1. No category

”Toivoisin muutosta suomalaiseen
miehiseen kulttuuriin”
Mies- ja isätyön kartoitus Pohjois-Karjalassa
-projektin loppuraportti
Teksti ja kuvat:
TOPI LINJAMA 2014
[email protected]
©Pelastakaa Lapset ry
Rantakylän ev.lut. seurakunta, Pielisensuun ev.lut. seurakunta
1
Sisällys
1.
Johdanto .................................................................................................................................. 3
2.
Mies- ja isätyön tilanne Pohjois-Karjalassa .............................................................................. 4
3.
Keskustelut asiantuntijoiden kanssa ........................................................................................ 4
4.
Kysely miehille ......................................................................................................................... 6
5.
Kyselyn vastaajat .................................................................................................................... 6
6.
Viisitoista väittämää ............................................................................................................... 7
7.
Miehen verkostot ..................................................................................................................... 9
8.
Isäksi tulo................................................................................................................................ 10
9.
Isämiesseminaari ..................................................................................................................... 11
10.
Jatkosuunnitelmia ............................................................................................................... 13
11.
Yhteenveto projektin tuloksista .......................................................................................... 15
12.
Taustatyössä käytettyä kirjallisuutta ................................................................................. 16
2
1. Johdanto
Millaisia perheeseen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä miesten mielessä pyörii? Millaista näihin liittyvää
tukea miehet tarvitsisivat ja haluaisivat? Millaista toimintaa ja tukea on jo tarjolla?
Näihin kysymyksiin etsittiin vastausta Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamassa vuoden 2014 kestäneessä projektissa Mies- ja isätyön kartoitus Pohjois-Karjalassa. Tähän raporttiin on koottu kartoituksen keskeiset tulokset. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.
Tässä raportissa käytetään termiä isämies. Sillä tarkoitetaan miehiä, jotka täyttävät aikuisen miehen paikkaa
jonkun lapsen elämässä. Tämä mies ei välttämättä ole biologinen isä, vaan hän voi olla esimerkiksi sijaisisä,
isoisä, kummi, eno tai joku muu. Terminä isämies on isää laajempi ja maskuliinisempi.
Raportin alussa esitellään mies- ja isätyön tilannetta Pohjois-Karjalassa. Sitten käydään läpi asiantuntijakeskusteluissa esille nousseita teemoja. Keväällä 2014 toteutettu kysely miehille oli kartoituksen ydin, mistä syystä
sille annetaan tilaa kaikkiaan viiden luvun verran. Sen jälkeen piipahdetaan Isämiesseminaarissa, joka järjestettiin Joensuussa isänpäivän alla 2014. Sitten hahmotellaan tulevaisuutta ja lopussa (s. 15) on yhteenveto,
johon kiireinen lukija voi hypätä vaikka suoraan tästä.
Otsikko ”haluaisin muutosta suomalaiseen miehiseen kulttuuriin” on poimittu eräältä mieheltä, joka vastasi
projektissa toteutettuun kyselyyn. Sitaatti jatkuu: ”…joka on tunteetonta ja teatraalisen jäykkää. … Miehiä ei
pidetä ihmisinä, vaan ’miehinä’.” Toivottavasti kulttuuri muuttuu.
Isämiehen voi määritellä vaikkapa ”mieheksi, joka pitää lasta kädestä kiinni”
3
2. Mies- ja isätyön tilanne Pohjois-Karjalassa
Pohjois-Karjalassa ei juurikaan järjestetä erityisesti isämiehille suunnattua toimintaa. Jotakin kartoituksen
aikana kuitenkin löytyi: Esimerkiksi Honkalampisäätiö on järjestänyt ryhmän pojille, joilla on neurologisia pulmia, sekä heidän isilleen. Vanhemmuutta tukevalla Liekku ry:llä on liikunnallinen ryhmä Riekku isille ja lapsille.
Nurmeksessa pari aktiivista isää on järjestänyt liikuntailtapäiviä. Joensuun ev.lut. seurakunta on järjestänyt
parin vuoden ajan melko säännöllistä toimintaa isille ja heidän lapsilleen, Liperin seurakunnassa toimintaa on
ollut noin kerran vuodessa. Myös joitakin isätapahtumia on viime vuosina järjestetty ainakin Joensuussa.
Monet miehille suunnatuista ryhmistä ovat ongelmakeskeisiä. Vertaisryhmiä löytyy esimerkiksi eronneille ja
väkivaltaa käyttäneille miehille sekä mielenterveyskuntoutujamiehille. Näiden lisäksi on olemassa paljon toimintaa, johon osallistuu miehiä, mutta sitä oli vaikea löytää. Syitä tähän on useita:
1) toiminta on usein epävirallista,
2) sitä järjestävät lukuisat tahot ovat hajallaan, eikä
3) toimintaa ole välttämättä erikseen suunnattu miehille, vaikka se kokoaa yhteen miehiä.
Tästä syystä kyselyyn päätettiin sisällyttää kohta, jossa kysyttiin vastaajien osallistumista toimintaan, joka kokoaa yhteen miehiä.
3. Keskustelut asiantuntijoiden kanssa
Projektin ensi vaiheessa selvitettiin asiantuntijoiden käsityksiä siitä, millaisten kysymysten kanssa isämiehet
painivat. Vuoden 2014 alkupuolella keskusteltiin noin 40 isä- ja miestyön tuntijan kanssa sekä tutustuttiin kirjallisuuteen.
Asiantuntijat kautta linjan olivat sitä mieltä, että isämiesten tarpeiden selvittäminen on tärkeää. Mutta etenkin
monet tutkijat kuitenkin painottivat, että ei ole aivan yksinkertaista saada selville, millaisia tarpeita kohderyhmällä on. Syyksi tähän arveltiin niin miesten haluttomuutta puhua asioistaan kuin miesten kykyä tunnistaa
tarpeitaan.
Isätyön ympärille syntyi varsin nopeasti laaja yhteistyötahojen verkosto, mitä voi pitää yhtenä projektin tuloksena. Julkisen sektorin yhteistyötahoja ovat olleet eri kuntien äitiys- ja lastenneuvolat, lastensuojelupalvelut,
varhaiskasvatuksen perheohjaus sekä koulutuspalvelut. Järjestöistä mainittakoon Miessakit, Mannerheimin
Lastensuojeluliitto, Setlementti Joensuu, Ensi- ja Turvakotien liitto, Honkalampisäätiö ja Lähiötalo VIADIA.
Lisäksi yhteistyötahoja ovat olleet monet seurakunnat, Poliisin Nuorisotiimi sekä Pohjois-Karjalan Oikeusaputoimisto. Tutkimuksellista tukea saatiin Karelia Ammattikorkeakoulun lisäksi mm. Itä-Suomen yliopistolta,
Jyväskylän yliopiston Varhaiskasvatuksen laitokselta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Muutamat
yritykset olivat mukana Jari Sinkkosen yleisöluennon järjestelyissä.
Kehittämisryhmän jäsenet ovat kommentoineet projektia sen eri vaiheissa sekä tukeneet projektin etenemistä.
