1. No category

KATSAUS | Tapio Kallio ja Seppo K. Koskinen
Lonkat kovilla jääkiekkomaalivahdin
perhostorjunnassa
Jääkiekkoilijoiden lonkkavaivojen raportointi
on lisääntynyt erityisesti nuorten ikäryhmässä ja
perhostorjuntatyylillä torjuvilla maalivahdeilla.
Lonkkanivelen pinne (ahtaan lonkan oire­yhtymä,
FAI) on tavallinen oireiden syy. Vaikka pinne voi
esiintyä oireettomanakin, se saattaa vuosien saatossa altistaa nivelvaurioille erityisesti lonkkaa
kuormittavilla maalivahdeilla. Lonkkanivelen
pinteen diagnosointi on tärkeää haittavaikutusten vähentämiseksi. Magneettikuvaus on tärkein
tutkimus anamneesin ja kliinisen tilan selvittelyn
lisäksi. Konservatiiviseen hoitoon kuuluvat harjoittelun muuttaminen ja lantiota tukevat harjoitteet. Jos toissijaisia nivelvaurioita on jo päässyt
syntymään, leikkaus on tarpeen. Tavallisimmin
se tehdään lonkan tähystyksessä. Vielä ei ole riittävästi tutkimustietoa, jotta voitaisiin arvioida,
onko perhostyylin torjunta lonkille niin haitallinen, että rajoituksia tulisi harkita.
1554
Lonkkanivelellä on suuri merkitys useimmissa
liikuntasuorituksissa. Se ei pelkästään muuta
voiman suuntaa suorasta alaraajasta viistosti
poikittaiseen lantioon, vaan sallii pallonivelenä myös laajan liikkuvuuden. Lonkkanivelen
kautta välittyvät voimat juostessa ja hyppiessä saattavat olla 3–5-kertaiset kehon painoon
verrattuna (1).
Kasvuikäisten urheiluvammoista noin 10–
24 % liittyy lonkan seutuun, ja aikuisilla osuus
on 5–6 % (2). Lonkan alueen vammojen diagnosointi on haastavaa, sillä alueella tuntuvat
oireet voivat olla lähtöisin nivelen lisäksi esimerkiksi limapusseista, alavatsan tyristä, häpyliitoksesta, lihaksista ja jänteistä tai selästä.
Duodecim 2015;131:1554–8
Toisaalta lonkan ongelma saattaa harhaanjohtavasti heijastaa oireena tuntuvan kivun reiteen ja polveenkin asti.
Viimeaikainen kehitys kuvantamisessa ja
operatiivisessa hoidossa (magneettikuvaus ja
lonkan tähystys) on antanut paljon uutta tietoa
lonkkanivelen erilaisista vaivoista ja herättänyt
keskustelua vaivojen syntymekanismeista.
Perhostorjunta altistaa
lonkkavaurioille
Jääkiekossa lonkkanivel saattaa vaurioitua sivulta tulevan suoran iskun seurauksena. Tällöin löydöksenä voi olla nivelruston lohkeama
tai rustoreunuksen repeämä. Akuutin tapaturman lisäksi lonkkaan voi kehittyä myös rasitusvammoja. Luisteluasento kuormittaa lonkkaa koukistettuna, loitonnettuna ja hieman sisään kiertyneenä. Maalivahdin torjunta-asento
lisää tätä koukistusta ja sisäkiertoa, etenkin
nykymallin mukaisessa perhostorjunnassa
(V‑tyyli), jossa maalivahti ”menee jäihin” ja
suojat makaavat sisäreunoiltaan tiiviisti jään
pinnassa (KUVA 1). Kuvatussa asennossa lieväkin reisiluun kaulan ja pään rakennepoikkeama voi kuormittaa lonkkamaljan etuyläosan
rakenteita ja rustoreunusta. Toistuessaan tällainen rasitus aiheuttaa pinnevaurion eli FAIn
(femoro-acetabular impingement).
