Avaa tiedosto
Milja Riikonen ja Sanna Soikkeli JOTAIN RAJAA – NÄYTELMÄ KOULUKIUSAAMISESTA Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto 2015 JOTAIN RAJAA – NÄYTELMÄ KOULUKIUSAAMISESTA Riikonen, Milja ja Soikkeli, Sanna Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto 2015 Ohjaaja Myllymaa, Tapio Sivumäärä: 31 Liitteitä: 1 Asiasanat: koulukiusaaminen, henkinen väkivalta, draamakasvatus, ennaltaehkäisy Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjoittaa Vihreä Teatteri ry:lle näytelmä koulukiusaamisesta, jonka he voisivat esittää ohjelmistossaan heille sopivana ajankohtana. Tavoitteena oli kehittää yhdistyksen teatterikerhotoimintaa, ja levittää tietoisuutta koulukiusaamisesta ja sen eri ilmenemismuodoista. Näytelmässä ilmentyivät niin fyysisen ja henkisen kiusaamisen kuin verkkokiusaamisenkin muodot ja niiden vaikutukset kiusattuun. Näytelmässä myös tuotiin ilmi kouluhenkilökunnan vastuuta ja tärkeyttä kiusaamistilanteisiin puuttumisessa. Näytelmä toimi myös draamakasvatuksellisena työvälineenä niin yhdistykselle kuin kouluyhteisöillekin esittäen vaihtoehtoisen lähestymistavan vaikeiden asioiden käsittelemiselle esim. koululuokassa. Opinnäytetyö toteutettiin projektiluontoisena opinnäytetyönä tilauksena porilaiselle harrastajateatteri Vihreä Teatteri ry:lle. Projekti koostui näytelmän käsikirjoittamisen eri vaiheista, oikoluvuista, tarkistuksista ja hiomisesta. Projekti alkoi syksyllä 2013 käsikirjoituksen kirjoittamisen aloittamisella. Käsikirjoitusta kirjoitettiin pitkään ja sen oikolukivat kaksi porilaista teatteriohjaajaa, joilla on pitkä kokemus myös käsikirjoittamisesta. Oikolukijoiden palautteita hyödyntäen käsikirjoitusta muokattiin syksyllä 2014. Käsikirjoituksen kirjoittaminen päättyi joulukuussa 2014, kun käsikirjoitus palautui toisesta oikoluvusta toiselta oikolukijoistamme. Palautteessaan hän kertoi näytelmän olleen hänen mielestään valmis yhdistyksen käytettäväksi. Käsikirjoitus luovutettiin yhdistyksen käyttöön elokuussa 2015. Käsikirjoituksesta tulostettiin 1 (yksi) kappale luettavaksi teatterikerhoille ja käsikirjoitus jätettiin yhdistyksen hallituksen haltuun muistitikulla. Opinnäytetyö raportoitiin syyskuussa 2015 ja projekti saatiin päätökseen. JOTAIN RAJAA – A PLAY ABOUT SCHOOL BULLYING Riikonen, Milja and Soikkeli, Sanna Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing 2015 Ohjaaja Myllymaa, Tapio Number of pages: 31 Appendices: 1 Key words: bullying in schools, mental violence, preventation, drama education The purpose of this thesis was to write a play about bullying for Vihreä Teatteri reg. assn. The play would be a part of their repertoire at a time that was the most suitable for them. The aim was to develop association’s theater activity and spreading knowledge about bullying and its different forms. Physical, mental and cyberbullying are manifested in the script. The responsibilty of school staff in cases of bullying and the importance of intervention was also wanted to be revealed. The play can be used as a drama educational tool in schools. It works as an optional way to approach bullying or other difficult themes. This thesis was executed as a project for an amateur theater association Vihreä Teatteri. Vihreä Teatteri reg. assn. is located in Pori, Finland. Project consisted of different stages of playwriting, proof reading, check-ups and perfecting. Project began on fall 2013 by starting the writing process. The script was written carefully and was proof read by two directors from Pori whom have a long experience of playwriting. With their feedback the script was developed and modified to be more affective. The writing process ended in December 2014 when feedback was received from one of our proof readers. In her feed back she told that the play was ready to be handed over to the association. The play ”Jotain rajaa” was handed over to Vihreä Teatteri reg. assn. during summer 2015. The association now has 1 (one) printed copy of the script and the executive committee of the association has the script in a flash drive. Our project ended as a report seminar was held in September 2015. TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO ........................................................................................................ 6 2 KOULUKIUSAAMINEN.................................................................................... 7 2.1 2.1.1 Perinteinen kiusaaminen ........................................................................ 8 2.1.2 Verkkokiusaaminen................................................................................ 9 2.2 3 Henkinen väkivalta ........................................................................................ 9 KIUSAAMISEN VAIKUTUKSET LAPSEEN TAI NUOREEN..................... 10 3.1 4 Mitä kiusaaminen on? ................................................................................... 7 Miltä kiusaaminen tuntuu? .......................................................................... 10 3.1.1 Minä, kiusattu pieni tyttö ..................................................................... 11 3.1.2 Poikani Kalle – kiusattu kiusaaja ......................................................... 12 3.1.3 Matka koulukiusatusta erityisopettajaksi ............................................. 12 3.2 Itsetuhoisen elämäntavan yhteys kiusaamiseen .......................................... 13 3.3 Kiusaamisesta selviäminen.......................................................................... 14 KIUSAAMISEN ENNALTAEHKÄISY ........................................................... 16 4.1 Oppilaiden kokemuksia kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä ...................... 16 4.2 KiVa Koulu-hanke ...................................................................................... 17 4.3 Koulun merkitys koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja kiusaamistilanteeseen puuttumisessa ..................................................................... 18 4.3.1 Koulujen kurinpitotoimet ja rangaistukset kiusaamistilanteissa .......... 18 4.3.2 Opettajan merkitys kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja kiusaamistilanteeseen puuttumisessa ................................................................. 19 5 4.4 Kodin merkitys koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä ................................ 20 4.5 Koulun ja kodin yhteistyö ........................................................................... 21 DRAAMAKASVATUS ..................................................................................... 22 5.1 Aikaisempia projekteja draamakasvatuksen käyttämisestä koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisessä ............................................................................................ 23 6 5.1.1 Mahdoton yhtälö?................................................................................. 23 5.1.2 Häränsilmä – matka pimeään ............................................................... 24 PROJEKTIN VAIHEET .................................................................................... 24 6.1 Projektin suunnittelu ja valmistelu .............................................................. 24 6.2 Käsikirjoituksen kirjoittaminen ja oikoluku ................................................ 25 6.3 Käsikirjoituksen luovutus yhdistykselle ja projektin saattaminen loppuun 27 7 OPINNÄYTTEEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ............................. 28 8 OPINNÄYTTEEN ARVIOINTI ....................................................................... 29 LÄHTEET .................................................................................................................. 30 LIITTEET .................................................................................................................. 32 1 JOHDANTO Vihreä Teatteri ry on porilainen harrastajateatteri, joka on toiminut Porissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1961 lähtien. Yhdistyksen toiminnan ytimenä ovat koko perheen kesäteatteriohjelmistot, mutta viime aikoina kiinnostus talvikaudella toimimiseen ja esitysten esittämiseen myös talvikaudella on lisääntynyt. Vihreä Teatteri ry:llä on myös lasten ja nuorten teatterikerhotoimintaa ja yhdistyksen toimintapaikkana toimii Porin Keskuskartanossa sijaitseva toimitila. Kerhot tuottavat esityksen kevätkaudelle. (Vihreä Teatteri ry:n www-sivut. 2015.) Opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjoittaa Vihreä Teatteri ry:lle tilaustyönä näytelmäkäsikirjoitus koulukiusaamisesta, jonka yhdistys saisi käyttöönsä. Tavoitteena oli käsikirjoituksen myötä sekä tuottaa että kehittää Vihreä Teatteri ry:n toimintaa ja heidän ohjelmistoaan ajankohtaiseen ongelmaan puuttuvalla näytelmällä. Tavoitteena oli myös draamakasvatuksellisen työvälineen kautta tuoda esille koulukiusaamisen vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen niin lapsille, vanhemmille kuin koulujen henkilökunnallekin. Tavoitteena oli myös herättää työryhmässä ajatuksia koulukiusaamisesta ja herättää keskustelua työryhmän kesken. Aihe valittiin, koska se on ajankohtainen ja puhuttaa paljon mediassa. Aihe liittyi sairaanhoitajan työhön olennaisesti lasten ja nuorten mielenterveystyön näkökulmasta katsottuna. Mielenterveystyön näkökulman vuoksi näytelmään päätettiin ottaa eri kiusaamisen ilmenemismuotoja. Näytelmässä nähtiin mm. fyysisen kiusaamisen ja verkkokiusaamisen muotoja, jotka auttoivat ymmärtämään kiusaamisen monimuotoisuutta. Näytelmässä tuotiin myös esiin koulun roolia kiusaamistilanteisiin puuttumisessa ja kiusaamistilanteisiin puuttumisen tärkeyttä. 7 2 2.1 KOULUKIUSAAMINEN Mitä kiusaaminen on? Koulukiusaamisella tarkoitetaan oppilaan kokemaa kiusaamista, joka ilmenee tönimisenä, lyömisenä, haukkumisena, pilkkaamisena, seurasta pois sulkemisena, ilkeinä puheina tai minä tahansa sellaisena toimintana, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista ihmistä. Kiusaajia voi olla yksi tai useampia ja kiusaaminen merkitsee usein uhrin eristämistä muiden ihmisryhmien kanssa käytävästä sosiaalisesta kanssakäymisestä. (Mannerheimin lastensuojeluliiton www-sivut. 2015.) Kiusaaminen on kuitenkin aina tiedostettua ja tarkoituksellista toimintaa. (Hamarus 2008, 12.) Euroopassa etenkin Skandinavian alueella kiusaaminen usein tarkoittaa kiusaajaryhmän kääntymistä yksilöä vastaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää eläinkunnasta löytyvää samankaltaista käytäntöä: kanoilla tiedetään olevan tietty nk. ”nokkimisjärjestys”, jossa kanat kurittavat heikointa yksilöä. (Sullivan 2011, 11.) Kiusaamisessa on kyse epätasapainosta eri osapuolten välillä. Usein kiusattu joutuu puolustamaan itseään tai on avuton kiusaajaa tai kiusaajia vastaan. Epätasapaino voi olla fyysistä, henkistä tai sosiaalista. Fyysisellä epätasapainolla tarkoitetaan käytännössä sitä, että toinen osapuoli on merkittävästi vahvempi tai isokokoisempi kuin toinen. Henkisessä epätasapainossa toinen on jatkuvasti henkisesti heikompi eikä pysty puolustamaan itseään tasaveroisesti toista vastaan. Henkisessä epätasapainossa heikompaa osapuolta alistetaan, manipuloidaan ja käytetään hyväksi heikomman ominaisuuksia kuten epävarmuutta, hiljaisuutta, pelokkuutta ja hillittyä käytöstä. Sosiaalinen epätasapaino tarkoittaa yleensä sitä, että kiusaajan ja kiusatun sosiaalinen asema on eri. Kiusaajalla yleensä on enemmän kavereita ympärillään, kun taas kiusattu jää yksin. (Hamarus 2008, 12.) 