Yks-Kaks - KauppaKumpu.Fi

Yks- Kaks
ALKUASKELIA
ÄÄNITYÖHÖN
TIMO SUND
Luku 1
YKS-KAKS
ALKUASKELIA
ÄÄNITYÖHÖN
Tämä kirja on tarkoitettu alkuaskelien ottoon
äänentoistotyöstä kiinnostuneille.
Erityisesti eri yhteisöjen ja seurakuntien mediatiimeille
Kuvien ja tekstien & multimedian ym materiaalin
tekijänoikeudet allekirjoittaneen, ellei tekstissä toisin
mainittu.
Luvaton kopiointi ei ole kivaa, lainaaminen lähde
mainiten ihan jees.
Päivitys, Julkaistu: 9.3.2015
1
Aloitussanoja
Äänentoistotekniikasta on tämän kirjan työstöä aloitettaessa
kirjoitettu varmasti useita satoja opuksia, tehty tuhansia
youtube-tunteja videoita ja kirjoitettu lukemattomia viestejä
eri foorumeille ja blogeihin. Ja lisää tulee sellaista tahtia, että
niiden perässä ei pysy.
tai maksaa jollekulle. Eli siltä osin sen täydellisen ratkaisun
etsinnän voi lopettaa ihan hyvillä mielin.
Internetin ihmemaailma tuppaa synnyttämään kaikkitetävää
teoriatietämystä, joka on samaa luokkaa kuin ...
Hevosmiesten tietotoimisto, tai ne koulunpihan takanurkan
isot pojat, joiden mopot kulee ainakin kahtasataa ja
mopoautossa on ainakin 500W sterkat.
Päävire tuntuu olevan, että etsitään ”täydellistä” ratkaisua
johonkin, esimerkiksi tietyn artistin tietyn biisin tietyn
kitarasoundin kopiointiin, tai oikeaa
mikrofonia/softaa/plugaria lista-artistin laulusoundin takana.
Vastauksia ovat vaikka miten, mm erilaiset tuotemerkit ja
viritykset ym ym ulkotaiteelliset seikat.
Syntyy ajatusmaailma, että että ei voi tehdä noin, tai näin
kun ei ole sitä ja sitä vermettä käsissä ja sitä ja sitä softaa ja ja
ja..
Jos vastaukset ovat ongelmaratkaisussa jatkuvasti luokkaa "ei
sitä voi tehdä", ollaan ihan hukassa. Mahdottomia asioita
voidaan tehdä, kunhan meititään, mitä tahdotaan saada ulos.
Entäpä jos niiden takana on oikeasti osaava artisti ja
hommansa hallitseva tekniikkaväki? Ihmiset edelleen tekevät
ja koneet & laitteet ovat vain välineitä tulkinnan välityksessä?
Äänen liikkeet ilmassa tulkitaan edelleen sähköisiksi ja
palautetaan kuulijoita varten uudelleen ilman liikkeiksi. Noin
niinkuin yleisellä tasolla puhuen.
Ei pidä katsoa puita, jos ei tahdo nähdä metsää? Ei ole
mahdottomia juttuja, vain hankalia ja Viisas Äänihenkilö
osaakin yrittää soveltaa osaamansa ja on aulis oppimaan
uutta. Tekemällä. Netistä ja kirjoista, jopa tästä, oppii vain
ideoita, ei itse taitoa.
Tietääkseni oikoteitä onneen ei ole keksitty, vaan kaikki pitää
oikeasti tehdä itse. Jolle itse osaa, niin sitten teettää kaverilla,
2
Osin tämän edelläesitetyn vuoksi päädyin kirjaamaan ylös
omaa osaamistani. Ensikeikkani kun olivat kauan sitten, eli
vuosien 1981-82 talvella.
multimediaa. Ja tekstiversiossahan ei sitten ole edes niitä
kuvia.
Tutustumalla esimerkkeihin kuvan ja äänen kanssa selventää
useasti enemmän, kuin pelkän tekstin lukeminen. Toinen
merkittävä seikka formaatinvalinnassa oli se, että kaikki
kolme kaveriani eivät voi ostaa tarpeeksi monta painettua
kirjaa, että homma olisi taloudellisesti kannattava.
Tässä oppaassa esitettävät asiat ovat vahvasti omaan
kokemuksen ja osaamiseen nojaavia, eli toisen äänihenkilön
mielestä voin olla totaalisen puissa, mutta hei! Tämä toimii
minulla! Olen aloittanut aikana, kun televisiossa ei olut vielä
välttämättä värejä ja äänilaitteet kävivät vielä osin hoyryllä.
Kilowatin vehkeet tarkoittivat raksatyökoneita, puhelimet
olivat johdoilla kiinni seinässä, pressa oli Kekkonen..
Sähkökirja mahtuu mukaan läppäriin/tabletiin/kännykkään,
kohta kai kelloon? Samalla kirjan päivittäminen on painettua
versiota helpompaa. Ja jo nyt voin luvata, että kirjan
päivitykset ovat ilmaisia, jos iTunes ei muuta ehtojaan.
Kohtaat matkalla kuvitteellisen äänihenkilön nimeltään
Viisas Äänihenkilö. Hän ei välttämättä edusta
koulukuntamaista kantaa, tai ole muutenkaan auktoriteetti,
mutta on marinoitu moneen kertaa erilaisissa sopissa, joten
hihansuihin on tarttunut jotain. Välillä jopa tämän
kirjoittajaa enemmän. Hänen esikuvanaan ovat
lukemattomat matkan varrella kohtaamani kollegat ja
muusikot ym esiintyjät.
Taustastani johtuen opas painottuu välillä erilaisiin
kirkollisiin ja hengellisiin yhteyksiin ja niissä toteutettaviin
äänentoistotilanteisiin ja ilmeneviin ongelmanratkaisuihin,
mutta tämä tieto on sen verran universaalia, että se on
sovellettavissa.
Aina ja joka paikassa voi oppia uutta. Joko soveltamalla
entistä, tai kokonansa uusia asioita. Viisas Äänihenkilö
osaakin tämän.
Jos selviät ilkeästi kaikuvasta kivikirkosta/kokoustilasta, on
liikkasalikeikka koulun kuusijuhlissa melkoisen helppoa
kauraa.
Alusta alkaen oli selvää, että tämä opas on tehtävä
sähköisessä muodossa silkan sisältöön olennaisesti kuuluvan
audiovisuaalisen materiaalin vuoksi. Monien formaattien
joukosta piti valita yksi ja nyt se on iBooks. Muut formaatit
tulevat perässä, kunhan tekniset rajoitteet saadaan haltuun.
Toistaiseksi PDF-muotoinen kirjaversio ei sisälllä
Tässä on nyt joka tapauksessa tarkoitus ottaa lähetyskulmaksi
aloittelevan äänihenkilön/mediatiimiläisen alkuaskeleet.
3
Tervetuloa matkalle.
2
Mikrofoniaa
Siitähän se lähtee. On mikki/instrumentti/soitin ja siitä johto
mikserin kautta vahvariin ja siitä edelleen kaiuttimeen.
Variaatioita on sitten mm siinä, mikä väli tehdään langattomasti
ja joskus koko PA-systeemi on yksi loota.
ÄÄNIHENKILÖIDEN SALAISUUKSIA
❖
Vaikka miten polttelee iskeä kiinni, niin kannattaa
ensin tutustua kamppeisiin ja säätää sitten
❖
Rikkinäiisillä vehkeillä ei toinna tehä, tulee äkkiä
lisää särkyneitä kamppeita ja korvia
❖
Tunnetuin mikkitesti on, oman kokemuksen mukaan, että
mikkiin taputetaan/puhalletaan ja sanotaan isoon ääneen ”onks
tää päällä?” Varmaan olet itsekin kokenut, tai tehnyt vastaavaa?
Tässäkin tapauksessa ketju on juuri niin vahva, kuin sen heikoin
lenkki. Ei ole harvinaista nähdä moneen kertaan teipattuja
johtoja ja virityksiä, jossa on päälle laitettu muistilappu että
niihin ei saa koskea, kun loppuu ääni, tai kuten kerran ”kuuluu
iso poks ja kaikki hiljenee”
Jokainen keikka on oppimisen paikka
4
Alun tarkistuslista
• Paristot, virtalaiteet?
• Ehjiä, on tuoreet, akut ladattuina, jos käytetään..
Näistä kannattaa soveltaa itselleen toimiva versio. Kunhan
vehkeet on käyty lävitse ennen keikkaa, niin järjestys on aika
vapaa. Samalla tiedät, mitä on käsissä tällä kertaa.
• Mikrofonit päällisin puolin ehyitä? Runko tuntuu tukevalta,
eikä kevyestä käsitellyssä kuulu kolinoita. Jos kuuluu,
kyseessä on marakassi, todennäköisesti toimii vähän
huonosti mikkinä.
• Johdot/katkaisimet(HYI!) ja liittimet näyttävät ehjiltä. Ne
eivät saa heilua kuin maitohammas alakoululaisen suussa.
Kolina ja kilinä eivät taaskaan kuulu asiaan.
• Kytkettävät laitteet näyttävät/tuntuvat kytkiessä ehjiltä?
• Liittimien kytkeminen ei saa vaatia voimankäyttöä. Siellä
on jotain välissä/rikki, jos vastustaa, tai on säästetty ja
käytetty markkinoiden halvimpia liittimiä
• Kaiuttimille menvät johdot ovat kunnossa? Paljaat johtimet
eivät kuulu reseptiin ja kuten edellä:
• Kaiuttimet ovat ehjät?
• Palaneen haju ei kuulu reseptiin, eli mikä meni rikki viime
käyttökerralla, mutta siitä ei kerrottu?
5
Seuraavaksi mikseri apulaitteineen. Huomaa, että mikserin
päälähdöt, eli merkinnöillä ”Master” eli ”L R”, eli ”MAINS”
tmv pitää olla täysin alasvedettynä ennen tätä. Muuten
saattaa kalusto kiertää aika ilkeästi.
Laitteet päälle, eli
käynnistysjärjestys
Myös phantomvirtasyöttö päälle jo tässä vaiheessa, jos
käytetään. Kytkeminen myöhemmin saa aikaiseksi aika
pahan poksahduksen.
Laitteiden käynnistysjär jestys on
aina ”sisältä” ulospäin.
Vasta sitten vahvistimet ja systeemit lavan päässä!
Poikkeuksena nämä digitaaliset lavarasiat, jotka laitetaan
päälle mikin jälkeen, edelleen kun edetään sisältä ulospäin.
Sisältävät yleensä mikserin etuasteen ja myöhempi
päällekytkentä voi aiheutta ISON poksahduksen. Ja ne eivät
ole kivoja
Nyt ollaan sis tilanteessa, että koko ääniketju on kytketty,
mutta virtanappeja ei ole painettu päälle.
Mikrofoni on sisin elementti ja kaiutin kaukaisin, niin
päällekytkentä alkaa siitä päästä, missä mikrofoni on.
Sammutusvaiheessa lähdetään liikkeelle vastaavasti
vahvistimista.
Mikrofoneissa on joskus katkaisimia, eli kytkimiä, joilla ne saa
päälle/pois tai erilaisia vaimennuskytkimiä. Tärkeistä asioista
päällimmäisin on nyt paikallistaa mahdollinen on-off-nappi
ja laittaa se asentoon ON. Yleensä, ja tästä on sitten
poikkeuksia, mikrofoni on päällä, kun kytkintä vetää itseensä,
eli mikrofonin verkko-osaa, päin.
Ja poikkeuksia on varmaan yhtä monta kuin on asennusta.
Joissakin paikoissa laitteiden käynnstys ja sammutus on tehty
äänihenkilöille helpoksi ja annettu automakiikan käsiin.
Silloin näkösällään on yleensä yksi pääkytkin, joka huolehtii
laiteiston käynnistyksestä ja sammutuksesta erilaisten
viivekytkentöjen avulla. Tai sarja kytkimä, numeroituja, tai
kiertokytkin, tmv selkeää.
Oma kokemus on opettanut välittömästi teippaamaan
käyttökytkimet yleiskäyttöön menevissä mikrofoneissa
asentoon ON.
Mikä on siis ihan mukavaa äänihenkilöiden kannalta.
Mustaa sähköteippiä kannattaa aina olla rulla taskussa,
kaupan halvin malli käy. Se riisutaan keikan jälkeen joka
tapauksessa pois. Sillä saa hoidettua yllättävän monta asiaa
kuntoon Isommat hommat hoituu sitten roudarilla.
Nyt äänien pitäisi kulkea systeemistä läpi ja kaiken kansan
kuuluville.
6
Sitä ennen hieman muita aiheita, tai jos on kauhea kiire,
hyppää suoraan Soundchekkiin.
Nopsa mikkisuojaus: http://youtu.be/ZWYDZfLI5k0
Muistutan vaan, että hätäilemällä lopputulos harvemmin on
mitenkään mukava, kellekään.
Nopeasti improvisoitu laitesuojaus
Viisas Äänihenkilö keksii ja kehittelee, tarpeen mukaan uutta
7
3
PA- järjestelmän osat
JÄRJESTELMÄN OSIA
Äänilähde
❖ Mikrofoni/DI
❖ Kaapeli
❖ Mikseri
❖ Vahvistin
❖ Kaiutin
❖ Monitori
❖
Ei se paljoa vaadi.
sopivasti sijoitettu
kaiutin +
mikrofoni ja hetki
virittelyä, niin
saamme
perussetin, jolla
selviää
pikkujutuista.
Käytännössä mikki
vedetään sen verta
isolle, että melkein
kiertää, mutta vain
melkein.
Esiintyjien sijaintia
säädetään sitten
suhteessa mikkiin,
kunnes balanssi on
nappi, eli
miksataan ”manuaalishydraulisesti”
8
Eli olemme siinä, mistä sähköisten PA-systeemien kehittely
alkoi.
Viisas Äänihenkilö lukee paljon manuaaleja netistä, etenkin
jos käy paljon ”vieraissa”
Säätimet, eli nupit ja mitä ne
tekevät
Yleensä mikserin napit menvät näin, ylhäältä alkaen, pyöreät
nupit.
• Gain -Esivahvistuksen säätö
• Ekvalisointi, eli sävynsäätö, eli EQ
• AUX-lähdöt; monitorit, efektit, syötöt toisiin tiloihin
• Panorointi, eli vasen-oikea
• Faderit, eli liukusäätimet - Taitavat olla se mikserin tutuin
osa - äänenvoimakkuuden säätö
Sen jälkeen PA-systeemissä tulee nippu johtoja ja laitteita,
päätteet, kaiuttimet, prosessorit jne jne jne klikkeet.
Lisäksi noissa on yleensä useampi muukin nappula, mutta
niihin syvennytään myöhemmin. Perusperiaatteet ovat
kuitenkin laitteistoriippumattomia, joten niistä ei nyt sen
enempää.
Joka tapauksessa ja kokoonpanossa tärkeintä on tuntea
käyttämänsä laitteet ja osata kysyä neuvoa, jos homma ei
vaan suju.
Kun mennään perussetistä eteenpäin kasvava nappuloiden ja
kamalootien määrä melkoisen kiivasta tahtia.
Digitaalimaailmassa kanavat on usein ”kaadettu”, eli kun
käsiteltävä kanava on valittu, lue manuaalista miten, ovat
säätimet esimerkiksi vaakasuorassa. Tämä siis yleensä. Taas
kukin valmistaja ratkaisee asian itsenäisesti. Tässä kohdassa
Perusperiaatteet säilyvät samana, vaikka kalusto kasvaa.
Samat periaatteet ovat pienessä kellarikeikassa, kuin
stadionkoossa. Vehkeiden määrä & koko ja käytettävät tehot
9
kasvavat. Ja pyöritykseen tarvittava henkilöstömäärä
lisääntyy.
oikeassa reunassa..... Ja sitten jos on vierailevana tähtenä
paikalla ja talon oma äänivastaava on saavuttamattomissa ja
edellisillan treeniporukka on "vähän" viritellyt settiä omiin
tarpeisiinsa ja se on jäänyt sellaiseksi. Kannattaa kokeilla
oikein varovaisesti esmesten mitä rumpukanavista tulee/mikä
soundi on sähkörummuissa jäänyt päälle. Yllätykset voivat
olla tuhoisia laitteistolle. Ja AUX:it voivat olla sitten Pre, tai
Post- fader. Kiinteästi, tai valittavissa.
Tekeviä ihmiskäsiä ei mikään tekniikka korvaa, eli niitä
roudareita ja lavamanagereita ja -ohjaajia tarvitaan. Mitä
suurempi juttu, sitä enemmän sitä näkymätöntä työtä
tapahtuu. Ja sitä tärkeämpi on että tieto kulkee ja
keskusteluyhteys pelaa.
AUX-lähdöt ovat mikseri
mikserissä- ratkaisu.
Prefader ja Postfader lyhyesti:
Ilmaisee, jaetaanko AUX:in
syöttösignaali ennen, vaiko jälkeen
kyseisen kanavan liuku-, eli
fader-säätimen
Esimerkinomaisesti ajatellen jokaisessa sisääntulokanavassa
on vaikka 6 AUXia, eli apulähtöjen säätönappeja löytyy
vastaavasti. Näille on jossain toisaalla sitten
AUX-mastersäätimet, aivan kuten mikserissä on päälähdöt.
Ja mikserissä on myös vastaavat lähtöliittimet äänisignaalille.
Jokaiseen näistä lähdöistä on mahdollista ohjata säätimistä
tietty määrä kunkin kanavan signaalia siten, että se lähtee
mikseristä nimetystä AUX-lähdöistä kohden vaikka
efektejä(!), monitoreja tai johonkin sivutilaan, keittiöön,
lastenhoitoon, vaksin koppiin, tmv käyttötarkoitukseen.
Äänityslaitteet, kaksikanavaiset, kannattaa yleensä liittää useimmiten
pre-fader auxiin, jolloin salimiksaus ei muuta nauhoitettavaa signaalia.
Eli siihen tarjoillaan sitten staattisesti kaikki se, mitä ao
auxiin syötettävistä kanavista tulee, esiintyjien puheita ja
yskimistä ja kuiskuttelua myöten. Mutta, jos se on tarkoitus,
niin sitten postiin.
Tässä menee muuten helposti sekaisin, ellei tee itselleen
selkeitä lunttilappuja, tai noudata lavaa rakentaessaan aina
samaa logiikkaa, esmes monitorien järjestyksessä. Onko
ykkösmonnari mikseriltä katsoen lavan vasemmassa, vaiko
Monessa tiskissä kanavan MUTE-napin painaminen ei
muuten sitten mykistä myös AUX-lähtöjä. Vaikuttaa siis,
10
yleensä, vain päälähtöön menevään signaaliin. Eli karu
kokemus on opettanut kokeilemaan. Erityisesti oudomamsa
setissä ja tutuissa kertaamaan.
Ja digitaalihärveleissä toteutus voi olla omansa, lue
manuaalista. Jotkut osaavat tallentaa halutun signaaliin
esimerkiksi USB-tikulle, tai moniraitana ulkoiselle
kovalevylle, tai toimivat tietokoneen ”äänikortteina”, jolloin
tietokoneen tallennussofta hoitaa itse nauhoituksen. Kannattaa oikeasti lukea koko se manuaali ennen
nettifoorumeille ja googleen sukeltamista. Nettiforumeihin
kun ei voi oikein aina luottaa.
Tämä kannattaa tuntea, jos AUX:ssa on kiinni esimerkiksi
maailman suurin hallikaiku ja painat sen osuutta odottaessa
kanavan MUTE:n pohjaan/vedät vielä kanavan faderin alas,
mutta solistin avautuessa pyydystimeen lähtö efektille on
prefader, niin se ei hiljennytkään - kään ..kään kään…
Vastaavasti nettilähetyksen äänisyöttö voi joissain tilanteissa
olla järkevämpi ottaa post-faderista. Ellei sitten tehdä
videota/nettiä varten kokonaan omaa ja riippumatonta
miksausta jakamalla mikserille tuleva signaali esim splitterillä.
(karusti käytännössä opittua)
Tämä kannattaa tehdä pitkän kaapelin päästä erillisessä
tilassa, ettei saliääni häiritse miksausta. Ja tiimit pysyttelevät
omilla tonteillaan.
Toteustapoja pitää joskus miettiä oikein isolla porukalla ja
tavalla, sillä kun tuohon yhdistetään vielä useissa miksereissä
olevat ryhmälähdöt, päästään erittäin monipuolisiin
signaalinjakovaihtoehtoihin.
Monitorit ovat esiintyjän
ystävä, tuki ja turva
Mikserin päälähtöihin nauhoitussysteemiä, tai signaalinjakoa
toisiin tiloihin, ei yleensä liitetä, sillä miksaaja ja yleisö
kuulevat PA-signaalin lisäksi myös suoran akustisen saliäänen,
joka ei mene mikseristä lävitse. Eli sen sisältämä osuus
miksauksesta jää siirtymättä eteenpäin. Ellei se taaskin sitten
ole se tarkoitus.
Tämäkin olisi oman kirjansa veroinen aihe, ehkä joskus
myöhemmin vähän tarkemmin? Vaikka päivitysversiossa.
11
Monitorien tarkoitus on olla tukemassa lavalla tapahtuvaa
toimintaa, eli niihin syötetään signaalia, joka auttaa
toteuttamaan tilaisuutta. Jopa metronomia on tullut laitettua.
Mikitettyä vieterikäyttöistä.
Nämä moninkertaistuvat kaikuisissa tiloissa. Ja mitä lujempaa
vedetään, sitä villimmäksi tilanne helposti karkaa.
Ja Viisas Äänihenkilö yrittää välttää tilannetta, jossa akustiset
ongelmat yritetään voittaa kiristämällä systeemit
äärimmilleen.
Kun lavalla kuuluu hyvin, voivat esimerkiksi basisti ja kitaristi
himpata hieman, että kuulevat, mitä laulaja laulaa. Ja
rumpalia ei tarvitse eristää koppiinsa möykkäämään. Niissä
kopeissa on myös yleensä aika huono happi, eli ei kivaa
kellään.
Ennemmin suosittelisin kokeilemaan ajattelutapaa, että
yritetään toistaa tilaan kuluvaa ääntä sen verran kuin
tarvitaan, ei sen takia, että siihen voi laittaa mikin/piuhan ja
vetää nupit lujalle.
Itseasiassa rumpalin sulkeminen koppiin kertoo, että
lavameiningissä on jotain muuta pielessä, ellei sitten tahdota
jäljitellä ison maailman meininkejä.
Eli yritetään selvitä minimaalisella määrällä vehkeitä,
ikäänkuin tehdä setistä läpinäkyvä. Mutta se kysyy
tietynlaista tilaa ja esiintyjiä + kokeilua eri mahdollisuuksilla.
Eli aikaa kuluu. Jos sitä ei ole tuhlattavaksi asti, on parempi
yrittää selviytyä sillä, minkä saa kohtuudella aikaan.
Oikein jos viedään juttu tappiinsa, niin myös
instrumenttivahvistimet olisi vietävä äänieristettyyn tilaan ja
mikitettävä/linjattava sieltä. Tai soitetaan mallintavien
vehkeitten lävitse virtuaalivahvistimia. Tai oikein ison
maailman meninigillä "soitetaanlauletaan" taustamusiikin
päälle...
Monitoreista vielä lisää
Pääpointti kuitenkin siinä, että kun porukka lavalla kuulee
toisensa hyvin, voidaan lavametakkaa laskea olennaisesti,
suorastaan yllättävän paljon. Tästä taas seuraa, että lavalta
saliin vuotava suora ääni jää vähäisemmäksi ja salimiksaus
helpottuu. Ja kuinkas ollakaan: saliääni on selkeämpi. Ja
monitoreja ei tarvitse huudattaa.
Lattia, tolppa, korva, langaton, langallinen… Monitori on kaikessa yksinkertaisuudessa seurantalaite. Sen
kautta voi myös kuiskia lavalle erilaisia asioita, kuten vinkata
laulajaa pukineiden puutteista.. ;-) (tai laittaa rumpalin
monitoriin hitusen virppaa tempoviveellä)
Tähän liittyy monta tekijää, ihan alkaen
instrumenttivahvistimen äänenpaineista ja monitorien
kuulumisesta saliin, vaihevirheet heijastuneista äänistä...
Tyypillisin on lattiamonitori, eli ns kulmamonitori. Nykyinen
trendi näyttäisi olevan laitteiden pienentymisen kautta tuoda
12
esiintyjälle pieni aktiivikaiutin, lähelle. Jopa omaan
mikrofonitelineeseen asti.
helppo sijoittaa, aktiivimalli painaa ja tarvitsee
signaalijohtimen lisäksi myös sähkösyötön.
Eräissä on mukana nippu erilaisia efektejä ym lisäyksiä, joilla
esiintyjä voi koristella omaa kuunteluaan itsenäisesti, ilman
että vaikuttaa salimiksaukseen. Tämän tyypin laitteet ovat
vielä tätä kirjoitettaessa sen verran uusia ja yksittäisiä, että jos
sellainen tulee keikalla eteen, osaa sen tuonut myös käyttää
sitä itse.
Verkko- ja signaalijohdon yhdistemiä löytyy kohtuuhinnalla,
eikä sellaisen valmistaminen itse ole edes kovin hankalaa.
Laitteita on sitten passiivisia, tai aktiivisia. Eli pääjako menee
siinä, onko niissä oma sisäänrakennettu päätevahvistin, vaiko
ei. Molemmissa on puolensa. Passiivimonitori on kevyt ja
Kunhan muistaa olla tinkimättä signaalijohdon laadusta, eli
hyvä balansoitu kaapeli ja laatuliittimet ovat tässä kohdin
hintansa arvoisia.
Kuva: www.procab.be
Omavalmisteisessa virtasignaalikaapelissa, mallia Procabin
valmistamasta, kuvassa, voi kokeilla esimerkiksi valmiita
johtokierukoita, tai kutistesukkia.
Korvamonitorit
Eli ”kuulokkeet korvissa”. Toteutustapa näytti vuosia sitten
melkoisen koomiselta, sillä nykyisenkaltaisia
nappikuulokkeita ei ollut vielä markkinoilla ja esmes Porta
Pro:t tulivat markkinoille -84. Silloinen design oli .. melkoisen
isohkoa.
Kuuloke-/korvamonitorit voidaan toteuttaa johdolla, tai
johdottomasti. Ison maailman trendi näyttää olevan että jos
esiintyjän ei välttämättä tarvitse liikkua, siirrytään takaisin
johdolliseen malliin. Jopa siinä määrin, että TC Helicon
esitteli 2013 NAMM:ssa kitara- ja kuulokejohdon
yhdistelmän. Rakenne on hyvin samalainen kuin
edelläolevassa virtakaapelissa. Instrumenttipäässä on
naaraskappale niille lempinapeille ja vahvistimen päässä
13
plugi kuulokevahvistimelle/MP3-soittimelle. Ei ole
monimutkainen omavalmistaa. Monikarvaisia johtoja saa
metritavarana.
suuremmissa systeemeissä ei välttämättä ihan yhtä hyvin.
Ja samalla pahan kierron vaara on melkoinen.
Jos ja kun päästään eroon erillisistä monitorikaiuttimista,
saadaan taaskin sitä lavamelua hallintaan. Toisaalta
miksauspäässä saattaa joutua miettimään asioita uudestaan,
sillä aikaisempi monomonitorointi saattaa muuttua stereoksi.
Eli kymmenen AUX-lähtöä onkin enää 5, ellei vedetä
monona.
Korvamonitoroinnissa vaanii vaara siinä, että vedetään
vehkeet ihan liian lujalle ja tuloksena on kuulovaurio. Eli tätä
pitää erikseen harkita ja pohtia & soveltaa. Monissa
korvamonotorijärjestelmissä on tätä varten erilaisia
järjestelmiä rajoittamassa äänenpaineita. Ja ne ovat nissä
ihan tarkoituksella. Usein edelleenkin näkee ratkaisuja, joissa pääkaiuttimiin on
liitetty suoraan toiset, jotka on surutta käännetty lavalle päin.
Ongelmahan tässä on, että miksaus ja monitorointi ovat
usein täysin
toisistaan erillisiä
ratkaisuja.
Jossain mies ja
haitari & pallityyppisessä
ratkaisussa tämä
toimii, mutta
pykälää paria
14
Yhtye oli levynjulkkarikeikalla ja
roudausvaiheessa yhtyeen johtaja tuli
kertomaan, että he tarvitsevat talon
kalustosta vain kaksi tulolinjaa + neljä
mikrofonia, joita ei tarvitse kytkeä.
Ne kaksi linjaa monitoreihin.
Ratkaisu oli, että
kosketinsoittajajohtajalla oli
moniraitatallennin + pieni mikseri
arsenaalissaan.
Koko bändisoitto tuli, lauluosuuksia
myöten tallentimelta + spiikit päälle
mikin kautta. Muut laulajat vetivät
kytkemättömiin mikkeihin monitoreista
tulevan materiaalin päälle.
Oli aika rela keikka
15
Luku 2
RASKASTA
SÄÄTÖÄ
Mikään instrumentti ei soi virittämättä ja kukaan artisti ei
osaa harjoittelematta.
Äänijärjestelmä on äänihenkilön instrumentti. Sitä pitää
virittää ja säätää. Jopa kiinteissä asennuksissa.
Ja äänihenkilön on harjoiteltava järjestelmän käyttöä ja
opiskeltava alaansa.
4
Tasosäädöt kohdilleen
Tästä myös voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan ihan omana
aiheenaan, mutta tiivistetään: Idea on säätää laitteet siihen
pisteeseen,että eri vaiheissa ei turhaan vaimenneta, tai
vahvisteta, signaalia enemmän kuin on tarkoituksenmukaista.
KANNATTAA KESKITTYÄ
Kun äänijärjestelmä on viritetty, se soi nätiummin
❖ Ja yleisö kiittää jälkeenpäin
❖ Kun säätö onnistuu oikein hvyin, myös artisti kiittää
❖
Samalla saadaan alusta alkaen ketjuun maksimaalisen "kuumaa"
signaalia, eli sellaista, jossa on minimaalisesti häiriökohinaa. On
ns maksimaalinen s/n- suhde (signal to noise)
Osin tämä prosessi on päällekkäinen soundchekin kanssa, mutta
kannattaa silti tutustua ihan loppuun aasti. Se palkitsee
pidemmän päälle parempana soundina. Ja sitähän tässä
oppaassa yritetään metsästää. Yleensä tämä sovitus ja
perussäätö on tehty laitteistoa asennettaessa, mutta tilanteiden
muuttuessa, esimerkiksi kalustomuutosten vuoksi se pitää tehdä
uusiksi.
