Ylpeästi lapsen puolella

Pesäpuun
lehti
1/2015
Ylpeästi lapsen puolella
Pesäpuun
lehti 1/2015
3 .............. Toiminnanjohtajalta
4 .............. Vieraskynä
5 .............. Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon
8 .............. Ikävä on iso asia lastensuojelussa
11 ............ Luottamusta vai varautuneisuutta?
12 ............ Lähemmäs Lasta -koulutus: ihmissuhteet lasta suojelemassa
13 ............ Lapsi vankilassa
15 ............ Uudet PRIDE-kouluttajat
18 ............ ”Kuinka pääsisin sisälle siihen kun lapsen sieluun sattuu?”
20 ............ Uusi kehittäjäpsykologi aloitti
22 ............ ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA
23 ............ STOP! Pysäkki-mallista apua lastensuojelun arviointiin?
27 ............ Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri
Julkaisija
Päätoimittaja
Pesäpuu ry
Ilmarisenkatu 17 A, 40100 Jyväskylä
puh. (014) 332 2500
[email protected]
www.pesapuu.fi
Raili Bäck-Kiianmaa,
[email protected]
Iso Roobertinkatu 1 A 5, 00120 Helsinki
Taitto
Piritta Schulz, [email protected]
Painopaikka
Kariteam, Jyväskylä
2 Pesäpuun lehti • 1/2015
Ylpeästi lapsen puolella
P
esäpuun vuoden 2015 teema on Ylpeästi
lapsen puolella. Hyvin tehty työ on ylpeydenaihe, se antaa työlle merkityksen ja
auttaa jaksamaan. Liian harvoin annamme
itsellemme luvan olla ylpeitä työstämme
ja sen vaikutuksista. Saako lastensuojelun työntekijä edes olla julkisesti ylpeä
työstään, eikö siinä aina loukata jonkun
osapuolen oikeuksia ja asemaa? Pesäpuussa
olemme ylpeitä siitä, että kahdenkymmenen vuoden ajan olemme päättäväisesti
kääntäneet katseemme lapseen, kulkeneet
lapsi olkapäillä muistuttamassa siitä, miksi
me teemme tätä työtä. Katseen kääntäminen lapseen on edellyttänyt myös katseen
kääntämistä itseemme, siihen lapseen, joka
kerran olimme. Lapsen puolella oleminen
edellyttää siis kohtaamisia sisäisen lapsemme kanssa. Jos olemme oman sisäisen
lapsemme puolella, on meidän helpompi
olla myös muiden lasten puolella.
Vaikuttavuutena pidetään helposti vain
rakenteellisia muutoksia, jotain mitattavaa,
jotain näkyvää. Lastensuojelussa suurimmat
ihmeet tapahtuvat kuitenkin arjen kohtaamisissa. Muutos voi olla pieni, vain
uusi näkökulma asioihin, mutta riittävä
muutosprosessin käynnistymiseksi. Muutostarinat ovat oman ja monen muunkin lastensuojelun ammattilaisen työuran helmiä.
Aito kohtaaminen voimauttaa ja vapauttaa
asiakkaamme voimavaroja.
Vuosi 2015 on PRIDE-ohjelman 20-vuotisjuhlavuosi Suomessa. PRIDE-ohjelma lähtee
syvästi lapsen tarpeista. Ohjelmalla on ollut
tärkeä vaikutus myös Suomessa tehtävään
lastensuojelutyöhön. Vanhempien kanssa
työskentelystä on siirretty työskentelyyn
lapsen kanssa, lapsen osallisuuteen ja lasten
Pesäpuun lehti • 1/2015
Toiminnanjohtajalta
Raili Bäck-Kiianmaa
oikeuksien parempaan toteutumiseen. Uskon, että pieni on kaunista. PRIDE-ohjelman
tuominen Suomeen aloitettiin ruohonjuurista, kasvatettiin taimia, tehtiin kokeiluja.
Valittiin pilottijoukko sijaishuollon osaajia,
jotka koulutettiin ja tutustutettiin ohjelmaan.
He veivät ”sanomaa” eteenpäin. Pidettiin
ensimmäiset valmennusryhmät, kerättiin
palautetta, kehitettiin edelleen. RAY:n tuki
tarjosi mahdollisuuden prosessiin, jossa
opittiin, erehdyttiin, syvennettiin tietoa
ja edettiin pienin askelin. Nyt PRIDE on
oleellinen osa suomalaista perhehoitoa. Ei
siksi, että niin määrättiin ylhäältä, vaan siksi,
että kokemukset ovat osoittaneet ohjelman
toimivuuden ja vaikuttavuuden. Olisiko nyt
oikea aika luovuttaa PRIDE valtion hellään
huomaan kaikkien saataville?
Kevään valoa!
Teksti: Raili Bäck-Kiianmaa
Pesäpuu ry
Kuva: Lahja Kallinen
3
Joku on osannut
L
asten suojelu muuttuu. Siihen vaikuttavat kriisiytyneet sijaishuollon kysymykset, kuntien talous ja orastavat, vahvistuvat
uudet näkemykset. Kaikki myöntävät, että
muutos on tarpeen.
Jotkut asiat etenevät loogisesti omaa latuaan kuten ehkäisevän työn vahvistuminen,
josta on jo hyviä esimerkkejä monissa, erityisesti pienemmissä kunnissa. Raja-aitoja
kaatuu ja kirjastosta voi lainata ”apua”
kirjojen lisäksi kuten Raisiossa.
Perhehoito vahvistuu uuden lainsäädännön avulla ja myös siksi, että ilman toimivaa perhehoitoa Suomi ei selviä hoitovastuustaan lasten, vammaisten ja vanhusten
kanssa. Hoidettavien alaikäisten määrää
rajataan toimeksiantoperusteisissa yksiköissä ja perhehoidon ”räätälöinti” hoidettavan
edun mukaisesti mahdollistuu, kun hoitoa
voidaan antaa myös perhehoidossa olevan
kotona. Inhimillisten syiden lisäksi euro on
tässä kova konsultti. Tämä merkitsee sitä,
että kehittämistyöhön tarvittavat varat on
haettava järjestelmän sisältä. Laitospaikat
eivät lisäänny eikä lisää rahaa lastensuojeluun löydy.
Yli kuudensadan hoitoyksikön määrän
katto on jo saavutettu ja nyt on käynnissä
tiivistyminen ja osittain myös pudostuspeli.
Kunnat ovat yhä vaativampia ostajia ja
toisaalta hoitoyksiköt keskittyvät isompiin
kokonaisuuksiin ja erityistä erityisosaamista
vaaditaan.
Eräs asia on uusi tässä muutoksessa.
Lasten ja nuorten ääni kuuluu selkeämmin lastensuojelussa ja voi olettaa, että se
näkyy merkittävänä tekijänä tässä ajassa,
kun joskus asioita arvioidaan historian näkökulmasta. Tätä on yritetty aiemminkin,
4
Vieraskynä
Seppo Sauro
mutta vähäisin tuloksin. Kiinnostavat alut
ovat kuihtuneet ja sammuneet.
Kiitoksen ja kunnian tästä nykyisestä
kehityksestä ottavat mielellään monet tahot, mutta Pesäpuun merkitystä ei voida
sivuuttaa. Järjestelmällinen työskentely
lapsilähtöisten menetelmien kehittämiseen
ja lanseeraukseen sekä kokemusasiantuntijoiden työn organisointi kestäväksi jatkumoksi on hieno saavutus. Olisi tämäkin
voinut epäonnistua, mutta kun on löydetty
yhteinen sävel ja pidetty tiukasti kiinni itse
kunkin työn ja näkökulman kunnioittamisesta on saatu hyvää aikaan. Lasten ja
nuorten sekä heidän läheistensä läsnäolo
lastensuojelun kehittämistyössä on kirkastanut ja yksinkertaistanut sanomaa.
Elämä koostuu pienistä asioista, jotka ovat
olennaisia. Asiakkaat osaavat niistä kertoa,
jos me osaamme kuunnella. Pesäpuu on
osannut.
