Rakennettu maisema - Forssan yhteislyseo
a s s r o F Vu 0 1 0 -2 9 0 0 2 u s i a k l ju i s o l s i e t h y n o e s y Sisältö 1.Lyseolla tapahtuu Toimintakalenteri Rehtorin tervehdys Forssan yhteislyseo 110 vuotta Kohtaamisia 2.Kokemuksia ja elämyksiä Resan till musikalen PlayMe Tunnelmia ykkösten Helsingin matkalta Piece of cake: kielipoliittista teatteria Elämyksiä kirjallisuudesta 3.Rakennettua maisemaa tutkimassa Johdanto Kuvakertomus teemapäivän kierrokselta Runoja Forssasta Forssan kauneimmat ja rumimmat paikat Vaihtarien kokemuksia Talo-symboliikkaa Valokuva hetken vangitsijana -essee Lukuvuoden 2009-2010 tapahtumia 12.8. Lukuvuosi alkoi 26.8. Lyseon ja Ekenäs Gymnasiumin yhteistyökurssin opiskelijat vierailevat Tammisaaressa. Syyskuun alussa yhteistyökurssin opiskelijat suuntasivat vierailunsa Viroon. 7.9. Abiturienttien yo-urakka käynnistyi ruotsin kuullunymmärtämiskokeella. 15.9. Yhteislyseon opiskelijat ottivat osaa Forssan koulujenvälisiin yleisurheilukilpailuihin. Lukiolaisten lajeina olivat 100 metrin juoksu, maastojuoksu, keihäänheitto, kuulantyöntö sekä korkeus- ja pituushyppy. 5.9-9.10. Comenius-ryhmä matkusti Saksaan. 23.10. Forssan yhteislyseo juhlisti 110-vuotista taivaltaan. 28.10. Ekenäs Gymnasiumin opiskelijoita vieraili yhteislyseolla. 6.11. Ykkösten päivä: vuoden 2009 teemoina olivat 1980-luvun supertähdet Michael Jackson ja Madonna. 2.-3.12. Lyseon opiskelijat rokotettiin sikainfluenssaepidemian varalta. 3.12. Abiturientit ja toisen vuosiluokan opiskelijat Studia-mesuilla. 4.12. Syksyn 2009 ylioppilaat saivat valkolakkinsa. 18.12. Forssan yhteislyseon salibandyturnaus 19.12. Joululoman aloitti perinteinen joulukirkko. 7.1. Kevätlukukausi alkoi 19.1. Abit kävivät tutustumassa Turun yliopistoon. Pro Kenia -yhdistyksen rahoittamat tietokoneet lähetettiin kohti yhteislyseon kenialaisia yhteistyölukioita. 12.2. Kevään ylioppilaskokeet alkoivat äidinkielen tekstitaidonkokeella. 18.2. Penkkarit ja kakkosten juhlalounas 19.2. Wanhat tanssit 22.-25-2. Kolme Interskola-vierasta vieraili lyseolla. 15.3. Ylioppilaskokeet jatkuivat äidinkielen esseekokeella. 20.4. Ensimmäisen vuosiluokan opiskelijat matkustivat Helsinkiin. Reissun aikana ykköset tutustuivat Aalto-yliopistoon ja Ateneumiin. 20.4. Saksalaisia lukio-opiskelijoita vierailemassa yhteislyseolla. 10.4. Simo Veistolan loma Turkissa pitkittyi. Huhtikuun puolivälissä islantilaisen tulivuoren purkautuminen lamaannutti lähes koko Euroopan lentoliikenteen. 24.4-1.5. Antiikin Rooman-kurssin Roomanmatka. Islannin tulivuorenpurkauksen pelättiin vaikeuttavan myös Rooman matkan järjestelyjä. 3.-7.5. Comenius-vieraita Saksasta ja Tsekistä 7.-16.5. Veistola vierailee Kenia-hankkeen yhteistyökouluissa. 5.6. Lakkiaiset Rehtorin tervehdys Lukuvuoden aikana vietimme Suomen vanhimman maaseutulukion 110-vuotisjuhlaa. Juhla oli upea, ja vaikka olen jo monen kertaan kiittänyt juhlaan osallistuneita, teen sen vielä kerran: Kiitos kaikille! Juhlapäivä oli varmasti työurani yksi hienoimmista, ellei hienoin! Juhlajulkaisussa tarkasteltiin monipuolisesti lyseon historiaa vuosikymmenien varrelta. Tästä syystä tänä keväänä emme paina vuosijulkaisua, vaan julkaisu on nähtävillä kotisivujemme kautta. Lukuvuoden hienoin uutinen oli peruskunnostusrahoituksen varmistuminen. Tämän ansiosta voimme aloittaa kesäkuussa vanhan osan peruskunnostuksen. Vanha osa saa uuden ilmeen, ilmanvaihtokoneiston ja vesikatteen tämän vuoden aikana. Tammikuussa 2011 alkaa liikuntasalin remontti ja maaliskuussa 2011 kiviosan remontti. Peruskunnostusta on suunniteltu alan ammattilaisten ja lyseon väen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia tämän hankkeen mahdollistaneita. Lyseon henkilökunta on kehittänyt oppilashuoltokäytäntöjä. Toivottavasti opiskelijat ja huoltajat voivat kokea, että he saavat tarvittaessa riittävän tuen ja avun lyseon henkilökunnalta. Oppilaskunnan aktiivit ovat ilahduttavalla tavalla piristäneet lyseon arkipäivää ja kehittäneet lyseon toimintaa. Tällainen toiminta on välttämätöntä lukiossa viihtymisen kannalta. Viihtyminen on tärkeää, sillä lukio on vaativa ja haasteellinen oppilaitos. Jokainen lukiolainen voikin olla ylpeä kyvystään ja halustaan suoriutua lukio-opinnoista. Lukio-opinnot vaativat paljon sitoutumista! Kevään ylioppilaat suoriutuivat kirjoitusurakastaan hyvin. Lukion kurssien suorittamisessa lukuvuoden aikana liian monella abilla oli kuitenkin ongelmia! Tästä syystä olemme päättäneet, että ohjeistamme opiskelijoita tiukemmin suorittamaan kurssit suunnitellussa aikataulussa. Tästä on varmasti hyötyä opiskelijoiden opintojen etenemisessä. Hyvää kesää kaikille! FYL:n oppilaskunnan hallitus onnistuneiden olympialaisten jälkitunnelmissa 4.6.2010. Edessä Aleksi Hakala, Santtu Marjamäki Keskirivissä Sami Leinonen, Meri Teperi, Anna-Stiina Koivula, Kare Hallamaa, Sara Kallio, Juuso Karvinen Takarivissä Toni Aaltonen, Tuuli-Tytti Koivula, Mikko Hujanen, Milla Ryhtä, Enni Salmi, Siiri Rämö, Merita Töttölä, Kaisa Knuutila, Meri Mathlin Kuvasta puuttuvat Olli Tirri, Katariina Tasala, Joel Järvinen, Lotta Saarenmaa ja Henri Vikman. Lyseolla tapahtuu Forssan yhteislyseo 110 vuotta Opinahjomme saavutti kunniakkaan 110 vuoden iän vuonna 2009. Juhlia vietettiin koululla sekä Feeniksissä 23.10.2009. Juhlallisuuksissa esiteltiin monen eri alan osaamista – ja osaajia niin nuorista kuin vanhemmistakin ikäpolvista. Lyseolla kuultiin aluksi esitelmiä, joissa pääsi tutustumaan paikallisten vaikuttajien ja koulun entisten opiskelijoiden asiantuntijuuteen: esimerkiksi Mika Mali puhui laulujen tekemisestä ja Erkki Liikanen sekä Petra Heikkilä taiteilijan työstä. Luonnonsuojelusta taas puhuivat Antero Suoranta ja Erkki Santala. Lisäksi kuultiin muun muassa fuusioenergian kehittämisestä, oluen panemisesta sekä seudun historiallisista vaiheista. Luentojen järjestämisessä panostettiinkin erityisesti aihepiirien monipuolisuuteen. Aamupäivän luentojen jälkeen juhlallisesti pukeutuneet opiskelijat, henkilökunta sekä kutsuvieraat siirtyivät Feeniksiin seuraamaan pääjuhlaa. Kuvaelmassa lyseon historiasta koulutuksen tärkeyttä korostivat muun muassa koulun entiset johtajat Jooseppi Sajaniemi (Timo Koivu) ja Evert Laine (Severi Siitonen) sekä johtajatar Anni Koponen (Melina Tervomaa). Lyseolla tapahtuu Juhlapuhujana kuultiin forssalaislähtöistä säveltäjää Kalevi Ahoa. Paikallinen musiikkiosaaminen pääsi esille myös sävelparaatissa, jossa solisteina ja soittajina oli sekä nykyisiä että entisiä opiskelijoita. Tietysti viihdyttämässä oli myös koulun nykyinen kuoro. Juhlassa nautittiin lisäksi seutukunnallamme yleisten urheiluharrastusten hedelmistä: sekä pojat että tytöt voimistelivat näyttävästi eri vuosikymmenten tyyliin. Tilaisuus päättyi perinteikkääseen Hämäläisten lauluun, joka kajahti komeasti koko juhlaväen voimin. Juhla onnistui hienosti, ja se säilyy varmasti sen kokeneiden muistoissa yhtenä lukioelämän kohokohtana. Juhlinnan