Automaattista arvonmääritystä Hackathonit tulevat

3/2015
Maanmittaustoimistojen aika
###
Automaattista arvonmääritystä
###
Hackathonit
tulevat
###
E PÄ S E LVÄT K A L A S T U S O I K E U D E T • EKSPROPRIAATIOSTA
### • ### •
JA ERITYISESTI IMPROPRIAATIOSTA •
HUUTAVA TARVE INNOVAATIOJOHTAMISELLE
### • ### • ### •
• BALTIC VALUATION
### • ### • ###
3/2015
SISÄLTÖ
5 Ari Laitala (pääkirjoitus)
MIELENILMAUKSEN JÄLKEEN
6
10
Juho-Pekka Virtanen, Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo,
Juha Hyyppä ja Ari Laitala
HACKATHON RANTAUTUU MAANKÄYTTÖALALLE
Ari Laitala
UUDEN ÖLJYN ANATOMIA
11 HÄRKÄÄ SARVISTA
12 Jamie Donovan
AUTOMAATTISET ARVONMÄÄRITYS­M ALLIT
KIINTEISTÖARVIOINNIN ALALLA
16 Jaakko Haapala
EPÄSELVÄT KALASTUSOIKEUDET ­P ERÄMERELLÄ JA
TORNION-MUONIONJOELLA
20 Väinö Ylikangas
MAANMITTAUSTOIMISTOJEN AIKA
24 Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo
OY SUOMI AB:LLA HUUTAVA TARVE OSAAVILLE ­
KEHITYS- JA TEKNOLOGIA­J OHTAJILLE
30 Matti Holopainen
KUNTALIITON AVAUKSET DIGITALISAATIOON
32 Ari Laitala
BALTIC VALUATION EVALUATION
34 Jaakko Sirkjärvi
EKSPROPRIAATIOSTA JA ERITYISESTI IMPROPRIAATIOSTA
37JARRUMIES
38 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA
39 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN
40 Markku Markkula
UUSIA SÄÄDÖKSIÄ
43UUTISIA
50 IN MEMORIAM
51 RESUME
52 PALVELUHAKEMISTO
PÄÄKIR JOITUS | S. 5
”Nokian jälkeiseen ­m aailmaan
totuttautuessa on nyt
­v iimeistään huomattava, että
maailma on muuttumassa.”
HACK ATHON | S. 6
”Usein ohjelmaan on ­k ytketty
huippuasiantuntijoita
­i nnostamaan ja jakamaan
ajatuksiaan aiheesta ja sen
vierestä.”
AUTOMAAT TINEN
KIINTEISTÖ­A RVIOINTI | S. 12
”Monille arvion tilaajalle
ei ­l opultakaan näy, onko
arvioitsija käyttänyt työssään
tietokoneavusteista arvon­
määritystä.”
EPÄSELVISTÄ K AL ASTUS­
OIKEUKSISTA | S. 16
”Kalastusoikeuksien ­k äsittely
vaikuttaa hieman sattuman­
varaiselta ja se ei ole ­k ohdellut
mahdollisia oikeuksien
­h altijoita samalla tavalla.”
MAANMIT TAUSTOIMISTOJEN
AIK A | S. 20
”Asiakkaiden silmissä maan­
mittaustoimi silti oli edelleen
etäinen, salatieteeksikin
koettu asia.”
INNOVAATIO- JA TUTKIMUS­
JOHTAMINEN 6.0 | S. 24
”Kansallisen T&K:n on
­t ähdättävä selvitymisen ja
peruskoulutuksen sijaan
­m aailmanluokan tuloksiin.”
KUNTALIITON AVAUKSET
DIGITALISAATIOON | S. 30
”On kestämätöntä, että kehitys­­hankkeissa vero­r ahoituksella
tuotetaan palvelu­m onopoleja
valitulle yritykselle.”
EKSPROPRIAATIOSTA JA
IMPROPRIAATIOSTA | S. 34
”Kiinteistön omistusoikeuden
järjestelmä ja kiinteistö­
järjestelmä elävät eri tasoilla
ja erillään.”
KUSTANTAJAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea­koulu- ja
o­ pistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY
www.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: ari.laitala maankaytto.fi, puh. 050 512 2745.
KANSI: Ali Kämäräinen.
PÄÄKIRJOITUS
MIELENILMAUKSEN JÄLKEEN
ON VAIKEA SANOA, kumpaa uutisvyöryä niskaan enemmän
kaatuu: Euroopan pakolaiskriisiä vaiko kansakunnan yksikkötyökustannuskriisiä. Pakolaisten hätämajoittaminen on meidänkin
ammattikuntaamme koskeva ponnistus. Kunnista olisi varmaan
paljon mielenkiintoista kuultavaa siinä, miten valtava majoitusurakka on toistaiseksi saatu ratkaistua. Tämähän on haaste, joka
uusissa muodoissaan jatkuu vielä pitkään.
Puolitan potentiaaliset jutun aiheet kuitenkin alkuunsa ja keskityn viiden prosentin haasteeseen.
Aihepiiriä on mediassa tietysti kaluttu jo viikkoja ja kuukausiakin.
Jotain uutta tuntuu kuitenkin tapahtuvan päivittäin ja sitä myötä
uutta pureskeltavaakin syntyy. Koska meidän lehtemme on irti
päivittäisestä uutisvirrasta, on sopivaa tähyillä hiukan kauemmas.
Sekä taaksepäin että eteenpäin.
Vaikka kaiken keskiössä näyttäisi olevan viiden prosentin leikkaus yksikkötyökustannukseen, on kyse pohjimmiltaan tietysti
jostain aivan muusta. Viiden prosentin leikkaus on vain hätäapu,
jolla valtiovalta yrittää ostaa lisää aikaa. Tähän asti sitä on ostettu
lisäämällä valtion velkaa, mutta siinä suhteessa pää on tullut nyt
vetävän käteen.
Vaikka pitkään jatkunut talouskriisi on monelta osin ulkoistenkin tekijöiden aikaansaamaa tai vauhdittama, on se kuitenkin
paljastanut suomalaisen kansantalouden todellisen kilpailukyvyn
tai pikemminkin sen rakenteellisen heikkouden. Nokian uskomaton menestys muutti käsitystämme todellisuudesta. Hyvinvointiyhteiskunnan menot viritettiin sellaiselle tasolle, joka olisi
edellyttänyt Nokia-klusterin menestyksen jatkumista tai vastaavien
menestystarinoiden syntymistä. Valtion velan tuplaaminen on ollut
loiventavien ottamista. Nyt on loiventavat otettu – velaksi tietysti.
Paluu todellisuuteen tuntuu tietysti aivan järkyttävältä. Varsinkin,
kun ensimmäisen sairauspäivänkin palkka viedään.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että koko suomalainen työnteon
kenttä ja järjestelmä kaipaavat uutta järjestystä. Sopimusyhteiskunnassa ei olla kyetty toteuttamaan asteittaista uudistumista riittävän
ripeästi. Jos uudistukset eivät onnistu pienemmissä erissä, täytyy
ne sitten tehdä suuremmissa.
Joissakin asioissa olen samaa mieltä Björn ”Nalle”Wahlroosin
kanssa. Hän kritisoi hiljattain sopimusyhteiskuntaa. Tässä kohtaa
komppaan häntä – ainakin vähän. Sopimusyhteiskunta on vuosikymmeniä ollut varsin toimiva osa vaurautta luovaa ja jakavaa
järjestelmäämme. Tämä on samalla ollut sopimusyhteiskunnan
perusta ja oikeutus – se on lisännyt kansakunnan kilpailuetua. Nyt
tuo perusta horjuu aika lailla.
Vaikeaa on kuitenkin luoda parempaakaan järjestelmää tilalle.
Paras vaihtoehto lienee se, että valtiovalta ottaa enemmän vastuuta, kuten nyt näyttää tapahtuvankin. Työmarkkinaratkaisujen
sisällöillä on tyypillisesti suuri vaikutus kansantalouteen. Onko
valtiovalta ulkoistanut oman vastuunsa perinteisessä kolmikannassa liian pitkälle? Niin pitkälle, että valtiontalouden selkäranka
ei omia ratkaisujaan enää kestä.
Mutta kuten todettu, ”pakkolait” ja sopimustoimet eivät ole
muuta kuin hetkittäinen helpotus. Pohjimmiltaan kysymys on
yksityisen sektorin kilpailukyvystä ja sen perusta on ennen kaikkea
kilpailukykyisissä tuotteissa. Viidenkään prosentin alennus yksikkötyökustannuksessa ei mahdollista kovin kummoista hinnanalennusta lopputuotteessa. Huikean paljon suurempi merkitys edelleen
on itse tuotteilla ja siinä, miten niitä osataan myydä ja markkinoida.
Nokian jälkeiseen maailmaan totuttautuessa on nyt viimeistään huomattava, että maailma on muuttumassa. Professori
Liisa Välikangas sanoi hiljattain, että palkkatyö sellaisena kuin
sen tunnemme, on katoamassa. Työn projektiluontoisuus ja sen
riippumattomuus ajasta ja paikasta lisääntyy. Asia ei ole mitenkään
uusi, mutta se on koko ajan todellisempi. Yhä useammasta työstä
on tulossa innovaatiotyötä.
Työn tekemisen tavat muuttuvat, mutta muutosta tarvitaan
myös työn tekemisen perustassa. Tilauksessa on uudenlainen
psykologinen sopimus työnantajien ja työntekijöiden välillä. Samalla on hyvä huomata, että myös uudenlaiselle johtajuudelle on
huutava tarve. Tämä kriisi, kuten kaikki muutkin kriisit ovat myös
johtajuuskriisejä. Johtajat tekevät päätökset ja ovat niistä myös
vastuussa. Mitä suurempi johtaja, sitä suurempi vastuu. Tästä on
puhuttu aivan liian vähän.
Todelliseen puntariin johtajuus on nyt joutumassa julkisella sektorilla mukaan lukien koulutussektori (joka osin on yksityisluonteista). On kutakuinkin ennen näkemätöntä, että myös koulutuksesta
ollaan nyt valmiita leikkaamaan. Miksi näin tehdään?
Toiseksi todennäköisin vaihtoehto on mielestäni se, että valtiovalta on lähellä täyttä paniikkia. Velkaantumiskierre ollaan valmiita
katkaisemaan hinnalla millä hyvänsä, vaikka tulevan kasvun siivet
leikkaamalla. Todennäköisempää taitaa olla kuitenkin se, että
korkeakoulu- ja yliopistolaitoksen epäillään olevan pöhöttynyttä
ja tehotonta. Töitä siellä kyllä tehdään kovasti, mutta miltä osin
se on todellista arvoa luovaa. Yliopistot ovat edelleen mahtavia
byrokratian linnakkeita. Väite on tietysti kova, enkä voi sitä todistaa.
Mutta päinvastaisen todistaminen taitaa olla vielä vaikeampaa.
Ja todettakoon vielä nyt erikseen, että yliopistojahan on juuri
pääomitettu vähintäänkin sadoilla miljoonilla euroilla kiinteistöjen
ja käteisen muodossa. Ei kai valtion voi olettaa tekevän tätä velkarahalla hyvää hyvyyttään.
Koulutusleikkauksista – kuten kaikista leikkauksista – puhuttaessa on huomio kiinnitettävä siihen, että leikkaukset koskevat
vain prosessin panoksia. Kukaan ei kai pakota toimimaan siten,
että myös prosessin tuotos on vastaavasti huonompi. Siellä, missä
kilpailun paine ei ole pakottanut jokapäiväiseen kehittymiseen,
on edelleen mahdollisuus melkoisiin tuottavuushyppyihin. Mutta
koska johtajat ja johtajien johtajat ratkaisevat sen, mitä tehdään ja
miten tehdään, ei suorittavassa portaassa voida ottaa asioita omiin
käsiin. Johtajat tarvitaan muutokseen mukaan.
A R I L A I TA L A
a ri .l ait al a m aank ayt to. f i
MAANKÄYTTÖ 3|2015
5
Lopputuote oli katseltavissa
myös Oculus Riftillä.
Hackathon rantautuu
maankäyttöalalle
Teksti: Juho-Pekka Virtanen, Hannu Hyyppä,
Marika Ahlavuo, Juha Hyyppä ja Ari Laitala
Kuvat: J-P Virtanen ja Ali Kämäräinen
HACKATHONIN LYHYT OPPIMÄÄRÄ
Hackathon-sanassa yhdistyvät sanat “hack” ja “marathon”, mikä
paljastaa termin alkuperäksi tietotekniikan ja tarkemmin ohjelmoinnin. Tapahtumat ovat kilpailuhenkisiä koodaustapahtumia, jotka
järjestetään yhteistyössä lukuisten yritysten kanssa. Tyypillisesti
osallistujat muodostavat ryhmiä, jotka rajoitetussa ajassa ideoivat
ja kehittävät toiminnallisen prototyypin. Tapahtuman lopuksi tulokset esitellään kaikille ja paras tekele palkitaan. Sanan alkuperä
ei ole täysin tiedossa, mutta yksi ensimmäisiä hackathoneja oli
ilmeisesti vuoden 1999 JavaOne-konferenssin työpaja, jossa kehitettiin Java-sovelluksia Palm-alustalle. Tarkoituksena oli tällöin
koota ohjelmoijia yhteen kehittelemään pieniä demosovelluksia
ja testaamaan uutta kehitysalustaa.
”Hackathon-tyyppistä
­t yöskentelyä voidaan hyödyntää
myös organisaation sisällä.”
6
MAANKÄYTTÖ 3|2015
Usein tapahtumissa pyritään löytämään teknisiä ratkaisuja loppukäyttäjän ongelmiin. Aktiiviset järjestäjät saavat pidettyä osallistujiaan virkeänä ja löytävät keskivertoa paremmin uusia ratkaisuja.
Usein ohjelmaan on kytketty huippuasiantuntijoita innostamaan
ja jakamaan ajatuksiaan aiheesta ja sen vierestä. Suuressa maailmassa yhdistetään parhaimmillaan pelialan ammattitapahtumat
luentosarjoineen ja messuineen osaksi tapahtumaa.
Noin viidentoista vuoden aikana toiminta on yleistynyt valtavasti ja levinnyt uusille aloille. Järjestämiseen ja markkinointiin onkin
jo syntynyt joukko alustoja ja organisaatioita, kuten esimerkiksi
Hackathon.IO ja Hacker League.
TIETOTEKNIIKASTA TYÖSKENTELYÄ ON SIIRRETTY
MYÖS MUILLE ALOILLE
”AEC Hackathon on Yhdysvalloista lähtöisin oleva avoimen
innovoinnin yhteisö, joka pyrkii lisäämään vuorovaikutusta teknologiapainotteisten alojen kuten ICT:n ja peliteollisuuden sekä
rakennusalan välillä. Välineenä tässä käytetään teemaviikonloppuja,
joissa eri alojen ammattilaiset kokoontuvat ratkomaan yrityksiltä
saatuja haasteita sekä demonstroimaan uuden teknologian mahdollisuuksia työpajoissa. Haasteet voivat kummuta eritasoisista
käytännön ongelmista ja ratkaisut voivat perustua ohjelmistoihin,
fyysisiin tuotteisiin tai palvelukonsepteihin”, valaisee tapahtuman
taustoja hackathonaktivisti Teemu Lehtinen. Yksi rakennusalan
ensimmäisistä hackathoneista, AEC Hackathon 1.0, järjestettiin
vuonna 2013 Piilaaksossa. Motiivina tapahtuman järjestämiselle
toimii eri alojen osaajien houkuttelu omalle ongelmakentälle.
Monialaisuuden takaavat big ja open datan, digitalisaation, kaupunkikehittämisen, logistiikan, rakennetun ympäristön, uusiutuvan
energiaan, paikkatietojen, peliohjelmoinnin ja Internet of Things
-teknologian osaajat yhdistettynä rajapintojen guruihin.
SUOMALAISET OSALLISTUMASSA JA JÄRJESTÄMÄSSÄ
RYM Oy:n tutkimusjohtaja Anssi Salonen innoitti tutkijoita osallistumaan AEC Hackathoniin jo vuoden 2014 alussa. Tällöin paikkana
oli Facebookin kampus Palo Altossa. Samaan nippuun yhdistettiin
maailman suurin pelialan tapahtuma GDC Expo. Aalto-yliopiston
tutkija J-P Virtanen ja Adminotech Oy:n kehittäjä Ali Kämäräinen
osallistuivat tapahtumaan. Heidän lopputuotteensa tapahtumassa
oli demo maalaserkeilaimella tuotettujen pistepilven visualisoinnista suoraan Meshmoonissa ilman manuaalista mallinnusta.
Pistepilviä voitiin katsella myös Oculus Riftillä ja yhdistää esim.
rakennusmalleihin. Toteutus näkyi myös Construction Executive
– Tech Trends -nettilehdessä (http://enewsletters.constructionexec.com/techtrends/2014/03/second-aec-hackathon-tacklesindustry-pain-points/).
”Tilaisuudessa oli noin 20 tuntia aikaa kehittää tiimissä rakennusalaan liittyvä sovellus, laite tai palvelu. Tuloksena syntyi
demoja suojavarusteisiin integroitujen sensorien käytöstä työntekijän seurantaan, Bluetooth-pohjaisen sisätilapaikannuksen ja
BIM:n yhdistävä mobiilisovellus, joka
hyödyntää tilakohtaiset dokumentit
automaattisesti ja robotti sisätilojen
lämpötilojen yms. mittaukseen. Lisäksi nähtiin rakennusmallien esittämistä
koskevia toteutuksia, syvyyskamerasovelluksia iPadille ja tuotteistettu
piirustusten tarkasteluun suunniteltu
käyttöliittymä isolle kosketusnäytölle”,
kertoo Virtanen.
Myös suomalainen kehittäjäyhteisö ja alan teollisuus ovat aktivoituneet
järjestäjinä. Sivulla 9 olevaan taulukkoon on koottu joitakin viimeaikaisia
ja tulevia hackathoneja.
”Tapahtumilla voi olla
hyvin energisoiva
vaikutus.”
SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT
MAANKÄYTTÖALAN HACKATHONIT
Hackathonien aihealueet koskettavat myös maankäyttöalaa. Tämän
syksyn aikana pääkaupunkiseudulla järjestetään ainakin kaksi
tapahtumaa, jossa rakentaminen ja maankäyttö ovat keskeistä
aihepiiriä. Tämäntyyppisillä tapahtumilla voi olla hyvin energisoiva
vaikutus: “Maankäyttöala ei perinteisesti ole kiinnostanut sovelluskehittäjiä. Uudet avoimet teknologiat ja paikkatiedot mahdollistavat uusia mahdollisuuksia sovelluskehittäjille. Onnistumisen
kannalta on tärkeää valmistella rajapinnat ja työkalut valmiiksi ja
tarjota riittävä tuki tilaisuuden aikana”, kertoo Adminotech Oy:n
toimitusjohtaja Tommi Hollström.
RYM SHOKin tutkimusohjelma Energizing Urban Ecosystems
(EUE) järjestää 3D City Model Hackathon -tapahtuman, jossa ideoi­
daan Espoon 3D-kaupunkimallin päälle palveluja ja sovelluksia
sekä kehitetään uusia tapoja hyödyntää älykkäitä kaupunkimalleja.
Tapahtuma pidetään Aalto Design Factoryssä Otaniemessä tänä
syksynä.
AEC Hackathon 2014: paikkana
Facebookin kampus Palo Altossa.
MAANKÄYTTÖ 3|2015
7
Hackathonit tarjoavat nykykoodaajille
viihdettä.
AEC HACKATHON
ON TULOSSA
SUOMEEN
”Suomen ensimmäinen
AEC Hackathon järjestetään
marraskuussa viikonloppuna
ennen Slushia Teklan pääkonttorilla. Aiheina ovat muun muassa
virtuaalinen todellisuus, esineiden internet, tietomallinnus ja robotiikka. Tapahtuman osallistujat koostuvat startupeista, pk-yrityksistä,
suurista yrityksistä ja tutkijoista sekä Suomesta että maailmalta.
Yrityksille tapahtuma on ainutlaatuinen tilaisuus demonstroida
osaamistaan kansainväliselle yhteisölle ja toisaalta oppia, millaisia
mahdollisuuksia uudet teknologiat voivat tuoda omaan toimintaympäristöön. Suomen AEC Hackathon on myös osa Slush ­Hacksia,
jossa eri hackathonien voittajat pääsevät kilpailemaan Slushin
”Kolmen päivän ­i ntensiivisellä
työllä ryhmä sai tuotettua
­k aksi demoa, joita kukaan
­r yhmän jäsenistä ei olisi
­k yennyt ­t ekemään yksin.”
8
MAANKÄYTTÖ 3|2015
lavalle 20 000 euron
pää­palkinnosta”, jatkaa
­Teemu Lehtinen Aalto-yliopistosta.
Formaatin yleistyessä sitä on myös pyritty jatkokehittämään.
Slushin varsinaista hackathonia edeltää siis tiukka virtuaalinen
ennakkokilpailu, joka takaa Ultrahack-viikonloppuun osallistuvien
“tuotteiden” hyödynnettävyyden yritystoiminnassa.
SOVELTUVUUS TUTKIMUKSEEN
Hackathon -tyyppistä työskentelyä voidaan hyödyntää myös organisaation sisällä. EUE-projektissa Aalto-yliopisto ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskus FGI (ent. Geodeettinen laitos) järjestivät
tutkijoilleen kehityspajan, jossa tavoitteena oli olemassa olevien
virtuaalimallien siirto projektissa käytetylle Meshmoon-alustalle ja
demosovellusten kehittäminen mallien ympärille. Kolmen päivän
intensiivisellä työllä ryhmä sai tuotettua kaksi demoa, joita kukaan
ryhmän jäsenistä ei olisi kyennyt tekemään yksin. Mukana oli myös
Adminotech Oy:n kehittäjä. Tuloksena syntyi myös uusia ominaisuuksia yrityksen kehittämälle Meshmoon-alustalle.
Teollisuuden näkökulmasta tällaiset uudet avaukset voidaan
nähdä osana Open Innovation -liikettä ja verkostomaista kehittämistä, jossa sidosryhmiä pyritään ottamaan mukaan toimintaan
jo varhaisessa vaiheessa. Tämä malli istuu hyvin myös tutkimustoimintaan ja yliopistomaailmaan. Aalto-yliopiston puitteissa onkin jo
järjestetty useita eri alojen hackathoneja, kuten Big Dataa ja siitä
tehtäviä analyysejä käsitellyt Data Science Hackathon (http://sci.
aalto.fi/en/current/events/2015-03-20/), ja energiatehokkuuteen
ja Big Datan ympäristösovelluksiin keskittynyt Green Campus
Hackathon (http://acs.aalto.fi/2014/green-campus-hackathonmay-24-25/).
Avoimien hackathonien lisäksi voidaankin olettaa, että
tämäntyyppinen intensiivinen ryhmätyöskentely yleistyy
myös digitalisoituvien tutkimusprojektien sisällä. Monista eri
ryhmistä koostuvissa konsortiohankkeissa tällaiselle nopeasti
etenevälle yhteiselle kehittämiselle on selvä tilaus. Hackathonit
antavat myös ajattelemisen aihetta perinteisen tutkimusprojektin vetäjille: nyt on oikea aika rekrytoida osaavia koodaajia
pilotoimaan tulevaisuuden visioita.
ESIMERKKE JÄ VUODEN 2015 TAPAHTUMISTA
• Big & open data hackhathon, jonka aiheena on 26 tunnin
•
•
•
LISÄTIETOA
Hackathoneista yleisellä tasolla:
•
https://en.wikipedia.org/wiki/Hackathon
JavaWorld-lehden artikkeli vuoden 1999 JavaOne-tapahtumasta
http://www.javaworld.com/article/2076473/mobile-java/
•
javaone-s-palm-sized-winner.html
AEC Hackathon, http://aechackathon.com/
AEC Hackathon Helsinki
http://aechackathon.com/listing/aec-hackathon-helsinki/
3D City Model Hackathon, http://3dcitymodelhackathon.com/
•
http://www.hackathon.io/
•
https://www.hackerleague.org
Mika Turunen. http://www.cybercom.com/fi/Suomi/Yritys/Blogit/
Blogit/hackathon-ikkunana-innovointiin/
ajan suuret tietomassat ja rajapinnat asiakastiedon dataan.
Nordic Internet of Things Hackathon 2015 -tapahtuman
aikana 50 tuntia käytetään teeman mukaisen Internet of
Things (IoT) -ratkaisun tekemiseen.
Slushin yhteyteen marraskuussa 2015 on tulossa Euroopan
suurin hackathon.
Myös Uber järjestää ensimmäisen virtuaalisen hackathonin
marraskuussa 2015.
Kuutoskaupungit järjestivät avoimen datan yhteis­hacka­
thonin, jossa kehiteltiin uusia vapaa-aikaan liittyviä liiketoimintakonsepteja jai prototyyppejä
Konecranes promotoi IndustryHackin, joka avasi suomalaisten teollisuusyritysten laitteiden kehitysrajapintoja ja tarjosi
mahdollisuudet rakentaa sovelluksia näiden päälle tavoitteenaan asettaa Suomi teollisen internetin pioneeriksi
SmartCity hackathon Tampereella kehittelee ä­ lykaupunkeja
avoimen datan hengessä.
Kulttuuriaineistoihin keskittyvä hackathon, Hack4FI – Hack
your heritage, kokosi yhteen kulttuurin, teknologian ja
taiteen osaajia.
Tuttu juttu. Yhteistyö on niin hankalaa, että miksi edes
yrittää. Tietoa on niin hankala saada, että päätökset tekee
tehokkaimmin mutu-tuntumalla. Paikkatiedosta ei ole hyötyä
yritysten liiketoiminnalle, ainakaan kansainvälistymiselle.
Olisiko jo tilausta uusille ajatuksille?
PAIKKATIETOMARKKINAT
– tuttuun tapaan innovatiivinen paikkatiedon ammattitapahtuma
3.11.
klo 9.00 – 17.00
LinkkiBuffet
klo 16.30 – 19.00
4.11.
klo 9.00 – 15.00
Paikka: Messukeskus, Kokoustamo, Helsinki
Järjestäjä: Maanmittauslaitos
Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu kävijäksi osoitteessa www.paikkatietomarkkinat.fi
Maksuton sisäänpääsy
paikkatietomarkkinat.fi
twitter.com/GIS_Expo
facebook.com/paikkatietomarkkinat
Sanotaan, että avoin data on uutta
öljyä ja että kaikesta datasta noin 90 %
on ­jollain tarkkuudella ­yhdistettävissä
johonkin paikkaan. Mikäli tämä on
edes osin totta, istuvat maanmittarit
­satumaisten rikkauksien päällä.
Uuden öljyn anatomia
Ari Laitala
10
MAANKÄYTTÖ 3|2015
miseen olemassa olevista öljylähteistä ja eri öljylaaduista.
Syntyy huomattavaa kustannusetua, kun yksi tiedon kerääjä
voi palvella useita tiedon tarvitsijoita. On siis syntynyt uusi
tuote, informaatio, joka ei enää olekaan kaikkien saatavilla
ilmaiseksi. Niukkuus ja informaation jalostuminen riittävän
hyödylliseksi alkaa synnyttää taloudellista arvoa.
Ekosysteemiin syntyy uusi kerros ja kehitys alkaa ruokkia
itseään. Kohta joku huomaa, että parempia laatuja saadaan
aikaiseksi sekoittamalla erilaisia raakaöljyjä tai niiden ainesosia keskenään. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman öljyn
varastointia, johon myös tarvitaan uusia toimijoita. Tarve
tutkimukselle, koulutukselle ja konsultoinnillekin jatkaa
kasvuaan.
Edellä on kuvattu – ehkä hiukan kömpelöstikin – sitä kehittymistä, jonka julkissektorin datan avaamisen odotetaan
synnyttävän yritystaloudessa. Suomessa datan avaamisessa
ollaan jo varsin pitkällä, mutta varsinaisen ekosysteemin
rakentuminen on vielä alkutekijöissään. Olemme ehkä
vasta tilanteessa, jossa avoimen datan hyödyntämisestä
liiketoiminnan osana alkaa olla ensimmäisiä vakiintuneita
esimerkkejä, joista monet näyttävät liittyvän avoimen datan
visualisointiin. Suurempaa lisäarvoa olisi tarjolla datan rikastamisesta ja laskennallisesta analysoinnista, mutta sellaisia
esimerkkejä on vielä niukasti tarjolla. Kehityksen on kuitenkin
syytä uskoa olevan ripeää ja sitä myös ruokitaan monin hankkein, kuten laajalla 6aika-tutkimusohjelmalla (www.6aika.fi).
Avoin data on digitalisaatiokehityksenkin tärkeä ajuri,
joten seuraamme ekosysteemin kehittymistä mielenkiinnolla. Juttuvinkkejäkin aihepiiristä saa toimitukseen laittaa.
iStock | Kotkoa
KUVITELLAANPA ENSIN ÖLJYLÄHDE , joka ei ehtyisi
ollenkaan. Vaikka lähteestä pumpattaisiin samanaikaisesti
kymmenillä tai jopa sadoilla pumpuilla, ei lähteen ehtymisestä olisi merkkiäkään. Käytännössä kuka vain voisi tulla ja
olemattomin kustannuksin pumpata öljyä niin paljon kuin
vain haluaisi. Yksi rajoitus markkinoilla kuitenkin olisi. Kunkin
lähteen öljy olisi laadultaan hiukan erilaista ja kullekin laadulle olisi markkinoilla vain rajallinen kysyntä.
Kuka tahansa uuden öljyn tarvitsijoista voisi siis helposti
ja aivan olemattomin kustannuksin hakea öljynsä itse. Uuden
öljyn pumppaamiseen ja jakeluun ei siten liittyisi juurikaan
liiketoimintamahdollisuutta. Ainoat hyötyjät olisivat toimijat,
jotka käyttäisivät uutta öljyä olemassa olevan toimintansa
parantamiseen. Ehkä jonkinasteista varhaista konsultointia
ja koulutusta olisi mahdollista harjoittaa myös. Samoin uuden öljyn laaduntarkkailua ja putsaamista tarvitaan, mutta
koska käyttö on vielä pientä ja satunnaistakin, ei edellytyksiä
erikoistuneelle toiminnalle vielä ole. Kun jotain on tarjolla
ilmaiseksi ja helposti, on siitä vaikeaa kehittää kilpailuetua.
Jatketaanpa öljymetaforaa siis vielä hiukan pidemmälle.
