PUHEKIELEN PRONOMINIT
Mä: mua, mut, mussa, musta,
muhun, mulla, multa, mulle
Sä: sua, sut, sussa, susta,
suhun, sulla, sulta, sulle
• minä - mä
• sinä - sä
• hän - se
• me - me
Pk. Mä luulen, et huomenna mul on aikaa.
Kk. Luulen, että huomenna minulla on aikaa.
• te - te
• he - ne
• kirjakielessä
persoonapronomini voi
jäädä pois, puhekielessä ne
ovat aina mukana
lauseessa
PUHEKIELEN VERBINTAIVUTUS
Pk. Heikki ja Liisa on kai kotona.
Ne soittaa mulle illalla.
Kk. Heikki ja Liisa ovat kai kotona.
He soittavat meille illalla.
Pk. Me mennään huomenna käymään
Korkeasaaressa.
Kk. Menemme huomenna käymään
Korkeasaaressa.
• Kk. olen, olet, on, olemme,
olette, ovat
• pk. mä oon, sä oot, se on, me
ollaan, te ootte, ne on
• pk. mä meen, sä meet, se
menee, me mennään, te
meette, ne menee
• pk. mä tuun, sä tuut, se tulee,
me tullaan, te tuutte, ne tulee
• pk. Mä nään, sä näät, se
näkee, me näh(d)ään, te
näätte, ne näkee
PUHEKIELEN
KYSYMYS
YKSIKÖN 2. PERSOONA
Puhutsä suomea?
Ootsä ollu Tampereella?
Muut persoonat:
-KO, - KÖ > -KS
Soitanks mä Liisalle?
Tuleeks Heikki meille?
Lähetäänks me viistoist
yli.
Tuutteks teki?
Onks ne jo kotona?
TÄMÄ JA TUO > TÄÄ JA TOI
Pk.Tiiätsä, keitä noi pojat on?
Kk. Tiedätkö, keitä nuo pojat ovat?
• tää: tätä, tän, tässä,
tästä, tähän…
Pk. Mihin mä laitan nää?
Kk. Mihin laitan nämä?
• nää: näitä, näitten,
näissä, näistä…
Pk. Tää jätski on hyvää!
Kk. Tämä jäätelö on hyvää!
• toi: tota, ton, tossa,
tosta, tohon, tolla, tolta,
tolle
Pk. En mä tiä. Kysy tolta mieheltä.
Kk. En tiedä. Kysy tuolta mieheltä.
• noi: noita, noitten,
noissa, noista, noihin...
i voi hävitä sanan lopusta
• Mä soitan ens viikolla.
• Tuutsä jouluks kotiin?
• Mä tulin kotiin kaks minuuttii
sitten.
PUHEKIELEN
VOKAALIT
• Se olis kivaa!
Imperfekti
• Matti sano, et se tulee.
• Liisa ja Maija puhu eilen koko
ajan puhelimessa.
• Tiesitsä, et Kalle lähti eilen
Tukholmaan?
• Liisa tapas eilen Ykän.
MUUT
LOPPUVOKAALIT
Päätteiden loppuvokaalit voivat
hävitä (ainakin, jos sana on
määritteenä! ja ennen -kin-päätettä)
• Tiesitsä, et Maija asuu tos isos
kerrostalossa?
• On Liisa asunu Kalevankadullaki.
• Millast ruokaa sä aiot ostaa?
• Mis sä oot töissä nykyisin?
• kanssa > kans, kyllä > kyl, vielä > viel,
vasta > vast, kohta > koht, siellä > siel,
täällä > tääl, tuolla > tuol, että > et,
vaikka > vaik, mutta > mut
KAKSI ERILAISTA VOKAALIA > KAKSI
SAMAA VOKAALIA
• Must on kiva nähä muitaki
ihmisii.
• Maijan koira on kauheen
vihanen.
• Mä en muista Liisan
sukunimee.
