1. No category

Yrjö Maunu Sprengtporten'ista
, 'N
V
Suomen itsenäisyydestä.
Esitellyt
Y l i o p i s t o n juhlasalissa Maalisk. 17 p . 1870
Yrjö
Koskinen.
HELSINGISSÄ.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1870.
H . E . HoIm'in kustannuksella.
Näytetty: C. R. L i n d b e r g .
Tammik. 24 p . 1789 pidettiin pienessä Loviisan
kaupungissa kaunis juhlallisuus. Armelias seura „ K ä r leken tili niistän", perustettu turvattomain lasten kas­
vatusta varten, vietti kolmannen vuosijuhlansa kunin­
kaan syntymäpäivänä, j a nuo pienet holhottavat olivat
kaikki saapuvilla; sillä heiliinkin oli rakkaus kuninkaasen j a Ruotsalaiseen isänmaahan j o nuorella iällä
istutettava. Mutta aian seikat antoivat tällä kertaa
opetuksille tavallista enemmän merkitystä. Loviisa
oli rajakaupunki, rajakaupungiksi syntynyt; sen lähisyydessä paloi par'aikaa sodan liekki. Kuningas itse,
tuo sydänten lumoja Kustaa kolmas, oli äskettäin siellä
oleskellut. N y t hän oli poissa, paenneena kamalan
sala-liiton pauloista. Ja mitä tämä liitto tarkoitti?
Suomenmaan irroittamista Ruotsin kruunun alta, —
Suomen niinkutsuttua itsenäisyyttä, mutta
Wenäjän
avulla! — Semmoinen oli hetken asema, j a päivän
juhlapuhuja ei voinut olla sivumennen mainitsematta
näitä — „tapauksia yhtä outoja kuin arvaamattomia,
arvoituksia Ruotsalaiselle miehuudelle, arvoituksia in­
himilliselle järjelle". Hän ei puhu sen enempää Anja­
lan miehistä j a niiden hankkeista; muistuttaa ainoas­
taan Krim'in tuoreesta esimerkistä, j o k a muka tar­
peeksi todisti mitä Wenäläiset oikeastaan tarkoittivat,
j a sanoo lisäksi, ketään nimittämättä: „ H e tarvitsivat
siihen jonkun järjestä, tunnosta j a Ruotsalaisesta us1
2
kollisuudesta luopuneen, j o k a heille kättä avuksi an­
taisi. H e löysivät tämän i l k i ö n ! " — * ) .
M m i , j o t a ei mainittu, koska kaikki sen ilmankin
tiesivät, oli Yrjö Maunu Sprengtporten — nimi, j o k a
vielä nytkin herättää erilaisia, epäileviä tunteita.
Enemmän kuin 80 vuotta on näistä aioista kulu­
nut; mutta vielä nytkin ovat tapaukset Liikalassa j a
Anjalassa melkein „arvoituksia". Enemmän kuin 50
vuotta on Sprengtporten levännyt elämänsä myrskyistä;
vielä nytkin kuulemme joskus hänen maanmiestensä
suusta yhtä kiivaita soimauksia hänen muistoansa vas­
taan, kuin mitä Kuninkaallisen Majesteetin uskollisim­
mat alamaiset Loviisassa hänestä lausuivat. — Onko
siis jälki-maailman tuomio leppymätön, järkähtämätön?
V a i tuleeko joskus aika, jolloin Sprengtporton'in tekoja
j a tarkoituksia punnitaan toisellakin vaa'alla, ei sen
vuoksi että siveydellinen mitta olisi muuttunut, vaan
sen vuoksi että arvosteltavat teot j a tarkoitukset to­
dellakin tunnetaan? Senpä kumminkin Sprengtporten
itse on toivonut, j a hiljaisella alttiiksi-antamuksella
kerran lausunutkin tämän toivonsa. Kerran, näet,
maanpakolaisuutensa pitkinä joutohetkinä hän alkoi
sepittää muistoon-panoja kuluneesta elämästänsä * * ) ;
se työ sittemmin häneltä keskeytyi, mutta lyhyt esi­
puhe „niille j o t k a tulevat minua lukemaan" ilmoittaa
raskaan sydammen huokauksia. ^Elämääni on niin
usein herjattu, tekojani niin usein väärin käsitetty,
*) Puhe painettu Turussa, Frenckellin kirjapainossa, samana
vuonna.
**) „Fragmens des Princippaux Evenemens de ma Vie, l'an
de mon XIILiéme lustre"; omakätinen kirjoitus, joka Sprengtpor­
ten'™ muiden paperien kanssa säilytetään Keisarillisessa kirjas­
tossa Pietarissa. Muistoonpanot eivät ylipäänsä ulotu edemmäs
kuin noin vuoteen 1757.
3
että minun on velvollisuus itseäni kohtaan panna ve­
toa jälkimaailmaan, j o k a on minulle antava kenties
enemmän oikeutta". — Mutta jälkimaailman revisioni
kauan viipyy. Se ainoa mies tässä maassa, j o k a nuo­
remmalle sukupolvelle on puhunut hyvää Sprengtporton'ista, viivyttää yhä vielä tieto-varainsa j a tutkimus­
tensa julkaisemista, — j a silFaikaa muut, sekä runo­
niekat että historioitsijat, kilvan lietsovat sitä kiiras­
tulen liekkiä, jossa suuren kansalaisemme sielua vai­
vataan.
Näin ollessa katson luvalliseksi puhua pari sanaa
Y r j ö Maunu Sprongtporten'ista. Minulla ei ole ne
täydelliset tiedot j a todistukset, j o t k a voisivat peräymättömästi perustaa lopullista tuomiota miehen elämänvaikutuksesta.
Mutta kunnioitettavain kuulijain suo­
siolla tahdon tällä lyhyellä hetkellä tuoda esiin muu­
tamia uusia teko-asioita, joita itse en pidä aivan vähä­
arvoisina.
4
5
I.
S p r e n g t p o r t e n i n nuoruuden-aika.
Yrjö Maunu Sprengtporten oli syntynyt Suomessa
v. 1741, Elok. 16 p., siis ei täyteensä kolme viikkoa
sen jälkeen kun Hattu-puoluo Ruotsissa oli julistanut
onnettoman sotansa Wenäjää vastaan. Isä, M a u n u
Wilhelm
Sprengtport,
siihen aikaan majorina
Hämeen-Uudenmaan rakuunissa, oli syntyperänsä puo­
lesta lähtenyt eräästä Saksalaisesta suvusta, j o k a vasta
edellisessä polvessa oli Liivinmaan kautta näille maille
tullut; hän oli vanha kokenut Karoliini, j o k a Pultavan
tappelun perästä oli viettänyt pitkät vankeuden vuodet
Tobolsk'issa j a siellä silloin nainut Jaakkiman kirkko­
herran Amnorin'in tyttären, kun tämä saman kohtalon
alaisena oli sinne joutunut. Tästä avioliitosta syntyi
kolme poikaa, joista varsinkin nuorin, J a a k k o M a u n u ,
on kuuluisa osallisuudestaan Kustaa IILnnen vallan­
kumouksessa. V a a n ensimäisen puolison kuoltua, oli
isä toisessa avioliitossa nainut Elsa Katariina Ulfsparre'n, j a tästä jälkimäisestä puolisosta syntyi yksi
p o i k a : Y r j ö M a u n u . Perheen varallisuuden-tila ei
nä'y olleen erittäin loistava, j a Elsa Ulfsparre ei myös­
kään tuonut muita myötäjäisiä kuin vanhan aatelisen
nimensä. K o s k a sota nyt oli syttynyt, lähti majori
vihollista vastaan; mutta hänen puolisonsa oli ennen
pitkää pahoitettu lähtemään vihollista pakoon Ruotsin
puolelle. Näinä aikoina Y r j ö Maunu Sprengtporten
makasi äitinsä rinnoissa eikä voinut tapauksista tuntea
mitään suoranaista vaikutusta mielenlaatuunsa. Mutta
itse hän arvelee silloin hänessä siinneen sitä kytevää,
sisällistä vihaa Ruotsia vastaan, jota hän tunnustaa ei
voineensa sittemmin tykönänsä tukehuttaa * ) . Hänen
äitinsä, vaikka itse syntyperältään Ruotsalainen, näkyy
olleen kovin tytymätön pakomatkaansa Ruotsin puo­
lelle; sillä pakolaisia kohdeltiin jotenkin tylysti.
„Ruotsalaiset osoittivat yhtä vähän jalomielisyyttä
heitä vastaan-ottamassa", sanoo Sprengtporten, „kuin
olivat osoittaneet miehuutta heitä puolustamassa. Useat
näistä onnettomista olivat hädässä saada edes asuin­
sijaa. Näin tyly kohtelemus solvasi äitiäni, j a hän
palasi joutuisasti miehensä luoksi, j o n k a rauha antoi
takaisin hänen perheellensä, mutta kuolema vähäistä
jälkeen pois tempasi".
Isän kuolema tapahtui v. 1744. Kaksi vanhinta
poikaa lähtivät Ranskaan, jossa he, niinkuin useat
muutkin sen aian aatelis-nuorukaiset Ruotsista, saivat
sijansa „ R o y a l Suedois "-rykmentissä. Kolmas poika
pääsi Ruotsin kaartiin. Vaan näiden nuori velipuoli
j ä i äitinsä kanssa Suomeen, j a nautti muutamia vuo­
sia yksityistä opetusta eri opettajain luona. Jätän
tässä mainitsematta ne pienet rakkauden seikat, joita
hän tältä j a seuraavalta nuoruutensa aialta silmin­
nähtävällä mielihyvällä itse kertoilee; ne todistavat,
että 18:nnen vuosisadan hekumallinen tunteellisuus
hyvin varhain oli häneen tarttunut. Vaan sen sijaan
tahdon mainita, mitä Sprengtporten lausuu sen-aikui-
*) — „étant encore ä la mamelle, quand ma mere s'y refuga
avec moi, j e ne pus tirer d'autre impression de ce premier de mes
voyages, que cette haine secréte, habituelle que je succoit peutétre alors déjä avec le lait de ma nourrice, et dont je n'ai pu, j e
1'avoue, me defendre par la suite contre une nation qui n'a jamais
su docer la pillule aux frequentes usurpations qu'elle a exercé
contre nous". — Oikokirjoituksen suhteen te'en tässä ja seuraa­
vissa otteissa vähäisiä korjauksia.
7
6
sista
kasvatuksen
välikappaleista
mittäin aatelis-kasvatuksen
Suomenmaassa, ni-
kannalta,
j a mitä hän sen
porten sai kuitenkin ennen pitkää tilaisuuden
mään hyväksensä Ruotsin aatelisia
johdosta päättää Suomen aateliston asemasta Ruotsa-
mutta
laisen suhteen.
Ruotsalaisten vertaistensa ylpeätä ylenkatsetta. V . 1752
„Suomenmaa", kuuluu hänen sanansa, „ o n se maa,
joka
kaikkien
varten.
vähimmin
Ilma-alan
soveltuu hyvää
kasvatusta
kovuus j a varallisuuden vähäisyys
eivät houkuttele taidollista muukalaista
sinne asettu-
arvattavasti
samassa
käyttä-
kasvatus-laitoksia,
myöskin itse
teki kuningas Aadolfi Fredrik matkustuksensa Suomenmaan läpitse.
kaan
R o u v a Sprengtporten silloin kävi kunin-
pulleilla, esitti Hänen
Majesteetillensa 11 vuo-
tiaan Y r j ö Maunun j a sai hänelle oppilas-sijan siinä
maan, niinkuin Ruotsiin tai Wenäjälle. Edellisen maan
Kadetti-koulussa,
kaukaisuus j a ne alituiset epäluulot, joilla
kustannuksellaan Tukholmassa perustanut.
jokaista
yhteyttä
käyttämästä
jälkimäisen
niitä
maan
katsellaan
kanssa,
laitoksia, joita mainituissa
tavataan nuorison hyväksi.
lopun
sekä
koulun-käynnistä
tys kuninkuuden
mutta nämä puoli-oppineet kelpaavat paremmin teke-
mestaus-lavolle.
mään
muita
tapauksen
nuorta
ihmistä valtiollista
monde et les affaires).
kasvattamaan
Tästä
(pour le
on seurauksena,
että
Horn'in
useat
koulustakin.
saatti yhden
Brahe'n,
halvempi-sukuiset
miehet,
Hallitseva Hattu-puolue katsoi tämän
opettavaiseksi läksyksi nuorisolle,
mestaus-paikalle, j a Sprengtporten
pirskui hänen
sin kömpelöt, vaikkapa
tie-
eduksi, j o k a
ja
erittäin
yksi,
ovat useinkin
itse
niin että kadetti-koulun oppilaat asetettiin
nuoret Suomen aatelis-miehet ovat käytökseltään varoikeittain
että
Kesällä 1756 tapahtui, näet, se vallankumouksen yriyhden
kuin
oli omalla
Tässä nuo-
rukainen viipyi neljä vuotta; mutta kamala tapaus teki
(de ces échappés
maailmaa varten
Fredrik
maissa
de 1'Académie), joita on tapa pestata koti-opettajiksi;
itsensä-kaltaisiksi,
j o n k a Aadolfi
estävät
A i n o a keino on siis valita
j o k u noista Yliopiston karkulaisista
kokemaan
vaatteisinsa.
nimittäin
kapteini
paraadissa
kertoo, että verta
Mestattujen
Ståhlsvärd,
joukossa oli
kadettikoulun
nämä
opettajia*); tästäpä asian-omaiset hallitusmiehet näyt-
taas, joilla on hovi lähellä j a ulko-käytös täydellinen,
tävät ajatelleen, että koko koulu oli vaarallinen kas-
saavuttavat
vatuslaitos,
dollisemmat kuin heidän vertaisensa Ruotsissa;
sen kautta
etevyyden, j o k a antaa heille
oikeuden ylönkatsomaan noita toisia" * ) .
Nämä mietteet, j o t k a epäilemättä ovat teko-asiain
mukaisia,
selittävät
meille ainakin yhden osan niistä
syistä, jotka, kuten kohta saamme nähdä,
tytymättömyyttä Suomen aatelistossa.
jossa
nuorukaisiin
istutettiin
vapaudelle
vahingollisia tai ainakin Myssyn-tapaisia mielipiteitä.
vaikuttivat
Nuori Sprengt-
Sprengtporten kuitenkin vakuuttaa, että tämä oli erehdystä: kaikki kadetit olivat Hattuja, ei sen vuoksi että
olisivat eri puolueiden mielipiteistä paljon ymmärtäneet, vaan nähtävästi itse nimen tähden.
detti
*)
„De la vient que la jeune noblesse Finnoise sont
trés-gauche de leurs manitres, quoique au fond souvent plus instruite que leurs égaux en Suéde; ceux-ci, plus prés de la cour et
avec des meilleures maniéres, s'acquiert par la une supériorité qui
lenr donne le droit de se moquer des autres".
„yö-myssynä"! — miltä
se
Nuori ka-
olisi kuulunut?
—
*) Mestattujen seassa mainitaan Sprengtporten'in muistelmissa
myöskin „De la Chapelle". Hänestä ei Fryxell tiedä mitään;
mutta Anrep (Attartaflor) sanoo, että eräs Kustaa Julius De la
Chapelle on ollut 1756 vuoden salaliittoon takeltuneena.
8
Aivan
olleet.
pito,
hartaita kuninkuuden
Palatsissa
joka
kuului
ystäviä eivät myöskään
tonsa alla „un berceau pour tous les arts", j a täydellä
suoritettava jokapäiväinen vahdin­
syyllä voimme sanoa, että tässä vasta Sprengtporten'in
koulun velvollisuuksiin, oli
heitä
kasvatus alkoi.
Ehrensvärd rupesi heti häntä käyttä­
aivan vähän huvitellut, j a ylipäänsä koko hovi tähän
mään tokkain rakentamisessa, j o k a tietysti oli suuri
aikaan tarjosi aivan vähän viehätystä nuorille herroille.
kunnia niin nuorelle miehelle.
Nuo vanhat
luottamus kiihoittikin häntä työhön, poisti entiset pa­
hovi-daamit, j o t k a tuskin viitsivät heitä
ohitse-käydessä silmäilläkkään,
tuntuivat erinomaisen
hat taipumukset j a perusti
Päällikön ystävyys j a
siveydelliset
peri-aatteet.
ikäviltä, varsinkin j o s niihin verrattiin nuo aivan sie­
Kenties
vät j a liiankin kohteliaat passaus-mamsellit kaupungin
maalliset, Suomalaiset tunteet alkoivat kehitä j a sel­
huviloissa * ) .
vitä
Sanalla sanoen, kadetit ajattelivat kaik­
kea muuta kuin vallan-kumouksia kuninkuuden eduksi.
uskallamme
hänen
suuren
svärd oli sekä
Vielä
vuonna (Jouluk. 16 p.) sai 15-vuotias
lesta
ensimäisen
Schsefer,
Sprengtporten
upseeri-valtuutensa
genie-
väestössä.
että
kansalaisensa
nuorukaisen
isän­
seuruudessa.
Har­
voin, näet, on tahdottu muistaa, että Augustin Ehren­
Mutta heitä kumminkin epäiltiin, j a koulu hävitettiin.
samana
lisätä,
sukuperänsä
Suomalainen.
Turusta,
aateloittu
vanhasta
Hänen
että vaikutuksensa
isänsä,
Ehrensvärd,
Turkulaisesta
oli
Juhana
ollut
puo­
Jaakko
syntyisin
porvaris-suvusta,
ja
Äiti oli näinä aikoina muuttanut Tukholman lähi-
vanhin poika Augustin, vaikka Ruotsissa syntynyt, vai­
tienoille, valvoakseen poikansa siveyttä, j a me näemme
kutti vähintäin 20 ajastaikaa Suomessa, j o t a hän epäi­
Sprengtporten'in omasta kertomuksesta, että tämä varo­
lemättä
keino ei suinkaan
ainakin siinä kohden Sprengtporten'in todistus: että
ollut tarpeeton.
Mutta vielä voi­
mallisempi siveydellinen välikappale tarjoutui
nuoru­
piti
varsinaisena
isänmaanansa.
Tärkeä
on
Ehrensvärd oli „yhtä isänmaallinen mielipiteiltään kuin
kaisen vilkkaalle luonteelle, kun hän seuraavana k e ­
hyvä Suomalainen sydämmessään" * ) .
sänä lähetettiin Suomenmaalle, missä par'aikaa mainio
näkyy 15 vuotta nauttineen
A u g u s t i n E h r e n s v ä r d johti maan varustus-laitoksia
j a johdatusta, j a tuskin
j a rakenteli W i a p o r i n linnaa.
Minun ei tarvitse tässä
e t f e i niiden mielipiteissä olisi ollut jotakin yhteistä.
Sprengtporten
Ehrensvärd'in
ystävyyttä
on siis mahdollista
ajatella,
muistuttaa, minkä suuren nimen tämä „ Ruotsin V a u -
Tämä seikka Sprengtporten'in elämässä ansaitsee siis
ban" on itsellensä ansainnut, kuinka hänen kauttansa
mielestäni paljon huomiota; sillä se viittaa yleisempiin
Ruotsin laivasto j a tykistö j a yleensäkin Ruotsin sota­
syihin, joista hänen omat mielipiteensä ovat alkunsa
tiede saatiin uudelle kannalle, kuinka hänen luoksensa
saaneet.
tulvasi nuorukaisia sekä Ruotsista että Suomesta, saa­
maan opetusta j a harjoitusta.
"\Yiapori oli hänen j o h -
*) Sprcngtporteii'in muistelmissa mainitaan „la jolie grisette
dans la guinguette populaire de la ville", j a todistetaan senaikuisesta Tukholmasta:
— „ou le sexe en general est tres joli,
tres leste et facile".
Ehrensvärd'in seurassa sai Sprengtporten myöskin
tehdä
sodankäyntinsä
(vv. 1757—1762).
tunnetussa
Pommerin sodassa
T ä m ä Hattu-hallituksen
sekaantu-
*) — „aussi patriote dans ses piincipes que bon Finnois dans
Täme" (Sprengtp. Muistelmat).
10
11
minen Fredrik Suuren asioihin ei ylipäänsä tuottanut
mat j a puuhat
Ruotsin aseille paljon kunniaa.
melkein yksin-omaisesti hänen mielensä, j a näihin vai­
Mutta yksityiset sota-
täyttivät
teot eivät suinkaan häväisseet Ruotsalaisten j a Suo­
kutti epäilemättä tällä
malaisten
vuotta
vanhaa
urouden mainetta.
Sprengtporten
aikakaudella paljon hänen 14
vanhempi velipuolensa Jaakko
tässä sodassa kahdestikin haavoittui, j a näkyy varsin­
näinä
kin
noitus-kommissionissa.
sodan lopulla, jolloin hän kuului veljensä Jaakko
arvattavasti j o tähän aikaan
aikoina tuli
Maunu,
joka
Suomeen, jäsenenä Suomen L i n Jaakko
Maunu Sprengtporten
Maunun asettamaan vapaajoukkoon, osoittaneen erin­
kuului
omaista kuntoa j a miehuutta * ) .
koska nykyään Myssyt Ruotsissa olivat valtaan pääs­
jälleen
tuli
Sodan loputtua hän
Suomenmaahan j a jatkoi
alla tieteellistä kasvatustaan.
Ehrensvärdkin
Hattupuolueesen,
Ehrensvärd'in
seet, kallistuivat molemmat nämä miehet kuninkuuden
puolelle, j o n k a hyväksi ennen pitkää tuo tunnettu val­
sen, että
hän
eversti von IIermansson'in
lankumous oli tehtävä.
Mutta aivan selvä on, että sen
ohessa Suomenmaan erinäiset edut pidettiin mielessä.
kanssa tiedustustoimessa pitkin ^Venäläistä rajaa, A h ­
Mitä
venkoskelta Savonlinnaan päin, j o n k a perästä hän itse
helppo täydellä varmuudella sanoa.
johti
yhtäläisen
ja
Hänen toimistaan seu­
raavina vuosina tiedämme ainoastaan
jonakuna vuonna seurasi
niinkuin
toimen pitkin Norjan rajaa.
Näinä
kin
siinä
mitään
piti asuntoa Gammelbacka'ssa lähellä Porvoota. Vasta
kunnasta.
v. 1770 Maaliskuussa hän asetettiin
tuneet
siinä keveässä rakuuna-joukossa, j o k a silloin
pantiin
ei ole
Varmaa
kuiten­
on, että sillä hetkellä j a näillä miehillä ei ollut
aikoina hän ei ollut varsinaisessa palveluksessa, vaan
Sekund-majoriksi
kohden toivottiin j a tarkoitettiin,
tuumaa
irroittaa
Mutta
Suomenmaa Ruotsin valta­
puolue-aian hallitukset
Suomenmaalle haitallisiksi, j a
että kuninkaallinen
valta asettaisi
olivat tun­
nyt toivottiin,
tämän
maan „ v ä -
alkuun j a sijoitettiin P o r v o o n kaupunkiin**). V . 1764
häistä
(Kesäk. 10 p.) hän oli nainut orpanansa tyttären, A n n a
Yrjö. Maunu Sprengtporten esittää asian * ) , j a siinä ei
Elisabet
olekkaan mitään, j o k a sotisi todennäköisyyttä vastaan.
Glansenstierna'n.
Tästä
avioliitosta syntyi
kaksi poikaa, joista nuorempi eli täys-ikäiseksi.
Mutta
useista seikoista sopii päättää, että Sprengtporten ei
ollut luotu perheellistä onnea varten.
Valtiolliset tuu-
*) Ks. Sprengtporten'in paperissa: „Précis des services de M.
de Sprengtporten, ä St. Pétersbourg ce I79S; présenté ä S. M.
1'empereur Paul I apres son retour des bains de Toeplitz". Siinä
hän sanoo osaa ottaneensa koko Pommerin sodassa ja silloin tul­
leensa majoriksi(?). Kirjeessään kuningas Kustaa HPnnelle Jouluk.
27 p. 1777 hän yleisesti muistuttaa käyneensä kuusi kampanjaa
ja olleensa haavoitettuna. Laveampi luettelo hänen sotateoistaan
löytyy kirjassa Krigssamlingar IV osa (Tukholmassa I79S), sivv.
enemmin tasa-arvoon Ruotsin kanssa".
Tiedämme kaikki kuinka Kustaa IILnnen vallan­
kumous
v. 1772
Sprengtporten
toimeen-pantiin.
Jaakko
Maunu
oli ollut innokkaimpia sitä valmista­
massa j a otti toimekseen nostattaa Suomalaiset sota­
voimat asian hyväksi. Ehrensvärd, j o kuolemaisillaan,
allekirjoitti kokoontumis-käskyn Suomen sotaväelle, j a
molemmat Suomessa olevat Sprengtporten'it
suoritti­
vat jäntevyydellä j a nopeudella asiat
maassa,
j o n k a perästä
lelle kuninkaan
tässä
Suomen sotaväki vietiin Ruotsin puo­
avuksi.
Siellä oli kuitenkin
2 7 0 — 27*.
**) Ks. Krigssamlingar IV, sivv. 273 seurr.
Näin
*) Ks. hänen lauseensa vähäistä edempänä.
Kustaa
12
18
itse j o ollut pakoitettu ryhtymään ratkaisevaan iskuun.
mykseen.
Kaikki oli onnistunut, j a Ruotsin valtakunnassa nyt
suinkaan
hallitsi Kustaa I I I . — Mutta melkein samasta hetkestä
päässä nämä tuumat olivat syntyneet, j o s huomaamme,
Ja j o s huomaamme, että Sprengtporten ei
ollut ensimäinen mies tässä maassa, j o n k a
alkoi eripuraisuus kuninkaan j a Jaakko Maunu Sprongt-
että aian
porten'in välillä, j o n k a mielestä Kustaa I I I oli liian
laatuisia mietteitä
Suomalaisten mielissä, niin jälki­
ahtaalle supistanut kansan osallisuutta hallitus-asioissa.
maailman tuomio,
millaiseksi se sitten
Hän otti eron viroistansa j a asettui Tukholman lähi-
velvollinen ottamaan nämä asianhaarat pöytäkirjaansa.
syyteen, ollen monta vuotta ikäänkuin kuninkaan pa­
— Minun täytyy tätä asiaa varten tehdä pieni poikkeus
hana omatuntona, kunnes mielikarvaus joudutti hänen
edellisten vuosikymmenten historiaan, tutkiakseni mitä
loppuansa v. 1786.
erikois-tuumia kenties j o silloin oli liikkunut muuta­
Vaan sillä välin oli Suomenmaas­
sakin tytymättömyys ollut karttumassa, j a Y r j ö Maunu
Sprengtporten
mies.
oli nyt
tämän
tytymättömyyden pää­
Hänen mielestään oli Suomalaisten toivo päästä
parempaan tasa-arvoon Ruotsalaisten kanssa
pettynyt * ) .
surkeasti
Muuta neuvoa ei muka jälillä ollut kuin
Suomenmaan täydellinen itsenäisyys, sen irroittaminen
Ruotsin yhteydestä.
Olemme nyt tulleet siihen paikkaan Y r j ö Maunu
Sprengtporten'in elämässä, jolloin hän rohkealla, ken­
ties raiskaavalla
vuosituhannen
kädellä alkaa repiä rikki ne puolen
siteet, joilla
Suomenmaa oli Ruotsin
valtakuntaan liitetty,—ja jolloin hän, nähtyänsä muut
keinot tehottomiksi, alkaa turvautua Wenäjän apuun,
— suoraan sanoen: jolloin hän Ruotsin valtakunnan
la'in
mukaan
tulee
valtio-kavaltajaksi.
Semmoisissa
tapauksissa laki ei tiedä mistään lievityksestä.
Mutta
historian tuomio-istuimen edessä tulevat aian seikat j a
tekijän
sisälliset vaikuttimet kumminkin paljon kysy*
*) — „ oppression qui, Men loin de diminuer, comme on s'était flatté, par la Reforme de 1772, en laquelle la Nation Finoise
et ses troupes avaient principalement pris part dans 1'ésperance
de se voir sous Tautorité royale un peu plus au niveau de la
Suéde, s'était au contraire accrue au point de leur rendre ce joug
presque insupportable". (Ennen-mainittu Precis).
seikat melkein itsestänsä
mien Suomalaisten miesten aivuissa.
Katselkaamme!
synnyttivät
sen­
tulleekin, on
14
15
siis Suomalaisen kansallisuus-aatteen
omia
tarkoituksiansa
saakka
IL
Tämmöinen on
katsanto-tapa.
tähän
Se sietää kui­
tenkin koko j o u k o n oikaisemista.
Minä en huoli tässä ruveta todistelemaan, mitä j o
Suomalaisia itsenäisyys-tuumia Ruotsin »Vapauden aikana".
ennen on tarpeeksi
Tavallisesti on se ajatus vallinnut, että koko tuu­
ma, tehdä Suomenmaa eri valtioksi Ruotsin j a W e n ä -
sissa.
kaudella aian
saanut
ainoastaan
Wenäjän
todistettu,
että Suomalainen kan-
sallis-tunto ei milloinkaan ole ollut kokonaan sammuk­
jän
välillä, oli alkunsa
varten.
ollut tavallisin
keksinyt, tietysti
Tahdon ainoastaan
muistuttaa, että tällä aika­
seikat olivat aivan luonnollisesti anta­
yllytyksistä, joiden tarkoitus ei ollut muka muu, kuin
neet sille valtiollisen suunnan j a merkityksen.
herättää, niin paljon kuin mahdollista, häiriöitä j a eri­
nottomuus, j o l l a Kaarlo X I I oli kohdellut Suomen us­
puraisuutta Ruotsin valtakunnan keskuudessa.
Todis­
kollista kansaa, jättäessään maamme aivan auttamatto­
keisarinna
masti vihollisten haltuun kahdeksan pitkää vuosikautta,
tuksena
tähän käsitykseen on ollut: l:ksi
Elisabetin
manifesti
Maalisk. 18 p . 1742, jossa mai­
— se kevytmielisyys, jolla Hattupuolue
Se tun­
oli ryhtynyt
nittu keisarinna lupaa „ siihen avullinen olla, että Suo­
1741 vuoden sotaan, arvellen mitättömäksi vahingoksi,
men
Suuriruhtinakunta, j o s se itsensä Ruotsin vallan
j o s Suomenmaa joutuisikin hävityksen alle tai kadok­
alta
poies
eroittamaan
aivoitettu on, saapi
niinkuin
siin, — kahden viimeisen rauhanteon
teko-asiat,
kun
yksi vapaa j a ei kenenkään vallan alla olevainen maa
kappale toisensa perästä oli Suomenmaasta luovutettu,
itse
Ruotsin hairausten maksuksi, — nämä kaikki
keskenänsä
ylös-asettaa
hallituksen-säädyn"; —
seikat
2:ksi se seikka, että Suomalaisten puolelta ei silloin
eivät voineet huomaamatta ohitse mennä, vaan pakoit-
eikä seuraavina vuosikymmeninä tiedetä mitään
tivat väkisinkin Suomalaiset ajattelemaan
nittavampaa
yritystä
panemaan
toimeen mitä
mai­
Elisa­
betin manifesti oli ehdotellut, j o s eroitamme nuo j o k ­
tulevaisuuttansa.
