Velkajärjestelylain muutos 2015
VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOS 2015 MARKO NIIRANEN MARKO NIIRANEN VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOS 2015 TALOUS- JA VELKANEUVONNAN OHJEITA 3 SISÄLLYS JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1 ELINKEINONHARJOITTAJAT VELKAJÄRJESTELYYN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.2 Kuka on elinkeinonharjoittaja? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.3 Yksityistalouden, elinkeinotoiminnan vai molempien velkojen järjestely . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.3.1 Velan käyttötarkoitus eriteltävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.3.2 Elinkeinonharjoittajan järjestelyvaihtoehdot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.4 Yrityssaneeraus ja velkajärjestely ovat vaihtoehtoisia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyn edellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.5.1 Yleiset edellytykset ja esteet koskevat myös yrittäjiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.5.1.1 Edellytykset, että hakemus otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi . . . . . . . . . 14 1.5.1.2 Edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 1.5.1.3 Velkajärjestelylle ei saa olla estettä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 1.5.1.4 Velkajärjestely painavilla syillä esteestä huolimatta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 1.5.2 Elinkeinonharjoittajia koskevien edellytysten tutkiminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 1.5.3 Jokaista elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 1.5.3.1 Maksuvarasta kertyy enemmän kuin varallisuuden myynnistä . . . . . . . . . . . . 18 1.5.3.2 Yritys selviytyy veloistaan tai myös yrityksen velat järjestellään . . . . . . . . . . . 19 1.5.3.3 Vaadittavat liitteet ja selvitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 1.5.4 Vain yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskeva lisäedellytys: maksuvara . . . . . . . . . . . 20 1.5.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset . . . . . . . . . . . . . . .22 1.5.5.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja, ei yhtiömuoto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 1.5.5.2 Myös yksityistalouden velat on järjesteltävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22 1.5.5.3 Elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22 1.5.5.4 Tervehdyttäminen ei edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyitä . . . . . . . . .23 1.5.5.5 Yritystoiminta on kannattavaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24 1.5.5.6 Elinkeinotoiminta ei tarvitse olennaisesti lisävelkaa . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 1.5.5.7 Hakemuksen päätarkoituksena ei ole perintätoimien estäminen . . . . . . . . . . 25 1.5.5.8 Maksuohjelmalla kertyy enemmän kuin konkurssissa . . . . . . . . . . . . . . . . 25 1.5.5.9 Vaadittavat liitteet ja lisäselvitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 1.5.6 Täsmennys aikaisemman yritystoiminnan veloista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 1.6 Elinkeinonharjoittajista johtuvia muita velkajärjestelylain muutoksia . . . . . . . . . . . . . . . . 28 1.6.1 Velkajärjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset ja perintäkiellot . . . . . . . . . . . . . . . 28 1.6.1.1 Muutokset kaikkia velallisia koskien . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 1.6.1.2 Muutokset, jotka koskevat vain elinkeinonharjoittajia . . . . . . . . . . . . . . . . 29 1.6.2 Muutosten vaikutukset maksuohjelman laadintaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 1.6.2.1 Selvittäjän saatavan maksamiseen kuusi kuukautta . . . . . . . . . . . . . . . . . .32 1.6.2.2 Maksuvaran laskeminen ja varojen jakaminen ennallaan . . . . . . . . . . . . . . . 32 1.6.2.3 Toimet maksukyvyn parantamiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .33 1.6.3 Ilmoitukset patentti- ja rekisterihallitukselle sekä kaupparekisteriin . . . . . . . . . . . . . .33 1.6.4 Selvittäjän tehtävät ja asema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 1.6.5 Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 1.6.5.1 Lisävelkaantuminen velkajärjestelyn aikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 1.6.5.2 Maksuvaikeudet maksuohjelman aikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 1.6.5.3Lisäsuoritusvelvollisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 1.7 Yrittäjän asiakkuuden prosessi ja eri osapuolten rooli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 1.7.1Asiakkaaksi hakeutuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 1.7.1.1 Jos asiakas soittaa ensin Talousapuun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 1.7.1.2 Jos asiakas soittaa ensin Talous- ja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . 36 5 1.7.2 Asiakkuus talous- ja velkaneuvonnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37 1.7.2.1 Talousavusta talous- ja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37 1.7.2.2 Talous- ja velkaneuvonnasta asiantuntijaselvitykseen . . . . . . . . . . . . . . . . 39 1.7.2.3 Asiantuntijaselvityksestä talous- ja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . 40 1.7.2.4 Velkajärjestelyhakemuksen laadinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 1.7.2.5 Maksuohjelman laadinta ja vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 1.7.3 Velkajärjestelylle on este tai ei edellytyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 1.7.3.1 Yrityksen lopettaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 1.7.3.2 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 1.7.3.3Yrityssaneeraus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 1.7.3.4 Yritystoiminnan jatkaminen maksuvaikeuksista huolimatta . . . . . . . . . . . . . 42 1.7.3.5 Maksusopimukset velkojien kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 1.8 Esite yrittäjäasiakkaille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 2 TARKENNUKSIA ESTEISIIN JA EDELLYTYKSIIN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2 Väliaikaisen esteen täsmentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2.2 VJL 9 a §:ää ei enää sovelleta yksityiseen elinkeinonharjoittajaan . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2.3 Työttömät ja velkajärjestely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2.3.1 Ei harkinnanvaraista, kun työttömyys on kestänyt yli 18 kuukautta . . . . . . . . . 45 2.2.3.2 Yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 2.2.3.3 Työttömyyden määritelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 2.2.3.4 Myöntäminen silloin, kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta . . . . . . . . 47 2.2.4 Aikaisemman oikeuskäytännön merkitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.2.5 Lakimuutoksesta tiedottaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.3 Kevytmielisyydestä piittaamattomaan ja vastuuttomaan velkaantumiseen . . . . . . . . . . . . . 48 2.3.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.3.2 Kieliasun nykyaikaistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.3.3 Velallisen iän vaikutus harkintakykyyn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.3.4 Luotonantajan vastuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 2.3.5 Aikaisemmat perustelut ja oikeuskäytäntö pysyy pääosin voimassa . . . . . . . . . . . . . 51 2.3.6Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 2.4 Muutokset muissa esteperusteissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 2.4.1 Epäiltynä rikoksesta -sanamuodon tarkistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 2.4.2 Lakisääteisten maksujen laiminlyönti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 2.4.3 Aikaisemmin myönnetty velkajärjestely -sanamuodon tarkistaminen . . . . . . . . . . . . 52 2.4.4 Uusi esteperuste yksityishenkilön aseman parantamiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.5 Painavien syiden täsmennys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.5.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.5.2 Muutokset painavien syiden soveltamiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.5.3 Uusi velkajärjestely painavilla syillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 2.6 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 3 VELKAJÄRJESTELYMENETTELYN TEHOSTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.2 Sovintoneuvottelujen tehostaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.2.1 Sovintoneuvotteluita ei ole aina pakko käydä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.2.2 Velkojan velvollisuus myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.3 Yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3.3.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 57 57 57 57 58 58 58 3.3.2 Edellytykset vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä . . . . . . . . . . . . . . . . 58 3.3.2.1 Velkajärjestelylain yleiset edellytykset täyttyvät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 3.3.2.2 Vähintään 80 %:a tai 5 prosentin osuudella olevat hyväksyvät . . . . . . . . . . . 59 3.3.2.3 Ehdotus on velkojien yhdenvertaisen kohtelun mukainen . . . . . . . . . . . . . . 59 3.3.2.4 Velkojia ja velallista on kuultu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 3.3.3 Sovintoehdotus ja yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 3.3.3.1 Sovintoehdotuksen laatiminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 3.3.3.2 Velallinen kuulee velkojia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 3.3.3.3 Toimittaminen käräjäoikeuteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 3.3.3.4 Vahvistaminen velkojia kuulematta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 3.3.4 Yksinkertaistettu menettely muutoin kuin sovintoehdotuksen yhteydessä . . . . . . . . . 64 3.3.5 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.4 Velkaselvittely ja saldopäivän käyttöönotto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.4.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.4.2 Velkojan velvollisuus ilmoittaa pyydetyt tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.4.2.1 Velan määrä eriteltynä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4.2.2 Velan asianumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4.2.3 Velan lopullinen vanhentuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4.2.4 Vakuusvelka ja vakuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4.2.5 Velan yhteisvastuulliset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.4.2.6Tilinumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.4.2.7Puhelinnumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.4.2.8Prosessiosoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.4.2.9 Muut mahdolliset tarpeelliset tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.4.2.10 Velkoja ei ilmoita pyydettyjä tietoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67 3.4.3 Menettely velkasaldojen pyytämiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67 3.4.3.1 Onko saldopäivän käyttäminen pakollista? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67 3.4.3.2 Velkajärjestelyä vai velkatilanteen selvittämistä varten . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.4.3.3 Saldopyynnön muoto ja sisältö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 3.4.3.4 Saldopäivän ja saldojen pyytämisen ajankohta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 3.4.4 Velan huomioiminen saldopäivästä poikkeavasti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 3.4.5 Menettely tuomioistuimessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .72 3.4.5.1 Saldopäivän tarkistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .72 3.4.5.2 Vapaaehtoinen sovinto ja yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . 73 3.4.5.3 Ehdotus maksuohjelmaksi on hakemuksen liitteenä . . . . . . . . . . . . . . . . . .73 3.4.5.4 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta maksuohjelmaksi . . . . . . . . . . . . . . .73 3.4.5.5 Velka maksetaan pois ennen aloittamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74 3.4.5.6 Velka ilmenee maksuohjelman vahvistamisen jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . .74 3.4.6 Lakimuutos vaikuttaa viimesijaisiin velkoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74 3.4.7 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74 3.5 Talous- ja velkaneuvojat laativat maksuohjelmaehdotuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 3.5.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 3.5.2 Muutos on talous- ja velkaneuvojille mahdollisuus, ei velvollisuus . . . . . . . . . . . . . . .75 3.5.3 Maksuohjelman laatimisessa lakimuutoksen jälkeen huomioitavaa . . . . . . . . . . . . . . 76 3.5.4 Velkojien kuuleminen, jos liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi . . . . . . . . . . . . . . . 76 3.5.4.1 Menettely velkojien kuulemiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 3.5.4.2 Kukaan velkojista ei vastusta: velkajärjestelyn aloittaminen . . . . . . . . . . . . . 77 3.5.4.3 Velkojat vastustavat hakemusta, mutta eivät maksuohjelmaa . . . . . . . . . . . .78 3.5.4.4 Velkojat vastustavat maksuohjelmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 3.5.5 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta, mutta ei määrätä selvittäjääkään . . . . . . . . . 79 3.5.6 Perusteet selvittäjän määräämiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79 3.5.7 Talous- ja velkaneuvojan rooli ehdotuksen laatijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79 3.5.8 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 7 3.6 Tiedoksiannot sähköpostitse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 3.6.1 Tiedoksiannot velkojille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 3.6.2 Tiedoksiannot velalliselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 3.6.3 Yhteystietojen merkitseminen hakemukseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 3.6.4 Arkaluonteisten ja salassa pidettävien tietojen lähettäminen sähköpostilla . . . . . . . . . 81 3.6.5 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 3.7 Lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 3.7.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 3.7.2 Lisäsuorituksen tilitysraja nousee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83 3.7.3 Lisäsuoritusvelvollisuutta ei tarvitse vahvistaa kaikkiin maksuohjelmiin . . . . . . . . . . 83 3.7.4 Uusi lisäsuorituslaskuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 3.7.5 Lisäsuoritukset voi tilittää myöhemmin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 3.7.6 Velallisen osuuden määrittely selvittäjän saatavasta muuttuu . . . . . . . . . . . . . . . . 85 3.7.7 Ennakkopäätös lisäsuoritusten maksuvelvollisuudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 3.7.8Voimaantulosäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86 4 MUUT VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 4.1 Omistusasunnon säilyttäminen raskaammaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 4.2 Muutokset maksujen lykkäämisessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 4.2.1 Lisää vapaakuukausia yli kolmen vuoden maksuohjelmiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 4.2.2 Ilmoitus ilman perusteluita riittää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 4.2.3Lykkäyslomake . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 4.2.4 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 4.3 Mahdollisuus sopimusten irtisanomiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 4.4 Tuomioistuimen on ilmoitettava raukeamisesta velkojille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 4.5 Velkajärjestelylain muuttamiseen liittyvät muut muutokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 4.5.1Hakemuslomake . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 4.5.2Asetukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 4.5.3 Laki talous- ja velkaneuvonnasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 5 ERÄPÄIVÄSTÄ LASKETTAVA VANHENTUMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.2Soveltamisala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.3 Vanhentumisaika alkaa eräpäivästä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.4 Vanhentumisaika 20 tai 25 vuotta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.5 Varallisuuden ulosmittaus, kuittaus ja pantti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.6 Lopullisen vanhentumisen suhde ulosottoperusteen määräaikaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.7 Ulosottomies ei viran puolesta huomioi lopullista vanhentumista . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.8 Määräajan pidentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.9 Vaikutus maksuohjelman laatimiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.10 Velkojan pitää ilmoittaa vanhentumisajankohta saldotodistuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . 5.11 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 93 93 93 93 93 94 94 95 95 95 95 6LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 7 VELKAJÄRJESTELYLAIN JA ASETUSTEN SÄÄDÖSTEKSTIT SEKÄ VOIMAANTULOSÄÄNNÖKSET . . 99 8 JOHDANTO Yksityishenkilön velkajärjestelystä annettua lakia muutettiin 1.1.2015. Kirjassa on käsitelty kaikki muutetut asiat, mutta ennallaan pysyneitä seikkoja ei ole käsitelty tai on sivuttu vain lyhyesti. Kirjan on kirjoittanut kilpailu- ja kuluttajaviraston erikoissuunnittelija Marko Niiranen, joka on työskennellyt velkajärjestelyjen parissa yli 20 vuotta. Sisältöä on muokattu kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Juha Jokisen – jolla on myös yli 20 vuoden kokemus velkajärjestelylain soveltamisesta – palautteen perusteella. Aineisto on alun perin laadittu koulutustilaisuuksia varten, eivätkä kirjassa esitetyt näkemykset ole kilpailuja kuluttajaviraston linjauksia, vaan kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja ehdotuksia käytännön menettelytavoiksi. Mahdollista virheistä, erilaisista tulkinnoista tai kysymyksistä, joita ei ole kirjassa käsitelty, voit lähettää palautetta kirjoittajalle (marko piste niiranen ät kkv piste fi) 31.5.2015 saakka. Tarvittaessa kirjaa vielä täydennetään palautteen perusteella. Mahdolliset täydennykset tai oikaisut julkaistaan KKV:n internetsivuilla. 9 1 ELINKEINONHARJOITTAJAT VELKAJÄRJESTELYYN 1.1 Johdanto Velkajärjestelylain suurin muutos oli mahdollistaa yksityisten elinkeinonharjoittajien elinkeinotoiminnan velkojen järjestely yksityishenkilön velkajärjestelylain puitteissa1. Aikaisemmin elinkeinonharjoittajan piti joko lopettaa yritystoimintansa velkajärjestelyyn päästäkseen tai harkita yrityssaneerauksen hakemista. Yrityssaneeraus on kuitenkin usein pienyrittäjälle liian raskas ja kallis menettely, joten velkajärjestely tarjoaa edullisemman ja kevyemmän vaihtoehdon.2 1.2 Kuka on elinkeinonharjoittaja? Velkajärjestelyn elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä sovelletaan niihin velallisiin, jotka parhaillaan eli velkajärjestelyä hakiessaan harjoittavat elinkeinotoimintaa joko päätoimisesti tai osa-aikaisesti3. Esimerkiksi eläkeläiseen, joka harjoittaa sivutoimisesti pienimuotoistakin elinkeinotoimintaa, sovelletaan elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä4. Elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä ei sovelleta velalliseen, jonka elinkeinotoiminta on tosiasiallisesti päättynyt, vaikka hänellä olisi vielä Y-tunnus eli yritys olisi rekistereissä voimassa5. Joissakin tapauksissa sellainen velallinen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa vain sivutoimisesti, joutuu harkitsemaan elinkeinotoiminnan lopettamista, koska velkajärjestely voi estyä esimerkiksi maksuvaraedellytyksen vuoksi ja hakemisen kustannukset ovat suuremmat. 1.3 Yksityistalouden, elinkeinotoiminnan vai molempien velkojen järjestely 1.3.1 Velan käyttötarkoitus eriteltävä Yksityinen elinkeinonharjoittaja vastaa elinkeinotoiminnankin veloista henkilökohtaisesti niin kuin myös avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömies. Velkajärjestelyssä joudutaan kuitenkin erottelemaan kunkin velan osalta, onko kyseessä yksityistalouden vai elinkeinotoiminnan velka, koska niitä koskevat eri säännökset6. Nykyiseen hakemuslomakkeeseen ei kirjata lainkaan elinkeinotoiminnan velkoja7. Velkajärjestelyhakemusta tullaan todennäköisesti muuttamaan niin, että jatkossa eritellään, mitkä ovat yksityistalouden ja mitkä elinkeinotoiminnan velkoja. Lakiin ei tullut muutoksia sen osalta, miten määritellään elinkeinotoiminnan tai yksityistalouden velka, joten aikaisemmat soveltamisohjeet ovat voimassa. Yrityksen nimissä otettu velka on yleensä elinkeinotoiminnan velkaa, mutta yksityishenkilönä otettu velka ei automaattisesti ole aina yksityistalouden velkaa, koska velka on voitu käyttää elinkeinotoimintaan. Velkajärjestelyssä jokainen velka on pystyttävä luokittelemaan kokonaisuudessaan jompaankumpaan ryhmään.8 Rajanvetotilanteissa ratkaisevaa on velan pääasiallinen käyttötarkoitus9. Elinkeinonharjoittajan verovelat ovat pääsääntöisesti elinkeinotoiminnan velkaa, koska yritys ei maksa tuloveroa, vaan yksityinen elinkeinonharjoittaja ja avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömies 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Velkajärjestelyn mahdollistaminen pienyrittäjille oli ensisijaisesti poliittinen päätös, mutta lain esitöissä on tarkempia perusteluja (mm. HE 83/2014, 19–21, 27–28) HE 83/2014, 1, 19–21, 27–28, 31–35, 66–71. LaVM 12/2014, 3–4 HE 83/2014, 67. VJL 2 § 2 mom. HE 183/1992 VJL 45 §:n yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 14/1992 VJL 7 luvun otsikon yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 303–304 Koskelo & Lehtimäki, 304 HE 83/2014, 68. Niemi-Kiesiläinen, 63 VJL 45 § ja 45 a § Hakemuksen laatimisohjeet, 7 Niemi-Kiesiläinen, 65–66. Koskelo & Lehtimäki, 314 Koskelo & Lehtimäki, 314 11 maksavat yrityksen tuloksesta ennakkoveroja10. Jos ennakkoverot ovat maksamatta, ne ovat siten elinkeinotoiminnan velkaa, vaikka niitä peritäänkin velalliselta. Tilanne on monimutkaisempi, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa vain sivutoimisesti, jolloin verot voivat liittyä sekä yksityistalouteen että elinkeinotoimintaan.11 1.3.2 Elinkeinonharjoittajan järjestelyvaihtoehdot Lakimuutoksen jälkeen velallinen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, voi hakea velkajärjestelyä kahdessa vaihtoehtoisessa tilanteessa: 1. 2. Vain yksityistalouden velat järjestellään ja kaikki elinkeinotoiminnan velat jäävät ennalleen. Edellytyksenä tällöin on, että elinkeinotoiminnan velat tulevat hoidettua elinkeinotoiminnasta saatavilla varoilla tai avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on yrityssaneerauksessa.12 Vaihtoehto on ollut aikaisemminkin mahdollinen, mutta käytännössä kohtalaisen harvinainen tilanne. Sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velat järjestellään, minkä lakimuutos nyt mahdollistaa, mutta vain jos velallinen on yksityinen elinkeinonharjoittaja13. Yksityishenkilön velkajärjestelyä ei voi edelleenkään saada pelkästään elinkeinotoiminnan veloille, mitä on käsitelty tarkemmin jäljempänä 1.5.5.2 jaksossa sivulla 22 1.4 Yrityssaneeraus ja velkajärjestely ovat vaihtoehtoisia Yrityssaneeraus on edelleen vaihtoehto yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyyn, joten elinkeinotoimintaa harjoittava velallinen voi itse valita, että yrittääkö hän hakea yksityishenkilön velkajärjestelyä vai yrityssaneerausta. Lain esitöiden mukaan yrityssaneeraus tulisi kyseeseen erityisesti silloin, kun ei ole enää kyse pienimuotoisesta yritystoiminnasta tai tarvitaan myös yritystoimintaa koskevia järjestelyitä eli pelkkä velkojen järjestely ei riittäisi.14 Talous- ja velkaneuvoja ei voi asiakkaan puolesta päättää, kumpi vaihtoehto voisi olla parempi. Yrityssaneerauslakiin ei tullut muutoksia velkajärjestelylain muutosten vuoksi15. Velalliset saattavat helposti sekoittaa käsitteet yrityssaneeraus ja velkajärjestely, joten välillä on syytä tarkistaa, että asiakas ymmärtää, mistä puhutaan tai mitä ollaan suunnittelemassa. Yksityishenkilön velkajärjestely voi tulla kyseeseen myös niille velallisille, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa AY:n tai KY:n vastuunalaisena yhtiömiehenä16. Elinkeinonharjoittajan kannalta keskeisimmät erot velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välillä voisi tiivistää seuraavasti: yy Jos velallinen on yksityinen elinkeinonharjoittaja, velkajärjestelyssä järjestellään aina yksityistalouden velat, mutta lisäksi voidaan järjestellä myös yrityksen velat17. Yrityssaneerauksessa järjestellään aina kaikki velat18. yy Jos velallinen toimii yrittäjänä yhtiömuodossa, yrityssaneerauksessa voidaan järjestellä vain yrityksen velat19. Velkajärjestelyssä voidaan puolestaan järjestellä vain yksityistalouden velat20. 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 12 Tuloverolaki 16 §. KKO:2003:41. KKO:2005:110 Niemi-Kiesiläinen, 65 VJL 45 § 1 ja 2 mom. HE 83/2014, 67 VJL 45 a § HE 83/2014, 20, 27, 31, 69. LaVM 12/2014, 4 HE 83/2014, 31 VJL 45 § 2 mom 2 kohta ja VJL 45 a § 2 mom VJL 45 ja 45 a § HE 182/1992 jakso 4.5.1.1. ja 4.7. HE 83/2014, 20 YSL 4 § 1 mom. HE 182/1992 YSL 4 § yksityiskohtaiset perustelut sekä jakso 4.5.1.1. ja 4.7. VJL 45 a § 3 mom yy Menettelyn kustannukset ovat yrityssaneerauksessa yleensä vähintään 10 000 euroa21. Velkajärjesteyy yy yy yy lyssä velallinen maksaa noin 1 000 euroa asiantuntijan lausunnosta sekä kuusi kuukautta selvittäjälle maksuvaransa mukaan. Maksuohjelman kesto on yleensä yrityssaneerauksessa pidempi kuin velkajärjestelyssä22. Yritystoimintaa voidaan tervehdyttää erilaisin järjestelyin yrityssaneerauksessa23. Sen sijaan velkajärjestelyä ei voi saada, jos yritystoiminta ei ole kannattavaa eli vaatisi tervehdyttämistä24. Mahdollinen yritystoiminnan tervehdyttäminen onkin pyrittävä tekemään ennen velkajärjestelyn hakemista. Omistusasunnon säilyttäminen velkajärjestelyssä on todennäköisempää kuin yrityssaneerauksessa25. Talous- ja velkaneuvoja auttaa maksutta velkajärjestelyn hakemisessa, mutta ei voi auttaa yrityssaneerauksen hakemisessa26. Oikeusministeriö laati lakivaliokunnalle seuraavan yhteenvedon yrityssaneerauksen ja velkajärjestelyn eroista:27 Tavoite. Sekä velkajärjestelyn että yrityssaneerauksen tarkoituksena on korjata velallisen taloudellinen tilanne ja mahdollistaa velalliselle velaton uusi alku. Velkajärjestelyssä vahvistetaan maksuohjelma ja yrityssaneerauksessa saneerausohjelma, jonka päättymisen jälkeen velallinen vapautuu lopuista menettelyn piiriin kuuluvista veloistaan. Kesto. Velkajärjestelyn normaalikesto on kolme vuotta. Jos velkajärjestely on myönnetty painavien syiden nojalla yleisestä esteestä huolimatta, on velkajärjestelyn kesto viisi vuotta. Yrityssaneerauslaissa ei määrätä saneerausohjelman kestosta, mutta käytännössä se on usein velkajärjestelyä pidempi. Velkojien asema. Yrityssaneerauksessa velkojat jaetaan ryhmiin ja he äänestävät ohjelmaehdotuksesta, mikä käytännössä vaikuttaa ohjelman sisältöön ja velkojille tulevien kertymien määrään. Yksinkertaistetussa saneerausmenettelyssä velkojia ei kuitenkaan jaeta ryhmiin. Velkajärjestelyssä velkojien vastustuksella ei ole samaa merkitystä kuin yrityssaneerauksessa, sillä tuomioistuin voi laissa mainittujen edellytysten täyttyessä vahvistaa maksuohjelman velkojien vastustuksesta huolimatta. Velkojien kertymille ei ole säädetty vähimmäismäärää. Elinkeinonharjoittajien osalta nollaohjelma ei lakiehdotuksen mukaan kuitenkaan olisi mahdollinen, vaan velkojille pitäisi tulla jonkin verran kertymiä. Menettelyn piiriin kuuluva velka. Velkajärjestelyn piiriin kuuluu velka, joka on syntynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista. Yrityssaneerauksessa menettelyn piiriin kuuluu velka, joka on syntynyt ennen hakemuksen vireilletuloa. Ohjelman sisältö. Velkajärjestelyssä voidaan käyttää vain velkajärjestelyn keinoja, kun taas yrityssaneerauksessa pyritään yritystoiminnan tervehdyttämiseen myös yritystoimintaa koskevin järjestelyin. Asunnon säilyttäminen. Omistusasunto kuuluu velkajärjestelyssä velallisen perusturvaan ja velallisella on tietyin edellytyksin mahdollisuus säilyttää asunto. Omistusasumisen suoja on korkea. Yrityssaneerauksessa velallisen omistusasunto ei nauti erityistä suojaa. Menettelyn kustannukset. Yrityssaneerauksessa velallinen vastaa menettelyn aiheuttamista kustannuksista itse. Menettelyn kustannukset ovat usein vähintään 10 000 euroa. Velkajärjestelyssä velallinen saa apua velkajärjestelyhakemuksen tekemiseen talous- ja velkaneuvonnasta, joka on velalliselle maksutonta. Jos asiassa määrätään selvittäjä, velallinen vastaa tämän palkkiosta enintään neljän ja lakiehdotuksen mukaan elinkeinotoiminnan velkoja järjesteltäessä vähintään kuuden kuukauden maksuvaraansa vastaavalla määrällä. Loppuosan korvaa valtio selvittäjälle. 21 22 23 24 25 26 27 HE 83/2014, 20, 45. Aalto 2014a, 13 YSL 42 § 1 mom VJL 45 a § 1 mom 2 kohta HE 83/2014, 18, 30–31, 46 Laki talous- ja velkaneuvonnasta 1 § Aalto 2014a, 13 13 1.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyn edellytykset Seuraavassa tarkastellaan kaikki ne ehdot, jotka velallisen ja hänen elinkeinotoiminnan on täytettävä, jotta elinkeinotoiminnan velkojen järjestely olisi mahdollista. Osa ehdoista koskee myös niitä elinkeinotoimintaa harjoittavia velallisia, jotka hakevat velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen. Koska kyseessä ovat velkajärjestelyn edellytykset, niiden puuttumista ei voi kumota painavilla syillä niin kuin velkajärjestely voidaan esteestä huolimatta myöntää painavilla syillä. 1.5.1 Yleiset edellytykset ja esteet koskevat myös yrittäjiä Yhtä jäljempänä mainittua poikkeusta (VJL 9 a §) lukuun ottamatta kaikkien elinkeinotoimintaa harjoittavien velallisen on täytettävä kaikki velkajärjestelyn yleiset edellytykset eikä velkajärjestelylle saa olla VJL 10 §:n estettä28. Edellytykset ja esteet koskevat kaikkia riippumatta siitä, hakeeko elinkeinonharjoittaja vain yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä sekä riippumatta siitä, onko kyseessä yksityinen elinkeinonharjoittaja vai yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittava. Jos yksikin edellytyksistä jää täyttymättä, velkajärjestely on hylättävä29. Suurin osa yleisistä esteistä ja edellytyksistä on käsitelty tässä aineistossa vain viitteellisesti, koska niiltä osin laki ei ole olennaisesti muuttunut. 1.5.1.1 Edellytykset, että hakemus otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi Hakemus ei saa olla puutteellinen Tuomioistuin voi jättää velkajärjestelyhakemuksen tutkimatta, jos se ei noudata vahvistettua kaavaa tai on puutteellinen30. Siten esimerkiksi kaikki sekä yksityistaloudesta että elinkeinotoiminnasta edellytetyt asiakirjat pitää olla liitteenä ja vastaavasti hakemuksen kohdat pitää olla täytettyinä yksityistalouden ja elinkeinotoiminnan osalta. Velallisen kotipaikka on Suomessa Velkajärjestely voidaan myöntää vain henkilölle, jonka kotipaikka on Suomessa31. Yrityksen kotipaikalla ei ole merkitystä. Velallinen ei saa olla konkurssissa Velkajärjestelyhakemusta ei oteta tutkittavaksi, jos velallinen on asetettu konkurssiin eikä pesäluetteloa ole vahvistettu32. Kun pesäluettelo on vahvistettu tai konkurssiin asettaminen muutoin päättyy, hakemus voidaan tutkia. Edellytys koskee siis velallista henkilökohtaisesti, eikä velallisen henkilöyritystä. Hakemus on toimitettu toimivaltaiseen tuomioistuimeen Velallisen on jätettävä velkajärjestelyhakemus kotipaikkakuntansa tuomioistuimeen, mutta tästä pääsäännöstä on ollut useita poikkeuksia ja joitakin poikkeuksia tuli lisää lakimuutoksen myötä33. 28 29 30 31 32 33 14 HE 83/2014, 68. HE 183/1992 VJL 2 § 2 mom yksityiskohtaiset perustelut VJL 54 § 1 mom VJL 50 § 1 mom VJL 2 § 1 mom VJL 20 § 3 mom VJL 49 § 3 mom, 49 § 3 mom ja 50 § 1 mom 1.5.1.2 Edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle Velallinen on selvittänyt mahdollisuuden sovintoratkaisuun Lähtökohtaisesti velallisen on ensin selvitettävä mahdollisuus päästä sovintoon velkojen järjestelystä vapaaehtoisesti velkojien kanssa, ennen kuin voi hakea velkajärjestelyä tuomioistuimessa. Sovintomahdollisuus voidaan kuitenkin jättää selvittämättä jäljempänä 3.2.1 jaksossa sivulla 57 käsitellyissä tilanteissa. Velallinen on maksukyvytön Velkajärjestelyn saamisen edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön34. Maksukyvyttömyyttä on vaikea määritellä lyhyesti, mutta sillä lähtökohtaisesti tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan35. Määritelmän tulkinnassa huomioidaan myös velallisen ansaintamahdollisuudet jatkossa sekä perusturvaan kuulumattoman omaisuuden mahdollisesta myynnistä saatavat varat. Maksukyvyttömällä ei siis ole odotettavissakaan niin huomattavaa maksukyvyn parantumista tai perusturvaan kuulumattomien omaisuuksien myynnistä saatava tuottoa, että hän pystyisi riittävästi lyhentämään velkoja. Perusturvaan kuuluvan omaisuuden mahdollisesta myynnistä saatavia varoja ei tarkastella.36 Velkojen määrällä ei ole suoranaista merkitystä tai alarajaa eli pienetkin velat voivat oikeuttaa velkajärjestelyyn, mikäli velallinen on maksukyvytön suhteessa niiden määrään37. Maksukyvyttömyyden arvioinnissa otetaan huomioon myös mahdollinen sellainen elinkeinotoimintaan liittyvä varallisuus, joka ei ole tarpeellista toiminnan jatkamiseksi38. Erikseen tarkastellaan lisäksi, kertyisikö koko elinkeinotoiminnan varallisuuden myynnistä enemmän kuin maksuvarasta, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.3.1 jaksossa sivulla 18. Maksukyvyttömyysedellytys ei täyty, jos maksukyky tulee nousemaan niin paljon, että velallinen ei enää silloin ole maksukyvytön. Siten juuri elinkeinotoiminnan aloittaneen velalliselta osalta saattaisi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, että jos elinkeinotoiminnan tuloksen riittävä nousu on odotettavissa, maksukyvyttömyysedellytys ei täyttyisikään, vaikka maksuvaraedellytys täyttäisi.39 Jos elinkeinonharjoittaja hakee velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen, silloin tarkastellaan maksukyvyttömyyttä vain yksityistalouden velkoihin nähden40. Mutta jos velallinen hakee velkajärjestelyä myös elinkeinotoiminnan veloille, silloin tarkastellaan lain esitöiden mukaan maksukyvyttömyys erikseen sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velkoihin nähden. Maksukykyisen elinkeinotoiminnan velkoja ei voida järjestellä, vaikka velallinen olisi maksukyvytön yksityistaloudessaan41. Jos maksukyvyttömyys tarkastellaan erikseen kumpaankin velkaryhmään nähden, on poikkeuksellisesti mahdollista, että elinkeinonharjoittaja on maksukyvytön elinkeinotoiminnan velkoihin nähden, mutta yksityistalouden velkoja ei ole lainkaan tai niitä on niin vähän, ettei maksukyvyttömyysedellytys täyty. Tällöin velkajärjestelyä ei voitaisi myöntää, vaan pitäisi harkita esimerkiksi yrityssaneerausta. Maksukyky heikentynyt tai muuten painavat perusteet Velkajärjestelyyn päästäkseen velallisen maksukyvyn tulee olla heikentynyt ilman omaa syytä tai velkajärjestelyyn tulee olla muuten painavat perusteet suhteessa velkamäärään42. Koska kysymys on vaihtoehtoisista velkajärjestelyn edellytyksistä, yleensä käytännössä jompikumpi täyttyy. 34 35 36 37 38 39 40 41 42 VJL 1 § 1 mom ja 9 § VJL 3 § 1 mom 2 kohta Koskelo & Lehtimäki, 38–40 Niemi-Kiesiläinen, 136–137 VJL 46 § 2 mom. HE 183/1992 VJL 9 § 1 momentin sekä 46 § 2 momentin yksityiskohtaiset perustelut Niemi-Kiesiläinen, 135–136. Koskelo & Lehtimäki, 39 HE 83/2014, 67 HE 83/2014, 68–70 VJL 9 § 15 Ensiksi velallisen maksukyky voi olla olennaisesti heikentynyt eli on tapahtunut maksukyvyssä jokin selvä muutos huonompaan. Olosuhdemuutoksen on tullut tapahtua pääsiassa ilman velallisen omaa syytä. Käytännössä tällaisia hyväksyttäviä olosuhdemuutoksia ovat esimerkiksi työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, yritystoiminnan epäonnistuminen, avioero tai takausvastuiden lankeaminen. Kyseessä on siis tavallaan sosiaalinen suorituseste. Vaihtoehtoisena edellytyksenä voi tulla kysymykseen se, että velkajärjestelyyn on olemassa muuten painavat perusteet43. Tällöin tarkastellaan lähinnä velallisen vastuiden suhdetta hänen maksukykyynsä eikä olosuhteiden muutoksella tai muuttumattomuudella ole merkitystä. Edellytys esimerkiksi täyttyy, mikäli velallinen ei pysty pidemmänkään ajan kuluessa lyhentämään velkojaan tai kykenee siihen vain osaksi. Kyseessä on tavallaan maksukyvyttömyyden täydennetty määrittely eli jos on maksukyvytön, todennäköisesti myös tämä edellytys täyttyy. Lain esitöissä ei ole täsmennetty, pitääkö tämäkin edellytys harkita erikseen yksityistalouden ja elinkeinotoiminnan osalta. Käytännössä sillä ei liene suurempaa merkitystä, koska jos velallinen todetaan maksukyvyttömäksi sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velkojen suhteen, edellytyksistä jälkimmäinen eli VJL 9 §:n 2 kohdan mukaiset painavat perusteet yleensä täyttävät. Maksukyky ei ole heikentynyt väliaikaisesta syystä Mikäli velallisen maksukyvyssä – erityisesti tuloissa – on odotettavissa lähiaikoina eli muutaman vuoden kuluessa muutosta parempaan, velkajärjestelylle ei ole edellytyksiä44. Tarkoituksena siis on, että velkajärjestely sijoittuisi velkojan kannalta optimaaliseen aikaan. Velkajärjestely voidaan kuitenkin aloittaa tällaisesta väliaikaisesta syystä huolimatta, mikäli a) velalliselle ei silloinkaan muodostuisi maksuvaraa tai b) ero ei ole merkittävä tai c) velallinen sitoutuu maksamaan jo nyt saman tai merkittävän määrän velkojaan. Olosuhteiden ei muutoin tarvitse välttämättä olla vakiintuneita, esimerkiksi asunnottomuus ei ole este velkajärjestelyn myöntämiselle. Maksuvaran vähäisyyttä väliaikaisesta syystä johtuen on käsitelty tarkemmin 2.2 jaksossa sivulla 45. VJL 9 a §:n mukaista velkajärjestelyn estymistä väliaikaisena pidettävästä syystä ei arvioida lainkaan yksityisenä elinkeinotoimintana toimivan velallisen kohdalla, vaan häneen sovelletaan maksuvaraedellytystä, mitä käsitellään tarkemmin 1.5.4 jaksossa sivulla 20. Jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä tai osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, hänen kohdalla arvioidaan VJL 9 a §:n mukainen mahdollinen maksukyvyn vähäisyyden väliaikaisuus esimerkiksi yritystoiminnan vakiintumattomuuden tai muun tilapäisen syyn vuoksi. 1.5.1.3 Velkajärjestelylle ei saa olla estettä Jos velallinen hakee velkajärjestelyä sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan veloille, velkoja (tai tuomioistuin45 tai selvittäjä46 tai ulosottoviranomainen47) voi vedota velkajärjestelyn esteperusteisiin, jotka ilmenevät joko yksityistalouden tai elinkeinotoiminnan tai molempien veloista tai velallisen toiminnasta yksityistaloudessa tai elinkeinotoiminnassa. Jos velallinen hakee velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen, periaatteessa myös silloin voitaisiin vedota elinkeinotoiminnan tai sen velkojen moitittavuuteen. Mutta koska velkajärjestelyn voi lähtökohtaisesti saada pelkästään yksitalouden veloille vain, jos elinkeinotoiminnasta ei ole velkaa tai sitä on vain vähän, silloin elinkeinotoiminnasta on tuskin aiheutunut sellaista velkaa, joka viittaisi esteperusteeseen. Jos todetaan yksikin seuraavista esteistä eikä ole jäljempänä mainittuja painavia syitä, velkajärjestely on hylättävä48. 43 Käsitteet sekoittuvat helposti, kun edellytysten yhteydessä VJL 9 §:ssä käytetään ilmaisua ”painavat perusteet”, mutta esteiden yhteydessä VJL 10 a §:ssä ”painavat syyt” 44 VJL 9 a § 45 VJL 53 § 1 mom 46 VJL 66 § 4 mom 47 VJL 53 § 2 mom 48 VJL 54 § 1 mom 16 Maksuvelvollisuus rikoksen perusteella Velkajärjestelylle on este, mikäli velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus tai hän on epäiltynä tai syytteessä rikoksesta, josta voisi tulla maksuvelvollisuus49. Esteperustetta arvioitaessa huomioidaan kuitenkin velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat. Rikos sinällään ei ole este, jos rikoksesta ei ole maksuvelvollisuutta. Velat moitittavasta elinkeinotoiminnasta Velkajärjestelylle on este, mikäli velallisella on merkittävästi velkaa elinkeinotoiminnasta, jossa on joko menetelty törkeästi velkojia kohtaan tai laiminlyöty olennaisesti lakisääteisiä velvollisuuksia tai toiminta on ollut keinottelunluonteista50. Lakisääteisten maksujen laiminlyöntiä esteperusteena on käsitelty tarkemmin 2.4.2 jaksossa sivulla 52. Nykyisen elinkeinotoiminnan lakisääteisten maksujen laiminlyönti voi lain esitöiden mukaan olla mahdollisen esteperusteena lisäksi osoitus siitä, ettei elinkeinotoiminta ole kannattavaa, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.5.5 jaksossa sivulla 24. Taloudellisen aseman järjestely Esteeksi katsotaan, jos velallinen on järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi51. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan taloudellisen aseman järjestelystä on kulunut, vaan sillä, onko teko vallinneissa olosuhteissa ollut osan tai kaikkien velkojien vahingoksi. Este ei poistu edes sillä, että velallinen olisi sittemmin hyvittänyt velkojilleen tekemänsä vahingon52. Ulosoton välttely Esteeksi muodostuu ulosoton pakoilu tai ulosottoviranomaiselle väärien tietojen antaminen53. Käytännössä tätä estekohtaa on sovellettu harvoin. Väärät tiedot luoton hakemisessa Velkajärjestelylle on este, mikäli velallinen on tarkoituksellisesti antanut velkojalle vääriä tietoja, joilla on ollut vaikutusta luoton myöntämiseen54. Velallisen menettelyn on kuitenkin oltava erityisen moitittavaa ennen kuin kysymyksessä on este, joten käytännössä kyseinen seikka on ollut este vain harvoin. Piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen Esteperustetta on käsitelty tarkemmin 2.3 jaksossa sivulla 48. Velkajärjestelyn vaikeuttaminen Velkajärjestelylle on este, mikäli velallinen on laiminlyönnillään tai menettelyllään vaikeuttanut velkajärjestelyä55. Maksuohjelman noudattaminen olisi epätodennäköistä Velkajärjestelyn esteeksi muodostuu, mikäli velallinen ei todennäköisesti tulisi noudattamaan maksuohjelmaa56. Aikaisempi velkajärjestely Velalliselle aikaisemmin vahvistettu velkajärjestelyn maksuohjelma on este57. Yksityishenkilön korvauksen järjesteleminen olisi kohtuutonta Esteperustetta on käsitelty tarkemmin 2.4.4 jaksossa sivulla 53. 49 VJL 10 § 1–2 kohdat 50 VJL 10 § 3 kohta 51 VJL 10 § 4 kohta 52KKO:1997:15 53 VJL 10 § 5 kohta 54 VJL 10 § 6 kohta 55 VJL 10 § 8 kohta 56 VJL 10 § 9 kohta 57 VJL 10 § 10 kohta 17 1.5.1.4 Velkajärjestely painavilla syillä esteestä huolimatta Esteestä huolimatta velkajärjestely voidaan kuitenkin myöntää, mikäli on olemassa painavia syitä58. Ketään ei ole lopullisesti suljettu velkajärjestelyn ulkopuolelle. Painavia syitä on käsitelty tarkemmin 2.5 jaksossa sivulla 53. 1.5.2 Elinkeinonharjoittajia koskevien edellytysten tutkiminen Velallisella on ”sekä vetoamistaakka ja todistustaakka” siitä, että velkajärjestelyn myöntämisen edellytykset täyttävät. Velallisen velkajärjestelyhakemuksen tulee olla siis niin perusteellisesti laadittu, että hakemuksesta on nähtävissä edellytysten täyttyminen.59 Tuomioistuimen on aina viran puolesta tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset täyttävät, mutta myös velkojilla on oikeus vedota edellytysten puuttumiseen60. On pidettävä selvänä, että tuomioistuimen olisi viran puolesta tutkittava myös elinkeinonharjoittajia koskevien lisäedellytysten täyttyminen61. Asiaan mahdollisesti määrätyllä selvittäjällä on velvollisuus ilmoittaa tuomioistuimelle, jos hänen tietoonsa tulee tai hän huomaa, ettei velkajärjestelyn myöntämiselle mahdollisesti ole edellytyksiä62. 1.5.3 Jokaista elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedellytykset Kaikkien elinkeinonharjoittajien on täytettävä seuraavat velkajärjestelyn lisäedellytykset riippumatta yhtiömuodosta ja siitä, hakeeko velallinen vain yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä.63 Myöskään sillä ei ole merkitystä, harjoittaako velallinen elinkeinotoimintaa pää- vai sivutoimisesti. Edellytyksistä kaikkien on täytyttävä, muuten velkajärjestelyä ei voida myöntää. 1.5.3.1 Maksuvarasta kertyy enemmän kuin varallisuuden myynnistä Säännös koskee lähinnä maksuohjelman laadintaa ja se koskee sekä yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavia että yksityisiä elinkeinonharjoittajia, mutta se on tiukempi yksityisen elinkeinonharjoittajan osalta. Säännöstä ei ole tarkistettu lakimuutoksen yhteydessä, joten tässä aineistossa ei käsitellä ehtoa yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen osalta. Velkajärjestelylakia tarkennettiin kuitenkin yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta niin, ettei elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle ole edellytyksiä, jos varallisuuden myyminen tuottaa paremman kertymän kuin maksuvarakertymä eikä elinkeinotoiminnan varallisuuden myynnin jälkeen olisi enää mahdollista jatkaa elinkeinotoimintaa64. Ensinnäkin säännöksen nojalla elinkeinonharjoittaja on velvollinen myymään omaisuuden, joka ei ole elinkeinotoiminnan kannalta tarpeen, esimerkiksi tarpeettoman kalliin auton65. Silloin elinkeinotoiminta voi jatkua myynnin jälkeenkin, eikä velkajärjestelyn myöntämiselle ole estettä. Tältä osin säännös koskee lähinnä maksuohjelman laatimista. Toisekseen velalliselta edellytetään kuitenkin myös elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellisen varallisuuden myyntiä, jos ”toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon siitä velalliselle kertyvä tulo”. Konkreettisesti säännös tarkoittaa, että varallisuus olisi myytävä, jos velkajärjestelyn maksuohjelma – varallisuus säilyttäen – tuottaisi velkojille huomattavasti vähemmän kuin varallisuuden myynnistä saatavat tuotot66. Tältä osin lakia ei ole muutettu eli aikaisemmat periaatteet ovat edelleen voimassa. Tiukasta euromääräisestä vertailusta voidaan poiketa esimerkiksi, jos ero varallisuuden myynnin ja säilyttämisen välillä ei ole velkojien kannalta olennainen tai omaisuuden arvo on vähäinen67. Toisekseen arviointia ei välttämättä 58 VJL 10 § ja 10 a § 59 HE 83/2014, 33, 69. Niemi-Kiesiläinen, 112 60 VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen, 112 61 Koskelo & Lehtimäki, 135 62 VJL 66 § 4 mom. HE 83/2014, 33 63 VJL 2 § 2 mom ja 7 luku 64 HE 83/2014, 66–67. VJL 45 § 1 mom ja 46 § 2 mom 65 Koskelo & Lehtimäki, 311. HE 83/2014, 34 66 HE 83/2014, 34, 67. VJL 46 § 2 mom. Koskelo & Lehtimäki, 310. LaVM 12/2014, 4 67 HE 83/2014, 34 18 rajoiteta vain maksuohjelman aikana kertyvään tuloon, vaan tapauskohtaisesti voitaisiin ottaa huomioon myös mahdollinen tulevaisuudessa elinkeinotoiminnasta saatava tulo68. Varallisuuden myynnistä saatavaa tuottoa arvioitaessa huomioidaan luonnollisesti vain nettotuotto eli myyntikulujen ja mahdollisten verojen jälkeen käteen jäävä osuus. Velkojien suostumuksella on mahdollista, että velallinen hyvittää velkojille varallisuuden myynnistä kertyvän erotuksen maksamalla velkojaan pidempään eli velallisen ja velkojien suostumuksella maksuohjelma voi olla laissa asetettua pidempi. Tällöin osapuolten suostumuksella varallisuus voisi säilyä ja elinkeinotoiminta jatkua. Poikkeuksellisesti myös elinkustannuksista tinkimällä velallinen voi kyetä maksamaan enemmän. Säännöksestä ei käy selvästi esille, tehdäänkö vertailu niin, että kerralla myytäisiin kaikki yritystoiminnan kannalta tarpeellinen omaisuus, vai tehdäänkö vertailu jokaisen omaisuuserän kohdalla erikseen. Jälkimmäinenkin tulkinta lienee säännöksen mukaan mahdollinen, mutta johtaisi erittäin monimutkaisiin, työläisiin ja tulkinnanvaraisiin laskelmiin. Varallisuuden myynnistä huolimatta elinkeinotoiminnan jatkaminen voisi joissakin hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa olla pienimuotoisempana edelleen mahdollista. Varallisuuden myynnin arvioimista koskevaa säännöstä sovelletaan kaikkiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin eli myös sivutoimisiin ja heihin, joilla ei ole tarvetta elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle. Velallisen pitää esittää elinkeinotoiminnan varallisuus velkajärjestelyhakemuksessa, mutta pääasiallinen näyttötaakka varallisuuden myynnin ensisijaisuudesta on velkojalla69. Lisäksi, jos asiaan on määrätty selvittäjä, tämän pitäisi arvioida realisointitarvetta70. Voitaneen myös edellyttää, että velkajärjestelyasetuksen mukainen asiantuntija ottaisi asiaan selvityksessään kantaa71. Velkajärjestelyhakemukseen ei merkitä elinkeinotoiminnan varallisuutta, vaan se pitäisi laatimisohjeiden mukaan ilmoittaa erillisessä liitteessä ”elinkeinonharjoittajan tuloselvitys”72. Kyseisessä liitteessä tietoa ei kuitenkaan tällä hetkellä kysytä, joten todennäköisesti liitelomaketta tullaan muuttamaan. 1.5.3.2 Yritys selviytyy veloistaan tai myös yrityksen velat järjestellään Elinkeinonharjoittaja voi saada velkajärjestelyn yksityistalouden veloilleen vain, jos elinkeinotoiminnan velat tulevat hoidettua elinkeinotoiminnasta saatavilla varoilla tai jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on yrityssaneerauksessa tai jos yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan velat järjestellään samanaikaisesti VJL:n mukaan.73 Tässä kirjassa ei käsitellä kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, koska niihin ei ole tullut muutoksia. 1.5.3.3 Vaadittavat liitteet ja selvitykset Nykyisiltä elinkeinonharjoittajilta vaadittaviin perusliitteisiin ei tilinpäätösasiakirjojen tarkentamisesta lukuun tullut säädösmuutoksia, mutta hakemuslomaketta ja tuloselvitysliitettä tullaan tarkentamaan. Yksityisen elinkeinonharjoittajan on liitettävä hakemukseen: yy oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu elinkeinonharjoittajan tuloselvitys74 yy jäljennös elinkeinotoiminnan aloittamista koskevasta ilmoituksesta75 yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)76. 68 69 70 71 72 73 74 75 76 Koskelo & Lehtimäki, 310. LaVM 12/2014, 10 Niemi-Kiesiläinen, 239 HE 83/2014, 34 VJA 3 a § 2–3 kohdat Hakemuksen laatimisohjeet, 5 VJL 45 § 1 ja 2 mom. HE 83/2014, 67 VJA 2 § 1 mom 4 kohta. Hakemuksen laatimisohjeet, 6 VJA 3 § 1 mom VJA 3 § 1 mom ja 4 mom 19 Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen on liitettävä hakemukseensa: yy oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu elinkeinonharjoittajan tuloselvitys77 yy jäljennös yhtiön kaupparekisteriotteesta78 yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)79 yy tilintarkastajan selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta80. Velallisen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana on liitettävä hakemukseensa: yy oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu elinkeinonharjoittajan tuloselvitys81 yy jäljennös yhtiön kaupparekisteriotteesta82 yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)83. Tilinpäätösasiakirjoja koskien asetukseen tuli seuraava täydennys84: ”Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin kuin verotusta ei vielä ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen.” 1.5.4 Vain yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskeva lisäedellytys: maksuvara VJL 9 a §:n mahdollisesta väliaikaisesta syystä johtuvaa maksukyvyn vähäisyyttä ei lakimuutoksen jälkeen tutkita niiden velallisten kohdalla lainkaan, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa yksityisinä elinkeinonharjoittajina85. Yksityisen elinkeinonharjoittajan edellytys velkajärjestelyn saamiselle ei enää ole elinkeinotoiminnan vakiintuminen86, vaan maksuvaran muodostuminen87. Maksuvaraedellytystä ei ole yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavilla velallisilla, vaan heidän kohdallaan sovelletaan edelleen VJL 9 a §:n 1 momenttia88. Maksuvaraedellytystä sovelletaan nyt kaikkiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin eli myös heihin, joilla ei ole tarvetta elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle. Joissakin poikkeustilanteissa velallisen voi olla parempi lopettaa elinkeinotoiminta, jos maksuvaraa ei muodostu, jotta hänen kohdalla arvioitaisiin tilanteen väliaikaisuutta eikä maksuvaraedellytystä. Esimerkiksi eläkeläinen tai työtönkin voi harjoittaa vähäistä, mutta kannattavaa ja yleensä pienimuotoista, elinkeinotoimintaa, josta ei ole velkaa tai sitä on vain vähän. Jos maksuvaraa ei kuitenkaan muodostu, velkajärjestelyä ei voitaisi myöntää, vaikka muut edellytykset yksitalouden velkojen järjestelylle täyttyisivät. 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 VJA 2 § 1 mom 4 kohta. Hakemuksen laatimisohjeet, 6 VJA 3 § 1 mom VJA 3 § 1 mom ja 4 mom VJA 3 § 1 mom VJA 2 § 1 mom 4 kohta. Hakemuksen laatimisohjeet, 6 VJA 3 § 1 mom VJA 3 § 1 mom ja 4 mom VJA 3 § 4 mom HE 83/2014, 51, 66. VJL 9 a § 2 mom Jos elinkeinotoiminta on vasta alkanut tai toiminnan jatko on muutoin hyvin epävarmaa, ei voitane soveltaa myöskään VJL 10 § 9 kohdan mukaista estettä eli sitä, että olisi todennäköisestä, ettei velallinen tulisi noudattamaan maksuohjelmaa. Oikeuskirjallisuuden (Koskelo & Lehtimäki, 92) ja lain esitöiden (HE 183/1992) mukaan esteperusteella tarkoitetaan nimenomaan velallisen toiminnasta (esim. päihdeongelma) johtuvaa epäluotettavuutta maksuohjelman noudattamiseen. Siten esimerkiksi määräaikainen työsuhde tai asumistilanteen epävarmuus eivät ole laissa tarkoitettuja esteperusteita, joten yritystoiminnan epävarmuus lienee rinnastettavissa edellä mainittuihin. 87 HE 83/2014, 12, 51–52, 66. VJL 45 § 1 mom 88 HE 83/2014, 52 20 Säännöksessä on täsmennetty, että maksuvaraa pitää olla nimenomaan tavallisten velkojen maksamiseen eli jos maksuvara menee kokonaisuudessaan vakuusvelkojen maksamiseen, edellytys ei täyty. Muutoin maksuvaran muodostumiselle ei ole asetettu tarkempia ehtoja eli riittää, että maksuvara ei ole negatiivinen eikä se ole nolla89. Maksuvara lasketaan täysin samalla tavalla kuin velkajärjestelylain ja maksukykyasetuksen mukaan muillekin velallisille eli elinkeinonharjoittajia varten ei ole erilaisia säännöksiä maksuvaran laskelmista varten90. Säännöksessä ei ole myöskään määritelty, että pitääkö maksuvaraa olla koko maksuohjelman ajan vai riittääkö, että maksuvaraa on vain osan aikaa. Asia jää oikeuskäytännön varaan, mutta yhden tulkinnan mukaan voisi riittää lyhytkin maksuvaraa muodostava jakso – maksuvarahan voi nousta tai laskea maksuohjelman aikana esimerkiksi tiedossa olevista elatusvelvollisuuksissa tapahtuvissa muutoksista johtuen. Lainsäätäjän tarkoituksena näyttää kuitenkin olleen, että maksuvaraedellytys on peruste kannattavuuden arvioinnille, joten lähtökohta lienee maksuvaran muodostuminen koko tai lähes koko maksuohjelman ajalta, jolloin muutama kuukausi ei täyttäisi tarkoitusta. Säännöksistä tai esitöistä ei myöskään käy ilmi, voiko velallinen elinkustannuksistaan tinkimällä saada aikaiseksi sellaista maksuvaraa, minkä perusteella velkajärjestely voitaisiin myöntää elinkeinonharjoittajalle. Maksukykyasetuksen mukaan on mahdollista huomioida elinkustannukset asetusta alhaisempina, jos velallinen arvioi tulevansa toimeen vähemmillä kustannuksilla91. Siten maksukykyasetuksen mukaan velallinen voisi nostaa maksuvaransa suuruutta elinkustannuksista tinkimällä ja siten saada elinkeinonharjoittajana velkajärjestelyn, vaikka täysillä elinkustannusnormeilla laskettuna maksuvaraa ei muodostuisikaan. Samoin korkeimman oikeuden ratkaisuissa on hyväksytty elinkustannuksista tinkiminen esimerkiksi asunnon säilyttämiseksi, mutta toisaalta niissä on tehty terminologinen ero ”laskennallisen” ja ”tingityn” maksuvaran välillä92. Koska säännös ei ole esimerkiksi muodossa, että edellytettäisiin ”laskennallista” maksuvaraa, tinkiminen voisi olla mahdollista. Toisaalta, jos hyväksytään maksuvaran muodostaminen elinkustannuksista tinkimällä, jokainen velallinenhan voi ilmoittaa, että kyllä hän pystyy maksamaan esimerkiksi viisi euroa kuukaudessa – siihen varmasti jokainen velallinen on valmis velkajärjestelyn saadakseen. Vastaava periaate käy ilmi myös maksuohjelman kestoa koskevan säännöksen soveltamisesta eli tiettävästi käytännössä ei ole hyväksytty, että maksuohjelman kesto lyhentyisi viidestä vuodesta kolmeen vuoteen, jos velallinen ilmoittaa tinkimällä kykenevänsä maksamaan muutaman euron kuukaudessa, vaan ratkaisevaa on laskennallinen maksuvara, vaikka sitä ei ole säännöksessä todettukaan. Säännöksen sanamuoto on erilainen kuin VJL 30 § 4 momentissa, joten sitä koskevat ennakkopäätökset eivät ole sovellettavissa VJL 45 §:n 1 momenttiin. Siten ei riitä, että velkojille tulisi suorituksia vain menettelyajan kertymästä tai varallisuuden rahaksimuutosta. Säännös on siinä mielessä ehdoton, että vaikka elinkeinotoiminta olisi kannattavaa, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos ei ole maksuvaraa. Esimerkiksi jos velallisen elinkeinotoiminnasta saama tulo on muuten hyvä, mutta esimerkiksi puolisolla ei ole tuloja lainkaan tai vain vähän tai muuten elatusvelvollisuuksista johtuen menot ovat niin suuret, ettei maksuvaraa muodostu. Velkajärjestelyasetuksessa edellytetty asiantuntija tullee selvityksessään muodostamaan käsityksensä elinkeinotoiminnasta saatavasta tulosta93. Talous- ja velkaneuvoja laskee maksuvaran hakemukseen velallisen antamien tietojen, mutta myös asiantuntijan selvityksen perusteella. Asiaan mahdollisesti määrätty selvittäjä tarkistaa myös maksuvaran määräytymisen perusteet94. Maksuvara perustuu luonnollisesti toteutuneeseen tuloon, paitsi jos tulevat muutokset ovat varmuudella tiedossa, mutta maksuvaraa ei voi muodostaa tulevien epävarmojen positiivisten näkymien varaan. 