Haukves` - lehti Nro 1 - Varparannan alueen kyläyhdistys ry
Numero 1 Joulukuu 2015 Haukves’ - kylien oma aviisi Hyvä lukija. Olet juuri aloittamassa tutustumaan uuteen Haukves’-lehteemme, joka jaettiin jokaiseen postilaatikkoon sekä lähetetään kesäasukkaille Niittylahden, Varparannan, Haukiniemen ja Juvolan kylillä. Lehden tarina alkoi keväällä 2015, kun Haukiniemi-seura ilmoitti Kot’kyläläinen- lehden lakkauttamisesta. Kesän aikana pidettiin muutamia palavereja alueen ihmisten kanssa asian tiimoilta. Pidettiin tärkeänä, että laajalla alueellamme ilmestyy juuri meidän asioista kertova julkaisu, joka yhdistää kylien väkeä toisiinsa, antaa voimia asua, toimia ja viihtyä kylillä. Päätettiin yhdessä alkaa julkaisemaan lehteä, joka ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa. Ensimmäinen lehti on ”koelehti”, jolla keräämme kokemuksia, löytyykö lehdelle kirjoitajia ja kuvaajia. Juttuja on saapunut lehden sähköpostiin hyvissä ajoin ennen asetettua määräaikaa. Vuahtopiät Tässäpä sitä kirjotellaa uuvven kylälehen sivuile ja huastan kaikki muuttii rohkeesti kirjottelemmaa er aiheista. Kieloppi ei oo tärkein assii mitä tuijotettaa, vua jutun sisältö. Ilon ja surun aiheet tai kehitysehotukset kylihen toimintaan suap olla aiheena. Lukijan mielenkiintoo suattaa herättee sekkii, jos kerrot parraihen marja- ja sienpaikkohen sijjainnit. Hyvät resetittii on mukavia lukkee. En tarkota niitä liäkärin kirjottelemia resettilöitä, vua ruokaohjeita. Esmerkiks voin kertoo mitenkä meilä tehhään possun leikkeet. Yhdessä valittuna ”piätoimittajana” minun ei ole tarvinnut patistella juttujen toimittamisissa. Tässä yhteydessä kiitän kaikkia henkilöitä, jotka ovat antaneet aikaa ja panoksensa tämän lehden onnistumiseen. Olen luottavainen, että alueen asukkaat ottavat lehden omakseen sekä toivotan kaikki mukaan alueemme oman lehden tuottamiseen myös jatkossa. Seuraava lehti ilmestyy kesän kynnyksellä kertomaan kesän tulevista tapahtumista ja menneen talven kuulumisista. Mikäli Sinulla hyvä lukija on paikallisia, ajankohtaisia juttuja, kuvia tai kertomuksia alueeltamme, pyydän Sinua olemaan yhteydessä lehteemme, jonka sähköpostisoite on [email protected] tai minuun henkilökohtaisesti. Toivotan Sinulle hyviä lukuhetkiä Haukves’-lehden seurassa sekä hyvää Joulun odotusta. Jukka Nokelainen, päätoimittaja Ostetaa ensin kotmaisen possun ulokovile pätkä, joka leikataa kahteentoista ossaa. Kaheksan laitetaan pakkasee kahessa rasiassa uottamaa tulevia näläkiä ja neljä nuijitaa lättänäks. Pyöritelläämpä ne sitte vehnäjauhossa, sitte kananmunassa ja lopuks korppujauhossa . Paistoissa lisätää suola ja mustapippur. Syyvvää potatin ja kastin kera ja kyllä on tuassiisa näläkee siirretty etteepäin. Mualemuuttajihen jutut ois kansa mukavia lukkee. Mitenkä se on arki lähtenä sujumaa ja onko minkälaista avun tarvetta. Suattaa joku lukija olla se, joka joutas jeleppimmää. Ihekkii oon palluumuuttaja vaikka en ollukkaa muuvvala mualimala ku kuus vuotta. Kuus vuotta riitti hyvin avvoomaa 2 Haukves’ saattapi tulla toistekin Tämä on Haukves’-lehden ensimmäinen numero. Savolaisittain toimitus ennakoi, että lehti saattaapi ilmestyä vielä uudestaankin. Säännöllistä ilmestymissaikaa on vaikea luvata, koska kaikki riippuu lehdelle tarjottavasta materiaalista: jutuista ja kuvista ja ajasta rakentaa niistä lehti. Periaatehan on, että kun juttuja sähköpostiin saapuu riittävästi, on aika uuden lehden ilmestyä. Alustavasti Haukves ilmestyy keväisin ja joulun alla. Se toimisi samalla tiedotuskanavana eri tapahtumista. Juttuja ja kuvia otetaan vastaan sähköpostiin: [email protected] Tekijät vastaavat tekstien virheistä, toimitus korjaa vain räikeimmät kielioppivirheet. Haukves-lehden toimitussihteeri Ossi Tynkkynen silemät. Eikä sitä muuvvala nähny sellasta nuapurappuu, mitä tiälä luontasesti on. Ennee ei kierretä talosta talloo heinänseivästystalakoissa ja usseemmat tekköö leipätyösä kylihen ulokopuolela, mutta onneks on kaikkia yhteisiä toimintoja järjestetty vappaa-ajalae ihan ihe. Niihen ansiosta kosketus usseempaa nuapurii säilyy ja mukavempi on ajjoo yhteisiä asioita mielusaan suuntaan. Sitte joskus ku oot sielä, Haukveilä. Kirjota sen vuahtopiät, tyynet auringonlaskut, hiljasuus ja iänettömmyys. Pakkasela paukkuvat railot ja avannossa käynnit. Muikun hoppeine kylöki. Vaikka ihelles muistoks Laureeni Joulukuussa tapahtuu Haukiniemessä rakennetaan taas perinteinen jouluseimi ohikulkijoiden iloksi. Talakoot rakennelman aikaansaamiseksi pidetään la 5.12. