1. No category

yhdyskuntasuunnittelun laitos
teknillinen korkeakoulu
arkkitehtiosasto
MAISEMAMAAKUNNATMAAKUNNALLINEN VIHERALUEJARJESTELMA
LJSENSIAATTTTYO MAIJA RAUTAMAKI-PAUNILA
r .-..------
KASIKIRJA
-
:EI.SAA lAINAlA- NOT IFOR LOAN
HAND BOOK
A-
I-t's
Mk teht osaston k !Josto TKK
SISALT~
I
II
YLEISTA
1. Tutkimuksen tausta ja 1iittyrninen muuhun
tutkirnukseen
2. Tutkirnuksen tekotapa
3 . Tyon tavoite ja kayttoa1ue
4 . Tyossa kaytetty ja tuotettu kasitteisto
MAISEMAMAAKUNNAT
l . Taustaa
2 . Maakuntien kuvaus
2 . 1 Lounaisrannikko
2.2 Ete1arannikko
2.3 Sa1pausse1at
2.4 Ete1a-Pohjanmaa
2 . 5 Pohjois-Pohjanmaa
2 . 6 Suomense1ka
2 . 7 Perapohjo1a, Lappi
2.8 Harne
2 . 9 Savo
2 . 10 Keski - Suomi
2.11 Vaarasuomi
III MAAKUNNALLINEN VIHERALUEJARJESTELMA
1. Maisemarakenteen ja kaupunkirakenteen suhde
2 . Vihera1uejarjestelman ja kaupunkirakenteen
suhde
3. Teoreettinen vihera1uejarjestelman ma11i
3 .1 Keskustapuisto
3. 2 Edustapuisto
3 . 3 Kotipuisto
3 . 4 Keskuspuisto
3.5 Ehdoton 1uonnona1ue
3 . 6 Suojavyohykkeet
3 . 7 Yhteydet
4 . Viheraluejarjestelman soveltaminen
maaseututaaja.maan
5 . Vihera1uejarjestelman ja mi1jootyypin
maakunna11iset ominaispiirteet
5 . 1 Lounaisrannikko ja Ete1arannikko
5. 2 Sa1pausselat
5 . 3 Pohjanmaa
5 . 4 Suomense1ka
5 . 5 Lappi
5 . 6 Harne
5 . 7 Jarvisuomi
5 . 8 Vaarasuomi
6. Esimerkkikohteet
1
2
3
8
18
23
28
30
32
35
37
38
41
44
46
49
53
55
59
59
60
61
62
65
67
67
68
70
70
72
73
73
74
75
75
76
77
·IV
TIIVISTELMA
132
V
KAYTETYT LAHTEET
133
I
YLEISTA
1.
TUTKIMUKSEN TAUSTA JA LIITTYMINEN MUUHUN
TOTKIMUKSEEN
Taman tyon aihe ja tekemisen tarve pohjautuu kahteen
eri11iseen 1ahtokohtaan :
Toisaa1ta HTKK:n arkkitehtiosaston maisema1aboratoriossa on kehitetty suomalaisen maisemasuunnitte1un perusteiksi maisernarakenne- , maisemamaakunta- ja vihera1ueteorioita. Toiminta maisemalaboratoriotyoryhmassa asetti tekija1le tehtavaksi naiden teorioiden dokurnentoinnin, muokkauksen ja testaamisen seka niita yhdentavan
tutkie1man 1aatimisen jatkotutkimusohje1mien pohjaksi .
Kayttoke1poista aineistoa o1i kertynyt harjoitus- ja
ti1austutkimustoista . Useiden kaynnissa o11eiden dip1omitoiden aiheet tukivat niinikaan taman aiheen va1intaa
ja rajausta .
Myos maisemasuunnitte1un perusopetusta haitannut yksinkertaistetun, suunnitte1uun sove1tuvan , kootun perustiedon puute kannusti tyon tekemiseen .
Toisaalta tyo pohjautuu yhdyskuntasuunnitte1un 1aitokse11a tehtyyn maaseututaajamatutkimukseen, jossa tekija
o1i tutkijana. Maaseututaajamatutkimus tuotti ti1annekuvauksen suoma1aisen maaseututaajarnan rakenteesta ja
visuaalisista ominaisuuksista seka edelleen taajamien
maankayton suunnitte1uohjeet. Nama tyot sisa1sivat
maisemasuunnitte1uun 1iittyvaa tietoa vain vahan.
Kuitenkin sen tuottamiseen o1i kertynyt runsaasti va1 mista, kayttoke1poista aineistoa, jonka pohja1ta o1i
mahdollista suoraan testata maisemamaakuntateoriaa ja
tasmentaa sita. Tata tutkimusta varten ei siten tar vittu eri1lista kenttatyoskente1ya, vaan materiaa1in
muodosti taajamatutkimuksen n . 175 peruskarttaa eri
puo1ilta maata seka niiden alueil1a suoritetut maastokaynnit ja va1okuvaukset .
Naiden kahden lahtokohdan yhdistaminen tuotti oheisen
kaavion (1 . ) mukaisen tyoohjelman , jossa lahdetaan
yleispiirteisesta maisemarakenteen tarkaste1usta maan
eri osissa seka edetaan yksityiskohtaiseen taajamara kenteen ja vihera1uejarjeste1man tarkaste1uun . Paateemana ja eri osia yhdistavana aiheena toimii maisemarnaakuntateoria .
Aiheen rajaaminen nain laajan alueen kattavaksi on
rajoittanut tarkaste1un syventymisastetta .
1
paalinja
apulinja
maisemasuunnittelun
peruskasitteisto
(
Suomen aluejaotukset
tyosanasto)
+ maisemarakenne
ja maankayttotavat maisemamaakunnissa
maisemarakenteen ja
kaupunkirakenteen suhde
maisemarakenteesta lahtevat viheraluetyypit
kaupunkirakennetta jasentava viheraluejarjestelma
~ih.eraluesanast<i)
1
~
c:=J kokoava ,
2.
- maakunnallisen viheraluejarjestelman testaarniseksi
on ensin jouduttu laatimaan teoreettinen viheraluejarjestelman malli . Viheralueita on aiemmin luokiteltu ainoastaan toiminnallisin perustein . Talta osin
jarjestelman laadinnassa on nojauduttu kirjallisuustarkasteluun seka maisemalaboratorion tyokokouksissa
kehitettyihin viheraluetyyppeihin. Viheraluejarjestelman suhdetta maisema- ja kaupunkirakenteeseen
maaritettaessa kayttokelpoista aineistoa on saatu
vain viimemainitusta lahteesta .
- maakunnallisen taajamarakenteen ja sille ominaisten
luontevien kasvusuuntien seka edellamainitun viher aluejarjestelman testaamiseksi on peruskartta-aineistosta valittu kutakin maakuntaa edustavia tyyppitapauksia. Naihin on laadittu luonnosmaiset koesuunni telmat seka esitetty rakennetyyppi pelkistekaavioin .
Paapaino on ollut jalkimmaisessa tyovaiheessa; esitetty viheraluejarjestelma on ainoastaan tyovaline .
Tyon tekemisen on mahdollistanut teknillisen korkeakoulun 1,2 vuoden mittainen ylimaarainen tutkimusassistentuuri . Raportin on kirjoittanut puhtaaksi Sinikka Juuti,
maaperaleikkaukset on piirtanyt Kerttu Jarvinen, kaa viot, nakymakuvat ja vinjetit Hannu Paunila .
tarkasteleva
c=) tuottava, tulostava
Kaavio 1 .
Toisessa osassa kehitetaan maisemamaakuntajaon sovellutusta lahinna viheraluesuunnitteluun . Viheraluetarkastelu jakaantuu niinikaan kahteen vaiheeseen :
TytJohje Zma
TUTKIMUKSEN TEKOTAPA
Tyo jakaantuu kahteen o~aan .. ~tsi~on mukai~e~ti . .
..
Ensimmaisessa osassa es1tetaan kaytetty kas1tte1sto
seka maisemamaakuntajako maisema- ja kulttuurirakenteen
maarityksineen . Naiden laadinnassa on kaytetty kahta
tyotapaa:
- kirjallisuuden, maaperak~rttojen se~a a~em~ien ai~e­
piiriin soveltuvien tutk~usten seka op7nnay~teina
ja harjoitustoina tehtyjen maisemasuunn1te~:en ~oh~
jalta on selvitetty teoreettinen tausta . Tama~ a1n~­
ton seka maisemalaboratorion tyokokousten pohJalta on
maaritelty tyossa kaytettava kasitteisto seka muodos tettu karkea maisemamaakuntajako
- naita on testattu lajittelemalla peruskartta~aine~sto
maisemamaakunnittain seka tarkasteltu koottuJen t1etojen ilmenemista ja teorioiden toteutumista ja kayt tokelpoisuutta esimerkk~~ohte~ssa ~
.
Paapaino on ollut jalkimma1sessa tyova1heessa.
3.
TYON TAVOITE JA KAYTTOALUE
Tyon ensimmaisen osan tarkoitus on tuottaa yksinker taistettua, suunnitteluun helposti sovellettavaa perus tietoa maan eri osien eri luonteisista maisemarakennetyypeista seka niiden synnyttamasta maankaytosta, kult tuurimaisemasta .
Koska tutkimusaineistona kaytetty peruskartasto on paaosin 50 - ja 60- luvuilta, on niissa viela vallitsevana
oleva agraarivaihe painottunut tassa tyossa . Agraarien
maanka~muotojen orgaaninen sitoutuminen maisemarakenteeseen muodostaa maankayttosaannoston, jonka paaperi aatteet ovat edelleen soveltamiskelpoisia kasvavien
taajamien ja teollistuvien alueiden suunnittelussa .
Viimeaikainen nopea ja usein hallitsematon kasvu on,
paitsi katkaissut maankayton perinteiset tavat, usein
myos hajoittanut yhdyskuntarakenteen . Sen eheyttaminen
ja muovaaminen tasapainoiseksi ja elavasti maisemaansa
sitoutuvaksi, omaleimaiseksi kokonaisuudeksi edellyttaa
paikallisten luonnonolojen ja maisemarakenteen seka
naista syntyneen kulttuurin tuntemusta.
3
2
••
aa
•
••
•
IIIIIII
:g\1\ \
PIMHl
.lCR.URIZILo\B!ii!
- ll:yll1 t , ldrl(ot , brt.ano\
JDIL1aocalce nkuka i&.eo
-baJo-ooutua 1lr~~toll1saot 1
e dullloclla vyouy~c~ll~
-t~e ot~ noud a ttclee ~o.
'fYbhy:Ue1t:l. l • on ayntrnrt
aeutuxoen ~
.·
••
1
Y~TOr.LISXYS
-alkUper~ ioen
rakentecn
=Wta1neo M e rark1Jl ellU)'J'
- uus 1 a outu~ kytkcyt)7 ky111 D
amiDa yks1ll:~uinaen
-rakent~ioeo p1ctce~t1sta
l& ~1se:an
\i
\
••
I
I i=i• \
(ll~
I ', II
I ' II
II
~ II
I
Ill\\. 1\ II
l••,
1 •• ,
\11\
SUURl VXEsTONLlSlYS
-a au ~uo nnlco~~ o akuke1o ta
1rrallaan ~du!ll a1l l a
YJOhykhnlll ll
-~l n omakftokuk ~e\
\ olt:lnn?111 u.
oriko1e-
pt~enteeA
&uomio1v.a
1
I 111111
Kaavio 2.
•
•
I
••
••
•
•
•
••
••
• TEO LLl lfEl'l• ;u.\11'\l!fK I 'fflllYS t\UNT 1\
-knu~unkiro~o nno ~odoa t:~
l(o .. cn~~or.n uvden "7ohyk\to
on~ 1 won ulkopuolcllo
-matseMnlc.,ekulte~ t .1 " t-'111111'' ·' t
vyOhJkloct eritolsto 1Alnnollll'l CJu1ldset J•• vopaaa J ttn \ Olllllnno \ J
Uuden ~akentamisen suhde en~iseen kuZttuurimiZjooseen
(Immonen 19?3, s . 25)
Taajamien kasvun teoreettisena mallina voidaan kayttaa
esim. kaavion 2 (Lmmonen, 1973) rnukaista rnallia.
Kaaviossa mainittujen maisemakeskusten (Maiseman solmukohta/hierarkinen piste) seka edullisten vyohykkeiden
sijainti maisemarakenteessa vaihtelee maakunnittain .
Tama tyo pyrkii esittamaan naiden tunnistamisen seka
suunnittelussa hyvaksikayton edellyttamaa perustietoa
maakunnallisesta maisemarakenteesta .
Maisemarakenteen tietoista hyvaksikayttoa maankayton
suunnittelussa on rnm.:
- toimintojen luontainen sijoitus topografian, maaperan ym. luonnonolojen mukaan
- kaupunkirakenteen ja maisemarakenteen suhteen selkiyttaminen kussakin maakunnassa
- JUlkisten rakennusten, "kulttipaikkojen 11 , teollisuu den varasto- ja liikennealueiden sijoittaminen mai semahierarkian mukaisesti arvoaan vastaaville alueil le maakunnallisen orninaislaadun rnukaan
- miljootyypiston kehittaminen maisemarakenteen pohjalta eri sijainti- ja maankayttotyypeille
- viheraluejarjestelman jasentaminen maakunnallista
maisemarakennetta noudattaen .
Tyon toinen osa keskittyy viimemainittuun kohtaan .
Tyon luontevin sovellutusalue on yleispiirteinen maankayton suunnittelu seka suunnittelun idea- ja tavoitteenasetteluvaiheen vieminen kulloisenkin fyysisen
ymparistonsa perustilanteisiin . Kayttokelpoisinta tama
aineisto on eri kokoisten maaseututaajarnien seka pienehkojen kaupunkien suunnittelussa . Myos haja- asutus alueilla tama tiedosto on kayttokelpoinen : mikali nii den annetaan kehittya omatoirnisesti maisemaperinnetta
noudattaen , ne eivat tarvitse mitaan suunnittelua tai
normistoa . Tavoitteena on itseohjautuva , maisemasta
lahteva kehitys .
Maankayton suunnittelun ohella on maisemamaakuntajaolle
loydettavissa sovellutusalueita myos tarkernman suunnittelun alalta . Rakentarnisen teollistuminen ja standardisoituminen on aiheuttanut rakennus - ja kaavatyypiston
yhtenaistymisen kautta maan . Ornaleimaisuuden puute ja
paikallisten olojen ja maisematyypin huomiotta jattaminen on johtanut miljoon laadun laskuun ja ihmisten
tyytymattornyyteen yrnparistoonsa.
Vanhaa rakennuskantaa ja tyypistoa on alettu ihannoida .
Teollisen vaiheen aikana yhteys perinteeseen on katkennut eika nykyaikaisin materiaalein ja tyotavoin ole
mahdollista palata vanhoihin rakennustyyppeihin .
