1. No category

Eräkulttuuriohjelma 7–9-vuotiaille lapsille
Kesto: noin 3–4 oppituntia
Aihe: eräkulttuurin historia, ihminen ja luonto, luonnossa liikkuminen, jokamiehenoikeus, eläinten
tuntemus, metsästys, riistanhoito
Ajankohta: kevät, kesä ja syksy
Paikka: ulkona, metsässä/puistossa
Tavoite: Lapset tutustuvat eräkulttuurimme historiaan, liikkuvat luonnossa ja oppivat uutta luonnosta
kokemusten ja leikin kautta, saavat tietoa jokamiehenoikeudesta, tutustuvat erilaisiin villieläinlajeihin
ja niiden elinympäristöihin, saavat tietoa nykypäivän metsästyksestä ja riistanhoidosta, harjoittelevat
sosiaalisia taitoja, kuten yhdessä toimimista ryhmätilanteissa sekä toisten kuuntelemista ja
kunnioittamista.
Ohjeet ohjelmaan:
 Koeta löytää alue, jonka läheisyydessä on metsä. Alueella on oltava myös riittävästi avointa
tilaa leikkejä varten.
 Lintuja houkutteleva pilli (esimerkiksi pyypilli) on hyvä tapa koota lapset yhteen eri
ohjelmapisteisiin tai silloin, kun eräopas haluaa lasten huomion. Kerro pyystä tai näytä pyyn
kuva. Pyykukko viheltää kuuluvasti keväällä ja syksyllä. Pyy on tyypillinen reviirilintu, joten
sitä on helppo houkutella pillillä. On myös hauskaa, jos osaa itse matkia lintua. Myös
kulkunen tai pieni lehmänkello käy, jos ei ole mahdollista käyttää pyypilliä.
 Ohjelmaan kuuluu muutamia lyhyitä tarinoita. Olisi hyvä, jos eräkummi pystyisi kertomaan
tarinat lapsille lukematta niitä paperista. Näin tarinoista tulee elävämpiä, ja ne saavat lasten
mielikuvituksen paremmin liikkeelle. Hyvä tapa opetella tarinoita on nähdä ne mielessään
kuvina. Tällöin kertoja tietää, mitä tarinassa tapahtuu, ja voi esittää sen omin sanoin. Tarinat
on kirjoitettu kursiivilla. Jos tarinoiden kertominen tuntuu vaikealta eikä suju luontevasti,
paperia voi käyttää apuna.
 Jos jokin tarina tuntuu liian pitkältä eikä ryhmä tunnu kuuntelevan, tarinaa voi lyhentää.
Jokainen tehtävä ja leikki on kuitenkin hyvä aloittaa kertomalla jotain historiasta, ihmisestä
tai eläimestä.
Tekijä: Mikaela Granqvist, ympäristökasvattaja
1
1. Aloitus
Kesto: 20 min.
Aineisto: Kuva kalliopiirroksesta. Köysi ja kuvia eri aikakausista. Paperiteippiä.
Voitte seistä tai istua ringissä, jos löydätte sopivan paikan, sillä johdannon alussa kerrotaan tarina.
Johdanto alkaa eräkummin ja päivän aiheen esittelyllä. Lapsetkin voivat esittäytyä, jos heitä ei ole
liian monta. Tuleeko lapsille mieleen jokin eläin, joka alkaa samalla alkukirjaimella kuin heidän oma
nimensä?
Tarina: Kauan, kauan sitten, tuhansia vuosia aiemmin Suomi oli paksun jääkerroksen peitossa. Jää oli paikoin
jopa kilometrien paksuinen. Kukaan ei voinut asua täällä. Ilma alkoi vähitellen lämmetä ja jää alkoi sulaa ja
vetäytyä takaisin pohjoiseen. Jäljelle jäi meri ja paljasta maata. Pikkuhiljaa täällä alkoi kasvaa metsää. Suomeen
muutti ihmisiä etelästä ja kaakosta. He olivat kivikauden ihmisiä. Elämä täällä pohjoisessa oli ankaraa. Ihmisten
piti jatkuvasti liikkua paikasta toiseen saadakseen ruokaa. He olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä.
Kivikauden ihmiset metsästivät laajoilla alueilla ja muuttivat vuodenaikojen mukaan. He olivat paimentolaisia.
Heitä ympäröi kaikkialla erämaa. Kesäisin ihmiset asuivat pääosin rannikolla ja pyydystivät kalaa ja hylkeitä.
Talvisin monet muuttivat kuitenkin sisämaahan ja metsästivät hirviä, peuroja, poroja ja majavia. Kun tänne kasvoi
suuria metsiä, ihmiset voivat myös kerätä marjoja, sieniä ja luonnonkasveja. Linnunmuniakin kerättiin.
Kivikaudella sekä miehet että naiset metsästivät ja kalastivat, ja heidän saaliistaan on löydetty kallioihin
kaiverrettuja kuvia. Näitä kuvia kutsutaan kalliopiirroksiksi, ja niiden uskottiin vaikuttavan metsästys- ja
kalastusonneen.
Eläinten turkikset ja nahat otettiin talteen ja käytettiin vaatteisiin ja talojen rakennusaineiksi. Turkiksia ja
nahkoja voitiin myös vaihtaa muihin hyödykkeisiin. Metsästys ja kalastus olivat elintärkeitä elinkeinoja esiisillemme tuhansien vuosien ajan. He tunsivat luonnon hyvin ja osasivat elää täysin luonnon ehdoilla ja sen
mukaan, mitä luonto tarjoaa eri vuodenaikoina.
Kun eräkummi puhuu kalliopiirroksista, toinen aikuinen kiertää ringissä ja näyttää lapsille kuvaa
kalliopiirroksesta.