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, ota yhteyttä Loikkasen Olliin. Kylämme joulun avaus ja seimen valojen sytytys tapahtuu itsenäisyyspäivänä 6.12. kello 16. Sen jälkeen vaellamme kynttiläkulkueena puurojuhlaan Tuula Ikosen talolle. Voit ottaa oman lyhdyn mukaan. Juhlassa lauletaan joululauluja, kuullaan soittoa ja runonlausuntaa ja leikitään perinneleikkejä. Tulethan mukaan antamaan oman panoksesi myös ohjelmassa. Tilaisuus järjestetään yhdessä Savonlinnan seurakunnan kanssa. Tällainen oli seimi jouluna 2014. Teksti Ritva Loikkanen Varparannan alueen Kyläyhdistys ry:n Joulujuhla pidetään WillaNutussa torstaina 10. joulukuuta kello 18.30 alkaen. Perinteisesti tarjolla joulupuuro ja torttukahvit sekä jouluiset arpajaiset. Puuromaksu 3 € / hlö Tutusti joululaulut yhteislauluina. Sketsiviihdettä ja lasten ohjelmaa. Jo sitä ennen kauneimmat joululaulut WillaNutussa 1.12. kello 18.30. Järjestäjä Savonlinnan seurakunta. Teksti Jukka Nokelainen Joulu on taas WillaNutun juhlasalissa 10. joulukuu- Haukiniemen jääkiekkokaukalo uusittiin vuosi sitten. Kaukalo saatiin luistelukäyttöön joulupyhiksi 2014. Kiitos tästä kuului ahkerille talkoolaisille, joista Mika Saariniva ansaitsee erikoismaininnan. Toiveissa on taas, että kaukalo on luistelukäytössä jouluksi, mutta kukapa säitä osaa ennakoida kovin tarkasti. Tietoa jääkauden alkamisesta Hakan verkkosivuilla: www. haukiniemenhaka.net Teksti Ossi Tynkkynen Vuosi sitten joulupäivän hartaustunnelmaa lämmitti lähes -20 pakkanen. Haukiniemen tsasounalla järjestetään edellisten joulujen tapaan joulupäivänä aamuhartaus perjantaina 25.12. kello 9.30. Juhannusaaton messu on vuorossa perjantaina 24.6.2016, kello 10. Tsasounan juhla ja kyläjuhla, pruasniekka sunnuntaina 17.7. 2016 alkaen kello 10. Teksti Juha Taskinen Haukiniemen jääkausi on taas ovella. 3 Niittylahden naiset ovat kokoontuneet yhteen nelisenkymmentä kertaa kahdessa vuodessa. Pöntönharjun naiset Sonja Mutka, Anja Mutka, Kirsti Leiri- maistajaisia, kranssien tekoa ja tietenkin joka välissä laulellaan. Viikko ennen joulua teimme retken ulkotulilla reunustettua joulupolkua pitkin Kaijanlaavulle. Puolisotkin pääsivät mukaan. Siellä oli kuusi kynttilöineen, jouluseimineen, letunpaistoa, glögiä, jätkänkynttilää ym. Oli mukavaa hiljentyä joulunviettoon. vaara, Päivi Kohonen, Leena Parkkinen, Heli Kivinen, Marjo Välimäki ja Leena Malinen ovat Pöntönharjun naiset. Olemme saaneet lempinimeksi mummomafia. Toimintamme sai alkunsa kesällä 2013 pi- detyistä tienvarsitalkoista. Siellä syntyi idea kysellä tieosakkailta/asukkailta (naisilta) yhteisistä tapaamisista. Niinpä kirjoitimme ”ruusupaperille” kyselyn. Kuinka ollakaan intoa tuntui olevan. Ideanahan on yhteinen ns. ya-sopimus, että kaikki halukkaat tempaistaan mukaan. Meissä on yksinäisiä naisia sekä parisuhteisia niin työssä käyviä kuin eläkeläisiä. Tapaamiset olemme suunnitelleet niin, että kaikki pääsevät mukaan. Ensimmäinen perustamistapaaminen ja ideointi oli 24.10 ja siitä kaikki alkoi. Vuosi 2015 menee aika samanlaisia latuja pitkin. Saimme Sosterista muistiluotsin kertomaan, miten muistimme säilyy hyvänä. Oli intialaista päähierontaa, teimme potkukelkkaretkiä. Harjoittelemme lauluja, joita jo kylätoimikunta toivoo meiltä. Pitsiä ja liinoja betoniin askartelu on viimeisin taidonnäytteemme. Eli ideana on, ettei kukaan käperry omaan ”mökkiinsä” tylsistymään. Pidetään mieli virkeänä ja tehdään yhdessä meille kaikille hyvää. Tapaamisia on kahteen vuoteen kertynyt jo kunnioitettavat 40 kertaa. Mitä vielä keksimmekään tulevaisuus näyttää. Loppuvuoden aikana jo vuonna 2013 kävim- me yhdessä Willa Nutussa kaikissa tapahtumissa. Teimme jouluksi ovikransseja jne. Vuoden 2014 aikana olemme käyneet monissa teattereissa yhdessä. Meillä on ollut intialaista päähierontaa, taimien vaihtoa, mölkyn pelaamista, turvesaunaa, viinin- Teksti ja kuva Kirsti Leirivaara 4 Millaisessa kylässä elät? Onko kotikyläsi paikka, jossa viihdyt? Jokaisessa kylässä on valtavan paljon erilaista Entä mikä tekee asuinympäristöstä mieluisan? Voisitko itse edistää jotenkin viihtymistäsi kylässäsi? Tutkija kirjoittaa: Vahvoille ja viihtyisille kylille yhteistä ovat usein hyvä yhteishenki, positiivinen näkemys omasta kylästä sekä pyyteetön työskentely yhteisten tavoitteiden eteen. Yhteiset tavoitteet voivat tietenkin olla kyläkohtaisia, mutta on myös sellaisia yleisiä tavoitteita, jotka edistävät kylän vahvuutta ja mukavuutta. osaamista. On huippuja ja vähemmän huippuja. Uskon että osaaminen tulee asukkaan itsensä ja kyläyhteisön käyttöön vain osallistumalla kylän toimintaan, menemällä mukaan jo olevaan tai luomalla aivan uutta. Mukavaa yhdessä tekemistä kylillämme kyllä riittää meille kaikille, erilaisille ihmisille. Viime kesänä Haukiniemessä yhteistä teke- mistä toteutettiin uudessa muodossa. Järjestettiin pihatapahtuma. Se olikin jättimenestys. Kävijöitä tapahtumassa oli yli 200 ja tunnelma viihdyttävä. Tapahtuma