OpasGuide -lehti 2/2015
TVO:n Olkiluodon vierailukeskus on Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde, s. 10 2/2015 Suomen opasliiton jäsenlehti Tervetuloa opaspäiville Eurajoelle 26.-27.9.2015! Tääll odoteta teit jo, s. 3–6 Opaspäivien ohjelma, s. 42–43 Suomen Opasliitto ry:n kokouskutsu, s. 9 Empirearkkitehtuurin helmi, Vuojoen kartano, s. 14 -17 Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia Historia on etuoikeuksia Kartanon haamut Murre ja matkailu yhte soppi, s. 8 Elämistä, kokemista, oppimista, s. 19 Joelta merelle, s. 24 Memento vivere, s. 28 Piiat ja rengit perinnetöissä, s. 38 s.10 s. 20 s. 24 14 Kulttuurihistorian aarrearkku: Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia 15 Historia on etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia 15 Vuojoen Kartano – empirearkkitehtuurin helmi Eurajoella 2/2015 3 Kymenlaaksosta Satakuntaan / Från Kymmenedal till Satakunda 4 Eurajoen kunnan tervehdys 5 Eurajoen matkailutoimisto palvelee! Matkailuoppaat tervetuloa! 6 16 Pitkä ja sähköinen yö kartanossa 17 Vuojoen merkitys sukuseura Björkenheimille 18 Eurajoen seurakunta ja sen arvokkaat aarteet Opastuksia maalaismaisemissa / De guidade turerna på landsbygden 7 Eurajoen kartta 8 Murre ja matkailu yhte soppi, huamen nee viärä pussauskoppi 9 Suomen Opasliitto ry:n kokouskutsu 9 Murreopetust turisteill 10 Munakarin veljekset 11 Nurkin Samuel – eurajokelainen kansanvalistaja 12 Sukuseura harrastuksena 13 Koululaisten historiapäivästä kulttuurikavereihin 28 Emil Cedercreutzin elämänusko – Memento vivere 29 Merenrantateatteria Kuivalahdella 30 Eurajoki ja Pohjanlahden Rantatie 31 Uudet majakkamerkit Pohjanlahden rantatien varrella 32 Suo, pyöräkone ja Kekkilä Kasvulle voimaa Kaukomäeltä 33 Eurajoen yksityinen satama on ympärivuotisessa käytössä 19 Eurajoen kristillinen opisto – Elämistä, kokemista, oppimista 34 Ammattitaitoa, lihamiesylpeyttä ja laatua Kivikylän kotipalvaamossa 20 Täyttä laukkaa Vuojoen kartanolla 34 KajakSport tunnetaan myös kansainvälisesti 20 Hevoskynnön SM-kilpailut 36 Matkailu ja kulttuuri yhdistyvät riemulla 21 Musiikki näyttävästi esillä Eurajoella 22 Ote Pirjo Tuomisen kirjasta: Linnat 10 Olkiluodon oppaille toukokuu on vuoden kiireisintä aikaa 23 Vuojoen kartanon omistajat 24 Joelta merelle 25 Mestarikokki Teemu Laurell: Lähiruoan arvostus vasta tulossa perusravintoloihin 26 Lähiruoka Vuojoen kartanolla 27 Sualpualikka 27 Elsa Björkenheim 38 Piiat ja rengit huhkivat perinnetöissä 39 Onni suosii rohkeaa ja myös kekseliästä 40 Suomen Opasliiton sähköinen aikakausi – suomenopasliitto.fi 42 Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Eurajoella Ohjelma, ilmoittautumien, majoittuminen 43 Vuoden opas 43 SUOMA – opastustuotteiden markkinointia ryhmämyyntipäivillä JULKAISIJA Suomen opasliitto ry Finlands Guideförbund rf PÄÄTOIMITTAJA Hanna-Leena Laihonen | TUOTTAJA Eurajoen oppaat ja Eurajoen kunnan kulttuuritoimi VASTAAVA TOIMITTAJA Piia Auvinen | ILMOITUSVASTAAVAT Piia Auvinen ja Heikki Halomo TYÖRYHMÄ Piia Auvinen, Katja Härkisuo, Ulla Antola, Pirjo Jaakkola, Vesa Veikkola JÄSENASIAT & OSOITTEENMUUTOKSET Liittosihteeri/Förbundsekretare Marja Vuori 045 257 7411 TAITTO JA ULKOASU Maisan paja | PAINO Eura Print Oy 2 s. 25 KANNEN KUVISSA Vuojoen kartano, TVO:n vierailukeskus ja Kuivalahden kalasatama Kymenlaaksosta Satakuntaan O pas-Guide –lehden 2/2015 ilmestyessä on useimmilla Suomen matkailuoppailla vilkkain opastuskausi meneillään, kun opaskoulutuspäiviä vietetään ollaan jo syksyssä ja matkailijoiden määrä vähenee Lappia lukuun ottamatta. Suomi on pitkä ja laaja maa ja opastusmäärät vaihtelevat erilaisten sesonkien myötä. Kaikkien Suomen matkailuoppaiden kuuluminen Suomen opasliittoon vaikuttaa uskottavuuteemme. Liittoon kuulumaton opas jää paitsi monesta merkittävästä yhteisestä tapahtumasta, koulutuksesta ja mm. palkkioneuvottelut ja niiden tulokset eivät koske liittoon kuulumattomia oppaita. Miten saamme vakuutettua kaikille Suomen oppaille liiton tärkeys toiminnassamme, siinä on meille haastetta kuluvalle ja tuleville vuosille. Eurajoen oppaat kutsuivat meidät Kouvolassa hienolla ohjelmallaan syksyn opaskoulutuspäiville Eurajoelle. Hienoa, että pieni yhdistys otti ison haasteen vastaan ja järjestää meille koulutusta, liit- tokokoustilat ja verkostoitumispaikan. Suomen Opasliiton syysliittokokous järjestetään Eurajoen kunnanvirastolla. Tämän lehden myötä saamme lisätietoja ohjelmasta ja ilmoittautumisesta. Toivon, että mahdollisimman moni noudattaa kutsua ja saapuu ensimmäisille Eurajoen oppaiden järjestämille päiville. On tärkeää, että ammattitaitoiset ja asiantuntevat matkailuoppaat ilmoittautuvat ajoissa ja hoitavat kaikki muutkin opaspäiviin liittyvät velvoitteensa asianmukaisesti. Matkalla Suomessa –kirjan painoksessa vuodelta 1980 kerrotaan Eurajoen historiasta ja esitellään mm. Vuojoen kartano, joka toimi silloin kunnan vanhainkotina. Eurajokelaiset kehuvat mielellään Vuojoen kartanoa Suomen komeimmaksi empirekartanoksi. Tässä upeassa kartanossa vietetään opaskoulutuspäivien iltajuhlaa. Tervetuloa tapaamaan kollegoja, kouluttautumaan, pohtimaan yhteisiä asioita ja tekemään demokraattisia päätöksiä. Från Kymmenedal till Satakunda D å Opas-Guide –tidningen 2/2015 utkommit finner de flesta av Finlands guider sig mitt i den mest hektiska guidesäsongen. Då guide utbildningsdagarna hålls är det redan höst och resenärernas mäng minskar förutom i Lappland. Finland är ett långt och brett land, där guidnings mängderna varierar med de olika säsongerna. Att alla av Finlands guider tillhör vårt förbund påverkar vår trovärdighet. Ifall någon guide inte hör till förbundet går hen miste om många viktiga gemensamma evenemang, skolningar m.fl. samt löneavhandlingar och dess resultat, som inte berör de guider som inte tillhör förbundet. En utmaning för detta och kommande år är att övertyga alla Finlands guider vikten av vårt förbund. Euraåminnes guider bjöd in oss med sitt fina program i Kouvola till höstens guide utbildningsdagar till Euraåminne. Det är uppmuntrande att en liten förening tog på sig en stor utmaning och arrangerar utbildning, utrymmen för förbunds- mötet samt ett tillfälle för networking. Guideförbundets höstmöte arrangeras i Euraåminnes kommunalgård. Med denna tidning får vi mer information om programmet samt anmälningen. Jag hoppas att så många av er tar tillfället i akt och kommer med till de första utbildningsdagarna som Euraåminnes guider har arrangerat. Det är dock viktigt att professionella och sakkunniga guider anmäler sig i tid och sköter alla andra plikter som har med dessa utbildningsdagar att göra på ett regelrätt sätt. I Matkalla Suomessa –bokens utgåva från 1980 berättas det om Euraåminnes historia och bl.a. presenteras Vuojokis herrgård, som då fungerade som kommunens äldreboende. De som bor i Euraåminne prisar gärna Vuonjokis herrgård som en av Finlands vackraste empire herrgårdar. I denna underbara herrgård ska hållas utbildningsdagarnas fest. Välkomna med för att träffa kolleger, utbilda sig och för att tillsammans diskutera över gemensamma angelägenheter samt ta demokratiska beslut. Hanna-Leena Laihonen Suomen Opasliitto ry. puheenjohtaja/ordförande Opas-Guide 2/2015 3 Eurajoen kunnan tervehdys A rvoisat valtakunnallisten opaskoulutuspäivien ja Suomen opasliiton syyskokouksen osanottajat. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi Eurajoelle 26.-27.9.2015. Keskiajalle historiansa ulottavasta Eurajoesta on kartanon, savottojen ja sahojen kautta kehittynyt Suomen energiatuotannon keskus. OL3:n rakentamisen myötä Eurajoesta on tullut myös kansainvälinen. Parhaimmillaan yli 4000 rakentajaa yli 70 eri kansallisuudesta ovat värittäneet kuntakuvaamme. 4 Tulevaisuus Eurajoella perustuu vahvaan talouteen, sekä siitä kumpuavaan mahdollisuuteen tarjota kuntalaisille arjen sujumista ja aitoa hyvinvointia tukevat palvelut ihmisläheisesti ja joustavasti. Meillä on ollut, ja on myös tulevaisuudessa, mahdollisuus panostaa voimakkaasti kuntamme kehittämiseen. Terveydenhuolto- ja vanhuspalvelukeskusta on laajennettu, seitsemän alakouluamme, yläkoulumme, lukiomme, ja kaksi päiväkotiamme ovat kaikki hyvässä kunnossa. Tie-, vesi- ja viemäriverkkoamme laajennetaan ja parannetaan jatkuvasti. Olemme myös alkaneet rakentaa uutta ja ajanmukaista kirjastoa. Meillä on vahva usko tulevaisuuteen ja täällä on elämisen maku. Myös matkailulla ja sen kehittämisellä on merkittävä rooli Eurajoen kunnassa, ja oppailla on merkittävä rooli Eurajoella vierailevien viihtymisessä. Opas jättää jälken- sä matkailijan muistoihin ja mielikuviin. Parhaimmillaan opas tuottaa elämyksen, josta vierailija kertoo eteenpäin. Elämysten tuottaminen on kuitenkin erittäin haastavaa ja ammattitaitoa vaativaa. Elämysten subjektiivisuus, tilannesidonnaisuus, kulttuurisidonnaisuus ja kokonaisvaltaisuus ovat elementtejä, jotka oppaan on huomioitava elämyksiä rakentaessaan. Hyviä työkaluja oppailla kuitenkin pakissaan on. Merkitysten luonti, vuorovaikutteisuus, osallistaminen ja ilmapiirin rakentaminen ovat avaintekijöitä elämysten luomisessa. Toivon, että me eurajokelaiset onnistumme luomaan teille elämyksellisen koulutus- ja kokousviikonlopun Eurajoella. Tervetuloa Eurajoelle. Harri Hiitiö kunnanjohtaja Tääll odoteta teit jo! EURAJOEN MATKAILUTOIMISTO PALVELEE! Matkailuoppaat tervetuloa! E urajoen matkailutoimisto on avoinna joka arkipäivä aivan apteekkia ja Alkoa vastapäätä K-Supermarket Eurajoen Portissa keskellä Eurajoen Kirkonkylää ja Valtatie 8 varressa. Toimistomme seinän takana on kahvila-ravintola. Asiointi on meillä helppoa, kun sen voi tehdä ohi kulkiessa kauppamatkalla. Matkailutoimistomme on myös kulttuuritoimisto ja myymme niin konserttilippuja, paikallisia kirjoja kuin uimahallija vesijumppalippujakin. Kartat, esitteet ja tapahtumakalenterit ovat otettavissa ohikulkiessa ja esillä on myös naapurikuntien esitteitä. Matkailutoimistomme kuuluu Suomaan ja on saanut kaksi tähteä Tourist info-kylttiinsä. Intona odotamme Suomen opasliiton valtakunnallisia opaskoulutuspäiviä 25.–27.9.2015, matkailuoppaita, eräoppaita ja matkanjohtajia kautta Suomen tutustumaan länsi-suomalaiseen maaseutuun ja merenrantakuntaan. Meillä käy parhaimmillaan noin 50 000 matkailijaa vuosittain. Euroopan suurin rakennusprojekti Olkiluoto kolmonen on tuonut yli viittäkymmentä eri kieltä puhuvaa väkeä Eurajoelle viime vuosina. Niinpä matkailutoimikin on painattanut esitteensä kahdeksalla eri kielellä. Opas-Guide 2/2015 Eurajoen oppaat ovat Eurajoen matkailun kulmakivi. Kiinnostavimmat matkailukohteet ovat Olkiluodon vierailukeskus ja Vuojoen kartano. Eurajoki-opastuksilla, rooliopastuksilla ja elävöitetyillä opastuksilla on saatu ”haaviin” lukuisia matkailijaryhmiä. Kun monilla paikkakunnilla opastettujen ryhmien määrä laski 2000-luvun taitteeseen mennessä, niin meillä se nousi. Toki nykyinen laskusuhdanne on koskenut meitäkin. Matkailijat vierailevat mm. Ruikan myllyllä, Köykän Tilapuodissa, Kaarina Lehtomaan tekstiiliverstaassa, Faltun sahalla, Maatalous- ja koulumuseossa, Foucault-heilurilla, Kustaa Adolfin kirkossa ja Irjanteen kirkossa. Majoitukset opaskoulutuspäiville on varattu Olkiluodon majoituskylästä (TVONS), jossa on kivoja, hyvin varusteltuja, erikokoisia mökkejä (1-henk. ja 7-henk) [email protected], Eurajoen kristillisen opiston asuntolasta yhden tai kahden hengen huoneita www.eko.fi sekä Vuojoen kartanon Vierastalosta hotellitason huoneita www.vuojoki.fi. Olkiluodon majoituskylästä olemme varanneet Eurajoen opaskoulutuspäiville 100 paikkaa, Eurajoen opistolta 80 paikkaa ja Vuojoen kartanon vierastalosta kaikki 17 paikkaa. Olemme saaneet majoitukset edullisesti ja odotamme ennätysmäärää oppaita meille! Linja-auto hoitaa koulutuspäivien kuljetukset, joten omaa autoa ei tarvita. Suviaikaan väki lisääntyy Eurajoella niin kuin muissakin mökkikunnissa. Eurajoella on noin 1000 kesämökkiä Pohjanlahden rannalla, jokien rannassa sekä Pinkjärven, Lutanjärven ja Vuonajärven rannoilla. Haluamme näyttää teille satakuntalaista maaseutua ja asumista, opastamista ja mielenkiintoisia kohteita Eurajoella. Eurajoen murre on lounaismurteita, lyhyttä ja nopeaa. Esimerkiksi teille sanotaan ”Tul sin sit siks!” = ”Tule sinne sitten sovittuun aikaan!” Olemme valmistelleet teille innostavat, yllätykselliset ja mieleen jäävät opaskoulutuspäivät! Eläköön suomalainen maaseutu! Tääll odoteta teit jo, muistakka ilmoittauttu ajois ja ajakka varovaste! Eurajoen matkailusta Pirjo Jaakkola kulttuurisihteeri 5 Opastuksia maalaismaisemissa ”Ei reisust niinkä rikast, mut viisastu.” Olemme uurastaneet kevätkuukausina rakentaaksemme teille mielenkiintoisen ohjelman syksyn opaskoulutuspäiville. Eurajoella – pienellä maalaispitäjällä - on rikas historia, paljon nähtävää ja vilkas kulttuuritarjonta. Tämän lehden sivuilla tarjoamme lukijoille pilkahduksia niin kotiseutumme menneisyydestä kuin nykyelämästäkin. Luennoitsijamme ovat eurajokelaislähtöisiä tai työtehtäviensä kautta Eurajokeen liittyviä. Uskomme, että päivät tarjoavat osal- listujille virikkeitä tuleviin opastuksiin ja iloa syksyisiin päiviin. Tämä seutukuntamme on kuin läpileikkaus Suomen historiasta, kaikkea emme valitettavasti voi päivien ohjelmaan mahduttaa. Toivottavasti nälkää jää vielä opaspäivien jälkeenkin niin, että tapaamme teitä täällä myöhemminkin. Eurajoen oppaat toivottavat kaikki opaskollegat lämpimästi tervetulleiksi koulutuspäiville ja liittokokoukseen Eurajoelle! De guidade turerna på landsbygden ”Ingen blir så där berikad av resan men man blir klokare.” Vi har arbetat flitigt under vårmånaderna för att bygga Er ett intressant program för höstens guide utbildningsdagar. Eurajoki (Euraåminne) – en liten landssocken – har en rik historia, mycket att se och ett livaktigt kulturutbud. På sidorna i denna tidning erbjuder vi läsarna glimtar av både vår hembygds historia och nuet. Våra föreläsare hör hemma i Euraåminne eller genom sitt arbete anknyter sig till Euraåminne. Vi tror att dagarna erbjuder deltagar- na impulser för kommande guidningar och glädje för höstdagarna. Denna region är som en genomskärning ur Finlands historia, allt kan vi tyvärr inte inrymma i programmet under guidningsdagarna. Förhoppningsvis förblir det ännu hunger efter guidningsdagarna, så att vi träffas här också senare i framtiden. Euraåminnes guider hälsar Er alla guidekolleger hjärtligt välkomna till guidningsdagarna och förbundsmötet till Euraåminne! Ulla Antola Eurajoen Oppaat ry Opaspäivien ohjelma sivuilla 42-43. 6 Ulla Antola toivottaa Eurajoen oppaiden puolesta kaikki opaskollegat lämpimästi tervetulleiksi koulutuspäiville ja liittokokoukseen Eurajoelle! Kuva: Jenna Ylipuranen. Sattumuksia opastuksissa: Lapsenlapset olivat kerran Sammallahdenmäellä UNESCOn maailmanperintökohteessa avustamassa ja olivat muinaisen ajan poikina soittelemassa ja avustamassa juomien jaossa. Lassi 4-vuotias kysyi seuraa- vana aamuna aamupalalla: ”Voiko sinne Sammallahdenmäelle mennä tavallisissakin vaateissa?” Mäelle lähdettiin heti kun ehdittiin! Ulla Antola Piirros: Hely Falttu. Upea Selkämeri ja juureva historia. Unescon maailmanperintökohteet Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Eteerinen Yyteri. Festivaalikesän pioneeri Pori Jazz. Urheilullinen Jämi. Aitoja ihmisiä ja hauskan outoja murteita. Kaljaasi Ihana Luvia 6DWDNXQWD̈́ Teemareittejä Kohdevinkkejä Tapahtumia Aktiviteetteja Kulttuuria Luontoa Elämyksiä Ostoksia Ruokaa Palveluopas oman reitin suunnitteluun Lämpimästi tervetuloa Satakuntaan! Kuva Matti Luotola Opas-Guide 2/2015 7 MURRE JA MATKAILU YHTE SOPPI, huamen nee viärä pussauskoppi! HELI LAAKSONEN, RUNOILIJA, FM, KUVA: JARI-JUKKA NIPPALA Miksi murteita olisi ilo kuulla opastuksissa enemmänkin? Syitä on liuta! M urteet, niiden sanat, sanonnat ja sutkaukset kantavat mukanaan perinteitä, elämänmenoa ja kulttuuria siinä missä ympäristö, rakennukset ja esineetkin. Murteessa on omaperäisiä sanoja ja ilmauksia, jotka rikastuttavat puhetta. Vieras murre kiehtoo kuin muinaislinna tai kansallispuisto – sitä ei kotona tapaa. Murre on tunteen kieli. Kun kertoja tavoittaa jotakin ainutlaatuista, syvältä itsestä nousevaa, koskettaa se myös kuulijaa. Oppaan käyttämä elävä kieli on elämys itsessään. Murteen avulla voi erottua muista. Murre on yksi vastaus maailman samankaltaistumisen vähentämiseen, omaperäisyyden lisäämiseen. Lounainen kohteliaisuuskoodi eroaa muun maan tavoista. Kohteliaisuutta on hienotunteisen etäinen suhtautuminen kaikkeen ja kysymysten aloittaminen ei-sanalla: Ei teil mittän kynä ol? Eräällä matkailumaatilalla emäntä tarjosi kermaa näin: ”Ei sunkkan kukka kerma ota?” Oppaan ei tarvitse hakea murre-esimerkkejä kaukaa eikä oppikirjoista. Jokapäiväiset ilmiöt ovat vieraalle erikoisuuksia. Eksoottista voi olla vaikka tapa ilmaista asiat maksimaalisen lyhyesti. 8 Matkassa koko maailma. Lounaismurteinen puhuja voi muina miehinä muodostaa yhden kirjaimen lauseen. Onk täsä jono? O. Jonotak sääki? E. Mitä murreopastukselta vaaditaan? Tärkeintä murteella opastamisessa on se, että puhuja käyttää itselleen luonnollisinta kieltä. Jos on oppinut isovanhemmiltaan vanhan murteen, se on hyvä. Jos puhuu kevennettyä nykymurretta, se on hyvä. Jos yleiskeli on kotikieli, se olkoon myös opastuksen kieli. Näytelty, keinotekoisesti ulkoaopittu murrepuhe ajaa asiansa harvoin. Oma äidinkieleni, jota käytän runoissani ja jolla puhun arkena ja juhlana, on yhdistelmä Turkua, Uuttakaupunkia, Halikkoa, Laitilaa, Raumanseutuakin. Se ei ole ankararajainen pitäjänmurre – mut hyvi o ihmisil kelvannu! Miksi muhevia murreopastuksia ei kuulla enemmänkin? Joskus murehditaan sitä, että muut eivät ymmärrä vierasta murretta. Väärinkäsitysten vaaraa on liioiteltu. Murteellakin opastettaessa selkeä artikulointi on tärkeää. Onpahan jäänyt mieleen eräs pohjalainen rouva, joka on naimisissa laitilalaisen kanssa. Hän muistuttaa aina, että kotopuolessa sukulaiset eivät ymmärrä hänen miehensä puheesta mitään. En ole raaskinut sanoa rouvalle, että vika ei ole murteessa, vaan siinä että hänen ukkokul- tansa mumisee toivottoman epäselvästi! Virheiden tekemisen pelko on saanut toiset jopa vähentämään murteen käyttöä. Tavallista on oman käyttökielen vähättely: Ei mee tääl mittä murret puhuta tai Mun murre on tämmöst sekotust vaa. Hyvää tarkoittavat yli-innokkaat vaalijat ovat latistaneet heidät kommenteillaan. Tyypillistä on kuulla moite, että ei meil noi sanota. Oikea vastaus tähän on hihkaista iloisesti: Mut meil sanota! Murre on vapaata puhekieltä, jokaisella on oma tapansa puhua. Jos murre on oma äidinkielesi, hallitset sen täysin, vaikka et osaisikaan kieliopillisin termein selittää sen kiemuroita. Miten murretta voisi käyttää opastuksissa? Jos oppaalle on luonnollisinta puhua murteella, hän voi pulista sillä aamusta iltaan. Hän voi käyttää vahvaakin murretta, kunhan ei tahallaan kiusaa turistiparkaa paplankartnonmakrankaple -tyyppisillä ilmauksilla. Murretta voi myös hivuttaa yleiskielisempään suuntaan. Rauman-kävijä tuskin odottaa täydellistä Nortamon-aikaista puhejäljitelmää, vaan luonnikasta, tälle päivälle ominaista puhekieltä, arkiraumaa. Reissatessa olen riemukseni kuullut myös arkisavoa, arkitamperetta ja arkikajaania. Kielimuotoa voi vaihdella asiasta riippuen. Historialliset käänteet voivat soveltua paremmin selvitettäviksi yleiskielellä, hauskat sattumukset paikalliskielellä. Yksittäisten sanontojenkin viljely virkistää. Voisiko mekkaloivan turistiväen hiljentää uudella tavalla: ”Hilja poja, taik papp saarna koko päivä!” Joskus vain intonaatio riittää. Tuttuni istahti Helsingissä taksiin ja pyysi: Rautatieasemalle, kiitos. Enempää ei tarvittu, kun taksikuski osasi jo kysyä: Koskas Turun-juna lähtee? Pelkkä sävelkulku loi turkulaisen tunnelman! Jos ei lainkaan osaa paikallista murretta, on parasta se tunnustaa ja pitäytyä omaksi tuntemassaan ilmaisussa. Silti laittaa murreäänitteen pyörimään, listata antaa hyviä murrekirjoja tai antaa vinkkejä, missä kuulee tymäkkää paikallista kieltä. Toivottaissin joka pual Suame rohkeut otta murre mukka opastuksi. See o meijän kansallisaarre. Olen korva tarkkan ko seuravaks istun opastettavien penkis, misä päi maat ikä kuljenka! SUOMEN OPASLIITTO ry Sattumuksia Opastuksissa: FINLANDS GUIDEFÖRBUND rf Nalkalankatu 12, 33200 TAMPERE 045 2577 411 toimisto@suomenopasliitto.fi www.suomenopasliitto.fi KOKOUSKUTSU MÖTESKALLELSE Suomen Opasliitto ry:n jäsenet kutsutaan Suomen Opasliitto ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen, joka pidetään lauantaina 26.9.2015 klo 14.30 Eurajoen kunnanvirastolla, osoitteessa Kalliotie 5, 27100 Eurajoki. Medlemmarna av Finlands Guideförbund rf kallas till förbundets stadgeenliga höststämma, vilken hålles lördagen 26.9.2015 kl 14.30 i Euraåminne, på kommunalgården, adress Kalliotie 5, 27100 Euraåminne. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:ssä mainitut asiat sekä esityslistassa mainitut muut asiat. Vid stämman behandlas i § 11 nämnda ärenden samt övriga i föredragningslistan upptagna ärenden. Liittokokousasiakirjat ovat luettavissa 1.9.2015 lähtien Suomen Opasliitto ry:n verkkosivuilla www.suomenopasliitto.fi Förbundsstämmans dokument finns 1.9.2015 på www.suomenopasliitto.fi GRANSKNING AV FULLMAKTER VALTAKIRJOJEN TARKASTUS Valtakirjat jätetään opasliiton edustajalle ilmoittauduttaessa liittokokoukseen. Materiaaliin sisältyy osallistujakortti, 2 äänestyskorttia (jaa-kortti ja ei-kortti) sekä äänestyslippuja. 23.5.2015 HALLITUS Fullmakterna granskas av guideförbundets representant vid registreringen. Möteshandlingarna består av deltagarkortet, två röstkort (ja och nej) samt röstsedlar. 23.5.2015 STYRELSE Murreopetust turisteill! Nämä ny vähintäs täyty tiättä, jos Eorjoell tule, et pärjä pari päevä: Ei teill kakko olis? = Onko vaaleata hiivaleipää? Ei kai linjapiil jo ol lähten? = Koska linja-auto lähtee? Ei teil suala olis! = Saisinko suolaa, kiitos! Tervehdyksi mitä sää tartte Eorjoell: Hei vaan! = Hei, kiva nähdä! Hei ny sit, jossas heti mene! = Hei, oli kiva nähdä! Jaa, sääki eläv viäl! = Ei ole pitkään aikaan nähtykään, kiva tavata! Kui hurise? = Mitä kuuluu! Jokune elämä helpottava asi viäl: Flik = tyttö, tytär / pojanklopp i= poika Miäs = mies / naisihmne = nainen Eluk = eläin / trötö = räkättirastas Kaffetta = kahvia Positiivissi adjektiivei on vaa yks: hiano, ja se käy joka paikkaha. Negatiivissi o sitt vaik kuip pali, mut tätä voi käyttä joka paikas: ei pali kumnenka = huono, ei käypä, sikses hyvä, aika hyvä Pirjo Jaakkola Opas-Guide 2/2015 Olin opastamassa linja-autoryhmää, joka oli kanssani useamman tunnin. Päivän katkaisi lounas, jonka nautimme useamman ruokalajin herkuilla. Lähdimme taas liikkeelle ja huomasin auton etuosassa istuvan herrasmiehen jo vähän nuokkuvan. Opastus jatkui vajaan tunnin ennen pysähtymistä kohteessa. Nousin auton pysähtyessä kertomaan mihin seuraavaksi mennään ja ko. herra alkoi heräillä hyvän aterian päälle otetuista nokosista. Hän pelästyi, kun huomasi missä on ja että hän oli nukkunut. Lisäksi pyyteli kovasti anteeksi, kun hän oli niin tykännytkin opastuksesta. Koetin parhaani mukaan pelastaa tilanteen ja sanoin olevani hyvilläni, kun ääneni on niin miellyttävä, ettei se häiritse unta. Pirjo Jaakkola y y y Kartanon väeltä kysyttyä Parahin Pehtoori Teräs Tiedän, että Vuojoen kartanon omistajiksi v. 1911 ovat ryhtyneet eet liikemiehet Karl ja Hjalmar Paloheimo heimo sekä Nestor Toivonen. Liekö Nestor estor Toivonen samainen mies, joka voitti itti kaksi olympiapronssia vuoden 1912 kisoissa Tukholmassa? Vain pronssiako tuli? Eurajoella liikkuu huhuja, että Vuojoen kartanon maille on tehty ampumarata, jonka toisessa päässä on pahvinen hirvenkuva kiskojen päällä. Rengeille annetaan tehtäväksi juosten työntää pahvihirveä edestakaisin, kun liikemies Toivonen ampuu. Niin, että sitä vain varmistaisin, että pronssiako vaan tuli, ettei kultaa? Kuinka saada rengit pysymään hengissä? Nimim. Huolestunut renki Hyvä huolestunut renki Olkaa huoleti. Nestor Toivoselle tuli pronssia, kaksikin mitalia tuli. Tarkka on Nestori Toivonen ja hyvä ampuja, yhtään renkipoikaa ei ole menetetty ampumaharjoituksissa. Reippautta pahvihirven työntöön! Terveisin Pehtoori Teräs 9 Olkiluodon vierailukeskuksen infopiste ja Sähköä uraanista -näyttelyä. Olkiluodon oppaille toukokuu on vuoden kiireisintä aikaa PASI TUOHIMAA, KUVA: HANNU HUOVILA / TVO Harva tietää, että Olkiluodon vierailukeskus on Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde. O lkiluodon vierailukeskuksessa käy vuosittain noin 15 000 vierasta. Harva tietääkään, että vierailukeskus ja sen yhteydessä oleva tiedekeskus Heurekan kanssa yhdessä koottu Sähköä uraanista -tiedenäyttely ovat Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde. Edelle kiilaa vain Satakunnan museo Porissa. Vierailukeskuksen päällikkö Mika Tanhuanpää toteaa, että vaikka koululaiset ja opiskelijat ovat suurin yksittäinen vierailijaryhmä, myös kerhot, yhdistykset sekä työporukat työllistävät kiitettävästi. - Ulkomaalaiset asiantuntijat ja media taas ovat kiinnostuneet enemmän Olkiluoto 3 -projektin etenemisestä sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen valmistautuvan Posivan toiminnasta. Keväisin Olkiluodon vierailukeskuksessa riittää vipinää, kun koulujen kesälomien lähestyminen lisää luokkaretkien määrää. Tanhuanpää vahvistaakin, että juuri toukokuu on vuosittain vierailukeskuksen oppaiden kiireisintä aikaa. - Eikä tahti hirveästi hellitä kesälläkään. Etukäteen sovittujen vierailujen lisäksi kiirettä lisäävät kesäkuisin pidettävät kesäkeskiviikot, jolloin kuka tahansa voi tulla opastetusti tutustumaan Olkiluodon ydinvoimalaitokseen, Tanhuanpää kertoo. Merja opastaa kahdenkymmenen vuoden kokemuksella Vierailupäällikkö Merja Heinosella on kahdenkymmenen vuoden kokemus vierailukeskuksen opastoiminnasta. Heinosen mukaan oppaan tärkein ominaisuus on kyetä antamaan ihmisille luotettavaa tietoa ydinvoimasta ymmärrettävästi. - Toisinaan kuulee, että tänne tullessa vierailijan mielipide ydinvoimasta oli kriittinen, mutta vierailun jälkeen se oli muuttunut myönteiseksi. Ihmiset kertovat saaneensa täällä tietoa, jota ei esimerkiksi mediasta ole saanut. Sellainen palkitsee, Heinonen sanoo. Heinosen mukaan vierailujen kohokohtia ovat bussikierros ydinvoimalaitoksen alueella, käynti voimalaitosjäteluolassa eli niin sanotussa VLJ-luolassa sekä itse vierailukeskuksen näyttely. - Se, että ihmiset pääsevät itse havainnoimaan tätä aluetta linja-autosta, tuntuu olevan tärkeää. VLJ-luolan näkymät ja sen tunnelma taas lisäävät luottamusta toimintaamme. Ja koko ajan me puhumme. Ihmiset kiittelevät usein asiantuntemuksesta ja siitä, että opas osasi vastata esitettyihin kysymyksiin. Munakarin veljekset Munakarin veljekset, Martti (1909–1978) ja Aarne (1914– 1983) Suominen ovat eräänlainen käsite Eurajoella. Heidät teki tunnetuksi kotiseutukirjailija Pentti Saaristo, joka teki heistä näytelmän Kuivalahden kesäteatteriin. Vanhapoikaveljekset olivat kalastajia ja elivät rauhallista ja luonnonläheistä elämää Munakarin saaressa, kunnes Olkiluotoon, aivan heidän naapuriinsa, rakennet- 10 tiin ensimmäinen ydinvoimala 1970-luvulla. Veljesten elämä muuttui kertaheitolla, vaikka he saivatkin asua mökissään elämänsä loppuun asti. Pentti Saariston näytelmä oli Kuivalahden Nuorisoseuran ensimmäinen ja se sai ensi-iltansa Kuivalahden kesäteatterissa 1980. Näytelmä oli niin suosittu, että sitä esitettiin myös vuosina 1981-1983 ja uusintaesityksinä 1993 ja 2010. Suomisen veljekset kuolivat lapsettomina ja Eurajoen kunta peri heidän jäämistöönsä kuuluneita huonekaluja ja muuta pikkuesineistöä lahjoittaen niitä edelleen Eurajoen Kotiseutuyhdistykselle. Vaatimattomat esineet ja huonekalut sijoitettiin Irjanteen maatalousmuseon pohjoispäätyyn rakennettuun huoneeseen. Astioiden ja käyttötavaroiden sekä muiden huonekalujen lisäksi veljesten irtai- mistoon kuuluivat erikoisuutena Venäjän keisarin, Aleksanteri III-n ja hänen vaimonsa, keisarinna Maria Fjodorovnan muotokuvat. Veljesten isä oli saanut ne muistolahjaksi palvellessaan rakuunana ja pelastettuaan korkean upseerin tyttären hukkumasta. Muotokuvat ovat nyt myös Munakarin huoneen seinällä. Leena Falttu Myös muunlaista opastoimintaa Teollisuuden Voimassa tiedetään tarkkaan, että erilaisten sidosryhmien lukuisat vierailut vierailukeskuksessa ja itse Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa ovat paras ja toimivin tapa tutustua ydinvoimaan ja samalla lisätä ihmisten luottamusta TVO:n toiminnan vastuullisuuteen. Olkiluodon oppaiden työ on kuitenkin myös muuta. Oppaat vierailevat säännöllisesti erilaisilla messuilla ja tapahtumissa ympäri Suomea. He tekevät yhteistyötä ympäristön koulujen kanssa ja osallistuvat esimerkiksi Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n asiantuntijaverkoston kautta virtuaalisesti koulujen fysiikan oppitunneille, jossa käsitellään ydinvoimaa. Tämän asiantuntijaverkoston kautta opettajat voivat rikastaa omaa opetustaan käyttämällä tunneilla eri alojen asiantuntijoita. - Ydinvoima tuntuu monista mystiseltä ja monimutkaiselta. Tällä tavalla nuorten kanssa on helppo käydä läpi, mitä ydinvoima tarkoittaa ja kuinka sähkö ydinvoimalaitoksessa syntyy, Mika Tanhuanpää kertoo. Havaintopolku avattiin kesäkuussa 2014 Olkiluodossa sijaitseva Vierailukeskus on avoinna lokakuusta huhtikuuhun maanantaista perjantaihin kello 10-18 ja lauantaista sunnuntaihin kello 12-18 sekä toukokuusta syyskuuhun maanantaista sunnuntaihin kello 10-20. Vierailukeskukseen voi kuka tahansa poiketa ilman ennakkovarausta. Vierailukeskuksen Sähköä uraanista -tiedenäyttely kertoo ydinsähkön tuotannosta ja kattaa uraanipolttoaineen elinkaaren vastuullisesta louhinnasta aina turvalliseen loppusijoitukseen. Olkiluodon Vierailukeskuksen ympäristön kilometrin mittainen havaintopolku avattiin kesäkuussa 2014. Reitin varrella on infotauluja, joista saa tietoa Olkiluodon luonnon erityispiirteistä sekä alueella tehtävistä ympäristötutkimuksista. Havaintopolku on avoinna kesäisin, muuna aikana sen voi kävellä virtuaalisesti TVO:n nettisivuilla. TVO järjestää kesäisin jo perinteeksi muodostuneet neljä tiede- ja teknologialeiriä alakouluikäisille lapsille teemalla ”Kiinnostus herää kokeilemalla”. Olkiluodon tiede- ja teknologialeirejä on järjestetty vuodesta 2003. Leirit kestävät maanantaista perjantaihin ja kullekin leirille osallistuu vuosittain noin 20 lasta. Leiriläiset tutustuvat lasten ehdoilla luonnontieteisiin ja teknologiaan. Opas-Guide 2/2015 Nurkin Samuel – eurajokelainen kansanvalistaja Autonomiseen Suomeen rantautui Euroopasta 1800-luvun alkupuoliskolla kansallisuusaate, jonka mukaan omaa maata, sen kansaa ja kieltä tuli arvostaa, vaalia ja kaikin tavoin edistää. Niin Suomessa kuin muualla yliopistojen opiskelijat ja opettajat, tulevat lakimiehet, lääkärit, papit ja opettajat ottivat aatteesta kiinni ja ryhtyivät toimeen. Pääasiassa toiminta tapahtui kirjoittamalla, kansaa valistamalla sekä muokkaamalla arvostuksia ja ajattelutapoja. Nimekkäimmät mainitaan historiankirjoissa Suomen kansallisina herättäjinä: Runeberg, Snellman, Topelius ja Lönnrot. Eurajoen Nurkin talosta lähtöisin oleva Samuel Roos (1792-1878) teki samaa työtä, mutta jäi niin kuin monet muutkin, kansakunnan suurmiehiksi korotettujen varjoon. Samuel Roos (alun perin Nurkki) oli pienestä pitäen ruumiin voimiltaan heikko. Poikkeuksellisen terävä pää avasi kuitenkin opintien ensin naapurikaupunkiin Raumalle ja sitten maan korkeimpaan opinahjoon Turun Akatemiaan. Opiskelut polveilivat alun jumaluusopista, luonnontieteitten kautta lääketieteeseen. Kuten monet muutkin aikalaisensa, Samuel Roos joutui välillä Samuel Roosin perheessä lapset nimettiin järjestelmällisesti: AB: Alfred Brynolf CD: Carl Didrik, EF: Ebba Fredrika, GH: Gustaava Hildur IJ: Ida Johanna, KL: Karolina Lovisa MN: Maria Nanna Roosin nimi elää yhä: Eurajoen Rikantilan kylässä on edelleen tie nimeltä Nurkintanhuva. Eurajoen kunnanviraston kulmilla on Roosintie ja Samuelia esittävä reliefi. Outi Räikkönen keskeyttämään opintonsa rahapulassa, mutta valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1821. Nykytermein hän erikoistui kirurgiaan ja synnytyksiin. Roos avioitui ja muutti perheineen Kajaaniin saatuaan sieltä piirinlääkärin viran. Tuohon aikaan se ei kuitenkaan taannut kunnon toimeentuloa, vaan köyhän maan köyhässä kolkassa myös piirilääkäri perheineen eli ajoittain jopa nälässä. Myös Roosin terveys oli heikko ja alkoholi aiheutti ongelmia. Roos aloitti kirjallisen tuotantonsa toimiessaan 1840-luvulla lääkärinä Mynämäellä ja sittemmin Vehmaalla. Hän kynäili lehtiin suomen kielellä valistushenkisiä artikkeleita terveyden edistämisestä, maataloudesta ja esim. suomen kielen asemasta. Roos kirjoitti kirjan kristillisestä lastenkasvatuksesta, painopisteenä lasten terveydestä huolehtiminen. Hän myös suomensi vieraskielistä kirjallisuutta erityisesti lääketieteen alalta. Kirjoitustyössään Roos joutui saman ongelman eteen kuin muutkin suomeksi kirjoittavat aikalaisensa: monille asioille ei ollut kunnollista suomenkielistä nimeä tai käsitettä. Roos loikin koko joukon uusia sanoja suomen kieleen. Kiinnostus fysiikkaan näkyy Roosin käyttöön vakiintuneissa sanoissa, siinä kuin Lönnrotilla erityinen kiinnostus suomen kielen kielioppiin ja kasvistoon. Roosin keksimistä sanoista useimmin mainittu on sähkö. Elektrisiteetit ja muut vierasperäisyydet hylättiin ja sähkö jäi käyttöön. Muita hänen keksimiään sanoja ovat esim. höyrykone, lämpömittari, kaasu, maapallo ja hiilihappo. Joskus tuli myös tappioita; Lönnrotin ehdotus keuhkot voitti Eurajoen Samuelin hengittimet. Katja Härkisuo Lähteet: Arno Forsius Samuel Roos (1792-1878) - lääkäri ja sanaseppä Wikipedia Samuel Roos Kuva: www.eurajoennurkinsukuseura.net 11 Sukuseura harrastuksena Oma kiinnostukseni sukuuni heräsi vasta ”oikeasti” aikuisena. Minulle heräsi halu saada tietää enemmän siitä kuka minä oikeastaan olen ja miksi olen sellainen kuin olen. Halusin saada tietää mitä kaikkea ihminen perii vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan ja kenties vieläkin kauempaa. Sain 40-vuotislahjaksi yllättäen anopiltani Nurkin sukukirjan. Syntymäpäiväni kunniaksi tajusin kuuluvani johonkin ryhmään ihmisiä joiden en tiennyt liittyvän millään lailla minuun. Selailin ja luin sukukirjaa innoissani ja liikuttuneena siitä että ikään kuin 40-vuotislahjaksi sain satoja uusia sukulaisia. Miksi sukututkimus kiinnostaa? Minulle se merkitsee itseni ymmärtämistä taas hieman enemmän. Eräässä sukuseuran tapaamisessa minulta kysyttiin, olenko minä yhtä itsellinen kuin Loviisa Nurkki aikoinaan oli. Halusin tietää tarkemmin, mitä kysyjä tarkoitti, ja kyllä löysin itsestäni hyvinkin paljon samoja piirteitä kuin ne tarinat, jotka kertovat Loviisa Nurkin luonteesta ja elämästä. Suvun tunteminen on myös hyvin armollista ja auttaa meitä ”nuorempia”, kuten sukuseuran hallituksen jäsenet minua leikillisesti kutsuvat, oppimaan suvun jäsenten tarinoista. Nuorisotyössä törmään usein ajan ilmiöön missä nuoret ovat kovin irrallaan tai heillä on hyvin vähän tietoa omasta suvustaan. Tämä aukko oman suvun tiedoista tuo mukanaan tietynlaisen tyhjiön itsetuntemukseen. Tuntemalla sukunsa mustien ja valkeiden lampaiden tarinoita voit selvitä ja selvittää monta omaan elämääsi liittyvää ongelmaa tai onnen asiaa. Yksinkertaisemmasta päästä ovat perinnölliset sairaudet. Uutta työpaikkaa vastaanottaessa terveystarkastuksessa kysellään hyvinkin tarkkaan suvun sairaudet. Puhumattakaan sosiaalisista perinnöistä jotka voivat antaa selityksen moniin joskus oudoiltakin Marjo Jasu Välimaan torpalla. Kuva: Outi Räikkönen tuntuviin läheisten ihmisten suhtautumisiin erilaisiin elämän asioihin. Haluan tällä kirjoituksellani innostaa kaikkia Nurkin sukuun ja muihin sukuseuroihin kuuluvia ottamaan yhteyttä sukuseuraan ja liittymään mukaan suvun käänteiden tutkimiseen. Kiitos vielä kerran anopilleni ja Outi Räikköselle, joiden ansiosta olen saanut tulla mukaan Nurkin sukuseuran toimin- taan ja tutustunut kiinnostaviin ”uusiin” sukulaisiini. Marjo Jasu Loviisa Nurkin jälkeläinen Eurajoen Nurkin sukuseura perustettiin vuonna 1983 ajatellen lähinnä Juhana Nurkin (s. 1786) jälkeläisiä. Myöhemmin sukuseura on ottanut piiriinsä ”myös Juhanan veljen, lääkäri ja kielentutkija Samuel Roosin (s. 1792) jälkeläiset.” Alhon puutarha 02 868 0136 Köykän Tilapuoti Mainio ryhmävierailukohde Eurajoella. tilapuoti.blogspot.fi www.facebook.com/ tilapuoti 045 132 7004 12 Eurajoen Kotiseutuyhdistys ry • Ylläpitää Irjanteen museokokonaisuutta: Maatalous-, Kotiseutu- ja Koulumuseo sekä Apteekkimuseo • Järjestää vuosittain hevoskynnön SM-kisat • On julkaissut 31-osaisen kirjasarjan Kotiseutumme Eurajoki • Lue lisää yhdistyksestä: www.museotirjanne.suntuubi.com RÄISÄLÄ-KESKUS ja RÄISÄLÄ-MUSEO Karjalaista kulttuuriperinnettä Satakunnassa Köyliöntie 2, 27710 Köyliö, p. 044 2576 187 www.raisala.fi/keskus-museo.php Avoinna 1.6.-31.8. su klo 12-16, 1.9.-31.5. kuukauden 1. su klo 12-16 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Koululaisten historiapäivästä kulttuurikavereihin PIRJO JAAKKOLA H ankkeet kuuluvat tämän päivän kulttuuri- ja matkailutyöhön. Eurajoella kulttuurin suurhanke oli Historiapäivä-hanke, vuosina 2008–2010, sisältäen lasten matkailua ja perinneopetusta Eurajoella. Hankkeen tekijänä oli Wuojokiseura ja siellä FM Elina Heinilä. Hankkeessa mukana olivat Eurajoen kunnan kulttuuritoimi ja koulutoimi, TVO, Vuojokisäätiö, Satakunnan Museo sekä maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka, joka oli päärahoittajana hankkeelle. Historiapäivä-hankkeen tuloksena saatiin koululaisille kasvatuksellinen, tekemällä oppiminen-metodilla toimiva päiväohjelma Välimaan perinnetorpalle, jossa eletään 1930-lukua ja muistellaan torppariaikaa, Raunelan kalastajatilalle, jossa eletään kalastajaperheen arkea 1950-luvulla ja Vuojoen kartanoon, jossa eläydytään herrasväen elämään 1800-luvun lopulla. Historiapäivä on tarkoitettu niin lasten matkailuun kuin omille koululaisille perinneopetukseen, joka on Eurajoen koulujen opetusohjelmassa. Välimaan torpan vapaaehtoiset ja Eurajoen oppaat hoitavat elävöittämisen, opetuksen ja opastuksen. Historiapäivähankkeessa tehtiin joka kohteeseen oma tehtäväkirja, jolla jatketaan opetusta koulussa. Kulttuuritoimi kustantaa koululaisten opetustuokiot historiakohteissa ja koulutoimi maksaa matkat oppilaille. Koululaisretkeilijät muista kunnista maksavat pienen korvauksen kulttuuritoimelle. Kukin kohde kustantaa tehtäväkirjat omiin historiakohteisiinsa. Näin on taattu toiminnan jatkuminen hankkeen jälkeen. Opas-Guide 2/2015 Kaikille ikäihmisille kulttuuria -hanke Luonnollinen jatkumo lasten hankkeeseen oli ikäihmisille suunnattu kulttuurihanke. Palvelutaloissa ja vanhainkodissa todettiin, että he saavat esiintyjiä, mutta ruuhkassa juuri joulun alla. Miten organisoitaisiin kulttuuritapahtumat pitkin vuotta? Miten ikäihmiset pääsisivät iltaisin ja viikonloppuisin tapahtumiin, kun yksin on turvatonta tai kulkemisen kannalta hankalaa lähteä. Näitä ongelmia ratkomaan kulttuuritoimi ja sosiaalitoimi lähtivät yhdessä hakemaan hankerahoja. Hanke alkoi, kiitos aktiivisten Eurajoen yhdistysten, jotka olivat ikäihmisten asialla. Ravakka rahoitti ja hankekoordinaattoriksi valittiin FM Marja Hänninen-Tolvi. Tulosta syntyi. Vuosittain Eurajoella kootaan ja jaetaan joka kotiin kulttuuriesite nimellä Kulttuurivuosikello. 