Tehtävä: Historiasta kertovat tarinat jäävät helposti abstrakteiksi. Lapsen on vaikea kuvitella toista
aikakautta ja hahmottaa aikajanaa. Aikajanan hahmottamista voidaan helpottaa aikaköydellä, johon
on merkitty eri aikakaudet ja jossa niitä havainnollistetaan kuvin. Käytä tavallista köyttä ja taivuta se
ympyrän muotoon. Aseta köydessä olevien aikakausimerkintöjen viereen kuvat kyseisistä
aikakausista. Merkinnät voidaan tehdä köyteen etukäteen paperiteipillä. Köysi voi olla ympyrän
sijaan myös suorana. Aikaköysi asetetaan johdantoringin keskelle. Pienillä lapsilla käytetään
yksinkertaistettua köyttä, johon ei tarvitse merkitä kaikkia aikakausia (kivikausi, maanviljelyksen
alkaminen, rautakausi, nykyaika). Miettikää yhdessä ihmisen historian eri aikakausia täällä
pohjolassa. Sitten lapset voivat sijoittaa tarinat ja toimet oikeaan yhteyteen aikajanalla.
Aikaköyden voi jättää maahan koko ohjelman ajaksi.
2
Pohdi lopuksi yhdessä lasten kanssa, mitä tapahtui, kun ihminen alkoi viljellä maata ja kasvattaa
karjaa.
- Mitä tapahtui metsästykselle ja kalastukselle? Miten kauan ne olivat tärkeitä?
- Miksi nykyään metsästetään, virkistyskalastetaan sekä kerätään marjoja ja sieniä?
- Onko oppilaiden perheessä metsästäjiä tai kalastajia? Ovatko jonkun isovanhemmat tai
isoisovanhemmat olleet metsästäjiä, maanviljelijöitä tai kalastajia?
- Ennen kaikkialla oli erämaata. Mitä erämaa on nykyään?
Metsästys, kalastus sekä marjojen ja sienien keräily ovat nykyään harrastuksia ja monille hyvä tapa lähteä ulos
luontoon. Luontoharrastus saa meidät voimaan hyvin ja pysymään terveenä. Metsästetty, kalastettu ja kerätty
ruoka on hyvää ja luonnonmukaista. Metsästäjillä ja kalastajilla on oltava monia tietoja ja taitoja, kuten esiisillämmekin.
2. Tehtävä: Eräkulttuuria koskevia kysymys- ja tehtäväpisteitä
Kesto: 30–45 min.
Aineisto: Kysymyslomakkeet (laminoidut). Kysymyslomakkeiden ripustamiseen tarvittavat välineet.
Paperilappuja ja lyijykyniä. Pienikokoisia kiviä yhteen pisteeseen (yksi kullekin lapselle). Liituja tai
vesiliukoisia tusseja. Pyypilli, kulkunen tai lehmänkello.
Ohjeet pisteisiin:
 Toimitaan 3–4 lapsen ryhmissä. Jos joukossa on 7-vuotiaita, jotka eivät osaa vielä lukea
hyvin, heidät tulee sijoittaa ryhmään, jossa joku osaa lukea tai jossa on mukana aikuinen.
 Kysymyksiä/tehtäviä on kahdeksan. Voit itse päättää tehtäväpisteiden määrän sen perusteella,
kuinka monta lasta on mukana ja kuinka paljon teillä on aikaa.
 Asettele kysymykset ympäristöön niin, että ne ovat näkyvissä mutta kuitenkin sellaisella
etäisyydellä toisistaan, etteivät eri pisteet häiritse toisiaan. Kivet sijoitetaan
piirustuspisteeseen.
 Lapset siirtyvät edellisestä pisteestä seuraavaan vapaana olevaan. Eräkummi viheltää pilliin,
kun lasten on aika siirtyä seuraavaan pisteeseen. Tehtäväpisteissä voi kulua enemmän aikaa
kuin kysymyspisteissä. Varmista, että tehtävien suorittamiseen on riittävästi aikaa.
Kysymyspisteissä olevat lapset voivat odottaa tehtävien valmistumista tai keskustella
kysymyksen aiheesta.
 Eräkummi seisoo tehtävän ajan sen pisteen vieressä, jossa piirretään kiviin. Hän katsoo, koska
lapset ovat valmiit, ja viheltää sitten pilliin. Eräkummi huolehtii siitä, että piirtäminen ei kestä
liian kauan ja että valmiit kivet asetetaan sivuun näytille.
 Ohjelmassa on hyvä olla mukana useampi kuin yksi aikuinen. Muut aikuiset huolehtivat siitä,
että lapset vaihtavat pistettä, kun pilliin puhalletaan, että ryhmät pysyvät koossa ja että
kussakin pisteessä on kerrallaan vain yksi ryhmä. He myös auttavat tarvittaessa.
Esittele pisteiden tehtävät ja kerro, että lapset saavat nyt pohtia entisajan ja nykyajan eräelämää ja
metsästystä vastaamalla kysymyksiin ja tekemällä muutaman tehtävän eri pisteissä. Jaa lapset
3
ryhmiin. Kerro, miten tehtävät suoritetaan. Tee selväksi, että pisteestä siirrytään toiseen vasta, kun
pilliin vihelletään, ja että kussakin pisteessä saa olla vain yksi ryhmä kerrallaan. Jos ryhmä vastaa
pisteen kysymykseen nopeasti, se voi jatkaa kysymyksen aiheen pohdiskelua, kunnes pilliin
puhalletaan.
Lopetus: Kokoontukaa yhteen ja kiertäkää pisteet läpi niin, että mietitte kysymyksiä ja tehtäviä
yhdessä ja katsotte kivinäyttelyn. Nosta esiin tärkeimmät asiat, mutta pidä lopetus melko lyhyenä.
Pisteet:
Tehtävä: Jokainen piirtää kiveen liiduilla lempieläintään esittävän kalliopiirroksen.
Tehkää pisteeseen näyttely piirroksista. Kuva tuo onnea tulevaisuuteen!
Esi-isämme kaiversivat eläinten kuvia kallioihin ja luoliin saadakseen metsästys- ja kalastusonnea.
Lopun kierroksella: Katsokaa kalliopiirrosten näyttely. Lapset voivat viedä oman kivensä
mukanaan kotiin.
