Irtisanominen sattuu, mutta elämä jatkuu

6 - Keskiviikkona 18.3.2015
Irtisanominen sattuu, mutta elämä jatkuu
Irtisanominen ravistelee
työntekijän tunnemaailmaa.
Epävarmuus oman työn säilymisestä kestää viikkoja ja
johtaa lopulta mielipahaan.
Irtisanomista edeltää pitkä epävarma aika, joka alkaa
usein huhupuheista käytävillä
ja jatkuu yhteistoimintaneuvotteluilla. Työterveyslaitoksen psykologi Heli Hannonen sanookin, että yksikön
lakkautus- tai irtisanomispäätös iskee harvaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
– Moni alkaa miettiä jo
neuvottelujen aikana, mitä tämä minulle tarkoittaa ja
mitä minä teen, jos minut irtisanotaan. Päällimmäinen
tunne on epävarmuus. Irtisanomispäätös voi lopulta
aiheuttaa ristiriitaisia tunteita – surua, mutta myös helpotusta epävarmuuden loppumisesta.
Tuntemuksiin vaikuttaa
suuresti työntekijän henkilökohtainen tilanne ja tulevaisuuden näkymät. Usein
konkreettisin huoli koskee
taloutta.
– Laskujen ei kannata antaa kasautua. Asioihin pitää
jaksaa tarttua, oli se sitten
neuvottelua lainanmaksuista pankissa tai lehtitilausten
irtisanomista, Hannonen sanoo.
Puhu parempi mieli
Vaikka irtisanominen tapahtuu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, irtisanottua
voivat kalvaa ajatukset omasta riittämättömyydestä. ”Minä en ollut riittävän hyvä, tai
miksi juuri minä?”
– Ihmiset reagoivat eri tavoin. Ensin tulee yleensä
shokki ja järkytys. Seuraavia tunteita ovat yksilöllisesti kiukku, ärtymys, mielipaha, viha ja suru, Hannonen
sanoo, ja jatkaa:
– Kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita, kunhan niihin
ei jää vellomaan. Fiksu työpaikka tarjoaakin aktiivisesti tukea ja kriisiapua irtisanotuille vähintään alkuvaiheen
tilanteessa. Työntekijöillä on
myös oikeus työterveyspalveluihin niin kauan kuin työsuhde on voimassa. Myöhemmin apua saa esimerkiksi oman paikkakunnan terveyskeskuksesta.
Hannonen painottaa, että
avun hakeminen ei ole heikkoutta. Vaikka tilanteesta
puhuminen ei tuo työtä takaisin, se helpottaa oloa.
Huoliajalla saa
huokailla
Selviämisen kannalta keskeinen asia irtisanotun elämässä on toivo ja sen ylläpitäminen. Hannosen mukaan pitää jaksaa uskoa, että uusi työ
ja paikka elämässä odottavat.
– Itselle pitää olla armollinen. Jos ajatukset kiertävät
kehää, elämän hyville asioille kannattaa tehdä tilaa. Jokaiselle päivälle voi vaikka
nimetä konkreettisen huoliajan, Hannonen sanoo.
Huoliaika on esimerkiksi
aamulla yhdeksästä kymmeneen ja silloin on lupa murehtia. Jos ikävät ajatukset
nousevat mieleen sen ulkopuolella, pitää tuumata, että en ajattele näitä nyt, vaan
huomenna kello yhdeksän.
– Selviytyminen vaatii aktiivisen päätöksen. ”Nyt minä lopetan suremisen ja mietin, mitä minä voin asioille tehdä.” Kotiin ei voi jää-
Irtisanominen ottaa pannuun, mutta voi olla sysäys johonkin uuteen ja parempaan.
Psykologi Heli Hannonen sanookin, että toivo on selviytyjän tärkein työkalu.
dä odottamaan, että kyllä tämä tästä. Surra saa tietenkin
tarpeen mukaan, mutta sen
jälkeen on aika etsiä uusia
mahdollisuuksia, uutta työtä
tai vaikka opiskelupaikkaa.