Lisaksi talopakettien valmistajat kayttavat tilannetta
hyvakseen tarjoamalla espanjalais- , sveitsilais- , ym .
taloja , joilla yhteytta paikalliseen rakentamisperin teeseen ei luonnollisestikaan tavoiteta .
5
4
Jo vuonna 1968 Reima Pietila esitti eraaksi ratkaisuksi
" paikallisarkkitehtuurin " kasitetta :
M1ta jos nahtaisiin suomalalsen arkkltehtuurln
ongelma aluemaantleteelllsena. Maa ,aetaan kahdeksaan palkallisarkkilehtuurin vyohykkeeseen
ma,semamaantieteelllsin perusteln Arkki tehtuurl
on luontosidonnaista elkii en!lli yksin kulltuuri-
~~~~~~~~~~=------J
.
sidonnaista
(Arkkitehti-lehti 4/1968, s . 31)
Laajemman keskustelun kaynnistymiseen kului lahes kymmenen vuotta , ja talloinkin maan eri osien eri luonne
on vilahtanut vain sivulauseissa . Esimerkkina Jere Mau L•n haastattelu Helsingin Sanomissa 14 . 11 . 1981. Puhuessaan kaupunkien kasvun ja omaleimaisuuden ongelmista
han toteaa mm .
Kaupunki ja maakunta lahestyisivat to~s1aan ja maakuntien maisemalliset, ilmastolliset, kulttuuriset ]a elinkeinolliset erot kiinnittyisivat myos kaupunkeihin.
Maakunnallisen tyyppitalon markkinoiminen tai maakunnallisten perinnedetaljien ripustaminen nykyaikaisiin
rakennuksiin ei luonnollisesti voi ella paikallisarkkitehtuurin tavoite . Maakunnalliset erityispiirteet
ovat detaljisuunnittelussa luontevimmin sovellettavis sa rakennusten ryhmittelyyn, pihapiirien muovaamiseen
seka rakennusryhmien keskinaiseen jasentamiseen .
Naihin on loydettavissa selvat erot eri puolilla maata. Erot ovat johdettavissa maisemarakenteen, boniteetin seka naista seuranneen maankayttotavan eroista seka maiseman tilarakenteen mittasuhteista ja visuaali sesta hahmosta .
Esimerkiksi lounaisrannikkolainen pihapiiri kaantaa
selkansa takametsalle ja "katsoo" avoimeen laaksoon.
Rakennusryhat ovat tiiviita, pihapiiri selvasti rajattu esim . pensasaidoin. Vaarasuomalainen pihapiiri taas
on rajaamaton , saannoton ja avautuu pitkin naykyrnin
useisiin ilmansuuntiin .
6
Tyon toisessa osassa pyritaan kehittamaan maakunnallisia ominaispiirteita korostavaa viheraluejarjestelmaa .
Kokonaisvaltaisen, kaupungin kattavan viheraluesuunnittelun puute maassamme on synnyttanyt tarpeen kehittaa
jarjetelma, jonka lahtokohtana eivat olisi pelkastaan
toiminnalliset ja kaupunkirakenteelliset seikat vaan
ennenkaikkea maisemarakenne .
Maakunnallisen omaleimaisuuden kehittaminen viheralue~arjestelm~n avulla perustuu toteamukseen , etta taajama
Ja
kaupunk~ on syntynyt maisemalliseen solmukohtaan I
•
)Ossa maakunnan maisemarakenteen peruselementit ovat
voimakkaimmin ja monipuolisimmin edustettuina. Kasvun
vo~istuessa saavat maisemaelementit vaistya rakennet tu)en elementtien tielta ja mikali kasvu on hallitsema tonta ja/tai maisemarakenteesta piittaamatonta maisem~ra~7nne.ja sen toimivuus seka maisernakuva sa~kyvat .
Tallo1n v1heraluejarjestelmalla voidaan maisemaelementit tuoda kaupunkikuvaan seka hoitaa niiden jatkuvuus
(muodossa tai toisessa, eri jalostusasteissa) kaupungin
lapi.
Maakunnallisen viheraluejarjestelman tarkoitus on ohja ta p~istojen j~ viher~lueiden suunnittelua pois nykyisesta, kaavama1sesta Ja miljoota koyhdyttavasta seka
~aisemarakenteesta piittaamattomasta puistokaytannosta,
JOka tuottaa kaikkialle joke saman mallin mukaisia
nurmikenttia ja pensas- ja puuriveja tai hoitamatonta
raaseikkoa " luonnontilaisena sailytettavan" puiston
varjolla .
Maakunnallisen viheraluejarjestelman kehittamista on
vaikeuttanut se, ettei kaytettavissa ole ollut peruskaaviota tai mallia viheralueiden yleisesta jasentamisesta ja suhteesta kaupunkirakenteeseen . Olemassaolevat
kaaviot ovat hyvin puutteellisia (vrt . Virkistysaluekomitean mietinto 1973, s . 215) tai tahdanneet normistoon ja toiminnalliseen palvelutasoon (esim . Sisaasiainministerion ohjeet, Koivukylaraportti ym . ).
Tyon pohjaksi on koottu yksinkertaistettu jasennys mai s:malaboratoriossa tyon alla o11eista vihera1uetyypeist~ .~ta~~ukko 1, s.J.5L Kaavamaisesti on esitetty
taman )asennyksen sijoittuminen keskimaaraiseen suomalaiseen taajamaan tai pikkukaupunkiin (kaavio 5).
E~elleen.on esitetty eri viheralueiden yleinen jasentamlnen er1 tyyppisiin rnaisema - ja kulttuurirakenteen
osa-alueisiin (taulukko 2, s~6) seka viheralueiden kas vullinen jasentaminen (tau1ukko 3, s .1 7) . •
Kaav~o ja.esitetty jarjestelma on nahtava vain tyovali neena ~e~7ty~s~ssa, jonka paamaarana on kaupunkirakenteen s1sa1stama, mutta maisemarakenteen ehdoilla toimi ~a, itses~ateleva jarjestelma. Tassa on ilmennyt selva
Jatkotutk1mustarve maakunna1listen jarjeste1mien kehittamiseksi .
7
Viheraluetta kasitteena ei tule pitaa pelkastaan itsenaisena maankayttomuotona (kuten esim. virkistysalue,
johon usein sekoitetaan) , vaan se on eri maankayttornuotoihin oleellisena liittyva kasvullinen osa , kuten
teollisuuden suojavyohykkeet , asuntoalueen puutarhaosat,
julkisten rakennusten koristeistutukset jne .
Viheraluejarjestelrnan tehtava on keota nama eri tyyppi set osat "itsenaisten" viheralueiden kanssa loogiseksi,
jatkuvaksi kokonaisuudeksi.
4.
ta ja huuhtoutuneisuudesta riippuen. Huuhtoutuneet
(subakvaattiset) selanteet ovat turvemaita lukuunottam~tta .. ~iian karuja ja vaikeasti rnuokattavia viljelykaytt oon, mutta sopivia metsankasvuun . Huuhtoutumattornat (supra- akvaattiset) selanteet ovat riittavan ravi~teisia rnyos viljelykayttoon , jota kivikkoisuus ja
va1kea muokattavuus tosin vaikeuttaa .
Selanteita ryhmitettaessa huuhtoutuneisuus rnuodostaa
karkeirnrnan leis aon :
TY~SSA KAYTETTY JA TUOTETTU KASITTEIST~
rnaiserna
yrnparistokokonaisuus , joka on
- geornorfologisen
}
kehityksen tulos
- ekologisen
- kulttuurihistoriallisen
CJ
V~den
1
pu ttiil!liii
~2
maisemarakenne
maastorakenteen seka siina toirnivien luonnonprosessien ja kulttuuripro sessien rnuodostarna dynaarninen
kokonaisuus, jonka perusosia o vat maa- ja kalliopera, ilrnasto, vesi, elollinen luonto ja kulttuurisysteerni .
" maisemaelernenttien tilallinen jasentyrninen aineja muoto- osina kehitystapahtumien tuloksena"
(Merivuori, 1980, s . 2 )
maisematalous
maan, veden ja ilman muodostaman peruspotentiaalin
pohjalta syntyneiden ekosysteernien ja kulttuurisysteernien toiminta (rnaisemarakenne + luonnontalous +
ihmisen talous)
maisematekijoiden keskinainen vuorovaikutusjarjestelrna (rnaiseman elintoirninnot)
Kartta 1.
Huuhtoutuneet ja huuhcoutwnaH omat aZ.uee-c
(Kauranne ym . 19?2 s . 36?)
Selanteita edelleen ryhmiteltaessa kayttokelpoisin ·
tus on maaperan rnukainen:
Jao -
Maisernarakenteen kuvauksessa kaytetyt yleiskasitteet:
Kallioselanne
Selanne
Maastonmuodon, maaperan, vesisuhteiden ja kasvukyvyn
(boniteetin) maarittarna alue :
on h~uhtoutunut, varsinkin lakialueiltaan paaosin avok~ll~~sta ~uodostuva, topografialtaan voimakkaasti kiv~~aJ1~ Offi1~aisuuksien maaraama, yleensa hyvin pienip~1rte~ne~.J~ v~ihte~eva . Painanteissa esiintyy taval l~~est1 t11v1sta poh)amoreenia ohuina kerroksina
sen
paalle s~~t~aa . olla kerrostunut rahkaturvetta . P~inan­
teet.kera~vat Jenkin verran vetta, joka muutoin painuu
rakoJa myoten kalliovedeksi . Murroslinjat j a niihin
m~odo~tuneet laaksot rajaavat yleensa selanteita . Jyr kat r1nteet ovat tavallisia.
Topografian korkein osa, joka rnuodostuu kallioperasta
ja sita rnahdollisesti peittavista kitkamaista, rnoreenista , sorasta tai hiekasta . Vesisuhteiden osalta selanteet toirnivat yleensa pohjaveden paaasiallisina
muodosturnisalueina seka pintavesien lahtoalueina j a
vedenjakajina . Kasvukyky vaihtelee rnaalaiikoostumukses -
9
8
MoreeniseUinne
Laakso
Moreeneja on ominaisuuksiltaan hyvin erityyppisia . Rannikon moreeniselanteet ovat voimakkaasti huuhtoutuneita
ja niiden lakialueilla on yleisesti kalliopaljastumia .
Sisamaassa huuhtoutuneisuus asteittain vahenee vaihtuen
korkeimman rannan ylapuolella huuhtotumattomiksi vaaraselanteiksi .
varsinkin jarvi - Suomessa esiintyy moreeniselanteen erikoismuoto, drumliini, joka on jaan kulkusuuntainen,
virtaviivainen pitkulainen maastonmuoto, (Aartolahti
1977, s. 35) jolla on oma ominainen maalajikoostumuksensa ja maankayttotapansa. (leikkaus 6 ,
Laaksot ovat topografian suhteellisesti alin osa.
Maastonmuotojen lisaksi maapera on maaritysperusteena
subakyaatti~i~la alueil~a laaksoissa on hienoja sedimenttLmaalaJeJa . Kultak1n maisema - alueelta on yleensa
asut~~en .. si?oittumisen ja viljelymaan perusteella loy dettav1ssa t1etty korkeustaso, jonka alapuolelle laaksot rajautuvat.
Moreeniselanteet ovat loivapiirteisempia ja laajempia
kuin kallioselanteet , rinteet loivempia . Pohjavedenmuodostusalueina moreeniselanteilla on huomattava merkitys .
Vaaraselanne
vaaraselanteet ovat maalajiltaan moreenia, rnutta huuhtoutumattomina niiden pintamaa sisaltaa hienojakoisia
aineksia ja on siten ravinteisempaa ja kosteusoloiltaan
kasvillisuudelle edullisempaa. Rinteet ovat muinaisrantavyohykkeiden kohdilla hyvin huuhtoutunei~a ja k~ ­
vikkoisia, joten lakiosan rehevyys korostuu ( kalott1 vuori" (Aartolahti 1977 , s . 90).
Harjuselanne
Harjuselanteilla tarkoitetaan glasifluviaal~sista.a~ ­
neksista muodostunutta joko yhtenaista tai ri.nnakkais1sta
ja pera.k:kai.sista osista koostuvaa s~~~n~ej~~so~. Na~~la
on jaan halkeamissa virranneiden )aat1kko)ok1en maarittama suunta ja selvasti hahmottuva, kapea, pitkulainen ja yleensa jyrkkarinteinen muoto . Topografialtaan
ne ovat vaihtelevia ja jyrkkapiirteisia (deltatasanteita lukuunottamatta) . Karkea maalaji muodostaa runsaasti pohjavetta ja tuottaa tyypillisen harjukasvuston .
Reunamuodostuma
Suurimrnat reunamuodostumat, Salpausselat ovat maassamrne
voimakkaimmin hahrnottuva, omaleimainen selannernuoto,
joka ansaitsee tulla maaritellyksi omaksi maisemamaakunnakseen. Siihen rinnastuvia pienempia reunamuodostu mia esiintyy muuallakin (esim. Jyvaskyla , Joensuu,
Hameenkangas) . Tyypillisen maankayttotapansa ja mil joonsa vuoksi reunamuodostumia on nimitetty myos teol lisiksi selanteiksi .
Murroslaakso
Kallioperan murtumalinjaan ja laajempiin ruhjevyohykkeisiin rapautumisen ja kulutuksen tuloksena syntynyt
laakso. (Aartolahti , 1977, s. 8}
~u~roslaaksot ~vat yleensa pitkia ja kapeita , selvaraJa1sia, kallio]yrkanteet rinteissa tavallisia . Mikali
murroslaaksot ovat olleet mannerjaan kulkusuunnassa on
jaa kuluttanut ja laajentanut niita, poikkisuuntais~t
laaksot taas ovat madaltuneet taytyttyaan irtaimilla
rnaa- aineksilla .
Murtumalinjan pohjalla on yleensa rikkonainen, ruhjou tune7n ka~lion muodostarna louhikko 1 . breksia ja ehja
kall1opoh]a saattaa olla erittain syvalla (Aartolahti,
1977, s . 8) .
Murroslaaksot ovat toimineet lapikulkuvaylina, kiinteaa
asutusta ei niihin juuri ole syntynyt . Jarvi - Suornessa
rnurroslaaksot ovat edelleen vesiston osa (esirn . Paijanne) .
Tasankolaakso
Rannikkomaakuntien tyypillinen laaja, hienojen sedimenttien tayttama ja tasoittama alue. Otettu jo varhain
viljelykayttoon, kiintea asutus ja kylat sijoittuneet
kumpareille .
Jokilaakso
Rannikkomaakunnille tyypillinen, oman maiserna-alueensa
muodostava, yleensa pitka ja kapeahko laaksomuoto.
