Linnustoselvitys

1
AURINKOSIIPI OY
HOLLOLAN MIEKKIÖN-LUHDANTAUSTAN ALUEEN
LINTUSELVITYS
26.9.2015 Tuuli Laukkanen LuK, Matias Partanen DI
2
1. Lähtötiedot
Hollolan
Miekkiön-Luhdantaustan
tuulivoimahankealueen
linnustosta
laadittiin
suunnittelutarveratkaisua varten linnustoselvitys, jonka yhteydessä selvitettiin alueen kautta
muuttavaa sekä alueella pesivää linnustoa. Selvitysten tavoitteena oli selvittää suojelullisesti
merkittävien lajien esiintyminen hankealueella, jotta tuulivoimaloiden vaikutuksia niihin pystyttiin
arvioimaan. Merkittävimmiksi lajeiksi linnustonsuojelun kannalta hankealueella nähtiin erityisesti
luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt
lintulajit, Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteessä I
esiintyvät lajit sekä Suomen valtakunnallisen ja alueellisen uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit.
Tämän lisäksi huomiota kiinnitettiin mm. petolintujen ja muiden tuulivoimalle alttiiksi tiedettyjen
lajien esiintymiseen alueella. Kanalinnuista on tehty erillinen selvitys, jonka tulokset on esitetty
liitteessä 1.
Linnustoselvityksen maastotöistä vastasivat lintuharrastajat Petri Kuhno ja Pekka Saikko, joilla on
laaja asiantuntemus ja käytännön kokemus lintuhavaintojen tekemisestä sekä kirjaamisesta.
Maastohavaintojen lisäksi hyödynnettiin lintuharrastajien useiden vuosien ajalta kerättyjä aineistoja,
Bird Life Suomen julkaisemia aineistoja, Tiira-lintutietopalvelua ja alan kirjallisuutta.
Muutonseurantapäiviksi valittiin kokeneiden lintuharrastajien osaamisen perusteella päiviä, joina oli
sääolosuhteiden ja lintujen liikkeiden havainnoinnin perusteella odotettavissa muuttoa.
3
Kuva 1. Kartta voimala-alueen sijainnista ja muutonseurantapaikoista. (Voimalat merkitty
punaisella pallolla ja muutonseurantapaikat sinisellä pallolla, karttaruudukon mittakaava on 1 km).
2. Tuulivoiman linnustovaikutukset
2.1 Yleistä
Tuulivoiman sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen
linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden
oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia
linnustovaikutusten voidaan näiden hankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa
elinympäristöjen muuttumisesta sekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla.
4
Tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan yleisesti jakaa kolmeen pääluokkaan:
1. tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon
2. elinympäristön muutokset sekä häirintävaikutukset
3. estevaikutukset
2.2 Törmäysvaikutukset
Törmäyskuolleisuutta aiheuttavat ennen kaikkea lintujen yhteentörmäykset tuulivoimaloiden
kanssa. Törmäysriskejä tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida myös tuulivoimapuistoon kiinteästi
liittyvät muut rakenteet, kuten sähkönsiirrossa käytettävät voimajohdot. Tehtyjen tutkimusten
perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista suhteellisen pieni sen
käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (Percival 2005; Koistinen 2004;
Rydell ym. 2011). Muutonaikaisia suuria massatörmäyskuolemia ei ole tullut tietoon (Rydell ym.
2011). Suurimmat havaitut törmäyskuolemat USA:ssa ovat olleet 27 kpl sumuisena yönä kirkkaasti
valaistun muuntoaseman ja kolmen tuulivoimalan kokonaisuudessa ja 14 kpl ukkosmyrskyssä.
(Powlesland).
Huolimatta viime vuosina lisääntyneestä tuulivoiman rakentamisesta voidaan ihmisen toiminnan
seurauksena linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kuitenkin katsoa olevan vähäinen. Maa-alueilla
ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille Suomessa aiheuttavat erityisesti törmäykset
tieliikenteen sekä rakennusten kanssa, joiden on arvioitu aiheuttavan yhdessä melkein viiden
miljoonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko 1). Merialueilla lintukuolemia aiheuttavat
erityisesti yöaikaan valaistut majakat, joiden valo huokuttelee yömuutolla olevia lintuja. Vastaavasti
huonolla säällä tai sumussa voimakas valo houkuttelee lintuja. Tuulivoimaloissa käytetyt
lentoestevalot eivät kirkkaudeltaan yllä majakkavalojen tehoihin, minkä takia majakoiden tapaisia
lintujen kuolemia ei niiden osalta ole havaittu. (Rydell ym. 2011; Powlesland)
Taulukko 1. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja
tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004)
Törmäyskohde
Tieliikenne
Rakennukset päivällä (ml. ikkunat)
Sähköverkko
Puhelin- ja radiomastot
Rakennukset yöllä
Majakat ja valonheittimet
Suomen tuulivoimalat (n. 209 kpl)
Lintukuolemat/vuosi
4 300 000
500 000
200 000
100 000
10 000
10 000
209*
*) arvio päivitetty tuulivoimaloiden nykyistä lukumäärää vastaavaksi.
Tutkimuksissa on havaittu, että suurin osa lintulajeista pystyy väistämään vastaantulevia
tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset. Ruotsissa
5
ja Tanskassa hanhia seurattiin tutkalla ja havaittiin niiden väistävän tuulipuistoa niin päivällä kuin
yöllä. Yöllä väistöliike tapahtui viimeistään 500 metriä ennen tuulipuistoa kun päivällä se tapahtui
viimeistään 1 km ennen tuulipuistoa. Väistöliike havaittiin yöllä myös huonolla säällä. (Rydell ym.
2011). Suomessa Simossa muuttolintujen on havaittu väistävän voimalat. (FCG) Vastaavanlaisia
tuloksia on saatu merituulipuistoista Isossa-Britanniassa, jossa on myös seurattu lintujen muuttoa
tutkalla. Plonczcier ja Simms seurasivat neljän vuoden ajan lyhytnokkahanhien muuttoa ja niiden
käyttäytymistä kahden tuulivoimala-alueen lähistöllä ja havaitsivat, että noin 95 %
lyhytnokkahanhiparvista, jotka olivat matkalla kohti tuulipuistoja, alkoi välttää niitä. 2015
julkaistussa Cookin ym. tutkimuksessa havaittiin, että yli 99 % linnuista muuttaa suuntaansa
tuulipuiston lähestyessä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa seurattiin kotkia tuulipuistoalueella
kolmen syysmuuton ajan (yksi ennen voimaloiden rakentamista ja kaksi voimaloiden rakentamisen
jälkeen). Tutkimuksessa kotkien havaittiin muuttavan lentoreittiään välttääkseen voimaloita niiden
rakentamisen jälkeen (Johnston ym. 2014).
Törmäysriskeihin voidaan vaikuttaa tuulivoimaloiden sijoituspaikan valinnalla sekä teknisellä
suunnittelulla. Hankealueen tuulivoimalat tullaan toteuttamaan ratkaisulla, jossa tuulivoimalan
runko on umpinainen ja sileä. Näin ollen runko ei tarjoa oleskelupaikkoja saalistaville tai lepääville
linnuille.
Poikkeuksellisen korkeat törmäyskuolleisuusarvot on yleensä raportoitu alueilta, joilla lintujen
lentoaktiivisuus on luontaisesti korkea ja joilla suuri määrä tuulivoimaloita on sijoitettu lintujen
aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen. Tunnetusti näin on ollut Yhdysvalloissa Altamontin solan
tuulivoima-alueella, jossa on yli 7000 voimalaa ja Espanjan Tarifassa, jossa on yli 700 voimalaa.
Vaikka lintukuolemien määrä voimalaa kohden mainituissa tuulipuistoissa on ollut selvästi alle 1
lintua vuodessa, on sillä ollut merkityksensä alueiden lintupopulaatioihin, koska 1) tuulipuistojen
koko on ollut erittäin suuri ja 2) alueilla on sijainnut pitkäikäisten ja hitaasti lisääntyvien kotkien
pesimä- ja ruokailualueita. Pesimäyhdyskuntien, ruokailu- ja lepoalueiden ja niiden välisten
vakituisten lentoreittien sekä muuttolintujen käyttämien reittien kohdalla lintukuolleisuusmäärät
ovat korkeampi kuin kauempana tällaisilta alueilta sijaitsevilla tuulivoimaloilla. Rannikolla
sijaitsevien tuulipuistojen alueella alttiimpia törmäyksille ovat lokit ja vesilinnut, jotka ruokailevat
alueilla. (Powlesland) Lokkien ja vesilintujen on havaittu osuneen tuulivoimaloihin rannikolla, kun
tuulivoimalat oli sijoitettu niiden ruokailualueelle (Rydell ym. 2011). Percivalin tekemässä
metatutkimuksessa tarkasteltiin 48 tutkimuksen tuloksia ja havaittiin, että yleensä tuulipuistojen
lintukuolemamäärät olivat alle 1 lintua vuodessa (10:ssä tutkimuksessa ei löytynyt kuolleita, 24:ssä
tulos oli < 0,1 kuollutta lintua/voimala/vuosi, 7:ssä 0,1–1 kuollutta lintua/voimala/vuosi, 5:ssä 1–10
kuollutta lintua/voimala/vuosi ja kahdessa tutkimuksessa yli 10 kuollutta lintua/voimala/vuosi).
Kun otetaan huomioon, että kuolleet linnut katoavat yleensä muutamassa päivässä tuulivoimalan
alta, saadaan selville kuolleiden lintujen todellinen määrä. Yhdysvalloissa tämän on arvioitu olevan
noin 2 lintua voimalaa kohden. Tämän perusteella USA:n tuulivoimaloihin törmäsi vuonna 2001
noin 33 000 lintua kun samana vuonna USA:n liikenteessä kuoli noin 80 miljoonaa lintua.
(Powlesland) PHLY:n lausunnossa Päijät-Hämeen tuulivoima-alueista todetaan lintukuolemien
määrän metsäalueilla ja avomailla sijaitsevilla tuulivoimaloilla olevaan yleensä noin 0-2 linnun
luokkaa voimalaa kohti, joka on selvästi alhaisempi kuin merenrannalla olevilla voimaloilla.
6
Eniten tuulivoimapuiston aiheuttaman törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat paikalliset
sääolosuhteet, maan pinnan korkeussuhteiden vaihtelut, tuulivoimapuiston koko, rakennettavien
tuulivoimaloiden koko, rakenne ja pyörimisnopeus sekä alueen lintumäärät ja niiden
lentoaktiivisuus. Isokokoiset ja hidasliikkeiset lintulajit ovat alttiimpia yhteentörmäyksille, koska
niiden mahdollisuudet nopeisiin väistöliikkeisiin ovat rajatummat. Isojen lintujen alttiutta
tuulivoimaloiden aiheuttamille ympäristömuutoksille korostaa osaltaan niiden hidas elinkierto ja
alhainen lisääntymisnopeus, minkä takia pienikin aikuiskuolleisuuden lisäys voi vaikuttaa niiden
populaatiokehitykseen alueella. (Powlesland) Isossa-Britannissa tehdyn metatutkimuksen mukaan
hanhien ja joutsenten havaittiin väistävän tuulipuistoja. Tutka- ja seurantahavaintoihin
perustuneiden tutkimusten mukaan väistöliike tapahtui muutama sata metriä ennen tuulivoimaloita,
kun kyseessä oli ruokailupaikalle matkalla olleet linnut ja kilometrejä ennen kun kyseessä olivat
muuttavat linnut (Rees 2005). Katzner ym. tutkivat maakotkien lentokäyttäytymistä ja
maastonmuotojen merkitystä lentokorkeudelle Appalakkien vuoristossa GPS-paikantimien avulla.
Muuttolennossa maakotkat lensivät korkeammalla kuin paikallisessa lennossa. Korkeimmillaan
lentokorkeudet olivat n 300 m tasaisen maan ja pienten mäkien päällä kun taas vuorien kohdalla
lentokorkeudet olivat 150 m tasolla. Päiväpetolintujen on havaittu väistävän tuulivoimaloita
voimakkaammin muuton aikana kuin paikallisessa lennossa. Paikallisten päiväpetolintujen on myös
raportoitu välttäneen tuulivoimaloita vaikka niiden reviiri oli tuulipuistoalueella. Toisaalta on
havaittu, että päiväpetolinnut saattavat lentää lähempää tuulivoimaloita kuin muut linnut. Sään
vaikutus päiväpetolintujen törmäämisissä on antanut viitteitä siitä, että törmäämiset ovat kylmällä
säällä todennäköisempiä ja Espanjassa tehdyssä tutkimuksessa suurin osa törmäyksistä tapahtui
talvella vähäisellä tuulella, jolloin nousevat ilmavirtaukset ovat heikkoja. Espanjassa lähes kaikki
kuolleet päiväpetolinnut olivat paikallisia eivät muuttavia. Havaintojen mukaan törmäykset
tapahtuivat talvella eivätkä muuttokausilla (Rydell ym. ja Powlesland).
2.3. Elinympäristön muutokset ja häirintävaikutukset
Tuulivoimarakentamisesta voi aiheutua linnustovaikutuksia myös lintujen yleisen häiriintymisen ja
estevaikutusten kautta. Näiden seurauksena lintujen vakiintuneet käyttäytymismallit voivat muuttua
hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Häiriöllä tai häiriintymisellä tarkoitetaan tässä
yhteydessä lintujen mahdollista siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden
läheisyydestä. Tämä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää
sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille
aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella,
tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset
vaikutukset. Näistä häiriötekijöistä kahden viimeisen voidaan ennakoida kuitenkin vakiintuvan
tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana.
Häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu lintujen kohdalla suuria lajikohtaisia vaihteluita.
Käytännössä häiriöherkkyys voi vaihdella alle kymmenistä metreistä jopa 1-3 kilometriin.
Herkimpiä lajeja ovat mm. töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi ja harmaalokki. Tuulivoimaloista
aiheutuva häiriintyminen on arvioitu suurimmaksi lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät
välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta vaikutukset
ovat vastaavasti olleet pääosin pienempiä. (Rydell ym. 2011)
7
Häirinnän ja habitaattimuutosten vaikutusta on tutkittu lähinnä avoimissa habitaateissa, kun taas
metsähabitaateista tutkittua tietoa ei juuri ole. Häirintävaikutuksia on vaikea ennustaa, ja vaikutus
on vahvasti riippuvainen esimerkiksi lajista sekä vuodenajasta. Pääasiassa häirintävyöhykkeen
katsotaan kuitenkin olevan alle 500 m ja yleensä 100 – 200 m. Metsäalueiden linnustosta
esimerkiksi kanalintuja pidetään herkästi häiriintyvinä. Ruotsissa tuulivoimaa ei pidetä uhkana
kanalintujen kantojen elinvoimaisuudelle vaikkakin paikallisia vaikutuksia sillä voi toki olla.
Kuikkien on havaittu häiriintyvän tuulivoimaloista pisimmällä etäisyydellä (Rydell ym. 2011).
Erityisesti vesi- ja kosteikkolintujen on havaittu välttelevän tuulivoimapuistoja. Kaakkurien ja
merikotkien pesimämenestys tiedetään heikoksi tuulivoimaloiden lähistössä (Birdlife Suomi), ja
tuulivoiman rakentamista näiden lajien pesimäympäristöissä tulisi välttää.
Tuulivoiman aiheuttamia häiriövaikutuksia tarkastelevissa tutkimuksissa on saatu erilaisia tuloksia.
On esimerkiksi havaittu, että Ruotsissa hanhet ruokailivat 25 m päässä tuulivoimaloista ja Saksassa
samat hanhet siellä talvehtiessaan siirtyivät suuressa määrin 350 metrin päästä aina 600 metrin
päähän. Ilmeisenä selityksenä tällä arvioitiin olevan, että hanhet siirtyivät koska 600 metrin päässä
oli vaihtoehtoinen ja runsas ravintoalue. Tutkimukset myös muissa kuin tuulivoimalatilanteissa ovat
osoittaneet, että linnut siirtyvät, jos lähistöllä on vaihtoehtoinen ravintoalue. Tuulivoimaloiden
kohdalla siirtymistä on havaittu lähinnä maanviljelyalueilla, joissa vaihtoehtoinen ravintoalue on
helposti saatavilla. Toisissa tutkimuksissa on havaittu häiriintymistä joidenkin lajien kohdalla ja
tuulivoimaloilla voi olla vaikutusta joidenkin lajien osalta tietyissä olosuhteissa (Powlesland).
Muutamia havaintoja on olemassa tuulipuistojen pitkäaikaisemman olemassaolon osalta. IsossaBritanniassa tehdyissä seurantatutkimuksissa ei havaittu vaikutusta pesivien lintujen määriin ja
esim. Ovendenin tuulipuistoalueella pesivien lintujen määrä kasvoi, kun viereisen vertailualueen
lintujen määrä pysyi samana (Powlesland). Belgiassa hanhien etäisyys tuulivoimaloihin pieneni 200
metristä 125 metriin 8 vuodessa ja toisessa tuulipuistossa 100 metristä 25 metriin 10 vuodessa.
Tanskassa lintujen määrä tuulipuiston tienoilla kasvoi vuosien kuluessa. Kyse saattoi hyvinkin olla
tottumisesta elinolosuhteisiin. Selvyyttä lintujen määrän kasvun syyhyn ei varmuudella kuitenkaan
saatu. (Rydell ym. 2011)
Tuulivoimapuiston aiheuttamat suorat elinympäristömuutokset ovat yleensä melko pieniä johtuen
tuulivoimaloiden vaatimasta pienestä maapinta-alan tarpeesta. Aluekohtaisesti välittömien
elinympäristömuutosten merkitys alueen linnuston kannalta voi kuitenkin korostua
poikkeustilanteissa:
1) rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai alueen kannalta harvinaisiin elinympäristöihin,
2) rakennustoimien muutokset ulottuvat myös varsinaisten rakennusalojen ulkopuolelle esimerkiksi
muuttuneiden hydrologisten olosuhteiden kautta,
3) tuulivoimarakenteet tarjoavat elinympäristöjä uusille tai alueella muuten harvalukuisille lajeille,
mikä siten mahdollistaa näiden lajien runsastumisen,
8
4) tuulivoimarakentamisesta aiheutuva huomattava elinympäristöjen pirstoutuminen. Erityisesti
uusien teiden ja voimalinjojen aiheuttama muutos, jota tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriö- ja
estevaikutukset voivat osaltaan korostaa.
