aurinkosiipi oy hollolan miekkiön-luhdantaustan alueen
AURINKOSIIPI OY HOLLOLAN MIEKKIÖN-LUHDANTAUSTAN ALUEEN LINTUSELVITYS 14.5.2015. Tuuli Laukkanen Sisällysluettelo 1. Lähtötiedot 2. Tuulivoiman linnustovaikutukset 2.1. Törmäysvaikutukset 2.2. Elinympäristön muutokset ja häirintävaikutukset 2.3. Estevaikutukset 3. Kartoitus- ja arviointimenetelmät 3.1. Pesimälinnusto 3.2. Muuttolinnusto 3.3. Vaikutusten arviointi 4. Kartoitusten tulokset 4.1. Pesimälinnusto 4.2. Muuttolinnusto 5. Vaikutukset linnustoon 5.1. Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon 5.2. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset Lähteet 1. Lähtötiedot Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan tuulivoimahankealueen linnustosta laadittiin suunnittelutarveratkaisua varten linnustoselvitys, jonka yhteydessä selvitettiin alueen kautta muuttavaa sekä alueella pesivää linnustoa. Selvitysten tavoitteena oli selvittää suojelullisesti merkittävien lajien esiintyminen hankealueella, jotta tuulivoimaloiden vaikutuksia niihin pystyttiin arvioimaan. Merkittävimmiksi lajeiksi linnustonsuojelun kannalta hankealueella nähtiin erityisesti luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt lintulajit, Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteessä I esiintyvät lajit sekä Suomen valtakunnallisen ja alueellisen uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit. Tämän lisäksi huomiota kiinnitettiin mm. petolintujen ja muiden tuulivoimalle alttiiksi tiedettyjen lajien esiintymiseen alueella. Kanalinnuista on tehty erillinen selvitys, jonka tulokset on esitetty liitteessä 1. Linnustoselvityksen maastotöistä vastasivat Päijät-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys ry:n lintuharrastajat Petri Kuhno ja Pekka Saikko, joilla on laaja asiantuntemus ja käytännön kokemus lintuhavaintojen tekemisestä sekä kirjaamisesta. Kuva 1. Alueelle suunnitellut tuulivoimalat 2. Tuulivoiman linnustovaikutukset Tuulivoiman sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia linnustovaikutusten voidaan näiden hankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa elinympäristöjen muuttumisesta sekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla. Tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan yleisesti jakaa kolmeen pääluokkaan: 1. tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon 2. elinympäristön muutokset sekä häirintävaikutukset 3. estevaikutukset 2.1 Törmäysvaikutukset Törmäyskuolleisuutta aiheuttavat ennen kaikkea lintujen yhteentörmäykset tuulivoimaloiden kanssa. Törmäysriskejä tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida myös tuulivoimapuistoon kiinteästi liittyvät muut rakenteet, kuten sähkönsiirrossa käytettävät voimajohdot. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista kuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa. Tutkimuksissa on havaittu, että suurin osa lintulajeista pystyy väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset. Törmäysriskeihin voidaan vaikuttaa tuulivoimaloiden sijoituspaikan valinnalla sekä teknisellä suunnittelulla. Hankealueen tuulivoimalat tullaan toteuttamaan ratkaisulla, jossa tuulivoimalan runko on umpinainen ja sileä. Näin ollen runko ei tarjoa oleskelupaikkoja saalistaville tai lepääville linnuille. Ajoittain julkisuudessa esitetyt poikkeuksellisen korkeat törmäyskuolleisuusarvot on yleensä raportoitu alueilta, joilla lintujen lentoaktiivisuus on luontaisesti korkea ja joilla suuri määrä tuulivoimaloita on sijoitettu lintujen aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen. Eniten tuulivoimapuiston aiheuttaman törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat paikalliset sääolosuhteet, maan pinnan korkeussuhteiden