• Mä syön joka aamu puuroo.
• Siel on kaks samannimistä
katuu, mut mä en muista
niitten nimii.
• Haluutsä kahvii?
D KATOAA JOSKUS
• Ehitsä auttaa mua?
• Mä luulen, et meiän
täytyy lähtee.
• Tiätsä, paljonks kello
on?
• Se on töissä yhes
raflassa.
• Nähään huomenna!
• Mihin sä oot lähössä?
N VOI KADOTA
• Yks. 3. Persoonan n ja
genetiivin n ei katoa
• Nähää!
• Sinne tuli Liisaki!
• Mä luulen, et se on tääl
jossaki!
• Mä meen nyt suihkuu.
• Sitte sä voisit tehä vaik
salaatin.
T HÄVIÄÄ, JOS SANASSA ON nut, -nyt, -rut, -ryt, -lut, -lyt, -sut, -syt
• Ootsä jo käyny
kaupassa?
• Mä en tuntenu Liisaa.
Se on muuttunu.
• Mä oon hitsannu koko
päivän.
TS > TT tai T (ei systemaattinen!)
• Mä en viitti lähtee.
• Kato mikä sade!
• Mä kävin kattomas äitii
eile.
• Nähään sit seittemältä.
• Mitä sulle ittelles
kuuluu?
• Mä olin juoksemas
mettäs.
-MAAN, -MÄÄN lyhenee
• Mä meen kattoo äitii. <
Menen katsomaan äitiä.
• Mennään istuu johonki. <
Menemmekö istumaan
johonkin?
• Mun täytyy kyl nyt lähtee
kotiin opiskelee. < Minun
täytyy kyllä nyt lähteä
kotiin opiskelemaan.
-KIN
• ’myös’
• vahvistava pääte
• nominit: Olen hankkinut autonkin. / Minäkin olen
hankkinut auton. / Olen ollut Espanjassakin. / Oli
hauskaa, että sinäkin tulit. / Juotko kahviakin?
• Verbit: Odotin häntä ja hän tulikin (kas
kummaa!!!). / Olen ollut uimassakin. Eikö hän
olekin ihana! / Kalle onkin täällä. / Etkö lupaakin
apuasi?! / Menimmekin kotiin.
-KAAN, -KÄÄN
• NEGATIIVISESSA
LAUSEESSA -kin
• En ole hankkinut
autoakaan. / En
vieläkään osaa
kaikkia suomen
sanoja. / Minäkään en
juo kahvia. / Kalle ei
olekaan täällä. / Etkö
lupaakaan apuasi?
-HAN, -HÄN
• tuttu asia
• inttäminen (inttää 1)
• korostaa
• Tämähän on skandaali! /
Ruotsihan on
kuningaskunta. Minähän
rakastan sinua! /
Rakastanhan minä sinua!
/ Sinuahan minä
rakastan! / Olenhan minä
käynyt Venäjälläkin!
-PA, -PÄ
• Vahvistaa
• puhekielessä + s
• (kohtelias)
• Onpa(s) hän pitkä!
• Enpä(s) anna!
• Onpa(s) täällä kuuma!
• Kylläpä(s) sinä olet ahkera!
• Annapa(s) minulle kahvia!
• Tuossapa(s) on isot kengät!
-KA, -KÄ
• korostaa
negatiivista verbiä
• En tiedä, enkä halua
tietää.
• Älä heitä paperia,
äläkä sylje lattialle!
• Mormonit eivät käytä
kahvia, eivätkä
myöskään alkoholia.
APUAKOHAN HÄN HALUSI????
• Onkohan Marja kotona?
(kohtelias)
• Onpas täällä kuuma!
(vahvistaa, inttää)
• Tulepas tänne! (vahvistettu,
kohtelias käsky)
• Vodkaakinko vielä otat?
(ihmettelee)
• Menepäs vähän sivummalle!
(tuttavallinen, vahvistettu
käsky)