Alkulaakso
Alkulaakso-nirnitysta kaytetaan ennen jaakautta syntyneista, sen aikana jaamassan kulkua ja sulavesivirtoja
seka siten glasiaalisten ja glasifluviaalisten rnuodos turnien syntya ohjanneesta laaksosta .
11
10
maisemati1a
Maisematekijat (maisemaelementit) voidaan ryhmitel l a
osatekijoihin esim . seuraavasti :
maa - ja kal1 ioperan osatekijat :
- kivilajit , sen ominaisuudet kuten suuntautuneisuus, rapautuvuus, kemia11inen koostumus jne .
kal1ioperan muodosto kuten ruhjeet , murrokset,
vajoamat , horstit jne .
maalaji ja sen ominaisuudet, kuten muodosto,
fysikaa1iset ja kemialliset ominaisuudet jne.
maa- ja kallioperan muutosprosessit
i~aston
osatekijat:
- suuri1masto ja sen ominaisuudet kuten tuulisuhteet , lampotilat jne .
- "paikal1isilmasto
..
- pienilmasto
va1oi1masto (maantieteel1isesta sijainnista johtuva)
__
veden osatekijat :
- hydro1ogisen kierron eri osat kuten pintevedet ja
niiden va1umasuhteet , pohjavedet ja niiden valumasuhteet, sadanta, haihdunta jne .
yhden tai useamman maisematekijan muodostama kcUmiulotteisesti hahmotettava tilamuoto
'
erityyppisia maisemati1oja :
- avoin, rajaamaton (esim . rannaton meri, 1akeus)
- avoin osittain rajattu
- a~~i~, rajattu (esim . joka puo1e1ta metsan ymparo1ma avosuo)
- su1jettu , su1keutunut, vastakohtana avoimel1e
(esim . metsa)
M~isemati1at
ovat eri mittasuhteisia ja saattavat
sisakkaisia, ja muodostavat jatkuvia
t11asarJO)a . Maisematilan luonteen maaraavat mm
seuraavat ominaisuudet :
·
- mittasuhteet
- muoto
- t~1~n ja sita rajaavien e1ementtien suhde
- var~t , ym . tilaa muodostavien e1 ementtien visuaaliset ominaisuudet
- kaytto , sisa1to
s~ten o~l~
maisemaraja
e1ollisen 1uonnon osatekijat :
- kasvi1li s uus ja sen osat kuten kasvustotyypit ,
kasvi1li s uusker rokset , reunavyohykkeet , sukkessio
jne .
kasvi11i s uus = jonkin a1ueen kasvustojen t .
kasviyhdyskuntien muodostarna kokonaisuus ;
kasvipeite ; vegetaatio (Nykysuomen sanakirja)
kasvi11isuus = 1 . hyvakasvuisuus , tuottavuus ,
hede1mallisyys , kasvuisuus (Nykysuomen sanakirja)
kasvu11inen = 1. joka kasvaa t . jossa on (run saasti) kasvua, tuottava hyvakasvuinen (esim .
kasvu11inen metsamaa vastakohtana " joutomaa11e "
(2 . kasvuun liittyva , kasvamiseen vaikuttava ,
kasvama1la tapahtuva , vegetatiivinen ,
(Esim . kasvu1linen lisaantyminen) (Nykysuomen
sanakirja))
e1aimisto ja sen osat kuten popul aatiot , 1ajit ,
reviirit , ku1kureitit , kilpailut jne .
kulttuurisysteemin osatekijat :
- perustuotanto , peruselinkeinot
- asuminen , 1iikenne, niiden vaatimat jarjestelyt
teo1lisuus , pa1ve1ut
-"- henkinen e 1 ama , virkistystoiminnot
maisema- a1ue
yhden tai usearnman maisemarakenteen perus - tai osatekijan puolesta yhtenainen tai yhtenaisesti toimi va aluekokonaisuus
yhden tai useamman maisematekijan muutoskohta
eri tyyppisia maisemarajoja :
- 1uo~tainen (es~. maa/v~si , jonkin kasvustotyypin
1ev1nnei~yy~ra)a, maalaJin vaihtuminen jne . )
- k~1ttu~r~~a~a (esim . pe1to/metsa , maastoon orgaan1sest1 11nJautunut tie jne . )
- historia11inen (esim . muinaisranta = luontainen
kask~tun a1ueen raja = kulttuur iraja)
- tekn~n7n ~esim. avohakkuun reuna , sahkolinja
valtat~e Jne.)
'
maisemakuva
" mai~emar~kenteen
optisesti havaittava ilmiasu "
1 980 , s . 1) maisemati1an muodostarna
visuaal~nen kokonaisuus
(Mer1vu~r1
ydina1ue (sydana1ue)
maiseman e1intoimintoja ja e1invoimaa yl1apitavie
maisematekijoiden keskittyma
n
maiseman "voirnavarasto"
(esim . v~imakaskasvuinen vesien lahtoa1ue tai tila ke~kus __ pltkan maaratietoisen tyon tu1oksena)
(K~ vekas , 197 6)
13
12
solmukohta
useiden voimakkaiden maisematekijoiden leikkauspiste tai kohtauspaikka (esim. harjun ja vesiston leikkauskohta, murroslaaksojen 1eikkauskohta, kulttuurihistoriallisen merkkirakennuksen sijaintipaikka)
.....
I
. ...
... ...
.. .
. ..: "
·-.......
., _
.....
... c.
...
....,
hierarkinen piste
maisematiloja hallitseva ja luonnonoloiltaan edullinen kohta, jota usein osoittaa jokin merkkirakennus ("maiseman huippupiste", Saatsi 1976, s . 9)
hierarkisil1a pisteilla on em. orninaisuuksien
perusteella maarittyva arvoasteikkonsa
(maisemasosiologiaan liittyva tutkimuskohde!)
.!.
""""
.... "'::
=•
..,._
:,: =., "
-, = e:
- "'........
.
~
,., ...
;:
zz
::0
ii
~-
..
... " " "
0
I
~
<
maisernallinen arvoasteikko (maisemahierarkia) (Espoon
yleiskaava 1974, s. 42)
rnaisema-alueen eri osien luontosuhteiden edullisuuteen, visuaaliseen hallitsevuuteen ja nakymiin perustuva arvojarjestys
..,
~
-
~
., c
~
.:,1
~
... ~ ...
0
~
i
>
-"'
~
"' c.
~.3
-§
c-
a,.; _;, ... =""
.:
.
"
.
..
.
....-. ..... ... . ....
~
= ·~
u ...
.::2 •,-
•
"4
CJ
~
...
...
""e
-;
...
...- -...
'"
10 a
01
=
~
..."
:I
:I
~
~
~ .J · -
0
...
0
~
=.....,
~
=-~
. ,...
=--I
..
•
Q, ...
. . . '.
......
I
" urbaani massa - vihermassa"
sanaparil1a kuvataan rakennetun osan ja kasvullisen
osan suhdetta maisematilassa . Massa-sana on valittu,
jotta syntyisi mielikuva rakentarnisen tai kasvi1lisuuden tiheydesta, korkeudesta ja tehokkuudesta
johtuvasta kolmiu1otteisesta painosta, ja naiden
tasapainotilan etsimisesta
......c"
..., 0
I
"'
::0
~
viheralue
kaupunki - ja taajamarakenteen kasvulliset osat
(kuten puistot , pihat, suojavyohykkeet, virkistysalueiden kasvulliset osat, retkei1ya1ueet, jne ;
julkiset tai yksityiset v : t)
;n
)ooo
....
"'
-~
:<
.. e
10 ·-
e=
-
e.. g
::0
-
w
•
<
0
~
::0
...:
::0
"'
~
=
~ >
..J-
~
..J.- ..J
c c...::
=
·- . -
.., = 0
t:J
..J._
u
~
<» ~
~;.;::;
.,..
=
.. ..
...0
.::.
...,
I ""
-; ..."
.. .."
Q,
~
" ..
;; "
>
.
g,..
e~
~=
::t ...
§~~
...
:n
~
=> o
,.,
><<
Cl)~
.."' ..
:2
:I ::: w
,._
:I "
~ -...:
~t:
=aJ
~
0
..J,
::::.
t&J~
0
"'
...<
"'
=
::::.
"'
c
..
.._._. ......
"Cl
,.::::i
~
s
...
:I
c
::::
...1
C ..:.C: '4
c.
20
.:.a
A
'! ... ; !i
:I t:J-
a
0
~
::2..1~=
Q...J
aa
~
-
...."',...
"
=3.=
==
"
•
.....~ ...cc
c
.......
:;
:l
""" .."
"
~
Ill
;;
.,._
=•
.i s
Q ·:::s
c:
> ~
-.......
"'o-.....
c:
<
::::>
"'
"'...."'
"'
!-
!=
"'
<=-
>.><
~
I
~
...
.....
..." =_
,._
a.~
:;
=:::1
"'"'
.."
iS
=
~
...<
?;
...>=
0
"'
ii 1;2
"'
-
..J
> 0 >
...
""E:...;. E"
·- ..."
!3
.....
,."' .....
-; ..
...
a;
..
..._...
0
...
..:;
.
<
I
b)
?
...z
~
Ill
c
c
...• ..c
·-"'
e II :0...,..
.-.
. ..._" "".."
ii
II
>
~
~
li e
.. ::0
:l"'
·-.s:.
;~
_._II
=
=
·- · - :l
" .. "
:I; ..I
._·-"a
•-a
-
...
0
!;;
;.
::0
"'
"':>
""
:l
:::
%
::0
...:
,.::
..
:
15
14
., "'
..
=> ...
, ...
_.,.
"'"
=,.
""
0 ..
=
0
c -...
C..Q
...,.·-
.......c
::::
in
~
c
c
0
~
=·~
- ....
"' ..
"'e
::
~
..........
...
....
~
,.,._
...,..,.. .::... =
.. c ..
~~
::0
==
I
J
,...,=
:.;
·-o>--::
.....
......,::0
..." ...::,.
..J
!.
a
JU
0
·-"""·- =
-;;:...
""' ......
l;~
•
-o•a~
.... > ·> !I 0'
... >
:::;
c; . ...
..
...
",.
-:o=
0
:
·-= ·-'- e..c
-
."..,.
..
ooc..
0
C' .. ;r=
1J :; 4oJ :I
... ::2 w •
,.g
...
,. :::
a co •
~
·-..11C-N
. .. :1 "'
Ill
::
>.:I
..;
~
=
~~i:~ .~
..."'
"=
....
....
viheraluejarjestelma
kaupunkirakenteeseen elime11isesti 1iittyva, rnaisemarakenteen ehdoil1a jasentyva eri vihera1uetyy peista koostuva toiminnal1inen kokonaisuus
-.,
.&:.00\1'\
~
'!) ...1-
-..JIC~t:.l
e-
.~;e.:::.
:2 L.
I
~
c
~ :10
c c ...., •
.;;.=
.:.e
:, :: c.
~
:;
.!"";;
c
";;:=
.::.
..."
.>(,"'
...."c
o..c:o
=
=
- > c
:=;ac·-o
~
.. "'
e ~
..:..::=
>C.¥::0
Ql · - , .
..
...
11-
=
tQ
.."...
>=
;; ....
~
.: :o
-·'
" 11 .::.- ·-o>.>O
:1 .::2
-=~-a•­
......
-= .. >.. ..
. *......
·-..c ="" =
- .. ;.,;:
• >
0
:.
- "'
= a. >. "'-
e
;,0
...
~
:: .J
c:a
Ill
E
:0
-"'
0-"
-"'
>.:; .:J -
-o::t~
:I
"
I
"'
..~
~
..
Q
I
I
:>.
:>.
Q,
"CC
I
...
-"
......., ""::10
"inhimillinen vyohyke" (asuinvyohyke)
kunkin maisemamaakunnan ominaispiirteista r~~ppuva
vyohyke tai maisemarakenteen osa-al ue , jolla luonnonolot ovat edullisimmat seka maiseman tilarakenne
monipuolisin
a
·.....
o-
>.~ - .::2 · -
Q...C ...
..... .LJ
w •
>. ..,
.;<..:;
.:: cu ::~
~
;
.:& .::. -:.
,.._"'
=c
- :=
> ...
.::2 . ... . _
0
:.
0
'"'•
:.:=....,
_. > ~ 1 e
I
'>.-.::
_, ... 0 co -..., >
...
<"
E
~
.... ...c
.
...... ..."'c
..
" ·-s "
.::.
0 ...
e ... : "
c
.. U::
=
-
0
> ~
...,.,,..
0= ...:J•-,
IJ
E
:.. :l·-
- =- ._,
.. ·-
c
0
.
"'a. ....
:.
·-"" ..."
-;)
.....=·-__
,..
.....
...-=,.. ."'
~
E-
· ·-
~
..
=-
:I
--- c ....,"' -=...
... -=
·- c
;:; "
.;.
".., ... "" ,...,..
:; ~
.., ,.
__
·- --.
-::
.--.:::.
.., c
c
""> z =
"' "'z ...""
> i
:J
-
...
~
~
·- >
.,!&:-:
"~""
~
I
!I
·- =
=
::0
_
:
,.
"'c .,c ii .s.,;
en..:
_,.
::0
,. ... ... "'s a
::c
.. ".. "'
::2 •
=:
.......
-...
a.
...
I
• I
- ..= ...i,.,
~ ="
..... "' >-·""..
~
Q,
..
....
,;
0
.
"0
.><
~""..:
... -
....
.....
.
==
:
0
:0
B
c ·>.<>.c
..,..'
..
a;
...""
>-g"'
-;)
c
"
==
... 11
HOitt::tNISU.JiNNt::
pohJov.,dunmuntluetusaluect
lanjuL lokialueut
eri ku i •muudot
I:.IIOOTTOHAT
I.UUHHUNALUU. T
......
......
J
itttiimi nun,
kJitr.VU!-1.
LllhOkdS lliOni kt:rruks i llllll
t!l
rn
ESIHLRKK I
1101
S 1.10 HUSKR ITI!Jo:R I
AVUIN
Tll.A
HI!'I'Sii
\lTIIERALUE- KETSit
J}(RJ ESTillili\
NIH I
AVO IN
TII.A
HAAHKAYT'rUHIHI
KAY1"'1U
hiiUlilUbffiUU l,
kalmistot, kir
kul pillllll!liBII
nUktlalupaikat
niityt , puutarhut
I
huono kulutuakestiivyya
ra.Joittllll
pulstot
~
I )'lai stli
vuor1
~uuniainl!n/Ka~a-
~<il i
ci "huit.lt!lu". edib-
IHill kllr<l iUUllll
-luunLu LckijUt
.. gct.tulr-~au~rvi"
i n&p i rauu on lllhd.,
~kulugin"n tasapainu
_.. _
clulut un lnnnuunal u e
IUONNONSUOJEWAI.Ut::
MltNIAI.UI
KANSA I. I. I Sl'lll STO
l¥poo/HuuksJo
la lou~>IUH~»IInil
(vUi tt lfen ko v1nta
t"kn iikkao)
lllal&cmarakenn" •
kaupunk1 rakennc
rok .. nL. rcservialue
aicuco~lya
ulkullu, llldrjMalua+
pclto
nil tty
tolOUliiQI!lsll
til loU&1netslf
AS
tuullal ivilllt
lllliWSLO
II&Us
vestoloj11n ta-
euocyypit
u
1
llehlltgtn, t:s poun
ke11kuapui .r tot
SUOJOVOtkutuHta
tehoatava, vi l1er
mossaa voiml ~ tavu
kaupunk1rakenne
(I m.J UH!Itwrukl!lllll')
... koujl. ru kent uen ku ko•1ja
- auojavyoltyki!