Ryhmän jäsenet olivat Merja Korhonen (dosentti, Itä-Suomen yliopisto), Tiina Laatikainen (professori, ItäSuomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), Marjatta Partanen (osastonhoitaja, Joensuun neuvolat),
Jari Sinkkonen (lastenpsykiatrian dosentti, Pelastakaa Lapset) sekä Timo Tikka (isätyöntekijä, Isyyden Tueksi hanke, Miessakit ry).
4
Asiantuntijakeskusteluissa pohdittiin isäksi tulemisen ja isänä olemisen problematiikkaa. Avauskysymyksenä
toimi yleensä tämäntapainen kysymys: Millaisten perheeseen, vanhemmuuteen ja isyyteen liittyvien kysymysten kanssa isämiehet painivat? Esille nousi muutama teema, jotka esitellään seuraavaksi lyhyesti.
a) Eroisyys
Ero ja sen vaikutukset isyyteen nousivat esille miltei kaikissa keskusteluissa. Eron tullessa ex-mies on usein
myös ex-isä1. Lapsensa menettäessään monet isät menettävät otteen elämään2. Voisiko miesten elämänhallinta vastaavasti parantua, jos heidän suhteensa lapsiin elpyisi? Moni asiantuntija piti tätä mahdollisena ja esimerkiksi kehittämiskeskus Tyynelän vankila- ja päihdetyön ammattilaisilla on tästä kokemuksia.
Lapselle ero merkitsee yleensä lyhytkestoista kriisiä, jonka jälkeen elämä palaa uomiinsa. Valitettavasti yhä
useammin lapsi jää kuitenkin vanhempiensa kiistakapulaksi, mistä on lähes poikkeuksetta haittaa lapsen kehitykselle.3 Väestöliiton mukaan eron neljä keskeisintä tekijää ovat lapsen kannalta nämä: toisen vanhemman
poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä, vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde, taloudellisen tilanteen heikentyminen ja vanhempien keskinäinen riitaisuus4.
b) Parisuhde- ja vanhemmuuden taidot
Monilta vanhemmilta näyttää puuttuvan käsitys siitä, mitä vanhemmuus merkitsee. Lapsen sitovuus voi yllättää, samoin parisuhteen kriisit. Vanhemman paikkaa voi olla vaikea löytää. Niitä asioita, joita käsitellään eroseminaareissa, olisi syytä käydä läpi jo silloin, kun parisuhde
solmitaan.
c) Varhaisen isä-lapsi-suhteen tukeminen
Isäidentiteetin kehittymisen kannalta merkittäviä asioita ovat ensimmäinen ultra ja etenkin synnytys. Varhaisen isä-lapsi-suhteen kehittymiselle olisi hyväksi, jos isä voisi olla mukana lapsen elämässä alusta
alkaen mahdollisimman paljon. Lapsi hyötyy hyvästä isä-lapsi-suhteesta
monin tavoin, mutta siitä on hyötyä myös miehelle itselleen, lapsen
äidille ja koko yhteiskunnalle.
d) Isän roolit
Mielikuva entisten aikojen isästä on se, että hän oli etäinen auktoriJos mies menettää erossa lapset,
teetti, jota toteltiin ja ehkä pelättiinkin. Isä oli töissä kodin ulkopuolella
hänen elämänhallintansa
ja elätti perheen. Nykyajan isyys näyttäytyy aiempaa monipuolisempasaattaa heikentyä
na. Isänä olemisen mahdollisuuksia on enemmän, mikä voi aiheuttaa
isäksi tulevissa miehissä hämmennystä. Oman isän antama roolimalli ei
ehkä toimi nykyoloissa, mutta uutta itselle sopivaa roolia ei välttämättä löydy.
e) Perheen ja muun elämän yhteensovittaminen
Monet miehet kokevat olonsa hankalaksi perheen ja työelämän vaatimusten ristipaineessa. Usein on arvokysymys, kuinka paljon perhe on valmis tinkimään elintasostaan lapsen syntyessä esimerkiksi erilaisilla työjoustoilla. Arvoihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi julkisella keskustelulla ja valtiollisella perhepolitiikalla. Laajem1
vrt. esim. Kontula 2013, 202–203.
Korhonen 1999, 92.
3
Sinkkonen 2012b, 71.
4
Väestöliitto 2013.
2
5
massa mielessä kysymys ei ole vain perheen ja työn, vaan perheen ja kaiken muun elämän yhteensovittamisesta. Kysymys tiivistyy lopulta siihen, kuinka mies voi ja haluaa käyttää aikansa.
Perhebarometriin vastanneiden alle 3-vuotiaiden lasten isien mukaan ongelmallisinta isyydessä on nimenomaan työn ja perheen yhteensovittaminen5. Työn ja perheen yhteensovittaminen kytkeytyy eroihin, sillä erojen taustalla usein on työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia6.
4. Kysely miehille
Kartoitushankkeen toisena vaiheena oli kyselyn laatiminen miehille. Helmi-maaliskuussa työstetyssä kyselyssä
oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä, joiden teemat nousivat asiantuntijakeskusteluista. Avoimet
kysymykset jättivät tilaa vastaajan omalle puheelle. Ajatuksena oli, että niiden kautta saattaisi nousta esille
seikkoja, joita asiantuntijat eivät ole huomanneet tai pitäneet tärkeinä. Kyselyyn saatiin palautetta kahdeksalta asiantuntijalta, minkä lisäksi sitä testattiin kuudella isämiehellä ennen kuin se huhtikuun alussa pantiin levitykseen.
Kyselyä levitettiin sekä paperisena että sähköisenä. Joensuussa kysely levisi esimerkiksi päiväkotien, Lähiötalon, Kansalaistalon, varhaiskasvatuksen perheohjaajien, kasvatus- ja perheneuvolan, sekä Pelastakaa Lasten ja
seurakunnan työntekijöiden kautta. Paperiseen kyselyyn Perheentalolla vastasi noin 40 miestä.
5. Kyselyn vastaajat
Vastauksia saatiin määräaikaan kesäkuun puoliväliin mennessä 169. Miesten halukkuus vastata kyselyyn viittaa
siihen, että asiantuntijoiden lisäksi myös miehet itse pitävät tärkeänä vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvien
kysymysten pohtimista.
Vastaajista 163 ilmoitti postinumeronsa. Näistä 134 eli vastaajista vähintään 79 % oli pohjoiskarjalaisia. Heistä
valtaosa oli joensuulaisia, mutta yli 40 pohjoiskarjalaista vastaajaa oli paikannettavissa vuoden 2004 Joensuun
kaupungin rajojen ulkopuolelle. Vastaajien syntymävuodet vaihtelivat vuosien 1952 ja 1993 välillä, 55 % heistä
oli 30–40-vuotiaita.
Vastaajista 84 % oli biologisia isiä. Uusperheen isiä oli 8 %. Joukkoon mahtui myös muutama sijaisperheen ja
tukiperheen isä, mutta vain yksi isoisä. Työelämästatukseltaan palkansaajia oli 64 %, yrittäjiä 10 %. Työttömiä
oli 7 %, koti-isiä 3 % ja eläkeläisiä 1 %. Vastaajista 45 %:lla oli toisen asteen tutkinto, 46 %:lla korkea-asteen.