Teksti: Seppo Sauro
toiminnanjohtaja
Lastensuojelun Keskusliitto
Kuva: Martti Leppä
Pesäpuun lehti • 1/2015
Nuoren hyvä tuleminen
perhehoitoon
Istahdin pienryhmään. Lippisten ja hiuspehkojen alta vilkuili äskettäin
sijoitettuja 16–17–vuotiaita tyttöjä ja poikia. Ihmettelin ääneen, miten
ihmeessä heidät oli sijoitettu perheisiin. Sain osakseni outoja katseita:
”Meiltä kysyttiin ja me haluttiin!”
T
utustuminen, muuttaminen uuteen
sijaisperheeseen ja sopeutuminen ovat
herkkää ja puhuttelevaa aikaa. Siikarannan
Nuorten foorumissa mietittiin yhdessä 18
paikalla olleen 14–19-vuotiaan nuoren
kanssa kuinka nuoren tuleminen perhehoitoon voidaan järjestää mahdollisimman
onnistuneesti. Teemaa käsiteltiin nuorten suunnittelemien fiktiivisten hahmojen
avulla. Keskeisimmäksi kysymykseksi
nousi: kuinka tämä kaikki voidaan tehdä
mahdollisimman helpoksi nuorelle?
näkyviksi kysymällä millaisista oloista
nuori tulee, mitä hän tarvitsee, jotta elämä
voi tasapainottua sekä millaisin keinoin
nuoren selviytyvyyttä voidaan parhaiten
tukea. Nuorelle on tärkeää, että hänen on
mahdollista kertoa omista ajatuksistaan
paikkaan liittyen, vaikkei sijoitusta voitaisiinkaan toteuttaa hänen toivomallaan
tavalla.
Foorumissa puhuttiin myös sijoituspaikan fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta. Keskeisenä kiinnittymisen edellytyksenä on, että nuori kokee perheen
aikuiset turvallisina. Tämä välittyy nuorelle
esimerkiksi aikuisen hymyn, silmiin katsomisen ja vastaanottavaisuuden kautta.
Riittävä ja kunnollinen tutustuminen
Paikan ja perheen sopivuus nuorelle
Nuoren tulemista perhehoitoon tulee valmistella nuorta kuunnellen. Paikka tulee
valita nuoren tarpeiden mukaan, eikä arpoa
paikkaa ja nuorta yhteen. Tarpeet tulevat
Pesäpuun lehti • 1/2015
Tutustuminen uuteen perheeseen, kuten
myös omaan sosiaalityöntekijään, tulee
tehdä rauhassa ja huolella. Nuorelle tulee
kertoa tulevasta sijoituksesta ajoissa ja
hänen kysymyksiinsä on vastattava rehellisesti. Pelkkä uudesta asuinpaikasta
kertominen ei riitä, vaan on järjestettävä
useita tapaamisia uuden perheen kanssa.
Myös tapa, jolla nuori kohdataan ennen sijoitusta, on hyvin merkityksellinen.
Avoimuus sekä aito kiinnostus nuoren
asioista ja mielenkiinnonkohteista synnyttävät luottamusta, joka rakentaa pohjaa
kotiutumiselle.
5
Nuoret muistuttivat, että sijoitus vaikuttaa kaikkiin prosessissa mukana oleviin ihmisiin, siis myös sijaisperheessä jo
oleviin lapsiin. Heitä ei tule prosessissa
unohtaa! Sillä, kuinka perheen muut lapset
huomioidaan sijoitusta valmisteltaessa,
tutustumisvaiheessa sekä nuoren muuttaessa perheeseen, on vaikutusta siihen,
kuinka he suhtautuvat uuteen tulijaan ja
ottavat hänet vastaan.
Hössötys pois!
Sijoitushetkellä nuori ei kaipaa ympärilleen hyörimistä ja
pyörimistä, asioiden
ajattelua hänen puolestaan tai perheen
arkirutiinien muuttamista hänen vuokseen. Nuoret toivovat rauhaa asettua ja
normaalina jatkuvaa
arkea. Nämä helpottavat sopeutumista
uuteen asuinpaikkaan.
Avain hössötyksen poistoon on: kysytään
nuorelta miltä hänestä tuntuu ja millaisia
toiveita hänellä on sekä kerrotaan hänelle
totuudenmukaisesti mitä nyt ja seuraavaksi tapahtuu. Asioita ei tule peitellä,
sillä nuori aistii helposti, mikäli hänelle
ei kerrota kaikkea.
Kotiutumisvaiheessa on tärkeää antaa
nuorelle aikaa käsitellä tapahtunutta ja totutella rauhassa uuteen tilanteeseen. Suurin
virhe, mitä voidaan tehdä, on painostaa
nuorta puhumaan omista kokemuksistaan
liian nopeasti. Nuori kyllä puhuu, kun on
siihen valmis.
6
Nuori saa olla oma itsensä
Nuori kaipaa tukea ja rohkaisua siinä, että
hän osaa nähdä itsensä ainutlaatuisena
yksilönä. Tässä esimerkiksi mahdollisuus
valita omat vaatteet ja harrastukset tai sisustaa huone oman mielen mukaan lisäävät
nuoren omanarvontuntoa.
Lisäksi aikuisen antama tuki tunteiden
käsittelyssä on tärkeää. Monet, ristiriitaisetkin tunteet hämmentävät nuoren mieltä
sijoitushetkellä. Hän tarvitsee apua niiden tunnistamisessa, sanoittamisessa
ja käsittelemisessä.
Se, mitä nuori sijoituksen jälkeen
toivoo, on päättäväiset vanhemmat,
jotka eivät anna
periksi vaan kestävät nuoren erilaiset
reaktiot ja tunteet.
Tällöin nuori kokee
olevansa hyväksytty
omana itsenään.
Tasavertainen kohtelu
Kokemus tasavertaisuudesta muodostuu
ennen kaikkea aikuisten toiminnan kautta.
Nuori toivoo tulevansa kohdatuksi ennen
kaikkea tavallisena nuorena, jolla on ensisijaisesti samat perustarpeet kuin kenellä
tahansa toisella nuorella. Kun nuori kokee
olevansa hyväksytty sellaisena kuin hän on,
myös vaikeammista asioista on helpompi
keskustella.
Tasavertaisuus kulkee käsi kädessä
oikeudenmukaisuuden kanssa. Siihen
kuuluu, että joku kertoo hänelle hänen
oikeuksistaan ymmärrettävällä kielellä ja
pitää huolen niiden toteutumisesta. Toi-
Pesäpuun lehti • 1/2015
saalta nuoret korostivat, että sijoitetuilla on
oltava samat velvollisuudet kuin perheen
muillakin lapsilla.
Ei rajoiteta eikä pakoteta nuorten
yhteydenpitoa sukulaisiin ja läheisiin
Nuoret kokevat merkittäväksi sen, että
he saavat sijoituksen jälkeen itse päättää
ketä ja milloin he haluavat tavata. Kaikille
nuorille se ei ole isä tai äiti vaan tärkeä
ihminen voi löytyä muista sukulaisista tai
vaikka entisten harrastusten ohjaajista. Yhteydenpitoon ei myöskään saa painostaa,
vaan nuoren toiveet tulee ottaa todesta.
Sijoituksen alussa olisi hyvä kutsua nuorelle tärkeät ihmiset kylään sijaisperheeseen, jotta he saisivat tutustua toisiinsa.
Nuorelle merkitsee paljon se, että hänelle
tärkeät ihmiset tuntevat toisensa ja tulevat
juttuun keskenään.
Teksti: Pipsa Vario
Pesäpuu ry
Siikarannan Nuorten foorumin raportti luettavissa:
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/
nuoret/nf2014_siikarannan_raportti.pdf
”Siinä pitää haluta juuri tämä nuori, juuri tämä lapsi.
Eikä niin, että mä haluun sitä semmoista pientä ja nyt tyydyn tähän
vähän isompaan, vaan että mä haluun just tän. Mä haluun just tän
12-vuotiaan, mä haluun just tän 13-vuotiaan tai jopa 15-vuotiaan.
Mä haluun just tän, täs on jotain sellaista, jonka mä haluun.”(Ulla)*
Nuori tarvitsee valmennetun perheen, joka ymmärtää nuoruutta ja nuoruusikäistä! Pesäpuu ry järjestää täydennyskoulutusta PRIDE-kouluttajille
teemalla NUORUUSIKÄISEN SIJAISVANHEMMAKSI. Seuraava koulutus
on Helsingissä 14.–15.10.2015.
