Veikko Rintamäki - Maanmittauslaitos
Sivu 1 / 7 Tenon kiinteistönomistajat ry c/o Veikko Rintamäki Toimitusinsinööri Esko Rantakivi Maanmittauslaitos Ivalo Sähköposti: [email protected] ASIA: MAANMITTAUSTOIMITUS, TENON KORVAUSTOIMITUS Viite: Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitus, toimitusnumero 2001–827878 (MMLm/2377/33/2005), Vetsikon lohkokunnan tilat 1. Yhteenveto keskeisistä seikoista Tenon korvauslakitoimituksessa 1.1. Valtioneuvoston oikeuskansleri on 7.10.2014 antanut päätöksen koskien muiden kuin Tenojoen kalastuspiirin jokilaaksoissa asuvien tasapuolisen kohtelun (PL 6 §) ja muiden perusoikeuksien (PL 15 ja 18 §) toteutumista Tenon korvauslakitoimituksessa. Asiaan liittyy myös Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012, jossa todetaan Tenojoella vallitsevan eräissä suhteissa laiton olotila (liitteet 1, 2 ja 3) mm. korvauslakitoimituksen suhteen. 1.2. Korvauslakitoimituksessa tulee korvata täysi lainmukainen korvaus vuodesta 1972 lähtien myös niille kiinteistönomistajille ja kalastusoikeuden haltijoille, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa. 1.3. Kalastusoikeuden omistajien saalismenetyksen kokonaisarvoa määrättäessä on otettava huomioon kumulatiivisesti kaikki vuonna 1972 ja sen jälkeen tehtyjen kalastussääntöjen aiheuttamat rajoitukset (Kulkki – Vitikainen 2009), minkä vuoksi kunkin lohkunnan kohdalta toimitus on pidettävä yhtenä kokonaisuutena. 1.4. Toimituksessa katsottava, että Tenojoen kalastussopimuksen tai – säännön taikka sivuvesisäännön tai venerekisterin aiheuttama rajoitus on huomattava, jos siitä johtuva suhteellinen menetys eli oikeuden käyttömahdollisuus on alentunut n. 5 % tai enemmän, ja tätä vastaavaksi merkityksellisen haitan absoluuttiseksi tasoksi Utsjoella 750 euroa. Utsjoella palkkataso on huomattavan alhainen verrattuna muuhun Suomeen. 1.5. Niiden kalastusoikeuden omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, kysymyksessä on pakkolunastukseen veroisesta tilanteesta, jolloin korvauskynnystä ei tulisi soveltaa, koska vähäisyyskriteeristöä ei sovelleta pakkolunastukseen. Kaikki menetykset on tältä osin korvattava täysimäärisesti. 1.6. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Sivu 2 / 7 2. Korvauslakitoimituksen lähtökohtia Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitusta (jäljempänä korvauslakitoimitus) koskeva määräys annettiin 30.4.1992, ja toimitus aloitettiin kokouksella 26.11.2001 Utsjoella. Toimituskokouksessa annettiin pitkä määräaika vaatimusten esittämiselle, minkä jälkeen valtiolta on esitettyjen vaatimusten johdosta hankittu vastine ja Riista- ja kalatalouskeskukselta lausunto. Toimituskokous on kutsuttu koolle 22.6.2015 Utsjoella, jolloin on tarkoitus suorittaa loppuun korvauslakitoimitus niiden kalastustapojen osalta, joiden osakasluettelot ovat lainvoimaiset. Käytännössä tämä tarkoittaa Vetsikon lohkokunnan alueen patokalastusta. Valtioneuvoston oikeuskansleri on sittemmin (2014) antanut päätöksen koskien muiden kuin Tenojoen kalastuspiirin jokilaaksoissa asuvien tasapuolisen kohtelun (PL 6 §) ja muiden perusoikeuksien (PL 15 ja 18 §) toteutumista mm. Tenojoen vesistön kalastuksessa. Asiaan liittyy myös Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (2012), jossa todetaan Tenojoella vallitsevan eräissä suhteissa laiton olotila. Asiassa on ollut kysymys mm. korvauslakitoimituksesta. 