Virran Varrelta 2/2015

V ir r a n V a r r e l t a
Päijälän kylän yhteinen äänitorvi
Kannen kuva: Ulla Lahtinen
2/2015 ­ Lehden 14. numero
Tänä juhannuksena sukellamme Päijälän koivumetsiin...
Tiedätkö missä tämä koivikko on?
Päijälän EK kaipaa
talkooväkeä
sivut 3­4
Opettele tekemään
juhannusvihta
sivut 24­25
Koe entisajan
kirkkomatka
sivu 30
Lataa lehden sähköinen versio:
www.paijala.fi
Arvoisa lukija!
lisää panostusta. Kyläsuunnitelman
toteuttaminen on noin vuoden han­
Kädessäsi on nyt kesän 2015 Virran ke, rallitapahtuma huipentuu heinä­
kuun viimeiseen päivään, jolloin
Varrelta ­kesälehti. Sen keskeisenä
odotetaan yli sadan kyläläisen yh­
teemana on Suomen kansallispuu,
koivu. Miksi tuo puu on valittu kan­ teisponnistelua eri tehtävissä, jotta
rallin ystävät saisivat kokea Päijälän
sallispuuksi? Ehkä siksi, että se on
positiivisena elämyksenä. Näistä
eniten levinnyt puulaji Suomessa,
mutta ehkä myös siksi, että sen val­ meidän mittapuissa suurhankkeista
koinen runko on positiivisen elämän on lisää juttua muualla lehdessä.
merkki ja sen valoisuus, kauneus ja
sitkeys antaa toivoa tulevaan. Olem­ Mutta Päijälä tarjoaa kesän aikana
mekin kansana ja kylällämme oppi­ sen asukkaille ja vierailijoille paljon
muutakin. Kesätori sillan kupeessa
neet hyödyntämään monin tavoin
tuota kansallispuuta vuosisatojen ai­ on avoinna lauantaiaamupäivisin
kana, ja vielä tänäänkin noita taitoja niin keskusteluita kahvin kera kuin
ja taitureita on kylällämme olemas­ paikallisia tuotteita kaipaaville. Rii­
sa. Lehtemme teeman tarkoituksena higalleria avautuu ennen juhannusta
ja juhannuspäivänä avautuu Ru­
onkin osaltaan pyrkiä edistämään
koivuun liittyvien tietojen ja taitojen koushuone tiekirkkona. On kesätoria
säilymistä kylällämme, mutta samal­ Pirtillä ja lauluhetkiä niin Riihigalle­
la myös korostaa keskikesän juhlaa, riassa kuin Rukoushuoneellakin
unohtamatta perinteistä Runon ja
juhannusta, johon myös koivut
suven iltaa Pirtillä. Rukoushuoneen
ovenpielessä perinteisesti liittyvät.
kesäjuhlaan saadaan päävieraaksi
piispa Joel Luhamets Viron ev.lut.
Vaikka kevät ilmojensa suhteen ei
jatkunutkaan yhtä hyvänä kuin edel­ kirkosta heinäkuun viimeisenä sun­
nuntaina. Päijälän koulun entiset
listä pääkirjoitusta kirjoittaessani,
nuoret kokoontuvat elokuussa Pirtil­
olen saanut tehtyä keskeisimmät
vuoden kiertoon liittyvä kevään työt le ja samoin elokuussa vaelletaan
kävellen ja haluttaessa osa matkaa
– klapit ja peltojen kylvöt – pikku
kirkkoveneellä Längelmäen kirkolta
vaikeuksista huolimatta. Nuo työt
Rukoushuoneelle. Tapahtumia riit­
ovat rasittaneet osiltaan henkisesti,
mutta erityisesti fyysisesti, joskin tuo tää jokaiselle. Tule mukaan, olet ter­
vetullut! Tarkemmat tiedot lehden
fyysinen rasitus on sinänsä ollut
nautittavaa ruumiin terapiaa. Aikaa takasivulla.
on kulunut myös kyläsuunnitelman
Koivun hyödyntämisen perinnetai­
edistämiseen ja kesän rallitapahtu­
man suunnitteluun. Nuo kaksi koko dot ovat vaarassa kadota, tarpeetto­
kylää koskevaa hanketta ovat eden­ minako? Ei, ne ovat jaloja taitoja ja
neet hyvässä yhteisymmärryksessä, jokaisen ihmisen saavutettavissa ja
mutta ovat vaatineet jo nyt monelta saatavilla. Samoin on käymässä –
välillä ainakin siltä tuntuu – Jumalan
kyläläiseltä ponnisteluja ja tulevat
kesän aikana vaatimaan vielä paljon sanalle ja sen merkitykselle. Tarpeet­
tomanako? Ei, sekin on ihmiselle
välttämätön, muuttumaton ja ikui­
nen elämän perusta – vaikka aina ei
sitä ajattelisikaan tai siitä välittäisi.
Muuta todellista perustaa ei ole. Ju­
malan sana on Luojamme ilmoitus
meille luoduille. Nämä ajatukset
nousivat mieleeni laulaessani tänään
Kuhmoisten kirkossa kansallisrunoi­
lijamme Runebergin sanoittamaa
virttä 183 ”Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa! Ei mikään tie­
to maallinen voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken voi tuo­
da mistään muusta kuin armon sana
ikuinen! Se lähti Herran suusta.”
Tuota sanan hylkäämistä pelkäsi Ru­
neberg jo 1800­luvun puolivälissä,
turhaan. Ei Jumalan sanan merkitys
ole hävinnyt ihmisten elämästä, ei
omastanikaan. Pidetään huoli, että
koivun tietojen ja taitojen ohella
myös Jumalan sanan tietoisuus ja
merkitys säilyy kauttamme tuleval­
lekin sukupolvelle kylällämme, niin
sanoissa kuin teoissakin.
Luther kehotti istuttamaan omena­
puun, vaikka viimeisenä päivänä.
Meidän omenapuumme istutus ky­
lällämme on nyt kyläsuunnitelman
laatiminen ja rohkeus lähteä elä­
mään sitä todeksi tekojen kautta.
Katse, suunta ja askeleet tulevaan.
Emme tiedä kylämme tulevaisuutta,
mutta voimme siihen osaltamme
vaikuttaa. Sinä, minä, me kaikki yh­
dessä.
Rallijärjestelyt etenevät ­
ilmoittaudu mukaan,
jos et vielä ole ehtinyt!
Päijälän pikataival ajetaan viime­
vuotiseen tapaan kaksi kertaa 31.7.
perjantaina. Ensimmäinen MM­sar­
jan lähtö Liehuntien päästä Tampe­
reentieltä tapahtuu klo 10.36 ja toi­
nen samasta paikasta klo 15.36. Vä­
lissä ajetaan vetomiesluokka, johon
odotetaan mukaan noin 70 autoa.
Tämä tarkoittaa sitä, että merkittäviä
ajotaukoja klo 10.36 ja noin klo 18.00
välillä ei ole lainkaan. Siksi koko
reitti Liehuntie – Sappeentie – Päijä­
läntie on suljettuna kaikelta liiken­
teeltä ja liikkumiselta klo 7.30 – 19.00
välillä. Tämä on jokaisen normaalisti
näitä teitä käyttävän otettava huo­
mioon miettiessään tuon päivän
omaa ohjelmaa. On kuitenkin hyvä
muistaa, että tien käyttökielto sul­
kuaikana ei koske mahdollisia sai­
ras­ tai onnettumuustapauksia. Pi­
kataipaleen varrella päivystää koko
sulkuajan ambulanssit, joka mahdol­
listaa myös ko. tapauksissa nopean
avunsaannin. Sairas­tai onnetto­
muustapauksen sattuessa otetaan
normaalisti yhteys hätäkeskukseen
112, joka ohjaa paikalle lähimmän
ambulanssin.
Päävastuullisena Päijälän pikataipa­
leella toimii Oriveden seudun urhei­
luautoilijat. Kylän yhdistykset vas­
taavat viimevuotiseen tapaan katse­
lualueiden, kulkureittien, parkki­
Jumala siunatkoon kesämme.
paikkojen, myyntipaikkojen ja li­
punmyynnin valmisteluista ja to­
Hannu Lahtinen teuttamisista rallipäivänä. Kuten vii­
me vuonnakin, metsästysseura vas­
taa Pömpelin alueen hoidosta ja ky­
län muut yhdistykset yhdessä Sap­
peentien varren ja kylän keskusta­
alueesta. Näiden alueiden valmiste­
lut ja rallipäivän palveluiden onnis­
tunut toteuttaminen edellyttää yh­
teensä reilusti yli sadan talkoolaisen
mukaantuloa. Jo nyt mukaan on il­
moittautunut lähes kaikki viimevuo­
tiset, mutta edelleen tarvitaan lisää
uusia voimia mukaan eri tehtäviin
(valmisteluihin, lipunmyyntiin, pal­
veluiden myyntiin, liikenteen oh­
jaukseen, järjestysmiehiksi reitin var­
relle, toimitsijoiksi jne). Ilmoittautua
voi joko Mika Liehulle puh. 0500­
187180 metsästysseuran osalta tai
Marja Ikoselle puh. 040­5247944.
Heiltä tai allekirjoittaneelta saa ral­
liin liittyvää lisätietoa.
Kyläsuunnitelman
kuulumisia!