2.4 Estevaikutukset
Tuulivoimaloiden sijaitessa pidemmissä riveissä tai suurissa yksiköissä ne voivat muodostaa esteen
lintujen siirtymiselle ruokailualueilleen. Tällöin tuulivoimalat muodostavat niin kutsuttuja
estevaikutuksia, joissa voimalat tai laajemmat voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille
vakiintuneita muutto- tai ruokailulentoreittejä. Estevaikutuksen takia linnut voivat joutua
kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisesti suurien tuulivoimapuistojen ja lintujen
säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystä lintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä
kautta edelleen yleisen elinkyvyn kannalta. Lintujen kykyä väistää tuulivoimaloita on käsitelty
edellä kohdassa 2.2. Estevaikutuksen merkitys riippuu monesta asiasta kuten, lintulajista, lennon
tarkoituksesta, lentokorkeudesta, tuulivoimaloiden välisistä välimatkoista, tuulivoimaloiden
sijainneista suhteessa toisiinsa, ovatko voimalat käytössä vai ei, vuorokauden ajasta, tuulen
suunnasta ja nopeudesta sekä muista sääoloista. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että jotkin lajit
joko kiertävät tai lentävät voimaloiden yli kun taas jotkin lajit lentävät puistojen läpi. Tämä riippuu
paikallisista olosuhteista ja lintulajeista. Pääsääntöisesti on suositeltu, että voimalat sijoitettaisiin
vähintään 200 metrin päähän toisistaan, jotta linnuille jäisi tilaa lentää niiden välistä. Yleisesti
voimalat sijoitetaan 300 – 500 metrin päähän toisistaan jo teknisistä syistä. (Powlesland)
Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulivoimapuistoalueesta ja sen väistämisestä aiheutuvan
matkanlisäyksen merkitys lintujen muutonaikaiseen energiankulutukseen on kokonaisuudessaan
arvioitu varsin pieneksi, joskin myös tämän vaikutuksen suuruus voi korostua lintujen muuttoreitille
osuvien tuulivoimapuistoalueiden määrän kasvaessa. Samalle alueelle sijoitettavien tuulipuistojen
väliin olisi tarpeellista jättää riittävä välimatka esim. muutama kilometri lintujen lentoväyläksi, jotta
tuulipuistojen kiertämisestä ei aiheutuisi liikaa rasitusta (BirdLifeSuomi web). Tässä on otettava
huomioon tuulipuistojen koko ja sijainnit sekä muuttoreittien sijainti ja merkitys.
Pienien alle 10 tuulivoimalan tuulipuistojen kohdalla ei ole todennäköistä, että estevaikutusten
ekologiset merkitykset olisivat ongelma, koska olosuhteiden muutos ja välimatkat ovat
minimaalisia. Suurempien tuulipuistojen kohdalla estevaikutukset voivat olla merkittävämpiä. Täten
uusien tuulipuistojen kohdalla on syytä tehdä tapauskohtainen harkinta. On huomattava, että
kirjallisuudessa olevat tutkimukset antavat olettaa, että tähän mennessä havaituilla estevaikutuksilla
ei ole ollut merkittävää vaikutusta populaatioihin. (Powleslaw)
2.5 Päijät-Hämeen tuulivoimaselvitys
Päijät-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) on kartoittanut Päijät-Hämeen tuulivoimalle
soveltuvien alueiden merkitystä lintujen kannalta osana Bird Life Suomen MAALI hanketta
(maakunnallisesti tärkeät lintualueet), jonka perusteella PHLY ja BirdLife Suomi ovat antaneet
lausunnon Päijät-Hämeen tuulivoima-alueista. Selvityksessä on määritelty ne alueet, joille ei PäijätHämeessä tulisi tuulivoimaloita rakentaa linnustolle merkittävien arvojen vuoksi. Selvityksessä
9
keskityttiin alueisiin, jotka saivat 5-8 pistettä tuulivoima-alueiden pisteytyksessä. MiekkiöLuhdantaus on 6 pisteen alue ja sen lähialueet ovat 5-6 pisteen alueita. Miekkiö-Luhdantaustaa tai
sen lähialueita ei ole merkitty selvityksessä alueiksi, joille ei tulisi tuulivoimaa rakentaa. Raportissa
tosin täsmennetään, että vaikka jokin alue ei ole merkitty tuulivoimalle linnuston vuoksi
soveltumattomaksi alueeksi, tulee alueen linnusto selvittää riittävästi luvitusprosessin yhteydessä,
koska tiedot maakunnallisesta linnustosta eivät ole aukottomia.
3. Hankealueen linnuston kartoitus- ja arviointi
Hankealueelta kartoitettiin pesimälinnusto, kevät- ja syysmuuttoreitit ja lajit sekä lepo- ja
ruokailualueet hankealueella tai sen lähistöillä.
3.1. Pesimälinnusto
3.1.1 Pesimälinnuston kartoitus
Pesimälinnuston kartoitus tehtiin vuoden 2013 touko-heinäkuun välisenä aikana. Alueeseen
tutustuttiin erillisellä käynnillä maaliskuussa, jolloin havaintoja ei tehty. Pesimälinnusto laskettiin
kiertämällä alueella neljänä päivänä/yönä kiertäen koko alue kävellen. Kuvassa 2 on merkittynä
kartalle kartoituksen alue.
Kuva 2. Kartoitusalue
Taulukko 2. Pesimälinnuston kartoituspäivät.
Päivämäärä
10
31.5.2013 päivällä
4.6.2013 päivällä
22.6.2013 yöllä
7.7.2013 päivällä
Selvityksellä saatiin yksityiskohtaista tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden ja niiden edellyttämien
voimalinjojen sekä huoltoteiden rakentamisalueilta. Laskennoissa painopiste oli erityisesti
voimaloiden suunniteltujen sijoitusalueiden ympäristössä vähintään 500 metrin etäisyydellä
voimaloiden sijaintipaikoista, mutta myös uhanalaisten lajien potentiaaliset pesimäympäristöt, kuten
varttuneet kuusimetsät, mäntykankaat ja kalliomänniköt sekä avosuot, tarkistettiin maastossa
tarkasti, siellä mahdollisesti esiintyvien uhanalaisten lajien kartoittamiseksi. Kartoitusten
yhteydessä tehtiin lisäksi yleispiirteisiä havaintoja alueiden luonnonympäristöstä ja
kasvillisuudesta.
3.1.2 Pesimälinnuston kartoituksen tulokset
Suunnittelualuetta hallitsevat Tuohijärvenkallion (+157,5 m mpy), Lakikallion (+155,0 m mpy) ja
Mäyränkallion (145,0 m mpy) laajat kallioalueet. Tuohijärvenkallion kaakkoispuolella sijaitsee
Tuohijärvi (+104,7 m mpy) ja eteläpuolella Hanisuon ympäröimä pienialainen Hanijärvi (+108,6 m
mpy). Maaston painanteet ovat pääosin soistuneita ja ojittamattomia. Suunnittelualueen metsiköt
ovat valtaosin metsätaloustoimin käsiteltyjä nuoria sekapuumetsiä, eikä suunnitelluilla
rakentamisalueilla sijaitse uhanalaisia tai luonnonsuojelulain mukaisia luonto-tyyppejä.
Tuulivoimaloiden rakentamisalueet sijaitsevat Lakikalliota lukuun ottamatta alueilla, joilla ei
esiinny erityisiä luontoarvoja. Lakikallion metsiköissä on nähtävissä luonnontilaisen
kalliomännikön piirteitä, joten rakentamistoimet suositellaan toteutettavan lakialueita
mahdollisimman säästävällä tavalla. Muut metsälain 10 §:n mukaiset elinympäristöt ja paikallisesti
arvokkaat luontokohteet sijaitsevat rakentamisalueiden ulkopuolella ja ne suositellaan otettavan
huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa.
Alueen pesimälinnusto on määrällisesti melko vähäistä, mitä selittävät osaltaan alueella tehdyt
metsätaloustoimet sekä alueen karuus. Maastolaskennoissa sekä päivä- että yöaikaisia havaintoja
kehrääjistä tehtiin yksi kappale. Vaikka yleisesti kehrääjälle soveltuvien elinympäristöjen määrä on
Etelä- ja Keski-Suomen alueella melko rajallinen, koko hankealueelle sijoittuu kuitenkin vain yksi
reviiri. Kehrääjän ohella hankealueella esiintyvien kallioalueiden tyyppilajeihin lukeutuvat myös
mm. valoisia mäntymetsiä suosivat käki ja leppälintu, joiden havaitut reviirit painottuivat selkeästi
edellä mainitulle alueelle.
Petolinnuista hankealueella tehtiin havainto ainoastaan yhdestä Viirupöllöstä Hanijärven tien
varressa. Lähistöllä sijaitsee myös Viirupöllön vanha reviiri. Muista petolinnuista ei alueella tehty
havaintoja. Alueella on ollut hiirihaukan reviiri mutta kartoituksissa hiirihaukkaa ei havaittu.
Ympäristöministeriö ohjeistaa selvittämään suurten petolintujen, kuten merikotkan, kiljukotkan,
maakotkan ja kalasääsken pesät tuulivoimahankkeiden lähialueilta ja ilman lisäselvityksiä hankkeen
tulee jättää kahden (2) kilometrin etäisyys pesiin. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei WWF:n
merikotkatyöryhmän mukaan sijaitse tunnettuja merikotkareviirejä tai lajin tiedossa olevia
11
pesäpuita. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse maakotkan pesiä tai reviirejä. Lähimmät
kalasääsken pesät löytyvät Vesijärven alueelta. Maakotkan pesää ei ole tiedossa hankealueen
läheltä. Etelä-Suomessa on vain ollut viime vuosina vain muutama maakotkan pesintä lähinnä
Lounais-Suomessa. (Suomen Lintuatlas)
Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsee useita pieniä vesistöalueita, joiden linnustoa
kartoitettiin yleisellä tasolla linnustoselvitysten yhteydessä. Järvistä hankealueelle sijoittuvat
Tuohijärvi ja Hanijärvi, kun taas hankealueella sijaitsevista suoalueista linnuston kannalta
merkittävin on Hanijärveä ympäröivä Hanisuo. Hankealueen vesistöt ovat kasvillisuudeltaan
pääasiassa varsin karuja, eivätkä ne siksi muodosta vesilintujen kannalta erityisen merkittävää
elinympäristöä. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista
laulujoutsenpari esiintyi Hanijärvellä. Tämän lisäksi Hanijärven pesimälinnustoon kuuluvat tehtyjen
maastokäyntien mukaan vesi- ja rantalinnuista ainakin telkkä ja tavi. Tuohijärven pesimälinnusto
muodostuu laulujoutsenta lukuun ottamatta vastaavista lajeista ollen kuitenkin kokonaisuudessaan
hieman karumpi. Ojittamattomat suoalueet ja soistuneet maaston painanteet eivät
pienimuotoisuutensa takia muodosta pesimälinnustolle otollisia pesäpaikkoja eikä niillä ole
suolinnuston kannalta paikallista ja alueellista arvoa.
Hankealueen pesimälinnuston kartoituksessa ei havaittu päiväpetolintujen pesiä tai reviirejä
hankealueella. Muutonseurannan yhteydessä havaittiin sekä Taka-Nuuttilasta että Rälssinkalliolta
päiväpetolintujen soidinlentoa ja mahdollisia reviirejä. Mahdolliset reviirit hankealueen lähistöllä
havaittiin hiirihaukalla, varpushaukalla, kanahaukalla ja tuulihaukalla. Aiemmin tiedossa ollutta
hiirihaukan reviiriä hankealueella ei havaittu. Varpushaukan reviiri on todennäköisesti TakaNuuttilan ja Rälssinkallion välillä mutta voi ulottua hankealueelle. Hankealueella ei varpushaukan
pesää kartoituksessa havaittu. Samoin kanahaukan reviiri voi ulottua hankealueelle. Tuulihaukat
metsästävät peltojen yllä, joten niiden reviiri ei osu hankealueelle. Hiirihaukan reviiriä oli myös
hankealueen suunnalla mutta ei suoraan hankealueen päällä.
Taulukko 3. Hankealueella ja sen lähiympäristössä havaitut, suojelullisesti merkittävät lajit.
Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa
NT = silmälläpidettävä laji
RT = Eteläboreaalinen vyöhyke, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko (2a) alueellisesti uhanalainen laji
Luonnonsuojelulaki = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojellut lajit,
U = uhanalainen laji
Lintudirektiivi = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji
Laji
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)
Pyy (Bonasa bonasia)
Teeri (Tetrao tetrix)
Metso (T. urogallus)
Viirupöllö (Strix uralensis)
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus)
Palokärki (Dryocopus martius)
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)
Uhanalaisuus
NT
NT
NT, RT
-
3.2 Lintujen muuton seuranta
Luonnonsuojelulaki
-
Lintudirektiivi
x
x
x
x
x
x
x
12
3.2.1 Muuttoreiteistä Suomessa ja Päijät-Hämeessä
Bird Life Suomi, Toivanen ym., julkaisi 14.5.2014 artikkelin ”Lintujen päämuuttoreitit Suomessa”.
Artikkelissa on kuvattu sanallisesti ja karttakuvin muuttolintujen pääasialliset muuttoreitit keväisin
ja syksyisin. Merkittävimmät muuttoreitit ovat Suomen- ja Pohjanlahden rannikoita myöten. Lisäksi
päämuuttoreittejä on eritoten Itä- ja Kaakkois-Suomessa. (Toivanen ym. 2014)
Arktisten lintujen muutto Suomenlahden kautta Siperiaan ja Jäämerelle on nimeltään arktika.
Arktika kulkee keväisin Suomenlahden kautta Karjalan Kannakselle ja kohti Laatokkaa ja Äänistä.
Suurin osa arktikan muuttajista on sukeltajasorsia mutta siinä muuttaa myös iso joukko
kuikkalintuja, joutsenia, hanhia, kahlaajia ja kihuja. Joidenkin arktisten lintujen muuttoreitti voi
kulkea myös Pohjanlahden kautta, kuten kuikan, joka voi myös muuttaa Suomen sisäosin yli.
Syksyisin arktikan pääreitti Suomen alueella kulkee Kaakkois-Suomen kautta. Kevätmuutossa
kuikkalintujen muutto voi tiivistyä suurille sisävesille, jos sää on sateinen. Muutoin kuikkalintujen
muutto tapahtuu korkealla. Päijät-Hämeessä Pulkkilanharju mainitaan kirjallisuudessa paikaksi,
jossa voi toisinaan syksyisin olla kohtalaista arktikaa. (Kontiokorpi ym. 1996, Pöyhönen 1995)
Päijät-Hämeen alueella merkittävää muuttoa tapahtuu syksyisin haapanoiden ja muiden
puolisukeltajasorsien osalta, jolloin muuton suunta on kohti lounasta ja tiivistymäalueeksi
kohdentuu Hämeessä kohdentuu Etelä-Päijänne ja Vesijärvi sekä Vanajavesi. Syysmuutossa kurkien
itäisempi päämuuttoreitti kulkee Pirkanmaan kautta mutta muuttoreitti voi osua myös Lahden
seudulle tuulista riippuen. Mikäli syysmuuton aikaan esim. Karjalassa on matalapaine, voi hanhien
muutto siirtyä tavanomaista lännemmäs niiden väistäessä saderintamaa. Nykyään hanhien
muuttoreitti kulkee yleensä Kymenlaakson peltojen kautta, jossa ne levähtävät. Hanhien kohdalla
poikkeukselliset sääolosuhteet voivat siirtää muuttorintamaa Itä-Suomesta lännemmäs aina KuopioTampere linjalle saakka. (Toivanen ym. 2014) Hanhia muuttaa syksyisin satojatuhansia ja
syysmuuttomäärät ovat olleet suurimmillaan 300 000 – 566 000 hanhen luokkaa ja yksittäisen
päivän havainnot ovat olleet yli 230 000 hanhea (Pöyhönen 1995). Ensimmäinen merkittävä
hanhimuutto tapahtui Suomessa Pöyhösen mukaan syksyllä 1974, jolloin hanhia muutti kymmeniä
tuhansia eikä vastaavaa ollut ennen havainnoitu. Hanhien muutto osuu yleensä Helsinki-LahtiVarkaus-Lieksa linjan itäpuolelle. Poikkeuksellisina vuosina sateet ja sumu voi siirtää hanhien
muuttoreittiä jopa Keski-Suomeen ja osin Merenkurkun ja Satakunnan yli, kuten kävi vuonna 1992
(Pöyhönen 1995). Alempana (taulukko 4.) on Pöyhösen aineistosta esitettynä suurimpia
hanhimuuttomääriä maakunnittain.
Bird Life Suomen artikkelin perusteella Päijät-Häme ei ole merkittävimpien muuttoreittien varrella
kuin puolisukeltajasorsien syysmuuton tiivistyessä alueen suurille järville. Lisäksi sääolosuhteista
johtuen alueelle saattaa joinain vuosina osua merkittäviä parvia kurkien ja etenkin hanhien
syysmuuttoa. Sääolosuhteet ovat merkittävä tekijä lintujen muuttoreittien ja lentokorkeuden
kannalta. Matalapainekelit kokoavat muuttoa suppeammalle alueelle ja kauan jatkuessaan
matalapaine myös kasaa muuttoa. Linnut odottavat sopivaa muuttokeliä ja hyvällä säällä ne
muuttavat laajalla rintamalla ilman suurempia keskittymisiä. Eritoten suuret petolinnut suosivat
muuttosäänä korkeapainekelejä (Päärni 2010). Hanhien muuton huippupäivänä taivas on useasti
matalalla roikkuvien sumupilvien peittämä ja se vaikeuttaa havainnointia. Tutka- ja
13
lentäjähavaintojen mukaan tuollaisina päivinä hanhet muuttavat vilkkaasti pilviverhon yläpuolella,
jossa voi olla täysin aurinkoistakin (Pöyhönen 1995).
Tuulilla näyttää olevan suuri vaikutus muuttoon. Myötätuulella pikkulinnut muuttavat korkealla ja
vastatuulella matalalla. Arktikan kannalta muuttoreitti siirtyy idemmäs Suomen rajojen
ulkopuolelle, jos tuuli käy luoteesta. Jos tuuli käy koillisesta ja idästä, kulkee muuttoreitti maamme
alueiden ylitse. (Kontiokorpi ym. 2013, Päärni 2010)
Syysmuutto ajoittuu kesäkuun ja joulukuun välille, joskin muuttajia voi olla jo ennen tätä ja sen
jälkeenkin. Merkittävin muuttokuukausi on syyskuu, jonka laji- ja lukumäärät ovat suurimmat.
Syyskuussa muuttaa vesilintuja, petolintuja, kurkia, kyyhkyjä ja monia varpuslajeja. Hanhien ja
joutsenten muuttoaikaa on sääolosuhteista riippuen pääsääntöisesti syys-lokakuu (Päärni 2010).
Taulukko 4. Hollolan tuulivoimahankkeen kannalta merkittävimpien muuttavien lintujen muuttoa.
