1. No category

LAULAKAA
UUSI LAULU
www.aikashop.fi
Nro 45
5. marraskuuta 2015
RV
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
Risto Huvila &
Uusi laulu
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
19. maaliskuuta 2015
”Kaipuu suomalaisiin kontakteihin on suuri”
Milla Ukkonen kohtaa maahanmuuttajatyttöjä. Sivu 2
»Karjankasvattajat ja
metsästäjät pohtivat
eläinten tappamista
Sivut 16–18
»Kun tunteet
kuumenevat
verkossa Sivu 4
■ Seurakunta valjastaa median
Sivut 6–7
■ Mihin teologiaa tarvitaan?
Sivut 10–11
■ Bryan Duncan
Sivut 14–15
Pääkirjoitus » Näytä kasvosi Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
29. lokakuuta 2015
Säde Loponen
Milla Ukkosen mukaan yksityiselle alueelle menemisessä on
kotinuorisotyön voima. – Minusta on tuntunut luontevalta, että
kun ihmiset avaavat minulle kotinsa ovet, olen itsekin valmis
kertomaan elämästäni.
takana eletty arki jää monelle valtaväestöön kuuluvalle tuntemattomaksi. He työskentelevät Jyväskylän Katulähetyksen Polku kotiin
-projektissa, jossa nuorisotyö viedään maahanmuuttajatyttöjen ja
-naisten koteihin.
Koko suku mukana
”Yhteiskunta uhriuttaa tytöt”
Ykköstoiveena
suomalainen ystävä
Säde Loponen
Maahanmuuttajien kotinuorisotyö sai alkunsa,
kun nuorisotyöntekijä
keksi ihmetellä, missä
kaikki tytöt ovat.
O
ven avaa huivipäinen tyttö, jonka kanssa Milla Ukkosella ei
ole yhteistä kieltä. Hymyillään ja tervehditään, ja
perheenjäsenetkin tulevat esittäytymään. Ukkonen pyörittelee
mielessään kysymyksiä: Osaanko
käyttäytyä oikein? Entä jos teen
vahingossa jotain tyhmää?
Muutaman kuukauden kulut-
tua tyttö perheineen on tullut tutuksi ja alun epävarmuus tuntuu
kaukaiselta.
– Ensimmäiset kohtaamiset olivat superjännittäviä. Nyt kun katsoo taaksepäin, jännityksen aiheet
olivat ehkä vähän turhia. Varmasti
myös tytöt ajattelivat, että osaankohan toimia siten, etten loukkaa
suomalaista.
Ukkoselle ja hänen työtoverilleen aukeavat sellaiset ovet, joiden
Polku kotiin -projektin idea sai alkunsa Katulähetyksen nuortentalolta, jossa kävi paljon maahanmuuttajataustaisia poikia. Ukkonen huomasi ihmetellä, missä
kaikki tytöt ovat. Työtoveri Shiva
Aminpoor tiesi: kotona.
– Shiva on kotoisin Iranista ja
kertoi tyttöjen vapaa-ajan vietosta omassa kulttuurissaan. Mietimme, miten nuorisotyö voisi palvella myös tyttöjä, jolloin keksin, että
mennään niiden koteihin. Shiva
epäili ensin, etteivät ihmiset ota
meitä vastaan, koska koti on pyhä
ja yksityinen paikka. Jonkin aikaa
mietittyään hän kuitenkin totesi,
että tällaiselle on tarvetta.
Ukkonen kirjoitti Raha-automaattiyhdistykselle hankehakemuksen, jossa ideana oli kodin
testaaminen nuorisotyön ympäristönä.
– Lähdimme siitä, että kunnioitamme kodin merkitystä. Tarkoitus ei ole mennä sanomaan, että
vapaa-aika kuuluu viettää muualla.
Hakemus jätettiin vuoden 2012
keväällä, ja se meni läpi vuoden
lopussa.
– Meillä oli koko ajan vahva johdatuksen tunne, ja etenkin Shiva
oli varma, että tämä on Jumalan
projekti. Minä olin kirjoittanut hakemuksen hirveällä kiireellä ja loppuun asti toppuuttelin, että ei vielä
innostuta, Ukkonen nauraa.
Aluksi työntekijät jalkautuivat
kotouttamiskoulutuksiin ja maahanmuuttajalasten valmistaville luokille kertomaan kotinuorisotyöstä kasvotusten. Sitten he
ottivat yhteyttä asiasta kiinnostuneiden tyttöjen vanhempiin.