89 90 91 92 93 94 HE 83/2014, 66 HE 83/2014, 32 Maksukykyasetus 4 § 3 mom KKO:1996:3 ja KKO:2014:16 VJA 3 a § 2–3 kohdat HE 83/2014, 33 21 1.5.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset Seuraavat lisäedellytykset koskevat vain velallista, joka hakee yksityistalouden velkojen lisäksi myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä eli nämä lisäedellytykset eivät koske niitä elinkeinonharjoittajia, jotka hakevat velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen95. Edellytyksistä kaikkien on täytyttävä, muuten velkajärjestelyä ei voida myöntää. 1.5.5.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja, ei yhtiömuoto Yksityishenkilön velkajärjestelyssä ei voida järjestellä yhtiön (Ay, Ky, Oy) velkoja96. Mutta velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana97. Määritelmä kattaa myös muut elinkeinonharjoittajat, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa, kuten yksityiset liikkeenharjoittajat, maatilatalouden harjoittajat, porotalouden harjoittajat ja kalastuksen harjoittajat sekä velalliset, jotka harjoittavat yritystoimintaa toiminimenä (Tmi). Yksinkertaisuussyistä käytän vain termiä ”yksityinen elinkeinonharjoittaja”, joka tässä aineistossa kattaa kaikki edellä mainitut tilanteet. Yhtä harvinaista poikkeuksesta lukuun ottamatta säännös tarkoittaa sitä, ettei avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja voida järjestellä. Velkajärjestelylakiin tuli kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan myös henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voitaisiin järjestellä. Tämän hyvin harvinaisen tilanteen edellytyksenä on, että yhtiön osalta on vireillä yrityssaneeraus, mutta yrityssaneerauksen vaikutukset eivät ulotu yhtiömieheen eli kyseessä on yhtiömiehen eikä yhtiön velka. Säännös on otettu varmistamaan, ettei velkajärjestelylain ja yrityssaneerauslain välille jää aukkoa. Säännös liittyy ennakkopäätöksen KKO:2005:110 kaltaisiin tilanteisiin.98 1.5.5.2 Myös yksityistalouden velat on järjesteltävä Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi saada velkajärjestelyä pelkästään elinkeinotoiminnan veloille, vaan edellytyksenä on, että myös yksityistalouden velat järjestetään samanaikaisesti99. Elinkeinonharjoittaja ei siis voi valita – niin kuin eivät muutkaan velkajärjestelyn hakijat – mille veloille hakee velkajärjestelyä. Velallisen on ilmoitettava kaikki velat, myös ne, joissa on esimerkiksi takaajia tai pantinantajia, ja kaikki velat järjestellään riippumatta siitä, ovatko ne hoidossa vai perinnässä. Edellytyksenä myös on, että elinkeinonharjoittajan on täytettävä kaikki velkajärjestelyn yleiset edellytykset eikä saa olla velkajärjestelyn yleistä estettä, joita on käsitelty tarkemmin 1.5.1 jaksossa sivulla 14. 1.5.5.3 Elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on ”melko pienimuotoista”100. Koska määritelmä ei ole vain pienimuotoista, vaan melko pienimuotoista, toiminta voi olla aavistuksen pienimuotoista laajempaa. Pienimuotoisuutta ei ole määritelty tarkemmin, vaan tuomioistuimille on tarkoituksellisesti jätetty tapauskohtainen harkintavalta101. Yrityssaneeraus on tarkoitettu laajempimuotoisen elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyyn102. Lain esitöiden mukaan pienimuotoisuuden harkinnassa voi ottaa huomioon esimerkiksi seuraavia seikkoja:103 1. 95 96 97 98 99 100 101 102 103 22 Pienimuotoisella elinkeinotoiminnalla ei ole olennaista eroa palkansaajan toimintaan. VJL 2 § 2 mom ja 7 luku HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 3 mom HE 83/2014, 67, 70. VJL 45 a § 1 mom HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 2 mom HE 83/2014, 68. VJL 45 § 1 mom 3 kohta ja 45 a § 1 mom 1 kohta HE 83/2014, 31, 68–69. VJL 45 a § 1 mom 2 kohta. LaVM 12/2014, 4 HE 83/2014, 69. LaVM 12/2014, 4 HE 83/2014, 31, 68–69. LaVM 12/2014, 4 HE 83/2014, 19, 68–69. LaVM 12/2014, 4 2. 3. Yrityksen liikevaihdon ja taseen suuruus, joille ei ole kuitenkaan asetettu euromääräistä rajaa, koska yrityksen toimiala vaikuttaa merkittävästi liikevaihdon suuruuteen. Esimerkkinä on mainittu tavarakauppa, jossa liikevaihto voi olla suurikin, vaikka olisi kyseessä niin sanottu yhden miehen yritys ja siten täyttää pienimuotoisuuden edellytyksen. Onko elinkeinonharjoittajalla muita henkilöitä palveluksessaan? Lähtökohtana on, että yritystoiminta voi olla melko pienimuotoista vain, jos elinkeinonharjoittajan itsensä työpanos on ratkaiseva eli niin sanottu yhden miehen yritys. Tarkempana arviointikriteerinä voi käyttää esimerkiksi kysymystä: ”voisiko yritystoiminta jatkua, jos elinkeinonharjoittaja jäisi pois”. Jos elinkeinonharjoittaja käyttää esimerkiksi kausiapulaisia, osa-aikaisia työntekijöitä tai avustavaa henkilökuntaa, toiminta voisi olla vielä melko pienimuotoista. Mutta jos elinkeinonharjoittaja käyttää säännöllisesti ulkopuolista työvoimaa, elinkeinotoimintaa saatettaisiin pystyä jatkamaan ilman elinkeinonharjoittajaakin, eikä toiminta olisi enää pienimuotoista, koska se ei olisi elinkeinonharjoittajan työpanoksesta riippuvainen. Harkintakriteeri ei ole kuitenkaan yksinään ratkaiseva, koska esimerkiksi ohjelmointityössä yhden henkilön työpanos voi olla ratkaiseva, vaikka on kyse laajamittaisestakin toiminnasta. Siten ei voi esimerkiksi voi ehdottomasti tulkinta, että jos velallisella on yksi säännöllinen ja kokoaikainen työntekijä, että yritystoiminta ei olisi enää melko pienimuotoista – yksi vakituinen työntekijä ei välttämättä sulje elinkeinonharjoittajaa velkajärjestelyn ulkopuolelle, vaan kyse on pienimuotoisuuden kokonaisarvioinnista104. Yritys-Suomi Talousapu -neuvonnan puhelinpalvelussa tehdään usein ensimmäinen arvio siitä, onko elinkeinotoiminta pienimuotoista, jonka jälkeen myös talous- ja velkaneuvoja voi osaltaan myös arvioida edellytyksen täyttymistä105. Velkajärjestelyn hakemuksen elinkeinotoimintaa koskevat liitteet pitää olla niin huolellisesti laadittu, että niiden perusteella on mahdollista ottaa kantaa yritystoiminnan pienimuotoisuuteen106. Nähtävästi myös velkajärjestelyasetuksen mukainen asiantuntija tulee ottamaan asiaan kantaa selvityksessään107. 1.5.5.4 Tervehdyttäminen ei edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyitä Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on sillä tavalla kannattavaa, ettei yritystoimintaa tarvitse järjestellä uudelleen, vaan riittää elinkeinotoiminnan velkojen järjestely. Jos elinkeinotoiminta ei ole elinkelpoista eikä kannattavaa seuraavassa kohdassa mainitulla tavalla, vaan tarvittaisiin toimenpiteitä yritystoiminnan tervehdyttämiseksi, yksityishenkilön velkajärjestely ei tule kyseeseen, vaan mahdollisesti yrityssaneeraus.108 Jos tervehdyttämistä kuitenkin tarvitaan, mutta toimenpiteet ovat sellaisia, että elinkeinonharjoittaja voi ne itse vapaaehtoisesti ja helposti toteuttaa ja ne ovat riittäviä, velkajärjestely olisi mahdollinen109. Esimerkkinä tällaisesta velallisen itsensä toteuttamasta tervehdyttämistoimenpiteestä on mainittu pienempiin tiloihin muuttaminen110 sekä yritystoiminnan kannattamattoman osan lopettaminen111. Lähtökohtaisesti tällaisetkin toimenpiteet pitäisi olla toteutettuna jo ennen velkajärjestelyn hakemista, vaikka se ei ole välttämätöntä112. Lain esitöiden mukaan, jos selvittäjä esimerkki havaitsee, että osa toiminnasta on kannattavaa ja osa ei, selvittäjä ei voi velvoittaa velallista lopettamaan kannattamatonta elinkeinotoiminnan osaa, mutta voi suositella sitä – jos velallinen pystyy toteuttamaan järjestelyt vapaaehtoisesti, velkajärjestely voi jatkua. Yksi vaihtoehto on, että velkajärjestelyssä voitaisiin kuitenkin määrätä velkojien suostumuksella yritystoimintaa koskevista järjestelyistä. Koska kyse on kuitenkin velkajärjestelyn edellytyksestä, siitä ei voisi sopia samalla tavalla kuin maksuohjelman sisällöstä. Mutta ei ole mitään estettä sille, että esimer104 105 106 107 108 109 110 111 112 Lainsäädäntöneuvos Mari Aallon suullinen kommentti Mikkelin kesäyliopiston koulutustilaisuudessa 2.2.2015 HE 83/2014, 21, 32–33 VJA 3 § 2 kohta VJA 3 a § 2–3 kohdat HE 83/2014, 20, 28, 31, 33–34, 68–69. VJL 45 a § 1 mom 2 kohta HE 83/2014, 31, 33–34 Käräjätuomari Tero Uiton suullinen kommentti talous- ja velkaneuvojien koulutuksessa 22.5.2014 HE 83/2014, 21 HE 83/2014, 21 23 kiksi lausunnon antava asiantuntija suosittelee toimenpiteitä, joiden avulla yritystoiminnan tulosta voi parantaa entuudestaan, vaikka yritystoiminta olisi jo muutenkin velkajärjestelylain edellyttämällä tavalla kannattavaa. Tällöin tervehdyttämistoimenpiteet tulevat velkojien hyväksi lisäsuoritusvelvollisuuden kautta. Tavoitteena onkin, että velallinen suorittaa mahdolliset tarvittavat tervehdyttämistoimenpiteet jo ennen velkajärjestelyn hakemista. Jos yrittäjä ennen velkajärjestelyn hakemista on yhteydessä Talousapu-palveluun, siellä pyritään ohjeistamaan toimenpiteisiin yrityksen tuloksen parantamiseksi. Näytön esittämistä ja arvioimista tämän edellytyksen osalta on käsitelty tarkemmin seuraavan jakson yhteydessä. 1.5.5.5 Yritystoiminta on kannattavaa Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on sillä tavalla kannattavaa, että velallinen kykenee hoitamaan elinkeinotoiminnasta syntyvät uudet velat. Käytännössä säännös tarkoittaa, ettei toiminta ei saa olla tappiollista, vaan juoksevat kulut on pystyttävä maksamaan elinkeinotoiminnasta saatavilla tuloilla. Vastaavasti, jos on oletettavissa, että toiminta muuttuu tappiolliseksi maksuohjelman aikana, velkajärjestelyä ei voida myöntää.113 Koska elinkeinotulon ulosmittaus ei automaattisesti pääty hakemuksen vireilletuloon tai edes velkajärjestelyn aloittamiseen, usein voi olla syytä hakea täytäntöönpanon keskeyttämistä hakemuksen yhteydessä114. Yhdistettynä tarkemmin 1.5.4 jaksossa (sivu 20) käsiteltyyn maksuvaraedellytykseen kannattavuusvaatimus on käytännössä kuitenkin edellä mainittua suurempi, koska juoksevien kulujen lisäksi elinkeinotoiminnan tulee tuottaa niin paljon nettotuloa velalliselle, että muodostuu maksuvaraa.115 Kannattavuus-ehdon täyttyminen tarkoittaa yleensä sitä, että elinkeinotoiminnassa on ollut jokin tilapäinen notkahdus, esimerkiksi henkilökohtaisen työkyvyn alentuminen tai asiakkaan tilapäinen menettäminen tai muu ongelma, joka on kuitenkin korjaantunut ja elinkeinotoiminta on muuttunut uudelleen kannattavaksi116. Jos sen sijaan yrityksen tulos on pysyvästi heikentynyt niin paljon tai tulos on velkajärjestelyn hakemisen aikaan edelleen niin heikko, ettei siitä tule riittäviä tuloja, velkajärjestelyä ei voida myöntää. Velkajärjestelyllä ei korjata tai järjestellä kannattamatonta elinkeinotoimintaa tai huonoa liikeideaa vaan ylivoimaista velkatilannetta. Hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen on tiivistänyt säännöksen soveltamisen hyvin: ”Koska velkojen leikkaus ainoa ’saneerauskeino’, käytännössä hakijan tulisi pystyä osoittamaan, että toiminnan kannattavuus on ollut hakemispäivää välittömästi edeltäneiden kuukausien aikana sellaisella tasolla, että velalliselle jää maksuvaraa” 117. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että velkajärjestelyhakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneet velat tai lakisääteisten maksujen laiminlyönnit voivat myös osoittaa, ettei yritystoiminta ole riittävän kannattavaa118. Laiminlyönnit eivät kuitenkaan voine olla este, jos ne ovat johtuneet tulojen ulosmittauksesta tai muiden velkojen maksamisesta. Kannattavuutta arvioidaan myös VJL 46 § 1 momentin perusteella, jos elinkeinotoimintaan liittyy varallisuutta, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.3.1 jaksossa sivulla 18. Kuten maksuvaraedellytyksen yhteydessä jaksossa 1.5.4 (sivu 20) on todettu, kannattavuusarviointi luonnollisesti perustuu toteutuneeseen ja vallitsevaan yritykseen tulokseen, eikä oletettuun tai toivottuun tulokseen119. Kirjanpidosta, maksuvaralaskelmasta ja asiantuntijan lausunnosta tulee olla nähtävissä, että velallisen tulot riittävät yrityksen ja yksityistalouden velvoitteiden hoitamiseen heti aloittamispäivästä lähtien. 113 114 115 116 117 118 119 24 HE 83/2014, 28, 31, 69–70. VJL 45 a § 1 mom 3 kohta. LaVM 12/2014, 4 VJL 17 § 2 mom ja 21 § 1 mom HE 83/2014, 28, 52, 66, 69 HE 83/2014, 19, 31, 69–70 Heiskanen 2015, 8 HE 83/2014, 32–33. Aalto 2014a, 4 HE 32/2014, 32 Yleensä Yritys-Suomi Talousapu -neuvonnan puhelinpalvelussa tehdään ensimmäinen arvio siitä, onko elinkeinotoiminta kannattavaa ja tarvitaanko tervehdyttämistoimenpiteistä, jonka jälkeen myös talous- ja velkaneuvoja osaltaan arvioi edellytyksen täyttymistä120. Velallinen esittää velkajärjestelyhakemuksessa oman arvionsa elinkeinotoiminnan tuloksesta ja kannattavuudesta121, minkä lisäksi hakemukseen on liitettävä asiantuntijan selvitys, jossa otetaan kantaa elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuuteen122. Mahdollisesti asiaan määrätty selvittäjä arvioi myös elinkeinotoiminnan tulosta ja jatkamisen edellytyksiä123. Jos selvittäjä huomaa aloittamispäätöksen jälkeen, ettei yritystoiminta olekaan kannattavaa, hänen tulee ilmoittaa siitä tuomioistuimelle124. 1.5.5.6 Elinkeinotoiminta ei tarvitse olennaisesti lisävelkaa Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminnasta ei aiheudu velallisille lisävelkaantumisen riskiä eli elinkeinotoimintaan ei tarvitse ottaa olennaisesti uutta luottoa. Hyväksyttävän velkaantumisen osalta säännöksessä on viitattu 46 § 1 momenttiin, jota on käsitelty tarkemmin 1.6.5.1 jaksossa sivulla 33.125 Näytön esittämistä ja arvioimista tämän edellytyksen osalta on käsitelty tarkemmin edellisen 1.5.5.5 jakson yhteydessä sivulla 24. 1.5.5.7 Hakemuksen päätarkoituksena ei ole perintätoimien estäminen Velkajärjestelylakiin otettiin yrityssaneerauslain kaltainen säännös126, jonka mukaan velkajärjestelylle on erityinen este, jos ”hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien estäminen tai muu velkojan oikeuden loukkaaminen”. Säännöksen tarkoituksena on estää väärinkäytökset, jossa yritetään lähinnä vain estää tai pitkittää perintätoimia tai esimerkiksi konkurssiin asettamista. Arviointi tehtäisiin lähinnä velallisen aikaisemman käyttäytymisen perusteella eli esimerkiksi aikaisempi velkojia vahingoittava toiminta tai aikaisemmat velkajärjestely- tai yrityssaneeraushakemukset. Esteeksi riittää, jos on ”perusteltua syytä olettaa” velallisen tavoittelevan ensisijaisesti velkojien oikeuden loukkaamista.127 Velkajärjestelylakiin lisättiin myös säännös, jonka mukaan tuomioistuin voi hylätä hakemuksen velkojia kuulematta, jos on todennäköistä, että hakemuksen tarkoituksena on konkurssiin asettamisen viivästyttäminen128. 1.5.5.8 Maksuohjelmalla kertyy enemmän kuin konkurssissa Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos velkajärjestelyn maksuohjelmalla velkojat saisivat enemmän suorituksia kuin velallisen konkurssissa. Uusi ”maksuohjelman vahvistamisen este” lisättiin lakivaliokunnassa. Vertailussa ei oteta huomioon:129 yy velallisen omistusasuntoa yy velallisen tavanomaista koti-irtaimistoa eikä kohtuullisen tarpeen mukaisia henkilökohtaisia tavaroita yy VJL 20 a §:ää eli velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen syntyneitä velkoja. 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 HE 83/2014, 21, 32–33 HE 83/2014, 69. VJA 3 § 3 mom 2 kohta VJA 3 § 3 mom 3 kohta ja 3 a § 2 kohta HE 83/2014, 33–34 VJL66 § 4 mom HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 1 mom 4 kohta ja 46 § 1 mom YSL 7 § 1 mom 4 kohta ja HE 182/1992 HE 83/2014, 32, 70–71. VJL 45 b § HE 83/2014, 32, 72. VJL 42 § 3 mom LaVM 12/2014, 10–11. VJL 46 a §. Säännös vastaa omistusasuntoa lukuun ottamatta pitkälti yrityssaneerauslain 53 § 1 momentin 5 kohtaa, joten tulkintaohjeita voi soveltuvin etsiä myös kyseistä säännöstä koskevista esitöistä (HE 182/1992) ja oikeuskirjallisuudesta. 25 Ensisijainen näyttötaakka ”maksuohjelman vahvistamisen esteestä” on velkojalla130, mutta myös velkajärjestelyasetuksen mukaisen asiantuntijan on vertailtava selvityksessään todennäköistä maksuohjelmakertymää konkurssiin131. Lisäksi, jos asiaan on määrätty selvittäjä, voitaneen edellyttää, että selvittäjäkin huomioi konkurssivertailun, koska selvittäjän pitäisi arvioida myös 46 § 2 momentin mukaista realisointitarvetta132. Kyseessä on siis este, eikä edellytys, joten tuomioistuin ei tee konkurssivertailua viran puolesta. Säännöksen sanamuodon perusteella esteeksi riittää, että yksikin velkoja osoittaa, että heille kertyisi maksuohjelmalla vähemmän suorituksia kuin konkurssissa. Velkojien suostumuksella on toki poikkeuksellisesti mahdollista, että velallinen hyvittää erotuksen velkojille maksamalla velkojaan pidempään eli velallisen ja velkojien suostumuksella maksuohjelma voi olla laissa asetettua pidempi, jolloin velkajärjestelyn myöntäminen olisi mahdollista. Käytännössä säännöksellä on merkitystä lähinnä vain, jos velallisella on perusturvaan kuuluvaa yksityistä tai elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista omaisuutta, jossa on vapaata arvoa. Esimerkiksi maatalousyrittäjällä voi olla paljon koneita, jotka ole eivät velan vakuutena eli niiden myynnistä konkurssin yhteydessä kertyisi velkojille suorituksia enemmän kuin velkajärjestelyssä, jossa velallinen voisi säilyttää kyseisen omaisuuden. Vaikka kyseessä on ”maksuohjelman vahvistamisen este”, tarkoituksenmukaista olisi, että jo velkajärjestelyhakemus voitaisiin hylätä tällä perusteella, eikä tarvitsisi odottaa maksuohjelman käsittelyä. Koska edellä mainituin tavoin asiantuntijan olisi lausunnossaan otettava kantaa konkurssivertailuun, todennäköisesti hakemusta ei edes tehdä, jos lausunnon perusteella on selvää, että velkojat saisivat konkurssissa enemmän. Oikeusministeriöhän katsoi asian eduskuntakäsittelyssä, että erillistä konkurssivertailupykälää ei olisi ollut edes tarvetta lisätä, koska VJL 46 § 2 :n momentti johtaisi samaan tulokseen133. Jos tuomioistuin velkajärjestelyn aloittamisesta päättäessään katsoo, että velkojat saisivat konkurssissa enemmän, hakemus voidaan mahdollisesti hylätä myös VJL 45 § 1 mom ja 46 § 2 momentin perusteella. 1.5.5.9 Vaadittavat liitteet ja lisäselvitykset Edellä 1.5.3.3 jaksossa (sivu 19) eriteltyjen perusliitteiden lisäksi velkajärjestelyasetukseen lisättiin seuraavat liitevaatimukset niille yksityisille elinkeinonharjoittajille, jotka hakevat velkajärjestelyä myös yritystalouden veloille134: yy jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta (ks. tarkennus jäljempänä) yy jäljennös enintään kolme kuukautta vanhasta välitilinpäätöksestä, jos viimeisimmän tilikauden päättmisestä on kulunut yli neljä kuukautta (ks. tarkennus jäljempänä) yy velallisen oma kirjallinen selvitys toiminnan laajuudesta, taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisten vaikeuksien keskeisistä syistä sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja velalliselle ja hänen perheenjäsenilleen maksetusta palkasta (mahdollisesti nämä yhdistetään uudistettavan hakemuksen liitteeseen ”elinkeinonharjoittajan tuloselvitys”) yy kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan tai muun luotettavan asiantuntijan antama selvitys, jonkatulee sisältää135: ;; lausunto hakemukseen liitetystä viimeisimmästä tilinpäätöksestä tai sen korvaavista verotustiedoista, sekä välitilinpäätöksestä ;; lausunto elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuudesta ja seikoista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa velallisen taloudellista asemaa ;; tarpeellisessa laajuudessa tiedot muista seikoista, joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 45 ja 45 a §:ssä tarkoitettuja velkajärjestelyn aloittamisen lisäedellytyksiä sekä 46 a §:ssä tarkoitettua maksuohjelman vahvistamisen estettä. 130 131 132 133 134 135 26 VJL 46 a § VJA 3 § 3 mom 3 kohta ja 3 a § 2 kohta HE 83/2014, 34 Aalto 2014a, 3–4 VJA 3 § 3 mom. HE 83/2014, 70 VJA 3 a §. HE 83/2014, 21, 33 Talousapu-palvelu on selvittänyt ja selvittää edelleen halukkaita henkilöitä lausuntojen laatijoiksi ja heidän on ohjeistettu rekisteröitymään yrityssuomi-verkkopalvelun asiantuntijahaku -palveluun (www.yrityssuomi. fi/asiantuntijahaku). Palvelusta voi hakea asiantuntijoita hakusanalla ”velkajärjestely”. Velallinen voi joka tapauksessa hankkia selvityksen muultakin haluamaltaan – asetuksen vaatimukset täyttävät – taholta. Velkajärjestelyasetuksen pohjalta Talousavussa on luonnosteltu tarkempaa selvityksen kaavaa, joka tullee yleiseen käyttöön vuoden 2015 alussa. Alustavasti asiantuntijoita on ohjeistettu seuraavasti136: Asiantuntijan arvioinnin tulisi sisältää seuraavat toimenpiteet: Toimeksianto elinkeinonharjoittajalta 2. Yhteydenotto asiakkaaseen puhelimitse 3. alustava haastattelu ja tilanteen kartoitus 4. Asiantuntijalle ennakkoon toimitettavasta materiaalista sopiminen: tilinpäätökset, verotustiedot ym. 5. Tapaamisajankohdasta sopiminen 6. Toimitetusta materiaalista alustavat analyysit ja laskelmat (mm kassavirtalaskelma 4-6 kk), joita täydennetään tapaamisen yhteydessä 7. Alustava lausunto elinkeino/liiketoiminnasta ja kehityssuunnitelma/toimenpidelistaus yrittäjälle 8. Tapaaminen asiakkaan kanssa, jossa käydään tilanne tarkemmin läpi ja täydennetään lausunto ja kehittämissuunnitelma tarvittavilta osilta 9. Lausunto laskelmineen talous- ja velkaneuvontaa varten sekä kehittämissuunnitelma asiakkaalle 1. Tilinpäätösasiakirjoja koskien asetukseen tuli seuraava täydennys137: ”Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin kuin verotusta ei vielä ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen. Välitilinpäätöksen sijasta velallinen voi liittää hakemukseen kirjanpitoon perustuvan selvityksen elinkeinotoiminnan tuloista ja menoista toimitetun verotuksen tai veroilmoituksen antamisen jälkeiseltä ajalta.” Vaadittujen selvitysten esittäminen sekä monen lisäedellytyksen tutkiminen vaatii, että velallisen kirjanpito on kunnossa ja ajan tasalla. Siten käytännössä velkajärjestelyn hakeminen voi estyä jo siihen, jos velallisella ei ole varaa teetättää kirjanpitoa eikä välitilinpäätöstä tai vastaavaa selvitystä eikä hän itse kykene siihen138. Vastaavasti velallisen tulee itse kyetä maksamaan velkajärjestelyasetuksen mukaisen asiantuntijan palkkio, joka tullee olemaan noin 1 000 euron tienoilla, jos velallinen ei saa hankittua sitä halvemmalla. Asiantuntija saattaa myös vaatia etumaksun saamisensa varmistamiseksi, koska kyseessä on maksuvaikeuksissa oleva asiakas. Asiantuntijan palkkiota ei ole rinnastettu selvittäjän palkkioon, eikä sitä voida myöskään ottaa menettelyajan kertymästä, vaan jos palkkio on maksamatta, se on velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka. Käytännössä osittain samat henkilöt laativat sekä lausuntoja että toimivat velkajärjestelyasioissa selvittäjinä. Todennäköisesti piakkoin tulee oikeuskäytäntöä siitä, että asiantuntijalausunnon laatinut esteellinen toimimaan selvittäjänä saman velallisen asiassa. Velkajärjestelylain mukaan selvittäjän tulee olla riippumaton velalliseen nähden. Asiantuntija toimimiseen samassa asiassa selvittäjänä lienee suhtauduttava pidättyvästi, koska jos asiantuntija on esimerkiksi arvioinut elinkeinotoiminnan kannattavaksi, hänen voi olla selvittäjänä vaikea arvioida kantaansa uudelleen. 1.5.6 Täsmennys aikaisemman yritystoiminnan veloista Lakiin lisättiin uusi säännös, jolla vahvistetaan ja täsmennetään korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä KKO:2000:80 ja KKO:2003:56 ilmenevät periaatteet. Uuden säännöksen mukaan velallisen aikaisemman elinkeinotoiminnan velkoja pidetään yksityistalouden velkoina, jos ”kyseinen elinkeinotoiminta on lopetettu ja 136 Leskinen 2015, 13 137 VJA 3 § 4 mom 138 Velkajärjestelyasetuksessa ei edellytetä, että kirjanpidon, tilinpäätöksen tai vastaavan selvityksen pitäisi olla kirjanpitäjän laatima, vaan luonnollisesti velallinen voi laatia ne itse. 27 velallisen velkavastuut on selvitetty”.139 Arvioinnilla on vaikutusta sen suhteen, mitkä lisäedellytykset koskevat velallista. Säännös koskee kaikkea velallisen aikaisemmin harjoittamaa elinkeinotoimintaa yritysmuodosta sekä nykyisestä elinkeinotoiminnasta riippumatta. Velallinen saattaa edellisen elinkeinotoiminnan epäonnistumisen jälkeen aloittaa elinkeinotoiminnan samalla alalla ja joskus samoissa toimitiloissakin. Aikaisemman elinkeinotoiminnan velat katsotaan kuitenkin yksityistalouden, eikä toimintaa jatkavan elinkeinotoiminnan veloiksi, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:140 Aikaisempi elinkeinotoiminta on tosiasiallisesti lopetettu. Arviointiperuste on sama kuin ylipäätään siinä, kuka katsotaan elinkeinonharjoittajaksi ja kuka yksityishenkilöksi, mitä on käsitelty tarkemmin 1.2 jaksossa sivulla 11. Rekistereistä poistaminen ei siis ole ehdoton edellytys, vaikka se selkeästi todistaisikin lopettamisen, vaan se, että toiminta tosiasiallisesti loppui kokonaan. Aikaisemmasta elinkeinotoiminnasta velalliselle aiheutuvat vastuut on selvitetty. Lain esitöiden mukaan vastuiden selvittäminen on selvää ainakin silloin, kun elinkeinotoiminnan omaisuus on myyty tai lopputilitys on tehty konkurssissa. 1. 2. Arvioinnilla on suuri merkitys niille velallisille, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa, koska jos edelliset aikaisempaa elinkeinotoimintaa koskevat ehdot täyttävät, siihen liittyneet velat katsotaan yksityistalouden veloiksi ja yhtiömuodossakin elinkeinotoimintaan harjoittava velallinen voi tietyin ehdoin saada velkajärjestelyn.141 Sen sijaan arvioinnilla ei ole ihan niin suurta merkitystä velallisille, jotka harjoittavat tällä hetkellä elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana, koska velallinen voi saada velkajärjestelyn sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan veloille. Jos edellä mainitut ehdot eivät täyty eli toiminta on esimerkiksi ollut vain tilapäisesti keskeytyksissä tai uusi yritys jatkoi suoraan aikaisemman yrityksen toimintaa, aikaisemman elinkeinotoiminnan velat katsotaan velallisen nykyiseen elinkeinotoimintaan liittyviksi. Silloin yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei voida järjestellä, eikä velkajärjestelylle ole yleensä edellytyksiä142. Vastaavasti yksityisen elinkeinonharjoittajan on tällöin täytettävä myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset. Jos velallinen on harjoittanut aikaisemmin elinkeinotoimintaa, josta on velkaa enemmän kuin vähän ja velallinen katsoo elinkeinotoiminnan mielestään päättyneeksi, hänen on liitettävä hakemukseen aikaisempaa yritystoimintaan koskevat selvitykset143. Laatimisohjeissa vähäisyyden rajana on esimerkkinä mainittu 2 000 euroa, mutta vaadittaessa liite olisi täytettävä aina144. Liitteessä velallisen on muun muassa selostettava, miten yritystoiminta lopetettiin ja miten omaisuus realisoitiin. Tältä osin asetukseen tai selvitykseen ei tullut muutoksia. 1.6 Elinkeinonharjoittajista johtuvia muita velkajärjestelylain muutoksia 1.6.1 Velkajärjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset ja perintäkiellot Yksinkertaisuussyistä käytän tässä aineistossa termejä ”menettely” ja ”menettelyaika”, jotka tarkoittavat velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välistä aikaa. 1.6.1.1 Muutokset kaikkia velallisia koskien Perintäkieltoihin lisättiin haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen Perintäkieltoa laajennettiin lisäämällä yksi kohta, jonka mukaan velkoja ei saa tehdä sellaista velalliselle haitallista hallinnollista päätöstä, joka johtuu velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan laiminlyömisestä. Koska 139 140 141 142 143 144 28 HE 83/2014, 20, 31, 67–68. VJL 45 § 3 mom HE 83/2014, 68 HE 83/2014, 68 HE 83/2014, 68 VJA 3 § 2 mom Hakemuksen laatimisohjeet, 7 kyse on hallinnollisesta päätöksestä, säännös koskee lähinnä viranomaisvelkojia. Uusi säännös koskee kaikkia velallisia, mutta se on lisätty lähinnä elinkeinonharjoittajien vuoksi, ettei elinkeinonharjoittajaa voida esimerkiksi poistaa ennakkoperintärekisteristä.145 Esitöissä on mainittu muina esimerkkeinä liikenneluvan tai anniskeluluvan peruuttaminen. Ennen perintäkiellon alkamista tehty hallinnollinen toimenpide ei kumoudu velkajärjestelyn aloittamisen perusteella, mutta esimerkiksi verovirasto voi itse harkita ennakkoperintärekisteriin uudelleen merkitsemistä.146 1.6.1.2 Muutokset, jotka koskevat vain elinkeinonharjoittajia Lähtökohtaisesti kaikki velkajärjestelylain 4 luvun säännökset velkajärjestelyn vireilletulon aloittamisen oikeusvaikutuksista koskevat myös elinkeinonharjoittajia riippumatta siitä, missä yritysmuodossa elinkeinotoimintaa harjoitetaan sekä riippumatta siitä, hakeeko velallinen vain yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä. Lakimuutoksessa näitä oikeusvaikutuksia tarkennettiin säätämällä alla mainitut poikkeukset, jotka koskevat kaikkia elinkeinonharjoittajia, ellei toisin ole mainittu. Vakuusvelkojalla on oikeus saada maksu koroille Pääsäännön mukaan velallinen voi maksaa vakuusvelan korot menettelyaikana, mutta hänen ei ole pakko maksaa147. Lakiin tuli kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on maksettava vakuusvelan korot ja muut luottokustannukset menettelyaikana.148 Koronmaksuvelvollisuutta ei ole rajoitettu vain elinkeinotoiminnan velkoihin, vaan elinkeinonharjoittajan pitäisi maksaa myös yksityistalouteen liittyvien vakuusvelkojen korot. Velkajärjestelyn hakeminen tai aloittaminen ei automaattisesti keskeytä elinkeinotulon niin kuin ei muunkaan toistuvaistulon ulosmittausta. Tarvittaessa velallisen onkin haettava täytäntöönpanon keskeyttämistä, jotta velallisen tulot riittävät vakuusvelkojen korkojen maksamiseen.149 Työntekijöiden palkat on maksettava kolmelta kuukaudelta ennen aloittamista Elinkeinonharjoittajan on maksettava työntekijöiden palkat ja muut työhön liittyvät korvaukset, jotka työntekijä on ansainnut kolmelta kuukaudelta ennen velkajärjestelyn aloittamista, mutta ovat vielä velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen maksamatta.150 Aloittamisen jälkeiset palkat on luonnollisesti maksettava kokonaisuudessaan elinkeinotoiminnan kuluina151. Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuin voi 3.5.4 jaksossa sivulla 76 käsitellyin ehdoin samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelman. Koska edellä mainittu säännös on luvussa alkamisen oikeusvaikutukset, jotka päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen152, tarkasti ottaen säännöstä ei sovellettaisi, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan aloittamispäätöksen kanssa. Näin ei kuitenkaan liene ollut tarkoitus, vaan näissäkin poikkeustilanteissa todennäköisesti edellytettäisiin kolmen kuukauden palkkojen maksamista, vaikka siitä ei nimenomaista säännöstä olekaan. 145 HE 83/2014, 60. VJL 13 § 1 mom 4 kohta. Säännös on vastaava kuin YSL 19 § 1 mom 4 kohdassa, jota koskevasta hallituksen esityksestä HE 152/2006 ja oikeuskirjallisuudesta löytyy lisää soveltamisohjeita 146 HE 152/2006, 22–23, 39–40 147 VJL 12 § 2 mom 148 HE 83/2014, 32, 59. VJL 12 a § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 1 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 149 VJL 17 § 2 mom ja 21 § 1 mom 150 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 1 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 1 kohtaa, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 151 VJL 45 a 1 § 3 kohta. HE 152/2006, 55 152 VJL 22 § 1 mom 29 Työntekijöiden maksamatta oleva lomapalkat ja -kertymät on maksettava Elinkeinonharjoittajan on maksettava työntekijöiden kaikki lomapalkat ja -kertymät, jotka ovat kertyneet ennen velkajärjestely aloittamista, mutta ovat vielä velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen maksamatta.153 Ks. edellisestä kohdasta poikkeustilanne, jos samanaikaisesti aloitetaan velkajärjestely ja vahvistetaan maksuohjelma. Pankissa olevaa luotollista tiliä saa käyttää Elinkeinonharjoittaja saa jatkaa pankissa olevan luotollisen tilin käyttämistä ja lyhentämistä. Tilille tulevat maksut kohdistetaan vain kyseisen luottosaatavan lyhennykseksi, eikä jaeta muille veloille.154 Säännöstä ei ole rajattu koskemaan vain elinkeinotoimintaan liittyvää luotollista tiliä, vaikka se lieneekin ollut lähtökohtainen tarkoitus. Toisaalta yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää yksityishenkilönä ottamaansa tiliä elinkeinotoiminnassakin, joten siinä mielessä laajempi soveltamisala on perusteltu. Vain yksityistalouden käytössä olevat pankin luotolliset tilit ovat nykyisin jo harvinaisia – säännös ei koske muiden rahalaitosten limiittimuotoisia luottoja. Velallisen on korvattava käytöstä johtunut vakuuden arvon alentuminen Elinkeinonharjoittajan on korvattava vakuusvelkojalle vakuuden arvon alentuminen, jos alentuminen on johtunut siitä, että velallinen on käyttänyt vakuutena olevaa omaisuutta elinkeinotoiminnassa menettelyn aikana tai väliaikaisen kiellon alkamisen jälkeen.155 Vakuutena oleva omaisuus on pidettävä vakuutettuna Elinkeinonharjoittajan on pidettävä vakuutettuna omaisuus, jota käytetään elinkeinotoiminnassa ja joka on sellaisen velan vakuutena, joka kuuluu velkajärjestelyn piiriin. Säännös koskee siis vain niitä tilanteita, kun kyseistä vakuutta käytetään elinkeinotoiminnassa ja velalle, josta omaisuus on vakuutena, haetaan velkajärjestelyä.156 Säännös sisältyy lukuun velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset eli tarkasti ottaen vakuuttamisvelvollisuus päättyisi, kun alkamisen oikeusvaikutukset päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen157. Kuitenkin vastaava säännös on yrityssaneerauslaissa koko menettelyn aikaisissa säännöksissä, eikä vain alkamisen oikeusvaikutuksissa158. Siten lienee tarkoitettu, että velkajärjestelyssäkin vakuuttamisvelvollisuus säilyisi koko velkajärjestelyn ajan, vaikka siitä ei ole erillistä mainintaa. Elinkeinotoiminnan omaisuuteen kohdistava turvaamistoimenpide perutaan Lähtökohtaisesti velallisen omaisuuteen kohdistuva turvaamistoimenpide pysyy menettelyn alkamisesta huolimatta voimassa, ellei tuomioistuin toisin määrää. Pykälään lisättiin kaikkia elinkeinonharjoittajia koskeva poikkeusäännös. Viranomaisen päätökseen perustuvat ennen velkajärjestelyn alkamista määrätyt turvaamistoimenpiteet lakkaavat, eikä velallisen omaisuuteen saa kohdistaa aloittamisen jälkeen turvaamistoimenpiteitä, jos omaisuutta käytetään elinkeinotoiminnassa ja jos turvaamistoimenpide johtuu velkajärjestelyn piiriin kuuluvasta velasta.159 153 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 2 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 2 kohtaa, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 154 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 3 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 5 kohtaa, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 155 HE 83/2014, 59. VJL 12 b § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 33 § 1 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 156 HE 83/2014, 59. VJL 12 b § 2 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 33 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 157 VJL 22 § 1 mom 158 YSL 33 § 2 mom 159 HE 83/2014, 60. VJL 13 § 3–4 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 23 §:ää, joten soveltamisoh- jeita löytyy myös HE 182/1992 30 Poikkeukset vakuuden myyntikiellosta Poikkeuksellisesti tuomioistuin voi antaa perintäkiellosta poiketen vakuusvelkojalle oikeuden myydä vakuutena olevaa omaisuutta, jos se ei kuulu perusturvaan tai velallinen ei kykenisi maksamaan vakuusvelkaosuutta. Säännöstä laajennettiin siten, että myyntioikeuden myöntämisen estää myös se, jos velallinen tarvitsee kyseistä omaisuutta elinkeinotoiminnassaan. Lisäksi tuomioistuin voisi antaa luvan myydä vakuutena olevaa velallisen omaisuutta, jos velallinen on tehnyt jonkin seuraavista laiminlyönneistä, eikä laiminlyönti ole vähäinen:160 1. 2. 3. Elinkeinonharjoittaja ei ole maksanut vakuusvelan korkoja menettelyaikana. Velallinen ei ole korvannut vakuusvelkojalle menettelyn aikana tapahtunutta elinkeinotoiminnassa käytetyn vakuuden arvon alentumista. Velallinen on jättänyt elinkeinotoiminnassa käytetyn vakuuden vakuuttamatta. Elinkeinotoimintaan liittyvän omaisuuden myynti voidaan peruuttaa Tuomioistuimen määräyksellä ulosmitatun omaisuuden, jonka myynnistä on jo kuulutettu, myynti voidaan peruttaa, jos omaisuus kuuluu perusturvaan ja velallinen saisi säilyttää sen velkajärjestelyssä. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat myös elinkeinotoiminnassa käytettävää omaisuutta.161 Elinkeinotoimintaan käytettävästä huoneistosta ei saa häätää Velallista ei saa häätää huoneistostaan, jos häädön perusteena ovat maksamattomat vuokrat tai vastikkeet ja velallinen kykenee maksamaan ne jatkossa. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat myös pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa käytettävää huoneistoa.162 Elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista tavaraa ei saa tilittää tai takaisinottaa Osamaksukaupassa tarkoitettu tavaran takaisinotto tai tilitys on keskeytettävä, jos tavara kuuluu velallisen perusturvaan. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat myös tavaraa, jota velallinen tarvitsee elinkeinotoiminnassaan. Säännös on harkinnanvaraisempi kuin yrityssaneerauslaissa eli tapauskohtaisesti on selvitettävä, onko tavara elinkeinotoiminnan kannalta tarpeen vai ei, tai kuuluuko tavara muuten perusturvaan.163 Uusi velkajärjestelyyn piiriin kuuluva korvausvelka, jos irtisanoo vuokrasopimuksen ennenaikaisesti Jos elinkeinonharjoittaja irtisanoo elinkeinotoimintaan käyttämänsä huoneiston vuokrasopimuksen velkajärjestelylain nojalla ja vuokranantajalle koituisi ennenaikaisen irtisanomisen perusteella ylimääräisiä kustannuksia, velalliselle muodostuu korvauksista uusi velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka.164 Maksukiellon estämättä elinkeinonharjoittaja voisi maksaa maksun ennen menettelyä sovitusta suorituksesta Elinkeinotoiminnan jatkamisen helpottamiseksi lisättiin uusi säännös: ”Se, joka on ennen velkajärjestelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut suoritukseen elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle mutta jonka suoritus on velkajärjestelyn alkaessa täyttämättä, on 12 §:n estämättä oikeutettu saamaan maksun suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena.”165 160 HE 83/2014, 60. VJL 15 § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 20 § 2 kohtaa, joten soveltamis161 162 163 164 ohjeita löytyy myös HE 182/1992. HE 83/2014, 60–61. VJL 17 § 3 mom 1 kohta HE 83/2014, 61. VJL 18 § 1 mom. Säännös vastaa myös YSL 21 § 2 momenttia, ks. HE 182/1992 HE 83/2014, 61. VJL 18 § 2 mom HE 83/2014, 61. VJL 19 § 2 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 27 § 1 ja 4 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 ja HE 68/1998 sekä oikeuskirjallisuudesta. 165 HE 83/2014, 61–62. VJL 19 § 4 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 27 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 ja oikeuskirjallisuudesta. 31 Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuin voi jaksossa 3.5.4 (sivu 76) käsitellyin ehdoin samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelman. Koska edellä mainittu säännös on luvussa alkamisen oikeusvaikutukset, jotka päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen166, tarkasti ottaen säännöstä ei sovellettaisi, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan aloittamispäätöksen kanssa. Näin ei kuitenkaan liene ollut tarkoitus, vaikka siitä ei nimenomaista säännöstä olekaan. Velkajärjestelyn suhde konkurssiin Velkajärjestelylakiin otettiin yksityiskohtaiset säännökset siitä, jos konkurssihakemus ja velkajärjestely ovat yhtä aikaa vireillä.167 Samalla lisättiin säännös, että jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen maksuohjelman päättymistä, menettelyn aikana syntyneillä veloilla olisi etuoikeusasema konkurssissa.168 Samoin lakiin tuli tarkentavia säännöksiä siitä, jos konkurssi- ja velkajärjestelyhakemus ovat samaan aikaan vireillä eri tuomioistuimissa169. Muutoksenhakumahdollisuus väliaikaiseen kieltoon, jos elinkeinotoiminnassa tarvittava omaisuus Väliaikaista kieltoa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos kieltoa on haettu perusturvaan kuuluvan omaisuuden myynnin estämiseksi. Säännöstä laajennettiin niin, että muutoksenhakuoikeus koskee myös, jos kieltoa on haettu elinkeinotoiminnassa tarvittavan omaisuuden myynnin estämiseksi.170 1.6.2 Muutosten vaikutukset maksuohjelman laadintaan 1.6.2.1 Selvittäjän saatavan maksamiseen kuusi kuukautta Normaalisti velallinen maksaa itse selvittäjän saatavasta korkeintaan neljän kuukauden maksuvaraa vastaavan määrän. Lakia muutettiin elinkeinonharjoittajien osalta niin, että velallisen on maksettava enintään kuuden kuukauden maksuvaraa vastaavaa määrä, jos velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja järjestellään.171 Pidempi aika koskee tilanteita, joissa selvittäjä on määrätty maksuohjelman laatimiseen tai muuttamiseen, mutta ei lisäsuoritusten laskemista, jolloin aika olisi normaali neljä kuukautta172. Samoin, jos järjestellään vain elinkeinonharjoittajan yksityistalouden velkoja, velallinen maksaa pääsäännön mukaisesti enintään neljä kuukautta. Muilta osin vallitsevia periaatteita ei muutettu. 1.6.2.2 Maksuvaran laskeminen ja varojen jakaminen ennallaan Elinkeinonharjoittajan maksuvara lasketaan samalla tavalla kuin ennenkin toteutuneen tuloksen perusteella verotuspäätöksestä ja kirjanpidosta173. Muutenkin elinkeinonharjoittajan maksuvara lasketaan täysin samalla tavalla kuin velkajärjestelylain ja maksukykyasetuksen mukaan muillekin velallisille eli elinkeinonharjoittajia varten ei ole erilaisia säännöksiä maksuvaran laskelmista varten. Maksuvaran ja omaisuuden myyntituoton jakamisesta ei tullut uusi säännöksiä, joten ne jaetaan aikaisempaan tapaan. Myöskään velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen osalta ei tullut muutoksia eli yrityssaneerauk- 166 VJL 22 § 1 mom 167 HE 83/2014, 62. VJL 20 a §. VJL 20 § 3 momentti on sama kuin aikaisempi VJL 50 § 3 momentti. Uudet 20 § 1–2 ja 4 momentit vastaavat pitkälti yrityssaneerauslain 24 § 1–2 ja 4 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 152/2006, HE 182/1992 ja 1 momentin osalta myös HE 79/1993 sekä oikeuskirjallisuudesta. 168 HE 83/2014, 32, 62. VJL 20 §. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 32 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 169 HE 83/2014, 71. VJL 49 a § 170 HE 83/2014, 62. VJL 21 § 2 mom 171 HE 83/2014, 35, 62. VJL 30 § 5 mom 172 HE 83/2014, 75–76. VJL 70 § 2 mom 173 HE 83/2014, 32 32 sesta poiketen velkajärjestelyn piiriin kuuluvat ennen aloittamispäätöstä syntyneet velat174. Kaikki velat ovat samassa asemassa riippumatta siitä ovatko ne yksityistalouden vai elinkeinotoiminnan velkoja. Maksuvara jaetaan aikaisempaan tapaan ensin vakuusveloille ja sen jälkeen tavallisten velkojen kesken. Samoin varallisuuden myynnistä kertyneet varat jaetaan vakuusvelkojen jälkeen tavallisten velkojen kesken riippumatta siitä, onko kyseessä yksityistaloudessa tai elinkeinotoiminnassa käytetty varallisuus. 1.6.2.3 Toimet maksukyvyn parantamiseksi Maksuohjelmassa voidaan määrätä toimenpiteistä, joihin velallisen on myötävaikutusvelvollisuutensa nojalla ryhdyttävä maksukykynsä parantamiseksi175. Lain esitöiden mukaan olisi mahdollisuus puuttua esimerkiksi elinkeinotoiminnan kulurakenteeseen176. 1.6.3 Ilmoitukset patentti- ja rekisterihallitukselle sekä kaupparekisteriin Jos velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja järjestellään, tuomioistuimen on ilmoitettava muun muassa velkajärjestelyn aloittamisesta patentti- ja rekisterihallitukselle, jonka on puolestaan ilmoitettava tiedot kaupparekisteriin. Jos yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole rekisteröitynyt kaupparekisteriin, myöskään merkintää velkajärjestelystä ei tehdä.177 1.6.4 Selvittäjän tehtävät ja asema Selvittäjän tehtäviä laajennettiin niin, että selvittäjän on ilmoitettava velkojille, jos hänen tietoonsa tulee peruste takaisinsaannille178. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, mahdollinen selvittäjän saatavasta maksamatta oleva osuus on konkurssissa parhaalla etuoikeudella179. 1.6.5 Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen 1.6.5.1 Lisävelkaantuminen velkajärjestelyn aikana Aikaisemmankin lain mukaan elinkeinonharjoittaja sai ottaa myötävaikutusvelvollisuutta rikkomatta velkajärjestelyn aikana uutta velkaa, joka on elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista eikä velka ole määrältään tai ehdoiltaan epätavallista. Siten velallinen saa ottaa lainaa, joka on tarpeellista yrityksen hankintoihin ja muuhun rahoitukseen. Säännöstä tarkennettiin siltä osin, että se koskee edelleen kaikkia elinkeinonharjoittajia eli myös niitä, joiden elinkeinotoimintaan liittyvät velat järjestellään. Muutoin perusteet eivät muutu.180 Säännökseen tehtiin kuitenkin lisäys, jonka mukaan velallinen saa ottaa suuremmankin luoton, jos se on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon maksuohjelman aikana kertyvä tulo. Käytännössä arviointiperusteena on se, että lisääkö luoton ottaminen velkojien saamaa kertymää tai pienentyisikö velkojien saama kertymä, jos velallinen ei ottaisi luottoa. Luoton ottamista arvioidaan siis velkojien näkökulmasta ja nimenomaan luoton vaikutusta yritystoiminnan tulokseen maksuohjelman aikana. Velallinen ei saisi siten ajoittaa maksuohjelman aikaan lainarahoituksella tehtäviä hankintoja, jotka hyödyttäisivät tuloksellisesti vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Mutta jos kyseessä on puolestaan hankinta, jota ilman yrityksen toiminta loppuisi tai tulos laskisi maksuohjelman aikana, lisävelkaantuminen olisi sallittua.181 Käytännössä säännöksen merkitys lienee aika vähäinen, koska maksuhäiriömerkinnästä johtuen merkittävän lisävelan saaminen voi olla epätodennäköistä. 174 175 176 177 178 179 180 181 HE 83/2014, 32, 33, 59. Aalto 2014a, 4 VJL 7 § 2 mom ja 36 § 6 kohta HE 83/2014, 34, 51 HE 83/2014, 76. VJL 87 a § ja 87 b §. Ilmoituksen antamisesta säädettiin tarkemmin oikeusministeriön asetuksella ilmoituksesta kaupparekisteriin yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa (19.12.2014/1382) HE 83/2014, 75. VJL 66 § 4 mom HE 83/2014, 76. VJL 70 § 5 mom HE 83/2014, 71. VJL 46 § 1 mom. VJL 46 § 1 mom HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut HE 83/2014, 71. VJL 46 § 1 mom. 33 1.6.5.2 Maksuvaikeudet maksuohjelman aikana Myöskään maksuohjelman muuttamista tai raukeamista koskeviin säännöksiin ei tullut muutoksia, joten elinkeinonharjoittajia kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin velallisia. Jos elinkeinotoiminta päättyy ja velallinen jää esimerkiksi työttömäksi, maksuohjelmaa voidaan muuttaa maksukyvyn heikentymisen perusteella niin kuin tähänkin asti. Vastaavasti, jos elinkeinotoiminnan tulos heikkenee, eikä velallinen kykene maksamaan maksuohjelman mukaisia suorituksia, se ei todennäköisesti ole raukeamisperuste, koska on yleensä kyse hyväksyttävästä syystä. Hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen on pohtinut mahdollisena tulkintavaihtoehtona, että maksuohjelma voitaisiin määrätä raukeamaan sellaisen seikan perusteella, joka olisi estänyt velkajärjestelyn, jos se olisi ollut tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä182. Tällöin olisi ollut kyse tilanteesta, että yritys on arvioitu kannattavaksi, mutta sitten arvio on osoittanut vääräksi. Mielestäni tällöinkään ei voi olla kyse raukeamisperusteesta, koska yrityksen tulos ja maksuvara pitää laskea maksuohjelmaan toteutuneen, eikä ennakoidun, tuloksen perusteella. Jos elinkeinotoiminta päättyy ja siitä jää maksamatonta velkaa, joka on syntynyt aloittamispäätöksen jälkeen, se ei kuulu velkajärjestelyn piiriin eli se on maksettava kokonaisuudessaan. Jos velkajärjestelyn piiriin kuulumaton velka ei ole kovin suuri, voi olla mahdollista, että velallinen suoriutuu sekä maksuohjelmasta (mahdollisesti sitä muuttamalla) että uusista veloista. Turun HO 23.9.97 nro 2487, diaari S 97/703 Tapaustiivistelmä: Velallinen haki maksuohjelman muuttamista, koska asumiskustannukset olivat pysyvästi nousseet ja oli tullut kannattamattomasta yritystoiminnasta lisäveroja yli 40 000 markkaa. Nyt hakijan maksuvara olisi noin 260 mk. Velallisen maksukyvyn katsottiin pitkäaikaisesti heikentyneen, mutta koska hänet oli määrätty maksamaan vain 29 400 markkaa velkajärjestelyveloistaan (alunperäin lähes 900 000), ei katsottu kohtuuttomaksi suoritusvelvollisuuden täyttämistä (kokonaisvelkamäärä nyt noin 74 119 – eli maksuohjelman mukaiset suoritukset ja uudet velat). Huomioiden myös että ei koronmaksuvelvollisuutta ja on mahdollista, että maksukyky vielä paranee. Velallinen ollut myös velvollinen huolehtimaan siitä, että veroilmoitukset annetaan ajallaan. Jos velkajärjestelyn piiriin kuulumattomien velkojen määrä on niin suuri, ettei velallinen tule niistä kohtuudella selviytymään, yksi vaihtoehto on hakea maksuohjelma raukeamaan ja yrittää hakea velkajärjestelyä uudelleen183. Toinen vaihtoehto on yrittää suorittaa nykyinen velkajärjestely loppuun, jonka päättymisen jälkeen yrittää hakea velkajärjestelyä vain uusille veloille. Velkajärjestelyn uudelleen myöntämistä ei luonnollisesti voi taata, mitä on käsitelty tarkemmin 2.5.3 jaksossa sivulla 55. Jos velallinen asetetaan konkurssiin maksuohjelman aikana, maksuohjelma raukeaa yleensä joka tapauksessa muutenkin184. Yksi vaihtoehto on lakimuutosta edeltävään tapaan hakea yrityssaneerausta, jolloin yksityishenkilön velkajärjestely pääsääntöisesti raukeaa ja yrityssaneerauksen piiriin kuuluvat sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velat185. Elinkeinotoiminnan ajautuessa maksuvaikeuksiin yrittäjän kannattanee yleensä ottaa yhteyttä Talousapupalveluun, joka tarvittaessa ohjaa vastaavasti kuin on käsitelty jaksossa 1.7.3 jaksossa sivulla 41. 1.6.5.3 Lisäsuoritusvelvollisuus Elinkeinonharjoittajan lisäsuoritusvelvollisuus määräytyy samalla tavoin kuin aikaisemminkin. 182 183 184 185 34 Heiskanen 2015, 15. VJL 42 § 4 mom 2 kohta Koskelo & Lehtimäki, 314 VJL 43 § VJL 47 §. Ks. tarkemmin esim. Koskelo & Lehtimäki, 314 1.7 Yrittäjän asiakkuuden prosessi ja eri osapuolten rooli 1.7.1 Asiakkaaksi hakeutuminen Velkajärjestelyä hakeakseen yrittäjäasiakas voi oman valintansa mukaan ottaa yhteyttä ensin joko Yritys Suomi Talousapu-palveluun tai talous- ja velkaneuvontaan. Yritys Suomen Talousapu-palvelu on vakinaistettu valtakunnallinen palvelu, joka on osa työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskusta. Talousavun neuvojiksi on kilpailutettu asiantuntijoita, jotka antavat maksutonta puhelinneuvontaa, mutta Talousavun neuvojina toimivat henkilöt ovat samalla myös yksityisiä yrittäjiä. Siten samat Talousavun neuvojina toimivat henkilöt voivat yrittäjinä tarjota myös maksullisia palveluja, kuten yrityssaneerauksen hakemisessa avustamista. 1.7.1.1 Jos asiakas soittaa ensin Talousapuun186 Kun velkajärjestelystä kiinnostunut yrittäjäasiakas soittaa ensimmäisenä Talousapuun, siellä tehdään puhelimessa arvio siitä, täyttyvätkö velkajärjestelyn elinkeinotoimintaa koskevat lisäedellytykset eli alustava arvio elinkeinotoiminnan kannattavuudesta. Arvioitaessa elinkeinotoimintaa ja sen kannattavuutta Talousavussa pyritään ottamaan huomioon esimerkiksi seuraavia asioita:187 1. 2. Yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat haasteellisia arvioitavia siksikin, että heillä on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti niin vahvasti yksityisasiat ja elinkeinoasiat keskenään naimisissa. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavia asioita: yrittäjän terveys ja jaksaminen vaikuttavat huomattavasti tulevaisuuden onnistumiseen (tai elinkeinotoiminnan elinkelpoisuuteen) talous ja talouden ongelmat kummassa tahansa elämän osassa vaikuttavat selviytymiseen henkilökohtaiset vastuut erilaisista velvoitteista (sopimuksista, takuista, jne.) vaikuttavat kuormittavuuteen hyvin paljon. Jotta elinkeinonharjoittaja tulisi jatkossa selviämään velvoitteistaan, niin hänellä pitää olla myytävänä tuote tai palvelu jolle on ostajia. Jos ostajia ei ole aikaisemminkaan ollut, niin vaikeassa tilanteessa niiden hankkiminen on kovin hankalaa. 3. Elinkeinonharjoittaja ei voi olla (tai asiaan täytyy saada muutos) sidottu sellaisiin sopimuksiin, jotka estävät selviytymisen. Esim. vuokra, franchising, lisenssi yms. sopimukset 4. Jotta yrittäjä selviytyisi, niin pitää olla realistiset laskelmat ja realistiset odotukset mm. omasta palkastaan. Pelkällä nälkävyön kiristämisellä ei kukaan loputtomiin jaksa. 5. Selviytyminen vaatii myös rahaa. Eli pitää olla rahaa ostaa raaka-aineita, varastoa tai muuta, jotta voisi myydä jotakin. Eli tämä ns. käyttöpääoma tai kassa pitää olla turvattu niin, että selviytyminen on mahdollista. 6. Juuri koskaan ei ole tulossa aidosti ”ulkoista” lisärahaa. Jos jotain rahaa saa huonosti menevän elinkeinotoiminnan paikkaamiseen, niin se tulee omasta tai läheisten lompakosta. Rahoituslaitokset yms. yleensä vain parhaassa tapauksessakin voivat järjestellä velkoja, eivät anna lisää. 7. Henkilön pitää olla luotettava ja luotettu, jotta jatko onnistuisi. Jos on ”vilunki peliä” tai vaikka jaksamattomuudesta johtuen menettänyt luottamuksensa tärkeiden toimijoiden: asiakkaat, toimittajat, pankki, verottaja yms. suhteen niin selviytyminen voi olla hyvin hankalaa. Talousavussa ei pääsääntöisesti arvioida muita velkajärjestelyn yleisiä edellytyksiä tai esteitä, koska se on talous- ja velkaneuvonnan asiantuntemusta. Vaikka este olisi selvä, on asiakkaalla kuitenkin halutessaan oikeus ottaa yhteyttä talous- ja velkaneuvontaan ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa asiakas pitäisi joka tapauksessa ohjata talous- ja velkaneuvontaan. 186 Jakson tekstiä on kirjoittanut ja muokannut myös Yritys Suomi Talousapu -palvelun kehityspäällikkö Jari Leskinen. 187 Suora lainaus Talousavun 2.1.2015 luonnostelemasta sisäisestä ohjeesta: ”Ohjeistusta elinkeinotoimintaa ja sen kannattavuutta koskeviin selvityksiin” 35 Talousavussa tehdään haastattelusta ja arvioinnista yhteenveto, jos elinkeinotoiminta todetaan kannattavaksi tai kyseessä on niin sanotusti rajatapaus, että onko kannattavaa vai ei – yhteenvetolausuntoa ei tehdä, jos elinkeinotoiminta arvioidaan kannattamattomaksi. Talous- ja velkaneuvoja ei voi saada yhteenvetoa käyttöönsä ilman asiakkaan suostumusta, mutta Talousapu lähettää yhteenvedon sähköpostilla asiakkaalle ja hänet ohjeistetaan ottamaan yhteenveto mukaansa, kun hän menee tapaamaan talous- ja velkaneuvojaa. Jos arvion perusteella elinkeinotoiminnan lisäedellytykset täyttyvät tai ne ovat toimenpiteiden jälkeen täyttyneet, asiakas ohjataan soittamaan oman alueensa talous- ja velkaneuvontaan. Yrittäjää ei ohjata talous- ja velkaneuvontaan, ennen kuin on varmistettu, että on hän tehnyt vaaditut toimenpiteet ja niiden vaikutus on ollut riittävä. Asiakkaalle ei voida missään vaiheessa varmasti luvata, että hän saa velkajärjestelyn. Sen sijaan kerrotaan, että hänellä voisi olla mahdollisuus tietyin edellytyksin velkajärjestelyyn. Kun asiakas ohjataan talous- ja velkaneuvontaan, ainakin seuraavat seikat voisi olla tarpeen kertoa asiakkaalle: yy yy yy yy talous- ja velkaneuvonta on maksutonta talous- ja velkaneuvonta on lakisääteistä eli kaikkien saatavilla talous- ja velkaneuvonnan yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kkv.fi/velkaneuvonta talous- ja velkaneuvonnassa selvitetään velat ja maksukyky, arvioidaan mahdollisuudet velkajärjestelyyn ja avustetaan velkajärjestelyn hakemisessa, mutta ei puututa tai neuvota yritystoimintaan liittyvissä asioissa yy velkajärjestelyä varten tullaan tarvitsemaan erillinen ja maksullinen asiantuntijalausunto, jota ei tehdä talous- ja velkaneuvonnassa. Jos elinkeinonharjoittajan lisäedellytykset eivät täyty, Talousapu pyrkii ohjeistamaan asiakasta toimimaan niin, että: yy edellytykset saadaan täytettyä tai yy ohjaa lopettamaan toiminnan tai yy ohjaa jollekin muulle toimijalle kuin talous- ja velkaneuvontaan. Vaihtoehtoja käsitellään tarkemmin jäljempänä 1.7.3 jaksossa sivulla 41. 