nostattama yhteishenki teki vaikutuksen myös lehdistön edustajiin, ja tapahtumasta uutisoitiin laajalti niin lehdistössä, radiossa kuin televisiossakin. Forssan yhteislyseo on 110-vuotiaanakin vireä ja edistyksellinen oppilaitos, jonka toiminta on sekä seutu- että valtakunnallisesti merkittävää. Juhlien kunniaksi tehtiin syksyllä oma julkaisunsa - sitäkin voi lukea verkossa. Laura Malinen Lyseolla tapahtuu Loppukeväästä lyseolle saapui jälleen Comenius-vieraita Saksasta ja Tsekistä. Perhemajoituksessa eläminen ja uusien ystävien saaminen ovat yleensä kansainvälisten projektien parasta antia. Seuraavassa eräs kokemus vaihtoviikosta. Kohtaamisia Maanantai-ilta. Minä, Toni ja Katariina patsastelemme Pumpulienkelin edessä ja pohdimme, lienevätkö ulkomaan elävät eksyneet Somerolle. Lopulta Mikan minibussi saapuu, mukanaan saksalaiset ja tsekkiläiset ystävämme. Yhteisen ”hali-hali-pusi-pusi”-kierroksen jälkeen kaikkosimme kukin omille tahoillemme. Tonin mukaan lähti Tsekistä tuleva Anna, Katariinan Sarah Saksasta ja minun Jannika niin ikään Saksasta. Ensimmäinen ilta kului rattoisasti paikkoja esitellen. Meidän tuli valmistaa PowerPoint-esitys aiheesta ”Comenius”. Inhorealismin nimissä opettajat halusivat meidät koululle seuraavana aamuna jo kello 8.15. En ollut herännyt niin aikaisin sitten toisen jakson, voi sitä tuskaa. Kaikki kuitenkin selviytyivät ATK-luokkaan viimeistään puoli yhdeksään mennessä. Subway, tuo kaikille ennestään tuttu keidas, tarjosi meille ruokaa omaan piikkiin, sillä hernekeitto ei liiemmin houkutellut nälkäisiä turisteja. Illalla nuoriso kokoontui katsomaan elokuvaa ”An American Crime”. Romanttista. Keskiviikko sujui hupaisasti Turussa. Åbolandian kasvitieteellinen puutarha näytti ehkä hieman ressukalta sääolojen takia, mutta eväät maistuivat! Tyttöjen katse kirkastuu, kun Kiesi toteaa: ”Shopping!” Hansa-keskuksesta löytyikin tavaraa ihan riittävästi, Jannikalla oli muovipusseja tusinoittain joka raajalle. Illalla minä ja Jannika kävimme rämpimässä hieman suomalaisessa metsässä. Aamu alkaa jälleen kello 8.15. No kaikkeen tottuu paitsi johonkin objektiin jossain. Viimeistelemme yksissä tuumin PowerPointin ja saan ylimääräistä mielipahaa, kun apina-dia täytyy poistaa. Esityksen valmistelu onkin oma show’nsa. Saksalaiset ovat lievästi paniikissa. Samaan aikaan minä ja Toni etsimme Euroopan Unionin tunnuskappaletta sanoineen netistä. Lopultakin löydämme sen. Esitys sinänsä menee hyvin ja saamme jopa kehuja. Muiden esityksien ja Eurooppa 2020 -luennon jälkeen pohdimme, mitä voisimme tehdä. Eksymme terassille ja sieltä Katariinalle. Huomioikaa, että sivistyneessä alkoholin nauttimisessa ei pyritä humaltumaan. Jannikan kanssa lähdemme käymään tallilla, ratsastustunnilla. Tallilta palasimme Forssaan ja illanvietto jatkui minun luonani leppoisasti. Ja katso, oi katso mikä aamu! Kaikki muut paitsi minä ja Jannika ovat oikeaan aikaan linjaautoasemalla. Lennot Saksaan ja Tshekkiin lähtivät iltapäivällä. Suvi Kekki 07e Kokemuksia ja elämyksiä ”En fin upplevelse som jag alltid ska minnas.” Resan till musikalen PlayMe Vad fan är PlayMe? Inte hört om den? Det är så synd. Men några av våra studerande har hört, sett och upplevt den! Vår skola ordnade en resa till Svenska Teatern i Helsingfors för att se musikalen PlayMe 21.4.2010. Så här föreställs musikalen på hemsidan www.playmeon.net: ”Klubben heter The Q Club, platsen där allt är möjligt, där nya stjärnor föds varje kväll och där drömmar kan gå i uppfyllelse. Hur mycket är Du beredd att offra för att nå dina mål? Vad är verkligt och vad är bara ett spel? PlayMe – The Musical Game är en nyskriven musikal som handlar om drömmar, ambitioner, lojalitet, svek och om vikten av att inse sitt eget värde. Det handlar om människor som lever sina liv förblindade av strålkastarljuset och om den skoningslösa, pengahungriga makten bakom kulisserna.” Regissör: Maria Sid. Här är några upplevelser av musikalen strax efter föreställningen, skrivna av våra studerande! ”Det var ÖVERBRA!!! Det var den första musikal som jag har sett och det var den bästa teaterförestälning som jag har sett! Jag älskar att dansa, sjunga och spela teater och därför älskar jag också den här musikalen. Kuten näkyy, minulle tuli myös hirveä hinku puhua ruotsia ja siksi kirjoitin ruotsiksi!” ”IHAN SAIRAAN HIENOJA!” ”Aivan mahtava show. Äänentoisto ja valot loivat mainion konserttitunnelman, joka tempaisi yleisön mukaansa.” Kokemuksia ja elämyksiä ”Näyttelijät olivat täysillä mukana ja mm. Zettermannin esittäjä Geir Rönning (kuvassa) oli luonneroolissa.” ”Näytelmä oli äärimmäisen vaikuttava ja omalla tavallaan koskettava. Hahmot olivat kiinnostavia ja mielenkiintoisia, erityisesti persoonaltaan vahva Zettermann. Todellakin katsomisen arvoinen näytelmä! Loppu oli ehkä hieman töksähtävä, tosin tällaista esitystä katsoessa ei olisi toivonut lopun tulevankaan.” ”PlayMe var en jättespännande musikal. Jag gillade den mycket. Språket var lite svårt för mig men det var inte ett problem. Alla låtar var snabba och kul.” ”Det var en ståtlig musikal. Fast jag förstod bara några ord, kunde jag hänga med vad som hände. Dans, sånger och röster var imponerande!” ”Varmasti kovan harjoittelun tulos. Jokainen liike näytti harkitulta, liike oli katkeamatonta. Juonikin oli melko hyvä. Hieno kokonaisuus.” ”Mahtava esitys. Upeat tehosteet ja tarina. En ole ennen ollut tällaisessa esityksessä, joten oli hienoa, että koulu tarjosi tällaisen mahdollisuuden. Toivotaan, että näitä tulee jatkossakin.” ”Musikaali oli juuri sitä mitä odotinkin, jopa enemmänkin. Uskomattoman hyviä laulajia. Saivat ihon kananlihalle, erityisesti ”Nina” (Emelie Granvik, kuvassa). Tulisin uudelleen!” ”Jättefint! Ihana esitys. Koreografia oli aivan h****tin hyvä. Kiitos tästä ihanasta teatterireissusta!” ”Ihan hyvä, mutta välillä puhuttiin liian nopeasti, niin etten saanut selvää. Hyvää huumoria.” ”Paras teatteriesitys/ musikaali, jossa olen koskaan ollut. Jos esitykset vielä jatkuvat, ajattelin mennä uudestaan!” Kokemuksia ja elämyksiä Tunnelmia ykkösten Helsingin matkalta 21.4.2010 Ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsevät perinteisesti keväällä Helsinkiin päivän reissulle. Matkalla tutustutaan eri korkeakouluihin, joihin opiskelijat muutaman vuoden kuluttua kenties hakeutuvat. Lisäksi ohjelmassa on kulttuuria, esimerkiksi museovierailuja. Tänä vuonna osa ryhmistä tutustui valokuvaaja Caj Bremerin (s. 1929) näyttelyyn Ateneumin taidemuseossa. Bremerin ura alkoi 1950-luvulla, ja tuoreimmat esillä olevat kuvat olivat viime vuodelta. Anna-Sofia Toivakka ja Susanna Mäkelä pohdiskelevat alla olevissa esseissään näyttelyn herättämiä ajatuksia. Valokuva hetkien vangitsijana Ihastuin katsellessani Caj Bremerin valloittavia ja taidokkaita valokuvia Ateneumin taidemuseossa. Erityisesti silmiini osui mustavalkoinen kuva, joka esitti naisten takapuolia. Se herätti heti mielenkiintoni – miksi ihmeessä