Numero 1
Joulukuu 2015
Haukves’ - kylien oma aviisi
Hyvä lukija. Olet juuri aloittamassa tutustumaan uuteen
Haukves’-lehteemme, joka jaettiin
jokaiseen postilaatikkoon sekä lähetetään kesäasukkaille Niittylahden, Varparannan, Haukiniemen
ja Juvolan kylillä.
Lehden tarina alkoi keväällä
2015, kun Haukiniemi-seura
ilmoitti Kot’kyläläinen- lehden
lakkauttamisesta.
Kesän aikana pidettiin muutamia
palavereja alueen ihmisten kanssa
asian tiimoilta.
Pidettiin tärkeänä, että laajalla alueellamme ilmestyy juuri
meidän asioista kertova julkaisu,
joka yhdistää kylien väkeä toisiinsa, antaa voimia asua, toimia ja
viihtyä kylillä.
Päätettiin yhdessä alkaa julkaisemaan lehteä, joka ilmestyy 2-3
kertaa vuodessa. Ensimmäinen
lehti on ”koelehti”, jolla keräämme kokemuksia, löytyykö lehdelle
kirjoitajia ja kuvaajia.
Juttuja on saapunut lehden
sähköpostiin hyvissä ajoin ennen
asetettua määräaikaa.
Vuahtopiät
Tässäpä sitä kirjotellaa
uuvven kylälehen sivuile ja huastan kaikki muuttii rohkeesti kirjottelemmaa er aiheista. Kieloppi
ei oo tärkein assii mitä tuijotettaa,
vua jutun sisältö.
Ilon ja surun aiheet tai kehitysehotukset kylihen toimintaan suap
olla aiheena. Lukijan mielenkiintoo suattaa herättee sekkii, jos
kerrot parraihen marja- ja sienpaikkohen sijjainnit.
Hyvät resetittii on mukavia
lukkee. En tarkota niitä liäkärin
kirjottelemia resettilöitä, vua ruokaohjeita. Esmerkiks voin kertoo
mitenkä meilä tehhään possun
leikkeet.
Yhdessä valittuna ”piätoimittajana” minun ei ole tarvinnut patistella juttujen toimittamisissa.
Tässä yhteydessä kiitän kaikkia
henkilöitä, jotka ovat antaneet
aikaa ja panoksensa tämän lehden
onnistumiseen.
Olen luottavainen, että alueen
asukkaat ottavat lehden omakseen sekä toivotan kaikki mukaan
alueemme oman lehden tuottamiseen myös jatkossa.
Seuraava lehti ilmestyy kesän
kynnyksellä kertomaan kesän tulevista tapahtumista ja menneen
talven kuulumisista.
Mikäli Sinulla hyvä lukija on paikallisia, ajankohtaisia juttuja, kuvia tai kertomuksia alueeltamme,
pyydän Sinua olemaan yhteydessä
lehteemme, jonka sähköpostisoite
on [email protected] tai
minuun henkilökohtaisesti.
Toivotan Sinulle hyviä lukuhetkiä Haukves’-lehden seurassa
sekä hyvää Joulun odotusta.
Jukka Nokelainen,
päätoimittaja
Ostetaa ensin kotmaisen possun
ulokovile pätkä, joka leikataa kahteentoista ossaa. Kaheksan laitetaan pakkasee kahessa rasiassa
uottamaa tulevia näläkiä ja neljä
nuijitaa lättänäks. Pyöritelläämpä ne sitte vehnäjauhossa, sitte
kananmunassa ja lopuks korppujauhossa . Paistoissa lisätää suola
ja mustapippur. Syyvvää potatin
ja kastin kera ja kyllä on tuassiisa
näläkee siirretty etteepäin.
Mualemuuttajihen jutut ois
kansa mukavia lukkee. Mitenkä se
on arki lähtenä sujumaa ja onko
minkälaista avun tarvetta. Suattaa
joku lukija olla se, joka joutas
jeleppimmää.
Ihekkii oon palluumuuttaja
vaikka en ollukkaa muuvvala
mualimala ku kuus vuotta. Kuus
vuotta riitti hyvin avvoomaa
2
Haukves’
saattapi tulla
toistekin
Tämä on Haukves’-lehden
ensimmäinen numero. Savolaisittain toimitus ennakoi, että
lehti saattaapi ilmestyä vielä
uudestaankin.
Säännöllistä ilmestymissaikaa
on vaikea luvata, koska kaikki
riippuu lehdelle tarjottavasta
materiaalista: jutuista ja kuvista
ja ajasta rakentaa niistä lehti.
Periaatehan on, että kun juttuja
sähköpostiin saapuu riittävästi,
on aika uuden lehden ilmestyä.
Alustavasti Haukves ilmestyy
keväisin ja joulun alla. Se toimisi samalla tiedotuskanavana eri
tapahtumista.
Juttuja ja kuvia otetaan vastaan sähköpostiin:
[email protected]
Tekijät vastaavat tekstien
virheistä, toimitus korjaa vain
räikeimmät kielioppivirheet.
Haukves-lehden
toimitussihteeri
Ossi Tynkkynen
silemät. Eikä sitä muuvvala nähny
sellasta nuapurappuu, mitä tiälä
luontasesti on.
Ennee ei kierretä talosta talloo heinänseivästystalakoissa ja
usseemmat tekköö leipätyösä kylihen ulokopuolela, mutta onneks
on kaikkia yhteisiä toimintoja
järjestetty vappaa-ajalae ihan ihe.
Niihen ansiosta kosketus usseempaa nuapurii säilyy ja mukavempi
on ajjoo yhteisiä asioita mielusaan
suuntaan.
Sitte joskus ku oot sielä, Haukveilä. Kirjota sen vuahtopiät,
tyynet auringonlaskut, hiljasuus
ja iänettömmyys. Pakkasela paukkuvat railot ja avannossa käynnit.
Muikun hoppeine kylöki.
Vaikka ihelles muistoks
Laureeni
Joulukuussa tapahtuu
Haukiniemessä rakennetaan taas perinteinen jouluseimi ohikulkijoiden iloksi.
Talakoot rakennelman aikaansaamiseksi
pidetään la 5.12. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, ota yhteyttä Loikkasen Olliin.
Kylämme joulun avaus ja seimen valojen
sytytys tapahtuu itsenäisyyspäivänä 6.12. kello
16. Sen jälkeen vaellamme kynttiläkulkueena
puurojuhlaan Tuula Ikosen talolle. Voit ottaa
oman lyhdyn mukaan.
