1. No category

Pamausrasti
1 / 2015
Vihtavuoren Pamaus ry.
Suunnistusjaosto
www.vihtavuorenpamaus.net
1
Mobiili ihminen
Lasten ja nuorten vähäinen liikkuminen alkaa olla mediassa jokapäiväinen huolenaihe. Enää eivät äänessä
ole vain liikunnan ammattilaiset ja
muut ”terveysterroristit”. Asia huolestuttaa kaikkia. Jaksamisen ja kehonhallinnan heikkeneminen on jo
päiväkotilasten ongelma. Puuhun ei
päästä.
Mikä sitten neuvoksi? Sitä meidän liikunnan parissa touhuavien vapaaehtoisten on syytä miettiä. Käskien se ei onnistu, eikä seurauksilla pelotellen. Tutkimuksissa on havaittu, etteivät ammattikoulujen pojat tunne vähintäkään syyllisyyttä liikkumattomuudestaan. Paremmin viihtyy
autojen ja kavereiden kanssa.
Arkiliikunnan tarve on vähentynyt pitkään ja tasaisesti, mutta varsinainen notkahdus tuli älykännyköiden myötä. Kielellisesti kuulostaa paradoksilta, että mobiili tuhoa mobiliteetin. Mutta
niinhän se on. Ei tarvitse itse liikkua, jos kaikki kiinnostavat kaverit, keskustelut ja tiedot saa
luokseen sormenpyyhkäisyllä.
Toivoa ei kannata menettää, ei ainakaan meidän suunnistajien. Suunnistus on niin elämyksellinen laji, että lapsena mukaan tulleet eivät kyllästy siihen yhtä helposti kuin johonkin vakioidun
ja yksinkertaisen suorituksen lajeihin. Lapsiin kannattaa panostaa ja niin Pamaus tekeekin. Tänäkin keväänä lasten ja nuorten treenit ovat tärkeä osa toimintaamme.
Seuraava ja haastavampi ryhmä ovat kouluikäiset. Mutta eivät mahdoton. Pitää vain soluttautua heidän maailmaansa. Se maailma on älykännykässä ja sen käyttötavoissa. Tuohon maailmaan voi päästä monta kautta. Liikunnanopettaja ja aerobicmestari Tuuli Matinsalo oli tuskaillut teinityttöjen vastahankaisuuden kanssa kunnes keksi järjestää suunnistuksen, jossa rastilla
piti ottaa itsestään selfie rastin kanssa.
Kännykän käyttöön suunnistuksessa on myös teknisempiä sovelluksia kuin Tuulin selfiet. Yhtä
niistä, nimeltään MOBO, on Suunnistusliitto lähtenyt tukemaan ja levittämään. Järjestelmää
esitellään tämän lehden sivuilla. Samalla jaosto haastaa kaikki pohtimaan, olisiko tuosta meillekin apua. Monesta muustakin olemme koettaneet raapustaa.
Unski
2
Avokallion kutsu
Tällä kertaa Jukola kilpaillaan Paimiossa, täsmälleen samoissa
maastoissa kuin kesällä 1972. Kokeneimmat konkarimme hyötyvät maastontuntemuksesta? Venloille ei vuonna 1972 ollut
vielä viestikisaa. Naiset kävivät henkilökohtaisen kilpailun.
Nyt ovat venlojen viestitkin jo pitkään jatkunutta käytäntöä. Paimioon on haaveissa ennätysosanotto. Järjestäjät odottavat paikalle yli 17 000 suunnistajaa.
Pamaus oli edellisessä Paimion viestissä mukana yhdellä joukkueella ja kolmella sukunimellä.
Ainoan joukkueen absoluuttinen tulos oli suunnilleen sama kuin niin usein parhaalla joukkueella myöhemminkin, sadannen tietämillä. Nyt saattaisi Pamauksella olla sopiva aika ja mahdollisuus tehdä saavuttaa aikojen paras Paimiossa juostun Jukolan sijoitus.