Koulutuksessa perehdytään nuoren
kokemusmaailmaan kolmen teeman kautta: liittyminen (kiintymys), elämäntarina ja selviytyminen. Michael Ungarin
kolme eläinhahmoa luotsaavat osallistujat yhteiseen pohdintaan. Koulutus
antaa valmiuksia sekä valmentaa
uusia sijaisvanhempia nuorille
että tarjota täydennyskoulutusta
jo toimiville sijaisvanhemmille.
*Lampinen, Satu (2014) Nuoren sijaisvanhemmuus sijaisvanhempien kertomuksissa.
Opinnäytetyö (YAMK), Sosiaalialan koulutusohjelma.
Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Pesäpuun lehti • 1/2015
7
Ikävä on iso asia lastensuojelussa
Salapoliisipäivässä tutkittiin tärkeitä
teemoja yhdessä läheisten kanssa
I
lmassa oli jännitystä, kun salapoliisit ja
heidän valitsemansa läheiset kokoontuivat tutkimaan ja kehittämään yhdessä
lastensuojelua. Lapset olivat itse valinneet
päivään mukaan heille ne tärkeimmät ihmiset, joiden oli mahdollista osallistua päivään. Mukana oli äitejä, sijaisvanhempia,
isosisko ja laitosten omahoitajia.
Päivä käynnistyi käsinukke Mäyrän
pyytäessä lapsilta apua: ”kertokaa lapset
minulle, mitä se sellainen lastensuojelu
oikein on?” Lapset lähtivät innoissaan auttamaan Mäyrää ja kertomaan ajatuksiaan
hänelle. Mäyrä pyysi lapsilta apua myös
muihin päivän teemoihin.
Päivä oli täynnä iloa, jännitystä, syliä
ja hellyyttä. Lapset nauttivat yhteisestä
ajasta läheistensä kanssa. Meille työnteki-
Ensimmäinen lasten ja läheisten yhteinen foorumipäivä järjestettiin Halikossa
yhteistyössä Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikön kanssa. Päivään osallistui
10 lasta ja 10 läheistä. Päivän aikana
tutkittiin aiheita KOTI, LÄHEISET JA IKÄVÄ. Kiitos mukanaolleille!
jöille päivä oli hyvin koskettava ja herätti
laajan keskustelun ikävän merkityksestä
lastensuojelussa. Lasten rohkeus puhua
ikävästä avasi monen silmät asian tärkeydelle. Lapsella, joka asuu sijaiskodissa tai
lastensuojelulaitoksessa on kaipuu ja ikävä
etäällä olevia ihmisiä, paikkoja ja asioita
kohtaan. Lapsi, jonka elämän varrella on
ollut useita sijaishuoltopaikkoja, on yhä
enemmän suhteita, joita hän ikävöi. Ikävä
on iso tunne.
Lapset rakensivat läheistensä kanssa auttamiskoneet. ”Koneesta kuulee hyviä asioita ja sen sisällä on
puhelinnumeroita, jotta voi soittaa tärkeille ihmisille.”
8
Pesäpuun lehti • 1/2015
Pienryhmäkoti Apilassa asuvia
lapsia ja heidän läheisiään osallistui
Salapoliisifoorumiin. Näin he
kommentoivat foorumipäivää...
Ikävään auttaa myös oma rakas unikaveri.
Meidän aikuisten ei ole helppo pysähtyä
lapsen ikävän äärelle. Toisinaan lapsen
ikävää voi olla vaikea hyväksyä tai sietää. Kuitenkin meillä jokaisella on oikeus
ikävöidä ja ansaitsemme saada lohdutusta
tähän tunteeseen. Foorumipäivässä lapset miettivät keinoja, miten ikävää voisi
helpottaa.
Lasten keinoja ikävän helpottamiseksi
”Ikävä helpottaisi, jos voisi tavata äitiä,
iskää ja koiraa. Voisi soittaa, jos ei voi tavata
tai voi laittaa tekstarin!
”Voi itkeä ja halia. Oma pehmolelu, unikaveri auttaa. Leikkiminen auttaa ja se ettei
olisi mitään vaikeuksia. Omat kaveritkin
vois auttaa.”
”Voi myös lähettää lentosuukkoja. Äiti
voi sitten kertoa, että ne tuli perille. ”
Ole rohkea aikuinen ja
anna lapselle lupa ikävöidä
Meidän aikuisten tehtävänä on pohtia miten mahdollistamme ikävästä puhumisen
ja annamme lapsille luvan tuntea ikävää.
On tärkeää olla turvallisesti läsnä ja ottaa
puheeksi. Ikävästä ja tärkeistä ihmisistä voi
jutella. Lapset tarvitsevat meidän apuamme turvallisten tapaamisten järjestämiseen
ja yhteydenpitoon. Asiaa ei voi ohittaa.
Pesäpuun lehti • 1/2015
Yhteistä aikaa läheisille
ja lapselle, meillä kovin
odotettu päivä.
Tärkeintä meidän pojille oli
äidin kanssa yhdessäolo,
yhteiset elämykset, yhdessä
tekeminen, ”olen tärkeä”
-ajatus.
Päivä herätti äiditkin
ymmärtämään, miten paljon
lapsi ikävöi. Pitkäjänteinen
vaikuttavuus tosin vaatii
asian työstämistä yhä uudelleen ja uudelleen.
Teksti: Hanna Särkiö, Sari-Anne Paaso
Pesäpuu ry
Kuvat: Sari-Anne Paaso
9
Pienet lastensuojelun kokemusasiantuntijat eli
Salapoliisit tutkivat ja kehittävät lastensuojelua.
Lasten tutkimustuloksista on teetetty julisteita,
joissa lasten ääni kuuluu autenttisena. Lapset
ovat tutkineet mm. lastensuojelua, auttamista
ja sosiaalityötä. Lisäksi lapset ovat halunneet
tehdä aikuisille tärkeiden asioiden muistilistan ja
muistuttaa huolenpidon tärkeydestä. Julisteiden
kuvat ovat Salapoliisiryhmistä.
Saatavilla kahdeksan erilaista A3-kokoista
julistetta, 2 €/kpl.
LA
10
KSIA
U
T
A
J
A
N
ST E
LA
E LU S
J
O
U
S
N
ST E
TA
Pesäpuun lehti • 1/2015
Luottamusta vai varautuneisuutta?
Nuorten kokemuksia yhteydenpidosta sijaishuollossa
P
irita Lähdeksen ja Mari Niemisen
ylempi AMK-opinnäytetyössä tutkittiin nuorten kokemuksia läheisten osallisuudesta ja yhteydenpidosta sijaishuollon
aikana. Opinnäytetyötä varten haastateltiin 12 huostaanotettua nuorta, jotka olivat
14–17-vuotiaita. Opinnäytetyö toteutettiin
osana Lähemmäs-projektia.
Tulosten mukaan nuorten läheis- ja perhesuhteet olivat hyvin moninaisia. Läheisiksi
nimettiin pääsääntöisesti perheenjäseniä,
muita sukulaisia ja ystäviä. Myös lastensuojeluyksikön muita nuoria ja työntekijöitä
sekä muita viranomaisia nimettiin läheisiksi.
Nuorten kerronnasta heijastui joko luottamusta tai varautuneisuutta. Ne eivät ole
nuoressa automaattisesti, vaan syntyvät
nuoren ja lastensuojelun työntekijöiden
välisestä vuorovaikutuksesta ja vaikuttavat nuoren osallisuuden kokemukseen.
Luottavaiset nuoret kokivat, että he tulevat kuulluiksi, voivat vaikuttaa itseään
koskeviin päätöksiin ja heidän läheisillään
on yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet. Va-
rautuneet nuoret kokivat, että heidän mielipiteensä pyritään kuulemaan, mutta sitä
ei huomioida päätöksenteossa. He kokivat,
että läheiset tulevat paremmin kuulluiksi
kuin he itse. Läheisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ei kuitenkaan
ollut niin paljon kuin luottavaisilla nuorilla.