Juhlassa lauletaan joululauluja, kuullaan
soittoa ja runonlausuntaa ja leikitään perinneleikkejä.
Tulethan mukaan antamaan oman panoksesi
myös ohjelmassa. Tilaisuus järjestetään yhdessä Savonlinnan seurakunnan kanssa.
Tällainen oli seimi jouluna 2014.
Teksti Ritva Loikkanen
Varparannan alueen Kyläyhdistys
ry:n Joulujuhla pidetään WillaNutussa torstaina 10. joulukuuta kello 18.30 alkaen.
Perinteisesti tarjolla joulupuuro ja torttukahvit sekä jouluiset arpajaiset. Puuromaksu 3 € / hlö
Tutusti joululaulut yhteislauluina. Sketsiviihdettä ja lasten ohjelmaa. Jo sitä ennen
kauneimmat joululaulut WillaNutussa 1.12.
kello 18.30. Järjestäjä Savonlinnan seurakunta.
Teksti Jukka Nokelainen
Joulu on taas WillaNutun juhlasalissa 10. joulukuu-
Haukiniemen jääkiekkokaukalo uusittiin vuosi sitten.
Kaukalo saatiin luistelukäyttöön joulupyhiksi 2014. Kiitos
tästä kuului ahkerille talkoolaisille, joista Mika Saariniva
ansaitsee erikoismaininnan.
Toiveissa on taas, että kaukalo on luistelukäytössä jouluksi, mutta kukapa säitä osaa ennakoida kovin tarkasti. Tietoa
jääkauden alkamisesta Hakan verkkosivuilla: www. haukiniemenhaka.net
Teksti Ossi Tynkkynen
Vuosi sitten joulupäivän hartaustunnelmaa lämmitti lähes -20 pakkanen.
Haukiniemen tsasounalla järjestetään
edellisten joulujen tapaan joulupäivänä aamuhartaus perjantaina 25.12. kello 9.30.
Juhannusaaton messu on vuorossa perjantaina 24.6.2016, kello 10. Tsasounan juhla
ja kyläjuhla, pruasniekka sunnuntaina 17.7.
2016 alkaen kello 10.
Teksti Juha Taskinen Haukiniemen jääkausi on taas ovella.
3
Niittylahden naiset ovat kokoontuneet yhteen nelisenkymmentä kertaa kahdessa vuodessa.
Pöntönharjun naiset
Sonja Mutka, Anja Mutka, Kirsti Leiri-
maistajaisia, kranssien tekoa ja tietenkin joka välissä
laulellaan.
Viikko ennen joulua teimme retken ulkotulilla reunustettua joulupolkua pitkin Kaijanlaavulle. Puolisotkin pääsivät mukaan.
Siellä oli kuusi kynttilöineen, jouluseimineen, letunpaistoa, glögiä, jätkänkynttilää ym. Oli mukavaa
hiljentyä joulunviettoon.
vaara, Päivi Kohonen, Leena Parkkinen, Heli
Kivinen, Marjo Välimäki ja Leena Malinen
ovat Pöntönharjun naiset.
Olemme saaneet lempinimeksi mummomafia.
Toimintamme sai alkunsa kesällä 2013 pi-
detyistä tienvarsitalkoista. Siellä syntyi idea kysellä
tieosakkailta/asukkailta (naisilta) yhteisistä tapaamisista.
Niinpä kirjoitimme ”ruusupaperille” kyselyn.
Kuinka ollakaan intoa tuntui olevan.
Ideanahan on yhteinen ns. ya-sopimus, että kaikki
halukkaat tempaistaan mukaan.
Meissä on yksinäisiä naisia sekä parisuhteisia niin työssä käyviä kuin eläkeläisiä.
Tapaamiset olemme suunnitelleet niin, että kaikki
pääsevät mukaan. Ensimmäinen perustamistapaaminen ja ideointi oli 24.10 ja siitä kaikki alkoi.
Vuosi 2015 menee aika samanlaisia latuja
pitkin. Saimme Sosterista muistiluotsin kertomaan,
miten muistimme säilyy hyvänä.
Oli intialaista päähierontaa, teimme potkukelkkaretkiä.
Harjoittelemme lauluja, joita jo kylätoimikunta
toivoo meiltä. Pitsiä ja liinoja betoniin askartelu on
viimeisin taidonnäytteemme.
Eli ideana on, ettei kukaan käperry omaan ”mökkiinsä” tylsistymään.
Pidetään mieli virkeänä ja tehdään yhdessä
meille kaikille hyvää.
Tapaamisia on kahteen vuoteen kertynyt jo kunnioitettavat 40 kertaa. Mitä vielä keksimmekään tulevaisuus näyttää.
Loppuvuoden aikana jo vuonna 2013 kävim-
me yhdessä Willa Nutussa kaikissa tapahtumissa.
Teimme jouluksi ovikransseja jne.
Vuoden 2014 aikana olemme käyneet monissa
teattereissa yhdessä.
Meillä on ollut intialaista päähierontaa, taimien
vaihtoa, mölkyn pelaamista, turvesaunaa, viinin-
Teksti ja kuva Kirsti Leirivaara
4
Millaisessa kylässä elät?
Onko kotikyläsi paikka, jossa viihdyt?
Jokaisessa kylässä on valtavan paljon erilaista
Entä mikä tekee asuinympäristöstä mieluisan?
Voisitko itse edistää jotenkin viihtymistäsi kylässäsi?
Tutkija kirjoittaa: Vahvoille ja viihtyisille kylille
yhteistä ovat usein hyvä yhteishenki, positiivinen
näkemys omasta kylästä sekä pyyteetön työskentely
yhteisten tavoitteiden eteen.
Yhteiset tavoitteet voivat tietenkin olla kyläkohtaisia, mutta on myös sellaisia yleisiä tavoitteita, jotka
edistävät kylän vahvuutta ja mukavuutta.
osaamista. On huippuja ja vähemmän huippuja.
Uskon että osaaminen tulee asukkaan itsensä ja
kyläyhteisön käyttöön vain osallistumalla kylän toimintaan, menemällä mukaan jo olevaan tai luomalla
aivan uutta.
Mukavaa yhdessä tekemistä kylillämme kyllä riittää meille kaikille, erilaisille ihmisille.
Viime kesänä Haukiniemessä yhteistä teke-
mistä toteutettiin uudessa muodossa. Järjestettiin
pihatapahtuma. Se olikin jättimenestys. Kävijöitä
tapahtumassa oli yli 200 ja tunnelma viihdyttävä.
Tapahtuma toteutettiin talkoilla.
