1. No category

Turun yliopiston
Politiikan
tutkimuksen
klubi ry
1975–2015
Turun
yliopiston
politiikan
tutkimuksen
klubi ry
1975–2015
4
Sisällys
Päätoimittajan tervehdys
7
Puheenjohtajan tervehdys
8
Klubin perustajat toimistolla
10
Soikkanen analysoi
16
Kajanderin vuosi 2010
18
Laurilan vuosi 2011
21
Laanisen vuosi 2012
24
Leinon vuosi 2013
27
Fominin vuosi 2014
30
Walpon vuosikymmenet
34
Viimeinen ateria
38
Kasarmi
42
Yliopistovalmennuksesta
45
Ylähuoneen tervehdys
46
Pöytiksen salat
49
24
34
38
42
turun yliopiston politiikan tutkimuksen klubi ry 1975-2015 • Päätoimittaja,
ulkoasu & taitto Wilhelmiina Palonen • Kannen kuvat Juha Laurila • Kirjoittajat Timo
Soikkanen, Joni Kajander, Juha Laurila, Riikka Laaninen, Marianne Leino, Jesse Fomin, Juhani
Ailio, Matias Kallio, Jenna Rauhala, Johan Wahlsten, Wilhelmiina Palonen, Arttu Salonen, Paul
Hermansson, Roope Kinisjärvi, Annemari Hannula • Paino Painosalama • Painos 300 •
Julkaisija Turun yliopiston politiikan tutkimuksen klubi ry
5
Pä äTO I M I T TA J A LTA
S
illisalaatti. Sitä pitelet käsissäsi juuri nyt. Tämän juhlavuosijulkaisun ovat kirjoittaneet tuoreet,
kokeneet ja entiset klubilaiset. Joku puhuu rahasta, toinen koulutuspolitiikasta ja melkein kaikki
olisivat päättäneet tekstinsä juhlalliseen nostatukseen 40-vuotiaasta P-klubista, jos toimituksellinen ote olisi ollut vieläkin höllempi. Tämä julkaisu on moniääninen kokoelma puheenvuoroja.
Tämä julkaisun kokoon hapuilun taustalla on ollut useita tavoitteita. Ensimmäinen oli se, että
julkaisu antaisi ensimmäisen vuoden fuksille edes jonkinlaisen läpileikkauksen siitä, mikä P-klubi
on, minkälaisin reunaehdoin se toimii ja miten toiminta on muuttunut. Toiseksi olen halunnut tähän
julkaisuun säilöön jotakin sellaista, mikä on tässä ja nyt, merkityksellisiä hetkiä ja miljöötä. Yhdessä
juotu kahvi tai kuvaus tiettävästi viimeisestä Soikkas-illallisesta saattavat tuntua arkisilta nyt, mutta
sellaiset hetket eivät koskaan tallennu toimintakertomuksiin tai taseisiin. Ensi vuoden keväällä klubi
joutuu luopumaan Ylioppilastalo A:n toisessa kerroksessa olevasta toimistosta. Olen kiitollinen Juha
Laurilalle, joka tallensi kuvillaan toimiston tunnelmaa tähän julkaisuun.
Tämä Vihkonen ei ole mitään tarkkaa historian dokumentointia. Artikkeleissa ja kuvateksteissä
on menty osin selkeys ja helppous edellä, informatiivisuuden hinnalla. P-klubi tarvitsisi kunnon historiikin. Sellaisen, jota ei tehdä yhden ihmisen voimin eikä ilmaiseksi. Kunnolliseen historiikkiin ei
riitä myöskään yksi syksy. Vertailun vuoksi: kollegajärjestö Polho perusti tilin omalle historiateokselleen täyttäessään 40 vuotta. Teos toteutettiin laitoksen kanssa yhteistyössä ja julkaistiin nyt 2015
syksyllä, 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Julkaisutilaisuudessa taustalla soi Circle of Life.
Keskellä kauppatoria minulle tulee nykyisin mieleen klubi. Klubin perustajat ovat usein kertoneet tarinan siitä, miten keskustelu V-klubin ja PH-klubin yhdistämisestä käytiin toria vinosti ylittäessä. Kun tapasin tuolloiset klubien puheenjohtajat tätä julkaisua tehdessä, kuuntelin juttuja siitä,
kuka kantoi kenenkin vinyylejä missäkin muutossa ja muista, näennäisesti klubiin liittymättömistä
asioista. Varsinkin opiskeluaikojaen alku on niin tiivistä yhdessä kokemista, että se tuo yhdistyyksen
toimintaan oman vireensä. Jesse Fomin tiivisti klubin merkityksen omaan puheenjohtajavuotta käsittelevään tekstinsä loppuun niin hienosti, että tyydyn tässä enää vain kiittämään julkaisun valmistumisesta kaikkia kirjoittajia, kuvaajia, taitossa auttaneita ja Björniä.
Wilhelmiina Palonen
Kirjoittaja hengitti klubia vuoden 2013, jolloin toimi hallituksessa juhlavastaavana ja asui V. Ellilän kanssa.
7
P u h e e n jo h tajalta
R
akas ainejärjestömme P-klubi täyttää tänä syksynä 40 vuotta. Voitaneen jo sanoa, että kuljettu taival alkaa olla pitkä. Tästä voimme kiittää perustajajäseniä Jorma Tuomista ja Olli Korhosta ja heidän jälkeensä tulleita p-klubilaisia, jotka ovat luoneet pohjan ainejärjestömme toiminnalle. Edeltäjiemme kauaskatseisuuden ansiosta tämäkin julkaisu näkee päivänvalon. P-klubi on kulkenut noista luomisen alkuhämärän ajoista pitkän matkan, mutta vaikka monet asiat
ovat muuttuneet, haluaisin uskoa että jotain alkuperäistäkin on jäänyt vielä mukaan. Edellisessä juhlajulkaisussa vuoden 2010 puheenjohtaja Joni Kajander totesi, että jokainen opiskelijasukupolvi tekee
klubistamme omannäköisensä ja tuo sama väittämä pitää varmasti edelleen paikkansa. Muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Oppiaineidemme perusopintojen yhdistyminen vuonna 2014, valmennuskurssiosakeyhtiö Turun Yliopistovalmennus Ponnahduslauta Oy:n merkittävä taloudellinen kasvu ja nykyisen toimistotilan menettäminen keväällä 2016 ovat vain muutamia esimerkkejä näistä. Kaikki murrokset eivät ole pelkästään hyvästä, mutta suhtautumisemme niihin muovaa ja vahvistaa klubilaista identiteettiä opiskelijasukupolvesta toiseen.
Laitoksemme tilojen siirtyminen vuodenvaihteessa idylliseltä kasarmialueelta Publicumin kliinisiin sisätiloihin merkitsee erään aikakauden loppua sekä henkilökunnalle että opiskelijoille. Ulkopuolelta tuleva muutospaine on haaste, mutta samalla myös mahdollisuus lujittaa akateemisen yhteisömme perustuksia. Koulutuspoliittiset vaikutusmahdollisuudet ovat vain osa jatkumoa, jossa vuorovaikutus
opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä on luonut ainutlaatuisen yhteisön.
Alumnitoiminta luo yhteyden nykyisten ja entisten klubilaisten välille. Tästä hyvänä esimerkkinä
toimii kymmenenvuotias alumniyhdistyksemme Ylähuone ry., josta on tullut hyvin tärkeä osa P-klubin
toimintaa. Uskon, että yhteistoimintamme saa tulevaisuudessa yhä uusia muotoja vahvistaen sukupolvet
ylittävää klubilaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tämän juhlajulkaisun myötä P-klubi aloittaa uuden vuosikymmenen. Vaihtuvien opiskelijasukupolvien muovatessa klubia omanlaisekseen sydämissämme roihuava sininen liekki muistuttaa meitä
P-klubin tärkeimmästä perinteestä, nimittäin klubilaisesta yhteisöllisyydestä. Kostuttakoon aurinkoinen
appelsiinimehujuoma huuliammevielä gradun palauttamisen jälkeisessä elämässä!
Arttu Salonen
Kirjoittaja toimii klubin puheenjohtajana vuonna 2015 ja asuu yhdessä puheenjohtaja
emeritan kanssa.
8
10
Enemmän
kuin osiensa summa
P-klubi syntyi, kun
kahden kituvan järjestön
puheenjohtajat päättivät
yhdistää järjestöjen voimat.
Neljänkymmentä vuotta
myöhemmin he tulevat
käymään Toimistolla.
T e k s t i: W i l h e l m i i n a Pa lo n e n
K u vat: J u h a l a u r i l a
11
Olli Korhonen tekee nykyisin väitöskirjaa
poliittiseen historiaan.
E
nsimmäiseksi miesten katse osuu jääkaapin päällä
seisovaan Sammonmalja-pokaaliin.
”On tuota oltu voittamassa”, sanoo Jorma
Tuominen. P-klubin ensimmäinen puheenjohtaja Olli
Korhonen nyökyttelee vieressä. He ovat Ylioppilastalo
A:ssa muistelemassa klubin alkuvaiheita.
Korhonen kertoo urheilua varten perustetusta yhdistyksestä, Pallohuoneen valasta, joka keräsi heidän
aikanaan runsaasti osallistujia yli tiedekuntarajojen.
”Se oli ensimmäinen ei-poliittinen yhdistys, joka
menestyi”, sanoo Tuominen. Aika oli politisoitunutta,
joten yhdistys koettiin virkistävänä. Sama ajan politisoituneisuus näkyi P-klubin toiminnassa, mutta ehkä eri
tavalla kuin myöhemmät opiskelijapolvet helposti ajattelevat. Tuomista ja Korhosta on kumpaakin haastateltu
Marja Salevan vuonna 2000 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaan. Molemmat pitävät gradua hyvänä työnä, vaikka eivät täysin tunnista siitä oman aikansa kuvausta. Ei P-klubi ollut mikään vallankumousjärjestö,
miehet nauravat.
”Kyllä jotain Chilen junttaa vastaan allekirjoitettiin
julkilausumia. Se olisi kyllä ollut hyvin outoa, jos ei olisi oltu siinä mukana. Se olisi herättänyt huomiota”, sanoo Tuominen.
Poliittisuus kuitenkin näkyi eritavalla kuin nykyisin. P-klubin hallituksessa ei ollut varsinaisia mandaatteja, mutta ne järjestettiin silti huolella.
12
”Ne olivat konsensushallituksia”, sanoo Korhonen.
”Sitä katsottiin aina hyvin tarkkaan, että hallituksessa oli porvarillisesti ajattelevia ihmisiä kaikkien stalinistien kauhuksi”, sanoo Tuominen. Hallituksessa oli
aina myös kiintiötaistolainen. Osa oli vain passiivisena
täyttämässä tehtäväänsä, mutta joku oli aktiivisempi ja
osallistui toimintaan.
Hallitustoimijat painottuivat enemmän vasemmalle
kuin oikealle, vaikka esimerkiksi monet kokoomusnuoret opiskelivat valtio-oppia ja poliittista historiaa.
”Niille riitti puuhaa muualla, niiden omissa, valtakunnallisissa järjestöissä. Mutta ne osallistuivat kyllä
bileisiin”, sanoo Korhonen.
Taistolaisia ei miesten mukaan ollut Turussa missään vaiheessa yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi Helsingissä. Tuomisen mukaan välillä tuntuu siltä, että aika on värittynyt ihmisten mielissä jälkikäteen. Klubiakin suojeltiin silti kaappausuhalta.
”Yhdistysten kaappausuhka oli aina vallalla, siis
että taistolaiset kaappaavat. Me pidettiin P-klubin vaalikokous niin, että kun esimerkiksi ilmoitettiin, että se
alkaa kello 17 niin kokous oli kolmessa minuutissa ohi.
Kaikki oli tehty sillä lailla, että jos kaikki niin sanotut
ei-kutsutut vieraat tulevat kokoukseen, niin ne tulevat
tietysti vartin yli”, nauraa Korhonen, ”mutta eivät ne
koettaneet koskaan P-klubia vallata.”
”Se oli suosittu harrastus, tämä järjestöjen valtaus.
Jorma Tuominen on toiminut pitkään toimittajana.
Varsinkin sellaisten järjestöjen, joilla oli kassassa rahaa”, huomauttaa Tuominen.
Keskustelu kauppatorilla
Vuonna 1974 Tuominen ja Korhonen olivat omien sanojensa mukaan puolivahingossa päätyneet puheenjohtajiksi kahteen pieneen ainejärjestöön. Tuominen toimi
poliittisen historian opiskelijoiden PH-klubissa ja Korhonen valtio-opin opiskelijoiden V-klubissa. Ainejärjestötoiminta ei juuri houkutellut opiskelijoita siihen aikaan. Sen lisäksi sisäänotto oppiaineisiin oli pientä.
”PH-klubin vuosikokouksen osanottajat olisivat
mahtuneet hyvin yhteen taksiin”, sanoo Tuominen.
”Se ei ollut kauhean inspiroivaa. Se ei vastannut
nuorten ihmisten käsitystä siitä mitä järjestötoiminnan
pitäisi tai mitä se voi olla.”
Tuominen on kertonut monta kertaa tarinan siitä,
miten ensimmäinen keskustelu järjestöjen yhdistymisestä käytiin. Miehet kävelivät yhdessä luennolle, joka
pidettiin Aurakadun ja Yliopistonkadun kulmassa olevassa rakennuksessa, jossa laitos sijaitsi. Käytännössä tilat olivat nykyisen anniskeluravintola Rennon yläkerrassa.
”Se oli hyvä, että oli se hajasijoitus, koska siinä Olli
ehdotti, että eikö nämä kaksi kituvaa ainejärjestöä voisi yhdistää. Siinä torin yli vinottain kävellessä tehtiin
se ratkaisu, että jos porukalle sopii, ja ajatus saa kannatusta, niin näin varmaan kannattaisi tehdä. Saadaan
paljon vahvempi ja toimintakykyisempi järjestö. toiminta oli tarkoitus saada sellaiseen suuntaan, joka voisi vetää hiukan enemmän porukkaa mukaan”, sanoo Tuominen.
”Niin kuin sitten vetikin”, sanoo Korhonen.
Alkuun ajatusta kuitenkin myös vastustettiin. Sitä
vieroksuivat ne, jotka opiskelivat vain toista oppiaineista. PH-klubin ja V-klubin yhdistämiskokoukseen tuli
silti ”pirusti porukkaa”. Tiedekuntajärjestö oli samoihin
aikoihin lamassa, samoin kuin osakuntalaitos. Molemmat olivat heikentyneet kovimman politisoitumisen aikaan, mutta klubia perustettaessa politisoituminen alkoi
jo hellittää. Yhdistyksen toimintaan ei tarvinnut enää
ruinata ketään.
”Yksi plus yksi oli kyllä tässä tapauksessa enemmän kuin kaksi”, sanoo Korhonen.
Kahvia laitoksella
Turun yliopisto valtiollistettiin vuotta aiemmin kuin
P-klubi aloitti toimintansa. Ennen valtiollistamisen valmistelua kaikki valta oli käytännössä ollut professoreilla. Tuominen kuittaa professorien olleen kuin suoraan
30-luvulta. Yliopisto muuttui kuitenkin nopeassa tahdissa.
13
”Se oli mukava olla sellaisessa muutoksessa”, Tuominen sanoo.
Oppiaineissa, varsinkin poliittisen historian puolella, ainejärjestöt olisi mielellään pidetty kesyinä keskustelukerhoina. Tuomisen mukaan opiskelijat eivät olleet
kovin perillä tiedepolitiikasta, mutta koettivat ottaa kantaa kuitenkin.
”Vähän tuli vissiin sohittua. Eikä oikein ollut käsitystä, mistä laitoksella milloinkin oli hermostuttu. Kun
kovalla itsesensuurilla oli kirjoitettu jostain asioista ja sitten professorit lakkaa tervehtimästä suurin
piirtein”, hän nauraa.
Opettajille tuli yllätyksenä, että klubista tulleet ehdotukset tutkintovaatimusten parantamiseksi
eivät olleetkaan kiilusilmäisiä yrityksiä saada Marxia tai Leniniä
lukulistalle.
Korhonen sanoo, että välit
henkilökuntaan olivat pääosin erittäin hyvät. Kaikkiin tutustui Hämeenportissa. Siellä istui koko
nuorempi tutkijakaarti puhumassa tieteestä.
P-klubin kokoukset pidettiin
kuitenkin valtio-opin laitoksella.
Kahvihuoneessa oli iso pöytä, jonka ympärillä hallituslaiset istuskelivat ja joivat kahvia. Sinne poikkesi välillä muitakin, jotka auttoivat esimerkiksi painamaan Valpoa laitoksen monistuskoneella.
”Se oli kammesta pyöritettävä helvetinkone”, sanoo
Tuominen.
Monistuskonetta varten artikkelit piti ensin kirjoittaa vahakankaalle. Sen kampea pyöritettiin vuorotellen.
A-neloset järjestettiin pöydälle, jota sitten kierrettiin,
kun lehti koottiin numero kerrallaan. Parhaimmillaan
Valpo ilmestyi kuitenkin kerran kuussa.
Artikkelien kirjo oli laaja. Lukuun ottamatta sitä,
että mitään Vaihtopenkkejä ei ollut, koska käytännössä
opiskelijavaihtoja ei ollut. Turun yliopistokin oli vielä
vasta muuttumassa kansainväliseksi massayliopistoksi.
”Kerta kaikkiaan ulkomaalaisia ei ollut”, sanoo
Korhonen.
P-klubi järjesti silti joitakin ekskursioita. Miehet
kehuvat esimerkiksi Puolan matkan järjestelyitä. Varsovassa tutustuttiin paikallisiin opiskelijoihin. Laitokselta autettiin matkojen järjestelyissä kontaktien avulla. Tukholmassa käytiin esimerkiksi vierailulla suurlähetystössä.
Kotimaassa klubilaiset vierailivat Politiikan tutkimuksen päivillä, sekä tapasivat
Helsingissä Kannunvalajia ja Tampereella paikallisia opiskelijoita.
