Irtisanominen sattuu, mutta elämä jatkuu
6 - Keskiviikkona 18.3.2015 Irtisanominen sattuu, mutta elämä jatkuu Irtisanominen ravistelee työntekijän tunnemaailmaa. Epävarmuus oman työn säilymisestä kestää viikkoja ja johtaa lopulta mielipahaan. Irtisanomista edeltää pitkä epävarma aika, joka alkaa usein huhupuheista käytävillä ja jatkuu yhteistoimintaneuvotteluilla. Työterveyslaitoksen psykologi Heli Hannonen sanookin, että yksikön lakkautus- tai irtisanomispäätös iskee harvaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. – Moni alkaa miettiä jo neuvottelujen aikana, mitä tämä minulle tarkoittaa ja mitä minä teen, jos minut irtisanotaan. Päällimmäinen tunne on epävarmuus. Irtisanomispäätös voi lopulta aiheuttaa ristiriitaisia tunteita – surua, mutta myös helpotusta epävarmuuden loppumisesta. Tuntemuksiin vaikuttaa suuresti työntekijän henkilökohtainen tilanne ja tulevaisuuden näkymät. Usein konkreettisin huoli koskee taloutta. – Laskujen ei kannata antaa kasautua. Asioihin pitää jaksaa tarttua, oli se sitten neuvottelua lainanmaksuista pankissa tai lehtitilausten irtisanomista, Hannonen sanoo. Puhu parempi mieli Vaikka irtisanominen tapahtuu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, irtisanottua voivat kalvaa ajatukset omasta riittämättömyydestä. ”Minä en ollut riittävän hyvä, tai miksi juuri minä?” – Ihmiset reagoivat eri tavoin. Ensin tulee yleensä shokki ja järkytys. Seuraavia tunteita ovat yksilöllisesti kiukku, ärtymys, mielipaha, viha ja suru, Hannonen sanoo, ja jatkaa: – Kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita, kunhan niihin ei jää vellomaan. Fiksu työpaikka tarjoaakin aktiivisesti tukea ja kriisiapua irtisanotuille vähintään alkuvaiheen tilanteessa. Työntekijöillä on myös oikeus työterveyspalveluihin niin kauan kuin työsuhde on voimassa. Myöhemmin apua saa esimerkiksi oman paikkakunnan terveyskeskuksesta. Hannonen painottaa, että avun hakeminen ei ole heikkoutta. Vaikka tilanteesta puhuminen ei tuo työtä takaisin, se helpottaa oloa. Huoliajalla saa huokailla Selviämisen kannalta keskeinen asia irtisanotun elämässä on toivo ja sen ylläpitäminen. Hannosen mukaan pitää jaksaa uskoa, että uusi työ ja paikka elämässä odottavat. – Itselle pitää olla armollinen. Jos ajatukset kiertävät kehää, elämän hyville asioille kannattaa tehdä tilaa. Jokaiselle päivälle voi vaikka nimetä konkreettisen huoliajan, Hannonen sanoo. Huoliaika on esimerkiksi aamulla yhdeksästä kymmeneen ja silloin on lupa murehtia. Jos ikävät ajatukset nousevat mieleen sen ulkopuolella, pitää tuumata, että en ajattele näitä nyt, vaan huomenna kello yhdeksän. – Selviytyminen vaatii aktiivisen päätöksen. ”Nyt minä lopetan suremisen ja mietin, mitä minä voin asioille tehdä.” Kotiin ei voi jää- Irtisanominen ottaa pannuun, mutta voi olla sysäys johonkin uuteen ja parempaan. Psykologi Heli Hannonen sanookin, että toivo on selviytyjän tärkein työkalu. dä odottamaan, että kyllä tämä tästä. Surra saa tietenkin tarpeen