vaihtelut, tuulivoimapuiston koko, rakennettavien tuulivoimaloiden koko, rakenne ja pyörimisnopeus sekä alueen lintumäärät ja niiden lentoaktiivisuus. Isokokoiset ja hidasliikkeiset lintulajit ovat alttiimpia yhteentörmäyksille, koska niiden mahdollisuudet nopeisiin väistöliikkeisiin ovat rajatummat. Isojen lintujen alttiutta tuulivoimaloiden aiheuttamille ympäristömuutoksille korostaa osaltaan niiden hidas elinkierto ja alhainen lisääntymisnopeus, minkä takia pienikin aikuiskuolleisuuden lisäys voi vaikuttaa niiden populaatiokehitykseen alueella. Huolimatta viime vuosina lisääntyneestä tuulivoiman rakentamisesta voidaan ihmisen toiminnan seurauksena linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kuitenkin katsoa olevan vähäinen. Maa-alueilla ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille Suomessa aiheuttavat erityisesti törmäykset tieliikenteen sekä rakennusten kanssa, joiden on arvioitu aiheuttavan yhdessä melkein viiden miljoonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko 4.2.1). Merialueilla lintukuolemia aiheuttavat erityisesti yöaikaan valaistut majakat, joiden valo huokuttelee yömuutolla olevia lintuja. Tuulivoimaloissa käytetyt lentoestevalot eivät kirkkaudeltaan yllä majakkavalojen tehoihin, minkä takia majakoiden tapaisia lintujen kuolemia ei niiden osalta ole havaittu. Taulukko 4.2.1. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004) Törmäyskohde Lintukuolemat/vuosi Tieliikenne Rakennukset päivällä (ml. ikkunat) Sähköverkko Puhelin- ja radiomastot Rakennukset yöllä Majakat ja valonheittimet Suomen tuulivoimalat (n. 209 kpl) 4 300 000 500 000 200 000 100 000 10 000 10 000 209* *) arvio päivitetty tuulivoimaloiden nykyistä lukumäärää vastaavaksi. 2.2. Elinympäristön muutokset ja häirintävaikutukset Tuulivoimarakentamisesta voi aiheutua linnustovaikutuksia myös lintujen yleisen häiriintymisen ja estevaikutusten kautta. Näiden seurauksena lintujen vakiintuneet käyttäytymismallit voivat muuttua hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Häiriöllä tai häiriintymisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen mahdollista siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä. Tämä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset. Näistä häiriötekijöistä kahden viimeisen voidaan ennakoida kuitenkin vakiintuvan tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana. Häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu lintujen kohdalla suuria lajikohtaisia vaihteluita. Käytännössä häiriöherkkyys voi vaihdella alle kymmenistä metreistä jopa 1-3 kilometriin. Herkimpiä lajeja ovat mm. töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi ja harmaalokki. Tuulivoimaloista aiheutuva häiriintyminen on arvioitu suurimmaksi lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta vaikutukset ovat vastaavasti olleet pääosin pienempiä. Häirinnän ja habitaattimuutosten vaikutusta on tutkittu lähinnä avoimissa habitaateissa, kun taas metsähabitaateista tutkittua tietoa ei juuri ole. Häirintävaikutuksia on vaikea ennustaa, ja vaikutus on vahvasti riippuvainen esimerkiksi lajista sekä vuodenajasta. Pääasiassa häirintävyöhykkeen katsotaan kuitenkin olevan alle 500 m. Metsäalueiden linnustosta esimerkiksi kanalintuja pidetään herkästi häiriintyvinä. Tuulivoimapuiston aiheuttamat suorat elinympäristömuutokset ovat yleensä melko pieniä johtuen tuulivoimaloiden vaatimasta pienestä maapinta-alan tarpeesta. Aluekohtaisesti välittömien elinympäristömuutosten merkitys alueen linnuston kannalta voi kuitenkin korostua poikkeustilanteissa: 1) rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai alueen kannalta harvinaisiin elinympäristöihin, 2) rakennustoimien muutokset ulottuvat myös varsinaisten rakennusalojen ulkopuolelle esimerkiksi muuttuneiden hydrologisten olosuhteiden kautta, 3) tuulivoimarakenteet tarjoavat elinympäristöjä uusille tai alueella muuten harvalukuisille lajeille, mikä siten mahdollistaa näiden lajien runsastumisen, 4) tuulivoimarakentamisesta aiheutuva elinympäristöjen pirstoutuminen. Erityisesti uusien teiden ja voimalinjojen aiheuttama muutos, jota tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset voivat osaltaan korostaa. 