Projektissa on ollut mukana
kymmenkunta eri kansallisuutta,
muun muassa kongolaisia, iranilaisia, afganistanilaisia ja kiinalaisia. Kohderyhmä ulottuu teinitytöistä 29-vuotiaisiin naisiin, mutta
käytännössä toimintaan osallistuu
myös heidän lähipiiriään. Asiakastilastoissa perheenjäsenten lukumäärä onkin suurempi kuin tyttöjen ja naisten.
Kotinuorisotyö on tähän mennessä koskettanut jollain tavalla
arviolta 90:tä ihmistä. Ydinjoukon
muodostavat noin 35 osallistujaa.
Enempää ei työ voi laajentua, koska tekijöitä on vain kaksi.
Kuva korvaa puuttuvat sanat
Moni asiakkaista tulee kulttuurista, jossa nuorisotyön käsitettä ei
ole olemassakaan. Ukkonen työtovereineen joutuikin aluksi selittämään, mistä on kyse: nyt ei olla
RV
kurssilla tai koulussa, eikä mikään
ole pakollista.
Toinen haaste on kielimuuri.
Suuri osa tytöistä on ollut Suomessa vasta vähän aikaa eikä puhu
englantiakaan. Tutustumisessa
hyödynnettiin kuvakortteja, joissa
on perheenjäseniin ja kotiin liittyviä sanoja, kuten äiti, veli, olohuone ja keittiö.
Toinen tärkeä apuväline on harrastekansio, josta tytöt voivat valita heitä kiinnostavaa tekemistä.
Suosituimpia aiheita ovat olleet
ruoanlaitto ja käsityöt.
– Varmaan jokaisen kanssa on
jossain vaiheessa leivottu täytekakku.
Tapaamisten aikataulu on joustava. Joidenkin luona käydään
päivällä, joidenkin illalla. Aikaa
vierähtää pari tuntia, joskus enemmänkin.
Kotinuorisotyön rinnalle tuli
melko pian myös kotoa käsin tapahtuvaa toimintaa. Tytöt ja naiset alkoivat itse toivoa, että käytäisiin jossain, tutustuttaisiin vaikka
kotikaupunkiin paremmin.
– Eräs somalityttö esimerkiksi
sanoi työparilleni, että hän oli ensimmäistä kertaa elämässään kahvilassa. Se oli hänelle iso juttu.
Lähdimme
siitä, että
kunnioitamme
kodin
merkitystä.
Projektissa on ollut mukana
myös ryhmätoimintaa, kuten satunnaisia tyttöjen iltoja. Viime kesänä alle 20-vuotiaat saivat suunnitella ja toteuttaa yhdessä unelmamatkan.
– Sanoimme heille, että saatte
valita minkä vain paikan Helsingin ja Oulun väliltä. Arvaa, minne
tytöt halusivat? Kouvolaan!
Tytöiltä ja naisilta kerätty palaute on ollut kiittävää. Muun muassa
uusien taitojen oppimista ja omien ideoiden toteuttamismahdollisuutta on pidetty tärkeänä. Eniten
kiitosta sai kuitenkin mahdollisuus tutustua suomalaisiin ja oppia kieltä käytännössä.
– Varsinkin pienten lasten äideillä ainoat kontaktit suomalaisiin saattavat olla sossu, kotouttamiskouluttaja ja neuvolan täti.
Ukkosta puhuttelee etenkin se,
että tytöt ja naiset kokivat olevansa projektin vuoksi vähemmän yksinäisiä ja iloisempia kuin ennen.
RV
konen törmäsi tutkimuksiin, joissa
yhteiskuntaa kritisoitiin maahanmuuttajatyttöjen uhriuttamisesta.
Heidät nähdään helposti vain alistettuina ressukoina.
– Kirjasimme hakemukseen,
että haluamme nostaa tyttöjen
profiilia yhteiskunnassa. Kun aloitimme kotikäynnit, ajatus unohtui,
koska se tuntui niin maailmojasyleilevältä. Jossain vaiheessa pysähdyin lukemaan tavoitetta uudestaan ja tajusin, että tästä pitäisi ottaa kiinni.
Ukkosen kohtaamista tytöistä enemmistö on kaikkea muuta kuin syrjäytyneitä. Heillä on läheiset perhesuhteet ja tiivis yhteisö, tulevaisuudensuunnitelmia ja
haaveita.
– Ei tämä tietenkään kaikkiin
päde. On myös sairautta, perheväkivaltaa ja ihan raastavaa yksinäisyyttä. Olen kuitenkin herännyt
siihen, että pääosin tytöt viettävät
hyvää elämää.