Peruskoulupohjalta vastaavia oli 6 %.
Lapsia vastaajilla oli yhteensä yli 350. Suurin joukko olivat vuonna 2012 syntyneet lapset. Isistä yhden, kahden
ja kolmen lapsen isät muodostivat suurimmat ryhmät, mutta vastaajissa oli myös isojen perheiden isiä, jopa yksi
kahdeksan lapsen isä. Keskimäärin vastaajilla oli 2,2 alaikäistä lasta. Vastaajista 41 jätti yhteystietonsa mahdollista myöhempää tutkimusta varten.
5
6
Paajanen 2006, 63.
Koskela 2012.
6
6. Viisitoista väittämää
Kysymys 1 sisälsi viisitoista väittämää:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
hallitsen lapsiperheen arkeen liittyvät käytännön asiat
haluaisin viettää enemmän aikaa lasteni kanssa
voisin tinkiä elintasostani, jotta saisin olla enemmän perheeni kanssa
on ainakin yksi ihminen, jonka puoleen voin kääntyä, tapahtuipa minulle mitä hyvänsä
lähipiirissäni on ainakin yksi mies, jonka kanssa voin keskustella oikeastaan kaikesta
tiedän, mistä voin hakea apua ero- tai perheväkivaltatilanteessa
haluaisin tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin
voisin osallistua vanhempainryhmään, jossa jaetaan kokemuksia isänä olemisesta
lapsuudenkotini oli turvallinen ja minusta pidettiin hyvää huolta
haluan olla isänä aivan toisenlainen kuin oma isäni
minä ja puolisoni viihdymme yleensä hyvin toistemme seurassa
puolisoni ei aina ymmärrä, kuinka paljon teen perheen eteen
kun tulen kotiin, lakkaan ajattelemasta työ- tai opiskeluasioita
minun on usein vaikea keskittyä työhöni tai opintoihini kotiasioiden vuoksi
tunnen laiminlyöväni kotiasioita työn, opiskelun tai harrastusteni vuoksi
Vastausten yhteenveto näkyy seuraavassa kaaviossa.
100 %
90 %
80 %
70 %
Pitää täysin paikkansa
60 %
Pitää jokseenkin paikkansa
50 %
Ei pidä juurikaan paikkaansa
40 %
Ei pidä lainkaan paikkaansa
30 %
En osaa sanoa /Ei koske minua
20 %
10 %
0%
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10 11 12 13 14 15
Toisista väittämistä irtosi informaatiota vähemmän, toisista enemmän. Seuraavassa käydään läpi jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia vastauksia.
Väittämä 3 ”voisin tinkiä elintasostani, jotta saisin olla enemmän perheeni kanssa” asetti vastakkain kaksi arvoa, elintason ja perheen. Kahden kolmasosan mielestä väite piti täysin tai jokseenkin paikkansa. Vastaajista
40 (24 %) sanoi, että väittämä 3 ei pidä juurikaan tai lainkaan paikkaansa. Nämä vastaajat eivät olleet yhtä
kiinnostuneita olemaan lasten kanssa, mutta puolison kanssa he viihtyivät yhtä hyvin kuin ne, jotka voisivat
tinkiä elintasostaan. Tämän ryhmän avoimissa vastauksissa taloushuolet eivät korostuneet.
Väittämät 4 ja 5 muodostavat parin. Nelosen mukaan ”on ainakin yksi ihminen, jonka puoleen voin kääntyä,
tapahtuipa minulle mitä hyvänsä”. Sisällöllisesti melko lähellä tätä on viides väittämä ”lähipiirissäni on ainakin
yksi mies, jonka kanssa voin keskustella oikeastaan kaikesta”. Erotuksena on lähinnä se, että jälkimmäisessä
määritellään läheisen ihmisen sukupuoli.
7
Nelosväittämän kanssa täysin samaa mieltä oli 75 % vastaajista, täysin eri mieltä vain 2 %. Vitosväittämän
kanssa täysin samaa mieltä olevien osuus oli 40 % ja täysin eri mieltä olevien osuus oli 11 %. Tämän ja kakkoskysymyksen (ks. luku 7) vastausten perusteella voidaan päätellä, että monella miehellä on läheinen ihminen,
jonka kanssa hän voi keskustella perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista, mutta usein tämä henkilö
on oma puoliso. Jos parisuhde ajautuu kriisiin, mies voi jäädä kovin yksin.
Väittämän 6 ”tiedän, mistä voin hakea apua ero- tai perheväkivaltatilanteessa” kanssa täysin tai jokseenkin
samaa mieltä sanoi olevansa 62 % vastaajista. Täysin tai jokseenkin eri mieltä oli lähes kolmannes, 31 % vastaajista. Voi olla, että tietämättömiä ovat usein ne, joilla ongelmia ei ole. Voi kuitenkin olla myös niin, että
kaikki apua tarvitsevatkaan miehet eivät tiedä, mistä sitä saa.
Väittämä 7 ”haluaisin tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin” piti 16 %:n mielestä täysin ja
36 %:n mielestä jokseenkin paikkansa. Isämiehet haluaisivat tutustua toisiin isämiehiin ja perheisiin, kuten
projektin alussa oletettiin.
Väittämään 8 ”voisin osallistua vanhempainryhmään, jossa jaetaan kokemuksia isänä olemisesta” kuusitoista
vastaajaa (10 %) vastasi ”pitää täysin paikkansa” ja 53 (32 %) ”pitää jokseenkin paikkansa”. Isämiesten vanhempainryhmälle näyttäisi siis olevan jonkin verran kysyntää. Mitään valtavirtaa tällaiset ryhmät eivät kuitenkaan ole, etenkin jos oletetaan, että jo kyselyyn vastanneet ovat keskimääräistä kiinnostuneempia isäteemasta.
Väittämä 10 ”haluan olla isänä aivan toisenlainen kuin oma isäni” jakoi vastaajat. 40 %:n mielestä väittämä ei
pitänyt lainkaan tai juurikaan paikkaansa, 55 %:n mielestä se piti täysin tai jokseenkin paikkansa. Enemmistö
vastaajista haluaisi olla isänä toisenlainen kuin oma isä. Monille miehille oma isä ei ole tarjonnut itselle sopivaa isän mallia.
Seuraavassa taulukossa vastaajat on jaettu neljään ryhmään sen mukaan, mitä he ovat vastanneet väittämään
”haluan olla isänä aivan toisenlainen kuin oma isäni” (ylin rivi). Suluissa oleva luku vastauksen jälkeen kertoo,
kuinka suuri osa vastaajista on valinnut kunkin vaihtoehdon. Seuraavien rivien prosenttiluvut puolestaan kertovat, kuinka moni vastaaja kustakin ryhmästä sanoi väittämän pitävän täysin tai jokseenkin paikkansa.