2.3. Estevaikutukset Tuulivoimapuistot voivat synnyttää myös niin kutsuttuja estevaikutuksia, joissa voimalat tai laajemmat voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille vakiintuneita muutto- tai ruokailulentoreittejä. Estevaikutuksen takia linnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisesti suurien tuulivoimapuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystä lintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisen elinkyvyn kannalta. Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulivoimapuistoalueesta ja sen väistämisestä aiheutuvan matkanlisäyksen merkitys lintujen muutonaikaiseen energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi, joskin myös tämän vaikutuksen suuruus voi korostua lintujen muuttoreitille osuvien tuulivoimapuistoalueiden määrän kasvaessa. 3. Kartoitus- ja arvointimenetelmät 3.1. Pesimälinnusto Pesimälinnuston kartoitus tehtiin vuoden 2013 touko-heinäkuun välisenä aikana. Pesimälinnusto laskettiin soveltuvin osin käyttäen pistelaskentamenetelmää. Pistelaskenta on lintukantojen seurantamenetelmä, jossa kartoittaja suunnittelee reitin, jonka varrella on 20 pysähdyspaikkaa eri maastotyypeillä. Kussakin pisteessä havainnoidaan lintuja viiden minuutin ajan, ja kaikki havaitut yksilöt kirjataan. Pistelaskentaa käyttämällä saatiin yksityiskohtaista tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden ja niiden edellyttämien voimalinjojen sekä huoltoteiden rakentamisalueilta. Kullakin tuulivoimalan sijoitusalueella tehtiin pistelaskenta, jossa kirjattiin ylös tarkastellulla pisteellä havaitut lintulajit sekä niiden reviirit. Laskennoissa painopiste oli erityisesti voimaloiden suunniteltujen sijoitusalueiden ympäristössä, mutta myös uhanalaisten lajien potentiaaliset pesimäympäristöt, kuten varttuneet kuusimetsät ja avosuot, tarkistettiin maastossa mahdollisesti esiintyvien uhanalaisten lajien kartoittamiseksi. Laskentojen ja kartoitusten yhteydessä tehtiin lisäksi yleispiirteisiä havaintoja alueiden luonnonympäristöstä ja kasvillisuudesta. 3.2. Muuttolinnusto Hankealueen kautta muuttava linnusto laskettiin lintujen kevät- ja syysmuuttokausien aikana tehdyin muutontarkkailuin. Tarkkailupaikkana oli Lahden Rälssinkallion maankaatopaikan mäki. Rälssinkallio on sijaintinsa puolesta hyvä muutonseurantapaikka, josta on laaja näkemäsektori kohti suunniteltua hankealuetta. Kevätmuuttoa seurattiin linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kaikkiaan 6 päivänä (noin 36 tuntia) 21.– 26.4.2013 välisenä aikana. Muutontarkkailussa kirjattiin ylös kaikki suunnittelualueen kautta muuttavat lintulajit, mahdollisuuksien mukaan niiden yksilömäärät ja muuttosuunnat sekä lintujen arvioidut muuttokorkeudet ja -etäisyydet hankealueesta. Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin auringonnoususta puoleenpäivään. Joinakin havaintopäivinä muutonseurantaa toteutettiin lisäksi iltapäivällä petolintujen muuttoreittien arvioimiseksi. Havainnointi pyrittiin ajoittamaan hanhien ja päiväpetolintujen muuton pääasialliseen ajankohtaan. Yleisenä huomiona voidaan todeta, että kevät 2013 oli merikotkan esiintymisen kannalta heikko, joten ainakaan sen osalta ei voitu tehdä johtopäätöksiä varsinaisista muuttoreiteistä. Lisäksi on huomioitava, että pienempien lintujen muutto tapahtuu laajalla rintamalla, johon vaikuttavat suurelta osin kulloinkin vallitsevat tuuliolot. Syysmuuttoa seurattiin syksyllä 2013 kaikkiaan kolmena päivänä ajalla 23 - 25.9.2013. Kaiken kaikkiaan havaintojen tekoon käytettiin noin 20 tuntia. Muutontarkkailu pyrittiin ajoittamaan erityisesti kurjen ja hanhien päämuuton ajankohtaan, jotta niiden muuttajamääristä hankealueella pystyttiin saamaan mahdollisimman paljon tietoa. Yleishuomiona voidaan todeta, että Rälssinkalliolta havaittava Lahden eteläpuolen muuttoreitti ei ole syksyisin läheskään yhtä merkittävä kuin keväisin. 3.3. Vaikutusten arviointi Suunnitelmissa olevan tuulivoima-alueen vaikutuksia linnustoon arvioitiin tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista tehtyjen, pääsääntöisesti ulkomaisten tutkimusten, perusteella. Viime vuosina maa-alueille rakennettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu erityisesti Yhdysvalloissa sekä Keski-Euroopassa. Suomesta tutkimustietoa on sen sijaan toistaiseksi vähemmän, koska vuoden 2013 loppuun mennessä Suomeen oli rakennettu vain 209 tuulivoimalaa. Tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia tarkasteltiin erikseen pesivän ja muuttavan linnuston osalta. Pesivän linnuston kannalta vaikutuksia arvioitiin ennen kaikkea tuulivoimaloiden ja niiden rakentamisen aiheuttamien häiriövaikutusten osalta. Lisäksi alueella pesivien yksilöiden mahdolliset törmäysriskit arvioitiin kirjallisuudesta kerätyn tiedon perusteella. Vastaavasti muuttolintujen osalta arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti alueen kautta muuttavien lajien muuttoreittien sijoittumista suhteessa hankealueeseen. Tämän avulla tehtiin arviot kunkin lintulajin törmäysriskeistä ja niiden todennäköisyyksistä. 4. Kartoitusten tulokset 4.1. Pesimälinnusto Suunnittelualuetta hallitsevat Tuohijärvenkallion (+147,5 m mpy), Lakikallion (+157,5 m mpy) ja Mäyränkallion (145,0 m mpy) laajat kallioalueet. Tuohijärvenkallion kaakkoispuolella sijaitsee Tuohijärvi (+104,7 m mpy) ja eteläpuolella Hanisuon ympäröimä pienialainen Hanijärvi (+108,6 m mpy). Maaston painanteet ovat pääosin soistuneita ja ojittamattomia. Suunnittelualueen metsiköt ovat valtaosin metsätaloustoimin käsiteltyjä nuoria sekapuumetsiä, eikä suunnitelluilla rakentamisalueilla sijaitse uhanalaisia tai luonnonsuojelulain mukaisia luonto-tyyppejä. Tuulivoimaloiden rakentamisalueet sijaitsevat Lakikalliota lukuun ottamatta alueilla, joilla ei esiinny erityisiä luontoarvoja. Lakikallion metsiköissä on nähtävissä luonnontilaisen kalliomännikön piirteitä, joten rakentamistoimet suositellaan toteutettavan lakialueita mahdollisimman säästävällä tavalla. Muut metsälain 10 §:n mukaiset elinympäristöt ja paikallisesti arvokkaat luontokohteet sijaitsevat rakentamisalueiden ulkopuolella ja ne suositellaan otettavan huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa. Alueen pesimälinnusto on määrällisesti melko vähäistä, mitä selittävät osaltaan alueella tehdyt metsätaloustoimet sekä alueen karuus. Maastolaskennoissa sekä päivä- että yöaikaisia havaintoja kehrääjistä tehtiin yksi kappale. Vaikka yleisesti kehrääjälle soveltuvien elinympäristöjen määrä on Etelä- ja Keski-Suomen alueella melko rajallinen, koko hankealueelle sijoittuu kuitenkin vain yksi reviiri. Kehrääjän ohella hankealueella esiintyvien kallioalueiden tyyppilajeihin lukeutuvat myös mm. valoisia mäntymetsiä suosivat käki ja leppälintu, joiden havaitut reviirit painottuivat selkeästi edellä mainitulle alueelle. Petolinnuista hankealueella tehtiin havainto ainoastaan yhdestä Viirupöllöstä Hanijärven tien varressa. Lähistöllä sijaitsee myös Viirupöllön vanha reviiri. Muista petolinnuista ei alueella tehty havaintoja. