © Hannu Kekkonen
Montako lajia sitten pihaltasi voit havaita? Tai mökin pihalta? Tai
parvekkeelta? Yllättävän monta. Valitettavasti pihat eivät ole tasa-arvoisia.
Parhaimmat pihat sijaitsevat rannikoilla: hyvä merenlahti, sopivasti aukeaa
ja metsää. Mieluimmin Suomenlahdella ja kaakkoisen suunnalla. Mutta mitä
tätä murehtimaan. Jokaiselta pihalta näkee lintuja, kuinka monta, se on
itsestä kiinni. Ja onnesta.
-5-
Oman pihan puutteita ovat järvinäköalan puuttuminen (niin kuin monella
muullakin) ja rajoittunut näkyväisyys kauemmaksi (pitäisi karsia vähän
puustoa). Hyvä puoli taas on, että saa työskennellä lähes koko ajan
pihapiirissä, joten sattumiakin osuu kohdalle ja pettymyksiä.
Hyvää talviruokintapaikkaa on mukava seurata, lisäksi aina voi toivoa jotain
hyvää lajia. Omalta osalta se on tähän mennessä ollut peltopyykoiras, joka
kävi säännöllisesti kuukauden verran eräänä talvena syömässä. Silloin opin,
kuinka hankala laji se voi olla löytää muualta ja kuinka säännöllisesti se
ilmestyi syömään aamulla kadoten loppupäiväksi omille teilleen. Se oli
helppo bongata silloin.
Pyrstötiainen © Hannu Kekkonen
Keväällä ei voi muuta kuin kävellä koko ajan korvat auki. Se on
hämmästyttävää, kuinka samoihin aikoihin linnut palaavat vuosi vuodelta,
jollei ihan mahdottoman myöhäistä kevättä tule. Lajit ilmestyvät omassa
järjestyksessä, kevät etenee. Katsella ja kuunnella pitäisi varhaisesta
aamusta yömyöhään asti. Jos piha sijaitsee kauempana liikenteen, ym.
melulähteen ulkopuolella, silloin on mahdollisuus kuunnella yöllä muuttavia
lintuja, joita päivällä ei olisi mahdollista, paikasta riippuen, nähdä.
Toukokuun
alkupuolella,
täällä
Länsi-Uudellamaalla,
on
hyvät
mahdollisuudet kuulla mustalintu- ja alliparvien ääntä puolenyön aikaan
taivaalta. Tänä vuonna mustalintuja kuului lähes joka yö, alleja vain kerran,
mutta se riitti. Onpahan joskus valkoviklon äänikin kuulunut hämärissä.
-6-
Oma lukunsa oli tänä vuonna se jänkäkurppa. Kylmä kevät pysäytti sen
muutaman sadan metrin päässä olevalle metsälammelle, jossa se soidinsi
runsaan viikon verran. Sitä en kuvitellut kuulevani omalta pihalta koskaan,
mutta kaikki on mahdollista. Pitäisi vain olla useammin iltayöstä ulkona.
Mutta kun pitäisi nukkuakin. Teltta olisi kyllä yksi ratkaisu. Ikävä puoli
tuossa yöhavainnoinnissa on, että sieltä kuuluu ääniä, joista ei ole
harmainta aavistustakaan, mikä se oli. Huhtikuun lopulla ollessani
kuuntelulla, lounaasta tuli lintu, ilmeisen iso. Lintu äänteli tasaisin väliajoin
”rääh” tai jotain sinne suuntaan ja jatkoi koilliseen. Jokin haikara, se tuli
mieleen.
Oma lukunsa on sitten se, kun on pihan ulkopuolella. Onneksi naapurit ovat
kaukana, sillä he voisivat ihmetellä, kun kaveri pinkaisee pihaan, jähmettyy
paikalleen ja naamalle ilmestyy tyytyväinen hymy. Näitä pinkaisuja ovat
aiheuttaneet mm. merikotka, sääksi, valkoposkihanhi.