Bremer kuvasi tällaista? Vasta sitten näin kuvasarjan nimen, joka vastasikin kysymykseeni: Naiset kauneuskilpailuissa. Valokuvan alla oli toinen kuva kilpailun yleisöstä. Kuvassa ei näkynyt yhtäkään miestä, vain ja ainoastaan naisia. Naisille onkin toisaalta hyvin tyypillistä arvostella toisiaan, mutta jäin silti pohtimaan miespuolisen yleisön puutetta. Nämä kaksi otosta antoivat minulle heti ensi näkemältä valtavasti ajattelemisen aihetta. Ensimmäinen valokuva oli kuvattu sivusuunnasta, ja se esitti lukemattomista takamuksista varsinkin yhtä. Kyseessä oli luultavasti uimapukukierros, eikä takapuoli todellakaan vastannut nykyajan kauneusihannetta. Nainen ei olisi varmasti enää tällä vuosituhannella päässyt minkään sortin missikisoihin! Takamus ei ollut kiinteä, vaan se suoranaisesti pursui uimapuvun alta. Selluliitti ja epätasainen iho rokotusarpineen viimeistelivät epämiellyttävän kokonaisuuden. Toisen valokuvan kohteena oli yleisön reaktio missiehdokkaat nähdessään, mistä naisten ilmeet kertoivatkin kaiken – lavalla oli jotakin aivan järkyttävää. Itse asiassa kuva naurattikin hiukan, sillä voin hyvin kuvitella, mitä mieltä naiset olivat kilpailijoista. Selvää oli, ettei yleisö pitänyt näkemästään. Naiset nyrpistelivät kilpaa neniänsä, ja vanhemman naisen kaulasuoni oli jopa pullistunut inhosta. Kokemuksia ja elämyksiä Kauneutta on aina ihannoitu, ja varmasti jokainen nainen haluaisi olla kaikkein kadehdituin ja halutuin maailmassa. 1950-luvulla Suomen Neito- ja Miss Universum -kilpailut voittanut Armi Kuusela innoitti monia nuoria naisia tavoittelemaan menestystä kauneuden saralla. Hän kohahdutti maailmaa ja toimi esikuvana. Kuuselakin oli kuitenkin täysin normaalikokoinen ja säteilevä, luonnonkaunis nainen, mikä kertoo menneiden vuosikymmenien kauneusihanteesta. Yltiömäisen laihuuden sijaan tavoiteltiin kurvikkuutta ja naisellisuutta. Valitettavasti valokuvassa ollut nainen ei silti selvästikään ollut yleisön mielestä voittaja-ainesta. Katsojien keskellä tunnelma on melko negatiivinen mutta toisaalta huvittava. Pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys ovat vahvasti esillä; kilpailijoita arvostellaan sekä omassa mielessä että suureen ääneen. Kuvien takaa voi myös havaita epävarmuutta ja toiveikkuutta. Missiehdokkaat uskovat omiin mahdollisuuksiinsa, vaikka paine menestyä on kova. Tilanne on hyvin jännittynyt ja tiivis, mikä on täysin ymmärrettävää. Vaikka yleisölle kauneuskilpailut ovatkin vain ajanvietettä ja viihdettä, kilpailijoille kyse on jostakin paljon suuremmasta. He ovat panneet likoon oman ulkonäkönsä ja koko tulevaisuutensa. Nuorilla naisilla on tätä kautta mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tulla tunnetuksi. Toisaalta heidän haaveensa ja itsevarmuutensa saatetaan murskata kovalla kritiikillä. Valokuvat olivat suunnattoman mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia. Caj Bremer on saanut tallennettua kuviinsa henkilöiden hetkellisiäkin tuntemuksia ja mielipiteitä tilanteesta ja ympäristöstä. Tällainen taito on ihailtavaa, joten ei olekaan ihme, että Bremer on arvostettu valokuvaaja. Takapuoliotos on hyvin merkityksellinen osa kuvasarjaa, vaikka kuvauskohteesta voisikin päätellä aivan muuta. Valokuva herättää kuitenkin monia tuntemuksia ja silläkin on oma tarkoituksensa. Kuten tunnetussa sanonnassakin todetaan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jopa näinkin pienen asian, kuten yhden ruumiinosan, kautta voi välittää paljon viestejä. Ihanteet muuttuvat aikojen kuluessa, joten on hyvä miettiä, onko niiden tavoittelu todellakin vaivan arvoista. Ihmiset tulevat kuitenkin loppujen lopuksi aina arvostelemaan toisiaan. Anna-Sofia Toivakka 09b Kokemuksia ja elämyksiä Valokuvaaja – taiteilija Valkoiset, avarat salit avautuvat edessäni. Kuulen takanani rauhallisten askelien hyväilevän lattiaa, kun 60 vuosikymmentä vilisee silmieni ohi pysäytettyinä hetkinä. Olen Ateneumissa. Caj Bremerin valokuvat reportaasi- ja uutiskuvista perhe- ja luontokuviin luovat ympärilleni menneisyyden maailman, jonka saan nähdä hänen silmiensä kautta. Mies todellakin tietää, miten syntyy arvostettu taidevalokuva. Hyvä taidevalokuvaaja on luova ja omaperäinen. Hän keksii kuviinsa aina jotain uutta kopioimatta muiden ideoita. Kuvaajien, kuten muidenkin taiteilijoiden, pitää tuoda töissään esille oma persoonallisuutensa, joten heidän kuvaamansa maailmaa emme ole aikaisemmin nähneet. Caj Bremer kuvasi esimerkiksi muotikuvat tavanomaisten studioiden sijasta kaduilla, mikä oli epätavallista ja lähes ennennäkemätöntä. Lisäksi valokuvaajan pitää löytää mielenkiintoisia kohteita, sillä kuvan sisältö on tärkein asia koko kuvassa. Se, mitä kuvassa on, kertoo katsojalle enemmän kuin ne kuuluisat ”tuhat sanaa”. Kuvattava kohde voi tehdä kuvasta hyvän tai huonon. Ympäristön jatkuva tarkkaileminen ja tilannetaju ovat tärkeitä taitoja valokuvaajalle. Hänen on aina pidettävä silmänsä auki ja pyrittävä elämään hetkessä. Kuvaan haluttu tunnelma voi nimittäin kestää vain ohimenevän silmänräpäyksen ajan, jonka jälkeen se on joko menetetty lopullisesti tai ehditty vangitsemaan valokuvan kahleilla. Juuri Caj Bremerin kuvissa näkyy oikean hetken pysäyttämisen merkitys. Esimerkiksi sarjaan Naiset kauneuskilpailussa kuuluvassa valokuvassa katsojien ainutkertaisista ilmeistä voi lukea heidän hetkellisiä tunnetilojaan ja ajatuksiaan. Kun yksi naisista nyrpistää nenäänsä arvostelevasti ja mutristaa suutaan kuin inhoten, toinen koskettaa poskeaan lumoutuneena ja hänen ilmeestään välittyy ihailu. Naisten erilaiset suhtautumiset luovat valokuvaan mielenkiintoisen ristiriidan, joka ei olisi mahdollinen ilman juuri oikean hetken taltioimista. Hyvän taidevalokuvaajan ominaisuuksiin kuuluvat sekä rohkeus että nöyryys. Hänen on uskallettava mennä ennakkoluulottomasti lähelle kohdettaan mutta toimittava silti huomaamattomasti. Valokuvaajan on hyvä muistaa, että hänen osansa on olla tilanteen ”seinäruusu” eikä pääroolin esittäjä. Hänen täytyy olla kärsivällinen, sillä kuvan onnistuminen vaatii joskus useita otoksia. Valokuvaajan on oltava myös muuntautumiskykyinen ja pystyttävä samaistumaan kohteeseensa, jotta kuvattavat käyttäytyisivät mahdollisimman luontevasti – aivan kuin kuvaajaa ei olisikaan. Caj Bremerin näyttelyssä minusta tuntui, että seuraisin valokuvien tapahtumia ulkopuolisena. Kuvattavat eivät nimittäin yleensä katsoneet suoraan kameraan ja toimivat kuin eivät edes tiedostaisi Bremerin kuvaavan juuri heitä, mikä teki valokuvien tilanteista luonnollisia. Kokemuksia ja elämyksiä Kuvaushetkellä on tärkeää huomioida sommittelu, jonka onnistumista helpottaa valokuvaajan taiteellisuus. Asioiden sijoittuminen kuvaan vaikuttaa lopputuloksen tasapainoisuuteen ja mielenkiintoisuuteen. Taitava taidevalokuvaaja ohjaakin sommittelulla ja kuvan rajauksella katsojan huomion haluamaansa kohtaan. Caj Bremerin valokuvassa, joka on Köyhyyden kehto -sarjasta, katseenvangitsijana