Uusia öljylähteitä löytyy lisää. Ne kaikki ovat laadultaan
toisistaan poikkeavia, mutta suurimmalle osalle on olemassa markkinoilla jonkinlaista tarvetta. Uusia öljylähteitä
löytyy edelleen kiihtyvällä vauhdilla lisää. Pian kenelläkään
ei ole enää kokonaiskuvaa saatavilla olevasta öljystä. Siitä
huolimatta, että öljylähteistä muodostetaan katalogeja ja
tietokuvauksia, kokonaiskuvan hahmottaminen tulee mahdottomaksi. Hakukoneetkaan eivät pysty antamaan tilanteesta kuin hajanaisen kokonaiskuvan. Ulkomailta löytyvät
lähteet – varsinkin EU:n alueelta – ovat myös kiinnostavia,
mutta siellä runsauden pulaa vasta onkin.
Tässä kohtaa alkaa syntyä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Muutama toimija erikoistuu informaation tuotta-
HÄRK
ÄÄ SARVISTA
Kangistuuko Suomi kaavoihinsa?
ja monialaisen valmistelutyön aloittamista.
Olisin odottanut konkreettisia parannusehdotuksia.
Kaavajärjestelmämme on minunkin mielestäni raskas ja hitaasti toimiva. Pidän siitä
kuitenkin enemmän kuin esim. samoilla
alueilla toimivasta vapaasta markkinataloudesta virtuaalitalouksineen. Kaavajärjestelmämme kuitenkin luo vakautta ja ennustettavuutta ja antaa ihmisille luotettavan pohjan
omille suunnitelmilleen.
Minua kiinnostavat suuresti ihmisten
mahdollisuudet vaikuttaa kaavaprosessien
kulkuun ja lopputuloksiin. Valitusmahdollisuuksilla on merkityksensä, mutta kaavoituksessa ovat tärkeämpiä sitä edeltävät vaiheet.
Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa asiasta
kiinnostuneille hyvät mahdollisuudet tuoda
omat näkemyksensä esiin. Toinen asia sitten
on, mikä merkitys sillä on lopputuloksen
kannalta.
Kunnalla on kaavamonopoli. Virkamiesten, konsulttien ja poliittisten päättäjien
hyvästä tahdosta riippuu, kuinka yksittäiset
kuntalaiset, järjestöt ym. saavat tahtonsa
läpi. Ei kaikkea ole aihettakaan saada, mutta
toivon, että eri osapuolten vuoropuhelu
toimii hedelmällisesti. Käsitykseni mukaan
tässä asiassa on paljon parantamisen tarvetta.
Otan esiin yhden esimerkin.
Liikunta-asiat ovat lähellä sydäntäni.
Niin pitäisi olla kaikilla, sillä sydän pitää siitä.
Toimin aktiivisesti mm. Jyväskylän Ladun
hallituksessa ja latutoimikunnan vetäjänä.
Kokemukseni pohjalta voin yhtyä yhdyskuntaprofessori Helka-Liisa Hentilän näkemyksiin, joista STT kertoi Helsingin Sanomissa
26.4.2015.
Hentilä on tutkinut Oulun yliopistossa yli
kymmenen vuoden ajan, miten arkiliikuntaa
voisi parantaa kaavoituksen avulla. Hän
toteaa, että valitettavasti kaavoituksessa
painottuvat muut asiat kuin arkiliikunnan
edistäminen, vaikka sen avulla voidaan alentaa kuntien sosiaali- ja terveyskuluja. Uuden
alueen kaavoituksessa mietitään yleensä
ensin autotiet. Kävelijöille ja pyöräilijöille
annetaan ne alueet, mitkä jäävät yli. Maankäytön suunnittelussa arkiliikunta ei korostu
millään lailla.
Olen myös huomannut, että ristiriidat
kaupungin hallinnossa haittaavat toimintaa.
Esim. luonnonsuojelijat ovat kuin valtio valtiossa. Jäykästä reviiriajattelusta pitäisi päästä
järkevään yhteistyöhön.
Jyväskylän kaupunki on ryhtynyt kehittämään osallistumisen ja vaikuttamisen
mahdollisuuksia erilaisissa kunnallisissa
asioissa. 15.6.2015 valmistui luonnos Jyväskylän kaupungin osallisuusohjelmaksi. Se on
tehty yhteisvoimin. Kymmeniin työpajoihin ja
keskusteluihin on osallistunut keväällä 2015
asukkaita, järjestöjä, kaupungin henkilöstöä
ja luottamushenkilöitä. Ryhmä, johon on kuulunut edustajat eri palvelualoilta, on vetänyt
kehittämisprosessia.
Osallisuusohjelman tavoitteena on tuoda
osallistumisen ja vaikuttamisen keinot jokaisen ulottuville sekä kannustaa käyttämään
niitä. Toisena tavoitteena on käynnistää
kaupunkiorganisaatiossa määrätietoisesti
omien toimintatapojen ja toimintakulttuurin
kehittäminen entistä avoimemmaksi.
Luonnoksesta on ollut mahdollisuus
antaa palautetta elokuun loppuun saakka.
Tämän jälkeen ohjelma työstetään lopulliseen muotoonsa. Käykääpä tutustumassa
osallisuusohjelmaan netissä.
Raimo Koivistoinen
raimo.koivistoinen kolumbus.fi
Tampereen teknillisen yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemi
haluaisi panna kaavajärjestelmämme täysremonttiin. Hän kirjoitti ajatuksistaan Helsingin
Sanomien Vieraskynä-palstalla 27.6.2015.
Rajaniemi kertoo, että nykyinen eli Juha
Sipilän hallitus aikoo muuttaa ELY-keskusten
roolin ”konsultoivaksi” ja rajoittaa niiden
valitusoikeutta. Hallitus aikoo myös selvittää
siirtymistä kunnallisvalituksesta hallintovalitukseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että kuntalaisten yleinen oikeus valittaa kaavoista poistuu.
Valitusoikeus jää esimerkiksi kaava-alueen
asukkaille ja maanomistajille.
Rajaniemen mukaan kaavoituksen jäykkä
kolmiportainen hierarkia – maakuntakaava,
yleiskaava ja asemakaava – edustaa sotien
jälkeisten vuosikymmenien yhteiskuntakäsitystä. Hän kritisoi sitä, että asemakaavassa
määrätään alueelle tietty käyttötarkoitus.
Samalla rajataan pois muut käyttömahdollisuudet, mikä estää monimuotoisen miljöön
syntymisen. Oikeastaan lähes kaikki, mitä
tiedämme hyvän kaupungin ominaisuuksista,
on hänen mukaansa ristiriidassa kaavoituksen
sääntöjen kanssa.
Rajaniemi haluaisi lopettaa kaavoittamisen kokonaan ja luoda tilalle elinympäristömme säätelyyn paremmin soveltuvia keinoja.
Maakunta-, yleis- ja asemakaavan sijaan riittää
kaksi suunnittelutasoa etenkin, jos niiden
välillä on jatkuva vuorovaikutus.
Sipilän hallitus on todellakin ottanut tavoitteekseen säännösviidakon purkamisen.
Tätä on yritetty ennenkin, mutta tulokset
ovat muodostuneet laihoiksi tai suorastaan
päinvastaisiksi kuin tavoitteet. Minunkin
mielestäni monet normit ovat turhia tai
turhan jäykkiä.
Rajaniemen ehdotus on varsin raju hyökkäys kaavajärjestelmäämme kohtaan. Hänen
asemansa yhdyskuntasuunnittelun professorina antaa tälle puheenvuorolle erityistä
painavuutta. Muutostarpeen lisäksi hän ei
kuitenkaan kerro, minkälaisia muutoksia hän
odottaa. Hän vain ehdottaa laajapohjaisen
MAANKÄYTTÖ 3|2015 11
AUTOMAATTISET ARVONMÄÄRITYS­
MALLIT KIINTEISTÖARVIOINNIN ALALLA
Teksti: Jamie Donovan
Alueen keskimääräinen asunto
45,4 m²
0,96
0,76
51 %
7%
14,7 %
=
4 900 €/m²
Arvioitavan kohteen arvon estimaatti
pinta-ala
omistustonttia
hissiä
hyväkuntoisia
huonokuntoisia
ylimmässä kerroksessa
4 900 €/m² × -18 % × +1 % × +0.9 % × -3 % × +1,0 % = 4 333 €/m²
Hissi
Laskennallinen keskihinta
Omistustontti
Kyllä
+1 %
/
Ei
-28 %
Kyllä
+0,9 %
/
Ei
-0,3 %
Kuntoluokka
Hyvä
+4 %
/
Normaali
-3 %
Ylin kerros
/
Kyllä
+1,0 %
Huono
-11 %
/
Ei
-0,2 %
€/m²
Keskimääräistä (70 m²)
suurempi
-18 %
Koko (m²)
Tyypillinen hedoninen monimuuttujaregressio mahdollistaa verrattain
tarkan, mutta intuitiivisen markkina-arvon mallinnuksen.
Tässä 70 m²:n asunto saa arvon 303 310 euroa (=4 333 €/m² × 70 m²).
Taustan valokuva: Anssi Krooks, kaavat: Jamie Donovan.
AUTOMAATIO ON PUHUTTANUT PITKÄÄN teollisuuden
alalla ja vakiinnuttanut asemansa tuotannontekijänä sekä osana
arvoketjua. Tuottavuuden kasvaessa viime vuosituhannella myös
kansakunta vaurastui, eikä aikoinaan pelätty massatyöttömyys ole
toteutunut. Työn paino on vuosikymmenten kuluessa siirtynyt
ennakoidusti fyysisemmästä työstä ajattelutyöhön. Viimeisten
vuosikymmenten aikana digitalisaatio on nopeuttanut myös arkisia
konttoritehtäviä, kuten laskutusta ja kirjanpitoa, mutta viimeaikaisin
trendi ulottuu myös ylempien toimihenkilöiden harkintakykyä
vaativiin konsultatiivisiin tehtäviin. Miten käy kiinteistöarviointialan?
Kiinteistöarvioinnin alalla kohteen markkina-arvo muodostuu
lukemattomista tekijöistä, muun muassa kohteen teknisistä ja
taloudellisista ominaisuuksista, ympäristön muuttujista, kuin myös
kysynnän ja tarjonnan tasapainosta. Tämä arvo vielä tarkentuu
potentiaalisten ostajien ja myyjien kokemusten ja arvomaailmojen kohtaamispisteessä; esimerkiksi oman kodin rahallinen
arvo koetaan hyvin yksilöllisesti, eikä julkisivun värityksen tai
arkkitehtuuristen ratkaisujen vaikutusta ole aina helppo selittää.
Näiden tekijöiden yhdistäminen kohteen teknisiin ja taloudellisiin
ominaisuuksiin on harkintakykyä ja tietämystä vaativa tehtävä, jossa
kokemus on avuksi arvonmuodostuksen olennaisten tekijöiden
määrittämiseksi. Äkkiseltään vaikuttaisi siis siltä, että tämän tehtävän automointi olisi erityisen haastavaa.
Kiinteistöarvioinnin tyypillisissä kohteissa arvonmääritysprosessi on kuitenkin säännönmukainen ja toistettava, mikä mahdollistaa
tilastollisen analyysin. Myös arvioitavan kohteen ominaisuudet ovat
12
MAANKÄYTTÖ 3|2015
Monet toimiston rutiininomaisista
­tehtävistä on jo korvattu tietojärjestelmillä,
­älypuhelinsovelluksilla ja pilvipalveluilla.
Myös asiantuntijuutta ja harkintakykyä
­vaativia tehtäviä automoidaan yhä enemmän.
Nyt vuorossa on kiinteistöarviointi.
usein yhteneviä muiden rakennusten kanssa, jotka jakavat saman
rakennusvuoden ja maantieteellisen alueen. Vaikka yksittäisen
henkilön näkemyksiä ja mieltymyksiä on edelleen mahdotonta
toisintaa matemaattisin mallein, ovat ostaja- ja myyjäehdokkaiden
käyttäytyminen suurena joukkona verrattain ennakoitavissa, johon
myös markkina-arvon määritelmä perustuu. Kun ostajia ja myyjiä
on riittävä määrä, naapurissa juuri tehty kauppa voi olla hyvinkin
vertailukelpoinen arvioitavan kohteen kanssa, vaikka kaikki kauppaan vaikuttavat yksityiskohdat eivät olisikaan tiedossa.
KIINTEISTÖALAN ARVONMÄÄRITYSMALLIT
PERUSTUVAT KAUPPAHAVAINTOIHIN
Tyypilliset automaattiset arvonmääritysmallit perustuvat siis
toteutuneisiin kauppoihin, ja vain harvoin hyödyntävät monimutkaisempia ekonometrisia menetelmiä markkinaosapuolien
käyttäytymisen mallintamiseen. Tällöin malli voidaan yksinkertaisimmillaan muodostaa kauppa-aineistosta, joka luokitellaan automaattisesti sijaintinsa ja ominaisuuksiensa perusteella. Mallin tulos
saadaan ottamalla valikoiduista havainnoista esimerkiksi mediaani.
Parempaan tarkkuuteen yltävä malli pohjautuu useimmiten monimuuttujaregressioon, eli aineistosta muodostetaan matemaattinen funktio, joka pyrkii seuraamaan mahdollisimman tarkkaan
kiinteistömarkkinan käyttäytymistä. Kehittyneemmissä malleissa
saatetaan puolestaan käyttää keinotekoisia neuroverkkoja, jossa
yhdistetään tunnetut syy-seuraussuhteet ja heuristinen analyysi.
Näissä malleissa monimutkaiset sisäiset rakenteet ja säännöt luodaan kokeiluluontoisesti saatavilla olevan markkinainformaation
pohjalta, jonka lopputulos voi olla hyvin hankala ihmismielen
ymmärtää. Ensimmäiset kehittyneemmät mallit vaikuttavat kuitenkin varsin lupaavilta.
Suomen kaltaisessa maassa mallien sidonnaisuus kauppahavaintoihin tarkoittaa toistaiseksi rajautumista asuntojen
hinta-arvion määrittämiseen, sillä muissa tilatyypeissä tilastokelpoinen kauppatieto on verrattain harvassa. Tarkka markkina-arvo
saavutetaan helpoiten suuren kauppalukumäärän ja verrattain
homogeenisen havaintoaineiston avulla, jolloin kerrostaloasunnot
ovat erityisen otollisia kohteita mallinnukseen. Maailman suurissa
kaupungeissa myös muita tilatyyppejä mallinnetaan, mutta näiden
mallien käyttötarkoitus rajautuu usein mm. herkkyys- ja riskianalyyseihin, joissa tarkkuus ei ole ratkaiseva tekijä.
Vaikka kauppakohteiden ominaisuuksien arvottamiseen
perustuva regressiopohjainen malli on käsitteellisesti helpompi
ymmärtää, on mallinnuksen tilastopohjaisuudessa myös haasteensa. Mikäli markkinat hiljenevät, eikä kauppaa käydä, on malli usein
neuvoton – tai pahimmillaan tuottaa selkeästi virheellisiä tuloksia.
Kokenut arvioitsija puolestaan vertaa käsitystään hiljaisesta kysynnästä ja tarjonnasta, ja tarjoaa arvonäkemyksensä todennäköisestä
markkina-arvosta – joskin myös tällöin arvion tarkkuus on usein
merkittävästi normaalia heikompi.
TERVE EPÄLUULO KÄYTTÖÖNOTON HIDASTEENA
Arvonmääritysmallit maailmalla ovat toistaiseksi saaneet osakseen
runsaasti epäilyä, erityisesti mallien vaikeaselkoisuuden, vaihtelevan tason sekä liikesalaisuuksien varjelemisen aiheuttaman
salamyhkäisyyden takia. Ratkaisuna on peräänkuulutettu mallien
standardisointia, auditointia ja soveltuvan käytön
selkeää määrittämistä. Tästä huolimatta arvonmääritysmallien käyttö kuitenkin lisääntyy voimakkaasti
kiinteistöarvioinnin alalla – ovatko skeptikkojen
epäilyt siis oikeutettuja?
Kustannussäästöt ovat yleensä vahvasti
automatisointipäätöksien taustalla, mutta niin
teollisessa automaatiossa kuin tietotyöläisen apuvälineenä päätöksen taustalla on usein myös halu
pienentää virhemahdollisuuksia ja vakioida laatua.
Vaikka u
­ seat akateemikot ovat todenneet huolella
luotujen arvonmääritysmallien olevan monissa
tapauksissa yhtä tarkkoja – ellei tarkempia kuin
”Usein automaation ilmeisin etu
on sen mahdollistama nopeus.
Kokonaan digitalisoitu r­ atkaisu
voi parhaimmillaan tuottaa
­h alutun tuloksen muutamalla
hiirennäpäytyksellä.”
perinteisin menetelmin tuotetut arviot – ei kaikilta ennakoimattomilta olosuhteilta voida suojautua. Automaattisissa arvonmääritysmalleissa, kuten muissakin
tietojärjestelmissä, lopputuloksen oikeellisuus on verrannollinen
lähtötietojen laatuun ja määrään. Äkillistä muutosta lähtötiedoissa
pidetäänkin suurimpana uhkana mallin toiminnan jatkuvuudelle,
johon mallin ylläpitäjällä ei välttämättä ole lainkaan vaikutusvaltaa.
Lisäksi taival raakadatasta lopulliseen arvoon saattaa olla haavoittuvainen ennalta arvaamattomille ulkoisille tekijöille; vaikka malli
olisikin läpikotaisin testattu toimivaksi nykyisessä markkinatilanteessa, voi olennainen muutos kiinteistömarkkinoissa romuttaa
luottamuksen arvojen paikkansapitävyyteen.
ARVONMÄÄRITYSMALLIT MAHDOLLISTAVAT UUDET
TOIMINTAMALLIT JA PALVELUMUOTOILUT
Usein automaation ilmeisin etu on sen mahdollistama nopeus.
Kokonaan digitalisoitu ratkaisu voi parhaimmillaan tuottaa halutun
tuloksen muutamalla hiirennäpäytyksellä. Vaikka mallin ylläpitämisessä ja ajantasaistamisessa saattaa kulua aikaa, tuottaa käyttövalmis malli tuloksen parhaimmillaan sekunnin murto-osassa.
Maailmalla tämä on jo laajentanut palvelutarjoamaa. Nopeus mahdollistaa reaaliaikaisien palveluiden tuottamisen, jossa esimerkiksi
asuntolainan sopimusmuutokset voidaan käsitellä yhdellä kertaa
ja täysin automaattisesti verkon yli. Arvioiden alhaiset yksikkökustannukset mahdollistavat myös portfolioanalyysit ja kuukausittaiset
indeksit, jossa kuukaudenkin välein laskettava arvo onnistuu ilman
merkittäviä lisäkustannuksia.
Vaikka kauppahavaintojen puutteen takia arviointimalli saattaisi
olla ajoittain epätarkka, oikein rakennettu malli ei tule kuitenkaan
antamaan keskimäärin korkeampia tai matalampia markkinaarvoja. Lisäksi mallit ovat usein toiminnaltaan itsenäisiä, eivätkä
vaadi harkinnanvaraisia parametreja, kuten tuottovaatimusta.
”Vaikka arvonmääritysmalli olisi todettu
toimivaksi joissain ­k iinteistömarkkinoiden
osa-alueissa, ei mallia voida pitää
­t ällöinkään muiden arviointimenetelmien
yksiselitteisenä korvaajana.”
MAANKÄYTTÖ 3|2015 13
”Suuri osa arvonmääritysmallien
kohtaamasta kritiikistä
ei suinkaan kohdistu itse
­m alleihin, vaan sen käytön
­s oveltuvuuteen.”
Tällöin mallia voidaan käyttää objektiivisena arvon määrittäjänä
jopa niissä tilanteissa, joissa arvonmäärittäjän objektiivisuutta ja
itsenäisyyttä muuten saatettaisiin kyseenalaistaa, esimerkiksi oman
tulosvaikutteellisen tasearvon määrittelemisessä.
UUSIEN JA PERINTEISTEN MENETELMIEN YHDISTELMÄ
VAIHTOEHTONA
Vaikka arvonmääritysmalli olisi todettu toimivaksi joissain kiinteistömarkkinoiden osa-alueissa, ei mallia voida pitää tällöinkään
muiden arviointimenetelmien yksiselitteisenä korvaajana. Mikäli
havaitaan, että mallin tarkkuus kärsii reuna-alueilla, tai esimerkiksi
uudisrakentaminen on laadullisesti merkittävästi aiemmasta uudistuotannosta poikkeavaa, on perusteltua siirtyä tavanomaiseen
arviointiin. Monissa maissa haasteena on kuitenkin perinteisen
arviointitoiminnan ja mallien rakentamisen eriytyminen eri palvelutuottajiin, jossa yhteistyö voi olla hankala toteuttaa ja mallit
nähdään usein uhkana vakiintuneille toimintamalleille. Ammattimaiset kiinteistöarvioitsijat ovat silti otollisin taho laadun arviointiin,
sillä he ymmärtävät niin käyttötarkoitukseen soveltuvuuden kuin
myös keskeiset arvioinnin periaatteet, kuten riippumattomuuden
pyhyyden.
Kuitenkin suuri osa arvonmääritysmallien kohtaamasta kritiikistä
ei suinkaan kohdistu itse malleihin, vaan sen käytön soveltuvuuteen. Esimerkiksi pankit ovat joutuneet kritiikin kohteeksi hyödyntäessään arvonmääritysmalleja sinisilmäisesti lainavakuuksien
määrittelyssä. Aiheuttaahan jokainen arvon tarkistus arvioinnin
ammattilaisella lisäkustannuksia. Näihin lyhytnäköisiin toimintamalleihin on myös pyritty puuttumaan yksioikoisella sääntelyllä.
Muun muassa Pohjois-Amerikassa alaa säätelevät instanssit ovat
vaatineet, että asianmukaisia standardeja noudattava arviointiammattilainen tarkistaa ja vahvistaa mallin antamat tulokset
mallin tarkkuuteen katsomatta. Tämä ehdottomuus puolestaan
hidastaa prosesseja ja kasvattaa kustannuksia, ja näin vähentää
arviointimallien mielekkyyttä.
”Vaikka tiedon ­j ärjestelmällinen
kerääminen onkin l­ isääntynyt,
valtaosa ammattilaisen
­t ietämyksestä on edelleen niin
kutsuttua hiljaista tietoa.”
14
MAANKÄYTTÖ 3|2015
MIKÄ ON MALLIEN KEHITYSSUUNTA?
VOIKO MALLI PIAN KORVATA IHMISEN INTUITION?
Tekoäly on aina kiehtonut ihmisiä, ja se tuntuukin olevan yksi
tieteisjännäreiden ja toimintaelokuvien lempiaiheista. Yksi
tekoälytutkimuksen osa-alueista on käytännönläheiset asiantuntijajärjestelmät (expert systems). Näiden järjestel­mien tulisi
kyetä oppimaan, hyödyntämään uutta tietoa sekä ratkaisemaan
annettu ongelma puutteellisesta lähtötiedosta huolimatta.
Tämän lisäksi asiantuntijajärjestelmän olisi kyettävä perustelemaan valintaansa, jotta järjestelmiä voidaan todella kutsua
asiantunteviksi, eli ihmismielen ajatusprosesseja päätöksien
edessä kuvastaviksi. Monimutkaisuudestaan huolimatta automaattiset arvonmääritysmallit ovat tässä suhteessa kehitykseltään edelleen lapsenkengissä, eikä niitä voida kutsua kovinkaan
asiantunteviksi. Lieneekin turvallista sanoa, ettei tekoäly ole
todellinen uhka kiinteistökonsultin tehtäville seuraavaan pariin
vuosikymmeneen.
Nykyistä kapea-alaista kiinteistöarvioinnin automointia on sen
sijaan mahdollista sekä tarkentaa että laajentaa. Tämä kuitenkin
merkitsee yhä mutkikkaampia malleja, jotka puolestaan vaativat
erikoistuneita osaajia, joilla on vahva ymmärrys niin matemaattisista
menetelmistä kuin kiinteistöalasta. Myös hyödynnettävissä olevan
tiedon rajallisuus on yksi suurimmista mallien kehityksen esteistä,
sillä tarpeeksi suuresta tietomassasta voidaan tarvittaessa johtaa
mitä kummallisimpia, mutta myöhemmin mahdollisesti todeksi
osoittautuneita korrelaatio- ja syy-seuraussuhteita.
Vaikka tiedon järjestelmällinen kerääminen onkin lisääntynyt, valtaosa ammattilaisen tietämyksestä on edelleen niin
kutsuttua hiljaista tietoa, jonka tallentamiseen nykymenetelmät
ovat pitkälti riittämättömät. Tämän tietämyksen kerääminen ja
jakaminen on ollut aina haasteena – onhan se työyhteisön ja
kansakunnan etu, että vaivalla kerätty tietämys ei siirry eläkkeelle yhdessä työntekijän kanssa. Sekin tieto, joka on vaivalla
kerätty, voi olla vajaakäytössä. Muun muassa asiakkuudenhallintajärjestelmät mahdollistavat hyvinkin yksityiskohtaisen
tiedon keräämisen alan toimijoista, mutta tämänkaltaisesta
informaatiosta yksistään ei vielä voida johtaa esimerkiksi kiinteistömarkkinoiden toteutumatonta kysyntää ja tarjontaa. Voi
hyvin olla, että tulevaisuudessa rajat ylittävät toimijat, joilla on
tarvittava osaaminen ja pääsy moneen tietolähteeseen, tuottavat myös laadukkaimmat mallit.
AUTOMAATTISET ARVONMÄÄRITYSMALLIT
EHKÄ VÄISTÄMÄTTÖMIÄ
Vaikka kiinteistöalalla arvonmääritysmallien käyttöönotolle löytyy hyvin perusteltuja argumentteja sekä puolesta että vastaan,
lopullinen läpilyönti vaikuttaa tapahtuvan kuitenkin markkinarealiteettien edessä; vaihtoehtojen puute. Kun tulevaisuudenennustajat näkevät automaation ja robotiikan yhtenä ratkaisuna
väestön väistämättömään ikääntymiseen, on kiinteistöarvioinnin
alalla jo jouduttu turvautumaan arvonmääritysmalleihin, koska
koulutetuista ammattilaisista on pulaa. Esimerkiksi Britanniassa
pankit ovat pakotettuja käyttämään automaattisia arvonmääritysmalleja, sillä perinteisten arvioiden toimitusajat venyivät
jopa 3–4 kuukauden mittaisiksi, mikä uhkaa jo kariuttaa muuten
toteutuvat kaupat.
Myös Suomessa on syytä havahtua arvonmääritysmallien
tuomiin mahdollisuuksiin. Pula osaavista arvioitsijoista saattaa
𝑒𝑒 −𝑥𝑥
input
input
𝑛𝑛
𝑖𝑖=0
𝑥𝑥 𝑖𝑖 𝑧𝑧 𝑛𝑛−𝑖𝑖
𝑥𝑥 𝑧𝑧𝜋𝜋
Arvo
Trimble eServices
SÄHKÖISET JA ÄLYKKÄÄT ASIOINTIPALVELUT
∃𝑥𝑥:
𝑃𝑃(𝑥𝑥)
Keinotekoiset neuroverkot tuottavat tarkempia arvoja, mutta eri
lähtötietojen ja sääntöjen vuorovaikutussuhteiden vuoksi ne voivat
olla vaikeasti hahmotettavia.
iskeä yllättäen, ja kysyntää matalan kustannuksen arviointituotteille löytyy. Kuten teollisen vallankumouksen aikana, työpaikat
eivät välttämättä katoa, mutta työn luonne tulee todennäköisesti
muuttumaan. Siinä missä paikkatieto-ohjelmien hyödyntäminen on noussut oleelliseksi osaksi alueanalyysiä, mallien käyttö
noussee varteenotettavaksi työkaluksi kassavirtojen rinnalle, ja
säästyvä aika mahdollistaa toimeksiantojen haastavampiin kohtiin
pureutumisen.
Automaattiset arvonmääritysmallit ovatkin jo käytössä yhä
useammassa arviointitoimistossa maailmalla. Monille arvion
tilaajalle ei lopultakaan näy, onko arvioitsija käyttänyt työssään
tietokoneavusteista arvonmääritystä, mutta arviointitoimintaa
harjoittavien yhteisöjen välisessä kilpailukyvyssä jyvät tulevat
erottautumaan akanoista. Tämä markkinatilanteen pakko edesauttaa voimakkaassa kehitysvaiheessa olevien tekniikoiden käyttöönottoa, ja näin nopeuttaa entisestään huimaa kehitysvauhtia.
Vähittäisen käyttöönoton myötä myös moni epäilyistä hälvenee
ja muutaman vuosikymmenen päästä saattaa arvioinnin ala olla
jo täysin toisenlainen.
”Myös Suomessa on syytä­
havahtua arvonmääritysmallien
tuomiin ­m ahdollisuuksiin.”
Jamie Donovan on ­kiinteistöalan
vastavalmistunut DI ja informaatio­
suunnitteluun erikoistuneen
­Wondersense Oy -yrityksen
­p erustaja (www.wondersense.fi).
Sähköposti jamie donovan.fi.
www.tekla.com
Lohisaaliiden viime vuosina tapahtuneen kasvun myötä kiinnostus kalastusoikeuksia
kohtaan on Tornion-Muonionjoella lisääntynyt.
Epäselvät kalastusoikeudet ­
PERÄMERELLÄ JA TORNION-MUONIONJOELLA
Teksti ja kuvat: Jaakko Haapala
Pohjois-Suomen kalastus­
oikeudet poikkeavat monin
tavoin muun Suomen käy­
tännöstä. Asiaa on Ylä-Lapin
kuntien (Enontekiö, Inari ja
Utsjoki) osalta käsitelty viime
vuosina useissa kiinteistö­
toimituksissa.
16
MAANKÄYTTÖ 3|2015
LAPIN MAAKUNTAAN KUULUVAN Perämeren ja TornionMuonionjoen osalta on kalastusoikeustilanne hieman samanlaatuinen kuin Ylä-Lapissakin. Kalastuksella on läpi vuosisatojen
ollut muuta maata merkittävämpi vaikutus alueen asukkaiden
toimeentuloon ja kalastuksen muodot ovat olleet moninaisia.
Vanhemmasta asutuksesta johtuen ovat kalastusoikeudet kehittyneet tällä alueella hieman eri tavalla kuin pohjoisemmassa Lapissa.
Maanmittauslaitoksessa on vuoden 2014 aikana laadittu maa- ja
metsätalousministeriön tilauksesta esiselvitys kyseisen alueen kalastusoikeuksien selvittämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Syynä
toimeksiantoon ovat olleet alueen kalastusoikeuksiin kohdistuvat
eri käsitykset ja epäselvyydet. Myös Suomen ja Ruotsin valtioiden
välistä rajaa koskevan rajajokisopimuksen (91/2010) perusteluissa
on edellytetty alueella olevien erityisperusteisten kalastusoikeuksien selvittämistä.