Jos mennään koko ajan ”kaasu pohjassa” , eli mikseri on
vedetty tappiinsa, etuasteet täysillä ja faderit tapissaan, punaiset
valot vilkkuvat, mutta koska ääniketju mikseristä eteenpäin on
väännetty hiljaiselle, ei kuulu paljon mitään, paitsi rumaa säröä
kun signaali särkyy mikserissä.
17
Toisin päin ajettaessa päätteet on vedetty täysille, mutta
mikseri ym signaalinkäsittely on pitänyt laittaa pienelle, sillä
systeemi on erittäin herkkä kiertämään. Ei kuulu kunnolla,
kun tulevaa signaalia pitää vaimentaa tunteella.
kuulostaa ”0db:ssä” kovemmalta, kuin korkeaimpedanssinen.
Tätä voi joskus käyttää soundilllisena ratkaisuna.
Mutta se teoriasta.
Ja ääni on ohuen ohuttta, tuskaisen kireää pihinää
Ja säätämään
Perusidea on, että joka portaassa 0db-taso on myös 0db-taso
seuraavassa. Nyt tämä siis tarkoittaa yksinkertaistettuna että
silloin ääntä ei sen enempää vahvisteta, kuin vaimenneta,
eikä niinkään jonkun napin asentoa/mittarin näyttämää.
Ja ihan ensiksi: tämän tekeminen vaatii oikeasti
paneutumista. Ja luvan säätää settiä, ellet puuhaa omien
vehkeittesi kanssa. Ja taas kerran: vaikka siinä on nappi, sitä
ei tarvitse säätää sen vuoksi, että se nappi on siinä. Jos et
tiedä, mitä tapahtuu, älä käännä!
Esimerkiksi laulajan 0db taso on siinä kohdin, mistä ääni
purkautuu ulos. Koeta kuunnella täysin palkein vetävää
laulajaa korva kiinni suussa, niin saat jonkinmoisen kuvan
signaalitasoista. Jos tämä menee muuttamattomana
systeemistä läpi, on se erittäin voimakas ääni. Siksi sitä
säädetään tarpeiden mukaan.
Idea on saada laitteiden signaalitasot vastaamaan toisiaan. Ei
ole mitään järkeä paahtaa tätä tehdessä nupit kaakossa, tai
niin hiljaa, että ilmanvaihdon taustamelu peittää testiäänen
alleen. Joku järkevä välimuoto on miellyttävää kaikille.
Käytännössä tämän säätämisen optimaalinen toteutus on
hitu hankalaa, sillä eri vehkeissä tasot esitetään eri tavalla ja
säätönuppien asennot eivät vastaa toisiaan. Ja harvemmassa
on henkilöt, jotka kykenevät kuulemaan/kuuntelemaan tuota
em 0db-tasoista (testi)signaalia.
Tähän uppoaa myös hieman aikaa, mutta vaiva kannattaa,
sillä sen jälkeen järjestelmä kuulostaa ”täydemmältä”.
Alapää on napakka, keskialue tarkka ja yläalue ei satu
korviin. Tosin itse laitteisto ja käyttöpaikka, jopa esitettävä
materiaali vaikuttavat lopputulokseen, eli säätö pitää tehdä
keikkakamoissa melkeinpä joka käyttökerta uusiksi, ainakin
kun ketjuun on liitettu uusia laitteita, kuten vaikka uusi
sali-EQ.
Jos säätönapissa lukee 0db, se ei välttämättä tarkoita muuta
kuin että muotoiluosaston mielestä se nollakohtamerkintä
näyttää hyvältä siinä kohdin.
Myös laitteiden kytkentäpisteiden impedanssit voivat erota
toisistaan melkoisesti. On laitteita, jotka ovat ”hiljaisia” ja
niitä, joissa on potkua ihan liikaa. Tämä johtuu yleensä siitä
impedanssisovituksesta. Eli matalaimpedanssinen laite
Tuttu paikka ja tutut kamat ja esiintyjät ovat Viisaalle
Äänihenkilölle iso plussa.
18
joskus kiinteissä asennuksissa mielenkiintoinen prosessi.
Konsultoi systeemin kytkenyttä/käyttävää henkilöä. Jos ei
muuta, niin kytke mikrofoni ja höpötä siihen itse.
Säätö lähtee tästä
Yleensä siten, että tulokanavan SOLO/PFL-nappi painetaan
pohjaan, laitetaan signaali pälle (=MP3-soitin, puhutaan
mikkiiin, soittaja soittamaan, CD pyörimään...) ja
käännetään GAIN/Pre-napista, kunnes signaalinvoimakkuus
jää juuri keltaisen alueen alle. ”Kypsät vihreät” on
maksimiarvo.
Jos olet ns vieraana, niin älä tee sellaisia säätöjä, tai
kytkentöjä, joita et osaa perua, eli palauttaa takaisin talon
”oletusarvoihin”! Kännykameraa voi käyttää muistikirjana.
Punaiset eivät saa vilkkua. Säädettäessä kanavan fader pitää
yleensä olla asennossa kiinni, eli alhaalla. Vasta kun
tulosignaalin taso on saatu kohdilleen, avataan kanavan
faderit.
Ensiksi tarvitaan ääntä järjestelmään, eli jos ei halua/voi
käyttää testisignaaleita, laitetaan jotain tuttua mielimusiikkia
soimaan, tosin muistaen että se mustin örinämetalli ja
kivikirkko eivät välttämättä sovi toisiinsa. Kantri on aina jees,
ihan signaalisisältönsä vuoksi. Tai jos haluat erottua joukosta,
hommaa ortodoksista mieskuorolaulua. Sillä saa kalustosta
irti likipitäen kaiken.
Tosin eräissä merkeissä ja toimintatavoissa kanavafaderin
pitää olla vedettynä ylös, jopa 0db-tasoon asti, että
edellekerrottu toimenpidesarja onnistuu mutta jällleen
kerran: tunne vehkeesi. Joka tapauksessa tässä vaiheessa
päälähdöt eivät ole auki, tai jos ovat, korkeintaan vähäsen,
että vähän ääntä kuuluu. Sillä ei ole vielä merkitystä.
Säätöä aloittaessa päätteet saavat mielellään olla
kiinni/väännetyt hiljaiselle. Näin ei tule vahingossa tehtyä
tuhoa vehkeille/korville
Tässä vaiheessa lisävatkaimet, kuten kompressorit ja
efektilaitteet saavat olla pois käytöstä, sotkevat kuviota.
Tutustu tarvittaessa vähänkään oudomman laitteen
käyttöohjeisiin. Äänilähteen kytkentä mikseriin saattaa olla
Tässä vaiheessa on myös selvinnyt, oliko kanavan
AUX-lähdöissä jotain, sillä säätövaiheessa pre fader-tilassa
19
olevat lähdöt menevät myös lujalle. Pahimmillaan jotain voi
hajota.
Ja sitten jatketaan eteenpäin
signaaliketjussa
Viisas Äänihenkilö onkin ennen prosessin aloitusta joko
vääntänyt AUX-lähdöt nollille, tai huolehtinut etteivät
esimerkiksi monitorivahvistimet ole päällä. Riippuen
asennuksesta siellä voi olla myös eri tiloihin menevää
signaalijakoa, tai induktiovahvistin kuulovammaisille, tai
tallennin.
Mikseristä seuraava laite säädetään ensin tulotasoiltaan, jos
on tulotasojen säätö ja mittarointi, näyttämään samaa, kuin
mikserin lähtötasot. Jos tulotasoa ei pysty säätämään,
ruuvataan lähtötasoja. Välillä pitää tosin ihan mennä
fiilispohjalla.
Nämä pitää selvittää ennen prosessiin ryhtymistä. Etenkin
oudommalla kamasetillä. Ja onhan niin että et ala säätämään
ns ”talon” settiä ilman lupaa niistä vastaavalta? Tai, että otat
”talteen” ”talon” asetukset. Ensin? Kännynäpsy on siis tässä
kohdala aika jees apuväline.
Vaikka siinä on nappi
säätämistä varten, niin:
Älä väännä siitä,
ellet tiedä, mitä se tekee.
Seuraavaksi säädetään mikserin lähtötasoja. Vältetään
vetämästä ”hanoja auki” lähtötasomittareiden 0db-tasoon,
sillä se vastaa todella kovaa ääntä.
Jos päätteet olivat päällä oletkin jo huomannut tämän. 0dbtasoinen signaali signaaliketjussa on sitten muuten ihan
oikeasti aivan eri kuin db-mittarin kertoma äänenpainetaso.
Sen db-mittarin mielestä 0db on täydellinen hiljaisuus.
Joskus pitää vain luottaa, että säätönuppiin merkitty 0db
tarkoittaa sitä, ettei laite vaikuta signaalivoimakkuuteen
mitenkään. Selviää kokeilemalla.
Vähän laitteista riippuen mikserin lähtötasomittarit saisivat
tässä vaiheessa näyttää kovimmillaan noin -12—16db. Tämä
on sitten vain vain viitteelinen arvo, selostan tässä periaatetta,
sovella käyttämiisi laitteisiin.
Esimerkiksi erilaiset salieq:t, jakovahvistimet, signalin reititys
vaikka toisiin tiloihin. Vähän riippuen systeemistä voi olla
tässä vaiheessa vielä hyvä vaihtoehto ohittaa laitteet, eli
painaa niistä löytyvä ”bypass”-nappi pohjaan, jolloin
esimerkiksi se ekvalisaattori ei sotke prosessoinnillaan säätöä.
EQ-laitteesta sitten erikseen omassa osuudessaan.
Joskus laitteistossa voi olla valmiiksi säädetty päätevahvistin.
Jossa siis ei ole kuin virtanapi. Silloin säätömahdollisuudet
rajoittuvat mikseriin ja lisälaitteisiin.
20
Jos mikserin aux-lähdöissä on kiinni jokin laite, joka
osallistuu PA-ketjuun, säädetään tätä kytkentää vastaavasti,
jos on mahdollista/tarvetta.
Usein aktiivikaiuttimissa on vain kolme
merkkivaloa. Virtavalo, vihreä, tulevan signaalin
ilmaiseva keltainen ja punainen
varoitusvalo, joka kertoo että nyt mennään
ihan liian lujaa Punainen vilkkuvalo = ei hyvä
Lopulta päästään päätevahvistimeen/aktiivikaappeihin asti.
Ne pitää ensin laittaa päälle. Muistithan kääntää äänentason
ihan alas asti ennen laitteiden käynnistystä? Huomasit kyllä,
jos et.
Tämän vuoksi Viisas Äänihenkilö ei muuten seiso
päällekytkettävän äänilaitteen etupuolella kun sitä
käynnistetään/säädetään.
Kun laitteet ovat päällä, ja kaikki vehkeet kytketyt,
testisignaalia tulee, säädetään äänenvoimakkuutta
päätevahvistimesta, tai aktiivikaiuttimesta lujemmalle, kunnes
päästään samaan äänitasoon kuin on lähtöpäässä. Tai
vehkeet ovat riittävän lujalla.
Tarkoitus on siis todellakin saada systeemi tilaan, jossa
mikseristä tuleva signaali on riittävän ”kuumaa”
vahvistimelle asti. Ilman että se säröytyy matkalla, tai on liian
lujalla yleisöä ajatellen. Eri laitteiden ääni ”avautuu” eri
tavoin eri voimakkuuksilla, eli näitäkin ohjeita on sovellettava
omien kamppeiden mukaisesti.
Yleensä aktiivipömpeleissä riittää, että kääntää tulotason
säätimen kohtaan ”Line”. Jos se nappi on kohdassa ”Mic”
on se muuten todella lujalla. Asento ”-∞ db” taas tarkoitaa,
että mööpeli on hiljaa.
Useissa aktiivikaiuttimissa tuppaa tosin olemaan aika laaja
säätötaso ja useasti keikalle käypäinen voimakkusnapin
asento on vain hitusen verran täysin kiinni- asennosta. Edes
napin tienoille merkitty ”Line”, ei aina kerro totuuutta.
Jos käytössä on desibelimittari, voi sitä tässä vaiheessa käyttää
ohjeellisena apuvälineenä. Laite kertoo, millaiset
äänenpaineet tilassa vaikuttvat, ei signaalivahvuuksia itse
laitteissa.
Tilanne ratkaisee. Liikuntahallin rytmimusiikkitilaisuus on
erilainen kuin runopiirin sunnuntai-iltapäivän lausuntailta.
Järkevä äänenpainetaso desibelimittarilla mitattaessa on
luokkaa 82-85db. Siis jopa sitä tummista tumminta örinää,
tai HC-punkkia luukutettaessa. Yllättäen.
21
Karkeastiottaen kovimmillaan soivan musiikin kohdilla pitäisi
pystyä puhumaan kaverille kädenojentaman päässä
huutamatta ja tulla ymmärretyksi. Silloin ollaan vielä
turvallisella puolella. Yleensä.
Jos korvat soivat ns tilliä keikan jälkeen, on menty liian lujaa.
Eli miksaajan tillittävät korvat tarkoittavat, että kajareiden
kohdilla olleet ovat kuulleet ihan liian lujaa, jos ovat kuulleet.
Nyt, jos kaikki on kohdillaan, saadaan optimaalinen ja
maksimaalinen äänenvoimakkuus ulos, kun tiskissä ollaan
0db-tasoilla, eli kuuluu todella hyvin! Tai siis kuuluu vähän
liiankin hyvin, eli tointaa vetää pöydästä mastereita
vähemmälle. Ja ihan kunnolla. Yleisön pitää voida nauttia. Ja
Viisas Äänihenkilö ymmärtää suojella tärkeintä työkaluaan,
eli kuuloaan.
Tätä kannattaa mittaroida pitkin tilaa. 90db on jo
kuurouttavan kova ja ”satanen lasissa” paahtaminen silkkaa
tyhmyyttä. (db-mittaroinnista vähäsen myöhemmin lisää)
Missään vaiheessa prosessia korviin ei saa sattua ja/tai
laitteiden punaiset varoitusvalot vilkkua, eli signaali säröytyä.
Lujempaa mentäessä vaarannetaan ihmisten terveyttä ihan
liikaa, saatikka omaa hyvinvointia. Ongelmallisia ovat
melukuoromituksen pituus ja taajuudet. Etenkin kun
liikutaan ihmiskorvan kuuloalueen kriittisillä alueilla.
Jos näin tapahtuu, pitää palata ketjussa taaksepäin ja säätää
vastaavasti. Särö kuulostaa sitten digitaalivehkeissä todella
rumalta pörähtelyltä. Ja analookivehkeet ei tykkää, kun ne on
suunniteltu vaihtovirralle ja särö on liki puhdasta tasavirtaa
Äkilliset iskuäänet voivat olla varsinaista murhaa kuulolle, tai
hyvinvoinnille yleensäkin. Ns ”brown note”, eli kakkataajuus
on sitten muuten legendaa. Onneksi. Mutta esimerkiksi
jatkuva voimakkailla matalilla ääniillä pommitus voi
aiheuttaa pahoinvointia.
Ja joitakin laitteita ei vaan saa säädettyä optimiin. Syynä voi
olla esimerkiksi laitteiden tulotasojen eroavaisuudet. On
lisätty esimerkiksi kotisterolaitteita provehkeiden keskelle.
Esimerkiksi se ihan tavallinen CD-soitin. Yleensä mikserin
RCA- in- liittimeen voi kytkeä kotilaitteen, rca-liittimillä.
Mutta tarpeen vaatiessa saattaa olla aihetta tehdä
sovituskytkentöjä, tai asentaa DI-boksi väliin.
Ilman luotettavaa mittarointia on vain luotettava omiin
korviinsa. Jos se tuntuu lujalta, se on liian lujalla. Viisas
Äänihenkilö ymmärtää vastuunsa olla aiheuttamatta
kuulijoilleen kuulovaurioita.
22
Useissa nykylaitteissa on ns iPod-tulo, jossa on pikkuplugilla
toteutettu sisäänmeno. Mp3-soitin/puhelin/tabletti/läppäri
liitetään johdolla kuulokelähdöstä konsoliin ja homman
pitäisi sujua.
Kuuntele demo, miltä tinnitus voi kuulostaa - ei ole
miellyttävää
Digilaitteiden säätämisen ero
Viisas Äänihenkilö osaa näissä asioissa tehdä kompromisseja.
Ja oppia joka kerrasta jotain uutta.
Digitaalisia miksereitä ym signaalivehkeitä ei pidä koskaan
ajaa siihen 0db- tason asti. Säröytyvä digisignaali on todella
rumaa pörinää. Sitä ei välttämättä heti tunnista, jos korva on
tottunut analogialaitteisiin, mutta aika nopeaan asiaan
tottuu. Digisärö kuulostaa usein terävältä iskulta.
Palanut äänilaite haisee muuten sitten
todella pahalle ja niiden kor jaaminen ei
ole ihan halpaa/helppoa puuhaa.
Ennemmin jäädään reilusti vihreälle, analogiapuolen ”kypsän
keltaisen” sijaan. Kannattaa lukea laitteensa manuaali, että
tietää, mitä tehdas suosittelee käyttötasoiksi. Hevosmiesten
tietotoimiston tiedot voivat johtaa vehkeitten särkymiseen.
Turhaan niihin ei ole asennettu punaisia
varoitusvaloja, tai tasomittareita.
Erotuksena analogisiin laitteisiin digimaailmassa kohina ei
käytännössä lisäänny, jos väännetäään ”vähän lisää”
masterista. Edellyttäen että tulosignaali on riittävän
”kuumaa” ja kohinatonta.
Ja se haju ei lähde salista ihan vaan
pikkuisen tuulettamalla.
Koska jokainen valmistaja tekee asiat omalla tavallaan,
esimerkiksi, miten uhkaavan kova signaalitaso ilmaistaan
käyttäjälle, kannattaa pitää manuaalisulkeiset, tai pelata
varman päälle ja pysytellä digikonsolissa reilusti vihreällä
alueella. Pyytää vaikka kaveria tukistamaan joka kerta kun
kanavan punainen tasovalo vilkahtaa. Jos päälähdöt
punastuvat, sietääkin saada kunnolla tukkapöllyä.
Ja kerran saatu kuulovaurio on sitten pysyvä, vaikka tinnitus
saattaakin helpottaa ajan kanssa.
Se aiheuttaa jopa pysyvää invaliditeettia, eli ollaan
varovaisia?
23
Digipuolella äänittelyhommat menevät sitten laakista puihin,
jos signaali on rikki, eli bändin livelevy/puhetallenne on
kuralla. Korjaamattomasti.
24
Luku 3
JOHDOT JA
LIITTIMET
Kaikki on kytkettävä jotenkin.
Letkut, piuhat, kaapelit.. Ääni ja sähkö
5
Johtohommat
Joskus näkee myytävän audiojohtoja mitä ihmeellisimmillä
väitteillä ja perusteluilla. Etenkin ns hifi-liikkeissä
Valitettavasti äänisignaali ei tiedä kulkeeko se hapettoman ja
ionisoidun xyz kuparin läpi, vaiko halpaa ”lapamatoa” pitkin.
PERUSPOROPEUKALOSÄÄNTÖJÄ
Mekaanisesti tukeva
❖ Tunnetulta valmistajalta
❖ Itse tehty on aina itsetehty
❖ Ohmin laki: Herra Georg Simon Ohm keksi vuonna 1826 : W=VxA, eli watti = voltti x ampeeri, tai U=RxI, jossa: U= jännite, R=vastus ja I= virta.
❖
Enemmän ratkaisee lähettävän ja vastaanottavan pään
sähköisten arvojen käyminen yhteen. Ja käytettävät
johdonpituudet ja johtimien pinta-alat. Yllättävän usein
tymäkältä näyttävä johto on todellisuudessa ohutta lankaa
paksun eristeen sisällä.
Laatukaapeli on:
• Mekaanisesti tukeva Eli jos vertalukohtana on kengännauha ja
ne tuntuvat samalta, kyseessä ei ole laadukas kaapeli, se on
tönkkö kengännauha
• Kaapelissa on riittävästi johtimia, eli johdinpinta-alaa ja siinä
on hyvät liittimet
26
Yleensä valmistajat pyrkivät pitämään omasta merkistään ja
laadunvalvonnastaan kiinni. Silti vastaan tulee suoraan
hyllystä toimimattomia merkkikaapeleita. Senkin vuoksi on
hyvä osata tarvittaessa itse tinailla niitä kuntoon.
• Tuttu ja tunnettu valmistaja, jonka laatu tuntuu olevan
omiin tarpeisiin/budjettiin sopiva on hyvä valinta.
• Ainut likipitäen varma tapa saada taatusti varmaa laatua
on tehdä kaapelit itse. Laatumateriaaleista. Kaapeleita ja
liittimiä myydään metritavarana ja irrallaan.
Juotoskolvin kaveriksi kannattaa hankkia halpa
perusyleismittari. Vastus-ja johtavuusmittauksilla, ns
diodi-mittauksella piippaamalla, pääsee aika pitkälle.
Eli jos ”kaupanpituudet” noin puolen metrin välein alle
metrisestä noin 20m asti eivät piisaa, niin kolvi kuumaksi ja
tekemään itse. Homman mielekkyys sitten on toinen asia.
Etenkin suurien johtomäärien kanssa.
Jos homma ei vaan tunnu omalta, niin voi kysyä kavereilta
apuja, tai teettää osaavalla ammattilaisella. Harvemmalla on
varaa korvata rikkoutuneet kamppeet suorilta uusilla.
Tosin kun itse tekee, osaa myös itse korjata ja johtojen
pituuksiin voi vaikuttaa omien tarpeiden mukaan. Ja
kolvaaminen on aika helppoa & suoraviivaista touhua, kun
siihen oppii ja on käypäiset vehkeet käsillä.
Liitinoppia, lyhyt
oppimäärä
• Peruspeukkusääntö: ”ääni kulkee piikkien suuntaan”
• Toinen perussääntö: liittimet eivät sovi vääriin reikiin
• Kolmas perussääntö: älä yritä väkisin, se ei sovi sinne
• Neljäs perussääntö: koska menit tekemään sen väkisin, saat
myös korjata väkisin, eli kolvi kuumaksi
27
Tarvitaan:
Äänikaapelien korjaus ja
valmistus itse
• Kolvi, eli juotin ja kamppeet
• Mitttari
• Komponentit
Tässä vaiheessa puuhataan kuumien esineitten kanssa ja
tehdään pikkutarkkaa nysväämistä. Erilaiset terävät työkalut
pitää myös pysyä käsissä. Jos se ei tunnu omalta, niin voit
hyvillä mielin hypätä ohi.
• Testaus ja vianetsintä
• Korjaus
Tästä tulee kirjan seuraavaan päivitysversioon videopätkä
Periaatteessa rikkikimennyt kaapeli on korjattavissa,
poistamalla vaurioitunut liitin/korjaamalla irronnut tinaus.
Ja kohtuu halvalla. Ja ainakin kun kaupat ovat jo asennossa
kiinni ja kenenkään treenikämpältä ei löydy käypäistä
piuhaa, myös suhteellisen nopeasti. Irtoliittimet eivät ole
arvokkaita ja pakon edessä niitä voi kannibalisoida toista
piuhoista.
Kuinka pitkän
audiokaapelin voi tehdä?
Joskus on pitänyt purkaakorjatakasata rikkinäinen piuha
tilaisuuden jo alettua. Ei mitään kivaa puuhaa yleisön
keskellä, mutta tehtävissä.
Kerran loppui piuhoista mitat ja kaapelista kanavat kesken ja
oli auton perässä kelallinen mikkikaapelia. Tuli tehtyä
spesiaalimittainen mikkikaapeli. Ns lennossa. Jälkeenpäin
tuota 16,5m kaapelia järkimittoihin lyhennellessä hymyilytti.
Olemme riippuvaisia Ohmin laista
Tästä voidaan johtaa liki kaikki tarvittava tieto. Jos
ymmärrät, mistä on kyse, olet ehkä parempi sähkäri, kun
äänihenkilö. Sähkärit ainakin tienaavat äänihenkilöitä
paremmin.
Kuinka se sattuikin olemaan kyydissä, kaapelikela ja
irtoliittimiä ym kilkettä?
Herra Ohmista johtuen teoreettinen maksimi kotikäyttöisissä
sähköjohdoissa on luokkaa 1050m.
28
Siltä matkalta johtoon tungettu sähkö ei enää ”jaksa” tulla
toisesta päästä ulos. Audiosignaali taintuu jo lyhyemmillä
matkoilla.
Normi ”verkkojohdolla” saa sitten melkoisen pitkät vedot
aika näppärästi ja kevyesti. Ja etenkin nopeasti.
Huono puoli, että lavapäähän tarvitaan ns Stage Box, eli
käytännössä etuasteloota, joka ottaa vastaan analogisen
materiaalin ja muuntaa sen digitaalimuotoon, joka sitten
siirtyy mikserille yhdellä ohuella kaapelilla. Ja sama setti pitää
pystyä ”purkamaan” mikseripäässä, ellei ole digitaalivehkeet
käytössä. Ja nämä mokomat maksavat, ainakin tätä
kirjoittaessa, melkoisen napakasti.
Käytännössä noin 400m yhtenäistä johtoa on maksimimitta.
Pidemmille vedoille pitää olla hyvät perustelut ja tarvittaessa
jopa välivahvistimet.
Matkaa lyhentää jokainen väliliitos,
sillä liitospisteissä syntyy häviöitä,
eli vastusta.
Uusin suuntaus näytätis olevan että mikseri ja kontrollipinta
irroitetaan toisistaan, eli lavlle tulee mööpöeli, mihin johdot
kytketään ja joka toimii itsemikserinä ja sitä hallitaan etänä
langattomasti/verkkokaapelin päästä. Ja kontrollipinta, eli
itse ”mikseri” onkin läppäri/tabletti/känny. Nämä ratkaisut
avaavat monenlaisia mahdollisuuksia, eli miksaaja ei
välttämättä istu poksissaan, vaan voi kulkea tilassa vapaasti
kuuntelemassa ja säätämässä. Tai kirkon
suntio/kanttori/pastori miksaa tilaisuutta älykännyllä ns
lennosta.
Todellisuudessa 100m on järkevän
maksimeissa analogiajohdolla
toimittaessa.
Sekin on poiskeräysvaiheessa aika
tympeä kaveri käsitellä. 100m pitkä
sähkökaapeli muuten painaa ja
paljon.
Pysyy pakosta äänijamppa joko
kunnossa, tai on koko ajan jostain
rikki.
Sähköjohdot, eli jatkot
Digipuolella on liki samat rajoitteet, sillä Herra Ohmin
määritelmät koskevat kaikkia sähköjohtimia.
Järkevä CAT5/6 kaapelin yhtäjaksoinen mitta on tätä
kirjoitettaessa on myös saman noin 100m. Pidempiin vetoihin
tarvitaan lisäpalikoita väliin varmistamaan riittävän laadukas
signaali.
• Perusohje 1: Kunnon musta kumikaapeli on aina valkoista
kotijohtoa parempi. Se kiiltävä ja muovisen tuntuinen ei
sitten ole kunnollista kumikaapelia.
Optisilla ratkaisuilla päästään vieläkin pidemmmälle, mutta
on sitten aika arvokasta puuhaa.
29
Paljonko kuormaa roikka
jaksaa?
• Perusohje 2: kytkimellä varustetut jatkojohdot menevät
rikki, aina kiusallisella hetkellä, kun varakappaleita ei ole
saatavilla
• Perusohje 3: katso, ennen ostopäätöstä, kuinka paljon
johdossasi on neliöitä sähköä varten.
Tässä direktiivimaailmassa sähkötuskaa on pyritty auttamaan
laittamalla eri vehkesiin erilaisia merkintöjä tehosta ym
suureita. Yleensä niihin pitää voida luottaa, mutta Viisas
Äänihenkilö pitää niitä silti vain ohjeellisina. Se merkintä kun
ei takaa mitään. Loppujaan.
Monesti tarjouksessa myydään 1,5mm2, jopa 0,75mm2
johtoja. Niistä ei raskaassa sähkönkäytössä, mitä äänityö
valitettavasti on, ole oikein mihinkään.
Herra Ohmista johtuen ohut johdin ei jaksa kuljettaa sähköä
lävitseen vähänkään isomman kulutuksen tarpeisiin, vaan
muuttuu vastukseksi, eli lämpiää ja lämmetessään vastustaa
virrankulkua vielä enemmän ja siksi lämpeää lisää ja ja..
Eli jos käytät kelalla olevaa jatkojohtoa ja siinä on, tarran
mukaan 4A "lämpösuoja", niin kelaa voi kuormittaa,
sovelletaan Ohmia, 240V x 4A= 960W jatkuvalla teholla
ilman sen laukeamista. Tuo tarkoittaa, että ao johto on
turhan keveä vakavaan äänipuuhaan. Tälläistä tavallista
ihmistä sitten hämää vaihtoehtoinen kuormituksen merkintä,
eli VA. Numerot ovat samat, eli se ei ole niinkään tärkeää,
kuin ao johdon kuormitettavuus.
Optimi verkkovirralla työskenneltäessä on äänitöissä 2,5mm2
kaapeli.
Taas Herra Ohmista johtuen se on myös aikalailla maksimi,
sillä yleisin sulakekoko on 16A (amperia).
Laskukaavaa soveltamalla selviää, että 230V jännitteellä ja
16A virralla voidaan saada seinätöpselin maksimikuormaksi
230x16= 3680W. Tämä siis huipputehona. Siksi vähänkin
isommissa seteissä mennään kolmivaihevirralla, 16A, 32A,
64A, 128A.
Tällä tavalla esimerkiksi sähkövastus lämmittää saunan
kiuasta. Se vastustaa virrankulkua ja lämpenee. Tämä sopii
saunaan, mutta huonommin äänihommiin.
Nimittäin: kun käynnistät isotehoisen sähkölaitteen, vaikka
pakastimen tai päätevahvistimen, valot vilkahtavat?
Seinästä tulee noin 240V, mutta annetaan hieman pelivaraa,
jos on vaikka vähän vanhemmat sähköt kyseessä ja
seinärasiat kuluneet käytössä.
