Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015

Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015
Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta
Robotit ilmestyvät taistelukentälle, sivu 8
Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944, sivu 18
Valmistautuminen maapuolustuksen johtamisjärjestelmä
M 18 joukkojen koulutustehtävään, sivu 42
www.viestiupseeriyhdistys.fi
Sotilasaikakauslehti-0.4-cmyk.indd 1
2015-02-05 8:47
Viestimies 3/2015
Viestimies-lehti
Päätoimittaja
Tero Palokangas
p. 050 547 8974
[email protected]
Viestiupseeriyhdistyksen julkaisu 70. vsk Numero 3 Syksy 2015
Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta
Toimitussihteeri
Kyösti Saarenheimo
p. 040 553 6182
[email protected]
Robotit ilmestyvät taistelukentälle, sivu 12
Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944, sivu 18
Valmistautuminen maapuolustuksen johtamisjärjestelmä
M 18 joukkojen koulutustehtävään, sivu 42
Henkilötoimittaja
Markus Töhönen
p. 0299 510 614
[email protected]
Toiminnanjohtaja
Martti Aho
p. 040 581 7773
[email protected]
www.viestiupseeriyhdistys.fi
Kansikuva:Viestimies tehtävässään.Tulvavesi on aiheuttanut yhteyksien katkeamisen, mutta nopeat viestipoikamme ovat heti tilanteen tasolla ja pian on taas kaikki
kunnossa. (SA-kuva).
Tässä numerossa
5
Pääkirjoitus: Elämä on juhla
7
2. pääkirjoitus: Osaaminen on varmistettava
8
Robotit ilmestyvät taistelukentälle
12
Viestiupseeriyhdistys 70 vuotta
18
Päämajan radiokeskus jatkosodan aikana 1941- 1944
24
Matkan satoa, VUY:n puheenjohtajan tervehdys
25
In Memoriam Jukka Kauppila
26
Analysaattori: Virtuaalinen totuus
28
Matkaviestinten suojattu koodiajo
34
Riihimäen varuskunnan upseerikerho täyttää 70 vuotta
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
Martti Aho
p. 040 581 7773
[email protected]
38
In Memoriam Matti Makkonen
39
Tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä ja siihen
Ilmoitusmyynti
Juha Halminen
p. 09 873 6944, 050 592 2722
[email protected]
liittyvien suojausstandardien kehitys
42
Viestejä kentältä: Valmistautuminen maapuolustuksen
Painopaikka
Newprint Oy, Raisio
p. 010 231 2600
johtamisjärjestelmä M18 joukkojen koulutustehtävään
Toimituskunta
Korkiamäki Ilkka (pj)
Blomqvist Reima
Helenius Mika
Isomäki Pekka
Känsälä Asko
Mikkonen Mauri
Nummenpää Milla
Sairanen Yrjö
Savisalo Sauli
Ståhlberg Mika
Suokko Harri
Yli-Äyhö Janne
Toimituksen osoite
Mäntymäentie 1 A
04420 Järvenpää
www.viestiupseeriyhdistys.fi/viestimies
Pankkitili FI 21 5780 5520 017 7 44
Vuosikerta 35 Eur
Toimitus jättää kirjoittajille vastuun
heidän esittämistään mielipiteistä.
Kirjoitusten lainaaminen sallittu vain
toimituk­sen luvalla.
ISSN 0357-2153
46Lyhyesti
47 Onnittelemme merkkipäivänä Kari Wirman 60 vuotta
49
Viestimies 50 vuotta sitten
49
In Memoriam Erkki Palmujoki
50Henkilöasiat
Seuraavan numeron aineistopäivä on 6.11.2015. Lehti ilmestyy viikolla 49.
3
4
You act.
We protect.
Viestimies 3/2015
Konesalit ja nopeat runkoyhteydet muodostavat
digitaalisten palvelujen selkärangan. Tuotteemme
suojaavat kriittiset yhteydet kyberhyökkäyksiltä.
Suorituskykyiset ja sertifioidut salausja tietoturvaratkaisut. Made in Germany.
www.sit.rohde-schwarz.com
Rohde & Schwarz Finland Oy,
puh. 0207 600 400,
[email protected]
Viestimies 3/2015
Elämä on juhla
N
äin laulaa Samuli Putro iki-ihanassa laulussaan. Elämämme
rakentuu pitkälti arkisten
rutiinien lisäksi henkilökohtaisista ja
yleisistä juhlapäivistä, niiden odotuksesta ja lopulta täyttymyksellisestä
juhlistamisesta. Toisaalta voidaan todeta
toista musiikkinero Tuomas Holopaista
mukaillen, että olemme jokainen aika
etuoikeutettuja kaikkien miljardien
mahdollisten elämänalkujen joukosta,
jotka saivat aikoinaan mahdollisuuden
tähän elämän lahjaan. Näiltä osin meidän onkin ehkä syytä olla tyytyväisiä
tähän ”tarjoukseen”, eikä surkutella
olemassaolomme ainutkertaisuutta.
Niinpä esimerkiksi arkinen aherrus ja
jokainen päivä perusterveenä työpaikalle raahautuessaan tulisikin ehkä nähdä
eräänlaisena juhlana, joka kaikilla edes
ihmiselämän viettoon valikoiduilla ei
ole mahdollista. Tältäkin osin meillä
jokaisella voisi olla ehkä tarpeen tarkastella omaa elämäänsä ja suhteuttaa
sen onnistuminen ja oma tyytyväisyys
oikeaan mittasuhteeseen. Lopunperin
kaikki ei ehkä sittenkään ole niin huonosti, kuin aina hetkellisesti saattaa
vaikuttaa.
Vannoutuneena golf-fanina voisi elämä juhlahetkineen tai vähemmän juhlallisine tunnelmineen olla tunnistettavissa myös ”normaalin” golf-kierroksen
aikana. Välillä sitä ollaan tyylikkäästi
keskellä väylää tai viheriötä. Tällöin on
syytä kuitenkin pitää ajatukset kasassa
ja ”keltainen neste pois päästä”, sekä
yrittää olla tuhoamatta hyvin alkanutta
väylää: leijumiseen ei ole varaa. Toisinaan sitä voi olla taas syvällä karkeihossa tai hiekkaesteessä. Silloin ei auta
kuin yrittää saada kammettua pallon ja
samalla itsensä takaisin peliin. Ja jos
oikein kovasti vastustaa, niin saatetaanpa sitä välillä olla ihan vesiesteessä tai
jopa koko pelialueen ulkopuolella (out
of bounds). Siinä ei silloin auta kuin
vaan purra hammasta, ottaa tyynenä
vastaan aiheutuvat rangaistuslyönnit,
ja yrittää seuraavilla lyönneillä paikata
tehdyt virheet. Haastavinta on se, että
keskittyminen tai lyöntivire voi kadota
kesken kierroksen ja eilen loistavasti
toiminut pelin osa-alue on tänään puo-
lestaan aivan hukassa. Kaiken kaikkiaan
saman tapaisia tuntemuksia ja ”vuoristoradan” vaiheita, kuin meistä jokainen
hieman soveltaen kohtaa elämässään
päivän, viikon, kuukauden, vuoden tai
koko elämänsä aikana. Haastava laji,
aivan kuten koko elämämmekin, ja siksi
juuri niin koukuttava ja omalla kierolla
tavallaan nautinnollinen.
Yhdistyksen jäsenillä on tämän lehden ilmestyessä erityinen syy tavallistakin suurempaan juhlaan ja ylpeyteen.
Hieno ja perinteikäs yhdistyksemme
saavuttaa kunniakkaan seitsemänkymmenen vuoden iän, jota voidaan pitää
todella hienona suorituksena. Yhdistyksen voidaan hyvällä syyllä sanoa olleen
toimialamme eri toimijoita ja sukupolvia vuosikymmeniä yhdistänyt yhteistyöfoorumi, joka on myös aina pyrkinyt
olemaan ajan hermoilla ja kehityksen
airueena. Yhdistyksen alkutaipaleet oli
linkitetty paikalliseen kerhotoimintaan,
josta yhdistys on kehittynyt nykyiseen
roolinsa valtakunnalliseksi viesti-,
johtamisjärjestelmä- ja ICT-alan sekä
sähköisen viestinnän yhteistoimintajärjestöksi. Viime vuosien organisaatiomuutokset sekä strategiasuunnitelmat
ovat kielineet niistä muutostarpeista,
joita yhdistyksen johto on jäseniä ja
muuta yhdistyskenttää kuunnellessaan
tunnistanut. Aivan maaliin asti ei kaikkien muutosesitysten ja askeleiden osalta olla vielä edetty, mutta etsikkoaika
niidenkin toteuttamiselle lienee tulossa.
Suomi yhdistysten luvattuna maana ei
varmastikaan kykene kaikkia nykyisiä
toimijoitaan elinvoimaisina loputtomiin
ylläpitämään. Näiltä osin ”samoilla
huudeilla” pyörivien yhdistysten olisikin ehkä yhteistoimintamahdollisuudet
syytä hyvissä ajoin tunnistamaan, ettei
niiden toteuttamisessa jouduta samoille
”pakkoliitoslinjoille” kuin esimerkiksi
kuntarakenteen elvyttämisessä on osin
jouduttu.
Kun tämän vuoden juhlat on juhlittu,
niin edessämme onkin sitten lehtemme
seitsemänkymmenvuotisjuhlat. Sitä on
myös pidettävä erittäin kovana suorituksena. Harva yhdistyksen julkaisema
lehti on kyennyt jatkamaan toimintaansa keskeytyksettä seitsemän vuosikymmenen ajan sekä elämään ajassa ja
pysymään yhtä tuoreena kuin yhdistyksemme oma tuote. Tästä täytyykin antaa
nöyrin kiitos edeltäville päätoimittajille,
lehden ammattitaitoiselle toimitukselle,
kaukonäköiselle toimituskunnalle sekä
mainostajille ja muille elintärkeille
yhteistyökumppaneille. Ilman kaikkien
osapuolten yhteen hiileen puhaltamista
vuosien saatossa, ei lehden kehittyminen olisi ollut mahdollista. Juhlavuotta
tullaan juhlistamaan lehden eri numeroissa, joissa varmasti tullaan tarjoilemaan normaalin tarjonnan lisäksi mielenkiintoisia artikkeleita myös lehden
seitsemän vuosikymmenen varrelta.
Samoin käynnissä oleva lehden siirtäminen sähköiselle alustalle viimeistellään kuluvan vuoden aikana, jotta lehden juhlavuoden käynnistymiselle olisi
vuoden alussa mahdollisimman hyvät
onnistumisen edellytykset olemassa.
Hyvää yhdistyksen juhlapäivää sekä
menestystä kaikille lehden lukijoille
loppuvuoden ”koitoksiin”! Pysytään
yhdessä lujina syysmyrskyjen ikeessä
sekä nautitaan elämän välillä tarjoamista arkisemmistakin juhlan aiheista.
Tero Palokangas
päätoimittaja
5
LOKIENHALLINTA MÄÄRÄYSTENMUKAISEKSI
Cinialta luotettavat valvonta- ja käytettävyyspalvelut
VAHTI-tietoturvaohjeisto edellyttää, että julkisen hallinnon organisaatiot
kokoavat lokidataa verkoistaan ja palveluistaan. Tietoturvallisuuden
hyvät käytännöt edellyttävät samaa myös palveluita tuottavilta yrityksiltä.
Cinian NetEye Lokienhallinta –palvelu on kustannustehokas
ja käyttäjän tarpeisiin mukautuva ratkaisu, joka täyttää
lokienhallinnalle asetetut vaatimukset.
Kerromme mielellämme lisää, ota yhteyttä.
Antti Nuotio
Account Manager
050 432 3060 | [email protected]
Cinia tarjoaa asiakastarpeeseen sovellettuja verkko-, järjestelmä- ja ohjelmistopalveluita. Palveluihimme kuuluvat IoT- ja verkkopalvelut sekä kiinteisiin että liikkuviin kohteisiin. Tuotamme myös
tiedon keräämisen, hallinnan ja analysoinnin ratkaisuja, asiantuntijapalveluja sekä tietoturvallisia
asiakaskohtaisia ohjelmistopalveluita. Cinialla on kuituoptista tietoliikenteen runkoverkkoa Suomessa
noin 10 000 km ja suunnitteilla olevaa verkkoa muualle pohjoiseen Eurooppaan noin 3000 km.
www.cinia.fi
Viestimies 3/2015
Osaaminen on varmistettava
J
ohtamisjärjestelmien kehittyminen, uudet johtamisen toimintamallit ja niitä tukevat tekniset
ratkaisut edellyttävät henkilöstöltä
jatkuvaa kouluttautumista ja itsensä kehittämistä. Koulutusjärjestelmämme ja
osaamisen varmistamisen ratkaisumme
on siis oltava kunnossa. Puolustusvoimauudistuksessa tapahtui vuoden 2015
alussa merkittäviä muutoksia myös
johtamisjärjestelmäalan koulutusta
toteuttavissa organisaatioissa. Puolustushaarakoulujen asema vahvistui
erityisesti Maasotakoulun osalta, jonka
johtoon liitettiin maavoimien aselajikoulut. Tällä ratkaisulla keskitettiin osa
toiminnoista, joka myös mahdollisti
yksittäisissä aselajikouluissa henkilöstökokoonpanojen pienentämisen.
Aselajien koulutuksen osalta poikkeuksen muodostavat ilmatorjunta, jonka
koulutus annetaan Ilmasotakoulussa
sekä huolto, jonka koulutusta toteuttaa
Logistiikkakoulu. Uudistuksessa syntyneitä toimialakouluja edustaa Logistiikkakoulun lisäksi Tiedustelukoulu.
Maasotakoulun Viestikoulu on maavoimallisen tehtävänsä lisäksi määritetty johtamisjärjestelmäalan osaamiskeskukseksi. Käytännössä resurssien pieneneminen ja tehtävien priorisointi ovat
aiheuttaneet sen, että Viestikoulu pystyy
tehokkaasti hoitamaan vain Maavoimien tarpeet johtamisjärjestelmäalan koulutuksesta ja opetuksesta. Johtamisjärjestelmien opetusta antavat lisäksi oman
puolustushaaransa osalta Ilmasotakoulu
ja Merisotakoulu. Upseerien tutkintoihin sisältyvästä johtamisjärjestelmäalan
yliopistotasoisesta opetuksesta vastaa
Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi
Elektronisen sodankäynnin keskuksessa
annetaan koulutusta, joka vahvistaa johtamisjärjestelmäalan osaamista.
Mitä sitten puuttuu? Jääkö osaamisvajeita? Nopealla tarkastelulla
havaitsee, että johtamisjärjestelmäalan
valtakunnallisen tason eli joint -tason
opetusta ei anneta missään edellä mainituissa kouluissa. Tämän tason koulutuksen tarve on kuitenkin jatkuvasti
lisääntynyt ja lisääntyy jatkossa vielä
enemmän. Johtamisjärjestelmien yhte-
näistyminen, palveluiden integroituminen ja kumppaniverkoston kasvaminen
ovat tekijöitä, jotka kasvattavat osaamisen tarvetta Puolustusvoimalliselle
kokonaiskehittämiselle. Kaikille yhteisissä johtamisjärjestelmäratkaisuissa
koulutusta ei ole järkevää hajauttaa
moneen paikkaan ja samantasoinen
ja yhtenäinen osaaminen varmistavat
muutenkin eri toimijoiden saumattoman
yhteistoiminnan. Palveluita ja toimintoja ulkoistettaessa on varmistettava myös
näiden toimijoiden riittävä osaaminen
ainakin silloin, kun kyse on operatiivisesti merkittävistä toiminnoista.
Entä sitten uudet osaamisalueet, kuten kyberpuolustus? Kyberpuolustuksen
kokonaiskehittäminen on Puolustusvoimissa käsketty johtamisjärjestelmäalan
vastuulle. Kybertoimintaympäristö ja
kyberpuolustus eivät kuitenkaan sisälly
käsitteen johtamisjärjestelmä alle, vaan
se on oma laajempi kokonaisuutensa.
Johtamisjärjestelmäala on kyberpuolustukselle sopiva koti, koska kyberpuolustuksen alueella perusosaaminen
liittyy ohjelmistoihin, tietoliikenteeseen
ja tietojärjestelmiin, jotka ovat johtamisjärjestelmäalan leipälajia.
On varsin selvää, että kyberpuolustuksen rooli tulee edelleen merkittävästi
kasvamaan Puolustusvoimissa samoin
kuin kyberturvallisuus koko yhteiskun-
nassa. Tällä hetkellä kyberpuolustukseen liittyvää opetusta annetaan omista
lähtökohdista aiemmin mainituissa
puolustushaara- ja aselajikouluissa
sekä Maanpuolustuskorkeakoulussa,
mutta Puolustusvoimallista koulutuksen
toteuttamisen kokonaisvastuuta ei ole
millään organisaatiolla. Puolustusvoimien oman kyberhenkilöstön osaamista
kasvatetaan lähinnä ulkopuolelta hankittavalla koulutuksella sekä harjoitustoiminnalla. Varusmiesten kyberkoulutusta ollaan käynnistämässä ja reservin
osaamista hyödynnetään kertausharjoitusten kautta. Koska kyberpuolustuksen
suorituskyky on vahvasti riippuvainen
juuri osaamisesta, ei tätä kasvavaa
aluetta voida koulutuksen kehittämisessä jättää huomiotta.
Tulisiko nähtävissä oleviin osaamisvajeisiin ja koulutuksen nykyisiin
järjestelyihin puuttua? Retoriseen kysymykseen helppo vastaus on: Kyllä.
Tämän vuoden alusta onkin käynnistetty johtamisjärjestelmäalan ja kyberpuolustuksen osaamisen kehittämisen
projekti, jonka tavoitteena on vuoden
loppuun mennessä tuottaa esitys, miten
osaaminen voitaisiin jatkossa varmistaa
kaikilla osa-alueilla. Tutkittavana olevat
koulutuksen järjestämisvaihtoehdot
kattavat nykyisten organisaatioiden
opetuksen sisältöjen tarkistamisen ja
uuden organisaation perustamisen sekä
näiden välimuodot. Lähtökohtana toteutusvaihtoehtojen arvioinnille projektissa
tehdään kattava osaamistarvekartoitus,
jonka laatimisessa ovat mukana kaikki
johtamisjärjestelmäalan nykyisestä koulutuksesta vastaavat tahot.
Mihin ratkaisuun aikanaan päädytään jää nähtäväksi. Uskon ratkaisun
tapahtuvan analyyttisen tarkastelun
lopputuloksena Puolustusvoimia parhaiten palvelevalla tavalla. 70-vuotista
taivaltaan juhliva Viestiupseeriyhdistys
voi jatkossakin olla ylpeä oman alansa
henkilöstön osaamisesta ja laajamittaisesta arvostuksesta.
Prikaatikenraali Ilkka Korkiamäki
Pääesikunnan
johtamisjärjestelmäpäällikkö
7
8
Viestimies 3/2015
TEKSTI: JYRI KOSOLA
KUVAT: JYRI KOSOLA, MBDA, U.S. NAVY, BOSTON DYNAMICS
Robotit ilmestyvät
taistelukentälle
­
Insinöörieversti
Jyri Kosola toimii
Puolustusvoimien
tutkimuspäällikkönä.
Autonomisesti toimivat koneet tulevat muuttamaan taistelukenttää vähintään yhtä paljon kuin järjestelmien digitalisoituminen neljännesvuosisata sitten. Mutta ymmärrämmekö niiden
potentiaalin ja olemmeko valmiita hyväksymään ne osaksi sotajoukkoa?
Ei mitään uutta
auringon alla
Erilaisia kauko-ohjattuja tai autonomisesti toimivia järjestelmiä on käytetty
sodassa jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Tavoitteena on ollut
ihmisen korvaaminen koneella vaarallisissa tehtävissä, kuten pommituskoneen miehistönä. On myös ajateltu, että
pienikokoiset miehittämättömät koneet
ovat vaikeammin havaittavissa ja tuhottavissa kuin isompikokoiset miehitetyt.
Tekniikan kehittyminen on ajan myötä
mahdollistanut yhä useampien toiminnallisuuksien tekemisen automaattisiksi
ja luonut siten koko ajan uusia sovellusmahdollisuuksia autonomisesti toimiville järjestelmille. Toisessa maailmansodassa nähtiin kauko-ohjattuja minitankkeja, lentokoneita, ohjuksia ja pommeja
sekä inertian ja magneettikompassin
avulla maaliinsa hakeutuvia aseita. Sittemmin elektroniikan ja tietojenkäsittelyn kehitys loi edellytykset suurempaan
autonomiaan. Kaikissa viimeaikaisissa
konflikteissa on hyödynnetty miehittämättömiä ilma-aluksia ennen kaikkea
tiedustelu- ja valvontatehtävissä, mutta
kasvavassa määrin myös maalinosoitusja aselavetteina.
Autonomiset
järjestelmät luontainen
osa sodankäynnin
periaatteita
Sodan­käyn­nin luonteeseen kuuluu
toimia vastus­ta­jaa nopeammin sekä
kohdentaa joku muu kuin ihminen kaikkein uhanalaisimpiin tehtäviin. Aluksi
käytettiin eläimiä, kuten panssarivaunun alle ryömiviä miinakoiria. Nykyisin
Kenties ensimmäinen UCAV? Amerikkalainen Charles F. Kettering kehitti
“Bug” lempinimen saaneen autonomisen lentävän torpedon jo 1917. Pneumaattisesti ja sähköisesti ohjattu laite pudotti ennalta määritellyn ajan jälkeen siipensä ja syöksyi kohti maaliaan.
koneet saavat tällaiset tehtävät. Ihminen
pyritään korvaamaan koneella erityisesti riskialttiissa tehtävissä, kuten tiedustelussa ja vastustajan vaikutuspiirissä
operoimisessa. Eteen työnnetyt silmät,
korvat ja asekädet ensin täydentyvät ja
sitten ainakin osin korvautuvat mie­hit­
tämättömillä sensoreilla ja ase­lave­teil­la.
Koneiden väsymättömyyden johdosta
ne ovat omiaan myös pitkäkestoisiin
valvontatehtäviin.
Autonomisuus yleistyy vaiheittain
osin tekno­lo­gi­sen kehityksen johdosta
ja osin sitä mukaa, kun luottamus ilman
ihmistä toimiviin koneisiin kasvaa. Ensimmäisessä vaiheessa kone toimii ihmisen kauko-ohjaamana. Toisessa vaiheessa järjestelmä kykenee liikku­maan
käskettyyn paikkaan omatoimisesti sekä
toteuttamaan sille käsketyt toiminnot.
Esimer­kik­si lennokki osaa itse pysyä
ilmassa sekä lentää sille radioteitse
välitettyyn koordinaatti­pistee­­seen.
Lennokkia voidaan komentaa esi­mer­
kiksi kuvaamaan jokin alue, seuraamaan havaittua maalia tai aloittamaan
väistely­liikkeet. Kehityk­sen kolmantena
vaiheena on tilan­teen mukaan toimimaan kykenevä järjes­tel­mä, joka osaa
siirtyä toimintatilasta toiseen omien
havain­to­jen­sa ja päättelykykynsä avulla. Lennokille esimerkiksi kerrotaan
minkälaista kohdetta etsitään ja mille
alueelle etsintä kohdennetaan. Lennokki havaitsee sensoreil­laan erilaisia
kohteita, joista se pyrkii itse löytämään
etsintätehtävän mukaisen maalin ja sen
löydettyään ryhtyy seuraamaan sitä
Viestimies 3/2015
tarvit­taes­sa ilma­torjunta­tulta väistellen.
Neljännessä kehitysvaiheessa miehittämättömät järjestelmät keskus­te­levat
toistensa kanssa ja sopivat keskenään
tehtävän täyttämiseksi vaaditta­vasta
taktiikasta. Esimerkiksi lennokki­parven
alukset muodostavat yhdessä käsityksen
tilanteesta yhdistäen kaikkien sensorihavainnot käyttäen ryhmäkohtaista
päätöksentekoa. Parvi myös sopii keskenään kuka tekee mitä, esimerkiksi
ketkä hyökkäävät mistäkin suunnasta
tai mitäkin maalia kohti, ketkä suojaavat, kuka tekee vaikutusarvion ja ketkä
hakeutuvat sopivaan asemaan uusintahyökkäystä varten.
Vastaava kehityskulku on nähtävissä
myös asejärjestelmissä, joissa kehitys
on kulkenut komento-ohjatuista ohjuksista ”ammu ja unoh­da”-periaatteella
toimiviin itsenäisesti maaliin hakeutuviin älykkäisiin aseisiin.
Modernia muotoa miinoittamisesta
edustavat vaanivat aseet, jotka toimivat
pitkän aikaa kohdealueella maaleja etsien ja hyökkäävät havaitsemiaan kohteita vastaan. Kierrellessään kohdealueen yläpuolella ne estävät vastustajan
liikkeen.
Vastaavasti merellisessä toimintaympäristössä maalia merenpohjassa odottavat miinatorpedot. Amerikkalaiset
tutkivat konseptia, jossa joukko autonomisia järjestelmiä levitetään viikoiksi
tai jopa kuukausiksi meren pohjaan
odottamaan tehtävää. Osa pinnan alla
operoivista järjestel­mistä voi laukaista
myös ilmassa lentäviä lavetteja. Järjestelmään kuuluvat pinnan alla, pinnassa
ja ilmassa operoivat miehittämättömät järjestelmät on tarkoitus levittää
toiminta-alueelle miehittämät­tömällä
emoaluksella.
Säätelyä tarvitaan
Tiedon­käsit­te­lyn auto­mati­soi­tuminen
nopeuttaa maalien paikan­tamista ja
tunnista­mis­ta sekä tulitus­pää­tös­ten
tekemistä ja tulitoimin­nan aloitta­mis­
ta. Tällä hetkellä kuuma peruna on se,
missä määrin koneelle voidaan antaa
itsenäisyyttä tehdä asevaikutukseen
liittyviä päätöksiä. Kansain­väli­sen
oikeuden periaatteet, ase­val­von­ta­
sopimuk­set ja humanitaarisoikeudelliset
valtiosopimuk­set edellyttävät ihmistä
jossakin päätöksenteon vaiheessa. Tämä
voi rajoittaa koneiden suori­tus­­kyvyn
Minilennokeita voidaan hyödyntää myös taisteluajoneuvon toimintaympäristötietoisuuden parantamiseen.
Fire Shadow vaanii maalia. Se kykenee lentä­mään kuutisen tuntia odottaen
sopivaa maalia.
käyttämistä ainakin niiden maiden kohdalla, jotka noudattavat kansainvälistä
oikeutta.
Keskustelu kulminoituu siihen voiko
kone tehdä päätöksen ihmisen surmaamisesta. Kansainvälistä säätelyä
kehitettäessä tulee huomata, että vaikka
ihminen olisi mukana jossain päätöksenteon ketjussa, esimerkiksi ohjusten
tapauksessa, koneet tekevät jo nyt
paljon päätöksiä,. Esimerkkinä ne päättelevät mihin näkökentässään havaitsemaansa kohteeseen iskevät.