8 2.1.1 Perinteinen kiusaaminen Kiusaamista voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa, mutta jotkut joutuvat kiusaamisen kohteiksi joidenkin ominaisuuksiensa vuoksi. Ominaisuuksien, joka tekevät heistä erilaisia kuin muut. Kiusaaminen voi johtua kulttuurisesta tai fyysisestä erilaisuudesta (rasistinen kiusaaminen), lisä- tai eritysopetuksen tarpeesta tai ns. homofobiasta, jolloin kiusaaminen kohdistuu erityisesti kiusatun seksuaalisuuteen. Kiusaaminen voi myös olla seksuaalista, jolloin kohde ei välttämättä ole erilainen vaan joutuu jatkuvasti tahtomattaan seksuaalisen huomion kohteeksi. (Sullivan 2011, 48.) Kiusaaminen voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan kiusaamiseen sekä fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kiusaamiseen. Suora kiusaaminen tarkoittaa aina sitä, että kiusaaja osoittaa tekonsa suoraan kiusatulle. Epäsuorassa kiusaamisessa kiusaaminen on piilotettua ja sitä voi ulkopuolisen olla vaikea tulkita ja havaita. (Hamarus 2008, 45.) Fyysinen kiusaaminen on aina suoraa kiusaamista. Fyysinen kiusaaminen ilmenee lyömisenä, potkimisena, tönimisenä, raapimisena, nipistelemisenä, tökkimisenä ja hiuksista repimisenä. Henkinen kiusaaminen voi tapahtua suoraan, jolloin kiusattua haukutaan, nimitellään, uhataan tai kiristetään. Epäsuora henkinen kiusaaminen näkyy selän takana pahan puhumisena, perättömien juorujen levittämisenä, epäsuorana vihjailuna, monimerkityksellisinä viesteinä, pilkallisina tai uhkaavina äänensävyinä ja nopeasti vaihtuvina monitulkintaisina ilmeinä, eleinä ja katseina. Näitä ulkopuolisen on usein vaikea havaita. Sosiaalinen kiusaaminen liittyy aina kiusaajan pyrkimyksiin vaikuttaa kiusatun ystävyys- ja vuorovaikutussuhteisiin. Kiusaaminen tapahtuu usein manipuloimalla ystävyyssuhteita, eristämällä ja sulkemalla kiusattu pois ryhmästä tai yhteisöstä. Kiusattu kokee helposti kuin häntä ei olisi olemassakaan. (Hamarus 2012, 38.) 9 2.1.2 Verkkokiusaaminen Nykyteknologia on mahdollistanut koulukiusaamisen laajenemisen myös sähköisiin viestimiin kuten kännyköihin ja tietokoneisiin. Tällöin puhutaan ns. ”verkkokiusaamisesta”, joka sisältää sekä internetkiusaamisen että kännykkäkiusaamisen. Verkkokiusaaminen on helppoa, koska se tapahtuu vain nappia painamalla. (Hamarus 2012, 39-40.) Verkkokiusaaminen on tarkoituksellista, ilkeää ja toistuvaa tietokoneteknologian käyttöä satuttaakseen, nöyryyttääkseen, manipuloidakseen tai eristääkseen uhrin muista ihmisistä. Yksittäisiä netissä tapahtuvia ”hyökkäyksiä” ei vielä lasketa kiusaamiseksi. Kiusaamisessa hyökkäys toistuu. (Sullivan 2011, 58.) Lisäksi kiusaaja pystyy toimimaan internetissä tuntemattomana eri identiteeteillä. Kun toiminta on kasvotonta eikä identiteettiä pystytä tunnistamaan, kielenkäyttökin on usein karkeampaa kuin perinteisessä kiusaamisessa. Kirjoitettu kieli koetaankin usein loukkaavammaksi kuin puhuttu kieli. Tutkimusten mukaan verkkokiusaamista ja perinteistä kiusaamista tapahtuu samanaikaisesti ja tarkoitusperä on sama: kiusatulle luodaan tietynlainen maine ja tällä tavoin kiusattu eristetään yhteisöstä. (Hamarus 2012, 39-40.) 2.2 Henkinen väkivalta Henkinen väkivalta on toisen mitätöintiä, halventamista ja solvaamista. Henkilön pilkkaaminen ja nimittely erikoisesti toisten läsnä ollessa satuttaa ja murentaa itsetuntoa. Tavaroiden rikkominen voidaan laskea henkiseksi väkivallaksi, vaikkei sitä aina sellaiseksi mielletä. Henkinen väkivalta alkaa usein hyvin huomaamattomasti. Väkivallan kohde alkaa esimerkiksi muuttaa arkipäivän tekemisiään tai pukeutumistaan toisen miellyttämiseksi. Uhri voi myös rajoittaa ystävien ja sukulaisten tapaamisia. (Väestöliiton www-sivut 2015.) Tutkimusten mukaan erityisesti tyttöjen keskuudessa henkistä väkivaltaa ja kiusaamista tavataan useammin kuin pojilla. Usein tyttöjen kiusaaminen on sosiaalista eristämistä ja pahan puhumista, koska kaverisuhteiden ja juttujen kertominen on tyypillisempää tytöillä kuin pojilla. (Hamarus 2012, 38.) 10 3 KIUSAAMISEN VAIKUTUKSET LAPSEEN TAI NUOREEN Oppimisympäristön turvallisuus on suoraan kytköksissä oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen. Kiusaamattomuus on edellytys lapsen oppimiselle ja kasvulle. Jos lapsi kokee oppimisympäristönsä ilmapiirin pelottavaksi, oppimisesta voi tulla jopa mahdotonta. Luokka, jossa kiusaamista esiintyy, tukahduttaa lapsen luovuuden ja ilmaisutaidot, koska jatkuvan arvostelun tai vahtimisen kohteeksi joutumisen tunne estää lasta iloitsemasta luovuudestaan. Sen sijaan lapsi ahdistuu ja kokee koulunkäynnin ikäväksi, mikä johtaa jatkuviin poissaoloihin koulusta. Poissaolot vaikuttavat opintojen etenemiseen. (Hamarus 2008, 76.) Kiusaaminen vaikuttaa niin kiusaajaan kuin kiusattuunkin. Kiusaaja oppii toimimaan tietyn mallin mukaisesti ja kiusaaja saattaa kiusata myös tulevaisuudessa työelämässään. (Hamarus 2008, 78.) Kuitenkin kiusaaminen vaikuttaa kaikista voimakkaimmin kiusattuun. Pitkään jatkunut kiusaaminen vaikuttaa kiusatun psyykeen ja voi vaikuttaa myöhemminkin kiusatun elämään. Kiusattu voi tulevaisuudessa tarvita kalliita sairaalajaksoja, terapiaa, sairauslomia ja mahdollisesti jopa työkyvyttömyyseläkettä, jolloin kiusaaminen käy yksilön kautta kalliiksi yhteiskunnalle. (Hamarus 2008, 79.) 3.1 Miltä kiusaaminen tuntuu? Anna-Liisa Lämsän toimittamaan kirjaan ”Mun on paha olla – näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin” (2009) on kerätty kokemuksia kiusaamisesta niin kiusatuilta kuin kiusaajiltakin. Kirjasta nostetaan esiin kolme kertomusta kiusaamisesta: ”Minä, kiusattu pieni tyttö” kertoo aran ja hiljaisen tytön kiusaamiskokemuksista; ”Poikani Kalle – kiusattu kiusaaja” kertoo tarinan itseään puolustaneesta pojasta, josta tehtiinkin syntipukki ja ”Matka koulukiusatusta erityisopettajaksi”, jossa erityisopettaja Lea Veivo-Lempinen kuvaa kiusaamiskokemustaan ala-asteella ja miten se vaikutti hänen elämäänsä. 11 3.1.1 Minä, kiusattu pieni tyttö Ensimmäisessä kertomuksessa ”Minä, kiusattu pikku tyttö” kertoja kertoo olleensa pieni, arka ja hiljainen koululainen ja näin myös helppo uhri kiusaajilleen. Kertoja esitetään nimettömänä yksityisyyden säilyttämiseksi. Kiusaaminen jatkui yli viisi vuotta ja koostui enimmäkseen nimittelystä, haukkumisesta ja sivuun jättämisestä. Joskus kiusaamiseen liittyi myös potkuja, tönimistä ja tavaroihin koskemista. Opettaja oli kertojan mukaan huomannut kiusaamisen jo heti alkuvaiheessa. Opettaja oli vetänyt kertojan sivuun ja muistuttanut kertojaa käymään pissalla aina välitunnilla ja että vessaan pääsisi myös oppituntien aikana. Kertoja kertookin kärsineensä jonkinasteisesta virtsankarkailusta ja kokeneensa opettajan puheen syyllistävänä. On hänen vikansa, että häntä haukutaan ”haisunäädäksi”. Kertoja kertookin, ettei tiennyt johtuiko virtsankarkailu jostain fysiologisesta ongelmasta vai liittyikö ongelma jännittämiseen koulunkäyntiin liittyen. Kertoja itse arvelee kiusaamisen pahentaneen tilannetta. Tavallisimmin kiusaajat olivat poikia, mutta ystäväksi leimautumisen pelossa myös tytöt kiusasivat kertojaa. Kertoja eristettiin leikeistä. Ryhmätöissä ja liikuntatunneilla hänet valittiin viimeisenä joukkueeseen. Kaverit lupasivat leikkiä, mutta peruivat lupauksensa lähes poikkeuksetta. Kertoja kertookin, että suurin osa alaastemuistoista liittyy kiusaamiseen. (Lämsä 2009, 75-77.) Kerran kertoja oli päättänyt lähteä kesken koulupäivän kotiin kyllästyttyään kiusaamiseen. Muut oppilaat olivat kuitenkin ehtineet kertomaan opettajalle, joka esti kertojan lähtemisen koulusta. Opettaja oli puhutellut koko luokkaa ja käskenyt yhtä poikakiusaajista pyytämään kertojalta anteeksi. Kertoja arveleekin, ettei kiusaaja todellisuudessa pyytänyt anteeksi aidosti ja oli varmasti harmissaan joutuessaan pyytämään anteeksi. Kertoja kertoo, että hän koki nöyryyttävänä tilanteen, jossa koko luokan edessä hänestä tehtiin kiusattu, jolta piti pyytää anteeksi. Kiusaamisen julkinen käsittely oli vain vahvistanut kertojan häpeän tunnetta. (Lämsä 2009, 77.) 12 3.1.2 Poikani Kalle – kiusattu kiusaaja Toisessa kertomuksessa ”Poikani Kalle – kiusattu kiusaaja” koulukiusatun pojan äiti kertoo, kuinka itseään puolustaminen voikin kääntyä kiusattua vastaan. Pojan nimi on muutettu Kalleksi yksityisyyden säilyttämiseksi. Äiti kertoo, kuinka hänen poikansa on aina ollut herkkä suuttumaan, mutta suuttumuksella on aina ollut selvä syy. Äiti kuvaa suuttumuksen syntyneen tilanteessa, jossa Kalle on kokenut tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Kallen koulutoverit olivat huomanneet tämän piirteen Kallessa ja alkaneet käyttää sitä hyväkseen. Äiti kertookin, että alakoulun viimeisillä luokilla koulutoverien suurena hupina oli kiusata Kallea siihen pisteeseen asti, että Kalle ns. poltti päreensä ja suuttui. Koulutoverien mielestä hauskinta kiusaamisessa oli se, että Kalle oli ainoa, joka joutui vaikeuksiin. Kiusaaminen oli pienimuotoista ja sitä jatkettiin niin kauan kuin oli tarve. Kun lopulta koulutoverit saivat Kallen suuttumaan, Kalle löi. (Lämsä 2009, 81-82.) Äiti kertoo istuneensa monta kertaa keskustelemassa opettajien kanssa Kallen käytöksestä ja väkivallasta. Äidin mukaan ärsyttäjiä ei moitittu kertaakaan vaan syypääksi osoitettiin aina Kalle. Äiti kertookin käyneensä usean eri asiantuntijan luona keskustelemassa Kallen tilanteesta, mutta yhdestäkään ei ole ollut todellista apua. Yksittäisiin, pieniin ongelmiin on tartuttu ja saatu neuvoja ongelman ratkaisemiseksi, mutta kokonaiskuva on jäänyt taka-alalle joka kerta. Äiti kokee jääneensä ilman neuvoja. Musiikkiterapiasta on ollut Kallelle apua, mutta lupien uusiminen on viivästynyt ja Kalle on jäänyt ilman apua. (Lämsä 2009, 83-84.) 3.1.3 Matka koulukiusatusta erityisopettajaksi Kolmannessa kertomuksessa erityisopettajana toimiva Lea Veivo-Lempinen kertoo kiusatuksi tulemiseen liittyviä kokemuksiaan ja miten ne vaikuttivat häneen, hänen ammatinvalintaansa ja uraansa erityisopettajana. Veivo-Lempinen kuvaa, kuinka kiusaaminen alkoi ala-asteella. Häntä pilkattiin, koska puhui erilaisella murteella kuin muut, eikä itse ymmärtänyt puhuvansa eri tavalla. Hän kertoo kokeneensa nöy- 13 ryyttäväksi tilanteen, jossa hänen sanojaan oli korjattu. Veivo-Lempinen kertoo eläneensä köyhähkössä perheessä, jossa ei ollut varaa kalliisiin muotivaatteisiin ja joutui pukeutumisensa vuoksi myös usein kiusatuksi. Vaikeimmat muistot liittyivät viidenteen luokkaan, jolloin hänen oli väitetty haukkuneen toista tyttöä tämän selän takana ”diivaksi”. Veivo-Lempinen kertookin, ettei ollut koskaan ennen kuullut sellaista sanaa. Tilanne kehittyi niin pahaksi, että edellä mainittu tyttö keräsi ympärilleen ”jengin”, joka uhkasi Veivo-Lempistä välitunnilla mulkoillen ja tönien. VeivoLempinen kertoo, että hänellä oli yksi ystävä, joka uskalsi jäädä hänen tuekseen. Yhtenä päivänä kymmenen tytön jengi oli välitunnilla lähestynyt Veivo-Lempistä ja hänen ystäväänsä. Veivo-Lempisen kimppuun oli käyty ja tämä jätti syvät arvet hänen psyykeensä. Silloin hän ymmärsi, että hänelle voisi tapahtua mitä vain. Hän koki, ettei voinut luottaa kehenkään. Perheessä vanhemmilla oli omat murheensa ja Veivo-Lempinen koki, etteivät hänen vanhempansa ymmärtäneet tilanteen vakavuutta. Kiusaamistilanne kuitenkin laukesi, kun Veivo-Lempinen siirtyi yläasteelle ja lukioon. Veivo-Lempinen kertookin, että ala-asteella tapahtunut kiusaaminen vaikutti suoraan hänen intoonsa oppia ja opiskella. Hän koki olevansa huono oppilas, mikä vaikutti oppimistuloksiin. Kiusaaminen on jättänyt jälkensä: Veivo-Lempinen kuvaa kuinka hänen on edelleen vaikea luottaa ihmisiin ja kuinka hän on vahvan olemuksensa sisällä hyvin herkkä ympäristölleen. (Lämsä 2009, 85-91.) 