P-klubi järjesti juhlia esimerkiksi Lexin tiloissa, jotka olivat jo
silloin Kirkkotiellä, sekä laitoksella. Suuri osa kaikista opiskelijajuhlista järjestettiin osakuntien tiloissa.
”Kova meno ja bändit soitti”,
kuvailee Korhonen.
”Turun marxilaiset opiskelijat
järjestivät kyllä parhaat bileet, siihen ei kukaan pystynyt sanomaan
vastaan”, sanoo Tuominen.
Yliopistolla moni asia oli eri
tavalla kuin nykyisin. Elettiin vielä reikäkorttien aikaa. Koko yliopistolla oli 70-luvun alkupuolella vain muutama ihminen, jotka osasivat ajaa reikäkorttien datan perusteella
ristiintaulukointeja. Korjaavat kirjoituskoneet olivat ihmeellisiä. Graduihin tehtiin muutokset tavallisesti saksilla ja liimalla. Tuominen muistaa tilastotieteen peruskurssin massaluennoilta kaksi asiaa:
”Ensinnäkin aloin juoda kahvia, koska muuten en
olisi pysynyt hereillä. Ja toiseksi lehtori Hjelt esitteli, että hänellä on tällainen ihmeellinen laite kuin taskulaskin!”
Korhonen muistaa myös kuinka tuttu näytti yhdellä
yliopiston ensimmäisistä tietokoneista pelin, jossa kolmio jahtasi toista kolmiota.
”Ajatteli että niistä saattaa vielä tulla villitys. Niistä
tietokonepeleistä.” •
”
Laitoksella
oli kammesta
pyöritettävä
helvetinkone
monistamiseen.
14
15
Soikkasen vuodet
Poliittisen historian entinen professori Timo Soikkanen ruotii P-klubin
opioskelijasukupolvia laitokselta tarkasteltuna.
T e k s t i: T i m o S o i k k a n e n
O
piskelijoiden piirissä 1970-luvun puolivälissä
syntyi ajatus valtio-opin ja poliittisen historian
klubien yhdistymisestä P-klubiksi. Olin toiminut Poliittisen historian klubin puheenjohtajana ja HiFin (Historianfilosofian ryhmän) vetäjänä ja tietysti vastustin yhdistymisajatusta: moinen yhdistyminen oli vetämässä tieteellistä tasoa alaspäin. Ja aivan varmasti
valtio-opin puolella assistenttikunta näki samoin. Mutta onneksi munat olivat kanoja viisaampia ja tuloksena
on uusi uljas P-klubi. Olen sittemmin osallistunut vuosikymmeniä P-klubin vuosijuhliin ja voin sanoa, että se
mikä ehkä tieteellisyydessä menetettiin, varmasti juhlinnassa monninkerroin voitettiin!
1970-luvun lopussa kouluissa – ja sen seurauksena vähitellen myös yliopistossa – alkoi ilmetä uudenlaisia
opiskelijoita. Eräs taustatekijä oli koululaitoksen sisään
luotujen ns. demokraattisten rakenteiden epäonnistuminen – ainakin rakentajien tavoitteita ajatellen. Esiin kasvoi voimakas epäpoliittisuuden aalto. Se merkitsee myös
vasemmiston esiinmarssin katkeamista. Kouluneuvostovaaleissa saattoi opettajien kauhuksi ja yllätykseksi reuhoa rääväsuinen ja uhkaavasti käyttäytyvä oikeistolainen
tyyppi. Vuosikymmenen lopussa ja varsinkin seuraavan
alussa heidän etujoukkonsa tunkeutui yliopistoon.
Kiinnitän huomiota kouluissa tapahtuneeseen
kehitykseen havainnollistaakseni sitä eroa, joka vallitsee
60- ja 80-lukujen murrosten välillä. 60-luvun vallankumous oli alkanut yliopistoista ja levisi sieltä koululaitokseen. 80-luvun murros syntyy alhaaltapäin, koululaisista
käsin ja kulkeutui sukupolvikierron myötä yliopistoihin.
Vuoden 1980 syksy toi sitten rajun muutoksen. Tut-
16
kintouudistukseen oli valmistauduttu vuosikaudet, ylimenokausia määritelty ja perälautoja siirretty. Voisi
väittää, että vuosien 1978-79 opiskelijat jätettiin osittain heitteille. Tai ainakin iso osa siitä suunnittelusta ja
ohjauksesta, johon he olisivat olleet oikeutettuja, suunnattiin suunnitteluun ja valmisteluun ”uusia” silmälläpitäen.
Syksyllä 1980 uudet uljaat pääaineopiskelijat vihdoin saapuvat oppiaineeseen. Opettajakunta sananmukaisesti levittää punaisen maton aina kadulle asti. Uudet pääaineopiskelijat astuvat erityisesti heitä varten
valmistettuun tilaan ja tilanteeseen. Ja he tiedostavat
sen myös itse.
Kun aikaisemmin oppiaineen kahvipöytään oli siivilöitynyt useamman vuoden viiveellä ikäluokasta yksi tai kaksi aktiivista yksilöä, tuli heitä nyt kertaheitolla useita. Uudet pääaineopiskelijat mielsivät selvästi
itsensä ryhmäksi tai ikäluokaksi. Heidän piirissään vallitsi eräänlainen ryhmähenki – sekä hyvässä että pahassa. Ryhmähenki ulottui myös harrastuksiin ja yksityiselämään. Muistan vanhemman ikäpolven piiristä tulleen
halveksivan kommentin: ”Nehän kulkee ja ajattelee
ryhmässä kuin lääkiksen opiskelijat ja neukkuturistit!”
Raja vanhempiin opiskelijoihin säilyy selvänä. Vanhoihin lasketiin ennen vuotta 1980 yliopistoon tulleet.
Sen sijaan raja avatiin eteenpäin ja uusiin lasketiin -80,
-81, -82 ja -83 tulleet. Uudet täydensivät itse itseään
omilla ehdoillaan ja valtasivat nopeasti kaikki paikat.
”Uudet” olivat opettajakunnan hämmästelyn ja taivastelun kohteina: ”lapsellisia”, ”häirikköjä”, ”ryhmässä tyhmyys tiivistyy!”. Työpöytäni alimmasta laatikosta löytyi poliittisen historian opettajien 1980-luvun puo-
livälissä laatima taulukko, joka kuvaa vuosikymmenen
alkupuolen opiskelijasukupolvia:
Mitkä yleispiirteet sitten olivat tyypillisiä tai kuvaavia
”uusille” 1980 jälkeen tulleille opiskelijoille. Näyttää
siltä, ettei 80-luvun alkupuolen ikäluokkia voi käsitellä
ainakaan poliittisessa historiassa ryhmänä. Vuosikerrat 1980 ja -81 erosivat selvästi myöhemmistä 1982-85
vuosikerroista.
Tälle ilmiölle löytyy myös looginen selitys. Vuosien
1980 ja -81 opiskelijat astuvat täydelliseen tyhjiöön
vailla traditioita. Vuosien 1983-85 opiskelijoiden osalta tilanne on jo selvästi normalisoitunut: he astuivat valmiiseen sosiaaliseen hierarkiaan ja jonoon, jossa seniori
ja juniori –suhteet olivat valmiit.
Historiasta löytyy vertailukohtia ikäpolvikatkeamasta organisaatiossa. Tunnusomaista uusille ja ensimmäisille ikäpolville on luovuus ja näkyvien ja värikkäiden persoonien esiinpääsy. Samoin tyypillistä on hyvä
yhteishenki, joka kuitenkin on jatkossa joutuva koville
juuri näiden persoonallisuuksien ristivedossa ja ikähierarkian tuoman arvostuksen puuttuessa.
1980 ja -81 tulleille oli ominaista häiriköiden runsaus. Ei astuta hierarkiaan vaan tultiin itsetietoisena
laumana. Ei etsitty pääainetta vaan se on valittu etukäteen. Alkoholin käyttö oli omaa luokkaansa. Ei lomituttu Hämeenportin pöytiin keskustelemaan, vaan juotiin
ja juhlittiin keskenään.
Toisaalta muistan erityisesti 1980- ja -81 vuosiluokista mahtavia tyyppejä. Myöhempi elämä on heittänyt
heitä ministeriöihin ja moniin johtaviin asemiin.
1983-85 ikäluokkien osalta tilanne normalisoituu
nopeasti. On vaikea löytää enää eroja heidän ja 70-luvun lopun vuosikertojen välillä. Ainakin se on vaikeampaa kuin erojen löytäminen -80 ja -81 vuosikertoihin.
Eräs yllättävä ero, jota en ole pystynyt itselleni selittämään, näyttää olevan 1983-85 ikäpolvien jopa puoli numeroa paremmat arvosanat kuin 1970-luvun ikäpolvilla.
Tutkinnonuudistuksessa muuttuivat tutkinnon rakenteet, eivät niinkään sisällöt, jos asiaa tarkastellaan
yksittäisten kurssien näkökulmasta. Uutta olivat lähinnä päälle liimatut nimikkeet ja julkilausutut tavoitteet.
Käytännössä vanha approbatur muodosti uuden perusopintojen opintokokonaisuuden.
Uutta oli myös opintoviikon käsite. Sillä tarkoitettiin 40 tunnin työpanosta. Se oli yhden viikon täysitoimista opiskelua vastaavan työmäärän arviomitta. Opintoviikkojen käyttöönotto auttoi tasaamaan opintosuoritusten yli- ja alimitoitusta. Samalla se kuitenkin mursi
opettajien arvosanojen sisälle rakentaman logiikan.
Opiskelija saattoi itse pitkälle muovata tutkintonsa sisältöä, mikä toki oli hyvä asia, mutta punainen lanka
katosi useimmilta. Logiikan asemasta yli mentiin siitä,
mistä aita oli matalin.
1970- ja 1980-lukujen vaihteen katkos käänsi katseet myös ”vanhoihin”. Vanhojen keskeyttämisiin ha-
vahduttiin aikanaan ja heitä ryhdyttiin keräämään erillisiin graduryhmiin tekemään opintonsa loppuun.
1980-luvun loppupuolella voi jo puhua paradigman vaihtumisesta: postmodernistiset yhteiskuntateoriat syrjäyttävät marxilaiset teoriat. Suomessa meni taloudellisesti lujaa. Vauhti toi mukanaan tympeän opiskelijatyypin, joka toki menestyi opinnoissaan, mutta kaikki
tähtäsi lähinnä liike-elämään ja pörssikeinotteluun. Tiedekunnan täyttäessä 20 vuotta pohdimme tätä ilmiötä.
Emme vain tuolloin tienneet, miten lähellä koko tuon
maailman romahdusta olimme. Muutaman vuoden kuluttua kylmä sota on ohi, sosialistinen leiri ja Neuvostoliitto romahtaneet ja Suomi siihenastisen historiansa syvimmässä lamassa. Ja nuo pikku pörssikeinottelijat olivat kuin ahvenet kuivalla maalla.
Myös pukeutuminen on muuttunut dramaattisesti. 1970-luvulla oltiin juhlissakin villapaitalinjalla. 1980-luvulla pukeutuminen tuli muodollisemmaksi mutta iltapuvut olivat tuntemattomia. 1990-luvulla ja
taloudellisen romahduksen myötä siirryttiin vuosijuhlissa frakkilinjalle. Muistan ihmetykseni, koska muutos tapahtui samanaikaisesti opiskelijoiden taloudellisen aseman vaikeutuessa. Kehitystä voi verrata Ruotsin
suurvalta-asemaan: mitä pienemmäksi valtakunta kävi
sitä komeammaksi kävivät univormut.
Opiskelun kannalta syvin muutos on ollut
eräänlaisen putkitutkinnon synty ja ohjauksen jatkuva
lisääntyminen. Näennäisesti valinnan vapaus on kasvanut, mutta todellisuudessa opiskelijat on ohjattu yhä tiiviimpään putkeen. Tämä ehkä sopii monille tieteenaloille, mutta käsitykseni mukaan vähiten yhteiskuntatieteelliselle alalle.
Ohjauksessa muutos on ollut tätäkin dramaattisempi. 1960-luvun lopulla ja vielä 1970-luvulla opiskelijan oli selvittävä itsenäisesti, etsittävä tiedot itse ja
myös kirjoitettava työnsä itsenäisesti. Professori Paasivirta toimi kuten suomalainen portsari – gate keeperinä. Minä taas toimin 2000-luvulla professorina tavalla,
joka olisi aiheuttanut Paasivirrassa samanlaisen kulttuurishokin kuin saksalaiset portsarit aiheuttivat 1967
meissä Suomesta tulleissa opiskelijoissa: ”Ei jumalaut
voi olla totta. Täällä portsaritkin heitää sisällepäin!” Samanlaisen kulttuurishokin nykyopiskelijat varmasti kokisivat, jos joutuisivat 1960-luvun lopun laudaturseminaariin.
Putkitutkinnolla ja massiivisella ohjauksella on toki
saatu keskeyttäneiden luvut dramaattisesti laskemaan.
Muistini mukaan valmistumispapereissani luki aikanaan jossakin kohtaa ”kykenevä itsenäiseen tieteelliseen työskentelyyn”. Tuota lausetta en kirjoittaisi isoon
osaan tämän päivän maisteripapereista. •
Kirjoittaja on vuonna 2015 eläkkeelle jäänyt professori ja
P-klubin kunniajäsen.
17
Joni k ajander
2010
Once-in-a-lifetime-party
K
ävin juuri nykyisen esihenkilöni kanssa keskustelun uuden yliopistolan vaikutuksista opiskelijoihin. Näemmä jatkan tuota keskustelua myös tässä kirjoituksessa. Aloitin P-klubin puheenjohtajana samana päivänä, jona uusi yliopistolaki astui voimaan ­
– 1.1.2010.
Alkanut vuosi oli monella tavalla poikkeuksellinen. Ensimmäisen kerran klubin historiassa oppiaineiden taustalla oleva yliopisto vaihtui, kun Turun yliopisto
ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyivät. Vielä suurempi
mullistus oli oppiaineiden siirtyminen omista laitoksistaan yhteisen Politiikan tutkimuksen laitoksen alaisuuteen. Politiikan tutkimuksen klubille muutos ei ollut yhtä radikaali kuin henkilökunnalle. Opiskelijat olivat saaneet tottua ajatukseen jo 35 vuotta.
Vuosi 2010 oli juhlavuosi klubille. Laitos oli vihdoin nimetty klubin
mukaan ja järjestökone oli viritetty
vuoden 2009 aikana juhlavuosivalmiuteen. Jäsenistö ja hallitus loihtivat vuoden 2010 aikana sellaisen määrä tekemistä itsellensä, että
pöytäkirjoja lukiessani hengästyn
vieläkin. Juhlavuoden tapahtumat
ovat varmasti monelle tuon vuoden
päällimmäiset muistot klubista. En
ajatellutkaan muistella liika niitä
hienoja hetkiä, vaan pohtia vähemmän ikimuistoisia tapahtumia.
teluun ja päättämiseen. Tästä kuuluu oikeutetusti kiitos
professori Rentolalle.
Rentolan tapaan perinnettä on jatkanut häntä seurannut johtaja. Kevään 2010 mielenkiintoisimman lounaan söin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajien silloisen puheenjohtajan ja vuoden 1991 puheenjohtajan kanssa.
Vuoden 1991 puheenjohtaja oli Henri Vogt, joka oli
juuri aloittanut Turussa valtio-opin professorina. Professori Vogtin suhtautuminen opiskelijoihin aiheutti aavistuksen ihmetystä ensi alkuun. Viimeistään siinä vaiheessa, kun syksyllä poliittisen historian laitosgrillailu
uusille opiskelijoille sai kilpailijan valtio-opin illanvietosta, oli asia selvä – valinta oli mennyt nappiin. Professori Vogt on osoittautunut henkilöksi, joka välittää opiskelijoista ja arvostaa heitä. Tämä tarkoittaa myös
sitä, ettei hän päästä heitä helpolla. Otettuaan my;hemmin Rentolan
klopot myöhemmin haltuun on laitosjohtaja Vogt pitänyt kiinni osallistamisen ja yhteisöllisyyden perinteistä.
”
Laitos oli vihdoin
nimetty klubin
mukaan ja
järjestökone
viritetty.
Yliopistojen johtaminen muuttui yliopistolain myötä selkeästi johtajakeskeisemmäksi kuin aiemmin. Meillä muutosta tuskin huomasi. Ensimmäisenä
laitoksen (yksilö)johtajan saappaisiin hypännyt professori Kimmo Rentola ymmärsi, että laki asetti osallistamisen minitason, muttei kattoa. Politiikan tutkimuksen laitos jatkoi oppiaineiden perinnettä henkilökunnan
ja opiskelijoiden mukaan ottamisesta asioiden suunnit-
­Yliopistomullistuksista
huolimatta laitos oli siis hyvissä
käsissä ja yhteisöllä mahdollisuus
vaikuttaa asioihin. Opiskelijat olivat rauhallisin mielin laitosten yhdistymisestä, mutta tulevina vuosina sen seurannaisvaikutukset ovat
aiheuttaneet monenlaista kuohuntaa. Sisäänoton ja pääsykokeiden yhdistyminen ovat olleet opiskelijoille kova pala nieltäväksi, think of the children. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovatkin nykyisin politiikan tutkimuksen opiskelijoita, eivätkä poliittisen historian tai
valtio-opin opiskelijoita (!!). Katsoessani viisi vuotta
taaksepäin totean kuitenkin, etten näe oppiaineille parempaa yhteistyötahoa kuin toisensa.
Ylhäällä: Vappu & hallitus.
Alhaalla oikealla: Silliskasa & rakkautta.
Alhaalla vasemmallaa: Booli & festis.
