Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015
Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015 Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta Robotit ilmestyvät taistelukentälle, sivu 8 Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944, sivu 18 Valmistautuminen maapuolustuksen johtamisjärjestelmä M 18 joukkojen koulutustehtävään, sivu 42 www.viestiupseeriyhdistys.fi Sotilasaikakauslehti-0.4-cmyk.indd 1 2015-02-05 8:47 Viestimies 3/2015 Viestimies-lehti Päätoimittaja Tero Palokangas p. 050 547 8974 [email protected] Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015 Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta Toimitussihteeri Kyösti Saarenheimo p. 040 553 6182 [email protected] Robotit ilmestyvät taistelukentälle, sivu 12 Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944, sivu 18 Valmistautuminen maapuolustuksen johtamisjärjestelmä M 18 joukkojen koulutustehtävään, sivu 42 Henkilötoimittaja Markus Töhönen p. 0299 510 614 [email protected] Toiminnanjohtaja Martti Aho p. 040 581 7773 [email protected] www.viestiupseeriyhdistys.fi Kansikuva:Viestimies tehtävässään.Tulvavesi on aiheuttanut yhteyksien katkeamisen, mutta nopeat viestipoikamme ovat heti tilanteen tasolla ja pian on taas kaikki kunnossa. (SA-kuva). Tässä numerossa 5 Pääkirjoitus: Elämä on juhla 7 2. pääkirjoitus: Osaaminen on varmistettava 8 Robotit ilmestyvät taistelukentälle 12 Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta 18 Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944 24 Matkan satoa, VUY:n puheenjohtajan tervehdys 25 In Memoriam Jukka Kauppila 26 Analysaattori: Virtuaalinen totuus 28 Matkaviestinten suojattu koodiajo 34 Riihimäen varuskunnan upseerikerho täyttää 70 vuotta Tilaukset ja osoitteenmuutokset Martti Aho p. 040 581 7773 [email protected] 38 In Memoriam Matti Makkonen 39 Tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä ja siihen Ilmoitusmyynti Juha Halminen p. 09 873 6944, 050 592 2722 [email protected] liittyvien suojausstandardien kehitys 42 Viestejä kentältä: Valmistautuminen maapuolustuksen Painopaikka Newprint Oy, Raisio p. 010 231 2600 johtamisjärjestelmä M18 joukkojen koulutustehtävään Toimituskunta Korkiamäki Ilkka (pj) Blomqvist Reima Helenius Mika Isomäki Pekka Känsälä Asko Mikkonen Mauri Nummenpää Milla Sairanen Yrjö Savisalo Sauli Ståhlberg Mika Suokko Harri Yli-Äyhö Janne Toimituksen osoite Mäntymäentie 1 A 04420 Järvenpää www.viestiupseeriyhdistys.fi/viestimies Pankkitili FI 21 5780 5520 017 7 44 Vuosikerta 35 Eur Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän esittämistään mielipiteistä. Kirjoitusten lainaaminen sallittu vain toimituksen luvalla. ISSN 0357-2153 46Lyhyesti 47 Onnittelemme merkkipäivänä Kari Wirman 60 vuotta 49 Viestimies 50 vuotta sitten 49 In Memoriam Erkki Palmujoki 50Henkilöasiat Seuraavan numeron aineistopäivä on 6.11.2015. Lehti ilmestyy viikolla 49. 3 4 You act. We protect. Viestimies 3/2015 Konesalit ja nopeat runkoyhteydet muodostavat digitaalisten palvelujen selkärangan. Tuotteemme suojaavat kriittiset yhteydet kyberhyökkäyksiltä. Suorituskykyiset ja sertifioidut salausja tietoturvaratkaisut. Made in Germany. www.sit.rohde-schwarz.com Rohde & Schwarz Finland Oy, puh. 0207 600 400, [email protected] Viestimies 3/2015 Elämä on juhla N äin laulaa Samuli Putro iki-ihanassa laulussaan. Elämämme rakentuu pitkälti arkisten rutiinien lisäksi henkilökohtaisista ja yleisistä juhlapäivistä, niiden odotuksesta ja lopulta täyttymyksellisestä juhlistamisesta. Toisaalta voidaan todeta toista musiikkinero Tuomas Holopaista mukaillen, että olemme jokainen aika etuoikeutettuja kaikkien miljardien mahdollisten elämänalkujen joukosta, jotka saivat aikoinaan mahdollisuuden tähän elämän lahjaan. Näiltä osin meidän onkin ehkä syytä olla tyytyväisiä tähän ”tarjoukseen”, eikä surkutella olemassaolomme ainutkertaisuutta. Niinpä esimerkiksi arkinen aherrus ja jokainen päivä perusterveenä työpaikalle raahautuessaan tulisikin ehkä nähdä eräänlaisena juhlana, joka kaikilla edes ihmiselämän viettoon valikoiduilla ei ole mahdollista. Tältäkin osin meillä jokaisella voisi olla ehkä tarpeen tarkastella omaa elämäänsä ja suhteuttaa sen onnistuminen ja oma tyytyväisyys oikeaan mittasuhteeseen. Lopunperin kaikki ei ehkä sittenkään ole niin huonosti, kuin aina hetkellisesti saattaa vaikuttaa. Vannoutuneena golf-fanina voisi elämä juhlahetkineen tai vähemmän juhlallisine tunnelmineen olla tunnistettavissa myös ”normaalin” golf-kierroksen aikana. Välillä sitä ollaan tyylikkäästi keskellä väylää tai viheriötä. Tällöin on syytä kuitenkin pitää ajatukset kasassa ja ”keltainen neste pois päästä”, sekä yrittää olla tuhoamatta hyvin alkanutta väylää: leijumiseen ei ole varaa. Toisinaan sitä voi olla taas syvällä karkeihossa tai hiekkaesteessä. Silloin ei auta kuin yrittää saada kammettua pallon ja samalla itsensä takaisin peliin. Ja jos oikein kovasti vastustaa, niin saatetaanpa sitä välillä olla ihan vesiesteessä tai jopa koko pelialueen ulkopuolella (out of bounds). Siinä ei silloin auta kuin vaan purra hammasta, ottaa tyynenä vastaan aiheutuvat rangaistuslyönnit, ja yrittää seuraavilla lyönneillä paikata tehdyt virheet. Haastavinta on se, että keskittyminen tai lyöntivire voi kadota kesken kierroksen ja eilen loistavasti toiminut pelin osa-alue on tänään puo- lestaan aivan hukassa. Kaiken kaikkiaan saman tapaisia tuntemuksia ja ”vuoristoradan” vaiheita, kuin meistä jokainen hieman soveltaen kohtaa elämässään päivän, viikon, kuukauden, vuoden tai koko elämänsä aikana. Haastava laji, aivan kuten koko elämämmekin, ja siksi juuri niin koukuttava ja omalla kierolla tavallaan nautinnollinen. Yhdistyksen jäsenillä on tämän lehden ilmestyessä erityinen syy tavallistakin suurempaan juhlaan ja ylpeyteen. Hieno ja perinteikäs yhdistyksemme saavuttaa kunniakkaan seitsemänkymmenen vuoden iän, jota voidaan pitää todella hienona suorituksena. Yhdistyksen voidaan hyvällä syyllä sanoa olleen toimialamme eri toimijoita ja sukupolvia vuosikymmeniä yhdistänyt yhteistyöfoorumi, joka on myös aina pyrkinyt olemaan ajan hermoilla ja kehityksen airueena. Yhdistyksen alkutaipaleet oli linkitetty paikalliseen kerhotoimintaan, josta yhdistys on kehittynyt nykyiseen roolinsa valtakunnalliseksi viesti-, johtamisjärjestelmä- ja ICT-alan sekä sähköisen viestinnän yhteistoimintajärjestöksi. Viime vuosien organisaatiomuutokset sekä strategiasuunnitelmat ovat kielineet niistä muutostarpeista, joita yhdistyksen johto on jäseniä ja muuta yhdistyskenttää kuunnellessaan tunnistanut. Aivan maaliin asti ei kaikkien muutosesitysten ja askeleiden osalta olla vielä edetty, mutta etsikkoaika niidenkin toteuttamiselle lienee tulossa. Suomi yhdistysten luvattuna maana ei varmastikaan kykene kaikkia nykyisiä toimijoitaan elinvoimaisina loputtomiin ylläpitämään. Näiltä osin ”samoilla huudeilla” pyörivien yhdistysten olisikin ehkä yhteistoimintamahdollisuudet syytä hyvissä ajoin tunnistamaan, ettei niiden toteuttamisessa jouduta samoille ”pakkoliitoslinjoille” kuin esimerkiksi kuntarakenteen elvyttämisessä on osin jouduttu. Kun tämän vuoden juhlat on juhlittu, niin edessämme onkin sitten lehtemme seitsemänkymmenvuotisjuhlat. Sitä on myös pidettävä erittäin kovana suorituksena. Harva yhdistyksen julkaisema lehti on kyennyt jatkamaan toimintaansa keskeytyksettä seitsemän vuosikymmenen ajan sekä elämään ajassa ja pysymään yhtä tuoreena kuin yhdistyksemme oma tuote. Tästä täytyykin antaa nöyrin kiitos edeltäville päätoimittajille, lehden ammattitaitoiselle toimitukselle, kaukonäköiselle toimituskunnalle sekä mainostajille ja muille elintärkeille yhteistyökumppaneille. Ilman kaikkien osapuolten yhteen hiileen puhaltamista vuosien saatossa, ei lehden kehittyminen olisi ollut mahdollista. Juhlavuotta tullaan juhlistamaan lehden eri numeroissa, joissa varmasti tullaan tarjoilemaan normaalin tarjonnan lisäksi mielenkiintoisia artikkeleita myös lehden seitsemän vuosikymmenen varrelta. Samoin käynnissä oleva lehden siirtäminen sähköiselle alustalle viimeistellään kuluvan vuoden aikana, jotta lehden juhlavuoden käynnistymiselle olisi vuoden alussa mahdollisimman hyvät onnistumisen edellytykset olemassa. Hyvää yhdistyksen juhlapäivää sekä menestystä kaikille lehden lukijoille loppuvuoden ”koitoksiin”! Pysytään yhdessä lujina syysmyrskyjen ikeessä sekä nautitaan elämän välillä tarjoamista arkisemmistakin juhlan aiheista. Tero Palokangas päätoimittaja 5 LOKIENHALLINTA MÄÄRÄYSTENMUKAISEKSI Cinialta luotettavat valvonta- ja käytettävyyspalvelut VAHTI-tietoturvaohjeisto edellyttää, että julkisen hallinnon organisaatiot kokoavat lokidataa verkoistaan ja palveluistaan. Tietoturvallisuuden hyvät käytännöt edellyttävät samaa myös palveluita tuottavilta yrityksiltä. Cinian NetEye Lokienhallinta –palvelu on kustannustehokas ja käyttäjän tarpeisiin mukautuva ratkaisu, joka täyttää lokienhallinnalle asetetut vaatimukset. Kerromme mielellämme lisää, ota yhteyttä. Antti Nuotio Account Manager 050 432 3060 | [email protected] Cinia tarjoaa asiakastarpeeseen sovellettuja verkko-, järjestelmä- ja ohjelmistopalveluita. Palveluihimme kuuluvat IoT- ja verkkopalvelut sekä kiinteisiin että liikkuviin kohteisiin. Tuotamme myös tiedon keräämisen, hallinnan ja analysoinnin ratkaisuja, asiantuntijapalveluja sekä tietoturvallisia asiakaskohtaisia ohjelmistopalveluita. Cinialla on kuituoptista tietoliikenteen runkoverkkoa Suomessa noin 10 000 km ja suunnitteilla olevaa verkkoa muualle pohjoiseen Eurooppaan noin 3000 km. www.cinia.fi Viestimies 3/2015 Osaaminen on varmistettava J ohtamisjärjestelmien kehittyminen, uudet johtamisen toimintamallit ja niitä tukevat tekniset ratkaisut edellyttävät henkilöstöltä jatkuvaa kouluttautumista ja itsensä kehittämistä. Koulutusjärjestelmämme ja osaamisen varmistamisen ratkaisumme on siis oltava kunnossa. Puolustusvoimauudistuksessa tapahtui vuoden 2015 alussa merkittäviä muutoksia myös johtamisjärjestelmäalan koulutusta toteuttavissa organisaatioissa. Puolustushaarakoulujen asema vahvistui erityisesti Maasotakoulun osalta, jonka johtoon liitettiin maavoimien aselajikoulut. Tällä ratkaisulla keskitettiin osa toiminnoista, joka myös mahdollisti yksittäisissä aselajikouluissa henkilöstökokoonpanojen pienentämisen. Aselajien koulutuksen osalta poikkeuksen muodostavat ilmatorjunta, jonka koulutus annetaan Ilmasotakoulussa sekä huolto, jonka koulutusta toteuttaa Logistiikkakoulu. Uudistuksessa syntyneitä toimialakouluja edustaa Logistiikkakoulun lisäksi Tiedustelukoulu. Maasotakoulun Viestikoulu on maavoimallisen tehtävänsä lisäksi määritetty johtamisjärjestelmäalan osaamiskeskukseksi. Käytännössä resurssien pieneneminen ja tehtävien priorisointi ovat aiheuttaneet sen, että Viestikoulu pystyy tehokkaasti hoitamaan vain Maavoimien tarpeet johtamisjärjestelmäalan koulutuksesta ja opetuksesta. Johtamisjärjestelmien opetusta antavat lisäksi oman puolustushaaransa osalta Ilmasotakoulu ja Merisotakoulu. Upseerien tutkintoihin sisältyvästä johtamisjärjestelmäalan yliopistotasoisesta opetuksesta vastaa Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi Elektronisen sodankäynnin keskuksessa annetaan koulutusta, joka vahvistaa johtamisjärjestelmäalan osaamista. Mitä sitten puuttuu? Jääkö osaamisvajeita? Nopealla tarkastelulla havaitsee, että johtamisjärjestelmäalan valtakunnallisen tason eli joint -tason opetusta ei anneta missään edellä mainituissa kouluissa. Tämän tason koulutuksen tarve on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja lisääntyy jatkossa vielä enemmän. Johtamisjärjestelmien yhte- näistyminen, palveluiden integroituminen ja kumppaniverkoston kasvaminen ovat tekijöitä, jotka kasvattavat osaamisen tarvetta Puolustusvoimalliselle kokonaiskehittämiselle. Kaikille yhteisissä johtamisjärjestelmäratkaisuissa koulutusta ei ole järkevää hajauttaa moneen paikkaan ja samantasoinen ja yhtenäinen osaaminen varmistavat muutenkin eri toimijoiden saumattoman yhteistoiminnan. Palveluita ja toimintoja ulkoistettaessa on varmistettava myös näiden toimijoiden riittävä osaaminen ainakin silloin, kun kyse on operatiivisesti merkittävistä toiminnoista. Entä sitten uudet osaamisalueet, kuten kyberpuolustus? Kyberpuolustuksen kokonaiskehittäminen on Puolustusvoimissa käsketty johtamisjärjestelmäalan vastuulle. Kybertoimintaympäristö ja kyberpuolustus eivät kuitenkaan sisälly käsitteen johtamisjärjestelmä alle, vaan se on oma laajempi kokonaisuutensa. Johtamisjärjestelmäala on kyberpuolustukselle sopiva koti, koska kyberpuolustuksen alueella perusosaaminen liittyy ohjelmistoihin, tietoliikenteeseen ja tietojärjestelmiin, jotka ovat johtamisjärjestelmäalan leipälajia. On varsin selvää, että kyberpuolustuksen rooli tulee edelleen merkittävästi kasvamaan Puolustusvoimissa samoin kuin kyberturvallisuus koko yhteiskun- nassa. Tällä hetkellä kyberpuolustukseen liittyvää opetusta annetaan omista lähtökohdista aiemmin mainituissa puolustushaara- ja aselajikouluissa sekä Maanpuolustuskorkeakoulussa, mutta Puolustusvoimallista koulutuksen toteuttamisen kokonaisvastuuta ei ole millään organisaatiolla. Puolustusvoimien oman kyberhenkilöstön osaamista kasvatetaan lähinnä ulkopuolelta hankittavalla koulutuksella sekä harjoitustoiminnalla. Varusmiesten kyberkoulutusta ollaan käynnistämässä ja reservin osaamista hyödynnetään kertausharjoitusten kautta. Koska kyberpuolustuksen suorituskyky on vahvasti riippuvainen juuri osaamisesta, ei tätä kasvavaa aluetta voida koulutuksen kehittämisessä jättää huomiotta. Tulisiko nähtävissä oleviin osaamisvajeisiin ja koulutuksen nykyisiin järjestelyihin puuttua? Retoriseen kysymykseen helppo vastaus on: Kyllä. Tämän vuoden alusta onkin käynnistetty johtamisjärjestelmäalan ja kyberpuolustuksen osaamisen kehittämisen projekti, jonka tavoitteena on vuoden loppuun mennessä tuottaa esitys, miten osaaminen voitaisiin jatkossa varmistaa kaikilla osa-alueilla. Tutkittavana olevat koulutuksen järjestämisvaihtoehdot kattavat nykyisten organisaatioiden opetuksen sisältöjen tarkistamisen ja uuden organisaation perustamisen sekä näiden välimuodot. Lähtökohtana toteutusvaihtoehtojen arvioinnille projektissa tehdään kattava osaamistarvekartoitus, jonka laatimisessa ovat mukana kaikki johtamisjärjestelmäalan nykyisestä koulutuksesta vastaavat tahot. Mihin ratkaisuun aikanaan päädytään jää nähtäväksi. Uskon ratkaisun tapahtuvan analyyttisen tarkastelun lopputuloksena Puolustusvoimia parhaiten palvelevalla tavalla. 70-vuotista taivaltaan juhliva Viestiupseeriyhdistys voi jatkossakin olla ylpeä oman alansa henkilöstön osaamisesta ja laajamittaisesta arvostuksesta. Prikaatikenraali Ilkka Korkiamäki Pääesikunnan johtamisjärjestelmäpäällikkö 7 8 Viestimies 3/2015 TEKSTI: JYRI KOSOLA KUVAT: JYRI KOSOLA, MBDA, U.S. NAVY, BOSTON DYNAMICS Robotit ilmestyvät taistelukentälle Insinöörieversti Jyri Kosola toimii Puolustusvoimien tutkimuspäällikkönä. Autonomisesti toimivat koneet tulevat muuttamaan taistelukenttää vähintään yhtä paljon kuin järjestelmien digitalisoituminen neljännesvuosisata sitten. Mutta ymmärrämmekö niiden potentiaalin ja olemmeko valmiita hyväksymään ne osaksi sotajoukkoa? Ei mitään uutta auringon alla Erilaisia kauko-ohjattuja tai autonomisesti toimivia järjestelmiä on käytetty sodassa jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Tavoitteena on ollut ihmisen korvaaminen koneella vaarallisissa tehtävissä, kuten pommituskoneen miehistönä. On myös ajateltu, että pienikokoiset miehittämättömät koneet ovat vaikeammin havaittavissa ja tuhottavissa kuin isompikokoiset miehitetyt. Tekniikan kehittyminen on ajan myötä mahdollistanut yhä useampien toiminnallisuuksien tekemisen automaattisiksi ja luonut siten koko ajan uusia sovellusmahdollisuuksia autonomisesti toimiville järjestelmille. Toisessa maailmansodassa nähtiin kauko-ohjattuja minitankkeja, lentokoneita, ohjuksia ja pommeja sekä inertian ja magneettikompassin avulla maaliinsa hakeutuvia aseita. Sittemmin elektroniikan ja tietojenkäsittelyn kehitys loi edellytykset suurempaan autonomiaan. Kaikissa viimeaikaisissa konflikteissa on hyödynnetty miehittämättömiä ilma-aluksia ennen kaikkea tiedustelu- ja valvontatehtävissä, mutta kasvavassa määrin myös maalinosoitusja aselavetteina. Autonomiset järjestelmät luontainen osa sodankäynnin periaatteita Sodankäynnin luonteeseen kuuluu toimia vastustajaa nopeammin sekä kohdentaa joku muu kuin ihminen kaikkein uhanalaisimpiin tehtäviin. Aluksi käytettiin eläimiä, kuten panssarivaunun alle ryömiviä miinakoiria. Nykyisin Kenties ensimmäinen UCAV? Amerikkalainen Charles F. Kettering kehitti “Bug” lempinimen saaneen autonomisen lentävän torpedon jo 1917. Pneumaattisesti ja sähköisesti ohjattu laite pudotti ennalta määritellyn ajan jälkeen siipensä ja syöksyi kohti maaliaan. koneet saavat tällaiset tehtävät. Ihminen pyritään korvaamaan koneella erityisesti riskialttiissa tehtävissä, kuten tiedustelussa ja vastustajan vaikutuspiirissä operoimisessa. Eteen työnnetyt silmät, korvat ja asekädet ensin täydentyvät ja sitten ainakin osin korvautuvat miehit tämättömillä sensoreilla ja aselaveteilla. Koneiden väsymättömyyden johdosta ne ovat omiaan myös pitkäkestoisiin valvontatehtäviin. Autonomisuus yleistyy vaiheittain osin teknologisen kehityksen johdosta ja osin sitä mukaa, kun luottamus ilman ihmistä toimiviin koneisiin kasvaa. Ensimmäisessä vaiheessa kone toimii ihmisen kauko-ohjaamana. Toisessa vaiheessa järjestelmä kykenee liikkumaan käskettyyn paikkaan omatoimisesti sekä toteuttamaan sille käsketyt toiminnot. Esimerkiksi lennokki osaa itse pysyä ilmassa sekä lentää sille radioteitse välitettyyn koordinaattipisteeseen. Lennokkia voidaan komentaa esimer kiksi kuvaamaan jokin alue, seuraamaan havaittua maalia tai aloittamaan väistelyliikkeet. Kehityksen kolmantena vaiheena on tilanteen mukaan toimimaan kykenevä järjestelmä, joka osaa siirtyä toimintatilasta toiseen omien havaintojensa ja päättelykykynsä avulla. Lennokille esimerkiksi kerrotaan minkälaista kohdetta etsitään ja mille alueelle etsintä kohdennetaan. Lennokki havaitsee sensoreillaan erilaisia kohteita, joista se pyrkii itse löytämään etsintätehtävän mukaisen maalin ja sen löydettyään ryhtyy seuraamaan sitä Viestimies 3/2015 tarvittaessa ilmatorjuntatulta väistellen. Neljännessä kehitysvaiheessa miehittämättömät järjestelmät keskustelevat toistensa kanssa ja sopivat keskenään tehtävän täyttämiseksi vaadittavasta taktiikasta. Esimerkiksi lennokkiparven alukset muodostavat yhdessä käsityksen tilanteesta yhdistäen kaikkien sensorihavainnot käyttäen ryhmäkohtaista päätöksentekoa. Parvi myös sopii keskenään kuka tekee mitä, esimerkiksi ketkä hyökkäävät mistäkin suunnasta tai mitäkin maalia kohti, ketkä suojaavat, kuka tekee vaikutusarvion ja ketkä hakeutuvat sopivaan asemaan uusintahyökkäystä varten. Vastaava kehityskulku on nähtävissä myös asejärjestelmissä, joissa kehitys on kulkenut komento-ohjatuista ohjuksista ”ammu ja unohda”-periaatteella toimiviin itsenäisesti maaliin hakeutuviin älykkäisiin aseisiin. Modernia muotoa miinoittamisesta edustavat vaanivat aseet, jotka toimivat pitkän aikaa kohdealueella maaleja etsien ja hyökkäävät havaitsemiaan kohteita vastaan. Kierrellessään kohdealueen yläpuolella ne estävät vastustajan liikkeen. Vastaavasti merellisessä toimintaympäristössä maalia merenpohjassa odottavat miinatorpedot. Amerikkalaiset tutkivat konseptia, jossa joukko autonomisia järjestelmiä levitetään viikoiksi tai jopa kuukausiksi meren pohjaan odottamaan tehtävää. Osa pinnan alla operoivista järjestelmistä voi laukaista myös ilmassa lentäviä lavetteja. Järjestelmään kuuluvat pinnan alla, pinnassa ja ilmassa operoivat miehittämättömät järjestelmät on tarkoitus levittää toiminta-alueelle miehittämättömällä emoaluksella. Säätelyä tarvitaan Tiedonkäsittelyn automatisoituminen nopeuttaa maalien paikantamista ja tunnistamista sekä tulituspäätösten tekemistä ja tulitoiminnan aloittamis ta. Tällä hetkellä kuuma peruna on se, missä määrin koneelle voidaan antaa itsenäisyyttä tehdä asevaikutukseen liittyviä päätöksiä. Kansainvälisen oikeuden periaatteet, asevalvonta sopimukset ja humanitaarisoikeudelliset valtiosopimukset edellyttävät ihmistä jossakin päätöksenteon vaiheessa. Tämä voi rajoittaa koneiden suorituskyvyn Minilennokeita voidaan hyödyntää myös taisteluajoneuvon toimintaympäristötietoisuuden parantamiseen. Fire Shadow vaanii maalia. Se kykenee lentämään kuutisen tuntia odottaen sopivaa maalia. käyttämistä ainakin niiden maiden kohdalla, jotka noudattavat kansainvälistä oikeutta. Keskustelu kulminoituu siihen voiko kone tehdä päätöksen ihmisen surmaamisesta. Kansainvälistä säätelyä