Kyläsuunnitelman toteuttamisen
liikkellelähtö on kevään aikana
edennyt ripeästi. 2.5. pidetyssä kylä­
kokouksessa oli mukana runsaasti
kylän kehittämisestä kiinnostuneita
niin vakinaisia kuin osa­aika­asuk­
kaita. Kiitos jokaiselle osallistujalle ja
kiitos kaikista niistä virikkeistä ja
ideoista, joita kokouksessa tuli esiin.
Tuossa kokouksessa valittiin työryh­
mä, jonka toimeksiantona on hanke­
suunnitelman valmistelu kyläsuun­
nitelman laatimiseksi ja henkilön
palkkaamiseksi sen toteuttamiseen.
Työryhmä koostuu yhdistysten
edustajista (Aino Ruokola ja Marja
Neste­Rallin pääjärjestelijä pitää
Ikonen kyläyhdistys, Risto Lehto
koulutustilaisuuden ti 14.7. klo 18.00
Mäkimaan Muhku, Mika Liehu met­
Pirtillä. Tilaisuus on tarkoitettu kai­
sästysseura ja Hannu Lahtinen Kris­
kille järjestelyihin osallistujille, mut­
tillinen yhdistys). Myöskin yhdis­
ta erityisesti järjestysmiesten läsnä­
tykset ovat johtokunnissaan käsitel­
olo on tarpeellista. Lipunmyyjille jär­
leet osallistumistaan hankkeeseen ja
jestetään erillinen lisäkoulutus pe
näyttäneet vihreää valoa.
24.7 klo 18.30 Pirtillä. Kaikki lipun­
myyjät mukaan.
Työryhmä on valmistellut hankeha­
kemusta useammassa tapaamisessa
Tehdään yhdessä tuosta rallipäivästä
ja hakemus Vesuri­ryhmälle tullaan
31.7. kaikille – niin meille järjesteli­
jättämään vielä ennen juhannusta.
jöille kuin Päijälään saapuville ralli­
Kun hanke on saatu vireille hake­
vieraille ­ positiivisessa mielessä
muksen jättämisen yhteydessä,
mieleenjäävä päivä. Samalla markki­
käynnistyy itse työ. Loppukesän ja
noimme ja teemme tunnetuksi ky­
alkusyksyn aikana tullaan järjestä­
läämme muille suomalaisille ja jopa
mään kyläkokouksia, joissa edelleen
ympäri maailmaa. Ole mukana ai­
ideoidaan ja prioirisoidaan kehitet­
nutlaatuisen tapahtuman toteuttami­
täviä asioita sekä luodaan yhdessä
sessa.
kuvaa – visiota ­ Päijälästä 2020 ja
2025. Mikäli EU­raha saadaan, pal­
Hannu Lahtinen
kattu henkilö voinee aloittaa työn
järjestelyryhmän vetäjä, puh. 0500­
loppuvuodesta.
304769 tai [email protected]
Kenelläkään ei liene
ainakaan vielä sel­
keää kuvaa tuosta
visiosta. Mutta nyt
on mahdollisuus
vaikuttaa sen muo­
dostumiseen. Tule
mukaan kuvan kir­
kastamiseen, nyt on
vaikuttamisen aika
ja nyt vaikutteita
tarvitaan, jotta kuva
vastaisi mahdolli­
simman monen nä­
kemystä tai ainakin
osia niistä. Tietoa
tilaisuuksista saa il­ Tänä keväänä Päijälän kyläsuunnitelman teko on lähtenyt
moitustaululta, ne­
toden teolla käyntiin. Tässä Vesuriryhmän Raisa Saarilahti­
tistä www.paijala.fi
Kulju ja Niina Aspinmaa ohjeistavat kyläyhdistyksen,
ja kaikilta suunnit­
teluryhmän jäsenil­ metsästysseuran, Muhkun ja kristillisen yhdistyksen
edustajia avustusten hakemisessa.
tä.
Hannu Lahtinen
Entisten nuorten tapaaminen: Oletko jo ilmoittautunut?
Yleisön pyynnöstä me allekirjoittaneet, Marja Ikonen (o.s. Kankaanpää) ja
Ulla Lahtinen (o.s. Taival) kutsumme kaikkia Päijälässä koulunsa käyneitä
tapaamiseen la 22.8. klo 11. Tilaisuus alkaa keittolounaalla ja jatkuu sen jäl­
keen epämuodollisella muisteluohjelmalla. Mitään ikärajaa ei ole, eiköhän
yhteinen sävel löydy koulunkäynnin ajankohdasta riippumatta.
Ilmoittautumiset 8.8. mennessä. Jos sinulla on ruoka­aineallergioita, ilmoita
niistäkin. Voit myös mainita, minä vuonna aloitit koulusi (jos muistat). Jos
sinulla on vanhoja valokuvia tai muita muistoja tallessa, ota mukaasi. Osal­
listumismaksu n. 30 euroa. Ilmoittaudu mielellään tekstiviestillä tai sähkö­
postitse tai Pirtillä olevaan listaan, niin että nimesi jää varmasti talteen.
Marja Ikonen, 040 5247944, [email protected]
Ulla Lahtinen, 050 3245532, [email protected]
Nivarpäät Riihigalleriassa
rukaisen taiteen palo sai alkunsa.
Jouko Nivarpää syntyi Ähtärissä
1927 josta muutti perheensä mukana
Pälkäneen Laitikkalaan 10­vuotiaana
poikasena. Lapsuus­ ja nuoruusvuo­
det Laitikkalassa siivittivät tietä koh­
ti taidemaalarin ammattia. Vanha
hämäläinen kulttuuriseutu peltoi­
neen, järvineen, jokineen, kallioi­
neen, taloineen ja jykevine pihapui­
neen oli se sielunmaisema jossa nuo­
Jouko Nivarpää opiskeli taidemaala­
riksi Ateneumin taidekoulussa (nyk.
Taideakatemia) Helsingissä, Raili
Nivarpää oli kuvataiteisiin erikois­
tunut kansakoulunopettaja. Todelli­
seksi taidemaalariksi Raili kehittyi
puolisonsa kannustamana yhteisen
ateljeen rauhassa Karkjärven rannal­
la. Nyt nähtävänä on töitä Nivarpäi­
den suvun taidekokoelmasta ­ Jouko
Raili Nivarpää syntyi Pohjois­Poh­
janmaalla Paavolassa 1930 maatalon
Tänä kesänä Riihigalleria täyttyy
tyttäreksi. Hän opiskeli Raahen se­
Jouko ja Raili Nivarpään taiteesta.
minaarissa kansakoulunopettajaksi.
Nivarpäät muuttivat Kuhmoisiin
1956 ja elivät täällä rikkaan ja pitkän Koko lapsuutensa ja nuoruutensa
elämän. Vuonna 2011 he molemmat ajan hän oli piirtänyt ja maalannut
siirtyivät tuonpuoleisiin. Paikkakun­ haaveillen salaa taiteilijan työstä,
mutta isä oli kannustanut tytärtään
nan taiteilijapariskuntaa kunnioit­
taakseen Kuhmoisten kunta nyt jär­ seminaariin ajatellen, että opettajana
ollessa voisi sitten sunnuntaisin aina
jestää muistonäyttelyn Riihigalleri­
maalailla.
aan.
Nivarpään taidokkaita öljyvärimaa­
lauksia ja Raili Nivarpään herkkiä
akvarelleja sekä temperatöitä.
kehitti renessanssimaalareiden in­
noittamana
oman, vaativan tapansa maalata. La­
suuritekniikassa lukemattomista
Kuhmoislaisille Nivarpäät tulivat
pienellä pensselillä maalatuista väri­
vuosien varrella tutuksi paitsi taiteil­ kerroksista syntyy valmis taideteos.
joina, myös opettajina. Kuhmoisiin
Aiheiltaan näyttelyn työt ovat taitei­
muutettaessa 1956, kirkonkylän
lijan mielenmaisemia sekä asetelmia,
kansakoulussa oli avoinna sopiva
joissa häntä kiehtoneet esineet ja
luokanopettajan virka Raili Nivar­
materiaalit ovat katsojan tarkastelta­
päälle. Jouko Nivarpää oli vapaa tai­ vina. Jouko Nivarpää oli myös ar­
demaalari, mutta lupautui Ester Uo­ vostettu muotokuvamaalari. Hän
tilan pyynnöstä oppikoulun kuvaa­ maalasi noin 150 tilausmuotokuvaa
mataidon opettajaksi yhdeksi vuo­
niin julkisiin tiloihin kuin yksityisiin
deksi, ­ lopulta tuo vuosi venyi yh­ koteihinkin. Näyttelyyn olemme
deksäksitoista. Jouko Nivarpään ve­ saaneet mukaan kaksi muotokuvaa
täydyttyä koulutyöstä Raili Nivar­
kuhmoislaisista kodeista.
pää toimi myös yläasteen ja lukion
kuvaamataidon opettajana. Melkoi­ Raili Nivarpään akvarelleissa luonto
nen joukko kuhmoislaisia oppilaita on kukkeimmillaan, juhannusruusut
on istunut heidän kuvaamataidon
tuoksuvat ja niittyvillat keinuvat ve­
tunneillaan.
