030 väki ja valta Peruste #1–2 2015 KEHOSI EI OLE SINUN - VALTIO JA RUUMIILLISEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN MONOPOLI Yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on perusteltua, jos yksilö uhkaa muiden turvallisuutta. Suomen nykyinen translaki loukkaa kuitenkin ihmisten itsemääräämisoikeutta perusteetta ja pitää yllä epäsuoraa väkivaltaa. Laki vaatii muun muassa lisääntymiskyvyttömyyttä edellytyksenä juridisen sukupuolen muuttamiselle. riikka yrttiaho Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli äkivallasta keskusteltaessa tarkoitetaan usein nimenomaan suoraa väkivaltaa, joka kohdistuu välittömästi johonkin ihmiseen. Suomessa valtiollinen väkivalta ei tavallisesti ole kovin yleinen keskustelunaihe ja silloin kun on, keskustelu koskee usein esimerkiksi asevelvollisuuden ja armeijan oikeutusta tai poliisin puuttumista mielenosoituksiin. Valtiollisen väkivallan käsitettä voi kuitenkin soveltaa myös laajemmin yksilön itsemääräämisoikeuteen: siihen, kuinka paljon valtio tai yhteiskunta sanelee, miten kukin saa käyttää kehoaan sekä määritellä kehoaan ja identiteettiään. Yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on perusteltua joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin kun yksilö uhkaa muiden turvallisuutta. Valtio rajoittaa kuitenkin itsemääräämisoikeutta myös tilanteissa, joissa ihminen ei ole uhka muiden tai itsensä turvallisuudelle ja jossa rajoittamiselle ei ole tarpeeksi painavia perusteita. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2005 ensimmäisen Maailman väkivalta- ja terveysraporttinsa. Raportissa puhutaan väkivallasta ja sen määritelmistä laaja-alaisesti. WHO:n mukaan väkivalta määritellään fyysisen voiman tai vallan tahalliseksi käytöksi tai sillä uhkaamiseksi, joka “kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityk- sen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen”. Myös yhteisön harjoittama väkivalta sisältyy määritelmään, jolloin WHO:n väkivaltamääritelmä on käyttökelpoinen myös yhteiskunnissa esiintyvän rakenteellisen väkivallan arvioinnissa. yhteiskunnan rakenteellinen ja epäsuora väkivalta Rakenteellinen väkivalta sisältää epäsuoran väkivallan, jota sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet ja asenteet ylläpitävät. Kehollisen itsemääräämisoikeuden rajaaminen tilanteissa, joissa kanssaeläjien turvallisuus ei sitä varsinaisesti vaadi, on juuri epäsuoraa väkivaltaa. Yksi räikeimmistä tällaisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen muodoista Suomessa liittyy juridisen sukupuolen määrittelyyn. Nykyinen voimassaoleva laki ei anna ihmiselle oikeutta määrittää itse juridista sukupuoltaan ja laki edellyttää edelleen lisääntymiskyvyttömyyttä ehtona juridisen sukupuolen muuttamiselle. Mikäli haluat siis korjata juridisen sukupuolesi vastaamaan sitä sukupuolta, jota koet olevasi, kohtalosi on pakkosterilisaatio. Suomen lisäksi laki pakkosterilisaatiosta on voimassa 23 muussa Euroopan maassa. Lisääntymiskyvyttömyyden todistamisen rinnalla juridisen sukupuolen muuttaminen edellyttää lääketieteellistä selvitystä, joka todistaa henkilön edustavan toista sukupuolta. Pelkkä kahteen jaotellun sukupuolen edusta- 031 032 Peruste #1–2 2015 Susanna Salama Hendrix. Öljy pahville 2010. 100x80 cm. 033 Susanna Salama John Coltrane. Öljy kankaalle, 2011. 140x85cm Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli 034 Peruste #1–2 2015 PAKKOSTERILISAATIO YHDISTETÄÄN YLEENSÄ EUGENIIKKAAN JA FASISTISIIN YHTEISKUNTAMALLEIHIN, MUTTA JOSTAIN SYYSTÄ TRANSSUKUPUOLISTEN KOHDALLA SE ON SUOMESSA EDELLEEN HYVÄKSYTTÄVÄÄ JA SALLITTUA. misen määrittely on jo sinänsä ongelmallista, ja on epäselvää, mitä kaikkea tämä lääketieteellinen selvitys pitää sisällään. Koko sukupuolen juridinen määrittely on erittäin medikalisoitunut, mikä syrjii erityisesti transsukupuolisia ja rajoittaa yksilöiden vapaata määrittelyä omasta kehostaan ja sukupuolestaan. Pakkosterilisaatio yhdistetään yleensä eugeniikkaan ja fasistisiin yhteiskuntamalleihin, mutta jostain syystä transsukupuolisten kohdalla se on Suomessa edelleen hyväksyttävää ja sallittua. Ruotsissa lakia muutettiin vuonna 2013 transjärjestöjen ja muiden aktiivitahojen pitkäaikaisen painostuksen jälkeen. Suomessa esimerkiksi Seta, Amnesty sekä Trasek ovat aktiivisesti ajaneet niin