(Lähteet: Pöyhönen ja Toivanen et al. sekä Kuhno)
Laji
Kevätmuutto
Syysmuutto
Merikotka
Merikotkaa voi luonnehtia
Merikotkien muutto vilkastuu
rintamamuuttajaksi vaikka sen on syyskuun puolessa välissä ja
todettu usein seurailevan
päämuuttokausi osuus lokakuun
rannikkoa ja sisämaan vesistöjä.
alkupuolelle. Muutto jatkuu
Kevätmuutto tapahtuu laajalla
marraskuun puolelle ja aina
rintamalla mutta erityisesti
joulukuun alkuun.
Varsinais-Suomesta kohti
Pirkanmaata ja Pohjanlahdella
Syysmuutossa maakotkat ovat
kulkevat muuttoreitit. Samoin
enemmän reittimuuttajia kuin
Etelä-Karjala on merikotkan
keväisin. Sisämaassa muutto on tosin
muuttoreiteillä. Maamme yli
rintamamuuttoa kohti etelää ja
muuttaa Suomessa, Vienan
lounasta mutta rannikoilla linnut
Karjalassa ja Pohjois-Venäjällä
lentävät rannikkolinjojen mukaisesti.
pesiviä lintuja.
Muuttokausi on maalikuun
alkupuolelta aina toukokuun
loppuun asti. Pääosa huhtikuun
alun ja puolenvälin aikaan.
Päijät-Hämeessä ei varsinaista
muuttolinjaa ole vaan lintuja
muuttaa esim. koko Hollolan
leveydeltä. Hankealueen tienoilla
merikotkan reittiä ohjaavat
moottoritie, vanha Helsingintie ja
Luhdanojan suisto. Osa
merikotkista lentää Artjärven
kautta. Lahden pohjoispuolella
14
Piekana
niiden reitit kulkevat Vesijärven
eteläreunaa ja Pulkkilanharjun ja
Heinolan kautta.
Piekana on petolinnuistamme
muuttohavainnoissa keväällä
runsaslukuisin. Maamme yli
muuttaa myös Skandinavian
tunturiylängöillä pesiviä lintuja.
Muuton pääsuunnat ovat kohti
pohjoista tai luodetta. Pääreitit
kulkevat Kirkkonummen ja
Lappeenrannan sekä Joensuun
alueiden kautta.
Syksyisin muutto kulkee pääasiassa
itäistä reittiä maamme kaakkoisrajan
tuntumaan. Muutto alkaa elosyyskuun vaihteessa on huipussaan
syys-lokakuun vaihteessa.
Piekanojen muuttomäärät syksyisin
riippuvat kesän poikueiden
onnistumisesta ja ravinnon määrästä.
Syksyisinkin piekanoja nähdään myös
Päijät-Hämeessä.
Muutto alkaa maalis-huhtikuun
vaihteessa ja on suurimmillaan
lähes poikkeuksetta 18. – 27.4.
Sääksi
Päijät-Häme ei osu piekanojen
suurimpien päämuuttoreittien
varrelle mutta alueen yli muuttaa
jonkin verran piekanoja.
Sääksen kevätmuutto ajoittuu
sisävesien sulamiseen. Kannan
pääosa saapuu 20.4. – 5.5.
Suurin keskittymä sääksiä on
Kanta-Hämeessä Vanajavedellä.
Sääksiä havaitaan muuton aikaan
enintään muutamia päivässä
samalla havaintopisteellä.
Laulujoutsen
Havaintoja tehdään PäijätHämeessäkin.
Laulujoutsenen päämuuttoreitti
kulkee Pohjalahden rannikkoa
pitkin. Sisämaahan suuntaavat
laulujoutsenet kulkevat
Satakunnan ylitse. Toinen
muuttoreitti kulkee Karjalan
Kannaksen kautta kohti Venäjän
pohjoisosia.
Syysmuuton voimistuminen alkaa
elokuun puolen välin paikkeilla ja
pääosa sääksistä poistuu maastamme
syyskuun alkupuolella. Muutto
loppuu lokakuun alussa. Suuria
muuton keskittymiä ei ole vaan
muutto etenee laajalla rintamalla
kohti etelää.
Sääksiä havainnoidaan PäijätHämeessä myös syysmuuton aikaan.
Syksyllä muuttoreitti kulkee
sisämaasta kohti lounasta. Pohjoisesta
tulevat seurailevat Pohjanlahden
rannikkoa. Itäisessä Suomessa
laulujoutsenet seurailevat arktikan
muuttoreittejä ja niihin voi vaikuttaa
voimakkaasti vallitseva sää.
Muutto voimistuu lokakuussa mutta
15
Muutto alkaa jo helmikuussa ja on laulujoutsen pysyttelee usein
voimakkaimmillaan maalispesimäpaikallaan kunnes vedet
huhtikuun vaihteessa.
alkavat jäätyä. Täten muuttoajankohta
vaihtelee vuosittain ja voi EteläLaulujoutsenia muuttaa jonkin
Suomessa sijoittua jopa aivan vuoden
verran myös Päijät-Hämeen yli.
lopulle.
Kurki
Kevätmuutto kulkee Helsingin ja
Turun väliltä. Sisämaassa kurjet
hajautuvat ja suuntaavat
pesimäalueilleen. Pohjoiseen
jatkavat kurjet tiivistyvät
uudelleen Pohjois-Pohjanmaan
rannikolla.
Kurjen kevätmuutto on
huipussaan huhtikuun puolen
välin kohdalla tai sen jälkeen.
Laulujoutsenia muuttaa jonkin verran
myös Päijät-Hämeen yli.
Kurjen syysmuutossa erottuu kaksi
pääreittiä. Läntisemmällä reitillä
kurjet lentävät länsirannikon
suuntaisesti etelään ja Satakunnan ja
Varsinais-Suomen ylitse kohti Viroa.
Itäisemmällä reitillä päävirta kulkee
yleensä Suomenselän yli
Pirkanmaalle ja edelleen läntisen
Uudenmaan rannikolle ja kohti Viroa.
Muuttoreittien sijoittumiseen
vaikuttaa selkeästi tuulen suunta ja
Kurkien päämuuttoväylä kulkee
voimakkuus. Voimakkaassa
Päijät-Hämeen länsipuolitse mutta sivutuulessa muuttoparvet saattavat
joitain kurkia lentää myös Päijät- siirtyä yli viisikymmentä kilometriä
Hämeen yli.
keskimääräistä lännemmäs tai
idemmäs, jolloin mm. PäijätHämeessä voidaan nähdä runsasta
kurkimuuttoa.
Kurkien syysmuutto tapahtuu yleensä
2-3 päivän sisällä syyskuun lopulla.
Kurkia voidaan havaita yhdeltä
havaintopaikalta jopa 20 000 kpl
yhden päivän aikana.
Hanhet
Hanhia muuttaa Suomen yli useita
lajeja. Tundrametsähanhet,
taigametsähanhet, tundrahanhet,
valkoposkihanhet ja sepelhanhet.
Keväisin tundrametsähanhet
muuttavat pääosin KaakkoisSuomen kautta. Kaakkoinen
Päijät-Häme eli OrimattilaArtjärvi mainitaan
Tundrametsähanhien päämuuttoreitti
kulkee Kaakkois-Suomen yli kohti
lounasta yli Suomenlahden. Muuton
pääajankohta on yleensä syyskuun
lopulla. Lepoalueita on nykyisin
Kaakkois-Suomen pelloilla.
Taigametsähanhilla ei ole mitään
päämuuttoreittiä vaan ne muuttavat
laajalla rintamalla. Muutto ajoittuu
16
tundrametsähanhen lepoalueena.
Muutto on huipussaan huhtikuun
lopulla.
pääosin syyskuulle ja sen huippu
ajoittuu puoleen väliin.
Tundrahanhen syysmuutto tapahtuu
Taigametsähanhen päämuuttoreitit pääosin lokakuussa ja kulkee Venäjän
menevät Satakunnan yli
puolella. Sää saattaa siirtää
sisämaahan päin kohti koillista tai muuttoreittiä länteen, jolloin
pitkin Pohjanlahden rannikkoa.
tundrahanhia voidaan havaita ItäSatakunnassa muutto on
Suomessa.
huipussaan huhtikuun puolessa
välissä.
Itä- ja Kaakkois-Suomen pellot ovat
valkoposkihanhen levähdysalueita,
Tudrahanhen muutto on keväällä
joissa niitä saattaa majailla samaan
hyvin samankaltainen kuin
aikaan satojatuhansia lintuja.
tundrametsähanhen. Reitti kulkee Syysmuutto kulkee arktisista hanhista
Kaakkois-Suomen kautta
läntisimpänä Itä-Suomen yli.
ajoittuen huhtikuun lopulle ja
Poikkeuksellisilla sääoloilla reitti voi
toukokuun alkuun loppuen
siirtyä länsireunaltaan aina
kesäkuun alkupuolella.
Tampereelle saakka.
Päämuuttoajankohta on yleensä
Valkoposkihanhen
syyskuun loppupuolella.
kevätmuuttoreitti kulkee
Suomenlahden ja KaakkoisSepelhanhien syysmuutto kulkee
Suomen kautta. Toisinaan tuulet
Venäjän puolella ja Kaakkois-Suomen
voivat painaa muuton kulkemaan yli. Sepelhanhia havainnoidaan EteläKouvola Joensuu linjan kautta.
ja Pohjois-Karjalassa sekä
Muuttoajankohta on toukokuun
Kymenlaaksossa. Muuttoajankohta on
puolen välin paikkeilla.
pidemmälle aikavälille jakautunut ja
alkaa syyskuun alussa. Normaalisti
Sepelhanhien kevätmuuttoreitti
pääjoukot muuttavat syyskuun lopulla
kulkee Suomenlahdella ja siitä
mutta myös lokakuussa voi olla oma
koilliseen kohti Vienan merta.
huippunsa. Sepelhanhet eroavat
Sepelhanhet seurailevat muita
muista hanhista siinä, että ne
hanhia tarkemmin vesistöjä.
muuttavat yleensä kauniilla ilman
Muuton pääajankohta on yleensä
suosien tyynempää ja lämpimämpää
toukokuun lopulla.
korkeapaineen aikaa.
Päijät-Hämeen yli muuttaa joka
kevät hanhia.
Päijät-Hämeessä voidaan nähdä usean
tuhannen hanhen muuttomääriä, jos
sää ohjaa hanhet läntisemmälle
reitille.
Taulukko 5. Suurimpia hanhimuutonsummia eri alueilla Suomessa 1974 – 1993. (Pöyhönen)
alue
vuosi
metsäh. tundrah. Anser- valkosepelh. hanhi- yhteensä
laji
poskih.
laji
17
LänsiUusimaa
Päijät-Häme
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
PohjoisKarjala
LänsiUusimaa
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
PohjoisKarjala
Pirkanmaa
LänsiUusimaa
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
Päijät-Häme
Kanta-Häme
Etelä-Savo
PohjoisKarjala
Satakunta
Merenkurkku
Suomenselkä
Keski-Suomi
Viinistu, Viro
1974
2800
6000
8200
950
1900
20000
42000
1974
1982
1982
1982
1480
1330
4600
2350
194
4560
16300
28
563
4000
14200
1740
227
2600
13200
610
1040
12800
44500
16500
42400
41400
128000
29200
46000
67000
221000
50500
1984
2480
8800
-
1530
7300
-
36500
1984
1984
1984
4000
3200
2300
6900
22300
4200
28100
14250
5300
16000
3700
950
19000
6200
60000
32000
68000
148000
63000
1990
1991
3190
2570
1236
5500
1600
594
10000
9250
13100
15500
30000
29800
63000
1991
1991
1991
1991
1991
1991
3240
1680
750
400
775
-
13300
15400
900
6600
3250
-
2600
8120
2900
717
3950
-
25900
19240
8200
4000
10870
-
22800
39500
12000
5100
22600
-
36400
92000
29500
11100
37700
-
104000
176000
55000
27900
80000
120000
1992
1992
1992
1992
1993
3150
1420
5700
2840
123
8
123
6
317
1061
2840
2270
1860
-
523
55
2450
700
18600
14200
7690
11880
13350
83700
1400
8900
19700
16000
43600
20300
20900
42000
34800
146000
3.2.2 Aiempia havaintoja Päijät-Hämeestä
Hankekohtaisen muuttohavainnoinnin pohjaksi tutkittiin vielä tarkemmin maakunnallista ja
paikallista muuton havainnointia vuosilta 2000 – 2015. Havaintojen selvittelyssä keskityttiin
tuulivoimaloiden kannalta merkittäviksi todettuihin ja alueen kautta eniten muuttaviin isoihin
lintuihin. Tausta-aineistona tässä käytettiin edellä mainittua muuttoja koskevaa kirjallisuutta, alan
muuta kirjallisuutta ja lehtiä, Tiira-lintutietopalvelua ja Petri Kuhnon henkilökohtaisia
havaintoaineistoja.
3.2.2.1 Kurjet
Monituhatpäisiä kurkimuuttoja on osunut syksyisin Päijät-Hämeeseen useana vuotena. 50 suurinta
kurkimuuttoa ovat kaikki pitäneet sisällään yli 850 muuttavaa kurkea. Näistä taulukossa 6. on
18
lueteltu vuosilta 2000-2014 merkittävimmät päivät Päijät-Hämeessä, kurkien määrä, havaintopaikka
sekä mahdolliset havainnoitsijan kommentit. Taulukossa 7. on samat tiedot Lahdesta.
Taulukko 6. Merkittävimmät kurkimuutot 2000 – 2014 Päijät-Hämeessä. (Lintutietopalvelu Tiira)
Vuosi
Kurkien määrä Havaintopaikka
Kommentteja
16.9.2011
9.9.2012
9.9.2012
13.9.2005
13.9.2005
16.9.2011
26.9.2010
26.9.2010
13.9.2005
26.9.2010
4.10.2005
28.9.2007
13.9.2005
26.9.2010
24.9.2009
14.9.2009
9412
3863
3850
3777
3739
3677
3593
3531
3216
2845
2472
2456
2355
2219
2194
1937
Padasjoki, Virmaila
Asikkala, Kuurnamäki
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Luhdanjoen lintutorni
Asikkala, Pulkkilanharju
Lahti, Rälssinkallio
Asikkala, Pulkkilanharju
Asikkala, Näkkimäki
Lahti, Renkomäki
Heinola, Lakeassuo
Asikkala, Pulkkilanharju
Asikkala, Pulkkilanharju
Padasjoki, Kaipolanmäki
Padasjoki, Linnasaaren luoteiskulma
Padasjoki, Linnasaaren luoteiskulma
Asikkala, Näkkimäki
suunta lounas
suunta lounas
suunta lounas
suunta lounas ja eteläkaakko
kaukana idässä
suunta etelälounas
suunta etelä
suunta lounas
Taulukko 7. Merkittävimmät kurkimuutot 2000 – 2014 Lahdessa. (Lintutietopalvelu Tiira)
Vuosi
Kurkien määrä Havaintopaikka
Kommentteja
9.9.2012
13.9.2005
16.9.2011
13.9.2005
17.9.2009
10.9.2006
4.10.2005
13.9.2005
26.9.2010
13.9.2005
23.9.2013
18.9.2009
16.9.2011
13.9.2005
25.9.2008
3850
3777
3677
3216
1691
1592
1205
1100
1007
850
792
727
701
700
494
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Luhdanjoen lintutorni
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Renkomäki
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Renkomäki
Lahti, Renkomäki
Lahti, Karjusaari
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Radiomäki
Lahti, Teivaan venesatama
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Myllypohja
Lahti, Kiveriö
Lahti, Rautakankareen hiihtomaja
kaukana idässä
suunta lounas
suunta etelä
suunta lounas
suunta etelä-lounas
suunta lounas
Taulukoista havaitaan, että Päijät-Hämeessä tapahtuva kurkimuutto vaihtelee vuosittain.
Vuosina 2000 – 2004 ja 2013 – 2014 Lahden kohdalta ei mennyt merkittäviä kurkimuuttoja.
Maakunnallisesti merkittäviä kurkimääriä on nähty alla mainittuina vuosina ja niiden liikkeistä on
kirjattu seuraavia havaintoja. Havainnot on kerätty Petri Kuhnon muistiinpanoista, Lintupalvelu
Tiirasta ja PHLY:n jäsenlehti Päijät-Hämeen Linnuista.
19
2005
Syksyllä 2005 oli Päijät-Hämeessä kaksi kurkien syysmuuttopiikkiä. Tuulet olivat siis sopivan
länsi-/luoteissuuntaiset, jotta kurjet poikkesivat normireitiltään idemmäs. Kellonajaltaan
kurkimuutto osuu useimmiten Lahden leveysasteille vasta iltapäivällä ja jatkuu usein iltahämäriin
saakka. Kun kaikkien havaintopaikkojen summat lasketaan yhteen, vertaillaan kellonaikoja,
parvikokoja ja muuttosuuntia, saadaan koko päivän Päijät-Hämeen yhteissummaksi 8325. Tämä oli
silloin kaikkien aikojen ennätysmuutto Päijät-Hämeessä.
13.9.2005 Havainnointia oli Asikkalan Pulkkilanharjulla ja Lahden Renkomäen hiekkakuopilla sekä
Luhdanjoen lintutornissa. Pulkkilanharjulla laskettiin klo 16:40-18:45 yhteensä 3739 muuttavaa 35
parvessa suuntaan etelä-lounas. Renkomäestä havaittiin 3216 muuttavaa 25 parvessa ajalla 17:1019:30. Lintuja meni laajalla rintamalla niin itä- kuin länsipuoleltakin. Suuntana lounas. Luhdanjoen
tornista taas saatiin summaksi 3777 ja parvia oli 29, ajalla 17:30-20:00. Lahden yli muuttaneiden
kurkien summa oli arviolta 4720. Muutto soljui matalalla, kuten usein illan tunteina käy, kun
nosteet vähenevät.
4.10.2005 meni myös kurkimuuttoa. Päivän hurjin ryntäys nähtiin Asikkalan Pulkkilanharjulta, kun
ajalla 17:15-18:45 eli puolessatoista tunnissa muutti 2472 kurkea 23 parvessa suuntanaan etlälounas. Lahdessa havainnoitiin Renkomäessä sekä Luhdanjoen lintutornissa. Luhdanjoella muutti
325 kurkea, kaikki lännen puolelta, joten Renkomäessä havaitut 1205 yksilöä ovat eri lintuja.
Muutto on siis ylittänyt Lahden laajana rintamana. Lahdessakin havainnoitiin vain illan tunteina,
noin klo 17-19. Heinolan Lakeassuolla laskettiin illan aikana 1540 kurkea, kaukana lännessä.
Havainnoista päätellen valtamuutto meni Lahden länsipuolelta.
2006
Syksyllä 2006 oli yksi hyvä kurkipäivä, 10.9., jolloin havainnointia oli Pulkkilanharjulla, Heinolan
Lakeassuolla, Nastolan Vuorenmäellä, Lahden Renkomäessä ja Luhdanjoen tornissa (muitakin
satunnaisia havaintopisteitä on, mutta ne eivät ole valtareitin kannalta oleellisia, vaan sisältävät
samoja lintuja).