toteutettiin talkoilla. Esiintyjät olivat kylämme asukkaita, joko nykyisiä tai entisiä. Kirpputorimyyjiä oli paikalla toistakymmentä ja kauppa kävi vilkkaana. Tilaisuudessa tapailtiin entisiä naapureita ja kesäasukkaita. Halailtiin ja kyseltiin kuulumisia. Leppoisalle tapahtumalle tuntuisi olevan tilausta. Jospa kylämme urheiluseura, Haukiniemen Haka, ottaisi suunnitelmaansa tulevan kesän pihatapahtuman? Teksti Ritva Loikkanen Hyvän elinympäristön tunnusmerkki numero yksi on yhteisöllisyys. Täällä maaseudulla myös ympäröivä luonto antaa mittavan panoksen asukkaiden viihtyvyyteen. Yhteisöllisyys on paljolti yhdessä tekemistä, kokemista ja jakamista. Kaikissa kylissä toimii ainakin yksi yhdistys. Näissä yhteinen tekeminen toteutuu luontevimmin. Se lisää tunnetta kuulua ympärillä elävään kyläyhteisöön ja luo sekä henkistä että fyysistä hyvää. Yhteinen tekeminen myös poistaa epäluuloa asukkaiden väliltä ja vähentää syrjäytymisen tunnetta. Piha-alueen yleiskuva (vas.) väreissä isompana kannessa. Nuoret esiintyjät alakuvissa.Vasemmalla Oskari Saunisto (harmonikka) ja Jesse Parkkonen laulu. Keskellä Titta Laurio(sello). Oikealla Liisa Tynkkynen (sello). Kuvat Juha Taskinen 5 Tsasounan syntymäpäivillä Sunnuntaina 19. heinäkuuta vietettiin tsa- Näiden suurien tekojen myötä Tuomo nimettiin ensimmäisellä Kotiseutusankarin arvonimellä ja lisäksi kedon kukkasilla ja tsasounalintukodolla. Juhlaväki lauloi Tuomolle paljon hyviä ja armorikkaita vuosia! Loikkasen kotiseuturakkaus on pysyvää ja niinpä hän palautepuheessaan ja kiitoksissaan totesikin, että elämä jatkukoon kylillämme samoissa valoisissa toimissa. sounan syntymäpäiväjuhlaa ja Serafim Sarovilaisen muistopäivää, joka alkoi kellojen soitolla kymmeneltä. Sadetta enteilevässä säässä vedenpyhitykseen ja liturgiaan oli saapunut nelisenkymmentä juhliaa. Varkauden-Savonlinnan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Bogdan Grosu toimitti vedenpyhityksen ja sitten liturgian jossa muistettiin monin siunauksin myös kyliämme. Taipaleen ort. seurakunnan kanttori Meeri Jolkkosen johtama pieni kuoro lauloi kauniisti ja mieltä ylentävästi. Ortodokseille annettiin ehtoollinen liturgian lopussa ja ponomari, eli palveluksen apulainen Olli Loikkanen jakoi jälkileipää myös muille läsnäolleille. Tämän jälkeen juhlaväki kiersi tsasounan ja kulki ristisaatossa Louhelan pihaan. Edessä kulki ponomari kynttilälyhdyn kanssa, sitä seuraten kuljetettiin tsasounan pyhän Serafim Sarovilaisen ikonia, ristiä ja matkalla kuoron laulaessa Isä Bogdan vihmoi pyhitetyllä vedellä ihmiset, pellot, tien sekä juhlaväkeä. Kesän 2015 pruasniekka oli pienimuotoinen, erityisen lämminhenkinen ja unohtumaton. Kiitos kaikille! Tsasounan valmistumisen jälkeen olemme kokeneet Iloa ja valoa monin tapahtumin. Jouluaamun hartauteen, Juhannusaaton messuun on saapunut väkeä tsasounan täydeltä. Nämä ekumeeniset, yhteiset palvelukset sekä ortodoksinen tsasounan vuosijuhla heinäkuussa osoittavat, että temppelillä on pysyvää merkitystä ja tehtävää ilon ja hartauden paikkana kylillämme. Tsasounalle pääsyn helpottamiseksi avaimia on jaettu lähinaapureille ja ovet avataan mielellään sinulle milloin vaan soittamalla: Juha Taskinen 0500 - 174 200 Marja Vellonen 040 - 197 9895 Aimo Kaartinen 040 - 736 9336 Olli Loikkanen 050 - 331 7788 Juha Saunisto 050 - 323 2872 Pruasniekkaan Louhelan pihaan ja Norppa Art-tiloihin oli saapunut runsaasti lisää väkeä ja kaikki mahtuivat sateen alkaessa mukavasti Navetaarion katon alle. Isä Bogdan siunasi Haukiniemen kulttuurikyläyhdistyksen vapaaehtoisten järjestämän ruoan ja kahvituksen. Tarjolla oli Janne Herrasen lahjoittamia muikkuja, jotka oli Louhelassa savustettu, leipää lisukkeineen, monenlaista vehnästä, kakkua ja leivoksia. Ruokatarjoilua kehuttiin, eikä suotta, sillä Marja, Meeri, Eira, Ritva ja Leena olivat ahkeroineen niiden eteen jo päiviä. Tarvikelahjoituksia oli saatu K-Supermarket Mertalasta, Savonlinnan Prismasta ja Carlsonilta. Punkaharjun naiskuoro, johtajanaan Esko Alanen esitti kahvittelun lomassa kesäisiä kansallisromanttisia lauluja ja iloinen puheensorina kuului joka paikassa. Ensimmäinen ortodoksinen lastenleiri järjestettiin Haukiniemessä 1.