P-klubin hallitus 2010 •Joni Kajander, puheenjohtaja, THY • Nuppu Ervasti, varapuheenjohtaja, hyvinvointivastaavavastaava • Jaakko Vanhatupa, sihteeri, tiedotusvastaava • Jannika Saarikko, taloudenhoitaja, IAPS •
Laura Pätsi, poliittisen historian kopo • Piritta Jokelainen, valtio-opin kopo • Miitta Eronen & Juhal Laurila, juhlavastaavat • Erkka Henttonen, kulttuuri-, KV- ja ympäristövastaava • Alexandra Vellamo, työelämä- ja ulkosuhdevastaava • Johannes Elmnäinen, www-, varainhankinta ja ekskursiovastaava • Eero Jalava, varainhankinta- ja valmennuskurssivastaava, ISHA • Mikko Pousi, liikunta- ja tutorvastaava, lippu-upseeri, HOL • Sebastian Koskinen,
Walpon päätoimittaja • Muut • Lauri Miikkulainen, Index-vastaava
19
Paljon on varmasta vielä mietittävää ja kehitettävää yhteisten perusopintojen osalta. Olen kuitenkin huomannut fuksien pohtivan paljon totisemmin valtio-opin
ja poliittisen historian tieteellisiä eroja kuin itse aikanaan. Omat fuksiargumenttini ”te ette tunne historiaa”
ja ”valtio-opin teorioilta puuttuu historiallinen konteksti” eivät varmasti voittaisi edes alkueriä klubin väittelykisassa (toivottavasti uudemmalla arsenaalillani pärjäisin edes välieriin saakka). Ehkä meillä on nykyisellään
puitteet jopa vahvemmalle identiteetille kuin aikaisemmin.
Yksi identiteetti on pysynyt tasaisen vahvana.
Se on klubin järjestöidentiteetti. ”Suuri” järjestömme
kerää tapahtumaan kuin tapahtumaan valtavat määrät
jäsenistöään, kuten monesti turhan pienen osanottajajoukon uusiin kokeiluihin saaneet kulttuuri- ja liikuntavastaavat tietävät. Toiminnan puitteista puhutaan monesti kuitenkin aika vähän. Puheenjohtajalle ne ovat
tietenkin kaikki kaikessa, mikä tekee meistä aavistuksen kuivaa juttuseuraa. Oma vuoden 2010 Top 3 -listani onkin seuraavanlainen:
1. P-klubi täytti 35 vuotta ja juhli sitä onnistuneesti monin eri tavoin
2. P-klubi perusti ja sai alkukankeudesta huolimatta
käyntiin oman yrityksensä, Yliopistovalmennuksen
3. Vuoden 2009 aikana uuden kokoluokan saanut
varainhankinta vakiinnutti tasonsa ja samalla klubin
taloudellisen tilanteen.
Sitä saa mitä tilaa. Kannattaa ohittaa tämä ja seuraava kappale, jos kaksi viimeistä kohtaa listalla eivät saaneet haukkomaan henkeä innostuksesta. Yliopistovalmennuksen alkutaival ei ollut helppo. Yritys
herätti monia kuumia tunteita. Yliopistovalmennuksen osalta saldona oli jo helmikuun lopulla yksi vihainen nootti Kritiikiltä ja klubin hallituksen äänestys
ylimääräisestä kokouksesta. Ylimääräistä kokousta
ei tullut, mutta eriävä mielipide kirjattiin pöytäkirjaan. Ensimmäiset kurssit toteutuivat kevään lopulla
ja firma sai alkunsa. Uskon, että väännöt auttoivat hi20
omaan pahimmat särmät toiminnasta.
Varainhankinta oli toinen ei-erityisen-muistettava
juonne klubin juhlavuodessa. Edeltävänä vuonna varainhankinnassa oli kokeilutu uusia tapoja ja saavutettu hyviä tuloksia. Juhlavuosi tiesi rasitetta klubin taloudelle. Uudet varainhankkijat asetettiin haastavan
paikan eteen – uusi aktiivisuuden taso haluttiin vakiinnuttaa, eikä vähiten juhlavuoden kulujen tähden.
He onnistuivat tässäja muun muassa YKA:n, silloisen
SVAL:n, kanssa tehtiin historian ensimmäinen koko
vuoden kattava yhteistyösopimus.
Varainhankinnan ja firman puolesta klubin talous
onkin viimeiset viisi vuotta näyttänyt kohtuullisen turvatulta. Ensi vuonna väistämätön muutto nykyiseltä
toimistolta ja vuokrakulujen nousu tulevassa toimistossa eivät olekaan klubille ylitsepääsemätön asia. Monelle muulle järjestölle tilanne on paljon vakavampi.
Vuosi 2010 oli osoitus myös järjestöidentiteetin jatkuvuudesta. Klubin edeltävän juhlavuoden (2005) aikoihin lähti käyntiin ainejärjestön alumnitoiminta.
Vuonna 2010 oli helppo todeta, että viidessä vuodessa
oli otettu valtava harppaus. Vuosijuhlissa ja alumnipäivässä nähtiin ennennäkemätön määrä alumneja, mukaan lukien klubin alkuvuosien hahmoja. Minulla ei
ole myöskään mitään syytä epäillä vastaavan loikan tapahtuneen uudelleen viimeisen viiden vuoden aikana.
Yliopistot, laitokset ja toiminnan muodot vaihtuessa on P-klubin perusta pysynyt vakaana: yhdessä kokoaan suurempi ystävien joukko. Ollaan siitä onnellisia.
Jos joku on tähän mennessä ihmetellyt tekstin otsikkoa, on kyseessä Walpon vuoden 2010 päätoimittaja Sebastian Koskisen lauselma. Kiersimme eräs ilta hallituslaisten koteja ja illanvieton loppuvaiheessa olimme iloinen, mutta äänekäs seurue. Valitushan
siitä seurasi. Valittaja oli kuitenkin melko hämmentynyt, kun Sebastian kuittasi asian tuumaamalla: ”this is
a once-in-a-lifetime-party”. Sebastianin sanoihin tiivistyy myös jotain keskeistä – klubissa vuodet ovat ainutlaatuisia, eikä 2010 ollut poikkeus. •
JUha L auril a
2011
Lempeä crapula mundi
V
uodet karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten.
Niin olen kirjoittanut varmaankin jokaiseen lauluvihkoon joka on nenäni eteen sitseillä laitettu.
Viisi vuotta klubissa tuntuu ihmiselämältä ja sen järkevä, objektiivinen tarkastelu mahdottomalta. Jokaisella
klubivuodella on oma zeitgeistinsa jota ei voi pukea sanalliseen muotoon. Muoto muodottomalle – siihen lienee kuitenkin tässä kirjoituksessa pyrittävä. Aloitan
kuitenkin jo lopputulemalla. Vuonna 2011 kasvettiin
ihmisinä ja pidettiin helvetin hauskaa.
Juhlavuoden jälkeisessä
ajassa huokui varmuus ja vakaus.
35. toimintavuoden hekumointi ja
huikentelevaisuus vaihtui perinteiseen yhdistyksen arkeen ja aikaa jäi
jälleen perinteisemmälle toiminnan
kehittämiselle. Indexistä eroamisen uhan sekä osakeyhtiön perustamisen ympärillä käyty väkevä vääntö tuntui hiljalleen taittuvan kohti
harmoniaa.
Lastentaudeista kärsivä valmennuskurssitoiminta heitti kuitenkin
kipunoita klubin muuten soljuvassa
arjessa. Taloudellisesti kurssit pyörivät hienosti, mutta synkeähkö aura
ympäröi yhtiön historian toista toimikautta. Kasvukipuilua ehtivät aiheuttaa vuoden 2010
noottikriisi, jälkipuinti firman eettisestä oikeutuksesta
sekä vakiintumattomat käytännöt puljun arjessa. Skisma purkautui ikävästi vuoden 2011 kevätkokouksessa,
joka pituudellaan, osallistumisasteellaan sekä intensiivisyydellään hakee vertaistaan yhdistyksen historiassa.
Vanha Erkkikin huomasi että uusi yritys oli tuonut
meille taloudellista varmuutta mutta sillä oli selkeästi hintansa.
Viimeistään nyt myös varainhankinta oli vakiinnuttanut kiitettävän tasonsa, tukena jo muutenkin hyväl-
le taloudelle. Kuriositeettina kuitenkin mainittakoon,
että valmennuskurssienkin takoessa rahaa, istui hallitus edelleen samanaikaisesti myyjäisständillä Juslenian
aulassa myymässä hikisiä ja ylihintaisia sämpylöitä satunnaisille ohikulkijoille. Rahaa pistettiin vuoden aikana tarkoituksella palamaan oikein olan takaa subventoimalla tapahtumia ja investoimalla toimiston teknologiseen kehitykseen.
Tuntui selkeästi siltä että 2010-luvun vaihteen vakavaraistumisen ja kasvupyrähdyksen myötä, oli klubi ottanut askeleen ylöspäin ainejärjestöhississä. Pienempien järjestöjen silmissä olimme jälleen
hyppysellisen enemmän ylimielisiä ja isompien yhdistysten silmissä taas aavistuksen ammattimaisempia ja lähestyttävämpiä.
Yhteistyö ja illanvietot mm. Lexin ja TuKyn kanssa alkovat vakiintumaan, kiitos hyvien henkilösuhteiden. Naapuritoimiston
viittasankarit olivat myös edelleen läheisiä kuomia, edellisen
vuoden valmennuskurssiväännöistä huolimatta. Muistankin humanistien jalkojen tampanneen
hyvin aktiivisesti toimistojatkoilla vanhaa valtio-opin pöytää. Valtakunnallista yhteistyötä syvennettiin Tampereella elvytetyillä Politiikan opiskelijoiden päivillä sekä kannunvalajien speksille järjestetyissä kiitosbileissä.
Vuoden aikana keskityttiin erityisesti aktiivisten
klubilaisten kiittämiseen. Sitseillä auttaneita palkittiin
ilmaisilla tapahtumilla ja toimikuntalaisia muistettiin.
Excutoimikunta, juhlatoimikunta sekä Walpon toimituskunta järjestivät kosteat kiitosiltamat ja liikuntasektori
ensimmäistä kertaa ”Vuoden urheilija gaalan” muistelemaan urheilutoivojen sankaritekoja.
Niin sanottuja laitosmurheita ei vuoden aikana
”
Vuoden aikana
kasvettiin ihmisinä
ja pidettiin helvetin
hauskaa.
21
Ylhäällä: Opintotuki indeksiin.
Alhaalla oikealla: Löysä meininki.
Alhaalla vasemmallaa: Hallitus leikkii.
P-klubin hallitus 2011 •Juha Laurila, puheenjohtaja • Jannika Saario, varapuheenjohtaja, hyvinvointivastaava, IAPSS • Miitta Eronen, sihteeri, tiedotusvastaava • Riikka Laaninen, taloudenhoitaja, varainhankintavastaava
• Tuomas Pulsa, poliittisen historian kopo, HOL • Juho Levo, valtio-opin kopo, tuutorvastaava • Taru Suojaranta
& Julia Vainio, juhlavastaavat • Deniz Kacar, Walpon päätoimittaja • Noora Vahervaara, ulkosuhde-, työelämä- ja
alumnivastaava • Justus Koski, varainhankintavastaava, ISHA • Mikko Kaitanen, liikuntavastaava, lippu-upseeri
• Marika Helin, valmennuskurssi- ja ekskursiovastaava • Mikko Rintamäki, kulttuuri-, www- ja ympäristövastaava
Muut toimijat • Eero Löytömäki, Index-vastaava
22
liiemmin kohdattu. Professori Vogtin toisen oppiainevuotensa myötä saattoi huomata erityisesti valtio-opin
nihkeähkön ilmapiirin hälvenneen; ilmassa oli raikas
tuulahdus hyvää ja soljuvaa yhteistyötä. Vanhan Hämeenportin hengessä Proffan kellarissa kokoontui jopa henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisiä keskustelutilaisuuksia.
Yhteistyössä Soikkasen kanssa lobbasimme sähköistä tenttimistä oppiaineissa sekä tiedekuntatasolla ja
jälkikäteen tuo työ vaikuttaakin saaneen aikaan muutosta, tai näin ainakin haluan kuvitella. Koulutuspoliittisesti vuosi ei pitänyt sisällään mullistavia muutoksia,
ainoastaan alustavaa jupinaa tulevasta. Keskustelu yhteisistä perusopinnoista ja pääsykokeista sekä laitoksen
muuttouhasta sai meidät varovaisesti varpailleen, mutta
rakenteita ei oltu muuttamassa vasaralla, saati opiskelijoita kuulematta.
Sillisalaattimainen tiedotuspolitiikka siirtyi ammattimaisemmalle aikakaudelle viestintäuudistuksen myötä. Kerran viikossa ilmestyvä ”P-klubin viikko” korvasi
aiemman sähköpostihötön ja Facebookin käytössä aktivoiduttiin uudelle tasolle.
Eduskuntavaalit sekä ylioppilaskunnan edustajistovaalit sattuivat samaiselle vuodelle joten päivystyksien
politiikkalarppaajat pääsivät nautiskelemaan ajan hengestä. Kummastakin merkkitapahtumasta klubi järkkäsi
luonnollisesti vaalipaneelit yhteistyössä ylioppilaskunnan kanssa. Jälleen kerran näidenkin eduskuntavaalien
jälkeen koulutuspoliittinen ilmapiiri vaikutti kiristyvän
kohti nykyistä farssiaan.
Juhlavuoden jälkeistä krapulaa ei juuri kohdattu eikä vanhan viinan haju juurikaan ollut läsnä vuoden tapahtumissa. Osallistuminen oli hyvin aktiivista
bakkanaaleissa tänäkin herran vuonna. 2011 jää muuten ainakin toistaiseksi historiaan viimeisenä vuosikertana joka sai nauttia legendaarisen Gillesgårdenin sit-
sitiloista. 500 metrin siirtymä sitsijatkoille Marilyniin
jäi historiaan anonyymin humanistin vomituksen kohdattua Gillesgårdenin toiminnanjohtajan auton konepellin. Kaikki TYY:n järjestöt saivat porttikiellon keskustan kellarihelmeen.
Vuosijuhlista tekivät ikimuistoiset syntymäpäiviään
viettäneen toimitusjohtaja Matti Vanhasen legendaarinen 35 minuutin maratonpuhe sekä, tilaisuuden luonne
huomioon ottaen, uskomattoman absurdi, astronauttiteemainen burleskitaiteilija Kiki Hawaiji. Tietynlainen
lempeä kotikutoisuus tuntui jollakin tapaa olevan vielä
läsnä bilepuolella ja se toikin mielestäni juhliin lämpimän tunnelman joka tuntuu hävinneen vuosien mittaan.
Toimiston käyttöaste oli huomattava ja toistuvat toimistojatkot saivatkin aikaan eltaantuneen etikkaisen kaljakatkeron aromin sävyttämään koko toimikautta. Laulumittelö studenttien ja henkilökunnan jäsenten välillä
valtio-opin 50-vuotisjuhlien jatkoilla lienee vuoden parhaimpia toimistotapahtumia.
Hyvin meillä on mennyt – ja menee. Ei suhteellinen menestyksemme kuitenkaan juonnu yksittäisistä neronleimauksista tai ihmisistä vaan monien vuosien
ja ihmisryhmien samansuuntaisesta ajattelusta En halua kehottaa klubia olemaan ylpeä vuosistaan tai siitä pisteestä jossa olemme. Ylpeys on osa-alue jonka
osaamme jo liiankin hyvin. Kun kerran kokoomme nähden taloudellisessa yltäkylläisyydessä lillumme ja hallintokulttuurikin on parempaa kuin valtioneuvostossa,
voisimme suunnata katseemme yhä enemmän itseemme
ja olemukseemme; ja siihen, että klubi olisi yhä parempi paikka ihmiselle kasvaa ja kehittyä. Että klubiin olisi yhä helpompi tulla ja kuulua, nuorille ihmisille alusta löytää itsestään uutta. Kasvaa ihmisenä, rakastaa ja
juopua niin paljon että se tuntuu jälkikäteen vähän hellyyttävän hölmöltä. Ja kasvattaa parempia yhteiskuntatieteilijöitä, mitä sellaiset sitten ovatkaan. •
23
R i i kk a l a a n i n e n
2012
Maitopurkkihallitus
V
uosi oli varmasti yhtä vahva kuin kaikki edellisetkin P-klubin vuodet. Perinteistä pidettiin kiinni ja uusia luotiin: vaihtaripäivystys, lautapeli-ilta
ja haalaritentin innovatiivinen toteutus. Juhlintasektorilla oli villiä, kossuviestissä tehtiin varmastikin maailmanennätys, koporintamalla puolustettiin opiskelijoiden etua ja poikkeuksellisesti kaikki Walpot ilmestyivät ajallaan.
Ehkä vuoden tärkeimmäksi saavutukseksi ja uudistukseksi on kuitenkin nostettava maitopurkkiuudistus. Toteutimme nimittäin merkittävän, koko jäsenistön
hyvinvointia lisäävän uudistuksen, kun toimiston jääkaapin maitopurkkeihin merkittiin avaamispäivämäärä.
Uudistuksen jälkeen ikävät yllätykset loppuivat lähes
täysin. Harmikseni olen kuullut, että tämä kehitystyön
tulos ei ole jäänyt elämään.
Vuoden 2012 aikaansaannokseksi luettakoon myös
Oodi sitoutumattomuudelle -kappaleeseen tehty lisäsäkeistö. Alun perin ”Sinisillä lehvillä on valta Suomessa” -säkeistö sanoitettiin Indexin hallitussitseille
alkuvuodesta 2012. Sitsien teemana oli ”valta” ja meidän piti mennä sitseille korostamaan klubilaisten paremmuutta. Emme mm. voineet mennä muiden kanssa
samaan aikaan pöytään, vaan raahasimme paikalle punaisen maton, jota pitkin astelimme sitsisaliin kaikkien
muiden odottaessa pöydissä. (Laittaisin tähän sen emojin, jossa apina pitää käsiään silmiensä päällä, jos pystyisin.) Jaoimme kyseisillä sitseillä myös P-klubin puolueohjelmaa ja 1000 markan seteleitä, joissa oli allekirjoittaneen kuva. Illan jatkuessa lanseerasimme Sinisten
lehvien lisäsäkeistön, joka on sittemmin vakiintunut
osaksi klubilaista sitsiperinnettä. Valitettavasti tonnin setelit eivät vastaavasti vakiintuneet perinnekulttuuriin. Säkeistö on mielestäni upea yksinkertaisuudessaan, Löytömäelle kiitos sen sanoittamisesta. Laulun
aikana kaikki nousevat tunnustamaan eri poliittista aatesuuntaa, mutta lopussa todistamme olevamme yhtä. Se
on hienoa.