Tänä vuonna lajeja on kertynyt 89. Se on oma ennätys. Se 90:s laji käväisi
pihapiirissä 9.10., kun olin asioilla. Fasaanikoiras oli hävinnyt hetkeä
aikaisemmin, viivyttyään toista tuntia, kun palasin kotiin. Ja pari päivää
myöhemmin, se löytyi kesantopellolta, tarpeeksi kaukaa pihalta. Joten vielä
tässä vaiheessa 90:s laji on havaitsematta (15.10). Mahdollisuuksia on
siihen vielä monta. Se sadan lajin haamuraja on mahdollista hyvänä
vuonna. Ehkä. Aina näyttää jäävän jotain pois ja jotain tulee tilalle. Tuurista
se on kiinni osittain. Pulu, leppälintu, mehiläishaukka, viitakerttunen ovat
lajeja, joita en havainnut tänä vuonna syystä tai toisesta. Haukkapuolella
on muutenkin paljon puutteita johtuen juuri tuosta huonosta
näkyväisyydestä pihalta.
Pihalta lintujen tarkkaileminen on kiinnostavaa. Oli se piha missä tahansa,
lopulta jokainen kokee yllätyksiä, joita ei ehkä uskoisi näkevänsä. Omat
toivelajit olisivat mm. kuhankeittäjä, pähkinänakkeli, maakotka ja viirupöllö.
Valkoselkätikka, pohjantikka ja hiiripöllö ovat em. mukavien havaintojen
lisäksi jo vierailleet pihalla. Kerran katselin kun haarahaukka lensi pihan yli.
Olin silloin puimassa parin sadan metrin päässä, joten en olisi ehtinyt
muuten kuin lentämällä pihaan. Huono ajoitus joko itsellä tai linnulla.
Montako lajia olen pihaltani nähnyt? En ole laskenut, mutta vähän yli sadan
se menee. Suomen parhaimmilta pihoilta on havaittu reilusti yli 200 lajia.
Mutta ne ovatkin hienojen muuttoreittien varrella.
Mukavia pihahavaintoja toivoo Risto.
Risto Salo
-7-
Vuoden hakkilainen Aki Mettinen
kertoo harrastuksestaan
Vanhempani ostivat vanhan maatalon yhteyteen kuuluneen rantasaunan
Kuhmalahden Pajulanjärven rannalta vuonna 1961. Saunaa laajennettiin ja
kunnostettiin mökiksemme. Minulla on sieltä hyvin varhaisia muistoja, aina
kolmivuotiaasta lähtien. Olen aina nauttinut kesälomistamme mökillä ja
niistä retkistä, jotka hieman vartuttuani tein kiikari kumppaninani
aamuvarhaisella lähinnä lähimetsiin. Kalastus ja vesilintujen havaitseminen
siinä samalla tulivat tutuksi. Ehkä kiinnostukseni lintuihin juontuukin näistä
pitkistä kesälomien vietoista mökillämme.
Mökin avonaisella verannalla, katon ja seinän rajassa pesi useina vuosina
harmaasieppo. Tutuksi tulikin harmaasieppoemojen äänet: "iisisti, iisisti"
sieppoemo rauhoitteli poikasiaan, kun olimme lähettyvillä. Veranta olikin
"rauhoitettu" läpikululta aina sieppojen pesimäaikaan, jotta emot eivät
hylkäisi poikasiaan. Varovaisesti kävimme pari kertaa pesinnän aikana
kurkkaamassa pesää – peilin avulla yletyimme näkemään, kuinka paljon
poikaset olivat kasvaneet. Kerran isäni tarkisti pesän ja silloin poikaset
pelästyivät ja hyppäsivät pesästä pois. Itkin ja samalla raivostuin
tapahtumasta isälleni, kun surin poikasten mahdollista kurjaa kohtaloa.
Kiinnostukseni lintuihin kasvoi entisestään, kun olin noin 11-vuotias.
Keväisin mökille tullessamme mieleen painuvinta olivat kaukaa kuuluvat
teerien kujellukset jäisen ulapan ja metsän takaa. Vaikka joskus tein
pitkiäkin vaelluksia, en koskaan onnistunut noita mystiseksi muuttuneita
teeriä näkemään. Kevään muuttolinnuista opin tuntemaan ensimmäisenä
varmaan peipon. Apuna tunnistuksessa käytin ruotsinkielistä lintuaiheista
korttipelisarjaa, jossa kuvat olivat, näin jälkeenpäin ajatellen, aika karkeasti
piirrettyjä ja väritettyjä. Noin 50 linnun joukossa myös eksoottiset harjalintu
ja kuningaskalastaja...