Haluan olla isänä aivan Pitää
täysin Pitää
jokseenkin Ei pidä juurikaan Ei pidä lainkaan
toisenlainen kuin oma paikkansa (22 %) paikkansa (33 %)
paikkaansa (24 %)
paikkaansa (16 %)
isäni
Haluaisin
viettää
enemmän aikaa lasteni
kanssa
Haluaisin
tutustua
muihin samassa elämäntilanteessa oleviin
ihmisiin
Voisin osallistua vanhempainryhmään,
jossa jaetaan kokemuksia isänä olemisesta
Lapsuudenkotini
oli
turvallinen ja minusta
pidettiin hyvää huolta
57 %
42 %
38 %
41 %
63 %
56 %
44 %
33 %
55 %
47 %
30 %
23 %
68 %
89 %
93 %
96 %
8
Voidaan huomata seuraavaa: isät, jotka haluaisivat olla toisenlaisia kuin omat isänsä, sanoivat muita useammin, että he haluavat a) viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, b) tutustua muihin samassa elämäntilanteessa
oleviin ihmisiin sekä c) osallistua vanhempainryhmään, jossa jaetaan kokemuksia isänä olemisesta.
Taulukon alin rivi on huomionarvoinen. Lapsuuden turvattomuus ja halu olla erilainen kuin oma isä näyttävät
liittyvän toisiinsa. Vastauksista ei käy ilmi, liittykö turvattomuus ja huolenpidon puute suoraan isään. Välillisesti
vastaukset kuitenkin kiertyvät isään: isä ei ole kyennyt luomaan kotiin olosuhteita, joissa on turvallista ja pidetään huolta. Hyvän isän ominaisuuksiin liitetään usein turvallisuuden luominen7.
Oman isän rooli ei tunnu toimivalta, mutta monet miehet löytävät oman tapansa olla isä. Väestöliiton Perhebarometrin väittämään ”en tiedä, millainen isä minun pitäisi olla” yli 80 % vastasi olevansa täysin tai osittain eri
mieltä.8
Väittämät 13, 14 ja 15 muodostavat ryhmän. Väittämän 13 ”kun tulen kotiin, lakkaan ajattelemasta työ- tai
opiskeluasioita” vastaukset jakautuivat suunnilleen tasan. Joka toisella työ- tai opiskeluasiat seuraavat kotiin.
Väittämän 14 ”minun on usein vaikea keskittyä työhöni tai opintoihini kotiasioiden vuoksi” vastaukset olivat
selkeämmät: 70 % oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Väittämään 15 ”tunnen laiminlyöväni
kotiasioita työn, opiskelun tai harrastusteni vuoksi” 59 % vastasi täysin tai jokseenkin eri mieltä. Tunne kotiasioiden laiminlyönnistä on yleistä, sillä 36 % sanoi olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa.
7. Miehen verkostot
Kysymyksessä 2 kysyttiin, keiden kanssa miehet ovat keskustelleet vanhempana olemisesta. Eniten oli keskusteltu puolison kanssa, toisena tuli ystävä, kolmantena oma tai puolison äiti tai isä. Seuraavaksi eniten on keskusteltu tuttavan ja sisaruksen tai muun sukulaisen kanssa. Muista vaihtoehdoista eniten osumia saivat kunnan
työntekijä sekä terapeutti.
Eniten tukea kysymyksissä, jotka koskevat vanhempana olemista (kysymys 3), on saatu puolisolta. Toisena tulevat vaihtoehdot ”ystävä tai tuttava” sekä ”sukulainen”. Nettisivut sekä kirjat, lehdet tai luennot mainitaan
myös melko usein. Kuusi vastaajaa kertoo jääneensä ilman tukea.
Tuloksia voi verrata Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen aineistosta nouseviin tuloksiin. Läheisverkosto oli tutkimuksen mukaan vauvaperheiden ensisijainen tuki. Miehet eivät mielellään hakeutuneet
virallisen tuen piiriin. Sen sijaan keskustelua toisten isien kanssa kaivattiin.9
Miesten ja naisten keskustelukulttuureissa on eroja. Parisuhteesta naiset keskustelevat paljon ystäviensä ja
sukulaistensa kanssa myös silloin, kun suhteen ristiriidat ovat vähäisiä. Miehet prosessoivat parisuhteen ongelmia enemmän itsekseen ja jakavat ongelmansa vasta sitten, kun ne tuntuvat ylivoimaisilta.10
Vastaajista 63 (37 %) kertoi kuluneen puolen vuoden aikana osallistuneensa toimintaan, jossa on ollut pääasiassa miehiä (kysymys 4). Heistä puolet on ollut mukana urheiluharrastuksessa. Järjestäjien kirjo on suuri. Yhdistysten, seurojen ja järjestöjen järjestämään toimintaan osallistui 30 vastaajaa. Vastaajista 20 sanoo toiminnan
olleen itse järjestettyä, seitsemällä vastaajalla toiminta on kytkeytynyt työpaikkaan. Vain kolme vastaajaa kertoi osallistuneensa isä-lapsi-toimintaan.
7
ks. esim. Sinkkonen 2012a.
Paajanen 2006, 47.
9
Lähteenmäki & Neitola 2014.
10
Kontula 2013, 119.
8
9
Kysymykseen neljä myönteisesti ja kielteisesti vastanneiden profiilit poikkesivat hieman toisistaan. Seuraavassa taulukossa vastaajat on jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko he osallistuneet toimintaan. Näiden
ryhmien vastauksia tarkastellaan suhteessa joihinkin väittämiin. Prosenttiluvut kertovat, kuinka moni ryhmän
vastaaja vastasi väittämän pitävän täysin tai jokseenkin paikkansa.
Osallistunut kuluneen puolen vuoden aikana toimintaan, jossa mu- Kyllä (37 %)
kana pääasiassa miehiä (kysymys 4)
Ei (60 %)
Lähipiirissäni on ainakin yksi mies, jonka kanssa voin keskustella 81 %
oikeastaan kaikesta
Haluaisin tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmi- 44 %
siin
Tunnen laiminlyöväni kotiasioitani työn, opiskelun tai harrastusteni 35 %
vuoksi
65 %
57 %
36 %
Toimintaan osallistuneilla on useammin lähipiirissään mies, jonka kanssa voi keskustella oikeastaan kaikesta.
Heidän halukkuutensa tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin on pienempi kuin miehillä, jotka
eivät olleet osallistuneet toimintaan. Miesten juttuihin osallistuminen ei tämän aineiston perusteella näytä
vaikuttavan tunteeseen kotiasioiden laiminlyönnistä.
Kysymyksessä viisi udeltiin, mitä vastaajat tekevät mielellään lastensa kanssa. Yleisimmin lapsen kanssa leikittiin, ulkoiltiin, puuhattiin arkisia asioita ja ihan vain oltiin.
Kysymyksessä kuusi muotoiltiin sama lapsen näkökulmasta: mitä lapsesi toivoo sinun tekevän hänen kanssaan.
Kaikki eivät olleet ajatelleet asiaa tältä kannalta. ”En ole itse asiassa kysynyt.” ”?” ”Uskoisin, että aika samoja
asioita mitä teemmekin.” Eräs vastaaja teki kyselyyn vastatessaan pikaisen gallupkierroksen lapsille ja he vastasivat näin: ”leikkis kauppaa, juoksis meidän kanssa, pelais hippaa”.