... ehdouomnn luunnonalueen puskurivyllhykc
"Loko.une ta~H"
- kaupunkilu1 11 l en
nuul l nto-oluo
tulvanii.tty, 111tu
~~ ~e ,,::~ ~~ ~onuruu
luunnunhuitometsH
kt:llklllfllllS t O
kehytillll!tsil
k.aupunkimetd
kukuele.akso
p
1--
I
T
V11nha Kaunl11iuen
ka s vupatkkatyyptn
mukainen runaos
puuato
koupunklrakl!nn~:
IIW i St!JIW rukt'll llt'
diiUID lnCII
pi hatoi.innul
kutlp lha
pi hapu~stomocail
s
uautusmeull
I' lliNTAI.OAI.UE
E H T YH I H E H
rl i11t11pellot
1.11111 VI RK I STYSAI.U~.
J
tuu I enauuj avytlhykkeel
IIUOl, tulvanil tyl
llllllllta
ed" I lyttllll pi en
lll.ostoo paun-
_.._
altaat, sulhkukalvot
KOST£1KKGl.MKSO
reitit rcunojol(v11otii pitkosja viljelyteipuut)
til pi Lido
lehdot, korvet lkolliooo l uslehdot
kevHttalvien
hlihtoalue
HONlNAISKAYTTHAI. UE
HM- lA Hll'I'SATALOU!iAI .UE
RETKEILYAIUt.
lehtoniltyt
kotie l llinpuistot, vlljelypa l stat yms.
pyhllt lelulot
HURIIOSl.AAKSO ,
SOI.II
teolt i sen luont~{ltentiH ym&.)
vi rklstys to i•innot
rav i radat ja
vaataovst
KA S VUL L I H£ H
poltj ovoJden
l!Uojelu
f
kattvtta
L H ii H
vuu&ut"
pi t.kl ttlhsharjul
aelvilt del toUluotlol
SuppUIIIllllllUl
jyrkill ri nle"t
k.;~peat
l~htomaiset
olueut,.,duata
vut "ko l otti-
ihantee ll111""
n"
kulutu11 r11joit
too, tnuu tun
ihontecl linen
teo I linen loon
ei aktiivl kHyttlltln
paikoitua
huoltoalueet
edullyttllll pleni !•aston parontamlsta
kaupunki•eta~t,Nakaelil
IIUOtopuistot
tdentit.,etti -
ogruoriw11j!Jil
"1.1 l ualu*'u:.tt•"
l t!tJUu
rASAHKO
1•otoJndaali po1 vc11i turn I mnllkl lteolllsuuslaitosten edustaraa korkeato- nUkll
- "ialutuluiet
soiscn puisto1
kujanteet
keh i ttHmiseen
l5d iiU U~la
kirkOIUTiiJki/
VMitiiStuiHHE
V I II E R A L U E J X R J £ S T
TAUI.UKKO
IIOilONIHl
ci
hill riiiidun
alenl - ja UlOr jlllnUjj!ilC.Ol
thiiiiOJiuerllraoat
ullktlulupibtc
nuutiupaikku
( SOilJIIIUlU>iVIlS i
alia• painanti!"W"")
... It!:. I KIALUEF.1
SUOJAVYI.IIIYK
KPF'f
roekoat urhei lu]Urjutulyt
v ..dn lolvikUyLLII
luontopu111lon11
vaatii sleilltol
I It~ til rikotitut
- URIII!lLU PUtSTOT
muinuisronno~L
l
L A A K S 0 'I'
H A I S £ H A R A K £ NT E E S £ £ N
IDuunnchavuutenf ol et.ke lu&IUeet ht ekiUI rennet
110 vuoks1 so(hyvU pien(tons&ll&vllt)
pcutuu uac imi l oons to)
p II n kesku11pul s
lotuimintuihin
liiiDilll<l
I kulutu11 nhja-
ei (ku llioran
nnt)
taan u lu,
i yrkllltt" i til
koros tl!luan
- LUOHTOPUISTU'I'
KeSKUSPUTSTO
- AKriiVIOSA
ka 111 u l <lh loa iloc, pill nan-
KOTIPUISTOT
tets!la ltoid.
puu u lun uutlililUb
aiddmin muun
neccu p111sto i k
s i multuli :;ilykllt:IIU
KESKUSTAPUISlO"I'
..
ve:;i turnl1uuHki IUUUIIIH!llDV i 8811
nllkll
"pu l s ltJU>a i..ckal
hllVUpUUII[U
oaoittaa raken
neHljoinnlll
EOUSrAPUIS'I'U'I
muinrd • hautlal • Vl"lltika ll LOt
KAI.I JO:m.iiNNt
J A S 1:: H T Y H I H E N
S I! I. II N 'f ~: E T
l U I! I K R I £ S T E L H X N
ER I KO I SPU I S'IXl'l'
Ell lTV I SKOil1'Jo:t:T
KUl.lTII'A I KAT
TAULUKKO 2
VI " f RA
0
tl
lUhteellleu
a lueet
pul ve lupie teet,
"etapit"
s
Kilpy 111 /'l 'u i vaskul l lu
Lauttu su un /
Hyllyknlltu
1 choka s , kulutu s·
Iibililvll
le~>Lilvyy tlil
lulu punk i rukt!nne
leik.ki
ulku 1lu
nii llununni
li!lkkununul
ltaupunk IIDetsil
Tampere/Pyynikki
tehokal, !dent i teeLin sllilyaiseen
tllhtliUvll
uud1stua va rmoln
kcinoin
nw i .t>ema rakenne
nlfkllalapaikll
kulttipaikat
juhlut, tapohtulllllt
identt teet in luom1nen kaupungille
(- ju l klnen rakennul!)
...
...
...
kaupunkiaetsll
)(
tori
T
ki!bkuatametsU
KAUPUNC I NOSAPUJ :JTO
tanhuo
t.
pienet ltentllt
yms .
l ehtonil tyt
hietovyohyklviljelypalatat
keellll monlpuol iaet mohd.
valtda ailj66
asuinvytlhyke voi toimio ehdottoman luonnonslul!t~u ja suojelulllo eiden puskurivyllhykk"cnU
pihapuillot
k u timct ,;il
H
I..AAXSOASUTUS
korta.iopuiatoc
lllhde (kalvo)
ealhutorialli
eet aauinpalket
R1HH£ASUTUS
l joenraotapuisnHkYI!ll t, avoi n muodoscaa
julkieta reuna- tot
lyyppi
vyHhykettH
houtausmuat,
kalmistot
karstkot
I\ORT1t::I . II'III STO
l tOilUIIlQII-,
koln11t0n suole lu
[moatuman ert
as teet
( rantllpuistot)
HAATIIMAI..AIITl
A S U I H VYU H Y KK E £ T
SEI.A.HNE·
ASUTUS
][
MAISEMAMAAKUNNAT
1.
TAUSTAA
Suomea on jaote1tu erilaisiin os~~n 1ahinna maan- ja
1uonnontie~ijoiden toirnesta jo y1i sadan vuoden ajan
(Tuominen, o. 1957, s. 124 ) . Tama on y1eensa tapahtunut
jonkin tietyn muuttujan mukaan (esim. ilmasto, suotyyppi, asumustyyppi, jne.), joten jaot ovat hyvin spesifisia . Laajimma11a pohjal1a syntyi J . G. Granon maisemamaantietee11inen a1uejako (Grano, J.G. 1951), joka on
1aadittu nakyvan maiseman muodostojen 1uokittelun pohja1ta . Tahan nojautuen ovat maantietei1ijat kehituaneet
edel1een a1uejaotustaan .
Grano paatyi jaotuksessaan 65 : een "seutuun" , joista yhdistettyna rnuodostuu 16 "rnaantietee11ista maakuntaa" .
Jo Grano totesi rajojen tarkan maaritte1yn hanka1aksi .
Sen sijaan tu1isi "etsia yhtenaisia a1ueita eika mahdo11isimman se1via ja jyrkkHi. rajoja ", silla "vaihte1evan1evyiset vaihettumisvyohykkeet ovat verrattomasti
y1eisemmat kuin se1vat rajat . " (Grano, J.G . 19
s.
).
A1ueiden rajaaminen tasma11isella rajaviival1a on sika1ikin mahdotonta, etta eri tyypit tyontyvat paikoite11en syval1e toistensa sisaan tai esiintyvat saarekkeina
etaa11a varsinaisesta tyyppialueestaan . Tasta syysta
maaritys on suoritettu li:ihinna "sisaltapain" etsien
kunkin maakunnan se1vat tyyppipiirteet ja tarkastel1en
naiden vaihtumista toiseksi . Vain poikkeustapauksissa
(esim . Sa1pausse1at) rajautuminen on niin se1vaa , ettei
kaytetyssa mittakaavassa tarvitse em . tarkaste1uun men-
Kart~ 2. Maaperageologinen
aluejako
(Sover i - KauPanne ~
Kartta 3. Pohjaves ialuee~ geologi sin per ustein
(Airaksinen s . 18)
niL
Maakuntajaotuksessa on lisaksi tukeuduttu em . eri tieteenalojen jaotuksiin , joista on koottu tiivistetty
kuvaus kutakin maakuntaa 1uonnehtimaan . Paapaino on
o1lut geomorfologisessa ja asutuksen sijoittumisen seka
naiden keskinaisen korrelaation tarkastelussa .
Yleistetyn ja suunnittelussa soveltamiskelpoisen tiedon
saamiseksi on tarpeen jakaa maa riittavan suuriin koko naisuuksiin . Jaotuksessa on paadytty yhteentoista mai semamaakuntaan . Verrattuna nykyiseen kaytantoon, jossa
maata kasi te1laan yhtena alueena samojen normien ja
suunnitteluideologioiden kautta , on tama huomattava parannus . Mikali halutaan yleistaa voimakkaammin, voidaan
rannikkomaakunnat luokitella vain kahdeksi alueeksi
yhdistama1la Etela- ja Lounaisrannikko seka Etela- ja
Pohjois- Pohjamaa keskenaan, i1man etta kaytetysta tarkkuusasteesta tarvitsee o1eel1isesti tinkia .
...
4. Kasvillisuusaluee~
(Suomenmaa 1 ~ 1967~ s . 53)
xar~~
18
Kartta 5. RQsvimaantieteellinen
alv£jako (Kalliola~ s . 81)
19
~:"~-·-·-···-··-·
"'~·
....
''
.
- -·- 6.
Kar~ta
.-.::...::
....!'
MaataZousaZuee~
(Suomenmaa 1~ 1967 ~ s . 94)
Kar~a
?. Naturgeograf iske
(Naturgeogr . regionNorden)
Kar~a 10. Vaeston Zevi nneisyys
Kartta 11 . MUrrealueet
v . 1950 (Smeds - Fogelberg~ 1B67~ (Suomi-kasikirja~ 1968~ s. 166)
8 . 18)
__
__ _,_
, ...
llAIII'U I.
.....,
•••••••
l'objubet Ulc:rlv.nt'CI, 1
llldliltct mcrlvcAc:Ct, 1
JirvU.. ppWialt lCA YUJ«l,
4 l'cripul•Julull vcucct, J
Kok lpuli)AillliM l vwa:l , o
KwhluiUI vcucd, 7 l'uh·
lu•tlulrJillaln.n "'"""'• I S..·
vollllucon vc:nc muunoolul·
n..-c, 9
Vfll<', I 0
Koklluumallll~
Lla ualhluna laiOCA
Velie, rt
vcuc, n
IJon)~D
Kartta Z2 .
Kartta 8 . Maisemamaakunnat
!~aisematoimikunnan mie~i~~~
s . 1?4)
20
J<artta & . ASUt;US
(mustat pisteet) ja n. 1560
(viivoitusJ (Rikkinen~ s . lv)
Venetyyppie~
(Suomi- kasikirja ~ 1968~
KukcmlicnlocA
i')lhl· jw I{Oy·
vcnc.
Zevinta
s . 448)
xart~a
13 .
alueet
Grano~
(Hikkinen~
Tekoa~ne
sen muoto-
mukaan
s . 40)
21
2.
MAAKUNTIEN KUVAUS
2.1
LOUNAISRANNIKKO
Aloitettaessa tarkastelu nuorirnmista maisema- alueista
- rannikkovyohykkeesta - saadaan pelkistetyin ja selkein
kuva maisemarakenteesta eri osatekijoineen :
Sel anteet o vat voimakkaasti huuhto utuneita kallio -mo reeniselanteita, kasvuolosuhteet la k ialueilla ov a t karut:
ka ~ liomannikk~ , jakala- , kanerva- j a puolukkatyypit
va~~~e~evat p~enialaisina kuvioina . Painanteissa, jotka
keraavat vetta on pienia soistumia, jopa pienia vahavetisia , usein laskuojattomi a selannelampia .
./
)
::..._
l
~
7
-
.... :./'
/
se Uinneme t s a
karukkorinne/ r eh eva r 1nne
reunavyohyke
peltoaukea
KUva 1.
KaZZioperan murrosten seurauksena seLanteet ovat usein
hyvin jyrkkiirinteisia ja ra,jaavat laaksoja voimakkaasti
•
Jyrkat, lahes kasvuttomat kalliorinteet ovat tavallisia
Moreenirinteet ovat loivempia, hyvakasvuisen , kuusival- ·
tais e n metsan p:itt~mia . ~lemmas, hietavyohykkeille ja
savikoille mentaessa metsat paranevat lehtomaisiksi ja
lehdoiksi .
Kar~~a
14 . Maisemamaakunna~
1. Lounais rannikko 2. E~ezarannikko 3. SalpausseZat
4. EteLa- Pohjanmaa 5. Pohjois - Pohjanmaa 6 . Suomenselka
7. Perapohjola~ Lappi 8. Harne P. Savo 1u . Keski - Suomi
(/Pohjoissavo) 11 . Vaar asuomi (/Kainuu)
23
22
--~-
-"""
Salpausselat tyontyvat maisemamaakunnan poikki jatkuen
mereen. varsinkin I-Salpausselan luoteispuolel1a on
runsaasti vaihtelevia harju- ja paatemoreenimuodostumia . Sa1pausselat ovat v etaneet puo1eens~ huo~at~avan
osan maakunnan asutus- ja teo111suuskesk1ttyrn1sta :
esim. Hyvinkaa , Lohja, Virkka1a, Karjaa, Tammisaar~ ja
Hanko sijaitsevat I - Sa1pausse1a11a. (Suomen maaperakartta 1968 ) .