Luottamuksellinen omaohjaajasuhde edisti
nuorten kuulluksi tulemisen kokemusta.
Läheisillä sitä lisäsi aktiivinen perhetyö.
Yksi väylä kuulluksi tulemiselle on lastensuojeluyksikössä pidettävät asiakassuunnitelmaneuvottelut. Luottavaiset nuoret
olivat tyytyväisempiä yhteydenpitoon kuin
varautuneet. He myös kokivat useammin,
että yhteydenpitoa on autettu sosiaalityöntekijän ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden
toimesta.
Lähdes, Pirita & Nieminen, Mari (2014) Luottamusta vai varautuneisuutta? Nuorten kokemuksia osallisuudesta ja yhteydenpidosta sijaishuollon aikana. Opinnäytetyö (YAMK), Laurea
ammattikorkeakoulu. Http://www.theseus.fi/handle/10024/82301
Toimintamalli asiakasperheiden läheisverkostojen selvittämiseen
Minna Rissasen ylempi AMK-opinnäytetyössä kuvataan Viertolan vastaanottokodin käyttöön kehitettyä toimintamallia asiakasperheiden läheisverkostojen
selvittämiseen. Strukturoidun toimintamallin käyttö selkeytti ja yhdenmukaisti
läheisverkostojen selvittämistä vastaanottokodissa. Mallin avulla läheisverkostot
saatiin mukaan tukemaan perheitä ja lisäämään perheiden hyvinvointia. Selkeä
ja yhdenmukainen toimintamalli hyödytti opinnäytetyön tulosten mukaan sekä
työntekijöitä että asiakasperheitä.
Rissanen, Minna (2014) Toimintamalli perheiden läheisverkostojen selvittämiseen Viertolan vastaanottokodissa. Opinnäytetyö (YAMK), Laurea-ammattikorkeakoulu. Http://www.theseus.fi/
handle/10024/85793
Pesäpuun lehti • 1/2015
11
Lähemmäs Lasta -koulutus:
ihmissuhteet lasta suojelemassa
Kokemuksia Satakunnan koulutuksesta
L
ähemmäs Lasta -koulutus Porissa
antoi uutta ja raikasta näkökulmaa.
Arjen työssä ei ole aina aikaa miettiä ja
on mahtavaa saada valmiiksi pureskeltua
asiaa pohdittavaksi. Saimme satakuntalaiset lastensuojelun työntekijät mukaan
keskusteluun. Koulutuksen jälkeen haluamme tutkia, ketä lapset asettavat heille
tärkeiksi henkilöiksi. Läheiset eivät aina
ole välttämättä ydinsukulaisia, vaan aihe
on laajempi.
Erityinen anti oli ikävästä puhuminen.
Neuvotteluissa ja tapaamisissa ikävä on
läsnä, mutta vältämmekö sanan käyttöä.
Lapsen sydämessä on tilaa monelle ihmiselle. Hänellä saa ja on lupa ikävöidä
läheisiään. Voimme tukea lasta ja nuorta
puhumaan ikävästä. Aikuisina voimme
olla myös esimerkkeinä. Ymmärrämme,
että missä lapsi onkaan, hänellä voi olla
ikävä toisaalle. Mutta kun asiasta saa puhua, niin ikävä ei ehkä tunnu niin pahalta.
Päätimme ottaa tämän asian paremmin
esille jatkossa sijaisvanhempien, ammattilaisten ja kaikkien lapsen läheisten kanssa
työskennellessä.
Lisäksi koulutuksessa saimme kokeilla
erilaisia välineitä. Esimerkiksi ”Meidän
perheen lähimetsä” tuntui menetelmältä,
jonka voisi ottaa käyttöön. Koulutuksiin
sisältyi sopiva määrä keskustelua, luentoa
sekä toiminnallisuutta. Koulutukseen osallistui myös Satakunnan sovittelutoiminnan
työntekijöitä ja lastensuojelun edunvalvojia. Ideoita läheistyöstä saatiin laajasti.
Teksti: Johanna Santanen
sosiaalityöntekijä
Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö
Lähemmäs Lasta -koulutus
lastensuojelun ammattilaisille
järjestetään avoimena koulutuksena
Helsingissä 1.12.–2.12.2015.
Ilmoittaudu mukaan www.pesapuu.fi
”Lapsen mielessä soi läheinen”
- kokemuksia ja lauluja läheisyydestä
Pesäpuun Lähemmäs-projekti on mukana
SuomiAreenalla Porissa 14.7.2015 alkaen
klo 10.30. Luvassa on kokemusasiantuntijoiden ajatuksia, asiantuntevia
kommentteja ja paljon musiikkia.
Esiintyjinä Yona & Anna Puu.
Tule paikan päälle tai seuraa MTV:sta!
12
Pesäpuun lehti • 1/2015
Lapsi vankilassa
L
apsi ei pääse valitsemaan olosuhteita, Vauverosirkusta ja yhteisiä hetkiä
joissa hän syntyy tai kasvaa. Joidenkin Monikaan lapsistamme ei voi toimia omana
lasten kohdalla vanhempi on syyllistynyt äänenään, koska suurin osa ei vielä osaa
rikokseen lapsen ollessa pieni tai ennen puhua. Tuomme lapsen ääntä esiin omislapsen syntymää. Perheosasto haluaa antaa sa puheissamme. Suunniteltaessa päivän
myös tällaisille pienille lapsille sopivat
toimintoja, kysymme usein sitä millainen
olosuhteet turvalliseen kasvuun.
päivästä tulee lapselle.
Vankilan perheosastolla lapsi
Osastomme arkitoiminta on lapsikohdataan vanhemman kautlähtöistä. Aikataulut ja toimintatavat
ta. Perheosaston lapset ovat
on rakennettu lapsiperheen arkeen
alle 3-vuotiaita ja useat vielä
niin sopiviksi kuin vankilan rutiisylivauvoja. Kun tuetaan
neihin nähden on mahdollista.
vanhempaa, saa lapsi
Lapsille järjestetään ajoittain
myös osakseen enemmyös erilaista toimintaa. Viimän hoivaa. Monesti
me syksynä alkoi toimia
vankilaan päätynyt
vauvasirkuksesta kehiäiti on omassa elätetty versio, jota kutsummässään kaltoin
me vauverosirkukseksi.
kohdeltu, siviilieläIloiset yhteiset hetket lapsen
män asiat mutkistuneita
ja vanhemman kanssa auttavat
ja vankilassa oleminen
keskittymään lapseen.
on stressaava kokemus.
Tällaisessa tilanteessa
vanhemman vuorovaiTeksti: Timo Jattu
kutuksen ja elämänhallinVastaava perhetyön ohjaaja
Hämeenlinnan/Vanajan vankila
Kanta-Hämeen perhetyö ry.
nan tukeminen on paras
on ainoa vankila Suomessa,
Vanajan/Hämeenlinnan
jossa
on
myös
lapsia.
lahja lapselle.
vankilan perheosasto
Vuoden 2014 Nalletunnustus
I
dea pohjautuu transaktioanalyyttiseen
ajatukseen. Tilanteen alkuasetelmassa on
jokin tunne, jonka toinen osapuoli tunnistaa ja tulkitsee. Tämä herättää vastatunteen.
Vastatunne herättää alkuperäisen tunneviestin ilmaisijassa uuden tunteen, joka
taas saattaa herättää toisessa osapuolessa
erilaisen tunteen.
Pesäpuun lehti • 1/2015
Stressitilanteiden vuorovaikutuksen näkökulma nousee erityisen tärkeäksi asiakkaiden kohdalla, joista monen tiedetään
kokeneen traumaattisia stressitilanteita ja
voidaan nähdä jälkitraumaattisen stressin
oireita. Lisäksi vankilaympäristö ja rikolliseen käyttäytymiseen johtanut elämäntapa
ovat omiaan lisäämään stressitekijöitä.
13
Konkreettisessa työskentelyssä, tunnetasolla kehittyvää tilannetta kuvannetaan
nallekortein, jotta asiakkaalle tulisi näkyvämmäksi se, mitä tilanteessa tapahtuu.
