Materiaalit kävelyn vetäjälle

Ekologinen velka -kaupunkikävelyjen toteuttajalle
Ekologinen velka -kaupunkikävelyllä osallistujat tutustuvat todelliseen ostosympäristöön ja pohtivat sitä, millaisia vaikutuksia kulutuksellamme on luontoon ja ihmisten elinympäristöihin erityisesti globaalissa Etelässä.
Kaupunkikävelyn aikana annetaan esimerkkejä kulutuskulttuurin kestämättömyydestä ja luonnonvarojen tuhlaamisen seurausten epäoikeudenmukaisuudesta globaalilla tasolla. Samalla tuodaan esiin kaupunkitilaa myös eikaupallisena tilana ja mahdollisuuksia vaikuttaa globaalin Etelän tilanteeseen
vastuullisen kuluttamisen keinoin.
Toteutus koostuu rasteista
Kaupunkikävely on kiertokävely, jonka aikana pysähdytään eri yritysten ja
toimitilojen äärelle, jotka toimivat kävelyn rasteina. Kullakin rastilla on teemansa, josta annetaan tietoa kunkin rastin kohdalla. Lisäksi rastilla on joku
toiminnallinen tehtävä, jolla avataan kyseisen liiketoiminnan tai palvelun vaikutuksia ympäristöön ja globaalin Etelän tilanteeseen. Kunkin rastin tavoitteena on antaa esimerkkejä myös ylikulutuksen purkamiseksi.
Aikataulun ja reitin suunnittelu
Ohjekestona kävelykierrokselle on 60 minuuttia. Kunkin rastin toteuttamiseen varataan aikaa n. 10 minuuttia. Rastien tulisi sijaita korkeintaan kolmen
minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Yksi kierros koostuu enimmillään
kuudesta rastista.
Kävely toteutetaan ulkona ja rastit sijoittuvat julkiseen tilaan esimerkiksi
kaupan edustalle. Paikkoja valitessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin
asioihin:
– Toiminnan tarkoituksena ei ole aiheuttaa haittaa
toiminnanharjoittajalle. Tämän vuoksi ryhmä kokoontuu kauemmaksi
sisäänkäynnistä, esimerkiksi näyteikkunan edustalle.
Varmista, että melu (esim. liikenne, kauppojen kuulutukset) eivät
haittaa osallistujien mahdollisuutta kuulla esittelyä tai ottaa osaa
keskusteluun.
– Ryhmä ei saa hajaantua rastilla olon tai rastilta toiselle siirtymisen
aikana.
– Jos osallistujien käytössä on heille suunnattu tehtäväpaperi, tämä
tulee huomioida rastin toteuttamisessa ja aikatauluttamisessa, jotta
heillä on riittävästi aikaa pohtia annettua tehtävää.
–
Rastin teeman havainnollistamiseksi on käytössä myös havainnekuvia.
(havainnekuvan symboli tässä ohjeistuksessa *1-*9) Tarjolla on myös
vinkkejä aloitukseen ja loppukeskusteluun, joihin tulisi varata aikaa
myös.
1. Kaupunkikävelyn aloitus
Osallistujille kerrotaan, että kävelyn tarkoituksena on pohtia annettujen
esimerkkien/rastien kautta omien kulutusvalintojemme vaikutuksia globaalin
Etelän ihmisiin ja elinolosuhteisiin. Selitetään lyhyesti:
•
Mitä tarkoittaa globaali Etelä ja teollinen Pohjoinen: “Globaali Etelä” ja
•
Mitä on ekologinen velka ja luonnonvarojen ylikulutus: Teollinen
•
Kävelyn aikana huomaamme, miten luonnonvarojen ylikulutus liittyy
arkeemme ja tulee esiin kaupunkiympäristössä.
“teollinen Pohjoinen” ovat Etelän kansanliikkeiden ja kansalaisjärjestöjen
käyttämiä käsitteitä. Käsitteet kuvaavat suurpiirteisesti maailman köyhimpiä
ja rikkaimpia valtioita/ihmisiä. Globaaliin Etelään kuuluvat Afrikan ja keski- ja
Etelä-Amerikan maat ja osa Aasiasta. Teolliseen Pohjoiseen taas kuuluvat
Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat ja osa Aasiaa. Käsiteparin käytöllä
halutaan välttää kehitysmaan käsitteen käyttöä, koska se on yhteydessä
ongelmalliseen ajatukseen yhdestä kehityksen mallista.