Tyttöjen joukossa on eri uskontojen edustajia ja niitäkin, joiden
arjessa uskonto ei taustasta huolimatta näy. Ukkosen mukaan on
viisainta kohdata ihmisiä lähimmäisenrakkauden kautta, mutta
hengellisiä aiheita ei tarvitse välttää, jos toinen ottaa ne puheeksi.
– Helposti tulee sellainen kuva,
että islam ja kristinusko ovat vastakkain, mutta arjessa ne voivat
elää sovussa. Ei ole tavatonta, että
islaminuskoinen tyttö puhuu arvostavasti minun Jumalastani.
Monille asiakkaillemme uskonnon
harjoittaminen ja siitä keskusteleminen on luontevaa, ja sokki onkin se, kuinka vähän uskonto näkyy Suomessa.
Polku kotiin -hankkeen kolmivuotinen kausi on kulumassa umpeen, ja jatko selviää joulukuussa.
Jos hyvin käy, projekti muuttuu
osaksi Jyväskylän Katulähetyksen
nuortentalon vakituista toimintaa.
Ukkonen ei kuitenkaan toivo työmuodon jämähtävän Jyväskylään.
Hänen visiossaan muutkin ottavat
konseptin käyttöön.
– Vastaavanlainen toiminta voisi varmasti sopia moneen paikkaan, seurakuntaympäristöönkin.
Tarve ainakin on suuri.
Yli puolet Polku kotiin -hankkeen asiakkaista on tullut Suomeen pakolaisstatuksella, mutta
mukana on myös työn tai perheen
kautta tulleita, hyvin toimeentulevia ihmisiä. Yksi asia heitä yhdistää.
– Kaikki maahanmuuttajat eivät
ole yksinäisiä, mutta kaipuu suomalaisiin kontakteihin on suuri.
On meidän kaikkien etu, että maahanmuuttajat kotoutuvat hyvin, ja
jokainen myönteinen kontakti tukee tätä.
Kotoutuminen kaikkien etu
Kun Ukkoselta kysyy, mitä maahanmuuttajatyössä oppii, hän siteeraa hankkeessa työharjoittelun tehnyttä opiskelijaa: tässä tulee värisokeaksi.
– On tullut tosi konkreettiseksi,
että kaikki maailman ihmiset ovat
enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Sama pätee sekä hyvässä että
pahassa: on kohtuutonta odottaa,
että pakolainen olisi kaiken aikaa
iloinen päästyään tänne.
Hanketta valmistellessaan Uk-
pääkirjoitus 3
29. lokakuuta 2015
kuka
Milla Ukkonen
» Jyväskylän Katulähetys ry:n
projektipäällikkö Polku kotiin
-projektissa
» koulutukseltaan yhteisöpedagogi (AMK) ja sosionomi
(YAMK)
» opiskelee nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopintoja Tampereen yliopistossa
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Näytä kasvosi
OLETKO KOSKAAN yrittänyt puhutella ihmistä, joka ei suostu
katsomaan sinua vaan katsoo ohitsesi? Mitä se merkitsee? Jos ihmistä ei katsota, hänellä on tunne, ettei häntä yksinkertaisesti
ole olemassa. Se sattuu, sillä meidät on luotu avoimeen vuorovaikutukseen toistemme kanssa.
Antropologi Marvin K. Mayers on määritellyt kulttuurien kuusi
perusarvoa, joiden perusteella voidaan tehdä vertailuja kulttuurien välillä. Eräs näistä arvoista liittyy siihen, nähdäänkö haavoittuvuus vahvuutena vai heikkoutena. Samalla joudutaan arvioimaan
sitä, onko riskin ottaminen arvostettavaa vai tyhmää. Onko suoraan puhuminen kunnioitettavaa vai röyhkeää? Onko virheiden
myöntäminen osoitus vahvuudesta vai heikkoudesta? Onko selustaa varmisteltava viimeiseen saakka, ettei kukaan pääse syyttämään tehdyistä ratkaisuista? Ja voiko mielipiteen lausua avoimesti
omalla nimellä ja kasvoilla, vai onko parempi esiintyä kasvottomana?
Elämme maailmassa, jossa tehdään asioita kasvot
peitettyinä jos jonkinlaisilla hupuilla ja naamioilla. Sosiaalisessa mediassa kiehuu anonyymien lauseiden liemi, joka on niin myrkyllistä, ettei sen huurujakaan voi
hengittää. Kasvottomuus merkitsee käytännössä sitä,
että tekijä ei halua kantaa vastuuta teoistaan eikä sanoistaan. Kasvojen menetystä ei tarvitse pelätä,
jos kasvoja ei ole.