Esiintyjät olivat kylämme asukkaita, joko nykyisiä tai entisiä. Kirpputorimyyjiä oli paikalla toistakymmentä ja kauppa kävi vilkkaana. Tilaisuudessa
tapailtiin entisiä naapureita ja kesäasukkaita. Halailtiin ja kyseltiin kuulumisia.
Leppoisalle tapahtumalle tuntuisi olevan tilausta.
Jospa kylämme urheiluseura, Haukiniemen Haka,
ottaisi suunnitelmaansa tulevan kesän pihatapahtuman?
Teksti Ritva Loikkanen
Hyvän elinympäristön tunnusmerkki numero
yksi on yhteisöllisyys. Täällä maaseudulla myös
ympäröivä luonto antaa mittavan panoksen asukkaiden viihtyvyyteen. Yhteisöllisyys on paljolti yhdessä
tekemistä, kokemista ja jakamista. Kaikissa kylissä
toimii ainakin yksi yhdistys. Näissä yhteinen tekeminen toteutuu luontevimmin. Se lisää tunnetta
kuulua ympärillä elävään kyläyhteisöön ja luo sekä
henkistä että fyysistä hyvää. Yhteinen tekeminen
myös poistaa epäluuloa asukkaiden väliltä ja vähentää syrjäytymisen tunnetta.
Piha-alueen yleiskuva (vas.) väreissä
isompana kannessa.
Nuoret esiintyjät
alakuvissa.Vasemmalla Oskari Saunisto (harmonikka)
ja Jesse Parkkonen
laulu. Keskellä Titta
Laurio(sello). Oikealla Liisa Tynkkynen
(sello).
Kuvat Juha Taskinen
5
Tsasounan syntymäpäivillä
Sunnuntaina 19. heinäkuuta vietettiin tsa-
Näiden suurien tekojen myötä Tuomo
nimettiin ensimmäisellä Kotiseutusankarin arvonimellä ja lisäksi kedon kukkasilla ja tsasounalintukodolla.
Juhlaväki lauloi Tuomolle paljon hyviä ja armorikkaita vuosia!
Loikkasen kotiseuturakkaus on pysyvää ja niinpä
hän palautepuheessaan ja kiitoksissaan totesikin,
että elämä jatkukoon kylillämme samoissa valoisissa
toimissa.
sounan syntymäpäiväjuhlaa ja Serafim Sarovilaisen
muistopäivää, joka alkoi kellojen soitolla kymmeneltä.
Sadetta enteilevässä säässä vedenpyhitykseen ja
liturgiaan oli saapunut nelisenkymmentä juhliaa.
Varkauden-Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Bogdan Grosu toimitti
vedenpyhityksen ja sitten liturgian jossa muistettiin
monin siunauksin myös kyliämme.
Taipaleen ort. seurakunnan kanttori Meeri Jolkkosen johtama pieni kuoro lauloi kauniisti ja mieltä
ylentävästi.
Ortodokseille annettiin ehtoollinen liturgian
lopussa ja ponomari, eli palveluksen apulainen Olli
Loikkanen jakoi jälkileipää myös muille läsnäolleille. Tämän jälkeen juhlaväki kiersi tsasounan ja
kulki ristisaatossa Louhelan pihaan.
Edessä kulki ponomari kynttilälyhdyn kanssa, sitä
seuraten kuljetettiin tsasounan pyhän Serafim Sarovilaisen ikonia, ristiä ja matkalla kuoron laulaessa Isä Bogdan vihmoi pyhitetyllä vedellä ihmiset,
pellot, tien sekä juhlaväkeä.
Kesän 2015 pruasniekka oli pienimuotoinen,
erityisen lämminhenkinen ja unohtumaton. Kiitos
kaikille!
Tsasounan valmistumisen jälkeen olemme kokeneet Iloa ja valoa monin tapahtumin.
Jouluaamun hartauteen, Juhannusaaton messuun
on saapunut väkeä tsasounan täydeltä. Nämä ekumeeniset, yhteiset palvelukset sekä ortodoksinen
tsasounan vuosijuhla heinäkuussa osoittavat, että
temppelillä on pysyvää merkitystä ja tehtävää ilon ja
hartauden paikkana kylillämme.
Tsasounalle pääsyn helpottamiseksi avaimia
on jaettu lähinaapureille ja ovet avataan mielellään
sinulle milloin vaan soittamalla:
Juha Taskinen 0500 - 174 200
Marja Vellonen 040 - 197 9895
Aimo Kaartinen 040 - 736 9336
Olli Loikkanen 050 - 331 7788
Juha Saunisto 050 - 323 2872
Pruasniekkaan Louhelan pihaan ja Norppa
Art-tiloihin oli saapunut runsaasti lisää väkeä ja
kaikki mahtuivat sateen alkaessa mukavasti Navetaarion katon alle.
Isä Bogdan siunasi Haukiniemen kulttuurikyläyhdistyksen vapaaehtoisten järjestämän ruoan ja
kahvituksen. Tarjolla oli Janne Herrasen lahjoittamia muikkuja, jotka oli Louhelassa savustettu,
leipää lisukkeineen, monenlaista vehnästä, kakkua
ja leivoksia. Ruokatarjoilua kehuttiin, eikä suotta,
sillä Marja, Meeri, Eira, Ritva ja Leena olivat
ahkeroineen niiden eteen jo päiviä.
Tarvikelahjoituksia oli saatu K-Supermarket
Mertalasta, Savonlinnan Prismasta ja Carlsonilta.
Punkaharjun naiskuoro, johtajanaan Esko Alanen
esitti kahvittelun lomassa kesäisiä kansallisromanttisia lauluja ja iloinen puheensorina kuului joka
paikassa.
Ensimmäinen ortodoksinen lastenleiri järjestettiin
Haukiniemessä 1.-3.kesäkuuta 2015.
Kaksitoista lasta majoittui Norppa Art-tiloihin
yhdessä ohjaajien kanssa.
Leirin iloiseen ohjelmaan kuului leikkejä, askartelua, hyvää ruokaa, retki Oraviin, sekä rukoushetkiä
ja liturgiapalveluksia tsasounalla.
HKKry oli mukana järjestelyissä ja Meeri ja Sari
ruokahuollossa. Leiri onnistui erinomaisesti ja lisää
samanlaista kivaa on tulossa!
Tilaisuudessa muistettiin Haukiniemen omaa
Yhdistystä ja tsasounaa koskevissa
asioissa ota yhteyttä:
Juha Taskinen pj. Juvolantie 1968, 57310
Savonlinna. Puh. 0500174200. norppa.taskinen@
spynet.fi
Meeri Jolkkonen varapj. Sotkumantie 37,
83430 Käsämä. Puh. 040 8432531
Nähdään juhlissa!
poikaa Tuomo Loikkasta. Tuomo on toiminut
koko ikänsä syntymäkylänsä hyväksi monin eri
tavoin mm.