Pohjoinen on valtavasti velkaa globaalille Etelälle, mutta tätä velkaa ei
tunnisteta tai tunnusteta juuri lainkaan. Ekologisen velan sijasta puhutaan
Etelän taloudellisesta velasta Pohjoiselle. Tämä velka osaltaan pitää yllä
nykyistä järjestelmää, jossa Pohjoisen ekologinen velka Etelälle jatkaa
kasvamistaan. Tällä hetkellä alle 20 % maailman väestöstä käyttää yli 80 %
maailman resursseista. Nykyinen kulutuskulttuuri tuottaa jatkuvasti paljon
vahinkoa globaalille Etelälle ja edelleen ylläpitää ja kasvattaa teollisen
Pohjoisen materiaalista ja moraalista velkaa globaalille Etelälle. Pohjoinen
käyttää hyödykseen erittäin paljon Etelässä tuotettuja edullisia raaka-aineita
ja mm. halpaa työvoimaa. Pohjoisen hyvinvointi on siis pitkälti rakennettu
Etelän varaan ja tästä ei makseta kunnollista korvausta, eikä aiheutuneita
vahinkoja korvata. (*1: Maailman ylikulutuspäivä)
Aloitustehtävä:
Missä seuraavista paikoissa asioit ja kuinka usein?
Osallistujia voi herätellä kysymällä heiltä, kuinka usein he käyvät rasteihin
liittyvissä paikoissa. Tämä tehtävä löytyy osallistujien tehtäväpaperista, jos
sitä käytetään. Vaihtoehtoina: vaatekauppa, bensa-asema, kukkakauppa,
ruokakauppa, elektroniikkaliike, ostoskeskus, tori / kauppahalli ja
maailmankauppa
2. Kaupunkikävelyn lopetus
Valitse rasteilla olleiden keskustelujen ja kiinnostuksesi mukaan kaksi
kysymystä ja jatkakaa vielä, jos keskustelua syntyy ja siihen on aikaa.
•
•
•
•
•
Mitä jäi mieleen kävelystä? Mikä oli uutta?
Mikä oli mielenkiintoista, mikä ei?
Olivatko kaikki paikat tuttuja ennestään?
Auttoiko kävely katsomaan kaupunkia jostakin uudesta näkökulmasta?
Vaikuttaako se kulutuksen määrään, että iso osa kaupunkitilasta on
kaupallisessa käytössä?
Mikä merkitys kuluttamisella on omassa elämässä? Voiko olla
onnellinen, jos kuluttaa nykyistä vähemmän?
3. Oppaan valmiit rastivaihtoehdot
1. Elektoniikkaliike -kulutuselektroniikka
Tavoite: Osallistuja ymmärtää elektroniikan tuotannon kipukohdat
Ratkaisuehdotus: Kulutuksen vähentäminen ja elektroniikkajätteen
kierrätys
2. Ruokakauppa, marketti tai tori – mistä ruokamme tulee?
Tavoite: Osallistuja saa lisää tietoa ruoantuotannon ympäristöön liittyvistä,
yhteiskunnallisista ja sosiaalisista vaikutuksista
Ratkaisuehdotus: Suosia kasvisruokaa, lähellä tuotettua, luomua ja reilua
kauppaa
3. Vaatekauppa, kirpputori - vaatteet
Tavoite: Osallistuja ymmärtää vaatteiden tuotantoon liittyviä epäkohtia
(ympäristö, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset) aikaisempaa paremmin. Kertakäyttömuodin kyseenalaistaminen.
Ratkaisuehdotus: Kulutuksen vähentäminen, tarkempi harkinta,
vaatteiden hankkiminen käytettynä, paikallisen tuotannon suosiminen.
4. Kukkakauppa - mitä annamme lahjaksi?
Tavoite: Osallistujat tutustuvat käsitteisiin vesikriisi ja vesijalanjälki. Kerrotaan vesikriisin syistä ja seurauksista. Kyseenalaistaan materia onnen ja
rakkauden mittarina.
Ratkaisuehdotukset: Millaisilla vaihtoehtoisilla tavoilla voimme osoittaa
huomiota toisillemme kuluttamatta globaalin Etelän luonnonvaroja
kestämättömällä tavalla. Vesijalanjäljen huomioiminen kulutusvalinnoissa.
5. Bensa-asema - fossiiliset polttoaineet ja ilmastonmuutos
Tavoite: Avataan yhteiskunnan riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja
kerrotaan niiden tuotantoon liittyvistä ongelmakohdista.
Ratkaisuehdotukset: Vinkkejä fossiilivapaaseen elämään
6. Kauppakeskus ja julkinen tila
Tavoite: Avataan kaupunkitilan kulutuskeskeisyyttä ja kulutuksesta vapaan
tilan merkitystä ylikulutuksen purkamiseksi.
Ratkaisuehdotukset: Kulutuksen vaihtoehdot ja niiden rooli elämässä.
1. Elektoniikkaliike -kulutuselektroniikka
Montako elektroniikkatuotetta kullakin osallistujalla on mukanaan?
Kuinka montaa elektroniikkatuotetta osallistujat käyttävät
päivittäin? Mitä teette laitteille, joita ette enää käytä?