Jääkiekkoilijoiden lonkkavaivojen raportointi on lisääntynyt. Näin on tapahtunut erityisesti nuorilla ja perhostorjuntatyylillä torjuvilla maalivahdeilla (3). Lonkan tähystyksissä
onkin havaittu, että jääkiekkoilijoilla ja varsinkin maalivahdeilla esiintyy paljon pinnetiloja,
jotka johtuvat reisiluun pään ja kaulan välisen
yhtymäkohdan loiventumisesta (”FAI-cam”
A
B
KUVA 1. A) Jääkiekkomaalivahdin pystytorjunta. B) Perhostojunta. Kuvassa Axel Ackermann, Espoon Blues, juniorit.
Kuvat: Studio Petteri Kitti Oy.
-tyypin pinnetila) (4). Jääkiekon turvallisuutta arvioitaessa on herännyt paljon keskustelua
siitä, onko tämä merkki pienen rakennepoikkeavuuden aiheuttamasta lajikohtaisesta ongelmasta vai onko kyse toistuvan rasituksen
aiheuttamasta rakennemuutoksesta.
Kun nuoria jääkiekkoilijoita verrattiin nuoriin hiihtäjiin, kiekkoilijoilla todettiin yli nelinkertaisesti enemmän FAI-oireistoon sopivia
radiologisia muutoksia. Päätelmänä oli, että
jääkiekon pelaaminen kuormittaa luisia rakenteita siten, että se todennäköisesti voi johtaa
reisiluun kaulan rakennemuutoksiin ja pinnetilaan (5).
Tuoreessa tutkimuksessa lonkkakipuisilla
perhostyylin maalivahdeilla todettiin enemmän FAI-löydöksiä (”cam”-tyyppi, suurempi
alfakulma) kuin muilla jääkiekkoilijoilla, joilla
oli vastaavia oireita (6). Maalivahdeilla havaittiin myös enemmän asetabulaarista dysplasiaa.
Myös maalivahdin suojien vaikutusta on
tutkittu. Suojien leveydellä ei todettu olevan
merkitystä, mutta käytössä muovautuneet
suojat vaikuttivat lonkkien kinematiikkaan siten, että sisäkierto oli vähäisempää kuin uusia
suojia käytettäessä (7).
Toisaalta magneettikuvauksessa havaittu
lonkan poikkeavuus on usein jääkiekkoilijoillakin niin sanottu viaton sattumalöydös. Suu-
rin osa oireettomista kilpatason jääkiekkoilijoista, joilla oli kuvauksessa tullut esiin jokin
lonkkanivelen patologinen löydös (tavallisimmin labrumin repeämä), ei muuttunut neljän
vuoden seurannassakaan oireisiksi (8).
Lonkan kuvantaminen
Lonkkakipuisen jääkiekkomaalivahdin tutkimukset pitävät sisällään normaalin anamneesin, kliinisen tutkimuksen FAI-testeineen ja
kuvantamiset, joista magneettikuvaus on tärkein. Lonkan pinnetila voidaan jakaa ”cam”- ja
”pincer”-tyyppiseen sekä niiden yhdistelmiin.
Pinnetiloilla on tyypilliset radiologiset löydökset (9). Cam-muodossa reisiluun pään ja kaulan välinen yhtymäkohta on loiventunut, minkä seurauksena kohta ottaa labrumiin kontaktin tavallista herkemmin. Yhtymäkohtaa voidaan arvioida alfakulmalla (KUVA 2) (10, 11).
Yli 55 asteen kulma katsotaan poikkeavaksi.
Pincer-tyyppisessä pinnetilassa lonkkamaljan
kattavuus on lisääntynyt, mikä estää reisiluun
pään esteettömän liikkeen (KUVA 3). Lonkkamaljan kattavuutta voidaan arvioida esimerkiksi lateraalisella kulmalla, joka muodostuu
reisiluun pään keskiosan kautta kulkevan sagittaalisen referenssilinjan sekä reisiluun pään
keskiosan ja lonkkamaljan lateraalisen reunan
1555
Lonkat kovilla jääkiekkomaalivahdin perhostorjunnassa
KATSAUS
A
B
C
KUVA 2. A) Alfakulma. B) Reisiluun kaulaa kohtisuoraan olevassa tasossa otetaan viistoaksiaalikuvia, joista voi-
daan mitata reisiluun pään ja kaulan välisen yhtymäkohdan muodostama kulma eli alfakulma. Kulma on suurentunut 43-vuotiaalla miehellä. C) Pinnetilaan usein liittyvä labrumvaurio tulee esiin magneetti­artro­grafia­ssa
(sagittaalisuunnan kuva).
yhdistävän viivan välisellä kulmalla. Yli 40 asteen kulma viittaa ylikattavuuteen (KUVA 3).
