MT lehtijuttu Hirsitikka
Hirsitalon runko pystytetään päivässä Hirrenveistäjä rakentaa naapureilleen taloja Naantalissa NAANTALI (MT) Puunuija eli napsu nousee korkeuksiin ja pamahtaa hirren selkään kerta toisensa jälkeen, kun Timo Aro-Heinilä asentaa väliseinää Markus Lahden tulevaan kotiin. Nosturiauto lykkää hirsiä pinosta sitä mukaa, kun rakentajat ehtivät saada edelliset paikoilleen. ”Nyt on kauhea vauhti päällä, kun on kallis auto paikalla”, Lahti myhäilee. Lahti rakensi talonsa perustukset itse kesän aikana. Tietokoneammattilainen on talonrakennusprojektiaan varten vuorotteluvapaalla. Hirsitalo sopii hänen mielestään metsäiselle tontille. ”Olennainen juttu on myös että omassa kylässä on veistäjä”, hän kertoo. Ovi- ja ikkuna-aukot puhkaistaan jälkikäteen Hirrenveistäjä Aro-Heinilä teki hirsikehikon viime vuonna. Talossa ei ole vielä ikkuna- tai oviaukkoja, ne puhkaistaan moottorisahalla vasta pystytyksen jälkeen. ”Veistotyö ja pystytys on nopeampaa, kun tehdään pitkistä hirsistä”, Aro-Heinilä selittää. Lahden talon ulkoseinän pelkkahirret ovat 21 sentin paksuisia ja noin 30 senttiä korkeat. Pisimmät hirret ovat lähes 13-metrisiä. Sopivaa tukkia ei saaristosta löydy, hongat piti hankkia Keski-Suomesta asti. Aro-Heinilän mukaan seudulla on muitakin veistäjiä, Varaus piirretään ylemmän hirren pohjaan varaksi kutsutulla työkalulla alemman hirren muotoja myötäillen. Ennen työ vaati tekijältään hyvin tarkkaa silmää ja vakaata kättä, nykyaikaisessa mallissa kuplat osoittavat, milloin vara on suorassa. Moni vanha työkalu pitää yhä pintansa hirrenveistossa. Kourukirveellä hakataan auki hirren alapuolen varaus. Hirsitikan toimistona ja taukotilana toimiva luhtiaitta on samalla veistäjän taidonnäyte. työmaita on käynnissä. Aro-Heinilä on tehnyt hirsitöitä 7 vuotta. Yrityksensä Hirsitikan hän perusti 2008. ”Ensin tein savusaunan, sen jälkeen oman saunamökin ja talon. Siinä vaiheessa puraisi hirsikärpänen”, Aro-Heinilä kertoo. Hän on ehtinyt tehdä monenlaista tukkipöydän ja omakotitalon väliltä. Kun touhu alkoi käydä ammattimaiseksi, piti hankkia nosturi – myös terveyssyistä. ”Polvet eivät kestäneet jatkuvaa käsin nostelua.” Kauko-ohjauksella lisävarustettu 1960-luvun torninosturi tekee helpoksi järeämmänkin puun käsittelyn. Hirsitikan veistokenttä on puolen hehtaarin kokoinen, toimitiloina palvelee haapahirsistä salvettu luhtiaitta. syntynyt aiemmissa töissä. ”Laatu vaihtelee mielettömästi. Kannattaa katsoa veistämöillä referenssikohteita ja pyytää sitten vasta tarjous.” Teollisia lamellihirsitaloja käsintekijä ei pidä hirsi-sanan arvoisina. ”Ne ovat liimapalkkitaloja oikeasti.” Hirsimiehen suurin haave on vielä toteuttamatta. ”Kirkon rakentaminen olisi kutsumustyö. Retki Kižin saarelle Ääniselle aiheutti uskonnollisen kokemuksen”, AroHeinilä paljastaa. Etsinnässä ovatkin nyt kymmenen metrin pituiset, latvastaan 40-senttiset kuusitukit. mutta heidän toimintansa on näkyvyyden perusteella varsin vähäistä. ”Kilpailijoita ovat käsinveistäjät koko Suomessa. Rahtikustannuksilla ei ole kauhean paljon merkitystä.” Into syttyi omaa taloa tehdessä Tämä talo tulee kuitenkin aivan veistäjän naapuriin. Lahti ja Aro-Heinilä ovat paitsi naapureita myös molemmat Livonsaaren yhteisökylän osakkaita. Yhteisökylä on yhdestä maatilakiinteistöstä noin kuusi vuotta sitten muodostettu ekologinen ja yhteisöllinen uudisrakennusalue, asukkaita on noin 15 ja useita rakennus- Eri veistäjien jälkeä kannattaa vertailla Yritystoiminta on käynnistynyt hyvin. Tällä hetkellä AroHeinilällä on varmoja töitä tiedossa ensi keväälle saakka. Aro-Heinilä työskentelee yksikseen, mutta olisi valmis useammankin hengen projekteihin. ”Olen suunnitellut veistämön siten, että 2–4 henkeä voisi olla töissä.” Hirsirakennusta hankkivaa veistäjä neuvoisi katsomaan, millaista jälkeä tekijältä on HENRIK SCHÄFER
© Copyright 2024