Laaksot ovat savikoiden tayttamia , savet ovat yleensa
1ihavia ja kerrostumat paksuja (10, jopa 30.m ) ( Sov~ri
& Kauranne 1975, s . 39} . Saaristoa1uee11a e1 savea JUU ri esiinny . Savikot ovat y1eensa o1leet jo pitkaan vi1 je1yssa , vi1jelmi1la on vakiintun~et muodot ~a reunavyohykkeet . varsinkin a1ueen kesk~osassa ~~v7~asangot
ovat 1aajoja ja vi1jelmat suuria Ja yhtena1s1a . .
Pitkat, kapeahkot , paikoin jyrkkienkin avoka11io1den
rajaamat murros1aaksot ovat y1eisia .
OHaT-OHT
pet to
OMaT
kolllon- kilunnne
olu$lelllo
lilhtHilinen
CIT -CT IVTI
OMT-OHaJ
kolllolcorukko
pel tot nutty
s e Ui.nneme tsa
asutus
peltoaukea
kallioselanne
KUva 2.
L
TIE . KUU<UVA'I'LA
~
MOR£Eiil
r::::::::J
HIElA
'~
AS\ITUS
c=;:j
SORA
~
HIESU
PERIJSKALLIO
~
Hl£SUSAVl
~SAVI
Metsatyypit Leh~~ J . 1969 ~ s . 22 mukaan
MaaZajien piirustusmerkinnat Soveri & Kauranne 1975 . s . 54 mukaan
HarJujaksoJa on vahan, muutamia merkittavia, pitkia
ketjuja 1ukuunottamatta . Laaksojen 1aidoi1la esiintyvat
1ajittuneet rantakerrostumat (y1eensa hietaa ja h~ek- ,
kaa) ovat sen sijaan y1eisia. Nailla a1ueilla poh]aves1
on y1eensa 1ahella pintaa ja painee1listakin pohjavetta
esiintyy . Maapera sove1tuu erityisen hyvin puutarhavi1je1yyn, pienilmasto on edu11inen, joten asutu~ on
perinteisesti hakeutunut nai11e vyohykkei1le. Myos
ku1kuvay1at noudatte1evat niita .
24
InhimiZZiset vyohykkeet ova~ kapeita nauhoj a kaZZioseZanteen ja saviZaakson valissa
Asutuksen sijoittuminen noudattaa kahta paasaantoa :
...
...,.---;.--
J<.X
.XXX
A) Reunavyohykeasutus
Lampirni11e, hikevi1le hietavyohykkeille 1aakson ja
se1anteen valiin rinteeseen sijoittuvat kapeat "inhimilliset vyohykkeet" , joi11e asutus on hakeutunut.
Asutuksen tihentyessa on muodostunut pitkia, kapeita,
tienvarsia nauhamaisesti noudattelevia kylia. Ky1a tukeutuu toise1ta sivu1taan selanteeseen, toise1la sivul1a aukeavat nakyrnat 1aaksoon . Ti1arakenne on rikas ja
kasvu1linen ilme reheva, ku1ttuurikasvuston 1eimaama.
Kasvupaineen kohdistuttua ky1iin on syntynyt vaikeuksia . Ky1an kasvattaminen pituussuunnassa tuottaa pitkat
etaisyydet ja huonosti toimivan ky1amuodon, 1eveyssuunnassa kasvattaminen edel1yttaa perinteisten tabujen
rikkomista - rakentamista joko avoimeen 1aaksoon tai
karulle se1antee11e. Mo1emmat tarjoavat huonot lahto-
25
kohdat suotuisan asuinmiljoon luomiselle : laaksossa on
epamiellyttava pienilmasto ja heikko rakennuspohja,
selanteen kasvuolot estavat maakunnalle tyypillisten
rehevien pihapuutarhojen syntymista , eika luontainen
kasvillisuus muodosta riittavaa suojaa asutukselle .
K~pare~den laet ovat usein julkisen rakennuksen paikkoJa ta1 saaneet julkisen alueen luonteen . Pitkat nakymat rnuun kylan yli korostavat asemaa kylan rnaisernahierarkiassa .
Kasvusuuntien loytaminen on hankalaa. Liika tiivistaminen
tuhoaa luontaisen topografian pienmuotoihin suhteutuneen
rakenteen ja mittakaavan .
Testattavia suunnitteluohjeita:
Jos. taajamaa kasvatetaan laaksoon, joudutaan perustusolo~ltaan huonolle , pienilmastoltaan ja lampotaloudelt~a~ epaedulliselle savialangolle . Syntyy heikkolaatuista
m~~Joota, lisaksi menetetaan arvokasta viljelymaata ja
ma~semarakenteen hahmotettavuus karsii .
Kasvu tulee ensisijaisesti ohjata rakennetta tiivistaen,
kaikki mahdolliset (esim. vanbat, hylatyt) rakennuspaikat
kayttaen . Toissijaisesti etsitaan luontevimmat kasvusuunnat ymparoiviin elementteihin, esim . kumpareketjua pitkin laaksoon tai rinteita myoten selanteille .
Talloin maisemanhoidon ja -rakentamisen keinoin on luotava uudet reunavyohykkeet ja luonteva liittyminen ymparoiviin luonnonelementteihin .
K:svualueiksi tulee etsia mahdolliset kohoumat ymparoivassa laaksossa saareke-kylamuodon kehittamiseksi. Asutukseen liittyvalla tehokkaalla puutarhakasvustolla voidaan
luoda uudet reunavyohykkeet ja parantaa myos pienilmastoa.
Teolliset toiminnot tai teollisen mitan ja ilmeen ottaneet kaupan, liikenteen tai virkistystoiminnot eivat
sovellu. ~a~laiseen hienorakenteisen kylan alueelle, vaan
ne on S1J01tettava selvasti siita irralleen.
Tiivistettaessa on sailytettava myos kylan sisaosista
orgaaoinen yhteys ymparoiviin laaksoibin esim. pienten
sivupeltojen avulla seka yhteys selanteille muodostamalla
kylan sisaisista kasvustoista puistometsayhteys selannemetsiin.
Sijoitettaessa teollisuutta kylaan, sen fyysisen muodon
ja volyymin on pitaydyttava perinteiseen inhimilliseen
mittakaavaan ja toiminnan oLtava ymparistolleen hairiotonta. Raskaammalle teollisuudelle on etsittava sen mittasuhteita vastaava, inhimillista vyohyketta suurpiirteisempi sijainti maisemarakenteessa , selvasti erillaan ja
tehostettava jasentymista riittavilla suojavyohykkeilla .
B) Kumpareasutus
Toinen yhta tyypillinen seka haja- etta kylaasutuksen
sijoittuminen on savikoilta kohoavilla kumpareilla.
Kumpareiden koko ja korkeus vaihtelee tuskin havaitta vasta nyppylasta selvapiirteisiin ja jyrkkarinteisiin
makiin. Yleista on myos useiden lahekkaisten kumpareiden kasvaminen yhteen ketju- tai rengasmaiseksi kylaksi,
jossa asutusta on hakeutunut myos kumpareiden valisiin
laaksonosiin . Muutoin asutuksen rajautuminen kantavalle
maapohjalle on ollut johdonmukaista ja asutusvyohykkeen
ja savialueen peltojen valinen raja on ollut vakiintunut. Usein se noudattaa tiettya korkeustasoa (esim . +12
Nousiaisten Nummenkyla
(Rikkinen 1977, s . 18 - 19} tai
Degerby +10 (peruskarttalehti 203205} .
Kuva 4.
Lounais- ja Ete~annikolle tyypillisia kyLamuotoja
Rylan kiintea rajautuminen on tuottanut hyvin tihean
asutuksen rajojen sisapuolelle ja pienetkin maaseututaajarnat ovat saaneet urbaanin ilrneen.
Lounaisrannikon kaupungit ovat kehittyneet sat 1·
yhteyteen, laajernpien laaksojen suuhun rannikoll~ en
26
27
Saaristo on useissa jaotuksissa erotettu omaksi vyohykkeekseen, ja se onkin oma1eimainen osa maakuntaa . Kuitenkin maiseman perus1uonne on sama ja rantviivaa voidaan pitaa vain tamanhetkisena ti1anteena Itameren ke hitysvaiheissa. Saaristossa voidaan nahda rannikko - Suomen maisernan perustekijat pe1kistettyina: huuhtoutu 7
neet , karut kal1iose1anteet, rehevat, pienialaiset pai nanteet , joiden kasvi1lisuus edustaa keskieurooppalaista 1ehtometsavyohyketta, seka perustuotannossa o1evat
laaksot. Maisematekijat ovat siten aarevia, kontrastit
ovat suuret .
Lounaisrannikko ja etelarannikko ovat tyypi1taan hyvin
saman1aiset . Laaditut a1uejaotukset rajaavat nama toisistaan y1eensa joke Sa1pausselkaa p itkin tai idempaa ,
jopa Kymen1aakson itareunaa . Tassa jaotuksessa on va1ittu Helsingista Sa1pausse1a1le 1ahes yhtenaisena
u1ottuva teollinen akse1i , joka toiminna1lisesti ja
myos mielikuvana jakaa Suomen1ahden rannikon kahtia .
2.2
ETELARANNIKKO
Ete1arannikko rinnastuu lounaisrannikkoon :
Selanteet ovat huuhtoutuneita, ka1liopaljastumat y1eisia . Ominais1eimansa ka11iose1antei11e antaa rapakivigraniitti , joka muodostaa a1ueen ka11ioperan 1injan
Pernajanlahti-Myrskyla itapuo1el1a (Suomen ka11iopera
1960) . Rapakiven se1vista 1ohkosuunnista ja voimakkaas ta lohkeilutaipumuksesta johtuu porrasmainen , jyrkka
topografia, joka lisaksi on y1eensa pienipiirteisesti
vaihte1evaa . Louhikot , kivikot ja siirto1ohkareet ovat
y1eisia .
Savikoita on runsaasti ja vi1je1yaukeat ovat 1aajoja
a1ueen lansi- seka koil1isosassa. Jokilaaksot hahmottuvat selkeasti, mutta joet ovat pienia ja keraavat vetensa oman maakunnan aluee1ta . Niiden 1ahtoalueet ovat
I - Sa1pausselan ete1arintei11a seka Sa1pause1kien ete1apuole1la o1eva11a soistunee11a vyohykkee1la , joka muo dostaa maakunnan sisal1a oman maisema- a1ueensa. Tal1a
a1ueella maasto laskee rannikkoa kohti ja paaosin lajittuneet maa1ajit ovat jarjestyneet siten , etta hienojakoiset kerrostumat ovat etelampana kuin karkeampi aines
(Soveri & Kauranne 1975, s. 41).
Maakunnan a1uee11a on me1ko runsaasti 1uoteis- kaakkois suuntaisia katkonaisia harjujaksoja sijoittuneina
"a1ku1aaksoihin'' , pohjois- ete1a - suuntaisiin pitkiin
laaksoketjuihin . Tiesto ja asutus noudattaa se1vasti
naita harjujaksoja (esim. Porvoo- Kerkkoo - Asko1a- Pukki1a,
Pernaja-Myrsky1a - Orimatti1a jne . ) .
selannemetsikko
selanne/rinneasutus
pel to
Kuva J .
Tii~s ky~oto savi tasangoZ ~
aeZan ~el~
kohoavaZZa loivaZZa
K~1at .. ja p~a~sa.h~ja~asutuksestakin
ovat sijoittuneet
ja yhtenaisimpiin 1aaksoketjuih~n , JOk~ - Ja puro1aaksoihin . Laaksoasutus on siten
maakunna~le tyypil~ista , tosin pieni1le kumpareil1e tai
reunase~an~een su~~aan sijoittuneena . Laaksojen reunoil 1a tyyp~11~set 1aJ~ttuneiden maakerrosten (hieta, hiek k~~. ~uodostamat vyohykkeet ovat myos houkute11eet ties tea Ja asutusta .
t~est~n ~yo~a p~s~mp~in
~aa~un~an ~aupungit
ovat niinikaan 1aaksokaupunkeja
JOk~su~sto~ssa, harjujakson yhteydessa , meren1ahtien
poh]uka~sa, teo1lisuuskaupungit jokivarsi11a tai Sa1 -
pausse1a11a .
Taajamien h~ja~ais:~ :akenteen vuoksi niiden kasvu tapahtuu.lu~n~ev~~ t1~v1stamalla. Muutoin taajamarakenteen
keh1tt~1seen patevat samat ohjeet kuin l ounaisrannikon
vastaav1ssa kylatyypeissa.
29
28
IDHT-IHT
2.3
SALPAUSSELAT
louhik·
ko
KT klv
tso•s-
CT-VT
HT-OHT- OHaT
tuiNll
m.twlolou,
voiJely
(SuojometsliJ l..t·
nwbMolous
1.,...
Salpausselat muodostavat oman , ymparistostaan voimakkaasti poikkeavan maisematyypin, jolla on myoskin omaleimainen maankayttonsa, joten alue on rajattu oroaksi
maakunnakseen . Salpausselat ovat geomorfologialtaan
vaihte1evia, kompleksisia muodostumia , jotka koostuvat
eri tyyppisista lajittuneiden ainesten muodoista seka
moreenista _ Muodostumien 1eveys, korkeus ja boniteetti vaihtelevat, paikoin ne katkeavat tai jakaantuvat useiksi rinnakkaisiksi reunamuodostumien ketjuiksi
(Aartolahti 1977 , s. 73 - 74).
Maaperan kantavuus, routirnattomuus ja helppo kasite1tavyys seka maastomuodon jatkuvuus ovat synnyttaneet tar keat kulku- ja ku1jetusvaylat Etela-suomen poikki ja
kaakkoisrajaa myoten . Edelleen luonnollinen seuraus on
ollut teo1listurninen . Maasto ja maapera ovat soveltuneet raskaaseenkin teolliseen kayttoon . Lisaksi maaperan
lajittuneita aineksia on kaytetty raaka- aineena , samaten
kuin reunamuodosturoien mittavia pohjavesivaroja . Vaihtelevissa, rikkonaisissa kohdissa o n ollut jo varhain
pienimuotoisempaa teollisuutta ja siihen liittyvaa asutusta .
