1
Raimo Pekonen
Pekosen sukuseuran vaiheita
Pekosen sukuseura ry täyttää
25 vuotta,
neljännesvuosisadan, kuluvana vuonna 2015.
kunnioitettavan
Pekosen sukuseuran hallitus on useiden viime vuosien ajan suunnitellut
uuden sukukirjan toimittamista. Edellinen ”Sukukirja 2” julkaistiin
vuonna 2004. Sen toimittivat lopulliseen painokuntoon Mirja ja Raimo
Pekonen, kuvatoimit-tajana oli Kirmo Wilén ja taiteilijana edesmennyt
Mauno Pekonen.
Laajoista etsinnöistä huolimatta ei uuden sukukirjan toimitustyöhön
löytynyt vapaaehtoisia eikä ilmeisesti ollut kertynyt aineistoa uuden
sukukirjan rakennusaineksiksi. Uutta kirjaa ei siis tarvittane.
”Sukukirjoihin 1 ja 2” lienee tullut tyhjennetyksi käyttö-kelpoinen
materiaali.
”Sukukirja 2:n” alussa on
seuran kolmen ensimmäisen
puheenjohtajan Seppo Pekosen, Aaro Pekosen ja Kaarina Jokisen
katsaukset heidän puheenjohtajakausiltaan 1990-2004. Näihin
puheenvuoroihin viitataan niitä tarkemmin toistamatta.
Pekosen sukuseuran hallitus käsitteli 25-vuotisjuhlajulkaisun
toimittamista useissa kokouksissaan vuosina 2010-2014. Edellä
esitetyistä syistä hallitus viimein päätti luopua uuden painetun kirjan
toimittamisesta. Sen sijaan päädyttiin internet-julkaisuun, joka sisältäisi
tiivistetyn kertomuksen seuran toiminnasta viimeisten kymmenen
vuoden
ajalta ja lisänä valokuva-kollaasin. Silloisena seuran
puheenjohtajana minut saatiin houkutelluksi tämän katsauksen
laatijaksi. Valokuvaosuuden lupasivat hoitaa Kirmo Wilén ja Olli
Pekonen. Olli on myös pitänyt viime vuosina huolen seuran kotisivujen
päivityksestä.
Valokuvakollaasista seuraavia huomioita. Kirmo Wilén on skannanut
ja käsitellyt Raimo Pekoselle tomitetut seuran toimintaan liittyvät
2
valokuvat. Kuvia ovat lähettäneet Timo Pekonen (digitaalisina), Jyrki
Pekonen paperi- ja diakuvina sekä Eeva Pekonen paperikuvina.
Kiitokset heille. Kuvien tunnistus- ja taustoitustyö on käynnissä
sukuseuran kotisivulla esitettyjen ohjeiden mukaisesti.
Seuran kymmenvuotistaipaleesta
Aluksi muutamia yleisiä huomioita seuran kymmenvuotistaipaleelta.
Jos seuraavassa jutussa on virheitä tai epätarkkuuksia, pyydän
ilmoittamaan tämän tekstin tekijälle.
Seuran talousasioita hoitivat talkootyönä Tuula Pekonen rahastonhoitajana ja tilipitäjänä Leena Töyrylä, mistä heille tässäkin yhteydessä
suurkiitos, muita vapaaehtoistyön tekijöitä unohtamatta.
Kun
etsinnöistä huolitta ei talous-asioiden hoitoon löytynyt vapaaehtoisia,
oli pakko turvautua tilitoimiston apuun. Kun saatiin suostuteltua Jyrki
Pekonen rahastonhoitajaksi, alkoi yhteistyö tilitoimiston kanssa sujua
mallikkaasti.
Muutama vuosi sitten verottaja ryhtyi yhä tarkemmin syynäämään
yhdistysten liiketoimintaa. Kun sukuseurallemme jouduttiin hankkimaan yritystunnus luentopalkkioiden ennakonpidätystä varten,
aktivoitui verottaja pyytämään seuraltammekin veroilmoitusta.
Keskustelut ja kirjeltöinti verottajan kanssa eivät tuottaneet tulosta,
vaan veroilmoitus, josta koituu vaivaa ja kustannuksia, edelleen
vaaditaan. Verottaja on katsonut, että sukuseurat eivät ole
yleishyödyllisiä, mikä on lain mukaan yhdistysten verovapauden yksi
edellytys. Tästä verollepanosta ei ole suurempaa haittaa, koska
jäsenmaksuilla katetaan välttämättömät kulut, joista suurin kuluerä on
tilitoimiston laskutus. Verotettavaa voittoa ei ole kertynyt. Seuran
talous on vakaalla kannalla etenkin verovapailta vuosilta säästyneen
pääoman ansiosta.
