SAKSOFANI 2/2009
Uutuuksia
Soitin Laineella!
isoille ja pienemmille tähdille.
Selmer 54
Firebird-altto
"MQIBTBY
-lasten
BMUUPTBLTPGPOJ
Limited Collector’s Edition
t3FGFSFODF
t,VMUBMBLLBV4
t,ÊTJOUFIUZVQFB'JSFCJSELBJWFSSVT
t'MÊQQ
t4PMPJTU$TVVLBQQBMFLJSJTUJOKB
TVPKVT
t$PMMFDUPSLPUFMPMMBKBUBSWJLLFJMMB
ƃ
6VTJB
TBLTPGPOJO
MFIUJÊ
-BBUVTPJUJO
KPOLBLPOFJTUP
KBQBJOPPO
TVVOOJUFMUV
KVVSJQJFOJMMF
TPJUUBKJFOBMVJMMF
4PJUUBNJTFOWPJ
BMPJUUBBKPQB
WVPUJBBOB
t7BOEPSFO7
t7BOEPSFO+BWB3FE
t3JHPUUJ(PME
Puhallinkorjaamomme sijaitsee nykyisin Helsingin myymälässä!
4PJUJO-BJOF0Z5VSLV
.BBSJBOLBUV
5VSLV
4PJUJO-BJOF0Z)FMTJOLJ
1PIKPJOFO3BVUBUJFLBUV
)FMTJOLJ
09-4366 840
XXXTPJUJOMBJOFGJ
XXXTMTYDPN
PUHEENJOHTAJALTA
Mennyt vuosi seuramme toiminnassa noudatteli vanhoja hyväksi koettuja kaavoja
lisättynä hienoilla lisämausteilla. Kevään konsertti, jossa palkitsimme hienon
saksofonistin Ville Vannemaan Josef Kaartinen -palkinnolla, oli komea alku tapahtumille,
joissa saimme kuulla Ellipsos-kvartetin ja monien muiden hienoa soitantaa. Yhtenä
parhaimmista viikon tilaisuuksista oli Milenkan jamit, missä saimme kuulla uskomatonta
”ilotulitusta”. Voitte kuvitella mm. seuraavat kehissä: Jukka Perko, Manuel Dunkel, Jouni
Järvelä, Ari Jokelainen ja loistava komppi. Hieno viikko päättyi Ellipsoksen loistavaan
konserttiin G18 salissa.
Loppuvuodesta valmistauduttiin merkittävään tapaukseen, Suomen ensimmäiseen
klassisen saksofonitohtorin promootioon. Olli-Pekka Tuomisalon mahtava 15 vuoden
intohimo ja tutkimustyö palkittiin tohtorin arvolla. Ensi keväänä seuran konsertissa
julkaistaan siihen liittyen levy, jonka kaikki jäsenet tulevat saamaan jäsenetuna.
Tulevan vuoden haasteena on taas viedä toimintaamme suuntaan, jota me
saksofoniseuralta haluamme.
Hyvää uutta vuosikymmentä 2010 toivottaen,
Olli Jaakkola
Suomen Saksofoniseuran kevätkonsertin yhteydessä 8.3.2010
julkaistaan seuran uusi kokoelmalevy. Sille on kerätty
historiallisia saksofoniäänitteitä vuosien 1925 ja 1963 väliltä.
Esiintyjänimiä ovat mm. Eero Linnala, Göran Ödner, Josef
Kaartinen, Seppo Rannikko ja Kalevi Viitamäki. Lisäksi
erikoisuutena ovat ensimmäiset suomalaiset jazz-levytykset, eli
Yrjö Gunaropuloksen orkesterin levytykset vuodelta 1929.
Uutuus! Käsintehdyt BORGANI-saksofonit nyt F-Musiikissa,
Kaisaniemenkadun myymälässä. Tervetuloa koesoittamaan
ja ihastumaan upeaan jäljittemättömään soundiin.
Joe Lovano: “Music is the Breath of Life...