1.7.1.2 Jos asiakas soittaa ensin Talous- ja velkaneuvontaan Jotta asiakas saisi nopeimmin tarvitsevansa palvelun, talous- ja velkaneuvonnan puhelinpalvelussa on välttämätöntä aluksi selvittää, onko kyse yrittäjästä. Kun asiakas soittaa ensin talous- ja velkaneuvontaan ja ilmenee, että kyseessä on yrittäjä, pääsääntöisesti talous- ja velkaneuvojan kannattaa elinkeinotoiminnan kannattavuuden arvioimiseksi ohjata asiakas soittamaan Talousapuun188. Ohjaamisen yhteydessä asiakkaalle on ”pompottelutunteen” välttämiseksi perusteltava, miksi häntä pyydetään soittamaan Talousapuun sekä valmennettava siihen, mitä hänen on osattava kertoa puhelimessa. Asiakasta voidaan ohjata esimerkiksi seuraavasti: ”Koska olet yrittäjä, sinun pitää soittaa ensin Talousapu-palveluun ennen kuin varaamme aikaa talousja velkaneuvontaan. Talousapu on maksuton palvelu ja heillä on paras asiantuntemus alustavasti arvioida, onko yritystoimintasi sellaista, että voisit hakea velkajärjestelyä. Sinne ei sovita tapaamista, vaan he tekevät arvion puhelimessa, joten varaudu kertomaan kaikki tarpeelliset luvut yritystoiminnastasi. Varaudu noin puolen tunnin puheluun. Jos he arvioivat, että sinulla voisi olla mahdollisuus hakea velkajärjestelyä, soita sitten meille velkaneuvontaan uudestaan, niin varaamme sinulle ajan. Talousavun puhelinnumero on 029 502 4880189. Puhelinnumerossa päivystetään maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. 188 HE 83/2014, 21, 33–34 189 Ruotsinkielistä neuvontaa saa torstaisin numerosta 029 502 4881 36 Ennen Talousapuun soittamista ota esille ja selvitä valmiiksi: yy yy yy yy yy yy tilinpäätös verotuspäätös liikevaihto elinkeinotoiminnan tulos ja sen kehitys varallisuus velat.” Asiakasta ei välttämättä ole tarvetta ohjata ensin Talousapuun, jos: yy Asiakas on ollut jo yhteydessä Talousapuun yy Talous- ja velkaneuvoja kykenee itse arvioimaan elinkeinotoiminnan lisäedellytykset yy Alustavassa keskustelussa ilmenee, että velkajärjestelylle on selvä este tai ei ole edellytyksiä. Luonnollisesti on mahdollista, että talous- ja velkaneuvoja ei ohjaa Talousapuun, jos hän itse katsoo kykenevänsä arvioimaan elinkeinotoiminnan edellytykset. Tällöin voi kuitenkin olla riskinä, että talous- ja velkaneuvoja myöhemmin huomaakin, ettei hänen ammattitaitonsa riitäkään ja joutuu kuitenkin ohjaamaan Talousapuun190. Toisekseen on riskinä jonojen liiallinen kasvaminen, jos suuri osa talous- ja velkaneuvontaan vastaanotetuista yrittäjistä on sellaisia, jotka eivät täytä elinkeinonharjoittajan lisäedellytyksiä. Sen sijaan, jos talous- ja velkaneuvojan ammattitaito riittää arvioinnin tekemiseen, asiakkaan kannalta menettely on siinä mielessä hyvä, että hän ei koe tulevansa pompotelluksi luukulta toiselle. Velkajärjestelyn yleisten edellytysten ja esteiden selvittämiseksi talous- ja velkaneuvojalla on kaksi vaihtoehtoa: yy Ohjata asiakas sen enempää asiaa selvittämättä Talousapuun, jos ilmenee, että soittaja on yrittäjä. yy Selvittää ensin alustavasti, että velkajärjestelylle on edellytykset eikä ole estettä ja vasta sen jälkeen ohjata osoittamaan Talousapuun. Molemmissa menettelytavoissa on ongelmansa, joten järkevintä voisi olla tapauskohtainen menettely tai pyrkiä selvittämään ainakin sen verran, että ilmeisimmät esteet tai edellytysten puutteet nousisivat esille. Väistämättä joidenkin asiakkaiden kohdalla käy siten, että heidät ohjataan Talousapuun, joka ohjaa takaisin talous- ja velkaneuvontaan, jossa sitten tarkemman perehtymisen perusteella huomataan, ettei velkajärjestelylle ole muita edellytyksiä. Vastaavasti jos tehdään toisin päin eli ensin selvitetään talous- ja velkaneuvonnassa perusteellisesti velkajärjestelyn yleiset esteet ja edellytykset ja ohjataan Talousapuun, jossa huomataan, etteivät elinkeinonharjoittajan lisäedellytykset täyty. Talous- ja velkaneuvontayksiköt voivat kuitenkin kokeilla molempia tapoja (eli ohjaamista suoraan Talousapuun tai edellytysten ja esteiden ensikartoitusta puhelimessa), jolloin kokemuksen myötä nähdään, mikä olisi paras toimintamalli. Ei ole tarkoituksenmukaista, eikä tarpeen, varata samanaikaisesti aikaa talous- ja velkaneuvontaan ja ohjata asiakasta Talousapuun, koska Talousapu pystyy vastaamaan puheluihin kohtuullisen nopeasti, eikä asiakas siten joudu jonottamaan kahteen kertaan. On myös mahdollista, että monetkaan kyselijöistä eivät tule täyttämään elinkeinonharjoittajalle asetettuja lisäedellytyksiä, joten alustava kartoitus on parempi tehdä Talousavussa. 1.7.2 Asiakkuus talous- ja velkaneuvonnassa 1.7.2.1 Talousavusta talous- ja velkaneuvontaan Kun yritystoiminnan edellytykset velkajärjestelyn kannalta on selvitetty Talousavussa (tai talous- ja velkaneuvonnassa), asiakkuus siirtyy talous- ja velkaneuvontaan. Asiakkaalle on Talousavusta lähetetty 1.7.1.1 jaksossa (sivu 35) mainittu yhteenveto, jonka talous- ja velkaneuvoja voi pyytää asiakkaalta nähtäväkseen. Jos asiakas ei ole saanut yhteenvetoa, se yleensä tarkoittaa, ettei yritystoimintaan ole arvioitu kannattavaksi, 190 Ks. LaVM 12/2014, 5 37 koska silloin yhteenvetoa ei tehdä. Jos talous- ja velkaneuvojan käsityksen mukaan yritystoiminta ei täytä velkajärjestelyn edellytyksiä, vaikka Talousavussa olisi niin arvioitu puhelinkeskustelun perusteella, talous- ja velkaneuvoja voi myös itse soittaa Talousapuun. Talousavussa ei voida välttämättä jälkikäteen löytää asiakkaasta tehtyä yhteenvetoa eikä sitä voitaisi myöskään antaa ilman asiakkaan suostumusta. Talous- ja velkaneuvoja voi soittaa yksin tai yhdessä asiakkaan kanssa ja selostaa tilanteen uudelleen. Talousapu tullee avaamaan niin sanotun viranomaisnumeron. Vastaavasti talous- ja velkaneuvonnassa voi ilmetä muu yritystoimintaa liittyvä seikka, joka estäisi velkajärjestelyn saaminen – esimerkiksi kirjanpitoa ei ole tehty. Tällöin talous- ja velkaneuvoja ohjeistaa korjaamaan puutteet tai ohjaa soittamaan uudelleen Talousapuun. Talous- ja velkaneuvojan on ennen lakimuutostakin pitänyt ottaa vastaan elinkeinonharjoittaja ja toteuttaa kaikkia talous- ja velkaneuvontalain 1 §:ssä mainittuja tehtäviä, jos on ollut kyse elinkeinonharjoittajan yksityistaloudesta ja yksityistalouteen liittyvistä veloista. Talous- ja velkaneuvonnasta annettua lakia muutettiin lisäämällä 1 §:ään uusi 2 momentti: ”Talous- ja velkaneuvonnassa avustetaan yksityistä elinkeinon- tai ammatinharjoittajaa 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitetuissa asioissa myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen osalta.” Muutos tarkoittaa, että talous- ja velkaneuvojan tulee avustaa yksityistä elinkeinonharjoittajaa myös elinkeinotoiminnan velkoihin liittyvissä asioissa eli esimerkiksi:191 yy elinkeinotoimintaan liittyvän velkatilanteen selvittämisessä yy sovintoneuvotteluissa myös elinkeinotoiminnan velkojen osalta yy velkajärjestelyhakemuksen laadinnassa ja muutonkin velkajärjestelyn hakemisessa, vaikka velkajärjestelyä haettaisiin myös elinkeinotoiminnan veloille. Talous- ja velkaneuvontaan ei ole tulossa erillisiä yrittäjiin erikoistuneita neuvojia, vaan kaikkien talous- ja velkaneuvojien on otettava vastaan yrittäjäasiakkaita ja opeteltava elinkeinotoimintaan koskevat velkajärjestelyn säännökset. Lakimuutos koskee yksityistä elinkeinonharjoittajaa eli edelleenkään talous- ja velkaneuvoja ei voisi avustaa yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista muuten kuin yksityistalouden osalta. Vastaavasti muutoksenkaan jälkeen talous- ja velkaneuvoja ei voi neuvoa tai avustaa yrityksen toimintaan ja talouteen liittyvissä asioissa, eikä yrityssaneerauksen hakemisessa. Siten esimerkiksi yritystoiminnan tervehdyttämiseen tai kirjanpitoon liittyvät tehtävät eivät kuulu talous- ja velkaneuvojalle, vaan asiakas on ohjattava muualle.192 Talousneuvonta ja velkaneuvonta ovat tähän saakka ainakin teoriassa kuuluneet yhteen. Lakimuutoksen jälkeen yrittäjäasiakkaille annetaan velkaneuvontaa, mutta ei saa antaa yrityksen talousneuvontaa. Asiakkaat voivat luonnollisesti vaatia kaikki palvelut yhdeltä ”luukulta”. Vastaavasti talous- ja velkaneuvojat ovat tottuneet auttamaan lähes asiassa kuin asiassa, mutta yritystalouteen liittyvissä asioissa ei lain mukaan saisi auttaa, vaan joutuu ohjaamaan toisaalle. Siksi prosessin alussa asiakkaalle tuleekin selvittää, kuka tekee mitäkin, missä voi käyttää apuna esitettä ”Milloin yrittäjä voi päästä velkajärjestelyyn”193. Velkajärjestelyhakemuksen vireilletulo estää velallisen asettamisen konkurssiin194. Neuvontayksiköt joutuvatkin pohtimaan, pääsevätkö sellaiset asiakkaat ohi jonon, joilla on konkurssiuhka päällä. Vastaavasti elinkeinotoiminnan pyörittäminen voi muutenkin olla perinnän vuoksi vaikeuksissa eli yrittäjä haluaisi mahdollisimman nopeaa asian käsittelyä, jotta elinkeinotoiminta ei kaatuisi jonotusaikana. Asiakkaiden priorisointiin on kuitenkin suhtauduttava pidättyvästi, koska myös monella muulla asiakkaalla olisi perusteet priorisointiin. Toisekseen elinkeinotoiminnan on joka tapauksessa osoitettava olevan kannattavaa ja vel191 HE 83/2014, 33 192 HE 83/2014, 33 193 Esite löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > yrittäjän velkajärjestely 194 VJL 20 § 38 kajärjestelyn esteperusteena voi myös olla, jos hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on perintätoimien estäminen, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.5.7 jaksossa sivulla 25. 1.7.2.2 Talous- ja velkaneuvonnasta asiantuntijaselvitykseen Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi tarvitaan tilitarkastajan tai muun luotettavan asiantuntijan selvitys velkajärjestelyn edellytysten arvioimiseksi195. Kirjallista selvitystä ei voida laatia Talousavussa eikä talous- ja velkaneuvonnassa, joten asiakas ohjataan hankkimaan se muualta. Talousapu on selvittänyt ja selvittää edelleen tehtävään halukkaita henkilöitä ja heidän on ohjeistettu rekisteröitymään yrityssuomi-verkkopalvelun asiantuntijahaku -palveluun (www.yrityssuomi.fi/asiantuntijahaku). Palvelusta voi hakea asiantuntijoita hakusanalla ”velkajärjestely”. Asiakas voi joka tapauksessa hankkia selvityksen muultakin haluamaltaan – asetuksen vaatimukset täyttävät – taholta. Jos asiakas aikoo hankkia selvityksen muulta kuin Talousavun selvittämältä taholta, asiakkaalle on annettava ohjeistus siitä, mitä selvityksen tulee sisältää (mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.5.9 jaksossa sivulla 26) Asiantuntijaselvityksen hankkimisessa on tiettyjä haasteita, edetään kummassa seuraavassa järjestyksessä tahansa: 1. 2. Jos ensin selvitetään velkajärjestelyn yleiset edellytykset ja esteet, tulisi muun muassa tehdä velkaselvitys ja laskea maksuvara. Jos kuitenkin asiantuntijaselvityksestä ilmenee, ettei elinkeinotoiminta täytä velkajärjestelyn edellytyksiä, talous- ja velkaneuvonnassa on tehty ainakin osittain turhaa työtä. Samoin saldopäivä saattaisi ehtiä vanhentua. Jos asiakas ohjataan ensin asiantuntijaselvityksen hankkimiseen, voi käydä, että asiakas hankkii ja maksaa asiantuntijaselvityksestä, jota sitten ei tarvitakaan. Näin voi käydä, kun tarkemman selvityksen jälkeen ilmenee, ettei velkajärjestelylle ole muita edellytyksiä. Toisaalta yrittäjälle on joka tapauksessa hyödyllistä saada asiantuntija-arvio, vaikka hän ei saisikaan velkajärjestelyä. Yrittäjäasiakkaan kohdalla voi olla vaikea päästä siihen, että voitaisiin aina varmistaa ennen asiantuntija-arvion teettämistä, että hän voi todella saada velkajärjestelyn. Asiantuntija-arvion hankkimisen kustannus on riski, joka yrittäjäasiakkaan ehkä täytyy vain ottaa – se on hänen oma valintansa, ja riskistä pitää osata selkeästi hänelle kertoa. Edellä olevan perusteella hyvä menettelytapa voisi olla, että talous- ja velkaneuvonnassa selvitetään alustavasti velkajärjestelyn muut edellytykset ja esteet sekä tehdään alustava velkaselvittely ja maksuvaralaskelma asiakkaan toimittamien asiakirjojen perusteella. Talous- ja velkaneuvoja ei siten välttämättä hankkisi tai ohjaisi hankkimaan vielä muita puuttuvia asiakirjoja, eikä yrittäisi määrittää yritystuloa kovin tarkasti. Myös velkajärjestelyhakemuksen laatimista ei vielä muilta osin aloitettaisi. Joka tapauksessa velkajärjestelyn perusasiat tulee käydä asiakkaan kanssa läpi ennen asiantuntijalle ohjaamista. Siinä on käyttää apuna esitettä ”Milloin yrittäjä voi päästä velkajärjestelyyn”196. Vaikka elinkeinontoiminnan edellytykset on alustavasti puhelimitse arvioitu Talousavussa, on hyvin todennäköistä, että välillä tarkemman kirjallisen selvityksen perusteella paljastuu, ettei velkajärjestelylle ole edellytyksiä. Siten talous- ja velkaneuvonnan kannalta voisi teoriassa olla tehokkainta, että asiakas ohjattaisiin suoraan Talousavusta hankkimaan selvitys. Koska selvityksen hankkiminen on kuitenkin asiakkaalle maksullista, on välttämätöntä talous- ja velkaneuvojan selvittää ensin ainakin alustavasti, onko velkajärjestelylle muutoin edellytyksiä. Muutenkin, kun talous- ja velkaneuvonta kantaa päävastuun velkajärjestelyn hakuprosessista, ohjaaminen asiantuntijaselvityksen hankkimiseksi edellyttää talous- ja velkaneuvonnan asiakkuutta. Siksi asiakas pitää ohjata Talousavusta talousja velkaneuvontaan ennen asiantuntijalausunnon pyytämistä. Ulkopuoliselle ohjaamisen yhteydessä voidaan joko varata uusi aika talous- ja velkaneuvontaan tai sopia muuten yhteydenpidosta. Koska asiantuntijaselvityksestä voi ilmetä, ettei velkajärjestelyyn ole mahdolli195 VJA 3 § 3 mom ja VJA 3 a § 196 Esite löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > yrittäjän velkajärjestely 39 suuksia tai selvityksen hankkiminen tulee viemään aikaa, paras vaihtoehto lienee, että asiakasta kehotetaan soittamaan talous- ja velkaneuvojalle, kun hän on saanut lausunnon. Kun asiakas on saanut asiantuntijaselvityksen ja sovitaan uutta tapaamista talous- ja velkaneuvontaan, asiakasta voidaan myös tarvittaessa muistuttaa ja ohjeistaa puuttuvien liitteiden hankinnassa. Talous- ja velkaneuvoja voi ohjata asiakkaan asiantuntijaselvityksen hankkimiseen esimerkiksi seuraavasti: ”Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi vaaditaan ulkopuolisen henkilön laatima selvitys siitä, onko yrityksen talous siinä kunnossa, että velkajärjestely olisi mahdollinen. Tässä on luettelo henkilöistä, jotka on kilpailutettu tähän tehtävään. Heiltä selvityksen hankkiminen maksaa noin 1.000 euroa + ALV. Voit hankkia selvityksen myös muualta, mutta sen pitää sisältää kaikki samat vaadittavat tiedot. Selvityksen hinnan joudut maksamaan itse ja on mahdollista, että korvaus tai osa siitä pyydetään maksamaan etukäteen. Kun olet saanut selvityksen, soita minulle välittömästi tähän puhelinnumeroon. Jos lausunnon perusteella ei ole mahdollisuuksia velkajärjestelyyn, sitten todennäköisesti ohjaan sinut uudestaan soittamaan Talousapuun. Jos lausunnon perusteella velkajärjestely olisi mahdollinen, sovitaan uusi tapaaminen tänne talous- ja velkaneuvontaan ja aloitetaan velkajärjestelyhakemuksen laatiminen. Silloin sinun tulee hankkia myös seuraavat asiakirjat, jotka myös vaaditaan velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi.” Arvioitu asiantuntijan palkkio on 1 000 euroa (+ALV). Kaikilla yrittäjillä ei välttämättä ole varaa asiantuntijan palkkion maksamiseen. Tällä hetkellä ei ole tiedossa tahoa, josta siihen voisi saada taloudellista apua. Silloin asiakkaalle todetaan, että hänen on järjesteltävä maksunsa niin, että hän kykenee maksamaan palkkion, jos hän haluaa jatkaa velkajärjestelyn hakemista. 1.7.2.3 Asiantuntijaselvityksestä talous- ja velkaneuvontaan Ulkopuolisella asiantuntijalla ei ole vastuuta prosessista, mutta listalla olevat asiantuntijat todennäköisesti ohjeistetaan ohjaamaan asiakas eteenpäin. Asiakkaalle voi siis olla sovittuna tapaamisaika valmiiksi tai asiakasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä talous- ja velkaneuvontaan. Jos lausunnon perusteella velkajärjestely näyttäisi mahdolliselta, asiakkaalle sovitaan tapaamisaika talous- ja velkaneuvontaan sekä ohjeistetaan puuttuvien liitteiden hankintaan. Myös puuttuvat velkasaldot tilataan – tai todennäköisesti kaikki velkasaldot tilataan saldopäivälle vasta tässä vaiheessa. Jos lausunnon perusteella velkajärjestely ei näytä mahdolliselta, pääsääntöisesti asiakas ohjataan soittamaan uudelleen Talousapuun. 1.7.2.4 Velkajärjestelyhakemuksen laadinta Velkajärjestelyhakemuksen laadinta yrittäjäasiakkaalle menee tästä eteenpäin pääsääntöisesti samalla tavalla kuin muillakin asiakkailla. Maksuvara voidaan yleensä laskea asiantuntijaselvityksessä arvioidun tulon mukaan. Elinkeinotulon ulosmittaus ei automaattisesti pääty hakemuksen vireilletuloon tai edes velkajärjestelyn aloittamiseen197. Jotta velallinen selviytyisi elinkeinotoimintaan liittyvistä velvollisuuksistaan, saattaa olla tarve hakea täytäntöönpanon keskeyttämistä hakemuksen yhteydessä198. Jos prosessin aikana ilmenee, ettei velkajärjestelyä kannata hakea, asiakas voidaan ohjata soittamaan uudelleen Talousapuun muita toimenpiteitä varten. 1.7.2.5 Maksuohjelman laadinta ja vahvistaminen Vastaavasti maksuohjelman laadinta ja menettely käräjäoikeudessa menee pääsääntöisesti samalla tavoin kuin muillakin asiakkailla. 197 VJL 17 § 2 mom 198 VJL 21 § 1 mom 40 On oletettavaa, että selvittäjä tullaan määräämään yrittäjätapauksissa useammin kuin muulloin, vaikka talous- ja velkaneuvoja voi halutessaan laatia maksuohjelman myös yrittäjäasiakkaalle. Selvittäjä voi myös omalta osaltaan arvioida yritystoimintaa niin, että täyttyvätkö velkajärjestelyn edellytykset. Jos velkajärjestely hylätään, asiakas voidaan ohjata soittamaan uudelleen Talousapuun. 1.7.3 Velkajärjestelylle on este tai ei edellytyksiä Koska useat tahot eri vaiheissa tarkastelevat yrittäjäasiakkaan tilannetta, velkajärjestelyn este tai edellytysten puuttuminen voidaan huomata: yy yy yy yy yy yy yy Talousavun puhelinneuvonnassa Talous- ja velkaneuvonnan puhelinneuvonnassa Talous- ja velkaneuvojan tapaamisella Asiantuntijan lausunnosta Tuomioistuimen päättäessä velkajärjestelyn aloittamisesta Selvittäjän laatiessa maksuohjelmaa tai Maksuohjelmaa vahvistettaessa. Velkajärjestelyn estyessä, vaikka tilapäisestikin, pitää kuitenkin huolehtia, että yrittäjäasiakas ohjataan joka tapauksessa eteenpäin. Jos velallinen aikoo hakea muutosta velkajärjestelyn hylkäyspäätökseen, hän voi vaatia mahdollisen konkurssiin asettamista koskevan päätöksen lykkäämistä siihen saakka, kunnes ratkaisu velkajärjestelyasiassa annetaan199. Vaikka osa talous- ja velkaneuvojista kykeneekin opastamaan yrittäjää jatkotoimiin, talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain mukaan yrityksen talousasioissa neuvominen ei kuulu talous- ja velkaneuvojan tehtäviin200. Velkajärjestelyn estyessä asiakas ohjataan pääsääntöisesti soittamaan Talousapuun. Talousavun puhelinpalvelussa voidaan esimerkiksi: yy Antaa riittävät valmiudet yritystoiminnan tervehdyttämiseen yy Antaa ohjeet yritystoiminnan lopettamiseen yy Ohjata seuraavalle taholle, jos yritystoiminnan tervehdyttämiseen tai velkajärjestelyn edellytysten täyttämiseen tarvitaan toimenpiteitä, jotka eivät ole mahdollisia Talousavun puhelinneuvonnassa (kuten kirjanpidon saaminen ajan tasalle, yrityssaneerauksen hakeminen tai sellaiset tervehdyttämistoimenpiteet, jotka vaativat tapaamista ja/tai tarkempaa perehtymistä). Talousapu voi ohjata esimerkiksi seuraaville tahoille: ELY-keskus seudullinen yrityspalvelu Uusyrityskeskus paikallinen yrittäjäjärjestö Yrityskummit maksullinen yritysneuvoja/konsultti. 1.7.3.1 Yrityksen lopettaminen Jos elinkeinotoiminta ei ole kannattavaa, velkajärjestely saattaa tulla mahdolliseksi, kun yritystoiminta lopetetaan. Tällöin velallinen voi hakea velkajärjestelyä – muista velkajärjestelyn esteistä ja edellytyksistä riippuen – heti tai myöhemmin. 199 VJL 20 § 2 mom 200 HE 83/2014, s. 77 41 Olennaista on korostaa asiakkaalle, ettei yritystoiminnan lopettaminen ole automaatti velkajärjestelyn saamiseen, koska: yy Velkajärjestelylle voi olla muu este tai yy Velkajärjestelylle ei ole muuten edellytyksiä. Tyypillisin tilanne yritystoimintansa lopettavalla on VJL 9 a §:n mukainen väliaikainen este eli jos velallinen ei saa heti palkkatöitä tai aloita uutta kannattavaa yritystoimintaa ja maksukyvyn parantuminen on mahdollista. Lain esitöiden mukaan on myös mahdollista, että jos velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen huomataan, etteivät edellytykset täyty, velallinen voi lopettaa elinkeinotoiminnan ja velkajärjestelyä voidaan jatkaa yksityishenkilölle, jos edellytykset muuten täyttyvät (pystyy esimerkiksi siirtymään välittömästi palkkatyöhön yritystoiminnan päättymisen jälkeen)201 1.7.3.2 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen Velkajärjestely voi tulla mahdolliseksi, kun yritystoiminta saadaan kannattavaksi tai muuten tilanne saadaan korjattua niin, että velkajärjestely olisi mahdollista. Esimerkiksi tekemättä ollut kirjanpito saadaan ajan tasalle tai elinkeinonharjoittaja vapaaehtoisesti tekee muut tarvittavat toimenpiteet, kuten lopettaa kannattamattoman osan toimintaansa. Jos tervehdyttämistoimenpiteet ovat onnistuneet Talousavun puitteissa, asiakas voidaan ohjata talous- ja velkaneuvontaan. Jos toimenpiteissä avustaa muu taho, niin tarvittaessa asiakasta suositellaan ottamaan uudestaan yhteyttä Talousapuun, joka tarkistaa tilanteen ennen kuin asiakas ohjataan talous- ja velkaneuvontaan. On myös mahdollista, että tervehdyttämistoimenpiteiden myötä talous korjautuu niin hyvin, ettei velkajärjestelyyn ole enää tarvetta. Voi myös olla mahdollista, että elinkeinotoiminta tulee kannattavaksi ja yrittäjä selviytyy näistä veloistaan, mutta edelleen on tarve järjestellä yksityistalouden velat. Tällöin on mahdollista hakea velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloille202. 1.7.3.3 Yrityssaneeraus Yksi vaihtoehto voi olla yrityssaneerauksen hakeminen, mitä on käsitelty tarkemmin1.4 jaksossa sivulla 12. 1.7.3.4 Yritystoiminnan jatkaminen maksuvaikeuksista huolimatta Asiakas voi myös tehdä ratkaisun, että hän yrittää jatkaa elinkeinotoimintaansa ilman järjestelyitä maksuvaikeuksista huolimatta – mikä ei todennäköisesti yleensä onnistu ainakaan kovin kauan, jos ei sitten tule esimerkiksi lisärahoitusta. 1.7.3.5 Maksusopimukset velkojien kanssa Jos lakisääteinen velkajärjestely ei ole mahdollinen, elinkeinonharjoittaja voi yrittää tehdä vapaaehtoisia maksusopimuksia velkojien kanssa – toki tämä mahdollisuus pitäisi olla selvitetty jo ennen velkajärjestelyn hakemista. 1.8 Esite yrittäjäasiakkaille Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt yrittäjäasiakkaille tarkoitetun esitteen, joka on maksutta ladattavissa203. Kyseessä on koekäyttöversio, joten esitettä tullaan vielä päivittämään palautteen perusteella. 201 HE 83/2014, 34 202 VJL 45 § 1 mom 1–2 kohdat 203 Esite löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > yrittäjän velkajärjestely 42 43 2 TARKENNUKSIA ESTEISIIN JA EDELLYTYKSIIN 2.1 Johdanto Velkajärjestelyn edellytyksiä ja esteitä koskeviin säännöksiin tehtiin muutoksia, joilla on tarkoitus tietyissä tilanteissa hieman nopeuttaa ja helpottaa velkajärjestelyyn pääsemistä204. Kyse on toisaalta sanamuotojen tarkistamisesta niin, että ohjataan ja yhtenäistetään oikeuskäytäntöä siihen suuntaan, mitä lainsäätäjä on alun perinkin tarkoittanut. 2.2 Väliaikaisen esteen täsmentäminen 2.2.1 Mitä muuttui ja miksi Aikaisemman lain mukaan tuomioistuin joutui tapauskohtaisesti harkitsemaan, onko velallisen työttömyys väliaikaista vai pysyvää. Käytännössä säännöstä sovellettiin sen harkinnanvaraisuudesta huolimatta liian kaavamaisesti ja edellytettiin esimerkiksi vähintään 24 kuukauden työttömyyttä. Lakimuutoksessa asetettiin aikaraja, 18 kuukautta, jonka jälkeen työttömyys pitää viimeistään katsoa vakiintuneeksi eli sen jälkeen velkajärjestely ei voi estyä velallisen työttömyydestä johtuvan maksuvaran vähäisyyden perusteella. Muutos nopeuttaa tiettyjen velallisen pääsyä velkajärjestelyyn ja vähentänee pykälään soveltamiseen liittyviä tulkinnanvaraisuuksia ja riitaisuuksia.205 Muutos ei vaikuta muutoin väliaikaisen esteen soveltamiseen eli esimerkiksi opiskelijoiden tai vanhempain- tai hoitovapaalla olevien velallisten tilanteen arviointiin. Sinällään säännöksen tavoite ja tarkoitus eivät muutu, vaan VJL 9 a §:ää olisi pitänyt jo tähänkin saakka soveltaa niin kuin mitä siihen nyt kirjataan206. 2.2.2VJL 9 a §:ää ei enää sovelleta yksityiseen elinkeinonharjoittajaan Samalla säännöstä muutettiin niin, että velkajärjestelylain 9 a §:ää ei koskaan sovelleta velalliseen, joka on velkajärjestelyä hakiessaan harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana, vaan hänellä pitää olla maksuvaraa, mitä on käsitelty tarkemmin1.5.4 jaksossa sivulla 20. Elinkeinotoiminnan osalta ei siis enää arvioida, onko toiminta ja tulos vakiintunut. Elinkeinotoiminnan lopettaneisiin ja elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa harjoittaviin VJL 9 a §:ää sovelletaan edelleen.207 Joskus työttömällä saattaa olla edelleen Y-tunnus, vaikka hänellä ei tosiasiallisesti ole mitään yritystoimintaa. Tällöin sovelletaan VJL 9 a §:ää, koska velallinen ei harjoita elinkeinotoimintaa, vaikka rekistereiden mukaan hän on yksityinen elinkeinonharjoittaja. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä ei siis ole yrityksen poistaminen rekisteristä.208 2.2.3Työttömät ja velkajärjestely 2.2.3.1 Ei harkinnanvaraista, kun työttömyys on kestänyt yli 18 kuukautta Työttömyyden väliaikaisuuden arviointi ei lakimuutoksen jälkeen ole enää harkinnanvaraista, koska velkajärjestely ei voi eikä saa estyä velallisen työttömyydestä johtuvan maksuvaran vähäisyyden perusteella, jos työttömyys on kestänyt vähintään 18 kuukautta209. Velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin edelleen mahdollista, mutta harkinnanvaraista, jos työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta, mitä käsitellään tarkemmin 2.2.3.4 jaksossa sivulla 47. 204 205 206 207 208 209 HE 83/2014, 26–27 HE 83/2014, 10–12, 28, 43, 51–52. LaVM 12/2014, 5–6. VJL 9 a § 1 mom HE 83/2014, 11 HE 83/2014, 12, 28, 51–52. VJL 9 a § 2 mom HE 83/2014, 52, 68. Niemi-Kiesiläinen, 63 HE 83/2014, 51. VJL 9 a § 1 mom 45 Työttömyyden pitää olla kestänyt 18 kuukautta siihen mennessä, kun velkajärjestely aloitetaan eli hakemuksen valmistelun voi aloittaa aikaisemmin sekä ainakin teoriassa myös lähettää oikeuteen aikaisemmin210. Velkajärjestelyhakemuksessa ei ole tällä hetkellä kohtaa, johon selvästi laitettaisiin työttömyyden alkamisen ajankohta, mutta sellainen mahdollisesti lisätään. 2.2.3.2 Yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti Lakivaliokunnassa pykälään lisättiin täsmennys, jonka mukaan työttömyyden on pitänyt kestää ”yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin” yli 18 kuukautta. Esitöissä on mainittu esimerkkinä, että lyhyet muutaman päivän yhtämittaiset työskentelyjaksot eivät estäisi velkajärjestelyn myöntämistä.211 Muutamaa päivää voi pitää aika varovaisena ilmauksena, koska todennäköisesti viikon tai parinkin viikon keskeytys katsottaneen vähäiseksi. Velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin mahdollista, mutta harkinnanvaraista, jos keskeytykset ovat olleet pidempiä, mitä käsitellään tarkemmin 2.2.3.4 jaksossa sivulla 47. 2.2.3.3 Työttömyyden määritelmä Velkajärjestelylaissa ei ole määritelty, mitä tarkoitetaan työttömyydellä.212 Lain esitöiden mukaan riittää, että velallinen on ollut ”työmarkkinoiden käytettävissä” eli ei ole ollut estettä työn vastaanottamiselle213. Lähtökohtana voidaan siis pitää, että velallinen ei ole ollut työsuhteessa, päätoiminen opiskelija, vanhempainvapaalla tai työllistänyt itseään yrittäjänä. Lomautusaika voitaneen rinnastaa työttömyyteen214. Vastaavasti jos velallisella on tai on ollut yritys, velallista voidaan pitää työttömänä siltä ajalta, jolloin hän ei ole enää tosiasiallisesti harjoittanut mitään yritystoimintaa. Samoin työttömyyden aikana ollut sairausloma tai työttömyyttä välittömästi seurannut hakemushetkellä oleva sairausloma ei estä velkajärjestelyn myöntämistä työttömyyden perusteella. Velallinen on voinut olla työtön yli 18 kuukautta, mutta ei ole ollut koko aikaa ilmoittautuneena työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Velkajärjestelyhakemuksessa ei tarvitse eritellä, onko velallinen ollut ilmoittautuneena työnhakijaksi vai ei, vaan riittää velallisen oma ilmoitus (ja käsitys) työttömyydestä.215 Edellytyksenä ei ole siis työnhakijaksi ilmoittautuminen, vaan se, ettei ole estettä työn vastaanottamiselle, kuten palkkatyö, elinkeinotoiminta, päätoiminen opiskelu tms. Yhteiskunta (työ- ja elinkeinopalvelut) tarjoaa useita vaihtoehtoja työllistymisen tukemiseen. Tällä hetkellä olevia palvelumuotoja ovat esimerkiksi:216 yy yy yy yy ura- ja työnhakuvalmennus työvoimakoulutus työkokeilu kuntouttava työtoiminta Näissä työllistymisen edistämiseksi tarkoitetuissa palveluissa ei ole kyse työsuhteesta, joten ne eivät katkaise 18 kuukauden työttömyysajan täyttymistä217. Ainoana poikkeuksena saattaisi olla työvoimakoulutus, jos se estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen eli on pitkäkestoista ja johtaa ammattitutkintoon218. Velallisen onkin näissä tilanteissa oltava tarkkana, mitä kirjoittaa velkajärjestelyhakemukseen, ettei vahingossa ilmaise työvoimapoliittisia toimenpiteitä niin, että niiden voitaisiin tulkita katkaisseen työttömänä olemisen. 210 211 212 213 214 215 HE 83/2014, 51 HE 83/2014, 51. LaVM 12/2014, 9 Aalto 2014b, 2 HE 83/2014, 51. Aalto 2014b, 2 Työttömyysturvalaki 2 luku 1 § 2 mom Velkoja voi, kun maksuohjelma on vahvistettu, VJL 84 § 1 momentin nojalla tarkistaa työvoimaviranomaisilta, onko velallinen ilmoittautunut työnhakijaksi. Velkoja ei siten voi itse tarkistaa tietoja ennen maksuohjelman vahvistamista, mutta voi toki pyytää velalliselta itseltään selvityksen (VJL 6 §). 216 Työttömyysturvalaki 1 luku 1 § 1 mom 15 kohta. www.te-palvelut.fi 217 HE 83/2014, 51 218 Työttömyysturvalaki 2 luku 10 § 2 mom 46 Sen sijaan palkkatukityö tapahtuu työsuhteessa219, joten velallinen ei ole työtön palkkatukityön ajalla. Koska kyse on kuitenkin työllistämistoimenpiteestä, velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin mahdollista, mutta harkinnanvaraista, mitä käsitellään tarkemmin seuraavana. 2.2.3.4 Myöntäminen silloin, kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta Tarkistetun VJL 9 a §:n soveltamisen suurin riski on, että säännöstä tulkitaan liian kaavamaisesti alle 18 kuukautta työttöminä olleiden osalta tai edellytetään aina vähintään 18 kuukauden työttömyyttä. Lain esitöistä käy kuitenkin selvästi ilmi, että kyse on enimmäisajasta. Tarkoitus ei ole kiristää lainsäädäntöä eli velkajärjestely ei voi estyä alle 18 kuukauden työttömyydelläkään, jos se ei ole väliaikaista tai maksukykyä ei senkään jälkeen muodostuisi enempää kuin vähän: ”Kuten nykyisinkin, velkajärjestelyn myöntäminen työttömälle velalliselle olisi mahdollista heti työttömyyden alkaessa, jos työttömyydestä johtuvaa maksuvaran puutetta tai vähäisyyttä ei pidettäisi väliaikaisena. Kysymys olisi siten enimmäismääräajasta.”220 ”Estettä velkajärjestelyn myöntämiselle ennen edellä mainitun työttömyysjakson umpeen kulumista ei edelleenkään ole, jos velallisen työllistyminen ei johtaisi siihen, että hänellä olisi enemmän kuin vähän maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen. Jos työllistymisestä huolimatta velallisella ei olisi maksuvaraa tai sitä olisi vain vähäisenä pidettävä määrä, kysymys ei ole pykälässä tarkoitetusta syystä evätä velkajärjestely.”221 ”On kuitenkin huomattava, että työttömälle velalliselle voidaan – kuten nykyisin – myöntää velkajärjestely jo aikaisemminkin, jopa heti työttömyyden alettua, jos jo velkajärjestelyn myöntämistä harkittaessa arvioidaan, ettei maksuvaran puute tai vähäisyys ole väliaikainen, vaan pysyvä olotila, ja ettei velallisella tule olemaan vähäistä enempää maksuvaraa, vaikka hän työllistyisi.”222 Alla on esimerkkejä tilanteista, joissa velkajärjestelyn aloittaminen voisi tulla kysymykseen, vaikka työttömyys ei ole kestänyt vielä 18 kuukautta. Esimerkit ovat pelkistettyjä eli kun alle 18 kuukauden työttömyydessä on kyse tapauskohtaisesta harkinnasta, pitää jokainen tapaus arvioida erikseen kokonaisuutena. Useimmissa on siis kyse tilanteista, joissa velkajärjestely olisi myönnetty jo aikaisemminkin voimassa olleen lain perusteella:223 yy Velallisella on viimeisen 18 kuukauden aikana lyhyt, mutta pidempi kuin säännöksessä tarkoitettu yy yy yy yy työsuhde, esimerkiksi pari kuukautta. Jos velallinen on kuitenkin jo muutoin ollut 18 kuukautta työttömänä, ei velkajärjestelyn pitäisi estyä. Velallinen on nyt tai on ollut viimeisen 18 kuukauden aikana palkkatukityössä. Palkkatukityö on kuitenkin työvoimapoliittinen toimenpide, joten kyseessä on yleensä heikot työllistymismahdollisuudet omaava henkilö. Siten velkajärjestelyn myöntäminen voisi olla mahdollista. Velallinen on ollut viimeisen 18 kuukauden aikana päätoiminen opiskelija tai vanhempain- tai hoitovapaalla, mutta muuten ollut ennen sitä ja sen jälkeen työttömänä. Velalliselle ei muodostuisi maksuvaraa tai sitä muodostuisi vain vähän esimerkiksi pienipalkkaisuudesta tai elatusvelvollisuuksista johtuen, vaikka velallinen työllistyisi. Tällöin hakemuksen liitteenä pitäisi olla laskelma, josta ilmenee hakijan todennäköinen maksuvara oletetun työllistymisen jälkeen. Velallisella on ollut toistuvia pätkätöitä eli vakituinen työllistyminen ei vaikuta todennäköiseltä. Helsingin HO 18.6.2014 nro 1281 dnro S 14/679: ”A:n loppututkinnon suorittamisesta on kulunut pitkä, noin kahdeksan vuoden aika. Hänellä on sen jälkeen ollut seitsemän määräaikaista työsuhdetta, joiden välillä on ollut eri pituisia hänen mak219 220 221 222 223 Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 7 luku HE 83/2014, 28 HE 83/2014, 51 LaVM 12/2014, 5 HE 83/2014, 11, 51 47 sukykyään alentavia työttömyysjaksoja. Työsuhteiden lukumäärä osoittaa A:n pyrkineen aktiivisesti hakeutumaan työelämään. Hänen ansiotulonsa ovat vuosilta 2010–2012 esitettyjen verotuspäätösten mukaan olleet vuodesta toiseen samansuuruiset. Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa A:n työsuhteiden määräaikaisuutta ja siitä johtuvaa maksuvaran vähäisyyttä ei voida pitää velkajärjestelylain 9 a §:ssä tarkoitettuna väliaikaisena syynä.” yy Velallinen on ollut vain vähän aikaa työtön, mutta työllistyminen on epätodennäköisestä esimerkiksi: velallisen terveydentilasta johtuen velallisen korkeasta iästä johtuen velallisen huonosta koulutustasosta tai vähäisestä työkokemuksesta johtuen kyseisellä alalla ja kyseisellä alueella ei ole vastaavia töitä tai sellaisia, joihin hakija tulisi valituksi. 2.2.4Aikaisemman oikeuskäytännön merkitys Aikaisempi VJL 9 a §:n soveltamista koskeva oikeuskäytäntö säilyttää täysin merkityksensä niissä tapauksissa, kun ollut kyse muista kuin työttömistä. Mutta työttömiäkin koskeva oikeuskäytäntö säilyttää täysin merkityksensä, jos on ollut kyse maksuvaran vähäisyyden arvioinnista. Samoin työttömiä koskeva oikeuskäytäntö säilyttää osittain merkityksensä, kun on kyse tilanteen väliaikaisuuden arvioimisesta niissä tilanteissa, kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta. 2.2.5Lakimuutoksesta tiedottaminen Vieläkin, varsinkin työttömien itsensä piirissä, elää vuoden 1997 harhaanjohtavan tiedottamisen seurauksena myytti, ettei työtön pääse velkajärjestelyyn. Viranomaiset ovat tiedottaneet työttömiä koskevasta lakimuutoksesta, mutta se ei riitä korjaamaan vääriä käsityksiä. Talous- ja velkaneuvojien kannattaisi tuoda asia esille ollessaan yhteydessä oman alueen TE-toimiston ja työvoiman palvelukeskuksen kanssa, jotta viesti lakimuutoksesta ja työttömien mahdollisuudesta – myös alle 18 kuukauden työttömyydellä – menisi varmasti perille. 2.3 Kevytmielisyydestä piittaamattomaan ja vastuuttomaan velkaantumiseen 2.3.1 Mitä muuttui ja miksi Kaikkein eniten vedottu esteperuste, kevytmielinen velkaantuminen, alkoi olla terminä kielellisesti vanhahtava ja osa velallisista on kokenut sen loukkaavana. Ilmaisua modernisoitiin, mikä ei kuitenkaan vaikuta esteperusteen soveltamiseen. Yhteiskunnasta on tullut kulutusyhteiskunnan lisäksi luottoyhteiskunta, joten lisäksi säännökseen tehdään muita vähäisiä tarkistuksia – luotonantajan vastuu ja velallisen iän huomioiminen – joiden tarkoitus on aavistus helpottaa joidenkin velallisten pääsyä velkajärjestelyyn.224 Kysymys on kokonaisuudessaan siis hyvin vähäisistä muutoksista, vaikka sanamuodot muuttuivat paljonkin. Pykälän alkuosa eli velkaantuminen velkajärjestelyä silmällä pitäen säilyi esteperusteena täysin ennallaan. 2.3.2Kieliasun nykyaikaistaminen Aikaisempi esteperusteen termi ”velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti” vaihdettiin ilmaisuun ”velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina”. Lain esitöiden mukaan muutos on pelkästään terminologinen eli kieliasu nykyaikaistetaan, eikä muutoksella ole tarkoitus nostaa tai laskea esteperusteen soveltamiskynnystä.225 2.3.3Velallisen iän vaikutus harkintakykyyn Aikaisemmin säännöksessä mainittiin kaksi seikkaa, jotka erityisesti piti ottaa huomioon arvioitaessa velallisen velkaantumista: velallisen asema ja olosuhteet. Nyt lakiin lisättiin kolmas arviointiperuste eli velallisen 224 HE 83/2014, 9, 12–13, 27, 29, 43, 52–54. LaVM 12/2014, 3, 5. VJL 10 § 7 kohta 225 HE 83/2014, 52–53. VJL 10 § 7 kohta 48 ikä. Edelleen, kuten aikaisemminkin, on kysy kokonaisarvioinnista eli luettelo huomioitavista seikoista ei ole ollut aikaisemmin tyhjentävä, eikä ole nytkään, vaan edelleen huomioidaan myös ”muut olosuhteet”.226 Täsmennyksen tarkoituksena on helpottaa nuorten pääsemistä velkajärjestelyyn, koska nuoren harkintakyky velan takaisinmaksusta selviytymiseen ei yleensä ole samalla tasolla kuin aikuisen227. Yksi velkajärjestelylain tarkistamisen tavoite on kaiken kaikkiaan nuorten velkajärjestelyyn pääsemisen helpottaminen228. Samalla täsmennys helpottaa myös ikääntyneiden asemaa, koska myös korkea ikä saattaa heikentää kykyä arvioida mahdollisuutta selviytyä velkojen takaisinmaksusta. Iän lisääminen säädöstekstiin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuoren pääseminen velkajärjestelyyn olisi automaattista tai nuorten velkaantuminen ei pääsääntöisesti olisi piittaamatonta. Kyse on aina, myös nuorten ja ikääntyneiden kohdalla, tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa ikä on vain yksi peruste arvioitaessa velallisen harkintakykyä suhteessa velkaantumiseen ja takaisinmaksuun.229 Ikäkriteerin lisääminen ei tarkasti ottaen muuta estekynnystä, koska jo tähänkin saakka velallisen ikä on pitänyt ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon230. Enemmän lieneekin kyse siitä, että lainsäätäjä haluaa ohjata ja yhtenäistää oikeuskäytäntöä siihen, mitä alun perinkin on tarkoitettu. 2.3.4Luotonantajan vastuu Toinen lisäys, mikä erityisesti pitää esteperusteen kokonaisarvioinnissa ottaa jatkossa huomioon, on luotonantajan toiminnan vastuullisuus. Laissa ei ole tarkempia määritelmiä, miten vastuullisuutta määriteltäisiin, mutta lain esitöissä painotetaan erityisesti luottojen markkinoinnin vaikutusta velkaantumiseen ja velallisen maksukyvyn selvittämisen huolellisuutta, joissa molemmissa varsinkin pikavippien kohdalla on ollut arvosteltavaa. Lisäksi esitöiden mukaan arviointiin sovellettaisiin luotonantohetkellä vallinnutta lainsäädäntöä.231 Säännöksen tarkentamisen taustalla on ollut nähtävästi pikavipeistä johtunut poliittinen tahtotila, mutta luonnollisesti säännös koskee kaikkia muitakin velkoja. Ensinnäkin lain esitöissä viitataan siihen, että velkojan olisi pitänyt toimia hyvän luotonantotavan mukaisesti, jota koskeva 13 § lisättiin kuluttajasuojalain 7 lukuun 1.12.2010 voimaantulleella lakimuutoksella. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä on sen jälkeen hieman tarkennettu ja siinä korostuu markkinoinnin vaikutus velallisen harkintakykyyn: ”Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Erityisesti edellytetään, että luotonantaja: 1. 2. 3. 4. 5. ei markkinoi luottoa siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti; ei käytä luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoidessaan muita kulutushyödykkeitä; ei käytä luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä eikä muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua; antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset sen arvioimiseksi, soveltuuko luotto kuluttajan tarpeisiin ja hänen taloudelliseen tilanteeseensa; antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuu vastuullisesti maksujärjestelyihin.” 226 227 228 229 230 HE 83/2014, 9–11, 29, 43, 52–53. LaVM 12/2014, 5. VJL 10 § 7 kohta HE 83/2014, 27, 53. LaVM 12/2014, 5 HE 83/2014, 1, 9–10, 43 HE 83/2014, 53 HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle. HE 180/1996 yleisperustelut, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn esteet. HE 98/2002, 6. Koskelo & Lehtimäki, 87 231 HE 83/2014, 13, 29, 43, 53 49 Toisekseen lain esitöissä viitataan velkojan velvollisuuteen selvittää velallisen luottokelpoisuus, mitä koskeva 14 § lisättiin kuluttajasuojalain 7 lukuun 1.12.2010 voimaantulleella lakimuutoksella ja säännös laajennettiin koskemaan myös pienluottoja 1.6.2013 voimaantulleella lailla. ”Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajanluottokelpoisuus). Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella. Jos osapuolet sopivat myöhemmin luoton määrän tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on varmistettava kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista.” Tarkempia soveltamisohjeita edellä mainituista kuluttajasuojalain 13 ja 14 §:n edellytyksistä löytyy lain esitöistä ja niistä erityisesti HE 24/2010, HE 78/2012 ja TaVM 15/2012. Luonnollisesti luontoantajan vastuullisuutta voidaan tapauskohtaisesti arvioida muillakin kriteereillä, kuten jäljempänä olevista ennakkopäätöksistä ilmenee. Kuluttajasuojalain säännökset koskevat vain kuluttajana tehty velkasopimuksia. Jos velallinen on ottanut velan elinkeinonharjoittajana, silloin velkojan vastuullisuutta ei voida suoranaisesti arvioida kuluttajasuojalaissa olevilla kriteereillä.232 Luotonantajan vastuun lisääminen säädöstekstiin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että velkojan vastuuton toiminta automaattisesti vapauttaisi velallisen vastuustaan ja velkajärjestely olisi myönnettävä. Kyse on jälleen tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa luotonantajan vastuu on vain yksi peruste. Muutoksella pyritään korostamaan vastuun jakamista velkaongelmista – vastuu ei ole yksin velallisella eikä velkojalla, vaan molemmilla233. Merkitystä on myös sillä, kuinka suuri osa velkojista on toiminut vastuuttomasti eli mitä useamman velkojan katsotaan toimineen vastuuttomasti, sitä hyväksyttävämpää velallisen velkaantuminen on.234 Lakimuutoksen myötä esteperustetta ei ole tarkoitus tulkita käänteisesti niin, että jos luotonantajien katsotaan selvittäneen velanmaksukyky ja toimineen muutoinkin vastuullisesti, velallisen velkaantuminen olisi automaattisesti moitittavaa ja vastuutonta235. Kysymys on edelleen kokonaisharkinnasta, jossa velkojien toiminta on yksi kriteeri. Luotonantajan vastuun lisääminen ei tarkasti ottaen muuta paljoakaan estekynnystä, koska jo tähänkin saakka ”kevytmielinen velananto” olisi pitänyt ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon236. Osittain on myös tämän tarkennuksen osalta kyse siitä, että lainsäätäjä haluaa ohjata ja yhtenäistää oikeuskäytäntöä siihen, mitä alun perinkin on tarkoitettu237. Seuraavassa on lainauksia lain esitöistä ja ennakkopäätöksistä: ”Luottojen tehokas markkinointi ja luoton myöntäminen ilman velallisen maksukyvyn selvittämistä tai ilman minkäänlaisia vakuuksia, on kokemusten mukaan johtanut joissakin tapauksissa siihen, että luotto on otettu hätiköiden ilman riittävää harkintaa.”238 ”Myös luotonantajan vastuulla voi olla merkitystä. Jos esimerkiksi asuntolainan myöntänyt pankki tietoisena velallisen maksukyvystä on myöntänyt lisää luottoa esimerkiksi asuntolainan korkojen maksamiseen, luotonotto ei ole estänyt velkajärjestelyä. – – Myös luotonantajan vastuuta on korostettu.”239 232 233 234 235 236 237 238 239 50 HE 83/2014, 27, 54 HE 83/2014, 13, 29, 43 HE 83/2014, 54 Hallituksen esityksessä (s. 54) on hieman yksioikoisesti todettu: ”Jos tuntuva osa luotoista on sellaisia, että velallista voidaan pitää pääasiassa yksin ’syyllisenä’ tilanteeseensa, velkajärjestelylle olisi olemassa este.” Asiayhteydestä ilmenee, että siinä on yritetty selventää, ettei vain yhden tai muutaman yksittäisen velkojan toiminta tee kaikkien velkojen toimintaa vastuuttomaksi, vaan kyse on kokonaisharkinnasta. Asiayhteydessä irrotettuna lausetta voidaan kuitenkin käyttää väärin. Vaikka velallinen olisi ”yksin syyllinen”, silti arvioidaan hänen toimiaan kokonaisuutena ikään, asemaan ja muihin olosuhteisiin nähden, jolloin velkaantuminen ei välttämättä ole vastuutonta ja piittaamatonta, eikä ole estettä. HE 83/2014, 13. Katso esimerkkinä aikaisemmista soveltamisohjeista: HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle. HE 180/1996 yleisperustelut, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn esteet. HE 98/2002, 6. Koskelo & Lehtimäki, 87 Aalto 2014a, 6 HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle HE 180/1996 yleisperustelut 1.2 käytäntö velkajärjestelyn esteet ”Arvioinnissa on annettu merkitystä myös luotonantajan menettelylle, muun muassa tietoisuudelle velallisen maksukyvystä.”240 KKO:1995:18 ”Kiinteistöjen hintojen jatkuvasti kohotessa he ovat lisäksi saattaneet laskea viime kädessä selviävänsä velastaan myymällä kiinteistön. Näin lienee asiaa arvioinut myös puolisoita rahoittanut pankki.” KKO:1997:142 ”A:n sitoutuminen vastuuseen miehensä yrityksen luotoista on ollut silloisen pankkikäytännön mukaista ja pankki on hyväksyessään A:n takaajaksi tuntenut hänen maksukykynsä.” KKO:2001:99 ”Pankki, joka oli rahoittanut heidän aikaisempaa liiketoimintaansa, oli hyväksynyt heidän suunnitelmansa ja myöntänyt uuden liiketoiminnan käynnistämiseen 200 000 markan luoton. – – Uusi liiketoiminta on käynnistetty A:n ja B:n liiketoimintaa aikaisemminkin rahoittaneen pankin rahoituksella. Uuden toiminnan käynnistämiseksi otetun rahoituksen määrää ei voida sinänsä pitää huomattavana. On ilmeistä, että pankki on katsonut uuden liiketoiminnan voivan muodostua kannattavaksi. Tähän nähden ja kun toiminnasta aiheutunut lisävelkaantuminen on pääasiallisesti kohdistunut sanottuun pankkiin, A:n ja B:n uuden yritystoiminnan aloittamisesta johtuvaa lisävelkaantumistakaan ei voida pitää ilmeisen kevytmielisenä.” 2.3.5Aikaisemmat perustelut ja oikeuskäytäntö pysyy pääosin voimassa Vaikka säännöksen teksti muuttui erittäin paljon, sisältö pysyy lähes samana eli aikaisemmat lain esityöt eivät menetä merkitystään, eikä myöskään pääosa oikeuskäytännöstä. Siten lakimuutos ei kumoa oikeuskäytäntöä ainakaan niissä tapauksissa, joissa velkaantumista ei ole katsottu kevytmieliseksi. Mutta niissä tapauksissa, joissa velkaantuminen on katsottu kevytmieliseksi, nyt velkajärjestelyn myöntäminen saattaisi olla mahdollista, jos on kyse nuoresta tai iäkkäästä velallisesta tai velkojien toiminta ei ole ollut vastuullista241. 2.3.6Yhteenveto ”Vastuuton ja piittaamaton velkaantuminen” -esteperusteen perusajatus säilyy ennallaan, mikä tiivistettiin lain esitöissä ilmaisuun: ”Tässä arvioinnissa tärkeää olisi se, miten velallinen on suhtautunut velkojen takaisinmaksuun. Vähättelevä tai välinpitämätön suhtautuminen luottojen takaisin maksamiseen kertoisi piittaamattomasta ja vastuuttomasta velkaantumisesta.”242 Sama periaate on ilmaistu myös aikaisemmin toisin sanoin aiemmissa esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa: yy yy yy yy kevytmielisyydellä tarkoitetaan ennen muuta piittaamattomuutta velkojen takaisinmaksusta”243 ”velallisen on täytynyt tietää, ettei hänellä ole mahdollisuuksia maksaa velkaa takaisin”244 ”velallisen on täytynyt ymmärtää olevansa jo olemassa oleviin velkoihinsa nähden maksukyvytön”245 huomioita on kiinnitettävä ensisijaisesti siihen, oliko lainansaajalla lainaa ottaessa perusteltua syytä odottaa selviytyvänsä lainamäärästä”246 Mahdollisen vastuuttomuuden ja piittaamattomuuden saakin monesti parhaiten selville kysymällä, uskoiko velallinen itse selviytyvänsä velkojen takaisinmaksusta velkaa ottaessaan ja jos uskoi, niin miksi. 240 241 242 243 244 245 246 HE 98/2002, 6 HE 83/2014, 53 HE 83/2014, 54 HE 180/1996 yleisperustelu, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn esteet. HE 98/2002, 6 HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle. Niemi-Kiesiläinen, 197, 214. Koskelo & Lehtimäki, 84 HE 180/1996 yleisperustelu, 1.2 Käytäntö, velkajärjestelyn esteet HE 83/1993 yleisperustelut, 3. esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset, velkajärjestelyjen toteuttaminen. Kyseinen hallituksen esitys ei siis ole suoraan sovellettavissa velkajärjestelylain oikeuslähteeksi, mutta siinä on sama idea ilmaistu hyvin toisin sanoin. 51 2.4 Muutokset muissa esteperusteissa 2.4.1 Epäiltynä rikoksesta -sanamuodon tarkistaminen VJL 10 § 2 kohtaa muutettiin niin, että siinä toistetaan 1 kohdassa mainitut perusteet. Säännöksen sisältö ei muutu, vaan kyse on säännöksen selkiyttämisestä, koska sitä on pidetty vaikeaselkoisena.247 Lain esitöissä on kuitenkin täsmennetty, että esitutkinta tai syytteeseen asettaminen eivät estä velkajärjestelyn myöntämistä, jos on selvää, ettei rikoksesta seuraa maksuvelvollisuutta tai se on esimerkiksi niin pieni, ettei 1 kohtaa vastaavalla kokonaisharkinnalla estettä muodostu. Poikkeuksellisesti on myös ollut tilanteita, joissa haitantekotarkoituksessa on tehty rikosilmoitus. Samoin lain esitöissä on todettu, ettei käytännössä velkajärjestelyhakemusta edes tehdä, jos on esitutkinta vireillä asiasta, josta voi tulla este.248 2.4.2Lakisääteisten maksujen laiminlyönti VJL 10 §:n 3 kohdan mukaista estettä tarkistettiin ja lievennettiin hieman niin, että lakisääteisten maksujen olennainenkaan laiminlyönti ei ole esteperuste, jos maksujen laiminlyönti on johtunut maksukyvyttömyydestä. Muilta osin säännös pysyy ennallaan.249 Tavoitteena on, etteivät normaalin yrittäjäriskin seurauksena maksamatta jääneet maksut muodosta estettä velkajärjestelylle250. Esteperusteen ensimmäinen kriteeri on edelleen laiminlyönnin olennaisuus. Velallisen ei siis tarvitsisi osoittaa, että laiminlyönnit ovat johtuneet maksukyvyttömyydestä, jos laiminlyönnit eivät ole olleet olennaisia. Käytännössä velallinen joutuu kuitenkin yleensä esittämään näyttöä sekä siitä, että laiminlyönnit eivät ole olleet olennaisia että siitä, että laiminlyönnit ovat johtuneet maksukyvyttömyydestä, jos niiden katsottaisiin olleen olennaisia. Muutoksen myötä esteen todentaminen tulee todennäköisesti hieman työläämmäksi251. Vaikeutena on maksukyvyttömyyden osoittaminen, jos elinkeinotoiminnan päättymisestä on kulunut pitkä aika tai jos kirjanpitoaineisto ei ole tallessa. Silloin velallinen voi yrittää muulla tavoin näyttää maksukyvyttömyyden toteen: esimerkiksi, ettei yritystoiminta ollut enää kannattavaa tai myös muut kuin lakisääteiset maksut jätettiin hoitamatta, mikä osoittaa maksukyvyttömyyden252. Estesäännöstä koskeva oikeuskäytäntö pysyy ainakin siltä osin voimassa, että jos aikaisemmin voimassa olleen lain perusteella on myönnetty velkajärjestely eli lakisääteisten maksujen laiminlyöntiä ei ole katsottu olennaisesti, ei muutetunkaan lain perusteella laiminlyöntiä voi katsoa olennaiseksi. Sen sijaan ne oikeustapaukset, joissa velkajärjestely on aikaisemmin voimassa olleen lain nojalla lakisääteisten maksujen laiminlyöntien perusteella hylätty, eivät enää päde muuta kuin olennaisuuden arvioinnin osalta, mutta eivät hylkäyksen osalta, koska niissä ei ole voitu vedota maksukyvyttömyydestä johtuvaan laiminlyöntiin. 2.4.3Aikaisemmin myönnetty velkajärjestely -sanamuodon tarkistaminen VJL 10 § 10 kohtaa muutettiin niin, että esteperusteena on aikaisempi maksuohjelman vahvistaminen eikä enää velkajärjestelyn myöntäminen. Kyse on pelkästään säännöksen selkiyttämisestä, koska velkajärjestely myönnetään, kun maksuohjelma vahvistetaan, mutta monesti velkajärjestelyn aloittamisen on virheellisesti tulkittu tarkoittavan velkajärjestelyn myöntämistä.253 247 248 249 250 251 252 253 52 HE 83/2014, 52 HE 83/2014, 52 HE 83/2014, 13, 29, 52 HE 83/2014, 13, 29, 52. Aalto 2014a, 6 Aalto 2014a, 6 HE 83/2014, 52 HE 83/2014, 55 2.4.4Uusi esteperuste yksityishenkilön aseman parantamiseksi VJL 10 §:ään lisättiin kokonaan uusi 11 kohdan mukainen este eli ”yksityishenkilöiden välisen merkittävän vahingonkorvauksen, kauppahinnanpalautuksen tai muun vastaavan velan järjesteleminen olisi kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta”. Tyypillisimpänä esimerkkinä ovat olleet omistusasunnot, joista on paljastunut esimerkiksi homevaurioita ja myyjä on tuomittu palauttamaan kauppahinta tai maksamaan huomattavia korvauksia. Koska kyse ei ole ollut rikosperusteisista veloista, myyjä on voinut saada velkajärjestelyn, vaikka se ei ole ollut yleisen oikeustajun mukaista. Jatkossa velkajärjestely voisi tällaisissa tilanteissa estyä. Ensinnäkin säännös soveltuu vain yksityishenkilöiden välisiin velkoihin. Toisekseen kyse tulee olla vahingonkorvauksesta, kauppahinnan palautuksesta tai vastaavasta eli esimerkiksi takaajana velkaa maksanut ei voi vedota tähän esteperusteeseen. Kolmanneksi esteperuste arvioidaan kokonaisuutena, eikä pelkästään vahingon kärsineen asemaan mukaan.254 Siten arvioinnissa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi velan suuruus, syntyperusteesta kulunut aika, velkojan taloudellinen tilanne sekä velallisen asema. Kyse voi periaatteessa olla myös 1-kohdan mukaisesta rikosperusteisesta vahingonkorvauksesta, jolloin velkoja voi vedota sekä 1- että 11-kohdan mukaiseen esteperusteeseen. Mutta koska myös 1-kohdassa otetaan huomioon muun muassa vahingon kärsineen asema, tuskin juurikaan tulee tilanteita, joissa rikosperusteinen vahingonkorvaus ei olisi 1-kohdan mukainen este, mutta olisi 11-kohdan mukainen este. 2.5 Painavien syiden täsmennys 2.5.1 Mitä muuttui ja miksi Kun VJL 10 a §:ssä aikoinaan säädettiin velkajärjestelyn myöntämisestä esteestä huolimatta, mielessä oli erityisesti 1990-luvun alun laman vuoksi velkaantuneiden tilanteen parantaminen, joten velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä painotettiin painavissa syissä. Sen jälkeen pitkään velkaongelmissa olleiden asiakkaiden suhteellinen osuus on huomattavasti vähentynyt. Siksi lakimuutoksella pyritään vähentämään velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä painavien syiden soveltamisessa muutamalla lauserakennetta niin, että pykälässä mainitaan ensin velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja vasta sen jälkeen velkaantumisesta kulunut aika.255 Pykälästä ei siis poistettu mitään eli yhtenä perusteena säilyy velkaantumisesta kulunut aika, eikä lisätty mitään, ainoastaan muutettiin järjestystä. 2.5.2Muutokset painavien syiden soveltamiseen Lakimuutos ei tarkasti ottaen muuta painavien syiden soveltamista, koska pykälässä oleva sanamuoto ”ottaen erityisesti huomioon” ei viittaa ensimmäisenä mainittuun seikkaan vaan kaikkiin neljään seikkaan. Kyse on siis ollut alusta lähtien kokonaisharkinnasta, mikä ilmenee pykälän säätämiseen johtaneista lain esitöistä256: ”Pykälässä luetellaan seikkoja, jotka tässä harkinnassa tulee erityisesti ottaa huomioon – – Säännöksessä ei edellytetä, että kaikkien siinä tarkoitettujen seikkojen pitäisi samanlaisella painokkuudella puhua velkajärjestelyn puolesta. – – Koska kyse on kokonaisharkinnasta, huomiota olisi tällöinkin kiinnitettävä myös siihen, ettei jokin muu säännöksessä tarkoitettu seikka ole voimakkaasti velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.” Sama kokonaisvaltaisuutta korostetaan voimakkaasti myös uudessa hallituksen esityksessä:257 ”Säännöksen soveltaminen perustuu aina kokonaisharkintaan. Kaikkien säännöksessä mainittujen seikkojen ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Joissain tilanteissa voi riittää, että yksi seikka puoltaa vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä, kun taas toisissa saattaa usean puoltavan seikan lisäksi jokin merkittävä seikka olla voimakkaasti sitä vastaan ja estää velkajärjestelyn. Kysymys on aina tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa tuomioistuin punnitsee kunkin säännöksessä tarkoitetun osatekijän ja kokonaisarvion perusteella ratkaisee, onko velkajärjestelyn myöntämiselle painavia syitä.” 