Heinolan Lakeassuon mäeltä nähtiin 1132 muuttavaa 31 parvessa muuton painottuessa iltaan.
Asikkalan Pulkkilanharjulla ynnättiin illalla 18.20-19.30 eli reilussa tunnissa 1325 muuttavaa 21
parvessa. Lahden Renkomäen sorakuopilla oltiin klo 18:40-20:30, ja laskettiin 1592 kurkea 6
parvessa muuton jatkuessa lähes pimeän tuloon saakka. Muuttosuunta oli etelän ja lounaan välillä,
enimmäkseen lounas.
2007
Tämä oli jo kolmas vuosi perättäin, kun koettiin kohtuullinen kurkimuutto Päijät-Hämeessä. Tällä
kertaa päivä oli 28.9., mutta nyt muutto ei ollut niin selvästi “iltarynnistys” vaan lintuja muutti
pitkin päivää. Pulkkilanharjun päiväsumma oli 2456 yksilöä päämuuttosuuntana etelä-lounas.
Heinolasta ja Lahdesta ei ole havaintoja, joten muutto on ohittanut nämä alueet tai havainnointia ei
ole tehty.
2009
Muutamia hyviä kurkipäiviä:
20
14.9. Asikkala, Näkkimäki (eli Vääksyn itä-/eteläpuolella, näkymä Päijänteen Asikkalanselälle)
1937 muuttavaa 60 parvessa, eli aika tasaista menoa pitkin päivää. Havainnointia tehtiin
aamukuudesta iltakuuteen. Lahdesta ei ole havaintoja 14.9.
Asikkalan Kalkkisissa havaittiin 17.9. yli 500 kurkea ja Lahden Rälssinkallion maankaatopaikalta
laskettiin 1700 kurkea ajalla 6.50-20.10. Valtaosa muutosta meni selvästi kello 18 jälkeen suunta
etelä-lounas. Rälssinkalliolla kurkia on mennyt sekä itä- että länsipuolelta ja näin ollen myös
hankealueen yli. Lentokorkeuksia tai tarkempia etäisyyksiä ei ole havaintoihin merkitty, mutta
iltamuuttoon pätee aina se, että parvet laskevat matalammalle.
18.9. Näkkimäeltä havaittiin 1200 kurkea, Heinolan Lakeassuolta laskettiin 1100 kurkea ja
Pulkkilanharjulta 1400 sekä Rälssinkalliolta 730 kurkea laajalla rintamalla molemmin puolin
mäkeä.
24.9. Padasjoen Linnasaaresta laskettiin 2194 kurkea suuntanaan lounas. Pulkkilanharjulta
havaittiin 1780 kurkea mutta tuolloin Lahdessa ei tehty kurkihavaintoja, joten muutto on mennyt
Lahden länsipuolelta.
2010
26.9. oli kurkien muuttopäivä. Korkein summa laskettiin taas Pulkkilanharjulta, jossa suuntaan
etelä-lounas muutti ajalla 7.10-15.00 yhteensä 3266 kurkea 67 parvessa. Valtaosa kaukaa idän
puolelta, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti nuo linnut ovat tulleet suurelta osin Lahden yli (ja
ovat varmaan myös osittain samoja, joita laskettiin Heinolassa 2845). Lahdessa havainnoitiin
aamulla 8-11.20 Ruoriniemessä 1007 kurkea.
2011
Kaikkien aikojen kurkimuuttopäivä osui vuodelle 2011 ja päivälle 16.9. , jolloin maakunnan
korkein summa laskettiin Padasjoen Virmailasta, ennätykselliset 9412 kurkea 114 parvessa klo
8.25-19.00. Nämä linnut lienevät menneet lännestä enimmäkseen Lahden ohi. Lahden
Rälssinkalliolla oli havainnointia 15.15-19.20, jolloin muutti maankaatopaikalta nähtynä 3677
kurkea mutta havainnoija mainitsee, että ”muutto oli täydessä käynnissä paikalle tullessa”, joten
kurkia on mennyt enemmänkin. Rälssinkallion muutto on suuntautunut ensin etelä-kaakkoon mutta
tuulen heiketessä parvet menivät kohti etelä-lounasta. Muutto laskeutui matalalle/keskikorkeudelle.
Muutto on mennyt Rälssinkallion molemmin puolin ja osin yli hankealueesta.
2012
9.9. oli hyvä kurkimuutto, jolloin Asikkalan Kuurnamäessä ja Lahden Rälssinkalliolta laskettiin
iltamuutolla 3850 kurkea. Heinolan Lakeassuolla laskettiin reilut 400 kurkea. Rälssinkalliolta
katsottuna muutto meni enimmäkseen kaukaa länsi-puolelta, joitakin parvia itä-puolelta ja vain pari
parvea suoraan yli. Muutto alkoi iltapäivällä harvakseltaan, suuntana etelä-kaakko, n. klo 16.3018.30 muutto kiihtyi ( n. 3000 muuttavaa kurkea ) jolloin myös paljon parvia lounaan suuntaan.
Tästä päätellen valtaosa muutosta on mennyt tuulivoimakaavaillun alueen ohitse. Kuten useasti
aiemmin iltamuutto on mennyt matalalla.
21
3.2.2.2 Hanhet
Kuten kurkien kohdalla myös hanhien kohdalla syysmuuton esiintyminen Lahdessa ja PäijätHämeessä vaihtelee. Monisata- tai monituhatpäisiä hanhimuuttoja on osunut syksyisin PäijätHämeeseen useana vuotena. Taulukossa 8. on lueteltu vuosilta 2000-2015 merkittävimmät 25
hanhimuuton havaintoa Päijät-Hämeessä, hanhien määrä, havaintopaikka sekä mahdolliset
havainnoitsijan kommentit. Taulukossa 9. on samat tiedot Lahdesta.
Taulukko 8. Suurimmat hanhimuuttohavainnot Päijät-Hämeessä vuosina 2000 – 2014.
Vuosi
Hanhien määrä
Havaintopaikka
Kommentteja
(määrittelemättömät
+ lajimääritellyt)
25.9.2012
25.9.2012
25.9.2012
30.9.2014
25.9.2012
25.9.2012
12.10.2014
30.9.2014
30.9.2014
26.9.2012
23.9.2013
23.9.2013
23.9.2013
16.10.2005
23.9.2013
2.10.2004
11.10.2012
23.9.2013
9.10.2006
4.10.2012
23.9.2014
30.9.2014
23.9.2013
2.10.2004
16.10.2005
16.10.2005
7.10.2001
16.10.2005
4.10.2012
86102
50130
47965
42716
34160
31355
30000
25010
22100
20318
19186
18672
18453
17472
17150
16232
15234
15021
13639
12000
11679
11508
11463
10205
9582
8754
7976
7441
6800
Padasjoki, Virmaila
Asikkala, Pulkkilanharju
Asikkala, Meijeritie
Asikkala kk, Päijänne-instituutti
Hollola, Laitiala
Sysmä, Valittula
Orimattila, Kurunkulma
Hollola, Lahdenpohja
Lahti, Rälssinkallio
Hollola, Lahdenpohja
Heinola, Lakeassuo
Padasjoki, Virmaila
Lahti, Teivaan venesatama
Asikkala, Karisalmi
Hollola, Valkeavuori
Orimattila, Artjärvi, Villikkala
Orimattila, Artjärvi, Säyhtee
Asikkala, Meijeritie
Orimattila, Artjärvi
Nastola, Pensuo
Padasjoki, Virmaila
Lahti, Ruoriniemi
Nastola, Arrajärvi
Asikkala, Pulkkilanharju
Nastola, Ruuhijärvi
Heinola, Lakeassuo
Asikkala, Pulkkilanharju
Hollola, Kalliola
Lahti, Kankola
etelä - länsi
suunta länsilounas
suunta lounas
suunta lounas
suunta lounas, länsilounas
suunta etelä, lounas, kaakko
suunta länsilounas
suunta lounas
suunta lounas
suunta lounas
suunta länsi
suunta länsi
suunta etelä
Taulukko 9. Suurimmat hanhimuuttohavainnot Lahdessa vuosina 2000 – 2014.
Vuosi
Hanhien määrä
Havaintopaikka
Kommentteja
(määrittelemättömät
+ lajimääritellyt)
30.9.2014
23.9.2013
22100 Lahti, Rälssinkallio
18453 Lahti, Teivaan venesatama
suunta etelä, lounas, kaakko
suunta lounas
22
30.9.2014
4.10.2012
25.9.2012
4.10.2012
1.10.2014
23.9.2013
25.9.2012
4.10.2012
25.9.2012
25.9.2012
5.10.2014
9.10.2014
23.9.2013
26.9.2010
24.9.2013
4.10.2012
26.9.2012
23.9.2013
29.9.2006
30.9.2006
5.10.2006
23.9.2013
6.10.2007
30.9.2006
4.10.2006
26.9.2012
11508
6800
6500
6000
4673
4399
4325
3400
3270
3100
3100
3000
2900
2664
2596
2580
2184
2144
2120
2000
2000
1250
1110
1090
1000
1000
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Kankola
Lahti, Kilpiäistenpohja
Lahti, Myllysaari
Lahti, Rälssinkallio
Lahti, Aleksanterinkatu
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Metsämaa
Lahti, Karisto
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Satama
Lahti, Metsäpellontie
Lahti, Ruoriniemi
Lahti, Teivaan venesatama
Lahti, Ankkuri
Lahti, Teivaan venesatama
Lahti, Kilpiäisten uimaranta
Lahti, Luhdanjoen lintutorni
Lahti, Pekanmäki
Lahti, Kujala
Lahti, Tiirismaan koulu
Lahti, Luhdanjoen lintutorni
Lahti, Myllysaari
Lahti, Myllypohja
Lahti, Sopenkorpi
suunta etelä
suunta etelälounas
suunta etelälounas
suunta lounas
suunta lounas
suunta etelä
suunta lounas
suunta eteläkaakko
suunta lounas
suunta etelälounas
suunta länsi
suunta lounas
suunta etelälounas
suunta lounas
Taulukoista havaitaan, että Päijät-Hämeessä tapahtuva hanhimuutto vaihtelee vuosittain.
Maakunnallisesti merkittäviä hanhimääriä on vuosina 2000 – 2014 nähty alla mainittuina vuosina ja
niiden liikkeistä on kirjattu seuraavia havaintoja. Vuosina, joita ei ole alla mainittu, ei ole ollut
merkittävää hanhimuuttoa. Havainnot on kerätty Petri Kuhnon muistiinpanoista, Lintupalvelu
Tiirasta ja PHLY:n jäsenlehti Päijät-Hämeen Linnuista.
2001
7.10. Asikkalan Pulkkilanharjulla muutti 6700 hanhea. Lahdesta ei ole havaintoja, joten lintujen
reitti on oletettavasti mennyt lännestä Lahden ohi tai havainnointia ei ole tehty.
2004
Lokakuun 2. oli kova hanhimuutto. Asikkalan Pulkkilanharjulla laskettiin yli 10 100 muuttavaa
hanhea, samoin Artjärvellä yli 10 000. Muuttosuunnista ei ole tarkkaa tietoa, mutta lounasetelälounas se yleensä on. Hanhien muuton rintama on ollut laaja, koska havaintoja on niin
Pulkkilanharjulta kuin Artjärveltä. Lahdesta ei ole havaintoja, joten Lahdessa ei ole joko ollut
23
havainnointia tai linnut ovat joko menneet Lahden ohitse Pulkkilanharjulta lännen kautta ja
Artjärveltä idästä.
2005
Lokakuun 16. muutti hanhia laajalla rintamalla sisämaan yli ja muuttoa jatkui koko päivän.
Pulkkilanharjulta nähtiin yli 11 000 hanhea, Padasjoella yli 7700, joten valtareitti on mennyt
Päijänteen länsipuolelta. Orimattilan Virenojalta nähtiin 4500, mutta Artjärveltä vain muutama sata,
joka johtunee siitä, että siellä havainnoitiin vain lyhyen aikaa. Hollolan Kalliolassa havainnoitiin
4500 hanhea. Nastolan Ruuhijärvellä muutti 7000 hanhea, mikä kertoo muuton laajuudesta ja siitä,
että hanhet seurasivat perinteisiä reittejä. Lahdessa ei ole merkittäviä hanhihavaintoja tuolta
päivältä.
2006
Oli merkittävä hanhisyksy. Lokakuun alussa maakunnan pelloilla lepäili kymmeniä tuhansia
muutolta lävähtämään jääneitä hanhia odotellen seuraavia sopivia muuttosäitä. Lokakuun 9. taivas
aukeni ja hanhet lähtivät muutolle. Jälleen hanhia nähtiin laajalti koko maakunnassa, mutta suurin
ryntäys nähtiin Artjärvellä, lähes 15 000 muuttavaa. Myös yllättäen Kärkölässä nähtiin muutama
tuhat muuttavaa, mutta varsinainen muutto meni kyllä Päijät-Hämeen itäosista.
Myös Kymenlaakson puolella nähtiin hanhia runsaasti, muttei niin paljon kuin Artjärvellä.
Lahdesta ei ole havaintoja, joten kaupungin alueella ei ole tehty havainnointia tai linnut eivät ole
lentäneet Lahden yli. 29.9. on havaittu Pekamäellä ja Luhdanjoen lintutornilta noin 2000 hanhea.
2007
6. – 7.10. jonkin verran muuttoa. Padasjoella havaittiin 6.10. 4800 muuttavaa hanhea,
Pulkkilanhajulla kuudes päivä 2000 ja seitsemäs päivä 3500 ja 6.10. Nastolan Ruuhijärvellä 3200.
Lahdessa ei juurikaan merkittäviä havaintoja vain 6.10. Luhdanjoen lintutornilta 1100 hanhea
suuntanaan lounas.
2010
Jälleen ihan hyvä hanhisyksy. 26.9. oli hyvä rynnistys perinteisesti laajalla rintamalla, parhaat
summat Asikkalan Pulkkilanharjulta vajaat 8000 arktista hanhea suuntiin etelä-lounas. Padasjoella
n. 7000 ja Lahden Ruoriniemessä n. 3500. Ruoriniemen havainnossa ei ole mainittuna lintujen
suuntaa mutta muutto on suuntautunut yleisesti ottaen lounaaseen, joten jos näillä Lahden linnuilla
oli sama suunta lounas, ovat ne menneet hankealueen ohi kaukaa länsipuolelta.
2012
Oli todella suuria hanhiparvia huonojen säiden pudottamana pitkin maakunnan (ja Suomen) peltoja.
Lintuja oli kymmeniätuhansia, parhailla paikoilla yli 10.000 linnun kerääntymiä.
Pikkuhiljaa hanhet poistuivat etelään säiden parannuttua.
25.9. Padasjoella havaittiin ennätykselliset 56 600 hanhea. Kaksi Lahden kannalta merkittävää
muuttopiikkiä olivat 25.9., jolloin Lahden Vesijärven havaintopisteistä laskettiin
kymmenisentuhatta hanhea suuntinaan lounas ja länsi. 4.10. Lahden Vesijärvellä nähtiin
24
aamutunteina yli 6000 hanhea matalalla ja valtasuuntanaan etelä, etelälounas ja lounas. Tarkkaa
tietoa lintujen reitistä Etelä-Lahdessa 4.10. ei ole, koska siellä ei ole ollut havainnointia.
2013
23.9. Teivaan venesatamasta Lahdessa muutti komeat 18 700 hanhea suuntaan lounas.
Rälssinkalliolla havainnoitiin myöhään iltapäivällä, jolloin havaittiin vain muutamia kymmeniä
hanhia ja sen jälkeen saderintama pysäytti muuton. Lounainen muuttosuunta Vesijärveltä nähtynä
vie hanhet lännen puolelta ohi hankealueen.
2014
23.9. havaittiin Padasjoella noin 8000 hanhea muuttamassa suuntanaan länsi. 30.9. Asikkalassa
Pulkkilanharjun ja Vääksyn välillä havaittiin 25 000 valkoposkihanhea ja 17 000 muuta hanhea
suuntanaan lounas ja samana päivänä Lahden Rälssinkalliolta 22 000 hanhea muuttamassa
korkealla laajalla rintamalla molemmin puolin havainnointipaikkaa mutta pääosin kaukana.
Muuttosuuntina olivat lounas, etelä ja kaakko. 1.10. muutonseuranta Rälssinkalliolla jatkui ja
havaittiin 4700 hanhea suuntanaan lounas. Muutto tapahtui matalammalla kuin edellisenä päivänä.
3.2.2.3 Merikotkat
Merikotkien muuttoa tutkittiin kevään 2013 osalta paitsi havaintopäivinä myös keräämällä Lahden
havainnot lintutietopalvelu Tiirasta. Merikotkia havaittiin kevätmuutonseurantapäivinä vain yksi
25.4., joka lensi kaukana hankealueesta. Kevätmuuton aikana havaintoja tehtiin Lahdessa yhteensä
15 päivänä ajanjaksolla 25.2. – 4.5. Huomioon ottaen todennäköisesti samoista linnuista tehdyt
päällekkäiset havainnot, oli muuttavia merikotkia lukumääräisesti 18 tai 19 kpl. Aiempina vuosina
on havaittu, että merikotkia voi muuttaa keväällä Päijät-Hämeessä yli kymmenenkin kappaletta.
Vuoden 2013 keväällä havaintoja tehtiin enemmän kuin yhtenäkään toisena keväänä 2000 – 2015.
3.2.3 Muuttolinnuston hankealuekohtainen seuranta
Hankealueen kautta muuttava linnusto laskettiin lintujen kevät- ja syysmuuttokausien aikana
tehdyin muutontarkkailuin. Muutontarkkailuun valittiin muutolle otollisia päiviä ja tarkkailua
täydennettiin Lintupalvelu Tiiran merkintöjä tutkimalla ja muiden lintuharrastajien havaintoja
hyödyntämällä sekä heitä haastattelemalla. Muutonseurannan pohjana oli harrastajien useiden
vuosien kokemus ja tietämys Lahden alueen kevät- ja syysmuuttoreiteistä, muuttokäyttäytymisestä,
säiden vaikutuksesta ja muuton ajankohdista sekä lajistosta. Hankealueen tarkkailun lisäksi
käytössä oli mm. Petri Kuhnon havainnot Lahden seudulta vuodesta 1986 alkaen.
Tarkkailupaikkana oli Lahden Rälssinkallion maankaatopaikan mäki. Rälssinkallio on sijaintinsa
puolesta hyvä muutonseurantapaikka, josta on laaja näkemäsektori kohti suunniteltua hankealuetta.
