1. No category

HENKILÖ
HENKILÖ
Martta harrastaa
KILPAURHEILUA
KOIRAN
KANSSA
Sari Mikkilä ja shetlanninlammaskoira Sumu paahtavat agilityradalla
aina täysillä. Harrastus lähtee koiran
ja ihmisen välisestä luottamuksesta.
ANU KYLVÉN //KUVAT PASI LEINO
T
Sumu on
shetlanninlammaskoira.
− Paimenkoirat haluavat miellyttää ja
seurata omistajaansa, määrittelee Sari
Mikkilä.
8 | MARTAT 7 | 2015
erävä pillinvihellys käynnistää odottavan tunnelman.
Pian ruskea cockerspanieli jo pujottelee matalana ja
innosta ulisten. Viereisellä kentällä bordercollie leiskauttaa renkaan läpi ja kääntyy putkeen. Yleisö huokaa harmista, kun loppusuoralla rima putoaa.
Käynnissä ovat agilityn Suomen mestaruuskilpailut, ja mestaruuksista kilpailee 740 koirakkoa. Oulun normaalikoulun
isolla kentällä tapahtuu samanaikaisesti kolmella radalla.
Kun Sari Mikkilä liikkuu kisapaikan hulinassa, hän saa tuon
tuosta pysähtyä vaihtamaan kuulumisia.
Moni agilityn harrastaja tuntee Sarin vähintään ulkonäöltä,
onhan Sari kilpaillut jo 20 vuotta ja toiminut tuomarina seitsemän vuotta.
− Vuodessa on pari kolme viikonloppua, jolloin olen molemmat päivät kotona.
Kun Sari ei kilpaile tai ole koulutuksissa, hän ahkeroi agilitytuomarina. Jos Sari tahtoo pätevän kouluttajan oppiin, 300
kilometrin ajo suuntaansa ei ole mitään. Eikä Saariselän kesäkisoja voi jättää välistä: matkaahan on vain 850 kilometriä.
Miten tässä näin kävi? »
MARTAT 7 | 2015
| 9
HENKILÖ
HENKILÖ
KILPAILU VA ATII KETTERY YTTÄ JA NOPEUTTA .
»
SE OLI MENOA Sari (50) asuu Teu-
valla, ja perheeseen kuuluu miehen ja
kahden lapsen lisäksi seitsemän koiraa:
neljä shetlanninlammaskoiraa ja kolme ajokoiraa. Ajokoirat ovat miehen
heiniä, Sari harrastaa shelttien kanssa. Näyttelyistä ja tokosta eli tottelevaisuuskoulutuksesta se 1980-luvun puolivälissä alkoi.
Vuonna 1993 Rovaniemen kansainvälisessä koiranäyttelyn yhteydessä järjestettiin agilitykisat. Sari aikoi vain vilkaista touhua ohimennen, mutta jäikin
ihailemaan esteradalla porhaltaneita
koiria. Se oli menoa.
− Kun aloitin agilityn, muut koiraharrastukset jäivät. Agilitysta tuli ykkösharrastus. Minulla oli jo valmiiksi
lajiin sopiva koira.
Musti oli musta pieni sheltti, joka syttyi agilityyn vähintään yhtä hurjalla palolla kuin omistajansa. Nopean ja estehakuisen koiran kanssa Sari pääsi nopeasti kiinni vauhtilajiin.
− Agilitya voi harrastaa kuka tahansa ja millaisella koiralla tahansa. Kaikenikäiset, -näköiset ja -kokoiset ovat
samalla viivalla. Hitaampi ohjaaja voi
kouluttaa koiransa irtoamaan esteelle
vähän kauempaa annettavalla ohjausvihjeellä, Sari sanoo.
Nyt Sarilla on kaksi kisakaveria. Kaksivuotias Usva aloitti kisauransa kesäkuussa. Sumu täytti kesällä seitsemän,
ja se on Suomen agility- ja hyppyvalio.
− Sumu on ollut aina pitelemätön. Sillä on hirveä draivi. Yksi virheaskel minulta, ja koira meni jo väärälle esteelle. Usva on harkitsevampi. Voin nähdä,
kuinka se tuumaa ratkaisujaan radalla.