The sound of joy comes through in every
note I play on my new custom-made
Borgani-Lovano Tenor. This beautiful instrument, with its Pearl Silver body and Gold
24K keys, gives me such a warm, brilliant
sound, with a dynamic range, beyond my
wildest expectations. My very special
thanks go to Orfeo Borgani, Borgani family
and the Team all. This is the most beautiful
powerfull, deeperst new saxophone I’ve
ever played. I love it!”
alkaen
Sopraanosaksofonit
3.900,-
Alttosaksofonit
3.990,-
Tenorisaksofonit
4.300,-
Akustiset soittimet, Kaisaniemenkatu 7, Helsinki puh. (09)6185 1511
www.f-musiikki.fi
[email protected]
Ilmoitus09.pmd
2
12/18/2009, 3:08 PM
OLLI-PEKKA TUOMISALOSTA MUSIIKIN TOHTORI
Olli-Pekka Tuomisalon tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus pidettiin SibeliusAkatemian kamarimusiikkisalissa lauantaina 5.12.2009. Tämä teksti on Lectio
Praecursoria –osuus tilaisuudesta.
Arvoisa valvoja, arvoisat tarkastajat,
arvoisa lautakunta, hyvät naiset ja herrat.
Tämä projekti sai alkunsa vuonna 1995,
jolloin sain ensimmäisen kipinän
suomalaisen klassisen saksofoninsoiton
historian kartoittamiseen. Olin havainnut,
ettei alasta ollut käytännössä mitään
kirjoitettua tietoa. Yksittäiset maininnat
Yrjö Gunaropuloksesta ensimmäisten
suomalaisten saksofonikonserttojen
säveltäjänä tai Suomalaisen musiikin
tiedotuskeskuksen erittäin vaillinainen
sävellysluettelo olivat lähes ainoat
dokumentit joista saattoi lähteä liikkeelle.
Etenkin saksofonin alkuajat maassamme
olivat hautautuneet unohduksiin. Kun
sitten ajan myötä sain kartoitettua
opettajaani Pekka Savijokea edeltävien
vuosikymmenien soittajanimet, ryhdyin
etsimään kyseisiä henkilöitä. Lähes kaikki
olivat kuitenkin ”siirtyneet taivaalliseen
orkesteriin”, joten ensi käden tietoa ei
tuntunut olevan enää saatavilla. Pitkän
jäljittämisen jälkeen löysin ensimmäisen
saksofonistisukupolvemme viimeisen
elossa olleen edustajan, Alexander
Wittenbergin. Ehdin vuosina 1999-2002
tavata hänet viidesti ennen hänen
kuolemaansa göteborgilaisessa
sairaskodissa. Hänestä kirjoittamani teksti
pohjautuu näihin juttutuokioihin.
Niin ikään vuonna 1995 ryhdyin
valmistelemaan ensimmäistä levyäni. Sen
ohjelmisto muokkautui täysin kotimaiseksi
vasta äänitysprosessien aikana, kun
hylkäsin muutamat jo äänitetyt ulkomaiset
teokset. Pari vuotta myöhemmin missioni
suomalaisen klassisen
saksofoniohjelmiston kokonaislevytyksen
ja -elvytyksen tekemiseksi oli jo
kirkastunut. Nyt olen julkaissut kuuden
levyn verran kotimaista musiikkia –
viimeisimpänä tänään ilmestynyt kolmas
konserttolevyni.
Valmistuin maisteriksi keväällä 1999,
pidin ensikonserttini syksyllä 2002 ja
konsertoin yhä kiihtyvään tahtiin. Samalla
olin kuitenkin koko ajan kerännyt
harrastuksekseni materiaalia
saksofonismimme historiasta. Huomasin
jokin aika sitten eräästä haastattelusta
vuodelta 2002 että jo tuolloin mielessäni
pyöri tohtorikoulutukseen pyrkiminen
“heti kun olen saanut kerättyä tarpeeksi
materiaalia”. Keväällä 2004 aika oli kypsä
ja kävin pyrkimässä DocMusiin. Hyvin
hoidettu soittonäyte ja selkeä kuva
aiheestani ilmeisesti vakuuttivat ja pääsin
ylimääräiseksi opiskelijaksi kaudelle
2004-2005. Keväällä 2005 jätin
opintosuunnitelmani jota olin tuon vuoden
ajan hionut kuntoon ja niinpä syksyllä
2005 pääsin varsinaisesti aloittamaan
jatko-opinnot. Kolmen seuraavan vuoden
ajan istuin tiiviisti seminaareissa.
Kirjallista työtäni hioin vähitellen
raakileesta kohti selkeämmin ajateltua
muotoa. Kaksi ensimmäistä konserttia
pidin kaudella 2006-2007.