Kehitys voi pakottaa
siirtymään robotteihin
Teknologian pienentymisen ja halpenemisen myötä täsmävaikutuskyky
leviää uusiin järjes­tel­miin. Vaanivat
aseet, parveilevat maaliinsa joukkona
hakeutuvat itsensä uhraavat robotit, pienet kaikkialla läsnä olevat sensorit, tuli­
vaikutuksen alla toimivat järjestelmät
ja muut teknisen kehityksen mukanaan
tuomat sovellukset mahdollistavat uusia
tapoja toteuttaa tilan valvontaa, maalin
paikannusta, tulenkäyttöä, suojautumista ja logistiikkaa.
Ihmisen siirtäminen koneessa istuvasta käyttä­jästä sen ulkopuolelle
mahdollistaa koneen pienentämisen ja
keventämisen, toiminta-ajan ja toimintasäteen pidentämisen sekä sallii uuden­
laisia ominaisuuksia, joita ihminen ei
kestä. Miehittämättömät järjestelmät
eivät tarvitse tila-, paino- ja tehovarauksia ihmisen ja tämän toimintakykyisenä
9
10
Viestimies 3/2015
Taistelukentällä itsenäisesti liikkuvat koneet kykenevät liikkumaan ja toimimaan siellä, missä ihminen ei. Niiden aseistaminen muuttaa melkoisesti
taistelun luonnetta.
pitämiseen tarkoitettujen järjestelmien
mukana kuljettami­seen. Miehittämättömän järjes­tel­män liikehtimiskyky on
aivan eri luokkaa, kun ei tarvitse varoa
haurasta biokuormaa. Hyväksyttävä riskitaso voi olla korkeam­pi kun ihmistä ei
ole mukana.
Toisen osapuolen siirtyminen käyttämään pieniä vaikeasti havaittavia ja torjuttavia autonomisia järjestelmiä todennäköisesti pakottaa toisenkin osapuolen
tekemään saman. Jos ei vapaaehtoisesti
ja ennakoivasti, niin sotilaallisen tappion jälkeen pakon sanelemana.
Jos toinen osapuoli esimerkiksi korvaa kalliit isokokoiset miehitetyt järjestelmät suurella määrällä pienikokoisia
ja halpoja, mutta riittä­vän suorituskykyisiä robotteja, toisella osapuolella
ei välttämättä ole keinoja toimia niitä
vastaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa
pidetään yhtenä strategisesti merkittä-
vänä haasteena nykyisten kalliiden jär­
jestelmien mahdollista suojattomuutta
parvena hyökkääviä autonomisia järjestelmiä vastaan. Joukko eri suunnasta
uhkaavia halpoja miehittämättömiä
järjestelmiä voi kyetä kyllästämään nykyiset omasuojajärjestelmät. Tällainen
hyökkäys voi olla hyvin kustannus­
tehokas. Siihen kykenevät järjestelmät
voidaan rakentaa pääosin kaupallisesti
saatavilla olevalla teknologialla. Tämän
johdosta myös matalateknologiset asevoimat ja ei-valtiolliset toimijat voivat
päästä haastamaan superkalliiden järjestelmien toimintaedellytyk­set. Autonomisten järjestelmien torjuntaan ollaankin kiinnittämässä enemmän huomiota.
Akilleen kantapäät
Autonomisten järjestelmien riippuvuus satelliittipaikannussignaalista
Alle 200 grammaa painava massoittain käytettävä CICADA-tiedustelulennokki voidaan lähettää suo­rit­tamaan vaarallisia etsintätehtäviä.
muodostaa tällä hetkellä niiden heikon
kohdan. GPS-signaalin häirintä taktisella tasolla sekä navigointisatelliittien
lamauttaminen suursodassa estäisivät
suurimmalta osaltaan nykyisten autonomisten järjestelmien käyttämisen.
Teknologinen kehitys tuo tähänkin
ongelmaan ratkaisuja. Tulevaisuuden
koneet pystyvät monisensoripaikannuksen avulla yhdistämään eri lähteistä
saamansa paikkatiedon ja päättelemään
itse missä ovat. Tällaisia lähteitä ovat
satelliittipaikannussignaalin lisäksi esimerkiksi suhteellinen ja absoluuttinen
radionavigointi, laser- ja MEMS-perustainen inertia ja passiivisen (näkyvä
valo, infrapuna) tai aktiivisen (tutka,
laserkeilaus, sonar) sensorin kuvan
korrelointi paikkatietoaineistoon, kuten
digitaaliseen karttaan, rakennuspiirustukseen, tähtikarttaan tai muuhun referenssimateriaaliin.
Komento- ja videolinkkien alttius
elektroniselle tiedustelulle ja vaikuttamiselle estää kauko-ohjattujen järjestelmien toiminnan, mutta vain haittaa
itsenäisesti toimivia järjestelmiä, jotka
tarvitsevat vain keskeisten päätösten
tekemiseen ihmistä.
Ihmistä tarvitaan
jatkossakin
Ei ole nähtävissä, että ihminen poistuisi kokonaan taistelun näyttämöltä.
Ihmisen kognitiiviset kyvyt, kyky
sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja
toimintaympäristöön sekä kyky suunnitella toimintaa pitkälle tulevaisuuteen
ja reagoida odottamattomiin tilanteisiin
ovat jotain mihin koneet eivät vielä
pitkään aikaan pysty. Ihmisen rooli
tulee kuitenkin muuttumaan koneiden
ottaessa tiedustelu-, valvonta-, tulituki-,
evakuointi- ja kuljetustehtäviä. Tulevaisuuden taistelukentällä nähdään siten
ihmisen ja koneiden yhdessä muodostamia joukkoja.
Miehitettyjen ja miehittämättömien
järjestel­mien yhteistoiminnalla mahdollistetaan asym­met­risten uhkien torjunta
niiden vaikutuspiirin ulkopuolelta, pitkäkestoinen valvontakyky sekä omien
joukkojen saapumisen ja taistelu­liik­
keiden sekä etäisten asemien suojaaminen. Täydentämällä miehittämättömillä
järjestel­mil­lä miehitettyjä tiedustelu- ja
valvontajärjes­tel­miä, voidaan luoda
kattava ja pitkäkestoinen kyky havaita
Viestimies 3/2015
ja neutralisoida uhkia ja vaaroja metsäisessä maastossa ja taajama-alueilla.
Ihmisen ja koneen
vuorovaikutus
Koneet kykenevät kommunikoimaan
sekä ihmisten että toistensa kanssa. Ihminen on tällöin enemmänkin ihmis- ja
konejoukon johtaja kuin koneenkäyttäjä. Koneet kykenevät myös yhteiseen
päätöksentekoon. Se mahdol­lis­taa
parveilutaktiikan, jossa konejoukko
esi­merkiksi sopii keskenään havaitsemansa uhkan perusteella, miten se
ryhmittyy puolus­ta­maan suojattavaa
kohdetta. Tulevaisuudessa ihminen ei
varsinaisesti käytä konetta, vaan tekee
työtä sen kanssa. Koneiden ja ihmisten
roolien muutoksilla voi olla merkittäviä
vaikutuksia ryhmädynamiik­kaan ja joukon koheesioon. Luottamus koneeseen
edellyttää sekä ihmisen ymmärtämistä
että koneen ominaisuuksista varmistumista ja sen kommunikointikyvyn
kehittämistä.
Yhdysvaltain laivasto järjesti 2014 kokeilun, jossa joukko halpoja autonomisesti toimivia veneitä suojasi sotalaivaa ja kävi sitten parvena uhkaajan
kimppuun.
Keskeiset ratkaistavat
asiat eivät ole
teknologisia
Autonomisten järjestelmien teknologiat alkavat olla tasolla, jolla suurimmat
ratkaistavat kysymykset eivät enää ole
teknologisia, vaan liittyvät autonomian
hyväksyttävyyteen. Se edellyttää luottamusta koneiden toimintakykyyn. Luottamus syntyy pikku hiljaa, kun ihmiset
tottuvat itseliikkuviin ja itsenäisesti
toimiviin järjestelmiin omassa arkipäivän toimintaympäristössään. Robottipölynimuri on arkipäivää ja autonomisesti
liikkuvia junia on jo käytössä. Autonomisia busseja on jo kokeilukäytössä.
Uudet henkilöautot lukevat liikennemerkit ja tarkkailevat ajoa huomauttaen
kuljettajaa liikennesääntöjen rikkomisesta, kaistalta lipsumisesta ja jopa
väsymyksestä. Täysin autonomisesti
liikkuvia metsä-, lastaus- ja kaivoskoneita on jo käytössä. Listaa voisi jatkaa
pitkään. Viimeistään esineiden internet
arkipäiväistää koneajattelun.
Useimmat sodankäyntiin liittyvät
turvallisuus­asiat, kuten kelpuutukset
ja turvallisuus­mää­räyk­set, perustuvat
oletukseen, että niiden kohteena on ihminen ja ihmisten muodostama joukko.
Miehittämättömien järjestelmien käyt-
Robotit voivat olla osaratkaisu taistelijan varustuksen painon jatkuvaan kasvuun. Kuvassa Boston Dynamicsin kuormajuhtia.
töönotto edellyttää määräysten ja lainsäädännön kehittämistä. On ratkaistava
sallittu auto­nomian aste maa-, meri-,
ilma- ja informaatio­ympäristöissä. Tähän liittyy kansallisen ja kansainvälisen
lainsäädännön lisäksi useita näkökulmia, kuten turvallisuus, toimivaltuudet
ja sotajoukon henkinen toimintakyky.
On myös määritettävä, mikä on koneen
suunnittelijan, valmistajan, ohjelmoijan,
tehtävään evästävän ja käyttäjän juridi-
nen vastuu. Myös moraaliset ja eettiset
kysymykset on ratkaistava.
Robotit ovat nykyään laajassa käytössä erilaisissa tuotanto- ja palvelutehtävissä. Tämän teknologian hyödyntäminen sodankäynnin tarpeisiin on vasta
alkamassa. Autonomisten järjestelmien
vaikutus sodankäyntiin on todennäköisesti vähintään samaa luokkaa kuin
digitalisoitumisen seuraukset neljännesvuosisata sitten.
11
12
Viestimies 3/2015
TEKSTI: MARTTI AHO JA TERO PALOKANGAS
KUVAT: YHTEYKSIEN HYVÄKSI, VIESTIMIES
Viestiupseeriyhdistys ry
– Tietoyhteiskunnan
maanpuolustusjärjestö 70 vuotta
Viestiupseeriyhdistys ry on
viesti- ja johtamisjärjestelmäalalla sekä sähköisen viestialan tehtävissä toimivien
ja toimineiden henkilöiden
yhteinen tietoyhteiskunnan
maanpuolustusjärjestö.Yhdistys edesauttaa jäseniä
tuntemaan toisensa, kehittää jäsenistönsä ammattitaitoa sekä vaalii viestialan
perinteitä sekä ylläpitää
ja kehittää aselajitaitojen
tuntemusta ja tietämystä.
Se perustettiin Riihimäellä
sotien jälkeen vuonna 1945
ja ajankohdan olosuhteista
johtuen se joutui tukeutumaan toiminnassaan aluksi
paikalliseen Viestirykmentin
upseerikerhoon. Järjestön
nimenäkin oli aluksi kymmenen vuoden ajan Viestiupseerikerho ry. Nykyisen
nimensä yhdistys sai vuonna
1955. Alkuvuosien upseerivoittoisesta kerhosta on
seitsemän vuosikymmenen
kuluessa kehittynyt tuhatjäseninen aselajiyhdistys, jossa
on edustajia kaikilta viestija johtamisjärjestelmäalan
sekä sähköisen viestialan eri
toimialoilta.
Artikkelissa käsitellään Viestiupseeriyhdistyksen historiaa
lyhyesti pohjautuen vuonna
2005 julkaistuun eversti Seppo
Uron toimittamaan historiikkiin
”Yhteyksien hyväksi”.Viimeisen
kymmenen vuoden ajalta historiikki pohjautuu pääosin nykyisen
toiminnanjohtajan arkistoihin ja
muistikuviin.
Kerhon perustamista valmistellut
toimikunta esitti 19.5.1945 entisten
Viestirykmentin, VP 3:n ja VP 5:n
upseerikerhojen edustajille, että nämä
lakkauttaisivat entiset kerhonsa ja luovuttaisivat omaisuutensa perustettavalle
uudelle kerholle. 16.6.1945 Riihimäellä
pidetyissä kokouksissa nämä tekivätkin
pyydetyn päätöksen. Asiaa valmistellut toimikunta esitti samana päivänä
eversti Sauran puheenjohdolla pidetyssä kokouksessa uuden laajapohjaisen
viestiupseerikerhon perustamista Viestirykmentin yhteyteen. Lakkautettujen
kerhojen edustajat samoin kuin muut
paikalla olleet viestiupseerit hyväksyivätkin nyt pitkään valmistellun ehdotuksen ja käytännön valmistelut kerhon
perustamiseksi annettiin laajennetun
toimikunnan tehtäväksi. Kokouksen
pöytäkirjassa mainitaan asia seuraavasti:
“Käsiteltiin koko maata käsittävän
Viestiupseerikerhon perustaminen VR:n
[Viestirykmentin]yhteyteen Riihimäelle. Alustuksessaan ev.luutn. Virva mainitsi tällaisen kerhon olevan välttämättömän mm. yhteisen hengen ja yhteisten harrastusten säilyttämisen kannalta
Viestiupseerikerhon perustavan kokouksen osanottajia Riihimäen varuskunnan rakennus 14:n edessä 23.9.1945.
Viestimies 3/2015
Pikkuviestimiespäivillä Utissa 28.8.1948 tutustuttiin muun muassa Lentorykmentti 3:n viestitoimintaan.
Yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut ye-everstiluutnantti
Armo Karkaus (1905-80), joka
kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi
vuonna 1997.
viestiupseerien keskuudessa. Kokous
päätti perustaa ‘Viestiupseerikerhon’ja
asiaa edelleen kehittämään valittiin
toimikunta, johon kuuluvat: puheenjohtajana ev.luutn. Virva VR:sta, jäseninä
maj. Pallasvuo, R VR:sta, kapt. Iho,
O VR:sta, maj.Vornanen, P Pv.PE:sta,
maj. Korhonen AKE:sta, maj. Korho
Er.ViestiK:sta, maj. Honkasalo, M Ilm.
V:sta, maj. Metsä Aluejärjestöstä. Merivoimien edustaja nimetään myöhemmin. Toimikunnan tehtäväksi annettiin
sääntöluonnoksen laatiminen”. Pöytäkirjan tekstistä päätellen Viestiupseerikerhon perustamispäivänä voitaisiin siis
yhtä hyvin pitää myös kesäkuun 16:tta
kuin syyskuun 23:tta päivää.
Viestiupseerikerhon varsinainen
perustava kokous pidettiin lopulta
eversti A. R. Saarmaan syntymäpäivänä
23.9.1945 Riihimäen etukasarmilla.
Kokoukseen osallistui noin 40 henkeä,
minkä lisäksi valtakirjalla valtuutettuja
oli suunnilleen saman verran. Ylintä
viestijohtoa kokouksessa edustivat maavoimien viestikomentaja eversti A R
Saarmaa ja ilmavoimien viestikomentaja eversti Veikko Saura.
Pääesikunnan viestikomentaja kenraalimajuri Leo Ekberg ja Viestiryk-
Yhdistyksen toisella Sveitsin matkalla lokakuussa 1990 laskettiin kukkalaite
marsalkka Mannerheimin muistomerkille Montreaux’ssä. Kuvassa vasemmalta rouva Tyyne Karkaus, eversti Heikki Nurmi, sveitsiläis-suomalaisen upseeriyhdistyksen puheenjohtaja, everstiluutnantti Arthur Grüninger, insinöörikenraalimajuri Pertti Myyryläinen ja eversti Kalevi Markkula.
mentin komentaja eversti Mauno Liesi
eivät osallistuneet kokoukseen. Tämän
on joskus tulkittu merkinneen sitä, että
hankkeella ei aivan aluksi ollut ylimmän johdon avointa tukea. Molemmat
upseerit liittyivät kyllä kerhon jäseniksi
varsin pian perustavan kokouksen jälkeen.
Viestiupseerikerhosta
valtakunnalliseksi
yhdistykseksi
Pitkään vireillä ollut muutos paikallisesta kerhosta aselajiyhdistykseksi
toteutettiin vihdoin Viestiupseerikerhon
vuosikokouksessa 21.1.1955. Vuosikokous hyväksyi muutoksen yksimielisesti. Samalla hyväksyttiin järjestölle uudet
säännöt. Oikeusministeriö vahvisti ne jo
22.4.1955, mistä lähtien järjestön nimenä on ollut Viestiupseeriyhdistys ry.
Viestiupseerikerhon muuttuminen
Viestiupseeriyhdistykseksi lopetti sekä
muodollisesti että käytännössä järjestön
kaksijakoisuuden ja yhdistys saattoi
jatkossa keskittyä valtakunnallisen aselajiyhdistyksen toimintaan. Toimintamuotoina jatkuivat sääntöjen mukaiset
13
14
Viestimies 3/2015
vuosikokoukset, viestimiespäivät sekä
muut opintomatkat ja tutustumistilaisuudet. 1960-luvun lopulta lähtien
ohjelmaan tulivat ulkomaanmatkat ja
1970-luvun alusta lukien erilaiset viestiaiheiset seminaarit.
Viestiupseeriyhdistys kehitti yhteistyötä useiden muiden viestialalla
toimineiden järjestöjen kanssa sekä organisoi myös alueellista toimintaa, joka
tosin on nyt lopetettu. Pääyhdistyksen
rinnalle perustettiin 1970-luvun lopulla
oma kerho posti- ja lennätinlaitoksessa
toimineille yhdistyksen jäsenille, nykyisin Soneran kerho sekä naistoimikunta
yhdistyksen tueksi. Naistoimikunta lopetti toimintansa vuoden 2012 lopussa,
jolloin mahdollistui naistoimikunnan
jäsenille pääsy yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi.
Perinteisen viestialan muututtua
ja laajennettua vähitellen 1980- ja
1990-luvuilla käsittämään myös tietotekniikka- ja johtamisjärjestelmäalan,
Viestiupseeriyhdistyksen jäsenyyspykälää tarkistettiin vuonna 2001, jolloin
sääntöjen mukaan “Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi tulla yhdistyksen
jäsenen suosittelema ja yhdistyksen
hallituksen hyväksymä viesti- ja tietotekniikka-alan upseeri, opistoupseeri,
erikoisupseeri tai sähköisen viestialan
johto- ja asiantuntijatehtävissä toimiva
tai toiminut henkilö”. Säännöt eivät
erikseen mainitse reservin eivätkä
evp-upseeria, vaan näiden kaikkien
katsotaan sisältyvän upseeri-nimikkeen
piiriin.
Viimeisin sääntöuudistus tehtiin
2011, jolloin sääntöihin kirjattiin jäsenvaatimuksiksi ” Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi tulla yhdistyksen
hallituksen hyväksymä viesti- ja johtamisjärjestelmäalan tai sähköisen viestialan tehtävissä toimiva tai toiminut
henkilö ja yhteisö.” Viimeisintä sääntöuudistusta edelsi strategiatyö, jota
tehtiin yhdessä Viestikiltojen Liiton ja
Maanpuolustuksen Viestisäätiön kanssa. VUY:n silloinen puheenjohtaja Ilkka
Kananen kutsui koolle työkokouksen,
joka hyvässä hengessä päätti käynnistää
yhteisen strategiatyön uuden kattojärjestön mahdolliseen synnyttämiseen
liittyen.
Yleisten päämäärien selvittelyn
Viestiupseeriyhdistyksen toisen kunniapuheenjohtajan, eversti Heikki Nurmen muotokuva paljastettiin 3.3.2000. Paljastuspuheen piti yhdistyksen
puheenjohtaja, everstiluutnantti Asko Inkilä ja teoksen otti vastaan Viestirykmentin komentaja, eversti Veli-Pekka Kuparinen. Kunniavartiossa olivat
majuri Veli-Pekka Luukkonen ja kapteeni Sami Nurmi.
jälkeen sovittiin, että nyt käynnistyvä
strategiatyö on ainakin näiden kolmen
yhdistyksen yhteisiä päämääriä palveleva. Muut linjaukset jo tuolloin olivat,
että pyritään yhteen yhteiseen kattojärjestöön byrokratiaa samalla lisäämättä.
Lisäksi sovittiin, että ei perusteta uutta
järjestöä jo olevien lisäksi, vaan nykyisten järjestöjen toiminnot yhdistetään.
Kokonaistavoitteena nähtiin olevan
“yhteinen vahva ja yhtenäinen tieto- ja
viestintä-alan maanpuolustustyötä vaaliva organisaatio, jonka taloudellinen
pohja on vakaa”. Osatavoitteena oli
myös nykyisten organisaatiohierarkioiden yksinkertaistaminen sekä ”irrallaan” olevien alan järjestöjen/kiltojen
(vastaavien) jäsenistön yhdistäminen
yhden lipun alle. Strategiatyö ei lopulta
kuitenkaan johtanut sille asetettuun
tavoitteeseen. Kompastuskiveksi tuli
upseeri-sana Viestiupseeriyhdistyksen
nimessä, koska yhdistyksen jäsenet
eivät sääntöuudistuksessa hyväksyneet
upseeri-sanan poistoa yhdistyksen nimestä.
Monipuolista yhdistys- ja
julkaisutoimintaa
Viimeisten kymmenen vuoden aikana yhdistyksen puheenjohtajina ovat
toimineet Pertti Ruotsalainen, Ilkka
Kananen, Simo Alho ja Eero Valkola.
Simo Alhon puheenjohtajakausi jäi alle
vuoden mittaiseksi, hänen erottuaan
tehtävästä oma-aloitteisesti. Ilkka
Kananen oli ensimmäinen siviilitaustainen puheenjohtaja. Hänen aikanaan
yhdistyksen toimintaa virtaviivaistettiin
uudistamalla yhdistyksen strategia ja
säännöt. Kanasen kaudella myös uudistettiin yhdistyksen toimihenkilöiden
tehtävänkuvat. Yhdistys sai tuolloin
myös kirjanpitäjän sekä toiminnanjohtajan, joka vastaa yhdistyksen rutiinitehtävistä ja taloudenhoidosta.
Yhdistyksen toiminta on viimeisten
kymmenen vuoden aikana jatkunut vakiintuneella tavalla. Yhdistyksen kevätkokoukset on järjestetty eri paikkakunnilla tutustuen pääsääntöisesti johonkin
joukko-osastoon ja syyskokoukset ovat
olleet perinteisesti Riihimäellä. Vuonna
2012 juhlistettiin viestiaselajin ”Grand
old man” eversti A R Saarmaan syntymän 120. vuotta yhteistoiminnassa
Maanpuolustuksen viestisäätiön ja
puolustusvoimien kanssa järjestämällä
Saarmaa-päivä Riihimäellä.
Yhdistyksen seminaareja on edelleen
järjestetty joka toinen vuosi. Mielenkiintoiset aiheet ja asiantuntevat alustajat ovat taannet sen, että seminaarien
osallistujamäärä on pyörinyt noin sadan
osallistujan paikkeilla. Seminaareilla on
ollut myös merkittävä taloudellinen vai-
Viestimies 3/2015
kutus yhdistyksen toiminnan mahdollistamiselle ja kehittämiselle. Vuonna
2006 seminaari järjestettiin yhteistyössä
AFCEA:n kanssa kansainvälisenä
videoseminaarina. Viime vuosina ajankohtaisseminaarin pääsisältö on muodostunut tieto- ja kyberturvallisuuden
ympärille. Jäsenille suunnattuja ulkomaanmatkoja on järjestetty edelleen lähes joka vuosi, muun muassa Pietariin,
Suomenlahden ympäri, viinimatkalle
Saksaan, Oberammergauhun, Moskovaan, Berliiniin ja Lontooseen sekä tänä
vuonna Brysseliin. Osallistujamäärä
matkoilla ollut keskimäärin kolmekymmentä henkilöä.
Viestiupseerikerhon jäsenmäärä vuoden 1945 lopulla oli 83 upseeria, joista
42 Viestirykmentistä ja 41 Riihimäen
ulkopuolelta. Tästä kerhon jäsenmäärä
lähti vähitellen kasvamaan niin, että
vuoden 1946 lopussa jäsenmäärä oli jo
lähes 200. Kolmensadan jäsenen raja
ylitettiin vuonna 1949. Sen jälkeen kasvu pysähtyi pitkäksi aikaa järjestön selvitellessä Riihimäen paikallisen kerhon
ja toisaalta valtakunnallisen järjestön
toiminnan jatkamista. Kerhon muuttuessa Viestiupseeriyhdistykseksi vuoden
1955 alussa siihen kuului edelleen vain
runsaat 300 jäsentä. Siitä lähtien jäsenmäärä alkoikin nousta tasaisesti aina
1960-luvun alkupuolelle saakka. Sen
jälkeen nousuvauhti hiljeni. Neljänsadan jäsenen raja saavutettiin vuonna
1957, viidensadan vuonna 1961, kuudensadan vuonna 1964, seitsemänsadan vuonna 1972 ja kahdeksansadan
vuonna 1978. Vuonna 1980 yhdistykseen kuului jo 900 jäsentä ja tuhannen
jäsenen raja ylitettiin vuonna 1982.
Tämän jälkeen jäsenmäärä on vakiintunut runsaaseen tuhanteen jäseneen,
ollen 1.9.2015 1049, joista naisia 31 ja
perustajajäseniä 2. Vuoden 2015 jäsenkunnasta puolustusvoimien palveluksessa olevia ja evp-upseereita on 393,
Soneran kerhon jäseniä 166 ja muita
472. Yhdistyksen jäsenten keski-ikä on
nykyisin 59 vuotta. Yhdistyksen vanhin
jäsen on 96 ja nuorin 24 vuotta vanha.
Jo syksyllä 1945 Viestiupseerikerhon
puheenjohtaja Virva toi esille oman
julkaisun tarpeellisuuden juuri perustetulle yhdistykselle. Kerhon ensimmäisessä vuosikokouksessa 1946 tehtiinkin
päätös siitä, että Viestiupseerikerho
ryhtyy julkaisemaan omaa ammattileh-
Syyskokousväkeä 2013 tutustumassa maapuolustuksen uuden johtamisjärjestelmän M18 kalustoon.
Vuoden 2015 ajankohtaisseminaarin avaajaksi saatiin itse puolustusministeri
Carl Haglund, jolle puheenjohtaja Eero Valkola luovutti muistoksi Viestimies-kirjan.
teä. Ensimmäinen Viestimies-lehden
numero ilmestyi monien ongelmien
jälkeen 13-sivuisena näytenumerona
4.6.1946. Viestimies-lehteä on toimitettu koko sen historiansa ajan pääasiassa
amatöörivoimin oman virkatyön ohessa.
