1. No category

Erikoinen
kesä
Tänä vuonna on ollut. Märkää, harmaata ja
tuulista. Toivottavasti elokuu tuo auringon
ja lämmön tullessaan. Kaikille kesäyrittäjille toivon myös parempia ilmoja, että ihmiset
käyttävät palveluja ja liikkuvat.
Musiikkia on heti tarjolla lehdessä. Edesmennyt Jukka Alihanka ja Arvi Hänninen, joista
Veikko Tiitto on tehnyt artikkelit. Yhdistyksistä on esillä tällä kertaa saariston Merikarhut. Rymättylän aktiiviset Märssyvahdit ja
Pieni pajukirja, jota oli elämys lukea sillä en
edes tiennyt pajuja olevankaan noin paljon.
Reija-Tuulia Heinonen-Rivaston sivuilla voi
käydä tarkemmin lukemassa kirjaa.
Uusista kirjoista on esittelyssä rymättyläläisen Pirjo Mellasen Hemskäriin on verkot laskettava sekä tamperelaisen Jukka Niemisen
Vaiettu Muinaisuus. Kummatkin ovat jo julkaisseet ennestään monia teoksia.
Suukkolaivan kapteeni Samuli Pitkänen kertoo mietteitään saaristossa kulkiessaan. Toivottavasti kuullaan enemmänkin hänen kokemuksistaan lehden sivuilla. Fasessa voi
seurata laivan etenemistä saaristossa.
Kuukauden taiteilijana on Raija Nokka Uudestakaupungista. Raijan teokset ovat hersyviä ja naivistisia, joissa eläimet ovat pää-
2
osassa. Luovuus on heidän perheessään
ulottunut kaikkeen elämäntapaan, sillä he rakensivat Pilvilinna talon, joka näyttää luovuuden tyyssijalta. Teatteri-ihmisinä he perustivat sinne Pilviteatterinkin! Kannattaa todella
käydä tutustumassa kun siellä päin liikkuu.
Sivuilta löytyvät myös Rymättyä-Seuran tiedot sekä Silliperinneseuran Dikselin tiedot.
Vielä ehtii käymään. Röölänrannan ravintolassa, Röölässä on elokuulle paljon viihdettä tiedossa. Siitäkin lisää lehden sivuilla. Mikäpä onkaan hienompaa kuin istua elokuun
kuutamossa meren rannalla ja nauttia ravintolan antimista ystävien kanssa.
Äänestämämme edustajat aloittavat syksyllä oikeasti työnsä ja voimme seurata oman
edustajamme työtä. Kannattaa ja pitääkin
kääntyä hänen puoleensa mikäli haluaa ympäristöönsä muutosta, joka vaikuttaa omaan
ja toistenkin elämään positiivisesti. Amerikassa äänestäjät ovat tottuneita tuomaan
asiansa esille edustajilleen, kun suomalaiset
yleensä tyytyvät seuraamaan sivusta.
Kaikkea hyvää, kaunista ja idearikasta elokuuta meille kaikille!
t.Tuulamaria Kangaslampi
Nuoruus
Jukka Johannes Mauri Alihanka syntyi Hartolassa 16. marraskuuta 1949. Hänen ollessaan
vielä lapsi, perhe muutti Turun ja Porin läänin Koskelle. Alihanka kirjoitti ylioppilaaksi
vuonna 1968 Kosken lukiosta ja sai sen jälkeen opiskelupaikan Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Lääkärinä
Vuonna 1982 Alihanka väitteli lääketieteen
tohtoriksi ja hän työskenteli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuoteen 1990 asti.
Hän toimi lääkärinä myös muun muassa yksityisillä lääkäriasemilla ja Turun A-klinikalla sekä tutkijana Turun yliopistossa. Vaikka
Alihanka työskentelikin lääkärinä TYKS:ssä,
häntä kiinnosti niin päihderiippuvaisten auttaminen kuin myös uniongelmien tutkiminen
ja hoito. Alihanka oli unitutkija ja hänen klinikkansa Uniklinikka Li, jossa Alihanka toimi
vastaavana lääkärinä, toimi Turussa vuodesta 1983. Alihanka oli mukana kehittämässä
SCSB-unipatja -menetelmää, josta todettiin
olevan apua unettomuudesta kärsiville. Alihanka korosti, että unettomuutta hoidetaan
usein virheellisesti psyykkisenä sairautena
vaikka kyse ei aina sellaisesta ole.
Alihanka erotettiin turkulaiselta lääkäriasemalta 2000, koska talon johdon mielestä hänen asiakkainaan käyneet päihderiippuvaiset aiheuttivat häiriöitä. Muiden lääkäreiden
mukaan Alihanka käytti myös kiistanalaisia hoitomenetelmiä. Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirasto Valvira rajoitti vain
muutama viikko ennen Alihangan kuolemaa
Helsingin Sanomissa julkaistun muistokirjoituksen mukaan Alihangan lääkärinoikeuksia
niin, ettei tämä saanut määrätä mitään lääkkeitä toimitettavaksi apteekista ennen kuin
asia on selvitetty.
Marraskuussa 2009 Alihanka kertoi Helsingin Sanomille, että hänellä on parin insinöörin ja lääkärikollegan kanssa menossa teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus
Tekesin rahoittama projekti. Idea on, että jokainen voisi seurata perusterveydentilaansa
kotona, muun muassa sykettä, lämpötilaa,
verenpainetta ja hengitystä mittaavan patjan
avulla. Jos tapahtuu muutoksia, lääkäri puuttuu asiaan, Alihanka kuvaili.
Alihangan vastaanotolla kävi potilaita kaikkialta Suomesta. Uransa aikana hän ehti hoitaa 40 000 uniongelmista kärsivää potilasta. Alihanka piti vastaanottoa Turun lisäksi
joka toinen viikko myös Keravalla, Tampereella ja Helsingissä. Terveydellisistä syistä
Alihanka ei pystynyt enää viime kuukausina,
syksyn 2013 aikana ottamaan potilaita ollenkaan vastaan.
Musiikin parissa
Vastapainona lääkärin työlle, ja sen rinnalla
Jukka Alihangalla oli harrastus ja ura musii-
3
kin alalla. Hän oli varsin tuottelias tekstittäjä
ja lauluntekijä.
Alihangan kirjoittamia kappaleita ovat esittäneet muun muassa Tuula Amberla, Rainer
Friman, Jussi Rainio ja Anneli Saaristo. Tunnetuin Alihangan sävellys on Tuula Amberlan (nyk. Amberla-Eskelinen) vuonna 1984
levyttämä Lulu. Alihanka kirjoitti tähän kappaleeseen tekstin, mikä perustui taidemaalari Alpo Jaakolan (1929-1997) runoon. Muita
hänen säveltämiään tai sanoittamiaan kappaleita ovat muun muassa kappaleet Virta vie
ja Liian paljon kyyneleitä. Alihangan käännösteksteistä tunnetuin on Anna Hanskin
esittämänä tunnetuksi tullut Kotiviini (Summer Wine). Alihanka sävelsi musiikkia myös
elokuviin ja näytelmiin. Hänet palkittiin Jussi-patsaalla Juha Tapanisen elokuvaan Iskelmäprinssi (1991) kirjoittamastaan musiikista.
Jukka Alihanka myös levytti salanimellä Susi-Artturi ja hänen tämänniminen albuminsa julkaistiin vuonna 1987. Levyn kappaleista
mainittakoon Yksinäinen mopomies ja Koirani koskessa ui. Eniten Alihangan säveltämiä
tai sanoittamia kappaleita levytti jo mainittu,
turkulainen Tuula Amberla. Alihanka ehti säveltää yhteensä yli 100 kappaletta ja sanoittaa yli 140.
Alihanka teki sanoituksen Matin ja Tepon levyttämään, 1990-luvun puolenvälin aikaan
suosittuun kappaleeseen Valot laivan (1994).
Tämä turkulainen veljesduo levytti myös
muita hänen sanoittamiaan tai säveltämiään
kappaleita.
Alihanka sävelsi musiikkia myös elokuviin ja
näytelmiin. Elokuvaan Iskelmäprinssi (ohjaus
ja käsikirjoitus: Juha Tapaninen, 1991) tekemästään musiikista hänet palkittiin Jussi-patsaalla.
Alihangan nimi nousi lehtien otsikoihin myös
Ulvilan surman vuoksi, sillä hän oli syytetyn
Anneli Auerin puolustuksen todistajana käräjä- ja hovioikeudessa ensimmäisellä oikeuskierroksella. Uudelle käsittelykierrokselle
4
hän ei enää terveydellisistä syistä päässyt todistamaan. Hänen todistusteemansa aiheena
oli unettomuuden vaikutus ihmiseen.
Veikko Tiitto
Perhe merkitsi Jukka Alihangalle paljon. Hän
oli kolmesti naimisissa ja avioliitoista syntyi
yhteensä yhdeksän lasta.