Haukiniemi-seuran perustajana, kyläjuhlien vetäjänä, Kot`kylä-lehden toimittajana huikeat 19 vuosikertaa, sekä Joel Lehtosen jalanjäljillä-kirjan (Juvola-Haukiniemi-Varparanta) sekä Vesikansaa-kirjan
(Ahvensalmi-Oravi) toimittajana ja kotiseutu- kirjahankkeiden vetäjänä.
Teksti ja kuvat Juha Taskinen
6
Tuomo Loikkasta muistettiin
monella tavoin (ylh. oik.).
Isä Bogdan Grosu toimitti
vedenpyhityksen ja liturgian
(vas. ylä- ja keskikuva).
Pruasniekan juhlaväki mahtui onneksi sateen alkaessa
Navetaarioon (vas. alakuva).
Olli Loikkanen johdatti ristisaattoa tsasounalta Louhelaan (oik. alakuva).
7
Syksyllä 2014 Iitu tankkasi omenoilla talviuniaan varten. Kesemmällä se oli vieroittanut kolme pentuaan. Kuvien perusteella aavisteltiin, että se voisi olla jälleen kantavana.
Iitun
vuosi
Olli Loikkasen riistakamera vangitsi karhuemon kahden pennun
huiman kasvun kesässä.
Mietin, nukkuuko Iitu talviunet lähiseuduilla. Onko
kuvassa karhunpesäkivi?
Syksy 2015. Karhuemon tunnistaa Iituksi oikean korvan valkoisesta merkistä.
Keväällä 2015 kävi ilmi Iitun saaneen jälleen
uuden pesueen.
On havaintoja, että se olisi synnyttänyt jälleen
kolme poikasta.
Yksi niistä olisi menehtynyt keväällä. Kameraankin on tallentunut vain kaksi poikasta.
tiukaksi, että se juuri ja juuri harvoilla voimallisilla
imaisuilla kesti kipinässä.
Holkki sitä varten, että se on helpompi siirrellä
suupielestä toiseen itikan hännän alle. Holkittomana se olisi myös murentunut mälliksi ruppeeman
aikana.
On kysytty, missä kuvauspaikka sijaitsee.
Muisto koivunoksan kirvelystä kannikassa esti
tällaisen torjuntatavan meiltä nuoremmilta.
Olin joskus lapsosena tavoitettu tupsuttelemasta
uunin reunalata kähvellettyä savuketta, tuvan nurkan takaa.
Itikan pistoon tottui paremmin kuin vitsaan.
Tarkkaan määriteltynä, kamera on sen kuusikon
laidassa, jonka me keskikouluikäiset veljekset kesäloman alkajaisiksi istutimme. 60-lukua tietenkin
elettiin.
Poikkeuksellisesti ukko-Suloa aikuisena työnopastaja tuurasi jykevän tarmokas työmies Yrjö Rantanen.
Itikkakesä oli parhaimmillaan, tai pahimmillaan.
Kahvitauolla, tuon karhujen kuvauskiven juurella,
Taimikko on varttunut jo tukkimetsäksi.
Vaikkeivät lehmät enää laidunna niillä seuduilla,
karhut aika ajoin käyvät tassuttelemassa kuusten
suojassa mustikoita ja muita metsänantimia maistelemassa.
Yrjö esitteli oman itikantorjuntakeinonsa.
Se oli kokoruppeeman holokkisätkä. Sätkä kiurusi
koko ruokataukojen väliajan, kun sen kiersi niin
Teksti ja kuvat Olli Loikkanen
8
K-kronikka
kaalista, kuin
kaalikeitosta!
Kesä 2015. Poikaset mittailevat kiven korkeutta ja etsivät
jotakin syötävää. Ei edes viime syksyisiä omenoita. Siis taipaleelle.
Syksy 2015. Pennut ovat kasvaneet. Nyt voi jo kurkkia kiven
ylikin ja omenoitakin löytyy.
Suurpetohavainnoistasi voit ilmoittaa
suurpetoyhdyshenkilölle Kari Turuselle,
p. 0500 155 107.
9
Kevät koittaa, koittaa kesäkuu.
Kasvimaa kaipailee, kussa kuokkija, kussa kaitsija, kussa kaalit
keräiset. Kaalit kauniit kupuiset.
Kaalimaa kaihoaa kuokkijaa,
kaitsijaa, kitkijää.
Kaunis keskipäivä koittaa, kastelijaa kutsuu kuiva kasvimaa, kuiva
kaalimaa.
Kesä kuluu, kasvaa kaikki kasvit,
kuten kaalitkin, kesäinen kuutamo
kasvattaa kaalit kuten kukkasetkin.
Kaalimadot kurkistaa, kuinka
kasvaa kaalit kasvimaan, kuinka
kaalit kutsuu kaalimadon kanssaan
karkeloon.
Kaalinkaitsija, kaalin kasvattaja, karkoittaa kaalimadot kauas
kankahalle kadoksiin.
Kasvimaalta kitketyltä, kastelulta, kaitsetulta, kasvaa kaalit kaunoiset, kaunihiksi, kiinteäksi.
Kesän kuuma keskipäivä kasvatti
kaalit kookkaiksi, keriksi, kupuisiksi.
Kutsuu kaali keittäjänsä, kanssaan kulkijansa kattiloineen kaalipellon keskelle.
Kaunein, kiintein keräkaali kutsuu kulkijaa, ken kumma kulkija,
kun keksi kaalin kaunoisen, kunne
kuljet kulkija, ketä kutsuit kulkija
kanssas kulkemaan, kanssas kulkemaan, kattilaasi kiehumaan.
Kutsu kuuluu, kaikki kaalikeiton
kauhontaan. Keiton kutsu kuuluu
kaikkialle.
Keijot, Kaijat, Kallet kuin Kaisatkin, kaikki kutsun kuulee, kilvan
kaikki kaalikeiton kauhaan käy.
Kyl kupu kylläinen, kuuluu kiitos.
Kiitos kylväjälle, kiitos kaitsijalle.
Kiitos kaalin keittäjälle.
Kaali kiittää keittäjänsä, kutsujansa.
Kaikki kiittää keittäjäänsä, kutsujaansa, KIITOS!
Kiitos kaikille kuulijoille!