Sijainti on myös hyvin linjassa hankealueen kanssa sekä kevät- että syysmuuton pääasiallisten
muuttosuuntien suhteen. Matkaa Rälssinkalliolta Tuohijärvenkalliolle on noin 3,5 km. Muuton
seurannassa käytettiin apuna kiikareita, kameraa ja kaukoputkea. Sääolosuhteita seurattiin
muuttoaikoina ja seurantapäivät valittiin sääolosuhteiden mukaan tarkoituksena seurata muuttoa
25
sääolosuhteiden kannalta hyvinä päivinä ja etenkin päivinä, joina muuton määrän tiedettiin
nousevan merkittäväksi. Muuton tarkkailua tehtiin keväällä 2013 myös Taka-Nuuttilan tilan pellolta
hankealueen pohjoispuolella, jotta nähtäisiin alueen yli suoraan muuttavat linnut mutta alueen
korkeuserojen vuoksi näkemäsektori jää kohdassa suppeaksi, eikä siitä voi havainnoida kaikkia
alueen sivustoilta kulkevia lintuja, joten tarkkailupaikaksi valittiin ensimmäisen seurantapäivän
jälkeen Rälssinkallio. Rälssinkallion sijainnin, noin 3,5 km hankealueen pohjoisreunasta, voidaan
todeta olevan kauempana kuin Bird Life Suomen suositus muutontarkkailuun on. Hankekohtaista
arviointia varten paikka on kuitenkin toimiva, sillä se on korkealla ja siitä on esteetön näkyvyys
hankealueelle sekä Luhdanjoen suistoon. Hankealueen keskeltä ei löydy paikkaa, josta havainnointi
olisi voitu tehdä, koska alueen korkeuserot ja puusto aiheuttavat näköesteitä alueen korkeimmilla
kohdillakin. Tarkkailussa oli käytössä normaalit apuvälineet ja törmäysten todennäköisyyden
arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tarkkailupaikan etäisyyden tuoma lisäys tulosten
epävarmuudessa.
Vuoden 2013 kevätmuutto oli myöhässä tavanomaisesta ja maaliskuun 2013 lopussa Bird Life
Suomi kommentoi, että säiden lämmetessä Suomeen saapuu todennäköisesti paljon muuttolintuja.
(Kaleva 1) Merikotkan muuton osalta kevätmuutto tapahtuu Lahden seudulla yleensä maaliskuun
puolen välin ja huhtikuun puolen välin aikoihin. Varsinaisesti kevätmuutto käynnistyi todenteolla
vasta huhtikuun puolessa välissä 18.4.2013 ja koska muutto oli myöhässä, tapahtui se lyhyen ajan
sisällä. (Tringa, Kaleva 2, Mtv.fi) Päivämuutto alkoi hiljentyä jo huhtikuun 25. päivän kohdalla,
jonka jälkeen muuttivat vielä esim. arktiset muuttajat, kahlaajat ja hyönteissyöjät. (Tringa) Arktinen
muutto menee Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen sekä Karjalan kannaksen muuttoreittiä myöten,
jolloin siellä muuttaa satoja tuhansia hanhia. (BirdlifeSuomi web ja Kontiokorpi s. 10-14)
Lahden alueella kevätmuutto alkoi varsinaisesti huhtikuun puolen välissä sään lämmetessä vaikka
aikaisia muuttohavaintoja Päijät-Hämeessä tehtiin jo ennen tätä. Muutto alkoi hiljentyä huhtikuun
25.-26. päivän tienoilla jatkuen toukokuun alkupuolelle. Sellaisia päiviä, jolloin muutto tuli Lahden
yli etelästä oli keväällä 2013 vähän. Kevätmuuttoa seurattiin linnustovaikutusten arvioinnin
yhteydessä kaikkiaan 14 päivänä, jotka on merkitty taulukkoon 3. Muutontarkkailussa kirjattiin ylös
kaikki suunnittelualueen kautta muuttavat lintulajit, mahdollisuuksien mukaan niiden yksilömäärät
ja muuttosuunnat sekä lintujen arvioidut muuttokorkeudet ja -etäisyydet hankealueesta. Kuvaan 2.
on merkitty lintujen kevätmuuttoreitit hankealueen lähistössä. Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin
auringonnoususta puoleenpäivään. Joinakin havaintopäivinä muutonseurantaa toteutettiin lisäksi
iltapäivällä petolintujen muuttoreittien arvioimiseksi. Havainnointi pyrittiin ajoittamaan hanhien ja
päiväpetolintujen muuton pääasialliseen ajankohtaan ja muuton kannalta suotuisiin sääoloihin.
Lisäksi on huomioitava, että pienempien lintujen muutto tapahtuu laajalla rintamalla, johon, samoin
kuin muuttokorkeuteen, vaikuttavat suurelta osin kulloinkin vallitseva sää ja etenkin tuuliolosuhteet.
Taulukko 10. Kevätmuuton seurantapäivät
Päivämäärä Tarkkailuaika Sää tiedot
25.3.2013
9.00-14.10
-4 - +4 C,
selkeää,
kosteus 65-
Muuton määrä (yleisarvio, määrät ja
hankealueen ylittäneet)
Ei merkittävää muuttoa.
Mustarastas muutti hankealueen yli
26
27.3.2013
28.3.2013
29.3.2013
10.45-15.05
10.20-14.05
8.20-15.40
30.3.2013
9.35-14.20
4.4.2013
8.40-15.10
40%, tuuli
länsiluoteesta,
tuulennopeus
keskimäärin 4
m/s (40 m
korkeudessa),
0 - +4 C,
aamupäivällä
selkeää ja
iltapäivällä
pilvistä,
kosteus 60-38
%, tuuli
lounaasta, 5
m/s
0 - +5 C,
puolipilvistä,
kosteus 45%,
tuuli lounaasta,
5 m/s
-5 - +3 C,
selkeää,
kosteus 45%,
tuuli etelästä, 4
m/s
-3 - +4 C,
selkeää,
kosteus 40%,
tuuli
itäkoillisesta, 5
m/s
+3 - +9 C,
selkeää,
kosteus 6040%, tuuli
etelästä ja
lounaasta, 4
m/s
Harakka 1
Talitiainen 5
Mustarastas 1
Hiirihaukka 1
Telkkä 4
Ei merkittävää muuttoa.
Toinen merikotkista lensi hankealueen ylitse.
Hiirihaukka 1
Merikotka 2
Ei merkittävää muuttoa
Varikset ja harmaalokit ovat muuttaneet alueen yli
Varis 27
Harmaalokki 4
Uuttukyyhky 1
Ei merkittävää muuttoa
Pulmunen 1
ei havaintoja muuttavista linnuista
Ei merkittävää muuttoa
Laulujoutsen 6
Varpushaukka 2
Hiirihaukka 3
Kiuru 7
Peippo 6
Yksi hiirihaukoista ja kiurut hankealueen yli
16.4.2013
7.30-10.00
+3 - +5 C,
pilvistä,
kosteus 90%,
tuuli lounaasta,
7 m/s
Ei merkittävää muuttoa
Laulujoutsen 2
Kanadanhanhi 1
Harmaahaikara 1
Hiirihaukka 1 m
27
Kurki 2
Töyhtöhyyppä 35
Kuovi 1
Uuttukyyhky 1
Sepelkyyhky 80
Kangaskiuru 1
Kiuru 8
Västäräkki 3
Punakylkirastas 1
Hiirihaukka muutti hankealueen yli
19.4.2013
10.00 – 13.00
+ 5 C, pilvistä,
kosteus n. 90
%, tuuli
lounaasta,
8 m/s
Myöhäisen kelloajan tavoitteena oli
petolintumuuton seuranta. Poutasää oli
otollinen muutolle. Havainnointipaikka
Luhdantaustan Taka-Nuuttilan pellot.
Varsinaisia muuttolintuja vain 3
kanadanhanhea, kaksi ruskosuohaukkaa,
piekana sekä 32 kurkea. Nämä kaikki
matalalla, ja hankealueen ylittäen.
Paikalla myös varpushaukkoja, jotka voi
tulkita reviirillään kierteleviksi. Reviirin
tarkaa paikka mahdoton arvioida, lähistöllä
kuitenkin.
Kanadanhanhi 3
Ruskosuohaukka 2
Piekana 1
Kurki 32
Kuovi 2
20.4.2013
8.00 – 12.30
+ 6 - + 9 C,
selkeää,
kosteus 40 %,
länsi, 8 m/s
Paikkana Rälssinkallio. Poutasää, etelänlounainen virtaus, ihan otollinen muutolle.
Varpushaukkapari, reviiriin viittaava
havainto, lienee sama kuin ed. Päivänä TakaNuuttilan pelloilta nähdyt. Jossain siis reviiri.
Kanahaukka reviiri länsipuolella.
Tuulihaukkoja kiertelemässä 2 kpl.
Muuttavia: 9 kurkea itäpuolelta, siis
tuulimyllyalueen yli, tosin korkealla.
Naurulokkeja yhteensä 45 muuttavaa, osa
tuulimyllyalueen yli, suht matalalla. Ei muuta
muuttoa, ei edes pikkulintuja mainittavasti.
Kurki 11
Kuovi 1
Naurulokki 45
21.4.2013
7.00 – 16.20
+ 7 - + 15 C,
selkeää,
kosteus 35 %,
Hyvää muuttoa.
Hanhet: yht 935 muuttavaa hanhea, joista 96
harmaahanhea ja n. 200 metsähanhea kriittistä
28
länsi-luode,
5 m/s
reittiä ja melko matalalla, muut parvet kaukaa
itä-/länsipuolilta.
Kurjet: yhteensä 275 muuttavaa, valtaosa joko
kaukaa länsipuolelta tai itäpuolelta.
hankealueen yli 60-70 kurkea, tosin korkealla.
Haukkojen muutto meni korkealla.
Hankealueen yli muuttivat tuulivoimaloiden
korkeudella: harmaahaikara, kuovit, selkälokit
ja merilokit.
Pikkulinnuista osa muutti hankealueen yli
mutta aamun lämmetessä muutto nousi
korkealle.
Laulujoutsen 30
Hanhi 499
Harmaahanhilaji 132
Metsähanhi 301
Tundrahanhi 14
Kanadanhanhi 6
Valkoposkihanhi 4
Tavi 4
Isokoskelo 5
Kuikka 1
Merimetso 8
Harmaahaikara 1
Haarahaukka 1
Ruskosuohaukka 4
Varpushaukka 24
Hiirihaukkalaji 2
Hiirihaukka 5
Sääksi 2
Jalohaukkalaji 1
Tuulihaukka 5
Iso päiväpetolintu 1
Kurki 275
Taivaanvuohi 1
Kuovi 18
Metsäviklo 4
Selkälokki 6
Merilokki 2
Sepelkyyhky 154
Kiuru 8
Metsäkirvinen 23
Niittykirvinen 9
Västäräkki 11
Tilhi 22
Rautiainen 10
Räkättirastas 80
29
Närhi 27
Peippolaji 1500
Järripeippo 5
Pajusirkku 2
22.4.2013
6.00 – 15.30
+ 9 – + 14 C,
selkeää,
kosteus 35 %,
etelä, 4 m/s
Hyvää muuttoa.
Hanhet: 43 hankealueen yli ja matalalla.
Hiirihaukka: yhteensä 8 muuttavaa, jotka
kaikki hyvin korkealla.
Piekana: yhteensä 5 muuttavaa, hankealueen
ylittävää reittiä mutta muutto hyvin korkealla.
Kurjet: yhteensä 126 m, valtaosa joko sopivan
kaukaa länsipuolelta tai itäpuolelta.
Hankealueen ylitse n.50 kurkea mutta muutto
kuitenkin korkealla.
6 laulujoutsenta, joista kaksi hankealueen yli.
Hankealueen yli muuttivat: isokoskelot,
töyhtöhyypät, kuovit, metsäviklot ja
selkälokit.
Pikkulinnuista osa on muuttanut hankealueen
yli mutta jälleen muutto on noussut korkealle.
Joutsenlaji 6
Laulujoutsen 6
Hanhi 163
Harmaahanhilaji 36
Metsähanhi 51
Taigametsähanhi 3
Isokoskelo 9
Ruskosuohaukka 1
Sinisuohaukka 1
Varpushaukka 14
Hiirihaukkalaji 3
Hiirihaukka 8
Piekana 5
Sääksi 2
Tuulihaukka 4
Iso päiväpetolintu 1
Kurki 126
Töyhtöhyyppä 9
Taivaanvuohi 7
Kuovi 3
Metsäviklo 17
Selkälokki 4
Sepelkyyhky 83
Metsäkirvinen 7
Niittykirvinen 6
Tilhi 49
Laulurastas 2
30
Pieni rastas 16
Kulorastas 5
Närhi 29
Peippolaji 800
Pajusirkku 2
25.4.2013
6.40 – 15.20
+ 8 – + 14 C,
puolipilvistä,
kosteus 40 %,
länsi-luode,
4 m/s
Hanhet: 100 muuttavaa määrittämätöntä
hanhea kaikki kaukaa itäpuolelta. 28
metsähanhea ja tundrahanhi kohteen ylittävällä
reitillä.
Merikotka: yksi muuttava kaukana
hankealueesta.
Haapanat ja telkät hankealueen yli mutta
korkealla. Lisäksi hankealueen yli muuttivat:
ruskosuohaukka, 2 sääksiä, 4 kuovia,
valkoviklo, 3 metsävikloa ja selkälokki sekä
11 närheä.
Pikkujoutsen 1
Laulujoutsen 21
Hanhi 100
Metsähanhi 28
Tundrahanhi 1
Haapana 4
Telkkä 2
Isokoskelo 6
Kuikkalaji 3
Kuikka 2
Merikotka 1
Ruskosuohaukka 2
Varpushaukka 3
Sääksi 3
Pieni jalohaukka 1
Kurki 20
Kuovilaji 15
Kuovi 12
Valkoviklo 1
Metsäviklo 2
Selkälokki 1
Metsäkirvinen 3
Närhi 11
Pajusirkku 1
26.4.2013
7.00 – 12.00
+ 6 - + 10 C,
pilvistä, sadetta
puolta päivää
lähestyttäessä,
kosteus 50 - 90
%, etelä, 8 m/s
Vähäistä muuttoa.
Havaitut muuttavat linnut ovat kulkeneet
hankealueen länsipuolelta.
Hanhi 33
31
Ruskosuohaukka 1.
Sääksi 1
7.5.2013
6.00 – 10.00
+ 16 - + 20 C,
puolipilvistä,
kosteus 40 %,
lounas, 7 m/s
Lämmin poutasää, hyvä muuttosää. Silti
tuulipuiston reitillä ei mitään mainittavaa
lintumuuttoa.
Kuva 2. Kevätmuuton reitit hankealueen lähistöllä vihreillä nuolilla merkittynä. (Voimalat merkitty
punaisella pallolla ja muutonseurantapaikat sinisellä, karttaruudukon mittakaava on 1 km).
Syysmuuttoa seurattiin syksyllä 2013 yhteensä 7 päivänä, jotka on merkitty taulukkoon 11.
Muutontarkkailu pyrittiin ajoittamaan erityisesti kurjen ja hanhien päämuuton ajankohtaan, jotta
niiden muuttajamääristä hankealueella pystyttiin saamaan mahdollisimman paljon tietoa. Hyviä
päiviä muutolle oli havaintojen mukaan syksyllä enemmän kuin keväällä. Pikkulintujen muuton
suurimmat määrät ajoittuivat Lahdessa päiville 7.-15.9. Petolinnuille hyviä muuttopäiviä oli
havaintojen mukaan 10.-11.9. ja 17.9. mutta niiden syysmuuttoreitti ei juurikaan ulotu Lahden
eteläpuolen reiteille vaan kulkee Lahden pohjoispuolelta lounaaseen. Syysmuuton osalta muutos
32
säässä syyskuun 21. päivän tienoilla sai lintujen muuton vauhdilla liikkeelle (Tringa, Karjalainen).
Kurkien pääjoukot poistuivat muutaman päivän sisällä maasta ja myös hanhien muutto oli
voimakasta. Lahden alueella tämä näkyi 23.-24.9. Pääosin hanhien muutto kulki tällä kertaa ItäSuomessa. (Tringa) Hanhien muuton toinen pääjakso ajoittui 3.-13.10. aikaan, jolloin Lahden
seudulla muutto kulki Asikkalan Pulkkilanharjun kautta ja Lahden itäpuolitse Nastola – Artjärvi
linjalla.
Muutontarkkailua täydennettiin syksyn 2014 havainnoilla yhteensä 5 päivältä (taulukko 12).
Syksyllä 2014 muutonseuranta ei muutoin näytä eroavan vuodelta 2013 mutta hanhien muutto osui
sillä kertaa hankealueen lähistölle.
Taulukko 11. Syysmuuton seurantapäivät 2013
Päivämää Tarkkailuaik Sää tiedot
Muuton määrä hankealueen lähistöllä ja muita
rä
a
huomioita
8.9.2013
8.00 – 12.00
+ 20 - +23
Ei muuttoa vaikka sääolosuhteet olivat hyvät.
C, selkeää,
Hankealueen yli muutti harmaahaikara.
kosteus n. 40
%, tuuli
Harmaahaikara 1
luoteesta,
Varpushaukka 1
Metsäkirvinen
40
tuulennopeus
Keltavästäräkki 5
keskimäärin
Rautiainen 13
n. 4 m/s (40
m korkeus)
11.9.2013
8.00 – 12.00
+ 15 – + 18
Ei muuttoa vaikka sää oli petolintujen muutolle otollinen.
C, pilvistä ,
kosteus 80
%, itäkaakko,
4 m/s
23.9.2013
8.50 – 17.15
+ 8 - + 11 C, Hankealueen lähistöllä havaittiin vain 71 muuttavaa hanhea.
Sää ohjasi muuton kulkemaan Päijänne-Vesijärvi reittiä,
(Rälssinkallio pilvistä,
klo 16.30 –
sadekuuroja, jonne muuton havainnoinnissa siirryttiin Rälssinkalliolta,
kun tilanne huomattiin. Teivaanrannasta havaittiin paljon
17.15)
kosteus 90
muuttoa mm. 18 000 hanhen muutto, n. 800 kurkea, arktisia
%,
kahlaajia: kapustarinta 45, tundrakurmitsa 76, isosirri 17
pohjoinen, 6 sekä määrittämättömiä 52. Yksi merikihu, 560 vesilintua, 9
m/s
kaakkuria sekä 2685 sepelkyyhkyä. Petolintuja muutti
seuraavasti: varpushaukka 32, hiirihaukka 9, piekana 3.
Takaisin Rälssinkalliolle siirryttiin 16.30 mutta havaintoja ei
liiemmin tehty sillä lintujen reitti ei kulkenut Rälssinkallion
kautta ja klo 17 aikaan sade ja tuuli pysäytti muuton.