Lehden ulkonäkö on vuosikymmenten
kuluessa muuttunut useita kertoja nykyiseen täysin värilliseen versioonsa.
Haasteita lehden toiminnalle ja sen
kehittämiselle on aiheuttanut talous,
joka vuosien saatossa on vaihdellut
suhteellisen hyvästä vaikeaan. Useille
yhdistyksen jäsenille viestimies-lehti
on muodostanut konkreettisen siteen
yhdistykseen ja samalla syyn olla yhdistyksen jäsen. Senpä vuoksi lehden
korkean tason ylläpitäminen onkin ollut
15
16
Viestimies 3/2015
yhdistyksen keskeisiä tavoitteita. Siinä
on onnistuttu käytössä olleisiin resursseihin nähden varsin hyvin.
Viestimies-kirja on ollut Viestiupseeriyhdistykselle myös menestystarina
vailla vertaa. Tuskin minkään muun
aselajin vastaavaa käsikirjaa on toimitettu yhtäjaksoisesti 50 vuotta, 19
painosta ja yli 100 000 painettua kirjaa.
Vaikka kirja on alun perin ja myös
nykyisin toimitettu ensisijaisesti apuneuvoksi viestiaselajin varusmies- ja
reserviläiskoulutusta varten, se on ollut
verraton käsikirja myös viestiaselajin
kantahenkilökunnalle ja eri sotakouluissa opiskeleville kantahenkilökuntaan
kuuluville upseereille ja muulle henkilökunnalle. Viestimies-kirjan viimeisin
19. painos julkistettiin 5.3.2011 Riihimäellä.
Viestiupseeriyhdistys on viime
vuosina tiivistänyt yhteistyötään pääkaupunkiseudun sähköalan järjestöjen
kanssa. Näistä esimerkkeinä Sähköinsinööriliitto (SIL), Tietotekniikan ja
Elektroniikan Seura (TiES), Helsingin
Reseriupseerien Viestiosasto, Aalto-yliopiston Sähkötekniikan alumnijärjestö
Sähköklubi ja Sähköinsinöörikilta.
Yhteistyö Viestikiltojen Liiton ja sen
jäsenkiltojen kanssa on niin ikään
jatkunut hyvällä tasolla. Viestiupseeriyhdistys jatkaa maanpuolustuksellista
työtään myös seuraavalla kymmenvuotiskaudella jäsenkuntansa viitoittamalla
tavalla. Seuraava merkittävä virstanpylväs on 5.3.2018, jolloin viestiaselaji
juhlii 100- vuotistaivaltaan. Näihin
juhliin yhdistys myös tavalla jos toisella
varmasti osallistuu.
Vuoden 2015 seminaariväkeä perinteisellä viestimiesillallisella verkostoitumassa.
VIESTIALAN AMMATTILAINEN!
Oletko kiinnostunut
Maanpuolustuksesta?
Ammatillisen osaamisesi kehittämisestä?
Kansainvälisestä yhteistyöstä?
Perinteistä ja historiasta?
LIITY JÄSENEKSI!
Vuosimaksu vain 20 EUR.
Sisältää mm. laadukkaan Viestimies-lehden.
Sinun ei tarvitse olla viestiupseeri liittyäksesi.
Lue lisää toiminnastamme ja jäseneduista
verkkosivuiltamme.
VIESTIUPSEERIYHDISTYS RY
www.viestiupseeriyhdistys.fi
24/7
TURVAA JA TOIMIVUUTTA
Santa Monica Networks Oy on turvallisten tietoverkkoja konesaliratkaisujen asiantuntija ja Suomen suurin
tietoliikenneverkkojen kouluttaja.
Ylläpito-, hallinta- ja valvontapalvelumme takaavat asiakkaillemme
toimivat ja turvalliset tietoliikenneyhteydet.
Asiakastyytyväisyytemme on Taloustutkimus Oy:n tekemän
tutkimuksen mukaan korkealla tasolla. Nettosuosittelijaindeksimme
(NSI) on peräti 48 (yrityksillä keskimäärin 5-10).
Korkean asiakastyytyväisyyden takaavat
• rakentamamme toimivat ja käyttäjäystävälliset kokonaisuudet
• korkea teknologiaosaamisemme
• asiakkaiden liiketoiminnan ymmärrys
• toimintamme joustavuus ja nopeus
• alan huippuosaajista koostuva henkilöstömme
OTA YHTEYTTÄ
Santa Monica Networks Oy, Derby Business Park
Tarvonsalmenkatu 15–17, 02600 Espoo
Puh. (09) 425 99 401, www.smn.fi
18
Viestimies 3/2015
TEKSTI: MARTTI SUSITAIVAL JA TAPIO TEITTINEN
KUVAT: PÄÄMAJAMUSEO, SA-KUVA
Martti Susitaival
Tapio Teittinen
Päämajan radiokeskus
jatkosodan aikana 1941-1944
Viestikeskus Lokin rinnalla
toimi Päämajan radiokeskus,
joka huolehti ylijohdon radioyhteyksistä operatiivisiin
yksiköihin. Radiokeskuksen
kauko-ohjatut lähettimet
sijaitsivat Mikkelin ympäristössä. Keskuksen palveluksessa oli päällystöä, miehistöä ja viestilottia yhteensä
noin 140 henkilöä. Radiokeskus lopetti toimintansa syksyllä 1945.
Jatkosodan aikana Päämajan yleisesikunnan viestiliikenteestä huolehti
Päämajan viestitystoimisto. Viestitystoimisto ja sen alaisuuteen kuulunut
viestikeskus Lokki toimi koko jatkosodan ajan Mikkelin Naisvuoreen
louhitussa luolastossa. Viestikeskus
Lokin kautta välitettiin kaikki Päämajan
lennätin- ja puhelinliikenne. Valtaosa
viestiliikenteestä välitettiin puhelimella
tai lennättimellä. Viestitystoimistolla
oli mahdollisuus ohjata tarpeen mukaan
sanomia myös radioteitse rintamilla
toimiviin yksiköihin. Radiosanomat
välitettiin radiokeskuksen kautta, joka
toimi aluksi Mikkelin maalaiskunnassa
Rantakylän kartanossa.
Jatkosodassa Päämajan viestikomentajan eversti Leo Ekbergin alaisuuteen
kuului neljä viestipataljoonaa VP 1,
VP 2, VP 3 ja VP 10. Viestipataljoona
1:n kolmas komppania (3./VP 1) sai
tehtäväkseen perustaa Päämajan radio-
verkon, joka muodostui radiokeskuksen
ja tärkeimpien operatiivisten yksiköiden
välisistä kaksisuuntaisista kiinteistä
radioyhteyksistä eli linjoista. Niitä oli
enimmillään 18 kappaletta.
Radiokomppanian (3./VP 1) päällikkönä toimi koko jatkosodan ajan
luutnantti Wilhem Lehtonen. Radiokeskuksessa työskenteli enimmillään
142 henkilöä, joista lottia oli noin 30.
Radiokeskus toimi aluksi kolmessa
vuorossa ympäri vuorokauden. Linjojen
vasta-asemina toimineissa radioviestikeskuksissa ja radioautoissa työskenteli lähes 40 radiokeskuksen radistia.
Saksan 18. Armeijan toiminta-alueella
lähellä Leningradia toimi radiokeskuksen nelihenkinen radioasema, joka oli
yhteydessä Kannaksella toimivien yhtymien kanssa.
Puolustusvoimilla ei ollut talvisotaa
edeltävän YH:n (ylimääräisten harjoitusten) alkaessa lainkaan radiokalustoa
ylijohdon tarpeisiin. Tätä tarvetta varten
hankittiin pikaisesti laivaradioita niitä
valmistavilta yrityksiltä sekä muutamia
Posti- ja lennätinhallitukselta ja Yleisradiolta. Näin saatiin muodostetuiksi
Päämajan radioyhteydet tärkeimpiin
alajohtoportaisiin. Kalusto oli hyvin sekalaista ja sen ylläpito tuotti vaikeuksia.
Tämän johdosta Puolustusvoimat tilasi
tarvittavaa niin sanottua AB-radiokalustoa, mutta koska kalusto oli ensin
suunniteltava ja sitten valmistettava
komponenttien vaikean saatavuuden
haitatessa tuotantoa, eivät radiot ehtineet talvisotaan.
Jatkosodan alla oli ylijohdon radiokalustotilanne jo huomattavasti parempi ja
valmistautuminen mahdolliseen sotaan
ennakoitu myös radiokeskuksen osalta.
Paikat asemille oli katsottuna ja myös
osin johdinyhteyksin varusteltuna. Radiokeskuksen sijoittaminen Mikkelin
kaupungin ulkopuolelle johtui monista
syistä. Ensinnäkin sähkölaitteiden ja
ajoneuvojen kipinähäiriöt olisivat haitanneet viestitystä. Maaseudulla oli
myös paremmin tilaa radioasemien vaakatasossa kymmeniä metrejä vaativille
antennilangoille. Lähetinasemat olivat
erillään toisista lähetinasemista ja myös
erillään vastaanotinasemista, jotka oli
keskitetty Mikkelin maalaiskunnan
Rantakylän kartanoon. Lähettimien ja
vastaanottimien sijainti erillään ehkäisi
radiohäiriöitä. Lähettimet ja niiden
antennirakenteet voisivat myös häiritä
yhteyttä, mikäli lähetinasemat olisivat
lähekkäin. Lähetinasemien hajautus
suojasi pommituksilta, niin ettei täysosuma voisi tuhota useita lähettimiä
samalla kertaa. Lähetinasemien oli
oltava kuitenkin vain muutamien kilometrien päässä Rantakylän kartanosta,
josta niitä kauko-ohjattiin. Pidempi
yhteys olisi tehnyt kauko-ohjauksen
epävarmaksi tai jopa mahdottomaksi.
Toiminnan perusteet oli siten luotu jo
ennakkosuunnittelulla ja erilaisilla ohjesäännöillä.
Radiokeskuksen
perustaminen
Ennen radiokeskuksen perustamista
siihen tuleva henkilökunta kuului Hel-
Viestimies 3/2015
singin varuskuntapataljoonan alla olevan Pv.PE:n radio-osastoon. Sitä johti
luutnantti Wilhelm Lehtonen.
Päämajan viestiosasto I antoi
18.6.1941 radio-osastolle käskyn, jonka
mukaan sen liitettiin Viestipataljoona
1:een muodostaen radiokomppanian
(3./VP 1). Komppanian päälliköksi
määrättiin radio-osaston johtaja luutnantti Wilhelm Lehtonen. Radiokomppanian osien siirtäminen vaiheittain
Mikkeliin alkoi jo 14. kesäkuuta 1941
illalla, kun neljän aliupseerin ja 12
miehen vahvuinen etuosasto komppanianpäällikkö luutnantti Wilhelm
Lehtosen johdolla lähti kahdella autolla
majoituspaikastaan Malmin ampumaradalta kohti Rantakylän kartanoa. Heti
etuosaston saavuttua alkoi 15. kesäkuuta lähetinasemien pystyttäminen Vuolingon kansakoululle (Vakava) ja Nikaran
tilalle. Asemien paikat ja viestiyhteydet
oli jo aiemmin valmisteltu kauko-ohjausta varten. Samana päivänä aloitettiin insinöörikapteeni Pohjanpalon
johdolla Särkän aseman pystyttäminen
Tuukkalan kasarmialueen eteläpuolelle.
Asemalle asennettiin Posti- ja lennätinhallitukselta saatu 2 kW:n lähetin, joka
saatiin toimintakuntoon 22. kesäkuuta
ja ensimmäinen yhteys Berliinissä
olevaan vasta-asemaan onnistui heti
toisen kutsun jälkeen klo 23.25. Särkän
lähetysaseman päälliköksi määrättiin
tunnettu radioamatööri vänrikki Armas
Valste. Särkän radioasemaa käytettiin
Berliinin liikenteen lisäksi ilmavoimien
esikunnan sekä Saksan ilmavoiminen
yhteyksiin.
Viestipataljoona 1:n perustamisvaihe
alkoi 18. kesäkuuta 1941 keskiyöllä
Helsingin Munkkiniemen Kalastajatorpalla. Järjestelyissä tapahtuneen viivästyksen vuoksi VP 1:n pääjoukko saapui
rautateitse Mikkeliin aamuyöllä 21.
kesäkuuta. Päivällä komppaniat jakautuivat siten, että radiokeskuksen muodostanut 3. komppania siirtyi marssien
Rantakylän kartanolle. Siirtymisvaiheen
päätyttyä komppanian kirjavahvuudessa
oli yhteensä 134 henkilöä, mukaan lukien lotat.
Johdinyhteyksien asentamista jatkettiin seuraavina päivinä niihin paikkoihin,
joihin oli määrätty sijoittaa lähettimiä.
Radioryhmät asensivat 22. kesäkuuta
Radiokeskuksen lähetinasemat Mikkelin ympäristössä kesällä 1941.
Radiokeskus Rantakylässä.
lähettimet Otavassa sijaiseville asemille,
peitenimiltään ”Sonni” ja ”Röppää” sekä
Kyyhkylään asemalle ”Norsu” ja Olkkolaan ”Lenjus”. 1./VP 1 otti hoitoonsa
Heimarissa Posti- ja lennätinlaitoksen
lomakotiin sijoitetun ”Bertta”-puhelinkeskuksen. Lomakoti Heimarissa toimi
jatkosodan alussa yhteysesikunta Nord
(Verbindungsstab Nord). Särkän radioaseman ja ” Bertta”-puhelinkeskuksen
välille kytkettiin saksalaisten tarpeisiin
suora puhelinyhteys.
Radiokeskuksen vastaanottimet keskitettiin Rantakylän kartanon pehtorin
huonokuntoiseen rakennukseen. Täältä
tapahtui myös lähetinasemien kauko-ohjaus kiinteän puhelinverkon kautta. Särkän lähetysaseman kauko-ohjaus
siirrettiin myöhemmin pehtorin rakennuksen takahuoneeseen. Tässä tilassa
toimivat kolme Saksan armeijan palveluksessa olleet radistit/salakirjoittajat.
19
20
Viestimies 3/2015
Radiokeskus
Rantakylässä ja
Urpolassa
Kesäkuun 1941 loppuun mennessä
olivat kaikki lähetys-/viritysasemat
käyttökunnossa ja ympärivuorokautinen
päivystys saattoi alkaa. Kaksisuuntaiset
radioyhteydet toimivat Rantakylästä
kauko-ohjattujen lähetys- ja viritysasemien kautta. Yhteensä asemia oli yhdeksän. Vuolingon kansakoululla toimi
”Vakava”, Otavassa olivat ”Sonni”,
”Kouta” ja ”Röppää” sekä Karilassa sijaitsi ”Karhu. Tuukkalan läheisyydessä
olivat ”Norsu” ja ”Särkkä”, joka oli jatkuvassa yhteydessä Berliinissä olevan
vasta-aseman kanssa. Nikaran ja Lenjuksen maatiloille oli myös asennettu
kauko-ohjattuja lähettimiä. Lähetysasemilla oli yhden aliupseerin ja kahden
miehen vahvuudella jatkuva miehitys.
Lokakuussa 1942 radiokeskus siirtyi
Rantakylästä Urpolan kartanoon, joka
sijaitsi lähellä Mikkelin kasarmialuetta.
Urpolan kartanoon siirryttäessä keskitettiin kaikki lähetysasemat Särkän
asemaa lukuun ottamatta Rantakylän
kartanoon. Lähetystoiminta päättyi
Röppään, Sonnin, Koudan, Vakavan,
Nikaran ja Karhun radioasemilta. Vastaavasti kaikki vastaanottimet siirrettiin
Urpolan kartanon suureen saliin.
Kun Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen Päämaja alkoi kotiuttaa
joukkoja marraskuussa 1944, käskettiin
radiokeskus varmistamaan yhteydet
nyt sotilaslääneiksi muutettuihin divisiooniin. Radiokeskuksen tehtävänä oli
pitää yhteyttä sotilasläänien esikuntiin.
Kuunteluajat pysyivät yhä voimassa.
Suoraan Päämajan alaisten joukkojen
radioyhteydet pysyivät toiminnassa
muutoksitta. Salakirjoituksesta standardina luovuttiin ja sen toteuttaminen jäi
esikuntien ja radioasemien harkinnan
varaan. Suurin osa miehistöstä ja lotista
kotiutettiin 19. marraskuuta.
Supistetun Päämajan radioverkon
liikenteen hoitamiseksi Urpolan kartanoon komennettiin kaksi radistialiupseeria ja kuusi I lk:n varusmiessähköttäjää. Ryhmän johtajana oli luutnantti
Bertel Virkkumaa. Radiotoiminta oli
aluksi vilkasta, mutta hiljeni vähitellen.
Poliisi käytti tarvittaessa radiokeskuk-
Rantakylän radiokeskuksen lähetinasemat 1941-1942.
Lähettimien kauko-ohjaus.
sen kalustoa omiin yhteyksiinsä. Syyskuussa 1945 radiokeskus siirtyi Urpolasta Pääesikuntaan Helsinkiin.
Radiokeskuksen laiteet
Radiokeskuksen laitekalusto vaihteli
jonkin verran jatkosodan aikana. Lähetinkalusto muodostui pääosin kenttäkelpoisista AB-radiosta VRCN (P-12-4)
lempinimeltään Annbelle ja B-radioista
VREH (P-12-6) lempinimeltään Bertta.
Tämän lisäksi oli käytössä muutamia
500W:n ja 2 kW:n lähettimiä sekä
erilaisia liikennevastaanottimia. Jatkosodan alussa käytettiin vastaanottimina
AB-radioon VRCN kuuluvaa erillistä
vastaanotinta VRLLA. Myöhemmin
nämä korvattiin syksyllä 1943 ASA:n
valmistamilla VRLK-liikennevastaanottimilla. Radiokeskuksessa oli myös
käsivälitteinen puhelinkeskus ABK11
ja kaukokirjoitin.
Toiminta oli hajautettu siten, että
kaikki lähettimet oli sijoitettu oheisen
kaavion mukaisesti Mikkelin ympäristöön keskinäisten häiriöiden välttämiseksi. Myös antennit voitiin sijoittaa
edullisiin paikkoihin. Kauko-ohjaus
tapahtui puolustusvoimien käytössä olevaa kiinteää puhelinverkkoa käyttäen.
Työvuorossa olevalla radistilla oli käytössään vastaanotin ja sähkötysavain,
joka ohjasi lähettimen avainrelettä
lähetysasemalla. Kauko-ohjaukseen
käytetty virtapiiri muodostui sarjaan
kytketyistä sähkötysavaimesta, anodiparistosta, 2000 ohmin avainreleestä
ja kiinteästi kytketystä johtimesta.
Paluujohtimena käytettiin maata. Lähetysasemalla oleva henkilöstö, aliupseeri
ja kolme miestä, viritti lähettimen halutulle taajuudelle. Radiokeskuksen ja
lähetinasemien välillä oli lisäksi käytössä puhelinyhteys toiminnan ohjaamista
varten.
Heti Jatkosodan alussa kalustettiin
kolme REO 37- linja-autoa AB-kenttä-
Viestimies 3/2015
radioilla. Valmistuttuaan kaksi linja-autoa toimi Karjalan Armeijan esikunnassa Joensuun lähellä. Kolmas radioauto
lähetettiin Viipurin suunnalle. Elokuussa 1941 puolustusvoimat hankki
Ruotsista kolme Volvo-radioautoa tyyppimerkiltään TMRVIII (Transportabel
Mark Radiostation). Autot oli alunperin
suunniteltu Ruotsin ilmavoimien käyttöön liikkuviksi tukiradioasemiksi.
Lokakuussa 1942 radiokeskus siirrettiin Urpolan kartanoon. Lähettimien
hajakeskitys todettiin turhaksi ja ne
keskitettiin Särkän asemaa lukuun ottamatta Rantakylän kartanon pehtorin
rakennukseen. Päämajan radioverkon
vastaanottimet olivat Urpolan kartanossa, josta käsin Rantakylän lähettimiä
kaukokäytettiin kiinteitä puhelinlinjoja
käyttäen.
Radioyhteydet
Päämajan radioverkko muodostettiin
Päämajan ja sen tärkeimpien alajohtoportaiden välille. Samoihin paikkoihin
olivat Päämajan viestikeskus Lokista
myös suorat lennätinyhteydet, joita radioverkko varmensi.
Radioyhteydet olivat kaksisuuntaisia
eli niillä oli käytössä erilliset lähetys- ja
vastaanottotaajuudet. Tämän vuoksi
noita yhteyksiä kutsuttiin radiolinjoiksi.
Tämän mallinen rakenne mahdollisti
periaatteessa duplex- eli samanaikaisesti eri suuntiin olevan liikenteen. Käytännössä tuo rakenne mahdollisti erityisesti välittömän keskeytyksen vaikkapa
häiriötilanteessa. Toisaalta radiolinjaliikenne oli viholliselle tuolloisella tekniikalla hieman vaikeampaa seurattavaa ja
soluttautuminen ja harhauttaminen oli
hankalampaa kuin tavallisella yhdellä
taajuudella tapahtuvalla vuorosuuntaisella liikenteellä (halfduplex) toimivan
radioyhteyden häiriköinti. Radiokeskusrakenne, jossa vastaanottimet olivat
samassa paikassa ja hajallaan olevia
lähettimiä kauko-ohjattiin vastaanottopaikasta, oli Päämajan toimintaympäristössä luotettava ratkaisu, mutta lähempänä taistelualueita, kauko-ohjauslinjat
sekä puhelinyhteydet lähetinasemien
ja vastaanottoasemien välillä saattoivat
katkeilla.
Kesäkuun 14. päivä 1941 määrättiin
rakennettavaksi ensimmäiset linjat
VRCN-radioasema Tohmajärvellä heinäkuussa 1941.
seuraavasti: linjat 1-5 Armeijakuntien
1-5 esikuntiin, linja 6 piti yhteyttä Karjalan Sotilasläänin esikuntaan, linja 7
Ilmavoimien esikuntaan, linja 8 Merivoimien esikuntaan ja linja 9 Kotijoukkojen esikuntaan. Näiden linjojen toteutuskäsky annettiin vielä Pääesikunnan
nimissä, kun myöhemmät käskyt olivat
Päämajan antamia. Maavoimien alajohtoportaita järjesteltiin hyökkäysvaiheen
jälkeen ja muodostettiin Aunuksen
Ryhmän esikunta, Maaselän Ryhmän
esikunta ja Kannaksen Ryhmän esikunta. Tämä järjestely muutti jälleen
radiolinjojen perusteita. Linjoissa ja
asemissa oli muutoksia koko jatkosodan ajan. Muuttumattomina Päämajan
vasta-asemina säilyivät 14.D (Rukajärvellä), IlmaVE, MeriVE ja KotiJE sekä
Erikoisasema 21, joka oli marsalkka
Mannerheimin junassa toiminut radioasema.
puolustusvoimien käyttöön, radiokutsut
ja niiden käyttö sekä korostettiin radiokurin merkitystä.
Radioverkkojen viestiperusteet määriteltiin viestiosaston laatimissa radiotoimintaohjeissa. Jatkosodan syttymisen
jälkeen heinäkuussa 1941 Viestiosasto
I sai jakoon uuden Radioliikenneoppaan, jossa ohjeistettiin sanoman lähettämiseen ja vastaanottamiseen sekä
liikennöintiin liittyvät yleiset asiat. Radiotoimintaohjeissa ja niiden liitteissä
annettiin yksityiskohtaisemmat ja ajantasaiset määräykset radioviestiliikenteen toteuttamiseksi. Kesäkuun 1942
ohjeessa jaettiin radiotaajuudet koko
Radioliikenne oli aina salattava. Tämä
järjestely hidasti radiosanomien välitystä. Sanomien lähetysnopeudeksi oli
määrätty 80 merkkiä minuutissa, mutta
keskeisin hidastava tekijä oli lähetettävän sanoman salaaminen ja vastaanotetun sanoman avaaminen. Tämä hitaus ei
ollut omiaan lisäämään radiotien käyttöä sanomaliikenteessä. Etulinjassa tapahtuvan radioliikenteen osalta pyrittiin
käyttämään puhetta viestitysmuotona ja
puheenpeittämismenetelmissä lipsuttiin
melkoisesti käyttäen vain joitakin har-
Taajuuksien jako keskittyi taajuusalueelle 1,5-10 MHz, koska Puolustusvoimilla oleva radiokalusto toimi
pääosin tuolla alueella. Käytännössä
kaluston yhteensopivuuden kannalta
oli käytettävä usein alle 5 MHz:n taajuuksia. Tosin osa kaluston lähettimistä
ylsi taajuuksiin 6 MHz ja 7,5 MHz asti.
Päämaja määritteli itselleen varaamansa
taajuudet sekä Aunuksen ja Kannaksen
Ryhmien käyttöön tulevat taajuuskaistat, 14 D:n käytettävissä sekä III AK:n
käytettävissä olevat taajuuskaistat.
Kyseiset johtoportaat jakoivat taajuudet
omille joukoilleen. Ilma- ja Merivoimille olivat omat taajuuskaistansa, jotka oli
poimittu muiden joukkojen kaistojen
välistä.
21
22
Viestimies 3/2015
hauttavia sanontoja. Toisaalta tilanne oli
noissa tapauksissa sen luontoinen, että
salaamiseen ei ollut tarvetta.
Radiotoimintaohjeissa jaettiin myös
joukkojen käyttämät kutsut. Kutsut
olivat kolmimerkkisiä kirjaimien ja
numeroiden yhdistelmiä. Näistä oli laadittu kutsumerkkikirja ”Huuto”, jonka
eri sivuja määrättiin joukkojen käyttöön. Merivoimat ei vielä vuonna 1942
ottanut ”Huutoa” käyttöönsä, jonka
johdosta muita kiellettiin käyttämästä
kutsumerkkiyhdistelmää numero-kirjain-numero, koska tuo muoto oli merivoimien käytössä.
Häirintätilanteissa käskettiin turvautumaan muiden linjojen taajuuksiin ja
kutsuihin. Näin erityisesti Päämajan
radiokeskuksen ohjeistuksen mukaan
Päämajan pää ratkaisi, minkä linjan
perusteita siirrytään käyttämään. Tälle
perusteiden vaihdolle annettiin yksityiskohtaiset ohjeet. Perusteiden vaihdossa
ilmoitettiin vain sen linjan numero,
jota tullaan käyttämään. Käyttöönotto
tapahtui kolmen minuutin kuluttua
häiritsemättömän aseman antamasta
as-merkistä.
Kunkin radiolinjan taajuudet vaihtuivat aamulla päivätaajuuksiin ja illalla
yötaajuuksiin. Taulukoiden päivityksessä huomioitiin myös vuodenaikojen
vaihtelu. Esimerkiksi kesäkuussa 1942
päivätaajuudet olivat välillä 3,5-5,2
MHz ja yötaajuudet olivat välillä 1,84,1 MHz. Perusteissa on myös kuunteluajat eri radiolinjoille, joten kalustoa ja
henkilöstöä voitiin käyttää myös aikaporrastetusti, kun laitteiston taajuudet
vain viritettiin kohdalleen.