Osallistujien tehtäväpaperissa veikataan oikeita vastauksia. Voidaan tehdä
rastin alussa tai lopussa herättämään mielenkiinto tai rastin jälkeen testaamaan mitä jäi mieleen. Oikeat vastaukset:
Kongon kobolttikaivoksilla työskentelee arviolta 50 000 lasta.
Kännykän painosta 44 % on metallia.
Kiinalaisen kännykäkokoajan kuukausipalkka on 100 e.
Kännykän ekologinen selkäreppu painaa 118 kg.
Vuosittain maailmassa hankitaan n. miljardi kännykkää.
Käsittely:
(*2: elektroniikan elinkaaren eri vaiheet)
Mistä elektroniikan raaka-aineet tulevat?
Kerro metallien louhinnasta ja valmistuksesta ja metallijätteen määrästä.
Metallit louhitaan paljolti globaalin Etelässä kuten Afrikassa, Kiinassa ja
Latinalaisessa Amerikassa. Työolot kaivoksilla ovat usein epäinhimilliset:
työpäivät ovat pitkiä ja olot vaarallisia, esim. tinankaivajat joutuvat
viettämään useita vuorokausia maanalaisissa luolissa. Lapsityövoiman
käyttö on yleistä esim. Kongossa, jossa kobolttikaivoksilla työskentelee
arviolta 50 000 lasta. (Kobolttia tarvitaan akkuihin.) Palkkataso on alhainen
ja ei riitä perustoimeentulon hankkimiseksi perheelle. Ihmisiä on myös
pakkosiirretty pois asuinalueiltaan kaivosten tieltä. Kaivokset ja malmin
rikastaminen myös saastuttaa ja kuivattaa pohjavesiä, vesistöjä, maaperää
ja ilmakehää.
Tuotanto
Elektroniikan valmistuksessa on useita vaiheita: eri osat valmistetaan eri
tehtaissa, jotka saattavat sijaita eri puolilla maailmaa. Yksi kännykkä voi olla
peräisin kymmenistä eri tehtaista ympäri maailmaa. Elektroniikkatehtaat
sijaitsevat pääosin halvan työvoiman maissa kuten Kiinassa ja Intiassa.
Halvalla työvoimalla on hintansa: työpäivät ovat yleisesti 11-12 tuntia pitkiä,
kiireisinä sesonkeina jopa pidempiä. Vapaapäiviä ei välttämättä ole lainkaan.
Kuukausipalkat ovat riittämättömiä hyvään elämään, esim. Kiinassa n. 100
euroa kuukaudessa. Työntekijät asuvat usein jopa 10 hengen pienissä huoneissa. Väsymyksestä, virheistä ja lakkoilusta sakotetaan tai jopa erotetaan.
Pääosa Aasian elektroniikkatyöläisistä on nuoria naisia. Myös lapsityötä ja
pakkotyötä esiintyy.
Mitä elektroniikalle tapahtuu käytön jälkeen?
Elektroniikkajäte on ongelmajätettä, joka pitää toimittaa kierrätykseen. Jos
kaikki maailman vuosittain tuotettu elektroniikkajäte lastattaisiin junavaunuihin, vaunujono yltäisi maailman ympäri. Kännykän ekologinen selkäreppu
on noin 118 kg, tietokoneen 1800 kg. Euroopassa 3/4 elektroniikkajätteestä
katoaa jäljettömiin. Osa jätteestä päätyy globaaliin Etelään, jossa sitä puretaan ja poltetaan ilman asiantuntemusta ja mahdollisesti välittämättä aiheutuvista haitoista ihmisille ja ympäristölle (saasteet, terveysongelmat). Eurooppalainen tuottaa neljä kiloa elektroniikkajätettä vuosittain.
Mitä minä voin tehdä?
Elektroniikkajäte pitää toimittaa kierrätykseen. Tämä vähentää kaivostoiminnan tarvetta, kun materiaalia voidaan kierrättää. Laitteita ei ole tarkoitettu kestämään, jotta ihmiset ostaisivat aina uusia. Korjauttaminen on aina
ympäristön kannalta hyvä valinta. Voi myös harkita, että tarvitseeko niin
monta laitetta tai aina uusimman mallin.
2. Ruokakauppa tai tori -mistä ruokamme tulee?
Millaista ruokaa haluatte syödä? Mistä saatte sitä? Kuka ruoan
tuottaa? Mitä on ekologisesti tuotettu ruoka?
Osallistujien tehtäväpaperissa valitaan ruoantuotannossa ongelmia aiheuttavia asioita ja kestävämpään ruoantuotantoon liittyviä asioita.
