10 - Keskiviikkona 16.12.2015 Ensimmäisestä adventista se alkoi – joulu saapui Peltoahoon Ensimmäisen adventin jälkeen, marraskuun loppupuolella, joulu alkaa hiipimään Peltoahon palvelutaloon Saarijärven Kolkanlahdessa. Hoitajat tekevät kevyen silmäyksen ympärilleen, ja kartoittavat millaisia jouluaarteita kätköistä löytyykään. Varastoja pengotaan, tarvikkeita päivitetään ja uusia askarteluja näperretään. Vähitellen, kun töiltään ehtivät, he ripustelevat Onnelaan, Toimelaan, Tyynelään ja Rauhalaan jouluvaloja ja jouluverhoja ikkunoihin. On kartonkisia tähtiä pergolaan ripustettuna, erilaisia askarreltuja asetelmia seinillä ja pöydillä. Vanhan ajan sohvasängyt saavat ylpeiltäväkseen joulunpunaiset päälliskankaat. Kelpaa niihin istahtaa! – Huolehdimme joka ikkunalle puiset kyntteliköt, muutoin asukkaat saavat itse luoda näköisensä huoneen, kertoo palveluvastaava Annukka Kinnunen. Sisustus uusiksi Jotta elämään saadaan piristettä, vaihtavat sisääntuloaulan ja oleskelutilojen huonekalut välillä paikkaansa. Esteettisen silmän omaavat hoitajat miettivät sisustuksen muutokset, askartelevat hoitajat näpertelevät uusia koristeita silmän iloksi. – Asukkaat ja vierailijat huomaavat ja tykkäävät, kun ollaan panostettu jouluun, kertoo hoitaja Elina Grönqvist. Myös asukkaat vahvistavat havainnon. Pauli Karvonen ja Lempi Kinnunen istuvat oleskelutilassaan, jossa on hyvin jouluinen tunnelma juuttiverhoineen, jouluvaloineen ja askarteluineen. Muovinen joulukuusikin on päässyt silmän iloksi. – Kyllä on mukava kun on joulua laiteltu, kiittelee Karvonen. Asukkaiden joulukorttipaja Kinnunen pitää tärkeänä, että asukkaat saavat tehdä päätöksiä itse. Pienikin päätös, joka on itse tehty, on Kinnusen mielestä oleellinen asukkaan viihtymiseksi. Niinpä joulun seutuvilla Kinnunen kipaisee kauppaan hakemaan tarvikkeita ja korttipohjia, joista asukkaat pääsevät itse hoitajien avustuksella tekemään joulukortteja. – Ostin erivärisiä korttipohjia, joista osa oli luonnonvalkoisia. Vaan kävipä niin, että värikkäät, jouluun mielletyt punaiset, harmaat ja vihreät korttipohjat menivät hujauksessa. Kortin värin Lempi Kinnunen ja Pauli Karvonen nauttivat Peltoahon palveluasunnoilla joulukoristeisiin sonnistautuneista oleskeluhuoneista. – Kyllä on mukava, kun on joulua laiteltu, kiittelee Karvonen. ja tyylin saa jokainen asukas päättää itse. Minusta on tärkeää, että näissäkin yksiköissä pääsee jonkin verran askartelemaan kortteja, Kinnunen kertoo. Jouluaattoa kohden käydään pikkujoulujen merkeissä, seurakunnan tervehdyksen ja Kolkanlahden oppilaiden lauluesitysten myötä. Aattoaamuna puetaan parasta ylle, nautitaan riisipuuro, juhlalounas ja luetaan evankeliumi. Keittiöltä saadut herkut täyttävät jääkaapin ja joululaulut soivat. Tuleekohan joulupukki tänä vuonna? Ainakin lahjakassi on jo odottamassa. takaisin. Muistelee rakkaintaan. Yksinäinen kyynel poskellaan Alma kutoo viimeisen silmukan valmiiksi ja päättelee langan. Punaraidallinen sukka sai parinsa. Vaan Alman mieli on alakuloinen. Ikkunasta näkyy joulun tähti. Voi kunpa yksinäi- syys lakkaisi jäytämästä jäseniä, korventamasta sydäntä. Tulisi edes joku. Jouluntähden