24
Laskiaisen vietto sujui perinteisen kaavan mukaan. Stroh-teetä nautittiin yhtä innokkaasti kuin aikaisempina vuosinakin. Klubilaiset olivat askarrelleet
Kreikan ja euron kriisin innoittamina pulkan, joka kuvasi euron kurssin laskua. Pulkkaa ohjasti liikuntavastaavamme Fomin Zeus-jumalaksi pukeutuneena, mikä
kuvasti Kreikan syyllisyyttä koko kriisiin. Pisteet Jesselle siitä, että hän urhoollisesti värjötteli ilman paitaa
pakkasessa. Pulkan meno oli niin upeaa, että pääsimme
kympin uutisten loppukevennykseen. Varapuheenjohtaja pääsi lausumaan sanoja uutislähetykseen, eikä häntä meinannut saada loppuvuonna enää ollenkaan maan
pinnalle suuren mediahuomion takia. On myös hienoa
huomata, että eurokriisipulkkamme olisi edelleen ajankohtainen.
Eräänlaisena kympin uutisten loppukevennyksenä olisi varmasti toiminut erään Etelä-Helsinkiin suoritetun elintarvikematkan jälkeinen tapahtunut öinen pakettiauton palautus raisiolaiselle parkkipaikalle. Pakettiauton piti jättää säkkipimeässä parkkiin ja avain piti
palauttaa ”metalliseen laatikkoon, joka on tolpassa.”
Vuonna 2012 emme eläneet vielä iPhonen taskulamppuominaisuuden aikaa. Niinpä pyörimme Jessen kanssa
etsien laatikkoa puhelinten heikon valaistuksen avulla.
Tilanne oli ollut hieman kuumottava elintarvikematkoihin liittyvien seikkojen ja hämärän pakufirman vuoksi,
mutta lisäksi paikalle kaarsi poliisiauto. Salamana lähdimme kävelemään poispäin esittäen kahta rakastavaista romanttisella yökävelyllä teollisuusalueella. Kaikki
rakastavaisethan käyvät nimenomaan Raisiossa yökävelyillä. Lopulta poliisit lähtivät pois ja metallinen laatikko löytyi tolpasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ennen vappua sain erikoisen pyynnön eräältä taitelijalta. Hän teki näyttelyä Suomen Lenin-patsaista Turun taidemuseoon ja halusi tulla kuvaamaan vappumenojamme. Noh, hän saapui vappuna kameroineen
ja juhlintamme patsaalla sujui ehkä hieman rauhallisemmin kuin aikaisempina vuosina. Näyttelyyn sisältyi
Ylhäällä: Vappu ja hallitus TYY:n saunalla.
Alhaalla oikealla: PJ & TP
Alhaalla vasemmallaa: Pikkujoulunuket
P-klubin hallitus 2012 •Riikka Laaninen, puheenjohtaja • Eero Löytömäki, varapuheenjohtaja, hyvinvointi- ja
HOL-vastaava • Mikko Rintamäki, sihteeri, tiedotus- ja www-vastaava • Simo Ristolainen, taloudenhoitaja, valmennuskurssivastaava • Antti Laine, poliittisen historian kopo, tuutorvastaava • Virva Viljanen, valtio-opin kopo,
IAPSS • Riina Pursiainen & Riina Lumme, juhlavastaavat • Marja Heinonen, kulttuuri ja ekskursiovastaava • Marianne Leino, ympäristövastaava, työelämä- ja alumnivastaava • Maari Alanklo, varainhankinta-, kv- ja ekskursiovastaava • Laura Höykinpuro, varainhankinta-, ulkosuhde- ja ISHA-Vastaava • Lassi Vainio, Walpon päätoimittaja •
Jesse Fomin, liikuntavastaava, lippu-upseeri • Muut • Timo Koivisto, Index-vastaava
25
myös haastattelu, jossa minun piti kertoa mm. miksi kokoonnumme joka vuosi patsaalle ja laulamme Neuvostoliiton kansallishymniä. Taiteilija oletti, että P-klubilla on kommunistiset juuret tai että uskomme edelleen Leninin oppeihin.
Haastattelussa huomasin hänen pettymyksensä, kun
jouduin kertomaan ettemme ole mikään salainen Leniniin uskova järjestö, eikä suunnitelmissamme ole kommunistinen maailmanvallankumous. Taiteilija tivasi moneen otteeseen, uskonko siihen, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Kun vastasin siihen, että joku
historiantulkinta voisi viitata tähän ja joku toinen taas
ei, taitelija pettyi jälleen. Hän ei saanut puserrettua minusta yhtäkään kommunistista lausuntoa. Eräs tiukka
väittelynaihe haastattelussa oli se, kärsiikö Lenin-patsas fyysisesti vappuhulinoistamme. Tyhmä kysymys, sillä me kohtelemme Leniniä aina kauniisti, emmekä ole
aiheuttaneet mitään fyysisiä vammoja! Yhtä kaikki,
saimme kutsut hänen näyttelynsä avajaisiin ja klubin
vapusta oli siellä videoinstallaatio. Lausuntoni: ”Ollaan
siinä patsaalla varmaan siksi, että se patsas sattuu olemaan siinä,” pääsi myös mukaan.
Syyspuolella golfvirtaukset kääntyivät hetkellisesti meitä vastaan. Fuksihulinoissa väsyi itse kukin. Piristystä toivat kuitenkin historian toiset Politiikan
opiskelijoiden päivät (epäloogisesti POP-päivät), jotka
saimme järjestää. Järjestelyurakka aiheutti vuosijuhlien
läheisyydessä lisähommia koko hallitukselle, erityisesti
kulttuurivastaavalle ja festiksille, mutta kaikista eniten
meitä taisi harmittaa se, että Tampereen Iltakoulu ry. oli
keksinyt ennen meitä päivittää kollegasitsien konseptia.
Aikaisemmin järjestettiin vain Helsingin, Tampereen,
Jyväskylän ja Rovaniemen kollegajärjestöjen kanssa sitsit, mitkä keräsivät vaihtelevasti osallistujia. POP-päivien konseptiin kuuluu kuitenkin alustuksia ajankohtaisista aiheista ja sitsit ovlivat vasta päivän loppuhuipennus. Meidän vuonnamme POP-päivät onnistuivat yli
odotusten ja osallistujia saapui runsaasti kaikista kollega-ainejärjestöistä.
Tästä tekstistä olen unohtanut varmasti monia
tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Valmennuskursseista olisi voinut kirjoittaa tuhottomasti tai kertoa, miten
26
nerokas sääntöuudistus toteutettiin. Vaikka aina paasataan P-klubin perinteistä ärsyttävästikin, niin näin jälkeenpäin olen huomannut, kuinka hienoa ja opettavaista se on, että meillä on perinteitä. Vahvat perinteet
mahdollistavat sen, että hallituksen ei joka vuosi tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Jokainen vuosikerta tekee
klubista silti omannäköisen ja niin pitääkin. ”Silloin,
kun minä olen nuori” -kommentit kannattaa toisinaan
jättää omaan arvoonsa, mutta monesti niissä saattaa piillä hyväkin kokemus. Liikaa ei kuitenkaan pidä
kalkkeutua. On ollut hienoa huomata, että hallitukset ja
vuosikurssit meidän jälkeemme ovat rohkeasti vieneet
P-klubia eteenpäin. Nykyisille ja tuleville fukseille: pitäkää jatkossakin P-klubin lippu korkealla ja pitäkää
hyvistä perinteistä kiinni, mutta lisätkää klubiin aina
oma mausteenne. Klubi on juuri niin mahtava kuin me
haluamme sen olevan. Klubin toiminta ei pyöri vain perinteiden turvin, se pyörii ihmisten voimalla.
Minun on myönnettävä, että aika on osin kullannut
muistot. Muistan hämärästi, kuinka vuonna 2012 koin
epätoivon hetkiä ja turhautumista ainaisiin perinteisiin,
pönötykseen ja siihen, miten aina piti korostaa P-klubin paremmuutta kaikessa. Suoraan sanottuna muistan
olleeni loppuvuonna 2012, kahden hallitusvuoden jälkeen, aivan täynnä P-klubia ja sen tuomia velvoitteita. Nyt tätä kirjoittaessani vuonna 2015, olen kuitenkin
unohtanut kaiken epätoivon. Olen kiitollinen siitä, mitä koin ja mitä opin hallitusvuoden aikana. Luennoilla en olisi oppinut näin paljoa ihmisten johtamisesta ja
siitä, miten saadaan porukka puhaltamaan yhteen hiileen. Nyt tiedä, miten toimia paremmin varapuheenjohtajan unohtaessa kaiken pöydälle, miten saada Aurinkolahdessa kaksi riitelevää festistä sopimaan, miten toimia, kun yksi päätoimittaja häviää SAK:n syövereihin
tai mitä tehdä, kun kopot meinaavat kuolla tenttipalautekoosteen tekemiseen. Ennen kaikkea olen kiitollinen
siitä, kuinka upeiden ihmisten kanssa sain viettää vuoden 2012. On ihanaa, että #kriisihallitus-chat käy kuumana edelleen päivittäin ja P-klubin asioita ja muitakin
ruoditaan ja puidaan lähes yhtä suurella intensiteetillä kuin hallitusvuotenammekin, vaikka osa porukastamme huitelee milloin missäkin päin maailmaa. Kiitos siis
ihana hallitus 2012, että olitte minun koekaniineinani.
Circle of Life soimaan! •
Marianne Leino
2013
Katoavan rahan vuosi
P
uoliksi huvittuneena luen pöytäkirjoja viitisen
vuoden takaa siitä, kuinka P-klubin hallitus on
keskustellut tiukkasanaisesti myyjäisten kahvikupillisen hinnasta - kauas on tultu ja lyhyessä ajassa.
Tosiasia, josta ei juurikaan puhuta, on että siinä
missä P-klubin toimintakalenteri paisuu vuosi vuodelta,
niin kulissien takana samaan aikaan näin tekee myös
budjetti. Siinä määrin, että P-klubin vuosittainen talousarvio on käytännössä triplaantunut alle kymmenessä vuodessa. Varainhankinta ei enää nojaa TYYn toiminta-avustukseen ja pullanmyyntiin, vaan tilalle ovat
tulleet isommat yhteistyösopimukset ja oma yritystoiminta. Vertailun
vuoksi, Lexin ja Tukyn kaltaisten
järjestöjen vuosibudjetit ovat luonnollisesti huomattavasti isompia,
mutta siinä missä kyseisten järjestöjen haalarit ovat täynnä mainoksia,
klubissa halutaan pitää kiinni tietynasteisesta lahjomattomuudesta meidän haalarimme eivät ole myytävissä. Klubilainen omaa kylteriä
korkeamman moraalin ja lexiläistä enemmän tyyliä, ja tämä kiistaton
ylemmyys asettaa varainhankinnalle
omat haasteensa.
kana järjestettiin seitsemät sitsit - mukaan lukien 101
hengen jäsenistösitsit - 160 hengen vuosijuhlat, 250
hengen Trivial Perseet, 32 hallituksen kokousta ja
suunnilleen sama määrä liikuntavuoroja. Klubin valmennuskurssiyritys järjesti valmennuskursseja yhdeksästä eri oppiaineesta. Päälle lisätään vielä kulttuuria,
juhlintaa, edunvalvontaa, yhteistyökuvioita, urheiluvoittoja ja – tappioita.
Puolivaloilla ei meillä järjestetä mitään ja sitä on
totuttu odottamaan, mikä tietysti heijastuu budjettiin ja
sitä kautta hallituksen taloudellisen vastuuseen.
Rahaliikenteen paisuessa
hallituksen toimenkuva on saanut erilaista väriä. Sain karvaasti
itse kokea, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Omasta puheenjohtajavuodestani jäi käteen joukko
hyviä ystäviä ja mahtavia muistoja, mutta valehtelisin jos sanoisin, ettei niiden jälkeen pinnassa
olisi myös häpeän ja epäonnistumisen tunteita.
Teimme tappiota sen kolmisen tonnia. Kun vuoden tulos oli
selvillä, muistan ristiriitaiset tunteeni; miten voi olla, että on tehty hallituksena niin paljon työtä
ainejärjestömme eteen, pyöritetty
toimintaa vuosi onnistuneesti ja silti tietyllä tapaa epäonnistuttu? Sen pohtiminen ei silti nähdäkseni ole hedelmällistä, vaan enemminkin on syytä kysyä, että millaiseksi hallituksen taloudellinen vastuu klubin toiminnassa on kasvanut?
Muistan katselleeni hallituslaisiani silmiin ennen kevätkokousta, jossa päätettäisiin vastuuvapauden myöntämisestä hallituksellemme. Pyrin vakuuttamaan heidät siitä, että vuoden työtämme arvostettiin, eikä kaikki valuisi hukkaan seuraavien tuntien aikana.
”
Puolivaloilla ei
meillä järjestetä
mitään ja sitä
on totuttu
odottamaan.
P-klubissa on vuosi toisensa
jälkeen vaalittu yliopiston suurimman ja kauneimman ainejärjestön roolia. Jo pelkästään
tämän imagon vuoksi asiat pitää tehdä isosti: iltapukujuhlat joka vuosi ja kolmen ruokalajin illallinen päälle.
Taistolaisaikojen opiskelija-aktiivit kiemurtelevat epäilemättä toimistotuoleissaan tajutessaan miten pramean
pönötyksen äärelle klubissa on tultu. Kuten ministeri Haavisto totesi minulle silminnähden vaivaantuneena ennen vuosijuhlia: ”Silloin meidän aikana bailattiin
norjalaisissa villapaidoissa”.
Isosti asiat tehtiin myös vuonna 2013: vuoden ai-
27
Ylhäällä: Aurinkolahti & autuus.
Alhaalla oikealla: Kissat & koirat.
Alhaalla vasemmallaa: Sammonmalja & menestys.
P-klubin hallitus 2013 •Marianne Leino, puheenjohtaja • Jesse Fomin, varapuheenjohtaja, tuutor-, sopo- ja
ympäristövastaava • Janne Salakka, sihteeri, tiedotus- ja www-vastaava • Antti-Pekka Manninen, taloudenhoitaja, valmennuskurssivastaava • Elina Hämäläinen, poliittisen historian kopo • Sointu Kouki, valtio-opin kopo •
Reetta Palojoensuu & Wilhelmiina Palonen, juhlavastaavat • Venla Ellilä, kulttuuri- ja kv-vastaava • Taneli Elomaa,
varainhankinta-, työelämä- ja alumnivastaava • Aleksi Hyvätti, varainhankinta- ja ekskursiovastaava • Laura Lahti, liikunta- ja ekskursio-vastaava, lippu-upseeri • Muut toimijat • Petri Ruohio, Walpon päätoimittaja • Janika
Takatalo, Index-vastaava • Matias Keinänen, THY-vastaava • Kristian Manelius, ISHA-vastaava • Jasse Rajamäki,
HOL-vastaava • Shiyu Miao, IAPSS-vastaava
28
Tämä saattaa kuulostaa hivenen teatraaliselta, mutta on
syytä muista erään kymmenen vuoden takaisen puheenjohtajan sanat: ”Klubissa on aina otettu asiat tosissaan”.
Tosissaan otimme mekin, kuten sitaatti hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 2/2013 paljastaa: ”Kuittien kadottajat likvidoidaan.” Muistan ajatelleeni, että kevätkokous kyllä tietää miten paljon pyyteetöntä työtä on
laitettu tämänkin P-klubin vuoden läpiviemiseen.
Tosiasia kuitenkin on, että harva tietää. Hallituslainen kantaa kontollaan useamman kymmenen tuhannen euron taloudellisen vastuun. Vastuun, jota yksikään
hallituslainen ei ole varsinaisesti pyytänyt. Onkin ehkä syytä kysyä, miten paljon vastuuta hallituksella on
varaa vielä itselleen ottaa? Samankaltaista keskustelua
voidaan tietysti käydä, ja eittämättä käydäänkin, myös
klubin omistaman valmennuskurssiyrityksen toimintaan
liittyen. Nähdäkseni P-klubissa toimimisen ollessa täysin vastikkeetonta työtä, käymme budjettimme äärirajoilla. Useiden kymmenien tuhansien eurojen toiminnan
pyörittäminen, opiskelun ja työnteon yhdistäminen ei
välttämättä ole enää pelkkää harmitonta harrastamista.
Tässä vaiheessa haluaisin tuoda esiin seuraavan
faktan. Vuosi 2013 oli huikea. Ei välttämättä vuosi, joka jää historiankirjoihin P-klubin kannalta varsinaisesti käänteentekevänä, mutta kuten tavallista, hallituslaisille kokemus oli varmasti yksi rakkaimmista ja opettavaisimmista.
Vuoden 2012 Laanisen maitopurkkihallituksessa
toimiessani osallistuin P-klubin edustajana SYYn ainejärjestötapaamiseen, jossa eräs Akavan edustaja tiedusteli meiltä muutamalta kymmeneltä opiskelijalta sellaista tilannetta elämässä, jossa olemme oppineet eniten.
Hyvin harvalla kyseinen tilanne paikantui luentosalissa
istumiseen. Tässä tullaan ehkä klubin hallituksessa toimimisen ytimeen - nimittäin oppimiseen. Tässä mielessä toiminnan paisuminen ei tietysti ole negatiivinen kehityskulku, sillä mitä monipuolisempaa toimintaa klubi
pyörittää, sitä enemmän hallituslaisille tarjoutuu erilaisia oppimismahdollisuuksia.