Oulu on alusta asti ollut ainakin
musiikillisessa mielessä eräs merkittävä keskuspaikka, vaikka maamme viihde-elämä painottui 30-luvulla pääkaupunkiseudulle. Kautta
aikojen täältä on lähtöisin hyvin
monia musiikin siinä missä muidenkin taiteen alojen alan taitajia.
Tarkoitus on nyt esitellä heistä eräs
vähemmän tunnettu, Arvi Hänninen, joka on aikanaan merkittävällä
tavalla vaikuttanut Oulun musiikki- ja viihde-elämässä, ja ansaitsee
tulla muistelluksi tässä tilaisuudessa. Hänen syntymästään tulee tänä
vuonna kuluneeksi 110 vuotta.
Jukka Alihanka kuoli 64-vuotiaana Naantalin
Rymättylässä pitkällisen ja vaikean sairauden
murtamana 21. marraskuuta 2013.
Lähteet:
Wikipedia 18.3.2015
Muistokirjoitus (Eerikki Pekkarinen, Helsingin sanomat, 3.12.2013)
Arvi Hännisen voidaan katsoa olevan oululaisen iskelmän pioneeri. Hän on ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen oululainen joka
toimi kotikaupungistaan Oulusta käsin.
(15.7.1905 Mikkeli – 27.10.1959 Oulu)
Arvi Hänninen osasi kaikesta päätellen yhdistää elämässään kolme tärkeää asiaa: työn,
perheen ja taiteen tekemisen. Kaikesta voi
päätellä Arvi Hännisen olleen luonteeltaan
kunnianhimoinen ja ahkera, ja taiteilijana
monipuolinen lahjakkuus.
Lienee paikallaan luoda pieni katsaus historiaan. Sota-aikaa edeltänyt vuosikymmen oli
todellista gramofonikuumeen aikaa, ja silloin levytettiin todella paljon. Arvi Hännisen
tuotannon laajuus, 101 levytettyä laulua oli
silloisen mittapuun mukaan varsin kunnioi-
5
tettava määrä. Ylivoimainen kolmikko levytysten suhteen olivat kuitenkin Malmstenin
veljekset Georg ja Eugen, sekä Matti Jurva,
joista kukin levytti useita satoja kappaleita.
Arvi Hännisen ohella levylaulajana tunnetuksi tullut tamperelaisnäyttelijä, talvisodassa kaatunut Arvi Tikkala ehti hänkin levyttää
kolmikymmenluvun loppuvuosina toista sataa kappaletta. Tuona aikana myös levylaulajana debytoinut, Dallapen kanssa levyttänyt
Tauno Palo sen sijaan teki 30-luvun aikana vain vähän yli 30 levytystä. Levytyksien
määrässä Arvi Hänninen oli jopa tätä tunnettua näyttelijä-laulajakollegaansa huomattavasti tuotteliaampi.
nen harhaa oli duetto N.E.Saarikon kanssa.
Edison Bell-levyt tehtiin Lontoossa. Niiden
taustalla soittivat hanuristi Paavo Raivonen
sekä Edison Bell-orkesteri. Laulusolisteina
olivat johtaja Hännisen ohella jälleen Kaarlo
Kytö ja Niilo Saarikko. N.E.Saarikosta, Levytukku OY:n persoonallisesta johtajasta mainittakoon sen verran, että 30-luvulla hänellä
oli tapana usein esiintyä sijaislaulajana levytyksessä siinä tapauksessa jos laulaja itse
oli jostakin syytä estynyt esiintymästä. Joidenkin mielestä hänen ei olisi pitänyt laulaa
ollenkaan, ja kieltämättä hänen äänensä ei
ihan täytä sen ajan iskelmälaulajalta vaadittavia kriteerejä, joskaan Saarikon musikaalisuutta ei käy kiistäminen; sen verran vahvoja
ja omaperäisiä hänen tulkintansa kuitenkin
ovat.
Arvi Albin Hänninen syntyi Mikkelissä
15.7.1905 Albin ja Ida Hännisen perheeseen.
Perhe muutti 20-luvulla Ouluun. Työikäiseksi vartuttuaan Arvi meni töihin Åströmin
nahkatehtaalle, jossa hän tuli sitten työskentelemään aina 1950-luvulle asti. Hännisen
perhepiirissä on ilmennyt musikaalista lahjakkuutta. Arvin veli, mestaripelimanni Eino
Hänninen tuli aikanaan tunnetuksi klarinetistina sekä kuoromiehenä.
20-luvun lopussa Arvi Hänninen avioitui Signe Sirviön kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi
lasta, Juhani ja Teija.
Vuonna 1933 Hänninen pääsi levyttämään.
Hän ei ollut ensimmäinen oululainen levyttämään päässyt artisti. Oululaissyntyinen
näyttelijä Hannes Veivo oli nimittäin levyttänyt jo edellisenä vuonna. Arvi Hänninen oli
kuitenkin Kaarlo Kydön ohella ensimmäinen
Lontoossa levyttänyt suomalainen levylaulaja. Hännisen lauluääntä voisi kuvailla lähinnä
pehmeäksi baritoniksi.
Oululaissyntyisistä levylaulajista, jotka levyttivät jo ennen Hannes Veivoa ja Arvi Hännistä mainittakoon tunnettu kuoromies ja
tenori Hannes Saari. Niin ikään Oulussa syntyneet veljekset, Aapo ja Martti Similä aloittivat levyttämisen 1920-luvun loppupuolella.
Kuuno Sevander, joka oli aluksi siirtolaisena
6
Yhdysvalloissa lauloi New Yorkissa 1929-30
Columbia-levyille. 1930-luvun alussa hän
muutti Neuvostoliittoon ja levytti siellä Melodija-merkille. Lähes oululaisena itseään pitänyt Jean Theslöf eli Muhoksen Janne teki
New Yorkissa kymmeniä levytyksiä 1910- ja
-20-lukujen aikana.
Arvi Hänninen levytti ensimmäiset levynsä vuosina 1933-34 Levytukku-yhtiölle, jota
johti siihen aikaan Niilo Saarikko. Hännisen
ensimmäiset levytykset ilmestyivät Deccaja Edison Bell-levymerkeillä. Tuolloin julkaistuilla neljällä Decca-levyllä Arvi Hänninen
esittää neljä kappaletta muiden laulusolistien
ollessa N. E. Saarikko ja Kaarlo Kytö.
Viidellä Edison Bell -levyllä puolestaan Arvi
Hänninen pääsi ääneen jo kahdeksan kappaleen voimin, joista yksi, kappale nimeltä On-
Suomessa ei 30-luvun alussa vielä voinut levyttää. Siihen aikaan levytysmatkat kestivät
viikkokausia, eikä laulajaa kannattanut lähettää esimerkiksi Berliiniin tai Lontooseen
levyttämään muutamaa kappaletta. Yhden
matkan aikana levytettiin tavallisesti yhden
artistin toimesta jopa kymmeniä kappaleita.
Siihen aikaan levytykset tehtiin niin sanotusti sataprosenttisina, eli toisin sanoen laulusolistin ja taustalla soittavan orkesterin ääni
otettiin yhtä aikaa ”purkkiin”, ja kaiken piti
onnistua kerralla. Ääni tallentui vahakakulle,
josta sitten painettiin levymatriisi. Varaa virheisiin äänitystilanteessa ei ollut, sillä tuollainen vahakakku oli huomattavan kallis, eikä
jälkeenpäin pystynyt korjauksia tekemään.
Tämä asetti suuret vaatimukset niin laulusolistin kuin orkesterinkin ammattitaidolle.
Levytukku OY:n Polydor-levymerkin levyjä,
joissa Arvi Hänninen on laulusolistina, ilmestyi vuosina 1933-34 18 kappaletta. Polydorlevyillä säesti Walter Schutzen Filmiorkesteri. Ne levytettiin Berliinissä ja laulusolisteina
olivat sen ajan uudet laulajat Kauno Raivio
ja Arvi Hänninen sekä johtaja Niilo E. Saarikko itse.
Levytukku julkaisi vuonna 1934 lähinnä Rek-
tophon- ja Bellacord-merkkisiä levyjä. Laulusolisteina Rektophon -levyillä olivat Hänninen ja Saarikko, säestäjänä hanuristi Paavo
Raivonen ja Rektophon -orkesteri. Bellacord
-levyillä lauloi heidän lisäkseen Matti Jurva. Levytykset tapahtuivat Riiassa, Latviassa. Tuolloin ilmestyneillä 8:lla Rektophon-levymerkin levyllä on solistina Arvi Hänninen.
14:llä kappaleella.
Vuonna 1935 Arvi Hänninen pääsi ääneen
13:lla Polydor- ja kuudella Bellacord-levyllä.
Levytettyjä lauluja Hänniselle kertyi vuosina
1933-35 kunnioitettavat 91 kappaletta. Suurin osa levytetyistä kappaleista oli kotimaista alkuperää. Berliinissä levytetyistä tunnetuimpia oli Kotimaan kaiho. Osalla Bellacord
-levyistä säesti Theodor Weiss ja Bellacord
-orkesteri sekä lauloi Arvi Hänninen, kappaleista mainittakoon mm. Sinä olet kuin nukke
ja Balalaikka. Arvi Hännisen Rektophon-levytyksistä mainittakoon Karnevaaliprinsessa, Missä on ystäväin, Armasta muistellessa
ja Vähän sitä ja tätä.
