Erika Winquist, Luke
Kerääjäkasvit keräävät pellonpientareelle –pellonpiennarpäivä
Aika: To 8.10.2015 klo 12.00 – 15.00
Paikka: HAMK Mustialan opetus- ja tutkimusmaatila
Vanhan opiston juhlasali klo 12.00 – 13.30
Siirtyminen pellonpientareelle kerääjäkasvikoeruuduille
Ohjelma:
 Tervetuloa ja hankkeen esittely, projektipäällikkö, lehtori Katariina Manni, HAMK
 Alus- ja kerääjäkasvit osana viljelykiertoa, kasvintuotannon opettaja Heikki Pietilä, HAMK
 Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista, vanhempi tutkija Hannu Känkänen, Luke
 Kerääjäkasvien viljelykokemuksia, viljelijä ja opinnäytetyöntekijä (HAMK) Matias Kuisma,
Huittinen
 Kerääjäkasvikoeruutujen esittely
 Korjuunäytös Haldrupilla.
 Tutustuminen maatilamittakaavan kerääjäkasvilohkoihin, joista toisessa kasvaa italianraiheinää ja toisessa apilaa
Puheenvuorojen tiivistelmät ja koosteet käydyistä keskusteluista:
Katariina Manni avasi Pellonpiennarpäivän. Hän esitteli Ravinneresurssi-hankkeen sekä kerääjäkasvityöpaketin. Katariina kertoi, että hankkeessa tutkituille menetelmille ravinnevalumien ehkäisyssä lasketaan myös kustannukset ja hyödyt. Kerääjäkasvien osalta hyöty voi olla myös rahassa
mitattavaa, koska sato on mahdollista käyttää rehuksi laiduntamalla tai säilörehuna tai vaihtoehtoisesti biokaasun raaka-aineena.
Heikki Pietilä kertoi taustaa alus- ja kerääjäkasvien viljelystä. Hän totesi että viljelyssä pelto ja
kasvukausi on usein alihyödynnetty. Suomessa kasvukauden pituus on kasvilajista riippuen n. 80 –
100 vuorokautta. Toinen asia, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, on maan kasvukunto.
Maanviljelyn keskeisenä osa-alueena tulisi olla maaperästä ja maan kasvukunnosta huolehtiminen.
Maahan pitää saada toimintaa. Yksivuotiset viljelykasvit tekevät vain vähäisen juuriston, jolloin
maan pinnan alla tapahtuu vähän. Kerääjäkasvit puolestaan paitsi sitovat maahan jääneen liukoisen
typen myös ylläpitävät maan rakennetta, ehkäisevät eroosiota, lisäävät maan multavuutta ja mikrobitoimintaa.
Kooste käydystä keskustelusta:
K: Nopeuttaako italianraiheinän murskaus myöhään syksyllä ravinteiden vapautumista keväällä?
V: Mahdollisesti, mutta tästä ei ole tutkimustietoa.
K: Ehkäiseekö lisääntynyt maan mikrobitoiminta kasvitauteja?
V: Yleensä ehkäisee. Toisaalta esimerkiksi aluskasveina käytetyt heinät voivat olla
viljojen lehtilaikkutautien isäntäkasveja.
K: Kerääjäkasvien suorakylvö on vähentänyt tautipainetta, mutta italianraiheinä tuonut mukanaan
vehnäpellolle etanoita.
V: Etanat eivät välttämättä johdu kerääjäkasvin käytöstä. Viime kesä oli poikkeuksellisen kostea ja etanoita oli paljon.
Erika Winquist, Luke
Hannu Känkänen kertoi kuluneen kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista Mustialassa. Hän painotti, että hyvän kerääjäkasvin ominaisuuksiin kuuluu se, että se kasvaa heikosti
viljan alla ja aloittaa vahvan kasvun vasta kun vilja on korjattu. Edellytyksenä on hyvä viljan kasvu.
Jos viljan kasvu jostain syystä kärsii, tällöin vahvistuu kerääjäkasvin kasvu jo ennen aikojaan ja pellolla on näkyvissä vihreitä laikkuja, kuten oli käynyt Jokioisissa LUKEKAS-kokeissa. Mustialan
Ravinneresurssi-kokeissa ohra sen sijaan kasvoi hyvin huolimatta siitä, että osalla koeruutuja kerääjäkasvin kylvömäärä oli poikkeuksellisen korkea, koska yhtenä tutkimuskohteena oli kerääjäkasvin
sadon hyötykäyttö. Yllätyksiltä ei kuitenkaan vältytty Mustialassakaan. Italianraiheinän Meroa-lajike kasvatti tähkän, vaikka oletus oli, ettei se sitä tee. Italianraiheinästä parhaita kerääjäkasveja eivät välttämättä ole samat lajikkeet kuin rehuksi viljellyt ja tarvetta lajikekokeille olisi.
Kooste käydystä keskustelusta:
K: Onko kokeita tehty muilla kuin kevätviljoilla?