Tällaisen tarkastelun avulla voi oppia jotakin siitä, mitä itsessä tapahtuu ja miten itse
toimii erilaisissa tilanteissa. Sekä mitä oma
toiminta saa aikaan toisessa ja millainen
tunne toisessa herää.
5. Katsellaan korttiriviä (tai paria). Viimeinen kysymys: ”mitä voimme oppia
ymmärtämään tästä näkemästämme?”
Teksti: Timo Jattu
Vastaava perhetyön ohjaaja
Kanta-Hämeen perhetyö ry.
Vanajan/Hämeenlinnan vankilan perheosasto
Tunneketjutyöskentely Nalle-korteilla
1. Otetaan lähtötilanne: lapsen tai aikuisen
tunnetila, mielellään esimerkki kuluneesta
päivästä. Pyydetään asiakasta valitsemaan
tilanteen alussa vallitsevaa tunnetta kuvaava kortti. Jos asiakas ei osaa
itse valita, voidaan auttaa
tarjoamalla esim. lapsen
hymy, lapsen kiukku, aikuisen hyvä mieli, aikuisen
rauhallisuus jne.
2. Kysymys: ”millainen
tilanne, mitä tunnetta kortti esittää? Jos kortti esittää
lasta, kysytään miten lapsi
ilmaisi tätä tunnetta? Jos
aikuinen, niin miten aikuisesta lapselle näkyy tämä
tunne?
3. Seuraava kortti. Mitä
seuraavaksi heräsi vastapuolessa. Vastaavat kysymykset kuin edellisessä.
4. Jatketaan vuorottelua kunnes tullaan kysymykseen. ”Miten tilanne
päättyi, miten toimit?
Millainen tunne kummallekin osapuolelle jäi tilanteesta?”
Vuoden 2014 Nalletunnustus annettiin Hämeenlinnan/Vanajan vankilan
perheosastolla kehitetylle tunneketjutyöskentelylle.
14
Pesäpuun lehti • 1/2015
Uudet PRIDE-kouluttajat
PRIDE-kouluttajat SOS-Lapsikylä 2014: Sari Carlsson, Mare Kangur, Riia Kujanpää, Tiina Laukkanen,
Soili Leino, Tarja Merilehti, Elisa Muurinen, Erik Mäekivi, Suvi Seikkula, Anne Turpeinen, Päivi VahvaselkäValkonen, Sonja Vanhanen, Sanna Voutilainen, Margit Vuorma. Kouluttajat Jaana Pynnönen ja Anja Björkman.
Tiesitkö,
että vuosina 1995-2015
• Pesäpuu ry on järjestänyt yhteensä 25 PRIDE-kouluttajakoulutusta.
• PRIDE-kouluttajakoulutuksissa on ollut 499 osallistujaa.
• Pesäpuun kouluttamien ohjaajien PRIDE-valmennusryhmiä on
pidetty yhteensä 687.
• PRIDE-valmennusryhmiin on osallistunut 9009 henkilöä.
• PRIDE-materiaalia on päivitetty kaksi kertaa, ja se on
saatavissa nyt myös ruotsinkielisenä.
• Keväällä 2015 valmistuivat ensimmäiset ruotsinkieliset
PRIDE-kouluttajat.
Pesäpuun lehti • 1/2015
15
PRIDE-kouluttajat kevät 2015: Oili Eiranto, Minna Flinkkilä, Salla Heiskanen, Stiina Hänninen,
Mirva Illi-Lampio, Johanna Joutsenlahti, Juha Kaitala, Henna Kivelä, Maarit Kattilakoski, Tuija Kauppinen,
Marjo Neppenström, Tiina Pihlajamäki ja Pihla Rautasalo. Kouluttajat Paula Männikkö ja Sirpa Yli-Rekola.
PRIDE-handledarna vår 2015: Eva-Katarina Alhovuori, Eivor Back, Janina Björni, Katarina Dahl-Aldeborg,
Mira Donner-Spitz, Elisabeth Grönroos, Camilla Helsing-Isaksson, Kristina Nyman, Maria Renman, Carita Saku,
Carola Sjöberg, Mikael Spitz ja Theresa Vihlman. Utbildarna Bodil Grön ja Pirkko Teir.
Utbildningen fortsätter på hösten.
16 Pesäpuun lehti • 1/2015
Ylpeästi
lapsen
puolella
Ohjelma
Juontamassa Pirkko Teir
ja Thomas Karlsson
09.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvit
10.00 Avaussanat
10.15 Tarinoita matkan varrelta, Tarinateatteri Silta
11.25 The Needs Of Children Know No Borders –
25 years of PRIDE in Europe, Rob van Pagée (director of NGO
‘Op Kleine Schaal’, a Dutch training and resource organization in
Family Foster Care)
12.15 Lounas
13.00 Valtiovallan tervehdys
13.10 PRIDE tutkimuksen valossa, Tone Nordby (Norwegian Directorate for
Children, Youth and Family Affairs, Department of Child Welfare)
Kommenttipuheenvuoro, Jaana Pynnönen (Kehittämispäällikkö,
Pesäpuu ry)
14.30 Kahvi
15.00 Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon, Helena Inkinen ja
Pipsa Vario (Selviytyjät)
Kommenttipuheenvuoro, Tarja Pösö (YTT professori,
Tampereen yliopisto)
15.45-16.00 Päättäminen, Raili Bäck-Kiianmaa ja Paula Männikkö
(Pesäpuu ry)
Hintaan 35 € sisältyy lounas ja kahvitukset.
Lisätiedot: [email protected]
Pesäpuun lehti • 1/2015
Ilmoittaudu
mukaan 21.4.
mennessä:
www.pesapuu.fi
17
”Kuinka pääsisin sisälle siihen
kun lapsen sieluun sattuu?”
– Lasten psyykkinen hyvinvointi huolestuttaa
yhä enemmän.
Mun sieluun sattuu - oppilaan psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen koulussa on
valtakunnallinen koulutushanke Opetushallituksen opetustoimen valtiontuella
2014-2015. Koulutushanke toteutetaan neljän asiantuntijatahon yhteistyönä:
Pesäpuu ry SISUKAS-projekti, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus
Palmenia, Valtakunnallinen oppimisen ja koulunkäynnin tuen Valteri-Verkosto
sekä Vaativan erityisen tuen Veturi-hanke.
Eväitä työarkeen ja vertaisfoorumeita
M
un sieluun sattuu hankkeen taustalla
on Veturi-hankkeen tutkimustulokset, joissa opettajat vastasivat tärkeimmäksi
täydennyskoulutustarpeekseen saada tietoa ja arjen ratkaisuja lasten psyykkisen
hyvinvoinnin edistämiseksi.
Mun sieluun sattuu -hankkeen koulutuksellinen ydin on tukea opetushenkilöstön sekä muiden lasten ja nuorten parissa
töitä tekevien ammatillisia valmiuksia ja
osaamista psyykkisestä oireilusta. Tavoitteena on myös luoda alueellisia vertaisjakamisen foorumeita lasten psyykkisen
hyvinvoinnin tukemiseksi. Monitoimijuus,
dialogisuus ja voimavarakeskeisyys ovat
hankkeen tienviitat.
Koulutushanke on valtakunnallinen.
Mukana on 10 perusopetuksen koulua/
kouluparia eri puolilta Suomea. Hankkeessa koulutuksellinen tuki toteutetaan seminaareina, työpajoina sekä työnohjauksina.
Seminaarikiertueiden satoa
Kaikille avoimet alueseminaarit toteutettiin
5 paikkakunnalla Oulussa, Jyväskylässä,
18
Mikkelissä, Helsingissä ja Kauhajoella.
Seminaareissa on ollut yhteensä reilu 600
osallistujaa eri työyhteisöistä. Ilahduttavaa on ollut, että mukaan ovat päässeet
opetushenkilöstöjen lisäksi myös muut
koulujen yhteistyöverkostojen edustajat.
Kaikilla osallistujilla on jaettavana keskenään ainakin yksi yhteinen asia: lasten
psyykkinen hyvinvointi huolestuttaa yhä
enemmän. Lisäksi työntekijät pohtivat yhä
enemmän, kuinka voisin olla enemmän
avuksi lapsen psyykkisessä hädässä. ”Tällä
hetkellä minulla on useita oppilaita, jotka
eivät käy koulussa, enkä tiedä miksi he
ovat poissa,” kertoo eräs osallistuja.