Kristillinen yhteisö ei voi käydä kasvotonta keskustelua. Emme
voi muuttaa maailmaa laukomalla totuuksia nimettömänä kätkeytyen koko ajan maskin taakse. Joskus nuo maskit voivat olla
hyvinkin kauniita ja arvovaltaisia. Joku voi esimerkiksi puhua helluntaiherätyksen nimissä tai todeta kylmästi, että Raamattu sanoo
näin. Mutta mikä tahansa asia peittää puhujan kasvot, se on naamio.
Jeesus kertoi ryöstetystä miehestä, jonka uskonnollisuuden
edustajat ohittivat. Kertomus kuitenkin jatkuu: ”Mutta sitten tuli
samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki
miehen, hänen tuli tätä sääli.” Kun tämä viimeisin kulkija käänsi
kasvonsa kärsivän ihmisen puoleen, sillä oli välitön vaikutus.
Kristillisenä yhteisönä emme voi jäädä kasvottomana vain huomioimaan, mitä ympärillämme tapahtuu. On hetkiä, jolloin meidän on otettava kantaa ja annettava äänemme kuulua. Ja on
hetkiä, jolloin meidän on käännettävä kasvomme ja nähtävä,
missä lähimmäinen kärsii. Mahtaako nyt olla sellainen hetki?
Kun Jumala halusi kertoa ihmiskunnalle, että hän välittää
meistä, hän ei tehnyt sitä anonyymisti. Hän kertoi avoimesti
nimensä ”Minä olen”. Eikä Jumala peitellyt kasvojaan kertoessaan rakkaudestaan, vaan hänellä oli ihmisen kasvot.
Niin hänellä on edelleenkin: meidän kasvomme.
Esko Matikainen
Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan
pastori ja Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja.
Kristillinen
yhteisö ei voi
käydä kasvotonta
keskustelua.
Onko lähetit vakuutettu?
tariskialueilla. Vakuutuksia on saatavilla silti lähes kaikkialle maailmaan.
LÄHETYSTYÖN- ja kehitysyhteistyöntekijät
voivat joutua rikosten uhreiksi kohdemaissa, kuten tämän lehden sivulta 7 käy ilmi.
Toiminnanjohtaja Harri Hakola, minkälaisia vakuutuksia kentällä olevilla Fida
Internationalin läheteillä on? Asettavatko vakuutusyhtiöt vakuutuksiin rajauksia kohdemaan mukaan?
– Fidan turvallisuusmääräykset edellyttävät voimassa olevaa vakuutusta. Kuitenkin vakuutuksen ottaminen ja pitäminen
voimassa ovat työnantajan ja työntekijän
vastuulla. Saattaa siis olla tilanteita, joissa
lähettiä ei ole vakuutettu.
– Rajoitteita vakuutuksissa on esimerkiksi vakuutusyhtiöiden määrittämillä so-
Kuka on Fidan työjärjestyksessä lähetin
lähin apuhenkilö kriisitilanteissa? Mitä
hänen tehtäviinsä kuuluu?
– Lähetin ensisijainen apuhenkilö on lähin esimies, jonka tehtävä on välittömäs-
Vakuutuksen
ottaminen
ja pitäminen
voimassa ovat
työnantajan
ja työntekijän
vastuulla.
ti alkaa järjestää tilanteen vaatimaa apua.
– Jos esimies ei ole jostain syystä saatavissa, tehtävä siirtyy aluejohtajalle tai
turvallisuuspäällikölle. Fidassa on myös
kenttien turvallisuusvastaava, joka antaa
asiantuntija-apua ja varmistaa, että turvallisuussuunnitelmaa noudatetaan.
Tarjotaanko työntekijöille, jotka ovat
joutuneet rikoksen kuten ryöstön uhriksi, henkistä apua työterveyshuollon
puitteissa?
– Ammattimaisen henkisen avun järjestäminen on tärkeää, ja se pyritään hoitamaan aina joko työterveyden tai muun tahon kautta.
Minkälaisissa tapauksissa työntekijä
kotiutetaan rikoksen tapahduttua?
– Jokainen tapaus arvioidaan erikseen.
Vakavat tapaukset saattavat vaatia pitkää
toipumisaikaa, ja siksi kotiuttaminen on paras vaihtoehto.
(RV)