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei WWF:n merikotkatyöryhmän mukaan sijaitse tunnettuja merikotkareviirejä tai lajin tiedossa olevia pesäpuita. Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsee useita pieniä vesistöalueita, joiden linnustoa kartoitettiin yleisellä tasolla linnustoselvitysten yhteydessä. Järvistä hankealueelle sijoittuvat Tuohijärvi ja Hanijärvi, kun taas hankealueella sijaitsevista suoalueista linnuston kannalta merkittävin on Hanijärveä ympäröivä Hanisuo. Hankealueen vesistöt ovat kasvillisuudeltaan pääasiassa varsin karuja, eivätkä ne siksi muodosta vesilintujen kannalta erityisen merkittävää elinympäristöä. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista laulujoutsenpari esiintyi Hanijärvellä. Tämän lisäksi Hanijärven pesimälinnustoon kuuluvat tehtyjen maastokäyntien mukaan vesi- ja rantalinnuista ainakin telkkä ja tavi. Tuohijärven pesimälinnusto muodostuu laulujoutsenta lukuun ottamatta vastaavista lajeista ollen kuitenkin kokonaisuudessaan hieman karumpi. Ojittamattomat suoalueet ja soistuneet maaston painanteet eivät pienimuotoisuutensa takia muodosta pesimälinnustolle otollisia pesäpaikkoja eikä niillä ole suolinnuston kannalta paikallista ja alueellista arvoa. Taulukko 4.1.1. Hankealueella ja sen lähiympäristössä havaitut, suojelullisesti merkittävät lajit. Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa NT = silmälläpidettävä laji RT = Eteläboreaalinen vyöhyke, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko (2a) alueellisesti uhanalainen laji Luonnonsuojelulaki = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojellut lajit, U = uhanalainen laji Lintudirektiivi = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji Laji Uhanalaisuus Luonnonsuojelulaki Lintudirektiivi Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Pyy (Bonasa bonasia) Teeri (Tetrao tetrix) Metso (T. urogallus) Viirupöllö (Strix uralensis) Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Palokärki (Dryocopus martius) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) NT NT NT,RT - - x x x x x x x 4.2. Muuttolinnusto Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta keväisin eikä syksyisin merkittäviä muuttoreittejä muille muuttolinnuille kuin hanhille. Miekkiön-Luhdantaustan alue on maastoltaan hyvin tavallista metsävaltaista aluetta eikä siinä ole lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja, kuten harjanteet, leveät joenuomat tai laajat ja alavat peltoalueet. Lintujen muuttoreittejä ei yleensä kuitenkaan ole mahdollista määritellä selkeinä linjoina, vaan ne jakautuvat usein leveiksi käytäviksi, joiden sisällä yksittäisten lintujen ja parvien muuttoreitit voivat vaihdella esim. lintulajin tai sääolosuhteiden mukaan. Muuttoa ohjaavien maastonmuotojen puuttumisen vuoksi myös lintujen muutto on hankealueella pääosin hajanaista pikkulintujen ja rastaiden muodostaessa yksilömäärillä mitattuna suurimman lajiryhmän. Muutonseurannassa on kuitenkin pääsääntöisesti keskitytty suurten lintulajien kirjaamiseen, johtuen niiden suuremmasta törmäysriskistä. Suurista lintulajeista hankealueen kautta muuttaa vuosittain pieniä määriä mm. laulujoutsenia ja metsähanhia, joiden muutto kulkee havaintojen vuoden 2013 perusteella pääosin hankealueen länsireunaa sivuten. Joutsenien ja hanhien ohella hankealueen kautta muuttaa suoritettujen havainnointien perusteella myös pieniä määriä peltoympäristölle ominaisia lajeja (mm. sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä). Näidenkin lajien muutto on joutsenien ja hanhien tapaan painottunut hankealueen länsipuolelle. Kevätmuuton seurannassa hanhista tehtiin kappalemääräisesti eniten havaintoja, noin 1300 merkintää. Kriittistä reittiä kohteen yli muutti kokonaismäärästä 