Tärkeimpinä aktiviteetteina viime kymmenvuodenkin aikana ovat
olleet vuosittaiset sukujuhlat ja –kokoukset. Näiden juhlien
huippuhetkiä ovat olleet ansiokkaat juhlapuhujat ja –esitelmöisijät.
Heistä mainittakoon professorit Seppo Suhonen ja Juha Pentikäinen,
suurlähettiläs Heikki Talvitie
valtioneuvos Riitta Uosukainen,
3
suurlähettiläs Markku Reimaa ja FT Jorma Kaimio. Näihin ja muihin
esiintyjiin palaan seuraavassa tarkemmin.
Vuosien 2005-2009 toimintaa tiivistetysti
Vuosi 2005 oli Pekosen Sukuseura ry:n kuudestoista toimintavuosi.
Seuran jäsenmäärä oli 31.12.2005 246 henkeä.
Sukukokous, joka samalla oli seuran 15-vuotisjuhla, pidettiin Lahdessa
Mukkulan Kartanossa kaksipäiväisenä tapahtumana 16.-17. heinäkuuta
2005. Lauantaita vietettiin ns. serkkusenssien merkeissä yhdessä ollen
ja mölkkyä pelaten. Varsinainen juhlakokous pidettiin sunnuntaina.
Huomionosoitustyöryhmässä toimineet Aaro Pekonen ja Timo Pekonen
esittivät hallitukselle Paavali Pekosen kutsumista sukuseuran
kunniajäseneksi. Asiaan kuuluvat tunnukset toimitettiinkin Paavalille,
sukuseuran 4. kunnia-jäsenelle.
Lauri Pönkkä kertoi vapaamuotoisesti mukavia tarinoita Pekosten
asuinsijoilta Karjalan Kannakselta sekä vähän myöhäisemmistä
vaiheista.
Professori Seppo Suhonen (Helsingin yliopisto) piti kokousesitelmän
aiheesta ”Peko ja hänen perheensä”.
Sukuseura teki perinteiseksi muodostuneen matkan SETU-matkan
Viroon
4.-7.8.2005
osallistuen
Luhamaalla
6.8.2005
Kuninkaanpäiville.
Vuoden 2006 Sukukokous pidettiin 10. kesäkuuta
Kongressikeskus Fellmannissa 25 henkilön voimin.
Lahdessa
Huomionosoitustyöryhmässä toimineet Aaro Pekonen ja Timo Pekonen
esittivät hallitukselle Mauno Pekosen kutsumista sukuseuran
4
kunniajäseneksi. Asianmukaiset tunnukset luovutettiin Maunolle,
sukuseuran 5. kunniajäsenelle.
Aaro ja Tuula Pekonen ovat hoitaneet ansiokkaasti sukuseuran
jäsentuotteiden myyntiä.
Sukuseuran hallitukseen kuuluivat toimintavuonna 2006
Kirmo Wilén
Markku V. Pekonen
Jorma Pekonen,v.pj.
Jaakko Kaikkonen
Osmo Pekonen
Heikki Pekonen
Mikko Pekonen
Kaarina Jokinen
Timo Pekonen
Kirkkonummi/Parikkalan sukuhaara
Helsinki/Kivennavan sukuhaara
Mikkeli/Mikkelin sukuhaara
Lahti /Äyräpään sukuhaara
Jyväskylä/Mikkelin sukuhaara
Vantaa/Kivennavan sukuhaara
Nastola/Äyräpään sukuhaara
Kalkkinen/Parikkalan sukuhaara ja
puheenjohtajana Vääksy/KerimäenPunkaharjun sukuhaarasta
Hallituksen ulkopuolelta toimihenkilöinä
Leena Töyrylä, kirjanpitäjä
Tuula Pekonen, rahastonhoitaja
Jaana Pekonen, sihteeri
Vuoden 2007 sukukokous pidettiin 21. huhtikuuta Mikkelissä
Kyyhkylän kartanossa. Kokoukseen osallistui 45 henkilöä. Kokouksen
ohjelmallisesta puolesta vastasivat lausuntataiteilija Jouko Heikkinen ja
sellisti Olli Varonen. He esittivät Lasse Heikkilän runokokoelman
”Balladi Ihantalasta”.
Sukuseuran
pitkäaikainen
tavoite
PEKO-setukaiseepoksen
julkistamiseksi
saatiin
toteutettua
seuran
jäsenten
tuella.