Eli laiteen käynnistyessään kaipaama tehopiikki on enemmän
kuin sen jatkuva tehontarve. Karkeasti sanoen noin
kaksinkertainen suhteessa tehokilvessä lukevaan (otto)tehoon
nähden.
30
Eli otetaan esimerkki: laitteeseen liimattu tehokilpi/-tarra
sanoo että sen tehontarve on 1000W ja samassa
jatkojohdossa on kiinni pari 500W halogenivaloa luomassa
tunnelmaa ja tuikkaat roikan seinään, niin sulaketta rasittaa
hetkisen verran noin 4kW tehopiikki. Hidas 16A perussulake
ei vielä tästä napsahada, yleensä, mutta kytkimellisen
jatkojohdon kytkin on komeasti kestokykynsä yläpuolella.
Jälleen kerran: palanut sähkölaite haisee pahalta. Ja tuppaa
olemaan kallis korjattava. Ja on hengelle hupaa.
Tätä kirjoittaessa testinomaisesti tarkastellen lähin löytynyt
jatkojohto ilmoittaa kytkimen vieressä , tekstillä "Max
3500W". Sietää, laskennalisesti, 14,6A. Se on siis sitä
jatkuvaa kuormaa. Siitä on porsinut se kytkin.
Siihen vielä sitten lisäksi se johdon neliömäärä, eli paljonko
se oikeasti voi kuljettaa virtaa. Jos virta ei kulje, niin se
lämmittää paikkoja. Tästähän olikin jo äsken puhetta.
Virta, eli amperit (A) on se kiusa. Ohmin mukaan laskemalla
240V systeemissä 4kW tarkoittaa 16,7A. 16A sulake kestää
sen hetkellisesti, mutta vanhemman keikkapaikan 10A
napsahtaa välittömästi. Ja kytkimellinen jatkojohto ei tykkää.
Usein kohdille tulee suorastaan huimaavan halpoja
jatkojohtotarjouksia. Vaikka miten lompakkoa kirvelee
maksaa 15m jatkosta tuplat 25m verrattuna, niin...
Riittävätkö neliöt? Tarvitseeko niin pitkiä oikeasti?
No kestää se sen x kertaa, kunnes joka kytkennässä aiheutuva
kipinöinti on polttanut kontaktit piloille ja se antautuu
tehtävän edessä. Yleensä paljastaen jännittävät ja
jännitteelliset sisuksensa. Ja sähkönkulku lakkaa. Eli
vältellään niitä kytkimellisiä jatkojohtoja viimeiseen asti?
Joohan? Joo!
Ja johdot suoriksi ja siististi.
Tuon kulutuksen saa helposti aikaiseksi muutamalla
instrumenttivahvistimella & aktiivimonitorilla ja sen toisen
iPadin laturin kytkeminen laukaisee sitten sulakkeen.
Ihan peruskoulun fysiikkaa: jokainen johdin aiheuttaa sähköja magneettikentän. Jos siinä johtimessa kulkee vaihtosähköä,
nämä häiriökentät sykkivät.
Ja johto laukeaa muuten juuri silloin, kun varakappaleita ei
ole saatavilla, eli ei käytetä kotikamoja työkäytössä?
Ja äänisignaali äänijohdossa on vaihtosähköä ja verkkovirta
sähköjohdoissa on vaihtosähköä. Vahvempi niistä on koko
ajan yrittämässä kiusaamassa pienempäänsä, eli
aiheuttamassa häiriöitä. Ilmiö vahvistuu jos johdot ovat
kelattuna, tai sykkyrässä ja sekaisin keskenään.
Tutkimalla jatkojohdon omaa tyyppimerkintää, yleensä
takapuolella, selvää, kuinka paljon sitä voi kuormittaa. Ja
taas: ne arvot ovat ohjellisia, vähennä ilmoitetusta reippaasti,
niin et ainakaan ylikuormita johtoja.
31
Nykyiset äänilaitteet ovat melkoisen tunnottomia tälläisille
häiriöille, mutta niitä esiintyy edelleen. Eli miksi riskeerata?
edelleen se pyöreä, maadoittamaton pistoke, josta on reilusti
vuoltu palaa pois, että sopii suojamaadoitettuun rasiaan.
Siksi johdot mahdollisimman
suoriksi ja siisteiksi. Ja jos vain
mahdollista sähkövedot eri
suunnasta kuin äänijohdot,
mielellään suorassa kulmassa
tosiinsa nähden.
Niiden ja muuten rikkinäisten jatkojen ym virtavehkeiden
kanssa Viisas Äänihenkilö ei tee töitä.
Jos sähkölaitteista puuttuu palasia, tai näkyy paljaita johtoja
se on hengelle vaarallinen, se pitää poistaa käytöstä. Heti.
Vastuu vahinkotapauksessa on sen, jonka olisi pitänyt
huomata asia/kytki vehkeet, eli yleensä miksaajalla, joka
puuhasi lavarakennnuksen kanssa. Tai sen juuri remmiin
tulleen lavahenkilön. Se ei ole esiintyjän ”oma moka”, kun
käy vahinko ja jotakuta sattuu.
Tähän vaan pääsee
keikkatilanteessa aika harvoin, jos
koskaan, sillä lava on täynnä
erilaisia virtalaitteita ja vahvistimia
ja niiden seassa kiemurtelevat
signaalijohdot ne vasta ovatkin
solmussa.
Itse lopetan yhteistyökyvykkyyden heti ja siihen paikkaan, jos
rikkonaista ei voida vaihtaa ehjään/sopivaan. Ei tee mieli
riskeerata toisten, eikä etenkään omaa henkeä/terveyttä
muutaman euron jatkojohdon vuoksi.
Tätä ehkäistään käyttämällä ns balansoituja johtimia äänen
kuljetukseen.
Vaihtovirran roplematiikka on sen taajuus, 50Hz, joka on
ikävän lähellä sydämen omia toimintataajuuksia. Ja joka
kerta kun se vaihtaa suuntaa, lihakset koristuvat uudestaan.
Tutuin on se ”mikkipiuha”, mutta voi olla toteutettu myös
plugipäillä.
Eli jänniteisestä osasta ei pääse välttämättä kovin helposti irti.
Ainkaan hyvässä hapessa, saatikka hengissä. Ja tämän iän
myötä pumpusta ottaa muutenkin, niin pitää olla
tuplavarovainen.
Tätähän emme sekoita ”stereopiuhaksi”.
Emmehän??
Jatkojohtohässäkkää kuriin
Phantomvirran 48V jännite aktivilaitteille ei ole paljoa,
mutta se virta, eli amperit (A) on ne tappavat ja jo 60mA
(=Amperin tuhannesosia) on melkoisen takuuvarma tappava
määrä. Vähän riippuen, minkä kehonosien läpi kulkee.
Tilannehan on lavalla yleensä se, että eri mittaisia ja värisiä
& kuntoisia jatkoja luikertelee edes takas, osassa voi olla
32
Modernin musiikin historiassa on jo ihan tarpeeksi sähköön
kuolleita esiintyjiä, eli ei lisätä sitä määrää eihän? Yhdessä
vaiheessa sähköisen musiikiteon historiaa artisteja menehtyi
mm sähkökitaran varteen verkkovirran karattua värille
reiteille. Tämä erityisesti amerikkalaisesti kytketyissä
vahvistimissa, joissa ns groud lift-kytkin saattoi kytkeä
suomalaisessa sähkösysteemissä vahvistimen rungon
jännitteiseksi. Tämä olisi ollut helpoisti hoidettavissa
vaihtamalla koko virtalähde meikäläiseksi, mutta se ei ihan
aina tullut niitä jenkeistä roudaaville henkilöille mieleen.
etäisyyttä. Laitteen runko saattaa olla jännitteinen ja
esimerkiksi vioittuneen, tai puuttuvan, maadoituksen vuoksi,
vuotava sähkö etsii helpointa reittiä maaahan. Ja koska
ihmisestä suurin osa on vettä ja siihen liuenneita suoloja,
olemme aika hyvä sähkönjohdin.
Tämänkin vuoksi ne vuollut, tai muuten murjotut pistokkeet
eivät kuulu viisaan äänihenkilön käyttöön. Eivätkä etenkään
ns "nollatut" seinärasiat, joista maadoitusliuskat on poistettu,
tai teipattu. Nitä tulee aika ajoin vastaan.
Poistamalla suojamaa on yritetty poistaa ns maalenkin
mahdollisesti aiheuttamaa pörinää.
Onneksi näitä ei enää tule vastaan, kuin todella harvoin.
Toinen huono yhdistelmä, vaikka miten olisi hyvät
äänivehkeet ja hienot puitteet on muuten sitten kasteallas ja
konkkamikki. Eli ratkotaan se mikkikysymys niin, ettei
jännitteisiin osiin ole mahdollista koskea märin käsin, edes
vahingossa? Käytetään dynaamista mikkiä jos siinä veden
äärellä on pakko mikkiä käyttää ja etenkin käsitellä.
Tämä idea on kirjaimellisesti kuolleena syntynyt. Vikaantuva
laite muuttuu vikatilanteessa äkkiä rungoltaan jännitteiseksi
ja jännite etsi reittiä maahan ja ihminen kelpaa oikein hyvin.
Eli tulee ns sormille.
Käytännön esimerkkejä
sähköstä
Sateiselle kesälle ei voi mitään, mutta varautuminen ei paljoa
maksa. Pakastepussit, kumihanskat, jätesäkit.. (niitä muuten
on muitakin värejä kuin sitä tuttua mustaa)
Jos epäilyttää, että joku sähkölaite voi olla viallinen, niin
kosketa sitä varovaisesti ensin kämmenen selkäpuolella. Jos
saat siitä sähköiskun tempautuu käsi lihaskouristuksen vuoksi
poispäin. Roimalla kouraotteella kokeilemalla jäät siihen
rikinäiseen vehkeseen varmasti kiinni.
Olimme keikalla "legendaarisessa" Ilosaaressa, tosin
sisätiloissa, isossa salissa. Joka kerta kun satuin edes
hipaisemaan valomiestä sain "sormilleni". Etenkin, jos koskin
samalla äänipöytään. Pistin syyn kuivalle pakkaskelille ja
keinokuituisille vaatteille & kumipohjaisille kengille, kunnes
kaivoin tylsyydenehkäisymielessä yleismittarin esille ja
Jos laitteita käyttäessä ja niihin koskiessa tulee koko ajan
sellainen pikkuisen kutiseva olo, on syytä ottaa hieman
33
mittasin jännitteen mikserin metalliosista valo-ohjaimen
runkoon.
kuori oli avattava niiden vaihtoa varten. (äärimmäisen tyhmä
temppu ja ratkaisu)
Mittarin mukaan eroa oli 80V. Koska tilanteelle ei siinä
voinut mitään, pidimme loppukeikan hieman suurempaa
väliä. Syytä ongelman ei löytynyt.
Sain aika julman tällin kädestä toiseen, kun meisseli koski
jänitteisiin sisäosiin ja olin ottanut tukea kiskosta. Jonkun
hetken aikaa löi pumppu ns tyhjää ja silmissä pyöri. Istuksin
reilusti puolisen tuntia lattialla ja mietin, tokenenko, vai
pitääkö perua illan keikka.
Joskus "uran" alkuvaiheilla miksasin puhetilaisuutta ja
mikseri oli sijoitettu salin seinälle, ison seinäpatterin viereen.
Ilmeisesti kaapelien pituuksien, tai silkan esteettisyyden
vuoksi. Joka tapauksessa ajoittain oli mukavaa nojailla
lämpöiseen patteriin leppeässä tilaisuudessa. Kunnes
nojaillessani kurottauduin samanaikaisesti säätämään
hiljaisen puhujan mikiä hieman isommalle.
Keikan sain vedettyä ja pääsin kotiin asti, vaan aika heikolla
hapella mentin.
Unohdin nimittäin, että ao laite on kiinni valovirrassa myös
oman virtajohtonsa kautta ja virta on töpselin ollessa seinässä
aina päällä.
Ikävä sähköinen pörähdys kädestä olan kautta patteriin
kavalsi jostain vuotavan sähköä ihan kiitettävästi.
Jatkojohtojen käyttövinkkejä
Loppukeikka menikin ryhdikkäästi istuen. Myöhemmin
kuulin tilanteen olleen talossa tiedossa, mutta siihen ei vain
oltu puututtu, kun sitä ei pidetty tärkeänä. Ihan kukin valitsee
itse, tahtooko riskeerata - itse en enää lähtisi yrittämään
livesähkön kanssa elämän riskeerausta.
Jokunen käytännön kautta syntynyt idea, saa soveltaa
Merkkaa jatkojohtojen päät selvästi, eli esim
numeroimalla ne. On paljon helpompi sanoa vaikka
viulistille, mihin jatkojohtoon saa tunkea tablettinsa laturin,
kun siinä on selvä numero- tai kirjainmerkintä. Värien kanssa
ongelmaksi tulee lavavalaistus, sillä esimerkiksi punainen
muuttuu mustaksi vihreässä valossa
Tai tämä muistutus irroittaa kaikki laittisiin liittyvät
virtajohtimet ennen säätö-/huoltohommia jännitteisten osien
kanssa: Ruuvailin nuorisokahvilassa valolaitteita ja
himmenpakki oli polttanut sulakkeensa edellisen iltaklubin
tiimellyksessä.
Johdot vedetään "puumaisesti", eli
seinärasialta/lavaboksista yksi jatkojohto, johon kytketään
Irroitin valo-ohjaimen virtajohdon ja kiipesin tikkaiden avulla
vaihtamaan sulaketta valokiskoon kiinnitetystä pakista.
Kyseisessä himmentimessä sulakkeet olivat sisäpuolella, eli
34
jatkojohtoja. Niiden perään ei enää laiteta kuin
käyttölaitteita, eli se max 2 jatkojohtoa peräkkäin
Sähköturvallisuuskeskuksen ohjeistus aiheesta ei ole
kirjoitettu turhaan, mutta koskee vain omaan käyttöön
tehtäviä, ei keikkakäyttöön kasattuja. Itsellesi ja vain omaan
käyttöön saat tehdä itse. Bändin basistille et saa.
Kelalla olevat johdot lämpeävät yllättävän hyvin. Eli jos
"jojoon" jää yli 2 kierrosta, vedä nekin ulos ja vedä johto
siististi. Olen ollut oikein onnistuneesti mukana sulattamassa
yli parinkymmenen asteen pakkasessa keikkabussin
lämmitysjohtoa syvälle hankeen. Johto oli keikan jälkeen
tarkastellen aika mielenkiintoisen näköinen kakkara.
Liitospisteet lämpenevät. Eli jos mennään
verkkovirralla, saattaa seinärasiassa oleva pistoke sulaa.
(tehty) Samaa lämpenemistä tapahtuu myös jatkojohdoissa,
siksi tehdään jatkaminen puumaisesti
Itsetehtyjä jatkojohtoja ei sitten käytetä, ellet ole sähkäri, joka
saa tehdä niitä ja luovuttaa kuluttajakäyttöön.
35
Sallitut sähkötyöt
Korjaus- ja asennustöitä
• Yksivaiheisen jatkojohdon korjaus ja teko
lähde: http://www.stek.fi/
• Sähkölaitteen rikkoontuneen yksivaiheisen liitäntäjohdon ja
pistotulpan vaihto
• Sähkötöitä saavat tehdä vain siihen pätevöityneet
ammattilaiset.
• Valaisimen liitäntäjohdon rikkoontuneen välikytkimen
vaihto
• Seuraavat lähinnä kodin siirrettäviin sähkölaitteisiin
liittyvät työt ovat kuitenkin kaikille sallittuja
• Sisustusvalaisimen liittäminen valaisinliitimellä eli
”sokeripalalla”
Käyttötoimenpiteitä
• Kiinteässä asennuksessa valaisinliittimen eli sokeripalan
korvaaminen uuden järjestelmän mukaisella
valaisinliitinpistorasialla sekä vioittuneen
valaisinliitinpistorasian vaihto.
• Sulakkeen vaihto (tavallisen tulppasulakkeen vaihto tai
valonsäätimen sulakkeen vaihto)
• Automaattisulakkeen ohjaaminen toiminta-asentoon tai
pois päältä
• Valaisinpistotulpan asennus ja vioittuneen tulpan vaihto
• Suojalaitteen toiminta-asennon ohjaaminen
• Jännitteettömien pistorasioiden ja kytkimien kansien
irrottaminen esim. maalaamisen ja tapetoinnin ajaksi ja
rikkoutuneiden kansien vaihto
• Valaisimen lampun ja sytyttimen vaihto
• Suojajännitteisten laitteistojen asentaminen valmistajan tai
tavarantoimittajan antamien ohjeiden mukaisesti
• Jännitteettömyyden toteaminen hyväksytyllä
jännitteenkoettimella (koetuskynällä) , kun tehdään
jokaiselle sähkönkäyttäjälle sallittuja töitä
• Harrastustoimintana tehtävä sähkölaitteiden kokoonpano
esim elektroniikan rakennussarjasta ja tällaisen laitteen
korjaaminen. • Vikavirtasuojakytkimen toiminnan testaus. 36
Muita töitä
• Omakotitalon antennin asentaminen
• Sähkölaitteiden mekaanisten osien
korjaaminen, esimerkiksi pesukoneen
letkun vaihto, edellyttäen että laitteen
kosketussuojaus, vesisuojaus mukaan
lukien, ei muutu
• Luotettavasti ja kokonaan
jännitteettömiksi tehtyjen
sähköasennusten purku
• Kaapeliojan kaivu ja kaapelin veto
maahan. Ennen kaapeliojan peittämistä
on sähköalan ammattilaisen todettava,
että työ on tehty asianmukaisesti.
37
6
Liitintyypit ja
käyttötarkoitukset
rca
”Phonoliitin”, yleisin
kotistreolaitteiden kytkennöissä. Ei
pidä sekoittaa samannäköiseen
digitaaliseen liittimeen, jossa
koaksiaalikaapeli.
LIITTIMET ON JEES
Sekä naaras-, että koirasmallit.
Osa näistä periytyy puhelintekniikasta, osa on
kehitetty sotilastarkoitukseen. Tässä yleisimmät
analogialiittimet.
❖ Eroja loytyy valmistajien kirjavuuden vuoksi, mutta
vakioiliitintyyppien pitää sopia toisiinsa ristiin.
Tunnetuin, eli Neutrik, on kiitettävästi pitänyt kiinni
toleransseista, eli liittimet ovat yhteensopivia.
❖ Halpismerkkien laadunvarmistus on melkoisen
kirjavaa, eli ne eivät ihan välttämättä sovi toisiinsa,
vaikka pitäisi.
❖
plugi
”Kitarapiuha”,
instrumenttijohto ”mono”
ja ”stereo”.
Yleensä molemmat päät
samanlaiset, ellei kyseessä
sovitinjohto, tai
erikoistarkoitukseen tehty.
38
Yleisimmät kuulokeliitin ja se kitarapiuhan pää. Tutuin koko
löytyy nappikuulokkeiden piuhasta. Eri käyttötarpeisiin on
olemassa sovittimia.
XLR
Balansoitu ”mikkipiuha”. Audiokäytössä 3-piikkinen.
Tämä on varsinainen yleisliitin. Ääniareenoiden sankari.
Sekä naaras, että urosmallit. Lisäksi olemassa erikosmalli,
Yleensä 2 ”napaa”, kärki ja runko.
3-napainen malli, ”stereo” on ns TRS, Tip, Ring,Sleeve.
Eli kyseessä on
insert-johto - ei
”stererojohto”.
XLR-liittimen purku & kasaus
Nopea esitys, mitä XLR-liittimen sisältä löytyy
Tällä kaapelilla
liitetään ulkoinen
laite, esimerkiksi
kompressori, tai
efekti, mikserin
insert-liittimen
kautta osaksi
signaalireittiä.
Plugijohdon toinen pää ja väliin laitettu kaapeli ratkaisee,
mistä johdosta on kyse, eli onko insert-johto ulkoisen efektin
kytkemiseen mikserin kanavaan, vaiko sovitin, jolla saadaan
vaikka MP3-soitin mikserin rca-tuloon kiinni. Tai
kuulokkeiden liitin. Tai se piuha, millä ulkoisen soittimen saa
kiinni settiin. Tai johto kaiuttimien ja vahvarin väliin.Tämä
käyttötarkoitus pitää vain osata tunnistaa ja toteuttaa.
joka osaa vaihtaa ”sukupuoltaan” lennossa. Näin vältytään
sovittimien ja adapterien käytöltä. Ja vaikka siinä on kolme
piikkiä, se ei ole "stereo". Kitaran instrumenttikaapeli ei kestä pitkään kaiutinjohtona.
Vastaannäköinen kaiutinkaapeli on kitarajohtona vähän
jäykä ja raskas.
Ylläoleva video myös Youtubessa:
http://youtu.be/3QXEIGHXufY
39
Erikoiskäytössä on myös pienempiä kokoja, lähinnä
langattomissa ratkaisuissa. Eivät sovi ristiin ilman
merkittävää väkivaltaa, joka samalla tuhoaa liittimet, eikä
ääni kulje. Piikeiltään ja kooltaan eri mallit eivät sovi ristiin.
käyttö-/ohjausjännitettä
Erikoisempia ”vakioliittimiä” joudutaan välillä valmistamaan
erikoistarkoituksiin.
Huomaa, että speakonit ovat lukkiutuvia liittimiä, eli
esimerkkikuvassa olevaa metalliosaa vedetään irroitettaessa
ensin taaksepäin ja sitten kierretään koko liitintä nuolen
suuntaan. Ja sen pitäisi irrota ilman suurempia ongelmia.
Myös nimitys
Canon-liitin on vielä
vanhastaan käytössä.
Jos ”mikkipuha” ei
vaan toimi, niin saatat
yrittää käyttää valojen
DMX-kaapelia
äänensiirtoon. Se ihan
aina toimi, vaikka
mikrofonikaapelilla voi
Paikoilleen pitäisi mennä ihan van työntämällä ja
kiertämällä. Liittimen naksahdus kertoo sen olevan
paikoillaan. Kestävät melkoista pahoinpitelyä, mutta silti
liiallinen voimankäyttö ei ole suositeltavaa.
Ja taas yksi peruspeukkusääntö lisää, jolla pysyy käyttäjä ja
kamat ehjinä: Älä käytä, ellet ole varma.
siirtää DMX-signaalia.
Se, että se näyttäisi
"melkein sopivan" ei
riitä. Jos ei ole
osaavampaa
neuvomassa, nosta
kädet pystyyn ja
keksi toinen ratkaisu.
Työläämpää, mutta
yleensä myös
turvallista.
Comboliitin
Hyväksyy sekä instrumentti-eli plugijohdon, että urospuolisen
XLR-liittimen, tuloliittimenä laitteissa. ”Mikkihiiri”.
Kuva: Neutrik
Speakon
Kaiutinkaapeliin, voi
kuljettaa myös
Adapterit
Näitä piisaa..
Vähän kaikkeen mahdolliseen.
40
Vaikka miten tekisi mieli niin älä kasaa komeaa nippua
adaptereita peräkkäin, koska niin voi tehdä, sillä jokainen
liitos tuo häiriöriskin ja rasittaa mikserin/vahvistimen
liittimiä turhaan. Ennemmin kannattaa miettiä, miten
adapterikuusen voisi kiertää johdoilla
41
7
Kaapelit ja liitynnät
Käyttötarkoituksen mukaan
Instrumenttikaapeli
TUNNE LAITTEESI
Kunnolliset kaapelit ja toimivat kytekennät helpottavat
Viisaan Äänihenkilön elämää
❖ Oikea kaapeli- ja adapteriviritys oikeassa paikassa
herättää aina hilpeyttä kollegoissa
❖ Yksinkertaisus ja siisteys palkitsee aina
❖ Jälleen kerran: tunne laitteesi ja niiden käyttö, niin
osaat tarvittaessa soveltaa ja väärinkäyttää niitä
❖
Nämä ovat niitä edellänäytettyjä plugipäisiä, ja niitä käytetään
instrumentin kytkemiseen vahvistimeen. Signaali on
instrumenttitasoista, eli kohtuullisen hiljaista. Jos kytket
normaaliin linjatuloon, kuuluu todella heikosti.
Mikrofonikaapeli
XLR-piuha. Pääsääntöisesti balansoitua audiota varten. Siirtää
oivallisesti myös linjatasoista signaaliia esmes mikseriltä
vahvistimelle/aktiivikaappiin. Erisukupuoliset päät. (eli käytännön
peruspilana on kytkeä johtohässäkässä saman kaapelin eri päät yhteen ja
pyytää kaveria tarkistamaan, että onhan ne päät kytketty)
Linjakaapeli
Laitteen ”Line out”- lähdöstä toisen laitteen ”Line In”- tuloon.
Ns ”kuumaa” signaalia, eli jos mikseri odottaa
42
mikrofonisignaalia, mutta ruokit sitä vahingossa
Ne samanlaiset päät menevät esimerkiksi kompressorin, tai
kaikulaitteen in ja out- liittimiin, jolloin laite on osa mikserin
signaaliketjua.
kosketinsoittimen linjalähdöistä, kuulet todella ison äänen.
Pahimmillaan myös haistat palavia äänilaitteita.
Ja sitten ovat ne lukemattomat erikoisjutut, mihin tehdään
omat viritykset. Ja vielä kerran: jos et tiedä, mihin
tarkoitukseen jokin johto, erityisesti eksoottisemman
näköisillä päillä on tehty, niin älä käytä, tulee vähemmän
vahinkoja.
Kaapelilla itsellään ja liittimillä ei ole niinkään väliä, mutta
laitteiden lähdöillä ja tuloilla on. Yleensä käytetään
plugijohtoja, tai RCA-plugijohtoa, tai… Tässä kohdin niitä
adaptereita tuppaa tarvitsemaan.
Kaiutinkaapeli
Yksi erikoisempi ratkaisu on käyttää insert-johtoa ja
äänilaitteiden ”Stereo-in”- plugireikää esim kosketinsoittimen
kytkemiseen. Siis laittessa on linjatasoiset plugilähdöt, L + R,
ja äänivehkeissä yksi plugireikä merkittynä ”Stereo in”. Aika
harvinainen ratkaisu, mutta tulee ajoittain vastaan.
Kaiuttimelle vahvistimelta vievä johto pitää olla normi
kitarapiuhaa paksumpaa evästä, eli johdinpinta-alaa pitää
löytyä. Ihan kiitos Herra Ohmin, kaiuttimien ruokkimiseen
vaadittavien volttien ja amperien pitää mahtua johtoon.
Normi kitarapiuha lämpiää ja isommassa setissä lopulta
palaa poikki, sillä siihen tahtova äänisignaali ei ”mahdu”
siihen kunnolla ja turhautuessaan lämpiää. Nopeimmin
antautuu yleensä subbasen johto, jos on liian ohutta evästä.
Insertti
Tämä on juuri se vähän hauska piuha, kun siinä on kolme
päätä.
Kolminapainen pää työnnetään, yleensä mikserissä, ”insert”pisteeseen, jolloin se katkaisee signaalireitin. Toteutustavasta
riippuen ääni tulee ulos jommastakummasta, eli joko ”Tip”,
tai ”Ring”.- piuhasta ja palaa takaisin sitä toista pitkin. Eri
ikäisissä laitteissa on voitu toteuttaa kummin päin tahansa.
Idea on kuitenkin, että jos molemmat päät eivät ole kytketyt,
ja oikein päin, ei ääni siirry, vaan kanava pysyy mykkänä.
43
Luku 4
LISÄLAITTEET
JA VEHKEET
Signaaliketjuun lisäillään mielellään erilaisia paavoja ja
vatkaimia, tehostamaan, tai korjaamaan signaalia. Mitä olisi U2 ilman Edgen taimattuja kitaraviiveitä, tai
listamusiikin basaripotku ilman lisälaitteiden tuomaa
lisäsuolaa?
8
Lisälaitteet
Ekvalisaattori
EQ , on periaatteessa ”äänensävynsäädin”, mutta äänikamoissa
yleensä enemmän kuin kotilaitteissa.
Yhteistä näille kaikille on että niiden avulla voidaan vaikuttaa
äänisgnaalin eri taajuusalueisiin vahvistaen tai vaimentaen niitä.
PAAVOT JA VATKAIMET
Ekvalisaattori
❖ Kompressori
❖ Gate
❖ Viive
❖ Reverb
❖ Vireenkorjain
❖ Chorus
❖ Vocoder
❖
Käytettävästä laitteesta riippuen vaikutusalueet ja -tavat ja
etenkin voimakkuus ovat erilaisia.
Internetin syvyyksistä löytyy kaavioita eri äänilähteistä ja niille
ominaisista taajusalueista. Niihin tutustumalla voi välttää
pahimpia sudenkuoppia ja selkeyttää soundia, tai löytää kikkoja
erikoisempien soundien kaiveluun
Tätä interaktiivista kaaviota kannattaa tutkia ajan kanssa, sillä
se esittää tiiviissä muodossa melkoiset määrät tietoa eri
taajuusalueista.
Myös muita vastaavia löytyy. Syventyminen aiheeseen
kannattaa, sillä ekvalisoinnilla voi yhtä helposti pelastaa, kuin
upottaa keikan.
45
Taas kerran kyseessä on laite, jota ei pidä käyttää sen vuoksi,
että se on olemassa, vaan siksi, että sitä tarvitsee.
Erilaisia ekvalisaattoreita
Yleensä valmiissa, eli kiinteässä, asennuksessa se on jo
säädetty tilaan nähden optimiin ja siihen ei ole oikein syytä
puuttua, ellei ole tooodella solmussa. Tällöin nopsa
kännyräpsy nappien asennoista ja sitten säätää mieleisekseen.
Tai painaa ohimenen
bybass- napit päälle..
Suodin, eli päästöfiltteri: suodattaa kylmästi astetuksien
mukaan tietyn/tietyt taajuudet. Esimerkiksi MP3-soittimen
bassoleikkuri/korostin, ”bass boost”.
Hyllykorjain, ”shelving”. Tuttuja esimerkiksi
kotistereoista. Hi-Treble-Bassosaston säätimiä Muistathan palauttaa sitten
keikan jälkeen entiselleen.