toimii vauvan hyvin tyytyväinen ja autuas ilme. Vauvan kädet ympäröivät hänen kasvojaan kuin kehyksenä korostamaan niitä. Käsien symmetrinen asento pään molemmilla puolilla tuo kuvaan rauhallisen ja harmonisen tunnelman. Turvallisuutta luovat valokuvan reunoilla näkyvät kehdon reunat, joiden rajaus tekee kuvasta mielenkiintoisen. Taiteilijalle tyypillisesti valokuvaajan on siedettävä saamansa kritiikki ja otettava se rakentavana palautteena. Ennen kaikkea hänen täytyy kuitenkin olla kiinnostunut valokuvaamisesta, sillä valokuvat onnistuvat vain harvoin sattumalta. Hyvät valokuvat herättävät tunteita, ajatuksia ja elämyksiä sekä tarjoavat katsojilleen oivalluksen iloa, kun he muodostavat oman tulkintansa niistä. Taidevalokuvaajan töillä on myös merkitys ja sanoma, mikä tekee niistä taidetta. Susanna Mäkelä 09b Kokemuksia ja elämyksiä Kielipoliittista teatteria: -Minä olen pallo! -No tuollahan pärjää hyvin työelämässä! Keskiviikkona 19.5. toisen vuoden opiskelijat pääsivät nauttimaan teatteri Taiminen esityksestä ”Piece of Cake”. Esitys oli teatteritalolla, mikä takasi kunnolliset puitteet elämykselle. Ainoastaan keväinen hellepäivä toi hieman ongelmia, sillä täpötäyden salin yläriveillä oli melkoisen kuuma. Esitys kuitenkin palkitsi urhoolliset katsojat. Jopa neljällä kielellä etenevä näytelmä liikkui ajallisesti Suomen sodan (1808-1809) ja nykypäivän välillä. Teemoista eniten esillä olivat kielen merkitys ihmiselle sekä suhteemme kieltenopiskeluun. Näytelmä selkeästi kannustikin ihmisiä opiskelemaan kieliä: ”Nelikieliselle tämä olisi ollut piece of cake!” Pinnalla olivat hauskasti sekä ”pakkoruotsi” että suomenruotsalaisten ”pakkosuomi”, jonka kerryttämistä taidoista kertoo otsikon lausahdus. Lisäksi käsiteltiin muiden kielten osaamisen tärkeyttä. Pieni haastattelukierros osoitti, että esitys oli suorastaan menestys. Esimerkiksi Jonna Lukkala ja Satu Saira pitivät sitä hauskana kielten sekoittelun sekä pelkistettyjen puitteiden vuoksi. Vain kahden näyttelijän esitys, jossa ei ollut juuri lavasteitakaan, oli siis virkistävää vaihtelua. Mona Kurppa ja Roope Yrjölä olivat samaa mieltä esityksen hauskuudesta. Lisäksi se liittyi sopivasti historian kurssiin, ja olikin hauska huomata, että tiesi Suomen sodasta jotain. Erityisen mukavaa Monan ja Roopen mielestä oli se, että esityksen puhetta pystyi myös ymmärtämään hyvin. Vaikka aivan kaikkia sanoja ei tunnistaisikaan, ruotsiksi puhututkin osuudet avautuivat kyllä, kun näki samalla näyttelijöiden toimivan. Kokemuksia ja elämyksiä Näyttelijäntyötä kiiteltiin laajemminkin. Minja Mäkilä ja Meri Airamaa kiinnittivät huomiota kaksikon hyvään keskinäiseen vuorovaikutukseen, Perttu Bärholm sekä Mika Sinivuori puolestaan ilahtuivat kontaktista yleisöön. Yleisö eli voimakkaasti mukana, ja näyttelijät reagoivat katsojien huudahduksiin tai nauruun. Tällöin syntyi myös tietynlaista tilannekomiikkaa. C G Wentzel ja Mikael Strömberg saivat siis suorituksestaan varsin hyvät arviot. Eri kielten puhumista pidettiin uskottavana, ja Joosua Hakala kiitteli näyttelijöitä erityisesti hyvästä lausumisesta. Näytelmän ajatus siitä, että kieliä pitäisi opiskella enemmän, herätti opiskelijoissa enimmäkseen positiivisia ajatuksia. Opettajan silmin esitys avasi hyvin ”pakkoruotsiin” liittyviä kysymyksiä esimerkiksi kertomalla toisen henkilöhahmon lapsuuskokemuksista: isä kielsi opettelemasta pyörällä ajoa tai uimista, koska ”ei niitä taitoja mihinkään tarvitse, itsekin olen hyvin pärjännyt ilman”. Ajatus siitä, että jonkin asian oppiminen estää muiden omaksumista, olisikin syytä kumota. Oppiminen ei ole rajallista vaan päinvastoin: opittuaan oppimaan ihminen voi helpommin omaksua aina vain uusia tietoja ja taitoja. ”Pakkoruotsiin” liittyen Olli Toivio tosin huomautti, että sitä ei voi täysin uskottavasti perustella yritysmaailmalla ja kauppasuhteilla, joita näytelmässä kovasti korostettiin, vaan että ennemminkin tulisi opiskella vaikkapa saksaa ja venäjää. Esityksen kanta oli kuitenkin se, että minkään kielen oppiminen ei ole toisesta pois. Onhan niin, että ruotsin kieltä taitavan on taas helpompi omaksua esimerkiksi saksaa. Laura Malinen Kokemuksia ja elämyksiä Teatteriesitysten lisäksi myös kirjallisuus voi tarjota elämyksiä. Kokemuksen ulkoiset puitteet ovat kiistatta vaatimattomammat, mutta mielikuvitusmatka voi olla hyvinkin ajatuksia herättävä ja vaikuttava. Tässä iloksenne äidinkielen ja kirjallisuuden 5. kurssilla Robinson Crusoe –romaanista kirjoitettu kirjallisuusessee, jossa kirjoittaja pohtii ansiokkaasti teoksen yhteiskunnallista vaikutusta. Erään aikakauden peili Robinson Crusoe on englantilaisen kirjailijan Daniel Defoen kirjoittama romaani, joka perustuu löyhästi tositapahtumiin. Vuonna 1719 ilmestynyt teos kertoo nuoresta hurjapäästä Robinson Crusoesta, joka lähtee vanhempiensa varoituksista huolimatta nuorena miehenä merille. Monien vaiheiden jälkeen Crusoe haaksirikkoutuu asumattomalle saarelle lähelle Venezuelan rannikkoa. Aluksi Crusoe joutuu selviytymään saarella yksin, mutta myöhemmin hänen kumppaninaan seikkailee alkuasukas Perjantai. Miljöönä toimii Venezuelan rannikon lisäksi myös 1600-luvun loppupuolen Englanti, Välimeren seutu, Brasilia ja LänsiEurooppa. Kirjan kertoja on Crusoe itse. Ilmestyessään Robinson Crusoe oli valtaisa menestys, ja siitä tuli nopeasti maailmanlaajuinen hitti. 1800-luvun loppuun mennessä siitä oli tehty jo enemmän versioita ja käännöksiä kuin yhdestäkään länsimaisesta kirjasta sitä ennen. Kirjan suosio voidaan ainakin osittain selittää sen ilmestymisajankohdalla, sillä 1700-luvulla vaikuttanut valistuksen aate aiheutti lukevassa porvaristossa sen, että uusille aiheille ja käsittelytavoille löytyi kysyntää. Robinson Crusoe vaikuttaa kuitenkin yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi televisiosarja Selviytyjät pohjautuu kirjan ideaan. Viimeisin kirjan nimeä kantava elokuva ilmestyi vuonna 1997 007-tähti Pierce Brosnanin esittäessä nimiroolia. Valistuksen aikaansaannokset ja ideat näkyvät Defoen teoksessa selkeästi. Valistus oli aate, joka korosti järkeä ja koulutusta. Saarella ollessaan Crusoe tapaakin villejä, joiden rinnalla hän näyttää oikealta sivistyksen keulakuvalta. Valistuksen aatteessa tuli esiin myös jatkuva länsimaisten tapojen vertaaminen ”vähäisempiin” ja kenties vieraisiin arvoihin. Myös kirjassa tämä on vahvasti läsnä. ”-- minun piti antaa Perjantain maistaa muuta lihaa vieroittaakseni hänet kammottavasta herkustaan ja ihmissyöjän mieliteoista” , kertoo Crusoe. Valistuksen hengen mukaisesti Crusoe on kuitenkin myös lempeä ja ymmärtäväinen sivistymättömyyttä kohtaan. Kokemuksia ja elämyksiä Toinen ajalle tyypillinen aate oli kolonialismi, joka on eräänlainen imperialismin ensiaste. Brittien imperialistinen perinne alkoi kuitenkin vasta noin 150 vuotta kirjan julkaisusta, joten tavallaan Crusoen toiminta ennakoi englantilaisten tulevaa siirtomaapolitiikkaa, tosin