Teksti Leena Malinen
Kiehkurakuvioista
norpat tunnetaan
Saimaassa uiskentelee tällä hetkellä hieman
reilut 300 norppaa ja niistä suurin osa elää Haukija Pihlajavedellä.
Norppakannan kokoa arvioidaan vuotuisten
pesälaskentojen avulla. Pesien lisäksi laskennoissa
selviää myös syntyneiden poikasten määrä.
Pesäpaikkojen tarkempi seuranta talven yli toiminnassa olleiden riistakameroiden ja jäiden lähdön
jälkeen sukeltamalla tehtyjen tarkastusten avulla on
tuonut uutta tietoa norpan poikasten pesäajasta.
Näiden uusien menetelmien avulla on paljastunut, että pesäpoikaskuolleisuus on suurempaa kuin
aikaisemmin on oletettu, vaikka kuolleisuuden syyt
ovatkin edelleen pitkälti tuntemattomia.
Ilmaston lämmetessä luvassa on yhä useam-
vaaleat kiehkurakuviot. Ne ovat jokaisella norpalla
yksilöllisiä, samaan tapaan kuin sormenjäljet ovat
ihmisille.
Turkkikuviot vain ovat sormenjälkiä helpommin
nähtävissä. Hylkeen turkkikuvio on erilainen eri
kyljillä ja se pysyy muuttumattomana koko eliniän.
Tämä ominaispiirre mahdollistaa hyljeyksilöiden
tunnistamisen ilman, että niitä tarvitsee pyydystää,
pelkkä valokuva riittää.
Itä-Suomen yliopisto onkin kuvannut pääasiassa
riistakameroiden avulla saimaannorppia vuodesta
2010 alkaen, jonka lisäksi kuva-aineistoa on kertynyt luontokuvaajien ja yksityisten henkilöiden
arkistoista.
Tähän mennessä noin 185 saimaannorppayksi-
min talvia jolloin norppien pesäpaikoille saarten ja
luotojen rantoihin ei muodostu riittäviä kinoksia
pesätarpeiksi.
Tällöin kuutit syntyvät ilman pesän suojaa ja ovat
entistä alttiimpia sekä petojen saalistukselle että
ihmisen aiheuttamalle häiriölle.
Lisäksi lumipesien puuttuminen vaikeuttaa kannanarviointia, perustuuhan se juuri pesien laskemiseen.
Eläinten kanta-arvioiden tekemiseen on kuitenkin
useita vaihtoehtoisia menetelmiä.
Haukniemen
Kauppa
Saimaannorpan tummaa turkkia koristavat
löä on tunnistettu ja monet on kuvattu useana eri
vuonna.
Jokusia yksilöitä on kuvattu sekä kuuttina että
aikuisena ja näyttääkin siltä, että runsaasta poikasja nuoruusvuosien liikkumisesta huolimatta norpat
asettuvat aikuisina varsin lähelle synnyinpaikkaa.
Kuusi vuotta sitten pystyttiin ensimmäistä kertaa
todistamaan saimaannorppakaksosten syntyneen,
tavallisesti kun norppa saa aina yhden poikasen
kerrallaan.
AVOINNA
arkisin
miten sattuu
lauantaisin
silloin tällöin
10
AVOINNA
Emo ja kaksoskuutit, joista toinen tunnistettiin turkkikuvioiden avulla kuusi vuotta myöhemmin. Tuona aikana kuutista oli kasvanut aikuinen ja se valokuvattiin imettämässä omaa
poikastaan.
Viime keväänä valokuva-aineisto paljasti, että
ainakin toinen kaksosista oli selvinnyt aikuiseksi ja
saanut poikasen - vain muutaman kilometrin päässä
synnyin paikaltaan.
Uusien menetelmien käyttöönotto mahdollistaa
entistä tarkemman ja monipuolisemman tiedon
keruun joka tukee suojelua ja kannanseurantaa.
Teksti Miina Auttila, kuva Juha Taskinen
Tulevaisuudessa mm. norppakannan kokoa,
yksilöiden selviytymistä ja paikkauskollisuutta voidaan selvittää yksilöllisesti tunnistettujen norppien
valokuva-aineiston avulla.
Kirjoittaja asuu Haukiniemessä miehensä kanssa, työskentelee
Metsähallituksen suojelubiologina ja väitteli marraskuussa
aiheesta saimaannorppa muuttuvassa ilmastossa: suojelun ja
kannanseurannan haasteet.
Teksti ja piirros Vesa Laurio
11
Talkoot, yhteistyö, syrjäytyminen
Sanoja, jotka toisaalta nivoutuvat yhteen.
Törmäämme useasti otsikon sanoihin arjessamme.
Talkoot eivät yleensä onnistu jos ei ole yhteistyötä
ja jos ei yhteistyötä ole niin voi syrjäytyä.
Otetaanko talkoita? Otetaan otetaan! Yhteinen
tekeminen, kuinka asiaa kukin ajattelee? Harkitaan
kenelle tehdään, kuka hyötyy?
Kirjoittajat
Pirkko Malstedt
ja Mervi Niiranen halusivat
alla olevan
ajatelman mukaan.
Muistaisimme että asioita yhteiseksi hyväksi,
”Suurin voitto
elämässä ei ole
se, ettet koskaan
epäonnistu, vaan
että kykenet aina
aloittamaan
uudelleen jokaisen
epäonnistumisen
jälkeen.”
Anthony
D’Angelo
ja kaikkien eduksi. Me – henki, toiminnallinen ja sosiaalinen yhteistyö. Talkoita voidaan verrata joukkuelajiksi, jokainen omalta osaltaan on ”pelinrakentaja”. Talkoojoukkueessa otettaisiin kaikki mukaan,
reilua peliä.
Tärkeää kuitenkin että ns. valmentaja/ohjaaja/
vastuuhenkilö huolehtii jokaiselle työtehtävät, kaikille tekemistä. Asioita yleensä tehdään edistämään
yleistä hyvinvointia.
Tuntuu että nykyiset ihmiset osaavat vaatia ja
odottavat valmista sekä arvostelevat ”talkooväen”
työtä. Toivoisimmekin että jokainen voisi omalla
kohdallaan pysähtyä miettimään voisinko jotakin
tehdä, tulla vastaan asioissa?
Yhteistyön luominen yhdistysten välille, siihen
koemme lujaa halua.
Yhteistyön onnistumisen takaa avoimuus, keskinäinen arvostus ja vastavuoroisuus. Ottaisimme
huomioon vahvuudet sekä heikkoudet. Tätä ”työsarkaa, yhteistyön luomisesta aiomme jatkaa, jotta
joissakin asioissa voisimme laittaa hynttyyt yhteen.