25 vapaaehtoista koulutettiin kulttuurikavereiksi, joita voi tilata sosiaalitoimen toiminnanohjaajilta kaveriksi kulttuuriti- laisuuksiin. Hankkeen aikana toteutettiin Palvelukeskus Jokisimpukkaan 1950-luvun huone. Kulttuurikaverit ovat toimineen noin vuoden ja ”kulttuurikeikkoja” on ollut noin 70 tähän mennessä. Kulttuuri- ja sosiaalitoimi maksavat matkakulut kulttuurikavereille. Irjanteen kylän matkailullinen kehittäminen Eurajoen kotiseutuyhdistyksen maatalousmuseo, kotiseutumuseo, koulumuseo ja Munakarin veljesten huone ovat iso museorypäs Irjanteen kylässä Satakunnan vanhimman puukirkon kupeessa. Irjanteella on lisäksi muita matkailukohteita: Ruikan mylly sekä upeat suoalueet Lastensuo ja Kakkerian suo. Uusia hankkeeseen mukaan tulleita kohteita olivat Faltun saha, kahvila Vanhapirtti sekä Eurajoen seurakunta suvi-illat hartauksineen. Hanke oli lyhyt vain kolme kuukautta kestävä, mutta yhteistyötä päästiin kokeilemaan. Hanketta rahoitti Eurajoen kunta ja Satakuntaliitto. 13 KULTTUURIHISTORIAN AARREARKKU Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia KATI VAINIO, TOIMINNANJOHTAJA FM, VUOJOKISÄÄTIÖ E urajoella sijaitseva ja Eurajoen kunnan omistama Vuojoen kartano on länsirannikon merkittävimpiä historiamatkailukohteita. Piikojen, talousmamsellin tai vaikkapa kartanonrouvan seurassa vierailijaryhmät pääsevät elämykselliselle matkalle kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena toimivan kivilinnan rikkaaseen historiaan. Historian ja elämyksellisyyden haasteista rikkauteen Vierailijoille nautittavan opastuskokonaisuuden synnyttämisessä Vuojoki haastaa oppaitaan laajasti. Oppaat käyttävät syvää historian ja yhteiskunnan tuntemustaan ja tietämystään, mutta elämyksellisyyden tavoitteiden saavuttamisessa oppaiden erityinen avu - ja vieraiden ilo - on oppaan kyky heittäytyä elämyksellisyyteen. Vuojoella opastettu kierros on tavallisesti aina roolissa opastettu. Kukin Vuojoki-opas onkin valinnut itselleen ja kehitettäväkseen roolihahmon, jonka yhtymäkohdat ovat kartanon historiassa. Matkailutuotteena opastuksessa on aina vahva persoonallisuuden jälki. Jokainen opastus on toden totta hieman erilainen. Vuojoella tästä piirteestä on haluttu ammentaa rikkaus, joten vaikka faktiset asiasisällöt opastuksissa ovat pääsääntöisesti yhdenmukaisia, ovat ne myös vahvasti yksilöllisiä. Oppaan oma persoonallisuus ja leikkimielisellä vakavuudella haltuun otettu rooli räätälöivät kunkin opastuksen omanlaisekseen. Vuojoella näemmekin siten opastuskierrokselle osallistuvan vierailijan eteen maalautuvan parhaimmillaan entistä vivahteikkaamman ja rikkaamman näkökulman historiaan. Sujuvuus edellyttää kekseliäisyyttä Tänään Vuojoen Kartano on paitsi suosittu matkailukohde niin myös monen muun toiminnan keskus. Kartano on merkittävä kulttuuripalvelujen tarjoaja. Tiloissa toimivan yleishyödyllisen Vuojokisäätiön tavoitteena on paitsi vaalia kulttuuriperintöä niin myös kehittää Vuojoen kartanon palveluita ja elävyyttä. Vuojoki tunnetaan myös laadukkaista ravintola- ja 14 majoituspalveluistaan. Ympäri vuoden tilat toimivat kokous- ja koulutuskäytössä sekä monipuolisesti yksityistilaisuuksien pitopaikkana. Oppaille kartanon nykytoiminnan ominaispiirteet heittävät haasteensa. Aina kaikkiin tiloihin ei pääse kulkemaan opastettavan ryhmän kanssa, joten Vuojoki-oppaille merkittävä avu on tilanteiden ja erityisesti muutosten hallinta. Kekseliäisyyttä ja nopeutta luovia muuttuvissa tilanteissa vaaditaan, jotta kartanolle saapuva vieras voi kokea täysipainoisen kartanoelämyksen. Matkailu on kulttuurikasvatusta Paitsi arkkitehtonisesti niin koko rikkaan historiansa kautta Vuojoen kartano on ollut vahva suunnannäyttäjä. Kiinteistö tunnetaan 1500-luvulta lähtien ja sen isäntinä ovat vaikuttaneet useat merkittävät suvut. Vuojoen kartanon ansiosta mm. metsäteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kehittyivät Rauman seudulle ja maataloudessa vuoroviljely otettiin ensimmäisenä Suomessa käyttöön juuri Vuojoen kartanolla. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennuskokonaisuus lukeutuu Suomen arkkitehtonisesti vaikuttavimpiin kartanoihin. Tyyliltään Vuojoen kartanon rakennuskokonaisuus edustaa uusklassista empire-tyyliä. Nämä ja monet muut Vuojokeen liittyvät hengästyttävät erityisilyttää ja väpiirteet antavat vahvan syyn säilyttää littää tietoa kulttuuriperinnöstää eteenpäin. rjotaan yleiVuojoella matkailijoille tarjotaan rjoa erityissopastusten rinnalla laajaa kirjoa saan ryhmät teemaisia opastuksia. Halutessaan eiden kuten voivat tehdä valintansa aihealueiden an, sukuhismm. arkkitehtuurin, puutarhan, van haamutorian tai syyspimeään soveltuvan kierroksen välillä. ehitetty eläVuojoen Kartanolla on kehitetty oulujen lasmysopastuksia myös osaksi koulujen a. Vuojoella ten ja nuorten opetusohjelmaa. äyvät tutuskoulujen eri luokka-asteet käyvät menetelmin tumassa learning by doing -menetelmin itehtuuriin. mm. tapakulttuuriin ja arkkitehtuuriin. ta, läsnä Konkreettisesti historiallisesta, lee siten olevasta kulttuurimiljööstä tulee nimuohistorian peili ja nuorten pienimuoulaistoinen minilaboratorio. Koululais- Kartanon rappukäytävässä on nähtävää katosta lattiaan ryhmiä saapuu Vuojoelle koko ajan myös kuntarajojen ulkopuolelta. Vuojoen Kartanossa opastukset voivat olla lyhyempiä, pidempiä ja kohderyhmät mitä moninaisimpia. Kansainväliset ryhmät saavat useimmiten palvelua myös opastusten suhteen omalla äidinkielellään. Vuojoen Kartanolla tavoitellaan vieraiden viihtyvyyttä ja halutaan vastata erilaisten matkailijaryhmien toiveisiin. Siihen avaimena ovat vahva yhteistyö Eurajoen opasyhdistyksen, Eurajoen kunnan kulttuuritoimen ja Vuojoen Kartanon toimijoiden välillä ja halu kehittyä. Oppailla on eväät, mahdollisuus ja vastuu tehdä matkai-lijalle Vuojoen Kartanolla vierailusta vieläkin suurempaa. Historia on etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia Orisbergin ja Vuojoen kartanoa yhdistävät mennyt aika, komeat päärakennukset ja Björkenheimin suku. Tänä päivänä elämä on kuitenkin varsin erilaista Eurajoella ja Isossakyrössä. Orisberg on edelleen saman suvun hallinnassa ja perinteinen maa- ja metsätaloustila, Vuojoki taas on löytänyt tiensä monien vaiheiden kautta menestyksekkääksi, historiaa hyödyntäväksi matkailukokonaisuudeksi. Orisbergin kartanossa miehensä Johanin ja lastensa Danielin ja Emilie Björkenheimin kanssa asuva Riitta Björkenheim pohtii mennyttä ja tulevaa. Kuinka historia näkyy tänään Orisbergin arjessa? Historia antaa ympäristölle puitteet ja sen suuren tarinan. On merkityksellistä tuntea olevansa osa tapahtumaketjua, joka on koskettanut niin monia ihmisiä. Käytännössä historia on lukuisa määrä rakennuksia ja niiden ylläpitämistä, isoa pinta-alaa nurmea leikattavana, neliöitä siivottavana ja ikkunoita pestävänä. Olemme kuitenkin linjanneet päivittäisen elämämme niin, ettemme koe asuvamme museossa tai elä menneessä. Päätaloa on remontoitu säännöllisesti ja kaikki nykyaikaiset, arkea helpottavat mukavuudet löytyvät. Pihalla on trampoliini, terassilla joka-sään terassikalusteet eli historiaa ja tätä päivää, sulassa sovussa. Orisberg keskittyy nykyään maa- ja metsätalouden kehittämiseen eikä ole avoimena yleisölle. Olemme vuokranneet Kotilammen rannalta kappelin ympäristöineen Kansan Raamattuseuralle toimintakeskukseksi, ja siellä järjestetään sekä hengellistä että muuta mielenkiintoista matkailutoimintaa. Oletteko te harkinneet omaa matkailutoimintaa Vuojoen tyyppisesti? Olen seurannut Vuojoen etenemistä suurella mielenkiinnolla ja ihastuksella, ja kyllä se aina silloin tällöin käy mielessä. Erityisesti 23 vuotta sitten tänne muuttaessani päässä pyöri jos jonkinmoista suunnitelmaa, haavetta ja liiketoimintaideaa. Mutta aika ja innostavat työtehtävät kodin ulkopuolella ovat vieneet mennessään, ja matkailuprojektit odottavat tulevaisuuden haaveidenkorissa. Minua kiehtoisi esimerkiksi pienimuotoinen majoitustoiminta, mutta se vaatisi todella tarkan kohderyhmäsuunnittelun oheisohjelmineen. Olen myös innostunut monenlaisesta ravintolatoiminnasta, mutta olisiko se sitten säännöllistä vai tilaustoimintaa, on jäänyt pohtimatta. Olemme vuosien varrella harkinneet Butiken på landet -konseptia sekä omien tuotteiden suoramyyntiä. Mutta tällä hetkellä nämä ovat siis vain haaveita ja käytännössä otan vastaan vain yhden ryhmän vuosittain ja näin harjoittelen tarinan kertomista. Miltä elämä kartanossa näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Maa- ja metsätalous ovat todennäköisesti edelleen tilan pääsuuntauksia, mutta olen helposti innostuvaa tyyppiä ja uskon, että jos sopiva konsepti löytyy, olemme siihen mennessä monipuolistaneet arkeamme. Orisbergin kartano Isokyrössä. Kuva: Museovirasto Tähän liittyy oleellisesti myös nuorison tavoitteet ja tulevat asuinpaikat. Ehkäpä meillä on jotain mielenkiintoista metsästysmatkailua pojan harrastusten myötä tai sitten olemme avanneet poikkeuksellisen innovatiivisen hyvinvointimatkailukeskuksen tyttären kiinnostuksen kohteiden mukaisesti? Miltä Pohjanmaan matkailu näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Uskon vahvasti seutuun, Suomeen ja Pohjoismaihin. Uskon, että merkityksemme tulee nousemaan globaalien megatrendien vaikutuksesta ja vahvuudet, luonto, hiljaisuus, kulttuuri, historia ja suloiset omituisuutemme tulevat olemaan houkuttelevia, kun esimerkiksi Aasian kasvava keskiluokka lähtee tutkimaan maailmaa. Nyt täytyy vain olla herkällä mielellä ja tehdä huolellista tuote- ja markkinointikehittämistä. Ja yhteistyötä, sillä yksittäinen matkailutoimija, seutu ja jopa maa, on liian pieni erottuakseen suurella kartalla. Kysymyksiin vastasi Riitta Björkenheim Vuojoen Kartano – empirearkkitehtuurin helmi Eurajoella Kapteeni ja liikemies Lars Magnus Björkenheim rakennutti kodikseen Vuojoen kivilinnan sivurakennuksineen. Kartanolinnan rakennusvuosi oli 1836. Kartanorakennuksesta tehtiin useita suunnitelmia. Vuojoen päärakennuksen suunnitteluhistoriaan kytkeytyy kolme aikansa merkittävää suunnittelijanimeä: Charles Bassi, Pehr Johan Gylich ja Carl Ludvig Engel. Carl Ludvig Engel oli saksalaissyntyinen arkkitehti, joka loi suunnan Suomen suur- Opas-Guide 2/2015 ruhtinaskunta-ajan rakennusarkkitehtuurille 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Engelin uran päätyönä olivat Helsingin senaatintorin aukion arvorakennukset. Kapteeni Lars Magnus Björkenheim valitsi toteutettavaksi juuri Engelin muutoksin nyansoidut suunnitelmat ja siten Vuojoessa Suomi sai vertaansa vailla olevan empirekauden rakennusmuistomerkin. Vuojoen Kartanoon palautettiin mm. alkuperäinen huonejako ja tilojen väri- maailma mittavassa restaurointihankkeessa 2000-luvun alkuvuosina. Restauroinnin pääarkkitehtina toimi tuol- loin arkkitehtiprofessori Sari Schulman. Kati Vainio 15 Vuojoen merkitys sukuseura Björkenheimille Vuojoen maita ja mantuja on 1830-luvulta lähtien astellut kahdeksan sukupolvea. Kartano on kokenut yhteiskuntamme eri vaiheet ja imenyt vaikutteita niin omistajiltaan kuin ympäristöltään. Kaikki tämä löytyy tavalla tai toisella kirjattuna arkistoista. Vaan heti kun keskustelu siirtyy henkisiin perinteisiin, asia muuttuu mutkaisemmaksi. Lieneekö syy tähän se, että meillä kullakin on oma (ennakkoluuloton tai ei) näkemyksemme monumenteista, joihin arvostuksemme voi lähinnä olla silmämääräinen. Muut mittarit pakkaavatkin sitten olemaan mielikuvituksen ja ”mutun” sekatuotteita. Ne taas osaltaan on niputettu itse kunkin henkilökohtaisuuksiin, jonne ei muita hevin rohjeta päästää. Jo 1800-luvulla Vuojoki oli massiivinen rakennusprojekti Suomessa. Niitä oli toki monia muitakin. Suunnitelma vaati ei vain rahallista pääomaa, vaan myöskin arvostusta kanssaihmisiin ja henkevästi mitoitettua tavoitteidenasettelua. Sen ulkoiset mitat saattoivat ruokkia ajatuksia prameudenkaipuusta, mutta siihen en ole koskaan kuullut isoisäni isää, Lars Magnus Björkenheimiä (1793-1869), yhdistettävän. Joskin vanha patriarkaalinen kasvatustapa, joka oli vallitseva myöskin Suomessa (jopa 1900-luvun puoliväliin saakka) muokkasi perhepiirejä ”vanhemman itseoikeudella”, tämä tapakulttuuri ei suinkaan estänyt aitoa vastuuntunnon soveltamista sen enempää kuin antautumista työnteon välttämättömyyteenkään. Lars Magnus Björkenheimin elintapa olikin hänen jälkeläisilleen esimerkillinen; säännöllinen ja nautinnoissaan kohtuullinen. 25-vuotiaasta Lars Magnus Björkenheimistä tuli 1818 Orisbergin ruukin isäntä Isokyrössä. Hän kehitteli ja viimeisteli isänsä alullepanemia projekteja kartanolla. 1920 ilmestyneessä kirjassaan Orisbergin ruukki ja maatila N. Liakka kirjoittaa: ”Erityistä huomiota ansaitsevat Orisbergissä suoritetut maataloudelliset uudistustoimenpiteet”. 1830-luvulla Lars Magnus Björkenheimin huomio kohdistui ostamaansa Vuojoen kartanoon Eurajoella, jonne hän pian muutti perheineen. Ote Orisbergistä ei kuitenkaan herpaantunut; hevospelimatkat Etelä-Pohjanmaalle olivat säännöllisiä, joskin ne jo heijastelivat isännän tärkeysjärjestysvalintaa Vuojoen hyväksi. Lars Magnus Björkenheimin 15 lapsesta moni kuoli jo pienenä. Useimmat tyttäret asettuivat Ruotsiin asumaan. Vain kolme poikaa saavutti aikuisiän. He jäivät kaikki Suomeen. Keskimmäisestä pojasta tuli aikanaan Vuojoen ja nuorimmasta Orisbergin isäntä. Veljesten sukuhaarat jatkoivatkin sitten Lars Magnus Björkenheimin maanviljelijäperinteitä. Vuojoen kartano on meille Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisille ainutkertainen ”manifestaatio” esi-isiemme työstä. Kuitenkin ja välttääksemme vääristäviä ”mutuja”, suoritettu työ on hyvä projisoida omana aikanaan vallinneeseen olotilaan. Näin esim. silloiseen vaatimattomaan kansalaistoimintaan, kommunikaatio- ja koulutusedellytyksiin, maaseudun asutustiheyteen ja Suurruhtinaskunnan hallintokulttuuriin. Kysyttäessä kuinka tänäinen Vuojoki liittyy sukuseuramme nykypäivään uskon yllä olevan selvityksen pohjustavan vastaustani. Seuramme silloisena puheenjohtajana minulla oli suuri ilo ja kunnia seurata ja soveltuvin kohdin lausua toivomuksia kartanon restauraatiotyön suhteen. Se oli jännittävä ja inspiroiva kokemus! Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisiin puhallettiin vankkaa vuojokitietoisuutta ja odotukset kasvoivat kasvamistaan. 2006 valkeni päivä, jolloin odotuksemme lunastettiin; saatoimme järjestää sukukokouksen uudistuneella Vuojoella. Sukuseurassamme innostus oli mahtava ja osallistuminen runsasta. Saimme yhtäältä kokea restauroinnin tulosten mainion soveltuvuuden maamme tärkeään kulttuurikeskustavoitteeseen sekä toisaalta Parhaat pihvit hyvässä tunnelmassa. Traditional steakhouse with local seafood dishes. AVOINNA JOKA PÄIVÄ • OPEN DAILY Anundilankatu 8 • §(02) 866 6700 • www.wrk.fi 16 Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisinä tuntea itsemme osaksi arvokasta kokonaisuutta. Vuojokisäätiön asiantuntevalla myötavaikutuksella olemme saaneet ja toivon mukaan yhdessä onnistuneet kartuttamaankin kartanon aitoa sidonnaisuutta historiansa kulkuun. On aivan selvää, että kulttuurikiinnostus elämämme eri ikävaiheissa vaihtelee. Samahan koskee kaikkia mieltymyksiämme. Sukuseurallemme Vuojoki edustaa suoranaista ”sekä henkistä päämajaa että pääomaa”, joskin nykyaika digitaalisine viehätyksineen verottaa nuorison vapaa-aikaa päämajamme epäeduksi. Uskon siteemme Vuojokisäätiöön sekä seuran alkuperäisrekvisiitan myötävaikutuksen oikeuttavan meidät ennakoimaan kasvavaa arvostusta siihen ainutlaatuiseen tilaisuuteen, jonka Vuojoki meille on luonut ja suonut. Benni Björkenheim PITKÄ JA SÄHKÖINEN yö kartanossa TEKSTI: JUSSI HIETIKKO, KUVA JUHA SINISALO Toimittaja Jussi Hietikko ja valokuvaaja Juha Sinisalo yrittivät saada selvyyden Vuojoen kartanon haamuista viettämällä yön selittämättömien tapahtumien ytimessä. V uonna 2011 saimme valokuvaaja Juha Sinisalon kanssa mielenkiintoisen haasteen. Tekisimme juttusarjan sanomalehti Länsi-Suomeen Rauman ja lähiseudun kuuluisista kummituksista ja haamuista. Keskustelimme pitkään aiheesta ja totesimme molempien olevan käytännönläheisiä miehiä. Siksi ainoa tavoitteemme koko sarjassa olisi dokumentoida mahdollisimman tarkasti henkimaailman toimintaa, jos sellaista ilmenisi. Joko nauhoittaen, valokuvaten tai videoiden. Yksi mielenkiintoisimmista kohteista oli Vuojoen kartano Eurajoella, jossa kertomusten mukaan kummittelee nuoren tytön sekä tallirengin henget. Työskentelytapamme oli erikoisesta aiheesta huolimatta samanlainen kuin tavallisillakin juttukeikoilla. Tosin tällä kertaa liikkuisimme vain yöaikaan, aivan kuten haamutkin. Vuojoen kartanolla oli käynnissä iltatilaisuus, kun pääsimme Juhan kanssa paiOpas-Guide 2/2015 kalle. Odotellessamme kartanon tyhjentymistä, talonmies Matti Tamminen kertoi kartanolla sattuneista erikoisista tapahtumista. Useilla kartanossa työskenneillä oli ollut vuosien saatossa kokemuksia, joille ei ollut löytynyt mitään selitystä. - Joskus hissi lähtee itsestään liikkeelle ja jotkut ovihälyttimet antavat kummallisia hälytyksiä, vaikka kukaan ei ole liikkeellä. Viimeiset havainnot selittämättömästä toiminnasta olivat tulleet yövartijoilta, jotka olivat kiertäneet kartanoa ja nähneet aivan selvästi kartanon toisen kerroksen ikkunoissa liikkuvan hahmon, vaikka rakennuksen piti olla tyhjä. Kun vartijat olivat päässeet sisään, talossa ei ollut ketään. Eräs kartanon työntekijä taas oli kuullut puhetta tyhjässä miesten vessassa, jossa käsikäyttöinen hana oli aikaisemmin mennyt itsestään päälle. Näillä tiedoilla evästettyinä siirryimme kartanon pimeään toiseen kerrokseen, kun talo oli tyhjentynyt vieraista. Toisen kerroksen juhlasalien seinille ripustettujen muotokuvien ilmeet näyttivät hämärässä tuimilta. Ikkunoista tihkui sisään ulkovalojen kajoa, mutta muuta valoa meillä ei ollut apunamme. Istuuduimme juhlasa- lin tuoleille kuuntelemaan, josko saisimme jonkinlaisen äänimerkin kartanon entisiltä asukkailta. Hiljaisuutta ei rikkonut mikään muu kuin alakerran tiskikone, jonka pikaohjelma pesi viimeisten vieraiden kahvikuppeja. Vaihdoimme juhlasalia, muttemme saaneet toisessakaan huoneessa minkäänlaisia äänimerkkejä mahdollisista haamuista. Elektronista magneettikenttää mittaavan EMFmittarin lukemat eivät myöskään poikenneet normaalista. Päätimme lähteä talonmies-Matin kanssa läntiseen flyygelirakennukseen, jonka ullakolla meitä odotti melkoinen näky. Kun nousimme läntisen flyygelirakennuksen jyrkkiä rappusia ullakolle, parin asteen pakkanen paukutti kartanon peltikattoa. Muuten avaralla ullakolla on hiirenhiljaista. Ullakolla EMF-mittari reagoi nopeasti ja nousi normaalista 40 yksiköstä 150:een. Tämä mittauspiikki meni kuitenkin nopeasti ohi, ja jatkoimme edelleen ylöspäin. Ullakolla nimittäin oli noin kolmen, neljän metrin pituiset tikasrappuset, jotka veivät pienelle parvelle, jossa kylmät väreet nousivat ihon pintaan. Parvelta löytyi pienen lapsen ruumisarkku. Tälle harmaalle arkulle tai sen säilytyspaikalle ei kukaan ollut keksinyt selitystä. Viimeisen remontin yhteydessä löytynyt arkku kun oli jätetty niille sijoilleen. Palasimme