Kulo ry:n seminaari Työpaja nykyisille ja tuleville graduntekijöille 15.-16.10.2015 Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennus, salit AG104 & AG105 Abstraktivihko Sisällys Ohjelma 3 TORSTAI 15.10. 3 Arkipäivän luovuutta analysoimassa 3 Rajanylitykset ja kotoutuminen 3 PERJANTAI 16.10. 4 Graduprosessin solmukohdissa Diskurssien ja representaatioiden jäljillä menneessä ja nykyisyydessä 4 Abstraktit 4 5 Arkipäivän luovuutta analysoimassa 5 Rajanylitykset ja kotoutuminen 9 Graduprosessin solmukohdissa 12 Diskurssien ja representaatioiden jäljillä menneessä ja nykyisyydessä 2 15 Ohjelma Torstai 15.10. Arkipäivän luovuutta analysoimassa Aika ja paikka: klo 15:15-17:15, sali AG104 Puhujat: Tiia Turunen, musiikkitiede, Itä-Suomen yliopisto: Musiikinkäyttötilanteet opiskelussa Lasse Rautiainen, musiikkitiede, Itä-Suomen yliopisto: Ideoista äänitteeksi Sara Korppila, sukupuolentutkimus, Itä-Suomen yliopisto: Alastoman kehon kertomus – kuvaanalyysin tekeminen Alaston totuus -palstan valokuvista Riikka Malin, mediakulttuuri ja viestintä, Itä-Suomen yliopisto: Valokuvien jakaminen sosiaalisena toimintana yhteisöllisten verkkopalveluiden kautta Puheenjohtajat: Tuomas Järvenpää ja Juho Papinniemi, Itä-Suomen yliopisto Rajanylitykset ja kotoutuminen Aika ja paikka: klo 15:15-16:45, sali AG105 Puhujat: Laura Ollila ja Jesse Räsänen, kulttuuriantropologia, Itä-Suomen yliopisto: ”Liikunnan kautta voi rakentaa meijän uusi sosiaalielämä”. Joensuulaisten maahanmuuttajanaisten suhde liikuntaan Zsófia Knakker, suomen kieli, Itä-Suomen yliopisto / Unkarin ELTE-yliopisto: Miten kansainväliset opiskelijat oppivat suomea luokan ulkopuolella? Sofia Teikari, uskontotiede, Turun yliopisto: Tulla siksi joka on – Etnisen ja uskonnollisen identiteetin muotoutuminen shiialaisuudesta helluntailaisuuteen kääntyneiden parissa Puheenjohtajat: Jaana Vuori ja Katja Hätinen, Itä-Suomen yliopisto 3 Perjantai 16.10. Graduprosessin solmukohdissa Aika ja paikka: klo 10:15-11:45, sali AG104 Puhujat: Juho Papinniemi, musiikkitiede, Itä-Suomen yliopisto: Minulla on aineisto – entä sitten? Aineiston rajaus ja analyysi joukkorahoitusprojektien kampanjakuvaustekstien diskursseja tutkivassa pro gradu -tutkielmassa Janne Valkonen, musiikkitiede, Itä-Suomen yliopisto: Kokemuksia työelämän ja opiskelun välisissä karikoissa luovimisesta Kaisa Keilonen, kulttuuriantropologia, Itä-Suomen yliopisto: Haastattelu – ongelmat ja onnistuminen Puheenjohtajat: Noora Alanko ja Mari Naumanen, Itä-Suomen yliopisto Diskurssien ja representaatioiden jäljillä menneessä ja nykyisyydessä Aika ja paikka: klo 10:15-12:15, sali Ag105 Puhujat: Aki Ryynänen, mediakulttuuri ja viestintä, Itä-Suomen yliopisto: Viiltäjä-Jack aikalaislehdistössä – Teemoittelu osana murhaajan representaatioiden analyysia Tiina Johansson, perinteentutkimus, Itä-Suomen yliopisto: Diskurssianalyyttinen tutkimus perinnettä koskevista puhetavoista Helsingin Sanomissa Chikage Konishi-Räsänen, perinteentutkimus, Itä-Suomen yliopisto: Laxmannin ja Daikokuyan viestintä ja sen merkitys Japanin Venäjätutkimuksessa Annika Vellonen, Itä-Aasian tutkimus, Helsingin yliopisto: Fokuksena motivaatiotekijät – Miksi japanilaiset nuoret harrastavat bukatsu-toimintaa? Puheenjohtajat: Ida Heiskanen ja Anu Molarius, Itä-Suomen yliopisto 4 Abstraktit Arkipäivän luovuutta analysoimassa Tiia Turunen Etnomusikologia Itä-Suomen yliopisto Musiikinkäyttötilanteet opiskelussa Musiikki on tunnelman luoja, kannustin, rauhoittaja, palkinto ja häiriötekijä. Nämä ovat Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden luonnehdintoja siitä, miten he kokevat musiikin silloin, kun se on läsnä opiskelutilanteessa. Musiikin kuuntelun ja opiskelun yhdistäminen on monilla sidonnainen opiskeltavan asian luonteeseen. Lukeminen, kirjoittaminen ja mekaaniset tehtävät vaativat erilaista keskittymiskykyä. Opiskelutilanteessa kuunneltava musiikki on yleensä yhteydessä opiskelijan henkilökohtaiseen musiikkimakuun. Varsinkin kieltenopiskelijoille kuunneltavan musiikin laulukielellä näyttää olevan vaikutusta keskittymiskykyyn. Kuunteleminen on yleensä passiivista, koska huomio on etupäässä opiskeltavassa asiassa. Musiikkia ei yleensä kuunnella silloin, kun sen koetaan häiritseväksi. Toinen syy sille, miksi musiikkia ei haluta sotkea opiskeluun, on musiikin tärkeys. Sitä halutaan kuunnella aktiivisesti ja keskittyä siihen, mikä ei ole mahdollista silloin, kun huomio keskittyy opiskeluun. Opiskelijat vaikuttavat käyttävän musiikkia paljon mielentilan säätelyyn. Kyse ei ole aina välttämättä varsinaisesta aktiivisesta opiskelutilanteesta, vaan esimerkiksi tilanteista ennen esitelmän pitoa tai kirjoitustauosta, jolloin musiikin funktio on toimia tsemppaajana ja palkintona. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä opiskelijat antavat musiikille silloin, kun he opiskelevat. Miksi ja miten musiikkia kuunnellaan ja miksi sitä ollaan kuuntelematta? Esityksessä pyrin aineistosta nostamieni esimerkkien avulla kuvailemaan opiskelijoiden musiikinkäyttötilanteita heidän opiskeluarjessaan ja sitomaan niitä teoriaan. Esitys antaa esimakua tutkimuksen tuloksista, sillä analyysivaihe on vasta aluillaan. Aineisto koostuu vastauksista kirjoituspyyntöön (yhteensä 26 vastausta) sekä viidestä teemahaastattelusta, joiden teemoina olivat musiikki, opiskelu ja näiden kahden teeman yhdistäminen. Menetelminä käytän laadullista sisällönanalyysia käyttäen apuna diskurssianalyysia. 5 Lasse Rautiainen Musiikkitiede Itä-Suomen yliopisto Ideoista äänitteeksi Teknologian kehittymisen ja halventumisen myötä musiikkia tuotetaan yhä enemmän pienissä kotistudioissa suurten ammattistudioiden sijaan. Se vaikuttaa suoraan toimintatapoihin, mutta myös siihen, millaista musiikista lopulta tulee - jotkut toimintatavat ja ratkaisut ovat kotistudiossa mahdollisia ja luonteenomaisia, jotkut taas eivät. Teen musiikkitieteen gradua studiotyöskentelystä pienen budjetin kotistudiossa autoetnografista menetelmää käyttäen. Tutkin siis musiikin tuottamista oman työskentely- ja oppimisprosessini kautta. Autoetnografinen menetelmä on uudehko kvalitatiivisen tutkimusperinteen haara. Sen taustalla on maailmankatsomus, jonka mukaan todellisuus on jatkuvassa muutostilassa ja vahvasti sidoksissa yksilön tulkintaan. Autoetnografista menetelmää käyttävä tutkija tunnustaa oman subjektiivisuutensa, eikä pyri objektiivisuuteen. Instrumentti- ja saundivalinnat ovat paitsi esteettisiä valintoja, myös kulttuurista kommunikaatiota - viittauksia erilaisiin perinteisiin, genreihin ja tekijöihin. Viittaukset voivat olla luonteeltaan vaikkapa parodisia, nostalgisia tai suoria intertekstuaalisia sitaatteja. Kun kitaralla tai pianolla sävelletyt aihiot saavat lihaa luidensa ympärille, tuottamis- ja sovittamisprosessin aikana tehdyt valinnat määrittävät sävellyksellisen sisällön ohella paljolti sitä, mihin genreen äänite tullaan sijoittamaan. Lopputuloksesta voi olla vaikeaa erottaa missä määrin kappaleen tyylisuuntaa määrittää sävellyksellinen sisältö, ja missä määrin taas sovitus, tuotanto ja toteutus. Selkeimmät erot kotistudion ja suuren ammattistudion välillä liittyvät tiloihin ja laitteistoon, siihen montaako äänilähdettä voi kerrallaan äänittää. Rajoitukset vaikuttavat esimerkiksi rumpujen äänittämiseen. Olosuhteet puoltavat joko retron kuuloisiin ”luomusaundeihin” pyrkimistä tai elektronisten samplejen käyttämistä. Ensimmäiset saattavat kuulostaa liian demomaisilta, ohuilta tai vanhanaikaisilta, jälkimmäiset puolestaan liian kylmiltä ja hengettömiltä dynamiikan puutteen takia. Omat ratkaisuni ovat useimpien kappaleiden tapauksissa oikeiden rumpujen yhdisteleminen elektronisiin elementteihin ja rumpusetin eri osien sekä perkussioiden soittaminen yksi kerrallaan. Nämä toimintatavat muovaavat lopputuloksesta hyvin erilaisen kuuloisen verrattuna siihen, millainen siitä tulisi rumpalin suuressa studiossa soittamana. Se, että kasvava osa nykyisin julkaistavasta (populaari)musiikista tehdään erilaisissa kotistudioissa, vaikuttaa jokapäiväiseen musiikinkuunteluumme. Siksi musiikin kuuntelijankin on hyödyllistä tietää millaiset olosuhteet tuota sielujemme ravintoa muovaavat. Tutkimukseni voi myös kenties rohkaista jotakuta pöytälaatikkolauluntekijää tarttumaan itse tuotannollisiin puikkoihin. 6 Sara Korppila Sukupuolentutkimus, Itä-Suomen yliopisto ALASTOMAN KEHON KERTOMUS Kuva-analyysin tekeminen Alaston totuus -palstan valokuvista Valokuvan merkitykset liittyvät usein kirjoitettuihin teksteihin. Eritoten lehdessä kuva ja teksti saavat merkityksensä toistensa kautta. Tämä on graduni teksti ja kuva -analyysin lähtökohta. Gradussani tutkin Kauneus & Terveys -lehdessä ilmestyvää Alaston totuus -nimistä palstaa. Palstalla esiintyvät naiset kertovat tekstissä jostakin kehoonsa liittyvästä asiasta. Tekstin vieressä on naisen alastonkuva. Graduni taustalla kulkee ajatus alastomuuden, totuuden ja aitouden välisestä suhteesta. Palstan nimi ”Alaston totuus” antaa vihjeen näiden kolmen ominaisuuden liittymisestä yhteen. Palstalla totuus on jotain vaatteiden alla: sitä ei voi nähdä ilman, että tulee kuvatuksi ilman peittävää kerrosta. Esitelmässä kerron tavastani tehdä kuva-analyysia ja esittelen analyysin eri vaiheita. Kuva-analyysin tarkoitus on selvittää, miten alastonkuva heijastaa kehosta kertovaa tekstiä ja mikä on tekstin ja kuvan suhde toisiinsa. Kuva-analyysissani pohdin myös alastomuuden ja aitouden vaikutelman rakentumista teksteissä ja kuvissa. Esitelmän aluksi kuvaan lyhyesti Alaston