den äärellä. Taitava tekijä sai vesi­
värimaalauksen vaikealla tekniikalla
Nivarpäät olivat aina haaveilleet
vangittua luonnon kauneuden töi­
omasta talosta, joka olisi myös työs­ hinsä. Mukana näyttelyssä on myös
kentely­ ja näyttelytila. Sininen atel­ muutama temperatyö. Aikanaan
jeekoti nousi Karkjärven rantaan
opettelemansa ikonimaalauksen tai­
1970­luvun taitteessa Jouko ja Raili
don Raili Nivarpää sovelsi oman ai­
Nivarpään itse suunnittelemana ja
hemaailmansa tulkintaan, kukkiin,
suurelta osin myös itse rakentama­
vanhoihin esineisiin ja tekstiileihin.
na. Talon valmistuttua siellä järjes­
tettiin vuosittain kymmenpäiväinen Nivarpäiden ateljeekodissa, Haapa­
taidenäyttely, joka saavutti nopeasti kolussa elää edelleen taiteilijaparis­
suuren suosion – reilusti yli kaksitu­ kunnan henki. Maalaustelineellä on
hatta kävijää kaikkialta ympäri Suo­ keskeneräiseksi jäänyt työ ja väripa­
mea löysi tiensä Nivarpäiden Haa­
letti pensseleineen on siinä, mihin
pakoluun.
taiteilija sen jätti. Raili ja Jouko Ni­
varpää ovat poissa ja samalla elävät
Kuhmoisiin muuttaessaan nuori tai­ meille kaikille taiteensa kautta.
demaalari Jouko Nivarpää etsi omin­
ta ilmaisuaan. Vuosien kuluessa, hi­
Emilia Nivarpää­Hukki
taasti työskennellen ja pohtien hän
Pirkon kauppaleikki
tarvikkeet puuarkkuihin vintille. Sen
verran niihin liittyi nostalgiaa, ettei
Kauppaleikki lienee maailman suosi­ hän raaskinut heittää niitä poiskaan.
tuimpia leikkejä. Lähes jokainen on
Kun Pirkko ja Jouko Järvinen ostivat
jossain elämänvaiheessa varmaan
leikkinyt sitä. Pirkko Lehto­Järvinen Hutalan talon toistakymmentä vuot­
ta sitten, talon navetta synnytti Pir­
leikki sitä pikkutyttönä naapurin
Vuokon kanssa leikkimökissään Mä­ kossa idean. Hän muisti puuarkkun­
kimaassa. He saivat äideiltä, naapu­ sa, joihin ei ollut vilkaissutkaan 30
reilta ja mummoilta tyhjiksi tulleita vuoteen. Hän rupesi navetan siivot­
ruokapakkauksia leikkiinsä. Vähitel­ tuaan rakentamaan sinne jälleen
kauppaleikkiä. Siskonsa Marja­Lii­
len he keksivät ruveta keräilemään
san kanssa he kuivattivat uudelleen
varsinkin erilaisia kahvipaketteja.
Niistä syntyi pian kilpailu, kummal­ kaikki keittämänsä kahvinporot ja
täyttivät tyhjät kahvipaketit niillä.
la on enemmän ja hienompia.
Pelkästään kahvipaketteja on toista­
sataa , eikä yhtäkään täysin saman­
Mutta vuodet vierivät, ja kauppa­
leikki rupesi tuntumaan lapselliselta. laista. Ja tuvassa vielä lisää. Pieniä
pula­ajan kahvipakettejakin on
Leikkimökkikin sai uusia käyttäjiä,
jolloin Pirkko pakkasi kauppaleikin muutama ajalta, jolloin kahvi oli
kortilla. Myös
teetä, kaakaota,
saippuakääreitä,
karamellirasioita,
kerma­ ja limsa­
pulloja ym.ym.
löytyy. Ja nyky­
ajan erilaisia mai­
totölkkejä, tule­
vaisuuden histo­
riaa.
Pirkko Lehto­Järvinen esittelee Rosita­kahvia, jota heillä
lapsena juotiin. Kaupan seinällä oleva Brasilia­mainos
muistuttaa mummusta, joka huuteli kauppaan lähtijälle:
Osta vielä räysäpäätäkin yksi paketti!
Pirkko muistaa
vielä, mistä kau­
pasta sai mitäkin
kahvimerkkiä, ja
mitä missäkin
perheessä käytet­
tiin. Kahvimerkki
oli hyvä sosiaali­
sen statuksen mit­
tari. Johanna­kah­
vi oli halvin, Ro­
sita vähän kal­
liimpi ja Katriina
kaikkein kallein.
Eli perheen varal­
lisuuden pystyi
määrittelemään
kahvista, jota siel­
lä juotiin. Lapsena
hän ei sitä toki
vielä ymmärtänyt.
Pirkon äiti oli
tarkka kahvistaan.
Lapsenlapset Enni ja Kaapo Heistaro
Hän osti raakoja
kaupan myyjinä mummun kaupassa.
papuja, jotka en­
sin paahtoi itse,
halunneet tulla hänen navettaansa,
sitten jauhoi käsikäyttöisellä myllyl­
ystävien välityksellä tai muuten
lä. Myöhemmin kaupasta sai erilai­
reissuilta. Jokaisella esineellä nave­
sia paahtoja ja kahvi jauhettiin kau­
tassa tuntuu olevan tarinansa.
pan sähkömyllyllä haluttuun kar­
keuteen.
Lapsenlapset Enni ja Kaapo Heistaro
tulevat haastattelun aikana kylään ja
Pirkko ei suhtaudu ”museoonsa” ko­
haluavat heti ruveta leikkimään
vin ryppyotsaisesti. Lapsenlapsetkin
mummun kanssa kauppaa. Pirkko
saavat vapaasti leikkiä siellä kaup­
muistelee aikaa, kun Enni oli vasta
paa. Tai vaikka navettaa. Sillä nave­
yksivuotias ja ihmetteli, kun mum­
tassa on kauppanurkkauksen lisäksi
mu näpytteli leikkikassakoneen
myös muuta mielenkiintoista. Siellä
näppäimiä. Vaikkei hän osannut vie­
on tietenkin lehmiä, possuja, kanoja
lä edes puhua, hän näytti mummul­
mitä mielikuvituksellisimmissa
le, miten viivakoodia käytetään.
muodoissa: leluina, julisteina, poslii­
niesineinä; separaattoreita, kirnuja,
Miten nopeasti meidän mummoi­
tonkia, hinkkejä...Siellä on myös
käisten aikana kaupankäynti onkaan
melkoinen kokoelma vanhoja nukke­
muuttunut ­ostokorteista viivakoo­
ja ja nalleja, onpa siellä Pirkon ihanat
deihin! Onneksi jossain on jäljellä
puiset nukenvaunut, jotka Pirkon
muistoja vanhoistakin ajoista.
appiukko (ei toki vielä silloin) on hä­
nelle tehnyt. Pirkko kuitenkin koros­
Ulla Lahtinen
taa, ettei hän kerää mitään (paitsi
naamamukeja). Kaikki tänne pääty­
neet tavarat ovat tavalla tai toisella
Koivulahden muumitalo
Päijälässä ­niin kuin varmaan koko
Suomessa­ on paljon Koivu­alkuisia
taloja ja paikannimiä. On Koivistoa,
Koivulaa, Koivurinnettä, Koivujär­
veä...
vanhemmat. Aarni ja Kaarina Oja­
nen asuivat jonkin aikaa talossa yh­
dessä edellisen sukupolven kanssa,
mutta joskus 1950­luvulla vanhem­
mat muuttivat Väinölään.
Aarnin ja Kaarinan perheeseen syn­
tyi kuusi lasta, joten vipinää on ollut
Jos olet ajanut Päijälästä Päijäläntietä pihapiirissä silloinkin. Aarni oli
maanviljelijä ja myöhemmin sahuri.
(entistä Korpelantietä) muutaman
kilometrin, olet varmasti ihaillut Pu­ Kaarina oli emännän hommien li­
karajärven Okslahden rannassa ole­ säksi innokas puutarhanhoitaja ja
van Koivulahden pihapiiriä, sillä tie kankaankutoja. Hänestä kehittyi ky­
menee aivan pihan läpi. Rantaan is­ län oma tekstiilitaiteilija, joka myi
tutetut koivut hivelevät ohikulkijan suunnittelemiaan tekstiileitä mm.
Riihigalleriassa. Aarnin halvaannut­
silmää.
tua aikaa ei enää jäänyt juuri taiteen
Leppäkosken historian mukaan Koi­ tekemiselle. Nykyään Kaarina asuu
kirkolla, eikä lähes 90­vuotiaana
vulahden rakennutti 1910­luvulla
enää usein jaksa Koivulahdessa käy­
Vihtori Leppäkoski ollessaan käy­
dä.
mässä Amerikasta Suomessa. Läh­
tiessään takaisin hän myi Koivulah­
den kovasintehtaan omistajalle, jolta Mutta tyttäret ovat järjestäneet va­
sen 1930­luvulla ostivat Väinö ja Til­ paa­aikansa Koivulahdessa mielei­
da Ojanen, nykyisten omistajien iso­ sekseen. Lea ja Hannu Latokangas,
heidän viisi lastaan ja seitsemän las­
tenlastaan hallinnoivat päätaloa. Sari
Nurmi asustaa navetan yläkerrassa
ja Marja Virtanen perheineen nave­
tan alakerrassa. Anitta Mehtosen
perhe rakentaa asumustaan vanhaan
riiheen.
suuden uinneista. Sari nuorimpana
seurasi sisaruksiaan ja yritti pysyä
perässä, lisäksi hänelle on jäänyt
mieleen kirjojen lukeminen pirtin
ison uunin päällä lämpimässä.