ullakolta takaisin kartanon päärakennuksen toiseen kerrokseen, jossa päätimme kuunnella vielä lisää, sillä alakerta oli jo hiljentynyt. Kello oli noin yksi yöllä. Erään käytävän oviaukon edessä EMF-mittari sekosi yhtäkkiä. Lukemat nousivat saman tien yli kahteensataan. Kuljin pidemmälle käytävää pitkin, ja lukemat pysyivät yhtä korkeina. Hämärää käytävää edetessäni tunsin ihoni menevän jälleen kananlihalle. Lukemat normalisoituivat, mutta jatkoin toista käytävää eteenpäin. Keskellä käytävää lukemat nousivat jälleen ja taas reippaanlaisesti. Yhtäkkiä hämärät käytävät tuntuivat erilaisilta kuin tunti sitten. Mieleeni hiipi kysymys, että olimmeko sittenkään Juhan kanssa kahdestaan. EMF-mittarin lukemat nousivat käytävien lisäksi jokaisessa huoneessa, vaikkei lähettyvillä ollut mitään sähkölaitteita, jotka olisivat voineet lukemia nostaa. Öisen vierailun päätteeksi kuljimme vielä kartanon vieressä sijaitsevan kuusikujan päästä päähän. Kuusikujan päässä EMF-mittari nousi 140:een, mutta se tuntui heiveröiseltä kartanon sisälukemiin verrattuna. Neljä vuotta myöhemmin ajan Vuojoen kartanon pihaan ja nousen autosta ulos. On myöhäinen ilta ja kartanon ovet ovat suljettuina. Jään katsomaan samoja ikkunoita, joissa yövartijat olivat nähneet hahmon liikkuvan. Tunnen hengitykseni tihentyvän, vaikka ikkunoissa ei tapahdu mitään. Pimeä ympärilläni tuntuu erilaiselta, kun käännän katseeni kuusikujan sydäntä kohti. Kuusikujaa edetessäni ymmärrän, ettei minkäänlaisia mittareita tarvita. Kartano ja sen historia tekevät lähtemättömän vaikutuksen, uskoi henkimaailman ilmiöihin tai ei. 17 Kustaa Adolfin kirkko. Oikealla: Biblia Latina ja yksityiskohta Eurajoen kirkkoa katolisella keskiajalla korista- neesta alttarikaapista. EURAJOEN SEURAKUNTA JA SEN arvokkaat aarteet TEKSTI: ULLA ANTOLA, KUVAT EURAJOEN SEURAKUNTA JA MERVI SALONEN E urajoen seurakunta on syntynyt varhaisella keskiajalla, ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät jo 1300-luvulta. Emäseurakunnasta ovat myöhemmin itsenäistyneet Rauman ja Lapin seurakunnat jo keskiajalla sekä Luvia vuonna 1901. Seurakunnalla on käytössään kaksi kirkkoa. Irjanteen kylässä sijaitseva Satakunnan vanhin puukirkko vuodelta 1731 on pääosin kesäkäytössä. Kirkon viereiselle hautausmaalle on viimeiset hautaukset tehty 1800-luvulla. Sipulihuippuinen tapuli on vuodelta 1758. Kunnan keskustassa sijaitseva Kustaa Adolfin kirkko valmistui vuonna 1803 ja se edustaa uusklassista tyyliä. Kerran kuukaudessa siellä järjestetään katolinen messu, johon Olkiluodossa työskentelevät ulkomaalaiset osallistuvat runsaslukuisesti. Kustaa Adolfin kirkko on suosittu myös konserttikirkkona. Biblia Latina, 9 kg painavaa sanaa Seurakunnan säilyneet kirjaharvinaisuudet viittaavat paitsi kirkollisuuteen myös paikalliseen vaurauteen. Biblia Latina, latinankielinen raamattu on painettu Ulmissa vuonna 1480. Tätä pai- 18 nosta on säilynyt vain 6 kappaletta, joista yksi siis on Eurajoen seurakunnalla. Muut Biblia Latinat löytyvät Lontoosta, Oslosta, Pariisista, Västeråsista ja Vatikaanista. Teos on inkunaabeli eli kehtopainate, jolla tarkoitetaan ennen vuotta 1501 painettua kirjaa. Eurajoen kirkkoherran Asko Riihimäen sanoin Biblia Latina sisältää yhdeksän kiloa painavaa sanaa. Kappaleiden alkukirjaimet –initiaalit - on tehty käsin painamisen jälkeen. Kirjassa ei ole sivunumeroita eikä jakeita. Siinä on mukana myös apogryyfit eli alkukristillisiä tekstejä. Eurajoen Biblia Latinan konservointityö kesti kaksi vuotta. Työn suoritti Turun maakunta-arkistossa Aino Ravila. Missale Aboensessa tekstit kirkkopyhille Turun messukirja on painettu Tukholmassa vuonna 1488 Suomen kirkkoa varten ja se sisältää messutekstit ja tekstit jokaiselle kirkkopyhälle. Messukirja on dominikaanisen perinteen mukainen. Myöhemmin siitä on revitty sivuja, joiden ei ole katsottu sopivan käyttöön uskonpuhdistuksen jälkeen. Käytäntö on ollut yleinen ja sivuja tiedetään käytetyn uudelleen mm. tilikirjoissa. Agricola käänsi kansalle ymmärrettäväksi Agricolan Uusi Testamentti v. 1548 Se Wsi Testamentti on ensimmäinen suomenkielinen käännös raamatusta ja Agricolan päätyö. Ensisijaisesti se oli jumalanpalveluksissa käytetty kirja ja sisälsi uskonpuhdistuksen messut kansankielisinä. Koristeellinen alttarikaappi katoliselta keskiajalta Eurajoen kirkkoa katolisella keskiajalla koristaneesta alttarikaapista on säilynyt vain keskiosa, joka on esillä seurakuntakeskus Tapulin salissa. Siinä ovat veistettyinä Jeesus-lapsi, Neitsyt Maria, Josef ja vastasyntynyttä lasta kumartamaan saapuneet Itämaiden kuninkaat. Vanhin kuninkaista on polvistuneena Jeesuksen eteen, keskimmäinen kurottaa kättään kohti taivaalle syttynyttä uutta tähteä ja kolmas on kääntynyt hieman poispäin. Kunkin takana seisoo palvelija. Alttarikaappi on ajoitettu 1440- ja viimeistään 1450-luvulla tehdyksi, sen veistäjät ovat tuntemattomia. Kullan- ja hopeankimaltavana se on edelleen vaikuttava näky. Opiston päärakennus on alkujaan ollut Vuojoen kartanon sivutilan, Lavilan kartanon päärakennus. EURAJOEN KRISTILLINEN OPISTO – Elämistä, kokemista, oppimista E urajoen kristillinen opisto on osa Satakuntalaista sivistyshistoriaa. Opiston perustivat vuonna 1926 Länsi-Suomen heränneet eli rukoilevaiset. Suomen vanhimman herätysliikkeen juuret ovat vuonna 1756 Liisa Eerikintyttären Kalannissa käynnistämässä kansanliikkeessä. 1980-luvulla rukoilevaisliike hajosi kahteen osaan. Opiston ympärillä oleva, kirkollinen suuntaus järjestää vuosittain vapunaattoseuroja ja Länsi-Suomen herännäisjuhlia yhdessä seurakuntien kanssa. Opiston päärakennus on alkujaan ollut Vuojoen kartanon sivutilan, Lavilan kartanon päärakennus. Vuojoen kartanon isäntä Björkenheim rakennutti sen pojalleen vuonna 1906. Opiston alkuperäisenä tehtävänä oli kohottaa nuorten yleistä sivistystasoa siten, että pääpaino pantiin ”herättävään omintakeiseen ajatteluun ja siveellistä luonnetta kehittävään opetukseen”. Opistossa tarjottiin sekä teoreettisia että käytännöllisiä aineita. Koulupäivinä vuorottelivat sekä maatalous, kotitalous, käsityöt että humanistiset ja yhteiskun- nalliset aineet. Uskonnontunnit, aamuja iltahartaudet ja seuratoiminta tukivat opiskelijoiden hengellistä kasvua. Eurajoen kristillisen opiston täyttää 90 vuotta vuonna 2016. Vuosikymmenien aikana se on taipunut ja joustanut monenlaisiin haasteisiin. Haasteet ovat olleet mahdollisuus löytää luovia ratkaisuja ja uudistua. Opiston historiaan ovat jääneet niin sota- kuin lamavuodet. Sotavuosista 1939–1945 muistona on juhlasalin seinässä marmoritaulut, joissa on 33 entisen opistolaisen nimeä. Miesopettajien ja oppilaiden taistellessa isänmaan vapaudesta elettiin myös kotirintamalla vaativia aikoja. Opistotalo toimi Karjalasta tulleiden lastenkotien evakuointipaikkana sekä inkeriläisen väestön siirtoleirinä ja sairaalana. Sodan jälkeinen aika on ollut nopeiden muutosten aikaan. Opistolle ostettiin peltoa ja hakamaata sekä rakennettiin karjatilat ja kasvihuoneet. Opetus- ja asuntolatiloja rakennettiin lisää, Mäntylä-rakennuksen vanhempi osa on vuodelta 1947. Pihasauna on vuodelta 1956, Veistola valmistui vuonna 1961. Toiminnan laajene- PARTURI-KAMPAAMO misen vuoksi valmistui vuonna 1992 uusi asuntolarakennus, jonka jälkeen pelloista ja maatalousrakennuksista vähitellen luovuttiin. Tänään EKO on vireä satakuntalainen koulutuskeskus, jonka perustehtävänä on yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen. Elinikäisen oppimisen periaate toteutuu täällä käytännössä, nuorimmat opiskelijat ovat 16-vuotiaita, vanhimmat lähes 80. Opiskelun tavoitteena voi olla peruskoulun ja 10-luokan suorittaminen, pääsykokeisiin ja jatko-opintoihin valmentautuminen, yliopistoarvosanan suorittaminen tai ammatin hankkiminen. Opiskella voi myös omaksi iloksi, esimerkiksi kädentaitojen, taideaineiden, kielten ja hyvinvoinnin kursseilla. Koulutustoiminnan lisäksi opisto tarjoaa viihtyisät puitteet perhejuhlille, kokouksille ja majoittumiselle. Mirja Vuoristo Rehtori Tervetuloa opistolle! Ammattitaidolla 02 868 0049, SP:n talo, Eurajoki ryhmien ruokailut ja kahvitukset erilaiset perhejuhlat kokous- ja koulutuspäivät Majoitu siisteissä, yksilöllisesti sisustetuissa 1-2 1 2 he h enge g nh huon uo uo oneis eiissa sa. a.. a hengen huoneissa. Puh. 050 320 5498, Ylinentie 3, 27100 Eurajoki Opas-Guide 2/2015 Koulutie K Kou Ko oulut l tie luti ie 4 4,, 271 27100 00 Eur E Eurajoki urajo j ki 044 721 721 4803, 4803 02 4803 02 868 868 8 0065 0065 opisto@eko.fi ww.e k o . f i wTutustu monipuoliseen kesäkurssitarjontaan netissä! 19 Hevoskynnön SM-kilpailut TEKSTI JA KUVA: LEENA FALTTU H Täyttä laukkaa Vuojoen kartanolla TEKSTI: RIITTA SÄTERI, KUVA: GHITA NYMAN Rauman Hevosystävät ry ja Rauman 4H-yhdistys järjestävät keppihevostapahtumia vuosittain. Eurajoen Kotiseutu-yhdistyksen kutsusta Vuojoen kartanon puistoalueella järjestettiin Keppihevosten Grand Prix-estekisat Hevoskynnön SM-kisojen yhteydessä 2014. Kisoissa oli kaikkiaan neljä korkeus- ja ikäluokkaa ja luokittain esteiden korkeudet olivat 20 cm, 30 cm, 40 cm sekä 50 cm. Tapahtumassa nähtiin monenlaisia hienoja keppareita sekä kaikenikäisiä osallistujia. Kaikki osallistujat saivat diplomit ja karkkipalkinnot. Lisäksi jokaisen luokan kolme ensimmäistä palkittiin ruusukkeilla. Tapahtuman yhteydessä lapset saivat tutustua myös yhteen ratsastuksen vanhimpaan kilpalajiin, matkaratsastukseen. Kilpailuun osallistui 18 keppihevos-ratsastajaa. Keppihevosia on lukemattomia eri rotuja ja vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä niiden kanssa voi tehdä. 20 evoskynnön SM-kisoja on järjestetty Eurajoella vuodesta 2007 lähtien. Pääjärjestäjänä on toiminut Eurajoen Kotiseutuyhdistys yhteistyökumppaneinaan Vuojoen Kartano, kunnan kulttuuritoimi sekä Työhevosharrastajat ry. Kyntökisat on tarkoitettu suomenhevosille ja niissä on ollut kaksi sarjaa; parihevossarja sekä yksikkösarja. Kilpailjoita on saapunut paikalle ympäri Suomen ja heidän lukumääränsä on vaihdellut neljästä kahdeksaan. Vuoden 2015 kisat pidetään lauantaina 12.9. klo 11.00 alkaen. Vuojoen kartanon miljöö on tarjonnut oivalliset puitteet kisoille ja niiden vanhanajan tunnelmaa on kiitelty paljon. Joka vuosi kisoissa on nähty myös muuta ohjelmaa, kuten 2007 Maajusseja, muka- Sattumuksia Opastuksissa: Tapahtui Turun linnassa kesätöissä: Olin parina kesänä vartijana linnassa. Kunkin vartijan tehtäviin kuului linnan sulkeminen vuorollaan. Omalla vuorollani hain gongin ja verkkaisesti kulkien kävin kaikki huoneet läpi, silloin tällöin kumauttaen gongiin. Sulkiessa piti muistaa sulkea tietyt ovet ja joitakin ei missään tapauksessa saanut sulkea. Kun olin työni tehnyt, niin huomasin vahtimestarin ja yhden miehen seisovan linnan pihassa ikään kuin odottaisivat minua. Sydän alkoi lyödä na myös Eurajoen oma osanottaja, Anssi Mäki-Jaakkola, vuonna 2011 Juha Mieto, 2013 Suomen vanhin traktori sekä 2014 Ranch-Horsemanshipin karjanajoesitys. Yleisöä on joka kerta saapunut paikalle kiitettävästi ja lippuja on myyty keskimäärin noin 400. Pääsymaksua on peritty vain 12-vuotta täyttäneiltä. Lisäksi kisoissa on ollut erilaisia työnäytöksiä ja näytteillä mm. vanhoja traktoreita, autoja ja mopoja. Paikallinen lauluryhmä, Kakstahtikäry on viihdyttänyt yleisöä ja kisan ovat perinteisesti avanneet Eurajoella vuosittain valittavat Kartanonherra ja – rouva. Myös lapsille on ollut omaa ohjelmaa, kuten poniratsastusta ja 2014 keppihevoskisat, jotka saivat suuren suosion. kiihkeämmin – mitä nyt! Ruotsalainen mies oli kylmän viileästi ilmoittanut, että jag har lämnat hans hustru inne på slottet. No siinä sitten selitykset eivät auttaneet vaan oli lähdettävä vahtimestarin kanssa uudelle kierrokselle. Olin aivan varma, että linnassa ei ole ketään. Ei ollut, totesi myös vahtimestari. Mies odotti edelleen linnan pihalla. ”Förlåt, min hustru sitter i bilen”. Siitä vahtimestari riemastui. Itse en jäänyt kuuntelemaan aika ajoin kovaäänistäkin keskustelua vaan kiiruhdin kotiin. Minuakin harmitti, näinkö on, että matkailija on aina oikeassa! Eila Saarelainen Yön kuningattarina sopraanot Kaisa Ranta ja Tuuli Takala, säestäjänä Tuula Hällström, konsertissaan kesällä 2014. Musiikki näyttävästi esillä Eurajoella SOILI VEIJONAHO E urajoen kulttuuri teki uuden aluevaltauksen alkukesästä 2014. Eurajoki Bel Canto – klassisen laulun festivaali näki päivänvalonsa sil- loin. Festivaalin isänä ja taiteellisena johtajan toimii oopperalaulaja Mika Kares, Eurajoen oma poika. Toiminnanjohtaja on Suomen Kansallisoopperan baritoni Jussi Merikanto. Nyt on kaksi Eurajoki Bel Canto viikkoa takana. Ensimmäisenä vuonna solistit olivat pääsääntöisesti naisia, Pirjo Rusanen, Tiina-Maija Koskela, Tuuli Takala ja Kaisa Ranta. Tänä vuonna taiteilijakunta oli miesvoittoista, Mika Pohjonen, Tommi Hakala ja Ville Rusanen. Ennen konsertti-iltaa taiteilijoilla oli ”45 minuuttia oopperalaulajan elämästä” -haastattelutilaisuudet. Uutta tänä vuonna oli lastenkonsertti. Se kokosi Vuojoen kartanon puistoon reilu sata lasta tutustumaan ihmisäänen salaisuuksiin hauskan kerronnallisen konsertin merkeissä. Konsertista nauttivat lapset ja aikuiset. Molempina vuosina on ollut myös Laulun mestarikurssi opettajina Mika Kares ja pianisti Tuula Hällström. Kurssilaiset ovat pitäneet oman konserttinsa ja kurssien vetäjät ovat valinneet kursseilta myös taiteilijat, jotka antavat oman konserttinsa tulevan talven aikana Eurajoella. Eurajoki Bel Canto viikko kokoaa vajaa tuhat kuulijaa erilaisiin konsertteihin. Silloin on mahdollisuus kuulla korkeatasoisia maan- ja maailmanvalloittajia. Seuraava Eurajoki Bel Canto on 5.–12.6.2016. Sen esiintyjät ovat vielä salaisuus. Koloratuurisopraano Mari Karjalainen ja tenori Mikko Sateila saivat pienet kuulijat seuraamaan konserttia herkeämättä ja siinä mukana eläen, säestäjänä Asta Onnila. EURAJOEN PANELIAN KIUKAISTEN Palvelemme ma–pe 9–18, la 9–14 Riikontie 2 27100 Eurajoki p. 02 868 0121 Palvelemme ma ja pe 9–16.30 ti, ke ja to 9–16 Paneliantie 46 27430 Panelia p. 02 864 7010 Palvelemme ma, ke ja to 9–16 ti ja pe 9–16.30 Eurakoskentie 38 27400 Kiukainen p. 02 864 5010 APTEEKKI APTEEKKI APTEEKKI www.eurajoenapteekki.fi Opas-Guide 2/2015 21 Linnat H elsingissä käydessään Lasse oli nähnyt Senaatintorin ympärille nousevan uljaan rakennuksen toisensa jälkeen, ja niiden suunnittelija oli tuttu Engel. Tämän kirkko ja kellotapuli Orisbergissa olivat jatkuvan ihailun ja ihmettelyn kohteina. Kun Lasse nyt rakensi unelmiensa linnaa Wuojoelle ja hänellä oli mahdollisuus toteuttaa kaikki toiveensa, hän halusi Engelin vielä vilkaisevan Gylichin piirustuksia ja lausuvan niistä tuomionsa. Lasse odotti kiihkeän innostuksen vallassa Engelin kommentteja, ja helmikuun lopussa ne saapuivatkin suurena käärönä. Mina ja Lasse levittivät ne ruokasalin pöydälle ja tutkivat niitä innokkaasti. Mukana oli myös Engelin sirolla käsialalla kirjoittama kuusisivuinen Pro Memoria, jossa hän huolellisesti kävi läpi tekemänsä muutosehdotukset. Koska rakennuksen perusta oli jo valmiina, se luonnollisesti sitoi käsiä. Engel ehdotti päärakennuksen kanssa suorassa linjassa seisovien erillisten sivurakennusten pystyttämistä ja kivijalan vähäistä leventämistä. Hän päätyi lausumaan, että vain hyvin hienostunut arkkitehtuuri tuli kyseeseen täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Engel olikin laatinut kolme uutta piirrosta talon fasadeista, ja sekä Mina että Lasse ihailivat liki mykistyneinä niiden kauneutta. - Juuri tätä olen ajanut takaan, katso nyt Mina, tätäkin yksityiskohtaa! Gylich oli suunnitellut taloon joen puolelle pylväsrivin kannattaman parvekkeen. Engel kuitenkin piti pylväitä liian matalina ja niiden etäisyyttä 22 toisistaan liian suurena. - Hän on asetellut ne puoliympyrän muotoon, ja niiden päälle parvekkeen. Tämä ratkaisu näyttää hienolta, Lasse riemuitsi. - Siinä tulen usein nauttimaan iltapäivän teeni, Mina naurahti. - Vaikka tällä hetkellä olenkin kovin ihastunut niityllä koivujen alla olevaan lehtimajaani. - Parvekkeella saat aurinkoa, eivätkä kenkäsi kastu, Lasse lupasi. Engel oli muuttanut myös molempia sisärappuja. Keittiösiiven pyöreästä portaikosta hän oli luopunut kokonaan. - Minne voi rakentaa suorat portaat, sinne ei pidä sijoittaa kalliita ja epämukavia pyöreitä portaita, joissa kaksi ihmistä ei mahdu sivuuttamaan toisiaan, Engel kirjoitti. - Hän on muuttanut pääportaikonkin toisenlaiseksi, Lasse sanoi tutkien edelleen piirustuksia. – Mainiota. Näin saadaan lisää valoa, ja kamaripalvelijani saa myös oman eteisen, jossa hän voi harjata vaatteita ja kiillottaa saappaita. - Kas vain, hauskaa että mies tulee ajatelleeksi sellaisiakin asioita, Mina ihasteli. Yläkerroksissa Engel oli sijoitellut huoneita uudella tavalla tehdäkseen niistä riittävän isoja ja helpottaakseen suurten vierasseurueiden miellyttävää oleskelua. Kaiken kaikkiaan Mina ja Lasse totesivat herra Engelillä olevan paitsi silmää kauneudelle ja sopusuhtaisuudelle myöskin käytännön järkeä ja järjestelykykyä. - Kai sinä olet tilannut myös piirustukset kasvihuonetta varten, Mina huolehti. - Tietysti, ja varmasti nekin aikanaan tulevat. Ota huomioon, että Engel ahertaa suur- ”Historiallisista romaaneista tunnetuksi tullut kirjailija Pirjo Tuominen on uppoutunut liikemiessuvun historiaan ja seurannut tuhatsivuisten kirjekokoelmien ja arkistomateriaalien avulla suvun jäsenten vaiheita. Suuresta tutkimusretkestä on syntynyt kiehtova romaani Linnat.” (kirjasampo.fi) kirkon rakennustyön parissa. Kuulin jonkun sanovan, että se kirkko vielä tekee lopun miesparasta. Ikävää on olla ilman työtä, mutta ei liiallinen suosiokaan ole ihmiselle terveellistä. Meidän on oltava kiitollisia, että hän edes ryhtyi parantelemaan Gylichin jälkiä. Mutta olen kuullut, että hän on saanut tehdä samaa puuhaa muidenkin talojen kanssa. - Ja Gylich nielee sen? - Mitä muuta hän voisi tehdä? Engel on sentään koulutettu arkkitehti, Gylich ei. Kasvihuoneen piirustukset saapuivat nekin ajallaan. Sen koko pitkä auringonpuoleinen sivu oli pieniruutuisten ikkunoiden peitossa. Ne oli sijoitettu hiukan viistoon niin, että ne kykenivät vangitsemaan jokaisen valonsäteen. Kolmasosan kasvihuoneen tilasta vei kukkatalo, ja sen vieressä olivat ananashuone ja persikkahuone, kumpikin lämmitettäviä. Persikkahuoneen taakse talon lyhyelle sivulle oli sijoitettu huone viikunoita ja mulperipuita varten. Talossa oli viljelytilojen takana myös asuinhuoneita puutarhamestarille ja rengille sekä varastotilaa. Suuren päärakennuksen ja kahden flyygelin rakennustöihin päästäisiin nyt Engelin piirustusten mukaan täydellä teholla. Keväällä 1836 Lasse oli täysin keskittynyt kivilinnan töiden aloittamiseen. Jo huhtikuussa hän lähti Wuojoelle ja matkasi sieltä Orisbergiin vuorikatselmukseen. Mina hoiti perhettään ja kotiaan Turussa. Edward asui perheineen naapurissa, ja Mina tapasi hänet päivittäin samoin kuin kälynsä Alexandrinen. August-veli oli komennettu Kaukasiaan, ja John oli ollut KUVA: MARJAANA MALKAMÄKI/TAMMI Ote Pirjo Tuomisen kirjasta parin vuoden ajan Moldaussa ja Valakiassa maanmittaustehtävissä ja karttoja laatimassa. Hän oli menestynyt erinomaisesti, John oli kirjoittanut sisarelleen palaavansa Suomeen, ja Mina odotti häntä innokkaasti. John oli sydämellisesti tervetullut Minan ja Lassen luo asumaan, ja sisar kirjoitti pitävänsä veljestään hyvää huolta, eihän John ollut edes perustanut perhettä, vaikka olikin kerran ollut kihlautumassa. Minan oma elämä oli onnellista, puolen vuoden ikäinen Robert oli terve ja reipas ja toi kotiin sellaista iloa, josta Mina oli kauan uneksinut. Kaikki kolme tyttöä olivat täynnä elämää, ja Hia alkoi olla nuori neitonen. Hänen varttumisensa herätti Minassa monenlaisia tunteita. Oli ihanaa seurata Hian nopeaa kehitystä, mutta toisaalta Mina alkoi tuntea itsensä aivan hupsulla tavalla vanhaksi. Totta, hän oli väsynyt. Hän oli imettänyt Robertia puolen vuoden ajan ja vasta sitten hankkinut pojalle imettäjän. Mina tiesi tehneensä velvollisuutensa, mutta jotenkin rintaruokinta oli tällä kertaa kovasti uuvuttanut häntä. Kirjeitä kirjoittaessaan ja istuessaan kauemmin sekretäärin ääressä Mina tunsi aina ankaran päänsäryn iskevän. Kesän tultua Mina muutti lasten kanssa Wuojoelle keskelle kuumeista hyörinää. Kivijalalle alkoi nyt nousta muhkea rakennus, ja se sai rinnalleen kaksi sivurakennusta Engelin suunnittelemalla Vuojoen kartanon omistajat Eurajoen kunnassa Eurajoen rannalla sijaitseva kartano oli omana aikanaan Satakunnan suurimpia maatiloja. Empiretyylisen päärakennuksen on piirtänyt Carl Ludvig Engel vuonna 1836 ja se on yksi Suomen kartanoarkkitehtuurin helmistä. Kartanolla on vuosien varrella ollut useampia omistajia. 