Ratkaisukeinoina ovat toisaalta käsittely yleisissä oikeusistuimissa, toisaalta käsittely kiinteistönmääritystoimituksissa.
talolle sen perustamisen yhteydessä tai se on voinut syntyä ennen
isojakoa ja perustuu ylimuistoiseen nautintaan. Erityinen etuus
voi perustua myös riita-asian yhteydessä annettuun oikeuden
päätökseen.
Ylimuistoinen nautinta on kysymyksessä silloin, kun joku on
oikeutta niin kauan häiritsemättä ja estämättä pitänyt ja nauttinut,
ettei kukaan muista eikä tosipuheesta tiedä, miten hänen esi-isänsä
tai saantomiehensä ovat sen ensin saaneet (Vanha maakaari, 15
luku, 1 §).
Ylimuistoisen nautinnan voimassaoloon liittyy kaksi edellytystä:
nautinta on rajoiltaan määrätty ja se on ollut jatkuvasti käytettynä.
Ylimuistoista nautintaa koskevat säännökset ovat edelleen voimassa (Laki maakaaren voimaanpanosta, 1995/541, 18 §).
Voimassa olevan Kalastuslain 13 §:ssä on säännökset ylimuistoisesta nautinnasta kalastuksen osalta. Myös vuoden 2016 alusta
voimaan tulevassa uudessa kalastuslaissa on tarkoitus säilyttää
nykyinen asiantila.
KUKA OMISTAA VESIALUEET?
Suomalaisen kiinteistöjärjestelmän mukaan vesialueet ovat kylänrajojen ulkopuolisilla merialueilla ja suurten sisäjärvien selillä olevia
yleisvesialueita lukuun ottamatta yksityisessä omistuksessa. Siellä,
missä valtion metsämaa ulottuu rantaan, ovat vesialueet valtion
omistuksessa.
Omistus toteutuu käytännössä siten, että yksityiset vesialueet
ovat pääsääntöisesti jakamattomina osakaskuntaan kuuluvien
kiinteistöjen yhteisomistuksessa. Poikkeuksellisesti voi tiloilla olla
myös omia vesialueita tai vesialue voi olla itsenäinen kiinteistö.
Ruotsi-Suomessa 1700-luvun puolivälistä lähtien tehdyissä
isojakotoimituksissa on kulloinkin jaettavana olleeseen alueeseen,
jakokuntaan, kuuluneet vesialueet jätetty muodostettujen tilojen
yhteisiksi ja osakastilat ovat saaneet niihin osuuden suuruutensa
mukaan.
Osakastilojen osuuksien suuruudet on perusparannustyönä
vahvistettu 1980-luvulta lähtien budjettivaroin tehdyissä kiinteistötoimituksissa.
Osakaskunta vastaa yhteisen vesialueen hoidosta ja käytöstä.
Tätä varten voi osakaskunta järjestäytyä yhteisaluelain (758/1989)
mukaisesti.
REGAALINEN KALASTUSOIKEUS
Oppi regaali (regale) -oikeudesta on peräisin Italiasta ja Saksasta
ja sillä tarkoitetaan kuninkaalle kuuluvia oikeuksia yleensä. RuotsiSuomessa oppi on tullut vähitellen käyttöön Kustaa Vaasan hallitusajalta 1500-luvun puolivälistä lähtien. Syynä on ollut valtion tulojen
lisääminen. Kalastuksen lisäksi regaalioikeutta on sovellettu mm.
kaivostoimintaan. Suomen siirtyessä vuonna 1809 osaksi Venäjää,
jäi Suomessa siihenastinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö voimaan. Tänä päivänä regaalioppia sovelletaan vielä siten, että valtio
katsoo Perämerellä ja Tornion-Muonionjoella lohen ja taimenen
kalastusoikeuden kuuluvan itselleen. Ruotsissa vastaavaa oikeutta
sovelletaan enää ko. jokialueella Pajalan kunnan rajaan saakka.
Regaalioikeus Suomessa on yli 400-vuotisen kehityksen tulos,
mutta perusteet sen voimassaololle ovat edelleenkin kiistanalaiset.
Viime vuosituhannen loppupuolelle saakka asiantila oli pitkään
ollut melko vakiintuneessa tilassa. Kyösti Haataja kirjoittaa teoksessaan Vesioikeus I: ”Vesirajojen käynnin yhteydessä tuli esille kysymys kruunun regaalikalastuksien asemasta kylän alueella voimassa
olevina, muille kuin kylän asukkaille kuuluvina kalastusoikeuksina.
Kun eräässä kylässä niitä ei oltu kruunulle pidätetty rajankäynnin
yhteydessä ja kun kruunu ei myöskään ollut kolmen vuoden
kuluessa rajankäynnin päättymisestä nostanut kannetta niiden
valtiolle kuulumisesta, katsoivat kyläläiset kruunun menettäneen
oikeutensa niihin. Kanne näiden oikeuksien kylälle kuuluviksi julistamisesta hyljättiin kaikissa asteissa. On huomattava, että kruunun
oikeus näihin kalastuksiin perustuu kruunun regaalioikeuteen ja
on siis julkisoikeudellisella pohjalla. – – Tuomioistuinten ratkaisu
asiassa on siis katsottava oikeaan osuneeksi.”
Marja-Leena Honkasen mukaan regaalioikeuden soveltamisella on nähty olevan tärkeä merkitys lohikantojen suojelussa.
Kokonaisuutena lohenkalastus on siten säänneltyä, että voidaan
hyvin väittää kruunun regaalioikeuden olevan edelleen voimassa.
KUKA SAA KALASTAA JA KUKA SITÄ VALVOO?
Kalastusoikeudesta päättäminen on vesialueen omistajan asia.
Poikkeuksena tästä ovat onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta
koskevat säännökset (Kalastuslaki, 1982/286, 2. luku, 8 §).
Kalastuksen harjoittamisen ja kalakannan hoidon järjestämisestä
vastaa kalastuslain 48 §:ssä tarkoitettu kalastuskunta. Yhteisaluelain
3 §:n mukaan kalastuslaissa tarkoitettuna kalastuskuntana toimii
edellä mainittu osakaskunta. Kalastuksen harjoittamista ja sen
valvontaa varten on vesialueet jaettu kalastusalueisiin (KalL 68 §).
Perämerellä ja Tornion-Muonionjoen alueella muodostavat
valtion regale-oikeus ja erityisperusteiset kalastusoikeudet poikkeuksen edellä mainittuun pääsääntöön. Tämän lisäksi kyseisellä
jokialueella on runsaasti voimayhtiöiden omistamia koskitiloja,
joiden alueella on omat poikkeuksensa.
ERITYISPERUSTEISET KALASTUSOIKEUDET
Kiinteistöön voi kuulua erityisenä etuutena oikeus kalastaa toisen
rekisteriyksikön alueella. Tällainen oikeus on voitu antaa uudis­
”Kalastusoikeudesta päättäminen
on pääasiassa vesialueen
omistajan asia.”
MAANKÄYTTÖ 3|2015 17
”Tänä päivänä regaalioppia sovelletaan ­
vielä siten, että valtio katsoo Perämerellä
ja Tornion-Muonionjoella lohen ja t­ aimenen
kalastusoikeuden kuuluvan itselleen.”
nyt erillään kiinteistöjärjestelmän kehityksestä
eikä kuulu millekään kiinteistölle tai kohdistu
tiettyyn kiinteistöön. Tämän vuoksi regaalioikeuksia ei voida nykyisen lainsäädännön mukaan käsitellä kiinteistönmääritystoimituksissa.
KALASTUS KOSKITILOJEN ALUEELLA
Tornion-Muonionjoen vesialueesta on merkittävä osa voimayhtiöiden omistuksessa, vaikka
alkuperäiset joen valjastussuunnitelmat eivät ole toteutuneetkaan.
Koskiosuuksien kauppakirjoissa ovat myyjät yleensä pidättäneet
kosken rakentamisen jälkeiset kalastusoikeudet itsellään.
Näitä oikeuksia on pidetty oikeuskäytännössä henkilöön
kohdistuvina. Alkuperäisten luovuttajien vähitellen poistuessa
on sijaan tulleiden omistajien taholta tuotu esiin, että oikeudet
olisivat periytyviä.
KALASTUSOIKEUKSIEN KÄSITTELY
VESIPIIRIRAJANKÄYNNISSÄ
Jakokuntien (kylien) väliset rajat vesialueella perustuvat välirajasta
vedessä annetun lain (1902/31) säännöksiin. Pääosin vesipiirirajankäynnit on suoritettu välittömästi lain voimaantulon jälkeisenä
aikana 1900-luvun alkupuolella.
Rajankäynnin yhteydessä olisi tullut kyseisen lain 4 §:n mukaan
ratkaista erityisperusteisten kalastusoikeuksien olemassaolo. Lain
8 §:ssä säädetään hylättyjen vaatimusten saattamisesta oikeuden
käsiteltäväksi.
Vesipiirirajankäyntejä on myöhemmin tarvittaessa täydennetty.
Täydennykset ovat koskeneet yleensä sitä, että itse rajankäynnit
ovat saattaneet jäädä kylien välisiltä rajoiltaan epäselviksi tai rajat
kokonaan käymättä. Myöhemmin on oikeuskäytännössä kuitenkin
omaksuttu se käsitys, että rajankäyntejä voidaan täydentää myös
erityisperusteisten oikeuksien osalta, mikäli kyseistä oikeutta ei
ole aiemmin käsitelty tai käsittely on ollut puutteellista (ks. esim.
KKO 26.1.1998/0179).
Jaakko Haapala patikkareissulla
Luttojoella elokuussa 2013.
Tosin se palvelee nyt fiskaalisten intressien sijasta luonnonsuojelullisia tavoitteita.
Erimielisyydet regaalioikeuden laillisuudesta ovat viime aikoina
lisääntyneet lohisaaliiden parantumisen ja virkistyskalastuksen merkityksen kasvaessa. Asiasta on tehty eduskuntakyselyjä ja vuonna
2014 on asiaan liittyen laitettu vireille oikeusjuttu valtiota vastaan.
Lapin yliopistossa (Juha Joona) on parhaillaan tekeillä maa- ja
metsätalousministeriön tilaama tutkimus regaalioikeuden oikeudellisista perusteista.
Kiinteistönmääritystoimituksessa voidaan käsitellä vain kiinteistöille kuuluvia tai niihin kohdistuvia etuuksia. Regaalioikeus ei ole
luonteeltaan edellä tarkoitetun kaltainen oikeus, koska se on synty18
MAANKÄYTTÖ 3|2015
SUORITETTUJA VESIPIIRIRAJANKÄYNTEJÄ
Nykyisin Tornion kaupunkiin kuuluvissa Alatornion ja Karungin pitäjissä on vesipiirirajat käyty vuonna 1910 laillistuneessa toimituksessa.
Toimituspöytäkirjassa ei ole mainintaa erityisperusteisten kalastusoikeuksien käsittelystä, joten asia on jäänyt kokonaan käsittelemättä.
Ylitornion ja Pellon (ent. Turtola) kuntien osalta vesipiirirajankäynti on laillistunut vuonna 1915. Kalastusoikeuksista on pöytäkirjassa todettu, että kysyttäessä ei kukaan esittänyt mitään asiakirjoja
päätöksiin perustuvien oikeuksien olemassaolosta. Ylimuistoiseen
nautintaan perustuvat vaatimukset kalastusoikeuksista on toimituksessa hylätty siltä osin, kun niitä on vaadittu.
Kolarin kunnan osalta vesipiirirajankäynti on laillistunut vuonna
1941. Kalastusoikeuksia ei ole toimituksessa käsitelty, mutta pöytäkirjan 24 §:ssä on todettu, että niitä koskeva kanne on laitettava
lain välirajasta vedessä 8 §:n mukaisesti.
Kalastusoikeuksien käsittely vaikuttaa hieman sattumanvaraiselta ja se ei ole kohdellut mahdollisia oikeuksien haltijoita
samalla tavalla.
Lopuissa rajajoen varren kunnissa eli Muoniossa ja Enontekiössä
vesipiirirajankäynnit ovat selvästi uudempia ja kalastuskysymykset
on niissä käsitelty systemaattisesti, minkä perusteella voitaneen
katsoa, että niissä olevat kalastusoikeudet on käsitelty lopullisesti.
KALASTUSTA ON SELVITELTY AIEMMINKIN
Selvityksen kohteena olevan alueen kalastuksen harjoittamisesta
on tehty useita selvittely- ja kartoitustoimituksia. Eri aikoina tehdyille selvittelytoimituksille on syynä se, että pyyntipaikat ovat
saattaneet siirtyä, merialueella maankohoamisen vaikutuksesta ja
jokialueella syvävirran paikan muutoksista johtuen.
Toimitukset ovat olleet luonteeltaan selvittelytoimituksia, joissa
on inventoitu käytössä olevat pyyntipaikat kalastuksen valvontaa ja
verotusta varten. Oikeudellisesti sitovia päätöksiä kalastusoikeuk­
sista ei näissä toimituksissa ole annettu.
TORNION-MUONIONJOEN KALASTUKSEN
ERITYISPIIRTEITÄ
Rajajoki. Koska kyseinen joki on rajajoki, on sen käytön pääpiirteistä
sovittava Ruotsin ja Suomen valtioiden välillä. Voimassaoleva rajajokisopimus on tullut voimaan 1.1.2010. Sopimuksen tarkoituksena on
edistää rajan ylittävää yhteistyötä vesi- ja kalastussioissa. Yhteistyötä
koordinoivana elimenä toimii suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio.
Yhteislupa-alue. Kalastuksen harjoittamista varten on joki­
alueelle aikaisempina vuosina perustettu yhteislupa-alue, joka on
vastannut kalastuslupien myynnistä. Lupatulot on jaettu regaalioikeuden ja vesialueen omistusoikeuden perusteella Suomen ja
Ruotsin valtioiden ja vesialueen omistajien välillä. Vuonna 2013
on tästä yhteislupa-alueesta irrottautunut joukko kalastuskuntia,
jotka ovat perustaneet oman Väylän viehelupa-alue -nimisen
kalastusalueen ja myyneet alueella lupia kaikkeen kalastukseen,
siis myös lohen ja taimenen kalastukseen. Lapin ELY-keskus on
regaalioikeuteen vedoten kiistänyt uuden lupa-alueen oikeuden
luvanmyyntiin lohen ja taimenen kalastuksen osalta. Asia on parhaillaan oikeuskäsittelyssä.
RATKAISUKEINOJA
Selvitettävien erilaisten kalastusoikeuksien luonteesta johtuen
asiassa on jatkossa edettävä kahta tietä.
Regaalioikeus. Regaalioikeuden olemassaoloon liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisessä oikeusistuimessa osapuolten
intressien perusteella. Tähän liittyy mm. aiemmin mainittu Lapin
yliopistossa tekeillä oleva tutkimus. Käräjäoikeus antaa vireillä
olevassa riita-asiassa aikanaan ratkaisun, joka luultavimmin johtaa
myös käsittelyyn ylemmissä oikeusasteissa. Se, missä määrin tässä
asiassa annettavat päätökset lopultakin koskevat itse regaalioi­
keutta, jää nähtäväksi.
Erityisperusteiset kalastusoikeudet. Maanmittauslaitoksen tehtäväksi jää erityisperusteisten kalastusoikeuksien selvittäminen
kiinteistönmääritystoimituksissa. Kun vesipiirirajankäynneissä
on erityisten oikeuksien käsittely ollut ilmeisen puutteellista, on
tehtävä luonteeltaan kiinteistöjärjestelmän selvyyttä parantava
perusparannustehtävä, minkä vuoksi se olisi perusteltua tehdä
budjettivaroin. Ratkaisu asian vireillepanon suhteen on maa- ja
metsätalousministeriön käsissä.
ISO TYÖ, SUURET KUSTANNUKSET
Tehtävien kiinteistönmääritystoimitusten vaatiman työmäärän
arviointi on erittäin haasteellista. Olemassa olevista erityisistä
oikeuksista ei ole missään tarkkaa tietoa. Niiden määrä selviää
tapauskohtaisesti, kun kalastuskohteita aletaan selvittää.
Työn edetessä kiinnostus asiaan lisääntyy ja todennäköisesti
syntyy myös uusia selvityshankkeita. Systemaattisesti toteutetussa
perusparannustyössä tulisi virallisperiaatteen mukaisesti kaikki
kohteet ainakin päätöksiin perustuvien oikeuksien osalta käydä
läpi ilman asianosaisten vaatimustakin.
Selvitystyö ei todennäköisesti tule rajoittumaan vain Perämeren
merialueeseen ja Tornion-Muonionjoen alueeseen. Taloille kuuluvia
oikeuksia saattaa kohdistua myös muihin seudun vesialueisiin.
Rekisterijärjestelmän selvyyden ja asianosaisten tasapuolisen
kohtelun näkökulmasta on myös näiden selvittely tarkoituksenmukaista tehdä samassa yhteydessä.
Kiistanalaisten oikeuksien ollessa kyseessä on väistämätöntä,
että toimituksissa tehtyjä ratkaisuja testataan myös ylemmissä
oikeusasteissa. Mahdollisista uusintakäsittelyistä on luonnollisena
seurauksena toimituskustannusten lisääntyminen ja kestoaikojen
piteneminen.
Toimituskustannukset muodostuvat pääosin toimituksiin
käytettävästä ajasta. Ylimuistoisen nautinnan toteamiseen mahdollisesti liittyvät todistajien kuulemiset aiheuttavat normaaleista
toimituksista poikkeavia lisäkustannuksia. Lisäkustannuksia syntyy
myös erityisistä oikeuksista annettujen päätösten laillistumisen
jälkeen. Seuraavaksi on selvitettävä kunkin oikeuden tämänhetkisten haltijoiden osuuksien suuruudet laatimalla oikeuksia
koskevat osakasluettelot. Vesialueiden omistussuhteita osoittavia
osakasluetteloita ei voitane juurikaan hyödyntää näiden osakasluetteloiden laatimisessa, koska kyseessä on eri oikeus ja se on
saattanut jakaantua toimituksissa erilaisen perusteen mukaan.
Mikäli rajallisia perusparannusresursseja päätetään käyttää
tässä käsiteltyjen erityisten kalastusoikeuksien selvittämiseen, on
kaiken kaikkiaan kysymyksessä useamman vuoden toimitusurakka.
Kiinteistönmääritystoimitusten suorittamisen jälkeenkin jää
edelleen avoimeksi kysymys siitä, mikä on erityisperusteisten kalastusoikeuksien ja regaalioikeuden suhde toisiinsa. Kysymys siitä
sulkeeko regaalioikeus pois erityisperusteisen kalastusoikeuden
vai onko asia päinvastoin voitaneen ratkaista vain sopimalla tai
oikeuden päätöksellä.
LÄHTEITÄ
DI Esko Rantakiven haastattelu Tietoa Maasta -lehden numerossa 2/2014.
Haataja, Kyösti.1951. Vesioikeus I, s. 230–231.
HE 192/2014 (Uusi kalastuslaki), 4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset.
Honkanen, Marja-Leena.1985. Kalastusoikeus, s. 145.
Karvinen, Pauli. 2008. ”Kalastusoikeus kiinteistön erityisenä etuutena”
(teoksessa Juhlajulkaisu Leena Kartio 1938-30/8-2008, s. 133).
”Olemassa olevista ­e rityisistä
oikeuksista ei ole missään
tarkkaa tietoa.”
Jaakko Haapala työskentelee asiantuntijatehtävissä
­M aanmittauslaitoksessa. Sähköposti jaakko.haapala
maanmittauslaitos.fi, puh. 040 5272 148.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 19
Olli Nissi.
Maanmittaustoimisto 1950-luvulla. Paikallisen puusepän tekemällä työpöydällä yhteen- ja kertolaskukoneet. Pöydän ääressä
istumassa G.E. Holmberg ja seisomassa vasemmalta Olli Nissi, K-J. Widnäs, Ebba Bäck, Taina Honkavuo, Antero Koivunen, Kauno
Jääskeläinen, Thorsten Wentus, Jaakko Penttilä ja Paavo Vuokko.
Maanmittaustoimistojen aika
Teksti: Väinö Ylikangas
Maanmittaustoimistoja
­maahamme perustettiin
­vuodesta 1948 ­alkaen ensin
iso- ja ­uusjakojen ja sitten
­muidenkin erityisten toimitusten
­tekemistä ­varten. Vuonna 1972
kaikkien ­toimitusten ­tekeminen
ja vuonna 1991 maanmittaus­
toimen ­muukin paikallinen
hoito ­määrättiin maanmittaus­
toimistojen tehtäväksi. Vuonna
2013 toimistot lakkautettiin.
20
MAANKÄYTTÖ 3|2015
MAANMITTAUSTOIMISTOJEN noin 65 vuotta kestänyt aikakausi ei
ole ollut alan tutkimuksen ja historiankirjoituksen kohteena. Lyhythän tuo
jakso maanmittaustoimen pitkässä historiassa olikin, mutta sen yleiseen
kulkuun nähden niin poikkeava, että sitä varmaan tullaan myös tutkimaan.
Toistaiseksi tuota aikaa voidaan vain muistella. Minun muistoni perustuvat Kaarlelaan, joka oli mukana maanmittaustoimistojen tarun kaikissa
käänteissä sekä omaan toimintaani taksamaanmittarien Martti Plukka
ja Pentti Mäki-Hakola harjoittelijana vuosina 1962–65, auskultanttina ja
insinöörinä Lapuan maanmittaustoimistossa vuosina 1967–72, johtajana
Kaarlelan/Keski-Pohjanmaan maanmittaustoimistossa vuosina 1973–99
sekä keskushallinnon asiantuntijana vuosina 1999–2004 ja 2006.
IRTI TAKSAJÄRJESTELMÄSTÄ
Maanmittaustoimen hoito maassamme rakentui ennen toimistokautta taksajärjestelmän varaan. Sen perusteista ei silmiini ole osunut tutkimustietoa.
Järjestelmä ei sopinut isojaon eikä myöhempien isojen jakotoimitusten
tekemiseen. Ne kestivät kauan ja olivat valmistuessaan vanhentuneita.
Esimerkiksi Kaarlelan isojaossa 104 talon omistajat joutuivat jaon kestäessä
liki viiden sukupolven ajan sopimaan tilustensa käytöstä keskenään isojakoa
edeltäneen tilanteen pohjalla. Isojaon valmistuttua olisi tarvittu uusi iso
jakotoimitus, mutta koska maanmittausviranomainen ei ollut korjannut
organisaatiotaan, alkoivat maanomistajien lisäksi myös toimitusmiehet ja
oikeusviranomainenkin jarrutella uusien maareformien käynnistymistä.
Niitäkin tehtiin, mutta esimerkiksi Kaarlelassa maanjakoasiain hoito jatkui
kylien jakomiesten ja maanomistajien keskinäisten sopimusten
varassa eli sovintojakopohjalla 1950-luvulle saakka.
Luottamus maanmittausviranomaisen kykyyn ratkoa maankäytön ajankohtaisia ongelmia oli menetetty. Sijaan oli syntynyt
hyvin elinvoimaiseksi osoittautunut käsitys, että viranomaisen
tarkoituskin on vain työllistää itse itseään. Sitä, miksi korjauksiin ei ryhdytty, ei ole selvitetty. Joka tapauksessa Kaarlelan
tilanne osaltaan johti uudistusten käynnistymiseen. Ensi askel
oli vuonna 1948 säädetty niin sanottu kuukausipalkka-asetus,
joka mahdollisti taksajärjestelmän korvaamisen toimistomallilla
yksittäistapauksissa. Vuonna 1950 maanmittaustoimistoja oli jo
neljä; Kaarlelassa yksi niistä.
Opetushenkilöstö varoitteli 1960-luvun opiskelijoita Kirkkokadun kalkkiveikoista. Minä kuitenkin suuntauduin maanmittaushallintoon ja sain aitiopaikalta seurata silloisen opettajani ja sittemmin
pääjohtajani Lauri Kanteen tekemisiä.
”Lehdistössä uusjaot
olivat 1970-luvulla lähes
­a inoa ja lähes aina kielteinen
­m aanmittaustointa
koskenut aihe.”
Väinö Ylikangas
TOIMISTOJEN AIKA
Vuosina 1950–1972 maanmittaustoimistojen lukumäärä nousi kahteenkymmeneen. Toimistot olivat maanmittauskonttorien alaisia ja
toimivat samoin ehdoin ja samaan tapaan kuin taksamaanmittarit.
Kinaa taksamiesten ja kuukausipalkkaisen henkilöstön välillä en havainnut. Toimistojen ensisijainen tehtävä oli huolehtia toimituksista,
joita taksamaanmittarit eivät halunneet tehdä. Toimistojen perustamisen seurauksena yhteydenpito sekä maanmittausväen kesken
että asiakkaiden ja yhteistyöosapuolten suuntaan alkoi lisääntyä.
Asiakkaiden silmissä maanmittaustoimi silti oli edelleen etäinen,
salatieteeksikin koettu asia. Jopa toimitusten tavattoman pitkät
kestoajat pikemmin lisäsivät alan arvostusta kuin sen arvostelua.
Työtahtiin toimistoilla ei mielestäni ollut vaikutusta.
Vuonna 1972 taksajärjestelmä korvattiin kokonaan keskushallinnon, 11 maanmittauskonttorin ja 39 maanmittaustoimiston muodostamalla kolmiportaisella organisaatiolla. Johtajien ensimmäisillä
neuvottelupäivillä havaitsin, kuinka uutta, outoa ja innostavaakin
tapaaminen, työnantajan vastatessa majoituksesta ja jopa saunasta
ja saunakaljoista, taksamiehille oli. Siirtyminen toimistomalliin ja
tavoitejohtamiseen ei heitä näyttänyt huolettavan. Lohkomisten
määrän nostaminen tavoitejohtamisen sitä ehkä vaatiessa tuntui
olevan heille pikku juttu. Virka-aika oli heille tuntematon rajoitus.
Luulen, ettei taksajärjestelmästä kukaan ollutkaan oikeasti pitänyt.
Vasta sotia seuranneet poikkeusolosuhteet olivat tarjonneet joillekin taksamiehille mahdollisuudet menestyä taloudellisesti niin
hyvin, että taksajärjestelmästä luopumista vastustettiin.
Uuden organisaationsa myötä maanmittaushallinto otti
käyttöön ensin tavoite- ja sitten tulosjohtamisjärjestelmän. Tavoitejohtamisvaihetta on jälkikäteen pidetty epäonnistumisena,
koska sen vallitessa sovitut tavoitteet pykivät säilymään lähes
samoina vuodesta toiseen. Minun mielestäni kysymyksessä oli
harppaus ”keskiajasta nykyaikaan”. Se vaati koulutusta ja aikaa.
Tavoiteajattelun omaksuminen oli siinä tarpeellinen, tärkeä ja
hyvin toteutettukin ensi askel. Esimerkiksi tiehallinto, jonka vanavedessä maanmittaushallinto oli lähtenyt uudistuksiin, ajautui ja
ehkä juuri tämän vaiheen sivuuttamisen vuoksi eri kehitysurille.
Maanmittauslaitoksen johtamisessa keskeinen asema oli vuosittaisilla neuvottelupäivillä, joihin keskushallinnon edustajien ohella
osallistuivat alue- ja paikallishallinnon yksiköiden noin 50 johtajaa.
Läänininsinöörien johtoryhmällä oli tärkeä rooli, mikä edisti laitosyhtenäisyyden muodostumista.
Kaarlelalaisille 1950–1960-luvuilla
tutuiksi tulleet kyltit.
Kesäretket kuuluivat ohjelmaan
1950-luvulta alkaen. Poroluodossa
käytiin 1970-luvulla. Seisomassa
K-J. Widnäs ja Jaakko Penttilä. Edessä
vasemmalta Matti Välikangas, Angela
Masar, Anita Kultala, Gun-Britt Borg,
Väinö Ylikangas, Liisa Kalliainen,
Pentti Kämäräinen, Raija Pökkä,
Terttu Sundell ja Arvo Vitikainen.
Väinö Ylikangas
MAANKÄYTTÖ 3|2015 21
Maanmittauslaitos
Kauden 1991–1999 johtajistoa ministeriöstä,
keskushallinnosta ja 21 maanmittaustoimistosta.
Tulossopimukset kuitenkin tehtiin yksikkötasolla, minkä vuoksi
toimistot halusivat ja pääjohtaja Kanteen tuella saivat roolin laitostason johtamisessa. Piiri-insinöörit alkoivat pitää omia kokouksiaan
ja perustivat oman johtoryhmänsä, jonka puheenjohtajalla oli
oikeus osallistua laitoksen strategiapäiville. Olin toiminnassa tiiviisti
mukana, mutta vähän siitä huolissanikin. Esimieheni Juhani Uljas
rauhoitti minut toteamalla, että on vain hyvä, että myös piiriinsinöörit alkavat kiinnostua tehtävistään ja niiden tarkoituksesta ja
tavoitteista! Näin sitten tosiaan tapahtui. Piiri-insinöörien itsetunto
ja aktiivisuus kohosivat ja se havaittiin. Maanmittaushallinnon
kaksiportainen hallintomalli vuonna 1991 rakennettiin uudistuksen
tavoitteisiin ja valmisteluun nähden yllättävästi keskushallinnon ja
toimistoportaan varaan. Alueorganisaatio sivuutettiin ja itse asiassa
lakkautettiin. Se oli iso ja monelle kipeä ratkaisu.
Jo sitä ennen Kaarlelan maanmittaustoimisto oli läänininsinööri
Juhani Uljaan tukemana hakeutunut ja päässyt ministeriön ja
korkeakoulun (Raimo Vajavaara, Arvo Vitikainen) virittelemän
pohjoismaisen uusjakojen kehittämisprojektin sekä keskushallinnon (Paavo Mustonen, Veikko Tapanainen) virittelemän
uusjakotarvetta kartoittavan peruskartta-analyysin kehittelijäksi
22
MAANKÄYTTÖ 3|2015
ja toteuttajaksi Suomessa. Läänininsinöörin tukea oli tarvittu,
koska maanmittaushallituksen kollegio oli jo vuonna 1978 päättänyt lakkauttaa Kaarlelan toimiston. Se oli olemassa vain, koska
osastopäällikkö Pentti Niemelä oli siirtänyt lakkautuspäätöksen
toimeenpanoa toistaiseksi. Kaarlelan toimisto itse tietenkin aktiivisesti tuki toimeenpanon viivyttämistä.