Parasta oppimista on mielestäni porukalla tekeminen. Harvoin tulee eteen samanlaista tilannetta, jossa yhteistyökykyjä koetellaan yhtä paljon, ”työn” ja
huvin sekoittuessa mitä eriskummallisimmalla tavalla yhteen.
Yhteistyökykyä koeteltiin vuonna 2013, sillä vuosi alkoi sääntöuudistuksen toimeenpanemisella.
Sääntöuudistuksen myötä hallituksen kokoonpano kutistui neljästätoista jäsenestä kahteentoista jäseneen
ja samanaikaisesti hallituksen rinnalle muodostui viiden hallituksen ulkopuolisen toimijan joukko, Walpon
päätoimittajan siirtyessä myös hallituksen ulkopuolelle. Koko vuosi olikin enemmän ja vähemmän sen opettelua, miten tämä uusi hallitus- ja toimijarakenne saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Tilanne eskaloitui vappuviikolla, jolloin toimistolla ilmeisesti joidenkin jatkojen päätteeksi hiottiin vallankumousstrategiaa hallituksen kaatamiseksi ja seuraavana aamuna Björn löydettiinkin toimistolta nuoran
pätkä kaulassaan. Björnin messiaaninen ylösnousemus
kolmannen vappupäivän aamuna laitospuistossa kuitenkin sai klubilaiset jälleen vetämään yhtä köyttä.
Samalla, kun uusi toimijarakenne mahdollisti yhä
useamman klubilaisen osallistumisen toiminnan pyörittämiseen, myös toimistoa avattiin jäsenistölle mahdollistamalla sen varaaminen esimerkiksi harrastustoiminnan käyttöön.
Kesäkuussa klubin ja oppiaineidemme perustuksia ravisteltiin, kun yliopiston hallitus teki päätöksen
valtio-opin ja poliittisen historian perusopintojen ja sisäänoton yhdistämisestä. Klubin koulutuspoliittinen
sektori oli kuitenkin valppaana, ja päätöksen jälkeen
onnistuttiin harjoittamaan hyvää vahingontorjuntaa käytännön järjestelyihin liittyen. Voitonhetkiä koettiin, kun
vuosikausia jatkunut vääntö sähköisestä tenttimisestä meni eteenpäin valtavia harppauksia valtio-opin perusopintojen kirjatenttien siirtyessä sähköisesti tentittäväksi, ikään kuin herkkänä jäähyväislauluna kyseisen muotoisille perusopinnoille. Jälleen kerran klubin
taloudellisesta tilanteesta riippumaton ydintehtävä piirtyi kirkkaana eteemme, kun klubin koulutuspoliittisten
vastaavien pitkäjänteinen painostus sai arvoisensa lopputuloksen.
Totuuden nimissä todettakoon, että eivät ne rahatkaan nyt ihan kokonaan loppuneet: klubissa on toki
kerrytetty sen verran puskuria vuosien varrella, että taloudellisesti rankemmatkin satunnaiset vuodet kestetään. Juhlitaan siis nyt kun siihen on varaa - ja aihetta! •
29
Jesse Fomin
2014
Säästövuosi & janarkismi
T
oimintavuosi alkoi poikkeuksellisissa merkeissä yhdistyksen sääntömääräisessä syyskokouksessa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin puheenjohtajaksi nousisi jo kolmannen hallitusvuotensa aloittava
henkilö. Alijäämäinen talous yhdistettynä jo näköpiirissä siintäneeseen 40-vuotisjuhlavuoteen sai jäsenistön parahtamaan kovemman talouskurin ja vyönkiristyksen puolesta.
Juhlavuodelle oli kerrytettävä selkeä puskuri, jotta vuoden 2015 hallitus kykenisi toteuttamaan suunnitellut tapahtumat, etenkin klassiset vuosijuhlat, niille
kuuluvalla arvokkuudella. Koleana marraskuun iltana
syyskokous antoikin vuoden 2014 hallitukselle mandaatin sekä vaatimuksen toteuttaa fiskaalisesti vastuullista politiikkaa tulevan hallituskautensa aikana. ’Säästöhallitus’ vakiintui välittömästi käsitteeksi politiikan
tutkijoiden analyysipöytiin sekä toimistolla että Macciavellissa.
Motivaatio säästötalkoisiin hallituslaisten
kesken oli korkea. Toimiston tuolivalikoimaa päivitettiin uusien tuolien hankkimisen sijaan taloudenhoitajan
ullakkokomerosta raahatuilla käytetyillä kappaleilla, ja
päivystysten keksivalikoiman herkullisuustasoa laskettiin. Villeimpien huhujen mukaan talouskuri olisi yltänyt jopa kustannustehokkuuslaskemiin ja –toimiin Trivial Perseiden virvokkeiden suhteen.
Pienten yksityiskohtien korjaaminen budjetissa pysymiseksi oli vielä helposti toteutettavissa. Melko nopeasti kävi selväksi, että hallituksen kaavailemien tapahtumasäästöjen kerryttäminen olisi vaikeampaa. Toimintakalenterissa näyttäytyi olevan varsin vähän löysää
leikattavaksi. Yleisesti koettiin, että suurin osa tapahtumista oli hyvästä syystä raivannut tiensä omalle paikalleen ja piti paikkaansa klubilaisten sydämissä. Harva
tapahtuma oli lähtökohtaisesti edes tappiollinen.
Haluttua ylijäämää piti lähteä hakemaan tehostetulla varainhankinnalla, valmennuskurssien tuloksella sekä tuottoisammilla yhteistyösopimuksilla. Tapahtumien
30
tai hyödykkeiden radikaaleihin hintojen korotuksiin ei
haluttu lähteä. Taloudellisten seikkojen tuomasta paineesta huolimatta hallitus päätti jo suhteellisen aikaisin
keväällä pelata upporikasta tai rutiköyhää, ja järjestää
tavalliset vuosijuhlat budjettivuosijuhlien sijaan. Syyskokouksessa oli väläytelty cocktail-tyyppisiä iltajuhlia
rennommalla etiketillä ja buffetilla, mutta tämänkaltaisen juhlan ei hallituksen piirissä koettu edustavan tilaisuuden vaatimaa juhlavaa luonnetta.
Maailman myllerrysten keskellä jäsenistön suosikkitapahtumina pysyivät Klubifunkin sanoin kastajaiset,
kostajaiset, pikkujoulut ja Trivial Perseet, unohtamatta
tietenkään vuosijuhlia. Yhä ilahduttavan usein klubin
toimintaan osallistuva alumnimme ja emerituspuheenjohtajamme Ville Niinistö toimi vuosijuhlien juhlapuhujana. Juhlat järjestettiin ensimmäistä kertaa Turun
Virastotalolla, joka sai juhlakansalta kiitosta kauniista
Aurajokinäkymästään. Trivial Perseet sai jälleen kiitosta siitä, että tapahtuma on olemassa.
Vuosi 2014 oli oppiaineen kannalta merkittävä. Valtio-opin ja poliittisen historian perusopinnot yhdistettiin ensimmäistä kertaa ja uudet opiskelijat hakivat
kahden erillisen oppiaineen sijaan opiskelemaan politiikan tutkimusta. Ensimmäiset politiikan tutkimuksen fuksit ottivat uudistuksen hyvin vastaan ja keväällä
2015 tapahtunut oppiaineisiin jakautuminen oli varsin
tasapuolinen. Koko prosessin sujuvuuden takuuna oli
koulutuspoliittisten vastaavien harras yhteistyö oppiaineiden henkilökunnan kanssa.
Fukseja paimentamaan valittiin myös ensimmäistä kertaa kuuden tuutorin sijaan viisi tuutoriparia. Uudistus todettiin niin hyväksi, että sitä päätettiin jatkaa
myös vuonna 2015. Tuutoripareista toinen edustaa aina
valtio-opin ja toinen poliittisen historian oppiainetta.
Koulutuspoliittisen edunvalvonnan tärkeys näkyi
myös kopojen onnistuessa ajamaan läpi kirjatenttien
siirtämisen sähköiseen tenttiakvaarioon. Lisäksi luotiin
sähköinen tenttipalautesysteemi.
Ylhäällä: Vappu & hallitus.
Alhaalla oikealla: Hallitussitsit
Alhaalla vasemmallaa: Sammonmalja
P-klubin hallitus 2014 •Jesse Fomin, puheenjohtaja • Venla Ellilä, varapuheenjohtaja, tuutor-, sopo- ja ympäristövastaava • Paul Hermansson, sihteeri, tiedotus- ja www-vastaava • Miikka Koski, taloudenhoitaja, valmennuskurssivastaava • Karoliina Kariluoma, poliittisen historian kopo • Katariina Kulha, valtio-opin kopo • Petra Arki
& Linda Parikka, juhlavastaavat • Emma Hokkanen, kulttuuri ja ekskursiovastaava • Arttu Salonen, varainhankinta-, työelämä- ja alumnivastaava • Mirka Könnö, varainhankinta- ja ekskursiovastaava • Johan Wahlsten, liikuntaja kv-vastaava, lippu-upseeri • Muut toimijat 2014 • Jeremias Kontio, Walpon päätoimittaja • Max Talvinko,
Index-vastaava • Annemari Hannula, THY-vastaava • Henri Vanhanen, ISHA-vastaava • Ella Keinänen, HOL-vastaava • Susanna Kujanpää, IAPSS-vastaava
31
Säästökeskustelun ja edunvalvonnan ulkopuolella haluttiin profiloitua rennon meiningin kannattajina. Tarkoitusta varten syntyi puolivahingossa ’janarkismin’ nimellä kulkenut aatesuuntaus, jonka päämääränä
oli päivittää liian jäykiksi koettuja perinteitä ja asenteita. Äärimmäinen asiallisuus ja tehokkuus haluttiin säilyttää, mutta hiukan avittaa muutosvastarinnan, asioiden liian vakavasti ottamisen kulttuurin ja besserwisseröinnin poistumista. Janarkismin radikaalein vaihe
koettiin heti keväällä, kun toimiston suursiivouksen yhteydessä päätettiin yhteistuumin kantaa useita suurikokoisia perinne-esineitä roskalavalle – wanhan kentän toimijoiden seuratessa toimintaa kauhusta kankeina
Proffan kellarin terassilta käsin.
Jonkinlaisesta aikakauden vaihtumisesta kertoi sekin, että kevään päätteeksi P-klubi juhli ensimmäistä
kertaa historiansa aikana Yliopistoliikunnan järjestämän Sammonmalja-turnauksen kokonaiskilpailun voittoa. Suoritus piti sisällään
jalkapallon osaturnauksen kullan,
joka oli alumnien mukaan kyllä
saavutettu kerran aikaisemminkin
1990-luvulla. Vuosien kyseenalaisen urheilumenestyksen jälkeen
voitosta nautittiin täysin rinnoin.
Sammonmalja-mestaruutta juhlittiin sellaisella hartaudella ja toistuvuudella niin toimistolla kuin
Aurinkolahdessa, että itse pokaali
pysyy nykyään kasassa ainoastaan
jesarin ja yhteishengen voimin.
Yliopistoliikunnalle ostettiin myöhemmin uusi pysti korvaukseksi.
opiston tietoverkon Turusta Raumalle asti. Selkkauksen
lopputulemana päätettiin parantaa toimiston jäsenpalvelun laatua päivittämällä siellä ollut tietotekniikka kivikaudelta 2010-luvulle. YouTube-karaoke osoittautui
siis sekä uhaksi että mahdollisuudeksi.
Kevättalvella entiset puheenjohtajat Laurila ja Kajander lähestyivät hallitusta kehittelemällään idealla: olisi ylevää perustaa eläköityvän poliittisen historian professorin Timo Soikkasen nimeä kantava juhlarahasto. Rahasto jakaisi apurahoja politiikan
tutkimuksen laitoksen gradutöiden tukemiseksi. Idea
sai laajaa kannatusta niin opiskelijoiden kuin alumnienkin keskuudessa, kun emerituspuheenjohtajat julkistivat projektin perinteisillä vappubooleilla. Enemmän keskustelua aiheutti P-klubilta rahastoon haluttu
suurehko alkupääoma, jota hallitus puolsi. Syyskokous pääsi kuitenkin sopuun aiheesta ja rahasto
aloittaa toimintansa nyt juhlavuoden syksyllä.
”
Lopussa seisoi kiitos, kun säästövuoden ylijäämä näytti tähtitieteelliseltä. Klubi sai perinteikkäästi uuden puheenjohtajan istuvasta hallituksesta, kyyneliä
tirauteltiin hallitussitseillä ja allekirjoittanut karkasi potemaan toimiston avainten menetystä opiskelijavaihtoon. Toimikuntatoimikuntakin perustettiin viimein
turvaamaan synergiaetujen maksimointi ja konfliktien eskaloitumisen rajoittaminen.
P-klubi tulee kohtaamaan juhlavuotta seuraavalla viisivuotiskaudella uusia haasteita: Riistäjä soittaa
ruoskaansa opiskelijoiden selkänahoilla opintoaikojen
ja –tuen rajausten muodossa, mikä heijastunee heidän
kykyynsä suorittaa aikaa vievää järjestötoimintaa yhtä laajassa mittakaavassa kuin aiempina vuosina on ollut mahdollista.
P-klubin joutuminen pois legendaariselta toimistolta vuonna 2016 on taas 2000-luvun suurimpia geopoliittisia kriisejä alueellamme. Voiko ihmistä oikeasti
edes tuntea, jos ei ole tanssinut hänen kanssaan toimiston pomminkestävällä pöydällä?
Luottoni P-klubiin ja sen jäseniin on kuitenkin suuri. Klubi on ollut, ja tulee olemaan, järjestö, jossa solmitaan myöhemmät työelämän liikekumppanuudet, suloisimmat ystävyyssuhteet, ja jossa useampi pari tunnustaa toisilleen rakkautensa yön pikkutunneilla. •
Voiko ihmistä
tuntea, jos
yhdessä ei ole
tanssittu toimiston
pöydällä?
Perinteitä kunnioitettiin murskaamalla
Lex sekä muut ystäväainejärjestöt perinteisessä nestemäisessä viestilajissa normaalien virastoaikojen ulkopuolella, harjoittamalla kevyttä akateemista varastelua,
sekä hoitamalla ulkosuhteita toimistolla muun muassa
Indexin ja SF-klubbenin hallitussitsien jatkoilla kymmeniä kiitollisia kollegoita kestittäen. Sitsikulttuuria
vaalittiin ja kokouskuria arvostettiin edelleen. Björnille ei syötetty luumua.
Tulevaisuuteen kurkotettiin lisäämällä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. P-klubin virallinen Instagram-tili aiheutti pienoisen hyökyaallon kampuksella, sillä TYY, Index ja muut yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan alajärjestöt perustivat esimerkin mukaisesti
omat tilinsä nopeasti vanavedessämme. Yhtä paljon kiitosta ei saatu toimiston ikivanhalla tietokoneella synnytetystä tietoliikennesilmukasta, joka kaatoi koko yli32
33
Kuntamuutos sekä EU:n ja Venäjän suhteet puhuttivat jo kuusi vuotta sitten Walpon muutos-teemanumerossa.
34
Wahtikoiran vuodet
T EKS T I: R o o p e KINIS J Ä RVI
P
-klubin tavoin Walpo (ent. Valpo) täyttää tänä
vuonna pyöreät 40 vuotta. Lehti on itse asiassa
klubia vanhempi; Valpon kaksi ensimmäistä numeroa olivat silloisten V- ja PH-klubin yhteistyön lopputulos. Lehden tarkoituksena oli ”erittäin passiivisten
opiskelijoiden laaja aktivoiminen”, hiljaiseloa viettäneiden klubien herätteleminen ja yhdistysten yhteistyön
syventäminen, joka syksyllä 1975 johtikin valtio-opin ja
poliittisen historian opiskelijoiden yhteisen ainejärjestön, P-klubin, perustamiseen.
Lehti nimettiin aluksi parempien ehdotusten puutteessa Valpoksi oppiaineiden mukaan, mutta nimi tuli jäädäkseen. Vaikka aluksi nimeä pidettiin väliaikaisena, sen ylivoimaisena etuna on vahva konnotaatio poliittisen historian opiskelijoille rakkaaseen valtiolliseen
poliisiin. Myös Valpo, kuten muukin P-klubi, oli nimikaimansa tavoin merkillepantavan punainen. Valpo toki
pyrki alusta asti journalistiseen sitoutumattomuuteen,
vaikka kirjoittajien omat poliittiset kannat tulivat lehden sivuilla luonnollisesti ilmi. Herättipä Valpon kärkevät kirjoitukset myös vastineita lehteen.
Yhteiskunnan pulssilla
Walpo on pysynyt perustoimintaperiaatteiltaan wwsamanlaisena, vaikka toimintaympäristö ja tekniikka ovat
muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Lehti on ollut aina avoin foorumi klubin kirjoittajille, poliittisista kannoista huolimatta. Walpon kansien väliin on mahtunut
juttuja aina kriittisistä kannanotoista Angolan kriisiin
energiajuomavertailuihin ja pohdintaan siitä, pitäisikö toimiston seinälle hankkia hakaristilippu Neuvostolipun rinnalle.
Ennen internetin yleistymistä Walpo toimi tärkeänä tiedotuskanavana P-klubin tapahtumista ja keskustelufoorumina. Nykyisin tulevista tapahtumista tiedottaminen on siirtynyt sähköiseen ympäristöön ja Walpossa
on enää lähinnä tapahtumien retrospektiivistä käsitte-
lyä, ja usein alkoholinhuuruisia kertomuksia ekskursioista ja vuosijuhlista.
Walpo on muuttunut 40 vuoden taipaleellaan yllättävän vähän. Lehti on säilyttänyt ajankohtaisuutensa ja
tiukan otteensa yhteiskuntaan ja yliopistomaailmaan.
Vanhojen Walpojen sivuilta on aistittavissa kulloisenkin ajan henki; ovathan politiikan opiskelijat jatkuvasti ajan hermolla, ja se luonnollisesti näkyy ainejärjestölehdessäkin.