totuus -palstan sisältöä ja tyyliä. Tämän jälkeen selvitän kuvien tarkkaan katsomisen eri vaiheita: - mitä valokuvallisia elementtejä huomioin? - millaisia merkityksiä naisten asennoista ja katseen suunnasta löytyy? - miten teksti ja kuva toimivat suhteessa toisiinsa? - miten kuvat tuottavat vaikutelmaa aitoudesta? Valokuvallisista peruselementeistä käyn tiiviisti läpi värin, valon ja liikkeen vaikutuksen. Asentojen, katseiden ja kasvojen merkitystä pohdin näkökulmasta, jonka mukaan katsekontakti on tärkeä osa kuvan vuorovaikutustilannetta. Miten vuorovaikutus muuttuu, kun kuvattava peittää kasvonsa tai silmänsä? Kuva-analyysini lähtökohtana on tekstin lukeminen ennen kuvan katsomista. Näkökulma perustuu tietoisesti valitsemaani tapaan lähestyä aineistoa ensin tekstin ja sen jälkeen kuvan kautta. En siis katso kuvia pelkkinä alastonkuvina, vaan ankkuroin kuvat ja niistä muodostuvat merkitykset yhteen tekstin kanssa. 7 Riikka Malin Mediakulttuuri ja viestintä Itä-Suomen yliopisto “Valokuvien jakaminen sosiaalisena toimintana yhteisöllisten verkkopalveluiden kautta” Sosiaalisen median sovellukset ovat arkipäiväistyneet ihmisten käytössä yhdeksi sosiaalisen viestimisen välineistä, joiden kautta jaetaan omia ajatuksia kuvin, videoin ja tekstein. Tutkin progradu -tutkielmassani sitä, kuinka ihmiset käsittelevät haastattelupuheessa arkipäivän toimintoa, jossa he jakavat valokuvia sosiaalisen median välityksellä. Tutkimukseni kiinnostuksen kohteena oleva toiminta kuvien jakaminen jäsentyy haastattelupuheiden kautta, joita keräsin yhteensä 7 kappaletta alkuvuodesta 2015 kahden eri sukupolven edustajilta. Nuoret informanttini ovat 1618vuotiaita ja seniori-ikäiset yli 60-vuotiaita. Tällä valinnalla haluan selvittää, kuinka kuvien jakaminen on osa arkipäivän toimintoja eri ikäisillä sekä rakentaako haastattelupuhe eroja kahden sukupolven käytännöissä. Tutkimusasetelmani pohjaa kysymyksiin -‐ Mitä tehdään? Kuvien jakaminen arkipäivän toimintana. -‐ Miten tehdään? Käytäntöjä, joita sisältyy kuvien jakamiseen. Miten sosiaalisuus näkyy toiminnassa? -‐ Miksi tehdään? Mitkä ovat ne syyt ja motiivit, joiden vuoksi kuvia jaetaan. Keskityn puolistrukturoidun haastattelun avulla selvittämään, minkälaisia käytäntöjä kuvien jakamiseen liittyy. Käytännöillä en tarkoita vain teknistä toteuttamista, vaan myös toiminnan motiiveja ja seurauksia. Olen valinnut työni teorian pohjaksi käytäntöteorian (Practice Theory), joka on osa kulttuuriteorioita, joiden tarkoituksena on selvittää ja ymmärtää sosiaalista toimintaa, kanssakäyntiä ja sosiaalisuuden rakentumista (Reckwitz 2002; Schatzki 2002). Valokuvien jakaminen sosiaalisena toimintana kiinnostaa minua siksi, että sekä tekniset että sosiaaliset käytännöt, jotka liittyvät valokuvaamiseen ja kuvien jakamiseen muiden ihmisten kanssa ovat muuttuneet huomattavasti lyhyessä ajassa. Erityisesti minua kiinnostaa valokuvien jakamisen merkitys sosiaalisena toimintana, mutta myös kuvaamiseen liittyvät käytännöt. Mielestäni sosiaalinen media on ollut tärkeässä roolissa tässä muutoksessa ja siksi näen, että aiheeni tutkiminen juuri sosiaalisen median kontekstissa on relevantti ratkaisu. 8 Rajanylitykset ja kotoutuminen Laura Ollila & Jesse Räsänen Kulttuuriantropologia, Itä-Suomen yliopisto ”LIIKUNNAN KAUTTA VOI RAKENTAA MEIJÄN UUSI SOSIAALIELÄMÄ” Joensuulaisten maahanmuuttajanaisten suhde liikuntaan Tuotimme Joensuun kaupungin arjen liikunnallisuutta korostavaan KOTO-hankkeeseen työharjoitteluna raportin, jota varten kuulimme haastatteluissa kahdeksaatoista joensuulaista maahanmuuttajanaista, seitsemästä eri lähtömaasta, yhteensä kuudessa eri haastattelutilanteessa. Jatkamme aiheen käsittelyä pro gradu -tutkimuksessamme, jossa keskitymme joensuulaisten maahanmuuttajanaisten liikuntasuhteisiin. Hyödynnämme samaa keräämäämme haastatteluaineistoa. Raportissa selvitimme joensuulaisten maahanmuuttajataustaisten naisten käsityksiä ja kokemuksia liikunnasta. Joensuun kaupungilla on tavoitteena kohdentaa tehostetusti liikuntapalveluita maahanmuuttajatytöille sekä maahanmuuttajanaisille, joiden on havaittu osallistuvan organisoituun liikuntatoimintaan vähemmän kuin maahanmuuttajamiesten. Organisoituun liikuntatoimintaan osallistumisen sekä arkiliikunnan harjoittamisen uskotaan edistävän maahanmuuttajien kotoutumista. Esitelmässämme käsittelemme tutkimuksemme aineistonkeruun vaiheita. Kun haastatteluissa kuultavana oli muita kieliä kuin suomea äidinkielenään puhuvia henkilöitä, haastattelutilanteisiin valmistautuminen ja litteraatioiden tekeminen vaativat erityishuomiota. Haastattelukielinä käytettiin suomea ja englantia naisten kielitaidon mukaan. Kielitaidon vahvuus määritteli myös uusia rooleja haastattelutilanteissa. Samaa äidinkieltä puhuvat