1500-luvulla Tilanherra Hartvik Henrikinpoika Matts Sigfridinpoika ”Seuraavana kesänä Minan saapuessa Wuojoelle lasten kanssa osa huoneista oli jo valmiina, mutta kivilinnan paksut seinät hohkasivat vielä kylmyyttä. Veisi aikansa ennen kuin kaikki olisi kuivaa ja mukavaa.” tavalla. Wuojoen mittava alustalaisten joukko, torpparit, muonamiehet, päiväläiset ja palkkaväki, oli liikkeellä auringon noususta myöhään iltaan. Peltotyöt oli toki hoidettava ja kylvöt saatava ajoissa kuntoon, mutta muuten päivätyöt käytettiin uuden talon hyväksi. Jo talvella oli metsistä kaadettu puutavaraa, joka kevään tullen päätyi Wuojoen kotitarvesahan käsittelyyn. Tuhansia ja taas tuhansia tiiliä lyötiin, kiviä hakattiin, maata kaivettiin ja siirrettiin. Miehet, härät ja hevoset raatoivat helteessä ja sateessa. Tie raivattiin kiertämään päärakennusta, siipirakennuksia ja pitkää aittariviä Engelin asemapiirustuksen mukaan sydämen muotoisena kehänä. Syksyllä konttorin kirjanpito kertoi vuoden mittaan tehdyn lähes seitsemäntuhattaseitsemänsataa päivätyötä. Wuojokelaisten lisäksi rakennustyömaalla oli ahertanut koko joukko muurareita, kivenhakkaajia ja timpureita. Linnan runko nousikin hyvää vauhtia ja saatiin katon alle ennen syyssateita. Mutta valmista ei vielä ollut, vaan seuraavasta kesästä tulisi ainakin yhtä ankara Opas-Guide 2/2015 työrupeama, ja viimeistelytöihin oli tilattava hyvissä ajoin maalareita, uunintekijöitä ja seppiä. Seuraavana kesänä Minan saapuessa Wuojoelle lasten kanssa osa huoneista oli jo valmiina, mutta kivilinnan paksut seinät hohkasivat vielä kylmyyttä. Veisi aikansa ennen kuin kaikki olisi kuivaa ja mukavaa. Onneksi oli kesä, ulkona lämmintä, ja avoimien ikkunoiden ja ovien kautta puhalsi huoneisiin suvi-ilma kuivaten kosteita rakennelmia. Mina ei vielä asettunutkaan uuteen taloon, vaan piti parhaana majoittua vanhan talon tuttuihin huoneisiin. Edward oli lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle, ja jo talvella oli sovittu Alexandrinen viettävän kahden poikansa kanssa kesän Minan seurana Wuojoella. Mutta kälyn vanhemmat vaatimalla vaativat heidät luokseen, ja niin Alexandrine lähti laivalla kohti Helsinkiä ja sieltä edelleen Haminan suuntaan. Mina sai seurakseen Wuojoelle muita sukulaisia, mutta ikävä kyllä vain vanhempaa väkeä, joten lapsille heistä ei ollut paljoa seuraa. Kaikeksi onneksi John oli vihdoin palannut Suomeen ja aikoi viipyä Wuojoella ja Turussa pitkään. Hän oli eronnut Venäjän armeijasta everstin arvoisena ja mietti nyt kaikessa rauhassa, minne suuntaisi tarmonsa ja taitonsa. Mina oli sydämestään iloinen, kun Lasse ja John tuntuivat viihtyvän mainiosti yhdessä. Johnista oli myös todellista apua rakennustöiden valvonnassa. Keväällä oli Björkenheimin talouteen liittynyt uusi kotiopettajatar, sveitsiläinen neiti Maria Deplan, jolla oli erinomaiset suositukset Pietarista ja joka otti valvoakseen ennen kaikkea Hian ranskan kielen opinnot. Mimmi oli hänkin jo kymmenen ikäinen. Mademoiselle Deplan oli tiukka nainen ja vaati tyttöjä istumaan sisällä luokkahuoneessa monen pitkän tunnin ajan, vaikka ulkona kukki kaunein kesä. Lasse ja John viettivät uudisrakennuksella päivät päästään, kun taas Mina pysytteli vanhan talon rauhassa lapsineen ja vieraineen. Mäeltä kantautuivat sinnekin rakennustyön äänet, ja toisinaan Mina käveli katselemaan, miten komea talo vähitellen valmistui. 1600-luvulla vapaaherra Johan Pontus de la Cardie kapteeni Gottfrid von Falkenberg sotamarsalkka Åke Tott Kreivitär Christina Brahe ja Klaus Tott Vapaaherra Gustav Soop 1700-luvulla Anna Maria Wachtmeister Eleonora ja Hans von Fersen 1800-luvulla Hans Axel von Fersen Sarah Klinckowström ja vapaaherra Otto Wilhelm Klinckowström Lars Magnus Björkenheim (1829) Axel Björkenheim (1875) 1900-luvulla Axel Björkenheimin perilliset (19071911) Vuojoki Goods AB (1908) Nestor Toivonen, Karl ja Hjalmar Paloheimo (1911-1918) K.E.Jonsson, Ossian Procope, K.E. Jahn ja A. Alander (1918-1927) eurajokelaisten ja raumalaisten muodostama yhtiö (1927-1934) Eurajoen kunta (1934- ) 2000-luvulla Eurajoen kunta on omistanut kartanon vuodesta 1934 lähtien. Kartano on restauroitu vuonna 2005 ja se toimii kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena sekä ravintolana. Tiloissa toimii myös Posiva Oy. Museoviraston mukaan kartano ja sen ympäristö on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. 23 Kaunissaaren keskiosan niitty kuuluu maakunnallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien joukkoon. Saaren metsät ovat aivan luonnontilaisia, mikä Länsi-Suomessa on erittäin harvinaista, jopa suojelualueilla. Sahahistoria yhdistettynä luontoarvoihin tekee Kaunissaaresta täysin ainutlaatuisen. Joelta merelle TEKSTI JA KUVA: ILONA HANKONEN J oet ovat aina olleet suomalaisille elämän kiinnekohtia. Niihin on noussut kala, ne ovat nostaneet niityille ja pelloille ravinteikkaita tulvavesiä, niitä pitkin ovat kulkeneet niin ihmiset kuin tavarat. Eurajoki ei ole tässä suhteessa poikkeus. Koko matkallaan Pyhäjärvestä mereen Eurajoki kulkee ikivanhan, osin jo esihistoriallisen jokivarsiasutuksen keskellä. Nykyään Eurajoen tila ei ole kovin hyvä, sitä kuormittavat niin yläjuoksun teollisuus, asutus kuin maatalouskin. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa nauttia nykyistä puhtaammasta jokivedestä. Vaikka jokihelmisimpukka ja jotkut muut lajit ovat Eurajoella mennyttä maailmaa, ei jokeen kohdistuva kuormitus kuitenkaan ole ollut esteenä suistoalueen luontoarvojen kehittymiselle. Eurajoella joki virtaa mitä hienoimpien kulttuurimaisemien läpi rannikon kyliin, jossa se avautuu pieneksi suistoalueeksi. Suistoalueen 24 rantaniittyjä on pitkään hoidettu karjan luonnonlaitumina, mikä on mahdollistanut avointen luhtaniittyjen säilymisen. Luhtaniittyjen kasvillisuus ja pesimälinnusto on monipuolinen. Suiston avovesialueen rikkonaiset rannat tarjoavat hienot pesimäympäristöt monipuoliselle vesilinnustolle. Hieman etäämpänä jokisuusta 33 hehtaarin kokoinen Kaunissaari tarjoaa eteläisen Selkämeren muutoin karusta saaristosta poikkeavan lehtosaaren tunnelmaa. Eurajoen suistoalue ja rannikon pellot on luokiteltu kansallisesti tärkeäksi eli niin sanotuiksi FINIBA-alueeksi. IBA tulee sanoista Important Bird and Biodiversity Areas. IBA-alueet ovat kansainvälisesti tärkeitä, FINIBA-alueet valtakunnallisesti tärkeitä. Alue ei ole tärkeä pelkästään pesivän linnuston takia, vaan myös siksi, että se on erittäin tärkeä muuttavan linnuston levähdysalue. Joen varren pelloille suiston läheisyydes- sä kokoontuu joka kevät tuhansittain hanhia, joutsenia, kahlaajia, varpuslintuja ja petolintuja lepäämään muuttomatkan rasituksista ennen suuntaamista varsinaisille pesimäalueilleen. Satojen laulujoutsenten konsertti Auvin, Linnamaan ja Verkkokarin pelloilla on huikaiseva elämys. Vuosittain kotoisten metsä- ja merihanhien joukossa levähtää myös arktisella tundralla pesiviä harvinaisuuksia, kuten tundra- ja lyhytnokkahanhia. Myös sepelhanhi, pikkujoutsen ja jopa kiljuhanhi on tavattu muuttoparvissa. Harvinaisuudet luonnollisesti houkuttelevat paikalle myös lintuharrastajia. Suuret lintuparvet ja niiden kevätfanfaarit innostavat tietysti myös lajinmäärityksestä vähemmän kiinnostuneita. Kaunissaarta voisi kutsua Eurajoen helmeksi. Sen luonto ja historia yhdessä tekevät siitä ainutlaatuisen tutustumiskohteen, jota ei kannata jättää väliin, jos viipyy Eurajoella pidempään. Saaren omaleimainen luonto on saanut rauhassa kehittyä nykyiseen loistoonsa lähes sadan vuoden ajan. 1870-luvulta 1920-luvulle saakka saaressa toimi Antti Ahlströmin omistama saha. Sahatavaraa lastattiin laivoihin saaren pohjoispuolella sijainneessa satamassa. Saarella asui enimmillään vakituisesti yli 300 ihmistä ja lisäksi siellä käytiin töissä ja majoituttiin tilapäisesti myös rannikon torpparikylistä. Sahahistoria näkyy maastossa kruntikivinä, kuten Eurajoella sanotaan ja vierasperäisinä kasvilajeina, joita saareen kulkeutui laivojen painolastimaan mukana eli paarlastikasveina. Saaren länsiosa on upeaa luonnontilaista lehtoa tervaleppää kasvavine korpipainanteineen ja luhtaisine rantoineen. Keskiosassa on avokalliota vanhoine mäntyineen. Kallioon on kaiverrettu merimiesten nimikirjoituksia, joista vanhimmat päivätyt ovat 1800-luvun puolelta. Entisen kyläkeskuksen paikalla on niitty, joka ketokasvillisuutensa ansiosta on luokiteltu Satakunnan arvokkaimpien perinnebiotooppikohteiden joukkoon. Koulun pihakoivuista on jäljellä mahtavat vanhat pökkelöt, joihin lehtopöllö tekee pesänsä. Itäosan koivulehto on syntynyt jätepuun läjityskentän päälle. Saaren itäkärkeen eli Risunokkaan mentäessä kasvillisuus köyhtyy ja vastaan tulee vielä avoimia jätepuukenttiä. Saaren rannat ovat jo mereltä päin tultaessa omaleimaisen näköiset jätepuun ja veden ylle kaareutuvien puiden ansiosta. Jos tänä kesänä pitäisi käydä yhdessä näyttelyssä Olkiluodon Sähköä uraanista -tiedenäyttely avaa ovet ydinvoiman maailmaan. Tule näkemään ja kokemaan miten sähköä syntyy! Avoinna joka päivä. Olkiluodon Vierailukeskus, 27160 Eurajoki. Näyttely on maksuton. Opastetut vierailut puh. (02) 8381 5221. www.tvo.fi Opas-Guide 2/2015 25 Mestarikokki Teemu Laurell: Lähiruoan arvostus vasta tulossa perusravintoloihin PIIA AUVINEN Alkuperä merkitsee, silti laatu ratkaisee ”L ähiruoka voi vahvistaa kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta. Suomessa tosin ollaan vielä osittain hifistelyasteella, käyttäähän moni suomalaisista yhä paljon eineksiä,”toteaa Top Chef Suomiohjelmasta tuttu keittiömestari Teemu Laurell. Maa- ja metsätalousministeriö sekä eri sidosryhmät ovat 2013 tehneet periaatepäätöksen monipuolistaa lähiruoan tuotantoa, tiivistää lähisektorilla toimivien yhteistyötä ja lisätä ruoan ja ruokaketjun toimijoiden arvostusta vuoteen 2020 mennessä. Laurellin mielestä lähiruoan arvostus onkin jatkuvasti nousussa kotimaassa, Euroopassa sekä erityisesti Skandinavian maissa. Ilmiö ei kuitenkaan varsinaisesti vielä näy perusravintoloissa, mutta hänen mielestään hyvä ruokanautinto löytyy usein kotiruoasta, kuten nakkikastikkeesta, lihapullista tai kinkkukiusauksesta. Laurell ei kannata tehotuotettuja raaka-aineita, vaikka tiedostaakin broilerin olevan suomalaisten suuressa suosiossa. ”Kun raaka-aine ei ole tehotuotettua ja sen kasvatukseen on käytetty enemmän aikaa, tekee se myös kilohinnan kalliimmaksi ja samalla kallistuvat annokset, ”Laurel kertoo. ”Asiakkaat kyselevät aiempaa enemmän ruoan alkuperästä, erityisesti lihan ja kalan osalta. Kaikki läheltä tulevat hyvät ja laadukkaat raaka-aineet tulee ottaa käyttöön, esimerkiksi juurekset, metsästä saatavat loistavat villiyrtit sekä liha ja kala, kuten siika, kuha ja ahven.” ”Laatu silti ratkaisee ja toisinaan ulkomailta tuodut raaka-aineet menevät kotimaisen edelle,” Laurell toteaa. Kehotietous ja kiire herkuttelun esteenä Sosiaalisessa mediassa leviävät tarinat/videot eläinten epäeettisestä kohtelusta ovat lisänneet kasvisruokien suosiota. Laurell on myös huomannut, että ihmisten tietous omasta kehostaan on kasvanut ja erikoisannoksia tilataan yhä enemmän. ”Hyvä eläinten kohtelu tuottaa hyvää laatua. Haasteena on tehotuotetun ruoan vähärasvaisuus, sillä rasvahan se Lähiruoka Vuojoen kartanolla Vuojoen kartanolla suosimme lähiruokaa eli käytämme pääasiassa kotimaisien tuottajien tarjontaa saatavuuden mukaan. Liha tulee Kivikylän kotipalvaamosta ja broilerit ja muut siipikarjatuotteet ovat euralaista alkuperää. Käytämme kotimaista kalaa saatavuuden 26 mukaan ja tietenkin marjat ja juurekset ovat kotimaisia. Perunat kasvavat ihan kartanon kupeessa tutulla perunaviljelijällä. Syksyisin ostamme varastoihimme sieniä, marjoja ja esimerkiksi tyrnimehua talven varalle kyläläisiltä pientoimittajilta. Meillä on kartanolla oma tekee lihasta hyvää. Ja kerma ruoasta, ” Laurell naurahtaa. ”Eilen lorautin melkein puoli litraa kermaa valmistamaani kinkkukiusaukseen.” Yhteiskunnan päättäjiltä Laurell toivoo rohkeampaa yrittäjyyden kannustamista ja hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. ”Ruoka ja viinit ovat kulttuuria ja niiden arvostaminen on tärkeää! Olisi hienoa, jos ihmiset menisivät ravintolaan useammin ex tempore-meiningillä nauttimaan”, Laurell haaveilee. Äidin kotiruoat innoittivat keittiöön Laurell kertoo innostuneensa ruoanlaitosta jo alle kouluikäisenä. Suomessa elettiin kokkibuumin aikaa, kun Laurell lähti lukion jälkeen saamaan oppia Helsinkiin. ”Vaikka kouluun pääsemisessä oli omat haasteensa, Ravintolakoulu Perho oli hyvä koulu ja opiskelusta jäi tosi paljon käteen. Tosin saa monta vuotta tehdä työtä, ennen kuin tulee tosi hyväksi, ” Laurell sanailee. Vuonna 2012 Laurell lähti kaverinsa yllyttämänä Top Chef Suomi-ohjelmaan ja voitti. Top Chef Suomi- on suomalainen versio yhdysvaltalaisesta tositelevisioformaatista. Ohjelmassa ravintola-alan ammattilaiset kilpailevat toisiaan vastaan ruoanlaitossa. pikku kasvimaa, josta keräämme kesäaikaan tuoreet yrtit keittiön käyttöön sekä satoisa raparperipenkki, josta riittää raparperia jälkiruokiin, piirakoihin ja erikoisherkkuihin. Anne Sulo, keittiöpäällikkö Ravintola Wuojoki / Rauman Hovi Oy Vuojoen Kartano ”Viimeisenä päivänä laitoin hakemuksen sisään. Top Chefin voitto toi uusia mahdollisuuksia. Olen tehnyt paljon kaikenlaista ja ollut pitkään hyvässä ravintolassa, loistavien esimiesten alaisena. Kokki ei kuitenkaan ole koskaan valmis! Ne pärjäävät, ketkä haluavat mennä eteenpäin ja oppia,” Laurell painottaa. Satakunnasta löytyy omia erikoisuuksiaan Peräti yhdeksänkymmentä prosenttia koko Suomen punajuurista ja kotimaista viljellyistä herkkusienistä tulee Satakunnasta. ”Punajuuri on monikäyttöinen ja sitä voi valmistaa paahtaen, suolapedillä tai uunissa. Se on hyvää myös vuohenjuuston kanssa. Olen käyttänyt punajuurta jopa eräässä jälkiruoassa. Herkkusienistäkin pidän, sillä ne tuovat paljon makua ruokiin,” Laurell toteaa. Satakunnan maakuntakasvia eli tyrniä tarjoillaan Laurellin jälkiruoissa valkosuklaan kera. ”Satakuntalaisilla on oma, kiinteä suhde tyrniin, sillä se tuntuu menevän paremmin läpi täällä kuin pääkaupunkiseudulla. Oma suosikkini tyrni ei ole, sillä hapokkuutensa takia se on haastava raaka-aine.” ”Mutta kaikenlaista siitä on kokeiltu tehdä ja onhan se terveellistäkin!” Laurell muistuttaa naurahtaen. Eurajoen perinneruokia ovat sualpualikka, voisoosi, hapanleipä, maripuuro ja maito. Elsa Björkenheim Kuva: Leena Vasarainen Elsan tarina Minut tuotiin 7-vuotiaana setäni Axel ja Sigrid Björkenheimin perheeseen kasvatettavaksi, kun omat vanhempani kuolivat. Isä kuoli junaonnettomuudessa ja äiti menehtyi keuhkotautiin. Perheeni lapset sijoitettiin ympäri Suomea sukulaisperheisiin. Meitä oli 7 lasta. Minä olin nuorin. Sualpualikka (Silakanperunat) 2 l perunoita 20 suolasilakkaa vettä Pese perunat hyvin ja halkaise ne. Isommat voi jakaa kolmeen osaan. Pane perunat kattilaan, lado silakat perunoiden päälle ja kaada vettä niin, että silakat juuri peittyvät. Keitä hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä. (n.20 min) Kaada vesi pois. Tarjoa voikastikkeen, ruisleivän ja kirnupiimän kanssa. (Lähde: Kolmonen, Kotomaamme ruoka-aitta1988) Sualpualikkaatkin voi tehdä uudella tavalla Saaristolaisleipää krossattua perunaa voita oliiviöljyä suolasilakoita tai anjovista creme fraichea tilliä ja ruohosipulia Viipaloi pari palaa leivästä. Levitä leivän päälle krossattua perunaa. Krossatessa peruna keitetään kypsäksi, keitinvesi heitetään pois ja ylimääräinen vesi haihdutetaan. Perunan joukkoon lisätään voita ja oliiviöljyä ja se muussataan, muussi saa jäädä karkeaksi. Mausteeksi suolaa sekä valkopippuria. Asettele anjovikset tai suolasilakat päälle ja viimeistele annos creme fraiche -kastikkeella. Koristele tillillä ja ruohosipulilla. Elämä kartanolla Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Vuojoen kartanolla viiden serkkuni kanssa. Onneksi yksi heistä oli tyttö, Sigrid. Hän oli saman ikäinen kuin minä. Leikimme paljon nukeilla ja piirtelimme usein. Välillä pojat saivat meidät yllytettyä kiipeämään puiston isoihin puihin. Joskus kävi niin, että hieno mekko repeytyi kiipeilyssä. Silloin menimme aina ensin Ulla-mamsellille kertomaan tapahtuneesta ja hän korjasi mekon repeytymät heti . Oli kuulemma parempi, ettei Sigrid-täti huomannut mitään. Hän olisi antanut aikamoiset nuhteet. Sigridin mielestä tuollaiset kiipeämiset eivät sovi hienoille tytöille. Ulla-mamselli oli piikoja kohtaan ankara, mutta meille lapsille hän oli tosi lempeä ja puolusti meitä aina. Kartanolla oli oma kotiopettaja Maria, joka oli vaativa ja aika ankara lapsia kohtaan. Pelkäsin aina ranskankielen tunnilla, kun en osannut ääntää oikein sanoja ja tein paljon kirjoitusvirheitä. Maantiedosta ja piirtämisestä pidin kaikkein eniten. Helsinkiin Sukulaisten juhlissa Helsingissä tapasin tulevan aviomieheni Carl Estlanderin, olin silloin jo 19-vuotias. Menimme naimisiin 10.9.1898. Minä olin 22-vuotias ja Carl oli 25-vuotias. Perheeseemme syntyi kolme poikaa ja yksi tyttö. Asuimme Helsingissä. Elsan valinta roolihahmoksi Osallistuin opaskoulutukseen kuusi vuotta sitten. Miettiessäni roolihahmon valintaa kartano-opastuksiin, katselin Vuojoen kar- tano -kuvateoksessa olevia Björkenheimien perhekuvia. Kuvissa kiinnitin huomiota kartanon sukulaistyttö Elsaan. Isoäitini eli saman aikakauden kuin Elsa ja he kuolivat molemmat 1960-luvulla. Elsa kuoli 91-vuotiaana Helsingissä. Tämä oli hyvä yhteys rooliin. Minulla oli valmiina myös hieno rokokoopuku, jonka olin tehnyt artesaanitutkinnon lopputyönä. Kotini ullakolta löytyneitä aarteita Lapsuudenkotini ullakolta löysin vanhan matkalaukun, jossa oli vanhoja kirjoja, Raamattu ja papereita. Raamatun etulehdessä oli kirjoitus Artturi Kiikolalle, muisto, Maanviljelysneuvos A. Björkenheimiltä, 18.5.1906, Joh.11:25,26 Papereiden joukosta löysin isoisäni kansakoulun päättötodistuksen samalla päiväyksellä ja nimikirjoituksella kuin Raamatussakin oli. Isoisäni kävi Axel Björkenheimin v. 1890 perustamaa Eurajoen kirkonkylän koulua. Samaa koulua olen itsekin käynyt 1970-luvulla. Näiden yhteyksien ja löytöjen myötä Elsasta on vuosien varrella tullut minulle rakas roolihahmo. Lenitta Heikkilä Monipuolinen ja asiantunteva lankakauppa ja laadukkaat kotimaiset lahjatavarat www.kajavarauma.fi Lahja ja Käsityö Seija Jaakkola, Kuninkaankatu 28, Vanha Rauma, puh. 02 822 5437 Opas-Guide 2/2015 27 EMIL CEDERCREUTZIN ELÄMÄNUSKO – Memento vivere TEKSTI AULI RAUVOLA, KUVA: JOHANNA KARES-KOSKINEN L ouise-fröökynän rooli syntyi Eurajoen oppaan Auli Rauvolan Emil Cedercreutzin museolta löytämänsä Memento vivere -tekstin myötä. Emil Herman Robert Cedercreutz (1879–1949) syntyi ja varttui Köyliönkartanossa. Emilin isä oli kartanon omistaja, vapaaherra Axel Fredrik Nicolaus Cedercreutz (1847–1909) ja äiti oli Eurajoen Vuojoen kartanon Björkenheimien tytär Johanna Lovisa (Louise) Björkenheim (1848–1921). Emil vieraili lapsena usein Vuojoen kartanolla. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää taiteilija kuvaa äitiään seuraavasti: ”Miten kuvaisinkaan äitiäni, tuota pientä, hentoa, hartaan uskovaista olentoa! Hän kuului niihin ihmisiin, jotka ovat ikään kuin liian hyviä tähän maailmaan, jotka uskovat lähimmäisistään pelkkää hyvää ja kuvittelevat koko elämän jonkinlaiseksi viime vuosisadan pyhäkoululehtien uskottelemaksi ihanteelliseksi ja sadunomaiseksi onnentilaksi.” Emil Cedercreutzin veri veti taiteeseen jo pikkupoikana. Emilin tiedetään leikanneen siluetteja jo 5-vuotiaasta asti. Vanhempiensa toivomusten mukaisesti, mutta vastahakoisesti, hän suoritti juridiikan opintojaan. Lakikirjat ja lainopin tehtävät pyörivät silmänlumeena pöydällä. Sakset ja mustaa paperia oli aina pöytälaatikossa, jonka Emil sulki vaivihkaa, jos joku tuli huoneeseen. Taidemaalari Albert Edelfeltin kannustuksen avulla Emil Cedercreutz sai vaihtaa lakikirjat saveen ja muovailupuikkoon. Cedercreutzilla oli melkeinpä parhaat lähtökohdat uralleen aikansa 28 taiteilijoiden joukosta sosiaalisen taustansa, kotisivistyksensä, koulutuksensa, kielitaitonsa ja kotoa saadun varallisuutensa perusteella. Emil Cedercreutzin kansankulttuurin tuntemus oli peräisin kotikartanon töiden seuraamisesta ja niihin osallistumisesta. Hän oppi tekemään peltotöitä kuten äestämään ja kyntämään. Idealistinen näkemys jäi elämänevääksi hänen kotoaan. Siihen kuuluivat kartanon työväestön elinolosuhteiden tunteminen ja usko maatyöhön, jota torpparit tekivät omilla peltotilkuillaan, navetoissaan ja päivätyöläisinä kartanon maataloustöissä. Isänsä mukana kulkiessaan Emil oppi tilanhoidon lisäksi tuntemaan kotiseutunsa ja kotiseudun ihmiset, joita hän kuvasi myöhemmin sekä kuvanveisto- että siluettitaiteessaan. Henkilönä Emil Cedercreutz oli moni-ilmeinen: sivistynyt aatelinen ja samalla kansanmies, kansainvälinen ja kansallismielinen, ruotsinkielinen ja suomenmielinen. Cedercreutz oli kuulu ahkerasta työnteostaan. Hän tunsi hyvin aikansa kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin, näyttämö- ja jopa sirkustaiteenkin, mutta hallitsi myös tavalliset palkollisten askareet. Emilin kerrotaan olleen vieraanvarainen. Hänen esiintymisensä ja kielenkäyttönsä vaihtelivat tilanteen ja seuran mukaan. Cedercreutz rakennutti taiteilijakotinsa Kokemäenjoen rantatöyräälle Harjavaltaan käyttäen vanhoista maalaisrakennuksista purettuja rakennusaineita. Omaperäinen ja kodikas Harjula valmistui 1914. Aikalaiset pitivät sitä Satakunnan Satulinnana, jos- Auli Rauvola keskellä sinisessä puvussa. Emil Cedercreutzin patsas ”Ojankaivaja”. sa kotiseudun hengetärkin asui. Elämänuskonsa taiteilija kiteytti ulko-oveensa sanoiksi ”Memento vivere” - ”Muista elää”. Emil Cedercreutz kuuluu Suomen tunnetuimpien siluettitaiteilijoiden joukkoon. Hänen tuotantonsa on runsas. Yksistään Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on tallella noin 2000 Cedercreutzin leikkaamaa siluettia. Emil Cedercreutz kuvitti oman kirjallisen tuotantonsa lähes kokonaan silueteilla. Cedercreutz teki kuvituksen leikkaamalla lukuisiin aikakauslehtiin, tilapäisjulkaisuihin ja useiden kirjailijoiden teoksiin. Varsin usein hän lahjoitti kuvituksiaan hyväntekeväisyystarkoituksia varten painettuihin julkaisuihin. Etenkin eläinten suojelu oli hänen sydäntään lähellä. Siluettien leikkaus pysyi Emil Cedercreutzin elämänmittaisena harrastuksena kuvanveiston ohella. Satakunnan karhu -veistos, joka myös ”Porin karhuna” tunnetaan, pystytettiin Porin Raatihuoneen edustalle marraskuussa 1938 avatun Pori-Haapamäki -rautatien vihkiäisjuhlallisuudessa. Karhu on Satakunnan maakuntasymboli ja suojeluspyhimys. Pronssiin valettu pienoismalli Satakunnan karhusta on jaettu kerran 2004 elokuvataiteen Finlandia-palkintona. Emil Cedercreutzin patsas ”Ojankaivaja” on Vuojoen kartanon pihassa. Patsaan ensimmäinen pronssivalu vuodelta 1935 on Espoossa Leppävaaran kartanon päärakennuksen edustalla. Yksi patsas pystytetään Emil Cedercreutzin museon pihalle tänä vuonna. Emil Cedercreutzin museo sijaitsee Harjavallassa. Se on yhdistelmä taidetta ja kulttuurihistoriaa. Museon perustana on vapaaherra, kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin koti ja elämäntyö. Museossa esitellään hänen tuotantoaan laajasti. Cedercreutz kuvasi töissään erityisesti hevosia, maaseudun työntekoa ja arkielämää. Olihan hän saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliön kartanon mailla. Emil Cedercreutzin veistoksia Tunnetuin Emil Cedercreutzin veistoksista lienee Äidinrakkaus (1928). Äidinrakkaus on tammaa ja pientä varsaa esittävä veistos, joka on sijoitettu Helsinkiin Varsapuistikkoon. Cedercreutz kirjoitti veistoksensa aiheesta: ”On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa.” Lähteet: Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää. Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz - Satakunnan eurooppalainen. Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta. Ranskan kuningatar Marie Antoinetten romanssihuhut Kesällä 2014 esitettiin Leena Faltun ja Marja Hiltusen kirjoittama tragikoominen näytelmä Juuselan Maija. Merenrantateatteria Kuivalahdella Pariisissa huhuttiin sitkeästi ennen suurta vallankumousta, että ruotsalaisella kreivi Axel von Fersenillä olisi ollut kovin läheistä tekemistä Ranskan kuningatar Marie Antoinetten kanssa. Eurajokelaiset eivät tiedä ulkomaitten asioista, mutta kyseinen Vuojoen herrana eurajokelaisille tuttu von Fersen maalautti vasta valmistuneen kirkkomme sisäpuolelta omalla kustannuksellaan. Että rauhaa vaan meidän puolestamme. ELINA HEIKKILÄ Kesällä Satakunnassa, Eurajoen Kuivalahden kylä heräsi taas eloon. Pitkin kevättä oli jo kuhinaa, mutta todellinen vilppaus oli silmin nähden havaittavissa juhannuksen jälkeisellä viikolla. Silloin alkoi väkeä virrata – tai sanotaanko huristella kauniille merenrannalle. Ilta-aurinko paistoi siniseltä taivaalta, kun katsomo täyttyi eri puolilta tulleista ihmisistä. Nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista. Sitten kuului kolmas soitto ja 35. kesäteatterinäytelmä alkoi. Kuivalahden kesäteatteri on vireä ja elinvoimainen kesäteatteri. Jo vuodesta 1980 asti teatterissa on esitetty ainutlaatuisia teatterielämyksiä luonnonkauniissa ympäristössä meren rannalla. Tasokkaassa www.kuivalahti.com Opas-Guide 2/2015 harrastajateatterissa kaikki on tehty yhdessä koko kylän voimin. Paitsi esiintyvät näyttelijät, myös munkkien paistajat, kahvien kaatajat, reippaat järjestysmiehet ja kioskin tytöt ja pojat ovat lähteneet joka kesä mukaan kesäteatterielämään. Aina viime vuoteen saakka näytelmät ovat olleet Eurajoen murteella esitettyjä kantaesityksiä paikallisilta kirjailijoilta. Tänä kesänä teatteriin puhalsi kuitenkin uudistumisen henki, sillä näyttämöllä kajahtaa kansallisromanttinen Teuvo Pakkalan kirjoittama ja Vili Auvisen sovittama Tukkijoella laulunäytelmä. Viihtyminen alkaa jo parkkipaikalta! Teatterilla on reilut 400 henkeä vetävä katettu katsomo, joka tarjoaa erinomaisen viihtyisät puitteet kesäteatterin katsojille. Teatteria voi varata myös erilaisiin tilaisuuksiin, mutta luonnollisesti toukokuusta aina heinäkuun puoliväliin saakka se on varattu vain teatterin käyttöön. Teatterilla on pidetty muun muassa yhteislaulutilaisuuksia. Ja onpa siellä menty jopa naimisiin. Kesäteatteriin on helppo tulla myös ryhmien kanssa. Väliaikatarjoilut hoidetaan tilausten mukaan suuremmille ryhmille jo valmiiksi pöytiin tarjoiltuna. Teatterilla on ajanmukaiset saniteettitilat myös liikuntarajoitteisille. Palvelu pelaa tunnetusti erinomaisesti jo pysäköintialueelta alkaen. Tervetuloa Kuivalahden kesäteatteriin kaikki uudet ja vanhat teatterin ystävät! 29 EURAJOKI JA Pohjanlahden Rantatie TEKSTI JA KUVAT: MIKAEL LÄHTEENMÄKI Pohjanlahden Rantatie on Suomen viimeisin valtakunnallisen matkailutiestatuksen saanut matkailutie. Sen pohjana on vanha keskiaikaisperäinen maantie, joka kulkee länsirannikkoa mukaillen Varsinais-Suomesta Tornioon. Viimeistään 1500-luvun lopulla tieyhteys ylsi Pohjanlahden ympäri Tukholmasta Tornion kautta Turkuun saakka. 1600-luvulla muodostettu postilaitos käytti tietä aluksi etenkin silloin, kun kelirikko tai sääolot estivät merireitin käytön. Pohjanlahden Rantatie toimii maantieteellisesti kokoavana historiallisena tienä, jolta erkanevat muun muassa Revontultentie, Tervan tie, Sininen tie ja Saariston Rengastie. Länsirannikolla kulkeva hitaampi ja mutkittelevampi matkailutie on vaihtoehto nopeille ja suorille valtateille. Rantatien varrella ja sen lähiympäristössä on satoja pysähtymisen arvoisia kulttuuri- ja luontokohteita. Satakunnassa Eurajoella historiallinen postitie on säilynyt poikkeuksellisen hyvin vanhalla kulkureitillään. Maisemaltaan vanha tieympäristö yhdessä aivan sen tuntumassa virtaavien Lapijoen ja Eurajoen kanssa luo Eurajoella jopa ainutlaatuisen historiallisen kokonaisuuden. Vanha postitie saapuu etelästä Eurajoelle Rantatie jatkuu ennen Lapijoen museosiltaa pohjoiseen yli valtatien hetken Vanhatien soratienä kohti Heinilää, jonka kohdalla ylitetään Alisenpäänkosken puu30 kantinen palkkisilta vuodelta 1905. Sillan jälkeen avautuu tien molemmin puolin näkymä avoimeen peltomaisemaan ja Lapijoen suistoon. Vanha tielinjaus on säilynyt Kaukonpielen ja Linnamaan välillä muutamaa vähäistä tienoikaisua lukuun ottamatta lähes ennallaan. Väkkärässä avautuu Lapijoen suistomaisema, jota halkovat massiiviset voimajohtolinjat. Tie mutkittelee loivasti kumpuilevassa kangasmaastossa kohti Linnamaan kylää. Linnaniityntie johtaa kulkijan keskiaikaiselle Liinmaan linna-alueelle, joka on peräisin 1300 ja 1400 –lukujen taitteesta. Linnamaan kylästä Vuojoen kartanon kautta kohti Eurajoen kirkonkylää on 1700-luvun lopun isojakokartan mukaan mennyt useampiakin tie- tai polku-uria. 1800-luvun lopulta lähtien nykyinen kangasmetsän reunaa seuraileva tielinjaus on kuitenkin toiminut pääväylänä. Vuojoen empiretyylisen päärakennuksen on suunnitellut C. L. Engel ja se on peräisin vuodelta 1836. Kartanoon kuuluu mm. laaja joenrantaa myötäilevä puisto sekä kasvihuone eli orangeria, jonka restaurointi valmistui v. 2007. Näkymä Linnamaantieltä avoimeen Eurajokilaaksoon, josta maasto kohoaa laajojen peltovainioiden kupeilta kohti ylempänä olevaa kangasmetsää, on erittäin näyttävä. Eurajoen kirkonkylällä Rantatie kulkee Tohkantien kivisillan yli ja Kustaa II Aadolfin mukaan nimetyn vuodelta 1803 peräisin olevan uusklassisen puukirkon editse kohti Irjannetta. Pappilankosken sillan ja Sydänmaantien kautta matkailija pääsee halutessaan Tarvolantiellä sijaitsevalle Välimaan torpalle, joka on Vuojoen ja Lavilan kartanon entinen torppa. Perinnetorpassa aika soljuu 1930-luvun malliin, johon kuuluvat koululaisille, ryhmille ja matkailijoille suunnatut toiminnalliset tapahtumat vanhoine tarinoineen. Lavilassa Rantatie ohittaa P. J. Gyllichin suunnitteleman empiretyylisen viljamakasiinin sekä Eurajoen kristillisen opiston, jonka kohdilla tiemaisema avartuu uudelleen. Näyttävä ja avoin peltomaisema yhdessä aivan tien vieressä virtaavan ja lähes käsin kosketeltavan Eurajoen kanssa ovat maisemallisesti yksi vanhan postitien upeimmista. Irjanteelle saavuttaessa maisemaa hallitsee Satakunnan vanhin puukirkko eli Irjanteen kirkko, joka on peräisin vuodelta 1731, ja joka toimii kesäisin opastettuna tiekirkkona. Kirkon lähistöllä sijaitsevat 1800-luvun lopulta oleva Faltun entinen saha, mylly ja kahvila Vanhapirtti sekä vanha kivisilta. Irjanteen kuuluun museokokonaisuuteen kuuluvat maatalousmuseo, kellarimuseo, koulumuseo ja kotiseutumuseo sekä kristillisellä opistolla oleva apteekkimuseo. Irjanteen kirkonmäki kulttuuriympäristöineen muodostaa maisemallisen kokonaisuuden, jolle löytyy vertaa vain muutamissa kohdin vanhan postitien reitin varrelta. Irjanteelta Huhdan kylää lähestyttäessä tie kulkee niin lähellä jokea, että matkailija voi miltei koskettaa veden pintaa. Saharinkosken kohdalla sijaitsee entinen Ruikan mylly, jonka on kunnostettu ja vanhat rakenteet säilytetty. Mylly on nykyään matkailukohde, jonka pihaan ja myllypadolle voi poiketa spontaanistikin. Myllyn jälkeen tie mutkittelee idyllisen Huhdan maalaiskylän halki kohti Toivelin aukiota sekä Euraa ja Nakkilaa. Faltun Saha. Kuva: Mervi Salonen. Uudet majakkamerkit Pohjanlahden rantatien varrella Historiallisen Pohjanlahden rantatien varrelle ilmestyi uusia liikennemerkkejä. Merkkejä oli Eurajoen teiden varsilla useammassa kohdassa ja ne herättivät suurta ihmetystä, sillä niissä oli majakan kuva. Tiedetään, että kaksi eurajokelaista nuorta tyttöä näki merkit ollessaan eräänä iltana ajelemassa mopoautoilla. Tytöt päättivät bensaa säästämättä lähteä ajamaan TILAT & TARJOILUT MAKUSI MUKAAN merkkien mukaista reittiä löytääkseen majakan. Seuraavana päivänä tytöt kertoivat: ”Me ajettiin puoleen yöhön asti, mut missään vaihees ei päästy perille.” Etsivä ei löytänyt. Pitkälle olisi saanut ajaa, sillä rantatie kulkee välillä Vehmaa-Kemi. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että 2000-luvun nuoret ovat kiinnostuneita historiamatkailusta! Kartanon väeltä kysyttyä! Viime vierailulla isäntäväen mukana siellä Vuojoella ihailin suuresti sitä, kuinka valkoiseksi ja kovaksi vuorineuvos Björkenheimin kaulukset ja kalvosimet sekä armollisen rouvan pitsit olikaan tärkätty. Samoin näyttivät liinaset komeilta. Kysynkin nyt, jollei sitä salaisuutena varjella, voisiko Vuojoen käyttämää tärkkireseptiä saada? Parhain terveisin ja kunnioittaen, kamarineiti Saara Jokioisista Parahin Saara, Mukava kuulla, että työnjälki on ilahduttanut silmää. Toki ja mielellään kerromme, että kun kupilliseen kylmään vettä sekoittaa ja vatkuuttaa 4 teelusikallista perunajauhoa ja sen päälle kiehauttaa, niin hyvä tärkki syntyy. Näillä aineksilla tärkättyä kudonnaista sopii myös raudalla silittää, kun laittaa jonkinlaisen suojan väliin. Vastaavasti kysyisimme, että mahtaako se tärkki nimitys tulla siitä, että joka tärkättyä vaatetta käyttää, niin on varmasti tärkki eli kovasti suuressa arvossa? Kysyimme mamsellilta, mutta hän kielsi höpisemästä joutavia. JUHLAN TUNTUA ILMASSA? Kokouspaikka hakusessa? Missä järjestää kesäjuhlat? Mistä tilat firman pikkujouluihin? Ja mitä tarjoiluihin tulee, ovat keittiömestarimme aina sillä mielellä, että asiakkaiden on lupa nauttia herkuista vesi kielellä. Sijaitsemme Raumalla, mutta toimimme laajemmalla säteellä. Lisätiedot ja varaukset: 010 229 5210 | [email protected] www.hovisales.fi Terveisin sisäpiiat Vuojoelta Opas-Guide 2/2015 31 Uudenaikkassi afääreit maaseudul SUO, PYÖRÄKONE JA KEKKILÄ Kasvulle voimaa Kaukomäeltä KATJA HÄRKISUO Eurajoen Kaukomäen kylästä lähtee joka päivä 8-10 rekkalastillista tavaraa muualle Suomeen ja ympäri maailmaa. Kekkilän kasvualustatehtaan ja lannoitetehtaan tuotteita käytetään niin suurissa taimitarhoissa ja kasvihuoneissa kuin kotipuutarhoissa ja parvekelaatikoissa. Vapon omistama Kekkilä työllistää Eurajoella kaikkineen noin 30-35 henkilöä, josta Kekkilän oman henkilökunnan osuus on noin 25 henkilöä. Alihankintana ostettavia palveluja ovat mm. raaka-aineiden ja lopputuotteiden materiaalinkäsittelytoiminnot sekä tehtaitten kunnossapitopalvelut. Varsinainen tehdastuotanto erityisesti turvetuotannossa on pitkälti automatisoitua toimintaa ja lannoitetehtaallakin työskentelee vain 4 vakituista työntekijää, vaikka tehdas vastaa kaikesta Kekkilän lannoitetuotannosta Suomessa. Alueen bisnekselle Kekkilä antaa omalta osaltaan potkua, sillä ostopalveluna suon laitamille tulevat lounaat, puhtaanapito ja esimerkiksi aluevartiointi. Koska noin puolet tuotannosta menee vientiin, myös lähisatamat hyötyvät tehtaitten sijainnista Satakunnassa. Tuotantopäällikkö Arttu Lehto mainitseekin hyvät kulkuyhteydet ja satamien toimivuuden ja runsauden yhdeksi alueelliseksi kilpailuvaltiksi Satakunnalle. Suosta säkkiin – 200 reseptin kultivoimana Maallikko saattaa kuvitella, että säkillinen puutarhamultaa syntyy lapioimalla turpeen sekaan hieman kompostia ja pari kökkärettä kanankakkaa, mutta niin se toimii vain oman mansikkamaan kulmalla. Kekkilä ryydittää kasvualustoja noin 200 erilaisella reseptillä. Ja jos asiakas on tarpeeksi iso, voidaan sekoitella vieläkin yksilöllisempi cocktail. Kekkilän Eurajoen tehtaille toimitetaan raaka-aineturvetta noin 5-6 eri suolta, Eurajoella on kaksi tuotantokäytössä olevaa suota. Koko Suomessa Kekkilällä on käytössään ja omistuksessaan 17 suota. Kasvualustaseokseen käytetään yleensä turvetta 3-4 eri suosta. Sekaan lisätään sitten kalkkia, savea, hietaa ja erilaisia, niin kotimaisia kuin ulkomailta tuotuja, lannoitteita tarpeen mukaan. Kun miettii käyttökohteitten moninaisuutta ja esim. kaukaisimpia vien32 Eurajoen tehtaat 2015. timaita Japani, Etelä-Afrikka ja USA, 200 reseptiä ei tunnu enää niin hurjalta määrältä. Luvut ovat muutenkin vaikuttavia: Esimerkiksi Eurajoen kasvualustatehtaalla käytetään vuosittain 200 000 kuutiometriä raaka-ainetta, lopputuotteita valmistuu noin 170 000 kuutiometriä eli 36 000 tuotelavaa. Ylipäänsä Lehto ja Vainio-Ketola näkevät sen, että esimerkiksi Eurajoella vierailevat turistiryhmät tutustuisivat myös paikallisiin yrityksiin, mahdollisuutena saada näkyvyyttä ja esitellä toimintaansa. Kekkiläläiset toivovat myös kunnalta enemmän yhteistyötä esim. markkinoinnissa. Suo hyödynnettävä varjellen Kekkilän hyödyntämä turpeennostoalue on Eurajoella noin 400 hehtaaria. Nostoalue on määritelty silloin kun toimintaa varten on haettu ympäristölupa eli ilman uutta lupaa lisäalueita ei vallata. Nostoalueelle ei tietenkään ennätä muodostua uutta turvekerrosta, koska sitä syntyy vuodessa vain muutamia millejä. Tällä hetkellä arvioidaan kuitenkin, että turvetta riittää vielä noin parikymmentä vuotta. Turvetuotantoalueille tehdään aina luontokartoitus ympäristölupatyön yhteydessä. Kartoitus nostaa esiin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä asioita. Tavoitteena on, että kasvisto ja eläimistö säilyvät mahdollisimman vähin vahingoin. Herkkä luonto on haaste, mutta myös mahdollisuus. Suoluonto on omaleimaisuudessaan mielenkiintoinen. Tuotantopäällikkö Lehto ja logistiikkakoordinaattori Maarit Vainio-Ketola uskovatkin, että tehtailla vierailevia asiakkaita ja muita sidosryhmien edustajia saattaisi kiinnostaa myös tutustuminen ympäröivään luontoon asiantuntevan oppaan johdolla. Etenkin ulkomaisille ryhmille, mutta myös monille suomalaisille, suo on usein uusi ympäristö. Tulevaisuus – suosta metsäksi tai matkailuvaltiksi Tuotantopäällikkö Lehto kertoo, että niin kasvualustat kuin lannoitteet käyvät tällä hetkellä hyvin kaupaksi. Etenkin vienti on ollut kasvussa. Kekkilällä on tehtaita myös Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, mutta Lehto ounastelee, että tuotantoa ei siirretä ainakaan lähitulevaisuudessa kaukomaille. Henkilöstön ammattitaito, moderni ja tehokas tuotantoteknologia sekä tuotteiden korkea laatutaso ovat hänen mukaansa kotimaisen tuotannon valtteja. Entäpä suoalueet? Kekkilä omistaa Eurajoen nostoalueesta 40%, loput ovat yksityisiltä maanomistajilta vuokralla. Kun tuotanto loppuu, vaihtoehdot suoalueen tulevaisuudelle ovat lähinnä valjastaminen maatalouden käyttöön, metsittäminen, uudelleensoistaminen tai että alueesta tulee kosteikko. Mitä kukin maanomistaja toivoo, on kirjattu vuokrasopimukseen. Eurajoella luontomatkailua vasta kehitellään, mutta varmasti suoluonto olisi hieno lisä jokisuistojen lintualueille, Pinkjärven retkeilyalueelle ja Selkämeren kansallispuistolle. Juttu perustuu Arttu Lehdon ja Maarit Vainio-Ketolan haastatteluun sekä Lehdolta saatuun materiaaliin. Uudenaikkassi afääreit maaseudul EURAJOEN YKSITYINEN SATAMA ON ympärivuotisessa käytössä ILKKA LEINO, MANAGING DIRECTOR Olkiluoto Port Logistics Oy perustettiin joulukuussa 2009 ja se toimii satamaoperaattorina Eurajoen Satamassa lähellä Olkiluodon ydinvoimalaitoksia. Eurajoen satama on yksityinen satama ja sen takana toimivat yritykset Olkiluodon Yksityissatama Oy ja Meriaura Group. Olkiluoto Port Logistics Oy:n toimitusjohtajana toimii Ilkka Leino. Yrityksen kasvu on ollut noususuhdanteista viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2011 satamassa vieraili 66 laivaa, yhteensä 171.000 Opas-Guide 2/2015 tonnia kun taas vuonna 2014 vierailevia laivoja oli 75 ja tonneja 213.000 tonnia. Satamaan tuleva väylä on 6m ja se on ympärivuotisessa käytössä. Sataman laituri on 100m pitkä, mutta suurin satamassa vieraillut alus on ollut 160m pitkä. Satamasta löytyy tällä hetkellä 55 000m2 varastointitilaa sekä 4 varastohallia, jotka ovat yhteensä 3850m2. Yrityksen toimintaan kuuluvat laivojen lastaus ja purku, tavaroiden varastointi sekä terminaalitoiminnot. Yrityksen pal- veluksessa työskentelee tällä hetkellä 4 vakinaista henkilöä, joista kaksi työskentelee toimistotyöntekijöinä ja loput ahtaajina. Yrityksellä on 2 pyöräalustaista nosturia sekä 4 pyöräkuormaajaa. Kaikki satamassa tehtävä työ tehdään näillä koneilla. Satamassa käsiteltäviä tavaroita ovat mm. kipsi, kierrätysmetallit, harkkorauta, tukki, sepeli ja suursäkit. Palvelemme paljon ympäröivää teollisuutta, mutta asiakkaita löytyy myös Saksasta, Luxembourgista ja Itävallasta. 