Konsulttipäivässä puhuttiin yhteistyöstä SKOLin Konsulttipäivä järjestettiin tänä vuonna 22.4. Vanhalla Ylioppilastalolla. Tilaisuuden avasi SKOLin puheenjohtaja Markku Moilanen, joka kertoi SKOLin uuden strategian toimeenpanosta. ”SKOL‐yritykset ratkaisevat tulevaisuuden Suomen merkittäviä haasteita kestävällä tavalla yhdessä asiakkaidensa kanssa. Olemme asiakkaidemme kanssa samassa joukkueessa,” Moilanen totesi puheessaan. ”Suunnittelu‐ ja konsultointiyritysten tavoitteena on tuottaa yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle kilpailuetua ja uusinta osaamista. SKOL järjestönä pitää huolen alan toimintaympäristöstä, arvostuksesta ja hyvistä pelisäännöistä.” Moilanen korosti osaamisen merkitystä. ”Parhaat osaajat pitää houkutella alalle. SKOL edistää suunnittelu‐ ja konsultointialan houkuttelevuutta ja vaikuttaa koulutuksen laatuun ja määrään. ” Lisäksi Moilanen korosti laatua. ”Rakentamisen laatu on saatava kuntoon. Kysymys on koko prosessin parantamisesta yhteistyössä. Suunnittelijat ovat tässä täysillä mukana.” Päivän teemana oli yhteistyö. Uusi Lastensairaala‐projektin tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja Anne Berner kertoi lastensairaalan toteutusta varten kehitetystä aivan uudenlaisesta rahoitus‐ ja toteutuskonseptista, jossa yksityiset toimijat ottivat ohjat käsiinsä tärkeän hankkeen toteutuksen varmistamiseksi. Uuden toimintatavan loistava menestys perustuu tärkeään ja hyvään tarkoitukseen, mutta myös Bernerin rohkea ote ja sitoutuminen ovat merkittävässä roolissa. ”Lastensairaala on tahdon hanke”, Berner totesi puheensa aluksi. ”Suomessa tarvitaan uutta ajattelua, visioita ja rohkeutta toteuttaa visiot.” Lastensairaalan visiona on olla maailman paras sairaala lapsille ja heidän auttajilleen. Se tulee olemaan osa julkista sektoria, ja valmiiksi se saadaan vuonna 2017. ”Suunnittelu ja toteutus tapahtuu kokonaisuudessaan loppukäyttäjien eli lasten, heidän omaistensa ja talossa työskentelevien näkökulmasta. Jotta voimme saavuttaa parhaan lopputuloksen, tarvitsemme mukaan parhaan osaamisen kaikilta osa‐alueilta”, Berner korosti. ”Paras tekeminen ei synny sanktioilla. Tärkeintä on kaikkien osapuolten sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin.” Berner haastoi myös rakennusalaa uudistumaan. ”Muutospotentiaalia ja parantamisen varaa toimintatavoissa on paljon. Jos löydämme aidon, kaikkia hyödyttävän yhteistyömallin, niin tarvitaanko esimerkiksi tavoitehintaa, tai edes urakkasopimusta?” ”Suomessa tarvitaan uutta ajattelua, visioita ja rohkeutta toteuttaa ne,” Anne Berner totesi yleisölle. Helsingin Yliopiston kiinteistöjohtaja Teppo Salmikivi kertoi, miksi he ovat siirtyneet käyttämään yhteistyömalleja hankkeiden toteutuksessa. ”Vanhoilla toimintatavoilla korostetaan vastakkainasettelua. Yleiset sopimusehdot, sopimusmallit ja muut kaupalliset asiakirjat ohjaavat oman aseman suojaamiseen, taktikointiin ja riitelyyn,” Salmikivi listasi. ”Seurauksena on jatkuvaa vääntöä ja riitoja projektin aikana. Mielestäni näiden pystypainiurakoiden aika on ohi.” Salmikivi kertoi yhteistyömallien tavoitteista. ”Aikaisella integraatiolla saadaan rakentajat ohjaamaan suunnittelua yhteistyössä tilaajan kanssa ja suunnittelijat vastaamaan suunnitelmista projektin loppuun asti. Riskit ja mahdollisuudet jaetaan yhdessä sovitulla tavalla. Kehitysvaiheessa tilaaja, suunnittelijat sekä rakentajat kehittävät hanketta yhteistyössä. Yhteisen tekemisen tuloksena