loistaessa kuuluu ovelta koputus. Alma jättää kutimensa ja nousee kankein jäsenin ovelle. Naapurin pikku Silja siellä on korinsa kanssa. Alma hymyilee tyttöselle. – Mikäs se Silja-tyttösen tänne Alman ovelle lennättää näin aatonaaton aikaan? Eikös sitä pitäisi nuppusen olla jo joulupukkia odottelemassa, Alma kysäisee mielissään pienestä vierailijasta. Silja pujahtaa koreineen Alman ohi eteiseen pakkasen puna poskillaan. Odotuksen ja innostuksen loiste silmissään, Silja nostaa korinsa liinaa. – Hyvää joulua Alma! Meidän Nöpö-kissa teki pennut ja tämä yksi jäi vielä ilman kotia. Sen nimi on Suutari. Minä ajattelin, että Suutarilla olisi hyvä olla Alman luona, niinhän oli Veturillakin, muistatkos Alma, naapurin Silja puhuu niin ettei malta vetää henkeä välillä. Veturi oli Alman ja Kaarlon kissa, joka seurasi isäntäänsä samana päivänä vii- meiselle retkelleen. Yhdessä nukkuivat pois. Almaa alkaa naurattaa hänen katsellessaan Siljan tähtisilmiä, jotka vilkkuvat odottavina vaalean otsatukan alta. – Tulkoon Suutari taloon ja asettukoon majaksi. Tehdään sille yhdessä peti tuohon sängyn viereen, Alma suostuu. Viisivuotias Silja kiiruhtaa kissoineen pedin tekoon. Enää ei Alman tarvitse yksin olla. Silja ehtii tehdä nenän kuvat ikkunaan joulun tähteä katsellessaan ja piparkakun murusia lattialle sitä natustellessaan, ennenkuin kiiruhtaa takaisin kotiinsa korissaan punaraidalliset villasukat. Alma ei kiirehdi siivoamaan. Hän istahtaa kiikustuoliinsa takaisin ja Suutari hyppää kerälle kehräämään lämpimään syliin. Ryppyinen käsi silittelee pehmeää turkkia. Joulun tähti seuran toi. Kati Tuomi-Ahonen Joulutarina Jouluntähti – lohdun tuoja Yksinäisyys puristaa rintaa. Se levittäytyy hitaasti pitkin kehoa, tuntuu lamauttavana käsissä ja jaloissa. Alma katsahtaa väsyneenä käsiinsä. Vielä eilen ne tuntuivat tarttuvan toimeen, mutta tänään ne ovat aivan kuin halvaantuneet. Alma palaa muistoissaan lapsuuden jouluihin. Silloin lunta oli korkeat nietokset, pakkanen paukkui ja lumi narisi kelkan alla. Tuvassa paloivat itse tehdyt kynttilät, pirtinpöytä notkui jouluherkuista, joita äiti ja mummu olivat tehneet päivät pitkät. Lahjoiksi tuli käsin ommeltua nukkea ja Ameriikasta asti tullut paketti, josta löytyi ihan oikea nukke! Voi sitä lapsen ihmetyksen määrää. Pieneen oltiin tyytyväisiä, mitäpäs sitä suurella määrällä tavaraa olisi tehnytkään. Lapsuuden päivät kuluivat ulkona kesällä käpylehmiä tehdessä, talvella kelkkamäessä ja naapurin lasten kanssa piilosta leikkien. Huoletonta aikaa se. Alma istahtaa kiikkustuoliin ja ottaa kutimet käsiinsä. Valmiina vieressä on jo punaraidallinen villasukka, jo- ka odottaa vastapariaan. Alman vastapari nukkui pois jo muutamia vuosia sitten. Kauanko siitä jo lie, Alma ei jaksa muistaa. Ei välitä. Aamun tähden kajasteessa Alma herää aamuisin, mutta ei se enää ole sama asia. Yksin tunnista toi- seen. Puhelin on hiljaa, ollut jo monta vuotta. Kaarlon kanssa ei lapsia siunaantunut toiveesta huolimatta, joten ei ole ketään, joka oveen kolkuttaisi. Ei pieniä nenän jälkiä ikkunaruuduissa, piparin murusia pöydän alla. Alma kiikkuu hiljaa, edes- Kati Tuomi-Ahonen
© Copyright 2024