Myos muut toiminnot ovat kehittyneet luontee1taan ja
mittakaavaltaan teollisiksi . Esim . virkistys ja urhei1u
ovat saaneet aluee1ta mittavia, pitkal l e teknistyneita
tukikohtia: Vierumaen ja Pajulahden urheiluopistot ,
Lahden , Kouvolan ja Hyvinkaan talviurheilukeskukset,
Rayskalan ja Nummelan purjelentokeskukset . Myos varus kuntia on hakeutunut alueelle : Dragsvik , Lohjan vaes tonsuojelukoulu , Hyryla, Lahti , Koria , Utti , Lappeenranta , rmmola , Vekaranjarvi , Taipalsaaren arnpuma- alue ,
Y1arnylly jne .
Vesiston ja reunamuodostuman 1eikkauskohta on tyypil1inen kaupungin taajaman tai teo1lisuuslaitoksen sijoittumispiste :
I - Salpauss elka : Hanko, Tarnrnisaari , Karjaa, Lohja , Lahti
II- Salpausselka : Rosala , Bromarv , Karjalohja , Vaaksy
1-...vr"' '
e>..J
)
I Kouvola, Lappeenranta, J outseno, Irnatra, Siropele
II Jaala, Savitaipale (Sairnaata )
(Muita reunamuodostuman ja vesiston leikkauskohtaan
syntyneita kaupunkeja ovat Jyvaskyla ja Joensuu
(Suomen maaperakartta 1969 )) .
Maataloustaajamia ja maatalouden haja- asutusta ei Sal pausselil1a ole , teollinen yhdyskuntatyyppi on luontai nen .
I.
2 SALPAUSSELKA
....
~~
TIE, KUI.KVVAVLA
~
MOREENI
[- =I
HIETA
~
HIESUSAVI
ASI.ITUS
c::3.
SORA
~
HIESU
1--_,
TVRV£
111EI<M
~SAVI
-;r--x- PERuSKAUIO
Leikkaus 2.
C::=J
P~ikkiZeikkaus er aasta tyypiZZisesta saZpausseZan
t:Zantees~a ~ jossa jaan ~zosuunnas~a katsoen ens~nna on Zajittumatomampia aineksia muodos~
keskeZZa karkeimmat Zaji~~eet~ jo~k~ vaihettuvat
hienompiin eteUiiin/k.aakkoon mentaessa.
~MaaperaZeikk.aus Geo~k Oy 1970 mukaan)
Salpausselkien valiin .....
al taan vaihte1eva alue J a~ o~~nsa~vesistoinen, .. ~opograf i tuu Jarvi - Suomen aluei~iin Lrn~1~ematyyp~iltaan rinnas yhdistavat I - ja II - Sal a~ss~ ~.~a~ harJumuodostumat
maisematyyppia valialueelle .
la Ja tuovat niiden
1
I - Salpausselan etelapuolel1a on 5015
.
..
teinen v oh k
·
tunut , eramaaluon.
y y e , JOka edustaa Etela- Suomessa harv·
sempaa suoluontoa
·
d
..
.
1na1lahtoalueen .
, Ja muo ostaa etelarann1kon jokien
~uu:imuotoi~en t o po~rafia
mahdollistaa raskaankin rakenvaakam1toiltaan suuret teollisuushallit
Kas~1ll:suude~ saas t evaurio- ja kulumisalttius vaike~ttaa
SUO]avyohykke1den toimintaa, mika tulee huo · 'd m 1't o ~tuksessa .
m1o1 a
~
ama~en.seka
R~ken~een p~rus~u~nnan
maaraa pitkanomainen t opograf1a , ] Ota t1esto J a rautatiet korostavat Liik
..
lien rak t .
h
.
ennevaye~ am1~en
elppous on aiheuttanut ylimitoitus ta
.
( es 1 m· LohJa), J oka helpos ti tuhoaa selannemuodon J' atkuvuuden .
31
30
2. 4
ETELA- POHJANMAA
Ete1a-Pch~nmaa
rajautuu Pohjan1ahteen ja Suomen5e1kaan ,
jo11e ete1a55a muodo5taa paatteen Hamee nkanga5 (paatemoreeni) 5eka 5iita Pohjan1ahteen u1ottuva karu 5e1annea1ue .
taa . A5utu5 on 5ijainnut nauhamai5e5ti jokien ja teiden
var5i11a . Tiiviit raittiky1at on i5ojao1 1 a hajoitettu,
rnutta ede11een ha1utuimmat rakennu5tontit 5ijait5evat
jokiranna55a. Suurpiirteinen rnai5erna ja merenku1kuku1t tuuri ovat tuottaneet komean ja kookka an pohja1ai5ta1on
(Hemgard & Panu 1981, 5 . 85- 87) .
Mai5emarakenne on 5e1kea : peru5rungon muodo5tavat jo
ennen jaakautta 5yntyneet joki1aaksot , jotka jaakauden
ja1keen veden va11as5a o1les5aan ov at ta5oittuneet 5avikoiden tayttarniksi 1akeuk5ik5i. Maapera on paaasia5sa
laihaa , hurnu5pitoi5ta 5avea , joka ranniko11e pain muuttuu viljavarnrnaksi, mutta myo5 5uo1aisemmak5i (Soveri &
Kauranne 1975 , s . 45 - 46) . Savikoiden 1aidoi 11a on laajojakin hiekka- ja hieta - a1ueita . Painee1linen pohjave5i on y1ei5ta . Harjujaksoja on vain vahan , ne noudatte1evat jokilaak5oja katkonai5ina ketjuina .
Joki1aak5ojen vali5sa ovat 1aajat , 50i5tuneet ja karut
vedenjakaja5e1anteet , joi55a o1o5uhteet rinna5tuvat
Suomenselkaan . Maapera on kivikkoi5ta , huuhtoutunutta
moreenia, paika11i5ilma5to on epasuotuisa , soistuminen
y1ei5ta . Se1antei11a on tarkea tehtava ve5i5tojen 1ahtoa1ueena ja vesio1ojen takaajana. Asurniseen ja v ilje1yyn ne tarjoavat epaedu11i5et 1ahtokohdat .
peltolaakso
asutus
joki
asutus
peltolaakso
Kuva 5.
Siii~ynyt
jokivarr>en nauhakyUi
3 POHJANMAA I JOKILAAKSO
T
liE KUlKVVAYLA
~ MOAEEHI
C=:J
HIETA
~
HIESUSAVI
AS\JTVS
~
SORA
~
ttESU
~-- -~
T\JRVE
[==:J
HIEKI<.A
c:::J
SAVI
-::r--;r PERVSKAUIO
Maaper aleikkaus Soveri & Kauranne 1975, s . 43 mukaan
Se1anteet rajaavat joki1aaksot omiksi se1keik5i maisemaalueik5een seka toirninna11i5iksi ta1ousalueikseen .
Kulttuuri on ke5kittynyt jokivar5il1e . Joki on toiminut
kulkuvaylana, rnyos rnaantiet ovat noudatel1eet jokiran-
32
En5i5ijainen asutuk5en 5ijoittuminen on 5115 o11ut jokirannas5a, rantapenkereen paa11a ( tu1va - alueita 1ukuunottamatta) . Kirkot ja taajamat ovat hakeutuneet 1oivi11e kumparei11e . Ky1at ovat ka5vaneet 1aaksoa pitkin
muodo5taen nykyi5in paikoin pitkia, tiheyde1taan vaihte1evia nauhoja , joista on mahdoton hahmottaa, mi5sa
taajama paattyy .
Tois5ijainen 5ijoittuminen on 1aak5on ja 5elanteen va lisessa vaihettumi5vyohykkeessa , jossa kuitenkin y1een5a on vain haja- asutu5ta .
33
Maakunnan kaupungit ovat sijoittuneet rannikolle, tyypillisesti jokisuistoa vartioivalle niemekkeelle , sisamaahan kaupunkeja on synnyttanyt esim . rautateiden ris teys.
Kuva 6.
Selvaa rajaa Etela- ja Pohjois-Pohjanrnaan valille ·
voida vetaa . Ose~ssa ~aotuksissa Pohjanrnaa jaetaane~ol­
meen osaan. Kesk1 - POhJanmaa on vahittaisen vaihettumisen al~et~a. Tassa jaotuksessa raja on sijoitettu
Lap~an]ok1~aakson pohjoispuolelle . Tasta pohjoiseen
l~aJ~t.sav1kot loppuvat, jokilaaksot muuttuvat pienemm1ks: Ja.k~peammiksi, maapera hiekkavaltaiseksi javahemman v~lJavaksi .
PohjaZai-sia kyUimuor;oja
Taajamien kasvussa tarkeinta on pitaa rakenne koossa
eika paastaa sita leviamaan saantelematta laaksossa .
Suurpiirteinen maisematila ja tasainen maasto eivat tarjoa luontaisia kiinnekohtia rakenteen tukeutua , mutta
esim. luomista tuulensuojaistutuksilla korostettuina on
mahdollista luoda rajaavia elementteja.
Missa perinteisen kylaalueen tiivistamismahdollisuudet
on kaytetty loppuun, tulee tutkia mahdollisuuksia kasvattaa taajamaa selanteen reunaan tukeutuen esim . lahioperiaatteella . 'Lahio ' voidaan sitoa keskukseensa esim .
tuulensuojaistutusten reunustamin kujant ein , silla
laakson suuntaiset voimakkaat tuulet ovat yleisena haittana.
Taajamien tuntumassa on pelloilla ollut voimakas taipumus teollistua . Maatalouden kehittyminen on myos jobtanut
sita kohti teollisempaa luonnetta , joten laaksoalueiden
muuttuminen teollisuusalueiksi nayttaa joissain suhteissa luontevalta . Myoskin laajempia haittavaikutuksia
syntyy ebka vahemman, kuin mikali teollisuus sijoitettaisiin selanteille, joiden sailyminen kasvullisina ja
sadevesien imeytymisalueina on valttamatonta vesitasapainon yllapitamiseksi .
Avoimiin laaksoihin syntyva teollinen miljoo on kuitenkin epaiohimillista . Tulisi kehittaa maisemarakenteeseen
soveltuva suojaistutustyypisto.
34
"lakeus"/tasankoasutus
Kuva "1.
2.5
AvoimeZZa Zakeude Ua kyUi tukeu.tuu metsikklJ()n
POHJOIS - POHJANMAA
Pohjois - Pohjanmaan maisemarakenteen perusrungon rnuodos ~a~at s~a~ eleme nt~t kuin Etela- Pohjanmaalla : selvaraJa1set JOk1laaksot Ja naiden valiset vedenjakajaselanteet .
J?ki~~aks?: o~at koh~isuora~n
rannikkoa vasten , maapepaaas1assa h1ekkaa Ja hietaa . Oseissa jokilaakS01ssa on laakson suuntaisia harjujaksoja . Maan kohoami~en.seurauksena on rannikkoalueella erityyppisia
mu1~a1s-, :anta-, rantavalli-, lentohiekka- ym . muodos tum1~ . Se~anteet ovat laajempia ja soistuneempia kuin
Etela- PohJanmaalla .
ra~taan
35
Epasuotuisille selannealueille on syntynyt vain vahan
haja - asutusta, ja autioituminen on taalla selvimrnin
nahtavissa .
Kaupungit sijaitsevat rannikolla jokisuistoissa osoittaen vesiliikenteen merkitysta . Maankohoaminen vaikeuttaa tai estaa vanhojen satamien kayttoa , kaupungit
"jaavat kuiville", uusia satamia joudutaan hakemaan
ulompaa . Kaupunkien rakenne on jatkuvan muutosprosessin
alla .
Taajamat ovat kasvaneet ronsyillen pitkin lakeuksia,
maasto ei tarjoa suuntaviivoja eika mahdollisuuksia tukeutua selanteisiin . Viherrakentamisen keinoin voidaan
jasentymista ja inhimillista tilamuodostusta parantaa.
2.6
SUOMENSELKA
Suomenselka on tasaisehko, kova ja soistunut selannealue , joka erottaa toisistaan Pohjanmaan jokimaakunnat
ja sisa- Suomen jarvimaakunnat, ja muodostaa siten valtakunnallisen paavedenjakajan seka Pohjanmaan jokien
lahtoalueen .
selannemetsa
viljelyf?SUtUS
jOb
-
viljely/asutus
selannemetsa
Kuva 8.
Kalliopera on vaharavinteista, samoin sita peittava
moreenikerros (Naturgeografisk regionindelning av Norden
1977, s . 99} . Moreenipeite on ohuehko ja koostuu
drumliini- ja kumpumuodostumista ja tasangoista . Korkeimrnat alueet ovat huuhtoutumattornia .
Pohjanmaa vaihettuu Kainuuseen: jokivarren viljelykelpoinen alue ja inhimillinen vyohyke kapenee
Rannikko on avoin ja laakea, saaristo puuttuu . ~aa~
kohoaminen muuttaa rantaviivaa jatkuvasti : ~asv1ll1suu­
den sukkessio on nahtavissa rannan suunta1s1ssa eri
ikaisissa vyohykkeissa .
Viljelmat eivat ole niin laajoja ja yhtenaisia kuin
Etela- Pohjanmaalla , mutta samaan tapaan selvasti jokilaaksoihin keskittyneet .
Myos asutuksen sijoittuminen noudattaa s~o?.a ~eri~a~­
teita : sijoittuminen jokilaaksoon kulkuvayl~n ~a V11Jelyalueiden tuntumaan on.o~lut.~allitse~a . P1en1 kumpare
jokivarressa on tyypill1s1n s1~oi~~spa1kk~ . Muhoksen .
savikiven alueella, joka on er1tta:n tasa1nen , al~va Ja
hienojen sedimenttien tayttama laaJa ~a~~so , .on a1va~
vahainenkin kohouma riittanyt synnyttamaan k1rkonkylan.
Tallakin alueella asutuskeskittymat ovat sijoitt~eet
jokien tai vahaisempien uomien varteen, mutta kylakuval le niiden merkitys ei ole ollut huomattava .
36
37
t-1etsat ovat suhteellisen huonokasvuisia, soiden maara
on suuri, n . 40 % - 60 % ja pohjoisosassa ylikin 60 %
maa-alasta (Naturgeografisk regionindeln.in;J av Norden 1977,
s. 99 ) . Suot toimivat sadevesien varastona ja mutkittelevat luonnonuomat kuljettavat vesia verkkaisesti .
Seiden kuivatus ja ojien oikaisu on horjuttanut vesi tasapainon ja tuottanut pahoja tulvaongelmia Pohjanmaalle.
nneCIT- =
£HT -EVT
LHT
LHT-uHT·!liT ~ scist.
rantat~
1hlelclcll LKT-
Alueen ilmasto on epaedullinen, v arsinkin hallaisuus on
yleisempaa kuin ymparoivilla alueilla (Luostarinen , K.
1972, s . 5).
Etelassa suomenselan maakunnan paatteena on Hameenkan kaan reunamuodostuma , joka tyypiltaan rinnastuu Salpaus selan karuimpiin osiin . Pohjoisessa karu selannealue
jatkuu kaartaen itaan ja kaakkoon aina Pielisen lansirantaa myoten . Suomenselka ja Salpausselat rajaavat
siten sisaansa Jarvisuomen maakunnat .