254 255 256 257 HE 83/2014, 29, 55 HE 83/2014, 13, 28–29, 55–56. VJL 10 a § HE 98/2002, 31–32. Niiranen & Jokinen, 10, 17–18 HE 83/2014, 56 53 Lausejärjestyksen muuttaminen ei muuta säännöksen edellyttämää kokonaisharkintaa, eikä velkaantumisesta kuluneen ajan painoarvo teknisesti muutu suuntaan tai toiseen. Enemmän lieneekin kyse siitä, että lainsäätäjä haluaa vaikuttaa oikeuskäytäntöön ja alentaa soveltamiskynnystä niin, ettei velkaantumisesta kuluneelle ajalle annettaisi liikaa merkitystä, kun sitä ei enää mainita ensimmäisenä258. Taustalla lienee käsitys siitä, että pykälää on oikeuskäytännössä sovellettu liian suppeasti kiinnittäen arvioinnissa huomioita yksittäisiin tekijöihin. Näin totesi myös Koskelo selvityksessään:259 ”Sinänsä tuomioistuinten käytännössä on varmaankin toisinaan esiintynyt ratkaisuja, joissa esteperusteita on saatettu soveltaa ankarammin kuin oikeastaan olisi perusteltua. Eräissä Korkeimman oikeuden ratkaisuissa tilannetta onkin pyritty tässä suhteessa korjaamaan ja ohjaamaan vastaista oikeuskäytäntöä. Esimerkkeinä voidaan mainita ratkaisut KKO 2001:21 ja 2001:99. Vaikka esteperusteiden harkinnassa joudutaan kiinnittämään huomiota ns. yleisestäviin näkökohtiin, on yksittäistapauksissa samalla aiheellista tarkastella kokonaistilannetta sekä velallisen että velkojien kannalta. Velkajärjestelyn epääminen ei suinkaan yleisesti merkitse sitä, että velkojien tosiasialliset mahdollisuudet saada rahansa takaisin olisivat paremmat. Hakemuksen hylkääminen ei käytännössä välttämättä hyödytä lopulta ketään. Uudessa velkajärjestelylain 10 a §:ssä onkin pyritty itse lain tasolla nimenomaisesti ohjaamaan käytäntöä niiden vastasyiden osalta, jotka voivat syrjäyttää 10 §:ssä luetellut esteperusteet.” Lain esitöissä mainitaan esimerkkeinä, että muutoksen myötä velkajärjestelyn myöntäminen painavilla syillä voisi olla mahdollista, vaikka velat eivät olisi vanhoja, jos muut seikat puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä. Vastaavasti velkaantumisesta kulunut aika puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä, jos aika on huomattavan pitkä, vaikka muut seikat olisivat myöntämistä vastaan. Jos taas esteperuste on hyvin moitittava, voitaneen edellyttää pidempää velkaantumisesta kulunutta aikaa.260 Vastaavasti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä on edellytetty hyvin pitkää (noin 10 vuotta) velkaantumisesta kulunutta aikaa, jos velkajärjestely on estynyt rikosperusteisten velkojen vuoksi, ennen kuin velkajärjestely on painavilla syillä myönnetty261. Lakimuutoksen – ja seuraavan ennakkopäätöksen – myötä lyhyemmänkin ajan pitäisi siten jatkossa omalta osaltaan muodostaa painavat syyt. Lakimuutos ei siten kumoa oikeuskäytäntöä ainakaan niissä tapauksissa, joissa velkajärjestely on myönnetty painavien syiden perusteella. Mutta niissä tapauksissa, joissa velkajärjestely on hylätty painottamalla velkaantumisesta kulunutta vähäistä aikaa, nyt velkajärjestelyn myöntäminen saattaisi olla mahdollista kokonaisharkinnan perusteella. Lakia ei välttämättä olisi edes tarvinnut ehdottaa muutettavaksi, jos seuraava korkeimman oikeuden ennakkopäätös olisi tullut aikaisemmin. Ennakkopäätöksessä sovellettiin painavia syitä niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut eli arvioidaan kunkin seikan vaikutus suhteessa kokonaisuuteen. Velkajärjestely myönnettiin painavilla syillä, vaikka velkaantumisesta oli kulunut vasta noin kolme vuotta ennen velkajärjestelyn hakemista ja noin viisi vuotta ennen KKO:n käsittelyä: KKO:2014:52 ”Kokonaisarvostelu. A:n toimenpiteet velkojen maksamiseksi puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä. Lisäksi velkajärjestelyllä on huomattava merkitys A:lle ja toisaalta velkajärjestelyllä ei ole velkojille suurta merkitystä. Tähän nähden ja velkajärjestelyn esteen laadusta lausutun perusteella myöskään yleinen yhteiskunta- ja maksumoraali ei käsillä olevassa tapauksessa edellytä velkajärjestelyhakemuksen hylkäämistä. Kokonaisuutena arvostellen velkajärjestelyn myöntämiselle on velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamat painavat syyt siitä huolimatta, että velkaantumisesta ei ole kulunut pitkää aikaa.” Lakimuutos helpottanee myös nuorten velkaantuneiden asemaa, kun velkaantumisesta kuluneelle ajalle ei anneta niin suurta painoarvo ja yksi velkajärjestelylain tarkistamisen tavoite on ollut nuorten velkajärjestelyyn pääsemisen helpottaminen.262 258 259 260 261 262 54 HE 83/2014, 13, 29, 55 Koskelo, 32–33 HE 83/2014, 55 KKO:2012:42; KKO:2011:9 HE 83/2014, 1, 9–10, 43 2.5.3Uusi velkajärjestely painavilla syillä Lakimuutos ei olennaisesti vaikuta niiden velallisten asemaan, joiden aikaisempi velkajärjestely on päättynyt, mutta hakevat uutta järjestelyä. Lain esitöissä on kuitenkin otettu asiaan kantaa ehkä siksi, että uudelleen hakijoita on ollut yllättävänkin paljon. Hallituksen esityksen mukaan uuden velkajärjestelyn myöntämisen pitäisi olla poikkeuksellista ja siihen pitäisi suhtautua pidättyvästi. Jos edellisestä velkajärjestelystä on jäänyt maksamatonta lisäsuoritusvelvollisuutta tai muuta maksuvelvollisuutta, uusi velkajärjestely saattaisi olla mahdollinen, jos lisäsuoritusten maksamatta jättäminen on johtunut ennalta arvaamattomasta syystä eli niin sanotusta sosiaalisesta suoritusesteestä, kuten sairastumisesta tai velat olisivat vanhentuneet lopullisesti, mutta velallinen ei ole ymmärtänyt hakea maksuohjelman raukeamista.263 2.6 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Uusia ja muutettuja esteitä ja edellytyksiä koskevia säännöksiä sovelletaan niihin velkajärjestelyasioihin, jotka tulivat vireille 1.1.2015 jälkeen. Lisäksi säännöstä sovelletaan myös kaikkiin niihin aikaisemmin vireille tulleisiin velkajärjestelyasioihin, joissa käräjäoikeus ei ole ilmoittanut aloittamista koskevan päätöksen antamispäivää ennen 1.1.2015. Kuitenkin jos käräjäoikeus on ratkaissut asian aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti eli ennen 1.1.2015, muutoksenhakutuomioistuimessa eli hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa sovelletaan esteitä ja edellytyksiä koskevia säännöksiä aikaisemmassa muodossaan. Silloinkin kun hovioikeus tai korkein oikeus palauttaa tällaisen asian takaisin käräjäoikeuteen, sovelletaan aikaisempia säännöksiä.264 Vaikka muutokset esteperusteisiin ovat vähäisiä, silti voi olla tilanteita, että hakijan velkajärjestely on aikaisemmin voimassa olleen lain perusteella hylätty, mutta nyt esteperustetta ei välttämättä enää olisikaan. Lakimuutoksen jälkeen on mietitty esimerkiksi sitä, pitääkö esteperuste arvioida uudelleen muutetun lain mukaan, jos velallinen hakee uudelleen velkajärjestelyä, vai harkitaanko vain painavia syitä, koska este on kuitenkin lainvoimaisesti todettu. Lähtökohtana lienee pidettävä aikaisemman päätöksen oikeusvoimavaikutusta eli muutetulla lailla ei ole taannehtivia vaikutuksia ennen lainmuutosta tehtyihin päätöksiin eli ei voitaisi avata esteperustetta uudelleen arvioitavaksi ja ”kumota” aikaisempaa hylkypäätöstä, koska lainsäätäjä ei ole nimenomaan niin säätänyt. Lisäksi kuten edellä on käynyt ilmi, kyse on kuitenkin kohtuullisen pienistä muutoksista eli oikeuskäytäntöä ei pääsääntöisesti ole ollut tarkoitus kumota, vaan täsmentää lakia ja ohjata tarkemmin oikeuskäytäntöä. Siinä mielessä ei olisi tarkoituksenmukaista pohtia esteen olemassa oloa uudelleen, mutta toki jälkeenpäin tarkasteluna aikaisemmalla mahdollisesti ”kevyellä” tai ”tulkinnanvaraisella” esteellä on merkitystä harkittaessa velkajärjestelyn myöntämistä painavilla syillä. Vastaavasti, jos velallinen on hakenut velkajärjestelyä painavilla syillä ja aikaisemmassa päätöksessä on katsottu, ettei aikaa ole kulunut riittävästi, velallinen voisi ehkä nyt lakimuutoksen jälkeen yrittää velkajärjestelyä painavilla syillä uudelleen, kun velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä on pienennetty, vaikka edellisestä päätöksestä ei olisi vielä kulunut pitkää aikaa. 263 HE 83/2014, 56 264 Voimaantulosäännös 2 mom 55 3 VELKAJÄRJESTELYMENETTELYN TEHOSTAMINEN 3.1 Johdanto Velkajärjestelylain tarkistamisen yhtenä tavoitteena on ollut tehostaa menettelyjä, vähentää työmäärää ja pienentää kustannuksia, mihin on pyritty erityisesti tässä luvussa kuvatuilla muutoksilla265. Muutoksista huolimatta lausuntojen antajat ja valiokunnat ovat nähneet velkajärjestelyssä edelleen tehostamisen ja kustannusten pienentämisen tarvetta266. 3.2 Sovintoneuvottelujen tehostaminen Sovintojen lisäämiseksi tarkoitettua yksinkertaistettua menettelyä on käsitelty erikseen 3.3 jaksossa sivulla 58. 3.2.1 Sovintoneuvotteluita ei ole aina pakko käydä Aikaisemmin ennen velkajärjestelyn hakemista oli ensin selvitettävä mahdollisuus sovintoon, vaikka etukäteen olisi selvää, ettei sovintoon ole mahdollisuuksia. Lakimuutoksessa tehostettiin talous- ja velkaneuvonnan työtä jättämättä pois turhia sovintoneuvotteluita.267 Ensinnäkin VJL 10 §:ää muutettiin niin, ettei sovintomahdollisuuden selvittämättä jättäminen ole enää esteperuste. Toisekseen VJL 11 §:ää tarkennettiin siten, että vaikka sovintomahdollisuuksien selvittäminen säilyy pääsääntönä, sovintoneuvotteluita ei kuitenkaan tarvitse käydä, jos se on ilmeisen tarpeetonta jonkin seuraavan syyn vuoksi:268 1. 2. 3. 4. Velallisen maksukyky on vähäinen. Jos velallisella ei ole maksavaraa tai sitä on vain vähän, tunnetusti velkojat eivät suostu vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn. Velkoja on paljon. Tunnetusti, jos velkoja on paljon, todennäköisemmin joku velkojista vastustaa velkajärjestelyn myöntämistä. Varsinkin pienvelkojien osuudet jäävät tällöin monesti niin pieneksi, etteivät he halua suostua ehdotukseen. Osa velkojista on tuntemattomia. Lain esitöissä on tarkennettu esimerkkinä, ettei velallinen tiedä, kenen kanssa hänen pitäisi neuvotella sovinnon mahdollisuudesta. Muu syy. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että velallisella on kiire hakea väliaikaista kieltoa, jolloin ei ole aikaa selvittää sovintomahdollisuutta. Eri velkojilla on myös erilaisia periaatteita sovintoihin suostumisesta, joten velkajärjestelylain mukainen ehdotus ei välttämättä kelpaa kaikille velkojille. Käytännössä talous- ja velkaneuvoja voi siten itse kokemuksensa perusteella arvioida, onko sovintoon mahdollisuuksia ja selvittää hakemukseen, minkä edellä mainitun syyn perusteella sovintoneuvotteluita ei ole käyty269. Hakemukseen voi siten esimerkiksi lyhyesti kirjoittaa: ”Mahdollisuutta päästä sovintoon velkojien kanssa ei ole sovinnon epätodennäköisyyden vuoksi selvitetty, koska velallisella ei ole maksuvaraa / velallisen maksuvara on hyvin pieni / velallisella on yli 40 velkaa…” Lakimuutosten jälkeen sovintoneuvotteluiden käymättä jättäminen ei enää voi olla este. Sen sijaan tuomioistuin voi edelleen edellyttää neuvotteluiden käymistä, jos sovintoa ei ole yritetty sellaisissa tilanteissa, joissa sovintoon olisi todennäköisesti mahdollisuus. Todennäköisesti käytäntö kuitenkin muuttuu niin, ettei sovintoneuvotteluiden käymättä jättämiseen enää juurikaan vedota. VJL 11 §:stä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten sovintomahdollisuuden selvittäminen huomioidaan uuden pykälän mukaan kaikissa velkajärjestelyhakemuksissa 1.1.2015 lähtien. VJL 10 §:n 8 kohdan mukaisen esteen soveltamisen siirtymäsäännökset on käsitelty muiden esteiden kohdalla 2.6 jaksossa sivulla 55. 265 266 267 268 269 HE 83/2014, 27. LaVM 12/2014, 6 LaVM 12/2014, 7. TaVL 33/2014, 2 HE 83/2014, 23–24, 54–56. VJL 10 § 8 kohta ja 11 § 1 mom HE 83/2014, 24, 54–56. VJL 10 § 8 kohta ja 11 § 1 mom HE 83/2014, 56 57 3.2.2Velkojan velvollisuus myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen Välillä tietyt velkojat säännönmukaisesti ja perusteetta kieltäytyvät sovintoehdotuksista. Siksi lakiin lisättiin erillinen säännös siitä, että velkojan tulee hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen. Säännös tarkoittaa, ettei velkoja voisi järjestelmällisesti kieltäytyä sovinnoista, vaan velkojan pitäisi jokaisessa yksittäistapauksessa pyrkiä myötävaikuttamaan sovinnon syntymiseen.270 Uuden säännöksen ongelmana on vain se, ettei sen rikkomisesta ole uhkaa velkojille. Siksi talous- ja velkaneuvojien kannattaa aloittaa tietojen vaihtaminen velkojista, jotka lakimuutoksen jälkeen edelleen järjestelmällisesti kieltäytyvät sovinnoista. Sen jälkeen kuluttaja-asiamiehelle voi tehdä ilmoituksen hyvän perintätavan noudattamatta jättämisestä271. 3.3 Yksinkertaistettu menettely 3.3.1 Mitä muuttui ja miksi Käytännön ongelmana on ollut, kun yhden pienenkin velkojan vastustus on voinut kaataa hyvän ja pitkään valmistellun sovintoesityksen. Samoin maksuohjelmien pieniäkin ratkaisuja on jouduttu purkamaan auki yhdenkin velkojan riitautuksen perusteella. Sovintojen edistämiseksi ja maksuohjelmien pienten riitaisuuksien karsimiseksi velkajärjestelylakiin lisättiin kokonaan uusi 38 a pykälä, jonka nojalla sovintoesitys ja maksuohjelma voidaan vahvistaa sellaisenaan pienvelkojien vastustuksesta huolimatta.272 Yksinkertaistettu menettely tarkoittaa sitä, että velkajärjestelylain 55–57 pykäliä ei sovelleta, jos seuraavissa jaksoissa mainitut yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttyvät. Maksuohjelmaa koskevat väitteet jätetään tällöin huomiotta, eli velkojien lausumista ei pyydetä vastineita, ei järjestä istuntoa, eikä muuteta maksuohjelmaehdotusta. Väitteitä ei huomioida myöskään, vaikka maksuohjelman sisältö olisi lain vastainen, paitsi jo velkojien yhdenvertaista kohtelua loukataan.273 3.3.2Edellytykset vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä 3.3.2.1 Velkajärjestelylain yleiset edellytykset täyttyvät Yksinkertaistettu menettely tarkoittaa maksuohjelmaa koskevien riitaisuuksien vähentämistä, mutta ei vaikuta edellytyksiin tai esteisiin. Uuden säännöksen sanamuoto on edellytysten ja esteiden osalta samanlainen kuin aikaisempi VJL 38 § 1 momentti eli kaikkien velkajärjestelyn edellytysten on täytyttävä, eikä velkajärjestelylle saa olla estettä274. Siten tuomioistuimen on tutkittava aina kaikki esteitä ja edellytyksiä koskevat väitteet275. Lisäksi tuomioistuimen on aikaisempaan tapaan tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset täyttävät, vaikka kukaan velkojista ei ole lausunut edellytyksistä276. Vastaavasti tuomioistuin voi myös poikkeuksellisesti ottaa omasta aloitteistaan mahdollisen esteperusteen tutkittavaksi277. Yksinkertaistettu menettely koskee myös elinkeinonharjoittajia. Siten myös elinkeinonharjoittajia koskevien lisäedellytysten on täytyttävä samoin kuin muutenkin velkajärjestelyissä, vaikka siitä koskeva nimenomainen säännös on jäänyt muutetustakin laista pois278. 270 271 272 273 274 275 276 HE 83/2014, 24, 27, 36, 55–57. VJL 11 § 2 mom. HE 83/2014, 57. Laki saatavien perinnästä 12 § HE 83/2014, 24, 27, 36, 64–65, 72. VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom. HE 83/2014, 64–65. VJL 38 §, 38 a § 1mom ja 55–57 § VJL 38 § 1 mom ja 38 a § 1 mom HE 83/2014, 65 VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen, 112 277 VJL 53 § 1 mom. HE 180/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 19/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. KKO:1998:62. Koskelo & Lehtimäki, 100–101 278 Koskelo & Lehtimäki, 135 58 3.3.2.2 Vähintään 80 %:a tai 5 prosentin osuudella olevat hyväksyvät Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä edellyttää, että: 1. 2. Velkojat, joiden saatavien yhteenlaskettu määrä on vähintään 80 prosenttia ja kaikki velkojat, joiden saatava on vähintään viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä ovat hyväksyneet maksuohjelmaehdotuksen tai eivät ole sitä vastustaneet279. Yksinkertaisuussyitä käytän jäljempänä termejä velkojien ”vähemmistö” tai ”enemmistö”, joilla tarkoitan tilanteita, joissa edellä mainitut prosentuaaliset ehdot täyttävät, enkä sitä, mitä yleensä tarkoitetaan enemmistöön tai vähemmistöön kuulumisella. Esimerkkejä: yy Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa vain yksi velkoja, jonka osuus kokonaisvelkamäärästä on 4,9 prosenttia yy Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa neljä velkojaa, joista kunkin osuus kokoyy yy naisvelkamäärästä on 4 prosenttia, koska heidän yhteenlaskettu osuus on 16 prosenttia Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos vain yksi velkoja vastustaa, mutta velkojan osuus on 5,0 prosenttia kokonaisvelkamäärästä Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa viisi velkojaa, joiden yhteenlaskettu osuus on 20,05 prosenttia kokonaisvelkamäärästä. Velkojen osuudet huomioidaan sen mukaan, mitä ne ovat maksuohjelmaehdotuksessa eli tilanteesta riippuen saldopäivän tai aloittamispäivän mukaan280. Jako-osuuksissa huomioidaan kaikki velat eli tavallisten velkojen lisäksi myös vakuusvelat281. Jos vakuusvelkoja ei ole, velkojen prosenttiosuudet on yleensä nähtävissä suoraan maksuohjelmaehdotuksesta, koska parempi- tai viimesijaisia velkoja on vain poikkeuksellisesti (tai viimesijaisten euromäärää ei ole merkitty). Jos on myös vakuusvelkoja, tuomioistuin (tai selvittäjä) joutuu itse laskemaan vastustaneiden velkojen prosenttiosuudet maksuohjelman perusteella – mikään ei kuitenkaan estä tuomioistuimen työn helpottamiseksi liittämästä maksuohjelmaan erillistä laskentataulukkoa, johon on yhdistetty sekä tavalliset velat että vakuusvelat ja niiden prosenttiosuudet. Säännöksen mukaan velkojien ei tarvitse antaa tuomioistuimelle nimenomaista suostumusta ehdotukselle, vaan velkojan suostumukseksi katsotaan myös, jos velkoja ei ole esittänyt ehdotusta koskevia väitteitä. Siten myös passiiviset velkojat rinnastetaan suostumuksen antaneisiin velkojiin.282 Jos säädetty enemmistö velkojista vastustaa ehdotusta, maksuohjelmaehdotusta koskevat väitteet on käsiteltävä normaalisti. Samoin jos velallinen itse vastustaa ehdotusta, maksuohjelmaa ei voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka kukaan velkojista ei vastustaisi. 3.3.2.3 Ehdotus on velkojien yhdenvertaisen kohtelun mukainen Tuomioistuimen on kuitenkin aina käytävä läpi kaikki, myös vähemmistöön jääneiden velkojien väitteet283. Tuomioistuimen on varmistettava, että velkojia on kohdeltu yhdenvertaisesti velkajärjestelylain mukaan, jolloin on tarkistettava, sisältävätkö väitteet erityisesti jotain seuraavista: yy VJL 25 §: Velkaan käytetyt järjestelykeinot ovat lain mukaisia yy VJL 26 §: Vakuusvelan järjestelykeinot ovat lain mukaisia, eikä esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön ole kajottu yy VJL 29 §: Maksuvara on kohdennettu ensin vakuusvelalle, nykyarvo on turvattu ja vakuuden säilyttämisen ehdot täyttyvät 279 280 281 282 283 HE 83/2014, 64–65. VJL 38 a § 1 mom 2 kohta HE 83/2014, 64–65 HE 83/2014, 64. Aalto 2014a, 9 HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 1 mom 2 kohta HE 83/2014, 36, 65. VJL 38 a § 3 mom 59 yy VJL 31 §: Suoritukset on jaettu jako-osuuksien mukaan, parempi- ja viimesijaiset velat on huomioitu lain mukaan, maksut on jaksotettu lain mukaan, velkojen lopulliset vanhentumiset on huomioitu yy VJL 31 a §: Yksityisvelkojen maksuohjelman kestoa koskeva vaatimus on tutkittava yy VJL 46 A §: Maksuohjelmalla tuleva kertymä on suurempi kuin velallisen konkurssissa284. Vähemmistöön jäävän velkojan väite saattaa myös koskea velallisen antamia vääriä tai puutteellisia tietoja, esimerkiksi jokin etuus on jätetty maksuvaralaskelmassa ilmoittamatta. Vaikka tällaista virheellistä tietoa koskevaa väitettä ei välttämättä voitaisikaan tulkita velkojien yhdenvertaista kohtelua koskevaksi, lienee pidettävä selvänä, että väitteen johdosta maksuohjelmaa ei voida vahvistaa sellaisenaan yksinkertaistetussa menettelyssä. Lakimuutoksen tavoitteena on vähentää turhia riitaisuuksia, mutta väärissä vai puutteellisissa tiedoissa ei ole kyse tulkinnanvaraisuudesta tai riitaisuudesta, vaan velallisen tiedonantovelvollisuudesta, jonka laiminlyöminen voi olla poikkeuksellisesti jopa esteperuste285. Tuomioistuimen on tutkittava myös vähemmistöön jääneiden väitteet, jos niistä ilmenee jotain velkojien yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Jos maksuohjelma ei täytä velkojien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia, jotka ilmenevät erityisesti edellä mainituista pykälistä, maksuohjelmaehdotusta ei voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka enemmistö olisi sen hyväksynytkin286. Maksuohjelmaehdotusta on silloin muutettava. Lähinnä yksinkertaistettu menettely tältä osin tarkoittaa, etteivät velallisen maksuvaraa tai varallisuuden säilyttämistä (paitsi jos se on velan vakuutena) koskevat vähemmistöön jääneiden velkojien väitteet estä maksuohjelman vahvistamista287. Lain esitöistä ei ilmene, miten tuomioistuimen on meneteltävä, jos maksuohjelmaehdotus ei ole esimerkiksi yhden velkojan osalta lain yhdenvertaisuuden mukainen. Riittääkö, että korjataan ohjelmaehdotusta vain kyseisen velkojan osalta, jonka jälkeen ohjelma voidaan vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä tai pitääkö tuomioistuimen käsitellä silloin kaikki muutkin väitteet ja käsitellä maksuohjelmaehdotus normaalisti. Tuomioistuimen harkintaan jää sen arvioiminen, mikä merkitys tehdyllä muutoksella on muiden velkojien asemaan, kuinka selvä muutoksen perusteena olevat tosiseikka on ja onko ehdotusta tarpeen lausuttaa enää uudestaan. Esimerkiksi tarkoituksenmukaista olisi, jos esimerkiksi yhden velkojan velan määrä on virheellinen, vain se korjattaisiin ja vahvistettaisiin ohjelma, vaikka tämä vaikuttaa myös muiden velkojien kertymiin. Säännös on muodossa ”maksuohjelmaehdotus voidaan – – vahvistaa”. Siten tuomioistuimen ei ole pakko vahvistaa maksuohjelmaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka edellytykset olisivatkin. Varsinkin, jos velkojan väite on tulkinnanvarainen sinä mielessä, koskeeko se velkojien yhdenvertaista kohtelua, on syytä käsitellä väitteet normaalisti. 3.3.2.4 Velkojia ja velallista on kuultu Tuomioistuimen tulee varmistaa, että kaikkia velkojia on kuultu, joten tuomioistuimelle tulee toimittaa maksuohjelmaehdotuksen yhteydessä288: 1. 284 285 286 287 288 289 60 Selvitys siitä, miten ja milloin niille velkojille, jotka eivät ole hyväksyneet ehdotusta, on annettu tieto ehdotuksesta ja varattu tilaisuus lausua siitä. Selvitykseksi riittänee kopio esimerkiksi velkojille lähetetystä sovintoehdotuksesta tai sen saatteesta sekä maininta, että se on lähetetty kaikille velkojaluettelossa näkyville. Sanamuoto ”eivät ole hyväksyneet ehdotusta” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että velkojalta ei ole kirjallista ilmoitusta ehdotuksen hyväksymisestä. Tuomioistuimen on nimenomaan varmistuttava siitä, että myös niitä velkojia on kuultu, jotka eivät ole vastanneet mitään.289 Lisättiin lakivaliokunnassa – LaVM 12/2014, 10 VJL 6 §, 7 § ja 10 § 8 kohta HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 3 mom HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 3 mom HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 2 mom HE 83/2014, 72 2. 3. Ehdotusta vastustaneiden velkojien kirjalliset lausumat. Tuomioistuimelle toimitettaisiin vain vastustaneiden lausumat, koska tuomioistuimen on tutkittava väitteistä, onko velkojia kohdeltu yhdenvertaisesti. Huom.! Jäljempänä 3.3.3.4 jaksossa (sivu 63) on käsitelty tarkemmin tilannetta, jossa sovintoehdotus voidaan vahvistaa maksuohjelmaksi velkojia kuulematta – silloin velallisen on toimitettava tuomioistuimelle myös suostumuksen antaneiden velkojien vastaukset. Velallisen lausuma kirjallisena. Jos velallinen on laatinut ehdotuksen maksuohjelmaksi, velalliselta ei tarvita lausumaa, koska oletuksena on, että velallinen kannattaa omaa ehdotustaan. Ainoastaan, jos selvittäjä on laatinut maksuohjelmaehdotuksen, selvittäjän tulee toimittaa aina tuomioistuimelle velallisen kanta ehdotukseen. Selvyyden vuoksi velallisen on hyvä ilmoittaa selvittäjälle hyväksyvänsä ehdotuksen, vaikka ei olisi lausuttavaakaan. Jos on kyse sovintoehdotuksen vahvistamisesta ja tuomioistuimelle on toimitettu enemmistön kirjalliset hyväksynnät, tuomioistuimen on varmistuttava, että kaikkia muitakin velkojia on kuultu. Jos esitetyn selvityksen perusteella jotain velkojaa ei ole kuultu, tuomioistuin on kuultava kyseistä velkojaa vielä erikseen ennen kuin maksuohjelma voidaan vahvistaa.290 3.3.3Sovintoehdotus ja yksinkertaistettu menettely 3.3.3.1 Sovintoehdotuksen laatiminen Lakimuutoksen jälkeen myös sovintoehdotuksia laadittaessa velkojilta on syytä pyytää saldot VJL 11 b §:n mukaisesti niin, että velkojien prosessiosoite kysytään ja tiedot pyydetään ilmoittamaan määrätylle saldopäivälle, jotta ehdotus voidaan vahvistaa tuomioistuimessa. Velkaselvittelyä on käsitelty tarkemmin 3.4 jaksossa sivulla 64. Jotta sovintoehdotusten mukaisia maksuohjelmia voitaisiin vahvistaa tuomioistuimessa vähemmistövelkojien vastustuksesta huolimatta, sovintoehdotusten pitää olla mahdollisimman pitkälle saman sisältöisiä kuin mitä velkajärjestelylaki edellyttää. Tietyin edellytyksin yksinkertaistetussa menettelyssä voidaan vahvistaa myös velkajärjestelylain säännöksistä poikkeava ehdotus, mutta velkajärjestelylain mukaista velkojien keskinäistä asemaa ei voida vastoin velkojan tahtoa loukata. Muutenkin on selvää, että velkojat suostuvat paremmin, jos ehdotus on sisällöltään kaikilta osin velkajärjestelylain mukainen. Siten sovinnoissakin maksuohjelmaehdotukset kannattaa laatia VJL 36 §:n vaatimusten mukaan sisältäen myös lisäsuoritusmääräykset. Samoin ei kannata esittää velkajärjestelylaista poikkeavia jakoesityksiä, vaan maksuvara pitäisi jakaa aivan samalla tavalla vakuusvelkojen ja tavallisten – myös viime- ja parempisijaisten – velkojen kesken kuin lakisääteisessä velkajärjestelyssä. Luonnollisesti sovintoehdotuksissa voi edelleen aikaisempaan tapaan esittää ”mitä tahansa”, koska sovinnoissa kaikki on mahdollista. Mutta jos esittää velkajärjestelylaista poikkeavia ratkaisuja, silloin maksuehdotusta ei välttämättä voida vahvistaa tuomioistuimessa, jos velkoja siihen vetoaa. Joskus velkojille tarjotaan sovintoehdotuksilla enemmän eli pidempää maksuaikataulua kuin lakisääteisessä velkajärjestelyssä. Voidaan tarjota jopa täysimääräistä suoritusta, jolloin kyse on vain maksuaikataulun muuttamisesta, mutta silti osa velkojista ei suostu ehdotukseen. Tällaisen pidemmän maksuaikataulun vahvistamiseen tuomioistuimessa ei ole estettä, jos vain määrävähemmistö vastustaa, koska VJL 25 §:ssä ei aseta enimmäisaikaa velan maksuajalle. 3.3.3.2 Velallinen kuulee velkojia Todennäköisesti sovintoehdotukseen on liitettävä myös kaikki velkajärjestelyasetuksen vaatimat liitteet, jotta velkojalla on ollut tarvittaessa mahdollisuus perehtyä niihin, koska tuomioistuin ei anna siihen enää mahdollisuutta, jos edellytykset maksuohjelman vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä täyttyvät. 290 HE 83/2014, 72. VJL 52 a § 2 mom 61 Sovintoehdotus on lähetettävä kaikille velkojille joko postitse tai sähköpostitse291. Velallisen ei tarvitse yksilöidä tarkemmin, mistä kaikesta velkojan on lausuttava. Aikaisempaan tapaan lähtökohtaisesti riittäisi, että velkojalta kysytään, hyväksyvätkö he velallisen ehdotuksen vai ei. Velallisen ei siten tarvitse kehottaa velkojia ottamaan kantaa velkajärjestelyn edellytyksiin tai esteisiin tai yksilöimään maksuohjelmaa koskevia väitteitä. Lain esitöiden mukaan oletuksena on, että velkoja tarvittaessa vetoaa jo sovintoehdotusta käsitellessään myös velkajärjestelyn edellytyksiin tai esteisiin.292 Käytännössä velkojat eivät ole sovintoehdotuksissa aikaisemmin ottaneet kantaa velkajärjestelyn esteisiin tai edellytyksiin, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Velkojat eivät myöskään ole eritelleet vastauksissaan, miksi he eivät hyväksy ehdotusta. Nyt siis velkojilta edellytettäisiin, että he ymmärtävät vedota myös velkajärjestelyn esteisiin ja edellytyksiin sekä vetoavat myös mahdolliseen velkojien yhdenvertaisuuden loukkaamiseen, jos eivät hyväksy sovintoehdotusta. Koska varsinkaan pien- ja yksityisvelkojat eivät voi olla tästä aina tietoisia, kannattanee täydentää sovintoehdotuspohjia niin, että niissä tuotaisiin ilmi mahdollisuus sovintoehdotuksen vahvistamiseen yksinkertaistetussa menettelyssä. Toisaalta, jos ehdotuksiin lisätään kehotus vedota tarvittaessa velkajärjestelyn esteisiin tai edellytyksiin, velkoja voi kieltäytyessään aina antaa perusteluksi esimerkiksi velkajärjestelyn esteen, minkä tuomioistuin joutuu tutkimaan Jos velkoja vastaa perinteisiin tapaan vain, että ”emme hyväksy velallisen ehdotusta velkojen vapaaehtoisesta järjestelystä”, tuomioistuin todennäköisesti tulkitsee, että velkoja ei ole hyväksynyt maksuohjelmaehdotusta, mutta ei vastusta velkajärjestelyn myöntämistä. Tulkinnanvaraista on, että pitääkö tuomioistuimen velkojan ympäripyöreän vastauksen perusteella viran puolesta tutkia, että onko maksuohjelmaehdotus laadittu vastustaneen velkojan osalta asianmukaisesti293. Vastaavasti velallisen ei myöskään tarvitse kehottaa yksityisvelkojia vaatimaan maksuohjelman keston pidentämistä hyväkseen. Koska yksityisvelkojat eivät yleensä tiedä oikeudestaan vielä sovintoesityksen yhteydessä, yksityisvelkojan aseman turvaamiseksi voisi olla syytä lisätä sovintoehdotuspohjiin kyseinen maininta. Toisaalta tällöin ongelmaksi muodostunee se, että yksityisvelkoja vaatii aina keston jatkamista hyväkseen, mihin velallinen ei suostu, jolloin sopimusta ei synny. Samoin velkojalla on mahdollisuus esittää, jos velan määrää on korjattava tai ehdotuksesta puuttuu velka. Voisi olettaa sen olevan niin itsestään selvää, ettei sitä tarvitse mainita sovintoehdotuksessa. Mutta jos pienvelkoja vain hylkää sovintoesityksen, ehdotus voidaan vahvistaa enemmistön suostumuksella, eikä velkoja saakaan enää mahdollisuutta päivittää saatavaansa. Siksi myös velan määrän tarkistamisesta on oltava maininta. Jos velkojan vastauksen perusteella velkojen määrää on korjattava, jää harkittavaksi, pitääkö velkojaa kuulla uudelleen korjatusta ehdotuksesta. Uudelleen kuuleminen voi olla tarpeen esimerkiksi, jos muutos muuttaa velkojien enemmistö/vähemmistö-asemaa. Käräjäoikeuden harkintaan jää, voiko se hyväksyä yksinkertaistetussa menettelyssä ehdotuksen, jota on muutettu sen jälkeen, kun velkojilla on ollut siitä mahdollisuus lausua. Jos velkojille ehdotetaan velkajärjestelylain mukaista sovintoa ja ohjelmaehdotuksen halutaan tarvittaessa olevan vahvistamiskelpoinen oikeudessa, sovintopohjiin voidaan lisätä esimerkiksi seuraavanlainen kehotus vastata ehdotukseen myös tuomioistuinmenettelyä varten: Ehdotuksen vahvistaminen tuomioistuimessa Tuomioistuin voi vahvistaa tässä ehdotetun maksuohjelman velkajärjestelylain 38 a §:n nojalla pienten velkojien vastustuksesta huolimatta, ellei velkoja ole tähän ehdotukseen antamassaan vastauksessa vedonnut velkajärjestelylaissa mainittuihin esteisiin, edellytysten puuttumiseen tai siihen, ettei velkajärjestelylain mukainen velkojien yhdenvertainen kohtelu toteudu. 291 HE 83/2014, 65. VJL 62 a § 2 mom 292 HE 83/2014, 65. Aalto 2014a, 9 293 HE 83/2014, 65 62 Yksityisvelkojalla on oikeus esittää velkajärjestelylain 31 a §:n mukaisesti maksuohjelman keston jatkamista hyväkseen enintään kaksi vuotta esittämällä selvitys taloudellisesta asemastaan vaatimuksensa tueksi. Velkojan saatavan määrä Velkojien saatavat on huomioitu ehdotuksessa velkajärjestelylain 11 b § 1 kohdan saldopäivän mukaisesti. Jos velkojalla on huomautettavaa velan määrästä, velkojan tulee ilmoittaa siitä velalliselle, vaikka velkoja ei hyväksyisikään ehdotusta, koska tuomioistuin voi edellä mainituin tavoin vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan pienvelkojien vastustuksesta huolimatta. Saldopäivän jälkeen kertyneitä korkoja tai perimis- tai täytäntöönpanokuluja ei tule ilmoittaa, koska kaikkien velkojien saatavat huomioidaan edellä mainitun saldopäivän mukaan. 3.3.3.3 Toimittaminen käräjäoikeuteen Nykyisessä velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole kohtaa, jossa voisi pyytää maksuohjelman vahvistamista yksinkertaistetussa menettelyssä. Sinällään sellainen ei ole välttämätönkään, koska tuomioistuin voi tutkia sen itse hakemuksen liitteistä. Kuitenkin tuomioistuimen kannalta on varmasti selvempää, jos hakemukseen liitetään esimerkiksi seuraava pyyntö tai selvitys: Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä Pyydän, että käräjäoikeus vahvistaa liitteenä olevan ehdotuksen VJL 38 a §:n ja 52 a § 2 momentin nojalla velallisen maksuohjelmaksi velkojia kuulematta. Velallinen on kuullut liitteenä olevasta maksuohjelmaehdotuksesta kaikkia velkojia lähettämällä oheisen xx.xx.201x päivätyn sovintoehdotuksen kaikille velkojille. Velkojilla on ollut xx.xx.201x saakka aikaa vastata ehdotukseen. Ohessa ovat kaikki velkojien antamat vastaukset. Ohjelmaehdotukseen eivät ole vastanneet tai ohjelmaehdotusta ovat vastustaneet velkojat A, B ja C, joiden saatavien yhteenlaskettu määrä on x prosenttia eli alle 20 prosenttia ja joista jokaisen osuus on alle viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä. 3.3.3.4 Vahvistaminen velkojia kuulematta Tuomioistuimen ei tarvitse enää kuulla velkojia uudelleen, jos velallinen osoittaa, että kaikkia velkojia on kuultu sovintoehdotuksesta ja ehdotukseen ovat kirjallisesti antaneet hyväksyntänsä velkojat, joiden saatavien yhteenlaskettu määrä on vähintään 80 prosenttia ja sekä kaikki velkojat, joiden osuus on vähintään viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä. Tuomioistuin katsoo ehdotuksen hyväksyneiksi vain ne velkojat, jotka ovat antaneet nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen velallisen ehdotukseen. Tuomioistuin ei siten katso velallisen ehdotukseen vastaamatta jättäneitä eli passiivisia velkojia suostumuksen antaneiksi.294 Säännös passiivisten kohtelusta on siis erilainen VJL 52 a §:n 2 momentissa ja VJL 38 a §:n 1 momentin 2 kohdassa. Tuomioistuin voi jättää velkojat kuulematta, jos tuomioistuin voi varmistua kirjallisista eli aktiivisten velkojien vastauksista, että riittävä enemmistö suostuu ohjelmaehdotukseen. Mutta kun on kysymys maksuohjelman sisältöä koskevien väitteiden tutkimatta jättämisestä, silloin tuomioistuin rinnastaa passiivisetkin velkojen maksuohjelman hyväksyneisiin. Jos muut 3.3.2 jaksossa (sivu 58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuimen ei tarvitse enää kuulla velkojia ja voi samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä. Jos velallinen ei ole kuullut kaikkia velkojia tai kirjallisia suostumuksia ei ole saatu tarpeeksi monelta tai suurilta velkojilta, silloin tuomioistuin kuulee velkojia ja jos 3.3.2 jaksossa (sivu 58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuin voi kuulemisen jälkeen samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä.295 294 HE 83/2014, 36, 72. VJL 52 a § 2 mom 295 HE 83/2014, 36, 72. VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom 63 3.3.4Yksinkertaistettu menettely muutoin kuin sovintoehdotuksen yhteydessä Jos velallinen ei ole kuullut velkojia eli ei ole tehnyt sovintoehdotusta tai sovintoehdotukseen ei ole tullut riittävää hyväksyntää, tuomioistuin kuulee velkojia normaalisti296. Jos kuulemisen jälkeen 3.3.2 jaksossa (sivu 58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuin voi vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä. Sama koskee tilannetta, jos selvittäjä on kuullut velkojia maksuohjelmaehdotuksesta. Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä ei siten ole riippuvainen siitä, kuka on kuullut velkojia, onko tehty sovintoehdotusta tai onko hakemuksen liitteenä ollut ehdotusta maksuohjelmaksi. Säännöksissä ei ole erikseen todettu, voiko selvittäjä jättää väitteet tutkimatta tai pitääkö selvittäjän perusteella, miksi hän on tutkinut tai jättänyt tutkimatta väitteet. Tarkoituksenmukaisinta voisi olla menettely, että selvittäjä jättää väitteet tutkimatta samoin perustein kuin tuomioistuimella on mahdollisuus vahvistaa maksuohjelma yksinkertaistetussa menettelyssä. Selvittäjän on kuitenkin tiivistelmässä tuotava selvästi ilmi, mitkä velkojien väitteet on jätetty tutkimatta ja millä perusteella (kuuluu määrävähemmistöön, eikä väite koske esteitä, edellytyksiä eikä velkojien yhdenvertaista kohtelua). 3.3.5Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Jos hakemuksen liitteenä on sekä ohjelmaehdotus että velkojien suostumukset, tuomioistuimen ei tarvitse kuulla velkojia niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen297 Yksinkertaistetusta menettelystä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä on mahdollista kaikissa velkajärjestelyasioissa lain voimaantulon jälkeen. 3.4 Velkaselvittely ja saldopäivän käyttöönotto 3.4.1 Mitä muuttui ja miksi Velkaselvittely (tai velkojen kartoitus) on ollut alusta lähtien talous- ja velkaneuvojien keskeisimpiä tehtäviä. Vasta nyt siitä otettiin lakiin nimenomainen säännös, mikä ei kuitenkaan olennaisesti muuta talous- ja velkaneuvonnan perustyötä. Uusi säännös tuo lähinnä kolme merkittävämpää muutosta: yy velkoja on velvollinen ilmoittamaan tietyt pyydetyt tiedot yy prosessiosoite, ensisijaisesti sähköpostisoite, kysytään jo velkaselvittelyssä yy jos velkaselvittelyssä tiedot pyydetään tietylle päivälle, saldopäivälle, ja velkajärjestely aloitetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua saldopäivästä, menettely tehostuu, kun velkojen saldoja ei tarvitse enää päivittää erikseen maksuohjelmaan.298 Velkaselvittelyn voi luonnollisesti aikaisempaan tehdä velallinen itsekin tai muu velallisen avustaja kuin talous- ja velkaneuvoja299. 3.4.2Velkojan velvollisuus ilmoittaa pyydetyt tiedot Lakimuutoksen jälkeen velkoja on velvollinen ilmoittamaan kirjallisesti (ns. saldotodistus tai saldoilmoitus) seuraavat pykälässä mainitut tiedot, jos velallinen pyytää niitä velkajärjestelyn hakemista varten300: 296 297 298 299 300 64 VJL 52 § ja 52 a § Voimaantulosäännös 4 mom HE 83/2014, 22, 27, 35, 57–58, 63, 73. VJL 11 b §, 54 § 5 mom. LaVM 12/2014, 6 ja 9 HE 83/2014, 57 HE 83/2014, 35, 57. VJL 11 b § 3.4.2.1 Velan määrä eriteltynä VJL 11 b § 1 kohta: ”saatavan peruste, eräpäivä ja määrä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä velallisen pyytämälle päivämäärälle laskettuna (saldopäivä)” Velkojat ovat tähänkin saakka yleensä ongelmitta ilmoittaneet saatavansa määrän eriteltyinä pääomaan, korkoihin ja kuluihin. Samoin saatavan peruste (esim. vuokravelka, päivähoitomaksut, kulutusluotto) on pääsääntöisesti ilmoitettu, vaikka se ei olekaan aina täysin välttämätön tieto. Eräpäivä on lakimuutoksen jälkeen tärkeä tieto velan lopullisen vanhentumisen kannalta, mutta toisaalta jäljempänä velkojan on ilmoitettava joka tapauksessa erikseen velan vanhentumisajankohta. Uutta on se, että velkojan pitää ilmoittaa saatavan määrä laskettuna velallisen pyytämälle yksittäiselle päivälle eli niin sanotulle saldopäivälle, mitä käsitellään tarkemmin 3.4.3 jaksossa sivulla 67.301 Periaatteessa velkojan pitäisi ilmoittaa, jos heillä ei ole saatavia lainkaan eli jos ne on esimerkiksi maksettu loppuun, myyty toiselle velkojalle tai vanhentuneet. Osa velkojista ei ole kuitenkaan aina niin tehnyt, joten siitä olisi hyvä mainita saldopyynnössä erikseen. Velkoja voi myös aina ilmoittaa luopuvansa saatavastaan, mutta monet velkojat ovat luopuneet vasta, kun velkajärjestely on aloitettu302. 3.4.2.2 Velan asianumero VJL 11 b § 2 kohta: ”jos velkojalla on useita saatavia, niitä koskeva tunnistetieto” Velkojat ja perintätoimistot ovat yleensä ilmoittaneet velan alkuperäisen sekä perintätoimiston asianumeron. 3.4.2.3 Velan lopullinen vanhentuminen VJL 11 b § 3 kohta: ”velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja peruste” Täysin uutta on, että velkojan pitää ilmoittaa, milloin velka vanhentuu lopullisesti. Tähän saakka velkojat ovat saattaneet ilmoittaa ulosottoperusteen päivämäärän eli mistä vanhentumisen laskeminen alkaa, mutta nyt heidän on itse laskettava ja ilmoitettava päivämäärä, jolloin velka tosiasiallisesti vanhentuu. Lisäksi velkojan tulee itse selvittää ja ilmoittaa se ajankohta, kumman mukaan laskettuna velka vanhentuu ensin: ulosottoperusteen määräajan umpeutumisen vai velan erääntymisestä laskettavan lopullisen vanhentumisen perusteella.303 Tiedon saaminen suoraan velkojalta helpottaa huomattavasti maksuohjelman laatijan työtä. Tiedon ilmoittamisen ei pitäisi myöskään olla vaikeaa suurimmille velkojille ja perintätoimistoille, koska tietokonejärjestelmät voidaan ohjelmoida laskemaan vanhentumisajankohta automaattisesti. Pienja yksityisvelkojilta tietoa ei välttämättä aina saada, jolloin maksuohjelman laatijan pitää muistaa huomioida niiden vanhentumisajat erikseen. Velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole vielä kohtaa tälle tiedolle, joten hakemusta tultaneen muuttamaan niin, että ulosottoperusteen kohtaan vaihdetaan tieto lopullisen vanhentumisen ajankohdasta. 3.4.2.4 Vakuusvelka ja vakuudet VJL 11 b § 4 kohta: ”vakuusvelan määrä ja annetut vakuudet” Vakuuksien ilmoittamisessa on välillä ollut puutteita, mutta jatkossa velkojien pitäisi aina ilmoittaa mahdolliset esinevakuudet. 301 HE 83/2014, 57 302 HE 83/2014, 57 303 HE 83/2014, 58 65 Uutta on se, että säännöksen mukaan pitäisi ilmoittaa määrä, jonka vakuus kattaa eli velkajärjestelylain mukainen vakuusvelan määrä, ei siis pelkkää velan saldoa304. Kaikki velkojat eivät välttämättä huomaa, mitä tässä kohdassa on tarkoitettu, joten ne ilmoittanevat vain velan koko määrän. Siksi saattaa olla syytä ilmaista saldopyynnössä asia tarkemmin. Käytännössä velkoja ottaa ilmoituksellaan kantaa myös varallisuuden arvoon, mikä on tuotava esille maksuohjelmaa laadittaessa, jos velallisen arvio poikkeaa velkojan ilmoittamasta vakuusvelan määrästä. 3.4.2.5 Velan yhteisvastuulliset VJL 11 b § 5 kohta: ”velallisen lisäksi mahdolliset muut velasta vastuussa olevat” Osa perintätoimistoista ja velkojista on erittäin huonosti ilmoittanut veloissa olevat yhteisvastuulliset, mikä toivottavasti lakimuutoksen myötä korjaantuu, koska se on välttämätön tieto. 3.4.2.6 Tilinumero VJL 11 b § 6 kohta: ”maksuyhteystiedot” Tiliyhteystietojen ilmoittaminen jo saldotodistuksessa on lakimuutoksen jälkeen oleellista, koska maksuohjelma voidaan laatia ja vahvistaa useammin jo hakemuksen tietojen perusteella. Osa velkojista tuskin tulee jatkossakaan ilmoittamaan maksuyhteystietojaan, koska he lähettävät erilliset tilisiirtolomakkeet tai maksuohjeet sen jälkeen, kun maksuohjelma on vahvistettu. Hakemuksessa ei ole kohtaa maksuyhteystiedoille, mutta ei tarvitsekaan, koska tieto tarvitaan vain maksuohjelmaan, jolloin mahdollisesti määrätty selvittäjä löytää tiedon liitteistä. 3.4.2.7 Puhelinnumero VJL 11 b § 7 kohta: ”puhelinnumero” Puhelinnumero ei ole välttämätön tieto, mutta se ilmenee muutenkin yleensä jo automaattisesti ilmoituksen vakioteksteistä. 3.4.2.8 Prosessiosoite VJL 11 b § 8 kohta: ”sähköpostiosoite tai muu sähköisen tiedonsiirron osoite, johon tässä laissa tarkoitetut tiedoksiannot ja ilmoitukset toimitetaan (prosessiosoite) tai postiosoite, jos velkoja ilmoittaa haluavansa käyttää postiosoitetta prosessiosoitteena” Velkojan on ilmoitettava ensisijaisesti sähköpostiosoitteensa, jotka käytetään jatkossa prosessiosoitteena, johon tiedoksiannot ja ilmoitukset osoitetaan. Sähköpostisoitteen sijaan velkoja voi ilmoittaa postiosoitteensa ja samalla ilmoittaa, että haluaa, että postiosoitetta käytetään prosessiosoitteena.305 Velkojaa pitää saldopyynnössä nimenomaan kehottaa ilmoittamaan, mitä yhteystietoa haluaa käytettävän prosessiosoitteena306. Prosessiosoitteen merkitsemistä hakemukseen on käsitelty tarkemmin 3.6.3 jaksossa sivulla 81 ja tulkintaa siitä, mitä käytetään prosessiosoitteena, on käsitelty tarkemmin 3.6.1 jaksossa sivulla 80. 3.4.2.9 Muut mahdolliset tarpeelliset tiedot VJL 11 b § 9 kohta: ”muut velallisen pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen velkajärjestelyhakemuksen tai maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten” 304 HE 53/2014, 58. VJL 3 § 1 mom 5 kohta 305 HE 83/2014, 22, 35, 57–58, 73–74. VJL 62 a § 2 mom ja 11 b § 8 kohta 306 HE 83/2014, 74 66 Lain esitöissä ei ole tarkemmin yksilöity, mitä nämä muut tarpeelliset tiedot voisivat olla, vaan ainoastaan on maininta ”esimerkiksi velallisen ottamiin lainoihin tai hänen omistamiinsa varallisuuseriin liittyvät tiedot”307. Hakemuksen laadinnan kannalta tärkeitä tietoja ovat velan käyttötarkoitus ja syntyajankohta. Niiden selvittäminen on kuitenkin ensisijaisesti velallisen vastuulla, eikä velkojalta voida välttämättä edellyttää niiden ilmoittamista. Käytännön yhtenäistämisen vuoksi talous- ja velkaneuvojien kuitenkin kannattaa säännönmukaisesti pyytää tietoa velan syntyajankohdasta, koska osa velkojista sen ilmoittaa ja se on mahdollista kirjata tietojärjestelmiin. Jos velkoja on vaihtunut, alkuperäisen velkojan nimi on tarpeellinen tieto velkaselvittelyn kannalta, koska velallisen on usein aika mahdotonta yksilöidä velkaa sen ostaneen yhtiön nimen perusteella. Yleensä tieto onkin kirjattu velkoja tai perintätoimiston tietojärjestelmään niin, että se tulee automaattisesti saldotodistukseen. Edellä velkojaa pyydettiin ilmoittamaan yhteisvastuullisina olevien henkilöiden nimet. Usein yhteisvastuullisen ajantasaisten osoitetietojen selvittäminen hakemuksen velkojaluetteloon on vaikeaa. Velkojalla yhteystieto on rekistereissään, joten helpointa olisi, että velkoja ilmoittaisi osoitteet saldoilmoituksessaan tai edes henkilötunnuksen, jonka perusteella tiedon saa varmemmin osoitepalvelusta. Kun velkojan pitää nykyisin ilmoittaa tieto velan lopullisesta vanhentumisesta, tieto täytäntöönpanoperusteesta ei ole enää aivan välttämätön. Toisaalta täytäntöönpanoperuste voi olla olennainen tieto velkatilanteen selvittämisen kannalta, koska täytäntöönpanoperusteen avulla voi verrata saldotodistuksen tietoja velallisen ulosottoasiat -tulosteeseen. Mahdollisten regressisaatavien selvittämiseksi tapana on ollut pyytää velkojaa myös ilmoittamaan, jos yhteisvastuulliset ovat lyhentäneet velkaa. Vain muutamalla velkojalla tai perintätoimistolla on ollut tapana vastata tiedusteluun. Koska useat regressivelkojat eivät ole laittaneet saatavaansa ulosottoperintään, varsinkin vapaaehtoisissa velkajärjestelyissä yhteisvastuullisten suorittamien maksujen selvittäminen olisi tärkeää. 3.4.2.10 Velkoja ei ilmoita pyydettyjä tietoja Velkojien ja perintätoimistojen tietojärjestelmien päivittäminen tulee varmasti kestämään kauan, joten kaikkia vaadittuja tietoja ei todennäköisesti – ainakaan vielä vuonna 2015 – tulla ilmoittamaan. Käytännössä osa velkojista ei välttämättä anna minkäänlaista vastausta pyynnöstä huolimatta. Velkajärjestelyssä ei ole asetettu velkojalle kuitenkaan uhkaa seuraamuksista, jos velkoja ei toimita velkajärjestelylain vaatimusten mukaisia tietoja. Jos varsinkaan suurimpien velkojien ja perintätoimistojen käytännöt eivät ala muuttua lain mukaiseksi, talous- ja velkaneuvojien on harkittava kuluttaja-asiamiehen pyytämistä selvittämään, toimivatko velkojat hyvän perintätavan mukaisesti308. Velkajärjestelymenettelyt eivät kuulu perintälain piiriin, mutta velkojien on kuitenkin noudatettava hyvää perintätapaa. Jos velkoja ei vastaa saldopyyntöön, velasta merkitään hakemukseen ja maksuohjelmaan velallisen käsityksen mukainen määrä, joka voi ilmetä esimerkiksi laskusta, perintäkirjeestä, haastehakemuksesta tai velallisen ulosottoasiat -tulosteesta309. 3.4.3Menettely velkasaldojen pyytämiseksi 3.4.3.1 Onko saldopäivän käyttäminen pakollista? Velkajärjestelylaissa ei ole säännöstä sen varalle, että hakemus olisi laadittu niin, ettei velkojen tietoja ole pyydetty saldopäivälle. Monet seikat puoltavat sitä, ettei saldopäivän käyttäminen olisi velvollisuus, vaan mahdollisuus: 307 HE 83/2014, 58 308 Laki saatavien perinnästä 12 § 309 HE 83/2014, 57 67 yy Kaikki velkojat eivät ilmoita saatavaansa lainkaan. yy Kaikki velkojat eivät ilmoita saatavansa määrää pyydetylle saldopäivälle. yy Joskus on kiire hakea esimerkiksi väliaikaista kieltoa, eikä silloin välttämättä ehditä hankkia kaikkia velkatietoja saldopäivälle pyydettynä, kun joillakin velkojilla toimittaminen kestää viikkoja tai jopa kuukausia. yy Hakemuksen voi tehdä myös velallinen itse, mutta ilman avustajaa hän tuskin ymmärtää pyytää velkatietoja saldopäivälle. yy Joskus talous- ja velkaneuvonnassa velkaselvittely voi tapahtua vaiheittain tai asiakkaalle ei ole alun perin edes harkittu velkajärjestelyn hakemista, vaan selvitelty muutoin velkojan tiedot, jolloin talous- ja velkaneuvonta joutuisi uudelleen kysymään saldot. yy Jos lain mukaan saldopäivän käyttäminen olisi pakollista, silloin laki ja asetus ovat ristiriidassa, koska asetuksen mukaan hakemuksen liitteeksi riittää mikä tahansa tosite velan määrästä (ei siis vaadita saldopäivää), eikä edes alle 340 euron veloista tarvita tositetta ollenkaan310. Jos saldopäivän käyttäminen olisi aina pakollista, silloin talous- ja velkaneuvonnan työ lisääntyisi ja hakemuksia jouduttaisiin hylkäämään niiden puutteellisuuden vuoksi. Käytännön syyt siten puoltaisivat, että jos saldopäivää ei ole hakemuksessa käytetty, silloin tuomioistuin ”perinteiseen” tapaan asettaa VJL 54 § 2 momentin 2 kohdan perusteella määräpäivän, johon mennessä velkojat ilmoittavat saatavansa määrän aloittamispäivälle laskettuna. Mikäli kuitenkin tuomioistuimet tulevat vaatimaan, että hakemuksen liitteenä olevat velkatositteet on pyydettävä saldopäivälle, tarkoituksenmukaisuussyistä pitänee riittää, että velkojalta on pyydetty tietoja saldopäivälle, vaikka velkoja ei ole vastannut lainkaan tai on vastannut väärälle päivälle. Koska saldoja on voinut pyytää saldopäivälle vasta 1.1.2015 jälkeen, mutta tuomioistuimen tulee tarkistaa saldopäivä 1.1.2015 jälkeen vireille tulevissa hakemuksissa, on selvää, että tuomioistuimiin tulee alkuvuodesta 2015 paljon hakemuksia, joissa ei ole käytetty saldopäivää. Jos näitä hakemuksia pitäisi täydentää, on kyse niin merkittävästä määrästä, että se olisi huomioitu voimaantulosäännöksissä, mikä puoltaa tulkintaa siitä, ettei saldopäivän käyttäminen ole pakollista. Nähtävästi ne käräjäoikeudet, jotka edellyttävät velkatietojen olevan saldopäivälle pyydettyjä, ovat antaneet oma-aloitteisen siirtymäajan vanhojen tietojen perusteella laadittujen hakemusten toimittamiseen. Vaikka tulkittaisiin, ettei velkasaldojen tilaaminen saldopäivälle ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus eli saldoja ei olisi pakko tilata saldopäivälle ja hakemuksen voisi silti lähettää oikeuteen, saldopäivän käyttäminen voi kuitenkin olennaisesti säästää osapuolten työtä, joten sen käyttämiseen kannattaa ensisijaisesti pyrkiä. 3.4.3.2 Velkajärjestelyä vai velkatilanteen selvittämistä varten Velkojan on annettava edellä mainitut VJL 11 b §:n mukaiset tiedot vain, jos tietoja pyydetään ”velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten” – säännöksessä ei siis ole tai-sanaa. Jos talous- ja velkaneuvonta haluaa vain muutoin selvittää velallisen velkatilanteen tai hakea Takuu-Säätiön takausta, velkoja ei olisi velvollinen antamaan edellä mainittuja tietoja, eikä esimerkiksi saldopäivän tai prosessiosoitteen pyytäminen olisi tarpeellistakaan. Sen sijaan tietojen pyytäminen vapaaehtoista velkajärjestelyä varten voitaneen rinnastaa lakisääteisen velkajärjestelyn hakemiseen, koska vapaaehtoinen velkajärjestelykin voidaan vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä311. Velkasaldoja pyydettäessä ei voi aina vielä tietää, mitä ratkaisuvaihtoehtoa asiakas haluaa yrittää. Joskus taas haetaan velkajärjestelyä, mutta hakemus hylätään, kun joskus puolestaan haetaan Takuu-Säätiön takausta, mutta se ei onnistu, minkä jälkeen yritetään velkajärjestelyä. Talous- ja velkaneuvojilla onkin kaksi menettelyvaihtoehtoa käytettävissään: 1. Saldot pyydetään aina varmuuden vuoksi ”velkajärjestelyn hakemista varten” eli käytetään vain yhtä saldopyyntömallia. 310 VJA 2 § 1 mom 8 kohta 311 VJL 38 a § 68 2. Käytetään sekä aikaisempaa saldopyyntömallia että uutta VJL 11 b §:n sisällön mukaista mallia. Jos on varmaa, ettei velkajärjestely tule kysymykseen tai saldopäivä ehtisi joka tapauksessa vanhentua esimerkiksi Takuu-Säätiön hakemuksen käsittelyaikana, saldot voi tilata suppeammalla, perinteisellä pohjalla. Ennen kuin velkojien uudesta saldoilmoituskäytännöstä saadaan tarkempia kokemuksia vuoden 2015 aikana, jokainen yksikkö päättää itse toimintatapansa. Itse pitäisin tällä hetkellä ensimmäistä vaihtoehtoa parempana, koska tyypillisimmät velkojat ja perintätoimistot joka tapauksessa lähettävät aina samanlaisen saldoilmoituksen riippumatta siitä, mitä tietoja pyydetään. Toisekseen velkojille tulee vuosittain kymmeniä tuhansia saldopyyntöjä, joten velkojien kannalta on aika turhauttavaa, jos pitää tarkistaa jokaisen saldopyynnön sisältö erikseen, mitä siinä on vaadittu ilmoitettavaksi. 3.4.3.3 Saldopyynnön muoto ja sisältö Uuteen VJL 11 b §:n mukaiseen saldopyyntöön on kaksi vaihtoehtoista tapaa. Ensimmäinen vaihtoehto on pyytää tiedot hyvin yksinkertaisella pohjalla ja vain viitata pyynnössä velkajärjestelylain vaatimuksiin. Menettelytapaa puoltaa muun muassa se, että koska velkojille tulee niin paljon saldopyyntöjä, ei tarvitsisi perehtyä jokaisen pitkän pyynnön sisältöön. Toisekseen velkojat yleensä kuitenkin lähettävät samanlaisen ilmoituksen pyynnön sisällöstä huolimatta. Toinen vaihtoehto on pyytää tiedot niin, että kaikki VJL 11 b §:ssä vaaditut tiedot on toistettu saldopyynnössä. Menettelytapaa puoltaa useampikin seikka. Ensinnäkin velkojien saldoilmoitusten sisältö ehkä laajenee ja vakiintuu nopeammin lain edellyttämälle tasolle, kun pyynnöt ovat yksilöidympiä. Toisekseen yksityis- ja pienvelkojat eivät tunne velkajärjestelylakia, joten heidän kannalta on selkeämpää yksilöidä tarvittavat tiedot. Lisäksi lain esitöissä on katsottu, että velallisen tulisi kehottaa velkojaa antamaan velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset tiedot312. Laajempi malli voisi olla seuraavanlainen: Tiedot velkaselvittelyä varten Velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten pyydän lähettämään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 11 b §:ssä vaaditut alla eritellyt tiedot kaikista veloista, joissa on osallisena: Velallinen, Ville (000000-0000) tai Velallinen, Puoliso (000000-0000) tai yritys tmi Velallisen Firma (Y-tunnus 1111111-1) (tai velallisen alaikäinen lapsi Sukunimi, Etunimi (000000-), hakija huoltajana) Velan peruste, epäpäivä ja määrä laskettuna päivälle ??.??.201? (velkajärjestelyn saldopäivä), eriteltynä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin; 2. Velan asianumero tai muu tunnistetieto; 3. Velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja peruste; 4. Velan vakuudet ja käsityksenne niiden arvosta sekä vakuusvelan korkoperuste, kuukausierä ja lainaajan päättymisajankohta; 5. Velan kanssavelallisten, takaajien ja vakuuden antajien nimet sekä heidän osoitteensa tai henkilötunnuksensa; 6. Maksuyhteystietonne; 7. Puhelinnumeronne; 1. 312 HE 83/2014, 74 69 Sähköpostiosoitteenne, johon tiedoksiannot jatkossa lähetetään (prosessiosoite). Jos haluatte tiedoksiannot kirjeitse, pyydän ilmoittamaan sähköpostin sijaan postiosoitteenne sekä ilmoittamaan, että vaaditte sen käyttämistä prosessiosoitteena; 9. Muut tarpeelliset tiedot velkajärjestelyhakemuksen ja maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten: Jos teillä ei ole lainkaan saatavaa velalliselta tai luovutte saatavastanne tai jos olette siirtäneet saatavianne toiselle velkojalle; Ajankohta, jolloin velka on myönnetty tai syntynyt; Alkuperäisen velkojan nimi, jos velkoja on vaihtunut; Yksilöity tieto mahdollisesta täytäntöönpanoperusteesta; Regressisaatavien selvittämiseksi tieto, jos muu velasta vastuussa oleva on maksanut saatavianne. Pyydän lähettämään velkaerittelyn velalliselle/talous- ja velkaneuvojalle osoitteella/sähköpostilla... 8. Ehkä, ainakin aluksi, voisi olla järkevämpää käyttää pidempää mallia. Joka tapauksessa tavoitteena on, että jokainen talous- ja velkaneuvoja käyttäisi yhteisesti hyväksyttyä pohjaa, jotta velkojien työ helpottuu ja saldotodistusten sisältö muuttuu nopeammin yhtenäiseksi ja velkajärjestelylain vaatimusten mukaisesti. 3.4.3.4 Saldopäivän ja saldojen pyytämisen ajankohta Velkajärjestelylain mukaan saldopäivän pitää olla yksi yksittäinen päivä eli saldot pitää pyytää kaikilta velkojilta samalle tietylle päivälle313. Jos jokin velkoja ei vastaa tai ilmoittaa saldon muulle kuin pyydetylle päivälle, ei ole tarkoituksenmukaista alkaa pyytää puuttuvia tai virheellisen päivän saldoja uudelleen. Jäljempänä 3.4.4 jaksossa sivulla 71 on käsitelty tarkemmin, miten tuomioistuin voisi menetellä poikkeavien saldoilmoitusten osalta. Aikaisemmin on ollut mahdollista, että kaikilta velkojilta ei ole pyydetty saldoilmoitusta velkajärjestelyn hakemista varten, jos on ollut varmaa, ettei velkojalla ole muita saatavia ja velan ajantasainen määrä on ilmennyt esimerkiksi viimeisimmästä laskusta, perintäkirjeestä tai velallisen ulosottoasiat -tulosteesta. Lakimuutoksen jälkeen saldot olisi pyydettävä kaikilta velkojilta, jotta saldopäivän kriteerit täyttyisivät ja velkojilla olisi mahdollisuus ilmoittaa prosessiosoitteensa314. Saldopäivän käyttöönotto säästää kustannuksia ja nopeuttaa menettelyä, jos käytännön menettelytavat saadaan toimimaan niin, ettei saldoja tarvitse pyytää kahteen kertaa eli kuuden kuukauden aika riittää. Jotta asiakkaan kanssa voitaisiin talous- ja velkaneuvonnassa arvioida, mitkä vaihtoehdot tulisivat kyseeseen asiakkaan taloudellisen tilanteen ratkaisemiseksi, pitäisi velkatilanne ja velkojen vanhentuminen saada suhteellisen tarkkaan ensin selville. Siksi osa talous- ja velkaneuvontayksiköistä onkin tilannut velkojen saldot jo etukäteen tai asiakas on ohjeistettu itse tilamaan saldot tyypillisimmiltä velkojilta ja perintätoimistoilta ennen ensitapaamista. Mutta, jotta saldopäivä ei ehtisi vanhentua, velkajärjestelyhakemus pitäisi saada ensin mahdollisimman pitkälle valmiiksi, ennen kuin voi pyytää saldot velkajärjestelyä varten. Jokainen talous- ja velkaneuvontayksikkö päättää itse oman toimintamallinsa muun muassa jonotilanteensa ja alueensa käräjäoikeuden käsittelyaikojen mukaan, mutta ainakin kaksi vaihtoehtoa voisi olla mahdollisia: 1. 