Kysymys: Miksi esi-isämme metsästivät paljon oravia? Miksi oravia metsästettiin lähes ainoastaan
talvella?
Ihmisten ei enää juurikaan tarvitse metsästää oravia. Nykyään oravia pyydystää lähinnä näätä. Näädät
ovat taitavia kiipeämään puihin.
Mikä sinun mielestäsi on oravassa hauskimman näköistä? Kerro muille.
Vastaus: Oravia metsästettiin niiden turkin vuoksi. Ne olivat tärkeitä turkiseläimiä, joita
metsästettiin pääosin talvella. Oravan turkki on talvella paksuimmillaan ja väriltään harmaa. Monissa
paikoissa oravia sai metsästää vasta niiden vaihdettua talviturkkiin, koska silloin turkki oli puhtain.
Turkiksista tehtiin joko vaatteita tai tarvikkeita itselle, tai ne vaihdettiin muihin tarpeellisiin
hyödykkeisiin. Orava saattoi myös täydentää ihmisten ruokavaroja.
Kysy, mikä lasten mielestä on oravassa hauskimman näköistä.
Tehtävä: Kerätkää sellaisia kasvien lehtiä, joita voi mielestänne asettaa haavan päälle sen
parantamiseksi.
Esi-isämme eivät voineet marssia kauppaan ostamaan laastaria ja haavavoiteita. He paransivat haavat
luonnon lehtien avulla.
Niin voi tehdä vielä nykyäänkin.
Ottakaa mukaan erilaisia löytämiänne lehtiä. Löydättekö tämän lehden? Se on piharatamo.
Lopun kierroksella: Löysikö joku piharatamon? Jos ei, yrittäkää löytää sellainen yhdessä. Kerro,
miten piharatamon avulla parannettiin haavoja. (Tämän pisteen voi jättää pois aikaisin keväällä, jos
piharatamo ei vielä kasva).
Kysymys: Tulenteon taito oli yksi tärkeimmistä taidoista, joka mahdollisti ihmisen muuttamisen
tänne kylmään Suomeen.
Millä eri tavoilla tuli auttoi kivikauden ihmistä?
Oletko joskus itse sytyttänyt tulen? Kerro muille, missä ja milloin.
4
Vastaus: Tuli antoi ihmiselle lämpöä ja valoa. Tulen avulla voitiin myös valmistaa, kuivata ja
savustaa ruokaa. Tuli piti petoeläimet loitolla. Ajan myötä ihmiset oppivat myös hyödyntämään tulta
saviruukkujen ja raudan valmistuksessa.
Miten tärkeää tuli on nykyään?
Tehtävä: Valitse oma luontopaikkasi. Etsi pisteen läheltä luonnosta kohta, jossa kukaan ei istu ihan
vieressäsi. Ole aivan hiljaa ja nauti luonnosta täysin rinnoin, kunnes pilli soi.
Lopun kierros: Jotkut oppilaat kertovat omasta paikastaan. Mitä he havaitsivat? Mitä he kuulivat?
Miltä se tuntui?
Luonnossa kulkiessa ja myös metsästäessä saa kokea monia rauhallisia, hiljaisia ja hienoja hetkiä
aivan yksin luonnon kanssa.
Kysymys: Mikä eläin auttoi ihmistä metsästyksessä jo kivikaudella? Sama eläin auttaa
metsästyksessä vielä nykypäivänäkin.
Tunnetko tämän eläimen eri rotuja, joita käytetään metsästyksessä?
Vastaus: Kerro vähän koirasta metsästäjän apuna. Mitä rotuja lapset tiesivät?
Tehtävä: Näyttäkää toisillenne, missä suunnassa mielestänne ovat pohjoinen ja etelä. Mitä vihjeitä
luonnosta voi löytyä tähän? Etsikää erilaisia vihjeitä.
Esi-isämme pystyivät suunnistamaan luonnossa pelkästään luonnon tarjoamien vihjeiden avulla.
Lopun kierroksella: Lapset voivat näyttää, missä pohjoinen ja etelä heidän mielestään ovat. Kysy ja
kerro, mitä vihjeitä luonnossa on: muurahaiskeot, koivun tuohi, puiden oksat, kivien jäkälät ja
sammalet, kantojen vuosirenkaat. Löysivätkö lapset vihjeitä ympäröivästä luonnosta?
Mitä nykyään voidaan käyttää apuvälineenä luonnossa suunnistettaessa?
Kysymys:
Mitä muita apuvälineitä kuin keihästä ja jousta esi-isämme käyttivät saaliin pyydystämiseen?
Nykyaikana metsästysharrastuksessa käytetään kivääriä. Onko nykyään vielä käytössä joitain
ikivanhoja metsästysmenetelmiä?
Oletko joskus kokeillut ampua jousella?
Vastaus: Keihään ja jousen lisäksi metsästettiin kaivamalla ansakuoppia ja käyttämällä loukkuja ja
pyydyksiä. Nykyäänkin tiettyjen eläinten pyydystämiseen käytetään loukkuja (supikoira, kettu,
minkki) ja pyydyksiä (riekko Lapissa).
Saako keihästä vielä nykyään käyttää metsästykseen? (Mainitse, että eläimet on tapettava nykyään
niin nopeasti ja kivuttomasti kuin mahdollista, koska se on mahdollista).
5
3. Tapio – metsän jumala tai kuningas
Pisteiden läpikäymisen jälkeen kokoonnutaan rinkiin kuulemaan lyhyt tarina.
Kesto: 10 min.