Toimin oppikouluaikana 1970–1978 Tampereella maineikkaan luontokerho
Vuokon lintujaostossa mm. osallistumalla muutamana vuonna "virallisiin"
talvilintulaskentoihin. Yhtenä tuon ajan hienoimpana haviksenani pidin
laskennan aikana löytämääni pikkuvarpusta Tampereen Pispalassa – okei,
tunnustan: se oli bongaus!
Vuonna 1973 olin saanut rippikoululahjaksi erinomaisen lintukirjan
"Euroopan lintuoppaan" (Bertel Bruun ja Arthur Singer) ja
lintutuntemukseni koki melkoisen harppauksen pitkälti sen ansiosta.
Samana vuonna isäni osti minulle järjestelmäkameran. Mutta vain
muutaman harvan (ainakin itse kelvollisenani pitämäni) valokuvan linnusta
-8-
Lintuaiheinen korttipeli. Kuva: Aki Mettinen
sain ikuistettua, kuten tammikuiset merimetsot Tammerkoskelta (vuonna
1975) ja kuvan lentävistä kurjista keväisenä päivänä Kangasalan
Kirkkojärven pelloilla. Kuvat otin siis mustavalkofilmille, jotka itse kehitin
paperikuviksi pimiössäni. Ihailin tuon ajan mestarikuvaajien Hannu
Hautalan, Arno Rautavaaran ja hieman myöhemmin Jorma Luhdan
aikaansaannoksia. Tuolloinhan ei ollut puhettakaan automaattisesta
valonmittauksesta tai tarkennuksesta saatikka sitten digitaalisesta
kuvanvakaajasta.
En metsästä, enkä edes syö lihaa, mutta ensimmäinen pahin pettymys eli
lintuharrastajien
kielellä
"hylsyni"
oli
havaintoni
15
yksilön
allihaahkaparvesta (koiraita ja naaraita), jonka rariteettikomitea hylkäsi.
Näin allihaahkat usean todistajan läsnä ollessa huhtikuussa 1985
Vaajakosken
sulassa:
eipä
tietenkään
ollut
kamera
mukana.
Havaintoilmoituksen kaavakkeessani ilmoitin: "... harmaa usva leijui
allihaahkaparven ympärillä…", millä lopullisesti mitätöin havainnon
totuudellisuuden.
Olemme perheenä asuneet Lohjan Moisiossa jo yli kaksikymmentä vuotta.
Alkuvuosina olin oppaana Moisio-seuran nimissä järjestetyillä linturetkillä,
joista tiedotettiin Moision asukkaita ja koululaisia. Retket alkoivat
toukokuun loppupuolella aamuvarhain klo 5.00, mikä ajankohta on hieman
tainnut karsia osallistujia. Oli aina innostavaa silti pienelläkin joukolla
kiertää
yhdessä
Moision-Tytyrin-Hiidensalmen
rantapolkuja
ja
pellonreunoja. Evästely linturetkellä takaa retken onnistumisen, satoi sitten
-9-
tai paistoi. En muista retkeä ilman hienoa tunnelmaa ja upeita
lintuhavaintoja, vaikka pienille lapsille kiikarin tähtäimeen ne eivät aina ole
osuneetkaan.