Erityiskiitoksen työhön osallistuneista henkilöistä ansaitsevat Mauno,
Pentti ja Osmo Pekonen.Seuran jäsenmäärä oli 31.12.2007 248 henkeä,
joista ainaisjäseniä 79.
Vuoden 2008 vuosikokous ja sukujuhla pidettiin huhtikuussa Valamon
luostarissa Heinävedellä 44 henkilön osallistuessa kokoukseen.
5
Varsinaisten sukukokousasioiden lisäksi kuultiin uskontotieteilijä Juha
Pentikäisen
(Helsingin
yliopisto)
juhlaesitelmä
aiheenaan
”Metsänpekko ja Pellonpekko”.
Sukuseuran hallitukseen kuuluivat: Jyrki Pekonen, Kaarina Jokinen,
Kirmo Wilén, Jaakko Kaikkonen, Markku Pekonen, Mikko Pekonen,
Heikki Pekonen, Osmo Pekonen ja puheenjohtajana jatkanut Timo
Pekonen
Vuoden 2009 sukukokous pidettiin 9.5.2009 Asikkalassa DanielsonKalmarin
huvilalla.
Kokoukseen
osallistui
34
henkilöä.
Kokousesitelmän piti suurlähettiläs Heikki Talvitie aiheenaan Suomen
Sota. Suurlähettiläs Talvitie luovutti sukuseuralle teoksensa "Suomen
Sota 1808-09". Musiikillisesta ohjelmasta vastasi Santra-Maria
Leveäoja. Sukulounaan jälkeen tutustuttiin oppaan johdolla Vääksyn
Kanavan seutuun sekä sen historiaan.
Vuoden 2010 toimintaa
Vuosi 2010 oli Pekosen sukuseuran 20. toimintavuosi. Sitä juhlistettiin
pitämällä sukujuhla arvokkaassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
juhlasalissa 14. toukokuuta . Pekosen sukuseuran yhteys Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuraan (SKS) syntyi setukaisten Peko-eepoksesta,
jonka SKS kustansi vuonna 2006
professori Seppo Suhosen
suomennoksena. Eepoksen Peko-sankaria esittävän kansikuvan piirsi
toimintavuoden 2010 aikana edesmennyt Mauno Pekonen, jonka
muistoa sukujuhlassa kunnioitettiin hiljaisella hetkellä.
Martti Haavion Karjalan jumalat (1959) teoksessa mainitaan muun
muassa ohranhaltija Pellonpekko joka lienee ollut oluen, laulun ja
runouden haltija. Mikael Agricola mainitsee Pellonpekon karjalaisten
epäjumalten luettelossa olentona, joka "ohran casuon soi". Peko-olento
tunnetaan myös Viron Setumaalla sankarikuninkaana, jonka ympärille
on kasvanut huomattavaa mytologiaa. Pekosen sukuseura on jatkanut
Pekon ”palvontaa” tekemällä useita retkiä Setumaalle
Pekon
kuninkaanpäivien aikana.
6
Vuonna 2010 tuli kuluneeksi 175 vuotta Vanhan Kalevalan
ilmestymisestä. Osana Kalevalan juhlavuoden useista tapahtumia
järjestettiin SKS:n juhlasalissa sukujuhlamme yhteydessä Pekosen
sukuseuran ja Setukaisten ystävät ry:n yhteistyönä
seminaari
"Pellonpekon jäljillä", jossa käsiteltiin Karjalan jumalten paikkaa
maailman mytologisessa kompleksissa. Puhujia seminaarissa olivat
Juha Pentikäinen (Helsingin yliopisto), Paul Hagu (Tarton yliopisto) ja
Clive Tolley (Oxfordin yliopisto). Puhetta johti tohtori Osmo Pekonen,
joka pääasiallisestii huolehti seminaarin järjestelyistä.
Uskontotieteilijä Juha Pentikäinen puhui otsikolla "Pellonpekko ja
Metsänpekko". Kansatieteilijä Paul Hagu, itsekin setukainen, kertoi
setukaisten lauluemosta Anne Vabamasta (1877-1964), joka oli Pekkoeepoksen alkuperäinen laulaja. Tohtori Clive Tolley on suomentanut
Englannin kansalliseepoksen Beowulfin yhdessä Osmo Pekosen
kanssa.
Tohtori
Tolley
on
väitöskirjassaan
tarkastellut
itämerensuomalaisten haltioiden Sämpsän ja Pellon-Pekon yhteyksiä
Beowulf-eepoksessa mainittuihin olentoihin Sceaf ja Beow.