mukaan, mutta sen jälkeen on aika etsiä uusia mahdollisuuksia, uutta työtä tai vaikka opiskelupaikkaa. Anna-Kaisa Talvitie Muista nämä! – Pidä jemmarahaa säästötilillä. – Sinussa ei ole vikaa, syy on usein taloudellinen. – Älä jää vellomaan huolissa. – Iloitse hyvistä asioista. – Ikävät tunteet eivät vahingoita. – Alkoholi ei ole lääke irtisanomiseen. – Klisee, mutta totta. Aika auttaa. Kirjallisuus tarjoaa Taivaslaulu kiinnosti lukijoita Saarijärvellä eväät elämän hetkiin Saarijärven kirjastosta lainattiin viime vuonna luettavaksi eniten romaaneja. Eniten lainatut kirjat listalla on kolmekymmentä romaania ennen ensimmäistä tietokirjaa. Kärkikolmikko koostui Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, Anna-Leena Härkösen Onnen tunnista ja Enni Mustosen Kultarikosta. Taivaslaulua lainattiin vuodessa 62 kertaa. – Tuttuja kirjailijoita on kärjessä vuodesta toiseen, kuten Mustonen ja Lehtinen. Myös Finlandia-palkinnon voittanut Lundberg on kymmenen kärjessä, kertoo kirjastonhoitaja Virpi Viiru. Tietokirjoista lainattiin eniten sosiaalipuolen kirjallisuutta sekä lasten kasvatusoppaita. – Tietokirjallisuudessa suosittuja ovat erilaiset käsityö- ja sisustuskirjat, joita lainataan paljon, kirjastonhoitaja Helvi Ruotsalainen kertoo. Nuorten puolella kolmen sakkiin nousevat Rowlingin kirjat Harry Potter ja viisasten kivi (lainattu 37 kertaa), Harry Potter ja liekehtivä pikari sekä Aku Ankan taskukirja Maltan ankka. Fantasiakirjallisuus nousee vahvasti esille. Lasten kirjaosastolta lainattiin 69 kertaa Jujja Wieslanderin Lehmä liukumäessä. Sinikka Nopolan Risto Räppääjä ja villi kone sekä Aino Havukaisen Tatun ja Patun Suomi olivat myös hyvin suosittuja. Huh huh, kylläpä asioita käydään suoralla tavalla läpi tässä lasten kirjassa, huomaan ajattelevani. Omalle lapselle ei tekisi mieli kertoa kuolemasta, kiusaamisesta, sairastelusta tai muista ikäväksi kokemistaan asioista. Tekisi mieli kasvattaa lapsi pumpulissa. Toisaalta, kuinka osaisin kertoa lapsentajuisesti asioista, ellen olisi itsekin lapsena lukenut näistä asioista. Oppinut ymmärtämään maailmassa tapahtuvia asioita – niitä ikäviäkin. Lapsena ajatus siinsi voikukkapelloissa, karkuun liihottavissa perhosissa ja muissa maailman ihmeellisyyksissä. Ei sitä joutanut jäädä märehtimään mitä kirjassa olikaan tapahtunut. Asian pohdiskeli yhdellä istumalla ja jatkoi uusiin seikkailuihin. Lukutoukan aarteet Kirjastonhoitaja Virpi Viiru esittelee kirjaston lastenkirjallisuuden uutuuksia. Jean Sibeliuksesta kertovaan kirjaan on tullut jo ennakkovarauksia. Tutustuta kirjallisuuteen Viiru kehoittaa vanhempia tarttumaan uusiin lastenkirjoihin monipuolisesti, luottaen kirjailijaan. Sitten kun lapsi niitä kommentoi, hänelle voi vastata tervettä järkeä käyttäen. – Vaikeistakin asioista lapsi löytää ne omat jutut ja käsittelee niitä omista lähtökohdista käsin. Aikuisen ei kannata johdatella tai kauhistella jotain asiaa, hyvä lasten kirja kantaa. Kirjaston satutunneilla luetaan pääsääntöisesti