-3.kesäkuuta 2015. Kaksitoista lasta majoittui Norppa Art-tiloihin yhdessä ohjaajien kanssa. Leirin iloiseen ohjelmaan kuului leikkejä, askartelua, hyvää ruokaa, retki Oraviin, sekä rukoushetkiä ja liturgiapalveluksia tsasounalla. HKKry oli mukana järjestelyissä ja Meeri ja Sari ruokahuollossa. Leiri onnistui erinomaisesti ja lisää samanlaista kivaa on tulossa! Tilaisuudessa muistettiin Haukiniemen omaa Yhdistystä ja tsasounaa koskevissa asioissa ota yhteyttä: Juha Taskinen pj. Juvolantie 1968, 57310 Savonlinna. Puh. 0500174200. norppa.taskinen@ spynet.fi Meeri Jolkkonen varapj. Sotkumantie 37, 83430 Käsämä. Puh. 040 8432531 Nähdään juhlissa! poikaa Tuomo Loikkasta. Tuomo on toiminut koko ikänsä syntymäkylänsä hyväksi monin eri tavoin mm. Haukiniemi-seuran perustajana, kyläjuhlien vetäjänä, Kot`kylä-lehden toimittajana huikeat 19 vuosikertaa, sekä Joel Lehtosen jalanjäljillä-kirjan (Juvola-Haukiniemi-Varparanta) sekä Vesikansaa-kirjan (Ahvensalmi-Oravi) toimittajana ja kotiseutu- kirjahankkeiden vetäjänä. Teksti ja kuvat Juha Taskinen 6 Tuomo Loikkasta muistettiin monella tavoin (ylh. oik.). Isä Bogdan Grosu toimitti vedenpyhityksen ja liturgian (vas. ylä- ja keskikuva). Pruasniekan juhlaväki mahtui onneksi sateen alkaessa Navetaarioon (vas. alakuva). Olli Loikkanen johdatti ristisaattoa tsasounalta Louhelaan (oik. alakuva). 7 Syksyllä 2014 Iitu tankkasi omenoilla talviuniaan varten. Kesemmällä se oli vieroittanut kolme pentuaan. Kuvien perusteella aavisteltiin, että se voisi olla jälleen kantavana. Iitun vuosi Olli Loikkasen riistakamera vangitsi karhuemon kahden pennun huiman kasvun kesässä. Mietin, nukkuuko Iitu talviunet lähiseuduilla. Onko kuvassa karhunpesäkivi? Syksy 2015. Karhuemon tunnistaa Iituksi oikean korvan valkoisesta merkistä. Keväällä 2015 kävi ilmi Iitun saaneen jälleen uuden pesueen. On havaintoja, että se olisi synnyttänyt jälleen kolme poikasta. Yksi niistä olisi menehtynyt keväällä. Kameraankin on tallentunut vain kaksi poikasta. tiukaksi, että se juuri ja juuri harvoilla voimallisilla imaisuilla kesti kipinässä. Holkki sitä varten, että se on helpompi siirrellä suupielestä toiseen itikan hännän alle. Holkittomana se olisi myös murentunut mälliksi ruppeeman aikana. On kysytty, missä kuvauspaikka sijaitsee. Muisto koivunoksan kirvelystä kannikassa esti tällaisen torjuntatavan meiltä nuoremmilta. Olin joskus lapsosena tavoitettu tupsuttelemasta uunin reunalata kähvellettyä savuketta, tuvan nurkan takaa. Itikan pistoon tottui paremmin kuin vitsaan. Tarkkaan määriteltynä, kamera on sen kuusikon laidassa, jonka me keskikouluikäiset veljekset kesäloman alkajaisiksi istutimme. 60-lukua tietenkin elettiin. Poikkeuksellisesti ukko-Suloa aikuisena työnopastaja tuurasi jykevän tarmokas työmies Yrjö Rantanen. Itikkakesä oli parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Kahvitauolla, tuon karhujen kuvauskiven juurella, Taimikko on varttunut jo tukkimetsäksi. Vaikkeivät lehmät enää laidunna niillä seuduilla, karhut aika ajoin käyvät tassuttelemassa kuusten suojassa mustikoita ja muita metsänantimia maistelemassa. Yrjö esitteli oman itikantorjuntakeinonsa. Se oli kokoruppeeman holokkisätkä. Sätkä kiurusi koko ruokataukojen väliajan, kun sen kiersi niin Teksti ja kuvat Olli Loikkanen 8 K-kronikka kaalista, kuin kaalikeitosta! Kesä 2015. Poikaset mittailevat kiven korkeutta ja etsivät jotakin syötävää. Ei edes viime syksyisiä omenoita. Siis taipaleelle. Syksy 2015. Pennut ovat kasvaneet. Nyt voi jo kurkkia kiven ylikin ja omenoitakin löytyy. Suurpetohavainnoistasi voit ilmoittaa suurpetoyhdyshenkilölle Kari Turuselle, p. 0500 155 107. 9 Kevät koittaa, koittaa kesäkuu. Kasvimaa kaipailee, kussa kuokkija, kussa kaitsija, kussa kaalit keräiset. Kaalit kauniit kupuiset. Kaalimaa kaihoaa kuokkijaa, kaitsijaa, kitkijää. Kaunis keskipäivä koittaa, kastelijaa kutsuu kuiva kasvimaa, kuiva kaalimaa. Kesä kuluu, kasvaa kaikki kasvit, kuten kaalitkin, kesäinen kuutamo kasvattaa kaalit kuten kukkasetkin. Kaalimadot kurkistaa, kuinka kasvaa kaalit kasvimaan, kuinka kaalit kutsuu kaalimadon kanssaan karkeloon. Kaalinkaitsija, kaalin kasvattaja, karkoittaa kaalimadot kauas kankahalle kadoksiin. Kasvimaalta kitketyltä, kastelulta, kaitsetulta, kasvaa kaalit kaunoiset, kaunihiksi, kiinteäksi. Kesän kuuma keskipäivä kasvatti kaalit kookkaiksi, keriksi, kupuisiksi. Kutsuu kaali keittäjänsä, kanssaan kulkijansa kattiloineen kaalipellon keskelle. Kaunein, kiintein keräkaali kutsuu kulkijaa, ken kumma kulkija, kun keksi kaalin kaunoisen, kunne kuljet kulkija, ketä kutsuit kulkija kanssas kulkemaan, kanssas kulkemaan, kattilaasi kiehumaan. Kutsu kuuluu, kaikki kaalikeiton kauhontaan. Keiton kutsu kuuluu kaikkialle. Keijot, Kaijat, Kallet kuin Kaisatkin, kaikki kutsun kuulee, kilvan kaikki kaalikeiton kauhaan käy. Kyl kupu kylläinen, kuuluu kiitos. Kiitos kylväjälle, kiitos kaitsijalle. Kiitos kaalin keittäjälle. Kaali kiittää keittäjänsä, kutsujansa. Kaikki kiittää keittäjäänsä, kutsujaansa, KIITOS! Kiitos kaikille kuulijoille! Teksti Leena Malinen Kiehkurakuvioista norpat tunnetaan Saimaassa uiskentelee tällä hetkellä hieman reilut 300 norppaa ja niistä suurin osa elää Haukija Pihlajavedellä. Norppakannan kokoa arvioidaan vuotuisten pesälaskentojen