Vuonna 1935 Arvi Hänninen levytti yhdessä
Eugen Malmstenin ja Rytmi-poikien kanssa
Polydor-levymerkille. Äänitykset tapahtuivat
Helsingissä Vanhankaupungin nuorisoseurantalolla. Tämän session tunnetuimpia lienee Usko Kempin Abessinia-foksi. Samana
vuonna hän levytti vielä Saarikon Levytukku
Oy:lle Swingers-orkesterin säestämänä muutaman kappaleen Polydor -levymerkillä niin
ikään. Nämä jäivätkin viimeisiksi Hännisen
Levytukulle levyttämistä kappaleista.
Arvi Hännisen levytyksistä hyvin suurella osalla kappaleista on mainittu säveltäjänä ja tekstittäjänä Usko Kemppi, salanimillä F.Voitto ja U. Talka. Myös Valto Tynnilän
nimi tulee säveltäjä ominaisuudessa usein
esiin, nimimerkillä Walter Rae. Mainittakoon
myös, että Arvi Hänninen levytti jo vuonna
-34 erään silloin tuntemattoman muusikon,
nimittäin Toivo Kärjen erään ensimmäisistä
sävellyksistä, kappaleen Unelma tähtien alla.
Arvi Hänninen ehti kunnostautua säveltäjänä
7
pienempiin ympyröihin; olihan hänellä turvattu toimeentulo nahkatehtaalla. Myös kaupungin kulttuurielämä tarjosi Hänniselle riittävästi virikkeitä.
Levytyksistään Arvi Hänninen sai kertakorvaukset. Mitään korvausta levyjen myynnistä hän ei jälkeenpäin saanut, ja tätä seikkaa
Hänninen on myöhemmin pahoitellut.
itsekin, nimittäin kaksi hänen levyttämäänsä
kappaletta mainitaan hänen omikseen, levytykset vuodelta 1935, Lemmen salaisuus ja
Tatjana. Tekstintekijänä näissä mainitaan salaperäinen Topi Terho.
Vuosina 1936 ja -37 Hänninen ei levyttänyt
lainkaan. Viimeiset levytyksensä, kymmenen iskelmää Arvi Hänninen teki turkulaiselle Sointu-levymerkille vuonna 1938. Eräs
Arvi Hännisen Sointu-levytyksistä, Katulyhdyt on säveleltään ja tekstiltään Usko Kempin käsialaa. Tuon nimisiä kappaleita Usko
Kemppi on tehnyt kaksi, nimittäin vuonna
-69 Berit levytti niin ikään kappaleen Katulyhdyt, mutta siinä on eri melodia ja teksti.
Arvi Hänninen ehti levyttää Levytukku- ja
Sointu -yhtiöille yhteensä 101 kappaletta
vuosina 1933-38. Sota-aika kuitenkin katkaisi
Arvi Hännisen levylaulajan uran. Sotien jälkeen maailma oli kuitenkin muuttunut, eikä
kaikesta päätellen keski-ikään ehtinyt Hänninen enää tuntenut vetoa jatkaa laulusolistina vaan tyytyi kotikaupunkinsa tarjoamiin
8
Oulu oli 1930-luvulla vielä pieni kaupunki, joten levyttämään päässeestä henkilöstä
muodostui pian paikallinen kuuluisuus. Oululainen sanomalehti Kaleva nimeääkin Arvi
Hännisen artikkelissaan 14. toukokuuta 1933
”tunnetuksi kotoiseksi laulajaksi”. Ulkoiselta olemukseltaan Hännisen mainitaan olleen
sopusuhtainen ja komea. Luonteeltaan hän
oli ulospäin suuntautuva, avoin ja positiivinen ja niinpä hän sulautuikin luontevasti paikallisiin kulttuuripiireihin. Hännisen vaimo
Signe oli miehensä vastakohta, hän pysyttelikin mieluiten taka-alalla. Kaikesta päätellen
vaimo kuitenkin osasi tukea miehensä pyrkimyksiä.
Juhani Hänninen on muistellut 30-luvun pitkiä kuumia kesiä, jolloin hän meni isänsä
kanssa uimaan Linnansaaressa sijaitsevaan
uimalaan. Muistoissa on myös, kuinka isä
lähti junalla pitkälle esiintymismatkalle perheen jäädessä Ouluun. Silloin, ennen sotia
tanssilavakulttuurin kukoistaessa esiintyville
laulajille oli kysyntää.
Isän levyjä Hännisen perheessä soitettiin,
eikä juuri muita. Vieraita suositun laulajan
kotona kävi riittämiin asti ja musiikki soi alituisesti.
Arvi Hänninen ei koskaan laulanut ammatikseen. Musiikki oli hänelle perheeseen rahaa
tuova harrastus. Mutta vaikka Hännisen uralevylaulajana loppuikin lyhyeen, niin hänen
lauluharrastuksensa jatkui lähes elämän loppuun saakka. Hän lauloi kuoroissa ja myös
näytteli musiikkirooleja Oulun Näyttämöllä.
Parhaimmillaan hän oli sankarirooleissa. Ju-
hani Hänninen on myöhemmin kertonut hänen isänsä bravuurinumeron olleen Viktorian husaarin roolissa.
laulujen taikaa on kappale Myrskylinnut ja
levy perinteiset joululaulut sisältää kappaleen Orvon jouluilta.
Miksi sitten Arvi Hänninen ei levyttänyt
enää sota-ajan jälkeen? Syitä tähän voidaan
vain arvailla. Sota-ajan jälkeen maailma oli
muuttunut, ja myös musiikkimaailmassa puhalsivat uudet tuulet. Kenties keski-ikäinen,
pelkästään harrastuksena laulanut Hänninen koki jo liian raskaaksi lähteä tarjoamaan
enää siinä vaiheessa kykyjään Etelä-Suomessa toimiviin levy-yhtiöihin.
1950-luvun loppupuolella, vähän ennen
kuolemaansa Arvi Hänninen perusti Ouluun
oman nahka-alan yrityksen. Vaikka hänen
terveytensä oli aina ollut hyvä, niin kuolema
tuli yllättäen. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 27. lokakuuta 1959 vain 54-vuotiaana.
Lopuksi voidaan todeta, että nyt kun Arvi
Hännisen syntymästä tulee kuluneeksi 110
vuotta, samalla oululainen iskelmä täyttää
80 vuotta. Sen verran nimittäin on aikaa siitä
kun Arvi Hänninen levytti ensimmäiset omat
laulunsa, kaksi omaa sävellystään, kappaleet
Tatjana ja Lemmen salaisuus.
Nykyiselle sukupolvelle laulaja Arvi Hänninen on jäänyt tuntemattomaksi. Hänen kohdalleen kun ei aikoinaan sattunut osumaan
yhtään ns. suurta ’hittiä.’ Hänen levytyksistään ainoastaan vain pieni osa on myöhemmin tallennettu LP- tai CD-formaattiin.
Muutamia hänen aikoinaan levyttämiään
kappaleita on kuitenkin levytetty aikojen
saatossa uudelleen. Tunnetuin näistä lienee
Tamara tanssii Annikki Tähden ja Ritva Simunan levytyksinä. Muista uusintalevytyksistä mainittakoon Lasse Kuuselan laulamat,
Usko Kempin kappaleet Vanha rakkauskirje
ja Viimeisin uutuus.
LP-levyille ja CD-julkaisuille Arvi Hännisen
tuotantoa on päätynyt suorastaan harmittavan vähän. 70-luvun alussa Musiikki Fazerin
julkaisemilla kahdella Sävel-sarjan LP:llä on
kolme Arvi Hännisen levytystä, Tehtaan tyttö, Myrskylaulu ja Niilin rannalla. 2000-luvun alussa turkulainen Artie Music julkaisi
Sointu-sarjaa. Siihen on päätynyt peräti kuusi kappaletta, siis puolet Hännisen aikoinaan
1938 Sointu-yhtiölle tekemistä levytyksistä.
Saman yhtiön parilla muullakin julkaisulla
voidaan kuulla Hännistä. Levyllä Merimies-
9
neilyä. Merikarhujen jäseneltä edellytetään
matkaveneilykokemusta ja kykyä itsenäiseen
toimintaan. Luonnon ehdoilla varustetut ja
hyvin hoidetut merikarhusatamat muodostavat verkoston, jonka käyttö ja hoito ilmentävät koko yhdistyksen suhdetta omaan toimintaympäristöönsä.
Merikarhujen ympäristöohjelma konkretisoidaan vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa
hankkeiksi, joiden toteutukseen varataan riittävästi resursseja.
MERIKARHUT SJÖBJÖRNARNA ry
10
Mitä on merikarhutoiminta?
Merikarhut on koko perheen yhdistys, jossa lapset, nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä. Eri ikäryhmille on myös omia aktiviteetteja. Esimerkiksi lapsiperheet järjestävät omia
purjehdustreffejä, nuoret tapaavat keskenään
viikonloppupurjehduksilla, ja kypsään ikään
ehtineet Jäämerikarhut talvi-illoissaan.