3. Tenon kiinteistönomistajat ry:n vaatimukset ja niiden perustelut Vaatimukset 1) Tenon kiinteistönomistajat ry vaatii, että Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitus korvataan täysi lainmukainen korvaus vuodesta 1972 lähtien niille kiinteistönomistajille ja kalastusoikeuden haltijoille, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa. 2) Tenon kiinteistönomistajat ry kohteliaimmin esittää, että maanmittauslaitos ryhtyisi osaltaan kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta meneillään olevissa Norjan kanssa käytävissä Tenojoen kalastussopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön (SopS 94/89) muuttamista koskevissa neuvotteluissa toteutetaan Suomen perustuslain 6 §:ssä ilmaistua vaatimusta kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta siten, että kaikkien Tenojoella kiinteistöjä ja kalastusoikeuksia omistavia kohdellaan yhdenvertaisella tavalla heidän asuinpaikastaan riippumatta. Kaikkien perusoikeuksia tulee kunnioittaa, eikä kenenkään perusoikeuksia esimerkiksi omaisuuteen voida loukata asuinpaikan perusteella. Kysymys ei tässä mielessä ole periaatteessa kalakantojen suojeluun liittyvästä seikasta, vaan siitä, että kalastukseen oikeutettuja kohdellaan tasapuolisesti. Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään 7.10.2014 katsonut (liite 2, s. 11), että Tenon korvauslakia ei voida pitää vaihtoehtona tavoiteluille kalastussäännön muutoksille. Oikeuskanslerin päätöksestä seuraa, että vireillä olevissa Tenon kalastussopimuksen – säännön uudistamiseen tähtäävissä neuvotteluissa ei voida enää loukata oikeudetta muualla kuin Tenon jokilaaksoissa vakituisesti asuvien kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa (PL 15.1 §), perusoikeutta yhdenvertaiseen kohteluun (PL 6 §) sekä perusoikeutta elinkeinovapauteen (PL 18 §) silläkään perusteella, että menetykset korvattaisiin myöhemmin valtion varoista Tenon korvauslain nojalla. Muilta osin yhdistyksemme viittaa tähän asiakirjaan liitteeksi otettuun kirjelmäänsä maa- ja metsätalousministeriölle, jossa perustellaan em. esitystämme yksityiskohtaisesti (liite 4). Sivu 3 / 7 3) Vielä Tenon kiinteistönomistajat ry esittää, että maanmittauslaitos ryhtyisi osaltaan kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta korvauslain mukaisia korvauksia voitaisiin maksaa kaikille kalastusoikeuden omistajille heidän asuinpaikasta riippumatta myös ennen vuotta 1972 koituneista menetyksistä. Eduskunta edellytti vastauksessaan korvauslakiehdotukseen, että valtioneuvosto selvittäisi menetyksiä ja korvausmahdollisuuksia myös ennen vuotta 1972. Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta on mietinnössään (LtVM 37/1990 vp) todennut, että merkittävä osa Tenojoen kalastusrajoituksista johtuvista menetyksistä on aiheutunut ennen vuotta 1972. Valiokunta katsoi, että kohtuus- ja oikeudenmukaisuussyyt edellyttävät, että myös ennen vuotta 1972 syntyneet menetykset tulee korvata kalastusoikeuden haltijoille. Valiokunta edellytti valtioneuvoston selvittävän, onko ennen vuotta 1972 syntynyt merkittävä taloudellinen vahinko sellainen, että se kohtuusyistä olisi korvattava. Valiokunta katsoi, että vahinkojen korvaaminen edellyttää lunastustoimituksen vireillä ollessa tehtyä hakemusta. Vaatimusten perustelut Tenojoen korvauslain valmistelun voidaan katsoa alkaneen oikeuskanslerin valtioneuvostolle lähettämän kirjeen 21.2.1979 (N:o 9950) johdosta. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston huomiota niihin Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön tosiasiallisiin vaikutuksiin, jotka loukkaavat Tenojoen kalastuspiirin ulkopuolella asuvien (ns. muualla asuvat) kalastusoikeuden omistajien perusoikeuksia. Oikeuskansleri pyysi valtioneuvostoa ryhtymään asian vaatimiin toimiin. Myös eduskunta on todennut vastauksessaan hallituksen esitykseen (HE 97/1972 vp) Tenojoen kalastussopimuksen muuttamisesta, että sopimukseen perustuvat järjestelyt saattavat loukata yksityisille kuuluvia oikeuksia. Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää päätöksessään (2012) kansalaisten oikeusturvan (ja valtion maksuvelvollisuuden) kannalta kohtuuttomana sitä, että Tenojoen korvauslain mukaisia korvauksia ei ole maksettu vielä lainkaan, vaikka tätä tarkoittava laki on tullut voimaan jo 1.4.1991. Korvauksia on maksamatta korkoineen jo 43 vuoden ajalta (liite 1). Tenon korvauslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) on korostettu, että kalastussopimuksen ja säännötä johtuvista korvauskysymyksistä on erotettava järjestely, jolla valtio palauttaa osakaskunnille osan kalastuslupien myyntituloja. Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (501/1991) 1 §:n 1 momentin mukaan jos Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä vuonna 1989 tehdyssä sopimuksessa (SopS 94/89) tai siihen liittyvässä kalastussäännössä oleva määräys estää kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa kalastusoikeutta tai huomattavasti rajoittaa tämän oikeuden käyttömahdollisuuksia, suoritetaan kalastusoikeuden haltijalle tällaisesta menetyksestä täysi korvaus. Hallituksen esityksen (HE 28/1990 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lain 1 §:ssä säädetään, minkälaisista rajoituksista on maksettava korvauksia. Periaatteena on, että jos Tenojoen kalastussopimuksen tai siihen liittyvän säännön jokin määräys estää tai huomattavasti rajoittaa kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa oikeutta, on menetyksestä maksettava täysi korvaus. Hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) mainitaan esimerkkeinä sellaisista rajoituksista, jotka estävät kokonaan ainakin erityisperusteisten kalastusoikeuksien käyttämisen Levajoen Sivu 4 / 7 pohjoispuolella olevaa Tenojoen osaa koskeva nuottauskielto, poikkipadon rakentamiskielto sekä kielto asettaa kudottuja pyydyksiä sivujokien suun kohdalle. Huomattavaa rajoitusta saattaa hallituksen esityksen mukaan merkitä myös tilakohtaisten pato- ja verkko-oikeuksien käytön lukumääräinen rajoittaminen. Hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) todetaan edelleen, että oikeudesta luopuminen, vaikkakin kalakantojen hoidon vuoksi esimerkiksi kalastussäännön määräyksen mukaisesti, edellyttää korvauksen maksamista. Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta on korvauslakiin johtaneen hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössään (LtVM 37/1990 vp) katsonut, että osa kalastussopimuksen rajoituksista on vaikeuttanut merkittävästi kalastusoikeuksien käyttöä ja tehnyt jopa näiden käytön osaksi mahdottomaksi. Perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan mukaan (s. 6) Tenon säädettyjen kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan) normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla, joten tätä testiä ei tarvita enää muualla asuvien osalta. Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja – sääntö johtavat muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen, mikä viittaa omaisuuden pakkolunastuksen veroiseen tilanteeseen. Perutuslakivaliokunta (PeVL 13/1989) piti voimassa olevan kalastussopimuksen ja – säännön eduskuntakäsittelyn yhteydessä tärkeänä sitä, että mm. ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuksien omistajien asema järjestetään kohtuulliseksi. Norjan kanssa solmitusta Tenon kalastussopimusta ja siihen liitetystä kalastussäännöstä johtuvat menetykset tuli korvata valtion varoista (s. 8), millä osaltaan pyritään järjestämään muualla asuvien asemaa. Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki – Vitikainen 2009), mikä viittaa pakkolunastuksen vertaiseen toimeen. Tenon kiinteistönomistajat ry toteaa, että niiden kiinteistöjen ja kalastusoikeuksien omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön määräykset estävät kokonaan kalastusoikeuksien käyttämistä. Heidän osaltaan kaikki menetykset tulee korvata täysimääräisesti korkoineen. Heidät luetaan oikeuksiensa puolesta Tenon kalastuksessa kalastusoikeuksia vailla oleviin ulkopaikkakuntalaisiin ja ulkomaalaisiin urheilukalastajiin. Muualla asuvien kalastusoikeuksien omistajille ei ole jäänyt lainkaan käyttömahdollisuuksia kalastusoikeuksien käytölle. Näiltä osin on kuitenkin huomattava, että niiden muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien, jotka ovat perineet oikeudet suoraan paikkakunnalla vakituisesti asuvilta, oman veneen ja verkkopyydyksen käytön rajoituksia on lievennetty eräiltä osin vuoden 1982 sopimuksella ja säännöllä. Lunastuskorvaukselle maksettava korko on tarkoitettu vastaamaan sitä tuottoa, minkä korvauksen saaja menettää, kun hänellä ei ole käytössään lunastettavaa omaisuutta eikä lopullista lunastuskorvausta ole maksettu. Tenojoen korvausmenettelyn toimituksessa menetyksille on maksettava lunastuslain (603/1977) 95 §:n 1 momentin tarkoittama korko (6 %), koska korvauslain 2 §:n sanamuoto viittaa materiaaliseen Sivu 5 / 7 osaan korvauksesta. Korvauksen määrä ratkaistaan lunastuslain mukaan. Se, että Tenojoen korvauslaista erikoislakina puuttuu määräys korosta, ei merkitse sitä, että korkoa menetyksille ei tulisi maksaa. Korkolaki yleislakina tulee tältä osin sovellettavaksi, joka määrää koron maksettavaksi myös tässä tapauksessa. Lunastukseen liittyvän oikeusperiaatteen mukaan luovuttajan (tässä: kalastusoikeuden omistajan) varallisuusasema ei lunastuksen johdosta saa heikentyä ja koska korvauksen saaja menettää joka vuosi myös korolle muutoin saamansa tuoton, on tästä syytä perusteltua, että korkoa laskettaessa määrätään korolle korko. Tenon kiinteistönomistajat ry katsoo, että vaikka lain 1 §:n 1 momentissa määrätään maksettavaksi korvauksia Tenojoen kalastussopimuksen ja – säännön aiheuttamista menetyksistä, selvää on, että vastaavalla tavalla täysi korvaus on maksettava myös niistä menetyksistä, jotka aiheutuvat ns. Tenon sivuvesisäännön (Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöjen kalastussäännöstä annettu asetus, 405/1990) määräyksistä kalastusoikeuden haltijalle. Asetusta sovelletaan Suomen ja Norjan välisen 1 päivänä maaliskuuta 1989 Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen (SopS 94/89) 2 ja 6 artiklan mukaisesti Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöihin (1 §). Astus jää voimaan uuden kalastuslain (379/2015) 133 §:n nojalla. Samalla tavoin Tenojoella sovellettavasta venerekisterimääräyksistä johtuvista menetyksistä tulee maksaa asianomaisille tahoille täysi korvaus. Kalastussäännön 8 §:n 2 momentin mukaan kalastettaessa veneestä saa käyttää vain Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvien henkilöiden tai kalastussäännön 3 §:n D-kohdassa tarkoitettujen henkilöiden omistamia veneitä. Kalastussäännön 8 §:n 3 momentin mukaan Lapin lääninhallitus (nyttemmin Lapin ELY-keskus) ja Finnmarkin fylkesmann vahvistavat yhteisesti tämän määräyksen soveltamista koskevat tarkemmat säännöt (venerekisterin). Muualla asuvat eivät voi käyttää kalastuksessa omistamiaan veneitä, vaan joutuvat vuokraamaan sen, ja useissa tapauksissa veneellä kalastettaessa on lisäksi käytettävä palkattua paikallista soutajaa. Mainituista ylimääräistä kulueristä tulee toimituksessa maksaa kalastusoikeuksien omistajille täysi korvaus. Myös muualla asuvien korkeammat kalastuskorttimaksut tulee korvattavaksi korvauslain ja yhdenvertaisuussäännöstön (PL 6 §) nojalla. Mitä korvauslain 1 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa säädetään, koskee vastaavasti Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä vuonna 1972 tehdyssä sopimuksessa (SopS 48/72) ja siihen liittyvässä kalastussäännössä sekä niiden muuttamisesta vuonna 1979 ja 1982 tehdyissä sopimuksissa (SopS 20/79 ja 66/82) ja niihin liittyvissä kalastussäännöissä olevista määräyksistä johtuneita menetyksiä. Hallituksen esityksen (HE 28/1990 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vuosien 