1. No category

VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 118
DIE STAATLICHE LANDWIRTSCHAFTLICHE VERSUCHSTÄTIGKEIT
VERÖFFENTLICHUNG N:o 118
KEITETYN, KEITTÄEN SÄILÖTYN JA
RAA'AN PERUNAN RAVINTOARVOSTA
LIHOTUSSIKOJEN RUOKINNASSA
KALERVO HYPPCILA*
SIKATALOUSKOBASEMA
PUISTOLA
REFERAT:
OBER DEN NÄHRWERT VON GEDÄMPFTEN, OEDÄMPFT EINGESAVERTEN
UND ROHEN KARTOFFELN BEI DER SCHWEINEMAST
HELSINKI 1942
VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 118
DIE STAATLICHE LANDWIRTSCHAFTLICHE VERSUCHSTÄTIGKEIT
VERÖFFENTLICHUNG N:o 118
KEITETYN, KEITTÄEN SÄILÖTYN JA
RAA'AN PERUNAN RAVINTOARVOSTA
LIHOTUSSIKOJEN RUOKINNASSA
KALERVO HYPPOLA.
SIKATALOUSKOEASEMA
P UI S T OLA
REFERAT:
OBER DEN NÄHRWERT VON GEDÄMPFTEN, GEDÄMPFT EINGESÄUERTEN
UND ROHEN KARTOFFELN BEI DER SCHWEINEMAST
HELSINK ?942
Helsinki • 1.04.2:- Valtioneuvöston kirjapaino.
1. Johdanto.
Perunan hehtaaria kohti tuottama rehuyksikkösato on lähes
kaksi kertaa suurempi kuin viljakasvien. Täten perunan merkitys
kotieläinten ruokinnassa kasvaa käytettävissä olevan viljelysalan
pienentyessä.
Vastakeitetty peruna on jo vanhastaan tunnettu hyväksi sianrehuksi, raakaa perunaa huomattavasti paremmaksi. Perunan säilöämistavoista on parhaimmaksi osoittautunut keittämällä säilöäminen. Näiden perunan kolmen eri käyttömuodon ravintoarvon lihotussikojen ruokinnassa selvittämiseksi järjestettiin Sikatalouskoeasemalla
ruokintakoe v. 1937-38. Kokeet on suorittanut koeaseman johtaja,
maisteri Souvru PARK=
2. Aikaisemmat kokeet.
Keitetyn ja raa'an perunan sulavaisuudesta sialla käytettävissä
olevat koetulokset ovat jonkinverran ristiriitaisia. AxELssoNin (1940,
p. 175) selostamissa KiRscnin kokeissa on raa'an, keitetyn ja keittäen
säilötyn perunan sulavaisuus ollut seuraava:
Sulavaisuusprosentti
Org.Raaka- Raaka Typettö- Raakaainevalku-rasva ntät uute- kuitu
ainen aineet
Raaka peruna 83.1
Keitetty peruna 95.6
Keittäen säilötty peruna 94.3
— 7.6
45.6
56.6
0.o
0.0
0.0
94.858.6
99.o84.2
99.074.7'
Sulavaisuuskokeissa,jotka VÖLTZ,DIETRICH, DEUTSCHLAND,
Mt1=IR ja BAHMAN (1916) ovat suorittaneet, on keitetyn perunan
orgaanisen aineen sulavaisuus ollut sialla 95.8 % ja raa'an perunan
90.5 %. Päinvastoin kuin edellisessä kokeessa on tässä kokeessa
raakaproteinin sulavaisuus raakaperunalla (84 %) ollut suurempi kuin
keitetyllä perunalla (77 %). Joka tapauksessa on keittäminen parantanut perunan orgaanisen aineen sulavaisuutta.
4
Teknillisesti saadun perunan raakavalkuaisen sulavaisuudeksi
saivat MANGOLD ja COLUMBUS (1937, p. 26-27) 73.9 % ja sulavan
osan biologiseksi arvoksi 81 %, joka on erittäin korkea. Kokeessa
käytetty raakavalkuainen sisälsi 94.5 % puhdasvalkuaista.
Vastakeitetyn perunan kuiva-aineen ravintoarvoksi sai FJORD
(ref. JESPERSEN ja PLESNER 1931, p. 7) 0.39 kg/ry, kuiva-ainepitoisuuden ollessa 22. 2 3 %, HANSSON (1 91 9, p. 29) 0.9 kg/ry (kuivaainepitoisuus 25 %) ja PARKKU (1933, p. 7) 0.91 kg/ry. WALLACE11
(1934) kokeessa vastasi 4 kg keitettyä perunaa yhtä ohrakiloa keitetyn perunan muodostaessa 10-65 % ravinnontarpeesta.
JESPERSENin ja PLESNERiri (1931, p. 13-14) kokeissa suurella
eläinmäärällä vastasi 0.38 kg keitetyn perunan kuiva-ainetta (3.39 kg
keitettyä perunaa, jonka kuiva-ainepitoisuus oli 25.92 %), yhtä ry
kuorittua maitoa ja ohraa perunan osuuden vaihdellessa 11-43 %
ravinnosta.
KiRscitin (1930) vastakeitetyllä ja keittäen säilötyllä perunalla
suorittamassa kokeessa olivat nämä molemmat rehut täydelleen
samanarvoisia samaa tuorepainokiloa kohti. Perunan kuiva-ainepitoisuutta ei ilmeisesti otettu huomioon. Vastakeitetyn perunan
kuiva-ainepitoisuus voi olla hiukan suurempi tai pienempi tai yhtäsuuri kuin säilöperunan, johtuen erilaisesta keittämättömän perunan
kuivumisesta, aineiden hajaantuessa syntyvästä tai sitoutuvasta vedestä ja veden puristumisesta ulos säilöstä.
JESPERSENin ja PLESNERiri (1936) suurilla eläinmäärillä suorittamissa ja luotettavana pidettävissä kokeissa on keittäen säilötyn
perunan kuiva-aineella ollut hiukan suurempi ravintoarvo kuin vastakeitetyn perunan kuiva-aineella. Jälkimäistä on mennyt 0.9 kg/ry,
edellistä eri koeryhmissä 0.77-0.34 kg/ry. Keitetyn perunan ravintoarvoksi saatiin sama syötettiinkö se kylmänä vai lämpimänä.
Sopivimmasta keitto- 1-) tai säilöperunamäärästä rehuannoksessa
suoritetut kokeet osoittavat, että käytettäessä keitettyä tai keittäen
säilöttyä perunaa voidaan sitä käyttää 10-40 % ravinnosta ilman
että lisäkasvu alenee tai rehunkäyttö lisäkasvukiloa kohti nousee.
40-60 % käytettäessä on varsinkin lisäkasvu eräissä kokeissa hiukan
huonontunut. Yli 60 % käytettäessä huononee sekä lisäkasvu että
suhteellinen rehunkulutus. (HANssoN 1 91 9; JESPERSEN og PLESNER
1931, 1936; PARKKU 1933). Huonosti onnistunutta säilörehua eivät
siat syö mielellään ja niiden kasvunopeus jää alhaiseksi (JESPERSEN
og PLESNER 1936, p. 10-12).
Raa'an perunan suhteen on HANSSON (1 91 9) tullut tulokseen, että
sitä pitäisi käyttää sioille vain elatusrehuna tai nuorten sikojen kasvu1)
Keittoperunalla tarkoitetaan keitettyä tai höyrytettyä perunaa.
5
kautena. Hänen kokeissaan siat söivät- raakaa perunaa-enintään ,2.5
kg eläintä kohti päivässä totutettunakin syömään sitä ja enintään
20 % ravinnontarpeestaan. Ainoastaan - suotuisimmassa kokeessa
vastasi 1 kg raaan perunan kuiva-ainetta ohrakiloa. Myös JE,spERsENin ja PLESNERin (1 936) suorittamissa kokeissa söivät siat raakaa
.perunaa enintään 20 % rehunkulutuksestaan. Näiden 120 eläimellä
suoritettujen kokeiden tulos oli, että sy öt et t äess ä r aak a a
perunaa 10% rehuannoksesta ei 'sillä ole mitään ravintoarvoa, ja 1 5-1 6 % syötettäessä
vähentää se muiden rehujen ravintoarvoa.
10 % raakaa perunaa syötettäessä oli päivittäinen lisäkasvu 491 g
eläintä kohti. Kun sama perunamäärä syötettiin keitettynä saman
perusrehun ohella, oli lisäkasvu 528 g. 16 % raakaa perunaa rehuannoksessa vähensi muiden rehujen ravintoarvoa 0.41 ry:llä yhtä
lisäkasvukiloa kohti eli 0.57 ry:llä raakaperunan ka i-)-kiloa kohti.
Keittämällä sama perunamäärä säästettiin 1.20 ry lisäkasviikiloa
kohti eli 24.1 % kokonaisrehunkulutuksesta.