Ensimmäisen konserttini ideana oli luoda
katsaus suomalaisen saksofonimusiikin
syyttä unohduksiin jääneeseen
varhaishistoriaan. Sasha Mäkilän johtaman
orkesterin kanssa esitetyt Yrjö
Gunaropuloksen Saksofonikonsertto cmolli ja Väinö Hannikaisen Karhunpoika
op. 10 laululle, saksofonille ja orkesterille
saivat seuraa pienimuotoisemmista,
lähinnä Yleisradion tarpeisiin sävelletyistä
kappaleista. Nämä Uuno Klamin, Harry
Bergströmin, Yrjö Gunaropuloksen, Matti
Rajulan ja Alvar Kososen teokset esitin
pianotaiteilija Risto-Matti Marinin kanssa.
Konsertti myös radioitiin.
Ohjelman ensimmäisen puoliskon soitin
samalla instrumentilla ja suukappaleella
joilla Matti Rajula näitä kappaleita 1930luvulla esitti. Täten sain aikaan täysin
erilaisen soinnin kuin normaalisti
käyttämilläni moderneilla instrumenteilla.
Tämä tumma ja pehmeä äänenväri loi
mielestäni kappaleisiin samanlaista
autenttista tunnelmaa kuin Rajulan
vanhoilla äänitteillä.
Toisen konsertin ideana oli keskittyä
saksofonille ja lyömäsoittimille
sävellettyihin teoksiin. Näitä edustivat Leif
Segerstamin, Tomi Räisäsen, Mikko
Heiniön ja Tim Pagen duot sekä Oliver
Kohlenbergin konsertto saksofonille,
lyömäsoitinyhtyeelle ja sähköbassolle.
Lisäksi esitin Perttu Haapasen
soolokappaleen Aria. Lyömäsoitintaiteilija
Aki Virtasen kanssa toteutettujen duojen
lisäksi avustajana toimi freejazziin
erikoistunut rumpali Mika Kallio sekä
lyömäsoitinyhtye Osuma Ensemble.
Tämän ohjelmiston myötä pääsin
syventymään saksofonin soinnin
muokkaamiseen erilaisten lyömäsoitinten
joukkoon – erityisesti erilaiset alukkeet ja
sointivärien muutokset nousivat
merkittävään rooliin. Yhtälailla
ainutlaatuinen yhdistelmä oli freejazzrumpalin ja klassisen saksofonistin
kohtaaminen ns. uloskirjoitetun freejazzteoksen parissa.
Keskityin seuraavan vuoden ajan
opintojen muiden osioiden
loppuunsaattamiseen ja kolmannen
konserttini pidin lokakuussa 2008.
Kyseisessä konsertissa esitin Risto-Matti
Marinin kanssa saksofonille ja pianolle
kirjoitettuja teoksia säveltäjiltä Sampo
Haapamäki, Max Savikangas, Juho
Miettinen, Perttu Haapanen ja Patrik
Vidjeskog sekä Kimmo Kuitusen
monumentaalisen soolokappaleen Saxes.
Soitinvalikoimani laajentui tämän
ohjelman myötä tenori- ja
baritonisaksofoneihin, joita olen
harvemmin päässyt hyödyntämään
länsimaisen taidemusiikin parissa. Koen
etenkin baritonisaksofonin kohdalla
saaneeni huomattavasti lisää voimaa ja
väriasteikon laajuutta kevyen musiikin
puolelle suuntautuneiden töiden kautta.
Lisäksi koin kiinnostavaksi fyysisesti
näinkin raskaan ohjelman soittamisen –
jotkut teoksista vaativat neljän oktaavin
äänialaa ja tämän ohjelman muodostama
kokonaisuus saattaisi monen puhaltajan
ansatsille olla liikaa.
Keväällä 2009 oli neljännen konsertin
vuoro. Konsertin linjaus oli
“kamarimusiikista solistiseen ilmaisuun”.
Ohjelmassa olivat Pehr Henrik Nordgrenin
ja Kirmo Lintisen triot saksofonille,
sellolle ja pianolle, Jan Mikael Vainion
kvintetto saksofonille ja jousikvartetille
sekä Oliver Kohlenbergin Rakkausduetto
kahdelle laulajalle, kahdelle saksofonille ja
jousille. Päätösnumerona kuultiin
Christian Holmqvistin konsertto.