2. Saldot tilataan vasta ensikäynnin jälkeen. Asiakas ohjeistetaan ottamaan ensikäynnille mukaan kaikki tositteet ja perintäkirjeet veloistaan sekä velallisen ulosottoasiat -tuloste. Näiden velkatositteiden avulla yleensä pystytään arvioimaan eri vaihtoehtojen soveltuvuus asiakkaan tilanteessa. Asiakas ohjeistetaan tilaamaan saldot etukäteen tai talous- ja velkaneuvontayksikkö tilaa saldot asiakkaan puolesta etukäteen. Saldojen tilaaminen ajoitetaan niin, että ne saapuvat vain vähän ennen ensitapaamista. Samalla talous- ja velkaneuvoja aikatauluttaa työnsä niin, että ensikäynnillä olleen asiakkaan velkajärjestelyhakemus saadaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Koska molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, talous- ja velkaneuvonnassa kannattanee kokeilla molempia, joten näkee käytännössä niiden toimivuuden. 313 VJL 11 b § 1 kohta, 31 § 3 mom ja 54 § 5 mom. Aalto 2014a, 7–8 314 VJL 11 b § 8 kohta 70 Talous- ja velkaneuvonnan työtä on olennaisesti tehostanut, kun velallinen on itse tilannut etukäteen ainakin suurimman osa velkatiedoista. Koska nyt saldopyynnöllä on tietyt muotoedellytykset ja saldot on osattava pyytää oikealle päivälle, talous- ja velkaneuvonnan työ on vaarassa lisääntyä. Jotta asiakkaan pyytämät saldot olisivat käyttökelpoisia velkajärjestelymenettelyssä, talous- ja velkaneuvojan kannattaa lähettää asiakkaalle esimerkiksi sähköpostitse valmiiksi täytetty saldopyyntö, jossa myös saldopäivä on valmiina. Asiakas ohjeistetaan lähettämään kyseinen saldopyyntö sellaisenaan velkojilleen ja asiakkaalle lähetetään tyypillisimpien velkojien ja perintätoimistojen yhteystietoluettelo. Toinen vaihtoehto olisi opastaa asiakas tilamaan vain ylipäätään tiedot veloistaan, jotta alustava velkatilanne saataisiin ensikäynnillä selville. Jos asiassa päädyttäisiin hakemaan velkajärjestelyä, talous- ja velkaneuvoja tilaa samat saldot uudelleen niin, että ne täyttävät velkajärjestelymenettelyn muotosäännökset. Tällainen toimintapa työllistäisi kuitenkin turhaan velkojia ja perintätoimistoja, eikä siksi ole suositeltava. Velallinen – eli käytännössä talous- ja velkaneuvoja – voi itse päättää, mikä päivämäärä on saldopäivä315. Vastaavasti saldopäivä voidaan asettaa niin, että velkojaa pyydetään ilmoittamaan saatavansa määrä joko tulevalle päivälle tai takautuvasti. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että saldot voisi pyytää päivälle, joka on kahden tai kolmen viikon kuluttua saldopyynnön lähettämisestä316. Tulevalle päivälle pyytäminen on suositeltavaa, jottei kuuden kuukauden aika ehdi umpeutua. Käytännössä asiakkaan unohtamia velkoja ilmenee usein vasta vähitellen eli myös saldopäivän jälkeen, jolloin ilmaantuneita velkojia pyydetään ilmoittamaan saatavansa määrä takautuvasti samalle saldopäivälle. Vastaavasti jos velkoja ei ole ehtinyt tulostamaan saldoja pyydettyyn saldopäivään mennessä, silloin velkojan tulee laskea velkojen määrät takautuvasti velallisen pyytämälle saldopäivälle. Isoimmille velkojille tai perintätoimistoille ei pitäisi olla ongelmaa, ilmoittavatko he tulevan tai takautuvan saldon, koska he ovat tottuneet ilmoittamaan velkajärjestelyä varten takautuvan saldon ja toisaalta ovat myös tottuneet ilmoittamaan niin sanotun lopetussaldon esimerkiksi Takuu-Säätiön tai sosiaalisen luoton avulla tapahtuvaa velkojen poismaksua varten tiettynä tulevana eräpäivänä. Pienja yksityisvelkojille saldon ilmoittaminen muulle kuin saldon tulostuspäivälle voi olla hankalampaa. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, että saldo pyydettäisiin enemmän kuin muutama viikko eteenpäin, koska muutoksia ehtii tapahtua liian paljon. Vastaavasti, jos velkojille on hankalaa saldon ilmoittaminen kaksikin viikkoa eteenpäin, kyseessä on kuitenkin menettelyn kannalta niin lyhyt aika, että kannattaa harkita saldojen pyytämistä takautuvalle päivälle. Käytännössä ainakin alkuvuodesta 2015 osa velkojista ja perintätoimistoista on kieltänyt ilmoittamasta saldoa tulevalle päivälle. Saldopäivän asettaminen pari viikkoa eteenpäin perustuu hallitukseen esitykseen, joka perustuu työryhmän mietintöön, joka oli yksimielinen ja työryhmässä olivat mukana Perimistoimistojen liiton ja Finanssialan keskusliiton edustajat, mihin nähden velkojien kieltäytyminen vaikuttaa erikoiselta. Mutta jos velkoja ei pyynnöstä huolimatta laske korkoa tulevalle päivälle, se on velkojan menetys, eikä velallisen tarvitse pyytää saldoilmoituksen korjaamista, eikä tuomioistuimen hakemuksen velkaliitteiden täydentämistä. Velkajärjestelyissä on kuitenkin yleensä kyse niin vähäisistä kertymistä, että jos velkojalle on tulevan päivän sijaan helpompaa ilmoittaa saldot tulostuspäivälle, menettelylle ei ole estettä. 3.4.4Velan huomioiminen saldopäivästä poikkeavasti Kun velkojaa kuullaan maksuohjelmaehdotuksesta tai sovintoehdotuksesta, velkojalla on oikeus – ja olisi syytäkin muun muassa maksuohjelman muutosten välttämiseksi – ilmoittaa, jos esimerkiksi: yy Maksuohjelmaehdotuksesta puuttuu jokin velka kokonaan, jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän saldopäivälle laskettuna317. 315 VJL 11 b § 1 kohta 316 HE 83/2014, 57 317 HE 83/2014, 57, 73 71 yy Maksuohjelmaehdotukseen on merkitty velka, jota velkojalla ei enää ole eli velka on esimerkiksi maksettu pois tai se on vanhentunut. yy Saldopäivän jälkeen on syntynyt uusi velka, jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän pääoman suuruisena318. Huom.! Velkaan liittyvät saldopäivän jälkeen syntyneet perimis- tai täytäntöönpanokulut eivät ole uutta velkaa319. yy Velka on lyhentynyt saldopäivän jälkeen, joko velallisen tai yhteisvastuullisen maksun perusteella, jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän, mitä velka oli sinä päivänä sen jälkeen, kun maksu suoritettiin320. yy Kyseessä on limiittimuotoinen luotto, jolloin velkoja voi ilmoittaa saldopäivää suuremman määrän, jos velan pääoma on noussut, jos velallinen on käyttänyt luottoa saldopäivän jälkeen321. Velan korkojen tai kulujen nouseminen saldopäivän jälkeen ei ole peruste vastustaa maksuohjelmaehdotusta eli niiden vuoksi velan saldoa ei päivitetä322. Velallinen saattaa jättää saldopäivän jälkeen maksamatta pysyvään sopimussuhteeseen perustuvia saatavia, kuten elatusmaksuja, päivähoitomaksuja, vuokria, sähkölaskuja jne. Nämä eivät ole limiittimuotoisia luottoja, vaan uusia velkoja, vaikka yksittäiset maksamattomat laskut käsitelläänkin velkajärjestelyssä yhtenä velkana. Siten velkojan tulee ilmoittaa, kun sovintoesitys tai maksuohjelmaehdotus tulee lausuttavaksi, että tällaisia uusia laskuja on syntynyt. Luonnollisesti velallista tulisi ohjeistaa niin, ettei uusia velkoja enää syntyisi saldopäivän jälkeen, mutta joskus tulojen vähäisyydestä tai ulosotosta johtuen niiden muodostuminen on väistämätöntä. 3.4.5Menettely tuomioistuimessa 3.4.5.1 Saldopäivän tarkistaminen Saldopäivällä on lakimuutoksen jälkeen oikeudellinen merkitys323. Tuomioistuimen on aina ennen velkajärjestely aloittamista tarkistettava, tuleeko aloittamispäivä olemaan yli vai alle kuusi kuukautta saldopäivästä324. Nykyisessä velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole kohtaa saldopäivälle, joten se saatettaneen lisätä lomakkeeseen tai muussa tapauksessa hakemuksen liitteeksi voidaan laittaa esimerkiksi kopio saldopyynnöstä, josta saldopäivä ilmenee. Saldopäivän pitäisi edellä mainitulla tavalla olla lähtökohtaisesti sama kaikille veloille (ks. 3.4.3.4 jaksossa sivulla 70). Tietenkään ei ole tarkoituksenmukaista, että tuomioistuin selvittäisi hakemuksen liitteistä, poikkeaako jonkin yksittäisen velan päiväys saldopäivästä. Lähtökohtana täytyy olla, että jos velallinen on pyytänyt tietoja yhdelle saldopäivälle, velkojan velvollisuutena on ollut ilmoittaa saatavansa määrä sille päivälle. Jos velkoja ei ole vastannut saldopyyntöön, jolloin hakemuksessa on käytetty aikaisempaa saldoa, tai velkoja on laskenut saldon väärälle päivälle, saldopäivän määritelmä täyttyisi, kun sitä on kuitenkin pyydetty samalle päivälle. Jos velkajärjestely aloitetaan yli kuusi kuukautta saldopäivän jälkeen tai saldoja ei ole pyydetty tietylle saldopäivälle, maksuohjelmaa ei voida vahvistaa samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa, vaan aloittamispäätöksen yhteydessä velkojalle varataan perinteiseen tapaan mahdollisuus päivittää saatavien määrät saldopäivän sijaan velkajärjestelyn aloittamispäivälle. Maksuohjelma vahvistettaisiin myöhemmin erikseen saldojen päivittämisen jälkeen.325 318 319 320 321 322 323 324 HE 83/2014, 73 VJL 3 § 1 mom 3 kohta. HE 83/2014, 35, 63 HE 83/2014, 35, 57, 73 HE 83/2014, 57 HE 83/2014, 22, 35, 58, 63, 73 HE 83/2014, 57 VJL 31 § 3 mom ja 54 § 5 mom. LaVM 12/2014, 9 ja 11 – lakivaliokunta pidensi aikaa neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. 325 VJL 54 § 2 mom 2 kohta ja 5 mom. HE 83/2014, 35, 57, 73. 72 Aikaisempaan tapaan velkojien ei ole tällöinkään pakko päivittää saataviensa määrää, vaan se on mahdollisuus326. Koska saldojen päivittäminen on lähes poikkeuksetta turhaa työtä, kun velkojien keskinäiset osuudet muuttuisivat vain marginaalisesti, olisi erittäin toivottavaa, että velkojat päättäisivät luopua velkojen päivittämisestä aloittamispäivälle327. Jos maksuohjelma raukeaa, velkojat saavat kuitenkin periä velkaansa alkuperäisten ehtojen mukaan.328 Jos velkajärjestely aloitetaan enintään kuusi kuukautta saldopäivän jälkeen, aloittamispäätöksessä ei pääsääntöisesti annettaisi velkojille mahdollisuutta päivittää velkojensa määrä, vaan maksuohjelmassa käytettäisiin hakemuksessa olleita velkojen määriä.329 Tällöin myös maksuohjelma olisi mahdollista vahvistaa samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa niillä ehdoilla, mitä on käsitelty tarkemmin jaksoissa 3.3 (sivu 58) ja 3.5.4 (sivu 76). Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuimella on kuitenkin poikkeuksellisesti mahdollisuus antaa velkojille tilaisuus aloittamispäätöksen yhteydessä tarkistaa saataviensa määrät, vaikka saldopäivästä olisi enintään kuusi kuukautta330. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi tilanteet, joissa on ilmennyt, että maksuohjelmasta puuttuu velka, limiittimuotoisen velan määrä on noussut tai velka on lyhentynyt, mutta velkoja ei ole kuitenkaan lausumassaan tuonut esille velan tarkkaa määrää. Menettelyn tehostamiseksi velkojan pitäisikin samalla, kun lausuu maksuohjelmaehdotuksesta, ilmoittaa velan tarkka määrä, jos asiassa on perusteet poiketa saldopäivän määrästä. Jos maksuohjelmaa ei vahvisteta samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa, mutta saldopäivästä on kulunut enintään kuusi kuukautta, tuomioistuin voi todennäköisesti antaa lyhyemmän määräajan maksuohjelman laatimiseen, koska ei tarvitse käyttää aikaa päivitettyjen saldojen odottamiseen. 3.4.5.2 Vapaaehtoinen sovinto ja yksinkertaistettu menettely Jos velallinen on kuullut kaikkia velkojia sovintoesityksestä ja yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttyvät, velkojia ei kuulla hakemuksesta eikä myöskään maksuohjelmaehdotuksesta, eikä siitä, olisiko velkojilla ollut vielä huomautettavaa velan määrästä331. Velkoja on voinut huomauttaa velan määrästä jo sovintoehdotuksesta kuultaessa. Nähtävästi velkojien kuulemista koskeva VJL 52 a §:n 2 momentti ei kuitenkaan mitätöi aloittamispäätöstä koskevaa VJL 54 § 5 momenttia. Vaikka yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttäisivätkin, tuomioistuimen on tarkistettava, onko saldopäivästä kulunut enintään kuusi kuukautta, kun velkajärjestely aloitetaan. 3.4.5.3 Ehdotus maksuohjelmaksi on hakemuksen liitteenä Jos ehdotus maksuohjelmaksi on velkajärjestelyhakemuksen liitteenä, tuomioistuimen on kuultava velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta. Kuulemisen yhteydessä velkojille ei kuitenkaan voida asettaa mahdollisuutta päivittää saataviensa määrää.332 Velkojalla on kuitenkin oikeus – ja ehkä velvollisuuskin – ilmoittaa, jos velan määrä on esimerkiksi lyhentynyt tai limiittimuotoinen luotto kasvanut tai on tullut uutta velkaa, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4.4 jaksossa sivulla 71. 3.4.5.4 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta maksuohjelmaksi Jos hakemuksen liitteenä ei ole maksuohjelmaehdotusta, sitä ei voi myöskään vahvistaa samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa, vaan aloittamispäätöksen yhteydessä aikaisempaan tapaan asetetaan määräaika, johon mennessä maksuohjelmaehdotus on toimitettava ja mihin mennessä velkojien on siitä lausuttava. 326 327 328 329 330 331 332 HE 83/2014, 35, 57, 73 HE 83/2014, 22, 58. Koskelo & Lehtimäki, 136 VJL 42 § 6 mom. Koskelo & Lehtimäki, 136 VJL 54 § 2 mom 2 kohta ja 5 mom. HE 83/2014, 58, 73. VJL 54 § 5 mom VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom VJL 52 a § 1 mom 73 Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotus laadittaisiin tällöinkin saldopäivän tilanteen mukaan, eikä velkojille annettaisi tilaisuutta päivittää velkojensa määrää333. Koska hakemuksen liitteenä ei ole ollut maksuohjelmaa, tuomioistuimen on kuitenkin asetettava VJL 54 § 2 momentin 2 kohdan mukaan määräpäivä, johon mennessä on ilmoitettava saatavansa määrä, jos se poikkeaa hakemuksesta, vaikka saldot eivät olisi yli kuutta kuukautta vanhoja334. Koska tavallisten velkojen korot ovat kuitenkin viimesijaisia saldopäivän jälkeiseltä ajalta, jos aloittamispäivä on annettu kuuden kuukauden kuluessa saldopäivästä, velkojilla ei ole syytä ilmoittaa koroissa ja kuluissa tapahtuneita muutoksia. Velkoja voi kuitenkin ilmoittaa, jos velan määrä on esimerkiksi lyhentynyt tai limiittimuotoinen luotto kasvanut, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4.4 jaksossa sivulla 71. 3.4.5.5 Velka maksetaan pois ennen aloittamista Jos maksuohjelma vahvistetaan yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, mahdollista on, että jokin velka on maksettu pois tai velkoja on luopunut tai velka lyhentynyt velkojien kuulemisen jälkeen ennen aloittamispäätöstä. Jos poismaksu tulee ilmi ennen aloittamispäätöstä, velallisen (tai velkojan) tulisi ilmoittaa siitä välittömästi tuomioistuimelle. Jos maksuohjelma on ehditty jo vahvistaa, silloin velallisen pitäisi hakea maksuohjelman muuttamisesta tai yksinkertaisemmin jakaa poismaksetun velan osuudet muille velkojille335. 3.4.5.6 Velka ilmenee maksuohjelman vahvistamisen jälkeen Jos velka on jäänyt pois maksuohjelmasta, maksuohjelmaa muutetaan velan lisäämiseksi niin kuin ennen lakimuutostakin336, mikä tehdään yleensä vapaaehtoisesti. Velan määrän huomioimisesta muutoksen yhteydessä ei ole erikseen säädetty, mutta selvää on ollut, että velkoja on ilmoittanut velkajärjestelyn aloittamispäivän saldon. Jatkossa, jos saldopäivä ei ole ollut kuutta kuukautta vanhempi eli velkojen määrät on huomioitu saldopäivän mukaan, selvää on velkojien yhdenvertaisuuden perusteella, että myös poisjäänyt velka huomioidaan muutoksessa saldopäivän mukaan. 3.4.6Lakimuutos vaikuttaa viimesijaisiin velkoihin Tavallisten velkojen korot ovat viimesijaisia velkoja aloittamispäätöksen ja maksuohjelman vahvistamisen väliseltä ajalta, jos saldopäivä oli yli kuusi kuukautta vanhempi, koska velkojen saldot päivitetään tällöin aloittamispäivälle. Sen sijaan jos velkajärjestelyn aloittamispäivä on enintään kuusi kautta saldopäivän jälkeen, tavallisten velkojen korot ovat viimesijaisia saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen väliseltä ajalta.337 3.4.7Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Tavallisten velkojen korkojen viimesijaisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen338 Samoin tuomioistuimen tulee tarkistaa saldopäivä niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille 1.1.2015 tai sen jälkeen339 Käytännössä velkojilta voi pyytää VJL 11 b §:n mukaisia tietoja velkaselvittelyä varten vasta 1.1.2015 jälkeen, joten alkuvuodesta 2015 tuomioistuin ei voi vielä samanaikaisesti vahvistaa maksuohjelmaa aloittamispäätöksen kanssa, koska velkojille pitää aloittamispäätöksessä antaa mahdollisuus päivittää velkojensa määrä. 3.5 Talous- ja velkaneuvojat laativat maksuohjelmaehdotuksia 333 HE 83/2014, 35, 58 334 VJL 54 §:n mukaan tuomioistuin voi jättää määräpäivän asettamatta vain, jos hakemuksen liitteenä on ollut maksuohjelmaehdotus. 335 VJL 44 § 1 mom 4 kohta 336 VJL 44 § 1 mom 3 kohta 337 HE 83/2014, 63. VJL 31 § 3 mom 338 Voimaantulosäännös 4 mom 339 Voimaantulosäännös 4 mom 74 3.5.1 Mitä muuttui ja miksi Ehdotuksen maksuohjelmaksi voi laatia joko selvittäjä tai velallinen, joista jälkimmäisessä tilanteessa käytännössä talous- ja velkaneuvoja laatii ehdotuksen velallisen puolesta340. Kuitenkin ennen lakimuutosta, vaikka velallinen oli liittänyt jo hakemukseensa ehdotuksen maksuohjelmaksi, käytännössä monet käräjäoikeudet – lähinnä oman työnsä helpottamiseksi – säännönmukaisesti määräsivät selvittäjän laatimaan ehdotuksen uudelleen. Lakimuutoksessa velkajärjestelymenettelyä tehostetaan ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia vähennetään niin, että käräjäoikeus voisi vain poikkeuksellisesti määrätä selvittäjän, jos velallinen on laatinut maksuohjelmaehdotuksen. Menettely tehostuu, kun tuomioistuin voi kuulla velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta ja usein vahvistaa maksuohjelman jo samalla, kun annetaan päätös velkajärjestelyn aloittamisesta.341 Muutos lisää jonkin verran käräjäoikeuksien sekä talous- ja velkaneuvonnan työmäärää. 3.5.2Muutos on talous- ja velkaneuvojille mahdollisuus, ei velvollisuus Velallisen ei ole pakko laatia ehdotusta maksuohjelmaksi. Vastaavasti käräjäoikeuden mahdollisuus selvittäjän määräämiseen säilyy ennallaan, jos hakemukseen ei ole liitetty maksuohjelmaehdotusta.342 Siten talous- ja velkaneuvojan ei ole välttämättä pakko laatia koskaan maksuohjelmia, eikä talous- ja velkaneuvojan tarvitse vastoin tahtoaan muuttaa aikaisempia käytäntöjä. Talous- ja velkaneuvonnan pitkä jonotilanne, kunnollisten laskentatyövälineiden puuttuminen tai kokemattomuus ohjelmien laadinnasta voivat esimerkiksi olla syitä siihen, miksi ohjelmia ei jatkossakaan laadittaisi. Valintaoikeus on talous- ja velkaneuvojalla.343 Lakimuutos on kuitenkin mahdollisuus erityisesti niille talous- ja velkaneuvojille, jotka olisivat jo aikaisemmin halunneet laatia maksuohjelmia, mutta käräjäoikeus ei ole ollut suostuvainen. Jokainen talous- ja velkaneuvontayksikkö päättää itsenäisesti omista käytännöistään, mutta enemmän kuin suositeltavaa olisi, että vähitellen kaikki talous- ja velkaneuvojat alkaisivat opetella maksuohjelmaehdotusten laatimista muun muassa seuraavista syistä: Yhteiskunnan varoja säästyy, kun selvittäjiä ei määrätä niin usein344. 2. Velallisten varoja säästyy, kun heidän ei tarvitse maksaa selvittäjän palkkiota ja lisäksi maksuohjelman kesto voi olla neljä tai jopa kuusi kuukautta lyhyempi345. Velalliselle ei tule myöskään menettelyajan kertymää maksettavaksi, koska usein maksuohjelma voi alkaa yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa. 3. Menettely tehostuu ja nopeutuu, kun maksuohjelma voidaan laatia jo talous- ja velkaneuvojan syöttämien tietojen pohjalta, eikä selvittäjän tarvitse käsitellä samoja tietoja uudelleen346. 4. Jokaisen talous- ja velkaneuvojan pitää osata laatia maksuohjelma pelkästään vapaaehtoisia velkajärjestelyjä ajatellen. Kun lakimuutoksen myötä yksinkertaistettu menettely tulee käyttöön ja sovinnot todennäköisesti lisääntyvät, talous- ja velkaneuvojan laatima sovintoehdotus pitää olla niin hyvin laadittu, että se voidaan sellaisenaan vahvistaa maksuohjelmaksi. 5. Aluksi maksuohjelmien laatiminen vie vähän enemmän työaikaa, mutta kun rutiinia tulee enemmän, aikaa menee yllättävän vähän. Toisekseen talous- ja velkaneuvojan ei tarvitse enää tarkistaa selvittäjän laatimia ohjelmia, eikä laatia niistä lausumia. Lopputulos voi olla se, että aikaa menee kaiken kaikkiaan joskus jopa vähemmän. 6. Maksuohjelmien laatimiseen tarkoitetuissa ATK-ohjelmissa ja laskentapohjissa on puutteita, mutta todennäköisesti kehitystyö nopeutuu palautteen myötä, kun maksuohjelmia laaditaan enemmän. 7. Velallisen asema ja oikeusturva parantuu, kun velallinen (talous- ja velkaneuvoja) laatii ehdotuksen. Käytännössä osa selvittäjistä on oma-aloitteisesti muuttanut ja riitauttanut velallisen esityksiä esimerkiksi maksuvarasta ja varallisuuden säilyttämisestä, vaikka velkojat ovat hyväksyneet vastaavat seikat, kun ehdotus on tullut suoraan talous- ja velkaneuvonnasta. 1. 340 341 342 343 344 345 346 VJL 23 § 3 mom HE 83/2014, 21–23, 27, 35–36, 72–73, 75. LaVM 12/2014, 6. VJL 64 § 1 mom VJL 64 § 1 mom, 23 § 3 mom ja 51 § 1 mom. HE 83/2014, 36 LaVM 12/2014, 7 HE 83/2014, 23, 36. LaVM 12/2014, 6 HE 83/2014, 23, 36 HE 83/2014, 23, 36 75 Maksuohjelmaehdotusten laatiminen vaatii taitoa, mutta se karttuu nopeasti harjoittelun myötä. 9. Velalliset joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, jos velalliselle ”sattuu” talous- ja velkaneuvoja, joka ei laadi maksuohjelmia. 8. Jos talous- ja velkaneuvoja ei ole aikaisemmin laatinut maksuohjelmia, mutta haluaisi aloittaa, ei kannata heti laatia ehdotusta jokaisen hakemuksen liitteeksi. Kannattaa aloittaa helpoista ja jättää vaikeammat tapaukset selvittäjälle. Helpoistakaan ohjelmista ei heti aluksi välttämättä kannata laatia jokaista, vaan aloittaa muutamalla tapauksella. Ensin voi laatia maksuohjelmat, joissa ei varmuudella muodostu maksuvaraa, eikä ole myytävää omaisuutta. Sen jälkeen voi laatia maksuohjelmia, joissa on maksuvaraa, mutta ei myytävää varallisuutta, eikä omistusasuntoa. Jos taito tuntuu riittävän ja riittävien tietojen saaminen on mahdollista ilman selvittäjää, sen jälkeen voi laatia ehdotuksia myös niille velallisille, joilla on omistusasunto tai myytävää varallisuutta tai jotka ovat elinkeinonharjoittajia347. Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotuksen laatiminen ei ole suositeltavaa, jos tiedossa on, että maksuohjelmasta tulee hyvin riitainen, vaikeasti laadittava tai siinä on muutoin jotain epäselvää348. Talous- ja velkaneuvonnan tehokkuuden vuoksi maksuohjelmaehdotusta ei aina välttämättä kannata laatia hakemuksen liitteeksi, jos velkajärjestelyn myöntäminen olisi hyvin epävarmaa – sen voi laatia myös aloittamispäätöksen jälkeen, mitkä käsitellään tarkemmin 3.5.5 jaksossa sivulla 79. Maksuohjelmaehdotuksen laatiminen ei aina ole suositeltavaa myöskään silloin, jos talous- ja velkaneuvoja katsoo toimivansa vastoin asemaansa, mitä käsitellään tarkemmin 3.5.7 jaksossa sivulla 79. 3.5.3Maksuohjelman laatimisessa lakimuutoksen jälkeen huomioitavaa Jotta ehdotus maksuohjelmaksi voitaisiin käräjäoikeudessa vahvistaa mahdollisimman usein sellaisenaan, maksuohjelman alkamisajankohta kannattaa arvioida riittävän pitkälle. Toki alkamisajankohtaa voidaan muuttaa, jos arvio on osoittautunut vääräksi. Kun lakimuutos mahdollistaa maksuohjelman vahvistamisen yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, velallisen laatimiin ohjelmiin ei enää lasketa menettelyajan, eli niin sanotun rauhoitusajan, kertymää lainkaan. 3.5.4Velkojien kuuleminen, jos liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi 3.5.4.1 Menettely velkojien kuulemiseksi Käytäntö vaihteli aikaisemmin käräjäoikeuksittain siinä, kuultiinko velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmaehdotuksesta, vai kuultiinko ensin vain hakemuksesta ja sitten erikseen päivitetystä maksuohjelmaehdotuksesta. Menettely muutettiin yhtenäiseksi ja tehokkaammaksi lisäämällä lakiin uusi 52 a §, jonka mukaan tuomioistuimen on aina kuultava kaikkia velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta, jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi.349 Tuomioistuin ei siis enää voi valita menettelytapaansa, vaan säännös on ehdoton. Tuomioistuin ei voi myöskään enää harkita selvittäjän määräämistä, vaan velkojia pitää kuulla ensin350. Hakemus ja maksuohjelmaehdotus on toimitettava kaikille velkojille – myös kanssavelallisille, takaajille ja vakuuden antajille – eli tuomioistuin ei myöskään voi aikaisempaan tapaan valita, keitä velkojia kuullaan hakemuksesta351. Poikkeuksellisesti joissakin tuomioistuimissa on ennen lakimuutosta saatettu tehdä aloittamispäätös jopa ilman velkojien kuulemista, jos hakemuksen perusteella on selvästi näyttänyt, että velkajärjestelylle on edellytykset eikä ole estettä. Jatkossa tällainen menettely ei enää ole mahdollista, jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelmaehdotus, vaan kaikkia velkojia on aina kuultava. 347 348 349 350 351 76 HE 83/2014, 23 HE 83/2014, 23 HE 83/2014, 21–22, 35, 72–73. VJL 52 a §. HE 83/2014, 75 VJL 52 a § 1 mom 1 kohta ja 3 mom Tuomioistuin lähettää sekä hakemuksen että maksuohjelmaehdotuksen tiedoksi kaikille velkojille ja samalla asettaa määräpäivän, mihin mennessä velkojien on esitettävä352: yy lausuma velkajärjestelyhakemuksesta (eli velkajärjestelyn edellytyksistä ja esteistä353) ja yy lausuma maksuohjelmaehdotuksesta ja yy mahdolliset väitteet maksuohjelmaehdotukseen sisältyvistä veloista (eli lähinnä, jos velan saldoa on muutettava, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4 jaksossa sivulla 64) Lisäksi tuomioistuimen on annettava yksityisvelkojalle selvitys mahdollisuudesta vaatia ohjelman jatkamista hyväkseen354. Velkojien on lausuttava samanaikaisesti molemmista eli velkoja ei esimerkiksi voi vastustaa velkajärjestelyä ja varata oikeutta lausua maksuohjelmasta vasta myöhemmin siltä varalta, jos velkajärjestely aloitetaan. Ainoa poikkeus velkojien kuulemiseen on yksinkertaistettu menettely, jota käsitellään tarkemmin 3.3 jaksossa sivulla 58355. Jos velkojille on tehty sovintoehdotus ja ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuimen ei tarvitse kuulla velkojia lainkaan, vaan maksuohjelmaehdotus vahvistetaan sellaisenaan.356 Yksinkertaistettua menettelyä koskeva säännös ei ole täysin ehdoton, koska sanamuoto on ”vahvistaminen voidaan tehdä”, eikä ”vahvistettava”. Kyseeseen tulee lähinnä tilanne, jossa velallinen ei ole kuullut kaikkia velkojia tai kuuleminen ei ole tapahtunut lain mukaisesti. Tällöin on yksinkertaisinta, että tuomioistuin kuulee vain ne velkojat, joita ei ole kuultu aikaisemmin.357 3.5.4.2 Kukaan velkojista ei vastusta: velkajärjestelyn aloittaminen Jos yksikään velkojista ei vastusta hakemusta eikä maksuohjelmaa, eikä esitä velkoja koskevia väitteitä, tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa maksuohjelman358. Maksuohjelma vahvistetaan sellaisenaan velallisen ehdotuksen mukaisesti. Joskus hakemuksen käsittely on kuitenkin voinut kestää sen verran kauan, että velallisen ehdotuksen mukaan maksuohjelman olisi jo pitänyt alkaa. Tällöin voidaan yksikertaisesti menetellä siten, että tuomioistuin pyytää velallista muuttamaan maksuohjelmaa siten, että se alkaa vasta vahvistamispäätöksen jälkeen. Velkojia ei ole tarvetta kuulla muutoksesta, vaan siitä riittää maininta vahvistamispäätöksessä. Velkojen määrää ei enää nykyiseen tapaan päivitetä aloittamispäivälle, jos saldopäivä ei ole kuutta kuukautta vanhempi359. Tällöin tuomioistuimen ei myöskään enää tarvitse lähettää uudelleen hakemusta eikä maksuohjelmaa velkojille360. Jos saldopäivä on yli kuusi kuukautta aloittamispäivää vanhempi, tuomioistuin ei voi vahvistaa maksuohjelmaa yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, vaan tuomioistuimen on varattava velkojille mahdollisuus päivittää velkojen saldot aloittamispäivälle361. Saldopäivää ja velkojen päivittämistä on käsitelty tarkemmin 3.4.5 jaksossa sivulla 72. Jos saldopäivästä on kulunut yli kuusi kuukautta velkajärjestelyn aloittamishetkellä, tarkasti ottaen tuomioistuimen pitäisi samalla asettaa uudelleen määräpäivä maksuohjelmaehdotuksesta lausumiseksi. VJL 54 §:ssä ei ole mainintaa niitä tilanteita varten, joissa velkojia on kuultu samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta, mutta saldopäivä on yli kuuden kuukauden takaa. Lain352 353 354 355 356 357 358 359 360 361 HE 83/2014, 72. VJL 52 a § 1 mom. Uusi säännös vastaa sisällöltään nykyistä VJL 54 § 2 mom 3 kohtaa. HE 183/1992 VJL 52 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut VJL 52 a § 1 mom 3 kohta VJL 52 a § 2 mom VJL 52 a § 2 mom HE 83/2014, 72 HE 83/2014, 73. VJL 54 § 1 mom. VJL 38 § 1 mom. HE 83/2014, 73. VJL 54 § 5 mom HE 83/2014, 73. VJL 54 § 4 ja 5 mom HE 83/2014, 22, 73. VJL 54 § 5 mom 77 säätäjän tarkoitus on kuitenkin varmaan ollut, ettei maksuohjelmaehdotusta lausuteta enää uudelleen pelkkien saldojen päivittämisen jälkeen, jos kukaan ei ole vastustanut ehdotusta. Jos tuomioistuin kuitenkin asettaa velkojille mahdollisuuden lausua vain saldojen tarkistamisen perusteella muutetusta maksuohjelmaehdotuksesta, vakiintunut käytäntö on, ettei lausumassa voi vedota seikkaan, johon olisi voinut vedota edellisen ehdotuksen yhteydessä. Tuomioistuimen on kuitenkin samoin kuin aikaisemmin tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset täyttävät, vaikka kukaan velkojista ei ole lausunut edellytyksistä362. Vastaavasti tuomioistuin voi nykyiseen tapaan edelleen poikkeuksellisesti ottaa omasta aloitteistaan mahdollisen esteperusteen tutkittavaksi363. 3.5.4.3 Velkojat vastustavat hakemusta, mutta eivät maksuohjelmaa Jos velkojat vastustavat velkajärjestelyn myöntämistä, mutta eivät maksuohjelmaehdotusta tai eivät esitä velkoja koskevia väitteitä, tuomioistuin tutkii väitteet normaaliin tapaan. Jos velkajärjestelyn myöntämiselle on edellytykset, eikä estettä ole, tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa maksuohjelman, mitä käsitellään tarkemmin 3.5.4.2 jaksossa sivulla 77.364 Velkojia ei enää kuulla erikseen maksuohjelmaehdotuksesta, koska heillä oli mahdollisuus lausua siitä jo aikaisemmin. 3.5.4.4 Velkojat vastustavat maksuohjelmaa Jos velkojat vastustavat maksuohjelmaa tai esittävät velkoja koskevia väitteitä, eikä ole edellytyksiä vahvistaa maksuohjelmaa yksinkertaistetussa menettelyssä, tuomioistuimella on kaksi vaihtoehtoa. Ensisijaisesti tuomioistuin pyytää velalliselta vastinetta velkojen väitteistä tai pyytää täydentämään tai muuttamaan maksuohjelmaa. Esimerkiksi jos maksuohjelmasta puuttuu velka tai velkoja haluaa päivittää velan määrän, tuomioistuin toimittaa velkojan lausuman velalliselle ja pyytää toimittamaan määräpäivään mennessä muutetun maksuohjelmaehdotuksen. Jos kysymys on riitaisuudesta, tuomioistuin pyytää velalliselta vastineen velkojan väitteestä, jonka jälkeen tuomioistuin päättää, onko velkojan lausuman perusteella tarvetta muuttaa ehdotusta vai ei.365 Velkojien ja tuomioistuimen kannalta on selkeintä, että talous- ja velkaneuvoja tekee muutettuun maksuohjelmaehdotukseen saatteen, jossa on kerrottu, miltä osin uusi ehdotus on muuttunut edellisestä366. Tarvittaessa tuomioistuin lausuttaa vielä muutetun maksuohjelman kaikilla tai vain lausuman antaneilla velkojilla. Sähköpostitiedoksiantoihin siirtymisen myötä olisi suositeltavaa, että muutettu ehdotus lausutettaisiin kaikilla velkojilla, jolloin velkojan ei tarvitse erikseen pyytää lopullista vahvistettua ohjelmaa itselleen. Maksuohjelman mahdollisesti tehtyjen muutosten jälkeen tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa maksuohjelman, mitä käsitellään tarkemmin 3.5.4.2 jaksossa sivulla 77. Toissijainen vaihtoehto on, että tuomioistuin perinteiseen tapaan aloittaa vain velkajärjestelyn, mutta ei vahvista maksuohjelmaa, vaan määrää selvittäjän laatimaan ehdotuksen maksuohjelmaksi, mitä on käsitelty tarkemmin 3.5.5 jaksossa sivulla 79. On myös kolmas vaihtoehto, että tuomioistuin aloittaa velkajärjestelyn, mutta riitautusten vuoksi ei vahvista maksuohjelmaa, mutta ei myöskään määrää selvittäjää, vaan velallinen toimittaa korjatun ehdotuksen maksuohjelmaksi aloittamispäätöksen jälkeen. Tällainen tilanne saattaisi tulla kyseeseen, jos saldopäivästä alkaa olla lähes kuusi kuukautta tai velkajärjestelyn aloittamiselle ei ole estettä, mutta jonkin maksuohjelman laatimiselle olennaisen seikan selvittäminen tai varmistuminen kestäisi vielä pidempään. 362 VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen, 112 363 VJL 53 § 1 mom. HE 180/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 19/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. KKO:1998:62. Koskelo & Lehtimäki, 100–101 364 HE 83/2014, 73. VJL 54 § 1 mom. VJL 38 § 1 mom. 365 HE 83/2014, 73 366 HE 83/2014, 73 78 3.5.5Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta, mutta ei määrätä selvittäjääkään Lakimuutoksesta huolimatta myös aikaisempi kolmas vaihtoehto säilyi mahdollisena. Vaikka hakemuksen liitteenä ei olisi maksuohjelmaehdotusta, tuomioistuin voi aloittamispäätöksen yhteydessä jättää selvittäjän määräämättä. Tuomioistuin asettaa velalliselle määräpäivän, mihin mennessä hänen on toimitettava ehdotus maksuohjelmaksi.367 Talous- ja velkaneuvoja voi esimerkiksi kirjoittaa hakemuksen liitteeksi vapaamuotoisen pyynnön, että asiassa ei määrättäisi selvittäjää, koska talous- ja velkaneuvonta tulee laatimaan maksuohjelmaehdotuksen velallisen puolesta ja samalla kertoo syyn, miksi ehdotusta ei ole voitu liittää vielä hakemukseen. Maksuohjelmaehdotuksen laatiminen vasta aloittamispäätöksen jälkeen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun yy Maksuohjelmaehdotusta ei ole ehditty laatimaan hakemuksen liitteeksi, koska joskus velallisella voi olla kiire – esimerkiksi väliaikaisen kiellon hakemiseksi – jättää hakemus käräjäoikeuteen368. yy Jokin olennainen maksuohjelmaan laatimiseen vaikuttava seikka ei ole vielä varmistunut. yy Velkajärjestelyn myöntäminen olisi hyvin epävarmaa. 3.5.6Perusteet selvittäjän määräämiselle Selvittäjä voidaan määrätä entiseen tapaan laatimaan maksuohjelma, jos hakemukseen ei ole liitetty ehdotusta maksuohjelmaksi369. Silloinkaan tuomioistuimen ei ole pakko määrätä aloittamispäätöksen yhteydessä selvittäjää, vaan tuomioistuin voi antaa velalliselle mahdollisuuden toimittaa maksuohjelmaehdotus myöhemmin, mitä käsiteltiin edellisessä kappaleessa. Jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelmaehdotus, tuomioistuin ei saa koskaan määrätä selvittää, ennen kuin velkojia on kuultu sekä hakemuksesta että maksuohjelmaehdotuksesta370. Velkojien kuulemisen jälkeen selvittäjä ”voidaan määrätä vain, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi tarpeen”371. Lähtökohta on, että jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelma, selvittäjää ei ole yleensä tarpeen määrätä lainkaan372. Siten tuomioistuin ei voi määrätä selvittäjää vain sen vuoksi, että tiedoksiantojen toimittaminen siirrettäisiin tuomioistuimelta selvittäjälle.373 Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotuksessa oleva puute ei ole riittävä peruste selvittäjän määräämiseen, vaan silloin tuomioistuin varaa velalliselle tilaisuuden määräpäivään mennessä laatia uuden ehdotuksen374. Myöskään pelkkä velkojan riitautus ei ole peruste selvittäjän määräämiselle, vaan jos riitautuksen perusteella tulee esille niin riitainen tai epäselvä seikka, jonka selvittämiseen tarvitaan selvittäjää375. Kyseessä on siis niin poikkeuksellinen tilanne, että tuomioistuin ei voi tehdä ratkaisua asiassa esitetyn aineiston perusteella, eikä selviäisi, vaikka velalliselta tai velkojalta pyytäisi täydennystä tai mahdollisesti järjestettäisiin suullinen kuuleminen. Asiassa on siis jotain lisäselvitettävää, johon tarvitaan ulkopuolista selvittäjää376. Esimerkiksi maksuvaran laskemista tai varallisuuden säilyttämistä koskeva tulkintaerimielisyys ei ole peruste määrätä selvittäjää, vaan tuomioistuin voi itse ratkaista riitaisuuden lausumien perusteella. Samoin erimielisyys varallisuuden arvosta ei yleensä ole peruste selvittäjän määräämiseen, vaan tuomioistuin kykenee ratkaisemaan asian esitetyn näytön perusteella. 3.5.7Talous- ja velkaneuvojan rooli ehdotuksen laatijana Ehdotuksen maksuohjelmaksi voi laatia vain selvittäjä tai velallinen377. Siten talous- ja velkaneuvoja voi laatia ehdotuksen vain velallisen puolesta ja hänen hyväksynnällään. Talous- ja velkaneuvojan laatima mak367 368 369 370 371 372 373 374 375 376 377 VJL 54 § 2 mom 1 ja 3 kohta Koskelo & Lehtimäki, 124. HE 183/1992 VJL 21 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. HE 83/2014, 35. VJL 64 § 1 mom HE 83/2014, 35, 75. VJL 52 a § 1 mom. HE 83/2014, 35, 73, 75. VJL 64 § 1 mom HE 83/2014, 75 HE 83/2014, 75 HE 83/2014, 75. VJL 58 § 1 mom HE 83/2014, 22–23, 75 HE 83/2014, 22 VJL 23 § 3 mom 79 suohjelma on aina velallisen ehdotus maksuohjelmaksi.378 Talous- ja velkaneuvojan on käytävä laatimansa ehdotus asiakkaan kanssa läpi ja asiakkaan on se hyväksyttävä. Talous- ja velkaneuvoja ei ole puolueeton taho niin kuin selvittäjä, vaan velallisen avustaja379. Uuden yksinkertaistetun menettelyn mukaan tuomioistuimelle on toimitettava kirjallisena velallisen lausuma maksuohjelmaehdotuksesta – jos talous- ja velkaneuvoja laatii ehdotuksen velallisen puolesta, velalliselta ei tarvita erillistä lausumaa, koska oletetaan, että itse ehdotus on velallisen näkemys maksuohjelman sisällöstä380. Vaikka talous- ja velkaneuvoja on velallisen avustaja, neuvojien laatimien ohjelmien on oltava laadukkaita, uskottavia ja luotettavia – muutoin ohjelmien riitautus työllistää turhaan ja selvittäjien määrääminen yleistyy uudelleen. Talous- ja velkaneuvojan on varmistettava maksuohjelman tietojen oikeellisuus hakemuksen liiteasiakirjoista. Talous- ja velkaneuvojan on laadittava ohjelma lain säännösten, ennakkopäätösten sekä yleisesti vakiintuneen oikeuskäytännön ja oikeusohjeiden mukaan.381 Jos jokin maksuohjelman seikka on selvästi tulkinnanvarainen eli käytäntö ei ole vakiintunut tai siitä on perustellusti myös eriäviä näkemyksiä, silloin talous- ja velkaneuvoja luonnollisesti laatii velallisen etua puoltavan tulkinnan mukaisen ehdotuksen. Joissakin tilanteissa voi olla parempi, ettei talous- ja velkaneuvoja laadi maksuohjelmaehdotusta, jotta talousja velkaneuvonnan uskottavuus säilyy. Sellaisia tilanteita saattaisivat olla esimerkiksi:382 yy talous- ja velkaneuvoja ei ole varma velallisen antaman tiedon oikeellisuudesta yy velallinen vaatii ehdotuksen laatimista tavalla, joka on lain tai vakiintuneen käytännön vastainen yy hakemus tultaisiin hyvin todennäköisesti hylkäämään edellytysten puuttumisen tai velkajärjestelyn esteen vuoksi yy velallinen ei hyväksy talous- ja velkaneuvojan tekemää ehdotusta. 3.5.8Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Uusia säännöksiä selvittäjän määräämisestä, velkojien kuulemisesta ja velkajärjestelyn aloittamisesta, kun hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmasta, sovelletaan niissä velkajärjestelyasioissa, joissa asia on tullut vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen383. Aikaisemmin vireille tulleissa asioissa selvittäjä voidaan määrätä aikaisempaan tapaan, vaikka hakemukseen olisi liitetty ehdotus maksuohjelmaksi. 3.6 Tiedoksiannot sähköpostitse 3.6.1 Tiedoksiannot velkojille Velkajärjestelyhakemuksessa voi olla kymmeniä velkoja, jolloin postitse lähetettävät tiedoksiannot työllistävät tuomioistuinta ja aiheuttavat postitus- ja kopiointikustannuksia. Lakia muutettiin niin, että nyt tiedoksiannot toimitetaan velkojille ensisijaisesti sähköpostitse tai muulla mahdollisella sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä, ellei velkoja ilmoita prosessiosoitteekseen postiosoitetta.384 Talous- ja velkaneuvoja voisi helpottaa tuomioistuimen työtä vielä enemmän lähettämällä tuomioistuimen käyttöön hakemuksen liitteineen valmiiksi skannattuna. Samalla asiakirjat tulisivat skannattua myös talous- ja velkaneuvonnan arkistoon. Toisaalta, jos talous- ja velkaneuvontayksikössä ei ole luvallista lähettää velkajärjestelyasioita suojaamattomassa sähköpostissa, vaan skannatut hakemukset pitäisi toimittaa esimerkiksi muistitikulla, ei saavuteta olennaista työn säästöä. 378 379 380 381 382 383 384 80 Koskelo & Lehtimäki, 354–355 LaVM 12/2014, 7 VJL 38 a § 2 mom. HE 83/2014, 65 HE 83/2014, 23 HE 83/2014, 23 Voimaantulosäännös 4 mom HE 83/2014, 22, 27, 35, 58, 73–74. VJL 62 a § 2 mom ja 11 b § 8 kohta Velkojan haluama prosessiosoite selvitetään velkaselvittelyn yhteydessä, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4.2.8 jaksossa sivulla 66. Velkojaa pyydetään ilmoittamaan prosessiosoitteekseen sähköpostiosoite tai postiosoite eli velkoja saa itse valita, kumpaan haluaa tiedoksiannot385. Tehokkuus- ja kustannussyistä olisi erittäin tärkeää, etteivät ainakaan yleisimmät velkojat tai perintätoimistot ilmoittaisi postiosoitetta, koska muuten lain tarkoitus vesittyy. Velkoja on luonnollisesti velvollinen ilmoittamaan, jos prosessiosoite muuttuu.386 Lain esitöissä on tulkittu, että jos velkoja ei erikseen ilmoita postiosoitetta prosessiosoitteeksi, silloin voidaan käyttää sähköpostiosoitetta387. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi jos: yy velkoja ei ole vastannut saldopyyntöön eli ei ole lähettänyt saldoilmoitusta yy velkoja ilmoittaa saldon, mutta ei yhteystietoja yy velkojan saldoilmoituksessa on osoite, mutta ilmoituksessa ei ole erikseen mainittu, että kyseessä on prosessiosoite, johon velkoja haluaa tiedoksiannot. Jos velkoja ei vastaa saldopyyntöön ja kyseessä on pienvelkoja tai yksityisvelkoja, sähköpostiosoite ei välttämättä ole yleisesti tiedossa tai internetistä löytyvä osoite ei välttämättä ole ajan tasalla. Silloin saattaakin olla turvallisempaa laittaa prosessiosoitteeksi postiosoite, vaikka velkoja ei ole sitä erikseen vaatinut. 3.6.2Tiedoksiannot velalliselle Myös tiedoksiannot velalliselle ja velallista avustavalle talous- ja velkaneuvojalle voidaan lakimuutoksen jälkeen toimittaa sähköpostitse388. Lakiin ei tullut vastaavaa säännöstä kuin velkojille, että velallisen pitäisi erikseen ilmoittaa, haluaako hän tiedoksiannot postiosoitteeseen vai sähköpostiosoitteeseen. Jos velallinen tai talous- ja velkaneuvoja ei halua tiedoksiantoja sähköpostisoitteeseen, silloin hakemuksessa ei pidä ilmoittaa sähköpostiosoitetta lainkaan. Menettelyn tehostamisen vuoksi talous- ja velkaneuvonnan kannattaisi vastaanottaa tiedoksiannot sähköpostilla. Osa velallisista saattaa lukea vain erittäin harvoin sähköpostinsa tai maksamattomien laskujen vuoksi nettiyhteys on poikki. Siksi talous- ja velkaneuvojan tulisikin varmistaa asiakkaalta hakemuksen yhteystietokohtaa täytettäessä, että lukeeko asiakas sähköpostinsa varmuudella niin usein, että siihen voi lähettää postia, johon on reagoitava määräajan kuluessa. 3.6.3Yhteystietojen merkitseminen hakemukseen Velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole vielä kohtaa velkojan sähköpostiosoitteelle, mutta lomaketta tullaan varmasti muuttamaan. Velkojaluetteloon ei nähtävästi tarvitse kirjata velkojan muita yhteistietoja, jos prosessiosoitteena on sähköpostiosoite. Jos osoitteistoon kirjataan sekä postiosoite että sähköpostiosoite, tuomioistuin ei voi tietää ilman saldoilmoitusten läpiselaamista, kumman velkoja on halunnut prosessiosoitteeksi. Siten osoitteistoon tulee kirjata vain jompikumpi yhteystieto. 3.6.4Arkaluonteisten ja salassa pidettävien tietojen lähettäminen sähköpostilla Eri tahoilla on hyvin erilaiset käsitykset siitä, millaisia asiakasta koskevia tietoja saa lähettää suojaamattomassa sähköpostiyhteydessä. Esimerkiksi useimmissa talous- ja velkaneuvontayksikössä on ohje, ettei sähköpostitse saa lähettää mitään asiakasta koskevia tietoja, joista asiakas voisi olla tunnistettavissa – ei edes nimeä tai syntymäaikaa. Siten monessa yksikössä ei saa käyttää sähköpostia edes saldotietojen tilaamiseen ja sovintoehdotukset on lähetettävä postitse. Velkajärjestelylain mukaiset sähköpostitse tapahtuvat tiedoksiannot 385 386 387 388 HE 83/2014, 73–74. VJL 11 b § 8 kohta. HE 83/2014, 58, 74 HE 83/2014, 58 VJL 62 a § 2 mom 81 eivät ole kuitenkaan ongelma talous- ja velkaneuvontayksiköille, koska heidän tarvitsee vain vastaanottaa tiedoksiantoja. Siitä, voiko talous- ja velkaneuvoja lähettää täydennyksiä, vastineita ja lausumia suojaamattomassa sähköpostissa tuomioistuimelle, velkojalle tai selvittäjälle, päättää jokaisen talous- ja velkaneuvojan työnantaja erikseen. Kuitenkin velkajärjestelyhakemus on tuomioistuimessa julkinen asiakirja389. Ainoastaan osa hakemuksen asiakirjoista, kuten ne, jotka sisältävät arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämästä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista, olisivat salassa pidettäviä390. Kuitenkaan lain esitöiden mukaan esimerkiksi lääkärintodistus ei ole aina salassa pidettävä, vaan esimerkiksi silloin, jos kyse on mielenterveyteen liittyvistä sairauksista391. Lain esitöiden mukaan useimmat velkajärjestelyyn liittyvät asiakirjat ovat julkisia ja ne voidaan lähettää suojaamattomassa sähköpostiyhteydessä. Tuomioistuimen on lähetettävä tiedot suojatussa sähköpostissa, jos velkaantumisselvitys sisältää salassa pidettäviä tietoja tai velkoja haluaa nähtäväkseen esimerkiksi salassa pidettävän lääkärintodistuksen. Suojatun sähköpostin lähettämisessä tai vastaanottamisessa ei ole ongelmaa, koska tuomioistuimilla on mahdollisuus suojatun sähköpostin käyttämiseen ja jokainen vastaanottaja pystyy avaamaan sen.392 Selvittäjillä ei yleensä ole mahdollisuutta lähettää sähköpostia suojatussa yhteydessä, joten heidän on lähetettävä salassa pidettäviä tietoja sisältävät asiakirjat postitse tai sähköpostitse niin, että asiakirja suojataan salasanalla ja salasana ilmoitetaan velkojalle erikseen. Pääsääntöisesti selvittäjät lähettävät velkajärjestelyasioissa vain julkisia asiakirjoja, joten ne voidaan lähettää suojaamattomassa sähköpostissa.393 3.6.5Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Tiedoksiannot voidaan lähettää sähköpostitse niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille 1.1.2015 tai sen jälkeen394. Kyseessä voi olla velkajärjestelyhakemus, maksuohjelman muutoshakemus, lisäsuorituksen vahvistamishakemus tai raukeamishakemus. Jos haetaan maksuohjelman muuttamista, raukeamista tai lisäsuoritusten vahvistamista, ainakaan ennen vuotta 2015 aloitetuissa velkajärjestelyissä velkojaa ei ole pyydetty ilmoittamaan VJL 11 b §:n mukaisessa velkaselvittelyssä prosessiosoitetta, johon VJL 62 a §:ssä viitataan. Tarkoituksenmukaista kuitenkin on, jos sähköpostiosoitteet ovat helposti selvitettävissä tai päivitettävissä, niitä voitaisiin käyttää. 3.7 Lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen 3.7.1 Mitä muuttui ja miksi Lisäsuoritusvelvollisuuden on koettu työllistävän liikaa talous- ja velkaneuvontaa. Toisekseen ongelmana on niiden velallisten tilanne, jotka eivät ole säästäneet tai tilittäneet ajoissa lisäsuorituksia, vaan joutuvat maksamaan niitä vielä maksuohjelman päättymisen jälkeenkin. Seuraavilla lisäsuoritusvelvollisuutta koskevilla lakimuutoksilla pyritään vähentämään edellä mainittuja ongelmia kuitenkin niin, ettei velkojien asema heikkene liikaa.395 Samalla kannustetaan velallisia tulonhankintaan ja pyritään ehkäisemään ongelmia, jotka aiheutuvat tiukasta taloudesta maksuohjelman aikana396. 389 390 391 392 393 394 395 396 82 Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 1 §, 7–8 §. HE 83/2014, 74 Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 9 §. HE 13/2006, 40 HE 83/2014, 74 HE 83/2014, 74 Voimaantulosäännös 4 mom HE 83/2014, 13–17, 27, 29–30, 43, 63–64 HE 83/2014, 27, 43 Lisäsuoritusten säästäminen ja tilittäminen on edelleen selvästi velallisen vastuulla, joten asiakkaille kannattaisi edelleen korostaa, että lisäsuoritukset olisi hyvä tarkistaa vuosittain397. Jatkuva tarkistaminen luonnollisesti lisää talous- ja velkaneuvonnan työtä, mutta monesti työtä on enemmän siitä, kun laskelmat lasketaan takautuvasti kerralla koko maksuohjelman ajalta vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Oma kokemukseni myös on, että vaikka olen korostanut jokaiselle asiakkaalle vuosittaisen tarkistamisen tärkeyttä, käytännössä vain osa ottaa yhteyttä. 3.7.2 Lisäsuorituksen tilitysraja nousee Lisäsuoritusvelvollisuutta lievennettiin hieman, kun lisäsuoritusvelvollisuuteen johtava raja nouse vuonna 2015 nykyisestä 970 eurosta 2 000 euroon, jota tarkistetaan jatkossakin vuosittain kansaneläkeindeksin mukaisesti398. 3.7.3Lisäsuoritusvelvollisuutta ei tarvitse vahvistaa kaikkiin maksuohjelmiin Aikaisemmankin lain mukaan oli mahdollista, ettei aina vahvistettaisi lisäsuoritusvelvollisuutta, mutta niin on kuitenkin kaavamaisesti lähes poikkeuksetta tehty399. Nyt lakiin otettiin asiasta nimenomainen ja ehdottomampi määräys, jottei lisäsuoritusvelvollisuutta määrättäisi tarpeettomasti, mikä vähentäisi sekä talous- ja velkaneuvojien että velkojien työtä. Tulojen nousuun perustuvaa lisäsuoritusvelvollisuutta ei määrätä, jos on todennäköistä, että velallisen tulot eivät tule nousemaan yhtenäkään maksuohjelman aikaisena vuotena laissa mainittua määrää enempää (2 000 euroa vuonna 2015). Lähinnä säännös koskisi eläkkeellä olevia tai pian eläkkeelle siirtyviä.400 Sen sijaan pitkäaikaistyöttömälle lisäsuoritusvelvollisuus tulee vahvistaa, koska tulojen olennainen nouseminen on mahdollista. Eläkkeellä olevallekin pitää vahvistaa lisäsuoritusvelvollisuus, jos hänellä on tai todennäköisesti tulee rajan ylittäviä työ- tai elinkeinotuloja401. Säännös on nimenomaan ehdottomassa muodossa ”ei vahvisteta”, eikä esimerkiksi ”voidaan jättää” vahvistamatta. Hallituksen esityksessä suositellaan, että epäselvissä tilanteissa lisäsuoritusvelvollisuus olisi syytä vahvistaa.402 Pelkkä velkojan vaatimus lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamisesta ei ole kuitenkaan riittävä peruste. Lain esitöissä on hieman harhaanjohtavasti todettu, että lisäsuoritusvelvollisuus pitäisi kuitenkin vahvistaa nuorille eläkkeensaajille. Asiayhteydestä voi kuitenkin päätellä, että jos on myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki, silloin lisäsuoritusvelvollisuus pitäisi vahvistaa, mutta jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty nuorelle toistaiseksi, silloin lisäsuoritusvelvollisuutta ei vahvistettaisi.403 Uudella säännöksellä ei ole vaikutusta kertaluonteisiin suorituksiin perustuvaan lisäsuoritusvelvollisuutteen eli se vahvistetaan kaikki maksuohjelmiin, vaikka osapuolten suostumuksella sekin voidaan jättää pois404. Lisäsuoritusvelvollisuus jätetään maksuohjelmista yksinkertaisesti pois siten, ettei maksuohjelmaan laiteta tulojen nousuun perustuvia määräyksiä lisäsuoritusvelvollisuudesta. Selkeämpää kuitenkin on, että lisäksi maksuohjelmassa erikseen mainitaan, ettei velallisella ole lisäsuoritusvelvollisuutta405. Lain esitöissä on aika erikoisesti todettu, että vaikka lisäsuoritusvelvollisuutta ei olisi sisällytetty maksuohjelmaan, lisäsuoritusvelvollisuus voitaisiin vahvistaa raukeamisen sijaan406. Tulkintaa voi kriti397 HE 83/2014, 15–16, 27, 29 398 LaVM 12/2014, 6 ja 9 – lakivaliokunta korotti hallituksen esityksessä ehdotettua rajaa vielä 1.500 eurosta 2.000 euroon. HE 83/2014, 16, 29, 64. VJL 35 a § 5 mom 399 HE 98/2002, 35–36. HE 83/2014, 16 400 HE 83/2014, 16, 29–30, 63–64. LaVM 12/2014, 6. VJL 35 a § 1 mom 401 HE 83/2014, 63 402 HE 83/2014, 63 403 HE 83/2014, 63 404 HE 83/2014, 30 405 HE 98/2002, 40. Niiranen & Jokinen, sivun 67 alaviite 406 HE 83/2014, 63. VJL 42 § 5 mom 83 soida, koska lisäsuorituksen vahvistamisen edellytyksenä on, että maksuohjelman raukeamiselle on peruste. Maksuohjelma voidaan puolestaan määrätä raukeamaan, jos velallinen on laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen407. Mutta jos maksuohjelmassa ei ole määräystä lisäsuoritusvelvollisuudesta, velallinen ei ole laiminlyönyt maksuohjelman noudattamista, vaikka tulot olivat parantuneet olennaisestikin. Myöskään myötävaikutusvelvollisuus ei nykyisin edellytä ilmoittamaan parantuneesta maksukyvystä408. Eli koska velallinen ei ole laiminlyönyt maksuohjelmaa eikä myötävaikutusvelvollisuutta, maksuohjelmaa ei voida määrätä raukeamaan, eikä silloin myöskään vahvistaa lisäsuoritusvelvollisuutta.409 Velkoja ei myöskään voisi pyytää selvitystä lisäsuoritusvelvollisuudesta, jos ei ole määrätty lisäsuoritusvelvollisuutta410. 3.7.4Uusi lisäsuorituslaskuri Päivitetty lisäsuorituslaskuri on ladattavissa maksutta kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta411. 3.7.5 Lisäsuoritukset voi tilittää myöhemmin Aikaisemman lain mukaan lisäsuoritukset piti tilittää velkojille kalenterivuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä. Lakimuutoksen jälkeen riittää, että velallinen tilittää lisäsuoritukset viimeistään seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Tällöin lisäsuoritukset voidaan selvittää yksinkertaisemmin verotuspäätöksen perusteella, eikä tietoa tarvitse etsiä erilaisista tai useita tulotositteista. Jos maksuohjelma päättyy kesken vuoden eli muulloin kuin joulukuun lopussa, viimeisen vuoden lisäsuoritukset on kuitenkin tilitettävä joko päättymisvuoden joulukuun loppuun mennessä tai kuuden kuukauden kuluttua maksuohjelman päättymisestä riippuen siitä, kumpi ajankohta on myöhäisempi.412 Yhtenä ongelmana on ollut, että asiakas ei ole säästänyt lisäsuorituksia, jolloin niiden tilittäminen pitkittyy. Lakimuutos saattaa osaltaan pahentaa tilannetta, joten asiakkaille pitää entistäkin enemmän korostaa lisäsuoritusten säästämistä. Vaikka lisäsuoritukset lasketaan ja tilitetään jälkikäteen, erittäin hyödyllistä olisi tehdä asiakkaalle etukäteen arviolaskelma siitä, kuinka paljon asiakkaan suurin piirtein pitäisi varautua säästämään, vaikka se lisääkin talous- ja velkaneuvojan työtä. Arviolaskelman tekemiseksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla on asiakkaille tarkoitettu laskuri413. Säännöksessä annetaan myös mahdollisuus määrätä tilitysajankohta maksuohjelmassa toisin, jos siihen on jokin erityinen syy. Yleensä poikkeavaan tilitysmääräykseen ei liene tarvetta. Osa asiakkaista haluaa selvittää ja tilittää lisäsuoritusvelvollisuutensa mahdollisimman nopeasti eli esimerkiksi heti vuoden viimeisen palkkatositteen perusteella. Asiakkaan aktiivisuutta kannattaa tukea, eikä talousja velkaneuvonnan pitäisi kieltäytyä lisäsuoritusten laskemisesta sillä perusteella, ettei verotustietoja ole vielä käytettävissä.414 Vastaavasti hyvin suurelle osalle asiakkaista lisäsuoritusvelvollisuus voidaan laskea jo esitäytetyn veroilmoituksen liitteenä olevan verotuspäätöksen perusteella, eikä tarvitse odottaa verotuksen valmistumista415. Kun on kolme ajankohdallisesti vaihtoehtoista tositetta lisäsuoritusten laskemiselle, lisäsuoritusasiakkaat myös jakautuvat nykyistä tasaisemmin koko vuoden ajalle. 407 408 409 410 411 412 413 414 415 84 VJL 42 § 4 mom 1 kohta VJL 7 § Niiranen & Jokinen, 70–74 HE 83/2014, 63–64. VJL 7 § 3 mom Laskuri löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > lisäsuoritusvelvollisuus LaVM 12/2014, 9 – lakivaliokunta lisäsi mahdollisuuden maksaa kuusi kuukautta päättymisen jälkeen, jos maksuohjelma päättyy loppuvuodesta. HE 83/2014, 16–17, 30, 64. VJL 35 a § 5 mom Laskuri löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > lisäsuoritusvelvollisuus HE 83/2014, 16–17, 30, 64 HE 83/2014, 30 Verotuspäätöksestä eivät ilmene ainakaan seuraavat tulolajit, joten ne on muistettava selvittää muista tositteista: yy luontoisedut yy verottomat tulot, kuten sosiaalietuudet, esimerkiksi asumistuki kilometrikorvaukset päivärahat. 3.7.6 Velallisen osuuden määrittely selvittäjän saatavasta muuttuu Velkajärjestelylakia tarkennetaan siltä osin, että jos lisäsuoritusasiassa määrätään selvittäjä, velallinen maksaa maksuohjelmassa viimeksi vahvistetun maksuvaransa mukaisen osuuden selvittäjän saatavasta, jolloin velallisen sen hetkistä maksuvaraa ei tarvitse laskea. Velallinen voi kuitenkin tarvittaessa erikseen osoittaa, että hänen maksuvaransa on selvästi heikentynyt maksuohjelmassa vahvistetusta määrästä, jolloin lasketaan aikaisempaan tapaan velallisen maksuvara lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamishetkellä.416 3.7.7 Ennakkopäätös lisäsuoritusten maksuvelvollisuudesta Seuraava korkeimman oikeuden tuoreehko ennakkopäätös ei suoranaisesti liity lakimuutokseen, vaikka sivuaa velan lopullista vanhentumista: KKO:2014:62 ”Pankki ja velallinen olivat vuonna 2004 tehneet sopimuksen vapaaehtoisesta velkojen järjestelystä. Sopimuksen kohteena olevia velkoja koskeva ulosottoperuste oli annettu 11.8.1992. Maksuohjelman päätyttyä 30.4.2009 pankki vaati velalliselta sopimuksen perusteella lisäsuorituksia vedoten siihen, että velallisen tulot olivat maksuohjelman aikana lisääntyneet. Kun sopimuksessa tarkoitettujen velkojen ulosottokaaren 2 luvun 24 §:ssä säädetty ulosottoperusteen määräaika oli kulunut umpeen 1.3.2008, velat olivat vanhentuneet. Velkojalla ei ollut oikeutta saada uutta täytäntöönpanoperustetta sopimukseen perustuvista lisäsuorituksista.” Jos velallinen ei pääse yksimielisyyteen velkojan kanssa vapaaehtoiseen velkajärjestelysopimukseen perustuvista lisäsuorituksista, velkojalla ei ole ollut samaa mahdollisuutta kuin velkajärjestelylain perusteella tehdä lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamishakemusta oikeuteen417. Siten velkojat ovat saattaneet vaatia kanteella tuomioistuimessa sopimukseen perustuvan lisäsuorituksen vahvistamista418. Ennakkopäätös tarkoittaa sitä, ettei velkoja voi saada maksutuomiota sopimukseen perustuvan lisäsuoritusvelvollisuuden laiminlyömisestä, koska alkuperäistä vanhentumisaikaa ei voida sopimuksin pidentää: KKO:2014:62 ”Aikaisemman ulosottoperusteen olemassaolo ja sen määräajan umpeen kuluminen johtavat siihen, ettei velasta ole sopimuksesta huolimatta mahdollista saada suoritustuomiota, josta alkaisi uusi 15 vuoden ulosottoperusteen määräaika.” Näin ollen velkojan vaihtoehto on uhata koko velkajärjestelysopimuksen raukeamisella, jos lisäsuorituksista ei päästä sopimukseen419. Lisäsuoritusten laiminlyönti johtanee kuitenkin vain harvoin sopimuksen raukeamiseen. Ennakkopäätös saattaakin heikentää velkojien halukkuutta vapaaehtoisiin sovintoihin. Ennakkopäätöstä saatetaan osittain laajentaa koskemaan myös tuomioistuimen vahvistamia velkajärjestelyjä. Yleinen käytäntö on, että lisäsuoritusten maksamisesta päästään velallisen ja velkojan kesken sopimukseen, eikä ole tarvetta hakea lisäsuoritusten vahvistamista oikeudesta. Jos velallinen kuitenkin jättää sopimuksen noudattamatta, velkoja on voinut vaatia kanteella suorituksia lisäsuoritussopimukseen perustuen sen jälkeen kun, on kulunut yli kaksi vuotta maksuohjelman päättymisestä, koska silloin ei ole enää mahdollisuutta vaatia lisäsuoritusten vahvistamista oikeudessa. Nähtävästi tällaisestakaan sopimuksesta ei voisi vaatia kanteella suorituksia, mikä voi tarkoittaa lisäsuoritusten vahvista416 417 418 419 HE 83/2014, 75–76. VJL 70 § 2 mom VJL 61 a § Niiranen & Jokinen, 68 VJL 85 § 1 mom. VJL 42 § 4 mom 1 kohta. Niiranen & Jokinen, 71–72 85 mishakemusten lisääntymistä tai velkojat eivät ole halukkaita tekemään lisäsuorituksista sopimuksia, jotka kestävät pidempään kuin kaksi vuotta ohjelman päättymisestä. 