Hyvin moni vastaaja tiedosti lapsen toivovan lähinnä sitä, että isä on läsnä ja hänen kanssaan. Tekemisen sisältö näyttää olevan toissijaista, kunhan isä vain on lapsen kanssa.
8. Isäksi tulo
Kysymykseen ”muistele aikaa, jolloin tulit isäksi” (kysymys 7) vastasi peräti 143 miestä. Miehet kertoivat yllättyneensä, kuinka paljon elämä – arki, ajankäyttö, puolison mielialat, yöunien väheneminen – muuttuu lapsen
syntymän myötä. Toisaalta oli myös niitä, jotka yllättyivät, kuinka luonnollisesti kaikki tapahtui. Muutama vastaaja viittasi elämän rauhoittumiseen ja omaan henkiseen kasvuun.
Vastauksista voi lukea, että isäksi tuleminen on miehen elämän tapahtumista suurimpia, ellei suurin. Siihen
liittyy ylpeyttä, ennen kokemattomia rakkaudentunteita, kiitollisuutta, merkityksellisyyttä, ainutlaatuisuutta,
suojelunhalua. ”Täysin varaukseton molemmin suuntainen rakkaus oli hienoin tunne mitä voi kuvitella”, kuvaili
kyselyyn vastannut kolmen lapsen isä. Vastaukset mursivat jälleen kerran myytin siitä, että miehet eivät puhu
tunteistaan.
Miehet kohtasivat myös vähemmän myönteisiä yllätyksiä. Kymmenen vuotta sitten isäksi tullut vastaaja tiivisti
tilanteen kahtalaisuuden näin: ”Isäksi tuleminen oli hienoin elämys tähän mennessä, mutta samalla hartioille
putosi 20 kg säkki eli vastuu.” Toinen vastaaja kuvasi lapsen syntymän jälkeistä ulkopuolisuuden tunnettaan:
10
”Koin, että jäin täysin yksin ja ulkopuoliseksi äidin ja lapsen vahvan siteen vuoksi.” Vastaajista miltei joka kymmenes sanoi yllättyneensä siitä, kuinka paljon ajankäyttö muuttui lapsen syntymän myötä.
Moni vastaaja toivoi, että olisi saanut lapsen syntymän jälkeen enemmän tukea. Tuen tarve kohdistuu mm.
vanhempana olemisen taitoihin sekä konkreettiseen lapsenhoitoon. ”Olisimme kaivanneet kotiapua, kun vaimo oli huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen”, kuvaili yksi kyselyyn vastanneista. Toinen kertoi, että ”olisin
halunnut paljon enemmän apua ja tukea lapsen hoitoon liittyvissä asioissa”.
Myös toisten isien näkökulmia ja vertaistukea olisi kaivattu. Vertaisten puuttumista kuvaa riipaisevasti eräs isä:
”Välillä tunsin kauheita asioita sisälläni, joita en voinut kertoa kenellekään, koska en kokenut kenenkään ymmärtävän asiaa oikein.” Toinen vastaaja kertoo, että ”minut yllätti se, kuinka kiivaasti ensimmäisen lapsen synnyttyä aloin käydä läpi omaa lapsuuttani”.
Ilonaiheista (kysymys 8) yleisimmin mainittiin lapset (114 mainintaa). Perhe, terveys ja yleinen tilanne mainittiin kukin noin 25 kertaa.
Tämän hetken huolenaiheista (kysymys 9) useimmin mainittiin talous (56 mainintaa). Toiseksi useimmin huolenaiheet liittyivät lapsiin (34 mainintaa). Seuraavaksi yleisimpiä olivat terveyteen tai jaksamiseen, ajankäyttöön sekä parisuhteeseen liittyvät huolet. Vastaukset vahvistavat havaintoa, että miehellä on usein taloudellinen vastuu perheestä, mutta he eivät ole pelkästään elättäjiä. 20 vastaajaa ilmoitti, ettei huolia ole.
Vastauksien perusteella perheiden tilanteet ovat hyvin erilaisia. Toisilla huolia ei ole lainkaan, kun taas joillekin näyttää kertyneen ongelmia kasapäin. Eräs vastaaja kuvasi perheensä tämänhetkisiä huolenaiheita näin:
”Lapsen diabetes, ADHD, psyk.[iatriset?] ongelmat. Oma ja vaimon masennus. Taloudelliset asiat. Parisuhteessa ongelmia taas.” Mikäli julkinen sektori yhä leikkaa neuvola- ja kodinhoitopalveluita, polarisoituminen kiihtyy.
9. Isämiesseminaari
Kartoitushankkeen kolmantena vaiheena oli seminaarin järjestäminen ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään miehiä ja isiä. Keskiviikkona 5.11.2014 järjestetty Isämiesseminaari toteutettiin yhteistyössä Karelia Ammattikorkeakoulun kanssa. Karelia Ammattikorkeakoulu tarjosi tilat ja kaksi opiskelijaa järjestämisavuksi, isätyön kartoitushanke huolehti tilaisuuden sisällöstä.
Lähinnä sähköpostilistojen kautta markkinoituun tilaisuuteen osallistui 130 henkilöä. Näistä vain seitsemän oli
miehiä, mikä kertoo sosiaali- ja terveysalan naisvaltaisuudesta.
Nelituntisen seminaarin alkupuolella kuultiin kolme puheenvuoroa. Projektityöntekijä Topi Linjama tarkasteli
puheenvuorossaan kartoitustyönsä tuloksia. Miessakit ry:n isätyöntekijä Timo Tikka puhui Isyyden tueksi hankkeessa vuosina 2008–14 tehdystä isätyöstä. Tutkija Petteri Eerola Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuksen
keskuksesta puhui isän vastuusta. Näiden jälkeen oli vajaan puolen tunnin yleisökeskustelu aiheesta ”kuinka
voisin huomioida isämiehet paremmin työssäni”, jossa sivuttiin muun muassa opettajan mahdollisuuksia huomioida isät työssään sekä eroperheen lasten vuoroviikkoasumista.
Seminaarin pääpuhujana oli lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, jonka esitys käsitteli lapsen merkitystä isälle ja isän
merkitystä lapselle. Sinkkonen puhui mm. vanhempien ja lapsen muodostamasta kolmiosta. Tällainen kolmenkeskeisyys helpottaa lapsen sisäisen mielikuvamaailman rakentumista ja ehkäisee vihamielisten ja sadomasokististen suhteiden syntyä. Hyvään isyyteen liittyy hänen mukaansa läsnäolo, sitoutuneisuus, huolenpito,
11
lasten sosiaalisen ja tiedollisen kehityksen tukeminen, yhteistyö muiden lasta hoitavien aikuisten kanssa, terveet elämäntavat sekä aineellinen ja taloudellinen osallistuminen. Tukevasti tieteelliselle pohjalle rakentunutta esitystään Sinkkonen elävöitti monilla omasta työstään ja tavallisesta elämästä nousevilla esimerkeillä.