Aineisto: Ei mitään
Kauan sitten esi-isämme uskoivat, että oli olemassa metsän jumala tai kuningas nimeltä Tapio. Tapio hoiti ja
hallitsi metsää ja suojeli metsäneläimiä. Hänellä oli valta antaa metsästäjille saalista tai antaa eläinten päästä
karkuun. Tapio asui Tapiola-nimisessä metsässä, ja hänen vaimonsa oli metsän jumalatar Mielikki. Tapio oli
ihmisen kaltainen, ja hän saattoi tulla istumaan leirinuotiolle. Hän oli uskomattoman pitkä, kuin metsäkuusi, ja
hänen päänsä nousi kuusenlatvojen korkeudelle. Hän pystyi kuitenkin muuttamaan kokoaan ja muotoaan. Joskus
hän muutti muotoaan linnuksi. Tapiolla oli pöytä matalakasvuisen ja tuuhean kuusen päällä. Ihmiset toivat
Tapion pöydälle lahjoja, uhrilahjoja. Lahjaksi annettiin ruokatarvikkeita tai osa saaliista. Näin saatiin
metsästysonnea ja pysyttiin hyvissä väleissä Tapion kanssa. Tapiosta ja hänen perheestään kerrotaan myös
Kalevalassa. Esi-isämme kunnioittivat suuresti metsää ja sen asukkaita, niin eläimiä kuin muitakin olentoja.
Miten metsään suhtaudutaan nykyään? Liittyykö metsään yhä jotain salaperäistä ja pyhää? Miten
nykyään voidaan saada metsästysonnea?
Mitä mieltä olette roskaamisesta ja siitä, että kokonaisia metsiä hakataan? Kunnioittavatko nykyajan
ihmiset metsää ja sen asukkaita?
4. Tehtävä: Valmistakaa tarvikkeita ja työkaluja
Kesto: 30 min.
Aineisto: Köyttä. Nauhaa. Sakset. Lapsille soveltuvia puukkoja.
Kivikaudella alettiin valmistaa työkaluja ja tarvikkeita. Aloita kysymällä, mitä lasten mielestä
kivikaudella käytettiin työkaluina ja metsästysvälineitä.
Lapset etsivät ympäröivästä luonnosta sopivia osia ja esineitä. He valmistavat niistä työkaluja,
keittiötarvikkeita ja metsästysaseita. Lapset voivat joko päättää heti tehtävän saadessaan, mitä he
haluavat valmistaa, ja etsiä materiaalia sen mukaan tai saada idean valmistukseen siitä, mitä
materiaaleja he löytävät. He voivat myös keksiä uusia työkaluja. Lapset saavat aikaa työkalujen ja
tarvikkeiden valmistamiseen noin 20 minuuttia. He voivat käyttää valmistuksessa köyttä ja nauhaa.
Lapset saattavat tarvita aikuisen apua eri osien yhteenliittämisessä. Käykää läpi jokamiehenoikeus.
Mitä saa kerätä ja mitä ei, missä saa liikkua? Eräkummi ja muut aikuiset auttavat lapsia tehtävässä.
He käyttävät puukkoa ja auttavat lapsia veistämään. Harkinnan mukaan lapset voivat valvotusti
veistää myös itse kukin vuorollaan.
Esimerkkejä metsästysvälineistä: nuija: sido kivi kepin päähän; keihäs: etsi pitkä keppi ja veistä sen
pää teräväksi tai sido pitkänmallinen kivi kepin päähän; jousi: tee jousi köyden avulla ja käytä
6
nuolina ohuita keppejä, jotka voi myös veistää teräviksi. Muita mahdollisia tarvikkeita ovat muun
muassa veitset ja kauhat.
Lopetus: Kaikki saavat näyttää, mitä ovat valmistaneet, ja kertoa, mitä ne ovat. Pohtikaa, mitä meillä
on nykyään käytössä lasten valmistamien työkalujen, metsästysvälineiden ja muiden tarvikkeiden
tilalla. Kivikaudella ei ollut käytettävissä köyttä ja nauhaa, vaan tarvikkeiden ja työkalujen
kokoamiseen käytettiin jänteitä.
Lapset voivat viedä tekemänsä työkalut ja tarvikkeet mukanaan kotiin.
5. Karhu: satu ja leikki
Kesto: 30–45 min.
Aineisto: Lappu, jossa on karhun eri lempinimiä. Mahdollisesti karhua esittävä käsinukke tai
pehmolelu.
Johdanto: Esi-isillemme karhu oli pyhä eläin. Karhu ei ollut mikään tavallinen metsäneläin vaan paremminkin
metsän ihminen, jonka uskottiin ymmärtävän puhetta. Sitä pidettiin hyvin älykkäänä metsän valtiaana. Karhulla
oli monia tuntemattomia voimia, ja sitä kunnioitettiin. Karhua ei pidetty petoeläimenä, eikä sen uskottu
hyökkäävän ihmisen kimppuun ilman erityistä syytä. Jos karhu vihastui ja hyökkäsi ihmisen kimppuun, uskottiin,
että noita oli loitsinut karhun vihoihinsa.
Ota esiin käsinukke tai pehmolelu, jos sellainen on mukana ja sen käyttö tuntuu luontevalta. Anna
eläimen puhua. Tämä sopii hyvin vielä 1- ja 2-luokkalaisille. Voitte seistä ringissä.
Satu karhusta ja muurahaisesta
Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälivästi pientä eläintä suuren männyn juurella.
- Kyllä osaatkin olla pieni ja vähäpätöinen. Katsohan, miten suuri ja mahtava minä olen, sanoi karhu.
Karhun rehentely ei tehnyt muurahaiseen kovinkaan suurta vaikutusta. Se vilkaisi karhua huolettomasti ja sanoi:
- Sinä olet kyllä paljon minua suurempi ja voit olla voimakaskin, mutta et niin voimakas kuin minä!
Karhua moinen väite huvitti. Sitä alkoi naurattaa niin kovasti, ettei naurusta ollut ollenkaan tulla loppua.
Muurahainen odotti kohteliaasti, kunnes karhu oli rauhoittunut, ja sanoi sitten:
- Mehän voimme koettaa. Kumpikin kantaa itsensä kokoisen kiven suussaan männyn latvaan.
- No kaikkea tässä vielä pitää yrittää, murisi karhu, mutta suostui kuitenkin kilpaan.
Muurahainen otti maasta kiven, joka oli samankokoinen kuin se itse, ja kantoi sen suussaan männyn latvaan.