Neljä silmäparia näkee enemmän - Aki, Niku, Nasta ja Noppa
"koira-lintulenkillä" © Alina Mettinen
Lintuharrastukseni ei ole luonteeltaan "lajien metsästystä" tai "pinnojen"
keruuta. En tiedä, kuinka monta lajia olen tunnistanut tai monesko laji nyt
tänä vuonna on menossa. Viime vuosina ja nyt lähes kuusikymppisenä,
olen kuitenkin uudella tavalla innostunut linnuista. Tavallisimmin teen
edelleen havaintoni siellä, missä muutenkin liikun, mutta kiikari seuraa
tavallista useammin mukana. Koirien ulkoiluttaminen lisää – ihme kyllä –
myös mielenkiintoisten havaintojen todennäköisyyttä, vaikka samalla
harakat ainakin aikamoista kyytiä saavatkin. Harrastukseeni on tullut viime
aikoina paljon lisää "syvyyttä", mikä taitaa olla tavallinen tarina kenelle
tahansa innokkaalle lintuharrastajalle. Lintujen elintapojen oppiminen ja
vaihtopukuisten yksilöiden tunnistaminen ei ole helppoa. Tunnistamiseen
liittyvät lintujen äänet, reviirilaulujen lisäksi varoitus-, kutsu- ja yhteysäänet
ym. sirinät teettävät nykyään mukavasti päänvaivaa. Sinitiaisen ja talitiaisen
särinät menevät useasti vieläkin sekaisin. Lentävä lintu vilahtaa monta
kertaa ohi sitä tunnistamatta.
- 10 -
BirdLife Suomi ry:n ylläpitämään Tiira-lintutietotietokantaan olen innostunut
kerryttämään havaintojani nykyään enemmän kuin ennen. Se on samalla
minun lintupäiväkirjani. Omien irrallisten ja satunnaisten havaintolappujeni
merkinnät ovat aina muistuttaneet enemmän tai vähemmän
"harakanvarpaita", enkä ole aina itsekään saanut niistä myöhemmin selvää.
Tiira-palvelusta löytyy esim. Hakki ry:n listoilta myös hyviä
linnunseurantapaikkoja ja niistä näkee sijainnit kartalta koordinaatteineen
päivineen. Ja tietenkin myös Hakki ry:n uudistuneilta omilta sivuilta saa
paljon tietoa retkikohteista ja muutonseurantapaikoista seuran toimintaalueella. Suosittelen molempia sivuja!
Lintuihin tutustuminen olisi ehkä helpointa aloittaa talviaikaan, jolloin
lintulajeja on vähemmän ja monet lajit ovat juuri hakeutuneet taajamiin,
lähelle ihmisasutusta ravinnon ja suojan hakuun. Talvehtivat lintulajit voi
melko helposti oppia tuntemaan sekä ulkonäöstä että myös äänen
perusteella. Mielenkiintoista on myös seurata lintujen käyttäytymistä vaikka
omassa kotipihassa, mihin auttaa lintujen piharuokinta. Kunhan muistaa
ruokinnan perussäännön: ruokintaa pitää jatkaa kauden loppuun asti, jos
sen aloittaa.
Itse olen ruokkinut lintuja omalla pihallani jo vuosikausia. Olen huolehtinut
myös Hakki ry:n Moision talvilinturuokintapaikasta. Lähinnä tiaisten,
rastaiden, keltasirkkujen, viherpeippojen, tikkojen ja varislintujen lisäksi
talviruokintapaikan antimista ovat osansa saaneet myös oravat, rusakot,
ketut ja metsäkauriitkin.
Kevät on lintuharrastajan kulta-aikaa ja uusia lintuja tuleekin vauhdilla.
Hyvä olisi silloin hakeutua joidenkin kokeneempien lintuharrastajien pariin.
Osallistua voi esim. Hakki ry:n tarjoamille monille linturetkille. Hyviä
lintuoppaita on mielin määrin ja äänikuvauksia ja mm. kännykkäsovelluksia
on monenlaisia tarjolla.
Tuo riemukas peippo – se tuo kevään ilman muuta! Järven ulapalta kaikuva
kuikan kutsu luo alkukantaista erämaatunnelmaa. Kurjen ilmestyminen
taivaalle ja sen kutsuhuudot sykähdyttävät aina. Onneksi viime vuosina
näitä salomaiden ääniä on saanut kokea aikaisempia vuosia useammin.
Moisiolla
13.9.2015
Aki Mettinen
- 11 -
Terveiset Hakkipäivästä 8.8.2015
Aamuauringon lämpö toivotti hakkilaiset tervetulleeksi Gunnarlan majalle.
Osa hieroi vielä unihiekkaa silmistään, kun kaksi innokasta joukkuetta
starttasi Riston organisoimaan ekopinnakisaan. Majalle jääneet hakkilaiset
nauttivat toistensa seurasta nuotion äärellä jutustellen.