Asutusta ei Suomenselalla vanhastaan ole juuri ollut
(Rikkinen, K. 1977 , s . 23 ) . Nykyinenkin asutus on har v aa ja kylat pienia ja kituliaita seka vaativat alinomaisia tukitoimia, joita pohtimaan on perustettu erit y inen komiteakin.
4. LAPPI I JOKILAAKSO
liE I<UlKUVAYlA
~
MOREENI
r= - ]
HIETA
~
HIESUSAVI
4SUTUS
~
SORA
~HESU
1--_,
T\JRYE
C:J
HtEI(!(A
~SAVI
--;;r--;r PERuSKAUIO
MaaperaZeikkaus Soveri & xau~ne
1975~
s . 43 mukaan
Kylat sijaitsevat etupaassa laaksoissa ja vesistojen
varrella . Buuhtoutumattomilla alueilla on vaara - asutusta .
Kylien kehittruninen on jaLkevaa vain , missa vesistojen,
ympaListoa paremman pienilmaston ja kasvukyvyn avulla
on luotavissa uusia inhimillisia vyohykkeita.
Perustettaessa uusia elinkeinoja on nykyista huolellisemmin ennakoitava niiden eri laajuiset ympaListovaikutukset ottaen huomioon Suomenselan luonnontoimintojen
ulottuminen ymparoivien maakuntien alueelle.
2.7
...
--
PERAPOHJOLA, LAPP!
Lapin maisemarakenteen perusrungon muodostavat jokilaaksot ja niiden valiset, mittavat selannealueet . Maisernan
muodosto on laajaa , mittasuhteet moninkertaiset esimerkiksi perusrungoltaan sarnantyyppiseen Pohjanmaahan ver rattuna .
Maapera on moreenia , yleensa ohuina kerroksina . Lajittuneita hiekkamaita on jokilaaksoissa, hienot sedimentit puuttuvat . Etelaosassa harjuja on vahan , jaanjakajan molemmin puolin niita on runsaasti , sen etelapuolella ne ovat luoteis- kaakkoissuuntaisia , pohjoispuolella koillis- lounaissuuntaisia (Soveri - Kauranne 1975 ,
tuntut·iselanne
rinneasutus / viljely
j oki
laaksorinne
asutus / viljely
s . 48) .
Kuva 9.
38
-
Jokivarren vaZjaa ky Uias ut us ta
39
Poh ' oisimrnat ja kor keimmat osat kuuluvat tund~a -vyohyk=
J
k
ukausi on lyhyt 1 ilmasto mantere~nen. Ina
keeseenl asv
.
ti dullisemman
rinjarven laakso muodostaa ilmasto11 ~ses ilel. . .. (Natur antymetsat ovat tyyp
~s~a
t
poikkeuksen 1 k <;>me~ m .
N· d
l977 s . 97) . Muutoin
eo rafisk reg~on~ndeln~ng av or en
.~
.
.
gkasv~ll~suus
g.
·
· kkaa 1 kasvu hidasta Ja uus~utum~nen
on n~u
Kaupungit ja suurimrnat taajamat ovat kehittyneet ranni kon jokisuistoihin tai merkittavimpien vesistojen solmukohtiin .
Lapin kylien kehittamisen tulee lahtea maakunallisen
ominaisleiman pohjalta . Valjyys perustuu kasvillisuuden
heikkoon kulutuskestavyyteen .
Elaminen ilmastollisella aarirajalla edellyttaa pienilmaston parhaiden kohtien buolellista byvaksikayttoa,
lamposuhteideo, kinostumisen, kylmailmapatoutumien,
tuulensolien ja -pyorteisyyden taydellista ballintaa
jo maankayton suunnittelusta lahtiEn aina tarkimpaan
detaljisuunnitteluun .
epavarmaa.
v
h'
kivikautinen astus on sijoittunut Inarinja:ven
an ~~~n Muutoin asutus on erittain selvasti ke~k~~~y ­
lnayatksJ.Ok;l. aaksoihin ja kylat ovat tyypillisesti p~ttk~a~
....
·
1 · ·· p ~· h ap~~
· · r it .. ova
al'i.a nauhamaisia
joenvars~ky ~a .
..
.
~vlri~ usein puuttomia, rakennuks~t s~annot~~~~~i~i ­
sijoitettuna . Luo~taisestiMm?.ta;~lJJ.:lny~~~~aovat keskitsuus koro s taa avoLmuutta . yos
t neet 'okivarsille , joilla on virtaava~ ve~en t uomana_
k~pea v~ohyke hedelmallisempaa ja hieno)ako~sempaa maa
ta .
1
Pohjoisiromassa osassa ei kiintea asutu: ole ku~lunut
porotalouden varassa kehittyneeseen pa~entol~~s een .
elamanmuotoon , vaan kylakunnilla on o~lut use~ta, e~~
vuodenaikoina kaytettyja kylan pa~kkoJa . vastah~e~~set
"lineet ovat mahdollistaneet poronhoidon Y. es ..
apuv a
.. .
. t
asumus- Ja kylakiineasta asuinpaikasta kas~n, JO en
tyypit ovat muotouturnassa uudestaan .
Jarvisuomi (kutsutaan myos sisa- Suomeksi) muodostaa
suhteellisen yhtenaisen , perusrungoltaan samantyyppisen
kokonaisuuden. Useimmissa luonnontieteellisissa jaotuksissa se esiintyy yhtena alueena . Sen peruspiirteena
on vesist5jen runsaus, selva suuntautuneisuus, drumliinit , maaston vaih t elevuus ja pienipiirteisyys , seka
yleensa viljelysten pieni koko ja hajanaisuus. Jarvi suomen alueella on kuitenkin huomattavat kulttuuriset
erot (vertaa hamalaiset/savolaiset) , jotka edellyttavat
tarkempaa jaotusta .
2. 8
H.AME
Harne on Rannikkosuomen ja Jarvisuomen vaihettumisvyohyke .
Kuten rannikolla, Hameessa on laajoja ja paksuja savikoita , paikoitellen tasaiset , laaja t pel toaukea t ha l litsevat maisemakuvaa (Loimijoen , Kokemaenjoen laaksot) .
Peltojen boniteetti on korkea , maatalous on merkittava
elinkeino . Talla a l ueella asu t uksen ja kylien muodot
rinnastuvat lounaisrannikon tyyppeihin . Myos kumpuilevat
hiesumaat ja savikot ja niiden myota rinnepellot ovat
yleisia . (Soveri - Kauranne 197 5, s . 4 2) .
Lounaisrannikosta Hameen erottaa selvasti pitkittaisharjujaksojen runsaus ja merkitys maisemakuvassa seka
kylien sijoittumispaikkana . Edelleen jarvisuomen tyyppia
Harne edustaa laajojen , topografialtaan vaihtelevien ja
hyvatuottoisten metsaselanteidensa seka runsaan jarvisyytensa puolesta.
Kuva 10 .
Lapin kyUimuot oja
Kallioperassa esiintyy kiillegneissia , amfiboliittia
ym . liuskeita, jotka ovat ravinnevaikutukseltaan keskimaaraista edullisempia (Suomen kalliopera , 1960) .
Tallaisiin kohtiin sijoittuvat Pirkkalan ja Hollolan
lehtokeskukset , seka pienialaisempia lehtoesiintymia .
41
40
pel t o
Kuva 11.
asutus
harju
saharju tula
jarvi
Tiivis ky Uiasutus harjun satulassa
Poikkeavan maisema- alueen muodostaa nk . Tammelan ylanko,
joka sijaitsee Hameenlinnan ja Forssan valissa. Se on
karu moreeniselannealue , jonka korkeDnmat osat ovat
huuhtoutumattomia . Alueella on hiekka - ja hietamaita,
useita harjujaksoja . Savikot puuttuvat, suot ovat ylei sia . (Naturgeografi sk regionindelning av Norden 1977 , s . lOO) .
Asutus on vahaista ja harvaa , huuhtou tumattomilla lakialueilla esiintyy savolaiseen tyyppiin rinnastuvaa maki asutusta ja - viljelrnia.
Muutoin Harne on tiheaan asuttua ja asutus vanhaa . Tyypillisia asutuksen sijoitturnispaikkoja ovat pienet kurnpareet murroslaaksoissa tai tasangoilla , harjujakson
tuntumassa seka rantatasanteiden ja j a rvikannasten
kohoumilla. Asutuksen sijoitturninen rinnastuu lounaisrannikon perustyyppeihin . Kumpareasutus nayttaa ensisijaiselta , vain paikoin reunavyohykeasutus on yleisempaa .
harju
pelc: oaukea
Kuva 12.
Kyl i a on
Keski aikainen kirkko kor ostaa hi erarkista pistetta
~iheassa
ja ne ovat suur ehkoja ja tiiviita .
kolmannesta kylista sijaitsee harjujaksoilla
ves~ston tu~tumas~a . Rarjut ja vesistot ovat usein
'
samansuunta~set , )Oskus toisiaan leikkaavat (esim .
Tampere} .
Noi~ k~ks~
Tyypillinen sijainti on harjun satula , jossa maasto
kohoaa kahteen suuntaan metsaisena harjuselanteena ja
las~ee .. kahteen ~uuntaan laaksoaukeiksi viljelmineen ja
v~s~stoineen . Tallainen piste muodostaa maisemahierar~~a~ h~ipu~ tehokkaine hallintasektoreineen . Us ein tata
~n~~ko~.es~ . k~skiai~ainen harmaakivikirkko . Myos siJ~~ttum:nen harJun to~seen rinteeseen sen alaliepeille
r~nnetta noudattelevan tien varteen , usein vesiston
puo~elle, on tyypillista . Pohjaveden he l ppo saatavuus
hyva pieni~asto, lammin ja aikaisin sulava, hyvakasv~i­
nen.maapohJa seka pitkat nakymat ovat taman sijainnin
etuJa.
43
42
TIIVIS POHJAHOREENI
5. HUUHTOUTUNEEN ALUEE.N HARJU
....
l i E. KULKUVAVlA
ASUTUS
-;:r---r- PERUSt<ALliO
c:::::::::d
CJ.
.
c=J
MOREEN!
[ - :1
HIETA
~
SORA
~
HIESU
~-- - 1TUINE
HIEI(J(.A
~SAVI
HIESUSAVl
Maaperaleikkaus Kauranne~ L. K. ym . 1972~ s . 443 mukaan
Kaupungit ovat usein sijoittuneet ve s iston ja harjun
leikkauskohtaan, koskivoiman ja raaka- ainevarastojen
aarelle . Kokemaenjoen vesisto on synnyttanyt voimakkaan
teollisen ja nopeasti kaupungistuneen akselin TampereNokia- Vammala - Keikya( - Harjavalta- Pori) -linjalle .
Voimakkaasti harjuun sitoutuneet kylat ovat yleensa
tiiviita ja alueellisesti vakiintuneita . Kasvusuuntien
loytaminen on hankalaa ja liika tiivistaminen tuhoaa
harjuliepeen inhimillisen vyohykkeen parhaat ominaisuudet.
Valja, huolellisesti sovitettu rakenne saattaa onnistua
harjulle sijoitettuna, mikali miljootyypin lahtokohdat
sovitecaan luontaisen boniteetin mukaan. Teolliseen
miljooseen harjuselanteet ovat yleensa liian jyrkkapiirteisia ja arkoja.
Raskaammalle rakenteelle t ulisi etsia moreenikumpareisiin tai - selanteisiin tukeutuva sijoitus.
Moreeniselanteisiin tukeutuneissa kylissa on yleensa
kasvusuuntia ja teolliseen rakentamiseen soveltuvia
alueita helpommin loydettavissa .
2.9
HIE.t'1011PfA AINEI<SIA
SISALTAVA MOREEN!
e
T
~
liE. KULKUVAVLA
c:::::::::::J
MOREEtll
[ -=I
HIETA
~
HIESUSAVI
ASUTUS
c:=J
SORA
~
HIESU
1--_,
TURVE
PERUSKALUO
EJ
HIEI<KA
~SAVI
~baperaleikkaus Aartolahti~
T. 1977~ s . 35 mukaan
Harjujaksoja on vahemman , ne ovat pohjois- etela - suunta i sia , rnatalampia , pienernpia ja katkonaisempia kuin
muissa Jarvisuomen maakunnissa . Bienoja l ajittuneita
maalajeja on niukasti, ohuita kerroksia laihoja savia
ja hiesua esiintyy suurimpien vesistojen ranta- alueilla
(Soveri - Kauranne 1975, s . 43 - 44, Suomen maaperakartta
1969) .
Alueen keskiosassa on laaja huuhtoutumaton alue .
Metsatalous on maataloutta merkittavampi ja hallitsee
myos taajamakuvaa . Pellet ovat pienehkoja ja hajanaisesti sijoittuneita . Pa~osin ne sijaitsevat jarven rannoil la ja laaksoissa , huuhtoutumat t omilla alueilla myos rin teilla ja jonkin verran lakialueilla. As u tus on yleisimmin laakso - ja rantapeltojen yhteydessa .
Kylat ovat sijoittuneet vesireittien varsille ja solmukohtiin matalille rantaselanteille tai rantapeltojen ja
selanteen valivyohykkeeseen . Myos aivan rantaviivaan
rakentuneita kylia tai kylanosia on varsi n kin laivareittien ja laiturien yhteydessa . Rakenteeltaan kylat ovat
melko hajanaisia ja valjia . Visuaalisesti kokonaisuutta
on usein mahdoton hahmottaa , metsaselanteet ja vesistot
lomittuvat rakenteeseen .
SAVO (ETELA- SAVO)
Maastorakenne perustuu suuntaukseltaan vaihtelevi i n
liuskeisiin ja suuntautumattomiin syvakiviin (Suomen
kalliopera , 1960) . Irtain maapera on melko karua moreenia , joka esiintyy kumpuina, makina ja selanteina, etelaosassa ilman niin selvaa suuntautuneisuutta kuin pohjoisosassa , jossa druml i inimaasto on erittain voimakkaasti suuntautunutta .
44
KARI<EAMPt MOREEN!
6. SAVO. KESKISUOMI / DRUMLIINI
Kylien sitoutuminen harjuun on vahaisempaa kuin rnuualla
Jarvisuomessa . Ainoastaan pitka ja voimakas , II - Salpausselalta Punkaharjun, Rantasalmen, Jappilan ja Rautalammin kautt a edel leen aina Pohjanlahdelle jatkuva harjujakso on koonnut asutuskeskuksia .
Kylien rakenne ja siita jobdettavat kehittamissaannot
rinnastuvat seuraavana selostettuun maakuntaan ja esitetaan sen yhteydessa .