310 hanhea, joista metsähanhia oli 230 kappaletta. Kriittiseksi reitiksi on määritelty ohessa olevaan karttaan (kuva 1) merkityt ympyrät, jotka kuvaavat tullimyllyjen sijoituspaikkoja. Pääsääntöisesti suurimmat hanhiparvet ohittivat hankealueen kaukaa itä- ja länsipuolelta. Hiirihaukoista tehtiin kahdeksan merkintää hyvin korkealta. Hanhien lisäksi merkinnöiltään huomioitava laji oli kurki, josta merkintöjä kertyi yhteensä 400 kappaletta, joista kriittistä reittiä pitkin 120 merkintää. Pääosa kriittistä reittiäkin muuttaneista hanhista lensi hyvin korkealla, reilusti yli suunniteltujen voimaloiden yläpuolelta. Valtaosa kurjista ohitti hankealueen kaukaa länsi- tai itäpuolelta. Laulujoutsenesta havaintoja kertyi kevätmuuton aikana 21, joista 8 kriittistä reittiä. Merikotkasta tehty yksi havainto oli hyvin kaukana hankealueesta ja kriittisestä reitistä. Syysmuuton kannalta hankealueen merkittävin laji on hanhi, josta kevätmuuton tavoin tehtiin lukumääräisesti eniten havaintoja muuttolaskennoissa. Kriittistä reittiä muuttavia hanhia havaittiin vuoden 2013 syksyllä 71 kappaletta. Lahden Teivaanrannasta laskettiin yli 18 000 hanhen muutto, joista valtaosa oli valkoposkihanhia ja joiden muuttosuunta oli lounas. Kurjet hyödyntävät muutollaan voimakkaasti maanpinnassa syntyviä nousevia ilmavirtauksia, termiikkejä, minkä takia ne muuttavat usein mielellään maa-alueiden yläpuolella. Syksyn 2013 ainoat merkittävät kurkimmuuttopäivät olivat 23. ja 24.9. Näiden päivien aikana toteutetussa syysmuutonseurannassa ei tällä kertaa havaittu kriittisellä reitillä kurkia vaan niiden muutto meni pääosin Lahden länsipuolelta ohi. Tuulet vaikuttavat usein selkeästi myös kurkien muuttoreitteihin, minkä takia kurkien määrät voivat hankealueella vaihdella voimakkaasti eri vuosien ja päivien välillä. Mantereen päällä sekä kurjet että päiväpetolinnut lentävät yleensä hyvin korkealla nousevien ilmavirtausten eli termiikkien kannattamina, jolloin ne muuttavat usein selkeästi tuulivoimaloiden toimintakorkeuksien yläpuolella. Merikotkia ei havaittu syksyllä 2013 hankealueella lainkaan. Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta normaalista poikkeavaa muutonaikaista ruokailu- tai lepäilyaluetta, koska maasto on metsäistä, kallioista ja kosteikkoja on vähän. Hankealueella sijaitsevat Hanijärvi ja Tuohijärvi eivät muutontarkkailun aikana tehtyjen laskentojen perusteella muodosta vesilintujen kannalta merkittävää kerääntymäaluetta, vaan alueilla havaitut vesilintumäärät jäävät kokonaisuudessaan vaatimattomiksi. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei myöskään sijaitse pelto- tai vesialueita, jotka muodostaisivat kerääntymä- ja ruokailualueen erityisesti alueen kautta muuttaville laulujoutsenille, metsähanhille tai sorsalinnuille. 5. Vaikutukset linnustoon 5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden rakentamisen aikana ihmistoiminta alueella luonnollisesti lisääntyy, mikä aiheuttaa häiriötekijöitä, kuten melua. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia alueella pesiviin lintulajeihin, etenkin jos häiriötekijöiden esiintyminen sijoittuu vilkkaimpaan pesimäaikaan. Joka tapauksessa häiriötekijät kohdistuvat tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden rakentamisalueille, minkä takia niistä aiheutuvien vaikutusten voidaan arvioida jäävän pääasiassa rakentamisalueiden läheisyyteen. Poikkeuksen tähän tekevät lähinnä rakentamisen mahdollisesti edellyttämät junttaus- ja louhintatyöt, joista aiheutuva melu voi ulottua laajemmallekin alueelle. Jokainen rakentamisprosessi on oma kokonaisuutensa, johon voi tulla aikataulullisia muutoksia mm. maaperästä johtuen vielä rakentamisen aikanakin. Rakentamisen päättymisen jälkeen ihmistoiminta