avulla. Pesien lisäksi laskennoissa selviää myös syntyneiden poikasten määrä. Pesäpaikkojen tarkempi seuranta talven yli toiminnassa olleiden riistakameroiden ja jäiden lähdön jälkeen sukeltamalla tehtyjen tarkastusten avulla on tuonut uutta tietoa norpan poikasten pesäajasta. Näiden uusien menetelmien avulla on paljastunut, että pesäpoikaskuolleisuus on suurempaa kuin aikaisemmin on oletettu, vaikka kuolleisuuden syyt ovatkin edelleen pitkälti tuntemattomia. Ilmaston lämmetessä luvassa on yhä useam- vaaleat kiehkurakuviot. Ne ovat jokaisella norpalla yksilöllisiä, samaan tapaan kuin sormenjäljet ovat ihmisille. Turkkikuviot vain ovat sormenjälkiä helpommin nähtävissä. Hylkeen turkkikuvio on erilainen eri kyljillä ja se pysyy muuttumattomana koko eliniän. Tämä ominaispiirre mahdollistaa hyljeyksilöiden tunnistamisen ilman, että niitä tarvitsee pyydystää, pelkkä valokuva riittää. Itä-Suomen yliopisto onkin kuvannut pääasiassa riistakameroiden avulla saimaannorppia vuodesta 2010 alkaen, jonka lisäksi kuva-aineistoa on kertynyt luontokuvaajien ja yksityisten henkilöiden arkistoista. Tähän mennessä noin 185 saimaannorppayksi- min talvia jolloin norppien pesäpaikoille saarten ja luotojen rantoihin ei muodostu riittäviä kinoksia pesätarpeiksi. Tällöin kuutit syntyvät ilman pesän suojaa ja ovat entistä alttiimpia sekä petojen saalistukselle että ihmisen aiheuttamalle häiriölle. Lisäksi lumipesien puuttuminen vaikeuttaa kannanarviointia, perustuuhan se juuri pesien laskemiseen. Eläinten kanta-arvioiden tekemiseen on kuitenkin useita vaihtoehtoisia menetelmiä. Haukniemen Kauppa Saimaannorpan tummaa turkkia koristavat löä on tunnistettu ja monet on kuvattu useana eri vuonna. Jokusia yksilöitä on kuvattu sekä kuuttina että aikuisena ja näyttääkin siltä, että runsaasta poikasja nuoruusvuosien liikkumisesta huolimatta norpat asettuvat aikuisina varsin lähelle synnyinpaikkaa. Kuusi vuotta sitten pystyttiin ensimmäistä kertaa todistamaan saimaannorppakaksosten syntyneen, tavallisesti kun norppa saa aina yhden poikasen kerrallaan. AVOINNA arkisin miten sattuu lauantaisin silloin tällöin 10 AVOINNA Emo ja kaksoskuutit, joista toinen tunnistettiin turkkikuvioiden avulla kuusi vuotta myöhemmin. Tuona aikana kuutista oli kasvanut aikuinen ja se valokuvattiin imettämässä omaa poikastaan. Viime keväänä valokuva-aineisto paljasti, että ainakin toinen kaksosista oli selvinnyt aikuiseksi ja saanut poikasen - vain muutaman kilometrin päässä synnyin paikaltaan. Uusien menetelmien käyttöönotto mahdollistaa entistä tarkemman ja monipuolisemman tiedon keruun joka tukee suojelua ja kannanseurantaa. Teksti Miina Auttila, kuva Juha Taskinen Tulevaisuudessa mm. norppakannan kokoa, yksilöiden selviytymistä ja paikkauskollisuutta voidaan selvittää yksilöllisesti tunnistettujen norppien valokuva-aineiston avulla. Kirjoittaja asuu Haukiniemessä miehensä kanssa, työskentelee Metsähallituksen suojelubiologina ja väitteli marraskuussa aiheesta saimaannorppa muuttuvassa ilmastossa: suojelun ja kannanseurannan haasteet. Teksti ja piirros Vesa Laurio 11 Talkoot, yhteistyö, syrjäytyminen Sanoja, jotka toisaalta nivoutuvat yhteen. Törmäämme useasti otsikon sanoihin arjessamme. Talkoot eivät yleensä onnistu jos ei ole yhteistyötä ja jos ei yhteistyötä ole niin voi syrjäytyä. Otetaanko talkoita? Otetaan otetaan! Yhteinen tekeminen, kuinka asiaa kukin ajattelee? Harkitaan kenelle tehdään, kuka hyötyy? Kirjoittajat Pirkko Malstedt ja Mervi Niiranen halusivat alla olevan ajatelman mukaan. Muistaisimme että asioita yhteiseksi hyväksi, ”Suurin voitto elämässä ei ole se, ettet koskaan epäonnistu, vaan että kykenet aina aloittamaan uudelleen jokaisen epäonnistumisen jälkeen.” Anthony D’Angelo ja kaikkien eduksi. Me – henki, toiminnallinen ja sosiaalinen yhteistyö. Talkoita voidaan verrata joukkuelajiksi, jokainen omalta osaltaan on ”pelinrakentaja”. Talkoojoukkueessa otettaisiin kaikki mukaan, reilua peliä. Tärkeää kuitenkin että ns. valmentaja/ohjaaja/ vastuuhenkilö huolehtii jokaiselle työtehtävät, kaikille tekemistä. Asioita yleensä tehdään edistämään yleistä hyvinvointia. Tuntuu että nykyiset ihmiset osaavat vaatia ja odottavat valmista sekä arvostelevat ”talkooväen” työtä. Toivoisimmekin että jokainen voisi omalla kohdallaan pysähtyä miettimään voisinko jotakin tehdä, tulla vastaan asioissa? Yhteistyön luominen yhdistysten välille, siihen koemme lujaa halua. Yhteistyön onnistumisen takaa avoimuus, keskinäinen arvostus ja vastavuoroisuus. Ottaisimme huomioon vahvuudet sekä heikkoudet. Tätä ”työsarkaa, yhteistyön luomisesta aiomme jatkaa, jotta joissakin asioissa voisimme laittaa hynttyyt yhteen. Puheenjohtajan mietteitä Usean vuoden ajan olemme lasten- ja nuorten