ViPan naiset Suunnistajassa
Kun viestintää opiskeleva seuramme jäsen Laura Eskelinen haki kesätöitä Suunnistusliiton viestinnästä, hänelle ehdotettiin, että voisiko hän
tehdä henkilöjutun eräästä mielenkiintoisesta keskisuomalaisesta
suunnistuspersoonasta.
3
Tarkempi keskustelu paljasti, että tuo haluttu haastateltava oli Westerbergin Pia, suunnistusporukkamme innostava ja osaava monipuolisuusihme. Mielelläni otin juttuaiheen vastaan, toteaa Laura. Vaikka pienen lisämutkan työhön teki se, että Pia oli jo ehtinyt muuttaa Tammisaareen.
Suunnistusjaosto ja Pamausrasti ovat tyytyväisiä, että seurallemme hyvin arvokkaan työpanoksen tehnyt Pia sai ansiomerkin lisäksi tällaisen laajempaa julkisuutta saavan huomionosoituksen työstään sekä suunnistuksen että seuramme hyväksi.
Ratamestarin työ kuntorasteilla
Jari Liuha
Pamauksen kuntorastit ovat olleet tunnettuja laadukkaista kartoistaan
ja radoistaan. Kesän rasteja suunnittelee parikymmentä ratamestaria.
Tämä kirjoitus kuvaa suunnittelun tavoitteet. Kaikkien niiden ei arkisessa iltarastityössä ole tarpeen toteutua, mutta hyvä ne on muistaa.
Muuttuvia tekijöitä on paljon. Maastotyypit vaihtelevat nopeasta hiekkakankaasta hidaskulkuisiin mäkiin. Osaa maastoista halkoo polku- ja tieverkosto, toiset ovat talousmetsää harvempine
kulku-urineen. Joskus kuntorastit voi pitää koulun pihasta, mutta usein pysäköinti tapahtuu
metsätien varressa. Pysäköinnin, liikenteenohjauksen ja turvallisuuden huomioiminen on osa
valmistelua.
4
Kuntorasteilla on monen ikäistä ja tasoista suunnistajaa. Joku ottaa ensikosketuksen suunnistuksen saloihin, toinen on suurkuluttaja ja kolmas etsii hyviä marja- ja sienimetsiä. Kaikille pitäisi tarjota jotain sopivan haasteellista. ViPa tarjoaa viisi vaihtoehtoa: 7 km (vaativa), 5 km
(keskitaso), 3-4 km (keskitaso), 3 km (helppo) ja 2 km (erittäin helppo)
Ratamestarin valmistelut
Ratamestarin työ alkaa maastokäynnillä, jossa tarkistetaan mahdolliset muutokset. Maastokäynnille kannattaa ottaa vanha kartta mukaan merkintöjä varten. Viimeisin karttatiedoston
löytyy piirtokoneelta tai karttavastaavalta. Kotona muutokset on sitten siirtää karttatiedostoon.
Uusia harvennuksia ja raivauksia täytyy päivittää karttaan, jotta kulkukelpoisuuden kuvaus pysyisi ajan tasalla. Juuri istutetuille aukoille ei saa ratoja viedä. Joskus kartan päivitystyössä auttaa myös Kansalaisen karttapaikan avoin ilmakuva-aineisto.
Valmisteluvaiheessa kannattaa varmistaa myös “keskuspaikan” toimivuus ja mahdolliset varaukset muuhun toimintaan. Lähtö- ja maali tulisi pyrkiä sijoittamaan niin, että polkuja, teitä ja
muita selkeitä kohteita on tarjolla helpoille radoille. Pidempien ratojen lähdön voi myös viedä
kauemmas, jotta päästään hyödyntämään maaston parhaita osia myös keskitason radoilla.
Lasten radat
Suunnistukseen pätee vanha viisaus: Ihminen ei näe silmillään vaan aivoillaan. Kun lapsi aloittaa suunnistamisen, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Vanhoja sisäisiä malleja metsästä ei ole. Lapsi katsoo myös ympäristöä aikuista alempaa. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä.