Tosin aika usein se tuppaa
itsellä ”unohtumaan”, eli
talon settiin ”jää päälle”
oma säätö. Kannattaa sitten
varautua, että puhelin voipi
soida perästäpäin sangen
ärhäkkäästi.
Parametrinen korjain.
Monipuolinen vatkain. Löytyy
yleisimmin mikserin kanavasta
valmiiksi. Nappeja yleensä
2/taajuusalue, Freq & gain.
Monesti samassa nipussa
yhdistelmä hyllykorjainta/filtteriä
ja parametristä.
Graafinen, eli se, missä on niitä
nappeja paljon, siihen asetetaan
”käyrä”.
Eri koulukunnat kinastelevat
periaatteista, millä ja miten
ekvalisointia pitää, tai ei
pidä tehdä, mutta perusajatus on että sen avulla selkiytetään
kokonaissoundia. Joskus taas haetaan soundillisesti
tietynlaista "rumuutta".
Kaikkiin näihin liittyy sama perusohje: jos ei ole tarvetta
säätää, älä säädä enempää, kuin ehdoton minimi. Jos voit
olla säätämättä, ole säätämättä. Paitsi, jos oikeasti tiedät,
miten säätö vaikuttaa yksittäisen äänilähteen ”luonteeseen”
ja etenkin kokonaisuuteen. Tästä ihan kohta lisää.
Jos tutustuit tuohon edellämainittuun interaktiiviseen
taajuuskarttaan, huomasitko, missä kohdin on esimerkiksi
bassorummun potku? Tästä oli puhetta aikaisemminkin.. Se
on yllättävän ”korkealla”.
Ekvalisoinnilla liioittelu voi sitten viedä todella vauhdilla ja
syvälle suohon. Ellei tämä sitten olekin ihan tahallinen
tarkoitus.
46
Perusasioita ekvalisoinnista
Jos laulu-/puheäänestä ei saa selvää, aloita leikkaamalla
alapäästä, jopa ihan reilusti noin 120Hz asti ihan kaikki.
Oikein yksinkertaistaen: ajattele ekvalisaattorin alueita
pianon koskettimistona. Enemmän alueita: tarkempaa
säätöä. Vähemmän alueita: suurempi ja sitä kautta
karkeampi vaikutusalue.
Mikserin ”bass cut” tekee tämän puolestasi. Vähän
toteutuksesta riippuen alueella 40-1200Hz, joissakin
konsoleissa kanavassa säädettävä ”high pass”- filtteri. Yleensä
alaraja jää noin 150Hz alle. Yleensä se tointaa tuikata
suorilta pälle. Todelliset jytinätaajuudet ovat ylemmillä
taajuusalueilla.
Laitteen tyypillä ja merkillä ei ole niinkään merkitystä, sillä
olennaista on osata käyttää kunkin
äänilähteen ominaistaajuuksia
hyväkseen.
Vokaalialueen korostusta harvemmin
tarvitsee tehdä, ennemminkin saattaa
joutua suodattamaan vähemmäksi.
Eli jokaisella äänilähteellä on oma
preesens-alue, eli taajuusalue,
jossa se soi ominaisimmin.
Sopivasti säätämällä on
mahdollista nostaa, tai vaimentaa
eri osa-alueita.
Tähän vaikuttavat lukemattoman monet
seikat, mikrofonivalinnoista ja tilasta
alkaen, eli kattavaa ohjetta ei voi antaa.
Mutta se äänen selkeys. Suomenkielen
selkeysalueet alkavat noin 2kHz nurkilta.
Muilla kielialueilla on erilaista, eli
K-Pop-artistille tehdään erilaiset
systeemit, kuin suomalaiselle
wannabe-ryhmälle.
Samasta syystä päällekkäin
sattuvien äänien kanssa pitää
päättää, mikä on merkittävin, ja
minkä pitää väistyä. Jos kitara
peittää laulua, nostatko laulua, vai lasketko kitaraa?
Kokeile, miten pienet(!) korostukset noin 2,2-2,5kHz tienoilla
tekevät äänelle. Soundchekissä se ei vie kuin sekunnin, pari ja
keikalla saa säädettyä lisää.
Sen voi tehdä joko perinteisesti mikserin liikuja hinailemalla,
tai sitten säätämällä ao kanavan ekvalisointia. Hitusen. Ison
kirjan oppien mukaan: ”Autaampi on antaa, kuin ottaa”, eli
annetaan sitä ”tilaa” vähentämällä häiritsevästä äänestä
taajuuksia, että se tärkeämpi pääsee enemmän esille.
Ohessa tiivistetty esitys, eri taajuusalueista. Nämä ovat
erittäin karkeita likiarvoja. Soittotyylit ja kielet & tila &
mikkivalinnat ratkaisevat vielä oman osansa
kokonaissoundiin. Älä silti tuijota numeroita ja nappeja, vaan
47
luota korviin. Jo pelkkä ilmankosteuden muutos, vaikka
esimerkiksi ilmanvaihdon muuttuessa vaikuttaa soundeihin.
Tai joku avaa sivusalin ovet ja tilassa vellovat äääniaallot, eli
akustiikka muuttuu olennaisesti.
Q-osasto, eli säätöalueen
leveys
Monessa parametrisessä ekvalisaattorissa on korjausalueen
leveyteen vaikuttava Q-säädin. Sen suurin etu on siinä, että
tarvittaessa säädön pystyy kohdistamaan erittäin tarkasti.
Alataajuudet:
Vokaalialue
enin ihmisäänen
tukevuudesta on
täällä, mitä
80-250Hz alemmas
mennään, sitä
suurempi on
epäselvys
350-2000 Ihmisäänen
Hz (2kHz) voimapohja
Konsonanttialue 1,5-4kHz
Hiljaisia ääniä,
mutta kriittisiä
selkeyden ja
äänen
kirkkauden
vuoksi.
Ässäalue
Vaihtelee eri
ihmisillä
7-9kHz
Normaalisti säätimet vaikuttavat alueisiin, jotka menevät
osittain päällekkäin. Säätöalue on ns kellomainen, tai kuin
kirjain "U". Kun valitaan korostus, kääntyy "kirjain"
ylösalaisin.
”mumina”
Suurimmat vaikutukset ovat korkeimmalla/syvimmällä
kohdalla ja loivenevat reunoille päin. Siksi säädettävä Q-arvo
tulee joskus todella suureksi avuksi. Suurella Q-arvolla se on
lähes piikki, eli ns kampafiltteri. Tällä voi yrittää suodattaa
esimerkiksi esiintyjän/puhujan ilkeästii suhahtelevaa ässää.
Noin 6,5-8kHz alueella. Taaskin arvo vain ohjeellinen.
Kokeile.
messagealue,
”äänen voima”
Tämäkin mokoma tulee selvimmäksi kokeilemalla ja
oppimalla tekemällä. Ja vielä kerran: Älä liioittele. Vaikka se
kuulostaa kokeillessa miten makialta tahansa, se voi
pidemmän päälle, eli koko keikan/tilaisuuden mittaisena olla
todella rasittavaa kuunneltavaa.
Mikkivalinta
vaikuttaa
Itse hyvin usein säädän päämikin EQ-osastoa koko ajan
pikkuisen, että pysyy oma ja yleisön mielenkiinto yllä.
Reagoimme numittäin muutoksiin äänessä/äänensävyissä
lisäämällä tarkkaavaisuutta. Ja korva ”turtuu” samanlaisen
ääneen hyvin nopeasti.
48
Perinteinen ”saarnanuotti” kertoo tilan akustiikasta yllättävän
paljon. Pitkä jälkikaiku pakottaa ammattipuhujan, eli esmes
papin, omaksumaan puherytmin, jossa puhe ei sotkeennu
tilakaikuun. Lyhtykaikuisen kokoushuoneen akustiikan
omaksunut puhuja puhuisi ison kirkkokaiun ”tukkoon”.
Ekvalisointiongelmia
Jos lavalla on yhtäaikaa, laulamassa altto, soimassa sello ja
kitara ja fagotisti nuoleskelee jo huuliaan lupaavasti, joudut
valitsemaan, mikä on täkeintä. Näissä instrumeteissa on
nimittäin osin aika pahasti päällekkäin menevät
preesens-alueet.
Ongelma on usein ison kovapintaisen salin vahva ensikaiku,
joka sotkee pienemmät jäkikaiut alleen, eli jos ääntä tulee
jatkuvalla syötöllä, pitää volyymiä lisätä, että se ensimmäinen
ääni kuuluisi ja kun se kaiku sitten sotkee, niin pitää lisätä
volyymiä ja..
Jos ekvalisoinnilla ei puututa asiaan, lopputulos on helposti
aika puuroa. Eli jos vaikka näin: joka kanavasta bassoleikkurit
päälle ja sellosta & kitarasta myös liki 400Hz asti suodattelua.
Fagotille ei nyt oikein voi mitään, mutta annetaan altolle
kevyesti korostusta noin 2,5-2,8kHz ja jonnekin 8kHz
tienoille, niin lähtökohta on aikalailla ns tontilla.
Vastaavasti suorakaiteenmuotoinen ja -seinäinen,
puu/kipsilevy, huonetila saataa kumista hassuilla taajuuksilla,
tai sisältää rajuja seinäheijastuksia ja yllättävissä kohdin. Ääni
vaan ”katoaa” jonnekin.
Kummasakaan tapauksessa äänenpaineen lisäys punomalla
mikseristä/päätteestä muutama db lisää ei ole ratkaisu, vaan
se lisää ongelmaa. Päinvastoin pikkuisen pienentämällä
voidaan antaa ensiapua, kunnes saadaan selville ongelman
ydin, eli onko kyse huoneheijastuksista, eli kaikumisesta,
vaiko tilan ominaistaajuuksista. Molempia voidaan hoitaa,
esimerkiksi siirtämällä/suuntaamalla kaiuttimia ja/tai
säätämällä ekvalisioinnilla ongelmia vähemmäksi.
Ja tila missä ollaan! Miltä se soundaa, eli miten ääni värittyy
siinä?? Mikä kuulosti oikein namilta yhdessä tilassa, ei
välttämättä toimi toisessa. Etenkään eri vehkeillä.
Vuosien saatossa on tullut vastaan erittäin mielenkiintoisia
saleja. Koulujen, vanhojen, ruokajumppajuhlasalit ovat
haasteellisimpia. Niihin ei vaan meinaa saada joko tarpeeksi
ääntä, tai jaettua sitä tasaisesti. Paljas kivikirkko on myös
haasteellinen, sillä tilassa saattaa syntyä ”mykkiä” pisteitä,
jossa mikään ei kuulu, mutta vieressä kuuluu sitten erittäin
hyvin.
Tätä ei voi ratkaista oikein kuin kokeilemalla ja sittenkin se
toimii vain ao setillä ja tilassa ja sijoittelulla. Ja sopivalla
EQ-leikillä tilan ominaistaajuksien aiheuttamasta sotkusta voi
saada vähän inhimillisemmän.
Erilainen perinne mm kirkkojen ja kokoushuoneiden
suunnittelussa pitää muistaa. Akustiikan kannalta.
49
Monesti kiinteiden asennusten ongelma on, että niissä
kaiuttimien sijainti ja suuntaus on päätetty jo aikaa sitten ja
vieraileva äänihenkilö ei pysty vaikuttaman niihin. Sen
kanssa on vain elettävä ja yritettävä selvitä.
ekvalisointivaihtoehto ei käynyt setistä toiseen. Tämä tarkoitti
melkoisen rivakkaa ruuvausta esimerkiksi rumpusoudien
osalta. Siivo kompressori kaappaamassa pahimpia törvien
pörähtelyjä ei toiminut enää vokaalikanavalla.
Kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla, miten eri
alueet ja niiden korostaminen/vaimentaminen vaikuttaa
käytettävään soundiin.
Ennenvanhaan muistivihko ja kynä olivat kova juttu, tai
kanavasta piirretty malli, mihin ruksailtiin asetuksia.
Tänäpäivänä muistin tueksi voi ottaa kännyräpsyn. Mutta
näin syntyvät muistiinpanot ovat o-h-j-e-e-l-l-i-s-i-a, niitä
pitää soveltaa lennosta, eli ne ovat hyvin harvoin, jos koskaan
ehdottomia totuuksia. Ja säädinten toiminta-alueet eroavat
laitteesta toiseen. Joskus jopa todella merkittävästi.
Kun löytyy nami asetus, kannattaa se muistaa hyväksi
alkutilanteeksi myöhempää käyttöä varten. Jos käytössä on
digitaalisysteemi, käytä surutta hyväksesi presettien
tallennusmahdollisuutta.
Yleensä nyky(digi)miksereissä on mahdollista ottaa
USB-tikulla "mukaan" omat asetukset, mutta se toimii
valitettavasti yleensä vain saman valmistajan laitteiden ja
harmittavan useasti vain mallisukupolven sisällä. Muista
kuitenkin kysyä lupa, jos olet tunkemassa talon mikseriin
omaa tikkuasi. Ja se ei muuten ihan välttämättä ole
yhteensopiva.
Ohessa lyhyesti karkeaa taulukkoa aiheesta, eli vinkkiä, missä
taajuusalueella mitäkin sisältöä äänestä pitäisi löytyä. Tätäkin
pitää soveltaa tarpesiin ja makuun & tilaan soveltuvaksi.
Ääni 4.1
Taajuksista
Kuuntele myös samalla oheinen
ääninäyte, mutta varovaisesti
äänenvoimakkuusnapin kanssa.
Näytteessä käytetty testiääni voi
kuulostaa, etenkin kuulokekuuntelussa,
suorastaan tuskaisen kovalta, sillä se on
kohinamuodossa, joka sisältää kaikki
taajuuksia saman verran. Sillä saa myös
turhan lujalle vedetyn äänisysteemin rikki.
Mutta se tärkein instrumentti on edelleenkin Viisaan
Äänihenkilön omat korvat. Tosin aika subjektiivinen, mutta
siitä se kunkin oma soundi muodostuu. Siksikin on hyvä
kuunnella monenlaista musikkia, ettei jumitu vaikka kantriin,
tai jazziin ja pitäisi mennä tekemään rokkikeikkaa.
Hevimies vääntämässä jazzia on aika hilpeää, mutta yllättäen
heviorkka ja klassinen pumppu sopivat samaan lokeroon
Ihan jos ääripäistä pitää muistella menneisyyttä, niin
toistaiseksi suurin kontrasti samalla keikalla oli fuusio-jazzyhtye, jota seurasi HC powerpop- yhtye. Kaksi aivan erilaista
äänimaailmaa, jossa oikeastaan mikään soundivalinta, eli
50
TAAJUUS
HZ
SELITYS
MUUTA
HUOM
20
Sub-bass
Murinaa,
mölinää,
puuroa
Leikkaa
70-80
Bassorummun
perustaajuuksien
lähde
Vaatii ISON
PA-setin
90
100
TAAJUUS
HZ
SELITYS
MUUTA
HUOM
800
Bassorummun
iskevyys
Potkualuetta
Varovaisesti,
ettei mene
puuroksi
Leikkaa
1000
Keskitaajuudet
”peltilaatikko”
Bassoalue
Leikkaa
1500
”Läsnäoloalue”
Kuminaa
Leikkaa
Ihmisäänen
preesensalue
120
Täyteläistä
Edelleen voi
leikata
2000
Ihmniskorvan
herkimmät alueet
Liikaa tätä
sattuu korviin
150
”paksu ääni”
”tummuuus”
Kannattaa
leikata
2500
Selkeys, erottelu
Hienosäätöä
200
Rumpukalvojen
sointialue
Kierrättää
monitoreja
”vounggggg”
Suodata, jos
on ongelma
3000- 5000
Iskuäänent
”napakat
napseet”
Leikkaa, jos
riipii korvaa
7000
”Ässäalue”
Sihahtelu
Hienosäätöä
Alempi keskialue
Useiden
soittimien
alapää alkaa
täältä
8000
Kihinää ja
suhinaa
Se kiusallinen
tuhina
Suodata, jos
on ongelma
Selkeys ja
ilmavuus
Korosta/
leikkaa
tarpeenn
mukaan
250
350
Lämmittää
400
”kellari”
440
Ääniraudan ”A”
Pehmennä
lisäämällä
”Kalseaa”
10000- 20000
51
Kuuloauelen
yläraja
Varovaisesti
systeemi tule silmille, kun ujous yhenäkkiä karisee. Kevyesti
käytettynä kompressori on apuväline. Ylikäytettynä jälki voi
olla aika rujoa.
Kompressori
Kompura, eli kompressori on monen äänihenkilön
pelastusrengas. Ja varmaan yhtä monen hautakivi.
Kompressorin säätimet
Kyseessä on karkeasti yleistäen pieni automaattinen
miksaaja, joka vahtii herkeämättä annettua kanavaa,
valmiina vaimentamaan, sitä äänenvoimakkuuden ohittaessa
asetetun arvon.
Treshold, eli kynnys. Raja-arvo, jonka alle jäävään
äänenvoimakkuuteen ei puututa.
Säätämällä yli saadaan aikaiseksi, esimerkiksi laulukanavaan,
melkoisen luonnottomia äänimaisemia. Ääni ”pumppaa”.
Tosin sitä voi käyttää efektinä..
Ratio, eli suhde. Voimakkuus, millä automaatti hiljentää
rajan ylittävää signaalia.
Useissa kompressoreissa on lisäksi mukana pieni portivartija,
eli ns GATE, jonka perusidea on vahtia, että asetettua tasoa
hiljaisemmatä äänet eivät kuulu. Tutustu käyttämäsi laitteen
käyttöohjeisiin.
Esimerkiksi suhde 4:1 tarkoittaa, että rajan ylittävää ääntä
vaimennetaan niin että sisääntulevan äänen voimistuessa 4db
pääsee kompressoristä lävitse vain 1db voimakkaampi ääni.
1:1 on vastaavasti asetus, jossa rajoitusta ei tapahdu. 4:1 on
muuten jo aika tymäkkä kompressointisuhde.
Esimerkkivideossa dbx:n kytkentää ja käyttöä, laite on sen
verran yleinen ja periaate selkeä, että soveltaminen omiin
merkkeihin pitäisi onnistua.
Kompressori ei siis ole voimakkuuden rajoitin, limitteri, vaan
se oikeastaan hiljentää ääntä, säätämällä kovempia ääniä
asetustustensa maukaan hiljaisemmalle.
Limitterissä on asetettuna tietty taso, jota lujemmalla ääni ei
kulje vehkeestä läpi. Se on aika raskas rajoitin. Limitteri ei
siis vaikuta äänisignaalin voimakkuseroihin. Se ei vain päästä
asetettua arvoa lujempia ääniä läpi, vaan vaimentaa ne
asetettuun maksimiin.
video kompressorista ja käytöstä - tulossa päivitysversioonTässä tiivistettyä tietoa:
Kompressorilla voi siis sekä vahvistaa, että vaimentaa ääntä.
Automaattisesti, tai käsisäädöllä. Sillä voidaan nostaa esiin
muutoin hiljaiseksi jäävää ääniä, esimerkiksi laulajaa, tai
puhemikkiä ja samana aikaan asettaa se vahtimaan, ettei
Attack & release (&hold) , eli reagointi-, vapautus- &
pitoaika. Kuinka sukkelaan laite toimii. Hold on harvemmin
käytössä, mutta aina niitä tulee vastaan.
52
Hidas attack päästää enemmän iskuääntä läitse, kuin nopea
(=lyhyt) eli purkki ei hyppää peliin mukaan heti
ensimmäiseltä iskulta.
Lopputuloksena on, että hiljaisen puheen ja kovan huudon
välillä ei tunnu olevan voimakkuuseroja, vaan molemmat
kuulostavat yhtä lujilta.
Release sitten säätää, kauanko kompressiota pidetään päällä,
kun signaali on hiljentynyt. Lyhyettä releasella äänen saa
”huohottamaan”, kun äänenvoimakkuus pumppaa hassusti.
Metallimusiikissa bassorummun tanakka kompressointi on iso
osa itse musiikkityyliä.
Elektroninen tanssimusiikki ym jytyjumpumppum ei selviäisi
ilman merkittävää dynamiikkarajoitusta.
Nämä ajat pitäsi saada täsmäämään musiikin tempoihin.
Aina ei pääse edes tontille asti, eli pitää yrittää roikkua
”nurkilla”.
Käytännön peukkuneuvoja
kompurointiin
Hard/Soft Knee löytyvät jossain matkan varrelta, eli
kuinka jyrkästi kompressori loikkaa peliin mukaan.
Kokeilemalla selvää, kumpi sopii kulloiseenkin tilanteeseen.
Ja viimeisenä säätönappina kompressoreissa on yleensä
gain, makeup tmv merkinnällä oleva säätö, jolla korjataan
kompressoinnin aiheuttamaa äänen hiljentymistä vastaavasti
kovemmaksi.
Kannattaa aluksi asettaa kynnysarvo, treshold, aika alas ja
kopressiosuhde loivaksi. Näin kompressori ikäänkuin hiipii
mukaan äänen voimistuessa. Jos se riittää tasoittamaan
äänihuiput on homma hoidettu siististi ja kevyesti.
Jos on oikeasti tarve käyttää kompressoria hiljaisten äänien
vahvistukseen ja samalla pitää äkilliset piikit kurissa, on syytä
käyttää suhteellisen alhaista suhdetta, luokkaa 1,5:1 - 2:1.
Mitä akustisempi äänilähde, sitä epäaidommaksi se muuttuu
kompressoinnin lisääntyessä. Sitteen lisätään kompressiossa
hukutettua ääntä sillä gain-säädöllä, eli yleensä vehkeen
viimeinen nappi vastaavasti isommalle.
Jos joskus on pakko heittää hihasta joku asetus ja toivoa, että
se osuu tontille, voisi näistä aloittaa. Itse yritän pysytellä
mahdollisimman loivan prosessoinnin puolella, mutta aina ei
vaan voi valita. Tässä siis joitain alustavia ehdotuksia. Näitä
kannattaa kokeilla, sillä myös itse äänilähde, eli
soitin-/mikkivalinnat vaikuttavat. Ja eritysesti ääntä tuottava
henkilö.
Sitten on genrekysymys, miten sitä käytetään oikein väärin.
Näistä on hyvä löysätä ja säätää sitten ihan reilulla kädellä:
Esimerkiksi ns rytmisessä puhemusiikissa vokaalit ym matsku
tungetaan ison ja raskaan kompression lävitse.
Joskus kun ei vaan ole aikaa säätää ja settiin on kytketty
kompurat, painan bypass-napin pohjaan ja ohitan laitteet. Jos
53
ei muuta keksi, niin kollega neuvoi kerran, että ”klo 12 on
hyvä lähtökohta. dbx:n kompuroille.” Kokemukseni mukaan
tämä ohjeistus ei sitten toimi Behringereillä.
ÄÄNILÄHDE
ATTACK
RELEASE
RATIO
Vokaalit
30ms
300ms
2,5:1
Akustinen
kitara
16ms
160ms
3:1
Bassorumpu
10ms
10ms
3:1
Snare
2ms
10ms
2,5:1
Lattiatom
110ms
85ms
4,5:1
Tomit
100ms
30ms
6:1
Overit
100ms
80ms
3:1
”kuolee”. Tosin sitä voidaan käyttää efektinä juuri tämän
vuoksi.
Jos sitä ei välttämättä tarvita, älä käytä sitä. Kokemus
opettaa. Nykysuuntaus näyttää olevan, että pyritään
mahdollisuuksien mukaan minimaaliseen dynamiikan
rajoitteluun, eli kompressorien käyttöön.
Tallennepuolella on käyty vuosia ns Loudness War:ia, jossa
kisa on siitä, kuka saa tuotoksensa julki ja pysymään
tiukemmin 0bd- tasolla. Valitettavasti tälläinen
”hammastahna” ei kuulosta kivalta. Siksi sitä osin palaillaan
hissuksiin ”akustisemman” soundin suuntaan. Livetilanteissa
tähän kannattaa pyrkiä jo nyt.
Aiheutttaa nipun omia haasteitaan, esimerkiksi hieman
hiljaisemman laulajan kuuluvuuden kanssa, mutta
onnistuessaan yleissointi on kuulijoille miellyttävä ja salissa
vellonut äänenpaine jää yllättävän alhaiseksi.
Ja se sudenkuoppa kompressoinnilla on, että äänessä ei ole
luonnollista voimakkuudenvaihtelua. Se on yhtä ja samaa
”hammastahnaa”.
Kaiku ja viive
Snaren & HiHatin kanssa voisi mielummin yrittää mennä
ilman kompressiota, sillä ne tuovat terävyyttä ja napsua
kokonaissoundiin ihan äänenvoimakkuutta ja eq:ta
säätämällä. Makukysymys.
Delay & Reverb, eli tilantuntua purkista.
Delay-laite on viivepurkki, eli siihen syötettyä signaalia
viivästetään laitteen sisuksissa asetusten mukaisesti kunnes se
päästetään siitä ulos. Jos viiveen aikana ei tehdä
prosessointia, tulee purkista ulos, mitä siihen on laitettu.
Sen liiallisesta vaikutuksesta esimerkiksi laulusta katoaa
luonnollisuus, tai bassorummusta sointi. Ääni eräällä tavalla
54
Ovat vain valitettavasti juuri niin älykkäitä, kun niihin
tungettu softa on.
Reverb, eli se varsinainen kaikulaite(!) on nimensä
mukaisesti uudelleentoistaja. Asetuksista riippuen se pyrkii
jäljittelemään erilaisia tiloja, useasti puhutaan ”hallikaiusta”,
vaikka kyseessä on reverbillä tuotettu ”tila”
Mielestäni kierronestimen hankkimisen sijaan pitää selvittää
kierron syy ja eliminoida se. Tulee halvemmaksi ja kun asia
on kerran saatu kuriin, ongelma on hallussa. Yleensä
syyllinen on joku pieni taajuusalue itse tilassa, salissa, tai
lavalla, tai liian lujalle vedetyt päätteet.
Samasta luokasta löytyvät myös ns konvoluutiokaiut, joissa
voidaan mallintaa esimerkiksi tietty tila äänittämällä tilasta
talteen siellä soitettu impulssiääni. Tämä impulssi ohjaa
konvoluutiokaiun toimintaa, kun siihen syötetään
äänisignaalia sisään. Eivät ole ihan joka paikan laitteita ja
vaativat perehtymistä, mutta kivoja leluja silti.
Muut tehostimet
Peukkuohjeena voisi tarjota liki kaikkien tilavatkaimien
perusohjelmaa, eli. Plate. Se käy vähän kaikkeen, jos pitää
jotain tilaa saada ja ei ole mahdollisuuksia kovin kokeilla.
Kierronestin
Viisaan Äänihenkilön säätämä ja käyttämä järjestelmä
harvemmin kiertää, mutta aina ei vain voi voittaa, siksi
insinöörit keksivät yhden automaattisen apupojan lisää.
Näissä vehkeissä on perusideana, että ne tarkkailevat
läpimenevää äänisignaalia ja yrittävät tunnistaa, missä
vaiheessa jokin/jotkut taajuudet alkavat ns soida, eli
järjestelmä vahvistaa itse jo kertaalleen vahvistamaansa
signaalia. Eli systeemi on kierron rajoilla/kiertää.
Näitä tulee markkinoille koko ajan lisää.
Yleensä toimintaperiaatteena on laitteessa oleva eq-laite,
joka automatiikan ohjaamana vaimentaa kiertäviä taajuuksia.
Esimerkinomaisesti TC Heliconin VoiceLive3 lienee paras
esimerkki nykytekniikan mahdollisuuksista.
55
Periaatteessa artisti siis tuo tullessaan koko oman
prosessointipäänsä, eli kytkee oman mikrofoniin omaan
ihmelootaansa ja huolehtii signaalin prosessoinnista itse
lavalla. PA-järjestelmään tulee ns valmista.
Käytännössä ajatus on siis eristää häiriölähde, yleensä soitin,
ääniketjusta sähköisesti ja sitä kautta vähentää ylimääräisiä
surinoita systeemissä. Tai sovittaa mikserille väärät
signaalitasot sopiviksi.
Em laite kykenee mm tuottamaan monipuolisia
(kone)harmonioita ja reaaliaikaiseen vireenkorjaukseen.
Useasti laitteissa on erilaisia toimintoja , mm vaiheenkääntöja vaimennuskytkimiä, kun myös ns maakarvan nosto,
"ground lift", jolla voi yritää suitsia edelleen esiintyviä
pörinöitä. Jälleen kerran manuaalin lukeminen auttaa.
Ja jatkuva tekninen kehitys tuo lisää ihmevatkaimia.
Osaavan esiintyjän avuksi.
Esimerkiksi akustisen kitaran kierto-ongelmaa voi yritää
hillitä käyttämällä sisäisellä mikrofonilla varustetuun
soittimeen vaiheenkääntönappulaa, jos sellainen löytyy.
Soittimesta, tai boxista. Kokeilemalla selviää.
Vähän eri asia sitten, kävyvätkö artistin ja äänihenkilön
näkemykset soundista yhteen.
DI-box
Tämän oppaan rajoissa laitteen sisäiseen elämään ei tarvitse
kiinnittää sen enempää huomiota, eli hypätään laitteiden
tyyppeihin ja käyttöön
Viisaan Äänihenkilön monitoimikone. Näitä kannattaa pitää
aina mukana.
Di-boksi, "Direct Input" on laatikko, jonka idea on a) erottaa
signaalilähde sähköisesti muusta ääniketjusta ja b) suorittaa
tarvittava muunnos signaalitasojen sovittamiseksi
vastaanottavalle laitteelle. Tai toisinpäin: muuntaa erilaiset
liittimet toisilleen sopiviksi. Sama juttu. Lyhyempi selitys. Aktiivinen DI-Box
Yleisimmin käyttötarvetta syntyy liitettäessä jokin laite, kuten
kitara, basso, koskeittimet, sähkörummut, tmv sähkötoiminen
PA-järjestelmään ja systeemi päästää pörinää ilmoille. Ja
ilkeästi verkkotaajuudella, eli 50Hz. Syy on joko
epäyhteensopivissa signaalitasoissa, tai sähköongelmissa,
esimerkiksi jännite-eroissa seinäpistokkeiden välilä.
56
Aktiivinen DI-box tarvitsee toimiakseen jännittettä. Tämä
voidaan toteuttaa paristoilla, virtalähteellä, tai
phantomsyötöllä
mikseristä. Joissakin
laitteissa on erillinen
virtakytkin/-syötön
valintakytkin.