kutsutun translain muutosta, mutta uutta lainsäädäntöä ei olla saatu aikaan. Translain uudistusta ei edelleenkään ole käsitelty eduskunnassa, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö käynnisteli uudistusprosessia jo vuonna 2013. Tällä hetkellä lain käsittely on jumiutunut ja sitä tuskin tullaan enää käsittelemään ennen hallituksen ja eduskunnan vaihtumista, jolloin asia mahdollisesti joudutaan aloittamaan taas alusta. Aiemmin mainittuun WHO:n väkivallan määrittelyyn sisältyy myös maininta kulttuurisesti hyväksytystä väkivallasta, mitä ei välttämättä kuitenkaan kulttuuristen tai uskomuksellisten syiden vuoksi mielletä aina varsinaiseksi väkivallaksi. Tällaiseksi väkivallaksi voidaan lukea esimerkiksi lasten ruumiillinen kurittaminen tai puolison lyöminen, jotka ovat olleet ja ovat edelleen monen mielestä hyväksyttyjä väkivallan muotoja. Sterilisaatiovaatimus ja muut nykyisen translain ongelmat liittyvät kulttuurisesti hyväksyttyyn väkivaltaan: transsukupuolisten oikeuksien toteutumista hidastavat vallitsevat sukupuolikäsitykset, suoranainen transfobia ja asioista päättävien tahojen tiedonpuute. Sukupuoli mielletään edelleen varsin yleisesti biologiaan sidottuna ominaisuutena ja sukupuolijako on paitsi juridisesti, myös yleisten käsitysten mukaan vahvasti kaksijakoinen, vaikka tuskin kukaan edustaa täysin pelkkää perinteistä naisen tai miehen ideaa. Tietoa sukupuoli-identiteeteistä, sukupuolten moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöjen vakavasta syrjinnästä on saatavilla valtavasti, mutta tietoa ei sovelleta päätöksenteossa tarpeeksi, vaan päätöksentekijät luottavat osittain vanhentuneeseen tietoon. Transsukupuolisuutta käsitellään medikalisoituneesta näkökulmasta, minkä lisäksi esiintyy paljon tunnepohjaista argumentointia: tämä siitäkin huolimatta, että sukupuolentutkimus on virallinen tieteenala, jossa tutkimusta tehdään tieteellisin menetelmin. Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli miksi epäsuora väkivalta jää näkymättömäksi? Rakenteellinen, epäsuora väkivalta ja sen seuraukset eivät nouse poliittisen keskustelun keskiöön, koska se ei välttämättä kosketa niitä, joilla on eniten valtaa. Toisin sanoen vallan keskittymissä ovat jo valmiiksi etuoikeutettujen ihmisryhmien edustajat, jotka sulautuvat ympäröivän yhteiskunnan normeihin ja hegemoniaan. Rakenteellinen väkivalta ja sorto sen sijaan koskettavat jo valmiiksi yhteiskunnallisesti epäedullisemmassa asemassa olevia ryhmiä, jotka ovat keskenään hyvin heterogeenisiä: perinteisesti esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, etnisiä ryhmiä, taloudellisesti ahtaalla olevia ihmisiä ja vammaisia. Näiden ihmisten on vaikea saada ääntään kuuluviin. Valta-asetelmissa ylempänä olevat yksilöt ja ryhmät eivät välttämättä edes tiedosta rakenteellisen väkivallan ja sorron olemassaoloa, koska he eivät itse siitä kärsi. Kulttuurilliset normit ja käsitykset otetaan annettuina, koska valtahierarkiassa korkealla oleva yksilö ei niistä poikkea. Esimerkiksi aiemmin mainitut muutospyrkimykset translaissa eivät ole edenneet lainsäädäntöelimissä, koska ne koskettavat päätöksentekijöiden mielestä liian marginaalista ihmisryhmää verrattuna valtaväestöön. Tämän ei tietenkään pitäisi olla demokraattisen oikeusvaltion kannalta perusteltu syy jättää lakimuutoksia tekemättä ja keskustelua käymättä, koska demokraattisessa oikeusvaltiossa myös vähemmistöjen oikeudet tulee yhdenvertaisuuslakien ja ihmisoikeussopimuksien nojalla huomioida. Lisäksi hyvinvointivaltiolla on velvollisuus ja keinoja suojella ihmisiä väkivallalta ja syrjinnältä – toisin sanoen velvollisuus taata jokaiselle yksilölle oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oman identiteetin hyväksyntään. pois marginaalista Marginaalisuuden retoriikkaa käytetään ja on käytetty järjestään eri vähemmistöryhmien oikeuksia koskevassa poliittisessa keskustelussa. Vähemmistöjen edustajat eivät usein pääse mukaan näihin keskusteluihin. Valtasuhde on aina väkivallassa olennaista, koska juuri yhteiskunnan valtarakenteet ja ihmisten erilaiset valtaasemat mahdollistavat heikommassa asemassa olevien sortamisen, oli kyse sitten valtion rakenteellisesta väkivallasta tai yksittäisten ihmisten harjoittamasta väkivallasta. Marginaalisuuden retoriikka vahvistaa olemassa olevaa käsitystä ongelmien merkityksettömyydestä ja kasvattaa samanaikaisesti entisestään syrjityn ryhmän jäsenten käsitystä omasta arvottomuudestaan. Sukupuolivähemmistöjen kohdalla tämä on kierre, jossa lainsäädäntöä ei uudisteta, koska sitä ei ihmisryhmän oletetun pienuuden vuoksi koeta tärkeäksi. Näin sukupuolivähemmistöt asetetaan ulkopuolisiksi toisiksi ja arvotetaan alemmalle tasolle kuin muut, tärkeämmät ja suuremmat ihmisryhmät. Sen sijaan että vähemmistöjen edustajien kokemuksia ja mielipiteitä kuultaisiin, vallitsevien käytäntöjen ja epäoikeudenmukaisuuden annetaan jatkua kaikessa hiljaisuudessa. Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien kokema epäsuora väki- 035 036 Peruste #1–2 2015 Susanna Salama King for a Day, Fool for a Lifetime. Öljy kankaalle, 2011. 85x90 cm. valta ja kehollisen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen johtavat monenlaisiin ongelmiin, jotka näkyvät yhteiskuntarakenteissa. Euroopan Unionin perusoikeusviraston laatiman transsukupuolisten syrjintäkokemuksia kartoittavan tutkimuksen mukaan lähes 90 prosent- tia tutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että heidän elämänsä helpottuisi huomattavasti, mikäli sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuisi yksilön omaan ilmoitukseen. Nyt juridista sukupuoltaan korjaavaa vaaditaan steriloitavaksi, psykiatrin ja muiden lääkä- 037 Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli rien konsultoitavaksi, vastaanottamaan hormonihoitoja ja olemaan vuosikausia jumissa prosessissa, joka ei välttämättä koskaan johda haluttuun lopputulokseen. Juridisen sukupuolen korjaamisprosessin kesto ja vaikeus hankaloittavat yksilön jokapäiväistä elämää ja liikkumisvapautta; mikäli esimerkiksi transmies ja ulkopuolisen silmissä mieheksi lukeutuva henkilö ei saa asianmukaista henkilöllisyystodistusta, esimerkiksi liikkuminen eri maiden välillä ei onnistu. Kaikkein dramaattisimmin sukupuolivähemmistöjen systemaattisen syrjinnän seuraukset ovat nähtävissä itsemurhatilastoissa, joissa sukupuolivähemmistöt ovat lähes järjestään yliedustettuna. Yhdysvalloissa American Foundation for Suicide Prevention on raportoinut transsukupuolisten olevan huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin alttiita itsetuhoisille ajatuksille sekä itsemurhan toteuttamiselle ja se on vaatinut erityistä keskittymistä transsukupuolisten itsemurhien estämiseen terveydenhuollon ja ennaltaehkäisyn avulla. loppu ihmisoikeusrikkomuksille ja rakenteelliselle väkivallalle Suomen valtio toimii lainsäädännössään tällä hetkellä ristiriitaisella tavalla, koska yhtäläiset oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen eivät koske tasaisesti kaikkia sukupuolia. Se, että Suomessa edelleen vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä edellytyksenä juridisen sukupuolen muuttamiselle, on ihmisoikeuksia kunnioittamatonta eugeniikkapolitiikkaa, joka laittaa sukupuolivähemmistöt erittäin epätasa-arvoiseen asemaan enemmistöön verrattuna. SE, ETTÄ SUOMESSA EDELLEEN VAADITAAN LISÄÄNTYMIS KYVYTTÖMYYTTÄ EDELLYTYKSENÄ JURIDISEN SUKUPUOLEN MUUTTAMISELLE, ON IHMISOIKEUKSIA KUNNIOITTAMATONTA EUGENIIKKA POLITIIKKAA, JOKA LAITTAA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT ERITTÄIN EPÄTASA-ARVOISEEN ASEMAAN ENEMMISTÖÖN VERRATTUNA. Transsukupuolisten lisäksi on muitakin ryhmiä, joiden itsemääräämisoikeutta ei suojella lailla: intersukupuolisia eli henkilöitä, joiden fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti kumpaankaan sukupuoleen kuuluvia, leikataan edelleen syntymän jälkeen vastaamaan keholtaan jompaa kumpaa sukupuolta. Nykyisen lain mukaan alaikäraja juridisen sukupuolen vahvistamiseksi koetun sukupuolen mukaiseksi on 18 vuotta, mikä myös hankaloittaa intersukupuolisina syntyvien lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehitystä. Intersukupuolisten lasten ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisen voi katsoa olevan ristiriidassa Suomen ratifioiman YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen kanssa, joka velvoittaa valtiot tarjoamaan “kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti”. Lapsen sukupuoli-identiteetin tulisi antaa muodostua rauhassa ja ilman ulkoista painetta. Kirjoittaja on kansainvälisten suhteiden ja valtio-opin opiskelija Tukholman yliopistossa ja toimii vapaana kirjoittajana.