Käsittely: Mitä ruoan tuottamiseen tarvitaan? Mm. maa-alue, vettä,
lannoiteet. Ruoantuotannolla on ympäristöön liittyviä ja yhteiskunnallisia
ja sosiaalisia vaikutuksia. Kerro lyhyesti ruoantuotannon vaikutuksista ilmastonmuutokseen ja maailman vesivaroihin ja sen sosiaalisista vaikutuksista.
Anna osallistujien pohtia, mikä taho hyötyy taloudellisesti, kun asiakas ostaa
kaupasta esimerkiksi jonkin hedelmän tai vihanneksen. (Kauppias, tukkukauppa, kuljetusfirmat jne.) Jos tehtävä tehdään torilla voidaan laskea paljonko myynnissä on kotimaisia vaihtoehtoja ja ulkomailta tuotuja. Käy läpi
osallistujien kanssa osio ”mitä minä voin tehdä”.
Ruoka ja ekologinen jalanjälki
Suomalaisen ihmisen ekologisesta jalanjäljestä 34 % muodostuu liha- ja
eläinperäisistä tuotteista ja 8 % ei-eläinperäisistä tuotteista, yhteensä siis
42 %. Sillä mitä syömme, on siis suuri vaikutus ympäristöön ja ekosysteemeihin.(*3 Mihin luonnonvaramme kuluvat)
Ruoantuotannon vaikutukset ilmastonmuutokseen
Eläintuotanto aiheuttaa 18 % maailman kasvihuonepäästöistä. Maapallon
maa-alasta 30% on peltoa, josta 2/3 käytetään rehun tuotantoon tai eläinten laiduntamiseen. Eläintuotannon lisäksi ilmastovaikutuksia syntyy pelloilla
käytettävistä lannoitteista. Kasvihuoneiden lämmitys ja valaistus talvisaikaan Suomessa kuluttavat paljon energiaa. Myös ruoan kuljetuksesta syntyy
päästöjä.
Ruoantuotannon vaikutukset maailman vesivaroihin
(*4:Makea vesi – tuotteiden tuotantoon kuluva vesimäärä)
Ruoantuotanto vaikuttaa myös maailman vesivaroihin. Suomessa vettä on
paljon, mutta meille tuodaan ruokaa ja karjan rehua myös sellaisilta alueilta,
joissa vettä on niukasti. 40 % suomalaisten vesijalanjäljestä muodostuu
maamme ulkopuolella. Länsimaissa 30 % makean veden kulutuksesta
menee maatalouteen. Globaalissa Etelässä 82 % makean veden
kulutuksesta menee maatalouteen. Yhden kasviskilon tuottamiseen tarvitaan
400-3000 litraa vettä. Yhden naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa 15 400
litraa vettä. Pelloilla käytetyt lannoitteet ja torjunta-aineet leviävät ympäristöön ja aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja saastumista.
Sosiaaliset vaikutukset
Ruoantuotannossa on paljon myös ihmisoikeusrikkomuksia. Esimerkkinä
tästä ovat Espanjan kasvihuoneissa työskentelevät siirtotyöläiset (pienet
palkat, huonot työolot, altistuminen torjunta-aineille). Sama pätee Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Vientiin tarkoitetun ruoan tuotanto
globaalissa Etelässä vie peltoalaa ja vesivaroja alueiden ihmisten omalta
ruoantuotannolta. Myös metsiä kaadetaan vientiin tarkoitetun ruoan tuotannon alta globaalissa Etelässä. Joka kahdeksas sekunti kaadetaan jalkapallokentän kokoinen alue sademetsää pelloksi, eniten karjankasvatuksen ja
eläinten ruoaksi menevien soijaviljelmien tieltä.
Mitä minä voin tehdä?
Kasvisruuan suosiminen: Sen tuottaminen kuluttaa paljon vähemmän
energiaa ja vettä kuin lihantuotanto.
Lähellä tuotettu kausiruoka ja luomu: Se kuluttaa luonnonvaroja ja vettä
Suomessa eikä globaalissa Etelässä. Talvella Suomessa kasvihuoneissa
kasvaneen ruoan energiankulutus on suurta, ja ruoan kuljettaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Lähellä tuotettua ruokaa voi ostaa usein torilta suoraan tuottajalta.
Reilun kaupan suosiminen: Globaalissa Etelässä tuotettua ruokaa, jonka tuotannossa on huomioitu ympäristö ja ihmisoikeudet. Saatavilla on mm. reilun
kaupan banaaneja, appelsiineja, kahvia, teetä, suklaata ja mysliä. Valikoima
kasvaa jatkuvasti.
Muita mahdollisuuksia: Ruoan kasvattaminen itse parvekkeella, kasvipalstalla tai pihalla. Joissakin kaupungeissa on myös kaupunkiviljelyprojekteja,
joissa ihmiset perustavat oman viljelmän ja palkkaavat viljelijän sitä hoita-
maan. Ruokapiirin kautta luomuruokaa saa yleensä halvemmalla kuin
kaupasta.