Jokaiselle heistä Koivulahdella on
myös eri merkitys. Marja sanoo ul­
Haastatteluhetkellä paikalla ovat
koilun ja puutarhanhoidon olevan
Marja, Lea ja Sari. Jokaisella heillä on vastapainoa istumatyöläiselle ­ja ta­
oikeastaan aika erilaiset lapsuus­
vallaan myös paluuta lapsuuteen.
muistot, eri­ikäisiä ja eriluonteisia
Lealle Koivulahti on ennen kaikkea
kun ovat. Marja muistaa vanhimpa­ perheen ja ystävien kokoontumis­
na parhaiten isonsiskon roolinsa, jol­ paikka, siellä on ihana olla yhdessä
loin joutui huolehtimaan pienem­
ja jakaa kauneutta muillekin. Myös
mistä sisaruksista monin tavoin. Sii­ miehelle se on henkireikä. Lea per­
täkö lienee jäänyt velvollisuuden­
heineen on asunutkin jonkin aikaa
tunne luonteeseen. Lean lapsuudes­ Koivulahdessa lasten ollessa pieniä.
sa paistoi aina aurinko, uitiin, otet­
Sari sanoo olevansa maalaisihminen
tiin aurinkoa, leikittiin. ­Varsinkin
henkeen ja vereen, luonto ja vaelta­
Heikki­veljen kanssa puuhailimme
minen ovat hänelle tärkeitä. Koivu­
paljon yhdessä. Vieläkin muistan,
lahti on lapsuudenkoti ja vapaa­
miten seurasimme sateen etenemistä ajanpaikka. Hartte­veli huolehtii ta­
järven yli tai katselimme kaukoput­ lon metsistä.
kella tähtiä. Kerran lennätimme ka­
tolta lennokkia, mitä äiti ja isä eivät Miten tällainen ”kolhoosi” sitten toi­
onneksi huomanneet, Lea muistelee. mii? Puutarhanhoitoa päivitellessä­
Anittan mielestä kesällä asuttiin jär­ ni Lea ja Sari vakuuttivat, että äiti oli
vessä, hän näkee vieläkin unia lap­
laittanut puutarhan niin hienoon
kuntoon, ettei sen hoitoa halua lai­
minlyödä. Ja vuosi vuodelta puutar­
harutiinit ovat helpottuneet. ­Suulli­
sesti on sovittu kunkin vastuualueis­
ta ja reviireistä ja hyvin on sopu säi­
lynyt, kertoo Lea.
Pihapiirissä on kolmisenkymmentä
linnunpönttöä ja yksi lepakonpönttö,
joten luonto on ainakin koivulahte­
laisten sydäntä lähellä. Äiti ja isä oli­
vat kiinnostuneita luonnosta, lin­
nuista ja kasveista. Jo lapsuudessa
opimme odottamaan taivaanvuohta
kesän merkkinä. Vielä nytkin juok­
semme huutamaan ”taivaanvuohi,
taivaanvuohi” kuullessamme sen en­
simmäistä kertaa kesällä.
Monipuolinen koivu
Kesäisin järjestämme aina lastenta­
pahtuman lapsenlapsille jonkin tee­
man ympärille. Tämän vuoden tee­
ma on vielä salaisuus, mutta viime
vuonna ilmapallot kylän sillan kai­
teesta alkaen johdattivat tapahtu­
maan. Milloin on rakennettu majoja,
milloin järjestetty urheilu­ tai piirus­
tuskilpailuja tai pukujuhlia ja muoti­
näytöksiä kirpputorilöydöillä, joskus
tehty retki Isojärven kansallispuis­
toon. Ja aitassa on yhteen huonee­
seen sisustettu pysyvä Pink Beauty,
kauneussalonki, jossa lapsenlapset
antavat meille kasvo­ ja jalkahoitoja.
Miesten mielestä hankkeet menevät
välillä vähän överiksi, mutta yhdes­
sä on niin hauska puuhailla. Ja lap­
sille jää varmasti hauskoja muistoja.
Heille melkein satavuotias Koivulah­
ti onkin kuin muumitalo, missä mikä
tahansa on mahdollista.
Yleisin koivun käyttötapa on ollut
saunavihta. Sen tuoksun hengittämi­
nen tekee hyvää keuhkoille. Vihto­
minen avaa ihohuokoset, ja sitä
kautta poistuu kuona­aineita kuten
suoloja ja virtsahappoja. Lehtikäärei­
tä ja istumakylpyjä on käytetty mm.
reumaan ja munuaistautiin. Ulkoi­
sessa käytössä on myös koivunsil­
muviinaa sivelty kipeisiin niveliin.
Haavoihin ja muihin iho­ongelmiin
on tehty koivuntervavoidetta. Lehtiä
voi hauduttaa hiustenpesuveteen.
Ulla Lahtinen
Koivu on oleellinen osa Suomen
luontoa, ja sen käyttöarvo on moni­
nainen. Koivuista isokasvuiset ovat
raudus­ ja hieskoivut. Vaivaiskoivu
on pensasmainen ja matala. Näiden
välimuotona kokonsa puolesta on
Lapissa kasvava tunturikoivu.
Metsikössä koivu on ”metsän nai­
nen”, hoitajatar, jonka eteeriset öljyt
tervehdyttävät havupuita. Kansan­
lääkinnässä on kautta aikojen käy­
tetty myös koivua. Se on jälleen tul­
lut muotiin luontaishoidoissa. Sen
käytössä ei voi tulla hoitovirheitä.
Lääkkeenä koivua käytetään nestettä
poistavana rohtona. Se lisää virtsan,
hien ja sapen eritystä sekä alentaa
verenpainetta. Se on antiseptinen ja
hoitaa tulehduksia. Sopii reumaan ja
kihtiin sisäisesti ja ulkoisesti. Koi­
vuntuhkalipeä on tunnettu syöpä­
lääkkeenä, samoin myös koivun pa­
kurikääpäkeite.
Sisäisesti voidaan nauttia koivunsil­
muteetä tai koivunkerkkäsiirappia.
Silmuja voi käyttää myös salaateissa.
Koivunmahlaa voi juoda. Siinä on
runsaasti C­vitamiinia. Sitä voi käyt­
tää myös leipätaikinan liemenä.
Koivuntuohesta on tehty ruoka­as­
tioita, esim. tuokkoset, roveet ja rop­
poset. Niissä on paistettu uunissa
puurot ja mämmit. Tuore tuohinen
marjatuokkonen säilyttää esim. met­
sämansikat hyvinä koko päivän. Joh­
tuisiko koivun xylitolista? Ja tietysti
myös tuohilippi muotoillaan lähteen
reunalle. Varpuvispiläineet kuori­
taan alkukesästä siroista koivunok­
sista. Keittiössä käytetyt puuastiat
on aikoinaan valmistettu usein myös
koivusta.
Karjanrehussa lehtikerput ovat olleet
varsinkin kevättalvella tärkeitä lää­
ke­ ja ravintolähteitä kaikelle karjal­
le.
Koivu ei ole ”hokkuspokkus”­lääke
sairauksiin. Se on ennen kaikkea ter­
veyttä hoitava ja siten sairauksia es­
tävä, mutta usein myös parantava.
Aino Ruokola
Päijälän
suurin koivu?
Tämä koivu todettiin Päijälän
suurimmaksi jo vuonna 1998
Päikkärin kyselyssä. Silloin sen
ympärysmitta oli rinnan korkeu­
delta 224 cm. Koivu on edelleen
pystyssä, ja nyt sen ympärysmit­
ta on 280 cm. Melkoinen kasvu.
Tarinan mukaan joku oli laskenut
suksilla puun yli 1900­luvun
alussa, niin että puun latva kat­
kesi. Se on leveyteensä nähden
matala. Puulla on ikää arviolta
110­114 vuotta. Koivu on Suntti­
lan talon pihassa. Tiedätkö sinä
kylällämme kenties vielä suurem­
man koivun?
Pari otetta loman­
vietosta Otteleella
Savustettua lammaskaalia?
Keväällä kun ensimmäisiä kertoja
talven taakasta vapautuvalle maa­
mökille saavutaan, niin työrupeama
yleensä alkaa tulenteolla hellaan.
Niin minäkin tein ja ennen puiden
syöttämistä kokeilin hormin vetä­
vyyttä paperinpaloilla ja tuohen
käppyröillä. Veto oli voimissaan, jo­
ten lisäsin muutaman puukalikan
pesään ja lähdin pihahommiin. To­
vin kuluttua havahduin kuulostele­
maan etäistä piipitystä ja todettuani
sen tulevan pirtin palohälyttimestä,
olin hetkessä paikalla tempaisemas­
sa auki savun täyttämän tuvan ovea.
Hellan veto olikin loppunut ja sank­
ka savu täytti pirtin. Ikkunat, ovi ja
räppänät; kaikki ne heti auki ja sen
lisäksi vielä kesähelteitä varten va­
rattu viiletin puhaltamaan raikasta
ulkoilmaa sisään ikkuna­aukosta.
Monta tuntia kului, mutta kitkerä
savuaromi oli tiukasti tarttunut kiin­
ni kevätkosteisiin pintoihin ja val­
mistauduin jo siirtämään yömajani
raikkaampiin olosuhteisiin.
Viikonloppumuonaksi olin varannut
kaalinkerän ja lampaan rintapaloja,
jotka laitoin liedelle
pataan porisemaan
seuraavan päivän
apetta ajatellen. Jä­
tin ne rauhassa
muhimaan ja kun
parin tunnin kulut­
tua tupaan taas us­
kalsin, niin pirtin
täytti ihana lam­
maskaalin tuoksu,
mutta savuaromista
ei ollut enää häi­
vääkään.