kehitettäessä tulee huomata, että vaikka ihminen olisi mukana jossain päätöksenteon ketjussa, esimerkiksi ohjusten tapauksessa, koneet tekevät jo nyt paljon päätöksiä,. Esimerkkinä ne päättelevät mihin näkökentässään havaitsemaansa kohteeseen iskevät. Kehitys voi pakottaa siirtymään robotteihin Teknologian pienentymisen ja halpenemisen myötä täsmävaikutuskyky leviää uusiin järjestelmiin. Vaanivat aseet, parveilevat maaliinsa joukkona hakeutuvat itsensä uhraavat robotit, pienet kaikkialla läsnä olevat sensorit, tuli vaikutuksen alla toimivat järjestelmät ja muut teknisen kehityksen mukanaan tuomat sovellukset mahdollistavat uusia tapoja toteuttaa tilan valvontaa, maalin paikannusta, tulenkäyttöä, suojautumista ja logistiikkaa. Ihmisen siirtäminen koneessa istuvasta käyttäjästä sen ulkopuolelle mahdollistaa koneen pienentämisen ja keventämisen, toiminta-ajan ja toimintasäteen pidentämisen sekä sallii uuden laisia ominaisuuksia, joita ihminen ei kestä. Miehittämättömät järjestelmät eivät tarvitse tila-, paino- ja tehovarauksia ihmisen ja tämän toimintakykyisenä 9 10 Viestimies 3/2015 Taistelukentällä itsenäisesti liikkuvat koneet kykenevät liikkumaan ja toimimaan siellä, missä ihminen ei. Niiden aseistaminen muuttaa melkoisesti taistelun luonnetta. pitämiseen tarkoitettujen järjestelmien mukana kuljettamiseen. Miehittämättömän järjestelmän liikehtimiskyky on aivan eri luokkaa, kun ei tarvitse varoa haurasta biokuormaa. Hyväksyttävä riskitaso voi olla korkeampi kun ihmistä ei ole mukana. Toisen osapuolen siirtyminen käyttämään pieniä vaikeasti havaittavia ja torjuttavia autonomisia järjestelmiä todennäköisesti pakottaa toisenkin osapuolen tekemään saman. Jos ei vapaaehtoisesti ja ennakoivasti, niin sotilaallisen tappion jälkeen pakon sanelemana. Jos toinen osapuoli esimerkiksi korvaa kalliit isokokoiset miehitetyt järjestelmät suurella määrällä pienikokoisia ja halpoja, mutta riittävän suorituskykyisiä robotteja, toisella osapuolella ei välttämättä ole keinoja toimia niitä vastaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pidetään yhtenä strategisesti merkittä- vänä haasteena nykyisten kalliiden jär jestelmien mahdollista suojattomuutta parvena hyökkääviä autonomisia järjestelmiä vastaan. Joukko eri suunnasta uhkaavia halpoja miehittämättömiä järjestelmiä voi kyetä kyllästämään nykyiset omasuojajärjestelmät. Tällainen hyökkäys voi olla hyvin kustannus tehokas. Siihen kykenevät järjestelmät voidaan rakentaa pääosin kaupallisesti saatavilla olevalla teknologialla. Tämän johdosta myös matalateknologiset asevoimat ja ei-valtiolliset toimijat voivat päästä haastamaan superkalliiden järjestelmien toimintaedellytykset. Autonomisten järjestelmien torjuntaan ollaankin kiinnittämässä enemmän huomiota. Akilleen kantapäät Autonomisten järjestelmien riippuvuus satelliittipaikannussignaalista Alle 200 grammaa painava massoittain käytettävä CICADA-tiedustelulennokki voidaan lähettää suorittamaan vaarallisia etsintätehtäviä. muodostaa tällä hetkellä niiden heikon kohdan. GPS-signaalin häirintä taktisella tasolla sekä navigointisatelliittien lamauttaminen suursodassa estäisivät suurimmalta osaltaan nykyisten autonomisten järjestelmien käyttämisen. Teknologinen kehitys tuo tähänkin ongelmaan ratkaisuja. Tulevaisuuden koneet pystyvät monisensoripaikannuksen avulla yhdistämään eri lähteistä saamansa paikkatiedon ja päättelemään itse missä ovat. Tällaisia lähteitä ovat satelliittipaikannussignaalin lisäksi esimerkiksi suhteellinen ja absoluuttinen radionavigointi, laser- ja MEMS-perustainen inertia ja passiivisen (näkyvä valo, infrapuna) tai aktiivisen (tutka, laserkeilaus, sonar) sensorin kuvan korrelointi paikkatietoaineistoon, kuten digitaaliseen karttaan, rakennuspiirustukseen, tähtikarttaan tai muuhun referenssimateriaaliin. Komento- ja videolinkkien alttius elektroniselle tiedustelulle ja vaikuttamiselle estää kauko-ohjattujen järjestelmien toiminnan, mutta vain haittaa itsenäisesti toimivia järjestelmiä, jotka tarvitsevat vain keskeisten päätösten tekemiseen ihmistä. Ihmistä tarvitaan jatkossakin Ei ole nähtävissä, että ihminen poistuisi kokonaan taistelun näyttämöltä. Ihmisen kognitiiviset kyvyt, kyky sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja toimintaympäristöön sekä kyky suunnitella toimintaa pitkälle tulevaisuuteen ja reagoida odottamattomiin tilanteisiin ovat jotain mihin koneet eivät vielä pitkään aikaan pysty. Ihmisen rooli tulee kuitenkin muuttumaan koneiden ottaessa tiedustelu-, valvonta-, tulituki-, evakuointi- ja kuljetustehtäviä. Tulevaisuuden taistelukentällä nähdään siten ihmisen ja koneiden yhdessä muodostamia joukkoja. Miehitettyjen ja miehittämättömien järjestelmien yhteistoiminnalla mahdollistetaan asymmetristen uhkien torjunta niiden vaikutuspiirin ulkopuolelta, pitkäkestoinen valvontakyky sekä omien joukkojen saapumisen ja taisteluliik keiden sekä etäisten asemien suojaaminen. Täydentämällä miehittämättömillä järjestelmillä miehitettyjä tiedustelu- ja valvontajärjestelmiä, voidaan luoda kattava ja pitkäkestoinen kyky havaita Viestimies 3/2015 ja neutralisoida uhkia ja vaaroja metsäisessä maastossa ja taajama-alueilla. Ihmisen ja koneen vuorovaikutus Koneet kykenevät kommunikoimaan sekä ihmisten että toistensa kanssa. Ihminen on tällöin enemmänkin ihmis- ja konejoukon johtaja kuin koneenkäyttäjä. Koneet kykenevät myös yhteiseen päätöksentekoon. Se mahdollistaa parveilutaktiikan, jossa konejoukko esimerkiksi sopii keskenään havaitsemansa uhkan perusteella, miten se ryhmittyy puolustamaan suojattavaa kohdetta. Tulevaisuudessa ihminen ei varsinaisesti käytä konetta, vaan tekee työtä sen kanssa. Koneiden ja ihmisten roolien muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ryhmädynamiikkaan ja joukon koheesioon. Luottamus koneeseen edellyttää sekä ihmisen ymmärtämistä että koneen ominaisuuksista varmistumista ja sen kommunikointikyvyn kehittämistä. Yhdysvaltain laivasto järjesti 2014 kokeilun, jossa joukko halpoja autonomisesti toimivia veneitä suojasi sotalaivaa ja kävi sitten parvena uhkaajan kimppuun. Keskeiset ratkaistavat asiat eivät ole teknologisia Autonomisten järjestelmien teknologiat alkavat olla tasolla, jolla suurimmat ratkaistavat kysymykset eivät enää ole teknologisia, vaan liittyvät autonomian hyväksyttävyyteen. Se edellyttää luottamusta koneiden toimintakykyyn. Luottamus syntyy pikku hiljaa, kun ihmiset tottuvat itseliikkuviin ja itsenäisesti toimiviin järjestelmiin omassa arkipäivän toimintaympäristössään. Robottipölynimuri on arkipäivää ja autonomisesti liikkuvia junia on jo käytössä. Autonomisia busseja on jo kokeilukäytössä. Uudet henkilöautot lukevat liikennemerkit ja tarkkailevat ajoa huomauttaen kuljettajaa liikennesääntöjen rikkomisesta, kaistalta lipsumisesta ja jopa väsymyksestä. Täysin autonomisesti liikkuvia metsä-, lastaus- ja kaivoskoneita on jo käytössä. Listaa voisi jatkaa pitkään. Viimeistään esineiden internet arkipäiväistää koneajattelun. Useimmat sodankäyntiin liittyvät turvallisuusasiat, kuten kelpuutukset ja turvallisuusmääräykset, perustuvat oletukseen, että niiden kohteena on ihminen ja ihmisten muodostama joukko. Miehittämättömien järjestelmien käyt- Robotit voivat olla osaratkaisu taistelijan varustuksen painon jatkuvaan kasvuun. Kuvassa Boston Dynamicsin kuormajuhtia. töönotto edellyttää määräysten ja lainsäädännön kehittämistä. On ratkaistava sallittu autonomian aste maa-, meri-, ilma- ja informaatioympäristöissä. Tähän liittyy kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön lisäksi useita näkökulmia, kuten turvallisuus, toimivaltuudet ja sotajoukon henkinen toimintakyky. On myös määritettävä, mikä on koneen suunnittelijan, valmistajan, ohjelmoijan, tehtävään evästävän ja käyttäjän juridi- nen vastuu. Myös moraaliset ja eettiset kysymykset on ratkaistava. Robotit ovat nykyään laajassa käytössä erilaisissa tuotanto- ja palvelutehtävissä. Tämän teknologian hyödyntäminen sodankäynnin tarpeisiin on vasta alkamassa. Autonomisten järjestelmien vaikutus sodankäyntiin on todennäköisesti vähintään samaa luokkaa kuin digitalisoitumisen seuraukset neljännesvuosisata sitten. 11 12 Viestimies 3/2015 TEKSTI: MARTTI AHO JA TERO PALOKANGAS KUVAT: YHTEYKSIEN HYVÄKSI, VIESTIMIES Viestiupseeriyhdistys ry – Tietoyhteiskunnan maanpuolustusjärjestö 70 vuotta Viestiupseeriyhdistys ry on viesti- ja johtamisjärjestelmäalalla sekä sähköisen viestialan tehtävissä toimivien ja toimineiden henkilöiden yhteinen tietoyhteiskunnan maanpuolustusjärjestö.Yhdistys edesauttaa jäseniä tuntemaan toisensa, kehittää jäsenistönsä ammattitaitoa sekä vaalii viestialan perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää aselajitaitojen tuntemusta ja tietämystä. Se perustettiin Riihimäellä sotien jälkeen vuonna 1945 ja ajankohdan olosuhteista johtuen se joutui tukeutumaan toiminnassaan aluksi paikalliseen Viestirykmentin upseerikerhoon. Järjestön nimenäkin oli aluksi kymmenen vuoden ajan Viestiupseerikerho ry. Nykyisen nimensä yhdistys sai vuonna 1955. Alkuvuosien upseerivoittoisesta kerhosta on seitsemän vuosikymmenen kuluessa kehittynyt tuhatjäseninen aselajiyhdistys, jossa on edustajia kaikilta viestija johtamisjärjestelmäalan sekä sähköisen viestialan eri toimialoilta. Artikkelissa käsitellään Viestiupseeriyhdistyksen historiaa lyhyesti pohjautuen vuonna 2005 julkaistuun eversti Seppo Uron toimittamaan historiikkiin ”Yhteyksien hyväksi”.Viimeisen kymmenen vuoden ajalta historiikki pohjautuu pääosin nykyisen toiminnanjohtajan arkistoihin ja muistikuviin. Kerhon perustamista valmistellut toimikunta esitti 19.5.1945 entisten Viestirykmentin, VP 3:n ja VP 5:n upseerikerhojen edustajille, että nämä lakkauttaisivat entiset kerhonsa ja luovuttaisivat omaisuutensa perustettavalle uudelle kerholle. 16.6.1945 Riihimäellä pidetyissä kokouksissa nämä tekivätkin pyydetyn päätöksen. Asiaa valmistellut toimikunta esitti samana päivänä eversti Sauran puheenjohdolla pidetyssä kokouksessa uuden laajapohjaisen viestiupseerikerhon perustamista Viestirykmentin yhteyteen. Lakkautettujen kerhojen edustajat samoin kuin muut paikalla olleet viestiupseerit hyväksyivätkin nyt pitkään valmistellun ehdotuksen ja käytännön valmistelut kerhon perustamiseksi annettiin laajennetun toimikunnan tehtäväksi. Kokouksen pöytäkirjassa mainitaan asia seuraavasti: “Käsiteltiin koko maata käsittävän Viestiupseerikerhon perustaminen VR:n [Viestirykmentin]yhteyteen Riihimäelle. Alustuksessaan ev.luutn. Virva mainitsi tällaisen kerhon olevan välttämättömän mm. yhteisen hengen ja yhteisten harrastusten säilyttämisen kannalta Viestiupseerikerhon perustavan kokouksen osanottajia Riihimäen varuskunnan rakennus 14:n edessä 23.9.1945. Viestimies 3/2015 Pikkuviestimiespäivillä Utissa 28.8.1948 tutustuttiin muun muassa Lentorykmentti 3:n viestitoimintaan. Yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut ye-everstiluutnantti Armo Karkaus (1905-80), joka kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1997. viestiupseerien keskuudessa. Kokous päätti perustaa ‘Viestiupseerikerhon’ja asiaa edelleen kehittämään valittiin toimikunta, johon kuuluvat: puheenjohtajana ev.luutn. Virva VR:sta, jäseninä maj. Pallasvuo, R VR:sta, kapt. Iho, O VR:sta, maj.Vornanen, P Pv.PE:sta, maj. Korhonen AKE:sta, maj. Korho Er.ViestiK:sta, maj. Honkasalo, M Ilm. V:sta, maj. Metsä Aluejärjestöstä. Merivoimien edustaja nimetään myöhemmin. Toimikunnan tehtäväksi annettiin sääntöluonnoksen laatiminen”. Pöytäkirjan tekstistä päätellen Viestiupseerikerhon perustamispäivänä voitaisiin siis yhtä hyvin pitää myös kesäkuun 16:tta kuin syyskuun 23:tta päivää. Viestiupseerikerhon varsinainen perustava kokous pidettiin lopulta eversti A. R. Saarmaan syntymäpäivänä 23.9.1945 Riihimäen etukasarmilla. Kokoukseen osallistui noin 40 henkeä, minkä lisäksi valtakirjalla valtuutettuja oli suunnilleen saman verran. Ylintä viestijohtoa kokouksessa edustivat maavoimien viestikomentaja eversti A R Saarmaa ja ilmavoimien viestikomentaja eversti Veikko Saura. Pääesikunnan viestikomentaja kenraalimajuri Leo Ekberg ja Viestiryk- Yhdistyksen toisella Sveitsin matkalla lokakuussa 1990 laskettiin kukkalaite marsalkka Mannerheimin muistomerkille Montreaux’ssä. Kuvassa vasemmalta rouva Tyyne Karkaus, eversti Heikki Nurmi, sveitsiläis-suomalaisen upseeriyhdistyksen puheenjohtaja, everstiluutnantti Arthur Grüninger, insinöörikenraalimajuri Pertti Myyryläinen ja eversti Kalevi Markkula. mentin komentaja eversti Mauno Liesi eivät osallistuneet kokoukseen. Tämän on joskus tulkittu merkinneen sitä, että hankkeella ei aivan aluksi ollut ylimmän johdon avointa tukea. Molemmat upseerit liittyivät kyllä kerhon jäseniksi varsin pian perustavan kokouksen jälkeen. Viestiupseerikerhosta valtakunnalliseksi yhdistykseksi Pitkään vireillä ollut muutos paikallisesta kerhosta aselajiyhdistykseksi toteutettiin vihdoin Viestiupseerikerhon vuosikokouksessa 21.1.1955. Vuosikokous hyväksyi muutoksen yksimielisesti. Samalla hyväksyttiin järjestölle uudet säännöt. Oikeusministeriö vahvisti ne jo 22.4.1955, mistä lähtien järjestön nimenä on ollut Viestiupseeriyhdistys ry. Viestiupseerikerhon muuttuminen Viestiupseeriyhdistykseksi lopetti sekä muodollisesti että käytännössä järjestön kaksijakoisuuden ja yhdistys saattoi jatkossa keskittyä valtakunnallisen aselajiyhdistyksen toimintaan. Toimintamuotoina jatkuivat sääntöjen mukaiset 13 14 Viestimies 3/2015 vuosikokoukset, viestimiespäivät sekä muut opintomatkat ja tutustumistilaisuudet. 1960-luvun lopulta lähtien ohjelmaan tulivat ulkomaanmatkat ja 1970-luvun alusta lukien erilaiset viestiaiheiset seminaarit. Viestiupseeriyhdistys kehitti yhteistyötä useiden muiden viestialalla toimineiden järjestöjen kanssa sekä organisoi myös alueellista toimintaa, joka tosin on nyt lopetettu. Pääyhdistyksen rinnalle perustettiin 1970-luvun lopulla oma kerho posti- ja lennätinlaitoksessa toimineille yhdistyksen jäsenille, nykyisin Soneran kerho sekä naistoimikunta yhdistyksen tueksi. Naistoimikunta lopetti toimintansa vuoden 2012 lopussa, jolloin mahdollistui naistoimikunnan jäsenille pääsy yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi. Perinteisen viestialan muututtua ja laajennettua vähitellen 1980- ja 1990-luvuilla käsittämään myös tietotekniikka- ja johtamisjärjestelmäalan, Viestiupseeriyhdistyksen jäsenyyspykälää tarkistettiin vuonna 2001, jolloin sääntöjen mukaan “Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi tulla yhdistyksen jäsenen suosittelema ja yhdistyksen hallituksen hyväksymä viesti- ja tietotekniikka-alan upseeri, opistoupseeri, erikoisupseeri tai sähköisen viestialan johto- ja asiantuntijatehtävissä toimiva tai toiminut henkilö”. Säännöt eivät erikseen mainitse reservin eivätkä evp-upseeria, vaan näiden kaikkien katsotaan sisältyvän upseeri-nimikkeen piiriin. Viimeisin sääntöuudistus tehtiin 2011, jolloin sääntöihin kirjattiin jäsenvaatimuksiksi ” Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi tulla yhdistyksen hallituksen hyväksymä viesti- ja johtamisjärjestelmäalan tai sähköisen viestialan tehtävissä toimiva tai toiminut henkilö ja yhteisö.” Viimeisintä sääntöuudistusta edelsi strategiatyö, jota tehtiin yhdessä Viestikiltojen Liiton ja Maanpuolustuksen Viestisäätiön kanssa. VUY:n silloinen puheenjohtaja Ilkka Kananen kutsui koolle työkokouksen, joka hyvässä hengessä päätti käynnistää yhteisen strategiatyön uuden kattojärjestön mahdolliseen synnyttämiseen liittyen. Yleisten päämäärien selvittelyn Viestiupseeriyhdistyksen toisen kunniapuheenjohtajan, eversti Heikki Nurmen muotokuva paljastettiin 3.3.2000. Paljastuspuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja, everstiluutnantti Asko Inkilä ja teoksen otti vastaan Viestirykmentin komentaja, eversti Veli-Pekka Kuparinen. Kunniavartiossa olivat majuri Veli-Pekka Luukkonen ja kapteeni Sami Nurmi. jälkeen sovittiin, että nyt käynnistyvä strategiatyö on ainakin näiden kolmen yhdistyksen yhteisiä päämääriä palveleva. Muut linjaukset jo tuolloin olivat, että pyritään yhteen yhteiseen kattojärjestöön byrokratiaa samalla lisäämättä. Lisäksi sovittiin, että ei perusteta uutta järjestöä jo olevien lisäksi, vaan nykyisten järjestöjen toiminnot yhdistetään. Kokonaistavoitteena nähtiin olevan “yhteinen vahva ja yhtenäinen tieto- ja viestintä-alan maanpuolustustyötä vaaliva organisaatio, jonka taloudellinen pohja on vakaa”. Osatavoitteena oli myös nykyisten organisaatiohierarkioiden yksinkertaistaminen sekä ”irrallaan” olevien alan järjestöjen/kiltojen (vastaavien) jäsenistön yhdistäminen yhden lipun alle. Strategiatyö ei lopulta kuitenkaan johtanut sille asetettuun tavoitteeseen. Kompastuskiveksi tuli upseeri-sana Viestiupseeriyhdistyksen nimessä, koska yhdistyksen jäsenet eivät sääntöuudistuksessa hyväksyneet upseeri-sanan poistoa yhdistyksen nimestä. Monipuolista yhdistys- ja julkaisutoimintaa Viimeisten kymmenen vuoden aikana yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet Pertti Ruotsalainen, Ilkka Kananen, Simo Alho ja Eero Valkola. Simo Alhon puheenjohtajakausi jäi alle vuoden mittaiseksi, hänen erottuaan tehtävästä oma-aloitteisesti. Ilkka Kananen oli ensimmäinen siviilitaustainen puheenjohtaja. Hänen aikanaan yhdistyksen toimintaa virtaviivaistettiin uudistamalla yhdistyksen strategia ja säännöt. Kanasen kaudella myös uudistettiin yhdistyksen toimihenkilöiden tehtävänkuvat. Yhdistys sai tuolloin myös kirjanpitäjän sekä toiminnanjohtajan, joka vastaa yhdistyksen rutiinitehtävistä ja taloudenhoidosta. Yhdistyksen toiminta on viimeisten kymmenen vuoden aikana jatkunut vakiintuneella tavalla. Yhdistyksen kevätkokoukset on järjestetty eri paikkakunnilla tutustuen pääsääntöisesti johonkin joukko-osastoon ja syyskokoukset ovat olleet perinteisesti Riihimäellä. Vuonna 2012 juhlistettiin viestiaselajin ”Grand old man” eversti A R Saarmaan syntymän 120. vuotta yhteistoiminnassa Maanpuolustuksen viestisäätiön ja puolustusvoimien kanssa järjestämällä Saarmaa-päivä Riihimäellä. Yhdistyksen seminaareja on edelleen järjestetty joka toinen vuosi. Mielenkiintoiset aiheet ja asiantuntevat alustajat ovat taannet sen, että seminaarien osallistujamäärä on pyörinyt noin sadan osallistujan paikkeilla. Seminaareilla on ollut myös merkittävä taloudellinen vai- Viestimies 3/2015 kutus yhdistyksen toiminnan mahdollistamiselle ja kehittämiselle. Vuonna 2006 seminaari järjestettiin yhteistyössä AFCEA:n kanssa kansainvälisenä videoseminaarina. Viime vuosina ajankohtaisseminaarin pääsisältö on muodostunut tieto- ja kyberturvallisuuden ympärille. Jäsenille suunnattuja ulkomaanmatkoja on järjestetty edelleen lähes joka vuosi, muun muassa Pietariin, Suomenlahden ympäri, viinimatkalle Saksaan, Oberammergauhun, Moskovaan, Berliiniin ja Lontooseen sekä tänä vuonna Brysseliin. Osallistujamäärä matkoilla ollut keskimäärin kolmekymmentä henkilöä. Viestiupseerikerhon jäsenmäärä vuoden 1945 lopulla oli 83 upseeria, joista 42 Viestirykmentistä ja 41 Riihimäen ulkopuolelta. Tästä kerhon jäsenmäärä lähti vähitellen kasvamaan niin, että vuoden 1946 lopussa jäsenmäärä oli jo lähes 200. Kolmensadan jäsenen raja ylitettiin vuonna 1949. Sen jälkeen kasvu pysähtyi pitkäksi aikaa järjestön selvitellessä Riihimäen paikallisen kerhon ja toisaalta valtakunnallisen järjestön toiminnan jatkamista. Kerhon muuttuessa Viestiupseeriyhdistykseksi vuoden 1955 alussa siihen kuului edelleen vain runsaat 300 jäsentä. Siitä lähtien jäsenmäärä alkoikin nousta tasaisesti aina 1960-luvun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen nousuvauhti hiljeni. Neljänsadan jäsenen raja saavutettiin vuonna 1957, viidensadan vuonna 1961, kuudensadan vuonna 1964, seitsemänsadan vuonna 1972 ja kahdeksansadan vuonna 1978. Vuonna 1980 yhdistykseen kuului jo 900 jäsentä ja tuhannen jäsenen raja ylitettiin vuonna 1982. Tämän jälkeen jäsenmäärä on vakiintunut runsaaseen tuhanteen jäseneen, ollen 1.9.2015 1049, joista naisia 31 ja perustajajäseniä 2. Vuoden 2015 jäsenkunnasta puolustusvoimien palveluksessa olevia ja evp-upseereita on 393, Soneran kerhon jäseniä 166 ja muita 472. Yhdistyksen jäsenten keski-ikä on nykyisin 59 vuotta. Yhdistyksen vanhin jäsen on 96 ja nuorin 24 vuotta vanha. Jo syksyllä 1945 Viestiupseerikerhon puheenjohtaja Virva toi esille oman julkaisun tarpeellisuuden juuri perustetulle yhdistykselle. Kerhon ensimmäisessä vuosikokouksessa 1946 tehtiinkin päätös siitä, että Viestiupseerikerho ryhtyy julkaisemaan omaa ammattileh- Syyskokousväkeä 2013 tutustumassa maapuolustuksen uuden johtamisjärjestelmän M18 kalustoon. Vuoden 2015 ajankohtaisseminaarin avaajaksi saatiin itse puolustusministeri Carl Haglund, jolle puheenjohtaja Eero Valkola luovutti muistoksi