3. Vaatekauppa, kirpputori - vaatteet
Mistä hankitte vaatteita? Mikä olisi ekologinen tapa hankkia
vaatteita?
Osallistujien tehtäväpaperissa raportoidaan kaverin vaatteesta raaka-aineet,
valmistusmaa ja hinta.
Käsittely: Jokaisella vaatteella on oma tarinansa: Osallistujat tarkistavat
pareittain, mistä materiaalista vaate on tehty, missä vaate on tuotettu, mitä
se maksoi (myös hankintapaikka jos muistaa).
Jopa 80% vaatteistamme valmistetaan puuvillasta tai polyesteristä, joilla
molemmilla on kyseenalaiset vaikutukset ympäristöön. Vaatteiden osuus
ekologisesta jalanjäljestämme on 18%.
Vaatteen elinkaaren ympäristövaikutukset
Puuvillan tuotanto (5* puuvillapellolta intiasta)
Kerro puuvillan tuotannosta. Puuvillaa tuotetaan paljolti globaalissa Etelässä:
mm. Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Uzbekistanissa ja Länsi- ja KeskiAfrikassa. Tuotanto kuluttaa paljon vesivaroja (73% puuvillasta kasvatetaan
kastelun avulla) ja torjunta-aineet saastuttavat ympäristöä ja aiheuttavat
vakavia terveysongelmia niin viljelijöille kuin puuvillan prosessoijillekin. Puuvilla valkaistaan ja värjätään vahvoilla kemikaaleilla, jotka saastuttavat
vesistöjä ja aiheuttavat ihmisille terveysongelmia. Tuotanto vaatii paljon
vettä. Kankaaksi puuvilla jalostetaan ensisijaisesti Kaakkois-Aasiassa.
Polyesteri, polyamidi (nailon), akryyli, polypropeeni ja elastaani
Polyesterin, polyamidin (nailon), akryylin, polypropeenin ja elastaanin
materiaalina on uusiutumaton luonnonvara öljy, ja valmistuksessa on omat
ympäristöhaittansa. Öljyä ei kulu kuitujen valmistukseen suuria määriä,
mutta valmistuksessa käytetään erilaisia apu- ja lisäaineita, joista osa on
ympäristölle haitallisia, esimerkiksi polyesterin valmistuksessa käytettävä
myrkyllinen metallipohjainen antimoni. Valmistus kuluttaa enemmän energiaa kuin puuvillan valmistus. Tehtaista pääsee ilmaan myös haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja typen oksideja. Synteettiset kuidut eivät maadu luonnossa ja niiden kierrätys on hankalaa. Toisaalta niiden jalostuksessa tarvitaan vähemmän kemiallisia käsittelyjä kuin luonnonkuitujen. Esimerkiksi
valkaisua ei tarvita. Tekokuituisen vaatteen käyttöikä voi myös olla merkittävästi pidempi kuin luonnonkuituisen, sillä esimerkiksi polyesteri kestää
hyvin käyttöä.
Vaatetuotanto
Vaatetuotanto tapahtuu eri puolilla maapalloa halvan tuotannon maissa
(mm. Kiina, Bangladesh, Intia), joissa työolot ovat huonot. Palkka ei riitä
kunnolla elämiseen, työajat ovat hyvin pitkät, ylitöistä ei makseta välttämättä korvauksia, työolot aiheuttavat terveysongelmia ja myös lapsityövoimaa
käytetään. Työntekijöiden liittyminen ammattiliittoon ja työolojen parantaminen on hyvin vaikeaa.
Vaatteen tuotantoketjussa on monta porrasta ja sitä on vaikea seurata:
raaka-aineen tuotannon jälkeen se valkaistaan, värjätään, kudotaan kankaaksi, ommellaan vaatteeksi useassa eri vaiheessa jne. Lopuksi vaate viedään keskusvarastoista kauppaan myytäväksi. Vaatteen tuotantoketjuun
kuuluu useita kuljetuksia. Farkut matkustavat tuotantoprosessinsa aikana 42
000 kilometriä eli maapallon ympäri. Sesongin vaihtuessa ostamaton vaate
muuttuu jätteeksi. T-paita maksaa usein vain 6-10 euroa. Työntekijöiden
osuus tästä on erittäin pieni. Kalliimpi hinta ei tosin tarkoita välttämättä,
että vaate olisi oikeudenmukaisesti tai eettisesti tuotettu.
Mitä minä voin tehdä?
- Suosi vaatteita, joiden alkuperän voit jäljittää ja lähellä tuotettua:
(1) raaka-aineet (pellava, hamppu, villa)
(2) Suomessa tai Euroopassa valmistettua: työlainsäädäntö kunnossa. Tosin
hikipajoja on myös Euroopassa.
- Jos ostat puuvillaa tai globaalissa Etelässä tuotettua, suosi luomutuotantoa
ja reilun kaupan tuotteita.