33 Uudenaikkassi afääreit maaseudul Sisäministeri Petteri Orpo (vas.) tutustumassa Kivikylän Lapin tehtaaseen. Oppaana Kivikylän kotipalvaamon toimitusjohtaja, palvari Jari Laihonen. AMMATTITAITOA, LIHAMIESYLPEYTTÄ JA LAATUA Kivikylän kotipalvaamossa ULLA ANTOLA Kivikylän kotipalvaamon toimitusjohtaja, palvari Jari Laihonen on oppinut lihamiestaitonsa isältään. Jo 10-vuotiaana hän sai olla mukana, kun kinkkuja palvattiin jouluksi 20-luvulta peräisin olevassa kotisaunassa. Jari oli vain 24-vuotias isän kuollessa, mutta hän alkoi toteuttaa isänsä suunnitelmia. Viikonloppujen ajanvietetyöstä tuli ammatti kysynnän kasvaessa. Ensimmäisen työntekijän Laihonen palkkasi 1995. Nyt yrityksessä on 250 työntekijää kolmessa toimipisteessä. Pääpaikka on edelleen kotitilalla Rauman Lapissa, lihajalosteet valmistetaan Huittisissa ja broilertuotteet Säkylässä. Jarin mielestä muut paikkakunnat ovat rikastuttaneet yritystä, ihmistyypit kun ovat erilaisia Satakunnan eri kulmillakin. Sä- KAJAKSPORT TUNNETAAN myös kansainvälisesti PIIA AUVINEN Retkimelonnan komponentteja ja tarvikkeita yli 30 maahan toimittavalla eurajokelaisella KajakSportilla on sesonki kiireimmillään. Viennin osuus liikevaih- 34 dosta on noin 95%. Satakunnassa maaseudulla sijaitseva yritys sijoittuu valtatie 8:n varrelle, mikä takaa yritykselle toimivan logistiikan. Kansainvälisesti tunne- kylän tuotantolaitosta johtaa jo seuraava sukupolvi eli Jarin poika Timo. Konsulenttiautot toreille, maut maailmalle Suomen lihajalostetaloista Kivikylän kotipalvaamo on viiden tunnetuimman joukossa. Toimijana yritys on valtakunnallinen, vientiäkin aloitellaan. Konsulenttiautot liikkuvat toreilla ympäri Suomen – Uumajassa Ruotsin puolella on myös oma yksikkö. Tuotteiden vahvuutena on se, että ne ovat suomalaista käsityötä. Kaikki muu paitsi mausteet tehdään itse kotimaisista raaka-aineista. tussa yrityksessä on neljä työntekijää ja yksi toimipiste. Kotimaiset tuotteet alusta loppuun ”Meillä ei ole varsinaista tuotantoa Eurajoella. Käytännössä kaikki varsinainen tuotanto tehdään alihankintana. Ylivoimaisesti suurin osa alihankinnasta tehdään Satakunnassa ja loppuosa tulee Tampereen seudulta”, kertoo yrityksen myynnistä ja tuotekehityksestä vastaava Marko Bryggare. ”Kotimaisuus on ollut filosofiamme aina ja toivottavasti näin voidaan myös jatkaa tulevaisuudessakin”, Bryggare tokaisee. Kun sopivia varusteita Pohjolan oloihin ei saatu Yritys sai alkunsa, kun 1989 kolme aktiivimelojaa Matti Valonen (Eurajoki), Juha Karvinen (Kotka) ja Jorma Salonen (Kerava) lyöttäytyivät ajatuksineen yhteen ja perustivat yhtiön nimeltä Kajak-Sport Oy. Yritystä pyöritettiin harrastepohjalta ja kehitettiin päätöiden ohella monta Kuluttajat pitävät nykyään aidoista, vahvoista mauista. Hyvää ”Kunkkukinkkua” on tehty vuodesta 1987, se on edelleen suosittu tuote, samoin ”Wanhan ajan nakki”. Lihapullat ja maalaiskinkku ovat niiden ohella suosittuja tuliaisia. ”Huilun Tuhtia”, suosittua grillimakkaraa, on valmistettu jo 20 vuotta. Makkarassa tärkeitä ominaisuuksia ovat maku ja lihaisuus. Ammattitaito ja lihamiesylpeys takaavat hyvän laadun, Kivikylän imagon. Uusia tuotteita kehitellään jatkuvasti omassa koekeittiössä. Niitä tarjotaan ensin tehtaanmyymälöissä ja omassa lounasravintolassa. Hyvä palaute ja menekki johtavat tuotteen ottamiseen jatkuvaan tuotantoon. Vuonna 1995 Kivikylän palvikinkku palkittiin Suomen Parhaana, vuosittaisissa makkaratuotteiden kilpailussa ovat menestyneet mm. Huilun Tuhti, Löylylenkki ja Palvarin Ryynimakkara. Rauman kaupunki on mukana SYKE:n vetämässä HINKU-hankkeessa, joka tähtää kasvihuonepäästöjen vähentämiseen. 2015 toukokuuhun mennessä on myönnetty HINKU-tunnuksen käyttöoikeuden 29 raumalaisyritykselle. Kivikylä on yksi yrityksistä. Hankkeen puitteissa palvisaunat lämmitetään läheltä hankittavilla leppähaloilla. Kylmälaitteista otetaan lämpö talteen. Jätettä ei vuotta, kunnes Matti Valonen ryhtyi päätoimiseksi yrittäjäksi. Tuohon aikaan retkimelonnan harrastajia oli Suomessa melko vähän ja käytännössä kaikki harrastukseen liittyvät välineet tuotiin Suomeen Keski-Euroopasta. Maahan tuodut varusteet eivät kuitenkaan soveltuneet Pohjolan oloihin ja oma tuotekehitys sai alkunsa. Melkein kaikki tuotteista valmistettu muovista ”Valtamarkkinat maailmalla ohjaavat ostokäyttäytymisellään tuotannon suunnan ja suuret massat hankkivat edullisia päivämelontaan tarkoitettuja lyhyitä ja tukevia kajakkeja. Aktiiviharrastajien kalustosta löytyy usein kevyitä komposiittituotteita”, Bryggare kertoo. Hänen mukaansa tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä jo nyt maailmalla valmistetaan laadukkaita ja monipuolisia merikajakkeja oikeaan jäykkyys- ja painoluokkaan myös polyeteenimuovista. ”Varmasti enemmän kuin 95% kajakeista ja kanooteista on kuitenkin valmistettu muovista”, Bryggare pohtii. Opas-Guide 2/2015 juurikaan synny, sillä pakkausmateriaalit ovat kierrätettäviä, muovit otetaan talteen ja luut kuljetetaan Honkajoelle lannoitteiden raaka-aineeksi. Omasta maakunnasta monenlaista tarjottavana Satakunta on kotimaakunta ja ruokamaakunta, sijainti maaseudulla on idylli. Tunteella omasta maakunnasta on yrityksen slogan. Tuotepakkaukset tulevat muutaman kilometrin päästä Eskimo Finlandin tehtaalta ja kelmut West Pak’ilta Säkylästä. Vapaa-ajallakin paikallisilla yrityksillä on yhteistyötä, Jarin aloitteesta käydään puulaakijalkapallokisa osana elokuisia Lapin Löylypäiviä. Järjestämisvuoro lankeaa edellisen kisan voittajalle. Kivikylän kotipalvaamolla käy ryhmiä tasaisesti kautta vuoden noin joka toinen päivä. Tehtaanmyymälän yläpuolella on viihtyisät tilat juhlien ja kokousten järjestämiseen. Arkisin on tarjolla lounas osana koekeittiön toimintaa sekä kahvio. Läheisyydessä sijaitseva Sammallahdenmäen maailmanperintökohde tuo oman kansainvälisen lisänsä vierailijoissa ja haasteen henkilökunnalle. Jari Laihosen suosikkituote on palvikinkku, jota hän nauttii kyllästymättä päivittäin. Saattaapa se hieman näkyä palvarin poskissakin. Satakunnan saaristo mainio melontaympäristö Bryggare kehuu melontaa loistavaksi tavaksi liikkua luonnossa ja kertoo meloneensa parhaimmat reissunsa Euroopan maissa, Thaimaassa ja jopa Hong Kongissa. ”Lofooteilla Pohjois-Norjassa tehtiin pidempi retki ja se on kyllä kaikella kauneudellaan luonnon oma paratiisi ja Pohjolan kruunu”, Bryggare kehuu. Hän toteaa myös, että koko Satakunnan alueen saaristo on mitä mainioin melontaympäristö kaikkine mataline vesineen ja saarineen. ”Kajakilla kuljeskelet kaikkialla ilman huolen häivää kivistä ja kareista. Rantoja, reittejä ja poukamia riittää tutkittavaksi moneksi vuodeksi. Joka kerta voit käydä nokipannukahvilla eri saaren nurkassa.” Bryggaren mukaan hyvin varustautuneen melojan melontakausi kestää huhtikuusta lokakuuhun. Melontavälineiden hankinnassa käyttötarkoitus ratkaisee Se, minkälaisia ominaisuuksia melontavälineessä arvostaa, riippuu Bryggaren artanon väeltä Kkysyttyä Olemme kuulleet, että te kuljetatte sieltä Vuojoelta kukkivia kukkasia kylmilläkin säillä Turkuun asti. Mitenkäs saatte niin hyvin suojattua, ettei pakkanen pääse liian liki? Terveisin Vapaaherratar Sarah Klinckowström Parahin vapaaherratar Klinckowström, Meillä Wuojoella on hyvin taitava puutarhuri ja hänellä parhaat työvälineet. Niinpä hän on valmistanut kukkien kuljettamiseen sopivia laatikoita, jotka on vuorattu sisältäpäin lampaantaljoilla. Kun ne laatikot vielä peitellään vällyillä matkanteon ajaksi, niin hyvin ovat Turkuun asti herrasväen iloksi selviytyneet. mukaan täysin ostajasta. ”Vasta-alkaja tai mökkimeloja toivoo tukevaa ja turvallista kajakkia, johon on helppo mennä ja tulla pois: Huoltovapaa, yksinkertainen ja edullinen rakenne yleensä ratkaisee. Harrastaja toivoo suorituskykyä, ohjattavuutta ja sopivaa sekä tyköistuvaa kokoluokkaa omien retkien tarpeisiin: Keveys ja varustelun laatu ovat monesti tärkeitä tekijöitä. Trendikästä on tällä hetkellä SUP-melonta eli Stand Up Paddle, joka on maailman nopeiten kasvava vesiurheilulaji. Meloa voi yläkroppaa käyttäen havaijilaiseen tyyliin tai käsivoimia käyttäen tahitilaiseen tyyliin. Melonta tapahtuu seisoen. Meillä on myös kalustoa vuokralle jos ennen hankintaa haluaa kokeilla lajia ja malleja”, Bryggare vihjaa. ”Olemme sulkemassa Eurajoen myymäläämme ja myymme loput aktiiviharrastajan kajakit ja kanootit edulliseen hintaan pois varastostamme, Bryggare mainostaa. Tulevaisuudessa luovumme vähittäiskaupasta ja keskitämme energian tärkeimpien toimintojen ympärille, hän toteaa. 35 Kaupunkioppaasta maaseutuoppaaksi Matkailu ja kulttuuri yhdistyvät riemulla Luvia on pieni ja pirteä merenrantakunta Porin ja Eurajoen välissä. Luvian kunta on perinteinen merenkulkupitäjä, jossa on satoja vuosia vanhat laivanrakennusperinteet ja edelleen säilynyt viehättävä maaseutukylän luonne. Luvialaisille oman kylän yhteisöllisyys ja meri merkitsevät yhä paljon, mistä hyvänä osoituksena on talkoovoimin rakennettu, vuonna 2011 neitsytpurjehduksensa tehnyt Kaljaasi Ihana. Luvian kylänraitilla voi ihastella hyvin hoidettuja puutaloja sekä komeaa, punaisesta hiekkakivestä rakennettua kirkkoa. Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko on hieman yli satavuotias. Kirkonkylällä modernia kulttuuria edustaa vuonna 2009 valmistunut kirjasto, jossa sielläkin vallitsee merellinen purjelaivateema. Kirkonkylän kupeessa sijaitsevalla Luvian kotiseutumuseolla pääsee tutustumaan mm. entisaikojen asuinrakennuksiin, kouluhistoriaan, maatalous- ja merenkulkuesineistöön sekä kalastusvälineistöön. Muita kulttuurikohteita ovat esimerkiksi vanha kappeli, Knepernummen ampumahaudat, laivanrakennustoiminnan muistomerkki 36 Werkholmin Varvi, Laitakarin muistomerkki ja J.C. Gripenbergin hautamuistomerkki. Laitakarin virkistysalueella on vierasvenesatama ja monipuoliset palvelut niin matkailijoiden kuin paikallistenkin käyttöön. Laitakarista on mahdollisuus lähteä tutustumisretkelle merellisiin maisemiin, esimerkiksi Kaljaasi Ihanalla. Luvia toimii väylänä Selkämeren kansallispuistoon. Luvian edustalla sijaitseva Säpin majakkasaari on tunnettu lintujen bongauspaikkana ja siellä sijaitseekin Porin lintutieteellisen yhdistyksen käytössä oleva lintuasema. Saarella laiduntaa kesäisin niin muflonlampaita kuin ylämaan karjaa. Maaliskuun lopulla 2015 niin Eurajoen kuin Luviankin kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymissopimuksen. Valtioneuvostolle on esitetty, että uusi kunta, johon kuuluvat niin Eurajoki kuin Luvia, näkisi päivänvalon 1.1.2017. Kunnan nimenä tulee olemaan Eurajoki. Matkailu ja kulttuuri yhdistyvät riemulla. Niin luontevasti tässä täydennetään toisiamme. Vai mitä? Maija Penttilä Valmistuin Rauman kaupunkioppaaksi 15 vuotta sitten. Harrastus vei mukanaan ja kouluttauduin lisää. Matkaoppaan ammattitutkinnon sain valmiiksi kymmenen vuotta sitten. Olin paikallisyhdistyksen puheenjohtajana yhdeksän vuotta ja siirsin sen seuraajalleni, kun tulin valituksi Suomen Opasliiton hallitukseen. Tähän toimenkuvaan kuuluu Lounais-Suomen opasyhdistysten alue-edustajana toimiminen valtakunnallisessa järjestössä. Viime syksynä lähdin jälleen opiskelemaan. Aloitin Eurajoen matkailuoppaan koulutuksen. Edellisestä opiskelusta oli jo aikaa useampi vuosi ja rehellisesti täytyy sanoa, etten muistanut kuinka paljon aikaa, opiskelua ja kieltäytymistä monesta muusta asiasta tutkinnon suorittaminen vaatii. Jälleen kuitenkin innostuin uusista asioista. Toisiin asioihin uppouduin pitkäksi aikaa, toiset asiat lukaisin läpi. Opastamiseen liittyvät asiat olivat tuttuja, työtä vaati uuteen paikkakuntaan tutustuminen, sen historia ja nykypäivä. Kylien määrä ihmetytti ja kyläläisten asioitten hoitaminen kunnan puolesta tuntui hyvältä. Opiskelun antia on aina myös mielenkiintoiset ja mukavat opiskelukaverit. Opiskelu ja asioiden opettelemisen tuska yhdistää kummasti. Myös maaseudun moninaisuus yllätti. Ihaillen seurasin paikkakuntalaisten suurta tietomäärää matkan varrella. Eurajokea ja Raumaa yhdistää pitkä, vaiheikas historia ja ne nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Vuojoen kartanon merkitys Eurajoelle on kiehtova. Kurs- sityöni tein meijeriteollisuuden historiasta. Tein sen isäni muistolle. Hän toimi työuransa pienten meijereiden johtajana. Meijeritoiminnan alkuvaiheisiin tutustuminen toi minulle mieleen monia muistoja lapsuudestani. Eurajoen matkaoppaaksi valmistumiseen kuuluu myös Vuojoen kartanossa tapahtuva opastaminen roolissa. On sukellettava Kartanon elämään kuuluneen ihmisen nahkoihin ja katsottava elämää toisen ihmisen silmin. Roolioppaan työ on minulle uutta ja mielenkiintoista. Sitä voi ja pitää matkan varrella koko ajan kehittää. Kun löytyy sopivat vaatteet ja asusteet, voi unohtaa oman arkisen minänsä ja elää toisen ihmisen elämän vaiheita upeissa puitteissa. Virpi Joutsa Suomen Opasliitto Eurajoen matkailuopas Rauman matkailuopas Tervetuloa Paneliaan! Kauniista kylästämme, Satakunnan sydämestä, löydät historiaa, tapahtumia ja kivoja puoteja: PANELIAN KYLÄN TAPAHTUMIA: Rivimylly avoinna tiistaisin klo 18-20 sekä sopimuksen mukaan. Lauantaisin vesiratas pyörii klo 12-14, myös sopimuksen mukaan. Myllyn tuotteita myytävänä. Os. Rivimyllyntie 5, p. 050 570 5478. wanhasahkotehdas.fi h hk t hd fi Iltatori kesällä keskiviikkoisin klo 16-19. Heinäkuussa joka keskiviikko, muulloin parittomina viikkoina. Panelian Kotiseutumuseo avoinna kesätiistaisin klo 18-20 sekä sopimuksen mukaan. Os. Paneliantie 36, p. 050 570 5478. Myymälä avoinna PE 15-18 LA 10-13 Kirkon ovet avoinna kesällä arkisin klo 9-15, tiistaisin myös klo 18-20. Muulloin sopimuksen mukaan. Paneliantie 32, 27430 Panelia Eura Sisustus- ja herkkupuoti Merkkivaatteiden myymälä ja outlet Motoristien kahvit kesätiistaisin Meijerin takana klo 18-20. p. 0400 699755 Seuratalo vuokrattavissa erilaisiin tilaisuuksiin, p. 02 8647087. Pellavatuotteet Uula-maalit Palvelemme MA-PE 10-17 ja LA 9-13 Parturi-kampaamo Kosmetologipalvelut - MUUTENKIN KUIN SURUN TAI ILON KOHDATESSA - Kesäisiä tuotetarjouksia, myös lomalaisille! Kikros Design korupaja Kauneuskulma Terhi Salonen Paneliantie 23, p. 045 1205395 Lounaskahvila Myllynsilta Paneliantie 33, p. 02 8647047 Koruja, koriste-esineitä , korujen valmistusta/korjausta, nä yttelyitä ja kä dentaitopajoja. Tervetuloa tutustumaan korupajaan, kultaseppä paikalla! Mä kilä ntie 7, p. 050 3752216, www.kikrosdesign.com Avoinna arkisin klo 6-16 Lounas noutopöydästä klo 11-13, muulloin sopimuksen mukaan. Tervetuloa! Mäkiläntie 1, puh. 02 8647571 Tule Midinetin viihtyisään puotiin! Meiltä lahjat, käsityöt ja ompelupalvelu. Tänä kesänä myös kahvila herkkuleivonnaisineen. Avoinna: to–pe 11–17 ja la 10–14 Paneliantie 31 A p. 050 306 8605 Opas-Guide 2/2015 37 Veera Tiilikainen (vas.) Ellimaria Ojala, Lauri Kykkänen, Nelli Kettunen ja Valtteri Tiilikainen tekevät mielellään töitä Välimaan perinnetorpalla. Rengit ja piiat myös opastavat torpalle tulevia ryhmiä. Piiat ja rengit huhkivat perinnetöissä TEKSTI: ELINA HELKELÄ, MARVA MEDIA, KUVAT: JUHA SINISALO Välimaan torppa työllistää joka vuosi perinnetiedoista ja -taidoista kiinnostuneita nuoria. Kasa kuusenhakoja ja puuklapeja odottaa kerääjiä Välimaan torpan saunarakennuksen päädyssä. – Jaahas, rengit ja piiat, siitä sitten kannatte oksat tuonne pellolle poltettavaksi, ja klapit pinotaan aidan viereen, komentaa torpan emäntä. Emäntä, eli Eurajoen kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola, on tuttu näky torpalla, joka on kuulunut kunnan kulttuuritoimelle jo vuodesta 1999 lähtien. Entisajan asuihin pukeutuneet nuoret tarttuvat kuusenhakoihin vastaan mukisematta. Veera Tiilikainen, Valtteri Tiilikainen, Ellimaria Ojala, Lauri Kykkänen ja Nelli Kettunen ovat kaikki tottuneet tekemään töitä Välimaan perinnetorpalla. Heillä kaikilla on takanaan jo useita vuosia torpan toiminnassa. Renkien nuorin, Lauri Kykkänen 11, karkasi jo alle parivuotiaana torpalle, sillä Kykkäset asuvat torppaa vastapäätä. – Kotona oli niin tylsää, Lauri nauraa. Välimaan torpassa on aikoinaan asunut sekä Vuojoen että Lavilan torppareita. Entisaika herää siellä nyt henkiin 1930-luvun tyyliin. Vierailijat saavat tietoa sen ajan torpparielämästä ja pääsevät itse kokeilemaan vanhoja työmenetelmiä. Torpalla valmistetaan myös perinne- ja vuosijuhlaruokia. – Täällä käy suviviikoilla paljon yleisöä, minkä lisäksi kävijöitä riittää torpalla järjestettäviin vuotuisjuhliin Välimaan torpan sauna lämpiää tarvittaessa. Lämmityspuuhat ovat renkien tehtäviä. Ellimaria Ojala avustaa Lauri Kykkästä. 