Saksofonistin roolin muutokset antoivat
aihetta teoskohtaiselle sointiestetiikan
miettimiselle. Kamarimusiikkiteoksissa
soinnin yhteensovittaminen esimerkiksi
sellon kanssa oli luonnollisesti selvä
päämäärä, mutta myös Holmqvistin
konsertto on luonteeltaan paikoitellen
hyvinkin kamarimusiikillinen. Sooloosuuden ajoittainen syvällisen hienostunut
pidättyneisyys muuttuu kuitenkin joissain
tilanteissa hyvinkin nopeasti
perinteisemmän solistisen ilmaisun
mukaiseksi. Tämän konsertin uutena
soittimena oli sopraanosaksofoni, jonka
rooli vaihteli konserton kadenssin
tulkitsemisesta Kohlenbergin sävellyksen
laulajien sielunääneksi.
Viimeisen konsertin suhteen yksi
ajatukseni pysyi ensimmäisistä
suunnitelmista asti samana:
Konserttisarjani tulee päättämään Paavo
Heinisen Kvintetto op. 7 vuodelta 1961.
Ensimmäisenä suomalaisena modernina
saksofonisävellyksenä se ansaitsi
mielestäni itseoikeutetusti tämän paikan.
Sävellyksen kokoonpano on melko lähellä
yhtä vakituista kokoonpanoani eli Lineakvartettia. Linean peruskokoonpano on
huilu, saksofoni, kitara ja lyömäsoittimet.
Heinisen kvintetossa ei ole kitaraa, mutta
sen sijaan piano ja vibrafoni. Tämän
kvinteton lisäksi kuultiin Kimmo Kuitusen
Linea-kvartetille säveltämä Quatuor pour
Linea sekä Tapani Länsiöltä tätä konserttia
varten tilaamani soolokappaleen
kantaesitys. Neljänneksi teokseksi valitsin
Paavo Heinisen minulle ja Risto-Matille
omistaman Sonaatin.
Tämän konserttisarjan myötä olen
pyrkinyt tuomaan mahdollisimman
edustavan joukon suomalaista
saksofonimusiikkia yleisempään
tietoisuuteen. Katson vuonna 2002
pitämäni ensikonsertin kuuluvan tavallaan
tähän kokonaisuuteen – tästä syystä jätin
sisällyttämättä jatkotutkintokonsertteihini
ensikonsertissani kuultuja kahta teosta:
Magnus Lindbergin Linea d´Ombra ja
Erik Bergmanin Solfatara. Lisäksi olen
viime vuosina esittänyt lukuisia kertoja
Perttu Haapasen, Sebastian Fagerlundin,
Kalevi Ahon ja Pehr Henrik Nordgrenin
konserttoja, joten näiden sisällyttäminen
tähän sarjaan tuntui niin ikään turhalta.
Konserttoja edustivat vanhin ja uusin
suomalainen teos.
Omat tuntemukseni soittamiseeni liittyen
näiden viiden vuoden ajalta ovat
sensuuntaisia, että tunnen saaneeni lisää
avaimia tulkinnallisen syvyyden nippuun.
Esimerkiksi sen tosiasian hyväksyminen,
että saksofoni on sointivalikoiman
monipuolisuudeltaan täysin ylivertainen
klassisen musiikin tulkki, on poistanut
vähäisetkin laput silmiltäni liittyen
esimerkiksi soittimemme ohjelmistoon.
Varhaiset suomalaiset saksofoniteokset
ovat arvokas osa soittimemme historiaa,
eikä niiden soittaminen täysin modernin
sointiestetiikan keinovaroin ole kovinkaan
mielekästä vaan ehkä pikemminkin
rajoittavaa. Tämän ”jälki-vaudevillekauden” tyylin päivittäminen on ollut yksi
asia jota olen joutunut pohtimaan.
Tulkinnalliset ratkaisuni katson historiaa
kunnioittaviksi vaikka tiettyjä
nykyaikaisen sointiesteettisen tyylitajun
kyseenalaiseksi luokittelemia
aikakausisidonnaisia erikoisuuksia olenkin
siistinyt paremmin oman aikamme korville
sopiviksi.