Se ei enää
tilaansa
ollut ensinkään
ja
luulta­
vaa, että Ruotsi aian pitkään voisi pitää niinkään isoa
seenkin hämärät hankkeet, joita tuomari W i k m a n Sa­
osaa Suomenmaasta, kuin sillä nyt oli jälillä.
vossa näkyy virittäneen "VVenäläisten kanssa vv. 1748—
puolen Wenäläisten
1751. — Tämä tahtoo sanoa: yleinen mielipide Suo­
kaan
nimi ei enää
Toiselta
synnyttänyt,
aina­
täällä Suomessa, samaa kauhua j a inhoa kuin
menmaassa siihen aikaan olisi ollut täydellisen loyali
entisinä vuosisatoina.
ja
nyt monta kamalaa muistoa; mutta „Pikku-viha", eli
tytyväinen
Suomen kansan
valtiolliseen
j a kaikki Suomen asukkaat tunteneet
Ruotsalaisiksi, niin että j o k u
asemaan,
itsensä hyviksi
erinäinen
Suomalainen
Wenäläisten
näjän
kein
oli Pietari
Suuren
Itse W e ­
aioista asti saanut
säätyluokissa,
jotka j o
yhä enemmin Eurooppalaisen muodon; että se oli su­
täydellisesti olivat omistaneet Ruotsalaisen
emämaan
vaitsevainen sekä uskonnon että yhteiskunnallisten lai­
kielen j a
tavat.
sivistyneissä
hallitus
jättä­
hallitus vv. 1742, 1743, oli synnyttänyt
enemmin kiitollisuuden kuin vihan tunteita.
kansallisuus ei tullut muka kelienkään mieleen, kaik­
vähimmin
Iso-viha oli epäilemättä
Ainoastaan W e n ä j ä n
politiiki olisi
tosten
suhteen, todisti paraiten Wiipurin läänin esi-
16
17
merkki,
missä
kaikki
Ruotsin-aikaiselle
asiat
kannalle.
olivat jääneet
Ja
ihmiset täällä Ruotsalaisessa
vanhalle
nämä seikat
tiesivät
Suomessa aivan hyvin;
tiollisena silmä-määränä täytyi olla: vapauden-aian hallitusmuoto, mutta erinänsä Ruotsista! — Jo 1726 — 27
vuoden valtiopäivillä oli ehdoteltu,
että
valtakunnan
olihan heillä useinkin veljiä j a sukulaisia toisella puo-
säädyt vuorotellen kokoontuisivat Suomessakin; mutta
lella valtarajaa,
tämä ehdotus hylättiin, j a vähemmin kuin milloinkaan
kävihän useinkin VVnpurin läänin mie-
hiä Turun akatemiassa,
mässä.
Joku
tieteellistä oppiansa täydentä-
luonnollinen veto-voima pyrki
jälleen
yhdistämään noita eroitettuja kappaleita; mutta siihen
oli vaikea
keksiä
muuta
keinoa
kuin
Suomenmaan
irroittaminen Ruotsin valtakunnasta.
Tässä
kuitenkin
tulee
Eikö se uusi vapaa
ennen tuli Suomen kansallinen erinäisyys tähän aikaan
kysymykseen.
Tämä Ruotsalaisuuden ylivalta oli epäi-
lemättä varsin luonnollinen; mutta se alkoi yhtähyvin
tuntua varsin haitalliseksi.
Näin syntyivät arvatakseni
itsenäisyyden tuumat Suomessa.
eteemme yksi k y s y m y s :
hallitus-muoto, j o k a v. 1719 oli
Vaan missä ne teko-asiat
ovat, jotka
todistavat,
että tämmöisiä tuumia todellakin oli syntynyt?
Minun
Ruotsissa perustettu, j a j o n k a perustamisessa niin moni
täytyy myöntää, että ne tällä hetkellä vielä ovat j o t e n -
Suomalainenkin mies (esm. Horn, Leijonmark, Freden-
kin hämärässä.
stierna) oli avullisna ollut, eikö tämä „vapauden-aian
itse-hallitus
lujasti
liittänyt
u
Suomen miehiä Ruotsin
valtakuntaan? — Luullakseni vastaus tulee
tulla
Kuitenkin alkaa j o yksi j a toinen jälki
näkyviin, levittäen
aikuisiin
sekä valoa että varjoa
sen-
tapauksiin.
kuulumaan
Mitä ensiksi tulee keisarinna Elisabetin manifes-
hallitus-muoto,
tiin, ei ole ensinkään luultavaa, että sen lausumat miet-
j o n k a suuret puutteet vasta myöhemmin tulivat näky-
teet olisivat Pietarissa tai Moskovassa syntyneet, ellei
viin, oli Suomalaistenkin
Suomalaisten puolelta j o ennen olisi niihin aihetta an-
likimäärin
seuraavalla
tavalla.
Tämä
mielestä erinomaisen hyvä,
mutta sen edut tulivat liian vähäisessä suhteessa Suo-
nettu.
men miesten nautittavaksi.
Valtiopäivillä olivat Suo-
tää W e n ä j ä n ministeri Tukholmassa, Mikael Bestushew-
malaiset aivan heikkona vähemmistönä, kokonaan voi-
Riumin, pitäneen yhteyttä tappiolle joutuneiden Mys-
mattomina ajamaan omat mielipiteensä läpitse, vaikkapa
syjen, varsinkin Suomalaisten kanssa, j a näille ei liene
keskenänsä
Suomenmaan
olisivat yhtä pitäneet.
Suomen väkiluku
Sekä 1738 että 1740 vuosien valtiopäivillä näyt-
irroittaminen
enää
ollut mikään
vieras
Uudenkaupungin rauhanteon jälkeen oli noin \ Ruot-
ajatus; ainakin j o kuulemme erään kapteini Hästesko'n
sin j a Suomen yhteisestä summasta, j a Turun rauhan-
Savossa lausuvan
teon jälkeen ei täyteensä sitäkään; mutta valtiopäivillä
oli Suomi vieläkin vähäisemmässä suhteessa
j a varsinkin
aatelistossa
oli Ruotsalaisten
edustettu,
enemmyys
p
Vaara
läpi-kulkevalle "Wenäjän
pyörii, että
koko
kuriirille:
Suomenmaa yhtenä
kesä-
kautena kadotetaan", — j o h o n lisäsi: „nat! kosk'eivät
hallitusmiehet Tukholmassa sitä paremmin
tahdo"*).
painava; sillä Suomalainen aatelisto oli verrattain vähälukuinen j a pitkän
matkan
suudessa
tulemaan.
saapuville
tähden
harvemmin
Näistä
tilai-
asianhaaroista
voisimme j o å priori päättää, että Suomalaisten val-
*) Wenäläisen kuriirin Frans Schsevius'en kertomus Maalisk.
17 p. 1741. (Waarasen kokoilemissa Suomen valtion-arkistossa).
Puheena-oleva Hästesko on Samuel Jaakko, syntynyt Muolan pitäjässä v. 1675, kapteini Savon jalkaväessä, f 1753. Hän joutui
>
2
18
19
Merkillistä on, että kun sitten W e n ä j ä n armeija oli val­
Nämä syyt j a seikat eivät kuitenkaan
loittanut koko Suomenmaan, j a aika olisi ollut panna
keisarinnan
toimeen manifestin lupauksia, Elisabet puolestaan osoitti
ne selvästi viittaavat ennen lasketuihin neuvoihin Suo­
siihen aivan vähän intoa j a halua.
malaisten kanssa * ) .
Helmikuun lopulla
1743 antoivat kaikki W e n ä j ä n arvomiehet keisarinnalle
kirjallisia
mietintöjä
ehtojen suhteen.
sia: j o k o
Ruotsilta
vaadittavien
rauhan­
Mielipiteet olivat kovin monihaarai­
pysyttää
k o k o Suomenmaa W e n ä j ä n
taikka jättää takaisin
ainoastaan
Pohjanmaa,
alla,
kenties
Turunkin lääni, taikka pitää edes Helsinki, Savonlinna
y. m .
kin
mies
Muutamat harvat sivu-mennen mainitsivat sitä­
ehtoa, j o t a
manifesti
puolusti jyrkästi
tuumaa",
oli kuvaillut.
tuota
Mutta
„manifestissa
yksi
julkaistua
j a tämä ainoa oli varakansleri Aleksei B e -
Btushew-Riumin,
äsken-mainitun ministerin veli.
nen ajatuksensa
oli, että pitäisi „rauhan-kongressissa
Turussa
sopia
panemisesta
semmoisen
tässä maassa,
hallitusmuodon
j o k a kelpaisi
Hä­
toimeen­
kuntain väliltä, j a siihen kaikkeen toimittaa vahva ta­
kaus muilta valloilta"; hän lisäksi arveli, että „kaikki
kannattaaksensa
kongressissa edusmiestensä kautta, paljoa mieluisem­
min kuin että tahtovat antautua uhriksi Ruotsalaisille
ja varrota
niiden kostoa".
L o p u k s i hän vielä muis­
tuttaa: „ Jos Suomi jätetään takaisin Ruotsille, niin en
tahdo mainitakkaan,
Rauhanteon
jälkeen
Mutta
enää voittaneet
Bestushew'in
osasivat
Hatut,
suussa
kuten
tie­
dämme, erinomaisella notkeudella jälleen korjata puo­
lue-asemaansa, j a 1746—47 vuosien valtiopäivillä he
j o pääsivät niin mahtaviksi,
että uusi sota Wenäjää
vastaan näytti olevan tulossa j a Myssyt joutuivat sää­
limättömän
vainon
alle.
Siveydellinen kurjuus
oli
muutoin Ruotsissa tähän aikaan niin suuri, että valtiopäivämiehet j a muut myivät itsensä häpeämättä ulko­
maalaisten ministerien käskyläisiksi.
Ranska pani ulos
mahdottomat summat Hattu-puolueen hyväksi; samoin
Englanti j a W e n ä j ä , Hattujen viholliset, eivät myös­
kään lahjuksia
luttivat tällä
säästäneet.
tavoin
V i i m e mainitut vallat ku­
ainoastaan
näiden
valtiopäiväin
poistamaan
kaikki eripuraisuudet ja vihollisuudet molempain valta­
Suomalaiset ottaisivat tätä ehdotusta
tarkastusta.
kuinka vähän Suomalaiset vast'-
edes tulevat luottamaan lupauksiimme, j a kuinka useat
syyttömät, j o t k a ovat meille uskollisuuden valaa van­
noneet j a meihin liittyneet, joutuvat uhrattaviksi" * ) . — •
vangiksi Lappeenrannan tappelussa. Hänen poikansa-poika Juhana
Henrik oli tuo tunnettu Anjalan liiton Hästesko.
*) Kaikki mietinnöt löytyvät otteina Waarasen kokoilemissa. —
Bestushew'kin esittää ensimäiseksi ehdoksi, että Suomi olisi pysy-
tettävä Wenäjän alla ja Ruotsille olisi antaminen 2 milj. sekä
tullinvapaa kaupankäynti Suomessa; vaan jos Ruotsalaiset eivät
siihen suostu, silloin tulee välttämättömäksi jälleen uudistaa tuo
manifestin kautta Suomessa julistettu tuuma. Kolmanneksi eh­
doksi hän esittää, että edes Turku ja Helsinki olisi pysytettävä
Wenäjän alla ja niille Suomalaisille, jotka jäävät Ruotsin puolelle
rajaa, toimitettava oikeus siirtymään Wenäläiselle alueelle (tätäpä
useat muutkin pitivät tarpeellisena). Mutta suurimmalla hartau­
della Bestushew pitää kiinni itsenäisyys-aatteesta. Muut, jotka
sitä mainitsevat, ovat: Sotamarsalkka Trubetskoi („Suomi eri val­
takuntana neutraalisen hallitsijan alla"), Valtioneuvos Weselowski
(„Suomi eri valtiona, joko tasavaltana tai oman suuriruhtinaan
alla"), ja Salaneuvos Kaarlo Brewern, joka kuitenkin arvelee Ruot­
salaisten tuskin siihen suostuvan, koska Suomi eri valtionakin aina
tulisi seisomaan Wenäjän vaikutuksen alla.
*) Bestushew'iin, nimittäin Tukholmassa olleesen Mikaeliin,
viittaavat myöskin Kustaa IILnnen sanat Valtiosalissa säädyille
v. 17S9:
„Bestushew sanotaan aikoinaan esittäneen semmoi­
sen ehdotuksen keisarinna Elisabetille".
21
20
aikana yhteensä 844,000 taaleria vaskirahaa * ) . W e n ä jän
ministeri von Korff j a hänen sihteerinsä Simolin
olivat tällä hetkellä Myssyjen
ja
rahain jakajiksi
käytettiin
varsinaisina johtajina,
Ture
Bielke,
kenraali
Stacl von Holstein, kapteini Hannu Henrik Boije sekä
useat muut.
Moni tietysti ei sallinut rahojen juuri vai-
kuttaa mielipiteisinsä, vaan katsoi ainoastaan luvalliseksi ottaa lahjat vastaan, koska tiesivät muidenkin samoin tekevän.
Mutta löytyipä niitäkin, varsinkin aate-
listossa, jotka kaupitsivat äänensä enimmän tarjoovalle.
Vielä
nykyään on meidän maassa
kuinka eräs Suomen
tuttu
sananparsi,
aatelismies arvosteli kaprokin-
vuoria, j o n k a hän toiselta puolueelta sai lahjaksi, sitten
kuin toinen puolue j o ennen oli hänelle itse kaprokin
lahjoittanut:
„Tulen
toisiin
ajatuksiin,
sanoi
Spåre
kaprokin-vuoria". — Useat ottivat vastaan rahoja, ei
itseänsä varten, vaan vaikuttaaksensa muihin.
kurjassa
kaupan-alaisuudessa
Ja tässä
olivat Myssyt j a Hatut
yhtä rikollisia; ainakaan ei ole helppo keksiä niiden
välillä
mainittavaa eroitusta.
Kuitenkin Myssyt itse
neuvoskunnassa, nimittäin Samuel Akerhielm j a hänen
ystävänsä, ovat ikuiseksi kunniaksensa saaneet KorfFilta sen kiitoksen, että „ rahoilla ei saada heidän luona
mitään
toimeen" * * ) .
Mutta
samassa
määrässä
kuin
Hatut vaarin-käyttivät voittoansa j a tirannisella tavalla
vainosivat
vastustajiansa,
täytyi
Myssyjen
turvautua
VVenäjän apuun, j o n k a kanssa vihdoin solmittiin rikollisiakin tuumia.
Loppuvuodelta 1748 alkaen ruvetaan
neuvoja laskemaan jostakin "VVenäjän j a Tanskan yhteisestä päällekarkauksesta Ruotsia vastaan, j a häm*) Ks. von Korffin tilit Jouluk. 20 p . 1746 ja Huhtik. 24 p.
1747 (Waarasen kokoilemissa).
**) Ks. von Korffin virkakirje Lokak. 24 p. 1746 y. m. (Waarasen kokoilemissa).
mästyksellä näemme silloin vanhan kunniallisen Å k e r hielm'inkin (joka nyt on neuvos-virasta karkoitettuna)
yhtyvän näihin kavaliin hankkeisin.
Kaikessa salai-
suudessa hän paroni Gedda'n asunnossa tulee yhteen
Nikita Panin'in kanssa, j o k a K o r f f i n jälkeen on tullut Wenäläiseksi ministeriksi
Tukholmassa.
ei ole tosin puhetta kuin Hattu-hallituksen
Muusta
kumoomi-
sesta, j o h o n W e n ä j ä Tanskan kanssa lupaa aseellisen
apunsa * ) . Mutta auttajilla oli omatkin tarkoituksensa,
joita
Akerhielm
puolen
aiottiin,
alueesta.
ei
nä'y
näet,
aavistaneen.
ottaa
pois j o k u
Kummaltakin
osa Ruotsin
Salaisessa liitossa Tanskan j a W e n ä j ä n vä-
lillä E l o k . 5 p . 1749 sovittiin niin, että edellinen valta
tulisi saamaan Skaane'n, Hallannin j a Bohusin-läänin,
mutta W e n ä j ä arvattavasti Suomenmaan * * ) .
Myssyt
käytettiin ainoastaan välikappaleina, j a Panin'ille lähetettiin 25,000 dukaattia jaettaviksi „hyvämieliselle puolueelle". — Näin pitkälle oli puolue-villitys vienyt!
Vaan
paljon
erittäinkin
oli Suomalaisilla tähän
aikaan
yhteyttä W e n ä j ä n asioitsijain kanssa.
Juhana
Simolin, Wenäläisten ministerien oikea käsi, oli sukuperältänsä Suomalainen, syntynyt Turussa Ison-vihan
aikana; hän oli tästäkin syystä erittäin sovelias Suomalaisiin vaikuttamaan.
tuttavuuteensa
kuuluivat,
Mitkä kaikki miehet hänen
emme
varmuudella
tiedä;
mutta etevimmät, niinkuin Hannu Henrik Boije, hovioikeuden-neuvos
Fredenstierna
ja
Närpiön
provasti
Carlborg, pääsivät itse Wenäläisen ministerin
vuuteen j a mainitaan hänen rapporteissaan.
tutta-
Itse Suo-
menmaassa näkyy tytymättömyys olleen päivä päivältä
*) Ks. Paninin virkakirje Jouluk. 2 p . 1748, yhtymisestään
Akerhielnrin kanssa (Waarasen kokoilemissa).
* * ) Ks. otteet Elisahetin-aikuisista papereista, Wenäläisessä
aikakauskirjassa OcMHaAuaTHii B i i t i , 4:s osa (Moskova 1869), siv. S9.
22
23
karttumassa.
Hattu-hallitus tuli levottomaksi j a lähetti
miehissä Suomen itsenäisyys oli tarkoituksena j a silmä-
Rosen'in tänne kenraali-kuvernöriksi, eli oikeimmiten
määränä, ei ole enää kieltämistä.
ylipoliisimestariksi;
j o k u tuomari W i k m a n Savossa, j o k a näitä mielipiteitä
mutta
tämän
itsevaltaiset
toimet
Se ei ole yksistään
eivät suinkaan mielten kuohua viihdyttäneet, j a hänen
edustaa, — vaikk'ei tosin tämäkään mies ole niin mi­
iskunsa sattui toisinaan väärään paikkaan, esm. kun hän
tätön,
antoi vangita j a Tukholmaan viedä W a n a j a n kirkko­
eräs Myssy-puolueen etevimmistä j a
herran
päälliköistä,
Packalenius'en, j o n k a päälle ei voitu mitään
toteen näyttää.
Myöntää kuitenkin täytyy, että Hattu­
j e n epäluulot eivät olleet suinkaan perättömiä.
esm. kummallinen aian merkki, kun vanha
S e oli
retkeilijä
kuin joskus on tahdottu
luulotella * ) .
Mutta
arvokkaimmista
hovioikeuden-neuvos, sittemmin
dentti, A d a m Fredenstierna,
rikollisena, j o s niin
presi­
astuu tässä eteemme —
tahdotaan,
mutta
Suomalaisena
patriotana, S u o m e n itsenäisyyden harrastajana.
Adam
Tapani Löfving, sama mies j o k a Ison-vihan aikana oli
Schiitz, aateloittu
ollut Ruotsalaisten rohkein vakoja Suomenmaassa, nyt
rissa v. 1685, oli oppinsa saanut Turun yliopistossa,
tarjoutui
tavataan
menemään W e n ä j ä n
palvelukseen,
polttamaan Ruotsalaisen kaleri-laivaston.
taa L ö f v i n g ilmaisi KorfFille,
vieläpä
Samalla ker­
että muka „talonpoiat
sitten
Fredenstierna,
vapaan
oli syntynyt W i i p u -
hallitusmuodon
ensimäisten
harrastajain j o u k o s s a j a pidettiin oppineena, luotetta­
vana sekä valtiollisissa puuhissa innokkaana
miehenä
Suomessa ovat varsin pahoillaan Ruotsin valtiopäivistä"
(f
j a että „ Suomalaiset ainoastaan etsivät tilaisuutta ker­
saakka rakasti „ V a p a u d e n - a i a n hallitusmuotoa, todis­
ran eroittamaan itseänsä Ruotsista" * ) •
taa hänen
Tietysti se ajatus tulee meille ensin eteen,
Suomalaiset Myssyt näissä vehkeissä noudattivat
moja
tarkoituksia
ystävänsä,
heidän
että he siis tahtoivat
hallituksesta,
suinkaan
kuin
sa­
Ruotsalaiset puoluekyllä syöstä Hatut
vaikkapa Wenäjänkin avulla,
eroittaa
että
mutta ei
v. 1772).
Kuinka
hartaasti
hän
kuolinpäiväänsä
u
tunnettu
muotoamme ei näytä
lauseensa,
että
muka
„hallitus­
enkeleiltäkään voitavan parem­
min k o k o o n - p a n n a " * * ) .
Vaan
tämmöinen mielipide
ei estänyt häntä puuhaamasta Suomen itsenäisyyttä j a
sitä varten etsimästä W e n ä j ä n apua.
Keisarinna Elisa­
betin aikuisista muistoon-panoista nähdään, että L o k a k .
Suomenmaata Ruotsin vallan alta.
26 p . 1749 määrättiin Panin'in esityksen mukaan 1000
Lisäksi sopii päättää, että heidänkin joukossaan yksi
dukaattia neuvos Fredenstiernalle, j o k a „ p y s y y ensi-
tai toinen oli vieraisin tarkoituksiin ostettu; Löfving'in
mäisenä patriotain" (s. t. s. Myssyin) „joukossa j a lu­
kehno tarjous esm. selvästi todistaa, kuinka siveydel-
juudellansa pitää muut ko'ossa". Kuukautta m y ö h e m -
liset perusteet olivat vajonneet, j a muita esimerkkejä
ei myöskään suinkaan puutu * * ) .
Vaan että johtavissa
*) Ks. von Korffin virkakirje Lokak. 23 p . 1747, ja sen ohessa
Löfving'in rapportti:
• „die Finnen suchen wohl Gelegenheit
einmahl sich von Schweden ahzusondern. Den Plan dazu weiss
nnd findet man wohl". (Waarasen kokoilemissa).
* * ) v. Korffin kirjeistä näkyy, että esm. kamariherra Roland
kruunuprinsin luona oli Wenäjän ostettu vakoja. Sihteeri Duncan,
joka näyttää olleen Turusta kotoisin ja sitten tuli postimestariksi
Ahvenkoskelle, myi kanslian salaisuudet.
*) Juhana Henrik "Wikman oli vv. 1729—1740 pormestarina
Raahessa ja sen kaupungin edusmies 173S vuoden valtiopäivillä,
jolloin hän myöskin istui Sekreeti-valiokunnassa,
**) Ks. E. G. Geijer, Sami. Skr. II, V osa, siv. 222.
24
min,
25
Marrask. 22 p . 1749, kirjoittaa
n i n i l l e : „ Neuvos Fredenstiernan
men
keisarinna
Pa-
mietintö, että Suo-
suuriruhtinakunnan on oikeus kutsua k o k o o n eri
valtiopäiviä, j a teidän siihen liittämät muistutuksenne,
että
nimittäin
teidän
ei olisi
mahdotonta
kokonaan
eroittaa tämä kansakunta Ruotsin alamaisuudesta taikkapa
yhdistääkkin
varsin paikallansa;
se meidän
valtakuntaamme,
ovat
ne soveltuvat niin paljon meidän
män ystävyyttä W e n ä j ä ä kohtaan.
entisen kannatuksensa
tömyyteen.
meidän puolelta siellä julkaistut
mani-
festit ovat samaan mieleen sepitetyt~ * ) . — T ä m ä todistuskappale osoittaa, niihin suuntaan Fredenstierna'n
tuumat
tarkoittivat,
Wikman'inkin
tyksen.
ja
niiden
valossa
hämärät hankkeet
saapi
kenties
suuremman
merki-
Huhu, että useat Suomalaiset olivat aikoneet
panna suuriruhtinas Pietarin Suomenmaan kuninkaaksi,
j a että semmoisetkin miehet kuin Hannu Henrik B o i j e
kuuluivat siihen liittoon * * ) , ei ole siis todennäköisyyttä
vailla.
Mutta toiselta puolen todistaa sama keisarinnan
kirje, että YVenäjän politiikki ei aivan hartaasti suosinut Suomalaisten
yhdistäminen
keisarinnan
itsenäisyyden-aatetta.
Wenäjän
valtakuntaan
Suomenmaan
oli
kumminkin
mieluisimpana toivotuksena.
Tämän perästä e m m e taas pitkiin aikoihin tapaa
mitään
merkkiä
Luultava
itsenäisyys-vehkeistä
Suomenmaassa.
onkin, että ne nyt joutuivat syrjälle;
valtioseikat saivat paljonkin muutetun muodon.
sillä
Ensin
Tanskan sovinto Ruotsin kanssa lakkautti nuo ennenmainitut
valloitus-tuumat.
Sitten
Hattu-hallitus
rii-
taantui , n u o r e n hovin" kanssa j a alkoi osoittaa enem*) Ks. OcMHajuaTHH Btut, 4:s osa, siv. 90.
**) Näistä seikoista ks. Alaunu Malmanen, Anjala Förbundet,
sivv. 34, 35, j a G. Rein, Kriget i Finland åren 17S8—1790, I osa,
siw. 6—9.
Kun sittemmin v. 1765 uusi Myssy-puolue
pääsi valtaan, sen tietysti ei enää tarvinnut rikollisilla
salaliitoilla
taistella
vallasta.
Suomalaisetkin Myssyt
j o k o tytyivät puolueensa yhteiseen voittoon taikka eivät
nähneet mitään mahdollisuutta panna erikois-tuumiansa
toimeen.
omienkin tarkoitustemme kanssa yhteen, että nuo viime
sodan aikana
Myssyt kadottivat
j a vajosivat täydelliseen mität-
Entä
Suomalaiset
Hatut j a
Suomenmiehet
yli-
päänsä? — Luultavaa on, että entinen tytymättömyys
ei ollut haihtunut.
Vaan näyttää siltä, niinkuin olisi
toivottu, että lavennettu kuninkaallinen valta saattaisi
Suomenmaan „un peu plus au niveau avec la S u e d e " .
Entiset
puolue-liput olivat siis rikki-kuluneet j a Suo-
messa kannatettiin
hartaasti Kustaa
HLnnen
vallan-
kumousta. — Mutta ennen pitkää havaittiin Suomessa
niinkuin Ruotsissakin seuraukset vähemmin edullisiksi
kuin
oli toivottu.
Ruotsissa syntyi uudestaan
aristo-
kratillinen vapauden-puolue, j a Suomessa virisi vanha
itsenäisyyden aate.
edustajaksi
tulee
Tämän itsenäisyyden etevimmäksi
nyt
Yrjö
Maunu
Sprengtporten.
Aikaa, milloin hänen mielipiteensä j a tuumansa saivat
tämän jyrkän
muodon, ei ole helppo tarkkaan
rätä.
saadakseni
Pyydän
asian valaisemiseksi
määkertoa
sen vähän mitä minä tiedän kuninkaan j a Y r j ö Maunu
Sprengtporten'in syntyvästä
eripuraisuudesta.
26
27
lähiset
sotajoukot, nimittäin
jalkajääkerit,
nyt neljän
Yrjö Maunu Sprengtportenin eripuraisuus Kostaa
III:nnen kanssa.
Keveät rakuunat siirrettiin
Tuk­
holmaan, kuninkaan vartiaväkeen, j a Y r j ö M. Sprengt­
everstiksi.
Jaakko Maunu
taas pantiin sekä kaartin että rakuunain ylimmäiseksi
päälliköksi.
Tämä
oli
epäilemättä
suurta
kunniaa.
vallankumouksen etevin johtaja vaati
enempää,
kuninkaan
nimittäin
todellista valtaa,
luottamuksessa,
miehet tunkivat
hänen
ja
ulos.
jotakin
todellista
sijaa
siitä j o
liukkaammat
Vanhempi
Sprengtpor­
ten, j o k a tunsi oman kykynsä j a luonteeltaan oli luulokas j a tulinen, ei voinut kärsiä niitä
mairittelijoita,
j o t k a olivat päässeet nuoren kuninkaan suosioon. A l k u ­
vuodella 1774 j o väli rikkui täydellisesti.
kohteli
suudella.
eron
entistä
auttajaansa
erinomaisella
Kuningas
hellätuntoi-
Mutta Sprengtporten oli taipumaton j a otti
kaikista
viroistansa.
Tapaus on tarpeeksi
nettu, eikä siis tässä tarvitse
laveampaa
tun­
kertomusta.
Mihin määrään vanhemman Sprengtporten'in mieli­
pahat vaikuttivat
kemmin tiedä.
nuorempaan velipuoleen, emme tar­
V a a n tästä aiasta alkaa Y r j ö Maunu
astua enemmin näkyviin.
Kuningas oli tullut tunte­
maan hänen erinomaista kykyänsä, j a koska puolustus­
laitos YVenäjän rajalla juuri semmoista miestä tarvitsi,
niin Y r j ö Maunu Sprengtporten Maaliskuussa 1775 sai
päällikkyyden
Savossa sekä
komentonsa alle
vuoden kuluessa
pataljonat.
toimitti
rakuunat
Mitä hän
Savon brigadin
opetusta j a harjoitusta varten, hänen kesäiset harjoitus-
nostanut molemmat Sprengtporten'it kaikkinaiseen ar­
Mutta
Savon jalkaväen, Savon
Kymenkartanon
leirinsä, se tieteellinen j a sivistyttävä opetus, j o t a nuo­
Vallankumouksen jälkeen oli Kustaa I I I ensi-aluksi
porten tuli tämän j o u k o n
ja
sekä Elimäen j a Rautalammin
III.
v o o n j a suosioon.
Karjalan
kaikki
remmat upseerit saivat hänen luonansa
j a j o l l a perustus
luun, — tämä
laskettiin
kaikki
Brahelinnassa
Haapaniemen
ansaitsisi
oman
kadetti-kou­
kertomuksensa
j a on semmoisen saanutkin, vaikk'emme tällä hetkellä
voi siihen ryhtyä * ) .
Sprengtporten'in ylevä taito, se
vakavuus j a lempeys j o l l a
hän
kohteli sekä rahvasta
että väestöä, hänen hellä huolenpitonsa käskyn-alaisten
kasvatuksesta
asian
ja
se anteliaisuus j o l l a hän heidän j a
hyväksi tuhlasi
hänelle
yksityisetkin
yleisen rakkauden
varansa,
j a kunnioituksen,
toimitti
j o t a ei
mitkään vaiheet sittemmin voineet kokonaan hävittää.
Mutta
samaan aikaan hän j o alkoi joutua epäluuloon
kuninkaan luona.
varmuudella sanoa.
saavuttama
Mikä lienee syynä ollut, en uskalla
Oliko Sprengtporten'in Suomessa
arvo synnyttänyt
Kustaassa epäluuloja j a
nostanut häntä vastaan kateita panettelijoita hovissa?**)
Vai
oliko
kuninkaalla
joku
todenperäinen
aavistus
*) Ks. tuo v. 179S ruotsiksi painettu kertomus: Krigssamlin­
gar IV. Siitä on everstiluutnantti Sam. Möller Joroisissa v. 1809
tehnyt ranskalaisen käännöksen, joka löytyy Sprengtporten'in pa­
pereissa.
**) Sprengtporten itse sanoo (ks. ennen mainittu Precis): „Ici
1'influence que s'acquit M. de S. par ses services •
conimencoit
ä lui attirer 1'ombrage d'un gouvernement, lequel, ne voyant pas
la reputation d'un flnois avec la méme satisfaction que ses concitoyens, crut qu'il était de sa politique d'en éloigner un offlcier qui
pouvait gener les vues d'oppression qu'on meditoit déjä sur
une nation dont la Suéde a de tout temps jalousé le progrés et
la prosperité .
1-
28
2!)
Sprengtporten'in
suhteen?
mielipiteistä
Suomen itsenäisyyden
Jälkimäiseen kysymykseen tahdon edempänä
vastata, jahka tapauksista on puhuttu.
Mitä panetteli-
j o i h i n tulee, v o i m m e j o edeltäpäin arvata, että niiden
lukumäärä ei ollut vähäinen.
kuninkaan
etevin
Itse kreivi Kaarlo Sparre,
neuvon-antaja
sota-asioissa,
näkyy
olleen hänen kiivas vihamiehensä j a muita halvempia
ei suinkaan
puuttunut * ) .
että j o v. 1776, j o l l o i n
talvis-aikansa
Toiselta puolen
hän
tapansa
mainitaan,
mukaan
Tukholmassa, hänen luonansa
vietti
melkein
j o k a päivä kävi tuo tunnettu Simolin, j o k a nyt oli
Wenäjän
tysti
näytti
ministerinä
herätti
aivan
Ruotsissa.
Tämä
seikka
tie-
epäluuloa, vaikka Sprengtporten silloin
vähän
hyväksyvän
näitä käyntejä * * ) .