Viestimies-kirjan. teä. Ensimmäinen Viestimies-lehden numero ilmestyi monien ongelmien jälkeen 13-sivuisena näytenumerona 4.6.1946. Viestimies-lehteä on toimitettu koko sen historiansa ajan pääasiassa amatöörivoimin oman virkatyön ohessa. Lehden ulkonäkö on vuosikymmenten kuluessa muuttunut useita kertoja nykyiseen täysin värilliseen versioonsa. Haasteita lehden toiminnalle ja sen kehittämiselle on aiheuttanut talous, joka vuosien saatossa on vaihdellut suhteellisen hyvästä vaikeaan. Useille yhdistyksen jäsenille viestimies-lehti on muodostanut konkreettisen siteen yhdistykseen ja samalla syyn olla yhdistyksen jäsen. Senpä vuoksi lehden korkean tason ylläpitäminen onkin ollut 15 16 Viestimies 3/2015 yhdistyksen keskeisiä tavoitteita. Siinä on onnistuttu käytössä olleisiin resursseihin nähden varsin hyvin. Viestimies-kirja on ollut Viestiupseeriyhdistykselle myös menestystarina vailla vertaa. Tuskin minkään muun aselajin vastaavaa käsikirjaa on toimitettu yhtäjaksoisesti 50 vuotta, 19 painosta ja yli 100 000 painettua kirjaa. Vaikka kirja on alun perin ja myös nykyisin toimitettu ensisijaisesti apuneuvoksi viestiaselajin varusmies- ja reserviläiskoulutusta varten, se on ollut verraton käsikirja myös viestiaselajin kantahenkilökunnalle ja eri sotakouluissa opiskeleville kantahenkilökuntaan kuuluville upseereille ja muulle henkilökunnalle. Viestimies-kirjan viimeisin 19. painos julkistettiin 5.3.2011 Riihimäellä. Viestiupseeriyhdistys on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään pääkaupunkiseudun sähköalan järjestöjen kanssa. Näistä esimerkkeinä Sähköinsinööriliitto (SIL), Tietotekniikan ja Elektroniikan Seura (TiES), Helsingin Reseriupseerien Viestiosasto, Aalto-yliopiston Sähkötekniikan alumnijärjestö Sähköklubi ja Sähköinsinöörikilta. Yhteistyö Viestikiltojen Liiton ja sen jäsenkiltojen kanssa on niin ikään jatkunut hyvällä tasolla. Viestiupseeriyhdistys jatkaa maanpuolustuksellista työtään myös seuraavalla kymmenvuotiskaudella jäsenkuntansa viitoittamalla tavalla. Seuraava merkittävä virstanpylväs on 5.3.2018, jolloin viestiaselaji juhlii 100- vuotistaivaltaan. Näihin juhliin yhdistys myös tavalla jos toisella varmasti osallistuu. Vuoden 2015 seminaariväkeä perinteisellä viestimiesillallisella verkostoitumassa. VIESTIALAN AMMATTILAINEN! Oletko kiinnostunut Maanpuolustuksesta? Ammatillisen osaamisesi kehittämisestä? Kansainvälisestä yhteistyöstä? Perinteistä ja historiasta? LIITY JÄSENEKSI! Vuosimaksu vain 20 EUR. Sisältää mm. laadukkaan Viestimies-lehden. Sinun ei tarvitse olla viestiupseeri liittyäksesi. Lue lisää toiminnastamme ja jäseneduista verkkosivuiltamme. VIESTIUPSEERIYHDISTYS RY www.viestiupseeriyhdistys.fi 24/7 TURVAA JA TOIMIVUUTTA Santa Monica Networks Oy on turvallisten tietoverkkoja konesaliratkaisujen asiantuntija ja Suomen suurin tietoliikenneverkkojen kouluttaja. Ylläpito-, hallinta- ja valvontapalvelumme takaavat asiakkaillemme toimivat ja turvalliset tietoliikenneyhteydet. Asiakastyytyväisyytemme on Taloustutkimus Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan korkealla tasolla. Nettosuosittelijaindeksimme (NSI) on peräti 48 (yrityksillä keskimäärin 5-10). Korkean asiakastyytyväisyyden takaavat • rakentamamme toimivat ja käyttäjäystävälliset kokonaisuudet • korkea teknologiaosaamisemme • asiakkaiden liiketoiminnan ymmärrys • toimintamme joustavuus ja nopeus • alan huippuosaajista koostuva henkilöstömme OTA YHTEYTTÄ Santa Monica Networks Oy, Derby Business Park Tarvonsalmenkatu 15–17, 02600 Espoo Puh. (09) 425 99 401, www.smn.fi 18 Viestimies 3/2015 TEKSTI: MARTTI SUSITAIVAL JA TAPIO TEITTINEN KUVAT: PÄÄMAJAMUSEO, SA-KUVA Martti Susitaival Tapio Teittinen Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941-1944 Viestikeskus Lokin rinnalla toimi Päämajan radiokeskus, joka huolehti ylijohdon radioyhteyksistä operatiivisiin yksiköihin. Radiokeskuksen kauko-ohjatut lähettimet sijaitsivat Mikkelin ympäristössä. Keskuksen palveluksessa oli päällystöä, miehistöä ja viestilottia yhteensä noin 140 henkilöä. Radiokeskus lopetti toimintansa syksyllä 1945. Jatkosodan aikana Päämajan yleisesikunnan viestiliikenteestä huolehti Päämajan viestitystoimisto. Viestitystoimisto ja sen alaisuuteen kuulunut viestikeskus Lokki toimi koko jatkosodan ajan Mikkelin Naisvuoreen louhitussa luolastossa. Viestikeskus Lokin kautta välitettiin kaikki Päämajan lennätin- ja puhelinliikenne. Valtaosa viestiliikenteestä välitettiin puhelimella tai lennättimellä. Viestitystoimistolla oli mahdollisuus ohjata tarpeen mukaan sanomia myös radioteitse rintamilla toimiviin yksiköihin. Radiosanomat välitettiin radiokeskuksen kautta, joka toimi aluksi Mikkelin maalaiskunnassa Rantakylän kartanossa. Jatkosodassa Päämajan viestikomentajan eversti Leo Ekbergin alaisuuteen kuului neljä viestipataljoonaa VP 1, VP 2, VP 3 ja VP 10. Viestipataljoona 1:n kolmas komppania (3./VP 1) sai tehtäväkseen perustaa Päämajan radio- verkon, joka muodostui radiokeskuksen ja tärkeimpien operatiivisten yksiköiden välisistä kaksisuuntaisista kiinteistä radioyhteyksistä eli linjoista. Niitä oli enimmillään 18 kappaletta. Radiokomppanian (3./VP 1) päällikkönä toimi koko jatkosodan ajan luutnantti Wilhem Lehtonen. Radiokeskuksessa työskenteli enimmillään 142 henkilöä, joista lottia oli noin 30. Radiokeskus toimi aluksi kolmessa vuorossa ympäri vuorokauden. Linjojen vasta-asemina toimineissa radioviestikeskuksissa ja radioautoissa työskenteli lähes 40 radiokeskuksen radistia. Saksan 18. Armeijan toiminta-alueella lähellä Leningradia toimi radiokeskuksen nelihenkinen radioasema, joka oli yhteydessä Kannaksella toimivien yhtymien kanssa. Puolustusvoimilla ei ollut talvisotaa edeltävän YH:n (ylimääräisten harjoitusten) alkaessa lainkaan radiokalustoa ylijohdon tarpeisiin. Tätä tarvetta varten hankittiin pikaisesti laivaradioita niitä valmistavilta yrityksiltä sekä muutamia Posti- ja lennätinhallitukselta ja Yleisradiolta. Näin saatiin muodostetuiksi Päämajan radioyhteydet tärkeimpiin alajohtoportaisiin. Kalusto oli hyvin sekalaista ja sen ylläpito tuotti vaikeuksia. Tämän johdosta Puolustusvoimat tilasi tarvittavaa niin sanottua AB-radiokalustoa, mutta koska kalusto oli ensin suunniteltava ja sitten valmistettava komponenttien vaikean saatavuuden haitatessa tuotantoa, eivät radiot ehtineet talvisotaan. Jatkosodan alla oli ylijohdon radiokalustotilanne jo huomattavasti parempi ja valmistautuminen mahdolliseen sotaan ennakoitu myös radiokeskuksen osalta. Paikat asemille oli katsottuna ja myös osin johdinyhteyksin varusteltuna. Radiokeskuksen sijoittaminen Mikkelin kaupungin ulkopuolelle johtui monista syistä. Ensinnäkin sähkölaitteiden ja ajoneuvojen kipinähäiriöt olisivat haitanneet viestitystä. Maaseudulla oli myös paremmin tilaa radioasemien vaakatasossa kymmeniä metrejä vaativille antennilangoille. Lähetinasemat olivat erillään toisista lähetinasemista ja myös erillään vastaanotinasemista, jotka oli keskitetty Mikkelin maalaiskunnan Rantakylän kartanoon. Lähettimien ja vastaanottimien sijainti erillään ehkäisi radiohäiriöitä. Lähettimet ja niiden antennirakenteet voisivat myös häiritä yhteyttä, mikäli lähetinasemat olisivat lähekkäin. Lähetinasemien hajautus suojasi pommituksilta, niin ettei täysosuma voisi tuhota useita lähettimiä samalla kertaa. Lähetinasemien oli oltava kuitenkin vain muutamien kilometrien päässä Rantakylän kartanosta, josta niitä kauko-ohjattiin. Pidempi yhteys olisi tehnyt kauko-ohjauksen epävarmaksi tai jopa mahdottomaksi. Toiminnan perusteet oli siten luotu jo ennakkosuunnittelulla ja erilaisilla ohjesäännöillä. Radiokeskuksen perustaminen Ennen radiokeskuksen perustamista siihen tuleva henkilökunta kuului Hel- Viestimies 3/2015 singin varuskuntapataljoonan alla olevan Pv.PE:n radio-osastoon. Sitä johti luutnantti Wilhelm Lehtonen. Päämajan viestiosasto I antoi 18.6.1941 radio-osastolle käskyn, jonka mukaan sen liitettiin Viestipataljoona 1:een muodostaen radiokomppanian (3./VP 1). Komppanian päälliköksi määrättiin radio-osaston johtaja luutnantti Wilhelm Lehtonen. Radiokomppanian osien siirtäminen vaiheittain Mikkeliin alkoi jo 14. kesäkuuta 1941 illalla, kun neljän aliupseerin ja 12 miehen vahvuinen etuosasto komppanianpäällikkö luutnantti Wilhelm Lehtosen johdolla lähti kahdella autolla majoituspaikastaan Malmin ampumaradalta kohti Rantakylän kartanoa. Heti etuosaston saavuttua alkoi 15. kesäkuuta lähetinasemien pystyttäminen Vuolingon kansakoululle (Vakava) ja Nikaran tilalle. Asemien paikat ja viestiyhteydet oli jo aiemmin valmisteltu kauko-ohjausta varten. Samana päivänä aloitettiin insinöörikapteeni Pohjanpalon johdolla Särkän aseman pystyttäminen Tuukkalan kasarmialueen eteläpuolelle. Asemalle asennettiin Posti- ja lennätinhallitukselta saatu 2 kW:n lähetin, joka saatiin toimintakuntoon 22. kesäkuuta ja ensimmäinen yhteys Berliinissä olevaan vasta-asemaan onnistui heti toisen kutsun jälkeen klo 23.25. Särkän lähetysaseman päälliköksi määrättiin tunnettu radioamatööri vänrikki Armas Valste. Särkän radioasemaa käytettiin Berliinin liikenteen lisäksi ilmavoimien esikunnan sekä Saksan ilmavoiminen yhteyksiin. Viestipataljoona 1:n perustamisvaihe alkoi 18. kesäkuuta 1941 keskiyöllä Helsingin Munkkiniemen Kalastajatorpalla. Järjestelyissä tapahtuneen viivästyksen vuoksi VP 1:n pääjoukko saapui rautateitse Mikkeliin aamuyöllä 21. kesäkuuta. Päivällä komppaniat jakautuivat siten, että radiokeskuksen muodostanut 3. komppania siirtyi marssien Rantakylän kartanolle. Siirtymisvaiheen päätyttyä komppanian kirjavahvuudessa oli yhteensä 134 henkilöä, mukaan lukien lotat. Johdinyhteyksien asentamista jatkettiin seuraavina päivinä niihin paikkoihin, joihin oli määrätty sijoittaa lähettimiä. Radioryhmät asensivat 22. kesäkuuta Radiokeskuksen lähetinasemat Mikkelin ympäristössä kesällä 1941. Radiokeskus Rantakylässä. lähettimet Otavassa sijaiseville asemille, peitenimiltään ”Sonni” ja ”Röppää” sekä Kyyhkylään asemalle ”Norsu” ja Olkkolaan ”Lenjus”. 1./VP 1 otti hoitoonsa Heimarissa Posti- ja lennätinlaitoksen lomakotiin sijoitetun ”Bertta”-puhelinkeskuksen. Lomakoti Heimarissa toimi jatkosodan alussa yhteysesikunta Nord (Verbindungsstab Nord). Särkän radioaseman ja ” Bertta”-puhelinkeskuksen välille kytkettiin saksalaisten tarpeisiin suora puhelinyhteys. Radiokeskuksen vastaanottimet keskitettiin Rantakylän kartanon pehtorin huonokuntoiseen rakennukseen. Täältä tapahtui myös lähetinasemien kauko-ohjaus kiinteän puhelinverkon kautta. Särkän lähetysaseman kauko-ohjaus siirrettiin myöhemmin pehtorin rakennuksen takahuoneeseen. Tässä tilassa toimivat kolme Saksan armeijan palveluksessa olleet radistit/salakirjoittajat. 19 20 Viestimies 3/2015 Radiokeskus Rantakylässä ja Urpolassa Kesäkuun 1941 loppuun mennessä olivat kaikki lähetys-/viritysasemat käyttökunnossa ja ympärivuorokautinen päivystys saattoi alkaa. Kaksisuuntaiset radioyhteydet toimivat Rantakylästä kauko-ohjattujen lähetys- ja viritysasemien kautta. Yhteensä asemia oli yhdeksän. Vuolingon kansakoululla toimi ”Vakava”, Otavassa olivat ”Sonni”, ”Kouta” ja ”Röppää” sekä Karilassa sijaitsi ”Karhu. Tuukkalan läheisyydessä olivat ”Norsu” ja ”Särkkä”, joka oli jatkuvassa yhteydessä Berliinissä olevan vasta-aseman kanssa. Nikaran ja Lenjuksen maatiloille oli myös asennettu kauko-ohjattuja lähettimiä. Lähetysasemilla oli yhden aliupseerin ja kahden miehen vahvuudella jatkuva miehitys. Lokakuussa 1942 radiokeskus siirtyi Rantakylästä Urpolan kartanoon, joka sijaitsi lähellä Mikkelin kasarmialuetta. Urpolan kartanoon siirryttäessä keskitettiin kaikki lähetysasemat Särkän asemaa lukuun ottamatta Rantakylän kartanoon. Lähetystoiminta päättyi Röppään, Sonnin, Koudan, Vakavan, Nikaran ja Karhun radioasemilta. Vastaavasti kaikki vastaanottimet siirrettiin Urpolan kartanon suureen saliin. Kun Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen Päämaja alkoi kotiuttaa joukkoja marraskuussa 1944, käskettiin radiokeskus varmistamaan yhteydet nyt sotilaslääneiksi muutettuihin divisiooniin. Radiokeskuksen tehtävänä oli pitää yhteyttä sotilasläänien esikuntiin. Kuunteluajat pysyivät yhä voimassa. Suoraan Päämajan alaisten joukkojen radioyhteydet pysyivät toiminnassa muutoksitta. Salakirjoituksesta standardina luovuttiin ja sen toteuttaminen jäi esikuntien ja radioasemien harkinnan varaan. Suurin osa miehistöstä ja lotista kotiutettiin 19. marraskuuta. Supistetun Päämajan radioverkon liikenteen hoitamiseksi Urpolan kartanoon komennettiin kaksi radistialiupseeria ja kuusi I lk:n varusmiessähköttäjää. Ryhmän johtajana oli luutnantti Bertel Virkkumaa. Radiotoiminta oli aluksi vilkasta, mutta hiljeni vähitellen. Poliisi käytti tarvittaessa radiokeskuk- Rantakylän radiokeskuksen lähetinasemat 1941-1942. Lähettimien kauko-ohjaus. sen kalustoa omiin yhteyksiinsä. Syyskuussa 1945 radiokeskus siirtyi Urpolasta Pääesikuntaan Helsinkiin. Radiokeskuksen laiteet Radiokeskuksen laitekalusto vaihteli jonkin verran jatkosodan aikana. Lähetinkalusto muodostui pääosin kenttäkelpoisista AB-radiosta VRCN (P-12-4) lempinimeltään Annbelle ja B-radioista VREH (P-12-6) lempinimeltään Bertta. Tämän lisäksi oli käytössä muutamia 500W:n ja 2 kW:n lähettimiä sekä erilaisia liikennevastaanottimia. Jatkosodan alussa käytettiin vastaanottimina AB-radioon VRCN kuuluvaa erillistä vastaanotinta VRLLA. Myöhemmin nämä korvattiin syksyllä 1943 ASA:n valmistamilla VRLK-liikennevastaanottimilla. Radiokeskuksessa oli myös käsivälitteinen puhelinkeskus ABK11 ja kaukokirjoitin. Toiminta oli hajautettu siten, että kaikki lähettimet oli sijoitettu oheisen kaavion mukaisesti Mikkelin ympäristöön keskinäisten häiriöiden välttämiseksi. Myös antennit voitiin sijoittaa edullisiin paikkoihin. Kauko-ohjaus tapahtui puolustusvoimien käytössä olevaa kiinteää puhelinverkkoa käyttäen. Työvuorossa olevalla radistilla oli käytössään vastaanotin ja sähkötysavain, joka ohjasi lähettimen avainrelettä lähetysasemalla. Kauko-ohjaukseen käytetty virtapiiri muodostui sarjaan kytketyistä sähkötysavaimesta, anodiparistosta, 2000 ohmin avainreleestä ja kiinteästi kytketystä johtimesta. Paluujohtimena käytettiin maata. Lähetysasemalla oleva henkilöstö, aliupseeri ja kolme miestä, viritti lähettimen halutulle taajuudelle. Radiokeskuksen ja lähetinasemien välillä oli lisäksi käytössä puhelinyhteys toiminnan ohjaamista varten. Heti Jatkosodan alussa kalustettiin kolme REO 37- linja-autoa AB-kenttä- Viestimies 3/2015 radioilla. Valmistuttuaan kaksi linja-autoa toimi Karjalan Armeijan esikunnassa Joensuun lähellä. Kolmas radioauto lähetettiin Viipurin suunnalle. Elokuussa 1941 puolustusvoimat hankki Ruotsista kolme Volvo-radioautoa tyyppimerkiltään TMRVIII (Transportabel Mark Radiostation). Autot oli alunperin suunniteltu Ruotsin ilmavoimien käyttöön liikkuviksi tukiradioasemiksi. Lokakuussa 1942 radiokeskus siirrettiin Urpolan kartanoon. Lähettimien hajakeskitys todettiin turhaksi ja ne keskitettiin Särkän asemaa lukuun ottamatta Rantakylän kartanon pehtorin rakennukseen. Päämajan radioverkon vastaanottimet olivat Urpolan kartanossa, josta käsin Rantakylän lähettimiä kaukokäytettiin kiinteitä puhelinlinjoja käyttäen. Radioyhteydet Päämajan radioverkko muodostettiin Päämajan ja sen tärkeimpien alajohtoportaiden välille. Samoihin paikkoihin olivat Päämajan viestikeskus Lokista myös suorat lennätinyhteydet, joita radioverkko varmensi. Radioyhteydet olivat kaksisuuntaisia eli niillä oli käytössä erilliset lähetys- ja vastaanottotaajuudet. Tämän vuoksi noita yhteyksiä kutsuttiin radiolinjoiksi. Tämän mallinen rakenne mahdollisti periaatteessa duplex- eli samanaikaisesti eri suuntiin olevan liikenteen. Käytännössä tuo rakenne mahdollisti erityisesti välittömän keskeytyksen vaikkapa häiriötilanteessa. Toisaalta radiolinjaliikenne oli viholliselle tuolloisella tekniikalla hieman vaikeampaa seurattavaa ja soluttautuminen ja harhauttaminen oli hankalampaa kuin tavallisella yhdellä taajuudella tapahtuvalla vuorosuuntaisella liikenteellä (halfduplex) toimivan radioyhteyden häiriköinti. Radiokeskusrakenne, jossa vastaanottimet olivat samassa paikassa ja hajallaan olevia lähettimiä kauko-ohjattiin vastaanottopaikasta, oli Päämajan toimintaympäristössä luotettava ratkaisu, mutta lähempänä taistelualueita, kauko-ohjauslinjat sekä puhelinyhteydet lähetinasemien ja vastaanottoasemien välillä saattoivat katkeilla. Kesäkuun 14. päivä 1941 määrättiin rakennettavaksi ensimmäiset linjat VRCN-radioasema Tohmajärvellä heinäkuussa 1941. seuraavasti: linjat 1-5 Armeijakuntien 1-5 esikuntiin, linja 6 piti yhteyttä Karjalan Sotilasläänin esikuntaan, linja 7 Ilmavoimien esikuntaan, linja 8 Merivoimien esikuntaan ja linja 9 Kotijoukkojen esikuntaan. Näiden linjojen toteutuskäsky annettiin vielä Pääesikunnan nimissä, kun myöhemmät käskyt olivat Päämajan antamia. Maavoimien alajohtoportaita järjesteltiin hyökkäysvaiheen jälkeen ja muodostettiin Aunuksen Ryhmän esikunta, Maaselän Ryhmän esikunta ja Kannaksen Ryhmän esikunta. Tämä järjestely muutti jälleen radiolinjojen perusteita. Linjoissa ja asemissa oli muutoksia koko jatkosodan ajan. Muuttumattomina Päämajan vasta-asemina säilyivät 14.D (Rukajärvellä), IlmaVE, MeriVE ja KotiJE sekä Erikoisasema 21, joka oli marsalkka Mannerheimin junassa toiminut radioasema. puolustusvoimien käyttöön, radiokutsut ja niiden käyttö sekä korostettiin radiokurin merkitystä. Radioverkkojen viestiperusteet määriteltiin viestiosaston laatimissa radiotoimintaohjeissa. Jatkosodan syttymisen jälkeen heinäkuussa 1941 Viestiosasto I sai jakoon uuden Radioliikenneoppaan, jossa ohjeistettiin sanoman lähettämiseen ja vastaanottamiseen sekä liikennöintiin liittyvät yleiset asiat. Radiotoimintaohjeissa ja niiden liitteissä annettiin yksityiskohtaisemmat ja ajantasaiset määräykset radioviestiliikenteen toteuttamiseksi. Kesäkuun 1942 ohjeessa jaettiin radiotaajuudet koko Radioliikenne oli aina salattava. Tämä järjestely hidasti radiosanomien välitystä. Sanomien lähetysnopeudeksi oli määrätty 80 merkkiä minuutissa, mutta keskeisin hidastava tekijä oli lähetettävän sanoman salaaminen ja vastaanotetun sanoman avaaminen. Tämä hitaus ei ollut omiaan lisäämään radiotien käyttöä sanomaliikenteessä. Etulinjassa tapahtuvan radioliikenteen osalta pyrittiin käyttämään puhetta viestitysmuotona ja puheenpeittämismenetelmissä lipsuttiin melkoisesti käyttäen vain joitakin har- Taajuuksien jako keskittyi taajuusalueelle 1,5-10 MHz, koska Puolustusvoimilla oleva radiokalusto toimi pääosin tuolla alueella. Käytännössä kaluston yhteensopivuuden kannalta oli käytettävä usein alle 5 MHz:n taajuuksia. Tosin osa kaluston lähettimistä ylsi taajuuksiin 6 MHz ja 7,5 MHz asti. Päämaja määritteli itselleen varaamansa taajuudet sekä Aunuksen ja Kannaksen Ryhmien käyttöön tulevat taajuuskaistat, 14 D:n käytettävissä sekä III AK:n käytettävissä olevat taajuuskaistat. Kyseiset johtoportaat jakoivat taajuudet omille joukoilleen. Ilma- ja Merivoimille olivat omat taajuuskaistansa, jotka oli poimittu muiden joukkojen kaistojen välistä. 21 22 Viestimies 3/2015 hauttavia sanontoja. Toisaalta tilanne oli noissa tapauksissa sen luontoinen, että salaamiseen ei ollut tarvetta. Radiotoimintaohjeissa jaettiin myös joukkojen käyttämät kutsut. Kutsut olivat kolmimerkkisiä kirjaimien ja numeroiden yhdistelmiä. Näistä oli laadittu kutsumerkkikirja ”Huuto”, jonka eri sivuja määrättiin joukkojen käyttöön. Merivoimat ei vielä vuonna 1942 ottanut ”Huutoa” käyttöönsä, jonka johdosta muita kiellettiin käyttämästä kutsumerkkiyhdistelmää numero-kirjain-numero, koska tuo muoto oli merivoimien käytössä. Häirintätilanteissa käskettiin turvautumaan muiden linjojen taajuuksiin ja kutsuihin. Näin erityisesti Päämajan radiokeskuksen ohjeistuksen mukaan Päämajan pää ratkaisi, minkä linjan perusteita siirrytään käyttämään. Tälle perusteiden vaihdolle annettiin yksityiskohtaiset ohjeet. Perusteiden vaihdossa ilmoitettiin vain sen linjan numero, jota tullaan käyttämään. Käyttöönotto tapahtui kolmen minuutin kuluttua häiritsemättömän aseman antamasta as-merkistä. Kunkin radiolinjan taajuudet vaihtuivat aamulla päivätaajuuksiin ja illalla yötaajuuksiin. Taulukoiden päivityksessä huomioitiin myös vuodenaikojen vaihtelu. Esimerkiksi kesäkuussa 1942 päivätaajuudet olivat välillä 3,5-5,2 MHz ja yötaajuudet olivat välillä 1,84,1 MHz. Perusteissa on myös kuunteluajat eri radiolinjoille, joten kalustoa ja henkilöstöä voitiin käyttää myös aikaporrastetusti, kun laitteiston taajuudet vain viritettiin kohdalleen. Asemasodan aikana radiosanomia ja yleensä radion käyttöä välteltiin, koeyhteyksiä ja harjoitusviestiliikennettä (HAVI) lukuun ottamatta. Lankayhteydet toimivat luotettavasti eikä niillä tarvinnut kaukokirjoittimia käytettäessä turvautua lainkaan salaamiseen. Kesällä 1944 radioliikenne vilkastui jonkin verran. Jotkin asemat eivät olleet juuri lainkaan äänessä koko jatkosodan aikana, tällaisia asemia olivat IlmaVE, MeriVE ja KotiJE. Sen sijaan koviin taisteluihin joutuneet esikunnat käyttivät ajoittain runsaasti myös radioyhteyksiä. Jatkosodan aikana Päämajan Lokin lankayhteyksiä pitkin kulki noin 400- Päämajan radiokeskuksen yhteydet vuonna 1942. 