ENEMMÄN // 7 Satakunnan Kansa // Perjantaina 16. tammikuuta 2015 Koirakorjaaja Pertti Vilander tarkkailee koiran ja omistajan suhdetta kävelyllä. Hihnakäyttäytyminen on tyypillinen koiranomistajan ongelma, kun johtajuuteen pyrkivä koira yrittää hallita ja ohjata ihmistä vetämällä. Toimittaja Tiia Paavilaisen Hope-koira on aina ollut kova vetämään. Luoksetulossa näkyy, että koira on opetettu noudattamaan kutsua makupalan avulla. – Hännällään koira viestii, että on omistajaansa parempi. Kuitenkin se tottelee, koska on saanut siitä palkkaa, Pertti Vilander analysoi koiran ja omistajan suhdetta. Nopeasti ylöskiskaistu haalari saa koiran reagoimaan voimakkaasti. Hyvähermoinen koira säilyttää toimintakykynsä pelästyessään, eikä pakene tilannetta. Myöhemmin koiraa ei kiinnosta enää vaarattomaksi toteamansa haalari. pahaa jälkeä se teki. Kasvoihin ja käsivarteen, jolla suojasin kaulaani, ommeltiin 30 tikkiä. Sitä koiraa en voinut auttaa. Vaikka osumia on tullut, ei Vilander ole oppinut pelkäämään koiria. – Kesällä ruskettuessa huomaa, kun joka paikka on täynnä valkoisia arpilaikkuja. Pari vuotta sitten saksanpaimenkoira ei mennytkään testissä omistajan luokse, vaan juoksi minun luokseni ja repäisi farkut nivusen kohdalta ratki, hän naureskelee. mään eläkkeelle. Hänen oppiensa pohjalta on kirjoitettu useampikin kirja, joista vuonna 2013 ilmestynyt Pentuneuvola on tehty oppaaksi koiranpentua harkitseville. – Tärkeintä on valita toimintatarmoltaan sopiva pentu, eli aktiiviselle ihmiselle reipas pentu, rauhalliselle rauhallinen. Se on jo hyvä alku. Vilanderin mukaan peliä ei ole menetetty minun 7-vuotiaan koiranikaan kanssa. Koska ongelmani ovat pieniä, hän suosittelee korjausta vain siksi, että suunnittelen perheeseen pentua. Ettei pentu pitäisi johtajanaan vanhaa koiraani, vaan minua. – Vanha koira oppii siinä missä nuorikin. Koiralaumassa hierarkia elää koko ajan. Vakuutun Vilanderin sanoista siinä määrin, että harkitsen todella hakeutuvani Pevi-kouluttajan oppiin. Vilander ei ole yhden rodun mies. Hän on kasvattanut useita rotuja aina laumanvartijoista pieniin seurakoiriin. – Kaukasian paimenkoirien kasvattamisen lopetin, sillä ne pärjäävät ainoastaan työkoirina. Ne eivät sovellu yhteiskuntaamme, vaikka ovatkin ehkä paikallaan Venäjäl- lä. Kasvateistani ainoastaan ne, jotka myin vartioiksi turkistarhoille, kasvihuoneille tai purkaamoille, säilyivät hengissä vanhoiksi asti. En suostunut edes kouluttamaan laumanvartijarotuja yli 8 kuukauden iässä, sillä suojellessaan omistajaansa ne voivat olla todella vaarallisia, Vilander huomauttaa. Koirien kasvattamisen hän aloitti vuonna 1973 saksanpaimenkoirista. Ensimmäinen emä Kuusikummun Katariina tuli hänelle vaihtokaupalla. – Annoin autoni vaihdossa, ja sain upean koiran. Että minä rakastin ja palvoin sitä koiraa. Se auttoi minua muiden kouluttamisessa, eikä minun tarvinnut käyttää käskyjä, koira luki minua ja toimi kuin ajatus, Vilander muistelee. Koira-allergia ja astma ovat pakottaneet työlleen omistautuneen Vilanderin siirty- K u k a? Pertti Vilander •• Syntynyt vuonna 1948 Kotkassa, nykyään asuu Kokemäellä. •• Viettää eläkepäiviä ison koiralauman kanssa, vaikka on koira-allergikko ja astmaatikko. Sai ensimmäisen koiransa vuonna 1963. Perusti ensimmäisen koirakoulunsa vuonna 1982. On kehittänyt Pevi-koulutusmetodin. Vilanderin oppeihin pohjautuen on julkaistu kirjat Pentuneuvola (2013), Koirankorjauskirja (2007) sekä Agility: alkeista huipulle. •• •• ••
© Copyright 2024