3.7.8 Voimaantulosäännökset Uutta 2 000 euron rajaa sovelletaan myös ennen lakimuutosta vahvistettuihin maksuohjelmiin, vaikka niissä olisi määrätty alemmasta rajasta420. Voimaantulosäännöksissä ei ole mainintaa sopimusperusteisista velkajärjestelyistä, mutta aikaisempien lakimuutosten perusteella pitäisi olla selvää, että rajan nostaminen koskisi myös vapaaehtoisia velkajärjestelyjä421. Lisäksi VJL 85 pykälässä on joka tapauksessa maininta, että vapaaehtoisissa velkajärjestelyissä maksuohjelman muuttamiseen ja raukeamiseen sovelletaan velkajärjestelylain säännöksiä ja lakimuutoksen 1273/2002 voimaantulosäännöksen 5 momentissa lisäsuoritusvelvollisuus tavallaan rinnastettiin muuttamiseen. Koska mahdollisuudesta jättää lisäsuoritusvelvollisuus kokonaan vahvistamatta ei ole voimaantulosäännöksissä erillistä mainintaa, säännöstä sovelletaan maksuohjelmiin, jotka vahvistetaan 1.1.2015 jälkeen. Uutta tilitysajankohtaa sovelletaan myös ennen lakimuutosta vahvistettuihin maksuohjelmiin eli myös niihin, joiden määräyksissä on tilitysajankohtana maaliskuu422. Siten vuoden 2014 lisäsuoritusten tilittämiseen on aikaa 31.12.2015 saakka. Koska maksuvaran määrittämisestä selvittäjän saatavan maksamiseksi ei voimaantulosäännöksissä ole erillistä mainintaa, säännöstä sovelletaan, jos lisäsuoritusvelvollisuus vahvistetaan 1.1.2015 jälkeen. 420 Voimaantulosäännös 5 mom 421 Esimerkiksi lain 8.12.2006/1088 voimaantulosäännöksen 2 mom 422 Voimaantulosäännös 5 mom 86 4 MUUT VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOKSET 4.1 Omistusasunnon säilyttäminen raskaammaksi Velkajärjestelylaissa omaksuttu ratkaisu omistusasunnon säilyttämisen turvaamiseksi on saatettu kokea velkojien kannalta epäoikeudenmukaiseksi, kun asunnossa on velatonta arvoa, jolloin velallisen ei tarvitse tilittää velkojille asumissuojaosuutta vastaavaa määrää. Velkojien asemaa parannettiin siten, että lakimuutoksen jälkeen vähimmäiskertymä lasketaan aina viiden vuoden maksuvarakertymän mukaan, kun aikaisemman lain mukaan se on laskettu kolmen tai viiden vuoden mukaan.423 Koska vähimmäiskertymän laskenta-aika on aina viisi vuotta, samoin lisäsuoritusvelvollisuus tavallisille veloille on viiden vuoden ajalta424. Lakimuutos koskee kaikkia niitä velallisia, joilla on omistusasunto eli myös niitä, joille ei muodostuisi asumissuojaosuutta. Velkajärjestelystä tuli jonkin verran raskaampi niille velallisille, joilla ei ole estettä velkajärjestelylle. Vaikka asiakkaat tyypillisesti eivät haluaisi luopua omistusasunnostaan, joskus on talous- ja velkaneuvonnassa syytä tehdä asiakkaalle vertailulaskelmia siitä, kuinka kauan he joutuvat maksamaan velkojaan – ja luottotiedoissa on maksuhäiriömerkintä – jos asunto säilyy ja kuinka nopeasti voisi aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä, jos möisi asunnon ja saisi kolmen vuoden maksuohjelman. Varsinkin, jos asunto on täydestä arvosta velkojen vakuutena eli asumissuojaosuutta ei muodostu tai sitä muodostuu vain hyvin vähän, kolmen vuoden maksuohjelma vuokralla asuen voi olla houkutteleva vaihtoehto425. Velkajärjestelyssä velallisen on maksettava tavallisia velkojaan vähimmäiskertymää vastaava määrä riippumatta siitä, saako velallinen pitää asuntonsa vai määrätäänkö se myytäväksi426. Siten velallinen joutuisi lähtökohtaisesti aina maksamaan viiden vuoden kertymää vastaavan määrän, vaikka velkajärjestelylle ei olisi estettä ja velallinen joutuisi luopumaan omistusasunnostaan. Lakiin on kuitenkin jäänyt mahdollinen ristiriita, koska VJL 30 § 2 momentin mukaan maksuohjelman kesto on kolme vuotta, mutta 3 momentin mukaan asunnon säilyessä ohjelman kesto voi olla kolmea vuotta pidempi. Pykälässä ei ole mainintaa, että kun asunto myydään, ohjelman kesto voi olla normaalia pidempi. Velallinen ei kuitenkaan pysty maksamaan vuokralla asuen viiden vuoden kertymään kolmessa vuodessa, joten sen lähtökohdan mukaan, että velallisen on maksettava tavallisia velkojaan vähimmäiskertymää vastaava määrä riippumatta siitä, saako velallinen pitää asuntonsa vai määrätäänkö se myytäväksi, ohjelman kesto olisi nähtävästi viisi vuotta, vaikka velallinen joutuisi myymään asunnon. Asia jää oikeuskäytännössä ratkaistavaksi, koska on nimittäin mahdollista tulkita myös niin, että jos velallinen joutuu myymään asunnon, kesto on normaali kolme vuotta. Tulkintaa puoltaa se, että vähimmäiskertymän laskenta-aikaa pidennettiin viiteen vuoteen muun muassa siksi, että velallinen saa pitää itsellään asunnon velatonta arvoa, mitä tavallaan hyvitetään velkojille pidemmällä maksuohjelmalla. Kun velallisen asunto myydään, pääsääntöisesti velaton arvo eli asumissuojaosuus tilitetään velkojille. Lain esitöissä on todettu hieman harhaanjohtavasti, että asumissuojaosuus tulisi velallisen hyväksy myös silloin, kun asunto myydään427. Ensisijainen lähtökohta kuitenkin on, että myynnistä saadut varat – myös asumissuojaosuus – käytetään tavallisten velkojen maksamiseen ja käytännössä vain poikkeuksellisesti tuomioistuin määrää, että velallinen saa käyttää asumissuojaosuutta esimerkiksi asumisen turvaamiseksi428. Alun perin oikeuskirjallisuudessa katsottiin, että asumissuojaosuus tulisi asunnon myyntitilanteessa velallisen hyväksi siten, että maksuohjelman kesto vastaavasti lyhenee eli riittäisi, että velallinen maksaa vain vähimmäiskertymää vastaavan määrän429. Myöhemmin oikeuskirjallisuudessa tulkintaa kuitenkin muutettiin, koska katsottiin, että vähimmäiskertymässä on 423 424 425 426 427 428 429 HE 83/2014, 17–18, 30, 44 ja 63. VJL 32 § 2 mom 2 kohta HE 83/2014, 63 Velalliselle ei tietenkään voi luvata kolmen vuoden ohjelmaa, koska jos todetaan este, kesto on viisi vuotta. VJL 32 § 1 mom ja 30 § 3 mom HE 83/2014, 17 VJL 34 § Koskelo & Lehtimäki 1993, s. 222 ja 224 87 kyse vähimmäismäärästä eikä enimmäismäärästä. Siksi maksuohjelman kesto olisi aina sama kuin muissakin tilanteissa, vaikka velallinen joutuisikin maksamaan enemmän kuin vähimmäiskertymää vastaavan määrän. Ainoastaan, jos maksuohjelman kestolle olisi ollut muita lyhentämisperusteita, kesto olisi voinut olla lyhyempi.430 Sittemmin maksuohjelman lyhentämisperusteita on lakimuutoksella olennaisesti vähennetty, eikä lyhentäminen käytännössä olisi enää mahdollista asunnon myynnin perusteella. Nyt muutetun lain perusteella näyttäisi olevan uudelleen mahdollista, että jos asumissuojaosuutta käytetään tavallisten velkojen maksamiseen eli viiden vuoden vähimmäiskertymää vastaava määrä tulee maksettua alle viidessä vuodessa, silloin maksuohjelman kesto on alle viisi vuotta, mutta kuitenkin vähintään kolme vuotta. Edellä mainituilla perusteilla, jos velallinen joutuu myymään asuntonsa, oikeudenmukaisemmalta saattaisi tuntua, että kesto olisikin silloin normaali kolme vuotta. Toisekseen velalliset olisivat erilaisessa ja osittain sattumanvaraisessa asemassa riippuen siitä, onko velallinen myynyt asunnon ennen velkajärjestelyn aloittamista vai aloittamispäivän jälkeen, koska edellisessä tapauksessa maksuohjelman kesto on kolme vuotta, mutta jälkimmäisessä saattaa olla viisi vuotta. Yleensä velallisia on ohjeistettua, että omistusasuntoa ei välttämättä kannata myydä ennen velkajärjestelyä, koska asunnon säilyttäminen velkajärjestelyssä voi olla mahdollista, velallinen saa hyväkseen asumissuojaosuuden ja velkojia kohdellaan tasapuolisesti. Jos hyväksytään edellä mainittu tulkinta viiden vuoden ohjelmasta myös silloin, kun asunto myydään, lakimuutoksen jälkeen velalliselle onkin edullisempaa myydä asunto ennen velkajärjestelyn aloittamista, jos on täysin varmaa, että: yy omistusasunto määrätään velkajärjestelyssä myytäväksi tai velallinen haluaa joka tapauksessa luopua omistusasunnosta. yy velkajärjestelylle ei olisi estettä eli ohjelman kesto olisi ilman asuntoa kolme vuotta yy asumissuojaosuutta ei muodostu ainakaan olennaisesti. Jos velallinen myy asunnon ennen velkajärjestelyn aloittamista, velkajärjestelyn lähtökohtainen kesto on kolme vuotta, mutta jos vasta aloittamispäätöksen jälkeen, kesto voikin olla viisi vuotta. Vähimmäiskertymä lasketaan viiden vuoden mukaan niissä maksuohjelmissa, joissa asia on tullut vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen431. Aikaisemmin vireille tulleissa asioissa vähimmäiskertymä lasketaan voimassa olevien säännösten eli kolmen tai viiden vuoden mukaan. 4.2 Muutokset maksujen lykkäämisessä 4.2.1 Lisää vapaakuukausia432 yli kolmen vuoden maksuohjelmiin Aikaisemman lain mukaan velallinen saattoi lykätä enintään kolmen kuukauden maksusuoritusten maksamista. Lakimuutoksella helpotettiin yli kolmen vuoden maksuohjelmista suoriutumista niin, että velallinen voi lykätä enintään viiden kuukauden suorituksia433. Samalla lakiin otettiin tarkennus, että mahdollisuus viiden kuukauden lykkäyksiin on vain silloin, kun ”maksuohjelman kesto tavallisten velkojen osalta on kolmea vuotta pidempi”. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että selvittäjän saatavan maksamiseen käytettyä aikaa ei oteta huomioon434. Jos maksuohjelman kesto on kolme vuotta neljä kuukautta selvittäjän saatavan maksamisen vuoksi, velallisella on nykyiseen tapaan vain kolme vapaakuukautta käytettävissään. 430 Koskelo & Lehtimäki 1997, 289 431 Voimaantulosäännös 4 mom 432 ”Vapaakuukausi” ei ole virallinen velkajärjestelyn termi, eikä sitä ole käytetty velkajärjestelylaissa, vaan uudessa hallituksen esityksessä. 433 HE 83/2014, 18–19, 27, 44, 65. VJL 41 § 2 mom 434 HE 83/2014, 65–66 88 Lykätyt maksut eivät ole maksuohjelman laiminlyömistä, joten ne eivät voi olla perusteena maksuohjelmakertymien täytäntöönpanoon. Maksuohjelmakertymiä voidaan pyytää täytäntöönpantavaksi, jos muut kuin velallisen lykkäämäksi ilmoittamat suoritukset ovat yli kolme kuukautta myöhässä. Jos muita laiminlyöntejä ei ole, lykättyjä maksuja voidaan periä ulosoton kautta, jos maksuohjelman päättymisestä on yli kolme kuukautta ja suorituksia on edelleen maksamatta.435 Jos velkoja kuitenkin laittaa maksuohjelman ulosottoon, vaikka ei ole VJL 42 § 1 momentin mukaisia täytäntöönpanoperusteita, lain esitöiden mukaan velallisella on mahdollisuus vastustaa sitä vedoten lykkäysoikeuteensa436. Tarkasti ottaen velallisen pitäisi siis maksaa esimerkiksi viideltä kuukaudelta lykkäämänsä suoritukset viimeistään kolmen kuukaudessa kuluessa maksuohjelman päättymisestä, mutta velkojat todennäköisesti suostuvat odottamaan viisikin kuukautta. Velallista voi olla kuitenkin syytä informoida, että viisi vapaakuukautta ei tarkoita automaattista viiden kuukauden pidennystä maksuaikaan ja velkojalla on maksuohjelman päätyttyä täytäntöönpanomahdollisuus kolmen kuukauden viivästyksen jälkeen lykättyjen maksujen osalta – eli velallisen lykkäämä maksu erääntyy maksuohjelman päättyessä ja jos velallinen ei sitä tuolloin kykene maksamaan, suositeltavaa on, että velallinen sopii velkojan kanssa maksamatta olevan määrän maksuaikataulusta. Uuden säännöksen perusteella on tulkinnanvaraista, jos maksuohjelman kestoa on jatkettu yksityisvelkojan hyväksi, mutta muiden velkojien osalta kesto on kolme vuotta, saako velallinen lykätä suorituksia kaikkien velkojen osalta viisi kuukautta vai vain yksityisvelkojan osalta. Koska muutoksen tarkoituksena on ollut helpottaa pitkässä maksuohjelmassa olevien velallisten asemaa, perustellumpaa olisi velallismyönteinen tulkinta eli lykkäys olisi mahdollista kaikki velkojen osalta. Toki velallisen voi olla hyvin vaikeaa selviytyä viiden kuukauden lykkäyksestä, kun maksuohjelman kesto päättyy muiden kuin yksityisvelkojan osalta, koska maksuvara menee kokonaisuudessaan yksityisvelkojen maksamiseen. 4.2.2Ilmoitus ilman perusteluita riittää Aikaisemman lain mukaan velallisen piti ilmoittaa velkojilleen lykkäämiseen syy, mikä on käytännössä katsottu tarpeettomaksi. Velallisen ei enää tarvitse perustella lykkäystään, vaan riittää pelkkä ilmoitus velkojille siitä, minkä kuukausien maksuja lykätään.437 Velkojilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus tiedustella syytä lykkäykseen, jolloin velallinen on tiedonanto- ja myötävaikutusvelvollisuutensa perusteella velvollinen vastamaan velkojan tiedusteluun438. 4.2.3Lykkäyslomake Ilmoituksen velkojille voi tehdä vapaamuotoisesti, mutta kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta on ladattavissa myös valmis lomake439. 4.2.4Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Lykkäysmahdollisuus koskee kaikkia velallisia eli myös niitä, joiden maksuohjelma on vahvistettu ennen lakimuutosta440. 435 436 437 438 439 HE 98/2002, 41. HE 83/2014, 66. Niiranen & Jokinen, 95. VJL 42 § 1 mom. HE 83/2014, 66 HE 83/2014, 66. VJL 41 § 2 mom VJL 6 ja 7 §. HE 83/2014, 66 Lomake löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > maksuohjelman muuttaminen 440 Voimaantulosäännös 6 mom 89 4.3 Mahdollisuus sopimusten irtisanomiseen Aikaisemman lain mukaan velallinen saattoi irtisanoa velkajärjestelyn aloittamisen perusteella vuokrasopimuksen, mutta ei esimerkiksi määräaikaisia kuntosalisopimuksia tai teleliittymiä, mikä on saattanut johtaa velallisen velkaantumiseen vielä aloittamispäätöksen jälkeenkin. Ongelma korjattiin muuttamalla lakia siten, että velallinen voi irtisanoa muunkin sopimuksen päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisehtojen estämättä. Pykälää tarkennettiin tältä osin siten, että irtisanomisoikeus koskee vain niitä sopimuksia, jotka velallinen on tehnyt kuluttajan ominaisuudessa.441 Vuokrasopimuksen irtisanomista koskeva kohta pysyy ennallaan, joten vuokrasopimuksen irtisanomisoikeus on muista sopimuksista poiketen myös elinkeinonharjoittajalla442. Yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskevia aloittamisen oikeusvaikutuksia on käsitelty tarkemmin 1.6.1 jaksossa sivulla 28. Sopimuksen luonteelle tai velallisen kyvylle sopimuksesta suoriutumiseen ei ole asetettu ehtoja, kuten maksuvaikeudet tai sosiaalinen suorituseste, vaan velkajärjestely itsessään on riittävä peruste. Velallinen saa siten itse täysin vapaasti päättää, minkä sopimuksen hän irtisanoo tai jättää voimaan. Velallisen ei tarvitse perustella irtisanomista muulla kuin velkajärjestelyn aloittamispäätöksellä, josta hän lienee velvollinen pyydettäessä toimittamaan kopion sopijapuolelle, vaikka aloittamispäätös näkyy kyllä luottotiedoissakin. Irtisanomisoikeus on sidottu velkajärjestelyn aloittamiseen. Kun talous- ja velkaneuvoja käy asiakkaan kanssa aloittamisen oikeusvaikutuksia läpi, asiakkaalta tulee kysyä, onko mahdollisia sopimuksia, jotka olisi tarvetta irtisanoa eli joita asiakas ei ole kyennyt noudattamaan tai joiden noudattaminen voi vaarantaa velkajärjestelystä selviytymisen. Sopimuksia ei voi irtisanoa vielä hakemuksen vireilletulon perusteella, koska väliaikaisen kiellon hakeminen ei koske VJL 19 §:ää443. Irtisanomisoikeutta koskeva VJL 19 § kuuluu aloittamisen oikeusvaikutuksiin, jotka tarkasti ottaen päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen444. Siten irtisanominen velkajärjestelylakiin vedoten ei tarkasti ottaen olisi enää mahdollista maksuohjelman vahvistamisen jälkeen. Tämän tiukan tulkinnan mukaan irtisanomisoikeutta ei olisi lainkaan, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan aloittamispäätöksen kanssa, mikä tuskin on ollut lainsäätäjän tarkoitus. Muutettavasta pykälästä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten velalliset voivat vedota irtisanomisoikeuteen lain voimaantulon jälkeen riippumatta siitä, onko velkajärjestely aloitettu ennen vai jälkeen lakimuutoksen. 4.4 Tuomioistuimen on ilmoitettava raukeamisesta velkojille Aikaisemman lain mukaan tuomioistuimella ei ollut velvollisuutta ilmoittaa kaikille velkojille, jos maksuohjelma määrätään raukeamaan, joten välttämättä velkojat eivät ole aina tienneet maksuohjelman raukeamisesta. Ongelma korjattiin muuttamalla lakia siten, että jatkossa tuomioistuimen on ilmoitettava velallisen ja ulosottoviranomaisen lisäksi kaikille velkojille, jos maksuohjelma raukeaa445. Tuomioistuin käyttää ilmoittamiseen maksuohjelman mukaista velkojien osoitteistoa, joka ei välttämättä ole aina ajan tasalla. Osoitteiden päivittäminen ilmoitusten tekemiseksi ei olisi kuitenkaan mielekästä eikä tarpeellistakaan. Myös raukeamisesta voidaan jatkossa ilmoittaa sähköisesti446. 441 442 443 444 445 446 90 HE 83/2014, 61. VJL 19 § 1 mom VJL 19 § 12 mom VJL 21 § 1 mom VJL 22 § 1 mom HE 83/2014, 73. VJL 62 a § 1 mom HE 83/2014, 73–74 ja 76 Raukeamishakemuksen hylkäämisestä ei tarvitse ilmoittaa velkojille, joten on mahdollista, että toinen velkoja hakee raukeamista myöhemmin samasta syystä, koska ei ole tiennyt aikaisemmasta raukeamishakemuksesta. Muutettavasta pykälästä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten laajempaa ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan aina, jos velkajärjestely määrätään raukeamaan lain voimaantulon jälkeen. 4.5 Velkajärjestelylain muuttamiseen liittyvät muut muutokset 4.5.1 Hakemuslomake Oikeusministeriö tullee muuttamaan velkajärjestelyhakemuksen kaavaa lakimuutoksen johdosta kevään 2015 aikana. 4.5.2Asetukset Asetuksiin tehtiin seuraavat muutokset: • Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi tarvittavat verotustodistukset säädettiin maksuttomiksi asetustasolla (aikaisemmin ollut verohallinnon sisäinen ohje)447. • Vähäinen jako-osuus, joka voidaan jättää tilittämättä velkojille maksuohjelmassa ja maksuohjelman muutoksessa, nostettiin 50 euroon448. • Säädettiin, mitä tietoja tuomioistuimen tulee ilmoittaa kaupparekisteriin velkajärjestelyn saavasta elinkeinonharjoittajasta449. • Selvittäjän palkkion määräytymistä täydennettiin tilanteella, kun järjestellään elinkeinotoiminnan velkoja450. • Selvittäjän kulujen määräytymistä täsmennettiin niin, että sähköisestä tiedoksiannosta aiheutuvat kulut sisältyvät selvittäjän palkkioon451. Elinkeinonharjoittajalta vaadittavia liitteitä ja selvityksiä koskevat asetuksiin tehtävät muutokset on käsitelty 1.5.3.3 jaksossa sivulla 19. 4.5.3Laki talous- ja velkaneuvonnasta Talous- ja velkaneuvontalakiin tulevaa muutosta on käsitelty tarkemmin elinkeinonharjoittajien yhteydessä 1.7 jaksossa sivulla 35. 447 448 449 450 VJA 2 § 2 mom. LaVM 12/2014, 7 VJA 6 a § VJA 10 a § Oikeusministeriön asetus yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkioista ja kulukorvauksesta (1212/2001) 1 § 1 mom 3 kohta 451 Oikeusministeriön asetus yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkioista ja kulukorvauksesta (1212/2001) 6 § 2 mom 91 5 ERÄPÄIVÄSTÄ LASKETTAVA VANHENTUMINEN 5.1 Mitä muuttui ja miksi Velat, joihin sovelletaan vanhentumislakia, mutta joista ei ole täytäntöönpanokelpoista ulosottoperustetta, eivät ole vanhentuneet lopullisesti, vaan niiden vanhentumisen pystyi katkaisemaan uudelleen ja uudelleen. Siten perinnässä on edelleen 1980-luvulla syntyneitä velkoja. Ulosottokaarta ja vanhentumislakia muutettiin niin, että lähes kaikki vanhentumislain soveltamisalaan kuuluvat velat vanhentuvat lopullisesti viimeistään 20 tai 25 vuodessa velan erääntymisestä.452 5.2 Soveltamisala Velan lopullinen vanhentuminen lasketaan velan erääntymisestä, jos: 1. 2. 3. Velkaan sovelletaan vanhentumislakia. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi verot, joiden vanhentumisaika on muutenkin lyhyempi.453 Kyseessä on sopimukseen perustuva rahavelka. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi vahingonkorvausvelat, joista on yleensä ulosottoperuste, jolloin ne vanhentuvat lopullisesti ulosottokaaren perusteella 15 tai 20 vuodessa maksutuomiosta.454 Velallisena on luonnollinen henkilö eli yksityishenkilö tai yksityinen elinkeinon-, liikkeen- tai ammatinharjoittaja.455 5.3 Vanhentumisaika alkaa eräpäivästä Velan lopullinen vanhentuminen alkaa kulua erääntymisestä samoin kuin ennallaan pysynyt velan yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika456. Erääntymisen jälkeen tehty maksusopimus ei pidennä vanhentumisaikaa, joka lasketaan aina ensimmäisestä erääntymisestä. Mutta jos velan erääntymisajankohtaa on siirretty sopimuksella ennen velan erääntymistä, silloin vanhentuminen lasketaan uudelleen sovitusta eräpäivästä.457 Jos velan eräpäivästä ei ole sovittu, hallituksen esityksen mukaan tällöin sovelletaan velkakirjalain säännöstä eli velka katsotaan erääntyneeksi, kun velkoja vaatii suoritusta458. 5.4 Vanhentumisaika 20 tai 25 vuotta Erääntymisestä laskettava velan lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta. Vanhentumisaika on lopullinen eli sitä ei voi katkaista, eikä pidentää. Vanhentumisaika on kuitenkin pidempi eli 25 vuotta, jos velkojana on luonnollinen henkilö.459 5.5 Varallisuuden ulosmittaus, kuittaus ja pantti Ulosottokaaren mukaan ennen ulosottoperusteen määräajan umpeutumista tehty varallisuuden ulosmittaus pysyy voimassa eli velkoja voi saada suorituksia kyseisen ulosmitatun varallisuuden myynnistä vielä ulosottoperusteen määräajan jälkeen460. Tähän periaatteeseen ei tullut muutoksia vanhentumislain myötä461. 452 453 454 455 456 457 458 459 460 461 HE 83/2014, 24–26, 36–37, 44 ja 77–80. LaVM 12/2014, 7–9, Vanhentumislaki 13 a §. Ulosottokaari 2 luku 1 § 2 mom Vanhentumislaki 1 § HE 83/2014, 26, 37 ja 79. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom HE 83/2014, 79. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom Vanhentumislaki 5 § ja 13 a § 1 mom. HE 83/2014, 79 HE 83/2014, 78, 80 HE 83/2014, 79. Velkakirjalaki 5 § HE 83/2014, 79–80. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom Ulosottokaari 2 luku 24 § 3 mom Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen KKO:2014:79 ”Edellä lausutun perusteella ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n 3 93 Vanhentumislain säännösten mukaisesti velkoja voi käyttää kuittausoikeuttaan lopullisesta vanhentumisesta huolimatta sekä saada suorituksen panttioikeuden nojalla462. 5.6 Lopullisen vanhentumisen suhde ulosottoperusteen määräaikaan Velan perintä ja ulosmittaus päättyy sen mukaan, kumpi päivämäärä saavutetaan ensin: ulosottokaaren mukainen ulosottoperusteen määräaika vai vanhentumislain mukainen velan erääntymisestä laskettava velan lopullinen vanhentuminen. Velan erääntymisestä laskettava vanhentuminen koskee myös velkoja, joista on ulosottoperuste.463 Velkoja ei siten voi pitkittää velan lopullista vanhentumista esimerkiksi tekemällä sopimuksia tai pitkittämällä täytäntöönpanoperusteen hakemista. Esimerkki. Velka on erääntynyt 1.1.2000 ja siitä haettu ulosottoperuste 1.1.2010. Velka vanhentuu lopullisesti eräpäivästä laskettuna 1.1.2020 ja ulosottoperusteen määräaika kuluisi umpeen vasta 1.1.2025. Velka vanhentuu lopullisesti varhaisempana päivänä eli 1.1.2020. Esimerkki. Velka on erääntynyt 1.1.2000 ja siitä haettu ulosottoperuste 1.1.2001. Velka vanhentuu lopullisesti eräpäivästä laskettuna 1.1.2020 ja ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen 1.1.2016. Velka vanhentuu lopullisesti varhaisempana päivänä eli 1.1.2016. 5.7 Ulosottomies ei viran puolesta huomioi lopullista vanhentumista Voimassa olevan lain mukaan ulosottomiehen on tarkistettava, ettei saatava ole vanhentunut. Lakiin tuli kuitenkin poikkeus, ettei ulosottomiehen ole tarkistettava oma-aloitteisesti, onko velka mahdollisesti vanhentunut lopullisesti vanhentumislain mukaan velan erääntymisestä laskien464. Erääntymisen säännönmukainen selvittäminen olisi ulosotolle liian työllistävää, joten vanhentumislain mukainen lopullinen vanhentuminen otetaan huomioon vain velallisen väitteen perusteella. Väitteen jälkeen ulosottomies käyttää lähtökohtaisesti erääntymisajankohtana ulosottoperusteesta ilmenevää eräpäivää. Jos velallinen katsoo, että velka on erääntynyt aikaisemmin kuin mitä ulosottoperusteesta ilmenee, velallisen tulee selvittää ja osoittaa se.465 Ulosottoperusteesta yleensä ilmenee, mistä lähtien velalle on laskettu viivästyskorkoa eli ainakin silloin velka on ollut erääntyneenä466. Ulosottomiehellä on kuitenkin neuvontavelvollisuus eli hänen pitäisi neuvontavelvollisuutensa nojalla kertoa asiakkaalle, jos hän huomaa, että velan erääntymisestä laskettava vanhentuminen tulee aikaisemmin kuin ulosottoperusteen määräaika467. Lain esitöissä on katsottu, ettei velkojaa voida vaatia esittämään näyttöä kovin vanhoista saatavista, eikä velkojalla olisi välttämättä yli 10 vuotta vanhoja asiakirjoja enää tallessa468. Erittäin harvoin velallinen kuitenkaan itse säilyttää yli 15 vuoden ajan asiakirjoja, joista ilmenisi velan erääntyminen. Siten käytännössä selvityksen velan erääntymispäivästä voi saada vain velkojalta. Jo tällä hetkellä perintätoimistot ja velkojat ilmoittavat aika hyvin erääntymisajankohdan saldotodistuksissaan ja velkajärjestelylain uuden 11 b pykälän perusteella velkojan tulee pyynnöstä ilmoittaa velan lopullisen vanhentumisajankohta sekä peruste469. 462 463 464 465 466 467 468 469 94 momentin säännöksen, joka koskee täytäntöönpanoa ulosotossa, ei voida katsoa oikeuttavan velkojaa saamaan ulosmitatuista varoista maksua aineellisesti vanhentuneesta saatavasta aineellisesti vanhentunutta saatavaa koskevan takauksen perusteella. Tämän vuoksi ulosottotäytäntöönpanoa ei voida jatkaa A:n ulosmitattujen kiinteistöjen osalta, vaan yhtiön ulosottovalitus on hylättävä”. HE 83/2014, 80. Vanhentumislaki 15–16 § HE 83/2014, 25, 36–37, 58, 78. Ulosottokaari 2 luku 1 § Ulosottokaari 2 luku 1 § 1–2 mom. HE 83/2014, 77–78 HE 83/2014, 26, 37, 77–78. Ulosottokaari 2 luku 1 § 2 mom HE 83/2014, 78 HE 83/2014, 78. Ulosottokaari 1 luku 20 § HE 83/2014, 78 VJL 11 b § 3 kohta Teoriassa on mahdollista, että tulee tilanteita, joissa velka on jo vanhentunut lopullisesti, mutta velkoja hakee silti ulosottoperustetta oikeudessa. Hallituksen esityksen mukaan velallisen pitäisi itse osata tällöin vastustaa velkomushakemusta.470 Jos velallinen huomaa vasta ulosottoperusteen antamisen jälkeen, että velka oli jo oikeudenkäyntihetkellä vanhentunut, mikään ei estä esittämästä näyttöä velan erääntymisestä ulosottomiehelle. 5.8 Määräajan pidentäminen Poikkeuksellisesti ulosottoperusteen määräaikaa voidaan jatkaa 10 vuotta, mikä on edelleenkin mahdollista471. Määräajan pidentämistä on haettava ja sitä jatketaan siitä lähtien, kumpi ajankohta saavutetaan ensin: vanhentumislain mukainen velan lopullinen vanhentuminen vai ulosottokaaren mukainen ulosottoperusteen määräajan umpeutuminen.472 5.9 Vaikutus maksuohjelman laatimiseen Vanhentumislain mukainen velan lopullinen vanhentuminen huomioidaan maksuohjelmien laadinnassa samalla tavalla kuin ulosottoperusteen määräajan umpeutuminen eli vanhentumisen jälkeisen kuukauden alusta varat ja lisäsuoritukset jaetaan muiden velkojen kesken.473 Maksuohjelman laatijan on oma-aloitteisesti huomioitava velkojen vanhentumisajat, jotta maksuohjelmaa ei tarvitsisi myöhemmin muuttaa474. 5.10 Velkojan pitää ilmoittaa vanhentumisajankohta saldotodistuksessa Velkajärjestelylakia muutettiin niin, että velkojan on velallisen pyynnöstä tehtävässä velkaselvittelyssä ilmoitettava velkajärjestelyä tai velkaselvittelyä varten myös velan vanhentumisajankohta sekä vanhentumisen peruste475. 5.11 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Velan erääntymisestä laskettava lopullinen vanhentuminen ehdotetaan tulemaan osittain takautuvasti voimaan niin, että vanhentumisajasta on kulunut ennen lain voimaantuloa enintään 15 vuotta.476 Siten ennen 1.1.2000 erääntyneet velat vanhentuvat kerralla 1.1.2020 ja sen jälkeen erääntyneet vanhentuvat 20 vuoden kuluttua epäpäivästä – paitsi jos velkojana on luonnollinen henkilö, silloin ajat ovat 5 vuotta pidempiä.477 Erääntymisestä laskettavan vanhentumisen huomioimisesta maksuohjelmissa ei ole voimaantulosäännöstä, koska velat alkavat vanhentua lopullisesti vasta viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. Jos maksuohjelman kesto on omistusasunnon säilyttämisen vuoksi viittä vuotta pidempi, erääntymisestä laskettava vanhentumisaika voi tulla huomioitavaksi jo heti vuoden 2015 alussa vahvistettavissa maksuohjelmissa. Vastaavasti, jos maksuohjelman kesto on viisi vuotta, vanhentumisajat tulevat vähitellen huomioitavaksi jo vuoden 2015 alkupuolella laadittavissa maksuohjelmissa. Jos maksuohjelman kesto on vain kolme vuotta, silloin erääntymisestä laskettavalla vanhentumisajalla on vaikutusta maksuohjelmien laatimiseen vasta vuoden 2017 alusta lähtien. Nähtävästi pitkän siirtymäajan vuoksi voimaantulosäännöksissä ei ole huomioitu tilannetta, jos velan erääntymisestä laskettava vanhentuminen täyttyy, ennen kuin maksuohjelma on päättynyt. Käytän470 471 472 473 474 475 476 477 HE 83/2014, 78 Ulosottokaari 2 luku 26 § HE 83/2014, 78–79. Vanhentumislaki 13 a § 3 mom. Ulosottokaari 2 luku 26 § ja 27 § 2–4 mom HE 83/2014, 63. VJL 31 § 5 mom HE 178/2007, 22 HE 83/2014, 58. VJL 11 b § 3 kohta Velan vanhentumisen annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 2 mom HE 83/2014, 26, 37, 80 95 nössä tällaisia maksuohjelmia voisivat olla ne, joissa omistusasunto on säilytetty tai velallinen on tehnyt viittä vuotta pidemmän sopimuksen. Koska ei ole ehdotettu samanlaista voimaantulosäännöstä kuin velkajärjestelylain muutoksen 29.2.2008/117 yhteydessä, teoriassa on mahdollista hakea maksuohjelman muuttamista 1.1.2020 jälkeen niihin maksuohjelmiin, joissa velka vanhentuu lopullisesti ennen maksuohjelman päättymistä478. Koska tällaisten velkojen osuus on todennäköisesti marginaalinen, eikä niillä siten ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuutteen, muutoksen hakeminen ei olisi suositeltavaa. 478 HE 178/2007, 13 96 6 LÄHTEET Lakeja, asetuksia, hallituksen esityksiä tai valiokuntien mietintöjä ei ole erikseen mainittu lähdeluettelossa paitsi, jos niistä on käytetty viitteissä muuta termiä tai lyhennettä kuin virallisessa säädöskokoelmassa. Aalto, M. 2014a. Oikeusministeriön vastine lakivaliokunnalle annettujen kirjallisten huomautusten johdosta (HE 83/2014 vp). Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, 8.10.2014. Aalto, M. 2014b. Oikeusministeriön vastine talousvaliokunnalle annettujen kirjallisten huomautusten johdosta (HE 83/2014 vp). Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, 17.9.2014. Hakemuksen laatimisohjeet. Oikeusministeriön 25.3.2004 vahvistaman kaavan mukaisen velkajärjestelyhakemuksen täyttöohjeet Heiskanen, J. 2015. Velkajärjestelylain muutokset tuomioistuimen näkökulmasta. Velkaneuvonta ry:n koulutuspäivä 15.1.2015. Julkaisematon koulutusaineisto. Koskelo, P. 2004. Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt. Lausuntoja ja selvityksiä 2004:16. Helsinki 2004: Oikeusministeriö Koskelo, P. & Lehtimäki, L. 1993. Yksityishenkilön velkajärjestely. Koskelo, P. & Lehtimäki, L. 1997. Yksityishenkilön velkajärjestely. Toinen, uudistettu painos. Kauppakaari Oy. Lakimiesliiton kustannus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Leskinen, J. 2015. Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu. Porin Kesäyliopiston koulutuspäivä 26.1.2015. Julkaisematon koulutusaineisto. Niemi-Kiesiläinen, J. 1995. Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeudessa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja n:o 202. Vammala: Vammalan kirjapaino. Niiranen, M. & Jokinen, J. 2003. Velkajärjestelylain muutos 2003. Velkaneuvonta ry. Helsinki: Hakapaino Oy. Vanhentumislaki. Laki (728/2003) velan vanhentumisesta. VJA. Asetus (58/1993) yksityishenkilön velkajärjestelystä VJL. Laki (57/1993) yksityishenkilön velkajärjestelystä. Voimaantulosäännös. Hallituksen esityksessä 83/2014 ehdotettu voimaantulosäännös, laki yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta. YSL. Laki (47/1993) yrityksen saneerauksesta 97 98 7 VELKAJÄRJESTELYLAIN JA ASETUSTEN SÄÄDÖSTEKSTIT SEKÄ VOIMAANTULOSÄÄNNÖKSET LAKI YKSITYISHENKILÖN VELKAJÄRJESTELYSTÄ 25.1.1993/57 1 luku. Yleiset säännökset 1 §. Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Maksukyvyttömän yksityishenkilön (velallisen) taloudellisen tilanteen korjaamiseksi voi tuomioistuin määrätä hänen velkojaan koskevista järjestelyistä (velkajärjestely) ja vahvistaa hänelle hänen maksukykyään vastaavan maksuohjelman niin kuin tässä laissa säädetään. Takaus‑ ja vakuusvastuun järjestelystä ilman velkajärjestelyä säädetään 10 luvussa. Tämän lain säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään velkojan oikeudesta maksuun, velan perimistoimiin tai toimiin velan maksun turvaamiseksi. 2 §. Soveltamisala. Velkajärjestely sekä takaus‑ ja vakuusvastuun järjestely voidaan myöntää henkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa. Tämän lain soveltamisesta velalliseen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, säädetään 7 luvussa. 3 §. Määritelmiä. Tässä laissa tarkoitetaan: 1) velkajärjestelyn alkamisella sitä ajankohtaa, jona tuomioistuin on tehnyt päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta; 2) maksukyvyttömyydellä sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä; 3) velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista, mukaan luettuina vakuusvelat ja velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä, sekä edellä tarkoitetuille veloille velkajärjestelyn alkamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyvää korkoa ja velallisen maksettavaksi määrättyjä tällaisten velkojen perimis‑ ja täytäntöönpanokuluja; 4) 4) esinevakuusoikeudella omistuksenpidätystä ja muuta omistukseen perustuvaa vakuutta, panttioikeutta irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen sekä takaisinotto‑oikeutta ja kohteeseensa etuoikeuden tuottavaa pidätysoikeutta; 5) 5) vakuusvelalla sellaista velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kol- mansiin nähden tehokas esinevakuusoikeus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan omaisuuteen, siltä osin kuin vakuuden arvo velkajärjestelyn alkaessa olisi riittänyt kattamaan velkojan saatavan määrän rahaksimuuttokustannusten ja paremmalla etuoikeudella suoritettavien saatavien vähentämisen jälkeen; 6) vakuusvelkojalla vakuusvelan velkojaa; 7) tavallisella velalla muuta kuin vakuusvelkaa; 8) velallisen omistusasunnolla velallisen tai hänen perheensä vakituisena asuntona käyttämää huoneistoa, jonka hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet velallinen omistaa yksin tai yhdessä toisen henkilön kanssa tai jonka hallinta perustuu asumisoikeussopimukseen, taikka velallisen yksin tai yhdessä toisen henkilön kanssa omistamaa kiinteistöä tai vuokramaalla olevaa rakennusta, jolla velallinen tai hänen perheensä vakituisesti asuu; 9) etuoikeutetulla elatusapuvelalla velallisen lapselle suoritettavaa viimeisen vuoden aikana ennen velkajärjestelyn alkamista erääntynyttä elatusapuvelkaa, lukuun ottamatta lapselle maksetun elatustuen takaisinperintään perustuvaa velkaa, sekä sanottuna aikana erääntynyttä velkaa, jota velallinen on velvollinen suorittamaan lapselle vahingonkorvauslain (412/74) 5 luvun 4 §:n perusteella. Jos velallisen omistusasunto on velkajärjestelyn alkaessa vakuutena kolmannen henkilön velasta, tästä aiheutuvaan vastuuseen sovelletaan vastaavasti, mitä velallisen vakuusvelasta säädetään. Sakko ja muu sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:ssä tarkoitettu rahamääräinen seuraamus kuuluvat velkajärjestelyn piiriin, jos sellainen on määrätty teosta, johon velallinen on syyllistynyt ennen velkajärjestelyn alkamista. Yhteinen sakkorangaistus kuuluu velkajärjestelyn piiriin, jos joku teoista on tehty ennen velkajärjestelyn alkamista. (8.12.2006/1088) 2 luku. Velkajärjestelyä koskevia yleisiä säännöksiä 4 §. Maksukyvyn arviointi. Velallisen maksukykyä arvioitaessa on otettava huomioon: 1) velallisen varallisuuden rahaksi muuttamisesta saatavat varat; 2) velallisen tulot sekä hänen ansaintamahdollisuutensa ottaen huomioon hänen ikänsä, työkykynsä ja muut olosuhteet; 99 3) velallisen välttämättömät elinkustannukset; 4) velallisen elatusvelvollisuus; sekä 5) muut velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavat seikat. Oikeusministeriön asetuksessa säädetään tarkemmin velallisen maksukykyä arvioitaessa huomioon otettavista seikoista. Asetuksen rahamääriä velallisen välttämättömistä elinkustannuksista tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Tarkistetut rahamäärät pyöristetään ylöspäin lähimpään euroon ja julkaistaan vuosittain marraskuun aikana säädöskokoelmassa oikeusministeriön asetuksella. (8.12.2006/1088) 5 §. Tulojen ja varallisuuden käyttäminen velkojen suoritukseksi. Velkajärjestelyssä velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin (maksuvara). Velallisen perusturvaan kuuluva varallisuus voidaan muuttaa rahaksi vain 15, 29 ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Perusturvaan kuuluvaan varallisuuteen luetaan velallisen omistusasunto, hänen ja hänen perheensä kohtuullinen asuntoirtaimisto ja kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset tavarat sekä työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen. Jos velallisella on muuta varallisuutta, se on aina käytettävä velkojen suoritukseksi. Velallisen on luovuttava muusta kuin perusturvaansa kuuluvasta omaisuudesta, joka on luovutettu hänen hallintaansa osamaksu‑ tai vuokrausluottosopimuksen nojalla. 6 §. Velallisen tietojenantovelvollisuus. Velallinen on velvollinen antamaan tuomioistuimelle ja velkojille sekä selvittäjälle, jos sellainen on määrätty, kaikki tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. 7 §. Velallisen myötävaikutusvelvollisuus. Velkajärjestelyä haettuaan ennen maksuohjelman vahvistamista velallinen saa käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiin ja niihin menoihin, jotka hän on oikeutettu suorittamaan 12 §:n 2 momentin nojalla. Velallinen ei myöskään saa tehdä uutta velkaa, ellei se ole hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämätöntä tai 25 §:n 2 momentista johdu muuta. Ennen velkajärjestelyn alkamista velallinen voi tämän pykälän estämättä käyttää varojaan myös niihin 100 menoihin, jotka hän on velvollinen suorittamaan. Velallinen on velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa ja että selvittäjä voi asianmukaisesti hoitaa tehtävänsä. Velkajärjestelyä haettuaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. (24.1.1997/63) Maksuohjelman aikana velallisen on velkojan pyynnöstä esitettävä selvitys 35 a §:ssä tarkoitetun lisäsuoritusvelvollisuuden perusteena olevista seikoista. Maksuohjelman keston päätyttyä selvitys on esitettävä vielä pyynnöstä, joka on tehty ennen kuin ohjelman keston päättymisestä on kulunut kolme kuukautta. Velallisen on esitettävä selvityksensä ilman aiheetonta viivytystä. (30.12.2002/1273) 8 §. Hakija. Velkajärjestely tulee vireille velallisen hakemuksesta. Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelalliset sekä velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä. Velkajärjestelyn hakemisesta säädetään 8 luvussa. 3 luku. Velkajärjestelyn aloittaminen 9 §. Edellytykset. Velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos: 1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on velallisen maksukyvyn olennainen heikentyminen sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä; tai 2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn, eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista. 9 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn estyminen väliaikaisesta syystä. Jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, velkajärjestelyä ei voida myöntää. Syyn väliaikaisuutta ja maksuvaran määrää arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti velallisen ansaintamahdollisuudet. Syytä ei voida pitää väliaikaisena, jos maksuvaran puuttuminen tai vähäisyys johtuu työttömyydestä, joka on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin kestänyt yli 18 kuukautta. Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana elinkeinotoimintaa harjoittavaan velalliseen. Elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista koskevista velkajärjestelyn lisäedellytyksistä säädetään 7 luvussa. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Tämän lain 9 a §:n 1 momenttia, 10 §:n 2, 3, 7, 8 ja 11 kohtaa sekä 10 a §:ää sovelletaan, jos velkajärjestelyhakemus tai muu velkajärjestelyä koskeva asia on vireillä käräjäoikeudessa tämän lain voimaan tullessa eikä päätöksen antamispäivää ole ilmoitettu, tai jos asia tulee vireille lain tultua voimaan. Muutoksenhakutuomioistuimessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos asia on ennen tämän lain voimaantuloa ratkaistu alemmassa tuomioistuimessa ja sellaisessa asiassa myös käräjäoikeudessa, jos asia on muutoksenhakutuomioistuimesta palautettu käräjäoikeuteen. 10 §. Velkajärjestelyn yleiset esteet. Jollei 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos: (30.12.2002/1273) 1) velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen; (24.1.1997/63) 2) velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta taikka hänen syykseen on luettu rikos, ja hänelle voidaan määrätä rikoksen perusteella maksuvelvollisuus, eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen; (19.12.2014/1123) 3) merkittävänä pidettävää velkaa on syntynyt elinkeinotoiminnassa, jossa on menetelty törkeän sopimattomasti velkojia kohtaan tai laiminlyöty olennaisesti muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä lakisääteisiä velvollisuuksia tai joka on ollut pääasiallisesti keinottelunluonteista; (19.12.2014/1123) 4) velallinen on olemassa olevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi sopimattomasti heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut jotakuta velkojaa taikka muutoin järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoittamiseksi, tai on todennäköisiä syitä epäillä velallisen menetelleen näin; (24.1.1997/63) 5) velallinen on ulosottomenettelyssä pakoillut, salannut tulojaan tai varojaan taikka antanut niistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja; 6) velallinen on tahallaan antanut velkojalle taloudel- lisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen, ja velallisen menettelyä on luoton määrä ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä erityisen moitittavana; 7) velkojen perusteesta ja syntyolosuhteista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista voidaan päätellä olevan todennäköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen huomioon velallisen ikä, asema ja muut olosuhteet sekä se, ovatko luotonantajat toimineet vastuullisesti; (19.12.2014/1123) 8) velallinen on velkajärjestelyä varten antanut taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, laiminlyönyt 6 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuutensa tai 7 §:ssä säädetyn myötävaikutusvelvollisuutensa, rikkonut 12 §:ssä säädetyn maksu‑ ja vakuudenasettamiskiellon tai muutoin menettelyllään tai laiminlyönnillään vaikeuttanut velkajärjestelyä; (19.12.2014/1123) 9) on perusteltua syytä olettaa, että velallinen ei tulisi noudattamaan maksuohjelmaa; 10)velalliselle on aikaisemmin vahvistettu maksuohjelma; tai (19.12.2014/1123) 11) yksityishenkilöiden välisen merkittävän vahingonkorvauksen, kauppahinnanpalautuksen tai muun vastaavan velan järjesteleminen olisi kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta. (19.12.2014/1123) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Tämän lain 9 a §:n 1 momenttia, 10 §:n 2, 3, 7, 8 ja 11 kohtaa sekä 10 a §:ää sovelletaan, jos velkajärjestelyhakemus tai muu velkajärjestelyä koskeva asia on vireillä käräjäoikeudessa tämän lain voimaan tullessa eikä päätöksen antamispäivää ole ilmoitettu, tai jos asia tulee vireille lain tultua voimaan. Muutoksenhakutuomioistuimessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos asia on ennen tämän lain voimaantuloa ratkaistu alemmassa tuomioistuimessa ja sellaisessa asiassa myös käräjäoikeudessa, jos asia on muutoksenhakutuomioistuimesta palautettu käräjäoikeuteen. 10 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn myöntäminen yleisestä esteestä huolimatta. Velkajärjestely voidaan 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Tämän lain 9 a §:n 1 momenttia, 10 §:n 2, 3, 7, 8 ja 101 11 kohtaa sekä 10 a §:ää sovelletaan, jos velkajärjestelyhakemus tai muu velkajärjestelyä koskeva asia on vireillä käräjäoikeudessa tämän lain voimaan tullessa eikä päätöksen antamispäivää ole ilmoitettu, tai jos asia tulee vireille lain tultua voimaan. Muutoksenhakutuomioistuimessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos asia on ennen tämän lain voimaantuloa ratkaistu alemmassa tuomioistuimessa ja sellaisessa asiassa myös käräjäoikeudessa, jos asia on muutoksenhakutuomioistuimesta palautettu käräjäoikeuteen. 11 §. (19.12.2014/1123) Velvollisuus selvittää mahdollisuus sovintoon ja velkojien myötävaikutusvelvollisuus. Ennen velkajärjestelyn hakemista velallisen on selvitettävä mahdollisuudet päästä velkojien kanssa sovintoratkaisuun velkojensa järjestelemisestä, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta velallisen vähäisen maksukyvyn, velkojien suuren lukumäärän, tuntemattomien velkojien tai muun syyn vuoksi. Velkojan tulee hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen. 11 a §. (24.1.1997/63) Velkaantumiseen liittyvä selvitys. Velkajärjestelyä hakiessaan velallisen on esitettävä selvitys velan ottamisen syistä sekä tuloista ja varoista, joilla velat oli tarkoitus maksaa takaisin, sekä seikoista, jotka ovat aiheuttaneet hänen maksukyvyttömyytensä. 11 b §. (19.12.2014/1123) Velkaselvittely. Velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten velkojan tulee kirjallisesti ilmoittaa velalliselle tämän pyynnöstä: 1) saatavan peruste, eräpäivä ja määrä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä velallisen pyytämälle päivämäärälle laskettuna (saldopäivä); 2) jos velkojalla on useita saatavia, niitä koskeva tunnistetieto; 3) velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja peruste; 4) vakuusvelan määrä ja annetut vakuudet; 5) velallisen lisäksi mahdolliset muut velasta vastuussa olevat; 6) maksuyhteystiedot; 7) puhelinnumero; 8) sähköpostiosoite tai muu sähköisen tiedonsiirron osoite, johon tässä laissa tarkoitetut tiedoksiannot ja ilmoitukset toimitetaan (prosessiosoite) tai postiosoite, jos velkoja ilmoittaa haluavansa käyttää postiosoitetta prosessiosoitteena; ja 9) muut velallisen pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen velkajärjestelyhakemuksen tai maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten. 102 4 luku. Velkajärjestelyn hakemisen ja alkamisen oikeusvaikutukset 12 §. Maksu‑ ja vakuudenasettamiskielto. Velkajärjestelyn alettua velallinen ei saa maksaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaansa eikä asettaa siitä vakuutta. Edellä 1 momentissa säädetty maksukielto ei koske etuoikeutettua elatusapuvelkaa. Velallinen voi myös kiellon estämättä suorittaa vakuusvelkojalle maksun velan ehtojen mukaisista, velkajärjestelyn alkamisen jälkeen erääntyvistä koroista ja muista luottokustannuksista. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saaduista varoista voidaan maksaa rahaksimuuttokustannukset ja velat, joista varallisuus on vakuutena. Tuomioistuin tai selvittäjä voi määrätä, että velallinen saa maksukiellon estämättä maksaa määrältään vähäiset, tietyn markkamäärän alittavat velat, mikäli se on menettelyn kannalta tarkoituksenmukaista. (31.1.1995/113) Vastoin 1 momentissa säädettyä kieltoa suoritettu maksu on palautettava. Vekselin ja shekin maksun palauttamisesta, maksun palauttamisesta, jos velkoja on maksun vuoksi palauttanut kolmannen asettaman vakuuden tai jos velasta oli takaus, kiellon vastaisesta panttauksesta ja muun vakuuden asettamistoimesta sekä velkajärjestelyn alettua tehdystä kiinnityshakemuksesta on voimassa mitä yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/93) 17 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään. 12 a §. (19.12.2014/1123) Elinkeinonharjoittajia koskevat poikkeukset maksukieltoon. Vakuusvelkojalla on 12 §:ssä säädetyn kiellon estämättä oikeus saada maksu velan ehtojen mukaisista, velkajärjestelyn alkamisen jälkeen erääntyvistä koroista ja muista luottokustannuksista. Velkoja ei voi saattaa voimaan ehtoa luottokustannusten ennenaikaisesta maksamisesta. Edellä 12 §:ssä säädetyn kiellon estämättä elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen: 1) o n maksettava työntekijöiden palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset velkajärjestelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta; 2) on maksettava ennen velkajärjestelyn alkamista kertyneet työntekijöiden lomapalkat ja -korvaukset; 3) pankissa olevan luotollisen maksuliikennetilin tilisuhdetta ja velalliselle tulevien maksujen ohjaamista tällaiselle tilille voidaan jatkaa sekä lukea tilille kertyvät suoritukset pankin tiliin liittyvän luottosaatavan lyhennykseksi. 12 b §. (19.12.2014/1123) Vakuuden arvon suojaaminen velallisen harjoittaessa elinkeinotoimintaa. Vakuusvelkojalla on oikeus korvaukseen sellaisesta vakuusomaisuuden arvon alenemisesta velkojan vahingoksi, joka johtuu omaisuuden käyttämisestä velallisen elinkeinotoiminnassa 13 §:ssä tarkoitetun perintäkiellon tai 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen perintäkiellon voimassaoloaikana. Suoritettu korvaus luetaan vakuusvelan lyhennykseksi. nassa käyttämään omaisuuteen ei saa velkajärjestelyn piiriin kuluvan velan perusteella kohdistaa viranomaisen päätökseen perustuvaa turvaamistoimenpidettä. Ennen velkajärjestelyn alkamista määrätty turvaamistoimenpide lakkaa velkajärjestelyn alkaessa. Velallisen on pidettävä velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan vakuutena oleva, velallisen elinkeinotoiminnassa käytettävä perintäkiellon alainen omaisuus asianmukaisesti vakuutettuna vahingon varalta. 14 §. (24.1.1997/63) Velkojan oikeus periä saatava kolmannen asettamasta vakuudesta. Velkajärjestelyn alkaminen ei estä velkojaa perimästä velkaa takaajalta taikka kolmannen henkilön asettaman vakuuden arvosta eikä irtisanomasta tai muuten eräännyttämästä velkaa takaajan tai edellä tarkoitetun vakuuden asettajan osalta. Suorituksen vaatiminen takaajalta ei edellytä velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa. 13 §. (19.12.2014/1123) Perintäkielto ja turvaamistoimet. Velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi. Jo aloitettuja toimenpiteitä ei saa jatkaa. Velalliseen ei tällaisen velan osalta myöskään saa kohdistaa maksuviivästyksen seuraamuksia. Tässä säädetyn kiellon piiriin kuuluvat muun muassa seuraavat toimenpiteet: 1) esinevakuusoikeuteen perustuvien rahaksimuutto‑ tai takaisinotto‑oikeuksien käyttäminen tai muu vakuuden hyödyntäminen maksun saamiseksi; 2) velan irtisanominen ja velan perustana olevan sopimuksen irtisanominen tai purkaminen maksuviivästyksen vuoksi, lukuun ottamatta tililuottoa koskevan sopimuksen irtisanomista tai purkamista uuden velan epäämiseksi; 3) velallisella velkojalta olevan saatavan käyttäminen velkojan saatavan kuittaamiseen lukuun ottamatta veronkantolaissa (609/2005) tarkoitettua kuittausta. 4) velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen. Kiellon vastainen toimi on tehoton. Jos vakuutena olevaa omaisuutta on kiellon vastaisesti luovutettu, luovutuksensaaja voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojan sen mukaan kuin erikseen säädetään. Kielto ei estä velkojaa panemasta vireille oikeudenkäyntiä tai muuta menettelyä oikeuden säilyttämiseksi tai täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi. Kielto ei myöskään estä velkojaa hakemasta velallisen omaisuutta koskevaa viranomaisen päätöstä turvaamistoimenpiteestä ja päätöksen täytäntöönpanoa, ellei 4 momentista muuta johdu. Velallisen omaisuutta koskeva, ennen velkajärjestelyn alkamista määrätty turvaamistoimi pysyy voimassa, jollei tuomioistuin toisin määrää tai 4 momentista muuta johdu. Ennen turvaamistoimen peruuttamista tai rajoittamista on toimenpidettä hakeneelle velkojalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Velkajärjestelyn alettua velallisen elinkeinotoimin- 15 §. (19.12.2014/1123) Poikkeuksen myöntäminen perintäkiellosta. Tuomioistuin voi vakuusvelkojan vaatimuksesta myöntää velkojalle luvan 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien käyttämiseen, jos: 1) vakuutena oleva omaisuus ei kuulu velallisen perusturvaan eikä velallinen tarvitse sitä elinkeinotoiminnassaan, paitsi jos on ilmeistä, että velallinen ei kykene maksamaan velkojalle 29 §:n mukaan määräytyvää vakuusvelkaosuutta; tai 2) vaatimuksen perusteena on 12 a §:n 1 momentissa tai 12 b §:n 1 momentissa tarkoitettujen suoritusten taikka 12 b §:n 2 momentissa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Omistusasunnon rahaksimuuttoa voidaan vakuusvelkojan edellä tarkoitetusta vaatimuksesta huolimatta lykätä 35 §:ssä säädetyin edellytyksin. 16 §. Viivästyskoron kertyminen. Velkajärjestelyn alkaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen velkajärjestelyn piiriin kuuluvalle velalle. Sama koskee muunlaisia maksuviivästyksen seuraamuksia, jotka riippuvat viivästyksen kestosta. 17 §. Ulosmittauskielto. Velkajärjestelyn alettua velallisen omaisuutta ei saa ulosmitata velkajärjestelyn piiriin kuuluvasta velasta lukuun ottamatta etuoikeutettua elatusapuvelkaa. Kiellon vastainen ulosmittaus on tehoton. Ulosmittaushakemuksen käsittely keskeytetään. Jos ulosmittaus on jo toimitettu, täytäntöönpano on keskeytettävä ja ulosottomiehen on säilytettävä haltuun ottamansa omaisuus. Jos ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista, omaisuus voidaan myydä ulosottolaissa säädetyssä järjestyksessä, jollei 3 momentista 103 johdu muuta. Ulosottomiehen on säilytettävä ulosmittauksesta kertyneet tai kertyvät rahavarat, kunnes maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maksukielto velallisen palkan, eläkkeen, elinkeinotulon tai muun toistuvaissuorituksen ulosmittaamiseksi on voimassa sen mukaan kuin ulosottolaissa säädetään, jollei tuomioistuin toisin määrää. Ulosottomiehen on lapselle suoritettavaa elatusapua lukuun ottamatta säilytettävä rahavarat, kunnes maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään. Jos velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista, tuomioistuin voi määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja myynnin peruutettavaksi, jos: 1) omaisuus kuuluu velallisen perusturvaan tai velallinen tarvitsee sitä elinkeinotoiminnassaan; ja 2) on ilmeistä, että omaisuutta ei velkajärjestelyssä ole käytettävä velkojen suoritukseksi. (19.12.2014/1123) Jos täytäntöönpanoviranomaiselle on ennen velkajärjestelyn alkamista asetettu muutoksenhaun vuoksi vakuus ulosmittauksen tai muun täytäntöönpanon keskeyttämiseksi, ulosottomiehen on säilytettävä vakuus, kunnes maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään tai, jos vakuus on sivullisen asettama, vaadittaessa palautettava vakuus tälle. 18 §. Muu täytäntöönpano ja virka‑apu. Velkajärjestelyn alettua ei saa panna täytäntöön päätöstä velallisen häätämisestä hallinnassaan olevasta huoneistosta, jota velallinen käyttää asuntonaan tai jota pääasiallisesti käytetään velallisen elinkeinotoiminnassa, jos häädön perusteena on huoneistosta suoritettavan, ennen velkajärjestelyn alkamista erääntyneen vuokran tai muun vastikkeen suorittamatta jättäminen. Sama koskee asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) nojalla tehtyä päätöstä velallisen asunnon ottamisesta yhtiön hallintaan. Tuomioistuin voi kuitenkin velkojan vaatimuksesta sallia täytäntöönpanon, jos sen estyminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon toimenpiteet, joihin velkoja on ryhtynyt huoneiston osalta, tai jos on ilmeistä, että velallinen ei kykene maksamaan velkajärjestelyn alkamisen jälkeen erääntyviä vuokria tai muita vastikkeita. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn alettua osamaksukaupasta annetussa laissa (91/1966) tarkoitettuun tavaran takaisinottoon tai tilitykseen saa antaa virka-apua vain, jos tavara ei kuulu velallisen perusturvaan eikä velallinen 104 tarvitse sitä elinkeinotoiminnassaan tai jos velkojalle on annettu tämän lain 15 §:ssä säädetty oikeus käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan. Vastaavasti vireillä oleva takaisinotto ja tilitys on keskeytettävä, kunnes maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn alettua ei saa ryhtyä sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon. 19 §. (19.12.2014/1123) Eräiden sopimusten asema. Velkajärjestelyn alettua velallinen voi irtisanoa vuokrasopimuksen tai muun sopimuksen, jossa velallinen on vuokralaisena tai jonka velallinen on kuluttajana tehnyt, päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä. Velallinen ei irtisanomisaikaan kohdistuvan vuokran tai muun vastikkeen lisäksi ole velvollinen suorittamaan muuta korvausta sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi. Edellä 1 momentista poiketen elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen vuokraaman pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa käytettävän huoneiston vuokranantajalla on oikeus korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi. Korvaus käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokranantaja osoittaa hänelle aiheutuvan. Korvaus on velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa. Vuokrausluottosopimuksen osalta noudatetaan mitä yrityksen saneerauksesta annetun lain 27 §:ssä säädetään. Se, joka on ennen velkajärjestelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut suoritukseen elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle mutta jonka suoritus on velkajärjestelyn alkaessa täyttämättä, on 12 §:n estämättä oikeutettu saamaan maksun suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena. 20 §. (19.12.2014/1123) Suhde konkurssiin. Jos silloin, kun hakemus velkajärjestelystä tehdään, on vireillä myös hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin, konkurssihakemusta ei saa ratkaista ennen kuin päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty. Samoin on meneteltävä, jos velkajärjestelyä koskevan hakemuksen tultua vireille, mutta ennen asian ratkaisemista, tehdään hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin. Jos velkajärjestely aloitetaan, konkurssihakemus raukeaa maksuohjelman tultua vahviste- tuksi. Jos hakemus velkajärjestelystä hylätään tai asian käsittely päättyy muutoin kuin maksuohjelman vahvistamiseen, konkurssihakemuksen käsittelyä on jatkettava. Muutoksenhaun vaikutuksesta konkurssiin säädetään tämän pykälän 2 momentissa ja 63 §:n 2 momentissa. Jos velallinen on hakenut tai ilmoittaa hakevansa muutosta päätökseen, jolla hakemus velkajärjestelystä on hylätty, 1 momentissa tarkoitettua tai myöhemmin vireille tullutta velallisen konkurssiin asettamista koskevaa hakemusta käsittelevä tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta lykätä päätöksen antamista konkurssiin asettamisesta siihen saakka, kunnes valitus on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa tai asian käsittely muusta syystä lakkaa. Edellytyksenä on, että lykkäämiseen on erityisen painava syy ottaen huomioon erityisesti ne perusteet, joihin velallinen on valituksessaan vedonnut tai joihin hän ilmoittaa vetoavansa. Lykkäämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta määrätä, että konkurssipesä ei saa myydä omaisuutta enempää kuin on välttämätöntä tappioiden välttämiseksi tai konkurssipesän hallinnosta ja omaisuuden hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi ennen kuin velkajärjestelyä koskeva päätös on lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään. Konkurssissa olevan velallisen hakemusta velkajärjestelystä ei voida ottaa tutkittavaksi ennen kuin konkurssissa on vahvistettu pesäluettelo. Velkajärjestelyn alettua velallinen voidaan velkojan hakemuksesta asettaa konkurssiin vain, jos konkurssihakemus perustuu velkajärjestelyn alkamisen jälkeen syntyneen velan maksun laiminlyöntiin. Tällöin konkurssiin asettamista voidaan velallisen vaatimuksesta lykätä enintään kuukaudella, jos siihen on velkajärjestelyn jatkamisen kannalta erityisen painava syy. Lykkäämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, velkajärjestely raukeaa. 20 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn alkamisen jälkeen syntynyt velka. Jos velallinen asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty ennen maksuohjelman päättymistä, velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana syntyneet saatavat ja niille varojen tilittämiseen kertyvä korko maksetaan konkurssissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 3 §:ssä tarkoitettujen saatavien jälkeen parhaalla etuoikeudella. Jos asian käsittely päättyy muutoin kuin maksuohjelman vahvistamiseen, edellä mainittu etuoikeus on velkajärjestelyn aloittamisen ja asian käsittelyn päättymisen välisenä aikana syntyneillä saatavilla ja niille varojen tilittämiseen kertyvällä korolla, jos hakemus konkurssiin asettamisesta on ollut vireillä velkajärjestelyn aloittamispäätöksen ja asian käsittelyn päättymisen välisenä aikana tai tehty kolmen kuukauden kuluessa asian käsittelyn päättymisestä. Maksamatta oleva velallisen maksuosuus selvittäjän palkkiosta ja korvauksesta sekä niille varojen tilittämiseen kertyvä korko maksetaan kuitenkin ensin. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 3 mom. kuuluu: Tämä n lain 20 a §:ää ja 70 §:n 5 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestely on aloitettu tämän lain tultua voimaan. 21 §. Väliaikainen kielto. Tuomioistuin voi velallisen hakemuksen tultua vireille velallisen vaatimuksesta määrätä 12, 13, 17 tai 18 §:ssä tarkoitetun kiellon olemaan väliaikaisena voimassa jo ennen velkajärjestelyn alkamista, jos siihen harkitaan olevan tarvetta. Määräys voidaan antaa velkojia kuulematta, jos asian kiireellisyyden katsotaan sitä vaativan. Päätökseen, jolla on määrätty 1 momentissa tarkoitettu väliaikainen kielto, ei saa erikseen hakea muutosta. Jos tuomioistuin on hylännyt väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen, päätökseen saa hakea erikseen muutosta vain, jos kieltoa on haettu velallisen perusturvaan kuuluvan tai velallisen elinkeinotoiminnassa tarvitseman omaisuuden rahaksimuuton estämiseksi. Velallisen muutoksenhakemus on toimitettava muutoksenhakemuksen käsittelevälle tuomioistuimelle viipymättä, ja valitus on otettava tuomioistuimessa tutkittavaksi kiireellisesti. Tuomioistuimen on, milloin aihetta on, varattava velkojille tilaisuus vastata valitukseen. (19.12.2014/1123) Tuomioistuimen on viipymättä ilmoitettava ulosottoa koskevan väliaikaisen kiellon määräämisestä velallisen kotipaikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikan ulosottoviranomaiselle. (4.8.2000/714) 22 §. Oikeusvaikutusten lakkaaminen. Velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset ovat voimassa, kunnes maksuohjelma vahvistetaan. Jos velkajärjestelyä koskeva hakemus hylätään, velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset lakkaavat, kun tuomioistuimen päätös on annettu, jollei tuomioistuin erityisistä syistä määrää, että oikeusvaikutukset ovat voimassa, kunnes päätös on lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään. Velkajärjestelyn oikeusvaikutusten lakattua hake- 105 muksen hylkäämisen vuoksi 17 tai 18 §:n nojalla estynyttä tai keskeytynyttä täytäntöönpanoa tai virka‑apua voidaan jatkaa aikaisemman täytäntöönpano‑ tai virka‑apuhakemuksen perusteella. 4) alentaa maksamatta olevan velan määrää; 5) poistaa velan maksuvelvollisuus kokonaan. Velkajärjestely voi sisältää velan maksamisen kokonaan tai osaksi kertasuorituksena tätä tarkoitusta varten otettavalla uudella velalla. 5 luku. Velkajärjestelyn sisältö 23 §. Maksuohjelma. Velkajärjestelyssä velalliselle on vahvistettava hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma. Velallisen velvollisuudesta maksaa velkojaan lisää (lisäsuoritusvelvollisuus) säädetään 35 a §:ssä. (30.12.2002/1273) Maksuohjelma vahvistetaan kullekin velalliselle erikseen, jollei 24 §:n 1 momentista muuta johdu. Ehdotuksen maksuohjelmaksi laatii velallinen tai selvittäjä. 24 §. Kanssavelallisten maksuohjelma. Kanssavelallisille, jotka ovat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa vakuusvelasta ja jotka ovat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä, voidaan vahvistaa vakuusvelan osalta yhteinen maksuohjelma. Milloin kanssavelalliset, jotka ovat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa muusta kuin vakuusvelasta, ovat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä, kunkin maksuohjelmassa otetaan huomioon se osa velasta, joka hänen osalleen tulee, kun velka jaetaan velallisten taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa. Velallisen taloudellisella asemalla tarkoitetaan velallisen varojen ja viiden vuoden maksuohjelmalla saatavan kertymän suhdetta velallisen velkoihin. Mitä edellä säädetään, sovelletaan vastaavasti, kun velallinen ja takaaja ovat yhdessä hakeneet velkajärjestelyä. (24.1.1997/63) Kanssavelallisten ja takaajan takautumisoikeuteen perustuva velka on 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa velkajärjestelyssä samanlaisessa viimesijaisessa asemassa kuin 31 §:n 3 momentissa tarkoitetut velat. (24.1.1997/63) 25 §. Velkajärjestelyn keinot. Velkajärjestelyssä voidaan, jäljempänä säädettävin rajoituksin, sen piiriin kuuluvien velkojen osalta: 1) muuttaa velan maksuaikataulua; 2) määrätä, että velallisen maksusuoritukset on luettava ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen luottokustannusten lyhennykseksi; 3) alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten maksuvelvollisuutta; 106 Velkaan on sovellettava velkojan kannalta lievintä keinoa, joka riittää korjaamaan velallisen taloudellisen tilanteen. Velan määrää voidaan alentaa tai velan maksuvelvollisuus poistaa kokonaan vain, jos velkajärjestelyä ei muuten voida toteuttaa. 26 §. Vakuusvelkojen asema velkajärjestelyssä. Vakuusvelkaan voidaan soveltaa vain 25 §:n 1 momentin 1‑3 kohdassa ja 2 momentissa mainittuja järjestelyjä. Vakuusvelan erääntynyttä viivästyskorkoa voidaan myös alentaa tai poistaa se kokonaan. Kun 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovelletaan vakuusvelkaan, lykkäytyville luottokustannuksille tulee määrätä maksettavaksi niiden nykyarvon turvaava korko. Alennettaessa luottokustannuksia 25 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla on lisäksi otettava huomioon jäljelle jäävän luottoajan pituus niin, että luottokustannusten alennus on suhteellisesti sitä pienempi, mitä pitempi mainittu aika on. Nykyarvon turvaava korko määrätään tarkoitukseen soveltuvan indeksin mukaan niin, että kultakin vuosineljännekseltä suoritettava korko vastaa viimeistä edelliseltä vuosineljännekseltä todettua indeksin muutosta vuotuiseksi koroksi muunnettuna. Velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Velkajärjestelyssä voidaan kuitenkin muuttaa velkaa koskevia vakuusjärjestelyjä korvaamalla vakuus toisella velan turvaavalla vakuudella. 27 §. Koron pääomitusta sisältävät lainat velkajärjestelyssä. Jos valtion myöntämien asuntolainojen tai muiden lainojen ehtojen mukaan velkaa takaisin maksettaessa pääomitetaan korkoa, tätä koskevat ehdot voidaan velkajärjestelyssä syrjäyttää ja käsitellä velkajärjestelyn alkaessa maksamatta olevaa määrää samalla tavoin kuin sellaista velkaa, johon ei sisälly koron pääomittamista. Kun velkajärjestelyn piiriin kuuluu velka, joka kunnan on maksettava asuntotuotantolain 9 §:n 2 momentin mukaan valtiolle, kunnan on suoritettava saamansa laina valtiolle sen suuruisena ja sitä mukaa kuin velallisen on maksuohjelman mukaan suoritettava velkaansa kunnalle. Jos velkajärjestely määrätään raukeamaan, velkojalla on oikeus vaatia maksua velalliselta koron pää- omittamista koskevaa ehtoa huomioon ottamatta. 28 §. Epäselvien velkojen asema. Jos velka on määrältään tai perusteeltaan epäselvä, tuomioistuimen on määrättävä, minkä suuruisena velka otetaan huomioon maksuohjelmassa. Sama koskee vastaavasti muuta velkojan oikeuteen liittyvää epäselvyyttä. Päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta. 28 a §. (24.1.1997/63) Tavoittamattomien velkojien asema. Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluu asetuksella säädettävän markkamäärän alittava velka elinkeinonharjoittajalle, jota ei ole voitu tavoittaa, velka voidaan jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta. Edellä sanottu ei estä tällaisen velan velkojaa hakemasta maksuohjelman muuttamista. 29 §. Maksuohjelman sisältö ja kesto vakuusvelkojen osalta. Jos velallisella on velkaa, josta hänen perusturvaansa kuuluva omaisuus on vakuutena, tulee velallisen maksuvarasta ensin osoittaa tarpeellinen osuus tällaista velkaa varten (vakuusvelkaosuus). Tämä vakuusvelkaosuus on määrättävä niin suureksi, että vähintään vakuusvelan nykyarvo tulee maksetuksi kohtuullisen ajan kuluessa. Ilman erityistä syytä tämä aika ei saa olla olennaisesti pitempi kuin jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika. (24.1.1997/63) Jos velallinen ei kykene suorittamaan 1 momentin mukaista vakuusvelkaosuutta, omaisuus on muutettava rahaksi. 30 §. (24.6.2010/632) Yleissäännös maksuohjelmasta tavallisten velkojen osalta. Velallisen maksuvara mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen jälkeen ja velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen siten kuin 34 §:ssä säädetään. massa kokonaan poistettu tai velkajärjestely on myönnetty 10 a §:n nojalla, maksuohjelman kesto on viisi vuotta, jollei 31 a §:stä johdu muuta. Silloin kun maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, maksuohjelma voi kuitenkin olla viittä vuotta lyhyempi, jos velalliselta puuttuu pysyvästi maksuvara sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi. Jos velallisen on 70 §:n nojalla suoritettava selvittäjän saatava, maksuohjelman kesto pitenee neljä kuukautta. Maksuohjelman kesto pitenee kuitenkin kuusi kuukautta, jos velallisen elinkeinotoiminnan velat järjestellään 45 a §:n nojalla. Jos velallisen osuus selvittäjän saatavasta kertyy hänen maksuvarastaan maksuohjelman vahvistamisen jälkeen edellä mainittua lyhyemmässä ajassa, maksuohjelman kesto pitenee vain tämän ajan. (19.12.2014/1123) 31 §. Tavallisten velkojen keskinäinen asema. Tavallisille veloille on kullekin osoitettava yhtäläinen suhteellinen osuus velallisen maksuvarasta ja varallisuuden rahaksimuutosta saaduista varoista, jollei 2–5 momentista tai 31 a §:stä muuta johdu. (29.2.2008/117) Maksuvara ja varat on ensin osoitettava etuoikeutetun elatusapuvelan suoritukseksi. Sen jälkeen ne voidaan osoittaa sellaisten velkojen suoritukseksi, jotka liittyvät velallisen välttämättömiin elinkustannuksiin tai ovat velallisen välttämättömiä asumiskuluja. Viimesijaisesti maksuvara ja varat on osoitettava saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyneille koroille sekä sellaisille veloille, jotka konkurssissa ovat viimeiseksi suoritettavia. Jos saldopäivä on aikaisempi kuin kuusi kuukautta ennen velkajärjestelyn aloittamista, viimesijaisia ovat velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyneet korot. (19.12.2014/1123) Jos velallisella on omistusasunto, velallisen on suoritettava tavallisia velkojaan vähintään 32 §:ssä tarkoitettu määrä. Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa, maksuohjelman kesto voi olla kolmea vuotta pitempi. Maksuohjelman kesto ei kuitenkaan saa tavallisten velkojen osalta ylittää kymmentä vuotta. Maksuohjelma voidaan laatia niin, että velkojille tulevat määrältään vähäiset jako-osuudet määrätään maksettavaksi ensin, ja myös niin, että velalliselle määräajoin kertyvä maksuvara käytetään vuorotellen eri velkojille tuleviin suorituksiin, mikäli se on maksuohjelman toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista eivätkä muiden velkojien mahdollisuudet maksun saantiin sen vuoksi ilmeisesti vaarannu. Jos velkojia on useampi kuin yksi, maksuohjelmassa voidaan jättää ilman suoritusta velkoja, jolle kertyisi vähäinen, asetuksella säädettävää markkamäärää pienempi jako‑osuus. (24.1.1997/63) Jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjel- Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka vanhentuisi Tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on määrättävä niin, että maksuohjelman kesto on kolme vuotta, jollei 31 a §:stä johdu muuta. 107 ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 27 §:n tai velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 13 a §:n nojalla maksuohjelman aikana, velalle tuleva osuus maksuvarasta ja varoista on velan lopullista vanhentumista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien osoitettava muille velkojille. Maksuohjelmassa otetaan vastaavasti huomioon sellaisen velan vanhentuminen, josta velkajärjestelyvelallinen yhdessä jonkun toisen kanssa vastaa takauksen tai muun syyn perusteella. (19.12.2014/1123) Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Jos velkajärjestely perustuu ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuun maksuohjelmaan, velkojan oikeutta saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti ei estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n nojalla. Velkojalla on vastaavasti oikeus saada ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun maksuohjelman mukaisesti maksu myös silloin, kun vanhentuminen koskee sellaista velkaa, josta velallinen tai hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa takauksen, panttauksen tai muun syyn perusteella. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen lain voimaantuloa. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 31 a §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman keston jatkaminen yksityisvelkojan hyväksi. Jos velkojana on yksityishenkilö (yksityisvelkoja), maksuohjelman kesto voidaan hänen vaatimuksestaan määrätä jatkumaan enintään kaksi vuotta sen jälkeen, kun maksuohjelma on muiden tavallisten velkojen osalta päättynyt. Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa, tämä kahden vuoden aika voidaan määrätä alkamaan myöhemmästäkin ajankohdasta kuin siitä, kun maksuohjelma on tavallisten velkojen osalta päättynyt. Edellytyksenä ohjelman jatkamiselle on, että sitä voidaan pitää kohtuullisena ottaen huomioon yksityisvelkojan saatavan peruste ja määrä, hänen taloudellinen asemansa sekä velallisen olosuhteet. (24.6.2010/632) Päätös maksuohjelman jatkamisesta voidaan tehdä maksuohjelman keston aikana, jos asiaa ei ole voitu päättää maksuohjelmaa vahvistettaessa yksityisvelkojan saatavan 108 määrän epäselvyyden tai muun erityisen syyn vuoksi. Lain 632/2010, joka tuli voimaan 1.8.2010, voimaantulosäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuihin maksuohjelmiin ja maksuohjelmiin, joita koskeva maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 32 §. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä velallisen omistaessa asuntonsa. Kun velallisella on omistusasunto, velallisen on suoritettava tavallisia velkojaan 2 momentin mukaista laskennallista kertymää vastaava määrä (tavallisten velkojen vähimmäiskertymä) riippumatta siitä, saako velallinen pitää asuntonsa vai onko se muutettava rahaksi. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymään luetaan: 1) mahdollinen ylijäämäarvo, joka saadaan, kun velallisen omistusasunnon todennäköisestä myyntihinnasta vähennetään rahaksimuuttokustannukset, niiden velkojen määrä, joista asunto on vakuutena, sekä sellainen pääomamäärä, jonka turvin velallisen ja hänen perheensä asuminen edullisimman saatavilla olevan vaihtoehdon mukaan tulisi turvatuksi (asumissuojaosuus); sekä 2) se kertymä, jonka viisi vuotta kestävä maksuohjelma tuottaisi tavallisille velkojille, jos velallisen asumiskustannukset arvioidaan sen mukaan, että hänen ja hänen perheensä asuminen järjestetään edullisimman saatavilla olevan vaihtoehdon mukaan. (19.12.2014/1123) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 33 §. Velallisen omistusasunnon rahaksimuutto tavallisten velkojen suoritukseksi. Jos havaitaan, että velallinen, jolla on omistusasunto, ei kykenisi enintään 10 vuotta kestävän maksuohjelman avulla omistusasuntonsa säilyttäen suorittamaan tavallisia velkojaan 32 §:ssä tarkoitettua vähimmäiskertymää, on asunto muutettava rahaksi. Velallisen omistusasuntoa ei kuitenkaan ole muutettava rahaksi, jos se lisäisi tavallisille veloille tulevaa kertymää tai jako‑osuutta vain vähän taikka jos kohtuullista muuta asuntoa ei ole saatavissa. 34 §. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatujen varojen käyttäminen. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja velat, joista varallisuus on vakuutena, on maksettu, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen. Velallisen omistusasunnon rahaksimuutosta saaduista varoista käytetään tavallisten velkojen maksuun kuitenkin enintään tavallisten velkojen vähimmäiskertymää vastaava määrä. Tuomioistuin voi määrätä, että velallinen saa maksaa tavallisille veloille tulevaa osuutta maksuohjelman mukaan kertyvillä suorituksilla kertasuorituksen sijasta, jos se on kohtuullista velallisen asumisen järjestämiseksi. Tuomioistuin voi määrätä velallisen omistusasunnon rahaksimuutosta velalliselle jäävien varojen käyttämisestä velallisen asumisen järjestämiseksi tai maksuohjelman mukaisten suoritusten turvaamiseksi. Jos velallinen laiminlyö määräyksen, maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan. 35 §. (31.1.1995/113) Omistusasunnon rahaksimuuton lykkääminen. Jos velallisen omistusasunto on 15, 29 tai 33 §:n mukaan muutettava rahaksi, tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta määrätä, että rahaksimuuttoon saadaan ryhtyä vasta tietyn, enintään yhden vuoden pituisen määräajan kuluttua, jos sitä velallisen ja hänen perheensä olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä kohtuullisena ja jos velallinen kykenee suorittamaan omistusasuntoa rasittavalle vakuusvelalle juoksevan koron, joka kertyy mainitulta ajalta. Jos velallinen laiminlyö tämän koron maksun, velkoja saa käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan. 35 a §. (30.12.2002/1273) Lisäsuoritusvelvollisuus. Velalliselle vahvistetaan maksuohjelmassa velvollisuus maksaa lisäsuorituksina velkojilleen maksuohjelman aikana saamistaan tuloista ja varoista tässä pykälässä säädetty määrä. Jäljempänä 3 momentissa tarkoitettua lisäsuoritusvelvollisuutta ei kuitenkaan vahvisteta velalliselle, jonka tulojen ei voida olettaa kasvavan maksuohjelman aikana 3 momentissa tarkoitettua määrää enempää. (19.12.2014/1123) Jos velallinen saa maksukykyään parantavan perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää 1 000 euroa, velallisen on maksettava velkojille 1 000 euron ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä. Jos velallisen tulot vähennettyinä lisääntyneillä työmatkakustannuksilla ja muilla tulojen hankkimisesta velalliselle aiheutuneilla välittömillä lisämenoilla kasvavat maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna kalenterivuoden aikana vähintään 2 000 euroa, velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet 2 000 euroa ylittävästä osasta. Näin laskettua määrää ei kuitenkaan tarvitse käyttää velkojen suoritukseksi siltä osin kuin velallinen on tarvinnut sitä muihin välttämättömiin menoihinsa. (19.12.2014/1123) Velallisen tuloilla tarkoitetaan 3 momentissa nettotuloa, joka lasketaan vähentämällä velallisen tuloista ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen vero ja siihen liittyvät työntekijän lakisääteiset maksut. Tuloihin perustuvat veronpalautus ja verovelka otetaan huomioon tulojen lisäyksenä tai vähennyksenä siltä vuodelta, jona ne on maksettu tai olisi pitänyt maksaa. Kertaluonteiseen suoritukseen perustuva maksuvelvollisuus on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun velallinen sai varat haltuunsa. Muilta osin lisäsuoritusvelvollisuus on täytettävä seuraavan kalenterivuoden aikana. Maksuohjelman päättymisvuodelta lisäsuoritukset on kuitenkin maksettava samaan aikaan kuin viimeisen kokonaisen kalenterivuoden lisäsuoritukset tai ohjelman päättymistä seuraavien kuuden kuukauden aikana riippuen siitä, kumman määräajan perusteella lisäsuoritukset tulevat myöhemmin maksettaviksi. Maksuajankohdasta voidaan määrätä toisin, jos se on tarkoituksenmukaista lisäsuoritusten vähäisyyden tai muun erityisen syyn vuoksi (19.12.2014/1123) Tuomioistuin voi hakemuksesta vahvistaa ja määrätä maksettavaksi velkojalle maksettavan lisäsuorituksen määrän. Hakemuksesta ja vaatimuksen esittämisestä säädetään 61 a §:ssä. Edellä 3 momentissa tarkoitettua rahamäärää tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään. Tarkistetut rahamäärät pyöristetään ylöspäin lähimpään euroon ja julkaistaan vuosittain marraskuun aikana säädöskokoelmassa oikeusministeriön asetuksella. (8.12.2006/1088) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 5 mom. kuuluu: Jos velalliselle on vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuuteen sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 tämän lain 35 a §:n 3 ja 5 momenttia. 109 36 §. Maksuohjelmaan sisällytettävät tiedot. Maksuohjelmasta tulee käydä ilmi riittävästi eriteltyinä seuraavat seikat: 1) velallisen varallisuus, jota ei ole muutettava rahaksi; 2) varallisuuden rahaksimuutosta saadut tai saataviksi arvioidut tuotot sekä muut varallisuutta koskevat määräykset; 3) velallisen tulot sekä arvio tulojen odotettavissa olevasta kehityksestä; 4) velallisen välttämättömistä elinkustannuksista ja velallisen elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot sekä muut hänen taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat; 5) velallisen maksuvara kuukautta tai muuta sopivaa ajanjaksoa kohti laskettuna; 6) toimenpiteet, joihin velallisen on ryhdyttävä maksukykynsä parantamiseksi; 7) vakuusvelat ja vakuutena oleva omaisuus; 8) vakuusvelkaosuus, velkajärjestelyn sisältö, maksuaikataulu ja maksuohjelman kesto vakuusvelkojen osalta; 9) tavalliset velat ja niiden suorittamiseen käytettävä maksuvara ja varat; 10)velkajärjestelyn sisältö, maksuaikataulu ja maksuohjelman kesto tavallisten velkojen osalta; 11) määräykset 13 ja 18 §:ssä tarkoitetuista täytäntöönpanoa, virka‑apua ja turvaamistoimia koskevista toimenpiteistä; 12)lisäsuoritusvelvollisuuden perusteita ja täyttämistä koskevat määräykset; (30.12.2002/1273) 13)oikeudenkäyntikuluja sekä selvittäjän palkkiota ja kustannuksia koskevat ratkaisut. 37 §. Rahaksimuuton toimittaminen. Selvittäjän on huolehdittava maksuohjelmassa määrätystä varallisuuden rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä, jollei tuomioistuin toisin määrää. Jos selvittäjää ei ole määrätty tai muutoin on tarkoituksenmukaista, tuomioistuin voi määrätä ulosottomiehen, velallisen tai vakuusvelkojan huolehtimaan rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä. Vakuusvelkojan vaatimuksesta tuomioistuin voi erityisistä syistä määrätä, että rahaksimuutto toimitetaan ulosottolain mukaisessa järjestyksessä vaatimuksen tehneen vakuusvelkojan ollessa hakijana. Velallisen varallisuuden rahaksimuutto, joka toimitetaan velkajärjestelyn yhteydessä, on toimitettava huolella ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että omaisuudesta saadaan mahdollisimman korkea hinta mahdollisimman pienin kustannuksin. Rahaksimuuttokustannukset otetaan rahaksimuutosta kertyvistä varoista. Ennen rahaksimuuton toimittamista on velallista kuultava. Rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä on annettava velalliselle kirjallinen selvitys. 110 38 §. (31.1.1995/113) Maksuohjelman vahvistaminen. Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos velkajärjestelyyn on 9–11 §:n mukaan edellytykset ja ohjelma vastaa tämän lain säännöksiä. Maksuohjelman poikkeaminen tämän lain säännöksistä ei estä ohjelman vahvistamista, ellei velkoja tai velallinen ole siihen vedonnut maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa. Vahvistettua maksuohjelmaa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei ylempi tuomioistuin toisin määrää. Maksuohjelman vahvistaessaan tuomioistuin voi määrätä, että velallisen varallisuuden rahaksimuuttoa koskevia määräyksiä on noudatettava vasta, kun päätös on lainvoimainen tai toisin määrätään. 38 a §. (19.12.2014/1123) Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä. Jollei 3 momentissa tarkoitettua estettä ole, maksuohjelmaehdotus voidaan 38 §:n 1 momenttia sekä 55–57 §:n säännöksiä noudattamatta vahvistaa maksuohjelmaksi, jos: 1) velkajärjestelyyn on 9, 9 a, 10, 10 a ja 11 §:n mukaan edellytykset; ja 2) kaikki sellaiset tunnetut velkojat, joiden saatavat ovat velkojien saatavien kokonaismäärästä yhteensä vähintään 80 prosenttia, ja jokainen velkoja, jonka saatavan määrä on vähintään 5 prosenttia velkojien saatavien kokonaismäärästä, on antanut hyväksyntänsä maksuohjelmaehdotukselle tai ei ole esittänyt sitä koskevaa väitettä. Tuomioistuimelle on ohjelmaehdotuksen yhteydessä toimitettava selvitys siitä, miten ja milloin niille velkojille, jotka eivät ole hyväksyneet ehdotusta, on annettu tieto ehdotuksesta ja varattu tilaisuus lausua siitä sekä ehdotusta vastustaneiden velkojien kirjalliset lausumat. Tuomioistuimelle on toimitettava myös velallisen lausuma kirjallisena. Ehdotusta maksuohjelmaksi ei voida vahvistaa, ellei ehdotus ole sitä vastustaneen velkojan osalta 25, 26, 29, 31 ja 46 a §:n mukainen, tai jos se muutoin poikkeaa siitä, mitä velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta tässä laissa säädetään. Lisäksi tuomioistuimen on aina tutkittava yksityisvelkojan 31 a §:n mukainen vaatimus. 39 §. Kaavat ja laatimisohjeet. Oikeusministeriö vahvistaa kaavan velkajärjestelyä koskevaa hakemusta ja maksuohjelmaehdotusta varten sekä antaa niiden laatimista koskevat ohjeet. 6 luku. Vahvistettua maksuohjelmaa koskevat säännökset 40 §. Maksuohjelman oikeusvaikutukset. Kun maksuohjelma on vahvistettu, velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Ohjelman keston päättymisestä huolimatta velallisen maksuohjelmassa määrätty maksuvelvollisuus säilyy siltä osin kuin sitä ei ole täytetty. Maksuohjelmassa määrätyille suorituksille ei viivästyksen vuoksi kerry korkoa. Velallisen omaisuuteen kohdistuva, velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan velkaan perustuva ulosmittaus raukeaa, kun maksuohjelma on lainvoimaisesti vahvistettu. Sama koskee muuta sellaiseen velkaan perustuvaa täytäntöönpanoa. Sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä maksuohjelman keston aikana. (30.12.2002/1273) Maksuohjelman vahvistaminen ei estä velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan perustetta tai määrää taikka velkaan liittyvän vakuusoikeuden pätevyyttä tai sisältöä koskevan väitteen tutkimista, jos velka tai oikeus on velkajärjestelyn yhteydessä riitautettu ja asia on 57 §:n 2 momentin nojalla osoitettu ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä. Sitoumus tai sopimus, jonka mukaan velallisen on tehtävä velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan velkaan perustuva tai siihen liittyvä suoritus, on mitätön, jollei suoritusvelvollisuus perustu vahvistettuun maksuohjelmaan tai tämän lain säännöksiin. Maksuohjelman päätyttyä velallinen voi kuitenkin vapaaehtoisesti suorittaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvia velkoja. (24.1.1997/63) Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Jos velkajärjestely perustuu ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuun maksuohjelmaan, velkojan oikeutta saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti ei estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n nojalla. Velkojalla on vastaavasti oikeus saada ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun maksuohjelman mukaisesti maksu myös silloin, kun vanhentuminen koskee sellaista velkaa, josta velallinen tai hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa takauksen, panttauksen tai muun syyn perusteella. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen lain voimaantuloa. 40 a §. (24.1.1997/63) Tuntemattomien velkojien asema. Jos vasta maksuohjelman päätyttyä ilmenee velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, jonka perus- teella maksuohjelmaa olisi voitu muuttaa, velallisen on suoritettava velasta määrä, jonka velkoja olisi saanut, jos velka olisi sisältynyt maksuohjelmaan. 41 §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman noudattaminen. Velallisen on suoritettava maksuohjelman mukaiset maksut kullekin velkojalle ohjelmassa määrättyä maksuaikataulua noudattaen. Tuomioistuin voi, milloin harkitaan tarkoituksenmukaiseksi, määrätä, että velallisen on suoritettava maksut osaksi tai kokonaan ulosottomiehelle velkojille tilitettäväksi. Ulosottomies voi antaa ulosottolaissa tarkoitetun maksukiellon maksuohjelman mukaisten suoritusten pidättämiseksi velallisen palkasta, eläkkeestä, elinkeinotulosta tai muusta toistuvaissuorituksesta noudattaen soveltuvin osin mitä maksukiellosta säädetään ulosottolaissa. Määräys raukeaa, jos ulosottomies katsoo, että edellytyksiä maksuohjelman toteuttamiselle ei ole. Ulosottomiehen on ilmoitettava raukeamisesta velalliselle. Velallisella, jonka maksukyky on heikentynyt, on 1 momentin estämättä oikeus lykätä kullekin velkojalle tulevan maksun suorittamista maksuohjelman keston aikana yhteismäärältään enintään kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta vastaavan, tai jos maksuohjelman kesto tavallisten velkojen osalta on kolmea vuotta pidempi, enintään viiden kuukauden maksuvelvollisuutta vastaavan määrän osalta ilmoittamalla velkojalle lykkäyksestä. Velallisen lykkäämä maksu erääntyy maksuohjelman päättyessä. (19.12.2014/1123) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 6 mom. kuuluu: Tämän lain 41 §:n 2 momenttia sovelletaan, vaikka maksuohjelma on vahvistettu ennen tämän lain voimaantuloa. 42 §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman laiminlyönnin seuraamukset ja maksuohjelman raukeaminen. Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen velkojalle, jolla on esinevakuusoikeus velallisen omaisuuteen, velkoja saa käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Rahaksimuutossa sovelletaan lisäksi, mitä 34 §:ssä säädetään. Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle velkojalle, velkoja voi maksuohjelman nojalla vaatia täytäntöönpanoa niin kuin ulosottolaissa säädetään, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän 111 kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Velkoja voi tällöin vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä. Täytäntöönpano jatkuu, kunnes velkoja pyytää ulosmittauksen peruuttamista tai velallinen on suorittanut maksuohjelman mukaan erääntyneet suoritukset velkojalle ja saattaa uskottavaksi, että hän vastaisuudessa noudattaa maksuohjelmaa. Jos velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu, omaisuus voidaan myydä, jollei velkoja pyydä ulosmittauksen peruuttamista. (30.12.2002/1273) Ulosottomiehen on säilytettävä 1 tai 2 momentin nojalla ulosmitatun omaisuuden myynnistä saadut varat, jos on syytä olettaa, että varat voidaan käyttää velallisen muun kuin täytäntöönpanoa hakeneen velkojan velan suoritukseksi. Tuomioistuimen on määrättävä maksuohjelma raukeamaan velallisen hakemuksesta. Maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan velkojan hakemuksesta, jos: (29.2.2008/117) 1) velallinen on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen ilman hyväksyttävää syytä; 2) maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn, jos ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä; tai 3) velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa. Maksuohjelman raukeamisen sijasta tuomioistuin voi vahvistaa velallisen vaatimuksen esittäneelle velkojalle maksettavan lisäsuorituksen ja määrätä sen maksettavaksi viivästyskorkoineen, jos ohjelman raukeamista olisi pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena ottaen huomioon velkojalle maksuohjelman nojalla maksettava kertymä, lisäsuorituksen määrä, maksuohjelman laiminlyönnin syy ja muut olosuhteet. (30.12.2002/1273) Jos maksuohjelma on määrätty raukeamaan, velkojilla on oikeus vaatia maksua saatavastaan velalliselta niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman velkajärjestelyä. Velallisen ei kuitenkaan ole suoritettava velalle viivästyskorkoa maksuohjelman keston ajalta, jollei tuomioistuin maksuohjelman raukeamisen syyn vuoksi toisin määrää. Päätöstä, jolla maksuohjelma on määrätty raukeamaan, on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin erityisistä syistä määrää, 112 että päätöstä on noudatettava vasta, kun se on lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään. 43 §. Konkurssin vaikutus maksuohjelmaan. Jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen maksuohjelman päättymistä, maksuohjelma raukeaa. Velkojan oikeus konkurssissa määräytyy tällöin samoin kuin jos maksuohjelmaa ei olisi vahvistettu. Tuomioistuin voi 1 momentin estämättä velallisen vaatimuksesta määrätä, että maksuohjelma ei konkurssin vuoksi raukea, jos tähän on erityinen syy sen vuoksi, että pääosa veloista on jo maksuohjelman mukaisesti maksettu. 43 a §. (8.12.2006/1088) Velallisen kuolema. Jos velallinen kuolee, velat on vainajan jälkeen otettava huomioon maksuohjelmassa säänneltyjen ehtojen mukaisesti. Velkojat ovat oikeutettuja niihin lisäsuorituksiin, jotka velallisen olisi maksuohjelman mukaan ollut maksettava. Jos velallisen maksuohjelman mukaan säilyttämä, vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi ennen kuin maksuohjelmaan perustuva maksuvelvollisuus on täytetty, omaisuuden myyntihinnasta maksetaan rahaksimuuttokustannusten jälkeen velat, joista omaisuus on vakuutena. 44 §. (30.12.2002/1273) Maksuohjelman muuttaminen. Maksuohjelmaa voidaan velallisen tai velkojan hakemuksesta muuttaa, jos: 1) velallisen maksukyky on heikentynyt niin olennaisesti, että häneltä ei voida kohtuudella edellyttää maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuuden täyttämistä ottaen erityisesti huomioon maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika velallisen muuttuneissa olosuhteissa, tai jos muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on ohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtunut olennainen muutos; 2) ohjelman vahvistamisen jälkeen on ilmennyt sellaisia seikkoja, joilla olisi ollut olennainen merkitys velkajärjestelyn kannalta, jos ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä; 3) ohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ollut tiedossa maksuohjelmaa vahvistettaessa tai joka on 28 a §:n nojalla jätetty maksuohjelmassa huomioon ottamatta; tai 4) maksuohjelman muuttamiseen on aihetta takaisinsaannin vuoksi taikka sen vuoksi, että 28 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa velan määrä tai velkojan oikeus muuten vahvistetaan toisenlaiseksi kuin millaisena se on maksuohjelmassa otettu huomioon. Muutos, joka maksuohjelmaan tehdään velkojien hyväksi, koskee kaikkia velkojia. Velkoja, jolle kertyisi vähäinen asetuksella säädettävää euromäärää pienempi osuus, voidaan kuitenkin jättää ilman suoritusta. Muutos velkojien vahingoksi koskee niitä velkojia, joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus. Jos ohjelmaa muutetaan 1 momentin 3 kohdan nojalla, muutoksen on oltava sisällöltään sellainen, että velallisen on maksuohjelman kestoa koskevien säännösten estämättä suoritettava velkojalle yhtä suuri osuus velasta kuin muille samassa asemassa oleville velkojille, jollei se ole kohtuutonta ottaen huomioon velan määrä ja peruste sekä suorituksen taloudellinen merkitys velallisen olosuhteissa. Maksuohjelman kestoa voidaan pidentää selvittäjän saatavan maksamista varten. Muutettua maksuohjelmaa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei ylempi tuomioistuin toisin määrää. Päättäessään maksuohjelman muuttamisesta tuomioistuin voi määrätä, että velallisen varallisuuden rahaksimuuttoa koskevia määräyksiä on noudatettava vasta, kun päätös on lainvoimainen tai toisin määrätään. Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Jos velkajärjestely perustuu ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuun maksuohjelmaan, velkojan oikeutta saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti ei estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n nojalla. Velkojalla on vastaavasti oikeus saada ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun maksuohjelman mukaisesti maksu myös silloin, kun vanhentuminen koskee sellaista velkaa, josta velallinen tai hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa takauksen, panttauksen tai muun syyn perusteella. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen lain voimaantuloa. 7 luku. Elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista koskevat erityissäännökset 45 §. (19.12.2014/1123) Yksityistalouden velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset. Yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana toimivan velallisen yksityistalouden velat voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos hänellä on maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen eikä 46 §:n 2 momentista aiheudu estettä toiminnan jatkamiselle ja: 1) velallisella ei ole kyseisestä elinkeinotoiminnasta aiheutuneita velkoja tai niitä on vähän; 2) kyseiseen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja on enemmän kuin vähän mutta niitä ei ole erääntyneinä maksamatta ja velallinen kykenee maksamaan elin- keinotoimintaan liittyvät velat toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät; tai 3) velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat järjestellään tämän lain mukaisesti. Jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä, hänen yksityistalouden velkansa voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos: 1) yhtiö on maksukykyinen eikä sitä uhkaa maksukyvyttömyys; tai 2) yhtiön osalta on vireillä yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettu menettely. Velallisen aiemmin harjoittamaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja pidetään yksityistalouden velkoina, jos kyseinen elinkeinotoiminta on lopetettu ja velallisen velkavastuut on selvitetty. 45 a §. (19.12.2014/1123) Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset. Yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana toimivan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos: 1) v elallisen yksityistalouden velat järjestellään tämän lain mukaisesti; 2) velallisen elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista eikä sen tervehdyttäminen edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyjä; 3) velallinen kykenee maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyvät elinkeinotoimintaan liittyvät velkansa toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät; ja 4) toiminnan jatkaminen ei aiheuta 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua luoton ottoa laajempaa velkaantumista. Elinkeinotoimintaa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos: 1) yhtiön osalta on vireillä yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettu menettely; ja 2) kysymys on yhtiömiehen velasta, eivätkä 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä tehdyt toimenpiteet ulota vaikutuksiaan yhtiömieheen. Tämän lain mukaan ei voida järjestellä yhtiön velkaa. 45 b §. (19.12.2014/1123) Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskeva erityinen este. Elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei voida järjestellä tämän lain mukaisesti, jos on perusteltua syytä olettaa, että hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien 113 estäminen tai muu velkojan oikeuden loukkaaminen. 46 §. Luoton ottaminen elinkeinotoiminnassa ja varallisuuden säilyttäminen. (19.12.2014/1123) Edellä 45 §:ssä ja 45 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa velallinen voi 7 §:n 1 momentissa säädetyn kiellon estämättä ottaa kyseisen elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista luottoa, jos se ei ole määrältään tai ehdoiltaan epätavallista. Velallinen voi kuitenkin ottaa määrältään tavallista suuremman luoton, jos luoton ottaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon toiminnasta maksuohjelman aikana velalliselle odotettavissa oleva kertyvä tulo. (19.12.2014/1123) Yksityinen elinkeinon‑ tai ammatinharjoittaja ei ole velkajärjestelyssä velvollinen muuttamaan rahaksi elinkeinotoimintaan liittyvää varallisuuttaan sikäli kuin varallisuus on tarpeellista toiminnan jatkamiseksi ja toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon siitä velalliselle kertyvä tulo. Avoimen tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies ei ole velkajärjestelyssä velvollinen muuttamaan rahaksi osuuttaan yhtiössä, paitsi jos joku velkojista sitä vaatii ja on todennäköistä, että tämä johtaisi velkojan kannalta parempaan tulokseen kuin yhtiöosuuden säilyminen velallisella. 46 a §. (19.12.2014/1123) Maksuohjelman vahvistamisen este. Edellä 45 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos velkoja saattaa todennäköiseksi, että hänelle maksuohjelman mukaan tuleva kertymä on arvoltaan pienempi kuin mitä hän saisi velallisen konkurssissa ilman velallisen omistusasunnon huomioon ottamista ja 20 a §:n soveltamista. 47 §. Maksuohjelman raukeamista koskeva erityissäännös. Jos velallinen on yksityinen elinkeinon‑ tai ammatinharjoittaja ja maksuohjelman aikana tehdään päätös velallista koskevan, yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta, tämän lain nojalla vahvistettu maksuohjelma raukeaa. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että maksuohjelma ei yrityksen saneerausmenettelystä huolimatta raukea, jos tähän on erityinen syy sen vuoksi, että pääosa maksuohjelmaan sisältyvistä veloista on ohjelman mukaisesti suoritettu. 48 §. Osakkeenomistajaa koskeva erityissäännös. Jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana ei pidetä velallisen takaussitoumukseen perustuvaa velkaa, mikäli takaus on annettu mainitun yhtiön velasta. Tällaiseen velalliseen 114 ei sovelleta, mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään, mikäli vakuus on annettu edellä tarkoitetun yhtiön velasta. Edellä 1 momentissa tarkoitetut velat kuuluvat kuitenkin velkajärjestelyn piiriin, jos yhtiön osalta on aloitettu yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettu menettely tai yhtiölle on vahvistettu saneerausohjelma. (24.1.1997/63) Mitä edellä 46 §:n 3 momentissa säädetään, koskee vastaavasti velallista, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana. (24.1.1997/63) 8 luku. Menettely tuomioistuimessa 49 §. Käsittelyjärjestys ja toimivaltaisuus (30.12.2002/1273). Tässä laissa tarkoitetun asian käsittelyssä noudatetaan hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä, jollei tästä laista muuta johdu. (30.8.2002/772) Asia voidaan aina käsitellä istunnossa, kun siinä on yksin puheenjohtaja. (31.1.1995/113) Velkajärjestelystä päättää se tuomioistuin, joka on velallisen yleinen oikeuspaikka tai, jos velalliset hakevat velkajärjestelyä yhdessä, se tuomioistuin, joka on heistä jonkun yleinen oikeuspaikka. Edellä 45 §:n 2 momentin 2 kohdassa, 45 a §:n 2 momentissa ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa velkajärjestelystä voi päättää se tuomioistuin, jossa saneerausmenettely on vireillä. (19.12.2014/1123) Maksuohjelman raukeamisesta ja muuttamisesta sekä muusta velkajärjestelyä koskevasta asiasta päättää 3 momentissa tarkoitettu tuomioistuin tai se tuomioistuin, joka on ratkaissut maksuohjelman vahvistamista koskevan asian. (30.12.2002/1273) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 49 a §. (19.12.2014/1123) Toimivaltainen tuomioistuin konkurssiin asettamista koskevassa asiassa. Jos velallista koskeva konkurssihakemus on vireillä, kun velkajärjestelyä koskeva hakemus tulee vireille tai jos konkurssihakemus tulee vireille ennen kuin päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty, konkurssihakemus käsitellään siinä käräjäoikeudessa, jossa velkajärjestelyhakemus on vireillä tai joka on käsitellyt velkajärjestelyn aloittamista koskevan asian. Sen käräjäoikeuden, jonne konkurssihakemus on tehty, on siirrettävä konkurssihakemus velkajärjestelyhakemusta käsittelevän tai sitä käsitelleen käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana tehtävä hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin käsitellään siinä käräjäoikeudessa, joka on päättänyt velkajärjestelyn aloittamisesta. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, 1 tai 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus voi siirtää asian siihen käräjäoikeuteen, joka muutoin on toimivaltainen käsittelemään velallisen konkurssia, jos se on tarkoituksenmukaista. Käräjäoikeuden on samalla määrättävä pesänhoitaja. 50 §. Velkajärjestelyn hakeminen. Velkajärjestelyä koskeva hakemus on laadittava vahvistetun kaavan mukaisesti uhalla, että hakemus muutoin voidaan jättää tutkimatta. Hakemus toimitetaan tuomioistuimen kansliaan. Jos velalliset hakevat velkajärjestelyä yhdessä, kunkin velallisen hakemuksesta tulee käydä ilmi, miksi velkajärjestelyä haetaan yhdessä. 3 momentti on kumottu L:lla 19.12.2014/1123. 51 §. Hakemuksen liitteet. Hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys velallisen maksukykyyn vaikuttavista seikoista ja muista velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Hakemukseen voidaan liittää velallisen ehdotus maksuohjelmaksi sekä ehdotus selvittäjäksi. Hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja vaadittavasta selvityksestä säädetään tarkemmin asetuksella. 52 §. Velkojien kuuleminen hakemuksesta. Tuomioistuin voi ennen kuin se päättää velkajärjestelyn aloittamisesta varata yhdelle tai useammalle velkojalle tilaisuuden määräajassa lausua kirjallisesti hakemuksesta. Velkoja voidaan myös kutsua istuntoon kuultavaksi. Mitä 1 momentissa säädetään velkojasta, koskee myös velallisen velasta takauksen antanutta, vakuuden asettanutta sekä kanssavelallista. Tuomioistuin voi hylätä hakemuksen velkojia kuulematta, jos on ilmeistä, että hakemuksen tarkoituksena on velallisen konkurssiin asettamisen viivästyttäminen. (19.12.2014/1123) Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 52 a §. (19.12.2014/1123) Velkojien kuuleminen hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta. Jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi eikä 2 momentista muuta johdu, tuomioistuimen on: 1) annettava hakemus ja maksuohjelmaehdotus tiedoksi velkojille; 2) asetettava määräpäivä, johon mennessä velkojien on toimitettava tuomioistuimelle kirjallinen lausuma velallisen hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta sekä mahdolliset väitteet ehdotukseen sisältyvistä veloista uhalla, että lausumat ja väitteet muuten voidaan jättää huomioon ottamatta; ja 3) annettava yksityisvelkojalle selvitys 31 a §:ssä tarkoitetusta mahdollisuudesta vaatia maksuohjelman keston jatkamista. Jos 38 a §:n 1 momentissa tarkoitetut hyväksynnät maksuohjelmaehdotukselle on annettu kirjallisesti ja velallinen on kuullut kaikkia velkojia, päätös velkajärjestelyn aloittamisesta ja maksuohjelman vahvistamisesta voidaan tehdä velkojia enempää kuulematta. Mitä tässä pykälässä säädetään velkojasta, koskee myös velallisen velan takaajaa, vakuuden asettajaa ja kanssavelallista. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 53 §. Selvityksen hankkiminen. Tuomioistuimen on, milloin aihetta on, velkojan esittämästä vaatimuksesta hankittava tarpeellinen selvitys siitä, onko olemassa sellaisia seikkoja, jotka voivat 115 aiheuttaa hakemuksen hylkäämisen 10 §:ssä mainituilla perusteilla. Tuomioistuin voi hankkia selvitystä myös omasta aloitteestaan. (24.1.1997/63) Jos selvityksen saamiseksi on tarpeen, tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai velkojan hakemuksesta pyytää ulosottomiestä tekemään velallisesta ulosottolain 3 luvun 57–63 §:ssä tarkoitetun ulosottoselvityksen tai antamaan muita hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisia tietoja. Tuomioistuin voi samalla määrätä, että ulosottomiehellä on salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada tietoja velallisen pankkitileistä, maksuliikkeestä, sopimuksista ja sitoumuksista sekä velallisen varallisuudesta, verotuksesta ja muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista. Ulosottomies voidaan kutsua myös asiassa kuultavaksi. (27.6.2003/691) 54 §. Päätös velkajärjestelyn aloittamisesta. Päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehtävä, jos esitetyn selvityksen perusteella velkajärjestelyyn on edellytykset eikä estettä ole. Päätökseen, jolla velkajärjestely on aloitettu, ei saa hakea muutosta. (31.1.1995/113) Jollei 5 momentista muuta johdu, tuomioistuimen tulee päättäessään velkajärjestelyn aloittamisesta: (19.12.2014/1123) 1) asettaa määräpäivä, johon mennessä ehdotus maksuohjelmaksi on toimitettava tuomioistuimelle, jollei ehdotusta ole toimitettu hakemuksen yhteydessä; 2) asettaa määräpäivä, johon mennessä velkojien on kirjallisesti ilmoitettava selvittäjälle tai muulle maksuohjelmaehdotuksen laatijalle taikka tuomioistuimelle, sen mukaan kuin tuomioistuin määrää, velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrä, mikäli se poikkeaa velallisen ilmoittamasta, uhalla, että velallisen ilmoituksen ylittävä vaatimus voidaan muuten jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta; 3) asettaa, jollei selvittäjää määrätä, määräpäivä, johon mennessä velkojien on toimitettava tuomioistuimelle kirjallinen lausuma velallisen hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta sekä mahdolliset väitteet ehdotukseen sisältyvistä veloista uhalla, että lausumat ja väitteet muuten voidaan jättää huomioon ottamatta; ja 4) määrätä selvittäjä, jos siihen on 64 §:n mukaan aihetta. (31.1.1995/113) Tuomioistuimen tulee lisäksi: 1) ilmoittaa velalliselle 6 §:ssä säädetystä tietojenantovelvollisuudesta, 7 §:ssä säädetystä myötävaikutusvelvollisuudesta ja 12 §:ssä säädetystä maksu‑ ja vakuudenasettamiskiellosta sekä niiden laiminlyönnin ja rikkomisen seuraamuksista; 2) ilmoittaa velkajärjestelyn alkamisesta velallisen koti- 116 paikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikkakunnan ulosottoviranomaiselle; ja 3) merkitä päätökseen sen antamisen tai julistamisen kellonaika. Tuomioistuimen on, jollei 66 §:stä muuta johdu eikä asiassa ole sovellettu 52 a §:ää, viipymättä lähetettävä velkojille sekä takaajille, vakuuden asettajille ja kanssavelallisille jäljennös päätöksestä, hakemuksesta ja velallisen ehdotuksesta maksuohjelmaksi sekä selvitys 31 a §:ssä tarkoitetusta mahdollisuudesta vaatia maksuohjelman keston jatkamista. (19.12.2014/1123) Jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi ja päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty enintään kuusi kuukautta maksuohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen, tuomioistuin asettaa 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun määräpäivän vain, jos se on tarpeellista maksuohjelmaehdotuksen tarkistamiseksi. (19.12.2014/1123) 55 §. Istunnon toimittaminen ennen maksuohjelman vahvistamista. Jos velkojien kirjallisten lausumien tai selvittäjän maksuohjelmaehdotukseen sisällytetyn tiivistelmän taikka selvittäjän 66 §:n 4 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vuoksi on tarpeen, tuomioistuin voi määrätä asian käsiteltäväksi istunnossa. Tuomioistuimen on ilmoitettava istunnon aika ja paikka velalliselle, velkojille ja selvittäjälle. 56 §. Velkojen riitauttaminen. Velkojat voivat kirjallisesti tuomioistuimen määräämässä ajassa tai istunnossa, jos sellainen toimitetaan, suullisesti esittää maksuohjelmaehdotukseen sisältyviä velkoja koskevat väitteet. Jos ehdotuksen laatii selvittäjä, väitteen voi esittää myös velallinen. Väitteet on esitettävä selvittäjälle, joka saattaa ne maksuohjelmaehdotuksen yhteydessä tuomioistuimen tietoon. 57 §. Väitteiden käsittely. Edellä 56 §:ssä tarkoitetut väitteet käsitellään velkajärjestelyn käsittelyn yhteydessä ja ratkaistaan maksuohjelmassa, jos se vaadittava todistelu ja muut seikat huomioon ottaen on mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa velkajärjestelylle. Jos asiaa ei 1 momentin mukaan voida käsitellä ja ratkaista velkajärjestelyn yhteydessä, tuomioistuimen on osoitettava se osapuoli, jolla on asiassa näyttövelvollisuus, määräajassa saattamaan asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä. Kyseisen saatavan huomioon ottamisesta maksuohjelmassa säädetään 28 §:ssä. 58 §. Asian lykkääminen ja raukeaminen eräissä tapauksissa. Jos ehdotusta maksuohjelmaksi ei voida 38 §:n mukaan vahvistaa, tuomioistuin voi varata velalliselle tai selvittäjälle tilaisuuden määräpäivään mennessä laatia uuden ehdotuksen. Asiaan osallisilta on pyydettävä määräpäivään mennessä lausuma uudesta ehdotuksesta siltä osin kuin tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena aikaisempaan ehdotukseen tehtävien muutosten merkitys ja annettujen lausumien sisältö huomioon ottaen. (24.1.1997/63) Jos velallinen ennen maksuohjelman vahvistamista kuolee, hakemus raukeaa. 59 §. Tuomioistuimen selonantovelvollisuus. Vahvistaessaan maksuohjelman tuomioistuimen on selostettava velalliselle velkajärjestelyn merkitys ja maksuohjelman laiminlyönnin seuraamukset sekä kiinnitettävä velallisen huomiota siihen, että sellaisen uuden velan ottaminen, jota ei edellytetä maksuohjelmassa, voi vaarantaa velkajärjestelyn toteutumisen. 