Toteutukset vaihtelevat.
On olemassa myös
versioita, joissa on laajat
säätövarat signaalien
vahviistamiseen ja
vaimentamiseen. bassovahvistimesta. Laiteen samanlaisesta lähtöliittimestä
viedään silloin kaiutinjohto itse kaiuttimelle
Aktiivisten laitteiden
etuna on niiden
soveltuvuus hijaisten
signaalien sovitukseen
mikserin ymmärtämälle
tasolle. Huono puoli on
niiden riippuvuus virtasyötöstä.
Kuten aikaisemmin oli
puhetta, käytetään
sopivia liittimiä. Eli
esimerkiksi kitarasta
tuleva johto viedään
ensin DI-boxiin ja siitä
edelleen vahvistimelle,
tai kosketinsoittimen
line-out PA-systeemiin.
Perusidea on, että
lootalle tulee jotain
yleensä plugijohdolla ja
PA-järjestelmään tuleva signaali kytketään siihen
balansoidulla XLR-johdolla.
Kannattaa varmistaa etukäteen, että laite kestää moisen
kyydin. Vahvistinlähdöt ovat melkoisen "kuumia". Jotkut
passiivimallit toimivat huonosti heikkotasoisten signaalien,
kuten instrumenttien kanssa, mutta jälleen kerran toteutukset
vaihtelevat.
Jos käytät pasiivilaitettaa esimerkiksi kosketinsoittimien
kytkemiseen ja systeemiin tuleva signaali on kohinainen ja
hiljainen, vaihda aktiivimalliin. Jos sellaista ei ole käytössä,
kokeile kytkemistä suoraan järjestelmään. Ylenmääristä
pörinää voi koettaa rajoittaa EQ:lla.
Passiivinen DI-Box
Passiivinen DI-boxi on ns "tyhmä" loota. Tekee samaa kuin
aktiivi, mutta ei välttämttä aivan yhtä laajalla käyttöalueella.
Voidaan käyttää esimerkiksi vahvistinlähdön kytkemiseen
suoraan mikseriin ja edelleen PA-järjestelmään, esim
Joissakin soittimissa/vahvistimissa on nykyisin
sisäänrakennetut DI-liitynnät, jolloin niissä lukee Direct Out,
57
tai DI Out ja kohdassa on valmiiksi XLR uros. Tällöin
DI-boxille ei välttämättä ole tarvetta. Mutta jälleen kerran
käytäntö opettaa. Jotkut laitteet on toteutettu siten, että
pörinäongelmasta pääsee eroon vain lisäämällä "loota väliin".
Oma "ennätys" on kolmen perättäisen, Aktiivisen/pasiivisen, lootan käyttö, kunnes pörisevä
kosketinsoitin voitiin kohtuudella kytkeä järjestelmään.
Se muuten pörisi silti
58
Luku 5
LAITTEET
TULILLE
Tässä vaiheessa pitää jo saada tökkiä vehkeitä kiinni ja
houkutella ääni ulos, eli kohta tehdään soundcehck
9
Mikrofonit ja mikitys
Mikrofonit ”Äänen pyydystimiä”. Oikeastaan muuntajia, eli
muuntavat äänen sähköksi. Tässä kohdin laatu ja herkkyys
vaikuttavat, eli miten hvyin mikrofoni tulkitsee kuulemansa
sähköksi. Käyttötarkoitus ja omat korvat & tarpeet ratkaisevat
mainoslauseita enemmän.
PERUSTYÖKALUT TUTUIKSI
Tunnista eri tyypit ja opi erot
❖ Luova väärinkäyttö on aina kokeilemisen arvoista
❖ Sama mikrofoni samaan juttuun ei aina ole paras
ratkaisu
❖
Mikrofonityypit jaotellaan suuntakuvion ja sähköisen
rakenteensa mukaan. Kaikki suuntakuviot ja mikrofonitypit ovat
mahdollisia yhdistelmiä keskenään, eli ei ole olemassa erikseen
tiettyä suuntakuviota, joka toimii vain tietyllä tyypillä.
Näitten lisäksi vielä erikoisempia ratkaisuja, jotka ovat
enemmän studiopuolen juttuja, joten niiistä toisessa yhteydessä.
Vaikka sarjan äänitystä käsittelvässä kirjassa? Olisiko tilausta?
Dynaamiset mikrofonit
Hyviä yleismikrofoneja, kestävä rakenne. Eivät vaadi
ulkopuolista virtalähdettä. Perusdynaamisen voi laittaa melkein
mihin tahtoo ja homma toimii. Yleistyökaluja.
60
Sijoittamalla monitori tismalleen mikrofonin taakse helpottaa
tilannetta, siksikin ständissä parempi.
Kondensaattorimikrofonit
Herkkä, ”kuulee” paljon, verrattuna dynaamiseen
serkkuunsa. Vaatii ulkopuolisen virtalähteen ns
phantom-syöttö, 48V, pöydästä/virtalähde/paristo Ei
välttämättä kestä voimakkaita ääniä vaurioitumatta. Tosin
niitäkin löytyy. Tuppaavat olemaan dynaamisia malleja
kalliimpia. Ei aina, mutta usein.
Hypersuperversiolla, ”haulikkomikki” voidaan poimia
yksittäisiä ääniä kaukaa, tv- elokuvakäytössä. Erikoismallit
ovat kalliita.
Pallo, omni
Legendaarinen malli: Sony ECM 16T. Sillä ja sähköpylvään
vaijeria lyömällä tehtiin erään elokuvasarjan tunnetuin efekti.
Sitten on vielä läjä nauhamikrofoneja, levymikrofoneja,
kontaktimikrofoneja, paine...
Pallokuvioinen on likipitäen yhtä herkkä joka suunnasta
tulevalle äänelle. Tämän voi laittaa keskelle kuoroa ja säätää
etäisyyttä laulajiin, kunnes soundi miellyttää.
Mikrofonien suuntakuvioita
Ne katosta roikkuvat ”kuoromikit” ovat yleensä näitä. Ei ihan
aina, mutta melkein.
Ja niiden yleisimpiä käyttökohteita. Suuntakuvio pitää
ajatella kuin katsoisi mikrofonia sen "juuresta" käsin ja
mikrofoni on pöydällä. Tässä yleisimmät, eli PA-käytössä
useimmin vastaantulevat
Loppujen lopuksi yleisin ja käytetyin on tuo herttakuvioinen
yleismikki. Siitä saa tehtyä tarvittaessa pallokuvioisen, kun
peittää etugrillin takaosassaolevat ilma-aukot, esmes kädellä,
tai roudarilla.
Hertta, cardioid
Sydämenmuotoinen suuntakuvio, nappaa mikrofonin akselin
suuntaisen äänen hyvin ja sivuilta/takaa huonommin, jos
ollenkaan, hyvä yleismikki vähän kaikkeen.
Tätä käytetään mm räpissä tehokeinona, sillä samalla
mikrofonin taajuuusvaste, eli perussoundi muuttuu. Muista
muuten kysyä roudarilta lupaa ennen kuin käytät häntä
lisäapuna.
Superhertta, Hypercardioid
Herkin akselinsa + viistosti sivusta suuntasille äänille, ei
”kuule” suoraan takaa tulevia ääniä. Toimii suuntakuvionsa
vuoksi huonosti käsimikkinä, sillä poimii käsittelyäänet,
parempi ständissä. Jos setissä on mikki, joka tuntuu aina
kiertävän monitoreissa, se on todennäköisimmin tälläinen.
Interaktiivinen kokemus erilaisista mikrofoneista löytyy
Shuren sivuilta. Kannattaa kokeilla, miten ääni muuttuu, kun
muutetaan mikrofonivalintoja:
http://www.shure.com/americas/support/tools/mic-listenin
g-lab
61
Ja Shure ei sitten ole ainut mikrofonivalmistaja, jonka
tuotteita kannattaa vertailla ja kokeilla. Vastaavia sivuja ja
palveluita löytyy myös muilta valmistajilta.
vetäistään askel, pari, taaempaa. Ja äänimies kiittää, kun ei
tarvitse olla koko ajan ”sormi liipaisimella” vahtimassa
yllätyksiä.
Mutta muista, että ei ole olemassa absoluuttista totuutta,
vaan kaikki asiat äänetoiston ja musiikin maailmassa ovat
vahvasti subjektiivisia. Itse korpean viimeiseen asti
Shuresoundeja. Ne eivät vain tunnu omaan korvaan kivalta.
Tälläisissä tapauksissa sopivasti säädetty kompressori on kyllä
aika korvaamaton apuväline. Etenkin riittävän napakalla
kompressiosuhteella ja korkealla kynnysarvolla. Käytännön
kannalta loiva kompressio ja alhainen kynnysarvo tuovat
dynaamisemman fiilksen, mutta jos pitää vain nopsaan pelata
varman päälle, niin mielummin lyö reippaasti rajoitusta
vastaan, kuin yrittää hissutella. Ja taas: Kokemus opettaa.
Lähikenttäefekti
”approximity effect”, eli se, kun mikki suorastaan ”karjaisee”,
kun siihen puhuulaulaa läheltä, mutta kuulostaa etäämpää
käytettynä sivistyneemmältä, tai suorastaan aneemiselta.
Tätä voi käyttää hyväkseen, kun pitää tulla kuulluksi. Tai ei
tarvitse tulla ihan niin hyvin
Mikrofoniasettelu, eli -kuvio
Tämä on sis se, miten kahta, tai useampaa mikrofonia
käytetään lavalla. Perusasettelussa on 2 mikrofonia
rinnakkain, kalvot osoittaen kohti äänilähdettä. Etäisyyttä
säätäen vaikutetaan kiinnisaatavaan ääneen.
Käytännössä kyseessä on mikrofonin herkkyyden, eli
kuulokyvyn, hyväksikäyttö, tuomalla äänilähde tuntuvasti
lähemmäksi. Soundi tanakoituu kummasti. Ja erottelukyky
kasvaa
Lunttaa videosta lisävinkkejä ja kokeile itse. Koejärjestelyssä
käytetiin videota tehdessä kahta kohtuuhintaista
kondensaattorimikrofonia. Loppu selviääkin katsomalla.
Suosittelen käyttämään kuulokkeita, jos äänikuva ei aukea.
Toisaalta tehokeinona voi vastaavasti antaa äänilähteeseen
vähän väliä, niin välittyvä äänimaisema ei ole aivan yhtä
hallitseva. Ja vahvasti bassovoittoinen soundi kevenee
suhteessa etäisyyteen.
Oheinen ohjevideo netistä: http://youtu.be/fhG3usNEDbk
Osaava artisti osaa säätää omaa dynamiikkaansa esimerkiksi
laulun osalta säätämällä omaa etäisyyttään suhteessa
mikrofoniin, eli: Kun on tunteikas ja muutenkin herkkä hetki
esityksessä, niin kuiskitaan läheltä, mutta heavysankarikiljaisu
62
Elokuva 5.1 Miten eri mikkiasettelut vaikuttavat
Käytännön kuunteluesimerkkejä kolmesta perusasettelusta stereomikityksiä
63
10
Instrumenttia settiin
Aluksi vaikka se yleisin, eli sähkökitara, -basso, tai muu soitin
PA-systeemiin, tässä esimerkkejä kitaralla, sama periaate käy
myös muihin sähköisiin/sähköisesti vahvistettaviin soittimiin
Erilaisia kytkentöjä voidaan toteuttaa, halutun soundin mukaan
Suoraan instrumentista ”linjaan”. Tämä tuottaa
"kuivan" ja aika kireän soundin. Ulkopuoliset häiriöt ovat aika
minimissään, mutta signaali sellaisenaan ei ole oikein
miellyttävä. Ellei se sitten kuulu juuri ja nimenomaan asiaan.
KANNATTAA KOKEILLA JA KUUNNELLA
Käymällä kontilleen vahvistimen eteen ja kuuntelemala
eripuolilta siitä tulevaa ääntä, löytää paikan
mikrofonille
❖ Di:llä sisään systeemiin, tai haaroitus vahvistimeen/
PA-settiin
❖ Tasojen sovitus on tätkeää: mikrofoniliitäntä ei tykkää
kaiutinsignalista
❖
Vahvistimen line outista, tai Direct Outista/kaiutinlähdöstä
mikseriin
Näin saadaan mukaan myös vahvistimen tekemä
signaalinkäsittely, kaiutukset, efektipedalit, mahdollinen
kaiutinsimulaatio. Yleensäkin kaikki se, minkä "pitäisi" kuulua
kaiuttimesta, paitsi akustinen soittotila.
"Perinteinen tapa". Nyt pyydystettävään ääneen tulee
mukaan myös kiertoriski + kaikki mikä kuuluu lavalla, menee
mikrofoniin ja sitä kautta PA-systeemiin kaikkien kuuluville. 64
Kitravahvistimen ja kitaran liittäminen PA-settiin
65
Video myös Youtubessa: http://youtu.be/2fx4RToOHFw
Äänihenkilö oppii ja kokeilee koko ajan uutta. Mikrofonivalinnoilla ja -paikoilla voi vaikuttaa
kiinnisaatavaan ääneen erittäin paljon. Lista eri
vaihtoehdoista on pitkä kuin mikä, mutta nopsa ja helppo
perusvinkki: Sulje toinen korva, vaikka korvatulpalla, ja
kuuntele, miltä mikitettävä vahvistin kuulostaa eri paikoista.
Muita mikitysvinkkejä ja
-ideoita
Mikrofonin voi laittaa myös kaiutinkaapin takapuolelle, tai
käyttää useaa mikkiä sijoiteltua eri tavoin. Tätä ei opi kuin
kokeilemalla ja kehittelemällä & konsultoimalla kollegoita.
Tässä yleisimmät mikitysperiatteet. Kokeilemalla ja
testaamalla löytyvät itselle/bändillesi/seurakunnallesi
toimivimmat ratkaisut. Eli nämä ovat vain karkeita
yleistyksiä, loppu on kiinni halutusta lopputuloksesta.
Netissä voi myös piipahtaa hakemassa vaikutteita, mutta ei
siksi, että joku tietty iso starba käyttää juuri tiettyä tapaa,
vaan hakemassa vaikutteita omaan työhön.
Alustavasti hyvä paikkaa mikrofonille voi yrittää hakea ihan
vain kuuulostelemalla, omin korvin, mistä kohdin ao
instrumentti kuulostaa parhaimmalta. Harvemmin vain
soittajat ymmärtävät ympärillään polvillaan könyävää
äänihenkilöä, eli ihan aina ei vaan voi.
Ratkaisevia ovat: Etäisyys ja korkeus & kulma suhtessa
kaiuttimeen. Pidä varasi oman kuulon kanssa, sillä
äänenpaineet ovat lähellä yleensä melkoiset. Vahvistimen ei
tarvitse olla kuurouttavan lujalla. Muutenkin lavamelu sietää
yrittää pitää minimissään.
Kielisoittimet
Jos ja kun se vahvistin kohisee, tai surisee, niin kuulostelee,
missä ääni on täyteläisin ja aloita mikityskokeilut siitä.
Että tämä olisi oikein mielenkiintoista, näitä kaikkia voidaan
yhdistää ja muodostaa sillä tavalla juuri tietynlainen
kombinaatio eri signaalilähteistä. Esimerkiksi raskaammassa
musiikissa näin saadaan aikaiseksi "massiivinen" äänivalli.
Tämä on helppo. Jos soittaja ei ole kovin levotonta sorttia, eli
pysyttelee paikoillaan. Enimmäkseen. Ja mitä suurempi
soitin, sitä vähemmän sitä on kiusaa, eli jo sen oma
”akustinen kuorma” vyöryttää saliin ääntä, eli Viisaalle
Äänihenkilölle voi jäädä osakseen vain poimia pikkuisen
ylä-ääniä, soundin selkeytykseen. Jos edes sitä.
Kannattaa muistaa, että ellei ole nimenomaan tarkoitus, tai
esiintyjän selkeä toive tietystä tavasta, tee, kuuten olet itse
oppinut parhaaksi tehdä, mutta muista, että Viisas
Akustinen kitara/balalaikka/banjo/ukulele..
”soivat” yleensä siinä kaulan keskikohdilta, hti kaiuaukosta
lapaanpäin näteimmin. Sitten miten haluaa poimia
66
plektraääniä, näppäilyä, alaääniä, yläkielien heleyttä, niin
kääntää mikrofonia äänilähteen suuntaan.
Perusohjeeksi vaikka, että kitarasta äänevoimakkus asentoon
3/4 täysille ja äänensävysäätimet nollaan, eli ei ”korjailla”
signaalia soittimesta käsin. Siinä on Viisaan Äänihenkilön
haastepaikka, että saa selitettyä, miksi artisti ei voi säätää
suoraan systeemiin tulevaa soundia, vaan se tehdään
mikserissä.
Kaikuaukon nurkilta saa sitten kumeaa jytinää ja
komppikäden hälyjä. Ja mikki on soittajaan nähden edessä.
Joskus kannattaa kokeilla ”haulikkomikillä” Soittajaan
nähden yläviistosta, soitokäden olan yli. Vaati tosin aika
hyvin paikoillaanpysyvän soittajan, mutta jotkut ahdistuvat
lähituntumaan työnnetystä mikistä.
Syy on aika yksinkertainen: jos nyt esimerkiksi akustisen
kitaran keskialue on vedetty tappiinsa, niin harvassa
konsolissa riittää säätövarat korjata, ja kun tyhjästä ei voi
luoda mitään, niin soundi jää väkisin aika oudoksi.
Kontrabasson ääni ”löytyy” yleensä tallan luota ja
riippuen musiikkityylistä. Läskibasson soittajat tuovat useasti
oman mikkinsä mukaaan ja/tai omaavat tarkan käsityksen,
miten mööpelistä irtoaa namein soundi. Se rokkabillyn
lätinäbasso syntyy soittokäden läpsyttelystä otelautaa vastaan,
eli sitä voi olla syytä poimia talteen omalla mikillä.
Kannattaa konsultoida soittajaa. Ja miettiä, onko ehdotettu
ratkaisu paras.
Tosin, jos se on tahallinen tehokeino, niin miksaaja ei puutu
siihen sitten pätkääkään. Tosin yhteistyössä artistin kanssa.
Viulut ja kanteleet voi yrittää napata talteen ripustamalla
mikrofonin soittimen yläpuolelle ja hakemalla parasta
paikkaa. Jousisoittimissa pitää muistaa jousen soitossa
vaatima tila ja soveltaa mm soittajan liikehdinnän mukaan.
Soittimen sisäinen mikrofoni on aika helppo.
Jousi- ja perinnesoittimet ovat muuten sitten yllättävän
dynaamisia laitteita. Jouhikko esimerkiksi näyttää ja
kuulostaa hassulta, mutta osaavan soittajan käskemänä ääntä
riittää yllättävän paljon. Ei ole liioittelua laittaa kompuraa
jarruttelemaan pahimpia signaalihuippuja. Tällä osastolla
forte on todellakin forte ja rakenteesta johtuen ääni voi
kestäää todella pitkään.
Jos on, laitetaan DI-boxi väliin, istrumenttipiuhalla
soittimesta ja mikkikaapelilla järjestelmään. Kitaran
tallamikki, ns passiivisysteemi, eli soittimessa ei ole paristolle
paikkaa, vaatii oikeastaan aina aktiivisen DI-boxin väliin.
Ilmankin pärjää, mutta saatta ajoutua punomaan gainia
melkoisesti, mistä voi tulla ongelmia.
Akustisissa soittimissa on oma suonsa siinä, että soittimen
oma rakenne pyrkii värähtelemään myös ympäristön äänien
kanssa, eli käsittelyäänet ja saliäänet, myös monitorit, kuluvat
helposti kopan kautta mikrofonin ja siitä settiin päin ja
Useat aktiivielektroniikalla olevat soittimet tuottavat niin
”kuumaa” signaalia, että väliin on pakko tuikata DI-boxi, tai
niissä on oma sisäinen DI-box, että ilmankin selviää.
67
kiertoriski kasvaa vauhdilla. Etenkin jos gaini on vedetty
vähän liian ylös.
Pitää miettiä, kannattaako joka pannu ja kolistin oikeasti
mikittää. Vai selvitäänkö vaikka kolmella pyydyksellä.
Monissa sisäisellä mikrofonilla toteutetulla soittimella on
myös vaiheenkääntönappi, ”phase”. Sitä kannattaa kokeilla,
jos soitin on koko ajan uhallaan kiertämisen rajoilla.
Bassorumpu . . Tässä on sitten koulukuntaeroja ihan
tunteella. Vaikka muutama vaihtoehto:
Ja aina kannattaa kysyä soittajalta itseltään, miten on tehty
aikaisemmin, jossain muualla. Saatat saada esimerkiksi
kanteleensoittajalta pienen pallomikin ja sinitarrapalan ja
ohjeet, mistä soitin kuulostaa parhaalta.
Ihan ensiksi: jos rummut eivät soi hyvin, niistä ei saa ulos
hyvää ääntä. Eli umpeenteipatut ja lerpottavat kalvot ja
patjavaimennettu basari eivät oikein lupaa hyvää
lähtökohtaa.
Tai sitten soittimen valmistaja on tehnyt homman helpoksi
asentamalla soittimeen valmiiksi oman ratkaisunsa.
Osaava rumpali virittää settinsä. Rummut ovat siis viritettävä
soitin. Ja ne voi virittää äänin, eli sävellajiin. Jos rumpali
virittää settiään, anna hänen tehdä se rauhassa. On hieman
kitaran viritystä hitaampi prosessi. Hyvin viritetty setti soi liki
itsestään hyvin. Sen kanssa jää lähinnä valita sopiva
mikrofoni ja sille paikka. Kunhan katsoo, ettievät ständit ja
mikit & kaapelit ole soittajan soiton esteenä.
Edestä, sisältä, takaa..
Esimerkkinä voisi vaikka mainita Koistinen Kanteleet:
http://www.koistinenkantele.com
kansanmusiikki-ihmisten kanssa puuhaaminen on muuten sitten todella jännää puuhaa
Joskus tämä akustisen kitaran/soittimen kierto-ongelma oli
ratkaistu tunkemalla akustiseen kitaraan lasten puhallettava
rantalelu, jonka täyttöastetta säätämällä haettiin sointiin
kompromissia. Ongelma vain, että se samalla ”tappaa”
akustisen soittimen perusidean, eli akustisen värähtelyn.
Eli kun päästään mikittämään basaria, niin perusohje: mitä
lähempänä vasaraa, sitä enemmän äänessä on napsahdusta.
Periaattessa siihen voi mennä joko rummun etupuolelta, tai
vasaran puolelta, ”takaa”. Muistat vaan, että takaa otettaessa
myös kaikki setin hälyäänet, mm pedaalin kitinä kuuluvat
mikkiin. Oikein hyvin.
Rummut ym perkussiot
Nämä ovat niitä yleisimpiä kiusankappaleita, joiden kanssa
joutuu välillä painimaan oikeasti paljon.
Viisaalla Äänihenkilöllä onkin mm tämän takia mukana
pikkupullo aseöljyä tai muuta ohutta öljyä, jolla
ylimääräisistä äänistä pääsee eroon.
Rumpusetti vaatii useasti eniten työtä, sillä siinä on myös
eniten ääntätuottavia osasia. Ja sitä ääntä piisaa.
Rummun sisältä mikittäessä kalvon läheltä saa myös vasaran
läsähdyksen mukaan. Mikrofonin suuntakuvio osoittamaan
68
sivusta kohti kosketuskohtaa. Jos laittaa mikrofonin juuri
osumakohdalle, saa mukaan myös kalvon puskeman ilman.
Eli pyydykseen tarttuu soittimen äänen lisäksi myös
ohivirtaavan ilman puuskutus ja basarin sisällä se seikkailee
edes takas. Kuulostaa lähinnä hälyääneltä. Studiokikkana
kylläkin ihan kokeilemisen arvoinen. Hyvä alkukohta on noin
15cm kalvosta, hieman iskukohdan vierestä.
Jos HiHat kuuluu liikaa virvelikanavassa liikaa, käännä
mikki niin, että sen perä osoittaa hälylähdettä kohden. Saat
hieman melua kuriin. Täysin vuotoäänistä ei oikein koskaan
pääse eroon, mutta jonkun verran. Hihattia mikittäessä pitää
miettiä, miten paljon muut komponentit kuuluvat, saavat
kuulua sen kanavasta.
Lautaset ja Tomit sitten..
Ulkopuolelta voi mikrofonin suunnata sivusta kohti kavon
aukkoa. Jos ei ole kalvoa/aukkoa, pitää improvisoida.
Molemmat mukavia kavereita. Vaan ääntä piisaa. Ja ihan
kiitettävissä määrin. Välilä jopa ihan liikaa.
Basarin mikin pitää sitten kestää melkoisia äänenpaineita.
Yleisimmin basarimikki on juuri siksi perunanuijamainen
dynaaminen häkkyrä, joka kestää kuritusta. Tosin
kondensaattorimalleja on myös paljon, mutta dynaamiset
ovat edullisia ja yleisiä.
Rumpusetin mikitys
Perusasetelma kolmella mikillä: Basari, virveli, overi
Eli yksi bassorumpu saa oman mikin, virvelin/hihatin luo
tuodaan omansa, riippuen tarpeista ratkaistaan suunnalla ja
etäisyydellä itse soundi.
Virveli
Eli säädetään virveilin ja hihatin keskinäinen suhde
mikrofonin paikalla ja asennolla & etäisyydellä. Ja overi, eli
overhead, ei mikrofoni rumpalin yläpuolelle, poimimaan
lautaset ja tomit.
Tästä rummusta tulee sitten kanssa ääntä ja soundia ihan
kiitettävästi. Jos kompressoi liikaa, on lopputulos kuin
ruoskanisku. Rumpu ei enää soi vaan sen ääni läjähtää
kuuluville. Sitä ei välttämättä havaitse akutisessa tilassa kuin
käyttämällä kuulokkeita apuna.
Ja Viisas Äänihenkilö kaivaa viimeistään nyt mittanauhan, tai
-narun esiin ja säätää overin paikkaa niin, että se on yhtä
kaukana virvelistä ja lattiatomista. Ylöspäin voidaan mennä
niin kauan, että lautassoundi on hyvä ja syvyyssuunnassa
vaikutetaan tomien kuulumisen määrään. Taaskin
mikrofonien suuntakuviot kannattaa tuntea.
Mikrofoni suunnataan lähimikityksessä kohden kalvon
keskikohtaa, rummun rungon ulkopuolelta, niin rumpalin
ohilyönnit eivät satu siihen. Siitä sitten säädetään halutun
soundin ehdoilla ees taas. Jos virveliin laittetaan omaa
kaikuaan, niin sitten hälyistä pitää päästä mahdollisimman
hyvin eroon. Gate ja kompura kunniaan, mutta loivasti.
Liioittelu kuulostaa todella pahalta.
69
Että tuska olisi optimaalinen, myydään erilaisia
rumpumikkisettejä, joihin laitevalmistaja on koonnut
mieleisensä tuotteet, yleensä kompaktissa salkussa.
on erittäin tärkeää, sillä useasti perussoundeja ja niiden
balansseja joudutaan säätämään kohtuu roimasti. Ja vielä
enemmän, jos rumpusoundeja on katseltu ja kuunneltu
kuulokkeet päässä treenikämpässä. Eri tila, eri akustiikka, eri
vehkeet ja saatetaan joutua säätämään melkoisen roimasti.
Käytäntö on opettanut, että kannattaa itse koota oma
”settinsä”. Sillä valmis sarja on aina kompromissi, eikä
välttämättä sovellu käytettävälle setille ja musiikkityylille. Ja
voi tulla halvemmaksi
Vähän paremman luokan (=kalleimmissa) laitteissa jokaisen
pädin signaalin saa tarvittaessa erilleen omille kanavilleen.
Silloin edetään kuin olisi akustiset rummut, tosin ilman
kierto- ja akustiikkaongelmia.
Tosin sitten todellisuudessa harvemmin saa lainaan läjää
erilaisia mikkejä, joilla voisi kokeilla kunnolla.
Cajon
Basarimikki on muuten aika nami, jos laittaa altot laulamaan
siihen. Tai puhallinsektiolle.
”Rytmilaatikko”. Sekoitus virveliä ja basaria ym perkussiota.
Yksi mikki menee poimimaan soittokäden läpsettä etulevyyn,
sillä lootan sisällä on yleensä virvelimatto sisäpuolella ja
toinen refleksiaukkoon, kuten basaria mikittäessä. Jopa sisään
asti ja syvälle. Sen verran voi kääntää mikrofonia sivuun, että
saa napakimman potkun kiinni. Tai yksi konkkamikki
overiksi. Tilanne ja tila ratkaisee. Taaskin. Ja kokemus
opettaa.
Kaikki pannut mikkeihin ja menoksi- versiossa sitten joka
pannulle ja kannulle laitetaan oma mikrofoni ja lautaset
napataan omalla + overiasetelmalla ja niiden yhdistemillä.
Siinä vaan kun laskee kamppeitaan ja kuluja, niin
perussettiin uppoaa mikkejä aika monta, eli riittävätkö
kanavat ja mikrofonit? Ja onko aikaa ja etenkin: järkeä? Ja
entäs jos rumpalila on iso tuplasetti, eli patoja on enmmän
kuin ostoskanavalla.
Piano ja muut kosketinsoittimet
Näistä ei voi oikein antaa kaikenkattavaa ehdotusta, sillä
näitä on sen verran monelaisia. Lisäksi nykyisin tehdään
epäilyttävästi akustista soitinta muistuttavia, mutta kokonaan
sähköisiä soittimia.
Soundipolitiikkakysymys. Ja monesti myös budjettikysymys.
Vaikka miten käyttää halpoja komponentteja, niin kun niitä
on monta, niin tulee äkkiä kalliiksi.
Sähkörummut
Ensin pitää ratkaista, avataanko pianon/flyygelin
kantta/puretaanko runkoa enemmän, eli miltä ratkaisu
kuulostaa livenä ja sitten päättää, mitä tehdään teknologialla.