3.2 Itsetuhoisen elämäntavan yhteys kiusaamiseen Oli sitten kyse eristämisestä, painostuksesta, uhkailusta tai ilkivallasta, kiusatuksi tuleminen vahingoittaa aina kiusaamisen kohteeksi joutunutta nuorta. Kiusaaminen vaikuttaa kiusatun minäkuvaan. Kiusaamisen ei tarvitse näkyä haavoittaakseen nuorta. Koska kiusaaminen voi olla hyvinkin hienovaraista, voi se jäädä ulkopuoliselta huomaamatta. Kiusatun nuoren on vaikeaa luottaa itseensä. Kiusatuksi tuleminen koetaan häpeälliseksi ja aiheuttaa nuorelle yksinäisyyden ja erilaisuuden tunteita. (Lämsä 2009, 99.) Koska kiusaaminen on arkaluontoinen asia, nuori saattaa kätkeä vaikeat tunteet itseensä ja kieltää itseään tuntemasta niitä. Nuori toimii näin, koska kokee häpeän kohdistuvan omaan persoonaansa, ei tekoihinsa. Persoonaa on vaikeampi muuttaa 14 kuin toiminta- tai tekotapoja. Omaan persoonaan kohdistuva häpeä aiheuttaa nuoressa voimattomuuden ja yksinäisyyden tunteita. Nämä tunteet pakottavat nuoren tinkimään omista tarpeistaan ja pahimmassa tapauksessa jopa osasta identiteettiään. Pelko kiusatuksi ja julkisen häpeän kohteeksi joutumisesta saattavat rajoittaa nuorta. (Lämsä 2009, 100.) Itsetuhoisella elämäntavalla tarkoitetaan tilannetta, jossa nuori tiedostamattaan vaikeuttaa omaa elämäänsä joko käyttäytymällä aggressiivisesti tai vetäytymällä normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä. (Lämsä 2009, 105.) Itsetuhoinen elämäntapa on eräänlainen vastareaktio vaikeisiin elämänkokemuksiin. Käytökselle altistaa etenkin vaikean kokemuksen aiheuttama leima nuoressa. Auttaminen voi olla haasteellista, koska nuori karkottaa tiedostamattaankin kaikki auttajat käytöksellään. Nuori ei tule nähdyksi tai kuulluksi ja avun saanti viivästyy. Ongelmana on se, ettei kouluhenkilökunta uskalla ottaa yhteyttä kotiin tai vanhemmat eivät uskalla myöntää tarvitsevansa apua tai kieltäytyvät ymmärtämästä tilannetta. Tilanne kärjistyy usein niin, että jonkun on pakko puuttua. Usein tässä kohtaa ongelmat ovat jo pitkittyneet ja kasautuneet, ja tarvitaan paljon tukea nuoren auttamiseksi. (Lämsä 2009, 108109.) 3.3 Kiusaamisesta selviäminen Aiemmin mainitussa Anna-Liisa Lämsän toimittamassa teoksessa ”Mun on paha olla – näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin” (2009) kiusaamiskokemuksistaan kertoneet ovat valottaneet myös sitä, miten he itse toipuivat kiusaamisesta. Ensimmäisessä kertomuksessa virtsankarkailustaan kiusattu kertoo rohkaistuneensa kuudennella luokalla ja sanoneensa luokkatovereilleen takaisin. Itsensä puolustaminen lopetti kiusaamisen. Kertoja kertookin, ettei enää ollutkaan niin helppo uhri kiusaajilleen. Myös opettajan vaihtuminen auttoi kiusaamisen loppumista, koska opettaja keskittyi oppilaiden ryhmäyttämiseen. (Lämsä 2009, 78.) Kertoja kertoo, että vaikka kiusaaminen loppui ennen yläasteelle siirtymistä, minän haavojen paraneminen vei kauan aikaa. Itsetunnon heikkous ja arkuus aiheutti ongelmia vielä lukiossakin. Kertoja kertoo yrittäneensä tulla hyväksytyksi muiden odo- 15 tuksia myötäilemällä. Kuitenkin vaikeuksista huolimatta kertoja on saavuttanut elämässään asioita, joita ei vaikeimpina aikoina voinut kuvitellakaan saavuttavansa. (Lämsä 2009, 79-80.) Kolmannessa kertomuksessa Veivo-Lempinen avaa omaa selviytymistään kiusaamisesta. Veivo-Lempinen kertoo taipumuksestaan analysoida ja pohtia syitä ja seurauksia ja uskoo sen olevan jäännös aiemmista kokemuksistaan. Veivo-Lempinen kokee vahvan temperamenttinsa ja viisaiden opettajien antamien korjaavien kokemusten auttaneen selviytymään kokemastaan. Veivo-Lempinen toteaakin uskovansa temperamentin olevan avain siihen, kuinka hyvin kiusaamisesta todellisuudessa selviää. Ala-asteella koettu kiusaaminen myös johdatti Veivo-Lempisen melkein kuin vahingossa erityisopettajaksi. Hän kertookin ymmärtävänsä oppilaita, jotka eivät ole suosittuja kaveriporukassaan tai erityisen hyviä koulussa. ”Silloin minussa herää aito välittämisen tunne, joka on työni punainen lanka.”, toteaa Veivo-Lempinen kertomuksessaan. (Lämsä 2009, 92-93.) ”Jotta voi antaa anteeksi, on ensin tunnistettava ja koettava viha tai inho.”, kirjoittaa Päivi Hamarus kirjassaan ”Haukku haavan tekee – puututaan yhdessä kiusaamiseen” (2012). Kiusaamisen aiheuttamien vaikutusten läpikäynti kestää pitkään. Kuitenkin lopulta kiusaaminen saa uuden merkityksen ja kiusaaja on oppinut nousemaan kokemansa yläpuolelle eikä anna kiusaamiskokemuksien hallita elämäänsä. Silloin kiusattu voi löytää kokemastaan ehkä myönteisiäkin piirteitä ja kokee itsensä sekä vahvemmaksi että sitkeämmäksi. (Hamarus 2012, 95-96.) 16 4 KIUSAAMISEN ENNALTAEHKÄISY Ennaltaehkäiseminen eli preventio on sairauden tai muun haitallisen asian ehkäisemistä. (Wikipedia 2015.) Monissa tutkimuksissa on huomattu, että suurin osa kiusaamisesta jää opettajilta huomaamatta. Tämä johtuu yleensä asian sivuuttamisesta. Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa testattiin opettajien puuttumista kiusaamistilanteisiin. Tutkimuksen tuloksissa todettiin opettajien reagoivan 3,9 % kiusaamistapauksista. (Sullivan 2011, 115.) Jokaisessa koulussa tulisi puuttua kiusaamiseen ja pitää huolta, että saatavilla on selvät toimintalinjat kiusaamistapauksia varten. On tärkeää, että opettajat tietävät, mitä tehdä ja että heitä tuetaan kiusaamiseen puuttumisessa. Tilanne on vaikea, jos opettajat ja koulut eivät puutu kiusaamiseen sen ilmetessä. Jos opettajat sivuuttavat kiusaamisen, ”eivät tahdo tietää” tai kun heidän mielestään osapuolten pitäisi sopia asiat keskenään, tilanne hankaloituu. (Sullivan 2011, 116.) 4.1 Oppilaiden kokemuksia kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä Meri Mannerveden ja Kaisa Sihvosen opinnäytetyössä ”Koulukiusaaminen Rauman peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten kokemana” (2007) tehdyn tutkimuksen perusteella koulukiusaamista käsitellään sopivasti ja siihen puututaan myös sopivasti. 37 % vastanneista kertoi heidän koulussaan olleen puututtu koulukiusaamiseen. Eniten puuttuminen oli tapahtunut keskustelemalla molempien osapuolten kanssa. (Mannervesi & Sihvonen 2007, 34-35.) Petra Palosen opinnäytetyössä ” ”Niin syvälle sydämeen sattuu” – koulukiusattujen ja opettajien näkemyksiä koulukiusaamisesta” (2007) haastateltavien mielestä opettajien ja oppilaiden väliset keskustelut nähtiin hyvänä keinona ennaltaehkäistä kiusaamista. Toisena tahona nähtiin vanhempainillat, joissa haastateltavien mukaan pitäisi 17 puhua enemmän koulukiusaamisesta. Myös välituntivalvojan asemaa koulukiusaamisen ennaltaehkäisijänä korostettiin haastatteluissa. (Palonen 2007, 37.) 4.2 KiVa Koulu-hanke KiVa Koulu-hanke on Opetusministeriön rahoittama hanke, jonka tavoitteena on erilaisten toimenpideohjelmien avulla vähentää ja ehkäistä koulukiusaamista. Hanke aloitettiin syksyllä 2006 ja toteutettiin Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen yhteistyönä. (KiVa Koulu-hankkeen www-sivut 2015.) Hanke on tarkoitettu perusopetusta antavien koulujen käyttöön ja sen toimenpiteet suuntautuivat yksittäisten oppilaiden lisäksi luokkien ja koulujen tasolle. Vanhempia ei ollut unohdettu hankkeessa. Koulujen henkilökunnalle tarjottiin tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Koko kouluyhteistyö pyrittiin hankkeessa sitouttamaan kiusaamisen vastaiseen työhön. Tarkoituksena oli luoda nykyaikainen, vetovoimainen ja kansainvälisestikin korkeatasoinen kiusaamisen vastainen ohjelma, jonka tuloksellisuutta tutkittiin heti alusta lähtien. (Opetus- ja kulttuuriministeriön www-sivut 2015.) Hankkeesta on julkaistu selvitys ”KiVa Koulu-ohjelma suomalaisissa peruskouluissa: Miten ohjelmaa toteutetaan tai miksi sitä ei käytetä?” vuonna 2014. (KiVa Kouluhankkeen www-sivut 2015.) Selvityksen mukaan vuosien 2009–2013 aikana n. 90 % suomalaisista peruskouluista on ottanut ohjelman käyttöönsä. 1900 koulua käyttää edelleen aktiivisesti ohjelmaa. Vain 65 rekisteröityä koulua vastanneista ilmoitti, ettei käytä ohjelmaa tällä hetkellä. (Sainio 2014, 3.) Selvityksessä selviää, että KiVa Koulu-hankkeen oppimateriaalien käyttö laski vuosittain. Vaikka oppimateriaalien hyödyntäminen vähenikin lukuvuoden aikana, ei koulukiusaamistapausten selvittämisessä nähty samanlaista ilmiötä. Myös ohjelman soveltamista esiintyi ja ohjelman mukauttaminen koulun toimintakulttuurin mukaiseksi on jopa tarpeellistakin. Pääasiassa Kiva Koulu-ohjelmaan oli suhtauduttu positiivisesti, vaikka osa kouluista on jättänyt rekisteröitymättä oman, hyväksi koetun toimintamallin vuoksi. (Sainio 2014, 34, 37.) 18 4.3 Koulun merkitys koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja kiusaamistilanteeseen puuttumisessa Koulukiusaaminen laitetaan usein koulun syyksi, mutta todellisuudessa koulu itsessään ei luo koulukiusaamista. Koulukiusaaminen voi kuitenkin kouluyhteisössä muuttua hyväksytyksi ilmiöksi, jos sen annetaan kasvaa puuttumatta tilanteeseen millään tavalla. (Kuoppala & Vikström 1999, 34.) Vaikka koulujen ennaltaehkäisemisen menetelmät olisivatkin ajan tasalla ja todettu toimiviksi, jokaisesta koulusta tulee löytyä menettelytavat kiusaamistilanteen varalle. Näiden menettelytapojen olemassaolo on määritelty laissa. Tulee huomioida, miten kiusaaminen havaitaan, kuka käsittelee kiusaamistilanteen, mikä on oppilashuollon rooli, koska vanhemmat otetaan tilanteeseen mukaan, miten tilanteet dokumentoidaan ja miten tilanteen seuranta huolehditaan. Hyvä menettely etenee portaittain ja kuvaa toiminnan alusta loppuun asti, jos kiusaaminen jatkuu. Tapojen on oltava tarpeeksi jämäkät ja niiden tulee saattaa tilanne loppuun asti, jos kiusaaminen jatkuu puuttumisesta huolimatta. Koulujen tulee itse luoda itselleen sopivat menettelytavat, joihin koko koulun henkilöstö sitoutuu. Yhdessä sovittuun on helppo sitoutua, jolloin kaikki toimivat sovitulla, yhtenäisellä tavalla. Kun kaikki toimivat sovitulla tavalla, ei omaa toimintaansa tarvitse puolustella tai perustella. (Hamarus 2012, 60-61.) 4.3.1 Koulujen kurinpitotoimet ja rangaistukset kiusaamistilanteissa Kiusaamistilanteessa koululla tulee olla selkeät puuttumis- ja kurinpitokeinot, joiden avulla kiusaamistilanne pyritään laukaisemaan. Toisin kuin rikosoikeudelliset rangaistukset, koulun kurinpidolliset keinot koskevat myös alle 15-vuotiasta oppilasta. Kurinpito perustuu perusopetuslakiin, jonka mukaan oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Lievin puuttumiskeino on puhuttelu. Kurinpitotoimista puhutaan, jos oppilaalle annetaan esimerkiksi jälki-istuntoa, joka ei ole enää kasvatuksellinen toimenpide. Vakavimpana kurinpitorangaistuksena koulu voi perusopetuslain nojalla antaa kiusaamistapauksessakin oppilaalle kirjallisen varoituksen ja erottaa koulusta määräaikaisesti. Varsinaisen rankaisemisen sijaan kiusaaja voidaan siirtää myös toiseen luokkaan. Suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja jää ilman minkäänlaista rangaistusta. Koulun omien puuttumiskeinojen osalta 19 jokaisen asianomaisen oikeusturvan tulee toteutua, mikä rajaa varsinaisten kurinpitokeinojen käyttämistä. (Kivelä, Mäntylä, Ollila & Perttola 2013, 42-43.) Minna Heikkilän opinnäytetyössä ”Koulukiusaaminen Siikaisten peruskoulun yläasteella” (2008) tehdyn tutkimuksen mukaan 52 % vastaajista piti kiusaajan ja kiusatun puhutteluun ottamista parhaana tapana ehkäistä koulukiusaamista. Lähes yhtä moni oli sitä mieltä, että asianomaisten vanhempiin yhteyden ottaminen olisi paras tapa. Tutkimusvastauksissa oppilaat ehdottivat vaihtoehtoisia tapoja puuttua, kuten osapuolten keskinäinen sopiminen ja koululaisten apu kiusatulle. Tutkimuksessa oppilailta kysyttiin mikä olisi paras tapa ehkäistä kiusaamista. 