Merikarhut on eri-ikäisten matkapurjehtijoiden yhdistys, joka kannustaa jäseniään matkapurjehdukseen perhemiehistöin. Talvisin
järjestämme erilaisia vierailuja ja koulutusiltoja - veneilykaudella nautimme purjehduksesta oman venekunnan parissa sekä yhteisissä tapaamisissa ja eskaadereissa.
Talvikauden koulutusohjelmamme on aina
monipuolinen. Esimerkiksi syksyn 2014 ja alkuvuoden 2015 aikana ohjelmassa oli: Purjehdus Hollannin kanavilla-teemailta (Espoo), Pietarin eskaaderi-teemailta (Espoo),
Matkapurjehdus Helgolandiin-teemailta (Espoo), Yksinpurjehdus yli Atlantin-teemailta
(Espoo), Melinan purjehdus maailman ympäri-teemailta (Messukeskus), ARC-teemailta
(Espoo), Turvallisuus-teemailta (Turku), Vihjeitä väylien ulkopuolella liikkumiseen (Espoo) sekä Purjetrimmaus ja huolto (Espoo).
Merikarhut ry on Suomen suurin matkapurjehdusyhdistys sekä jäsenmäärällä että venemäärällä mitattuna. Mukana on noin 2 750
purjehtijaa. Veneitä rekisterissämme on 1
200 eli joka kymmenes pursiseuraan kuuluva purjevene on myös merikarhuvene.
Merikarhut järjestää säännöllisesti myös
eskaadereja. 2000-luvulla on purjehdittu yhdessä Ruotsin Hanöbukteniin ja Höga
Kustenille, Riikaan, Gdanskiin, Saimaalle Perämeren ympäri sekä kahtena kesänä Pietariin.
Vuosikymmenten aikana yhdistys on hankkinut kattavan satamaverkoston, joka ulottuu
Kotkasta Uuteenkaupunkiin. Satamat pidetään kunnossa talkoohengellä.
Painotamme ympäristöasioita. Osallistumme eri tavoin Itämeren tilan seurantaan, ja
pyrimme osaltamme parantamaan tilannetta
ympäristöystävällisellä käyttäytymisellä niin
purjehtiessa kuin satamissammekin.
Luonto on meille muutenkin tärkeä. Esimerkiksi useimmista satamapaikoistamme on
tehty kasvi- ja eläinkartoitus, joka on jaettu
jäsenille vinkiksi luonnon tarkkailun.
Toimintamme perustuu vahvasti perinteiseen
talkoohenkeen. Sen voimalla pidämme kunnossa kattavaa satamaverkostoamme, järjestämme teemailtoja, teemme julkaisuja jne.
Merikarhuilla on nykyisin 29 satamaa. Itäisin
sijaitsee Kotkassa, läntisin Tukholman saaristossa ja pohjoisin Uudenkaupungin pohjoispuolella. Satamissa on hyvät kiinnittymismahdollisuudet: tavallisimmin laituri ja
poijut. Merikarhusatamat tunnetaan suojaisuuden lisäksi loistavista saunoistaan, mutta
muuten satamamme ovat luonnonsatamia eli
esimerkiksi sähköä ei ole. Satamissa olemme
omatoimisia: ensimmäiseksi ehtivä lämmittää saunan, kaikki siivoavat jälkensä jne.
Voit kysyä toiminnastamme lisää esimerkiksi oman pursiseurasi merikarhuilta. Heidän
seurassaan voit myös päästä tutustumaan
merikarhusatamiin avointen ovien viikonloppuina.
Ympäristöohjelma
1. Yhdistys
Merikarhut tukee luontoa varjelevaa ja saariston kulttuuriympäristöä säilyttävää ve-
Kehittyvä ympäristölainsäädäntö edellyttää
veneilijöiltä valveutuneisuutta ja sitoutumista yhä tiukempien säännösten noudattamiseen, mihin Merikarhut yhdistyksenä myös
jäsenistöään ohjaa ja rohkaisee.
Huviveneilyn aiheuttaman ravinnekuormitus
keskittyy rehevöitymisherkille alueille biologisen tuotannon kannalta aktiivisimpaan kesäaikaan, minkä vuoksi pienetkin päästöt
voivat olla luonnolle haitaksi. Siksi Merikarhut hoitaa erityisen huolellisesti hallitsemiensa satamapaikkojen vesiensuojelua.
2. Merikarhusatamat
Merikarhujen satamaverkostossa on kahdenlaisia kiinteistöjä: (1) luonnonsatamia ja (2)
saariston kulttuuriperinnettä edustavia satamapaikkoja. Satamien varustelussa on tavoiteltu kohtuullista turvallisuutta ja viihtyisyyttä; sellaisina ne on tarkoitus säilyttää myös
tuleville sukupolville.
Satamien käyntimäärät ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä merkitsee myös satamaympäristöihin kohdistuvan kuormituksen kasvua.
Haittoja vähennetään ohjaamalla saarissa
liikkumista, suojelemalla erityisen herkkiä
luontokohteita sekä hoitamalla luontoa ja
kulttuurimaisemaa niin, että arvokkaat kohteet säilyttävät ominaispiirteensä.
Kullekin satamalle laaditaan ympäristöinventointiin perustuva hoitosuunnitelma, jossa
11
otetaan huomioon vesiensuojelun vaatimukset sekä luonto- ja kulttuuriarvot. Hoitosuunnitelmassa määritellään myös sataman
ylläpidon ja kehittämisen tarpeet ja toimenpiteiden tärkeysjärjestys.
Saarikiinteistöjen palvelurakenteiden (käymälät, saunat, tiskauspaikat) hoidossa käytetään vesiensuojelun kannalta parhaita ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Saunojen ja
tiskauspaikkojen pesuvedet johdetaan maalle niin, että niiden sisältämät ravinteet suodattuvat sedimentteihin. Kuivakäymälöiden
jäte kompostoidaan ja loppusijoitetaan niin,
ettei siitä koidu haitallisia valumia vesistöön
eikä haitallisia muutoksia saaristokasvillisuudelle. Merikarhusatamissa ei oteta vastaan,
käsitellä eikä säilytetä muita jätteitä.
Merikarhut seuraa toimialueellaan, erityisesti
omistamiensa kiinteistöjen läheisyydessä tapahtuvaa maankäytön suunnittelua, lainsäädännön muutoksia ja muuta viranomaistoimintaa. Tarpeen tullen yhdistys ottaa kantaa
hankkeisiin sääntöihinsä ja asianmukaisesti
päätettyihin periaatelinjauksiinsa tukeutuen.
3. Jäsenet
Merikarhujen jäseneltä on perinteisesti edellytetty huomattavaa veneilykokemusta ja
-taitoa. Ympäristötietoisuus ja -vastuu ovat
nykyään yhtä tärkeitä jäsenkelpoisuuden kriteerejä. Jokainen merikarhujäsen kantaa toiminnallaan vastuun omasta ympäristörasitteestaan. Jäseneksi ryhtyvä sitoutuu myös
järjestön ympäristöohjelmaan. Veneilykäyttäytymisellään merikarhu osoittaa kunnioittavansa luontoa ja toimivansa tarpeetonta
häiriötä aiheuttamatta. Veneiden jätevesipäästöt on minimoitava muuallakin kuin merikarhusatamissa.
4. Vaikuttaminen
Yhteiskunnallisena vaikuttajana Merikarhut toimii puhtaan veneilyn puolesta. Yhdistys haluaa myös suojella saariston luontoa ja
12
2. Hakijalla on veneen päällikkönä vähintään viiden vuoden ajalta useita merkittäviä
matkapurjehduksia - myös avomeriosuuksia
- Itämeren piirissä.
Veneen koko ja miehistön kokoonpano otetaan huomioon yllämainittuja seikkoja tarkasteltaessa.
3. Hakija on osaava ja kokenut purjehtija,
joka pystyy vastaamaan omasta ja miehistönsä turvallisuudesta vaativissakin olosuhteissa.
vaalia saaristolaiskulttuuria. Veneilyalan järjestöjen lisäksi yhteistyökumppaneita voivat
olla samaa tavoitetta tukevat kansalaisjärjestöt ja paikallisyhteisöt. Merikarhut pyrkii olemaan esimerkillinen ja aloitteellinen ympäristöä säästävien ratkaisujen toteuttaja. Tätä
tietoa yhdistys on myös valmis jakamaan
ja syventämään yhdessä muiden veneilyalan
toimijoiden kanssa.
Minustako Merikarhu?
Merikarhuihin voi hakea jäseneksi syksyisin.
Toivomme joukkoomme lisää eri-ikäisiä matkapurjehtijoita, jotka ovat:
• aktiivisia ja vastuullisia matkapurjehtijoita
• talkoohenkisiä
• ympäristöystävällisiä
• saariston, sen asukkaat ja muut purjehtijat
huomioivia
• muutenkin hyvät merimiestavat omaavia.