pienoiskoossa: Crusoe astuu ensimmäisenä länsimaalaisena urheasti tuntemattomalle saarelle, alistaa rohkeasti villit, valjastaa luonnonvarat omaan käyttöönsä ja lopulta palaa herrana Englantiin. Tämä sanotaan romaanissakin lähes suoraan: ”Saareni oli nyt asutettu, ja minulla oli mielestäni paljonkin alamaisia; usein ajattelin hilpeästi, että nyt todella olin kuin kuningas!” Ironista kyllä, Crusoe kauhistelee eräässä vaiheessa espanjalaisten ja portugalilaisten valloittajien toimia 1500-luvun Etelä-Amerikassa, vaikka hänellä itsellään on kyseisellä hetkellä oma orja. Valistukselle ominaista oli myös kirkon vallan kritisointi. Niinpä onkin sopivaa, että Crusoesta kasvaa omissa oloissaan ilman minkäänlaista kirkon vaikutusta hengellisesti erittäin kokonainen ihminen. Vasta saarelle saavuttuaan Crusoesta tulee todellinen kristitty. Hän käy myös yksin läpi kaikki kääntymyksen vaiheet tuskan, katumuksen ja hengellisen pelastuksen tunnetta myöten. ”Meillä oli täällä Jumalan sanaa lukeaksemme, emmekä me saarellamme olleet sen etäämpänä Hänen henkensä valistuksesta kuin jos olisimme asuneet Englannissa” , tiivistää Crusoe. Uskonnollisen heräämisen kautta Crusoesta tulee oman itsensä herra, ja mitä enemmän hän oppii hallitsemaan itseään, sitä paremmin hänen ympäristönsäkin tottelee mestarinsa kättä. Romaanin tärkein motiivi onkin henkisen parannuksen tuoma onni, sillä Crusoen tekemät konkreettiset hyödykkeet ovat kirjassa jatkuvasti esillä. Henkinen kasvu ja osaaminen siis lisääntyvät romaanissa samalla tahdilla, ja tulos on tämä: ensin hallitsi luonto, sitten mies. Mutta vaikka henkisyys on tärkeä osa Crusoen pärjäämistä, monet hänen luontoa hyödyntävät keksintönsä ovat niin nerokkaita, että niistä suorastaan hehkuu valistusajan ”järjellä voittoon” -periaate. Kaiken kaikkiaan Robinson Crusoen merkittävyys on monen tekijän summa. Se kuvastaa sykähdyttävästi kokonaista aikakautta ja sen merkitys kirjallisuudelle on ollut huikea. Kirjan varsinainen teema, ahneuden aiheuttama tuho ja katumuksen mukanaan tuoma pelastus, on ajankohtainen erityisesti nyt, kun maailmanlaajuiset ongelmat ovat ihmisen toiminnan vuoksi paisuneet käsittämättömiin mittasuhteisiin. Tämän kertoo parhaiten Crusoe itse: ”Olen kaikissa oloissani ollut varoituksena niille, joita vaivaa ihmiskunnan yleinen tauti, mistä käsittääkseni puolet sen kärsimyksistä johtuu – tarkoitan tyytymättömyyttä siihen asemaan, johon Jumala ja luonto ovat ihmisen asettaneet.” Kari Paara 08b Rakennettu maisema Vuoden 2010 Euroopan rakennusperintöpäivien teema on rakennettu maisema. Rakennettu maisema on myös valittu koulussamme lukuvuoden painopistealueeksi, joka huipentui 20.5. järjestettyyn teemapäivään. Syksyllä huomion kohteena on Forssassa järjestettävä Ars Häme –taideviikko, jonka teemana tällä kertaa on tehdas – rakennettua maisemaa sekin, ja forssalaisille erittäin tuttua sellaista. Rakennettu maisema koskettaa Forssan yhteislyseon oppilaita erityisen konkreettisesti, sillä koulussamme on alkamassa suuri remontti ja toisaalta lukion viereen rakennetaan isoa tavarataloa. Elämme jokapäiväistä elämäämme rakennetussa maisemassa, kulttuuriympäristössä, usein kuitenkaan kiinnittämättä siihen juuri huomiota. Kulttuuriympäristö-käsite johtaa meidät helposti ajattelemaan jotain hienoa ja erityistä. Egyptin pyramidit, antiikin temppelit ja keskiaikaiset linnat ja katedraalit ovat vaikuttavia ja niitä matkustetaan ihailemaan. Suomalainen rakennusperintömme näyttää vaatimattomalta kansainvälisten vertailukohtien rinnalla. Kuitenkin esimerkiksi Unescon maailmanperintökohteiden valinnassa kriteerinä on nimenomaan kohteiden ainutlaatuisuus, joka meillä näkyy esimerkiksi arvokkaassa puisessa rakennusperinnössämme. Yhteisen kulttuuriperintömme ja siihen sisältyvien arvojen ja ominaispiirteiden tunnistaminen onkin tärkeää: se rakentaa identiteettiämme, mutta avaa myös silmiämme näkemään muiden kulttuurien ja aikakausien tuottaman kulttuuriperinnön, rakennusten ja muinaisjäännösten arvon. Meidän tulisi löytää kulttuuriympäristö myös läheltämme. Kulttuuriympäristö syntyy, elää ja muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena. Sen vuoksi on tärkeää, että ymmärrämme omien tekojemme ja valintojemme vaikutukset siihen, millainen on huomispäivän kulttuuriympäristö. Ympäristöllämme on vain se arvo, jonka sille annamme. Jos emme itse sitä arvosta, on sen vaaliminen muiden toimesta vaikeaa. Siksi meidän tulisikin katsoa ympärillemme avoimin silmin ja mielin: miltä näyttää oma ympäristöni, mitä se minulle merkitsee, mitä voin ympäristöni hyväksi tehdä? Virpi Laaksonen Rakennettu maisema Forssan syntysijoilla: Kuhalankosken mylly Wahrenin puistossa Wahrenin patsaalla Ahtautumisennätys suojatiellä Rakennettu maisema Runoja Forssasta ”Vorssa!” kuten forssalaiset sanovat samalla kun ruokia torilla latovat erilaisiin pöytiin isoihin, pieniin sieltä löytyy kaikkea mansikoista sieniin. ”Forsa!” kuten ruotsalaiset huudahtavat. Jos valittu hevonen ei raviradalla voita, he suutahtavat. Nähtävyyksiä löytyy jokaiselle, jos vaikka vettä nähdä haluat, suuntaa Loimijoelle, joka Forssan keskustan halki virtaa. 17800 Forssassa asustaa monet niistä aamulla kouluun laahustaa. Forssasta löytyy mitä vaan, sieltä parhaat muistot saan! Paula Majava 09d Laman kolhima imago Julkkikset, matkailu, matkustus Forssa, Suomen sikako luotot, vipit, lainat myös Forssassa viihtyisä menopaikka Vorssa huumeet ja alkoholi Lounaissuomalainen teollisuuskaupunki vieri vieressä kebabravintoloita keskipisteenä kirkko sekä tori toimintaa kaikille ikäluokille mahdottomuuksien kaupunki asiaa ja asiatonta oman edun ajattelua kuuluisia hämäläisiä kuten Jonna sekä Pilvenmäen ponit Melina Hujanen 09e ihmettele itse Enni Salmi 09e Rakennettu maisema Mikä on Forssan kaunein paikka? Entä rumin? Gallup paljastaa totuuden! Maantieteen kursseilla tutkitaan ihmisen toimintaan liittyviä ilmiöitä ja rakenteita. Kulttuurimaantieteeseen liittyy oleellisesti rakennettu ympäristö, paikkojen kokeminen ja alueellinen identiteetti. Rakennettu ympäristö on näkyvä osa kulttuuriperintöä ja siinä näkyy myös historiallinen kerroksellisuus kuhunkin aikaan liittyvine arvoineen. Lähiympäristön tunteminen kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja lisää vastuullisuutta ja halua huolehtia yhteisestä ympäristöstä. Lähiympäristö on arvokas ja tärkeä paikka, mutta sen kokeminen on aina henkilökohtainen asia ja syntyy aistimuksista, muistoista, positiivisista ja negatiivisista kokemuksista sekä myös muiden ihmisten asenteista. Maantieteen 4- kurssin ryhmä selvitti, miten ihmiset kokevat oman lähiympäristönsä. Kysyimme lukiolaisilta, mistä löytyy Forssan kaunein, rumin, turvattomin ja viihtyisin paikka. Kaunein paikka Forssassa, kolme eniten ääniä saanutta: 1.Ankkalammin puisto. Perusteluina mm: ”Kiva paikka keskustassa” ja ”Hyvin muodostettu ja hoidettu viheralue”. 