66 % vastanneista oli sitä mieltä, että paras tapa ehkäistä kiusaamista on ottaa yhteys kiusaajan vanhempiin heti, kun kiusaaminen havaitaan. 43 % taas koki selkeän rangaistuksen kiusaajalle olevan paras ehkäisykeino. (Heikkilä 2008, 27.) Mikäli kurinpitokeinoja kuitenkin käytetään, tulee siitä tehty päätös ja muut toimenpiteet kirjata. Edellä mainitut toimenpiteet täytyy saattaa myös huoltajan tietoon, koska kurinpitorangaistuksen kuulemismahdollisuuden lisäksi kaikista toimenpiteistä pitää ilmoittaa huoltajalle. Ensisijaisesti kurinpitoa tulee toteuttaa kasvatuksellisten menetelmien, kuten puhuttelun, kautta. Jos kasvatuksellisista menetelmistä huolimatta oppilas toistuvasti rikkoo koulun järjestyssääntöjä, kurinpitotoimiin ja rangaistuksiin tulee siirtyä. (Kivelä ym. 2013, 42-43, 49.) 4.3.2 Opettajan merkitys kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja kiusaamistilanteeseen puuttumisessa Opettajan asema tekee opettajasta aina esimerkin. Hänen asenteensa ja tavat voivat olennaisesti vaikuttaa kiusaamisen estämiseen ja hallitsemiseen. (Kuoppala & Vikström 1999, 34.) Opettajan myös oletetaan puuttuvan kiusaamiseen, jos hän näkee tai kuulee kiusaamisesta ja tällä tavoin edistävän kiusaamisen loppumista. Kuitenkin opettajan ja oppilaiden välinen luottamussuhde on avainasemassa. Jos oppilas kokee, ettei voi luottaa opettajaansa, tämä ei välttämättä kerro kiusaamisesta omalle opettajalleen kovinkaan helposti. Luottamussuhteen syntyyn ja ylläpitoon vaikuttavat opettajan asenteet, käyttäytyminen, teot ja tavat. (Hamarus 2008, 138.) 20 Kouluyhteisöissä erilaisuus korostuu ja jokaisen opettajan tulisi oppilailleen opettaa erilaisuuden hyväksymistä. Omilla arvoillaan ja käyttäytymisellään opettaja viestii oppilailleen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Opettajalla on auktoriteettiasemansa vuoksi sellaista valtaa, johon vedoten hän voi vaatia oppilaitaan käyttäytymään tietyllä tavalla tai noudattamaan tiettyjä sääntöjä. Opettajan tehtävä on myös valvoa, että oppilaat noudattavat näitä yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymistapoja ja –normeja. Ensisijaisesti opettaja on kuitenkin aina kiusatun lapsen auttaja. Jos opettaja kokee kaipaavansa apua kiusaamiseen puuttumiseen, tulee hänen olla mahdollista pyytää apua esimerkiksi koulun rehtorilta tai erityisopettajilta. Vaikeissa tapauksissa asia voi edetä jopa kunnan kouluvirastoon tai koululautakuntaan asti. (Kuoppala & Vikström 1999, 36-37.) Kouluissa vallitsee kaksi ns. kuppikuntaa: oppilaat ja opettajat ovat erillään toisistaan. Kuitenkin nämä kaksi ryhmää kohtaavat luokkahuoneessa, jossa opettajalla on tietty auktoriteetti ja rooli. Silti kiusaaminen ei välttämättä näy, koska kaikki luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuva on helposti opettajan toimivallan ulottumattomissa. Suurin osa kiusaamisesta ei tule aikuisten tietoon, koska oppilaat pelkäävät kostoa ja sitä, ettei asialle tehdä mitään. Myös ryhmäpaine osaltaan vaikuttaa kiusaamisesta kertomisen pelkoon. Lasten ja nuorten välillä vallitsee kirjoittamaton sääntö siitä, ettei kaverista kannella. Tällöin uskollisuus kohdistuu kaveriryhmään, ei aikuisiin, jolloin asiaan voi olla vaikea puuttua. Lasten ja nuorten välillä vallitsevalla voimalla on yhtä suuri mahdollisuus tulla käytetyksi niin hyvässä kuin huonossakin tarkoituksessa. Koulussa vallitseva kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, uskaltavatko oppilaat kertoa kiusaamisesta ja unohtaa kirjoittamaton sääntö toisesta kantelemisesta. Koulujen käytössä olevien kiusaamisstrategioiden ja –ohjelmien onnistumiseen vaikuttaa suuresti oppilaiden sitoutuminen ja osallistuminen niihin. (Sullivan 2001, 153.) 4.4 Kodin merkitys koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä Kotiympäristön tulee olla turvallinen ja ilmapiirin luottamuksellinen, jotta lapsi kokee voivansa keskustella kiusaamiseen liittyvistä asioista kotona. Lapselle tulee etukäteen kertoa, mistä kiusaamisessa on kyse. Kun lapsi ymmärtää, mitä kiusaaminen 21 on, hänen on helpompi ymmärtää, ettei vika ole hänessä. Näin lapsi ymmärtää myös sen, että kiusaaminen on kiusaajan tapa hankkia itselleen tietty asema luokassa tai ryhmässä. Tämä auttaa myös lasta eristämään kiusaamisessa tuotetun erilaisuuden omasta identiteetistään. (Hamarus 2008, 142.) Vanhemman tulee kertoa lapselleen tämän oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön ja siitä, ettei kenelläkään ole oikeutta kiusata toista. Lapselle kannattaa myös opettaa nokkelia tapoja vastata kiusaajalle tai kiusaajille vastaan. (Hamarus 2008, 142.) Kun puhutaan nuorisosta, on heille hyvä tuoda toistuvasti esiin toivon periaate. Toivo avaa uusia näkökulmia nuorissa, mutta toivottomuuden mieliala syöksee nuoren helposti masennukseen. Lapselle ja nuorelle tulee opettaa, ettei hänen tarvitse olla paras. Riittää, että jossain on joskus hyvä. Lapsen vahvuuksien löytäminen ja tukeminen vahvistaa osaltaan lasta. (Hamarus 2008, 142.) 4.5 Koulun ja kodin yhteistyö Koulun ja kodin saumaton yhteistyö on ehdottoman tärkeä koulukiusaamista ennaltaehkäisevässä työssä. Opettajien ja vanhempien tulisi heti alussa luoda toimiva vuorovaikutussuhde, jolloin kiusaamisasioissakin yhteistyö on helpompaa. Myönteisissä yhteyksissä luotu luottamus opettajien ja vanhempien välillä auttaa selviämään haastavistakin tilanteista paremmin. Vuorovaikutus rajoittuu usein kahden osapuolen välille: vanhempainilloissa opettajat ja vanhemmat keskustelevat keskenään, kotona vanhemmat ja oppilaat ja koulussa oppilaat ja opettajat. Hyvän yhteistyön edistämiseksi tulisikin kehittää työkalu, jossa niin vanhemmat, opettajat kuin oppilaatkin pääsevät kertomaan omia näkökulmiaan ja keskustelemaan askarruttavista asioista. (Hamarus 2008, 139.) 22 5 DRAAMAKASVATUS Draamakasvatus on kokemuksellinen ja taidekasvatuksellinen oppiaine yliopistotason koulutuksessa, jossa opiskellaan ja tutkitaan sekä draaman että teatterin keinoja opetus- ja kasvatustyössä. Lisäksi draamaa käsitellään taideaineena eri kasvatus- ja oppimisympäristöissä. (Jyväskylän yliopiston www-sivut 2015.) Draamakasvatuksessa käsitteiden draama ja teatteri käyttö on sekavaa. Niitä käytetään päällekkäin ja eri merkityksissä. (Heikkinen 2004, 19.) Draamakasvatuksen tarkoituksena on siirtää kulttuurista pääomaa sukupolvelta toiselle. Samalla sen tarkoituksena on rohkaista oppilasta kyseenalaistamaan ja uusimaan kulttuuria. Draamakasvatus rohkaisee myös rakentamaan omaa minuuttaan. Kasvatuksellisesta näkökulmasta katsottuna draamakasvatuksella on annettavaa ilmaisutaitojen moninaisuuden ja non-verbaalisten viestintätaitojen opettamiseen, eettisen, esteettisen ja sosiaalisen kasvatuksen sekä ryhmädynaamisten valmiuksien harjoittamiseen. Kaikki edellä mainitut kuuluvat koulun kasvatuspäämääriin, mutta ei ole olemassa erityistä oppiainetta, joka sisältäisi kaikki nämä piirteet. (Heikkinen 2004, 14.) Draama sallii tunteet, ajatukset ja ilmaisut, jotka eivät arkipäivässä ole mahdollisia. Draaman kautta saa myös mahdollisuuden kokeilla ja kokea kiellettyinäkin pidettyjä ajatuksia ja tunteita. Draamakasvatus on tärkeää, koska sen kautta yksilö voi kertoa omia tarinoitaan. Draaman kautta voidaan tutkia todellisen elämän asioita. (Heikkinen 2004, 23-24.) Teatterilähtöisiä menetelmiä käytetään laajalti koulukiusaamisen käsittelemisessä ja ehkäisemisessä. Eri teatterimenetelmiä sovelletaan ja yhdistellään, mutta lähtökohta on aina sama: yleisön osallistaminen. Näitä projekteja kutsutaan pääasiassa työpajoiksi, mutta koulumaailmassa voidaan käyttää myös nimitystä draamatunti. (Soidinaho 2014, 14.) Draamakasvatuksellisesta näkökulmasta katsottuna opinnäytteessä tuotettu käsikirjoitus on hyvä väline draamakasvatukseen, koska sen kautta nuoret voivat kokea näyttelemällä tai katsomalla koulukiusaamisen kirjon ja sen vaikutukset ihmiseen. Käsikirjoitus on koulukiusatun tytön tarina, joka mahdollistaa kiellettyinäkin pidetty- 23 jen ajatusten ja tunteiden käsittelyn. Katsoja pääsee näkemään, millaisia tunteita ja ajatuksia kiusaaminen herättää kiusatussa ja mitä niistä ajatuksista ja tunteista seuraa. 5.1 Aikaisempia projekteja draamakasvatuksen käyttämisestä koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisessä Juulia Soidinaho on tuonut opinnäytteessään ”Teatterilähtöiset menetelmät koulukiusaamisen käsittelemisessä” (2014) esiin erilaisia projekteja, joissa teatterilähtöisiä menetelmiä on käytetty hyväksi koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja käsittelyyn. 5.1.1 Mahdoton yhtälö? ”Mahdoton yhtälö?” oli Teatteri Ilmi Ö:n esitys, joka käsitteli nuorten sosiaalisia suhteita. Esitys oli kohdennettu yläkouluikäisille, mutta oli sovellettavissa myös alakouluikäisille. Esitystä esitettiin yhteensä n. 50 kertaa Etelä-Suomen alueen kouluissa. Esityksessä käsiteltiin kiusaamista sosiaalisten suhteiden rakenteissa ja katsojaosallistujia eli oppilaista kannustettiin reagoimaan esitykseen kuin oikeaan tilanteeseen. Esityksen jälkeen työryhmä purki kiusaamistilanteen oppilaiden kanssa. Oppilailla oli myös mahdollisuus muuttaa roolihahmojen toimintaa ja näyttelijät demonstroivat muutoksen esityksen pohjalta. Työryhmässä vaikuttanut ohjaaja ja näytelmäkirjailija Hanna Ryti kertoi harvoin kohdanneensa hankalia luokkia, joissa esitys olisi häiriintynyt keskittymishäiriöiden vuoksi. Ryti kertoo yllättyneensä muutamien opettajien palautteesta, jossa he kertoivat luokan kiusaajan pyrkineen ottamaan aktiivisen roolin ratkaisun löytämisessä esityksen aikana. Rydin mukaan esityksen ja sen jälkeisen purun aikana näki selvästi, kuinka nuoret syventyivät pohtimaan aihetta. Ryti pohtiikin kiusaamisen ehkäisemisen painottamista non-verbaalisiin keinoihin, koska lapsilla ei usein ole mahdollista saada sanoiksi kiusaamiskokemuksiaan tai niiden aiheuttamia tunteita. (Soidinaho 2014, 19-21.) 24 5.1.2 Häränsilmä – matka pimeään ”Häränsilmä – matka pimeään” oli helsinkiläisen teatteriryhmä Draamaräätäleiden kuvaus nuoren elämän haavoittuvuudesta ja se sai ensi-iltansa helmikuussa 2014. Esityksessä pohdittiin syrjäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Käsikirjoitus koostettiin sellaisten nuorten kanssa, jotka olivat syrjäytymisuhan alla. Tärkeäksi aiheeksi syrjäytymisen taustalla oli noussut kiusaaminen ja kiusaamiseen liittyvä vallankäyttö. Työryhmässä ollut teatteri-ilmaisun ohjaaja Kati Siren kertoo, että teatterilliset menetelmät eivät ole maailman korjaamista varten vaan niitä tulisi käyttää keskustelunavaajina kouluissa ja työpaikoilla. ”Häränsilmä – matka pimeään” sai positiivisen vastaanoton ensiesityksensä jälkeen Vantaan ammattiopisto Variassa. Esityksen oivallista ja tulkitsevaa aiheen käsittelyä kehuttiin ja kommenteissa Varian henkilöstö kertoi esityksen antaneen tilaa katsoja-osallistujien omien ajatusten synnylle. (Soidinaho 2014, 23-25.) 