Avainsana onnistuneeseen lasten rataan on turvallisuus. Rastit ovat selkeissä kohteissa, jotka
näkyvät melko kauas. Polkujen risteys, suuri kivi ja rakennuksen kulma ovat hyviä rastipisteitä.
Rastilippu on hyvä laittaa hyvin näkyviin - mieluummin tulosuunnan puolelle. Kun rasti näkyy jo
kaukaa, se palkitsee ja kannustaa lasta jatkamaan ja ehkä lisäämään jopa vauhtia.
Kuntorasteilla lyhin D-rata suunnitellaan erittäin helpoksi lasten ja aloittelijoiden radaksi. Rastilta rastille johdattelee selkeä kulku-ura kuten polku, tie tai metsäkuvion raja. Korpimaastoissa
näitä luonnon reittejä ei aina ole tarjolla. Pyrimmekin jatkossa tarjoilemaan haastavimmille väleille viitoitetun vaihtoehdon - viitoitus merkitään karttaan oranssilla viivalla peräkkäisten rastien välillä. Tällöin suoraa rastiväliviivaa ei ole piirretty karttaan (kuva 1).
C-rata on vaikeusasteeltaan helppo. Siinäkin rastiväleillä on tarjolla johdattelevia kulku-uria,
mutta itse rastipisteet ovat jo pienen matkan päässä polusta, tiestä tai kuvionrajasta. Rastille
täytyy jo osata “suunnistaa” poistumalla kulku-uralta oikeassa kohdassa ja oikeaan suuntaan.
Rastiliput saavat olla tälläkin radalla hyvin näkyvillä.
5
Nuorille ja kokeneille
taitotehtäviä
Kuva 1. Osalla radasta on viitoitus, joka on
karttaan merkitty oranssilla.
Kun on opittu suunnistuksen perusasiat:
kartanluku ja kartan suuntaaminen
maaston mukaan, voidaan lisätä suunnistustehtävien kulmakerrointa. Radat Blyhyt ja B vaativat jo enemmän taitoa
rastien löytämisessä ja reitinvalinnassa.
Rastiväleillä ei aina ole polkua tai muuta
selkeää kulkureittiä. Nopein ja varmin
reitti pitää löytää mm. korkeuskäyriä ja
kasvillisuuskuvausta lukien - välillä jopa
kompassisuuntaan tukeutuen.
Hyvä suunnistusrata mittaa monipuolisesti suunnistustaidon eri osatekijöitä. Jokaiseen rataan olisi
hyvä sisällyttää ainakin yksi pidempi reitinvalintaa
tai suunnassa kulkemista sisältävä rastiväli. Vastapainona on lyhempiä rastivälejä, jolloin suoritusta
täytyy osata rytmittää. Yksitoikkoista “tulitikkurataa”, jossa kaikki välit ovat lähes samanmittaisia,
tulisi välttää. Vaativalle alueelle voi suunnitella
“perhosen” (kuva 2), jossa samalla rastilla käydään
useamman kerran. Hyvä alue saadaan tehokkaampaan hyötykäyttöön.
Helppo tai huonokulkuinen maastonosa voidaan
“ohittaa” pitkällä reitinvalintavälillä (Kuva 3).
Kuva 2. Perhonen hyödyntää vaativan alueen mahdollisuudet
Houkuttelevin reitinvalinta voi johtaa vaikeaan suunnistukseen rastia lähestyttäessä. Siksi
suunnistaja tekee usein reitinvalinnan lukemalla rastivälin takaperin, jolloin seuraavan rastin
lähestyminen tulee tarkistetuksi. Paras ratkaisu voi siis olla kompromissi hyvän kulukelpoisuuden ja varman rastinoton välillä.
Rastien sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon maaston erityispiirteet. Avoimessakin maastossa haastetta saadaan sijoittamalla rastilippu rastipisteen taakse. Tällöin täytyy löytää ensin rastipiste, jotta löytää rastin.
Rastimäärite kertoo rastipisteen luonteen (kivi, kumpare, suppa tms.) ja rastin sijainnin suhteessa pisteeseen, esimerkiksi kiven itäpuolella.