LAJI KYSY Y KUNTOA Kilpatasolla
agility on täyttä urheilua. Yksittäinen
ratasuoritus kestää puolisen minuuttia, ja se vaatii ohjaajalta ketteryyttä,
räjähtävää nopeutta ja kykyä äkkinäi-
10 | MARTAT 7 | 2015
siin suunnanmuutoksiin.
Huiput treenaavat ilman koiraakin.
Myös Sari käy joka viikko kuntosalilla
ja kahvakuulailemassa.
Alkuun Sari harjoitteli vain paikallisen koirakerhon itse nikkaroiduilla esteillä. Nyt hän kuuluu tavoitteellisten
harrastajien tiimiin Pohjanmaalla.
Lisäksi hän käy kolmen viikon välein
yksityistunnilla yhden Suomen huippukouluttajan luona. Matka kotoa Turun
kupeeseen Littoisiin kestää lähes kolme ja puoli tuntia. Treenireissuun kuluu melkein kokonainen päivä.
− Se on oma valintani. Saan valmennuksesta niin paljon. Kahden viime vuoden aikana olen kehittynyt hir-
− Kymmenen vuoden aikana on tullut valtavasti lisää terminologiaa. Myös
hallitseva ajatusmalli on muuttunut: pitää ajatella koiran linjat ja ohjata niitä
pitkin. Ennen ajateltiin vain seuraavaa
estettä ja yritettiin ehtiä sinne.
Jos ohjaustekniikoita on monenlaisia,
niin on koiria ja ohjaajiakin. Mikä sopii yhdelle koiralle, ei välttämättä toimi
toisen kanssa.
− Hitaalla ja nopealla koiralla voi tehdä
erilaisia juttuja – ja on pakkokin, jos haluaa parhaan mahdollisen suorituksen.
KOIRA EI TEE VIRHETTÄ Viime ke-
sänä agilityn European Open -kilpailun voittanut tšekkiläinen Martina
Klimešová korosti, että huipputulok-
Upeinta on mennä radalla täysillä, pienellä riskillä, ja päästä flow-tilaan. Silloin tuntuu, että
on hitsauduttu yhteen.
veästi. Sitä paitsi minulla on kaikkialle
pitkä matka: Seinäjoelle oman seuran
harjoituksiin ajan 80 kilometriä yhteen
suuntaan.
Viime vuonna Sarin kalenteriin piirtyi 45 tuomarointipäivää Suomessa ja
ulkomailla. Loput viikonloput hän kilpaili. Keran viikossa hän kouluttaa yhtä agilityryhmää.
− Ei hirveästi jää muuta vapaa-aikaa.
Agility oli aika erilaista Sarin aloittaessa. Kisaradat olivat suoraviivaisempia, eikä esimerkiksi hyppyestettä suoritettu takaa kiertäen. Kaikki tekivät saman sapluunan mukaan.
Nykyään treenihalleissa puhutaan
niisto-sokkareista, puolivalsseista, saksalaisista ja japanilaisista. Ne ovat ohjaustekniikoiden nimiä ja kuvaavat sitä, miten ohjaaja ohjaa koiraa.
siin ei pääse vain treenaamalla. Kaikki
lähtee koiran ja ihmisen välisestä luottamuksesta.
Sari Mikkilälle ajatus ei ole uusi. Hän
tietää, että samalle aallonpituudelle
päästään puuhastelemalla paljon yhdessä – muutakin kuin agilitya.
Agilityssa pitää olla koiralle reilu. Se
tarkoittaa järkevien ohjausvaihtoehtojen valitsemista. Koiralta ei saa vaatia
sellaista, mitä sille ei ole opetettu.
Epäonnistumisesta ei kannata syyttää
koiraa, sillä lähes aina virheen aiheuttaa ohjaaja. Joko hän ohjaa väärin, jättää
ohjaamatta jonkin kohdan kokonaan,
tai yrittää kuviota, jota ei ole vielä kunnolla treenattu koiran kanssa.
− Koira tekee aina sataprosenttisen
suorituksen, ja samaan pyrin itsekin.