Jänniä vehkeitä. Useasti niistä saa kaksi kanavaa tiskiin ja
sitten eletään laitevalmistajan soundimaailman kanssa. Tässä
kohdin keskusteluyhteys perkussio- ja miksausosastojen välillä
70
Flyygeleissä riittää yleensä ääntä tilaan kiitettävästi, eli
lähtötilana kansi yhden pykälän verran auki ja mikrofoni
kuuntelemaan diskanttikieliä. Jos kuulostaa liian heleältä,
siirrä mikrofonia bassopäät kohden, tai siirrä se lattialle ja
mikitä soitin alapuolelta. Silloin voidaan kansi tarvittaessa
sulkea. Joskus on perustelua mikittää flygeliä sisäpuolelta
siten, että saadaan vasarakoneiston ekstraääniä kiinni. Mutta
vain, jos on soundillinen ratkaisu.
Sekin näissä koesketinsoittimissa, on, että äänentoistollisesti
niistä tuleva ääni pitäsi olla mahdollisimman kuivaa, eli
efektit napsittuna pois päältä. Kaiut ja muut phaserit ovat
ongelmallisia useissa tilanteissa. Kuulostavat varmaan
melkoisen nameilta kuulokkeilla/laitteen omista
kajarista/kotona, mutta livenä isossa setissä lopputulos voi
ola melkoisen sotkuista puuroa. Soittaja ei vältämättä osaa
ajatella, että etäämpänä soundiin vaikuttaa myös tilan oma
akustiikka.
Sähköisessä versiossa voi olla integroidut kaiuttimet, jolloin
hommaa voi lähestyä kuin kyseessä olis vahvistin.
Puhaltimet
Ja että homma olis vielä mielenkiintoisempi, voi joihinkin
soittimiin tuikata piuhan kiinni ja se ei hiljennä laitteen omia
kaiuttimia, tai sitten hiljentää. Joskus tuli vastaan sähköpiano,
jonka vahvistimen ja kaiuttimen väliseen johtoon sai
tuikattua DI-boksin ja siitä signaali settiin. Lava- ja
soittajamonitorointi tapahtui soittimen omilla ämyreillä.
Kompa: mistä kohdin soitinta (poikki)huilun ääni tulee?
Mikittämällä ei olisi saatu yhtä ”kuivaa” soundia.
Eli puhallettavat soittimet, lehdelliset, mikitetään, kun
pelataan varman päälle, noin torven päästä. Säädetään
mikin paikkaa suhteessa soittimeen, kunnes haluttu balanssi
löytyy.
Tässä on helppo muistisääntö, että jos laitteessa on lehti, ääni
tulee yleensä torvesta. Poikkeuksena vasket, joissa lehtenä
toimii soittajan suu. Tosin ääni purkatuu niistäkin torven
päästä ulos. Muussa tapauksessa ääni tulee ulos puhaltajan
päästä instrumenttia.
Ja sitten tulevat ne, mistä ei meinaa millään löytyä reittiä
ulkomaailmaan. Plään bee on laittaa mikrofoni laitteen
kaiuttimeen. Tai käyttää kuulokelähtöä DI-boxin
syöttämiseen. Tosin siloin laitteen omat kaiuttimet hiljenevät,
eli tarvitaan se monitorointi.
Kun hifistellään viedään huilistille pyydystintä soittimen
yläpäähän. Sen verran pitää laittaa sivun, etteivät puhallus ja
henkäilyt kuulu ja mikrofoni tule soittajan eteen. Ja se toinen
mikrofoni poimimaan läppäkoneiston ääniä. Niitä
miksaamalla saa kivaa lisänapsetta soundiin. Se pitää
muistaa, että kakkosmikki pitää jättää aika hiljaiselle. Ja totta kai se oudoin ja hankalin laite tulee vastaan noin
kaksi minuutita ennen keikan alkua ja täysin mykkänä. Ja
kaikki tarvittavat adapterit ja erikoisemmat piuhat ovat
kotona/unohtuivat edelliseen paikkaan/lainaaja ei ole
palauttanut niitä.
71
Tai tehdään steropari, X-Y, soittajan eteen symmetrisesti.
Stereoparia levitetään panoroinnilla sen verran, että kuuluu,
miten soittaja liikkuu soittaessan, mutta ei edetä ääripäihinsä,
sillä harvemmassa ovat huilut, jotka ovat koko setin pituisia.
Muuten tarjoillaan pyydyksiä torvien päihin.
Ja taas soundimaailma määrää. Joskus voi olla perusteltua
napata talteen myös ihan isosti soittimen koneiston ääniä.
Esimerkiksi efektimielessä. Ja reippaasti kaiutettuna.
72
11
Soundcheck, eli porukka
lauteille
Laitteet on kytketty ja tasot säädetty, on vuorossa tehdä
soundcheck, eli säätää mikit ja linjat esiintyjille ja tilannetta
vastaavaksi.
SOUNDECHEKKAUS
Kuuletko, mitä lavalla tapahtuu?
❖ Kuulluuko lavalle?
❖ Kuuleeko lava?
❖ Ymmärrättekö toisianne?
❖
Tähän ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aina tulee
jokun jännä lisäjuttu kiusaksi. Ja yleensä juuri hektistä hetkeä
ennen kuin viimeinen hetkinen ehtiä kaupoille lipuu ohitse, tai
kipaista treenikseltä lainakamaa lavalle. Sillä keikka alkaa kaksi
minuuttia sitten.
Ennen varsinaista soundchekkausta on tehtävä "linetsekki", eli
että signaali oikeasti kulkee lavalta mikserille ja siitä edemmäs.
Se on se kuuluisa yks-kaks- vaihe. Samalla varmistuu, että
systeemi on kytketty oikein. Näin harvemmin on, jos laitteet
ovat useamman käytäjän sormien takana.
Edes omiin kytkemisiinsä ei voi aina luottaa. Kiire ja väsymys
kun tuppaavat tuottamaan ongelmia. Ja se ikuisuuskysymys,
onko se kaukokaapelin kulunut liitin numeroitu katsottavaksi
mikserin takaa, vaiko päältä, eli onko se kutonen, vaiko ysi?
"09", vaiko "60"
73
Mitä pitää kytkeä ja mihin ja miten? Toimivatko ne vehkeet
ja ovatko johdot ehjät (ja edes mukana)
Nykyisin meillä on netit ja kännykät, liki koko ajan, niin
esiintyjäraiderien kurkkaus/soitto artistille ei ole ihan
mahdotonta. Tosin aivan kaikki esiintyjät eivät käytä
raidereita. Saatikka vastaa tuntemattomien
puheluihin/sähkäposteihin, eli …
Tuoko esiintyjä itse mukanaan lisälaitteen xyz, jonka
liittäminen esimerkiksi mikrofonilinjaan on ehdoton juttu?
Tämä tuo hommaan oman jännähetkensä ”iäänjhenkilöille”.
Siksipä aina tointaa varautua ylimääräisillä kaapeleilla,
mikeillä & ständeillä ja adaptereilla.
Sooloartisti tuli aikoinaan keikalle
kitaran ja oman esivahvistimen kanssa.
Saatko esimerkiksi kitarapedaalin laulumikkilinjaan kiinni,
jos artisti näin haluaa? Ennakkotyöt palkitsevat aina tässä
kohdin kaksinverroin, sillä yllätykset harvemmin ovat kivoja.
Ja artistikin tykkää, kun häntä konsultoidaan etukäteen.
Rauhassa.
Soundchek oli ao palikan liittäminen
settiin, 2 kanavaa, tasojen tsekkaus, eq
nollaan ja homma tehty.
Mikkivalinnat linjaan
Tarpeitten mukaan, oma kokemus/esiintyjän toive
Jopa mikrofoni oli "sopiva mun suulle".
Dynaaminen vs kondensaattori Lähimikitys, vaiko
overhead/otetaanko sittenkin linjaan
Jopa näyttikin siltä. Mitä halutaan, voi saada?
Monitorit käyttöön
Äänihenkilöstö sai luvan ainoastaan
nostaa/laskea tasoja, hieman, "jos siltä
välttämättä tuntuu"
Kuulevatko esiintyjät itsensä? Mitä pitää muuttaa?
Vuorovaikutus - kuuleeko esiintyjä äänihenkilön?
Ymmärrys ja kommunikointi
Viittomalla/huutamalla/vieressä keskustelemalla?
Tämä pitäisi olla tiedossa etukäteen, eli kotiläksyt!
74
että seuraavaan portaaseen saadaan toimitettua laadukasta
syötettä.
Ja aloitetaan Soundchek
Eli kun sen laulajan saa sinne mikrofonin taakse, pyytää
laulamaan, jos ei ota sujuakseen, pyytää soittajia soittamaan,
vaikka vain kitaristia, tueksi.
Ihan aluksi lavalle pitää tulla selväksi, mitä/ketä ja miten
tsekataan
Nopeat askeleet
soundchekkiin
Useasti vuoroaan odottelevat soittajat hiplailevat soittimiaan,
laulajat juttelevat. Ihmiset haahuilevat pitkin lavaa, eli tilanne
on vähintäänkin kaoottinen
Tutun esiintyjäryhmän kanssa voi mennä, tutussa paikassa,
isolla riskillä, ilman suurempia tsekkauksia, mutta mielummin
ei.
Gain kohdilleen, eli mikseristä säädetään kanavan tulotasoja
maksimitasoille, ettei signaali ei säröydy kovimmissa kohdin.
Digikonsolissa pysyy turvallisen vihreänä. Keltainen huono,
punainen surkea.
Erilaisia tapoja on monia, mutta tässä vaiheessa tavoite on
saada kaikki sisääntuleva signaali sopivalle tasolle, eli
mikserin tulotasot säädettyä mahdollisimman "kuumaksi",
Avataan linjaa ja kuunnellaan, säädetään eq:lla, haetaan
soivaa säätöä
Linjat pienemmälle, monitorilinjaa auki - kuuluuko lavalle
liikaa/liian vähän/ei ollenkaan? Kuulsotaako monitorisoundi
hyvältä. Voiko sile tehdä jotain?
Linjaa uudestaan auki, säädetään tarvittaessa gainia ja eq:ta
Ja niin edelleen. On sitten yksilökohtaista, mistä instrumentista aloittaa ja
minkä ottaa seuraavaksi. Oma linja on ottaa aluksi laulu ja
sen jälkeen säestävät ja kun kaikki muu on tehty, kurkataan
soloja vetävät. Tosin joskus on esiintyjiä, joiden kanssa
otetaan ensin bändi ja vasta sitten laulajat.
75
Monesti helpompi on tehdä ensin, tutulla porukalla,
monitorit kuntoon, että kuulevat esiintyjät ensin ittensä ja
vasta sitten avata päälinjoja saliin päin. Valitettavan monesti
aika ei riitä/porukka ei ole riittävän tuttua, eli ensin tehdään
kiireisin, eli salimiksaus ja sitten vasta monnarit, niin hyvin,
kuin/jos ehditään.Itse pyrin tekemään tätä oudomman
esiintyjän kanssa rinnakain, eli jo linetsekkausvaiheessa on
monitoreihin laitettu eräänlainen ”oletusasetus” päälle. Siinä kohdin alkaa ralli likusäätimien ja eq:n kanssa. Nyt
itseasiassa on
soundcehkin
vaikein vaihe:
homman
saaminen
sellaiseen
balanssiin, että
yksi
äänielementti
ei hallitse yli
toisen, paitsi solokohdissa ja niissäkin hillitysti.
Jos on oikein pakko, kytken monitorit faderin suhteen postiin,
eli salimikasaus vaikuttaa suoraa lavaan. Monitorilinjojen
voimakkuuksilla sitten lisätään, tai vähennetään
kokonaisvoimakkuutta, ei enää suhteita. Prefaderissa kukin
signaalilähde säädetään erikseen.
Kun tämä kohta on ohitettu, on aika kävellä pitkin salia,
käydä säätämässä lavan päässä mikrofoneja tmv ja koko ajan
kuunnella, miltä salissa kuulostaa. Mikserin kohdalle kuuluu,
mitä kuuluu, mutta mitä yleisö kuulee, onkin toinen juttu. Jos
salin takaosassa on miksaajalle unelmatilanne ja -soundi, niin
eturiviläisillä voi parhaillaan kuoriutua nahat korvanlehdistä.
Menettelytapakysymys
Sinällään kiinnostava huomio, että useasti soittaja saattaa
kääntyä selin salin ja soittaa siitä huolimatta toisten
soundchekin aikana, vahvimensa lävitse normivolyymeillä,
vaikka tämä on erikseen kielletty, ettei sotkisi prosessia.
Ja koska keikan maksaja/maksajan äiti tuppaa istumaan sinä
eturivien tuntumassa, niin kannattaa himpata pikkuisen. Ei
ole todellakaan liioittelua kuulostella eturivien/kaiuttimien
tienoilla sopivaa, eli riittävän sivistynyttä äänenpainetta ja
sitten kävellä mikserille, missä mittaa desibelimittarilla
senhetkisen äänenpaineen ja pitää siitä kinni. Maksimitasona.
Unohtamatta, että salissa voi hyvinkin ola takaosassa paljon
ihmisiä, jotka myös haluavat kuulla hyvin, eli Viisas
Äänihenkilö juoksee tässä vaiheessa ihan kiitettävissä määrin.
Useasti myös löytyy tälläisiä laulajia. Tässä kohdin Viisas
Äänihenkilö yrittää pitää hermot kurissa ja ohjeistaa
esiintyjiä. Kohteliaasti.
Monesti hommassa tule eteen ns kaaosvaihe, jossa
yhteissoitto ja -laulu kuulostaa aivan riipivän karmealta.
76
Ja muista auttaa lavatilannetta, mm monitoreja säätelemällä,
ees taas. Tämä syö hermoja. Jos et joskus jaksa, niin sano se
toisille ajoissa ja ääneen, että ymmärretään, ettet välttämättä
ole nyt Herra Aurinkoinen. Keikka on kuitenkin tehtävä.
Ensin. Sille ei vaan voi mitään, että aina ei vaan suju.
Miltä soundchekattu kataus
kuulostaa?
Jossain kohdin salia saattaa kuulua, miten ääni yhenäkkiä
vain katoaa jonnekin ja siitä muutaman askeleen päässä
kuuluu taas hyvin. Kyseessä on vaihevirhepeikon luola, eli
jostain heijastelee ääniaaltoja, jotka vastakkaisvaiheisina
kumoavat toisiaan. Jos on mahdollista, tämä korjaantuu
useasti pienellä kaiuttimen käännöllä, tai suuremmassa
tapauksessaa kaiuttimia pitää siirtää.
Sen pitäisi kuulostaa tasapainoiselta, eli yksittäiset elementit
eivät pistä korvaan/katoa muiden alle
Tämä on sitä yleisempää, mitä epäsäännöllisempi tila on,
esim pylväiden, tai parvien vuoksi. Vanhat kivikirkot ne vasta
ovatkin haasteellisia. Kaiutinpatterin siirto senttiluokassa, tai
lievä kääntäminen muuttaa tilannetta yllättävän paljon.
Bändissä on soittimia: Niiden ei tarvitse kuulua yhtä
lujalla. Itse asiassa ne eivät saa kuulua yhtä lujalla. Näin on
mm oikean orkesterin kanssa, jossa kapellimestari ”miksaa”
setin pystyyn livenä ohjaamalla soittajia liikkeillään ym
ohjeilla äänenvoimakkuuksien ja -sävyjen kanssa. Hyvä
kapellimestari saa keskinkertaisesta orkesterista irti paljon,
huono pilaa helposti mestariluokan huippuorkesterin.
On eri asia tehdä solokonserttia säestyksettä esiintyvälle
yksinlaulajalle, kuin bändille.
Taustalaulajien pitää kuulostaa kuorolta, solistin solistilta,
mutta silti pelata yhteen toistensa kanssa.
Joskus on vain siltikin tehtävä kompromisseja ja kylmästi
hyväksyttävä, että enempään säätämiseen ei ole
mahdollisuuksia, ajan, tai järjestelmän toteutuksen vuoksi ja
on mentävä sillä, mitä saa aikaan. Samalla voi toivoa, että
yleisö sotkee ongelmakohdan akustiikkaa sen verran, että
ongelma poistuu.
Se on ihan sama miksaajan kanssa. Tai kuoronjohtajan.
Kukaan ei oikein ole immuuni.
Itselle tyylillisesti hankalin on, edelleen, ylistysmusiikki.
Jostain syystä sen soundimaailma ja oma maku eivät vaan ota
kohdatakseen. Onneksi Simojoen Pekka uskalsi taannoin
”Ylistys-” levyllään murtaa ”tabun ”ja tehdä suomalaiselta
kuulostavaa ylistysmusiikkia.
Tämän vuoksi Viisas Äänihenkilö kuuntelee erilaista
musiikkia. Ei niinkään koko ajan ja kaikkialla, vaan
77
kuuntelemalla, miltä se on saatu kuulostamaan ja päättelee,
miten lopputulokseen on päästy. Kannattaa astua oman
mukavuusalueen ulkopuolelle ja ainakin yritää oppia, miltä
jokin itselle outo musiikkityyli kuulostaa. Eli tilanteen
mukaan osata ymmärtää, miten, nyt esimerkiksi vaikkapa,
perinteisen romaniartistin tempaisu, tai rokkikukon kiekaisu
eroavat toisistaan. Jo mikrofonitekniikan ja efektien osalta. Ja
kun edessä on oudompi esiintyjä; kuuklaus auttaa, jos ei
kehtaa soittaa.
78
Luku 6
REALITY
CHECK
Äänityö on raskasta työtä, sillä siinä pitää välillä venyä
isäksi ja äidiksi ja välillä olla orjapiiskuri ja silti kaikkien
kaveri.
O S I O 12
Miksaamaan
Ja itse miksaaminen tapahtuu
näin
AJATUKSIA
Miksaminen on onnistunutta, kun kukaan ei huomaa
sitä
❖ Miksaaja tukee esiintyjää/puhujaa omilla
ratkaisuillaan
❖ Liioittelu konsolin takana kuuluu kaikille kirjaimellisesti
❖ Miksaaja palvelee tilaisuudessa kuulijoita
❖ Kukaan ei koskaan ole täysinoppinut
❖ Kun tulee palauteta, kuuntele ja arvosta sitä.
❖
Olet kytkenyt ja testannut ja soundchekannut "kaiken" ja olisi
aika aloittaa itse keikka. Olet selvittänyt, missä ovat paikan
sähkötaulu ja vessat. Puhelin on äänettömällä/kiinni.
Järki käteen ja pienin liikkein, ellei nyt ole ihan karmiva
äkkitilanne käsissä. Ja sittenkin rauhallisesti edeten. Juosten ja
huutaen etenevä Viisas Äänihenkilö sekoittaa pakkaa
entisestään.
Mahdottomat asiat eivät valitettavasti kuulu valikoimiin, vaikeita
voidaan tehdä.
Ehkä hereillä pysyminen ja tarkkaavainen lavatilanteen ja
yleisön seuraaminen ovat tässä vaiheessa vaikeimpia hoidettavia,
sillä keikkatäpinä on ihan hirveä ja roudaustuuri rasittaa
tottumatonta.
80
Muistithan käydä vessassa ja juoda ennen keikkaa ja jotain
olisi pitänyt myös muistaa laittaa suuhun, että jaksaa
keskittyä?
toimia saamiensa ohjeiden mukaan. Pääesiintyjän/-puhujan mikki tipahtaa telineestään kesken
keiken ja hämmennys pysäyttää tilaisuuden. Viisas Äänihenkilö
askeltaa reippain ja määrätietoisin askelein korjaamaan
tilanteen. ❖
Jos olet tehnyt kaikki edeltävät valmistelut mahdollisimman
hyvin, et voi enää paljon enempään kyetä.
Ihan heti ei tule mieleen yhtään ilman
ongelmia mennyttä keikkaa.
Katsekontakti, ystävällinen, hämmentyneeseen lavallaolijaan,
ettei tämä yllättävässä tilanteessa juokse karkuun, korjaa
tilanteen, varmistaa, kysymällä, että homma on bueno ja poistuu
takaisin paikalleen. Aina klikkaa jokin ja siinä kohdassa punnitaan
äänihenkilöitä. Viisas osaa keksiä ratkaisun ongelmaan.
Tyylipisteistä välittämättä. Ja Siperia opettaa keksimään
ratkaisuja.
Kaiuttimesta nousee söpö savukiehkura ja iloisesti loimottava
liekki näkyy refleksiaukoista Viisas Äänihenkilö osaa,
mahdollisuuksien mukaan, laittaa tukevat rukkaset, ne
rupikintaat/siniset roudaussormikkaat eivät muuten ole sellaiset,
käsiinsä ja siirtää käryävän kojeen pois, mielellään ulos asti ja
tilanteen mukaan antaa joko sen palaa, tai tupsauttaa siihen
sammuttimellisen. ❖
Kesken pääesiintyjän vedon,monitoriketjusta kuuluu viiltävä
ujellus, joka peittää alleen ryminän 1-0. Jotain hajosi. Mikseri?
kaapelit? monitorimikseri/-vahvistin??? ❖
Tässä kohdassa on hyvä sen verran singahtaa, että saa
ujelluksen seis mahdollisimman nopeaan. Jos ollaan keikalla
ilman monitori-/lavamiehiä ongelmanratkaisu tapahtuu
kiiruhtaessa mikseriltä monnarivahvistimille, eli mitä
sammutetaan, että pääsee häiriöstä eroon. Todennäköisimmin
setti vedetään loppuun ilman toimivaa monitorisysteemiä.
Mikserin takana pienet liikkeet tekevät
eniten.
Mielummin käryävä laite ensin pihalle asti ja jälkitoimet sitten. Jauhesamuttimen laukaisu sisätiloissa tuottaa melkoisen
sietämättömän tilanteen kaikille, eli ihan ei ensimmäinen
vaihtoehto. Eihän? Jos epäilyttää, niin aina voi soittaa 112 ja
Isosti heilumalla ja kauheasti hösäämällä saa aikaiseksi
yleensä pahempaa tuhoa. Erityisesti äkkinäiset
ongelmatilanteet, kuten yllättävä kierto, pitää hoitaa
81
nopeaati, mutta korjaustoimenpiteisiin ryhtyä vasta, kun
enemmän vahingon syntyminen on estetty.
Kevytlimsat ja kahvit kannattaa jättää sivun, sillä ne
tuppaavat juoksuttamaan vessassa. Ja juuri silloin, kun on
vähiten mahdollisuuksia poistua vessaan. Keinomakeutetut
tuotteet muutenkin huonoja, sillä isosti käyttäessä menee
massu sekaisin.
Tämä vuoksi miksaustiskin luona ei muuten syödä, eikä
etenkään juoda. Jos on pikkupakko napata jotain, suosittelen
astumaan muutaman askeleen edemmäs. Harmittaa
vähemmän kokikset sylissä, ja eväät lattialla, kuin mikserissä.
Pöksyt toimivat kastuneina tai ketsupissa , mikserit
huonommin.
Tunne vehkeesi, ymmärrä niiden
rajoitukset ja keinot ja mukaudu niihin.
Ennenkaikkea seuraa yleisöä.
Jos ja kun soundchek on tehty hyvin ja lavatilanne on
entisellään, niin välttämättä hommassa ei tule edes hiki.
Todennäköisemmin tulee hiki ja kädet vilistävät konsolilla,
sillä homma ei vaan aina mene putkeen, josko koskaan. Ja
kiire on ainainen.
Mihin hyvällä miksauksella
pyritään?
Käytännön vinkki: Iso vissypullo ja namipussi ovat oikein
hyviä kavereita. Tosin ei sitten ihan aina itse keikalla, sillä se
sihahtelu ja rapistelu ei sovi ihan joka paikkaan, mutta
keikkaa ennen /roudauksen päätteeksi. Vissyä saa muuten
kulua ihan kiitettävästi, sillä hommassa tulee hakematta hiki
ja keskittyminen tuppaa kuivattamaan.
Paitsi tuomaan esitys kuuluville, myös tasapainoiseen
kokemukseen esityksestä/puheesta/tilaiusuudesta.
Jatkuvasti kierron rajoilla roikkuvat laitteet ärsyttävät.
Suunnattomasti
Viisas Äänihenkilö muuten valitsee sitten naposteltavaksi
niitä sortimentteja, mitkä eivät kovin kelpaa muulle
porukalle.
Maksullisessa tilaisuudessa yleisö maksaa myös äänimiehen
palkan, eli tee työsi niin hyvin, että kehtaat ottaa palkkasi
hyvillä mielin vastaan. Tai kasvata niin paksu nahka, että
mikään ei tunnu pahalta.
Tulee halvemmaksi. Jos bändissä on diabeetikko, voit kysellä
vinkkkejä parahaiten verensokeria tasapainoittavista
syötävistä. Älä kuitenkaan napsi hänen eväitään. Ei ole kivaa
etsiä kiiruulla korvaavia eväitä.
Ilmaistilaisuudessa ihmiset ovat siellä vapaaehtoisesti.
Tahdotko että tulevat vielä uudestaan, kun näkevät, kuka on
82
konsolin takana tänään? Tai että vaksi, joka joutuu
kuuntelemaan liki kaikki tilaisuudet pakosta(!), huokaa
tyytyväisenä, kun näkee naamasi?
Ihan ääripäitä kannattaa todellakin välttää, ellei haluta
erikseeen saada aikaiseksi äärimmäisiä kokemuksia. Jälleen
kerran esiintyjien konsultointi ja osana projektia toimiminen
ovat kullan arvoisia.
Päätavoite on olla räjäyttämättä yleisön korvia
äänenpaineilla, samalla suojelet omiasi.
Miten laulu kuulostaa tulevan? Kuin yksi yhteinen ääni, vai
kiilaako joku ohi muista. Erityisesti voimakkuutensa puolesta.
Selkeys äänessä. Säädä pienemmälle liian hallitsevia
elementtejä. Liukuja/gaineja/eq:ta apuna käyttäen. Tunne
eri instrumenttien äänellisiä ominaisuuksia, jolloin osaat
rajoittaa jos joku puskee liikaa päälle. Siinä auttaa kokemus
ja jatkuva opiskelu, mm aikaisemmin eq-osiossa mainittu
interaktiivinen taajuuskartta
Jytisyttääkö basso, kiliseekö rumpupellit ihan liikaa? Olisiko
sittenkin syytä säätää sävyjä vähän inhimillisempään
suuntaan? Tarvitseeko sen kaiun olla noin lujalla?
Oppimiskäyrä pystyssä
Edelleenkään hyvä ja selkeä kuuluminen ei ole lujaa
kuulumista. Se db-mitari omien korvien ja arvostelun tukena
on kova juttu.
Tätä on vaikea loppujaan opettaa, sillä tähän taiteeseen oppii
vain ajan kanssa. Ja tekemällä. Kirjoista ja netistä &
juttelemalla kollegoiden kanssa + seuraamalla näiden
työskentelyä, saa vinkkejä, kuten tästäkin opuksesta, mutta
vain tekemällä oppii. Kyse on siis oppimansa soveltamisesta
käyttöön. Luovasti.
Mieti, miltä äänikuva näyttää, eli miten mikseristä voisi
säätää panorointia? Missä kohdin lavaa ovat eri
instrumentit/esiintyjät.
Pienellä panoroinnilla, eli säätämällä kotistereoista tutummin
balanssia, saa aikaiseksi yllättävän paljon selkeäämmän
äänikuvan kun ääni kuuluu tulevan siitä suunnasta, missä se
silmien mukaan on.
Kuinka kauan siihen menee, riippuu sitten ao henkilön
lahjakkuudesta asiaan. Jotkut eivät vaan opi, koskaan.
Eli jos jätetään päälaulajat(t) keskelle ja levitellään soittimia
ja muita laulajia hitusen pitkin äänikuvaa? Ei ääripäihin, sillä
jos solokitara on vain vasemassa kaiuttimessa, salin oikealla
puolen olevat eväit muuten kuule sitä kunnolla. Ja mistä
vetoa kitaristin ylpeä iskä istuu juuri sillä puolella ja on tullut
kuuntelemaan jälkikasvun ekaa keikkasoloa?
Itse olen harjoitellut vuodesta 1981 asti ja edelleen opin ja
oivallan, liki päivittäin, uutta. Ehkä se taaksejäänyt
keikkamäärä, antaa jonkinasteista varmuutta, mutta edelleen
keikan alkaessa: ”jänskättää ihan kauheesti”.
83
13
Keikka putkessa
Keikka piloille
Nopea lista, miten saat keikan/tilaisuuden/kiertueen piloille.
melko takuuvarmasti:
AJATUKSIA
”On paljon muusikoita, jotka osaa vain haukkua
miksaajia. On myös paljon muusikoita, jotka ymmärtävät
perusasiat akustiikasta ja äänentoistosta ja osaavat siksi
kunnioittaa miksaajien työtä. Sitä vois pohdiskella, miten vuorovaikutusta vois
parantaa niin pikana kuin pitkässä juoksussakin”
Jouko Kantola
• Ainakaan älä valmistaudu etukynteen tutustumalla uuden
esiintyjän taustoihin, netissähän ei ole hakukoneita, eikä
videoita ja yhteydenotot puhelimella, sähköpostilla &
tekstareilla ovat kielletyt
• Kamppeita/uutta paikkaa ei tarvitse tarkistaa etukäteen
• Eikä miettiä, mitä ehkä tarvitsee hankkia
lainaa/vuokralle/ostaa
• Aikataulut ovat luusereille, ihan sama, milloin saavut paikalle
• Puhelimeen ei tarvitse vastailla, etenkään tuntemattomiin
numeroihin
84
Vaati melkoista yrittämistä katsoa näiden ennakkoluulojen yli
ja ympäri.
• Marssi paikalle, kuin kenraali taisteluun; olet jo voittanut,
muut ovat luusereita
Eivät varmaan riitä yhden kerran muistelut, monestiko egot
ovat kolisseet ja tunteella, kun on haettu yhteistä näkemystä
ja onnistunutta lopputulosta. Kaikki osapuolet tuntuvat
tietävän toista paremmin, miten homma tehdään ja kukaan
ei kuuntele toistaan, saatikka jaa ajatuksiaan.
• Artisteja ei tarvitse kuunnella, kun asentaa mikkiä siihen
paikkaan, missä se on aina ollut
• Kaapelien paikat ja mikkien asettelut & muitten vehkeitten
paikat ovat pyhiä, niiden siirtelijälle pitää avautua aiheesta
isoilla kirjaimilla
Useasti on tullut ja varmaan tulee vielä monasti uudestaan,
mieleen, että miksi tästä ei puhuttu ajoissa ja vielä kun
asioihin oli mahdollista vaikuttaa?