Walpon toimittaminenkaan ei ole muuttunut juuri
ollenkaan; vähintään joka toisen Walpon pääkirjoituksessa pahoitellaan lehden myöhästymistä tai valitellaan
kirjoittajien vähyyttä. Myös kirjoitusten aiheet ja opiskelijoiden huolet ovat pysyneet häkellyttävän samankaltaisina. Tutkintouudistukset, opintotuen riittämättömyys
ja Suomen itänaapurin aiheuttama ulko- ja sotilaspoliittinen uhka ovat säilyneet vakioaiheina Walpon sivuilla
aina 1970-luvulta saakka.
Linjana linjattomuus
Myös tietynlainen linjattomuus on yksi Walpon ominaispiirteistä. Lehden tyyli on vaihdellut päätoimittajan, ja toimituskunnankin, mieltymysten mukana. Toisinaan juttujen painopiste on ollut viileän asiallisissa
yhteiskunnan ja politiikan ilmiöitä kommentoivissa artikkeleissa, kun välillä lehti on lipsunut mauttomuuden
veteen piirretyn viivan päällä taiteilevaan gonzo-journalismiin. Juuri linjattomuus on pitänyt Walpon elossa
ja mielenkiintoisena, sillä sen ansiosta lehti on pysynyt
monipuolisena ja tarjonnut lukijakunnassaan jokaiselle
jotakin. Samalla lehteen on saanut kirjoittaa siitä, mikä itseä kiinnostaa ja kirjoittajan omien journalististen
mieltymyksien mukaan.
1990-luvulta lähtien Walpo on julkaissut pelkästään uusille opiskelijoille tarkoitettua lehteä, joka kulki aluksi nimellä Ylijäämä-Walpo ja myöhemmin
YYA-Walpona. YYA viittaa luonnollisesti samannimi-
35
Ylhäällä vasen: Valpossa 4/75 boikotoitiin yliopiston kolmikantaista hallintomallia.
Alhaalla vasen: Tage Lindberg hyvästellään vuoden 1999
viimeisessä numerossa. ”Vanhempia klubilaisia askarruttaakin, saadaan hallitusta ilman Tagea kasaan enää ollenkaan”
36
Ylhäällä oikea: Yleisradion tehtävät ovat puhuttaneet aina Reporadion ajoista saakka. Myös Valpo otti kantaa vuonna 1987,
millainen Ylen ohjelmiston tulisi olla.
Alhaalla oikea: Äärioikeistoon keskittyneessä numerossa puitiin mm. kokoomusnuoria, Olof Palmen murhaa ja Beppe Grillon Viiden tähden puoluetta.
seen historialliseen sopimukseen ja kokeneempien klubilaisten fukseille tarjoamaan ystävällismieliseen apuun
ja yhteistyöhön, mutta tässä yhteydessä lyhenne tarkoittaa Ykkösten Yleisapua (jonka kieliasusta ei taida olla kenelläkään tarkkaa tietoa). Ensimmäinen fuksi-Walpo ilmestyi todennäköisesti vuonna 1994, ja se on jaettu
uusille opiskelijoille tiedekunnan hyväksymiskirjeiden mukana aina kesäisin. YYA-Walpo pyrkii tuomaan
klubia tutuksi uusille opiskelijoille ja samalla fukseja houkutella mukaan klubin toimintaan. Tässä se onnistuukin hyvin, ja monet p-klubilaiset ovat kertoneet
säilyttäneensä oman kappaleensa muistona yliopistoon
pääsystä.
Merkkivuottaan viettää myös P-klubin, nyt voitaneen jo sanoa, perinteinen vappujulkaisu toiviainen,
jonka ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 2000.
Toiviaisesta on muodostunut yksi P-klubin näännyttävän pitkän vapunvieton kohokohdista; pahamaineisen törkyjulkaisun rajatusta painoksesta käydään kovaa taistelua joka vappuaaton julkaisutilaisuudessa. Soveliaisuus ja poliittinen korrektius ovat täysin vieraita
käsitteitä toiviaisen toimituskunnalle , eikä ongelmiltakaan olla aina vältytty, kun hyvän maun häilyvät rajat on ylitetty klubilaisten löytäessä sisäiset veikkoennalansa.
tä, toimittajia ja muita vaikuttajia yhteiskunnan monilta
osa-alueilta. Walpo ei ehkä ole se ratkaiseva syy siihen,
miksi nämä henkilöt ovat nyt paikoillansa kansakunnan
kaapin päällä, mutta Walpo on ollut hetken osa heidän
matkaansa. Walpo on ollut tekijöilleen tilaisuus harjoittaa kirjoittajan taitojansa, tuoda mielipiteensä esille,
hankkia niitä kuuluisia työelämätaitoja tai vain viettää
aikaa opiskelijatovereiden kanssa. Ehkäpä joku on saanut Walposta inspiraation, joka on ohjannut opiskelijan
uuteen suuntaan.
Walpoon tallennettu tuhansia sivuja sekä P-klubin
että yhteiskunnan historiaa. Tämä tulisi jokaisen tulevan Walpon päätoimittajan muistaa ja ottaa huomioon
jatkaessaan sen perintöä. Yhteiskunta ympärillämme on
jatkuvassa muutoksessa, aikakaudet seuraavat toisiaan,
Walpo pysyy. •
Tuhansia sivuja
Walpo vuonna 2015
Tätä kirjoitusta varten kävin maakunta-arkistossa lukemassa vanhoja Walpoja, joita arkistoon on säilötty aina
ensimmäisestä numerosta lähtien. Vasta nyt olen ymmärtänyt miten merkittävää yliopistokulttuurista perintöä olen jatkamassa Walpon päätoimittajana.
Walpoon kirjoittanut neljän vuosikymmenen aikana tulevia professoreita, kansanedustajia, ministerei-
Kirjoittaja on istuva Walpon päätoimittaja, joka on soluttautunut asumaan klubin varapuheenjohtajan asuntoon.
Walpo ilmestyy viisi kertaa vuodessa: kaksi kertaa syksyllä ja
kaksi kertaa keväällä, ja näiden lisäksi kesällä julkaistaan uusille opiskelijoille postitettava YYA-Walpo. Lehden levikki on 80.
Toimittamisesta ja julkaisusta vastaa toimituskunta, on vuonna
2015 15 henkilöä. Toimituskunnan johdossa toimii päätoimittaja, joka valitaan vuodeksi kerrallaan P-klubin syyskokouksessa.
Walpon päätoimittaja on P-klubin hallituksen ulkopuolinen toimija. P-klubin sääntömuutoksen myötä Walpolle valitaan jatkossa 1–2 päätoimittajaa, minkä on tarkoitus kehittää lehden toimintaa.
37
38
Proffan pöydässä
Professori Soikkanen kestitsi klubilaisia vielä kerran.
T E K S T I: J o h a n wa h lst e n
S
uurehko ryhmä politiikan tutkimuksen opiskelijoita kävelee innostuneesti Linnankatua pitkin
kohti Kakolanmäen alla kohoavia kerrostaloja.
Yhdellä on kädessään laadukasta viskiä, toisella kukkia ja kolmannella laukussaan kissanruokaa. Suuntana on pitkäaikaisen poliittisen historian professorin ja
P-klubin kunniajäsenen Timo Soikkasen sekä hänen
vaimonsa Hennan P-klubin hallitukselle vuotuisesti isännöimä illallinen. Klubilaisjoukko näyttää innostuneisuuden lisäksi hieman jännittyneeltä, vaikka osa
opiskelijoista osaakin edellisen vuoden kokemuksella kertoa jo illasta ja sen tunnelmasta niille, jotka ovat
astumassa ensimmäistä kertaa professorinsa ovista sisään. Lämmin, sydämellinen ja välitön – mahdollisesti humalainen.
39
Vuoden 2015 illallinen on siitä erityinen, että vain
joitakin viikkoja sen jälkeen eläväksi legendaksi muodostunut professori Soikkanen jääkin eläkkeelle komean yliopistouran jälkeen. Opiskelijoiden keskuudessa onkin ollutta puhetta Viimeisestä Soikkas-illallisesta.
sivirta, jolla oli tapana kutsua kaikki uudet opiskelijat
aterioimaan kotiinsa. Suurien sisäänottomäärien johdosta tämä ei ole onnistunut vuosikymmeniin, mutta
perinne jatkuu hieman muokattuna.
(Ei) luumua!
Perinteet kunniaan
Vuosien saatossa perinteiselle illanvietolle on muodostunut oma muottinsa, jota se vuodesta toiseen noudattaa lähes muuttumattomana. Opiskelijoiden ripustettua
takit naulaan ja tunkeuduttua eteisestä olohuoneeseen
avaa isäntä samppanjapullon ja pitää maljapuheen, sitten vieraat antavat tuliaisensa. Koiran kuoltua ja professori Soikkasen lopetettua savuketuotteiden nauttimisen, on luu
vaihtunut whiskasiin (sic) ja sikarit
whiskeyyn. Hennan kukista ja kotoa pois muuttaneiden tyttärien karamelleista ei sentään ole luovuttu;
ja vaikka Soikkaset eivät enää itse savuttele, niin vieraat saavat silti polttaa sisällä - ollaanhan sitä
sentään sivistyskodissa. Tuoksusta Timo edelleen nauttii. Tilaisuuden erityislaatuisuuden johdosta
opiskelijat ovat teetättäneet professorille lehvien koristeleman P-klubin t-paidan, jonka hän käykin välittömästi vaihtamassa päälleen illan ajaksi.
Alkumaljojen jälkeen opiskelijat sekä isäntä ja emäntä istuutuvat kolmen ruokalajin illalliselle –
opiskelijoista hallituksen puheenjohtajalla ja sihteerillä on erityiset paikat pöydässä.
Ilmapiiri on jo alkuruoan aikana iloinen ja kiusallisuudesta ei yli kahdenkymmenen hengen illallistaessa ole
juuri tietoakaan; Timon kanssa on helppo jutella (kts.
kinastella) aiheesta kuin aiheesta, jopa urheilusta. Pääruoan aikana Soikkanen ottaa esiin folioon käärityn pullon tai useamman, jotka liittyvät johonkin historian tapahtumaan tai henkilöön. Opiskelijoiden tehtävänä on
arvata – usein huonoin lopputuloksin – pullojen konteksti. Tänä vuonna lohdutuspisteitä tulee läheltä liipanneesta arvauksesta koskien Mannerheimin leikattua
konjakkia. Keskellä Coq au Vinin nauttimista professori kiroaa ja kipaisee hakemassa aperitiiveiksi tarkoittamansa Marskin ryypyt. Skål!
Soikkanen ei ole itse pannut alulle opiskelijoiden ja
professorin yhteistä illanviettoa. Sen on aloittanut poliittisen historian ensimmäisen professori Juhani Paa-
Pääruoan jälkeen professori Soikkanen kutsuu vieraat saunomaan: jos yleensä vain miehet ovat liittyneet
Timon seuraan, ja naispuoliset vieraat ovat auttaneet
Hennaa kattamaan jälkiruoan ja kahvin, niin kyllä vuosien varrella myös naisia on useasti käynyt saunaan.
Siellä keskustelunaiheet liikkuvat ”sössölogian” opiskelusta eurokriisiin – ehdottipahan allekirjoittanutkin
olutpäissään nykyiselle kämppäkaverilleen yhteisasumista juuri
Timo Soikkasen saunassa.
Illan tarjoiluja kuvastaa erityisen hyvin jälkiruokana tarjoiltavat, koko viikon jääkaapissa
hautuneet konjakkiluumut. Väkevät luumut saavat osan opiskelijoista irvistämään – varsinkin kun
kerma on pöydästä loppu ja lisää
ei kehdata pyytää.
Rupattelu jatkuu vielä hyvän
tovin konjakin ja kahvin jälkeen,
kunnes on aika päästää isäntä ja
emäntä vapaaksi väenpaljoudesta.
Eteisessä hyvästellessään
opiskelijat kiittelevät erityislaatuisesta kokemuksesta, jota he tulevat varmasti muistelemaan vielä vuosienkin päästä; harvalla nykypäivän yliopisto-opiskelijalla on
ollut mahdollisuutta istua kokonainen ilta professorinsa
kanssa samassa pöydässä samaa viiniä litkien. Tirauttaapa joku kyyneleen: ” Timo on kyllä hieno mies! ”.
Opiskelijat jatkavat iltaa ja samalla pohtivat josko
traditio jatkuu enää tulevaisuudessa. Puhetta perinteen
jatkajasta on ilmeisesti ollut, ja huhujen mukaan Timo
on mahdollisesti luvannut vielä kerran kestitä opiskelijoita emeritusprofessorina, jos heti ensi vuonna ei kukaan illanvietosta koppia ota. Joka tapauksessa, kuten
niin usein Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubissa, perinne kyllä varmasti jatkuu. Omalla tavallaan,
omaan aikaansa sopivana. •
”
Professori
kiroaa
ja hakee
apertiiviksi
tarkoittamansa
Marskin ryypyt.
40
Kirjoittaja on hallituksen varapuheenjohtaja, ylpeä klubilainen ja Soikkas –fani.
Alhaalla: Professorin olohuoneessa hyvää
konjakkia ja löysä meininki. 5/5.
Ylhäällä: Kippis!
41
Keisarikunnan kasarmit
Tuomaanpuistossa, jonka klubilaiset tuntevat paremmin Laitospuistona, sijaisevat
valtio-opin ja poliittisen historian oppiaineiden puutalot. Näihin puutaloihin liittyy
monelle opiskelijalle tärkeitä muistoja kiinnostavista luennoista ja mieleenpainuvista
kohtaamisista laitoksen henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Harvempi
kuitenkaan tuntee laitoksen rakennusten historian.
T e ksti & K U VAT J e n n a ra u h ala
Suomen oma armeija perustetaan
– ja lakkautetaan
Vuonna 1878 Venäjän keisarikunnassa säädetyn ja
vuonna 1881 voimaan tulleen asevelvollisuuslain seurauksena Suomeen perustettiin kahdeksan tarkka-ampujapataljoonaa. Näistä 2. tarkka-ampujapataljoona
päätettiin sijoittaa Turkuun, minkä seurauksena aloitettiin puukasarmien rakennustyöt nykyisellä Kasarmialueen kampuksella 1880-luvun alussa. Puukasarmit
suunnitteli arkkitehti August Boman arkkitehti Ludvig
Lindqvistin johdolla. Poliittisen historian oppiaineen
käytössä oleva rakennus valmistui vuonna 1881 prikaatin esikuntarakennukseksi ja samana vuonna valmistunut valtio-opin oppiaineen puukasarmi toimi varuskun42
tasairaalana. Muut laitospuiston puurakennukset toimivat upseerien asuinrakennuksina ja aliupseerikerhona.
1890-luvun lopulla keisarikuvernööriksi valitun Nikolai Bobrikovin mielestä Suomen sotalaitoksen organisatorinen erillisyys Venäjän armeijasta oli kuitenkin muodostunut ongelmaksi. Suomen asevelvollisuusarmeija ja sen myötä Turun 2. tarkka-ampujapataljoona
lakkautettiin vuonna 1901 Venäjän keisarin asetuksella, jonka mukaan suomalaisten tulisi palvella Suomen
alueelle sijoitetuissa venäläisissä joukko-osastoissa.
Vuonna 1905 suomalaisten kutsuntalakkojen ja kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan jälkeen Venäjän keisarikunta kuitenkin antoi periksi ja suostui vapauttamaan suomalaiset asevelvollisuudesta sotilasmiljoonia
vastaan. Niinpä Turun kasarmi ja laitospuiston puuta-
lot majoittivatkin pelkästään venäläistä sotaväkeä Suomen asevelvollisuusarmeijan lakkauttamisesta itsenäistymiseen saakka.
Punavankileiristä yliopistoksi
Suomen sisällissodan aikana Turun kasarmille oli sijoitettu valkoisten joukoista Turun vartiopataljoona sekä
osia Itämeren jalkaväkirykmentistä. Sodan aikana Turun kasarmialueella toimi myös punavankileiri nykyisen humanistisen tiedekunnan tiloissa. Sisällissodan
jälkeen Turun kasarmialueella toimi Porin rykmentti
sekä myöhemmin Porin prikaati. Kun puolustusvoimien
toiminta siirtyi Säkylän Huovinrinteelle vuonna 1970,
alkoi Turun yliopistosäätiö selvittää mahdollisuutta laajentaa toimintaansa alueelle. Tarvetta oli laajentaa erityisesti kasvatus -ja yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden tiloja.
Kasarmialueen kampuksen rakentaminen toteutet-
tiin 1970- ja 1980-luvuilla useammassa rakennusvaiheessa siten, että uudisrakennusten Publicumin, Educariumin, Arcanumin ja Calonian tieltä jouduttiin raivaamaan useita vanhoja kasarmialueen rakennuksia.
Seitsemän vanhaa puukasarmirakennusta kuitenkin
säästettiin, näiden joukossa politiikan tutkimuksen laitoksen käytössä olevat puutalot. Vuoden 2015 lopulla
näistä 134-vuotiaista rakennuksista joudutaan kuitenkin luopumaan sisäilmaongelmien vuoksi, ja laitoksen
toiminta jatkuu ensi vuonna Publicumin tiloissa. Kasarmirakennuksien tilat omistaa tällä hetkellä SYK Oy eli
Suomen yliopistokiinteistöt. Kampusstrategiat laaditaan
vuodenvaihteessa ja vasta ensi vuonna päätetään mitä rakennuksille tapahtuu. Voi vain toivoa, että vanhat
puukasarmit pääsevät vielä jonain päivänä uudelleen
arvoiseensa käyttöön.•
Kirjoittaja on toisen vuoden klubilainen, joka rakastaa kasarmirakennusten tunnelmaa ja Toimiston kahvia.