Puheenjohtajan mietteitä
Usean vuoden ajan olemme lasten- ja nuorten
liikuntakerhotoiminnassa olleet mukana.
Kokemuksemme on, että lapsia ja nuoria ei ole
tarvis ryhmäyttää ikänsä mukaan. Liikuntakerhossamme ikäjakauma on 6-17v.
Ryhmässä kehittyvät sosiaaliset taidot, toisen
huomioiminen, kunnioittaminen. Perusasioita. joita
jokainen tarvitsemme elämässämme. Panostakaamme hyvinvointiin, se tulee olemaan meidän kannattavin sijoituksemme.
Teksti Mervi Niiranen ja
Pirkko Malmstedt, Kuva Ella Östring
tapahtumissamme ja palaute positiivista.
Jos ja kun saamme negatiivista palautetta, pyrimme asian selvittämään sekä korjaamaan.
Pyrimme aktiivisesti olemalla yhteydessä Savonlinnan päättäjiin tärkeissä asioissa: esim. asiointiliikennöinti ja Juvolan koulun tulevaisuus.
Pysähdyin miettimään toimintaani sekä näky-
vyyttä, voisinko tehdä enemmän ja paremmin asioita. Olenhan saanut kunniakseni toimia Varparannan
alueen kyläyhdistyksen puheenjohtajana 5 vuotta,
merkittävä ”luottamus” minua kohtaan. Luonko
tarpeeksi positiivista kuvaa?
Säännöissämme lukee: Yhdistyksen tarkoituksena
on toimia kylien asukkaiden yhdyselimenä, valvoa
heidän etujaan, sekä kehittää kylien yhteisiä toimintoja ja tiedottaa kylien asukkaille heitä koskevissa
asioissa.
Voin kertoa että kylätoiminta on mukavaa ja kivaa
tekemistä riittää. Järjestämme useita tapahtumia,
ja ilokseni olen huomannut, että uusia kasvoja on
Erityiskiitoksen ansaitsevat toimikuntamme
jäsenet. Osalla jo hyvinkin pitkä toimikausi yhdistyksessämme, hieno että olette jaksaneet ja olemme voineet yhdessä tehdä hienoa työtä kyliemme
hyväksi.
Tapahtumien järjestäminen ei ole itsestään selvyys, sillä tarvitaan tekijöitä sekä hyviä ideoita ja ns.
talkoohenkeä.
Toivotan tervetulleeksi toimintaamme sekä kyliemme asukkaita että kesäasukkaita.
12
Paljon onnea ja iso halaus perheille
”Nukkaposki, suukkosuu, silmäs aamuun avautuu.
Ihmeitä täynnä päivän joka hetki, alkaa pienestä
lapsen elämänretki. Sadut, keijut, siivin hopeisin,
ohjaavat tietäsi kukkasin.”
Penni Helena Pesonen
27. kesäkuuta 2015
Teksti Mervi Niiranen
Iiro Arvo Antero Rönkkönen
16.elokuuta 2015
Rotinakakku Heleena Sikanen
Uusia tuulia kaivataan. Toivottavasti kyläkokouksessa tavataan keväällä 2016.
Tukena on alueemme 2009 valmistunut kyläsuunnitelma:
Haukiniemen, Varparannan ja Niittylahden alue –
YHTEISÖLLINEN KYLÄ LÄHELLÄ LUONTOA.
Kuvat Ella Östring
juuri heitä varten. Kyläyhteisö välittää ja huolehtii
asukkaistaan ikään, asemaan tai sukupuoleen katsomatta sekä edistää asukkaidensa sosiaalisuutta,
hyvinvointia ja turvallisuutta. Arjen turvallisuudessa
kylässä katsotaan lasten sekä ikäihmistenkin perään.”
Suomalainen kylätoiminta, verkkolehti nro
2/2014.
”Yhteisöllisyydellä ei ole yhtä selkeää mää-
ritelmää. Kyläyhdistysten näkökulmasta keskeisinä
elementteinä pidetään kansalaisten osallistumista,
tasavertaisuutta toimijoiden kesken, erilaisuuden
hyväksymistä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, sosiaalista vastuuta, luottamusta, tahtoa toimia yhdessä
ja usein kotiseutuhenkeä, jossa kylä ei ole pelkkä
nukkumapaikka vaan asuinseutu, jonka eteen ollaan
valmiita tekemään työtä.
Kylä muodostaa asukkailleen lähiyhteisön, joka on
Tähän lainaukseen on kiteytetty juuri ne asiat jotka koen minäkin tärkeäksi. Halua kehittää, huomioida, välittäminen ja ennakointi asioihin.
Minun mottoni: Olla innokas, innostava, avoin ja
rehellinen.
Teksti Mervi Niiranen, puheenjohtaja
Varparannan alueen kyläyhdistys ry.
13
Juvolan
koululta
Juvolan koulun esikoululaiset tekivät
käsitöissä kovista materiaaleista omien
suunnitelmien mukaan isänpäivälahjoja
sekä naulaustyönä kirjaimia.
Leirikoulu pidettiin WillaNutussa
syyskuussa. Maastossa piirrettiin ja piirroksiin
mietittiin tarina.
Norppa ja lokki
Olipa kerran norppa, joka piti kalasta. Se köllötteli usein auringon paisteessa lempikivellään.
Eräänä päivänä norppa sai ison lohen. Se oli
sen lempikala. Sitten eräs lokki tuli ja pyysi kalaa
norpalta.
Norppa ei halunnut antaa kalaa. Sitten lokki
sukelsi toisen kalan ja meni norpan luo.
Ne söivät yhdessä ja olivat ilosia. Niistä tuli
parhaat kaverit.
Emmi Olasvuori 2. lk
Jesse Parkkonen 4.lk
Willanutun kodan tonttu
Olipa kerran kota, jossa asui tonttu Hele.
Hän asui kodassa yksin kissan Mirrin kanssa.
Eräänä päivänä Hele tuli aamulla pihalle. Pihalla kuului kovaa ääntä. Mirri oli peloissaan pihapenkin alla. Tietä pitkin käveli paljon ihmisiä.
Hele oli piilossa, koska hän on tonttu, eikä häntä
saisi nähdä. Hän meni nopeasti sisälle piiloon.
Ihmiset yöpyivät kodan lähellä lintutornilla.
Kun ihmiset aamulla lähtivät, niin Hele pakkasi
tavarat, otti Mirrin syliinsä ja lähti kävelemään
syvemmälle metsään kivenkoloon, että hänen ei
tarvitsisi pelätä, että hänet nähtäisiin.