Keitetyllä perunalla on edullinen vaikutus silavan kiinteyteen
(HANSSON 1 91 9, p. 29; JESPERSEN og PLESNER 1931, p. 25, 1936,
p. 33). Se alentaa selkäsilavan paksuutta (n. 2-3 min:llä pekonisioilla) ja parantaa arvostelutulosta pekoniluokittelussa (JESPERSEN
og PLESNER 1931, p. 25, 1936, p. 33, PARK= 1933, p. 7). Verraten
'suuren vesipitoisuutensa vuoksi kohottaa keitetty peruna teurastustappiota 1-3 %:11à (HANSSON 1 91 9, p. 29; PARKKU 1933, p. 7).
Keittäen säilötyllä perunalla on samanlainen ja yhtä suuri vaikutus teurastustulokseen kuin vastakeitetyllä perunalla KrRscHin
(1930, p. 203-204) ja JESPERSENin ja PLESNERin (1936, p. 12-13)
mukaan.
Raaka peruna on JESPERSENin ja PLESNERin (1 936, p. 33) kokeissa
aiheuttanut vielä keskimäärin 0.24 cm ohuemman selkäsilavan kuin
keitetty peruna, samoin eläinten joutumisen parempiin luokkiin
pekoniarvostelussa. Mainitut kokeet viittaavat myös siihen, että
raakaa perunaa syötettäessä ei saataisi aivan yhtä kiinteätä silavaa
kuin keitettyä perunaa syötettäessä.
JESPERSEN ja PLESNER (1931, p. 19-23) ovat lisäksi todenneet,
että keittoperunaruokinnalla varsinkin lihotuksen loppukaudella voidaan käyttää huomattavasti (n. 20 %) pienempiä sulavavalkuaismääriä kuin väkirehuruokinnalla ja silti lisäkasvu ja suhteellinen
rehunkulutus ovat käytännöllisesti katsoen samat. Kysymykseen
palaamme myöhemmin ) Kuiva-aine.
1
3. Perunakoe sikatalouskoeasemalla 31/12-37- 5/5-38.
Ruokintasuunnitelma perunakoetta varten esitetään taulukossa
n:o 1. Keitettyä ja keittäen säilöttyä perunaa on suunniteltu annetta
vaksi 50 % ja raakaa perunaa 15-16 % ravinnontarpeesta. Sulavavalkuaismäärä keitto- ja säilöperunaryhmillä on sama kaikissa painoluokissa 60 kg:sta ylöspäin. Vertailu- ja raakaperunaryhmillä se
sensijaan nousee normien mukaan. Tarkoitus on loppulihotuksen
aikana tarkistaa aikaisemmin mainittujen JESPERSENin ja PLESNERin
(1931) kokeiden tuloksia.
Taulukko1. Ruokintasuunnitelma perunakoetta varten 1937-38.
Painoluokka
kg
ItehuKuorittua Kalajau- vehnämaitoa
hoja
jauh.
kg
,kg
kg.
Rautajauhoja
kg
Maissijauhoja
kg
Perunaa
ry
Yhteensä
ry.
' SV
I?. I - Normaali ruo inla.
35- 40
40- 45
45- 50
50- 60
60- 70
70- 80
80- 90
90-100
100-110
110-120
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
36- 40
40- 45
45- 50
50- 60
60- 70
70- 80
80- 90
90-100
100-110
110-120
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
.35- 40
40- 45
45- 50
50- 60
60- 70
70- 80
80- 90
90-100
100-110
110-120
2.0
2.0
2.0
2.o
2.o
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
2.0
0.07
0.05
0.04
0.20
0.25
0.30
0.02
0.30
0.30
0.25
0.25
0.25
0.30
0.40
0.35
0.35
0.35
0.40
0.40
0.40
0.3.5
0.10
0.40
0.40
0.90
1.81
2.03
2.18
2.51
2.74
2.89
1.10
1.20
1.50
1.70
1.80
1.90
2.10
2.20
3.05
3.30
3.41
3.52
2.30
206
211
216
227
233
244
254
273
279
286
R. II Ir itetlyil ja R. 111 Säilöperunaa.
0.15
0.14
0.13
0.12
0.10
0.08
0.06
0.05
0.04
0.03
0.10
0.15
0.20
0.20
0.25
0.25
0.25
0.25
0.25
0.25
0.15
0.15
0.15
0.20
0.20
0.25
0.25
0.25
0.25
0.25
0.10
0.96
0.20
0.25
0.35
0.45
1.02
1.12
1.26
1.38
1.50
1.60
1.70
0.50
0.65
0.75
0.80
0.85
1.76
1.83
2.03
2.23
2.49
2.74
2.93
3.16
3.35
3.45
1.80
3.50
0.29
0.31
0.34
1.81
2.0 2
2.22
2.16
2.67
207
212
216
224
225
224
224
226
225
224
R. IV Raakaa perunaa.
0.08
0.05
0.03
0.02
0.35
0.45
0.50
0.50
0.55
0.55
0.60
0.60
0.65
0.70
0.35
0.45
0.50
0.50
0.55
0.55
0.60
0.60
0.65
0.70
0.15
0.50
0..60
0.80
0.90
1.10
1.15
1.30
1.30
1.30
0.38
0.41
0.45
0.48
0.51
0.53
0.54
2.93
3.09
3.28
3.39
3.49
208
213
218
225
229243
256
267
275
285
.
.
„
o
cd d
' 2c ''
M 0 0 0 0 M
cr
c; oo ciDd,--4.,;(c) -,1.4
,--1,--4 1-1 c--I
C•IM
I,,D
C5 C; ,:7 CV GV1G\i C,i G\I
od cc3
•
cs
,
<:471.5
<1;
ce
ce c%› .'
,-.
J,.5.
oci C.0
er; cr;
csi <1:1 •:tCV ",;1cri od C,
0.. 00CO CO CO 00 CO CO C- CO
,n ,.c, ,.,-D .o ..,t( u•D
0 .0,
'Ici
0 0 0 0 0 0 00 :-1 <0 0 r- 0 L- 0:
.g *0::
1-1,-1 1-1 c-IL'-.
je 4
c3c3 ,,5o
co c-, co -p cs c% co .c co o-“c --, -,g co
G\i od od c-: cd cd c.: cd od. 7,-11 od
od
,i.,.c5.
r-I 7-1
7-1 7-1C-• •
.
P.4
cccc
..0
ld ,fr.
1 crj ,-i ,2i cd ,r3 ,..d , _ ri ,r u-3 u• ,-c.j
Fi
o
..0
=4•2d
I
.-<
0 GC 0
o
I0 0 :-I ,r3 ,-1 clu cz› co ,-1 c-- ..r30
gI å 0.
'
2
'1...
5.
r,
(5 oci c,c=oc;cr)c3oc;ocd
c;
c:. c:, c, c>d c)
o c)
C., C., 0 0 C5
"--.1 "-I 1-I 1-1 c.--1 •<-1 1-11-1 r-1 1-1 "-I <-1 ri 1-1
cd,
c6 od -og od cr3 -,2i -cgt -cg od -cg -cg cd
-0
0
CO (X) 00 CO 03 CC) 01 CV GM 01 01 01 01 01
0
<-. 0,0..i..c...c.c c3
:-.1,.00 cp
0.
p,cu
-4
,..
ei) usce
...,
t.
•
:03 g,-•
..,,-,"
. . 6, C'e 0 •
i.,
e
pe..,
,.•-—c.3.. ._ .--,. :-
K äytetty ajalla
0 c3c3cc3c3C):c3
CO CO 03 CO 00 CO <X) 00 CO GC) CO CO CO CO
Ct0 CfD CO CO CO CO CO CO CO C10 CO cr3 CO CO
LCD <1.1 LCD 01 0 Lf0 ,I4 -cl.I 0 ,CI `,11 c-I CO c14
-----_---_---_------.....----_---_---_,--_,---_---_,---_---__---_,
LCD c-i LCD 0 LCD LCD C- 00 LCD 1--- GO 0 1-1 CO
I
7 1 —1,1 1 1 i1 cii -1, c•1
CO 0- CO C- CO CO 00 00 CO COCO CO GO
CO00 COCOCO CO
CM,rfl01 01 C'q,1-1 01Cg
1-1 ----..CQ ----r-I c-I c-I 00 01 <-1 CO c-I 0 ,-1
CO 1--11-1CO CO -CYDCO01
COCt0
Anal. päivä
as)
00 CO CO OD CO 00 CO 00 CO
C- C- CO CCO CO CO CO CO CO 00 CO Ct0 CO CO CO CO CO
0/ CV CO 01 01 c-I d'I ..rtI LCD "d1 "cf< c-I CO `dl
----------------------------.---..----....---,---------00
CS3 00 1-1 CO 1-1 CV1 01 rlI 011 1-1 01
c-4,-11-1
7-1 4,147-1 44 E-..I1
----...."---CO c-400
LCD --•-_LCD ---.-------1-4• r-I c-IG \I
C \I
8
Kokeessa käytettyjen rehujen. analyysitulokset esitetään taulukossa n:o 2. Analyysit on tehty Maatalouskoelaitoksen Kotieläinhoito-osaston laboratoriossa.