Anna-Kaisa Talvitie
Muista nämä!
– Pidä jemmarahaa säästötilillä.
– Sinussa ei ole vikaa, syy on usein taloudellinen.
– Älä jää vellomaan huolissa.
– Iloitse hyvistä asioista.
– Ikävät tunteet eivät vahingoita.
– Alkoholi ei ole lääke irtisanomiseen.
– Klisee, mutta totta. Aika auttaa.
Kirjallisuus tarjoaa
Taivaslaulu kiinnosti lukijoita Saarijärvellä eväät elämän hetkiin
Saarijärven kirjastosta lainattiin viime vuonna luettavaksi eniten romaaneja. Eniten lainatut kirjat listalla on
kolmekymmentä romaania
ennen ensimmäistä tietokirjaa. Kärkikolmikko koostui
Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, Anna-Leena Härkösen
Onnen tunnista ja Enni Mustosen Kultarikosta.
Taivaslaulua lainattiin vuodessa 62 kertaa.
– Tuttuja kirjailijoita on
kärjessä vuodesta toiseen,
kuten Mustonen ja Lehtinen.
Myös Finlandia-palkinnon
voittanut Lundberg on kymmenen kärjessä, kertoo kirjastonhoitaja Virpi Viiru.
Tietokirjoista lainattiin
eniten sosiaalipuolen kirjallisuutta sekä lasten kasvatusoppaita.
– Tietokirjallisuudessa
suosittuja ovat erilaiset käsityö- ja sisustuskirjat, joita lainataan paljon, kirjastonhoitaja Helvi Ruotsalainen
kertoo.
Nuorten puolella kolmen
sakkiin nousevat Rowlingin
kirjat Harry Potter ja viisasten kivi (lainattu 37 kertaa),
Harry Potter ja liekehtivä pikari sekä Aku Ankan taskukirja Maltan ankka. Fantasiakirjallisuus nousee vahvasti esille.
Lasten kirjaosastolta lainattiin 69 kertaa Jujja Wieslanderin Lehmä liukumäessä. Sinikka Nopolan Risto Räppääjä ja villi kone sekä Aino Havukaisen Tatun ja
Patun Suomi olivat myös hyvin suosittuja.
Huh huh, kylläpä asioita käydään suoralla tavalla läpi tässä
lasten kirjassa, huomaan ajattelevani. Omalle lapselle ei tekisi mieli kertoa kuolemasta, kiusaamisesta, sairastelusta tai
muista ikäväksi kokemistaan asioista. Tekisi mieli kasvattaa
lapsi pumpulissa.
Toisaalta, kuinka osaisin kertoa lapsentajuisesti asioista, ellen olisi itsekin lapsena lukenut näistä asioista. Oppinut ymmärtämään maailmassa tapahtuvia asioita – niitä ikäviäkin.
Lapsena ajatus siinsi voikukkapelloissa, karkuun liihottavissa perhosissa ja muissa maailman ihmeellisyyksissä. Ei sitä
joutanut jäädä märehtimään mitä kirjassa olikaan tapahtunut. Asian pohdiskeli yhdellä istumalla ja jatkoi uusiin seikkailuihin.
Lukutoukan aarteet
Kirjastonhoitaja Virpi Viiru esittelee kirjaston lastenkirjallisuuden uutuuksia.
Jean Sibeliuksesta kertovaan kirjaan on tullut jo ennakkovarauksia.
Tutustuta
kirjallisuuteen
Viiru kehoittaa vanhempia
tarttumaan uusiin lastenkirjoihin monipuolisesti, luottaen kirjailijaan. Sitten kun
lapsi niitä kommentoi, hänelle voi vastata tervettä järkeä käyttäen.
– Vaikeistakin asioista lapsi löytää ne omat jutut ja käsittelee niitä omista lähtökohdista käsin. Aikuisen ei
kannata johdatella tai kauhistella jotain asiaa, hyvä lasten kirja kantaa.