1000 sanomaa vuorokaudessa ja radiokeskuksen kautta noin 40-100 sanomaa vuorokaudessa ollen siten noin 10% Lokin langallisesta sanomaliikenteestä. Päämajan viestiosasto I määräsi jo vuonna 1942 suorittamaan liikenteen valvontaa. Tämä vaatimus lisäsi kaluston ja koulutetun henkilöstön tarvetta. Päämajan radiokeskuksen yhteyteen perustettiin myös valvonta-asema, joka sijoitettiin Hietasen koululle. Valvonnan tarkoituksena oli seurata liikennettä ja rekisteröidä radioliikennekurin poikkeamat sekä raportoida asiasta eri tahoja. Erityisesti selväkielisten sanomien lähetys oli pannassa. Hietasen asema valvoi Päämajan asemien liikennettä, mutta myös ajoittain rintamalla olevien asemien liikennettä. Yhteenveto Arkistomateriaalin mukaan Päämajan radiokeskuksen liikenne oli luotettavaa. Taajuudet oli osattu valita kullekin yhteysvälille hyvin ja henkilöstö oli korkeatasoista. Radiokeskuksen yhteyksiä tarvittiin erityisesti kesällä 1941 joukkojen edetessä harvaanasutuille alueille Laatokan Karjalassa. Päämajan radiokeskus mahdollisti sodan ylijohdolle, marsalkka Mannerheimille liikkuvan komentopaikan käytön junassa olevan radioaseman avulla. Kaakkois-Suomen Viestikilta ry on julkaissut kirjan ”Päämajan salainen radiokeskus”. Kirjan arkistotutkimusta, painamiskustannuksia sekä Lokkiin rakennettua näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto, Maanpuolustuksen Viestisäätiö ja Maanpuolustuskiltojen liitto ry. Päämajan radiokeskuksesta kertovaa kirjaa on saatavissa edulliseen 15 euron hintaan (+ toimitusmaksut) Seppo Kiiskeltä, sähköposti seppokiiski@msn. com, puhelin 050 521 6517. Järjestelmätoimittaja ääriolosuhteisiin Oricopa Oy on vaativissa ympäristöissä käytettävien johtamisjärjestelmien integrointiin erikoistunut asiantuntija.Vahvalla ja pitkällä kokemuksellamme integroimme eri toimittajien järjestelmät toimivaksi kokonaisuudeksi. Nämä toimivat, pitkälle hiotut järjestelmät ovat keskeinen osa maamme puolustuksen ydintä. Oricopa Oy Tel. +358 (0)20 734 3500 www.oricopa.fi 24 Viestimies 3/2015 Matkan satoa A rvoisa Viestimies-lehden lukija, yhdistyksemme jäsen, tukija ja hengenheimolainen! ei ole mitään uutta, vaan tämä perusidea kaikkien käytettävissä olevien kykyjen hyödyntämisestä tarvittaessa maanpuolustuksen eteen on yhdistyksemmekin perimmäisiä arvoja. Mökkimatkalleni Kirkkonummella osuu historiallinen kohde, joka on Porkkalan vuokra-alueen raja. Tuo vuokra-alue oli Moskovan välirauhan mukaisesti 50 vuodeksi syyskuussa 1944 vuokrattu alue, jota Neuvostoliitto käytti sotilastukikohtana. Neuvostoliitto vaati, että alueen suomalainen väestö oli evakuoitava vain kymmenessä päivässä sopimuksen laatimisesta. Reilut 7 000 suomalaista ja heidän kotieläimensä siirrettiin alueelta syyskuun 29.päivään mennessä. Ajaessani tuon nyt museorajaksi merkityn rajalinjan ohitse, tuon ajanjakson tapahtumat tai se miten ihmiset ovat ne kokeneet, askarruttaa minua. Tuo museoraja muistuttaa siitä mitä sodan jälkeen tapahtui ja millaisia vaikutuksia sillä oli suomalaisten elämään. Sodan jälkeisenä aikana jälleenrakennettiin kiivaasti, mutta myös muistettiin niitä perusasioita, joilla ankarista ajoista selvittiin. Myös Viestiupseeriyhdistys perustettiin 70 vuotta sitten Riihimäellä paikalliseen Upseerikerhoon tukeutuen. Yhdistyksen alkuaikoina sen jäsenkunta oli upseerivoittoista, mutta vuosikymmenien kuluessa yhdistys on muuntautunut aselajiyhdistykseksi ja asiantuntijajärjestöksi. Nykypäivänä yhdistyksemme on reilun tuhannen hengen yhteisö, jonka jäsenistö koostuu puolustusvoimien, yritysten ja opetuslaitosten ammattilaista. Aikojen saatossa viestiaselajin ja telealan lähtökohdista on laajennuttu johtamisjärjestelmäalan toimijaksi, jota hyvällä syyllä voisi Porkkalan vuokra-alue palautettiin noin kymmenen vuoden jälkeen suomalaisille ja väistöön joutuneet saivat tiluksensa takaisin. Sukulaisenikin, joka tuon revohkan joutui kokemaan, muistelee noita tapahtumia neutraalisti, vaikka silloin elanto oli tuossa myllytyksessä vaakalaudalla. Viestiupseeriyhdistys sai nimensä noin kymmenen vuoden jälkeen ja Viestiupseeriyhdistys ja Upseerikerho ovat siitä lähtien jatkaneet tuloksellisesti rinnakkaista yhdessäoloaan. Riihimäen varuskunta yhteisenä tekijänä ei ole entisensä, mutta tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksia molempien yhdistyksien toiminnan kehittämiselle. kutsua toimialajärjestöksi. Tavoitteena ei kuitenkaan ole unhoittaa sitä perustaa, josta tähän on ponnistettu. Yhdistyksen toiminta on noudatellut hyviksi havaittuja, jäsenistön haluamia muotoja, kun samalla hallitus ja toimihenkilöt ovat pyrkineet olemaan ajan hermolla. Nopeastikin muuttuvassa yhteiskunnassamme tämä ei aina riitä, vaan tarvitaan jäsenistön laajempaa osallistumista. Arvioni mukaan tällainen jakso on tulossa, kun puolustusvoimat on palauttanut uudistuksen jälkeen toiminnan tason, sekä kertausharjoitusten määrä moninkertaistuu aikaisempiin vuosiin verrattuna. Erityisesti tähän vaikuttaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kasvava rooli paikallisjoukkojen koulutuksessa, sekä se tosiseikka, että arjen välineiden merkitys osana johtamisjärjestelmiä on nousussa. Tässähän Arvoisa yhdistyksemme jäsen, haluan avata jatkossa keskustelua siitä millaisen haluat yhdistyksemme tulevaisuudessa olevan tai tulevan. Ajassaan edistyksellinen yhdistystoiminta on perinteitä ja perusteita kunnioittavaa, mutta samalla on löydettävä luontevat tavat pitää toiminta vetreänä ja jäsenistön määrä positiivisen kasvun uralla. Arvoisa jäsen, olkaamme ylpeitä ja iloisia yhdistyksemme tähänastisesta taipaleesta ja menestyksestä. Tulevaisuus ei ole epävarma, se on juuri sellainen kuin haluamme sen olevan - yhdessä tekemällä. Eero Valkola Viestiupseeriyhdistys ry:n puheeenjohtaja Viestimies 3/2015 In Memoriam Jukka Kauppila 2013-14 ollen siten mukana Museo Militarian toiminnan käynnistämisessä. s. 20.10.1961 k. 16.5.2015 Yleisesikuntaeverstiluutnantti Jukka Kauppila menehtyi 16.5.2015. Hän oli syntynyt Ikaalisissa 20.10.1961. Everstiluutnantti Jukka Kauppilan tie viestimieheksi kävi tykistön kautta. Kauppila aloitti kadettikoulun vuonna 1982 kadettikurssilla 69 ja valmistui kenttätykistölinjalta vuonna 1985. Hän palveli aluksi Karjalan tykistörykmentissä opetusupseerina ja pian tämän jälkeen yksikön varapäällikön tehtävissä. Vuonna 1987 Kauppila siirtyi aliupseerikoulun linjan johtajaksi ja toimi sen jälkeen yksikön päällikkönä KARTR:ssä vuosina 1989-91. Upseerien viestikurssin hän kävi 1987 ja viestikapteenikurssin 1989. Yksikön päällikön tehtävistä Kauppila siirtyi Karjalan prikaatin viestipäälliköksi, jossa toimi vuoteen 1992 asti. Vuosina 1993-1994 hän oli vielä yksikön päällikkönä KARTR:ssä, ennen kuin lähti yleisesikuntaupseerikurssille. Kauppila kävi yleisesikuntaupseerikurssin teknisen linja vuosina 1994-97 ja kurssin jälkeen hän oli opetusupseerina sekä osastonjohtajana Viestikoululla vuosina 1997-99. Viestikoululta hän siirtyi Pääesikunnan maavoimaosastolle osastoesiupseeriksi, jossa tehtävässä toimi vuoteen 2004 asti. Maavoimaosastolta hänet komennettiin Itä-Suomen viestipataljoonan komentajaksi vuosiksi 2004-07. Komentajan tehtävästä Kauppila palasi takaisin Pääesikuntaan, tällä kertaa sektorin johtajaksi Maavoimaesikunnan materiaaliosastolle ja sieltä edelleen Mikkeliin perustettuun Maavoimien esikunnan materiaaliosastolle sektorin johtajaksi. Vuonna 2009 hänet määrättiin Viestirykmentin esikuntapäälliköksi ja vuonna 2013 Viestirykmentin komentajan tehtävään, missä toimi aina vuoden 2014 loppuun asti, jolloin Viestirykmentti puolustusvoimauudistuksen myötä lakkautettiin ja sen osat liitettiin Panssariprikaatiin. Viimeisenä tehtävään Kauppila toimi projektipäällikkönä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäalan osaamisen kehittämisprojektissa. Hänen kanssaan työskennelleet muistavat Kauppilan energisenä, osaavana ja toiset huomioon ottavana esimiehenä ja alaisena. Kauppila oli aktiivinen järjestöihminen. Hän toimi Viestikiltojen liiton puheenjohtaja vuodesta 2013 alkaen ja myös Viestikiltojen liiton edustajana Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen hallituksessa vuosina Vapaa-aikanaan Kauppila harrasti muun muassa DX-kuuntelua vanhoilla putkiradioilla sekä keskiaaltovastaanottimella, jonka lanka-antenni katolla paljasti jotain asunnon omistajasta. Erityisenä intohimona hänellä olivat ”Knalli ja sateenvarjo” -kuunnelmat, jotka olivat kaikki täsmällisesti taltioituina. Teknisesti lahjakkaalla upseerilla oli luontevana kiinnostuksen kohteena kaikenlaiset tekniset laitteet ja niiden rakentelu sekä vanhojen huonekalujen kunnostus. Myös koirat olivat lähellä hänen sydäntään. Amos-koiran kanssa harrastuksiin kuului lenkkien lisäksi agility-harjoittelu. Ystävät ja läheiset muistavat Jukan hänen nokkelista sutjautuksista ja ystävällisestä huumorista. Ansioistaan Kauppilalle on myönnetty SVR R1, SL R1, Sam, Tkm m sk ja Viestir s. Liity Sähköinsinööreihin! Diplomi-insinööri, insinööri, teknikko tai tekniikan opiskelija. Sähköinsinööriliitto ry on sähköalan järjestö, joka edistää jäsenten ja yhteisöjen välistä yhteistoimintaa, ammatillista tietämystä ja alan arvostusta. Liitto järjestää lähes 2500 jäsenelleen seminaareja, ekskursio- ja messumatkoja, jakaa Säätiönsä kautta apurahoja ja tarjoaa paljon muuta toimintaa. 1/4 Sähköinsinöörit Lisäksi jäsenmaksuun sisältyy alan johtava ammattilehti Sähkö & Tele sekä lukuisia jäsenetuja. Tutustu toimintaamme ja liity jäseneksi www.sil.fi SIL Sähköinsinöörit SÄHKÖINSINÖÖRILIITTO RY Sähköinsinööriliitto ry Merikasarminkatu 7 J 00160 Helsinki puh. 09 668 9850 [email protected] www.sil.fi 25 26 Viestimies 3/2015 Analysaattori Virtuaalinen totuus Internet palveluineen on nykyään osa ihmisen perustarpeita siinä missä sähkö ja lämmityskin. Ilman verkkoa ei enää pysty asioimaan viranomaisten kanssa puhumattakaan lajitovereidensa kanssa kommunikoinnista. Ilman nettiä en olisi minäkään tietoinen siitä, että jääkarhut ovat vasenkätisiä ja ananakset epäsymmetrisiä, vaikka olisin luultavasti tullut jotenkin toimeen ilman näitä arvokkaita tietojakin. Tällä kertaa olen tässä roolissani sähköisen tiedonvälityksen kansallisena omatuntona kiinnittänyt huomioni yhteen verkossa tapahtuvan tiedonvälityksen perusongelmaan, nimittäin lähdekritiikkiin tai pikemminkin sen puutteeseen. Ennen vanhaan sanottiin, että jos se on lehteen painettu, se on totta. Tänään ei verkosta löytyneen tiedon todenperäisyyteen voi luottaa alkuunkaan, tai ainakin se on syytä varmistaa. Tietoa kun voi käytännössä julkaista kuka vaan ja missä vaan tarkoituksessa. Totuuskin on siis virtualisoitu. Lähdekritiikki terminä tarkoittaa sitä, että pyritään arvioimaan tietolähteen käyttökelpoisuutta. Mistä tieto on peräisin, kuka sen on tuottanut ja erityisesti missä tarkoituksessa. Tämänkin määritelmän löysin Wikipediasta, mutta siihen nyt täytyy vaan tällä kertaa luottaa. Lisää hämmennystä netin tietojen luotettavuuteen tuottaa juuri tahallinen informaation vääristäminen, josta on tässä samalla palstalla ollut aikaisemminkin puhetta. Erityisesti Ukrainan sodan myötä esille noussut Venäjän trollitehdas Pietarissa on ollut julkisestikin laajemmin puheenaiheena. Näiden trollien pääasiallinen kanava on ollut sosiaalinen media, mutta myös nettilehtien mielipidepalstoilla heitä esiintyy. Voin kyllä tässä näin meidän kesken tunnustaa että olen noin 10 vuotta sitten syyllistynyt itsekin pikku trollaukseen testaamalla Wikipedian lähdekritiikkiä. Kirjoitin kokeeksi lisäyksen Suomen sotia koskevaan artikkeliin ja ilmoitin siinä Suomen vallanneen Moskovan jopa kahdesti 1600-lu- vun rähinöissä. Tämä teksti löytyi sieltä vielä monta vuotta myöhemmin, nyt sen on onneksi joku tajunnut poistaa. Rikos lienee jo vanhentunut, mutta tämän tarinan opetus lienee selvä, älä luota yksittäiseen verkosta löytyvään tietoon, vaan tarkista aina useammasta lähteestä. Verkon viranomaispalveluita ja niiden käyttöä pitää nykyään rinnastaa jo niin sanottuihin kansalaistaitoihin. Kun Analysaattori aikoinaan opiskeli aikuisuuden saloja, niihin kuuluivat olennaisena osana pankissa asiointi, veroilmoituksen täyttäminen ja muita vastaavia juttuja. Eihän se mitään käytännöllisyyden riemukulkua ollut kun joutui käymään vaikka verotoimistossa. Tyypillisesti siellä lasin takana istui tuima vanhempi rouvashenkilö, jonka auktoriteetti ja olemus puistattavat vieläkin, ikään kuin kumulatiivisesti. Jos noista 60- ja 70-luvun viranomaisien jäykähköistä palveluista hakemalla hakee jotain positiivista, niin kyllä se kulminoituu siten, että siihen täti-ihmiseen saattoi varauksetta luottaa. Tämä on juuri se asia joka menetettiin verkkopalveluiden käytön yleistymisen myötä. Ihmisen kanssa toimiessa jouduit menemään fyysisesti viraston toimitiloihin ja se jo itsessään loi turvallisuuden tuntua. Nykyään virtuaalisessa virastossa asioidessasi et voi olla varma oletko kuitenkaan ”oikeassa paikassa” vai oletko juuri joutunut kehittyneen huijauksen kohteeksi. Pankit ovat edellä kävijoitä näissä sähköisissä palveluissa ja ainakin toistaiseksi niihin kohdistuneet huijaukset ovat olleet jossain määrin kömpelöitä, mutta tulostakin on tuolla toiminnalla syntynyt. Juuri tätä kirjoitellessani luin uutisen, jossa suomalaisista pankeista oli pystytty viemään haittaohjelmien avulla suoritettujen kaappausten ansiosta jopa miljoonan euron luokkaa olevia summia. Verkkorikollisuuden BKT lienee jo nykyään lähes samaa luokkaa kuin huumekaupan, joten on ihan syytäkin olla huolissaan. Viranomaisten sähköisten palveluiden kehityksessä katseet ja odotukset kohdistuvat Kansalliseen palveluväylähankkeeseen. Palveluväylän myötä tullaan luomaan turvallinen välityskerros eri palveluiden välille. Tämä väylä siis toimii siellä taustalla käyttäjille näkymättömänä. Kansalaisille, yrityksille ja viranomaisille tämä tulee näkymään palveluiden yhteisenä käyttöliittymänä. Samassa yhteydessä tullaan kehittämään myös kansallinen sähköinen tunnistusratkaisu, jollaiseksi aikoinaan suunniteltiin jo Poliisin myöntämää henkilökorttia jossa on niin sanottu kansalaisvarmenne. Käytännössä pankkien tarjoama TUPAS-palvelu on kuitenkin ollut se tunnistusmenetelmä, jota näissä palveluissa on nykyään käytetty mobiilivarmenteen lisäksi. Odotukset ovat siis kovat ja kritiikkiä esiintyy varsinkin palveluväylään valittua arkkitehtuuria kohtaan. Nähtäväksi jää kuinka tässä hankkeessa Suomessa onnistutaan. Saman operaation Viro toteutti jo kymmenisen vuotta sitten ja siinä tunnistautuminen perustuu Suomesta kopioituun sähköiseen henkilökorttiin, joka on pakollinen kaikille 15 vuotta täyttäneille virolaisille. Nyt vastavuoroisesti Suomessa palveluväylähanke saa veloituksetta käyttöönsä Virossa kehitetyn ja käytössä oleva X-Road palveluväylän. Siitä huolimatta palveluväylähankkeen kustannukset on jossain mediassa arvioitu jopa noin 120 miljoonan euron suuruisiksi. Analysaattori ristii tässä kätensä kyynärpäitä myöten ja toivoo etteivät niin sanotut IT-jättiläiset hullaannu tuosta budjetista, sillä siitä voisi seurata taas yksi megaluokan epäonnistuminen lisää valtionhallinnon ennestäänkin huonosti toteutuneiden IT-hankkeiden joukkoon. Kun ajattelee miten verkossa asioiminen on muuttanut ihmisten toimintaa ja miten siitä on tullut niin houkutteleva kohde rikollisille, tulee väkisinkin mieleen että siihen toimintaan on tullut yksi ulottuvuus lisää, nimenomaan virtuaalinen ulottuvuus. Tästä johtuu se ettei normaali tervejärkinen ihminen välttämättä edes havaitse olevansa virtuaalisesti väärässä paikassa. Tämä havainto toimiikin hyvin aasinsiltana 3D-tulostamiseen, jonka kehitysmahdollisuudet ovat aivan käsittämättömät ja sehän perustuu nimenomaan virtuaalisen ”piirustuksen” tulostamiseen fyysiseksi materiaaliksi. Nyt on jo mahdollista muutamalla sadalla eurolla ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla toteuttaa 3D-tulostin vaikka kotioloissa. Käytän- Viestimies 3/2015 nössä melkein mitä vaan voidaan tulostaa ja liiketoimintaa tämän innovaation ansiosta syntyy kovalla vauhdilla. Siitä on hyvänä esimerkkinä imatralainen yritys joka julkisti betonielementtiseiniä 3D-tulostavan laitteen. Ilmeisesti kyseessä on maailman ainoa laite, joka tulostaa samanaikaisesti ulko- ja sisäseinää, eristeitä ja raudoitusta. Tämänkaltaiset keksinnöt vaikuttavat luonnollisesti rakennuskustannuksiin, sillä elementit voidaan tulostaa vaikka paikan päällä, mutta toisaalta myös vähentävät ihmistyövoiman käyttöä tehtailla ja logistiikassa. Työn tekemisen muuttuminen laajemminkin automaation ansiosta on iso muutos, joka koskettaa meitä kaikkia. Robottien käyttö laajenee nopeasti ja vain mielikuvitus on rajana. Harvemmin jonkin mullistavan keksinnön tekijä kuitenkaan muistaa niitä ihmisiä jotka näkevät kehityksessä oman työnsä katoamisen. Meneillään olevilla Vantaan asuntomessuilla esimerkiksi on käytössä kuskiton bussi, joka kuljettaa messuvieraita asemalta messuille. Tämän kaltaisten kuskittomien bussien lisääntyminen nimittäin johtanee jatkossa myös bussittomien kuskien lisääntymiseen. Kuten on varmasti jo tullut selväksi, Analysaattori kantaa huolta ohjelmistojen laadusta, jolla on suora vaikutus sekä palveluiden laatuun että niiden tietoturvallisuuteen. Pari kuukautta sitten meinasin saada sydänoireita lukiessani lehdestä että Meilahden sairaalassa robotti tekee jo sydänleikkauksia. Uskon ja toivon että siinä kirurgi-robotissa pyörii hyvin testattua koodia. Toinen joka tulee tässä yhteydessä mieleen, on 3D-tulostettu pilvenpiirtäjä. Jos sellaiseen rakennukseen joskus pääsee tai pikemminkin joutuu nousemaan, niin sitä todella toivoisi, että sen betonielementti-tulostimen ajurit edustaisivat virheetöntä ohjelmointia. Kiinassa virtuaalinen todellisuus on jos mahdollista vieläkin hämmästyttävämpi. Siellä on nimittäin tuhansia palveluntarjoajia joilta voi ostaa itselleen virtuaalikumppanin. Kiinan suurimman webbikaupan Taobaon valikoimassa on kaikenlaisilla ominaisuuksilla varustettuja virtuaalisia kumppaneita. Suosittuja mieshahmoja ovat kuulemma hassu vitsailija, ymmärtäväinen setä ja lohduttaja. Vaikuttaisi siltä, että Analysaat- Uniikki yhdistelmä Tarjoamme ainutlaatuisen yhdistelmän tietoturvallisia ICT-ratkaisuja ja -palveluja: – Tietoturva – Tietoverkot – Konesali Kysy lisää: [email protected] torillakin olisi siis kysyntää. Muista lajityypeistä kuin poika- tai tyttöystävistä ei ainakaan netistä löydy tietoa, mikä katsottakoon tämän hulluttelun hyväksi puoleksi. Palvelun hinta on noin 3 euroa päivässä ja kumppania voi vaihtaa vaikka päivittäin. Tilaaja määrittelee itse koska tämä epäolento soittaa tai tekstailee hänen kanssaan ja kaikenlainen eroottinen keskustelu on kiellettyä. Aamuherätykset ja hyvänyön toivotukset ovat erittäin suosittuja. Tässä palvelussa ei virtuaalikumppanin ohjelmiston laadusta tarvitse olla huolissaan, sillä keksinnön toteutus on ulkoistettu ihan fyysisille opiskelijoille, jotka tienaavat hiukan sivutuloja soittelemalla näille kiireisille ja yksinäisille ihmisille. Kun ei ole aikaa oikeille ihmissuhteille on kätevää ostaa lyhyellä toimitusajalla ja selkeällä SLA:lla varustettu virtuaalinen kumppani. Ja jos näiltä keskusteluilta jää vielä aikaa, niin ainahan voi shoppailla siellä Taobaossa, sieltä kun voi ostaa vaikka eläviä skorpioneja tai rintamaitosaippuaa. Vain virtuaalinen mielikuvitus on rajana. Pasi Mäkinen 27 28 Viestimies 3/2015 Penttinen TEKSTI JA KUVAT: JYRKI PENTTINEN Matkaviestinten suojattu koodiajo Program Manager (Giesecke & Devrient, USA) Jyrki Penttinen on työskennellyt matkaviestintäteknologioiden parissa yli 20 vuotta operaattoreiden ja laitevalmistajien palveluksessa Suomessa, Espanjassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa, ja on vapaa-ajallaan aktiivinen tietokirjailija. Lisätietoja Penttisen julkaisuista löytyy osoitteesta www.tlt.fi. Tässä artikkelissa esitetyt kommentit ovat Penttisen henkilökohtaisia ja eivät siten välttämättä edusta työnantajansa näkökulmia. SIM-kortti suojaa matkaviestinnän perustoiminnallisuuksia hyvin. Sen avulla voidaan varmistaa tilaajan liittymän luvallisuus, antaa palveluun pääsy sekä salata radiorajapinnan liikennöinti. SIM-kortille voidaan myös