10 - Keskiviikkona 16.12.2015
Ensimmäisestä adventista se alkoi – joulu
saapui Peltoahoon
Ensimmäisen adventin jälkeen, marraskuun loppupuolella, joulu alkaa hiipimään Peltoahon palvelutaloon Saarijärven Kolkanlahdessa. Hoitajat tekevät kevyen silmäyksen ympärilleen,
ja kartoittavat millaisia jouluaarteita kätköistä löytyykään. Varastoja pengotaan,
tarvikkeita päivitetään ja uusia askarteluja näperretään.
Vähitellen, kun töiltään ehtivät, he ripustelevat Onnelaan, Toimelaan, Tyynelään
ja Rauhalaan jouluvaloja ja
jouluverhoja ikkunoihin. On
kartonkisia tähtiä pergolaan
ripustettuna, erilaisia askarreltuja asetelmia seinillä ja
pöydillä. Vanhan ajan sohvasängyt saavat ylpeiltäväkseen
joulunpunaiset päälliskankaat. Kelpaa niihin istahtaa!
– Huolehdimme joka ikkunalle puiset kyntteliköt, muutoin asukkaat saavat itse luoda näköisensä huoneen, kertoo palveluvastaava Annukka Kinnunen.
Sisustus uusiksi
Jotta elämään saadaan piristettä, vaihtavat sisääntuloaulan ja oleskelutilojen huonekalut välillä paikkaansa.
Esteettisen silmän omaavat
hoitajat miettivät sisustuksen
muutokset, askartelevat hoitajat näpertelevät uusia koristeita silmän iloksi.
– Asukkaat ja vierailijat
huomaavat ja tykkäävät, kun
ollaan panostettu jouluun,
kertoo hoitaja Elina Grönqvist.
Myös asukkaat vahvistavat
havainnon. Pauli Karvonen ja Lempi Kinnunen istuvat oleskelutilassaan, jossa
on hyvin jouluinen tunnelma
juuttiverhoineen, jouluvaloineen ja askarteluineen. Muovinen joulukuusikin on päässyt silmän iloksi.
– Kyllä on mukava kun on
joulua laiteltu, kiittelee Karvonen.
Asukkaiden
joulukorttipaja
Kinnunen pitää tärkeänä,
että asukkaat saavat tehdä päätöksiä itse. Pienikin
päätös, joka on itse tehty,
on Kinnusen mielestä oleellinen asukkaan viihtymiseksi. Niinpä joulun seutuvilla Kinnunen kipaisee kauppaan hakemaan tarvikkeita
ja korttipohjia, joista asukkaat pääsevät itse hoitajien
avustuksella tekemään joulukortteja.
– Ostin erivärisiä korttipohjia, joista osa oli luonnonvalkoisia. Vaan kävipä
niin, että värikkäät, jouluun
mielletyt punaiset, harmaat
ja vihreät korttipohjat menivät hujauksessa. Kortin värin
Lempi Kinnunen ja Pauli Karvonen nauttivat Peltoahon palveluasunnoilla joulukoristeisiin sonnistautuneista oleskeluhuoneista. – Kyllä on mukava, kun on joulua laiteltu, kiittelee Karvonen.
ja tyylin saa jokainen asukas
päättää itse. Minusta on tärkeää, että näissäkin yksiköissä pääsee jonkin verran askartelemaan kortteja, Kinnunen kertoo.
Jouluaattoa kohden käydään pikkujoulujen merkeissä, seurakunnan tervehdyksen ja Kolkanlahden oppilaiden lauluesitysten myötä. Aattoaamuna puetaan
parasta ylle, nautitaan riisipuuro, juhlalounas ja luetaan evankeliumi. Keittiöltä
saadut herkut täyttävät jääkaapin ja joululaulut soivat.
Tuleekohan joulupukki tänä
vuonna? Ainakin lahjakassi
on jo odottamassa.
takaisin. Muistelee rakkaintaan. Yksinäinen kyynel
poskellaan Alma kutoo viimeisen silmukan valmiiksi
ja päättelee langan. Punaraidallinen sukka sai parinsa.
Vaan Alman mieli on alakuloinen. Ikkunasta näkyy joulun tähti. Voi kunpa yksinäi-
syys lakkaisi jäytämästä jäseniä, korventamasta sydäntä.
Tulisi edes joku.