Siellä metsässä hän eli elämänsä onnellisesti
loppuun saakka.
Hilda Sallinen 0lk
Venla Luostarinen 6. lk.
14
Marraskuu kutosten silmin...
Marraskuun
Aamuna
Riemastun
Reilusti
Aika
Syksyinen
Keli
Ulkona on
Unta talvesta
näin.
Ian
Laitinen
Marraskuinen
Aamu
Rukalla
Ruskan keskellä
Sumuisessa
Kaupungissa
Ulvova susi
Ulkona ulvoo.
Venla Luostarinen
Marraskuussa
Aamu
Reippahasti
Runoilemalla
Alkaa
Syksy on
Kaikki
Ulkoilee
Ulkona
Joonatan
Saariniva
Kiva eli Kiusaamisen vastustaminen koulussa oli sivun
töiden aiheena.
Työt on tehty ryhmätyönä.
Linnansaaressa
3-4lk oppilaat osallistuivat Metsähallituk-
me veneen kahdella köydellä puihin.
Ensimmäisenä me tarkistimme tulipaikat ja
sitten kannoimme puita liiteriin.
Lastimme olivat aika suuria!!! Lähdimme Hietasaaresta Pöllänsaareen.
Sen rannalla oli puulotja. Siellä me sahasimme
puita nuotiota varten.
Söimme eväät ja menimme vanhan navetan
rauniolle, jossa oli vanha hevosniittokone.
Sitten jatkoimme matkaa kohti Seurasaarta.
Tulimme Seurasaareen ja veimme puita liiteriin.
Siellä oli kaatunut opaskyltti, nostimme sen
liiterin seinää vasten. Siellä oli tosi hauskaa.
sen kanssa yhteistyössä kansallispuiston alueella
rantautumispaikkojen syyshuoltotöihin.
Oppilaat olivat neljän hengen ryhmissä koko
koulupäivän retkeilemässä. Tässä yhden päivän
päiväkirja.
Linnansaaren päivä 1
Me menimme Metsähallituksen veneellä Linnansaaren kansallispuistoon.
Me nousimme veneeseen ja lähdimme kohti
Hietasaarta. Kun olimme Hietasaaressa sidoim-
15
Uusi lampola Tiisanmäelle
Lammastila Tiisanmäelle? Se idea syntyi kesällä 2013.
Tilaa pitävän Jussi Pesosen ja Hanna Niskasen yhteisenä haaveena oli saada toimeentulo tilalta
ja se johti keskusteluun lampaista.
Edellisen kerran lihakarjaa on Varparannan
Tiisanmäellä ollut noin 30 vuotta sitten ja lampaat
tuntuivat miellyttäviltä eläimiltä rauhallisuutensa
vuoksi, myös lammastalouden eri mahdollisuudet
herättivät kiinnostuksen.
Mika, Sauniston Jussi, Kauppisen Jouko ja
Laitisen Arttu.
Suunnittelijana ja rakennusinsinöörinä on toiminut Pekka Pehkonen. Lampola on mitoitettu
noin 80:lle uuhelle, tällä hetkellä uuhia on 40, joten
määrän on tarkoitus aikaa myöten kaksinkertaistua.
Talven aikana avaamme tilamyymälän, josta
voi ostaa pakastettua karitsanlihaan ympäri vuoden.
Tarjontaa löytyy myös niille asiakkaille, jotka haluavat ostaa karitsanlihaa pienissä erissä tai hakevat
vain jotain tiettyä leikkuuta.
Muita tilalla tuotettuja tuotteita, kuten lihajalosteita, taljoja, huovutusvillaa ja lankoja on myös
tulossa myyntiin.
Talvella 2013 tuli ensimmäiset uuhet tilalle,
13 tytön aloituskatras. Tarkoituksena oli tutustua
lampaaseen eläimenä ensin pienimuotoisesti, kokea
karitsointiajan kiire ja saada mahdollisimman realistinen kuva lammastaloudesta.
Tänä päivänä voi sanoa, että lampaat ovat vieneet
mukanaan, niiden rauhallisuus ja lempeä luonne
ovat valloittaneet meidät.
Aloituskatraan tytöistä on kasvanut mammoja ja
on hienoa tuntea jokainen nimeltä, luonteeltaan ja
olla mukana jokaisen karitsan syntymässä.
Maisemalaidunnusta jatketaan Linnan-
Meille tuotannossa on tärkeää se, että
lampaamme saavat elää rauhallista lajinmukaista
elämää.
Kesäajan laidunnuksen lisäksi ulkoilua järjestetään säännöllisesti myös talvisin.
Ruokinnassa käytämme itse tuottamaamme luomulaatuista rehua ja kaikessa toiminnassa suosimme kotimaista tuotantoa ja lähellä tuotettuja palveluita.
Tuotannossa keskitymme määrän sijasta laatuun.
Haluamme tarjota laadukasta karitsanlihaa, joka on
tuotettu eläintä kunnioittaen, sellaista lihaa haluamme itsekkin syödä.
saaressa mutta myös Haukiniemessä ja Huhtiniemessä Koloveden kansallispuistossa.
Hanna vastaa pääasiallisesti lampaiden hoidosta ja Jussi peltotöistä, koneurakointia ja lumitöitä
unohtamatta.
Lisätietoja lampaista ja myytävistä tuotteista saa
Hannalta, 040-5494547 tai
[email protected]
Kuulumisia päivitetään myös:
tiisanmaenlammastila.blogspot.com
Teksti Hanna Niskanen
Kuvat Juha Taskinen
Roduiksi on valikoitunut suomenlammas, Dor-
set ja Oxford Down.
Suomenlammas on emo-ominaisuuksiltaan erinomainen, luonteeltaan kesy ja hienolaatuinen villa
tarjoaa mahdollisuuksia omien lankojen, huovutusvllan ja taljojen tuotantoon.
Dorset ja Oxfor Down taas tuovat karitsoihin
lihaksikkuutta, Oxfordin erityispiirteenä on vähärasvaisuus ja rasvan marmoroituminen lihaskudokseen, mikä tekee siitä erityisen maukasta.
Uutta lampolaa on nyt rakennettu kesästä
lähtien ja sen valmistuminen on jo lähellä. Osa katraasta viettääkin siellä jo yönsä ja osa majailee vielä
vanhoissa tiloissa.
Mukana rakentamassa on ollut Saarinivan
Juha Saunisto lampolan rakennustöissä.