Lehdistössä uusjaot olivat 1970-luvulla lähes ainoa ja lähes aina
kielteinen maanmittaustointa koskenut aihe. Klassikko lienee lehtikuva, jossa kolme entistä, asianosaiseksi sattunutta poliisimiestä
pui uusjakokokouksessa nyrkkiään toimitusinsinöörille (Väinö
Ylikangas), joka puolestaan uhkasi kutsua paikalle poliisin. Neuvottelupäivilläkin toistui usein kysymys, miksi uusjakoja tehdään, vaikka
laitoksella olisi yllin kyllin oikeaa tekemistä. Vähitellen myönteisiäkin
kommentteja tilusjärjestelytoiminnasta alkoi tulla esiin. Niitä toi jo
1970-luvulla päättynyt Kaarlelan uusjako ja erityisesti Kaustisen
Jylhän uusjako ja sen pohjalla vuonna 1985 järjestetyt maatilarakennusmessut, jotka huomioitiin koko maan tiedotusvälineissä
televisiouutisia myöten. Uusjakoja alkoi käynnistyä ja päättyä ilman
oikeudenkäyntejä, mikä oli kautta aikojenkin uusi ilmiö.
Asianosaisten ja median ohella aluehallinto- ja aluekehitysviranomaiset alkoivat kiinnostua maanmittausviranomaisen palveluista.
Vuosina 1991–1999 tilusjärjestelytoiminta alkoi rakentua uuden
asiakas- ja ongelmalähtöisen, alueelliseen yhteistyöhön perustuvan
toimintamallin pohjalle. Maanmittaustoimiston edustajia alettiin
kutsua asiantuntijoina aluehallinto- ja aluekehitysviranomaisten
tilaisuuksiin sekä EU:n myötä syntyneen ohjelmaperusteisen
aluekehitystyön ohjelmien laadintaan ja toteuttamiseen. Tilusjärjestelyt mainittiin useiden maakuntien aluekehitysohjelmissa ja
niiden edistämiseksi suunniteltiin ja toteutettiin toistakymmentä
aluekehityshanketta viidessä maakunnassa. Tätä taustaa vasten ei
ollut yllätys, että maanmittauslaitoksen vuoden 1994 organisaatio
uudistettiin pääasiasiassa maakuntajaon pohjalla 21 maanmittaustoimiston varaan. Keski-Pohjanmaa sai oman toimistonsa.
Keskushallinto näytti näin asettuneen ongelma- ja asiakaslähtöisen,
alueellisen yhteistoimintamallin taakse. Mutta ei sittenkään.
Keskushallinto oli sallinut Kaarlelan maanmittaustoimiston toiminnan ja sen myötä syntyneen laajan ja konkreettisen yhteistyön
maakuntien, kuntien, neuvonta- ja edunvalvontajärjestöjen sekä
paikallisten aluehallintoviranomaisten kanssa. Laitoksen varsinainen tavoite oli kuitenkin koko ajan ollut hankkia omatoimisesti
markkinarahaa ja turvata työllisyys sen avulla. Toimistoja, jotka
olivat esiintyneet messuilla, myyneet karttoja tai tuoneet esiin
uusia palveluideoita, kiiteltiin. Idea-asteella olleita palveluraakileita
alettiin markkinoida koko maassa. Kaarlelan maanmittaustoimiston
aluekehitysrahoitukseen tukeutuneita ja maanmittausosaamiseen
perustuneita hankkeita laitos ei hyväksynyt. Niitä ei neuvottelu- ja
koulutuspäivillä mainittu eikä toimisto saanut lukea hankkimaansa
hankerahoitusta tulokseen.
Kaarlelan/Keski-Pohjanmaan nimen laitoksen neuvottelupäivillä
kuullessaan ministeriön edustaja parahti, että onko se vielä olemassa. Sitä, että toimisto oli pelastanut uusjakotoiminnan ja saanut sille
alueviranomaisten, asiakkaiden ja ministeriönkin tuen, ei mainittu.
Vuonna 1999 maakuntapohjainen malli korvattiin keskushallinnon ja 13 maanmittaustoimiston muodostamalla organisaatiolla.
Vuonna 1991 hävinnyt läänimalli näin tavallaan palautettiin, mutta
ei entisin vastuin ja valtuuksin. Ongelma- ja asiakaslähtöinen aluekehitystoiminta ja alueellinen yhteistyö säilyivät toimistojenkin
agendalla, mutta vastuu niistä siirtyi keskushallinnolle. Toimistojen
Maanmittauslaitoksen organisaatiokaavio 1972–1991.
tehtävä oli huolehtia toimitustuotannon tehokkuudesta ja taloudellisuudesta. Sen varmistamiseksi keskushallinto toteutti laajan
johtamistaitojen kehittämisohjelman. Alueellisen yhteistoiminnan
suuntaan tehtiin se myönnytys, että minä sain pyynnöstäni hoidettavakseni, 26 vuotta kestäneen johtajapestini jatkoksi, itsenäisen,
valtakunnallisen projektin: Maankäytön kehittäminen.
Vuoden 1999 organisaatiota luotaessa piiri-insinöörien johtoryhmä oli ottanut aikaisemmista tavoistaan poiketen suoran
yhteyden ministeriin, joka yllättäen asettuikin tukemaan heitä ja
siis maakunnallisten toimistojen säilymistä. Voitto viestittiin heti
piiri-insinööreille, mutta vahingossa (?) myös laitoksen johdolle.
Pääjohtaja otti heti yhteyden ministeriin, joka palasi ruotuun. Pian
Ratia ilmoitti, ettei toimistojen yhteistyötä enää tarvita. Hänen tavoite oli pitää laitoksen kehittäminen sen omissa ja nimenomaan
keskushallinnon käsissä. Piiri-insinöörien osallistuminen laitoksen
johtamiseen ja alueellinen yhteistoiminta olivat hänen mielestään
sille uhka. Minä sain kyllä vielä esitellä vetämääni Ontonnevan
tiehanketta eduskunnan edustajille maastossa, mutta tiedotustilaisuuden Ratia järjesti ilman minua ja kentän edustusta. Vetämäni
yhteispohjoismaisen uusjakojen kehittämisprojektin valmistuttua,
Ratia käynnisti jatkoprojektin keskusvirastotasolla, minua tai kentän
edustajaa mukaan kutsumatta.
Alueellista yhteistyötä keskusvirasto ei sen jo saaman julkisuuden
ja kannatuksen vuoksi voinut sivuuttaa. Jo alkanut hanketoiminta sai
toimistoissa jatkua samoin kuin palvelujen markkinointi ja tuotanto.
Toimistojen yhteistyökumppanit keskushallinto otti omien siipensä
suojaan, alkamalla kutsua heitä tilaisuuksiinsa ja palkitsemalla heitä.
Asiakaslähtöisyyden keskushallinto otti toimintansa kulmakiveksi,
käynnistämällä ja rahoittamalla sitä koskevan tieteellisen tutkimuksen. Vain ongelmalähtöisyys jäi paikallisuutensa vuoksi vähälle huomiolle tai hoitamatta. Paikallisella tasolla virinnyt uusi toimintamalli
oli nivelletty osaksi yleistä maanmittaushallintoa.
TOIMISTOJEN AJAN SAAVUTUKSIA
Tutkimus tuonee vastauksen kysymykseen, mikä merkitys
maanmittaustoimistojen ajalla oli laitoksen kehitykselle ja menestykselle. Tässä yhteydessä tuota aihepiiriä on tarpeellista ja
tarkoituksenmukaista lähestyä vain esimerkkejä mainitsemalla.
Minun havaintojeni mukaan maanmittaustoimistoissa viihdyttiin, maanmittausväen piiriin syntyi vahva me-henki, asiakas- ja
ongelmalähtöinen, alueelliseen yhteistoimintaan perustuva
toimintamalli sai alkunsa ja tilusjärjestelystä tuli suosittu keino
kehittää ja edistää aluekehitystä.
”Neuvottelupäivilläkin toistui
usein kysymys, miksi uusjakoja
tehdään, vaikka laitoksella olisi
yllin kyllin oikeaa tekemistä.”
MAANKÄYTTÖ 3|2015 23
”Minun havaintojeni mukaan
­m aanmittaustoimistoissa
viihdyttiin,
­m aanmittausväen piiriin
syntyi vahva me-henki.”
Lentopallo- ja hiihtokisat keräsivät paikalle joukkueita lähes
kaikista yksiköistä, jotka kilpailivat keskinäisestä paremmuudestaan tosissaan. Parempaa foorumia me-hengen luomiselle ja
vaalimiselle tuskin voi olla.
Asiakas- ja ongelmalähtöinen toimintatapa avasi vanhoja
pattitilanteita ja tuotti uusiakin sovelluksia. Kaarlelan toimiston
puitteissa Kokkolan Hakalahden ratkaisu tuotti kirjoittajalle laitoksen kultaisen ansiomerkin. Ytterjeppon ”domvillan” ratkaisun
jälkeen vastustajien nokkamies kätteli ja kiitti, toimitusinsinööri
(Martti Virnes) kertoi, että pitkästä aikaa on taas kiva tulla töihin
ja ministeriön edustaja (Raimo Vajavaara) suhisi korvaani, että
hoidit homman hienosti. Kruunupyyn kaavauudistus toteutui nopeasti ja halvalla kaavoitusalueiden jakolain mukaisilla uusjaoilla
ja Pietarsaaren Björnholmin ”ikuisesti isännätön vesijättöalue” sai
lailliset omistajat. Kauhava–Ylivieska-tien aiheuttamat menetykset, haitat ja korvaukset minimoitiin laajapohjaisen maapankin
avulla. Sain olla kunniavieras tien juhlallisissa avajaisissa. Myös
keskushallinto tuki ja avusti näitä toimia. Sain ritarimerkin (SVR
RI) ja maanmittausneuvoksen arvon sen lisäksi, että olin saanut
olla työssä, jossa viihdyin.
TOIMISTOJEN AJAN JÄLKEEN
Lauri Kanteen varovaisesti aloittama ja Jarmo Ratian voimallisesti ja taitavasti jatkama pyrkimys pitää laitoksen kehittäminen
sen omissa ja nimenomaan keskushallinnon käsissä onnistui
erinomaisesti. Oma alue- ja paikallishallinto menetettiin, mutta
laitos ei ole vain säilynyt ja säilyttänyt itsenäisyyttään, vaan on
saanut vastuulleen muitakin toimintoja. Tekemällä ikävät ratkaisut itse ja jopa etupainotteisesti laitos vältti viimeaikaiset avi- ja
ely-keskustelutkin, koska alue- ja paikallishallintoa sillä ei enää
ollut. Hieno saavutus.
Lakisääteisten tehtävien tehokas ja taloudellinen hoito
eivät tulevaisuudessakaan ehkä kuitenkaan riitä turvaamaan
viranomaisen säilymistä ja itsenäisyyttä. Se menestyy, joka itse
havaitsee, kehittää, myy ja tuottaa parhaat palvelut kulloinkin
ajankohtaisiin ongelmiin.
Väinö Ylikangas on DI ja ­m aanmittausneuvos. Hän on
­t yöskennellyt mm. ­johtavana maanmittausinsinöörinä,
­piiri-insinöörinä, maanmittausjohtajana ja yli-insinöörinä
Maanmittauslaitoksessa.
Sähköposti vaino.ylikangas pp.nic.fi.
24
MAANKÄYTTÖ 3|2015
Noususuhdanteiden aikana kehitys- ja
innovaatiotoimintaan ­panostetaan
paljon. Älykästä erikoistumista
­tavoiteltaessa avainasemassa ovat
mm. osaamisen luominen ja ­siirtäminen
sekä tavoitellun kilpailukyvyn
­lisääminen ­tulosten kaupallisessa
­hyödyntämisessä ja näkyvyydessä.
­Uusimman osaamisen ja toimintatapojen vieminen liike-­elämään ja
koulutukseen on suomalaisen kilpailu­
kyvyn ­edellytys. Tarvitaanko tähän
­valtakunnallisia ­kehitys- ja teknologia­
päälliköitä ­toteuttamaan yhteinen
­tehtävä mitattavin tuloksin?
Oy Suomi Ab:lla
Teksti ja kuvat: Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo
INNOVAATIOHUUMA EI AINA KANNA IDEOITA
MAALIIN ASTI
Media on todennut useasti, että julkisin varoin toteutettua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä on koetelleet erilaiset haasteet
tiedonsiirrossa, tietovarastoissa ja tietoympäristöissä. Lisäksi eri
alojen asiantuntijuuksien yhdistäminen on oletettua vaikeamapaa.
Innovaatioinnostuskaan ei kanna tarpeeksi usein kuin visioiden
tasolle. Hankkeiden lopputuloksena luvatut uudet tuotteet, yritykset, patentit, julkaisut ja työpaikat jäävät kauas tulostavoitteista.
Sanktiot ja mittarit sekä oikeastaan koko seuranta puuttuu, joten
muutosta tuskin tapahtuu lähiaikoina.
SUOMALAINEN INNOVAATIOTOIMINTA ON
KESKITTYNYT INNOVAATIOPROSESSIN ALKUUN
Tie ideasta innovaatioon voi olla pitkä, kun tarkastellaan hankkeen
innovatiivisuutta globaalilla tasolla. Pienen ryhmän innovaatio
I N N O VA AT I O - J A T U T K I M U S J O H TA M I N E N 6 . 0
Demot ja pilotit ovat jokapäiväisiä pelialalla.
huutava tarve osaaville ­
kehitys- ja teknologia­johtajille
saattaa olla suurikin muutos sen ideoimalle ryhmälle. Innovaation
arvoa tulisikin mitata näkyvästi paljon enemmän sen yhteiskunnalle
tuomassa hyödyssä.
Seuraavaan innovaatioon siirrytään helposti ilman, että alkuperäisen innostuksen nostattaneesta ideasta tuotteistetaan koskaan
kaupallista tai muuten hyödynnettävää tuotetta tai toimintamallia.
Todellisuudessa harvalla on valmiit, suunnitellut prosessit, puhumattakaan tietovarastoista, jotta saavutetut tulokset näkyisivät
alueelliseena täysimittaisena hyödyntämisenä koulutukseen ja
yritysten toimintaan. Tietojohtaminen on 2010-luvun johtamista,
mutta tämän alan osaajien määrä maankäyttöalalla on erittäin pieni.
ENNAKOIVASTI JA ITSEOHJAUTUVASTI
LUOMAAN UUTTA
Kumppanuudet, tutkimusohjelmien valmistelut, hiljaiset signaalit,
tekniikan kehittyminen ja valtava tekemisen määrä painopis-
”Tietojohtaminen on
2010-­luvun johtamista,
mutta tämän alan osaajien
­m äärä ­m aankäyttöalalla on­
erittäin pieni.”
tealueilla pitävät tekijät kiireisenä. Aineeton pääoma on jäänyt
luvattoman pieneen rooliin, koska se ei näy yritysten taseissa. Sen
aikaansaamille tuotoille tai taloudelliselle arvolle ei ole olemassa
suoraa mittaria, joten vaikutusten arvioiminen on hankalaa.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 25
”Demoilukulttuuria
­t arvitaan, mutta se edistää
­i nnovaatio­v arkauksia.”
PATENTIT JA INNOVAATIO-OSAAMINEN
Patentointiin ja immateriaalioikeuksiin ja niiden kouluttamiseen
pitäisi panostaa, toteaa painoalapäällikkö, TkL Juhani Talvela
Kymenseudun ammattikorkeakoulusta. ”Tieto, osaaminen, luovuus sekä tutkimus ja kehitystyö ovat aineettoman pääoman
rakennuspalikoita. Investoinnit aineettomaan pääomaan ovat
teollisuusmaissa jo yli 50 % kaikista investoinneista ja suunta on
edelleen kasvava. Patentit, tavaramerkit, mallisuojat, tekijänoikeudet sekä muut ’Intellectual Property’ -oikeudet (IPR) muodostavat
merkittävän osan aineettoman pääoman arvossa. Suomalaisten yritysten kasvua ja kansainvälistymistä voitaisiin parantaa
lisäämällä niiden IPR-osaamista. Kyse ei ole pelkästään omien
keksintöjen ja henkisen luomistyön suojaamisesta tai brändin
rakentamisesta. Yhtä tärkeää on ymmärtää IPR-suojausten merkitys globaalissa taloudessa sekä löytää IPR-järjestelmien kautta
vapaasti tarjolla olevaa teknologia-, kilpailija- ja markkinatietoa.
IPR-osaamisella operointi tulisi olla kiinteä osa innovaatioita
tuottavien yritysten strategiassa. Osaamista tulisi vahvasti kehittää
sekä pk-sektorilla että yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja
myös 2. asteen oppilaitoksissa.”
Professori Juha Hyyppä toteaa patentoinnin välttämättömyydestä: ”Patentit kuvaavat potentiaalia teknologian siirtoon ja toisaalta kansainväliset patentit kuvaavat potentiaalia vientimarkkinoilla.
Tulevaisuudessa on tarkkaan seurattava, miten eurooppalaisen
patenttijärjestelmän uudistaminen vaikuttaa kansalliseen patentointiin ja yritysten patenttisalkkuihin.”
RAHOITUSHANKINNASTA MAAILMANLUOKAN
TULOKSIIN
Kansallisen T&K:n on tähdättävä selvitymisen ja peruskoulutuksen
sijaan maailmanluokan tuloksiin. Maailmanlaajuiset kehitystrendit
kohti vähähiilisiä, terveellisiä ja kulttuuririkkaita älykaupunkeja
pelillistämisen kautta vaativat paljon osaamista, tekoja ja jaettavaa tietoa. Uudenlaiset yhteistyöponnistelut takaisivat, että
toimintakentästä saataisiin moderni ja mutkaton. Hyvin toteutetut
pilotoinnit, demot, patentit ja tietojohtamisen käyttöönotto ovat
askel oikeaan suuntaan.
PILOTOINTI JA DEMONSTRAATIOKULTTUURI ON IN
Innovaatioketjussa ammattimaiselle pilotointi- ja demonstraatiokulttuurille on tarvetta, kun taas päämäärätön demoilu muuttuu
liian helposti itsetarkoitukseksi. Tuotetun tiedon esittäminen
myyvästi mielikuvin edistää alaa, kun tekeminen saadaan näkyväksi
laajemmille markkinoille. Haasteena on liiketoimintaa tukevan tiedon elinkaari ja suojattavuus. Tiedon suojattavuus paranee usein,
kun siihen liitetään hiljaista tietoa, joka vaikeuttaa tiedon kopiointia.
Tällä hetkellä menestyvät brändit ja tekijät eivät julkaise tekemisiään
niin laajasti kuin haluaisivat. Demoilukulttuuria tarvitaan, mutta se
edistää innovaatiovarkauksia.
VERKOSTOJEN TIEDON MYYJÄT
Tiedon avoimuus ja laajat tutkimusverkostot ovat saaneet liikkeelle
verkostojen tiedon myyjät. Tutkimus- ja kehitysrahoitukseen on
Tiedekeskukset osaavat
­h yödyntää ja visualisoida
yksinkertaisia luonnontieteellisiä
lainalaisuuksia.
26
MAANKÄYTTÖ 3|2015
”Suomessa ei ole enää varaa ­t örmäyttää,
tutkia, kehittää ja innovoida pienessä
piirissä ­p elkästään omaan käyttöön.”
rantautunut ilmiö, jossa rahoitusta haetaan oman sisältöosaamisen ulkopuolelta hyödyntäen verkostojen osaamista haluttuun
tulokseen pääsemiseksi. Tekijänoikeudet ovat lapsenkengissä
mm. tutkimusideoiden jatkohyödyntämisen osalta. Tämä johtaa
tilastollisestikin lopputulosten minimoitumiseen ja vääristymiseen.
Tilanne on rahoitushakijoilla tiedossa, mutta rahoittajien tarkkuutta
ja substanssiosaamista kaivataan nyt yhä enemmän. Vaikka elämme
innovaatioiden ja avoimen datan aikaa, on muistettava aina substanssiosaamisen tärkeys, vain siten syntyy uutta ja kestävää jälkeä.
TARVITSEMME UUSIA T&K-ALUSTOJA
Strategiset huippuosaamisen keskittymät, allianssit, instituutit,
osaamisalueet ja -kiihdyttämöt, huippuyksiköt sekä factory-tyyppiset alustat toimivat kohtalaisesti. Innovaatioketju on kuitenkin
Suomessa siilomainen, katkonainen ja hajanainen. Tämän takia
uudet ja erilaiset T&K-yhteistyöalustat ovat välttämättömiä yritysten, kuntien, yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten
välille. Alustojen tärkeimpiä investointeja ovat niiden nokkamiehet.
TÖRMÄYTTÄMINEN VERKOSTOITUMISESSA SAATAVA
SEURAAVALLE TASOLLE
Suomessa ei ole enää varaa törmäyttää, tutkia, kehittää ja innovoida pienessä piirissä pelkästään omaan käyttöön. Verkostojen
toimivuutta pitää hyödyntää ammattimaisesti paitsi organisaation
sisällä myös eri toimijoiden välillä.
Esimerkki uudenlaisesta yhteistyöstä
Metropolian kulttuuripuolen kanssa.
LISÄTIETOJA DEMOPÄIVÄSTÄ:
LEHTORI JAAKKO RUUTTUNEN, METROPOLIA AMK
Hannu Hyyppä työskentelee Aalto-yliopistossa
professorina ja toimii Suomen Akatemian
rahoittaman laserkeilauksen huippuyksikön
Aalto-yliopiston osuuden johtajana sekä
­M etropolia Ammattikorkeakoulussa rakennusja kiinteistöalalla.
Sähköposti: hannu.hyyppa aalto.fi.
Marika Ahlavuo toimii koordinaattorina sekä
Aalto-yliopistossa Rakennetun ympäristön
­mittauksen ja mallinnuksen instituutissa, joka on
osa Suomen Akatemian laserkeilaus­tutkimuksen
huippuyksikköä 2014–2019, että Metropolia
ammattikorkeakoulussa.
Sähköposti: marika.ahlavuo aalto.fi.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 27
Maanmittauspäivät 2016
Jyväskylän Paviljongissa
TERVETULOA MAANMITTAUSPÄIVILLE
MAANMITTAUSPÄIVÄT 2016 pidetään
8.–9. päivänä maaliskuuta Jyväskylän Paviljongissa. Maanmittauspäivien konsepti
pysyy perusidealtaan suhteellisen samanlaisena kuin 2015, mutta koulutuksen osuutta
tullaan lisäämään entisestään. Tarjontaa
tulee olemaan entistä useammassa rinnakkaissessiossa ja nyt myös jo aloituspäivänä.
jolloin aloitetaan ennen puolta päivää.
Muitakin uudistuksia on tarjolla. Kalenteriaan jo vilkaisseet ovatkin huomanneet, että
to–pe viikonpäivien sijaan päivät ajoittuvat
nyt alkuviikolle, tällä kertaa tiistaille ja keskiviikolle. Näin ollen myös illallinen palaa entiselle paikalleen, ensimmäisen päivän iltaan.
Koulutussisältöjen laajentamisen toivotaan entisestään parantavan jokaisen alalla
toimivan mahdollisuuksia rakentaa omaa
ammattiaan ja kehittymistarpeita tukeva
koulutuskokonaisuus. Näin ollen entistä
useammalla toivotaan olevan työnantajan
tukema mahdollisuus osallistua päiville.
Yhdistysten kokouksille on varattu aikaa
torstai-illalle ennen illallisen alkua.
Päivien teemoja ovat muun muassa
(lopullinen ohjelma julkaistaan joulukuussa
2015):
• Kiinteistötoimitusten kehittäminen
• Älykäs kaupunkisuunnittelu, smart-city
•Kiinteistöarviointi
• Rakennetun ympäristön mittaus ja
­mallinnus
• Kiinteistörekisterin pito
• Sähköisten palveluiden kehittäminen
• Nuorten maanmittauspäivät.
ILMOITTAUTUMINEN
Ilmoittautuminen avautuu noin joulukuun
puolessa välissä Maankäyttö-lehden 4/2015
ilmestymisen yhteydessä. Jo nyt on syytä
huomata se, että ilmoittautuminen sulkeutuu
jo tammikuun 2016 lopulla. Koska päivien
ajankohta on reilua kuukautta aikaisemmin
kuin viime vuonna, myös ilmoittautuminen
joudutaan sulkemaan vastaavasti aiemmin.
www.paviljonki.fi
www.paviljonki.fi
CALL FOR PAPERS
Jos haluat pitää esityksen päivillä, pyydämme sinua toimittamaan vapaamuotoisen tiivistelmän esityksestä osoitteeseen: juhana.hiironen aalto.fi ma 9.11.2015
mennessä. Varsinainen kirjallinen artikkeli esityksestä ei ole tarpeellinen jälkikäteenkään. Esiintyjät pääsevät osallistumaan ilmaiseksi päiville (1 henkilö/ esitys),
mutta näitä paikkoja on rajoitetusti.
Esityksen aiheena voi olla esimerkiksi:
• Uuden hyvän käytännön esittely
• Toteutetun kehittämisprojektin kuvaus
• Tehdyn tutkimuksen (tulosten) esittely.
JÄRJESTELYTOIMIKUNTA
TkT Juhana Hiironen, Aalto-yliopisto, juhana.hiironen aalto.fi
Päätoimittaja Ari Laitala, Maankäyttö-lehti, ari.laitala maankaytto.fi
Lisätietoja tulossa: www.maankaytto.fi/mmp2016
MAANKÄYTTÖ
Maan
mittaus
päivät
2016
8.–9. maaliskuuta 2016!
www.paviljonki.fi
K I I N TE I S TÖT
Yaamboo | Wikimedia Commons, CC-BY-SA-3.0
MITTAUS & MALLINNUS
w w w . m a a n ka y t t o . f i / m m p 2 0 1 6
TULE MUKAAN KEHITTÄMÄÄN MAANMITTAUSPÄIVIÄ!
Osallistu Maanmittauspäiviä koskevaan ­k yselyyn
osoitteessa www.maankaytto.fi
M AT T I H O L O PA I N E N
Kirjoittaja on kehittämispäällikkö ­S uomen Kuntaliitossa | matti.holopainen kuntaliitto.fi
KUNTALIITON AVAUKSET
DIGITALISAATIOON
Tuottamaton tiedonvälitystyö pois, ajantasainen tieto käyttöön
ja terve kilpailu kuntien sähköisiin palveluihin
1990 -LUVUN PUOLIVÄLIN paikkeilla
Lahden kaupungissa esiteltiin meille virkamiehille tilaaja-tuottaja-malliin siirtymistä
Fellmannin auditoriossa. Perusajatuksena
oli organisaation jakaminen tilaajiin ja tuottajiin tavoitteena toiminnan tehostaminen
ja yritysten toimintamahdollisuuksien lisääminen kunnan palvelutuotannossa. Esitin
tilaisuudessa epäilykseni, miten osaaminen ja
resurssit riittäisivät sekä tilaamiseen että tuottamiseen vai tulisiko säästöjen asemesta lisää
kustannuksia? Esitin siinä tilanteessa tilaajatuottajamallin sijasta panostamista kuntien
prosessien tehostamiseen. Taustalla oli hyvät
kokemukset Lahden karttatietojen vuonna
1987 käynnistyneestä digitalisointityöstä,
joka tietysti oli edellyttänyt toimintaprosessien kuvaamista, avaamista ja kehittämistä.
Nyttemmin olen tyytyväisenä voinut todeta
tilaaja-tuottajamallin sijaan prosessien ja digitalisoinnin nousseen keskustelun ytimeen
hallitustasoa myöten. Kuntaliitto on tehnyt
periaatetason avauksia toimintaprosessien
digitalisointiin liittyen. Tavoitteena on päästä
eroon tuottamattomasta tiedon välittämistyöstä sekä mahdollistaa jatkuvasti ajantasaisen tiedon käyttö ja siihen pohjautuvien
palvelujen kehittäminen ja käyttöönotto.
Toinen merkittävä epäkohta koskee verorahojen käyttöä kuntien palvelujen kansallisissa kehityshankkeissa. On kestämätöntä,
että kehityshankkeissa verorahoituksella
tuotetaan palvelumonopoleja valitulle yritykselle. Monopolin kustannukset kaatuvat
kuntien syliin. Palvelutuotannossa tarvitaan
aina toimiva kilpailu ja markkinat. Tästä syystä
Kuntaliitto on esittänyt seuraaviin kansallisiin
palvelujen kehittämisen yhteishankkeisiin
toimintamallia, jossa verorahoilla tehdään
määrittelyt, yritykset toteuttavat kilpailevia
palvelutoteutuksia, jotka sertifioidaan,
kuntien kilpailuttamat ja käyttöönottamat
palvelut auditoidaan, jonka jälkeen kunnille
maksetaan ennalta sovittu tuki määräajassa
käyttöönotetusta palvelusta. Lopputuloksen
100 %:n tehokas verorahan käyttö maksetaan
ainoastaan tuloksesta ja saadaan toimivat
markkinat, joilla on myös vientipotentiaalia
laajalla rintamalla. Yhden luukun periaatteen
ei tule tarkoittaa vain yhtä palvelutoteutusta
vaan asiakkaan ohjaamista ko. palvelutoteutukseen ao. kunnassa.
Keskustellessamme avauksista varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen tuumi,
että ollaanko esittämässä ”pienimuotoista
vallankumousta”. Pohdittuamme asiaa lisää
johtopäätöksenä oli, että tuon ”pienimuotoista” voisi jättää siitä pois. Niin merkittäviä
mahdollisuuksia yhteiskunnan toiminnan
tehostamiseksi tarjoaa prosessien verkosto,
jossa jatkuvasti ajantasainen tieto on rajapintapalveluina toimijoiden käytettävissä
palvelutuotannossa toimivilla markkinoilla.
Prosessien verkosto -toimintamalli
käyttöön julkis­hallinnossa
ja pidetään yllä ao. prosessien omistajien
yhteishankkeina.
HAASTEET
Kunnille on lainsäädännöllä asetettu ja asetetaan jatkuvasti uusia tiedon toimittamisvelvoitteita valtionhallinnon toimijoille valtakunnallisten rekisterien ylläpitämiseksi. Ko. rekisterien
tiedot ja niistä tuotettavat valtakunnalliset palvelut eivät ole ajan tasalla, koska kunnilla ei ole
resursseja tietojen jatkuvaan toimittamiseen
valtion järjestelmiin. Tiedon toimittaminen aiheuttaa kunnille merkittävästi tuottamattomia
henkilötyö- ja tietojärjestelmäkustannuksia.