lisätä sovelluksia eli appletteja, joilla voidaan rikastuttaa käyttökokemusta. SIM-kortilla on kuitenkin myös rajoituksia, kuten tietoliikennekanavan nopeus matkaviestimen ja kortin välillä, minkä vuoksi se ei ole välttämättä optimaalinen ratkaisu nopeita ja useita transaktioita vaativiin tehtäviin reaaliajassa. Älypuhelinten käyttöjärjestelmässä ajettavat ohjelmat tarjoavat jouhevan käyttökokemuksen, mutta toisaalta niiden suojaustaso on huomattavasti heikompi verrattuna SIM-kortin tai vastaavan suojaelementin mahdollistamaan tekniikkaan. Siksi matkaviestinnän tarpeisiin on kehitetty uusia menetelmiä, käyttäen edelleen korttia osana ratkaisuja tai korvaten tietyissä tilanteissa kortti kokonaan. SIM-kortin soveltuvuus suojattuihin palveluihin kuten älykellojen myötä tilaajatiedot sisältävien laitteiden kokovaatimukset ovat muuttuneet vaativammiksi, ja perinteiset (U)SIM-korttikoot (2FF, 3FF ja 4FF) samoin kuin ainoan kansainvälisesti standardoidun kiinteästi asennettavan (U)SIM-elementin (MFF2) koko voivat olla rajoittava tekijä. Markkinoille on ilmestynyt siksi laitevalmistajakohtaisia pienempiä, kiinteästi asennettavia elementtejä. Niiden hyötynä on parhaassa tapauksessa merkittävä tilansäästö, mutta ne tarvitsevat verkon tuen radiorajapinnan kautta tapahtuvaan tilaajaliittymän päivittämiseen. Kuten Viestimies-lehden numerossa 2/2015 on kuvattu, SIM (Subscriber Identity Module) on kansainvälisesti standardoitu, ISO/IEC 7816-älykorttimäärityksiin perustuva matkaviestinnän tilaajakortti, jota käytetään liittymän tunnistukseen, palvelun pääsyyn ja radiorajapinnan salaukseen. Matkaviestintäverkkojen kehittyessä myös SIM-kortin perustana olevat suojausmenetelmät ja -tekniikat ovat kehittyneet. Nykyään 3GPP:n mukaisissa matkaviestintäverkoissa käytössä oleva USIM (Universal SIM) perustuu kehittyneeseen versioon älykortista, UICC (Universal Integrated Circuit Card), joka sisältää verkkojen tuen sovelluksina, ja joka voi tukea myös esimerkiksi langatonta lähimaksupalvelua (NFC, Near Field Communications). Matkapuhelinten ja älypuhelinten lisäksi (U)SIM on käyttökelpoinen myös erillislaitteiden tietoliikenteen turvaratkaisuna, kuten autoteollisuuden tuotteissa. Erityisesti puettavien laitteiden, (U)SIM:n vahva tietoturva perustuu siihen, että elementin viestintä tapahtuu sanomina matkaviestinlaitteen kanssa, joten suoraa yhteyttä kortin tietosisältöön ei käytetä. Elementti vastaanottaa sanomia, prosessoi ne, ja tarjoaa vastauksia laitteelle. (U)SIM on siten käytännössä erillinen, suojattu ”tietokone” muistitiloineen, prosessoreineen ja tiedonvälitysmenetelmineen. (U) SIM-kortin pääasiallinen rajoitus liittyy tiedonsiirron hitauteen kortin ja siihen kytketyn kortinlukijan (matkaviestin- laitteen) välillä, joten esimerkiksi nopeaan reaaliaikaiseen videopalveluun ja tiuhaan vaihtuviin avainten päivityksiin yhteyden aikana se ei välttämättä ole optimaalinen. Matkaviestinnän tilaajakortti turvaelementtinä niin siirrettävänä erilliskomponenttina (SE, Secure Element) kuin kiinteästi asennettavana laitteiston osana (eSE, Embedded Secure Element) on tietoturvahyökkäyksille vastustuskykyinen, ja se soveltuu siten matkaviestinnän perustietoturvaan sekä moniin muihin lisäpalveluihin, kuten suojattuihin maksutapahtumiin siihen asennettujen sovelluksien avulla. Oheiset kuvat esittävät esimerkin NFC:n soveltamisesta maksupalveluun sitä tukevan (U)SIM-kortin tai matkaviestimen kiinteästi asennetun suojaelementin avulla. Matkaviestinkäyttäjä, jolla on matkaviestimeen asennettuna luottokorttisovellus, liipaisee maksutapahtuman (1) pitäen matkaviestintänsä kaupan tiskillä olevan NFC-päätteen (POS, Point of Sales) lähellä. Maksupyyntö (2) lähetetään maksupalvelun Viestimies 3/2015 tarjoajalle (pankille), jolla on oma palveluntarjoajan (SP, Service Provider) luotettu palvelunhallintaelementti (TSM, Trusted Service Manager). Se liikennöi asiakkaan kotioperaattorin (MNO, Mobile Network Operator) turvaelementissä olevan luottokorttisovelluksen kanssa (3). Jotta kyseinen ekosysteemi toimisi, on pankin ja matkaviestinoperaattorin ensin alustettava (provisioitava) palvelu matkaviestinasiakkaalle (a, b). Palvelun käyttöönoton jälkeen palveluntarjoajan SP TSM hallinnoi asiakkaan suojaelementin maksusovelluksen saldoa. Operaattori siis tavallaan ”vuokraa” SIM-kortiltaan tilaa pankin sovellukselle, jonka kanssa pankki kommunikoi operaattorin verkon kautta maksutapahtumien hyväksymiseksi. Suojattu koodiajo matkaviestimessä (U)SIM-elementin lisäksi on kehitetty uusia ratkaisuja, jotka perustuvat elementin ulkopuolisiin suojausmenetelmiin. Esimerkkinä on luotettava koodinajoympäristö, TEE (Trusted Execution Environment). Sen perusideana on jakaa matkaviestimen laitteistossa oleva prosessointi julkiseen ja suojattuun osioon. Julkista osiota kutsutaan termillä REE (Rich Execution Environment), ja suojattua osiota termillä TEE. REE sijaitsee niin kutsutussa normaalimaailmassa (NWd, Normal World), ja TEE on puolestaan suojatun maailman (SWd, Secure World) sisällä. Suojattu maailma sisältää TEE:n lisäksi tietovarastoja (container), jotka on eristetty muusta maailmasta. Ne vastaavat normaalimaailman suojattua osioita (Security Domain). Tietovarastot sisältävät suojattuja sovelluksia, jotka puolestaan vastaavat normaalimaailman sovelluksia. Oheinen kuva selventää suojatun ja normaalimaailman eroja. Normaalimaailman käyttöjärjestelmä (Rich OS) mahdollistaa monimuotoisia käyttökokemuksia kaupallisine variantteineen (kuten Android ja Windows Phone) niille suunniteltuine sovelluksineen. Se on avoin kolmansien osapuolten käytettäväksi, mutta monista suojamenetelmistä huolimatta haavoittuva tietoturvauhkille, kuten viruksille. TEE on puolestaan matkaviestimen ohjelmallisesti ja laitteistollisesti suojattu osio. TEE mahdollistaa suojan normaalimaailman käyttöjärjestelmän kautta mahdollisesti tapahtuvilta ohjelmistohyökkäyksiltä. TEE osallistuu pääsynhallintaan ja eristää suojatut sovellukset normaalimaailman käyttöjärjestelmästä. Yhtenä esimerkkinä TEE:n hyödystä on sisällöntarjoajan audion/videon (esimerkkkinä reaaliaikainen jalkapallo-ottelu) maksullinen näyttö matkaviestimessä rajoitetun ajan siten, että sitä ei voida replikoida edelleen laitteesta esimerkiksi ulkopuoliseen näyttöön tai muille käyttäjille. Video voi perustua esimerkiksi tilaajakohtaiseen yhteyteen (PTP, Point-toPoint), tai matkaviestinverkon yleislähetykseen (LTE eMBMS, Enhanced Multimedia Broadcast Multicast Service). TEE mahdollistaa suojausmekanismin sovellusten ajoon, koska ne on eristetty prosessorin elektroniikkatasolla, ja sen tietoturvallisuus on siten lähellä SIM/ UICC-ratkaisua, laajentaen Matkaviestin Käyttöjärjestelmä NFC Kuva 2 Suojaelementti (SE tai eSE) Maksusovellus Esimerkki mobiilimaksupalvelusta SIM-kortin suojaelementin (SE) tai päätelaitteeseen kiinteästi asennetun suojaelementin (eSE) avulla toteutettuna. Matkapuhelinoperattori MNO TSM Pankkipalveluntarjoaja a SP TSM 3 b Maksuverkko SE / eSE Maksusovellus 2 NFC 1 Matkaviestin Maksupääte Liike SE/eSE-pohjaisen NFC-maksupalvelun ekosysteemi. sovellusten kirjoa esimerkiksi näytön, laitteen näppäimistön ja mikrofonin suojaukseen. Esimerkkinä TEE:n kautta ajettuna sovelluksen näppäinten käyttöä vaikkapa pankkipalveluun kirjoittautuessa ei voida kopioida haittaohjelman avulla, kuten saattaa olla mahdollista normaalimaailman sovelluksia ajettaessa. TEE on siten suojattu käyttöjärjestelmän osa, joka voidaan ottaa käyttöön arkkitehtuuririippumatto- masti. Markkinoilla on ollut laitevalmistajakohtaisia TEE-ratkaisuja, mutta TEE on nyttemmin GP:n (Global Platform) standardoima. Tällä hetkellä ARM on markkinoiden käytetyin ratkaisu. Yhtenä esimerkkinä TEE:stä on Trustonic t-Base, joka sijaitsee sovellusprosessorissa. TEE:n luotetut sovellukset (Trustlet, tai Trusted Applet) voidaan siinä ottaa käyttöön ja niitä voidaan hallita erillisen TEE-TSM –elementin avulla TEE:tä tukevissa päätelaitteissa. 29 Kuva 3 30 Viestimies 3/2015 TEE soveltuu moniin käytännön tilanteisiin, joissa vaaditaan datan muuttumattomuutta, yksityisyyttä ja luotettavuutta. Nykyinen mobiiliympäristö on muuttunut nopeasti erityisesti älypuhelinten markkinoille tulon myötä 2000-luvun alussa, ja niinpä aiemmin oletusarvoisesti suljettu ja rajoitettu matkapuhelinpalveluiden kirjo on laajentunut ja samalla avannut uusia portteja julkisen Internetin ja kolmansien osapuolten sovellusten myötä – mikä puolestaan on mahdollistanut uhkan esimerkiksi haittaohjelmistojen asennukseen ja ajoon käyttäjien päätelaitteissa. Pelkkä ohjelmistopohjainen suojaus haittakoodia vastaan ei siten enää riitä kaikkiin nykytilanteisiin, joten TEE on niihin looginen ratkaisu. Matkaviestintä erityisesti maanpuolustuksen näkökulmasta on lähinnä erillisjärjestelmiä tukevaa, mutta älypuhelinten käyttö poikkeustilanteiden varmentavana menetelmänä voi olla järkevää, koska matkaviestintä sinällään tukee datan luotettavuutta ja muuttumattomuutta esimerkiksi TEE-ratkaisun kautta. TEE:n optimaalinen hyöty saavutetaan vain yhteisten, standardoitujen toteutusten avulla avainasemassa olevien osapuolten kesken matkaviestin- ja mikroprosessorivalmistajien sekä operaattoreiden yhteistyönä. Standardoitu TEE mahdollistaa korkean suojatason palveluiden tarjonnan operaattoreiden asiakkaille parantaen asiakastyytyväisyyttä. Myös sisällöntuottajat hyötyvät TEE-ratkaisusta, koska se mahdollistaa tuotteidensa suojauksen, sertifioinnin ja ylläpidon alustariippumattomasti, mikä nopeuttaa markkinoille tuloa ja yhtenäistää käyttäjäkokemuksen. Siksi TEE:n standardointi Global Platformin kautta on perusteltua. Pilvipalvelut Pilvipalvelun perusajatus on hajauttaa mobiilipalvelut siten, että käyttäjä voi esimerkiksi ajaa ohjelmistoja verkossa sekä taltioida tietoa verkkoon. Pilvi (cloud) on yleisnimitys verkon tukemana tapahtuville toimille. Hyötynä pilvipalvelusta on se, että käyttäjä voi suorittaa koodiajoa ja taltioida tietoa ideaalisesti laiteriippumattomasti siten, että aloitettuaan yhdellä laitteella, tieto saadaan pilvipalvelun kautta toiselle Suojattu maailma Normaalimaailma ARM Trustzone, t-Base Sovellus 1 Sovellus 2 … Sovellus n Luotettujen sovellusten liitinmoduuli Luotettu sovellus 1 Luotettu sovellus 2 … Luotettu sovellus m Trusted Execution Environment (TEE) Ajonaikainen hallinta Kryptoohjain Käyttöjärjestelmä (Rich OS) Ohjaimet (näppäin, näyttö jne.) Mikrokernel TEE-ohjainmoduuli Esimerkki suojatun ohjelmistoajon (TEE) arkkitehtuurista. TEE on yhteydessä ulkopuolelle kommunikoiden normaalimaailman ja suojatun maailman yhteyskäytäntöjen avulla, mikä mahdollistaa luotettujen sovellusten ajon turvallisesti. laitteelle. Pilvipalveluita on mahdollista myös laajentaa tukemaan esimerkiksi maksusuorituksia. Yksi käytännön esimerkki tällaisesta menetelmästä on HCE (Host Card Emulation), kuten oheisessa kuvassa on esitetty. HCE sopii loogisesti esimerkiksi pienimuotoisiin maksuihin, jotka tapahtuvat perustuen dynaamisesti vaihtuviin, kertasuorituksiin tarkoitettuihin dataobjekteihin (token), joilla maksusuoritus hyväksytään. Token voi olla käytännössä esimerkiksi viite käyttäjän henkilökohtaiseen maksutiliin (PAN, Personal Account Number), joka on validi yksittäiseen maksusuoritukseen, minkä jälkeen seuraavaan maksuun vaaditaan uuden tokenin luonti. Tokenin periaatteena on siten suojata alkuperäinen, pysyvä PAN. Pilvipalvelun kautta tapahtuva maksu vaatii tokenin lisäksi menetelmän digitaaliseen jakeluun (issuance) ja sovellushallintaan, sekä päätelaitteeseen tai pilveen asennetun HCE-clientin. HCE-järjestelmä huolehtii tokenin luonnista, varastoinnista ja oikeellisuuden tarkastuksesta. Tokenin jakelujärjestelmä hallinnoi pilveen perustuvaa virtuaalista maksukorttitiliä ja siihen liittyviä avaimia, sekä tarjoaa liiketoimintalogiikan virtuaalikortin tiedon käyttöönotolle. Sovellushallinta puolestaan huolehtii tiedon turvallisesta siirrosta ja käytöstä kunkin matkaviestimen ja HCE-järjestelmän välillä, samal- la kun HCE-clientin ohjelmisto suojaa matkaviestimessä olevan virtuaalikortin tiedot. Pilvipalveluiden haasteena on se, että mikäli ne eivät käytä laitetason suojaelementtiä vaan perustuvat puhtaasti ohjelmistopohjaiseen ratkaisuun (erillisenä sovelluksena tai laitteen ohjelmistoon / käyttöjärjestelmään upotettuna toimintona), sen suojaustaso voi olla heikompi kuin esimerkiksi SIM-korttipohjaisissa ratkaisuissa. Toinen haaste liittyy tokenin dynaamiseen luonteeseen. Kun käyttäjä tekee useita maksusuorituksia, tarvitaan verkon kautta uusia tokeneita. Jos käyttäjä sattuu olemaan verkon katvealueella, ei uusi maksusuoritus siten toimi, ellei laitteeseen ole ladattu ennalta käsin tokeneita jo valmiiksi. Periaatteessa, mitä enemmän tokeneita on ladattu varmuudeksi laitteeseen, sitä merkittävämmäksi potentiaalinen tokeneitten väärinkäytön mahdollisuus ja vaikutus kasvavat. Toisin sanoen, pelkkä tokenin käyttö ei vielä sellaisenaan suojaa maksutapahtumaa, sillä mikäli ne joutuvat vääriin käsiin, ulkopuolinen voi pyrkiä käyttämään niitä. HCE:n palvelut ovatkin kriittisiä sille, kuinka hyvin HCE-sovellus voidaan suojata ulkopuolisten modifiointiyrityksiltä. On myös tärkeää, että HCE tunnistaa oikein päätelaitteen, käyttäjän Viestimies 3/2015 ja palvelun. Päätelaitteen virtuaalikortti samoin kuin siihen liittyvät kryptograafiset toiminnot on myös suojattava siten, että ne eivät ole kopioitavissa tai vaihdettavissa fyysisesti laitteesta tai liikennöinnistä. HCE on siksi peruspalveluna erityisen soveltuva pienimuotoisiin kertamaksuihin, joissa ei tapahdu merkittävää haittaa vaikka maksusuoritus onnistuisi luvattomasti. Pilvipalveluun perustuvan maksupalvelun järjestelmäarkkitehtuuri voi olla esimerkiksi oheisen kuvan mukainen. Kuten kuvasta havaitaan, matkaviestinoperaattorin rooli on mahdollista poistaa kokonaan, sillä operaattorin hallinnoimaa SIM-korttia ei enää välttämättä tarvita ratkaisussa sen enempää kuin TSM-elementtejäkään. Ratkaisu yksinkertaistaa siten aikaisemman kuvan mukaista turvaelementin sovellukseen perustuvaa maksupalvelua. HCE-ratkaisussa joukko tokeneita esiladataan pilvimaksun palvelimelta laitteeseen NFC-maksutapahtumien hyväksyntää varten. Oheista kuvaa kehittyneempi pilvipalvelupohjainen maksupalvelu voi myös tukeutua SIM-korttiin tai laitteeseen kiinteästi asennettuun turvaelementtiin ja niiden kryptograafiseen menetelmään, mikä mahdollistaa laitteiston parannetun tietoturvatason yhdistäen samalla pilvipalvelun joustavuuden. Johtopäätökset Kukin edellä kuvatuista tekniikoista soveltuu optimaalisesti tiettyihin tilanteisiin. SIM-kortti ja sen johdannaiset, kiinteästi asennettavat suojaelementit, kuten suojaelementti integroituna USB-muistikortille tai SD-kortille, tarjoavat hyvän tietoturvan tason. Viimeinen kuva koostaa ratkaisuiden käytettävyyden. Modernit matkaviestintäverkot ja -laitteet mahdollistavat yhä monipuolisempia käyttökokemuksia erityisesti älypuhelinten kautta. Samalla niiden sovellukset avaavat myös uusia tietoturvariskejä, jotka voivat vaarantaa käyttäjän datan yksityisyyden ja johtaa taloudellisiin tappioihin. SIM-korttipohjaiset turvaratkaisut ovat edelleen erittäin toimivia esimerkiksi maksupalveluihin, joskin niiden ekosysteemi voi olla raskas vähäistä suojaa vaativille Matkaviestin Käyttöjärjestelmä HCEmaksusovellus NFC Kuva 5 Suojaelementti (SE tai eSE) Pilvipalvelun maksusovellus voi olla perusmuodossaan matkaviestimen käyttöjärjestelmässä suojaelementin ulkopuolella täysin ohjelmistopohjaisesti. Matkapuhelinoperattori Pankkipalveluntarjoaja SP TSM MNO TSM Issuer Host 3 SE / eSE Maksuverkko 2 Maksusovellus Matkaviestin NFC 1 Maksupääte Liike Esimerkki HCE-pohjaisen maksupalvelun arkkitehtuurista. 31 Kuva 6 32 Viestimies 3/2015 sovelluksille. Toisaalta, matkaviestinten ja verkkojen suojaamattomimmissa osioissa käsiteltynä datan luottamuksellisuus voi vaarantua erityisesti pilvipalveluiden kautta. Siksi alan toimijat ovat kehittämässä nykytilanteeseen paremmin soveltuvia tekniikoita, mahdollistaen jatkossa joustavan ja turvallisen palveluiden käytön. Aiheen yksityiskohdista kiinnostuneille, lähde 1 (TEE-Client, ohjelmointirajapintaspesifikaatio) kuvaa normaalin ja suojatun maailman välisten sovellusten tietoliikenteen. Lähde 2 (TEE:n järjestelmäarkkitehtuuri) kuvaa puolestaan TEE:n perustana olevat ohjelmisto- ja laitteistoarkkitehtuurit, ja lähde 3 (TEE:n sisäinen ohjelmistorajapinta) opastaa, kuinka suojattuja sovelluksia kehitetään. Lähteessä 4 on puolestaan esitetty miten HCE yhdistettynä sopivaan tietoturvaratkaisuun mahdollistaa joustavan ja turvallisen pilvipalveluiden käytön. Hinta, viestin/verkko Suojaus Menetelmä Ei ylimääräisiä kustannuksia Perussuojaustaso Vain ohjelmistoon perustuva Lisäkustannuksia Perussuojaustaso Vain ohjelmistoon perustuva TEE Ei merkittäviä lisäkustannuksia Keskitason suojaus Ohjelmisto ja laitteisto SE / eSE Lisäkustannuksia Korkea suojaustaso Ohjelmisto ja suojattu laitteisto Käyttöjärjestelmän ohjelmisto Pilvipalvelu / HCE Korkean tason vertailu eri ympäristöjen soveltuvuudesta matkaviestimen suojausta vaativiin palveluihin, kuten mobiilimaksamiseen. Lähteitä 1. Global Platform. TEE Client API Specification v1.0. 2. Global Platform. TEE Systems Architecture v1.0. 3. Global Platform. TEE Internal API Specification v1.0. 4. HCE:n käyttöönottoesimerkki: http://www.gi-de.com/en/about_g_d/ press/press_releases/global_press_release_35712.jsp Viestimies 3/2015 TEKSTI: MARKKU HAPULAHTI KUVAT: RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN HISTORIA, OSAT I-III Riihimäen varuskunnan upseerikerho täyttää 70 vuotta Kirjoittaja on Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n puheenjohtaja. Kuvassa on myös kerhon emäntä Mira Mikkola. Viestiupseeriyhdistys (VUY) sekä upseerikerho perustettiin samana päivänä 23.9.1945 nimellä Viestiupseerikerho.Yhdistykset erkanivat vuonna 1955, jolloin Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry otti vastuulleen paikallisen toiminnan. Kerhon luonne vuosikymmenten saatossa on muuttunut viestiupseerien ”olohuoneesta” kaikkien varuskuntakerhoksi ja monipuoliseksi kerhoravintolaksi. Kerhotoiminnan perinteet ulottuvat autonomian ajan suomalaisiin tarkk´ampujapataljooniin. Toiminta on ollut joukko-osastokohtaista ja se on ollut ennen henkilöstöryhmittäin jakautunutta. Riihimäen varuskunnassakin on ollut samaan aikaan useita upseeri- ja aliupseerikerhoja. Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n (myöhemmin viitataan vain sanalla kerho) nykyisin käytössä oleva varuskunnan rakennus numero 40 valmistui vuonna 1912 varuskunnan päällikön asunnoksi ja viereinen rakennus 64 (entinen viestimuseo) rakennettiin upseerikerhoksi. Näissä käyttötarkoituksissaan rakennukset palvelivat aina vuoteen 1939 eli talvisotaan asti. Puolustuslaitoksen rakennustyö ja samalla Riihimäen varuskunnan kehittäminen alkoivat varsinaisesti vasta 1920 tapahtuneen Tarton rauhan solmimisen jälkeen. Riihimäen varuskuntaan perus- Kenttätykistörykmentti 3:n upseerikerho 1920-luvun alkupuolella rakennuksessa 64. tettiin Kenttälennätinpataljoona (1920) sekä Kenttätykistörykmentti 3 (1921), jotka perustivat omat upseeri- ja aliupseerikerhonsa. Kerhotoiminnan aloittamista haittasivat huonot asunto-olosuhteet, jolloin kerhot joutuivat vaihtamaan paikkaa useaan kertaan. Talvisota vuonna 1939 lakkautti upseerikerhon toiminnan rakennuksessa 64, mutta toiminta käynnistyi uudestaan rakennuksessa 40 jatkosodan aikana 1941. Sotien aikana kerhotoiminta rajoittui kuitenkin lähinnä ruokailumahdollisuuden järjestämiseen. Nykyisin kerhon käytössä olevassa rakennuksessa 40 on siis ollut upseerikerhotoimintaa yhtenäisesti jo vuodesta 1941 lähtien. Sotien jälkeen kerhotoiminta sai jälleen alkunsa tarpeesta järjestää poikamiesupseereille ja aliupseereille ruokailu- sekä oleskelupaikka. Eräiden joukko-osastojen upseereilla ja aliupseereilla oli lisäksi tarve perustaa uudelleen ne vanhat kerhot, joiden toiminta oli sotavuosien ajaksi keskeytynyt. Kerhon perustamispäiväksi on periytynyt Viestiupseerikerhon perustamispäivä 23.9.1945, vaikka upseerikerhotoimintaa on siis ollut varuskunta-alueella koko sen historian ajan. Koska ajan henki oli kielteinen suhteessa maanpuolustustyötä tekeviin yhdistyksiin, valtakunnallinen viestiupseereiden yhteenliittyminen perusteltiin paikallisella upseerikerhotoiminnalla. Viestiupseerikerho sijaitsi muutamassa eri rakennuksessa vuosina 1945-1948 ennen kuin se sai rakennuksen 40 käyttöönsä. Vuonna 1955 perustettiin Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry, johon keskitettiin varuskunnan kaikki upseerikerhotoiminnot, jolloin kerholla ei ollut enää valtakunnallista roolia. 