kuvakirjoja ja tarinaa elävöitetään eri tavoin. Viirun mukaan tärkeintä on, että se on pienelle lapselle turvallinen paikka, jossa voi harjoi- tella rauhoittumista ja oppia, kuinka yleisössä käyttäydytään. – Satutunneilla käydään entien tällä hetkellä päiväkodeista ja ryhmiksistä. Toivoisin mukaan perhevapailla olevia vanhempia lapsineen. Jos lapsi ei jaksa olla mukana koko aikaa, voi lähteä kesken pois. Toisella kertaa mukaan vaan uudestaan, niin pieni oppii olemaan tapahtumissa, kannustaa Viiru. Lastenkirjapäivää vietetään 2. huhtikuuta. Lukuhaaste vastaan Kirjastossa on Kirjan vuoden kunniaksi meneillään vuodelle 2015 lukuhaaste, jossa kannustetaan monipuoliseen lukuharrastukseen. Ideana on lukea mahdollisimman monta kirjaa haasteen eri kohdista, kuten kesken jäänyt tai ystävän suosittelema kirja. Lukuvinkkejä saa vuoden aikana kirjaston näyttelyistä sekä Keski-kirjastojen nettisivuilta. Saarijärven kirjastoon on saatu maksupääte, joten nyt kortilla maksaminen on mahdollista. E-aineistoa on tulossa jossain vaiheessa vuotta. Niistä voi esittää hankintatoiveita kirjastoon. Uutuusaineistosta Viiru nostaa esille lastenkirjallisuuden puolelta esimerkiksi Tuovisen Satuhieronta sekä Tollen Miltonin salaisuus: kertomus läsnäolon voimasta -kirjat. Kati Tuomi-Ahonen Oma kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan heräsi vanhempieni ansiosta, jotka jaksoivat lukea päivästä toiseen satukirjoja – ja sitä Aku Ankkaa, suosikkiani. Pohjaton kiinnostus heräsi lukutaidon kehittyessä. Enää ei kirjastoautopäivinä riittänyt oman repun kantokyky, vaan muovipussissa tulivat loput kirjat kotiovelle kavereiden vinon hymyn saattelemana. Oli hevoskirjaa, tyttökirjoja, Pupu Tupunaa ja Pekka Töpöhäntää. Äitiäkin muistin Päätaloilla ja Mustosilla, joita itsekin lukaisin ymmärtääkseni miksi aikuiset niitä lukivat. Nykyäänkin kirjaan on luontevaa tarttua, halusi sitten rauhoittua, laiskotella, hemmotella itseään, lohduttautua, surra. Tai ihan vain ilosta. Kiinnostus luettua kohtaan vie kohti romaaneja, tietokirjallisuutta, fantasiaa – ei sen väliä. Uskaltaisin väittää että kaikesta oppii jotakin. Huojuvat kirjapinot Ei ne tavat lainata vinopino kirjoja ole kadonnut mihinkään. Juuri nyt luvun alla on laidasta laitaan sulassa sovussa hirren veistosta sisustamiseen, leivonnasta ruuanlaittoon, prinsessa kirjoista traktoreihin, Pupu Tupunasta Pekka Töpöhäntään. Mutta yhtään romaania ei huojuvasta pinosta löydy – tällä kertaa. Sillä jos sen siihen otan, jää siltä yöltä unet näkemättä. On odotettava suotuisampaa ajankohtaa. Silti Vuoden kirjahaaste 2015 jäi takaraivoon kolkuttelemaan – josko sittenkin lukisin ne kirjat! Haaste on kova, varsinkin kohta: kouluajoilta lukematta jäänyt kirja. Oletteko vakavissanne, minulta lukematta jäänyt kirja? Kyllä, kesken jäänyt löytyy. Ysiluokalla kun ei vain Steinbeck uponnut – eikä Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Olisiko aika ottaa haaste vastaan? Kati Tuomi-Ahonen
© Copyright 2024