SKS:n
juhlasalissa
pidettiin
aamupäivällä
sääntömääräinen
sukukokous, minkä jälkeen nautittiin läheisessä ravintola Pianossa
sukulounas.
Iltapäivällä pidettiin edellä referoitu seminaari
"Pellonpekon jäljillä". Arvokasohjelmainen sukujuhlapäivä päätettiin
seppeleenlaskulla Elias Lönnrotin patsaalla Vanhan Kalevalan
juhlavuoden kunniaksi.
Edellä esitetty juhlavuoden 2010 toiminnan tiivistelmä perustuu
tohtori Osmo Pekosen kirjoitukseen Pekosen sukuseuran vuoden 2010
toiminta-kertomuksessa. Tohtori Pekonen on Setukaisten ystävät ry:n
puheenjohtaja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen ja Pekosen
sukuseura ry:n hallituksen jäsen mm. vuonna 2010.
Vuoden 2011 toimintaa
Parikkala oli vuorostaan valittu vuoden 2011 Pekosen sukuseuran
vuosikokouspaikaksi. Kokous pidettiin 6. elokuuta Tarnalan entisellä
koululla. Järjestelyistä vastasivat pääasiassa puheenjohtaja Timo
Pekonen ja hallituksen jäsen Ossi Pekonen.
7
Pentti Pekosen johdolla virallinen osuus hoitui sujuvasti. Seuran
puheenjohtajan Timo Pekosen eroilmoitus puhutti pitkään. Puheenjohtaja työlääseen pestiin halukkaita ei tuntunut löytyvän. Lopulta
pitkän vatvomisen ja painostuksen jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi
suostui espoolainen ja Parikkalan sukuhaarasta oleva Raimo Pekonen.
Timo Pekonen jatkoi hallituksessa. Muutoin hallituksen kokoonpano
säilyi entisellään lukuunottamatta Heikki Pekosen henkilökohtaisista
syistä johtuvaa eroa. Näin ollen uusi puheenjohtaja tuli Heikin tilalle.
Jäsenmaksu pysyi ennallaan. Seuran internet-sivujen ylläpitoa luvattiin
nopeuttaa. Virallisen ohjelman ulkopuolella sukulaiset muistelivat
heinäkuussa kuolleen kuvanveistäjä Antti Neuvosen monia
Parikkalaakin kaunistavia töitä
ja kenties hänen maineikkainta
Rahapajalle suunnittelemaansa ”maailman kauneinta” 10 markan
kolikkoa. Antti Neuvosen isoäiti oli Pekosia.
Kirmo Wilén kutsui Parikkalan Kirjavalan galleriassaan nähtävillä
olevaan ”Lohtunaisia” - näyttelyyn. Kirmo mainitsi tiedostoissaan
olevan 90 000 nimeä eri sukuihin kuuluvista henkilöistä. Näistä kootut
sekä Paajasten että myös Parikkalan Pekosten sukutaulujen uudistetut
ja täydennetyt laitokset Kirmo lupasi julkaista vielä vuoden 2011
kuluessa. Tavanomaisen juhlapuheen asemesta Ensio Fihlman piti
esitelmän Parikkalan Uukuniemen Papinniemen autiokylän historiasta.
Diakuvin havainnollistettu esitys tempasi mukaansa. Esitelmöitsijä
korosti, miten tärkeä kauppapaikka seutu oli ollut ennen kuin
ortodoksiset asujat pakenivat 1650-luvun aikana, osa Tverin Karjalaan
asti. Pirkko Fihlman herkisti kuulijat kahdella ääneenitkullaan.
Perinteinen Mensuvaaran emännän itku liikutti erityisesti
evakkomatkaan lähteneitä, toinen kuultu itku taas sitoi perinnettä
nykyaikaan.
Ennen kotimatkaa
siirryttiin karjalaisen pitopöydän antimia
sulattelemaan koulun pihalla toimineen Hiukkajoen kesäteatterin
näytelmän pariin.
8
Sukuseuran toimintaa 2012
Pekosen sukuseura kokoontui vuoden 2012 sukukokoukseen ja –
juhlaan 11. elokuuta Imatran Rauhassa.
Pekosen sukuseura ry:n kauniissa vaakunassa on teksti:”Pekonen ikivanha karjalais-savolainen suku”. Seuran sääntöjen mukaan
jäseneksi pääsee jokainen 18 vuotta täyttänyt, joka isän tai äidin
puolelta tai avioliiton kautta on sukuun kuuluva eli Pekonen.