Kirjaston satutunneilla
luetaan pääsääntöisesti kuvakirjoja ja tarinaa elävöitetään eri tavoin. Viirun mukaan tärkeintä on, että se
on pienelle lapselle turvallinen paikka, jossa voi harjoi-
tella rauhoittumista ja oppia,
kuinka yleisössä käyttäydytään.
– Satutunneilla käydään
entien tällä hetkellä päiväkodeista ja ryhmiksistä. Toivoisin mukaan perhevapailla
olevia vanhempia lapsineen.
Jos lapsi ei jaksa olla mukana
koko aikaa, voi lähteä kesken
pois. Toisella kertaa mukaan
vaan uudestaan, niin pieni
oppii olemaan tapahtumissa,
kannustaa Viiru.
Lastenkirjapäivää vietetään 2. huhtikuuta.
Lukuhaaste vastaan
Kirjastossa on Kirjan vuoden
kunniaksi meneillään vuodelle 2015 lukuhaaste, jossa
kannustetaan monipuoliseen
lukuharrastukseen. Ideana
on lukea mahdollisimman
monta kirjaa haasteen eri
kohdista, kuten kesken jäänyt tai ystävän suosittelema
kirja. Lukuvinkkejä saa vuoden aikana kirjaston näyttelyistä sekä Keski-kirjastojen
nettisivuilta.
Saarijärven kirjastoon
on saatu maksupääte, joten nyt kortilla maksaminen
on mahdollista. E-aineistoa
on tulossa jossain vaiheessa vuotta. Niistä voi esittää
hankintatoiveita kirjastoon.
Uutuusaineistosta Viiru
nostaa esille lastenkirjallisuuden puolelta esimerkiksi Tuovisen Satuhieronta sekä Tollen Miltonin salaisuus:
kertomus läsnäolon voimasta -kirjat.
Kati Tuomi-Ahonen
Oma kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan heräsi vanhempieni ansiosta, jotka jaksoivat lukea päivästä toiseen satukirjoja
– ja sitä Aku Ankkaa, suosikkiani. Pohjaton kiinnostus heräsi
lukutaidon kehittyessä. Enää ei kirjastoautopäivinä riittänyt
oman repun kantokyky, vaan muovipussissa tulivat loput kirjat kotiovelle kavereiden vinon hymyn saattelemana. Oli hevoskirjaa, tyttökirjoja, Pupu Tupunaa ja Pekka Töpöhäntää.
Äitiäkin muistin Päätaloilla ja Mustosilla, joita itsekin lukaisin
ymmärtääkseni miksi aikuiset niitä lukivat.
Nykyäänkin kirjaan on luontevaa tarttua, halusi sitten rauhoittua, laiskotella, hemmotella itseään, lohduttautua, surra.
Tai ihan vain ilosta. Kiinnostus luettua kohtaan vie kohti romaaneja, tietokirjallisuutta, fantasiaa – ei sen väliä. Uskaltaisin väittää että kaikesta oppii jotakin.
Huojuvat kirjapinot
Ei ne tavat lainata vinopino kirjoja ole kadonnut mihinkään.
Juuri nyt luvun alla on laidasta laitaan sulassa sovussa hirren
veistosta sisustamiseen, leivonnasta ruuanlaittoon, prinsessa
kirjoista traktoreihin, Pupu Tupunasta Pekka Töpöhäntään.
Mutta yhtään romaania ei huojuvasta pinosta löydy – tällä
kertaa. Sillä jos sen siihen otan, jää siltä yöltä unet näkemättä. On odotettava suotuisampaa ajankohtaa.
Silti Vuoden kirjahaaste 2015 jäi takaraivoon kolkuttelemaan – josko sittenkin lukisin ne kirjat! Haaste on kova, varsinkin kohta: kouluajoilta lukematta jäänyt kirja. Oletteko vakavissanne, minulta lukematta jäänyt kirja? Kyllä, kesken jäänyt löytyy. Ysiluokalla kun ei vain Steinbeck uponnut – eikä Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Olisiko aika ottaa haaste vastaan?
Kati Tuomi-Ahonen