haastateltavat usein tulkkasivat kysymyksiä ja avustivat toisiaan, mikäli haastattelukielen ymmärryksessä ilmeni heikkouksia. Haastattelujen lisäksi osallistujilta kerättiin esitietolomakeaineisto haastattelujen yhteydessä analyysin tueksi. Ryhmähaastattelujen kulku pohjautui käytännössä siihen, että osanottajat vuorollaan vastasivat haastattelijan kysymyksiin. Välillä haastateltavien vastaukset herättivät kiinnostusta muissa ja haastateltavien joukosta alettiin esittää jatkokysymyksiä. Osanottajat samastuivat toistensa kokemuksiin ja halusivat keskustelun avulla korostaa ilmiön yleisyyttä. Haastatteluissa kävi ilmi, että Suomessa nähdään olevan hyvät mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen. Liikunta näyttäytyy monelle maahanmuuttajanaiselle positiivisena hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäjänä ja lisääjänä. Liikunnan katsotaan tarjoavan mahdollisuuden kielen oppimiseen ja uusien sosiaalisten suhteiden muodostumiseen. Suurimmat haasteet liikunnan harrastamiseen liittyivät kieleen, tiedotuksen puutteellisuuteen, sukupuolirooleihin, pukeutumiseen uimahallitiloissa sekä rahaan. Selkein ja yksinkertaisin kehittämistarve liittyy liikuntapalveluiden tiedottamiseen. Selkeää tiedotuskanavaa ei löydy, eivätkä pelkät suomenkieliset tiedotteet saavuta kohderyhmää. Jatkuvasti kansainvälistyvä opiskelijakaupunki Joensuu ei tavoita tällä hetkellä tyydyttävästi kaikkia kohderyhmiä osallistujiksi liikuntapalveluihin. 9 Zsófia Knakker Suomen kieli Itä-Suomen yliopisto / Unkarin ELTE-yliopisto Miten kansainväliset opiskelijat oppivat suomea luokan ulkopuolella? Huomattava osa suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen englanninkielisiin koulutusohjelmiin osallistuvista opiskelijoista on vieraskielisiä. He oppivat ja käyttävät suomea toisena kielenä. Ilman hyvää suomen kielen taitoa englanninkielisen tutkinnon suorittaminen Suomessa ei riitä korkeakoulutusta vaativissa työtehtävissä. Useat raportit ja tutkimukset osoittavat kansainvälisten opiskelijoiden kokeneen yliopistojen ja korkeakoulujen suomen kielen opetuksen riittämättömäksi työelämään tai jokapäiväiseen elämään. (Jäppinen 2010) Tutkimuksen aiheena ovat kansainvälisten opiskelijoiden käsitykset suomen kielestä ja sen oppimisesta. Tarkastelen, kuinka oppijat havaitsevat yhteyksiä luokassa käsitellyn ja luokan ulkopuolella vastaan tulevan kielellisen resurssin välillä ja mitä käsityksiä ja odotuksia oppijoilla on suomen kielen taidostaan. Aineisto kerätään kyselylomakkeen ja teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen teoreettisena taustana on sosiokognitiivinen kielikäsitys, jonka mukaan kieli ei ole kieliopista ja sanastosta koostuva rakenne vaan konkreettisissa kielenkäyttötilanteissa todentuva toiminta. Ympäristö on täynnä mahdollisuuksia havaita ja käyttää kieltä. Sosiokognitiivisen näkökulman mukaan kielenoppiminen ei ole syötöksen vastaanottamista ja omaksumista vaan konkreettisissa tilanteissa esiintyvän tarjouman (affordance) käyttöä. Kielenoppimisen sosiaalisuus ilmenee selkeästi osaavamman tukena. Scaffolding tarkoittaa tilapäistä tukea, jota oppija saa kieliyhteisön jäseniltä selviytyäkseen tilanteissa, joissa hänen kielitaitoansa ei vielä riitä. (Suni 2008) Haastattelemalla voidaan saada selville, millaiset tarjoumat ovat kansainvälisille opiskelijoille olennaisia ja millaisia kokemuksia scaffoldingista heillä on. Tutkimuksessani lähden oletuksesta, että opiskelijat kaipaavat kontekstikeskeistä kielenopiskelua ja heitä kiinnostaisi opiskella mahdollisimman autenttisten opetusmateriaalien avulla, jotta he voisivat tarttua kieliympäristössä esiintyviin oppimismahdollisuuksiin. Keräämällä oppijoiden kokemukset saadaan tietoja siitä, missä ja miten he kohtaavat kieliyhteisön. Kielikoulutus voi auttaa tiedostamaan kohdekielisessä ympäristössä tarjoutuvia oppimisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Lähteet: Jäppinen, Tuula 2010: Suomi (S2) korkeakoulutettujen työssä – Millainen kielitaito riittää? – Mikel Garant & Mirja Kinnunen (toim.), Ammatillinen viestintä, koulutus ja kulttuuri. AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2 s. 4–16. Jyväskylä: AFinLA. – http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/viewFile/3872/3654 30.3.2015 Suni, Minna 2008: Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen oppimisen alkuvaiheessa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 10 Sofia Teikari Uskontotiede Turun yliopisto Tulla siksi joka on - etnisen ja uskonnollisen identiteetin muotoutuminen shiialaisuudesta helluntailaisuuteen kääntyneiden parissa Maahanmuutto ja pakolaisuus ovat tilanteita, joissa oma tausta, arvot, uskomukset ja kulttuuriset itsestäänselvyydet tulevat uudella tapaa näkyviin ja