6 6.1 PROJEKTIN VAIHEET Projektin suunnittelu ja valmistelu Projektin suunnittelu käynnistyi käsikirjoituksen aloittamisella syksyllä 2013. Käsikirjoituksen kulku ja kohtausluettelo suunniteltiin etukäteen, jotta varsinainen kirjoitustyö kävisi helpommin. Kohtausluettelossa oli selkeästi, mutta lyhyesti, kerrottu jokaisen kohtauksen sisältö ja keitä hahmoja kohtauksessa on. Kohtauksen tiivistetty sisältö helpotti dialogin ja tapahtumien kirjoittamista. Keväällä 2014 Vihreä Teatteri ry:lle kerrottiin näytelmästä. Yhdistyksen hallitus jäi vielä miettimään näytelmän ottamista ohjelmistoon. Lokakuussa 2014 Vihreä Teatteri ry vuokrasi toimitilan yhdistykselle Porin keskustasta, Keskuskartanon kiinteistöstä ja yhdistyksen toiminnalle lähdettiin miettimään uusia toimintalinjoja. Samalla yhdistys tilasi käsikirjoituksen ja kertoi aikovansa esittää sen ohjelmistossa sopivan työryhmän löydyttyä. 25 Keväällä 2014 aihe hyväksyttiin aiheseminaarissa ja tiedonhaku opinnäytetyötä varten alkoi. Suunnitteluseminaari pidettiin 28.1.2014. Suunnitteluseminaarin jälkeen kirjoitustyöt pääsivät kunnolla alkamaan. 6.2 Käsikirjoituksen kirjoittaminen ja oikoluku Koska suunnitteluvaiheessa kohtausluettelo oli tehty etukäteen, itse käsikirjoituksen kirjoittaminen oli helpompaa. Käsikirjoituksen kirjoittaminen aloitettiin jo syksyllä 2013 hitaammin ja kirjoitusprosessi pääsi kunnolla alkamaan vasta keväällä 2014, kun aihe hyväksyttiin virallisesti aiheseminaarissa. Käsikirjoitusta kirjoitettiin yhteisvoimin pitkään. Näytelmä päädyttiin kirjoittamaan 15-vuotiaasta Miinasta, jota kiusataan rankasti koulussa kolmen tytön kiusaajaporukan voimin. Miina pohtii koko näytelmän ajan miksi juuri häntä kiusataan ja miten hän voisi päästä eroon kiusaamisesta. Loppujen lopuksi Miina pohtii surullisinta vaihtoehtoa päästä eroon kiusaamisesta: itsemurhaa. Näytelmässä käsiteltiin myös Miinan äidin avuttomuuden tunnetta ollessaan täysin kyvytön auttamaan tytärtään ja koulun henkilökunnan suhtautumista kiusaamiseen. Tiedonhakua siitä, mitä eri muotoja kiusaamisella on, tehtiin koko ajan käsikirjoituksen lomassa. Samalla pohdittiin, miten niitä voisi ilmentää ja käyttää näytelmässä. Näytelmään päädyttiin kirjoittamaan suoraa, epäsuoraa, fyysistä, henkistä ja verkkokiusaamista teorialähteiden pohjalta. Näin saatiin luotua mahdollisimman monipuolinen katsaus siihen, mitä kiusaaminen todellisuudessa voi olla. Lisäksi kiusatun ajatuksiin ammennettiin ideoita omista ja muiden kiusaamiskokemuksista. Viimeisessä, jäähyväiskirjekohtauksessa piti todella tarkkaan miettiä millainen jäähyväiskirje kirjoitettiin. Kirjeen piti olla todentuntuinen. Sellainen, jonka joku olisi todellisuudessa voinut kirjoittaa. Kirjeen kirjoittaminen tuntui jollain tapaa väärältä ja ikävältä, koska tosielämässä näitä tapauksia on surullisen paljon. Näytelmän käsikirjoitusprosessi tehtiin yhteistyössä kahden teatteriohjaajan kanssa, joista molemmilla on pitkä ja kattava kokemus käsikirjoittamisesta ja he ovat ohjanneet Satakunnan alueen harrastajateattereissa useita vuosia. Tästä heidän mielipiteit- 26 tensä tiedettiin olevan luotettavia. Heidän kanssaan sovittiin konsultaatiosta, joka sisälsi näytelmän oikoluvun, sisällön arvioinnin ja dramaturgisten mielipiteiden ilmaisemisen. Näytelmän käsikirjoittaminen toteutettiin parityönä, jolloin näytelmää kirjoitettiin ja ideoitiin yhdessä eteenpäin. Molemmat ohjaajat vastasivat konsultaatiopyyntöön syyskuussa 2014 ja heiltä saaduilla kehittämisehdotuksilla käsikirjoitusta hiottiin parempaan muotoon. Vastauksissa kehuttiin tapaa nostaa näytelmässä kiusaamisen tapa ja henkilökunnan suhtautuminen kiusaamiseen. Toisen oikolukijan mielestä monologikohtaukset olivat hyvä keino monipuolistaa näytelmää. Näytelmään oli kirjoitettu Kuolema-hahmo, joka oli tummiin pukeutunut nainen. Hahmo seurasi päähenkilöämme Miinaa näytelmän aikana esiintyen taustahenkilönä. Loppukohtaukseen oli kirjoitettu Miinan symbolinen kuolema, jossa Kuolema-hahmo ojensi Miinalle kätensä ja käveli Miinan kanssa kohti valoa. Loppukohtaus haluttiin aluksi kirjoittaa synkäksi. Viime vuosina kiusattujen itsemurhista on saatu lukea lehdestä surullisen usein ja sen vuoksi Miinan itsemurha haluttiin kirjoittaa näytelmään. Tarkemman pohdinnan päätteeksi Kuolema-hahmon vaihdettiin Miinan kuolleeksi isäksi, joka noutaisi tyttärensä rajan toiselle puolelle. Oikolukijan mielestä Kuolema-hahmon käyttämistä tulisi harkita, koska käsitteenä se oli melko kulutettu draaman maailmassakin. Hän ei myöskään ollut varma oliko viisasta lopettaa näytelmä niin dramaattisesti vaan olisiko jokin muu keino ollut järkevämpi. Loppukohtaus muokattiin sellaiseksi, jossa päähenkilö Miina kirjoitti äidilleen jäähyväiskirjeen ja lyhyen pimeyden jälkeen aikuiseksi kasvanut Miina kertoi epilogissa, kuinka ei sitten pystynytkään tekemään itsemurhaa ja kuinka hän toivoisi, että olisi vienyt homman loppuun asti heti ensimmäisellä kerralla. Kiusaamisen jäljet olivat seuranneet Miinaa aikuisuuteenkin ja hän käsitteli tunteitaan loppumonologissaan. Lisäksi sivuhenkilöiden kemioita kehotettiin miettimään tarkemmin. Kiusaajaporukka koostui kolmesta tytöstä: Karoliinasta, Tiinasta ja Sarista. Oikolukija kehotti miettimään onko kiusaajaporukan keskisessä dynamiikassa miettimisen varaa. Esimerkiksi: kiusasiko Tiina vain sen vuoksi, ettei itse tule kiusatuksi? Tiinan huonompiosaisuutta kiusaajaryhmässä päädyttiin korostamaan tekemällä hahmosta yksinkertainen ja hieman hölmö. Varsinaisesti Tiinan suojeluvaistoa itseään kohtaan ei kirjoitettu tekstiin. 27 Kohtauksesta, jossa koulun rehtori on saanut tietää kiusaamisesta ja nuhtelee tyttöjen opettajaa, saatiin erittäin hyvää palautetta oikolukijoilta. Kohtauksessa opettaja myönsi tehneensä väärin ja sekä opettaja että rehtori puuttuivat tilanteeseen soittamalla kiusaajien vanhemmille. Ammattimaisesta kirjoittamisesta saatiin myös positiivista palautetta ja oikolukijan mielestä käsikirjoitus oli taidolla kirjoitettu. Kun käsikirjoituksesta oli saatu muokattua eheämpi ja parempi versio oikolukijoiden palautteiden avulla, se lähetettiin vielä toiseen oikolukuun toiselle oikolukijoista. Toisen oikoluvun tarkoituksena oli vielä tarkistaa näytelmän eheys, yhdenmukaisuus ja asianmukaisuus. 22.12.2014 konsultti kertoi käsikirjoituksen olevan hänen mielestään valmis ja harjoituskelpoinen. Koko prosessin ajan käsikirjoitusta kirjoitettiin yhdessä. Yhdessä ideointi ja pohdinta helpottivat kirjoitustyötä ja yhteistyö toimi saumattomasti. 6.3 Käsikirjoituksen luovutus yhdistykselle ja projektin saattaminen loppuun Käsikirjoitus (Liite 1) luovutettiin yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajalle elokuussa 2015. Käsikirjoitus luovutettiin muistitikulla, joka vietiin yhdistyksen toimitilaan. Käsikirjoituksesta tulostettiin 1 (yksi) kopio, jotta kuka tahansa voisi lukea käsikirjoituksen muistitikusta huolimatta. Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajan mielestä käsikirjoitus oli laadukas ja hyvä. Yhdistyksellä oli idea näytelmän toteuttamiseksi: joko näytelmä esitettäisi toimitilan näyttämötiloissa tai näytelmästä valmistettaisi kiertävä esitys, jota yhdistys voisi esittää kouluissa ympäri Poria tai Satakuntaa. Opinnäytteen valmistumishetkellä näytelmälle ei ollut vielä työryhmää. Opinnäytetyöraporttia kirjoitettiin kesän 2015 aikana. Kirjoitustyö eteni kesänkin aikana tasaisesti aina etsien lisää uutta tietoa. Raportointiseminaari esitettiin syyskuussa 2015, jolloin kaksi vuotta kestänyt projekti saatiin vihdoin päätökseen. 28 7 OPINNÄYTTEEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Opinnäytetyön tekeminen oli silmiä avaavaa ja koulukiusaamisen merkitys lasten ja nuorten mielenterveyteen oli helpommin ymmärrettävissä opinnäytettä kirjoittaessa. Käsikirjoitusprosessin aikana pohdittiin, tulisiko draamakasvatuksen työkaluja tuoda enemmän esille, jotta koulujen opettajat ja henkilökunta voisivat käyttää koulukiusaamista ennaltaehkäisevässä työssään. Opinnäytetyötä kirjoittaessa pohdittiin myös, onko koulukiusaaminen jo ns. liian kulutettu aihe? Koulukiusaamisesta on tehty paljon tutkimuksia, opinnäytetöitä, dokumentteja ja virallisia ohjeistuksia, mutta minkälainen merkitys niillä on? Tulisiko esimerkiksi näytelmä avartamaan yleisön ennakkokäsityksiä koulukiusaamisesta ja auttamaan heitä ymmärtämään koulukiusaamisen seuraukset vai olisiko opinnäytetyömme vain yksi muiden joukossa? Opinnäytteen kirjoittaminen toi esiin myös omia kokemuksia koulukiusaamisesta ja kirjoittamisprosessin aikana koulukiusaamisesta löytyvän tiedon määrä yllätti. Lähdemateriaalin monipuolisuus ja paljous esittäisi, että koulukiusaamisesta tiedetään paljon, mutta todellisuus oli toisenlainen. Kiusaamisesta oli tarjolla paljon erilaista materiaalia, mutta kuinka paljon sitä todellisuudessa käytetään hyväksi ennaltaehkäisemisessä ja kiusaamistilanteiden käsittelemisessä? Tavoitteet saavutettiin tavalla, jolla haluttiin. Vihreä Teatteri ry. oli kehittämässä toimintaansa monipuolisemmaksi lisäämällä teatteriryhmiä ja laajentamalla osaamistaan lasten kerhoista myös aikuisten teatteriryhmiin, joten näytelmä valmistui juuri sopivaan ajankohtaan yhdistyksen puolesta. Näytelmän aihe tuli nostattamaan varmasti työryhmässä kysymyksiä ja herätti keskustelua työryhmän jäsenien kesken. Varmasti katsojatkin alkoivat pohtia koulukiusaamista tarkemmin ja asia nousisi taas tietoisuuteen ainakin kunnallisella tasolla. 29 8 OPINNÄYTTEEN ARVIOINTI Käsikirjoitusprosessi onnistui hyvin. Hyvää palautetta saatiin konsulteilta ja yhteistyö heidän kanssaan sujui ongelmitta. Positiivista palautetta käsikirjoituksemme laadusta saatiin myös tilaajataho Vihreä Teatteri ry:ltä. Näytelmä esitti monipuolisesti kiusaamisen kirjon ja eri voimakkuudet, mikä koettiin näytelmän vahvuudeksi. Näytelmässä otettiin huomioon myös yleistynyt verkkokiusaaminen, joten näytelmä oli ajankohtainenkin. Tavoitteet saavutettiin, kuten toivottiin. Näytelmä kehitti ja laajensi osaltaan Vihreä Teatteri ry:n toimintaa, joka oli opinnäytteen kirjoitushetkellä kehityksen alla. Näytelmä tuli herättämään keskustelua niin tulevassa työryhmässä kuin yleisössäkin ja toivottavasti keskustelu ylsi kunnalliselle tasolle. Näin koulukiusaamiseen saatiin taas tartuttua ehkä paremmin ja edistettiin sen ennaltaehkäisemistä. Draamakasvatuksellisesta näkökulmasta katsottuna näytelmä toimi myös hyvänä työvälineenä luentojen sijaan, koska lapsia ja nuoria kiinnostaa näytelmän kaltainen vaihtoehtoinen esitystapa perinteisten luentojen sijaan. Lisäksi viesti, joka haluttiin näytelmällä viestittää, tuli varmasti paremmin ymmärretyksi näytelmän kautta. Projekti suoritettiin jotakuinkin asetetuissa aikarajoissa. Jos jotain tehtäisiin toisin, aihe rajattaisiin heti alussa. Alkuperäinen suunnitelma piti sisällään näytelmän toteuttamisen kaikki osat. Koulu- ja muiden kiireiden vuoksi aihe päätettiin rajata vain käsikirjoituksen kirjoittamiseen. Päätös osoittautui oikeaksi ja yhdistyksellä oli tarjota uusille ryhmilleen valmis käsikirjoitus. 