Pari vuotta m y ö h e m m i n hänen asemansa j o on tullut
tuskallisemmaksi.
Eräässä memorialissa Kunink. Ma-
jesteetille Jouluk. 27 p . 1777 hän alamaisissa lauseissa
pyytää virka-eron, syyttäen „ päivä-päivältä heikkonevaa terveyttänsä
sekä useita erittäin omituisia j a mu-
reellisia seikkoja, j o t k a muka hänen kohtalossaan yhtyvät j a tekevät hänelle mahdottomaksi kauemman aikaa kestää palveluksen vaivoja j a vaaroja" * * * ) .
Nämä
himmeät lauseet viittaavat j o h o n k i n kalvaavaan mielikarvauteen.
Arvattavasti asia jälleen sovitettiin; sillä
virka-erosta ei tällä kertaa tullut mitään.
nen pitkää syttyi uutta eripuraisuutta.
Mutta en-
Tahdon mai-
nita, mitä Sprengtporten näistä seikoista kertoo.
A l k u tapahtui, hänen selityksensä mukaan f ) , „sinä
katalana hetkenä, jolloin nuo onnettomat
sekasorrot
*) G. Rein, Kriget i Finland, siv. 38 (G. H. Jägerhornin
mukaan). — * * ) Sam. paik.
* * * ) Pohjakirja Sprengtporten'in papereissa,
t ) Koko kertomus on otettu Sprengtporten'in
kirjeestä
eräälle ystävälle, Pariisista Huhtik. 17 p. 1781 („Lettres de M .
kuninkaallisessa perheessä täyttivät koko Ruotsinmaan
j a kaikkien kunniallisten sydammet mielikarvaudella".
Tällä lauseella on tietysti ymmärrettävä Kustaa kuninkaan j a hänen
Maaliskuussa
äitinsä
1778.
häpeällinen
riita, j o k a
Muistamista on, että
nuorin veli, Fredrik
Itägöthinmaan
alkoi
kuninkaan
herttua,
kaikissa
vaiheissa seisoi äitinsä puolella, j a että leskikuningatar kuuluu mielellään tahtoneen toimittaa tälle lempipoiallensa j o n k u n erinäisen hallitus-alan, esm. Suomenmaan.
Että Sprengtporten
näinä aikoina viljeli F r e -
drik prinsin ystävyyttä, on varma:
aikaa
prinssi oli j o n k u n
sairaana, j a Sprengtporten, j o k a silloin paljon
kävi hänen luonansa, pelasi iltaisin shakkia leskikuningattaren kanssa.
Kuningas taas antoi jokaisen, j o k a
seisoi yhteydessä prinsin kanssa, tuntea oikullista mieltänsä * ) .
Muutamana päivänä kuninkaan aamu-pateilla
(au lever du R o i ) Kustaa äkisti kääntyi
ten'ia
Sprengtpor-
kohden, kysyen jyrkällä äänellä, eikö hän j o
kohta aikonut lähteä Suomeen.
„Teidän Majesteettinne minua hämmästyttää
tällä
kysymyksellä; T e epäilemättä tiedätte, että olen täällä
odottamassa käskyjänne niistä Suomen asioista, j o t k a
ovat minulle uskotut;
muutoinkin, Sire, ovathan tiet
vielä mahdottomia".
„ Suokaa anteeksi, minä tiedän että ovat hyviä, j a
olen antava paroni Sparre'lle käskyn, että hän kiirehtii teitä lähtöön valmistamaan".
Sprengtporten, j o k a tästä kyllä huomasi joutuneensa
kuninkaan
epäsuosioon, koetti
maamiehensä
de Spr. å son ami pendant son séjour ä Versailles 1'année 1781"
Sprengtporten'in papereissa).
*) Aksel Fersen (Hist, Skrifter, IV osa, siv. 20) mainitsee
valtaneuvos Ribbing'in ja hänen rouvansa siitä syystä joutuneen
epäsuosioon.
80
31
Munck'in kautta päästä kuninkaan
puheille.
kauan viivytteli; „viimein kuitenkin
Kustaa
hänen luonnolli­
nen hyvyytensä suvaitsi minulle tämän onnen", sanoo
Täysi sovinto näytti nyt seuraavan, j a kun Sprengt­
porten pyysi saadaksensa
tilaisuuden
matkustelemaan
ulkomailla edistymistä varten ammatissaan,
lupasi ku­
Sprengtporten. — Alussa kuningas ei ollut tietävinänsä
ningas sovittaa sen asian yksissä neuvoin kreivi Schef-
mistään epäsuosiosta Sprengtporten'ia
fer'in
vastaan.
„ T e i d ä n Majesteettinne ei ole suorapuheinen", lau­
sui silloin Sprengtporten kunnioituksella;
„ m i n ä näen
kanssa.
T ä m ä tapahtui Huhtikuussa
1778, j a Sprengtpor­
ten nyt lähti virkatoimiinsa Suomeen.
Syyskuussa piti
selvemmin Teidän s y d ä m m e e n n e : se on mielihartauteni
kreivi Juhana Sparre ( W i a p o r i n komentaja) tarkastuk­
prinssi Fredrikiä kohtaan, j o k a tällä hetkellä vaikuttaa
sen
Teissä kylmyyttä j a , uskallanpa
läpitse, mutta luuli tarkastajan
nua
sanoa, vääryyttä mi­
vastaan".
Savon sotaväestä;
Sprengtporten
kävi
kunnialla
käytöksestä
havaitse­
vansa, e t f e i ollut aikomus häntä millään tavoin sääs­
„ S e on totta", vastasi kuningas, „ m i n ä olen niin
tää.
Mahdollista kuitenkin o n , että tässä kohden hänen
rettelöitty j o k a haaralta, e t f e n voi teiltä salata katse­
kiihtynyt
levani mielipahalla
hankkeita.
j o n k a turhapäisyyttä
kaikkea,
mikä lähestyy
tunnette.
keksi epäluulolla katsonut,
veljeäni,
Minä olen teitä
het­
mutta te'en teille taas o i ­
keutta: en epäile nyt enkä vastakaan
taudesta j a uskollisuudesta, j o h o n
siitä
mielihar-
olette minua koh­
epäluulonsa
Mutta
kuvitteli
samaan
olemattomia vainon-
aikaan
ilmaantui
toinen
seikka, j o s s a kuningas aivan epäilemättä— kuten kaikki
sen-aikuiset todistajat myöntävät — käytti pientä ku­
jetta Sprengtporten'ia vastaan.
ulos
valtiopäivä-kutsumus.
Syysk. 9 p. 1778 lähti
Säätyjen
piti
ensimäinen
taan velvollinen. Teillä, herra paroni * ) , niinkuin mi­
kerta vallankumouksen jälkeen jälleen kokoontuman.
nullakin on vihamiehiä, . . . mutta minussa Teidän on
Uuden hallitusmuodon piti kestämän
paras ystävänne.
tustaan, j a
T e olette minua vastaan niin monta
Kustaa
III
ensimäistä k o e ­
katsoi viisaaksi laittaa
tieltä
kertaa epäluuloa osoittaneet; minä sen olen Teille an­
niin itsepäiset
teeksi antanut.
mästyksellä tämä siis sai havaita, että kutsumus kurii­
Ensi kerta, kun minulle sama seikka
tapahtuu, antakaa toki minullekkin anteeksi.
takaamme
menneet j a pysykäämme hyvinä
Unoh­
ystävinä
miehet kuin Sprengtporten o li.
Häm­
rein kautta oli tullut kaikille sotapäälliköille j a maa­
herroille, vaan hän yksin oli ilman jäänyt.
Huomatta-
yhdessä". — Näin sanoen, Kustaa teki niin suloisen
liikehdyksen, että — kuten
Sprengtporten
kertoo —
„ k o k o sieluni heltyi" * * ) .
*) Yrjö Maunun molemmat velipuolet olivat j o v. 1766 saa­
neet vapaaherraisen arvon, jolloin nimi Sprengtport tuli olemaan
Sprengtporten; mutta milloin Yrjö Maunu tuli paroniksi, en tiedä.
Hän ei ottanut semmoisena sijaa ritarihuoneessa, mutta kirjoitti
itsensä kuitenkin „Sprengtporten" j a mainittiin paroniksi.
**) „ U est vrai, dit le roi, j e suis si tracassé de toutes parts,
que j e ne peux vous cacher que j e vois avec déplaisir tout ce qui
approche de mon frére dont vous connaissez 1'étourderie. Je vous
ai soupconné un moment, mais j e vous rends justice. Je ne doute
ni ne douterai jamais de 1'attachement et de la fldélité que vous
me devez. Vous avez ainsi que moi vos ennemis M. le haron de
Spr
mais vous avez en moi votre meilleur ami. Vous m'avez
tant de fois soupconné vous méme; je vous 1'ai pardonné. La premiére fois qui m'arrive de faire autant, vous pouvez hien me pardonner aussi. Oublions le passé et restons bons amis ensemble".
32
33
vaa on, että
kutsumus
valtiopäivä-järjestyksen
menteistä
tapahtui Kustaa
I I Aadolfin
mukaan j a että siis itse ryk­
piti edusmiehiä valita.
Mutta kuinka ryh­
tyä tähän toimeen ilman käskyttä?
Saadaksensa asian
oikaistuksi, Sprengtporten kirjoitti kuninkaalle Brahelinnasta
Syysk. 21 p . j a
kirjettä
viemään.
kuninkaan
lähetti
majori
Hjerta'n * )
Mutta viikkoa myöhemmin saapui
käsky, että Sprengtporten'in nyt piti läh­
Pietarissa
tokset
tänyt
tar­
Pariisiin.
puolelta" (un mal-entendu de la chancélérie).
täydellisen
Sprengtporten'in
lyhyesti
tavallisten
lähteiden
mukaan.
kerron
Helmikuussa
kuu­
Strasburg'iin
hänen kohtaloonsa
ja
ilmaantui
selviä.
Ensiksi
täytyy muistaa, että hän
toimiinsa Savossa näkyy kuluttaneen
koko yksityisen
Jos sen lisäksi arvaamme, että ne
upseerit, j o t k a matkan alussa kulkivat hänen seuras­
saan,
suureksi
osaksi matkustivat
hänen
kustannuk­
suuri j o u k k o upseereja
sellaan, niin ei sovi ihmetellä että se vähäinen raha­
Tarkoitus oli mennä Preussin palveluk­
summa, minkä kuningas siihen tarkoitukseen oli anta­
1779 hän lähti Brahelinnasta,
seurassaan.
matkasta
Oltuansa pari
ensin
taloudelliseen ahdinkoon, j o n k a syyt eivät ole
omaisuutensa * * ) .
ulkomaisesta
päätarkoitus
matkustuksensa
Sprengtporten oli, näet, matkallansa joutunut k o ­
vaan
ennen oikaistu? —
Tässä
lähti
ja
ennät­
riidan Kustaa I I L n n e n kanssa*).
hua) selitti k o k o asian ajoksikin epähuomioksi kanslian
Sprengtporten kysyy täydellä syyllä: miks'ei sitä siis
hän
Puolan
Rauha oli kuitenkin
Vaan Sprengtporten jatkoi
Berlin'issä,
herättäneet.
uusia seikkoja, j o t k a vihdoin matkaan-saattivat täyden
sittemmin Spaa'ssa ollessaan (josta heti saamme pu­
Mutta
huomiota
Kuurinmaan,
j a päätti käydä Ranskanmaalla.
sitten
Kustaa kuningas
yleistä
jatkettiin
seuralaisilleen
Kaikki osoitti, että lai­
tulla tehdyksi, j a niin oli matkan
rauennut.
vuotista matkarahaa 1000 Specie-riksiä.
koitus siis oli aivan huonosti salattu.
olivat
matka
Silesian kautta Berlin'iin.
kautta
oli annettu päivää ennen valtiopäiväkutsumusta;
Savossa
Pietarista
teä ulkomaan matkalle, j o t a varten hänelle määrättiin
Tämä käsky
osoitettiin hänelle j a hänen
melkein ylöllinen kunnioitus.
seen Bayerin perintö-sotaa varten, mutta matkalla oli
nut, ei pitkälle piisannut, varsinkin koska
Wenäjänkin
syys ei nä'y olleen Sprengtporten'in ansioita.
sota-laitos tutkittava.
Yleisesti ihmetel­
säästäväi­
Kunin­
tiin sitä erinomaista kunnioitusta, j o l l a häntä Wenäjällä
kaan ystävät ovat kertoneet kaikenlaisia juttuja
hänen
kohdeltiin;
tuhlaavaisuudestaan,
suuret
arveltiin
e t f e i edes Preussilainen prinssi
kuinka hän j o alusta sai
Henrik, j o k a v. 1771 oli Wenäjällä käynyt, saanut niin
summat, kuinka hän sitten asetti ulos vekseleitä ku­
loistavaa vastaan-ottoa.
ninkaan
Haminassa,
missä hän
vain
lunastettaviksi,
ja
kuinka
Kustaa
ne
ensin
yötä oli, kävivät kaupungin etevimmät häntä terveh­
timässä.
Wiipurissa
hänelle
asetettiin
kunnia-vahti.
*) Lauri Filip Hjerta, majori Savon jalkajääkereissä, mutta
syntyperältänsä Ruotsalainen. G. H. Jägerhorn sanoo tämän mie­
hen olleen »insinuant, listig och sjelf brottslig" ja arvelee hänen
perustaneen Sprengtporten'in epäsuosiota v. 1778; ks. Rein, Kriget
i Finl., siv. 38.
*) Ks. Rein, Kriget i Finl., siv. 39; Krigssamlingar IV, siv.
308. Kutka upseerit kulkivat hänen seurassaan, ei mainita. Luul­
tavasti ne BerhVistä palasivat kotia.
**) Se arvataan olleen, yhteen luettuna mitä hän isältään ja
vaimonsa kanssa oli perinyt, vähintään 200,000 taaleria vaskirahaa
( = 62,000 Suom. markkaa); Krigss. IV, siv. 291.
3
34
35
omisti, mutta viimein epäsi * ) . — Mutta Sprengtpor-
porten'ille nyt suotiin virkainsa accordi-summaksi 15,000
ten'in
plootua.
omakin todistus lienee tässä lukuun
otettava.
Mutta varsin yleisesti kuningasta moitettiin,
Hän sanoo lyhyesti: „Matka-rahani supistaminen saatti
että hän oli luotansa päästänyt nerokkaan j a taidolli-
minun uusiin puliin sekä varsin arveluttavaan j a sur-
sen upseerin, j o k a
kuteltavaan asemaan, koska en voinut palata
man kunnian-himon, mutta ei ainakaan siihen saakka
kotia enkä jatkaa matkojani joutumatta
takaisin
velkoihin j a
kenties
oli osoittanut
suunnatto-
mitään kunnotonta käytöksessään.
täydelliseen häviöön; silloin pyysin virka-eroni, j o t a
Mitä Sprengtporten nyt aikoi tehdä, tultuansa 39
ei viivytetty 24 tuntia minulle antaa" * * ) . — Näyttääpä
vuoden iällä pois isänmaansa palveluksesta?
siis siltä, että luvattukin matkaraha oli lakannut tule-
Ranskan
masta, •— vai oliko kuninkaalla j a
rikan sotaan, j a olisi epäilemättä lähtenytkin, ellei se
Sprengtporten'illa
ministeriltä
eri käsitys luvatusta määrästä? — Mutta siinä tapauk-
onnettomuus olisi hänelle tapahtunut,
sessa täytyy kummastella, e t f e i Kustaa ainoalla kir-
laukaus vei häneltä kaksi sormea.
j e e l l ä koettanut oikaista etevän palvelijansa käsitystä.
muutoin
Vasta
Sprengtporten
kun
virka-ero
pyydettiin,
tuli
pikainen
vas-
tarkempia
yhä
taus. — T ä m ä tapahtui Toukokuussa 1780 j a Sprengt-
I I L n n e n kanssa.
*) Ks. olletikkin Barfod, märkvärdigheter, siv. 5. — Kamariherra Kust. Juh. Ehrensvärd sanoo päiväkirjassaan Toukok. 24 p .
1780, että kuningas silloin oli maksanut ulos hänen matkastaan
26,000 plootua ( = 8,666 Specie-riksiä), jonka lisäksi 12,000 plootun vekseli oli evätty; ks. Aksel Fersens Hist. Skr. IV, siv. 4 1 1 .
Näin tietysti kuningas tahtoi asian kerrotuksi. Fersen sanoo kuninkaan antaneen hänelle „ett måttligt anslag", joka loppui, jonka
perästä hän turhaan pyysi kuninkaalta lisää; ks. Hist. Skr. IV,
siv. 2 4 2 . — Kuinka iso matkaraha alkuansa lienee ollut, voimme
arvata' siitä, että Krigssamlingar (IV, siv. 3 0 8 ) sanoo koko matkalle määrätyn 2000 dukaattia (noin = 3850 Specie-riksiä), Sprengtporten itse taas mainitsee 1000 riksiä vuoteensa. Muutoin oli
Sprengtporten'in tapa kruunun varoja säästää, vaikka omia varojaan tuhlasi.
valittavaisen
Sprengtporten
**) „ L e retranchement de mes appointemens de voyage] me
mirent dans de nouveaux embarras et dans une situation trés-critique et déplorable, parce que j e ne pouvais ni retourner chez moi
ni contiuuer mes voyages sans m'endetter et me ruiner entierement; je saisis cet instant pour demander ma dimission qu'on
n'attendoit pas 24 heures pour me donner". (Kirje] ystävälle
Huhtik. 17 p. 1781).
että
tietoja.
tahtoi
Ame-
että pistoolin-
Tapauksesta ei ole
Silminnähtävää
päästä
on, että
sovintoon
Kustaa
K u n kuningas kesällä tuli Spaa'han,
hänelle
Pariisista
kirjoitti
kirjeen, jossa muun
kuninkaan
Hän oli
saanut lupauksen päästä
kirje
nöyrän
ja
seassa muistuttaa,
Syysk. 8 p. 1778 on ollut vii-
meinen, minkä hän on saanut vastaan-ottaa:
„ S e mikä
tällä hetkellä panee kovan kohtaloni kukkuralleen, on
tuo
onneton haavoitus, j o k a
ryöstäen
minulta
terveydestäni, ei salli minun enää tarjota
osan
palvelustani
kelienkään eikä myöskään panna toimeen hankettani
Amerikkaan mennä, ainoa tuuma mikä enää minulle
j a minkä
epätoivo teki
miehelle, j o t a hänen
oli
jäänyt
isänmaassaan
välttämättömäksi
kateus j a
kaikki
panettelemisen kauhut vainoovat, kuten Teidän Majesteettinne
hyvin tietää" * ) .
Tämä
kirje
kirjoitettiin
*) „Ce qui, en ce moment, met le comble ä ma triste destinée,
est la malheureuse blessure que le sort m'a preparé, qui en me
privant d'une partie de ma santé me met hors d'état d'offrir mes
services ä personne et de poursuivre mon projet pour 1'Amerique,
le seul qui me restoit et que le désespoir rendoit nécessaire ä un
homme, persecuté dans sa patrie par 1'envie et par tous les hor-
37
36
E l o k . 16 p . j a oli kenties aiottu valmistamaan Sprengt-
ministereiltä saada vakuutusta palkallisesta sijasta ar-
porten'ille
meijassa.
suosiollista vastaan-ottoa;
Kustaa ennätti Spaa'sta
lähteä,
sillä ennenkuin
oli tämä sinne tullut
Hänen
toiveitaan
pidettiin
ensin vireillä
siinä kohden, mutta lopulta tuli täysi kielto * ) . Sprengt-
j a kävi kuninkaansa puheilla.
Jutellaan,
että heidän
p o r t e n ' ^ katkeruus Kustaa III:tta vastaan ei suinkaan
yhtymisensä oli varsin tuima.
Sprengtporten epäile-
tästä viihtynyt, j a siitä mielipahasta tietysti Ranskakin
mättä oli sinne tullut
arvattavasti
sovinnollisella mielellä, mutta
myöskin täydellisesti
hänelle oli vääryyttä tapahtunut.
vakuutettuna,
että
Hän ei kumminkaan
sai
osansa, — tämä maa
„johon
Perkele on minun
oksentanut ulos, ei kuitenkaan ihmeen kautta j o n k u n
valaskalan sulattimista, vaan Hänen Ruotsalaisen Ma-
vielä uskonut, että kuninkaan suosio oli hänestä lopul-
jesteettinsa
lisesti luopunut, j a näkyy toivoneen, että Kustaa tar-
Kuitenkaan en pidä ensinkään
joisi hänelle tilaisuutta palaamaan isänmaan palveluk-
taa I I I
seen.
Sprengtporten'in Amerikkalaiselle retkelle.
sen.
V a a n kuninkaan
käytös poisti tämän erehdyk-
„Kaikista ehdotuksista", lausuu tästä tapauksesta
valtiollisen
elin-jäsenen
kautta" * * ) . —
luultavana,
että Kus-
olisi millään lailla valmistellut näitä
tioviisaus, j o k a
olisi
koettanut
valtameren
pidättää
Sprengtporten, „ m i t ä kuningas minulle teki, hän näkyy unohtaneen sen ainoan,
että palajaisin isänmaa-
ollut aivan likeistä sukua sille sukkeluudelle, j o k a ai-
Silloin Sprengtporten'in luonnollinen kiivaus
koinaan rakensi Crom\veH'ille yhtäläiset esteet; — j a
sai hänestä vallan j a hän lausui itsensä juhlallisesti
epäilemättä
irti sekä Kustaa kuninkaan että Ruotsin valtakunnan
mies kuin Kaarlo I Englannissa.
palveluksesta * * ) .
Sitten hän palasi Pariisiin,
kuitenkin
toiselle
Sprengtpor-
ten'iä
han!"*).
lähtemästä
esteitä
Joku val-
Kustaa I I I
puolelle,
olisi
oli toisenlaatuinen
synk-
Millä neuvoin Sprengtporten muutoin selvitti ta-
känä j a katkerana, niinkuin se j o k a on jättänyt taak-
loudelliset seikkansa Ranskassa j a viimein pääsi palaa-
sensa koko entisen elämänsä, eikä näe mitään tulevai-
maan kotimaahansa, en tiedä tarkemmin kertoa; sillä
suutta
kolmen vuoden kuluessa ovat kuulumiset hänestä aivan
edessänsä.
Päästä
Amerikan sotaan
oli taas
hänen ainoa toiveensa, j a Huhtikuun alulla hänen ta-
vähissä.
paamme
den 1781 kuluessa palasi Suomeen j a ryhtyi ainoan
Yersailles'issa, jossa
hän
koettaa
Ranskan
Ainoastaan sen näemme, että hän vielä vuo-
poikansa kasvatukseen * * * ) .
reurs de la calomnie, comme Votre Majesté le sait bien".
kuninkaalle Elok. 16 p . 17S0. (Sprengtp. paper.).
Kirje
*) „L'entrevue que j'ai eue depuis å Spaa avec le roi est la
preuve la plus certaine et la plus forte de son indisposition ä mon
égard. Remarquez que de toutes les propositions qu'il me flt, celle
de retourner dans ma patrie étoit la seule qu'il paroit oublier".
Kirje Huhtik. I" p . 1781.
**) Fersen (Hist. Skr. IV, s i w . 242, 243) antaa tapauksesta
kuvaavaisen kertomuksen. Muistamista kuitenkin on, että Fersen
ei itse käynyt kuninkaan kanssa Spaa'ssa, vaan oli tähän aikaan
Ruotsissa.
*) Sprengtporten'in papereissa, neljä kirjettä hänen ystävälleen, annetut Versailles, Hotel du juste, Huhtik. 8, 10, 11 ja 15 pp.
1781. — Ministeri Segur oli kuitenkin heti alusta hänelle sanonut:
„Je crois bien que vous étes bon k employer; mais nous avons des
bons sujets aussi, et je n'irai pas recommender un étranger devant
500 compatriotes, auxquels j ' a i ett obligé de refuser cette grace".
**) — „ou le Diable sans doute ma vomi, non pas miraculeusement par 1'indigestion d'une baleine, mais par 1'organe politique
de Sa Majestt Sutdoise" (kirje Huhtik. 8 p . 1781).
* * * ) Ennen-mainittu Precis des services de M. de Spr.
38
39
Olen j o t e n k i n laveasti puhunut
Sprengtporten'in
Kuitenkin
j a Kustaa I I L n n e n syntyvästä eripuraisuudesta, j a tah-
peyttä, jolla
don tässä huomauttaa,
kohteli.
että mitä Sprengtporten
itse
näemme usein ihmeteltävän
muka Kustaa
häntä näissä
sitä lep-
tapauksissa
Totta on, että ankara kiivaus ei ollut K u s -
näistä seikoista kertoo, ei ole siltä myöhemmältä aialta,
taan luonnetta.
j o l l o i n hänellä kenties olisi ollut syytä etsiä
kunin-
kaan tässä kiivauden tilaisuutta.
Ne, j o t k a ovat tut-
kaan käytöksestä omien harhatekojensa kaunistelemista;
kineet Kustaa IILnnen historiaa,
eivät ole, ainakaan
päin-vastoin Sprengtporten kertoo nämä seikat eräässä
tähän asti, löytäneet ainoata
tapausten kanssa melkein yhfaikaisessa kirjeessä muu-
näinä aikoina olisi Sprengtporten'ista tiennyt tai luul-
tamalle ystävälleen.
lutkaan
Kirjeen henki on valittavainen,
Mutta minun ymmärtääkseni ei ollut-
merkkiä, että kuningas
tietävänsä jotakin rikollista.
Mitä hän m y ö -
ei koston-himoinen. Sprengtporten on aivan äskettäin
hemmin
ollut täydessä aikomuksessa lähteä Amerikan sotaan;
vaikuttaa hänen käytökseensä vv. 1778 —1780.
j o k u ajatus siirtyä W e n ä j ä l l e ei ole nähtävästi vielä
hänelle mieleenkään tullut.
sai siinä kohden kokea, se tietysti ei voinut
Mikä siis saattoi
olla siihen syynä, että Kustaa
Y a i k e a on siis ymmärtää,
kuningas silminnähtävällä nurjuudella lykkäsi luotansa
että hänen kantansa silloin vielä olisi ollut muu kuin
niin hyödyllisen palvelijan? — Arvelujen ala on avara
loyalisuuden * ) .
j a j o k a miehelle avoinna.
*) Tavallinen esitys näistä tapauksista on tähän asti perustunut BarfocTin muistelmiin, joiden lähteenä enimmästi on ollut
sihteeri Ehrenström. Lähde ei ole mielestäni aivan luotettava.
Varsin toisella tavalla arvostellaan asia assessori Henrik Adlercreutz'in muistelmissa (Historico-Politiska Anteckningar), jotka
käsikirjoituksena säilytetään Siuntiossa. Puhuessaan Sprengtportenin toimista Savossa, Adlercreutz lausuu: „Hans inrättningar
dervid vittna om nit och insigt samt gjorde honom förtjent af
Finland isynnerhet, ej mindre än fäderneslandet i allmänhet, och
hade han visserligen för det närvarande varit bättre att behålla
än mista. Han stod ock ganska väl en tid bårt åt vid hofvet, så
att nästan ingenting vägrades utaf hvad han ville hafva fram,
men fick så väl som mången annan sluteligen erfara, att hoftrapporne voro slipprige. Något positif torde han varit uti sine pretensioner, som värkade konungens önskan att blifva af med h o nom. Afundsmän lärer han ej eller varit förutan, men något täta
courer hos Högstsal. Hennes Maij:t Enkedrottningen jemte Hertig
Friedrich Adolf, hvilka det regerande hofvet med liknögdhet icke
kunde ansee, skyndade på hans fall. Han befaltes att resa mot
erhållande respenningar, och vägen togs genom Kyssland och så
vidare genom Berlin till Paris. För att derstädes förmå honom
söka emploj uti det då påstående Amerikanske kriget, indrogs
Tahdon esittää pari mah-
dollisuutta.
Kustaa I I L n n e n riita vanhemman Sprengtporten'in,
Jaakko Maunun,
nittu.
kanssa
on edellisessä lyhyesti mai-
Pää-syynä oli nähtävästi se, että kuningas tah-
toi kokonaan itse vallita itseään j a lisäksi vallita muita,
j a että hän
ja
vaativaisia
sen vuoksi ei rakastanut niin
palvelijoita, kuin
kumouksen johtaja
oli.
Mutta
itsenäisiä
Suomalaisen vallantavallisesti hän
sekä
ystäviä että vihamiehiä vastaan käytti ainoastaan viehättävän suloutensa aseita, josta seuraus olikin, että
ne, joita ei tämä lumous-voima kesyttänyt, tulivat kaiken maailman silmissä j o k o narrimaisiksi jöröiksi taikkapa kavaltajiksi.
Edelliseen luokkaan joutui Jaakko
respenningarne; men som han ej fant sig deruti och kom i behof,
tog han 1780 afsked från Svenska tjensten och erhöll tillstånd
att sälja sin Indelning emot 4 0 0 0 Edr, redhe sig ut så godt han
kunde, kom hem, gjorde ansökning om pension, men fick intet". —
Huomattavaa on, että Adlercreutz on kokonaan vieras sekä itsenäisyys-tuumille että Anjalan liiton muille mielipiteille.
40
Maunu Sprengtporten, jälkimäiseen Y r j ö Maunu. —
Muistamista on, että vanhempi Sprengtporten yhä vielä
eli j a yhä vielä vaivasi kuningasta katkerilla nuhdekirjeillänsä. Kustaa nieli nuo karvaat pillerit eikä
ollut millänsäkään.
Mutta kenties saamme arvata,
että j o s hän nuoremmassakin veljeksessä luuli havait­
sevansa jotakin luonteen-yhtäläisyyttä vanhemman vel­
jeksen kanssa, hän ei aivan suosiollisesti katsonut Y r j ö
Maunun nyt ylenevää ansiota. Hänellä oli j o tarpeeksi
vaivaa yhdestä senlaatuisesta suuruudesta! * ) .
V a i synnyttikö Sprengtporten'in mainiot toimet
Savossa myöskin valtiollista epäluuloa? — Olemme
edellisessä nähneet, että Sprengtporten itse on antanut
asialle semmoisen selityksen * * ) , j a minusta se on j o ­
honkin määrin todennäköistä. Ajatukseni tosin on, että
siihen aikaan sekä Sprengtporten että muut Suomalaiset
olivat kyllä viattomia. Suomalaisten Myssyjen entiset
hankkeet irroittaa Suomenmaa Ruotsin valtakunnasta
olivat olleita j a menneitä asioita, j a Sprengtporten,
j o k a aina oli ollut Hattu, ei suinkaan liene suorastaan
perinyt näiden mietteitä.
Mutta samat asianhaarat,
jotka aikoinaan olivat synnyttäneet Myssyjen itsenäi­
syys-tuumat, vaikuttivat yhä vielä samanlaisia tunteita:
— että Suomenmaa (ja kenties etupäässä Suomen aate­
listo) oli halveksittuna j a laimin-lyötynä. T ä m ä tie­
tysti ei ollut muuta kuin Suomalaisen kansallis-hengen
vastarinta Ruotsalaisuuden yhä karttuvaa ylivaltaa vas­
taan, j a salaisia hankkeita ei vielä ollut tekeillä. Mutta
se oli yhtä-hyvin j o k u Suomalaisen
isänmaallisuuden
viristyminen, j o t a kuningas hienolla aistillansa kenties
*) Muutoin näemme, että vielä keväällä 1784 Jaakko Maunu
pidettiin, ei ainoastaan vaivaloisena, vaan joskus vaarallisenakin;
ks. Geijer, Gustavianska Papperen, III i, sivv. 101, 104.
* * ) Ks. ylempänä siv. 27 (viitta).
41
heti tajusi j a tajuttuansa heti kammoi. — Vastainen
tutkimus antakoon tästä asiasta tarkempaa selitystä.