Pinnetilaa voidaan arvioida tavallisella röntgenkuvauksella ja nykyään lisääntyvässä määrin tietokonetomografialla tai magneettiku­
vauksella. Pinnetilaan usein liittyvät labrum- ja
rustovauriot tulevat parhaiten näkyviin nivelensisäisellä varjoaineella tehdyllä magneettikuvauksella. Radiologiset löydökset on aina
suhteutettava kliinisiin löydöksiin.
Lonkkavaurion ehkäiseminen
1556
Nuoren jääkiekkomaalivahdin lonkkaongel­
mien riski on tiedostettu Suomessakin. Perhostyylin torjunnasta tiedetään, että eniten lonkkia
kuormittaa polvien leviäminen ja takapuolen
putoaminen lähelle jään pintaa. Siksi pitää
pyrkiä siihen, että lantio on mahdollisimman
ylhäällä ja polvet lähempänä toisiaan. Tähän
päästään vahvistamalla lantion seudun ja keskivartalon lihaksia sekä opettelemalla heti alusta
lähtien oikea tapa torjua. Nuorilla ikäluokilla
perusteet harjoitellaan ensin pystytyylistä, ja
sitten toispolvitorjunnasta edetään hallittuun
perhostorjuntaan. Tasapainoharjoitteet ovat
tärkeä osa taustavahvistusta. Kaikki vahvistavat harjoitteet tulee omaksua rutiineiksi, jotka liittyvät esimerkiksi jokaisen harjoittelu- ja
pelikerran lämmittelyyn (henkilökohtainen
T. Kallio ja S. K. Koskinen
tiedonanto Antti Heikkinen, maalivahtivastaava, Bluesin juniorit). Lisäksi harjoittelusta on
mahdollista karsia lonkkia tarpeettomasti kuormittavat yleisharjoitteet, jotka eivät suoraan paranna maalivahdin torjuntatyöskentelyä.
Hoito
Hoitoa suunniteltaessa tulee ymmärtää eri rakenteiden kuten luiden, nivelsiteiden ja rustoreunuksen sekä lihas-jännekompleksien merkitys havaitun ongelman synnyssä (12). Samassa katsauksessa kuvataan kattavasti myös
urheilijan lonkan tutkiminen. Hoito on alkuun konservatiivista (12). Harjoittelua tulee
muuttaa lonkkia vähemmän kuormittavaksi.
Lantion asentoa tukevien lihasten vahvistaminen on tärkeää. Jos on jo kehittynyt toissijaisia
nivelvaurioita, leikkaushoitoa tulee harkita.
Tavallisimmin se tehdään tähystystekniikalla
(13). Vaurion etenemisen ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, jottei vaurio etene artroosiksi ja vaadi myöhemmin mahdollisesti jopa lonkkaproteesia.
Lopuksi
Suomalaiset jääkiekkomaalivahdit ovat menestyneet maailmalla erinomaisesti. Maali­vahti­
valmen­nus on huippuluokkaa, ja pelipaikalle
KUVA 3. A) Lonkkamaljan lisääntynyt
kattavuus 40-vuo­
tiaalla miehellä. Lisäksi molemmin puolin reisiluun pään
ja kaulan yhtymäkohdan luinen prominenssi korostaa pinne­tilaa. Lonkassa
on siis myös ”cam”-tyyppinen löydös.
B) Lonkka­maljan molemminpuolinen
ylikattavuus tulee hyvin näkyviin 3Dtietokonetomografiassa.