Sieltä se huusi ”täällä ollaan” ja toi kiven saman tien alas. Karhu koetti ottaa suuhunsa kiveä, joka oli yhtä suuri
kuin se itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Kiven viemisestä puun latvaan ei kannattanut edes haaveilla. Karhun
ei auttanut muu kuin myöntää häviönsä pienelle muurahaiselle. Niin vihaiseksi se kuitenkin tuli tappiostaan, että
sieppasi muurahaisen kämmeneensä ja söi sen. Siitä lähtien ovat karhut syöneet muurahaisia.
Leikki: Karhu – metsän kuningas
7
Koska karhun luultiin ennen ymmärtävän puhetta, ihmiset eivät saaneet sanoa karhun nimeä eli nimeä Karhu.
Nimi oli liian pyhä ääneen lausuttavaksi, ja sen lausumisesta saattoi seurata epäonnea. Jos ihminen sanoi karhun
nimen, karhu saattoi kääntyä vihaisena. Siksi karhusta käytettiin erilaisia kiertoilmauksia ja lempinimiä. Karhun
lempinimiä ovat muun muassa Otso, Kontio, Mesikämmen ja Nalle.
Tutustukaa ensin ryhmässä karhun lempinimiin (vanhoihin ja uusiin). Keksivätkö lapset lisää nimiä?
Miksi karhu on saanut osan näistä nimistä?
Leikkiin valitaan yksi tai useampi karhu ryhmän koosta riippuen. Loput lapsista ovat esi-isiämme.
Merkitse alue, joka on ihmisten turvapaikka eli koti. Karhu tai karhut nukkuvat esimerkiksi
puunjuurella tai kiven takana. Ihmiset kuljeskelevat metsässä/alueella etsien ruokaa tai polttopuita
nuotioon. Ruoan ja polttopuiden löytämiseksi on kuljettava kauas kotoa. Eräkummin merkistä (nosta
käsi korkealle ilmaan) ihmiset huomaavat, että lähistöllä on karhu, ja alkavat huudella sen
lempinimiä. ”Oletko hereillä...?” Karhun/karhujen silmät pysyvät kiinni. Jos joku huutaa karhun
oikean nimen, karhu herää vihaisena. Se yrittää saada kiinni kaikki metsässä tai alueella liikkuvat
ihmiset. Ihmiset yrittävät pelastautua juoksemalla takaisin kotiin. Kiinnijääneistä tulee karhuja
seuraavalle kierrokselle. Karkuun päässeet ihmiset ja edellisen kierroksen karhu/karhut ovat
seuraavalla kierroksella metsässä kierteleviä ihmisiä. Myös aikuiset osallistuvat leikkiin. Jos aikaa
riittää, leikkiä voi toistaa useita kertoja.
Miettikää yhdessä, mitä tulee tehdä, jos törmää metsässä karhuun.
(Esi-isämme myös metsästivät karhua, ja se tehtiin hyvin kunnioittavasti. Karhu otettiin kiinni
talvipesästä, mutta se herätettiin aina ensin. Muuten karhun sielu saattoi jäädä kummittelemaan
ihmisille. Karhun kaataminen oli erittäin vaikeaa, ja jos se onnistui, pidettiin suuret juhlat. Nykyään
karhun saa kaataa vain erityisluvalla).
6. Tehtävä: Riistanhoito
Kesto: 30 min.
Aineisto: Ei mitään
Kun kivikauden ihmiset asuivat Suomessa, luonto oli kokonaan erämaata. Tänne saapui myös eläimiä. Ne
viihtyivät hyvin, ja niille oli olemassa monenlaista luontoa. Kun ihminen alkoi kaataa metsää, viljellä maata sekä
rakentaa kaupunkeja ja teitä, luonto muuttui. Ihmisellä on ollut suuri vaikutus Suomen luontoon, ja ihminen on
myös tuhonnut osan luontoa niin, että jotkin eläimet eivät enää viihdy täällä tai niiden määrä on vähentynyt.
Ihmiset voivat kuitenkin nykyään parantaa eläinten elinalueita ja saada eri eläimet taas viihtymään luonnossamme.
Luonnonsuojelijat ja metsästäjät tekevät töitä sen eteen, että maastamme kotoisin olevat lajit viihtyvät
luonnossamme. Metsästäjät kutsuvat tätä riistanhoidoksi. Me ihmiset olemme riippuvaisia siitä, että luonnossamme
on useita eri eläinlajeja.
8
Keskustelkaa ensin lyhyesti siitä, mitä eläimet tarvitsevat elääkseen. Mistä ne saavat ruokaa ja vettä?
Mistä ne löytävät suojaa? Mihin ne voivat tehdä pesän ja synnyttää poikaset? Millainen
elinympäristön tulee olla, jotta ne viihtyvät?
Tehtävä: Lapset jaetaan 2–3 hengen ryhmiin. Ryhmät aitaavat itselleen alueen kepeillä. Alueen tulisi
olla mielellään sellainen, jossa ei ole paljon muuta kuin ruohoa ja maata. Kerro, että aidattu alue on
pienoismaisema, joka olisi todellisuudessa paljon suurempi ja jossa eläisi jäniksiä, hirviä, peuroja ja
metsoja. Lapset tutkivat aluettaan hetken ja miettivät, viihtyisivätkö monet eläimet siinä. Sen jälkeen
he keräävät alueelle luonnosta materiaalia, joka saa eläimet viihtymään alueella. He rakentavat
pienoismaiseman, jossa on pensaita, erilaisia puita, kiviä ja kuoppia. Millainen metsän tulee olla, jos
he tekevät metsäalueen? Millainen peltoalueen tulee olla, jotta eläimet viihtyvät?
Kertaa jokamiehenoikeus lyhyesti siltä osin, mitä luonnosta saa kerätä ja mitä ei.
Eräkummi kiertää ryhmiä, katsoo, mitä lapset rakentavat, ja auttaa tarvittaessa.