VAIKUTUKSET
Kuntien tiedonvälitystehtäviä ja velvollisuuksia voidaan vähentää: jos joka 10:s kunnan
työntekijä käyttää tunnin päivässä tietojen
toimittamiseen valtion viranomaiselle tai
yritykselle tai kunnan sisällä toiselle toimijalle,
tarkoittaa se noin 260 miljoonaa €/vuosi (jos
kunnallishallinnon henkilöstömenot noin 20
mrd/vuosi). Voidaan arvioida, että todellinen
työmäärä on 2–3-kertainen kaikki kunnan
vastuulla olevat toiminnat huomioiden.
Kunnan palvelujen tehostaminen hyödynnettäessä samoja rajapintoja sähköisessä
asioin­nissa tuo merkittäviä säästöjä kunnalle
ja kuntalaisille, ja on perusteltua käyttää
samoja rajapintoja myös tietojen toimittamiseen muuhun käyttöön kunnan sisällä,
valtionhallinnossa ja yrityksissä.
Säästömahdollisuudet valtionhallinnossa
ovat merkittävät pitkällä aikajänteellä, kun
voidaan siirtyä valtakunnallisten rekisterien
pidosta prosessien ajantasaisista tiedoista
koottavien tietopalvelujen järjestäjän rooliin.
Tietopalvelujen järjestämistehtäviä voidaan
joustavasti siirtää valtiolta ja kunnilta myös
yksityisen sektorin hoidettavaksi.
Jatkuvasti ajantasaisen tiedon käyttömahdollisuuden taloudellinen merkitys on
huomattava, koska se mahdollistaa uusien
palveluiden ja toimintatapojen kehittämisen
ja käyttöönoton. Esimerkiksi tilastoinnin,
toiminnanohjauksen ja seurannan kehittäminen voi perustua jatkuvasti ajantasaisen
tiedon poimimiseen prosesseista, tietojen
analysointiin ja hyväksikäyttöön nykyisen
jälkilaskentamallin sijaan.
Toimintamalli mahdollistaa yksityisen
sektorin roolin kasvattamisen yhteiskunnan
tarvitsemien palveluiden järjestämisessä.
Toimintamalli on mahdollisuus suomalaisten
yritysten tuotekehitykselle ja viennille, koska
kaikissa yhteiskunnissa julkishallinnon tehostaminen on keskeinen haaste.
EHDOTUS
Alkuperäinen tiedon tuottaja, kunta tai
valtion toimija, tarjoaa tuottamansa tiedot
tietopalvelurajapinnassa. Tiedon tarvitsija
noutaa tarvitsemansa ajantasaisen tiedot
rajapinnasta. Tiedon tuottajalla ei ole tiedon
toimittamisvelvollisuutta. Tarvittavat tietopalvelurajapinnat määritellään, toteutetaan
30
MAANKÄYTTÖ 3|2015
Kuntien toiminnan
­kehittämishankkeiden
­toimintamallin ­uudistaminen
HAASTEET
Viime hallituskausilla käynnistetyissä julkishallinnon kehittämishankkeissa on pyritty
kehittämään ministeriöiden ohjaamina
kunnille suunnattuja keskitettyjä sähköisiä
palveluja. Lopputuloksena on ollut jo käytössä olevien, markkina- ja asiakaslähtöisesti
kehitettyjen palvelujen kanssa kilpailevia,
valtion verovaroilla rahoitettuja monopolipalveluja, joita ei voi kilpailuttaa ja joiden
käyttö- ja ylläpitokustannukset jäävät kuntien vastuulle.
Toimintamalli on ongelmallinen mm. kuntien itsenäisen toiminta- ja talouskehityksen
ohjauksen ja päätöksenteon, yritysten vapaan
kilpailun, palvelujen innovoinnin ja kehittämisaktiviteetin sekä vientimahdollisuuksien
edistämisen näkökulmista.
EHDOTUS
Kuntien toiminnan tehostamiseen ja muuhun kehittämiseen tähtäävissä hankkeissa
laaditaan tavoitteina olevien palveluiden
tarvitsemat määrittelyt. Näitä ovat ainakin
tavoitteena olevien palveluiden toimintaperiaatteet, toiminnallisuudet, tietosisällöt
sekä käyttöliittymät. Määrittelyt julkaistaan
tarpeellisilta osin julkishallinnon suosituksina.
Määrittelyt laaditaan ja niitä pidetään yllä
ao. palveluista vastaavien organisaatioiden
yhteistyönä.
Palveluiden toteuttaminen jää halukkaiden yritysten vastuulle. Tarpeen mukaan
voidaan edellyttää palvelutoteutuksen sertifiointia sen varmistamiseksi, että markkinoille
tarjottu palvelu vastaa yhteisesti sovittuja
määrittelyjä.
Palveluiden järjestämisen vastuuorganisaatiot kilpailuttavat palvelutoteutusten ja
palvelujen hankinnan tarpeen mukaan.
Verovaroin voidaan tukea ja edistää palveluiden käyttöönottoa esimerkiksi palvelun
vastuuorganisaatiolle maksettavalla tuella,
mikäli ao. yhteisiä määrittelyjä noudattava
palvelu on hankittu ja otettu käyttöön sovitussa aikataulussa. Tarvittaessa voidaan tuen
saamiseksi edellyttää palvelun auditointia.
VAIKUTUKSET
Toimintamalli varmistaa markkinoiden toimivuuden ja estää monopolien syntymistä.
Palvelujen toteuttaminen ja käyttöönotto
on nopeaa, koska mukana on laaja joukko
yrityksiä. Kunnilla säilyy täysimääräinen
mahdollisuus vaikuttaa kilpailutuksen kautta
palveluiden sopivuuteen kunnan toimintaympäristöön sekä hankittavan palvelun
laatuun ja hintaan. Yrityksillä on kotimarkkinoiden tuki vientiin suunnattuja palveluita
kehitettäessä. Verovarojen käyttöön kuntien
toiminnan kehittämisessä ei ole valtiontukisäädöksiin ongelmia yksittäisten yritysten
rahoittamiseen liittyen.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 31
Nyt 25 kertaa järjestetty Baltic Valuation Conference järjestettiin mah­
dollisimman perinteikkäänä ajankohtana, syyskuun kolmannen viikon lopulla
Tallinnassa. Tämä on ollut se kaikkein tavanomaisin ajankohta konferenssin
historiassa ja ainakin yliopistoväelle erityisen passeli. Uuden lukuvuoden
rutiinit on saatu pyörimään ja kesäpuhteena valmistellusta esityksestä on
mukava saada palautetta syksyn henkisiä ponnisteluja ruokkimaan.
Täydellisen upeat – toisaalta historialliset, toisaalta huippumodernit – puitteet
tarjosivat virikkeellisen konferenssiympäristön. Ja itse konferenssi­esityksiä oli
tarjolla vähintäänkin tarpeeksi.
Ulkomaisia vieraita oli saapunut kuitenkin odotettua vähemmän. Onko niin,
että 25-vuotiaskin alkaa nykyisessä maailmanmenossa kaivata radikaalimpaa
uudistumista? Ainakin konferenssin kulisseissa käytiin kuiskuttelua uusista
ideoista, joita päästäneenkin testaamaan ensi syyskuussa Gdańskissa, kun
seuraavan kerran kokoonnutaan.
Baltic Valuation
­evaluation
Ari Laitala
Konferenssi alkoi perinteiseen
tyyliin torstai-illan tervetuliaistilaisuudella. Tilaisuuden
pitopaikaksi oli valikoitunut
Mustapäiden talo. Mustapäiden
veljeskunta oli myöhäiskeskiajan kauppiaiden muodostama
yhteisö, joka vaikutti lähinnä
nykyisen Viron ja Latvian alueella. Mustapäät lienevät olleet siis
myös huomattavia kauppa- ja
logistiikkakiinteistöjen omistajia. Hiukan myöhemmällä iällä
liiketoiminnan vakiintumisen
ja perheellistymisen myötä
Mustapäät siirtyivät kaupungin
Suuren killan jäseniksi. Mustapäät hyväksyivät jäsenikseen
myös opettajia ja muita oppineita, joten teorian ja käytännön
vuoropuhelu on koettu tärkeäksi
jo varhain tässäkin yhteisössä.
32
MAANKÄYTTÖ 3|2015
MUUT KONFERENSSISSA PIDETYT ESITYKSET
•
Properties in Public Ownership
– Congress Center with Restaurant
Ina Viebrok-Hörmann (GER)
•
– a Proposition for a Valuation Approach
Ari Laitala, Mikael Postila, Juhana Hiironen, Dan Häggman,
Kauko Viitanen, Juho-Pekka Virtanen, Hannu Hyyppä (FIN)
•
Eurooppalaisen arviointialan järjestön TEGoVA:n presidentti
Krzysztof Grzesik valotti esityksessään eurooppalaisen säädösympäristön muutoksia ja vaikutuksia kiinteistöarviointiin. Kris ei
ole kuitenkaan ”pelkkä” presidentti, vaan hänellä on myös oma
arviointipraktiikka Puolassa. Krisin esityksen täsmällinen otsikko
oli: The Influence of EU Regulation on Real Estate Valuation in
Estonia and Europe.
Fuel Station Valuation under the Polish and RICS Standards
Mirosława Czaplińska, Malgorzata Rymarzak,
Dariusz Trojanowski (POL)
•
•
Valuation of Properties in Public Ownership
Louise Magnusson (SWE)
Comparison of Valuation and Lending Policies
in Germany and Sweden
Sviatlana Engerstam (SWE)
•
•
Highest and Best Analysis
Georgi Georgiev ja Svetozar Atanasov (BUL)
The (Possible) Difference between Residential
Asking Price Data and Open Transaction Data
– Case: Helsinki, Finland
Mikael Postila (FIN)
•
Konferenssin kaukaisin vieras, amerikanintialainen ­p rofessori Jay
Mittal Auburnin yliopistosta Alabamasta, osasi ottaa ­y leisönsä ­a itoon
jenkkityyliin. Esitys kantoi nimeä Property Value ­A djustments based
on “Proximity to” and “View of ” for ­Waterfronts, Golf ­C ourses, and
Green ways neighboring Properties: A Review
Should a Valuer Understand a Concept of a Regional Brand?
The Correlation between Corrosion and
Physical Impairment in the Evaluation Process
of Special Constructions Assets – Pipeline
Transportation Systems
Ciprian Gheorghe (ROM)
•
•
The Dynamics of Companies Business Value in Lithuania
Jurgita Banytė (LIT)
Transferring Real Estate Held for Investment Purposes
Urmas Võimre (EST)
Kaia Kask Tarton yliopistosta kiittää. Kaian esityksen aiheena oli
CAPM versus Expert Opinion: Evidence from the Survey of Estonian
Commercial Real Estate Market
Barbara Asu ja Maarja Pärs
pitivät esityksensä dialogina.
Tällaiset poikkeukset piristivät
kummasti 16 esityksen mittaista istuntomaratonia. Barbaran
ja Maarjan esityksen otsikko
oli Specific Issues Regarding
to the Valuation for Financial
Reporting Purposes.
Konferenssiosuuden moderaattorit Monica Meldo ja Tambet Tiits
saivat kaiken toimimaan aikataulussa ja kysymyksiä esittäjille
­l öytyi vielä silloinkin, kun yleisö osoitti jo hyytymisen merkkejä.
Pitkään Viron kiinteistöarviointiyhdistyksen ­p uheen­j ohtajana
­t oiminut Tiits palkittiin myöhemmin iltajuhlassa Viron
arviointi­y hdistyksen ensimmäisellä kultaisella ­a nsiomerkillä.
Sujuvaa s­ uomeakin puhuva Tiits on juuri aloittanut Viron
­m aan­m ittauslaitoksen uutena pääjohtajana.
LISÄAINEISTOA ARTIKKELIN VERKKOVERSIOSSA!
MAANKÄYTTÖ 3|2015 33
Professori Erkki J. Hollo on käsitellyt kirjoituksissaan lunastusta yleisiin tarpeisiin eli ekspropriaatiota ja myös
­lunastamista yksityiseen tarpeeseen eli impropriaatiota. Hänen kirjoitustensa pohjalta kirjoittaja pohtii
­improp­riaatiota tämän hetken kiinteistölainsäädännössä ja sen mahdollisia kehittämistarpeita. Lisäksi ­kirjoittaja
tarkastelee maapakettilakien tavoitteiden toteutumista 40. juhlavuoden kynnyksellä asuntopolitiikan näkökulmasta.
Ekspropriaatiosta ja erityisesti
impropriaatiosta
Jaakko Sirkjärvi
LUNASTUKSET (PAKKOLUNASTUKSET) voidaan jakaa
kahteen perustyyppiin eli toisaalta yleistä tarvetta palveleviin
lunastuksiin, joissa yleisen edun takia katsotaan tarpeelliseksi syrjäyttää tai rajoittaa yksityinen etu (omistusoikeus, käyttöoikeus tai
muu erityinen oikeus). Perustuslain 15§:n mukaisesti omaisuuden
pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan
säädetään erillisellä lailla. Näitä hankkeita voidaan kutsua ekspropriaatioiksi. Kun kiinteää omaisuutta otetaan pakolla yksityiseen
tarpeeseen, käytetään terminä impropriaatiota.
Tavallisimpia yleiseen tarpeeseen tehtäviä lunastuksia ovat
maanteihin liittyvät maantietoimitukset, rautateihin liittyvät ratatoimitukset, kaivostoimitukset sekä lunastustoimitukset, joita
käytetään useiden lakien toimeenpanotyökaluina. Näistä lukuisista
laeista mainittakoon maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maapoliittinen lunastus, voimajohtolinjoen vaatiman tilan hankinta
ja luonnonsuojelulain tarkoittamat lunastukset. Kaikissa edellä
mainituissa toimitusmenettely on pitkälti samojen perussääntöjen
mukainen.
Kaivostoimituksen kuulumisesta tähän kategoriaan voidaan
keskustella, sillä hankkeen edunsaaja näyttäisi nykyisin useimmiten
olevan yksityinen, ulkomaalainen yhtiö. Kaivoslakia säädettäessä
on argumentoitu, että kaivosteollisuuden etujen turvaaminen heijastuu myönteisesti aluetalouteen ja siten myös kansantalouteen
eli yleistä tarvetta voisi perustella tätä kautta. Kaivoslakia (2011)
säädettäessä perustuslakivaliokunta totesi mm: ”– – valiokunta on
käytännössään katsonut, ettei yleisen tarpeen vaatimus välttämättä
edellytä lunastuksen toteuttamista julkisyhteisön hyväksi, vaan
lunastetun omaisuuden saajana voi olla muukin taho.”
”Tavallisin esimerkki
­l unastuksesta, joka ei
­p erustu suunnitelmaan,
lienee vesijätön lunastus.”
34
MAANKÄYTTÖ 3|2015
KIINTEISTÖTOIMITUKSET, JOTKA EIVÄT OLE
IMPROPRIAATIOTA
Impropriaation piiriin ei lueta toimia, joilla kiinteistön ulottuvuutta
muotoillaan toisen kiinteistönomistajan aloitteesta lunastamatta omistusoikeudella kuten tapahtuu esimerkiksi pakollisessa
tilusvaihdossa ja yksityistietoimitusten yksityistieoikeuksien
järjestelyissä. Maantietoimitusten tilusjärjestely (alueen siirto) on
hankala luokiteltava, sillä hyötyjiä ovat yksityinen vastiketiluksia
saava kiinteistönomistaja sekä julkista tahoa edustava tienpitäjä
alentuneiden korvausten muodossa. Rekisteröidyn omistusoikeuden tasolla (title) järjestelmässä ei tapahdu muutoksia vaikka
omistusoikeuden reaalisen kohteen (kiinteistön) fyysinen tai
oikeudellinen ulottuvuus muuttuu. Kiinteistö voi ääritapauksessa
siirtyä maantieteellisesti kokonaan toiseen paikkaan tai sen fyysinen ulottuvuus voi kokonaan hävitä (haamutila). Edellä kuvatuissa
tilanteissa lainhuudatustarvetta (saantoa) ei synny.
Kiinteistön omistusoikeuden järjestelmä ja kiinteistöjärjestelmä
elävät eri tasoilla ja erillään. Yllä kuvatuissa toimituksissa kiinnityksen
haltijan etu pitää kuitenkin aina luonnollisesti valvoa eli se kiinnittyy
konkreettisemmin kiinteistön todelliseen fyysiseen ulottuvuuteen
kuin kirjattu omistusoikeus.
IMPROPRIAATIO
Yleisellä tarpeella perusteltu lunastus voi näyttää hyväksyttävämmältä kuin selkeästi yhden kiinteistönomistajan omistuspiirin laajentaminen toisen kiinteän omaisuuden omistajan kustannuksella.
Impropriaatio ei edellytä yleistä tarvetta. Lainsäätäjä on kuitenkin
eräissä tilanteissa antanut toiselle tasavertaisista omistajista oikeuden puuttua toisen kiinteään omaisuuden omistusoikeuteen
kiinteistötoimitusmenettelyllä. Asia on periaatteellisesti merkittävä,
mutta kiinteistöoikeudellisessa keskustelussa professori Hollon kirjoituksia lukuun ottamatta asiaa ei ole paljoa viime aikoina käsitelty.
Impropriaatio-toimituksen tultua loppuun saatetuksi saajalle
syntyy saanto ja lainhuudatusvelvollisuus. Ennen puhuttiin manttaalin korotuksesta, mutta manttaalin käsitteestä on aktiivisessa
käytössä tunnetusti luovuttu.
Varsinaiset impropriaatio-tilanteet voidaan jakaa kahteen perustyyppiin: suunnitelman vahvistuminen antaa lunastuslautakunnalle
tuomiossa nähty, jos vesijättö on osa asemakaavan mukaista
vahvistetun tonttijaon mukaista tonttia. Tässä lehdessä 2/2013
Mikael Still pohti korvauskäytännön huojuvuutta. Ilmeistä on, että
harvinaisiin vapaaehtoisiin vesijättömaiden kauppoihin vaikuttavat
vesijättöjen lunastuskorvaukset ja lunastuskorvauksiin taas nämä
samat kaupat sekä muiden vesijättöjen lunastuskorvaukset eli
arviointiteoreettisesti tähän ”kehäpäätelmään” pitäisi saada parannus. Lainsäätäjä on yleisesti ollut haluton antamaan tarkkoja
arviointiohjeita lunastustilanteisiin, poikkeuksena tunnettu ns.
ansiottoman arvonnousun leikkaaminen (LunL 31§). Nykyinen
korvausperusteiden huojunta eri toimituksissa ei ole kansalaisten
oikeusvarmuuden kannalta kuitenkaan tyydyttävää.
”Lunastajan varattomuus ei v­ iene
toimituksen edellytyksiä?”
Tavallisin esimerkki lunastuksesta, joka ei perustu suunnitelmaan,
lienee vesijätön lunastus. Tämänkin toimituksen osalta voidaan pohtia taustalla olevaa yleistä intressiä – saada kiinteistöjaotus tarkoituksenmukaisemmaksi. Vesijättöjen lunastukseen tuli lainmuutoksella
uusi piirre, jossa vesijätön omistaja, joka on useimmiten yhteisen
vesialueen osakaskunta, voi vaatia vesijättönsä lunastamista siihen
rajoittuvalta kiinteistöltä. Kiinteistönomistaja ei kuitenkaan voi vaatia
osakaskuntaa lunastamaan kiinteistöään. Kysymys ei ole puhtaasti
teoreettinen, kun vesijättöjen lunastushinnat ovat nousussa ja periaatteessa vesijätön arvo voi ylittää kiinteistön arvon.
Jos vesialueen osakaskunta vaatii vesijätön lunastusta ja kiinteistönomistaja ilmoittaa, että ei ole varoja lunastuskorvaukseen,
viedään vesijätönlunastustoimitus loppuun ja ulosottoteitse
hankitaan lunastuskorvaus luovuttajalle. Lunastajan varattomuus
ei viene toimituksen edellytyksiä?
Vesijättöjen lunastuskorvauksia ovat tutkineet ainakin
­Tenkanen, Peltola sekä Hiironen. Korvaustasoksi on ilmennyt
karkeasti ilmaisten 50 % rantarakennusmaan kauppa-arvosta,
mutta vesijätön koko ja fyysinen laatu vaikuttavat luonnollisesti
korvaustasoon. Myös 100 %:n korvaustasoja on esimerkiksi KKO:n
Kun kirjoittaja opiskeli viime vuosituhannella, opetettiin,
että lunastuksissa tulee luovuttajalle korvata sellainen summa,
että hänen varallisuusasemansa ei muutu. Hän ei rikastu eikä
köyhdy. Periaate lienee nykyisinkin sama. Tuolloin 1970-luvulla
jakolain aikana korvaustaso vesijätön lunastuksissa oli usein
metsämaan arvo. Erillinen valtuuslaki 193/1961 määritteli
korvaustason: ”rahana suoritettavaa täyttä korvausta vastaan”.
Katsottiin, että kun luovuttajalla ei ole rakennusmahdollisuutta, ei hänellä (heillä) ole tuon suurempia menetyksiäkään.
Nykyisin korvaustason määrittelee lunastuslain 29.1 §, jonka
mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada
täysi korvaus taloudellisista menetyksistä. Maanmittauslaitos
toteaa toimitusmenettelyn käsikirjassa, että täysi korvaus on
käypä arvo eli markkina-arvo (kauppa-arvo). Pikku hiljaa ilman
lainsäädännöllisiä oleellisia asiallisia muutoksia (täysi korvaus,
jakolaki ja kiinteistönmuodostamislaki) on korvauskäytäntö toimitusmiesten, MO:n ja KKO:n päätöksillä ja tuomioilla hilautunut
korkeammaksi. Ilmeisesti vanha korvaustaso koettiin lunastajan
kannalta liian edulliseksi ja korvaustasoa ryhdyttiin nostamaan.
Tämän jälkeen kehitettiin teoria voitonjaosta.
©Antero Aaltonen
oikeuden lunastaa yksityistä omaisuutta toisen yksityisen tahon
tarpeisiin. Tavallisin esimerkki lienee tontinosan lunastus. Tässäkin
tapauksessa taustalla kuitenkin piilee yleisempikin intressi – tontin
saaminen rakennuskelpoiseksi ja siten alueen kehittäminen suunnitelman (asemakaava) mukaiseksi. Lunastusoikeuden järjestys
on säädetty tontinosien omistajien kesken ja jos lunastushaluja
kiinteistönomistajilla ei ole, kunta voi lunastaa koko tontin.
Toinen vaihtoehto on, että ilman erityistä suunnitelmaa toimitusmiehet päättävät lunastuksen toimeenpanosta yksityiseltä
omistajalta toisen yksityisen tahon hyväksi. Näitä toimituksia on
käsitelty laissa kiinteistötoimituksissa tapahtuvasta lunastamisesta
553/1995, joka on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Kyseisessä laissa luetellaan erilaiset vesijättöjen lunastustilanteet,
yhteisten maa-alueiden lunastustilanteet sekä uusjakojen yhteydessä toteutettavat vähäarvoisten alueiden lunastukset. Vähäarvoisten ulkopalstojen lunastukset kuuluvat myös tähän toimitusten
ryhmään. Lisäksi laissa mainitaan tilanne, jossa yhteisen maa-alueen
osakkaat velvoitetaan lunastamaan osakkaan osuus.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 35
”Nykyinen korvausperusteiden
huojunta eri toimituksissa
ei ole kansalaisten
oikeusvarmuuden kannalta
tyydyttävää.”
Leikkimielellä voisi kaivaa esiin vanhan teorian tontin tai rakennuspaikan osien eriarvoisuudesta. Joskus pohdiskeltiin, että isoilla
rakennuspaikoilla (esimerkiksi ns. rintamamiestontit) kadunpuoli
on arvokkaampaa kuin takapihan perunamaa-alue. Samalla teo­
rialla voisi todeta, että lunastettava vesijättöalue on rantarakennuspaikan ehdottomasti arvokkain osa, jolloin 100 % ei riitä.
KUNTA, RAKENNUSLIIKE JA IMPROPRIAATIO
Kirjoittaja tarkastelee asiaa pääkaupunkiseudun näkökulmasta,
missä ongelmat (asuntojen hinnat, vuokrat ja työmatkat) ovat
suurimpia. Tonttitarjonnan lisääminen erityisesti kasvukeskuksissa
on ollut monen toimijan huolena viime aikojen maa- ja asuntopoliittisessa keskustelussa. Tätä artikkelia kirjoitettaessa hallitusneuvotteluista on julkaistu asiakirja, jossa asuntopolitiikan ongelmia
vähennetään säätelyä supistamalla ja tonttituotantoa lisäämällä
lähinnä maankäyttö- ja rakennuslain prosesseja sujuvoittamalla
merkiten mahdollisesti valitusteiden rajoittamista.
Maapakettilakeja (lunastuslaki, rakennuslaki, nykyisin maankäyttö- ja rakennuslaki, laki kunnan etuosto-oikeudesta ja kumottu
maanhankintaoikeuslaki) alun perin säädettäessä 1970-luvulla
perusteltiin silloin radikaalia lainsäädäntöä yleisellä tarpeella. Keskeinen lainsäädäntö säädettiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Maankäyttö- ja rakennuslakia uusittiin voimakkaasti 1999. On
käynyt ilmi, että lopputulos ei ole ollut toivottu – jatkuvasti puhutaan tonttipulasta kasvukeskuksissa vaikka kunta voi täydentää
omistamiaan kaavoitettuja tai kaavoitettavia alueita vapaaehtoisilla kaupoilla tai, jos se ei onnistu, lunastus- sekä maankäyttö- ja
rakennuslainsäädännön työkaluilla. Neuvottelutilanteessa maanomistajan kanssa (kauppa tai MRL 12a-luvun tilanteet) kunta voi
aina (mikäli se kunnassa on kunnallispoliittisesti mahdollista) viitata
lunastusmahdollisuuteen. Neuvottelutilanne ei ole tasavertainen.
Miksi järjestelmä ei kuitenkaan kaikkialla toimi vaikka kunnalla
ovat avaimet käsissään? Onko asia niin yksinkertainen, että kaavavalituksia vähentämällä huolet ovat ohi? Tuskin. Kunnat ovat
maapoliittisia kysymyksiä ratkoessaan päätyneet hyvin erilaisiin
malleihin ja tuloksiin.
Professori Erkki J. Hollo kirjoittaa kirjassaan Oikeus ja ympäristö
(Edita 2012, sivu 325): ”Perinteisen lunastusoikeudellisen tarkastelun kannalta voidaankin pohtia, onko kaavoitukseen perustuva
kiinteistöolojen muuttamista aiheuttava järjestelmä kehittynyt
tai kehittymässä perustuslain 15§:n näkökulmasta sui generis
-tyyppiseksi maanhankinta- ja käyttöoikeusjärjestelmäksi, jossa
ei lopulta enää ole kysymys lunastuksen yleisten edellytysten
perusoikeudellisesta tarkastelusta, vaan improp­r iaatiota
lähentelevästä kunnan erivapaudesta järjestellä alueensa
maankäyttöä ja sen ohessa hankkia itselleen tai valitsemalleen
yhteistyökumppanille kaavoitettua maata.” (Lihavointi artikkelin
36
MAANKÄYTTÖ 3|2015
kirjoittajan.) Kirjoittaja antaa seuraavassa oman tulkintansa ko.
lainatulle tekstille.
Oliko alun perin lainsäätäjällä tarkoituksena se, että maapolitiikan eri työkaluilla syntyneet tontit ja kaavoituksen aiheuttama
arvonnousu jaetaan kunnan ja yksityisten rakennusliikkeiden,
kiinteistöyhtiön yms. kesken neuvotteluvoiman (tai muiden suhteiden) perusteella alkuperäisen maanomistajan jäädessä vähemmälle? Osa raakamaan ja kunnan saaman tontinhintojen erosta
jää alueen vapaa-alueiksi ja yhdyskuntatekniikan kehittämiseen,
mutta yleensä ei kaikki. Tunnetusti kuntien budjettien tulopuolta
täydennetään maanmyyntituloilla. Miten uuden asunnon ostaja
pääsee nauttimaan kunnan maapolitiikasta, kun uusien asuntojen
hinnoissa erityisesti kasvukeskuksissa on suhteellisen heikko korrelaatio tonttikustannukseen ja rakennuskustannukseen? Uudisrakennukset hinnoitellaan markkinalähtöisesti. Poikkeuksena lienee
HITAS-järjestelmä mutta sen merkitys markkinakokonaisuudessa
ei ole merkittävä ja ilmeisesti järjestelmistä pyritään eroon. Onko
niin, että kunnan maapakettilait palvelevat kunnan maapolitiikkaa
hoitavia virkamiehiä, kunnankamreeria ja vakiintuneita asukkaita
kunnallisverotuksen keventymisen tai käytännössä kunnallisveron
nousupaineen marginaalisen laskemisen kautta eikä niinkään uusia
asunnontarvitsijoita alentuneina asumisen kustannuksina? Ovatko
maapakettilakien kauniit perustelut asumisolojen kehittämiseen
perusteettomia? Empiirinen kokemus useissa kaupungeissa viittaisi tähän. Oliko valtiopäivillä oikeat tiedot lakeja säädettäessä vai
mentiinkö vilpittömällä mielellä ideologia edellä?
Tontti on keskeinen tuotannontekijä rakennusliikkeelle tai
kiinteistösijoitusyhtiöille. Onko yrityksen saama kate uudisrakennuksesta ja sen tontista ansaittua puhdasta liikevoittoa vai
osittain alkuperäiseltä maanomistajalta siirrettyä ”ansiotonta”
arvonnousua”?
Toisaalta asiassa ei liene perustuslaillista ongelmaa kuin tuomioistuinlaitoksessa tai viranomaisissa asia ei ole aiheuttanut
kirjoittajan tietojen mukaan sen mukaista reaktiota, mitä toimien
perustuslain vastaisuus edellyttäisi.
LOPUKSI
Kiinteistöoikeudellinen arviointijärjestelmä toimii kokonaisuutena
hyvin. Kirjoittaja näkee kuitenkin kaksi asiaa, joita voisi tarkastella.
Ensimmäinen on edellä mainittu vesijättöjen lunastuskorvausten
ongelmat. Toinen on maapakettilainsäädäntöön liittyvä kokonaisuus. Selvää on, että perustuslain säätämisjärjestyksessä laadittuja
lakeja ei joka vaalikausi muuteta. Toisaalta maapakettilakien keskeiset sisällöt säädettiin 1970-luvulla ja voi kysyä vastaavatko ne tämän
päivän eetosta. Olisiko edellä mainittu ansiottoman arvonnousun
leikkaus mahdollista säätää tänä päivänä?
Kun parhaillaan ollaan nopeuttamassa tonttituotantoa, toivottavasti prosessien sujuvuutta ei toteuteta siten, että perusoikeuksien
kannalta siirrytään vielä enemmän harmaalle vyöhykkeelle.