Kuorittua maitoa ei ole analysoitu, vaan on sen korvausluvuksi
koko kokeen ajan laskettu 6.0.
Raa asta-, keitetystä ja säilötystä perunasta' on tehty kuivaainemääräys viikoittain. Nämä näytteet yhdistämällä saaduista
näytteistä on tehty taulukossa n:o 2 esitetyt analyysit. Raaka ja
keitetty peruna olivat samaa kellarissa säilytettyä Ruusulehtiperunaa. Säilöperuna oli tehty samasta perunalaadusta syksyllä
6-12/10-37 keittäen säilömällä kahteen betonisäilöön A ja B.
Säilö A syötettiin kahdessa osassa. Suhteellisesti suurempi tuhka-,
valkuais- ja kuitumäärä viimeksi syötetyssä osassa johtuu ilmeisesti lähinnä typettömiin uuteaineisiin kohdistuvasta säilytystappiosta. Kuiva-ainesäilytystappio säilössä B 21/3-38 oli 17.9 % ja
säilössä A 7/5-38 13.2 %, joten säilöperuna on katsottava välttävästi tai enintään tyydyttävästi onnistuneeksi.
Rehujen ry-arvo on laskettu HANSSONin kertoimia käyttäen.
Koetta varten hankittiin Harvialasta, Eerolasta ja Tervakoskelta yhteensä 32 suomalaisrotuista porsasta. Valmistuskausi alkoi
26/11-37 ja kesti 27 päivää. Yksilöruokintaa ei valmistuskaudella
käytetty, joten eri eläinten rehunkulutus ei ole selvitettävissä . Valmistuskauden päätyttyä valittiin kokeeseen 24 porsasta, ja jaettiin ne
neljään 6 eläimen ryhmään taulukon 3 osoittamalla tavalla.
Taulukko n:o 3. Valmistus kausi perunakokeessa.
26/11-23/12-37.
Eläintä kohti
Lähettäjä
'tyhmän
n:o
1
II III IV Emakkoja
Leikkoja
Eerola
Harviala
Tervakoski
kpl
kpl
kpl
kpl
kpl
2
5
2
2
3
1
3
3
1
—
1
1
1
2
4
3
5
4
2
3
Paino
23/12
Kasvu
kg
Yhteensä
kg
kg/pv.
32.4
32.4
32.4
32.5
13.0
13.1
13.0
13.0
0.480
0.484
0.483
0.4 81
Lisäkasvuun ja painoon nähden voidaan ryhmät todeta täysin
samanarvoisiksi valmistuskaudella. Porsaiden sukupuoleen ja lähettäjään nähden on eroavaisuuksia.
Valmistuskautta seurasi 8 päivän pituinen siirtokausi. Ryhmä
I tuli vertailuryhmäksi, joka sai väkirehuruokinnan, ryhmä II tuli
samaan vastakeitettyä perunaa, ryhmä III säilöperunaa ja ryhmä
IV raakaa perunaa.
11-5 C1C) tC5 r.15
00 0 C- CO
CO 0-1 0-1 0,1
.
cu co o et,
C,1:1 <ril C., VS
GO 0 •,-.4 00
dt GNI G.,1 CO
u, ce et, 0
tz ce c, C,
1-'CV dl C.C.>
CO 00 0 CO
.-, t- ,-1 00
en u, 01 o
\-:4 d; U-5 C':
dl 00 0000
,1
111 „:,
.,--f
GNI
'0
'
Ill 0
0
0,1
..
u, r.- .-, o
2
P."
te
..
/..7
te
q
qep
'Z'
0,
ce
..ce
:2 qer
X ..W
ciD o
04
••
ta
,-100 cu •-1
m co m ct
73 ...
,,t
4
W Ft
.4 `S
0))
1 cei=1
'
. 3. .:.
q E, 9.to
x
c; c..c3 u-3 ,-i
co 00 cc 01
Cd c.5 c3
m CO CO 0
c, -t: 07'9
05 c-3 05 M
ec r..10
d
....
1
C,
1 G,
ce 00 t- tct <0 di m
<11 cO CO cO
to 00 u, tt...0 c, t- Cu
Cf:; C.: 0:3 d.1
C- 0 tCD 00
d Go ec m
n d d ct
.14 C5 CV U-3
0 GO0 C-
''l
111 -rj•I
dt
C,1
IIIZ
0-1
-G1.1
;
111;I
,--4
-,--1
0--1
C..1d
CO
11 1 ;
cr,
CO
te
ci c3
0-1
M M P M
II
GNI
0
0
0
CO
CU
0
-i
I Cl)
- 11
Cdt
1 -'1 11
00
CCO
c., ce De
di m m C0
..
C,7 -,1 0,1 CU
0-1 GNI 0) 7--i
et,.., cee,,
p 00 e.,1 eq
.
c=> c5 C;
cq 1-- 1.... 0,11
07 Y1" 0] ,,]
m
0 y p
00 1.CD tCD 0
I' 't-1 0-4 '-4
,
cc; 05 c-j c.5
,-:; cosi c; c.5
..
Cf3 OD
c,cc, ,0 .0.,CO
C-
r- -et o ,c
,r,..
t.,.
'0 ,-,
.
CO CO Cu C0 00 CO C-
-.3.
1.
t..,,--1
...--1
.
0 CO 00 CD
r-1 -GY1 t01.1 . --4
t-iT--(
rt
et
o.
e,.
..
co 0 co co
c.- co co di
GNI .,--1 r-4CfD
07 ,o o 07
GNi 0 0 05
GO CO CO 00
ct M ce
05 05 cs;
0 -GF1 dl 00
.
-et eu o o
,--1 05
t--1 CO C- 0,
1
,--1t-1
,-2r c3 cosi 05
C- 0 GO GNI
Cq1-1
1 GO
d, GNI 0,
d t., O tc
C; L'' C6 0
u--3 CqCo-
c, 0> 0, o
CI,x
0-1 ri
1 et r-1
1 0-00i
0-3 Co od:i 05
0 0 ,--I CO
0-1 0 0 d4
cq.,-, t•-4 .,--
CO CD 00 0-1
00t"'",
v5 c; cs3 ,i;
m cosi m m
mmmm
'å',..
Woi-I
-9 ,E4q
... u, ,-i -J1
Gt, 00 eo ,-,
r•-: ,-;cc r-.
0-1
X tl
" .te•
to ..*1 c,
OC:., <1:1 U-5 cri
0 GO 0 CO
00 CO CO 0
-07
'll
I"I
- CD
00) II
..-1
L-CM
CCO
0
C3 t' q
C2 -,ä
0 11 '.: (
Cl)
00
GO
CO
1
cr, az et,
L`.GV C113 C:1
GU dt 00 GNI
1.0 GNI Cq CO
u.' CO 00 C1
M %5 co:u5
,c-3 0 0 0
o'G ctct ..t:,D..+1.,
0 CD 0 .]
.:2 ,-I C' es3
0 0 0 ,,
c; c3
C, C, 0 ,r,
u5I csi c-j
0-D ••ei•( 0 cu
1 CO CO ,ID
0,
.14 ,r, -11 d
00 GO CO GO
0,1,-4r-100
0 0 0 .]
c5 .5
,-1 ,:i r-Z
u-S ,g M Cl-
CO CO GNI r-1
CO 0 CO CO
00 C- CO OD
14
d.1 -Glt d1 -,
0 co c- 0
d4 dl dl -GI1
0 0 0 M
M G. M C.,,
0 L.- P 0
0 , P 0%
,,J;
crD 00 CO ..-1
0 CO 0 CO
0.-1 .r-I
05 5 c3 csi
C,- C-- Cl- C-
,4 cs-5 05c;
1.0 cc oc c.,
0 00 0 00
c;c5 c-3 06
-,--( ,--1,--i
CO GNI 0,1 CD
cc cl 00 cl
c5c5 cs-; 05
CO GV GNI,--.
.,--:
,-, ,-.4 0
g_l0.0
,e 41 a.!-4
P-1.q 71
c.13 0 0, G5
0 CO CO CO
,CD
0 ,..C-: ,C3
tCD 0 0
c: cr, c, cc
0 0 CO G,1
C- C-- C- C-
:70
o
'
-.1.4.- .C•
.4 %
00 00 00 (X)
.,-.1 0-1 ,--i ,--1
CX) CID 00 CO
0-1 .,--1 0-4 0-1
00 00 CO CO
.,-1 t--1 0-1 •,-1
GNI GNI 0q Cq
1 GNI GNI
co 0,
0j,!.-4,.,:•G9,1 GCN1 °J.1 2-2
(åC,1 (
0°
,
1 C°
,
1 2C,1
J1)
2?I 2,C1 % °
4 F4,1 .4 .4 `0-,°1 `j.:1> `j-'‘,casS
0-1
GNI GNI G,1 GNI
CO CO CO CO
dl <1.1 <11 <11
1--1 i--4 I'1>
i--1 --.1 I--11,.