Tällä hetkellä tahdon ainoastaan mainita Kaarlo H e n ­
rik Klick'in, tuon tunnetun Anjalan-miehen, lauseet
asiassa; sillä nämä ainakin valaisevat, mitä hänen kan­
naltaan Ruotsin hallituksesta j a kuninkaasta ajateltiin.
Sanat kuuluvat * ) :
„Että Ruotsalaiset kaikkina aikoina ovat ylenkat­
soneet Suomalaisia, että hallituksen tuuma on ollut
pitää Suomen kansakuntaa köyhyydessä j a vallan-alai­
suudessa, että tämä tuuma, tehty Sekreeti-valiokunnassa
(le Comité secret), on lakkaamatta ollut noudatettuna,
j a että Ruotsalaiset ovat suurimmalla huolimattomuu­
della pitäneet Suomen kansan onnea; nämät seikat
ovat tuttuja niille Suomalaisille, jotka ovat olleet tilai­
suudessa hankkimaan itsellensä tietoja valtio-asioissa.
Se ei ole varma, mutta varsin luultavaa, että kuningas
on tahtonut tätä vanhaa tuumaa seurata; sillä ei mil­
loinkaan Suomenmaa ole ollut enemmin tallattu kuin
hänen hallitus-aikanansa".
Näissä syytöksissä — sen helposti huomaa — on
paljon liioitettua. Mutta kieltämätöntä on, että Kus­
taa I I I politiikissaan melkoisin määrin seisoi entisten
Hattujen kannalla, j a jotakin todennäköisyyttä siis on
Klick'in arvelussa, että 1747 vuoden Hattujen mureet
j a epäluulot Suomen suhteen olivat Kustaalle perin­
nöksi menneet. —
Mutta palatkaamme
pää-aineesen.
*) Ote Klick'in ranskankielisestä memoirista jollekulle korkeavirkaiselle Wenäläiselle, painettu Maunu Malmasen ansiollisessa
teoksessa „Anjala-förbundet", sivv. 37, 3 8 .
43
Stackelberg olivat taas orpanuksia (s. t. s. Hastfer'in
äiti oli sukuansa Stackelberg).
Näin voisin yhä osoi­
tella j o u k o n säitä, joilla Sprengtporten seisoi yhtey­
TV.
dessä lähisen aateliston kanssa.
Sprengtporten j a hänen ystävänsä Suomessa, vv. 1781—1786.
Mitä Sprengtporten kahtena ensi vuotena takaisintulonsa jälkeen mietti j a toimitti, siitä minulta puuttuu
varmoja tietoja. Itse hän vain sanoo, ryhtyneensä ainoan
poikansa kasvatukseen.
T ä m ä poika, nimeltä Maunu
W i l h e l m i , oli syntynyt alkuvuodella 1772 j a oli v. 1780
saanut
Kornetin-arvon
keveissä rakuunoissa.
Perhe
Essen
Paasossa
poika
(oikeastaan
Samassa seurakunnassa on Jokelankin
kartano, j o s s a asui Sprengtporten'in
lanko,
kapteini
Lauri Glansenstierna, hänkin virasta eronneena.
Mer­
killistä on, että näillä seuduin tavataan muitakin virasta
eronneita Suomen upseereja, j o t k a olivat tytymättömiä
nykyisiin valtio-oloihin.
nolaa
asui
puoliso,
liitossa
majori
Eeva
sitten
Krister W i l h e l m i Ramsay, j o n k a
Juliana Jägerhorn,
kuuluisan
vanhempi sisar.
nossa
Niinpä Nynäs'issä lähellä H e i ­
Juhana
oli tuon AnjalanAntti
Jägerhorn'in
Artjärvellä taas asui Ratulan karta­
Suomalainen
Stackelberg, j o k a
majori,
paroni
Berndt
sanalla tavoin mainitaan
itsenäisyys-puolueesen.
Maunu
kuluneen
Stackelberg'in puoliso oli eräs
D e Geer Teerviik'istä, j o n k a veli, paroni R o b e r t W i l h .
D e Geer, näinä aikoina pantiin vara-maaherraksi K y ­
menkartanon
lääniin j a myöhemmin tuli
kuuluisaksi
P o r v o o n valtiopäiväin maamarsalkkana v. 1809.
Myös­
kin D e Geer on aivan epäilemättä itsenäisyys-miehiä.
oli esm. Sprengtporten'in
isän-sisaren
orpanan-
tyttären-poika) j a oli
itse nainut äsken mainitun Ramsay'n vanhemman tyt­
tären.
Ramsay'n puoliso j a Juhana Antti Jägerhorn
kutsuivat
Sprengtporten'ia
Jägerhorn'in
äiti j a
enoksi,
siitä
Sprengtporten'in
syystä
puoliso
että
olivat
orpanuksia. — Mutta j o on aika tutkia, mitä Sprengt­
porten tässä keskuudessa toimitteli.
asui Nastolassa, jossa Seestan kartano oli Sprengtpor­
t e n ' ^ hallussa.
Kaarlo Reinholt von
Mielestäni on hyvin luultavaa,
ten
heti
rissä
laskea
mutta
että Sprengtpor­
kotiin-tulonsa jälkeen alkoi ystäväinsä
pari
tuumia
vuotta
pii­
Suomenmaan itsenäisyydestä * ) ;
kuluu,
ennen kuin
alkaa
kuulua
jotakin huhua näistä hankkeista.
Aivan vähän m y ö s ­
kin tiedämme, minkä-laatuiseksi
Suomen itsenäisyys
oli
ajateltu.
Kun
yritys
sittemmin
oli rauennut
ja
johtajat olivat maanpaossa, koetettiin tietysti niin pal­
jon
kuin mahdollista tehdä heidän yrityksensä vihatta­
vaksi j a levitettiin siis mitä pahinta huhua heidän tar­
koituksistaan.
Että Suomenmaan irroittaminen Ruotsin
vallan alta oli heillä pää-määränä, on kyllä selvä asia;
mutta millä hallitus-muodolla? — Yleensä arvellaan,
jonkun-laisen
silmä-määränä
aristokratillisen
olleen.
Siinä
kuningas-vallan
heillä
kohden oli j o Ruotsin
„vapauden aian" hallitusmuoto hyvänä mallina. Klick'in
muistelmasta v o i m m e lisäksi päättää, että pappien j a
talonpoikien
osallisuutta
hallituksessa
aiottiin
jolla-
Paitsi sitä hän v. 1785 nai Kuusistossa paroni Berndt
Juhana Hastfer'in tyttären j a tuli siis tämän mutkai­
sen
miehen sukuun.
Mutta Hastfer j a äsken-mainittu
*) „Omilla ja lankonsa, kapteini 61ansenstierna'n, maatiloilla
piti Sprengtporten neuvottelemisia useiden Suomalaisten tilanhaltiain kanssa". Malmanen, Anjala-förbundet, siv. 50.
44
45
kin tavoin supistaa.
töksiä, kuinka
Mutta kun lisäksi kuulemme syy­
muka tahdottiin
jakaa maa
välille j a asettaa talonpoiat orjuuteen,
lestäni
aateliston
niin sopii mie­
pitää tämmöiset kulkupuheet perättöminä
jauksina * ) .
Päin-vastoin
Sprengtporten j a hänen
kallistuivat
että
niihin
sellaisesta * ) . Missä
set syytökset levitettiin,
tarkoituksessa
semmoi­
ei ole myöskään vaikea kä­
sittää.
par­
täytyy pitää varmana,
ystävänsä
muusta
V v . 1783 j a 1784 alkaa ensin ilmestyä selvempiä
jälkiä
itsenäisyys-miesten
toimista.
"YValhalla-seura,
j o n k a pesäpaikka oli Wiaporissa, on silloin täydellisesti
vapauden-oppeihin, joita Ranskan filosofit siihen aikaan
järjestetty.
saarnasivat j a joiden ensimäinen hedelmä valtiollisessa
ala-päälliköinä tavataan Kaarlo Henrik Klick j a Lauri
maailmassa oli A m e r i k a n vapauden-sota.
Glansenstierna;
Sprengtporten
tetaanpa, että juuri
Amerikan esimerkki
yllyttänyt yhtäläisiin
Esikuvan
Pariisissa oli
oppinut tuntemaan Pranklin'ia;
mukaan
täväinsäkin
Hänen y s -
Otto Kaarlo von Fieandt, — kaikki Anjalan-liiton tule­
via osakkaita * * ) .
mainita;
Ranskanmaalla
asiain
veljyyden
ja
andfin
johtajina
eno.
ystävät,
Mitkä muutoin jäseninä
koska
tahdon
olen
ruvennut
ilmoittaa,
että
olivat, ei
sukulaisuuksia
eversti
Juhana
Hästesko, se ainoa j o k a myöhemmin näiden
tähden
tasa-arvon". Niinpä esm. siinä AValhalla-seurassa, j o n k a
likeisimmät
mutta
luettelemaan,
Henrik
olivat Sprengtporten'in
Ladau
(Jägerhorn'in e n o ) , eräs A l e k s . Didr. v o n Essen, eräs
niille perusteille, j o t k a muutamia vuosia myöhemmin
„ vapauden,
Kustaa
olisi häntä
kanta näkyy samaten olleen rakennettuna
kasvattivat
virkamiehinä
(viimein jäsenenä Suomen senaatissa), Maunu B r u n o w
Sprengtporten'in
omia mielipiteitä jotenkin vapaamielisiksi.
muina
vakuu-
hankkeisin Suomen suhteen * * ) .
sopii siis arvata
Sen korkein päällikkö on J. A . Jägerhorn;
mestattiin,
oli äsken-mainitun
orpana, s. t. s. F i e a n d f i n
von F i e -
isä oli Hästesko'n
Merkillistä o n , että Sprengtporten
itse ei ollut
pidettiin innokkaita puheita vapauden-sankareista, esm.
seuran jäsen; mutta hän j o muutoin alkaa astua esiin
E ng e l b r e k t
itsenäisyys-puolueen päällikkönä, eikä juuri aivan sa-
Engelbrektinpoiasta,
kehuttiin
Raynal'in,
Rousseau'n j a Helvetius'en filosofiaa, j . n. e. * * * ) .
teko-asiat eivät suinkaan
kulkupuheille
anna tukea
talonpoikais-säädyn
Nämä
yllä-mainituille
orjuuttamisesta
ja
laisestikaan.
Lehtori
Meinander Porvoossa, kotoisin
Sulkavasta j a arvattavasti ylioppilas-aioiltansa, jolloin
Sprengtporten Savossa komensi, tälle tuttu, mainitaan
„kauan j a usein puhuneen" hänen kanssansa Suomen
*) Auditöri von Schoultzin kirje Oulun maakamreerille Tulindbergllle, Loviisasta Lokak. 16 p. I7S9, Malmasen teoksessa
„Anjala-Förbundet", sivv. 4 9 , 52. — Nordinln päiväkirjassa (Hi­
storiska Handl. VI, siv. 9 7 ) mainitaan, että Hästesko olisi uhan­
nut talonpoikia Wiron rahvaan kohtalolla: ^malttakaa! tulette
kenties nöyremmiksi, jos isäntävalta tulee täällä sille kannalle
kuin Wirossa". — Tämmöiset kulkupuheet korkeintaan voivat to­
distaa jonkun yksityisen mielitekoja, mutta ei ollenkaan puolueen
yleistä mielipidettä.
**) J. C. Barfod, Märkvärdigheter, siv. 6.
***) Ks. Malmanen, sivv. 44, 4 5 .
itsenäisyydestä * * * ) .
asiaa rajoitettu
Tästä
ainakin
aateliston piiriin.
havaitaan,
ettfei
Y l e e n s ä alkoi liik­
kua kulkupuheita, j o t k a ennättivät hallituksenkin kor-
*) Klick puhuu näistä syytöksistä jotenkin ylenkatseellisesti:
— „les paysans qui se plaisoient d'y voir un pian de la Noblesse
pour les assujettir en prirent un nouveau sujet de haine pour la
Noblesse et le plan dTndepéndance". (Malmasen teoksessa, siv. 58).
**) Ks. Malmanen, sivv. 4 6 , 47.
***) Ks. Nordinln päiväkirja (Hist. Handl. V I ) siv. 85.
46
47
viin.
Majori K l i c k oli appinsa Kaarlo Kustaa A r m -
oikeudesta
Schelde-virralla.
Kustaa
kuningas,
joka
f e l f i n pöydässä ajanut itsenäisyyden mielipiteitä isom-
arvattavasti
massakin
Suomesta, antoi hänelle suosituskirjeen Hollannin hal-
kun
seurassa * ) .
Sprengtporten
Mutta kaikkien
itse
kävi
rohkeinta oli,
Loppiais-päivänä 1784
katsoi
hyödylliseksi laittaa
litukselle sekä 1000 dukaattia matkarahaksi * ) .
Kaarlo herttuan puheilla j a useiden Suonien aatelisten
Sprengtporten
nimessä tarjosi tälle herralle Suomen suuriruhtinallisen
Hollantilaisille.
kruunun.
kustaneen Tukholmasta Hollantiin.
Herttua
antoi kuitenkin
epävakaisen vas-
tauksen, j a asia j ä i täksi kertaa sillensä * * ) .
hänen
sai
toimeksensa
asettaa
Alkuvuodella 1785 hän
pois
Näin
vapaajoukon
näkyy
mat-
Pari kirjettä
tältä
Hallituk-
aialta valaisevat hänen keskuuttansa muutamien mui-
selta tuli rykmentin-päälliköille Suomessa käsky kuu-
den Suomen miesten suhteen j a ansaitsevat siis tulla
lustella mitä tekeillä oli, j a tästä oli nähtävästi seu-
tässä mainituiksi.
raus,
että
suurempaa
varovaisuutta
mään
itsenäisyys-miesten
leirissä.
ruvettiin
Heidän
tuskin lieneekään vielä valmiina ollut.
viljele-
tuumansa
Wenäjältä saa-
tava apu oli nähtävästi vielä tietämättömissä.
Kustaa
I I I oli kesällä 1783 käynyt keisarinnan
puheilla Ha-
minassa j a ystävyys näiden hallitsijain
välillä näytti
olevan
täydellinen.
Eipä
siis
ole ensinkään
toden-
näköistä, että — kuten vakuutetaan — Sprengtporten
talvella 1783—1784 olisi Tukholmassa YVenäjän ministerin,
Markow'in, kanssa neuvotellut
mista * * * ) .
M a r k o w ei ollutkaan
itsenäisyys-tuu-
silloin vielä R u o t -
Ensimäinen on paroni B . J. Hastfer'ilta,
Kuusistosta H e l m i k . 20 p . 1785. „01en
annettu
vastaan-ottanut,
minun rakkahin j a arvollisin ystäväni, sinun kalliin j a
ihanan kirjeesi Tammik. 28 päivältä.
Olen sen luke-
nut kiitollisuuden j a kaipauksen kyyneleillä: sinä muistat minua; — sinä lähdet j a minä jään!" — Näin tuntehikkaalla tavalla on alku laadittu, j a jatko on samankaltainen * * ) .
Sprengtporten'in matkasta annetaan seu-
raavat tiedot: „ 0 1 e t luvannut minulle vielä toisen kirj e e n ennen lähtöäs; mutta kuriiri on tullut, j a minä
en saanutkaan kirjettä.
Kreivi Posse (pääkomentaja
sissa.
Paras todistus siihen, että itsenäisyys-miehet vielä
katsoivat toimeen-panon kaukaiseksi, on Sprengtporten'in
päätös mennä Hollannin palvelukseen siinä s o -
dassa, j o k a uhkasi syttyä Itävaltaa vastaan purjehdus*) Nordinln päiväkirja, siv. 166.
**) Ks. De la Gardieska Archivet, X X , siv. 182.
* * * ) Ks. Bernhard v. Beskow, Gustaf den tredje, III, siv. 3 3 0 .
— Kreivi Markow oli tosin j o Maaliskuussa 17S3 määrätty kreivi
Musin-Pushkinin sijaan ministeriksi Tukholmassa, oltuansa sitä
ennen Haagissa. Mutta Pariisin rauhanteon tähden hän ensin
lähti Ranskaan, jossa viipyi Helmikuuhun asti 1784 ja sai sitten
luvan viettää kolme kuukautta Italiassa terveytensä tähden.
*) Kirje kanslian-presidentiltä G. Creutzllta Sprengtportenllle,
Gripsholmasta Marrask. 13 p. 1 7 S 4 :
„Si cette affaire se termine d'une maniere avantageuse pour vous, et que vous obtenez
un établissement au service de la Hollande, le Roi vous donnera
une gratiflcation de mille Ducats pour faire le voyage, et il fera
toucher å votre femme pendant votre absence la pension de mille
Ecus qui vous sera conservée".
**) Esm.: — „Tu vas chercher 1'honneur, et
mélancholie dans llntérieur de mon åme; je la
si je pourrai étre assez heureus de partager
ä dire 1'honneur, avec Pami de mon coeur que
moi, je trouve la
quitterai bientöt,
le premier, c'est
j'aime, éstime et
revére".
• Post-scriptumlssa vielä lisätään: „Je ne regrette
pas, non seulement mon ami, mais je voudrais le suivre, et j e
n'en vois pas le moyen. A Dieu. A Dieu".
48
Suomessa) on minulle ilmoittanut, että sinulle tulee
6000 florinia palkaksi, j a 4000 lisäksi j o s sota syttyy.
Se on varsin kaunis alku. Minua ihmeyttää, j o s kuningas on sinulle toimittanut ne 1000 dukaattia. E n
voi sitä epäillä, j o s hän on ne sinulle luvannut kreivi
Creutz'in (kanslian-presidentin) kautta. Tämän kirjeen
lähetän YfrangelPin kääreen alla j a käsken hänen
antaa sen paroni de Borck'ille* (van der B o r c k oli
Hollannin ministeri Tukholmassa). — Niinkuin tästä
näkyy, kirje ei sisällä erittäin tärkeitä asioita; mutta
se kuvaa Sprengtporten'in j a Hastfer'in väliä erittäin
ystävälliseksi. Seuraavat varoitus-sanat viittaavat muutamaan heikkoon paikkaan Sprengtporten'in luonteessa.
Ilastfer lausuu: „Minä ennustan, että tulet onnelliseksi; mutta täytyy luovuttaa lempi (il faut congédier
1'amour); sillä se on vaarallinen semmoiselle luonteelle,
kuin sinun on. Jota jalomielisempi ihminen on, sitä
heikompi naisväelle". Herkuleen j a Henrik Suuren
eli I V m n e n esimerkit mainitaan, j a sitten jatketaan:
„ A n n a suosiolla anteeksi ystävän neuvot; ainoastaan
tässä asiassa voin minä sinulle neuvoja antaa, muutoin sinä olet mestarini j a minä sinun siksi katson j a
tunnustan". —
Toinen kirje on J. A . Jägerhorn'ilta, annettu H e l singistä Helmik. 23 p . 1785, j a sisältää hänen sekä
muutamien muiden Suomen upseerien pyynnön päästä
Sprengtporten'in komennon alle Hollannin sotaan. Oli,
näet, kuulunut, että Sprengtporten oli saanut oikeuden
asettaa 50 Ruotsin upseeria vapaajoukkoonsa. T ä män johdosta Jägerhorn kirjoittaa „rakkaalle enolle"
( o n c l e ) : „Minussa, j o n k a on kunnia likemmin tuntea
jalomieliset taipumuksenne kansalaisianne kohtaan, se
olisi rikos pitää teitä tunteetonna näiden nuorukaisten
kohtalolle, joista enin osa j o ennen on saanut kokea
49
hyväntahtoisuuttanne, j a j o t k a kaikki sitä ansaitsevat
niillä kunnian tunteilla j a sillä syvällä kiitollisuudella,
minkä he teille kantaisivat". — Heidän vaatimuksensa
eivät muka ole suuria, mutta toivovat Sprengtporten'in
suosiota sekä saatavan virka-aseman että matkakustannusten suhteen; sillä varoja saada semmoiselle matkalle ei ole vähäinen asia näin köyhille poi'ille. Muutoin — „heidän ainoa halunsa on päästä ulos siitä halvasta tilasta, j o h o n ovat kiedotut, j a tulla hyödyllisiksi isänmaalle, jospa tämä heitä kerran tarvitsisi" *).
Nämä viimeiset sanat ovat itse kirjeessä alle-viivatut
j a viittaavat selvästi Suomalaisiin itsenäisyys-tuumiin.
Kirjeesen on liitetty eri luettelo niistä upseereista, j o t k a ovat yllä-mainittuun pyyntöön yhdistyneet. Tahdon mainita kaikki nimet, lisäten sulkujen
välissä jonkun lyhyen selityksen. K a p t e i n e j a o l i :
Paroni D e Carnall (Kaarlo Konstantin, Suomessa syntynyt j a kasvanut; tuli v. 1809 kuvernöriksi Waasan läänissä); — Gutoftsky, leskikuningatar vainajan rykmentistä; — Bergenstråle, samasta rykmentistä ( B . J. Hastfer'in vävy); — K a a r l o Fredrik Jägerhorn, jääkeriväestä;
— L o d e , Savon rykmentistä; — »lukematta Odert von
Essen'ia j a minua, j o k a (edellinen) on lähettänyt eri
pyynnön". — L u u t n a n t t e j a
o l i : Wetterhof, Turun
läänin rykmentistä; — Klaus Jägerhorn, jääkeriväestä;
— Otto von Fieandt Byvik'istä, Savon rykmentistä (arvattavasti Otto Kaarlo, eikä Otto H e n r i k ? vert. Rein,
kriget i Finl., siv. 122). — Y ä n r i k e i t ä : E h r n s t r ö m ,
konduktöri genie-väessä, j o k a on teille pyyntönsä erittäin lähettänyt" (Juh. Albr. Ehrenström, Suomessa synr
*) — Jls n'aspires que de S'en tirer de la neant ou ils sont
encivilés (?) et de seux rendre utile a la patrie, Si elle en auras
un fois besoin". — Kuten näkyy, on sekä kieli että oikokirjoitus
jotenkin virheellinen.
50
51
tynyt, vähäistä myöhemmin kuninkaan sihteeri j a seu­
Sprengtporten itse nyt kesän alussa 1786 palasi Ruot­
raavien
siin.
aikain
historiassa
aivan tuttu); — Enskiöld,
Mutta
sitä
ennen
hän
oli tehnyt
ratkaisevan
Porin rykmentistä ( „ D e CarnalFin sisaren-poika"); —
askeleen, j o k a palaumattomasti
Eerik von Pieandt Savosta; — Veljekset Kaarlo j a Kus­
luille.
taa Ladau (jälkimäinen viimein jäsenenä Suomen senaa­
terille Haag'issa teki ehdotuksen Suomenmaan itsenäi­
vei hänet uusille p o ­
Alkuvuodella 1786 hän, näet, W e n ä j ä n minis­
tissa); — Palmfelt Hämeenlinnasta; — Didrik von Es­
syyteen, viitaten Elisabetin manifestiin vuodelta 1742*).
sen,
Hänen
Uudenmaan
rakuunoista; — YVulfcrona,
paroni
esityksensä
vastaan-otettiin
suosiollisesti, j a
Pleming'in rykmentistä, j a Ollonberg, leskikuningatar
likemmistä ehdoista piti sovittaman kreivi Markow'in
vainajan rykmentistä, „kaksi kelpo poikaa j a uroollista
kanssa, j o k a nyt oli W e n ä j ä n ministerinä Tukholmassa.
upseeria". — Vihdoin kolme Savon kadettia,
nimittäin:
Muutoin Tukholmassa par'aikaa oli valtiopäivät (Toukok.
Ladau, „molempain edellisten veli", j a Kaarlo j a Fre­
8 p . — Kesäk. 23 p.) j a siis tavallista enemmän tilai­
drik von Pieandt
suutta vaikutukseen * * ) .
Byvik'istä; joista
lisätään:
„nämä
kolme poikaa ovat varsin ahkeria (assé bien apliqué)".
Missä suhteessa kukin näistä nuorista miehistä sei­
soi itsenäisyys-tuumiin, en voi tarkkaan sanoa.
Arvat­
Sprengtporten ennätti vasta
valtiokokouksen loppupuolella saapuville; mutta kohta
havaittiin
ritarihuoneessa
j y r k e m p i vastarinta.
Erit­
täin Suomenkin asioissa kuului kiivaita syytöksiä hal­
tavasti olivat kaikki semmoisia, j o i d e n luonne pidet­
litusta
tiin ta'attuna, j o s kohta eivät olleetkaan varsinaisesti
Tigerstedt (luutnantti Savon rykmentissä) ankaria muis­
liittyneet itsenäisyys-miesten mielipitoisin. Useista sei­
tutuksia passevolansin väärin-käytöksiä vastaan, j a sa­
koista
mana päivänä Y r j ö
muutoinkin
näemme,
että
Sprengtporten
oli
vastaan.
Kesäk. 22 p . teki
Kustaa
Maunu Sprengtporten
Aadolfi
eri m e m o -
osannut sytyttää erinomaisen luottamuksen j a rakkau­
rialissa valitti, että rahvas Suomessa olisi näinä edel­
den
lisinä vuosina kuollut nälkään,
nuorison
sydämmissä.
„Vous
etes
adoré
dans
ellei Wenäjästä
apua
V o t r e Finlande" (Teitä jumaloidaan Teidän Suomes­
olisi saatu, j a että nuo v. 1778 säädetyt iso-jaon p e ­
sanne), kirjoitti
rusteet olivat hävittäneet omistus-oikeuden turvan Suo­
hänelle keväämpänä
Lisette Stiernvall Stralsund'ista,
leski-everstinna
pyytäen omalle poial-
r
lensa sekä sukulaisellensa Vv ettorhoff'ille palvelus-sijaa
Sprengtporten'in
isänmaallinen
k o m e n n o n alla * ) .
Joku
menmaassa * * * ) .
Nämä syytökset olivat osittain kyllä
ylöllisiä; iso-jako esm. oli niitä toimia, joista Suomi
voimakas
herätys näkyy liikkuneen Suomen nuo­
ressa upseeristossa, j a tämän liikkeen keskuksena oli
Yrjö Maunu Sprengtporten.
Aiotusta Hollannin kampanjista ei kuitenkaan
tul­
lut mitään; sillä sodan syyt sovitettiin j o syksyllä 1785.
*) Lisette de Stiernvall Sprengtporten'ille, Stralsund'ista
Toukok. 7 p. 1785. — Useita muitakin kirjeitä samassa tarkoi­
tuksessa tavataan Sprengtporten'in papereissa.
*) Ks. De la Gardiska Arch. XVIII, siv. 9 3 .
**) Pieni piljetti Stierneld'ilta, kirjoitettu Cederhielm'in kar­
tanosta, Ribbingsbäck'ista, Huhtik. 9 p . 1786, oli erittäin kehoittanut Sprengtporten'ia palaamaan kotimaahan valtiopäiväin aiaksi.
***) Ks. Geijer, Gustavianska Papperen, III li, siv. 150. —
Nälänhädästä v. 1785 lausuu van der Borch, eräässä kirjeessä
Sprengtporten'iile Tukholmasta Toukok. 9 p. 1 7 S 6 : „Vous savez,
Monsieur, que pour Finlande on a été ohligé de s'adresser ä la
Russie, qui, tout en ouvrant ses magasins aux Suédois, en a traité
le Roy avec fierté et hauteur".
52
53
on ikuisessa
kiitollisuuden velassa Kustaa
Mutta kiista oli tullut sille rajalle,
sytä
aseiden
laatua.
Ulmnelle.
missä ei enää ky­
Sprengtporten
oli aivan
äsket­
täin (luultavasti kohta takaisin-tulonsa jälkeen) käynyt
kuninkaan
puheilla,
mutta huomannut
tiesi hänen vehkeensä Haag'issa.
että tämä j o
Sitten hän oli kään­
tynyt Markow'in luoksi, j o n k a kanssa neuvottelu kesti
puolen vuorokautta * ) .
Mitä keskusteltiin, en tällä ker­
taa tiedä mainita; on kuitenkin luultavaa, että Sprengt­
porten vaati uudelle Suomen valtiolle entiset rajat itää
kohden, s. t. s. kumminkin ne paikkakunnat
mitkä Turun rauhanteossa kadotettiin * * ) .
kerrotaan,
takaisin,
Sen ohessa
että Sprengtporten tahtoi Suomessa perus­
tettavaksi erinäisen valtio-pankin, j o t a varten Wenäjältä
piti lainattaman 2 miljoonaa hopea-ruplaa, — aate j o k a
v. 1809 todellakin pantiin toimeen.
Näitä välipuheita
tehtyänsä päätti Sprengtporten itse mennä "Wenäjälle,
jättäen
ystävillensä
päiväin loputtua
tehtävät
hän
holmasta Turkuun
Suomenmaassa.
Valtio­
omalla aluksella purjehti
ja
siitä
edemmäksi.
Tuk­
Hänen
per­
heelliset olonsa olivat näinä aikoina niin paljon muut­
tuneet, e t f e i juuri mitkään erinäiset siteet häntä enää
pidättäneet
Ruotsin valtakunnassa. — Tahdon
ennen
kuin
hänen
likeisimmistään.
edemmäs
mennään,
puhua
pari
tässä,
sanaa,
keensä melkoisen omaisuuden, josta toinen puoli tuli
Y r j ö Maunulle, toinen vanhemmalle velipuolelle, Juhana
Wilhelmille, j o k a oli ambassadörinä Köpenhaminassa.
Suomessa taas oli j o keväällä 1782 Y r j ö Maunun äiti
kuollut Seestassa, j a keväällä 1785, juuri siihen aikaan,
jolloin Sprengtporten Hollannissa kävi, oli hänen p u o ­
lisonsa, A n n a Elisabet Glansenstierna, samate Seestassa
kuollut Kesäk. 8 p . 1785.
Glansenstiernalta
olevalle puolisolle * ) .
tanut kahdeksan
missa tuskissa.
Eräs
kirje
Lauri
murhe-sanoman
Reinh.
poissa­
R o u v a Sprengtporten oli sairas­
kuukautta vuoteen omana kauheimEräs Sprengtporten'in kirje puolisol­
leen, annettu H e l m i k . 8 p . j a sisältävä 5 0 specie-riksiä
sekä osoituksen puoleen pensioniin, oli vasta viisi päi­
vää ennen vainajan kuolemaa perille tullut, jolloin ei
sairas enää jaksanut sitä itse lukea; hän oli kuitenkin
lausunut mielihyvänsä sen sisällyksestä, „ varsinkin siitä
edullisesta virka-asemasta, j o n k a rakas lankoni on saa­
vuttanut Hollantilaisten luona".
pahtuivat
Maahan-paniaiset
kuun 17 p . Nastolan kirkon tykönä,
j a piti, vainajan
oman määräyksen mukaan siihen kut­
suttaman ainoastaan omat pitäjän-naapurit
YVillähdiltä
j a Koiskalasta * * ) , j o n k a lisäksi kuitenkin oli kutsuttu
maaherra D e Geer j a paroni Stackelberg, murhe-sauvaa
— Kirje
rullisia tunteita.
kokonaisuudessaan
Sprengtporten
herättää su­
oli epäilemättä ollut
porten, se velipuoli j o k a seisoi häntä likinnä, oli k e ­
huono aviopuoliso — senpä Hastfer'inkin
väällä
nittu kirje todistaa — , j a se kehoitus järkevään
1786 kuollut
lähellä
Tukholmaa, jättäen
jäl-
*) Rein, Kriget i Finland, siv. 46.
**) Suullinen ilmoitus valtioneuvokselta F. Cygnaeus'elta,
erään Markow'in virkakertomuksen mukaan. Sama oli Liikalan
miesten ja Jägerhorn'in vaatimus, v. 17SS. Kun Markow'in virkakertomukset kerta julkaistaan, saadaan epäilemättä tarkempia tie­
toja Sprengtporten'in ehdotuksista.
ta­
saman
kantamaan.
Ensiksi sopii mainita, että Jaakko Maunu Sprengt­
ilmoittaa
äsken mai­
luja-
*) Kirjeeltä puuttuu loppu j a päivämäärä. Mutta siinä sano­
taan, että vainaja kuoli „ 8 p . tätä kuuta klo 2 aamulla", ja Anrep'in sukutauluista näemme, että hän kuoli Kesäk. 8 p. 1785.