2.Wahrenin puisto. Perusteluja: ”Kesällä hieno luonto”, ”Silloin kun siellä ei ole juhlittu”, ”Luonto keskellä kaupunkia”. 3.Kehräämö. ”Hienoja vanhoja rakennuksia, vihreää, puita” Muita ehdotuksia: kirkko, Saunasilta, Lamminranta, Kaupunginpuutarhan alue, tori. Puistossa voi kesällä ottaa rennosti Rakennettu maisema Rumin paikka Forssassa: Turvattomin paikka Forssassa: 1.Linja-autoasema. ”Kolkko”, ”Päässyt rapistumaan”, ”Huonosti hoidettu”, ”Tupakantumppeja” ,”Ankea betonialue”. 1.Heikankehä/Saksankatu. ”Outoa porukkaa”, ”Epäsosiaalisia ihmisiä”, ”Väkivaltaisia tapahtumia” 2.Viksberg. ”Kerrostalot tylsän näköisiä” ”Ankeita betonirakennuksia toisensa perään”. 2.Viksberg. ”Epämääräistä porukkaa”, ”Känniläisiä”, ”Pelottava öisin”. 3.Tori. ”Hyi, liian city-tori tämmöiseen pikkukaupunkiin!” ”Ruma torikahvila” 3.Linja-auto-asema ”huumetyypit ja känniläiset”,”Haisee”. Muita: Wahrenin puisto, jäähalli, Autokeitaan ja ABC:n alue. Muita: Kiimassuo, Pilvenmäen ravirata, terveyskeskus, Hämeentien autokaupat, Kauppakatu. Linja-autoaseman linjakkuutta Rakennettu maisema Viihtyisin paikka Forssassa: 1.Lamminranta ”Se on kaunis, vihreä ja viihtyisä.” ”Voi uida, hengailla, urheilla.” 2.Bar54:n kattoterassi. ”Kotoisa ja viihtyisä.” ”Mukavan näköistä, kivat työntekijät” ”Kaverit tekevät siitä viihtyisän” 3.Forssan yhteislyseo. ” Siellä on paljon fiksuja ihmisiä” ”Kavereita” Muita: Ankkalammi, Paavola, Kehräämö, Annelin baari, Pyhäjärvi, Citymarketin kauppakeskus. Lyseossa viihdytään Mikä siis vaikuttaa kokemuksiimme rakennetusta ympäristöstä? Kaikki aistit nähtävästi: sen lisäksi miltä jokin näyttää, on tärkeää myös, miltä se haisee tai mitä siellä kuuluu. Siisteys tuntuu olevan myös tärkeää, rapistuneista ja roskaisista paikoista ei pidetä. Rakennustyyli on makuasia, mutta vanhoja rakennuksia, kuten kirkkoa ja vanhoja teollisuusrakennuksia, arvostetaan enemmän kuin uudempia laatikkomallisia. Kuitenkin tärkeintä viihtyisyyden kannalta ovat ihmiset. Paikat, joissa liikkuu ihmisiä, joissa voi tavata kavereita ja viettää aikaa yhdessä, olivat tämän gallupin suosituimpia. Toivottavasti tämä muistetaan kaupunkisuunnittelun yhteydessä tulevaisuudessakin. Suunnitellaan ja rakennetaan paikkoja, joissa eri-ikäiset kaupunkilaiset viihtyvät ja voivat eri vuodenaikoina tavata toisiaan, juhlia tai vaikka vaan hengailla! Ge4-kurssin opiskelijat ja opettaja, Kirsi Pilhjerta Kuvat: Kirsi Pilhjerta Rakennettu maisema Rakennettuja maisemia Ranskassa Elokuussa 2008 suuntanani oli pieni, hieman Forssaa suurempi kaupunki Itä-Ranskassa keskellä Alppeja. Ihastuin välittömästi tähän järven rannalla sijaitsevaan idylliseen Aix-les-Bainsin kaupunkiin, kunnes hieman hämmennyin tutustuessani kaupungin lukioon. Lycée Marlioz, modernimpaa rakennustyyliä edustava rakennus, sijaitsi vuoristoisessa maisemassa kaupungin laidalla, keskellä ”ei mitään”. Aitojen ympäröimä ja hieman jo ränsistynyt harmaa betonilinna ei vain vaikuttanut kovin puoleensavetävältä. Aamuisin koulun ulkopiha täyttyi kaupunkibusseista, joita lähes kaikki oppilaat joutuivat käyttämään. Pyöräilijöistä saatika pyörätelineistä ei ollut tietoakaan. Koulun etuportista avautui koulun autio etupiha. Oppilaat viihtyivätkin paremmin aurinkoisina päivinä laaja-alaisella ja viihtyisällä sisäpihalla. Siellä oli myös katettu amfiteatteri eivätkä kouluvalvojat olleet nipottamassa joka asiasta. Sateen tai kylmyyden iskiessä välituntien ajaksi siirryttiin ulkoasultaan laitosmaisiin auloihin ja käytäviin tai tietysti tarpeen vaatiessa vessaan, josta puuttuivat täysin käsipaperit (onneksi poskisuudelmat ovat kuitenkin yleisin tervehdystapa). Toisin kuin meidän koulussamme, ATK-luokka oli vain opiskelua, ei facebookkausta varten. Rakennettu maisema Luokkahuoneet olivat yhtä viehättäviä kuin Suomessakin. Tosin tekninen varustustaso oli heikompi ja monen opettajan pahimpaan viholliseen SmartBoardiin törmäsin vain yhden opettajan käytössä. Myös ilmastoinnin puute oli havaittavissa varsinkin toukokuisina +30 asteen ylittävinä hellepäivinä. Antamastani pessimistisestä kuvasta voisi kuvitella, etten viihtynyt koulussa, mutta asia ei ollut laisinkaan niin. Tärkeintä vaihto-opiskeluvuodessa ovat ystävät, jotka luovat loistavan ilmapiirin missä tahansa ympäristössä! Mona Kurppa 08B Rakennettu maisema Antonkriegergasse vs. Forssan yhteislyseo Ollessani vaihto-oppilaana Wienissä lukuvuonna 2008-09 kävin koulua yhdessä kaupungin suurimmista kouluista. Rakennus oli keltainen, monisiipinen ja -kerroksinen betonirakennus, ja sen pohjapiirustus oli melko monimutkainen. En tiedä tarkalleen, kuinka vanha koulurakennus oli, mutta luultavasti se on rakennettu muutama vuosikymmen sitten, ehkä 1970-luvulla. Yhteislyseomme on siis ainakin selvästi vanhempi ja selkeämpi rakennus kuin Wienin kouluni, Antonkriegergasse. Suuri eroavaisuus Wienissä verrattuna kouluumme viihtyvyyden kannalta oli yhteisten oleskelutilojen puute. Lyseossamme on erinomaiset tilat viettää hyppytunteja ja tehdä läksyjä tai vain lepäillä. Wienissä koulussani ei yksinkertaisesti ollut minkäänlaisia yhteisiä oleskelutiloja tai viihdykettä, kuten sanomalehtiä tai pelejä. Ruokasaliakaan ei ollut, koska lounasta ei tarjottu ja suurin osa oppilaista toi eväät kotoaan. Myöskään atk-luokkiin ei saanut mennä vapaa-ajalla ja välitunneilla, ainoastaan opettajan kanssa oppitunneilla. Usein pidemmillä tauoilla monet lähtivät koulun vieressä sijaitsevalle nurmialueelle syömään ja oleilemaan, kun muuta paikkaa ei ollut. Toinen näkyvä puute Wienin koulussani oli siistijöiden vähyys. Luokkahuoneita ei siivottu läheskään joka päivä, tai sitten siivousjälki vain oli erittäin huonoa. Esimerkiksi luokassani joku oppilaista liimasi suklaata luokan seinälle, ja seinällä suklaa sitten pysyikin viikkoja. Tunneilla syötyjen ruokien käärepaperit heitettiin usein lattialle tai ne ”siivottiin” huoneen nurkkaan tai vaikkapa pöydän alle. Lähes joka perjantai luokkani oppilaiden pitikin siivota koko huone roskista ennen kotiin lähtöä Antonkriegergasse, joka sijaitsee samannimisellä kadulla, on vajaan tunnin ajomatkan päässä Wienin keskustasta. Koulua ympäröivää aluetta voisi melkeinpä kutsua esikaupunkialueeksi, vaikka se virallisesti kuuluukin Wieniin. Siksi koulun läheisyydessä oli asuintaloja vierivieressä. Kauppoja minun tietääkseni oli yksi koulun läheisyydessä. Bussit ja yksi raitiovaunulinja kulkivat kuitenkin melko läheltä koulua, joten sinne ja takaisin kotiin oli helppo päästä. Hauskin ja kummallisin eroavaisuus Wienin kouluni ja lyseomme välillä liittyy wc-tiloihin. Wienissä kun halusi käydä koulupäivän aikana wc:ssä, piti olla omat wc-paperit mukana. Yhdessäkään vessakopissa ei ollut koskaan wc-paperia, vaan ennen asioilla käyntiä piti muutama paperinpala käydä hakemassa ns. talonmieheltä. Myöskään käsipapereita tai –pyyhkeitä ei ollut. Luulen, että syy oli joskus menneisyydessä vessapaperilla tehty ilkivaltatemppu. En kuitenkaan koskaan saanut varmaa tietoa, miksei koulun