Asemasodan aikana radiosanomia ja
yleensä radion käyttöä välteltiin, koeyhteyksiä ja harjoitusviestiliikennettä
(HAVI) lukuun ottamatta. Lankayhteydet toimivat luotettavasti eikä niillä
tarvinnut kaukokirjoittimia käytettäessä
turvautua lainkaan salaamiseen. Kesällä 1944 radioliikenne vilkastui jonkin
verran. Jotkin asemat eivät olleet juuri
lainkaan äänessä koko jatkosodan aikana, tällaisia asemia olivat IlmaVE, MeriVE ja KotiJE. Sen sijaan koviin taisteluihin joutuneet esikunnat käyttivät
ajoittain runsaasti myös radioyhteyksiä.
Jatkosodan aikana Päämajan Lokin
lankayhteyksiä pitkin kulki noin 400-
Päämajan radiokeskuksen yhteydet vuonna 1942.
1000 sanomaa vuorokaudessa ja radiokeskuksen kautta noin 40-100 sanomaa
vuorokaudessa ollen siten noin 10%
Lokin langallisesta sanomaliikenteestä.
Päämajan viestiosasto I määräsi jo
vuonna 1942 suorittamaan liikenteen
valvontaa. Tämä vaatimus lisäsi kaluston ja koulutetun henkilöstön tarvetta.
Päämajan radiokeskuksen yhteyteen
perustettiin myös valvonta-asema, joka
sijoitettiin Hietasen koululle. Valvonnan
tarkoituksena oli seurata liikennettä ja
rekisteröidä radioliikennekurin poikkeamat sekä raportoida asiasta eri tahoja. Erityisesti selväkielisten sanomien
lähetys oli pannassa. Hietasen asema
valvoi Päämajan asemien liikennettä,
mutta myös ajoittain rintamalla olevien
asemien liikennettä.
Yhteenveto
Arkistomateriaalin mukaan Päämajan
radiokeskuksen liikenne oli luotettavaa.
Taajuudet oli osattu valita kullekin yhteysvälille hyvin ja henkilöstö oli korkeatasoista. Radiokeskuksen yhteyksiä
tarvittiin erityisesti kesällä 1941 joukkojen edetessä harvaanasutuille alueille
Laatokan Karjalassa.
Päämajan radiokeskus mahdollisti sodan ylijohdolle, marsalkka Mannerheimille liikkuvan komentopaikan käytön
junassa olevan radioaseman avulla.
Kaakkois-Suomen Viestikilta ry on
julkaissut kirjan ”Päämajan salainen
radiokeskus”. Kirjan arkistotutkimusta,
painamiskustannuksia sekä Lokkiin
rakennettua näyttelyä ovat tukeneet
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon
rahasto, Maanpuolustuksen Viestisäätiö ja Maanpuolustuskiltojen liitto ry.
Päämajan radiokeskuksesta kertovaa
kirjaa on saatavissa edulliseen 15 euron hintaan (+ toimitusmaksut) Seppo
Kiiskeltä, sähköposti seppokiiski@msn.
com, puhelin 050 521 6517.
Järjestelmätoimittaja
ääriolosuhteisiin
Oricopa Oy on vaativissa ympäristöissä käytettävien johtamisjärjestelmien
integrointiin erikoistunut asiantuntija.Vahvalla ja pitkällä kokemuksellamme
integroimme eri toimittajien järjestelmät toimivaksi kokonaisuudeksi.
Nämä toimivat, pitkälle hiotut järjestelmät ovat keskeinen osa
maamme puolustuksen ydintä.
Oricopa Oy
Tel. +358 (0)20 734 3500
www.oricopa.fi
24
Viestimies 3/2015
Matkan satoa
A
rvoisa Viestimies-lehden lukija,
yhdistyksemme jäsen, tukija ja
hengenheimolainen!
ei ole mitään uutta, vaan tämä perusidea
kaikkien käytettävissä olevien kykyjen
hyödyntämisestä tarvittaessa maanpuolustuksen eteen on yhdistyksemmekin
perimmäisiä arvoja.
Mökkimatkalleni Kirkkonummella osuu historiallinen kohde, joka on
Porkkalan vuokra-alueen raja. Tuo
vuokra-alue oli Moskovan välirauhan
mukaisesti 50 vuodeksi syyskuussa
1944 vuokrattu alue, jota Neuvostoliitto
käytti sotilastukikohtana. Neuvostoliitto
vaati, että alueen suomalainen väestö
oli evakuoitava vain kymmenessä päivässä sopimuksen laatimisesta. Reilut
7 000 suomalaista ja heidän kotieläimensä siirrettiin alueelta syyskuun
29.päivään mennessä.
Ajaessani tuon nyt museorajaksi merkityn rajalinjan ohitse, tuon ajanjakson
tapahtumat tai se miten ihmiset ovat
ne kokeneet, askarruttaa minua. Tuo
museoraja muistuttaa siitä mitä sodan
jälkeen tapahtui ja millaisia vaikutuksia
sillä oli suomalaisten elämään. Sodan
jälkeisenä aikana jälleenrakennettiin
kiivaasti, mutta myös muistettiin niitä
perusasioita, joilla ankarista ajoista
selvittiin. Myös Viestiupseeriyhdistys
perustettiin 70 vuotta sitten Riihimäellä
paikalliseen Upseerikerhoon tukeutuen.
Yhdistyksen alkuaikoina sen jäsenkunta oli upseerivoittoista, mutta
vuosikymmenien kuluessa yhdistys on
muuntautunut aselajiyhdistykseksi ja
asiantuntijajärjestöksi. Nykypäivänä
yhdistyksemme on reilun tuhannen
hengen yhteisö, jonka jäsenistö koostuu
puolustusvoimien, yritysten ja opetuslaitosten ammattilaista. Aikojen saatossa viestiaselajin ja telealan lähtökohdista on laajennuttu johtamisjärjestelmäalan toimijaksi, jota hyvällä syyllä voisi
Porkkalan vuokra-alue palautettiin
noin kymmenen vuoden jälkeen suomalaisille ja väistöön joutuneet saivat
tiluksensa takaisin. Sukulaisenikin, joka
tuon revohkan joutui kokemaan, muistelee noita tapahtumia neutraalisti, vaikka silloin elanto oli tuossa myllytyksessä vaakalaudalla. Viestiupseeriyhdistys
sai nimensä noin kymmenen vuoden
jälkeen ja Viestiupseeriyhdistys ja Upseerikerho ovat siitä lähtien jatkaneet
tuloksellisesti rinnakkaista yhdessäoloaan. Riihimäen varuskunta yhteisenä
tekijänä ei ole entisensä, mutta tarjoaa
jatkossakin mahdollisuuksia molempien
yhdistyksien toiminnan kehittämiselle.
kutsua toimialajärjestöksi. Tavoitteena
ei kuitenkaan ole unhoittaa sitä perustaa, josta tähän on ponnistettu.
Yhdistyksen toiminta on noudatellut
hyviksi havaittuja, jäsenistön haluamia
muotoja, kun samalla hallitus ja toimihenkilöt ovat pyrkineet olemaan ajan
hermolla. Nopeastikin muuttuvassa
yhteiskunnassamme tämä ei aina riitä,
vaan tarvitaan jäsenistön laajempaa
osallistumista. Arvioni mukaan tällainen jakso on tulossa, kun puolustusvoimat on palauttanut uudistuksen jälkeen
toiminnan tason, sekä kertausharjoitusten määrä moninkertaistuu aikaisempiin
vuosiin verrattuna. Erityisesti tähän
vaikuttaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kasvava rooli paikallisjoukkojen
koulutuksessa, sekä se tosiseikka, että
arjen välineiden merkitys osana johtamisjärjestelmiä on nousussa. Tässähän
Arvoisa yhdistyksemme jäsen, haluan avata jatkossa keskustelua siitä
millaisen haluat yhdistyksemme tulevaisuudessa olevan tai tulevan. Ajassaan
edistyksellinen yhdistystoiminta on
perinteitä ja perusteita kunnioittavaa,
mutta samalla on löydettävä luontevat
tavat pitää toiminta vetreänä ja jäsenistön määrä positiivisen kasvun uralla.
Arvoisa jäsen, olkaamme ylpeitä ja
iloisia yhdistyksemme tähänastisesta
taipaleesta ja menestyksestä. Tulevaisuus ei ole epävarma, se on juuri sellainen kuin haluamme sen olevan - yhdessä tekemällä.
Eero Valkola
Viestiupseeriyhdistys ry:n
puheeenjohtaja
Viestimies 3/2015
In Memoriam Jukka Kauppila
2013-14 ollen siten mukana Museo Militarian toiminnan käynnistämisessä.
s. 20.10.1961 k. 16.5.2015
Yleisesikuntaeverstiluutnantti Jukka
Kauppila menehtyi 16.5.2015. Hän oli
syntynyt Ikaalisissa 20.10.1961.
Everstiluutnantti Jukka Kauppilan
tie viestimieheksi kävi tykistön kautta.
Kauppila aloitti kadettikoulun vuonna
1982 kadettikurssilla 69 ja valmistui
kenttätykistölinjalta vuonna 1985. Hän
palveli aluksi Karjalan tykistörykmentissä opetusupseerina ja pian tämän
jälkeen yksikön varapäällikön tehtävissä. Vuonna 1987 Kauppila siirtyi
aliupseerikoulun linjan johtajaksi ja
toimi sen jälkeen yksikön päällikkönä
KARTR:ssä vuosina 1989-91. Upseerien viestikurssin hän kävi 1987 ja
viestikapteenikurssin 1989. Yksikön
päällikön tehtävistä Kauppila siirtyi
Karjalan prikaatin viestipäälliköksi,
jossa toimi vuoteen 1992 asti. Vuosina
1993-1994 hän oli vielä yksikön päällikkönä KARTR:ssä, ennen kuin lähti
yleisesikuntaupseerikurssille. Kauppila
kävi yleisesikuntaupseerikurssin teknisen linja vuosina 1994-97 ja kurssin
jälkeen hän oli opetusupseerina sekä
osastonjohtajana Viestikoululla vuosina 1997-99. Viestikoululta hän siirtyi
Pääesikunnan maavoimaosastolle osastoesiupseeriksi, jossa tehtävässä toimi
vuoteen 2004 asti. Maavoimaosastolta
hänet komennettiin Itä-Suomen viestipataljoonan komentajaksi vuosiksi
2004-07. Komentajan tehtävästä Kauppila palasi takaisin Pääesikuntaan,
tällä kertaa sektorin johtajaksi Maavoimaesikunnan materiaaliosastolle ja
sieltä edelleen Mikkeliin perustettuun
Maavoimien esikunnan materiaaliosastolle sektorin johtajaksi. Vuonna
2009 hänet määrättiin Viestirykmentin
esikuntapäälliköksi ja vuonna 2013
Viestirykmentin komentajan tehtävään,
missä toimi aina vuoden 2014 loppuun
asti, jolloin Viestirykmentti puolustusvoimauudistuksen myötä lakkautettiin
ja sen osat liitettiin Panssariprikaatiin.
Viimeisenä tehtävään Kauppila toimi
projektipäällikkönä Puolustusvoimien
johtamisjärjestelmäalan osaamisen
kehittämisprojektissa. Hänen kanssaan
työskennelleet muistavat Kauppilan
energisenä, osaavana ja toiset huomioon
ottavana esimiehenä ja alaisena.
Kauppila oli aktiivinen järjestöihminen. Hän toimi Viestikiltojen liiton
puheenjohtaja vuodesta 2013 alkaen ja
myös Viestikiltojen liiton edustajana
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen hallituksessa vuosina
Vapaa-aikanaan Kauppila harrasti
muun muassa DX-kuuntelua vanhoilla
putkiradioilla sekä keskiaaltovastaanottimella, jonka lanka-antenni katolla
paljasti jotain asunnon omistajasta.
Erityisenä intohimona hänellä olivat
”Knalli ja sateenvarjo” -kuunnelmat,
jotka olivat kaikki täsmällisesti taltioituina. Teknisesti lahjakkaalla upseerilla
oli luontevana kiinnostuksen kohteena
kaikenlaiset tekniset laitteet ja niiden
rakentelu sekä vanhojen huonekalujen
kunnostus. Myös koirat olivat lähellä
hänen sydäntään. Amos-koiran kanssa
harrastuksiin kuului lenkkien lisäksi
agility-harjoittelu. Ystävät ja läheiset
muistavat Jukan hänen nokkelista sutjautuksista ja ystävällisestä huumorista.
Ansioistaan Kauppilalle on myönnetty SVR R1, SL R1, Sam, Tkm m sk ja
Viestir s.
Liity
Sähköinsinööreihin!
Diplomi-insinööri, insinööri, teknikko tai tekniikan
opiskelija. Sähköinsinööriliitto ry on sähköalan järjestö,
joka edistää jäsenten ja yhteisöjen välistä yhteistoimintaa, ammatillista tietämystä ja alan arvostusta.
Liitto järjestää lähes 2500 jäsenelleen seminaareja,
ekskursio- ja messumatkoja, jakaa Säätiönsä kautta
apurahoja ja tarjoaa paljon muuta toimintaa.
1/4 Sähköinsinöörit
Lisäksi jäsenmaksuun sisältyy alan johtava
ammattilehti Sähkö & Tele sekä lukuisia jäsenetuja.
Tutustu toimintaamme ja liity jäseneksi
www.sil.fi
SIL
Sähköinsinöörit
SÄHKÖINSINÖÖRILIITTO RY
Sähköinsinööriliitto ry
Merikasarminkatu 7 J
00160 Helsinki
puh. 09 668 9850
[email protected]
www.sil.fi
25
26
Viestimies 3/2015
Analysaattori
Virtuaalinen totuus
Internet palveluineen on
nykyään osa
ihmisen perustarpeita siinä
missä sähkö ja
lämmityskin.
Ilman verkkoa ei enää pysty asioimaan
viranomaisten kanssa puhumattakaan
lajitovereidensa kanssa kommunikoinnista. Ilman nettiä en olisi minäkään
tietoinen siitä, että jääkarhut ovat vasenkätisiä ja ananakset epäsymmetrisiä,
vaikka olisin luultavasti tullut jotenkin
toimeen ilman näitä arvokkaita tietojakin. Tällä kertaa olen tässä roolissani
sähköisen tiedonvälityksen kansallisena omatuntona kiinnittänyt huomioni
yhteen verkossa tapahtuvan tiedonvälityksen perusongelmaan, nimittäin
lähdekritiikkiin tai pikemminkin sen
puutteeseen.
Ennen vanhaan sanottiin, että jos se
on lehteen painettu, se on totta. Tänään
ei verkosta löytyneen tiedon todenperäisyyteen voi luottaa alkuunkaan, tai ainakin se on syytä varmistaa. Tietoa kun
voi käytännössä julkaista kuka vaan ja
missä vaan tarkoituksessa. Totuuskin on
siis virtualisoitu. Lähdekritiikki terminä
tarkoittaa sitä, että pyritään arvioimaan
tietolähteen käyttökelpoisuutta. Mistä
tieto on peräisin, kuka sen on tuottanut ja erityisesti missä tarkoituksessa.
Tämänkin määritelmän löysin Wikipediasta, mutta siihen nyt täytyy vaan
tällä kertaa luottaa. Lisää hämmennystä
netin tietojen luotettavuuteen tuottaa
juuri tahallinen informaation vääristäminen, josta on tässä samalla palstalla
ollut aikaisemminkin puhetta. Erityisesti Ukrainan sodan myötä esille noussut
Venäjän trollitehdas Pietarissa on ollut
julkisestikin laajemmin puheenaiheena.
Näiden trollien pääasiallinen kanava
on ollut sosiaalinen media, mutta myös
nettilehtien mielipidepalstoilla heitä
esiintyy. Voin kyllä tässä näin meidän
kesken tunnustaa että olen noin 10
vuotta sitten syyllistynyt itsekin pikku
trollaukseen testaamalla Wikipedian
lähdekritiikkiä. Kirjoitin kokeeksi lisäyksen Suomen sotia koskevaan artikkeliin ja ilmoitin siinä Suomen vallanneen Moskovan jopa kahdesti 1600-lu-
vun rähinöissä. Tämä teksti löytyi sieltä
vielä monta vuotta myöhemmin, nyt sen
on onneksi joku tajunnut poistaa. Rikos
lienee jo vanhentunut, mutta tämän tarinan opetus lienee selvä, älä luota yksittäiseen verkosta löytyvään tietoon, vaan
tarkista aina useammasta lähteestä.
Verkon viranomaispalveluita ja niiden
käyttöä pitää nykyään rinnastaa jo niin
sanottuihin kansalaistaitoihin. Kun Analysaattori aikoinaan opiskeli aikuisuuden saloja, niihin kuuluivat olennaisena
osana pankissa asiointi, veroilmoituksen täyttäminen ja muita vastaavia juttuja. Eihän se mitään käytännöllisyyden
riemukulkua ollut kun joutui käymään
vaikka verotoimistossa. Tyypillisesti
siellä lasin takana istui tuima vanhempi rouvashenkilö, jonka auktoriteetti
ja olemus puistattavat vieläkin, ikään
kuin kumulatiivisesti. Jos noista 60- ja
70-luvun viranomaisien jäykähköistä
palveluista hakemalla hakee jotain positiivista, niin kyllä se kulminoituu siten,
että siihen täti-ihmiseen saattoi varauksetta luottaa. Tämä on juuri se asia joka
menetettiin verkkopalveluiden käytön
yleistymisen myötä. Ihmisen kanssa
toimiessa jouduit menemään fyysisesti
viraston toimitiloihin ja se jo itsessään
loi turvallisuuden tuntua. Nykyään virtuaalisessa virastossa asioidessasi et voi
olla varma oletko kuitenkaan ”oikeassa
paikassa” vai oletko juuri joutunut kehittyneen huijauksen kohteeksi. Pankit
ovat edellä kävijoitä näissä sähköisissä
palveluissa ja ainakin toistaiseksi niihin kohdistuneet huijaukset ovat olleet
jossain määrin kömpelöitä, mutta tulostakin on tuolla toiminnalla syntynyt.
Juuri tätä kirjoitellessani luin uutisen,
jossa suomalaisista pankeista oli pystytty viemään haittaohjelmien avulla
suoritettujen kaappausten ansiosta jopa
miljoonan euron luokkaa olevia summia. Verkkorikollisuuden BKT lienee
jo nykyään lähes samaa luokkaa kuin
huumekaupan, joten on ihan syytäkin
olla huolissaan.
Viranomaisten sähköisten palveluiden kehityksessä katseet ja odotukset
kohdistuvat Kansalliseen palveluväylähankkeeseen. Palveluväylän myötä tullaan luomaan turvallinen välityskerros
eri palveluiden välille. Tämä väylä siis
toimii siellä taustalla käyttäjille näkymättömänä. Kansalaisille, yrityksille
ja viranomaisille tämä tulee näkymään
palveluiden yhteisenä käyttöliittymänä.
Samassa yhteydessä tullaan kehittämään myös kansallinen sähköinen
tunnistusratkaisu, jollaiseksi aikoinaan
suunniteltiin jo Poliisin myöntämää
henkilökorttia jossa on niin sanottu
kansalaisvarmenne. Käytännössä pankkien tarjoama TUPAS-palvelu on kuitenkin ollut se tunnistusmenetelmä, jota
näissä palveluissa on nykyään käytetty
mobiilivarmenteen lisäksi.
Odotukset ovat siis kovat ja kritiikkiä
esiintyy varsinkin palveluväylään valittua arkkitehtuuria kohtaan. Nähtäväksi
jää kuinka tässä hankkeessa Suomessa
onnistutaan. Saman operaation Viro
toteutti jo kymmenisen vuotta sitten
ja siinä tunnistautuminen perustuu
Suomesta kopioituun sähköiseen henkilökorttiin, joka on pakollinen kaikille
15 vuotta täyttäneille virolaisille. Nyt
vastavuoroisesti Suomessa palveluväylähanke saa veloituksetta käyttöönsä
Virossa kehitetyn ja käytössä oleva
X-Road palveluväylän. Siitä huolimatta palveluväylähankkeen kustannukset on jossain mediassa arvioitu jopa
noin 120 miljoonan euron suuruisiksi.
Analysaattori ristii tässä kätensä kyynärpäitä myöten ja toivoo etteivät niin
sanotut IT-jättiläiset hullaannu tuosta
budjetista, sillä siitä voisi seurata taas
yksi megaluokan epäonnistuminen lisää
valtionhallinnon ennestäänkin huonosti
toteutuneiden IT-hankkeiden joukkoon.
Kun ajattelee miten verkossa asioiminen on muuttanut ihmisten toimintaa ja
miten siitä on tullut niin houkutteleva
kohde rikollisille, tulee väkisinkin mieleen että siihen toimintaan on tullut yksi
ulottuvuus lisää, nimenomaan virtuaalinen ulottuvuus. Tästä johtuu se ettei
normaali tervejärkinen ihminen välttämättä edes havaitse olevansa virtuaalisesti väärässä paikassa. Tämä havainto
toimiikin hyvin aasinsiltana 3D-tulostamiseen, jonka kehitysmahdollisuudet
ovat aivan käsittämättömät ja sehän
perustuu nimenomaan virtuaalisen
”piirustuksen” tulostamiseen fyysiseksi
materiaaliksi. Nyt on jo mahdollista
muutamalla sadalla eurolla ja avoimen
lähdekoodin ohjelmistoilla toteuttaa
3D-tulostin vaikka kotioloissa. Käytän-
Viestimies 3/2015
nössä melkein mitä vaan voidaan tulostaa ja liiketoimintaa tämän innovaation
ansiosta syntyy kovalla vauhdilla. Siitä
on hyvänä esimerkkinä imatralainen
yritys joka julkisti betonielementtiseiniä 3D-tulostavan laitteen. Ilmeisesti
kyseessä on maailman ainoa laite,
joka tulostaa samanaikaisesti ulko- ja
sisäseinää, eristeitä ja raudoitusta.
Tämänkaltaiset keksinnöt vaikuttavat
luonnollisesti rakennuskustannuksiin,
sillä elementit voidaan tulostaa vaikka
paikan päällä, mutta toisaalta myös
vähentävät ihmistyövoiman käyttöä tehtailla ja logistiikassa.
Työn tekemisen muuttuminen laajemminkin automaation ansiosta on iso
muutos, joka koskettaa meitä kaikkia.
Robottien käyttö laajenee nopeasti ja
vain mielikuvitus on rajana. Harvemmin jonkin mullistavan keksinnön tekijä
kuitenkaan muistaa niitä ihmisiä jotka
näkevät kehityksessä oman työnsä katoamisen. Meneillään olevilla Vantaan
asuntomessuilla esimerkiksi on käytössä kuskiton bussi, joka kuljettaa messuvieraita asemalta messuille. Tämän kaltaisten kuskittomien bussien lisääntyminen nimittäin johtanee jatkossa myös
bussittomien kuskien lisääntymiseen.
Kuten on varmasti jo tullut selväksi,
Analysaattori kantaa huolta ohjelmistojen laadusta, jolla on suora vaikutus
sekä palveluiden laatuun että niiden tietoturvallisuuteen. Pari kuukautta sitten
meinasin saada sydänoireita lukiessani
lehdestä että Meilahden sairaalassa robotti tekee jo sydänleikkauksia. Uskon
ja toivon että siinä kirurgi-robotissa
pyörii hyvin testattua koodia. Toinen
joka tulee tässä yhteydessä mieleen, on
3D-tulostettu pilvenpiirtäjä. Jos sellaiseen rakennukseen joskus pääsee tai
pikemminkin joutuu nousemaan, niin
sitä todella toivoisi, että sen betonielementti-tulostimen ajurit edustaisivat
virheetöntä ohjelmointia.
Kiinassa virtuaalinen todellisuus on
jos mahdollista vieläkin hämmästyttävämpi. Siellä on nimittäin tuhansia palveluntarjoajia joilta voi ostaa itselleen
virtuaalikumppanin. Kiinan suurimman
webbikaupan Taobaon valikoimassa on
kaikenlaisilla ominaisuuksilla varustettuja virtuaalisia kumppaneita. Suosittuja mieshahmoja ovat kuulemma hassu
vitsailija, ymmärtäväinen setä ja lohduttaja. Vaikuttaisi siltä, että Analysaat-
Uniikki
yhdistelmä
Tarjoamme ainutlaatuisen
yhdistelmän tietoturvallisia
ICT-ratkaisuja ja -palveluja:
– Tietoturva
– Tietoverkot
– Konesali
Kysy lisää: [email protected]
torillakin olisi siis kysyntää. Muista lajityypeistä kuin poika- tai tyttöystävistä
ei ainakaan netistä löydy tietoa, mikä
katsottakoon tämän hulluttelun hyväksi
puoleksi. Palvelun hinta on noin 3 euroa päivässä ja kumppania voi vaihtaa
vaikka päivittäin. Tilaaja määrittelee
itse koska tämä epäolento soittaa tai
tekstailee hänen kanssaan ja kaikenlainen eroottinen keskustelu on kiellettyä.
Aamuherätykset ja hyvänyön toivotukset ovat erittäin suosittuja. Tässä palvelussa ei virtuaalikumppanin ohjelmiston
laadusta tarvitse olla huolissaan, sillä
keksinnön toteutus on ulkoistettu ihan
fyysisille opiskelijoille, jotka tienaavat
hiukan sivutuloja soittelemalla näille
kiireisille ja yksinäisille ihmisille. Kun
ei ole aikaa oikeille ihmissuhteille on
kätevää ostaa lyhyellä toimitusajalla ja
selkeällä SLA:lla varustettu virtuaalinen kumppani. Ja jos näiltä keskusteluilta jää vielä aikaa, niin ainahan voi
shoppailla siellä Taobaossa, sieltä kun
voi ostaa vaikka eläviä skorpioneja tai
rintamaitosaippuaa. Vain virtuaalinen
mielikuvitus on rajana.
Pasi Mäkinen
27
28
Viestimies 3/2015
Penttinen
TEKSTI JA KUVAT: JYRKI PENTTINEN
Matkaviestinten
suojattu koodiajo
Program Manager (Giesecke &
Devrient, USA) Jyrki Penttinen on
työskennellyt matkaviestintäteknologioiden parissa yli 20 vuotta
operaattoreiden ja laitevalmistajien
palveluksessa Suomessa, Espanjassa,
Meksikossa ja Yhdysvalloissa, ja on
vapaa-ajallaan aktiivinen tietokirjailija. Lisätietoja Penttisen julkaisuista
löytyy osoitteesta www.tlt.fi. Tässä
artikkelissa esitetyt kommentit ovat
Penttisen henkilökohtaisia ja eivät
siten välttämättä edusta työnantajansa näkökulmia.