**) Willähti oli Gripenberg'ien hallussa; Koiskalassa asui sih­
teeri David Gottfr. Heinzius, jonka puoliso, nimeltä von Essen, oli
tämän kartanon perinyt.
54
55
niielisyyteen, jolla murhekirje
ollut jokseenkin tarpeeton.
aloitetaan,
lienee siis
nen nuori poikansa jälillä.
saisi
jatkaa
koulunkäyntiään,
kesti
kuitenkin
matka-tuumia melkein koko vuoden mittaan.
Sprengtportenin omaisista oli siis ainoastaan hä­
västi j o keväällä) pantu
vielä
Tämä oli v. 1784 (nähtä­
Henrik
Gabriel
Porthan'in
tunnettuun pensioniin Turussa, jossa hänestä makset­
tiin 100 specie-riksiä vuoteensa.
Muutamat kirjeet P o r ­
thanilta Sprengtporten'ille ansaitsevat kenties mainit­
Hollantiin, j a silloin hänen piti ottaman nuori Sprengt­
porten
matkan.
mukaansa;
mutta rauhan-huhut
keskeyttivät
L o p u l l a vuotta 1785 kirjoittaa Porthan uudes­
taan nuoren paronin opin-harjoituksista.
Ranska, saksa
j a englannin-kieli sekä vähän latinaa, luvunlaskento j a
semista, vaikka seisovat valtiollisten puuhain ulkopuo­
mittaus-tiede kuuluvat yhä opetus-aineisin.
lella.
kanssa on alku tehty
Ne laillansa täydentävät kuvauksemme Sprengt-
porten'in suhteista Suomenmaassa.
Kerran­
kin eversti Armfelt (Kaarlo Kustaa) oli aikeissa lähteä
Algebran
provessori L i n d q v i s t i n luona.
Kirjoittamisessa, historiassa j a maatietecssä on jatkettu
Jouluk. 19 p . 1784 kirjoittaa provessori, että nuori
paroni lukukauden kuluessa on jatkanut ranskan, his­
j a siveys-tieteessä alku tehty.
vena todenteolla ryhtyä.
Eysiikiin aiotaan ensi tal­
Itseksensä on nuori Sprengt­
torian j a maatieteen lukemista, sekä aloittanut saksan
porten lukenut Millotin „IIistoire Générale" sekä useat
oppimisen,
osat Plutarkhon
niin
että hän
tulevana
ryhtyä englannin kieleen.
lukukautena voi
Mittaus-opissa on hän kah­
desti käynyt läpi Euklideen X L n n e n kirjan, niin että
ahdas käyttää.
pian voi suorittaa X I L n n e n k i n .
jättää ostamatta
Samassa silloin aio­
taan ryhtyä Konillisiin sektioneihin.
sanoo
mielensä tekevän
voitavan
tietoa".
siinäkin
hänelle
ruveta
olen
äitinsä
antanut
täällä
en
epäile,
tarpeellista
huvikseen lukenut histo­
riallisia kirjoja itseksensä.
bleoissa
latinaan,
helposti antaa
Yäli-aioilla on hän
siansa,
„ K o s k a hän itse
„Ett'ei hän unohtaisi tans­
hänen
kaupungissa".
toisinaan
käydä assem-
Nyt hän lähtee kotia
luoksi, j o k a on lähettänyt
häntä
noutamaan.
„ V i e des hommes illustres".
„Sitä enemmän syytä on minulla ollut,
hänelle enemmän vaatteita kuin val­
lan välttämätöntä on ollut". — Jouluk. 20 p . oli kap­
teini Glansenstierna käynyt Turussa j a vienyt sisarenpoian mukaansa Jokelaan kuukauden aiaksi.
Kolmas
kirje
Porthanilta,
Maalisk. 24 p . 1786,
valittaa että pensioni-maksun suorittamisessa on ollut
j o k u sekaannus.
Nuori paroni on nyt isän säätämisen
mukaan ruvennut lukemaan Hollannin historiaa; pro­
vessori on antanut
hänen
lukea
sitä
saksankielellä,
Porthan itse aikoo lähteä vanhoja, kivulloisia vanhem­
jotta hän samassa saisi kielessä harjoitusta.
piansa tervehtimään j a lupaa ensi Tammikuun kuluessa
kaisen käytös on yhä hyvä j a kiitettävä. —
tulla takaisin.
Tämä
Äitinsä taudin tähden nuori Maunu herra ei tul­
Poika
kasvaa kasvamistaan: univormu on j o aikaa ollut liian
silmäys P o r t h a n i n
Nuoru­
kasvatus-laitokseen on
kenties ollut tarpeeton poikkeus aineestani.
Mutta mi­
lut takaisin ennenkuin Huhtik. 9 p . — Sprengtporten
nua on viehättänyt tuo outo näky: Porthan j a Sprengt­
siihen
porten rinnatusten.
aikaan
oli aikeissa
ottaa
poikansa luoksensa
Molemmat ovat Suomalaisen kan-
Hollantiin, j a vaikka kuoleva äiti oli pyytänyt, että
sallis-tunnon
lapsi hennon ikänsä tähden (hän oli vasta 13:n vanha)
eri tavalla! — Että Porthan ei sekaantunut itsenäisyys-
etevimmät
edusmiehet, — vaan
kuinka
56
57
puuhiin, o n varma; kuitenkin
kunlaisen
tiedon.
Kun
hän niistä nyt sai j o n ­
Sprengtporten
v. 1786 tuli
Tukholmasta Turkuun,
hän kävi Porthan'in
„puhui kyllä vapaasti
asiasta" * ) .
arveli
tästä
tehtävästä
saanut toimekseen jatkaa
Siinä
tapauksessa
nuorukaisen
on tarkoitus
kasvatusta * ) .
helppo käsittää.
Isä
Mitä Suomen his­
ei tahtonut viedä lastansa
historiasta,
emme
joihin hän itse antautui, mutta asetti hänen niin lähelle
että hän sen
itseään kuin mahdollista. Mitä taas Ehrenström'in tove-
torian
isä
tiedä.
Kenties saamme pitää varmana,
katsoi liian varhaiseksi.
luona j a
kaan oli pataljoonan-pappina Karjalan rakuunoissa, oli
Mutta että hän
peri-aattees­
riuteen tulee, se muissakin lähteissä mainitaan, vaikka
sakin olisi Suomen itsenäisyys-mietteen hylännyt, ei ole
matkustuksen
luultavaa.
on, että Sprengtporten
Kaksi-kymmentä vuotta myöhemmin P o r ­
niille epätietoisille retkille,
seikat kerrotaan eri lailla.
Yksi juttu
Gammelbacka'sta äkisti
mat­
t h a n i n etevin opetuslapsi, Jaakko Tengström, oli val­
kusti
mis astumaan
puolesta merkillinen, että se on saatu Ehrenström'in
Turussa
tämän historiallisen johtauksen perille.
käydessään
Sprengtporten
asui alukses­
maata m y ö d e n rajan
suusta.
Ehrenström,
joka
yli.
Toinen juttu on sen
oikeastaan
nyt oli virka­
saan j a j a t k o i sitten matkansa meritse, vieden nyt poi­
miehenä
kansa
hän
seisoneen Suomen itsenäisyys-miesten likeisessä tutta­
sitten astui maalle P o r v o o n seuduilla, koska sanotaan
vuudessa, toi muka kuninkaalta Sprengtporten'ille käs­
pois
Porthanin
pensionista.
Luultavasti
kansliakollegiossa, mutta vanhastaan
näkyy
hänen niillä paikoin (esm. Gammelbackassa) neuvotel­
kyn tulla Tukholmaan, j o t a varten kuninkaallinen sota-
leen ystäväinsä kanssa.
Näillä seuduin hän viipyi syys­
alus oli asetettu Sprengtporten'in
puoleen asti, järjestäen
taloudelliset seikkansa, varsin­
kun merelle tultiin,käski uusi komentaja kääntää matka-
kin perintö-asiat velipuolensa jälkeen.
vihdoin jatkettiin
Pietariin,
Mitenkä matka
on jotenkin
Assessori Adlercreutz kirjoittaa,
hämärässä.
että hänellä oli seu­
vasta
tahdon lisätä, että hänen
seuraavana
sekä 15-vuotias poikansa että linnoitus-kon-
niinkuin
duktöri
Juhana Albrekt Ehrenström, j o k a
keisarinnan
osannut valloittaa
Sprengtporten'in
koko
sydammen,
vuonna tuli
Sprengtporten'kin
kanssa
Sprengtporten
oli, j a
aikoi tointa
jana * * ) .
Mutta Ehrenström
ilmi.
saanut
urkkija-virkansa
Hän
seurata
Vasta siellä
havainneen, mikä mies hän
pitää hänen
pakeni
oli silloin
kunnian
matkalle Kerson'iin.
mainitaan
mutta oikeastaan oli Ruotsin hovin pestaamana vakoMitä edelliseen kohtaan tulee, en pidä sitä
Vaan
suunnan, ei Tukholmaan, vaan Kronstattiin. — Ehrenström'istä
rassaan
oli muka
komentoon.
kiinni-ottamisestaan.
erään Hollantilaisen kaup-
varsin varmana; sillä toinen viittaus löytyy, että p o i k a
lähetettiin Karjalaan.
On, näet, eräs perhe-taru, j o k a
kertoo, että Arvid Aadolfi Arwidsson, j o k a siihen ai*) Ks. Nordin'in päiväkirja (Hist. Handl. V I , sivv. 167, 9S.)
Se oli epäilemättä Porthan, jolle Sprengtporten silloin „näytti
kirjallisen ehdotuksen Suomen itsenäisyyteen".
**) Adlercreutz'in ennen mainitut Historico-politiska Anteck­
ningar (käsikirjoitus).
*) Juttu kuuluu niin, että mainittu Arwidsson (Aadolfi Iiva­
rin isä), ollessaan nuorena pappina Liperissä, jossa hän samalla
oli opettajana sekä nuorelle Sprengtporten'ille että erään Liperin
papin pofille, kerran kuuli poikien haastelevan tulevaisesta elä­
män-laadustaan. Sprengtporten vakuutti aikovansa sota-virkaan.
»Ruotsin palvelukseen kaiketi?" arveli toinen poika. Mutta nuori
paroni vastasi: „Ruotsi ei ansaitse saada yhtä Sprengtporten'ia!"
— Se sana oli tietysti säkissä ollut, ennen kuin se pussiin tuli.
58
59
piaan kanssa Pietariin, josta Ruotsin ministeri von
Nolcken laittoi hänen takaisin Ruotsiin * ) .
panee mielihyväni kukkuralleen, kun voin olla vakuu­
Tuskin tarvinnee sanoakkaau, että Sprengtporten
voinut vastaan-ottaa tämän kaiken luopumatta harras­
itse suurella suosiolla vastaan-otettiin
vissa.
Katariinan ho­
Hän katsoi velvollisuudekseen antaa siitä niin-
tettuna, että asianhaarat ovat sillä kannalla, että olen
tamasta
isänmaatani,
rajattomalla
jonka
hyväksi olen tähän asti
innolla j a kiiholla uhrannut kaikki voi­
sanoakseni virallisen ilmoituksen Ruotsin lähettiläälle
mani, j a j o t a arvelen yhä palvelevani, liittyessäni erään
Pietarissa,
paroni von Nolcken'ille.
valtakunnan oloihin (en m'attaohant aux interéts d'une
vollisuus",
kuuluu
sanat,
„teille
„ Minun on vel­
ilmoittaa ne
uudet
Puissance), j o k a on j a j o n k a aina pitäisi olla meidän
suosion-osoitukset, j o t k a ovat minulle osaantuneot tässä
valtakunnalle ystävyydessä". — Kirje,
hovissa.
Majesteettinsa Keisarinna on minun
rista L o k a k . 21 p . 1786 vanhaa lukua, loppuu tavalli­
nimittänyt kamariherrakseen kaikkien siihen liitetty in
siin kohteliaisuuden lauseisin, joihin kuitenkin on so­
etujen kanssa.
vitettu viittaus,
Hänen
S e oli eilen puolipäivän aikana
kun
annettu
Pieta­
että Nolcken'in pitäisi ilmoittaa sen
tämä armon-osoite minulle tuotiin erään hovin virka­
sisällys Ruotsin hallitukselle ( „ q u e vous en feriez l'u-
miehen kautta; sen ohessa seurasi lahjaksi 3000 rup­
sage qui conviendra").
laa asettumis-kustannuksiin, j a kello 5 iltapäivällä sain
kunnian
sitten
tulla tässä virassa esitetyksi H . M:llensa j a
olla läsnä hänen
pikku-seurueessaan
Eremita-
Koko
hieno
kirjoituksen jokaisesta rivistä hohtaa esiin
iva.
Sanat
^kansakuntani",
„isänmaani" ovat
kyllä kaksi-mielisiä; ne voivat merkitä j o k o Suomea
ge'ssa. — Vaikka tämä kaikki j o on äärettömän mai-
yksinään tai Ruotsin valtaa.
reellista minua kohtaan, se ei kuitenkaan ole kuin alku
taan, että YVenäjän j a Ruotsin välillä par'aikaa on j a
tämän
aina
ylhäisen prinsessan jalomieliseen hyväntahtoi­
pitäisi
olla ystävyyttä,
Kun lopussa
niin kosketaan
muistute­
kipeästi
suuteen, koska tämän nimityksen perästä kohta tuluo
Kustaa I I L n n e n arjimpiin kohtiin.
seuraamaan
ken ohessa on jokainen lause, jokainen sana säädylli­
kenraali-majorin valtuus hänen palveluk­
Vaan tämän kai­
sessaan, koroitus j o k a ei milloinkaan vielä ole suotu
syyttä täynnä, j a että Sprengtporten oli mennyt erään
jollekulle minun virka-arvoiselle muukalaiselle, j a j o k a
ystävällisen vallan
samalla todistaa mitä kunniaa täällä annetaan minun
luonnollisin asia maailmassa.
kansakunnalleni.
mittanut
Olen lisäksi saanut itselleni vakuu­
palvelukseen, näytti
olevan
mitä
Hän olikin siihen toi­
itsellensä asian-omaisen luvan Kustaa I I L n -
tetuksi kunniallisen pensionin sekä tavallisen kenraali-
nelta
majorin-palkan
säksi vaatinut vapauttamistaan uskollisuuden-valastansa
ohessa
myöskin
nautittavaksi
erään
(arvattavasti
maatilan Valkoisessa Wenäjässä 500:11a alustalaisella.
Ruotsia kohtaan.
Olen varma, herra paroni, että tämä kaikki on oleva
ikäänkuin
teille mieleen, j a tuntien ystävyytenne minua kohtaan,
kunnalle.
en epäile teidän ihastuvan onnestani.
*) Adlercreutz'in j o raaiuitut muistelmat.
Mutta sepä vielä
kohta Wenäjälle tultuansa), j a li­
Kirje Nolcken'ille näyttää siis olleen
viimeisenä
tervehdyksenä
Ruotsin
valta­
60
61
kutsuttua perhe-liittoa (pacte de famille)
Ruotsin j a
Wenäjän hovien välillä; tämän voimasta ei kumpikaan
ryhtyisi
V.
vihollisuuteen
toistansa
vastaan,
jos jompi­
kumpi sattuisikin selkkauksiin toisen liittolaisten kanssa;
Sprengtportenia toimet Anjalan-liiton aikana.
palkinnoksi Kustaa
lupasi purkaa Ruotsin entisen lii­
ton Turkin kanssa.
Katariina, j o k a epäilemättä hyvin
arvasi, mitä ehdotus oikeastaan
tarkoitti,
joita hän itse on jälki-maailmalle säilyttänyt, eivät si­
siollisesti
tarjoomaan
sällä mitään kirjevaihtoa Anjalan liiton aialta.
Tästä
mutta tahtoi siihen sovitetuksi pienen viattoman ehdon,
näiden
tapausten
nimittäin että Tanska olisi samaan yhteyteen otettava,
selkoa kuin
suotavaa
Merkillistä on, että ne Sprengtporten'in
syystä en voi hänen vaikutuksestaan
suhteen
olisi.
antaa
niin
täydellistä
paperit,
Mutta koska muutamat muut vähemmin tunne­
tut lähteet levittävät niihin paljonkin valoa, en saata
taipuvan
kuninkaan
näytti suo­
liittoon,
samalla muodoin kuin „aseellisen neutraalisuuden" lii­
tossa vähäistä
aikaisemmin.
T ä m ä tietysti
kään sopinut Kustaan tuumiin.
ei ensin­
Mutta, vaikka Hami­
olla tähän hämärään j a monessa kohden vaikeaan ai-
nassa siis ei nä'y tulleen sen enempää tolkkua asiasta,
neesen koskematta.
ei Kustaa vielä epäillyt, että keisarinna vähin erin oli
Mitkä ne syyt olivat, j o t k a saattivat Kustaa IILtta
taipuva hänen tarkoitustensa
mukaan.
Vasta seuraa­
aloittamaan tuunetun sotansa W e n ä j ä ä vastaan, en tar­
vana keväänä hän Italiassa käydessään huomasi, kuinka
vitse laveammin
suuresti
selittää.
Ruotsin valtakunnan
arvo
oli pettynyt.
Asian oikea laita ei ole tähän
j a turvallisuus vaati, että naapurien sekaantuminen sen
saakka ollut yleisemmin tunnettu, j a sen vuoksi lienee
sisällisiin asioihin jollakin tehokkaalla tavalla lakkau­
tässä lyhyt selitys paikallansa.
tettaisiin, j a että 1772 vuoden hallitusmuoto tulisi tun­
nustetuksi.
Kuitenkin
selvästi
näkyy,
että
Kustaan
Ensiksi sopii mainita, että kreivi Arkadio Iivananpoika
Markow
tähän
aikaan
oli määrätty
Wenäjän
ensimäinen tarkoitus ei ollut karata W e n ä j ä n päälle.
ministeriksi Ruotsissa.
Päin-vastoin hän toivoi voivansa säilyttää hyvää sopua
terinä Haag'issa, oli vasfikään ollut osallisena Pariisin
Hän oli sitä ennen ollut minis­
keisarinnan, kanssa, voidaksensa W e n ä j ä n
rauhan-kokouksessa (jolla Amerikan sota lopetettiin),
suostumuksella temmata Norjanmaan haltuunsa Tans­
ja sai nyt, ennen Tukholmaan lähtöänsä, luvan käydä
kan vallan alta.
Italiassa,
orpanansa,
Parolan
naan,
Näissä aikeissa hän kesällä 1783 teki
nummelta
jossa
tunnetun
Katariina
oli
matkustuksensa
häntä
Hami­
vastaan-ottamassa.
Mitä nuo korkeat vallat kolmen päivän kuluessa tässä
käyttääksensä
muka Pisan kylpyjä terveyt­
tänsä varten, vaan pää-asiallisesti urkkiaksensa
taan
hankkeita
ja
toimia
Italian
matkalla.
Kus­
Alussa
Huhtikuuta 1784 Markow Romassa tapasi Ruotsin ku­
keskustelivat, ei ole tarkoin tullut jälki-maailman tie­
ninkaan, j o k a nyt oli tullut takaisin Neapelista j a oli
doksi; mutta syytä on uskoa, e t f e i Kustaa silloin vielä
ihastuksissaan siitä kunnioituksesta, jolla Wenäjän siellä
selvillä sanoilla paljastanut hankkeitansa Tanskaa vas­
oleva ministeri oli häntä kohdellut.
Kustaa oli j o aivan
taan.
avo-sydämminen, j a
ilmoitti
Kuningas näkyy
ehdotelleen ainoastaan
niin-
kun
Markow
saaneensa
62
63
luvan keisarinnan puolesta jatkaa tuota Haminassa aloi­
ten joukossa Katariina juttelee: „Väitetään, että Tei­
tettua keskustelua, laski kuningas jotenkin selvästi esiin
dän Majesteettinne salaisesti valmistaa itseänsä valloit­
tuumiansa:
tamaan Norjanmaata.
yksin
likeinen liitto keisarinnan
hänen
kanssansa;
hän
kanssa,
oli muka
mutta
kyllästynyt
Minäpä en siitä sanaakaan usko,
enkä liioin sitäkään huhua, j o k a minulle uhkaa päälle-
„kolmikulmaisiin liittoihin" ( „ c e s alliances triangulai-
karkausta
res"), j a hän lisäsi: „Muutoinkin, mitä semmoisesta
koisi, kuten vakuutetaan, hakata maahan heikot varus-
Suomessa, missä Teidän Majesteettinne ai­
liitosta, josta en voi toivoa itselleni mitään h y ö t y ä . . .
tusväkeni j a käydä suoraan Pietarin kaupungin päälle,
(vähän epäiltyään) tai suurennusta?" — Vielä selvem­
arvattavasti
min kuningas paljasti hankkeensa seuraavana päivänä
mitään
siellä illallista syömään.
Koska en pidä
lukua siitä, mitä konversationoissa puhutaan,
(se oli Pääsiäis-lauantai), jolloin hän muutamassa P i e -
joissa
tarinkirkon sivu-kappelissa piti kaksi-tuntisen keskus­
voiman harppauksia ilmestyy kuin totuus j a mahdolli­
telun MarkowMn kanssa.
suus,
Kustaa lupasi purkaa Ruot­
lauseiden
niin
kaunistukseksi
sanon jokaiselle,
useammin
kuvitus-
ken sitä kuulla tahtoo,
sin vanhan liiton Turkin kanssa, j o s keisarinna heit­
aivan selvään, että siitä ei tule mitään, toisesta eikä
täisi Tanskan
toisesta". — Ja
ystävyyden sikseen.
Hän
sen
lisäksi
osoitti, mitä hyötyä keisarinnalle saattaisi syntyä Ruot­
niinpä ei tullutkaan
aiotusta valloittamisesta.
mitään
Norjan
Mutta tästä hetkestä oli Kus­
sin ystävyydestä, mitä haittaa sen mahdollisesta vihol­
taan j a Katariinan väli rikkunut, j a Ruotsin kuningas
lisuudesta; jossakin syttyvässä sodassa Turkkia vastaan
ainoastaan
saattaisi Ruotsin kuningas olla, j o s ei juuri hyödylli­
set, mitkä oli Markow 'ille lausunut.
nen ystävä, ainakin häiriöllinen vihamies: /Tiedätte­
hän, että minun rajaltani ei ole Pietariin pitkä matka".
Mutta j o s keisarinna kuitenkin tahtoi valvoa Tanskan
etua, sopisihan sille toimittaa jotakin korvausta, esm.
Saksan puolelta * ) .
odotti tilaisuutta täyttääksonsä no uhkauk­
T
Näin
näemme Kustaa IILnnen politiikissä kaksi
vaihetta, joista varhaisempi on — j o s niin saan sanoa
— Skandinavilainen, käyden samaa suuntaa kuin Kaarlo
XIL-nnen vv. 1716—1718 j a kuin Kaarlo X I V Juhanan
vv. 1812—1814.
Näistä ehdotuksista lupasi Markow kuulustaa hal­
distanut,
että
Mutta
historiallinen
logiiki on to­
suora johtopäätös tämmöisestä politii-
litsijansa ajatusta; mutta vastaus tuli ennen kuin oli
kista aina on ollut Ruotsin luopuminen Suomenmaasta.
odotettukaan.
Nerokas Kaarlo Aukusti Ehrensvärd
Keisarinna oli j o Maalisk. | |
p. Pie­
leikillisen kirjeen, jossa kohteliaiden lauseiden seassa
porten oli isälle antanut, enää nä'y sopineen) lausui
kuitenkin
tämän
Uutis-
suunnan
eräässä
*) Kaikki nämä tiedot ovat otetut Markow'in ranskankieli­
sestä kirjeestä keisarinnalle, annettu Roinasta Huhtik. j p. 1784
(painettu aikakauskirjassa PyccKaa Beetaa 1857, IV).
näinä
„bon
syvimmät
aikoina
finnois",
ei kum­
minkaan
löytyi j o u k k o kuivinta totuutta * * ) .
kiitos-sana
(johon
tarista kirjoittanut kuninkaalliselle orpanallensa varsin
minkä
tunnus-sanat,
kirjoitetussa
Sprengt­
kun
kirjeessä,
viisaimmaksi keinoksi Wenäjän mahtavuuden
hän,
arveli
masen­
5
6
**) Kirje on painettu ruotsiksi käännettynä Geijer'in ulosantamissa ..Gustavianska Papperen".
tamista varten, j o s Ruotsi ottaisi haltuunsa sekä Nor­
jan että Tanskan j a niin-muodoin tulisi Juutin-rauman
herraksi.
„ J a tämä k e i n o " — kuuluu sanat — „kävisi
64
pikaisesti toimeen, sen sijaan että, j o s revittelemme
hänen (VVenäläisen) rannallansa, se käypi vitkaan j a
saamme siellä kokea koko hänen voimaansa j a koko
hänen liittolaistensa voimaa. A n n a h ä n e n
pitää
S u o m e n m a a , siitä hän ei mitään k o s t u " * ) . — Näin
ajatteli sen Ehrensvärd'in poika, j o k a oli W i a p o r i n
rakentanut!
Mutta näitä nähdessä j a kuullessa on
meidän syytä kysyä, olisiko itse Kustaa IILkin ollut
valmis sillä hinnalla ostamaan Norjanmaata omaksensa!
— Enpä kuitenkaan luule voivani edes arvelemalla
siihen mitään vastausta antaa. Asken-mainitussa kes­
kustelussaan Marko\v'in kanssa oli kuningas lausunut:
„ S e osa Suomenmaata, j o k a keisarinnan hallussa on, j a
se osa, mikä minulle on jäänyt, eivät saattaisi koskaan
olla kuminallenkaan mieliteon esineenä" * * ) . — Näille
diplomatillisille sanoille emme saa liian suurta merki­
tystä antaa. Vaan sitä emme saa kummeksia, että ylei­
sössä syntyi kaikenlaisia luuloja kuninkaan hankkeista
Suomen suhteen. Heti Haminan keskustelun perästä
levisi Suomessa huhu, kuinka Kustaa muka oli suostu­
nut irroittamaan Suomenmaata Ruotsin kruunusta j a
sen sijaan saanut itsellensä luvatuksi Norjanmaan * * * ) .
Teko-asiana tämä kulkupuhe oli — kuten j o nä'imme
— kokonaan perätön, j a tarkoituksenakin se on aino­
astaan jälkimäiseltä osaltansa varma. Mutta totta on,
että tämä jälkimäinen osa veti logillisesti edellisenkin
*) Ks. v. Beskow'in „Om Gustaf den tredje", III, sivv. 303,
304.
**) „
la partie de la Finlande qu'Elle posséde et celle
qui me reste ne sauraient jamais étre un objet de convoitise ni
pour 1'un ni pour 1'autre". (Äsken-mainittu Markovein kirje).
***) Posti-komisarius Enander'in kirje Ahvenkoskelta Helmik.
17 p. 1784 (Malmasen teoksessa, siv. 4 8 ) . Oliko Suomi Wenäjälle
heitettävä vai itsenäiseksi ruhtinakunnaksi tehtävä, siitä oli eri
arveluita; mutta jälkimäinen ehto katsottiin toden-näköisemmäksi.
65
mukaansa, j a ainakin siinä katsannossa huhu oli oike­
assa. Se oli valtioseikkain johdon-mukaisuus, j o k a j o
alkoi ihmisiä aavistuttaa.
Tämä valtiollinen asento muuttui kuitenkin koko­
naan, kun Kustaan nyt täytyi luopua Skandinavilaisista hankkeistaan.
Keisarinnan osa Suomenmaasta
tuli todellakin kuninkaalle „mieliteon esineeksi", j a
kun W e n ä j ä v. 1787 oli joutunut sotaan Turkin kanssa,
oli Kustaan päätös heti tehty.
Seuraavana kesänä
hän teki päällekarkauksensa; syytä oli toivoa, että
Turun j a kenties Uuden-kaupungin rauhanteot saatai­
siin peräytetyiksi. Että yritys raukesi, siihen oli syynä,
j o s ei kokonaan, kumminkin isoksi osaksi se upsee­
rien kinastus, j o t a tunnetaan nimellä „Anjalan liitto".
Tästä oudosta tapauksesta lausuttakoon tässä muuta­
mat yleiset mietteet.
Jokaisen täytyy myöntää, että Ruotsin valtakun­
nan historiassa tuskin löytyy ikävämpää, inhottavam­
paa tapausta. Upseeristo, j o k a par'aikaa seisoo aseissa
vierasta valtakuntaa vastaan, on tietysti etupäässä vel­
vollinen sotaista virkaansa täyttämään.
Jos se sen
sijaan rupee itsenäiseksi valtio-mahdiksi, j o s se vielä
lisäksi rupee neuvoja laskemaan vihollisen kanssa, sil­
loin se kaiken historian edessä on rikollinen. Selittäväiset syyt j a seikat saattavat korkeintaan lievittää
tuomion ankaruutta, mutta ei milloinkaan sitä muut­
taa; sillä semmoinen teko o n — j o s lainaamme uskon­
nosta sanan — synti kansallis-henkeä
vastaan.
Uudempi tutkimus on todistanut, että Anjalan lii­
tossa oli kaksi eri ainetta, kaksi eri tuumaa j a har­
rastusta: Ruotsalainen,
j o k a tarkoitti kuninkaallisen
vallan rajoittamista »Vapauden aian" peri-aatteiden
mukaan, j a Suomalainen, j o k a tarkoitti etupäässä Suo-
•
66
men itsenäisyyttä * ) . Missä suhteessa nämä seisoivat
toisiinsa, ei ole kuitenkaan vielä varsin selvää. Että
varsinainen itsenäisyys-puolue oli lukumäärältänsä heik­
ko, on epäilemätöntä; sillä Suomalainen armeijan-osuus
oli sillä hetkellä vähemmistönä, j a Suomalaisissakin
rykmenteissä löytyi epäilemättä monta upseeria, j o t k a
eivät missään merkityksessä olleet Suomalaisia. K u i ­
tenkin täytyy siinä kohden ottaa kaksi seikkaa huo­
mioon. Ensiksi löytyi epäilemättä j o u k k o liiton jäse­
niä, joiden kanta ei ollut tarkasti rajoitettu j a j o t k a
asian-haarain mukaan saattoivat kallistua toiselle tai
toiselle puolelle. Ylipäänsä voimme arvata, että Suo­
malaisen kansallisuuden aate lienee useimmissakin
Suomalaisissa tähän aikaan ollut ainoastaan hämäränä
tunteena, — j a saattoipa niitäkin löytyä, jotka sen to­
teuttamiseen eivät pitäneet Suomenmaan täydellistä
irroittamista Ruotsinvallasta minään
välttämättömänä
ehtona. Näin täytyy mielestäni itsenäisyys-puolueessa
ajatella monta eri vivahdusta, j o k a lieneekin jonakuna
syynä puolueen sisälliseen heikkouteen. Toiseksi on
muistamista, että kun yritys kukistui, piti koston etu­
päässä kohtaaman itsenäisyys-puoluetta, j o k a Ruotsin
valtiolle oli vaarallisin; sen vuoksi jokainen, kellä sii­
hen mahdollisuutta oli, koki siirtyä niiden luokkaan,
j o t k a ainoastaan kuninkuuden rajoittamista olivat har­
rastaneet. Näistä molemmista syistä o n niin erino­
maisen vaikea saada tarkka selko, kuinka lavealle
itsenäisyys-puolue oikeastaan ulottui. Y a a n kaikessa
tapauksessa katson varmaksi, että se oli laveampi, kuin
mitä la'illinen tutkinto sitten ilmaisi. Useat, j o t k a
eivät itse liittokirjaa allekirjoittaneet, j a arvattavasti
*) Tämän eroituksen tarkempi käsittäminen on Maunu Malmasen (K. M. Creutz'in) teoksen ansio.