­ Uusi tuoksu on
vanhan tuoksun
surma.
Ryttylän isäntä ja renki klapipinoineen. Kuolematon kansanviisaus Otteleelta:
Mökkimaisemasta yhden puun kaataminen ottaa aikaa yhden vuoden,
yhden päivän, yhden tunnin ja yhden minuutin.
­ Puu kaatuu minuutissa, sen karsiminen ja pätkiminen vie tunnin, jälkien
siivous ottaa yhden päivän ja päättäminen, mikä puu kaadetaan, vaatii ainakin
vuoden harkintaa.
Punkkipihdit
Nyt kun punkkeja on kohta jo enem­
män kuin hyttysiä, niin palautui
mieleeni koominen väärinkäsitys
vuosien takaa.
Kesälomalla kerran ollessamme huo­
masimme, että poikamme ihon oli
lävistänyt punkki ja nyt se lihotti it­
seään meidän eväillämme. Silloin
meillä ei vielä mökillä punkkipihtejä
ollut, mutta oletimme sellaiset löyty­
vän naapurista, jossa oli koira ja
luultavasti myös kokemusta punk­
kien häätämisestä. Laitoimme pojan
asialle. Naapuri kuunteli pyyntöä
punkkipihdeistä ja myönsi kyllä sel­
laiset löytyvänkin autotallista. Sinne
mentiin yhdessä, isäntä laittoi valot
päälle ja kurkotti kätensä ottaakseen
naulasta isot putkipihdit. Silloin poi­
ka joutui korjaamaan kommunikaa­
tioerhettä ja toteamaan, että kyllähän
se punkki iso on, mutta ei kuiten­
kaan niin iso, että sen pois ottami­
seen järeitä putkitonkia tarvittaisiin.
Harjunjärvi kiertäen Jokisaaren
kautta lähtöpaikalle Pirtille.
Kun polut monestakin syystä vähi­
tellen umpeutuivat, on juostu maan­
tiellä eniten Sappeen suuntaan. Pi­
simmillään kääntöpaikka on ollut
Passun tienhaarassa.
Viime vuonna Neste­Rallin järjeste­
lyihin liittynyt Ainonsillan rakenta­
minen herätti heti ajatuksia uuden
reitin valinnastaa myös Muhkun
juoksulle. Niinpä tämän vuoden ki­
san pisin reitti merkittiin siten, että
Pirtiltä lähdettiin Mäkimaan suun­
taan, käännyttiin Riihigalleriantielle,
jatkettiin Huhtilahden tietä ja sitten
vasemmalle huvilatietä rantaan
saakka. Sieltä reitti jatkui käytössä
olevaa, rantaa seurailevaa polkua
Riihigallerialle sekä siitä edelleen
Leppäkosken pellon yli Ainonsillal­
le ja takaisin Pirtille.
Väen määrän suhteen kivan reitin
Matti Santanen tarjous ei saanut hirmuista vastakai­
kua. Vain miesten sarja Jari Palomä­
ki ja tyttöjen 8v. Margit Palomäki
Muhku ja Päijälän
kiersivät pisimmän radan aikaan
26.54. Tyttöjen 12v. Alma Karevesi
Äitienpäivä
juoksi lyhimmän reitin ajassa 14.45 ja
Pojat 4 v. Patrick Palomäki aikaan
Muhku aloitti jo tutuiksi käyneet
18.02 Kuntoilijoina Ainonsillan tai
Päijälän Äitienpäiväjuoksut
13.5.1973. Heti alussa sovittiin kou­ muun matkan liikkujina kirjattiin
Anu Karevesi, Ilpo Karevesi, Chris­
lun kanssa, että tapahtuma aloite­
tina Palomäki, Matti Åkerlind, Jouko
taan kello 15, jotta koulun juhlaan
mm. ohjelman esittäjinä osallistuvat Ikonen, Hely Lehto, Heikki Åker­
nuoret ehtivät mukaan Pirtin ympä­ lind, Jorma Åkerlind ja Risto Lehto.
ristössä järjestettävään maastojuok­
Risto Lehto
suun. Sittemmin pidennettiin reittiä
niin, juostiin Letonperästä polkuja
Päijälässä sattunutta ja tapahtunutta..
Lauantaitori sillan kupeessa n.
klo 9­11 (tai niin kauan kuin ta­
varaa riittää) on taas aloittanut
toimintansa. Se on kaikenikäisten
kokoontumispaikka, josta saa ai­
nakin kahvia ja Marjatta Koski­
sen leivonnaisia. Lisää erilaisten
tuotteiden myyjiä kaivataan!
HUOM: juhannusaattona
perjantaitori.
Jouko Ikonen kerää kyläyhdistyksen jäsenmaksuja
kevättorilla. Jos et ole vielä maksanut omaasi tai haluat
liittyä kyläyhdistykseen, voit maksaa 10 e/hlö Päijälän
kyläyhdistyksen tilille FI 4551 7604 4002 1787. Muista
laittaa viestitietoihin oma nimesi ja jäsenmaksu 2015.
Sen voi maksaa myös kylän tilaisuuksissa.
Hyötykasvikerho teki retken Lepaa
puutarhatilalle. Kuvassa oikealla k
Ruokola. Matkalla poikettiin puuta
toiseenkin. Seuraava kokoontumin
..
an viini­ ja
kerhon vetäjä Aino
arhaan jos
nen 2.7. Vintturissa.
Kyläkokouksessa valitettiin kylän postilaatikkori­
vistön huonoa kuntoa. Kyläaktiivit Jouko Ikonen ja
Seppo Pohja ryhtyivät heti tuumasta toimeen ja
rakensivat uuden postilaatikkotelineen ja jakelu­
laatikon. Kiitos heille!
Kevättorilla Leena Bragge myi kasveja
kyläyhdistyksen hyväksi. Onnittelut Leenalle;
hän kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi!
Pajapäivä
Ollin pajalla järjestettiin
perinteisesti toukokuun
viimeisenä lauantaina
pajapäivät. Ollin perhe
järjestää puitteet ja
murkinaa, suomalaisen
puukonrakennuksen
lähetyssaarnaaja Taisto
Kuortti toimii opettaja­
na. Paikalla oli taas 10­
15 eri­ikäistä ihmistä,
jotka halusivat oppia
sepän töitä. Nuorin oli
tällä kertaa Sääksmäeltä kotoisin ole­
va 9­vuotias Riku Pirkkanen, joka te­
ki isänsä kanssa taskupuukon itsel­
leen.
Ensin metallia kuumennetaan, sitten
taotaan sopivan muotoiseksi alasi­
men päällä. Tätä toistetaan lukemat­
tomia kertoja. Sitten karkaistaan ve­
dessä ja vielä päästetään (mikä jäi
toimittajalle mysteeriksi), sitten hio­
taan ja teroitetaan.
Ei mikään kärsi­
mättömän ihmisen
homma!
PS. Jos sinulla on
nurkissa tarpeetto­
maksi jäänyt alasin,
sille olisi käyttöä
Ollin pajan pajapäi­
villä!
Taisto Kuortti vihki vierailijat puukonteon saloihin.
Entisajan eliksiiri
Pitkän talven jälkeen suomalaisilla
oli tapana hakea kunnonkohen­
nusainetta koivun tuohen alta. Puun
kylkeen tehtiin reikiä ja ryhdyttiin
odottamaan mahlan valumista asti­
aan tai pulloon.
­ Äite puhui terveysvaikutuksista.
Kai mahlassa on jotakin vitamiineja
tai mineraaleja, sanoo Heikki Åker­
lind.
la, jottei mahlan joukkoon menisi
purua.
Parhaassa tapauksessa kymmenen
litran pönikkä täyttyy vuorokaudes­
sa. Toinen puu antaa paremmin
mahlaa kuin toinen, tietää Heikki
Åkerlind kokemuksesta. ( Kirjatieto­
jen mukaan hieskoivu antaa mahlaa
enemmän kuin rauduskoivu.) Hei­
kin mukaan mahla säilyy jääkaapissa
juomakelpoisena korkeintaan viikon.
Mahlaa voi myös pakastaa tai kie­
hauttaa sitruunahapon kanssa kesä­
juomaksi.
­ Mahla on niin makeeta, ettei sitä
voi hirveesti juoda. Janojuomana mi­
Tämän vuoden mahlakausi on jo ohi.
nä sitä otan.
Parhaiten koivun neste kulkee, kun
puu on hiirenkorvalla tai jo vähän
Heikki Åkerlind valikoi mahlakoi­
aiemmin. Mahlankeruu ei kuulu jo­
vuksi ison, jonka tuohi ei ole vielä
muuttunut rosoiseksi. Halkaisija saa kamiehenoikeuksiin. Reikien teke­
olla parikymmentä senttiä; pienem­ minen puun kylkeen vaatii siis maa­
nomistajan luvan, ellei sopivaa puu­
mistä ei mahlaa oikein irtoa.
ta löydy omalta tontilta. Puut eivät
Mahlan hakuun Heikki varaa kolme kärsi nesteenpoisto­operaatiosta.
tärkeää tavaraa: porakoneen ja noin Tiedetään koivuja, joista on otettu
mahlaa 50 vuoden ajan.
sentin levyisen terän, muoviletkun
sekä muovikanisterin. Poralla teh­
Merja Åkerlind, Heikin käly
dään koivun kyl­
keen noin kolme
senttiä syvä reikä.