Lopetus: Lapset saavat esitellä alueensa ja kertoa, miksi eläimet viihtyvät siinä paremmin nyt kuin
ennen, jolloin siinä oli pelkkää ruohoa ja maata. Mitä kaikkea eläimet voivat nyt saada alueelta?
Mitkä eläimet?
Metsänhoito ja metsien hakkuu vaikuttavat merkittävästi metsäneläinten elinympäristöön. Myös
peltoympäristöstä voidaan tehdä vaihtelevampi, ja se voi tarjota suojaa monille eläinlajeille.
Ojanpientareet ja reuna-alueet.
7. Elinympäristöön ja ravintoon liittyviä leikkejä (valitse A tai B)
A) Metso- ja näätäleikki (myös aistileikki, 1–3-luokkalaiset)
Kesto: 20 min.
Aineisto: Silmille pantava side. Kuva metsosta ja näädästä.
Kerro lyhyesti metsosta ja näädästä ja näytä niistä kuvia.
- Entisaikoina pyydettiin paljon metsoja, koska niitä oli runsaasti. Ne olivat esi-isillemme
tärkeitä saaliseläimiä. Vanhoissa metsissä oli metsoille suuria elinalueita. Miksi metsoja
pyydetään nykyään Suomessa tietyillä alueilla? Voiko metsoja pyytää, jos niiden määrä
laskee liian alhaiseksi?
- Jos metson soidinpaikalla ei ole muita metsoja soidinta varten, metson käytös voi muuttua ja
se voi ilmestyä ihmisten puutarhoihin ja käyttäytyä uhkaavasti.
- Kerro lapsille, minkä aistien avulla metsot selviytyvät ja miten näätä pyydystää lintuja.
Näädät ovat hyvin taitavia kiipeilemään puissa. Näädän suosikkisaalis on orava, mutta se voi
pyydystää myös suurempia eläimiä, kuten metsoja.
- Miten näätä metsästää? Mitä aisteja se käyttää? Miksi ennen metsästettiin paljon näätiä?
9
Leikki muistuttaa peilileikkiä, mutta näköaistin sijaan käytetään kuuloaistia. Yksi lapsista (metso)
istuu kivellä (soidinpaikalla). Hänellä on side silmillään. Muut lapset (näädät) levittäytyvät noin 30–
50 metrin etäisyydelle metsosta (ja etäälle toisistaan). Eräkummi seisoo kivellä istuvan metson luona.
Eräkummin merkistä muut lapset eli näädät alkavat hiipiä metsoa kohti. Jos metso kuulee ääntä, se
osoittaa kädellään äänen suuntaan. Eräkummi antaa äänen aiheuttaneelle näädälle merkin, jolloin
tämä istuutuu maahan. Jos joku näädistä onnistuu pääsemään metson luo, se voittaa leikin. Huolehdi
siitä, että näädät eivät juokse metson luo. Niiden tulee liikkua vain hiipien.
Leikki voidaan toistaa useita kertoja. Metson luo ensimmäisenä päässyt näätä on seuraavan
kierroksen metso.
Lapset voivat olla näätien sijaan myös kivikauden ihmisiä jousineen.
Lopetus: Lopuksi lapset voivat kerätä metsästä metson syysravintoa (ruohokasveja, marjoja ja
haavanlehtiä) ja talviravintoa (männynneulasia tai niiden puuttuessa muita havunneulasia) ja tuoda ne
kiven viereen. Pyydä lapsia tuomaan havunneulasten viereen myös pikkukiviä. Miksi?
Kerro, että metsolla on erittäin tarkka kuulo, mutta näkö ei ole kovin hyvä. Näädällä taas on hyvä
näkö- ja hajuaisti.
Myös esi-isiemme aistit olivat paljon paremmin kehittyneet kuin meidän aistimme. Kun esi-isämme
pyysivät metsoja, heidänkin piti hiipiä hyvin hiljaa, jotta he pystyivät ampumaan metson jousella.
Millaisen metsän metso tarvitsee viihtyäkseen ja voidakseen olla soitimella? Metsiä kaadettaessa on
otettava huomioon sekä metsojen elintavat että niiden soidinpaikat.
B) Mitä hirvi tarvitsee? (Sopii 3-luokkalaisille.)
Kesto: 20 min.
Aineisto: Ei mitään
Piirtäkää kentälle kaksi viivaa noin 10–20 metrin etäisyydelle toisistaan. ¼ lapsista seisoo
hajautuneena toisella viivalla ja loput toisella. Ryhmät seisovat selkä toisiaan vasten. Pienen ryhmän
jäsenet esittävät hirviä ja suuren ryhmän jäsenet vettä, ravintoa ja suojaa. Lapset voivat joka
kierroksella itse päättää, mitä näistä he esittävät.
Vesi – kädet suun kohdalla
Ravinto – kädet vatsan kohdalla
Suoja – kädet pään yläpuolella
Hirvet voivat valita, haluavatko he vettä, ravintoa vai suojaa. Sovitusta merkistä kaikki kääntyvät
ympäri ja hirvet hakevat tarvitsemansa eli jonkun, joka näyttää samaa merkkiä kuin he itse. Kaikki
hirvien hakemat lapset siirtyvät hirvien puolelle ja muuttuvat hirviksi. Jos hirvi ei löydä
tarvitsemaansa, se ”kuolee” ja siirtyy toiselle viivalle toiseen ryhmään. Eräkummi osallistuu leikkiin.
10
Leikin jokainen kierros vastaa todellisuudessa hirven yhtä elinvuotta. Voitte halutessanne tehdä
diagrammin, jossa näkyy hirvien määrä vuosittain. Näin näette, mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä
(esimerkiksi 10–20 vuoden aikana).
Leikkiin voi myös lisätä esimerkiksi metsästäjän, joka yrittää kaataa vettä, ravintoa ja suojaa etsiviä
hirviä. Metsästäjä juoksee kentälle sivusta ja ottaa kiinni hirviä. Kiinni otetuista hirvistä tulee
metsästäjiä. Toisesta suunnasta voi tulla susi,
joka jahtaa metsästäjiä. Metsästäjä ei saa ampua sutta, koska se
on rauhoitettu. Jos näin kuitenkin käy, metsästäjä joutuu vankilaan ja pois kentältä.