tärkeiksi. Muuttunut ympäristö ja sosiaalinen kenttä pakottavat arvioimaan niitä uudelleen. Mikäli henkilö kokee identiteettinsä olevan uhattuna, hän pyrkii vahvistamaan identiteettiään ja minän koettua jatkuvuutta. Yksi tapa tähän voi olla uskonnollinen aktivoituminen; esimerkiksi aiemmin uskoaan harjoittamaton muslimi alkaakin rukoilla viidesti päivässä tai hakeutuu moskeijaan. Omassa tutkimuksessani informantit ovat kuitenkin ratkaisseet tilanteen toisin: he ovat kääntyneet muslimista kristityiksi. Erityisen kiinnostavaksi tämän tekee se, että islamista luopuminen on monessa maassa kiellettyä ja sillä on lukuisia sosiaalisia seurauksia myös Suomessa. Miten tällainen ratkaisu palvelee yksilöä ja yksilön identiteettiä? Informanttini ovat iranilaisia, entisiä shiiamuslimeja, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon (lähinnä helluntailaisuuteen) Suomessa. Aineistoni koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta haastattelusta, muutamista lyhyemmistä keskusteluista ja todistuspuheenvuoroista sekä havainnointiin perustuvasta tutkimuspäiväkirjasta. Tutkimukseni liittyy paitsi identiteetin muodostumiseen, myös kysymyksiin apostaasista ja uskonnonvapaudesta. Aihepiirin ajankohtaisuudesta puhuu mm. Ruotsissa parhaillaan tehtävä FT Daniel Enstedtin ja FT Göran Larssonin kolmivuotistutkimus Leaving Islam: Apostacy, freedom of religion and conflicts in a multireligious Sweden. Esitelmässäni keskityn vastaamaan kysymyksiin uskonnollisen ja etnisen identiteetin muotoutumisesta. Miten dilemma etnisen ja uuden uskonnollisen identiteetin välillä pyritään ratkaisemaan? Mitä keinoja konversiokertomuksissa käytetään iranilaisuuden ja kristinuskon yhteensovittamiseksi? Voivatko etninen ja uusi uskonnollinen identiteetti toimia toisiaan vahvistavasti, tuottaa positiivisen minäkäsityksen? Alustavien tulosten perusteella havainnollistan, miten uutta ja vanhaa identiteettiaineista tulkitaan, muokataan ja toisaalta jätetään jotain pois. Tässä prosessissa uskonnollisen ryhmän johtajan ja informanttien sosiaalisten sidosryhmien merkitys korostuu. Sivuan myös vaihtoehtoisia, mutta hylättyjä identiteettipolkuja. Etnisen ja uskonnollisen identiteetin muotoutumisen keskeisiksi teemoiksi nousevat lopulta kysymykset vapaudesta ja autenttisuudesta. 11 Graduprosessin solmukohdissa Juho Papinniemi Musiikkitiede Itä-Suomen yliopisto MINULLA ON AINEISTO – ENTÄ SITTEN? Aineiston rajaus ja analyysi joukkorahoitusprojektien kampanjakuvaustekstien diskursseja tutkivassa pro gradu -tutkielmassa Joukkorahoitus on tapa rahoittaa jokin hanke etukäteen internetin joukkorahoitusalustojen kautta kerätyllä rahoituksella. Rahoituksen hankkimiseksi projektin toteuttaja kirjoittaa kampanjakuvauksen, jonka avulla hän kuvailee potentiaalisille rahoittajille mitä on tekemässä. Pro gradu -tutkielmassa tutkin musiikkiaiheisten joukkorahoitusprojektien kampanjakuvaustekstien diskursseja. Tutkielmani tutkimusaineisto koostuu Mesenaatti.me-joukkorahoitusalustan musiikkikategorian kampanjakuvausteksteistä, joita on yhteensä noin 80 kappaletta. Keskityn tutkielmassani vain teksteihin, joten muun kampanjamateriaalin – videot, kuvat, ääninäytteet – rajaan tutkimukseni ulkopuolelle. Aineiston analyysissa käytän menetelmänä diskurssianalyysia. Koska koko aineisto on diskurssianalyysin avulla läpikäytäväksi suhteellisen laaja, on tarkoituksenani poimia aineistosta kiinnostavat ja/tai aineiston yleisluonnetta hyvin edustavat tekstit tarkemman analyysin kohteeksi. En vielä tiedä millä perusteella teen tämän valinnan. Tarkoituksena ei siis ole diskurssianalyysin avulla tarkasti analysoida koko aineistoa. Työpajan puheenvuorossani keskityn pohtimaan pro gradu -tutkielmani aineiston analyysiin ja rajaukseen liittyviä ongelmakohtia. Pohdin muun muassa miten minun tulisi rajata aineistoni, mitkä tekstit minun tulisi valita tarkemman analyysin kohteeksi, miten nämä tekstit tulisi valita, millaisia asioita minun tuli ottaa huomioon aineistoa analysoidessani. Yksi vaihtoehto on valita analysoitavat kampanjakuvaukset kampanjan numerotietojen perusteella. Mesenaatti. me-joukkorahoituspalvelussa kampanjasta on nähtävillä kampanjan tavoite, minimitavoite, kerätty rahoitus ja rahoittajien lukumäärä. Numeeristen tietojen yhteydessä voisin käyttää menetelmänä tilastollisesti kuvaavaa analyysia. Voisin valita analysoitavaksi esimerkiksi eniten rahoittajia keränneen kampanjatekstin. Toisaalta voisin käydä pintapuolisesti koko aineiston läpi ja valita tarkemman analyysin kohteet aineistosta esiin nousevien tekijöiden perusteella. Toivon keskustelua ja näkökulmia rajaukseen, analysoitavan aineiston valitsemiseen ja aineiston analyysiin liittyen: Tulisiko tutkimuksessa huomioida muu kampanjamateriaali jotenkin? Teenkö tutkittavalle ilmiölle vääryyttä jos tutkin vain kampanjatekstiä enkä esimerkiksi kampanjavideota? Miten rajaus vaikuttaa tutkimustuloksiin? Tulisiko minun analysoida pintapuolisesti koko tutkimusaineisto ja valita tarkemman analyysin kohteet esiin nousevien tekijöiden perusteella? 