vessoissa ollut paperia. Anni Kallonen Rakennettu maisema Forssan Yhteislyseo – Schiller Schule Bochum Vorab für all diejenigen, die mich noch nicht kennen: ich heiße Benjamin Ruß, komme aus Bochum, NRW in Deutschland und bin seit 9 Monaten Austauschschüler am Forssan Yhteislyseo hier in Forssa. Im Zuge dessen wurde ich gebeten, meine Schule zu Hause in Bochum mit der Schule meines Austausches hier in Finnland zu vergleichen. Meine Schule in Bochum ist die Schiller Schule, ein Gymnasium, demnach fasst sie die Klassen 5-13, gleichzeitig ist sie bis zur 10. Klasse vierzügig, das heißt es gibt die Klassen a, b, c und d. Die Oberstufe (Klassen 11-13) sind als jeweils einzelne Stufen zusammengefasst. Die Schiller-Schule besuchen täglich ca. 1000 Schüler und liegt mit einem Kilometer relativ nah am Stadtzentrum. Sie wurde 1919 gebaut, steht bis heute auf ihren Grundmauern und ist nach dem deutschen Dichter Friedrich Schiller benannt. Zur Zeit des Dritten Reiches war die Schule die örtliche Gauleitung der Nationalsozialisten. Das Gebäude besteht an der Außenfassade größtenteils aus roten Backsteinen, im Gebäude selber sind Wand-, Decken- und Bodenverkleidungen von edlem Marmor bis zu modernerem PVC zu finden. Es gibt einen großen Kellerbereich, eine Aula, ein Foyer, zwei Etagen, einen Astronomieturm, zwei Glastürme, eine kleine Sporthalle und natürlich den großen Schulhof mit kleineren Grünanlagen. Eine weitere Turnhalle wird sich mit einer der Nachbarschulen geteilt, sonst wird noch mit Zusammenlegung von Kursen mit Nachbarschulen kooperiert. Rakennettu maisema Ich denke der Hauptunterschied der beiden Schulen liegt in deren Ausstattung, wobei das FYL sehr viele vor allem technische Unterrichtsutensilien hat wie etwa öffentliche PC-Räume, Audio-Anlagen, Fernseher, Computer, Whiteboards usw. in so gut wie jedem Raum, wohingegen die Schiller-Schule nur zwei kleine, nicht öffentliche PC-Räume, einige tragbare CD-Spieler, 4 Fernseher und ein paar, teils nicht mehr funktionierende alte OverheadProjektoren besitzt. Lediglich unsere Naturwissenschaftsräume sind 2009 neu renoviert worden, demnach ist der technische Standard dort sehr hoch. Der Grund für diese Unterschiede ist ganz klar das Geld, in einem ComeniusProjekt unserer Schule mit einer Schule aus Oulu haben wir 2009 herausgefunden, dass eine finnische Schule ein Vielfaches an Geld mehr bekommt als eine deutsche Schule, da die deutsche Politik an dieser Ecke vor allem auf Kosten der Schüler und Lehrer spart. Eine kostenlose Essensmöglichkeit wie in Finnland gibt es an unserer Schule nicht (was generell ungewöhnlich ist für deutsche Schulen), jedoch ein Café in der untersten Etage der Glastürme (welche ein großer Stolz für unsere gesamte Schule sind), dort tummeln sich in den Pausen und auch nach der letzten Stunden viele Schüler, um an gutes Essen zu kommen. Das Café wird von sozial engagierten Müttern einiger unserer Mitschüler geleitet und jegliche Preise entsprechen nur dem Selbstkostenpreis. Der Schulhof der Schiller-Schule ist wesentlich größer als der des FYLs, da sich die Schüler der 5.-10. Klassen hier in den Pausen aufhalten müssen, solange es nicht regnen oder ungewöhnlich kalt/heiß sein sollte. Es gibt viele Pflanzen und Bäume wie aber auch ein großes weitläufiges Gelände, wo Fußball, Basketball etc. gespielt oder sich einfach nur unterhalten wird. Während der zwei großen Pausen während eines Schultages sind so gut wie alle 1000 Schüler plus 3-4 Lehrer als Aufsicht auf dem Schulplatz, man kann sich Geräte und Spielsachen ausleihen, außerdem gibt es einen sehr großen Fahrradparkplatz mit eigener kostenloser Wache. An der Schiller-Schule gibt es ein sehr sehr breit gefächertes Angebot an Arbeitsgemeinschaften, also außerunterrichtlichen Möglichkeiten, was sich von Politik über Naturwissenschaften, Sprachen (auch Finnisch), Sport bis hin zur Musik erstreckt, es gibt ein sehr angesehenes Orchester und drei Chöre mit professioneller Ausrichtung, was aber jedoch nicht klassisch bedeutet. Rakennettu maisema Alle paar Jahre gibt es für die einzelnen Klassen Klassenfahrten, jährlich findet eine Musikerfahrt statt, an der neben dem Orchester und den Chören zur Musicalzeit auch die zuständigen Akteure teilnehmen, dazu noch ein sehr großes Sommer- und Weihnachtskonzert jeweils zur gegebenen Zeit. Weiterhin gibt es jährlich auch ein Basketballturnier, unregelmäßig finden auch Fußballturniere und ähnliche Wettkämpfe unter den Klassen wie auch mit den vielen anderen Bochumer Schulen statt. Die Schülervertretung an unserer Schule hat einen komplett anderen Sinn als die am FYL, da sie politisch aktiv ist und sich klar für den Willen der Schülergemeinschaft einsetzt, ob in Schulsitzung, lokalen oder sogar landesweiten Versammlungen. All diese Möglichkeiten zur eigenen sozialen Teilnahme am gesamten Schulleben machen die Schiller-Schule zu einem Platz, an dem jeder für sich seinen Platz finden und sich wohl fühlen kann. Wer mehr sehen möchte, dem kann ich unsere Homepage www.schiller-schule.de ans Herz legen :-) Benjamin Ruß Rakennettu maisema “Un lugar completamente diferente “ La escuela a la que yo asistía anteriormente a mi año de intercambio se llama Universidad del Valle del México y era en el Campus Saltillo, en la escuela contaba con universidad y bachillerato y tenia 2 edificios con 3 pisos cada uno ,un edificio de un piso, una cafetería, un estudio de grabación, un estudio de radio, laboratorios para las distintas carreras desde física hasta artes. gimnasio y una sala de conferencias, cuentan con aire acondicionado cada salón. Creo que es muy diferente el edificio porque aquí tenemos un edificio para todas la escuela y nada mas es nivel bachillerato, los laboratorios están dentro del mismo salón, es un poco mas pequeña con mi escuela pero por la misma razón que es para un uso distinto, en la cafetería es un poco mas pequeña pero porque hay un área verde donde puedes sentarte y esta techada para que no te de el sol y hay bancas alrededor de todos los edificios. Una similitud es que tenemos un cuarto para computadoras, y el estacionamiento es amplio al igual que aquí, una notable diferencia es que en la entrada de la escuela había una caseta de vigilancia donde había siempre guardias de seguridad para ver quien entraba o no. Mi ciudad es muy grande con respecto a Forssa en donde me encuentro ahora, pero era en una zona muy tranquila y alejada del centro de la ciudad, aunque cerca de mi escuela había un centro comercial y un hospital y hoteles que estaban cerca de la zona, creo que es muy diferente porque la ciudad es un poco mas grande, y si te quieres mover a algún lado tiene que ser en carro o en autobús o en taxi. Rakennettu maisema Creo que no hay muchas cosas que pueda comparar entre mi anterior escuela y mi escuela de intercambio porque son muy diferentes al igual que las ciudades en las que vivo, pero creo que