4. Hakija on ollut vähintään viisi vuotta jonkun Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n jäsenseuran jäsen.
Hakijan omistaman veneen pitää olla matkaveneeksi sopiva ja asumiskelpoinen purjevene, moottoripursi tai tietyin rajoituksin
moottorivene. Rekisteriimme ei hyväksytä
nopeita, plaanaavia moottoriveneitä. Vene ei
myöskään voi olla liian suuri ja painava Merikarhusatamien laiturit sekä poijut huomioiden. Jos vene on kimppavene, pitää kaikkien
omistajien olla Merikarhujen jäseniä. Yrityksen omistama vene ei voi olla merikarhuvene.
Rymättylän
Märssyvahdit
Märssyvahtien kokoontumispaikka Kolo
(Vanha Ahteentaantie, Rymättylä). Tervetuloa uudet ja vanhat partiolaiset! Alaikäraja
on 7 vuotta, yläikärajaa ei ole. Myös aikuisena voi liittyä mukaan toimintaan. Uudet partiolaiset voivat ilmoittautua jo etukäteen Isselle ([email protected]).
Rymättylän Märssyvahdit
Ryhmät
Supersudet
Omenat (seikkailijat)
Merisiilit (tarpojatytöt)
Karhukopla (tarpojapojat)
Smurffit (seikkailijat)
Kotkat
Merikarhujen satamaverkostoon kuuluu tällä
hetkellä 29 satamaa. Niiden hankinta- ja ylläpitokustannukset katetaan jäseniltä perittävillä maksuilla.
Merikarhut
Matkapurjehduksen tulee olla hakijan keskeinen harrastus:
1. Purjehdus on hakijalle koko kesän aktiviteetti ja hänelle kertyy kesän aikana merkittävästi purjehduspäiviä ja myös maileja veneen päällikkönä.
13
Pieni Pajukirja
seen, välimuotoja ja sopeutumista eri olosuhteisiin. Sillä kehitys kehittyy eli elämän
tarkoitus on mennä eteenpäin, kehittyä ja
muuntua!
Pajut kuuluvat Salicaceae – heimoon eli pajukasveihin, joihin luetaan paitsi pajut, Salixsuku, myös Populus-suku eli haavat ja poppelit. Yhteistä niille on nopeakasvuisuus ja
se, että ne kukkivat tavallisesti ennen lehtien
puhkeamista. Silmusuomu on huppumainen.
Kukat ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat erikseen. Pajut ovat myös kaksikotisia, eli niillä on kaksi kotia, hedepensas ja
emipensas-kodit. Pajujen hedelmät ovat kahdella luiskalla aukeavia kotia.
Reija-Tuulia Heinonen-Rivasto
Pieni pajukirja on alun perin syntynyt Athena – kirjakustannusyhtiön pyynnöstä.
Kuitenkaan sitä ei toistaiseksi ole julkaistu, joten olen halunnut esitellä kovan työn
tuloksen tässä! Pientä pajukirjaa on ollut
hauska tehdä, ja toden totta, pajut ovat
aika merkillisiä kasveja. Veikkaanpa, että
tulevaisuudessa päädytään siihen, että pajuillakaan, kuten ei monilla muilla eliöilläkään, ole todettavissa itse asiassa ihan
selviä lajeja, vaan siirtymiä muodosta toi-
14
Pajut ovat kaikkialla Suomessa viihtyviä, yleisenä kasvavia puita tai pensaita, joita jokainen meistä on varmasti nähnyt joko kotiojanpientareella tai vaikkapa tunturin kupeessa.
Pajut voivat olla varpuja, pensaita tai isoja puita. Ne voivat risteytyä keskenään helposti. Pajut kasvavat nopeasti ja niiden elinikä on melko lyhyt, harvoin yli sata vuotta.
Useimmat pajut sopeutuvat helposti kaikenlaisiin olosuhteisiin, kuivaan ja kosteaan, kylmään ja pakkaseen. Valoa ne kuitenkin tarvitsevat paljon, ja useimmat niistä suosivat
kosteita kasvupaikkoja. Suomen puumaisista kasveista pajut kasvavat kaikkein pohjoisimmassa tunturissa. Paitsi että ne ovat viehättäviä pajunkissoineen ja runsaasti mettä
antavine kukintoineen, niillä on muutenkin
tärkeä merkitys sekä luonnolle että ihmiselle. Pajuista löydetään jatkuvasti uusia käyttömahdollisuuksia.
Esim. Hietikkopaju on harvinainen, ja kasvaa nimensä mukaisesti merenrantahietikoilla. Arenarius tarkoittaa ”hiekkamailla kasvavaa”. Se on pieni ja pysty varpu tai koheneva
pensas, korkeutta on peräti 25 – 75 cm!
Mutta minkä pituudessa häviää, sen oksissa voittaa! Hietikkopajun oksat ovat paksuja ja mustanruskeita, vanukekarvaisia tai valkokarvaisia. Leveät, 3-4 mm pitkät, karvaiset
ja sukkulamaiset silmut kasvavat oksanmyötäisesti.
Lehden lapa on 2-3 cm pitkä, leveän vastapuikea ja vinokärkinen. Harmahtavat lehdet
ovat päältäkin pysyvästi karvaisia (eroten siten hanhenpajusta), ja ehyt lehden laita on
taakäänteinen – kaikki sopeutumia kosteaan
ja tuuliseen ilmastoon. Korvakkeet ovat soikeita.
Hietikkopaju kukkii ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Hietikkopaju kasvaa
Suomenlahden rannan hietikoilla muutamassa paikassa, ollen harvinainen. Sen voi kuitenkin helposti sekoittaa Pohjanlahden rannikolla kasvavaan hanhenpajuun.
Hietikkopaju, Salix arenaria
Suomen pajulajit
Kiiltopaju
Raita
Mustuvapaju
Virpapaju
Ahopaju
Tuhkapaju
Halava
Hietikkopaju
Kapealehtipaju
Hanhenpaju
Juolukkapaju
Pohjanpaju
Talvikkipaju
Jokipaju
Kalvaspaju
Kangaspaju
Lettopaju
Outapaju
Villapaju
Tunturipaju
Vaivaispaju
Napapaju
Koristepajuja
Salava eli piilipuu
Valkopaju
Koripaju
Punapaju
Härmänpaju
Pajujen elinkierrosta
Levinneisyydestä
Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on 23. Pajut
ovat tavallisimmin pensaita tai pieniä, maassa suikertavia varpuja.. Jotkut pajulajit, kuten
raita ja halava, kohoavat myös oikeiksi puiksi. Paju on sitkeä ja sopeutuvainen. Se tyytyy
karuihinkin asuinpaikkoihin, eikä pelkää vettä! Myös kylmänkestävyys on erinomainen.
Jotkin pajut kasvavat koko Suomessa, kuten
kiiltolehtipaju. Toisaalta Suomen pajulajeista
peräti 14 kasvaa Käsivarren Lapissa, kasvaen
puuvartisista kasveista kaikkein karuimmissa
olosuhteissa, paljakalla ja puurajan yläpuolella. Tämäkin kuvastaa pajujen sopeutuvaista luonnetta kaikenlaisiin olosuhteisiin. Suomessa harvinaisimpia pajulajeja on jokipaju,
joka kasvaa vain Perämeren pohjukassa, Limingassa sekä Tornionjoen varrella. Harvinaisin pajulaji Suomessa on talvikkipaju, jota
kasvaa vain Kuusamossa Oulangalla sekä
Tervolassa.
Määrityksestä
Pajujen määritys ei aina ole helppoa. Pajujen runko ja oksat muodostavat pääversoja
ja edellisen vuoden sivuversoja, joiden karvaisuus, lehtiasento ja lehtien koko poikkeavat toisistaan. Lehdet kasvavat kierteisesti, harvemmin vastakkain, ja lehtien muoto
vaihtelee pyöreästä ja puikeasta pitkulaisen
tasasoukkaan. Lehtien tyvellä on usein korvakkeita, jotka voivat olla melko suuriakin..
Pajut vesovat helposti, ja vesojen lehtimuodot ovat monesti aivan erilaisia kuin alkuperäisen kasvin pääversoissa. Ei siis ihme, että
kuuluisa kasvitieteilijä Linnekin sai harmaita
hiuksia pajuja määritellessään!
Pajujen määrityksessä käytetään yleensä apuna pajun kokoa ja kasvutapaa ( esim. pysty
tai koheneva) oksien asentoa (esim. riippuva
tai pysty), karvaisuutta, lehtien muotoa, kokoa ja lehtiasentoa sekä korvakkeiden muotoa, kukkien väriä ja asentoa.
Kukkiminen
Pajut ovat kaksikotisia kasveja eli hede- ja
15
luottien pilkistävän punaisena, keltaisena tai
vihreänä pisteenä kukinnon pinnalla. Emin
sikiäimen muoto ja väri vaihtelevat jonkin
verran; yleensä ne ovat pitkulaisia, kapeanpuikeita, kaljuja, ja esimerkiksi halavalla kiiltävän kellanvihreitä, luottien ollessa punaruskeita.