V: Ei vielä, mutta Jokioisissa on tarkoitus kylvää ensi keväänä syysvehnän oraille kerääjäkasvi.
K: Luomussa syysviljalle kylvetään aluskasviksi apila, onko tästä tutkimustietoa?
V: Ensi keväänä kylvetään LUKEKAS-hankkeen kokeissa erilaisia apiloita syysvehnän oraaseen. Aikaisempia koetuloksia ei ole.
K: Eräs viljelijä oli kylvänyt suorakylvöllä kevätviljan aluskasviksi raiheinää. Viljelijä korosti, että
pintaan kylvö ei muokkaamattomassa maassa onnistu, vaan aluskasvi on kylvettävä vantaiden
kautta.
V: Juuri näin. Aluskasvin siemen on aina saatava jotenkin kosketuksiin murustuneen
maan kanssa. Kasvintähteiden päälle jäädessään siemen ei idä.
K: Mikä voisi olla sopiva aluskasvin siemenmäärä?
V: Keskimääräisissä kasvuolosuhteissa on vaikea saada riittävää aluskasvikasvustoa
pienellä siemenmäärällä (2 kg/ha). Jos kuitenkin on todella kuivaa, isokaan siemenmäärä ei auta asiaa tai päinvastoin optimaalisissa olosuhteissa melko pienelläkin siemenmäärällä pärjää.
K: Voiko aluskasvin kylvää herneen kanssa?
V: Kyllä, mutta tästä ei ole tutkimustietoa. Härkäpavun osalta on olemassa hyviä käytännön kokemuksia kun on käytetty italianraiheinää aluskasvina.
Matias Kuisma kertoi viljelijäkokemuksia kuluneen kasvukauden kerääjäkasvikokeiluista. Yhtenä
hyvänä kannustimena oli ympäristökorvaus 100 €/ha. Heidän tilalla kerääjäkasvit oli kylvetty heinänsiemenen kylvölaitteella, joka oli maksanut n. 1200 €, eli investointi ei ollut kovin suuri saatuun
tukeen nähden. Ohran aluskasviksi kylvettiin pääosin italianraiheinää, mutta myös valkoapilaa.
Myös Hurrin tilalla italianraiheinän Meroa-lajike kasvatti tähkän. Valkoapila puolestaan kuoli kesän
aikana eikä syytä saatu selville. Yhtenä syynä saattoi olla rikkojen ruiskutus, mutta tästä ei ole varmuutta. Suurin satotappio saatiin suurimmalla raiheinän kylvömäärällä 17 kg/ha. Sopivin kylvömäärä oli Matiaksen kokemuksen mukaan 10 kg/ha. Italianraiheinän tähkät hidastivat puintia, mutta
sadon laatuun aluskasvi ei vaikuttanut.
Erika Winquist, Luke
Loppukeskustelu:
Hannu Känkänen totesi että tutkimuksissa pitkäaikainen (3 – 10 v.) kerääjäkasvien käyttö on vähentänyt typpilannoitustarvetta.
Matias Kuisma totesi että hänen peltokokeissaan on tarkoitus tarkastella kerääjäkasvien vaikutusta
myös maanpinnan alapuolella.
Todettiin, että yksi ratkaisu kasvinsuojeluaineiden sietoon on aluskasvin kylvö vasta rikkakasvien
torjunnan jälkeen. Toisaalta varmin tapa perustaa aluskasvi on kylvää se samoihin aikoihin pääkasvin kanssa.
Viime kasvukauden kokemuksena todettiin, että erityisesti hukkakauran torjunta on hankalaa. Tosin
viime kesänä kasvinsuojeluaineruiskutukset tehtiin alle suosituslämpötilan (15oC), mikä saattoi vaikuttaa huonompaan tehoon.
Pohdittiin, heikentääkö kerääjäkasvien sadon hyödyntäminen niiden positiivisia vaikutuksia maaperän laatuun. Todettiin, ettei ainakaan paljon, koska vain maanpäällinen osa korjataan. Juurikasvu on
se, joka lisää maan orgaanista ainesta ja kuohkeuttaa maata.
Moniin kysymyksiin oli vastauksena ”ei vielä tutkittu” eli tutkittavaa ja opittavaa kerääjäkasvien
viljelystä on vielä paljon!
Päivän ohjelma jatkui pellonpientareella, missä Hannu Känkänen esitteli kerääjäkasvikoeruudut.
Paikalla asiantuntijoina olivat lisäksi HAMKin Mustialan työnjohtaja Matti Ylösmäki ja Luken tutkimusmestari Kirsi Raiskio. Matti kertoi yleisölle maatilamittakaavan kerääjäkasvikokeesta ja Kirsi
antoi korjuunäytöksen Haldrupilla. Keskustelu jatkui pellonpientareella vilkkaana ja yleisö oli ainosti aiheesta kiinnostunutta.