Mahla juoksee kyllä
pinnemmalla, tuo­
hen alla, mutta put­
ki ei pysy paikallaan
ihan matalassa
reiässä. Ennen put­
ken asentamista rei­
kä puhdistetaan
vaikkapa puhalta­
malla tai vesiletkul­
Laurin klapikoulu
Lauri Liehu on pilkkonut klapeja
kirvesvarren mittaisesta ­ilman haa­
vereita. Tällä hetkellä hän tekee polt­
topuita muidenkin tarpeisiin, niin et­
tä apuna ovat vähän järeämmät ko­
neet kuin kirves: metsäkone, mootto­
risaha, sirkkeli ja halkaisukone. Noin
sata mottia puuta on aina kuivumas­
sa.
Maallikko voisi kuvitella, että puita
voi kaataa ja pilkkoa milloin huvit­
taa ja aikaa on. Mutta ei; polttopui­
den teossakin on vuosisataiset hy­
väksi koetut sääntönsä.
Koivu pitää kaataa keväällä, viimeis­
tään ennen kuin puuhun tulee lehti,
koska puun solukko on talvella tiu­
kempi; keväällä kaadettaessa vesi
lentää. Sitten rangat karsitaan ja pät­
kitään metrisiksi. Sen jälkeen ne ha­
lotaan tai ohuemmat ”aisataan” kuo­
rimaveitsellä kahta puolta, että pää­
sevät kuivumaan. Sitten pinotaan
tuohipuoli alaspäin aurinkoiseen ja
tuuliseen paikkaan tukipuiden pääl­
le ja syksymmällä kuivan sään jäl­
keen peitetään ilmavasti esim. pel­
leillä.
Jos taas olet kaatanut vain pari puu­
ta, voit pätkiä ne suoraan uuniin so­
pivan pituisiksi. Juhannukseen men­
nessä ne on pilkottava, muuten ne
homehtuvat. Parhaiten ne halkeavat
kevättalvella vielä vähän jäisinä.
Puut voivat kuivua pihalla kasassa­
kin aurinkoisessa paikassa jonkin
alusrakenteen päällä (niin että ilma
kiertää alapuolitse). Niitä voi pikku­
hiljaa siirtää kerros kerrallaan liite­
riin, niin että päällimmäiset kuivuvat
vielä ulkona. Heinäkuuhun asti kesä
kuivaa puita, elokuun alussa puiden
pitäisi olla liiterissä ilmavissa pi­
noissa.
Palaakseen kunnolla puiden pitää
olla ylivuotisia eli kahden kesän yli
kuivuneita; puut säilyvät oikein säi­
lytettyinä hyvinä kolmekin vuotta.
Ainoa ongelma on, että pinojen päät
tummuvat, jolloin niistä pitää ottaa
siivu pois. ”Nykyään kun klapitkin
ovat huonekaluja”, Lauri Liehu my­
häilee.
Koivu on Suomen oloissa erinomai­
nen lämmitysmateriaali. Se on ollut
ensimmäinen ja on varmaan viimei­
nenkin lämmityskeino, puhutaan
sen saastuttavuudesta mitä tahansa.
Kun kuiva puu on aseteltu uuniin il­
mavasti ja palaa kunnolla eikä kitu­
malla, ei pitäisi tulla pahoja päästöjä.
Sitten pölli tyvipuoli alaspäin pys­
tyyn pölkylle. Jokaisessa puussa on
sydänhalkeama, siihen kun saa osu­
maan kirveensä, puu halkeaa hel­
posti. Puun paksuudesta riippuen
siitä voi saada kymmenenkin klapia.
Pilkkominen ei ole voima­ vaan tek­
niikkalaji.
Moni saattaa pelätä lämmityksessä
häkää ja päästää lämmöt harakoille.
Mutta kun pari pesällistä on palanut
kunnon hiillokseksi, sekoitettu kun­
nolla, niin ettei enää näy sinistä liek­
kiä, ja sen jälkeen uunin luukku tii­
viisti kiinni, niin hetken päästä voi
turvallisesti sulkea pellit. Nykyään
Kun itse tekee polttopuut alusta läh­
pelleissä on myös huomioitu häkä­
tien, ne lämmittävät tekijänsä mo­
turvallisuus sahaamalla pieni kulma
neen kertaan: kaadettaessa, pilkot­
pellistä pois. Lisäksi on olemassa
taessa, sisään kannettaessa ja vielä
hyviä häkävaroittimia, jos ei luota it­
poltettaessa. Lisäksi varsinkin pilk­
seensä.
kominen on varsin terapeuttista ja
mukavaa puuhaa.
Puilla lämmittäminen on helppoa ja
mukavaa puhdetyötä. Tuli uunissa
Lauri Liehu kehottaa kyllä ensikerta­
on ikiaikainen tunnelman luoja.
laista pilkkojaa varovaisuuteen. Pi­
tää olla tukeva hakkuupölkky, au­
Ulla Lahtinen
tonrenkaankin voi panna pölkyn
päälle, jotta pilkkeet eivät lentele.
­ Ylhäältäpäinhän se kuulemma pi­
täisi sytyttää, mutta kyllä se minulla
tuppaa syttymään alhaaltapäin, Lau­
ri tuumaa. Kun välillä polttaa pesäl­
lisen kuusta uunissa, koivun tuohes­
ta tullut nokikerros palaa pois.
”Rikkaruohosta”
energiapuuksi
Muutama vuosikymmenen sitten
koivua kohdeltiin metsän rikkaruo­
hona, mutta nyt koivut säästetään
energiapuuksi, luonnehtii Kuhmois­
ten Lämpö Oy:n toimitusjohtaja Las­
si Ruokola konehallissaan Päijälässä.
Ruokolan mukaan kirkonkylän läm­
pölaitoksen energiapuusta on koi­
vua noin 40 prosenttia.
­ Suurin osa poltettavasta puusta tu­
lee nuorten metsien harvennustyö­
mailta. Koivut ja muut lehtipuuthan
hakkuuaukkoon ensin nousevat,
vaikka mäntyä ja kuusta istutettai­
siin.
rään. Paikallisessa energiapuukau­
passakin olemme pikkutekijä, koska
polttoainetta menee täältä paljon
Jämsään. Kysyntä ja tarjonta määrit­
televät hinnan.
Isommat koivut Lassi Ruokola näkisi
mieluiten vientituotteissa, vaikkapa
vanerissa.
­Vaalea puu on etelämpänä poik­
keus.
Omalle pellolleen Lassi Ruokola kyl­
vi kolmisen vuotta sitten visakoivua.
Saman on tehnyt myös Kurjosen
Heikki naapurissa.
­ Visa alkaa olla kallista. Hyvin ovat
kelvanneet tuotantoon, kun olen
motokuskina sellaisen tunnistanut ja
Koivulle on Päijälässäkin istutettu
entisiä peltoja; valkokylki käyttää ra­ ottanut erilleen.
vinteet hyväkseen ja kasvaa nopeas­
ti. Lassi Ruokolan mukaan koivu on ­ Vielä en tiedä, kasvaako omille
energiapuuna parhaasta päästä. Kor­ mailleni visaa. Onnistumisprosentti
juussa hän suosii sulan maan aikaa, on kylväen heikompi kuin kloona­
tuilla taimilla.
koska silloin metsätyökone raapii
pintaa ja kuivuminen sujuu nopeam­
min. Kuhmoisten
lämpölaitokseen
koivut hankitaan
pääasiassa kotipi­
täjästä, mutta pol­
tettavaa kuljete­
taan myös naapu­
rikunnista.
­ Teemme nappi­
kauppaa verrattu­
na Kuhmoisten
kokonaispuumää­
Koivua huonekaluihin
hin. Metalliosat, verhoilu ja kasaus
hoidettiin muualla.
Puuseppä Vesa Ruokola sanoo polt­
­ Tehtiin maailman parhaita, narise­
tavansa koivua kotona pannussa
mattomia istuimia pianisteille, mutta
enemmän kuin mitä hän käyttää raa­
ei niille oikein ole markkinoita, kun
ka­aineena verstaallaan.
hintaa kertyi kymmenen kertaa
enemmän kuin italialaiselle kilpaili­
­ Hyvää puuta koivu on, mutta siitä
jalle. Taitaa niitä vielä olla myynnis­
ei kannata tehdä ikkunoita ja ovia.
sä Helsingissä Fazerin musiikkikau­
Mänty kestää pihkapuuna parem­
passa.
min.
Koivulankkua toki löytyy päijäläläi­
sen puusepän varastohyllystä. Siihen
tartutaan, kun tulee huonekaluti­
lauksia tai kun Sanna­tytär ryhtyy
lomillaan valmistamaan käyttöesi­
neitä.
Vesa Ruokola on tehnyt koivusta lä­
hinnä tuoleja. Viime vuonna tuli vä­
hän erikoisempi istuintilaus: puuso­
sia Bente­merkkisiin pianonpenkkei­
Vesa Ruokolan mukaan hyvää taval­
lista koivua kyllä löytyy tarvittaessa
raaka­aineeksi. Visakoivua on vai­
keampi saada, jos asiakas sellaista
haluaisi.
Tekstit ja kuvat:
Merja Åkerlind
Vihta vai vasta?
tule liian paksu.