Paluu vuorovaikutuksen ytimeen
Seminaariteemana psykologi Christine
Välivaara Pesäpuusta toi esille näkökulmia
kiintymyssuhteen merkityksestä lapsen
psyykkiselle hyvinvoinnille. Kuulijana
mieleen jäi myös kannustus, että selviytyvyyttä voidaan tietoisesti kehittää. Seminaaripenkin osallistujilla kirkastuu muistutus paluusta lähtötilanteeseen: jokaisen
yksilön psyykkinen hyvinvointi pohjautuu
Pesäpuun lehti • 1/2015
huomatuksi ja kuulluksi tulemiseen. Olla
jotain tärkeää jollekin. Saada olla juuri
minä sellaisena kuin olen.
Kun kaksi kohtaa, jotain alkaa
Seminaaripäivien evästykset jatkuivat
teemalla dialoginen kohtaaminen ja yhteistyö. Perheterapeutti ja työnohjaajien
kouluttaja Lassi Pruuki Dialogic Oy:sta toi
näkökulmia kohtaamisesta ”Ihminen voi
olla toiselle avuksi, vaikka tietäisi yhtään,
mistä on kysymys”. Opimme, että dialogisuudessa toisen sanoja tulee toistaa. ”Hei,
kerro lisää..”. Kun muistaisimme puhua
siten, että se rohkaisee toista jatkamaan
keskustelua omilla ajatuksillaan. Että tuotettu puhe uskaltaisi olla myös epävarmaa, mukaankutsuvaa ja ihmettelevää.
Monitoimijuuden sateenkaari olisi, miten
luoda erilaisista näkemyksistä voimavara. Ruutuvihon reunaan kirjoitan Lassen
sanoista: ”Se mikä on vuorovaikutuksessa häiriintynyt, voi vuorovaikutuksessa
korjaantua”.
Seminaariovia emme sulje, ennen kuin
jokainen on miettinyt: mitä viet mukanasi
päivän annista sinulle itsellesi omaan työhösi. Ja jatkeena, mitä viet päivän annista
omaan työyhteisöösi.
Toiminnalliset työpajat hankekouluilla
Mun sieluun sattuu -hankkeen teemaa työstetään myös Pesäpuun ja Valteri-verkoston
asiantuntijoiden vetämissä toiminnallisissa
työpajoissa. Hankkeen aikana työpajoja
järjestetään yhteensä 20 ja ne pidetään kullakin hankekoululla. Pesäpuun Voimavara
Caféissa on ollut kaikkiaan 189 osallistujaa.
Osallisena Vihdin työpajassa arvostan, että
osallistujia haastetaan lapsen ja nuoren
saappaisiin: millainen minä oppilaana olen
sinun (työntekijän) silmissäsi? Mitä me aikuiset oikein näemme lapsista ja nuorista?
Näemmekö hänen kehitystasonsa puutteet
ja käytöksessä aina samat toistuvat viat?
Vai näemmekö – tai ainakin yritämmekö
nähdä – sen lapsen ja nuoren syvimmän
tunteen ja sielun, joka haparoiden etsii
turvallista ja luotettavaa aikuista?
Työnohjauksellinen tuki
Hankekouluille tarjotaan mahdollisuus
myös työnohjaukseen. Niissä jatketaan
pureutumista lasten ja nuorten psyykkisen oireilun haasteisiin. Kokemuksia
ja palautetta kerätään kaikkiaan 10:stä
työnohjausprosessista. Vetäjinä toimivat
Valterin työnohjaajat. Erityisen kiinnostuneena odotan osallistujien palautetta
Mikkelin seminaarilaiset asettuivat ilmapallon kautta kokemukseen lasten ja nuorten tunteiden
panttaamisesta ja vapauttamisesta.
Pesäpuun lehti • 1/2015
19
työnohjauksen toimivuudesta menetelmällisenä työkaluna psyykkisten haasteiden
tukemisessa.
säpuun SISUKAS-projektin väliseminaari.
Seminaari-ilmoittautuminen avautuu elokuussa http://www.helsinki.fi/palmenia/.
Matka jatkuu
Korjaavan kokemuksen
antaja voit olla sinä
Hanke on jo tähän mennessä osoittanut,
että kouluilla ja lasten ja nuorten parissa töitä tekevillä työyhteisöillä on suuri
tarve saada eri tavoin toteutettua interventiota haastavaan työarkeen lasten ja
nuorten psyykkisessä oireilussa. Yksilöiden, yhteisöjen ja verkostojen osaamisen
ja kokemuksen jakamisen foorumeita ei
ole koskaan liikaa. Mun sieluun sattuu
-hankkeen kaikille avoin päätösseminaari
pidetään Jyväskylässä 5.11.2015 teemalla
”Koulu turvapaikkana”. Mitä se tarkoittaa
kenellekin, mikä toimii mikä ei? Kuinka
voisimme olla yhdessä avuksi lapsille ja
nuorille? Seminaari on samalla myös Pe-
Kukaan ei kiistä, etteikö lapset ja nuoret
tarvitse huoltapitäviä aikuisia. Mutta muistammeko aikuisina panostaa riittävästi
jokaiseen – vaikkakin ohikiitävään – kohtaamiseen lasten ja nuorten kanssa. Koulun
seinään kirjoittaisin: ”Jokainen kohtaaminen antaa aina uuden mahdollisuuden”.
Jokainen kohtaaminen voi antaa uuden,
jopa eheyttävän vuorovaikutuskokemuksen. Jokainen kohtaaminen antaa avaimen
päästä siihen, kun lapsen sieluun sattuu.
Teksti ja kuva: Mirva Alakoskela
erikoissuunnittelija
Helsingin yliopisto
Uusi kehittäjäpsykologi aloitti
O
len Elisa Oraluoma ja aloitin
SISUKAS-projektissa uutena kehittäjäpsykologina Emmi Latvalan jäätyä
tammikuun lopussa äitiyslomalle. Olen
aiemmin työskennellyt kuntoutuspuolella
aikuisten kanssa sekä tehnyt Niilo Mäki
Instituutissa tutkimus- ja kehittämistyötä
lasten lukemisvaikeuksien parissa.
SISUKAS-hankkeessa minua innostaa
lapsen vahvuuksien hyödyntäminen tuen
suunnittelussa sekä lapsen asettaminen
monitoimijaisen tiimin ympäröimäksi ja
aikuisten tukemaksi. Toivon, että voin
vielä nyt hankkeen loppuvaiheessa hetken
kulkea näiden SISUKAS-lasten mukana
sekä tuoda panokseni mallin kehittämis- ja
juurruttamistyöhön.
20
Teksti: Elisa Oraluoma
SISUKAS-projekti, Pesäpuu ry
Pesäpuun lehti • 1/2015
Hyvinvoiva koulu
pysähtyy lapsen ja hänen asioidensa äärelle
Pesäpuun Voimavara Caféissa vahvistettiin välittämisen kulttuuria oppilaiden ja
opettajien välillä. Pesäpuu toi kouluille lastensuojelun näkökulman sekä välitti
kokemusasiantuntijoiden viestejä. Opettajat korostivat seuraavia teemoja:
Tarvitaan tuplaten turvallisuutta,
mistä seuraa levollinen ja toiveikas olo.
Voi olla oma itsensä.
Pystyy arvostamaan itseään,
kykenee yhteistyöhön ja avun
vastaanottamiseen.
Tämä koskee kaikkia.
Koulu on turvapaikka! Se on yksi niistä
harvoista paikoista, jossa saa olla lapsi/
nuori ilman vääränlaista vastuuta. Koulu
voi toimia ”aukkojen paikkaajana”, jos
koti on turvaton.
Vahvista välittämisen kulttuuria:
Kysy: ”Mitä kuuluu?”
Lopeta päivä:
”Huomiseen!”
Lopuksi kiitä.
Nuorten poissaolot, jotka tuntuvat
lisääntyvän koko ajan. Nuori tulee
kouluun asti (kavereidenko takia?).
Syystä tai toisesta istuu käytävillä.
Ei tule luokkaan syystä jos toisesta.