30 LÄHTEET Hamarus, P. 2008. Koulukiusaaminen: huomaa, puutu, ehkäise. Helsinki. Kirjapaja Hamarus, P. 2012. Haukku haavan tekee: puututaan yhdessä kiusaamiseen. Jyväskylä. PS-Kustannus Heikkilä, M. 2008. Koulukiusaaminen Siikaisten peruskoulun yläasteella. AMKopinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys – Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura Jyväskylän yliopiston www-sivut. 2015. Viitattu 2.1.2015. https://www.avoin.jyu.fi/oppiaineet/draamakasvatus/ KiVa Koulu-hankkeen www-sivut. 2015. Viitattu 2.1.2015. http://www.kivakoulu.fi/hanke Kivelä, J., Mäntylä, N., Ollila S. & Perttola, L. 2014. Pelastakaa koulukiusattu! – Koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 18.6.2015. http://www.kaks.fi/sites/default/files/Tutkimusjulkaisu%2070.pdf Kuoppala, M. & Vikström, A. 1999. ”Ai että kiusataanko meillä?” – Tutkimus koulukiusaamisesta kolmella jyväskyläläisellä koululla. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.6.2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1999833268 Lämsä, A-L. 2009. Mun on paha olla – näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä. PS-kustannus. Mannerheimin lastensuojeluliiton www-sivut. 2015. Viitattu 2.1.2015. http://www.mll.fi/kasvattajille/tukioppilastoiminta/kaikillekaveri/ Mannervesi, M. & Sihvonen, K. 2007. Koulukiusaaminen Rauman peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten kokemana. AMK-opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Opetus- ja kulttuuriministeriön www. sivut. 2015. KiVa Koulu-ohjelma. Viitattu 18.6.2015. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/Kouluhyvinvoinnin_kehittaminen/Ki VaKoulu.html Palonen, P. 2007. ”Niin syvälle sydämeen sattuu” – koulukiusattujen ja opettajien näkemyksiä koulukiusaamisesta. AMK-opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. 31 Sainio, M. 2014. KiVa Koulu-ohjelma suomalaisissa peruskouluissa: Miten ohjelmaa toteutetaan tai miksi sitä ei käytetä? Tutkimusraportti. Turun yliopisto. Viitattu 2.1.2015. http://www.kivakoulu.fi/assets/files/KiVa-tutkimusraportti.pdf Soidinaho, J. 2014. Teatterilähtöiset menetelmät koulukiusaamisen käsittelemisessä. AMK-Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.9.2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405066006 Sullivan, K. 2011. The anti-bullying handbook. Lontoo: Sage. Vihreä Teatteri ry:n www-sivut. 2015. Viitattu 8.1.2015. http://www.vihreateatteri.net/ Väestöliiton www-sivut. 2015. Viitattu 16.4.2015. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/henkine n-vakivalta/ Wikipedia. 2015. Preventio.Viitattu 16.4.2015. http://fi.wikipedia.org/wiki/Preventio LIITE 1 LIITTEET JOTAIN RAJAA Käsikirjoitus Milja Riikonen Sanna Soikkeli Roolit MIINA RAIJA, Miinan äiti TANELI, Miinan pikkuveli (voidaan muuttaa pikkusiskoksi) KAROLIINA, kiusaaja TIINA, kiusaaja SARI, kiusaaja OPETTAJA REHTORI TERVEYDENHOITAJA KAROLIINAN ISÄ KAROLIINAN ÄITI 1. PUOLIAIKA 1.kohtaus (Aamu Miinan kodissa. Lavalla lavastettuna Miinan huone. Miina makaa peiton alla kasvot yleisöön päin. Äidin ääni kuuluu huoneen ulkopuolelta.) RAIJA: Miina! Herätys! Kello on jo vartin yli seitsemän! Myöhästyt koulusta kohta! MIINA: Joo joo! (nousee istumaan sängyn reunalle) Tää kaikki alkoi kaksi vuotta sitten. Mun isä kuoli työmaalla, kun olin kuudennella luokalla. Mä ihmettelin, miksei isä tullut mun kevätjuhlaan, vaikka se oli siitä niin innoissaan. Esikoistytär pääsee alakoulusta. Myöhemmin selvisi, että se oli saanut sydänkohtauksen ollessaan trukin ratissa. Isän kuoleman jälkeen äiti sai töitä jostain isosta firmasta ja meidän piti muuttaa pois. Me asuttiin sellaisessa pienessä kaupungissa, jossa kaikki lähestulkoon tunsi toisensa. Me jouduttiin mun veljen, Tanelin, kanssa jättämään kaikki meidän kaverit. Mä aloitin yläkoulun täällä. Jostain syystä jouduin heti silmätikuks. En opettajien, vaan Karoliinan, Sarin ja Tiinan. Mä en tajua, mitä pahaa mä olen muka niille tehnyt. Mä en ole oikein hyvä missään, enkä kyllä huonokaan. Silti ne kiusaa mua koko ajan. Millon potkii tunnilla mun tuolia, sylkee päälle, heittelee pyyhekumin roskia hiuksiin, lyö tai laittaa mun reppuun likaisia lehtiä ulkoa tai muuta vastaavaa. Onneks ne ei tiedä, että mun isä on kuollut. Sillon ne kiusais varmaan vielä enemmän. Enkä mä uskalla sanoa kenellekään mitään. Ties mitä ne mulle tekis. Mä oon ajatellu, että jos mä kestän vielä tän yhden vuoden, niin sitten peruskoulu loppuu ja mä voin lähteä jonnekin kauas pois täältä opiskelemaan. Että mun ei tarttis enää kestää tätä paskaa. (pukee päälleen) RAIJA: (kurkistaa Miinan ovesta) Miina, onko kaikki hyvin? Sinun aamupalasi jäähtyy. MIINA: Joo on. Mä tuun ihan just. (Raija sulkee oven perässään) Eikä äitikään tiedä tästä mitään. Jos mulla on mustelmia, peitän ne vaatteilla. Jos ne sylkee mun vaatteisiin, heitän ne heti pesukoneeseen ettei äiti huomaa. Ei äitikään varmaan mitään osaisi tehdä auttaakseen mua, jos ei mun opettajatkaan tee. Kyllä mä uskon, että ne huomaa ja näkee, miten mua kohdellaan, mut ei niitä kiinnosta. Mun äiti sanoo koko ajan, miten arvostettu työntekijä se on. Kerran, kun äiti järjesti meillä työkavereilleen jotkut kokkarit, niin kuulin kun sen työkaveri haukku äitiä ja puhui paskaa sen selän takana. Mä oon varmaan periny tän surkeuteni äidiltä. Miks muuten mua kiusattaisiin? (on astumassa ovestaan ulos) Tiedättekö, joskus mä toivoisin, että mulla olis tarpeeksi voimaa ja uskallusta pistää niitä vastaan. Jos siis Karo esimerkiksi lyö mua, niin että löisin takaisin. Mut en mä uskalla. (astuu ovesta, pimeys.) 2.kohtaus (Koulun pihalla. Miina istuu yksin. Taustalla kolmen tytön ryhmä, jotka osoittelevat Miinaa ja naureskelevat.) KAROLIINA: (osoittaa Miinaa) Kattokaa! Monsterilla on uusi laukku! Näyttää aika tutulta, vai mitä, Sari? SARI: Jumalauta! Sillä on samanlainen laukku ku mulla! Sen äiti on varmaan varastanu pankin, että se on pystyny ostamaan sen tolle. TIINA: Ei. Monsteri on varmaan ite käyny varastamassa sen, kun ei noin rumalle ihmiselle kukaan tollasta vapaaehtoisesti ostais. Eikä varmaan ase ohimollakaan. (kaikki kolme nauravat) (Kello soi, välitunti päättyy. Miina on astumassa ovesta sisään, kun Tiina juoksee tämän eteen estäen sisäänpääsyn.) TIINA: No? Mihis Monsteri on matkalla? MIINA: Tunti alkaa. TIINA: Oho! Sehän puhuu! Karo, ymmärrätkö sä? Mä kun en puhu monsteria. (katsoo Miinaa ivallisesti.) MIINA: (ärsyyntyy) Voitko nyt päästää mut sisälle? KAROLIINA: Ai? Vai haluaa meidän pikku Monsteri tunnille? Meidän pikku hikipinko! (nauraa) SARI: Niin! Open lellikki! (nauraa ja sylkäisee Miinan päälle) MIINA: (Tiinalle) Voitko nyt oikeesti siirtyä? KAROLIINA: (hieroo nyrkkiään) Mitäs jos se ei voi? (Karoliina lähestyy Miinaa ja on aikomassa lyödä, kun Miina onnistuu pakenemaan tilanteesta sisälle. Pimeys. Pimeyden aikana lavastetaan koululuokka, jossa neljä tyhjää pulpettia: Miinan ja kiusaajien. Muut oppilaat symbolisia, taustaäänenä luokkahuoneen hälinä. Valojen taas syttyessä opettaja edessä eikä huomaa kun Miina pujahtaa paikalleen. Kiusaajat tulevat perässä ja istuvat omille paikoilleen kiirettä pitämättä.) OPETTAJA: No niin! Hiljennetäänpäs tämä älämölö sitten saman tien. (luokka hiljenee) Tänään saattekin takaisin nämä ainekirjoituksenne, jotka teitte viime viikolla. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että en muista 20 vuoden opetusurani aikana nähneeni näin huonoja suorituksia. (kiertää luokassa jakaen papereita) Karoliina, niin paljon kielioppivirheitä Aijai! Tiina, kai tiedät että sana pulu kirjoitetaan yhdellä L- kirjaimella, ei kahdella. TIINA: (mutisten) Ootko ihan varma, että se sana oli pulu... (Sari ja Karoliina naurahtavat) OPETTAJA: (ojentaa Miinalle paperin) Oikein hyvä, Miina! Sait 8:n! Hyvää tekstiä, täytyy sanoa. (Opettaja siirtyy luokkahuoneen etuosaan, Miina katsoo paperiaan murheellisena.) KAROLIINA: Mitä mä sanoin? SARI: (potkaisee Miinan tuolin selkämystä) Hikke. OPETTAJA: No niin! Ottakaas sitten vihot esille! Tänään käymme läpi Suomen kirjallisuuden historiaa ja... (opettajan ääni vaimenee, kääntyy kirjoittamaan taululle, Miinan ajatusääni) MIINA: Miten niin hikke? Kasi on ihan perustason numero.. (vilkaisee kiusaajia) Mä en enää jaksa tätä paskaa. En ihan oikeasti jaksa...(opettajan ääni katkaisee ajatuksen) OPETTAJA: Miina, kuka oli Elias Lönnrot? MIINA: (hämmentyy) Täh? OPETTAJA: Miina, näillä tunneilla kannattaisi keskittyä ja kuunnella sen sijaan että vaeltelisit haavemaailmoissa. Siispä, kuka oli Elias Lönnrot? MIINA: (nolona) Eiks se kirjottanu Kalevalan? OPETTAJA: Oikein. Kaikki varmasti tuntevat Kalevalan ja tarinan siitä kuinka... (opettajan ääni vaimenee) SARI: (potkaisee tuolin selkämystä) Hikke. KAROLIINA: (ivallisesti) Ei kannata haaveilla, Monsteri. Ei sun haavees ainakaan tule koskaan toteutumaan! (hihittää) SARI: (potkaisee uudelleen selkämystä) Niinpä. (Karoliina, Sari ja Tiina hihittävät, Miina kohottaa katseensa ylöspäin, ajatus) MIINA: Mä en ihan oikeasti enää jaksaisi tätä. (Pimeys) 3.kohtaus (Kotimatkalla. Miina kävelee kohti kotia, kiusaajat seuraavat Miinaa.) KAROLIINA: Hei Monsteri! Mihin sulla on noin kova kiire! SARI: Nii! Varo ettei tuu hiki! TIINA: Varo, ettet kaadu! Maanjäristys aiheuttais ihmetystä! (kaikki kolme nauravat) MIINA: (hiljaa itselleen) Menkää pois, menkää pois, menkää pois... KAROLIINA: Mitä? Puhuuko Monsteri yksikseen? SARI: Ootko sä joku hullu? TIINA: (ei ymmärrä Sarin heittoa) Täh? SARI: Hullut puhuu yksinään. TIINA: (ahaa-elämys) Jaa.. KAROLIINA: Hei Monsteri! Pysähdy! Meil on sulle asiaa! Oikeesti! (Miina pysähtyy ja kääntyy tyttöihin päin.) MIINA: No? KAROLIINA: (sylkäisee Miinaa päin) SARI: Ajateltiin, et kun oot niin ällöttävä ni saattasit tarvita suihkussa käyntiä. (sylkäisee päälle) TIINA: Nii. (sylkäisee) KAROLIINA: Monsteria ei sais ton paremmaks vaikka se seisois monsuunissa kokonaisen päivän! (nauraa) (Miina kääntyy kannoillaan ja lähtee pois) KAROLIINA: Hei! Meil jäi juttu kesken! SARI: Juostaanko perään? TIINA: (kaivaa repustaan Minigrip-pussin) Juostaan, mulla on tää gerbiilin kakkapussi vielä, mikä meidän piti tyhjentää sen reppuun! KAROLIINA: (katsoo Tiinaa kuin idioottia) Gerbiilin kakkaa? Eiks me puhuttu vähän jostain muusta? No… kai tän on kelvattava. Hei Monsteri! (nauravat ja juoksevat Miinan perään. Pimeys.) 