alueella vähenee, minkä takia myös siitä aiheutuvat häiriötekijät hankealueella vähenevät. Varsinaisen rakentamisen jälkeen ihmistoimintaa alueella muodostuu vain yksittäisistä tuulivoimaloiden huolto- ja tarkistustoimista. Tavallisimpien metsälajien, kuten varpuslajien ja tikkojen, on tutkimuksissa havaittu sietävän varsin hyvin ihmistoiminnasta aiheutuvaa häirintää, mikäli rakentamistoiminta ei kohdistu suoraan niiden pesimäympäristöön, vaan niiden pesäpaikan ympärille jää vielä lisääntymiseen soveltuvia alueita. Hankealueella pesivistä lajeista kehrääjän ja metson tiedetään sen sijaan välttelevän aktiivisen ihmistoiminnan alueita. Tämän vuoksi rakentamistoimet voivat aiheuttaa tämän lajin soidinpaikkojen siirtymistä kauemmas voimakkaimman rakentamisen alueilta. Alueen kanalinnustoa ja sen huomioimista hankkeen suunnittelussa käsitellään tarkemmin liitteessä 1. Hankealueella ei toisaalta pesi suurikokoisia päiväpetolintuja, joiden tiedetään olevan alttiita ihmistoiminnasta johtuville häiriöille. Tuulivoimarakentamisen yhteydessä tehtävät mahdolliset metsätaloustoimet voivat olla omalta osaltaan merkittävä linnustoon vaikuttava tekijä. Mikäli pesäpaikkojen ympäristöön kohdistuu erityisesti lajien pesimäkauden aikana voimakasta metsätaloudesta aiheutuvaa häirintää, on pesien autioituminen ja lajien siirtyminen pesimään etäämmälle aktiivisimman rakentamistoimien alueesta mahdollista. Linnustovaikutusten laajuuteen vaikuttavat kuitenkin merkittävällä tavalla rakentamistoimien käytännön suunnittelu ja niiden ajoittaminen. Hankealueen pesimälinnusto tulisikin osaltaan pyrkiä ottamaan hankkeen käytännön toteutuksen yhteydessä huomioon kohdentamalla rakennustyöt lintujen aktiivisimman pesimäkauden (toukokuun alku-heinäkuun puoliväli) ulkopuolelle ja välttää voimakkaita rakennustoimia erityisesti uhanalaisten ja häiriöherkkien lajien pesimäpaikkojen lähiympäristössä. Kehrääjän osalta vaikutuksille herkin aika sijoittuu lajin muninta-ajankohtaa, tavallisesti kesäkuun puoliväliin. 5.2. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden ja tuulivoimapuistojen rakentamisen jälkeisiä vaikutuksia pesimälinnustoon on viime vuosina tutkittu erityisesti Yhdysvalloissa. Maa-alueelle sijoitettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia alueiden pesimälinnustoon on pidetty melko pieninä ja niitä on yleisesti verrattu nykyaikaisen metsätalouden aiheuttamiin linnustomuutoksiin. Tutkimuksessa havaitut muutokset aiheutuivat tuulivoimaloiden sijaan ensisijaisesti metsäympäristön yleisestä pirstoutumisesta, joka näkyi erityisesti metsäalueiden reunoja suosivien lajien runsastumisena ja vastaavasti yhtenäisiä metsä- ja erämaa-alueita suosivien lajien vähentymisenä. Tasalaatuisessa ympäristössä näitä vaikutuksia voidaan yleisesti verrata normaalien metsätaloustoimien aiheuttamiin linnustomuutoksiin. Metsätalous on Suomessa monin paikoin vähentänyt erämaa-alueita suosivien sekä ihmistoimintaa välttelevien lajien lisääntymismahdollisuuksia, minkä takia monet niistä luetaankin maassa nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin, kuten metsäkanalinnut ja kuukkeli. Miekkiön-Luhdantaustan hankealueella ihmiskäytössä olevia alueita vältteleviä lajeja ovat erityisesti alueella esiintyvät metso, teeri ja kehrääjä. Miekkiön-Luhdantaustan hankealueen metsät eivät ole laajalti aktiivisessa metsätalouskäytössä, minkä takia alueen metsäkuviorakenne on monin paikoin melko yhtenäinen. Hankesuunnitelmassa tuulivoimalat on pyritty sijoittamaan linnuston kannalta vähäarvoisille alueille. Lisäksi suunnitelmassa pyritään mahdollisimman tehokkaasti hyödyntämään alueen nykyistä metsäautotieverkostoa, kun huoltoteitä ja rakentamisen aikaisia teitä hahmotellaan suunnitelmaan. Taulukko 