Seminaarin kylkiäisinä Jari Sinkkonen piti tiistaina 4.11. yleisöluennon Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen päärakennuksen 600-paikkaisessa juhlasalissa. Luennon otsikko oli sama kuin seminaarissa. Sali oli
melkein viimeistä paikkaa myöten täysi. Nimilistan mukaan paikalla oli ainakin 200 miestä ja 341 naista, mutta
arviolta 10–20 myöhässä tullutta tai aikaisessa lähtenyttä ei kirjoittanut nimeään listaan. Luennoitsija itsekin
ihmetteli yleisöryntäystä ja aloitti luennon sanomalla: ”Hyvää iltaa, järkyttävän suuri yleisö.”
Yleisöluennon järjestämisessä olivat mukana Jokiväri Oy, Konevuokraamo Vatupassi, Joensuun Kourutuote,
Lumon Oy ja Iippo Oy sekä muutamia muita tahoja.
Sekä seminaari sekä Jari Sinkkosen yleisöluento onnistuivat hyvin. Yli kuudensadan ihmisen tavoittamista isäteeman äärelle parin päivän sisällä voinee pitää jo itsessään merkittävänä asiana. Epäilemättä tärkein yleisöä
vetänyt tekijä oli Sinkkosen persoona. Sen sijaan pohjoiskarjalaista mediaa kiinnosti Sinkkosta enemmän se,
millaista isätyötä maakunnassa tehdään. Esimerkiksi YLE kirjoitti tästä jutun isänpäivän jälkeen.
Seminaarin jälkeen osallistujille lähetettiin sähköinen palautelomake. Osallistujista 52 % palautti lomakkeen.
Vastaajien
mielestä
PohjoisKarjalaan tarvittaisiin isä-lapsitoimintaa (18 mainintaa), isänäkökulmaa perhevalmennuksiin ja
neuvolaan (15) sekä isäryhmiä
(13). Isäryhmien formaateiksi esitettiin mm. saunailtoja, joissa olisi
mukana yksi ammattihenkilö. Erityisinä kohderyhminä mainittiin
etäisät, uusperheiden isät ja sijaisisät. Toimintaa toivottiin myös
maakuntaan, ei ainoastaan Joensuuhun.
Keväällä 2014 Joensuussa kokeilJari Sinkkonen veti Joensuun Carelia-salin 4.11.2014
täyteen kuulijoita. Kuva Reija Kontkanen
lusta perhevalmennuksen isätyöstä (ks. luku 10a) vastaajat antoivat
hyvää palautetta. Tätä työtä toivottiin jatkettavan. Miehille esitettiin omaa neuvolakäyntiä, jolla hän tapaisi
maallikkomiehen. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin Perheentalolle kerran kuussa järjestettävää iltaa miehille,
jotka odottavat ensimmäistä lastaan. Moni piti tärkeänä sitä, että isätyöntekijä on mies.
Vastaajat toivoivat monenlaisiin teemoihin liittyvää koulutusta. Vastauksissa mainittiin mm. miesten synnytyspelko, isien masennus, vieraannuttaminen, huoltajuusriidat, isien jaksaminen. Vastauksista voi päätellä, että
monet sosiaali- ja terveysalan naistyöntekijät haluaisivat lisää tietoa miesten kohtaamisesta ja miehen näkökulmasta perheasioihin.
Luennoitsijoista erityisesti Jari Sinkkosen ”ilmiömäisen lupsakka tapa kertoa asioita esimerkkien kautta” sai
kiitosta. Eräs opiskelija kiitti Sinkkosta, joka ”yhdellä luennolla kumosi kaiken, mitä meille sosionomiopiskelijoille on opetettu aiheesta”. Tilaisuuden järjestelyihin oltiin pääosin tyytyväisiä. Iltapäivän mittaista, varsin
tiivistä seminaaria pidettiin onnistuneena konseptina ja tämäntapaisia tilaisuuksia toivottiin lisää.
12
10.
Jatkosuunnitelmia
Miesten vanhemmuutta ja heidän sitoutumistaan lapsiinsa kannattaa tukea. Se hyödyttää monin tavoin paitsi
lasta, myös miestä itseään, lapsen äitiä ja yhteiskuntaa.11 Seuraavassa ehdotetaan muutamia toimenpiteitä,
jotka voisivat tukea tätä päämäärää. Kolme ensimmäistä on laitettu jalalle jo kartoitusprojektin aikana.
a) Isätyöntekijä perhevalmennuksessa
Keväällä 2014 projektin työntekijä teki toisen isätyöntekijän kanssa Miessakit ry:n kustantamana Joensuussa
toistakymmentä käyntiä neuvolan perhevalmennuksiin. Siellä puhuttiin isyydestä, isäksi tulemisesta, parisuhteesta ja lapsenhoidosta. Vastaanotto oli hyvä, minkä rohkaisemana työstettiin perhevalmennuksen malli,
jossa olisi mukana isätyöntekijä. Perhevalmennuksen malli sai hyvän vastaanoton neuvoloissa ja ilmeisesti työ
jatkuu muodossa tai toisessa.
Perhevalmennus on näköalapaikka oraalla olevaan isyyteen. Kokemusten perusteella voidaan sanoa, että miehet sanoittavat odotukseen liittyvää hämmennystään helpommin toiselle isälle kuin neuvolan tädille. Isätutkija
Jouko Huttusen mukaan varhaisen vuorovaikutuksen syntyminen isän ja lapset välillä on äärimmäisen tärkeää.
Jos isän ja lapsen välillä on hyvä suhde, sitä on helpompi ylläpitää myös muuttuneissa oloissa, esimerkiksi eron
jälkeen.12
Neuvolajärjestelmä ei nykyisellään näytä vastaavan isien tarpeisiin kovin hyvin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kyselyn mukaan sosiaalialan ammattilaiset eivät tiedä, millaista tukea isät kaipaavat. He myös kokivat,
etteivät isät oikein ota kuuleviin korviin heidän ohjeitaan.13 Miehiä varsinkin äitiysneuvolassa käynti saattaa
turhauttaa ja he kenties tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Tällaista palautetta eräs mies antoi perhevalmennuksen isätyöstä keväältä 2014: ”Enemmän saisi olla tämäntyylistä toimintaa, kun neuvolakäynneistä ei saa oikein
mitään irti.”
Perhevalmennuksen isätyötä kannattaisi ehdottomasti jatkaa ja laajentaa. Perhetyöntekijä Jani Myllyaho ehdottaa yhtä selkeästi isyyteen painottuvaa tapaamiskertaa, jolloin aiheesta alustaisi ammattilainen tai tavallinen perheenisä14. Myös muita tapoja isänäkökulman esille tuomiseen
voisi kokeilla.
b) Isämies-lapsi-illat
Eräs Karelia Ammattikorkeakoulun opiskelija hankki opinnäytetyönsä
aineiston järjestämällä Joensuussa syksyllä 2014 isämies-lapsi-iltoja. Ohjelmassa oli sieniretki, koottavien rakentamista, lautapelejä ja retki kasvitieteelliseen puutarhaan. Sieniretki herätti mielenkiintoa sen verran paljon, että se uusittiin sukupuolineutraalina. Lautapeli-ilta järjestettiin loppujen lopuksi kolme kertaa, joista viimeisellä kerralla keskityttiin shakkiin
paikallisen shakkikerhon oppaan johdolla.
Tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman helposti lähestyttävää toimintaa. Tämä tarkoitti sitä, että
a) toimintaan ei tarvinnut ilmoittautua ennakkoon,
b) siihen ei tarvinnut sitoutua eikä
11
ks. esim. Mykkänen & Eerola 2014.
Huttunen 2001.
13
Lipasti 2013, 6.
14
Perhevalmennuksen käsikirja 2007, 14.
12
Isien ja lasten sieniretkellä paistettiin lampaankääpää
13
c) siitä tarvinnut maksaa.
Isämies-lapsi-iltoihin osallistui yhteensä 26 aikuista ja 42 lasta. Palaute toiminnasta oli myönteistä.
c) Miestyötä tekevien tapaamiset
Pohjois-Karjalassa isä- ja miestyötä tekevillä ei ole olemassa verkostoa. Keväälle suunniteltu vapaamuotoinen
saunailta sai hyvän vastaanoton, mutta illan osallistujamäärä jäi neljään lähinnä aikataulusyistä. Syksylle järjestettiin uusi tapaaminen, jossa oli mukana seitsemän miestä. Tapaamisen tarkoituksena oli saada isäteemasta
kiinnostuneita saman pöydän ääreen. Tapaamisessa pohdittiin mm. isä-lapsi-työn, isäryhmien ja isätutkimuksen teemoja. Omien kokemusten jakaminen näytti olevan miehille tärkeää.
Lokakuun lopulla oli Itä-Suomen miestyön foorumi Varkaudessa. Kahdesti vuodessa järjestetyt tapaamiset
ovat toimivia verkostoitumisen paikkoja. Viime vuosina niissä ei ole ollut joensuulaisia, mutta nyt yhteyttä on
viritelty uudelleen. Paikalla oli 26 henkeä, heistä kolme Joensuusta. Varkauden päivän teemana oli isätyö. Topi
Linjama kertoi mies- ja isätoiminnan kartoituksen tuloksista, minkä jälkeen teemaa pohdittiin ryhmissä viidestä
eri näkökulmasta.
***
Kolmelle edellä kuvatulle toiminnolle on selvästi ollut kysyntää ja tarvetta. Näiden lisäksi esitetään kolme
muuta toimenpidettä.
d) Isämiesten ryhmät
Isäkyselyn perusteella monia miehiä kiinnostaisi jakaa kokemuksiaan isänä olemisesta toisten isämiesten kanssa. Ryhmätoiminnan luominen ei välttämättä ole helppoa, sillä tämäntapaiselle toiminnalle ei ole olemassa
valmista traditiota. Isyys ei yhdistä miehiä samassa määrin kuin äitiys naisia. Miehiä voisi tavoittaa perhevalmennuksien ja isä-lapsi-toiminnan kautta. Ryhmien tavoitteena voisi olla miesten isä-identiteetin vahvistaminen, vanhemmuuden taitojen kehittäminen ja vertaistuki ja niitä voisivat järjestää eri tahot erilaisin painotuksin. Ryhmien olisi hyvä olla miesten vetämiä, mutta vetäjän ei välttämättä tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen. Ryhmä kannattaisi paketoida toiminnaksi: miehet menevät mieluummin esimerkiksi nuotiolle tai saunomaan kuin juttelemaan, vaikka miehet menevätkin nuotiolle tai saunomaan siksi, että he saavat keskustella.
Ryhmien ei tarvitsisi olla virallisia tai ylhäältä ohjattuja. Ne voisivat syntyä hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja
tarpeista. Yhdeksi esimerkiksi isäryhmästä voi ottaa miestyöntekijöiden tapaamisen, jota kuvattiin edellä.
Isäryhmät voisivat koota yhteen erityisryhmiä, kuten sijaisisiä, uusperheen isiä tai etäisiä. Marraskuussa 2014
PePPi-hanke (Vapaaehtoiset voimavarana sijaisperheiden tukemisessa) järjesti sijaisisille saunaillan Ylioppilaskunnan tiloihin, johon projektin työntekijä osallistui isätyöntekijän roolissa. Keskustelua riitti neljäksi tunniksi.
Tulevaisuudessa kokoontumisia on tarkoitus järjestää 2-3 kertaa vuodessa. Näihin iltoihin voisi jatkossa tulla
mukaan myös sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita sijaisvanhempana toimimisesta.
e) Isäpuheen arkipäiväistäminen
Sekä asiantuntijakeskusteluiden että isäkyselyn perusteella voidaan sanoa, että monelta mieheltä puuttuu
malli siitä, kuinka isänä ollaan. Miehellä ei välttämättä ole mallia eikä tilaisuuksia käsitellä isäksi tuloa ja isänä
kasvamista. Isäpuhe tulisi arkipäiväistää ja miehen isänä olemisen pohdinnan tulisi olla normaalia. Tällaista
puhetta voitaisiin opetella ja tuottaa esimerkiksi miesten ryhmissä, mutta sitä voitaisiin kerryttää tuomalla
isämiesten ääni kuuluville julkisuudessa.
14
f) Työelämäyhteistyö perheen ja muun elämän yhteensovittamiseksi
Väestöliiton Perhebarometrin mukaan miltei kaikki nuoret isät ovat sitä mieltä, että isän kuuluu hoitaa lastaan
paljon jo vauvana15. Toisaalta vastuu kodin ja lastenhoidosta on yhä selvästi äideillä ja miehet ovat naisia useammin pikkulapsiperheen leiväntuojia.
Perheen yhteensovittaminen muuhun elämään, etenkin työelämään, tuo monille miehille haasteita. Sitoutuminen vauvaperheen arkeen muuttaa ajankäyttöä. Lisäksi se voi muuttaa sosiaalisia suhteita, sillä aiemmille
ihmissuhteille ei ole niin paljon aikaa eivätkä ne välttämättä enää kiinnosta entiseen tapaan.
Muutokset kodinhoidon tukeen (hallituksen esityksen mukaan kodinhoidon tuki jaetaan puoliksi molemmille
vanhemmille 1.8.2015 alkaen) lisännevät miesten osallistumista perheen arkeen. Tätä kehitystä tulisi tukea
vaikuttamalla yleiseen ilmapiiriin siten, että miesten jäämistä kotiin pidettäisiin normaalina asiana.
Yhtenä vipuna tässä muutoksessa voisivat olla työpaikat ja työnantajat. Eräs isämiesseminaariin osallistunut
kysyi palautteessa, että voisiko työpaikoilla käydä puhumassa isän merkityksestä lapselle. ” Antaisiko tämä
rohkeutta isille puhua enemmän isyyden merkityksestä”, hän pohti. Joensuussa yritysyhteistyö on lähtenyt
lupaavasti käyntiin.