liikuntakerhotoiminnassa olleet mukana. Kokemuksemme on, että lapsia ja nuoria ei ole tarvis ryhmäyttää ikänsä mukaan. Liikuntakerhossamme ikäjakauma on 6-17v. Ryhmässä kehittyvät sosiaaliset taidot, toisen huomioiminen, kunnioittaminen. Perusasioita. joita jokainen tarvitsemme elämässämme. Panostakaamme hyvinvointiin, se tulee olemaan meidän kannattavin sijoituksemme. Teksti Mervi Niiranen ja Pirkko Malmstedt, Kuva Ella Östring tapahtumissamme ja palaute positiivista. Jos ja kun saamme negatiivista palautetta, pyrimme asian selvittämään sekä korjaamaan. Pyrimme aktiivisesti olemalla yhteydessä Savonlinnan päättäjiin tärkeissä asioissa: esim. asiointiliikennöinti ja Juvolan koulun tulevaisuus. Pysähdyin miettimään toimintaani sekä näky- vyyttä, voisinko tehdä enemmän ja paremmin asioita. Olenhan saanut kunniakseni toimia Varparannan alueen kyläyhdistyksen puheenjohtajana 5 vuotta, merkittävä ”luottamus” minua kohtaan. Luonko tarpeeksi positiivista kuvaa? Säännöissämme lukee: Yhdistyksen tarkoituksena on toimia kylien asukkaiden yhdyselimenä, valvoa heidän etujaan, sekä kehittää kylien yhteisiä toimintoja ja tiedottaa kylien asukkaille heitä koskevissa asioissa. Voin kertoa että kylätoiminta on mukavaa ja kivaa tekemistä riittää. Järjestämme useita tapahtumia, ja ilokseni olen huomannut, että uusia kasvoja on Erityiskiitoksen ansaitsevat toimikuntamme jäsenet. Osalla jo hyvinkin pitkä toimikausi yhdistyksessämme, hieno että olette jaksaneet ja olemme voineet yhdessä tehdä hienoa työtä kyliemme hyväksi. Tapahtumien järjestäminen ei ole itsestään selvyys, sillä tarvitaan tekijöitä sekä hyviä ideoita ja ns. talkoohenkeä. Toivotan tervetulleeksi toimintaamme sekä kyliemme asukkaita että kesäasukkaita. 12 Paljon onnea ja iso halaus perheille ”Nukkaposki, suukkosuu, silmäs aamuun avautuu. Ihmeitä täynnä päivän joka hetki, alkaa pienestä lapsen elämänretki. Sadut, keijut, siivin hopeisin, ohjaavat tietäsi kukkasin.” Penni Helena Pesonen 27. kesäkuuta 2015 Teksti Mervi Niiranen Iiro Arvo Antero Rönkkönen 16.elokuuta 2015 Rotinakakku Heleena Sikanen Uusia tuulia kaivataan. Toivottavasti kyläkokouksessa tavataan keväällä 2016. Tukena on alueemme 2009 valmistunut kyläsuunnitelma: Haukiniemen, Varparannan ja Niittylahden alue – YHTEISÖLLINEN KYLÄ LÄHELLÄ LUONTOA. Kuvat Ella Östring juuri heitä varten. Kyläyhteisö välittää ja huolehtii asukkaistaan ikään, asemaan tai sukupuoleen katsomatta sekä edistää asukkaidensa sosiaalisuutta, hyvinvointia ja turvallisuutta. Arjen turvallisuudessa kylässä katsotaan lasten sekä ikäihmistenkin perään.” Suomalainen kylätoiminta, verkkolehti nro 2/2014. ”Yhteisöllisyydellä ei ole yhtä selkeää mää- ritelmää. Kyläyhdistysten näkökulmasta keskeisinä elementteinä pidetään kansalaisten osallistumista, tasavertaisuutta toimijoiden kesken, erilaisuuden hyväksymistä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, sosiaalista vastuuta, luottamusta, tahtoa toimia yhdessä ja usein kotiseutuhenkeä, jossa kylä ei ole pelkkä nukkumapaikka vaan asuinseutu, jonka eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Kylä muodostaa asukkailleen lähiyhteisön, joka on Tähän lainaukseen on kiteytetty juuri ne asiat jotka koen minäkin tärkeäksi. Halua kehittää, huomioida, välittäminen ja ennakointi asioihin. Minun mottoni: Olla innokas, innostava, avoin ja rehellinen. Teksti Mervi Niiranen, puheenjohtaja Varparannan alueen kyläyhdistys ry. 13 Juvolan koululta Juvolan koulun esikoululaiset tekivät käsitöissä kovista materiaaleista omien suunnitelmien mukaan isänpäivälahjoja sekä naulaustyönä kirjaimia. Leirikoulu pidettiin WillaNutussa syyskuussa. Maastossa piirrettiin ja piirroksiin mietittiin tarina. Norppa ja lokki Olipa kerran norppa, joka piti kalasta. Se köllötteli usein auringon paisteessa lempikivellään. Eräänä päivänä norppa sai ison lohen. Se oli sen lempikala. Sitten eräs lokki tuli ja pyysi kalaa norpalta. Norppa ei halunnut antaa kalaa. Sitten lokki sukelsi toisen kalan ja meni norpan luo. Ne söivät yhdessä ja olivat ilosia. Niistä tuli parhaat kaverit. Emmi Olasvuori 2. lk Jesse Parkkonen 4.lk Willanutun kodan tonttu Olipa kerran kota, jossa asui tonttu Hele. Hän asui kodassa yksin kissan Mirrin kanssa. Eräänä päivänä Hele tuli aamulla pihalle. Pihalla kuului kovaa ääntä. Mirri oli peloissaan pihapenkin alla. Tietä pitkin käveli paljon ihmisiä. Hele oli piilossa, koska hän on tonttu, eikä häntä saisi nähdä. Hän meni nopeasti sisälle piiloon. Ihmiset yöpyivät kodan lähellä lintutornilla. Kun ihmiset aamulla lähtivät, niin Hele pakkasi tavarat, otti Mirrin syliinsä ja lähti kävelemään syvemmälle metsään kivenkoloon, että hänen ei tarvitsisi pelätä, että hänet nähtäisiin. Siellä metsässä hän eli