6
Rastilippua ei saa jättää liian alas tai
kivenkoloon. Lajisääntöjen mukaan:
Kuva 3. Pitkä väli tarjoaa mahdollisuuden reitinvalintaan ja vauhdin pitoon.
Rastilippu on sijoitettava kartan ja
rastinmääritteen osoittamaan
maastonkohtaan. Rastilippu tulee
olla nähtävissä, kun kilpailija on
saapunut kyseiseen maastonkohtaan.
Hevijuusereille haasteita
A-radalla pidempi matka mahdollistaa maaston perusteellisemman hyödyntämisen. Useammalla pidemmällä välillä voidaan laittaa suunnistaja myös fyysisesti koville, jolloin suorituksen
hallitseminen lyhyemmilläkin väleillä vaikeutuu.
Rastipisteeseen löytämistä voi vaikeuttaa sijoittamalla rastin kauemmas “tukea” antavista
maastokohteista (kuvat 4 ja 5). Rasti voi olla myös “tyhjän” tai “vaativan alueen” takana, jolloin
rastille pitää osua joko kompassisuunnalla, kiertäen varman kohteen kautta tai peilaten kauempana takana tai sivuilla olevista kohteista.
Taitava suunnistaja pyrkii pitämään
suunnistuksen “edessä”. Kartasta siis
luetaan “ennakoita”, joita sitten odotetaan havaittavaksi edessä tai sivuilla.
Ajatuksen juoksu voisi olla seuraava:
Seuraavaksi näen oikealla aukon kulman ja vasemmalla nenän, kaukana
edessä häämöttää vinottainen rinne ja
kuvionraja. Juoksen nenän ja aukon
välistä kohti kuvionrajaa, joka erottaa
eri-ikäiset metsät.
Kuvat 4 ja 5. Rasti (pohjoinen kivi) sijaitsee aivan kuvionrajan tuntumassa, jolloin rastille on
liian helppo löytää. Vaihtoehdossa rasti (lounainen pieni suppa) on hieman kauempana kuvionrajasta, mutta sen sijainti paljastuu takana
ja sivuilla sijaitsevista “suurista” kohteista.
Ennakoiva suunnistus vaatii jatkuvaa
kartanlukua ja maaston havainnointia.
Katse kannattaa suunnata kauas, jolloin pienten kohteiden kanssa näpertely jää pois. Eteneminen nopeutuu, kun
suunnistetaan suurien kaukaa havaittavien kohteiden avulla. Pienet nyanssit, kuten kivet vain varmistavat suuremman kokonaisuuden olevan kunnossa.
Ratamestari voi tehdä suunnistuksesta vaikeampaa asettamalla teknisesti vaikeita lyhyehköjä
rastivälejä juuri ennen pitkää. Tällöin taitavakaan suunnistaja ei välttämättä ehdi lukea ja rat7
kaista tehtävää jo etukäteen. Silloin mitataan hermoja, että malttaako uhrata 10-15 sekuntia
reitinvalintaan vai lähteäkö hätäisesti vain “sinne päin” kaverin peesissä.
Maaston nopeus kannattaa huomioida ratojen laadinnassa. Raskaassa mäkimaastossa kuntosuunnistajan kilometrivauhti saattaa olla viisi minuuttia hitaampaa kuin nopeimmalla kankaalla.
Nopeimmissa maastoissa A-radan pituus voi siis olla jopa kahdeksan ja hitaimmissa vain viisi tai
kuusi kilometriä.
Huippusuunnistajalle kuntorastien A-rata vastaa hieman pidennettyä keskimatkaa, jonka ohjeaika on 30-35 minuuttia. Kokenut kuntosuunnistaja käyttää silloin aikaa ainakin 45-55 minuuttia. Maastotyyppi vaikuttaa siis paljon loppuaikaan.