Maakuntarajoillla
ei ketään erotella. Väestörekisterin mukaan
Suomessa on nyt 762 Pekosta, joista sukuseuraamme kuuluu liki 250
henkilöä. Tutkimukset osoittavat epävarmuutta nimenkantajien
muinaisista muuttosuunnista, Savosta Karjalaan vai päinvastoin tai
molempiin suuntiin. Yhteisessä seurassa kuitenkin viihdytään.
”Savolaisen laulu” aloittaa aina juhlat ja ”Karjalaisten laulu” lopettaa
ne. Sopu säilyy ja yhteistä asiaa riittää.
Eri sukuhaaroja on kuusi. Savolaisuutta edustaa Mikkelin Pekosten
suuri, vuosisatoja perintömaitaan viljellyt suku. Lisäksi on pieni
Pieksämäen savolaisjoukko. Kerimäki – Punkaharjun haara säilyi
aluemenetyksiltä viime rauhanteossa. Parikkalalaiset menettivät jonkin
verran maitaan, mutta suurimmat menettäjät olivat tietysti Kivennavan
ja Äyräpää-Muolaan asukkaat. Kaikk män.
Seuran hallitukseen pyritään valitsemaan jäsenet tasapuolisesti kaikista
sukuhaaroista, niinpä 11.8.2012 Holiday Club Saimaassa valittu
hallitus sai seuraavan kokoonpanon:
Raimo Pekonen puh.joht.
Parikkala/ Espoo
Kaarina Jokinen siht.
Parikkala/ Kalkkinen
Ossi Pekonen
Parikkala/ Parikkala
Markku Pekonen
Kivennapa/ Helsinki
Jyrki Pekonen rahastonhoitaja Mikkeli/ Helsinki
Petri Pekonen
Mikkeli/ Mikkeli
Timo Pekonen
Kerimäki-Punkaharju/ Vääksy
Jaakko Kaikkonen
Äyräpää/ Lahti
Mikko Pekonen
Äyräpää/ Nastola
Tilintarkastajina jatkoivat Juhani Nyyssönen ja Riitta Kantola.
9
Mikael Agricolan karjalaisten muinaisjumalten ohranjumalalta Pekolta
lienee sukunimemme peräisin. Pekka-etunimi esim. parikkalaisten
murteessa on yhä Pekko. Viron setukaiset ovat säilyttäneet Pekokultin. Seuramme kuuluu ”Setukaisten ystävät”- yhdistykseen. Tuula
ja Aaro Pekonen hoitavat tehokkaasti Viron suhdetta, ja heidän
innoittamanaan moni seuramme jäsen on osallistunut jokavuotisiin
”Setojen Kuninkaanpäiviin”. Mielenkiintoista oli se, että kesällä 2012
suurin sanomalehtemme noteerasi hyvin näyttävästi tämän setukaisten
hauskan tavan säilyttää kansanperinne elävänä.
Parikkalan sukuhaaran vaiheita perin juurin tutkinut Kirmo Wilén on
poiminut kokoamastaan 90 000 karjalaisen henkilön tiedostosta uusia
sukutaulukirjoja. Alkuvuodesta Pekosista ilmestyi ajantasalle saatettu,
915 sukutaulua sisältävä teos ja Pekosiin monilla tavoilla liittyvistä
Paajasista uusi 4173 taulun selvitys. Sukukirja 2:ssa on Kirmo Wilénin
tekeminä pienen Pieksämäen haaran sukutaulut. Eeva-Liisa Tenhunen
on julkaissut kymmenen vuotta sitten Muolaa-Äyräpään Mälkölän
Pekosten sukututkimuksen, mutta muiden sukujen tutkimustuloksia ei
ilmeisesti ole olemassakaan. Tähän asiantilaan toivotaan korjausta.
Tähän sukujuhlaamme oli ilo ja kunnia saada vieraaksemme kuuluisat
imatralaiset eli Riitta Uosukainen myhäilevän puolisonsa kanssa.
Persoonallisella ja täysin jäljittelemättömällä tavalla valtioneuvos
vangitsi tunniksi niin savolaiset kuin karjalaiset kuulijat käsitellessään
puheessaan Etelä-Karjalan elinvoimaa. Kukapa muu sitä elinvoimaa
paremmin voisikaan esitellä! Rinta rottingilla kuuntelimme sattuvia
luonnehdintoja esim. karjalaisista miehistä ja ennen
kaikkea
karjalaisista naisista, joita ovat kipeästi koetelleet sodat ja evakkoajat
ja sodan jälkeinen puute,
mutta jotka aina osaavat panna
päällimmäiseksi ”paremmat”. Nyt Etelä-Karjalassa elinvoimaa tuntuu
riittävän, yritykset pyörivät, matkailu on uudelleen elvytetty valtti, josta
todisteena olivat kokoontumispaikkamme loppuunmyydyt tilat. Raha
liikkuu uusissa hotelleissa kuin keisarinvallan aikana Valtionhotellissa.