Jouluntähden loistaessa
kuuluu ovelta koputus. Alma
jättää kutimensa ja nousee
kankein jäsenin ovelle. Naapurin pikku Silja siellä on korinsa kanssa. Alma hymyilee
tyttöselle.
– Mikäs se Silja-tyttösen
tänne Alman ovelle lennättää näin aatonaaton aikaan?
Eikös sitä pitäisi nuppusen
olla jo joulupukkia odottelemassa, Alma kysäisee mielissään pienestä vierailijasta.
Silja pujahtaa koreineen
Alman ohi eteiseen pakkasen puna poskillaan. Odotuksen ja innostuksen loiste
silmissään, Silja nostaa korinsa liinaa.
– Hyvää joulua Alma! Meidän Nöpö-kissa teki pennut
ja tämä yksi jäi vielä ilman
kotia. Sen nimi on Suutari.
Minä ajattelin, että Suutarilla olisi hyvä olla Alman luona, niinhän oli Veturillakin,
muistatkos Alma, naapurin
Silja puhuu niin ettei malta
vetää henkeä välillä.
Veturi oli Alman ja Kaarlon kissa, joka seurasi isäntäänsä samana päivänä vii-
meiselle retkelleen. Yhdessä
nukkuivat pois.
Almaa alkaa naurattaa hänen katsellessaan Siljan tähtisilmiä, jotka vilkkuvat odottavina vaalean otsatukan alta.
– Tulkoon Suutari taloon
ja asettukoon majaksi. Tehdään sille yhdessä peti tuohon sängyn viereen, Alma
suostuu.
Viisivuotias Silja kiiruhtaa kissoineen pedin tekoon.
Enää ei Alman tarvitse yksin
olla. Silja ehtii tehdä nenän
kuvat ikkunaan joulun tähteä katsellessaan ja piparkakun murusia lattialle sitä natustellessaan, ennenkuin kiiruhtaa takaisin kotiinsa korissaan punaraidalliset villasukat.
Alma ei kiirehdi siivoamaan. Hän istahtaa kiikustuoliinsa takaisin ja Suutari
hyppää kerälle kehräämään
lämpimään syliin. Ryppyinen käsi silittelee pehmeää turkkia. Joulun tähti seuran toi.
Kati Tuomi-Ahonen
Joulutarina
Jouluntähti – lohdun tuoja
Yksinäisyys puristaa rintaa.
Se levittäytyy hitaasti pitkin
kehoa, tuntuu lamauttavana
käsissä ja jaloissa. Alma katsahtaa väsyneenä käsiinsä.
Vielä eilen ne tuntuivat tarttuvan toimeen, mutta tänään
ne ovat aivan kuin halvaantuneet.
Alma palaa muistoissaan
lapsuuden jouluihin. Silloin
lunta oli korkeat nietokset,
pakkanen paukkui ja lumi
narisi kelkan alla. Tuvassa
paloivat itse tehdyt kynttilät,
pirtinpöytä notkui jouluherkuista, joita äiti ja mummu
olivat tehneet päivät pitkät.
Lahjoiksi tuli käsin ommeltua nukkea ja Ameriikasta asti tullut paketti, josta löytyi ihan oikea nukke!
Voi sitä lapsen ihmetyksen
määrää. Pieneen oltiin tyytyväisiä, mitäpäs sitä suurella määrällä tavaraa olisi tehnytkään. Lapsuuden päivät
kuluivat ulkona kesällä käpylehmiä tehdessä, talvella kelkkamäessä ja naapurin
lasten kanssa piilosta leikkien. Huoletonta aikaa se.
Alma istahtaa kiikkustuoliin ja ottaa kutimet käsiinsä.
Valmiina vieressä on jo punaraidallinen villasukka, jo-
ka odottaa vastapariaan. Alman vastapari nukkui pois
jo muutamia vuosia sitten.
Kauanko siitä jo lie, Alma ei
jaksa muistaa. Ei välitä.
Aamun tähden kajasteessa Alma herää aamuisin, mutta ei se enää ole sama asia. Yksin tunnista toi-
seen. Puhelin on hiljaa, ollut jo monta vuotta. Kaarlon
kanssa ei lapsia siunaantunut
toiveesta huolimatta, joten ei
ole ketään, joka oveen kolkuttaisi. Ei pieniä nenän jälkiä ikkunaruuduissa, piparin
murusia pöydän alla.
Alma kiikkuu hiljaa, edes-
Kati Tuomi-Ahonen