1. No category

10
QAntti Laaksonen ei kuollutkaan viinaan vaikka lähellä oli. AA-kerhon opeilla mennään nyt elämässä eteenpäin ja katsotaan asioita suoraan silmiin.
Paattisten huoltokoti on päihdeongelmaisen vanhuksen koti
Korkki kiinni kotona
TORTINMÄKI
Vanhat juopot
MARI KOKKONEN
keskelle metsää
—Neljänkymmenen vuoden
repuamisen jälkeen täytyy
Huoltokodin kaikki 69 paikmyöntää, että oikeassa olivat.
Antti Laaksonen, 77, on al- kaa ovat täynnä ja tälläkin hetkoholisti vieläkin, vaikka ryys- kellä jonossa on yhdeksän ihtäminen loppui jo. Kolmi- mistä. Paikka on Turun ainoa
kymppisenä kiivasluonteiselle, päihdeongelmaisten vanhusvähän äkkiväärälle nuorelle ten laitos.
Käytävillä on hiljaista.
miehelle alkoi viina maistua
liikaa. Sukulaiset ja ystävät va- Asukkaat tykkäävät mieluummin olla omisroittelivat, etsa oloissaan
tei kannattaisi sitä viinaa ”Mutta täällä ollaan tur- kuin höpötellä
ottaa, kun ei vassa eikä tarvitse enää vieruskaverille. Joku vähän
näytä sopivan.
juoda. Siitä minä olen mutisee yksik—Mä olen
seen partaansa
liian ylpeä enonnellinen.”
soppaa ryystäkä ole koskaan
essä. Yksi karosannut hyväksyä vastaansanomisia, mies jaisee, että kiroaa perkele juur
tuumaa ja paukauttaa kangas- sillon kun itse tahtoo.
—Kova elämä on jättänyt
puilla matonkudetta.
—Ja helvetin herkkä, lisää jälkensä. Jos on paljon kokemuksia hylkäämisestä, tulee
hän vielä.
Laaksonen tuli Paattisten varovaiseksi, talon johtaja Eira
huoltokotiin viime kesänä. Suikkila ymmärtää.
Paattisten huoltokoti rakenOlivat löytäneet kadulta hakattuna ja vieneet sairaalaan. nettiin kolmekymmentä vuotNyt aamupäivät kuluvat mat- ta sitten, kun vielä ajateltiin,
toja kutoessa, joka päivä syn- että vanhat juopot pistetään
tyy pätkä. Kun ennen juos- reippaasti vaan keskelle mettiin pahaa oloa karkuun viinan sää. Remutkoon siellä poissa
voimalla, nyt sitä katsotaan sil- ihmisten silmistä. Nyt ajatelmästä silmään. Vielä ei ole lii- laan aikalailla toisin. Vanha ja
vetoinen talo kapeine käytävian myöhäistä.
Q Liisa Arnivaaran juominen loppui
neljä vuotta sitten. Nyt
iloa elämään
tuovat ristipistotyöt.
neen kaipaisi peruskorjausta
— tai puskutraktoria. Kaupunki on tietoinen asiasta, mutta
vastakaikua ei ole vielä tullut.
—Kokonaan uusi talo hyvien liikenneyhteyksien päästä
olisi paras. Tällainen syrjäinen
sijainti syrjäännyttää asukkaita
entisestään, passivoi ja laitostaa, Suikkila harmittelee.
Kauneutta
tummaan taustaan
Askarteluhuoneessa talon ristipistoekspertti pistää parastaan. Liisa Arnivaara, 61, om-
pelee ruskeaan kankaaseen
punaista ruusua. Molemmissa käsissä on tuet. Neljä vuotta
sitten kumpikin puoli kehosta
halvaantui, ja siksi Arnivaara
huoltokodissa onkin. Sitä ennen entisen laitossiivoojan elämä oli kovaa työtä.
—Ja illat ryypättiin. Mutta täällä ollaan turvassa eikä
tarvitse enää juoda. Siitä minä
olen onnellinen, Arnivaara sanoo ja ompelee lisää kauneutta
tummaan taustaan.
Elellään rauhallista elämää
Paattisten perukoilla ja käydään tyttärien kanssa vanhainkodissa katsomassa vanhaa
äitiä. Sellaistakin voi olla ihmisen onni.
Täältä lähdetään
vuodeosastolle
Talon vanhin asukas on jo yli
90-vuotias, nuorin täytti vasta 50. Tänne tullessa katkaisuhoito on tehty jo, ja viinaan ei
täällä koske kukaan. Jokaisella
on oma huone.
Joskus harvoin, ehkä kerran
vuodessa, joku muuttaa täältä
omaan vuokra-asuntoon. Vanhainkoteihin on jonoja, joten
useimmille huoltokodista tu-
lee koti pitkäksi aikaa. Ja kun
vanhainkotiin
päästäkseen
täytyy toimintakykyä mittaavien RAVA-arvojen jäädä alle
kolmen, monelle huoltokodin
asukkaalle nousee seinä vastaan. Huoltokodissakin pitää
pystyä itse siirtymään paikasta toiseen, syömään ja hoitamaan päivittäiset pesunsa itse.
Kun se ei enää onnistu, seuraava paikka on terveyskeskuksen
vuodeosasto.
—Asukkaat ovat entistä huonokuntoisempia tänne
tullessaan. Yli puolella heistä
on esimerkiksi vaipat, Suikkila kertoo.
Jos ihminen on ollut kaksikymmentä vuotta huoltokodin
asukkaana, voiko vielä puhua
päihdeongelmaisesta? Eihän
täällä saa juoda.
—No ei voi. Meidän asukkaamme ovat ihan tavallisia
vanhuksia. Mielenterveysongelmia ja muuta on vanhainkotienkin asukkaissa, Suikkila
muistuttaa.
”Kova elämä on jättänyt
jälkensä. Jos on paljon
kokemuksia hylkäämisestä, tulee varovaiseksi.”