Toinen pohtimisen aihe on luonnollisesti
ollut nykymusiikin esittäminen. Jokaisella
teoksella on oma tarinansa joka soittamalla
täytyy saada kerrottua. Minua on usein
vaivannut mielestäni vääristynyt uuden
musiikin esittämistraditio, joka nojaa
varsinkin puhaltimilla liikaa 1900-luvun
puoliväliin sijoittuvan ranskalaisen
traditionaalisen taidemusiikin
esittämiskäytäntöihin. Moderniin
musiikkiin sellaisenaan istutettuna tämä
tyyli kuulostaa vibratonkäytöltään ja
sointiväreiltään yksipuoliselta eikä
mitenkään palvele sitä kerrontaa joka tässä
musiikissa on aivan yhtä tärkeää kuin
missä tahansa muussakin. Kielioppi vain
on erilainen – sen ymmärtäminen on
onneksi vähitellen aukeamassa
muusikoille. Yhtä tärkeänä kuin kieliopin
ymmärtämistä ja uskottavaa toteuttamista
pidän sitä, että lähtökohtaisesti teokset
soitetaan oikein. Mielestäni ”taiteellisten
vapauksien” ottaminen nykymusiikissa sen
hinnalla, että partituuri ei toteudu
esimerkiksi vertikaalisen
yhdenaikaisuuden osalta, häivyttää
kyseisen taideteoksen olemassaolon
oikeutusta. Tämä lienee yksi asia jonka
ainakin toivon riittävän hyvin sisäistäneeni
tämän projektin kuluessa. Toinen
merkittävimpänä pitämäni asia on tunne
siitä, että ainakin ajoittain pystyn
saavuttamaan sen soinnin, jonka
mielessäni kuulen omana saksofonin
äänenäni.
Konserttisarjani teoskokonaisuudet ovat
olleet välillä sellaisia, ettei niitä
välttämättä tulisi soitettua ns. tavallisessa
resitaalissa. Konserteista ei olisi tullut
mitään ilman suurta joukkoa huippuluokan
taiteilijaystäviä. Avustajieni määrä nousi
useisiin kymmeniin. Nostan tässä esille
seuraavat työmyyrät: Sasha Mäkilä, RistoMatti Marin, Seeli Toivio, Hanna
Kinnunen, Jutta Holmberg, Matti Rankala,
Saara Koskipää, Linda Hedlund, Maya
Egashira, Max Savikangas, Aki Virtanen,
Mika Kallio, Osuma Ensemble,
Kamariorkesteri La Tempesta sekä iso
joukko orkesterisoittajia.
Lisäksi erityiskiitokset Kirsti
Nordströmille Eero Linnalan nuotiston
pelastamisesta – ilman Kirstiä kukaan
ihminen ei olisi enää ikinä voinut kuulla
aluksi soittamaani George de Godzinskyn
teosta Inspiration.
Yksi merkittävä osio suomalaista
saksofonimusiikkia jäi konserttisarjassani
paitsioon, nimittäin saksofonikvartetot.
Tämäkin oli aikanaan harkittu päätös,
vaikka kvartetot ja suuremmille
saksofonikokoonpanoille kirjoitetut
teokset muodostavatkin merkittävän osan
soittimemme ohjelmistosta. Mikä
olisikaan sopivampi hetki tuoda esiin
näitäkin teoksia kuin tohtorintutkinnon
tarkastustilaisuuden musiikkiosuus.
Seuraavaksi kutsunkin lavalle
Akateemisen Saksofonikvartetin jäsenet –
Maaret Nyberg, Saara Koskipää ja Timo
Rantanen. Esitämme Sebastian
Fagerlundin sävellyksen Short stories.
Puhe- ja musisointiosuuteni päätökseksi
olen valinnut toisen konserttisarjassani
paitsioon jääneen osion ohjelmistostamme
eli elektroakustisen musiikin. Näitä teoksia
on saksofonille sävelletty maassamme
vain muutamia. Esitän nyt Jarmo Sermilän
sävellyksen Contemplation 2 vuodelta
1978.
Kuvat: Seeli Toivio ja Timo Rantanen
Olemme avoinna
MA-PE 10.00-17.00
LA 10.00-14.00
SAKSOFONISEURAN HALLITUS ESITTÄYTYY
Olli Jaakkola, puheenjohtaja
Aloitin Ahti Sonnisen johtamassa ItäHelsingin musiikkiopistossa huilun soiton
Markku Marstelan opettamana 1973.
Jatkoin opiskeluja Hämeenlinnan
musiikkiopistossa vuodesta 1977 ja sain
musiikkiopiston päästötodistuksen 1982.