sovitaan tavoitekustannus, aikataulu sekä tilaajan tavoitteista johdetut avaintulosalueet. Palveluntuottajien palkkiot eivät sisällä riskivarauksia, vaan ne sovitaan yhteisesti osaksi tavoitekustannusta. Hanke toteutetaan yhdessä ja vastataan takuuajasta yhdessä tavoitteiden mukaisesti”. SKOL‐yrityksillekin yhteistyö tarkoittaa uuden opettelua, Salmikivi totesi. ”Suunnittelijasta tulee entistä vahvemmin hankkeen osapuoli, ja allianssi vaatii laajaa osaamista. Syy‐ ja seuraussuhteet on hallittava, rakentamisprosessin ja rakennuskustannusten ymmärtäminen korostuu osaamisessa.” Myös rakennuttajakonsultin rooli muuttuu. ”Entistä prosessin hoitajaa ja päällepäsmäriä ei enää tarvita. Kaikki istuvat samalla puolella pöytää – tavoitteena on hankkeen parhaaksi ajattelu.” Yhteistyöosaaminen ja oikean lisäarvon tuottaminen korostuu teknisen osaamisen rinnalla. ”Ihmiset tekevät yhteistyön, eivät yritykset. Osaava, sitoutunut ja yhteistyöhenkinen tiimi, jolla on tarpeeksi aikaa keskittyä projektiin, takaa hyvän lopputuloksen”, Salmikivi summasi. Jani Saarinen johdatteli paneelikeskustelua. Keskustelemassa Maija Jokela, Anne Berner, Teppo Salmikivi, Anu Kankainen ja Kimmo Fischer. Paneelikeskusteluun osallistuivat Bernerin ja Salmikiven lisäksi hallituksen puheenjohtaja Kimmo Fischer SITOsta, toimitusjohtaja Maija Jokela Sweco PM:stä, johtava käyttäjäkokemusasiantuntija Anu Kankainen Link Designista ja moderaattorina partneri Jani Saarinen Visonista. Saarinen kysyi, miten asiakaslähtöisyys saadaan käytännössä toimimaan hankkeissa. ”Loppukäyttäjältä ei aina voi kysyä suoraan tai pelkästään heiltä, vaan on katsottava kokonaisuutta,” Anu Kankainen totesi. Tavat ja toimintaprosessit kehittyvät koko ajan, on mietittävä pidemmälle. Myös sidosryhmiltä löytyy ajatuksia ja sisältöä”. Salmikivi komppasi Anun näkemystä: ”Esimerkiksi toimitilahankkeissa käyttäjiltä ei välttämättä saada mitään oikeasti uutta, vaan useimmiten toivotaan samaa kuin ennenkin”, Kimmo Fischer totesi vuorovaikutuksen infrahankkeissa olevan jo vanha juttu. ”Vuorovaikutus maanomistajien ja asukkaiden kanssa on ollut osa infrahankkeiden suunnitteluprosessia jo parikymmentä vuotta.” Fisher näki hyväksyttävyyden jopa ylikorostuneen hankkeissa. ”Myös veronmaksajat pitäisi nähdä asiakkaina. Hyväksyttävyyden hintalappu on joissakin hankkeissa noussut niin korkeaksi, että hankkeiden toteutus pysähtyy siihen”. Saarinen kertoi, että neljässä vuodessa yhteistyömallilla on käynnistetty hankkeita jo 1,6 miljardin euron edestä ja tiedusteli panelisteilta suosion syytä. ”Kaikki ovat kyllästyneet vanhaan tapaan toimia”, Maija Jokela totesi. ”Uusista toimintatavoista on jo saatu paljon positiivisia kokemuksia, mitkä kannustavat yhteistyömallien käyttöön. Kaikki hyötyvät ja oppivat uutta, ja työskentely‐ympäristö on motivoiva”. ”Yhteistyön avulla saadaan prosessista turhat vaiheet pois, hierarkia pois ja paras osaaminen on koko ajan käytössä hankkeen parhaaksi”, Berner täydentää. Entä mitä kehitettävää yhteistyömalleista vielä löytyy? Ainakin kaikkien toimijoiden osaamisessa on vielä kehitettävää, ja myös hankintamenettelyjen raskaus sai kritiikkiä: ”Tarjouskustannukset ovat kevyimmissäkin allianssimalleissa erittäin korkeat, varsinkin suunnittelijoille. Nykymuodossaan allianssihankkeet vievät tarjoavilta suunnitteluyrityksiltä yhteensä enemmän rahaa tarjouskustannuksina kuin tuovat katteena voittajalle. Se ei ole kestävä tapa toimia”, Fischer totesi.