Jos meille tulee kisaradalla virhe, yri- »
Sumu on ollut aina
pitelemätön. Se pujotteleekin täydellä
draivilla.
MARTAT 7 | 2015
| 11
INFO
»Agility
»
on koirien esteratakilpailu.
Tarkoitus on suorittaa tuomarin suunnittelema rata virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Kilpailuissa on
kolme koko- ja tasoluokkaa.
»Lajia
»
voi harrastaa terveen koiran
kanssa kuka tahansa. Lapset, aikuiset
ja liikuntarajoitteiset kilpailevat samoissa sarjoissa.
»Agilityä
»
harrastaa noin 13 000 suomalaista.
»Lajin
»
parhaat ovat huippu-urheilijoita, mutta tavalliselle harrastajalle agility on hauskaa liikuntaa ja koiran aktivointia. Pakko ei ole kilpailla.
»Kustannukset
»
vaihtelevat. Koirakerhojen ja yhdistysten ryhmissä harjoittelu on yleensä halvempaa kuin yksityisissä koirakouluissa, mutta yksityisten ryhmiin on helpompi päästä.
»Lisätietoja:
»
agilityliitto.fi
Sari Mikkilä nauttii
juoksemisesta ja on
kilpailuhenkinen.
Agilityn nopeatempoisuus sopii
hänelle.
MA AJOUKKUEPAIKK A OLI LÄHELLÄ .
»
tän jatkaa iloisella mielellä. Ei koiran
tarvitse tietää sitä. Kannattaa nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, sillä koskaan ei tiedä, mikä rata jää viimeiseksi.
Kilpailutilanteista Sari nauttii yli
kaiken, mutta joskus kisavire menee
yli.
− Jos yritän liikaa, olemme räjähtävä pakkaus ja suoritus hajoaa jossain
vaiheessa. Jos rauhoitan itseäni liikaa,
emme saa parasta suoritusta.
SALA ATTIKURSSILLE JA MARTAKSI
Ihme kyllä Sari ehtii muutakin kuin
agilitya. Päivät hän toimii ruokapalvelujen esimiehenä Teuvan yhteiskoulun keittiöllä.
Vähän yli kymmenen vuotta sitten
Sari oli vaihtamassa alaa ja opiskeli
12 | MARTAT 7 | 2015
restonomiksi. Opiskelujen loppupuolella hän äkkäsi Teuvan Marttojen salaattikurssin. Sinne oli päästävä!
Varmistaakseen pääsyn kurssille Sari liittyi jäseneksi.
Martta-aktiivisuutta rajoittaa – no,
arvaatte kyllä mikä. Etenkin viikonloppuisin Sari joutuu sanomaan yhdistystoiminnalle kiitos ei.
− Sisustuskurssista tykkäsin. Muutenkin nautin esimerkiksi juhlien
suunnittelusta, kokonaisuuden miettimisestä ja toteuttamisesta. Se on niin
eri maailmasta kuin koiraharrastus.
Viime keväänä tyttären ylioppilasjuhliin sävytin kaiken fuksianpunaiseksi
– kuppikakkuja myöten.
MENNÄ TÄYSILLÄ Tänä
vuonna Sari ja Sumu sijoittuivat maaUPEA A
joukkuekarsinnoissa 14:nneksi. Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin pääsi kymmenen parasta suomalaista, joten maajoukkuepaikka ei jäänyt kauas.
Hienona muistona Sari vaalii kakkossijaa SM-kilpailujen lämmittelykisassa
kaksi vuotta sitten. Osallistujia oli yli sata, ja Sumu sai hyppyvalion tittelin.
− Tittelit ovat jonkinlainen saavutus,
ja niihin pyrin. Tärkeintä on silti terve
ja iloinen koira.
Kun radalla pääsee yhteisen tekemisen
fiilikseen, suoritus voi olla hieno, vaikka siellä jokin virhe tulisikin. Virheettömän radan pystyy SM-tasolla oleva
koirakko väkisin vääntämään melkein
mistä vain, mutta upeinta on mennä täysillä, pienellä riskillä, ja päästä flow-tilaan. Silloin tuntuu, että on hitsauduttu yhteen. 