Keskustelua käytiin mm. kuluneen kesän lintuhavainnoista kuin myös Hakin
tulevasta juhlavuodesta. Pihassa bongailtiin perhosia, sudenkorentoja,
käärmeitä ja sammakoita. Välillä käytiin sisällä nauttimassa Jarmon
tekemästä diaesityksestä, jossa komeilivat Arin hienot lintukuvat.
Ekopinnakisan päättyessä nälkäiset
hakkilaiset täyttivät vatsansa niin
suolaisilla kuin makeillakin herkuilla.
Erityiskiitoksen
ansaitsivat
Arvin
paistamat letut. Lettuja sulateltiin Leon
valmistelemalla luontopolulla, jossa
pähkäiltiin Suomen luonnon kasvien
tunnistusta ja käyttötarkoituksia. Eipä
olisi
heti
tullut
mieleen,
että
esimerkiksi
maitohorsmaa
tai
mesiangervoa voi käyttää muuhunkin
tarkoituksen kuin kukkamaljakkoon.
- 12 -
Hakin
ensimmäisestä
mölkkymestaruudesta taisteltiin iltapäivän
kuumuudessa. Varmasti yllättävästä
lämmöstä johtuen monien heittokäsi
oli jo valmiiksi "hapoilla" ja siksi
tulokset jäivät odotettua heikommiksi.
Ainoana tasaisen varmat ja tarkat
heitot
esitteli
Reima,
joka
kruunattiinkin ylivoimaiseksi Hakin
mölkkykunkuksi. Lintujen rengastusta
emme
valitettavasti
päässeet
seuraamaan, sillä Jannen virittämiin
verkkoihin ei tullut lainkaan saalista.
Päivän päätteeksi jännitettiin ekopinnakisan tuloksia. Golfkentällä kisailleet
eivät kovasta yrityksestä ja kyselyistä huolimatta nähneet birdiä, mutta
onnistuivat onneksi välttelemään osumia. Muutenkin "helpot" lajit
osoittautuivat yllättävän vaikeiksi. Voittajajoukkue keräsi kolmessa tunnissa
58 lajia. Yhteensä joukkueet havaitsivat lajeja 72.
Lämmin kiitos kaikille päivään osallistuneille hakkilaisille!
Teksti: Laura Vuokko
Kuvat: Jarmo Puumalainen
- 13 -
LOHJAN LINTUTIETEELLINEN
YHDISTYS HAKKI R.Y.
ESITYSLISTA 2015
Sääntömääräinen syyskokous
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS 2015
Aika
Paikka
Torstai 26.11.2015 klo 18.00
Lohjan Yhteislyseon lukio
Karstuntie 6, 08100 LOHJA
1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja
3. Valitaan kokouksen sihteeri
4. Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
5. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
6. Kokouksen esityslistan hyväksyminen
7. Vuoden 2016 toimintasuunnitelman vahvistaminen
8. Vuoden 2016 talousarvion ja jäsenmaksujen suuruuden vahvistaminen
vuodelle 2016
9. Puheenjohtajan valinta kaudelle 2016-2017
10. Hallituksen erovuoroisten jäsenten valinta kaudelle 2016-2017
11. Toiminnantarkastajan ja varatoiminnantarkastajan valinta vuodelle 2016
12. Kolmen edustajan valinta Birdlife Suomen edustajistoon kaudelle
2016-2017
13. Kokouksen päätös
Kokouksen päätteeksi Jukka Hintikan esitelmä
"Lintuharvinaisuudet – sattumaa vai säännöllisyyttä?”
HALLITUS
- 14 -
Jäsentuotteita
Ruokinta-automaatit
Pieni harjakatto 15 €, jäsenhinta 10 €
Iso harjakatto 15 €, jäsenhinta 10 €
Iso pystyautomaatti 20 €, jäsenhinta 15 €
Pöntöt
Pikkulinnunpönttö 10 €, jäsenhinta 8 €
Kottaraispönttö 15 €, jäsenhinta 10 €
Pönttöjä ja ruokinta-automaatteja on varastossa
Reima Stigellillä Virkkalassa (puh. 0400 488 603).
- 15 -
- 16 -