- Pohditaan osallistujien kanssa, miten he ovat pidentäneet vaatteiden
käyttöikää.
- Voit osallistua kampanjoihin, jotka pyrkivät parantamaan vaateteollisuuden
toimintatapoja kuten työntekijöiden kohtelua ja työoloja.
- Tulevaisuudessa keinokuidut ja puuvilla eivät saisi olla enää niin hallitsevia
tekstiilimarkkinoilla. Puuvillaa ympäristöystävällisempiä luonnonkuituja
käytetäänkin yhä enemmän. Tuloaan tekevät kuituhamppu, nokkonen,
bambu, pellava ja lyocell, joka on biohajoava selluloosakuitu.
4. Kukkakauppa / lahjojen antaminen
Mitä ainetta kukkien tuotantoon tarvitaan eniten? Miten kukkien
tuotanto vaikuttaa ympäristöön alkuperämaassa?
Osallistujien tehtäväpaperissa etsitään aineettomia lahjoja merkkipäivänä.
Purkamisessa osallistujat saavat toisiltaan vinkkejä seuraaviin juhliin.
Käsittely: Kukkien tuotanto vaatii paljon vettä. Avataan käsitteet vesikriisi
ja vesijalanjälki. Suomalaisten vesijalanjäljestä 40 % tuodaan ulkomailta.
Jokainen suomalainen kuluttaa päivittäin 4000-4700 litraa vettä.
Vesijalanjäljellä tarkoitetaan valtioiden tai ihmisten kaiken kulutuksen vaatimaa vesimäärää. Käsite on verrannollinen ekologiseen jalanjälkeen. Se
tarkoittaa siis talousvettä ja kaikkien kulutettujen tuotteiden vaatimaa piilovettä. Vesijalanjälki voi muodostua sekä kotimaisesta että ulkomaisesta
vedenkulutuksesta. Tuotteen valmistuksen ja tuotannon kuluttama vesi lasketaan kuluttajan vesijalanjälkeen, ei tuottajan.
Piilovesi tarkoittaa tuotteen kasvatuksen, tuotannon ja jalostuksen aikana
kulutettua vesimäärää. Piiloveden määrä riippuu tuotteen lisäksi maantieteellisistä olosuhteista sekä viljely- ja tuotantotekniikoista. Vesikriisi tarkoittaa makean veden varantojen ehtymistä ja saastumista muun muassa
Aasiassa ja Afrikassa. Kiinassa Pekingin alueella pohjavesi on laskenut 20
vuodessa lähes sata metriä ja Keltainenjoki ei enää virtaa mereen asti. Myös
monet muut suuret joet kuten Niili Egyptissä ja Indus Pakistanissa eivät
virtaa mereen saakka ympäri vuoden. Vesivarantojen väheneminen vaikeuttaa suoraan miljoonien ihmisten elämää. (*6 kuivunut Aral-järvi)
Suomalainen leikkokukkatuotanto on vähentynyt 1990-luvulta alkaen, ja
enenevissä määrin kukkia tuotetaan muualla ja tuodaan Suomeen. Kukkia
tuotetaan esimerkiksi Afrikassa kuten Keniassa. On ongelmallista tuottaa
kukkia vientiin alueilla, joissa muutenkin on usein pulaa vedestä. Kun ruusuja viljellään Keniassa, vie se tilaa ruoantuotannolta, kuluttaa ja saastuttaa
vesivaroja. Pahimmillaan veden hupeneminen on johtanut maailmalla vesikriisiin ja ruokakriisiin.
Mitä minä voin tehdä?
- Suosia lähellä tuotettuja tuotteita, jotta ne eivät kuluttaisi vettä globaalista
Etelästä.
- Antaa luonnonkukkia kunhan ne eivät ole uhanalaisia.
- Jos ostan kukkia, kannattaa suosia kotimaisia ja reilun kaupan tuotantoa.
- Antaa läheisilleni kukkien sijaan jotain aineettomia lahjoja. Miettikää, mitä
ne voisivat olla? Vaatiiko välittämisen osoittaminen jonkin materiaalisen
lahjan antamista?
- Kulutuksen vähentäminen ylipäätään pienentää aina myös omaa
vesijalanjälkeä.
5. Bensa-asema / energia ja ilmastonmuutos
Mikä aiheuttaa ilmastonmuutoksen? Miten bensa-asema liittyy
ilmastonmuutokseen?
Osallistujien tehtäväpaperissa yhdistetään eri energiamuotoja ja avataan
esimerkein sitä, miten paljon arjessamme on vaihtoehtoja yksityisautoilulle.
Käsittely: Liikenne on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Se
aiheuttaa noin 13 % maailman kaikista kasvihuonepäästöistä. Sekä Euroopan unionissa että Suomessa liikenteen osuus päästöistä on noin 20 %.