Metsähanhi 71
Räkättirastas 35
24.9.2013
8.00 – 12.00
+ 6 - + 8 C,
Ei muuttoa vaikka sää oli otollinen. Muutto kulki Lahden
33
25.9.2013
9.00 – 12.00
6.10.2013
8.00 – 12.00
6.11.2013
10.30-14.00
pilvistä,
sadetta
aamupäivän
lopulla,
kosteus 70
%,
pohjoinen, 7
m/s
+ 3 – + 5 C,
puolipilvistä
ja pilvistä,
sadetta
aamupäivän
lopulla, 80
%, pohjoisluode, 8 m/s
länsipuolelta.
+ 10 - + 12
C,
puolipilvistä,
kosteus 70
%, länsiluode, 6 m/s
+4 - +6 C,
selkeää,
kosteus 90 –
99 %,
kosteus, tuuli
etelästä, 3
m/s
Ei muuttoa vaikka sää oli otollinen.
Taulukko 12. Syysmuuton seuranta 2014
Päivämäärä Tarkkailuaika Sää tiedot
18.9.2014
7.50-10.50
+7 - +16 C,
selkeää,
Kohtuullista muuttoa.
Hankealueen yli muuttivat laulujoutsenet, 34
valkoposkihanhea, 2 varpushaukkaa ja tuulihaukka, 189
sepelkyyhkyä ja 2 haarapääskyä.
Laulujoutsen 10
Hanhi 43
Valkoposkihanhi 53
Sorsalaji 75
Vesilintu 27
Varpushaukka 4
Mehiläishaukka / hiirihaukkalaji 2
Hiirihaukka 2
Tuulihaukka 1
Sepelkyyhky 189
Haarapääsky 2
Tikli 1
ei havaintoja muuttavista linnuista
lukuun ottamatta merikotkaa, joka lensi matalalla
hankealueen ohi
Muuton määrä hankealueen lähistöllä ja muita
huomioita
Muutto oli vähäistä. Hanhien voidaan katsoa
lentäneen hankealueen yli.
34
30.9.2014
14.10-19.00
kosteus 60 –
100 %, tuuli
itäkaakosta, 2
m/s
Hanhi 150
Vesilintu 20
Metsäkirvinen 6
+5 - +9 C,
puolipilvistä
ja melkein
selkeää,
kosteus 70 –
90 %, tuuli
lounaasta, 6
m/s
Mittavaa muuttoa.
Hanhien muutto meni korkealla ja laajalla
rintamalla enimmäkseen kaukaa havaintopaikan
molemmin puolin. Vain muutama parvi meni
suoraan havaintopaikan ylitse.
Hankealueen yli muuttivat: 2 harmaahaikaraa,
sinisuohaukka, 2 varpushaukkaa, hiirihaukka ja
25 sepelkyyhkyä.
Laulujoutsen 24
Hanhi 7460
Harmaahanhilaji 70
Valkoposkihanhi 12500
Sepelhanhi 2140
Harmaahaikara 2
Sinisuohaukka 1
Varpushaukka 2
Hiirihaukka 3
Sepelkyyhky 25
Räkättirastas 450
1.10.2014
9.00-13.10
+4 - 10+ C,
selkeää,
kosteus 60 –
99 %, tuuli
etelästä ja
kaakosta, 3
m/s
Mittavaa muuttoa vaikka ei edellisen päivän
määräistä.
Muutto tapahtui taas tarkkailupaikan molemmin
puolin ja kaukaa laajalla rintamalla mutta
matalammalla kuin edellisenä päivänä, joten osa
hanhiparvista on osunut hankealueelle. Arviolta
noin 10-20 % hanhista on lentänyt hankealueen
tienoilta eli noin 450 – 900 hanhea.
Hankealueen yli muutti hiirihaukka, ampuhaukka
ja osa sepelkyyhkyistä. Pienemmillä linnuilla oli
hajamuuttoa.
Laulujoutsen 5
Hanhi 2050 m
Valkoposkihanhi 2623
Haapana 45
Hiirihaukka 3
Ampuhaukka 1
Sepelkyyhky 274
35
Kiuru 3
Niittykirvinen 26
Västäräkki 5
Mustarastas 9
Räkättirastas 80
Punakylkirastas 5
Kulorastas 1
Isolepinkäinen 2
Närhi 5
Peippolaji 98
2.10.2014
28.10.2014
8.40-11.40
9.40-11.30
+5 - +10 C,
selkeää ja
pilvistyvää,
kosteus 80 –
100 %, tuuli
idästä, 4 m/s
+10 C,
pilvistä,
kosteus 100
%, tuuli
idästä, 7 m/s
Melko vähäistä muuttoa.
Valkoposkihanhet muuttivat hankealueen yli.
Pienemmillä linnuilla oli hajamuuttoa.
Valkoposkihanhi 880
Varpushaukka 1
Kiuru 3
Niittykirvinen 22
Mustarastas 6
Räkättirastas 81
Punakylkirastas 13
Kulorastas 1
Hömötiainen 8
Kuusitiainen 2
Peippolaji 68
Muuttavia lintuja oli vähän mutta sekä
hiirihaukka että lokit lensivät hankealueen yli.
Hiirihaukka 1
Harmaalokki 23
Peippo 1
36
Kuva 3. Syysmuuton reitit hankealueen läheisyydessä vihreillä nuolilla merkittynä. (Voimalat
merkitty punaisella pallolla ja muutonseurantapaikat sinisellä pallolla, karttaruudukon mittakaava
on 1 km).
3.2.4 Alueen merkitys muuttoreittinä
Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta keväisin eikä syksyisin merkittäviä
muuttoreittejä muille muuttolinnuille kuin hanhille. Säätilasta johtuen hanhien muutto voi joinain
vuosina osua Lahden eteläpuoliselle muuttoreitille. Samoin kurkien muuttoreitti voi säätilan vuoksi
kulkea Lahden seudun kautta. Miekkiön-Luhdantaustan alue on maastoltaan hyvin tavallista
metsävaltaista aluetta eikä siinä ole lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja, kuten harjanteet, leveät
joenuomat tai laajat ja alavat peltoalueet. Lintujen muuttoreittejä ei yleensä kuitenkaan ole
mahdollista määritellä selkeinä linjoina, vaan ne jakautuvat usein leveiksi käytäviksi, joiden sisällä
yksittäisten lintujen ja parvien muuttoreitit voivat vaihdella esim. lintulajin tai sääolosuhteiden
mukaan.
Koska hankealueen tienoilta puuttuvat selkeät johtolinjat, tapahtuu muutto leveällä rintamalla.
Muuttoa ohjaavien maastonmuotojen puuttumisen vuoksi myös lintujen muutto on hankealueella
pääosin hajanaista pikkulintujen ja rastaiden muodostaessa yksilömäärillä mitattuna suurimman
lajiryhmän. Muutonseurannassa on kuitenkin pääsääntöisesti keskitytty suurten lintulajien
kirjaamiseen, johtuen niiden suuremmasta törmäysriskistä. Suurista lintulajeista hankealueen kautta
muuttaa vuosittain mm. laulujoutsenia, valkoposkihanhia ja metsähanhia joiden muutto kulkee
havaintojen vuoden 2013 perusteella pääosin hankealueen länsireunaa sivuten. Merkittävintä
suurten lintujen muuttoa alueella on hanhien muutto. Joutsenien ja hanhien ohella hankealueen
kautta muuttaa suoritettujen havainnointien perusteella myös pieniä määriä peltoympäristölle
37
ominaisia lajeja (mm. sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä). Näidenkin lajien muutto on joutsenien ja
hanhien tapaan painottunut hankealueen länsipuolelle. Ilmeisimmin Luhdanjoen suisto ohjaa
joidenkin lintujen muuttoa kulkemaan sen kautta. Luhdanjokea seurailee myös päiväpetolintujen
muuttoreitti ja se on tärkeä muuttoreitti myös vesilinnuille ja kahlaajille (PHLY web).
Päiväpetolintuja muuttaa hankealueen tienoilla ja sen yli mutta määrät ovat vähäisiä ja muutto
tapahtuu usein korkealla tosin riippuen säätilasta.
Vuoden 2013 kevätmuuton seurannassa todettiin, että Rälssinkallio on mainio paikka seurata
muuttoa sen korkean ja avoimen sijainnin vuoksi. Lisäksi lajisto on monipuolista. Kevätmuuton
seurannassa hanhista tehtiin kappalemääräisesti eniten havaintoja, noin 1300 merkintää. Suoraan
hankealueen yli ja tuulivoimaloiden korkeudella muutti kokonaismäärästä 310 hanhea, joista
metsähanhia oli 230 kappaletta. Pääsääntöisesti suurimmat hanhiparvet ohittivat hankealueen
kaukaa itä- ja länsipuolelta. Pääosa hankealueen yli muuttaneista hanhista lensi hyvin korkealla,
reilusti suunniteltujen voimaloiden yläpuolelta. Hiirihaukoista tehtiin kahdeksan merkintää hyvin
korkealta. Piekanoista 5 merkintää hankealueen päällä mutta hyvin korkealla. Hanhien lisäksi
merkinnöiltään huomioitava laji oli kurki, josta merkintöjä kertyi yhteensä 400 kappaletta, joista
hankealueen yli 120 merkintää muiden ohittaessa hankealueen kaukaa länsi- tai itäpuolelta.
Laulujoutsenesta havaintoja kertyi kevätmuuton aikana 21, joista 8 muutti hankealueen yli.
Merikotkasta tehty yksi havainto oli hyvin kaukana hankealueesta. Pienemmät linnut muuttavat
laajalla rintamalla ja lentokorkeus riippuu tuulesta. Myötätuulella muutto tapahtuu korkealla ja
vastatuulella matalalla.
Hanhet muuttavat melko säännöllisesti syksyisin Päijät-Hämeen kautta. Vuosina 2000 – 2014 oli
yhdeksän (9) vuotta, jolloin Päijät-Hämeessä havaittiin suuria hanhimuuttoja. Tämä on linjassa
kirjallisuudessa esitettyjen kantojen kanssa, koska Pulkkilanharju on mainittu paikaksi, jossa on
toisinaan kohtuullista arktikaa. Päijät-Hämeen suurimmat havainnot tehdäänkin Asikkalan
Pulkkilanharjun kautta Padasjoelle kulkevalla reitillä. Samoin havainnot muuttojen kulkemisesta
Lahden itäpuolitse ja Artjärven kautta tukevat hanhien muuttoreiteistä esitettyjä karttoja ja
kuvauksia. Pulkkilanharjun kautta kulkeva muuttoreitti voi toisinaan suuntautua myös Lahteen ja
Vesijärvelle mutta usein se vie linnut Lahden länsipuolitse kohti lounasta. Verrattaessa kansallisia
hanhimuuton määriä ja Päijät-Hämeen määriä havaitaan, että Päijät-Hämeen vuotuisen määrät ovat
kohtalaisen pieniä ja huippuvuosinakin jäädään kauas Kaakkois-Suomen luvuista. Lahden alueella
muuttomäärät ovat yleensä muutamista tuhansista huippuvuosien muutamaan kymmeneen
tuhanteen hanheen kun Padasjoella ennätysmäärä päivässä vuonna 2012 nousi lähes 90 000 lintuun.
Lahdessa tehtiin havaintoja hanhista vuosien 2006 ja 2014 välillä. Yleishavaintoina on, että
päämuuttosuunta on Päijät-Hämeessä lounaaseen, muutto tapahtuu laajana rintamana ja hanhet
odottavat huonon sään muuttumista paremmaksi. Lahteen on osunut muutama merkittävä
hanhimuuttopäivä. Hankealueen kohdalla on havaittu merkittävä muutto vuonna 2014, jolloin
muutto oli ensimmäisenä päivänä korkealla ja vain joitain parvia lensi hankealueen yli. Toisena
päivänä muutto oli matalammalla ja taas joitain parvia lensi hankealueen yli. Aiempina vuosina
hanhien muutto ei ole osunut hankealueen kohdalle tai siitä ei ole havaintoja. 2000 – 2014
ajanjaksolla on neljä sellaista vuotta, jolloin hanhien muutto on voinut kulkea Lahden alueiden yli
mutta havaintoja ei ole joko kaupungin alueelta tai Etelä-Lahdesta. Ottaen huomioon tämän
epävarmuuden niin, että kyseisinä neljänä vuotena hanhien reitti olisi ohjautunut hankealueen
38
suuntaan, nähdään, että vuosina 2000 – 2014 hankealueen kautta tai sen lähistöltä olisi kulkenut
hanhien muuttoa 2 – 6 kertaa. Vuosien 2000 – 2014 havaintoja tarkastelemalla (lukumäärä ja
lentoreitit sekä havaintopisteet) voidaan päätellä, että todennäköisesti niinä vuosina, kun havaintoja
on tehty muualla Päijät-Hämeessä kuin Etelä-Lahdessa, on hanhia lentänyt hankealueen yli tai sen
lähistöltä kahtena tai kolmena vuotena. Tämä tarkoittaa, että vuosien 2000 – 2014 aineiston
perusteella joidenkin hanhien muuttoreitti voi osua hankealueen tienoille keskimäärin noin joka
kolmas tai neljäs vuosi. Huomioon ottaen myös, että Suomessa on havainnoitu runsasta hanhien
syysmuuttoa vuodesta 1974 alkaen ja välillä on ollut vuosia, kun muutto on ollut hyvin vähäistä,
voidaan edellä olevaa arviota pitää asianmukaisena. Sääolot määräävät pitkälti muuttoreittiä, joten
voi olla useita runsaan hanhimuuton vuosia sekä useita vuosia, jolloin muutto on hyvin vähäistä.
Hanhien määrä ja lentokorkeus muuttoreitin osuessa hankealueelle riippuu sääoloista. Vuosittain
muuttaneiden hanhien määrä on vaihdellut vuosista, jolloin havaintoja ei ole eli todennäköisesti
muuttoa hankealueen yli ei ole tapahtunut aina vuoden 2014 ennätysmäärään, jolloin tosin muutto
kulki korkealla ja pääosin hankealueen ulkopuolella. Aineiston perusteella nähdään, että useampana
vuotena hanhet ovat odotelleet parempia säitä, joilla muutto tapahtuu korkealla suurin joukoin.
Havainnot kertovat myös, että muutto tapahtuu usein laajalla rintamalla.
Syysmuuton kannalta hankealueen merkittävimpiä lajeja ovat hanhet, joista kevätmuuton tavoin
tehtiin lukumääräisesti eniten havaintoja muuttolaskennoissa. Hankealueen yli muuttavia hanhia
havaittiin vuoden 2013 syksyllä vain 71 kappaletta. Vertailuksi voidaan todeta, että Lahden
Teivaanrannasta laskettiin yli 18 000 hanhen muutto, joista valtaosa oli valkoposkihanhia
muuttosuuntanaan lounas. Syksyllä 2014 sääolot olivat toisenlaiset ja Rälssinkalliolta laskettiin
30.9. – 1.10.2014 noin 26 000 hanhea, jotka muuttivat Rälssinkallion molemmin puolin kohti
lounasta. Muuttorintama oli leveä eikä valtaosa hanhista lentänyt hankealueen yli ja muuttokorkeus
oli 30.9. korkea kun taas 1.10. osa muutti tuulivoimaloiden korkeudellakin. Tämä kuvastaa hyvin
sääilmiöiden ja tuulien merkitystä hanhien muuttoreitille Päijät-Hämeessä ja Lahdessa.
Kurkien osalta voidaan sanoa, että merkittävä muuttoreitti on kulkenut Lahden kautta 2000-luvulla
noin joka kolmas vuosi. Hankealueelle ja sen lähistöön näistä on osunut noin 4-5 muuttoa. Joinain
vuosina muutto on mennyt idästä tai lännestä hankealueen ohi mutta 1-3 vuotena muuttoreitti on
osunut myös hankealueen kohdalle. Kurjet hyödyntävät muutollaan voimakkaasti maanpinnassa
syntyviä nousevia ilmavirtauksia, termiikkejä, minkä takia ne muuttavat usein mielellään maaalueiden yläpuolella. Syksyn 2013 ainoat merkittävät kurkimuuttopäivät olivat 23. ja 24.9. Näiden
päivien aikana toteutetussa syysmuutonseurannassa ei tällä kertaa havaittu hankealueella kurkia
vaan niiden muutto meni pääosin Lahden länsipuolelta ohi. Tuulet vaikuttavat usein selkeästi myös
kurkien muuttoreitteihin, minkä takia kurkien määrät voivat hankealueella vaihdella voimakkaasti
eri vuosien ja päivien välillä. Aiempina vuosina kurkien muuttoreitti on välillä kulkenut EteläLahden yli ja myös hankealueen läheltä. Toisaalta kurjet voivat osua Lahteen illan suussa, jolloin
nousevat ilmavirtaukset vähenevät jolloin myös kurkien lentokorkeus laskee.
Mantereen päällä sekä kurjet että päiväpetolinnut lentävät yleensä hyvin korkealla nousevien
ilmavirtausten eli termiikkien kannattamina, jolloin ne muuttavat usein selkeästi tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksien yläpuolella. Merikotkia havaittiin syksyllä 2013 yksi mutta se ei lentänyt
hankealueen yli. Merikotkien kevätmuuton 2013 aikana havaintoja tehtiin Lahdessa yhteensä 15
päivänä ajanjaksolla 25.2. – 4.5. Huomioon ottaen todennäköisesti samoista linnuista tehdyt
39
päällekkäiset havainnot, oli muuttavia merikotkia lukumääräisesti 18 tai 19 kpl. Aiempina vuosina
on havaittu, että merikotkia voi muuttaa keväällä Päijät-Hämeessä yli kymmenenkin kappaletta.
Vuoden 2013 keväällä havaintoja tehtiin enemmän kuin yhtenäkään toisena keväänä 2000 – 2015.
Merikotkien sisämaan muuttoreiteistä mainitaan kirjallisuudessa päämuuttoreiteiksi EteläKarjalassa ja Pirkanmaalla kulkevat sisämaan kevätmuuttoreitit (Pöyhönen 1995 ja Toivanen et al.
2014). Vertailuna Päijät-Hämeeseen voidaan todeta, että Pirkanmaan reitillä Sastamala-Nokia
alueella muuttavia merikotkia voi havaita kymmenittäin päivässä. (Lempäälä-Vesilahden Sanomat
web)
Merikotkien muuttoreittiin ja lentokorkeuteen vaikuttaa aina sää- ja tuuliolosuhteet. Koska PäijätHämeen sisämaassa ei ole kovin selkeitä johtolinjoja Päijänteen vesistöä lukuun ottamatta
muuttavat merikotkat laajemmalla rintamalla. Petri Kuhnon havainnot merikotkista vuosilta 2000 –
2015 (noin 20 kpl), jolloin muuttoa on seurattu Luhdanjoen lintutornista, Rälssinkalliolta,
Renkomäestä, Teivaanrannasta, Ruoriniemestä ja Pulkkilan harjulta. Kuhnon havainnot kertovat
merikotkien muuttoreitin seurailevan keväisin Lahden seudulla moottoritietä, Vanhaa Helsingintietä
ja Luhdanjokea kohti Vesijärveä ja siitä Pulkkilanharjulle tai kohti Kujalan kaatopaikkaa ja
Heinolaa. Näitä havaintoja tukevat kevään 2013 havainnot, joissa on mm. kolmena päivänä tehty
havaintoja, joissa ilmeisimmin sama lintu on havaittu eri kohdissa näitä reittejä käyttämässä.