SIM-kortti suojaa matkaviestinnän perustoiminnallisuuksia
hyvin. Sen avulla voidaan varmistaa tilaajan liittymän luvallisuus, antaa palveluun pääsy sekä salata radiorajapinnan
liikennöinti. SIM-kortille voidaan myös lisätä sovelluksia
eli appletteja, joilla voidaan rikastuttaa käyttökokemusta.
SIM-kortilla on kuitenkin myös rajoituksia, kuten tietoliikennekanavan nopeus matkaviestimen ja kortin välillä, minkä
vuoksi se ei ole välttämättä optimaalinen ratkaisu nopeita
ja useita transaktioita vaativiin tehtäviin reaaliajassa. Älypuhelinten käyttöjärjestelmässä ajettavat ohjelmat tarjoavat
jouhevan käyttökokemuksen, mutta toisaalta niiden suojaustaso on huomattavasti heikompi verrattuna SIM-kortin
tai vastaavan suojaelementin mahdollistamaan tekniikkaan.
Siksi matkaviestinnän tarpeisiin on kehitetty uusia menetelmiä, käyttäen edelleen korttia osana ratkaisuja tai korvaten
tietyissä tilanteissa kortti kokonaan.
SIM-kortin soveltuvuus
suojattuihin palveluihin
kuten älykellojen myötä tilaajatiedot
sisältävien laitteiden kokovaatimukset
ovat muuttuneet vaativammiksi, ja perinteiset (U)SIM-korttikoot (2FF, 3FF
ja 4FF) samoin kuin ainoan kansainvälisesti standardoidun kiinteästi asennettavan (U)SIM-elementin (MFF2) koko
voivat olla rajoittava tekijä. Markkinoille on ilmestynyt siksi laitevalmistajakohtaisia pienempiä, kiinteästi asennettavia elementtejä. Niiden hyötynä
on parhaassa tapauksessa merkittävä
tilansäästö, mutta ne tarvitsevat verkon
tuen radiorajapinnan kautta tapahtuvaan
tilaajaliittymän päivittämiseen.
Kuten Viestimies-lehden numerossa
2/2015 on kuvattu, SIM (Subscriber
Identity Module) on kansainvälisesti
standardoitu, ISO/IEC 7816-älykorttimäärityksiin perustuva matkaviestinnän
tilaajakortti, jota käytetään liittymän
tunnistukseen, palvelun pääsyyn ja
radiorajapinnan salaukseen. Matkaviestintäverkkojen kehittyessä myös
SIM-kortin perustana olevat suojausmenetelmät ja -tekniikat ovat kehittyneet. Nykyään 3GPP:n mukaisissa
matkaviestintäverkoissa käytössä oleva
USIM (Universal SIM) perustuu kehittyneeseen versioon älykortista, UICC
(Universal Integrated Circuit Card),
joka sisältää verkkojen tuen sovelluksina, ja joka voi tukea myös esimerkiksi
langatonta lähimaksupalvelua (NFC,
Near Field Communications).
Matkapuhelinten ja älypuhelinten lisäksi (U)SIM on käyttökelpoinen myös
erillislaitteiden tietoliikenteen turvaratkaisuna, kuten autoteollisuuden tuotteissa. Erityisesti puettavien laitteiden,
(U)SIM:n vahva tietoturva perustuu
siihen, että elementin viestintä tapahtuu
sanomina matkaviestinlaitteen kanssa,
joten suoraa yhteyttä kortin tietosisältöön ei käytetä. Elementti vastaanottaa sanomia, prosessoi ne, ja tarjoaa
vastauksia laitteelle. (U)SIM on siten
käytännössä erillinen, suojattu ”tietokone” muistitiloineen, prosessoreineen
ja tiedonvälitysmenetelmineen. (U)
SIM-kortin pääasiallinen rajoitus liittyy
tiedonsiirron hitauteen kortin ja siihen
kytketyn kortinlukijan (matkaviestin-
laitteen) välillä, joten esimerkiksi nopeaan reaaliaikaiseen videopalveluun ja
tiuhaan vaihtuviin avainten päivityksiin
yhteyden aikana se ei välttämättä ole
optimaalinen.
Matkaviestinnän tilaajakortti turvaelementtinä niin siirrettävänä erilliskomponenttina (SE, Secure Element) kuin
kiinteästi asennettavana laitteiston osana (eSE, Embedded Secure Element) on
tietoturvahyökkäyksille vastustuskykyinen, ja se soveltuu siten matkaviestinnän perustietoturvaan sekä moniin muihin lisäpalveluihin, kuten suojattuihin
maksutapahtumiin siihen asennettujen
sovelluksien avulla.
Oheiset kuvat esittävät esimerkin
NFC:n soveltamisesta maksupalveluun
sitä tukevan (U)SIM-kortin tai matkaviestimen kiinteästi asennetun suojaelementin avulla. Matkaviestinkäyttäjä,
jolla on matkaviestimeen asennettuna
luottokorttisovellus, liipaisee maksutapahtuman (1) pitäen matkaviestintänsä
kaupan tiskillä olevan NFC-päätteen
(POS, Point of Sales) lähellä. Maksupyyntö (2) lähetetään maksupalvelun
Viestimies 3/2015
tarjoajalle (pankille), jolla on
oma palveluntarjoajan (SP,
Service Provider) luotettu
palvelunhallintaelementti
(TSM, Trusted Service Manager). Se liikennöi asiakkaan kotioperaattorin (MNO,
Mobile Network Operator)
turvaelementissä olevan
luottokorttisovelluksen kanssa (3). Jotta kyseinen ekosysteemi toimisi, on pankin
ja matkaviestinoperaattorin
ensin alustettava (provisioitava) palvelu matkaviestinasiakkaalle (a, b). Palvelun
käyttöönoton jälkeen palveluntarjoajan SP TSM hallinnoi asiakkaan suojaelementin maksusovelluksen saldoa.
Operaattori siis tavallaan
”vuokraa” SIM-kortiltaan
tilaa pankin sovellukselle,
jonka kanssa pankki kommunikoi operaattorin verkon
kautta maksutapahtumien
hyväksymiseksi.
Suojattu koodiajo
matkaviestimessä
(U)SIM-elementin lisäksi
on kehitetty uusia ratkaisuja,
jotka perustuvat elementin
ulkopuolisiin suojausmenetelmiin. Esimerkkinä on
luotettava koodinajoympäristö, TEE (Trusted Execution
Environment). Sen perusideana on jakaa matkaviestimen
laitteistossa oleva prosessointi julkiseen ja suojattuun
osioon. Julkista osiota kutsutaan termillä REE (Rich
Execution Environment),
ja suojattua osiota termillä
TEE. REE sijaitsee niin kutsutussa normaalimaailmassa
(NWd, Normal World), ja
TEE on puolestaan suojatun
maailman (SWd, Secure
World) sisällä.
Suojattu maailma sisältää
TEE:n lisäksi tietovarastoja
(container), jotka on eristetty muusta maailmasta. Ne
vastaavat normaalimaailman
suojattua osioita (Security
Domain). Tietovarastot sisältävät suojattuja sovelluksia,
jotka puolestaan vastaavat
normaalimaailman sovelluksia. Oheinen kuva selventää
suojatun ja normaalimaailman eroja.
Normaalimaailman käyttöjärjestelmä (Rich OS)
mahdollistaa monimuotoisia
käyttökokemuksia kaupallisine variantteineen (kuten
Android ja Windows Phone)
niille suunniteltuine sovelluksineen. Se on avoin kolmansien osapuolten käytettäväksi, mutta monista suojamenetelmistä huolimatta
haavoittuva tietoturvauhkille,
kuten viruksille.
TEE on puolestaan matkaviestimen ohjelmallisesti
ja laitteistollisesti suojattu
osio. TEE mahdollistaa
suojan normaalimaailman
käyttöjärjestelmän kautta
mahdollisesti tapahtuvilta
ohjelmistohyökkäyksiltä.
TEE osallistuu pääsynhallintaan ja eristää suojatut
sovellukset normaalimaailman käyttöjärjestelmästä.
Yhtenä esimerkkinä TEE:n
hyödystä on sisällöntarjoajan
audion/videon (esimerkkkinä
reaaliaikainen jalkapallo-ottelu) maksullinen näyttö
matkaviestimessä rajoitetun
ajan siten, että sitä ei voida
replikoida edelleen laitteesta
esimerkiksi ulkopuoliseen
näyttöön tai muille käyttäjille. Video voi perustua
esimerkiksi tilaajakohtaiseen
yhteyteen (PTP, Point-toPoint), tai matkaviestinverkon yleislähetykseen (LTE
eMBMS, Enhanced Multimedia Broadcast Multicast
Service).
TEE mahdollistaa suojausmekanismin sovellusten
ajoon, koska ne on eristetty
prosessorin elektroniikkatasolla, ja sen tietoturvallisuus on siten lähellä SIM/
UICC-ratkaisua, laajentaen
Matkaviestin
Käyttöjärjestelmä
NFC
Kuva 2
Suojaelementti
(SE tai eSE)
Maksusovellus
Esimerkki mobiilimaksupalvelusta SIM-kortin suojaelementin (SE) tai päätelaitteeseen kiinteästi asennetun
suojaelementin (eSE) avulla toteutettuna.
Matkapuhelinoperattori
MNO TSM
Pankkipalveluntarjoaja
a
SP TSM
3
b
Maksuverkko
SE / eSE
Maksusovellus
2
NFC
1
Matkaviestin
Maksupääte
Liike
SE/eSE-pohjaisen NFC-maksupalvelun ekosysteemi.
sovellusten kirjoa esimerkiksi näytön, laitteen näppäimistön ja mikrofonin
suojaukseen. Esimerkkinä
TEE:n kautta ajettuna sovelluksen näppäinten käyttöä
vaikkapa pankkipalveluun
kirjoittautuessa ei voida kopioida haittaohjelman avulla,
kuten saattaa olla mahdollista normaalimaailman sovelluksia ajettaessa.
TEE on siten suojattu
käyttöjärjestelmän osa,
joka voidaan ottaa käyttöön
arkkitehtuuririippumatto-
masti. Markkinoilla on ollut
laitevalmistajakohtaisia
TEE-ratkaisuja, mutta TEE
on nyttemmin GP:n (Global
Platform) standardoima. Tällä hetkellä ARM on markkinoiden käytetyin ratkaisu.
Yhtenä esimerkkinä TEE:stä
on Trustonic t-Base, joka sijaitsee sovellusprosessorissa.
TEE:n luotetut sovellukset
(Trustlet, tai Trusted Applet)
voidaan siinä ottaa käyttöön
ja niitä voidaan hallita erillisen TEE-TSM –elementin
avulla TEE:tä tukevissa päätelaitteissa.
29
Kuva 3
30
Viestimies 3/2015
TEE soveltuu moniin käytännön
tilanteisiin, joissa vaaditaan datan
muuttumattomuutta, yksityisyyttä ja
luotettavuutta. Nykyinen mobiiliympäristö on muuttunut nopeasti erityisesti
älypuhelinten markkinoille tulon myötä
2000-luvun alussa, ja niinpä aiemmin
oletusarvoisesti suljettu ja rajoitettu
matkapuhelinpalveluiden kirjo on laajentunut ja samalla avannut uusia portteja julkisen Internetin ja kolmansien
osapuolten sovellusten myötä – mikä
puolestaan on mahdollistanut uhkan
esimerkiksi haittaohjelmistojen asennukseen ja ajoon käyttäjien päätelaitteissa. Pelkkä ohjelmistopohjainen suojaus haittakoodia vastaan ei siten enää
riitä kaikkiin nykytilanteisiin, joten
TEE on niihin looginen ratkaisu. Matkaviestintä erityisesti maanpuolustuksen näkökulmasta on lähinnä erillisjärjestelmiä tukevaa, mutta älypuhelinten
käyttö poikkeustilanteiden varmentavana menetelmänä voi olla järkevää, koska matkaviestintä sinällään tukee datan
luotettavuutta ja muuttumattomuutta
esimerkiksi TEE-ratkaisun kautta.
TEE:n optimaalinen hyöty saavutetaan vain yhteisten, standardoitujen
toteutusten avulla avainasemassa olevien osapuolten kesken matkaviestin- ja
mikroprosessorivalmistajien sekä operaattoreiden yhteistyönä. Standardoitu
TEE mahdollistaa korkean suojatason
palveluiden tarjonnan operaattoreiden
asiakkaille parantaen asiakastyytyväisyyttä. Myös sisällöntuottajat hyötyvät
TEE-ratkaisusta, koska se mahdollistaa
tuotteidensa suojauksen, sertifioinnin
ja ylläpidon alustariippumattomasti,
mikä nopeuttaa markkinoille tuloa ja
yhtenäistää käyttäjäkokemuksen. Siksi
TEE:n standardointi Global Platformin
kautta on perusteltua.
Pilvipalvelut
Pilvipalvelun perusajatus on hajauttaa
mobiilipalvelut siten, että käyttäjä voi
esimerkiksi ajaa ohjelmistoja verkossa
sekä taltioida tietoa verkkoon. Pilvi
(cloud) on yleisnimitys verkon tukemana tapahtuville toimille. Hyötynä
pilvipalvelusta on se, että käyttäjä voi
suorittaa koodiajoa ja taltioida tietoa
ideaalisesti laiteriippumattomasti siten,
että aloitettuaan yhdellä laitteella, tieto
saadaan pilvipalvelun kautta toiselle
Suojattu maailma
Normaalimaailma
ARM Trustzone, t-Base
Sovellus
1
Sovellus
2
…
Sovellus
n
Luotettujen sovellusten liitinmoduuli
Luotettu
sovellus
1
Luotettu
sovellus
2
…
Luotettu
sovellus
m
Trusted Execution Environment (TEE)
Ajonaikainen
hallinta
Kryptoohjain
Käyttöjärjestelmä (Rich OS)
Ohjaimet
(näppäin,
näyttö
jne.)
Mikrokernel
TEE-ohjainmoduuli
Esimerkki suojatun ohjelmistoajon (TEE) arkkitehtuurista. TEE on yhteydessä ulkopuolelle kommunikoiden normaalimaailman ja suojatun maailman
yhteyskäytäntöjen avulla, mikä mahdollistaa luotettujen sovellusten ajon
turvallisesti.
laitteelle. Pilvipalveluita on mahdollista
myös laajentaa tukemaan esimerkiksi
maksusuorituksia. Yksi käytännön
esimerkki tällaisesta menetelmästä on
HCE (Host Card Emulation), kuten
oheisessa kuvassa on esitetty.
HCE sopii loogisesti esimerkiksi
pienimuotoisiin maksuihin, jotka tapahtuvat perustuen dynaamisesti vaihtuviin, kertasuorituksiin tarkoitettuihin
dataobjekteihin (token), joilla maksusuoritus hyväksytään. Token voi olla
käytännössä esimerkiksi viite käyttäjän
henkilökohtaiseen maksutiliin (PAN,
Personal Account Number), joka on
validi yksittäiseen maksusuoritukseen,
minkä jälkeen seuraavaan maksuun
vaaditaan uuden tokenin luonti. Tokenin
periaatteena on siten suojata alkuperäinen, pysyvä PAN. Pilvipalvelun kautta
tapahtuva maksu vaatii tokenin lisäksi
menetelmän digitaaliseen jakeluun
(issuance) ja sovellushallintaan, sekä
päätelaitteeseen tai pilveen asennetun
HCE-clientin. HCE-järjestelmä huolehtii tokenin luonnista, varastoinnista ja
oikeellisuuden tarkastuksesta. Tokenin
jakelujärjestelmä hallinnoi pilveen perustuvaa virtuaalista maksukorttitiliä
ja siihen liittyviä avaimia, sekä tarjoaa
liiketoimintalogiikan virtuaalikortin
tiedon käyttöönotolle. Sovellushallinta
puolestaan huolehtii tiedon turvallisesta
siirrosta ja käytöstä kunkin matkaviestimen ja HCE-järjestelmän välillä, samal-
la kun HCE-clientin ohjelmisto suojaa
matkaviestimessä olevan virtuaalikortin
tiedot.
Pilvipalveluiden haasteena on se,
että mikäli ne eivät käytä laitetason
suojaelementtiä vaan perustuvat puhtaasti ohjelmistopohjaiseen ratkaisuun
(erillisenä sovelluksena tai laitteen
ohjelmistoon / käyttöjärjestelmään
upotettuna toimintona), sen suojaustaso voi olla heikompi kuin esimerkiksi
SIM-korttipohjaisissa ratkaisuissa. Toinen haaste liittyy tokenin dynaamiseen
luonteeseen. Kun käyttäjä tekee useita
maksusuorituksia, tarvitaan verkon
kautta uusia tokeneita. Jos käyttäjä
sattuu olemaan verkon katvealueella,
ei uusi maksusuoritus siten toimi, ellei
laitteeseen ole ladattu ennalta käsin
tokeneita jo valmiiksi. Periaatteessa,
mitä enemmän tokeneita on ladattu
varmuudeksi laitteeseen, sitä merkittävämmäksi potentiaalinen tokeneitten
väärinkäytön mahdollisuus ja vaikutus
kasvavat. Toisin sanoen, pelkkä tokenin
käyttö ei vielä sellaisenaan suojaa maksutapahtumaa, sillä mikäli ne joutuvat
vääriin käsiin, ulkopuolinen voi pyrkiä
käyttämään niitä.
HCE:n palvelut ovatkin kriittisiä sille,
kuinka hyvin HCE-sovellus voidaan
suojata ulkopuolisten modifiointiyrityksiltä. On myös tärkeää, että HCE
tunnistaa oikein päätelaitteen, käyttäjän
Viestimies 3/2015
ja palvelun. Päätelaitteen virtuaalikortti
samoin kuin siihen liittyvät kryptograafiset toiminnot on myös suojattava siten,
että ne eivät ole kopioitavissa tai vaihdettavissa fyysisesti laitteesta tai liikennöinnistä. HCE on siksi peruspalveluna
erityisen soveltuva pienimuotoisiin
kertamaksuihin, joissa ei tapahdu merkittävää haittaa vaikka maksusuoritus
onnistuisi luvattomasti.
Pilvipalveluun perustuvan maksupalvelun järjestelmäarkkitehtuuri voi olla
esimerkiksi oheisen kuvan mukainen.
Kuten kuvasta havaitaan, matkaviestinoperaattorin rooli on mahdollista
poistaa kokonaan, sillä operaattorin
hallinnoimaa SIM-korttia ei enää välttämättä tarvita ratkaisussa sen enempää
kuin TSM-elementtejäkään. Ratkaisu
yksinkertaistaa siten aikaisemman
kuvan mukaista turvaelementin sovellukseen perustuvaa maksupalvelua.
HCE-ratkaisussa joukko tokeneita esiladataan pilvimaksun palvelimelta laitteeseen NFC-maksutapahtumien hyväksyntää varten. Oheista kuvaa kehittyneempi
pilvipalvelupohjainen maksupalvelu
voi myös tukeutua SIM-korttiin tai laitteeseen kiinteästi asennettuun turvaelementtiin ja niiden kryptograafiseen menetelmään, mikä mahdollistaa laitteiston
parannetun tietoturvatason yhdistäen
samalla pilvipalvelun joustavuuden.
Johtopäätökset
Kukin edellä kuvatuista tekniikoista
soveltuu optimaalisesti tiettyihin tilanteisiin. SIM-kortti ja sen johdannaiset,
kiinteästi asennettavat suojaelementit,
kuten suojaelementti integroituna
USB-muistikortille tai SD-kortille,
tarjoavat hyvän tietoturvan tason. Viimeinen kuva koostaa ratkaisuiden käytettävyyden.
Modernit matkaviestintäverkot ja
-laitteet mahdollistavat yhä monipuolisempia käyttökokemuksia erityisesti
älypuhelinten kautta. Samalla niiden
sovellukset avaavat myös uusia tietoturvariskejä, jotka voivat vaarantaa
käyttäjän datan yksityisyyden ja johtaa
taloudellisiin tappioihin. SIM-korttipohjaiset turvaratkaisut ovat edelleen
erittäin toimivia esimerkiksi maksupalveluihin, joskin niiden ekosysteemi voi
olla raskas vähäistä suojaa vaativille
Matkaviestin
Käyttöjärjestelmä
HCEmaksusovellus
NFC
Kuva 5
Suojaelementti (SE tai eSE)
Pilvipalvelun maksusovellus voi olla perusmuodossaan matkaviestimen käyttöjärjestelmässä suojaelementin ulkopuolella täysin ohjelmistopohjaisesti.
Matkapuhelinoperattori
Pankkipalveluntarjoaja
SP
TSM
MNO TSM
Issuer Host
3
SE /
eSE
Maksuverkko
2
Maksusovellus
Matkaviestin
NFC
1
Maksupääte
Liike
Esimerkki HCE-pohjaisen maksupalvelun arkkitehtuurista.
31
Kuva 6
32
Viestimies 3/2015
sovelluksille. Toisaalta, matkaviestinten
ja verkkojen suojaamattomimmissa
osioissa käsiteltynä datan luottamuksellisuus voi vaarantua erityisesti pilvipalveluiden kautta. Siksi alan toimijat
ovat kehittämässä nykytilanteeseen paremmin soveltuvia tekniikoita, mahdollistaen jatkossa joustavan ja turvallisen
palveluiden käytön.
Aiheen yksityiskohdista kiinnostuneille, lähde 1 (TEE-Client, ohjelmointirajapintaspesifikaatio) kuvaa normaalin ja suojatun maailman välisten sovellusten tietoliikenteen. Lähde 2 (TEE:n
järjestelmäarkkitehtuuri) kuvaa puolestaan TEE:n perustana olevat ohjelmisto- ja laitteistoarkkitehtuurit, ja lähde
3 (TEE:n sisäinen ohjelmistorajapinta)
opastaa, kuinka suojattuja sovelluksia
kehitetään. Lähteessä 4 on puolestaan
esitetty miten HCE yhdistettynä sopivaan tietoturvaratkaisuun mahdollistaa
joustavan ja turvallisen pilvipalveluiden
käytön.
Hinta, viestin/verkko
Suojaus
Menetelmä
Ei ylimääräisiä
kustannuksia
Perussuojaustaso
Vain ohjelmistoon
perustuva
Lisäkustannuksia
Perussuojaustaso
Vain ohjelmistoon
perustuva
TEE
Ei merkittäviä
lisäkustannuksia
Keskitason suojaus
Ohjelmisto ja laitteisto
SE / eSE
Lisäkustannuksia
Korkea suojaustaso
Ohjelmisto ja suojattu
laitteisto
Käyttöjärjestelmän
ohjelmisto
Pilvipalvelu / HCE
Korkean tason vertailu eri ympäristöjen soveltuvuudesta matkaviestimen
suojausta vaativiin palveluihin, kuten mobiilimaksamiseen.
Lähteitä
1. Global Platform. TEE Client API
Specification v1.0.
2. Global Platform. TEE Systems
Architecture v1.0.
3. Global Platform. TEE Internal API
Specification v1.0.
4. HCE:n käyttöönottoesimerkki:
http://www.gi-de.com/en/about_g_d/
press/press_releases/global_press_release_35712.jsp
Viestimies 3/2015
TEKSTI: MARKKU HAPULAHTI
KUVAT: RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN HISTORIA, OSAT I-III
Riihimäen varuskunnan
upseerikerho täyttää
70 vuotta
Kirjoittaja on Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n puheenjohtaja. Kuvassa on myös kerhon emäntä
Mira Mikkola.
Viestiupseeriyhdistys (VUY)
sekä upseerikerho perustettiin samana päivänä
23.9.1945 nimellä Viestiupseerikerho.Yhdistykset erkanivat vuonna 1955, jolloin
Riihimäen varuskunnan
upseerikerho ry otti vastuulleen paikallisen toiminnan.
Kerhon luonne vuosikymmenten saatossa on muuttunut viestiupseerien ”olohuoneesta” kaikkien varuskuntakerhoksi ja monipuoliseksi
kerhoravintolaksi.
Kerhotoiminnan perinteet ulottuvat
autonomian ajan suomalaisiin tarkk´ampujapataljooniin. Toiminta on ollut
joukko-osastokohtaista ja se on ollut
ennen henkilöstöryhmittäin jakautunutta. Riihimäen varuskunnassakin on
ollut samaan aikaan useita upseeri- ja
aliupseerikerhoja.
Riihimäen varuskunnan upseerikerho
ry:n (myöhemmin viitataan vain sanalla
kerho) nykyisin käytössä oleva varuskunnan rakennus numero 40 valmistui
vuonna 1912 varuskunnan päällikön
asunnoksi ja viereinen rakennus 64 (entinen viestimuseo) rakennettiin upseerikerhoksi. Näissä käyttötarkoituksissaan
rakennukset palvelivat aina vuoteen
1939 eli talvisotaan asti.
Puolustuslaitoksen rakennustyö ja samalla Riihimäen varuskunnan kehittäminen alkoivat varsinaisesti vasta 1920
tapahtuneen Tarton rauhan solmimisen
jälkeen. Riihimäen varuskuntaan perus-
Kenttätykistörykmentti 3:n upseerikerho 1920-luvun alkupuolella rakennuksessa 64.
tettiin Kenttälennätinpataljoona (1920)
sekä Kenttätykistörykmentti 3 (1921),
jotka perustivat omat upseeri- ja aliupseerikerhonsa. Kerhotoiminnan aloittamista haittasivat huonot asunto-olosuhteet, jolloin kerhot joutuivat vaihtamaan
paikkaa useaan kertaan.
Talvisota vuonna 1939 lakkautti upseerikerhon toiminnan rakennuksessa
64, mutta toiminta käynnistyi uudestaan
rakennuksessa 40 jatkosodan aikana
1941. Sotien aikana kerhotoiminta
rajoittui kuitenkin lähinnä ruokailumahdollisuuden järjestämiseen. Nykyisin
kerhon käytössä olevassa rakennuksessa
40 on siis ollut upseerikerhotoimintaa
yhtenäisesti jo vuodesta 1941 lähtien.
Sotien jälkeen kerhotoiminta sai
jälleen alkunsa tarpeesta järjestää
poikamiesupseereille ja aliupseereille
ruokailu- sekä oleskelupaikka. Eräiden
joukko-osastojen upseereilla ja aliupseereilla oli lisäksi tarve perustaa uudelleen ne vanhat kerhot, joiden toiminta oli sotavuosien ajaksi keskeytynyt.
Kerhon perustamispäiväksi on
periytynyt Viestiupseerikerhon perustamispäivä 23.9.1945, vaikka
upseerikerhotoimintaa on siis ollut
varuskunta-alueella koko sen historian
ajan. Koska ajan henki oli kielteinen
suhteessa maanpuolustustyötä tekeviin
yhdistyksiin, valtakunnallinen viestiupseereiden yhteenliittyminen perusteltiin
paikallisella upseerikerhotoiminnalla.