5.2.1.. Lajikohtainen arviointi hankkeen vaikutuksista alueella havaittuihin, suojelullisesti merkittäviin lajeihin. Laji Esiintyminen Vaikutukset Pyy Säännöllinen pesimälaji hankealueen rehevämmillä alueilla ja kuusikoissa. Lajin keskeisiin pesimäalueisiin ei kohdistu rakentamista, minkä takia lajiin kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida vähäisiksi. Laji ei myöskään käytännössä koskaan lennä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski on vähäinen. Säännöllinen pesimälaji hankealueella Teeri lentää kanalinnuista usein myös puiden latvojen yläpuolella, minkä takia ne voivat lentää välillä myös tuulivoimaloiden toimintakorkeuksissa. Törmäysriski kuitenkin todennäköisesti pieni tai korkeintaan kohtalainen. Varsin runsaslukuinen laji hankealueella. Soidinpaikka Tuohijärvenkalliolla. Hankkeen aiheuttama metsien pirstoutuminen, ihmistoiminnan lisääntyminen sekä tuulivoimaloista aiheutuvat häiriötekijät voivat vaikuttaa lajin esiintymiseen alueella. Säännöllinen pesimälaji Tuulivoimaloiden sijoittamisella hankealueen valoisissa kalliomänniköissä hankealueen kallioalueille voi olla paikallisesti vaikutusta käen esiintymiseen alueella. Alueen maankäytön vähyydestä johtuen vaikutukset eivät kuitenkaan todennäköisesti ole merkittäviä. Käki lentää vain harvoin tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia lajin törmäysriski todennäköisesti pieni. Harvalukuinen pesimälaji hankealueen valoisissa kalliomänniköissä Hankkeen toteuttamisella voi olla vaikutusta lajin esiintymiseen alueella lähinnä lisääntyneiden häiriötekijöiden ja ihmistoiminnan lisääntymisen myötä. Törmäysriski todennäköisesti vähäinen lajin saalistaessa pääosin puiden latvojen alapuolella. Yksi lintu Hanijärvellä Lajin havaitut lisääntymisalueet sijoittuvat tuulivoimala-alueelle, minkä takia hankkeen vaikutukset lajiin todennäköisesti kohtalaisia. Reviirejä alueella havainnointihetkellä kuitenkin vain yksi. (Tetrastes bonasia) Teeri (Lyrurus tetrix) Metso (T. urogallus) Käki (Cuculus canorus) Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Viirupöllö (Strix uralensis) Palokärki (Dryocopus martius ) Säännöllinen,mutta harvalukuinen pesimälaji Palokärjelle soveltuvien elinympäristöjen määrä ei hankealuella merkittävästi vähene, minkä takia vaikutukset todennäköisesti vähäisiä. Liikkuu pesimäaikanaan vain harvoin tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen. Pesimälaji alueen mänty- ja kuusimetsissä Lajin pääasiallisiin pesimäalueisiin(varttuneet kuusi- ja mäntymetsät) ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista, minkä takia hankkeen vaikutukset tiltalttiin voidaan arvioida pääosin vähäisiksi. Laji ei pesimäaikanaan lennä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Lähteet Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Liley, D. & Clarke, R. 2003: The impact of urban development and human disturbance on the numbers of nightjar Caprimulgus europaeus on heathlands in Dorset, England. - Biological conservation 114 (2): 219 – 230. Murison, G. 2002: The impact of human disturbance on the breeding success of nightjar Caprimulgus europaeus on heathlands in south Dorset, England. - English nature. Percival, S. 2005: Birds and windfarms: what are the real issues? - British birds 98: 194 – 204. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. & Green, M. 2011: Vindkraftens effekter på fåglar och fladdermöss – en syntesrapport. Naturvårdsverket. Summers, R. W., McFarlane, J. & Pearce-Higgins, J.W. 2007: Measuring avoidance by capercaillies Tetrao urogallus of woodland close to tracks. - Wildlife Biology 13 (1): 19-27. Liitteet Liite 1: Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan alueen kanalintuselvitys
© Copyright 2024