Kirjoittaja on kiinteistöopin lehtori
­M etropolia Ammattikorkeakoulussa.
Sähköposti: jaakko.sirkjarvi metropolia.fi.
JARRUMIES
ERIKOINEN MAA tämä meidän kotomaamme. Jumalaton riita ja mekkala siitä,
että konsensusta ei saada. Kun ei saada niin
ei saada. Hallitus ja eduskunta ottakoon sitten vallat itselleen. Niille kai se perustuslain
mukaan kuluu.
Joskin Jarrumies on huomannut, että
tämä nykyinen perustuslaki on varsin merkillinen luomus. Jos hallitus puutuu työmarkkinaosapuolien näpertelyihin niin jo löytyy professoria ja muuta viisasta, jotka sanovat, että
perustuslain henkeä loukataan. Kun hallitus
haluaa puuttua maahanmuuttajien ja täällä
oleskeluluvalla asuvien etuuksiin niin taas
on media täynnä naama punaisena huutavia
sosiaalitanttoja, jota toteavat asian olevan
vastoin perustuslakia. Sote-uudistuksessakin
on tärkein asia se, että se ei riko perustuslakia
niin kuin ensimmäinen yritys teki. Tavoitteista
viis, pääasia on, että perustuslain kirjain ja
henki toteutuu. Pitäisiköhän vielä kerran
vähän tarkistaa sitä perustuslakia?
Mutta siihen konsensukseen työmarkkinoilla. Hallitus on pari kertaa yrittänyt. Epäonnistui. Työmarkkinajärjestöt eivät löytäneet
konsensusta.
Sen jälkeen perusinsinöörimme totesi,
että paskat, tehdään homma sitten käyttäen
sitä lainsäädäntövaltaa mitä hallituksella
ja eduskunnalla on. Perustuslain puitteissa
luonnollisesti. No tästähän älämöly nousi.
”Me halutaan työmarkkinoilla tää asia sopia
ite ja tavoitteita meille ei saa kukaan asettaa.
Ei ainakaan hallitus!” Meillä näyttää olevan
päällä perustuslaillinen kriisi, jossa työmarkkinaosapuolet haluavat kiistää hallituksen ja
eduskunnan oikeuden säätää lakeja. Tämä on
jännä juttu, perustuslakihan lähtee siitä ajatuksesta, että lainsäädäntötyö on oikeastaan
eduskunnan (ja hallituksen) ainoa tehtävä.
Farssi etenee nyt tätä kirjoitettaessa siten,
että kaikki palkansaajajärjestöt ovat ilmoittaneet tekevänsä oman mallin yhteiskuntasopimukseksi. Nyt on sitten tulossa hallitukselle
kolme ehdotusta siitä, kuinka maa saadaan
nousuun. Lopputulemassa niitä on siis neljä.
Palkansaajilta kolme ja hallituksella oma.
SAATANALLINEN
RALLI PÄÄLLE...
Työnantajajärjestöltä ei ilmeisesti ole tulossa
mitään, koska siellä ei kukaan tee mitään.
Ootellaan, ootelaan, kahtotaan ja kahtotaan,
jos joku keksis jotain... Jumalauta mitä sakkia
ja isolla palkalla. No, toki on hyvä, että ainakin
ehdotuksia on verrattuna siihen, että edellisten hallitusten aikana niitä ei ollut yhtään...
Jarrumiehen ajatuksissa näyttäisi siltä että
koulutetumman henkilöstön järjestöt Akava
ja STTK ovat omista lähtökohdistaan oivaltaneet maan asennon ja ymmärtävät tilanteen
vakavuuden ja sen, että aikaa ei ole ikuisesti.
SAK:n virkamiehet ja rautakourat elävät vielä
totaalisessa menneisyydessä. Heillä on yhä
tallella vanha asenne: kiirekkös tässä, otetaan
velkaa ja nautitaan olosta. Mietiskellään rauhassa isoja kysymyksiä ja ”sinisiä ajatuksia”
tulevaisuudesta. Ja kivointahan se on tehdä
ihan oman porukan kesken poissa pahasta
reaalimaailmasta. Aikoinaan sanottiin, että
tarkoitus pyhittää keinot. SAK:ssa keinot
pyhittävät tarkoituksen. Edesvastuutonta
porukkaa.
Jarrumies ei kuitenkaan jätä ketään
pulaan vaan jakaa auliisti ja korvauksetta
viisauttaan tässä isänmaan haasteellisessa
tilanteessa. Autetaanpa nyt ihan ensimmäiseksi tuota nuorempaa insinööriä.
Kuulepas nyt perusinsinööri Juha Sipilä
ja kuuntele vanhemman tieteenharjoittajan
neuvoja. Älä nyt rupea vatuloimaan ja vehtaamaan niiden AY-pomojen kanssa. Ne kusettaa
sua! Ne haluavat pelata aikaa ja ajavat kukin
oman porukkansa etua. Ei ne maan parasta
vieläkään kokonaisuudessaan tajua. Jos he
ymmärtäisivät, tekisivät he yhteisen ehdotuksen tai olisivat asian jo sopineet. Ja jos sopivat,
ole tarkka ja etsi sopimuksen kusetus. Jossain
siellä se on. Ole siis johtaja ja ota homma
hoitoon. Tee niitä lakeja sitä vauhtia kun on
tarvis. Älä myöskään pelkää puuttua kuntien
lukumäärään ja uskalla todeta niitä olevan
250 kappaletta liikaa. Rohkeutta se vaatii,
mutta vähemmän kuin Summan, Raatteen,
Suomussalmen ja Kollaan sankareilta.
Kyllä porua ja valitusta tulee rankasti
joka puolelta. Lakkoja tulee viimeistään ensi
syksynä ja YLE:n sosialidemokraattiset sosiaalitanttatoimittajat parkuvat kaikkien puolesta.
Mutta kun kaikki kärsivät, niin mitäpä tuosta.
Kyllä maailmaan huutoa, valitusta ja hammasten kiristystä mahtuu.
Mutta kuule, käytä sitä lainsäädäntövaltaa,
perustuslain puitteissa tiemmä, myöskin
siten, että yritysjohtajien järjettömät ansiot
pannaan kuriin. Eikös ne siellä Sveitsissä
ole asiaa jo pohtineet? Ja sitten minun on
vanhempana tieteenharjoittajana vielä annettava sinulle yksi erittäin vakava varoitus.
Jos et keksi mitään keinoa, jolla saat EU-tuilla
eläviä maanviljelijöitä jollain tavalla mukaan
maksumiehiksi tähän keittoon olet todella
vaikeuksissa ja ihan asiasta. Jos tätä et saa
aikaiseksi, et ole valtiomiesainesta vaan
pahainen Kepulainen kyläpoliitikko. Ja tämä
on pahin solvaus, jonka kukaan voi koskaan
toiselle insinöörille antaa. Ymmärrät kai sen.
Siis ystäväni Juha Sipilä, ei muuta kun
saatanallinen ralli päälle. Se on kovaa menoa
kun hevoset nai. Siinä aitaa kaatuu ja tanner
tömisee. Mutta lopputuloksena tulee uusia
entistä parempia hevosia.
Jarrumies
MAANKÄYTTÖ 3|2015 37
M A A N M I T TAU S TA
­T A L L E N T A M A S S A
KIPPREGEL
AIKOINAAN OLI MITTAPÖYTÄMITTAUS
varsin yleinen kartoitustapa. Sehän perustui
siihen, että suunnilla kartoitettiin ympäröivää
maastoa ja rakennuksia. Siirryttiin yhdeltä
pisteeltä toiselle ja saatiin siten eteenpäinleikkauksin kohde kartalle. Kartoitusta varten
kehitettiin sitten monipuolisempia välineitä
ja yksi sellainen oli kippregel. Siinä oli akselin
varassa ylös ja alas liikuteltava kaukoputki
asteikolla. Kiikari oli yhdistetty viivaimeen.
Näin voitiin suunnan lisäksi mitatta kaltevuuskulma. Laitetta kutsuttiin kippregeliksi
eli sanalla, joka tulee saksasta ja muodostuu
osista kippen ja regel. Ensimmäinen osa
tarkoittanee kallistamista (”kippaamista”) kiikarin osalta. Regel-osa taitaa olla taas peräisin
ranskalaisesta sanasta rêgle, viivoitin. Saksassa käytettään myös nimitystä Fernrohrlineal eli
suomeksi kiikariviivain.
Kuvan kiikariviivaimen valmistaja on V.
Falck – Rasmussen, Suomi (Tanska?), 1800-luvun lopulta. Kojeita oli käytössä vuosina
1850–1910 mittapöytäkartoituksessa. Laitteella oli mahdollista määrittää korkeuseroja joko
vaaitsemalla tai trigonometrisesti etäisyyden
ja korkeuskulman avulla.
38
MAANKÄYTTÖ 3|2015
Tarkkuus oli graafinen tarkkuus ja korkeuskulma-asteikko 100 mgon.
Kehitys kulki tästä kohti takymetrejä,
joissa oli tarkat taso- ja korkeuskulman mittaamismahdollisuudet. Etäisyys mitattiin optisesti vaaka- tai pystylatalla. Kartoittaminen
tapahtui säteettäisesti. Optinen etäisyydenmittaus on kuitenkin epätarkkaa eli 1 cm –
1 dm/50 m ja huononee etäisyyden neliöön
verrannollisesti. Sittemminhän kuvioon
tulivat mukaan elektroniset etäisyysmittarit.
Jürgen Grönfors
jurgen.gronfors luukku.com
M AAR EKISTER I
Maankäyttö 120 vuotta sitten
• Grace Chisholm Young
­saavutti ensimmäisenä
­naisena tohtorin arvon
­saksalaisessa yliopistossa
• Eljas Erkko, ­suomalainen
­lakimies, poliitikko ja
­lehti­mies syntyi (k. 1965)
• Rolf Nevanlinna,
­suomalainen matemaatikko
ja ­akateemikko syntyi
(k. 1980)
• Yrjö VI, Iso-Britannian
­kuningas vuodesta 1936
­syntyi (k. 1952)
• Annettiin ensimmäiset
­määräykset maarekisteristä
VUONNA 1895
K ustaa Vaasa ja Västeråsin valtiopäivät
tekivät vuonna 1524 aloitteen maakirjasta.
Maakirjan perimmäinen tavoite oli olla luettelo veroista, jotka kannettiin maalla olevista
kiinteistöistä. Vasta niinkin myöhään kuin
vuonna 1895 saatiin ensimmäiset määräykset
maarekisteristä. Tästä aiheesta kirjoittaa Ach.
Wahlroos seuraavaa:
Armollinen asetus 12 p. kesäkuuta 1895 maatilojen osittamisesta, joka muuten sisältää
maamittareille erittäin tärkeitä määräyksiä ja
astuu voimaansa 1 p. tammikuuta 1896, säätää
myöskin 70 §:ssään, että jokaisessa lääninmaamittauskonttorissa on pidettävä rekisteriä, joka
kunnittain ja kylittäin sekä maakirjanumeron
mukaan luettelee kaikki läänissä olevat maatilat ja sisältää tiedon kunkin tilan nimestä,
rekisterinumerosta, maanluonnosta ja tilusalasta y. m. Tämän johdosta on Keisarillinen
Senaatti asettanut komitean valmistamaan
ja Senaatille jättämään alamaisen ehdotuksen
miten ja missä järjestyksessä sanottu maarekisteri olisi laadittava.
––
Maarekisteriä varten tulee asianomainen
henkikirjoittaja lääninmaanmittauskonttoriin
antaa kunnittain laaditun luettelon kaikista
maakirjatiloista kihlakunnastaan erittäin
tehdyn kaavan mukaan. Luetteloon merkitään:
kylät aakkosjärjestyksessä, talonumerot maakirjassa olevan järjestyksen mukaan, talojen
nimet, luonto ja manttaali sekä muistutuksena
muut tiedot, jotka maakirja sisältää. Verolle
pantuja torppia, ulkosarkoja, omaperäismyllyjä, kalastuspaikkoja y. m. ilman maakirjanumeroa olevia tiloja kirjoitetaan luetteloon
talojen jälkeen.
––
Kun komitea on huomannut sen mahdottomaksi, että lääninmaamittarit muitten juoksevain töittensä ohessa ennättäisivät johonkin
määrin lyhyellä ajalla saada maarekisterin
pohja-alustukset tehdyiksi, on komitea ehdotellut, että heille asetettaisiin väliaikaista apua
mainittua työtä varten. Saadakseen jonkinlaista tietoa siitä, miten paljon yksi mies voisi saada
aikaan rekisteröimisessä, on komitea yhden
jäsenensä kautta teettänyt rekisteröimiskokeita
Uudenmaan lääninmittauskonttorissa. Näitten
kokeitten nojalla, ja kun 1892 vuoden henkikirjoista on saatu selville, että koko maassa
löytyy 55,100 talon numeroa, jotka ovat jaetut
128,500 osaan, on komitea, muitakin esiintyviä asianhaaroja harkittuansa, tullut siihen
päätökseen, että maarekisterin laatimiseen yli
koko maan tulisi menemään yhdeltä hengeltä
noin 98 vuotta, lukemalla 6 tuntia työpäiväksi
ja 300 työpäivää vuodessa. Jos työ jaettaisiin
16 miehen tehtäväksi kuluisi siis heiltä tähän
noin 6 vuotta.
––
Tällaiseksi ehdotettu rekisteröiminen tulee
epäilemättä muutamissa lääneissä viipymään
useam­pia vuosia ennen kuin se valmistuu. Viipurin läänissä esim., missä maanosittaminen
on muihin lääneihin verraten mennyt erinomaisen pitkälle, tulee maarekisterin teko arvattavasti kysymään paljon työtä ja aikaa. Mutta
valmiiksi tultuaan täyttääkin maarekisteri
suuren puutteen ja antaa kieltämättä täydellisemmän ja luotettavamman kuvan maamme
maanomistus- ja kiinteimistö- oloista, kuin mitä
entisistä maakirjoista, henkikirjoista y. m. tähän
asti on voinut saada.
Aikanaan jakautuivat ”maapalat”maaseudulla
merkittäviksi maarekisteriin ja kaupungeissa
kaavoitetuilla alueilla tonttikirjaan. Sittemmin
vuonna 1995 nämä luettelot yhdistettiin koko
maan kattavaksi kiinteistörekisteriksi.
Jürgen Grönfors
jurgen.gronfors luukku.com
MAANKÄYTTÖ 3|2015 39
Markku Markkula
UUSIA SÄÄDÖKSIÄ
Vähäisiä muutoksia on tullut muiden ohella kiinteistönmuodostamislakiin, kaupanvahvistajalakiin, maantielakiin ja valtion
virkamieslain 18 §:ään, joka koskee virkamiehen sivutoimia. Uusi säätiölaki ja uusi ilmastolaki on annettu sekä eurooppalaisesta
perintötodistuksesta on tullut säännökset. Maanmittauslaitoksen työjärjestystä on tarkistettu.
Muutoksenhakusäännösten tarkistamista on annettu lakipaketti, johon liittyy hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten
tarkistaminen niin, että oikaisuvaatimus on nykyistä laajemmin käytössä muutoksenhaun ensi vaiheena, jolloin hallintotuomioistuimeen saa valittaa vasta oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Lakipaketti sisältää myös sen, että valituslupasääntelyn
soveltamisalaa laajennetaan uusiin asiaryhmiin muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
”Esityksen keskeisenä tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa oikeussuojan antamista hallintoasioissa sekä kehittää korkeimman
hallinto-oikeuden roolia hallintoa ja hallintolainkäyttöä linjaratkaisuin ohjaavan tuomioistuimen suuntaan. Esityksellä pyritään
myös yhtenäistämään ja selkeyttämään muutoksenhakusääntelyä eri asiaryhmissä.”
•
Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta (891/2015).
Voimaan 1.1.2016
• Laki hallintolain muuttamisesta
(893/2015).
Voimaan 1.1.2016
• Laki uhkasakkolain 24 §:n muuttamisesta (894/2015).
Voimaan 1.1.2016.
Mm. seuraavat säädökset 174 muusta
muutetusta säädöksestä, kaikki voimaan
2016 alusta:
• Laki viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetun lain 33 §:n
muuttamisesta (907/2015)
• Laki perintökaaren 5 luvun 2 a §:n
muuttamisesta (912/2015)
• Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 26 §:n
muuttamisesta (914/2015)
• Laki valtion maksuperustelain 11 b
§:n muuttamisesta (951/2015)
• Laki arkistolain 21 §:n muuttamisesta (968/2015)
• Laki kiinteistönmuodostamislain
285 §:n muuttamisesta (971/2015)
• Laki vesihuoltolain 32 §:n muuttamisesta (979/2015)
• Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 49 §:n
• muuttamisesta (997/2015)
• Laki maantielain muuttamisesta
(999/2015)
• Laki ratalain 92 §:n muuttamisesta
(1001/2015)
• Laki vesiliikennelain 22 §:n muutta40
MAANKÄYTTÖ 3|2015
misesta (1003/2015)
Laki kaivoslain 162 ja 164 §:n muuttamisesta (1005/2015)
• Laki luonnonsuojelulain 61 ja 62 §:n
muuttamisesta (1059/2015)
• Laki maastoliikennelain 31 §:n
muuttamisesta (1060/2015)
• Laki jätelain 137 §:n muuttamisesta
(1062/2015)
• Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta
annetun lain 18 §:n muuttamisesta
(1065/2015)
• Laki rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta
(1066/2015) ja
• Laki etuostolain 22 §:n muuttamisesta (1067/2015).
• Maanmittauslaitoksen työjärjestys
(782/2015).
Voimaan 1.7.2015. Tehty eräitä teknisiä
tarkistuksia työjärjestykseen.
• Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (732/2015) ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain muuttamisesta (733/2015).
Säädökset tulevat voimaan 1.1.2016. Oikeudenkäymiskaaren todistelua yleisissä
tuomioistuimissa koskevat säännökset
uudistetaan. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa
sekä korkeimmassa oikeudessa niiden
käsitellessä riita- tai rikosasiaa. Samassa
yhteydessä annetaan muun muassa laki
oikeustoimen ja toimituksen todistajan esteellisyydestä (734/2015) ja
laki kaupanvahvistajista annetun
•
lain 4 §:n muuttamisesta (753/2015).
Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta (799/2015).
Voimaan 1.1.2016. Hallintolainkäyttölain
todistelusäännöksiä tarkistetaan siten,
että ne olisivat yhteensopivat oikeudenkäymiskaaren todistelusäännösten
kanssa. Tähän liittyvät mm. myös laki
oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain
13 §:n muuttamisesta (800/2015),
laki hallintolain 40 §:n muuttamisesta (801/2015), laki ympäristönsuojelulain 207 §:n muuttamisesta
(802/2015) ja laki vesilain 11 luvun
15 §:n muuttamisesta (803/2015).
• Laki valtion virkamieslain muuttamisesta (566/2015).
Voimaan 1.10.2015. Koskee muun muassa 18 §:ää virkamiehen sivutoimista. 18 a
§ koskee tuomaria.
• Työtapaturma- ja ammattitautilaki
(459/2015).
Voimaan 1.1.2016. Laissa säädetään työja virkasuhteeseen liittyvän pakollisen
työtapaturma- ja ammattitautiturvan
sisällöstä. Laki korvaa nykyiset tapaturmavakuutuslain, ammattitautilain
ja tapaturmavakuutuslain perusteella
korvattavasta kuntoutuksesta annetun
lain. Lain muuttamisesta seuraa tarve
KML 10 a ja 10 b §:n tarkistamiseen.
• Säätiölaki (487/2015).
Tulee voimaan 1.12.2015. Vanha, vuodelta 1930 oleva säätiölaki korvataan
uudella säätiölailla, jolla muun muassa
lisätään säätiötoiminnan läpinäkyvyyttä.
•
•
•
•
•
Tavoitteena on, että lailla annettaisiin
mahdollisimman hyvät puitteet rehelliselle säätiötoiminnalle. Laissa on
kuitenkin väärinkäytöksiä silmällä pitäen
kiinnitetty huomiota oikeussuojajärjestelmän tosiasialliseen tehostamiseen.
Samassa yhteydessä annettiin mm. laki
julkisen hallinnon tietohallinnon
ohjauksesta annetun lain 10 §:n
muuttamisesta (498/2015), voimaan
1.12.2015.
Laki pohjoismaiden välillä tehdyn
perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevan sopimuksen
muuttamisesta tehdyn sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta
(681/2015).
Voimaan tulosta säädetään asetuksella.
Muutoksilla sopimuksen sovellettavaa
lakia koskevat määräykset saatetaan
vastaamaan Euroopan unionissa sovellettavia sääntöjä. Lisäksi säädetään laki
perintöasioista annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen
soveltamisesta (682/2015), voimaan
17.8.2015. Laissa annetaan asetuksen
soveltamisen edellyttämät täydentävät
säännökset toimivaltaisista tuomioistuimista ja eurooppalaisen perintötodistuksen antavasta viranomaisesta.
Asetukseen viittaava säännös lisätään
perintökaareen lailla perintökaaren
26 luvun 20 §:n muuttamisesta
(683/2015), voimaan 17.8.2015.
Ilmastolaki (609/2015).
Voimaan 1.6.2015. Koskee Suomen
ilmastopolittikan suunnittelua ja sen
seurannan toteuttamista.
Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta annetun lain 10 §:n
muuttamisesta (498/2015).
Voimaan 1.12.2015. Julkisen hallinnon
viranomaisen on pyrittävä järjestämään
toimintansa siten, että se käyttää tässä
pykälässä tarkoitettuihin tietojärjestelmiin talletettuja tietoja, jos viranomaisen
toiminta edellyttää näiden tietojen
käyttöä. Näitä tietojärjestelmiä ovat
VTJ, yhdistysrekisteri, kaupparekisteri,
säätiörekisteri, KTJ ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmä.
Valtiovarainministeriön asetus
p e r u s ko ro n va hv i s t a m i s e s t a
(701/2015).
Voimaan 15.6.2015. Valtiovarainministeriö on vahvistanut peruskoroksi 0,25
•
•
•
•
•
•
prosenttia vuodessa 1 päivästä heinäkuuta 2015 vuoden 2015 loppuun.
Suomen Pankin ilmoitus viitekorosta ja viivästyskoroista (829/2015).
Voimassa 1.7.–31.12.2015. Korkolain 12
§:ssä tarkoitettu, Euroopan keskuspankin
viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon perustuva viitekorko on 0,5 prosenttia ja 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu
viivästyskorko on 7,5 prosenttia vuodessa sekä 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettu
viivästyskorko kaupallisissa sopimuksissa
on 8,5 prosenttia vuodessa.
Valtioneuvoston asetus julkisen
hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta (1109/2015).
Asetus on annettu julkisen hallinnon
turvallisuusverkkotoiminnasta annetun
lain (10/2015) nojalla. Lain tarkoituksena
on normaalioloissa ja niiden häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa varmistaa
valtion ylimmän johdon ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeiden
viranomaisten ja muiden toimijoiden
yhteistoiminnan edellyttämän viestinnän häiriöttömyys ja jatkuvuus sekä
turvata päätöksenteossa ja johtamisessa
tarvittavan tiedon käytettävyys, eheys ja
luottamuksellisuus.
Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista
(1107/2015).
Voimaan 1.9.2015. Asetus on annettu
ympäristönsuojelulain, 527/2014 §:n 142
nojalla.
Maa- ja metsätalousministeriön
asetus kestävän metsätalouden
rahoitukseen (KEMERA) liittyvien
asiakirjojen sisältövaatimuksista
(622/2015).
Voimaan 1.6.2015. Annettu kestävän
metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015) nojalla. Sisältää säännöksiä
muun muassa metsätien tekemisestä
(6 ja 14 §). Ks. myös asetukset 593–
594/2015.
Valtioneuvoston asetus kuntien
kielellisestä asemasta vuosina
2013—2022 annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n muuttamisesta(591/2015).
Voimaan vuoden 2016 alusta. Koskee
eräitä kaksikielisiä Pohjanmaan kuntia.
Valtioneuvoston päätös Säkylän
ja Köyliön kuntien yhdistymisestä
(726/2015).
Voimaan 1.1.2016. Päätöksellä Köyliön
kunta lakkaa ja yhdistyy Säkylän kuntaan.
• Valtioneuvoston päätös Lahden
kaupungin ja Nastolan kunnan
lakkauttamisesta ja yhdistämisestä
perustamalla uusi Lahden kaupunki
(727/2015).
Voimaan 1.1.2016.
• Valtioneuvoston päätös kunnan
osan siirtämisestä Vihdin kunnasta
Espoon kaupunkiin (728/2015).
Voimaan 1.1.2016. Vihdin kunnasta
siirretään Espoon kaupunkiin kiinteistö
927-430-1-83.
• Valtioneuvoston päätös kunnan
osan siirtämisestä Kuopion kaupungista Rautavaaran kuntaan
(729/2015).
Voimaan 1.1.2016. Kuopion kaupungista siirretään Rautavaaran kuntaan
seuraavat kiinteistöt ja kiinteistöjen
osat: 297-509-8-26 Koivula ja 297-5098-4 Lähteenpuro kokonaan sekä osat
kiinteistöistä 297-509-8-25 Vimppula ja
297-509-10-13 Niittyjärvi.
• Ulkoasiainministeriön asetus Sansibarin maankäyttö- ja ympäristöhallinnan kehittämisen tukemisesta
Tansanian hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen muuttamisesta
tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (826/2015).
Voimaan 1.1.2016.
• Valtioneuvoston asetus maailmanlaajuista siviilisatelliittinavigointijärjestelmää (GNSS) koskevan
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan yhteistyösopimuksen
voimaansaattamisesta (561/2015).
Voimaan 11.5.2015.
• Valtioneuvoston asetus Suomen ja
Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen kalastussäännön 16 §:ssä
tarkoitetun pöytäkirjan voimaansaattamisesta (558/2015).
Voimaan 11.5.2015
• Valtioneuvoston asetus ilmailulta
rajoitetuista alueista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (614/2015).
Voimaan 28.5.2015
• Valtioneuvoston asetus metsätalouden ympäristötuen laskennassa
käytettävästä puukuutiometrin
keskikantohinnasta (595/2015).
Voimaan 1.6.2015.
MAANKÄYTTÖ 3|2015 41
UUTISIA
UUSI SELVITYS TEKEILLE
ASUNTOTUOTANNON TARPEESTA
Kiihtyvä kaupungistuminen ja maahanmuutto lisäävät asuntojen kysyntää etenkin kasvukeskuksissa. Jotta tarvittavaa
asuntorakentamisen määrää kyettäisiin
ennakoimaan väestökehitykseen nähden,
Teknologian tutkimuskeskus VTT tekee
uuden selvityksen uusien asuntojen tarpeesta. Selvityksessä pyritään arvioimaan,
minne uusia asuntoja tulee rakentaa ja
kuinka paljon.
Tarkastelu ulotetaan vuoteen 2040 saakka. Laskelmat perustuvat tuoreimpiin väestöennusteisiin, ja niissä otetaan huomioon
maahanmuutto, maan sisäinen muuttoliike
sekä asuntokuntien koon kehitys.
Rakennusteollisuus RT on tilannut
selvityksen VTT:ltä yhdessä ympäristöministeriön, Kuntarahoituksen, Hypoteekkiyhdistyksen, SAK:n ja SKOLin kanssa. Hanke
käynnistyy lokakuussa. Tavoitteena on saada
selvitys valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Selvitys tuottaa kaksi vaihtoehtoista
näkemystä tulevasta kehityksestä alueittain
ja talotyypeittäin. VTT on tehnyt vastaavan
selvityksen vuonna 2012, jolloin pohjana
käytettiin vuoden 2009 väestöennustetta.
Tarkastelujakso oli tällöin vuoteen 2030
saakka.
UUDELLA LASERKEILAIMELLA
MULLISTAVAT MAHDOLLISUUDET
Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa tehdyssä väitöstutkimuksessa on
kehitetty uusi laserkeilain, joka on niin
pieni, että sitä voidaan käyttää liikkuvalla
alustalla – kävelijän selkärepussa, autoissa
ja lennokeissa.
Perinteisesti maanmittausalalla käytetyt
laserkeilauslaitteistot ovat maksaneet satoja
tuhansia tai jopa miljoonia euroja, mutta
laitteen kehittänyt Anttoni Jaakkola uskoo,
että vähitellen tämä uusi laserkeilain voidaan
saada käyttöön jopa alle tuhannella eurolla.
Laite on jo käytössä mm. suomalaisessa
start-up-yrityksessä Sharper Shapessa.
Paikkatietokeskuksen ja Sharper Shapen
yhteistyön ansiosta esimerkiksi myrskytilanteessa 50 robottikopteria tekee alueen
sähköyhtiöiden vikakartoituksen puolessa
päivässä, kun siihen aikaisemmin on mennyt
viidellä helikopterilla viikko.
Laserkeilauslaitteistot, ohjelmistoala,
satelliittipaikannus, ajoneuvo- ja kop-
teriteknologia kehittyvät nopeasti ja
lisäävät innovaatio- ja start-up-yritysten
liiketoimintamahdollisuuksia maailmanlaajuisesti.
ILMAKUVAUS- JA
LASERKEILAUSKAUSI ONNISTUI
SITTENKIN
Maanmittauslaitoksen ilmakuvaus- ja
laserkeilauskausi lähestyy loppuaan. Ilmakuvauksia suunniteltiin tehtävän lähes
120 000 neliökilometrin verran. Laserkeilausten tavoitemäärä on runsaat 70 000
neliökilometriä.
Suurin osa ilmakuvaus- ja laserkeilauslennoista saatiin suoritettua kevään
sijaan poikkeuksellisesti vasta loppukesällä.
Muutamilla pohjoisimman Suomen alueilla
päivystys jatkuu vielä syyskuun ajan. Kesällä kerätyissä aineistoissa puiden lehdet
ilmakuvilla ja aluskasvillisuus laserkeilausaineistossa heikentävät hieman maanpinnan
tulkittavuutta kartoitustoiminnassa, mutta
muuten aineistot eivät poikkea Maanmittauslaitoksen laatumäärityksistä.
Tämän vuoden ilmakuvat sekä laserkeilausaineistot ovat saatavilla Maanmittauslaitokset eri verkko- ja latauspalveluista
keskimäärin vuoden loppuun mennessä.
Ilmakuvaus- ja laserkeilausindeksit
löytyvät Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta uudesta osoitteesta www.­
maanmittauslaitos.fi/ammattilaisille/
maastotiedot/­kaukokartoitus.