algo muy importante es que los salones en ambas escuelas cuentan con suficientes asientos para los estudiantes y para que pueda tomar una clase cómodos. Andrea Alarcón Rakennettu maisema Rakennettu maisema on oleellinen osa myös kaunokirjallisia tekstejä – voihan miljöö kuvata esimerkiksi päähenkilön elämäntilannetta tai heijastaa hänen ajatuksiaan. Taloa pidetään kaunokirjallisuudessa yleisesti minuuden symbolina. Mitä seuraavan runon talo ja sen tapahtumat kertovat runon minästä? eteinen = ulkokuori, makuuhuone = sisin: minän sisimpään on nyt vaikea päästä – hän on siis sulkeutunut Talo Tämä talo on tyhjempi nyt kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut tämä talo on kylmempi nyt - minä on tullut jätetyksi - hänestä puuttuu jotain - myös hyvät tunteet on viety tämä talo on tyhjempi nyt kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut eteisestä makuuhuoneeseen on pitempi matka tämä talo on tyhjempi nyt minän on vaikea aloittaa uutta rakkaussuhdetta (päästää toista intiimille etäisyydelle) en mä tiedä mitä tapahtuu joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että se on talonmiehen akka kai sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin en mä tiedä mitä tapahtuu joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että se on talonmiehen akka kai... asunto = minän mieli tämä talo on tyhjempi nyt kun sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten - levyt paria yhdistänyt asia? - lähtö jätti aukkoja minän mielen lokeroihin (levyhyllyyn) tämä talo on tyhjentynyt pöydän paikalla on pahvisia laatikoita sydämenmuotoisia haaveita sydämen muotoisia haaveita asioita, jotka tapahtui ja joita joiden ois pitänyt olla aivan erittäin, aivan erilail minä olen varma, että kaiken ois korjata voinut ja korjata voinut ja korjata voinut - kaikki muutoksessa; ei mitään pysyvää - pöytä kuvaa entistä selkeyttä ja jämäkkyyttä, pahvilaatikot heikkoutta - ei ole päässyt erosta yli: ei pysty laittamaan ajatuksiaan (asuntoaan) järjestykseen - talonmiehen akka: jokin oman minuuden piirre, jonka vuoksi jouduttu vaikeuksiin - asennonvaihto: myöntääkin syyn tilanteeseen olevan itsessään en mä tiedä mitä tapahtuu joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että se on talonmiehen akka kai sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin en mä tiedä mitä tapahtuu joku sotkee tätä asuntoa, epäilemättä se on minä joka murenee sullahan tietysti kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki tämä talo on tyhjempi nyt sullahan tietysti kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki en mä tiedä mitä tapahtuu joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että se on talonmiehen akka kai sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin - talonmiehen akka: joku vaikutusvaltainen minän elämässä - sotkee minän ajatuksia - joku, josta haluaisi päästä eroon - kolmiodraaman osapuoli? toisto korostaa minän vaikeutta hahmottaa tunteitaan ja sisäistä mylläkkäänsä Samuli Putro (1999) Tulkinnat: opetusryhmät ÄI3.4 ja ÄI3.5 Kuvissa huomiomme kiinnittävät usein erityisesti ihmisen piirteet, eleet ja ilmeet. Kuitenkin myös miljöö on tärkeä kuvan tulkinnan kannalta. Seuraavassa esseessä on muistettu katsoa kuvaa kokonaisuutena, taustoineen. Valokuva hetken vangitsijana Kun astuin Caj Bremerin valokuvanäyttelyyn Ateneumin taidemuseossa, sain kokea tunteita, joita en olisi osannut etukäteen odottaa tuntevani. Silmieni eteen avautui monta erilaista elämää valokuviksi kuvattuina. Niistä näkyivät elämän ilot ja surut. Caj Bremerin vuonna 1960 ottamassa valokuvassa Aila, Eila ja Jouko odottelevat äitiä. Lapset kurkkivat ikkunasta, näkyykö äitiä missään. He ovat heränneet aikaisin aamulla ikkunan ääreen katselemaan ulos. Niinpä Aila on jo kyllästynyt odottamaan, mutta Jouko ja Erja jaksavat olla toiveikkaita, äitihän voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Eihän kukaan lapsi halua tällaisen hetken menevän ohi huomaamatta! Kuva on tunnelmaltaan jännittynyt ja odottavainen. Lapset ovat jatkuvassa valmiudessa juoksemaan ulos äitiä vastaan. Heistä myös huomaa, kuinka tärkeä äiti on heille. Vaikka odottaminen on tylsää, he tietävät, että heidän odotuksensa kuitenkin palkitaan ja äiti lopulta tulee. Kuva on otettu 1960-luvun Suomessa, köyhän maalaistalon pihalta. Talon ikkunaruudussa on halkeama eikä verhoja ole. Taloon ei tule sähköä, koska ikkunalaudalla on öljylamppu. Ikkunankarmit ovat itsetehdyt, oksankohdat ovat selvästi näkyvissä. Talon hirsisessä seinässä ei myöskään ole maalia, vaan se on rapistunut. Ikkuna on niin pieni, että pienet lapset pystyvät peittämään sen. Köyhyydestä huolimatta lapsilla on siistit vaatteet ja hiukset.Vuodenaika on talvi, koska lapset on puettu pitkähihaisiin paitoihin eikä ikkunalaudalla ole kukkia. Valokuvassa, jonka nimi on ’’Laatokka, Neuvostoliitto’’ Bremer on kuvannut kaksi nuorta naista, jotka ovat läheisiä ystäviä keskenään. Heillä on pitkät, yli olkapäiden ylettyvät tummat suorat hiukset. He ovat kauniita ja hoikkia ja päällään heillä on paksut vaatteet. Toinen heistä on kertonut juuri jotakin surullista, mikä koskettaa ystävää, ja hän yrittää lohduttaa tätä ilmeellään. Surullisen ystävän ilmeestä näkee, ettei hän kaipaa lohduttajaa ja haluaisi ystävänsä lähtevän pois luotaan. Kuva on otettu syksyllä, koska meri ei ole jäässä ja naiset ovat pukeutuneet kuitenkin lämpimiin vaatteisiin. Kuvauspaikkana on tuulinen silta ja naisilla on kylmä ja heidän hiuksensa ovat tuulen takia sekaisin. Tunnelma on surullinen, mutta kuvasta välittyy myös lämpöä. Vaikka ystävä haluaa, ettei häntä lohdutettaisi ja että hänen ystävänsä lähtisi pois, niin tämä ei lähde vaan on tukena. Kuvassaan, jonka Bremer on nimennyt ’’Lenitaksi ja Luudaksi’’, hän kuvaa nuorta ja sirorakenteista naista luudanvarteen nojaamassa. Päällään naisella on 1960-luvun muodin mukaiset vaatteet, jotka sopivat rikkaalle, hienostuneelle kaupunkilaisnaiselle. Päässään hänellä on silinterihattu, päällään yli polvien ulottuva takki ja harteillaan turkiksesta tehty huivi. Jalassaan hänellä on korkeakorkoiset saapikkaat. Kuva on tunnelmaltaan rento. Näyttää kuin naisen työt olisivat jääneet kesken ja asento puolitiehen. Tyylikäs kaupunkilainen ja luudanvarsi ovat ristiriitainen yhdistelmä. Kuvauspaikkana on merenranta, taustalla näkyy yksinäinen mökki ja vene. Kuva on otettu talvella, koska maassa on lunta ja merta peittää peilikirkas jää. Caj Bremerin kuvissa on tietty sanoma. Hän näyttää, että tunteita, arkea ja juhlaa voi välittää valokuvan avulla. Kuvat herättävät paljon sellaisia kysymyksiä, joita voi kysyä ainoastaan häneltä itseltään. Miten hän on onnistunut saamaan valokuvistaan niin tunnelmallisia, että ne kiinnostavat minun ikäistäni nuorta katselijaa? Kuvauskohteena on ihminen tai ihmisiä ja kuvista välittyy vahva tunnelma. Caj Bremer on onnistunut kuvaamaan ihmisten ilmeet aidosti. Mikko Sulka 09d
© Copyright 2024