38 sekä -tapahtumiin. Oma lukunsa ovat kunnan omat koululaiset, joiden opetussuunnitelmaankin on sisällytetty perinneopetus, Jaakkola kertoo. Torpan toiminnasta kiinnostuneet lapset aloittavat ensin torpan mukulina, minkä jälkeen he kohoavat rengin tai piian asemaan. – Ratkaisevassa asemassa ovat ikä ja saavutetut taidot, myös tärkeät sosiaaliset taidot. Nuorethan opettavat myös toisia lapsia ja nuoria, Jaakkola selvittää. Rengeille ja piioille maksetaan työstä tuntipalkkaa, kun taas torpalla toimivat aikuiset eli emännät ja isännät eivät palkkaa saa, sillä kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Rengit ja piiat kertovat viihtyvänsä perinneaskareiden parissa erinomaisesti. – Meillä on hyvä porukka. Kaikki ovat innolla mukana, sanoo Veera. Vihdan ja köynnösten tekemistä opetellut Valtteri pitää siitä, että torpalla kuulee entisaikojen asioista ja näkee, miten ennen vanhaan on arkiaskareita tehty. – Eipä täällä ehdi kännykässä roikkua. Silloin mennään, kun emännät ja isännät niin määräävät. Välimaan torppa on idyllinen ja lämminhenkinen pistäytymispaikka kaikenikäisille. – Meillä on Wanhanajan joulu, laskiainen, juhannus, lasten perinneleiri sekä suviviikot, jolloin torpalla tapahtuu joka päivä jotain, muistuttaa Jaakkola Kesäkuussa Välimaan päärakennuksen pärekatto korjataan, ja nähdäänpä torpalla ensi kesänä myös rippijuhlatkin. Juttu on julkaistu 18.3.2015 kaupunkilehti Raumalaisessa. ONNI SUOSII ROHKEAA ja myös kekseliästä VESA VEIKKOLA K aukainen sukulainen vaimon puolelta, nyt jo edesmennyt ikäneiti, vietti koko elinaikansa siinä vakaassa uskossa, että maalaiset ne vasta ovat ovelia. Tusina Eurajoella elettyä vuotta riitti osoittamaan, että saattaa siinä olla perää. Ainakin syytä epäillä – kynnys ehti ylittyä moneen kertaan. Ikäneidin käsitys oveluudesta lienee ollut lähtöisin siitä, että Rauman torilla oli joku perunakauppias, tahallaan tai vahingossa, katsonut puntarin painolukeman hantaakin väärältä puolelta ja aiheuttanut siten sekä viidenkymmenen pennin vahingon asiakkaan tappioksi että elinikäisen epäluulon, joka kohdistui koko tuottajaväestöön. Mutta läheiseltä ihmiseltä saatu epäluulo jäi itämään ja Eurajoen vuodet vain vahvistivat sitä. Esimerkkejäkin oveluudesta löytyi. Niistä muutamat ovat varsin vakuuttavia ja niin omaperäisiä ettei kaupungissa sellaisia edes keksittäisi. Kiinalaisten kanssa kaupantekoon Eurajokelaiset muistavat vielä Verkkokarista miehen, joka korjaili intohimoisesti polkupyöriä. Niitä oli lopulta satamäärin, osa korjattuna ja osa sitä odottamassa, osa lojumassa romuna ja osa lähes uuden veroisia. Korjaaja odotteli kiinalaisia. Hän uskoi, että väestönkasvu ja nälkä ajaa heidät liikkeelle ja lopulta Suomeen asti, kävellen koko matkan. Kun sitten taloustilanne kohenee riittävästi ja kiinalaiset lähtevät takaisin, suurin osa ostaa pyörän, jotta paluureissu kuluu nopeammin. Ovela suunnitelma sinänsä ja vieläkin ovelampi, kun tiedetään että korjaaja aina piilotti yhden tärkeän osan, yleensä vent- Opas-Guide 2/2015 tiilin. Sen ostaja saisi vasta, kun ajopeli oli kokonaan maksettu. Rautainen liikeidea siis, kaikin puolin, mutta maailmantalous ei sujunutkaan, kuten pyöränkorjaaja odotti. Kiinalaiset eivät ole vieläkään tulleet, vaikka pyörämekaanikosta on aika jättänyt. Mutta koskas se talous olisi odotetulla tavalla toiminut. Ei löydy maailmasta yleensä ketään, joka oikeasti osaisi tulevaisuutta ennustaa. Pilkkaajia kyllä riittää. Punnitsemalla lasketut pullot Toinen osoitus oveluudesta onkin sitten hieman maanläheisempi eikä sekään oikeastaan kerro maanviljelijästä, vaan yksinkertaisesti sanoen kyläjuoposta. Eurajoella on kyliä reilusti yli kolmekymmentä. Eräässä niistä keksi paikallinen alan mies laskupäätä helpottavan tavan saada selville, montako keskiolutpulloa on vuoden mittaan kulunut. Kruunukorkit olivat tallessa ja niiden tyhjentäjä keksi ovelana miehenä katsoa, montako korkkia tarvitaan kiloon. Sitten vaan musta jätesäkki puntariin ja kertolasku käyntiin. Se osoitti pullomäärän olevan vuositasolla lähellä kahtatuhatta. - Ja viinat päälle, hän ylpeänä muistutti Sikaovela tahtomattaan Puolituttu eurajokelainen kertoi kaveristaan, joka odotti kutsua aorttaläppäleikkaukseen. Hänelle, kuten kaikille samanlaisille potilaille, oli esitetty vaihtoehtoina mekaaninen, muovintyyppisestä aineesta rakennettu läppä tai sitten niin sanottu bioläppä, joka tehdään siasta saatavasta kalvosta. Bioläpällä on mekaaniseen verrattuna tiettyjä, jälkihoitoon liittyviä etuja. Potilas kuitenkin kieltäytyi siitä jyrkästi ja perustelukin oli selkeä: - Ei kai nyt sikaa sentään sellaisen takia ryhdytä tappamaan. Lääkäri TYKS:issä kertoi asiasta kuultuaan, että potilas oli ovelampi kuin itsekään tiesi, sillä yhdestä siasta saadaan läppämateriaalia niin vähän, että niitä menettää henkensä yhtä läppää kohden ainakin neljä. Kekseliäisyys kunniaan Nämä kolme esimerkkiä todistanevat ainakin osittain, että ellei maanviljelijöistä niin ainakin maalta tai ainakin Eurajoelta löytyy oveluutta. Täytyy nimittäin muistaa, että tietyissä tilanteissa sanalle löytyvät sellaisetkin synonyymit kuin juonikas ja kekseliäs. Miten muka muuten olisi mahdollista, että kunta kuuluu taloudellisesti parhaiten maassa menestyneisiin, vaikka väkiluku onkin vakiintunut melko matalalle, vajaan 6000 hengen tasolle. Ja miten muka muuten olisi mahdollista, että kunnassa toimivat terveyspalvelut erinomaisesti, kulttuuri elää ja hengittää monipuolisena ja väki viihtyy tutkitusti hyvin. Ei ydinvoimala kaikkea selitä eikä Eurajokikaan, vaikka sen mukana sanotaankin tulleen kuntaan sekä vaurautta että kristinuskoa. Kyllä siinä on tarvittu myös niitä ominaisuuksia, joita vaimon sukulaisnainen uskoi kaikilla maalaisilla olevan. 39 Suomen Opasliiton sähköinen aikakausi – suomenopasliitto.fi Suomen Opasliitto on siirtynyt käyttämään tämän päivän sähköistä viestintätekniikka ja samalla vastaa vuorovaikutteisen toimintaympäristön haasteisiin. Uudistetut verkkosivut on otettu käyttöön kesän aikana. Verkkosivut on luotu responsiivisiksi ja avatuvat myös erilaisilla mobiililaitteilla. Uusi verkkosivusto mahdollistaa nopean ulkoisen ja sisäisen viestinnän sekä toiminnan tehostumisen ja aktiivisen vuorovaikutteisuuden. Liiton jäsenet voivat olla suoraan yhteydessä toisiinsa sekä liittoon ajankohtaisissa asioissa ja toiminnan kehittämisehdotuksissa. Asiakaslähtöisyys on verkkosivujen avainsana. Jo värikäs ja kutsuva etusivu herättää kiinnostusta hakea tietoa opastoiminnasta ja opastustuotteista. Liitto ja alueet saavat uuden foorumin kertoa suurelle yleisölle ajankohtaisista valtakunnallisita ja alueellisista tapahtumista, oppaiden kokemuksia opastuksista ja liitto omista asioistaan Uutiset-osiossa. Etusivun kuvakavalkadi antaa vinkkejä koko Suomen matkailunäkymistä ja -kohteista. Suomen kartan kautta asiakas pääsee Matkailuoppaiden ja opastustuotteiden tilaamiseen eri alueiden välittäjiltä ja yhdistyksiltä. Oppaiden ja opastustuotteiden näkyvyys kasvaa ja markkinointi- ja myyntimahdollisuudet moninkertaistuvat. Myös mediamaailma on huomioitu uusituilla sivulla. Lehdistön käyttöön on luotu kuvagalleria uutisten tueksi. Uudet sivut julkaistaan aluksi suomenkielisinä ja sen jälkeen myös ruotsin- ja englanninkielisinä versioina. Liitto-sivustolla avataan Suomen Opasliiton organisaatiota ja toimintaa sekä suurelle yleisölle, sidosryhmille, jäsenistölle ja kaikille opastoiminnasta tietoa hakeville. Jäsenistölle on lisäksi omat sisäiset sivunsa henkilökohtaisten tunnusten takana ja myös hallituksen asioiden valmistelua ja toteuttamista varten on oma sivustonsa. Uusien verkkosivujen käyttöönotto helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa liiton toimintaa taloudellisista säästöistä puhumattakaan. Uudistuneet sivut antavat alueille ja yhdistyksille Opasliiton uusien verkkosivujen demon etusivu. entistä suuremmat mahdollisuudet tuoda esille matkailullisia vetovoimatekijöitään, tuottaa niihin pohjautuvia opastustuotteita ja myydä opaspalvelujaan alueellisesti, valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti. Yhteydenpito ja näkyvyys potentiaalisiin asiakkaisiin kasvaa oleellisesti. Valmis tilauslomake helpottaa nopeaa yhteydenottoa välittäjiin ja oppaisin. Matkailuopastoiminnasta ja opastamisesta kiinnostuneet saavat tietoa Tule oppaaksi-sivuston alta. Matkailuoppaan koulutuksen eri polut on esitelty ja palautelomakkeella voi kysyä lisää koulutusmahdollisuuksista. Usein kysyttyä – on tehokas tapa saada tietoa käyttäjää askarruttavista opastoimintaan liittyvistä asioista sekä kerätä palautetta mm verkkosivujen toimivuudesta. Liittto ja yhdistykset saavat ideoita ja ehdotuksia opastoimintansa kehittämiseen. Sähköinen viestintämaailma vain odottaa aktiivista haltuunottoa! Airi Okkonen Suomen Opasliitto ry, markkinointi- ja viestintätoimikunta Ruikan Mylly KESÄRENKAAT EDULLISESTI Premium P rem re remi e ium Contact Cont nta tact tac ct 5 ct VRP VANNE- JA RENGASPALVELU Köykäntie 3, EURAJOKI, puh. 868 3000. Ark. 8–17, la 9-13 40 Elämyksiä arkeen ja juhlaan! Ruikan Mylly tarjoaa kodikkaan ja idyllisen paikan kokouksille, juhlatilaisuuksille tai vaikka kaveriporukan illanistujaisiin. Myllyllä on myös upeat saunomisja kylpemismahdollisuudet. Kysy myllyn esittelykierroksesta ja ruokailun mahdollisuuksista lisää. Avoinna: tilauksesta Huhdantie 167, Eurajoki Puh. 040 502 4351 [email protected] Aidosti paikallinen. Aidosti läsnä. Puh. 010 8415 830 ZZZVDDVWRSDQNNLİ EURAJOKI | LUVIA | PORI | RAUMA KIMALTELEVAN MEREN JA MAAILMANPERINNÖN KAUPUNKI Rauma on kulttuurikaupunki, jota ilmentävät useat museot, rikas historia ja monet tapahtumat. Rauma on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista ja tunnettu pitseistään ja omanlaisesta giälestään. Rauma on kahden UNESCOn maailmanperintökohteen, Vanhan Rauman ja Sammallahdenmäen hautaröykkiöalueen, kaupunki. Rauman matkailuneuvonta Valtakatu 2 Puh. 02 834 3512 [email protected] visitrauma.fi Lähde ryhmämatkalle Poriin! Tervetuloa tekemään ikimuistoinen ryhmämatka Porin seudulle. Tarjolla on kulttuurinautintoja, kaupungin vilskettä, luonnonrauhaa sekä runsaasti muuta ohjelmaa. Näkemistä ja kokemista riittää ympäri vuoden. Valitkaa juuri teidän ryhmälle sopiva kulttuuri-, ostos- ja meriretki tai TYHY-päiväpaketti. Tarjolla myös eri teemaisia kävelykierroksia kummituskävelystä Porirock-kierrokseen. TYHY-päivään mm. Alpakkapatikka Tässä kokemus, jota muistellaan vielä vuosienkin päästä! Kauniin luonnontilaisen metsän halki kiemurtelevalla polulla 8,2 kilometrin reitin kanssanne kulkevat suloiset alpakat Spray ja Cello. Meriretkiä mm. Veneretki Porin edustan ulkosaaristoon Retki avomeren partaalle Iso-Enskerin ja Munakarin saarille. Retkellä tutustutaan Selkämeren kansallispuistoon ja nautitaan kalasoppalounas ja nokipannukahvit luonnon helmassa. viihtyisiä Löydä lisää ja: ryhmämatko www.maisa.fi Kulttuuria mm. Kaupunkikierros ja kesäteatteria Ohjelma sisältää monipuolisen kaupunkikierroksen ja päivän kruunaa maailmanmenestyskomedia ”Lentävät morsiamet”, jonka rooleissa mm. Jukka Puotila, Maria Kuusiluoma ja Katariina Kaitue. Pori Pori Po rin n Se Seud udu un n Matka attkkaail aiillu lu Oy Oy MAI AISA SA Myyyn ynti ti ja vaara ti rauk ukse uk sett se puh. pu h (02 02)) 62 6211 79910 0 myyn myyn my ynti ti@m @mai aisa ai isa sa.fi .fi .fi Opas-Guide 2/2015 41 Kartanojuhlaa maalaismaisemissa Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Eurajoella 26.-27.9.2015 OHJELMASSA PERJANTAINA 25.9.2015 Saapuminen Eurajoelle 15.00-18.00 Kuljetukset Eurajoen majoituspaikkoihin Raumalta ja Porista tarvittaessa Osallistujien vastaanotto majoituspaikoissa ja majoittuminen 18.30 Kuljetukset Eurajoen opistolta, Vuojoen kartanolta ja Olkiluodon majoituskylästä. Jazz-ilta ja illanvietto Eurajoen kunnanviraston edustustiloissa (Kalliotie 5, Eurajoki) 22.00 Kuljetukset illanviettopaikasta Eurajoen opistolle, Vuojoen kartanolle ja ja Olkiluodon majoituskylään, yöpyminen OHJELMASSA LAUANTAINA 26.9.2015 7.00 Aamiainen majoituspaikoissa 7.45 Kuljetukset majoituspaikoista Eurajoen kunnanvirastolle sekä Raumalta ja Porista Eurajoelle tarvittaessa 8.15-9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvit Eurajoen kunnanvirastolla 9.00 Opaskoulutuspäivien avaus 9.30 Luennot alkavat, mm. kirjailija Pirjo Tuominen, logistiikka-asiantuntija Riitta Björkenheim ja Vuojokisäätiön toim. joht. Kati Vainio. 12.00 Lounas Eurajoen kunnanvirastolla 13.00 Luennot jatkuvat 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Suomen Opasliiton syysliittokokous 17.30 19.30 20.00 24.00 Kuljetukset majoituspaikkoihin, valmistautuminen iltaan 18.00-19.30 Kuljetukset majoituspaikoista illanviettopaikkaan Vuojoen kartanolle Illallistanssiaiset Vuojoen kartanossa: Pöytiintarjoiltu juhlaillallinen ja ohjelma. Pukukoodina tummapuku, voit halutessasi pukeutua vanhanajan tyyliseen juhlavaatetukseen. Tanssiaisissamme on myös tanssittajia! Paluukuljetukset majoituspaikkoihin OHJELMASSA SUNNUNTAINA 27.9.2015 8.00 Aamiainen majoituspaikoissa (Matkatavarat mukaan!) 8.45 Lähtö retkille majoituspaikoista 13.30 Lounas Eurajoen Kristillisellä opistolla 14.15 Opaskoulutuspäivien päätössanat ja vahdin vaihto n. 14.30 Tarvittaessa kuljetus Raumalle ja Poriin päivien päätyttyä. Retki 1 Ydinvoiman tuotannosta maapallon pyörimiseen Retki 2 Historian havinaa: muinaisista ajoista keskiajalle Retki 3 Roolioppaiden matkassa (Huom! Retkelle 1 lähtijät: Henkilötodistus mukaan! Ks. Ilmoittautumisohjeet tarkasti) HYVÄÄ KOTIMATKAA! Oikeudet mahdollisiin ohjelmamuutoksiin pidätetään. Ilmoittautuminen / Suomen Opasliiton opaskoulutuspäivät 25.-27.9.2015 Eurajoella Nimi _____________________________________________ Sähköposti _______________________________ Osoite _____________________________________________________________________________________ Matkapuhelin ______________________ Opasyhdistys ______________________________________________ Erikoisruokavalio______________________________________________________________________________ Retkelle 1 lähtijät ilmoittavat lisäksi seuraavat TVO:n vaatimat tiedot: Sosiaaliturvatunnus ________________________ Työnantajan nimi ______________________________________ Kotivaltio ja kotipaikka ________________ Syntymäpaikka __________________ Kansalaisuus _______________ OSALLISTUN OPASKOULUTUSPÄIVILLÄ Perjantain iltaohjelmaan eli illanviettoon ja saunailtaan 10 euroa Lauantai ja sunnuntai: luennot, tarjoilut, ohjelma, kuljetukset sekä sunnuntain retket ja tarjoilut, hinta 100 euroa Lauantai: liittokokous (maksuton) RETKIVALINTANI ON Retki 1 Ydinvoiman tuotannosta maapallon pyörimiseen (Olkiluodon vierailukeskus, Foucault-heiluri ja Eurajoen vesitorni) HUOM! Vierailulla tulee olla mukana ajokortti, passi tai virallinen henkilöllisyystodistus. Retki 2 Historian havinaa: muinaisista ajoista keskiajalle (Sammallahdenmäki ja pronssikautiset haudat, Liinmaan linnanmäki ja vallihaudat) Retki 3 Roolioppaiden matkassa (Vuojoen kartano ja Välimaan perinnetorppa, oppaat rooleissa ja elävöitetty opastus) Ilmoittautuminen ja osallistumismaksun maksaminen 31.8.2015 mennessä • tällä lomakkeella kirjeitse: Eurajoen oppaat ry / Lenitta Heikkilä, Maadentie 124, 27100 Eurajoki • sähköpostitse eurajoen.oppaat@eurajoki.fi • sähköisesti kotisivun kautta www.eurajoenoppaat.fi Osallistumismaksu maksetaan Eurajoen Opasyhdistyksen tilille FI31 4450 0010 1020 09. Viitteeksi opaspäivät 2015 Ja osallistujan nimi. 31.8.2015 jälkeen ilmoittautuneille tulee 20 euron lisämaksu. Tiedustelut: Matkailutoimisto p. 044 312 4216, Pirjo Jaakkola 044 312 4266. Eurajoen Opasyhdistys varaa peruutusten osalta oikeuden olla palauttamatta opaskoulutuspäivien maksua, sairastapauksissa ohjataan kääntymään vakuutusyhtiön puoleen. 42 Majoittuminen Majoitusvaraukset varauskoodilla OpaspäivätEurajoki. Tarjoushinnat voimassa 31.8.2015 asti. Vuojoen kartano Eurajoen kristillinen opisto Kartanontie 28, 27100 Eurajoki Varaukset ja tiedustelut: 010 2295210, [email protected], www.vuojoki.fi Koulutie 4, 27100 EURAJOKI, [email protected] Varaukset ja tiedustelut: 044 721 4803, [email protected] tai [email protected] • 1 henkilön huone 105,00 e/vrk (3 x 1 hh) • 2 henkilön huone 120,00 e/ vrk (3 x 2 hh) • 3 henkilön huone 150,00 e/ vrk (2 x 3 hh) • Asuntolassa 1 hh 45 €/ vrk tai 2 hh 68 €/ vrk (eli 34 €/hlö) sisältää aamiaisen. Asuntolassa kaikissa huoneissa on huonekohtainen suihku ja wc. • Päärakennuksessa 2 hh 60 €/ vrk (eli 30 €/hlö) sisältää aamiaisen. Suihkut ja wc:t käytävillä. • Mäntylässä 1 hh 37 €/ vrk sisältää aamiaisen. Vierastaloon mahtuu kerralla max 15 yöpyjää. Huoneen hintoihin sisältyy aamiainen päälinnassa. Kaikissa huoneissa on omat wc-ja suihkutilat sekä televisio, minibar, maksuton internet-yhteys, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Kaikki huoneet ovat savuttomia. TVONS Olkiluodon majoituskylä Varaukset ja tiedustelut: 044 312 4216 arkisin klo 12-18 [email protected] http://www.tvons.fi/olkivillage-yleistamain • Yhden hengen yksiö omalla sisäänkäynnillä 45 e/vrk Yksiössä WC, suihku, keittonurkkaus ja kaapeli-tv. • Yhden hengen huone isompi huoneisto 40 e/vrk yhteiset sosiaali-, peseytymis- ja keittiötilat, WLAN Majoitus maksetaan saavuttaessa KÄTEISELLÄ! Majoitushinnat sisältävät aamiaisen. Tervetuloa opaspäiville Eurajoelle 26.-27.9.2015! VUODEN OPAS 2015 Vuonna 2015 valitaan ”Vuoden Opas”, joka voi olla ohjelmapalvelu, yritys, opasyhdistys, opastus, henkilö tai julkaisu. Valinta julkistetaan syysliitto-kokouksessa 26.9.2015 Eurajoella. Kriteerit 1 hengen huoneita on rajoitetusti sekä Asuntolassa että Mäntylässä! Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoita yhteystietosi (nimi, osoite, puhelin ja sähköpostiosoite), majoitusaikasi ja majoitustoiveesi. Majoitus maksetaan saavuttaessa. SUOMA – opastustuotteiden markkinointia ryhmämyyntipäivillä 29.9.2015 Suomen Opasliiton uudistuneet verkkosivut lisäävät opastuspalvelujen ja -tuotteiden näkyvyyttä ja tunnettuutta. Sitä tukee myös Suoma-kiertue, joka tarjoaa kontaktifoorumin jäsenyhdistysten opastusten markkinoimiseksi ryhmämatkoja suunnitteleville tahoille sekä yritysten kotimaan matka-asioita vastaaville henkilöille. He hakevat mm. ideoita virkistyspäivien viettoon, TY- KY-kohteita, ohjelmapalveluita, kulttuuritarjontaa ja muita uusia elämyksiä. Opasliiton viime syksyinen osallistuminen Suoman myyntipäiville osoitti, että opastustuotteet kiinnostavat ostajia suuresti. Mukana oli 6 Opasliiton yhdistystä ja Airi Okkonen markkinointi- ja viestintätoimikunnasta toimi esittelijänä. Tampereen myyntipäivään osallistui noin 250 ostajaa ja 80 myyjää. Opasliitto on päättänyt jälleen olla mukana 29.9.2015 Tampereen myyntipäivänä ja tarjoaa jäsenyhdistyksille mahdollisuutta esitellä opastustuotteitaan yhteisessä esitteessä. Osallistumismaksu on 80 €/yhdistys (+alv) ja se sisältää esitteen tuottamisen ja esittelyn sekä ostajien kontaktitiedot yhdistyksen käyttöön. Suomen Opasliitto maksaa osan myyntipäivän kustannuksista. • edistää merkittävällä tavalla opastoimintaa Valinta • jokaisella yhdistyksellä on käytettävissä 1 ehdotus • opasliiton hallitus tekee lopullisen valinnan Aikataulu • ehdotukset perusteluineen yhdistyksiltä 30.7.2015 mennessä opasliiton toimistoon • hallitus tekee päätöksen 22.–23.8.2015 kokouksessa Opas-Guide 2/2015 Suoma-myyntipäivään osallistumisesta tulee lisätietoa kesäkuun alussa sähköpostin kautta suoraan yhdistyksille. Opasliiton alue-edustajat ovat kuitenkin avainasemassa myyntipäivän infor- maation levittämisestä omalla alueellaan. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Airi Okkonen, puh 045 894 7557, [email protected]. 43 Rooliopastuksia ja elävöitettyjä opastuksia Eurajoella Rooliopastuksia Vuojoen kartanolla a • oppaat kartanon henkilöiden nkilöiden rooleissa 1800–1900-luvun vaihteesta opastavat ryhmiä kartanon menneisyyteen ja nykyisyyteen Elävöitettyjä opastuksia Välimaan perinnetorpalla ja Raunelan kalastajatilalla • roolihenkilöt opastavat ryhmiä mukaan 1930-luvun torpan ja 1950-luvun kalastajatilan töihin ja elämään Opastuksia tilattavissa Eurajoen matkailutoimistosta p. 044 312 4216, 044 312 4266, 044 312 4425, [email protected]
© Copyright 2024