RAHOITUSTA FIKSUILLE
KOKEILUILLE KALASATAMASSA
Helsingin Kalasatamaan rakentuvassa
kaupunginosassa kokeillaan uudenlaista
älykästä kaupunkikehitystä. Fiksun Kalasataman Nopeiden kokeilujen ohjelma
tukee rahallisesti yrityksiä ja yhteisöjä, jotka
haluavat kehittää alueelle uusia palveluja.
Ensimmäinen hakukierros on meneillään
lokakuun loppuun saakka. Ohjelma jakaa
pieniä tukisummia (1 000–8 000 euroa) kaupunginosan palvelukehitykseen ja ketteriin
kokeiluihin. Ensimmäisen hakukierroksen
teemat ovat uudenlaiset kaupunkitilat,
tilojen yhteiskäyttö ja yhteisöllisyys sekä
resurssiviisas energiakäyttäytyminen. Kokeilut tulisi tehdä nopeasti, alle kuudessa
kuukaudessa. Lopputuloksena haetaan
uusia palveluita tai niiden aihioita Kalasataman asukkaille. Tavoitteena on luoda
Kalasatamasta niin resurssiviisas kaupunginosa, että se säästää asukkaille tunnin
omaa aikaa päivässä. Lähtökohtana on arjen
sujuvuus, jota älykkäät palvelut tukevat. Hyviä esimerkkejä jo löytyy, kuten asukkaiden
yhteiskäytössä olevat sähköautot.
Kalasatamaan valmistuu 2030-luvulle
mennessä asuntoja noin 20 000 ihmiselle,
nyt asukkaita on noin 2 000. Alueelle on
tulossa myös 8 000 työpaikkaa.
Vuoteen 2017 mennessä Nopeiden
kokeilujen ohjelmalla on tarkoitus toteuttaa 9–20 kokeilua Kalasataman alueella.
Fiksu Kalasatama saa rahoituksensa osana
6Aika-strategiaa vuosina 2015–2017.
Rahoittajia ovat Euroopan aluekehitysrahasto, Helsingin kaupunki sekä työ- ja
elinkeinoministeriö.Hanketta koordinoi
Forum Virium Helsinki.
HALLINTOLAINKÄYTTÖLAIN
TODISTELUSÄÄNNÖSTEN MUUTOS
1.1.2016
Eduskunta hyväksyi kesällä muutoksia
hallintolainkäyttölain todistelusäännöksiin.
Muutokset tulevat voimaan 1.1.2016.
Lakimuutoksen myötä hallintolainkäyttölaissa säädetään keskeisistä todisteluun
liittyvistä kysymyksistä nykyistä kattavammin ja yksityiskohtaisemmin. Lakiin otetaan
säännökset todistajan esteellisyydestä,
todistajan vaitiolo-oikeudesta ja vaitiolovelvollisuudesta, muussa laissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden vaikutuksesta todisteluun
sekä vajaavaltaisen kuulemisesta. Lisäksi säädetään asiantuntijan kuulemisesta, muusta
henkilökohtaisesta kuulemisesta, katselmuksesta, asiakirjan ja esineen esittämisestä
tuomioistuimelle sekä toistelukustannusten
kurvaamisesta.
Lakimuutos aiheuttaa muutoksia myös
muussa lainsäädännössä, esim. hallintolaissa
ja vesilaissa.
YLEISKAAVOJEN
TIETOPALVELURAJAPINTAHANKE
ON KÄYNNISTYNYT KUNTALIITON
JA KUNTIEN YHTEISTYÖNÄ
Kuntaliitto on käynnistänyt yleiskaavojen
tiedonsiirtorajapinnan valmisteluhankkeen.
Työtä on valmisteltu yhdessä Lahden, Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen yleiskaavoituksesta vastaavien asiantuntijoiden kanssa.
Tavoitteena on syksyn aikana valmistella
KuntaGML-tyyppinen tiedonsiirtoskeema
MAANKÄYTTÖ 3|2015 43
UUTISIA
yleiskaavan tietojen mallintamista ja välittämistä varten. Työtapana on valmistella
skeemaluonnos käyttäen lähtökohtana
em. kaupunkien yleiskaavakäsitteistöä sitä
tarpeen mukaan laajentaen.
Skeemaluonnoksesta pyydetään kommentteja kunnista, yleiskaavojen laatimis- ja
julkaisuprosesseja tukevilta järjestelmätoimittajilta sekä ao. ministeriöistä. Skeemaa
työstetään palautteen pohjalta, jonka
jälkeen järjestetään työpaja skeeman viimeistelemiseksi em. toimijoiden kanssa
yhdessä. Esitys skeeman käyttöönotosta tietojärjestelmissä valmistellaan syksyn aikana.
MAAKUNTAKAAVOJEN JA KUNTIEN
YHTEISTEN YLEISKAAVOJEN
VAHVISTUSMENETTELY
POISTUMASSA –
LAUSUNTOKIERROS ALKOI
Ympäristöministeriö lähetti 16.9.2015
lausuntokierrokselle lakiesityksen, jonka
mukaan maakuntakaavojen ja yhteisten
yleiskaavojen vahvistamismenettelystä
luovutaan.
Esityksellä korostetaan maakunnan liittojen itsehallinnollista roolia maankäytön
suunnittelussa. Tavoitteena on nopeuttaa
maakuntakaavoitukseen ja kuntien yhteiseen yleiskaavoitukseen liittyvää päätöksentekoa ja muutoksenhakua. Esitys lisää
maakuntien ja kuntien vastuuta kaavoituksessa. Nykyisin ympäristöministeriö
vahvistaa maakunnan liittojen laatimat
maakuntakaavat.
Esitys lisää myös tarvetta viranomaisten
väliseen vuorovaikutteiseen yhteistyöhön
kaavoja laadittaessa. Tavoitteena on, että
valtakunnalliset intressit voidaan ottaa ennakkoon huomioon maakuntakaavoituksessa ja kuntien yhteisessä yleiskaavoituksessa.
Vahvistusmenettelyn poistaminen rakennuslainsäädännöstä on mukana hallitusohjelmassa. Esitysluonnoksen lausuntoaika
päättyy 21.10.2015.
TYÖRYHMÄ VALMISTELEMAAN
KAAVOITUKSEN JA RAKENTAMISEN
SUJUVOITTAMISTA
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo
Tiilikainen on asettanut työryhmän, joka
ryhtyy valmistelemaan maankäyttö- ja
rakennuslain uudistamista. Tavoitteena
on hallitusohjelman mukaisesti lyhentää
kaavoituksen ja rakentamisen päätösproses44
MAANKÄYTTÖ 3|2015
seja. Työryhmässä on edustettuna keskeiset
sidosryhmät.
Työryhmän tavoitteena on muun
muassa: Sujuvoittaa täydennysrakentamista ja rakennusten käyttötarkoituksen
muuttamista, helpottaa hajarakentamista
ja rakentamisen normitalkoisiin liittyen
valmistellaan normien purkua muun muassa väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen
osalta, lieventää vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen ohjausta luopumalla
kaupan laatuluokituksesta kaavoituksessa
sekä keventämällä suuryksikkösääntelyä
keskustojen alueella sekä muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten roolia
kaavoitus- ja rakentamisasioissa neuvoaantavaksi, ja rajoittaa niiden valitusoikeutta
kaavapäätöksissä.
Työryhmä pyrkii lisäksi muun muassa ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät puiden
kaatamista yleiskaava-alueella rajoittavan
toimenpiderajoituksen soveltamiseen.
Työryhmän toimikausi on 1.10.2015–
31.5.2016.
VALTAKUNNALLINEN
TUULIVOIMANEUVONTA ON
KÄYNNISTYNYT
Tuulivoimaloita koskevien alueiden kaavoitus on käynnissä monessa kunnassa.
Samoin useassa kunnassa pohditaan tuulivoimaloiden suunnittelutarveratkaisuihin ja
rakennuslupiin liittyviä kysymyksiä.
Ympäristöministeriö on käynnistänyt
uuden neuvontapalvelun, joka tarjoaa mm.
kunnille asiantuntija-apua. Tuulivoimaneuvonta on sijoitettu Varsinais-Suomen
ELY:n ja on tarkoitettu siis kaikille kunnille. Keskitetyllä neuvonnalla on tarkoitus yhtenäistää ohjausta ja auttaa eri prosessien
yhteensovittamisessa.
TUULIVOIMAN ULKOMELULLE
OHJEARVOT
Valtioneuvosto on 27.8.2015 antanut
asetuksen tuulivoimaloiden ulkomelusta.
Asetuksen mukaisilla ohjearvoilla pyritään
varmistamaan, että tuulivoimalat ja asutus
ovat riittävän etäällä toisistaan eikä melusta
aiheudu ihmisille terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista.
Näin kunnissa on nykyistä helpompi kaavoituksella ohjata voimaloiden sijoittumista.
Ohjearvoja sovelletaan maankäytön ja
rakentamisen suunnittelussa sekä maan-
käyttö- ja rakennuslain sekä ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä
ja valvonnassa.
Jatkossa pysyvän asutuksen, lomaasutuksen, hoitolaitosten sekä leirintäalueiden tuulivoimamelun päiväajan ohjearvo
on 45 desibeliä ja yöajan 40 desibeliä.
Oppilaitosten ja virkistysalueiden alueille
säädetään 45 desibelin päiväajan ohjearvo.
Kansallispuistoja koskee sekä päivä- että
yöajalla 40 desibelin ohjearvo. Asetuksen
mukaiset ulkomelun ohjearvot ovat vuonna
1992 valtioneuvoston antamia ohjearvoja
tiukemmat. Tuulivoimaloita sijoitettaessa on
huomioitava myös mitä rakennusten sisällä
olevasta melusta säädetään terveydensuojelulain nojalla.
Tuulivoima on uusiutuvaa, lähes päästötöntä energiaa. Siten tuulivoima auttaa
vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Suomi
on sitoutunut ilmasto- ja energiastrategiassaan lisäämään tuulivoiman osuutta
merkittävästi.
SUOT JA TURVEMAAT
MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA
-JULKAISU VALMISTUNUT
28.8.2015 julkaistu Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa -julkaisu käsittelee
turvetuotantoa, soidensuojelua ja soiden
muuta käyttöä maakuntakaavoituksen
näkökulmasta.
Julkaisussa kuvataan kaavoituksessa
tarvittavaa tietopohjaa, soiden luokittelua, vaikutusten arvioinnissa huomioon
otettavia seikkoja sekä soiden erilaisten
käyttömuotojen osoittamista kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Turvemaiden
eri käyttömuotoja käsitellään julkaisussa
osana kokonaisvaltaista alueidenkäytön
suunnitelmaa. Julkaisun tavoitteena on
tukea ja opastaa soiden ja turvemaiden
eri käyttömuotoja koskevaa maakuntakaavoitusta siten, että kaavoissa sovitetaan
yhteen soiden eri käyttömuodot ja soiden
luontoarvojen säilyttäminen. Julkaisun lähtökohtana ovat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset maakuntakaavan laadinnasta ja valtioneuvoston
hyväksymiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sisältyvät soiden suojelun
ja turvetuotannon yhteensovittamista
koskevat tavoitteet. Julkaisu on tarkoitettu
oppaaksi ensisijaisesti maakuntakaavan
laatijoille sekä muille maakuntakaavan
Tervetuloa
Maankäyttötieteiden päiville
torstaina 29.10.2015
Tieteiden talossa Helsingissä, Kirkkokatu 6
www.maanmittaustieteidenseura.fi
ILMOITTAUTUMINEN
JA AAMUKAHVI
9:00–9:10 Tilaisuuden avaus
Pj. Eero Valtonen,
Maanmittaustieteiden
Seura ry
SÄHKÖÄ ILMASSA
9:10–9:40Hallitusohjelman
digi­tavoitteet ja niiden
toimeenpano
Olli-Pekka Rissanen,
Valtionvarainministeriö
9:40–10:10Kaksisuuntainen
­sähköinen asiointi
Aaro Mikkola,
Maanmittauslaitos
10:10–10:15Happihyppely
SIJAINTIPERUSTEINEN VEROTUS
10:15–10:45 Hyvän valtionosuus­
järjestelmän periaatteet
Tuukka Saarimaa,
erikoistutkija, VATT
10:45–11:30 Maapohjien aluehinto­
jen arviointimenetelmän kehittäminen
kiinteistö­verotuksessa
Risto Peltola,
Maanmittauslaitos
11:30–12:30 LOUNAS
VÄITÖSKIRJATUOTANNOSTA
­POIMITTUA
12:30–13:00Yhdyskuntasuunnittelun piilevä potentiaali
ekologisesti kestävän
kehityksen edistämisessä
Eeva ­Säynäjoki,
Aalto-yliopisto
13:00–13:30 Kriisinhallintaa tukevan
keskeisen informaation
8:30–9:00
ja sen laadun määrittely
Hannes Seppänen,
Aalto-yliopisto
13:30–13:35Happihyppely
KIINTEISTÖNARVIOINTI
13:35–14:05Hinnoitteluvirheiden
­hyödyntäminen asuntomarkkinoilla
Ari Laitala,
Aalto-yliopisto
14:05–14:35 Voimalinjan vaikutus
rakennetun asuinkiinteistön arvoon
Juhana Hiironen,
Aalto-yliopisto
14:35–14:55 KAHVITAUKO
UUSIA ULOTTUVUUKSIA
14:55–15:25PPGIS-menetelmät
maankäytön
­suunnittelun ja
­tutkimuksen tukena
Anna Broberg,
Aalto-yliopisto
15:25–15:553D-kiinteistönmuodostus – kehitystyön
­kuulumisia
Paavo Häikiö,
Maanmittauslaitos
15:55–16:00 Päivän päätös
Saija Toivonen,
Maanmittaustieteiden
Seura, vpj.
16:00–17:00 SEUROJEN KOKOUKSET
16:00–16:30Maanmittausinsinöörien
Liiton syyskokous
16:30–17:00Maanmittaustieteiden
Seuran syyskokous
17:00–
ILLALLINEN JA
ILLANVIETTO
MAANKÄYTTÖ 3|2015 45
UUTISIA
KIRJAUUTUUKSIA
laadinnassa ja toteuttamisessa mukana
oleville.
Ympäristöministeriön julkaisu pohjautuu laaja-alaiseen yhteistyöhön, jossa ovat
ympäristöministeriön ohella olleet työn
eri vaiheissa keskeisimmin mukana työ- ja
elinkeinoministeriö, Geologian tutkimuskeskus sekä Keski-Pohjanmaan ja PohjoisPohjanmaan liitot.
SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN
JA LUONNONVARAKESKUKSEN
YHDISTÄMINEN EI AJANKOHTAISTA
– SÄÄSTÖT YHTEISTYÖTÄ
TIIVISTÄMÄLLÄ
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo
Tiilikainen ei pidä tarkoituksenmukaisena
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja
Luonnonvarakeskuksen (LUKE) yhdistämistä, sillä LUKEn perustamiseen liittyvät
järjestelyt ovat monilta osin vielä kesken.
Hallitusohjelmassa kaavaillut säästöt LUKEn
ja SYKEn yhdistämisestä etsitään SYKEn
määrärahoista, toimitilaan liittyvistä ratkaisuista sekä tehostamalla eri tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä.
NIMITYKSIÄ
­ UUKKA RÄSÄNEN ALOITTI 15.6.
T
LEICA GEOSYSTEMSISSÄ MAAN­
MITTAUSLAITTEIDEN MARKET
­S EGMENT MANAGERINA
Maanmittausvälineiden market segment
managerin tehtävä on aivan uusi ja kuin
Tuukka Räsästä varten räätälöity. Mikkelin Ammattikorkeakoulusta vuonna
1998 valmistunut maanmittausinsinööri
Räsänen työskenteli aikaisemmin Destialla
mittauspalveluiden yksikön päällikkönä
ja sitä ennen esimerkiksi Ramboll Finland
Oy:ssä. Asiakkaana hänellä on varsin mittava
kokemus tuotteista, joiden liiketoiminnan
kehittämisestä hän nyt vastaa.
46
MAANKÄYTTÖ 3|2015
MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN
MONINAISET UUDISTUKSET
AVAUTUVAT PYKÄLÄ PYKÄLÄLTÄ
Professorit Ari Ekroos ja Vesa Majamaa
valottavat maankäyttö- ja rakennuslain
uudistuksia tuoreessa kommentaariteoksessaan. ”Muutosten eräänä tarkoituksena
on edistää toimivan kilpailun kehittymistä
ja selkeyttää vaikutusten arviointia kaavojen
laatimiseen liittyen”, laaja-alaisesti ympäristölainsäädännön valmisteluun osallistunut
Ekroos sanoo.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on keskeisin
ympäristölakimme. Se sääntelee maankäyttöä ja rakentamista sekä näiden suhdetta
ympäristöön. Maankäyttö- ja rakennuslain
keskeisimmät säännökset liittyvät kaavoitukseen ja rakentamiseen. Laki sisältää asema-,
yleis- ja maakuntakaavoitusta koskevat sisällölliset ja menettelylliset säännökset sekä
rakentamiseen ja muuhun maankäyttöön
liittyvät lupa-asiat.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on alan
perusteos, jossa selvitetään kaikki maankäyttö- ja rakennuslain pykälät, niiden tausta
ja tulkinnat sekä oikeuskäytäntö. Teoksen
kirjoittajat Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden emeritusprofessori OTT Vesa
Majamaa ja Aalto yliopiston talousoikeuden
professori OTT Ari Ekroos ovat laatineet
teoksen silmälläpitäen sitä, että se toimii
hyvänä työvälineenä ympäristöjuristeille,
virkamiehille ja muille asiantuntijoille, jotka
työskentelevät ammatikseen maankäyttöä
ja rakentamista sekä ympäristön- tai luonnonsuojelua koskevien kysymysten parissa.
Teoksen toisen laitoksen ilmestymisen
jälkeen lakiin on lisätty 84 kokonaan uutta pykälää. Lain alkuperäisestä 220 §:stä
lukumäärältään vähemmän kuin puolet
on säilynyt alkuperäisessä muodossaan;
muita lainkohtia on muutettu kuluneena
ajanjaksona useammankin kerran. Vuoden
2005 alusta lähtien on annettu yhteensä 27
lakia muuttavaa hallituksen esitystä. Merkittävä osa uusista säännöksistä on seurausta
perustuslain 80 §:n tulkinnasta, jonka mukaisesti aiemmin asetuksella tai ministeriön
määräyksillä säännellyt asiat on nostettu
lain tasolle. Muutokset tulevat jatkumaan,
kun Suomen rakentamismääräyskokoelma
MRL 13 §:n mukaisesti uudistetaan vuoteen
2018 mennessä.
Myös maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiseen vaikuttavia lakeja on muutettu
tai uudistettu kokonaan. Maankäyttö- ja
rakennuslain kannalta merkittävimmät kokonaisuudistukset ovat vesilaki (587/2011),
ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä
rakennusperinnön suojelemisesta annettu
laki (498/2010). Lisäksi kiinteistönmuodostamislain (554/1995) muutokset ovat
merkittäviä maankäyttö- ja rakennuslain
soveltamisen kannalta.
Maankäyttö- ja rakennuslain vuoden 2015 muutoksista ensimmäisessä
(204/2015) lakiin lisättiin 5 a §, jossa säädetään kunnan maapolitiikasta sekä muutettiin 5, 9, 20, 51 ja 190 §:ää. Tavoitteena
oli edistää toimivan kilpailun kehittymistä
ja selkeyttää vaikutusten arviointia kaavojen laatimiseen liittyen. Toinen muutos
(205/2015) koski ainoastaan MRL:n muutoksen 319/2011 voimaantulon lykkäämistä
paljon tilaa vaativan kaupan osalta.
”Tämä ja kunnan maapolitiikka ovat
oikeudellisesti mielenkiintoisia erityisesti
Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa”,
rakentamisen ja kaavoituksen asiantuntijatehtävissä 40 vuoden ajan toiminut
Majamaa korostaa.
Kolmannessa vuoden 2015 muutoksessa (301/2015) uudistettiin 117 i §:ää, joka
koskee rakennuksen käyttö- ja huoltoohjetta ja rakennuksen kunnossapitoa
koskevaa 166 §:ää. Vuoden 2014 muutoksista muun muassa kelpoisuusasiat ja
hulevesien hallintaa koskeva sääntely ovat
mielenkiintoisia.
Sony Alpha 7R täyden kennon kamera
Lumix TZ71 + Flir­lämpökamera
Sony HDR­PJ810E videokamera
GLS­2000 S, M ja L
YRITYSUUTISIA
GEOTRIM
GEOTRIMIN UAV-TUOTE­
VALIKOIMA LAAJENTUNUT
GEODRONE X4L-ORTO­
KOPTERILLA
Tulevaisuudessa kartoitetaan ja
mitataan yhä enemmän ketterien kuvauskoptereiden avulla.
Geotrim on vastannut tähän
kysyntään laajentamalla UAVlaitevalikoimaansa suorituskykyisellä kotimaisella ortokopterilla.
Suomessa Video­Drone® Finland
Oy:n kehittämä ja valmistama uusi
GeoDrone X4L on ortokopteri. Laite
omaa pitkän lentoajan, vakaat
lento-ominaisuudet ja tuottaa
erittäin tarkkaa kuvaa.
GeoDrone painaa alle viisi
kiloa ja tarjoaa jopa 40 minuutin
lentoajan. Tässä ajassa saa hyvin
lennettyä n. 50 hehtaarin kokoisen alueen ja samaan aikaan laite
tuottaa erittäin korkealaatuista
kuvadataa 3,5 cm:n resoluutiolla
150 metrin korkeudelta.
Multikopterina GeoDrone X4L
tarjoaa kattavasti erilaisia aineistoja ja kameravaihtoehtoja eri
käyttötarpeisiin. 24 megapikselin
korkearesoluutiokameran ohella
vaihtoehtoina ovat myös väärävärikamera esimerkiksi maataloussovelluksiin sekä lämpökamera. Lisäksi saatavilla on varustus
viistokuvaukseen.
GeoDronen tuottamasta ortomosaiikista voidaan tuottaa
mittatarkat 3D-pistepilvit ja
digitaaliset maastomallit maanmittaustasoisella tarkkuudella.
Laite on kehitetty maankäytön
suunnittelun tarpeisiin, maanrakentamiseen ja esimerkiksi
tilavuuksien nopeaan määrittämiseen, mutta käy myös kuvauskoptereiden perinteisiin sovelluksiin,
kuten onnettomuustutkintaan tai
pelastustoimintaan.
Suomessa Geotrim vastaa
yksinoikeudella GeoDrone X4L
-koptereiden myynnistä.
TRIMBLEN S-SARJAN UUSIA
TAKYMETRIMALLEJA
Trimblen® S-sarjan uusiin malleihin
S5, S7, S9 ja S9 HP sisältyy laitehallinnan uusin tekniikka: turvallisuutta
lisäävä Locate2Protect mahdollistaa
kojeiden seurannan 24/7. Pilvipohjaisella InSphere Equipment Managerilla seurataan ohjelmistopäivitysten ja ylläpidon tarpeita.
S5 sisältää kattavan paketin
teknologiaa ja ominaisuuksia päivittäiseen perusmittaukseen.
S7-takymetrissa yhdistyy skannaus, kuvat ja mittaus yhteen
tehokkaaseen laitteeseen, jolla
voi luoda 3D-malleja, tarkkaa visuaalista työmaadokumentointia ja
pistepilviä. Uusi SureScan-tekniikka
tarjoaa tasalaatuiset skannaukset
mm. digitaalisia maastomalleja ja
tilavuuslaskentaa varten. DR Plus
-etäisyysmittaus laajentaa prismattomien mittausten kantamaa.
S9 on valittavissa joko 0,5”:n
tai 1”:n kulmanlukutarkkuudella.
Toimintoja voi valita sovellusten
mukaan, esimerkiksi tunneleiden,
kaivosten tai monitoroinnin työnkulkuja varten.
Lisätietoja:
www.geotrim.fi
LEICA GEOSYSTEMS
UUSI LEICA CAPTIVATE
-KOKEMUS KOSKETUS­
TEKNOLOGIAA HYÖDYNTÄVÄ
OHJELMISTO JA ITSEOPPIVAT
MITTAUSKOJEET
Realistisia 3D-malleja luova Leica
Captivate -kokemus tarjoaa maanmittauksen ammattilaisille mahdollisuuden käyttää erilaisia sovelluksia monimutkaisten tietojen
keräämiseen ja hallintaan helposti
ja tarkasti. Ohjelmiston, tarkkojen
mittauskojeiden ja luotettavien
palvelujen yhdistelmä luo kattavan
ratkaisun ja uudenlaisen käsitteen
käyttäjäkokemukselle.
Käyttäjät voivat nyt selata muokattavia, useissa projekteissa tarvit48
MAANKÄYTTÖ 3|2015
tavia tietoja sisältäviä sovelluksia
melkein pelkällä pyyhkäisyllä.
Pitkälle kehitettyyn mittaukseen
ja koodaukseen on yhdistetty
interaktiivinen 3D-malli, jossa voi
käyttää zoomausta, panorointia ja
kiertää optimaaliseen tarkasteluun
ja käsittelyyn.
Leica Captivate -ohjelmalla va­
rustetut uudet Leica-takymetrit
ja MultiStationit on optimoitu
viidennen sukupolven ATR­plusprismantunnistusteknologian
avulla. Nämä tarkkuuskojeet
tehostavat ja nopeuttavat työskentelyä ja huomioivat kaikki
ympäristön häiriöt sekä pysyvät
kohdistettuina valittuun prismaan.
Ne oppivat minkä tahansa ympäristön, antavat tarkkoja sijainteja
vaikeimmissakin olosuhteissa ja
mahdollistavat nopean uudelleenlukituksen, jos näkökenttään
tulee esteitä.
Uutuuslaitteitamme ovat: Leica
Nova MS60 MultiStation, Leica
CS20 -ohjain, Leica Nova TS60 takymetri, Leica CS35 taulutietokone ja
Leica Viva T S16 takymetri.
Leica Captivate hyödyntää
HxIP- ja Leica Infinity -ohjelmistoja.
Kun Leica Captivate yhdistetään
Hexagon-kuvaohjelmaan Leica
Infinity -toimisto-ohjelmiston kautta, sillä voi katsella laadukkaita
peruskarttoja. Leica Infinity, joka myös optimoitiin Leica Captivaten julkaisun
yhteydessä, tarjoaa entistä parempia työnkulkuja tukemalla uutta
maasto-ohjelmistoa.
UUSI LEICA ZENO 20
­M ÄÄRITTELEE UUDELLEEN
GIS-TIETOJEN KERÄÄMISEN
Leica Geosystems on julkistanut
uuden GIS-tiedonkeruuratkaisunsa
– tarkan ja intuitiivisen ratkaisun
nimeltä Leica Zeno 20. Se on tarkka
tiedonkeruutyökalu, joka toimii
Android- tai Windows Embedded
Handheld 6.5.3 -käyttöjärjestelmässä. Käyttäjät voivat nyt ladata
haluamansa Android-sovellukset ja
tehdä niiden avulla tästä vankasta
ja tarkasta GIS-paikkatietolaitteesta
kokonaisuuden, joka on yhtä
helppo käyttää kuin heidän omat
älypuhelimensa.
Leica Zeno 20:een sisältyy myös
kaksi uutta ja joustavaa Androidpohjaista ohjelmistoratkaisua: Zeno
Mobile ja Zeno Connect. Zeno Mobile
on suunniteltu tarjoamaan helppo,
joustava ja tehokas tiedonkeruuprosessi muidenkin kuin GIS- ja
maanmittausammattilaisten käyttöön ja uusi Zeno Connect tuo RTKkorjatut GNSS-sijantitiedot mihin
tahansa sovellukseen Android Location Managerin avulla. Lisäksi Zeno
20 tarjoaa runsaasti muutakin sisältöä, kuten vuoden maksuttoman
käyttöoikeuden uuteen Hexagonkuvanohjelmaan sekä Open Street
Map datan käyttömahdollisuuden.
Päivitettävien GNSS-optioiden
(metri, alle metri tai cm) avulla käyttäjät voivat valita omiin tarpeisiinsa
ja budjettiinsa sopivan tarkkuuden.
Lisätietoja:
www.leica-geosystems.fi
YRITYSUUTISIA
NORDIC GEO CENTER
NORDIC
GEOCENTER
RIEGL
SOKKIALLE UUSI
­M AAHANTUOJA
Topcon Europe Positioning B.V. ja
Nordic Geo Center Oy ovat 15.9.
2015 Stuttgartissa allekirjoittanet
sopimuksen SOKKIA-maanmittaus­
laitteiden maahantuonnista Suomeen. Nyt allekirjoitettu sopimus
on lisäys aikaisemmin tänä vuonna
allekirjoitettuun sopimukseen
­Topcon Mass Data Acquisition -tuoteryhmän edustussopimukseen.
Sokkia on Topcon Corporationin omistama perinteikäs japanilaisvalmistaja, jonka maahantuonti
Suomeen alkoi jo vuonna 1972.
Tuoteperheeseen kuuluvat mm.
robotti- ja teollisuustakymetrit,
GNSS-paikannus-, kartoitus- ja
tukiasemalaitteistot, digitaaliset
ja perinteiset vaaituslaitteet sekä
oheislaitteet ja varusteet.
RIEGL LASER MEASUREMENTS SYSTEMS GMBH
Uusi, suorituskykyinen maalaserskanneri RIEGL VZ-400i voidaan
kytkeä suoraan pilvipalveluihin ja
aineiston prosessointi tehdään nyt
suoraan skannerissa.
Uusi vihreän valon aallonpituudella toimiva UAV-skannausjärjestelmä RIEGL BathyCopter
soveltuu esimerkiksi pienienkin
ranta-alueiden mittaamiseen suurella kustannustehokkuudella ja
tarkkuudella.
Jo viime vuonna julkaistu
maanpäällisen ja vedenalaisen topografian kartoitukseen tarkoitettu
ilmalaserskanneri RIEGL VQ-880-G
on täydennetty toisella vihreällä
laserilla ja IR-alueen laserilla tehden
sen entistä suorituskykyisemmäksi.
SOKKIA-TUOTTEET
Saimme tuotevalikoimaamme
Sokkian tuotteet, jotka päivitämme
piakkoin sivuillemme. Esimerkkinä
mainittakoon akkuineen vain 375 g
painava GNSS-vastaanotin GCX2
ja uusi robottitakymetri NET AXII
tarkkoihin teollisuus- ja runkomittauksiin.
TOPCON
POSITIONING
Topcon Mass
Data Acquisition
-tuoteryhmä täydentyi kahdella
uudella versiolla suositusta GLS2000-laserskannerista. Skannerista
on nyt kolme vaihtoehtoa – S, M
ja L – mittausetäisyyden mukaan.