12 Janne Valkonen Itä-Suomen yliopisto Etnomusikologia Kokemuksia työelämän ja opiskelun välisissä karikoissa luovimisesta Kandidaatiksi valmistumisen jälkeen päätin palata takaisin työelämään. Samalla päätin kuitenkin myös jatkaa maisteriopintoja ja viimeisen vuoden aikana olen tehnyt pro gradu –tutkielmaa työn ohessa. Tässä esitelmässä kuvaan niitä haasteita, joita olen kohdannut tutkimuksen teon eri vaiheissa ja miten olen näistä haasteista selvinnyt. Esitelmä kattaa vaiheet aivan tutkielman alkuvaiheista nykyhetkeen, kun tutkielmasta on olemassa viimeistelyä vailla oleva versio. Lisäksi käsittelen myös sitä, kuinka opiskelun ja työn yhdistäminen on kohdallani onnistunut. Pro gradu –tutkielmani aiheena on äänimaisematutkimus ja tutkielmassani olen keskittynyt akustisen informaation välittymiseen ja tulkintaan työyhteisössä. Tutkimuskohteena on Karjalan Lennoston Lentotekniikkalaivueessa palvelevien lentokonemekaanikkojen työympäristö. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys pohjautuu Mieke Balin käsitteellistämisen ajatukseen, joten olen tarkastellut tutkimuskohdettani äänimaisematutkimuksessa käytettyjen käsitteiden kautta. Tutkimukseni kannalta keskeisimpiä käsitteitä ovat akustinen yhteisö, äänimaisemakompetenssi ja melu. Käsitteistä akustinen yhteisö liittyy akustisen informaation välittymiseen ja äänimaisemakompetenssi puolestaan koskettaa akustisen informaation tulkintaa. Tutkimuskohde on ääniympäristönä erittäin meluisa, joten melun käsite on tärkeä jo tuon ominaispiirteen vuoksi. Lisäksi melu vaikuttaa myös akustisen yhteisön toimintaan ja siihen miten akustista informaatiota tulkitaan. Akustisen yhteisön jäsenellä tulee olla äänimaisemakompetenssia, jotta hän osaa toimia osana yhteisöä. Nämä kolme tutkimukseni kannalta keskeistä käsitettä siis nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Tutkimusaineiston keräämisen menetelminä hyödynsin osallistuvaa havainnointia sekä ryhmähaastatteluja. Aineistona on osallistuvan havainnoinnin aikana syntynyt kenttäpäiväkirja ja ryhmähaastattelujen litteraatiot. Aineistoa analysoin lähilukien ja keskeisten käsitteiden avulla. Tutkimusaineiston perusteella näyttää siltä, että melu aiheuttaa haasteita akustisen yhteisön kommunikaatiolle, mutta kuitenkin melu myös kertoo yhteisön jäsenille, mitä yhteisössä tapahtuu. Kokeneet mekaanikot käyttävät äänimaisemakompetenssiaan monipuolisesti tulkitessaan työympäristönsä äänellisiä vihjeitä työnteon tukena. 13 Kaisa Keilonen Kulttuurintutkimus Itä-Suomen yliopisto Haastattelu – ongelmat ja onnistuminen Haastatteleminen voi olla yksi tutkimuksen vaikeimpia osa-alueita, ja kuten monet muutkin taitolajit, siinä kehittyy paremmaksi vain kokemuksen kautta. Haastattelemiseen myös kuuluu monta vaihetta, esimerkiksi haastateltavien ja kaikille sopivien aikojen löytyminen, haastattelukysymysten tekeminen ja itse haastattelutilanteen tekeminen mahdollisimman luontevaksi ja mukavaksi kaikille. Omalla kohdallani lisähaasteita toi pro gradu -tutkielmani tutkimusaihe: miten peliaddiktiosta neuvotellaan parisuhteessa? Haastateltavana on siis parisuhteen molemmat osapuolet, joilla kummallakin on oma näkemyksensä aiheesta. Nämä näkemykset ovat keskenään samanarvoisia minulle tutkijana, joten on varmistettava, että kumpikin osapuoli pääsee kertomaan omansa. Tutkimusaihe on lisäksi hieman arkaluontoinen jo ihan sanavalinnoista johtuen (sanalla ”addiktio” on yleensä melko negatiivisia mielleyhtymiä), ja siksi koska keskiössä on parisuhde, joka on monelle elämän tärkein osa-alue ja joka usein halutaan näyttää eheänä ja toimivana ulkopuolisille. Osittain aikatauluista ja osittain tilasta johtuen jouduin turvautumaan kahteen eri metodiin, eli yksilöhaastatteluihin ja parihaastatteluihin, joissa on molemmissa omat haasteensa. Haastattelun kulkuun vaikuttaa moni asia. Jo tehdyt haastattelut saattavat muokata seuraavia, esimerkiksi kysymykset saattavat muuttua niin, että keksii uusia, tai vastaavasti jotkin kysymykset saattavat jäädä pois, jos niiden kautta ei tunnu saavan oleellista tietoa. Haastattelutilanteet ovat aina erilaisia, ja jos on huomannut jonkin haittaavan esimerkiksi keskittymistä, haluaa sen välttää seuraavalla kerralla. Itse haastattelijan olemus vaikuttaa vahvasti haastattelun kulkuun, ja esimerkiksi puolikuntoisena haastatellessa ei välttämättä keskity kunnolla haastateltavan puheeseen, ja avaavat jatkokysymykset jäävät helposti uupumaan. Loppujen lopuksi haastattelun onnistuneisuuden pystyy arvioimaan vasta jälkeenpäin haastattelunauhaa kuunnellessa ja litteroidessa, sekä litteraatiota analysoidessa. Tämä siis, jos haastattelun on nauhoittanut, mikä on ainakin omassa tutkimuksessani ollut ehdottoman tärkeää. Vaikka haastatteluhetkellä tuntuisi, ettei tästä nyt mitään tule, voi puheesta löytää yllättävänkin paljon käyttökelpoista ainesta myöhemmin. 