Havaintojen perusteella voidaan sanoa merikotkien lentävän Luhdanjoen ja moottoritien sekä sen
itäpuolisen alueen kautta kohti Kujalan kaatopaikkaa, Heinolaa ja Vesijärveä. Suunniteltu
tuulipuisto sijoittuu moottoritien ja Vanhan Helsingintien väliin, joten on mahdollista, että
merikotkia muuttaa myös tuulipuistoalueen yli.
3.3. Hankealueen sijainti suhteessa lintujen lepo- ja ruokailualueisiin
Lahden seudulla sijaitsevia lintujen lepo- ja ruokailualueita selvitettiin raportin yhteydessä. Tiedot
pohjautuvat Petri Kuhnon havaintoihin sekä hankealueelta että sen lähistöiltä kuin myös vuosien
kokemukseen ja havaintoihin Lahden seudulta.
Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta normaalista poikkeavaa muutonaikaista ruokailu- tai
lepäilyaluetta, koska maasto on metsäistä, kallioista ja kosteikkoja on vähän. Hankealueella
sijaitsevat Hanijärvi ja Tuohijärvi eivät muutontarkkailun aikana tehtyjen laskentojen perusteella
muodosta vesilintujen kannalta merkittävää kerääntymäaluetta, vaan alueilla havaitut
vesilintumäärät jäävät kokonaisuudessaan vaatimattomiksi. Hankealueen välittömässä
läheisyydessä ei myöskään sijaitse pelto- tai vesialueita, jotka muodostaisivat kerääntymä- ja
ruokailualueen erityisesti alueen kautta muuttaville laulujoutsenille, hanhille tai sorsalinnuille.
Lähin merkittävä ruokailu- ja lepoalue on hankealueesta 1,8 km länteen sijaitseva Luhdanjoen
suisto Lahden ja Luhtikylän välillä.
Lepo- ja ruokailualueita tunnistettiin seuraavasti:
1. Luhdanjoen suisto. Muuttoreitin lepo- ja ruokailualue keväisin. Myös syksyllä lepoalue
esim. kahlaajille.
2. Tennilän ja Nokkolan pellot keväisin. Lepo- ja ruokailualue muuttaville, joka kerää
pikkulintuja ja töyhtöhyyppiä ja tulviessaan vesilintuja ja joutsenia.
40
3. Orimattilan Kuivannon, Arolan ja Kotteron pellot. Erinomainen petolintualue. Syksyisin
tämä entinen suo houkuttelee myös kurkia.
4. Lahdenpohjan, Laitialan kartanon pellot ja Parinpellon alue.
5. Kutajärven tienoo.
6. Nastolan Pensuo. Hyvä petolintualue muuttoaikaan.
7. Kymijärvi. Lokkien ja vesilintujen ruokailu- ja lepoalue.
8. Alasenjärvi. Lokkien lepoalue.
9. Kilpiäinen. Vesilintujen lepo- ja ruokailualue.
10. Renkomäen ja Näkkimistön pellot keväisin. Muutonaikainen lepo- ja ruokailualue.
11. Vesivehmaan kylän ja peltojen alue sekä Joenkulman pellot.
12. Paimela ja Urajärven alue.
2013 talvella tehdyssä naakkalaskennassa ei havaittu naakkojen reittiä hankealueen yli.
4. Hankkeen vaikutukset linnustoon
4.1 Vaikutusten arviointi
Suunnitelmissa olevan tuulivoima-alueen vaikutuksia linnustoon arvioitiin tuulivoimaloiden
linnustovaikutuksista tehtyjen, pääsääntöisesti ulkomaisten tutkimusten, perusteella. Viime vuosina
maa-alueille rakennettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu erityisesti
Yhdysvalloissa sekä Keski-Euroopassa. Suomesta tutkimustietoa on sen sijaan toistaiseksi
vähemmän, koska vuoden 2013 loppuun mennessä Suomeen oli rakennettu vain 209 tuulivoimalaa.
Tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia tarkasteltiin erikseen pesivän ja muuttavan linnuston
osalta. Pesivän linnuston kannalta vaikutuksia arvioitiin ennen kaikkea tuulivoimaloiden ja niiden
rakentamisen aiheuttamien häiriövaikutusten osalta. Lisäksi alueella pesivien yksilöiden
mahdolliset törmäysriskit arvioitiin kirjallisuudesta kerätyn tiedon perusteella.
Muuttolintujen osalta arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti alueen kautta muuttavien lajien
muuttoreittien sijoittumista suhteessa hankealueeseen. Muuttolinnuston seuraamiseen valittiin
päiviä, jolloin aiempien tietojen valossa hankkeen kannalta merkittävimpien lajien muuttoa
tapahtuu. Muuttomäärien arvioinnissa otettiin huomioon joidenkin lajien muuton kohdentuminen
tietyille päiville ja arvioitiin muuttomääriä havaintopäivien ja muuttokauden keston suhteessa,
jolloin muuttokauden pituutta ja vaihtelua arvioitiin paikallisten ja kansallisten havaintojen sekä
vallinneiden sääolosuhteiden pohjalta. Tämän avulla tehtiin arviot kunkin lintulajin törmäysriskeistä
ja niiden todennäköisyyksistä. Törmäysten todennäköisyyksiä arvioitaessa hyödynnettiin
Skotlannissa kehitettyä laskentamallia, jota on aiemmin sovellettu myös Suomessa arvioitaessa
törmäystodennäköisyyksiä.
4.2 Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikana ihmistoiminta alueella luonnollisesti lisääntyy, mikä
aiheuttaa häiriötekijöitä, kuten melua. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia alueella pesiviin
41
lintulajeihin, etenkin jos häiriötekijöiden esiintyminen sijoittuu vilkkaimpaan pesimäaikaan. Joka
tapauksessa häiriötekijät kohdistuvat tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden
rakentamisalueille, minkä takia niistä aiheutuvien vaikutusten voidaan arvioida jäävän pääasiassa
rakentamisalueiden läheisyyteen. Poikkeuksen tähän tekevät lähinnä rakentamisen mahdollisesti
edellyttämät junttaus- ja louhintatyöt, joista aiheutuva melu voi ulottua laajemmallekin alueelle.
Jokainen rakentamisprosessi on oma kokonaisuutensa, johon voi tulla aikataulullisia muutoksia
mm. maaperästä johtuen vielä rakentamisen aikanakin. Rakentamisen päättymisen jälkeen
ihmistoiminta alueella vähenee, minkä takia myös siitä aiheutuvat häiriötekijät hankealueella
vähenevät. Varsinaisen rakentamisen jälkeen ihmistoimintaa alueella muodostuu vain yksittäisistä
tuulivoimaloiden huolto- ja tarkistustoimista. Tavallisimpien metsälajien, kuten varpuslajien ja
tikkojen, on tutkimuksissa havaittu sietävän varsin hyvin ihmistoiminnasta aiheutuvaa häirintää,
mikäli rakentamistoiminta ei kohdistu suoraan niiden pesimäympäristöön, vaan niiden pesäpaikan
ympärille jää vielä lisääntymiseen soveltuvia alueita. Hankealueella pesivistä lajeista metson
tiedetään sen sijaan välttelevän aktiivisen ihmistoiminnan alueita (mm. Murison 2002; Liley &
Clarke 2003; Summers ym. 2007). Tämän vuoksi rakentamistoimet voivat aiheuttaa tämän lajin
soidinpaikkojen siirtymistä kauemmas voimakkaimman rakentamisen alueilta. Alueen
kanalinnustoa ja sen huomioimista hankkeen suunnittelussa käsitellään tarkemmin liitteessä 1.
Hankealueella ei toisaalta pesi suurikokoisia päiväpetolintuja, joiden tiedetään olevan alttiita
ihmistoiminnasta johtuville häiriöille. Tuulivoimarakentamisen yhteydessä tehtävät mahdolliset
metsätaloustoimet voivat olla omalta osaltaan merkittävä linnustoon vaikuttava tekijä. Mikäli
pesäpaikkojen ympäristöön kohdistuu erityisesti lajien pesimäkauden aikana voimakasta
metsätaloudesta aiheutuvaa häirintää, on pesien autioituminen ja lajien siirtyminen pesimään
etäämmälle aktiivisimman rakentamistoimien alueesta mahdollista. Linnustovaikutusten laajuuteen
vaikuttavat kuitenkin merkittävällä tavalla rakentamistoimien käytännön suunnittelu ja niiden
ajoittaminen. Hankealueen pesimälinnusto tulisikin osaltaan pyrkiä ottamaan hankkeen käytännön
toteutuksen yhteydessä huomioon kohdentamalla rakennustyöt lintujen aktiivisimman
pesimäkauden (toukokuun alku-heinäkuun puoliväli) ulkopuolelle ja välttää voimakkaita
rakennustoimia erityisesti uhanalaisten ja häiriöherkkien lajien pesimäpaikkojen lähiympäristössä.
Kehrääjän osalta vaikutuksille herkin aika sijoittuu lajin muninta-ajankohtaan, tavallisesti kesäkuun
puoliväliin.
4.3 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset linnustoon
4.3.1 Pesimälinnusto
Tuulivoimaloiden ja tuulivoimapuistojen rakentamisen jälkeisiä vaikutuksia pesimälinnustoon on
viime vuosina tutkittu jonkin verran erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä IsossaBritanniassa. Maa-alueelle sijoitettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia alueiden pesimälinnustoon on
pidetty melko pieninä ja niitä on yleisesti verrattu nykyaikaisen metsätalouden aiheuttamiin
linnustomuutoksiin. Tuulivoiman ympäristövaikutukset ovat hyvin pienet verrattuna metsätalouden
aikaansaannoksiin. (Zimmerling 2013, Rydell ym. 2011). Metsätalouden muutokset ovat yleisesti
alueiden pirstoutumista, joka voi johtaa eliöstön vähenemiseen mutta toisaalta uuden eliöstön
kasvuun elinympäristön muuttuessa (Andren 1994). Tutkimuksissa havaitut muutokset aiheutuivat
tuulivoimaloiden sijaan ensisijaisesti metsäympäristön yleisestä pirstoutumisesta, joka näkyi
42
erityisesti metsäalueiden reunoja suosivien lajien runsastumisena ja vastaavasti yhtenäisiä metsä- ja
erämaa-alueita suosivien lajien vähentymisenä. Tasalaatuisessa ympäristössä näitä vaikutuksia
voidaan yleisesti verrata normaalien metsätaloustoimien aiheuttamiin linnustomuutoksiin.
Metsätalous on Suomessa monin paikoin vähentänyt erämaa-alueita suosivien sekä ihmistoimintaa
välttelevien lajien lisääntymismahdollisuuksia, minkä takia monet niistä luetaankin maassa nykyisin
silmälläpidettäviin lajeihin, kuten metsäkanalinnut ja kuukkeli. Miekkiön-Luhdantaustan
hankealueella ihmiskäytössä olevia alueita vältteleviä lajeja ovat erityisesti alueella esiintyvät
metso, teeri ja kehrääjä. Miekkiön-Luhdantaustan hankealueen metsät eivät ole laajalti aktiivisessa
metsätalouskäytössä, minkä takia alueen metsäkuviorakenne on monin paikoin melko yhtenäinen.
Hankesuunnitelmassa tuulivoimalat on pyritty sijoittamaan linnuston kannalta vähäarvoisille
alueille. Lisäksi suunnitelmassa pyritään mahdollisimman tehokkaasti hyödyntämään alueen
nykyistä metsäautotieverkostoa, kun huoltoteitä ja rakentamisen aikaisia teitä hahmotellaan
suunnitelmaan. Taulukossa 13 on esitetty arviot hankkeen vaikutuksista alueen pesimälinnustoon.
Hankealueen pesimälinnuston törmäysanalyysi ja sen tulokset on esitetty jäljempänä.
Taulukko 13. Lajikohtainen arviointi hankkeen vaikutuksista alueella havaittuihin, suojelullisesti
merkittäviin lajeihin.
Laji
Esiintyminen
Vaikutukset
Pyy
Säännöllinen pesimälaji hankealueen
rehevämmillä alueilla ja kuusikoissa.
Lajin keskeisiin pesimäalueisiin ei kohdistu
rakentamista, minkä takia lajiin kohdistuvat
vaikutukset voidaan arvioida vähäisiksi.
Laji ei myöskään käytännössä koskaan
lennä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla,
minkä takia törmäysriski on vähäinen.
Säännöllinen pesimälaji hankealueella
Teeri lentää kanalinnuista usein myös
puiden latvojen yläpuolella, minkä takia
ne voivat lentää välillä myös tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksissa. Törmäysriski kuitenkin todennäköisesti
pieni tai korkeintaan kohtalainen.
Varsin runsaslukuinen laji hankealueella.
Soidinpaikka Tuohijärvenkalliolla.
Hankkeen aiheuttama metsien pirstoutuminen, ihmistoiminnan
lisääntyminen sekä tuulivoimaloista aiheutuvat häiriötekijät voivat
vaikuttaa lajin esiintymiseen alueella. Lajin soidinpaikan
läheisyyteen sijoittuu hankesuunnitelmassa useita tuulivoimaloita,
joilla voi olla vaikutusta soidinpaikan elinkykyisyyteen.
Säännöllinen pesimälaji
Tuulivoimaloiden sijoittamisella hankealueen valoisissa
kalliomänniköissä hankealueen kallioalueille voi olla
paikallisesti vaikutusta käen esiintymiseen alueella. Alueen
maankäytön vähyydestä johtuen vaikutukset eivät kuitenkaan
todennäköisesti ole merkittäviä. Käki lentää vain harvoin
tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia lajin
törmäysriski todennäköisesti pieni.
Harvalukuinen pesimälaji hankealueen
valoisissa kalliomänniköissä
Hankkeen toteuttamisella voi olla vaikutusta
lajin esiintymiseen alueella lähinnä lisääntyneiden
häiriötekijöiden ja ihmistoiminnan lisääntymisen myötä.
Törmäysriski todennäköisesti vähäinen lajin saalistaessa pääosin
puiden latvojen alapuolella.
Yksi lintu Hanijärvellä
Lajin havaitut lisääntymisalueet sijoittuvat tuulivoimala-alueelle,
minkä takia hankkeen vaikutukset lajiin todennäköisesti
kohtalaisia. Reviirejä alueella havainnointihetkellä kuitenkin vain
yksi.
Säännöllinen,mutta harvalukuinen pesimälaji
Palokärjelle soveltuvien elinympäristöjen määrä ei hankealuella
merkittävästi vähene, minkä takia vaikutukset todennäköisesti
vähäisiä. Liikkuu pesimäaikanaan vain harvoin tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen.
(Tetrastes bonasia)
Teeri
(Lyrurus tetrix)
Metso
(T. urogallus)
Käki
(Cuculus canorus)
Kehrääjä
(Caprimulgus
europaeus)
Viirupöllö
(Strix uralensis)
Palokärki
(Dryocopus martius )
43
Tiltaltti
(Phylloscopus
collybita)
Pesimälaji alueen mänty- ja kuusimetsissä
Lajin pääasiallisiin pesimäalueisiin(varttuneet kuusi- ja
mäntymetsät) ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista,
minkä takia hankkeen vaikutukset tiltalttiin voidaan arvioida
pääosin vähäisiksi. Laji ei pesimäaikanaan lennä tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen.
4.3.2 Muuttolinnusto
Tuulivoiman kannalta merkittävimmät muuttolinnut ovat suuret petolinnut sekä muut suuret linnut,
jotka eivät ole nopeita väistöliikkeissään ja joiden lisääntyminen on hidasta. Hanhien, kurkien ja
merikotkien kansalliset päämuuttoreitit eivät kulje hankealueen kautta. Sääolosuhteet voivat joinain
vuosina siirtää hanhien ja kurkien syysmuuttoreittiä niin, että se kulkee osittain Päijät-Hämeen
kautta. Edellä on arvioitu, että suurempia määriä hanhien muuttoa voi osua hankealueelle
keskimäärin kerran kolmessa tai neljässä vuodessa. Samoin kurkien muuttoa voi aineiston
perusteella arvioida osuvan hankealueen lähistölle keskimäärin kerran kolmessa tai neljässä
vuodessa. Hankealueen yli muuttaa myös pieniä määriä joutsenia.
Merikotkien muutto ei pääsääntöisesti kulje Päijät-Hämeen kautta . Noin10-20 merikotkaa
havaitaan keväisin muuttamassa Lahden alueella. Muutolla ei ole selkeää päälinjaa mutta se
seurailee yleensä alueen maanteitä ja Luhdanjokea. Muuttokorkeus riippuu säästä. Huomioon ottaen
aiemmat ja vuonna 2013 tehdyt havainnot, hankealueen ylittää vuosittain todennäköisesti 0-3
muuttavaa merikotkaa.
Kuten edellä on käyty läpi, kevätmuuton osalta kevään 2013 sää kasasi lintujen muuton lyhyen ajan
sisälle. Tältä ajalta on hankealuetta seurattu usealta päivältä ja mittavimmat muuttohavainnot on
tehty huhtikuun puolen välin jälkeen, jolloin sää viimein lämpeni. Kevätmuuton osalta
havainnointipäivien osuminen muuton huippuaikaan aiheutti sen, että havainnointia oli suhteessa
enemmän kuin niitä päiviä, jolloin muuton huippuajankohtana muuttoa ei havainnoitu. Tämän
perusteella voidaan olettaa, että merkittävää muuttoa ei tapahtunut enempää kuin puolet siitä
määrästä, mitä kevään havainnointipäivinä havainnoitiin eli suhteessa 2:1.
Syysmuutonseurannassa 2013 syksyllä havainnoitiin jälleen päivinä, joina muuttoa olisi odottanut
tapahtuvan. Muutonhavainnointipäivät osuvat ajanjaksoille, jolloin merkittävimmät muuttojaksot
Lahden seudulla olivat. Muutonhavainnoinnin ja välipäivien suhdetta voidaan syksyn osalta katsoa
pienempien lintujen osalta suhteessa 1:3 ja suurempien lintujen kohdalla 1:2. Syksyn 2014
kohdalla merkittävin havainnointi on hanhien muuton osuminen hankealueen seudulle. Tämän
osalta on olemassa tiedot lintujen määristä ja lentokorkeuksista sekä siitä, kuinka paljon hanhia
prosentuaalisesti arvioituna lensi hankealueen yli tuulivoimaloiden korkeudella, joten erillistä
seurantapäivä/seuraamaton muuttopäivä suhteutusta ei tarvita.