UAV-kuvauslennokki Falcon 8
esiteltiin nyt ensimmäistä kertaa
INTERGEOSSA.
Lisätietoja: www.geocenter.fi
Uudistetuss
a laissa
86 uutta pyk
älää!
Maankäyttö- ja rakennuslaki
ARI EKROOS, VESA MAJAMAA
Teoksessa selvitetään kaikki maankäyttö- ja rakennuslain
pykälät, niiden tausta ja tulkinnat sekä oikeuskäytäntö.
Tämä kolmas, uudistettu laitos on huolellisesti saatettu ajan
tasalle sekä oikeuskäytännön että lain muutosten osalta.
Kirja on tärkeä apuväline ja käsikirja kaikille maankäyttöä
ja rakentamista sekä ympäristön- tai luonnonsuojelua
koskevien kysymysten parissa työskenteleville.
NOIN 1050 SIVUA • 140 €
ILMESTYY LOKAKUUSSA 2015.
Tilaa nyt: www.edita.fi/verkkokauppa
YRITYSUUTISIA
IN MEMORIAM
TRIMBLE
TRIMBLE TEHOSTAA
PALAUTE­P ROSESSIN TYÖNKULKUA MAASTOSSA JA
TOIMISTOSSA
Paikkatietopohjaisen Trimble Feedback -palautesovelluksen ja maastokäyttöön tarkoitetun tiedonkeruuohjelma Trimble TerraFlexin
integraatio tehostaa palauteprosessin työnkulun hallintaa.
Kun Trimble Feedbackillä toteutetussa palautepalvelussa kerrotaan ympäristöön liittyvästä
havainnosta, paikantaa TerraFlexiä
käyttävä maastotyöntekijä kohteen. Ohjelma toimii myös offlinetilassa, ja tieto tehdyksi kuitatusta
työstä välittyy toimistolle, kun laite
taas kytkeytyy verkkoon. Integraation ansiosta tiedon suoritetusta
toimeksiannosta voi lähettää myös
suoraan palautepalveluun, jossa
palautteenantaja pääsee seuraamaan työnkulun etenemistä. Terra­
Flex toimii älypuhelimella, tabletilla
tai Trimblen GNSS-laitteella.
TRIMBLE FEEDBACKILLA
HALLITAAN PALAUTTEITA
LOUISIANASSA
St. Charles Parish, yli 50 000 asukkaan piirikunta Yhdysvaltojen
Louisianan osavaltiossa, on valinnut Trimble Feedbackin palautteenhallinnan välineekseen. Trimble
Feedback on paikkatietopohjainen
web-sovellus palautetiedon antamiseen, käsittelyyn ja julkaisuun.
St. Charles Parish ottaa samassa yhteydessä käyttöön Trimble
Terra­Flex -tiedonkeruuohjelman,
jolla tehostetaan palauteprosessin
työnkulkua maastossa.
RAKENNUSVALVONNAN
LUPAKATSELMOINNIT
­S UORAAN KENTÄLTÄ
­T RIMBLE LOCUKSEEN
Trimble Locus -paikkatietojärjestelmä on kytketty tehokkaasti
rakennuslupien valvontaprosessiin. Näin rakennusvalvontaviranomaisen kohteessa suorittaman
lupakatselmoinnin tulos välittyy
järjestelmään heti, ja kaikki rakentamishankkeen osapuolet ja viranomaiset voivat seurata hankkeen
ja lupakatselmointien etenemistä
Trimble Locuksen sähköisen asioin­
tipalvelun kautta ilman viivettä.
TRIMBLE ­E SERVICES,
VARAUS­PALVELU
-­S OVELLUKSELLA
­H ALLITAAN VUOKRATTAVIA
KOHTEITA
Trimble eServices, Varauspalvelu
-sovellus on tehty helpottamaan
venepaikkoja, viljelyspalstoja ja
pysäköinti- sekä toripaikkoja vuokraavien kuntien työtä. Sovelluksen
avulla kohteita on helppo vuokrata,
luovuttaa ja laskuttaa. Varauspalvelu-sovellus tarjoaa välineet
kohteiden tietojen ylläpitoon, julkaisuun ja varausten hallinnointiin.
Kuntalaiset voivat tehdä varauksia
24/7-periaatteella ja hoitaa maksun
suoraan palvelussa.
Lisätietoja:
www.trimble.com
tiesithän
•
että Maankäytön web-sivustossa ovat luettavissa
ar­tik­kelikohtaiset PDF-tiedostot kaikista vuoden
2000 jälkeen il­mes­ty­neistä jutuista?
•
että voit hakea artikkeleita esim. kirjoittajan, otsikon, avain­sanan ja vapaan sanahaun perusteella?
•
että sivustossa on myös lisäaineistoa, joka on
ainoastaan sähköisessä muodossa?
Käy tutustumassa:
www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php
50
MAANKÄYTTÖ 3|2015
PAAVO MUSTONEN
1929–2015
PAAVO MUSTONEN NÄKI
MAASEUDUN JA KAUPUNGIN
KEHITTÄMISTARPEET
Yli-insinööri Paavo Mustonen oli
syntynyt 17.1.1929 Helsingissä ja
hän kuoli 30.7.2015. Mustosella oli
koko työuran kantava ote maaseudun kehittämiseen toimeenpanijana konkreettisissa tilusjärjestelyissä
mutta myös luottamushenkilönä
kahden kaupungin Raahen ja Ke­
ravan kaavoituksen ja maanhankinnan saralla ja valtuustoissakin.
Helsinkiläistaustainen Mustonen oli valmistunut Teknillisen korkeakoulun Maanmittausosastolta
1951 ja auskultoi Kymen läänissä
1953–55. Nuori insinööri aloitti
Pohjanmaan uusjaoissa vuonna
1958. Näistä mainittakoon esimerkkinä Pyhäjoen uusjako, jossa hän oli
johtava toimitusinsinööri vuodesta
1958 alkaen. Uusjaossa käsiteltiin
lähes 30 000 hehtaaria ja osakkaita
oli yli 700.
Paavo Mustonen siirtyi Maanmittaushallitukseen yli-insinööriksi
vuonna 1972 ja sai vastuulleen
maan tilusjärjestelytoiminnan,
jota työkenttää hän luonteensa
mukaisesti aktiivisesti kehitti. Hän
kirjoitti ja julkaisi tilusjärjestelyjä
esitteleviä artikkeleita ja ideoi uusia
toimintatapoja. Hän käynnisti vuosittaiset tilusjärjestelypäivät, joihin
kenttäväen ohella kutsuttiin laitoksen johdon ja isäntäministe­riön
edustajat sekä usein myös ulkopuolisia yhteistyökumppaneita ja
asiantuntijoita. Kauaskantoisimpia
seurauksia sai peruskartta-analyysi.
Sen pohjalta syntyi vähitellen uusia
toimintatapoja, joiden myötä tilusjärjestelytoiminta ei vain säilynyt,
vaan tilusjärjestelystä kehittyi
suosittu työkalu maaseudun ja
myös muun yhteiskunnan eteen
tulleiden rajujen rakennemuutosten hallitsemisessa ja hoitamisessa.
Mustonen oli mukana myös
Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton aluesuunnittelujaostossa
vuosina 1966–68, sisäasiainministeriön haja-asutusalueiden
suunnittelutyöryhmässä sekä Kiinteistönmuodostamiskomiteassa ja
VTT:n maankäytön laboratorion
neuvottelukunnassa.
Virkatehtävänä hoitamansa
maaseudun kehittämisen lisäksi
Mustosella oli mittava ura myös
kunnallisissa luottamustehtävissä.
Kotikaupungissaan Keravalla hän
toimi kaavoitus- ja kiinteistölautakunnassa 1974–76 ja sen puheenjohtajana 1977–80 sekä useissa
työryhmissä. Hänellä oli moderni
näkemys kunnan kehittämisestä.
Hän oli asiantunteva maapolitiikassa ja ymmärsi kaupungin tarvitsevan vahvan otteen kaavoituksessa
ja maanhankinnassa.
Jo ennen Keravalle tuloaan
Paavo Mustonen vaikutti silloisessa
kotikaupungissaan Raahessa kunnanhallituksen jäsenenä sekä kaupunginvaltuutettuna. Mustonen
osallistui myös useiden kunnallisten lautakuntien toimintaan kuten
esimerkiksi asutuslautakunnan pj
1963–68 ja asemakaavalautakunnan pj 1969–1972.
Henkilökunnan näkökulmasta
Paavo Mustonen oli innostava ja
rohkaiseva työtoveri ja esimies,
joka myös taisteli henkilökuntansa
etujen puolesta. Ei ole ihme, että
hän sai osakseen laajaa luottamusta päätoimessaan ja sen lisäksi
paikallishallinnossa alueilla, joihin
työura oli hänet johtanut.
Yhteiskunnallisten asioiden
lisäksi harrastuksiin kuuluivat koko
iän kestänyt aktiivinen liikuntaharrastus sekä perusteellinen urheilun
seuraaminen. Lions-ja reserviläistoiminta sisältyivät myös vuosikymmeniä aktiivisiin harrastuksiin.
Väinö Ylikangas
Pekka Lehtonen
Translation by Karin Kolis
RÉSUMÉ
Ari Laitala (editorial):
After the Demonstration
The current economic crisis in
Finland is also a crisis of leadership.
The traditional concept of work is
changing and it sets new requirements for leadership. The need for
change is constantly increasing,
particularly in the public sector
and in education. Probably there
are still considerable possibilities
to improve productivity, too. The
managers and the managers of
managers, however, have a key
role, so leaders need to take part
in the change.
Juho-Pekka Virtanen, Hannu Hyyppä,
Marika Ahlavuo, Juha Hyyppä and Ari
Laitala:
The Hackathon is Making its Way into
the Land Use Sector
A hackathon is often perceived as
an event where people gather for a
short period of time to work intensively and to create program-based
solutions to various challenges. As
an event, a hackathon is a good
model and it has some connections
to the Big Room working spaces
that are becoming increasingly
common. The hackathon does not
work as a model for continuous
working – it requires breaks and
anticipation. The events usually
have an almost unlimited perspective to how the chosen issue can
be approached, which enables imaginative solutions. Programming
skills and having fun together are
an integral part of reaching good
results. In the best case, multidisciplinary teams are both able to
think up a creative solution to a
complex problem and to create a
working prototype.
Jaakko Haapala: Unclear Fishing
Rights in the Gulf of Bothnia and
the Tornio-Muonio River
The Tornio-Muonio river in Lapland
if one of the last unharnessed
salmon rivers in Europe. The fishing
industry has always been important in the area. Unlike the rest of
Finland, there are several special
features when it comes to the
fishing rights in the area. There are
fishing rights based on immemorial
enjoyment or decisions made in
different contexts. Also the state’s
rights to catch salmon and trout,
as well as issues related the fishing rights of properties formed in
rapids have caused confusion and
disputes between parties. The Ministry of Agriculture and Forestry has
given the National Land Survey the
task of assessing how the confusion
and disputes could be reduced.
The issues could, partly, be solved
in legal cadastral surveys for property definition. The assessment
indicates that it would take one
person several years to resolve the
problems. In the current difficult
economic climate, funding the
task with budgetary means would
be difficult. Furthermore, some of
the issues can only be resolved in
a general court of law.
Jamie Donovan:
Automated Valuation Models in
Property Valuation
Automation is now encroaching on
tasks formerly requiring human expertise and analytical skills, including real property valuation. Here,
the main barrier to wider adoption
of automation is the lingering
skepticism of the approach due to
the questionable application and
uneven quality of the initial models.
However, when applied correctly,
the use of automated models are
more than adequate for certain
valuation tasks, allowing valuation professionals to focus their
resources on the more challenging
assignments.
Väinö Ylikangas:
The Days of the Land Survey District
Offices
Väinö Ylikangas describes the history of the land survey district offices.
The district offices were established
in Finland starting in 1948, first for
carrying out land consolidation,
and later also for other special
cadastral surveys. In 1972, all legal
cadastral surveys were assigned
the task of the district offices, and
in 1991 also other local surveying
tasks were assigned to the offices.
The separate district offices were
abolished in 2013.
patents and the introduction of
knowledge management are a step
in the right direction. A demo culture is needed, but it also promotes
innovation theft.
Jaakko Sirkjärvi:
On Expropriation, and in ­Particular,
on Impropriation
Erkki J. Hollo has in his writings
dealt with expropriation for public
needs and also with impropriation
for private needs. Based on Hollo’s
writings, Jarkko Sirkjärvi discusses
in his article impropriation in current real estate legislation and
possible needs for development.
In addition, the writer examines if
the objectives of land legislation
changes in the 1970’s have been
reached from the point of view
of housing policy, in time for the
celebration of the 40th anniversary.
Hannu Hyyppä & Marika Ahlavuo:
Finland inc. has a Crying Need
for Competent Development and
­Technology Leaders
During an economic boom, there
is a lot of investment in development and innovation. The value of
innovation should to a larger extent be measured visibly, through
the benefits it brings to society.
Intellectual capital, in particular,
has been given a much too small
role, because it cannot be seen
in the companies’ balance sheets.
Worldwide trends towards lowcarbon, healthy and culturally rich
smart cities through gamification
require a lot of knowledge, deeds
and shared information. Successfully implemented pilots, demos,
VUOKRAMÖKKI
Lemmenjoella
MAKLI ry:n, MIL ry:n ja SKY ry:n j­äsenille 20%:n alennus
­listahinnasta.
Esittely ja varausmenettely:
muuraispuro.fi
MAANKÄYTTÖ 3|2015 51
PALVELUHAKEMISTO
ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET
Palveluhakemiston
­ilmoittaja!
Nyt samaan hintaan myös
468 x 60 px:n banneri
Maankäytön sivustossa
www.maankaytto.fi.
• Trimnet VRS-palvelu
• Takymetrit, GNSS-, GIS /DGPS/DGNSSlaitteet sekä laserkeilaimet
•Mobiilikartoitusjärjestelmät
•UAV-kartoituslennokkijärjestelmät
•Ohjelmistot
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
•GPS/GNSS-laitteet
GIS/DGPS/RTK-sovelluksiin
• Takymetrit ja laserkeilaimet
• Metrologian järjestelmät
•Ohjelmistot
Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo
Puh. 09 415 40 200
myynti.suomi leica-geosystems.com
www.leica-geosystems.fi
ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET
N A V D A T A
NORDIC
GEOCENTER
• Javad GNSS Inc., Hemisphere ja Novatel
GNSS-laitteistot
• GPS+GLONASS+GALILEO-järjestelmät ja
tiedonkeruuohjelmat
• Planman projektinhallintaohjelmistot
rakennus- ja mittausprojekteihin
• Soil Scout maanalaiset säähavaintoasemat
• 3D-laserskannerit ja ohjelmistot
• RIEGL, FARO, STONEX, TRIMBLE
• Mobiiliskannerit – RIEGL
• Ilmalaserskannerit – RIEGL
• GPS/GNSS/Robottitakymetrit – STONEX
Eskolantie 1, 00720 Helsinki / Ilari Koskelo
P. 040 5108408, etunimi.sukunimi navdata.fi
www.navdata.fi
Kyöstinkuja 2, 00570 Helsinki
Puh. 045 650 8585
nordic geocenter.fi, www.geocenter.fi
GPS-laitteet, servotakymetrit, takymetrit,
digitaaliset vaaituskojeet, vaaituskojeet,
teodoliitit, taso- ja putkilaserit, koneenohjausjärjestelmät ym.
Myynti ja huolto
Sarkatie 3–5, 01720 Vantaa
Puh. 09 534 033, faksi 09 537 006
topgeo topgeo.fi, www.topgeo.fi
ILMAKUVAPALVELUT
• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset
kuvatuotteet
• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat
ja maastomallit, GIS-konsultointi
• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu
• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit
Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki
info.fi blomasa.com, www.blomasa.com
• Laserkeilaukset lentokoneesta ja
­helikopterista
• Digitaaliset ilmakuvaukset
• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet
• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet
•Paikkatietopalvelut
Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki
Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717
S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com
www.finnmap.com
• Fotogrammetrisesti lasketut ortokuvat
• Ortokuva-aikasarjat konkretisoivat
­ympäristön muutoksia
• Joustava ilmakuvatuotantomme helpottaa kaavoituksen ja suunnittelun tarpeita
Taitajankuja 2 a, 33960 Pirkkala
Puh. 03 260 7621, gsm 0500 237 207
toimisto lentokuva.fi, www.lentokuva.fi
ILMAKUVAPALVELUT
•Ilmakuvaukset
• Ortokuvat ja digitaaliset kartat
• Maastomallit ja mittauspalvelut
Tekniikantie 12, 02150 Espoo
Puh. 044 3048175
Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi
Internet: www.skmgisair.fi
• Ilmakuvaukset ja viistokuvat
• Laserkeilaukset lentokoneesta,
­helikopterista ja autosta
• Digitaaliset kartat ja maastomallit
• Paikkatietopalvelut ja GIS-konsultointi
Karjalankatu 2, 4 kerros, 00520 Helsinki
etunimi.sukunimi terratec.fi
www.terratec.fi
KIINTEISTÖPALVELUT
MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU
•Kiinteistöarvioinnit
• Kiinteistöstrategian suunnittelut
•Kiinteistökehittäminen
• Maapolitiikan konsultointi
•Maankäyttösopimukset
Kaupunki- ja aluesuunnittelu
Johtava yhdyskuntasuunnittelun
­asiantuntija Suomessa
• Huippulaadukkaat kotimaiset RPAS/UAVortokuvauskopterit
• Myynti, huolto ja koulutus
• Jopa 30 ha kuvausalue/ lento
• Pikselikoko 2 cm / 100 m kuvauskorkeus
VideoDrone Finland Oy
Ruokomäentie 228, 40530 Jyväskylä
Puh. 040 062 5240
info videodrone.fi, www.videodrone.fi
Palveluhakemiston
Newsec Valuation Oy
Mannerheiminaukio 1 A, PL 52, 00101 Helsinki
Puh. 0207 420 400
www.newsec.fi, www.maakanta.fi
52
MAANKÄYTTÖ 3|2015
• Rakennesuunnitelmat, master planit
• Maakunta-, yleis- ja asemakaavoitus
• Suunnitteluprosessien kehittäminen ja
koordinointi
• MRL:n soveltamisen konsultointi
www.poyry.fi/kaupunki
­i lmoittaja!
Nyt samaan hintaan myös
468 x 60 px:n banneri
Maankäytön sivustossa
www.maankaytto.fi.
www.maankaytto.fi/palveluhakemisto
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset
kuvatuotteet
• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat
ja maastomallit, GIS-konsultointi
• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu
• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit
Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki
info.fi blomasa.com, www.blomasa.com
• Kuntarekisterit ja paikkatietoratkaisut
kunnille
• Asiakaskohtaisia paikkatietoratkaisuja
yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin
•
•
•
•
Harava-palvelu (www.eharava.fi)
Pihatie.fi-palvelu (www.pihatie.fi)
Asiakaskohtaiset ratkaisut
Luotettavasti, Innovatiivisesti, Ketterästi ja
Iloisesti
Heikki Karttunen
puh. 050 394 9592
etunimi.sukunimi cgi.com
Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki
www.fi.cgi.com
Teemu Virtanen, Jan Lindbom
Salorankatu 5–7, 24240 Salo
puh. 020 789 0250, myynti dimenteq.fi
www.dimenteq.fi
• Paikkatietoratkaisut mobiili-, selain- ja
työasemaympäristöihin
• Konsultointi-, ylläpito- ja tukipalvelut
• GPS /GNSS- ja GIS/DGPS-järjestelmät
• Ohjelmistot paikkatiedon keruuseen
• Mobiiliratkaisut paikkatiedon
­hallintaan
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Esrin paikkatieto-ohjelmistot
• Koulutus-, ylläpito- ja tukipalvelut
• Konsultointi- ja asiantuntijapalvelut
•Paikkatietoanalyysipalvelut
•Sovelluskehitysprojektit
Sinikalliontie 3 B, 02630 Espoo
Puh. 0207 435 435
info esri.fi, www.esri.fi
Geometrix Oy
Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki
Puh. 09 4730 7141, faksi 09 4730 7149
geometrix geometrix.fi, www.geometrix.fi
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Opaskartat ja opastaulut
• InfoGIS-paikkatietopalvelut internetissä
• Krysp-, KuntaGML- ja Insipire-tuki
• Mobiilitoiminnot GPS-paikannuksella
• Tonttipörssi sähköisellä varauslomakkeella
• Kehittyneet kaava- ja reitistötoiminnot
Kauppurienkatu 33, 90100 OULU
Puh. (08) 323 0001, 0400 683331
infokartta infokartta.fi, www.infokartta.fi
Verkkotietojärjestelmät, sovelluskehitys-,
kartoitus-, dokumentointi- ja konversio­
palvelut, kuituverkkojen suunnittelu.
• GPS/GNSS, GIS/DGPS
• Mobiilit kämmenmikrot maastoon
•Ohjelmistot
KEYPRO OY
Horsmakuja 8 A 3, 01300 VANTAA
Raimo Hämäläinen
GSM +358 40 562 6954
raimo.hamalainen keypro.fi, www.keypro.fi
Lisätietoa: Esa Wikman
Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo
Puh. 09 415 40 200
myynti.suomi leica-geosystems.com
www.leica-geosystems.fi
•CityCad-infrasuunnittelujärjestelmä
• Louhi – tietojohtamisen paikkatietoratkaisut
• SitoGis – kuntarekisterijärjestelmä
• Räätälöidyt järjestelmätoteutukset
• Digitaaliset kartat: kaavayhdistelmät,
johtokartat, pohjakartat, KatuInfo,
­ViherInfo, HautaInfo
•Paikkatietopalvelin
•YTCAD-ohjelmistot
Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo
Puh. 020 747 6000, faksi 020 747 6111
info sito.fi, www.sito.fi
Sweco Ympäristö Oy
Puh. 010 241 4000
etunimi.sukunimi sweco.fi, www.sweco.fi
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• GIS- ja Location Intelligence -ohjelmistot
•MapInfo-paikkatietoteknologia
• Encom- luonnonvara-alan ohjelmistot
• Paramics – infrasuunnitteluun
• Kartta- ja tietoaineistot
• Konsultointi ja koulutus
Melkonkatu 18, 00210 Helsinki
Puh. 09 6824 060, pbsoftware.finland pb.com
www.pb.fi/software
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Erdas ja Intergraph ohjelmistot
• ArcGIS räätälöinti
• Paikkatietoaineistojen hallinta
•Karttatuotteet
T-Kartor, Timo Ikola
Koronakatu 1 A, 02210 ESPOO
Puh. 040 847 6230
timo.ikola t-kartor.com, www.t-kartor.com
Tekla Solutions -ohjelmistoratkaisut:
Kaavoitus, kiinteistönmuodostus, kartantuotanto, omaisuuden hallinta, katu- ja
viheralueiden hallinta, rakennus- ja
­ympäristövalvonta, sähköinen asiointi
Mike von Wehrt, puh. 030 661 10
tekla.solutions.info tekla.com
www.tekla.com/fi
• Novapoint-suunnittelu ja ylläpito­
järjestelmät
• Autodesk-paikkatieto ja suunnittelu­
järjestelmät
• Asiantuntijapalvelut ja koulutus
Vaisalantie 6, 02130 Espoo
Puh. 09 2313 2100, faksi 09 2313 2250
Sähköposti: vianova vianova.fi
Internet: www.vianova.fi
MAANKÄYTTÖ 3|2015
53
PALVELUHAKEMISTO
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
Suomalaiset 3D-Win-ohjelmistot
­maanmittauksen ammattilaiselle.
• Aineistojen käsittely, geodeettiset
­laskennat, formaatinmuunnokset
•Maastomalli
• Tiensuunnittelu ja -rakennus
•Kairaukset
• Paikkatietoaineistot ja niiden tuottaminen
• Aineistoihin liittyvät asiantuntijapalvelut
• Aineistot online-palveluna
Kielotie 14 B, 01300 Vantaa, (09) 2532 4411
3d 3d-system.fi. www.3d-system.fi
Pia Lähde-Lyytinen
puh. 040 7523132
etunimi.sukunimi cgi.com
Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki
www.fi.cgi.com
• Laserkeilaukset lentokoneesta ja
­helikopterista
• Digitaaliset ilmakuvaukset
• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet
• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet
•Paikkatietopalvelut
Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki
Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717
S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com
www.finnmap.com
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
Kaikki paikkatietoon liittyvä yhdestä
paikasta.
• IT-ratkaisut ja palvelut, joissa paikkatieto
komponenttina
• Paikkatietoon liittyvät asiantuntijapalvelut ja konsultointi
•Ulkoistuspalvelut
• Sekä omat aineistot että välitysaineistot
Atomitie 2, 00370 Helsinki
Puh. 020 5777 580
www.karttakeskus.fi
• Trimnet VRS-palvelu
•Access-tiedonhallintapalvelu
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
• Opas- ja osoitekartat
•Internetkarttapalvelut
•Kaavayhdistelmät
• Koordinaatistomuunnokset ja muut
aineistokäsittelyt
Pakkamestarinkatu 3, 00520 Helsinki
Puh. 09 1481 947
Sähköposti: karttatiimi karttatiimi.fi
www.karttatiimi.fi
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
•Paikkatietokonsultointi
• AINO aineistopalvelu
• Kuntien kantakartat ja kaavat
• Nokia HERE
•OpenStreetMap-karttatuotteet
•Kaupunkimallit
•Tietomallipalvelut
• Viranomaisaineistot käyttövalmiina
Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo
Puh. 020 747 6000, info sito.fi, www.sito.fi
•Maanmittaustoimitukset
• Lainhuudot ja kiinnitykset
• Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ)
• Avoimet aineistot- ja rajapintapalvelut
• Paikkatietoalan tutkimus
• Hallinnonalan tietotekniikkapalvelut
Lisätietoja:
asiakaspalvelu maanmittauslaitos.fi
www.maanmittauslaitos.fi
•Ilmakuvaukset
• Ortokuvat ja digitaaliset kartat
• Maastomallit ja mittauspalvelut
Tekniikantie 12, 02150 Espoo
Puh. 044 3048175
Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi
Internet: www.skmgisair.fi
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
•Maalaserkeilaus
• Laserkeilaukseen perustuva 3D-mallinnus
• Rakennusten tietomallinnus (BIM)
•3D-aluemallit
• Laserkeilaus rakentamisen valvonnassa
• Konsultointia 3D-tiedonkeruun ratkaisuista
SmartGeo Oy, Myyrmäentie 2 A, 01600 Vantaa
Puh. 040 548 3406
info smartgeo.fi, www.smartgeo.fi
Palveluhakemiston ­i lmoittaja!
Maastomittaus- ja suunnitteluohjelmia:
• Laserpisteiden ja kuvien käsittely ja käyttö
suunnittelussa
• Takymetri- ja GPS-mittaukset
•Pohjatutkimukset
• Katu- ja viemäriverkostojen sekä kaasu- ja
kaukolämpöverkostojen suunnittelu
• Johtotietoverkostojen hallinta
info terrasolid.fi, www.terrasolid.fi
Nyt samaan hintaan myös
468 x 60 px:n banneri
Maankäytön sivustossa
www.maankaytto.fi.
www.maankaytto.fi
Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php
PÄÄTOIMITTA JA
Ari Laitala
puh. 050 512 2745, ari.laitala maankaytto.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Susanna Kari
susanna.kari maankaytto.fi
UUTISTOIMITTA JA
Hanna Lauhkonen
hanna.lauhkonen gmail.com
ILMOITUSMY YNTI
Pekka Lehtonen,
puh. 040 546 3806, plehtonen1 elisanet.fi
KUSTANTA JA
Maankäyttö ry (Y-tunnus 1104126-2).
Lehti edustaa Suomen Maanmittaus­­­­
insinöörien Liittoa (MIL), Maanmittaus­alan
ammatti­korkea­koulu- ja opisto­teknisten
Liitto MAKLIa ja Suomen Kartoittaja­yhdistys
SKY:tä.
TALOUS JA HALLINTO
Maankäyttö ry, c/o Kirsikka Niukkanen,
Maankäyttötieteiden laitos, PL 12200, 00076
AALTO, toimisto maankaytto.fi
Taloudenhoitaja Katri Nuuja,
puh. 0400 455 499, katri.nuuja iki.fi.
ILMOITUSHINNAT 1.1.2015
mvväri
Takakansi
1 500,– 2 350,–
Sisäkannet
1 000,–
1 650,–
Pääkirj. vieressä 1 000,–
1 650,–
Koko sivu
800,–
1 350,–
1/2 sivua
500,–
750,–
1/4 sivua
400,–
500,–
Liitteet
Sopimuksen mukaan
TILAUSHINNAT
50 €/vsk kotimaahan, 60 €/vsk Pohjoismaihin
ja Eurooppaan ja 65 €/vsk muihin maihin.
Irtonumerot 12 € + postikulut.
ILMEST YMISAIKATAULU
ilmestyy
jutut
1/2015 20.02.2015 22.01.2015
2/2015 02.06.2015 30.04.2015
3/2015 09.10.2015 10.09.2015
4/2015 11.12.2015 12.11.2015
ilmoitukset
30.01.2015
08.05.2015
18.09.2015
20.11.2015
TOTEUTUS
Ulkoasu ja taitto: Lagarto | Arto Tenkanen & Jaana Jäntti
puh. 050 4670196, lagarto lagarto.fi
Paino: Kirjapaino Uusimaa, PL 15, 06151 Porvoo
Painos 2 300 kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen.
ISSN-L 0782-8438 • ISSN 0782-8438 (painettu)
ISSN 2323-4660 (verkkojulkaisu)
PAIKKATIETOMARKKINAT 2015
Kaupunkimallien
tuotanto ja ylläpito
Lisätehoa 64 bit
sovelluksilla
UAV ja LiDAR
Ota uudet teknologiat käyttöösi:
STARTTIPAKETIT
Kokeile ilman sitoumusta
Trimble MX2
mobiilikartoitus
TAI
Starttipaketti sisältää:
• Koulutus 2 päivää
• Järjestelmä käyttöön 3 päiväksi
• Ohjelmistot käyttöön 1 kuukaudeksi
GeoDrone X4L
ortokopteri
Trimble UX5
kartoituslennokki
9700 €
Starttipaketti sisältää:
• Koulutus 2 päivää
• Valitsemasi järjestelmä käyttöön
1 viikoksi
• Ohjelmistot käyttöön 2 viikoksi
Alv 0%
Kokeile maailman tehokkaimpia
mittausmenetelmiä helpommin kuin koskaan.
Starttipaketissa saat kaiken tarvittavan pienen tai
suurenkin projektin toteutusta varten.
4000 €
puh. 0207 510 600
[email protected] – www.geotrim.fi
Alv 0%