Pajujen pölytyksessä medellä ja tuoksulla on
hyvin tärkeä osuus Pajujen tuoksuaineet voivat kostua jopa 16 eri aineesta. Eri pajulajeilla tuoksun koostumus on erilaista.
On laskettu, että pajuista n. 60 % olisi emikasveja ja 40 % hedekasveja. Hanhenpajulla emi- ja hedekasveja on nuorena yhtä
paljon , mutta vanhemmiten emikasveja on
enemmän. Syyksi on arveltu kasvinsyöjien,
jänisten, myyrien – myös hyönteisten! valikoivuutta eli mieltymystä hedepajuihin. Pajuilla, kuten muillakin kasveilla, on kemiallista puolustusta kasvinsyöjiä vastaan ja se voi
olla syynä pahanmakuisten emikasvien hyljeksintään.
emikukat ovat eri kasveissa. Pajujen tulevat
kukka-aiheet ovat ruskeiden silmusuomujen
suojassa. Keväinen ruskea silmusuomu on
muodostunut monesta suomusta yhteenkasvamalla silmun huppumaiseksi suojukseksi.
Raidalla esimerkiksi silmua suojaava ruskea
silmusuomu karisee kuitenkin jo varhain, ja
valkeat, silkkikarvaiset kukinnot paljastuvat
pian hyönteissyöjien iloksi. Keväinen pajunkissa on nuppu – eli monien satojen pienten kukkien muodostama kukinto. Aikaisin
keväällä silmu tarvitsee suojakseen valkeat,
pehmeät silkkikarvat, jotka suojaavat silmua
(ja myöhemmin kukintoja) pakkaselta.
Useimmat pajut kukkivat ennen lehtien puhkeamista. Keltaisena loistavat, suuret ja pulleat hedekukinnot houkuttelevat monia kevään
ensi hyönteisiä medenhakuun. Pajut ovat
sekä hyönteis- että tuulipölytteisiä. Hyönteispölytystä suosivat pystyt ja tiheät kukinnot,
näkyvät heteet ja emit ja mesinystylliset kukinnot. Tuulipölytystä edesauttavat tiheässä
olevat emit ja heteet, kukinta ennen lehtien
puhkeamista sekä kuiva siitepöly. Kukinto-
16
na ovat norkot, jotka useimmiten törröttävät
pystyssä, mutta joillakin lajeilla nuokkuvat
alaspäin. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja mesinystyllisiä. Heteitä voi olla yhdessä kimpussa kaksi, kolme tai viisi.
Norkot eli kukinnot
Keltaiset hedenorkot ovat yksinkertaisia rakenteeltaan: hedekukan (karvaisen) tukilehden suojassa on yleensä vain kaksi hedettä
ja mesirauhanen, mutta kukinnossa eli auenneessa pajunkissassa voi olla jopa kaksisataa kukkaa! Hedekukat ovat yleensä helposti
huomattavia, keltaisia pulleita norkkoja. Hedekukkien väri vaihtelee jonkin verran, esimerkiksi halavalla ponnet ovat keltaiset ja
palhot valkokarvaiset. Palhon juurella on
mesirauhanen tai joillakin pajulajeilla kaksi
yhteen kasvanutta mesirauhasta.
Eminorkot ovat yleensä vihreitä, mutta niiden väri voi vaihdella ruskean – punaisen
kirjavaan. Eminorkot näyttävät piikikkäiltä
ja usein hoikemmilta kuin hedenorkot. Emikukinnoissa voi nähdä ulospäin kaartuvien
Siementäminen
Pölytyksen jälkeen hedenorkot varisevat kokonaisena maahan. Eminorkosta kehittyy
pulleita kotahedelmiä. Pajujen emikukasta
kehittyvät hedelmät ovat kaljuja, enemmän
tai vähemmän karvaisia kotia. Kodat pullistuvat ja pienet, lenninhaivenelliset siemenet
odottavat ulospääsyä. Tässä vaiheessa emikukat ovat pulleita höytyväpalloja, joista alkaa pian irrota pieniä, karvaisia siemeniä.
Kodat aukeavat kahdella liuskalla eli halkeavat keskeltä kahtia, ja haituvaiset siemenet
lähtevät kauniina päivänä tuulen mukana
lentoon.
Pajujen siemenet ovat pieniä, tyviosa on pitkä
ja valkohaiveninen. Pajun kukinnan huomaa
kyllä: ilma on täynnä villahahtuvia. Esimerkiksi pajun sukulainen poppeli voi kaupungin tienvarsilla siementäessään levittää valkeita hahtuviaan niin, että koko tie näyttää
olevan lumen peitossa!
Merituulen sivut ja kirja
Pirjo Mellasen
uusin romaani
vie saaristoon ja
60-luvulle.
Pirjo Mellasen neljäs kirja sijoittuu Turun
saaristoon. Kirjan aihe alkoi itää jo vuosia
sitten, kun hän kuuli naisesta, joka omisti ison saaren. ”Miehet silloin naureskelivat,
että kuka sen naisen naisi, saisi myötäjäisinä ison omaisuuden”, kertoo Mellanen. Kirjan miljöö syntyi muistikuvista ajalta, jolloin
kirjailijan perhe asui Korppoossa.
Uudessa kirjassa Eva asuu yksin saarellaan ja
hankkii toimeentulonsa kalastamalla. Karu,
mutta kaunis luonto lumoaa kaupunkilaismiehen ja saa hänet ihastumaan myös saaren omistajattareen. Elämä ulkosaaristossa
on vaativaa ja pariskunnan taustat liian erilaiset, joten ristiriidoilta ei voi välttyä. Mitä saarella tapahtui eräänä kesäpäivänä 60- luvulla, siitä ei Evan tyttärellä Maijalla ole tietoa.
Kun sitten eletään 80-lukua, alkaa totuus sattumien summana paljastua.
Romaanin luontokuvauksessa lukija saattaa
haistaa kalaverkkojen ja saariston kasvien
tuoksun ja tuntee meriveden pärskeet.
Kirjan voit tilata kustantajan nettikaupasta os.
reunalla.fi hintaan 15,90 euroa tai kysyä 10
euron hintaan suoraan Pirjolta, puh. 040 527
4198 tai [email protected]
17
tunnu kiinnostavan ollenkaan. Naputella tästä aiheesta kirja. Näin pontevasti kirjan tekijä
Jukka Nieminen aloittaa, ja esittelee sisältöä
muutamalla sanalla.
Vaiettu muinaisuus?
No joo… onhan nimi vähän provoava. Se
antaa mielikuvan kuin jotain muinaisuudestamme panttailtaisiin, ja onhan sellainen luulo yleinen käsityksin. Tottahan se tietenkin
myös on, ainakin osittain. En minäkään nyt
sano että varsinaista salailua olisi, mutta sellaista välinpitämättömyyttä ja leväperäisyyttä sitäkin enemmän. Kyllä meidän muinaistietoutemme on edelleen alkeellisella tasolla.
Mistä se kertoo?
Se on sielultaan rehellinen kirja, jota työstin
kymmenkunta vuotta. Yhdenlainen kokoelmateos kaikesta tietämästäni. Rehellinen siksi, että en viitsinyt painaa jarrupoljinta ollenkaan, vaan kerroin totuuden sellaisena kun
se on. Olkoonkin että aihepiirit saattaa tuntua hyvinkin kiistanalaisilta. Marssitan esiin
kokonaisia muinaismuistotyyppejä, joista oikeilla tutkijoilla ei ole aavistustakaan, kumoan ristiretketkin ruotsalaisproffien vanavedessä, ja paljon muuta.
Vaiettu muinaisuus
Mitä paljon muuta?
Keitä me olemme? Mistä me olemme tänne
tulleet? Tämänkaltaiset kysymykset on kai aikas luonnollisiakin ihmisen identiteetille, ja
mielellään hän tämän takia hakee omia juuriaan. Siihen on nyt vastaus ja se on teos nimeltään Vaiettu muinaisuus.
Varmaan hätkähdyttävin asia on tuo jääkauden kiistäminen. Tavallinen ihminen mieltää
sellaiset puheet tyystin hörhöiksi. Harva kuitenkaan tietää, että jääkausiteoria on ollut
olemassaolonsa ajan hyvinkin kiistanalainen
teoria, ja sitä kohtaan on esitetty paljonkin
kritiikkiä. Tavallinen suomalainen ei ole niistä koskaan kuullutkaan, mutta minä nyt tuon
senkin puolen päivänvaloon.
Voi tuntua uskomattomalta mutta Suomen
muinaishistoriaa käsittelevä teos on hyvin
harvinaista herkkua. Edellinen kirja on tehty joskus 70-luvulla, ja yliopistoväki on siitä eteenpäin ollut hyvinkin haluton kirjoittamaan mitään meille tavallisille ihmisille.
Joten eihän siinä auttanut kun maallikon ottaa kynä käteensä ja tehdä se, mikä toisia ei-
18
Mikä jääkaudessa sitten on vialla?