Karttaohjelma auttaa
Oma lukunsa ratamestarin työssä on varsinainen ratasuunnittelu tietokoneella. Ohjelmaa on
helppo ja selkeä käyttää. Kirjallinen ohje opastaa työssä vaihe vaiheelta. Tarvittaessa voi myös
kysyä apua konkareilta. Tietotekniikka mahdollistaa muutosten tekemisen vielä “kalkkiviivoillakin”, niin ettei kaikkea tarvitse tehdä aina alusta asti. Uusi hakkuuaukko saattaa ilmestyä maastoon juuri ennen karttojen painamista. Silloin muutokset voi tehdä nopeasti karttatiedostoon ja
tarvittsessa myös ratasuunnitelmiin.
Ratamestari on siis paljon vartijana. Tehtävää on paljon ja monenlaista. Yhden kuntorastitapahtuman ratamestarityö onkin jaettu yleensä useammalle henkilölle, jolloin tehtäviä voi sujuvasti
jakaa. Suunnistajilta saatu asiallinen palaute on tervetullutta, jotta voimme paremmin vastata
asiakkaiden tarpeisiin.
25 vuotta sitten
Pamaus Rasti 1-90
Risto Häkkinen
Kurkistetaanpa taas 25 vuoden takaisiin asioihin. Lehden toimittivat Heli Suutari, Tarja Okker ja
Risto Häkkinen. Suunnistusjaoston muodostivat Aimo Lehtimäki pj., Heli Suutari siht.,Tarja
Okker, Risto Häkkinen, Juha Niemistö, Janne Valkonen. Lehti ilmestyi 10. kerran ja oli
edelleenkin koko seuran lehti, jossa jaostot kertoivat toiminnastaan.
Suunnistusjaoston ensimmäinen juttu on Reino Vepsäläisen ”Kymmenen vuotta tiistairasteja”.
Otsikolla ”Valmennusasiaa” allekirjoittanut kertoo suunnistuksen C-valmentajakoulutuksen
oppeja, joita Hankasalmella jakoi Paavo Valkonen. Näyttäsi ohjeet pätevän vielä tänä
päivänäkin.
Perinteinen Retun ennakkojuttu Jukolasta on saanut otsikon ”Tämän vuoden Jukola Juvalla”.
Otetaanpa näyte jutun lopusta. ”Entä miesjoukkueiden sijoitustavoitteet? Ykkönen 350,
8
kakkonen 600 ja kolmonen 800. Että tämä saavutettaisiin, pitäisi viimeistään nyt ruveta
panemaan tossua toisen eteen pitkien lenkkien merkeissä. Ja sitten se asia, josta ennenkin olen
saarnannut: Pois maanteiltä, varsinkin kovilta, ja lenkit kokonaan maastoon heti, kun
lumitilanne sallii. Pienikin sula aurinkorinne on hyödynnettävä. Itse tein aikoinaan puolentoista
tunnin lenkin tuollaisella hehtaarin kokoisella läntillä vauhtia vaihdellen. Ylös ja alas, välillä
pitkin rinnettä, mutta ei kävelyä. Parin kuukauden kuluttua nähdään, kuinka kunto on hoidettu.”
”Talven pm-kisojen tuloksia”: pm-hs H12 sarjassa Teemu Pynnönen kultaa, Jussi Karelo hopeaa,
Jussi Häkkinen pronssia, D 18 sarjassa Heli Suutari pronssia, muita sijoituksia H14 Arto Valkonen
4./15., H21 Hannu Väätäinen 10./27. Pm-hs viesti kultaa H35 Hannu Väätäinen, Timo Hänninen,
Risto Häkkinen, hopeaa H50 Matti Suutari, Tarmo Ahola, Tauno Hämäläinen, pronssia H14 Jussi
Karelo, Jussi Häkkinen, Teemu Pynnönen. Pm-latu kultaa H55 Tarmo Ahola, hopeaa H12 Jussi
Häkkinen, pronssia D10 Kirsi Hyvärinen, H12 Jussi Karelo, H18 Janne Valkonen, H35 Juha
Niemistö, H40 Hannu Natri, muita sijoituksia H65 Tauno Väisänen, H14 Arto Valkonen 6./12.