14 Diskurssien ja representaatioiden jäljillä menneessä ja nykyisyydessä Aki Ryynänen Mediakulttuurin ja viestinnän tutkimus Itä-Suomen yliopisto Viiltäjä-Jack aikalaislehdistössä – teemoittelu osana murhaajan representaatioiden analyysia Pro gradussani tutkin murhaajan representaatioita vuoden 1888 syksyllä ilmestyneissä lontoolaisissa lehdissä The Timesissa ja Punchissa. Tuona syksynä Lontoossa tapahtui sarja murhia, joiden tekijä sai aikalaislehdistöltä nimen Viiltäjä-Jack. Tutkimuksessani keskityn vastaamaan kysymykseen millaisin keinoin The Timesin ja Punchin artikkelit luovat murhaajan kuvaa? Rikosuutisia on tutkittu paljon niin viestinnän, historian, sosiologian kuin oikeuspolitiikankin näkökulmasta. Tutkimusta on tehty puhtaasti sisällönanalyysin kannalta ja toisaalta on taas pohdittu rikosuutisten ja todellisen maailman suhdetta. Oma tutkimukseni sijoittuu mediatutkimuksen kenttään ja on luonteeltaan laadullista sisällönanalyysia. Viiltäjä-Jackin aikalaislehdistössä esiintyviä representaatioita tutkimalla voidaankin tehdä näkyväksi ne arvot ja asenteet, jotka vaikuttivat siihen millaisena poikkeuksellinen murhaaja nähtiin. Näin päästään lähemmäs vastausta siihen, miksi murha myy ja kiinnostaa ihmisiä niin viktoriaanisella ajalla kuin yhä tänäkin päivänä. Yhtenä tutkimukseni metodeista käytän teemoittelua. Teemoittelun avulla aineistoa pystytään jakamaan ja ryhmittelemään erilaisiin aihepiireihin sekä selvittämään näiden aiheiden esiintyvyys aineistossa. Tällä metodilla pyrin selvittämään mistä ja miten aineistossani puhutaan. Tässä esitelmässä käyn läpi tutkimukseni teemoittelun prosessia sekä alustavia tuloksia, ja esittelen millaisiin teemoihin vuoden 1888 The Timesissa ja Punchissa esiintyvät murhaajan representaatiot jakautuvat. Samalla pohdin sitä miksi teemoittelu on hyvä metodi tutkimukseni aineiston analyysissä? Tutkimustani varten olen käynyt läpi 104 syksyllä 1888 ilmestynyttä The Times lehden numeroa. Näistä lehdistä löytyy yhteensä 166 kirjoitusta, joissa käsitellään Viiltäjä-Jackin rikoksia. Tämän lisäksi aineistooni sisältyy Punch komedialehdessä ilmestyneet neljä pilapiirrosta ja kolme satiirista runoa. Aineisto tarjoaa valtavan määrä murhaajan representaatiota. Näiden representaatioiden läpikäymiseen ja analyysin osaksi teemoittelu vaikuttaisi tarjoavan oivallisen avun. 15 Tiina Johansson perinteentutkimus Itä-Suomen yliopisto Diskurssianalyyttinen tutkimus perinnettä koskevista puhetavoista Helsingin Sanomissa Tutkimuksessa käsitellään sanomalehden kautta muodostuvaa kuvaa perinteestä. Tutkimustehtävänä on selvittää sanomalehdessä aktivoituvia perinteen puhetapoja. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia arvoja teksteissä välittyy. Tutkimusaineisto koostuu 424 lehtijutusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa vuonna 2013. Aineisto on muodostettu sanalähtöisesti hakemalla lehtijuttuja, joissa esiintyy jossain muodossa sana perinne. Aineistoa lähestytään diskurssianalyyttisesti, ja analyysin lähtökohtana on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kielioppi. Tässä kehyksessä kieli nähdään resurssina, jolla tuotetaan merkityksiä. Kielen käyttöä ja merkitysten tuottamista analysoidaan tekstintutkimuksellisin työvälinein. Perinne ymmärretään tutkimuksessa kulttuuriseksi kategoriaksi ja käsitettä moraalinen järjestys käytetään jäsentämään arvojen analyysia. Tutkimusaineistossa aktivoituvat seuraavat diskurssit: 1) Elävän ja olevan perinteen diskurssissa perinteen nähdään kuuluvan luonnollisena osana ihmisten elämään ja olevan olemassa ilman erityisiä toimenpiteitä. Se on yleisin tapa, jolla perinnettä aineistossa kuvataan. 2) Huollettavan perinteen diskurssissa perinne ymmärretään ilmiöksi, jonka säilyminen vaatii aktiivista toimintaa. 3) Uhatun perinteen diskurssissa nousee esiin huoli perinteen katoamisesta ja muuttumisesta. 4) Haitallisen perinteen diskurssi tuottaa käsitystä perinteestä, joka on haitaksi ihmisille ja heidän elinympäristölleen. Perinteen diskurssien lisäksi analyysiosuudessa käsitellään aineistossa runsaslukuisena esiintynyttä ilmiötä, jossa perinne-sanaa käytetään osana sellaista lehtijuttua, jossa ei varsinaisesti puhuta perinteestä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä ohut viittaus perinteeseen. Lisäksi tarkastellaan perinne-sanan käyttämistä yhdyssanan osana. Esitykseni perustuu tekeillä olevaan pro gradu -tutkielmaani. Esittelen aineistoni analyysin tuloksena nimeämäni perinteen diskurssit ja kerron niille tyypillisistä piirteistä. Havainnollistan perinteen puhetapoja aineistosta poimituilla katkelmilla. Käyn läpi myös kaksi muuta erityistä aineistossani ilmennyttä perinne-ilmauksen käyttötapaa. 