1.--1 1-1--.1 r,,.
1-1 i--1F--11---.
,
-,1 CS (X; 0
0 00 00 00
1-1
C, d 0 -44
CO CO CO CO
Cs0 GO GO GO
C- C- t- Cl-
1:4 :c01,--
C ?
G
:G
P. °
.0.
›.
r-i
"--1 ,-i
/-1».
1-1 1-1
1-1 1-1
<11 mit <11
.11.1<
1-1 ..".1-1
2
10
Taulukossa n:o 4 esitetään koe-eläinten ruokinta perunakokeessa
1937-38, taulukoissa n:o 5-8 tämän kokeen tulokset ja taulukossa N:o 9 teurastusarvostelun tulokset.
Koe kesti neljänä koejaksona yhteensä 126 pv. Eläinten terveys
kokeen aikana oli muuten tyydyttävä, paitsi raakaperunaryhmästä
eläin n:o 60 sairasti ohimenevästi toisella koejaksolla. Teurastus
suoritettiin vertailuryhmän eläinten ollessa n.• 130 kg:n painoisia.
Erilaisesta teurastustappiosta johtuvan virheen eliminoimiseksi on
loppupainot laskettu 22 %:n teurastustappiota vastaaViksi.
Koetulokset on laskettu Enin ja Go sTÅFssorTin (1934) sekä
EDIN111 ja HELLEDAYn (1935) menettelytapaa käyttäen. Tämän
mukaan lasketaan vertailuryhmän todellinen eli punnittu
rehunkulutus prosenteissa sen lasketusta rehunkulutuksesta. Näin saatua suhdelukua, ominaisrehunkulut us t a, hyväksikäyttäen lasketaan koeryhmien rehunkulutus.
Joskin mainitut normit eivät ole vastaväitteettömät, poistaa menetelmä periaatteessa sen virheen, joka syntyy aikaisemmin käytetyssä
tavassa suhteellista rehunkulutusta (ry/kg lisäkasvua) käytettäessä, jos koerehuryhmä ei kasva aivan yhtä nopeasti
kuin vertailuryhmä. Suhteellinen rehunkulutushan jatkuvasti nousee sian kehittyessä. Vertailun vuoksi esitetään myös tämän vanhan
tavan mukaan saadut tulokset koerehun ravintoarvosta ja nimitetään
niitä väkirehuarvoiksi.
Vertailuryhmän koetulokset esitetään taulukossa n:o 5.
Taulukko n:o 5. Vertailuryhmä 31112 37-515 38.
Jakso ja
eläin
'
Elopaino
Kasvu
Las- PunOralkettu nittu
naisEläintä rehunKoe- R._11°rehunrehunYli- kohti
päiviä Innta"
kulutus kulutus
päiviä alussa lopussateensä päi- kulutus
(L)
(P) 100. P
vässä
L
kg
kg
kg •
kg
ry
ry
Yht. ja
keskim.
28
28
28
42
126
168
168
168
252
756
u 68 d 6 9 31 d 4 ci.5 d 38 Yht. ja
keskim.
126
126
126
126
126
126
126
126
126
126
126
126
126
756
36.9 56.5 117.7 0.701 386.9 365.5
56.5 78.0 129.0 0.768 491.1 462.2
78.0 101.8 143.o 0.851 591.9 527.0
101.8 132.9 186.1 0.738 945.3 808.5
36.9 132.9 575.8 0.762 2 415.2 2 163.2
34.0
43.2
34.3
38.8
38.0
33.0
36.9
118.0
142.7
123.2
139.3
140.9
133.0
132.9
84.0
99.5
88.9
100.5
102.9
100.0
575.8
0.667 351.0 323.0
0.790 434.1 373.2
0.706 369.s 336.1
0.798 427.2 386.2
0.817 423.9 377.5
0.794 409.2 366.9
0.762 2415.2 2163.2
94.5
94.1
89.0
85.5
89.6
92.0
86.0
91.0
90.4
89.1
89.7
89.7
±0.85
saht„i_ Rehun„„kulutus
rehu- kasvua„„
kiloa
kohti
ry
%
99.0
97.o
95.0
89.9
93.9
3.10
3.58
3.69
4.34
3.76
3.35
3.75
3.78
3.84
3.67
3.67
3.76
+0.03
Vertailuryhmä voidaan kehityksensä ja tasaisuuteensa nähden
katsoa varsin sopivaksi vertailuryhmäksi. Ominaisrehunkulutus on
ollut 8 9. 6 ± 0. 8 6 1) ja suhteellinen rehunkulutus 3. 7 6 ± 0 . 0 3.
Vastakeitettyä perunaa saaneen ryhmän koetulokset esitetään
taulukossa n:o 6.
Keitetty peruna on muodostanut eri koejaksoilla 54-48 %, keskimäärin 51.5 % kokonaisrehunkulutuksesta. Keitettyä perunaa on
syötetty keskimäärin 5.0 kg eläintä kohti päivässä Lisäkasvu eläintä
kohti päivässä on 45 g pienempi kuin vertailuryhmällä. Mahdollisesti perunamäärä on ollut hiukan liian suuri. Lihotuksen edistyessä
on keitetyn perunan ry-arvo vähissä määrin alentunut (vrt, ry-arvoa
eri koejaksoilla). Syytä tähän ei voida esittää. Keitetty-, samoinkuin
säilöperunaruokinnassa havaitaan, että mitä suurempi sika on, sitä
enemmän siltä menee läpi sulamattomia perunankappaleita, joiden
koko saattaa nousta n. 1 em 3:iin. Mahdollisesti osaksi tälläkin seikalla on vaikutusta e. m. ilmiöön. Lisäksi voi siihen vaikuttaa m. m.
säilytystappioiden aikaansaamat muutokset perunan kuiva-aineessa.
Keitetyn perunan ry-arvoksi saadaan 28.00±
0.69 ry 100 kg kohti ja korvausluvuksi 3.56+0.08.
Kokeessa käytetyn keitetyn perunan kuiv a-a inepitoisuus
oli keskimäärin 24.7 2 %. Kuiva-aineen ry-arvoksi 100 kg kohti,
väkevyydeks saadaan 113.3± 2.9 ja kuiva-aineen korvausluvuksi, täyttävyydeks0.88±0.02. Eri eläimillä saatu
tulos on verraten tasainen. Tulokseksi saatu vastakeitetyn perunan
täyttävyys on aivan sama kuin JESPERSENin ja PLESNERin (1931)
saama arvo ja 1-3 % pienempi kuin muissa aikaisemmin mainituissa
kokeissa. Eroitus on koevirheiden rajoissa. Mainituissa muissa
kokeissa on käytetty suhteellista rehunkulutusta ry-arvoa laskettaessa.
Suhteellinen rehunkulutus vastakeitetyn perunan ryhmällä oli
0.4±0.4 ry suurempi kuin vertailuryhmällä. Eroitus on merkityksetön ja sisältyy koevirheisiin.
Jos keitetyn perunan rehuyksikköarvo lasketaan aikaisempaa
menettelytapaa noudattaen suhteellisen rehunkulutuksen avulla, jota
lukua sanotaan tässä tutkimuksessa väkirehuarvoksi ja sen
käänteislukua väkirehukorvausluvuksi, saadaan 100
tuorepainokilon väkirehuarvoksi 27.4 ja kuiva-aineen väkirehukorvausluvuksi 0.90, eli 2.0 % alempi arvo kuin edellä• saatu. Koska
vertailuryhmän ja koeryhmän kehitys ei ollut täysin samanlainen,
on aikaisemmin saatu arvo katsottava luotettavammaksi.
Keskimäärän keskivirhe on laskettu kaavasta m = ±-1/ I 'v2
n (n-1)
12
;',I
,,.
..,-,
- 0 ,•, 2 ,-.,.>2
Perunan ravintoarvo
--
r-
• O .0
o t-- 1. o ,-1,,
O r- . nOO o. o- cO r-- oo
00
co% p
cd cd cd -,t; cdcd cd cri cr3 cr3 od cd c3
-H
cn
CO O . I-- . o o- oCI
00 co c•- co co O o
111100
cd cd cd cr5 cd cd cd c3
,2"...