45
\
~~
2 . 10
Ran r;ase l.iinteen rinteeZZe sijoit-tunut satamakyUi
KESKI - SUOMI (/POHJOISSAVO)
Jarvisuomen pohjoisen osa- alueen kalliopera on lansiosaltaan happamia syvakivia . Vaihettuminen suornens elan
graniittialueelle ei rnuodosta maisemrakenteessa ja
- kuvassa jyrkkaa rajaa vaan nama muuttuvat vahittain .
vesistoissa seka irtaimen rnaapeitteen paamuodossa ,
drumliineissa, nakyy jaakauden aikaansaama kaakkkois luoteis - suuntautuneisuus erittain selvasti .
Alueen itaosa muodostuu paaasiassa kaakkois - luoteis
- suuntaisista liuskeista , joten maaston suuntautuneisuus on erityisen selva . vesisto jen muodot seka drumliinimaastolle ominaiset juovaiset viljelmat korostavat
sita edelleen, samaten har j ujaksojen suunta . Harjujaksot ovat pitkia ja suhteellisen yhtenaisia .
Maapera on paaasiassa moreenia , joka on hyvin makista .
orumliinit ovat kookkaita , paikoitellen jopa 200- 300 m
leveita ja useita kilometreja pitkia . (Soveri - Kauranne 1975 , s . 42) . Alueen pohjoisosissa on jarvien yrnpa-
46
s e l annemer:sa
reunavyohykeasutus
rantapelto
se Hinneme tsa
ranta-asutus
vesireitti
Kuva 13 .
tl)l.\lt,
~~nt~vyohyke
J;!rV 1
rantavyohyke
rant ape l to
Kuva 14 .
ReunavytJhykeasutus ta r antar>intee ZUi
laajojakin savi- ja hiesualue i ta . Viljelmat ovat
seka drumliinien rinteille .
sijoittunut ensisijaisesti
laa~so:~in, ~esisto)en tuntumaan ja jarvikannaksille .
V~sl~t~Je~ p1~nilmastoa parantava vaikutus on tassa
na~tav1ssa . Vahemm~n huuhtoutuneilla alueilla esiintyy
m~os lakiasutusta Ja voimakkaimmilla drumliinialueill
r1nneasutusta ja - kylia .
a
rill~
k~~k1ttyn~e~ ra~ta-alueille
Nllden.myota myos ~~utus on
Keskimaarin puolet taajamista on sijoittunut harjun
tunt~aan~ usein kir~o ?~ ~autausmaa harjulle ja kyla
sen . l1~pe711e . ~uu~o7n SlJ01ttumista ovat ohjanneet
ves1stot Ja ves1re1t1t . Tyypillinen kylan sijainti on
rantakumpareella tai - rinteella.
Kaupungi~_ovat k:hittyneet vesi - ja maal iikenteen ris teys~ohtll~, harJun (tai reunamuodostuman) liepeelle .
Metsateoll1suuden merkitysta osoittavat useat sen va rassa kaupunkimaisiksi kehittyneet yhdyskunnat .
47
Pienipiirteioen tilamuodostus seka maaston selva suuntautuneisuus antavat hyvat lahtokohdat orgaaoisen kylarakeoteen kehittamiseksi. Selanteiden pienmuodot seka voimakas
metsankasvu mahdollistavat raskaammaokin rakenteen seka
teollisen miljoon tasapainoisen suhteuttamiseo luonnonelemeotteihin. Avointeo cilojen kaytolla ja hoidolla jaseonetaan kylarakenne ja saadaao tarpeellisia nakymia
seka yhteyksia ymparoivaan agraarimaisemaao .
Kylan rajautuminen vesistoon muodostaa sen "paraatijulkisivuo" , jooka suuonittelu ja hoi to on oltava mahdollisimman korkeatasoioen.
2 . 11
Kuv a 15.
VAARASUOMI (/KAINUU)
Jti.I'Visuomen kyUimuotoja
Metsa on hallitseva myos taajamakuvassa . useimmiten
kyla tukeutuu metsaselanteeseen tai kasvaa sen.sisaan .
Metsapuuston tyyppi on myos pihapuustossa hal~1t~evana ,
suuret kotikuuset ja pihakoivut rakennusten lahe1syydessa ovat yleisia . Toinen hallitseva maisemakuvan
elementti, vesistot, sen sijaan on haviava tekija taajamakuvassa . Tata edistaa kyliin liitty~e~den p~ent7n
rantaviljelmien yleinen metsittyminen V11Jelysta po1s
jatettyina.
Jarvisuomen alueen kylista ei yleensa ole vaikeuksia
loytaa kasvusuuntia. Kylarakeone on usein baj~nainen ja
valja seka ronsyilee epamaaraisesti metsaa~ue1den lo~ssa.
Yhtenaistamisessa sopivasti sijoitettu uud1srakent~nen
on hyva korjaustoimenpide.
rinnepelto
vaara-asutus
laaksomecsa/
jarvi
laidunrinne
Kuva 16 .
~~;;;~~~~~~~;;~
~
Vii.'lji:iii vaara- asutusva
Varsinainen Vaarasuomi on pieni, mutta omaleimainen
alue Pielisen ja II- Salapausselan itapuolella. Pielisen
lansipuolisella korkealla alueella esiintyy Vaarasuomen
piirteita , mutta se rinnastuu myos karuun vedenjakajaalueeseen ja toimii vaihettumisvyohykkeena suomenselalle .
Kai~uussa
Vaarasuomen tyyppipiirteet lomittuvat Pohjoispoh]anmaan ja Lapin jokilaaksokulttuurin kanssa .
49
48
Karjalaisen poimuvuoriston jaanteina alue muodostuu
liuskeista , joiden kuviot ja kulku seka murroslinjat
ovat alueen lansiosassa voirnakkaasti kaakkois - luoteis
-suuntaisia, mika nakyy rnyos maaston ja vesiston muotojen suuntautuneisuutena . Nama liuskeet ovat enimmakseen
edullisia ravinnevaikutukseltaan, kun taas alueen itaja pohjoisosan kalliopera on paaasiassa graniittigneissia . Talla alueella esiintyvat emaksisten kivilajien
alueet ovat houkutelleet asutusta, esimerkiksi Ilomantsi, Hattuvaara, Naarva (Suo men kalliopera, 1960 ) .
Kajaanin seudun ja Kuusamon lehtoalueet perustuvat kallioperan kalkkivaikutukseen .
Kasv illisuutensa puolesta vaarakarjala on seka etelaisten ja pohjoisten etta itaisten ja lantisten kasvillisuustyyppien vaihetturnisvyohyketta . Ilmasto on rnanterei s i nta Suornessa : kesat larnpirnia ja kuivia , talvet kyl rnia.
Oleellinen ero verrattuna esim. Rannikkosuorneen muodos tuu maaperan huuhtouturnattomuudesta . Alue on ollut
(Baltian jaajarvivaihetta lukuunottarnatta) korkeimrnan
rannan ylapuolella . savikot ovat jaaneet syntymatta
laaksojen pohjalle, vastaavasti hienoirnmat ainekset
ovat sailyneet lakialueilla . Missa rinteilla on muinai s rantavyohykkeita ja siten voirnakkaasti huuhtoutuneita
kohtia, korostuu lakialueen rehevyys . Lakialueiden edullinen pienilmasto tehostaa tata vaikutusta ( 11 Kalottivuori" -vaikutus~ Aartolahti 1977, s. ) .
Vaaranlaen kasvullinen ilme saattaa olla huornattavasti
yrnparistoaan rehevampi, lajistossa menestyy etaisernpia
ja vaateliaarnpia lajeja kuin yrnparistossa .
Laaksot ovat voirnakkaas t i soistuneita ja jarvisia .
Varsinkin Kainuussa soistuneisuus on jopa Suomenselan
luokkaa (Naturgeografisk regionindelning av Norden
1977 , s . Y~).
v aa r aky Ui/ pe 1 to
rinnepelto
rinne lai dun
laaksope l to/ metsa
Ku.va 17.
Maise~ara~enne on synnyttanyt Vaarasuomen omaleimaisen
maankay~t~tav~ : a~utus ja viljelykset ovat sijoittun~et ylar7nt71lle Ja lakialueille . Rinneasutus on yleens~ kaakko1~r1nteen puolella, mannerjaan kulkusuuntaan
HUUHTOUTI.JMATON
MOREEN1
7 VAARA- KARJALA t'I<AlOTTIVVORI" - VAARA)
...
TIE, KVU<UVAVLA
ASIJTUS
--;r--r
PERUSKA1.LIO
I.,.. .,.. ...I
c:3
c=J
MOREE/'41
r:: - ::- 1
HlETA
~
HIESUSAVI
SORA
~
HIESU
~ -- -1
TURVE
HIEKl<A
~SAVI
MaaperaZeikkaus AartoZahti., T . 1977_, s . 54 mukaan
50
Vaaranlaen kirkoUa on haUitseva asema
nahden suo]apuolella . Viljely on pisimpaan rnaassamrne
perustunut kaskeamiseen, jolla on myos vaikutuksensa
kylakuvaan . Asu~us on ollut harvaa , talot ja perheet
p~ol~staan suur1a , rakennukset valjasti ja saannottomastl ry~iteltyj~ . Kylat ovat niinikaan olleet valjia,
use~n valn muutarn1en talojen muodostamia. Ylasijainnista Johtuvat pitkat nakymat korostavat avaruuden tuntua.
Vaarakylien kasvu on tuottanut ongelmia. Maisemarakenne
ei tarjoa mahdolli s uuksia tiivii s een kylamuo t oo n perinteisella paikalla, silla talloin yleensa menetetaan
kaikki viljelyskelpoinen maa ja viljelmien myota kylien
51
Kuva 18 .
VaarasuomaLainen
ky~oto
omaleimaisuuden voimakkain tekija. Useissa tapa~sissa
·· · on JO
· k··ynyt
on ollut • kasvu • myos • • •
a
· Tvvnillista
JJr
na1.n
ymparoiviin 1aaksoihin . Alavien notkelmien so1.stune~s1.1.0
·· rakennetui11a a1ueil1a mi1joon taso on a1ha1.neo .
mets1.1.0
.. · seksl.· tulisi maaston .• a1im·
·
Pieoilmastobal.tt:oJen
va··h en t axn1.
•
t
·attaa
rakentamatta
(inversiovaara) seka.ml.ehda
k
3
ma t o
· t
k lm1. en
· · avointen vesipiotojeo avu1. 1 a varm1.s
1Ul.llliiUO
.1 .. Taa . Y
·
·en esteetoo valuminen r1.ote1. .ta . aaJaman
1. 1mamassoJ
· 1 k
kasvualueiksi soveltuvat vaarojeo a1~rl.n:eet J3. ~ ~o·en laidat , 1aaksonpohjat voivat k7hitt:~~ kes~e1.~~ks1.,
!voimiksi viheralueiksi tai "koste1.kkovu.dako1.ks1. ·
IUOIAHTO JA TOIIoUNNAf
LUONNONTOIW ifl.UOIIONAI
SUUOET ESIIoL ve51ST0T
•
Ma•.t.tm.tn I VWtmt.IOOOt
TUOIANTO JA 104MINHAT
SLIOinUMIIIVI
"'oll• tn..nroen .,. .... ,,
~~~~~
----
m•~''"'
IYOlM.OdiUOOOI
......,.....
m
MAAKUNNALLINEN VIHERALUEJARJESTELMA
1.
MAISEMARAKENTEEN JA KAUPUNKIRAKENTEEN SUHDE
Kunkin rnaisemamaakunnan orninaiset luonnonolot ovat tuot taneet niille tyypillisen rnaankayttotavan . Tuottavin
rnaa on raivattu viljelyyn, helppokulkuiset paikat etsitty kulkureiteiksi ja asutus on seurannut naita hakeutuen suotu~simrnille vyohykkeille . Missa edellytykset o vat
olleet rnonipuolisimmat on syntynyt keskittyma, joka on
jatkanut kasvuaan. Taajarna tai kaupunki on siten maisernarnaakuntansa solrnukohta, orninaisuuksien tiivistyrna,
joka irnee itseensa yrnpariston voimavarat ja jalostaa ne
edelleen .
Kaupungin ja sijaintirnaisernan suhde on vuorovaikuttei nen :
Kaupunki toirnii seutunsa identiteettitekijana, se oso i t taa maisernatekijoiden parhaiden ominaisuuksien keskittyman, jolloin se ikaankuin kokoaa itseensa monipuoli sen valikoiman naita ominaisuuksia ja sulattaa ne rakenteeseensa . Tiivistymisen rnyota myos jalostusasteen
on kohottava, jotta tekijat pystyttaisiin kokoamaan
kaytettavissa olevaan vahaan pinta- alaan . Maakunnalliset tyyppipiirteet joudutaan rakennetuimrnilla alueilla
rnuokkaarnaan symbolitasolle . Kaupunkirakenteen lapi jatkuvan viheraluejarjestelman avulla voidaan rnaakunnan
luontosuhteet tuoda tiedostuviksi aina urbaaneinta kes ~~sta-aluetta rnyoten . Kaupunkirakenteen koossa pysyrni nen ja loogisuus suhteessa rnaisemarakenteeseen on valttarnatonta , jotta kaupunki voi palvella seutunsa identiteettitekijana .
Toisaalta voidaan tarkastella maisemarakennet t a kaupun gin identiteettitekijana . Mita valjernmin rakennettu
alue sita suurempi merkitys luonnontekijoilla on alueen
hahmottarnisessa ja orientoitumisessa . Myos tiiviisti
rakennetuilla alueilla maaston , vesistojen , jopa kas vuston rnerkitys on suuri . Tama kuvastuu esim . kaupunki en kadunnimissa , joista huomattavas sa osassa on luontotekija rnukana (Korkeavuorenkatu , Koskikatu , jne . ) .
Kaupunkirakenteen muotoutumisen logiikka on mahdollis ta ymmartaa vain rnaisemarakenteen taustaa vasten tarkas tel tuna .
tYOia.niQiiNIOC.OI
~-~C,nne
pa&ll.a411.M t twotant~l
••wuo.eue
KaaVi o 3.
Ksimer kki maakuntarakenteen viemi ses va suunni~telun
eri tasoilZe (Forssa~ Sepp~en 1979 )
Kaupungin sijoitturnista ohjanneiden luontotekijoiden
kokonaisuus (tai jokin erityisorninaisuus) tulisi sailyttaa hallitsevana aiheena kaupungin identiteettia
viheraluejarjestelrnalla luotaessa tai vahvistettaessa.
Eri osatekijoiden keskinainen rnerkitysjarjestys rnuodos taa viheraluejarjestelrnaan hierarkisen asteikon .
Kaupunkimuoto ja sen rakenneosien hierarkia niveltyy
naihin ja synteesina rnuodostuu kaupungin ominaislaatu
ja yksilollisyys .
53
52