Liikennettä on monenlaista. Yli 80 % päästöistä tulee tieliikenteestä, joka
voidaan jakaa matkustaja- ja tavaraliikenteeseen. Suomessa tieliikenteen
osuus hiilidioksidipäästöistä on yli 90 %. Joukkoliikenne tuottaa vain pienen
osan päästöistä, ja erityisesti rautatieliikenne on vähäpäästöistä.
Liikenne tuottaa ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjä, koska lähes kaikki liikennemuodot perustuvat öljypohjaisiin polttoaineisiin. Öljyntuotanto aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia globaalissa Etelässä. Esimerkiksi Shellin
toiminta Nigeriassa on saastuttanut maaperää, vesistöjä ja ilmaa. YK:n
arvion mukaan Nigerian Ogonimaan puhdistaminen öljytuhoista kestää
kolmekymmentä vuotta. (*7 Öljyntuotanto Nigeriassa)
Monet ovat joutuneet jättämään asuinalueensa joko öljynporauksen tai siitä
aiheutuneiden ympäristöongelmien vuoksi. (Esimerkkejä tästä mm.
Kolumbia ja Hantit Venäjällä.) Asukkaille aiheutuu myös terveysongelmia.
Kokonaisia kulttuureja ja elämänmuotoja on tuhoutunut öljyntuotannon
vuoksi.
Näytä kuva eri energiatuotantomuodoista, (*8) pyydä oppilaita yhdistämään
energiatuotantomuoto ja maa (tehtäväpaperi). Kerro lyhyesti muidenkin
energiamuotojen ongelmista.
Tehtävän kuvat ja taustaa energiamuodoille
• Vas. ylh. Öljyntuotannon vuoksi saastuu maaperää, vesistöjä ja ilmaa.
Taustalla palaa maakaasua, joka pitää polttaa pois ennen kuin öljyä
päästään pumppaamaan ulos maasta. Kuva Nigeriasta.
• Vas. alh. Palmuöljyplantaasien vuoksi tuhoutuu sademetsää, esim.
Näistä Indonesian sademetsistä on enää 5% jäljellä. Myös maaperä
saastuu lannoitteiden vuoksi. Kun suojaavaa metsää ei ole, myös
eroosio köyhdyttää maaperää. Kuva Indonesiasta.
• Oik. ylh. Maakaasun tuotanto ei saastuta ympäristöä samaan tapaan
kuin öljyn tuotanto, mutta on vaikeuttanut suuresti Siperiassa asuvien
nenetsien elämää. Nenetsit ovat eläneet vaeltamalla (jutaamalla)
porojen kanssa vuodenaikojen mukaan vaihtuvilla leireillä ja saaneet
elinkeinonsa poroista. Maakaasuntuotannon mukana tulleet rakennusja tiehankkeet ovat häirinneet porojen vaellusreittejä ja sulattaneet
ikiroutaista maata, jolloin liikkuminen on käynyt mahdottomaksi. Heidän elinkeinonsa on katoamassa maakaasuntuotannon vuoksi, samalla
myös kokonainen kulttuuri on muuttunut uhanalaiseksi.
• Oik. alh. Tässä esimerkki uraanikaivoksen aiheuttamista terveyshaitoista. Kaivostoiminta saastuttaa ympäristöä, niin maita, vesistöjä
kuin ilmaakin ja aiheuttaa paikallisille ihmisille erilaisia terveysongelmia, kuten epämuodostumia, keskenmenoja ja syöpiä. Kuva Intiasta.
Mitä minä voin tehdä?
Tehtäväpaperista tehtävä avaamaan miten paljon arjessamme on vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Miten osallistujat säästävät energiaa? Mitkä liikkumismuodot ovat parempia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta? Yhteys myös
muuhun kuluttamiseen: vähentämällä kulutusta myös energian kulutus pienenee.
6. Kaupallinen tila vs. ei-kaupallinen julkinen tila
Miksi kulutamme? Miksi kulutus on niin keskeinen osa suomalaista
yhteiskuntaa? Mitkä tekijät yhteiskunnassamme kannustavat
kuluttamaan jatkuvasti?
Osallistujien tehtäväpaperissa on tehtävä, jossa havainnoidaan erilaisia
tiloja. Vaihtoehdot ovat a) kaupallinen tila, esim. ostoskeskus ja b) julkinen
tila esimerkiksi kirjaston, puiston tai muun neutraaliksi koetun julkisen
palvelun tai kaupunkitilan äärellä.
Tori on omanlaisensa paikka: Se on toisaalta kaupallinen tila, mutta toisaalta
myös perinteisesti hyvinkin julkinen tila, jossa on kokoonnuttu, järjestetty
erilaisia tilaisuuksia jne.