43
44
Fyrkka & YOV
T e k s t i: J u h a n i A i l i o
T
urun Yliopistovalmennus Ponnahduslauta Oy perustettiin vuonna 2009. Tarvittava 2500€:n osakepääoma hankittiin järjestämällä suuret juhlat yliopistojen yhdistymisen kunniaksi. Suunnitelmat yrityksen tulevaisuuden suhteen olivat tuolloin taloudellisin
mittarein korkealla, mutta pian keskustelujen ja väittelyiden jälkeen keksittiin, ettei kaikkea hyötyä voi mitata fyrkassa. Todettiin, että on paljon mielekkäämpää
tarjota mahdollisimman monelle työkokemusta, uusia
tuttavuuksia, pientä sivutuloa opiskelujen oheen ja näin
tukea opiskelijoiden valmistumista. Erityisesti tärkeänä
nähtiin muita edullisemmat hinnat, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kurssiin.
Fyrkka ja sen tekeminen muodostui lentäväksi lauseeksi muutama vuosi myöhemmin, kun yritys kohtasi ulkomaailman yhteistyön merkeissä. Heti kättelyssä havaittiin ongelma. Yrityksen vahvat eettiset arvot ja
fyrkka eivät oikein kohdanneet. Ajattelun ero kulminoitui erään yliopistovalmennuksen toimihenkilön ja erään
toisen yrityksen edustajan keskustelussa. Toimihenkilö
pyrki selittämään yrityksen arvoja, hintoja, opiskelijoiden työllistämistä ja eettistä yritystoimintaa voiton kustannuksella. Liekö politiikantutkijan ajattelun ylivertaisuutta, mutta ajatusmalli ei mennyt ulkopuoliselle kaaliin. He olivat tekemässä fyrkkaa.
Nykyään Yliopistovalmennuksella on
keväisin yli 200 asiakasta, kursseja kahteen yliopistoon sekä valtakunnallisiin kokeisiin, kontaktiopetusta, verkkovalmennusta ja itseopiskelumateriaaleja, yli
kymmenen työllistettyä valmentajaa ja parisenkymmentä hyödyllisiä taitoja oppivaa toimihenkilöä. Jo-
ka vuosi jää hieman fyrkkaakin käteen. Samoin missio
valmennuskurssimarkkinoiden tasapainottamisesta on
edennyt. Moni muu toimija on joutunut laskemaan hintojaan ja yhä useammalla on varaa kurssiin. Opiskelijat saavat työtä, toimihenkilöt saavat kokemusta ja klubi saa käyttöönsä tuloja, joilla kasvaa edelleen kokoaan
suuremmaksi. Ei huono saavutus politiikan tutkijoilta, jotka eivät edes ymmärrä, että fyrkka se mielessä pitää olla.
Kehityksen eteen on tehnyt töitä suuri joukko ihmisiä. Klubilaisittain tyypillisesti on ollut hyvin erilaisia mielipiteitä, mikä on ollut yksi Yliopistovalmennuksen suurimmista voimavaroista. Kun fyrkka ei ole
pääasia, on helpompi yhdistellä erilaisia ajatusmalleja uusiksi ideoiksi ja uudeksi toiminnaksi. Ihmiset, oppiminen ja uudet haasteet ovat pääasioita, jolloin työkin
on huomattavasti mukavampaa. Yritys on myös vetänyt sivuun jääneitä klubilaisia mukaan yhteisiin projekteihin ja toisaalta tarjonnut superaktiiveille uuden temmellyskentän. Näiden erilaisten ihmisten törmäilystä on
syntynyt hienoja keskusteluja ja kovia väittelyitä, mutta ennenkaikkea siitä on muodostunut nimensä mukaisesti ponnahduslauta nuorille korkeakouluun ja opiskelijoille työelämään.
Yliopistovalmennus on uusi tuulahdus klubin
40-vuotisessa historiassa ja osoitus klubilaisten kyvyistä. Nyt yrityksellä on jälleen uusi toimikausi alkamassa
ja kokeneet sekä uudet toimihenkilöt vievät yritystä ja
klubia kohti yhä suurempia haasteita. •
Kirjoittaja on klubilainen ja Yliopistovalmennuksen kellonsoittaja.
45
Ylähuoneen
P u h e e n jo h tajalta
P
arhaita lapsuusvuosiaan viettävä 10-vuotias Ylähuone onnittelee keski-iän kynnykselle astelevaa
40-vuotiasta P-klubia! Valmistumista ei kannata
pelätä, sillä elämää on niiden viimeisten toimistojatkojen jälkeenkin. Nimittäin Ylähuoneessa, Turun yliopiston poliittisen historian ja valtio-opin alumnijärjestössä!
Ylähuoneen tarkoituksena on koota jo valmistuneet klubilaiset yhteen ja tarjota mahdollisuus muistella
vanhoja hyviä aikoja, vaihtaa ammatillisia kuulumisia
sekä luoda yhteys nykyisen ja menneiden klubipolvien
välille. Tehtävässään Ylähuone on onnistunut varsin hyvin, sillä sen aktiivisessa Facebook-ryhmässä on tätä
nykyä jo 229 jäsentä. Liity sinäkin! Jäsenmaksua ei ole
eivätkä maisterinpaperit ole ehdoton jäsenyysvaatimus.
Tätä nykyä kaikki P-klubin vuosittaisessa syyskokouksessa erotetut jäsenet kutsutaan automaattisesti Ylähuoneen jäseniksi.
Ylähuone ry perustettiin syksyllä 2005 P-klubin
vuosijuhlien yhteydessä pääosin vuonna 1997 opiskelunsa aloittaneiden klubilaisten toimesta. Ensimmäisen
puheenjohtajan Mikko Eskolan jälkeen nuijaa ovat
heiluttaneet Antti Istala, Mira Lehti (os. Ojalehto),
Sampo Saarinen, Tuomas Nirkkonen ja allekirjoittanut. Nykyisin Ylähuoneen hallitus kokoontuu muutaman kerran vuodessa yleensä Helsingissä, sillä valtaosa
alumenistamme työskentelee pääkaupunkiseudulla.
Ylähuoneen vakiintuneeseen toimintaan kuuluvat
muutaman kerran vuodessa after-work hengessä järjestettävät alumnioluet ja työpaikkavierailut. Vuoden huipennus on joka kevät Turussa P-klubin ansiokkaalla
avustuksella järjestettävä alumnipäivä, joka on yhdistelmä akateemista seminaaria, vuosikokousta sekä paluuta opiskeluaikojen karnevaalitunnelmaan alumnisitseillä. Viimeisin alumnipäivä huipentui Ylähuoneen
historian ehkä vanhimman alumnin Timo Soikkasen
laulun kajahduksiin sitseillä, joihin osallistui lähes sata
alumnia ja opiskelijaa.
Ylähuoneen tärkein sidosryhmä on P-klubi, nykyiset poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijat, joita
me alumnit haluamme vilpittömästi auttaa kaikessa työelämään liittyvässä ja miksei muussakin. Ylähuone on
solminut yhteydet myös muihin alan alumnijärjestöihin
Helsingin poliittisen historian alumneihin (Yhistys ry),
Helsingin valtio-opin alumneihin (Valtio-opin Seniorit
ry) sekä Tampereen valtio-opin ja kansainvälisen poli46
tiikan alumneihin (Iltakoulun alumnit ry). Yhteyttä pidetään myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin sekä tietysti laitokseen.
Työllistyminen mietityttää monia opiskelijoita. Vuonna 2015 monimutkaistuvassa maailmassa yhteiskunta-alan osaajia ja ymmärtäjiä tarvitaan enemmän
kuin koskaan niin yrityksissä, järjestöissä kuin julkisella sektorilla. Tässä viisi vinkkiä työelämään kiinni pääsemiseksi:
1. Trimmaa Linked-in vireeseen. Liity myös Ylähuoneen Linked-in ryhmään. Se on kätevä tapa seurata, missä entiset klubilaiset ovat töissä, ja olla heihin
yhteydessä.
2. Älä mieti CV-merkintöjä. Mieti sen sijaan, mitä uutta opit uudessa tehtävässä ja miten voit kehittyä lisää. Tärkeintä on, että nautit siitä mitä teet, sillä se heijastuu tekemisessäsi kaikkialle. Tällaiset ihmiset halutaan töihin.
3. Hakeudu töihin mukavuusalueittesi ulkopuolelle ja katso työpaikkoja myös yksityiseltä sektorilta. Älä odota vapautuvia paikkoja vaan tarjoa itseäsi
avoimella hakemuksella. Avoimeen hakuun asti päässyt työpaikka on yleensä mahdottoman juoksukilpailun takana.
4. Puhu ja opiskele kieliä. Kielikeskus on eurooppalaisessa vertailussa ainutlaatuinen etu. Opiskele perusteet ja lähde vaihtoon opettelemaan kieli. Työmarkkinat ovat globaalit.
5. Ole mukava. Älä verkostoidu väkisin. Ole siellä
missä tapahtuu, omana itsenäsi, äläkä pelkää tiedekuntarajoja opinnoissa eikä opiskelijaelämässä. Koskaan
et tiedä, mitä päällesi oksentanut sitsaaja tekee viiden
vuoden kuluttua! •
Matias Kallio
Kirjoittaja on 28-vuotias VTM. Työskenneltyään konsulttina hän
siirtyy vuodenvaihteessa töihin Euroopan parlamenttiin. Opiskeluaikanaan 2007–2012 Matilito lauloi bändissä, kiersi juhlissa, toimi Soihdunkantajien ryhmäpuheenjohtajana sekä vaikutti
P-klubissa tuutorina ja laulunjohtajana.
47
48
Pöytistä, pöytistä
Kootut selitykset ja linjaukset hallituksen kokouksista vuosilta 2010-2014.
Ko o n n u t: Pa u l H e r m a n s s o n
2010
3/2010
6. Muistelot: Hallituksen ensimmäistä iltakoulua muisteltiin ja
Henttonen kertoi olleensa hyvä Rock Bandissa. Hallitus ei ollut asiasta yksimielinen. Jäsen Miikkulainen mainitsi että siviilien ampuminen on vakava asia. Laurilan henkinen tasapaino oli
huolen aiheena edelliseen liittyen. Ilta oli asiapainotteinen ja kaikin puolin antoisa.
5/2010
6. Muistelot: Hallituksen lounaasta Saario muisti, että jäsenistöltä
saatiin sisäpiiripanettelua sekä lounaan aikana että sen jälkeen.
Jokelaisen mielestä Macchiavellin paninit ovat liian isoja. Pousin muistettiin sotkeneen ja sihteerin muistettiin suuttuneen ja ilmaisseen kiisselillä mielensä. Sihteeri ei muistanut mitään. Koottuna siis: ruokaan ei oltu tyytyväisiä, hallitus panetteli toisiaan ja
jäsenistö panetteli hallitusta. Puheenjohtaja piti lounasta onnistuneena keissinä.
6/2010
5. Ilmoitusasiat: Henttonen halusi toivottaa Sipille ja Sipolle hyvää
nimipäivää ja ottaa osaa kyseisen nimisten lasten vanhempien nimivalintojen johdosta.
7/2010
7. Muistelot: Muistettiin, että 26.2. hallitus teki toimistonsiivouspäivänä vuoden ilmastoteon. Pitkään vangittuna olleet kaasut
pääsivät vapauteen. Uuden jääkaapin hankinta käsitellään kohdassa 8.
11/2010
7. Muistelot: Muisteltiin LEX ry:n vuosijuhlia. Klubin edustajat veivät tuliaisiksi vanhan oven edellisen käytäväsodan uhrien muistolle, Lexin vanhan vohveliraudan, Saara Ingstömin lainatun kv.
viikko –nimikyltin sekä söpön kissakortin. Laurila muisteli, että VPK-talon järjestelyt oli hedelmällistä nähdä ensi marraskuuta
varten. Lexin juhlalippu on tällä hetkellä puheenjohtajan hoivissa.
12/2010
18. META: Jalava kertoi epäilevänsä, että Lex ry:n hallussa on
klubin kadonneet keksit. Asia olisi syytä selvittää ennen kuin Lexin juhlalippu palautetaan.
13/2010
7. Muistelot: Kritiikki-futsalia muisteltiin. Pousi muisti häpeäkseen, että P-klubin voittoputki on katkennut. Kritiikki vei voiton
numeroin 8-4. Puheenjohtajan mukaan numerot eivät anna pelistä oikeudenmukaista kuvaa. Tapahtumaa pidettiin onnistuneena ja tunnelma oli ollut katossa. Tappion syitä pohdittiin. Klubin
katsottiin olleen pakotettu häviämään ikään kuin myönnytyksenä valmennuskurssitoiminnan aiheuttaman vastakkainasettelun
vuoksi. Muistettiin myös, että klubin uusilla pelipaidoilla ei vielä
ole voitettu mitään. Puheenjohtaja arveli tappion olleen myös juhlavuoden kirousta.
14/2010
12. Ylähuone: (Pitkä keskustelu Ylähuoneen jäsenmaksuista ja
taloudenhoidosta) ...Vellamo kertoi, että Ylähuoneen puheenjohtaja Ojalehto on tulossa esittäytymään P-klubin hallitukselle, ja
keskustelua voidaan jatkaa silloin. työ ilman leikkiä tekee Jaakosta tylsän pojan työ ilman leikkiä tekee Jaakosta tylsän pojan
työ ilman leikkiä tekee Jaakosta tylsän pojan työ ilman leikkiä tekee Jaakosta
tylsän pojan työ ilman leikkiä tekee Jaakosta tylsän
pojan työ ilman
leikkiä tekee Jaakosta tylsän pojan työ ilman leikkiä
tekee Jaakosta tylsän pojan työ ilman
leikkiä tekee Jaakosta tylsän
pojan työ ilman leikkiä
tekee Jaakosta
tylsän
pojan
18/2010
18. META: Puheenjohtaja kertoi, että TYYn tuore pääsihteeri Tomi
Nyström on ”larppaaja”. Hänet on nähty Göteborgissa pelaamassa Magic the Gatheringia. Saario kertoi kuulleensa luotettavasta
”lähteestä”, että myös jäsen Lähteenmäki syyllistyy samaan aika
49
ajoin. Elmnäinen yritti turhaan selventää, että korttiroolipelit eivät
ole larppaamisen kanssa ollenkaan sama asia.
mutta tämä tulee pitää piilossa siihen asti, kunnes tiedetään onko
koiraa enää olemassa.
20/2010
8. Talous: Haalareiden yllättävän hinnannousun vuoksi juhlamerkki joudutaan poistamaan klubipaketista. Alihankkijan mukaan
hinnannousu johtuu puuvillan kallistumisesta, joka johtuu Indokiinan tulvista.
14/2011
7. Muistelot: Muisteltiin lauantaista alumnipäivää. Parkin yläkerrassa aloitettiin päivä klo 15. Vahervaara kertoi, että lopulta kahden
alumnin kanssa oli katsottu Gilmoren tyttöjä samalla, kun paikalle
tulleet miehet saunoivat. Ylähuoneen kokouksessa oli Vahervaaran
mukaan tullut esille muutamia hyviä kehitysehdotuksia.
24/2010
13. Liikunta: Pousi ilmoitti, että Kritiikkiä vastaan pelattava jalkapallo-ottelu pelataan viikon kuluttua. P-klubin osuudeksi kentän
vuokrasta on varmistunut 15€. Puheenjohtaja pyysi Pousia huolehtimaan, että P-klubin pelipaidat ovat peliä varten edustuskunnossa. Saario heitti tähän väliin, että Pousi voisi viedä paidat kotiin pestäväksi ”nyt kun sulla on se vaimo”.
32/2010
9.Kopo: Jokelainen kertoi, että laitosneuvostossa hyväksyttiin
hurja määrä graduja ja otettiin vastaan Louis Clercin opetusnäyte. Ilmeisesti valtio-opin gradujen arviointiskaalaa on laajennettu,
sillä yhdelle työlle annettiin arvosanaksi E
2011
2/2011
13. Liikunta
Kaitanen otti esille laskiaisen mäenlaskutiimin keräämisen. Itse
asiaan ei kuitenkaan koskaan päästy, mikä johtui Kaitasen mukaan hänen aivo-ongelmastaan ja sekaannuksesta pikkulaskiaisen ja varsinaisen laskiaisen välillä. Mäenlaskuun palattaneen
siis myöhemmin.
5/2011
7. Muistelot: Muisteltiin SF-klubbenin järjestämää juusto- ja viini-iltaa. Kacar kertoi illanvieton tuottaneen hänelle hankaluuksia,
sillä hän ei ymmärtänyt, mitä hänelle puhuttiin.
7/2011
7. Muistelot: Suojaranta muisteli TuKy:n yhteistyöiltaa, jossa ihmiset Suojarannan mukaan panivat, sammuivat ja saunoivat eli lyhyesti sanottuna verkostoituivat.
12/2011
16. META: Soikkasta tulisi lahjoa, kun hänen luokseen mennään
illalliselle. Puheenjohtaja lupasi miettiä ja ostaa jotakin. Todettiin, että puruluu Soikkasen koiralle voidaan varmuudeksi ostaa,
50
15/2011
7. Muistelot: Toimistokäytävän jatkot vuosijuhlien jälkeen olivat sujuneet railakkaasti. Kleion vuosijuhlista toimistolle oli eksynyt myös polholaisia. Käytävällä oli pelattu ”toimistomölkkyä”
yrittäen osua Lexin oveen. Perinteiden mukaisesti myös pöydillä oli tanssittu. Kacar kertoi kritiikkiläisten yrittäneen rikkoa klubin pöydän hyppimällä sen päällä – toimenpide ei ollut tuottanut
tulosta ja todettiinkin pöydän olevan aika jytky. Huomattiin, että
sukset olivat hävinneet toimistolta jatkojen seurauksena.
17/2011
7. Muistelot: Muisteltiin poliittisen historian ja valtio-opin valmennuskurssivierailuja. Vierailulla oli huomattu joidenkin kurssilaisten olleen mahdollisesti naimisissa. Laaninen ehdotti liittojen hajottamista.
16. Walpo: Huomattiin päätoimittajan leikanneen hiuksiaan. Päätoimittaja paljasti, että hänen menneet kiharansa olivat todellisuudessa tupee.