Kriitikoiden mukaan – jotka aloittivat jo
1800-luvulla – sen pääongelma on, että
teoriaa selitetään mekanismeilla jotka ovat
luonnonlain vastaisia. Miten pehmeä aine eli
jää kovertaa kovempaa graniittia, kuinka kivet kulkevat ylämäkeen jne. Aikanaan kritiikki oli niinkin kovaa, silloin 1930-luvulla, että
koko jääkausiteoriahan kumottiinkin, mutta se nyt vaan nosti muutaman vuosikymmenen jälkeen päätään. Se on hyvin heikko
teoria joka ei juurikaan kritiikkiä kestä. Olen
vain niitä harvoja joilla piisaa pokkaa sanoa
se ääneen.
Mitä muuta kirjassa on?
Läpikäymme näitä normaaleja muinaismuistotyyppejä; jatulintarhoja, kuppikiviä, eli tätä
tavaraa. Selvitämme miltä aikakaudelta mikin on, ketkä ne ovat tehneet ja ennen kaikkea miksi. En tiedä onko kukaan aiemmin
edes miettinyt niitä aikalaiskulttuurin silmin.
Meillä on kyllä tapana selittää kaikki vähänkin outo esim. uhrikivinä, mutta ei niillä mitään tekoa sellaisten kanssa ole. Ne ovat vain
sellaisia hätäselityksiä kun ei viitsitä miettiä
mitään loppuun saakka.
Millaisen vastaanoton se on saanut?
No ainakin se on myynyt kuin häkä. Taitaa
olla myydyin kirjani kautta aikain. Muuten
se ei ole herättänyt sen kummempaa polemiikkia. Ihmisten pitää vissiin saada pureskella ensin sen sisältöä ja sisäistää se. Sehän ei meinaan toistele mitään vanhaa vaan
tuo kokonaan uusia juttuja esiin. Ei niistä ole
ennen kuultukaan. Pahaa pelkään että tätä
menoa painos on loppuunmyyty jo vuoden
päästä ja saas nähdä otetaanko siitä uusintapainosta vai mennäänkö suoraan elämässä
vaan eteenpäin.
Mistä sitä saa?
No ainakin mun luotsaaman Sinikivi –sivuston kautta. Mutta tokihan etsivä löytää ja
kyllä niitä kirjakaupoissakin jo on.
Jukasta ja kirjasta tietoa
19
Pintaa syvemmälle mentäessä monet köyhät
maat vetävät kuitenkin plussapisteen: Yhteisöllisyys, inhimillisyys ja toisista välittäminen
on ollut voimavara. Täällä tuijotetaan nuoren
maan tavoin vain rahaan ja elämän perusasiat jäävät varjoon. Tai luullaan, että rahalla kaiken saa.
Yhteisöllisyys vain hiljaisuudessa.
Suomalainen yhteisöllisyys ja isänmaallisuus
näkyy enää ainoastaan siinä, että Suomea ei
saa haukkua. Miksikö? No sehän olisi sama
kuin haukkuisi itseään. Kai. Katukeskustelun
tasolla saatetaan kevyesti sivuta jyrkkää alamäkeämme.
Laillaan Tsehovia
Yhteiskuntamme
rapautuminen.
Tässä kun on kesä kuljeksittu paatillamme
eri satamissa, keskusteltu ulkomaalaistenkin
kanssa ja havainnoitu ympäristöä. Säästäminen näkyy joka paikassa. Julkinen ympäristö rapautuu, Puistojen nurmikot ovat leikkaamatta, mereen sortuneet laiturit korjaamatta,
tiet kuopilla ja uraisia. Terveyskeskuksia on
kiinni.
Yksityissektorilla näkee tyhjiä liiketiloja, hylättyjä rakennuksia. Aukioloajat ovat lyhentyneet, koska on liian kallista pitää henkilökuntaa.
Nämä ovat kuitenkin vain pieniä asioita, mutta yhdessä kaiken muun
kanssa tunnelma on visuaalisesti kuin 80-luvun itäblokin maassa.
20
En voi lakata ihmettelemästä, miksi vaahdotaan kovasti avioliittolaista, maahanmuuttajista ja kaikenlaisista muista marginaalisista
asioista. Miksi ei vaahdota työttömyydestä,
valtion kyvyttömyydestä, idioottimaisesta
verotuksesta, byrokratiasta, euroon kuulumisesta jne? Mutta kun ei. Onko turvallisempaa tarttua asiaan, joka ei kosketa suoraan itseään tai isänmaata? Vai onko muuten vaan
mukavampaa puhua kissanristiäisistä uppoavassa laivassa?
Useiden saksalaisten turistien kanssa jutellessa selvisi, että esim. saksassa ei ole mitään
lamaa. Sama homma ruotsalaisten kanssa.
Kyselin myös, miksi heidän mielestä Suomella menee huonosti. Ruotsalainen yrittäjä sanoi suoraan: Liian kova verotus. Saksalainen
piti hieman kommunistisena valtiona, koska
on paljon byrokratiaa ja liian iso osa rahasta
kiertää valtion kautta. Ruotsin verotusta uutisoidaan suomessa kovempana. Tästä ruotsalainen oli kummisaan. Onko meillä oikeasti
suomettumisilmiö tässäkin: Media ei kirjoita
tosiasioita mielellään?
Toki Saksalainen kertoi byrokratiasta ja vanhusten ongelmista. Mutta tilastollisesti saksalaiset ja ruotsalaiset elää kuitenkin pidempään kuin suomalaiset, eli kyllä siellä asiat
on kunnossa. Sitäpaitsi me suomalaiset aina
luullaan, että vain meillä on tämä "ilmainen"
terveydenhuolto. Eikä se ole mikään ilmainen. me maksetaan sitä verorahoilla. Muissa maissa asiat hoidetaan vakuutuksilla, jne.
Iänikuinen Kreikka.
OECD:n better life -tilastot on uskottavia.
Ongelma on vain siinä, että Tilastokeskuksemme ei saa tulostettua ulos yleensä kuin
1,5 vuotta vanhaa dataa suomesta ( josta
eduskunnankin pitää tehdä päätöksensä ja
johon OECD:kin nojaa). Toinen ongelma on
se, että normaali suomalainen turisti lentää
keski-Euroopan yli jonnekin Turkkiin ja kun
hotellin vesihanasta ei tulekaan kuumaa vettä, niin hän tekee johtopäätöksen: Kyllä Suomi on vaan hyvä maa.
Tilastollisesti olemme olleet yli vuosi sitten
lähellä Kreikkaa kotitalouksien rahantulossa, joka tarkoittaa ostovoimaa. Ja kun aina
Kreikkaan verrataan, niin Kreikassa peruspäiväraha on 328 €. (lähde:Turun Sanomat).
Suomessa vastaava on 524 €. Kreikassa parturikäynti maksaa 5 €. Suomessa 25 €. Kreikassa asuminen on puolta halvempaa kuin
Suomessa. (Tilastokeskus) Eli suhteessa kreikkalaisilla työttömillä taitaa olla enemmän ostovoimaa, kuin suomalaisilla.
Porvari riistää?
Kauhistelemme Venäjän korruptiota ja Italian mafiaa. Suomessa asiat ei ilmene tällä tavalla, vaan "korruptio" on jopa laillista. Kannattaa katsoa RAID -sarja vaikka Netflixixtä,
se on aika todenmukainen. Työni puolesta
olen joutunut joutunut kohtaamaan asioita,
joita en olisi uskonut. korkeammalla tasolla
Suomessa vedetään aivan häikäilemättömästi välistä. Tavallinen ihminen ajattelee, että
porvarit ne riistää duunaria. Tämä aikakausi
on jo ohi. Se on tietynlainen persoona, joka
vetää välistä, ja näitä paskakärpäsiä on kertynyt valtion jakamien kehitysrahojen sekä
kommunismin pelossa tehtyjen yhteiskuntapalveluiden yksityistämisien ympärille.
21
Ja tämä näkyy tilastoissa: Suomi on julkismenojen 1. sijalla Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat vuonna
2014 olleet EU-maiden suurimmat, yli 60% .
Eikö tällöin ole kyseessä jo hieman kommunistinen malli, joka näyttää sisältävän jo välistävetäjätkin?
vin näytelmää. Mistään oleellisesta ei puhuta. Kaikki tunnistaa kurjuuden, mutta siitä ei
puhuta. Mutta onko meistä suomalaisista siihen? Olemme kuitenkin niin nuori maa, ja
pidämme itseämme aina jonkin ihmeen takia niin pienenä ja osaamattomana maana.
Miksi, en tiedä.
Eli ei meitä porvari riistä, vaan valtio, ja paskakärpäset. Tulee mieleen Kummisetä -elokuva, ilman aseita ja mustavalkoisena. Lisäksi lenkkarit ja tuulipuvut.
Kai se on jossain äidinmaidossa tullut. Tuolla isossa maailmassa, jne. Ja paskat. Pari esimerkkiä reaktioista:
Fiilikset.