16 Chikage Konishi-Räsänen Perinteentutkimus Itä-Suomen yliopisto Laxmannin ja Daikokuyan viestintä ja sen merkitys Japanin Venäjätutkimuksessa Mitä tietoja 1700-luvun loppupuolella Venäjällä noin yhdeksän vuotta haaksirikon vuoksi viettänyt japanilainen kauppalaivan kapteeni Daikokuya Kodayu välitti lähes koko muusta maailmasta eristäytyneeseen Japaniin palattuaan sinne vuonna 1792? Hänen tietojensa taustalla vaikutti alkuperältään suomalainen luonnontutkija Erik Laxman. He olivat ilmeisesti läheisessä opettaja-oppilassuhteessa. Millaisia asioita Daikokuya oppi Laxmanilta ja millainen oli hänen roolinsa 1700- ja 1800-lukujen vaihteen Japanissa? Daikokuyan paluu Japaniin mahdollistui pääasiassa seuraavista syistä: Laxman oli monen alan tietäjä ja korkeassa asemassa Venäjällä, joten Daikokuya sai tutustua sivistyneisiin ja vaikutusvaltaisiin ihmisiin. Daikokuya hallitsi kauppiaana ja merikapteenina riittävästi matematiikkaa ja kirjoitustaitoa kyetäkseen pitämään tarkkaa muistikirjaa. Lisäksi asiaan vaikutti Venäjän johdon halu aloittaa kauppasuhteet Japanin kanssa. Tutkimusaineistoa analysoimalla pyritään ymmärtämään, millaista viestintä oli Daikokuyan ja Laxmanin välillä. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, millainen merkitys tällä kohtaamisella ja kohdehenkilöiden viestinnällä oli Japanin Venäjän tutkimuksen kehitykselle. Keskeisenä aineistona käytetään ”Hokusabunryaku”-nimellä tunnettua aikalaisdokumenttia. Dokumentti on laadittu Daikokuyan kotiinpaluuta seuranneiden viranomaiskuulustelujen ja haastattelujen perusteella. Hokusabunryaku:n perusteella tiedetään, että Laxman opetti Daikokuyalle ainakin venäjän kieltä, venäläisiä tapoja virallisissa tilanteissa, maantiedettä, kasvitiedettä, Euroopan poliittista tilannetta ja kertoi mielipiteitään Japanin harjoittamasta ulkopolitiikasta. Tämä tutkimus täydentää Laxmanin tunnettua henkilökuvaa yhdistämällä suomalaisia ja japanilaisia aineistoja, ja auttaa laajemman perspektiivinsä avulla ymmärtämään paremmin tässä analysoidun kohtaamisen ja viestinnän vaikutuksia. 17 Annika Vellonen Itä-Aasian tutkimus Helsingin yliopisto Fokuksena motivaatiotekijät – Miksi japanilaiset nuoret harrastavat bukatsu-toimintaa? Japanilaisten yliopisto-opiskelijoiden elämä pyörii pääasiassa opiskelun sekä luentojen ulkopuolella pyörivän urheiluklubitoiminnan eli bukatsun parissa. Bukatsu näkyy myös japanilaisen median keskiössä niin faktan kuin fiktion kautta, ja muun muassa Kobayashi Kojin mukaan bukatsutoiminta ei ole vain ruumiillistuma fysiologisiin urheilutarpeisiin vaan se on myös korostava seikka japanilaisten identiteettikäsityksessä (2011: 736). Tutkimukseni kartoittaa bukatsu-ilmiötä motivaation näkökulman kautta. Mikä motivoi japanilaisia ottamaan osaa intensiiviseen bukatsu-toimintaan ja harrastamaan sitä läpi opiskeluajan, vaikka siitä ei saa suoranaisia meriittejä esimerkiksi työelämää varten? Metodologisesti lähestyn tätä tutkimuskohdetta diskurssianalyysin kautta. Minkälaisia diskursseja bukatsu-harrastajat rakentavat puheellaan bukatsu-motivaatiosta? Minkälaisia identiteettejä nämä harrastajat konstruoivat itselleen sekä bukatsu-toiminnalle? Tutkimukseni analyysiosuutta varten olen tehnyt kuusi syventävää teemahaastattelua bukatsu-toiminnassa aktiivisesti mukana olevien japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Ennen haastattelujen toimeenpanoa loin teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla pystyin etukäteen luomaan hypoteeseja bukatsu-motivaation taustatekijöistä. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen tarkoituksena ei ole löytää absoluuttisia totuuksia tai oikeita ja vääriä vastauksia, vaan se on pikemminkin kuvaus yksittäistapauksesta, jonka avulla voimme ehkä ymmärtää laajemmin erilaisen kulttuurin alaisuudessa eläviä ihmisiä, heidän valintojaan sekä yhteiskuntiaan. Esitelmässäni pureudun tutkimukseni pitkäjänteiseen työprosessiin ja kerron mitä tähän mennessä olen saanut aikaan. Minkälaisia erityispiirteitä bukatsu-toiminnalla on? Entä mistä keksin erikoisen tutkimusaiheeni? Minkälaisia asioita olen ottanut huomioon luomassani viitekehyksessä? Mitä diskurssianalyysi tarkalleen ottaen edes on? Lähteet: Kobayashi, K. (2011). Representation of bukatsu through Nike advertising at the globallocal Globalization, corporate nationalism and Japanese cultural intermediaries. Otago: University of Otago Press. 18