Viestiupseerikerho sijaitsi muutamassa
eri rakennuksessa vuosina 1945-1948
ennen kuin se sai rakennuksen 40 käyttöönsä. Vuonna 1955 perustettiin Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry,
johon keskitettiin varuskunnan kaikki
upseerikerhotoiminnot, jolloin kerholla
ei ollut enää valtakunnallista roolia.
33
34
Viestimies 3/2015
Kaksinkertaisesti
leikattua konjakkia
Erikoisin tapaus koko sotien jälkeisen kerhotoiminnan aloittamisessa
liittyi nimenomaan Viestiupseerikerhon perustamiseen Riihimäellä. Lapin
sodassa kolmannen armeijakunnan
viestikomentajana toiminut everstiluutnantti Veli Matti Virva saapui
Viestipataljoona 14:sta muodostettujen
Viestirykmentin ensimmäisten osien
kanssa Pohjois-Suomesta Riihimäelle
alkuvuodesta 1945. Virva oli lähettänyt joulukuussa 1944 kasarmialueelle
noin 2 000 litraa saksalaista leikattua
konjakkia, jonka avulla hän suunnitteli
käynnistävänsä Viestirykmentin oman
upseerikerhon toiminnan. Riihimäellä
alkoholi varastoitiin aluksi varuskunnan
tiloihin, mutta siellä sen olinpaikka paljastui pian ja alkoholi joutui varkauksien kohteeksi. Niinpä sille etsittiin uusi
säilytyspaikka Riihimäen kauppalasta.
Varastotilaa saatiin vuokratuksi jääkärimajuri B. Falleniuksen talosta. Samaan
varastoon varastoitiin keväällä 1945
myös yli 100 000 kynttilää, jotka myös
oli saatu saksalaisilta sodan aikana.
Sekä alkoholi että kynttilät olivat haluttua tavaraa ja rykmentillä oli aiheellinen huoli niiden säilyvyydestä.
Molemmat varastot paljastuivat sattumalta. Valtiollinen poliisi teki kesällä
1945 laajoja etsintöjä keväällä paljastunutta asekätkentää tutkiessaan. Jostakin syystä etsinnät kohdistuivat myös
majuri Falleniuksen asuntoon, missä
yhteydessä alkoholi- ja kynttilävaraston
olemassaolo paljastui. Valpo takavarikoi
varastot pitäen niitä laittomasti hankittuina. Liittoutuneiden valvontakomissio
sai tietää saksalaisilta takavarikoidusta
konjakista ja lokakuussa 1945 valvontakomission käskystä Armeijakunnan
esikunta määräsi Viestirykmentin
luovuttamaan itselleen 90 prosenttia
hallussaan olevasta alkoholista, jättäen
kuitenkin 10 prosenttia Viestirykmentille edustusviinoiksi.
Kerhon lehmä, porsas ja
viljelyspalsta
Koska valtaosa ruokatarvikkeista oli
sodan jälkeen säännöstelyn alaisia, ruokailijoiden edellytettiin antavan omat
ostokorttinsa kerhon emännälle raa-
Varuskunnan päällikön itsenäisyyspäivän vastaanotto upseerikerholla vuonna 1960.
ka-aineiden hankkimista varten. Virvan
pataljoona oli tuonut Lapista mukanaan
lehmän, joka tuotti kerholle maitoa.
Lihan hankkimiseksi kerho piti omia
porsaita takakasarmin talleilla. Kerholle luovutettiin myös noin yksi aari
viljelysmaata juuresten, vihannesten ja
rehun viljelyä varten. Viljelysmaan hoitajaksi määrättiin kerhomestari.
Riihimäen varuskunnan tykistö- ja
viestiupseerikerhoilla ei ollut alkuvuosina varsinaista ravintolanpitolupaa.
Alkoholin hankkimiseksi kerhoille oli
Riihimäen nimismiehen kanssa sovittu
järjestely, jossa kerhomestari tai -upseeri sai ostaa käteisellä kerhon jäseniltä
kerättyjen viinakorttien edellyttämän
määrän alkoholia kerhon käyttöön.
Yhteisostokerhot eivät saaneet ottaa
alkoholista minkäänlaista voittoa, korvausta tai tarjoilupalkkiota. Kerholta ei
myöskään saanut luovuttaa alkoholia
muille kuin kerhon jäsenille, joilla oli
kuitenkin oikeus tarjota alkoholia vierailleen.
Merkittävin päätös koko puolustusvoimien kerhotoiminnan kannalta
tehtiin vuonna 1954, jolloin alkoholitarjoilu oli keskitettävä varuskunnittain
yhteen upseeri- ja yhteen aliupseerikerhoon. Lisäksi kaupungeissa ja kauppaloissa sijaitsevissa kerhoissa alkoholitarjoilu oli järjestettävä samalla tavalla
kuin anniskeluoikeudet omaavissa kerhoravintoloissa, jolloin alkoholitarjoilu
oli sallittu vain jäsenille ja kolmelle
jäsenen vieraalle, tilaa ei myöskään
saanut antaa ulkopuolisten käyttöön.
Uusia määräyksiä saatiin 1960- ja
1970-luvuilla, jotka antoivat kerholle
enemmän vapauksia valita jäsenensä
sekä antaa tila muiden kuin jäsenten
käyttöön, mutta samalla alkoholitarjoilu
tuli järjestää yleisten ravintolatoimintaa
koskevien säännösten mukaisesti. Riihimäen varuskunnan upseerikerho ry:n
ravintolanpitolupa myönnettiin vuonna
1955 ja vuonna 1963 kerholle hankittiin
yleinen ravintolanpitolupa.
Kerhotoiminnan ”kultaaika” 1945-1960
Kerhon toiminta oli aina 1950-luvun
lopulle saakka hyvin vilkasta ja monipuolista. Juhlatilaisuuksia upseerikerholla järjestettiin paljon, jopa 40-50
merkittävämpää tilaisuutta vuosittain.
Kerho oli useiden vuosien ajan lähes
ainoita mahdollisuuksia vapaa-ajan
viettoon etenkin poikamiesupseereilla.
Varsin pian perustamisen jälkeen jäsenistö otti tavakseen järjestää kerholla
myös perhejuhliaan, kuten syntymäpäiviä, häitä, ristiäisiä ja edesmenneen
muistotilaisuuksia.
Kerhon arvokkaimmat juhlat olivat
itsenäisyyspäivänä, Puolustusvoimien
lippujuhlapäivänä ja joukko-osastojen
vuosipäivinä. Vuosittain kerholla pidettiin myös laskiaisjuhla, vappujuhla,
pikkujoulu, uudenvuoden vastaanotto ja
lukuisia teemajuhlia erityisesti 1970-luvulla. Erilaisten tilaisuuksien järjestämistä varten kerholla oli toimikuntia,
kuten huvitoimikunta, ohjelmatoimikunta, kilpailutoimikunta, koristelu- ja
kalustotoimikunta ja ravintolatoimikunta. Monipuoliset urheilutapahtumat
nauttivat varsin suurta suosiota, erityisesti ammunta, hiihto ja suunnistus
olivat erittäin suosittuja. Muita urheilulajeja olivat suunnistus, palloilu, marssi,
uinti, murtomaahiihto, ratsastus sekä
Viestimies 3/2015
tennis. Vuodesta 1955 alkaen urheilutoiminta alkoi kuitenkin hiipua.
Osanottajien määrällä mitaten upseerikerhon mittavin tapahtuma on jo
1980-luvulta lähtien ollut Kallenpäivät
tammikuun viimeisenä lauantaina.
Tapahtuma on vain miehille tarkoitettu
isänmaallinen tilaisuus, jolla mukavan
yhdessäolon yhteydessä kerätään varoja
sotiemme veteraaneille. Päiviä on järjestetty jo vuodesta 1945 lähtien ensin
ravintola Allinnassa, sitten pitkään ravintola Seurahuoneella, ja sen mentyä
remonttiin 1980-luvun puolivälissä, varuskunnan upseerikerholla. Tilaisuuteen
osallistuu vuosittain jopa puolitoista
sataa miestä. Kahtena viime kertana
Kallenpäiviä on vietetty Riihimäen
varuskunnan muonituskeskuksessa
(Leinoja Catering Liesi), koska osallistujia on ollut enemmän kuin kerholla
istumapaikkoja.
Upseerikerhon toiminta hiljeni
1960-luvulla. Osittain tähän syynä
olivat taloudelliset ongelmat, mutta
pääsyy oli aktiivisen harrastustoiminnan väheneminen muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisääntyessä
varuskunnan ja kerhon ulkopuolella.
Television ilmestyminen olohuoneisiin, yksityisautoilun lisääntyminen ja
1960-luvun lopulla alkanut henkilökunnan muuttoliike pois varuskunnasta vähensivät entisestään kerhon merkitystä
vapaa-ajanviettopaikkana. 1970-luvulta
alkaen kerhoelämän merkitys jäsenistölle ei ollut enää niin suuri kuin
alkuvuosina, ja vähitellen varuskunnan
upseerikerho alkoi muuttua perinteisten
juhlien pitopaikaksi.
Emäntä vaihtui
Ravintolan pito on ollut kerhotoiminnan ydintä, jota kuitenkin haittasi erityisesti 1940-1960 -luvuilla kerhon emäntien suuri vaihtuvuus. Tällöin tapahtui
myös joitakin väärinkäytöksiä. Eräs
emäntä lähti vuonna 1960 tehtävästä
jättämällä keittiön pöydälle lapun, jossa
luki: “Otin rahat ja lähtin Kanataan”.
Tarinan mukaan muutaman kuukauden
kuluttua tuli kuitenkin Kanadasta kirje,
jossa oli nippu Kanadan dollareita.
Syksystä 1967 lähtien kerholla
oli kaksi pitkäaikaista ja tarmokasta
emäntää, Sirkka Voutilainen vuosina
Rakennuksessa 40 on ollut upseerikerhotoimintaa yhtenäisesti jo vuodesta
1941 lähtien.
1967-1981 ja Seija Jeskanen vuosina
1981-2013. Seija saateltiin tunteikkaasti
eläkepäiville täysin palvelleena yli 30
palvelusvuoden jälkeen. Emännän valtikan otti vastaan Mira Mikkola, jonka
ensikosketus kerhon tanssilattiaan on
tapahtunut jo ”vaahtosammuttimen”
kokonaisena. Mira onkin ottanut aktiivisen roolin kerhon palvelujen ja toiminnan kehittäjänä.
Kerholla oli perustamisen jälkeen
aluksi lounas- ja päivällistarjoilu sekä
toisinaan sunnuntaisin myös perhelounas. Päivällistarjoilu jatkui aina
vuoteen 1961 ja lounastarjoilu, joka oli
tarkoitettu lähinnä kurssilaisille, päättyi
1970-luvulla. Seija aloitti torstailounaiden tarjoilemisen vuonna 1982 ja Mira
laajensi vuonna 2014 lounastarjoilun
jokaiselle arkipäivälle.
Historian havinaa
irtaimistossa
Vuonna 1950 Viestiupseerikerhon
hallitus päätti teettää kerholle muistotaulun sodissamme kuolleiden viestiupseerien kunniaksi ja muistoksi. Yli kymmenen vuotta kestäneen suunnittelun
ja nimien keruun jälkeen marmorinen
muistotaulu paljastettiin upseerikerhon
suuressa salissa vuonna 1961. Tauluun
on kaiverrettu yhteensä 96 upseerin
nimet, joista 17 on kuollut talvisodan
aikana ja 79 jatkosodan aikana.
1950-luvun alusta lähtien Viestiupseerikerho, vuodesta 1955 Viestiupseeriyhdistys on maalauttanut muotokuvia
viestialalla ansioituneista henkilöistä.
Tähän mennessä kerholle on hankittu
seuraavat muotokuvat
- jääkärikenraalimajuri Leo Ekberg
(1894-1966) vuonna 1954
- jääkärieversti Arthur Saarmaa (18921971) vuonna 1960
- kenraaliluutnantti Olavi Huhtala
(1903-1977) vuonna 1963
- kenraalimajuri Risto Kare (19051982) vuonna 1966
- everstiluutnantti Veli-Matti Virva
(1905-1951) vuonna 1970
- professori Jaarli Jauhiainen (19041980) vuonna 1970
- everstiluutnantti Armo Karkaus
(1905-1980) vuonna 1980
- eversti Heikki Nurmi (1935-1998)
vuonna 2000 ja
- kenraaliluutnantti Raimo Penttinen
(1931-2003) vuonna 2003.
Kerhon baarissa on jykevä korkeaselkäinen tuoli, jota kutsutaan Idänpään-Heikkilän tuoliksi. Sen lahjoittivat
kerholle 1950-luvun lopulla kapteeni
Antero Soila ja hänen puolisonsa Ulla
Soila, s. Idänpään-Heikkilä. Tuoli on
alunperin kuulunut rouva Soilan isälle,
eversti Viljo Idänpään-Heikkilälle, joka
toimi sodan aikana KTR 18:n komentajana ja samalla 14.Divisioonan tykistökomentajana Rukajärven suunnalla.
Tuoli on tehty jatkosodan aikana Rukajärvellä Karjalan männystä. Perinteen
mukaan nuori upseeri, joka istahtaa
tähän pöydän päässä olevaan tuoliin,
ilmaisee olevansa halukas ryhtymään
joskus kerhon puheenjohtajaksi.
Kerhon asehuoneessa olevat kaksi
35
36
Viestimies 3/2015
asekokoelmaa ovat 1950-luvulla lahjoittaneet majuri Heikki Vaskio ja insinööri
Niilo Talvenheimo. Majuri Vaskio oli
juuri ennen sotia Viipurissa toimineen
Viestirykmentin upseerikerhon varapuheenjohtaja ja hän oli keskeisessä asemassa, kun Viestiupseerikerhon perustamista Riihimäelle valmisteltiin vuonna
1945. Asehuoneen eteläseinällä olevassa
Vaskion kokoelmassa on kymmenen erilaista kivääriä. Insinööri Niilo Talvenheimo toimi Sako Oy:n aseosaston johtajana
ja hänen asekokoelmansa lahjoituksesta
upseerikerholle lienee sovittu yhteistoiminnassa lahjoittajan sekä Sako Oy:n
johtajan, jääkärieversti Elias Hydénin ja
tehtaan sosiaalipäällikön, jääkärieversti
Mauno Lieden kesken. Talvenheimon
kokoelma on asehuoneen pohjoisseinällä
ja siihen kuuluu yhdeksän erilaista kivääriä, joista kolmessa on pistin.
Toimintaympäristön
muutos on jatkuvaa
Perinteisestä ”upseerikerho” -nimestään huolimatta, toiminnassa on
luovuttu virka- tai tehtävänimikkeisiin
perustuvista käyttörajoituksista. Aliupseerikerho, toimiupseerikerho ja päällystökerho toimivat vuosikymmenien
ajan rakennuksessa 22, josta luovuttiin
vuonna 2002. Riihimäen päällystöyhdistys lakkautettiin viime vuoden
(2014) lopussa, mutta koulutusjärjestelmän muutoksen myötä aliupseerit
ovat tehneet näyttävän ja vahvan paluun
alueelle. Kerhon jäsenten määrä kasvoi tasaisesti vuoteen 1995 asti, jonka
jälkeen se on vakioitunut noin 200 jäseneen. Jäsenistön pääosan muodostavat
aktiivipalveluksessa olevat sekä EVP
-jäsenet.
Säännöt eivät ole muuttuneet paljoakaan 70 vuodessa, eikä juuri toteutettu
puolustusvoimauudistuskaan aiheuttanut
tarvetta muuttaa kerhon sääntöjä. Suuresti mediassa uutisoidusta Viestirykmentin
lakkauttamisesta huolimatta palkatun
henkilökunnan määrä hieman lisääntyi
Riihimäellä. Tällä hetkellä alueella oleva henkilökunta jakaantuu useampaan
hallintoyksikköön ja alueellista isännän
ääntä käyttää Panssariprikaati.
1/2 Milcon
1990-luvulta alkaen kerhon yhteistoiminta maanpuolustusjärjestöjen ja Riihimäen talousalueen yrittäjien kanssa
on lisääntynyt merkittävästi. Nykyisin
kerho toimii hyvin aktiivisena neuvottelu-, koulutus-, edustus- sekä juhlatilana.
Suurempia tai pienempiä tapahtumia
järjestetään tasaisesti 140–160 tapahtuman vuositasolla. Pääosan tilaisuuksista
on järjestänyt jäsenistö ja noin kolmannes on koostunut puolustushallinnon
toimijoiden ja eri maanpuolustusjärjestöjen kokouksista ja edustustilaisuuksista. Kerhon hallitus järjestää vuosittain
vähintään yhden tapahtuman keväällä,
vapunpäivän lounaan sekä yhden tapahtuman syksyllä. Hallituksen tavoitteena
on pitää kerhorakennus jatkossakin
Riihimäen alueen tyylikkäimpänä juhlatilana.
Kerho on edelleen vahvasti mukana
tukemassa uudistunutta toimintaympäristöä lisäämällä henkilöstön toimintakykyä ja osaamista sekä luomalla
alueellista yhteishenkeä.
Viestimies 3/2015
In Memoriam Matti Makkonen
s. 16.4.1952 k. 26.6.2015
Diplomi-insinööri Matti Makkonen
menehtyi 26.6.2015. Hän oli syntynyt
Suomussalmella 16.4.1952.
Makkonen valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1976
pääaineenaan elektroniikka. Makkonen
aloitti pitkän työuransa Posti- ja telelaitoksella, jossa järjestelmäsuunnittelijana kehitti vuosina 1976-83 langattomia
verkkoja, erityisesti NMT-tekniikkaa.
1984 hänestä tuli PTL:n Radioverkkoyksikön varajohtaja, jossa tehtävässä
Makkonen oli vuoteen 1988 asti. Samalla hän kehitti aktiivisesti GSM-tekniikkaa. Hän nousi matkapuhelinpalveluyksikön johtajaksi vuonna 1989.
Samana vuonna yhtiön nimi vaihtui
Telecom Finlandiksi. Vuonna 1995
Makkonen siirtyi Matkaviestinryhmän
varatoimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä
oli vuoteen 2000 asti. Vuonna 2000
hän ennätti olla viisi kuukautta Mobile
Internet Operator -yksikön johtaja ja
johtoryhmän jäsen. Yhtiön nimi vaihtui
taas, tällä kertaa Soneraksi. Marraskuussa 2000 Makkonen aloitti Nokia
Networksin Professional Services -yksikön johtajana ja siirtyi Nokialta vuonna
52
2003 Finnet Oy:n toimitusjohtajaksi.
Vuonna 2005 hän jätti toimitusjohtajan
tehtävät ja aloitti itsenäisenä konsulttina. Makkonen oli useiden yritysten hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.
Makkonen oli hallituksen jäsen muun
muassa Ixonos, AinaCom, Evia ja Avia
yhtiöissä. Hallituksen puheenjohtajana
hän toimi Bookit, Evia ja Fountain Park
yhtiöissä. Hän aloitti ICT-yhtiö Anvia
Oyj:n toimitusjohtajana elokuussa 2010
ja toimi tehtävässä kevääseen 2013 asti,
jolloin hän jäi vakavan sairauden takia
sairauslomalle ja myöhemmin eläkkeelle. Sairauden uuvuttamana Makkonen
menehtyi Seinäjoella 26.6.2015.
Viestimies 4/2012
Toivotamme lukijoille ja yhteistyökumppaneille
Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2013
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
[email protected]
Makkosta voidaan pitää Suomen matkapuhelinalan uranuurtaja. 1980-luvun
alussa Makkonen oli mukana kehittämässä tulevaa GSM-standardia, jonka
suuntaviivoja piirrettiin Pohjoismaisissa
telekonferensseissa. Parhaiten hänet
muistetaan roolistaan tekstiviestin keksijänä. Tarinan mukaan idea tekstiviestistä syntyi olutlasin ääressä kööpenhaminalaisessa pizzeriassa vuonna 1984.
Makkosta pidettiin ihmisläheisenä
esimiehenä, helposti lähestyttävänä ja
älykkäänä miehenä, jonka suorassa tyylissä näkyi kainuulainen tausta. Vaikea
sairauskaan ei lannistanut häntä, vaan
hän jatkoi suomalaisen telealan seurantaa ja kommentointia elämän viime
metreille asti. Vielä sairaalassa hän
päivitti Näköpulmia-blogiinsa aktiivisesti ajatuksiaan teleoperaattoreista ja
johtamiskulttuurista.
Ansioistaan Makkoselle on myönnetty
Viestir s ja A R Saarmaan hopeinen plaketti. Makkonen sai vuonna 2008 The
Economist-lehden innovaatiopalkinnon
roolistaan tekstiviestin keksimisessä.
Keväällä 2015 Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU) palkitsi Makkosen
hänen työstään toimialan hyväksi.
37
38
Viestimies 3/2015
TEKSTI: KLAUS PUNTO
KUVAT: IEC, FITELNET OY
Diplomi-insinööri
Klaus Punto työskentelee Fitelnet Oy:ssä
tuotekehitystehtävissä.
Tarkoituksellinen
sähkömagneettinen
häirintä ja siihen liittyvien
suojausstandardien
kehitys
Tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä on ilmiönä noussut merkitykselliseen rooliin viime vuosikymmeninä. Mikroaaltoaseilta
ja muulta tarkoitukselliselta
häirinnältä suojautuminen
on haasteellista, koska mahdollisia häiriölähteitä on
lukuisia erilaisia.Yksinkertaisimmat mikroaaltoaseet
ovat erittäin helppovalmisteisia ja ovat siten helposti
myös terroristien saatavilla.
Pahimmillaan ihmisen aiheuttamat sähkömagneettiset häiriöt, mukaan lukien
tarkoituksellinen sähkömagneettinen häirintä, voivat
aiheuttaa suuria taloudellisia
vahinkoja ja jopa henkilövahinkoja.
HEMP ja IEMI historiaa
HEMP (High Altitude Electromagnetic Pulse) on yläilmakehässä tapahtuvan ydinräjähdyksen synnyttämä,
vaikutuksiltaan laaja-alainen, voimakas
sähkömagneettinen pulssi. Pulssi voi
aiheuttaa laajamittaista tuhoa suojaamattomaan elektroniikkaan ja tietolii-
kenneverkkoihin. Sen vaikutusalue voi
pahimmillaan olla jopa koko Yhdysvaltojen mantereen kokoinen.
Ilmiöön törmättiin käytännön tasolla
ensimmäisiä kertoja vuonna 1962, kun
Yhdysvallat suoritti ”Starfish Prime”
nimisessä projektissa ydinkokeita
yläilmakehässä Tyynen valtameren yläpuolella. Suoritetuilla kokeilla oli odottamattomia vaikutuksia noin 1400 km:n
etäisyydellä sijaitsevassa Honolulun
kaupungissa asti. Sähkömagneettinen
pulssi muun muassa sammutti katuvaloja, katkaisi puhelinyhteyksiä ja vaurioitti murtohälyttimiä ympäri kaupunkia.
Toinen käytännön esimerkki
HEMP-pulssin aiheuttamista haittavaikutuksista on Neuvostoliiton Kazakstanin yläpuolella suorittamat ydinkokeet
vuonna 1962. Kokeet suoritettiin 300
kilometrin korkeudella yläilmakehässä.
Kokeilla oli selkeitä sähkömagneettisia
haittavaikutuksia. Kommunikaatiolinjat,
sekä maan päälliset että maanalaiset,
lakkasivat toimimasta jopa 600 kilometrin etäisyydellä räjähdyksestä. Tutkituista puhelinlinjoista paloi sulakkeita
ja ylijännitesuojia, voimalinjojen eristeet vahingoittuivat, dieselmoottoreita
vikaantui ja antennijärjestelmissä syntyi
häiriöitä.
Yllä mainitut tapahtumat herättivät kansainvälistä mielenkiintoa
HEMP-pulssin vaikutuksia ja niiltä
suojautumista kohtaan. Ensimmäisiä
HEMP-suojaukseen liittyviä julkaisuja
ja standardeja ilmestyi jo 1970-luvulla.
Myöhemmin myös muunlaisten,
ihmisten aiheuttamien voimakkaiden
sähkömagneettisten häiriöiden merkitys suojaustekniikoissa on noussut
merkitykselliseen asemaan. Ihmisen
aiheuttamat sähkömagneettiset häiriöt
voivat olla joko tarkoituksettomia, kuten sähkölaitteiden toisilleen aiheuttamat EMC-häiriöt, tai tarkoituksellisia.
Tarkoituksellista sähkömagneettista
häirintää kutsutaan termillä IEMI (Intentional Electromagnetic Interference).
Tarkoituksellista sähkömagneettista
häirintää ovat muun muassa mikroaaltoeli HPM-aseet (High Power Microwave
weapons). Suojausstandardien kehittäminen tarkoituksellista sähkömagneettista häirintää (IEMI) vastaan käynnistyi 1990-luvulla. IEMI-suojausstandardeissa on edelleenkin monia puutteita.
Yksi kaikkien aikojen pahimmista
ihmisen aiheuttamien sähkömagneettisten häiriöiden aiheuttamista vahingoista
sattui USS-Forrestal lentotukialuksella
vuonna 1967. Alukselle laskeutumassa
olleen taistelukoneen sähköisesti laukaistava ohjusjärjestelmä laukesi itsestään osuessaan tutkan keilaan. Ohjukset
osuivat laivan kannella olevan taistelukoneeseen, joka oli täynnä räjähteitä ja
polttoainetta. Laivan kannella syntynyt
kova räjähdys tappoi 134 miehistön
jäsentä sekä aiheutti laajaa materiaalista
tuhoa lentotukialuksella.
Viestimies 3/2015
94333.4.
/!%0
.6
94333.5.
/
!+%"! !'0
94333.7.
/&(!!
&*%!
!$*&0
.<
.56
94333.9.
/!%
'!%&0
.6
.:
.8
.43
.57
.58
.65
.66
.7
.;#%"'("!
'"&"%'
&'%*'+
!%&'%*'*%
.46
.44
.68
*'"%" #!*
94333.8.
/!&'("!
!(("!
*!&0
.9
.8
.9
.<,&' .+
&*&#(',
&&&& !'&"%
!
IEC SC77C Standardit.
Tärkeimpiä suojausstandardeja
kehittäviä järjestöjä alalla ovat IEEE
(International Electrical and Electronics
Engineers), IEC (International Electrotechnical Commission) ja ITU (International Telecommunication Union).
Myös MIL-standardit ovat yleisesti
tunnettuja suojausstandardeja.
IEC SC77C – alakomitea
ja sen kehitys
Kansainvälinen sähkötekninen komissio IEC (The International Electrotechnical Commission) on yksi merkittävimmistä sähköalan standardeja
kehittävistä kansainvälisistä järjestöistä.
Komitea perustettiin vuonna 1906. Sen
tavoitteena on edistää standardointiin
liittyvää kansainvälistä yhteistyötä sähköalan eri osa-alueilla ja siten helpottaa
kansainvälistä kaupankäyntiä.