Saksofoniin tutustuin, kun
musiikkikapteeni, sittemmin
puolustusvoimien ylikapellimestari, Tapio
Tsokkinen työnsi sen käteeni 1978.
Seurakunnan nuorisosoittokunnassa kun
niitä (nuoria tyttö-) huilisteja oli hänen
mukaansa jo tarpeeksi. Siitä se
tutustuminen tenorisaksofoniin,
muistaakseni ranskalaisella Parismerkkisellä, alkoi.
Jatkoin vielä huilun opiskelua, mm.
Ruohon Liisan (Sibiksen opettaja ja
oopperan huilisti) oppilaana, ja koko
1980-luku meni Hämeenlinnan
kaupunginorkesterin huilun ja piccolon
soittajana. Ohessa tutustuin lähinnä
itsekseni saksofonin saloihin ja soitin
HSK:n Big Bandissä (mm. 1987
vakiotanssien MM ja latinotanssien EM
kisojen säestys Helsingin jäähallissa).
1990-luvun alussa muutin työn perässä
pääkaupunkiseudulle ja hurahdin
saksofoniin kokonaan. Olin 1995 mukana
foniseuran perustamiskokouksessa ja nyt
olen ollut seuran PJ jo viime
vuosituhannelta lähtien :-).
Tänään soitan JASO Big Bandissä (ten 2),
HSK Big Bandissä (altto 1), Grani Big
Bandissä (Bari) ja Espoon
puhallinorkesterissa (altto) poikani Iiron
(tuuba) kanssa. Sopraanolla ja muilla,
huiluakaan unohtamatta, soitan erinäisissä
pienkokoonpanoissa. Tämän soittamisen
ohella olen päätyökseni ajautunut
rakennusalalle ja toimin ISS Proko Oy:ssä
projektijohtajana vetämässä konsulttina
erilaisia rakennushankkeita.
Olli
Seppo
Olli-Pekka Tuomisalo
Olli-Pekka on Saksofoniseuran hallituksen
varapuheenjohtaja. Olli-Pekan haastattelu
löytyy Saksofanin numerosta 1/2002.
Lisää Olli-Pekan puuhista myös tässä
lehdessä!
Seppo Olkkonen
Olen kotoisin Varkaudesta, josta tulin v.
1960 Helsinkiin opiskelemaan germaanista
filologiaa Helsingin Yliopistossa. Olin
aloittanut lukiolaisena klarinetinsoiton ja
pääsin intti-kaverini mukana heti
ensimmäisenä opiskelusyksynä
Ylioppilaskunnan Soittajiin. Se oli ja on
edelleen mainio sinfoniaorkesteri, koska
siinä soitti paljon myös opiskelijoita
Sibelius-Akatemiasta. Pääsinpä sinne
vähäksi aikaa Eero Linnalan tunneille
”kyökin kautta” minäkin. Kukaan ei vienyt
minua Albertinkadulle Mäyränkoloon silloin eikä myöhemminkään. Se näet
purettiin v. 1966. Asun toki nyt talossa sen
viereisellä tontilla. Jazz oli kiehtonut
minua kouluajoista lähtien. Noin
kolmevitosena tutustuin Sven Nygårdiin,
jonka kautta avautui tie nyttemmin melko
aktiiviseen soittoon big bandeissa.
Kaisla
Nanna
Kaisla Mannerla
Olen opiskellut klassista saksofoninsoittoa
Helsingin Konservatoriossa ja sen jälkeen
Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Sittemmin musiikin ammattiopinnot ovat
jääneet yliopisto-opintojen vuoksi. Olen
kuitenkin edelleen innokas
saksofoninsoiton harrastaja, ja viime
vuodet ovat kuluneet Con Saxsaksofonikvartetin baritonisaksofonistina.
Olen myös aktiivisesti mukana Helsingin
Saksofoniorkesterin toiminnassa. Suomen
Saksofoniseuran hallituksessa olen
toiminut vuodesta 2009 alkaen.
saksofoninsoiton opinnot Itä-Helsingin
musiikkiopistossa vuonna 1996 Merja
Valve opettajanani ja myöhemmin siirryin
Sami Kataisen oppilaaksi. Valmistuin
muusikoksi 2007 Helsingin
Konservatoriosta, missä
saksofoniopettajanani toimi Juha
Keikkonen. Samana vuonna aloitin
Varhaisiänmusiikkikasvatuksen/
soveltavan musiikkikasvatuksen opinnot
Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa
(nykyisin Metropolia Amattikorkeakoulu).