Käsittely - kaupallinen tila: Kuvaile tilaa jossa olette. Kauppakeskuksessa
on mainoksia, tarjouksia ja kuulutuksia. Sinne mennään tekemään ostoksia.
Kauppakeskus on mukava ja lämmin tila, jossa voi viihtyä, mutta esimerkiksi
istuaksesi ravintolassa sinun tulee ostaa purtavaa. Kauppakeskuksen
yritykset ovat kansainvälisiä, samat liikkeet ja sesongin tuotteet ovat
yhteisiä Suomessa, Ruotsissa ja muualla maailmassa. Kauppakeskuksissa
voidaan järjestää myös joskus konsertteja, keskusteluja ja vaalitenttejä,
koska niissä kuhisee ihmisiä jo valmiiksi paljon, mutta toisaalta myös jotta
ihmiset tulisivat kauppakeskukseen niiden vuoksi. Käy läpi kuluttamisen
syitä (kulutusyhteiskunta, mainonta, matkiminen, sosiaaliset ja psykologiset syyt). Kaupungeissa on hyvin vähän sisätiloja, joissa voi olla ostamatta mitään. Mitä tehdä, jos ei ole rahaa kuluttaa, mutta haluaa viettää
aikaa julkisessa tilassa? Vaikuttaako se kulutuksen määrään, että niin suuri
osa kaupungeissa olevista tiloista on kaupallisessa käytössä?
Käsittely - ei-kaupallinen tila: Pohtikaa, miten paikka eroaa kaupallisesta
tilasta. Mitä siellä tehdään? Mihin tarvitsee rahaa? Esim. voi tuoda omat
eväät, voi lainata kirjaa, voi istua puiston penkillä, kuka vastaa toiminnan
kuluista (esim. kunta), kuka tilaa voi käyttää ja mihin? Millaisia vetonauloja
paikassa on ja miksi sinne tullaan? Miksi on tärkeää, että kulutuksesta
vapaita tiloja on olemassa? Miten niitä voisi saada lisää?
Mitä minä voin tehdä?
Ekologisen velan purkamiseksi olisi tärkeä tunnistaa ja kyseenalaistaa luonnonvarojen ylikulutus. Vastuullinen kuluttaja pyrkii ensisijaisesti löytämään
vaihtoehtoja ostamiselle. Jos ostaa jonkin tuotteen, kannattaa yrittää löytää
ympäristön ja työntekijöiden kannalta hyvä vaihtoehto. Kerro millaisia vaihtoehtoja kaupungissa on. On tärkeää myös ylipäänsä pohtia kulutuksen
merkitystä omassa elämässä. Tekeekö kuluttaminen meidät onnelliseksi?
Mitä muuta voi tehdä kuin kuluttaa?
Kierrätyskeskukset, kirpputorit, maailmankaupat ja ekokaupat tarjoavat
erilaisia vaihtoehtoja. Riippuvaisuutta rahataloudesta voi myös yrittää saada
pienemmäksi erilaisten vaihtopiirien ja aikapankkien avulla. Nämä tarjoavat
palveluja, joista ei tarvitse maksaa rahalla vaan tekemällä itse jokin vastaava työ. Yksinkertainen esimerkki: Liisa korjaa pyöräni, koska itse en osaa.
Pyöräni tulee kuntoon, eikä minun tarvitse miettiä uuden ostamista. Minä
taas hoidan hänen koiraansa vastaavan ajan.
Lähteet ja lisätietoa:
Manual of the guided city walk on sustainable consumption
Eettistä elektroniikkaa. Luonto-liiton opas kulutuselektroniikan
ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiin.
www.makeitfair.fi
http://www.vihreatvaatteet.com
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekoostaja/tekstiilit/synteettiset-kuidut/
http://www.puhtaatvaatteet.fi
www.ilmasto.org
www.hs.fi/ulkomaat/Nigerian+edustalla+sattui+pahin+
%C3%B6ljyvuoto+vuosiin/a1305552008594
http://wwf.fi/jarjesto/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisenvesijalanjaljesta-lahes-puolet-tulee-ulkomailta-1340.a
www.vesijalanjalki.org
Opas on tuotettu osana hanketta ”Globaalia ympäristökasvatusta - ekologinen
velka jäsentämässä tasa-arvoisempia Pohjoisen ja Etelän välisiä suhteita”.
Hankkeen tavoitteena on lisätä nuorten ymmärrystä ekologisesta velasta,
ympäristöoikeuden-mukaisuudesta ja vastuullisesta kuluttajuudesta, sekä edistää
tasa-arvoisempaa vuorovaikutusta globaalin Etelän ja teollisen Pohjoisen välillä.
Hanketta koordinoi Maan ystävät ry. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat Uusi Tuuli
ry, Luonto-Liitto ry, Emmaus Aurinkotehdas ry ja Pääkaupunkiseudun
Kierrätyskeskus Oy.