• Kesken kaiken voi aina kilauttaa
kaverille/facebookata/twiitata keikasta/esiintyjästä
nappihuomioita, tai purkaa keikka-ahistusta edelleen
Erääseen projektiin lähtiessäni ilmoitin takarajan, jonka
jälkeeen muutokset tekniikapuolella eivät ole enää
mahdollisia ja pidin siitä kynsin hampain kiinni, vaikka se
sekoitti toisten tekemisiä.
• Yleinen ja ylimielinen yrmyily kaikkia kohtaan on erittäin
suositeltavaa
Ilman tätä jumitusta projekti olisi karannut käsistä ennen
aikojaan, kun joka palaveriin tuotiin uusia ideoita, jotka
pitää, ehdottomasti, toteuttaa, mutta eivät saa maksaa.
Mahdoton yhtälö.
Parempia keikkaputkia?
Ihan ensimmäiseksi kaikkien osapuolien pitää osata
ymmärtää oma ja toistensa rooli. Ne täydentävät toisiaan.
Jokunen aatos yhteistyön
pohjaksi
Valitettavasti vuosien aikana muodostuneet stereotypiat ovat
samalla isojen ennakkoasenteiden perusta. Kuten vaikka
basistivitsit.
Käsi sydämelle: kuinka monta muistit lennosta, mutta
montako kertaa olet kiittänyt basistia, tai edes rumpalia,
hyvin soitetusta setistä?
• Tekniikkatiimi on se osanen tilaisuutta, joka on hanskat
täynnä työtä paikan päällä.
85
Itse joudun edelleen liki jokaisen keikan yhteydessä takomaan
päätä henkiseen seinään näiden kanssa, sillä se ei vaan ota
pysyäkseen, omassa nupissa, se ehdottomasti tarvittava
nöyryys tilanteiden edessä.
• Esiintyjät/puhujat ovat tehneet oman osuutensa
valmistautumalla asiaan vuosien harjoituksella hankitulla
osaamisella.
• Tekniikasta vastaavat ovat työskennelleet ennen yleisöä ja
luvassa vielä tekemistä ovien sulkeuduttua.
Kaikkeen pitää varautua
• Molemmat tarvitsevat toisiaan.
• Ja täydentävät toisiaan.
Kun olet keikalla, ”kuuntele” myös yleisöä. Omiin korviin
timanttiselta kuulostava miksaus voi olla esiintyjille tai
yleisölle suorastaan karmiva kokemus.
• Esiintyjillä on yleensä käsitys, miten oma tontti tulee
hoidetuksi parhaiten.
Ja siellä yleisön joukossa voi istua Sinua huomattavasti
kokeneempi ja osaavampi tekijä, joka saattaa avautua
aiheesta. Ota vastaan, mitä tulee, suodata siitä esiin tiedon
kultahippuja ja varastoi loput.
• Äänihenkilöllä tuppaa olemaan oma käsityksensä, jolla
esiintyjän tonttia saadaan esille parhaiten.
• Ja etenkin miten oma tontti hoituu parhaiten - yhteistyössä
muitten toimijoitten kanssa
Yhteiselämä akselilla mikseri - lava ei nyt ihan aina onnistu ja
nykyaikana saat aika nopeasti palautteen myös epäsuorasti
somesta. Parhaimmillaan jo keikan aikana alkaa päätelaite
piipittämään viestien merkiksi. Mitä Sinä nakuttelet someen
keikan aikana?
• Viisaat Äänihenkilöt ja esiintyjät pystyvät vaihtamaan
ajatuksia, miten sen yhteisen projektin saisi hoidettua
viimeisen päälle nappiin.
Eräitä tilanteita varten kaikissa äänilaitteissa pitäisi olla iso
”the Sound”-nappi, jolla saa säädettyä hankalia tilanteita
loivemmaksi.
• Ja molemmat uskaltavat(!) tarvittaessa joustamaan omista
tonteistaan yhteisen edun hyväksi
Kun keskusteluyhteys on kerran saatu auki, sitä ei saa päästää
sulkeutumaan. Vaikka miten kiristäisi hermoa. Jos ei muuta,
niin se hyvää tarkoittavan basistin tyttökaverin poukkoilu
suputtamassa viestejään lavan ja mikserin välillä.
86
14
Miksaajan arkiviisu
ARKI ON KAURAPUUROA
Harvemmin äänihenkilö on keskiössä
❖ Äänihenkilö saa yleensä palautteen ensimmäisenä
❖ … ja kehut viimeisenä...
❖
...keikka alkaa vartin päästä, soundchek on
tehty, taustamusiikki soi ja kiiruhdat
vessaan, kun puhelin soi: ”.. Moi hei.. Me
ei nyt ihan ehitä siihen alkuun, koeta keksiä
jotain…”
Soundchekattu esiintyjäkattaus + muut säädöt on tehty, nyt ei
voi enää peruuttaa. Mahdolliset lunttilaput ovat järjestyksessä,
känny on kiinni, ainkin äänettömällä ja riittävän kaukana, ettei
aiheuta häiriöitä laitteisiin. Edes vahingossa.
Joka kerta hetki ennen keikkaa olen edelleen jännityksestä
kankeana ja suu kuivana. Kädet lipsahtavat sukkelaan ristiin,
pää painuu ja nopea rukous singahtaa liikkeelle. Sen jälkeen on
hyvä tehdä ristinmerkki, jättää huolet Mestarille, nostaa pää ja
siirtää kädet konsolille.
Nyt tehdään Suomen parasta keikkaa.
Vähempään ei toinna ryhtyä
87
Joskus miksausvalinnat tehdään tietoisesti ja sovitusti, joskus
lennossa. Viisas Äänihenkilö osaa seurata tilannetta ja
tarvittaessa improvisoida keinoillaan. Aina ei voi onnistua, eli
mokia tapahtuu aivan varmasti ja useasti. Mutta niistä voi
oppia. Ja Viisas Äänihenkilö myös oppii.
Siitä se lähtee.
Mitä miksaaminen on?
Ehkä tärkein läksy, jonka olen tässä vuosien kuluessa oppinut
on tehdä kotiläksyt etukäteen ja kunnolla.
Ainakaan se ei ole hohdokasta ja keveää puuhaa. Jos tahdot
loistaa kaikkien edessä, opettele esiintymään. Jos tahdot
loistaa salissa, häpeän punasta, jatka äänihenkilönä.
Kun keikkaa sovitaan kannattaa tehdä muistiinpanoja ja
kysellä. Ja surffata netti halki. Paikat ja tapahtumat &
esiintyjät/puhujat löytyvät yleensä kohtuu helposti. Jos ei
muuta, niin saa ainakin tuntumaa, mitä on tulossa.
Ihan pelkistetysti periaatteessa kyseessä on saada ääntä tilaan
niin, että esitys/puhe tmv esilleasetettu kuuluu yleisölle
mahdollisimman hyvin.
Mahdollisuuksien mukaan kannattaa käydä myös
tutustumassa oudompaan paikkaan ja selvittää, mitä kalustoa
siellä on käytössä, eli mitä pitää muistaa tuoda tullessaan.
Monessa paikassa on nimettyjä vastuuhenkilöitä, joita
kannattaa kysellä. Pelkkä lupaus ”meillä on siellä hyvät
vehkeet ja oikein isot ja kommeet kaiuttimet..” on oikeastaan
hyvä lupaus satavarmasta kaaoksesta. Koettu livenä, kirvelee
edelleen.
Lujaa kuuluminen ei ole hyvin
kuulumista.
Netistä löytyy manuaaleja ja tutoriaaleja esimerkiksi
oudomman miksauskonsolin käyttöön. Ei ole liioittelua tuoda
omaa läppäriä ja nettiä keikalle mukaan. Ihan vain, että
pääsee pikapikaa lunttaamaan puuttuvia faktoja. Jopa niiden
tuttujen härvelien kanssa pusatessa.
Miksaaminen on valintojen ja kompromissien tekoa. Joissain
tuotannoissa miksaaja on osa itse esitystä, mm vaikuttamalla
omilla keinoillaan esityksen sovituksiin. Tai peittämään
soittajien virheitä omilla valinnoillaan.
Ei ole ihan yksi laulaja/soittaja, kun saa itsensä välillä
kuuluviin vain monitoreihin, välillä edes niihin. Kuulemma
sitä varten alkujaan keksittiin korvamonitorointi ;-)
Käy vessassa ja syö/juo aina kun se on
mahdollista.
88
Miksaajan vaatteet
Kuulonhuolto
Mukavat ja keveät, etenkin keliin sopivat vaatteet/kengät
ovat ehdoton juttu. Etenkin ulkokeikoilla ei koskaan tiedä,
mitä tulee vastaan. Suomen kesä on kylmä ja sateinen. Talvi
on kylmä ja pimeä.
Kuulo on tärkein työväline äänihenkilölle. Jos joudut
työskentelemään kuulosuojaimet päässä, miksi yleisön pitäisi
nauttia? Edes HC-punk festareilla?
Pahimmasta päästä kuulonturmelusta ovat jatkuvasti
korvassa jymisevä musiikki. Korva turtuu siihen
äänenpaineeseen ja tyyliin ja pitää sitä sitten referenssitasona
ja -soundina.
Pidemmällä keikalla/tapahtumassa kannattaa pitää eri
kengät seisoskeluun/roudaukseen ja toiset sitten
matkakäytössä. Etenkin talvella on suorastaan ilo vetää
kiihkeän päivän päätteeksi kuivat kengät (ja sukat!) jalkaan ja
suunnata kotio.
Esimerkinomaisesti voit ajaa autolla jonkun matkaa
maantiellä ikkunat auki. Kun pysähdyt korva ”muistaa”
melun ja haluaa kuulla sitä suurempia äänenpaineita. Jopa
puheääntä pitää korottaa, että se olisi selkää ja
ymmärrettävää. Jos puuttuu auto tai kortti, voit tehdä testin
esimerkiksi myötämielisen taksikuskin avustuksella.
Vanha myyntimiesten neuvo messuille on ottaa mukaan
vaihtokengät joka päivälle. Etenkin, jos teet hommiasi
seisaaltasi
Hyvät ja tukevat kengät ovat aina hyvä valinta. Keveät
sandalit ja raskaat äänivehkeet ovat huono yhdistelmä.
Toisaalta turvasaappaat ja hääkeikka sopivat vähän huonosti
tosisiinsa.
Kamahuolto
Eli tilanne pitää myös osata ottaa huomioon, ja vaihtaa niitä
kamppeita. Jopa vaatteet kokonaan, jos on tarve. Tai mennä
saunaan/suihkuun, jos pääsee. Siivouskomeron laskualtaassa
on vaikea ottaa kylpyä, mutta rajoitettu suihku onnistuu
Kaikki vermeet pitää olla tsekattuna ennen keikkaa.
Soundchekissä ei ehdi enää korjaamaan kamppeita ja
harvemmin hankkimaan varakipaleita lainaan. Eli edellisellä
keikalla särkyneet on ajoissa korjattu/hommattu uudet
tilalle?
Oma suosikki jalkinepuolella on ehta nahkabuutsi.
Mallinimeltään Gambler ja valmistaja Boot Factory Oy,
Sukkana menee nykyisin North Outdoorin 90%
merinovilasukka. Kesät talvet.
Patterit ja akut & laturit Ok?
89
Ja olihan mikserin/läppärin virtalähde pakattuna mukaan,
varmasti? Tarkastitko?
Ja kierre oli valmis. Ainakin akustinen kierto saatiin oikein
helposti esille. Näin etenkin, kun kamppeissa ei oikein
piisannut paukkuja, eli ääntäliikuttelevia watteja tiloihin
nähden ja ne joutuivat ponistelemaan kykyjensä rajoilla.
Kuten aikaisemmin olen kertonut: säröävä vahvistin ei tuota
vaihtovirtaa kaiitunkartion liikutteluun, vaan tasvirtee. Ja se
tuppaa polttamaan elementtejä.
Erään yhtyeen kiertueella haimme usemman päivän ajan
liittimiä kriittisen johdon korjaamista varten. Valitettavasti
liikkeet olivat kiinni, tai myivät eioota, kun pääsimme
paikalle. Lopulta luovutimme pelin ja bändin johtaja pätti
että pärjäämme ilman.
Nykysysteemien ongelma on helposti toisinpäin. Niillä jyrää
helposti tilan akustiikan "kumoon". Ja sama kiertopeikko
kurkkii PA-kaappien takaa.
Hieman teoriaa opin tueksi
Siksi gainit on laitettu kuntoon. Pysyy homma siistinä. Ennemmin kuin punoo vehkeistä vielä pari desibelin
kymmenystä ulos, kannattaa päinvastoin pyrkiä
pienentämään äänenpaineita.
Äänen nopeus muuttuu ilman lämpötilan ja kosteuden
muuttuessa. Eli kuumassa ja kosteassa se liikkuu hitaammin,
mikä taas johtaa siihen että eri taajuusalueet vaimenevat.
Kuivassa ja kylmässä tilanne kääntyy toisinpäin.
Muistutan, että korva on kuten silmä, adaptiivinen elin. Eli
kun pyrit alentamaan kovaäänistä bändiä, kertaa osuutta,
jossa käsitellään monitoreja, jaksaa yleisökin keskittyä. Sama
juttu toimii puhujien kanssa.
Yleisö tuo sisätiloissa mukanaan lämmön ja kosteuden
lisäksi... MELUA.
Kuulonhuoltoliitto mittaili jokunne aika sitten projektinsa
tiimoilla eri festareiden melutasoja. Ilosaarirokissa saatiin
helposti mitattua 80db äänenpaine, pelkästä ihmismassasta,
eli kun PA:sta ei ajettu ääntä.
Pitkäkestoinen ja voimakas ääni tuntuu vain harvoista
hyvältä
Koska Viisaana Äänihenkilönä olet päävastuussa yleisön
hyvinvoinnista, keskity pitämään äänenpaneet kurissa. Jos et
kehtaa/pysty/saa investoida halpaan db-mittariin, niin luota
korviisi.
Kun äänilaitteet vielä kävivät höyryllä piti soundi ruuvata
tämän kompensoinniksi hitu kireäksi, eli diskanttivoittoiseksi,
sillä ne eivät kyeneet puskemaan voimakkaita alaääniä ja
ihmiset myös vaimensivat tilan akustiikkaa, juuri korkeimpien
äänien osalta, jota sitten kompensoitiin punomalla vehkeistä
hitusen verran enemmän ääntä. .
Jos pystyt puhumaan normaalilla äänellä ja ymmärrettävästi
noin käsivarren mitan päässä olevalle tutulle, olet
90
äänenpaineiden osalta ainakin hyvän matkaa turvallisella
puolella.
äänihenkilö on jäänyt jumiin pullonkaulaan. Siitä on tarvittaessa hyvä nostaa. Mutta vain hitusen verran.
Ja vain, jos oikeasti tarvitaan
Tulee se uni sieltä silmään ilmankin. Ajan kanssa. Itseasiassa
kaikesta voi oppia ja kehittyä äänihenkilönä. Näissä kuvioissa
ei koskaan ole valmis, ei vaikka miten yrittäisi. Lyhyesti:
Yleensä pääesiintyjät panoroidaan suurinpiirtein keskelle ja
siitä sitten, tarvittaessa levitellään muita elementtejä
leveämmälle.
Kotiinlähtön paikka
Ja tätä ei opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Kun se, mitä
kajareista kuuluu, vastaa mitä silmä näkee, ollaan aika
hyvällä polulla. Ja korvat eivät vuoda verta kotimatkalla.
Kierrät vielä kerran kaikki nurkat ja loukot lävitse ja
varmistat, että mitään ei jää jälkeen, mukaanlukien
roskapussit, pizzajämät ja -lootat ja etenkin tyhjät
limsapullot. Niistä saa pantit.
Voit kokeilla itse: Lataa altalöytyvä -zip- paketti ja pura se.
Paketissa on läjä MP3- muotoisia audioraitoja, jotka
muodostavat ”biisin”.
Muistat kiittää paikan vahtimestaria/suntiota/oviensulkijaa
ja voit lähteä kotiin purkamaan mitä tulikaan tehtyä.
Treeniraita 1
Omatoiminen debrieffaus on hyvää itseopiskelua:
• Miksi tapahtui, niinkuin tapahtui?
Avaa raidat äänityssoftassa ja kokeile,
miten balanssit muuttuvat, kun säädät
esimerksi rumpujen ekvalisointia.
Huomaatko ongelmakohtia?
• Mikä meni putkeen ja miksi?
Hyviä ilmaissoftia kokeiluun ovat mm Garageband, Audacity
& Studo One (free). Jos mahdollista, voit ajaa materiaalin
myös moniraitaisena mikseriin ja miksata sitä ”livenä”.
• Mikä ei nyt vaan sujunut? Miksi?
• Minkä olisin sittenkin voinut tehdä toisin?
Lataa treeniraidat KauppaKumpu.Fi- arkistosta vaatii internetyhteyden 23,6Mb MP3 materiaalia
• ja: mitä en enää ihan helpolla tee uusiksi, eli
epäonnistumisista voi oppia.
Alkoholin kanssa tehtyä keikkaa ei kannata purkaa, vaikka
miten tuntuisi kaipaavan rentouttavaa. Turhan moni
91
Sitten treenataan pikkuisen, eli jokunen kertauskysymys
kaiken tämän päälle
Harjoitus 6.2 Signaaleista
Harjoitus 6.1 Kerrataan kytkentöjä
Kykentäjärjestys: soitin PA-settiin. Laita vaihtoehdot oikeaan järjestykseen
Mikä näistä on ns kuumin signaali, eli
kytkettynä suoraan mikseriin kuuluu
helposti todella lujaa?
Instrumenttijohto
Soitin
A. Kompressori
DI-boxi
B. Sähkökitara
PA-setti
XLR-johto
C. Mikrofoni
D. Mp3- soitin
E. DI-boxi
Soitin
Instrumenttij…
XLR-johto
DI-boxi
PA-setti
Tarkista vastaus
Tarkista vastaus
92
Ääni 6.1 Taajuksen tuntemisesta
Tässä ääninäytteessä on vuoroin leikattu ja korostettu eri taajuuksia.
Kuuntelemalla soundia, voi löytää ja tunnistaa miksauksen ongelmakohdat nopeammin, kuin silkalla kokeille-arvaa-erehdy- metodilla
93
Luku 7
LOPPUTURINA
JA TEORIA
Tässä jokusia tiedonpalasia, ja linkkivinkkejä, jotka
hakivat aikansa paikkaansa, mutta päätyivät lopulta
tänne
15
Tenkiikkaongelmia
Näihin ei oikein voi asennoitua kuin, että niitä tulee ja tapahtuu.
Joskus kaikki ja pari bonusta samalla keikalla, joskus ei yhtään
pitkään aikaan. Tekniikkaongelmia piisaa aina.
ONGELMIA KEIKALLA
Nämä esimerkit ovat sattuneet kohdille ja näin olen
ratkonut niitä
❖ Osa on ratkennut sattumalta, osa kokemuksen kautta,
osa vasta kaverin kanssa pohtimalla
❖ Yleensä kylläkin heräämällä kesken kaiken suuren
ahaa-elämyksen kanssa
❖
Ja vaikka yksi ratkaisu tepsi kerran, toista kertaa se ei ihan
välttämättä pelaa, sillä vaikka oireet ovat samat, on ongelma
toisaalla. Ja joskus on vain pakko hyväksyä, että vehkeissä on
jokin outo epäkunto-moodi, mihin ne menevät ajoittain. Liekö
lisääntynyt digitalia laitteiden sisuksissa osasyyllinen, sillä se on
herkkä mm sähköhäiriöille.
Tässä jokusia ongelmia ja ratkaisuja niihin. Toivottavasti jotain
jää ideapankkiin ja omaan käyttöön.
Rutinaa ja pauketta
Oli ollut jonkun aikaa keikkataukoa ja kaukokaapeli kellarissa
viileässä & kostean kuuma kesä niskassa. Päällepuskeva
ukkoskeli lisäsi kosteutta ennestään.
95
Keikalla liki jokainen lavalla tapahtunut askellus ja
mikkijohtojen liikuttelu sai aikaiseksi juhlavaa pauketta ja
rutinaa setissä. Koska esiintyjiä ja vaihtoja oli monta,
hälyääniltä ei voitu välttyä.
Lopulta kauhean säätämisen ja kokeilun perusteella
syylliseksi osoittautui mikserin ja kosketinsoittimen
valmistajien eri käsitys eri liityntätapojen nimellistasoista.
Eli ratkaisuna mikseristä säädettiin gain liki nollaan ja
soittimen päästä säädettiin linjalähdön äänenvoimakkuutta,
kunnes edes paksuin urkusoundi ei saanut mikserin etuastetta
”kippaamaan”, eli menemään pahasti säröille.
Kaukokaapelin lavapään lootan liittimet olivat keränneet
kellarissa itseensä pölyä ja se yhdessä kosteuden kanssa
aiheutti kosketushäiriöitä.
Ennen seuraavan keikan roudausta istuin parkkipaikallla
suhuttamassa WD40:stä lootan liittimiin ja rassaamassa
liittimiä tiukimmalla löytämälläni XLR-päällä. Ja kauheasti
toivoin vian poistuvan pihaan valuvan liemen mukana
kaapelista.
Osaavampi sanoisi, että impedanssit eivät sopineet. Tässä
tapauksessa kotio jäänyt DI-boxi olisi ehkä pelastanut. Tosin
kosketinsoittaja soitti soundchenkissä eri soundilla ja erittäin
kepein sormin, eli syytä molemmin puolin konsolia.
CRC ei kokemukseni perusteella toimi tässä kohdin yhtä hyvin, sillä se pitäisi päästä
pyyhkimään/puhaltamana paineilmalla samointein pois. Muuten se muodostaa pölyn kanssa
vieläkin paksumman mönjän.
Äänisetti jää ”soimaan”
Seuraava keikka meni ilman hälyjä. Mikä oli ihan jees.
Ulkokeikka teltassa. Näitä on edelleen. Ollaan ulkona, vaikka
ei olla. Hyvä puoli, että sateen sattuessa harvemmin sataa
ihan solkenaan selkään. Tosin harvassa ovat täysin
vedenpitävät kokousteltat, eli pitää varautua taivaan
synketessä kastumisen mahdollisuuteen.
Yllättävä särö
Kirkkokonsertissa oli katsottu balanssit bändille aikalailla
kohdilleen.
Vaikka, miten vedin päälähtöjä ja yksittäisiä kanavia alas,
niin järjestelmä jäi ikäänkuin ”soimaan” vähänkin
kovemman äänen jälkeen.
Kosketinsoittaja vaihtaa soundia pianosta kunnon
urkuääneen ja setti pamahtaa välittömästi punaiselle.
Kesti aikansa, että tajusin syynä olevan kierron rajoilla
kieppuvat monitorit, jotka oli liki kaikki kytketty prefaderiin,
eli kanavasäätö ja päälähtöjen säätö ei vaikuttanut niihin.
Kokonaisääni ei lisäänny, mutta koskettimien kanava on
pelkkää säröä.
96
Tarkemman hakemisen jälkeen, tauolla, syyllinen oli
rumpalin aktiivimonitori, joka ampui suoraan virvelimikkiin.
Etenkin rumpalin vähänkin liikahtaessa välistä.
Suunnanmuutos helpotti.
kylmästi suodattamalla ongelmakohtia, kunnes vingahtelu on
vähemmän kusallista. Tai poistunut. Ensiksi tietysti tarkistaa,
että gainiketju on kunnossa monitoreille asti, eli että optimi
signaalitaso löyty myös sieltä.
Teltat muuten ovat melkoisen mielenkiintoisia
keikkapaikkoja, sillä vaikka kyseessä on ohut kangas, osaa se
läpäistä ja heijastaa ääniaaltoja yllättävästi. Samalla se on
myös suuri vaimennin, etenkin jos siihen osuu tuulta
sopivasti. Sade ja märkä teltta sitten vasta onkin akustisesti
jännä ympäristö.
Suljettu kanava kuuluu silti
Tämä tulee edelleen useasti eteen. Mitenkä sen oppisi?
Signaalireitityksistä johtuen sama kanava voi mennä
päälähtöihin suoraan ja ryhmälähdön kautta + mitä kaikkea
lisävehjettä onkaan AUX-litännöissä ja mihin se signaali
palautetaan?
Telttaan saa hyvin helposti kuurouttavat äänenpaineet ja
korvat riipivän soundimaailman. Ihan yrittämättä.
Jos se kuulostaa hyvältä ulkona, se kuulostaa pikkusen
hiljaisemmalla hyvältä myös sisällä. Noin niinkuin karkeasti
ottaen.
Edes kanavan vaimennus MUTE-napilla ei auta, jos se ei
sulje samalla myös AUX-lähtöjä. Jälleen kerran pre- ja post
faderlähtöjä pitää hieman miettiä.
Sama monitorikiertopeikko värjöttelee myös sisäkeikalla
monitorien nurkalla odottaen otollista tilaisuutta pompata
mukaan.
Efekti ei kuulu, 1
Sisällä sen huomaa hieman helpommin. Äänikuva menee
ikään kuin ”lyttyyn”, eli muuttu tietyllä tavalla epäselväksi.
Kyseessä on vaihevirhe, joka kavaltaa monitorisignaalien
yrittävän kuuluville ison setin kautta. Siksi painallan aina,
tilanteen salliessa, monitorikanavista vaiheenkäännön päälle.
Ei pelasta, mutta hillitsee tilannetta. Edes hieman.
Inserttiin kytketty efektilaite ei kuulu. Ollenkaan. Mikki on
ehjä, kaapeli on ehjä, on kytketty oikeaan kanavaan, signaali
ei vaan kulje laitteesen asti. Kanava kuuluu normaalisti.
Insert-piuha oli väärässä reiässä, eli kanavan LINE-inlittimessä, joka oli samassa pystyrivissä seuraavana oikeasta.
Jos monitorikanaville on oma EQ , kannattaa sitä käyttää.
Ensiksi leikkaamalla alataajuuksia pois ihan isolla kädellä ja
sitten puuttua mahdollisiin kiusallisiin kiertotaajuuksiin, ihan
97
Kannattaa muuten sitten insertlaitetta kytkiessä varuilta
vetää päälähdöt ja monitorisyötöt kokonaan kiinni. Voi
meinaan räsähtää ja pahasti, kun signaalitie katkeaa
hetkiseksi ja laite hyppää väliin mukaan. Pahimmillaan jokin
särkyy.
tuulee leppoisissa puuskissa kauniiissa ja kuumassa
kesäpäivässä, mikä on ihan mukavaa.
Jokaisen tuulenpuuskan myötä systeemi vonkuu, kunnes
käännetään päälähtöjä vähäksi aika alas ja takaisin ylös, että
puhe kuuluu.
Ääni aaltomuotoisena tykkää mennä helpointa reittiä, eli
tässä tapuksessa siis tuulen mukana.
Efekti ei kuulu, 2
Nyt puuskat puhalsivat kaiuttimien ääntä mikrofoniin, joka
vahvisti kuulemaansa joka taas kuului kaiuttimista ja
mikrofoniin ja ….
Sama ongelma, kuin edellä. Insertissä oleva laite on mykkä.
Tosin kanavasta ei sitten kuulu niin mitään.
Nyt viimeistään kannattaa kurkata laiteräkin takapuolelta,
että johdon päät ovat kytketyt ja kunnolla kiinni oikeassa
laitteessa, ettet yritä käyttää laitetta, joka ei ole kytketty
settiin/päällä.
Ottaa tuuleen
Ollaan taaskin ulkosalla. Pieni Bosen setti seisoo liki Suomen
ja Ruotsin rajaviivalla. Viktorian aukio Torniossa.
Jos johdot ovat paikoillaan ja laitteet päällä, mutta silti ei
kuulu, niin vaihtoehtoina on joko viallinen kaapeli, tai että
TIP ja RING- liittimet on kytketty laitteen takapuolella
väärinpäin. Vaihtamalla ja kokeilemalla selviää.
Ja tuulee armottomasti pitkin rajajokea. Ja jokainen
tuulenpuuska jytisyttää settiä aika tunteella, sillä mikit ovat
suoraan tuulta päin. Sähköstä ja maantieteestä johtuen settiä
ei voi kääntää, vaan pitää yrittää selvitä.
Kiertää kiertää kiertää
Mikseristä saa hieman gatella ja kompuralla & eq:lla
pahimpia jytinöitä kiinni, mutta kun se pitäisi kuulua ääni,
niin ei vaan voi tehdä enempää.
Siis vaikka mitä teet, niin setti haluaa kiertää. Ollaan ulkona.
Pellossa, Eero Mäntyrannan patsaan juurella. Pikkuisen
Pelastukseksi koituu paksu villasukka mikrofonin päälle
vetäistynä. Ei sekään kaikkea jytinää saa kitettävästi kiinni,
mutta tilanne muuttuu sentään siedettäväksi.
98
Onneksi oli puhdas villasukkapari prätkän päällä verkossa
odottamassa käyttöönottoa. Sai punoa ”kuristimia”
pienemmäksi. Hieman olisi voinut videolta tuloksia
myöhemin arvioidessa voinut yläpäätä kirkastaa, mutta hyvin
kuului.
Ollaan tekemässä musikaalia. Taustamusiikissa vähänkään
voimakkampi ääni saa subbasen poksahtamaan ja kalvo
ilmiselvästi pullistuu ulospäin. Eli subbanen toimii ainakin
yhteen suuntaan hyvin. Valitettavasti äänen kuuluminen
vaatii kalvolta jatkuvaa edestakaista liikettä.
Hiljaisemmissa kohdin poppi raikaa hyvin ja bassot jytkyvät
ihan kiitettävästi.
Pätkii kii pätk..
Syyllinen on liian lujalle säädetty subbasvahvistin. Se menee
säröille voimakkammissa kohdin mikserin tarjoillessa
jakosuotimelle nollatasoa hipovaa signaalia. Pudottamalla sen
voimakkutta reippaasti saadaan poppijytke takaisin.
Lauluefekti pätkii tunteella ja syytä ei vaan löydy. Vika tulee
ja menee, vehkeessä vilkkuvat valot ja jokainen vaikeneminen
pakauttaa settiä.