Saksofoniseuran hallituksen jäsenyyden
lisäksi olen Helsingin saksofoniorkesterin
hallituksen varapuheenjohtaja. HSO aloitti
toimintansa kolmen orkesterin voimin
2008 Sami Kataisen johdolla.
Tarkoituksena on yhdistää voimia
saksofonistien keskuudessa ja tarjota heille
uudenlaisia yhteissoittomahdollisuuksia.
Orkesteri on lähtenyt toimimaan hienosti
ja tulevaisuuden varalle on lupaavia
suunnitelmia. Oma yhtyeeni,
saksofonikvartetti Con Sax (Kaisla
Mannerla, Jussi Gillberg, Tuukka Verho)
on toiminut hyvin aktiivisesti vuodesta
2006. Omien musiikillisten tavoitteiden
lisäksi yhtenä tavoitteenamme on ollut
tehdä saksofonikvartettia ja -musiikkia
tunnetuksi uudelle yleisölle.
Nyt asun väliaikaisesti Amsterdamissa,
missä minulla on mahdollisuus tutustua
paikalliseen musiikkielämään ja
saksofonikulttuuriiin sekä saada
vaikutteita ja ideoita toimintaani
Suomessa.
Nanna (Sari-Anna) Ikonen
Teuvo Siikasaari
Olen 25-vuotias helsinkiläinen
musiikkikasvatuksen opiskelija. Aloitin
Teuvo Siikasaari on tällä hetkellä
sairaslomalla hallituksesta.
Saara Koskipää
Olen tämän kädessäsi olevan lehden
toimittaja ja Saksofoniseuran hallituksen
sihteeri. Hallituksessa olen vaikuttanut nyt
muutaman vuoden. Työskentelen
saksofonistina Helsingin
Poliisisoittokunnassa ja kouluttaudun
samalla poliisin tehtäviin. Enemmän tietoa
minusta löytyy Saksofanin numerosta
2/2008.
Saara
Teuvo
HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT:
Olli Jaakkola ([email protected])
Sari-Anna Ikonen ([email protected])
Saara Koskipää ([email protected])
Kaisla Mannerla ([email protected])
Teuvo Siikasaari ([email protected])
Olli-Pekka Tuomisalo ([email protected])
Seppo Olkkonen ([email protected])
Soitinkorjaamo K. Lilja
Lemminkäisenkatu 36
20520 TURKU
p. 040-527 0975
040-549 5166
0400-999 185
040-513 6734
0500-419 548
0400-704 089
050-3222 359
Suomen Saksofoniseuran jäsenet 19.12.2009
Juhani Aaltonen
Jarmo Airisto
Risto Alaviuhkola
Fred Andersson
Jarkko Juhani
Anttila
Simo Aunesluoma
Rauno Berg
Manuel Dunkel
Liisa Eloranta
Kaj Fagerholm
Ghita Forelius
Åke Forsell
Roger Freundlich
Jussi Gillberg
Ilmari Haapajoki
Suvi Hänninen
Yrjö Hauskala
Julius Heikkilä
Petri Heimonen
Kari Heinilä
Paavo Helistö
Olli Hietala
Petteri Hietamäki
Esa Hokkanen
Joona Hotti
Susanna Hovi
Ville Hovi
Nanna Ikonen
Mikko Innanen
Olli Jaakkola
Jari Jämsä
Jouni Järvelä
Marjatta Järvinen
Timo Järvinen
Klaus Järvinen
Ari Jokelainen
Aarre Joutsenvirta
Jussi Junttila
Erkko Jussila
Kaarlo Kaartinen
Jouni Kahila
Matti Kallio
Harri Kangas
Jari Kankare
Jussi Kannaste
Tane Kannisto
Jarmo Karamäki
Jouko Karastie
Heikki Kasari
Jorma Kaskenmäki
Sami Katainen
Juha-Matti
Katajamäki
Juha Keikkonen
Jussi Kekäläinen
Timo Knuuttila