elämänsä onnellisesti loppuun saakka. Hilda Sallinen 0lk Venla Luostarinen 6. lk. 14 Marraskuu kutosten silmin... Marraskuun Aamuna Riemastun Reilusti Aika Syksyinen Keli Ulkona on Unta talvesta näin. Ian Laitinen Marraskuinen Aamu Rukalla Ruskan keskellä Sumuisessa Kaupungissa Ulvova susi Ulkona ulvoo. Venla Luostarinen Marraskuussa Aamu Reippahasti Runoilemalla Alkaa Syksy on Kaikki Ulkoilee Ulkona Joonatan Saariniva Kiva eli Kiusaamisen vastustaminen koulussa oli sivun töiden aiheena. Työt on tehty ryhmätyönä. Linnansaaressa 3-4lk oppilaat osallistuivat Metsähallituk- me veneen kahdella köydellä puihin. Ensimmäisenä me tarkistimme tulipaikat ja sitten kannoimme puita liiteriin. Lastimme olivat aika suuria!!! Lähdimme Hietasaaresta Pöllänsaareen. Sen rannalla oli puulotja. Siellä me sahasimme puita nuotiota varten. Söimme eväät ja menimme vanhan navetan rauniolle, jossa oli vanha hevosniittokone. Sitten jatkoimme matkaa kohti Seurasaarta. Tulimme Seurasaareen ja veimme puita liiteriin. Siellä oli kaatunut opaskyltti, nostimme sen liiterin seinää vasten. Siellä oli tosi hauskaa. sen kanssa yhteistyössä kansallispuiston alueella rantautumispaikkojen syyshuoltotöihin. Oppilaat olivat neljän hengen ryhmissä koko koulupäivän retkeilemässä. Tässä yhden päivän päiväkirja. Linnansaaren päivä 1 Me menimme Metsähallituksen veneellä Linnansaaren kansallispuistoon. Me nousimme veneeseen ja lähdimme kohti Hietasaarta. Kun olimme Hietasaaressa sidoim- 15 Uusi lampola Tiisanmäelle Lammastila Tiisanmäelle? Se idea syntyi kesällä 2013. Tilaa pitävän Jussi Pesosen ja Hanna Niskasen yhteisenä haaveena oli saada toimeentulo tilalta ja se johti keskusteluun lampaista. Edellisen kerran lihakarjaa on Varparannan Tiisanmäellä ollut noin 30 vuotta sitten ja lampaat tuntuivat miellyttäviltä eläimiltä rauhallisuutensa vuoksi, myös lammastalouden eri mahdollisuudet herättivät kiinnostuksen. Mika, Sauniston Jussi, Kauppisen Jouko ja Laitisen Arttu. Suunnittelijana ja rakennusinsinöörinä on toiminut Pekka Pehkonen. Lampola on mitoitettu noin 80:lle uuhelle, tällä hetkellä uuhia on 40, joten määrän on tarkoitus aikaa myöten kaksinkertaistua. Talven aikana avaamme tilamyymälän, josta voi ostaa pakastettua karitsanlihaan ympäri vuoden. Tarjontaa löytyy myös niille asiakkaille, jotka haluavat ostaa karitsanlihaa pienissä erissä tai hakevat vain jotain tiettyä leikkuuta. Muita tilalla tuotettuja tuotteita, kuten lihajalosteita, taljoja, huovutusvillaa ja lankoja on myös tulossa myyntiin. Talvella 2013 tuli ensimmäiset uuhet tilalle, 13 tytön aloituskatras. Tarkoituksena oli tutustua lampaaseen eläimenä ensin pienimuotoisesti, kokea karitsointiajan kiire ja saada mahdollisimman realistinen kuva lammastaloudesta. Tänä päivänä voi sanoa, että lampaat ovat vieneet mukanaan, niiden rauhallisuus ja lempeä luonne ovat valloittaneet meidät. Aloituskatraan tytöistä on kasvanut mammoja ja on hienoa tuntea jokainen nimeltä, luonteeltaan ja olla mukana jokaisen karitsan syntymässä. Maisemalaidunnusta jatketaan Linnan- Meille tuotannossa on tärkeää se, että lampaamme saavat elää rauhallista lajinmukaista elämää. Kesäajan laidunnuksen lisäksi ulkoilua järjestetään säännöllisesti myös talvisin. Ruokinnassa käytämme itse tuottamaamme luomulaatuista rehua ja kaikessa toiminnassa suosimme kotimaista tuotantoa ja lähellä tuotettuja palveluita. Tuotannossa keskitymme määrän sijasta laatuun. Haluamme tarjota laadukasta karitsanlihaa, joka on tuotettu eläintä kunnioittaen, sellaista lihaa haluamme itsekkin syödä. saaressa mutta myös Haukiniemessä ja Huhtiniemessä Koloveden kansallispuistossa. Hanna vastaa pääasiallisesti lampaiden hoidosta ja Jussi peltotöistä, koneurakointia ja lumitöitä unohtamatta. Lisätietoja lampaista ja myytävistä tuotteista saa Hannalta, 040-5494547 tai [email protected] Kuulumisia päivitetään myös: tiisanmaenlammastila.blogspot.com Teksti Hanna Niskanen Kuvat Juha Taskinen Roduiksi on valikoitunut suomenlammas, Dor- set ja Oxford Down. Suomenlammas on emo-ominaisuuksiltaan erinomainen, luonteeltaan kesy ja hienolaatuinen villa tarjoaa mahdollisuuksia omien lankojen, huovutusvllan ja taljojen tuotantoon. Dorset ja Oxfor Down taas tuovat karitsoihin lihaksikkuutta, Oxfordin erityispiirteenä on vähärasvaisuus ja rasvan marmoroituminen lihaskudokseen, mikä tekee siitä erityisen maukasta. Uutta lampolaa on nyt rakennettu kesästä lähtien ja sen valmistuminen on jo lähellä. Osa katraasta viettääkin siellä jo yönsä ja osa majailee vielä vanhoissa tiloissa. Mukana rakentamassa on ollut Saarinivan Juha Saunisto lampolan rakennustöissä. 