Otsikolla ”Oravapolkukoulun ovet avoinna” allekirjoittanut kertoo mm:ssa, että
”Oravapolkuryhmiä on ollut kaksi, 7-10 vuotiaiden ja 10-12 vuotiaiden. Maaliskuun lopulla
aloitti uutena ryhmänä toimintansa yli 12 vuotiaille tarkoitettu Nuorten Jukola-ryhmä”.
”Tulevan kesän eräs päätapahtuma on ilman muuta Suomen Suurkisat 6.-10.6 Helsingissä,
jonne suunnistajia on lähdössä 16.”
Otsikolla ”Maakuntasuunnistus” kerrotaan ensimmäisen kerran järjestettävästä
suunnistusviestistä Tikkakoskella ja otsikolla ”Seurayhteistyötä” kerrotaan, että Vipan, Laukaan
Urheilijoiden ja Lievestuoreen Kisan iltarasteille voidaan osallistua puolin ja toisin ilman
osallistumismaksua.
Lehdessä on myös ohje tiistairastien ratamestareille: ”Yrittäkääpä tänä kesänä panna pääpaino
lasten radoille. Suunnitelkaa 2 km radasta niin helppo kuin suinkin vain osaatte. Valitkaa
lähtöpaikka lasten radoille sopivasta maastokohdasta ja käyttäkää tarvittaessa merkitsemistä
vaikkapa vain osalla radasta. Myös 3 km radan tulee olla helppo, koska se on tarkoitettu
aloittelijoille. Rastipisteiden tulee olla selkeitä ja rastit näkyvillä paikoilla.”
Lehdessä on vielä seuraluokittelutaulukoita, tiistairastiohjelma ja kilpailukalenteri. Mainittakoon
tiistairasteista, että ne alkoivat 10.4 Vihtavuoressa korttelirasteilla ja päättyivät 18.9
Vihtavuoressa, heinäkuussa tauko, yhteensä 20 rastit. Paikkoina olivat Vihtavuoren lisäksi
Hietasyrjä, Savio, Kärkkää pohjoinen, Puttosenmäki, Kärkkää eteläinen, Pertunniemi,
Lehesvuori.
9
Tiistairastit 2015
Järjestäjä:
Radat:
Lähdöt:
Yhteyshenkilö:
Tiedotus:
Muuta:
Teema
LNT
LNT
LNT
LNT
LI, LNT
LI, LNT
LI
Vihtavuoren Pamaus (ViPa).
7 km, 5 km, 3-4 km, 3 km (helppo), 2 km (erittäin helppo).
Tiistaisin klo 17.00 – 18.30
Kari Puurunen, puh. 040 7082257 tai työ 020 7177369,
[email protected].
Laukaa – Konnevesi lehti, torstaisin.
LI=Laukaan iltarastit. LNT= Lasten ja nuorten treenit.
IRV=Iltarastiviikko
Karttamaksu 6 € yli 16-vuotiaat ei vipalaiset, 3
€ vipalaiset ja lapset. Alle 16-vuotiaat vipalaiset ilmaiseksi, paitsi LI –
merkityt Laukaan iltarastit, jotka 3 € kaikille laukaalaisille, muille 6 €.
Emit vuokra 2 € , ViPalaiset 1 €.
Maksuna käyvät myös Smartumin liikunta- ja kulttuurisetelit,
Suomen Hoitosetelin supersetelit ja Laukaan kunnan liikuntaja kulttuurisetelit.
http://www.vihtavuorenpamaus.net/suunnistus/
Pvm
Paikka
Opastus
Kartta
21.4.
28.4.
5.5.
12.5.
19.5.
26.5.
2.6.
9.6.
16.6.
23.6.
30.6.