20/2011
13. META: Pohdittiin, että valomiekalla ja viinillä voisi lahjoa yliassistentti Vuoren. Keskusteltiin siitä, pitäisikö valomiekan olla sininen, punainen vai vihreä. Puheenjohtajan ja Kacarin mielestä asia
on varsin tärkeä ja väri kertoo paljon kantajastaan. Päädyttiin, että miekka voisi olla ”P-klubin sininen” ja että siitä voitaisi toteuttaa myös hieno klubituote.
22/2011
10. Juhlinta: Todettiin, että ainakin puheenjohtaja oli ilmoittautunut näyttävästi risteilylle. Puheenjohtajan sosiaaliturvatunnuskin
on luottamuksen osoituksena nyt koko jäsenistön tiedossa. Puheenjohtaja totesi, että säästi muut hallituslaiset häpeältä mokaamalla itse.
26/2011
7. Muistelot: Muisteltiin syysristeilyä. Puheenjohtaja kertoi, että risteily oli ollut pitkään aikaan absurdein klubin tapahtumista.
Ensimmäinen varoitus oli saatu klo 11.30 ja ensimmäiset olivat
sammuneet klo 18 mennessä. Risteilyllä oli juhlittu Suojarannan
syntymäpäivää. Puheenjohtaja ei halunnut muistella enempää.
2012
3/2012
7. Muistelot: Muisteltiin sunnuntaisten presidentin vaalien ensimmäistä kierrosta. Puheenjohtaja muistutti että hänen, myös suurta myötätuntoa aiheuttanut, Paavonsa sai enemmän ääniä kuin
muut Paavot yhteensä. Annettiin aplodit mm. Väyryselle, Lipposelle sekä sanoissaan varomattomille toimittajille.
6/2012
18. META: Pursiainen ilmoitti, että Justin Bieber on täyttänyt 18
vuotta.
9/2012
8. Talous: Löytömäki kertoi ison miehen Brysselissä sanoneen
euron kriisi olevan loppu. Laine vastasi kapitalismin olevan ikuisessa kriisissä.
10/2012
5. Posti:
- Valmennuskurssivalmentajan työsopimus ja toimeksiantosopimus Maria Uotilan kanssa. Sopimukset olivat salmarin pilaamia.
Salmaria oli kaadettu postilaatikkoon Muusiaisen aikana. Lexiltä
pyydetään jonkinlaista korvausta.
- Kutsu Historikerföringen Kleio rf:n XLVI vuosijuhlille, salmarin
pilaama tämäkin. Käsitellään kohdassa juhlinta.
18. META: Sihteeri huomautti, ettei P-klubin sivujen puheenjohtajan tervehdystä ole päivitetty sitten vuoden 2009. Asian korjaamiseksi hän ehdotti puheenjohtajalle samanlaista Tapio-sopimusta, jonka puheenjohtaja on tehnyt Walpon päätoimittajan
kanssa puheenjohtajan palstasta. Puheenjohtaja lupasi tehdä tervehdyksen.
13/2012
7. Muistelot: Alumnisitsien jatkojen jatkoilla toimistolla oli runsaasti porukkaa. Toimistokäytävän vaahtosammutin oli tyhjennetty käytävään ja YO-talon pihalle. TYS tutkii osallisia valvontakameravideosta ja lähettänee TYYlle laskun. Puheenjohtaja on
lähettänyt ensimmäisenä sammuttimeen koskeneelle jäsenelle
muistutuksen, ettei käytävää siivottu ihan hetkessä.
16/2012
6. Ilmoitusasiat: Puheenjohtaja kertoi, että hänen toisen silmänsä näkö on parantunut ja toisen huonontunut. Laine julisti tämän
johtuvan Ranskan kääntymisestä sosialismiin presidentinvaaleissa. Kun Puheenjohtaja kertoi juuri vasemman silmän näön huonontuneen, Lumme huomautti, että jutut menevät ristiin aivoissa.
19/2012
7. Muistelot: Muisteltiin Kevätkeittoa, joka oli ollut menestys.
Aamuyön tunteina puheenjohtaja oli tanssinut Finlandian tahtiin ja muutamat jäsenet olivat vielä lähteneet Förin ja Ruotsinlaivan kautta Malagan puhelinekskursiolle. Samaan aikaan muu-
tama hallituslainen oli ottanut aurinkoa vastaan - Finlandian soidessa taas.
20/2012
12. Index: Viljanen lupautui pitämään puheen miehelle Indexin
vuosijuhlilla. Hän on suunnitellut puhuvansa aiheesta ”Miksi miehet vituttavat?”
21/2012
8. Talous: Ristolainen on tilannut haalarit viime viikolla, ja niiden
pitäisi tulla tällä viikolla, minkä jälkeen ne viedään painoon. Todella moni, noin 48, oli tilannut haalarit. Tällä kertaa puuvillan hinnan
ohella öljyn hinta vaikutti haalareiden hintaan. Lisäksi kauppiaan
mukaan kiinalaiset ovat ostaneet koko maailman puuvillasadon.
26/2012
16. META: Sihteeri kertoi, että klubilla on järjestön kokoon suhteutettuna 3500%:n edustus TYY:n hallituksessa.
29/2012
7. Muistelot: Muisteltiin kansallisromanttisen kauniin maiseman
ympäröimää sillistä, sekä tämän kanssa ristiriitaista käyttäytymistä. Sillistä oli mm. kutsuttu ihmisen ihanimmaksi ajaksi sekä
verrattu orgioihin ilman seksiä. Muisteltiin myös yhden boolista
vastuussa olleen fuksin huikeaa toimintaa. Puheenjohtaja muisteli
vielä silliksellä saamaansa uutta lempinimeään Ritler.
30/2012
7. Muistelot: Pursiainen ja Alanko muistelivat Lenin-näyttelyn
avajaisia, joissa viini oli virrannut ja ruokaa mennyt. Pursiainen
totesi Laineen laulaneen kauniisti Lenin-patsaalla keväällä. Näyttelyssä oli myös jostain syystä yhdistetty satunnaisia uutisartikkeleita mm. vandalismin lisääntymisestä sekä kuvia kermaavaahtoisesta Leninistä. Näyttelyyn voitaisiin järjestää kulttuuriekskursio.
35/2012
6. Ilmoitusasiat: Puheenjohtaja ilmoitti, että maailma loppuu huomenna perjantaina. Pohdittiin alkaako maailmanloppu elokuvien
tapaan Yhdysvalloista ja noudattaako se kenties aikavyöhykkeitä. Sihteeri huomautti, ettei Maya-kalenterissa ole karkauspäiviä,
joten maailmanloppu on jo tullut. Puheenjohtaja ja muutama muu
kertoivat, että Ranskassa ihmiset jonottavat bunkkeriin ja Meksikossa vuorelle avaruusalukseen. Todettiin, että mikäli maailma
loppuu, johtuu se siitä, että idiootit kusevat kaiken.
2013
5/2013
7. Muistelot: Muisteltiin Kritiikkikeilauksen villejä jatkoja, joissa kastettiin Kritiikin hallituslainen P-klubin jäseneksi. Juhlariitti
oli kaunis: Jäsenen kädet sidottiin P-klubin sinisellä lahjapaketti53
nauhalla selän taakse ja nostettiin toimiston pyödälle polvillensa.
Vanhemmat jäsenet nousivat hänen ympärillensä tuoleille seisomaan. Gregoriaanisen kirkkomusiikin tahdissa lausuttiin liittymisvala, jonka jälkeen kahvikupista ripoteltiin vettä hänen hiuksillensa. Lopuksi vala sinetöitiin P-klubin perinteisellä juomalla, Tapiolla. Uusi klubilainen nostettiin ylös ja riemu oli suunnaton.
6/2013
16. Juhlinta: Laskiainen (haikuna)
Stroh-teen odotus,
pullat ja pulkka hoituu;
pelko Leinossa.
8/2013
7. Muistelot: Paikalle TPS:n Studentgameen saapui joitakin klubilaisia, mutta valitettavasti vaihto-opiskelijoita ei päätynyt paikalle. Manelius kertoi vihaavansa HIFK:ta niin paljon, että oli ironisesti kannattamassa TPS:ää. Hyviä taklauksia nähtiin muutamisen kappaletta, hyviä maaleja oli kolme, huonoja viisi.
9/2013
12. Liikunta: Hevosekskursio. Ehdotus, että mentäisiin tervehtimään Hyvätin äidin kolmeakymmentä lemmikkiä talleille, oli herättänyt jäsenistössä kiinnostusta. Ellilä ehdotti, että hevosekskursion voisi yhdistää kulttuuriekskursioon. Keskusteltiin hevosekskursion aikataulusta. Ehdotettiin toukokuuta, mutta todettiin,
että monet opiskelijat ovat toukokuussa jo aloittaneet työt. Huhtikuun puoliväli nähtiin sopivampana. Elomaa ehdotti, josko hallitus
voisi saada varsijouset mukaan ratsaille.
11/2013
7. Muistelot: Vaihtari-ilta. Vaihtareita ei juuri ollut, joten Palonen
ja Ellilä tinasivat ja pönöttivät pöydän ääressä pääasiassa keskenään. Pyry Kantanen käväisi illassa eikä suostunut juomaan Tapsaa.
11/2013
19. Kissat vs. koirat: Päätettiin yksimielisesti, että P-klubin hallitus suosii enemmän kissoja kuin koiria, jotka ovat vähän hönöjä
ja vaativat todella paljon huomiota ja vaivaa.
14/2013
11. Kulttuuri: Puheenjohtaja oli nähnyt unta, jossa kaikki Trivial
Perseiden järjestelyissä meni pieleen. Unessa Ellilä oli ryssinyt aivan kaiken. Korostettiin, että Ellilän ei ole suotavaa ottaa paineita
tästä pienestä, harmittomasta unesta.
16/2013
7. Muistelot: Vappu. Paska juhla. Ei vaan! Trivial Perseet menivät hienosti. Miltei säästyttiin henkilövahingoilta. Surullista kyllä, P-klubi jäi toiseksi Kritiikkipesiksessä. Jollakulla oli selvästi sitruunoita perseessä. Kiiteltiin Speden spelejä, joka oli ehdottomasti yksi parhaimmista vapun tapahtumista. Annettiin aplodit
Speden spelijen järjestäjille. Jesse Fomin voitti Speden spelit. On54
niteltiin myös jäsen Elomaata, joka on nyt Akateemisen mölkyn
maailmanmestari. Tänäkin vuonna vappulehti toiviainen jatkoi
räävitöntä linjaansa. Vappuaattona juotiin boolia ja se oli hyvää.
Myöhemmin Leninin lakitus meni kohtalaisen hyvin, vaikka ylioppilaslakki ei tahtonutkaan pysyä Leninin päässä. Epäillään, että
Hämäläinen ja Fomin ovat Leninin kiusaamisesta johtuen SKP:n
salaisessa mustalla listalla. Vapun päätteeksi Hämäläinen sai liskot. Sininen ötökkä uhkaili unessa ja sillä oli viitta.
17/2013
16. Työelämä: Yhteiskuntatieteilijän työllistymisnäkymät. Elomaa
ei ollut paikalla. Todettiin, että korkeakoulutettujen työttömyys on
lisääntynyt. Ei ole kiire valmistua.
22/2013
17. Syysristeily: Hämäläinen toimii risteilyemäntänä. Ellilä ei pääse osallistumaan, mutta on valmis hoitamaan osan järjestelyistä.
Todettiin, että risteilyn hytit tulee varata järkevissä ajoin ja ilmoittautuminen risteilylle pitää avata mahdollisimman pian. Huomautettiin, että hytit hankitaan halvimmasta hintaluokasta. Nähtiin
tämä hyvänä asiana, sillä autokannen alla saa bilettää. Festis totesi lakonisesti, että ei saatu viime vuonnakaan. Alakulo valtasi hallituksen.
24/2013
11. Talous: Todettiin, että jäsen Kuhan ja sihteeri Salakan tulisi
perustaa P-klubin akateeminen kalakerho.
30/2013
7. Muistelot: Leffasarjaan osallistui neljä ihmistä Ellilän lisäksi. Fuksit valittivat, että elokuvaa seuratessa Ellilän ennakoivista
eleistä aavisti, mitä elokuvassa tulee seuraavaksi tapahtumaan.
2014
3/2014
11. Juhlinta: Varainhankkijat hoitavat yhteydenpidon anniskeluravintoloihin Laskiaisen jatkojen merkeissä. Koski ehdotti eksoottista Malibu-tanssiravintolaa. Sihteeri kysyi hallituksen kantaa
sylitansseja varten suotavaan taloudelliseen tukeen. Puheenjohtajaa ei kiinnosta karaoke(!).
22. META: Wahlsten halusi puhua juustoista. Kukaan muu ei halunnut puhua juustoista.
4/2014
7. Muistelot: Salonen muisteli saunomista, verkostoitumista ja
vatsatautia SYY:n aktiivipäivillä. Melkein 1/3 SYY-turkulaisista oli
mukana. SYY-turkulaiset eivät päässeet sisään Riihimäen Starlightiin. Wahlsten tiedusteli Riihimäen vierailukelpoisuutta. Salonen totesi, että käyttäisi todennäköisesti kovia huumeita, mikäli asuisi Riihimäellä.
5/2014
12. Varainhankinta: Walpon mainosmyynnin tilanne on hyvä. St.
Patrick’s dayn baaribileitä varten täytyy tehdä mainos. Könnö ehdotti mainokseen kuvaa, jossa ihmisille tapahtuu asioita. Ehdotettiin, että ihmiset olisivat vihreitä ja ihmisten sijaan maahisia.
Asioita saisi silti olla.
8/2014
13. Liikunta: Wahlsten ilmoitti pulkansuunnittelun muutoksista. Uutena teemana toimii ”solidaarinen junttiprotesti vs. poliisivaltio.”
10/2014
17. META: Wahlsten ilmoitti Pohjois-Korean johtaja Kim-Jong
Unin saaneen vaaleissa 100-prosenttisen kannatuksen. Wahlsten
kyseenalaisti Suomen kansalaisten äänestysaktiivisuuden verrattuna pohjois-korealaisiin.
13/2014
16. META: Koski muistutti hallitusta loppuviikosta puheenjohtajalle hetkellisesti siirtyvistä klubin verkkopankkitunnuksista. Puheenjohtaja lähtee klubin rahojen turvin todennäköisesti Kanarialle.
14/2014
7. Muistelot: Wahlsten muisteli Sammonmaljan sählyturnausta.
Kahteen viimeiseen peliin ei joukkueella riittänyt sähköä koko turnauksen voiton varmistuttua P-klubille jo välierissä. Wahlsten sanoi että ei siinä, ja nosti Sammonmalja-pokaalia kattoon. Hallitus osoitti suosiotaan. Pokaali on pränikkä kiertopalkinto, johon
P-klubin nimi tullaan kaiverruttamaan ensimmäisenä. Pokaalista
voi juoda Pirkka-olutta. Wahlsten halusi kiittää kaikkia osallistuneita ja totesi että onneksi turnaus on ohi.
21/2014
12. Liikunta: Wahlstenilla menee hermot lääkiksen ”eliittipesisturnausvastaavaan” joka ei osaa kirjoittaa, TuKyn vastaavaan, johon on vaikeaa saada yhteyttä ja Lexin vastaavaan, joka ei tiedä edes mitään.
24/2014
10. Juhlinta: Könnö on tiedustellut ruusulahjoituksia, ja parista paikasta on tärpännyt. Sihteeri ehdotti lahjoittajaehdokkaaksi Nummen Narsissia. Wahlsten kutsui sihteeriä Nummen Narsistiksi.
16. META: Kulha kysyi iltaa varten fuksien ruoka-aineallergioista.
Arki ja Parikka kertoivat allergiat ulkomuistista pelottavalla tarkkuudella.
29/2014
14. Tallinnanreissu: Sihteeri ehdotti, että hallituksen miehet esittävät vaikeasti tavoiteltavaa ja myöntyvät naisten kutsuun työhyvinvointimatkalle vasta parin päivän päästä. Päätettiin esittää hallituksen naisille vaikeasti tavoiteltavaa ja myöntyä kutsuun
vasta parin päivän päästä.
31/2014
7. Muistelot: Puheenjohtaja muisteli TYY:n vuosijuhlia. Puheenjohtajalla oli juhlissa oikein hauskaa. Petteri Summanen oli juhlapuhuja. Kukaan ei uskaltanut huutaa Petteri Summaselle ”minä
oon syönyt sen piirakan” tai ”minä korjaan kaiken”. Ville Niinistö
oli toimistojatkoilla kuuteen asti aamulla. Pohdittiin Niinistön halukkuutta asettua ehdolle P-klubin seuraavaan hallitukseen. •
10. Kulttuuri: Puheenjohtaja kysyi Hokkaselta kulttuuritoimikunnan perustamisen mahdollisuudesta. Ellilä vain nauroi.
16/2014
7. Muistelot: Kariluoma muisteli lukiolaisten päivän oppiaine-esittelyä. Poliittisen historian puolella oli alunperin 2 ihmistä tutustumassa. Vares ja Soikkanen toivat esittelyyn sipsejä. Jokaiselle tutustujalle oli oma sipsipussi. Lopulta kuitenkin 7 ihmistä lisää
eksyi paikalle. Ensimmäinen kysymys Kariluomalle oli ”onko ainejärjestötoiminta aina noin edesvastuutonta” . Kysyjä oli pedantin
oloinen. Soikkanen kertoi lukiolaisille, että p-klubilaiset ovat perseet koko Wapun. Kariluoma yritti olla esittelyssä korrekti.
19/2014
7. Muistelot: Puheenjohtaja muisteli tietoliikennesilmukkaa.
P-klubin elektronisen sodankäynnin osasto kaatoi toimistojatkoilla koko Turun Yliopiston internetin Rauman yksiköitä myöten.
(Toisen tulkinnan mukaan kyse saattaa olla myös toimiston koneen huono happi.) Toimistolle hankitaan uusi tietokone.
55
Turun yliopiston politiikan
tutkimuksen klubi ry on
poliittista historiaa ja
valtio-oppia opiskelevien
ainejärjestö, joka on
perustettu vuonna 1975.