Sähkömagneettisiin häiriöihin ja
sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen
(EMC, Electromagnetic Compatibility) liittyvää standardointia kehittää
IEC-komitea TC 77. Komitealla on erillinen alakomitea SC 77C, joka keskittyy voimakkaisiin sähkömagneettisiin
häiriöihin (HPEM – High Power Electromagnetism).
Komitea SC 77C on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä HEMP /
IEMI – suojausstandardeja kehittävistä ryhmistä. Vuodesta 1989 lähtien
TC77-komiteassa alettiin kehittämään
standardeja yläilmakehässä tapahtuvan
ydinräjähdyksen (HEMP- High Altitude
Electromagnetic Pulse) aiheuttamista
sähkömagneettisista vaikutuksista ja
elektroniikan suojaamisesta niitä vastaan. Vuonna 1992 perustettiin erillinen
alakomitea SC77C, joka on erikoistunut
alan standardointiin. Vuonna 1999 alakomitean tehtäviin lisättiin suojausstandardien kehittäminen kaikkia voimakkaita sähkömagneettisia häiriöitä
(HPEM) vastaan. Yksi alakomitean
merkittävimmistä tutkimuskohteista
on suojausstandardit tarkoituksellista
sähkömagneettista häirintää vastaan
(IEMI – Intentional Electromagnetic
Interference).
SC 77C-komitean standardit on luokiteltu kuuteen eri ryhmään. Ryhmän
yksi standardit antavat yleistietoa sähkömagneettisista häiriöistä ja niiden
haittavaikutuksista. Ryhmän kaksi standardit määrittelevät erilaisia häiriöympäristöjä ja minkälaisia häiriökenttiä
niissä esiintyy. Ryhmän neljä standardit
määrittelevät sen, miten järjestelmien
suojausominaisuuksia kuuluu testata.
HEMP:in osalta suojaustestit on määritelty yksityiskohtaisesti standardissa
61000-4-25. Ryhmän viisi standardit
antavat yleisiä ohjeita ja suunnitteluapua siihen, miten suojausjärjestelmät
kannattaa toteuttaa.
HEMP-häiriöitä käsittelevät standardit on merkitty oheiseen kuvaan
39
40
Viestimies 3/2015
mustalla värillä. Muita voimakkaita
sähkömagneettisia häiriöitä (HPEM),
mukaan lukien tarkoituksellinen häirintä (IEMI), käsittelevät standardit on
merkitty vaalean sinisellä värillä. Taulukosta on nähtävissä, että HEMP-suojausstandardeja on kehitetty runsaasti,
mutta IEMI-suojausstandardeissa on
vielä puutteitta.
Standardissa 61000-2-13 on määritelty erilaisia tarkoituksellisen häirinnän
(IEMI) synnyttämiä häiriöympäristöjä
ja standardissa 61000-4-33 on kuvattu
yleisiä testausmenetelmiä suojajärjestelmille tarkoituksellista häirintää
vastaan. HEMP-pulssin testausarvot on
määritelty standardissa (61000-4-25 /
”Hemp Immunity Tests”). Ensimmäinen
SC 77C –komitean standardi (61000-436 / ”IEMI Immunity Test Methods”),
joka keskittyy täysin IEMI:in, julkaistiin vasta marraskuussa 2014. Standardi
tarjoaa menetelmät laitteiden ja järjestelmien immuniteetin arviointiin. IEMI
lähteiden monimuotoisuudesta johtuen
järjestelmälle käytännössä toteutettavan
immuniteettiarvioinnin ja testauksen
suunnittelu vaatii kuitenkin laaja-alaisen ymmärryksen toimialasta.
Toinen mielenkiintoinen kehitteillä
oleva standardi on IEC 61000-5-10,
”Guide to the Application of HEMP
and IEMI publications”. Standardin on
tarkoitus olla tiivistetty opas HEMP- /
IEMI-suojatun järjestelmän kehittämiseen ja testaamiseen. Oppaassa käydään
tiivistetysti läpi IECSC77C-tutkimusryhmän aikaisemmin julkaistuista
standardeista erikseen ne, jotka määrittelevät tarvittavat suojaustoimenpiteet
ja ne, jotka määrittelevät tarvittavat
testausmenetelmät. Standardin arvioitu
valmistumisvuosi on 2017.
Standardoinnin kehittymistä on seurattu tarkkaan myös Fitelnet Oy:ssä.
Kansainvälisten organisaatioiden seminaarit, kuten EUROEM/AMEREM
on koettu hyödyllisiksi tilaisuuksiksi
seurata sekä standardien kehitystä, että
luoda suhteita ulkomaisiin asiantuntijoihin. Seminaareissa IEMI:n merkitys
on korostunut vuosi vuodelta. IEMI:n
luomat uhat ovat vaikuttaneet myös
loppukäyttäjien suojausvaatimuksien kasvamiseen, eivätkä perinteiset
suojausmenetelmät ole enää riittäviä.
FAPS-8 EMP/IEMI -suodatin.
AMEREM 2014 -seminaari järjestettiin New Mexicon yliopistolla.
”Koventuneet vaatimukset suojaukselle
on ollut pakko huomioida jo ennalta
suojausteknologian kehitystyössämme”
toteaa Fitelnet Oy:n toimitusjohtaja
Markku Valkealahti. ”Suodattimia ja
suojauskokonaisuuksia kehitettäessä
IEMI:n laaja taajuusalue ja lähteiden
monimuotoisuus on mielenkiintoinen
haaste tuotekehitykselle. Standardoinnin kehittymisen ohella joudumme
jatkossakin seuraamaan myös lähteiden
kehitystä ja pyrkiä olemaan askeleen
edellä”, Valkealahti jatkaa.
Viestimies 3/2015
Viestejä kentältä
TEKSTI JA KUVAT: JARMO VÄHÄTIITTO JA JUHAPEKKA LÖTJÖNEN
Jarmo Vähätiitto
Juhapekka Lötjönen
Kirjoittajista everstiluutnantti Jarmo
Vähätiitto toimi 1.8.2012 - 1.3.2015 ja
everstiluutnantti Juhapekka Lötjönen
toimii parhaillaan Itä-Suomen viestipataljoonan komentajana Karjalan prikaatissa.
Maavoimien esikunta on
käskenyt toimintasuunnitelmassaan Karjalan prikaatille
johtamisjärjestelmä M18
käyttöönotettavaksi vuoden
2017 aikana. Käyttöönoton
aikataulua on jouduttu muuttamaan vuoden 2015 aikana.
Alkuperäinen tavoite oli saada johtamisjärjestelmä M18
käyttöön Karjalan prikaatissa
vuoden 2016 aikana. Karjalan
prikaatissa aikataulun tarkennukseen on sopeuduttu
ja valmistautuminen jatkuu
tarkennetun suunnitelman
mukaisesti vuoden 2016 aikana. Siihen saakka koulutusta
jatketaan johtamisjärjestelmä M12 käyttäen.
Tämä artikkeli käsittelee otsikon
mukaisesti niitä toimenpiteitä, joita
Karjalan prikaati on tehnyt valmistautuessaan tulevaan muutokseen. Muutos
on käynnistynyt palkatun henkilöstön
osaamisen kehittämisen kautta ja ensimmäisten materiaalien vastaanottona.
Artikkelissa keskitytään niihin tekijöi-
Valmistautuminen
maapuolustuksen
johtamisjärjestelmä
M18 joukkojen
koulutustehtävään
- tehtyjä valmisteluja ja oppeja maapuolustuksen johtamisjärjestelmää M12
käyttäen
hin, joiden on todettu olevan Karjalan
prikaatissa onnistuneita ja mahdollisesti
laajemminkin hyödynnettäviä.
Karjalan prikaatin
tavoite
Jo antiikin filosofi Platonin mukaan
kaikessa tekemisessä alku on tärkein,
niin myös Karjalan prikaatin valmistautuessa johtamisjärjestelmän M18
käyttöönottoon. Ensimmäiset askeleet
on otettu kuitenkin Kainuun prikaatissa,
joka on käynnistänyt uuden johtamisjärjestelmän käyttöönoton maavoimissa yhtäältä osana joukkotuotantoa ja toisaalta
kehittämisprojektina hankkeiden ja
toimittajien kanssa. Käyttöönottoon liittyvissä kenttäkokeissa ja integraatioharjoituksissa on ollut alusta alkaen mukana
myös Karjalan prikaatin vahva edustus.
Vaikka Platon olikin viisas mies, on
Karjalan prikaatissa pyritty ohittamaan
hänen toinen sinällään järkevä toteamus
”Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin
ihmettely” mahdollisimman nopeasti.
Toimintaa ohjaavaksi ponneksi prikaatille on määritetty johtamisjärjestelmän
M18 käyttöönoton loppuasetelma ja
laajempi tavoite: ”Johtamisjärjestelmällä M18 mahdollistetaan Karjalan
prikaatin tuottamissa joukoissa maavoi-
mien taistelu 2015 mukainen johtamistoiminta laajalla alueella”. Loppuasetelmalla pyritään vastaamaan taistelujen
ja sotatoimien johtamiseen siten, että
Karjalan prikaatin kouluttamat joukot
kykenisivät suunnitelmallisesti joukkojaan johtaen, riittävällä tilannekuvalla
varustettuna tarvittaessa sotiemme
aikaisiin mukaisiin ihmetekoihin määrällisesti ja materiaalisesti vahvempaa
vastustajaa vastaan. Kyseiset sotatoimet, vaikkakin sen aikaisilla välineillä
käytynä, toimivat edelleen hyvinä historiasta kumpuavina esimerkkeinä parasta
aikaa käytännön tasolla kehittyvälle
maavoimien uudistetulle taistelutavalle
ja sen johtamiselle sekä uudelle johtamisjärjestelmälle M18.
Loppuasetelman saavuttaminen
edellyttää toimivia osatavoitteita. Loppuasetelmaan pääsemiseksi asetetut
välitavoitteet ovat
- Karjalan prikaatilla on itsenäinen
kyky ja sen edellyttämä osaaminen
johtamisjärjestelmän M18 taktiseen
ja tekniseen käyttöön sekä käyttöhuoltoon.
- Karjalan prikaatissa on oltava vaatimukset täyttävä koulutusympäristö
henkilökunnan, varusmiesten ja reserviläisten kouluttamiseen johtamisjärjestelmällä M18.
41
42
Viestimies 3/2015
- Karjalan prikaatissa käytettävälle
johtamisjärjestelmälle M18 on oltava
vaatimukset täyttävät säilytystilat
Karjalan prikaatissa.
- Karjalan prikaatilla on kyky käynnistää alueellisten ja operatiivisten
joukkojen joukkotuotanto johtamisjärjestelmällä M18.
- Karjalan prikaati kykenee osallistumaan johtamisjärjestelmän M18 jatkuvaan kehittämiseen.
Tehtävä ei ole helppo. Tästä johtuen
prikaatiin on perustettu jo hyvissä ajoin
käyttöönottoprojektiryhmä valmistelemaan ja jalkauttamaan edellä mainittuja
asioita.
Johtamisjärjestelmän
M18 kehittämisen
toiminnalliset vaiheet
Johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotto Maavoimissa ja Karjalan prikaatissa
etenee kolmen siirtymävaiheen kautta.
Vaiheessa 1 prikaati on siirtynyt johtamisjärjestelmästä M05 johtamisjärjestelmän M12 käyttöön. Maavoimissa
on saavutettu yhtenäinen johtamistapa
Maavoimien esikunnasta aina prikaati- ja taisteluosaston tasalle saakka.
Johtamistapa on dokumentoitu keskeisimmiltä osiltaan Maavoimien johtamisen ohjeeseen. Johtamista tukee yhtenäinen tilannekuvaväline maavoimien
tietojärjestelmä (MATI) Maavoimien
esikunnasta joukkueenjohtajatasalle
asti. Maavoimien tietojärjestelmällä
kyetään välittämään sanomia kaikille
ja saamaan komppaniat sähköisesti
kartalle. Johtamisjärjestelmällä M12 on
kyetty myös käynnistämään alueellisten
joukkojen johtaminen ja joukkotuotanto
maavoimien taistelu 2015 -periaatteiden
mukaisesti.
Vaiheessa 2 kehitetään johtamisjärjestelmän M12 turvin johtamisjärjestelmää M18. Tässä vaiheessa alueellisten
taisteluosastojen johtaminen nostetaan
johtamisjärjestelmästä M80 johtamisjärjestelmäksi M18. Tavoitteena on saavuttaa hajautetun joukkueen johtamisen
tuki digitaalisin välinein vähintään ryhmänjohtajatasolle asti. Näin ollen yhteinen tilannetietoisuus laajenee. Sanomat
kyetään välittämään kaikille tarvitsijoille jopa puolustushaarasta sekä aselajista
riippumatta ja saamme järjestelmästä
KARPR:n henkilöstöä vastaanottamassa JOJÄ M18 viestikalustoa.
lisää tehoa irti rutiinien hoitamiseen.
Vaiheessa 3 päivitetään alueellisten
taisteluosastojen suorituskyvyn turvin
operatiiviset joukot. Tällöin käytössä
olevat johtamisjärjestelmät M05 ja M12
korvataan johtamisjärjestelmällä M18
ja sen mukaisella johtamistavalla. Tässä
vaiheessa saamme myös joustavamman
kyvyn muodostaa operatiivisista ja alueellisista joukoista tilanteiden vaatimia
taistelujaotuksia.
Edellä mainitut vaiheet kohdataan
konkreettisesti Karjalan prikaatissa
muun muassa prikaatin joukkotuotantotehtävien ja prikaatin roolin johdosta.
Johtamisjärjestelmän M18 kehittymisen
varaan jokamiehen sotavarustukseksi
lasketaan paljon. Johtamisjärjestelmä M18 käyttöönotto tulee olemaan
Karjalan prikaatissa koko prikaatin
yhteinen ponnistus. Käyttöönotto tulee
koskettamaan kaikkia joukkoyksiköitä
ja Karjalan prikaatin esikuntaa sekä eri
yhteistoimintaosapuolia. Muutosta tuetaan jo käynnistyneellä toimintatapojen
kehittämisellä johtamisjärjestelmää
M12 hyödyntäen. Idealistisena tavoitteena onkin, että toimintatavat säilyvät
pääosin ja vain kalusto muuttuu.
Kehittämisen pohjaksi
saadut opit
Hyviä perusteita valmistautuessa
uuden johtamisjärjestelmän käyttöönot-
toon ovat antaneet Kainuun prikaatissa
kerätyt kokemukset johtamisjärjestelmän M18 käytöstä taisteluosaston
johtamisen tukena. Lisäksi erittäin arvokasta testidataa tuotetaan Riihimäellä
Viestikoulun testitiloissa järjestettävissä
integraatiotesteissä. Karjalan prikaatissa
on valittu linja asettaa useamman henkilötyövuoden panos jo kahden vuoden
ajan pitkäjänteisesti osallistumaan edellä mainittuihin tapahtumiin. Kyseinen
henkilöstö on kehitystyön ohella toiminut Karjalan prikaatin omien koulutustilaisuuksien opettajina. Prikaatin omat
koulutustilaisuudet aloitettiin vuoden
2014 alussa ja tällä hetkellä kaikkien
aselajien joukkoyksiköissä on vastuuhenkilö, jolla on vähintään auttava kyky
käynnistää koulutus omassa joukossaan. Koulutustilaisuuksia jatketaan nykysuunnitelman mukaan syksyyn 2016
asti henkilöstön osaamista laajentaen ja
syventäen.
Karjalan prikaatin keskeisin työkalu
johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa on toistaiseksi ollut johtamisjärjestelmä M12. Järjestelmä on
rungoltaan YVI2, jonka tiedonsiirtoa
ja palveluja on muutettu vastaamaan
johtamisjärjestelmän M18 toiminnallisuuksia. Lisäksi käytössä on ollut
maapuolustuksen johtamispaikkahankkeen tuottamia johtamiskontteja
sekä -ajoneuvoja johtamispaikkoina.
Koulutettavina joukkoina ovat olleet hajautettu jääkäripataljoona ja alueellinen
taisteluosasto.
Viestimies 3/2015
Johtamisjärjestelmä M12 on mahdollistanut henkilöstön osaamisen kehittämisen muun muassa IP- verkkojen,
IP- puhepalvelun, reititysprotokollien,
sanomapalvelun, radioverkkojen,
järjestelmän hallinnan sekä tietojärjestelmäpalvelujen osalta. Karjalan
prikaatin henkilöstöllä onkin vähintään
ymmärrys ja osin kovaakin osaamista
edellä mainituista asioista, jotka tulevat
vääjäämättä vastaan johtamisjärjestelmässä M18. Johtamisjärjestelmä M12
on kyetty ulottamaan taisteluosaston
kaikkien alajohtoportaiden käyttöön.
Esimiesten positiivisella suhtautumisella on Karjalan prikaatin kaikkien joukkoyksiköiden johtamisjärjestelmäosaaminen kehittynyt vastaamaan paremmin
johtamisjärjestelmän M18 mukanaan
tuomia haasteita. Parhaana esimerkkinä
voidaan pitää Kymen Jääkäripataljoonan asennetta ottaa johtamisjärjestelmä
M12 viestiasemineen ja komppanian
palveluineen osaksi jokapäiväistä varusmieskoulutusta.
Tärkein oppi ja valmistautuminen
tulevaan on kuitenkin tapahtunut
toimintamalleja kehittämällä. Toimintamallien kehittämisen taustalla
on ollut maavoimien uudistetut organisaatiot ja joukkotuotantotehtävät,
joiden myötä Karjalan prikaatin fokus
on siirtynyt operatiivisten joukkojen
joukkotuotantotehtävästä alueellisten
joukkojen joukkotuotannoksi. Karjalan
jääkäriprikaatin jo toimivaksi muodostuneen johtamiskonseptin tukemisesta
johtamisjärjestelmällä on koulutusjärjestelmässä siirrytty taisteluosastojen
johtamisen tukemiseen. Muutos on haluttu tehdä systemaattisesti. Kivijalkana
on ollut dokumentoitu johtamisen sekä
johtamisen tuen ohjeistus, jota kyetään
päivittämään saapumiserittäin saatuihin
kokemuksiin perustuen.
Toimintamallin työnimeksi on annettu perustaistelusuunnitelma. Se
sisältää viestijoukon toimintamallit osin
yksittäiseen taistelijaan asti tuotepohjaisesti esitettynä, taistelutekniikkaa
ja tekniikkaa unohtamatta. Tuotteilla
tarkoitetaan esimerkiksi tiestön käytön
suunnitelmaa, tilannekuvan muodostamista, suojausohjetta, huollon ohjeita,
ja taistelujaotuksen muodostamista.
Perustaistelusuunnitelman viitekehyksenä ja lähteenä toimii Maavoimi-
Viestiasemaa perustetaan KARPR:n yhteistoimintaharjoituksessa.
en taistelutapa 2015, joka on purettu
viestijoukon silmin julkaisuihin, kokemuksiin, joukkotuotantotehtävään ja
johtamisjärjestelmään M12 perustuen
perustaistelusuunnitelmaksi. Taistelusuunnitelma toimii uuden taistelutavan
jalkauttamisen keskeisimpänä työvälineenä. Ohje on laadittu käytössä
olevalla tietämyksellä ja ymmärryksellä
sellaiseksi, että se huomioi mahdollisimman hyvin uuden johtamisjärjestelmän M18 tuomat muutokset. Toiminnan
perustana on ollut ajatus, että haluamme määrittää itse, miten haluamme taistelumme taistella. Määritystyön jälkeen
on huomioitu järjestelmien ja resurssien
rajoitteet. Tältä pohjalta on syntynyt
toimintaohje, joka vie Karjalan prikaa-
tin kivuttomammin ja nopeammin johtamisjärjestelmän M18 käyttöönottoon.
Hiihtotermein vaihdamme vain liukkaammat sukset jalkaan ja toivomme,
että pitoa on sopivasti.
Harjoitustoimintaan
valmistautuminen
Sotilasjoukon kyvykkyys rauhan aikana selviää parhaiten sotaharjoituksissa, joissa pyritään simuloimaan taistelukentän olosuhteita parhaalla mahdollisella tavalla. Karjalan prikaatin paras
simulaattori valmistautumiseen on ollut
sen organisaatio, kaikki maavoimien
aselajit sisältävä joukko-osasto, joka
harjoittelee yhteistoimintaa harjoituk-
43
44
Viestimies 3/2015
sesta toiseen. Harjoitustoiminta rakentuu saapumiseräsyklissä painottuen
maaliskuulta kesäkuulle ja syyskuulta
joulukuulle. Molempien saapumiserien
harjoitusputkesta on rakennettu yhtenäinen operaatio, joka alkaa taistelutilan
valmistelusta päättyen taistelukyvyn
palauttamiseen.
Viestijoukon osalta harjoitusjaksoon
eli kolmen kuukauden operaatioon valmistaudutaan kuvassa esitetyllä tavalla.
Karjalan prikaatin johtoryhmä antaa
ohjauksen ja tekee tarvittavat päätökset
seuraavan saapumiserän joukkotuotantotehtäviin, niistä muodostettuihin
koulutus- ja harjoituskokoonpanoihin
sekä joukkojen käyttämään johtamisjärjestelmään ja mahdollisesti kalustollisiin yksityiskohtiin. Päätösten jälkeen
päivitetään edellisellä saapumiserällä
käytössä olleet tai laaditaan uudet harjoitustoimintaan tarkoitetut operatiiviset
suunnitelmat ja johtamisjärjestelmäperusteet kaikille prikaatin joukoille.
Operaation onnistumisen kannalta erittäin merkittävään asemaan on
noussut OPTIVA- harjoitus, jossa
asennetaan uudestaan ja testataan
kaikki alkavassa operaatiossa käyttöön
tulevat johtamisjärjestelmät ja laitteet.
Harjoituksen alkuun mennessä on maavoimallisessa päivityskierrossa olevat
asennusmediat saatu prikaatin käyttöön.
Harjoitukseen liittyy myös prikaatin
kaikkien joukkoyksiköiden johtamisjärjestelmähenkilöstön ja tarvittavin osin
muun palkatun henkilöstön koulutus havaittujen johtamisjärjestelmien käytön
osaamispuutteiden osalta.
OPTIVA- harjoituksen jälkeen laaditaan taistelusuunnitelma komppaniatasalle asti. Suunnitelma sotapelataan
hyödyntäen tietojärjestelmiä sekä tehdään operaation ennalta arvioitavien tai
kokemukseen perustuvien kipupisteiden osalta tarvittavat tapaustarkastelut
(case). Harjoitustoiminnan alkaessa
tehdään tarvittavat maastontiedustelut
ja viedään taistelusuunnitelmat ryhmätasalle asti.
Henkilöstö muutoksessa
- muutoksen johtaminen
Uusien tavoitteiden onnistuneeseen
saavuttamiseen tarvitaan henkilöstöltä
Joulu-tammikuu
Joukkotuotantotehtävät
Johtoryhmän linjaukset ja ohjaus
Harjoituskokoonpano
Johtamisjärjestelmäjoukot ja –kalusto
Tammikuu
Operatiivisten harjoitusperusteiden päivittäminen
Johtamisjärjestelmäperusteiden päivittäminen
Helmikuu
OPTIVA- harjoitus: Järjestelmien ja päätelaitteiden asennukset ja testit
Esikunta- ja viestikomppanian taistelusuunnitelman laatiminen
Helmi-maaliskuu Sotapeli ja tapaustarkastelut (case)
Maastontiedustelut
Maalis-huhtikuu
Taistelusuunnitelmien laatiminen ryhmätasolle asti
Harjoitustoimintaan valmistautuminen.
oikeaan suuntaan kohdentuvaa orientoitumista. Monessa tapauksessa Karjalan
prikaatin henkilöstö on onnistunutkin
nojaamaan jo tähän mennessä oikeaan
suuntaan osin esimiesten ohjaamana,
osin itseohjautuvasti. Ensimmäisenä
ja päällimmäisenä on ollut realistisen
myönteinen suhtautuminen haasteisiin.
Tällainen joko luontainen tai opittu toimintamalli synnyttää tarvittavaa menestystä ja lisää entisestään myönteisyyttä.
Toisena lähtökohtana on pyritty pitämään tulevaisuuteen nojaamista, joka
mahdollistaa tavoitteellisen toiminnan
ja antaa kaikille yhden hyvän tavoitteen
ponnistella lisää arvokkaiden asioiden
puolesta. Kolmantena orientaationa
on kokonaisuuden hahmottaminen.
Myös johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa on hyvä nähdä laajemmat,
toimintaan vaikuttavat asiat. Neljäs
orientaatio on ihmiskuva, joka vaatii
kaikilta kasvamista tulevassa paineessa
ja kiireessä. Lähestytäänkö alaisia ja
työkavereita heidän rajoitteidensa kautta, jolloin ollaan pakottamisen kierteessä, vai mahdollisen potentiaalin kautta,
jolloin on mahdollisuus päästä kasvavan
menestyksen tielle. Viidentenä ja viimeisenä tulevat hyvät työtaidot, jotka
synnyttävät työn laatua.
Edellä mainittu vaatii paljon niin
esimiehiltä kuin alaisiltakin. Esimiesasemaan asetettujen tulisi muutosti-
lanteessa olla yhtä aikaa näkijä, tekijä
ja tukija. Näkijä on selvillä asioista ja
näkee asioiden vääjäämättömyyden
logiikan. Tekijä toimii esimerkkinä,
edestä johtavana ja tarvittaessa jopa
uhrautuvana esimiehenä. Tukijalla ei
tarkoiteta perinteistä selkään taputtelijaa vaan esimiestä, joka uusia asioita ja
tehtäviä kohdatessa pyrkii ohjaamaan
alaisen fiksusti epämukavuusalueelle,
koska sieltä löytyy työyhteisön kyky
kehittyä. Siellä toimiminen on usein
vaativaa, mutta tuloksiakin saavutetaan.
Kaikessa toiminnassa tulee kuitenkin
ottaa huomioon levon ja rasituksen suhde sekä toiminnan tasapainon merkitys.
Yksin ei kyetä kaikkeen, joten lopulta
on kyse rohkeudesta pyytää muut mukaan tekemään yhteistyötä. Onneksi
Karjalan prikaatissa on yhteistyöstä
saatu aikaisemmissa muutoksissa hyviä
ja onnistuneita kokemuksia. Osaamista
muutoksen johtamiseen on kertynyt.
Jokainen toimii myös alaisena.
Alaistaidot ratkaisevat esimiesten työn
vasteen eli sen, mitä johtamistyössä on
ylipäätään mahdollista saada aikaan.
Alaisten työmoraali ja halu venyä yhteisten tavoitteiden eteen on tärkeää
ja välttämätöntä myös johtamisjärjestelmän M18 käyttöönotossa. Yhdessä
voima - Kaarti päälle!
Viestimies 3/2015
TEKSTI:SAKARI AHVENAINEN
Lyhyesti
Tällä kertaa jatketaan politiikan synnytystä, ihmetellään mitä tarkoittaa, kun
konteissa ei liikukaan kaupan hyllyn tavarat ja esitellään kilpaileva teoria tai pari
sodan synnylle.