33 34 Viestimies 3/2015 Kaksinkertaisesti leikattua konjakkia Erikoisin tapaus koko sotien jälkeisen kerhotoiminnan aloittamisessa liittyi nimenomaan Viestiupseerikerhon perustamiseen Riihimäellä. Lapin sodassa kolmannen armeijakunnan viestikomentajana toiminut everstiluutnantti Veli Matti Virva saapui Viestipataljoona 14:sta muodostettujen Viestirykmentin ensimmäisten osien kanssa Pohjois-Suomesta Riihimäelle alkuvuodesta 1945. Virva oli lähettänyt joulukuussa 1944 kasarmialueelle noin 2 000 litraa saksalaista leikattua konjakkia, jonka avulla hän suunnitteli käynnistävänsä Viestirykmentin oman upseerikerhon toiminnan. Riihimäellä alkoholi varastoitiin aluksi varuskunnan tiloihin, mutta siellä sen olinpaikka paljastui pian ja alkoholi joutui varkauksien kohteeksi. Niinpä sille etsittiin uusi säilytyspaikka Riihimäen kauppalasta. Varastotilaa saatiin vuokratuksi jääkärimajuri B. Falleniuksen talosta. Samaan varastoon varastoitiin keväällä 1945 myös yli 100 000 kynttilää, jotka myös oli saatu saksalaisilta sodan aikana. Sekä alkoholi että kynttilät olivat haluttua tavaraa ja rykmentillä oli aiheellinen huoli niiden säilyvyydestä. Molemmat varastot paljastuivat sattumalta. Valtiollinen poliisi teki kesällä 1945 laajoja etsintöjä keväällä paljastunutta asekätkentää tutkiessaan. Jostakin syystä etsinnät kohdistuivat myös majuri Falleniuksen asuntoon, missä yhteydessä alkoholi- ja kynttilävaraston olemassaolo paljastui. Valpo takavarikoi varastot pitäen niitä laittomasti hankittuina. Liittoutuneiden valvontakomissio sai tietää saksalaisilta takavarikoidusta konjakista ja lokakuussa 1945 valvontakomission käskystä Armeijakunnan esikunta määräsi Viestirykmentin luovuttamaan itselleen 90 prosenttia hallussaan olevasta alkoholista, jättäen kuitenkin 10 prosenttia Viestirykmentille edustusviinoiksi. Kerhon lehmä, porsas ja viljelyspalsta Koska valtaosa ruokatarvikkeista oli sodan jälkeen säännöstelyn alaisia, ruokailijoiden edellytettiin antavan omat ostokorttinsa kerhon emännälle raa- Varuskunnan päällikön itsenäisyyspäivän vastaanotto upseerikerholla vuonna 1960. ka-aineiden hankkimista varten. Virvan pataljoona oli tuonut Lapista mukanaan lehmän, joka tuotti kerholle maitoa. Lihan hankkimiseksi kerho piti omia porsaita takakasarmin talleilla. Kerholle luovutettiin myös noin yksi aari viljelysmaata juuresten, vihannesten ja rehun viljelyä varten. Viljelysmaan hoitajaksi määrättiin kerhomestari. Riihimäen varuskunnan tykistö- ja viestiupseerikerhoilla ei ollut alkuvuosina varsinaista ravintolanpitolupaa. Alkoholin hankkimiseksi kerhoille oli Riihimäen nimismiehen kanssa sovittu järjestely, jossa kerhomestari tai -upseeri sai ostaa käteisellä kerhon jäseniltä kerättyjen viinakorttien edellyttämän määrän alkoholia kerhon käyttöön. Yhteisostokerhot eivät saaneet ottaa alkoholista minkäänlaista voittoa, korvausta tai tarjoilupalkkiota. Kerholta ei myöskään saanut luovuttaa alkoholia muille kuin kerhon jäsenille, joilla oli kuitenkin oikeus tarjota alkoholia vierailleen. Merkittävin päätös koko puolustusvoimien kerhotoiminnan kannalta tehtiin vuonna 1954, jolloin alkoholitarjoilu oli keskitettävä varuskunnittain yhteen upseeri- ja yhteen aliupseerikerhoon. Lisäksi kaupungeissa ja kauppaloissa sijaitsevissa kerhoissa alkoholitarjoilu oli järjestettävä samalla tavalla kuin anniskeluoikeudet omaavissa kerhoravintoloissa, jolloin alkoholitarjoilu oli sallittu vain jäsenille ja kolmelle jäsenen vieraalle, tilaa ei myöskään saanut antaa ulkopuolisten käyttöön. Uusia määräyksiä saatiin 1960- ja 1970-luvuilla, jotka antoivat kerholle enemmän vapauksia valita jäsenensä sekä antaa tila muiden kuin jäsenten käyttöön, mutta samalla alkoholitarjoilu tuli järjestää yleisten ravintolatoimintaa koskevien säännösten mukaisesti. Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n ravintolanpitolupa myönnettiin vuonna 1955 ja vuonna 1963 kerholle hankittiin yleinen ravintolanpitolupa. Kerhotoiminnan ”kultaaika” 1945-1960 Kerhon toiminta oli aina 1950-luvun lopulle saakka hyvin vilkasta ja monipuolista. Juhlatilaisuuksia upseerikerholla järjestettiin paljon, jopa 40-50 merkittävämpää tilaisuutta vuosittain. Kerho oli useiden vuosien ajan lähes ainoita mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon etenkin poikamiesupseereilla. Varsin pian perustamisen jälkeen jäsenistö otti tavakseen järjestää kerholla myös perhejuhliaan, kuten syntymäpäiviä, häitä, ristiäisiä ja edesmenneen muistotilaisuuksia. Kerhon arvokkaimmat juhlat olivat itsenäisyyspäivänä, Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ja joukko-osastojen vuosipäivinä. Vuosittain kerholla pidettiin myös laskiaisjuhla, vappujuhla, pikkujoulu, uudenvuoden vastaanotto ja lukuisia teemajuhlia erityisesti 1970-luvulla. Erilaisten tilaisuuksien järjestämistä varten kerholla oli toimikuntia, kuten huvitoimikunta, ohjelmatoimikunta, kilpailutoimikunta, koristelu- ja kalustotoimikunta ja ravintolatoimikunta. Monipuoliset urheilutapahtumat nauttivat varsin suurta suosiota, erityisesti ammunta, hiihto ja suunnistus olivat erittäin suosittuja. Muita urheilulajeja olivat suunnistus, palloilu, marssi, uinti, murtomaahiihto, ratsastus sekä Viestimies 3/2015 tennis. Vuodesta 1955 alkaen urheilutoiminta alkoi kuitenkin hiipua. Osanottajien määrällä mitaten upseerikerhon mittavin tapahtuma on jo 1980-luvulta lähtien ollut Kallenpäivät tammikuun viimeisenä lauantaina. Tapahtuma on vain miehille tarkoitettu isänmaallinen tilaisuus, jolla mukavan yhdessäolon yhteydessä kerätään varoja sotiemme veteraaneille. Päiviä on järjestetty jo vuodesta 1945 lähtien ensin ravintola Allinnassa, sitten pitkään ravintola Seurahuoneella, ja sen mentyä remonttiin 1980-luvun puolivälissä, varuskunnan upseerikerholla. Tilaisuuteen osallistuu vuosittain jopa puolitoista sataa miestä. Kahtena viime kertana Kallenpäiviä on vietetty Riihimäen varuskunnan muonituskeskuksessa (Leinoja Catering Liesi), koska osallistujia on ollut enemmän kuin kerholla istumapaikkoja. Upseerikerhon toiminta hiljeni 1960-luvulla. Osittain tähän syynä olivat taloudelliset ongelmat, mutta pääsyy oli aktiivisen harrastustoiminnan väheneminen muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisääntyessä varuskunnan ja kerhon ulkopuolella. Television ilmestyminen olohuoneisiin, yksityisautoilun lisääntyminen ja 1960-luvun lopulla alkanut henkilökunnan muuttoliike pois varuskunnasta vähensivät entisestään kerhon merkitystä vapaa-ajanviettopaikkana. 1970-luvulta alkaen kerhoelämän merkitys jäsenistölle ei ollut enää niin suuri kuin alkuvuosina, ja vähitellen varuskunnan upseerikerho alkoi muuttua perinteisten juhlien pitopaikaksi. Emäntä vaihtui Ravintolan pito on ollut kerhotoiminnan ydintä, jota kuitenkin haittasi erityisesti 1940-1960 -luvuilla kerhon emäntien suuri vaihtuvuus. Tällöin tapahtui myös joitakin väärinkäytöksiä. Eräs emäntä lähti vuonna 1960 tehtävästä jättämällä keittiön pöydälle lapun, jossa luki: “Otin rahat ja lähtin Kanataan”. Tarinan mukaan muutaman kuukauden kuluttua tuli kuitenkin Kanadasta kirje, jossa oli nippu Kanadan dollareita. Syksystä 1967 lähtien kerholla oli kaksi pitkäaikaista ja tarmokasta emäntää, Sirkka Voutilainen vuosina Rakennuksessa 40 on ollut upseerikerhotoimintaa yhtenäisesti jo vuodesta 1941 lähtien. 1967-1981 ja Seija Jeskanen vuosina 1981-2013. Seija saateltiin tunteikkaasti eläkepäiville täysin palvelleena yli 30 palvelusvuoden jälkeen. Emännän valtikan otti vastaan Mira Mikkola, jonka ensikosketus kerhon tanssilattiaan on tapahtunut jo ”vaahtosammuttimen” kokonaisena. Mira onkin ottanut aktiivisen roolin kerhon palvelujen ja toiminnan kehittäjänä. Kerholla oli perustamisen jälkeen aluksi lounas- ja päivällistarjoilu sekä toisinaan sunnuntaisin myös perhelounas. Päivällistarjoilu jatkui aina vuoteen 1961 ja lounastarjoilu, joka oli tarkoitettu lähinnä kurssilaisille, päättyi 1970-luvulla. Seija aloitti torstailounaiden tarjoilemisen vuonna 1982 ja Mira laajensi vuonna 2014 lounastarjoilun jokaiselle arkipäivälle. Historian havinaa irtaimistossa Vuonna 1950 Viestiupseerikerhon hallitus päätti teettää kerholle muistotaulun sodissamme kuolleiden viestiupseerien kunniaksi ja muistoksi. Yli kymmenen vuotta kestäneen suunnittelun ja nimien keruun jälkeen marmorinen muistotaulu paljastettiin upseerikerhon suuressa salissa vuonna 1961. Tauluun on kaiverrettu yhteensä 96 upseerin nimet, joista 17 on kuollut talvisodan aikana ja 79 jatkosodan aikana. 1950-luvun alusta lähtien Viestiupseerikerho, vuodesta 1955 Viestiupseeriyhdistys on maalauttanut muotokuvia viestialalla ansioituneista henkilöistä. Tähän mennessä kerholle on hankittu seuraavat muotokuvat - jääkärikenraalimajuri Leo Ekberg (1894-1966) vuonna 1954 - jääkärieversti Arthur Saarmaa (18921971) vuonna 1960 - kenraaliluutnantti Olavi Huhtala (1903-1977) vuonna 1963 - kenraalimajuri Risto Kare (19051982) vuonna 1966 - everstiluutnantti Veli-Matti Virva (1905-1951) vuonna 1970 - professori Jaarli Jauhiainen (19041980) vuonna 1970 - everstiluutnantti Armo Karkaus (1905-1980) vuonna 1980 - eversti Heikki Nurmi (1935-1998) vuonna 2000 ja - kenraaliluutnantti Raimo Penttinen (1931-2003) vuonna 2003. Kerhon baarissa on jykevä korkeaselkäinen tuoli, jota kutsutaan Idänpään-Heikkilän tuoliksi. Sen lahjoittivat kerholle 1950-luvun lopulla kapteeni Antero Soila ja hänen puolisonsa Ulla Soila, s. Idänpään-Heikkilä. Tuoli on alunperin kuulunut rouva Soilan isälle, eversti Viljo Idänpään-Heikkilälle, joka toimi sodan aikana KTR 18:n komentajana ja samalla 14.Divisioonan tykistökomentajana Rukajärven suunnalla. Tuoli on tehty jatkosodan aikana Rukajärvellä Karjalan männystä. Perinteen mukaan nuori upseeri, joka istahtaa tähän pöydän päässä olevaan tuoliin, ilmaisee olevansa halukas ryhtymään joskus kerhon puheenjohtajaksi. Kerhon asehuoneessa olevat kaksi 35 36 Viestimies 3/2015 asekokoelmaa ovat 1950-luvulla lahjoittaneet majuri Heikki Vaskio ja insinööri Niilo Talvenheimo. Majuri Vaskio oli juuri ennen sotia Viipurissa toimineen Viestirykmentin upseerikerhon varapuheenjohtaja ja hän oli keskeisessä asemassa, kun Viestiupseerikerhon perustamista Riihimäelle valmisteltiin vuonna 1945. Asehuoneen eteläseinällä olevassa Vaskion kokoelmassa on kymmenen erilaista kivääriä. Insinööri Niilo Talvenheimo toimi Sako Oy:n aseosaston johtajana ja hänen asekokoelmansa lahjoituksesta upseerikerholle lienee sovittu yhteistoiminnassa lahjoittajan sekä Sako Oy:n johtajan, jääkärieversti Elias Hydénin ja tehtaan sosiaalipäällikön, jääkärieversti Mauno Lieden kesken. Talvenheimon kokoelma on asehuoneen pohjoisseinällä ja siihen kuuluu yhdeksän erilaista kivääriä, joista kolmessa on pistin. Toimintaympäristön muutos on jatkuvaa Perinteisestä ”upseerikerho” -nimestään huolimatta, toiminnassa on luovuttu virka- tai tehtävänimikkeisiin perustuvista käyttörajoituksista. Aliupseerikerho, toimiupseerikerho ja päällystökerho toimivat vuosikymmenien ajan rakennuksessa 22, josta luovuttiin vuonna 2002. Riihimäen päällystöyhdistys lakkautettiin viime vuoden (2014) lopussa, mutta koulutusjärjestelmän muutoksen myötä aliupseerit ovat tehneet näyttävän ja vahvan paluun alueelle. Kerhon jäsenten määrä kasvoi tasaisesti vuoteen 1995 asti, jonka jälkeen se on vakioitunut noin 200 jäseneen. Jäsenistön pääosan muodostavat aktiivipalveluksessa olevat sekä EVP -jäsenet. Säännöt eivät ole muuttuneet paljoakaan 70 vuodessa, eikä juuri toteutettu puolustusvoimauudistuskaan aiheuttanut tarvetta muuttaa kerhon sääntöjä. Suuresti mediassa uutisoidusta Viestirykmentin lakkauttamisesta huolimatta palkatun henkilökunnan määrä hieman lisääntyi Riihimäellä. Tällä hetkellä alueella oleva henkilökunta jakaantuu useampaan hallintoyksikköön ja alueellista isännän ääntä käyttää Panssariprikaati. 1/2 Milcon 1990-luvulta alkaen kerhon yhteistoiminta maanpuolustusjärjestöjen ja Riihimäen talousalueen yrittäjien kanssa on lisääntynyt merkittävästi. Nykyisin kerho toimii hyvin aktiivisena neuvottelu-, koulutus-, edustus- sekä juhlatilana. Suurempia tai pienempiä tapahtumia järjestetään tasaisesti 140–160 tapahtuman vuositasolla. Pääosan tilaisuuksista on järjestänyt jäsenistö ja noin kolmannes on koostunut puolustushallinnon toimijoiden ja eri maanpuolustusjärjestöjen kokouksista ja edustustilaisuuksista. Kerhon hallitus järjestää vuosittain vähintään yhden tapahtuman keväällä, vapunpäivän lounaan sekä yhden tapahtuman syksyllä. Hallituksen tavoitteena on pitää kerhorakennus jatkossakin Riihimäen alueen tyylikkäimpänä juhlatilana. Kerho on edelleen vahvasti mukana tukemassa uudistunutta toimintaympäristöä lisäämällä henkilöstön toimintakykyä ja osaamista sekä luomalla alueellista yhteishenkeä. Viestimies 3/2015 In Memoriam Matti Makkonen s. 16.4.1952 k. 26.6.2015 Diplomi-insinööri Matti Makkonen menehtyi 26.6.2015. Hän oli syntynyt Suomussalmella 16.4.1952. Makkonen valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1976 pääaineenaan elektroniikka. Makkonen aloitti pitkän työuransa Posti- ja telelaitoksella, jossa järjestelmäsuunnittelijana kehitti vuosina 1976-83 langattomia verkkoja, erityisesti NMT-tekniikkaa. 1984 hänestä tuli PTL:n Radioverkkoyksikön varajohtaja, jossa tehtävässä Makkonen oli vuoteen 1988 asti. Samalla hän kehitti aktiivisesti GSM-tekniikkaa. Hän nousi matkapuhelinpalveluyksikön johtajaksi vuonna 1989. Samana vuonna yhtiön nimi vaihtui Telecom Finlandiksi. Vuonna 1995 Makkonen siirtyi Matkaviestinryhmän varatoimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä oli vuoteen 2000 asti. Vuonna 2000 hän ennätti olla viisi kuukautta Mobile Internet Operator -yksikön johtaja ja johtoryhmän jäsen. Yhtiön nimi vaihtui taas, tällä kertaa Soneraksi. Marraskuussa 2000 Makkonen aloitti Nokia Networksin Professional Services -yksikön johtajana ja siirtyi Nokialta vuonna 52 2003 Finnet Oy:n toimitusjohtajaksi. Vuonna 2005 hän jätti toimitusjohtajan tehtävät ja aloitti itsenäisenä konsulttina. Makkonen oli useiden yritysten hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana. Makkonen oli hallituksen jäsen muun muassa Ixonos, AinaCom, Evia ja Avia yhtiöissä. Hallituksen puheenjohtajana hän toimi Bookit, Evia ja Fountain Park yhtiöissä. Hän aloitti ICT-yhtiö Anvia Oyj:n toimitusjohtajana elokuussa 2010 ja toimi tehtävässä kevääseen 2013 asti, jolloin hän jäi vakavan sairauden takia sairauslomalle ja myöhemmin eläkkeelle. Sairauden uuvuttamana Makkonen menehtyi Seinäjoella 26.6.2015. Viestimies 4/2012 Toivotamme lukijoille ja yhteistyökumppaneille Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2013 Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky [email protected] Makkosta voidaan pitää Suomen matkapuhelinalan uranuurtaja. 1980-luvun alussa Makkonen oli mukana kehittämässä tulevaa GSM-standardia, jonka suuntaviivoja piirrettiin Pohjoismaisissa telekonferensseissa. Parhaiten hänet muistetaan roolistaan tekstiviestin keksijänä. Tarinan mukaan idea tekstiviestistä syntyi olutlasin ääressä kööpenhaminalaisessa pizzeriassa vuonna 1984. Makkosta pidettiin ihmisläheisenä esimiehenä, helposti lähestyttävänä ja älykkäänä miehenä, jonka suorassa tyylissä näkyi kainuulainen tausta. Vaikea sairauskaan ei lannistanut häntä, vaan hän jatkoi suomalaisen telealan seurantaa ja kommentointia elämän viime metreille asti. Vielä sairaalassa hän päivitti Näköpulmia-blogiinsa aktiivisesti ajatuksiaan teleoperaattoreista ja johtamiskulttuurista. Ansioistaan Makkoselle on myönnetty Viestir s ja A R Saarmaan hopeinen plaketti. Makkonen sai vuonna 2008 The Economist-lehden innovaatiopalkinnon roolistaan tekstiviestin keksimisessä. Keväällä 2015 Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU) palkitsi Makkosen hänen työstään toimialan hyväksi. 37 38 Viestimies 3/2015 TEKSTI: KLAUS PUNTO KUVAT: IEC, FITELNET OY Diplomi-insinööri Klaus Punto työskentelee Fitelnet Oy:ssä tuotekehitystehtävissä. Tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä ja siihen liittyvien suojausstandardien kehitys Tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä on ilmiönä noussut merkitykselliseen rooliin viime vuosikymmeninä. Mikroaaltoaseilta ja muulta tarkoitukselliselta häirinnältä suojautuminen on haasteellista, koska mahdollisia häiriölähteitä on lukuisia erilaisia.Yksinkertaisimmat mikroaaltoaseet ovat erittäin helppovalmisteisia ja ovat siten helposti myös terroristien saatavilla. Pahimmillaan ihmisen aiheuttamat sähkömagneettiset häiriöt, mukaan lukien tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä, voivat aiheuttaa suuria taloudellisia vahinkoja ja jopa henkilövahinkoja. HEMP ja IEMI historiaa HEMP (High Altitude Electromagnetic Pulse) on yläilmakehässä tapahtuvan ydinräjähdyksen synnyttämä, vaikutuksiltaan laaja-alainen, voimakas sähkömagneettinen pulssi. Pulssi voi aiheuttaa laajamittaista tuhoa suojaamattomaan elektroniikkaan ja tietolii- kenneverkkoihin. Sen vaikutusalue voi pahimmillaan olla jopa koko Yhdysvaltojen mantereen kokoinen. Ilmiöön törmättiin käytännön tasolla ensimmäisiä kertoja vuonna 1962, kun Yhdysvallat suoritti ”Starfish Prime” nimisessä projektissa ydinkokeita yläilmakehässä Tyynen valtameren yläpuolella. Suoritetuilla kokeilla oli odottamattomia vaikutuksia noin 1400 km:n etäisyydellä sijaitsevassa Honolulun kaupungissa asti. Sähkömagneettinen pulssi muun muassa sammutti katuvaloja, katkaisi puhelinyhteyksiä ja vaurioitti murtohälyttimiä ympäri kaupunkia. Toinen käytännön esimerkki HEMP-pulssin aiheuttamista haittavaikutuksista on Neuvostoliiton Kazakstanin yläpuolella suorittamat ydinkokeet vuonna 1962. Kokeet suoritettiin 300 kilometrin korkeudella yläilmakehässä. Kokeilla oli selkeitä sähkömagneettisia haittavaikutuksia. Kommunikaatiolinjat, sekä maan päälliset että maanalaiset, lakkasivat toimimasta jopa 600 kilometrin etäisyydellä räjähdyksestä. Tutkituista puhelinlinjoista paloi sulakkeita ja ylijännitesuojia, voimalinjojen eristeet vahingoittuivat, dieselmoottoreita vikaantui ja antennijärjestelmissä syntyi häiriöitä. Yllä mainitut tapahtumat herättivät kansainvälistä mielenkiintoa HEMP-pulssin vaikutuksia ja niiltä suojautumista kohtaan. Ensimmäisiä HEMP-suojaukseen liittyviä julkaisuja ja standardeja ilmestyi jo 1970-luvulla. Myöhemmin myös muunlaisten, ihmisten aiheuttamien voimakkaiden sähkömagneettisten häiriöiden merkitys suojaustekniikoissa on noussut merkitykselliseen asemaan. Ihmisen aiheuttamat sähkömagneettiset häiriöt voivat olla joko tarkoituksettomia, kuten sähkölaitteiden toisilleen aiheuttamat EMC-häiriöt, tai tarkoituksellisia. Tarkoituksellista sähkömagneettista häirintää kutsutaan termillä IEMI (Intentional Electromagnetic Interference). Tarkoituksellista sähkömagneettista häirintää ovat muun muassa mikroaaltoeli HPM-aseet (High Power Microwave weapons). Suojausstandardien kehittäminen tarkoituksellista sähkömagneettista häirintää (IEMI) vastaan käynnistyi 1990-luvulla. IEMI-suojausstandardeissa on edelleenkin monia puutteita. Yksi kaikkien aikojen pahimmista ihmisen aiheuttamien sähkömagneettisten häiriöiden aiheuttamista vahingoista sattui USS-Forrestal lentotukialuksella vuonna 1967. Alukselle laskeutumassa olleen taistelukoneen sähköisesti laukaistava ohjusjärjestelmä laukesi itsestään osuessaan tutkan keilaan. Ohjukset osuivat laivan kannella olevan taistelukoneeseen, joka oli täynnä räjähteitä ja polttoainetta. Laivan kannella syntynyt kova räjähdys tappoi 134 miehistön jäsentä sekä aiheutti laajaa materiaalista tuhoa lentotukialuksella. Viestimies 3/2015 94333.4. /!%0 .6 94333.5. / !+%"! !'0 94333.7. /&(!! &*%! !$*&0 .< .56 94333.9. /!% '!%&0 .6 .: .8 .43 .57 .58 .65 .66 .7 .;#%"'("! '"&"%' &'%*'+ !%&'%*'*% .46 .44 .68 *'"%" #!* 94333.8. /!&'("! !(("! *!&0 .9 .8 .9 .<,&' .+ &*&#(', &&&& !'