Eero Koivistoinen
Tapio Korpela
Tapani Koskenkari
Saara Koskipää
Kasper Kosteczko
Tuomas Kotovirta
Vesa Kuitunen
Merja Kuosmanen
Teuvo
Kylmäniemi
Matti Kymäläinen
Rauli Laaksonen
Joel Lahti
Pentti Lahti
Annu Laine
Reijo Laitila
Pentti Lasanen
Timo Lassy
Martti Lauhio
Antti Lauronen
Sikri Lehko
Erkki Lehtimäki
Stina Lehtimäki
Olof Lehtonen
Hannu Lehtonen
Pasi Lehtoranta
Alvian Leppälä
Arne Linderborg
Jukka Lumme
Kimmo
Luomanmäki
Erik Mäkelä
Johanna Mäkilä
Mikko Mäkinen
Kalervo "Endo"
Mäkinen
Esa Mangeloja
Kaisla Mannerla
Saara Markkanen
Markku Marstela
Jaakko
Martikainen
Petri Marttinen
Anja Mauranen
Samu Metsänen
Jussi Mikkola
Witold Mrozowski
Janne Murto
Juha Murto
Kati Näppäri
Pauli Niiranen
Paavo Nikkilä
Antti Nuorivuori
Jaakko Nurila
Erkki Nurmela
Maaret Nyberg
Sven Nygård
Jouko Nyquist
Marjo Oesch
Timo Oksanen
Seppo Olkkonen
Joonas Outakoski
Seppo Paakkanen
Seppo
Paakkunainen
Sari Päivärinne
Pertti Päivinen
Kauko Paljakka
Reima Pekkonen
Jorma Pellinen
Jarmo Pennala
Jari Perkiömäki
Jukka Perko
Esa Pethman
Olli-Heikki
Pietikäinen
Risto Piironen
Simo Pinomaa
Hannu Pohjanpalo
Marko Portin
Satu Pulkkinen
Petri Puolitaival
Jenni Puranen
Eino Pykälämäki
Pekka Pylkkänen
Tiina Ramula
Timo Rantanen
Harri Rautiainen
Joonatan Rautio
Joonatan Rautiola
Lasse Reijomaa
Juha Repo
Juhani Reponen
Matti Rinne
Tapani Rinne
Ismo Rissanen
Juhani Romppanen
Mikko Rousku
Marita Ruohonen
Kai Ruskeepää
Päivi Rusula
Petri Saari
Matti Saarinen
Reijo Saikkonen
Jussi Saksa
Kari Salminen
Lasse Salo
Johannes Salomaa
Tapani Salonen
Hanna Salonen
Antti Sarpila
Eero Saunamäki
Pekka Savijoki
Anna Savolainen
Teuvo Siikasaari
Simo Pekka
Silvonen
Andrei Sinenko
Timo Sipilä
Pekka Siponen
Tuomas Sipponen
Ville Soro
Milla Sorsakivi
Olli Suutela
Wiljami Suvanne
Teemu Takanen
Pentti Tammiaho
Kukka Teittinen
Kari Teräväinen
Rauno Toikka
Mikko Toivanen
Tarja Topelius
Olli Juhani
Tuomainen
Olli-Pekka
Tuomisalo
Veli-Pekka
Tuomola
Raimo Tuovinen
Veli-Markku Uski
Tuomo Uusimäki
Jorma Väänänen
Vallas Vainio
Oivi Väisänen
Yrjö Vaivila
Pekka Välimäki
Kari Vannemaa
Ville Vannemaa
Leo Vapalahti
Matti Vilen
Laura Vilmi
Jyrki Vilo
Esko Virtanen
Heikki S. von
Hertzen
Tom Wanamo
Eimer Wasström
Timo Wuori
Pekka Ylinen
Tommi Ylinen
Yhteisöjäsenet:
Finlandia
Woodwind
Specialist
F-Musiikki
Master Edit Oy
Millbrook
Musiikki
Soitin Laine
Soitinkorjaamo K.
Lilja Ky
Woodwinds Ky
“Jäsenmaksuvuosi”
“Etunimi” “Sukunimi”
“Osoite”
“Postitoimipaikka”
Suomen Saksofoniseuran
PERINTEINEN KEVÄTKONSERTTI
Malmitalolla
Maanantaina 8.3.2010
klo 19.00
Esiintymässä mm.
Timo Rantanen
Petri Puolitaival
Mikko Innanen
Timo Lassy
Akateeminen Saksofonikvartetti
Konsertissa julkistetaan vuoden 2010 Josef Kaartinen palkinnon saaja.