67
moni, j o k a ei ollenkaan sitten tullut kanteen-alaiseksi,
näkyy kuitenkin siihen puolueesen kuuluneen. Mai­
nitsen ainoastaan maaherra D e Geer'in, j o n k a valtiol­
linen elämän-juoksu todellakin ansaitsisi eri kerto­
muksensa. Mutta yhtä-hyvin tietysti itsenäisyys-tuuma
kansallisena aatteena oli ylen h e i k k o ; sillä kansan
enemmistössä sillä ei ollut vielä mitään kannatusta.
Se oli keski-eräinen sikiö, j o k a juuri siitä syystä ei
voinutkaan henkiin tulla.
Näin eroitettuamme Anjalan liiton kaksi eri ai­
netta, täytyy mielestäni niitä myöskin erikseen arvos- .
telia. Sanoin äsken, että semmoiset teot ylipäänsä
ovat syntiä kansallis-henkeä vastaan, •—• j a tätä tuo­
miota Ruotsalaiset Anjalan-miehet tuskin välttää voi­
vat; sillä Ruotsin kansan henkeä tämä teko etupäässä
loukkasi. Mutta j o s myönnetään — mitä olen koetta­
nut osoittaa — , että Suomalaiset itsenäisyys-miehet
edustivat syntyvää tai jälleen virkistyvää Suomalaista
kansallis-henkeä, niin historian tuomio heistä ei v o i
olla varsin sama. Ruotsin la'in kannalta he tietysti
olivat vieläkin rikollisemmat; mutta heidän oma kan­
tansa oli j o ulkopuolella Ruotsin kansallisuutta.
Kuten tiedämme, oli kuninkaan vastoin perustus­
lakia aloittama sota se kipeä kohta, j o n k a varjossa
Anjalan liiton miehet ryhtyivät eris-kummalliseen yri­
tykseensä. Mutta epäilemätöntä minusta on, että j o s
Kustaa kuningas ei olisikkaan sotaansa tehnyt, j o k u
yhtäläinen yritys kumminkin olisi puhjennut, arvatta­
vasti vähäistä myöhemmin, mutta ei suinkaan vähem­
min vaarallisena. Sekä Ruotsalainen vapauden puolue
että Suomalaiset itsenäisyys-miehet olivat 1786 vuoden
valtiopäivistä asti olleet vireässä yhteydessä W e n ä j ä n
kanssa, j o k a sekin puolestansa luopumatta harrasti
noita kahta asiaa: kuninkaallisen vallan rajoittamista
S
09
68
Ruotsissa, samaan malliin kuin ennen v. 1772, j a Suo­
menmaan irroittamista Ruotsin vallan alta.
Mutta
Turkin sodan syttyessä oli W e n ä j ä n hallitus kehoittanut puolue-ystäviänsä malttamaan soveliaampaa aikaa,
käskien Rasumo\vski'n (joka Markow'in jälkeen oli
ministerinä Tukholmassa) „heitä vain mielitellä j a pitää
heidän taipumustansa vireillä, mutta lykätä toimeen­
panon toistaseksi" * ) . Se oli Kustaa LILnnen oivalli­
simpia valtio-temppuja, että hän sotaa julistamalla
ajoi tauti-puhdin hyvissä aioissa puhkeamaan, ennen­
kuin se vielä oli ennättänyt liian syvälle levittämään
juuriansa. Sota oli sekä Wenäjälle että Kustaan sisällisille vihollisille Ruotsissa j a Suomessa jotakin äkkiodottamatonta, j o k a uhkasi virkistää j a todellakin sit­
ten virkisti kansan isänmaallista innostusta kuninkaan
eduksi, j a Anjalan liitto siis oli hätä-keino, j o h o n
puolue-miesten täytyi ennen aikojaan ryhtyä. Tuu­
mat heillä olivat vielä kypsymättömät; toimet siitäkin
syystä tulivat hätäisiksi j a hajallisiksi.
Mitä tässä olen sanonut Anjalan liiton miehistä
yleensä, koskee myöskin Suomalaiseen itsenäisyyspuolueesen. Tosin ei ole epäilemistä, että Sprengtpor­
ten Pietarista yhä jatkoi keskustelua ystäväinsä kanssa
Suomessa, j a että Wenäjän hallitus muutoinkin piti
*) Ks. Wenäjän Valtioneuvoston Pöytäkirjat (ApxHBi. TocyjapcTBeHHaro CoBeia), I osa (Pietarissa 1869), siv. 488: Lokak.
25 p. 1787. Rasumowski oli, näet, ilmoittanut, että vanhan hal­
litusmuodon harrastajat olivat sopineet keskenänsä keinoista ku­
ninkaallisen vallan rajoittamista varten ja tahtoivat siihen Wenäjältä apua. — Odottamatonta on nähdä „eversti Armfelt" (nähtä­
västi Kaarlo Kustaa) niiden joukossa, jotka jo ennen sotaa liikku­
vat Wenäjän suojassa. Valtioneuvoston pöytäkirjassa Maalisk. 23
p. mainitaan, että Easumowski'n on lupaaminen keisarinnan armo
ja suojelus eversti Armfelfille, J o s hän pakoitetaan pakenemaan
meidän luoksi". Ks. äsken-viilattu ApxuBt, I, siv. 553.
Suomen asiat huolellisesti silmällä * ) . Mutta nähtävästi
varrottiin j a toivottiin toista otollisempaa aikaa. Kun
Ruotsin kuninkaan sotaiset hankkeet alkoivat ilmi tulla,
lausui keisarinna Sprengtporten'ille: „Minä en te'e
päällekarkausta, se on Ruotsalainen, j o k a tekee itsensä
naurun-alaiseksi".
Sprengtporten siihen arveli: „ J e
crois qu'il veut se défaire de la Finlande" (hän mie­
lestäni näyttää pyrkivän Suomenmaasta erilleen) * * ) .
Sprengtporten kenties toivoi, että kun sota kerran
syttyi, keisarinna olisi pakoitettu kääntämään aseitaan
kaikin voimin sille puolelle, j a että siitä silloin, niin­
kuin Elisabetin aikana, seuraisi Suomenmaan valloi­
tus, j o n k a perästä itsenäisyys-tuuma olisi helppo toi­
meen panna. Niinpä mainitaankin, että Sprengtpor­
ten heti sodan alussa* valmisti plakaatin-ehdotuksia,
joilla Suomen-miehiä kehoitettiin pysymään
alallansa
kotosella, aseisin tarttumatta * * * ) . Mutta siitä aske­
leesta, j o h o n muutamat hänen ystävänsä Suomen armei­
jassa ryhtyivät, kun he Liikalasta Elok. 8 p . v. 1788 kir­
joittivat Memorialinsa keisarinnalle j a lähettivät Jägerhorn'in sitä Pietariin viemään, ei nä'y hänellä mitään
aavistusta olleen. Päin-vastoin näemme hänen valin­
neen itsellensä vaikutus-alan ihan toisella haaralla,
koska hän j o Heinäkuun keski-paikoilla „oman pyyn­
tönsä mukaan" määrättiin komentamaan erinäistä retki-
*) Marrask. 8 p. 1787 kreivi Bruce valtioneuvostossa esitteli,
„että oli tarpeellinen tietää kaikki mitä Ruotsalaisessa Suomessa
tapahtuu, ja että, koska semmoisia sanämia rahatta ei saada, piti
antaa Wiipurin kuvernörille tähän tarpeesen käytettäväksi aina
100():een ruplaan asti; johon suostuttiin". (Valtioneuvostonpöytäk.,
I, siv. 493).
**) Ks. Khrapowitski'n
Toukok. 28 p. 1788.
(keisarinnan
sihteerin)
Muistelmat,
***) Ks. Khrapowitski'n Muist., Heinäk. 29 p. 1788.
70
71
kuntaa, j o n k a piti Aunuksesta
samoomaan Ruotsalai­
seen Karjalaan, sen maakunnan
nostattamista
Tuuma oli arvattavasti yhtäläinen,
sympänä mainitaan,
varten * ) .
kuin se mikä syk-
nimittäin että Aunuksen osakun­
nan piti marssiman Karjalan
kautta Savoon j a sieltä
YVaasaan päin, silPaikaa kuin pää-armeija kreivi MusinPushkinin
komennon alla etenisi Loviisaan,
kiin j a Turkuun.
Helsin­
Että Sprengtporten erittäin Savossa
toivoi voivansa maan-asukkaisin
vaikuttaa, on aivan
luonnollista, j a lieneekin syynä ollut, miksi hän juuri
tämän komennon oli itsellensä
j o pari viikkoa ollut näissä
toimittanut.
hankkeissa
Hän oli
poissa Pieta­
rista, kun y h f ä k k i ä sinne ilmaantui Suomalaisten lä­
hettiläs Memorialinensa.
Memoriali sisälsi, että
^an­
sakunnan yhteinen (s. o. Ruotsin j a Suomen), j a eten­
kin
Suomen kansan halu
oli pysyttää ikuinen rauha
j a naapuri-sopu valtakuntain välillä", — että sen vuoksi
pyydettiin keisarinnaa
„ antamaan takaisin maallemme
Kaikesta
oli Pietarissa
näkyy, että tämä tapaus j a tämä esitys
jotenkin odottamatonta.
Elok. 6 p. * ) ,
kun Pietariin tuli tieto, että Ruotsin armeija oli peräy­
tynyt
Haminan
edustalta, ei vielä
seikan todellista syytä;
aavistettu
tämän
arveltiin Ruotsalaisten
pelän­
neen, että kenr.-majori Baur karkaisi heidän selkäänsä.
Yasta seuraavana päivänä saatiin tieto, että syynä oli
ollut „ilmaantunut kinastus Suomalaisessa
j o k a ei tahtonut tehdä
sotaväessä,
päällekarkausta, vaan
taan rajojansa puolustaa" * * ) .
ainoas­
Sitten ei kuulu
mitään,
ennenkuin E l o k . 11 p. tulee, Musin-Pushkinin lähettä­
män
kuriirin
kanssa,
Suomalaisten
Memoriali.
päivää myöhemmin on myöskin Jägerhorn
perille * * * ) ,
selittäväisen
näisyyttä
„jotta
ja
E l o k . 14 p . hän
memorialin, j o s s a
sekä
antaa sisään
pyytää
Uuden-kaupungin
Suomalaiset
toisen,
Suomen itse­
rauhan-teon
itsenäisyydessään
Pari
itse tullut
voisivat
puolustaa itseänsä päällekarkausta vastaan".
rajat,
niillä
Liikalan
ne maan-ääret, j o t k a puolen vuosisataa takaperin oli­
vat
olleet sen rajana",
jotta
pahamielisillä ei sitten
enää olisi mitään syytä häiritsemään
listä r a u h a a , — j a että yli-adjutantti
valtakuntain vä­
majori Jägerhorn,
„jolla on täysi luottamuksemme", lähetettiin kuulustamaan, „tokko j o k u rauhan-sovitus asian-omaisessa jär­
jestyksessä
ko'ottujen
valtakunnan
säätyjen
kanssa
olisi mahdollinen" * * ) .
*) Ks. Valtioneuvoston pöytäkirj. I, siv. 5 7 6 : Kesäk. 29
(Heinäk. 10) p. 17SS, jolloin päätös tehtiin. — Heinäk. |J p . on
Spr. ainakin poissa ja Aunukseen mennyt (ks. Khrapow. Muist.).
**) Ks. ruotsinnos kokoilemassa „ Hemliga Handlingar", sivv.
133, 134. — Että myöskin ranskankielisessä originalissa puhuttiin
valtakunnan, eikä (Suomen) kansakunnan säädyistä (kuten Rein,
siv. 90, arvelee), havaitaan Wenäjän Valtioneuvoston keskusteluista
Elok. ff p. (josta enemmän edempänä). Se oli Jägerhorn'in oma
lisä-memoriali, joka sitten selvemmin veti esiin Suomen kansakun­
nan erinäisyyden.
*) Käytän tekstissä selvyyden vuoksi uuden luvun päivä­
määrät, Taikka tietysti Wenäläisissä lähteissä vanhaa lukua nou­
datetaan. Päälähteenä tässä kohden on Khrapowitski, Heinäk.
26 — Elok. 10 p . 17S8. Jägerhorn'in memorialeja ei ole vielä
löydetty Wenäjän arkistoista.
**) Tämä tieto oli nähtävästi Elok. 6 p . tullut Viipuriin,
josta samana päivänä kenraali v. Giintzel kirjoitti asiasta Hastfer'ille, joka piiritti Savonlinnaa. Giintzel sanoo, että häntä oli
pyydetty saattamaan Suomen armeijan mielipiteet keisarinnan tie­
doksi. Ks. Rein, siv. 9 3 . Vaan sitä ennen ei nä'y Venäläisillä
olleen mitään tietoa Suomen armeijan hankkeista.
***) Että Jägerhorn, joka Elok. 9 p. aikaisin aamulla oli
ratsastanut Liikalasta, vasta 13 tai 14 p. tuli Pietariin, saapi seli­
tyksensä siitä, kun hänen oli täytynyt varrota juhla-univormuansa,
jota jälkeenpäin lähetettiin noutamaan. Ks. v. Beskow, IV, siv.
144.
72
73
Memoriali, näet, oli ainoastaan yhdessä kohden mai­
ninnut »etenkin Suomen kansan halua", mutta muu­
toin (nähtävästi A r m f e l f i n tähden) käyttänyt k o k o
valtakuntaan käypiä lausetapoja. Se siis tarvitsi asian­
omaista tulkitsemista itsenäisyys-puolueen mieleen.
Muutoin Jägerhorn heti lausui halunsa tavata Sprengtporten'ia, j a tämä nyt kiireesti kutsuttiin takaisin
Aunuksesta. Myöskin valtioneuvosto, jossa asia äskenmainittuna päivänä esitettiin, päätti viivyttää Jägerhorn'ille annettavan vastauksen, kunnes nämä molem­
mat olivat yhtyneet. Nähtävästi ensi alussa "Wenäjän
valtiomiehet vähän epäilivät, sopisiko virallisella ta­
valla vastaan-ottaa lähettiläs, j o k a niin epävirallisia
asioita kulki. Mutta tilaisuus oli liian vietteleväinen,
j a valtioneuvosto siis ehdotteli, että keisarinnan piti
laskeman hänet suosiollisesti puheillensa j a samassa
ilmoittaman, että ministereiltä oli saatava virallinen
vastaus. E l o k . 15 p . Jägerhorn esitettiin keisarinnalle,
j o k a yleisissä lauseissa vakuutteli hänelle apua kai­
kessa, j o k a sopi yhteen Wenäjän valtakunnan hyödyn
kanssa. Seuraavina päivinä sai Jägerhorn keskustella
varakanslerin Ostermann'in kanssa: Jägerhorn tahtoi
vastausta keisarinnan taikka edes varakanslerin alle­
kirjoituksella, j o n k a saatua muka valtiopäivät olivat
kokoon-kutsuttavat. — Y h ä vielä Sprengtporten oli
poissa; vasta Elok. 19 p . mainitaan, että hän on saapu­
ville tullut. Hän heti yhtyi Jägerhorn'in kanssa j a oli
sitten hyvän aikaa keisarinnan luona, j o k a hänen men­
tyään lausui Khrapowitski'lle: „ d e u x tetes chaudes
s'entendent; dans un quart d'heure nous avons beaucoup finis" (kaksi tulista päätä ymmärtävät toisiaan;
neljänneksessä tunnissa olemme paljon suorittaneet).
J o seuraavana päivänä, Elok.
p., annettiin Jägerhorn'ilIe keisarinnan ranskankielinen vastaus, kuiten9
2
ff
kin ilman kaiketta allekirjoituksetta, „ e t f e i muka j o k u
pahansuopa sitä jättäisi kuninkaalle". Jägerhorn nyt
lähti paluu-matkalle W i i p u r i n j a Haminan kautta, saa­
tuansa lahjaksi timantti-sormuksen sekä 500 dukaattia * ) ; yöllä 23 j a 24 p . välillä hän jälleen tuli ystäväinsä luoksi Ummeljoen sahan tykönä. Yhdessä hä­
nen kanssansa näyttää Sprengtporten'kin matkusta­
neen Pietarista rajan puolelle, saatuansa valtuuden
jatkaa keisarinnan puolesta keskustelua Suomalaisten
päällikköjen kanssa. Mämmälästä hän kirjoitti Kaarlo
Kustaa Armfelt'ille tästä asiasta kirjeen * * ) , j o n k a luul­
tavasti Jägerhorn vei mukaansa.
Tällä välin oli A r m f e l f i n armeijan-osuus j o E l o k .
9 p . peräytynyt Anjalaan, j a tässäpä tehtiin Elok. 12
p . se liitto, j o k a paikasta o n saanut nimen. Allekir­
joittajat omistivat oikeaksi, mitä muutamat heistä j o
Liikalassa olivat toimeen panneet.
Mutta Suomen
kansakunnasta
ei enää ollut erinäistä puhetta. Niin
pian kuin Sprengtporten rajalle tuli, hänkin heti nä­
kyy huomanneen, kuinka heikolla kannalla itsenäisyystoimet olivat. Kenraali Armfelt, j o k a itse oli alle­
kirjoittanut keisarinnalle lähetetyn memorialin, näkyy
tulleen levottomaksi keisarinnan vastauksesta, jossa
puhuttiin ainoastaan Suomen kansakunnasta, j a Sprengt­
p o r t e n ' ^ täytyi eri kirjeessä vakuuttaa hänelle, että
muka keisarinnan ei ollut tarkoitus mitenkään eroittaa
*) Ks. Khrapowitski'n Muistelmat.
**) Ks. Rein, Kriget i Finland, siv. 109. — Rein'in käsitys
on, että Sprengtporten j o ennen Jägerhornla olisi rajalle tullut.
Mutta Jägerhorn lähti j o 20 p . Pietarista, ja aikaisemmin tuskin
saattoi Sprengtporten'kaan lähteä liikkeelle. Sprengtporten'in kirje
Mämmälästä mainitaan (De la Gardiska Archivet XVIII, siv. 62)
kantaneen päivämäärän: Elok. 22 p. Mutta mainittu lähde on
tunnettu epä-tarkkuudestaan. Arvaisin: 23 p.
74
75
Ruotsin j a Suomen kansoja.
keskustelussaan
24 p.) katsoi
Samate hän suullisessa
paroni LeijonhufvucTin
tarpeelliseksi
lausua,
kanssa (Elok.
että nyt ei ollut
paljaita
dellisesti lausuttiin; rohkea päätös oli muka tarpeelli­
Tämä
nen, j a Sprengtportenille annettiin lupa „vastaan-ottaa
silmän-lumeita, joilla hän
se komento, minkä Suomalaiset hänelle tarjoisivat, j a
tilaisuutta panna Suomen itsenäisyys toimeen.
kaikki oli tietysti
p . kirjoitti keisarinna Sprengtportenille pitkän kirjeen,
jossa tarkoitus eroittaa Suomalaiset Ruotsalaisista täy­
tahtoi pitää Anjalan liiton eri aineet ko'ossa.
Vähäistä
niin-muodoin saattaa täytäntöön tämä sekä Suomalai­
myöhemmin, jolloin Armfelt, Hästesko j a majori Taube
sille että W e n ä j ä l l e tärkeä asia".
kävivät hänen puheillansa, hän jälleen veti itsenäisyys-
vää sen jälkeen Sprengtporten itse tuli Pietariin, teh­
tuuman
den tiliä toimistansa.
esiin; mutta Armfelt ei osoittanut
suutta * ) .
Silloin
ratkaisevan
Sprentporten
iskun;
hän
liikkeelle pantavaksi,
tapauksessa
ajaisi
tahtoi
olisi
taipuvai-
tahtonut
Wenäjän
lyödä
sotaväen
toivoen että asian pakko siinä
hänen
tehollisempiin toimiin.
horjuvaiset
maanmiehensä
V a a n Pietarissa arveltiin, että
Suomalaiset
oli aivan syrjälle
tytymätön,
Tämä
Wenäjän
laisten puheilla j a ainoastaan
Anjalan
kirjallisesti jatkaa kes­
itse joutuisi vangiksi.
alkoi pelätä,
W e n ä j ä n hallitus nähtävästi j o
että k o k o vehkeessä oli jotakin petosta,
kenties j o k u kuninkaan
tekemä teateri-kuje * * ) ;
sen
saanti oli se ainoa, että
yhteisesti
(s. t. s. koko
Itsenäisyys-tuuma
joutunut, j a keisarinna
oli varsin
syyttäen
asian
alkuun-panijoita
tapausten
jakso
mielestäni
petolli­
suudesta * ) .
annettiin E l o k . 31 p . käsky lakata käymästä Suoma­
muutoin saattaisi muka tapahtua, että hän
Koko
Ruotsalaiset
Anjalan liitto) pyysivät — aselepoa.
täytyisi antaa asiain kypsyä, — j a Sprengtporten'ille
kustelua;
ja
Mutta j o kolme päi­
tiin.
hallitus ei tiennyt
liitosta mitään,
todistaa,
että
Liikalan tuumista
eikä
ennen kuin ne toimeen pan­
Toimeen-panijoina olivat S p r e n g t p o r t e n i n likei-
simmät ystävät; mutta tällä kerralla he liikkuivat ilman
hänen
ohjauksettansa.
Suomalaiset
Huomattavaa
itsenäisyys-miehet
kyllä
nähtävästi
on,
että
eivät
olisi
vuoksi Suomalaisilta vaadittiin j o k u askele, j o k a ker­
tähän rohkeaan tekoon ryhtyneet, elleivät pää-asialli-
rassaan osoittaisi, että olivat rikkoneet välinsä Ruot­
sesti olisi perustaneet toiveitansa Wenäjältä
sin kanssa.
apuun.
Mutta W e n ä j ä n hallitus ei ollut
Sprengtporten'ille että P u s h k i n i l l e rahoja, käskyllä että
mitään
apua luvannut;
niitä piti jakaa ansion mukaan.
tilaisuudessa
Heitä varten sen ohessa lähetettiin
sekä
Syysk. 6 (Elok. 26)
*) Ks. Kein, sivv. 109—111. — Hovineuvos Clayliills, joka
Sprengtporten'in kanssa kävi Suomalaisten päällikköin puheilla,
sanoi rapportissaan, että ArmfehVissa ei ollut kylläksi lujamielisyyttä toimeen-panemaan liittoa; ks. Valtioneuvoston Pöytäk., I,
siv. 600 (Elok. 21 p . 1788).
**) Suomen armeijassakin oli se luulo levinnyt, että liittolai­
set olivat kuninkaan suostumuksella ruvenneet rauhan-hieromisiin.
Että keisarinna toisinaan samaa varosi, näkyy Khrapowitski'n
Muistelmista, Elok. 29 p . 1788.
ryhtyä
se ei ollutkaan
suurempiin
saatavaan
edeltä-käsin
sillä
hetkellä
ponnistuksiin,
vaan
näkyy päin-vastoin toivoneen, että Suomalainen itse­
näisyys-puolue
osaisi ominkin neuvoin jotain
tehdä.
Kumpaisellakin puolella toiveet pettyivät, osittain siitä
syystä,
etfei
kumpikaan
toinen oli luullut,
muksen tähden.
osittain
ollut
niissä voimissa kuin
myöskin puuttuvan
luotta­
T ä m ä viime-mainittu seikka ansaitsee
*) Ks. Khrapowitskrn Muistelmat, Elok. 14—29 pp. 1788.
70
erinäistä huomiotamme. Sprengtporten, j o k a toimitti
välimiehen virkaa j a niin-muodoin saattoi paremmin
kuin kukaan muu havaita, mitä epäluuloja toisella tai
toisella puolella oli vaikuttamassa, on eräässä muistelmassa, j o n k a hän myöhemmin alkoi näistä tapauksista
kokoon-panna * ) , selittänyt meille, miks'ei voinut täydellistä sopua syntyä. Wenäläiset, näet, varosivat heti
alusta jotakin petosta Anjalan liiton puolelta. Itsenäisyys-miehet taas eivät paljon luottaneet Wenäjän politiikin vilpittömyyteen, varsinkin koska Krim'in kohtalo
oli heillä tuoreena esimerkkinä keisarinnan valloitusohimosta. Sen vuoksi he olisivat tahtoneet lujempia
vakuutuksia kuin mitä heille tarjottiin, j a kun ei näitä
saatu, eivät tahtoneet suin-päin jättää asiaansa muukalaisten mielivaltaan. Meillä on tässä aivan uusi tekoasia, j o k a selittää itsenäisyys-miesten kummallisen
epäröisyyden, mutta samassa on kaunis todistus heidän isänmaallisista tarkoituksistaan. Se ansaitsee sitä
enemmän tarkastustamme, koska Sprengtporten katsoi
heidän pelkonsa „itsetekoiseksi" j a »perättömäksi".
Mutta myöskin Sprengtporten'in ajatus-tapa, vaikka se
*) „Hémoires sur les derniers troubles de la Findlande depuis
le commencement de la guerre 1788 jusque ä la paix de Wärälä.
Pour servir de matériaux ä une Histoire militaire de cette guerre.
Mis en ordre pendant mon séjour aux bains de Toeplitz en Bohéme
1796". Teksti on toisen kädellä puhtaaksi kirjoitettu, mutta reunamuistutukset ovat lisätyt Sprengtporten'in omalla kädellä. Ylipäänsä tämä, Sprengtporten'in paperien seassa säilytetty teos,
sisältää paljoa vähemmän asiallisia selityksiä, kuin sopisi odottaa.
Se ei olekkaan loppuun saatettu. — Että Sprengtporten katsoi
Anjalan liiton kaikin puolin oikeutetuksi, ei tarvinne mainita.
Lyhyimmästi on hänen ajatuksensa lausuttu ennen-viitatussa „Précis des services" näillä sanoilla: „cette Confederation si fiére dans
son commencement et si molle vers sa fin, et dont la trop grande
confiance ä la justice de leur cause fit le malheur".
77
tässä kohden erisi hänen opetuslastensa mielipiteistä,
on kunnioituksella mainittava. Krim'in Tatarit j a Suomalaiset, hän muistutti, eivät ole samoille verroille
pantavia: edelliset ovat tietämättömyydessä rypeviä
orjia, jälkimäiset taas vapaa ja valistunut
kansakunta,
j o k a osaa itsenäisyyttänsä sekä pyytää että puolustaakkin * ) . Se oli tämä j a l o luottamus kansansa vapauden voimaan, j o k a teki Sprengtporten'in niin silmättömän rohkeaksi valtiollisissa
harrastuksissaan.
Kumpika ajatus muutoin oikeampi oli, Sprengtporten'in
luottamus vai hänen ystäväinsä varovaisuus, ei ole
juuri helppo ratkaista. Se on kysymys, j o h o n Suomen
kansan historia yhä vielä vastausta tekee.
Saadaksemme jotakin selkoa Wenäjän sen-aikuisten valtiomiesten ajatuksista Suomen itsenäisyys-tuumien suhteen, tahdon lyhyesti mainita siihen koskevat
kohdat Valtioneuvoston pöytäkirjoista tältä aialta. J o
*) Eräässä reuna-muistutuksessa äsken-mainittuun muistelmaansa Sprengtporten kertoilee, että Wenäjän kenraalit kauan
epäilivät Uittomiesten aikomuksia ja että varsinkin eräs kunnioitettava ministeri (ei sanota ken), joka itse ei ole ketään milloinkaan pettänyt, ei uskonut mitään hyvää Ruotsalaisten rehellisyydestä (n'avait pas la meilleure opinion de la candeur Suédoise).
Sitten lisätään: „Et cette méfiance fut trés-nuisible aux premiéres
démarches des Confédérés qui ä leur tour n'étoit pas moins injustes dans leurs préjugés. La sort de la Crimée leur étoit sans
cesse devant les yeux. Ils eurent la faiblesse de s'entortiller dans
les combinaisons d'une politique obscure et de raisonner, quand
il falloit agir, ouhliant dans leur terreur panique qu'il y avait
une grande différence å faire entre eux et les Tartares de Crimée,
entre une Nation libre et éclairée qui pouvoit vouloir son indépendance et la soutenir, et un peuple d'ésclaves qui, croupissant
dans Pignorance, n'en savoit profiter. Cette défiance, encore plus
mal-placée, puisque elle étoit factice, leur fit refuser les secours
qu'ils recherchérent eux-mémes, et d'abandonner une protection
reelle pour une crainte chimérique".
78
7!)
3
E l o k . j p., jolloin Jägorhorn'in esitykset ensi kerran
tulivat siinä keskusteltaviksi, lausuttiin varsin selvästi
V e n ä l ä i s e n politiikin kanta asiassa. Ensiksi hyljät­
tiin kokonansa kaikki ehdotus ruveta rauhan-sovituk­
seen yhteisesti Ruotsin j a Suomen säätyjen kanssa;
arveltiin, näet, että Ruotsin säädyissä kuninkaan vai­
kutus aina tulisi olemaan suuri, mutta W e n ä j ä n kun­
nia j a arvo ei muka sallinut, että hänen kanssansa
nyt mihinkään yhteys-kauppaan ruvettaisiin. Sen täh­
den oli pää-ohjeeksi pantava, että tehtävissä välipu­
heissa Suomen piti seisoman erinänsä Ruotsista, s. t.
s. rauhan sovitus oli tehtävä ainoastaan Suomen sää­
tyjen kanssa. Siihen oli sekin syynä, että „ m o l e m ­
pain kansain valtiopäivät, joita nyt ehdotellaan * ) ,
joutuvat suureen pulaan eivätkä kohta voi tulla toi­
meen, koska niistä pois-suljettava kuningas käyttäisi
kaikkia keinoja vastustaaksensa asiaa, j o k a kumoisi
hänen valtansa j a tahtonsa". Sen vuoksi oli Suoma­
laisille ilmoittaminen, että heidän pitäisi kehoituksilla
tai muilla keinoilla saattaa Ruotsalainen sotaväki läh­
temään pois maasta j a siinä heti kutsua kokoon omat
valtiopäivänsä, niissä julistaa maansa itsenäiseksi j a
säätää hallitusmuotonsa, j o k a ei riippuisi kestään
muusta kuin yksin Jumalasta; j a tahtoi Hänen Keis.
Maj. siinä tapauksessa juhlallisella takauksellansa ikui­
siksi aioiksi vahvistaa mitä näin säätäisivät. Mutta j o s
Suomen itsenäisyyden saavuttamiselle j o k o kuninkaan
tai Ruotsin sotaväen puolelta ilmestyisi joitakin esteitä,
tahtoi keisarinna käskeä sotaväkensä tehdä Suomalai­
sille apua. Sitä vastoin Valtioneuvosto ei ensinkään
T
*) Sanat: ^molempain kansain valtiopäivät, joita nyt ehdo­
tellaan", osoittavat että Liikalan memoriali niin käsitettiin, kuin
ylempänä (siv. 70) olen maininnut.
suostunut Suomalaisten pyyntöön saada takaisin ne
rajat j a linnat (Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna),
jotka Turun rauhanteossa oli menetetty. Raja oli muka
nytkin liian lähellä W e n ä j ä n pääkaupunkia, j a koska
itsenäinen Suomi oli perustettava Wenäjän suojeluk­
sen j a takauksen nojaan, se tietysti ei tarvitsisi mitään
linnoja W e n ä j ä ä vastaan, mutta samat linnat saattai­
sivat olla Wenäjälle varsin tarpeelliset, „siinä tapauk­
sessa että Ruotsi joskus yllyttäisi Suomenmaata W e ­
näjää vastaan". Tähän mietteesen liitetään seuraava
merkillinen lisäys: „Vaan koska tämä luopumus ehdo­
tellaan siinä katsannossa, että Suomalaisissa parem­
min syntyisi luottamusta meihin, niin sopisi sen sijaan
j o k o määrätä j o k u vuotinen summa apurahoja, tai
lähettää sinne viljaa, taikka tehdä välipuhe meikäläi­
sen sotajoukon yllä-pitämisestä siellä" * ) . — Näin mie­
tittiin Wenäläisessä Valtioneuvostossa.