0
co v) 0 0 0,0000 L-- o
'-'>,
r-,
o
,-,
0
O
GNI 0 cd, ,I; cdc3 cd o: c6 o: (33 cd
co o•D c‘.1 CO GNICO Cq GNI CO CNI GNI C•1 ci
41
Vastakeitettyä
perunaa
--,00-,4 -,m.00000.0,0 ••,,40
On
.24
,
c‘i 1- -,--, L-- co p. cr3 c-3 cs1 co ,-4 r- co CO CO
CO C- Cr% c14
C- •;-,
.„ 0% ,CD CO CO 110 G..0 C.0 0-03
CO c•3
,....,
GO o, o O 0.1 co 00 . co o O
O.
u-3 oci cci c.c3 cdc3 c‘i od o: C2 cd 8(3
0 CO I.CD ,.0 1CD1-
CO 00 CO CO 0 in
ccc CO CNI CO 0c. .1.1 .•-I •-I 00 0
-I
.-I ,
noO . . 1-- c0 -on co
o
••
• •
.`'
.,_
. • , 5, G
c. g • • 4 .,
CO3
CM
CM•
cl•I•
11•
I_CD CO 0
tr•D CO CO •ctI C- 00 0
GNI GNI CO 0
.,--I •.-I -,-1,-4,.-,-1 0
P e..0 00 0% 00o r.0 P cr% •-• ..,44 00
-d;
C5 Cr3CV -%fi Od C',C.Ci cd
0+=
L--- -,n c, -c1. u•-3cr3ci•c.,1
t- t- co co u•-3
'•,- , CO
-,}1 LCD C- 0CO CO CO CM CO CO 0
001
,,,-,
I
, .... 3,
:
:c
00
.2..4
.0
>I
c•I
rn
00
O
.
.•
2,
[-• C, 00 CZ
,
1. no 00 o o 1ol o 00 O .
r•-• Co 00 0- 0- co .
t-- t-- t-- o 0---
o o 1--- o t-- t-- x-5 5 5 55 5 5
-,n 0.)
m . t,, o co -41 o
GNi •,--:1 cri ‘ri ,--i ,.d c.c; o-S cri L•ci ,(
c.i cq c o co -,F 4co CO CO C- CO 0 on
.1 ,..I . 10
.1 1.CD
•
0 0 01 0-- I-o- nO . o 0000
CD CO 0 GO c..OCV .4 03r.. cV ,-:( r.
,r3 1-- Cr% CM CMCM CM CO 0 CO ,t1 c\I
,--1 .,--i"'-,--I o--I r-1 •-1 rl
--,
c,J
P.T.1
2, •
0
j3
P. (;:g
7,-,
-
-14 GO co o .
. . . o r- P -II
C.C;C.: -3 r: cr3 ..,r; c3, o5
cr3 u-3 o- o-3 cocr3 u
co co co ce -rn co •
co 0.1 CDGO CO CO GO, C-0 .C..0 C.0
CO C.0 C.0 10 LCD
CM CM CM CM CM CM tr0
-,-I •-I 7-1 CM C--ri r-1 •--I 1.-I 1-1 7-1 C-
ce
CO CM ••,t4 CO GO CO
CM CM CO CM CM
-I CM CO ,1•1 >-'.01-'0 b 01- b '0
Yht. ja keskim.
:
Jakso . ja
:eläin
CO CO 00001 C.OC...0 GO C.D C..0 GO r.0 ,
..D
CM CM CM •'( GMCM CM CM CM CM CM CM
1-1e--1 •--I ,--I •-4 ,--1 .,-; 1-1
13
•
...84 .. . 00
0) .0 vb ..o c, c m -14
c, ,..r, m... m ,,,, t....c,
cr3 cri cr3 cd cr3 cd cr3 c;
Jr1
c,
03 '14 0 CO 0 0 . 0
00 0 0 c0 0 CO 0 0
Cd Cd ori cr3 cr3 cf3 c.,'c;
o o 0.3 1c.3 7,-,,
2 å ,%'.-R ••,', cr3 cr3 o.5 ,t; cri
Sillilöperunan
ravintoarvo
100 kg korvausryluku
•
of)
,24
0
i11 1
00,
Cd
,,-
n 0 co
-013 L'•
co cm om 0']0']
41
.
_
-,i,
co ‘o 00 0, (4344) 4--14
c.c3 E-.'
cm cm om cq cm oq cm
0 L" r ' t' • L'2
c,c- -24...d., 0-0)
Cl m ..,,, Cl ,... ,o c-- m
00 cc C.C, 0 CO .1
C.0 00 00 .0 0 0
.1 CO C3
OC) xt0 C- .1 .1 C- 0 ..!
...0 CD C.0 CD C- C.9 CO 0
CO ct
C. 0 0 0, .
T-21 0 0: 0, 0>
ol 0 0 .. . 0 .
0i 0: CO; C• C• VS c3
CO
1-11-4 .4 .1 t. .4 0
1.
o.:
--,
cil co co oo
01 01 0 CO 0
.1
-...
c.;0 Z ' ''
-1.
"tå A›,
..'
j•,..A 7ce
4 bi,
...."›. ,..
.4 5 ....""
:'
0.
cd
m
4 ,,
‘4'
004
I. C C. C,
c,
,r3 C, cr3 1r3 -,7«
c- ,-[ cC 0 ,.,-1 cq Cq CO 0
(..- m 0.3 ,r, ,-; co
cr3 c\i .:5 c...c.; ,-21
,co c- c- ,co co 1.,-i ,--i ,--i ,-i 7-1 -7-1
M 0 0 Cl -*,
Cr) c.5 ori ,r3 -,t;
C, 0 t- 0 Cl 1--1 -fi
,c-c\icc; -4;
0 ti0 19 0 CO .1 CSD
00 ,.cD-131
co co
5.e,
,i C-
cs>
0,
0
Cl 0 0 40 01
t'.C".Cd 0 Cd
01 01 .4 CO ..O•
0, CO 0 44) 0 01 Cl
0 1.C3 cr3 cc; c:3 ,r3 cri
co c-2 0 00 0 (0 t.00
0
cz cs; ac; oz; od
,_c c- co om cm
.4 .1
r•
g
.e, "4
,..3
CO CO CO CO CO CO 0
01
0 0 0 0 4- 01
0 . . 0 0 40
0 t- t- 0 CO t.
<5 0 0: 0. 0: 0
0 0 (40 0)
å t
..9
o
-,t1
-,--i
C,
1-1
t- 0 0 0 0
.0 0 0 . Cl
t- t.- t- c- t•
•••
0 0 0 0 0
TH .
1--, 1.--i 7-1 1-CD
P
c- CO 03 CD 00 C-
0 0 0 0 0
.7.-
. 0 0 CO 0 cO
0
01
t-.
0
,i-
0
01 0 CO •t-I .4 0 0
... r--1 ,-.1 ,--1 ,--i r-1 1--4
0 I,- 0 0 .0 . 0
0 0 0 0'3 .1 0 C.d
,
C• 0 CC; C.C.
CO te r- cr. cc
..,n m co co -,ti co crD
co oc co c‘i
CD
CO CD CD .10 .t0
1-4 ri .1 0 C-
CD C.0 C.0 C.D CD C.0 c9
0 0 01 0 01 01 :0
.4 .4-4,-4,--4,-14 L's
OC) CO CO 0 ,
..D
0 0 cm -,r+ cm
cm 01 01 01 01 01
,--I ,--1 -7--1 ,--1 .4 ..
40
.4 ....
0:40
0 0
444
r--1
C9 CD CD C.0 CO C.0 CO
0
rt
«4
0
cC
4,, o• ,
,..
•
4j
...
.1 CV Cd .
71 ›"'
1 ItO .1 C00 c.9 0,
01C.0 T. CO
Oi OF b 0+
b of
Yht. ja keskim.
:.
14.
Säilöperunaryhmän koetulokset esitetään taulukossa
n:o 7.
Säilöperunaa on ryhmä saanut 51.5 % kokonaisrehunkulutuksesta,
vaihdellen eri koejaksoilla 55-50 %. Päivää ja eläintä kohti on
sitä syötetty 5.2 kg. Lisäkasvu ja suhteellinen rehunkulutus ovat
hiukan huonommat kuin vertailuryhmällä, mutta hiukan paremmat
kuin keitettyä perunaa saaneena ryhmällä Kaikki luvut ovat kuitekin samaa suuruusluokkaa. Myös säilöperunan ry-arvo on lihotuksen edistyessä jatkuvasti hiukan huonontunut.
Säilöperunan ry-arvoksi 100 kg kohti saadaan 27.66 ja korvausluvuksi 3.62. Eri eläinten antamat tulokset ovat erittäin tasaisia. Ry-arvon keskivirheeksi saadaan
±0.44 ja korvausluvun ±0.o6. Käytetty säilöperuna sisälsi kuivaainetta keskimäärin 24.26 %. Kuiv a-a ineen r y-a rvoksi
100 kg kohti saadaan 114:1±1.6, korvausluvuksi
0.66±0.01. Säilöperunan kuiva-aineen ry-arvo 100 kg kohti on
ollut 0.8±3.3 ry parempi kuin keitetyn perunan Eroitus on merkityksetön.
