utpohjassa ei enää käryä tupakka edes pihalla
25 Suur-Jyväskylän Lehti keskiviikko 23.9.2015 ei enää käryä tupakka edes pihalla on sopimusasia” Kuvat: Petteri Kivimäki ❞ Toivottavasti tämä leviää kulovalkean tavoin. Timo Pirinen Korvaushoitoihin osallistumisen lisäksi työpaikka tarjoaa työterveyden kautta keskustelumahdollisuutta ja muita tukitoimia. – Kyllä sellainen fiilis on, että ihmiset ovat myös innostuneet savuttomuudesta ja ottaneet tavoitteekseen vähentää ja lopettaa, Pennanen sanoo. Kritiikiltäkään ei ole vältytty: pakottamista, holhoamista ja yksityisasioihin puuttumista. Pirinen on kuitenkin sitä mieltä, että valtaosa palautteesta on positiivista. – Olemme keränneet paljon palautetta ja tuoneet myös kritiikin avoimesti esille. Avoimuus on tärkeää, Pirinen toteaa. Tavoitteena maine, säästö ja terveys Savuttomuuden projektiryhmässä ovat olleet työnantajan edustajien lisäksi mukana muun muassa kaikki luottamusmiehet henkilöstöryhmien edustajina. Myös työterveydellä ja viestintäammattilaisilla on ollut projektissa iso rooli. Timo Pirisen mukaan savuttomuuspäätöksen takana on ensisijaisesti työntekijöiden terveys. Hyvänä kakkosena tulee imago: savuttomuuden toivotaan lisäävän työpaikan houkuttavuutta. ❞ Ihmiset ovat myös innostuneet savuttomuudesta. Satu Pennanen uskovat, että kun kyse on aikuisista ihmisistä, mitään varoitusmenettelyä ei tarvitse alkaa käyt- Valmisteluun tarvitaan aikaa Valmet Jyväskylän paikallisjohtaja Timo Pirinen ja henkilöstöpäällikkö Satu Pennanen kertovat, että savuttomuussuunnitelma kypsyi monta vuotta. Kannustime- na oli myös muiden yritysten päätökset: vanha kumppani Valtra valittiin viime vuonna vuoden savuttomaksi työpaikaksi. – Toivottavasti tämä leviää kulovalkean tavoin muihinkin yrityksiin, Pirinen sanoo. Tehtaan työntekijöistä noin 20 prosenttia, eli noin 250 henkilöä, on tupakoitsijoita. Päätös on iso, ja Satu Pennanen korostaa, ettei tämän mittaluokan muutosta voi tehdä hätäillen tai varoittamatta. Viestintä on ollut prosessissa erittäin tärkeässä roolissa. Pirinen ja Pennanen uskovat, että terveelliseksi ja turvalliseksi ympäristöksi brändääminen vetää nykyään paremmin porukkaa kun tupakanharmaa halliympäristö. Sitten on kustannuspuoli, joka sekin saa helposti osakseen kritiikkiä: monet vetoavat siihen, etteivät kaikki tupakoivat sairasta eivätkä käytä isoa osaa työpäivästä tupakkataukoihin. – Tutkimusten pohjalta tiedämme ja tiedostamme kuitenkin sen, että tupakointi ei ole ilmaista työnantajalle eikä tupakoitsijalle. Aski päivässä tarkoittaa vuositasolla reilut 2 000 euroa työnantajan pussista pois ja 2 500 euroa tupakoitsijan pussista pois. Puhutaan aika isosta potista, Pirinen sanoo. Suomalaiset polttavat vähemmän kuin koskaan Riina Sydänmaanlakka n Savuton Suomi 2030 -verkoston puheenjohtaja, työterveyslääkäri ja Helsingin yliopiston professori Kari Reijula summaa, että suomalaiset eivät ole nykyhistorian aikana tupakoineet koskaan niin vähän kuin nyt. Suomalaisista miehistä 17 prosenttia ja naisista 14 prosenttia tupakoi vuonna 2014 päivittäin. Tämä tarkoittaa 16 prosenttia väestöstä. – Vuonna 1979 miehistä 36 prosenttia ja naisista 18 prosenttia, eli yhteensä 27 prosenttia, tupakoi päivittäin, Reijula vertaa. Savuton Suomi 2030 hankkeen tavoitteena on nimensä mukaisesti muuttaa koko Suomi tupakoimattomaksi. ❞ vain kolme sadasta onnistuu omin avuin. Kari Reijula – Lääkärinurani ajalta en muista tällaista imua terveyden puolella kuin tupakkaasiassa nyt on. Tämä johtuu osittain siitä, että meillä on niin fiksut naiset Suomessa. Naisten terveyden ymmärrys on tarttumassa koko väestöön. Sama tietysti ylipainon ja muiden terveysasioiden kanssa. Ensin naiset, sitten miehet ja totta kai terveyden tarkastelu välittyy myös lapsiin, Reijula sanoo. Reijula korostaa, että työpaikoilla on tupakoinnin vähentämisessä tärkeä rooli. Esimerkiksi sairaanhoitopii- rit ovat jo savuttomia. – Ja monet etunenän isot yritykset. Se on hyvä, sillä jos työpaikat eivät lähde mukaan, tavoite savuttomuudesta ei voi onnistua. Myös asenne ratkaisee Reijulan mukaan tupakointi on keskeisin työikäisten työkykyä ja terveyttä vahingoittava terveysriski, joka olisi estettävissä. Reijula korostaa, että työpaikkojen savuttomuuspäätöksissä asemoituminen bunkkereihin on pahan alku; jos työpaikoilla ollaan vahvasti puolesta tai vastaan, asia ei etene. – Kannustamme istumaan yhdessä neuvottelupöydän ääreen ja sopimaan asiasta. Keskustelemaan, miksi he, jotka asian ovat ottaneet esille, haluavat työpaikalle savuttomuutta. Toinen erittäin tärkeä asia on Reijulan mukaan pohtia, kuinka kunnioitetaan tupakoitsijoita. Pakottaminen ei toimi, vaan on päästävä yhteiseen sopimukseen. – Tupakoitsijoita ei saa unohtaa, heitä pitää tukea tupakoinnin lopettamisessa. Monesti päätös herää henkilössä itsessään. On tutkittu, että kaksi kolmasosaa tupakoitsijoista haluaisi lopettaa. Puolet on yrittänyt tosissaan lopettaa, ja vain kolme sadasta onnistuu omin avuin. Nikotiiniriippuvuus on oikeasti sairaus. Se on niin kova koukku, että lopettaminen ei niin vaan onnistu. Siksi tarvitaankin keskustelua ja terveydenhuollon ammattilaisten tukitoimia. Janne Veikkolainen poltti ennen askillisen tupakkaa työvuoron aikana. Ei polta enää.
© Copyright 2024