Mitä asialle voi tehdä?
Mitä keinoja on käytettävissä?
Kuka kantaa viime kädessä vastuun,
jos nuori ei tule kouluun?
Eihän opettaja voi yksittäistä nuorta
metsästää.
Aikuisten puuttuminen on todellisuutta. Minne on hävinnyt koko kylä
kasvattaa -ajatus?
Lapset ja nuoret ovat olleet
hyvillään, kun aikuinen on
puuttunut heidän tekemisiinsä. Se kertoo, että joku
välittää. Yksikin luotettava
aikuinen riittää. Oletko se sinä?
Kotiolot vaikuttavat kaikkeen: tunteisiin, toimintaan koulussa
ja kotona. Ongelmat perheissä heijastuvat vahvasti lapsen
arkeen koulussa. Turvallinen ja tasapainoinen koti tukee
lapsen hyvinvointia. Avaimena kodin ja koulun yhteistyölle
on keskusteluyhteyden säilyttäminen, vaikkei asioista oltaisi
samaa mieltä.
Teksti: Johanna Barkman, Johanna Liukkonen & Pipsa Vario. Maalaus: Janika & Siru 2012, Vihti
Pesäpuun lehti • 1/2015
21
ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA
-mitali nuorten kokemusasiantuntijuudelle
Vastaanotimme SOS-Lapsikylä ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA –mitalin viime
joulukuussa. Mitali on arvonanto kokemusasiantuntijuudelle: voiko mikään
olla sen rohkeampaa kuin antaa kasvonsa, ajatuksensa, tunteensa ja tarinansa
yhteiseen hyvään, toiveeseen, että tulevaisuudessa lapset voisivat paremmin?
S
elviytyjät-tiimi on toiminut seitsemän
vuotta ja se on avattu neljä kertaa uusille jäsenille. Tiimi on tavannut satoja
nuoria ja vienyt heidän viestejään eteenpäin. Vuosien työ Selviytyjissä on
raamittanut reunaehtoja:
kiitosta on tullut, kritiikki
on kirkastanut toimintaa
ja virheistä on opittu.
Pioneerit kohtaavat
oppimisen paikkoja ja
siksi jaamme kokemuksiamme uusille
ryhmille. Paikallisten
ryhmien kautta useat nuoret ovat päässeet
kehittämään lastensuojelua! Olemme iloisia
siitä, että osa syntyneistä ryhmistä nivoutuu osaksi perustajatahon perustehtävää,
mikä mahdollistaa ryhmien jatkuvuuden.
Kokemusasiantuntijatoiminta kysyy
rohkeutta. Ryhmien aikuisilta vaaditaan
rohkeutta heittäytyä tasa-arvoiseen keskusteluun nuorten kanssa ja lähteä tekemään
elämäntarinoista nousevaa kehittämistyötä. Ryhmä vie yhdessä tekemiseen ja
moniäänisyyteen, jossa kokemustieto ja
teoreettinen tieto kohtaavat. Lastensuojelutyön peruslähtökohdat nousevat ytimeen.
Selviytyjät korostavat, että nuoret tarvitsevat turvallisen ryhmän, jotta voivat
kuulla, mitä muut kertovat ja kohdata
sen todellisuuden, mikä ei ole oman kokemuspiirin sisällä. Rohkeutta on välit22
tää vaikeista asioista, joista toiset ehkä
haluaisivat pestä kätensä. Rohkeutta on
seistä sen takana, mihin uskoo – välillä
jopa monen sadan ihmisen edessä. Eniten rohkeutta kuitenkin tarvitaan,
kun ”käsittelee omaa historiaa ja
”tunnustaa” muille menneisyyttä. Kun paljastaa toisille
näkökulmia.”
Aloittaessamme toimintamme nuorten puheenvuorot itkettivät kuulijoitaan. Nyt, kun
niihin on jo totuttu, kuulijakunta
edellyttää nuorilta aiempaa huolellisempaa valmistautumista. Nuori voi
saada myös asiatonta kritiikkiä: on liian
itsevarma, vanha, hauras tai hyökkäävä.
Eettiset näkökulmat ovatkin vuosi vuodelta
vahvistuneet. Tiimiläiset auttavat toisiaan
puheenvuorojen valmistelemisessa, niiden
pitämisessä ja käyvät jälkeenpäin tilanteen
läpi puheenvuoronpitäjän kanssa. Osa
tiimin jäsenistä on kasvanut asiakkaista
asiantuntijoiksi, pitkäaikaisiksi työntekijöiksi, jotka omaava monipuolisia valmiuksia vaativiin tehtäviin.
Kiitämme SOS-lapsikylää tunnustuksesta, kauniista ja arvokkaasta mitalista. Se
on omistettu kaikille nuorille kokemusasiantuntijoille!
Teksti: Johanna Barkman
Pesäpuu ry
Kuva: Piritta Schulz
Pesäpuun lehti • 1/2015
STOP! Pysäkki-mallista apua
lastensuojelun arviointiin?
Mitä on lastensuojelun sosiaalityön arviointi? Miten se eroaa muiden ammattilaisten arvioinneista? Miksi lastensuojelun arvioinneissa on joskus niin vaikea
jäsentää ja perustella, miten ja miksi olemme päätyneet ratkaisuihin?
A
rviointiin liittyy monenlaisia
mielikuvia, myös negatiivisia. Arvioinnin kohteena oleminen voi tuntua epämiellyttävältä. Arviointi ja arvostelu liittyvät
usein mielikuvissamme johonkin
sellaiseen, jossa henkilökohtaisia
ominaisuuksiamme arvioidaan.
Kokemusasiantuntijavanhemmat
muistuttavat, että vanhemmuus
on asia, jossa me kaikki kyseenalaistamme itsemme ja tunnemme
riittämättömyyttä. Kun riittämättömyyttä arvioidaan, on vaikea välttyä menemästä puolustuskannalle.
Lastensuojelun tekemissä arvioissa
jollakin on jo käsitys tai huoli siitä,
että vanhemmuus ei ole riittävän
hyvää. Tämä pelottaa asiakasta,
vaikka olisikin itse samaa mieltä
arvioinnin tai lastensuojelutoimien
tarpeesta. Lastensuojelussa arviointiin liittyy lisäksi paljon elämän
Pesäpuun lehti • 1/2015
kriisitilanteista nousevia tunteita, jotka
tekevät työskentelystä haastavia.
Lastensuojelun arvioinnin tekee vaikeaksi se, jos asiakas ei tiedä, mitä asioita
arvioidaan, miksi ja mitä arvioinnin jälkeen tapahtuu. Lastensuojelua on syytetty
usein ”salamyhkäisyydestä”. Osin tämä
voi johtua siitä, että työntekijöiden on vaikea osoittaa tai pukea sanoiksi se, mitä ja
miten he aikovat arvioida. Arviointi on
siis vahva, tunteita herättävä interventio
lapsen ja vanhempien elämään, mutta hyvin toteutettu arviointiprosessi voi kantaa
pitkälle lapsen ja perheen elämässä1.
Lastensuojelulaki velvoittaa työntekijöitä
lapsen tarpeista lähtevään, suunnitelmalliseen yhteistyöhön, jossa lastensuojeluasiakkuudella on selkeä alku sekä tavoitteet
työskentelylle ja asiakkuuden päättämiseen. Lapsen tarpeiden ja vanhemmuuden
valmiuksien arviointi on lastensuojelun
ydintehtävää: arvioimme sekä vanhempien mahdollisuuksia suojella lapsiaan
että muuttaa omia toimintatapojaan, jotta
lapsen yksilölliset kehitystarpeet tulevat
täytetyiksi ja lapsi voisi jatkaa asumistaan
kotona tai lapsi voidaan palauttaa kotiin.