A
B
saadaan yhä enemmän junioreita. Valitettavasti uudet torjunta-asennot ovat tuoneen mukanaan lonkkavaurioita. Niiden ehkäisy on mah-
dollista parantamalla fyysisiä valmiuksia ja
harjoittamalla erityisesti selän, lantion ja lonkkien alueen lihaksia aktiivisesti ja oikein. ■
TAPIO KALLIO, LL, ortopedian ja traumatologian
erikoislääkäri,
liikuntalääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri
Terveystalo Sport
SEPPO K. KOSKINEN, MD, PhD, professori
Division of Medical Imaging and Technology
Department of Clinical Science, Invention and Technology
(CLINTEC)
Department of Radiology
Karolinska Institutet, Tukholma
SIDONNAISUUDET
Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia
Summary
Hips have a hard time in ice hockey goalkeeper’s butterfly technique
Hip problems have increased especially among young ice hockey goalkeepers and those using the
butterfly technique. Femoroacetabular impingement (FAI) is a common cause of the symptoms.
Although hip impingement may also be symptomless, it may later predispose to joint damages,
especially in case of goalkeepers who are loading their hip. Diagnosis of the impingement is
important in order to lessen any harmful effects. Magnetic resonance imaging is the most important
investigation in addition to the elucidation of patient history and clinical condition. Conservative
treatment includes changing the exercise, and making use of exercises supporting the hip.
If secondary joint damages have already developed, surgical treatment is required.
1557
Lonkat kovilla jääkiekkomaalivahdin perhostorjunnassa
KATSAUS
KIRJALLISUUTTA
1. Scopp JM, Moorman CT 3rd. The assessment of athletic hip injury. Clin Sports Med
2001;20:647–59.
2. Boyd KT, Peirce NS, Batt ME. Common
hip injuries in sport. Sports Med 1997;24:
273–88.
3. Ayeni OR, Kowalczuk M, Farag J, ym.
Trends in reporting of mechanisms and incidence of hip injuries in males playing minor ice hockey in Canada: a cross-sectional
study. Open Access J Sports Med 2014;5:
143–9.
4. Epstein DM, McHugh M, Yorio M, Neri
B. Intra-articular hip injuries in national
hockey league players: a descriptive epidemiological study. Am J Sports Med 2013;41:
343–8.
5. Philippon MJ, Ho CP, Briggs KK, Stull J,
LaPrade RF. Prevalence of increased alpha
angles as a measure of cam-type femoroacetabular impingement in youth ice
hockey players. Am J Sports Med 2013;41:
1357–62.
6. Ross JR, Bedi A, Stone RM, ym. Characterization of symptomatic hip impingement in butterfly ice hockey goalies.
Arthro­scopy 2015;31:635–42.
7. Wijdicks CA, Philippon MJ, Civitarese
DM, LaPrade RF. A mandated change in
goalie pad width has no effect on ice
hockey goaltender hip kinematics. Clin J
Sport Med 2014;24:403–8.
8. Gallo RA, Silvis ML, Smetana B, ym.
Asymptomatic hip/groin pathology identified on magnetic resonance imaging of
professional hockey players: outcomes
and playing status at 4 years’ follow-up.
Arthroscopy 2014;30:1222–8.
9. Pun S, Kumar D, Lane NE. Femoro­
acetabular impingement. Arthritis Rheumatol 2015;67:17–27.
10. Nötzli HP, Wyss TF, Stoecklin CH,
Schmid MR, Treiber K, Hodler J. The contour
of the femoral head-neck junction as a predictor for the risk of anterior impingement.
J Bone Joint Surg Br 2002;84:556–60.
11. Chakraverty JK, Sullivan C, Gan S, Narayanaswamy S, Kamath S. Cam and pincer
femoroacetabular impingement: CT findings of features resembling femoroacetabular impingement in a young population
without symptoms. AJR Am J Roentgenol
2013;200:389–95.
12. Braly BA, Beall DP, Martin HD. Clinical
examination of the athletic hip. Clin Sports
Med 2006;25:199–210.
13. Byrd JW. Femoroacetabular impingement in athletes: current concepts. Am J
Sports Med 2014;42:737–51.