Kaikkia näitä Reijo Koskinen tekee
kylätorille myyntiin. Olipa hän teh­
nyt malliksi myös tuohesta kauniita
tuokkosia. Eikä pärekopan tekokaan
ole outo asia. Vihta tehdään raudus­
koivusta ja paras ajankohta on ju­
hannuksen jälkeen, silloin lehti on
vahvimmillaan.
­ Silloin kaadan ison koivun ja teen
vihdoiksi. Noin 30 vihtaa ehtii tehdä
päivässä, jos on ahkera.
taimi, joka kierretään siteeksi. Tyvi
pannaan jalan alle ja aletaan kiertää
sitä latvapäästä loivassa mutkassa,
ettei oksa katkea. Näin edetään mel­
kein tyveen asti. Sen jälkeen tyvi
kuoritaan ja teroitetaan. (kuvat 1 ja
2)
Reijo Koskinen on kylän vihta­, luu­ Sitten otetaan reilun metrin pituinen
ta­ ja vispilämestari. Parhaana vuon­ mahdollisimman oksaton hieskoivun
na hänen vaimonsa Marjatta on
myynyt kylän torilla tai kotoa 150
vihtaa. Koivun hyötykäyttö on lap­
suudesta asti tuttua puuhaa. Silloin
äiti teki talvivihdat ja isä sitoi ne.
Vispilän varvuiksi kuorittiin lapsena
paimenessa ollessa pieniä koivun
oksia. Varpuluudan ainekset otetaan
koivuista sitten kun lehdet ovat läh­
teneet.
Sidotut vihdat säilyvät pi­
meässä aitassa roikku­
massa. Käyttöön otettaes­
sa vihta pannaan haaleaan
veteen heräämään. Jotkut
pakastavatkin vihtoja,
mutta sitä Reijo Koskinen
ei ole kokeillut.
Vihtaa tehdessä ensin ke­
rätään kaunis nippu koi­
vun oksia, sivuhaarat karsitaan pois. Sen jälkeen vihtakimppu ladotaan
Kahvaosassa oksia kannattaa ohen­ uudelleen tasaisesti, ja siteen teroi­
tettu pää työnnetään vihdan sisään
taa tai halkaista, ettei kädensijasta
kohti vartta, ja se ve­
detään ulos varresta
vihtaosan läheltä.
(kuva 3)
Kierretään varren
ympäri pari tiukkaa
kierrosta ja työnne­
tään solmuun kiertei­
den alitse. Siteen pää
työnnetään kädensi­
jaan ja noin 10 sentin
päästä ulos. Pyöräy­
tetään side vielä var­
ren ympäri ja kier­
teen alitse pari kertaa ja kiristetään
lujaa. (kuva 4)
Kädensijan päät tasataan puukolla ja
muutenkin kaikki käteen sattuvat
oksanpäät poistetaan. Siteen pää
työnnetään takaisin varren sisään,
niin että siihen jää pieni ripustus­
lenkki. (kuva 5)
Rentouttavaa juhannussaunaa!
Pentti Liehu haki pitkään
ääntä tuohitorviinsa
tiin hänen mökkimaisemissaan Pel­
tovuoressa, Pitkänveden eteläpäässä,
pitämään tuohitorvikonsertti. Tam­
Liehun Pentti on toimittanut tuohi­ perelaisen soittokunnan sekä kylän
oman muusikon Katri Mattilan
set korvakorut Katri­Helenalle ja
monelle muulle taiteilijalle. Sibelius­ esiintymisestä kertoo valokuvakirja,
Akatemiaan hän kiikutti tuohitorven jonka Pentinkulman isäntä sai muis­
toksi ainutlaatuisesta tilaisuudesta.
soitinkokoelmien täydennykseksi.
­ Hämeenlinnalainen säveltäjä Tau­
no Marttinen oli kirjoittanut teok­
seensa tuohitorven, mutta olivat jou­
tuneet levytyksessä käyttämään me­
tallista. Eihän se ole sama.
Pentti Liehu on tehnyt tuohitorvia
vuodesta 1981, siis liki 25 vuotta,
mutta tunnustaa saaneensa perinne­
soittimeen äänen vasta viime aikoi­
na. Alkuvuosina syntyi siis lähinnä
koriste­esineitä, mutta 2012 pystyt­
­ Olen oppinut, että suukappale on
tärkeä. Soimiseen liittyy sellainenkin
juju, että torven alkupään pitää olla
käyrä. Lisäksi tuohen tulee olla kyl­
lin ohut – liian vahva tuohi ei lähde
värisemään puhaltajan käsissä.
Liehun Pentti on mitannut, että tuo­
hitorven ääni kantautuu jopa kah­
deksan kilometrin päähän.
– Kaiku vastaa järven takaa, kun täl­
Kun torven pituus on 2,73 metriä, tarvitaan tuohta noin 20­metrinen nauha. Sel­
laisen sai isosta koivusta tikapuiden avulla.
lä mäellä soittelen.
Tuohet Pentti hakee yleensä
suometsästä. Siellä koivun
pintakerros kasvaa ohuem­
pana, hieskoivussa vielä
ohuempana kuin rauduskoi­
vussa. Paras aika tuohien ke­
räämiseen on juuri juhannuk­
sen aikoihin.
– Puun kasvaessa tuohi kiris­
tyy niin, että puukon viiltojen
jälkeen se tulee itsestään alas.
Mahla­aikaan ei Liehua näh­
dä tuohestamassa. Silloin väri
menee huonoksi, tuohi tum­
muu. Ennen tuohitöiden pu­
nontaa tai liimausta Pentti
Liehu halkaisee tuohen. Esi­
merkiksi torvi syntyy pinta­
puolesta; loppu menee sytyk­
si tulipesiin. Ohuista ja tai­
puisista tuohista Liehu nä­
Tuohitorvia syntyy 10­15 päivässä, kunhan tuo­
pertelee koruja, tuohikukkia het ja suukappaleet ovat valmiina. Suukappale on
korviin, kaulanauhaan tai
sekin koivua.
rintaan. Yhtenä talvena syn­
antiikkikauppaan.
tyy 500 paria korvakoruja, laskee
tuohimestari. Liehun Pentti on vie­
­ Japanilaiset kuulemma veivät ne.
nyt tuohikorujaan myytäväksikin
Kyselivät myyjältä, kuinka usein
suomalainen koivu tekee tällai­
sen kukan.
Arvattavissa on, että Pentti kerää
tuohiesineillään kiitoksia vielä
monesta suunnasta. Mökin ka­
tossa roikkuu sadoittain pieniä
korvakoruja ja yli 50 torvea.
Pentti Liehun tuohikukkia
Teksti ja kuvat: Merja Åkerlind
Sormus tuohesta
Vaikkapa isomman polttopuun
kyljestä irtoaa kylliksi tuohta
sormukseen. Tuohesta leikataan
liuska, jonka pituus on 10­15
senttiä ja leveys tavallisesti puo­
len sentin vaiheilla. Tuohen saa
taipuisammaksi kuorimalla ker­
roksia.
1. Taita suikaleen yläpää noin
kolmen sentin päästä suorakul­
maisesti tuohen toisen pään alle.
Käännä vuorostaan toinen pää
suorakulmaisesti em. tuohen al­
le. (Oikea kohta löytyy sormeen
sovittamalla.)
2. Pujottele kumpikin pää ”it­
sensä alle” ja kiristä solmu.
3. Leikkaa ylimenevät päät pois
saksilla.
4. Ellet onnistu, kysy neuvoa
Liehun Pentiltä tai hae tuohisor­
muksen teko­ohje netistä.
Koivuniemen herra
Koivukierroksillamme olemme ky­
selleet myös haastateltaviltamme
muistoja Koivuniemen herrasta. Eh­
kä tilanteet ovat olleet niin noloja tai
aktiivinen unohtaminen on toiminut,
niin että vaikka useimmat ovat tu­
tustuneet kyseiseen herraan, tarkem­
mat muistikuvat ovat haalistuneet.
Vihtamestari Reijo Koskisen vaimo
Marjatta sen sijaan tunnusti saaneen­
sa piiskaa kintuille. Hän oli hyvin
pienenä isän kanssa istuttamassa
kessuntaimia (siihen aikaan joka
huushollissa oli kessumaa), minkä
jälkeen hän oli jostain syystä repinyt
taimet pois. Siitä tuli vitsaa. Mutta
traumoja ei ole jäänyt ja rikoskin on
jo vanhentunut.
Ulla Lahtinen
Reijo Koskisen tekemiä tuokkosia.
Orivedeltä Päijälään päin tultaessa
Vinkiän tiehaarassa oli vain Kuhmoisten
kyltti. Kyläyhdistys anoi siihen myös
Päijälään osoittavaa kylttiä. Ely­keskus
ja Oriveden kaupunki järjestivät sen
nopeasti.
Pieni pyhiinvaellus
23. elokuuta
räillen voi osallistua. Seuralaiseksi
voi ottaa koiran, kunhan se pysyy
omistajansa hallinnassa. Jokainen ot­
Oriveden seurakunta on kolmena
takoon omat eväät mukaansa, erityi­
vuotena järjestänyt pienen pyhiin­
vaelluksen Eräjärven, Oriveden, Juu­ sesti jotain suolaista ja juomapullo
pajoen ja Längelmäen kirkkojen vä­ on tärkeä. Päähän hattu ja pukeutu­
minen sään mukaan. Koska entisa­
lillä. Tänä vuonna on tarkoitus jär­
jestää pyhiinvaellus Päijälän kristil­ jan pyhiinvaeltajatkaan eivät voineet
lisen yhdistyksen kanssa välillä Län­ valita säätä, pyhiinvaellus toteute­
taan ilman säävarauksia.
gelmäen kirkko – Päijälän rukous­
huone. Reitti on pituudeltaan n.