Arviointi ei ole koskaan tekninen toimenpide, vaan eettinen, vahvaa ammatillista
osaamista ja asiakkaiden osallistamista
vaativa prosessi. Olipa kyse millaisesta
lastensuojelun arvioinnista tahansa, lähtö23
kohtana ovat lapsi tarpeineen sekä lapsen,
huoltajien, vanhempien tai muiden lapsen
kasvatuksesta vastaavien, läheisten sekä
lapsen ja perheen asioita hoitavien viranomaisten ja työntekijöiden yhteinen prosessi – ei yhden työntekijän subjektiivinen
näkemys. Huostaanoton tai sijaishuollon
tarpeen arviointia ei saa tehdä yksin, vaan
se tulee toteuttaa parityönä, mieluiten
monialaisena yhteistyönä. Aina tähän ei
ole riittävästi resursseja; aikaa, työparia,
esimiehen tai tiimin tukea, rahaa. Lainsäädäntökin asettaa omat reunaehtonsa
erityisesti aikatauluihin.
Lastensuojelussa ei ole mahdollista
laatia kaikkeen arviointiin soveltuvaa,
yksityiskohtaista mallia, jossa ennalta
määriteltyjen kriteerien avulla pystyttäisiin paikantamaan täsmällisesti huostaanoton ja sijaishuollon tarve2. Pesäpuun uusi
Pysäkki-malli on syntynyt helpottamaan
lastensuojelun sosiaalityön vaativimpia
arvioinnin kohtia. Malli on systemaattinen
työskentelyprosessi huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen
arviointiin, ja se etenee teemallisten ”pysäkkien” kautta yhteiseen päätökseen.
Mallin keskeisiä elementtejä ovat lapsen tarpeiden ja
vanhemmuuden valmiuksien
peilaaminen, yhteinen, systemaattinen arviointiprosessi
lapsen, vanhempien ja muiden
lapsen ja perheen ympärillä olevien läheisten ja työntekijöiden kanssa
sekä avoin, läpinäkyvä dokumentointi.
Mallia ovat olleet pilotoimassa useat lastensuojeluammattilaiset eri puolilta maata.
Myös vanhemmat, joilla on omakohtaista
kokemusta lastensuojelusta ja sen arvioinneista, ovat olleet kommentoimassa
24
ja kehittämässä Pysäkki-mallia. Mallia
käsitellään ja kokeillaan Pesäpuun Kuka
minusta huolehtii? -koulutuksessa. Samalla
harjoitellaan arviointia varten kehitettyjen uusien välineiden käyttöä. Seuraavan
kerran pysähdymme lastensuojelun arviointimallin äärelle vuoden 2016 alussa
toteutettavassa koulutuksessa.
Lisätietoa: http://www.pesapuu.fi/koulutukset/
Teksti: Pia Lahtinen, Jaana Pynnönen
Pesäpuu ry
White, Angela (2005) Assesment of parenting.
Literature review. Centre for Parenting & Research. Ashfield: NSW Department of Community
Services.
1
2
Lastensuojelun käsikirja https://www.thl.fi/fi/web/
lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/
huostaanotto/huostaanottotarpeenarviointi
Pesäpuun lehti • 1/2015
©
Pesäpuun lehti • 1/2015
25
Ylp
a
ell
i lapsen puo
t
s
l
eä
Pesäpuun avoimet
aamukahvit 2015
PR
11.3.
”Jos huolehtii lapsesta, niin lapsi näkee
hyviä unia” (lainaus: Salapoliisit)
ID E
20 v
ta
u ot
!
Jyväskylän toimisto:
Ilmarisenkatu 17 A
40100 Jyväskylä
22.5.
Näe mut ainutkertaisena ja ihanana!
Helsingin toimisto:
Iso Roobertinkatu 1 A 5
00120 Helsinki
4.9.
Entä jos lapsella on ikävä?
www.pesapuu.fi
11.12
Lapsi olkapäällä!
Kaikki aamukahvit kello 09.00-10.30 samanaikaisesti
sekä Jyväskylän että Helsingin toimistoissamme.
Tervetuloa!
Ilmoittautumiset: [email protected]
26
Pesäpuun lehti • 1/2015
Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri 2015
Ylpeästi lapsen puolella - vaikuttavaa
kumppanuutta rakentamassa
28.–29.4.2015, Helsinki. Koulutus on tarkoitettu
perhehoidon työntekijöille ja sijaisvanhemmille.
Koulutus avaa PRIDE-ohjelman sisältöä ja
vahvistaa lapsen sijoituksen onnistumista.
Kou-lutuksessa tutkitaan yhteistyössä näyttäytyviä rooleja ja omaa tapaamme kohdata
toinen ihminen. Hinta 280 euroa.
Aarteenetsintää lapsen tarpeiden
äärellä -teemakahvila
Aarteita lapsen kohtaamisessa 27.5.2015, Helsinki, Lapsi on aarre 17.9.2015, Helsinki, Läheinen
on aarre 9.11.2015, Jyväskylä. Koulutusiltapäivän aikana käytämme luovia ja toiminnallisia
menetelmiä sekä tarjoamme mahdollisuuden
yhteiseen oivaltamiseen maistuvan kahvin ja
leivonnaisten kera. Hinta 60 euroa/iltapäivä.
Hyväksyvä katse ja välittäviä ihmisiä
8.–9.9.2015, Jyväskylä. Koulutus antaa keinoja
sijoitetun lapsen vahvistavaan kohtaamiseen,
tarjoaa välineitä sijoitetun lapsen kanssa työskentelyyn. Hinta 280 euroa.
Muista merkitä kalenteriin myös:
Avoimet Pesäpuun aamukahvit toimistoissa: 22.5. Näe mut ainutkertaisena ja
ihanana, 4.9. Entä jos lapsella on ikävä?,
11.12. Lapsi olkapäällä.
PRIDE 20 vuotta Suomessa -juhlaseminaari, 7.5. Helsinki.
Sisukas-väliseminaari, 5.11. Jyväskylä.
Pesäpuun lehti • 1/2015
Nuoruusikäisen sijaisvanhemmaksi
14.–15.10.2015, Helsinki. Koulutus PRIDEkouluttajille. Koulutus antaa valmiuksia valmentaa sijaisvanhempia nuoruusikäisille sekä
järjestää täydennyskoulutusta jo toimiville
sijaisvanhemmille. Hinta 300 euroa.
Sijaissisaruus
29.10.2015, Helsinki. Koulutus antaa valmiuksia
lasten ja nuorten valmennusryhmien ohjaamiseen ja sijaissisarten huomioimiseen. Hinta
180 euroa.
Voimaannuttava muutostyö
19.11.2015, Helsinki. Koulutuksen tavoitteena
on kehittää tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää asiakastyötä sekä lisätä asiakastyön
vaikuttavuutta. Hinta 160 euroa.
PRIDE-valmennuksen kouluttajakoulutus
27.–30.10.2015 ja 24.–27.11.2015 sekä työnohjaukselliset päivät keväällä 2016. Paikka tarkentuu myöhemmin. Perehdyttää osallistujat
PRIDE-valmennuksen sisältöön ja rakenteeseen
ja antaa riittävät valmiudet ohjata PRIDE-valmennusryhmiä. Hinta 2100 euroa + majoitus- ja
ruokailukulut.
Lähemmäs Lasta
1.–2.12.2015, Helsinki. Koulutus lapsen läheissuhteiden vahvistamiseen lastensuojelussa.
Hinta 280 euroa.
Lisätietoja/ilmoittautumiset:
www.pesapuu.fi
Kaikkien koulutusten (ALV 0 %, alvL 4 §)
27
Pesäpuun
tuotteita
verkkokauppa.pesapuu.fi
Lasten
ajatuksia
lasten
suojelusta
-julisteet
Pienet lastensuojelun
kokemusasiantuntijat eli
Salapoliisit ovat tutkineet ja kehittäneet
lastensuojelua. Tutkimustuloksista on teetetty useita
julisteita, joissa lasten ääni kuuluu autenttisena.
Myönteinen
palaute
ns
Positiv respo
Tarvekortit
Kortit auttavat
pohtimaan lapsen tarpeita
ja sitä, miten ne tulisivat
parhaiten tyydytetyiksi.
Lupa oll
a
lapsi
Rätt att
vara ba
rn
Luottamus
e
Förtroend
Pieni
opas lasten
ja nuorten
läheisille
Läheisten oppaassa
kuvataan läheissuhteita
lasten ja nuorten näkökulmasta ja tarjotaan esimerkkejä siitä, miten kuka
tahansa meistä voi olla tukemassa
ja suojelemassa läheistä lasta.
pesapuu.fi