Ihmiskunnan poliittiset
järjestelmät...
… ovat erilaisia. Tämä on mainio
esimerkki systeemiteoriasta, eli siitä,
miten systeemi ja sen ympäristö on
erottamaton kokonaisuus. Maailmankuulu politiikan ja poliittisen talouden
tutkija ja kirjailija Francis Fukuyama
(FF) on kirjoittanut kaksiosaisen teoksen poliittisesta vallasta. Ensimmäinen
osa (2011) käsittelee poliittisen vallan
syntyä esihistoriasta Ranskan vallankumoukseen ja toinen (2014) teollisesta
vallankumouksesta demokratian globalisoitumiseen. Ensimmäistä osaa olen
käsitelty Viestimies-lehden numerossa
2/2012. Muutama sana Fukuyaman toisesta kirjasta.
FF:n mukaan sopivassa tasapainossa
olevat valtio, laki ja vastuu (tilivelvollisuus) (state, law, and accountability)
ovat hyvin toimivan poliittisen vallan
rakennuspalikoita. Esimerkkejä tullee
valistuneen lukijan mieleen? Sodankäyntiin liittyen hän toteaa, että valtio
ei ole pystynyt poistamaan väkivaltaa,
vain siirtämään sen korkeammalla
tasolle. Toiseksi FF pitää sotilaallista
kilpailua keskeisenä syynä siirtymiseen
heimoista valtioihin. Vertaa alla sota II
ja siirtyminen klaaneista heimoihin!
Lisää aiheesta:
(1) Fukuyama, Francis (2014):
“Political Order and Political Decay:
From the Industrial Revolution to the
Globalization of Democracy”. Farrar,
Straus and Giroux.
(2) Fukuyama, Francis (2011):
“The Origins of Political Order: From
Prehuman Times to the French Revolution”. Macmillan. (+ Viestimies
2/2012).
Kontit ja globalisaatio
Elämme globaalin ihmiskunnan vaihetta. Sen pohjalla on keskeisesti kaksi
asiaa: globaali kauppa ja siihen liittyvä
työnjako sekä globaali informaatioteknologia, keskeisesti tietokoneteknologia
ja internet. Mutta tällä kertaa viestimiehille kaupasta ja sen perusteista.
Nykyinen globaali kauppa perustuu
keskeisesti konttiliikenteeseen valtamerillä. Mitä valtamerillä sitten yleisesti
ottaen liikkuu konteissa? Helposti voisi
luulla, että ne tavarat, jotka löytyvät
kaupan hyllyiltä. Valistunut lukija jo
varmaan arvasikin, että asia ei ole näin.
Valtamerillä liikkuvista tavaroista yli
kaksi kolmasosaa on niitä, mitä löytyy
tehtaiden varastojen vastaanottopuolelta, eli puhutaan siis puolivalmisteista.
Tämä kertoo melko paljon globaalista
työjaosta. Muutenkin konttiliikenne on
ollut ja tulee edelleen olemaan monessa
mielessä erittäin suuri muutoksen aiheuttaja.
Lisää aiheesta: Levinson, Marc
(2010): “The Box: How the Shipping
Container Made the World Smaller and
the World Economy Bigger”. Princeton
University Press.
Sodan synty II
Aiemmin olen esittänyt sodan synnystä version I, jossa oikeustoimi muuttuu organisoiduksi kostoksi, eli sodaksi.
(Viestimies 1/2010). Nyt on löytynyt
kilpaileva teoria, sota II. Sen mukaan
sota syntyi, kuin ihmiskunnan vaikeassa
vaiheessa, n. 200.00-100.000 vuotta
sitten keksittiin uusi, runsas ja ennustet-
tava ruoan lähde, rannikoiden äyriäiset
(shellfish).
Siihen liittyi myös uudenalaiset aseet
ja organisaatio. Aseet olivat uudenlaisella kivikärjellä varustettuja tarkkoja
ja kevyitä heittokeihäitä. Uusi organisaatio oli 25 hengen vaeltavan lauman
sijasta niistä koostuva noin 500 hengen
heimo, jossa sukulaisuus ei ollut enää
organisoitumisen pohjana. Se oli uusien
aseiden kanssa ylivoimainen organisaatio runsaiden ravintolähteiden puolustukseen.
Sama ilmiö näkyy (mielestäni) myös
meidän historiassa. Heimo–Suomi joutui valtio–Ruotsin valtaan periaatteessa
samasta syystä. Nykyaikaan liittyvä
vastaava ”puolustuksen kohde” lienee
esimerkiksi raakaöljylähteet.
Kolmas sodankäynnin lähde lienee
evoluutio, jonka perustyökaluja ovat
kilpailu (sota) ja usein unohdettu yhteistyö. Sota III olisi tämän tulkinnan
mukaan kilpailua, mutta uudella tasolla,
uuden suuremman organisaation pohjalla, siis yhteistoimintaa! Vertaa klaaniin,
heimoon ja valtioon tai esimerkiksi
Natoon.
Lisää aiheesta:
(1) Kelly Raymond C. (2000).
Warless Societies and the Origins of
War, University of Michigan Press, Ann
Arbor (Viestimies 1/2010) (sota ja oikeustoimi) (sota I)
(2) C. W. Marean, ”The Most Evasive Spieces of All,” Scientific American, s. 22 - 29, August 2015. (sota ja
simpukat) (sota II)
(3) Corning, P. A. (2005). Holistic
Darwinism - Synergy, Cybernetics and
Bioeconomics of Evolution (Kindle
p.). Chicago London: The University of
Chicago Press. ((sota III ja) evoluutio
usealla tasolla).
45
46
Viestimies 3/2015
Onnittelemme merkkipäivänä
Kari Wirman 60 vuotta
Turussa syntynyt johtaja
Kari Wirman täyttää 60
vuotta 13.10.2015. Monien
erilaisten työtehtävien jälkeen Wirmanista on kehittynyt ICT-alan turvallisuuden
ja jatkuvuudenhallinnan ammattilainen. Kiireisen työn
lisäksi on aikaa löytynyt harrastuksille, kuten jääkiekolle,
golfille ja mökkeilylle.
Kari Wirman syntyi Turussa
13.10.1955 ja vietti vajaat kaksikymmentä vuotta paikkakunnalla. Opiskelu
toi Wirmanin 70-luvun puolivälissä
Helsinkiin ja sillä reissulla hän on tavallaan vieläkin. Valmistumisen jälkeen
Wirman sai puoleksi vuodeksi töitä
Turun kaupungin sähkölaitoksen kaukolämpötoimistosta. Kaukolämpöura jäi
aika lyhyeksi, sillä armeija kutsui. Alokasaika alkoi Pansiossa ja jatkui samalla paikkakunnalla aliupseerikoulussa.
Merisotakoulussa Wirman kävi RUK:n
ja kotiutui aikanaan aliluutnanttina.
Aktiivinen maanpuolustustoiminta on
jatkunut reservissä ja hän onkin ylennyt
kapteeniluutnantiksi.
Palveluksen päättymisen jälkeen Wirman pääsi töihin pieneen sähköurakointiliikkeeseen, jossa hän omien töiden
lisäksi tuurasi autokuskia ja välillä jopa
toimitusjohtajaakin. Puolen vuoden
jälkeen hän haki Helsingin Puhelinyhdistyksen sähkövoimatoimistossa auki
ollutta sähköinsinöörin tehtävää. Siitä
käynnistyi yli 25 vuotta kestänyt ura
nykyisin Elisana tunnetussa yrityksessä.
Wirman toimi tuona aikana useassa eri
tehtävässä ja kolmessa eri ammatissa.
Hän aloitti varavoimalaitosten ja kiinteistöjen sähköasennusten asiantuntijatehtävissä, joista siirtyi 80-luvun puolivälissä silloisen sähkövoimatoimiston
päälliköksi. Vuonna 1989 asiakaspalvelujohtaja kysyi Wirmanilta olisiko
hän halukas ottamaan vastaan Martti
Aunolan tehtävät Yrityshuolto-osaston
rinä. Tuolla polulla hän on edelleen ja
toimii FiCom:ssa turvallisuuden ja jatkuvuudenhallinnan johtajana.
osastopäällikkönä. Myönteinen vastaus
päätti lupaavasti alkaneen sähköpuolen uran. Huoltotoiminnan vastuuta
kesti viitisen vuotta, kunnes silloin
yhteyspäällikkönä toimivalle Martti
Aunolalle etsittiin seuraajaa. Wirman
lupasi suostua tehtävään sillä ehdolla,
että kolmatta kertaa ei tarvitse Aunolan
entiseen tehtävään siirtyä - Aunola nimittäin siirtyi pitkän ja ansiokkaan uran
jälkeen eläkkeelle. Ehto luvattiin täyttää
ja seuraavat kymmenen vuotta vilahtivat huippuvierailujen ja muiden erityistapahtumien tietoliikennepalvelujen
järjestelytehtävissä. Myös Puolustusvoimien erikoistarpeet ja etenkin silloinen Helsingin sotilaslääni viestiyhteyksineen olivat tehtäväkenttään kuuluvia
erikoisasiakkaita. Näiden tehtävien
kylkiäisinä tulivat myös erilaiset turvallisuuteen liittyvät kysymykset kiinteäksi osaksi tehtäväkenttää. Vuonna 2005
Wirman sai mahdollisuuden tarttua uusiin haasteisiin, kun Huoltovarmuuskeskus ja Tietoliikenteen ja tietotekniikan
keskusliitto, FiCom ry, solmivat poolisopimuksen varautumisen edistämiseksi
sekä kehittämiseksi tietoverkkoalalla.
Samaan aikaan Tietoalojen liitto teki
vastaavan tietotekniikka-alaa koskevan
sopimuksen. Wirman sai tehtäväkseen
toimia molempien poolien poolisihtee-
Wirmanille tulee mieleen yksi erityinen tapahtuma uran varrelta. Elettiin
vuotta 1997 ja presidentit Clinton ja
Jeltsin olivat tulossa Helsinkiin huippukokoukseen. Valkoisen talon lehdistöä
varten oli rakennettu lukuisa määrä
liittymiä lehdistökeskuksen käyttöön.
Osa niistä oli toteutettu ISDN-tekniikalla. Tiedettiin, että ”rapakon tuolla
puolen” oli pääsääntöisesti käytössä
56 kbit/s ISDN-liittymät ja meillä
käytettiin 64 kbit/s liittymiä. Yhteensopivuuden takaamiseksi Yhdysvalloissa
oli poikkeuksellisesti käytetty myös 64
kilon liittymiä. Lehdistön käyttämät
äänikoodekit eivät kuitenkaan suostuneet toimimaan, eikä syytä meinattu
saada millään selville. Aika alkoi käydä
vähiin. Valkoisen talon etukäteen paikalle lähettämä edustaja kävi jo aika
lämpimänä. Edustaja kuvasi, miten
Atlantin yläpuolella oli sillä hetkellä
tulossa “jumbojetillinen ballistisia
ohjuksia” viitaten tällä omiin toimittajakollegoihinsa. Ja sitten perään tuli
legendaarinen kysymys: “Meneekö
vielä pitkään?”. Lopulta saatiin selville,
että ulkomaanoperaattori pudotti nopeuden automaattisesti pienemmäksi.
Perussyyn selvittyä liikenne reititettiin
tilapäisesti uudelleen ja “ohjusten” laskeuduttua kaikki toimikin kiitettävästi.
Wirmanin mukaan tietoliikenne- ja
tietotekniikka-alalla ei runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana ole todellakaan ollut puutetta tapahtumista. Jos
hän olisi kolmekymmentä vuotta sitten
ennustanut, että lähivuosikymmenten
aikana jokaisella meistä on taskussaan
laite, jolla muun muassa soitamme
puhelut, lähetämme sähköisiä kirjeitä,
hoidamme pankkiasiamme, navigoimme metsässä ja merellä, pidämme ystävämme ajan tasalla tekemisistämme,
osoitamme henkilöllisyytemme ja tarkistamme säätiedot tosiaikaisista tutkaja satelliittikuvista, niin todennäköisesti
Viestimies 3/2015
hänet olisi leimattu puolihulluksi. Tekniikan edistysaskeleet ovat aiheuttaneet merkittäviä muutoksia kansalaisten
arkipäivään sekä yritysten ja
julkishallinnon toimintaan.
Wirmanin mukaan näin jälkikäteen nuo ilmiöt on helppo tunnistaa, mutta aikanaan
niitä ei osattu hahmottaa.
Wirmanille liikunta on
aina ollut hyvää vastapainoa toimistotyölle ja jotain
liikuntaa hän on aina harrastanut. Joukkuelajin merkittävimmästä saavutuksesta
mainittakoon uppopallon
Suomen mestaruus vuonna
1997. Mestaruuden ansiosta joukkue edusti Suomea
pohjoismaiden mestaruuskilpaluissa, mutta menestys jäi
kuitenkin vaatimattomaksi,
sillä puolet joukkueesta oli
koko kisaviikonlopun vatsataudissa syötyään pilaantuneita taateleita. Viimeiset
kymmenen vuotta Wirman
on harrastanut jääkiekkoa
kolmisen kertaa viikossa.
Golf on lisäksi hänen sydäntään lähellä. Kesämökki on
vapaa-ajan harrastuksista
yksi mieluisin. Kymmenen
vuoden rakennusuurastuksen
jälkeen Wirman totesi viime
keväänä mökin terassilla
tuijotellessaan tyyntä järven
selkää lintujen liverrellessä,
että tätä varten mökin eteen
on kannattanut panostaa.
Viestimies-lehti haluaa
lämpimästi onnitella Kari
Wirmania merkkipäivänsä
johdosta.
TUTUSTU TUOTTEISIIMME
OSOITTEESSA WWW.SAKO.FI
SAKO OY
|
PL 149, 11101 Riihimäki
|
Puh. 010 830 5200
|
www.sakosuomi.fi
Tehtäväkriittisiä
ja turvallisia
tietojärjestelmiä
viranomaisverkkoihin
vuosikymmenien
kokemuksella
•
•
•
•
•
Worth your trust
Johto- ja tilannekeskusjärjestelmät
Hätä- ja hälytyskeskusjärjestelmät
Kenttäjohtamisjärjestelmät
Rikostorjunnan ratkaisut
Kyber- ja tietoturvaratkaisut
www.insta.fi
47
48
Viestimies 3/2015
Viestimies-kirja 10 vuotias
S
otien jälkeen olivat koulutusolosuhteet ja -tavoitteet varsin
epävakaisia. Pyrittiin nopeasti
kaikin keinoin selvittämään ja lyömään
lukkoon sotakokemuksiin perustuvat
uudet varusmiesten koulutustavoitteet.
Lyhentynyt varusmiespalvelusaika
sekä määrärahojen niukkuus pakottivat
etsimään uusia menetelmiä varusmieskoulutuksen tehostamiseksi. Tällöin
syntyi paljon hyviä ajatuksia koulutustehon lisäämiseksi. Valmistettiin
muun muassa monenlaisia opaskirjoja
varusmiehiä varten. Tosin jo ennen sotia oli olemassa erilaisia varusmiehille
tarkoitettuja yleisluontoisia käsikirjoja,
kuten ”Sotilaan kalenteri”, ”Varusmies”
ja niin edelleen. Tämän luonteisista
uusista julkaisuista ilmestyi ensin ”Jalkaväen sotilas” (1951) sekä ”Pioneeri”
(1953). Yhä useammin tuli tällöin viestimiesten keskusteluissa esille ajatus
vastaavanlaisen käsikirjan laatimiseksi
viestimiehille, johon sisällytettäisiin se
minimitietomäärä, joka viestimiehen
niin viestijoukoissa kuin muissakin aselajeissa olisi yleisesti hallittava.
Konkreettisesti alettiin asiaa viedä
eteenpäin, kun kapteeni Antero Soila
ryhtyi keräämään aineistoa kirjaa varten
sekä suorittamaan tarvittavaa lisävalokuvausta. Aineiston perusteella syntyi
asiasta muistio 4.1.1954, jonka jälkeen
käsikirjan tultua Pääesikunnan viestiosastossa periaatteessa hyväksytyksi
suoritti kapteeni Soila vuoden 1954 aikana käsikirjoituksen kirjoitustyön. Käsikirjoituksen hän jätti vuoden 1954 lopussa ja siirtyi itse Sotakorkeakouluun
oppilaaksi. Käsikirjoitus sisälsi 161
konekirjoitusarkkia kuvaehdotuksineen
ja 9 liitettä.
Jo alun perin oli tarkoituksena saada
kirjan hinta niin alhaiseksi, että kaikilla
viestivarusmiehillä olisi tilaisuus sen
nro 3 / 1965
hankkimiseen. Sen vuoksi kirja painettiin halvalle paperille ja nidottiin kartonkikansiin. Varsinaisen toimitustyön,
taiton ja oikoluvun suorittavat kapteenit
Reijo Kurkela ja Adolf Lemmetti, jotka
myös järjestivät kirjan myynnin luomalla asiamiesverkoston. Tämä käsitti
jokaisessa viestimiehiä kouluttavassa
joukko-osastossa henkilön, joka hoiti
vähäistä palkkiota vastaan kirjan myynnin. Järjestely tuntui kaikin puolin onnistuneelta ja ensimmäisen painoksen
myynti ylitti varovaiset ennakkoarviot.
Seuraavan painoksen myyntiä levitettiin
sotilaskoteihin ja jonkin verran myyntiä
tapahtui myös varusmiesten omatoimisin yhteistilauksin, jolloin he saivat
alennusta myyntipalkkion osuuden.
Ensimmäisen painoksen suuruus oli
3000 kappaletta ja se myytiin loppuun
vajaassa kahdessa vuodessa. Hinta oli
1,50 markkaa ja painoksen sivumäärä
oli 208 sivua. Kuvia julkaisussa oli 99
kappaletta. Ensimmäisestä painoksesta
saatujen hyvien kokemusten perusteella
päätti Viestiupseeriyhdistyksen hallitus
jatkaa kirjan julkaisemista ja kustantamista. Uuden painoksen tarkistaminen
ajan tasalle annettiin majuri Kurkelan ja
kapteeni Lemmetin tehtäväksi. Toisen
painoksen sivumäärä kasvoi 12 sivulla,
painoksen kappalemäärän ja hinnan pysyessä samoina. Kolmannen painoksen
tarkistaminen ja toimitustyön suoritti-
vat majuri Kurkela ja kapteeni Käräjä.
Keväällä 1960 kirjoja painettiin 4000
kappaletta hinnan pysyessä ennallaan.
Neljännen painoksen korjaamisen ja
toimittamisen suorittivat majurit Levä
ja Käräjä ja se ilmestyi vuonna 1962.
Painomäärä pysyi 4000 kappaleessa,
mutta hintaa nostettiin kahteen markkaan. Parhaillaan myynnissä oleva viides painos valmistui syyskuussa 1964
painokseltaan 4000 kappaleen suuruisena. Kirjassa suoritettiin varsin suuri
tarkistaminen ja uusiminen. Sivumäärä
kohosi 269:ään kuvien määrän ollessa
111. Kirjan kartonkikannet vaihdettiin
muovisiin ja kirjan hinnaksi tuli 2,50
markkaa.
Toimittanut Veli-Matti Pesola
ln memoriam Erkki Palmujoki
toimistoesiupseeriksi Pääesikunnan
sähköteknilliselle osastolle. Vuodesta
s. 5.6.1927 k.1 .7 .2015
Yleisesikuntaeversti Erkki Palmu.l oki
menehtyi 7.7.2015. Hän oli syntynyt
Sotkamossa 5.6.1927.
Eversti Erkki Palmujoki osallistui jat-
197 I alkaen hän toimi osaston päällikkönä. Vuonna 1973 Palmujoki komennettiin Rankan ja Belgian sotilasasiamieheksi. Tästä tehtävästä hän palasi
kosotaan kotij oukoissa väestönsuoj elun
vuonna I 976 Sähköteknillisen koulun
johtajaksi. josta siirtyi reserviin vuonna
197 6. Ty öwajatkui vielä Yleisradiossa
valmiustoimiston päällikkönä vuoteen
lähettinä. Sodan jälkeen koulunkäynti
jatkui ja Palmujoki valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta lyseosta
vuonna I 948. Varusmiespalveluksen
hän suoritti Viestirykmentissä ja vuonna 1949 Palmujoki aloitti kadettikurssilla 33, josta valmistui vuonna 1950.
Valmistumisen j äikeen työt alkoivat
Hämeenlinnassa Erillisessä viesti-
1987 asti.
Palmuj oki oli aktiivinen yhdistystoimimassa. Hän on ollut muun muassa
Viestimies-lehden toimitussihteerinä
vuosina 19 66-69, Viestimies-lehden toi-
miruskunnan jäsenenä r,.uosina 191 0-1 2
komppaniassa nuoremman upseerin
ja 1978-89 sekä Viestiupseeriyhdistyk-
tehtävässä. Vuonna 1952 Palmujoki
sen
siirtyi Panssarikouluun opetusupseerin
tehtävään ja sieltä r,uonna 1953 JP4:n
viestiupseeriksi. Vuonna 1954 tuli siirto
RUK: n Haminaan opetusupseeriksi j a
sieltä Viestirykmenttiin komppanian
päälliköksi \.uonna 1 957. Palmujoki
kävi Ranskan viestiupseerikurssin vuo-
sina 1959-60ja palasi sieltä Pääesikunnan viestiosastolle toimistoupseeriksi,
jossa tehtävässä oli vuoteen 1963 asti.
Pääesikunnasta Palmujoki lähti Ranskaan suorittamaan sotakorkeakoulututkinnon ja palasi sieltä vuonna 1965
hallituksen jäsenenä vuosina 1 97073. Lisäksi hän on ollut mukana A R
Saarmaan säätiön hallituksessa.
Ansioistaan Palmuj oelle on myönnet-
ty SVR Rl, SL Rl, Js mm, RanskKAR
K. Viestir s. A R Saarmaan pronssinen
ja hopeinen plaketti.
€il'
SISIIRADIOVERKOT
ViRVE-
ja monioperaattoriverkkojen
toteutus uottamuksellisesti
I
avaimet käteen -periaatteella.
Fitelå?#f
EMP/HPM-SU0JAUS
Fitelnet Oy:n suojausratkaisut kriittisten
tietoliikennejä rjestelmien tehokkaaseen ja
luotettavaa n suojaamiseen IEMi-uh kia vastaa n.
r.§lr;
,,;::
50
Viestimies 3/2015
Henkilöasiat:
Siirrot ja tehtävään määräämiset
- TkT Catharina Candolin (PE)
Pääesikunnan kansliaan erityistehtävään 1.7.2015 lukien
- eversti Mikko Heiskanen (PVJJK)
Pääesikuntaan Pääesikunnan johtamisjärjestelmäpäälliköksi ja Pääesikunnan
johtamisjärjestelmäosaston osastopäälliköksi 1.1.2016 lukien
- kapteeni Pasi Lepistö (KAARTR)
Maanpuolustuskorkeakouluun 1.8.2015
lukien
- eversti Mikko Soikkeli (PVJJK)
Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen johtajaksi 1.1.2016 lukien
- everstiluutnantti Simo Pesu (PE)
Puolustusvoimien tutkimuslaitokseen
erikoistutkijaksi 1.9.2015 lukien
- everstiluutnantti Eero Valkola (PE)
Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskukseen esikuntapäälliköksi
1.1.2016 lukien
Majuriksi
- kapteeni Hannu Rintaluoma
- kapteeni res. Jyri Putkonen
Insinöörimajuriksi
- insinöörikapteeni Pekka Varis
Kapteeniksi
- komentajakapteeni Timo Lehtimäki (RLAIV) Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskukseen
1.9.2015 lukien
- majuri Janne Jokinen (MAAVE)
Pääesikunnan johtamisjärjestelemäosastolle osastoesiupseeriksi 1.9.2015
lukien
- kapteeni Mikko Rasimus (KARPR) Maavoimien esikunnan johtamisjärjestelmäosalle osastoesiupseeriksi
1.9.2015 lukien
- kapteeni Tommy Lundsten (KAIPR) Uudenmaan prikaatiin 1.10.2015
lukien
- kapteeni Markus Tanskanen
(MAAVE) Maasotakouluun 1.10.2015
lukien
- yliluutnantti res. Petri Hukki
- yliluutnantti res. Harri Suutari
Insinöörikapteeniksi
- everstiluutnantti Harri Suni (PE)
Pääesikunnan johtamisjärjestelemäosastolle apulaisosastopäälliköksi 1.1.2016
lukien
- insinööriyliluutnantti res. Ari Hynninen
Yliluutnantiksi
Ylennykset 4.6.2015
Everstiksi
- everstiluutnantti Mikko Soikkeli
- luutnantti res. Mikko Lemmetty
- luutnantti res. Jarmo Siltanen
Luutnantiksi
- vänrikki res. Tuomas Takala
Insinöörieverstiksi
- insinöörieverstiluutnantti Jouni
Muranen
Insinöörieverstiluutnantiksi
- insinöörimajuri Jorma Ilanen
KUTSU SONERAN KERHON SYYSKOKOUKSEEN
Viestiupseeriyhdistyksen Soneran kerhon hallitus kutsuu kerhon jäsenet sääntömääräiseen syyskokoukseen Helsinkiin
15.10.2015 klo 15:00 alkaen.
Kokous järjestetään Soneran tiloissa, Teollisuuskatu 15 (aulasta lisätietoja).
Kokouksessa käsitellään säännöissä mainitut asiat: muun muassa toimintasuunnitelma, talousarvio sekä hallituksen kokoonpano. Kahvitarjoilu on klo 14:30.
Pyydämme ilmoittautumaan kerhon sihteerille viimeistään keskiviikkona 12.10. sähköpostitse (toivottava tapa) tai puhelimitse /
tekstiviestillä.
Sihteeri: Ismo Siimelä, [email protected], p. 040 5062330.
Lisätietoja antaa myös kerhon puheenjohtaja:
Olli Welin, [email protected], p. 0400 502054.
Tervetuloa!Kerhon hallitus
ELISA SAUNALAHTI
BIG BONUS
60
Viestimies 4/2012
Kautta kiven ja kannon
Drakan optinen kenttäviestikaapeli taipuu hankalaankin
maastoon. Ainutlaatuisen BendBrightxs -kuidun ansiosta
kaapelilla on poikkeuksellisen hyvä taivutussietoisuus ja
se säilyttää toimintavarmuutensa tiukoissakin mutkissa.
Liikuteltavilla valokaapeleilla on mahdollista rakentaa
www.draka.fi
luotettava viestintäjärjestelmä nopeasti ja vaivattomasti
juuri sinne, missä yhteyksiä tarvitaan. Maalla, vesistössä
ja ilmassa. Vaativissa olosuhteissa turvallinen laajakaista
rakennetaan kustannustehokkaasti Drakan yksimuoto- ja
monimuotokaapeleilla.