Taulukoissa 14 - 16 on merkittynä hankealueen yli tuulivoimaloiden korkeudella
muutonseurannassa muuttaneet linnut vuodelta 2013 ja syksyltä 2014. Epävarmojen
lentokorkeuksien ja hankealueen ylitysten osalta linnut on merkitty taulukkoon varmoina
hankealueen ylittäjinä tuulivoimaloiden korkeudelta.
44
Taulukko 14. Vuonna 2013 kevätmuutossa hankealueen tuulivoimaloiden korkeudella ylittäneet
linnut.
Lintulaji
2013
Suhteutettu
määrä
hanhi
72
108
harmaahaikara
1
2
harmaahanhi
114
171
harmaalokki
4
6
hiirihaukka
7
11
isokoskelo
10
15
kanadanhanhi
9
14
kiuru
7
11
kulorastas
5
8
kuovi
30
45
kurki
106
159
laulujoutsen
3
5
laulurastas
2
3
merikotka
2
3
merilokki
2
3
metsähanhi
245
368
metsäviklo
19
29
mustarastas
1
2
närhi
40
60
peippo
200
300
piekana
1
2
ruskosuohaukka
5
8
räkättirastas
200
300
selkälokki
11
17
sinisuohaukka
1
2
sääksi
4
6
tundrahanhi
1
2
tuulihaukka
19
29
töyhtöhyyppä
9
14
valkoposkihanhi
4
6
valkoviklo
1
2
varis
27
41
varpushaukka
23
35
Taulukko 15. Syysmuutossa 2013 hankealueen ylittäneet linnut tuulivoimaloiden korkeudella.
Lintulaji
2013
Suhteutettu
määrä
haarapääsky
2
6
harmaahaikara
1
2
hiirihaukka
1
2
laulujoutsen
10
20
metsähanhi
71
142
45
närhi
4
12
räkättirastas
35
105
sepelkyyhky
189
567
tuulihaukka
1
2
valkoposkihanhi
34
68
varpushaukka
3
6
Taulukko 16. Syysmuuton seurannassa 2014 hankealueen yli tuulivoimaloiden korkeudella
muuttaneet linnut.
Lintulaji
2014
ampuhaukka
1
hanhi
1100
harmaahaikara
2
harmaalokki
23
hiirihaukka
3
sepelkyyhky
200
sinisuohaukka
1
valkoposkihanhi
1142
varpushaukka
2
Lintulajien kykyä väistää tuulivoimalat on tutkittu ja eri lajeille on määritelty väistökertoimet.
Suurella osalla lintuja on havaittu, että väistöliikkeet tapahtuvat useita satoja metrejä ennen
voimaloita niin hyvällä kuin huonolla säällä ja sekä päivällä että yöllä. Lintujen on myös havaittu
ilmeisesti oppineen väistämään tuulipuistoja, jota voidaan pitää oletettavana kehityskulkuna.
Lintulajien väliset erot väistökyvyissä on kerrottu ja otettu huomioon jäljempänä törmäysanalyysin
yhteydessä. Kun kyseessä on pieni tuulipuisto, on ilmeistä, että sen väistäminen ei aiheuta
muuttolinnuille liiallista rasitusta niiden väistäessä sitä, mikäli tuulipuisto osuu niiden
muuttoreitille.
4.3.3 Ruokailu- ja lepoalueet
Selvitysten perusteella tuulipuiston alueella ei sijaitse merkittäviä lepo- tai ruokailualueita. Lähin
merkittävä lepo- ja ruokailualue sijaitsee Luhdanjoen suistossa, joka sijaitsee 1,8 km päässä
tuulipuiston lähimmästä tuulivoimalasta.
4.4 Törmäysanalyysi
Törmäysanalyysissa käytettiin ns. Bandin mallia (Band ym. 2007 ja 2012). Mallissa lasketaan ensin
tuulipuiston riski-ikkuna eli tuulipuiston leveys x tuulivoimaloiden korkeus. Seuraavassa vaiheessa
lasketaan alueen läpi lentävät linnut huomioon ottaen alueen leveys ja korkeus. Tuulivoimaloiden
roottoreiden aloja verrataan riski-ikkunan alaan ja lasketaan niiden läpi vuodessa lentävien lintujen
määrät. Tuulivoimaloiden oletetaan pyörivän koko ajan. Lasketaan Bandin mallin mukainen
46
todennäköisyys roottorin läpi lentävän linnun törmäämisen todennäköisyydelle huomioon ottaen
lintulajin ja tuulivoimalan ominaisuudet. Roottorin läpi lentävien lintujen määrä kerrotaan
törmäämisen todennäköisyydellä ja tutkimuksissa selvitetyillä väistökertoimilla, jotka on esitetty
taulukossa 17.
Laskenta suoritettiin erikseen muuttolintujen ja paikallisten lintujen osalta. Laskennassa on
analysoitu sekä vuoden 2013 muutto että vuoden 2014 muutto, koska syysmuuttojen hanhimäärissä
oli suuret erot. Vuoden 2014 kohdalla on käytetty kevään 2013 tuloksia korvaamaan 2014 kevään
tulokset, koska tuolloin ei muuttoa seurattu. Muutonseurannan tuloksiin lisätään 20 % epävarmuus
muutonseurantaan käytetyn havainnointipaikan ja hankealueen etäisyyden vuoksi.
Paikallisten lintujen kohdalla on otettava huomioon lajin käyttäytyminen eli millä korkeudella se
lentää ja miten paljon päivässä. Esimerkiksi päiväpetolintujen saalistuskäyttäytymisestä on
kirjoitettu paljonkin. Joidenkin lajien osalta, kuten maakotkat, muuttohaukat, varpushaukat ja
kanahaukat, on olemassa myös tutkimuksia, joista ilmenee myös niiden keskimäärin päivässä
lentoon käyttämä aika, kuten Rijnsdorp ym., Frost, Birds of Britain ja Cheshire and Wirral.
Taulukko 17. Väistökertoimet yleisesti tuulivoimahankkeiden yhteydessä havaituille herkille
lintulajeille (SNH ja SNH 2)
Lintulaji
Väistökerroin
%
kaakkuri
98
kuikat
98
hanhet
99.8
kurjet
99
joutsenet
98
merikotkat
95
sääksi
98
maakotka
99
tuulihaukka
95
sinisuohaukka 99
iso
99
haarahaukka
kanahaukka
98
ampuhaukka
98
muuttohaukka 98
suopöllö
98
teeri
98
valkoviklo
98
kihut
98
kuovi
98
tiirat
98
lokit
98
47
Yleisenä väistökertoimena käytetään 98 %, ellei muuta ole tutkimuksien perusteella havaittu.
Taulukoissa 18 – 20 on esitetty törmäysanalyysin tulokset.
Taulukko 18. törmäysmäärät vuoden 2013 muutonseurannan perusteella.
Lintulaji
haarapääsky
hanhi
harmaahaikara
harmaahanhi
harmaalokki
hiirihaukka
isokoskelo
kanadanhanhi
kiuru
kulorastas
kuovi
kurki
laulujoutsen
laulurastas
merikotka
merilokki
metsähanhi
metsäviklo
mustarastas
närhi
peippo
piekana
ruskosuohaukka
räkättirastas
selkälokki
sepelkyyhky
sinisuohaukka
sääksi
tundrahanhi
tuulihaukka
töyhtöhyyppä
valkoposkihanhi
valkoviklo
varis
varpushaukka
Törmäystä vuodessa
0.001
0.0025
0.0012
0.004
0.0015
0.0027
0.0037
0.0003
0.0018
0.001
0.01
0.024
0.009
0.0005
0.0019
0.0008
0.012
0.005
0.00036
0.014
0.048
0.0004
0.0017
0.07
0.0041
0.12
0.0002
0.0013
0.00004
0.016
0.0027
0.0017
0.00038
0.009
0.0086
+20 % epävarmuus
0.001
0.003
0.0014
0.0048
0.0018
0.003
0.004
0.0004
0.0022
0.0017
0.012
0.029
0.01
0.00065
0.0023
0.00098
0.014
0.006
0.0004
0.017
0.057
0.0005
0.002
0.085
0.0049
0.14
0.00025
0.0017
0.00005
0.019
0.003
0.002
0.00046
0.011
0.010
48
Taulukko 19. Törmäysmäärien analyysin tulos hanhien osalta vuoden 2014 syksyn ja kevään 2013
muutonseurannan perusteella.
Hanhia yhteensä
2804
Törmäystä vuodessa
0.066
Törmäysanalyysin perusteella nähdään, että alueen muuttomäärillä törmäysten todennäköisyys
muuton yhteydessä on pieni, vaikka vuoden 2014 syksyn runsas hanhimuutto toistuisi ja vielä
enemmän lintuja osuisi hankealueelle voimaloiden korkeudella. 2013 kevään ja 2014 syksyn
mukaisen muuton seurannan pohjalta tehdyn törmäysanalyysin perusteella hanhia tulisi muuttaa
alueen yli noin 42 500 hanhea, jotta keskimäärin yksi törmäys toteutuisi. Täten hankealueelle
suunnitellun tuulipuiston pieni koko ja muuton määrät sekä lintujen ominaisuudet huomioon ottaen
voidaan todeta, että todennäköisyys törmäyksille on erittäin pieni elleivät muuttomäärät kasva
oleellisesti tai poikkeukselliset sääolot aiheuta lintujen törmäyksiä.
Taulukko 20. Paikallisten lintujen törmäysanalyysin tulokset.
Lintulaji
Laulujoutsen
Tavi
Telkkä
Metso
Teeri
Pyy
Viirupöllö
Kehrääjä
Palokärki
Kulorastas
Pikkukäpylintu
Hiirihaukka
Varpushaukka
Kanahaukka
Lintuja alueella
2
2
2
4
2
3
2
2
2
6
10
2
2
2
Törmäystä vuodessa
0.0017
0.0012
0.0012
0.00043
0.00043
0.00038
0.0085
0.00018
0.00036
0.00018
0.00018
0.028
0.028
0.028
Paikallisten lintujen kohdalla otettiin huomioon lintujen hankealueella vuosittain viettämä aika ja
arvioitiin aika, jonka ne lentävät päivässä tuulivoimaloiden korkeudella. Haukkojen kohdalla
katsottiin koko reviiri sijaitsevan hankealueella ja niiden koko lentoaika laskettiin olevan
tuulivoimaloiden korkeudella vaikka todellisuudessa näin ei olekaan. Tuloksista havaitaan, että
paikallisten lintujen riski törmätä tuulivoimalaan on hyvin pieni. Tämä tulos vastaa kirjallisuudessa
olevia tutkimustuloksia metsävoittoisten maa-alueiden tuulivoimaloiden lintutörmäyksistä.
5. Yhteenveto
Miekkiö-Luhdantaukseen suunniteltu tuulipuisto sijaitsee alueella, jonka kautta ei BirdLife Suomen
artikkelin perusteella kulje merkittäviä lintujen muuttoreittejä. Myöskään PHLY :n ja BirdLife
Suomen Päijät-Hämeen tuulivoima-alueita varten antamassa lausunnossa suunniteltu tuulipuistoalue
ei sijoitu kohtaan, johon tuulivoimaloita ei tulisi suunnitella. Kirjallisuuden ja lintuharrastajien
49
aiempien tietojen pohjalta on selvitetty, ettei hankealue sijaitse merkittävien muuttoreittien varrella
vaan alueen lintumuutto tapahtuu pääasiassa laajalla rintamalla.
Suunniteltu hanke on pieni neljän tuulivoimalan tuulipuisto, jonka vaikutukset linnustoon ja alueen
luontoon jäävät selvityksen perusteella pieniksi. Linnustoselvityksen yhteydessä on selvitetty
hankealueen pesimälinnusto, suurten petolintujen pesät, petolintujen reviirit hankealueella ja tehty
muutonseuranta. Selvityksen perusteella voidaan todeta, etteivät alueen pesimälinnusto tai
lähialueiden haukkareviirit häiriinny tuulipuiston rakentamisesta ja toiminnasta. Myös vaikutukset
muuttolintuihin ja niiden muuttoreitteihin jäävät erittäin vähäisiksi.
Hankkeen merkittävimpien linnustovaikutusten voidaan näistä syistä olettaa aiheutuvan tuulivoiman
rakentamisen aiheuttamasta häiriöstä ja elinympäristöjen mahdollisesta pirstaloitumisesta. Näistä
jälkimmäisen vaikutus jäänee kuitenkin varsin vähäiseksi, sillä suunniteltavien tuulivoimaloiden
määrä on pieni, ja hankkeessa pyritään hyödyntämään jo olemassa olevia autoteitä. Rakentaminen
pyritään sijoittamaan linnuston kannalta alueen vähäarvoisempiin osiin. Häiriövaikutuksia
puolestaan voidaan vähentää erityisesti ajoittamalla rakennustyöt oikein.
Liitteet: Kanalintuselvitys
Lähteet:
Andren, H. 1994. Effects of habitat fragmentation on birds and mammals in landscapes with different proportions of
suitable habitat: a review. - Oikos 71: 355-366.
Band, W. (2012) Using A Collision Risk Model To Assess Bird Collision Risks For Offshore Windfarms
Band, W., Madders, M. and Whitfield, D.P. (2007). Developing field and analytical methods to assess avian collision risk
at windfarms. In De Lucas, M., Janss, G. and Ferrer, M. (eds) ‘Birds and Wind Power’.
BirdlifeSuomi web: http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/tuulivoima.shtml
Birds of Britain: http://birdsofbritain.co.uk/bird-guide/sparrowhawk.asp
Cheshire and Wirral: http://www.cheshireandwirralbirdatlas.org/species/sparrowhawk-wintering.htm
Collopy, M.W.; Edwards, Jr., T.C. (1989). "Territory size, activity budget, and role of undulating flight in nesting Golden
Eagles" (PDF). Journal of Field Ornithology 60 (1): 43–51.
Cook A., Humphreys E., Masden E., and Burton N. (2014): The Avoidance Rates of Collision Between Birds and Offshore
Turbines, Scottish Marine and Freshwater Science Volume 5 Number 16
FCG 2012: Tornion Kitkiäisvaaran tuulivoimapuisto linnuston kevätmuuttoselvitys
Frost: http://www.pauldfrost.co.uk/goldeneagle.html
Johnston N., Bradley J.,Otter, K. (2014): Increased Flight Altitudes among Migrating Golden Eagles Suggest Turbine
Avoidance at a Rocky Mountain Wind Installation
Kontiokorpi J. (2013), Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä
Kaleva 1: http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/lintujen-kevatmuutto-myohassa-pohjoisessa-yksittaisia-joutsenia/625678/
50
Kaleva 2: http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/muuttolinnut-parveilevat-tutkakuvissa/627600/
Karjalainen: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/blogit/item/36106-syysmuutto-rajahti-kayntiinviikonloppuna
Katzner T., Brandes D., Miller T., Lanzone M., Maisonneuve C., Tremblay J., Mulvihill R. and Merovich G. (2012):
Topography drives migratory flight altitude of golden eagles: implications for on-shore wind energy development. Journal
of Applied Ecology 2012, 49, 1178–1186
Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset.
Kontiokorpi J., Pietiläinen O-P., Veijalainen E. (1996): Arktika muuttolintujen valtaväylillä. Werner Söderström.
Lempäälän-Vesilahden Sanomat: http://lvs.fi/2014/02/13/kymmenia-merikotkia-keraantyy-pyhajarvelle/
Liley, D. & Clarke, R. 2003: The impact of urban development and human disturbance on the numbers of nightjar
Caprimulgus europaeus on heathlands in Dorset, England. – Biological conservation 114 (2): 219 – 230.
Lintupalvelu Tiira: http://tiira.fi
Mtv.fi: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lintujen-kevatmuutto-vilkastuu-talla-viikolla/1909056
Murison, G. 2002: The impact of human disturbance on the breeding success of nightjar Caprimulgus europaeus on
heathlands in south Dorset, England. - English nature.
Percival, S. 2005: Birds and windfarms: what are the real issues? - British birds 98: 194 – 204.
PHLY (2012). Arvio Päijät-Hämeen potentiaalisten tuulivoimala-alueiden linnustovaikutuksista. MAALI-hankkeen
osaraportti.
PHLY web: http://www.phly.fi/retkeilykohteet/lahti/#luhdanjoen-alue
PHLY:n jäsenlehti Päijät-Hämeen Linnut, painokset vuosilta 2000 – 2014
Plonczkier P. and Simms I (2012).: Radar monitoring of migrating pink-footed geese: behavioural responses to offshore
wind farm development
Powlesland R. (2009): Impacts of wind farms on birds: a review. Science for conservation 289, New Zealand Department
of Conservation
Päärni J. (2010): Lintujen syysmuuttoa pääkaupunkiseudulla. Kustantaja Laaksonen.
Pöyhönen M. (1995): Muuttolintujen matkassa. Otava.
Rees E. (2015): Impacts of wind farms on swans and geese: a review
Rijnsdorp A., Daan S. and Dijkstra C. (1981): Hunting in the Kestrel, Falco tinnunculus, and the Adaptive Significance of
Daily Habits. Oecologia (1981) 50: 391-406.
Rutz C. 2006. Home range size, habitat use, activity patterns and hunting behaviour of urban-breeding Northern
Goshawks Accipiter gentilis. Ardea 94(2): 185–202
Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. & Green, M. 2011: Vindkraftens effekter på fåglar
och fladdermöss – en syntesrapport. Naturvårdsverket.
SNH, Scottish Natural Heritage: Use of Avoidance Rates in the SNH Wind Farm Collision Risk Model
SNH 2, Scottish Natural Heritage: Avoidance Rates For Wintering Species Of Geese In Scotland At Onshore Wind Farms
51
Summers, R. W., McFarlane, J. & Pearce-Higgins, J.W. 2007: Measuring avoidance by capercaillies Tetrao urogallus of
woodland close to tracks. - Wildlife Biology 13 (1): 19-27.
Suomen lintuatlas: http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/maakotka
Toivanen T., Metsänen T., Lehtiniemi T. (2014): Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. BirdLife Suomi ry.
Tringa:
http://www.tringa.fi/2013/04/tringa-tiedottaa-lintujen-kevaetmuutto-kaeynnistyi-voimalla/
http://www.tringa.fi/2013/04/
http://www.tringa.fi/2013/05/
http://www.tringa.fi/2013/09/
http://www.tringa.fi/2013/10/lintusaatiedote-tringan-alueelle-16-10/
Zimmerling J., Pomeroy A., d'Entremont V. and Francis C. (2013): Canadian Estimate of Bird Mortality Due to
Collisions and Direct Habitat Loss Associated with Wind Turbine Developments
Kartat: Maanmittauslaitoksen avoin tietoaineisto, sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 05/2015 aineistoa.
Lisenssi: http;//www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssiversio1_20120501