Laukaa, sprintti
Peurunka
Vuontee
Kuusa/Oitinmäki
Jyrylänkangas
Hietasyrjä
Siikakangas
Riuttamäki
Multamäki
Kiikkuharju
Puttosenkalliot
kt 637 Laukaa, kiertoliittymä
kt 637 Peurungan rt
kt 640 Tarvaalan rt (Vuontee)
kt 637 Peurungan rt - Kuusa
kt 637 Kuusa-Äijälä
kt 637 Kuusa-Äijälä
kt 637 Vihtavuori
kt 637 Leppävesi
kt 637 Peurungan rt
kt 640 Tarvaalan rt (Vuontee)
kt 637 Kuusa-Äijälä
1:5000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
28.7.
4.8.
11.8.
18.8.
25.8.
1.9.
8.9.
15.9.
Syömäsijanmäki
Hietasyrjä
Kuusa/Oitinmäki
Kattamäki
Valkola
Peurunka*
Vuontee**
Kuhajärvet
kt 637 Kuusa-Äijälä
kt 637 Kuusa-Äijälä
kt 637 Peurungan rt - Kuusa
kt 637 Kuusa
tie 6375 Peurunka-golfin risteys
kt 637 Peurungan rt
kt 640 Tarvaalan rt (Vuontee)
kt 637 Vihtavuori - Laukaa
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:10000
1:5000
TAUKO
LI
LI
LI
10
Mobo keulimaan?
Valitetaan, että lapset ja nuoret eivät liiku tarpeeksi, kun aika menee
älykännykän hipelöinnissä. Eivät ne liiku aikuisetkaan. Moni esittää
tuon nuorisovalituksen sohvalla maaten. Suunnistuksessa on ongelmaan ratkaisumalleja, joista Suunnistusliitto tukee Moboa.
Kännykkä liikkumaan
Kännykkäriippuvainenkin ihminen lähtee liikkeelle, jos kännykkää tarvitaan paikassa,
jonne on varta vasten mentävä. Tähän Mobo perustuu. Modernin suunnistuksen kaikki
sähköiset toiminnot hoidetaan kännykällä. Löydetyn rastin QR-koodi, se sekava häkkyräneliö, kuvataan. Verkossa olevaan ohjelmaan siirtyy tieto, mikä rasti on kuvattu ja milloin. Ja puhelin hoitaa myös paperiset ja muoviset toiminnot. Sekä kartta että kompassi
ovat puhelimen näytössä.
Mahdollisuuksien laajennus
Rastiväliajat ovat tämän päivän suunnistajalle elintärkeä tieto. Niillä analysoidaan suoritusta ja verrataan omaa menoa kaveriin. Tuntuisi oudolta, jos
maalissa tietäisi vain tehneensä hyväksytyn suorituksen ja saaneensa ajan.
Mobo ei korvaa emit-järjestelmällä ja aina eri kartoilla pyöritettäviä harrasterasteja. Mobo on jähmeästi yhdellä kartalla. Mutta muulla tavoin Mobo
laajentaa mahdollisuuksia. Rasteille voi lähteä silloin, kun itselle sopii. Sähköinen kilpailijakortti,
kännykkä, on aina taskussa. Rastien QR-koodit ja
Mobo-ohjelmisto hoitavat leimauksen ja tulospalvelun.
MOBO, kompassi, emit-kortti ja Konneveden Lapunmäen kartta samassa kuvassa ja samassa laitteessa.
Mietitään Moboa meillekin
Suunnistusjaostossa on jo käyty hieman keskustelua siitä, josko Mobo meillekin. Paketin
hinta ei ole päätä huimaava, yksien hyvien iltarastien tuotto. Mutta mikä olisi sopivin
11
kartta-alue? Sellainen, jolle olisi helppo päästä ja jolla aloittelijakin pärjäisi. Ja joka helposta saavutettavuudestaan huolimatta ei olisi ilkivallalle kovin altis.
Näistä ja muistakin Mobo-asioista jaosto toivoo saavansa kesän aikana palautetta. Näille
sulille Moboa ei vielä tule, mutta vuoden päästä?
Suunnistusliiton sivuilta löytyy
esittelyaineistoa MOBOjärjestelmästä ja siitä, miten
seurat pääsevät siihen mukaan.
Kuvassa sivu powerpointesityksestä.
12