16 Jussi Pesonen ja Hanna Niskanen päätyivät lammastalouteen tulevaisuutta pohtiessaan. Kuvassa vasemmalta lapset Eeli, Penni ja Piisku sekä koirakaverit Manu ja Maya. Lampolan kokoluokka paljastuu tässä alkusyksyn kuvassa. Isosta rakennuksesta on kyse. 17 Valon voima voi sähkön fysikaalista luonnetta tyhjentävästi selittää, emme myöskään sähkön keksijää voi täysin selittää. Mutta voimme silti olla yhteistyössä. Kolme ammattimiestä keskusteli siitä, kuka heistä on vanhimman ammatin edustaja. Kirvesmies oli sitä mieltä, että kirvesmiestä on tarvittu kaikkein pisimpään, koska Nooan arkki piti rakentaa puusta. Puutarhuri piti ammattiaan vanhimpana, koska Eedenin puutarhassa tarvittiin tietysti alan ammattilaista. Sähkömies sanoi, että kyllä te molemmat olette väärässä. Vanhin ammatti on sähkömiehen virka. Kun Jumala sanoi aikojen alussa, tulkoon valo, niin piuhat oli pitänyt jonkun jo asentaa. Ihminen kaipaa valoa. Valo tekee olon turvalliseksi. Valo saa ihmisen ja luonnon kukoistamaan. Ihminen tarvitsee ”valohoitoa”. Valo synnyttää elämää ja ilman valoa ei voi elää. Olemme valon varassa. Joskus puhutaan jopa ikuisesta valosta. Valosta, joka ei koskaan sammu. Mikä valo se on? Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12) Aika joulun alla on ollut pimeä. Kun vuoden pimeimpään aikaan on lumetonta, pimeys tuntuu kasvavan. Mitä pimeämpää on, sitä enemmän me kaipaamme valoa. Pimeästä ajasta voidaan puhua myös toisessa merkityksessä. Pimeä tai synkkä eivät tarkoita vain aistein havaittavan valon puuttumista. Sanat pimeä ja synkkä voivat viitata pahuuteen eli synnin seurauksiin. Pimeys on suurin silloin kun emme pidä itseämme syntisinä. Jumalan vastaus pimeyteen on Jeesus. Hän on se valo, jota sydämemme kaipaa. Hän on se rauha, jota kaipaa koko maailma. Hän tuo vapauden, joka lisää vapauttamme rakastaa ja palvella lähimmäistä. Jeesus on valo, jota pimeys ei saa valtaansa. Jeesus on valo, joka on jo voittanut pimeyden, synnin ja kuoleman. Valon ja rauhan odotukset täyttyvät Jeesuksessa ja siksi saamme laulaa: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon, valon ja rakkauden tuo. Jaakko Parkkinen Kirjoitaja on Niittylahdessa asuva pappi. Sähkö on mielenkiintoinen elementti. Sitä määritellään milloin milläkin tavalla ja sen olemusta tutkitaan. Opiskeluaikoina sanottiin, että sitä ei pystytä oikein selittämään, mitä sähkö loppujen lopuksi on, mutta matemaattisesti sitä on mahdollisuus hallita ja käyttää hyödyksi. Nykyaikainen yhteiskunta on täysin sähköstä riippuvainen. Mikään ei oikeastaan toimi ilman sähköä. Jos sähkö loppuu, lähes kaikki pysähtyy; lämpö loppuu, vesi loppuu, valo loppuu, tietoliikenne pysähtyy jne. Vaikka sähkön fysikaalinen olemus ei ole tiedossa, silti me tarvitsemme sähköä. Elämämme ja hyvinvointimme ovat sähkön varassa. Pitäisi varmistaa, että sähkö riittää ja etteivät sähköt katkea. Vanhin sähkömies on Hän, joka kerran sanoi:” tulkoon valo”. Hän myös keksi sähkön ja samalla tuli keksineeksi vähän muutakin, koko maailman kaikkeuden. Jos elämämme on sähkön varassa, niin vielä enemmän olemme sähkön keksijän varassa. Jos hän napsauttaa valot pois, koko maailman kaikkeus pimenee ja lakkaa olemasta. Niin kuin emme 18 Tämän lehden takana ovat Varparannan alueen kyläyhdistys kotisivu: www.varparannanalueenkylayhdistys.fi sähköposti: [email protected] Haukiniemen Haka kotisivu: haukiniemenhaka.net sähköposti: haukiniemen.haka@ gmail.com Optimisti Jospa voisi olla optimisti, jolla oisi optimistijolla, jolla voisi optimisti olla. Jukka Laurio 19 Palveluhakemisto Kuivaa polttopuuta ja pilkettä tarvittaessa kotiinkuljetettuna Pertti Anttoselta puh. 0500 130 462. Pertti suorittaa myös piha- ja tonttipuiden kaatoa. Sirkkelisahausta ja kuivaa polttopuuta. Kalle Kaartinen puh. 050 352 1431. Kaivinkoneurakointia 5 tonnin kumitelakaivurilla, traktoriurakointia ja lumitöitä. Jussi Pesonen puh 0050 550 5335. Rakennustyöt, muuraukset ja laatoitukset. Mika Saariniva puh. 040 716 9371 Rakennustyöt, lumityöt ja puunajo. Juha Saunisto puh 050 323 2872. Lumityöt, Risto Muhonen puh. 044 2637944. Polttopuuta Touko Halonen, 050 5894820, sähköposti: touko. [email protected]. Salokyläntie 468, 57310 Savonlinna. Metsästysseura Sakastin Samoojat r.y. Tiedustelut: Touko Halonen pj. 050 5894820/ tai Reijo Herranen 0407354370 Raakapuun kuljetus, maanrakennus, murskeet ja sorat, tienkunnostus. talvihoito ja auraus. Kari Malmstedt Oy: Kari 0400184586. Seppo 040-5873910. Kalastuskunnat/luvat: Haukiniemen osakaskunnan verkkomerkkejä ja viehekalastuslupia R. Herranen puh. 040 735 4370. Kyrönpellon osakaskunta A. Tolvanen puh: 050 894999. Varpaniemi 14–15 osakaskunta T. Halonen puh: 050 5894820. Omatarvesahausta - Varparannan saha - WillaNutun työpalvelut p. 044-5715923. Talonmies- ja kotiapua WillaNutun työpalvelut p. 044- 5715890.
© Copyright 2024