Kokeilkaa, miten käy, jos ravintoa tai vettä ei ole lainkaan saatavilla. Mitä hirvien määrälle silloin
tapahtuu?
Miten ihminen voi auttaa hirveä saamaan ravintoa ja suojaa?
Hirvi tarvitsee päivässä noin 10 kilogrammaa ravintoa!
7. Juoksuleikki pienpetojen minkin ja supikoiran kanssa
Kesto: 20 min.
Aineisto: Kuva minkistä ja supikoirasta.
Vierasperäiset lajit, riistanhoito, luonnonsuojelu
Esi-isämme ovat viime vuosisatojen aikana tuoneet Suomeen erilaisia eläin- ja kasvilajeja, jotka eivät olisi
luonnollisesti kulkeutuneet maahamme. Osa lajeista, kuten valkohäntäpeura, kanadanhanhi, piisami ja minkki, on
tullut Amerikasta asti. Supikoira taas on tullut idästä. Näin toimiessaan ihminen on vaikuttanut luontoon myös
huonolla tavalla. Uudet eläin- ja kasvilajit voivat syrjäyttää ne lajit, jotka ovat luonnostaan olleet täällä hyvin
kauan, ja tuhota niiden elinympäristön. Ihmiset pyrkivät estämään näiden uusien eläinten määrän liiallisen kasvun
metsästämällä. Näin niiden aiheuttamat vahingot pysyvät pieninä.
Kerro ensin lyhyesti vieraslajeista sekä minkistä ja supikoirasta (näytä kuvia).
Piirtäkää maahan kaksi viivaa noin 30 metrin etäisyydelle toisistaan. Alueen suuruus riippuu ryhmän
koosta. Yksi ryhmän jäsen menee seisomaan viivojen puoliväliin. Hän on leikissä kiinniottaja. Muut
menevät seisomaan toiselle viivalle. Eräkummin tehtävänä on kuiskata ennen leikin alkua kunkin
lapsen korvaan, onko tämä minkki vai supikoira. Kun kaikki viivalla seisojat ovat saaneet tietää,
kumpaa eläintä he esittävät, kiinniottaja huutaa keskeltä joko ”minkki” tai ”supikoira”. Jos
kiinniottaja huutaa ”minkki”, kaikki minkit yrittävät juosta toiselle viivalle. Kiinniottaja yrittää saada
kiinni mahdollisimman monta minkkiä. Jos minkit pääsevät toiselle viivalle asti, ne ovat turvassa.
Kiinnijääneet menevät leikkialueen keskelle, ja heistä tulee kiinniottajia. Sano kiinniottajalle, ettei
minkkiä ja supikoiraa kannata huutaa vuorotellen, jotta pienpedot eivät tiedä etukäteen, milloin
heidän tulee juosta. Kiinniottajan kannattaa huutaa eläimiä sattumanvaraisesti niin, että kaikkien pitää
olla jatkuvasti valppaana ja valmiina juoksemaan.
11
Keskustelkaa siitä, mitä vahinkoa minkki ja supikoira aiheuttavat luonnossamme. Miksi niitä ei saisi
olla paljon? Onko olemassa muita eläimiä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa tai kantaa tauteja? Kettu.
Se on nykyään yksi ketunmetsästyksen tärkeimmistä syistä.
Pienpetojen pyynti auttaa monia muita eläinlajeja ja niiden poikasia selviytymään. Näin voidaan
myös ehkäistä tarttuvien tautien, kuten rabieksen ja kettusyyhyn, leviämistä. Metsästäjät tekevät siis
tärkeää työtä pyytäessään minkkejä ja supikoiria, jotta niiden määrä ei kasvaisi liian suureksi.
Päivän päätös
Kesto: 5 min.
Päivän lopuksi käydään lyhyesti läpi, mistä päivässä on ollut kysymys. Mitä lapset ovat kokeneet, ja
mitä he ovat mahdollisesti oivaltaneet?
Kysy, mitä lapset pitivät päivästä ja mikä oli kaikkein mukavinta.
Lopuksi voidaan vielä kertoa jotain, joka sitoo käsitellyt asiat yhteen ja korostaa luonnon ja
ympäristön kunnioittamisen ja luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia ja monia hyvä puolia.
Toivota lapsille ihania hetkiä luonnossa ja erämaassa. Ehkäpä joku kiinnostuu tulevaisuudessa
metsästyksestä.
12
PYY
Kuva: Tomi Muukkonen
13
KALLIOPIIRRUSTUS METSÄSTÄVÄSTÄ NAISESTA
Kuva: Wikimedia
14
Tehtävä:
JOKAINEN PIIRTÄÄ KIVEEN LIIDUILLA
LEMPIELÄINTÄÄN ESITTÄVÄN
KALLIOPIIRROKSEN.
TEHKÄÄ PISTEESEEN NÄYTTELY
PIIRROKSISTA.
KUVA TUO ONNEA TULEVAISUUTEEN!
ESI-ISÄMME KAIVERSIVAT ELÄINTEN
KUVIA KALLIOIHIN JA LUOLIIN
SAADAKSEEN METSÄSTYS- JA
KALASTUSONNEA.
15
16
Kysymys:
MIKSI ESI-ISÄMME METSÄSTIVÄT PALJON
ORAVIA? MIKSI ORAVIA METSÄSTETTIIN
AINOASTAAN TALVELLA?
IHMISTEN EI ENÄÄ JUURIKAAN TARVITSE
METSÄSTÄÄ ORAVIA. NYKYÄÄN ORAVIA
PYYDYSTÄÄ LÄHINNÄ NÄÄTÄ.
MIKÄ SINUN MIELESTÄSI ON ORAVASSA
HAUSKIMMAN NÄKÖISTÄ? KERRO MUILLE.