Mukaan voi ilmoittautua Sarille puh.
15km, mikä on sopiva päivämatka
045­8760779 tai Terhille puh. 050­
pidemmilläkin pyhiinvaellusmat­
3451961 (tekstiviesti riittää). Ilmoit­
koilla.
tautuminen on tärkeää nimenomaan
Päivä alkaa Längelmäen kirkossa klo kirkkovenesoutamiseen haluaville.
10 pidettävällä pyhiinvaeltajan har­ Veneeseen mahtuu 14 soutajaa ja
toivottavaa on, että paikat täyttyvät,
taudella, jonka jälkeen yhdessä kä­
vellen lähdemme kohti Päijälää. Tä­ jotta vene lähtee liikkeelle. Kyydi­
nä vuonna erikoisuutena on mahdol­ tyksistä me myös tarvitsemme tie­
don etukäteen. Mukaan ovat terve­
lisuus soutaa noin puolet matkasta
kirkkoveneellä Vinkiältä Pitkäävettä tulleita kaikenikäiset, kävelytahti
kiireetön ja leppoisa, pääpaino on
pitkin Päijälään. Oppaina matkalla
matkanteossa ei perillepääsyssä.
toimivat rov. Soili Juntumaa, lähe­
tyssihteeri Sari Valkeajoki ja diakoni
Terhi Ratalahti. Matkalla pidetään
pari lyhyttä hartautta ja päivä päät­
tyy yhteiseen, kaikille avoimeen
messuun klo 18 Päijälän rukoushuo­
neessa. Päijälässä on mahdollisuus
uimiseen ja makkaranpaistoon. (Srk
tarjoaa makkarat).
Mikä pyhiinvaellus on?
Pyhiinvaellus on matka, joka teh­
dään yleensä jonnekin merkittävälle
paikalle. Euroopassa vanhin tunnet­
tu pyhiinvaellusreitti (camino) kul­
kee Espanjan Santiago de Compos­
telaan, jonka kirkossa uskotaan
apostoli Jaakobin luiden lepäävän.
Pyhiinvaelluksen voi tehdä myös lä­
Taipaleella kulkee mukana huol­
toauto, joka varmistaa kaikkien pää­ heiseen kirkkoon. Tärkeintä pyhiin­
vaelluksessa on tehdä matkaa sydän
syn turvallisesti perille ja josta saa
mm. tankata vesipulloa. Kuljetuksia avoinna Jumalalle. Lisätietoa pyhiin­
vaelluksista antaa Suomessa Jaakon­
järjestetään aamulla Päijälästä Län­
tien Ystävät (www.jaakontie.fi).
gelmäen kirkolle ja illalla takaisin.
Pyhiinvaellusmatka kuljetaan perin­
Terhi Ratalahti
teisesti kävellen, mutta myös pyö­
Tiekirkkokesästä
rotellen kesä kesältä pitää oman
Päijälän rukoushuone on tänä kesä­ näyttelynsä. Riippumatta siitä, onko
nä kolmannen kerran auki tiekirkko­ kukin taiteilija/käsityöläinen kylä­
na. Kaksi edellistä kesää olivat hyviä läinen tai täältä peräisin, vapaa­ajan
asukas, kristillisen yhdistyksen jäsen
”sisäänajovuosia” autoiljoiden tau­
kopaikkana, kyläläisten, vapaa­aja­ tai muuten vaan Päijälän ystävä,
ovat tiekirkon ovet auki näyttelyä
nasukkaiden ja heidän kesävierai­
varten. Tänä vuonna asettaa Anita
densa kohtaamispaikkana. Kolmas
Ojala töitään näytteille.
kerta toden sanoo!
Viime vuonna pitämämme kyläläis­
ten taidenäyttely tiekirkossa palveli
myös Riihigalleriassa kävijöitä ”lisä­
mausteena”, kun kylässä oli toinen­
kin taidenäyttely. Yleensä ovat muu­
alta tulleet vierailijat olleet ihastuk­
sissaan sekä itse rukoushuoneraken­
nuksen että jokimaiseman kauneu­
desta. Viime vuonna joku sanoikin,
että ”rukoushuone on koko kylän
helmi.”
Jos sinulla on kotonasi jokin hengel­
lisaiheinen taideteos, jonka raaskit
luovuttaa lainaan tiekirkon ajaksi,
voisimme tänä vuonna esitellä lisäk­
si myös tällaisia töitä. Tuo ne tiekir­
kon avajaisiin mennessä varustettu­
na taiteilijan ja omalla nimelläsi, sekä
mielellään jollain tarinalla tai raama­
tunkohdalla.
Tervetuloa poikkeamaan tiekirkossa
siis tänä kesänä yksin tai ystävinesi!
Ovet ovat auki 21.6­2.8 tiistaista sun­
Taidenäyttely saa jatkonsa. Viime
nuntaihin klo 13­18. Paikalla on
vuoden ”yleiskatsauksen” jälkeen,
jolloin oli esillä yhdeksän taiteilijan opas. Avajaistilaisuus on 21.6. klo 13.
Olkoon tämäkin tiekirkkokesä link­
”näytteitä”, on tästedes ajatus, että
vanhat ja uudet taiteilijat saavat vuo­ kinä taivaan ja maan välillä!
Tom Riska
VIRRAN VARRELTA
­ Päijälän kylän äänenkannattaja, juhannus 2015
­ ilmestyy neljä kertaa vuodessa
­ jaetaan lähiseudun postilaatikoihin
­ ladattavissa www.paijala.fi­sivustolta
­ julkaisijat: Päijälän kristillinen yhdistys ja Päijälän seudun kyläyhdistys
­ toimitus: Hannu Lahtinen, Ulla Lahtinen, Risto Lehto, Terhi Ratalahti,
Tom Riska, Aino Ruokola, Matti Santanen, Merja Åkerlind
­ taitto: Juha Mäkinen
­ yhteystiedot: Päijälän kristillisen yhdistyksen puheenjohtaja
Hannu Lahtinen, 0500 304 769 [email protected]
­ Päijälän seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja
Aino Ruokola, 040 535 9041
Päijälän tapahtumat kesällä 2015
Kesälauantaisin
klo 9-11 tori sillan kupeessa (paitsi juhannusaattona perjantaina)
klo 1 0-1 3 kirjasto ja kahvio Pirtillä (juhannusaattona klo 1 0-1 2)
Ke 1 7.6. klo 1 8 Riihigallerian avajaiset: Nivarpäiden muistonäyttely
Avoinna ti-su 1 7.6. -1 6.8. klo 1 2-1 7 ; liput 5 e, alle 1 5-v. ilmaiseksi, kahvio
Su 21 .6. klo 1 3 Tiekirkon avajaiset (tiekirkko avoinna ti-su 21 .6. -2.8. klo 1 3-1 8)
Anita Ojalan taidenäyttely
La 27.6 klo 1 5 Kirjapiiri Riihigallerialla; luettavana osin paikallishistoriasta kertova
Osmo Kailan Seitsemän nuoruuden vuotta -kirja
Su 28.6. klo 1 8 Yhteislaulutilaisuus Riihigallerialla
Heinäkuussa lauantaisin
klo 11
Lasten kerho Rukoushuoneella
To 2.7. klo 1 8 Hyötykasvikerho kompostoinnin merkeissä Vintturissa.
Lähtö Pirtiltä varttia vaille.
Su 5.7. klo 1 8 Viisikielisen laulu­ilta Rukoushuoneella
Ma 6.7. klo 1 8 Runon ja suven ilta Pirtillä
La 1 8.7. klo 9-1 3 Kesätori Pirtillä
Su 26.7. Kesäjuhla Rukoushuoneella
klo 1 0 Messu: Auni Kaipia ja Joel Luhamets; ruokailu
klo 1 3 Kesäjuhla: pääpuhujana piispa Joel Luhamets Tartosta
Pe 31 .7. Nesteralli 2015, Päijälän pikataival
HUOM! Myynti- ym. tehtäviin kaivataan lisää talkoolaisia!
La 22.8. klo 11 Päijälässä koulua käyneiden tapaaminen; ilmoittautumiset 8.8
mennessä Marja Ikoselle (040 5247944), Ulla Lahtiselle (050 3245532) tai
kirjastoon. Tilaisuus alkaa ruokailulla. Ota mukaan vanhoja valokuvia ym.
Osallistumismaksu n. 30 euroa.
Su 23.8. Pyhiinvaellustapahtuma Längelmäen kirkosta Päijälän rukoushuoneelle
klo 1 0 hartaushetki Längelmäen kirkossa, josta kävellen tai osittain kirkkoveneellä
Päijälän rukoushuoneelle ehtoollishetkeen klo 1 8. Tied. Hannu Lahtinen 0500 304769
La 1 9.9. klo 9-1 3 Syystori Pirtillä
Su 4.1 0. Elojuhla ja myyjäiset Rukoushuoneella
Osallistumalla toimintaan edistät kylän
palveluiden säilymistä ja kehittämistä.
Lisätietoa: www.paijala.fi, Facebookin Päijälä­ryhmä, kylän ilmoitustaulu