16
Jussi Pesonen ja Hanna Niskanen päätyivät lammastalouteen tulevaisuutta pohtiessaan. Kuvassa vasemmalta lapset Eeli, Penni ja Piisku sekä koirakaverit Manu ja Maya.
Lampolan kokoluokka paljastuu tässä alkusyksyn kuvassa. Isosta rakennuksesta on kyse.
17
Valon voima
voi sähkön fysikaalista luonnetta tyhjentävästi selittää, emme myöskään sähkön
keksijää voi täysin selittää. Mutta voimme
silti olla yhteistyössä.
Kolme ammattimiestä keskusteli siitä, kuka heistä on vanhimman ammatin edustaja. Kirvesmies
oli sitä mieltä, että kirvesmiestä on tarvittu kaikkein pisimpään, koska Nooan arkki piti rakentaa
puusta. Puutarhuri piti ammattiaan vanhimpana,
koska Eedenin puutarhassa tarvittiin tietysti alan
ammattilaista. Sähkömies sanoi, että kyllä te molemmat olette väärässä. Vanhin ammatti on sähkömiehen virka. Kun Jumala sanoi aikojen alussa, tulkoon valo, niin piuhat oli pitänyt jonkun jo asentaa.
Ihminen kaipaa valoa. Valo tekee olon
turvalliseksi. Valo saa ihmisen ja luonnon
kukoistamaan. Ihminen tarvitsee ”valohoitoa”. Valo
synnyttää elämää ja ilman valoa ei voi elää. Olemme valon varassa. Joskus puhutaan jopa ikuisesta
valosta. Valosta, joka ei koskaan sammu. Mikä valo
se on?
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen
maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12)
Aika joulun alla on ollut pimeä. Kun vuoden
pimeimpään aikaan on lumetonta, pimeys tuntuu
kasvavan. Mitä pimeämpää on, sitä enemmän me
kaipaamme valoa. Pimeästä ajasta voidaan puhua
myös toisessa merkityksessä. Pimeä tai synkkä eivät
tarkoita vain aistein havaittavan valon puuttumista.
Sanat pimeä ja synkkä voivat viitata pahuuteen eli
synnin seurauksiin. Pimeys on suurin silloin kun
emme pidä itseämme syntisinä.
Jumalan vastaus pimeyteen on Jeesus. Hän on
se valo, jota sydämemme kaipaa. Hän on se rauha,
jota kaipaa koko maailma. Hän tuo vapauden, joka
lisää vapauttamme rakastaa ja palvella lähimmäistä.
Jeesus on valo, jota pimeys ei saa valtaansa. Jeesus on valo, joka on jo voittanut pimeyden, synnin
ja kuoleman. Valon ja rauhan odotukset täyttyvät
Jeesuksessa ja siksi saamme laulaa: Kunnia Herran,
maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon, valon ja
rakkauden tuo.
Jaakko Parkkinen
Kirjoitaja on Niittylahdessa asuva pappi.
Sähkö on mielenkiintoinen elementti. Sitä määritellään milloin milläkin tavalla ja sen olemusta tutkitaan. Opiskeluaikoina sanottiin, että sitä ei pystytä
oikein selittämään, mitä sähkö loppujen lopuksi on,
mutta matemaattisesti sitä on mahdollisuus hallita
ja käyttää hyödyksi. Nykyaikainen yhteiskunta on
täysin sähköstä riippuvainen. Mikään ei oikeastaan
toimi ilman sähköä. Jos sähkö loppuu, lähes kaikki
pysähtyy; lämpö loppuu, vesi loppuu, valo loppuu,
tietoliikenne pysähtyy jne. Vaikka sähkön fysikaalinen olemus ei ole tiedossa, silti me tarvitsemme
sähköä. Elämämme ja hyvinvointimme ovat sähkön
varassa. Pitäisi varmistaa, että sähkö riittää ja etteivät sähköt katkea.
Vanhin sähkömies on Hän, joka kerran sanoi:”
tulkoon valo”. Hän myös keksi sähkön ja samalla
tuli keksineeksi vähän muutakin, koko maailman
kaikkeuden. Jos elämämme on sähkön varassa, niin
vielä enemmän olemme sähkön keksijän varassa.
Jos hän napsauttaa valot pois, koko maailman kaikkeus pimenee ja lakkaa olemasta. Niin kuin emme
18
Tämän lehden takana ovat
Varparannan alueen
kyläyhdistys
kotisivu: www.varparannanalueenkylayhdistys.fi
sähköposti: [email protected]
Haukiniemen Haka
kotisivu: haukiniemenhaka.net
sähköposti: haukiniemen.haka@
gmail.com
Optimisti
Jospa
voisi olla
optimisti,
jolla oisi
optimistijolla,
jolla voisi
optimisti olla.
Jukka Laurio
19
Palveluhakemisto
Kuivaa polttopuuta ja pilkettä
tarvittaessa kotiinkuljetettuna
Pertti Anttoselta puh. 0500 130
462. Pertti suorittaa myös piha- ja
tonttipuiden kaatoa.
Sirkkelisahausta ja kuivaa polttopuuta. Kalle Kaartinen puh. 050
352 1431.
Kaivinkoneurakointia 5
tonnin kumitelakaivurilla, traktoriurakointia ja lumitöitä. Jussi
Pesonen puh 0050 550 5335.
Rakennustyöt, muuraukset ja
laatoitukset. Mika Saariniva puh.
040 716 9371
Rakennustyöt, lumityöt ja puunajo. Juha Saunisto puh 050 323
2872.
Lumityöt, Risto Muhonen puh.
044 2637944.
Polttopuuta Touko Halonen,
050 5894820, sähköposti: touko.
[email protected]. Salokyläntie
468, 57310 Savonlinna.
Metsästysseura Sakastin Samoojat r.y. Tiedustelut: Touko
Halonen pj. 050 5894820/ tai
Reijo Herranen 0407354370
Raakapuun kuljetus, maanrakennus, murskeet ja sorat, tienkunnostus. talvihoito ja auraus.
Kari Malmstedt Oy: Kari 0400184586. Seppo 040-5873910.
Kalastuskunnat/luvat:
Haukiniemen osakaskunnan
verkkomerkkejä ja viehekalastuslupia R. Herranen puh. 040 735
4370.
Kyrönpellon osakaskunta
A. Tolvanen puh: 050 894999.
Varpaniemi 14–15 osakaskunta T. Halonen puh: 050
5894820.
Omatarvesahausta - Varparannan saha - WillaNutun työpalvelut p. 044-5715923.
Talonmies- ja kotiapua WillaNutun työpalvelut p.
044- 5715890.