Taitavana sanankäyttäjäna Riitta Uosukainen vei kuulijansa
tunnetilasta toiseen, silmäkulman kyynel kuivahti iloiseen
naurunremakkaan. Matkaeväiksi tarjottuja Antrean sanomuksia
toisteltiin juhlan päättäneessä lounaspöydässä.” Nii tuntu hyvält ko ois
voisulal vetänt suuta vaste.”
10
Sukuseuran toimintaa 2013
Jokakesäisten sukujuhlien paikan valinta ei ole helppoa. Vuonna 2013
elokuun 10. pnä juhlittiin Helsingin Käpylässä Karjala-talossa, onhan
seuramme Karjala Liiton jäsen. Tämä tapaamisemme oli 23:s. Kahdesti
aikaisemmin Karjala-talo on tarjonnut hyvät tilat, niin nytkin. Tosin
eräs vitsiniekka moitti Helsingin sijaintia liian syrjäiseksi, mutta tuli
silti mukaamme. Kuuma, pitkään jatkunut, ukkostava sää saattoi olla
pahempi este sille, että läsnäolijoita oli hieman alle 40, vaikka
rekisterissämme on 234 jäsentä. Vuoden mittaan eri syistä poistuneiden
tilalle on tullut täsmälleen saman verran uusia jäseniä, yhdeksän
kappaletta. Kaukaisimmat sukulaisemme asuvat Australiassa ja
Floridassa. Tähän kokoukseen pitkämatkaisin tuli Luxemburgista.
Internet-kotisivustojamme luetaan kaukanakin.
Hyvin valmistellut vuosikokousasiat käsiteltiin nopeasti. Hallituksen
erovuoroisen jäsenen Ossi Pekosen (Parikkala) tilalle valittiin samasta
haarasta Tarja Pekonen (Ruokolahti), muuten
hallitus pysyi
entisellään. Jäsenmaksu säilyi myös entisenä eli on 12 €, vaikka
verottaja yhä hanakammin on vaatimassa osuuttaan, koska vain
”yleishyödylliset” yhdistykset saavat toimia verotta. Me, Pekosen
sukuseuran jäsenet, pidämme seuran sääntöjen edellyttämää koko ajan
jatkuvaa työtä suvun vaiheiden, historian ja perinteiden vaalimiseksi
(esim. julkaisuina) sangen yleishyödyllisenä toimintana.
Juhla jatkui muistamisilla. Mikkelin sukuhaaran 90-vuotiasta
Esko Pekosta muistettiin messinkilaatalla ja seuran perustajiin
kuuluvaa, seuran ensimmäistä puheenjohtajaa (1990-1996)
Seppo Pekosta myös kiitettiin seuran hyväksi jo tehdystä ja
yhä jatkuvasta avusta esim. ideoitintyöstä. Rahastonhoitaja
Jyrki Pekonen samoin sai kiitosta ja onnitteluja 70vuotispäivän johdosta. Kaikkia nuorempia ”tasavuotisia”
onnitellaan tässä nimiä mainitsematta.
Tämänkertaisesta tapaamisestamme muodostui harvinaisen
tunnelmallinen juhla, kun Taimi ja Seppo Pekosen tytär,
musiikinmaisteri Minna Vihko ja hänen miehensä, kirkkoherra
11
Mauri Vihko lauloivat duettoja ja myös yksinlauluja. He olivat
valinneet meille karjalaisille ominaisen kaihon esittämiensä
laulujen yhteiseksi tunnetilaksi. Monista ”helmistä”
mainittakoon esimerkkeinä Eino Leinon sanoihin sävelletty
”Nocturne” ja moderni ”Kahden maan kansalainen”. Pianotaiteilija Eeva Rapeli säesti ja ilahdutti kuulijoita neljällä Jean
Sibeliuksen pienoiskappaleella. Kaikkien kolmen esiintyjän
juuret ovat Karjalassa.