Että nämä tarjoukset eivät Suomalaisissa syn­
nyttäneet niin täydellistä luottamusta, kuin W e n ä j ä n
valtiomiehet näyttävät arvelleen, ei sovi suinkaan ihme­
tellä, j a syy, miks'ei täydellistä sovintoa syntynyt, on
mielestäni tästä varsin selvä. Vielä Elok. ^ p., j o l ­
loin Valtioneuvostossa esiteltiin varakanslerin suulli­
nen keskustelu Jägerhorn'in kanssa, teroitettiin nämä
kaksi pääpykälettä uudestansa: l:ksi että Suomalaisten
piti julistaa itsenäisyys-tuumansa, „kokoomalla suu­
remman osan kansaa-edustavia kansalaisia", j a 2:ksi
että Jägerhorn'ille piti suullisesti vielä osoittaa, kuinka
mahdoton täyttää heidän pyyntönsä rajain muutta­
misesta oli * * ) . Molemmat pykäleet olivat kuitenkin
itsenäisyys-asialle kovia loukkaus-kiviä. Edellistä eivät
7
T
*) Ks. Valtioneuvoston Pöytäkirjat, I, sivv. 5 9 0 - 593.
**) Ks. samat pöytäkirjat, I, siv. 595.
80
81
itsenäisyys-miehet voineet toimeen saada, j a jälkimäiseen eivät tahtoneet suostua.
Keskustelujen huono menestys Anjalan
armeijan
talonpoikaisen
Tälle
kannalle
Sprengtporten
yhtyi Hastfer'in
tointansa Savoon päin.
jässä.
Hän lähti jälleen Pietarista j a
kanssa, j o k a Savossa komensi.
olivat
ko'ossa
asiat
ja
Savossa
varusteilla * ) .
ehtineet,
Syysk. 18 p . paikoilla toisen
suhteen näkyy saattaneen Sprengtporten'ia kääntämään
tuli yhteen Hastfer'in
nostoväen
kanssa Käykässä Ruokolahden pitä-
Hastfer nyt antoi kirjallisen vakuutuksen edis-
tääksensä
Suomen
itsenäisyyttä
keisarinnan
mielen
Hän lisäksi antoi luotansa erään
Kustaa
Hastfer oli, kuten tiedämme, sodan alussa piirittänyt
mukaan * * ) .
Savonlinnaa, mutta Elok. 20 p . peräytynyt Rantasal-
kuninkaan
melle.
mitään todellisempaa tointa ei häneltäkään
Tämän päätöksen olivat hänessä
Nynäs'in
Ramsay j a
Jokelan
vaikuttaneet
Glansenstierna,
jotka
kun
kerran
hänelle
lähettämän
kirjeen * * * ) .
Päin-vastoin hän näkyy harjoittaneen
Mutta
syntynyt.
kaksinkertaista
E l o k . 16 p . tulivat hänen leiriinsä; paitsi sitä olivat
kavaluutta: toiselta puolen hän ilmaisi Ruotsin kunin-
useat muut tuttavat hänelle lähettäneet kirjallisia k e -
kaalle j a K a a r l o herttualle j o n k u n osan niistä keskus-
Rantasalmelle oli sitten
teluista, joita hän oli Sprengtporten'in kanssa pitänyt,
hänen vävynsäkin, vara-maaherra D e Geer, tullut häntä
j a toiselta puolen hän keisarinnalta pyysi sijaa W e n ä -
puhuttelemaan,
j ä n palveluksessa sekä lahjaksi 10,000 taaleria, j o n k a
hoituksia j a varoituksia * ) .
jonka
perästä
Hastfer
oli
matkusta-
nut alas Anjalan seuduille j a siellä j o kerran yhtynyt
summan muka kuningas oli hänelle luvannut, j o s hän
Sprengtporten'in kanssa**). Mitä tuumattiin, tiedämme
Savonlinnan
ainoastaan hämärästi; mutta yleinen tarkoitus on helppo
herätti ^Venäläisissäkin
tunnustella.
rehellinen
D e Geer, j o n k a lääniin Savo kuului, mai-
nitaan aikoneen kutsua
Suomen valtiopäivät k o k o o n
valloittaisi.
Khrapowitski
Hänen
inhoa j a
ei
kehno
käytöksensä
ylenkatsetta.
voi pidättää
Tuo
harmiansa,
mainitessaan tätä »palvelijaa au plus offrant".
»Mitkä
Mikkeliin, sitten kuin ensin Hastfer'in osakunta olisi
kavaltajat!" — hän lausuu — »ellei kuningas semmoi-
antaunut j a nämä seudut siis olisivat joutuneet YVenä-
nen olisi, hän olisi surkuteltava.
läisten haltuun.
täytyy käyttää asianhaaroja, eikä saa vihollisen kanssa
Tehdäksensä tämän asian mahdolli-
olla
lassa komensi, Hastfer'in käskyn mukaan erään kuu-
kreivi D m i t r i e w - M a m o n o w . Minä sanoin: semmoinen
kuukauden
sen
maakunnan
asukkaille,
aselepo oli tehty
että
muka
Mutta provasti Jaakko Stenius Pielisissä teki
yrityksen tyhjäksi,
koska hän
8
AYenäjän kanssa * * * ) .
lauma
Melkein
kuin paimenkin.
Hän
samaa
puhui
tehdä!
seksi, julkaisi kapteini O. F. Yvetterhof, j o k a Karjalutuksen
arkatuntoinen.
Y a a n mitä
minulle
vastasi: paimen
narri,
palvelijat konnia" f ) . —
tämän
omalla uhallansa
piti
*) Ks. Eein, sivv. 103, 104.
**) Kuopion maaherran, Sim. Wilh. Carpelanin, kertomus
Nordin'in Päiväkirjassa (Hist. Handl. VI) siv. 154.
***) Nordin'in Päiväkirja, siv. 133 (saman Carpelanin mukaan).
*) Ks.
Wetterhofin
**) Ks.
* * * ) Ks.
f ) Ks.
pp. 17S8.
Akiander, Borgå Stifts herdaminne, II siv. 176. —
julistus annettiin Syyskuussa 1788.
Rein, siv. 116.
Khrapowitski'n Muist. Syysk. 13 p . 1788.
Khrapowitski'n Muistelmat Syysk. 13 ja Lokak. 12
6
82
83
Anjalan liiton kurja loppu olkoon tässä ainoas­
taan lyhyimmiten mainittu. Lokakuun kuluessa Suo­
malainen sotaväki siirrettiin pois rajalta sisämaahan
j a suljettiin siis kaikesta yhteydestä W e n ä j ä n kanssa.
Jägerhorn, j o k a yhä oli koettanut saada jotakin nimen­
omaan Suomalaista liittoa toimeen, oli viimein pakoitettu pakenemaan rajan yli (Puumalassa) j a tuli Joulu­
kuun ensi päivinä Pietariin * ) . Hän toi nyt esiin koko
j o u k o n uusia ehdotuksia, osittain omassa nimessään,
osittain muutamain Suomalaisten tilanhaltiain puolesta.
Keitä nämä viime-mainitut olivat, j a mitä he tarkoitti­
vat, ei ilmoiteta käsillä olevissa lähteissä; arvattavasti
olivat olevinansa jonakin Suomen kansan eduskuntana,
j o n k a pyynnön nojassa muka V e n ä j ä voisi julkisesti
ajaa Suomen itsenäisyyden asiaa. Mutta koska nämä
omatekoiset edusmiehet itse olivat siihen määrään asti
julkisuutta karttaneet, että olivat jättäneet pyyntönsä
allekirjoittamatta
(Jägerhorn vasta myöhemmin oli
pannut nimet kirjoituksen alle), niin heidän anomuskirjansa ainoastaan todisti asian omaa heikkoutta.
Merkillisempi oli se uusi ehdotus, j o n k a Jägerhorn,
„muuttuneisin asianhaaroihin katsoen", nyt Pietariin
tultuansa oli itse kokoon-pannut; tämä ehdotus näkyy
tarkoittaneen jotakin W e n ä j ä n suostumuksella perus­
tettavaa valtio-liittoa Ruotsin j a Suomen kansain vä­
lillä, j o n k a liiton pää-kohta oli, että
Suomalaiset,
vaikka pysyen nykyisessä yhdistyksessään Ruotsalaisn
*) Ks. Khrapowitski'n Muistelin. Marrask. 22 p. 1788: »Aa­
mulla sanoin ylipoliisimestarin päiväkirjan mukaan, että Jäger­
horn oli tullut tänne. (Keisarinna vastasi:) Tiedän sen, ole vaiti
siitä; sinulle voin sanoa: hän on käynyt useissa paikoin ja tehnyt
välipuheensa Suomalaisten kanssa; on tuonut mukaansa joukon
chifferi-kirjeitä, joista Sprengtporten tekee otteita; Sprengtporten
ja Jägerhorn ovat nyt meidän". —
ten kanssa, saisivat kumminkin sisällisiä asioitansa
varten eri hallituksensa". Se oli itsenäisyys-puolueen
viimeinen yritys saada tuumansa edes jonkinlaisessa
muodossa perille ajetuksi. Mutta asia oli j o autta­
mattomissa, olletikkin siitä syystä, että W e n ä j ä ei tällä
hetkellä voinut antaa sitä apua, j o t a oli siltä toivottu.
Tammik.
p . 1789 annettiin W e n ä j ä n Valtioneuvos­
tolle keisarinnalta seuraava ilmoitus: K o s k a minulle
on tiedoksi tullut, että noilla Suomessa olevilla 8:11a
epä-täydellisellä rykmentillä ei ole mahdollinen nyt
eikä vastakaan mitään yrittää vihollista vastaan, olen
käskenyt Ulko-asiain Departementin sanoa noille meitä
kohtaan ystävällisille Suomalaisille, että koettakoot
valita itselleen mitä keinoja paraiten keksinevät omaksi
turvaksensa, niin etfeivät, meihin luottaen, saata itse­
änsä edemmäs perikatoon". — Keisarinna oli tähän
aikaan varsin alakuloisella mielellä j a lausui Khrapowitski'lle: „Miksi saattaa Suomalaiset mestaus-lavolle!
T e h k ö ö t anteeksi-anomus. Pourquoi tenir leur bec
dans 1'eau (miksi pitää heidän nokkaansa veden alla)?
miksi heitä pettää! E n voi heitä auttaa" * ) . —
a
T
s
r
Tähän siis loppuivat ne avun-toiveet, joita viisi
kuukautta oli vireillä pidetty. Samaan aikaan ruvet­
tiin Anjalan-liiton miehiä vankina viemään Ruotsin
puolelle. K e n suinkin saattoi, koetti salata itsenäisyystaipumustansa; ne, jotka pahimmin olivat paljastaneet
itseänsä, pyrkivät pakoon rajan yli. K l i c k meni Mänty­
harjun kirkon tykönä W e n ä j ä n puolelle j a tuli T a m ­
mik. 14 p . Lappeenrantaan.
Hänen kanssansa seurasi
Kustaa Ladau. Vähäistä myöhemmin Glansenstierna
j a Paason Essen'in poika, kornetti von Essen, samoin
Pyhäniemen rajavahdin tykönä pakenivat Wenäjän
*) Ks. "Valtioneuvoston Pöytäkirjat, I siv. 656 seur.; Khrapowitski'n Muistelmat, Jouluk. 30 p. 1788.
85
84
alueelle.
Anjalan liitto puolueinensa oli niin-muodoin
hajonnut kuin tuhka tuuleen.
Kustaa kuningas oli onnella kestänyt sitä myrs­
kyä, j o k a uhkasi hänen valtaansa j a
valtakuntaansa.
Hän oli kutsunut valtiopäivät kokoon, niissä
nyt kuninkuuden
voimilla.
sarinnan
aloitti nyt sodan uusilla
Ainoastaan yksi ehto oli vielä jälillä.
olisi vielä mahdollinen
valloitetuksi,
sopisi
Mutta pian piti
Tästä lähtien Sprengtporten ei ottanut mitään osaa
sodan tapauksissa.
parantelemaan * * ) .
mittu.
s. t. s.
mik. 9 p . 1790 tuomitsi hänen „in contumaciam" p o i s
peri­
Sprengtporten'in
aatelisesta nimestä j a oikeudesta sekä, j o s hän kiinni
saataisiin,
astaan johtajiansa, vaan myöskin kaiken siveydellisen
puolella
kannatuksen.
mitään
Loyalinen innostus oli herännyt
maan-asukkaissa,
j a kun
sekä
harjoitus
niin sama
oli hänen
Savon väki, j o n k a sotakunto j a
tekoansa,
salmen sillan tykönä.
jyrkintä laatua.
kohtasi häntä Porras­
Se oli tragillinen
risti-kohtaus
Suomalaiset soturit, j o t k a pitivät kun­
niansa tahrattuna edellisen vuoden tapauksilla,
pesi­
vät sen puhtaaksi Sprengtporten'in vereen; hänpä taas
näki toiveensa j a tarkoituksensa
kukistuneeksi,
muuta lohdutusta hänelle jääneen kuin
että hän
muka
velvollisuuden-tie, minkä hän
eikä
käsityksensä,
oli täyttänyt mitä sekä kunnia
isänmaa olivat häneltä vaatineet.
että
Joku tunto, että se
itsellensä oli valinnut,
ei ollut harhapolkuja vailla, lienee lisännyt
mestattavaksi.
Maalisk. 15
Tämän
p . samana
tuomion
vahvisti
vuonna.
K y m i j o k e a ei Sprengtporten'illa
enää
Länsi­
ollut
isänmaata.
Sprengt­
porten YVenäläisen armeijan seurassa koetti tunkeutua
Savoon,
hän
mainittu j a tuo­
Hän oli Heinäk. 20 p . 1789 haastettu Turun
havaita, että itsenäisyys-tuuma oli kadottanut, ei aino­
että
Mutta entisessä isänmaassaan
oli la'in-hylkyläinen, valtiopettäjäksi
kuningas
sotamiehissä
Kesällä 1790 hän sai luvan lähteä
j o h o n k i n kylpypaikkaan valtameren rannalle, haavaansa
voittajan
muodostaa sen valtio-asemaa ennen-lausuttujen
mukaan.
„Viiteen-kolmatta vuoteen en ole semmoista sanomaa
saanut", lausui keisarinna sihteerillensä*).
hovi-oikeuden eteen, j o k a , kun ei haastoa toteltu, H e l -
mitä kynällä oli pilattu";
Suomenmaa tulisi
aatteiden
Kei­
täytyisi nyt ponnistaa voimiansa tehollisem-
sodankäyntiin, j a niin
„miekalla korjata,
jos
enentä­
Sprengtporten'in hankkeet j a toiveet olivat
rauenneet.
paan
valtaa j a
Myös Katariinaankin koski kipeästi sanoma Porras­
salmen tappelusta j a Sprengtporten'in haavoittumisesta.
pettynei­
den toiveiden katkeruutta * ) .
*) Ennen-viitatussa Precis des Services de M. de Spr., hän
tapauksesta lyhyesti lausuu: „il talloit donc regagner avec 1'épée
ce qu'on avoit perdu par la plume, et ce fut par suite de cette
nécessité absolue que le sang de M. de Spr. coula au pont de
Porosalmi, qui terrassa ses éspérances, ses droits, sa liberté, ne
lui laissant pour toute consolation que la satisfaction d'avoir
rempli ses devoirs aussi bien envers Thonneur qu'envers sa patrie".
*) Ks. Khrapowitski'n Muistelmat, Kesäk. 7 p . 1789.
**) Ks. Khrapowitski, Heinäk. 29 p . 1790.
86
87
erosta.
ten
Vuodesta
toisen
tapaamme
VI.
maalla;
hänen
mutta
hänelle
Yrjö Maana Sprengtporten w. 1808, 1809.
1795 alkaen,
kerran
matkusti
Töplitzin
puoliso
silloin kirjoittaa
(Marrask. 29 p . 1796),
Edellisessä luvussa kerrottujen suurten tapausten
tulemasta,
on
jolloin
Sprengtpor­
Pietarista
ulkomaille,
kylpypaikassa
muualla.
eräs
Böhmin
Dresdenistä
Elise niminen
varoittaen
häntä
ystävä
Dresdeniin
koska hän arvattavasti mukaansa toisi sen
perästä seuraa pitkä aikakausi pieniä oloja, j o t k a aivan
ihanan
vähän koskevat meidän maan
hän T ö p l i t z i s s ä nautitsee, mutta Dresdenissä on pal­
historiaan.
yleiset kohdat olkoot tässä kuitenkin
Muutamat
mainittuna.
V v . 1790—1798 oleskeli Sprengtporten
yhtä-mittaa
ulkomaisissa
hyväksensä W e n ä j ä n
Rahojen
lainen.
hovin suvaitsemia
saanti tahtoi
lavea kirjevaihto
doin joutui keisarinnan
sin pahoillensa.
sanomaan
ja
melkein
nauttien
eläke-rahoja.
usein olla vaikean-
näkyy
uudesta
eläkkeestänsä;
asia vih­
korviin, j o k a siitä tuli var­
„C'est une anarchie",
lähetti
nuhde-kirjeitä * ) .
nyt
kuitenkin
asianomaisille
hän
puhkesi
ministereilleen
Parina seuraavana vuonna Sprengt­
oleskelleen
nainut,
Maastrichtissa.
nimittäin
erään
Hän
oli
aikaa
jolloin avioliitto oli rakennettu.
Tarina
kertoo, että puolisojen väli ei ollut ensinkään onnel­
linen.
Syytä lienee löytynyt kumpaisellakin puolella,
j a j o n k u n vuoden perästä nousi kysymys laillisesta
*) Ks. useat Sprengtporten'in kirjeet Aachenlsta; Khrapowitski'n Muistelmat, Toukok. 23 p. 1791. — Edellisten palkkain
lisäksi hän oli saanut 1800 ruplaa vuotisesti a v e c la boniflcation
du cours d'échange qui me fut accordée lors de mon premier depart pour les bains et renouvellée a 1'occasion de ma seconde
sortie par ukas impériale du 1 Mars 1795". — (Ks. Sprengtpor­
t e n ' ^ kirje Besborodko'lle, Marrask. 25 p. 1797).
r
seuraa
hiä, j o t k a niiden seikkojen tähden, joita on Sprengt­
p o r t e n i n j a hänen aviovaimonsa välillä (dans les circonstances ou vous vous trouvez avec votre
eivät häntä leppeästi tuomitsisi, j o s hänen
vähimmässäkään
sa * ) . — Samaan
tuttavuudessa
aikaan
dossa puolisonsa kanssa,
tonsa purjetuksi.
femme),
näkisivät
Madame de C:n kans­
Sprengtporten
saadakseen
on kirjevaih-
heidän avioliit­
Puoliso on vuoden 1797 alussa Han­
n o v e r i s s a , j a Sprengtporten kirjoittaa toistamiseen T ö plitzista
millä
Helmik. 24 p., pyytäen
ehdoilla hän
tahtonee
tarkkaa
vastausta,
avio-eroon suostua * * ) .
Hollantilais-
naisen, j o n k a nimeä en kuitenkaan tiedä, yhtä vähän
kuin
Madame de C:n, j o n k a
j o n Hollantilaisia, Sprengtportenin puolison maanmie-
Jo kevät-talvella 1791 hänen täytyi Aachen'-
ista tehdä
porten
kylpylaitoksissa,
j a huvittavan
*) Kirje lisää: „car Madame de C , quoique belle, intéressante et aimable, a le malheur qu'on dit ä son sujet que 1'amour
qu'elle a su inspirer au Prince Esterhazi, a couté ä ce pauvre
Prince une million de florins, et que Madame de C. l'a quitté,
apres qu' Esterhazi n'a plus pu payer si genereusement le plaisir
de gouter son amour". — Kirjeessä ei löydy mitään, joka viittaisi
siihen, että sen tekijä itse olisi Sprengtportenin puoliso. Päin­
vastoin täytyy useistakin lauseista päättää, että hän on joku muu,
— esm.: „Votre position avec votre femme est délicate! Et je ne
voudrais pas qu'un homme ä qui j ' a i promis mon amitié, donne
du sujet a faire des contes sur lui, qui lui font de tort".
**) Pohjakirja Sprengtportenin papereissa päällekirjoituk­
sella: „ A ma femme pour avoir une réponse cathégorique sur le
divoree". Koko kirje kuuluu näin: Toeplitz ce 24 Fevr. 1797.
r
89
38
Ero
tulikin
toisessa tai
toisessa muodossa, j a
myö­
Suomen kallioiden kesken, „missä — kuuluu sanat —
hemmin näemme Sprengtporten'in kolmannen kerran
»kuvitukseni j o k a päivä kuljeskelee Sveitsiläisen innos­
jälleen naineen, silloin erään Wenäläisen naisen, krei-
tuksella".
vinna W a r v a r a
laisissa sanotaan
Samytsky'n, j o n k a kanssa
avioliitto
näkyy olleen onnellisempi. Perheellisiä suruja ei kui­
tenkaan
puuttunut.
Sprengtporten'in ainoa poika j a
Hän sitten lisää: „ Yleensä meissä Suoma­
olevan samaa
yksinomaista harras­
tusta syntymämaahan, kuin mikä on luonteen-omainen
kaikilla
talonpoikaisilla
kansakunnilla,
joilla
ei ole
oppilas, oli
muuta rikkautta kuin luonnon yksinkertaiset varat, —
saanut sijansa "Wenäjän sotapalveluksessa, mutta kuuluu
j a minä tunnenkin itsessäni tämän väitöksen totuutta".
sittemmin (v. 1801?) itse lopettaneen elämänsä. Sprengt­
Hän muistuttaa, kuinka hän edellisen
porten oli j o vanha j a seisoi tämän tapaturman kautta
perästä, Aachen'ista palattuaan, koetti saavuttaa tämän
perillinen, tuo ennen mainittu Porthan'in
yksinänsä maailmassa, ilman suvutta j a
isänmaatta.
Hänen asemansa W e n ä j ä n hovin suhteen ei m y ö s ­
kään
ollut kaikin aioin ilahuttava.
tietysti ei tahtonut
väliänsä
Ruotsin
W e n ä j ä n hallitus
hänen tähtensä pilata
kanssa,
ja
hänen
ystävällistä
matkustuksensa
suosion,
siirtyäkseen
hiljaisuudessa
matkustuksensa
äsken-mainittuun
maahan, j a kuinka sitä ei hänelle suvaittu, — hän ei
tiedä, miks'ei; sillä mahdotonta muka on ajatella, että
niin kurja j a vähäpätöinen
on tullut, voisi antaa syytä
henkilö, kuin
pahaan
hänestä j o
sopuun
kahden
ulkomailla olivat siis nähtävästi valtiollista täytymystä.
hovin välille, joilla on paljon muita
eripuraisuuden-
Kuinka katkera tämä kaksinkertainen maanpakolaisuus
aineita, j o s tahtovat riitaan ruveta keskenänsä * ) . —
hänelle oli, todistaa muutama hänen kirjeensä ruhtinas
Besborodko'lle, Töplitz'istä Marrask. 25 p . 1797.
sarinnan
kuolemasta saakka
hän on muka
kuin vuosikauden turhaan odottanut
j a hänen
tilansa
Kei­
enemmän
matka-eläkettään,
on siis varsin vaikea.
Hän
puhuu
voimainsa j a terveytensä alenemisesta j a pyytää pääs­
täksensä takaisin, pyytää saadaksensa rauhassa viettää
loppu-päiviänsä jossakin syrjäisessä sopessa Wenäläisen
J'ai recu ces jours-ci Votre lettre datée d'Hanovre du 9 de Janv.
en réponse de la mienne du 23 d'Octobre. Comme elle ne contient pas une resolution prononcée sur la proposition que je vous
ai fait d'un divorce ou separation formelie qui peut nous mettre
mutuellement en état de liberté, j e me vois obligé par celle-ci de
revenir ä la charge, en vous priant de me fixer au juste les conditions, auquelles vous voudriez bien consentir ä cette separation.
Ayant 1'honneur de vous assurer des sentimens de respect, avec
lesquelles je suis" etc.
*) Kirje on liian pitkä kokonaisena tässä julkaista, mutta
historiallisen tarkkuuden vuoksi minun täytyy antaa seuraava o t e :
^Cependant, plus que j e nfapproche; de mon terme, plus je me
sens pénetré de désir de m'en retourner vers la Eussie, non seulement parce qu'elle est devenue la patrie de mon coeur, mais aussi
parce qu'elle est en effet celle de mes ancétres, sortis de ces roches qu'on appelle aujourd'hui la Finlande Busse, ou mon imagination se proméne tous les jours avec la passion d'un Suisse.
On attribue ä nous autres Finnois ce méme amour exclusif du
local qui caractérise presque tous les peuples agrestes dont les
simples richesses de la nature font tout le luxe, et je sens sur
moi-méme la vérité de cette assertion. Votre Altesse peut aussi
se rappeller reffort que je tis ä mon r e u t r d'Aix la Chapelle pour
obtenir la faveur d'une retraite paisible dans ce pays, qu'on ne
voulait pas m'accorder, j e ne sais trop pourquoi; car j e ne m'imagine pas qu'on puisse croire ni d*un coté ni de 1'autre, qu'un
chctif individu, devenu aussi insignifiant comme moi, peut devenir un prétexte pour brouiller deux cours qui ont bien d'autres
griefs pour se disputer, si elles en ont envie! Mais c'est encore
yo
91
Millä
monivaiheinen mies
Wenäjälle siirtynyt, tavataan alussa vuotta 1804 Khar-
nämä rivit laski paperille, on helpompi ajatella kuin
ahdistetulla
mielellä
tuo
kow'issa, eikä kiitä hänkään maanpakolaisuuden onnea.
lausua.
Onnellisempi on kuitenkin Sprengtporten.
Suomen itsenäisyyden aate näytti olevan ikui­
Hänen W e -
seksi aiaksi tukehtuneena, j a Sprengtporten'in vaiku­
näläinen
tus-aika
osanneen j o h o n k i n määrin asettaa nuo tuimat kuohut
näytti luonnon järjestyksen
vän loppuansa.
raajojansa
mukaan
Matkamies tahtoi levättää
isänmaan
helmoissa.
Suomeansa ei ollut hänellä
Mutta
lähene­
väsyneitä
rakastettua
muuta jälillä kuin
mitä
Wenäläiset olivat vuosisadan kuluessa valloittaneet, j a
puolisonsa näkyy hellyydellään j a aistillansa
Sprengtporten'in sielussa. —
Tällä kannalla
olivat asiat, kun tuo merkillinen
vuosi 1808 läheni.
Maailman muoto oli nyt paljon muuttunut Kustaa
tätäkään hän tuskin uskalsi oikealla nimellä mainita;
H L n n e n j a Katariinan aikuisista oloista.
se oli valtiollisesti ainoastaan
sit, Napoleon, Aleksanteri, Kustaa I V Aadolfi, johdat­
pienenä osana suuresta
W e n ä j ä n maasta, j a sen kautta W e n ä j ä nyt oli hänelle
tavat heti mieleemme uuden ajatus-jakson.
tullut
dämme, oli Aleksanteri
hänen
„sydämmensä isänmaaksi",
synnyinmaaksi".
Todellakin
„esi-isäinsä
kummallinen
kohtalon
ilveilysi
Ruotsin kuningasta
suhteen.
V . 1798 näkyy
palata Töplitz'istä.
Sprengtporten
Hän
vihdoin
saaneen
oli siellä ollessaan, pitkien
N i m e t : Til-
hänen itsepäisyydestään Ranskan
Semmoinen oli Napoleon'in tahto.
teri itse ainoastaan
ritarillisen
Kuten tie­
saanut toimeksensa kurittaa
Aleksan­
vastenmielisesti teki tämän
päällekarkauksen
Ruotsalaista
epä-
lankoansa
joutohetkiensä vietteeksi, aloittanut kaikenlaisia histo­
vastaan, j a W e n ä j ä n kansa ei myöskään ollut sodasta
riallisia muistelmia, jotka kuitenkin jäivät puolitekoi­
hyvillänsä; sillä se piti sitä häpeällisenä alttiutena Rans­
siksi.
kan kopeille käskyille.
Nyt
hän
Pietarissa
kirjoitti
keisari
Paavalia
Ensi alussa ei nä'y tarkoitus
varten sen lyhyen kertomuksen palveluksistaan, j o h o n
olleen muu kuin pikaisella talviretkellä anastaa Ruotsin
edellisessä toisinaan olen viitannut.
laivasto W i a p o r i s s a j a sillä tavoin pakoittaa
Hän näkyy sitten,
ainakin Aleksanteri I:n hallitukseen tultua, jälleen pääs­
Aadolfi luopumaan Englannin liitosta.
seen virallisiin
tshagovrin, W e n ä j ä n meriministerin,
toimiin, mutta
käytettiin
kaukaisilla
aloilla, j o t k a tuskin
olivat maanpakolaisuutta
mat.
on Kiakhtassa (!), v. 1803 Ker-
V . 1802 hän
parem­
tamat
kuitenkin,
tshejev,
niinkuin
Kustaa
T ä m ä oli Tshiajatus * ) .
Muu­
esm. sotaministeri
Arak-
katsoivat tilaisuuden soveliaaksi levittää kei-
son'issa, seuraavana vuonna Kerson'issa, Sevastopolissa,
Korfussa (!). — Missä Jägerhorn j a hänen
oleskelivat, en voi sanoa.
toverinsa
Hastfer, j o k a myöskin oli
avec tant de passion que j e désire cette retraite, que si S. M.
Imp. aujourd'hui regnant voudrait me 1'accorder, je me désisterais
avec plaisir de tout autre avantage qui en effet ne sont rien moins
que de faveurs ä demi, puisque je ne les conserve qu'autant que
je vive eloigné des frontiéres de la Russie".
*) „ 1807. Mardi 31 Dee. — Sprengtporten a été appellé hier
par 1'empereur pour les affaires de la Suéde. On veut enfin faire
ce qu'on doit, c'est-ä-dire mettre ä la raison ce fou qui veut assurer qu'il restera neutre. Mais qui peut compter sur lui? certainement les Anglais plus que nous. Par consequant il faut
prendre des gages de sa neutralité, lui oter les moyens de nous
nuire, prendre sa flotte par terre. Cest une affaire de dix ou
quinze jours". (Kutusow'in Päiväkirja).
93
92
sarikunnan rajat Pohjanlahteen asti.
täkin,
jotka
taipuivat
V a a n olipa nii­
noihin entisiin tuumiin
Suomenmaasta jotakin eri valtiota.
tehdä
S e oli Sprengt-
luemme päiväkirjassa: »Sprengtporten on kirjoittanut
vaimollensa, että kaikki hyvin käy.
nähdä
jälleen
koti-seutunsa
porten'in vanha aate, j a Sprengtporten otettiin jälleen
poissa-olon perästä!
neuvotteluihin.
rassaan,
Hänelle ensin aiottiin antaa j o k u k o ­
mento B u x h ö V d e n ' i n alla; vaan hän ei ottanut
sitä
syliin.
Mikä ilo hänelle
20-vuotisen
pakoitetun
Feltjääkeri, j o k a on hänen seu­
kertoo että häntä on vastaan-otettu avoimiin
Suomalaiset
ovat lähettäneet
lähetyskunnan,
vastaan, j a seurasi ainoastaan valtio-tarkoitusten tähden
j o l l a pyytävät päästäksensä
valloitus-armeijan kanssa.
Vähän haitaksi on tällä hetkellä se seikka, e t f e i ole
Pahaksi onneksi ei ole tältä
keisarin hallituksen alle.
aian-jaksolta ainoatakaan Sprengtporten'in kirjettä tul­
tarkoitus
lut minun tietooni.
sysätään pois, saattaa tyhmästi käydä".
Mutta sen sijaan eräs päiväkirja,
tehdä valloituksia, j a j o s näitä ihmisiä siis
j o n k a muutama YVenäjän hovissa oleskeleva Sprengt-
Puolen-toista
porten'in tuttava, kenraali-luutnantti Kutusow, on näinä
YVenäläisten vallassa.
vuosina
kessa
kirjoittanut,
tapauksessa
antaa j o t e n k i n runsaita j a kai­
erinomaisen
tärkeitä
ilmoituksia
viikkoa m y ö h e m m i n Helsinki
laiset yhä tahtovat, että heitä vastaan-otetaan
jän
alamaisiksi.