60 §. Takaisinsaanti velkajärjestelyssä. Oikeustoimi, joka voisi peräytyä, jos velkajärjestelyn sijasta olisi haettu konkurssia, voidaan velkojan vaatimuksesta peräyttää velkajärjestelyn yhteydessä vastaavin perustein kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/91) säädetään ja noudattaen myös, mitä sanotussa laissa säädetään kolmannen asemasta. Määräpäivänä pidetään 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päivää, jona hakemus velkajärjestelystä tehtiin tai, jos tuolloin oli vireillä hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin, päivää, jona konkurssihakemus tehtiin. Jos vireillä oli useita konkurssia koskevia hakemuksia, määräpäivänä pidetään sitä päivää, jona ensiksi vireille pantu hakemus tehtiin. Takaisinsaannista on soveltuvin osin voimassa, mitä ulosottolain 3 luvun 84, 89 ja 90 §:ssä säädetään. Se, mitä velkojan kanteen johdosta määrätään luovutettavaksi tai korvattavaksi, voidaan tämän lain säännösten estämättä käyttää kantajan saatavan suorittamiseksi. Takaisinsaantikanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun velkoja sai tiedon velkajärjestelyn alkamisesta. (27.6.2003/691) Saatava, joka maksun takaisinsaannin vuoksi syntyy uudelleen vastaajana olleelle velkojalle, on otettava huomioon velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana. 61 §. Maksuohjelman raukeamista ja muuttamista koskeva hakemus (24.1.1997/63). Maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskeva hakemus on tehtävä tuomioistuimelle kirjallisesti. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen on tullut velallisen tai velkojan tietoon. Hakemusta maksuohjelman muuttamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt. Velallisen hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä maksuohjelman aikana ja velkojan hakemus viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty. Jos hakemuksen perusteena on rikoslain (39/1889) 39 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu velallisen menettely, velkojan hakemus voidaan kuitenkin tehdä ennen kuin syyteoikeus rikoksesta on vanhentunut. (29.2.2008/117) Jos velallinen hakee maksuohjelman muuttamista, hänen on liitettävä hakemukseen ehdotus uudeksi maksuohjelmaksi. Niille velkojille, joita asia koskee, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ehdotuksen johdosta. Velkojan hakemuksesta on varattava velalliselle ja niille velkojille, joiden kuulemista tuomioistuin pitää tarpeellisena, tilaisuus tulla kuulluiksi. Jos velkoja on vaatinut maksuohjelman raukeamista, muille velkojille on varattava tilaisuus esittää vaatimuksensa, jos siihen on 42 §:n 5 momentista johtuva syy. Jos tuomioistuin katsoo, että maksuohjelman muuttamiseen on aihetta, se voi asettaa määräpäivän, johon mennessä velallisen on toimitettava tuomioistuimelle ehdotus maksuohjelmaksi. Ehdotuksen käsittelystä on voimassa, mitä siitä edellä säädetään.(30.12.2002/1273) 61 a § (30.12.2002/1273) Lisäsuoritusten vahvistamista koskeva hakemus. Velkojan hakemus velallisen lisäsuoritusten vahvistamiseksi ja maksuvelvollisuuden määräämiseksi voidaan tutkia vasta, kun maksuohjelma on päättynyt. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt tai kun peruste lisäsuoritusvelvollisuudelle on tullut velkojan tietoon. Hakemusta ei voida tehdä enää sen jälkeen, kun maksuohjelman päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Ennen hakemuksen tekemistä velkojan on esitettävä velalliselle kirjallinen vaatimuksensa ja varattava velalliselle tilaisuus vastata vaatimukseen. Hakemuksen saa kuitenkin vaatimusta esittämättä tehdä, jos tuomioistuinkäsittelyn siirtyminen saattaa aiheuttaa velkojalle oikeudenmenetyksen tai jos käsittelyn aloittamiseen viivytyksettä on muu painava syy. Hakemuksesta on varattava velalliselle tilaisuus tulla kuulluksi sekä niille velkojille, joita asia 117 koskee, tilaisuus esittää vaatimuksensa. Lisäsuoritukset voidaan vahvistaa ja määrätä maksettaviksi myös velallisen hakemuksesta. Mitä edellä säädetään velkojan hakemuksesta, koskee myös velallisen hakemusta. 62 §. (30.12.2002/1273) Oikeudenkäyntikulut. Asiaan osalliset vastaavat itse menettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista. Edellä 57 §:n 1 momentissa tarkoitetussa väitteiden käsittelyssä ja jos erityistä syytä on, maksuohjelman raukeamista ja lisäsuoritusten vahvistamista koskevan hakemuksen käsittelyssä, sovelletaan kuitenkin vastaavasti, mitä oikeudenkäyntikuluista riita‑asiassa säädetään. Velallisen velvollisuudesta maksaa selvittäjälle palkkio ja korvaus kustannuksista säädetään 70 §:n 1 momentissa. 62 a §. (19.12.2014/1123) Ilmoitukset ja tiedoksiantotapa. Maksuohjelmaa koskevan päätöksen antamispäivä on ilmoitettava velalliselle, kaikille velkojille, velallisen kotipaikan ulosottoviranomaiselle ja selvittäjälle, jos sellainen on määrätty. Ilmoituksessa on mainittava, onko maksuohjelmaehdotusta muutettu sen jälkeen, kun ehdotus on toimitettu asiaan osallisille. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä velkojalle, jonka saatava velalliselta on vähäinen ja joka ei ole toimittanut lausumaa maksuohjelmaehdotuksesta. Maksuohjelman muuttamista koskevan päätöksen antamispäivä on ilmoitettava velalliselle ja niille velkojille, joille asiassa on varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Maksuohjelman raukeamisesta on ilmoitettava velalliselle, velallisen kotipaikan ulosottoviranomaiselle sekä velkojille. Muutoksenhakutuomioistuin voi antaa ilmoittamisen käräjäoikeuden tehtäväksi. Tässä laissa tarkoitetut ilmoitukset ja tiedoksiannot voidaan toimittaa sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tai postitse tavallisella kirjeellä, jollei tiedoksiantoa ole tarpeen toimittaa vastaanottotodistusta tai saantitodistusta vastaan taikka muuta riita‑asioita varten säädettyä tiedoksiantotapaa käyttäen. Velkojan prosessiosoitteena voidaan käyttää sähköpostiosoitetta tai muuta sähköisen tiedonsiirron osoitetta taikka postiosoitetta, jonka velkoja on 11 b §:ssä tarkoitetussa velkaselvittelyssä ilmoittanut velalliselle. Ilmoitus velkajärjestelyn aloittamisesta voidaan tehdä ulosottoviranomaiselle myös puhelimitse. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 118 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 63 §. Muutoksenhaku. Tuomioistuimen päätökseen velkajärjestelyä koskevassa asiassa saa hakea muutosta, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty tai kysymys ole asian käsittelyä koskevasta ratkaisusta. Jos päätökseen, jolla velkajärjestelyä koskeva hakemus on hylätty, on haettu muutosta ja velallinen on asetettu konkurssiin ennen asian ratkaisemista muutoksenhakutuomioistuimessa, konkurssi raukeaa, jos velkajärjestely aloitetaan. Jos velkajärjestely aloitetaan muutoksenhakutuomioistuimen päätöksellä ja tällöin on vireillä hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin, hakemus raukeaa maksuohjelman tultua vahvistetuksi. (19.12.2014/1123) 9 luku. Selvittäjää koskevat säännökset 64 §. Selvittäjän määrääminen. Velkajärjestelyssä voidaan määrätä selvittäjä, jos se on velallisen taloudellisen aseman selvittämiseksi, omaisuuden rahaksimuuton vuoksi tai muuten velkajärjestelyn toteuttamiseksi tarpeen. Jos velallisen hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi, selvittäjä voidaan määrätä vain, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi tarpeen. Selvittäjä voidaan määrätä myös takaus- ja vakuusvastuun järjestelyssä. Lisäsuoritusten vahvistamista koskevassa asiassa selvittäjä voidaan määrätä, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. (19.12.2014/1123) Tuomioistuin määrää selvittäjän velkajärjestelyn aloittamisesta päätettäessä. Selvittäjä voidaan määrätä muunakin ajankohtana, jos siihen on aihetta. Selvittäjä voidaan määrätä myös laatimaan ehdotus maksuohjelman muuttamiseksi. (31.1.1995/113) Päätökseen, jolla selvittäjä on määrätty, ei saa erikseen hakea muutosta. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 4 mom. kuuluu: Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2 kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n 2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia, 62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan. 65 §. Selvittäjän kelpoisuus. Selvittäjäksi on määrättävä täysi-ikäinen ja rehelliseksi tunnettu henkilö, joka ei ole konkurssissa, jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu ja joka suostuu tehtävään. Selvittäjällä on oltava tehtävän edellyttämä kyky, taito ja kokemus. Hän ei saa olla velalliseen tai keneenkään velkojaan sellaisessa suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen nähden tai hänen tasapuolisuuttaan velkojiin nähden. (1.4.1999/462) Selvittäjäksi voidaan 1 momentissa säädetyin edellytyksin määrätä ulosottomies tai avustava ulosottomies. 66 §. Selvittäjän tehtävät. Selvittäjän tehtävänä on laatia ehdotus maksuohjelmaksi tuomioistuimen asettamassa määräajassa sekä suorittaa muut tuomioistuimen selvittäjälle määräämät tehtävät. Maksuohjelmaehdotusta laatiessaan selvittäjän on neuvoteltava velallisen ja velkojien kanssa ja annettava heille tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista sekä varattava heille tilaisuus lausua hakemuksesta ja ehdotuksesta. Selvittäjä voi pyytää velallisen ja velkojien lausumat ja väitteet määräpäivään mennessä uhalla, että lausumat ja väitteet voidaan muuten jättää huomioon ottamatta. Määräpäivä on asetettava niin, että asiaan osallisille jää kohtuullinen aika lausuman antamiseen. Maksuohjelmaehdotukseen on liitettävä selvittäjän tiivistelmä velallisen ja velkojien hakemusta ja ehdotusta koskevista lausumista. (31.1.1995/113) Tuomioistuin voi määrätä selvittäjän toimittamaan 54 ja 55 §:ssä sekä 62 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedoksiannot velalliselle ja velkojille. (31.1.1995/113) Selvittäjälle voidaan antaa tehtäväksi huolehtia velallisen varallisuuden rahaksimuutosta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä ja järjestelyistä sekä rahaksimuutosta kertyvien varojen tilittämisestä. Jos selvittäjän tietoon tulee seikka, joka saattaa aiheuttaa velallisen hakemuksen hylkäämisen, selvittäjän on saatettava asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Jos selvittäjän tietoon tulee 60 §:ssä tarkoitettu takaisinsaannin peruste, hänen on ilmoitettava siitä velkojille. (19.12.2014/1123) 67 §. Selvittäjän oikeudet. Selvittäjällä on salassapitosäännösten estämättä tehtävänsä suorittamiseksi sama oikeus kuin velallisella saada tietoja velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä, sopimuksista ja sitoumuksista sekä velallisen varallisuudesta, verotuksesta ja muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista. 68 §. Valvonta ja pakkokeinot. Jos selvittäjä laiminlyö hänelle tämän lain mukaan kuuluvan tehtävän tai velvollisuuden, tuomioistuin voi velvoittaa hänet suorittamaan sen määräajassa ja asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. 69 §. Selvittäjän vapauttaminen toimestaan. Tuomioistuin voi omasta aloitteestaan taikka velkojan tai velallisen vaatimuksesta sekä varattuaan selvittäjälle tilaisuuden tulla kuulluksi vapauttaa selvittäjän toimestaan, jos hän olennaisesti laiminlyö velvollisuuksiaan tai vapauttamiseen on muu painava syy. Tuomioistuin voi pätevästä syystä vapauttaa selvittäjän toimestaan, jos selvittäjä sitä pyytää. Tuomioistuin voi määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin, jossa asia on muutoksenhaun vuoksi vireillä, määrää toisin. 70 §. (19.12.2014/1123) Selvittäjän palkkio ja kustannusten korvaaminen. Selvittäjällä on oikeus saada tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Jos selvittäjänä on toiminut julkinen oikeusavustaja, palkkio ja korvaus suoritetaan valtion oikeusaputoimistolle. Velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen jälkeen seuraavien neljän kuukauden ajalta. Tämä maksuvelvollisuus on myös silloin, kun selvittäjä on määrätty lisäsuoritusten vahvistamista varten, jollei velallinen osoita, että hänen maksuvaransa on selvästi heikentynyt maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen yhteydessä lasketusta maksuvarasta. Tällöin velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa lisäsuorituksen vahvistamisen jälkeen seuraavien neljän kuukauden ajalta. Jos velalliseen sovelletaan 45 a §:ää, hänen on kuitenkin maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen jälkeen seuraavien kuuden kuukauden ajalta. Velallisen maksuosuus voidaan ottaa myös velalliselle velkajärjestelyn alkamisen jälkeen kertyneistä varoista. Velallisen maksuosuuden ylittävä määrä selvittäjän saatavasta määrätään maksettavaksi valtion varoista. Jos hakemus hylätään, saatava määrätään kokonaisuudessaan maksettavaksi valtion varoista. Velallisen on tällöin korvattava valtiolle sen varoista maksettu saatava, jos hakemuksen hylkääminen on perustunut siihen, että velallinen on laiminlyönyt menettelyyn liittyviä 119 velvollisuuksiaan. Lisäsuoritusten vahvistamista koskevassa asiassa voidaan hakemuksen tehnyt velkoja määrätä korvaamaan valtiolle sen varoista maksettu saatava, jos hakemus on ollut ilmeisen perusteeton. Jos selvittäjä on määrätty huolehtimaan maksuohjelmassa vahvistetusta rahaksimuutosta, palkkio ja kustannukset tästä tehtävästä otetaan kuitenkin omaisuuden myyntihinnasta. Jos velallinen asetetaan konkurssiin, 2 momentissa tarkoitettu, maksamatta oleva palkkio ja korvaus sekä niille varojen tilittämiseen kertyvä korko maksetaan konkurssissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen saatavien jälkeen parhaalla etuoikeudella ja ennen 20 a §:ssä tarkoitettuja saatavia. Tarkempia säännöksiä selvittäjän palkkiosta ja kustannusten korvauksesta annetaan oikeusministeriön asetuksella. Palkkion ja korvauksen maksatukseen sovelletaan, mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista säädetään. Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen 3 mom. kuuluu: Tämän lain 20 a §:ää ja 70 §:n 5 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestely on aloitettu tämän lain tultua voimaan. 71 §. Selvittäjän korvausvelvollisuus. Selvittäjä on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on tehtäväänsä hoitaessaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut velalliselle tai velkojalle taikka takaajalle tai vakuuden asettajalle. Jos selvittäjänä on yleinen oikeusavustaja, vastaavat valtio ja yleinen oikeusavustaja vahingosta sen mukaan kuin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa säädetään. (4.8.2000/714) 10 luku. Takaus‑ ja vakuusvastuun järjestely ilman velkajärjestelyä 72 §. Takausvastuun järjestely. Jos yksityishenkilö on muuten kuin liiketoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa antanut takaussitoumuksen velasta ja hän on tullut sen perusteella maksuvelvolliseksi eikä hän kykene maksamaan velkaa viivytyksettä ilman, että hänen olisi muutettava rahaksi kohtuullista tarvetta vastaava omistusasuntonsa tai muuta perusturvaansa kuuluvaa omaisuutta, voidaan hänelle hänen hake- 120 muksestaan vahvistaa takausvelkaa koskeva 75 §:n mukainen maksuohjelma. Maksuohjelman vahvistamisen edellytyksenä on, että velka tulee sen avulla kokonaisuudessaan suoritetuksi sille 75 §:n 1 momentin mukaan laskettuine korkoineen eikä maksuohjelma vaaranna takaajan muiden sitoumusten täyttämistä. Takausvastuun järjestelyä ei voida myöntää ilman erityisen painavaa syytä, jos: 1) takaaja on tuomittu rikoslain 39 luvun 1–3 §:ssä tai 6 §:ssä tarkoitetusta velallisen rikoksesta taikka on syytteessä tai epäiltynä tällaisesta rikoksesta; 2) hänet on määrätty liiketoimintakieltoon tai liiketoimintakieltoon määräämistä koskeva asia tai sen esitutkinta on vireillä; 3) hän on laiminlyönyt 74 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuutensa; tai 4) on perusteltua aihetta olettaa, ettei hän tule noudattamaan maksuohjelmaa. Mitä tässä luvussa säädetään takaajasta, sovelletaan vastaavasti myös kanssavelalliseen, jonka asema velkasuhteessa on takaajaan rinnastettava ja jolta on vaadittu maksua velan koko maksamatta olevasta määrästä. 73 §. Vakuusvastuun järjestely. Jos yksityishenkilö on muuten kuin liiketoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa antanut kohtuullista tarvettaan vastaavan omistusasuntonsa vakuudeksi toisen velasta ja velka on erääntynyt maksettavaksi eikä vakuuden asettajalla ole muuta hänen perusturvaansa kuulumatonta omaisuutta, jonka hän voisi muuttaa viivytyksettä rahaksi velan maksamiseksi, voidaan hänelle hänen hakemuksestaan vastaavin edellytyksin kuin 72 §:ssä säädetään vahvistaa 75 §:n mukainen maksuohjelma siitä osasta velan määrää, jonka vakuuden arvo järjestelyn alkaessa kattaa. Jos vakuuden asettajalle vahvistetaan tässä luvussa tarkoitettu maksuohjelma, ei vakuutena olevaa omistusasuntoa saa velkojan vaatimuksesta muuttaa rahaksi, jollei 42 §:stä johdu muuta. Maksuohjelman vahvistamisesta huolimatta vakuusoikeus säilyy velkojalla, kunnes vakuuden asettaja on täyttänyt hänelle tämän lain mukaan vahvistetun maksuvelvollisuuden tai velkoja on muutoin saanut täyden suorituksen velasta, siltä osin kuin omistusasunto on siitä vakuutena. 74 §. Takaajan ja vakuuden asettajan tietojenantovelvollisuus. Takaaja ja vakuuden asettaja on velvollinen antamaan tuomioistuimelle ja velkojalle kaikki tarpeelliset tiedot takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. 75 §. Takaus‑ tai vakuusvastuuta koskevan maksuohjelman sisältö. Maksuohjelmassa takaajan tai vakuuden asettajan muusta kuin perusturvaan kuuluvasta varallisuudesta samoin kuin 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta maksuvarasta on osoitettava 72 tai 73 §:ssä tarkoitetun velan suorittamiseen se osuus, jota ei tarvita muiden sitoumusten täyttämiseen niin, että velka sille järjestelyn alkamisesta lukien laskettuine korkolain (633/82) 3 §:n 2 momentin mukaisine korkoineen tulee suoritetuksi enintään viiden vuoden aikana tai, jos velan jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika on tätä pitempi, sinä aikana. Jos velalliselle, jonka velasta takaussitoumus on annettu tai vakuus asetettu, on vahvistettu tämän lain tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen maksuohjelma, vahvistetaan tämän pykälän mukainen maksuohjelma sille osalle velkaa, jolle ei kerry suoritusta velalliselle vahvistetun maksuohjelman perusteella. Takaajan tai vakuuden asettajan on laadittava ehdotus maksuohjelmaksi. Tässä pykälässä tarkoitetusta maksuohjelmasta on soveltuvin osin voimassa, mitä 36, 38, 40, 41, 42, 43 ja 44 §:ssä säädetään. Tuomioistuin voi määrätä, että takausvastuun järjestelyn myöntäminen edellyttää, että takaaja myöntää takausvelkojalle perusturvaan kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvan vakuusoikeuden. Takausvelkaa koskevan maksuohjelman mukainen suoritusvelvollisuus voidaan panna täytäntöön niin kuin suoritukseen velvoittava tuomio. Jos vakuuden asettaja laiminlyö maksuohjelmaan perustuvan suoritusvelvollisuuden, voi vakuusvelkoja käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan. 76 §. Takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset. Kun päätös takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyn aloittamisesta on tehty, ei takaajaan tai vakuutena olevaan omaisuuteen saa tämän vastuun perusteella kohdistaa 13 ja 17 §:ssä tarkoitetun perintä‑ ja ulosmittauskiellon piiriin kuuluvia toimenpiteitä. Takaajan tai vakuuden asettajan vaatimuksesta kielto voidaan määrätä olemaan voimassa väliaikaisena jo ennen järjestelyn aloittamista. Määräys voidaan antaa velkojaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä vaatii. Järjestelyn alkamisen jälkeiseltä ajalta takaaja ei ole velvollinen maksamaan eikä vakuuden arvosta voida periä muuta kuin korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen korko. Jos takaus‑ tai vakuusvelan järjestelyä koskeva hakemus hylätään, järjestelyn oikeusvaikutusten lakkaamisen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä 22 §:ssä säädetään. 77 §. Menettely tuomioistuimessa. Takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyä koskevasta menettelystä tuomioistuimessa on soveltuvin osin voimassa, mitä velkajärjestelyä koskevan hakemuksen käsittelystä säädetään 8 luvussa. Jos se, jonka velasta takaussitoumus on annettu tai vakuus asetettu, on hakenut tämän lain mukaista velkajärjestelyä tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaista saneerausmenettelyä, hakemus tehdään sille tuomioistuimelle, jossa velallista koskeva hakemus on vireillä. 11 luku. Erinäiset säännökset 78 §. Julkisoikeudellisen velkojan asema velkajärjestelyssä. Julkisoikeudellisen saatavan haltijalla on oikeus muun lain estämättä suostua tässä laissa tarkoitettuun velkajärjestelyyn taikka sellaiseen vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, joka sisällöltään vastaa tässä laissa säädettyjä periaatteita. Suostumuksesta saa päättää se viranomainen, jolla on toimivalta saatavan perimiseen. Sama koskee vastaavasti julkisyhteisöä, jolla on velalliselta yksityisoikeudellinen saatava. 79 §. Vanhentumisajan ja perimismääräajan suhde velkajärjestelyyn (15.8.2003/745). Vanhentumis- ja kanneajan katkeamisesta ja sen vaikutuksesta maksuohjelmassa huomioon otettavaan saatavaan on voimassa, mitä velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 ja 17 §:ssä säädetään. (15.8.2003/745) Jos velkojan on oikeuden menettämisen uhalla perittävä saatava laissa erikseen säädetyn ajan kuluessa eikä velkaan sovelleta velan vanhentumisesta annettua lakia, tämän ajan umpeen kuluminen velkajärjestelyn tai 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon alettua ei estä maksun saamista maksuohjelman nojalla. Jos tähän lakiin perustuva perintä- tai täytäntöönpanokielto lakkaa ilman maksuohjelman vahvistamista tai maksuohjelma raukeaa, tässä momentissa tarkoitettua määräaikaa laskettaessa ei oteta huomioon sitä kalenterivuotta, jonka aikana perintä- tai täytäntöönpanokielto alkoi, eikä sen jälkeistä aikaa sen kalenterivuoden loppuun, jona kielto edellä tarkoitetulla tavalla lakkasi tai maksuohjelma raukesi. (15.8.2003/745) Jos velkojan on laissa säädetyn etuoikeuden säilyttämiseksi haettava ulosmittausta määrätyn ajan kuluessa, etuoikeuden voimaan saatta- 121 miseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään oikeudesta maksun saantiin. Jos tähän lakiin perustuva perintä‑ tai täytäntöönpanokielto lakkaa ilman maksuohjelman vahvistamista tai maksuohjelma raukeaa, 3 momentissa tarkoitettua määräaikaa laskettaessa ei oteta huomioon täytäntöönpanokiellon alkamisen ja lakkaamisen tai velkajärjestelyn raukeamisen välistä aikaa. Jos ulosottoperintä keskeytyy tähän lakiin perustuvan täytäntöönpanokiellon tai maksuohjelman vuoksi, mainittu aika jätetään vastaavasti ottamatta huomioon etuoikeuden säilymistä arvioitaessa. 79 a §. (15.8.2003/745) Vanhentumisajan ja perimismääräajan suhde vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn. Jos velallisen kanssa sovitaan sellaisesta vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, joka sisällöltään vastaa tässä laissa säädettyjä periaatteita, velkojalla on 79 §:ssä tarkoitettujen aikojen umpeen kulumisen estämättä oikeus saada maksu velkajärjestelyn ehtojen mukaisesti. Jos kysymys on 79 §:n 2 momentissa tarkoitetusta saatavasta, velkojan on oikeuden menettämisen uhalla perittävä saatavansa viimeistään velkajärjestelyn ehtojen mukaisen maksuajan päättymistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jollei alkuperäinen määräaika saatavan perimiselle pääty sitä myöhemmin. Muussa tapauksessa vanhentumistai kanneajan katsotaan katkenneen, kun velkajärjestelyn ehtojen mukainen maksuaika on päättynyt. 80 §. Salassapitovelvollisuus. Velkoja tai selvittäjä ei saa ilman velallisen suostumusta ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen velallisen taloudellista asemaa tai henkilökohtaisia oloja koskevia tietoja, jotka hän on saanut tietoonsa velkajärjestelyn yhteydessä taikka siinä yhteydessä, kun velallinen on selvittänyt mahdollisuuksiaan sovintoon. Säännös ei estä velkojaa neuvottelemasta toisten velkojien kanssa velkajärjestelyyn liittyvistä kysymyksistä eikä rajoita velkojan toimenpiteitä velan perimiseksi, jos velkajärjestely hylätään tai maksuohjelma raukeaa. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös henkilöä, joka on osallistunut neuvotteluun, jonka tarkoituksena on ollut sovintoratkaisun aikaansaaminen velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ilman velkajärjestelyä. 81 §. Oikeudenkäyntiasiakirjojen käyttö tutkimustarkoituksiin. Jos tässä laissa tarkoitettuun asiaan kuuluvia oikeudenkäyntiasiakirjoja on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) tai oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 122 (370/2007) nojalla määrätty salassa pidettäviksi, tuomioistuin, jossa asia on ollut vireillä, voi tämän estämättä antaa luvan tietojen saamiseen tällaisesta asiakirjasta tieteellistä tutkimusta varten, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitomääräys on annettu. (30.3.2007/377) Sillä, joka on tämän pykälän nojalla saanut salassa pidettäviä tietoja, on sama salassapitovelvollisuus kuin asiaan osallisella. 82 §. (21.4.1995/627) Rangaistus salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Rangaistus 80 §:ssä ja 81 §:n 2 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. 83 §. Korvausvelvollisuus salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 80 §:ssä tai 81 §:n 2 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden, on velvollinen korvaamaan velalliselle tämän vuoksi aiheutuneen vahingon. 84 §. (24.1.1997/63) Velkojan oikeus eräiden tietojen saamiseen. Maksuohjelman nojalla velkojalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada veroviranomaiselta velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset velallisen verotusta koskevat tiedot sekä tiedot työvoimaviranomaiselta siitä, onko velallinen ilmoittautunut työvoimatoimistoon, onko hänelle tarjottu työtä ja onko hän kieltäytynyt työstä. Ulosottomies voi, jos siihen on erityistä syytä, velkojan vaatimuksesta maksuohjelman aikana selvittää velallisen taloudellista asemaa noudattaen soveltuvin osin, mitä ulosottolain 3 luvussa säädetään. 85 §. Sopimukseen perustuvan velkajärjestelyn laiminlyönti ja muuttaminen. Mitä 42 §:ssä säädetään maksuohjelman raukeamisen edellytyksistä ja vaikutuksista, koskee soveltuvin osin sellaisen vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamista, joka sisällöltään vastaa tässä laissa säädettyjä periaatteita. Sopimusehto, jonka mukaan velallisen laiminlyönnin seuraamukset taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamisen edellytykset tai vaikutukset olisivat velallisen kannalta ankarammat kuin 42 §:n mukaan, on mitätön. Sama koskee vastaavasti sopimusta takausvastuun järjestelystä. (29.2.2008/117) Jos tässä laissa tarkoitetun velallisen ja velkojan kesken on sovittu velkajärjestelystä eikä sopimuk- sessa ole muuta määrätty, sopimusta voidaan velallisen tai velkojan vaatimuksesta muuttaa vastaavin perustein kuin maksuohjelmaa voidaan 44 §:n 1–3 momentin mukaan muuttaa. Jolleivät osapuolet pääse muutoksesta sopimukseen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun muutosvaatimus on saatettu toisen osapuolen tietoon, sopimuksen muuttamista vaatinut osapuoli saa kanteella vaatia tuomioistuimelta päätöstä sopimuksen muuttamisesta. (24.1.1997/63) Lain 1273/2002, joka tuli voimaan 1.1.2003, voimaantulosäännöksen 5 mom. mukaan jos velalliselle on maksuohjelmassa vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuudesta on voimassa kertaluonteisten suoritusten osalta tämän lain voimaantulosta alkaen ja muilta osin 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen, mitä tämän lain 35 a §:ssä säädetään. Kertaluonteisiin suorituksiin perustuvaa lisäsuoritusvelvollisuutta laskettaessa on otettava huomioon myös sellaiset suoritukset, jotka velallinen on saanut ennen tämän lain voimaantuloa, mutta joita ei maksuohjelman mukaan ollut vielä tilitettävä velkojille. Mitä edellä säädetään maksuohjelmassa vahvistetusta lisäsuoritusvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti, jos velallisen ja velkojan välisessä, yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa on sovittu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesta lisäsuoritusvelvollisuudesta. Saman voimaantulosäännöksen 9 mom. kuuluu: Jos velallinen ja velkoja ovat ennen tämän lain voimaantuloa tehneet yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:ssä tarkoitetun sopimuksen eikä sopimuksessa ole muuta määrätty, velalliselle voidaan velallisen maksukyvyn parantumisen vuoksi maksuohjelman muuttamisen sijasta määrätä tämän lain 35 a §:n mukaan lisäsuoritusvelvollisuus. Menettelystä on voimassa, mitä mainitun 85 §:n 2 momentissa säädetään. Lain 1088/2006, joka tuli voimaan 1.1.2007, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu: Jos velalliselle on vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuudesta on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen, mitä tämän lain 35 a §:n 3 momentissa säädetään. Mitä edellä säädetään maksuohjelmassa vahvistetusta lisäsuoritusvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti, jos velallisen ja velkojan välisessä lain 85 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa on sovittu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesta lisäsuoritusvelvollisuudesta. Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2–3 ja 5 mom. kuuluvat: Jos velkajärjestely perustuu ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuun maksuohjelmaan, velkojan oikeutta saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti ei estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren 2 luvun 27 §:n nojalla. Velkojalla on vastaavasti oikeus saada ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun maksuohjelman mukaisesti maksu myös silloin, kun vanhentuminen koskee sellaista velkaa, josta velallinen tai hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa takauksen, panttauksen tai muun syyn perusteella. Mitä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen lain voimaantuloa. Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös sellaista ennen lain voimaantuloa sovittua vapaaehtoista velkajärjestelyä, joka sisällöltään vastaa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa säädettyjä periaatteita. Mitä 85 §:n 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehdyn vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamisen edellytyksiin ja vaikutuksiin. 86 § on kumottu lailla 4.8.2000/714 87 §. Velkajärjestelyrekisteri. Oikeusrekisterikeskus pitää rekisteriä yksityishenkilöiden velkajärjestelyä koskevista asioista. (21.5.1999/648) Jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteriin merkityistä seikoista. Velkajärjestelyrekisteristä poistetut tiedot on pidettävä salassa. Tietoja saa kuitenkin antaa tuomioistuimelle velkajärjestelyn myöntämisen edellytysten selvittämiseksi. (21.5.1999/648) 87 a §. (14.5.2010/385) Tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus. Tuomioistuimen on ilmoitettava velkajärjestelyrekisterin pitämistä varten velkajärjestelyasiassa tekemästään ratkaisusta tiedot Oikeusrekisterikeskukselle. Tuomioistuimen velvollisuudesta tehdä ilmoitus merkitsemällä ratkaisusta tieto oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. Silloin kun asiassa sovelletaan 45 a §:ää, tuomiois- 123 tuimen on viipymättä ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle kaupparekisteriin merkitsemistä varten 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon määräämisestä ja velkajärjestelyn aloittamisesta sekä maksuohjelman vahvistamisesta ja asian käsittelyn päättymisestä muun syyn vuoksi. Ilmoituksesta annetaan tarkempia säännöksiä oikeusministeriön asetuksella.(19.12.2014/1123) 87 b §. (19.12.2014/1123) Merkintä kaupparekisteriin elinkeinotoiminnan velkojen järjestelystä. Jos elinkeinontai ammatinharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin, Patentti- ja rekisterihallituksen on 87 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella tehtävä viipymättä kaupparekisteriin merkintä väliaikaisen kiellon määräämisestä ja velkajärjestelyn aloittamisesta sekä maksuohjelman vahvistamisesta ja asian käsittelyn päättymisestä muun syyn vuoksi. Merkinnästä tulee ilmetä päätöksen tehnyt tuomioistuin sekä ajankohta, jolloin päätös tehtiin. 88 §. Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja velkajärjestelyä koskevista asioista pidettävästä rekisteristä annetaan asetuksella. 12 luku. Voimaantulosäännökset 89 §. Voimaantulo. Tämä laki tulee voimaan 8 päivänä helmikuuta 1993. Toimenpiteisiin lain täytäntöönpanemiseksi voidaan ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa. Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vakuusvelan osalta ei voida alentaa maksuohjelman vahvistamisen jälkeiseen velan luottoaikaan kohdistuvia luottokustannuksia siltä osin kuin vakuuden arvo olisi velkajärjestelyn alkaessa riittänyt kattamaan velan pääoman sekä mainittujen luottokustannusten kokonaismäärän nykyarvon. ASETUS YKSITYISHENKILÖN VELKAJÄRJESTELYSTÄ 25.1.1993/58 1 §. Hakemuslomakkeet. Yleisten alioikeuksien on pidettävä oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisia lomakkeita velkajärjestelyn hakemista ja maksuohjelmaehdotusta varten maksutta niitä tarvitsevien saatavissa 2 §. Hakemuksen liitteet. Velallisen hakemukseen velkajärjestelystä tulee liittää: 124 1) jäljennökset velallisen ja samassa taloudessa asuvien täysi-ikäisten henkilöiden verotustodistuksista kolmelta viimeiseltä vuodelta; 2) velallisen ja hänen aviopuolisonsa työnantajan palkkatodistus, josta ilmenee palkkakertymä edelliseltä ja kuluvalta kalenterivuodelta sekä palkka viimeiseltä palkanmaksukuukaudelta; 3) jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta ilmenee velallisen ja hänen aviopuolisonsa eläke, työttömyyspäiväraha tai koulutustuki, sairausvakuutuksen päiväraha, äitiysraha tai muu päiväraha, lasten kotihoidontuki, asumistuki, opintotuki tai muu etuus sekä sellaisen etuuden kesto; 4) vahvistetun kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu elinkeinonharjoittajan tuloselvitys velallisen ja hänen aviopuolisonsa maatalousyrittäjätulosta ja muusta yrittäjätulosta; 5) maksajan antama kirjallinen selvitys tai muu asiakirja, josta ilmenevät velallisen ja hänen aviopuolisonsa muut kuin 2-4 kohdassa tarkoitetut tulot; 6) jäljennös vuokran, vastikkeen ja muiden asumiskulujen määrän osoittavista asiakirjoista; 7) jäljennös tuomioistuimen päätöksestä tai sopimuksesta joka koskee velallisen lapselle suoritettavaa elatusapua, sekä selvitys elatusavun määrästä; 8) jäljennös tositteesta tai muusta asiakirjasta, josta ilmenee velan jäljellä oleva määrä, ei kuitenkaan alle 340 euron suuruisista veloista, sekä jäljennökset panttausta koskevista sitoumuksista; (22.11.2001/1029) 9) huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden osuuksien ja asumisoikeuden sekä muun merkittävän varallisuuden osalta jäljennös asiakirjasta, josta ilmenee velallisen omistusosuus; 10)kirjallinen selvitys siitä, mihin velallisen hakemukseen sisältyvät arviot varallisuuden arvoista perustuvat; sekä 11) kirjallinen selvitys sairaudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä tai muusta olosuhteiden muutoksesta, jolla on merkitystä hakemuksen kannalta. Velallisella on oikeus saada 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut verotustodistukset maksutta velkajärjestelyhakemukseen liittämistä varten. (30.12.2014/1379) 3 §. (24.1.1997/64) Elinkeinotoimintaa koskevat selvitykset. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan tulee lisäksi liittää hakemukseensa jäljennökset elinkeinotoiminnan aloittamista koskevasta ilmoituksesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista. Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen tulee liittää hakemukseensa jäljennökset yhtiön kaupparekisteriotteesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista sekä tilintarkastajan selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Velallisen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana tulee liittää hakemukseensa jäljennökset yhtiön kaupparekisteriotteesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista. Velallisen, joka on harjoittanut elinkeinotoimintaa ja jolla on velkajärjestelyn piiriin kuuluvia elinkeinotoiminnassa syntyneitä velkoja enemmän kuin vähän, tulee liittää hakemukseensa seuraavat selvitykset: 1) kirjallinen selvitys yritysmuodosta, toimialasta ja toiminnan laajuudesta sekä yrityksen omistussuhteista viimeisten kolmen toimintavuoden ajalta; 2) kirjallinen selvitys elinkeinotoiminnan päättymisestä ja siihen johtaneista syistä; 3) toiminnan päättymistä edeltäneiltä kolmelta vuodelta jäljennökset tilinpäätösasiakirjoista, kirjallinen selvitys toiminnan taloudellisesta tuloksesta sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja velalliselle ja hänen perheenjäsenilleen maksetusta palkasta tai, jos selvitystä ei joltain osin voida esittää, syy siihen; sekä 4) kirjallinen selvitys siitä, kuinka paljon velallisen vastuulla olevia elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja on toiminnan päättymisen jälkeen suoritettu ja minä ajanjaksona suoritukset on tehty. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yksityisen elinkeinontai ammatinharjoittajan, joka hakee elinkeinotoimintaan liittyvien velkojensa järjestelyä, tulee 1 momentissa mainittujen selvitysten lisäksi liittää hakemukseensa seuraavat selvitykset tai, jos selvitystä ei joltain osin voida esittää, syy siihen: (30.12.2014/1379) 1) jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta sekä, jos viimeisimmän tilikauden päättymisestä on kulunut yli neljä kuukautta, jäljennös välitilinpäätöksestä, joka ei saa olla kolmea kuukautta vanhempi; 2) kirjallinen selvitys toiminnan laajuudesta, taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisten vaikeuksien keskeisistä syistä sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja velalliselle ja hänen perheenjäsenilleen maksetusta palkasta; sekä 3) kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan tai muun luotettavan asiantuntijan antama selvitys 3 a §:ssä tarkoitetuista seikoista. Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin kuin verotusta ei vielä ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen. Välitilinpäätöksen sijasta velallinen voi liittää hakemukseen kirjanpitoon perustuvan selvityksen elinkeinotoiminnan tuloista ja menoista toimitetun verotuksen tai veroilmoituksen antamisen jälkeiseltä ajalta. 3 a §. (30.12.2014/1379) Asiantuntijan selvitys. Edellä 3 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitetun selvityksen tulee sisältää: 1) lausunto hakemukseen liitetystä viimeisimmästä tilinpäätöksestä tai sen korvaavista verotustiedoista, sekä välitilinpäätöksestä; 2) lausunto elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuudesta ja seikoista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa velallisen taloudellista asemaa; sekä 3) tarpeellisessa laajuudessa tiedot muista seikoista, joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 45 ja 45 a §:ssä tarkoitettuja velkajärjestelyn aloittamisen lisäedellytyksiä sekä 46 a §:ssä tarkoitettua maksuohjelman vahvistamisen estettä. 4 §. Kiinteistöä koskevat selvitykset. Tuomioistuimen on hankittava velallisen omistaman kiinteistön osalta rasitustodistus ja lainhuutotodistus tai oikeaksi todistettu jäljennös lainhuutorekisterikortista. Vastaavat tiedot on hankittava toisen kiinteistöön kohdistuvasta velallisen vuokraoikeudesta tai muusta käyttöoikeudesta. 5 §. Hakemuksen liitteiden toimittaminen velkojalle. Velkojan pyynnöstä tuomioistuimen on toimitettava velkojalle jäljennökset velallisen hakemukseen liitetyistä asiakirjoista. 6 §. Ulosottoa koskevat säännökset. Kun maksuohjelma on vahvistettu, ulosottomiehen on ilmoitettava ulosmittauksen raukeamisesta asianomaiselle rekisteriviranomaiselle. Jos velallinen on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/93) 41 §:n nojalla määrätty suorittamaan velkojille tulevat maksut kokonaan tai osaksi ulosottomiehelle, ulosottomiehen tulee tilittää maksut velkojille noudattaen soveltuvin osin, mitä ulosottolaissa ja -asetuksessa säädetään. Ulosottomies voi kuitenkin lykätä maksujen tilittämisen velkojille enintään kolmeksi kuukaudeksi. Velallisen rahasuorituksista on annettava velalliselle valtion perimiskuitista annetun asetuksen (468/78) 1 §:ssä tarkoitettu velallisen kuitti. Velallinen ei ole velvollinen suorittamaan ulosottomaksuista annetussa asetuksessa (161/85) tarkoitettua ulosottomaksua ulosottomiehelle tekemistään suorituksista. 6 a §. Vähäisen jako‑osuuden jättäminen huomiotta. Jos velkojia on useampi kuin yksi, maksuohjelmassa voidaan jättää ilman suoritusta velkoja, jolle kertyvä jako-osuus olisi pienempi kuin 50 euroa. Tällainen 125 velkoja voidaan jättää ilman suoritusta myös, kun maksuohjelmaa muutetaan. (30.12.2014/1379) 6 b §. (22.11.2001/1029) Tavoittamattoman velkojan jättäminen huomiotta. Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 28 a §:ssä tarkoitettu velka elinkeinonharjoittajalle, jota ei ole voitu tavoittaa, velka voidaan jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta, jos velan määrä alittaa 1 700 euroa. 6 c § on kumottu asetuksella 30.12.2002/1275 7 §. Velkajärjestelyrekisteri ja sen käyttötarkoitus. Oikeusrekisterikeskus ylläpitää velkajärjestelyrekisteriä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla velallisen maksuohjelman toteuttamisen turvaamiseksi ja hänen maksukykynsä ylittävän vastaisen velkaantumisen estämiseksi, velkajärjestelyn myöntämisen edellytysten selvittämiseksi sekä tilasto- ja tutkimustoimintaa varten. (24.1.1997/64) Tuomioistuin tallettaa suorakäyttöisesti rekisteriin tietoja siten kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää. 8 §. (24.1.1997/64) Velkajärjestelyrekisterin tietosisältö. Asian ratkaisseen tuomioistuimen on viivytyksettä merkittävä rekisteriin siten kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää: 1) velallisen nimi, henkilötunnus, yhteystiedot ja kotipaikka; 2) tuomioistuin ja sen yhteystiedot sekä asian tunnistetiedot; 3) hakemuksen tekijä ja hänen yhteystietonsa; 4) velkajärjestelyasian käsittelystä; a) hakemuksen vireilletulopäivä; b) hakemuksen hylkääminen tai muu ratkaisu, jolla asian käsittely tuomioistuimessa on päättynyt; c) velkajärjestelyn alkaminen; d) maksuohjelman vahvistaminen sekä ohjelman alkamis- ja päättymispäivä tarvittaessa erikseen tavallisten velkojen ja vakuusvelkojen osalta; e) maksuohjelman raukeaminen; f) maksuohjelman muuttaminen ja ohjelman päättymispäivä; g) muutoksenhakua koskevat tiedot; h) selvittäjän nimi ja yhteystiedot; sekä i) muu asiaan liittyvä tieto sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää. Jos maksuohjelma raukeaa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 47 §:n nojalla, merkinnän tekee se tuomioistuin, jossa yrityksen saneerausmenettely on vireillä 126 9 §. (24.1.1997/64) Tietojen poistaminen rekisteristä. Rekisteristä poistetaan rekisteröityä ja velkajärjestelyä koskevat tiedot sen jälkeen, kun: 1) maksuohjelman kesto on päättynyt; 2) on kulunut enintään kuusi kuukautta siitä, kun velkajärjestelyasian käsittely on muun kuin hakemuksen hylkäämisen vuoksi tuomioistuimessa päättynyt; tai 3) on kulunut kaksi vuotta siitä, kun hakemus on hylätty tai maksuohjelma on määrätty raukeamaan. Virheen oikaisuun sovelletaan, mitä henkilörekisterilain (471/1987) 15 §:ssä säädetään. Oikeusrekisterikeskuksen on arkistoitava velkajärjestelyrekisteristä poistetut tiedot 10 §. (24.1.1997/64) Henkilötietojen massaluovutus. Velkajärjestelyrekisterissä olevista merkinnöistä saa luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muuna henkilörekisterilaissa tarkoitettuna massaluovutuksena. Lupa voidaan antaa tuomioistuimille velkajärjestelyyn liittyviä tehtäviä, ulosottovero-, poliisi-, tai muulle viranomaiselle perintä- ja täytäntöönpanotehtäviä sekä luottotietotoiminnan harjoittajille luottotietorekisterin pitämistä varten. Lupa saada tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla voidaan lisäksi antaa sille, joka tarvitsee tietoja luoton myöntämistä ja valvontaa varten. 10 a §. (30.12.2014/1379) Ilmoitus kaupparekisteriin. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 87 a §:n 3 momentin mukaisessa ilmoituksessa on mainittava: 1) velallisen nimi, toiminimi, kotipaikka ja Y-tunnus; 2) ajankohta, jolloin väliaikainen kielto määrättiin, velkajärjestely aloitettiin, maksuohjelma vahvistettiin tai asian käsittely päättyi muun syyn vuoksi sekä asian tunnistetiedot; 3) asian käsittelyn päättymisen osalta se, onko perusteena maksuohjelman vahvistaminen, velallisen asettaminen konkurssiin vai muu seikka. Ilmoitukset voidaan tehdä postitse tai sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä. 11 §. Voimaantulo. Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä helmikuuta 1993. OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS VELALLISEN MAKSUKYVYN ARVIOINNIN PERUSTEISTA YKSITYISHENKILÖN VELKAJÄRJESTELYSSÄ 30.3.2001/322 1 §. Tulot. Velallisen maksukykyä yksityishenkilön velkajärjestelyssä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, velallisen ansaintamahdollisuudet ja arvio tulojen odotettavissa olevasta kehityksestä. Velallisen tuloilla tarkoitetaan muun muassa palkkaa, palkkiota sekä muuta etuutta, joka maksetaan työstä tai palveluksesta. Työstä maksettavan etuuden, kuten päivärahan tai kilometrikorvauksen vähennyksenä otetaan kuitenkin huomioon ne välttämättömät kustannukset, jotka etuus on tarkoitettu kattamaan. Tuloilla tarkoitetaan myös yritystoiminnasta ja ammatinharjoittamisesta saatavia tuloja, pääomatuloja, eläkkeitä, työttömyyden vuoksi maksettavaa päivärahaa sekä avustuksia ja sosiaalisia etuuksia. Avustuksen tai etuuden vähennyksenä otetaan huomioon ne menot, jotka avustuksella tai etuudella on tarkoitettu korvattaviksi. Lapsilisää ja lapselle maksettavaa elatusapua tai -tukea ei lueta velallisen tuloihin. Ne otetaan huomioon lapsen elatuksesta aiheutuvan menon vähennyksenä siten kuin 6 §:ssä säädetään. 2 §. Vähennykset. Laskettaessa velallisen maksuvaraa velallisen tuloista vähennetään velallisen esittämän selvityksen perusteella välttämättöminä elinkustannuksina asumismenot, lapsen päivähoitomenot, 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutusmenot, velallisen maksama elatusapu sekä muut velallisen toimeentuloa varten tarvittavat varat noudattaen, mitä 3–6 §:ssä tarkemmin säädetään. 3 §. Asumiskustannukset. Asumiskustannuksiin luetaan vuokra, asunto-osakeyhtiössä hoito- ja rahoitusvastike, ja asumisoikeusasunnossa huoneistosta perittävä käyttövastike. Asumismenoina otetaan lisäksi huomioon asumiseen liittyvät välttämättömät menot, kuten vesi-, sähkö-, kaasu-, lämmitys-, sauna- ja jätehuoltomaksut, maan- tai tontinvuokra, kiinteistövero samoin kuin muut kiinteistöstä mahdollisesti perittävät maksut sekä tavanomaisen koti- tai kiinteistövakuutuksen vakuutusmaksut. Velallisen asumiskustannukset otetaan huomioon sen suuruisina kuin velallinen niitä maksaa. Jos kuitenkin velallisen maksamat kustannukset ylittävät selvästi paikkakunnalla kohtuullisina pidettävien asumiskustannusten määrän, velallisen asumiskustannuksina otetaan huomioon kohtuullisina pidettävät menot. 4 §. Muut välttämättömät elinkustannukset. Muihin välttämättömiin elinkustannuksiin luetaan velallisen ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisiomaksusta, puhelimen käytöstä ja harrastusja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina: 1) yksin asuva velallinen tai velallinen, joka on yksinhuoltaja, 538 euroa; 2) avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa asuva velallinen taikka velallinen, joka asuu yhteistaloudessa toisen täysi-ikäisen kanssa, 452 euroa; 3) kaksi vanhinta velallisen kanssa samassa taloudessa asuvaa alle 17-vuotiasta lasta 344 euroa kumpikin, kolmanneksi vanhin ja häntä nuoremmat lapset 321 euroa kukin; 4) velallisen kanssa samassa taloudessa asuva 17 vuotta täyttänyt lapsi 381 euroa. (18.11.2014/962) Edellä 1 momentissa tarkoitetuista markkamääristä voidaan poiketa, jos siihen on erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti paikallisliikenteen maksun ylittävät työmatkakustannukset ja velallisen itse maksettavat, tavanomaista suuremmat säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno. Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa. Kuukausittaiset elinkustannukset voidaan ottaa huomioon 1 momentissa tarkoitettua alhaisempina, kun velallinen itse arvioi tulevansa toimeen vähemmillä kustannuksilla. Asetuksen 962/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015, voimaantulosäännöksen mukaan asetusta sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen tämän asetuksen tultua voimaan, asetusta sovelletaan, jos velallisen maksuvara on laskettava uudelleen. 5 §. Kustannukset 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutuksesta. Lapsen täytettyä 18 vuotta hänen koulu- 127 tuksestaan aiheutuvat välttämättömät kustannukset voidaan ottaa huomioon velallisen menoina 4 §:n 4 kohdan mukaisesti. Nämä kustannukset voidaan ottaa huomioon siihen saakka, kunnes lapsen opiskelu lukiossa päättyy, tai muusta peruskoulun jälkeen aloitetusta koulutuksesta enintään kahdelta vuodelta. 6 §. Lapsesta aiheutuvista kustannuksista tehtävät vähennykset. Lapsilisä ja velallisen kanssa asuvalle lapselle maksettava elatusapu tai -tuki vähennetään 4 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaisista lapsen välttämättömistä menoista. Yksinhuoltajalle maksettavaa lapsilisän korotusta ei kuitenkaan oteta huomioon. 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutuskustannuksista vähennetään hänen saamansa avustukset ja etuudet. Velallisen kustannuksina ei oteta huomioon lapsen menoja siltä osin kuin lapsi voi itse tuloillaan tai varallisuudellaan vastata niistä. Lapsen tulona ei tällöin pidetä lapsilisää ja elatusapua. 6 a §. (19.12.2014/1381) Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35 a §:n mukainen indeksitarkistus. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 35 a §:n 3 momentissa tarkoitettu velallisen lisäsuoritusvelvollisuuden perusteena oleva rahamäärä on 2 000 euroa. 7 §. Voimaantulo. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2001. Asetusta sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen, asetusta sovelletaan, jos velallisen maksuvara on tuolloin laskettava uudelleen. OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS YKSITYISHENKI‑ LÖN VELKAJÄRJESTELYASIASSA MÄÄRÄTYN SELVITTÄJÄN PALKKIOISTA JA KULUKORVAUK‑ SESTA 27.11.2001/1212 1 §. Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyllä selvittäjällä on oikeus palkkioon suorittamastaan tehtävästä siten kuin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 70 §:ssä ja tässä asetuksessa säädetään. Siltä osin kuin velallinen on suoritusvelvollinen palkkiosta, selvittäjällä on oikeus vaatia velalliselta ennakkoa. Palkkiot selvittäjän tehtävästä ovat: 128 1) 380 euroa, kun velkojia on vähemmän kuin viisi; 2) 480 euroa, kun velkojia on viisi tai enemmän, mutta vähemmän kuin viisitoista; 3) 670 euroa, kun velkojia on viisitoista tai enemmän tai velallisen omistusasunto ehdotetaan maksuohjelmassa säilytettäväksi, järjestellään velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja tai kun asia muusta syystä on erityisen vaikea; (19.12.2014/1380) 4) 280–380 euroa asian vaikeudesta riippuen, kun selvittäjä määrätään takaus- tai vakuusvastuun järjestelyssä. Jos aviopuolisot tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät hakevat velkajärjestelyä ja heille määrätään sama selvittäjä, selvittäjän palkkiota alennetaan 25 prosenttia molempien osalta. 2 §. Jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään erityisen laaja, selvitystehtävästä 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan korottaa. Palkkiota voidaan korottaa enintään 50 prosentilla tai erityisen painavasta syystä enemmän. Palkkion korottaminen on erikseen perusteltava. 3 §. Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50 prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä, jos asia on työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen esimerkiksi sen vuoksi, että ehdotusta maksuohjelmaksi ei laadita tai velallisella ei ole maksuvaraa, tai sen vuoksi, että hakemukseen on liitetty maksuohjelma, joka lähes sellaisenaan voidaan vahvistaa. Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50 prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä myös, jos selvittäjä ei ole asianajaja tai muuten selvittäjän tointa ammattimaisesti harjoittava henkilö. Palkkion alentaminen on erikseen perusteltava. 4 §. Kun selvittäjä määrätään ennen velkajärjestelyn aloittamista, hänen palkkionsa tältä osin on enintään 200 euroa. Kun selvittäjä on läsnä tuomioistuimen istunnossa velkajärjestelyasiassa, hän saa istuntokäsittelystä erikseen palkkion ja kulukorvauksen siten kuin yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetussa asetuksessa (359/1998) säädetään. 5 §. Jos selvittäjä huolehtii omaisuuden rahaksimuutosta, varojen tilittämisestä ja muista rahaksimuuttoon liittyvistä tehtävistä, hän saa tästä tehtävästä periä palkkiona yhden prosentin omaisuuden myynnistä saadusta rahamäärästä, kuitenkin vähintään 100 euroa. Jos selvittäjä antaa rahaksimuuttamisen tehtäväksi toiselle, selvittäjä saa periä rahojen tilittämisestä ja muusta hänelle kuuluvista rahaksimuuttamiseen liittyvistä tehtävistä palkkiona 100 euroa, jos omaisuuden myyntihinta on enintään 35 000 euroa, ja 200 euroa, jos myyntihinta ylittää 35 000 euroa. selvittäjälle ja mikä osa suoritetaan valtion varoista. Palkkiot sekä suoranaiset kulut omaisuuden rahaksimuuttamisesta ja tilittämisestä otetaan omaisuuden myyntihinnasta. 11 §. Tuomioistuin ilmoittaa valtion varoista maksettavan palkkion ja kulukorvauksen määrän oikeusministeriön Hämeenlinnan maksukeskukselle. 6 §. Selvittäjän yleiskulut sisältyvät palkkioihin. Yleiskuluiksi katsotaan muun muassa toimistohenkilökunnan palkat sosiaalikuluineen, toimiston vuokra- ja hoitokulut, tavanomaiset vakuutusmaksut mukaan lukien eläkevakuutusmaksut, kulut toimiston koneista, laitteista ja tarvikkeista sekä toimistoon ja toimintaan sidotun pääoman vaatimat kulut ja muut kiinteät kuluerät. Myös tavanomaiset posti-, puhelin-, kopiointija muut vastaavat kulut ovat toimiston yleiskuluja. Jos maksun saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen on toimitettava maksukeskukselle voimassa oleva ennakkoperintärekisterin ote tai verokortti. Erikseen korvattavia kuluja ovat matkakulut ja muut asiaan liittyvät suoranaiset kulut, kuten muutoin kuin sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen toimitetut tiedoksiannot velkojille. Muusta kuin sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tai postitse tavallisella kirjeellä hoidetusta tiedoksiantotavasta johtuvat kulut korvataan ainoastaan silloin, kun tiedoksianto muulla tavoin on ollut tarpeellista. Tavanomaista suuremmista kopiointikuluista korvataan enintään 20 senttiä kopiolta. (19.12.2014/1380) 7 §. Tässä asetuksessa säädetyt palkkiot eivät sisällä arvonlisäveroa. Jos selvittäjä on arvonlisäverovelvollinen, määriin lisätään arvonlisäveron määrä. 8 §. Palkkioiden ja kulukorvausten määräämiseksi korvauksen saajan on annettava kahtena kappaleena lasku, jossa on selvitettävä: 1) palkkioperuste 1–4 §:n mukaisesti eriteltynä; 2) vaaditut kulukorvaukset; 3) suoritettavan arvonlisäveron markkamäärä ja erittely arvonlisäverottomista eristä; 4) velallisen itse maksettava osuus ja valtion osuus; sekä 5) selvittäjän ja elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja pankkiyhteys tai, jos palkkio suoritetaan selvittäjälle henkilökohtaisesti, selvittäjän henkilötunnus, osoite, verotuskunta ja pankkiyhteys. 10 §. Päätöksessä tuomioistuimen on vahvistettava erikseen palkkio ja kulujen korvaukseksi suoritettava määrä sekä selvittäjälle suoritettavan arvonlisäveron määrä. 12 §. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Asetusta sovelletaan palkkioihin ja kulukorvauksiin, joista esitetään lasku tuomioistuimelle asetuksen voimaan tulemisen jälkeen. OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS ILMOITUKSESTA KAUPPAREKISTERIIN YKSITYISHENKILÖN VEL‑ KAJÄRJESTELYASIASSA 19.12.2014/1382 1 §. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 87 a §:n 3 momentin mukaisessa ilmoituksessa on mainittava: 1) velallisen nimi, toiminimi, kotipaikka sekä yritys- ja yhteisötunnus; 2) ajankohta, jolloin väliaikainen kielto määrättiin, velkajärjestely aloitettiin, maksuohjelma vahvistettiin tai asian käsittely päättyi muun syyn vuoksi, sekä asian tunnistetiedot; 3) asian käsittelyn päättymisen osalta se, onko perusteena maksuohjelman vahvistaminen, velallisen asettaminen konkurssiin vai muu seikka. 2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitettu ilmoitus voidaan tehdä postitse tai sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä. 3 §. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015 9 §. Tuomioistuin määrää selvittäjälle suoritettavan korvauksen määrän. Samalla tuomioistuin määrää, mikä osa palkkiosta ja kulukorvauksesta velallisen on suoritettava 129
© Copyright 2024