Anna-Kaisa Tolvanen Einari Vidgrén Säätiö, Kuljettajapalkinto Laskut maksuun ja palkat pussiin Nurmeslaisen Koneurakointi S. Kuittisen toimistotyöntekijä Anna-Kaisa Tolvanen on tyytyväinen ihminen. Työn tekeminen metsästä ja puunkorjuusta leipänsä ottavien ammattilaisten kanssa on värikästä ja vaihtelevaa. Vapauden ja vastuun jakautuminenkin tuntuu Kaisa työssä olevan kohdallaan. Kaisa kävi kauppaopiston aikuisiällä. Kirjanpito ja merkonomin tutkinnon monipuolisuus kiinnostivat. Koulutus oli omalla paikkakunnalla, joten opiskelu onnistui hyvin perhettä liikaa rasittamatta. Hän tuli S. Kuittisen palvelukseen vuonna 2003. Tätä ennen hän oli tehnyt taloushallinnon töitä yritykselle tilitoimiston kautta. Kasvua kaiken aikaa - Tilitoimistossa työn vähenemisen myötä ja uuden toimistotilan valmistuttua Simo Kuittinen ehdotti siirtymistä palkkamappien kanssa hallille. Ja sillä tiellä ollaan, Kaisa muistelee. Tällä hetkellä yrityksellä on metsässä 22 koneketjua ja neljä puutavara-autoa maantiekuljetuksissa. Autojen määrä yrityksessä on viime vuoden vaihteessa vähentynyt MH:n sopimuksen päättymisen myötä, mutta puunkorjuukaluston määrä on lisääntynyt. Henkilöstön vahvuus on ollut kaiken aikaa kasvusuunnassa. Tällä hetkellä Kaisan vastuulla on noin 80 henkilön palkkahallinto sekä yrityksen reskontra. Yrityksen henkilökunnan keski-ikä on melko matala ja vaihtuvuus on yllättävän vähäistä. Kaisan mielestä nuorten olisikin hyvä käydä katsomassa hieman muuallakin maailman menoa. Kokemus kauempaa ja toiselta työnantajalta helpottaa myöhemmin asioiden asettamista oikeaan arvoonsa. Joskus Kaisa Tolvanen miettii rahan melko hidasta kiertoa. Kun moto on leimikon reunassa, niin kulut jo juoksevat. Kululaskujen maksuaikahan on tunnetusti lyhyt. Mutta yritykseen alkaa tulla rahaa vasta kahden, pahimmillaan kolmen viikon kuluttua. Samalla hän kuitenkin toteaa, että tämä lienee toimintatapa, johon on vain sopeuduttava. Onneksi siirtyminen sähköiseen asiointiin on nopeuttanut ja helpottanut asiaa jonkun verran. Ei pelkkiä numeroita - Tuossa äsken ihmettelin miten minulla tuhraantuu aiempaa enemmän aikaa palkkojen laskemiseen, vaikka on tullut uusia työkaluja työn helpottamiseksi. Onko ammattitaitoni ruostunut, sillä ennen se sujui paljon sukkelammin. Sitten käteeni osui kymmenkunta vuotta vanha yrityksen sisäinen puhelinluettelo, jossa oli vain 35 nimeä, Kaisa naureskelee. Työntekijät eivät ole Kaisalle suinkaan pelkkiä nimiä ja numeroita. Yhteyksiä pidetään niin puhelimella kuin nokituksin keskustelemalla. Päivittäisiä rutiineja sommitellaan ja kehitellään kaiken aikaa yhteistyössä sujuvammiksi. Toki keskusteluissa käydään läpi muitakin asioita kuin tiukasti työhön liittyviä. - Tällaisessa työssä sosiaaliset taidot on oltava kunnossa. Hyvin olen tähän asti porukan kanssa pärjännyt, mutta joskus on käynyt mielessä, että psykologian opiskelusta olisi saattanut olla hyötyä, Kaisa pohtii. Kunkin työntekijän taustoistakin on hyvä tietää jotain, jotta osaa lähestyä ihmistä mahdollisimman sujuvasti. Vaikka Kaisa ei konetta ajakaan, hänen on osattava termejä ja oltava jonkun verran jyvällä koneiden tietotekniikan saloista ja eritoten tallennuspaikoista. Joskus kuskit kertovat, että viestit tai tiedostot ovat hävinneet. Mutta yhdessä setvimällä ne useimmiten löytyvät, korkeintaan hieman vääristä kansioista. Vaihteluakin löytyy Toimistotöiden lisäksi Kaisalle tulee eteen tulee muitakin askareita. Koska hänellä ei ole kuorma-autokorttia eikä hän osaa ajaa metsäkonetta, hän on vapaaehtoinen muihin mahdollisiin keikkoihin. Välillä on ollut esim. varaosien vientiä työmaalle. - Kerran vein Kolin lähellä olevalle savotalle osia. Samalla tuli ihmetellyksi Kolin Anna-Kaisa Tolvanen Einari Vidgrén Säätiö, Kuljettajapalkinto mahtavia maisemia. Vaikka kyseessä oli työkeikka, oli suomalaisessa kansallismaisemassa liikkuminen mukava luontaisetu, Kaisa muistelee. Toinen poikkeava, mutta mukavana mieleen jäänyt askare on saarisavotalla käytettävän taukotuvan kevätsiivous. - Siinä tunsi todella kevään tulleen, kun rannassa jynssäsi kelluvaa taukotupaa savottaan lähteville valmiiksi. Samainen lautta pääsi oikein valtakunnan uutisiin, kun se eräänä juhannusaattona päätti upota, Kaisa muistelee. Harrastuksia kysyttäessä Anna-Kaisa menee mietteliääksi. Iän karttuessa hän kertoo lisänneensä liikkumista. Aamulenkit kuuluvat asiaan ja syksyiset sieni- ja marjareissut ovat mieleen. Onpa hänet nähty hirviporukan hommissakin, tosin ilman kivääriä. Käsitöitä tulee luonnollisesti tehdyksi ja oman asuinpaikan, Ylikylän järjestötoiminta on myös sydäntä lähellä.