1972–1989 menetyksiä koskevat korvaukset olisivat luonteeltaan kertakorvauksia. Myös vuoden 1989 kalastussopimuksen ja – säännön aiheuttamat menetykset korvataan kertakorvauksena. Jollei jotakin haittaa tai vahinkoa voida ennakoida riittävän tarkasti, on mahdollista maksaa menetyksistä myöhemmin lisäkorvaus. Kuitenkin vain osa kielloista ja rajoituksista olisivat sellaisia, että niiden aiheuttamat menetykset tulevat korvattaviksi. Lain 1 §:n 3 momentin mukaan korvausta ei kuitenkaan suoriteta pyydysten rakennetta, käyttöaikaa tai käyttötapaa koskevista rajoituksista, jos kalastusoikeuden haltija voi tai on voinut rajoituksesta huolimatta käyttää omaisuuttaan normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla. Sivu 6 / 7 Vuoden 1991 laissa on sovellettu klassista omaisuudensuojakriteeriä ”normaalista, kohtuullisesta ja järkevästä käytöstä”. Kriteerin kehittäjänä pidetään Kaarlo Kairaa. Hallituksen jätettyä tammikuussa 1946 eduskunnalle esityksen laiksi tuotantokomiteoista ja esityksen tultua perustuslakivaliokuntaan, pyysi valiokunta professori Kaarlo Kairalta asiassa lausuntoa (Hidén LM 2002 s. 1181). Omaisuuden normaalin, kohtuullisen ja järkevän omaisuuden käytön kriteerin osalta on kuitenkin syytä todeta, että 2000 luvulle tultaessa perustuslakivaliokunta näyttää kokonaan luopuneen kriteerin käytöstä ja arvioi nykyisin myös omaisuudensuojan rajoituksia perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten pohjalta. Valiokunta on soveltanut viimeksi sanottua kriteeriä lausunnossaan 5/2000 vp (Länsineva 2009 s. 5). Omaisuuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttöä tulee tulkita nimenomaan omistajan näkökulmasta, koska omaisuudensuojalla on sekä perusoikeus- että myös ihmisoikeusulottuvuus. Käytön normaalisuutta arvioitaessa tässä yhteydessä on kysymys yhdenvertaisuudesta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa tulkintakäytännössä korvauslain säätämisen aikaan (1990) pidettiin kalastuksesta pidättäytymiseen velvoittamista omaisuuden normaalin käytön estämistä ja siten rinnastettavissa pakkolunastukseen (PeVL 5/1981 vp.), mikä tulee korostetusti esille myös nyt esillä olevassa korvaustoimituksessa (Laaksonen 1998 s. 151–152). Omaisuuden kohtuullista käyttöä arvioitaessa on esitetty sen merkitsevän mahdollisuutta omistajan kannalta kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen maataan, rakennuksiaan ja muita omaisuusosia suhteessa omaisuuden hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja muihin samassa asemassa oleviin. Kohtuullisuudessa on kyse aina konkreettisista reaalimaailman ilmiöistä, joita voi joskus olla vaikea hahmottaa abstraktisesti etukäteen lakia säädettäessä. (Laaksonen 1998 s. 152– 153) Omaisuuden järkevää käyttöä on sen hoitaminen huolellisen miehen tavoin kohtuullista hyötyä tuottavalla, tavanomaisella ja edullisella tavalla. Toisaalta sitä tulee arvioida omaisuudensuojanormin tavoitteiden kannalta. Etusijalla on silloin ne omistajan yksityisoikeudelliset intressit (Laaksonen 1998 s. 152–153). Kalastusoikeuden omistajien oikeuksia kalastukseen on Tenojoella monista syistä rajoitettu, ei pelkästään aina kalakantojen hoidon vuoksi. Jos rajoitus estää tai huomattavasti vaikeuttaa kalastusoikeuden omistajan kalastusmuodon tavanomaista, järkevää ja kohtuullista käyttöä, on tästä johtuvista menetyksistä maksettava korvaus. Lisäksi on huomattava, että tämä koskee lain säännöksen (1.3 §) mukaan ainoastaan pyydysten rakennetta, käyttöaikaa tai käyttötapaa koskevia rajoituksia. Muilta osin tätä vaatimusta ei sisälly lakiin, joten niiltä osin on maksettava täysi korvaus. Kirjallisuudessa (mm. Laaksonen) on katsottu, että korvausjärjestelmä käynnistyy yleensä vasta, kun kiinteän omaisuuden käyttö estyy tai huomattavasti vaikeutuu. Puhutaan