ENEMMÄN // 7
Satakunnan Kansa // Perjantaina 16. tammikuuta 2015
Koirakorjaaja Pertti Vilander tarkkailee koiran ja omistajan suhdetta kävelyllä. Hihnakäyttäytyminen on tyypillinen koiranomistajan ongelma, kun johtajuuteen pyrkivä koira yrittää
hallita ja ohjata ihmistä vetämällä. Toimittaja Tiia Paavilaisen Hope-koira on aina ollut kova vetämään.
Luoksetulossa näkyy, että koira on opetettu noudattamaan kutsua makupalan avulla.
– Hännällään koira viestii, että on omistajaansa parempi. Kuitenkin se tottelee, koska on saanut siitä palkkaa, Pertti Vilander analysoi koiran ja omistajan suhdetta.
Nopeasti ylöskiskaistu haalari saa koiran reagoimaan voimakkaasti. Hyvähermoinen koira
säilyttää toimintakykynsä pelästyessään, eikä pakene tilannetta. Myöhemmin koiraa ei kiinnosta enää vaarattomaksi toteamansa haalari.
pahaa jälkeä se teki. Kasvoihin ja käsivarteen, jolla suojasin kaulaani, ommeltiin 30
tikkiä. Sitä koiraa en voinut auttaa.
Vaikka osumia on tullut, ei Vilander ole
oppinut pelkäämään koiria.
– Kesällä ruskettuessa huomaa, kun joka
paikka on täynnä valkoisia arpilaikkuja. Pari
vuotta sitten saksanpaimenkoira ei mennytkään testissä omistajan luokse, vaan juoksi minun luokseni ja repäisi farkut nivusen
kohdalta ratki, hän naureskelee.
mään eläkkeelle. Hänen oppiensa pohjalta
on kirjoitettu useampikin kirja, joista vuonna 2013 ilmestynyt Pentuneuvola on tehty oppaaksi koiranpentua harkitseville.
– Tärkeintä on valita toimintatarmoltaan
sopiva pentu, eli aktiiviselle ihmiselle reipas pentu, rauhalliselle rauhallinen. Se on
jo hyvä alku.
Vilanderin mukaan peliä ei ole menetetty
minun 7-vuotiaan koiranikaan kanssa. Koska
ongelmani ovat pieniä, hän suosittelee korjausta vain siksi, että suunnittelen perheeseen pentua. Ettei pentu pitäisi johtajanaan
vanhaa koiraani, vaan minua.
– Vanha koira oppii siinä missä nuorikin.
Koiralaumassa hierarkia elää koko ajan.
Vakuutun Vilanderin sanoista siinä määrin, että harkitsen todella hakeutuvani Pevi-kouluttajan oppiin.
Vilander ei ole yhden rodun mies. Hän on
kasvattanut useita rotuja aina laumanvartijoista pieniin seurakoiriin.
– Kaukasian paimenkoirien kasvattamisen lopetin, sillä ne pärjäävät ainoastaan
työkoirina. Ne eivät sovellu yhteiskuntaamme, vaikka ovatkin ehkä paikallaan Venäjäl-
lä. Kasvateistani ainoastaan ne, jotka myin
vartioiksi turkistarhoille, kasvihuoneille tai
purkaamoille, säilyivät hengissä vanhoiksi
asti. En suostunut edes kouluttamaan laumanvartijarotuja yli 8 kuukauden iässä, sillä suojellessaan omistajaansa ne voivat olla todella vaarallisia, Vilander huomauttaa.
Koirien kasvattamisen hän aloitti vuonna 1973 saksanpaimenkoirista. Ensimmäinen emä Kuusikummun Katariina tuli hänelle vaihtokaupalla.
– Annoin autoni vaihdossa, ja sain upean
koiran. Että minä rakastin ja palvoin sitä
koiraa. Se auttoi minua muiden kouluttamisessa, eikä minun tarvinnut käyttää käskyjä, koira luki minua ja toimi kuin ajatus,
Vilander muistelee.
Koira-allergia ja astma ovat pakottaneet
työlleen omistautuneen Vilanderin siirty-
K u k a?
Pertti Vilander
•• Syntynyt vuonna 1948 Kotkassa,
nykyään asuu Kokemäellä.
•• Viettää eläkepäiviä ison
koiralauman kanssa, vaikka on
koira-allergikko ja astmaatikko.
Sai ensimmäisen koiransa
vuonna 1963. Perusti ensimmäisen
koirakoulunsa vuonna 1982.
On kehittänyt Pevi-koulutusmetodin.
Vilanderin oppeihin pohjautuen on
julkaistu kirjat Pentuneuvola (2013),
Koirankorjauskirja (2007) sekä
Agility: alkeista huipulle.
•• •• ••