11. Yhteenveto projektin tuloksista
Pohjois-Karjalan mies- ja isätyö on varsin hajallaan ja sitä on vähän. Intoa mies- ja isätyön kehittämistä kohtaan
on, mutta työala kaipaa koordinointia. Harvaan asutulla seudulla, missä resursseja on vähän, on erityisen tärkeää koota taito ja tieto yhteen, jotta eri puolilla ei tehdä samoja asioita. Miestyötä tekevien verkosto olisi
erinomainen työkalu mies- ja isätyön kehittämiseen ja siitä tiedottamiseen.
Isäksi tulo on miehen elämän suurimpia tapahtumia. Siihen nähden miestä tuetaan tässä tilanteessa yllättävän
vähän. Isäksi tulevat tarvitsisivat tukea niin isäidentiteetin rakentamisessa kuin käytännön lastenhoidossa. Näihin tarpeisiin voitaisiin osaltaan vastata kehittämällä perhevalmennusta sisällöllisesti ja toimintatavoiltaan
sellaiseksi, että se tavoittaisi ja hyödyttäisi myös isiä. Isoja askeleita kohti tätä tavoitetta olisivat isätyöntekijän
palkkaaminen neuvolaan sekä neuvolan työntekijöiden kouluttaminen.
Asiantuntijakeskusteluissa korostui eron problematiikka: ex-mies on usein myös ex-isä. Eron kohdanneille on
hyvä ja tarpeen järjestää eroryhmiä ja muuta tukea. Näitä voi olla perusteltua kohdentaa nimenomaan miehille. Toiseksi olisi tarkasteltava eron prosessia: Onko siinä jotakin sellaista, joka asettaa äidin ja isän eriarvoiseen
asemaan? Kohdellaanko äitiä ja isää tasapuolisesti esimerkiksi silloin, kun sosiaalitoimi huoltajuuskiistassa
antaa oikeudelle olosuhdelausunnon? Kolmanneksi olisi tarkasteltava eroon johtavaa prosessia, jotta voitaisiin
välttyä kevein perustein otetuilta eroilta. Varhaisen isä-lapsi-suhteen tukeminen saattaisi ennaltaehkäistä
eroja ja vähentää erosta aiheutuvia ongelmia.
Kysymys kodinhoitajista nousi esille useissa asiantuntijakeskusteluissa. Siihen viittasivat muutamat kyselyyn
vastanneet miehetkin. Yleistä perheiden hyvinvointia lisäisi paljon se, että heillä olisi tarpeen tullen mahdollisuus helposti turvautua kodinhoitajan apuun. Kynnys hakea apua lastensuojelun kautta on korkea, mikä johtunee pääasiassa lastensuojelun imago-ongelmista. Vuonna 2015 voimaan tuleva sosiaalihuoltolaki muuttaa
kenties painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään.
15
Paajanen 2006, 36.
15
Kyselyn perusteella isämiehet haluaisivat tutustua toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin isämiehiin. Kävi
myös ilmi, että monilla miehillä on hatarat sosiaaliset verkostot. Näitä tavoitteita voisi edistää isä-lapsitoiminnan avulla. Parhaimmillaan toiminta voisi tukea ja syventää isän ja lapsen suhdetta ja sen avulla voidaan
myös vastata isyyden määrällisyyden ongelmaan. Hyvin järjestetyn toiminnan avulla isät voivat saada uusia
ystäviä, lisätä itsetuntemustaan ja rakentaa identiteettiään vanhempana. Samalla lapsen äidille järjestyy omaa
aikaa.
Myös ei-ongelma-lähtöisille isämiesten ryhmille näyttää olevan kysyntää. Äitiryhmien konseptia ei kannata
kopioida isäryhmiin sellaisenaan. Isäryhmiä kannattaa kenties markkinoida toiminta edellä – esimerkkinä saunaillat – vaikka keskustelu olisikin niiden tärkein sisältö.
Perhevalmennus ja kodinhoitoapu ovat kuntasektorin heiniä. Isä-lapsi-toiminta ja isäryhmät puolestaan sopisivat luontevasti kolmannen sektorin toimijoille.
12. Taustatyössä käytettyä kirjallisuutta
Hellstén, Sari & Salonen, Santtu (2011): Havaintoja isien kohtaamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ensija turvakotien liiton työpapereita 4. Ensi- ja turvakotien liitto.
Huttunen, Jouko (2001): Isänä olemisen uudet suunnat. PS-Kustannus.
Jämsä, Juha & Kalliomaa, Susa (toim.)(2010): Isyyden kielletyt tunteet. Väestöliitto.
Kontula, Osmo (2013): Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E 47/2013.
Korhonen, Merja (1999): Isyyden muutos. Keski-ikäisten miesten lapsuuskokemukset ja oma vanhemmuus.
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja no 39. Joensuun yliopisto.
Koskela, Jari (2012): Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ero ja erosta toipuminen prosessina. Publications of the University of Eastern Finland.
Lipasti, Roope (2014): Isäsilmää peliin. Miten kohdata isä ammattityössä? Artikkeli Isä-lehdessä, joka on
Mannerheimin Lastensuojeluliiton isä-hankkeen tiedotuslehti.
Lähteenmäki, Marko & Neitola, Marita (2014): Isien tukiverkostot vauvaperheissä. Teoksessa Isän kokemus
(toim. Eerola, Petteri & Mykkänen, Johanna). Gaudeamus.
Mykkänen, Johanna (2013): Isyyteensä sitoutuminen lisää perheen hyvinvointia. Artikkeli lehdessä Isänä
työelämässä, s. 17-20. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja C, osa 147.
Mykkänen, Johanna & Eerola, Petteri (2014): Sitoutuminen ja vastuu isyyden alussa. Teoksessa Isän kokemus (toim. Eerola, Petteri & Mykkänen, Johanna). Gaudeamus.
Paajanen, Pirjo (2006): Päivisin leiväntuoja, iltaisin hoiva-isä. Alle 3-vuotiaiden esikoislasten isien näkemyksiä ja kokemuksia isyydestä. Perhebarometri 2006. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E 24/2006. Väestöliitto.
16
Peitsalo, Peter (2008): Miesryhmät – teoista sanoihin. Miessakit.
Perhevalmennuksen käsikirja (2007). Helsingin Lapaset-perheverkoston projektitiimi. Verkkojulkaisu
http://www.hel.fi/hel2/Helsinginseutu/hankkeet/Terveysneuvonta/Perhevalmennuksen_kasikirja.pdf
Pernu, Simo & Pohjola, Mikko (2011): Ero ja isyys. Opas eroperheiden kanssa työskenteleville. Lahden ammattikorkeakoulu. Osoitteessa
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34074/Ero_ja_isyys_Opas_eroperheiden_kanssa_ty
oskenteleville.pdf?sequence=1
Sinkkonen, Jari (2012a): Isäksi ensi kertaa. WSOY.
Sinkkonen, Jari (2012b): Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. WSOY.
Väestöliitto (2013): Lapset ja ero. Verkkojulkaisu https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsiperheessa/elamankriisit/lapset-ja-ero/ Luettu 26.3.2014.
17