4.kohtaus (Miinan koti. Taneli istuu sohvalla tekemässä läksyjä, Raija tekee ruokaa.) TANELI: Me käytiin tänään jo nelosen kertotauluja läpi, äiti. RAIJA: No sepä hienoa! Oliko helppoja? TANELI: Joo-o! Kaksi kertaa neljä on kahdeksan, kolme kertaa neljä on kaksitoista ja neljä kertaa neljä on kuusitoista! RAIJA: Hyvä, Taneli! No mitä on yhdeksän kertaa neljä? TANELI: Ööö... öö.. en mä muista... RAIJA: Kyllä ne harjoittelemalla päähän jää, älä huoli. (halaa ja suukottaa otsaa) Yhdeksän kertaa neljä on kolmekymmentäkuusi. (Miina astuu ulko-ovesta sisään. Vaatteita on silmin nähden revitty ja nenästä vuotaa verta.) RAIJA: Miina! Mitä sinulle on käynyt? MIINA: (pelästyy, ei tiennyt äitinsä olevan huoneessa) Öö... kompastuin oksaan... RAIJA: (nousee sohvalta, auttaa vaatteita pois päältä, antaa nenäliinan) Kävikö pahasti? Sattuuko johonkin? MIINA: Ei satu. Kyl tää tästä. Mä meen nyt tekemään läksyjä. (poistuu huoneeseensa ja alkaa kauhoa gerbiilin kakkaa pois repustaan) Gerbiilin kakkaa. Mistäköhän ne tätä on saanu.. Tätä on vaikea saada pois, kun tää on näin pientä. Ja oksettavaa. Se oli Karoliina, kun mua löi. Kunnon oikea suora. Pelkäsin jo, että nenä murtui, mutta ei onneksi. Kaipa mun vartaloni on jo niin tottunut tohon, että mun luut ei pahemmin murru. Mä en tiennyt et äiti oli olohuoneessa. Nolottaa, että se näki mut näin... Yleensä onnistun livahtamaan tänne ja siistimään itseni ennen kuin menen olohuoneeseen. (siistii itseään) (Pimeys, pimeyden aikana siirrytään taas olohuoneeseen, jossa Raija ja Taneli pöydän ääressä syömässä. Miina tulee nenää pyyhkien huoneestaan ja istuu ruokapöydän ääreen.) RAIJA: Eikö vuoto vieläkään lopu? MIINA: Loppuu, ei sitä tuu ku ihan vähän enää. RAIJA: Saitko läksyt tehtyä? MIINA: Joo. (istuu sohvalle) RAIJA: Oliko kiva koulupäivä? MIINA: Ihan joo. TANELI: Miina, mepäs opeteltiinkin tänään nelosen kertotaulut! Kertotaulut on kyl tosi vaikeita. MIINA: Vau.. RAIJA: Vähän voisit olla kannustavampi, Miina.. TANELI: Ja sit mä näin, ku joku poika kiusasi yhtä tyttöä välitunnilla! RAIJA: Ethän vain mennyt mukaan? MIINA: (menee vaikeaksi, yrittää syödä ruokansa mahdollisimman nopeasti.) TANELI: En, menin heti kertomaan opelle. RAIJA: Hyvä, juuri niin kuuluukin tehdä. (huomaa Miinan hotkivan ruokansa) No olipas sinulla nälkä! Otatko lisää? MIINA: Ei kiitos, mä meen tekemään läksyjä. Kiitos. (nousee pöydästä ja poistuu. Pimeys.) 5.kohtaus (Jälleen aamu. Miina makaa peiton alla sängyssään kasvot yleisöön päin.) MIINA: Mä en eilisen jälkeen haluaisi mennä kouluun ollenkaan. Mä en jaksa sitä kiusaamista ja nimittelyä koko aikaa. Tänään olisi ollut sellainen päivä, että olisin voinut jäädä kotiin ja lintsata, kun äidin piti mennä jo aikaisin töihin. Mut sille nousi yöllä kuume, niin eihän se mihinkään töihin voi mennä. (nousee sängyn reunalle istumaan) Periaatteessahan mä voisin lähteä kyllä kotoa ja olla menemättä kouluun. Voisin mennä vaikka kirjastoon koko päiväksi. Mut ne kirjastontädit tuntee mut ja ne kertois heti opettajalle. Kai se on vaan helpompaa mennä sinne vankilaan haukuttavaks ja pahoinpideltäväks. (nousee sängystä ja pukee päälleen) Mulla on niin paha olla, mutta kukaan ei voi auttaa. Ei kukaan tahdo auttaa. (ottaa reppunsa ja poistuu huoneestaan, seuraava dialogi käydään pimeydessä) RAIJA: Joko olet lähdössä kouluun, Miina? MIINA: Joo, ihan just. RAIJA: Hyvää koulupäivää! MIINA: (mutisten) Joopa joo... (sulkee oven perässään, kolahdusääni) 6.kohtaus (Välitunti. Miina istuu keskellä lavaa, selkä yleisöön päin. Kiusaajat tulevat lavalle ja kävelevät Miinan luo.) KAROLIINA: (Sarille ja Tiinalle) Kattokaa! Monsteri istuu yksin! Yllätys! (nauraa) SARI: Niinpä! Eihän Monsterilla ole yhtään kaveria! (lyö Miinaa olkavarteen) Luuseri! TIINA: (nuuhkii ilmaa) Hyi! Onks mun nenäs jotain vikaa vai haiseeko täällä paska? (nauraa) KAROLIINA: (nuuhkaisee Miinan reppua, johon tytöt edeltävänä iltana laittaneet gerbiilinkakkaa) Sehän tulee Monsterista! Monsterihan se täällä paskalle haisee! On varmaan unohtanut käydä suihkussa! (kaikki kolme nauravat) SARI: Monsteri, sun tarttis varmaan pyytää äitiäs maksamaan vesilasku, että pääsisit suihkuun etkä haisis noin pahalle! TIINA: (lyö Miinaa olkavarteen) Nii, ettet olis tommone hajuhaitta! KAROLIINA: Monsterin on ihan turha käydä suihkussa, koska se on saanu ton hajunsa jo syntymässä! (kaikki kolme nauravat vielä kovemmin) MIINA: Lopettakaa oikeesti... TIINA: Mitä? Kuulinko mä oikein? (ivallisesti) Puhuiko meidän pikku Monsteri? KAROLIINA: Ai ihanko aikuisten oikeasti haluat, et me lopetetaan? (nauraa) SARI: Monsteri, sun pitäis vaan tyytyä kohtaloos. Sä et ole mitään etkä sä koskaan tule olemaan mitään! (tönäisee Miinaa, mutta kaikkien ihmetykseksi Miina tönäisee takaisin. Kiusaajat hämmentyvät.) Siis, tönäskö toi mua? KAROLIINA: (lähestyy Miinaa) Nyt sä, Monsteri, teit elämäs pahimman virheen. TIINA: Niinpä, sillä kukaan ei ryttyile meille! (lyö Miinaa) (Kiusaajat alkavat kiertää Miinaa ympäri, sanovat ilkeyksiä ja pahoinpitelevät Miinaa. Musiikki.) SARI: Sä et ole mitään. KAROLIINA: Sä olet pohjasakkaa. TIINA: Sut pitäis hävittää tästä maailmasta. (sylkee Miinan hiuksiin) KAROLIINA: Tappasit ittes. (lyö Miinaa) SARI: Ei tommosta kukaan kaipaamaan jäis. MIINA: (kyyristyneenä, kuin yrittäisi suojella itseään) Pliis, lopettakaa... KAROLIINA: (muille) Kuulitteko? Monsteri anelee meitä lopettamaan! (nauraa) SARI: (repii Miinaa hiuksista) Turha luulo! TIINA: Tytöt! Mitäs ootte mieltä? Pitäiskö meidän näyttää Monsterille, kuka on kuka? KAROLIINA: (hieroo nyrkkiään) Kuulostaa hyvältä, Tiina. (Tytöt ovat tässä kohtaa kerääntyneet Miinan eteen. Miina nostaa katseensa, jolloin Karoliina lyö ensimmäisen lyönnin. Pimeys. Valot syttyvät himmeiksi, nähdään kuinka Miina makaa maassa ja opettaja löytää hänet. Miina kavahtaa opettajaa, mutta opettaja saa kuitenkin Miinan lähtemään mukaansa. Miina pitelee rannettaan. Pimeys. Pimeyden aikana siirrytään terveydenhoitajan vastaanotolle. Vastaanotolla Miina ja terveydenhoitaja. Miina istuu tuolilla itkuisena, Miinan nenästä vuotaa verta ja ranne paketissa.) TERVEYDENHOITAJA: Miina, kerro nyt. Kuka tämän teki? MIINA: (pyyhkäisee nenäänsä) Mä kaaduin. Usko jo. TERVEYDENHOITAJA: En usko. Ei kaatumisesta tule tällaisia vammoja. Opettajasi kertoi löytäneensä sinut maasta makaamasta. Miina, minuun voit luottaa. Minulla on vaitiolovelvollisuus. MIINA: En mä... Mä en voi... (nyyhkyttää) TERVEYDENHOITAJA: Opettajasi soitti äidillesi, hän on tulossa. (Miina katsoo terveydenhoitajaa pettyneenä) Kuka tämän teki, Miina? Meidän pitää saada tekijät vastuuseen. Olet onnekas, että selvisit näin vähällä. Sinulle olisi voinut käydä paljon pahemmin! MIINA: (kiukustuu) Käydä pahemmin? Se olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tämä. Silloin olisin ehkä voinut päästä pois tästä paskasta, jota elän joka ikinen päivä! TERVEYDENHOITAJA: (huolestuneena) Tapahtuuko tätä siis useinkin? Miina? (Miina painaa päänsä alas, terveydenhoitaja on avaamassa suutaan, kun huolestunut ja hössöttävä Raija ryntää paikalle opettajan ja rehtorin kanssa.) RAIJA: Miina! Voi hyvä luoja! Mitä sinulle on tapahtunut? MIINA: Kaaduin. RAIJA: Kaaduit? Ei kaatumisesta tule tämmöistä jälkeä! (hoitajalle) Mitä tapahtui? TERVEYDENHOITAJA: Meillä on syytä epäillä, että Miina pahoinpideltiin välitunnin aikana. Ranne on murtunut, mutta sen vakavampaa ei onneksi ole. (Raija silittää Miinan hiuksia, kääntyy opettajaan päin.) RAIJA: Pahoinpidelty? OPETTAJA: Niin. Kun välitunti päättyi, eikä Miinaa kuulunut tunnille, tiesin jonkin olevan pielessä. Miinalla ei ole tapana myöhästyä tunnilta. Pyysin siis paikalle toisen opettajan ja lähdin etsimään Miinaa. Löysin hänet erään koivun alta käpertyneenä tiukalle kerälle. Kun lähestyin häntä, Miina säikähti ja perääntyi. Sain kuitenkin suostuteltua hänet tänne. Meidän pitää nyt selvittää, kuka tämän teki, jotta saamme tekijän vastuuseen. RAIJA: Miina-kulta, kuka tämän teki? MIINA: Kyllä nuo tietävät. RAIJA: Mitä? MIINA: (korottaa ääntään) Kyllä nämä tietävät, kuka tämän mulle teki! Kyllä ne on nähnyt miten mua kohdellaan ja mitä mulle tehdään, mutta niitä ei voi vähempää kiinnostaa! RAIJA: (kääntyy opettajaan) Mitä? Mistä Miina oikein puhuu? OPETTAJA: (nolona) Niin, siis kyllähän me olemme huomanneet jotain merkkejä, mutta.. RAIJA: (keskeyttää ja raivostuu) Mutta mitä?! OPETTAJA: Emme ole puuttuneet asiaan, koska emme olleet varmoja siitä, onko Miinan tapauksessa kyse juuri koulukiusaamisesta vai vain ystävällisestä härnäyksestä.. RAIJA: (osoittaa tytärtään) Tyttäreni ranne on murtunut, koska te ette ole puuttuneet ilmiselvästi nähtävään asiaan! Mitä muuta tarvitsette vielä todisteeksi!? OPETTAJA: Olemme pahoillamme tästä, mutta nyt puutumme asiaan ja laitamme tekijät vastuuseen. Miina, kuka tämän teki? MIINA: (tuhahtaa epäuskoisena) OPETTAJA: (vakavana) Kuka se oli? MIINA: (katsoo äitiään, opettajaa ja terveydenhoitajaa, huokaisee) Karoliina. OPETTAJA: Selvä. Otan Karoliinan puhutteluun. (on poistumassa, kun Miina jatkaa) MIINA: Ja Sari. (Opettaja, Raija ja terveydenhoitaja pysähtyvät kukin paikoilleen ja tuijottavat Miinaa.) MIINA: Ja Tiina. (painaa päänsä OPETTAJA: (ihmeissään, mutta vakavoituu) Selvä. Onko vielä muita? MIINA: Ei. OPETTAJA: Selvä. (poistuu) (Raija, Miina ja terveydenhoitaja jäävät lavan etuosaan, Raija ja terveydenhoitaja käyvät kiivasta keskustelua ääneti. Miina istuu keskellä. Taustalle ilmestyvät opettaja, Karoliina, Sari ja Tiina. Opettajan nuhdellessa tyttöjä ääneti Miina kurkistaa olkansa yli tyttöjä. Karoliina sivaltaa sormellaan kaulaansa ikään kuin viestittääkseen Miinalle kostoa. Pimeys.) 7.kohtaus (Rehtorin kanslia. Rehtori ja opettaja keskustelevat kiivaasti tapahtuneesta.) REHTORI: Miten tällaista voi päästä tapahtumaan? OPETTAJA: (sopertaen) Minä... REHTORI: Minä olen toiminut rehtorina yli 30 vuotta, enkä ole kertaakaan urani aikana nähnyt vastaavaa. Meidän kouluamme on aina ihailtu, koska olemme aina olleet kiusaamista vastaan. OPETTAJA: Minä... REHTORI: Miten voi siis olla mahdollista, että saan kuulla koulussamme olevan huligaanien ryhmittymä, joka on murtanut jonkun tyttöparan ranteen ja muutenkin kaltoin kohdellut häntä jo pidemmän aikaa? OPETTAJA: Mutta... REHTORI: Minä olen aina ollut sitä mieltä, että toista ihmistä kuuluu kohdella kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Siksi olen aina ollut kiusaamista vastaan ja olen pitänyt huolen että koulussani ei sellaista pääse tapahtumaan. Nyt kuitenkin tiedän, että olen elänyt pimennossa koulussani tapahtuvista ikävyyksistä. Ymmärrättekö te, miltä tämä näyttää ulkopuolisen silmin? OPETTAJA: Minä... REHTORI: Ymmärrättekö te, miten tämä vaikuttaa koulumme maineeseen? OPETTAJA: Ymmärrän... REHTORI: Ja te olette antaneet kaiken tapahtua. Te olette sulkeneet silmänne kaikelta, mitä olen tänään kuullut. Minkä takia? OPETTAJA: Minä.. REHTORI: Minkä takia ette ole kertoneet minulle aikaisemmin? OPETTAJA: Minä... REHTORI: Millä tavalla voitte puolustaa itseänne ja omaa toimintaanne? OPETTAJA: En mitenkään. (rehtori hämmästyy) Minun olisi pitänyt mainita asiasta teille jo aikoja sitten. Myönnän, että tein virhearvion ja olen osasyyllinen tapahtumiin. Minun olisi pitänyt osata pyytää apua ajoissa ja mainita asiasta muille opettajille. Mutta en voinut olla varma, onko vain kyse tyttöjen välisestä normaalista nokittelusta. REHTORI: (ärähtää) Normaalista nokittelusta? OPETTAJA: No kyllähän te tiedätte, millaisia tytöt voivat olla. REHTORI: No kertokaapa sitten. OPETTAJA: Tytöt tyypillisesti kulkevat kahden hengen ryhmissä, siihen harvoin mahtuu kolmas saati sitten neljäs osapuoli. Tytöt kadehtivat aina toisiaan, oli kyse sitten uusista vaatteista tai jostain pojasta, josta he pitävät. Tytöille vain on ominaista löytää toisesta piirteitä, jotka eivät miellytä ja piikitellä niistä. Siitä syystä en osannut erottaa kiusaamista normaalista tyttöjen välisestä kanssakäymisestä. (painaa päänsä) Rehellisesti sanottuna, minua hävettää. REHTORI: Hyvä, että ymmärrätte tapahtumien vakavuuden ja käsitätte toimineenne väärin tässä tapauksessa. Kuitenkaan peli ei ole vielä menetetty. Voimme vielä puuttua asiaan. Ja meidän pitääkin. Oletteko tehneet mitään asialle? OPETTAJA: Olen, otin Karoliinan, Sarin ja Tiinan puhutteluuni. Yritin tehdä heille selväksi sen, miten vakavaa tämä on, mutta minusta tuntuu, että viesti ei välttämättä mennyt perille. REHTORI: Oletteko jo ilmoittanut heidän vanhemmilleen asiasta? OPETTAJA: En. En vielä. REHTORI: Keitäs nämä kiusaajat nyt olivatkaan? OPETTAJA: Karoliina Pennanen, Sari Heikkilä ja Tiina Virtanen. REHTORI: (nostaa työpöytänsä laatikosta kansion ja etsii Karoliinan vanhempien yhteystiedot) Karoliina Pennanen... Tuossa... (nostaa luurin, näppäilee numeron) Kajarannan koulusta rehtori Henriksson päivää. Soitan tyttärestänne Karoliina Pennasesta... (Pimeys) 8.kohtaus (Karoliinan koti. Karoliina istuu sohvalla tylsistyneen näköisenä, Karoliinan äiti seisoo tämän takana vihaisena. Karoliinan isä saapuu töistä.) KAROLIINAN ISÄ: Hei elämäni naiset! Mitäs teidän päiväänne on kuulunut? Meillä oli töissä ihan järkyttävä tilanne. Johtaja tuli yhtäkkiä kahvihuoneeseen ja.. (huomaa äidin vihaisuuden) Mikäs täällä nyt on? KAROLIINAN ÄITI: Minä sain tänään melko mielenkiintoisen puhelun Karoliinan koulusta. KAROLIINAN ISÄ: (ihmetellen) Niin? KAROLIINAN ÄITI: Minulle kerrottiin, että meidän tyttäremme on pahoinpidellyt jonkun luokkalaisensa. KAROLIINAN ISÄ: Mitä?! KAROLIINAN ÄITI: Kyllä! Sinun tyttäresi on hakannut jonkun luokkalaisensa tytön ja murtanut hänen ranteensa! Sen lisäksi hänen opettajansa kertoi minulle, että meidän Karoliina on ilmeisesti jonkinlaisen kiusaajajengin johtaja! KAROLIINAN ISÄ: (katsoo tytärtään, vihaisesti) Onko tämä totta, nuori neiti? KAROLIINA: (pyörittelee silmiään) Ei me sille mitään tehty! Se ite kaatu ku se on nii tyhmä. Ja sitä paitsi se tönäs Saria! Mun pitää puolustaa kaveria! KAROLIINAN ÄITI: (järkyttyneenä) Onko pahoinpitely puolustamista?! KAROLIINAN ISÄ: Olen hyvin pettynyt sinuun, Karoliina. Kaiken sen jälkeen, mitä olemme yrittäneet sinulle opettaa siitä miten ihmisiä kohdellaan, sinä toimit näin. KAROLIINA: No ei se mun vika ole, että se Monsteri on semmone ärsyttävä. Meidän piti vähän ojentaa sitä. KAROLIINAN ÄITI: Ymmärrätkö sinä, millaisia seurauksia tästä saattaa olla? Sinä voit pahimmassa tapauksessa saada rikosrekisteriin merkinnän pahoinpitelystä! (katse isään) Entä sitten, jos he vaativat korvauksia? KAROLIINAN ISÄ: Mikäli he vaativat korvauksia henkisistä ja ruumillisista kärsimyksistä, maksamme sen Karoliinan kuukausirahasta. KAROLIINA: (suuttuu) No ette varmaan anna mun kuukausirahoja millekään Monsterille! Se ei niitä ansaitse eikä tarvi! KAROLIINAN ISÄ: (katse äitiin) Kuka tämä ”Monsteri” on? KAROLIINAN ÄITI: Karoliinan kiusaama tyttö. Hänen nimensä on Miina. KAROLIINAN ISÄ: (Karoliinalle) Nuori neiti, ketään ei nimitellä. Tästä eteenpäin sinä kohtelet tätä Miinaa tasavertaisena. Jos vielä kuulen, että olet kohdellut häntä huonosti, minä ja äitisi joudumme turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. Rangaistuksena tästä et saa kuukausirahaa seuraavaan kolmeen kuukauteen, tulet suoraan koulusta kotiin ja olet kotiarestissa kolme viikkoa. KAROLIINA: Kolme viikkoa!? Ei kuukausirahaa!? KAROLIINAN ISÄ: Kolme viikkoa, eikä kuukausirahaa. Ehkä tämä opettaa sinulle, miten ihmisiä kohdellaan ja miten ei. (poistuvat äidin kanssa) KAROLIINA: (yleisölle) Se Monsteri teki nyt elämänsä suurimman virheen. Tämä kostetaan. (Pimeys) 9.kohtaus (Raija ja Miina kotona. Istuvat sohvalla. Keskustelevat Miinan kiusaamisesta.) RAIJA: Miina... anteeksi. MIINA: Mitä? RAIJA: Kyllä minä sinusta huomasin, että sinulla ei kaikki ole hyvin. Että jokin on nyt vialla. Minun olisi pitänyt saada suuni auki ja kysyä sinulta, mutta minä pelkäsin... MIINA: Mitäs pelättävää sulla tässä nyt on? RAIJA: Pelkäsin sitä, miksi olit muuttumassa. Et ollut enää oma itsesi. Tunnuit loittonevan koko ajan, vaikka olitkin niin lähellä. Tuntui mahdottomalta puhua. Olen pahoillani, Miina, etten kysynyt sinulta aikaisemmin. Minun olisi pitänyt puuttua asiaan jo ennen kuin mitään tällaista pääsisi tapahtumaan... MIINA: Olisi ollut parempi jos tämä olisi pysynyt salassa... RAIJA: Miten niin? MIINA: (suuttuu) No luuletko, et tän jälkeen kaikki on taas hyvin? Et ne lakkaa kiusaamasta ja ollaan bestiksiä forever? Et ne kutsuu mua yökylään ja lakataan toistemme varpaankynnet, syödään jätskiä ja jutellaan pojista? RAIJA: No ei nyt ehkä ”bestiksiä”, mutta kavereita. MIINA: Tiedätkö, mitä mulle seuraavaksi tapahtuu? (näyttää rannettaan) Tää ranne on pikkujuttu sen rinnalla. Nyt kun tää asia on tullut ilmi, kaikki tietää siitä. Mä olen vasikka. Ja kaikki tietää, miten vasikoille käy. RAIJA: Mahdatko nyt vähän liioitella, Miina? MIINA: Sä et tiedä, mihin ne pystyy. Mä olen viimeisen kolmen vuoden aikana kestänyt aika paljon. Mun päälle syljetään, mun reppuun tungetaan milloin gerbiilin kakkaa, millon mitäkin, mua tönitään, lyödään, potkitaan tunnilla tuolin selkään, mulle nauretaan, mua haukutaan, mulle kerrotaan etten ole mitään, että olen pohjasakkaa ja että mun pitäis tappaa itteni. Mä voin vaan kuvitella, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Eikä kukaan voi estää sitä tapahtumasta. Et sinä, ei opettaja, ei meidän rehtori. Ei kukaan. (poistuu huoneeseensa) (Raija jää katsomaan tyttärensä perään ja purskahtaa itkuun tajuttuaan tyttärensä sanat. Taneli tulee.) TANELI: Äiti? (Raija pyyhkii silmänsä) RAIJA: Ai, hei kulta. En kuullut, että olit siinä. Onko kaikki hyvin? TANELI: On? Miksi ei olisi? RAIJA: Hyvä. (ottaa Tanelin syleilyynsä, katsoo yleisöön) Hyvä. (Pimeys) 11.kohtaus (Tyhjä lava. On ilta. Karoliina, Tiina ja Sari tapaavat ulkona.) TIINA: Rupesko teidänkin porukat raivoomaan teille? SARI: Ai rupesko? Meen äiti kilju jotain, että taidan olla antikristus, kun olen näin ilkeä ja kamala ihminen. Just joo. Mitä sekin mistään tietää.. KAROLIINA: Mun isä käski mut kotiarestiin kolmeks viikoks ja otti mun kuukausirahan pois. Ja se sano, et jos se Monsteri-idiootti vaatii jotain korvauksia niin se maksaa ne MUN kuukausirahasta. Siis voitteks kuvitella!? SARI: Siis mitä!? TIINA: Sun kuukausirahat Monsterille!? Vähänkö ilkee veto teijän isältä! KAROLIINA: Äläpä! Ja nyt mun pitäs muka ruveta kohtelemaan sitä ”tasavertaisena”. Just joo. Tytöt, meidän täytyy nyt toimia. Se Monsteri ei nyt ymmärrä omaa paikkaansa. Oletteko samaa mieltä, että sitä pitäis vähän ojentaa? TIINA: Todellakin! Mä en saa kattoo televisiota kahteen viikkoon ja mun täytyy koko ajan muka kertoo äitille, missä olen ja mitä teen. Nytki olen ”kirjastossa etsimässä yhtä kirjaa”. Vitun idiootti sekin... KAROLIINA: No sun äitis ei muutenkaan ole kyllä penaalin terävin kynä.. TIINA: Häh? En tajunnu... KAROLIINA: Yllättävää... (naurahtaa) SARI: (Karoliinalle) Mitä sulla oli mielessä? KAROLIINA: (kasvoille ilkeä hymy) Monsteri oppii vihdoinkin, että kuka tässä määrää ja ketä tässä kumarretaan. Se kiroaa vielä sitä päivää, kun se syntyi. (Tytöt alkavat supattaa, naurua. Pimeys) 12.kohtaus (Miinan huone. Miina istuu sängyllä, ranne paketissa, tietokone sängyllä vieressään.) MIINA: Mä tiesin, että kun mä kerroin siitä että Karo, Sari ja Tiina kiusaa mua, mä joutuisin vaikeuksiin. Olis pitänyt vaan pitää suu kiinni, mutta kun mua ärsyttää se ettei noi opettajat tee mitään. Ne ei edes yritä auttaa mua. Nytkin ne vaan pahensi tilannetta. Mä oikeesti luulin, sillon kun me tänne muutettiin, että mä saisin olla rauhassa ja miettiä jatko-opiskeluja sen sijaan että mahtaako mun repussa tänäänkin olla gerbiilinkakkaa tai että taasko mun vaatteet revitään rikki. Se on tosi väsyttävää, kun koko ajan oot niinku hereillä, valmiina pakenemaan. Jotkut kutsuu sitä vissiin ”taistele-pakene”-refleksiksi. Mulla se useimmiten on se ”pakene”. Ja kun mä en ymmärrä, että miksi juuri minä? Meidän luokalla on paljon sellaisia ihmisiä, joita voisi luulla kiusattavan ihan sikana! (miettii hetken, laskee tietokoneen viereensä, kulkee huoneessaan) Esimerkiks se yks... mikä sen nimi on.. Jussi! Se on vähän pyöree ja sillä on Harry Potter-silmälasit ja rasvaiset hiukset aina eikä sitä kiusata! Tai Maria! Se on ihan törkeen hyvä koulussa. Se saa pelkkiä kymppejä ja se saa joka vuosi jonkun ison stipendin. Opettajat povaa siitä uutta presidenttiä. Mut ei Mariaakaan kiusata. Ei. Mua kiusataan ilman mitään selvää syytä. Mä ymmärtäisin, jos mä olisin oikeesti tosi ruma. Niinku joku kauneusleikkauksilla itsensä pilannut superjulkkis, mutku en ole. En mä oo kauheen läskikään. Tai miten voisin olla, kun Karoliina varastaa mun tarjottimen ruokalassa... Mä en ole erityisen hyvä missään. Ei mussa pitäis olla mitään, mikä olis hyvä syy kiusata mua... (Tietokone kilahtaa ja Miina ottaa koneen syliinsä, istahtaa sängylle) MIINA: Mitä? Joku on alkanu levittää huhua, et mä olen mukamas yrittänyt polttaa koulun. Siis mitä? Mulle ei tulis mieleenkään polttaa mitään koulua! (tietokone kilahtaa) Taas uusi. ”Miina Korhonen rakastaa koiranpentuja ja raiskaa niitä päivittäin”. Noniin... Kiva homma. Ei oo vaikea arvata, kuka näitten takana on... (Miinan valo himmenee hieman, taustalle ilmestyvät Karoliina, Sari ja Tiina läppärit syleissään, näppäilevät viestejä. Miina katsoo tietokonettaan murheellisena.) KAROLIINA: Miina Korhonen hyväksikäyttää pieniä poikia. (nauraa) SARI: Miina Korhonen on oikeasti mies. (nauraa) TIINA: Miina Korhonen syö aamupalaksi kissanpentuja. KAROLIINA: Miina Korhonen on oikeasti tasavallan presidentin äpärä, jonka presidentti antoi adoptioon, koska hänen mielestään vauva oli susiruma. TIINA: Miina Korhonen käy suihkussa kerran vuodessa, yleensä silloin, kun Suomessa sataa oikein kunnolla. SARI: Miina Korhonen juo omaa virtsaansa!! (Kiusaajat nauravat, Miina sulkee läppärinsä ja käy sängylle makaamaan. Pimeys.) 13.kohtaus (Koulussa, välitunti. Miina keskellä lavaa, kiusaajat ympärillä.) KAROLIINA: Vitun vasikka, kielit meistä, vaik tiesit ihan hyvin mitä siitä seuraa. SARI: Käsitäks sä mihin ongelmiin me jouduttiin sun takias, Monsteri? TIINA: Tiäks mitä me aiotaan sulle tehdä? Vinkki: sun vanhempas ei tunnista sua illalla kun meet kotiin (ilkeää naurua) MIINA: (nostaa katseensa ylös, hiljaa itselleen) Isä, me taidetaan nähdä pian. (Kiusaajat pahoinpitelevät Miinan hidastettuna ja ääneti, valot päälle ja pois ja. Taustalla sydämen sykkeen ääni. Miina jää pahoinpitelyn jälkeen hetkeksi maahan, nousee sitten ja kävelee pois.) 14.kohtaus (Miina kävelee keittiöön, etsii paperia ja kynän ja istuutuu keittiön pöydän ääreen. Itkee, pyyhkii kyyneliä, alkaa kirjoittaa selostaen kirjettään samalla yleisölle.) MIINA: Anteeksi. Äiti, anteeksi. Mä en vaan enää jaksa. Oon yrittäny jaksaa, mut mä en vaan enää pysty. Mua sattuu joka paikkaan. Ihme, ettei mult oo mikään paikka rikki. Äiti, älä oo surullinen, tää ei ollu sun syy. Mä rakastan teitä. Mut mä en vaan jaksa enää. (Viimeisen lauseen aikana Miina nostaa katseensa yleisöä kohti, pimeys.) Epilogi (Tyhjä lava. Keskelle spotti, johon aikuinen Miina kävelee. Miinan monologi) MIINA: En mä sit loppujen lopuksi tehnyt sitä. En mä voinut. Se syyllisyyden tunne… kun mä katsoin itseäni peilistä, mä aattelin, et mitä mä oon tässä nyt tekemässä? Kyllä mä monta kertaa sen jälkeenkin mietin että teen sen. Mä oon seissy juna-asemalla ja aatellu että nyt juoksen junan alle tai ajanu moottoritiellä ja ajatellu et nyt käännän ratin keskijakajaan ja päätän tän kaiken. Mutta en oo juossu. Enkä kääntäny rattia. En oo pystyny. Vaikka sama homma jatkuu vieläkin, eri paikassa vaan. Joskus mä mietin, et olis ollu parempi ku olisin sillo ekalla kerralla vieny homman loppuun asti. Tai niillä myöhemmillä kerroilla. Mä mietin joka päivä, että koska tää loppuu. Oon tullu siihen tulokseen, et… ei se taida loppua koskaan... LOPPU
© Copyright 2024