Kompensaatiota piti annostella jakosuotimesta pikkuisen.
Syyllinen on lopulta liian täyteen tungettu jatkojohto, jossa
efektin ulkoinen virtalähde ei mahtunut olemaan sovinnolla
toisten pistokkeiden kanssa, vaan jäi vinoon ja pomppi
paikoillaan sen verran, että laite toimi, tai ei toiminut.
Rallallattaava setti
Tämän vuoksi en oikein tykkää näistä nykyvehkeistä, missä
virtalähde on ulkoinen murkula, ohuen johdon varassa kiinni
itse laitteessa.
Tämä on erityisesti digipuolen ropleemi. Esiintyy myös joskus
digitaalisissa efektilaitteissa, kun bittihiiri saa digihikan.
Jostain syystä signaali reitittyy takaisin settiin, ja/tai
ulkopuolisen tietokoneen synkka häiriintyy.
Subbanen paukkuu
Tuloksena on ääni, joka rallattaa metalisella soundilla ja
ääntä tulee läpi vähän joka paikasta. Ja pätkittäin .Ja on kuin
kuuntelisi kaikkea kaikuvan metalliputken läpi
Tämä taas osastoa, olisi pitänyt säätää gainit kohdille
kaikessa rauhassa.
Jos liitetty tietokone menettää synkan menevät myös mikserin
ohjaussysteemit ja äänityskuviot uusiksi.
99
Tähän ei auta oikein kuin nopeat toimet. Ensiksi pöytä
hiljaiseksi ja tietokoneen FW/USB/verrkojohdon tarkistus.
Softat pitää minimissään sammuttaa. Tosin oman
kokemuksen mukaan vain koko setin täydelinen
uudelleenkäynnistys auttaa. Syö muuten mäkkimiestä moinen
windowssitemppu
Jotkut digikonsolit päästävät tässä tilanteessa komean
pamauksen ja hiljenevät tyystin, tai jäävät huutamaan. Siihen
ei auta, kuin pakosammutus, eli sähköverkkopiuha irti.
Kunhan on ensin singonut kääntämässä lavalta päätteet seis.
100
16
Kylmää teoriaa
Hitusen pakkosyöttöteoriaa
äänestä
0db signaaliketjussa ja
120db mittarissa
Ääni: Värähtelyä väliaineessa, siirtyy johtumalla
Nopeus noin 340m/s, eli 1220km/h, NPT
0db on käsite, eli sähköinen arvo joka kertoo, että laitteen
läpikulkevan signaalia ei vahvisteta, tai vaimenneta matkalla.
Eli putkestä sisäänlaitettu tulee samalla volyymilä myös ulos.
Ihmisen kuuloalue noin 20Hz – 20.000Hz =
värähdystä/sekunnissa
Tätä ja äänenpainetta ei saa mennä sotkemaan toisiinsa,
vaikka mittayksikkö on "sama". 120db sähköisenä arvona
kärventää melko varmasti koneet ja äänenpaineena korvat.
0db ei kuulosta mittarilla niin miltään, eikä sitä edes kuule,
silä se tarkoittaa ääänenpainetasoa, jossa ei ole
kuulohvaintoa. Mutta mikserissä se tarkoittaa todella kovaa
ääntä.
Äänen voimakkuus, paine = dB, desibeli. Mitataan
akustisessa tilassa ilman liikkeinä Kasvaa logaritmisesti, eli
tuplaantuminen vaatii käytettävän tehon
kymmenkertaistamisen
Miksi se sitten on niin kova ääni?
Mieti, missä mikrofoni on, kun laulaja vetää palkeet täysillä.
Se ulostuleva ääni on teorettisesti 0db-tasoinen signaali, joka
tulkitaan mikrofonissa sähköiseksi. Tai rumpumikki, tai mikki
101
bassokaapissa... Siinä harvemmalla äänihenkilöllä kestää
korvat edes hetkistä.
neljännesaalto... Ja sehän vaati vahvistustehon
kymmenkertaistamista joka portaalla..
Äänenpaine, eli voimakkuus
Laskukaava: äänennopeus/Hz=aallonpituus metreissä
Testi: Kuinka ”iso” esimerkiksi ”auton” pitää olla, että sen
äänijärjestelmällä voidaan toistaa 20Hz ”potkusubbasen”
tehopotku? 340/20= 16.5m (=bussi!) tai 16Hz?
0dB Alin aistittava äänenvoimakkuus ei absoluuttinen arvo(!)
40-45dB ”Normaali” taustahäly
Todellinen, korvan havaitsema, ”tehopotku” on noin
200-250Hz alueella, eli kokoaalto on noin: 1,9 – 1,5m. Sekin
vaatii yllättävän tilavan ”auton”, sillä tilan on oltava
yhtenäinen.
60dB Keskusteluääni Rauhallinen
80dB Melu - Kuulovaurioriski
120dB Kipu - Kuulovauriovaara
140dB Pysyvä kuulovaurio - Räjähdys/laukaus läheltä
Näistä seuraa se, että jokaisella tilalla on oma akustinen
soundinsa, jossa vaikuttavat tilan koko ja muoto + käytetyt
materiaalit. Soppaa hämmentää lisää vielä samoista seikoista
johtuvat kaiut ja heijasteet. Studio ja kirkkosali eroavat
toisistaan melkoisesti. Tai autotalli vs lato keskellä peltoa.
160dB Autopopittajien unimaa - Ei mitään tekoa
äänenlaadun kanssa
200dB++ Avaruusraketin laukaisu läheltä Hengenvaarallinen
Ihmiskorva ”säädetty”herkimmilleen noin 2,5-7.5kHz
taajuusaluelle. ”Oma” viritystaajuus: 340m/s / korvan
korkeus maasta cm = Taajuus Hz
Pitkä jälkikaiku = paljon heijasteita eri taajuuksilla ja
voimakkuuksilla, kokoaalto, puoliaalto...
Lyhyt jälkikaiku = ”kuollut” tila, ei heijasteita, ”slap back”
Ei ollenkaan kaikua = tyhjiö
Ääniaaltojen ”pituus”
Äänitekniikka voi joko yrittää selvitä tilan akustiikalla, tai
yrittää jyrätä akustiikkaa nurin silkalla teholla.
Ääniaallon pitää ”mahtua” käytettävään tilaan, että se on
järkevästi havaittavissa. Äänenvoimakkuuden tuplauksella
saadaan tilaan ängettyä puoliaalto, taas tuplaamalla
lukeekohan kukaan koskaan tänne asti?
102
Välillä on pakko oikeasti miettiä tilan kokoa ja suhteita.
Suurempien äänijärjestelmien kanssa käytetään apuna
mittaussoftia ja -systeemeitä, joilla saadaan otettua tila ns
haltuun säätämällä järjestelmän toistovasteita ja useamman
kaiutinryhmän keskinäisiä viiveitä, suuntauksia, jopa
vaiheita. Puhutaan line-array-järjestelmistä, joissa kaiuttimia
on hieman enemmän ja useampaan suuntaan, usein
ripustettuna omiin trusseihin/vaijereilla.
Eri valmistajilla on erilaisia apuvälineitä järjestelmien
säätöön ja viritykseen, yleisimmin tietokoneohjelma, joka
laskee annettujen tietojen perusteella perussäädöt. Uusinta
alalla on itse mikseriin integroituna ao järjestelmä, jossa
miksaajan rooli on lähinnä kasata setti, tuikata mittamikki
kiinni ja antaa järjestelmän optimoida itse itsensä..
Taaskin tärkeintä on tuntea oma kalustonsa. Manuaalien
lukeminen kannattaa. Säästy paljolta viime hetken
nettisurffaukselta.
Viisas Äänihenkilö onkin etsinyt käyttämiensä laitteiden
sähköiset käyttöohjeet valmiiksi
koneelleen/tablettiin/puhelimeen.
103
17
Loppuajatuksia
Termeistä tässä kirjassa
LINKKEJÄ MAAILMALLE
Bändikamat-kirjan verkkoversio:
http://ruippo.fi/mustek/bandikamat/index.html
❖ Audiokirja: http://ari.lepoluo.to/audiokirja/
❖ Äänipää, Tampereelta: http://www.aanipaa.tamk.fi/
❖ The Church tech: http://www.the-church-tech.com
❖ Church audio blog: http://churchaudio.blogspot.fi/
❖ Behind the mixer: http://www.behindthemixer.com
❖ Tinnitus live demo: http://www.actiononhearingloss.org.uk
❖
Osa näistä on suomentamattomia, osa on "suomentunut"
vuosien kuluessa, osa termeistä voi merkitä eri asiaa
käyttötarkoituksen ja -yhteyden mukaan.
Käytäntö on muovannut äänihenkilöille oman kielen, jonka eri
murteet voivat erota toisistaan melkoisesti. Joskus voi mennä
hetki, että puhuu samaa kieltä kollegan kanssa, mutta yllättävän
äkkiä se yhteinen kieli löytyy. Yleensä.
Miksaajista
Äänihenkilöt muuten ovat laumasieluja. He löytävät toisensa
isostakin ihmisjoukosta kohtuullisen sukkelaan. Tai ainakin sen
basistin.
104
Nettivinkkejä Äänitöistä
Nämä linkit ja vinkit ovat kertyneet aikojen kanssa ja liittyvät
olennaisesti itse aiheeseen, mutta niille ei oikein löytynyt
paikka itse kirjasta, joten:
hitu satunnaisessa
järjestyksessä vinkkilistaa.
En, taaskaan, saa
linkityksestä ja
maininnasta mitään
hyvää, eli eivät ole
mainoksia, ovatpahan
yhteyksiä, joiden kanssa
asioidessa on vuosien matkalta jäänyt hyvä mieli.
Onko se se hitusen ”ulkona kaikesta” katse silmissä ja hakeva
asenne kaikkia äänilähteitä kohtaan, vaiko mikä kun
yhdistää? Vaiko rajalliset ihmissuhdetaidot?
Muista katsoa myös KauppaKumpu.Fi - Äänisetä Jupiseeblogista, osoitteessa www.kauppakumpu.fi
Yllättävän monella kollegalla tuntuu tarkemmin ajatellen
olevan aspergeriin, tai loivaan autismiin viittaavaa oireistoa. Mustapekka, www.mustapekka.fi
Apple on kova luu äänihommiin ja Mustapekka hyvä
ostopaikka
Ilman niitä tuntien yksinäistä puurtamista, ja outoihin
asioihin keskittymistä vaikkakin suuren ihmisjoukon keskellä
ei oikein voi ymmärtää.
Vihreäomena, www.vihreaomena.net
Käytettyjä appletuotteita, takuulla
Mikähän minun diagnoosini voisi olla?
St paul´s Sound, www.stpaulssound.fi/
Näillä pojilla on ”kaikkea”
Studiotec, www.studiotec.fi/
Lisää kuolattavaa
105
Noretron, www.noretron.fi
Ja lisää kivaa kamaa
Loppusanat
Oktava, http://www.oktava-online.com
Mikrofoneja, entisestä Neuvostoliitosta. Nämä vaan
kuulostavat omia korvia luonnollisemmilta. Stereosovitetut
parit ovat nameinta. Olet nyt kahlannut lävitse äänentoiston perusoppaan, jolla
ymmärtääkseni pitäsi päästä liikkeelle
perusäänentoistohommissa.
Hyväksi oppimiseen menee sitten vähän vaihdellen aikaa
noin loppuelämän verran. Näitä asioita ja aiheita pitää koko
ajan opiskella ja kerrata, jutustella kollegoiden kanssa, tai
seurata,miten joku toinen ratkoo tilanteita.
Äänityssofta ja -interface:
Presonus, www.presonus.com
Presonuksen Studio One on äänityöläisten äänityöläisille
tekemä tuote.
Tiesin jo aloitaessani, että kaikenkattava perusopusta on liki
mahdotota kasata ilman että perataan teoriaa ja esitellään
sen pohjalta käytäntöä. Siltikään mikään ei voita käytännön
tekemistä. Ja itsekriittistä pohdintaa. Ja jatkuvaa
lisäopiskelua.
Eikä edes kallis: Free- versio on ilmainen, mutta täysiverinen
äänityssofta. Plugarien määrä on rajoitettu kahdeksaan, eikä
sisällä masterointi-osaa, muuten rajoittamaton käyttö.
Raitojen määrää rajoittaa käytettävän tietokoneen tehoLoppupeleissä Pro-versiolla voi hoitaa koko äänitysprojektin
nauhoituksesta julkaisuun, eli integroitu master-osio kuuluu
pakettiin, ym kivaa.
Aikoinaan itse aloitellessani 80-l alussa piti kaikki opiskella
kokeilemalla ja väkisin puurtamalla. Nykyaikana on sentään
netti apuna, mutta aina sekään ei tuo vastauksia
peruskysymyksiin, vaan tarjoaa helposti ja nopeasti ”the
perfect way”- tyyppisiä ratkaisuja, joissa kopioidaan jonkun
toisen ohjeita orjallisesti.
Ja niiden eri härvelien etuasteitten soundi on tosi nami.
Eivätkä ole edes kauhean kalliita. Tai siis useimmat ovat
tonniluokassa, mutta halvemmalkin selviää.
Röde: Testipenkki: www.rodemic.com/soundbooth
Jostain syystä ihmiset mielummin sukeltavat nettiin
kuuklaamaan Youtube-videoita, kuin lukevat manuaaleja.
Pääsee testaamaan erilaisa mikkejä. Nam!
Valitettavasti ne oikeat ratkaisut ovat reaalimaailmassa
hieman vähissä. Osan näistä asioista oppii kirjoista, osan vain
tekemällä ja useasti kovan koulun kautta.
106
Joskus laitevalmistajat jättävät loppukäyttäjät aika yksikseen.
Tässä tulevat apuun erilaiset käyttäjäyhteisöt. Mitä
virallisempi, sitä varmemmin Valmistaja seuraa siellä
tapahtuvaa viestinvaihtoa. Ja muut samojen asioiden kanssa
painivat antava kollegoille vertaistukea. Tai ainakin hyyin
toimivassa yhteisössä antavat. Jos näin ei ole, ei yhteissössö
oikein kantta roikkua. Aikansa voi käyttää paremminkin.
Oppaaseen laitetut multimediaosuudet ym materiaalit on
tarkoitettu havainnollistamaan selitettyä ja selitykset ovat
pitkälti omaan kokemukseen perustuvia, eli joku toinen
äänihenkilö selittää ihan eri tavalla, tai puistelee päätään itku
silmässä.
Järjestän tämän oppaan aihealueisiin liityviä kursseja ja
ylläpidän myös aiheeseen liittyvää blogia.
Osoitteesta www.kauppakumpu.fi löytyy lisää.
Kiittäen innostasi ja jaksamisestasi & etenkin tämän kirjan
ostamisesta: Timo Sund
Nyt on edessä pitkä tie opetella lisää. Moikataan, kun
kohdataan.
Tästä kirjasta tulee päivitysversioita, kun huomaan ja korjaan
mokia ja lisään materiaalia, joka pitää lisätä. Toiveita saa
lähettää: Facebook ja hakukoneet tuntevat Kaupakumpu.Fi:n
Päivitysversiot ovat ilmaisia kirjan ostaneille, eli
kertaosotoksella saat ”ikuiset” päivitykset tähän opukseen.
107
18
Kiitoksia
Iso kiitos
...kavereille ja tuille ym muille kohdillesattuneille, jotka
jaksoivat pohtia ja käydä tätä materiaalimäärää lävitse ja
etenkin vaimolleni Maaritille, että ymmärsit miehesi intoa
jakaa tätä tietoa eteenpäin.
Ja kaikille Teille, joita olen näinä vuosina kohdannut keikoilla.
Morjestellaan edelleen.
Tätä julkaisua auttoivat loppuvaiheessa ainakin seuraavat
henkilöt, järjestys ihan sattumanvarainen, toivottavasti muistan
mainita kaikki: Jere Malila, Markus Perko, Topias Orvasto,
Jouko Kantola, Jouni Pyyhkälä, Erkki Pöyhönen, Mika
"Puppe" Turunen, Jari ”Jarza” Saarenpää, Marko Viili
Ilman Jeesusta tätä opusta ei olisi syntynyt, sillä ilman Hänen
seuraajuuttaan en olisi koskaan tullut astuneeksi mikserin
taakse.
Oikein Iso käsi Hänelle!
108
Luku 8
HENGELLINEN
OSIO
Jos hengelliset asiat kiusaavat, hyppää tämän jakson ohi.
Tämä luku koskeee erityisesti kirkkojen ja seurakuntien
äänihenkilöstöä ja yhteiseloa sillä saralla.
19
Muutamia eväsleipiä
Jos hengelliset asiat kiusaavat, hyppää tämän jakson ohi, tämä
koskeee erityisesti kirkkojen ja seurakuntien äänihenkilöstöä ja
yhteiseloa sillä saralla. PSALMI 150
HALLELUJA! YLISTÄKÄÄ JUMALAA HÄNEN PYHÄKÖSSÄÄN, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HÄNEN VÄKEVYYTENSÄ TAIVAANVAHVUUKSISSA.
YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HÄNEN VOIMALLISISTA TEOISTANSA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ, SILLÄ HÄNEN HERRAUTENSA ON SUURI.
YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ PASUNAN PAUHULLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HARPUILLA JA KANTELEILLA.
YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ VASKIRUMMUILLA JA KARKELOLLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ KIELISOITTIMILLA JA HUILUILLA.
YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ HELISEVILLÄ KYMBAALEILLA, YLISTÄKÄÄ HÄNTÄ KUMISEVILLA KYMBAALEILLA.
KAIKKI, JOISSA HENKI ON, YLISTÄKÄÄ HERRAA! HALLELUJA!
”Tekniikkatiimi on sotatilassa”
Tekniikkatiimi on tilaisuuksissa ja tapahtumissa ”taistelun”
etulinjassa ja tarvitsee tältä osin järjestäjän tuen. Nyt ei puhuta
rahasta ja kamppeista, vaan rukouksesta.
Ilman tätä tukea tekniikkatiimin rajoitukset muodostuvat
ongelmaksi Vastuu ja velvoitteet painavat, mutta yhteinen tuki
uupuu. Montakohan lupaavaa ja lahjakasta äänihenkilöä
Suomen seurakunnista löytyy, jotka ovat väsyneet jatkuvaan
torppaamiseen? Ja siksi lopettaneet hommat?
Kun pitäisi sen sijaan arvostaa. Jopa niin pitkälle, kuin on
kuvattu erään tapahtuman järjestelyoppaissa tekniikkatiimin
osuutta
110
”..technical team always goes on
breaks first, no matter what, they eat &
drink first..”
pysähdytään hetkiseksi yhdessä Herran eteen, mutta
harmittaa, jos jää välistä.
Aika koleeta? Tosin miten tekniikkatiimi sitten ymmärtää
hyväksikäyttää mahdollisuutensa yhteisen edun hyväksi? Sen
verran raadollinen uskallan sanoa olevani, että hattuunhan
tuo kihahtaa ja sukkelaan.
Sen jälkeen on ihan eri toista mennä tekemään vetoa.
Yhdessä ja yhteisen asian puolesta.
Miksaajan virallista rukousta ei taida vielä löytyä, mutta aika
liki mennään, kun pyydetään että ”Herra siunaa meitä ja
varjele meitä….”
Ideaali olisi, että koko tilaisuutta järjestävä porukka voisi
hetkiseksi ennen tilaisuutta pysähtyä Herran eteen. Sovitusti.
Vaikka se kituvartti ennen aloitusta, heti vessakäynnin
jälkeen.
Kun olemme toteuttamassa tilannetta, jossa ovat hengelliset
asiat ja aiheet esillä, niin jostain syystä kaikki ongelmakohdat
tuppaavat eskaloitumaan.Yllättävät laiterikot tuntuvat
tapahtuvan juuri väärällä hetkellä.
Puhujat ja laulajat ja tekniikka ja suntiovuorolaiset, siivoojat,
keittiön porukka..
Oikein optimi-ideaali olisi että järjestävä taho pitäisi jatkuvaa
rukousvartiota jo ennen ja tilaisuuden aikana.
Henkilökemiasoppa kiehuu välittömästi yli ja palaa pohjaan.
Mikistä loppuu akku, vastaanotin tilttaa, esityssofta näyttää
diojen sijaan Teletappeja koreaksi, PA-linjoista kuuluu italian
maajoukkueen kannustuslauluja. Puhujalla/soittajalla on
vääränväriset sukat … Kotoakin tuli lähdettyä karmit ryskyen
ja...
Raamatussa muuten on monta mainintaa soitinten
roudauksesta. Ja niiden soittamisesta. Herran kunniaksi.
Tekniikkatiimi on vastuussa
Kun teemme hengellista tilaisuutta on se kaikken tärkein
valmistautuminen hiljentyminen ennen keikkaa. Jos on liian
kiire pysähtyä hetkiseksi Herran eteen, on ihan liian kiire.
Pysähdy siihen paikkaan!
Tämänkin takia näitä hommia pitää tehdä herkällä mielellä:
edesautanko toimillani Herran kunnian näkymistä, vai
haittaanko sitä omalla erinomaisuudellani?
Tekniikkatiimi voi aivan mainiosti jo ennen roudausta
pysähtyä yhdessä hetkiseksi. Siis heti saavuttuaan paikalle.
Ennen kuin roudaus alkaa. Muutama minuuuttii ennen
hikoilua on hyvä rauhoittua. Se ei ole keneltäkään pois, jos
Useasti törmään ajatukseen, että ”ei sillä ole niin nuukaa, ku
tehhään Herralle, vähempikin riittää. Hän näkee sydämeen”.
111
Jotenkin tuo ajatus tökkää, sillä kyllä Herralle tehtäessä
tuodaan esille parasta, mihin kyetään, vaikka se väistämättä
jääkin vajaaksi, niin silti pyritään parhaimpaan. pystyyn. Siksi niitä opetellaan käyttämään mahdollsimman
hyvin.
Tämä vastuu ei ole aina kevyt ja kiva kannettava, mutta se on
tiedostettava. Tämän vuoksi yhteisön tuki on oikein hyvä
juttu. Keventää tekniikan rasitusta, kun tietää, että on toisten
kannateltavana.
Tietääkseni Ikuisuudessa ei tarvitse roudata, siihen asti pitää
koettaa jaksaa pinnistellä - hyvissä Herran hommissa.
Vieraissa vesissä, eli miten
olla keikalla ”naapurissa”
Suomen siioniin mahtuu erilaisia seurakuntia ja yhteisöjä
siinä määrin, että välillä pitää mennä ihan sokkona keikalle.
Kaikki vaikuttaa, syöminen, juominen musiikin voimakkuus,
musiikin tyyli, vaatteiden värit… Välillä sitä toivoo, että saisi
ennakkoon infopaketin jokaisesta uudesta kontaktista ja
toiveteemoista. Vähän niinkuin oletuksena heti keikasta
sovittaessa. Tai mielellään ennen sitä. Puhelimeen pullahtaa
linkki ao yhteisön sivuille puhelun yhdistyessä?
Ihan siis tämä vastuu on annettu meille jo Kolossalaiskirjeen
perusteella. 3: 23 ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin
kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.”
Entä jos se löysäily pilaa jonkun aralla mielellä olevan
tilaisuuden siinä määrin, että poistuu sen vuoksi kesken
kaiken? Tai sössii kokoontuneen seurakunnan tilaisuuden?
Onneksi internetistä löytyy perustietoa ja loput voi kysellä,
varovaisen kohteliaasti. Yksi hyvä alkupiste on Uskonnot
Suomessa- projektin nettipalvelu: http://www.uskonnot.fi
Tekniikalla on vastuu myös siitä, että se ei häiritse viestin
perillemenoa. Evankeliumin asian on edettävä, ei tyssättävä
tekniikkatiimiin. Sitä varten nämä härvelit on laitettu
Nyt tulee sitten eteen se, miten hyvin tunnet oman
hengellisen kotisi taustat ja painotukset, sillä jos omat
perusteet ovat hitu kepeällä pohjalla, niin keikka lipsahtaa
112
helposti kauheaksi väittelyksi. Etenkin, kun väsytään. Ja
näissä hommissa väsyy. Nopsaan.
Eli tässä pitää mennä välillä aika varpaisillaan. Oikeastaan
samalla tavoin, kuin miettiessä vaatetustaan keikalle. Mutta
muutaman pykälän verran isommalla vaihteella.
Tässä ei voi kuin kehoittaa malttiin ja harkintaan. Ja
tosiaankin tekemään ne kotitehtävät eli tutustumaan uuden
paikan perusteemoihin. Jälleen kerran netistä pitäisi löytyä
tietoa. Suomi24 ym nettiyhteisöt tointaa kyllä kiertää kaukaa,
sillä ne tuppaavat panottumaan liikaa suuntaan, tai toiseen.
Tupakoiville kollegoille suosittelen kurinalaisuuden opettelua,
jos sattuu keikka siihen kielteisesti suhtautuvaan paikkaan.
Tosin siitä(kin) porukasta löytyy äkkiä kessuttelijat ja paikka,
mutta oletusarvoisesti purraan siihen kotiinlähtöön asti
hammasta. Joohan?
Ja siinä sivulla todellakin perehtymään oman hengellisen
yhteisön perusteisiin. Silloin osaa västää kiistanaiheita, tai
ainakin vältellä pahimpia kurakoita.
Ja mietitään sitä pukeutumista vielä kerran tilaisuuden
mukaan? Ettei se muutu esteeksi.
Hyvä peruslinja on, että ei puutu esimerkiksi ”naapurin”
kaste-opetukseen, tai ev.lut:n verotusoikeuteen, tai Pyhän
Hengen rooliin, tai lopunaikoja koskevaan opetukseen, tai
Israeliin, tai puhujien persooniin, tai ajan ilmiöihin...
Koska keikoilla on joka tapauksessa kiitettävästi luppoaikaa,
sietää, ainakin osa siitä, varata ihan itseä ja Herraa varten.
Yksityisaikaa.
Kännyyn/tablettiin/läppäriin saa nykyisin useita erilaisia
Raamattu-softia, joilla systemaattinen lukeminen sujuu
kohtuu näppärästi. Monet niistä ovat ilmaisia. Nykyisin kun
”kaikki” ovat somessa ja netissä koko ajan niin se näyttää
aikalailla samalta, niin ei tarvitse välttämättä edes vetäytyä
mihinkään.
Ennemmin katsoo siihen, mikä yhdistää, jos on
yhdistääkseen, eli Kristuksen sovituskuolemassa ja
ylösnousemuksessa saatu ikuisuustoivo. Jos yhteinen sävel ei
vaan löydy, niin keikan voi jättää ottamatta. Ei väkisin. Mutta
vinkkaa aiheesta sen verran ajoissa, että se joku toinen ehtii
ottamaan tilanteen haltuunsa.
Tiesitkö, että koko Raamatun lukee läpi noin 80tunnin
aikana? UT:n sukkelammin.
Jos nyt kuitenkin se opillinen sammakkolammikko pääsee
loiskahtamaan lattialle, niin siinä ei auta kuin napata
nöyrästi lippistä kouraan ja pyytää anteeksi.
Haasteena koko tekniikkatiimille vaikka UT kolmasti läpi
seuraavan vuoden aikana?
Tosin, ei pidä kyllä antautua myöskään ylikäveltäväksi, eli
malttia ja harkintaa, vaikka miten sieppaisi. Omastaan saa
pitää kiinni, mutta nyrkkisille ei toinna ryhtyä. Yhden keikan
takia.
Olisi ainakin yhteistä puheenaihetta, kun ei jaksa enää
vouhottaa ja vitsailla. Jos se vaikka vahvistaisi omaa
uskonymmärrystä?
113
Kerran keikkapaikan suntio pyysi ”vähän vilkaisemaan”
kirkon äänilaitteita. Hetkisen vilkuiltuani totesin, että ne
pitäisi purkaa aivan palasiksi ja kasata uudelleen, järkevään
järjestykseen, sillä setti oli aika mielenkiintoinen kokoelma
erittäin eri-ikäistä kalustoa. Eli nostin suosiolla kädet pystyyn,
etten sotke toimivaa sekasortoa.
Asennoituminen ratkaisee
Paljon. Kuvitellaan, tuttu tilanne, menet tilaisuuteen, jossa
äänihenkilöllä ei nyt ole se paras mahdollinen päivä menossa.
Kiusaako tilanne niin paljon, että: a) postut tilaisuudesta b)
myhäilet tyytyväisenä, että tekisit homman noilla vehkeillä
helposti miljoona kertaa paremmin ja käsi selän takana, edes
katsomatta kamppeisiin, tai c) menet sopivalla hetkellä
kysymään, tarvitseeko kaveri apua, d) kärsit loppuun asti?
Nyt tämä sama asenne ratkaisee myös suhteen
esiintyjiin/puhujiin. Olemmeko eri, vaiko samaa puolta?
Autammeko toisiamme, vai meneekö homma keskinäiseksi
kampitteluksi?
Omalta osalta tiedän, tehneeni kaikkea, ja saatan tehdä
edelleenkin. Hyvin helposti siirryn toiseen tilaan, ettei korvia
riipivän äänen aiheuttaman tuskan näkyminen pilaa toisten
elämää. Kuulovamma korvassa on oikein ”hyvä syy”
moiseen. Ja oikea syy. Musakuvioissa saatu.
Siltikin kaiken jälkeen tämä homma on harvinaisen kivaa
puuhaa. Äänihenkilö on etuoikeutetussa asemassa
kuulemassa hyvää musiikkia ja puheita ja joskus jopa niin,
että hänelle maksetaan siitä puuhasta.
Todella tiukkaa tekee olla kovasti toveria arvostelematta, kun
näkee, ettei homma nyt vaan oikein suju . Etenkin, kun
käytössä on itselle erittäin tuttu konsoli/setti, jota osaisi aika
varmasti operoida silmät kiinni pimeässä huoneessa, selän
takaa.
Ainakin kerran on tultu yllättäen kesken tilaisuuden
nykimään hihasta ja pyytämään: ”auta nyt vähän tota
meidän miksaajaa”. Nolo tilanne meille kaikille. Ja helposti
kihoaa päähän, että suhahtaa. Ainakin pyydetylle. Luovi siinä
sitten niin että kollega saa hyödyllistä oppia ja uutta
ongelmanratkaisutaitoa, ilman että vajoaa häpeästä
lattianrakoon.
114