Säilöperunan väkirehuarvoksi 100 kg kohti saadaan 27.8 ja kuivaaineen väkirehukorvausluvuksi 0.8 9.
Ravintoarvoltaan on siis tyydyttävästi tai
välttävästi onnistunut säilöperuna täysin
vastannut keitettyä perunaa.
Raakaperunaryhmän koetulokset esitetään taulukossa
n:o 8.
Ryhmän eläimistä sairasti n:o 60 toisella koejaksolla. Raakaa,
hienoksi leikattua perunaa söivät ryhmän siat eri koejaksoilla vain
1.25-1. 64 kg, keskimäärin 1.48 kg eläintä kohti päivässä. Kokonaisrehunkulutuksesta on raakaa perunaa saatu käytetyksi vain 12.6 %.
Päivittäinen lisäkasvu on jäänyt varsin alhaiseksi, 563 g/pv, vastaten
vertailu-, keitetty- ja säilöperunaryhmillä 717-762 g/pv eläintä kohti.
Lihotuksen edistyessä on raa'an perunan hyväksikäyttö jatkuvasti
pienentynyt, niin että neljännellä koejaksolla ry-arvoksi on saatu
vain n. puolet siitä, mitä ensimmäisellä. Viimeisen koejakson tulokseen tosin vaikuttaa myös teurastustappiokorjaus. Koko kokeen
aikana on raa'an perunan ry-arvoksi 100 kg kohti
tullut 19.1 ja korvausluvuksi 5.23 kg/ry. Päinvastoin
kuin keitetyn ja säilöperunan suhteen on raa'an perunan hyväksikäyttökyky eri eläimillä huomattavasti vaihdellut. Tämä on tapahtunut ilmeisesti riippumatta syödyn raakaperuna-annoksen suuruu-
15
,,,
..o c. .r3
100 kg
koniausryluku
Raa'an perunan
ravintoarvo
, 00 0 C. ct 0 '
Co
e---1,
....-m.-J.,,..., --I,
cd '4
.0
j
,--,
td
,--1
,I.I. CO m 1-- .0 Qi t-.cI.<
`,.1 cs; CTS Cr3
..-4
-1, t-- 00 t-- ,--1
t':CV ,C3 `i'l
'Ct., Cd Crj /21
Cl" 1-1 r-i Cq 7-1
G\I 001 r-I 7-1 .1-1
,--1 u-D -,14 ,-i ,-c00
C•I Gs1 C•1 d'i ,-;.1
rhci
oc co o- o- co
X1© cod
oto U'D cr> os> 1-1
o
10
-.
CM
0 M 00 0 1-1
y.,
4''' ':''' 10
ecd cc5 cd cd cd
c.> co cq co oc
14
0,
1 000Z ,c00 ,
1-1
,4 000,
5t-1
.
00 cq ‘0 1cd cr3 .,-1 cod
1.CD c5-D CO cn
C0
CI'DC00000
00
4
'''
0
0
C.i
c,
1--
-H
0. © 0, 00 0. c, ,_,
csi .0r1 cd ,c; 0-1 ,..s3 cr;
cz co cx) cz .,-- 0 ,-I
.,-‹ o-i o-10010.1 -i
o'-i
0
00 o- ch. .-.
or3 cd c.d cc; o2i c; cr3
tO CO 00 CO 00 CM '.--I
CM
et 00 t- 0 t- 0 .--.
"ci:, ,--1 ccd od cod c‘i cd
cq -cs -.Ii cq r- E".- (X)
00 C,1 0,1 Cl
Cl G\I ,t,
7--1
..... 0 .-. 0. rl et 0.
,5, ood cr3 ,r3 otd cr3 cd
0 I.- (X) 0 0 0 0
1 Cs1 C‘1 csi co C,1 CC,
1--1
co o t- 1.- m
co
00 0 ...i...0 .0
m
cc, Q ,-.1 0000 ' m
m , 00
cc'
c. 0
.0 o
.0 0
0 0 0 .0
0, g, ,0 0•4 ,i
'01 ., r- o CD t--1 ,--,
C.'c-: ,-1 <1; ,-:i cs3 -col
r- co C- 0 CA I"- M
W•p,
:ce
1:1
000
.2 ,x
1' 00
0,,.00
CV C,71 CYS td -',F;
o-1 c> co co co
7-1 ..--1,-4'01
'
01 c0 et t- r1r3 CV C.C; Oj 03
oc> r- co c, c>
cil
.34 00 V:, 0, ,,t, ei0 rr-•cs; cd cd oo", o-1 cd
c, c, c, c> o--, .,--, c>
..-I .11--1
..- r-I
oo
01
rn CO
ce
<3
:414
'ö ;-.3
0.1
00
...,
;ct
g'
1=c1
.
Jakso ja e läin
4),
Kasvu
;F,..,3 .....""
,
,--r = 0-- c, 0 0 c0
0.-. 0 t- ,-. CO
Y.., CC; C; 000
C,i td td ,
IIII `c,'
.0-1 0, ,J, 0 , 00
(z- cd
0
c>
P,
oo
= ,4:,
—i ,--1 .,(
...M et o7 et -dl
c.5 sc5 c.i c.5 c.5
et CO 0 CO C% 0 .31
co on r- co co
=c1; c7-3 co:', cr5 cd sod cs5
co co co co CeJ CfJ C,'J
00 OD CO CM C9
CO CO CO 1 .L0 0 _0
..-I 1-11-1 Cl O-
CO CrO CO C.0 CO C.0 CO
CM CM CM CM CM CM tl-D
...-I ..-1 ..--I ..--I ..--I ri 0•-
00 CO CO CM CO
CM CM CM ,
t, Co
T-I
1--1 r-I ri r-I 1.-1 1--i 7-7
:4
cu
.-
.3
,-,
-4j
,.
1-i C,1 M 'dl ›-1•
CO CO CO CO CO CO CO .
Cl Cl Cl CM CM CM CM
cu
-W
.3
p-
0 1-1
0+ b b b oF of
,.
16
desta.1) Eri eläinten keskimäärä on 19.7±3.4 ry/100 kg ja vaihdellen eri eläimillä 9.2-34.4 ry/100 kg. Käytetyn raa'an perunan
kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 23.07 %. R a ak ap erunan
kuiva-aineen ry-arvoksi 100 kg kohti saadaan 82.8
j ak or v ausluvuksi 1.21 k gir y. Raakaperunan kuivaaineen ry-arvo on tullut 35 % pienemmäksi kuin keitetyn tai säilötyu. perunan, eli 1 0 0 k g:s t a raa'an perunan kuivaainetta, joka Sellaisenaan syöttäen vastaa
82.8 ry, saadaan keittämällä tai keittäen säilömällä 37.3% enemmän, eli 113.7 ry rehua, jonka
täyttävyys on 26% alhaisempi kuin raa'an
perunan.
Raakaperunan väkirehuarvoksi 100 kg kohti saadaan 12.2 ja
väkirehukorvausluvuksi 7.8. Kuiva-aineen väkirehuarvoksi saadaan
55.8 ja korvausluvuksi 1.76. Arvot ovat 31 % huonompia kuin
edellä saadut ry-arvot. Johtuen raakaperunaryhmän hitaammasta
kasvusta kuin vertailuryhmän, ei väkirehuarvo osoita rehun ravintoarvoa. Sensijaan se osoittaa, että juuri niissä olosuhteissa, jotka
kokeessa ovat olleet, on 100 kg raakaa perunaa säästänyt 12.2 ry
väkirehua raakaperunaryhmän lisäkasvua tuotettaessa. Jos tämä
raakaperunamäärä olisi keitetty, olisi se säästänyt väkirehua 25.6
ry eli 99 % enemmän.
Kokeen tulos vastaa lähinnä HANSSONill (1919) kokeiden tuloksia,
että raakaa perunaa voidaan vähissä määrin käyttää elatusrehuna
ja nuorten sikojen kasvukautena. Yhtä kielteinen kuin JESPERSENin
ja PLESNERin (1936) kokeiden tulokset, että raakaperunalla ei olisi
mitään ravintoarvoa lihotussikojen ruokinnassa, ei tämän kokeen
tulos ole.
Taulukko n:o 9. Teurastusarvostelu perunakokeessa 1937-38.
I Vertailuryhmä II Keittoperunaryhmä .
III Säilöperunaryhmä
IV Raakaperunaryhmä .
Elopaino
kg
Teuraspaino
kg
Teurastustappio
Selkäsilavan
paksuus
cm
Silayari
kiinteys
pist.