&"% ! IEC SC77C Standardit. Tärkeimpiä suojausstandardeja kehittäviä järjestöjä alalla ovat IEEE (International Electrical and Electronics Engineers), IEC (International Electrotechnical Commission) ja ITU (International Telecommunication Union). Myös MIL-standardit ovat yleisesti tunnettuja suojausstandardeja. IEC SC77C – alakomitea ja sen kehitys Kansainvälinen sähkötekninen komissio IEC (The International Electrotechnical Commission) on yksi merkittävimmistä sähköalan standardeja kehittävistä kansainvälisistä järjestöistä. Komitea perustettiin vuonna 1906. Sen tavoitteena on edistää standardointiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä sähköalan eri osa-alueilla ja siten helpottaa kansainvälistä kaupankäyntiä. Sähkömagneettisiin häiriöihin ja sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen (EMC, Electromagnetic Compatibility) liittyvää standardointia kehittää IEC-komitea TC 77. Komitealla on erillinen alakomitea SC 77C, joka keskittyy voimakkaisiin sähkömagneettisiin häiriöihin (HPEM – High Power Electromagnetism). Komitea SC 77C on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä HEMP / IEMI – suojausstandardeja kehittävistä ryhmistä. Vuodesta 1989 lähtien TC77-komiteassa alettiin kehittämään standardeja yläilmakehässä tapahtuvan ydinräjähdyksen (HEMP- High Altitude Electromagnetic Pulse) aiheuttamista sähkömagneettisista vaikutuksista ja elektroniikan suojaamisesta niitä vastaan. Vuonna 1992 perustettiin erillinen alakomitea SC77C, joka on erikoistunut alan standardointiin. Vuonna 1999 alakomitean tehtäviin lisättiin suojausstandardien kehittäminen kaikkia voimakkaita sähkömagneettisia häiriöitä (HPEM) vastaan. Yksi alakomitean merkittävimmistä tutkimuskohteista on suojausstandardit tarkoituksellista sähkömagneettista häirintää vastaan (IEMI – Intentional Electromagnetic Interference). SC 77C-komitean standardit on luokiteltu kuuteen eri ryhmään. Ryhmän yksi standardit antavat yleistietoa sähkömagneettisista häiriöistä ja niiden haittavaikutuksista. Ryhmän kaksi standardit määrittelevät erilaisia häiriöympäristöjä ja minkälaisia häiriökenttiä niissä esiintyy. Ryhmän neljä standardit määrittelevät sen, miten järjestelmien suojausominaisuuksia kuuluu testata. HEMP:in osalta suojaustestit on määritelty yksityiskohtaisesti standardissa 61000-4-25. Ryhmän viisi standardit antavat yleisiä ohjeita ja suunnitteluapua siihen, miten suojausjärjestelmät kannattaa toteuttaa. HEMP-häiriöitä käsittelevät standardit on merkitty oheiseen kuvaan 39 40 Viestimies 3/2015 mustalla värillä. Muita voimakkaita sähkömagneettisia häiriöitä (HPEM), mukaan lukien tarkoituksellinen häirintä (IEMI), käsittelevät standardit on merkitty vaalean sinisellä värillä. Taulukosta on nähtävissä, että HEMP-suojausstandardeja on kehitetty runsaasti, mutta IEMI-suojausstandardeissa on vielä puutteitta. Standardissa 61000-2-13 on määritelty erilaisia tarkoituksellisen häirinnän (IEMI) synnyttämiä häiriöympäristöjä ja standardissa 61000-4-33 on kuvattu yleisiä testausmenetelmiä suojajärjestelmille tarkoituksellista häirintää vastaan. HEMP-pulssin testausarvot on määritelty standardissa (61000-4-25 / ”Hemp Immunity Tests”). Ensimmäinen SC 77C –komitean standardi (61000-436 / ”IEMI Immunity Test Methods”), joka keskittyy täysin IEMI:in, julkaistiin vasta marraskuussa 2014. Standardi tarjoaa menetelmät laitteiden ja järjestelmien immuniteetin arviointiin. IEMI lähteiden monimuotoisuudesta johtuen järjestelmälle käytännössä toteutettavan immuniteettiarvioinnin ja testauksen suunnittelu vaatii kuitenkin laaja-alaisen ymmärryksen toimialasta. Toinen mielenkiintoinen kehitteillä oleva standardi on IEC 61000-5-10, ”Guide to the Application of HEMP and IEMI publications”. Standardin on tarkoitus olla tiivistetty opas HEMP- / IEMI-suojatun järjestelmän kehittämiseen ja testaamiseen. Oppaassa käydään tiivistetysti läpi IECSC77C-tutkimusryhmän aikaisemmin julkaistuista standardeista erikseen ne, jotka määrittelevät tarvittavat suojaustoimenpiteet ja ne, jotka määrittelevät tarvittavat testausmenetelmät. Standardin arvioitu valmistumisvuosi on 2017. Standardoinnin kehittymistä on seurattu tarkkaan myös Fitelnet Oy:ssä. Kansainvälisten organisaatioiden seminaarit, kuten EUROEM/AMEREM on koettu hyödyllisiksi tilaisuuksiksi seurata sekä standardien kehitystä, että luoda suhteita ulkomaisiin asiantuntijoihin. Seminaareissa IEMI:n merkitys on korostunut vuosi vuodelta. IEMI:n luomat uhat ovat vaikuttaneet myös loppukäyttäjien suojausvaatimuksien kasvamiseen, eivätkä perinteiset suojausmenetelmät ole enää riittäviä. FAPS-8 EMP/IEMI -suodatin. AMEREM 2014 -seminaari järjestettiin New Mexicon yliopistolla. ”Koventuneet vaatimukset suojaukselle on ollut pakko huomioida jo ennalta suojausteknologian kehitystyössämme” toteaa Fitelnet Oy:n toimitusjohtaja Markku Valkealahti. ”Suodattimia ja suojauskokonaisuuksia kehitettäessä IEMI:n laaja taajuusalue ja lähteiden monimuotoisuus on mielenkiintoinen haaste tuotekehitykselle. Standardoinnin kehittymisen ohella joudumme jatkossakin seuraamaan myös lähteiden kehitystä ja pyrkiä olemaan askeleen edellä”, Valkealahti jatkaa. Viestimies 3/2015 Viestejä kentältä TEKSTI JA KUVAT: JARMO VÄHÄTIITTO JA JUHAPEKKA LÖTJÖNEN Jarmo Vähätiitto Juhapekka Lötjönen Kirjoittajista everstiluutnantti Jarmo Vähätiitto toimi 1.8.2012 - 1.3.2015 ja everstiluutnantti Juhapekka Lötjönen toimii parhaillaan Itä-Suomen viestipataljoonan komentajana Karjalan prikaatissa. Maavoimien esikunta on käskenyt toimintasuunnitelmassaan Karjalan prikaatille johtamisjärjestelmä M18 käyttöönotettavaksi vuoden 2017 aikana. Käyttöönoton aikataulua on jouduttu muuttamaan vuoden 2015 aikana. Alkuperäinen tavoite oli saada johtamisjärjestelmä M18 käyttöön Karjalan prikaatissa vuoden 2016 aikana. Karjalan prikaatissa aikataulun tarkennukseen on sopeuduttu ja valmistautuminen jatkuu tarkennetun suunnitelman mukaisesti vuoden 2016 aikana. Siihen saakka koulutusta jatketaan johtamisjärjestelmä M12 käyttäen. Tämä artikkeli käsittelee otsikon mukaisesti niitä toimenpiteitä, joita Karjalan prikaati on tehnyt valmistautuessaan tulevaan muutokseen. Muutos on käynnistynyt palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen kautta ja ensimmäisten materiaalien vastaanottona. Artikkelissa keskitytään niihin tekijöi- Valmistautuminen maapuolustuksen johtamisjärjestelmä M18 joukkojen koulutustehtävään - tehtyjä valmisteluja ja oppeja maapuolustuksen johtamisjärjestelmää M12 käyttäen hin, joiden on todettu olevan Karjalan prikaatissa onnistuneita ja mahdollisesti laajemminkin hyödynnettäviä. Karjalan prikaatin tavoite Jo antiikin filosofi Platonin mukaan kaikessa tekemisessä alku on tärkein, niin myös Karjalan prikaatin valmistautuessa johtamisjärjestelmän M18 käyttöönottoon. Ensimmäiset askeleet on otettu kuitenkin Kainuun prikaatissa, joka on käynnistänyt uuden johtamisjärjestelmän käyttöönoton maavoimissa yhtäältä osana joukkotuotantoa ja toisaalta kehittämisprojektina hankkeiden ja toimittajien kanssa. Käyttöönottoon liittyvissä kenttäkokeissa ja integraatioharjoituksissa on ollut alusta alkaen mukana myös Karjalan prikaatin vahva edustus. Vaikka Platon olikin viisas mies, on Karjalan prikaatissa pyritty ohittamaan hänen toinen sinällään järkevä toteamus ”Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely” mahdollisimman nopeasti. Toimintaa ohjaavaksi ponneksi prikaatille on määritetty johtamisjärjestelmän M18 käyttöönoton loppuasetelma ja laajempi tavoite: ”Johtamisjärjestelmällä M18 mahdollistetaan Karjalan prikaatin tuottamissa joukoissa maavoi- mien taistelu 2015 mukainen johtamistoiminta laajalla alueella”. Loppuasetelmalla pyritään vastaamaan taistelujen ja sotatoimien johtamiseen siten, että Karjalan prikaatin kouluttamat joukot kykenisivät suunnitelmallisesti joukkojaan johtaen, riittävällä tilannekuvalla varustettuna tarvittaessa sotiemme aikaisiin mukaisiin ihmetekoihin määrällisesti ja materiaalisesti vahvempaa vastustajaa vastaan. Kyseiset sotatoimet, vaikkakin sen aikaisilla välineillä käytynä, toimivat edelleen hyvinä historiasta kumpuavina esimerkkeinä parasta aikaa käytännön tasolla kehittyvälle maavoimien uudistetulle taistelutavalle ja sen johtamiselle sekä uudelle johtamisjärjestelmälle M18. Loppuasetelman saavuttaminen edellyttää toimivia osatavoitteita. Loppuasetelmaan pääsemiseksi asetetut välitavoitteet ovat - Karjalan prikaatilla on itsenäinen kyky ja sen edellyttämä osaaminen johtamisjärjestelmän M18 taktiseen ja tekniseen käyttöön sekä käyttöhuoltoon. - Karjalan prikaatissa on oltava vaatimukset täyttävä koulutusympäristö henkilökunnan, varusmiesten ja reserviläisten kouluttamiseen johtamisjärjestelmällä M18. 41 42 Viestimies 3/2015 - Karjalan prikaatissa käytettävälle johtamisjärjestelmälle M18 on oltava vaatimukset täyttävät säilytystilat Karjalan prikaatissa. - Karjalan prikaatilla on kyky käynnistää alueellisten ja operatiivisten joukkojen joukkotuotanto johtamisjärjestelmällä M18. - Karjalan prikaati kykenee osallistumaan johtamisjärjestelmän M18 jatkuvaan kehittämiseen. Tehtävä ei ole helppo. Tästä johtuen prikaatiin on perustettu jo hyvissä ajoin käyttöönottoprojektiryhmä valmistelemaan ja jalkauttamaan edellä mainittuja asioita. Johtamisjärjestelmän M18 kehittämisen toiminnalliset vaiheet Johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotto Maavoimissa ja Karjalan prikaatissa etenee kolmen siirtymävaiheen kautta. Vaiheessa 1 prikaati on siirtynyt johtamisjärjestelmästä M05 johtamisjärjestelmän M12 käyttöön. Maavoimissa on saavutettu yhtenäinen johtamistapa Maavoimien esikunnasta aina prikaati- ja taisteluosaston tasalle saakka. Johtamistapa on dokumentoitu keskeisimmiltä osiltaan Maavoimien johtamisen ohjeeseen. Johtamista tukee yhtenäinen tilannekuvaväline maavoimien tietojärjestelmä (MATI) Maavoimien esikunnasta joukkueenjohtajatasalle asti. Maavoimien tietojärjestelmällä kyetään välittämään sanomia kaikille ja saamaan komppaniat sähköisesti kartalle. Johtamisjärjestelmällä M12 on kyetty myös käynnistämään alueellisten joukkojen johtaminen ja joukkotuotanto maavoimien taistelu 2015 -periaatteiden mukaisesti. Vaiheessa 2 kehitetään johtamisjärjestelmän M12 turvin johtamisjärjestelmää M18. Tässä vaiheessa alueellisten taisteluosastojen johtaminen nostetaan johtamisjärjestelmästä M80 johtamisjärjestelmäksi M18. Tavoitteena on saavuttaa hajautetun joukkueen johtamisen tuki digitaalisin välinein vähintään ryhmänjohtajatasolle asti. Näin ollen yhteinen tilannetietoisuus laajenee. Sanomat kyetään välittämään kaikille tarvitsijoille jopa puolustushaarasta sekä aselajista riippumatta ja saamme järjestelmästä KARPR:n henkilöstöä vastaanottamassa JOJÄ M18 viestikalustoa. lisää tehoa irti rutiinien hoitamiseen. Vaiheessa 3 päivitetään alueellisten taisteluosastojen suorituskyvyn turvin operatiiviset joukot. Tällöin käytössä olevat johtamisjärjestelmät M05 ja M12 korvataan johtamisjärjestelmällä M18 ja sen mukaisella johtamistavalla. Tässä vaiheessa saamme myös joustavamman kyvyn muodostaa operatiivisista ja alueellisista joukoista tilanteiden vaatimia taistelujaotuksia. Edellä mainitut vaiheet kohdataan konkreettisesti Karjalan prikaatissa muun muassa prikaatin joukkotuotantotehtävien ja prikaatin roolin johdosta. Johtamisjärjestelmän M18 kehittymisen varaan jokamiehen sotavarustukseksi lasketaan paljon. Johtamisjärjestelmä M18 käyttöönotto tulee olemaan Karjalan prikaatissa koko prikaatin yhteinen ponnistus. Käyttöönotto tulee koskettamaan kaikkia joukkoyksiköitä ja Karjalan prikaatin esikuntaa sekä eri yhteistoimintaosapuolia. Muutosta tuetaan jo käynnistyneellä toimintatapojen kehittämisellä johtamisjärjestelmää M12 hyödyntäen. Idealistisena tavoitteena onkin, että toimintatavat säilyvät pääosin ja vain kalusto muuttuu. Kehittämisen pohjaksi saadut opit Hyviä perusteita valmistautuessa uuden johtamisjärjestelmän käyttöönot- toon ovat antaneet Kainuun prikaatissa kerätyt kokemukset johtamisjärjestelmän M18 käytöstä taisteluosaston johtamisen tukena. Lisäksi erittäin arvokasta testidataa tuotetaan Riihimäellä Viestikoulun testitiloissa järjestettävissä integraatiotesteissä. Karjalan prikaatissa on valittu linja asettaa useamman henkilötyövuoden panos jo kahden vuoden ajan pitkäjänteisesti osallistumaan edellä mainittuihin tapahtumiin. Kyseinen henkilöstö on kehitystyön ohella toiminut Karjalan prikaatin omien koulutustilaisuuksien opettajina. Prikaatin omat koulutustilaisuudet aloitettiin vuoden 2014 alussa ja tällä hetkellä kaikkien aselajien joukkoyksiköissä on vastuuhenkilö, jolla on vähintään auttava kyky käynnistää koulutus omassa joukossaan. Koulutustilaisuuksia jatketaan nykysuunnitelman mukaan syksyyn 2016 asti henkilöstön osaamista laajentaen ja syventäen. Karjalan prikaatin keskeisin työkalu johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa on toistaiseksi ollut johtamisjärjestelmä M12. Järjestelmä on rungoltaan YVI2, jonka tiedonsiirtoa ja palveluja on muutettu vastaamaan johtamisjärjestelmän M18 toiminnallisuuksia. Lisäksi käytössä on ollut maapuolustuksen johtamispaikkahankkeen tuottamia johtamiskontteja sekä -ajoneuvoja johtamispaikkoina. Koulutettavina joukkoina ovat olleet hajautettu jääkäripataljoona ja alueellinen taisteluosasto. Viestimies 3/2015 Johtamisjärjestelmä M12 on mahdollistanut henkilöstön osaamisen kehittämisen muun muassa IP- verkkojen, IP- puhepalvelun, reititysprotokollien, sanomapalvelun, radioverkkojen, järjestelmän hallinnan sekä tietojärjestelmäpalvelujen osalta. Karjalan prikaatin henkilöstöllä onkin vähintään ymmärrys ja osin kovaakin osaamista edellä mainituista asioista, jotka tulevat vääjäämättä vastaan johtamisjärjestelmässä M18. Johtamisjärjestelmä M12 on kyetty ulottamaan taisteluosaston kaikkien alajohtoportaiden käyttöön. Esimiesten positiivisella suhtautumisella on Karjalan prikaatin kaikkien joukkoyksiköiden johtamisjärjestelmäosaaminen kehittynyt vastaamaan paremmin johtamisjärjestelmän M18 mukanaan tuomia haasteita. Parhaana esimerkkinä voidaan pitää Kymen Jääkäripataljoonan asennetta ottaa johtamisjärjestelmä M12 viestiasemineen ja komppanian palveluineen osaksi jokapäiväistä varusmieskoulutusta. Tärkein oppi ja valmistautuminen tulevaan on kuitenkin tapahtunut toimintamalleja kehittämällä. Toimintamallien kehittämisen taustalla on ollut maavoimien uudistetut organisaatiot ja joukkotuotantotehtävät, joiden myötä Karjalan prikaatin fokus on siirtynyt operatiivisten joukkojen joukkotuotantotehtävästä alueellisten joukkojen joukkotuotannoksi. Karjalan jääkäriprikaatin jo toimivaksi muodostuneen johtamiskonseptin tukemisesta johtamisjärjestelmällä on koulutusjärjestelmässä siirrytty taisteluosastojen johtamisen tukemiseen. Muutos on haluttu tehdä systemaattisesti. Kivijalkana on ollut dokumentoitu johtamisen sekä johtamisen tuen ohjeistus, jota kyetään päivittämään saapumiserittäin saatuihin kokemuksiin perustuen. Toimintamallin työnimeksi on annettu perustaistelusuunnitelma. Se sisältää viestijoukon toimintamallit osin yksittäiseen taistelijaan asti tuotepohjaisesti esitettynä, taistelutekniikkaa ja tekniikkaa unohtamatta. Tuotteilla tarkoitetaan esimerkiksi tiestön käytön suunnitelmaa, tilannekuvan muodostamista, suojausohjetta, huollon ohjeita, ja taistelujaotuksen muodostamista. Perustaistelusuunnitelman viitekehyksenä ja lähteenä toimii Maavoimi- Viestiasemaa perustetaan KARPR:n yhteistoimintaharjoituksessa. en taistelutapa 2015, joka on purettu viestijoukon silmin julkaisuihin, kokemuksiin, joukkotuotantotehtävään ja johtamisjärjestelmään M12 perustuen perustaistelusuunnitelmaksi. Taistelusuunnitelma toimii uuden taistelutavan jalkauttamisen keskeisimpänä työvälineenä. Ohje on laadittu käytössä olevalla tietämyksellä ja ymmärryksellä sellaiseksi, että se huomioi mahdollisimman hyvin uuden johtamisjärjestelmän M18 tuomat muutokset. Toiminnan perustana on ollut ajatus, että haluamme määrittää itse, miten haluamme taistelumme taistella. Määritystyön jälkeen on huomioitu järjestelmien ja resurssien rajoitteet. Tältä pohjalta on syntynyt toimintaohje, joka vie Karjalan prikaa- tin kivuttomammin ja nopeammin johtamisjärjestelmän M18 käyttöönottoon. Hiihtotermein vaihdamme vain liukkaammat sukset jalkaan ja toivomme, että pitoa on sopivasti. Harjoitustoimintaan valmistautuminen Sotilasjoukon kyvykkyys rauhan aikana selviää parhaiten sotaharjoituksissa, joissa pyritään simuloimaan taistelukentän olosuhteita parhaalla mahdollisella tavalla. Karjalan prikaatin paras simulaattori valmistautumiseen on ollut sen organisaatio, kaikki maavoimien aselajit sisältävä joukko-osasto, joka harjoittelee yhteistoimintaa harjoituk- 43 44 Viestimies 3/2015 sesta toiseen. Harjoitustoiminta rakentuu saapumiseräsyklissä painottuen maaliskuulta kesäkuulle ja syyskuulta joulukuulle. Molempien saapumiserien harjoitusputkesta on rakennettu yhtenäinen operaatio, joka alkaa taistelutilan valmistelusta päättyen taistelukyvyn palauttamiseen. Viestijoukon osalta harjoitusjaksoon eli kolmen kuukauden operaatioon valmistaudutaan kuvassa esitetyllä tavalla. Karjalan prikaatin johtoryhmä antaa ohjauksen ja tekee tarvittavat päätökset seuraavan saapumiserän joukkotuotantotehtäviin, niistä muodostettuihin koulutus- ja harjoituskokoonpanoihin sekä joukkojen käyttämään johtamisjärjestelmään ja mahdollisesti kalustollisiin yksityiskohtiin. Päätösten jälkeen päivitetään edellisellä saapumiserällä käytössä olleet tai laaditaan uudet harjoitustoimintaan tarkoitetut operatiiviset suunnitelmat ja johtamisjärjestelmäperusteet kaikille prikaatin joukoille. Operaation onnistumisen kannalta erittäin merkittävään asemaan on noussut OPTIVA- harjoitus, jossa asennetaan uudestaan ja testataan kaikki alkavassa operaatiossa käyttöön tulevat johtamisjärjestelmät ja laitteet. Harjoituksen alkuun mennessä on maavoimallisessa päivityskierrossa olevat asennusmediat saatu prikaatin käyttöön. Harjoitukseen liittyy myös prikaatin kaikkien joukkoyksiköiden johtamisjärjestelmähenkilöstön ja tarvittavin osin muun palkatun henkilöstön koulutus havaittujen johtamisjärjestelmien käytön osaamispuutteiden osalta. OPTIVA- harjoituksen jälkeen laaditaan taistelusuunnitelma komppaniatasalle asti. Suunnitelma sotapelataan hyödyntäen tietojärjestelmiä sekä tehdään operaation ennalta arvioitavien tai kokemukseen perustuvien kipupisteiden osalta tarvittavat tapaustarkastelut (case). Harjoitustoiminnan alkaessa tehdään tarvittavat maastontiedustelut ja viedään taistelusuunnitelmat ryhmätasalle asti. Henkilöstö muutoksessa - muutoksen johtaminen Uusien tavoitteiden onnistuneeseen saavuttamiseen tarvitaan henkilöstöltä Joulu-tammikuu Joukkotuotantotehtävät Johtoryhmän linjaukset ja ohjaus Harjoituskokoonpano Johtamisjärjestelmäjoukot ja –kalusto Tammikuu Operatiivisten harjoitusperusteiden päivittäminen Johtamisjärjestelmäperusteiden päivittäminen Helmikuu OPTIVA- harjoitus: Järjestelmien ja päätelaitteiden asennukset ja testit Esikunta- ja viestikomppanian taistelusuunnitelman laatiminen Helmi-maaliskuu Sotapeli ja tapaustarkastelut (case) Maastontiedustelut Maalis-huhtikuu Taistelusuunnitelmien laatiminen ryhmätasolle asti Harjoitustoimintaan valmistautuminen. oikeaan suuntaan kohdentuvaa orientoitumista. Monessa tapauksessa Karjalan prikaatin henkilöstö on onnistunutkin nojaamaan jo tähän mennessä oikeaan suuntaan osin esimiesten ohjaamana, osin itseohjautuvasti. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä on ollut realistisen myönteinen suhtautuminen haasteisiin. Tällainen joko luontainen tai opittu toimintamalli synnyttää tarvittavaa menestystä ja lisää entisestään myönteisyyttä. Toisena lähtökohtana on pyritty pitämään tulevaisuuteen nojaamista, joka mahdollistaa tavoitteellisen toiminnan ja antaa kaikille yhden hyvän tavoitteen ponnistella lisää arvokkaiden asioiden puolesta. Kolmantena orientaationa on kokonaisuuden hahmottaminen. Myös johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa on hyvä nähdä laajemmat, toimintaan vaikuttavat asiat. Neljäs orientaatio on ihmiskuva, joka vaatii kaikilta kasvamista tulevassa paineessa ja kiireessä. Lähestytäänkö alaisia ja työkavereita heidän rajoitteidensa kautta, jolloin ollaan pakottamisen kierteessä, vai mahdollisen potentiaalin kautta, jolloin on mahdollisuus päästä kasvavan menestyksen tielle. Viidentenä ja viimeisenä tulevat hyvät työtaidot, jotka synnyttävät työn laatua. Edellä mainittu vaatii paljon niin esimiehiltä kuin alaisiltakin. Esimiesasemaan asetettujen tulisi muutosti- lanteessa olla yhtä aikaa näkijä, tekijä ja tukija. Näkijä on selvillä asioista ja näkee asioiden vääjäämättömyyden logiikan. Tekijä toimii esimerkkinä, edestä johtavana ja tarvittaessa jopa uhrautuvana esimiehenä. Tukijalla ei tarkoiteta perinteistä selkään taputtelijaa vaan esimiestä, joka uusia asioita ja tehtäviä kohdatessa pyrkii ohjaamaan alaisen fiksusti epämukavuusalueelle, koska sieltä löytyy työyhteisön kyky kehittyä. Siellä toimiminen on usein vaativaa, mutta tuloksiakin saavutetaan. Kaikessa toiminnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon levon ja rasituksen suhde sekä toiminnan tasapainon merkitys. Yksin ei kyetä kaikkeen, joten lopulta on kyse rohkeudesta pyytää muut mukaan tekemään yhteistyötä. Onneksi Karjalan prikaatissa on yhteistyöstä saatu aikaisemmissa muutoksissa hyviä ja onnistuneita kokemuksia. Osaamista muutoksen johtamiseen on kertynyt. Jokainen toimii myös alaisena. Alaistaidot ratkaisevat esimiesten työn vasteen eli sen, mitä johtamistyössä on ylipäätään mahdollista saada aikaan. Alaisten työmoraali ja halu venyä yhteisten tavoitteiden eteen on tärkeää ja välttämätöntä myös johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa. Yhdessä voima - Kaarti päälle! Viestimies 3/2015 TEKSTI:SAKARI AHVENAINEN Lyhyesti Tällä kertaa jatketaan politiikan synnytystä, ihmetellään mitä tarkoittaa, kun konteissa ei liikukaan kaupan hyllyn tavarat ja esitellään kilpaileva teoria tai pari sodan synnylle. Ihmiskunnan poliittiset järjestelmät... … ovat erilaisia. Tämä on mainio esimerkki systeemiteoriasta, eli siitä, miten systeemi ja sen ympäristö on erottamaton kokonaisuus. Maailmankuulu politiikan ja poliittisen talouden tutkija ja kirjailija Francis Fukuyama (FF) on kirjoittanut kaksiosaisen teoksen poliittisesta vallasta. Ensimmäinen osa (2011) käsittelee poliittisen vallan syntyä esihistoriasta Ranskan vallankumoukseen ja toinen (2014) teollisesta vallankumouksesta demokratian globalisoitumiseen. Ensimmäistä osaa olen käsitelty Viestimies-lehden numerossa 2/2012. Muutama sana Fukuyaman toisesta kirjasta. FF:n mukaan sopivassa tasapainossa olevat valtio, laki ja vastuu (tilivelvollisuus) (state, law, and accountability) ovat hyvin toimivan poliittisen vallan rakennuspalikoita. Esimerkkejä tullee valistuneen lukijan mieleen? Sodankäyntiin liittyen hän toteaa, että valtio ei ole pystynyt poistamaan väkivaltaa, vain siirtämään sen korkeammalla tasolle. Toiseksi FF pitää sotilaallista kilpailua keskeisenä syynä siirtymiseen heimoista valtioihin. Vertaa alla sota II ja siirtyminen klaaneista heimoihin! Lisää aiheesta: (1) Fukuyama, Francis (2014): “Political Order and Political Decay: From the Industrial Revolution to the Globalization of Democracy”. Farrar, Straus and Giroux. (2) Fukuyama, Francis (2011): “The Origins of Political Order: From Prehuman Times to the French Revolution”. Macmillan. (+ Viestimies 2/2012). Kontit ja globalisaatio Elämme globaalin ihmiskunnan vaihetta. Sen pohjalla on keskeisesti kaksi asiaa: globaali kauppa ja siihen liittyvä työnjako sekä globaali informaatioteknologia, keskeisesti tietokoneteknologia ja internet. Mutta tällä kertaa viestimiehille kaupasta ja sen perusteista. Nykyinen globaali kauppa perustuu keskeisesti konttiliikenteeseen valtamerillä. Mitä valtamerillä sitten yleisesti ottaen liikkuu konteissa? Helposti voisi luulla, että ne tavarat, jotka löytyvät kaupan hyllyiltä. Valistunut lukija jo varmaan arvasikin, että asia ei ole näin. Valtamerillä liikkuvista tavaroista yli kaksi kolmasosaa on niitä, mitä löytyy tehtaiden varastojen vastaanottopuolelta, eli puhutaan siis puolivalmisteista. Tämä kertoo melko paljon globaalista työjaosta. Muutenkin konttiliikenne on ollut ja tulee edelleen olemaan monessa mielessä erittäin suuri muutoksen aiheuttaja. Lisää aiheesta: Levinson, Marc (2010): “The Box: How the Shipping Container Made the World Smaller and the World Economy Bigger”. Princeton University Press. Sodan synty II Aiemmin olen esittänyt sodan synnystä version I, jossa oikeustoimi muuttuu organisoiduksi kostoksi, eli sodaksi. (Viestimies 1/2010). Nyt on löytynyt kilpaileva teoria, sota II. Sen mukaan sota syntyi, kuin ihmiskunnan vaikeassa vaiheessa, n. 200.00-100.000 vuotta sitten keksittiin uusi, runsas ja ennustet- tava ruoan lähde, rannikoiden äyriäiset (shellfish). Siihen liittyi myös uudenalaiset aseet ja organisaatio. Aseet olivat uudenlaisella kivikärjellä varustettuja tarkkoja ja kevyitä heittokeihäitä. Uusi organisaatio oli 25 hengen vaeltavan lauman sijasta niistä koostuva noin 500 hengen heimo, jossa sukulaisuus ei ollut enää organisoitumisen pohjana. Se oli uusien aseiden kanssa ylivoimainen organisaatio runsaiden ravintolähteiden puolustukseen. Sama ilmiö näkyy (mielestäni) myös meidän historiassa. Heimo–Suomi joutui valtio–Ruotsin valtaan periaatteessa samasta syystä. Nykyaikaan liittyvä vastaava ”puolustuksen kohde” lienee esimerkiksi raakaöljylähteet. Kolmas sodankäynnin lähde lienee evoluutio, jonka perustyökaluja ovat kilpailu (sota) ja usein unohdettu yhteistyö. Sota III olisi tämän tulkinnan mukaan kilpailua, mutta uudella tasolla, uuden suuremman organisaation pohjalla, siis yhteistoimintaa! Vertaa klaaniin, heimoon ja valtioon tai esimerkiksi Natoon. Lisää aiheesta: (1) Kelly Raymond C. (2000). Warless Societies and the Origins of War, University of Michigan Press, Ann Arbor (Viestimies 1/2010) (sota ja oikeustoimi) (sota I) (2) C. W. Marean, ”The Most Evasive Spieces of All,” Scientific American, s. 22 - 29, August 2015. (sota ja simpukat) (sota II) (3) Corning, P. A. (2005). Holistic Darwinism - Synergy, Cybernetics and Bioeconomics of Evolution (Kindle p.). Chicago London: The University of Chicago Press. ((sota III ja) evoluutio usealla tasolla). 45 46 Viestimies 3/2015 Onnittelemme merkkipäivänä Kari Wirman 60 vuotta Turussa syntynyt johtaja Kari Wirman täyttää 60 vuotta 13.10.2015. Monien erilaisten työtehtävien jälkeen Wirmanista on kehittynyt ICT-alan turvallisuuden ja jatkuvuudenhallinnan ammattilainen. Kiireisen työn lisäksi on aikaa löytynyt harrastuksille, kuten jääkiekolle, golfille ja mökkeilylle. Kari Wirman syntyi Turussa 13.10.1955 ja vietti vajaat kaksikymmentä vuotta paikkakunnalla. Opiskelu toi Wirmanin 70-luvun puolivälissä Helsinkiin ja sillä reissulla hän on tavallaan vieläkin. Valmistumisen jälkeen Wirman sai puoleksi vuodeksi töitä Turun kaupungin sähkölaitoksen kaukolämpötoimistosta. Kaukolämpöura jäi aika lyhyeksi, sillä armeija kutsui. Alokasaika alkoi Pansiossa ja jatkui samalla paikkakunnalla aliupseerikoulussa. Merisotakoulussa Wirman kävi RUK:n ja kotiutui aikanaan aliluutnanttina. Aktiivinen maanpuolustustoiminta on jatkunut reservissä ja hän onkin ylennyt kapteeniluutnantiksi. Palveluksen päättymisen jälkeen Wirman pääsi töihin pieneen sähköurakointiliikkeeseen, jossa hän omien töiden lisäksi tuurasi autokuskia ja välillä jopa toimitusjohtajaakin. Puolen vuoden jälkeen hän haki Helsingin Puhelinyhdistyksen sähkövoimatoimistossa auki ollutta sähköinsinöörin tehtävää. Siitä käynnistyi yli 25 vuotta kestänyt ura nykyisin Elisana tunnetussa yrityksessä. Wirman toimi tuona aikana useassa eri tehtävässä ja kolmessa eri ammatissa. Hän aloitti varavoimalaitosten ja kiinteistöjen sähköasennusten asiantuntijatehtävissä, joista siirtyi 80-luvun puolivälissä silloisen sähkövoimatoimiston päälliköksi. Vuonna 1989 asiakaspalvelujohtaja kysyi Wirmanilta olisiko hän halukas ottamaan vastaan Martti Aunolan tehtävät Yrityshuolto-osaston rinä. Tuolla polulla hän on edelleen ja toimii FiCom:ssa turvallisuuden ja jatkuvuudenhallinnan johtajana. osastopäällikkönä. Myönteinen vastaus päätti lupaavasti alkaneen sähköpuolen uran. Huoltotoiminnan vastuuta kesti viitisen vuotta, kunnes silloin yhteyspäällikkönä toimivalle Martti Aunolalle etsittiin seuraajaa. Wirman lupasi suostua tehtävään sillä ehdolla, että kolmatta kertaa ei tarvitse Aunolan entiseen tehtävään siirtyä - Aunola nimittäin siirtyi pitkän ja ansiokkaan uran jälkeen eläkkeelle. Ehto luvattiin täyttää ja seuraavat kymmenen vuotta vilahtivat huippuvierailujen ja muiden erityistapahtumien tietoliikennepalvelujen järjestelytehtävissä. Myös Puolustusvoimien erikoistarpeet ja etenkin silloinen Helsingin sotilaslääni viestiyhteyksineen olivat tehtäväkenttään kuuluvia erikoisasiakkaita. Näiden tehtävien kylkiäisinä tulivat myös erilaiset turvallisuuteen liittyvät kysymykset kiinteäksi osaksi tehtäväkenttää. Vuonna 2005 Wirman sai mahdollisuuden tarttua uusiin haasteisiin, kun Huoltovarmuuskeskus ja Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry, solmivat poolisopimuksen varautumisen edistämiseksi sekä kehittämiseksi tietoverkkoalalla. Samaan aikaan Tietoalojen liitto teki vastaavan tietotekniikka-alaa koskevan sopimuksen. Wirman sai tehtäväkseen toimia molempien poolien poolisihtee- Wirmanille tulee mieleen yksi erityinen tapahtuma uran varrelta. Elettiin vuotta 1997 ja presidentit Clinton ja Jeltsin olivat tulossa Helsinkiin huippukokoukseen. Valkoisen talon lehdistöä varten oli rakennettu lukuisa määrä liittymiä lehdistökeskuksen käyttöön. Osa niistä oli toteutettu ISDN-tekniikalla. Tiedettiin, että ”rapakon tuolla puolen” oli pääsääntöisesti käytössä 56 kbit/s ISDN-liittymät ja meillä käytettiin 64 kbit/s liittymiä. Yhteensopivuuden takaamiseksi Yhdysvalloissa oli poikkeuksellisesti käytetty myös 64 kilon liittymiä. Lehdistön käyttämät äänikoodekit eivät kuitenkaan suostuneet toimimaan, eikä syytä meinattu saada millään selville. Aika alkoi käydä vähiin. Valkoisen talon etukäteen paikalle lähettämä edustaja kävi jo aika lämpimänä. Edustaja kuvasi, miten Atlantin yläpuolella oli sillä hetkellä tulossa “jumbojetillinen ballistisia ohjuksia” viitaten tällä omiin toimittajakollegoihinsa. Ja sitten perään tuli legendaarinen kysymys: “Meneekö vielä pitkään?”. Lopulta saatiin selville, että ulkomaanoperaattori pudotti nopeuden automaattisesti pienemmäksi. Perussyyn selvittyä liikenne reititettiin tilapäisesti uudelleen ja “ohjusten” laskeuduttua kaikki toimikin kiitettävästi. Wirmanin mukaan tietoliikenne- ja tietotekniikka-alalla ei runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana ole todellakaan ollut puutetta tapahtumista. Jos hän olisi kolmekymmentä vuotta sitten ennustanut, että lähivuosikymmenten aikana jokaisella meistä on taskussaan laite, jolla muun muassa soitamme puhelut, lähetämme sähköisiä kirjeitä, hoidamme pankkiasiamme, navigoimme metsässä ja merellä, pidämme ystävämme ajan tasalla tekemisistämme, osoitamme henkilöllisyytemme ja tarkistamme säätiedot tosiaikaisista tutkaja satelliittikuvista, niin todennäköisesti Viestimies 3/2015 hänet olisi leimattu puolihulluksi. Tekniikan edistysaskeleet ovat aiheuttaneet merkittäviä muutoksia kansalaisten arkipäivään sekä yritysten ja julkishallinnon toimintaan. Wirmanin mukaan näin jälkikäteen nuo ilmiöt on helppo tunnistaa, mutta aikanaan niitä ei osattu hahmottaa. Wirmanille liikunta on aina ollut hyvää vastapainoa toimistotyölle ja jotain liikuntaa hän on aina harrastanut. Joukkuelajin merkittävimmästä saavutuksesta mainittakoon uppopallon Suomen mestaruus vuonna 1997. Mestaruuden ansiosta joukkue edusti Suomea pohjoismaiden mestaruuskilpaluissa, mutta menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi, sillä puolet joukkueesta oli koko kisaviikonlopun vatsataudissa syötyään pilaantuneita taateleita. Viimeiset kymmenen vuotta Wirman on harrastanut jääkiekkoa kolmisen kertaa viikossa. Golf on lisäksi hänen sydäntään lähellä. Kesämökki on vapaa-ajan harrastuksista yksi mieluisin. Kymmenen vuoden rakennusuurastuksen jälkeen Wirman totesi viime keväänä mökin terassilla tuijotellessaan tyyntä järven selkää lintujen liverrellessä, että tätä varten mökin eteen on kannattanut panostaa. Viestimies-lehti haluaa lämpimästi onnitella Kari Wirmania merkkipäivänsä johdosta. TUTUSTU TUOTTEISIIMME OSOITTEESSA WWW.SAKO.FI SAKO OY | PL 149, 11101 Riihimäki | Puh. 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi Tehtäväkriittisiä ja turvallisia tietojärjestelmiä viranomaisverkkoihin vuosikymmenien kokemuksella • • • • • Worth your trust Johto- ja tilannekeskusjärjestelmät Hätä- ja hälytyskeskusjärjestelmät Kenttäjohtamisjärjestelmät Rikostorjunnan ratkaisut Kyber- ja tietoturvaratkaisut www.insta.fi 47 48 Viestimies 3/2015 Viestimies-kirja 10 vuotias S otien jälkeen olivat koulutusolosuhteet ja -tavoitteet varsin epävakaisia. Pyrittiin nopeasti kaikin keinoin selvittämään ja lyömään lukkoon sotakokemuksiin perustuvat uudet varusmiesten koulutustavoitteet. Lyhentynyt varusmiespalvelusaika sekä määrärahojen niukkuus pakottivat etsimään uusia menetelmiä varusmieskoulutuksen tehostamiseksi. Tällöin syntyi paljon hyviä ajatuksia koulutustehon lisäämiseksi. Valmistettiin muun muassa monenlaisia opaskirjoja varusmiehiä varten. Tosin jo ennen sotia oli olemassa erilaisia varusmiehille tarkoitettuja yleisluontoisia käsikirjoja, kuten ”Sotilaan kalenteri”, ”Varusmies” ja niin edelleen. Tämän luonteisista uusista julkaisuista ilmestyi ensin ”Jalkaväen sotilas” (1951) sekä ”Pioneeri” (1953). Yhä useammin tuli tällöin viestimiesten keskusteluissa esille ajatus vastaavanlaisen käsikirjan laatimiseksi viestimiehille, johon sisällytettäisiin se minimitietomäärä, joka viestimiehen niin viestijoukoissa kuin muissakin aselajeissa olisi yleisesti hallittava. Konkreettisesti alettiin asiaa viedä eteenpäin, kun kapteeni Antero Soila ryhtyi keräämään aineistoa kirjaa varten sekä suorittamaan tarvittavaa lisävalokuvausta. Aineiston perusteella syntyi asiasta muistio 4.1.1954, jonka jälkeen käsikirjan tultua Pääesikunnan viestiosastossa periaatteessa hyväksytyksi suoritti kapteeni Soila vuoden 1954 aikana käsikirjoituksen kirjoitustyön. Käsikirjoituksen hän jätti vuoden 1954 lopussa ja siirtyi itse Sotakorkeakouluun oppilaaksi. Käsikirjoitus sisälsi 161 konekirjoitusarkkia kuvaehdotuksineen ja 9 liitettä. Jo alun perin oli tarkoituksena saada kirjan hinta niin alhaiseksi, että kaikilla viestivarusmiehillä olisi tilaisuus sen nro 3 / 1965 hankkimiseen. Sen vuoksi kirja painettiin halvalle paperille ja nidottiin kartonkikansiin. Varsinaisen toimitustyön, taiton ja oikoluvun suorittavat kapteenit Reijo Kurkela ja Adolf Lemmetti, jotka myös järjestivät kirjan myynnin luomalla asiamiesverkoston. Tämä käsitti jokaisessa viestimiehiä kouluttavassa joukko-osastossa henkilön, joka hoiti vähäistä palkkiota vastaan kirjan myynnin. Järjestely tuntui kaikin puolin onnistuneelta ja ensimmäisen painoksen myynti ylitti varovaiset ennakkoarviot. Seuraavan painoksen myyntiä levitettiin sotilaskoteihin ja jonkin verran myyntiä tapahtui myös varusmiesten omatoimisin yhteistilauksin, jolloin he saivat alennusta myyntipalkkion osuuden. Ensimmäisen painoksen suuruus oli 3000 kappaletta ja se myytiin loppuun vajaassa kahdessa vuodessa. Hinta oli 1,50 markkaa ja painoksen sivumäärä oli 208 sivua. Kuvia julkaisussa oli 99 kappaletta. Ensimmäisestä painoksesta saatujen hyvien kokemusten perusteella päätti Viestiupseeriyhdistyksen hallitus jatkaa kirjan julkaisemista ja kustantamista. Uuden painoksen tarkistaminen ajan tasalle annettiin majuri Kurkelan ja kapteeni Lemmetin tehtäväksi. Toisen painoksen sivumäärä kasvoi 12 sivulla, painoksen kappalemäärän ja hinnan pysyessä samoina. Kolmannen painoksen tarkistaminen ja toimitustyön suoritti- vat majuri Kurkela ja kapteeni Käräjä. Keväällä 1960 kirjoja painettiin 4000 kappaletta hinnan pysyessä ennallaan. Neljännen painoksen korjaamisen ja toimittamisen suorittivat majurit Levä ja Käräjä ja se ilmestyi vuonna 1962. Painomäärä pysyi 4000 kappaleessa, mutta hintaa nostettiin kahteen markkaan. Parhaillaan myynnissä oleva viides painos valmistui syyskuussa 1964 painokseltaan 4000 kappaleen suuruisena. Kirjassa suoritettiin varsin suuri tarkistaminen ja uusiminen. Sivumäärä kohosi 269:ään kuvien määrän ollessa 111. Kirjan kartonkikannet vaihdettiin muovisiin ja kirjan hinnaksi tuli 2,50 markkaa. Toimittanut Veli-Matti Pesola ln memoriam Erkki Palmujoki toimistoesiupseeriksi Pääesikunnan sähköteknilliselle osastolle. Vuodesta s. 5.6.1927 k.1 .7 .2015 Yleisesikuntaeversti Erkki Palmu.l oki menehtyi 7.7.2015. Hän oli syntynyt Sotkamossa 5.6.1927. Eversti Erkki Palmujoki osallistui jat- 197 I alkaen hän toimi osaston päällikkönä. Vuonna 1973 Palmujoki komennettiin Rankan ja Belgian sotilasasiamieheksi. Tästä tehtävästä hän palasi kosotaan kotij oukoissa väestönsuoj elun vuonna I 976 Sähköteknillisen koulun johtajaksi. josta siirtyi reserviin vuonna 197 6. Ty öwajatkui vielä Yleisradiossa valmiustoimiston päällikkönä vuoteen lähettinä. Sodan jälkeen koulunkäynti jatkui ja Palmujoki valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta lyseosta vuonna I 948. Varusmiespalveluksen hän suoritti Viestirykmentissä ja vuonna 1949 Palmujoki aloitti kadettikurssilla 33, josta valmistui vuonna 1950. Valmistumisen j äikeen työt alkoivat Hämeenlinnassa Erillisessä viesti- 1987 asti. Palmuj oki oli aktiivinen yhdistystoimimassa. Hän on ollut muun muassa Viestimies-lehden toimitussihteerinä vuosina 19 66-69, Viestimies-lehden toi- miruskunnan jäsenenä r,.uosina 191 0-1 2 komppaniassa nuoremman upseerin ja 1978-89 sekä Viestiupseeriyhdistyk- tehtävässä. Vuonna 1952 Palmujoki sen siirtyi Panssarikouluun opetusupseerin tehtävään ja sieltä r,uonna 1953 JP4:n viestiupseeriksi. Vuonna 1954 tuli siirto RUK: n Haminaan opetusupseeriksi j a sieltä Viestirykmenttiin komppanian päälliköksi \.uonna 1 957. Palmujoki kävi Ranskan viestiupseerikurssin vuo- sina 1959-60ja palasi sieltä Pääesikunnan viestiosastolle toimistoupseeriksi, jossa tehtävässä oli vuoteen 1963 asti. Pääesikunnasta Palmujoki lähti Ranskaan suorittamaan sotakorkeakoulututkinnon ja palasi sieltä vuonna 1965 hallituksen jäsenenä vuosina 1 97073. Lisäksi hän on ollut mukana A R Saarmaan säätiön hallituksessa. Ansioistaan Palmuj oelle on myönnet- ty SVR Rl, SL Rl, Js mm, RanskKAR K. Viestir s. A R Saarmaan pronssinen ja hopeinen plaketti. €il' SISIIRADIOVERKOT ViRVE- ja monioperaattoriverkkojen toteutus uottamuksellisesti I avaimet käteen -periaatteella. Fitelå?#f EMP/HPM-SU0JAUS Fitelnet Oy:n suojausratkaisut kriittisten tietoliikennejä rjestelmien tehokkaaseen ja luotettavaa n suojaamiseen IEMi-uh kia vastaa n. r.§lr; ,,;:: 50 Viestimies 3/2015 Henkilöasiat: Siirrot ja tehtävään määräämiset - TkT Catharina Candolin (PE) Pääesikunnan kansliaan erityistehtävään 1.7.2015 lukien - eversti Mikko Heiskanen (PVJJK) Pääesikuntaan Pääesikunnan johtamisjärjestelmäpäälliköksi ja Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston osastopäälliköksi 1.1.2016 lukien - kapteeni Pasi Lepistö (KAARTR) Maanpuolustuskorkeakouluun 1.8.2015 lukien - eversti Mikko Soikkeli (PVJJK) Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen johtajaksi 1.1.2016 lukien - everstiluutnantti Simo Pesu (PE) Puolustusvoimien tutkimuslaitokseen erikoistutkijaksi 1.9.2015 lukien - everstiluutnantti Eero Valkola (PE) Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskukseen esikuntapäälliköksi 1.1.2016 lukien Majuriksi - kapteeni Hannu Rintaluoma - kapteeni res. Jyri Putkonen Insinöörimajuriksi - insinöörikapteeni Pekka Varis Kapteeniksi - komentajakapteeni Timo Lehtimäki (RLAIV) Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskukseen 1.9.2015 lukien - majuri Janne Jokinen (MAAVE) Pääesikunnan johtamisjärjestelemäosastolle osastoesiupseeriksi 1.9.2015 lukien - kapteeni Mikko Rasimus (KARPR) Maavoimien esikunnan johtamisjärjestelmäosalle osastoesiupseeriksi 1.9.2015 lukien - kapteeni Tommy Lundsten (KAIPR) Uudenmaan prikaatiin 1.10.2015 lukien - kapteeni Markus Tanskanen (MAAVE) Maasotakouluun 1.10.2015 lukien - yliluutnantti res. Petri Hukki - yliluutnantti res. Harri Suutari Insinöörikapteeniksi - everstiluutnantti Harri Suni (PE) Pääesikunnan johtamisjärjestelemäosastolle apulaisosastopäälliköksi 1.1.2016 lukien - insinööriyliluutnantti res. Ari Hynninen Yliluutnantiksi Ylennykset 4.6.2015 Everstiksi - everstiluutnantti Mikko Soikkeli - luutnantti res. Mikko Lemmetty - luutnantti res. Jarmo Siltanen Luutnantiksi - vänrikki res. Tuomas Takala Insinöörieverstiksi - insinöörieverstiluutnantti Jouni Muranen Insinöörieverstiluutnantiksi - insinöörimajuri Jorma Ilanen KUTSU SONERAN KERHON SYYSKOKOUKSEEN Viestiupseeriyhdistyksen Soneran kerhon hallitus kutsuu kerhon jäsenet sääntömääräiseen syyskokoukseen Helsinkiin 15.10.2015 klo 15:00 alkaen. Kokous järjestetään Soneran tiloissa, Teollisuuskatu 15 (aulasta lisätietoja). Kokouksessa käsitellään säännöissä mainitut asiat: muun muassa toimintasuunnitelma, talousarvio sekä hallituksen kokoonpano. Kahvitarjoilu on klo 14:30. Pyydämme ilmoittautumaan kerhon sihteerille viimeistään keskiviikkona 12.10. sähköpostitse (toivottava tapa) tai puhelimitse / tekstiviestillä. Sihteeri: Ismo Siimelä, [email protected], p. 040 5062330. Lisätietoja antaa myös kerhon puheenjohtaja: Olli Welin, [email protected], p. 0400 502054. Tervetuloa!Kerhon hallitus ELISA SAUNALAHTI BIG BONUS 60 Viestimies 4/2012 Kautta kiven ja kannon Drakan optinen kenttäviestikaapeli taipuu hankalaankin maastoon. Ainutlaatuisen BendBrightxs -kuidun ansiosta kaapelilla on poikkeuksellisen hyvä taivutussietoisuus ja se säilyttää toimintavarmuutensa tiukoissakin mutkissa. Liikuteltavilla valokaapeleilla on mahdollista rakentaa www.draka.fi luotettava viestintäjärjestelmä nopeasti ja vaivattomasti juuri sinne, missä yhteyksiä tarvitaan. Maalla, vesistössä ja ilmassa. Vaativissa olosuhteissa turvallinen laajakaista rakennetaan kustannustehokkaasti Drakan yksimuoto- ja monimuotokaapeleilla.
© Copyright 2024