Kuva: Johanna Vuollet
17
18
Tehtävä:
KERÄTKÄÄ SELLAISIA KASVIEN LEHTIÄ, JOITA
VOI MIELESTÄNNE ASETTAA HAAVAN PÄÄLLE
SEN PARANTAMISEKSI.
ESI-ISÄMME EIVÄT VOINEET MARSSIA KAUPPAAN
OSTAMAAN LAASTARIA JA HAAVAVOITEITA. HE
PARANSIVAT HAAVAT LUONNON LEHTIEN
AVULLA.NIIN VOI TEHDÄ VIELÄ NYKYÄÄNKIN.
OTTAKAA MUKAAN ERILAISIA LÖYTÄMIÄNNE
LEHTIÄ. LÖYDÄTTEKÖ TÄMÄN KASVIN?
Kuva: Wikimedia
SE ON PIHARATAMO.
19
20
Kysymys:
TULENTEON TAITO OLI YKSI TÄRKEIMMISTÄ
TAIDOISTA, JOKA MAHDOLLISTI IHMISEN
MUUTTAMISEN TÄNNE KYLMÄÄN SUOMEEN.
MILLÄ ERI TAVOILLA TULI AUTTOI KIVIKAUDEN
IHMISTÄ?
OLETKO JOSKUS ITSE SYTYTTÄNYT TULEN?
KERRO MUILLE, MISSÄ JA MILLOIN.
Kuva: Metsähallitus
21
22
Tehtävä:
VALITSE OMA LUONTOPAIKKASI.
ETSI RASTIPISTEEN LÄHELTÄ
LUONNOSTA KOHTA, JOSSA KUKAAN EI
ISTU IHAN VIERESSÄSI.
OLE AIVAN HILJAA JA NAUTI LUONNOSTA
TÄYSIN RINNOIN, KUNNES PILLI SOI.
MITÄ NÄET?
MITÄ KUULET?
MITÄ HAISTAT?
23
24
Kysymys:
MIKÄ ELÄIN AUTTOI IHMISTÄ
METSÄSTYKSESSÄ JO KIVIKAUDELLA?
SAMA ELÄIN AUTTAA METSÄSTYKSESSÄ
VIELÄ NYKYPÄIVÄNÄKIN. TUNNETKO
TÄMÄN ELÄIMEN ERI ROTUJA, JOITA
KÄYTETÄÄN METSÄSTYKSESSÄ?
Kuva: Metsähallitus
25
26
Tehtävä:
NÄYTTÄKÄÄ TOISILLENNE, MISSÄ
SUUNNASSA MIELESTÄNNE OVAT POHJOINEN
JA ETELÄ.
MITÄ VIHJEITÄ LUONNOSTA VOI LÖYTYÄ
TÄHÄN? ETSIKÄÄ ERILAISIA VIHJEITÄ.
ESI-ISÄMME PYSTYIVÄT SUUNNISTAMAAN
LUONNOSSA PELKÄSTÄÄN LUONNON
TARJOAMIEN VIHJEIDEN AVULLA.
Kuva: Johanna Vuollet
27
28
Kysymys:
MITÄ MUITA APUVÄLINEITÄ KUIN KEIHÄSTÄ
JA JOUSTA ESI-ISÄMME KÄYTTIVÄT SAALIIN
PYYDYSTÄMISEEN?
NYKYAIKANA METSÄSTYSHARRASTUKSESSA
KÄYTETÄÄN ESIMERKIKSI KIVÄÄRIÄ. ONKO
NYKYÄÄN VIELÄ KÄYTÖSSÄ JOITAIN
IKIVANHOJA METSÄSTYSMENETELMIÄ?
OLETKO JOSKUS KOKEILLUT AMPUA
JOUSELLA?
29
30
Satu karhusta ja muurahaisesta
Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälivästi pientä eläintä suuren männyn
juurella.
- Kyllä osaatkin olla pieni ja vähäpätöinen. Katsohan, miten suuri ja mahtava minä olen, sanoi
karhu.
Karhun rehentely ei tehnyt muurahaiseen kovinkaan suurta vaikutusta. Se vilkaisi karhua
huolettomasti ja sanoi:
- Sinä olet kyllä paljon minua suurempi ja voit olla voimakaskin, mutta et niin voimakas kuin
minä!
Karhua moinen väite huvitti. Sitä alkoi naurattaa niin kovasti, ettei naurusta ollut ollenkaan tulla
loppua. Muurahainen odotti kohteliaasti, kunnes karhu oli rauhoittunut, ja sanoi sitten:
- Mehän voimme koettaa. Kumpikin kantaa itsensä kokoisen kiven suussaan männyn latvaan.
- No kaikkea tässä vielä pitää yrittää, murisi karhu, mutta suostui kuitenkin kilpaan.
Muurahainen otti maasta kiven, joka oli samankokoinen kuin se itse, ja kantoi sen suussaan männyn
latvaan. Sieltä se huusi ”täällä ollaan” ja toi kiven saman tien alas. Karhu koetti ottaa suuhunsa kiveä,
joka oli yhtä suuri kuin se itse, mutta eihän siitä mitään tullut. Kiven viemisestä puun latvaan ei
kannattanut edes haaveilla. Karhun ei auttanut muu kuin myöntää häviönsä pienelle muurahaiselle.
Niin vihaiseksi se kuitenkin tuli tappiostaan, että sieppasi muurahaisen kämmeneensä ja söi sen.
Siitä lähtien ovat karhut syöneet muurahaisia.
Källa: Suomen lasten eläinsadut. Pirkko-Liisa Surojeg. Otava 1997.
Karhun nimiä ruotsiksi ja suomeksi
Brunpäls
Myrtass
Bamse
Styggnacke
Honungstass
Storfot
Nalle
Skogskisse
Basse
Matti
Vanha
Hän
Metsävaari
Otso
Suuriherra
Jumalan Mies
Haltia
31
32
METSO
(koiras)
Kuva: Metsähallitus
33
NÄÄTÄ
Kuva: Wikimedia
34
MINKKI
Kuva: Wikimedia
35
SUPIKOIRA
Kuva: Wikimedia
36