Sprengtporten ystävä on
Sprengtporten'in toimista j a mietteistä sekä Pietarissa
tänne adjutanttinsa
liikkuvista mielipiteistä*). Päiväkirjan tekijä on omalta
takaisin".
katsanto-tavaltaan
varsin
vähän
kokonaan W e n ä l ä i n e n j a ymmärtää
Sprengtporten'in
omituisia
hankkeita.
Vähäistä
m y ö h e m m i n mainitaan,
jestetään
»Buxhöwden'in
julistus
ristiriitaisuutta:
siinä
H e l m i k . 21 p . 1808 pieni Loviisan kaupunki j ä l ­
leen
astuu
huomioomme.
YVenäjän
armeijan
pää-
Suomen hallitusta.
gas pakoitettaisiin
muassa.
otetaan alamaisiksi.
tuovat nämä tiedot
Pietariin,
lausutaan,
ryhtymään
taan, j a samalla
kuriirit
Päiväkirja
Suomalaisille
on
että
muistuttaa:
täynnänsä
sotaväkemme
marsitetaan maahan ainoastaan sitä varten että kunin­
kortteeri saapuu sinne, j a Sprengtporten on myöskin
Kun
että Hämeen­
linna j a Mikkeli on VVenäläisten hallussa, j a että jär­
todistus-voimaa.
lainatuilla otteilla seurata tapausten jälkiä.
Wenä­
lähettänyt
eilen, j a tämä on tänään lähtenyt
Mutta tämä seikka melkein enentää hänen lauseidensa
Tahdon siis muutamilla päiväkirjasta
on
Päiväkirjassa luetaan: »Suoma­
kertaa
toimiin Englantia vas­
sanotaan,
että
Suomalaiset
Jos nyt kuningas hyväksi katsoisi
suostua vaadituihin toimiin, mitä silloin tehdään? —
*) Kenraali-luutnantti Kutusow'in päiväkirjat, useina 8taitteisina vihkoina ranskan kielellä, säilytetään Sprengtportenin
paperien ohessa yleisessä kirjastossa Pietarissa. Sprengtportenin
kuoltua oli, näet, hänen paperinsa tulleet Kutusowin haltuun, j a
kun Kutusow sekä hänen lapsensa olivat kuolleet, tarjottiin kaikki
tämän paperit Valtiosihteeri paroni N. A. Korffille, joka on ne
lahjoittanut kirjastoon. — Koska Kutusowin päiväkirjasta aion
painattaa täydellisempiä otteita Historiallisen Arkiston IH:nteen
osaan, en laske tähän laveampia viittauksia.
Saatua Suomalaiset antaumaan, aiotaanko heittää hei­
dät ansaitun
raan, että
koston alle?
heidät
otetaan,
Pitäisi
eikä
lausua aivan suo­
aiota
enää
takaisin
antaa".
Ei täyttä viikkoa sen j ä l k e e n kerrotaan, että useat
Suomen aatelismiehet etevimmistä suvuista ovat van­
noneet
uskollisuuden-valan.
»Sprengtporten on kir­
joittanut vaimollensa, että hän on käynyt katsomassa
94
sitä hautausmaata, missä hänen esi-isänsä lepäävät,
j a että hän jälleen on nähnyt kuskinsa, j o k a on tullut häntä hakemaan * ) . N e tunteet, joita tuo hyvä
vanhus on saanut kokea, lienevät todellaki suloisia j a
omituisia".
V i e l ä puolen-toista viikkoa eteen päin, Maalisk.
få p.: „Sprengtporten on tullut tänne (Pietariin);
Suomi tulee inkorporeerattavaksi W e n ä j ä n valtakuntaan ; se on iso vahinko Ruotsille j a hyvä saalis meille".
1
Tässä pysähtykäämme hetkeksi, tarkastamaan mihin suuntaan Suomen asiat nyt olivat alkaneet kallistua. Ensi aluksi ei liene valloitusta paljon ajateltu.
Mutta Wenäjän aseiden onni oli ollut erinomainen j a
odottamaton. W i a p o r i n heittämyksestä oli j o välipuhe
tehty, j a S u o m e n armeija oli väistynyt toiselle puolelle
Waasaa. Näin huokeasti pyydetty otus oli tietysti
paras pitää. Inkorporationi,
Suomenmaan sulattaminen W e n ä j ä n keisarikuntaan, oli päivän tunnus-sana
Pietarissa, j a — Sprengtporten oli kutsuttu pois Suomesta.
Mitä hän nyt ajatteli itsenäisyys-tuumastansa? —
Huhtik. få p . kirjoittaa hänen W e n ä l ä i n e n ystävänsä: „01en käynyt Sprengtporten'ia tervehtimässä;
hän on sairas j a pahoilla mielin, koska näkee itsensä
niin-sanoen syrjälle sysätyksi (éconduit). Hän oli toivonut saavansa toimittaa jotakin tärkeää tehtävää Suomenmaan valloituksessa; mutta koska kaikki on käynyt paljoa pikaisemmin kuin sitä ajateltiin, ei ole häntä
tarvittu, j a nyt hänen heittävät asian-omaiset syrjälle
sitä suuremmalla mielihyvällä, k o s k a hän aina pitää
*) Liekö tämä tuo syksyllä 1TS8 paljon pelätty , l e soi disant cocher de Göran Sprengtporten, qui a été plusieurs fois cette
eté de notre coté"? Ks. Mauri Klingsporr'in kirje kenraali Meijerfelfille (Rein, Kriget i Finland, siv. 166).
95
kiinni kansakuntansa oikeuksista j a etuuksista, joita
varmaankin aiotaan jättää lukuun ottamatta" * ) .
Kaksi päivää myöhemmin saamme kuulla, että
Sprengtporten'in terveyden-tila on varsin vaarallinen,
sitä vaarallisempi, koska 67-vuotiaan voimat eivät enää
siedä kovia puhteja. Päiväkirjassa lisätään: „Hänen
ruumiillinen tautinsa näkyy karttuvan siitä levottomuudesta, j o t a hänen isänmaansa asiat sekä omansa
hänessä synnyttävät. Hänen on paha mieli, että kaikki
käypi ilman hänettä, j a tämä häntä rasittaa eli, oikeammin sanoen, tämä hänen musertaa" * * ) .
Pian sen jälkeen tuli tieto, että W i a p o r i oli W e näläisten hallussa. Juhlalliset T e - D e u m ' i t veisattiin
Pietarissa. Sprengtporten'ista ei puhuta mitään. —
Mutta eipä aikaakaan, niin näkö-alat muuttuvat.
Siikajoen j a Revonlahden tappelut sekä Suomen armeijan tunkeuminen etelään päin herätti paljon l e vottomuutta Pietarissa. Kahden kuukauden kuluessa
saatiin paljaita pahoja sanomia, j a seuraus oli, että
Sprengtporten tuuminensa jälleen pääsee näkyviin.
Heinäk. få p . hän syöpi päivällistä keisarin pöydässä,
j a hänen kanssansa myöskin kolme Suomen aatelismiestä, j o t k a ovat Suomesta sinne tulleet j a joita
vastaan-otetaan suurella suosiolla. Y k s i heistä on paroni R o b e r t W i l h . D e Geer, vanha tuttavamme entisistä Suomen itsenäisyyden hankkeista. Toinen on
*) Tärkeytensä vuoksi mainittakoon tämä lause alkuperäisessä muodossaan: „I1 s'attendait ä jouer un role dan» la conquéte, soumission ou incorporation de la Finlande, mais comme
celä s'est fait beaucoup plus vite qu'on ne le pensait, on n'a pas
eu besoin de lui, et on s'en passe avec d'autant plus de plaisir
qu'il tient toujours aux droits et priviléges de la nation qu'on
laissera lä certainement".
**) „ — celä le tracasse ou, pour mieux dire, celä le fracasse".
96
kapteini Jägerhorn, Liikalan lähettilään veli; kolmatta
ei mainita nimeltä. Keisari lausui heille muun mu­
assa, — „että hän varsin vasten-mielisesti on sodassa
Ruotsin kuninkaan kanssa, vaan että, koska hänen
kerta on täytynyt siihen ruveta j a hänen armeijainsa
on onnistunut valloittaa Suomenmaa, hän myöskin
aikoo sen pitää". Mitä nuo Suomalaiset herrat siihen
vastasivat, ei meille kerrota. Mutta Pietarin seuroissa
heidän oli tapa sanoa, etfeivät pitäneet Suomen koh­
taloa vielä ensinkään ratkaistuna; päin-vastoin muka
talonpoikainen kansa j o k a haaralla tarttui aseisin.
Kuulumiset Suomesta antoivat ehtimiseen vahvistusta
heidän sanoillensa.
Lokakuun loppupuoleen saakka tapaamme yhä
nämä Suomen itsenäisyyden asian-ajajat Sprengtpor­
t e n ' ^ kanssa W e n ä j ä n hovissa * ) . Vaikutus heidän
toimestansa on silmin-nähtävä: eräs Suomen säätyjen
valiokunta kutsutaan Pietariin; se pitää Marrask. 12
p. ensimäisen kokouksensa j a esitetään saman kuun
30 p . keisarille. Y r j ö Maunu Sprengtporten on nyt
määrätty Suomen suuriruhtinakunnan
kenraalikuvernöriksi.
Päivänä jälkeen valiomiesten käynnin keisarin
luona, luemme päiväkirjassa; „Sprengtporten on nimi­
tetty Suomenmaan kenraalikuvernöriksi; hän sanotaan
olevan siitä varsin hyvillään. Kaikki edusmiehet (s.
o. valiokunnan jäsenet) ovat keisarille esitetyt j a saa­
vat kunnian tulla päivällisille hänen kanssansa, ei
talonpoiatkaan siitä pois-suljettuina. Se on oikein;
*) Sivu-mennen tahdon mainita, että heitä taas Jouluk. 21
p . vanhaa lukua mainitaan: „aujourd'hui le baron de Geer a diné
chez moi avec Jägerhorn".
Kaksi päivää sitä ennen kuuluu:
„Cronsted a diné hier chez m o i ; il a toujours 1'air triste, comme
s'il avait quelque ckose sur la conscience" (Kutusow'in päiväk.).
97
politiikki vaatii miellyttämään kansoja, jotta näkevät ei
olevansa meidän luona pahemmin pideltyinä, kuin
ennen ovat olleet".
Nämä hetket olivat tärkeitä, epäilemättä tärkeim­
piä Suomen kansan elämän jaksossa. Ihmeellisesti
kaikki asiat olivat soveltuneet siihen tarkoitusperään,
j o k a oli ollut Sprengtporten'in elämän-aate. Paljon
siihen vaikutti keisari Aleksanteri I:n jalot j a vapaa­
mieliset taipumukset. Vaan että Sprengtporten uutte­
rasti valvoi isänmaansa oikeuksia j a etuuksia, j a että
hänen neuvonsa j a osoituksensa oli asiain muodostu­
misessa suuri-arvoinen, olemme äsken-mainituista viit­
tauksista selvästi huomanneet. Ja kaikkien tärkeintä
kenties oli vihdoin se seikka, että Suomalaiset Siika­
j o e l l a , Lapualla j a Kolionvirran sillalla osoittivat tie­
tävänsä, mitä kunnia j a isänmaa heiltä vaati. Kuinka
toisenlaista, kuin 20 vuotta aikaisemmin! Nytkin sovi­
teltiin W e n ä j ä n kanssa; mutta soturit tekivät velvol­
lisuutensa arvelematta loppuun asti. Ja juuri heidän
uroutensa olikin paras apu j a kannatus niille Suomen
valtiomiehille, jotka, samassa kuin irroittivat maansa
Ruotsin valtakunnasta, säilyttivät sille itsenäisen ase­
man mahtavan keisarikunnan rinnalla. Näin monenpuolisella vaihe-vaikutuksella „ Suomen kansa astui
kansakuntien j o u k k o o n " . P o r v o o n valtiopäivät v. 1809
olivat oikeastaan sitä samaa, mitä W e n ä j ä j o v. 1788
oli itsenäisyyden merkiksi Suomalaisilta vaatinut, j a
sama D e Geer, j o k a kuuluu edellisellä kerralla aiko­
neen kutsua Suomen säädyt k o k o o n Mikkeliin, istui
nyt Porvoossa itsenäisen Suomen ensimäisenä maamarsalkkana. Ruotsalaiselta kannalta eivät nämäkään
tapaukset voineet muuta olla kuin selvä kapina; mutta
kanta oli muuttunut: Suomalainen
kanta, — sopinee
sanoa, Sprengtporten'in
kanta, oli saanut historiallisen
99
98
vahvistuksen.
T u o maanpettäjäksi
muinoin
tuomittu
Sprengtporten seisoi nyt korkeimpana välittäjänä isän­
on tämän
historialli­
sen virkansa täyttänyt, jääpi vielä vastaisen tutkimuk­
sen
selvitettäväksi.
Edellisestä v o i m m e
kumminkin
täydellä syyllä päättää, että hän eteenkin päin uskol­
lisesti
Hän
valvoi
kansakuntansa
ei ollutkaan
j o k a mukautuu
etuuksia
ja
oikeuksia.
sitä pehmoista valtiomiehen-rotua,
kaikkiin vaiheisin j a sen vuoksi kai­
kissa vaiheissa pysyy yllä. Päin-vastoin hän heti alusta
näkyy törmänneen useihin vastuksiin.
Jouluk.
p . 1808 mainitaan
Kutuso\v'in päivä­
kirjassa: „Sprengtporten'illa on j o ollut j o u k k o mieli­
pahoja virastansa,
eikä hän vielä tiedä milloinka voi­
nee sinne lähteä.
Hän
on tänään
ollut päivällisillä
luonani j a antanut minulle kuulumisia asiasta.
palkkansa
on
yhtä
vähän
määrätty
kuin
Hänen
muutkaan
seikat.
Olen hänelle sanonut, että hänen ei sovi mie­
lessään
pitää
Sprengtporten'ia,
nöriä, mahtavan
voida
hallitsijan
elämäntavallansa
vaan
kenraali-kuver-
edustajaa.
osoittaa,
että
Hänen
Suomen
uusi
Jouluk. 21 p . 1808 ( T a m m i k . 2 p . 1809) kerro­
taan, että D e Geer j a Jägerhorn ovat sanoneet nälän­
hädän uhkaavan Suomessa; jauho-kuli j o maksaa 7 rup­
laa.
„Sillä välin rakkaan Sprengtporten'in lähtö näyt­
tää viivästyvän.
remettrait-il
E i k ö se kokonaan peräytyisi (ne se
pas tout-a-fait), j o s vanhus
kärsimättö­
myydestä rupeisi närkästymään?" —
Tämän perästä päiväkirja ei pitkään aikaan puhu
Sprengtporten'ista.
Keisari on Tammikuussa
lukua käynyt 15:ksi päiväksi Suomessa.
ran,
kuten
tiedämme,
keisari
vanhaa
Toisen ker­
Aleksanteri
mitään juttua.
Suomeen
näinä
toimista
Suomessa ei siis voi olla
T o u k o k . 23 (Kesäk. 4) p . taas kuuluu,
että
Sprengtporten'ille
että
on puheena
aiotaan
hänelle
antaa ero virasta
ja
suoda 12000 ruplaa vuoti­
seksi pensioniksi. Kesäk.
p . sanotaan, että Sprengt­
porten
„Keisari on
on
saanut
eronsa.
sen
antanut varsin maireellisella kirjeellä".
kautta m y ö h e m m i n , Heinäk.
hänelle
Puolta
kuu­
p., keisari lähtee jäl­
leen Suomenmaahan; tiedämme hänen silloin käyneen
omassa korkeassa personassaan
lopettamassa.
Porvoon
kuussa OD rauhanteko
välin
on
valtiopäiviä
Seuraavassa Elokuussa yhtyvät W e n ä ­
j ä n j a Ruotsin rauhan-sovittajat
poissa
Haminaan, j a Syys­
päätetty.
näkyvistä.
Sprengtporten
Mutta
Syyskuussa
sillä
25
( L o k a k . 7) p . 1809 sanoo Kutusow syöneensä päiväl­
listä Sprengtporten'in luona.
„Löysin hänen terveem­
pänä ( j e 1'ai trouvé mieux) kuin edellisellä kerralla",
mainitaan lyhyesti.
Nämä
pitäisi
Jokaste on paljoa mahtavampi kuin tuo entinen".
Mutta
aikoina sattuu olemaan pitkä vajaus päiväkirjassa, ja
Sprengtporten'in
maansa j a sen uuden hallitsijan välillä.
Millä tavoin Sprengtporten
lähti, avatakseen P o r v o o n valtiopäivät.
hajanaiset
tiedot
eivät
selvästi
ilmoita,
mistä syystä Sprengtporten niin pian joutui kenraalikuvernöri-virastaan.
hänen
eivät
Luultavaa kuitenkin on, että j o
korkea ikänsäkin
sallineet
hänen
sekä hänen kivulloisuutensa
pysyä niin
työläissä toimissa,
kuin uuden valtion asettaminen j a järjestäminen
ensi aluksi vaati.
nyt
Lisäksi sopii arvata, että se puolue
W e n ä j ä n hovissa, j o k a karsain silmin katseli Suomen
uutta
valtio-asemaa,
syrjäytetyksi.
kumminkin yhä
hän
asioista
tahtoi
saada
Sprengtporten'in
Kuinka lieneekin, niin
nautitsi
oli erillään.
Sprengtporten
hallitsijan
suosiota, vaikka
Vuoden
kuluttua luemme
taas päiväkirjassa, L o k a k . 27 (Marrask. 8) p . 1810:
101
100
„ Sprengtporten on käynyt luonani.
Maalla asu­
sillä vasta
tämän
teon
kautta
Suomen uusi
minen on tehnyt hänelle hyvää; hän jaksaa todellakin
vahvistui j a
paremmin, j a — mikä vielä enempi on — hän on tyty-
Mutta Wenäjällä eivät kaikki
väinen kuin kuningas.
että jaloin politiikki voi olla viisain.
Hän on ollut päivällisillä kei­
sarin luona, j o k a on kohdellut häntä varsin hyvin". —
Totta tosiaan, hänen olikin täysi syy tytyväisenä
olla.
Hänen
sen
taistelun
elämänsä harrastus oli m o n e n tuskalli­
perästä
pää-asiassa
toteunut.
Hänen
pitivät
Ruotsin valtiollinen vetovoima
vapaamielistä
ihmiset
Speranski'a
asema
lakkasi.
ymmärtäneet,
Monta oli, jotka
kehnona
kavalta­
jana, j o k a muka omia etujansa varten antoi W e n ä j ä n
edut alttiiksi, — j a Armfeltfista sanottiin,
että
tämä
Kustaa I I L n n e n vanha ystävä nyt vihdoinkin oli toi­
isänmaansa oli nyt eri valtiona, niin itsenäisenä kuin
meen
asianhaarat
Sitä ei oltu huomaavinansa, että aiat j a asianhaarat
myöden-antoivat,
semmoisen
hallitsijan
pannut
alla, j o n k a j a l o j a lempeä luonne oli omansa valloit­
olivat
tamaan
Waasan
Suomen kansan
sydammet.
Itse
tapausten
paljon
suku
entisen
isäntänsä
muuttuneet
valloitus-tuumat! * )
Kustaa
oli lakannut
IILnnen
hallitsemasta,
meno näytti vihdoinkin lausuneen puhdistavaisen tuo­
Maurits Armfelt
mionsa Sprengtporten'in vaikutuksesta, j a hän saattoi
ten'in
syystä
ainoastaan panivat täytäntöön, mitä j o alusta
toivoa,
että
jälkimaailma
hänelle täyden tili-vapauden.
aavistaa,
samoin oli
Tietysti hän ei voinut
että vielä puolen vuosisataa
mansa jälkeen hänen
neroaan, matkiakseusa
antava
hänen
omat maanmiehensä
kuole­
käyttävät
herjauksia, j o i d e n perää eivät
viitsi tutkia.
Hän tuskin
sallis-hengen
oikea
lienee ajatellut,
että
kan-
herääminen vielä oli niin
kau­
kainen.
V i e l ä oli yksi osa Sprengtporten'in harrastuksista
täyttämättä, nimittäin entisten kansallisten rajain saa­
vuttaminen.
Tämäkin toivo toteutui, kun alusta vuotta
1812 se osa maastamme, j o k a 90 ajastaikaa
oli kan­
tanut nimen ,. Yvenäläinen Suomi", yhdistettiin jälleen
emämaahan.
S e ei ole luultavaa, että Sprengtporten
enää siihen asiaan on suoranaisesti vaikuttanut.
set miehet, nimittäin YVenäläinen Mikael
j a Suomalainen Kustaa Maurits Armfelt,
Toi­
Speranski
saivat
kun­
nian liittää loppukiven Aleksanterin rakentamaan Suo­
men valtioon.
Se oli suurelta
keisarilta
kerrassaan
jalointa oikeuden-tuntoa j a järkevintä valtioviisautta;
kannalla.
j o seisoi Y r j ö
Mutta
Maunu
päivistä.
j a Kustaa
Speranski j a Aleksanteri
oli ollut itsenäisyys-tuuman ehtona.
tarvinnutkaan rajain
SprengtporI
saakka
W e n ä j ä n ei enää
kaukaisuudella suojella pääkau­
punkiansa.
Näiden aikojen perästä ei ollut vanhalla Sprengtporten'illa
muuta
tehtävää
kuin valmistaa
lähtöänsä
*) Kutusow'in päiväkirja lausuu parissa paikassa tätä silmä­
töntä mielikarvautta, esm.: „ — — que nous avons fait avancer k
45 verst de Péterbourg les frontiéres de ce pays indépendant de
tout le surveil du gouvernement de 1'empire, de ce pays qui est
deveuu le duché de M. Armfeld — cet Armfeld qui de confldent
dans tous les projets de Gustave, de son ami util, est devenu ennemi juré de la Suéde en faveur de la Russie. On demande qu'est
ce que celä veut dire qne cette confiance pour Armfeld qui, pour
ne pas étre un scélérat, ne peut qu'etre un Russe. Comment ne
voit-on pas que dans cet acte de la réunion de l'ancienne Finlande
ä la nouvelle il a réalisé le grand projet de son maitre et de son
ami? On ne le voit pas; mais je ne puis plus regarder cet Arm­
feld. Comme Armfeld il fait certainement son devoir. Mais je
vois en lui un serpent que la Russie a accueilli dans son sein
pour qu'il la démembre" (Helmik. 3 p . 1812).
102
103
elämän taistelu-kentältä. H ä n e n viime vuosistansa
en tiedä mitään kertoa. Aiottaisin hän näkyy asu­
neen Hietalan kartanossa lähellä Yviipuria, toisinaan
taas Pietarin kaupungissa Yfasili-ostrowissa, siinä kar­
tanossa, j o t a Suomalaiset matkustajat hyvin tuntevat
Keiser'in h o t e l l i n nimellä. Siinä hän kuolikin L o k a k .
1 p . 1819, 78 vuoden iällä. Hänen puolisonsa, j o k a
oli häntä paljoa nuorempi, mainitaan vasta v. 1850,
Marrask. 28 p . , Pietarissa kuolleen * ) .
Englannin sananparsi s a n o o : A l i 's \vell that ends
well! — suomeksi: Lopussa kiitos seisoo! — Johonkin
määrin täytyy tätä mittaa käyttää historiallisiin tekoi­
hin j a tarkoituksiin, j a S p r e n g t p o r t e n i n valtiollisesta
elämän-vaikutuksesta tuskin sopineekaan muuta sanoa.
Vaikeampi arvostella on epäilemättä hänen siveydellinen luonteensa; tämän luonteen monenpuolisuus j a
se hämärä, j o k a vielä peittää monen tärkeän tapahtu­
man, eivät anna meidän kaikin paikoin selvästi eroittaa tekojen sisällistä vaikutinta.
Sprengtporten itse
on parilla säkeellä, mitkä hän on pannut muistelmainsa mielilauseeksi, ilmoittanut oman ajatuksensa
itsestään; tuo „ é p i g r a p h e " kuuluu:
„ L ' a m o u r fut
m o n passe-temps, m o n métier fut
la guerre,
L a patrie m o n idole, et la gloire ma c h i m e r e " . —
Mutta kuinka runsas se kunnian-sato lienee, j o k a hä­
nelle oikeudella tulee, siitä kenties vielä tullaan pal­
j o n väittelemään. Minun ajatukseni on, että innokas,
palava isänmaan-rakkaus on ollut hänen elämänsä si­
simmäisenä ytimenä, j a että hän tämän rakkautensa
tähden on pannut yksityisen onnensa j a olemisensa
*) Ks. Anrep, Ättartafior.
alttiiksi. Tällä en tahdo lausua häntä kaikista hairauksista vapaaksi; sillä epäilemättä hänen tulinen
mielensä oli yhtä kiivas vihassa kuin rakkaudessa.
Mutta kun muistamme, että Y r j ö Maunu Sprengtpor­
ten oli sillä aikakaudella ensimäisiä, j o t k a ovat aset­
taneet Suomalaisen isänmaan harrastustensa esineeksi,
j a kun muistamme, että se ala, jolla hänen oli liikku­
minen, oli loukkaus-kiviä täynnä, niin meidän on
velvollisuus jollakin rakkaudella arvostella niitäkin
S p r e n g t p o r t e n i n tekoja, joita kenties emme hyväk­
syne, — niin-muodoin toteuttaen inhimillisessä tuo­
miossamme tuota jumalallisen tuomion ohjetta: ken
paljon on rakastanut, hänelle paljon anteeksi annetaan.
Aineisto.
Siw.
Armelias seura
„Kärleken till nästan" Loviisassa. —
Jälkimaailman tehtävä tuomion-revisioni Yrjö Maunu
Sprengtporten'ista
1 — 3.
I.
SprengtporteiTin
Sukuperä. — Hattujen
nuoruuden-aika.
sota. — Aatelis-kasvatus Suo­
messa. — Kuningas Aadolfi Fredrik'in
—
rin
kadetti-koulu.
Suomalainen Augustin Ehrensvärd. — Pommesota. —
Sprengtporten'it
kannattavat
Kustaa
IILnnen vallankumousta v. 1 7 7 2
4—13.
II.
Suomalaisia itsenäisyys-tuumia Ruotsin .Vapauden aikana".
Mistä Suomen itsenäisyyden aate on saanut alkunsa. —
Keisarinna Elisabetin manifesti. — Ruotsin valtioseikkain
laisten
vaikutus.
-— Suomeu
miesten mietinnöt v. 1 7 4 3 . —
vv.
aseina. — Suoma­
Myssyjen mielipiteet. —
1747 — 1 7 4 9 :
Tapani Löfving.
Akerhielm.
Wenäjän
valtio­
Myssyt ja Wenäjä
Juhana
Juhana Henrik Wikman.
Simolin.
Adam
(Schiitz) Fredenstierna. — Puolueet raukeavat.
—
Kustaa IILunen vallankumous. — Untta tytymättömyyttä Suomessa
14
106
107
III.
V.
Yrjö Maunu Sprengtportenin eripuraisuus
Kustaa Minnen
kanssa.
Sprengtportenin toimet Anjalan liiton aikana.
Sivv.
Siw.
Sprengtporten'in
toimet
Savossa. —
Pienet
Kustaa ITLnnen asema Wenäjän suhteen. —
sekaan­
nukset. — Kuninkaan aamu-pateet. — Valtiopäivä-
ja
kutsumus v. 1 7 7 8 ja Sprengtportenin
Kustaan
Katariinan
keskustelu
Haminassa v. 1 7 8 3 . —
—
Kreivi Markow'in kes­
matka. — Riita matkarahasta ja virka-ero v. 1 7 8 0 .
kustelu Ruotsin kuninkaan
kanssa Pietarin-kirkossa
— Kuninkaan ja Sprengtporten'in yhtymys Spaa'ssa.
Romassa,
—
Skandinavilainen
Aikomus lähteä
Amerikkaan. —
ulkomaan­
Takaisin-tulo
Italian-matka.
Kustaan
Pääsiäis-Iauantaina
Suomeen v. 1 7 8 1 . — Mikä oli syynä Kustaan käy­
raus. —
tökseen? — Klick'in ajatus Ruotsin politiikista Suo­
jää
men suhteen
ainetta, vaikeat
26—41.
1784. —
Kustaan
poliitiikki ja sen logillinen seu­
Käännös Kustaan politiikissa: sota Wenä-
vastaan. — Anjalan
liitto. — Sen kaksi
eroittaa,
eri
mutta eri lailla arvostel­
tavat. — Sodan sopimattomuus sekä Wenäjälle että
Kustaan
sisällisille vihollisille. — Liikalan
äkki-arvaamaton
IV.
läisille. — Jägerhorn
Sprengtporten
ja hänen ystävänsä Suomessa, v. 1 7 8 1 — 1 7 8 6 .
—
tapaus
sekä Sprengtporten'ille että Wenä-
Sprengtporten
Pietarissa. — Anjalan liitto.
Kymijoen
seuduilla. —
Itsenäi­
syys-tuuman heikkous. — Keskinäiset epäluulot. —
Sprengtporten Seestassa. — Lauri Glansenstierna Joke­
lassa, Ramsay Nynäs'issä, Essen Paasossa,
Juhana
Antti
Robert
Jägerhorn,
Wilhelmi
Hastfer
Staekelberg
Ratulassa,
Sprengtporten'in
malaisista.
ja Suo­
valtionenvoston mietinnöt.
— Yritykset Savon puolella. — Hastfer'in kehnous.
De Geer Teervik'issä, ja Berndt Juhana
Kuusistossa, y. m. —
ajatus Krim'in Tatareista
— Wenäjän
—
18:nnen vuosisadan
Anjalan
tunnon
filosofia. — Walhalla-seura. — Sprengtporten'in tar­
liiton
häviö. —
vaivat. •— Jägerhorn'in
Pietarissa.
Keisarinnan
uudet
oman­
ehdotukset
— Sprengtporten Porrassalmella
.
. 60 — 85.
jous Kaarlo herttualle. — Lähtö Hollannin sotaan.
Hastfer'in ja Jägerhorn'in k i r j e e t . —
valtiopäivät. —
1 7 8 6 vuoden
Sprengtporten'in välipuheet Wenä­
VI.
jän kanssa. — Matka Suomeen. — Sprengtporten'in
perhe. — Henrik Gabriel Porthan'in
Porthan
lähtö
—
ja itsenäisyys-miehet. —
Sprengtporten'in
Wenäjälle. — Juhana Albrekt
Jäähyväiset Ruotsille
Yrjö Maunu Sprengtporten vv. 1 8 0 8 , 1 8 0 9 .
pensioni. —
Sprengtportenin ulkomaan-matkat. — Perheelliset olot.
Ehrenström.
—
42 — 5 9 .
Maanpakolaisuuden ikävät ja syntymämaan kai­
paus. —
Aleksanteri
I:n
hallituskausi. — Napo­
leonin aikakausi. — Sota 1 8 0 8 ja sen enBimäinen
108
Siw.
tarkoitus. —
Otteita
Kutusow'in päiväkirjasta.
—
Sprengtporten Loviisassa; Wenäläisten eteneminen;
Suomenmaan inkorporationi aikomuksena. — Sprengtporten'in mielen-ahdistus. — Uusi onnen-vaihe Suo­
men aseille. — De Geer ja Jägerhorn
Pietarissa.
— Säätyjen valiokunta; Sprengtporten kenraalikuvernörinä. — Aleksanteri I:n vapaamieliset taipumuk­
set. —
Sprengtporten'in
kanta saapi
historiallisen
vahvistuksen. — Ero kenraalikuvernöri-virasta.
Sprengtporteivin
asema
v. 1 8 1 0 . —
—
Wenäläisen
Suomen yhdistys emämaahan v. 1 8 1 2 ; Speranski ja
Kustaa
Maurits Armfelt. — Kuinka tätä tapausta
Wenäjällä
arvosteltiin. —
Sprengtporten'in
loppu­
vuodet ja kuolema v. 1 8 1 9
Loppu-sanoja Yrjö Maunu Sprengtporten'ista
86—102.
.
.
. 102, 103.