130.0
126.7
129.6
108.3
104.6
99.6
101.3
84.1
10.3+0.52
21.4+0.57
21.8+0.62
22.8+0.50
5.1 +0.18
4.7 ±0.21
4.5±0.26
14.0 ±0.00
14.0 ±0.00
14.0 ±0.00
11.8±0.25
3.6±0.11
1) Tähän vaihteluun vaikuttaa osaltaan myös se, että raakaperuna on muodostanut
varsin vähäisen osan rehuannoksesta. Eri eläinten erilaisen ominaisrehunkulutuksen
vaihtelut voidaan ilmaista vain koerehun ravintoarvon vaihteluna. Jos koerehua, on
vähän muuhun rehuun verrattuna, tulevat nämä vaihtelut suhteellisen suuriksi.
-
17
-Johtuen siitä, että raakaperunaryhmän eläimet on teurastettR
kevyempänä kuin muiden ryhmien, eivät sen teurastustulokset ole
vertailukelpoisia. Mahdollisesti silavan kiinteys on pienempi, jos
peruna syötetään raakana. Varmoina pidettäviä eroja ei kokeen
perusteella havaita keitetyn ja keittäen säilötyn perunan vaikutuksesta teurastustulokseen toisiinsa ja vertailuryhmään verrattuina.
Todennäköisesti keitto ja säilöperuna ovat kohottaneet teurastustappiota ja alentaneet selkäsilavan paksuutta kuten aikaisempienkin
kokeiden tuloksena on ollut. Nämä vaikutukset ovat säilöperunalla
ainakin yhtä suuret kuin keitetyllä perunalla.
Valkuaisvaikutus perunakokeessa 1937-38.
Aikaisemmin mainittiin, että perunan sulavalla valkuaisella on
erittäin korkea biologinen arvo, ja että JESPERSENill ja PLESNERin
(1931, p. 19-23) mukaan voitaisiin keitettyä perunaa syötettäessä
käyttää huomattavasti pienempiä sulavavalkuaismääriä kuin viljaruokinnalla varsinkin lihotuksen loppukaudella. Lisävalaistuksen saamiseksi tähän kysymykseen jaettiin perunakokeessa 1937-38 kukin
ryhmä kahteen kolmen eläimen alaryhmään A ja B neljännen koejakson alkaessa. A ryhmälle annettiin muuten sama rehu kuin B:lle,
mutta lisäksi 100 g eläintä kohti päivässä kalajauhoja. Tulos esitetään taulukossa n:o 10.
Koska raakaa perunaa saaneen ryhmän (ryhmä IV) paino kokeen
aikana poikkeaa suuresti muiden ryhmien painosta, jätetään mainittu
ryhmä lähemmin tarkastelematta.
Taulukosta n:o 10 ilmenee ensiksikin, että loppulihotuksen aikana
on kasvunopeus säilöperunaryhmällä (ryhmä III) ollut suurempi
kuin keittoperunaryhmällä (ryhmä II). Viimemainitulla se on ollut
samaa suuruusluokkaa kuin vertailuryhmällä (ryhmä I). Eri ryhmien
ja alaryhmien ry:ä kohti käyttämiä sulavavalkuaismääriä tarkastamalla tullaan samaan tulokseen kuin JESPERSEN ja PLESNER, että
keitto- tai säilöperunaa syötettäessä saadaan loppulihotuksen aikana huomattavasti vähemmällä
(n. 20 %) valkuaismäärällä sama lisäkasvu kuin
v äkir ehuruo kinn alla. Kokeesta ei kuitenkaan selviä, johtuuko
tämä juuri valkuaismäärästä vai keitto- tai säilöperunan muista
ominaisuuksista, koska optimivalkuaismäärää ei kokeessa ole ylitetty,
mikä käy ilmi siitä, että lisäkasvu on parantunut valkuaisen lisääntyessä. Vasta jos optimivalkuaismäärä on keitto- tai säilöperunalla
2715-41
3
18
Taulukko n:o 10. Valkuaislisäyksen vaikutus pei.unakokeessa 1937-38.
4.koe jakso.
A-ryhmät saaneet muun rehun lisäksi 100 g kalajauhoja eläintä
kohti päivässä.
0.857
0.815
0.809
0.779
0.672
0.738
0.524
0.470
3.63
3.74
3.75
3.85
4.07
4.09
4.18
4.80
42
42
42
42
42
42
42
42
126
126
126
126
126
126
126
126
100.8 130.0
102.8 130.0
99.5128.6
98.8124.7
100.0 132.5
97.5 126.7
85.0 109.7
87.3 108.1
gsv/ry
0.695
0.648
0.693
0.617
0774
0.695
0.588
0.495
415.6
392.9
400.2
379.0
412.0
395.8
320.8
292.0
41.88 101
34.77
89
31.6079
25.4267
32.6279
26.1366
35.92112
28.3597
Eläintä kohti
päivässä
84
84
84
84
84
84
84
84
ry 'jSkvg.
Ominaisrehunkulutus
IA
IB
II A
II B
III A
III B
IV A
IV B
Yhteensä
a,
.'
kg
Jakson aikana
Suhteellinenrehunkulutus
..b:1
92 rt
I
L.,P3-,g`
J aksontp
lopussa
5/5
lx1
,?,
P.'.
Ruokintapäiviä
Suhteellinen
rehunkulutus
Lisäkasvu
eläintä kohti
pv:ssä
Ruokintapäiviä
Ryhmä
Elopaino
I Lisäkasvueläintä
kohti
Edellisellä koejaksolla (valmistuskausi)
4.74 87.8
4.82 83.2
4.58 90.1
4.88 89.8
4.23 86.9
4.52 89.0
4.3388.6
4.6887.9
3.30
3.12
3.17
3.01
3.27
3.11
2.52
2.32
ruokittaessa alempana kuin väkirehuruokinnalla, voidaan sanoa
keitto- tai säilöperunaruokinnalla voitavan käyttää alhaisempia svmääriä kuin väkirehuruokinnalla. Alaryhmät ovat siksi pienet, että
muita johtopäätöksiä ei voida varmuudella tehdä. Mahdollisesti
suhteellinen rehunkulutus on seurannut lähinnä kasvunopeutta.
Ominaisrehunkulutus on vertailuryhmän A-alaryhmällä suurempi
kuin B-alaryhmällä, eli ts. ravinnontarpeeseensa nähden on edellinen alaryhmä kuluttanut enemmän rehua kuin jälkimäinen. Tämä
viittaa siihen, että A-alaryhmällä on optimivalkuaismäärä rehunkäyttökykyyn nähden ylitetty, kuten se yleisten normien mukaan
onkin, ja tällöin juuri ylitetään ensinnä optimirehunkulutus ja sitten
vasta optimilisäkasvu. Päinvastoin on säilöperunan B-alaryhmällä
ominaisrehunkulutus suurempi kuin A-alaryhmällä, joten sv-määrä
(66 gsv/ry) lienee ollut liian pieni optimirehunkäyttökyvyn saavuttamiseksi. Edellä olevan mukaan viittaa kokeen tulos siihen, että vertailuryhmällä olisi optimivalkuaismäärä 90-100 gsv/ry ja keittosekä säilöperunaryhmillä n. 80 gsv/ry tai enemmän, eli ts. että keitto-.
tai säilöperunaruokinnalla optimivalkuaismäärä ei olisi yli 10 %
alempana kuin väkirehuruokinnalla.
JESPERSENill ja PLESNER111 kokeissa lisäsi suureneva valkuaismäärä eläinten ruokahalua. Tässä kokeessa ovat kalajauholisäyksen saaneet eläimet syöneet kalajauhon lisäksi 1.6 % enemmän muuta
rehua päivässä.
Todellinen eikä teuraspainosta laskettu elopaino.
Perunan ry-arvoksi laskettu koko kokeessa saatu arvo.
19
4. Loppuyhteenveto.
Sikatalouskoeasemalla v. 1937-38 lihotussioilla suoritetun perunakokeen tulokset esitetään seuraavassa yhdistelmässä:
Vastakeitetty
peruna
Koerehu + vertailuryhmän
eläinluku kpL
12
Päivä-annos keskimäärin . .
kg
5.o
Suurin päivä-annos kg 5.5
Koerehua kokonaisrehun0/0
kulutuksesta 51.5
Vertailuryhmän lisäkasvu . .
g/pv
762
Koeryhmän
g/pv
717
Ry-arvo 100 kg kohti. . . .
ry
28.00+0.69
Korvausluku kg/ry
3.57±0.08
Kuiva-ainetta 24.72
%
Väkevyys ry/kgka 113.3+2.9
Täyttävyys kakg/ry 0.88+0.02
Wkirdruarvo 100 kg kohti
27.4
Kuiva-aineen väkirehukorv.
luku 0.90
Teurastustappio vertailuryhmällä %
10.3±0.52
»koeryhmällä + tai — % +1.1+0.77
Selkäsilavan paksuus suurempi( -I- ) tai pienempi
(—) kuin vertailuryhmällä
—0.4+0.28
SäilöPeruna
Raakaperuna
12
5. 2
5. 6
12
1.5 1)
1.7
51.5
12.6
762
762
726
563
27.66+0.44 19.1-L3.4
3.62+0.06
5.23
24.26
23. o 7
82.8
114.1±1.8.