Juhlan tunnelma voimistui vielä suurlähettiläs Markku
Reimaan esitelmän myötä. Hän aloitti korostamalla
maakunnallisen
ja
kansallisen
identiteetin
tärkeyttä
nykymaailmassa, EU-aikana, ja hän huomautti merkittävien
suomalaisten karjalaisuuden ilmenevän omaleimaisena
itsetuntona. Riitta Uosukainen, Martti Ahtisaari, Gustav
Hägglund, Max Jacobson, Johannes Virolainen jne. ovat tästä
oivia esimerkkejä. ”J. K. Paasikivi ja Karjala” – aiheesta
kuulimme monia kysymyksiä herättäneen
ja herättävän
esityksen. Markku Reimaa on luvannut antaa 7-sivuisen
esitelmänsä kokonaisuudessaan luettavaksi sukuseuramme
internet-sivuille. Kannattaa todella lukea kattava
teksti
itärajamme, Viipurimme ja Karjalamme kysymyksestä. Kiitos
sortavalalaisjuuriselle VTT Markku Reimaalle, jonka isän 100vuotissyntymäpäivän muistoakin sivuttiin.
”Yllätys. Yllätys!”, sanoi eräs nuori sukulainen, kun Karjalatalolla juhlalounaan pääruokana oli karjalanpaisti, joka tiesi
paikkansa. Erityisesti Savon haaran sukulaisille kiitos mukana
elämisestä, vaikka tälläkin kertaa ohjelma oli Karjalapainotteista. Olimme saaneet elää todeksi Markku Envallin
sanat: ”Mikä ilo, että jotkut käyvät lähellä, ennen kuin jatkavat
matkaa.”
12
Seuran toimintaa vuonna 2014
Sukuseuran hallitus sai tammikuun 28. päivänä 2014 suru-viestin:Esko
Pekonen kuoli 27. tammikuuta vaikean sairauden uuvuttamana
korkeassa 90 v:n iässä. Puheenjohtaja välitti omasta ja Pekosen sukuseuran
puolesta osanoton Esko Pekosen omaisille.
Esko Pekonen lienee ollut Pekonen-nimen kantajista eräs
ansioituneimmista. Hänen nuoruuteensa osuivat sotavuodet ja hän joutui
nuorena vänrikkinä jatkosodan tiukimpiin taisteluihin kesällä 1944
Valkeasaaressa ja Talissa, jossa hän haavoittui. Esko Pekonen oli
merkittävä kunta- ja osuustoiminta-vaikuttaja. Leniuksen sukutilalla
hänen isännyytensä aikana harjoitettiin voimaperäistä karja- ja maataloutta.Tätä työtä Petri Pekonen jatkaa puolisonsa Jonnan kanssa.
Esko Pekoselle on myönnetty
monipuolisista ansioistaan sekä
kunnallisneuvoksen että maanviljellysneuvoksen arvot. On hyvin
harvinaista, että samalle henkilölle myönnetään kaksi näin korkeaa
arvonimeä. Esko Pekonen ansioitui myös valtakunnallisena toimijana.
Hän oli kansanedustajana 1970-luvulla kaksilla eri valtiopäivillä.
Presidentin valitsijamies hän oli 1978, 1982 ja 1988. Kokouksessaan
sukuseuran hallitus kunnioitti Esko Pekosen muistoa ja elämäntyötä
hetken hiljaisuudella.
Koska Pekosten Sukuseurassa on karjalaishaaran lisäksi iso joukko
savolaisia, pidettiin vuosikokous ja sukujuhla 16.elokuuta 2014 Savon
sydämessä Rantasalmen kauniissa Ruusuhovi-hotellissa.
”Savolaisen laulu” kajahti komeasti ja Aaro Pekonen johti puhetta
Kaarina Jokisen toimiessa sihteerinä. Yhdistyksen 234 jäsenestä läsnä
oli 31. Sääntömääräisten asioiden käsittely sujui vauhdilla ja
yksimielisesti. Erovuorossa olevan Parikkalan sukuhaaraa edustavan
erovuoroisen pj:n Raimo Pekosen tilalle valittiin puheenjohtajaksi ja
seuran esimieheksi Petri Pekonen Mikkelistä. Tilintarkastajana jatkaa
Juhani Nyyssönen ja uutena Terttu Kallonen, varalla Leo Pekonen.
Hallituksen uusiksi jäseniksi valittiin Katriina Arrakoski-Mäkinen ja
Jouni Pekonen. Katriina valittiin hallitukseen erovuoroisen Jaakko
Kaikkosen tilalle ja Jouni eroavalta puheenjohtajalta vapautuneelle
hallituspaikalle.
13
Pekosten Sukuseura kuuluu Karjalan Liittoon (edustajana Jaakko
Kaikkonen) ja Setukaisten ystäviin (edustajana Osmo Pekonen).
Koska ensi vuonna sukuseura tulee toimineeksi 25 vuotta, todettiin, että
on kunniakasta levittää tietoa seurastamme ja hankkia uusia jäseniä.