eräänlaisesta korvauskynnyksestä ja omavastuusta, jolloin kiinteistönomistajalla on tietty velvollisuus sietää korvauksetta yhteiskunnan puuttumista oikeuksien käyttämiselle. Korvauskynnys tarkoittaa korvausvelvollisuuden käsillä olon tutkimista. Tenojoen kalastussääntelyssä mainittua kaavamaisuutta monimutkaistaa se, että monessa tapauksessa kalastusoikeuksia rajoitetaan yhdeltä ryhmältä, jotta toinen oikeuksien ryhmä voisi kalastaa edelleen samalla tasolla kuin ennenkin. Utsjoen tilanteessa (v. 1925 isojakoasetus) kalastuksen tuotto otettiin heinänkasvun heikkouden vuoksi tilojen verollepanossa ja jyvityksessä Sivu 7 / 7 huomioon. Tuolloin puutteellisen viranomaistoiminnan vuoksi monet talot saivat isojaossa osuuksia yhteisiin vesiin liian vähän (Kulkki – Vitikainen 2009). Edellä mainituista syistä ja sen takia, että korvauskynnyksen kynnysarvon määrittäminen puutteellisen saalistilastoinnin vuoksi on hankalaa, korvauskynnys ei Tenojoella voi olla korkea. Viranomaisen asiana olisi ollut järjestää asianmukainen saalitilastointijärjestelmä Tenojoen kalastussopimuksen säätämisen yhteydessä jo vuodesta 1972 lähtien, kuten Norjassa on tehty. Yksityinen kalastusoikeuksien omistajan tappioksi ei voi tulla puutteellisen viranomaistoiminnan aiheuttamat epävarmuustekijät korvaustoimituksessa. Kalastusoikeuden omistajien saalismenetyksen kokonaisarvoa määrättäessä on otettava huomioon kumulatiivisesti kaikki vuonna 1972 ja sen jälkeen tehtyjen kalastussääntöjen aiheuttamat rajoitukset (Kulkki – Vitikainen 2009), minkä vuoksi ainakin kunkin lohkunnan kohdalta toimitus on pidettävä yhtenä kokonaisuutena. Sitä ei voida jakaa osiin (koskien esimerkiksi vain patokalastusta), kuten nyt ollaan tekemässä Utsjoen kokouksen 22.6.2015 kutsun mukaan, jolloin kumulatiivisen vaikutuksen etu menetetään. Ehkä kumulatiivisia vaikutuksia määritettäessä taloittain tulee ottaa huomioon menetykset yli lohkokuntien rajojen, koska monilla taloilla on vahvistettuja kalastusoikeuksia usean lohkokunnan alueella. Toimituksessa katsottava, että Tenojoen kalastussopimuksen tai – säännön taikka sivuvesisäännön tai venerekisterin aiheuttama rajoitus on huomattava, jos siitä johtuva suhteellinen menetys eli oikeuden käyttömahdollisuus on alentunut n. 5 % tai enemmän ja tätä vastaavaksi merkityksellisen haitan absoluuttiseksi tasoksi Utsjoella 750 euroa. Utsjoella palkkataso on huomattavan alhainen verrattuna muuhun Suomeen. Sen sijaan niiden kalastusoikeuden omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, kysymyksessä on pakkolunastukseen veroisesta tilanteesta, jolloin korvauskynnystä ei tulisi soveltaa, koska vähäisyyskriteeristöä ei sovelleta pakkolunastukseen. Kaikki menetykset on tältä osin korvattava täysimäärisesti. Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomessa Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta omistavan, kalastusoikeuksien haltijoiden ja erityisperusteisten kalastusetuuksien haltijoiden etuja, oikeuksia ja asemaa. Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä asuinpaikasta riippumatta jokainen, joka omistaa Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta, joka on kalastusoikeuksien haltija Tenojoen vesistön alueella tai joka on erityisperusteisten kalastusetuuksien haltija Tenojoen vesistön alueella. Yhdistyksen kotipaikka on Utsjoki. Utsjoella 19.6.2015 Tenon kiinteistönomistajat ry – rekisteröity yhdistys, Utsjoki Veikko Rintamäki puheenjohtaja LIITTEET 1. 2. 3. 4. Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012 (245/34/2011) Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 7.10.2014 (Dnro OKV/1/21/2012) Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 25.1.2014 (Dnro OKV/465/1/2011) Tenon kiinteistönomistajat ry:n kirje maa- ja metsätalousministeriölle
© Copyright 2024