0.88±0.01
27.3
1.21
12.9
0.8 9
10.3±0.52
1.76
10.3±0.52
+1. 5± 0. 81
—0.6+0.32
Keitetty peruna on erittäin sopiva lihotussian rehu.
Vain tyydyttävästikin onnistunut säilöperuna on ravintoaryoltaan ja vaikutuksiltaan ainakin yhtä hyvä kuin vastakeitetty peruna.
0.88 kg näiden kuiva-ainetta voidaan laskea vastaavan ry:ä lihotussikojen ruokinnassa.
Loppulihotuksen aikana saadaan keitto- tai säilöperunaruokinnalla sama lisäkasvu kuin väkirehuruokinnalla, vaikka sulavaa
valkuaista annetaan huomattavasti (n. 20 %) vähemmän. Optimivalkuaismäärä keitto- tai säilöperunaruokinnalla ei kuitenkaan
liene yli kymmentä prosenttia alhaisempi kuin väkirehuruokinnalla.
Raaka peruna ei sovi lihotusrehuksi. Siat pystyvät sitä syömään
vain vähäisiä määriä ja nekin tulevat huonosti hyväksikäytettyä.
Kasvukautena ja elatusrehuksi voidaan raakaa perunaa käyttää.
Keittämällä 1 ry raakaa perunaa saadaan ainakin 1.37 ry rehua,
jonka täyttävyys on 26 % pienempi kuin raa'an perunan.
Maksimiannos, minkä siat keskimäärin perusrehun ohella ovat syöneet.
20
Kuiva-ainepitoisuudesta riippuen on näiden rehujen korvausluku
seuraava:
Korvausluku
Kuiva-
ainetta Keitetty- ja
säilöperuna
%
26
24
22
20
18
3.4
3.7
4.0
4.4
Raakaperuna
—
5.0
5.5
6.1
6.7
'Cher den Nährwert von gedämpften, gedämpft eingesäuerten und
rohen Kartoffeln bei der Schweinemast.
Ref erat.
Der Versuch wurde mit 24 Tieren in vier Gruppen mit Vorbereitungszeit
ausgefiihrt und dauerte 126 Tage. Das Endgewicht ist mit. ein.em Schlachtverlust von..22 % berechnet. Die Versuchsergebnisse wurden nach der Methode
von EDIN und GUSTAFSSON (1934) und EDIN und HELLEDAY (1935) behan.delt.
Die nach Futtereinheit je kg Zuwachs berechneten. Nährwerte sind ebenfalls
vorgelegt und werden Kr af t futt erwerte genannt. Diese Werte geben
an, wieviel Kraftfutter das Versuchsfutter eingespart hat.
Die Kartoffelsorte war »Rosafolia». Die gedämpft eingesäuerten. Kartoffeln
waren gen.iigend gelungen. Ihre Aufbewahrungsverluste an. Trockensubstanz
waren. 13.2-17.9 %.
Die Versuchsergebnisse werden im folgenden Auszug dargestellt:
Tiere inVersuchsfutter-und
Vergleichsgruppen. zusammen Stk
DurchschnittlTagesration. ... kg
Maxim. »... kg
Versuchsfutter vom Gesamtfutterverbrauch %
Anfangsgewicht kg
Endgewicht kg
Zuwachs je Tier in der Vergleichsgruppe g/Tag
Zuwachs je Tier in der Versuchsfuttergruppe g/Tag
F. E. je 100 kg Futter F.E.
».»Trockensubstanz F.E.
Kraftfutterwert je 100 kg . . • .
Schlachtverlust, grösser als der
in der Vergleichsgruppe .. • • %
Riickenspeck diinner als in der
Vergleichsgruppe cm
Gedämpfte
Kartoffeln
Gedämpft
eing esäurte
Kurt offeln
12
5.0
5.3
12
5.2
5.6
51. 5
36.4
126. 7
51. 5
36.6
128.9
12. o
36.4
108. 7
762
762
762
717
28.00+0.69
726
27.66+0.44
113.3+2.9
27. 4
114.1+1.8
27.s
Rohe
Kartoffeln
12
1. 5 1)
1. 7
563
19.1+3.4
82.8
12.9
1.1+0.77
1.3+0.81
3.5+0.72
0.4±0.28
0.6+0.32
1.3+0.21-
Gedämpfte Kartoffeln sind ein sehr vorteilhaftes Mastfutter.
Die nur befriedigend gelungenen gedämpft eingesäuerten Kartoffeln sind
in bezug auf ihren Nährwert und ihre Wirk-ungen wenigstens ebenso gut wie
1) Maximale Menge, die die Tiere durchschnitlich haben fressen können.
22
die gedämpften Kartoffeln. 0.88 kg ihrer Trockensubstanz entspricht eine Futtereinheit.
Rohe Kartoffeln sind nichi zum Mastfutter geeign.et. Die Schweine können
sie nur in. kleinen Mengen fressen, und sie werden schlecht ausgenutzt. Wird
eine Futtereinheit rohe Kartoffeln gedämpft, so erhält man mindestens 1.37
Futtereinheit Futter, dessen Konzentration. 37 % höher ist als die der rohen.
Kartoffeln. 1 kg Trockensubstanz der gedämpften Kartoffeln hat im V,ersuche zweirnal soviel Kraftfutter. eingespart wie die der rohen Kartoffeln..
Zugleich wurde im Versuch festgestellt, dass am Ende der Mästung (100130 kg) bei Fiitterung mit gedämpften oder gedämpft eingesäuerten Kartoffeln.
der Zuwachs ebenso gross war wie hei Kraftfuttermästung (Magermilch als
Eiweissfutter), obgleich der Eiweissgehalt der Nahrung erheblich (20 %) geringer ist. Jedoch deuten die Versuchsergebnisse daran.f, dass der Optimumeiweissgehalt hei Kartoffelfiitterung nicht mehr als 10 % niedriger ist als hei
Kraftfutterfiittermig.
Kirjallisuusluettelo.
AXELS SON, JOEL 1940 — Potatis och rotfrukter som foder åt svinen (Svenska
Svinavelföreningens Tidskrift, 1940, 8, p. 173-185).
EDIN, H.; GUSTAFSSON, AD. 1934 — II. Undersökningar angående produktionsbetingelserna för gödning av svin mellan 90 och 150 kg vikt
(Meddelande Nr 441 från Centralanstaltenför försöksväsendet på jordbruksområdet. Husdjursavdelningen. Nr 85, p. 13-41).
EDIN, H.; HELLEDAY, T. 1935 — Undersökningar angående baconsvinets
nettoenergibehov (underhålls och produktionsfoder) och tillväxt mellan.
15 och 90 kg levande vikt samt en del därpå inverkandn faktorer
(Meddelande Nr 449 från Centralanstalten för försöksväsendet på jordbruksområdet. Husdjursavdelningen, Nr 87, p. 1-94).
HANSSON, NILS 1919 — Potatisens värde och användbarhet vid utfodringen av gödsvin och mjölkkor (Meddelande Nr 194 från Centralanstalten för försöksväsendet på jordbruksområdet. -Husdjursavdelningen, Nr 30, p. 1-30).
JESPERSEN, JOHS. og F'LESNER, III. A. 1931 — Forsog ned kogte Kartofler.
Fejlberegning af R. K. KRISTENSEN (143 de Beretning fra Forsoglaboratoriet, p. 1-121).
—»— 1936—Forsog med Ensilage af kogte Kartofler samt Forsog med raa og
kogte Kartofler. Fejlberegning af R. K KRISTENSEN (166 de Beretning ' fra Forsogslaboratoriet, p. 1-115).
KIRSCH, W. 1930 — Vergleichende Fiitterungsversuche an Schweinen (ref.
Deutsche Landwirtschaftliche Rundschau, 1931, p. 203-204).
MANGOLD, E. und CoLumnus, A. 1937 — Verdaulichkeit und biologische
Wertigkeit vom Kartoffeleiweisess beim Schwein (Die Landwirtschaftlichen. Versuchsstationen, 129, p. 12-27).
PA.RICKU, SOLMU 1933 — Perunan käytöstä lihotussikoj en. ruokinnassa ja taloussikojen kasvatuksesta ja rehunkulutuksesta (Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja, 56, p. 1-14).
VöLTZ, W. und DrETRICH, W.; DEUTSCHLAND, A.; Mflrm, N. und EAUMANN, A.
1916 — Die Verwertung der Kartoffeln in ihren. verschiedenen Verwertungsformen (rohe und gedämpfte Kartoffeln, eingesäuerte rohe und
gedämpfte Kartoffeln und Trockenkartoffeln) durch das Schwein und
Wiederkäuern (ref. Jahrbuch fiir wissenschaftliche und praktische Tierzucht, 1918, XII, p. 184-187).