Menee usko tähän maahan. Tai tämä maa
ei sovi minulle. Tai sopiiko se enään kenellekään? Holhoava yhteiskunta on tavallaan
hyvä, mutta onkos meillä oikeastaan ilmaista terveydenhuoltoakaan enää? Sairaalapäivistä pitää maksaa ja normaalista terveyskeskuksestakin tulee lasku. Jokainen virasto on
tulosvastuullinen, ja palvelut maksavat nykyisin. Mielenkiintoista on ajatella, että näillä "omavastuuosuus" -hinnoilla halpamaassa
pääsee ihan oikeasti vaikka lääkäriin, jota ei
tue yhteiskunta mitenkään.
Toinen holhoavan yhteiskunnan huono puoli
on se, että jos jäät johonkin "rooliin" vaikka
työttömäksi, et pääse siitä enää pois. Ihmiset
lokeroidaan, eikä lokerosta toiseen hyppääminen onnistu. Lopputuloksena ihmiset ovat
jumissa ja taantuvat. Konkurssin tehnyt on lopun ikää sivussa. Työtön yksineläjä ei pääsekään koulutustaan vastaavaan duuniin, koska status näkyy jo vaatteista. Sairasta. Tästä
ei voi syyttää valtiota, vaan sen ihmisiä. Ellet
ymmästänyt, palaa tekstissä kohtaan "yhteisöllisyys vain hiljaisuudessa" -kohtaan.
Ja mitäs sitten?
Ihmisten pitäisi muuttua. Poliittisen järjestelmän pitäisi muuttua. Kaiken pitäisi muuttua.
Näin tämä ei jatku kauaa. Olemme kusessa
todella, emmekä sitä ehkä huomaa. Ihmisten ilmeet on kireitä. Tämä on kuin Tseho-
22
-Kuule, mä sain Tampereelta töitä, muutan
sinne. - Ok, hienoa. Hyvä että sait duunia,
jne...
-Kuule, mä sain Pariisista töitä, muutan sinne. - Jaa. Mites lapset siellä pärjää, elä nyt
sinne mee, siellä pian ryöstetään.. plaa-plaaplaa.
Itseäni ahdistaa tämä esiintuleva nuoren
maan kulttuuri ja ilmapiiri, itse- ja rahakeskeinen.
Karrikoidusti voisi sanoa, että suomessa humanistisuus häviää, kun rahat loppuu. Valtio
sit jeesaa, jos jeesaa. On kuitenkin sanonta, joka on kuulunut elämääni: Hyvä antaa
vähästäänkin, paha ei paljostakaan. Tästä
en aio kuitenkaan luopua. Ja kun näköjään
täällä imetään ihminen kuiviin, niin täytynee
pohtia maan vaihtoa ihan vakavasti. Kerran
täällä kuitenkin elämme, ja mielellään soisin
lapsillenikin ympäristön, jossa kokisi elämänmakuisen elämän kaikkine sävyineen.
Allekirjoittanut on ollut yrittäjä jo 25 vuotta monella eri alalla. Tehnyt nuorisotyötä,
jeesannut startuppeja ja yrittäjyyttä, työllistänyt ihmisiä, tehnyt palkittuja innovaatioita,
ja kaikkea muutakin. Matkustelut keski-Euroopassa autoineen kohtuu paljonkin, ihan
oma-aloitteisesti.
KOTISEUTUMUSEO
RYMÄTTYLÄSSÄ
Maskulaisten tilan vanhasta päärakennuksesta muodostettiin kotiseutumuseo ja tilalla olleiden vanhojen rakennusten (pikkutupa ja
kammio) lisäksi aluelle on siirretty eri puolilta Rymättylää laka-aitta. luhti, huussi, paja,
tuulimylly ja savupirtti.
Museo on avoinna kesäsunnuntaisin klo
11.30-14.30, juhannuksena suljettu. Avajaiset ovat 4.6.2015 klo 18.00.
Rymättylä-Seura ry
SILLIPERINNEKESKUS
DIKSELI
RÖÖLÄSSÄ
Merellinen Rymättylä on tunnettu kalastuksestaan ja etenkin silleistään. Rymättyläläinen Saukko-sillinkalastuslaivasto teki ensimmäisen pyyntimatkansa 1940-luvun lopulla
ja vuoteen 1975 mennessä rymättyläläisten
sillinkalastusmatkat päättyivät. Tämä sillinkalastushistoria ja perinne on nyt esillä Silliperinnekeskus Dikselissä sillilaivaston kotisatamassa. Dikselissä on myös museokauppa.
Dikseli on auki heinäkuussa su-pe klo 15-18
ja la klo 12-15. ja muulloin tilauksesta! Soita
tai lähetä sähköpostia: 040-5858222 tai [email protected]
Sillimaistiaisia ryhmille: tilaukset 3 päivää ennen. Silliä saa syödä niin paljon kuin jaksaa!
Dikseli
Laivakoti m/s Suukko
S-Penttinen
Fasebookissa
23
Raija
Nokkala
RAIJA NOKKALA
1956 Forssa
Asuu Uudessakaupungissa, itseoppinut
taiteilija
Päätoiminen kuvataiteilija 2000-luvun alusta
lähtien, toiminut erityisopettajana ja puheterapeuttina, työskentelee myös teatteriohjaajana, käsikirjoittajana, lavastajana ja graafisena suunnittelijana, suunnitellut lukuisia
julkisia taideteoksia, saanut useita palkintoja
laaja-alaisesta kulttuurityöstä
"Työni ovat hiljaisia ja lempeitä mielenosoituksia paremman maailman puolesta. Maalaan elämää usein eläiminä, mutta kerron
aina meistä ihmisistä. Tarinat alkavat pienestä, arkisesta ja ihmeellisestä ? mutta täyttävät
lopulta kehykset ja työpöydät."
Yhteensä noin 100 yksityis- ja yhteisnäyttelyä 1980-luvulta lähtien, näyttelyissä ulkomailla vuodesta 1993 alkaen (mm. Itävalta,
Viro, Ruotsi, Tanska, Israel)
Teoksia lukuisten yritysten, kaupunkien,
kuntien ja yhteisöjen kokoelmissa (mm. Suomen Gallupin säätiö; Taidekeskus Kondase,
Viljandi; Invalidisäätiön Kuntoutuskeskus,
Helsinki; Tasavallan Presidentin kesäasunto
Kultaranta; Liisa ja Reijo Jorosen kokoelma;
Uudenkaupungin kaupunki)
Raija Nokkalalla on miehensä kanssa taiteilijakoti Pilvilinna, jonka rakensivat Uudessakaupungissa. Pilvilinnassa on näyttely- ja
työtilat, mutta lisäksi Pilviteatteri. Raija maalaakin kauniita ja hersyviä naivistisia eläintauluja. Raija ja Pentti tekevät teatteria, kirjoittavat, ohjaavat ja näyttelevät Uudenkaupungin
Teatterissa ja Teatteriryhmä lentävässä Lokissa. Pilviteatterinsa lisäksi.
Taidetalo, Raija Nokkala
Iltasanomissa
Turun Sanomissa
Areenassa Pilvilinna
24
25
RöölänTANSSIT
teemana 60-luku!
15.8. klo 02 asti.
Yrittäjät Tony Janatuinen ja Mika Viljanen avasivat ravintola Röölänrannan juhannusviikolla.
Ennestään yrittäjillä on Salossa Tiipii-lounasruokaravintolat.
Ravintola Röölänrannassa
Maistuvaa kotiruokaa tarjoillaan Röölässä arkisin noutopöydästä
klo 12-15.00 10.50€ sisältäen kahvin.
A´la Carte lista ja A-oikeudet. Ravintola ostaa lähiympäristön tuottajilta. Nettiyhteys.
Tervetuloa Röölän rantaan, jossa on vahva silliperinteen historia!
Avoinna ma-to 11-20, pe-la 11-22 ja su 12-20.
Puh. 040 3658093. Rööläntie 405, 21150 Röölä.
Elokuun viihteelliset illat:
1.8. Puolikuu duo 6€ liput, lipunmyynti klo 21.00 alkaen. Klo 01 asti
8.8. Jani Wickholm 6€ liput, lipunmyynti klo 21.00 alkaen.. Klo 01 asti
15.8 RööläTANSSIT teemana 60s! Vapaa pääsy. Klo 02 asti
29.8 Muinaistulien yö Vapaa pääsy. klo 01 asti.
Ravintola Röölänranta Fasebookissa
Antero & Valamo tanssiorkesteri soittaa 60-luvun klassikoita!
Tervetuloa iloittelemaan meren rantaan! Vapaa pääsy.
HUOM!
Kuljetus Naantalista Röölään klo 19.30 Päivölän bussilla.
Turusta tulee Naantaliin Fölin bussit miltei 10 minuutin välein.
Yöllä klo 00.00 takaisin Röölästä Naantaliin.
Naantali Turku Naantali Föli
Bussikuljetuksen hinta edestakaisin 15€ -maksu bussiin. Mikäli haluat varata
bussipaikan: [email protected] tai puh. 0414844032 12.8 mennessä.
Ravintola Röölänranta Röölän sivuilla
26
27