Muistutettiin, että puheenjohtajan apuna Olli Pekonen (Parikkalan
sukuhaarasta) päivittää edelleen seuran kotisivuja. Virkeässä
keskustelussa todettiin tiedotteiden postitse lähettäminen liian kalliiksi.
Onneksi lehdet auttavat. Karjala-lehti julkaisee jäsentensä kokoustiedot
ja yleensä kokousselostuksen, samoin kuin Parikkalan-Rautjärven
Sanomat, mistä kaunis kiitos.
Eroava puheenjohtaja kukitettiin
messinkilaatalla kiitosten kera.
ja
häntä
muistettiin
seuran
Hyvät juhlapuhujat ja -esitelmöijät ovat olleet aina sukujuhlien
odotetuin osa, niin oli nytkin, kun Rantasalmen vanhan pappilan uusi
isäntä FT Jorma Kaimio sai puheenvuoron. Hän kertoi Rantasalmen
historian suuruuden ajasta Turun rauhan (v.1743) jälkeen. Rantasalmi oli
Ruotsia, mutta Venäjän rajan lähellä, ja maamme kolmanneksi
väkirikkain pitäjä Turun ja Iisalmen jälkeen, sillä asukkaita
Rantasalmella oli 11 000 (nyt on n. 3900). Savon emäpitäjät Juva,
Joroinen, Mikkeli ja Rantasalmi olivat kuuluisia useista kartanoistaan ja
suurista pappiloistaan. Kun Y.M. Sprengtporten perusti Rantasalmen
Haapaniemeen upseerikoulun, seutu vilkastui entisestään. Oppilaat
olivat aatelispoikia, sotakoulun aloittaessaan 14-vuotiaita. Koulussa
käytetyt kielet olivat ruotsi, ranska, saksa ja myöhemmin osittain
venäjäkin. Ruumiillista kuritusta ei harrastettu. Juhlittiin kartanoissa
jopa 18 ruokalajin illallisia syöden ja kolmekin vuorokautta tanssien.
Kaksi Ruotsin kuningasta vieraili seudulla, Kustaa III ja Kustaa IV
Adolf.
Monien vaiheiden ja sotien jälkeen Suomi tuli liitetyksi Venäjän
yhteyteen suuriruhtinaskuntana. Haapaniemen kadettikoulu paloi v.
1818 ja se siirrettiin Haminaan, lähemmäs Pietaria, Venäjän
pääkaupunkia. Mutta Rantasalmella säilyi yläluokkaista kulttuuria
kartanoissa ja pappiloissa ainakin 1830-luvulle asti. Elias Lönnrot
14
mainitsi Rantasalmen pappilassa v.1828 vieraillessaan myös rahvaan
tapoja muita savolaisia sivistyneemmiksi.
Kiitollinen kuulijakunta palkitsi tohtori Kaimion suosionosoituksin ja
pullolla Toscanan viiniä. Oli virkistävää saada matkata parin sadan
vuoden takaisiin Savon kukoistusaikoihin.
Tohtori Kaimion esityksen jälkeen seuramme rahastonhoitaja Jyrki
Pekonen jakoi kokouksen osanottajille kirjoittamansa laajan artikkelin
”Suomen pelastajia Saimaan taivaalla ja lähialuilla”. Jyrki totesi, että
kesän 1944 torjuntavoitosta, joka pelasti Suomen, on kulunut tasan 70
vuotta. Laajaan lähdeaineistoon (osittain alkuperäislähteisiin) perustuvan
artikkelinsa loppuosassa Jyrki nostaa suomalaisen tykistön keskitetyn
käytön ja tulen suuren siirtonopeuden ja tarkkuuden tärkeiksi tekijöiksi
torjuntavoitossa. Tykistökenraali V.P. Nenosen tykistötieteelliset oivallukset, joita kehitti edelleen ansiokkaasti fil.tri Ilmari Liikkanen, olivat
ratkaisevia suomalaisen tykistön tehokkuudessa. Tri Liikkanen oli sodan
aikana ballistisen toimiston päällikkö ja hän sai ansioistaan harvinaisen
res.everstiluutnantin arvon ilman kadettikoulua. Tri Liikkanen oli
sukujuuriltaan mikkeliläinen ja äitinsä puolelta Pekosen sukuun liittyvä.
Edellä olevat selostukset vuosien 2011-2014 toiminnasta perustuvat
Mirja Pekosen Karjala-lehdessä ja Parikkalan-Rautjärven sanomissa
ilmestyneisiin kokousselostuksiin.